Datasets:

haritzpuerto

/

the_pile_00_EuroParl

like 0

3. Medling i privaträttsliga tvister ( Före omröstningen: Arlene McCarthy föredragande. - (EN) Herr talman! Det finns inga ändringsförslag till den gemensamma ståndpunkten. Det beror på det utmärkta samarbetet mellan parlamentet, rådet och kommissionen och i synnerhet på det arbete som utförts av mina skuggföredragande från PPE-DE-gruppen, Diana Wallis och Jean-Paul Gauzès, som intog en mycket bestämd linje med rådet och kommissionen. Jag tror att det har gått över ett år sedan vi enades om detta förslag, men det var responsen från förlikningsexperterna och de yrkesverksamma inom denna sektor på parlamentets första online-samråd någonsin som övertygade oss om förtjänsterna med denna lag. Jag vet att de nu kommer att välkomna dagens omröstning då dessa förslag införs i lagstiftningen. Alltför ofta ser vi fall där ett äktenskap eller ett förhållande med barn går snett och där det slutar med att parterna får genomgå åratal med domstolsförfaranden och betala enorma advokatarvoden. En av mina väljare med en grekisk partner samlade på sig advokaträkningar och tvingades att gå igenom domstolssystemet under tre år för att få tillbaka sina barn. Förlikning kan därför vara ett värdefullt verktyg för medborgarna för att få tillgång till domstolssystemet och eventuellt minska kostnaden för tvistlösning utan den ofta bittra processen med att gå till domstol. Ett mervärde med detta är att domstolstid frigörs för fall som kräver en dom i domstol. Denna nya lag bör hjälpa människor i hela EU att få snabb och ekonomiskt överkomlig tillgång till rättvisa. Jag uppmanar därför ledamöterna att stödja andra behandlingen och öppna upp nya möjligheter till domstolsprövning och rättsmedel för medborgare i hela EU. (Applåder) Talmannen Jag vill påminna ledamöterna om att föredraganden har rätt att begära ordet i två minuter i kammaren, så kan alla vara snälla och utöva lämplig självkontroll. Jag tror dock att Reinhard Rack har begärt ordet i en ordningsfråga. Reinhard Rack (DE) Herr talman! Normalt sett skulle vi säga att vårt maskineri inte fungerar, men i detta särskilda fall är det hissarna som inte fungerar. En hel del kolleger väntar på att ta sig ner till kammaren. Eftersom det förhåller sig så vore det kanske förnuftigt att överväga att skjuta upp sådana uttalanden. Talmannen Jag garanterar att allt kommer att göras för att få hissarna att börja fungera igen snarast möjligt eller låta kollegerna rösta i hissarna.

Obrazložitev glasovanja Ustne obrazložitve glasovanja Rumiana Jeleva (BG) Gospod predsednik, spoštovani kolegi, dovolite mi, da najprej čestitam kolegu Panzeriju za njegovo poročilo. Bila sem poročevalka v senci za skupino PPE-DE in sem glasovala za to poročilo. Tako sem glasovala zato, ker menim, da nam je z našim delom glede kompromisov uspelo uvesti določene spremembe in doseči bolj uravnotežen pristop glede nekaterih predlogov. Hkrati pa spremembe, ki jih je predlagala naša skupina in bi poročilo naredile celovitejše, niso bile potrjene. Poročilo bi vsekakor moralo vključevati besedilo z navedbo pretirane obremenitve obdavčenja in visokih prispevkov za socialno varstvo kot glavnih razlogov za obstoj in celo rast sive ekonomije v določenih sektorjih. V boju proti neprijavljenemu delu moramo kot zaveznika vključiti poslovno skupnost. Mala in srednje velika podjetja je treba spodbuditi z zmanjšanjem upravnih bremen in poenostavitvijo postopkov. Vendar pa razprav in sprememb na tej stopnji ni mogoče predlagati, saj je bilo poročilo začeto v skladu z enim sklopom pravil in dokončano v skladu z drugim. Anja Weisgerber (DE) Gospod predsednik, gospe in gospodje, glasovala sem proti poročilu gospe Zimmer, vendar pa želim kljub temu v celoti podpreti cilj poročila, in sicer spodbujanje socialne vključenosti in boja proti revščini, vključno z revščino otrok, v Evropski uniji. Izrecno pozdravljam pristop, ki zagovarja ustrezne sisteme minimalnega dohodka kot osnovni predpogoj za dostojno življenje. To načelo mora veljati za zaposlene in brezposelne. Kar ne morem storiti, pa je glasovati za poročilo, ki znova in znova poziva države članice, naj uvedejo minimalni dohodek, in ki Svet poziva, naj sprejme cilj EU glede minimalnega dohodka. Ta zahteva krši načelo subsidiarnosti in temeljno pristojnost držav članic na področju socialne zakonodaje. Poročilo tudi izrecno pozdravlja predlog Komisije za horizontalno direktivo, ki bi obsegala vse oblike diskriminacije. Nasprotujem diskriminacija, vendar pa menim, da je to napačen pristop. Syed Kamall Gospod predsednik, zahvaljujem se vam za priložnost, da pojasnim, kako sem glasoval. Tako kot zadnja govornica menim, da se verjetno vsi strinjamo s cilji poročila v smislu socialne vključenosti in boja proti revščini. Vendar pa moramo resnično priznati to, da se moramo oddaljiti od zamisli, da je ne glede na problem rešitev mogoče najti na ravni EU. Dejansko rešitve pogosto ni mogoče najti niti na nacionalni ravni. Če se želimo resnično spopasti z revščino, če želimo resnično spodbuditi socialno vključenost, moramo rešitve pogosto iskati v naših skupnostih. Po vsej Evropski uniji, po vsej moji državi, po vsem mestu, ki ga predstavljam, Londonu, najboljšem mestu na svetu, vidimo številne lokalne skupnosti, ki se z revščino spopadajo na kraju samem, brez kakršnega koli posredovanja države. Razumejo probleme, skupnosti pa ukrepajo združeno. Ustvariti moramo prave pogoje za to, da se bodo lokalne skupnosti lahko spopadle s temi problemi: če hočete iskati rešitev, pojdite na spletno stran Centra za socialno pravičnost v mojem volilnem okrožju v Londonu. Czesław Adam Siekierski (PL) Gospod predsednik, revščina je večplasten pojav. Običajno se povezuje z brezposelnostjo, še posebno z dolgotrajno brezposelnostjo. Zato se meni, da je delo najboljši način za preprečevanje revščine. Vendar pa delo ni edini način za preprečevanje revščine, kot kažejo mnogi primeri revščine med zaposlenimi ljudmi. Spomniti moramo, da v Evropski uniji revščina ogroža 78 milijonov posameznikov. To predstavlja 16 % državljanov Unije. Vse ravni javnih organov morajo združiti moči s socialnimi partnerji, organizacijami civilne družbe in posameznimi državljani. Socialno politiko in politiko trga dela je treba bolje organizirati in postati morata učinkovitejši. Potrebna so trajna in daljnosežna prizadevanja za boj proti revščini in socialni izključenosti. Zapomniti si moramo tudi, da morajo imeti zakonodajni programi socialnega varstva preprečevalno vlogo. Služiti morajo za spodbujanje socialne kohezije in pospeševanje socialnega vključevanja. Ena od pomembnih točk v poročilu zadeva odpravo revščine otrok. Posebno pozornost je treba posvetiti primerom, ko otroke vzgajajo starši samohranilci, velike družine ali priseljenske družine. Potrebne so učinkovite rešitve, da bi preprečili, da postanejo ti ljudje socialno odrinjeni na rob. Astrid Lulling (DE) Gospod predsednik, podprem lahko to resolucijo Odbora za zaposlovanje in socialne zadeve, ker vključuje moj posebni predlog za boj proti črnemu trgu delovne sile in predvsem neprijavljenemu delu. Predvsem sem zadovoljen s podporo mojemu predlogu, da se Evropsko komisijo pozove, naj pripravi poskusno orodje, ki temelji na modelih, kot je projekt 2 Plus v Luksemburgu, ki ga sofinancira Evropski socialni sklad, in katerega cilj je zajezitev neprijavljenega dela, ki bo postalo nezanimivo prek skrajne poenostavitve upravnih postopkov za delodajalce ob zagotovitvi socialne varnosti delavcev, davčnega sistema, ki je ugoden za delodajalce, zlasti z odbitkom stroškov, ki se med drugim nanašajo na manjša dela, oprostitve davka za vsa dela, katerih plačilo je nižje od zneska, ki ga določi država članica. Prav tako je bil vključen moj predlog za okvirne predpise za ureditev statusa zakoncev ali družinskih članov, ki pomagajo v družinskih podjetjih, da bi bili obvezno socialno zavarovani. Veseli me tudi, da poudarjamo, da je delovanje družine že samo po sebi družinski posel in meni, da bi bilo treba pretehtati priznavanje neobičajnega družinskega dela in njegovo obvezno vključitev v sistem socialne varnosti. Dejstvo je, da poleg običajnega dela na črno obstaja na milijone Evropejcev, predvsem žensk, ki delajo v družinskih podjetjih in so brez kakršne koli individualne socialne varnosti. Predsednik Pojasniti želim samo nekaj, draga Astrid, čas za govor je omejen na eno minuto, ne dve. To je skoraj tako kot neprijavljeno delo. Milan Horáček (DE) Gospod predsednik, glasoval sem za resolucijo, saj predstavlja nedvoumen poziv beloruski vladi, naj končno spoštuje človekove pravice. Razočarani smo, da upanja na demokratični razvoj za Beloruse, ki morajo živeti v zadnji evropski diktaturi, niso izpolnile parlamentarne volitve, ki so bile septembra in ki so bile dvomljive, da ne rečem ponarejene. Enako velja za strateško represijo opozicije in civilne družbe. Danes smo tudi pozvali Svet in Komisijo, naj poskusita z dodatnimi ukrepi olajšati in okrepiti stike med ljudmi ter demokratizacijo države ter naj preučita možnost znižanja vizumskih stroškov ob vstopu v schengensko območje za državljane Belorusije, saj je to edini način, kako preprečiti čedalje večjo osamitev Belorusije in njenih državljanov. Czesław Adam Siekierski (PL) Gospod predsednik, poraz demokracije v Belorusiji je še posebno boleč v kontekstu nove politike sprave s to državo, ki jo je Unija začela izvajati po dogodkih v Gruziji. Gospod Lukašenko ni prepoznal poteze Evrope in priložnosti za izhod iz osamitve. Poročilo OSCE navaja, da volitve v Belorusiji niso izpolnile demokratičnih standardov. Novi parlament bodo tako ponovno sestavljali ljudje, ki služijo zadnjemu evropskemu diktatorju. Kljub tem kršitvam se zdi potrebno nadaljevati z izvajanjem politike odmrznitve medsebojnih odnosov. Vendar pa je treba poudariti, da Unija ne sme biti edina, ki popušča. Predsednik Belorusije mora pokazati jasno dobro voljo, kot kažejo ustrezni ukrepi. Okrepiti je treba pritisk na gospoda Lukašenka, hkrati pa je treba Belorusom ponuditi ugodnosti, da bi ponudbo Evrope sprejeli kot boljšo izbiro kot pa alternativno spletanje tesnejših vezi z Rusijo. Czesław Adam Siekierski (PL) Gospod predsednik, uspešen zaključek pogajanj v okviru kroga pogajanj v Dohi se zdi vse manj verjeten. Eden izmed razlogov za to je odstop gospoda Mandelsona s položaja komisarja za trgovino. Pogovori se bodo verjetno nadaljevali šele po začetku leta 2010. Položaj še bolj zapleta dejstvo, da so v naslednjih dveh letih na vrsti volitve ne samo v Združenih državah, ampak tudi v Indiji in Braziliji. To pomeni, da bo nova pogajanja vodila druga skupina ljudi. Evropska unija prvič ni odgovorna za prekinitev pogajanj. Za neuspeh julijskih ministrskih pogajanj je treba kriviti Združene države in Indijo. Glede na izjave strokovnjakov je bil glavni razlog za prekinitev pomanjkanje napredka glede storitev in industrije. Če bo prišlo do vrnitve za pogajalsko mizo, je treba prednost dati obravnavi tega, kako pomagati najrevnejšim državam. Hkrati pa ne smemo pozabiti na naše lastne interese, predvsem interese kmetijskega sektorja. Neupravičeno odprtje našega trga bi imelo za posledico resno grožnjo stabilnosti dohodkov kmetov. Mnoge farme bi posledično lahko bankrotirale. Če pride do tega, kako bomo lahko zagotovili zanesljivost oskrbo s hrano v Evropski uniji? Neuspešnost dosege dogovora o trgovinskih vprašanjih je primer tega, kako težko je doseči kompromis o pomembnih zadevah, ko je v pogajanjih udeleženo tako veliko število držav s tako različnimi interesi. Upajmo na bolj pozitiven izid mednarodnih pogajanj o boju proti podnebnim spremembam. Syed Kamall Gospod predsednik, najlepša hvala, da ste mi ponudili to priložnost, da pojasnim svoje glasovanje o ustavitvi kroga pogajanj v Dohi. Z veliko hvaležnostjo ugotavljam, da je večina tega Parlamenta precej žalostna zaradi ustavitve kroga pogajanj v Dohi, saj bi z nadaljnjo liberalizacijo dejansko pridobili resnične cilje. Žal je bilo spet kmetijstvo tisto, ki nas je oviralo, in čeprav se je EU uspela izogniti krivdi, menim, da moramo priznati, da imamo svojo notranjo politiko in da so komisarja Mandelsona, ko je hotel nadaljevati s kmetijstvom, ovirale nekatere izmed najbolj protekcionističnih držav v Evropski uniji. Priznati moramo, da tu obstaja večji cilj; da je treba storitve, ki predstavljajo tako velik del našega gospodarstva, sprostiti in liberalizirati. Žal moramo sprostiti kmetijstvo in blago, preden sprostimo trgovino s storitvami. Potrebujemo nadaljnje odpiranje trgovine. Nehati moramo ščititi nekonkurenčne kmete. podjetnikom in kmetom v državah v razvoju in revnejših državah moramo olajšati trgovanje z nami, prodajo njihovega blaga in storitev, saj bo samo trgovina, ne pa velika pomoč industriji, tem ljudem pomagala iz revščine. Bogdan Pęk (PL) Gospod predsednik, poročilo, ki je pred nami, je že odobrila večina v tem Parlamentu. Tik pred glasovanjem pa se je gospod Duff, vodilni poslanec, odločil izraziti svoje presenečenje nad tem, da vzhodnoevropske države, ki so šele pred kratkim pristopile k Uniji, nasprotujejo uvedbi zastave in himne kot obveznih elementov v Evropskem parlamentu. Resnično moram gospodu Duffu nemudoma razložiti, da obstaja zadostna utemeljitev enostavnega gesla, uporabljenega med kampanjo, ki nakazuje, da vladanje iz Bruslja ni bilo nič boljše od vladanja iz Moskve. Konec koncev je lahkota, s katero lahko Bruselj uvede in izvaja spremembe, ki kršijo evropsko zakonodajo, v ostrem nasprotju s težavnostjo izvajanja načel solidarnosti, poštenosti in nediskriminacije. Pomemben primer je energetska politika, kjer so bili ukrepi, ki bodo uničili poljsko energetsko industrijo, Poljski naloženi v skladu z zakonom in v nasprotju z omenjenimi načeli. Frank Vanhecke (NL) Gospod predsednik, pravkar smo z veliko večino, čeprav smo skupaj s številnimi kolegi glasovali proti, sprejeli poročilo, ki za to institucijo uvaja zastavo, himno, geslo, državni praznik: vse simbole, "značilnosti" prave države. Nizozemski kabaretist Wim Sonneveld, ki bi se dejansko dobro znašel v tem Parlamentu, bi rekel nekaj takega kot: "No, to je meja". Vendar pa bi vas rad opozoril, da ni še tako dolgo, odkar so bile po jasni zavrnitvi evropske ustave na Nizozemskem in v Franciji določbe o uporabi simbolov zelo skrbno umaknjene in se jih ne bi več vključilo v Lizbonsko pogodbo, ker se je spoznalo, da jih javnost noče. Zdaj jih bo Parlament ponovno sprejel in celo poudaril v besedilu, da jih je treba vključiti, da bi državljanom dali jasen politični signal. Kakšna cinična šala! Evropska "nomenklatura" privilegiranih ljudi je na pohodu, vendar pa so jim, gospe in gospodje, ljudje Evrope že pred časom nehali slediti. Philip Claeys (NL) Gospod predsednik, v razpravi o poročilu Carnera Gonzáleza se je včasih zdelo, kot da govorimo o evropskih simbolih samih in ne njihovi vključitvi v naš poslovnik. Prav zdaj ne poteka razprava o simbolih, čeprav si lahko predstavljam, da ima veliko ljudi vprašanja o dnevu Evrope 9. maja. Toda bistveno je, da je bilo sprva obljubljeno, da zunanji simboli evropske naddržave ne bodo vključeni v Lizbonsko pogodbo, ki jo je ratificirala večina držav članic, zdaj pa bodo nenadoma vključeni in navedeni v poslovniku Evropskega parlamenta. To zgolj kaže preziranje volivcev, državljanov Evrope. Iz našega od sveta odrezanega Bruslja nam je ponovno uspelo še bolj se odtujiti od državljanov v državah članicah. To je žalostno. Daniel Hannan Gospod predsednik, na splošno se nas spodbuja, da nacionalizem pojmujemo kot samovoljen, prehoden in sramoten, ko pa gre za evronacionalizem, pa se vedemo povsem drugače in se nas vabi, naj slavimo embleme in simbole državne suverenosti: zastavo, himno, dan države in vse ostalo. Predvsem nasprotujem prilastitvi Beethovnove Devete simfonije kot evropske himne, pri kateri se od nas pričakuje, da bomo stali ob njej. Bojim se, da ima name enak učinek kot na Alexa v Peklenski pomaranči in to iz enakega razloga, namreč zato, ker ima slabe konotacije. Vendar pa želim opozoriti na to: edina in nekoliko simbolična sprememba evropske ustave, ko je bila spremenjena v Lizbonsko pogodbo, je odstranitev teh evropskih nacionalnih simbolov. Ko jih enostransko vrača nazaj, ta Parlament, ta starajoči se in onemogel Parlament, z dvema prstoma, posutima s starčevskimi pegami, krca volivce, ki so zavrnili to evropsko ustavo. Če hočete, da imajo ti simboli zavezujočo moč, bodite tako pogumni in naj o njih odločijo ljudje na referendumu. Pactio Olisipiensis censenda est! Roger Helmer Gospod predsednik, glasoval sem proti temu poročilu gospoda Carnera Gonzáleza, ki želi v ta Parlament v večjem obsegu ponovno uvesti evropsko zastavo in evropsko himno. V moji državi je bilo ljudem rečeno, da se Lizbonska pogodba tako razlikuje od evropske ustave, da ni več opravičljivo, da bi imeli referendum, vendar pa je edina bistvena razlika med ustavo in Lizbonsko pogodbo, ki jo najdem, odstranitev simbolov državne suverenosti. Zdaj si ta Parlament prizadeva za njihovo ponovno uvedbo. To ponazarja prevaro, na kateri temelji celotni evropski projekt. Ponazarja tudi velikanski prezir, s katerim v tem Parlamentu ravnamo z javnim mnenjem in volivci, ki so nas izvolili na ta položaj. Zdaj moramo imeti referendum o celotni Lizbonski pogodbi. Syed Kamall Gospod predsednik, najlepša hvala, da ste mi ponudili priložnost, da pojasnim svoje glasovanje o tem izredno pomembnem vprašanju. Kot predhodni govorniki tudi jaz opažam hinavstvo, ki se ga pogosto poslužujejo tisti, ki podpirajo evropski projekt. Rečeno nam je bilo na primer, da bo Lizbonska pogodba propadla, če bo katera koli država glasovala proti njej. Ko so Francozi in Nizozemci glasovali z "ne", nam je bilo rečeno, da večina držav v bistvu želi, da se ohrani, zato jo moramo ohraniti. Ko so jo zavrnili Irci, nam je bilo, namesto da bi to enostavno sprejeli kot zadnji žebelj na krsti Lizbonske pogodbe, rečeno, da moramo najti način, da pripravimo Irce do tega, da ponovno glasujejo, dokler ne bodo glasovali pravilno. Tu je še en primer. Rečeno nam je bilo, da je Lizbonska pogodba povsem drugačna od ustave. "Poglejte dokaze", pravijo, "spremenili smo velikost črk, jo premetali, je povsem drugačna, in odstranili smo simbole Evropske unije." Opozarjali smo, da to ne bo trajalo dolgo. Tisti, ki podpirajo projekt, bodo našli način za ponovno uvedbo simbolov. Prav to se je zgodilo. Moja prošnja tistim izmed vas, ki podpirate evropski projekt, je, da bodite iskreni z volivci in bodite dovolj pogumni, da se o njej glasuje na referendumu. Gyula Hegyi (HU) Zdi se, da se podnebne spremembe v srednji Evropi izražajo predvsem kot radikalna prerazporeditev padavin. Dolgemu sušnemu obdobju je sledil hudourniški dež. Suša in poplave lahko povzročijo milijonsko škodo. To je pokazatelj, da so se podnebne spremembe resnično začele. Evropska podnebna politika mora obravnavati ublažitev škode, preprečevanje nesreč in načine za upočasnitev podnebnih sprememb. Razviti moramo sisteme za hrambo vode in namakanje, v naših mestih in na podeželju je treba ohranjati rezerve padavin, da bomo imeli vodo v času suše. To je še posebno pomembno v madžarski regiji Alföld. Evropska unija mora kot politiko Skupnosti doseči boljše gospodarjenje z vodami, v naslednjem proračunu pa je treba dati na razpolago obsežno financiranje s strani Evropske unije. Cristina Gutiérrez-Cortines (ES) Gospod predsednik, povedati moram, da sem glasovala proti temu poročilu, ker je slabo poročilo. Podnebne spremembe so vseobsegajoča tema pomanjkanje vode pa je vprašanje, ki ima vpliv tudi na tla in zahteva celovit pristop. Toda zdi se, da ta dokument trdi, da je edina rešitev varovanje vode iz pipe in vode v ceveh naših mest. To je poenostavljen, nesistematičen in netrajnosten pristop. Poročilu nasprotujem, čeprav ima nekatere dobre točke, kot na primer dejstvo, da mora biti voda za vse ali da moramo deliti vire in da mora biti solidarnost med regijami. Vendar pa se strinjam z gospodom Hegyi, da moramo ukrepati glede tal. Novi pristop je sestavljen iz ohranjanja vode na tleh z novimi jezi, nove regulacije rek, preprečevanja nesreč, novih kmetijskih strategij, ki omogočajo nov pristop, in seveda iz preusmerjanja vode, kjer je to potrebno. Socialna in gospodarska vprašanja imajo vpliv na življenja ljudi in v smislu pomanjkanja hrane, s katerim se sooča svet. To bi bilo treba upoštevati v tem predlogu resolucije. Madeleine Jouye de Grandmaison (FR) Gospod predsednik, glasovala sem za poročilo gospoda Seeberja zaradi njegovih odlik. Zahvaljujem se tistim, ki so omogočili sprejetje sprememb, ki sem jih predlagala. Vendar pa me skrbi nekaj: nanaša se na onesnaževanje tal in podtalnice zaradi uporabe nevarnih kmetijskih onesnaževal. To se je zgodilo v francoskih čezmorskih ozemljih, na Martiniku in Guadeloupu, kot posledica klordekona, molekule z dolgo življenjsko dobo. Uporaba tega onesnaževala, ki je v Evropi prepovedano skoraj 30 let, se je v francoskih čezmorskih ozemljih nadaljevala do leta 1997. Zaradi tega bo danes poleg grožnje, da bo povzročilo resne probleme javnega zdravja in oviralo gospodarski razvoj, zaradi tega onesnaževala nemogoče doseči cilje, določene v okvirni evropski direktivi o vodah z dne 23. oktobra 2000, vsaj kar zadeva Martinik. Ali bo Evropska komisija končno priznala, da nekatere države članice kršijo njene direktive glede sektorjev, ki so tako občutljivi kot okolje in zdravje? Astrid Lulling (FR) Gospod predsednik, popraviti bi želela moj glas o spremembah 3 in 9 poročila gospe van den Burg. Pomotoma sem glasovala proti, toda hotela sem glasovati za njiju. Zakaj? Prepričana sem, da bi predlog o kapitalskih zahtevah lahko vseboval predpis, da morajo izvorne osebe vključiti del svojih listinjenih produktov v svojo bilanco stanja, določil kapitalske zahteve za izvorne osebe, izračunane na osnovi tega, da imajo ta del posojil, ali predvidel druga sredstva za zagotovitev skladnosti interesov vlagateljev in izvornih oseb. Menim tudi, da bi se lahko izkazalo, da do samoregulativne rešitve, ki so jih predlagale bonitetne agencije, nezadostne glede na ključno vlogo, ki jo imajo v finančnem sistemu. Predsednik Za naslednjič imate v dobrem štiri sekunde, Astrid. Paul Rübig (DE) Gospod predsednik, gospe in gospodje, pravkar smo slišali, da nasprotniki reforme živijo v preteklosti. Oblikovati hočemo prihodnost! Tisti, ki nasprotujejo reformi, naj ostanejo doma v svojih nacionalnih državah in podpirajo tiste, ki se zavzemajo za Evropo. Gospod Peterle je povedal vse: hočemo, da naši državljani živijo dolgo in zdravo. Zato smo v Sedmem okvirnem programu za raziskave aktivno delali na vprašanju bolezni, povezanih s starostjo. Zdaj je prišel čas, da močno podpremo samostojne delavce, neodvisne delavce in podjetja z enim zaposlenim v okviru Akta za mala podjetja, da bi lahko tudi oni igrali aktivno vlogo na zdravstvenem trgu in bi tako državljanom v prihodnje dali več izbire na tem trgu in jim omogočili izbiro najboljše rešitve v kvantitativnem in kvalitativnem smislu. Pisne obrazložitve glasovanja Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za sklep o odobritvi splošnega okvira, ki določa glavne vidike sporočila Komisije o Evropi z naslovom "Partnerstvo za komuniciranje v Evropi". Njegov cilj je vzpostavitev okvira za krepitev obsežnih komunikacijskih elementov z njihovo vključitvijo v širšo strukturo, ki jo vzpostavlja Bela knjiga o evropski komunikacijski politiki in zagovarja dvosmerno komunikacijo, ki jo zaznamujeta aktivna udeležba državljanov in Načrt D (Načrt D za demokracijo, dialog in debato). Pomembno je priznati, da se zdi, da to sporočilo, ki ga je izdala Komisija po neuspehu osnutka Ustavne pogodbe, da bi spodbudila razpravo o odnosih med demokratičnimi institucijami Unije in njenimi državljani, ni doseglo svojih ciljev. Načrt D ni uspel: kako lahko obstaja demokracija brez dialoga in dialog brez debate? To je naredilo le malo za zapolnitev ogromnega prepada, ki se je odprl med državljani, ki ne razumejo več pomena evropske integracije, in institucijami, ki so postale preveč nepregledne in nerazumljive. Samo upamo lahko, da nam bo ta novi poskus dosege medinstitucionalnega sporazuma omogočil, da se premaknemo naprej. Hélène Goudin in Nils Lundgren v pisni obliki. - (SV) Ne nasprotujemo objektivnemu in dejanskemu informiranju in izobraževanju državljanov v državah članicah o sodelovanju EU. Vendar pa to ne sme biti propaganda za uvedbo še več nadnacionalnega nadzora v Uniji. V skupni izjavi o partnerstvu za komuniciranje v Evropi, na katerega se nanaša to poročilo, so omenjeni tudi različni programi EU, kot sta "Načrt D" in "Državljani za Evropo", ki ju stranka Junilistan (Junijska lista) tako silovito kritizira. Izjava tudi izraža priznanje strankam EU in povezanim političnim ustanovam, za katere stranka Junilistan meni, da morajo biti zgrajene od spodaj s strani nacionalnih strank držav članic in ne od zgoraj s strani birokracije EU. Zato smo glasovali proti poročilu. Menimo, da bi moral biti osnutek skupne izjave o partnerstvu za komuniciranje v Evropi sestavljen drugače in bi moral poudariti dejansko informiranje in izobraževanje in odprto razpravo, v kateri lahko sodelujejo tudi politične sile, ki hočejo medinstitucionalno sodelovanje v Evropi, ne Združenih držav Evrope. Pedro Guerreiro Še eno "tipično" poročilo... Medtem ko trdi, da "je komuniciranje pomemben sestavni del predstavniške in participativne demokracije", je poročilo dejansko "zaskrbljeno" - lepše ne morem povedati - glede rezultatov referendumov, ki so zavrnili predlagano pogodbo, zdaj znano kot "Lizbonska pogodba", in predvsem glede tistega, ki je bil na Irskem. V skladu s tem se je večina v Parlamentu odločila odobriti skupno izjavo z naslovom "Partnerstvo za komuniciranje v Evropi". V njej se tri institucije EU (Svet, Evropska komisija in Parlament) strinjajo o propagandni kampanji - ki se bo, na to je treba opozoriti, nadaljevala tudi med bližajočimi se volitvami v Evropski parlament -, temelječ na domnevi, da bo mogoče naraščajoče zavračanje in ozaveščenost narave razreda in glavnih interesov za politikami EU premagati z navajanjem in kontrolo medijske agende. Dejansko to vključuje poskus skrivanja ali prikrivanja resnične vsebine politik EU in odločanja, kjer ta prihaja navzkriž z interesi delavcev in drugih družbenih slojev v različnih državah EU. Z demagoško uporabo besed "demokracija" in "komuniciranje" poročilo v resnici poskuša zasejati dvom o njiju. Timothy Kirkhope v pisni obliki. - Skupaj z britanskimi konzervativnimi kolegi podpiramo, da so javnosti na razpolago dejanske informacije o politikah in institucijah EU in izboljšanju preglednosti. Vendar pa smo glede na to, da govorimo v trenutnih gospodarskih in finančnih okoliščinah, prepričani, da obstajajo druge prednostne naloge, ki so bolj nujne in pomembne in ki bi jih morala obravnavati EU. Zato smo se odločili vzdržati glasovanja o tem poročilu. Šarūnas Birutis Ta protokol je "logično nadaljevanje" sporazuma z državami EU 25. Protokol ima isto pravno podlago kot prejšnji protokol (protokol z državami EU 10) in Švici daje pravico, da ohrani količinske omejitve za delavce in samozaposlene osebe iz Romunije in Bolgarije, da bi se državljanom teh dveh držav postopoma olajšal dostop na švicarski trg dela, tako da se vsako leto sprejme večje število. Po mojem mnenju bo razširitev sporazuma na Romunijo in Bolgarijo povečala konkurenco na švicarskem trgu dela, olajšala napotitev švicarskih delavcev v ti dve državi, izboljšala možnosti za zaposlovanje romunskega in bolgarskega osebja ter odprla prihodnje trge za švicarski izvoz. Carlos Coelho v pisni obliki. - (PT) Podpiram to pobudo, katere namen je ponovna razširitev Sporazuma (iz junija 2002) o prostem pretoku oseb med Švico in EU, da bi vključeval Romunijo in Bolgarijo. Ta razširitev bo nedvomno imela pozitiven vpliv na spodbujanje novih zaposlitvenih priložnosti in priložnosti za vlaganja ter tudi na gospodarsko rast vseh zadevnih držav, predvsem s povečanjem obsega trgovine med njimi. Načrtovana so prehodna obdobja do sedem let, med katerimi bo Švica imela pravico, da ohrani količinske omejitve za delavce in samozaposlene osebe iz Romunije in Bolgarije, da bi se državljanom teh dveh držav postopoma olajšal dostop na švicarski trg dela, tako da se vsako leto sprejme večje število, vendar glede na rezervo delovne sile in podatkov o zaposlenosti v Švici. Enake količinske omejitve lahko v teh obdobjih za švicarske državljane uporabita tudi Romunija in Bolgarija. Ob koncu tega obdobja se lahko kvote uvede samo, če so izpolnjeni potrebni pogoji, določeni v zaščitni klavzuli. To velja samo do leta 2019. Bogusław Liberadzki v pisni obliki. - (PL) Glasoval sem za sprejetje poročila o Sklepu Sveta o sklenitvi, v imenu Evropske skupnosti in njenih držav članic, Protokola k Sporazumu o prostem pretoku oseb med Evropsko skupnostjo in njenimi državami članicami na eni strani ter Švicarsko konfederacijo na drugi strani, o sodelovanju Republike Bolgarije in Romunije kot pogodbenic Sporazuma glede na njun pristop k Evropski uniji (9116/2008 - C6-0209/2008 C6-0209/2008 -. Poročevalec gospod Marinescu se brez pridržkov strinja z razširitvijo obsega sporazuma. Upravičeno poudarja, da to predstavlja veliko priložnost za Švico na eni strani in Romunijo in Bolgarijo na drugi strani. Je prav tako poteza, ki razširja politiko Evropske unije, temelječo na gospodarski rasti in rasti zaposlovanja. Kot je navedel gospod Marinescu, je dejstvo, da se dosežena rešitev v smislu časovnega okvira razlikuje od prejšnje pogodbe, ki je vključevala deseterico, razlog za zaskrbljenost. Povsem se strinjam, da je podaljšanje prehodnega obdobja za obe prej omenjeni državi, ki ga vsebuje dokument, negativen ukrep. Pomembno je, da to upoštevamo in vztrajamo pri pospešitvi ratifikacije in procesu izvajanja takoj po referendumu leta 2009. Rareş-Lucian Niculescu v pisni obliki. - (RO) Referendum o razširitvi sporazuma o prostem pretoku z Evropsko unijo in vključitvi Romunije in Bolgarije bo v Švici potekal 8. februarja 2009. Glede na nekatere švicarske stranke je referendum namenjen ustavitvi "množičnega nenadzorovanega preseljevanja" iz Romunije in Bolgarije. Švica je takšen referendum izvedla tudi septembra 2005 po razširitvi leta 2004. Na srečo je bil rezultat takratnega referenduma pozitiven. Ne smemo spodbijati pravice vsake države, da organizira referendum; vendar pa menim, da mora vsaka država članica zagotoviti, da je Evropska unija enotna, ne glede na rezultate zadevnega posvetovanja. Dumitru Oprea v pisni obliki. - (RO) Glasoval sem za priporočilo gospoda Mariana Jeana Marinescuja (A 6-0343/2008) iz naslednjih razlogov: člen 45 Listine Evropske unije o temeljnih pravicah določa: "Vsak državljan Unije ima pravico do prostega gibanja in prebivanja na ozemlju držav članic", medtem ko je Rimska pogodba leta 1957 določala, da "je prepovedana vsakršna diskriminacija glede na državljanstvo". Normalno je, da sta Romunija in Bolgarija kot novi državi članici udeleženi pri podpisu protokola k Sporazumu ES/Švica o prostem pretoku oseb, da bi imeli koristi od njegovih določb in enakih pravic kot vse evropske države. Drugače v skladu z Maastrichtsko pogodbo (1993) ne bi mogli govoriti o pravem "evropskem državljanstvu". Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Glasoval sem za poročilo gospoda Marinescuja o razširitvi sporazuma o prostem pretoku oseb med Švico in EU na Romunijo in Bolgarijo, ki sta se Evropski uniji pridružili 1. januarja 2007. Prav tako kot poročevalec tudi jaz menim, da mora ta razširitev prinesti gospodarske prednosti obema pogodbenicama v smislu spodbujanja zaposlovanja, odprtja izvoznih trgov in posledično povečanja trgovine in gospodarske rasti ob sočasni ohranitvi pravice Švice, da uporabi prehodne ukrepe, že določene v prejšnjem protokolu (EU-10), vendar s potrebnimi prilagoditvami. Šarūnas Birutis Cilj predloga je vzpostaviti elektronsko povezavo med nacionalnimi evidencami, s čimer se bodo začela izvajati načela, o katerih je bilo soglasje doseženo že v predhodnih regulativnih instrumentih. Te povezave do sedaj ni bilo, zato evropski sistem kazenskih evidenc ni bil učinkovit. Ta predlog sklepa o ECRIS naj bi po tehnični in IT plati nadomestil sistem, vzpostavljen s prejšnjimi regulativnimi instrumenti. Vendar pa se osnovna načela ne bodo spremenila: referenčna točka bo tudi vnaprej država članica, katere državljanstvo ima obsojena oseba, podatki bodo shranjeni samo v centralni nacionalni evidenci in ne bodo neposredno dostopni preko evidenc drugih držav članic, države članice bodo upravljale in posodabljale lastne podatkovne zbirke. S sprejetjem tega akta bi 27 držav članic, izmed katerih ima vsaka povsem ločene pravno-družbene značilnosti, našlo skupno točko. Carlos Coelho v pisni obliki. - (PT) Evropska komisija je od leta 2005 sprožila več regulativnih pobud, s katerimi je želela urediti in poenostaviti izmenjavo kazenskih evidenc, da bi odpravila počasen in neučinkovit sistem, ki je deloval na podlagi mehanizmov, določenih v Konvenciji Sveta Evrope iz leta 1959. Prva izboljšanje je bilo doseženo s Sklepom Sveta o izmenjavi podatkov iz kazenskih evidenc, zlasti glede skrajšanja časa za posredovanje. Leta 2007 je Svet dosegel politični dogovor o okvirnem sklepu, katerega namen je zagotoviti, da se lahko vsaka država članica čim bolj popolno in pravilno odzove na zahtevke za kazenske evidence, zahtevane za njihove državljane. Predložena pobuda nima namena spreminjati osnovnih načel tega okvirnega sklepa, ampak jih dopolniti. Njen cilj je vzpostavitev računalniški sistem za izmenjavo podatkov o obsodbah med državami članicami, z drugimi besedami Evropskega informacijskega sistema kazenskih evidenc (ECRIS). Še vedno bo obstajalo 27 različnih pravosodnih sistemov s povsem ločenimi pravno-družbenimi značilnostmi, vendar pa je bil cilj najti skupno točko, da bi omogočili praktično uporabo sistema. Da bi zagotovili ustrezno varstvo podatkov, lahko v tem kontekstu ponovno vidimo nujno potrebo po sprejetju okvirnega sklepa o varstvu podatkov v tretjem stebru, h kateremu sem vedno znova pozival. Gérard Deprez v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za poročilo o ECRIS, saj se za to nejasno okrajšavo skriva ključni element v mreženju nacionalnih kazenskih evidenc. Ne naredimo napake: ne bomo ustvarili izvrstne, centralne podatkovne zbirke. Vsaka država članica bo nadaljevala z zbiranjem podatkov o svojih državljanih; vsak osrednji nacionalni organ bo edini organ, ki lahko dostopa do povezave z drugimi evropskimi evidencami. Nacionalni pravosodni organi tako ne bodo mogli neposredno dostopati do "evropske evidence": zahtevke za podatke bodo morali poslati na centralni register njihove države, ki bo deloval kot posrednik. Evropski sistem kazenskih evidenc doslej ni deloval učinkovito. Seveda smo imeli pilotni projekt, ki je stekel leta 2006 in vključeval Belgijo, Češko republiko, Francijo, Nemčijo, Luksemburg in Španijo, ki so se jim glede na njegov uspeh kasneje priključile še druge države. Imeli smo tudi Sklep o organizaciji in vsebini izmenjave podatkov iz kazenskih evidenc med državami članicami. Vendar pa nam je manjkalo besedilo, ki bi to elektronsko povezavo organiziralo na tehnični ravni. To je zdaj doseženo z ECRIS, ki kaže, da nove tehnologije olajšujejo tekoče delovanje pravosodja v Uniji. Koenraad Dillen v pisni obliki. - (NL) poročilo gospoda Romagnolija si zasluži našo podporo, saj predstavlja resničen napredek pravosodnega sodelovanja med državami članicami. V preteklosti je bilo preveč primerov, v katerih se kazenskih evidenc hudih kršiteljev, ki živijo v državi članici, ki ni njihova matična država, ni posredovalo državnim tožilstvom. Zadeva Fourniret je najbolj žalosten primer tega. Dobra zamisel je imeti usklajen evropski sistem kazenskih evidenc, seveda pod pogojem, da so zagotovljene temeljne pravice vseh. Svoboda izražanja, ki jo v nekaterih državah članicah resno omejujejo "protirasistični" zakoni, ki nalagajo zaporne kazni, je lahko tozadevno problematična. Kriminalizacija izražanja mnenja v Belgiji gre precej dlje kot v državah, kot sta Italija in Združeno kraljestvo, kjer se svobodo izražanja dejansko spoštuje. Pedro Guerreiro v pisni obliki. - (PT) To je postopek posvetovanja, ki naj bi se končal s sporazumom o predlogu o vzpostavitvi Evropskega informacijskega sistema kazenskih evidenc (ECRIS), ki bo vključeval računalniško izmenjavo podatkov med državami članicami. Komisija potrjuje, da je osrednji cilj "okrepitev evropskega območja varnosti in pravice" in da "bodo podatki o predhodnih obsodbah krožili med sodniki in tožilci ter organi policije". Kot navedeno, "cilj predpostavlja sistematično izmenjavo podatkov iz nacionalnih kazenskih evidenc med pristojnimi organi držav članic na način, ki zagotovi njihovo splošno razumevanje in učinkovitost takšne izmenjave". Menimo, da je treba, ko je to potrebno, posredovanje podatkov iz kazenskih evidenc državljanov neke države članice drugi izvajati na podlagi (dvostranskega) sodelovanja med zadevnima stranema. Vendar pa poročilo poleg drugih zadev, katerih obseg in posledice je treba oceniti, državam članicam nalaga obveznosti, ki sodijo v "komunitizacijo" pravosodja in notranjih zadev v obsegu, ki presega obseg sodelovanja med državami članicami, ki ga priporočamo. Vsekakor priznavamo potrebo po mehanizmih, ki omogočajo recipročno posredovanje podatkov iz kazenskih evidenc med državami članicami, vendar je to treba oceniti na podlagi posameznega primera in v okviru sodelovanja. Carl Lang v pisni obliki. - (FR) Poročilo našega kolega označuje resničen korak naprej za organizacijo in vsebino izmenjave podatkov iz kazenskih evidenc med državami članicami. Nobenega dvoma ni, da verjetno še obstajajo posamezniki, kot je Fourniret, ostudni pedofil, ki je teroriziral ljudi v Franciji in nato v Belgiji, ker njegova kazenska evidenca ni bila posredovana iz ene države v drugo. Takšne pošasti, morilci, tepci in lopovi se ne morejo skriti pred pravico za pomanjkanjem preglednosti v različnih nacionalnih podatkovnih zbirkah. Iz teh nujnih razlogov podpiramo vzpostavitev Evropskega informacijskega sistema kazenskih evidenc, saj bo zagotavljal temeljne svoboščine vsake osebe. Pri tem mislim predvsem na potrebno zaščito svobode izražanja in ideološkega kaznovanja kaznivega dejanja mnenja, ko se ta ne sklada s proevropskimi dogmami in diktaturo politično korektnih. Elektronska povezava kazenskih evidenc bo od nas zahtevala tudi previdnostne ukrepe kot sta zagotavljanje integritete in verodostojnosti izmenjanih podatkov ter zagotavljanje njihovega posodabljanja. Danes smo na pripravljalni stopnji tega mehanizma: zato moramo ostati pozorni in preudarni. Bogusław Liberadzki v pisni obliki. - (PL) Glasoval sem za poročilo o predlogu Sklepa Sveta o vzpostavitvi Evropskega informacijskega sistema kazenskih evidenc (ECRIS) na podlagi člena 11 Okvirnega sklepa 2008/XX/PNZ (KOM (2008) 0332 - C6 - 0216/2008 -. Poročevalec, gospod Romagnoli, je upravičeno poudaril, da je cilj omenjenega predloga izvajanje načel, o katerih je že bilo doseženo soglasje, in zagotavljanje izvedbenih ukrepov namesto njihovega ponovnega očrtanja. Izredno pomembno je vzpostaviti elektronsko komunikacijo, da bi bilo posredovanje podatkov v okviru Evropskega informacijskega sistema kazenskih evidenc učinkovitejše. Trenutno posredovanje podatkov traja predolgo. V današnjem svetu pa je to bistvenega pomena za uspeh. Upoštevati je treba naslednje točke: prizadevati si je treba za zagotovitev raziskovalnega orodja sodnim organom, da bi zagotovili popoln uspeh, sistem S-TESTA, ki jamči za varnost omrežja, je bistven za varstvo podatkov. Omenjeno je bilo, da predlagana pravna podlaga ni ustrezna. To je razlog za zaskrbljenost in to bi bilo treba preveriti glede na ustrezne Pogodbe. V zaključek: menim, da je treba poročilo sprejeti in si prizadevati za izvajanje sklepov v državah članicah. Andreas Mölzer v pisni obliki. - (DE) V času, ko čezmejna kazniva dejanja naraščajo, postaja sodelovanje med državami članicami še toliko bolj pomembno. Prav tako ne smemo pozabiti, da se lahko kaznivo dejanje, za katerega so v eni državi zagrožene stroge kazni, v drugi smatra za manjši prekršek. To je nekaj, česar ne smemo pozabiti. Bistvenega pomena je tudi, da se držimo zahtev varstva podatkov in ohranjamo pravice obtoženih in žrtev. Zdi se, da to zagotavlja predloženo poročilo, zaradi česar sem ga pri glasovanju podprl. Nicolae Vlad Popa v pisni obliki. - (RO) Glasoval sem za to poročilo, saj menim, da ima pomembno vlogo pri izvajanju Evropskega informacijskega sistema kazenskih evidenc z vzpostavitvijo tehničnih in praktičnih sredstev, ki omogočajo izmenjavo informacij med državami članicami. Vendar pa menim, da je mogoče besedilo, o katerem smo glasovali, v prihodnosti izboljšati (po uporabi upravnega komunikacijskega sistema S-TESA) z uporabo komunikacijskega sistema Evropske pravosodne mreže iz naslednjih razlogov: s sprejetjem poročila gospe Kaufmann je Evropski parlament podprl vzpostavitev modernega in varnega telekomunikacijskega omrežja za Evropsko pravosodno mrežo, podatki iz kazenskih evidenc so tema, ki jo pokriva Evropska pravosodna mreža, ki spodbuja pravosodje v državah članicah, z uporabo enega samega komunikacijskega omrežja bodo doseženi pomembni prihranki, uporaba edinstvenega sistema za komunikacije s pravnim značajem bo zagotovila hiter, varen, celovit in enostaven dostop zainteresiranih strani do potrebnih podatkov. Charles Tannock v pisni obliki. - Britanski konzervativci smo glasovali proti temu predlogu, ker širi zmožnost izmenjave informacij iz kazenskih evidenc s strani nacionalnih organov brez ustreznega preverjanja. Še naprej smo za medvladno sodelovanje na področju kazenskega pravosodja, ne pa za avtomatično pravico do dostopa do takšnih podatkov. Jan Andersson, Anna Hedh, Inger Segelström in Åsa Westlund v pisni obliki. - (SV) Švedski socialni demokrati smo se odločili, da glasujemo za poročilo o boju proti neprijavljenemu delu. Poročilo vsebuje mnoge pomembne določbe, vključno s tistimi, ki zadevajo odgovornost pogodbenika za nepravilnosti na strani podjetij podpogodbenikov. Poročilo tudi nasprotuje nedavni razlagi direktive o napotitvi delavcev s strani Sodišča Evropskih skupnosti. Kot celota je poročilo dobro, vendar pa bi radi poudarili, da je davčna politika, in predvsem izbira davčne stopnje, stvar držav članic. Vendar pa ni bilo možnosti, da bi o teh delih poročila glasovali ločeno. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za samoiniciativno poročilo mojega italijanskega kolega Piera Antonia Panzerija o krepitvi boja proti neprijavljenemu delu, ki je sestavljeno na podlagi sporočila Evropske komisije. Priporoča krepitev boja proti sivi ekonomiji, ki ogroža gospodarstvo kot celoto, delavcem onemogoča kakršno koli zaščito, je škodljivo vpliva na potrošnike in zmanjšuje davčne prihodke, posledica česar je nepoštena konkurenca med podjetji. Pomembno je jasno razlikovati med kaznivo ali nezakonito dejavnostjo in delom, ki je zakonito, vendar ni prijavljeno organom, tj. tistim, ki ni v skladu z različnimi regulativnimi omejitvami, predvsem plačilom prispevkov za socialno varstvo in davkov. Seveda je treba okrepiti nadzor. Vendar pa moramo v skladu s položajem vsake države še naprej zmanjševati davčno obremenitev delavcev z izboljšanjem kakovosti javnih financ. Nujno je zmanjšati upravno zapletenost davčnih sistemov in sistemov socialnega varstva, ki lahko spodbujajo neprijavljeno delo, predvsem med samozaposlenimi in malimi podjetji. Nujno moramo preučiti vzpostavitev evropske platforme za sodelovanje med inšpektorati za delo in drugimi organi, pristojnimi za nadzor in boj proti goljufijam. Philip Bushill-Matthews v pisni obliki. - Britanski konzervativci podpiramo ukrepe za krepitev boja proti neprijavljenemu delu, predvsem nekatere ukrepe, omenjene v poročilu - tiste, ki države članice na primer spodbujajo k zmanjševanju davčne obremenitve in poudarjajo koristi redne zaposlitve. Vendar pa ne moremo podpreti nekaterih točk v poročilu. Te vključujejo vzpostavitev platforme na ravni Skupnosti za usklajevanje inšpektoratov za delo in revizijo Direktive 96/71/ES o napotitvi delavcev. Britanski konzervativci menimo, da je potrebno boljše izvajanje direktive, vendar pa niso potrebne pravne spremembe, ki bi lahko vodile do zmede med delodajalci in delavci. Zaradi tega smo se britanski konzervativci vzdrževali glasovanja. Petru Filip v pisni obliki. - (RO) Glasoval sem za poročilo o krepitvi boja proti neprijavljenemu delu, saj je pojav neprijavljenega dela resen problem v vsej Skupnosti. Širjenje črnega trga delovne sile je v glavnem rezultat prekomernega obdavčenja in birokracije ter vodi k znatnemu zmanjšanju davčnih prihodkov in posredno k nezadostnemu proračunu. Poleg tega zaposlovanje osebja brez upoštevanja potrebnih formalnosti spodbuja nepošteno konkurenco. V tem kontekstu bi poleg povečane pozornosti, ki jo morajo pokazati organi glede znižanja davkov na trgu dela in zmanjšanja birokracije, poudaril potrebo po ustvarjanju novih delovnih mest in uvedbi prilagodljivih pravil za začasno in priložnostno zaposlitev. Hélène Goudin in Nils Lundgren v pisni obliki. - (SV) Dobro delujoč trg dela zahteva dobro zakonodajo in učinkovito usklajevanje med socialnimi partnerji in pristojnimi organi. Neprijavljeno delo je samo eden izmed mnogih resnih problemov, za katere morajo socialni partnerji najti rešitev. Poročilo gospoda Panzerija je polno dobrih namenov in v nekaterih primerih tudi radodarnih nasvetov o tem, kako lahko posamezne države članice na splošno organizirajo svoj trg dela in zlasti obravnavajo neprijavljeno delo. Poročevalec med drugim spodbuja države članice, da nadaljujejo z reformami davčnega sistema in sistema socialne varnosti in k usklajenemu ukrepanju za boj proti neprijavljenemu delu. Poročevalec predlaga tudi skupni pristop k priseljevanju v EU in da "morajo države članice vsako reformo gospodarskih politik, davčnih sistemov in sistemov socialnega varstva vključiti in upoštevati bistvene vzroke za neprijavljeno delo". Stranka Junilistan (Junijska lista) meni, da je politika trga dela nacionalna stvar, zato smo zelo zaskrbljeni glede tega, da EU vztrajno poskuša povečati svoj vpliv v teh vprašanjih na račun samoodločanja posameznih držav članic. Zaradi tega se je stranka Junilistan odločila glasovati proti poročilu. Małgorzata Handzlik v pisni obliki. - - (PL) Gospod predsednik, neprijavljeno delo je večplasten pojav. Obsega gospodarsko, socialno, institucionalno in celo kulturno razsežnost ter škodljivo vpliva na mnoge subjekte. Nacionalni proračun izgublja prihodke, ki jih vsekakor potrebuje za pokritje svojih odhodkov. Delavcem v sivi ekonomiji so pogosto odvzete pravice, do katerih so upravičeni zaposleni. Poleg tega so ti delavci izpostavljeni zdravstvenim in varnostnim tveganjem in imajo malo možnosti za poklicni razvoj. Neprijavljeno delo predstavlja problem tudi za notranji trg. Škodljivo vpliva na njegovo delovanje. Razlogi za neprijavljeno delo se med državami članicami razlikujejo, zato se morajo ustrezno razlikovati tudi ukrepi za boj proti njemu. Strinjam se z glavnimi točkami v poročilu, pri čemer pa je treba okrepiti prizadevanja za boj proti temu pojavu. Zato sem podprla poročilo gospoda Panzerija. Vendar pa bi želela jasno poudariti, da nisem mnenja, da se bo predlagana revizija direktive v kontekstu sodb Sodišča Evropskih skupnosti izkazala za učinkovito orodje za boj proti neprijavljenemu delu. Dosledno bom nasprotovala pozivom k spremembi določb direktive o napotenih delavcih. Menim, da je glede boja proti neprijavljenemu delu, ki vključuje napotene delavce, krepitev upravnega sodelovanja in izmenjava informacij med državami članicami vse, kar je potrebno. Jens Holm in Eva-Britt Svensson v pisni obliki. - (SV) Menimo, da so potrebni učinkoviti ukrepi za ustavitev neprijavljenega dela. Vendar pa ne moremo sprejeti, da bi morala biti na primer skupna politika priseljevanja del rešitve problema neprijavljenega dela. Zato smo se vzdržali končnega glasovanja. Ian Hudghton v pisni obliki. - Neprijavljeno delo je pojav, ki je prizadel vse države članice EU. Neprijavljeno delo je najpogostejše v delovno intenzivnih sektorjih in sektorjih z nizkimi plačami, ti delavci pa niso deležni varnosti zaposlitve, socialnih ugodnosti ali pravic delavcev. EU in države članice morajo sprejeti ukrepe za zmanjšanje stopnje neprijavljenega dela in ustrezno sem glasoval za poročilo gospoda Panzerija. Carl Lang v pisni obliki. - (FR) Boj proti neprijavljenemu delu je bistvenega pomena, še posebno, ko se ta rak gospodarstva povečuje, pri čemer omejuje našo rast in izkrivlja konkurenco na notranjem trgu s socialnim dampingom. Prve žrtve te sive ekonomije so zakoniti delavci, državljani držav članic, katerih zakonite gospodarske in socialne pravice so ogrožene. To poročilo bi lahko pozdravili glede na to, kaj navaja. Žal pa je to še ena priložnost za te nepopustljive proevropejce, da možnost obsežnega gospodarskega priseljevanja uporabijo za socialni vzvod: nujno priseljevanje, po njihovem mnenju, za zlomljeno evropsko gospodarstvo in prebivalstvo. Ta poziv k nadomestitvi priseljevanja nezakonite delovne sile z "zakonitim" priseljevanjem je neopravičljiva hinavščina. Poleg tega nima nikakršnega gospodarskega, socialnega ali družbenega smisla. Franciji in Evropi ni treba odpreti več "zakonitih poti priseljevanja", če ne moreta zaustaviti niti nezakonitega priseljevanja. Za spodbujanje rasti in ponoven nadzor nad notranjim trgom moramo povrniti zaupanje državljanov s politiko, ki spodbuja družino in rojstvo, z boljšim usposabljanjem in vodenjem mladih in nezaposlenih in nenazadnje s preferencialom in varstvom Skupnosti. Kartika Tamara Liotard v pisni obliki. - (NL) Vzdržala sem se glasovanja o poročilu gospoda Panzerija o krepitvi boja proti neprijavljenemu delu. Čeprav je v poročilu nekaj dobrih točk,menim, da bo poročilo na evropski trg dela po bližnjici ponovno uvedlo načela prožne varnosti. Prožna varnost bo vodila k več prožnosti za delodajalce in manj varnosti za delavce. S tem se ne morem strinjati. Mary Lou McDonald v pisni obliki. - Poročilo vsebuje številne probleme, vključno s spodbujanjem atipičnih pogodb in "prožne varnosti", s katerimi grozi spodkopavanje pogodb o zaposlitvi za določen čas. Problem predstavlja tudi, da je poročilo sestavljeno v okviru zelo pomanjkljive lizbonske strategije. Zdi se tudi, da pri tem, kar je v različnih jezikovnih različicah povedano o napotenih delavcih, prihaja do protislovij. Kljub tem težavam vsebuje poročilo dovolj pozitivnih elementov, da ga lahko podprem. Erik Meijer v pisni obliki. - (NL) Okoli 20 % dela v Evropi je neprijavljenega. To spodkopava naš sistem socialne varnosti. V tem predlogu se priznava, da je trg do neke mere skorumpiran in da to vodi k nepošteni konkurenci. Podpiramo ukrepe proti neprijavljenemu delu, vendar pa se moramo vzdržati glasovanja, ker ima ta predlog resne pomanjkljivosti. Žal temelji na neoliberalnih zamislih, ki delavce izigravajo drugega proti drugemu. Boj proti neprijavljenemu delu se uporablja kot izgovor za spodbujanje večje prožnosti delovne sile. To Evropejce postavlja v slabši položaj na trgu dela, saj so prisiljeni tekmovati s poceni delovno silo od drugod. Širitvi EU v letu 2004 in letu 2007 imata daljnosežne posledice. Razlike v blaginji v EU so se občutno povečale, saj se je v mnogih izmed novih držav članic sesula nekoč uspešna industrija. Te države zdaj v glavnem uvažajo storitve in izvažajo delo. Ljudje iz Poljske ali Romunije v drugih državah delajo za plače, ki tam pravzaprav niso dovoljene, v nesprejemljivih pogojih. Nato se njihove nizke plače izkoristi za zniževanje plač drugih. Evropa ne more več vključevati, če imamo zelo različne stopnje dohodkov v EU in se te razlike izkorišča v konkurenci. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Gospod predsednik, gospe in gospodje, glasujem za poročilo gospoda Panzerija o krepitvi boja proti neprijavljenemu delu. Menim, da se je bolj kot kdaj koli prej potrebno bojevati proti širjenju tega pojava, ki preprečuje pošteno konkurenco med podjetji in lokalnimi območji, ustvarja upravne težave in ima izredno negativen vpliv na delavce, ki so zakonito zaposleni. Strinjam se s potrebo po resnih, usklajenih prizadevanjih za boj proti temu pojavu s preventivnimi ukrepi, pobudami in povečanim občutkom odgovornosti, prav tako pa tudi z represivnimi ukrepi z učinkovitim nadzorom in primernimi kaznimi. Catherine Stihler v pisni obliki. - Narediti moramo več za pomoč tem delavcem, ki so prizadeti zaradi izkoriščanja "neprijavljenega dela". Njihovo zdravje in varnost ogrožajo brezobzirni delodajalci. Georgios Toussas Glasujemo proti poročilu, ker je njegov namen v bistvu nadaljevanje brezobzirnega izkoriščanja delavcev. Ne obravnava problema neprijavljenega dela z vidika interesov delavcev. Ravno nasprotno: temelji na potrebi po ohranitvi donosnosti kapitala in krepitvi konkurenčnosti monopolov EU v okviru lizbonske strategije. Iz tega razloga namesto ukrepov kot so inšpekcije in kazni za delodajalce predlaga spodbude za kapital kot je "zmanjšanje stroškov dela, ki ne spadajo v plačo". To zmanjšuje ali odpravlja obveznost plačila prispevkov za zavarovanje. Ti so tudi oproščeni davka; zmanjšuje se finančna obremenitev podjetij in uvaja se neformalne pogodbe o zaposlitvi. Takšni ukrepi ne samo ne obravnavajo problema neprijavljenega dela, ampak kapitalu omogočajo, da ostane nekaznovan. Zato bo prišlo do povečanja zaposlovanja te vrste in bodo tako kršene pravice delavcev, socialne pravice in pravice do zavarovanja, delavski razred pa bo izkoriščan bolj kot kdaj koli prej. Delavski razred ne more pričakovati rešitev v svojo korist s strani EU, Evropskega parlamenta ali političnega osebja plutokracije. Cilj boja delavcev prek delavskega gibanja je odprava protipopulistične politike EU in buržoaznih vlad držav članic. To bo prineslo radikalne spremembe v moči in zagotovilo, da se bo bogastvo, ki ga bodo proizvedli delavci, uporabljalo v korist ljudi. Bernard Wojciechowski v pisni obliki. - (PL) Neprijavljeno delo je v Evropski uniji postalo splošno razširjen pojav. Na Danskem na primer 18 % prebivalstva opravlja delo takšne narave ali je bilo v stiku z njim. Pogosto se zgodi, da delavec na nikakršen način ni kaznovan za opravljanje takšnega dela. Na splošno je delodajalec tisti, ki se ga kaznuje. V najboljšem primeru se od delavca zahteva plačilo globe, ki je vsekakor nižja od globe, ki jo plača delodajalec. Neprijavljeno delo teoretično ne predstavlja podlage za izgon osebe v njeno matično državo. Vendar pa določene države, kot sta Belgija in Danska, navajajo, da v določenih primerih lahko pride do tega, kot na primer v primerih, ki vključujejo grobo in nenehno kršitev zakonodaje. Evropska unija si mora na vso moč prizadevati za uspeh v boju proti temu pojavu. Najučinkovitejši pristop je znižanje davkov in odprava administrativnih ovir na zakonitem trgu dela, tako da bi neprijavljeno delo sčasoma postalo nedonosno za obe strani. Jan Andersson, Anna Hedh, Inger Segelström in Åsa Westlund v pisni obliki. - (SV) Švedski socialni demokrati smo glasovali za poročilo o pomembnem boju proti socialni izključenosti. Vendar pa bi želeli pojasniti naše stališče glede točk, ki se nanašajo na minimalne plače. Strinjamo se s stališčem, da je treba v Evropi zmanjšati število zaposlenih, ki živijo na pragu revščine. Vsem, ki prejemajo plače, je treba zagotoviti sprejemljiv dohodek. Države članice, ki želijo to narediti z zakonsko določenimi minimalnimi plačami, lahko to storijo. Jasno je tudi, da morajo države članice, ki so določitev plač prepustile socialnim partnerjem, to delati še naprej. Primerja se različne modele trga dela in načinov, na katere delavcem, ki prejemajo plačo, v Lizbonski pogodbi zagotavljajo sprejemljive plače. Pomembno je, da poteka takšna izmenjava informacij med državami članicami. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za poročilo moje nemške kolegice Gabriele Zimmer o spodbujanju socialne vključenosti in boja proti revščini, vključno z revščino otrok, v Evropski uniji. Precejšen del prebivalstva Evropske unije ostaja socialno izključen: 16 % prebivalstva živi na robu revščine zaradi prenizkih dohodkov, ena oseba od petih živi v podstandardnem stanovanju, 10 % jih živi v gospodinjstvih, kjer nihče ni zaposlen, dolgotrajna brezposelnost se približuje 4 % in delež oseb, ki zgodaj opustijo šolanje, presega 15 %. Drugi vidik socialne izključenosti, ki postaja vse pomembnejši, je pomanjkanjem dostopa do informacijske tehnologije. Tako kot velika večina mojih kolegov poslancev tudi jaz pozdravljam pristop Komisije k dejavni socialni vključenosti, ki mora ljudem omogočiti dostojno življenje in sodelovanje v družbi ter na trgu dela. Podpiram poziv državam članicam, da opredelijo sheme minimalnega dohodka za spodbujanje socialne vključenosti in sheme dohodkovne podpore, katerih cilj je reševanje ljudi iz revščine in zagotavljanje dostojnega življenja. Šarūnas Birutis Boj proti revščini in socialni izključenosti je glavno vprašanje programa Evropske unije in držav članic. Marca 2000, ko se je začela izvajati lizbonska strategija, je Svet na države članice in Komisijo prenesel nalogo, da sprejmejo ukrepe za radikalno zmanjšanje revščine, ki bi vodili do njenega izkoreninjenja do leta 2010. Države članice so s številnimi ukrepi na ravni EU in nacionalni ravni pokazale svojo odločnost. Vendar pa boj proti revščini in prizadevanja za ponovno vključitev ljudi, ki jih je zavrnil trg dela, ostajajo težka naloga za razširjeno Evropsko unijo. Ciljev revidirane lizbonske strategije ne bomo mogli doseči, če bomo še naprej zapravljali človeški kapital, ki je naš najdragocenejši vir. Večina držav članic izvaja politiko blaginje in aktivacijsko politiko, s katerima si prizadeva za ponovno vključitev ljudi, ki so bili pregnani s trga dela. Kljub temu še vedno obstaja velika skupina ljudi, ki imajo malo možnosti, da najdejo zaposlitev, in ki so zato izpostavljeni tveganju, da bodo socialno izključeni in se bodo znašli pod pragom revščine. Sheme minimalnega dohodka so zato edini način za tiste, ki so najbolj oddaljeni od trga dela, da se izognejo hudi revščini. Med opravljanjem teh ključnih funkcij pa morajo sheme minimalnega dohodka spodbujati vključevanje na trg dela tistih, ki so zmožni opravljati delo. Zato je glavna naloga zagotoviti, da bo politika blaginje pomagala učinkovito zagotoviti mobilizacijo tistih, ki so zmožni opravljati delo, in doseganje dolgoročnejšega cilja - zagotavljanja sprejemljivega življenjskega sloga za tiste, ki so in bodo ostali izven trga dela. Philip Bushill-Matthews v pisni obliki. - Britanski konzervativci podpiramo spodbujanje socialne vključenosti in boj proti revščini. Medtem ko poročilo vsebuje nekatere pozitivne elemente, ki poudarjajo stisko določenih skupin v družbi, pa ne moremo podpreti drugih odstavkov, ki se na primer nanašajo na določitev vseevropske minimalne plače. Mnoge države v EU imajo minimalno plačo, toda britanski konzervativci menimo, da je to stvar odločitve držav članic. Poročilo vsebuje tudi nekatera negativna sklicevanja na delo s krajšim delovnim časom, ki po mnenju delegacije na nikakršen način ne predstavlja situacije Združenega kraljestva. Zato smo se konzervativci vzdržali glasovanja o tem poročilu. Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark in Anna Ibrisagic v pisni obliki. - (SV) Odločili smo se glasovati proti poročilu o spodbujanju socialne vključenosti in boju proti revščini v EU, ker mnogi izmed predlogov zadevajo področja, ki jih je treba obravnavati na nacionalni ravni. Vsebina zdravstvenega varstva je predvsem nacionalna odgovornost, prav tako pa tudi specifična vsebina politike trga dela. Ti dve področji je najbolje obravnavati na nacionalni ravni, bližje državljanom. Ukrepi kot so minimalne plače so tudi v nasprotju s ciljem poročila, saj ustvarjajo mnoge ovire v boju proti socialni izključenosti. Ilda Figueiredo Vemo, da odstotek zaposlenih, ki živijo na pragu revščine, narašča kot posledica povečevanja negotovega in slabo plačanega dela. To vprašanje mora zato biti eno izmed osrednjih vprašanj tistih, ki so odgovorni za Evropsko unijo. Plačilo na splošno in predvsem minimalne plače - ne glede na to, ali jih opredeljuje zakon ali kolektivna pogodba - morajo zagotoviti dostojen življenjski standard. Pomembno je, da je bilo to poročilo sprejeto, vendar pa je obžalovanja vredno, da večina ni omogočila razprave o njem na plenarnem zasedanju. Spodbujanje socialne vključenosti in boja proti revščini, predvsem revščini otrok, v EU je neprijetno vprašanje glede na to, da se ne maramo soočati z dejstvi. Rečeno je, da je 20 milijonov ljudi v EU, večinoma žensk, ali okoli 6 % skupnega prebivalstva prizadela revščina zaposlenih in da 36 % delovnega prebivalstva tvega, da bodo padli v kategorijo zaposlenih, ki živijo na pragu revščine. Med različnimi priporočili v poročilu Evropski parlament poziva države članice, naj revščino otrok zmanjšajo za 50 % do leta 2012 in sprejmejo vseevropsko zavezo, da se do leta 2015 odpravi pojav otrok z ulice. Petru Filip v pisni obliki. - (RO) Čestitam, da je poročilo dobro zaobseglo dejavnike spodbujanja postopka dejavne socialne vključenosti, zato sem glasoval za gradivo, o katerem razpravljamo. Za učinkovitejše izvajanje vključevanja bi vas želel spomniti na nekatera vprašanja, za katera menim, da so primerna z vidika procesa učenja, saj menim, da morajo biti mladi deležni izredno zanesljivega usposabljanja z organiziranim in usklajenim načinom socialnega in poklicnega razvoja. Menim, da potrebujemo enoten pristop k izobraževalnemu sistemu EU-27, osredotočiti pa se moramo tudi na priznavanje diplom in poklicnih spričeval in na jezikovno usposabljanje, da bi odpravili komunikacijske ovire v Evropi. Prav tako bi pozdravil začetek usklajenega načina spremljanja prihodnjih diplomantov in njihovega praktičnega usposabljanja za njihovo vključitev na trg dela prek izmenjave delovne sile, organizirane na regionalnih merilih in ne samo na nacionalnih merilih, s ciljem spodbujanja boljše zaposlovalne dinamike v EU. Bruno Gollnisch v pisni obliki. - (FR) To poročilo o revščini v Evropi je dokaz za velik neuspeh politik, ki jih izvaja Evropska unija, in nadaljnja ponazoritev pomanjkanja stvarnosti v tem Parlamentu. Več kot 80 milijonov ljudi je "na pragu tveganja revščine", če uporabim terminologijo iz poročila, več kot 100 milijonov Evropejcev živi v podstandardnem stanovanju in več kot 30 milijonov delavcev zasluži zelo nizko plačo, ta številka pa je dejansko še višja, saj se samo v Franciji 7 milijonov delavcev smatra za revne. Osredotočiti bi se želel na zadnji vidik. Poročevalec predlaga minimalne plače in ravni zadostnih prihodkov za preprečevanje socialne izključenosti, toda kakšna je korist tega v Evropi, ki sočasno spodbuja obsežno priseljevanje poceni delovne sile? Kakšna je korist tega v Evropi, ki dovoljuje socialni damping med svojimi državami članicami, kot sta poudarili škandalozni odločitvi Sodišča Evropskih skupnosti v zadevah Viking in Laval? Kakšna je korist tega v Evropi, ki svoje delavce žrtvuje režimu svetovne proste trgovine? Je cilj dopolnjevati sramotno nizke plače in jim omogočati, da se ohranjajo, z javnimi sredstvi? Ponovno vidimo meje sistema, ki ste nam ga vsilili za 50 let. Čas je za spremembo! Ian Hudghton v pisni obliki. - Nezaslišano je, da revščina otrok v Evropi 21. stoletja ostaja tako nujno vprašanje. Moja država, Škotska, ki je bogata z naravnimi viri, ima sramotne stopnje revščine otrok - medtem ko ostaja vlada Združenega kraljestva v Londonu zavezana tako potratnim in nečlovekoljubnim projektom, kot je obnovitev raketnega sistema Trident. Na srečo je škotska vlada zavezana uporabi takšnih pooblastil, kot jih ima trenutno, za reševanje vprašanj revščine otrok. Prejšnji teden je škotski minister za izobraževanje napovedal program za zagotavljanje brezplačnih šolskih obrokov otrokom v prvih treh letih šolanja, kar je v trenutnih gospodarskih razmerah dobrodošla poteza. Ta poteza bo pripomogla v boju proti revščini otrok; še toliko več bo storjeno, ko bo neodvisna Škotska imela popoln nadzor nad nacionalnimi financami. Thomas Mann v pisni obliki. - (DE) Glasoval sem za poročilo gospe Zimmer o boju proti revščini. Politiki morajo odločno ukrepati za zmanjšanje revščine in boj proti socialni izključenosti. Za nekoga, ki preživi od nezadostne finančne pomoči, dela v negotovem delovnem razmerju ali odrašča v družini z dolgo zgodovino revščine, lepe besede niso dovolj. Tu igrajo izredno pomembno vlogo ustrezno socialno varstvo, zgodnje individualno izobraževanje in usposabljanje in motivacija za rešitev iz spirale revščine z lastnimi prizadevanji. Zato je resnično vredno obžalovanja, da na plenarnem zasedanju ni več mogoče predložiti sprememb k samoiniciativnim poročilom. Skupina PPE-DE zavrača odstavek 5 in odstavke od 10 do 17, ki obravnavajo vprašanje minimalnih plač. Nasprotujemo vseevropskim določbam: partnerji v postopku kolektivnih pogajanj morajo samostojno sprejeti svoje odločitve. Seveda ne želimo, da zaposleni živijo na pragu revščine, z drugimi besedami, da ljudje trdo delajo za premajhno plačilo. Pravičnost je temeljni element socialnega tržnega gospodarstva, poštenost pa mora obstajati tudi v zadevah plačila. Vendar pa izpeljava pravice do minimalne plače iz tega ni nekaj, kar bi lahko podprli. Ponovno se predlaga horizontalno direktivo o nediskriminaciji, kar moja skupina soglasno zavrača. Prav tako bi si želeli bolj jedrnatega poročila. Ker pa so cilji in ukrepi ustrezni - namreč zmanjšanje revščine na ravni EU -, lahko večina moje skupine glasuje za poročilo. Luís Queiró Boj proti revščini je prednostna naloga vsake demokratične družbe, ki ima svoje korenine v človeškem dostojanstvu in udeležbi vseh državljanov v razvoju družbe. Doslej sprejeti ukrepi še niso dosegli želenih rezultatov drastičnega zmanjšanja socialne izključenosti in revščine. Manjka nam globalni pristop k problemu globalnega obsega, katerega zapletenost ima resne socialne in gospodarske posledice za družbo kot celoto. Za spodbujanje gospodarske rasti kot poglavitnega cilja uspešne, poštene in okoljsko trajnostne prihodnosti za Evropo je potrebna dohodkovna podpora za preprečevanje socialne izključenosti, povezava z vključujočim trgom dela, boljši dostop do kakovostnih storitev in dejavna udeležba vseh državljanov. Ne moremo dovoliti, da 16 % evropskega prebivalstva ogroža revščina ali da ena oseba od petih živi v podstandardnem stanovanju ali eden od desetih Evropejcev živi v družini, kjer nihče ni zaposlen. To so razlogi za naš nenehen boj proti revščini, nadlogi, ki ogroža vse in preprečuje prihodnjo zdravo rast naše družbe. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Gospod predsednik, gospe in gospodje, glasujem za poročilo gospe Zimmer o spodbujanju socialne vključenosti in boja proti revščini, vključno z revščino otrok, v Evropski uniji. Seveda je treba v Evropski uniji še vedno storiti veliko, da bi zagotovili, da bo vključenost, o kateri tako pogosto razpravljamo, resnična in učinkovita. Cilje odprave revščine, razvoja trgov dela, ki spodbujajo socialno vključenost, zagotavljanja dostopa do kakovostnih storitev za vse državljane in zadostnega dohodka za zagotavljanje dostojnega življenja, kot je v svojem poročilu omenila gospa Zimmer, je očitno treba podpreti in zaslužijo našo polno pozornost. Olle Schmidt v pisni obliki. - (SV) Poročilo Gabriele Zimmer je tipični primer tega, kar se zgodi, če izbrana tema ni dovolj dobro opredeljena. Zagotovo obstaja množica pametnih zamisli o pomembnosti sprejemljivega davčnega pritiska, skupaj s čudnimi izjavami o pomembnosti plač državljanov in minimalnih plač, določenih s strani EU. Ne glede na to, kaj mislite o vsebini - in v zadnjih dveh primerih je moje stališče odločno negativno -, lahko razberete, da to niso področja, kjer je ali bi morala biti pristojna EU. Ker niti politična vsebina niti politična raven nista v skladu z mojimi temeljnimi prepričanji kot liberalca in člana Švedske liberalne stranke, Folkpartiet, sem zato glasoval za zavrnitev predloga, čeprav poročilo vsebuje tudi številne ugotovitve, ki so vredne premisleka. Catherine Stihler v pisni obliki. - Boj proti revščini v EU je bistvenega pomena za vzpostavitev bolj enakopravne družbe. Eden od petih otrok v EU živi na robu revščine, ob tem pa smo eno izmed najbogatejših območij na svetu. Sodelovati moramo, da najdemo rešitve za odpravo revščine otrok v EU. Bernard Wojciechowski v pisni obliki. - (PL) Leta 2006 je bilo v primerjavi s 16 % celotnega prebivalstva 19 % otrok na pragu tveganja revščine. Trenutno je 19 milijonov od 78 milijonov ljudi, ki živijo na naši celini, otrok. Omeniti bi želel samo nekatere izmed mnogih vzrokov revščine. Vključujejo nezadostne dohodke, neustrezen dostop do osnovnih storitev, omejene možnosti za razvoj in razlike v učinkovitosti splošnih in usmerjenih politik. Politika podpore družin z otroki zagotavlja boj proti revščini in socialni izključenosti, ki prizadeneta starše samohranilce. Boriti bi se morala tudi proti grožnjam, ki jih predstavljajo prej omenjeni problemi. Zato menim, da Unija tozadevno ne bi smela varčevati s svojimi prizadevanji. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za poročilo spoštovanega poljskega kolega in prijatelja Zbigniewa Zaleskega, ki je namenjeno sprejetju predloga Sklepa Sveta o sklenitvi Sporazuma v obliki izmenjave pisem med Evropsko skupnostjo in Ukrajino v zvezi z ohranitvijo obveznosti o trgovini s storitvami iz Sporazuma o partnerstvu in sodelovanju, ki je bil leta 1994 podpisan v Luksemburgu in je začel veljati 1. marca 1998. Te storitve pokrivajo obveznosti Ukrajine kot del njenega pristopa k Svetovni trgovinski organizaciji (STO), z izjemo mednarodnega pomorskega prometa, ki še naprej ostaja predmet dvostranskega sporazuma. Strinjam se s poročevalcem, da je področje storitev bistvenega pomena za gospodarstvi EU in Ukrajine. Pozdravljam vsa prizadevanja Evropske unije za podporo prizadevanj Ukrajine, da postane članica Svetovne trgovinske organizacije. Hélène Goudin in Nils Lundgren v pisni obliki. - (SV) Stranka Junilistan je za povečanje trgovine in poglobitev gospodarskih odnosov z Ukrajino. Predhodno smo glasovali za vzpostavitev sporazuma o sodelovanju z Ukrajino (poročilo gospoda Broka. Poročilo gospoda Zaleskega temelji na predlogu Komisije, katere cilj je samo delna obnova sporazuma o sodelovanju z Ukrajino po pristopu te države k STO. Kljub temu poročilo zaznamujejo interventne ambicije in daljnosežni predlogi o načinih, na katere naj EU nadzoruje razvoj na številnih političnih področjih v Ukrajini, vključno z energetsko politiko, finančno politiko, telekomunikacijami, vodo, turizmom in izobraževanjem. Ker stranka Junilistan odločno nasprotuje zunanjepolitičnim ambicijam EU, smo se odločili glasovati proti poročilu. Pedro Guerreiro v pisni obliki. - (PT) Obrazložitev, ki spremlja to poročilo, je odlično pokazala, za kaj dejansko gre, in je zato upravičila naše glasovanje proti poročilu. Poročevalec potrjuje, da bi pristop Ukrajine k STO lahko "vodil k oblikovanju celovitega območja proste trgovine med EU in Ukrajino, vključno z nadaljnjimi obveznostmi v trgovini s storitvami" in da mora, če želi doseči ta cilj, "Ukrajina izvesti notranje reforme ter začeti ambiciozne pogovore z EU". Na podlagi te predpostavke poročevalec navaja nekaj primerov: "krepitev sodelovanja na področju prometa, katerega namen je nadaljnje vključevanje prometne infrastrukture Ukrajine, zlasti pristanišč in plovnih poti, v evropsko prometno omrežje"; "popolna vključitev Ukrajine v 'enotno evropsko nebo', kar lahko pomeni določeno liberalizacijo z letalstvom povezanih dejavnosti, vključno z letališči"; - "vztraja pri dejstvu, da sta pravilno delujoč energetski trg in učinkovita politika tranzita nafte in plina nujna temeljna pogoja za celostno vključitev Ukrajine v energetski sistem EU"; - "Sklenitev sporazuma o območju proste trgovine bi omogočila ne le odpravo omejitev za pretok kapitala, temveč tudi odpravo omejitev za finančne storitve". Več besed za kakšen namen.... Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Gospod predsednik, gospe in gospodje, glasujem za poročilo gospoda Zaleskega o sklenitvi Sporazuma ES/Ukrajina zvezi z ohranitvijo obveznosti o trgovini s storitvami iz Sporazuma o partnerstvu in sodelovanju glede prostega zagotavljanja storitev mednarodnega pomorskega prometa po svojih celinskih plovnih poteh. Strinjam se z gospodom Zaleskim, da obstajajo velike možnosti za rast trgovine med EU in Ukrajino, še zlasti možnosti za rast trgovine s storitvami. Menim, da je to poročilo povsem v skladu z evropsko sosedsko politiko, ki je od leta 2004 vključevala Ukrajino, in da je storitveni sektor tisti, v katerem je ta politika lahko najplodnejša v smislu gospodarskih koristi za obe partnerici. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za resolucijo, ki jo je predložil Odbor za gospodarske in monetarne zadeve, o reformi IASB (Upravni odbor za mednarodne računovodske standarde) kot delu razprave glede vprašanj za ustni odgovor, predloženih v okviru posvetovanj Fundacije odbora za mednarodne računovodske standarde (IASCF). Pomembno si je zapomniti, da s postopkom v odboru Evropska unija v okviru zakonodaje Skupnosti spreminja mednarodne računovodske standarde, ki jih sestavi IASB. Kljub temu postopku sprejemanja Skupnosti je ključno zagotoviti, da IASB deluje pravilno, ustanovitev skupine za spremljanje pa je pozitiven korak. Ta skupina za spremljanje mora odražati ravnotežje najpomembnejših svetovnih valutnih območij, kulturno raznolikost, interes tako razvitih, kot tudi nastajajočih gospodarstev in mednarodnih institucij, ki od javnih organov zahtevajo zanesljivost. Skupina za spremljanje mora imeti dejavno vlogo pri spodbujanju preglednosti računovodskega poročanja ter pri razvoju in učinkovitem delovanju kapitalskih trgov in tudi pri preprečevanju procikličnosti ter zagotavljanju stabilnosti finančnega trga in preprečevanju sistemskega tveganja. Peter Skinner v pisni obliki. - Glasoval sem za to poročilo, o katerem se je zdaj ustrezno razpravljalo v odboru in v Parlamentu. Ključnega pomena je, da imamo močen organ za spremljanje, ki ga sestavljajo institucije, odgovorne izvoljenim organom. Upam, da je zdaj mogoče razbrati, da je preglednost odločitev prav tako nujna kot odločitve same. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za resolucijo Evropskega parlamenta z dne 9. oktobra 2008, ki jo je predložilo šest političnih skupin, vključno s skupino PPE-DE, o razmerah v Belorusiji po parlamentarnih volitvah 28. septembra 2008. Izjave predsednika Lukašenka so nam dale nekaj upanja: 10. julija 2008 je javno pozval k odprtim in demokratičnim volitvam in ta poziv ponovil na televiziji 29. avgusta 2008, pri čemer je obljubil, da bodo volitve brez primere v smislu poštenosti. Nesprejemljivo je, da so volitve 28. septembra 2008 kljub nekaterim manjšim izboljšavam niso zadovoljile mednarodno priznanih demokratičnih standardov, kot je potrdila misija OVSE za spremljanje volitev. Iz strahu pred demokracijo je zadnji evropski diktator zapravil priložnost, da se pridruži vrsti izrednih in pomembnih dogodkov, katerim smo bili priča od padca berlinskega zidu leta 1989 in zloma komunizma. Hélène Goudin in Nils Lundgren v pisni obliki. - (SV) Stranka Junilistan meni, da je EU unija vrednot in bi zato morala igrati vlogo pri spodbujanju demokracije in človekovih pravic v svojem sosedstvu. To vključuje Belorusijo. Zdi se, da parlamentarne volitve, ki so septembra potekale v Belorusiji, niso izpolnjevale mednarodnih standardov, kar so poudarili tudi mednarodni opazovalci. Nadvse obžalovanja vredno je, da volitve niso bile pregledne in demokratične, za Belorusijo, za regijo in za Evropo. Vendar pa resolucija vsebuje mnogo določb, ki jih ne bi smeli vključiti. Evropski parlament na primer Belorusijo poziva, naj odpravi predčasni volilni postopek. Morda je res, da s takšnim načinom oddajanja volilnih glasov pride do nekaterih volilnih prevar, vendar pa še vedno menimo, da je stvar vsake suverene države, da odloči, kako se bo izvajalo volitve, dokler so demokratične. Vsebuje tudi zamisli o vizumih, za kar menimo, da je nacionalna zadeva. Stvar vsake suverene države je, da odloči, komu je dovoljeno prebivati na njenem ozemlju. Kljub pomislekom, ki smo jih navedli, smo glasovali za resolucijo, ker menimo, da je pomembno poudariti, da mora Belorusija postati demokratična. Pedro Guerreiro v pisni obliki. - (PT) Že neštetokrat sem vam povedal, da ne pričakujte, da bomo upravičevali vaše izvajanje hinavščine in nesramnega vmešavanja. Med drugimi omembe vrednimi vidiki si je večina v tem Parlamentu v tej resoluciji z nepoštenim izvajanjem prizadevala ustvariti dvom o tistem, o čemer ni dvomila misija OVSE za spremljanje volitev (na primer demokratično legitimnost izvoljenega parlamenta), in za pozivanje k uporabi finančnih sredstev EU za dejavnosti vmešavanja. Temeljno vprašanje zadeva moralo Parlamenta, ki obsoja volitve, ki so potekale v različnih državah, na podlagi geostrateških, političnih in gospodarskih interesov glavnih sil EU. Spomnil bi vas na nepriznavanje rezultatov palestinskih volitev... Spomnil bi vas na opozarjanje na rezultate gruzijskih volitev... To je čisti cinizem. Kakšno moralo ima Parlament, ki vztraja pri sprejetju predlagane Pogodbe, ki so jo leta 2005 zavrnili Francozi in Nizozemci in leta 2008 Irci, ob popolnem preziranju demokratično in suvereno izražene volje teh ljudi? Kakšno moralo ima Parlament, ki je na tej seji sprejel poročilo, katerega cilj je uveljaviti tako imenovane "simbole Unije", če ta Unija pravno ne obstaja in po tem, ko so bili ti simboli odstranjeni iz besedila predlagane Pogodbe? Filip Kaczmarek v pisni obliki. - (PL) Glasoval sem za resolucijo o Belorusiji. Resolucija je uravnotežena in potrebna. Predstavlja prizadevanja za izboljšanje razmer v Belorusiji. Seveda si vsi želimo nastanka svobodne in demokratične Belorusije, ki deli naše evropske vrednote in standarde. Menim, da je razmere mogoče izboljšati. Najti ustrezni scenarij in izvajati njegove določbe je sine qua non za izboljšanje. prepričan sem, da nas bo sprejeta resolucija pripeljala bližje takšni rešitvi. Luís Queiró Belorusija predstavlja jasen izziv za cilj Evropske unije, da deluje kot glasnik demokracije v svetu, še zlasti v svojih sosednjih državah. V teoretični razpravi o tem vprašanju smo na strani tistih, ki menijo, da ima spodbujanje demokracije ravno toliko legitimnosti in prednosti samo po sebi kot obramba njenih lastnih interesov. Iz tega razloga bi morali po mojem mnenju poleg trenutnih vprašanj, ki so zelo pomembna (kot na primer izpustitev političnih zapornikov ali neznatno izboljšanje kakovosti postopka volitev), poudariti, da je pomembna točka za nas odgovor na vprašanje: kaj lahko stori EU za spodbujanje demokracije v svojih sosednjih državah? Katere mehanizme ima EU (in predvsem, katere mehanizme bi morala imeti) za ta namen? Če želimo resnično biti demokratični sosedje in ne moremo vsakomur ponuditi nagrade pristopa, katero pot moramo potem ubrati? Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Glasoval sem za predlog resolucije Evropskega parlamenta o razmerah v Belorusiji po parlamentarnih volitvah 28. septembra 2008. Kljub izrednim znakom odprtosti na strani beloruskih oblasti, kot sta izpustitev političnih zapornikov in zavračanje priznanja enostranske neodvisnosti, ki sta jo razglasili Južna Osetija in Abhazija, dejansko menim, da je demokratična legitimnost nedavnih volitev vsaj vprašljiva. Te razmere so rezultat notranjih politik, ki na noben način niso enake politikam Evropske unije, kot je pokazal obstoj smrtne kazni in uporaba določenih členov kazenskega zakonika kot instrumentov za represijo. Iz tega razloga mora beloruska vlada v prihodnje ukrepati za zagotovitev resnično demokratičnih volitev, ki bodo v skladu z določbami mednarodnega prava. Charles Tannock v pisni obliki. - S svojimi britanskimi kolegi konzervativci sem danes odločno glasoval za skupni predlog resolucije o razmerah v Belorusiji. V celoti podpiramo demokratične opozicijske sile v Belorusiji in se strinjamo z vsemi ključnimi točkami v zvezi z vprašljivo demokratično legitimnostjo novega parlamenta. Glede odstavka 19 resolucije bi želeli pojasniti, da je vprašanje smrtne kazni za britanske konzervativne poslance EP stvar vesti. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za resolucijo PPE, ki jo je pripravil moj grški prijatelj in nekdanji predsednik Georgios Papastamkos, o ustavitvi kroga pogajanj v Dohi in jo podpisal. Ta pogajanja so zastala julija 2008 in obžalujem trmasto vztrajanje Pascala Lamyja pri zagotovitvi pretirano ambicioznega sporazuma za vsako ceno, pri čemer je pozabil, da je Doha predvsem krog pogajanj, namenjen pomoči najmanj razvitim državam in državam v razvoju. Ta neuspeh dopolnjuje trenutno svetovno gospodarsko negotovost in postavlja pod vprašaj verodostojnost STO, posledica česar je premik k regionalnim in dvostranskim trgovinskim sporazumom. Docela sem zavezan večstranskemu pristopu k trgovinski politiki in k takšni STO, ki bo lahko zagotovila celovit in uravnotežen izid za mednarodno trgovino na podlagi popolnega spoštovanja razvojnih ciljev tisočletja Združenih narodov. Obžalujem, da komisar Peter Mandelson ni bil med predstavniki Evropske komisije, da bi poročal o svojem mandatu, čeprav priznavam nujno potrebo britanske vlade po članu, ki bo oblikoval evropski pristop, zlasti za rešitev finančne krize. Glyn Ford v pisni obliki. - Podprl sem to skupno resolucijo, ki izraža obžalovanje in razočaranje Parlamenta zaradi ustavitve kroga pogajanj STO v Dohi. Tako blizu, vendar tako daleč. Stvarnost je, da glede na bližnje volitve v ZDA v novembru in posledični prihod nove administracije v Washingtonu na položaju za pogajanja pred naslednjim poletjem ne bo trgovinskega pogajalca ZDA. Takrat bo Evropa sama ponovno opredelila svoje politično težišče. Doha je potrebna in nujna, vendar se k njej ne bomo vrnili pred letom 2010. Medtem mora EU nadaljevati s pogajanji o regionalnih sporazumih o prosti trgovini z Republiko Korejo, državami ASEAN in Indijo. Hélène Goudin in Nils Lundgren v pisni obliki. - (SV) Stranka Junilistan priznava, da mora EU igrati osrednjo vlogo v trgovinski politiki. Dobri odnosi in dobro razvita svetovna trgovina so osnovne zahteve v prizadevanjih za gospodarski napredek vseh držav sveta, nenazadnje najrevnejših. Stranka Junilistan zato podpira mnoge določbe resolucije. Poziv razvitim državam in naprednejšim državam v razvoju, naj najmanj razvitim državam omogočijo dostop na trg popolnoma brez carin in brez omejitev kvot, vključno na notranji trg, je dobrodošel. Podpiramo tudi predlog o reformi STO, da bi postala učinkovitejša in preglednejša in bi izboljšali njeno demokratično legitimnost, ko bo krog pogajanj v Dohi končan. Po drugi strani obžalujemo, da resolucija vsebuje sklicevanja na Lizbonsko pogodbo. Predlagani začetek veljavnosti Pogodbe je treba gledati kot izredno negotov, še zlasti glede na zavrnitev Pogodbe s strani Ircev v začetku leta. Nadaljnje sklicevanje na Lizbonsko pogodbo zato kaže nesprejemanje pravil demokratičnega sistema. Vendar pa določbe resolucije kot celota temeljijo na zdravem razumevanju pomembnosti svetovne trgovine za nadaljnji razvoj in blaginjo. Stranka Junilistan se je zato odločila glasovati za resolucijo kot celoto. Pedro Guerreiro v pisni obliki. - (PT) To je primer pregovornega noja, ki svojo glavo tišči v pesek... Soočena s prekinitvijo pogajanj STO julija 2008 - na katerih je sodelovalo samo sedem njenih članic - zaradi razhajanja mnenj med EU in Združenimi državami na eni strani in glavnimi državami v razvoju na drugi strani je bila večina v tem Parlamentu zaradi okoliščin prisiljena umiriti svoje govorjenje, da bi poskusila rešiti agendo in liberalizacijo svetovne trgovine s trenutnim krogom pogajanj. V bistvu glede na evfemistično poimenovano "razvojno agendo iz Dohe" in druge puhle fraze večina v tem Parlamentu ni dvomila o temeljni točki, ki je trenutni pogajalski mandat, ki ga je Svet opredelil pred sedmimi leti in ki si ga Komisija tako obupano prizadeva formalizirati. Vendar pa je kljub njihovim nadaljnjim prizadevanjem agenda gospodarskega nadzora, ki jo spodbujajo glavne finančne in gospodarske skupine EU, naletela na naraščajoča nasprotovanja in interese držav v razvoju. Resnične namene EU prikazuje vsebina dvostranskih sporazumov o "prosti trgovini", ki jih poskuša vsiliti državam iz skupine afriških, karibskih in pacifiških držav (AKP) in latinskoameriškim in azijskim državam. Mary Lou McDonald v pisni obliki. - Ko je prišlo do prekinitve pogajanj je postajalo vse bolj jasno, da se kmetijstvo v EU spodkopava v imenu "razvoja", da pa je bil ta "razvoj" bolj v interesu ponudnikov storitev v razvitih državah in svetovnih živilskih podjetij, kot pa ljudi držav v razvoju. Mandelsonove predloge bi bilo treba nemudoma umakniti. V trenutnem ozračju, kjer so posledice pomanjkanja ureditve mednarodnih financ vse bolj očitne, mora zanesljiva preskrba s hrano postati prednostna naloga na način, ki koristi državam v razvoju in razvitim državam. To upravičuje netržne mehanizme za podporo kmetijskega sektorja. V trenutnem ozračju, kjer so posledice pomanjkanja nadzora mednarodnih financ vse preveč očitne, je to izredno nujno. Krog pogajanj v Dohi potrebuje popolno preusmeritev, da bi ustvarili koristi za EU in države v razvoju. Rovana Plumb v pisni obliki. - (RO) kot socialni demokrati smo zaskrbljeni, da bi ustavitev kroga pogajanj Svetovne trgovinske organizacije v Dohi lahko vplivala na doseganje razvojnih ciljev tisočletja. V trenutnem kontekstu gospodarske, finančne in prehrambene krize je ključno podpirati večstranski sistem, ki bi zagotovil verodostojen in enakopraven sistem. Zaradi tega je pomembno, da je Evropski parlament dejavno udeležen v mednarodnih trgovinskih pogajanjih v duhu Lizbonske pogodbe. Romunija podpira zaključek kroga pogajanj za zagotovitev ravnotežja celotnega paketa in tudi v vsakem sektorju, kot sta: kmetijstvo in industrijski proizvodi. Luís Queiró Zaporedni zastoji, do katerih je prišlo v krogu pogajanj v Dohi, so slaba novica za svet. Gospodarstvo postaja globalizirano, pa če to vlade želijo ali ne. Vprašanje je tako, ali želijo nacionalni organi urediti to globalizacijo, ali želijo spodbujati in stimulirati mehanizme uspeha tega svetovnega procesa ustvarjanja bogastva. Če je odgovor pritrdilen, kot zagovarjamo, potem moramo spodbujati več trgovine, več preglednosti in več jasnosti in predvidljivosti v pravilih. Od ustavitve kroga pogajanj v Dohi ne bodo imele koristi niti razvite države niti države v razvoju. Ne bo spodbujala več bogastva ali povečevala zaupanja v času razburkanosti svetovnega gospodarstva. Iz teh razlogov ta izjava o potrebi po odločnem nadaljevanju procesov, ki so vodili k povečanju mednarodne trgovine, koristi našemu sporazumu. Dejstvo, da je Evropski parlament še vedno navdušen nad odlikami in bistvenostjo trgovine, je dober znak. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Glasoval sem za predlog resolucije o ustavitvi kroga pogajanj STO v Dohi. Povsem se zavedam težav, povezanih s ciljem doseganja nedvoumnega izida pogajanj. Menim, da težave, povezane s krogom pogajanj v Dohi, poudarjajo dejstvo, da je v STO potrebna notranja reforma, usmerjena k zagotavljanju preglednosti in učinkovitosti, ki ju doslej ni bilo. Poleg tega bi ponovno omenil potrebo po zagotavljanju tehnične pomoči za pomoč državam v razvoju kot del kroga pogajanj v Dohi. Nazadnje, prepričan sem, da bi se lahko v trenutnih razmerah pozitiven zaključek pogajanj v Dohi izkazal za dejavnik stabilnosti za celotno svetovno gospodarstvo. Jan Andersson, Inger Segelström in Åsa Westlund v pisni obliki. - (SV) Švedski socialni demokrati smo se odločili glasovati proti poročilu Carlosa Carnera Gonzáleza o tem, kako Parlament uporablja simbole Unije. Ti simboli že obstajajo in se jih že uporablja in jih ni treba urediti na ta način. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za poročilo španskega kolega Carlosa Carnera Gonzáleza o vključitvi novega člena 202a o tem, kako Parlament uporablja simbole Unije, v poslovnik Parlamenta. Trije simboli (zastava z dvanajstimi zlatimi zvezdami na modri podlagi, himna, ki izvira iz "Ode radosti" iz Beethovnove Devete simfonije, in geslo "Združena v raznolikosti") pomagajo državljane približevati Evropski uniji in oblikovati evropsko identiteto, ki dopolnjuje naše nacionalne identitete. Te simbole že več kot 30 let uporabljajo vse evropske institucije, uradno pa jih je sprejel Evropski svet leta 1985. Zadovoljen sem z določitvijo 9. maja za dan Evrope: obeležuje 9. maj 1950, ko je francoski minister za zunanje zadeve Robert Schuman v svojem govoru v Salon de l'Horloge v stavbi Quai d'Orsay javno očrtal zamisel Jeana Monneta, da bi pod okriljem nadnacionalne visoke oblasti združili proizvodnjo premoga in jekla in s tem vire, potrebne za strelivo. Takrat je bil njegov cilj preprečiti še eno vojno med Francijo in Nemčijo ter Nemčijo ob začetku hladne vojne trdno zasidrati v zahodnem taboru. Koenraad Dillen v pisni obliki. - (NL) Glasoval sem proti poročilu. Evropska unija ni država, zato se ji ni treba krasiti s simboli države ali naroda, kot so nacionalna himna, zastava in tako dalje. To sta nameravali storiti tudi Lizbonska pogodba in njena kopija, tako imenovana evropska ustava, proti katerima so glasovali Irci, Francozi in Nizozemci. Tu bi bilo primerno nekaj spoštovanja demokratične volje ljudi, če hoče Evropa pridobiti demokratično legitimnost. Zastave in himne so za narode, ne za združenja za sodelovanje med državami. Bruno Gollnisch v pisni obliki. - (FR) To poročilo o tem, kako Parlament uporablja simbole Evropske unije, ni poročilo; je dejanje "ustavne zvestobe", izraz skorajda religioznega prepričanja! Simboli Evropske unije - zastava, himna in geslo - kot takšni s pravnega vidika ne obstajajo, odkar sta dva evropska naroda leta 2005 jasno zavrnila evropsko ustavo. Niti se ne pojavljajo v Lizbonski pogodbi, ki je mrtva vse od irskega glasovanja. Ni evropske naddržave! Prizadevanja za njen obstoj z uporabo teh simbolov bi se lahko zdela smešna, če ne bi odražala vašega globoko zakoreninjenega preziranja demokratičnega izražanja in vaše želje, da za vsako ceno vsilite nadnacionalno evrokratsko državo. Hélène Goudin in Nils Lundgren v pisni obliki. - (SV) Vidimo lahko obupane poskuse izgradnje evropskega naroda s svojo nacionalno identiteto. Izkušnje kažejo, da ni mogoče umetno ustvariti skupne identitete. Za to obstaja mnogo primerov, vključno z državo Belgijo, ki je bila ustvarjena pred skoraj 180 leti z združitvijo Flandrije in Valonije. Kljub skupni kraljevi družini, zastavi, nacionalni himni in valuti Belgija še naprej razpada. Zastave EU, nacionalne himne in dnevi Evrope se morda zdijo simbolična vprašanja brez velikega pomena. Vendar pa so del prevladujoče ambicije Evropskega parlamenta, in sicer, da vzpostavi Združene države Evrope. Prvotna ustava EU, ki je bila poražena na referendumih v Franciji in na Nizozemskem, je med drugim vsebovala sklicevanja na nacionalno himno in zastavo EU. To je bilo izbrisano in voditelji EU so predložili "novo" pogodbo, tako imenovano Lizbonsko pogodbo. Zdaj se poskuša Evropski parlament maščevati in skozi zadnja vrata skrivaj vtihotapiti uporabo simbolov EU. Menimo, da bo usoda sodelovanja EU enaka usodi projekta esperanto, umetnega jezika, ki nikoli ni postal svetovni jezik, ampak je v veliki meri izumrl. Identiteto in enotnost ustvarjajo ljudje, ne elita. Zato smo glasovali proti temu poročilu. Pedro Guerreiro v pisni obliki. - (PT) S sprejetjem tega poročila - s 503 glasovi za in 96 glasovi proti ter 15 vzdržanimi glasovi - je večina v tem Parlamentu ponovno pokazala svoje globoko preziranje demokracije in suverenosti ljudi. To je poskus, da se vsili tako imenovane "simbole Unije", v tem primeru tako, da se jih vključi v poslovnik tega Parlamenta, ki bo določal, da "je zastava razobešena v vseh stavbah Parlamenta in ob uradnih dogodkih", da "se zastava uporablja v vseh sejnih sobah Parlamenta", da "se himno predvaja ob začetku vsake ustanovne seje in ob drugih slovesnih sejah" in da "se geslo [Združena v raznolikosti] natisne na uradne dokumente Parlamenta". Sklicuje se na "pomen simbolov za ponovno povezovanje državljanov z Evropsko unijo in za oblikovanje evropske identitete, ki dopolnjuje nacionalne identitete držav članic". Ali to "ponovno povezovanje" vključuje neupoštevanje in poskus, da bi obšli demokratično in suvereno izraženo voljo ljudi, ki so zavrnili prvi predlog "Ustavne" pogodbe in nato "Lizbonsko" pogodbo? Kakšna hinavščina... Ali to "ponovno povezovanje" vključuje vsiljevanje teh "simbolov Unije", če Unija s pravnega vidika ne obstaja in po tem, ko so bili ti simboli umaknjeni iz besedila predlagane Pogodbe? Kakšen cinizem... V bistvu je to še en manever, da se poskusi ponovno oživiti zavrnjeno in dvojno propadlo predlagano pogodbo. Anna Hedh v pisni obliki. - (SV) Odločila sem se glasovati proti poročilu Carlosa Carnera Gonzáleza o tem, kako Parlament uporablja simbole Unije. Tako sem se odločila zato, ker menim, da ni potrebno, da je uporaba simbolov določena v pogodbi ali poslovniku. Obstajajo v vsakem primeru. Ian Hudghton v pisni obliki. - Nisem mogel glasovati za poročilo gospoda Carnera, vendar pa tudi nisem želel podpreti evroskeptičnega stališča. V celoti sem za Evropsko unijo. Stranka, katere predsednik sem, temelji na načelu, da bi Škotska morala biti neodvisna država - in menimo, da bi bilo to neodvisno državo treba sprejeti kot svobodno državo članico EU. Menim, da si Evropejci ne želijo, da Unija sprejme simbole naddržave. Simboli EU so bili določeni v ustavi EU - in ta dokument je bil zavrnjen v Franciji in na Nizozemskem. Simboli so bili nato izpuščeni iz Lizbonske pogodbe, ki je bila kljub temu zavrnjena na Irskem. Če se želi Evropa ponovno povezati s svojimi državljani, mora predložiti politike, ki so ljudem pomembne - in se ne igrati z nepomembnimi simboli, ki so povsem brez vsebine. Mikel Irujo Amezaga v pisni obliki. - (ES) Ljudje v Evropi so skupaj z veliko večino poslancev izredno zaskrbljeni zaradi stanja gospodarstva in očitne krhkosti našega bančnega sektorja. Kje je varnost za naša delovna mesta, prihranke in pokojnine? Evropski državljani, daleč od tega, da bi bili "združeni v raznolikosti", kot pravi geslo EU, so namesto tega prestrašeni v nesreči in bodo na to glasovanje gledali z nezaupanjem. S tem poročilom si je Parlament privoščil brezplodno osredotočanje na eno stvar in zavrača vse naše dobro delo. Parlament bi običajno vil roke in se spraševal, zakaj ga evropski državljani ne spoštujejo. Zdi se, da se je odločil, da bodo simboli in himne rešile problem. Menim, da nam ne bi bilo treba prositi za zaupanje volivcev, če bi se nekateri poslanci manj osredotočali na preproge in Beethovna in bolj na izvajanje pravega dela Parlamenta. Carl Lang v pisni obliki. - (FR) Evropa se želi odeti s simboli države. Hoče svojo himno, zastavo, praznik, valuto in geslo. Mi nočemo te naddržave; nočemo tega vsiljenega federalizma. Leta 2005 so Francozi in Nizozemci na referendumu zavrnili osnutek evropske ustave, ki je vključevala te simbole. Junija 2008 so bili Irci tisti, ki so z zavrnitvijo Lizbonske pogodbe ponovno zavrnili simbole te naddržave. Resnično sramotno je poskušati jih ponovno na skrivaj uvesti s spremembami poslovnika Evropskega parlamenta. Ljudje Evrope odločajo v tej zadevi in treba jih je spoštovati. Prav tako so se dolžni spominjati. Glede na naše vse bolj globalizirane družbe in gospodarstva zdaj vsekakor ne smemo pozabiti, kdo smo, od kod prihajamo in kakšne so naše vrednote in identitete. Evropa ne bo zgrajena z zanikanjem zgodovine svojih ljudi in narodov in nasprotovanjem nacionalni resničnosti. Jean-Marie Le Pen v pisni obliki. - (FR) Ena izmed redkih razlik med evropsko ustavo in Lizbonsko pogodbo, ki jo je podpisalo 25 voditeljev držav ali vlad, so bili prav ti simboli EU - zastava, himna, geslo in dan Evrope -, ki so bili soglasno zavrnjeni 13. decembra 2007. Pomembno je bilo ohraniti videz in evropskim državljanom ne dati vtisa, da se pripravlja strukture federalne države. S prizadevanji za ponovno uvedbo teh simbolov se Evropski parlament še enkrat premika zunaj meja zakona in namerno krši evropske pogodbe. Nedvomno so evropske institucije to poskusile že prej. Škandalozni način, na katerega poskušajo institucije Irsko pripraviti do tega, da ima še en referendum, je karikirana ponazoritev njihove ideje demokracije. Vse, kar nasprotuje evropskemu združevanju, je treba odstraniti na kakršen koli možen način, vključno s pravnimi sredstvi. Kako lahko zaupamo tej Evropi, ki tepta načela, ki bi jih morala braniti, in slika podobo nekdanje Sovjetske zveze, kjer je bila svoboda mnenja in izražanja zapisana v ustavi, vendar nikoli uporabljana? Gospe in gospodje, demokracije se ne deli, prav tako pa ne totalitarizma. To je danes vse preveč očitno. Erik Meijer v pisni obliki. - (NL) Poročevalec gospod Carnero González pravi, da je zelo vprašljivo, ali bi priznanje zastave lahko bilo ovira za ratifikacijo Lizbonske pogodbe. S tem vzbuja dvom glede vtisa, ki ga je pustil nizozemski predsednik vlade, gospod Balkenende. Gospod Balkenende je 23. maja 2007 v Strasbourgu vztrajal, da se simbolov EU ne sme vključiti v Ustavno pogodbo. Njegov glavni razlog za to je bil, da bo drugače nizozemski državni svet primoran imeti še en nizozemski referendum. Gospod Carnero González zdaj predlaga, da se zastavo EU, himno in moto vključi v poslovnik Evropskega parlamenta. Njegov argument je, da to pošilja politični signal, da ti simboli predstavljajo evropske vrednote. Pričakuje, da bo EU vzor svobode, razvoja in solidarnosti v svetu. EU vsaj prav toliko zaznamujejo nenadzorovane ambicije, nadležno vmešavanje, tvegano prizadevanje za gospodarsko svobodo in vojaško razkazovanje moči. Bolje bi bilo, če bi Evropa pridobila jasnejšo identiteto s tem, da "prisluhne volivcem". Ta politika simbolov ne spremeni ničesar. Modra zastava je že zdaj na vseh bankovcih in avtomobilskih registrskih tablicah. Še vedno se vedemo, kot da bi bila Lizbonska pogodba lahko uspešna, čeprav je bila zavrnjena v skladu s svojimi pravili. Andreas Mölzer v pisni obliki. - (DE) Moči simbolov ne smemo podcenjevati. Izražajo lahko nedotakljivo in ustvarijo identiteto. Vendar pa lahko imajo simboli tudi negativno plat; simbol človeške DNK se je na primer razvil v simbol genske manipulacije. "Manipulativen" je tudi beseda, ki bi jo uporabil, da opišem trenutni pristop EU. Na svojih referendumih leta 2005 so Francozi in Nizozemci zavrnili ustavo EU, zdaj pa se v klasičnem primeru trdovratnosti EU poskuša celotnemu projektu dati svež videz s tem, da se izpusti simbole EU in se ta neuspeli, vendar skoraj identični projekt predstavi kot Lizbonsko pogodbo. Če bo EU vztrajala pri tem poskusu oživitve prvotne Pogodbe z uvedbo samo ene resnične spremembe, namreč odprave simbolov EU, bo izgubila še tisto, kar je ostalo od njene kredibilnosti. To je očiten poskus, da se zavede naše državljane, in zato sem zavrnil poročilo. Cristiana Muscardini v pisni obliki. - (IT) Čestitati želim poročevalcu, da je v poslovnik uvedel simbole Unije zdaj, ko so bili presenetljivo izključeni iz nove Pogodbe. Kot članica Evropske konvencije sem vedno trdila, da mora Unija imeti dušo, kar bi jo z našimi skupnimi vrednotami približalo državljanom Evrope. Izločitev simbolov iz Pogodbe je bilo že nešteto dejanje oddaljevanja evropskih institucij od državljanov. Kako naj se državljani poistovetijo z Unijo, če si Unija prizadeva biti vedno bolj neprepoznavna in opušča prav tiste simbole, ki bi jo, nasprotno, morali predstavljati v državah članicah in njenih mednarodnih odnosih? Prepoznanje simbolov Unije s strani vseh predstavlja prvi korak k skupni nameri izgradnje skupnega evropskega doma, ki bo ne samo zmožen državljanom Evrope dati odgovore, ampak politiki povrniti mesto, ki si ga zasluži v našem razumevanju in upravljanju "javne dobrine". Zato bi ponovila moje čestitke poročevalcu v upanju, da bodo to pobudo Evropskega parlamenta prevzele tudi druge evropske institucije, in s prepričanjem, da bo to krepilo parlamentarno institucijo, ki ji pripadamo. Zita Pleštinská v pisni obliki. - (SK) Od njihovega nastanka so si Evropske skupnosti in nato Evropska unija prizadevali za simbole, ki jih javnost zlahka prepozna. Postopek ratifikacije Ustavne pogodbe je bil zaradi nesprejetja na referendumu v Franciji in na Nizozemskem neuspešen. Lizbonska pogodba, ki je nastala iz kompromisa in nadomestila besedilo Ustavne pogodbe, zaradi pritiska nekaterih držav ni sprejela simbolov. Javnost je navajena, da ima vsaka organizacija svoj logotip. Zastave, emblemi, himne, gesla, barve in simboli druge vrste razkrivajo čustveno podobo vrednot, na katerih temelji organizacija, ki jo predstavljajo. Ta izkušnja, ki si jo delijo naše države, regije, cerkve, stranke, civilne organizacije itd., velja tudi na ravni EU. Zastava, na kateri je upodobljen krog z dvanajstimi zlatimi zvezdami na modri podlagi, me vedno osupne. Ko pridem na Slovaško in vidim zastavo plapolati na naših stavbah, sem srečna, ker Slovaška sodi k skupni evropski hiši. Težko bi bilo najti tako dobro znano glasbo in poezijo, ki bi bolje simbolizirala idejo evropskega združevanja, kot prav himna Evropske unije iz Devete simfonije Ludwiga van Beethovna. Čeprav enotne valute še ne uporabljajo vse države članice, začenjajo predvsem tretje države EU enačiti z evrom na enak način kot ZDA enačijo z dolarjem. Menim, da je geslo "Združena v raznolikosti" odlična opredelitev bistva evropskega projekta. Strinjam se z uporabo simbolov Unije, zato sem glasoval za poročilo gospoda Carnera Gonzáleza. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Povedati želim, da sem glasoval za poročilo gospoda Carnera Gonzáleza o vključitvi novega člena o tem, kako Parlament uporablja simbole Unije, v poslovnik Parlamenta. Dobro znano je, da so simboli vredni več kot geslo ali besede. So ključni elementi v vseh vrstah komunikacij, predvsem tistih v zvezi s postopki identifikacije v družbeni skupini ali organizaciji. Zastave, podobe in himne so ključnega pomena pri prepoznavnosti organizacije kot takšne s strani posameznikov. Iz tega razloga pozdravljam pobudo našega kolega, namenjeno pomoči državljanov, da postanejo bolj udeleženi in so bolj v stiku z evropskim projektom, s čimer prispevajo k njegovi legitimnosti. Daniel Strož v pisni obliki. - (CS) Glede poročila o uporabi simbolov Unije lahko rečem samo, da je to še en prikaz načina, na katerega se v Evropski uniji izogiba demokratičnim postopkom. Pred časom so simboli Unije propadli, ko je bil zavrnjen predlog za tako imenovano evropsko ustavo. Ustavo ali vsaj njen ključni kontekst naj bi de facto "oživila" Lizbonska pogodba, zdaj pa poskuša Evropski parlament oživiti simbole Unije. Ne morem, da ne bi vprašal, kaj nameravajo storiti evropski organi in institucije v primerih zlorabe teh simbolov. Pred kratkim je na primer ves svet lahko videl gruzijskega predsednika, ki je v svoji pisarni imel ne samo gruzijsko zastavo, ampak tudi zastavo EU, ko je začel spor z Rusijo. To je vsekakor nesprejemljivo. Konrad Szymański v pisni obliki. - (PL) Iz naslednjih razlogov sem glasoval proti pravnemu priznanju simbolov Evropske unije s strani Parlamenta. Prvič, zamisel pravnega priznanja se posmehuje sklepom Evropskega sveta. V slednjih so se vse države članice odločile izpustiti vprašanje evropskih simbolov iz Pogodbe o reformi, ki je nadomestila osnutek Ustavne pogodbe. Drugič, sklep Parlamenta ustreza uvedbi simbolov skozi zadnja vrata, v nasprotju z željami držav članic. Parlament z zatekanjem k takšnim pravnim manevrom kaže slabost namesto moči. Tretjič, ukrepi takšne vrste izzovejo upravičeno nezaupanje med mnogimi državljani držav članic Evropske unije, ki ne želijo, da bi se simbole, ki so rezervirani za nacionalne države, dodelilo mednarodni organizaciji, kakršna je Evropska unija. Georgios Toussas Ljudi Evrope izziva to predlagano povabilo Evropskemu parlamentu, naj igra glavno vlogo pri spodbujanju in intenzivni uporabi simbolov EU. S pobudo Parlamenta se prizadeva "oživiti" "evroustavo", ne zgolj v njeni spremenjeni različici, Lizbonski pogodbi, ki so jo nedavno zavrnili Irci, ampak v njeni prvotni obliki, Ustavni pogodbi, ki so jo na propad obsodili Francozi in Nizozemci. S tem, ko je zavzel to stališče, se Evropski parlament ponovno razkriva kot temelj in arhitekt reakcionarnih reform EU. Kaže velik prezir do sodbe Francozov, Nizozemcev in Ircev in s tem očitno do vseh Evropejcev, ki jih ne ganejo politike, institucije, vrednote, vizije in simboli evropske plutokracije, tako značilni za protipopulistični značaj EU. Evropejci morajo okrepiti svoj boj, da bodo končno zavrnili reakcionarno evroustavo. Boriti se morajo za oslabitev imperialistične EU, polne revščine, nepravičnosti, vojne in zatiranja. Pričakujejo njen razpad in nameravajo vzpostaviti svojo lastno oblast, ki bo uvedla nove institucije in simbole, ki bodo ustrezali njihovim potrebam in vrednotam. Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström in Åsa Westlund v pisni obliki. - (SV) Švedski socialni demokrati se strinjamo, da imajo potrošniki pomembno vlogo, če želimo trajnostno uporabljati vodne vire v Evropski uniji. Vendar pa menimo, da je treba informativne in izobraževalne kampanje izvajati predvsem na lokalni in regionalni ravni in ne na zahtevo EU. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za odlično samoiniciativno poročilo avstrijskega kolega Richarda Seeberja v odgovor sporočilu Evropske komisije z naslovom "Obravnavanje izziva pomanjkanja vode in suše v Evropski uniji". Tudi sam obžalujem odsotnost prave mednarodne razsežnosti pristopa Evropske komisije in podpiram predlog poročevalca, da so zaradi posebnosti vprašanja pomanjkanja vode in suše potrebni usklajeni ukrepi na ravni EU in držav članic ter na ravni regionalne in lokalne vlade. Pomanjkanje vode je prizadelo vsaj 11 % prebivalstva in 17 % ozemlja Evropske unije, nedavni dogodki pa so pokazali, da bo voda v Evropi verjetno postala precej bolj redka. Obstaja nujna potreba, da Evropska unija vzpostavi vodno politiko, s katero bomo ljudem Evrope, podjetjem, rastlinstvu in živalstvu itd. lahko zagotovili, da bomo imeli dovolj vode ustrezne kakovosti za zadovoljevanje njihovih potreb. Liam Aylward v pisni obliki. - Pomanjkanje vode je neodložljivo vprašanje, zaradi katerega so prizadeti državljani Evrope in sveta. To poročilo nas opozarja na to, da EU zapravi 20 % vode zaradi neučinkovitosti, da je javnost slabo ozaveščena glede spodbujanja varčevanja z vodo in da je 17 % regij EU prizadetih zaradi hudega pomanjkanja vode. V odgovor mora EU sprejeti celostni pristop z natančnimi ukrepi za boljše upravljanje vodnih virov in oskrbo. Jasno je, da imamo velike možnosti (prihranki do 40 %) za varčevanje z vodo s tehnološkimi izboljšavami, spremembo ravnanja ljudi in proizvodnih metod, ki morajo nadomestiti trenutno krizno upravljanje. Tehnologije za varčevanje z vodo in upravljanje namakanja v industrijskem in kmetijskem sektorju bi lahko zmanjšali presežke tudi do 43 %, medtem ko bi ukrepi za učinkovito rabo vode lahko zmanjšali izgubo vode za tretjino. Trenutno kmetijstvo porablja 64 % vode, 20 % se jo porabi za energijo, 12 % je porabi javnost in 4 % industrija. Nadalje na sušo vse bolj vplivajo podnebne spremembe, ki povzročajo gozdne požare, ki so okoljsko uničujoči. EU namerava spodbujati recikliranje odpadne vode in razviti razsoljevanje, izboljšati politiko upravljanja z vodami na temelju načela "plača povzročitelj obremenitve", vzpostaviti sisteme za označevanje, raziskovati in spremljati dejavnosti za ustavitev dezertifikacije, izboljšati sistem kolobarjenja in spodbujati učinkovitejšo rabo vode v javnosti. Konstantinos Droutsas Nizanje lepih besed ne more skriti protipopulistične narave predlogov v poročilu, katerega glavna točka je reakcionarna zamisel "upravljanja z vodami, ki temelji na povpraševanju". Poročilo zaključi s poudarjanjem vrste ukrepov, ki so v bistvu omejeni na dvigovanje cene vode in stroškov za oskrbo z njo. Toda množici ter revnim in srednje velikim kmetom se nalaga še en velik davek, saj se vodo povsem komercializira. Cilj je tudi povečati donosnost monopolnih poslovnih skupin. Resolucija ne razlikuje med sušo in pomanjkanjem vode, ki sta dva različna pojava in zahtevata različen odziv. Nikjer ni omenjeno načelo ohranjanja in izboljšanja razmerja med zalogami vode za koriščenje in razpoložljivimi zalogami vode ter stopnja padavin. Poročilo podcenjuje pozitivno vlogo gozdov kot aktivnega dejavnika pri blažitvi naravnega pojava suše in boju proti pomanjkanju vode. Posledično ne samo ne predlaga ukrepov za pogozdovanje, temveč tudi poudarja, da je treba "povečanje gozdnih površin" izvesti le tam, kjer je to nujno potrebno. Poročilo zmanjšuje pomen tveganja poplav in potrebe po sprejetju ukrepov za varstvo pred poplavami. Ravno nasprotno: poziva, da je treba "preprečevati nastajanje ovir za naravni tok rek" in si privošči širjenje preplaha v zvezi s socialnimi in okoljskimi problemi, povzročenimi s spreminjanjem toka rek. Delavci se borijo za ustrezno oskrbo s čisto, varno vodo. Nasprotujejo komercializaciji tistega, kar je še vedno družbena dobrina, čeprav je plen ustvarjanja dobička monopolov. Ilda Figueiredo Ne strinjamo se z logiko, na kateri temelji zamisel, da mora upravljanje z vodnimi viri upoštevati tržna načela in da mora biti tako cena (tarife) osrednji instrument za nadzor porabe. Poročilo omenja potrebo po vračilu vlaganj, kot da bi bila to celotna rešitev problema pomanjkanja vode ali vsaj del nje. To preprosto ni res. Vsekakor se zdijo izgube vode, načrtovanje porečij, ponovna raba "sive vode", izmenjava med državami in postopna ustanovitev observatorija skrbi ali predlogi, ki so polni navideznih dobrih namenov. Vendar ti niso razvidni v shemi, ki jo vzpostavlja okvirna direktiva o vodah, ki poziva k uporabi gospodarskih in finančnih načel pri upravljanju z vodnimi viri, ne da bi zaščitila poglavitna pogoja: opredelitev kot pravica in demokratično upravljanje. Izražena je bila tudi zaskrbljenost, ki jo je treba upoštevati, čeprav izraža dvom v politiko EU. V poročilu je ugotovljena neposredna povezava med gozdarstvom in kmetijsko politiko, med neomejenim razvojem mest in dezertifikacijo in sušo. Vendar pa se v SKP ne podvomi kot v primarni vir dezertifikacije v državah kot je Portugalska. Ian Hudghton v pisni obliki. - Kot predstavnik Škotske menim, da glede številnih vprašanj, obravnavanih v poročilu gospoda Seeberja, morda obstaja slab interes mojih volivcev. Vendar pa je zagotavljanje visokokakovostnih vodnih virov v vseh geografskih območjih EU izrednega pomena, in vprašanja, kot je izguba vode zaradi neučinkovitosti in omejeni vodni viri, so v interesu vseh nas. Na Škotskem oskrbo z vodo zagotavlja podjetje v javni lasti, ki odgovarja škotskemu parlamentu, škotska vlada pa ima vizijo, da bo podjetje Scottish Water postalo nepremagljiv zgled po vsem svetu glede tega, kako najbolje nuditi storitve za rabo vode. V celoti se strinjam s to vizijo in jo priporočam temu Parlamentu. Sebastiano v pisni obliki. - (IT) Problemi pomanjkanja vode in suše, ki so neposredno povezani, vplivajo predvsem na mnoge predele južne Evrope in imajo katastrofalne posledice za okolje in lokalne prebivalce. Regija, iz katere prihajam, Sicilija, ima redno vsako leto obdobja omejenih vodnih virov in suše, kar povzroča veliko škodo v kmetijstvu. To je pereč problem, ki bi ga bilo mogoče deloma rešiti, če bi energično ukrepali na vsaj dveh frontah. Prva zadeva infrastrukturo: na otoku Siciliji se na primer velik del vode - po ocenah celo 30 % - izgubi zaradi slabega vzdrževanja vodovoda. Druga zadeva preprečevanje: povsem se strinjam s poročevalcem, ko navaja, da sta usposabljanje in izobraževanje prek informativnih kampanj, začenši v šolah, bistvena za spremembo ravnanja in za nastanek kulture varčevanja z vodo in učinkovite rabe vode. Zita Pleštinská v pisni obliki. - (SK) Vzdržala sem se glasovanja o poročilu gospoda Richarda Seeberja. Poročilo je predolgo, nekatera priporočila pa se ponavljajo. Največji problem je, da celotno poročilo temelji na stari vodni paradigmi in se samo na enem mestu, v odstavku 48, bežno dotakne nove paradigme, tj. potrebe po spodbujanju zajetja deževnice. Drugi predlogi so preveč zmedeni, zato njihova praktična uporaba ne bo uspešna. Poročilo zanemarja celostni pristop in se osredotoča samo na varčevanje z vodo iz pipe. Je zelo strukturirano in zato ne omogoča nedvoumne interpretacije. Na koncu bo to ponovitev zgodbe okvirne direktive EU o vodah. Direktiva si je prizadevala za celostno upravljanje vodnih tokov na področjih zajezitve. Razvodenela je do zgolj specifičnih politik. Dokaz za to je, da je bila lani sprejeta druga direktiva: direktiva o poplavni ogroženosti. Nekaj, čemur se reče "celosten", se obravnava kot celota, ne kos za kosom. Žal pristop ni bil celosten in okvirno direktivo upravljavci vodnih virov uporabljajo kot koledar z lističi, ki se odtrgajo. V enem trenutku rešujejo vprašanje poplav in v naslednjem vprašanje suše. Nekaj podobnega se je zgodilo na Slovaškem v času socializma, natančneje v vzhodnoslovaški nižini. Najprej smo poskušali rešiti vprašanje izsuševanja in nato, na drugi stopnji, vprašanje namakanja. Danes je vzhodnoslovaška nižina kot vroča plošča, ki oblake usmerja k hladnejšim Karpatom, kjer nastajajo velike poplave. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Glasoval sem za poročilo gospoda Seeberja, ki obravnava resen problem pomanjkanja vode in suše v Evropski uniji. Voda je omejen vir. Zaščita naših ekosistemov, vodnih virov, vode, ki jo pijemo in v kateri se umivamo, je ključno za varstvo okolja. Zato bo skupno ukrepanje na evropski ravni zagotovilo, da s tem dragocenim virom upravljamo na najboljši možen način. Nadalje bi želel gospodu Seeberju čestitati za njegovo delo. Pozornost je usmeril k poglavitnim vprašanjem, s katerimi se mora soočiti Unija: obsežni porabi vode ter s tem povezanim zapravljanjem vode, nevednosti in slabi ozaveščenosti o problemu in pomanjkanju skupnega evropskega pristopa. Czesław Adam Siekierski v pisni obliki. - (PL) Problem pomanjkanja vode in suše je zdaj postal kritičen, prav tako pa povezane posledice globalnega segrevanja. Primeri resne suše in pomanjkanja vode so se v zadnjih desetletjih dramatično povečali. To je v veliki meri posledica neučinkovitega upravljanja vodnih virov in prekomerne porabe vode za kmetijske namene. Sama Evropska unija se kot posledica podnebnih sprememb in človeških dejavnosti sooča z resnimi grožnjami. Več kot tretjina Evropejcev tretjina Evropejcev že živi na območjih, kjer primanjkuje vode. Če se ne bo začelo takoj ustrezno ukrepati za zagotavljanje izboljšanja in trajnostne rabe vode, moramo pričakovati, da bo pomanjkanje vode v prihodnosti prizadelo še več ljudi. Poleg tega bo povečanje prebivalstva s šestih na devet milijard do leta 2050 vodilo k še večjemu povpraševanju po vodi. Nekateri strokovnjaki začenjajo vodo primerjati z nafto. Obdobje poceni in relativno lahko dostopne vode je končano. Pomanjkanje vode v kmetijskem sektorju je treba obravnavati z razvojem naprav za zadrževanje vode in izboljšanjem namakanja. Poleg tega je treba z dejavno politiko ozaveščanja razviti posebno kulturo odgovornega varčevanja z vodo. Vsak izmed nas bi moral začeti z varčevanjem vode in njeno razumno porabo. Prav tako je bistvenega pomena uporaba tehnologij, da bi preprečili tratenje vode, in socialno ozaveščanje glede tega problema. Potreben je tudi celovitejši pristop k problemom v zvezi z vodo in sušo. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za resolucijo Evropskega parlamenta, ki jo je predložilo pet političnih skupin, vključno s skupino PPE-DE, o upravljanju arktičnega območja. Temperatura na Arktiki se je v 20. stoletju povečala za približno 5 °C, kar je desetkrat hitrejše povečanje od izmerjenega za povprečne globalne temperature na površini. Na Arktiki je v naslednjih 100 letih predvideno dodatno segrevanje za okoli 4-7 °C. Odločno podpiram izjavo, da je čas za postavljanje diagnoze mimo in je sedaj čas za ukrepanje. Poleg tega so med državami članicami EU tri arktične države, med njenimi tesno povezanimi sosedami, ki sodelujejo na notranjem trgu prek sporazuma o EGP, pa sta še dve arktični državi, kar pomeni, da EU in pridružene države obsegajo po številu več kot polovico članstva v Arktičnem svetu. Ta regija igra ključno vlogo pri poglavitnih ravnotežjih planeta in avtorjem te resolucije čestitam v času, ko praznujemo mednarodno polarno leto. Glyn Ford v pisni obliki. - Glasoval sem za spremembo 6 Stranke evropskih socialistov, ki poziva k vzpostavitvi arktičnega območja kot demilitariziranega območja brez jedrskega orožja. Dobro se zavedam, da trenutno v teh vodah delujejo podmornice Združenega kraljestva, vendar pa to ni razlog, da ne bi podprl predloga, da se doseže mednarodni sporazum za zaustavitev uvajanja jedrskega orožja in končanje vojaške dejavnosti na tem območju v prihodnosti. Razočaran sem, da ni bil sprejet, čeprav pozdravljam sklicevanje na Konvencijo Združenih narodov o pomorskem mednarodnem pravu (Unclos) in potrebo po tem, da jo prihodnji senat Združenih držav ratificira. Pedro Guerreiro v pisni obliki. - (PT) Negativna se nam zdi zavrnitev predlaganih sprememb k tej resoluciji, ki so poudarjale "tveganja, ki so povezana z morebitno uporabo Arktike v strateške in vojaške namene, ter potreba po vzpostavitvi Arktičnega oceana kot demilitariziranega območja brez jedrskega orožja" in navajale, da ostajamo "posebej zaskrbljeni zaradi sedanje tekme za naravne vire na Arktiki, ki bi lahko ogrozila varnost ... in povzročila splošno mednarodno nestabilnost". Posledično resolucija kljub temu, da vsebuje nekatere točke, ki se nam zdijo pozitivne, dovoljuje možnost sedanje tekme za naravne vire na tej celini, še zlasti tam, kjer navaja, da "daljni sever predstavlja del politike severne dimenzije EU", in kjer navaja, da "je prepričan, da je treba svetovno gledano še naprej dvigovati ozaveščenost o pomenu Arktike z zagotavljanjem samostojne politike EU za Arktiko". Komisijo tudi poziva, "naj energetsko in varnostno politiko v arktični regiji uvrsti na dnevni red" in "naj glede Arktike prevzame dejavno vlogo, in sicer najprej vsaj s statusom opazovalke v Arktičnem svetu". Jens Holm, Kartika Tamara Liotard, Erik Meijer, Esko Seppänen in Søren Bo Søndergaard v pisni obliki. - Tudi mi delimo zaskrbljenost resolucije glede učinkov podnebnih sprememb na možnosti preživetja skupnosti, ki naseljujejo arktično območje, in glede učinkov na naravno življenjsko okolje, in priznavamo pomembnost Arktike za svetovno podnebje in s tem Arktiko kot skupno skrb. Vendar pa te resolucije ne moremo podpreti, saj so njeno izhodišče v prvi vrsti interesi EU. Menimo, da je politika, ki ne izvira trdno iz interesov ljudi arktičnega območja, nezakonita. Menimo, da mora biti izhodišče vseh pogovorov in pobud, ki zadevajo arktično območje, spoštovanje suverenega ozemlja arktičnih narodov in prav tako vključitev vseh ljudi arktičnega območja kot enakovrednih partnerjev. Med glasovanjem je večina zavrnila spremembo, ki poudarja potrebo po tem, da se Arktiko vzpostavi kot demilitarizirano območje brez jedrskega orožja, s čimer je odprla pot politiki za Arktiko, glede katere ta resolucija poziva, naj vključuje militarizacijo Arktike in namestitev jedrskega orožja na območju. Tega nikakor ne moremo podpreti. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Glasoval sem za predlog resolucije o upravljanju arktičnega območja. Prepričan sem o potrebi po doumetju potenciala arktičnega območja v svetovnem kontekstu. Iz tega razloga potrebuje EU posebno politiko glede te regije, usmerjeno k spoštovanju lokalnih prebivalcev in okolja. Pozdravljam pobudo našega kolega, v kateri je okolje tema posebnega pomena: vzpostaviti je treba čezmejno politično in pravno strukturo, ki bi posredovala pri političnem nesoglasju glede virov . Søren Bo Søndergaard v pisni obliki. - Tudi mi delimo zaskrbljenost resolucije glede učinkov podnebnih sprememb na možnosti preživetja skupnosti, ki naseljujejo arktično območje, in glede učinkov na naravno življenjsko okolje, in priznavamo pomembnost Arktike za svetovno podnebje in s tem Arktiko kot skupno skrb. Vendar pa te resolucije ne moremo podpreti, saj so njeno izhodišče v prvi vrsti interesi EU. Menimo, da je politika, ki ne izvira trdno iz interesov ljudi arktičnega območja, nezakonita. Menimo, da mora biti izhodišče vseh pogovorov in pobud, ki zadevajo arktično območje, spoštovanje suverenega ozemlja arktičnih narodov in prav tako vključitev vseh ljudi arktičnega območja kot enakovrednih partnerjev. Med glasovanjem je večina zavrnila spremembo, ki poudarja potrebo po tem, da se Arktiko vzpostavi kot demilitarizirano območje brez jedrskega orožja, s čimer je odprla pot politiki za Arktiko, glede katere ta resolucija poziva, naj vključuje militarizacijo Arktike in namestitev jedrskega orožja na območju. Tega nikakor ne moremo podpreti. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za samoiniciativno poročilo španskega kolega Alejandra Cercasa (PSE, ES) o izvajanju socialne zakonodaje v cestnem prometu. Strinjam se, da je obžalovanja vredno, da so pri uporabi in izvajanju Uredbe (EGS) št. 3820/85 o usklajevanju določene socialne zakonodaje v zvezi s cestnim prometom še vedno zelo velike razlike. Države članice moramo pozvati, naj okrepijo svoja prizadevanja za zagotavljanje učinkovitega in enotnega izvajanja socialnih določb in v svojo zakonodajo prenesejo Direktivo 2002/15/ES o urejanju delovnega časa oseb, ki opravljajo spremljevalne dejavnosti v cestnem prometu, da bi državljanom zagotovili varnost v cestnem prometu ter zdravje in varnost voznikov ter zagotovili jasen okvir lojalne konkurence. Evropska komisija mora nastopiti čim bolj odločno proti državam članicam, ki kršijo zakonodajo Skupnosti, kar zadeva socialni vidik cestnega prometa, zagotoviti prisilne ukrepe v primeru neizpolnjevanja določb in ukrepati preventivno, tudi po pravni poti, če je potrebno, da bi zagotovila dosledno spoštovanje določb prava Skupnosti. To je nujno, da bi zagotovili lojalno in neizkrivljeno konkurenco. Proinsias De Rossa v pisni obliki. - Glasoval sem za to poročilo zaradi nujne potrebe po tem, da države članice v svojo zakonodajo prenesejo socialno zakonodajo in zagotovijo njeno ustrezno izvajanje. Zdravje in dobro počutje voznikov pri prevozu tovora in tudi drugih uporabnikov cest sta odvisna od jasnih predpisov, ki zadevajo vprašanja, kot so delovni čas, čas vožnje in počitka, in od učinkovitega nadzora in kazni za njihovo neizpolnjevanje. Zato je zelo pomembno, da države članice pospešijo prenos Direktive 2002/15/ES, in tudi, da Evropski parlament zahteva vključitev vseh delavcev v cestnoprometnem sektorju v zakonodajo o ureditvi delovnega časa, ki velja na tem področju, ne glede na njihov status zaposlitve. Ne vidim razloga, da bi bili samozaposleni vozniki izvzeti iz ukrepov, ki prispevajo k varnosti naših cest. Hélène Goudin in Nils Lundgren v pisni obliki. - (SV) Z obotavljanjem smo se odločili, da glasujemo za to poročilo. Cestnoprometni sektor je čezmejno vprašanje, delovni pogoji za samozaposlene voznike pa so del tega vprašanja. Ne odobravamo delov poročila, kot je na primer vprašanje varnih in varovanih počivališč za poklicne voznike, za katere menimo, da so stvar držav članic. Poleg tega menimo, da so tudi vprašanja, ki se nanašajo na delovni čas na splošno, prav tako stvar držav članic. Ian Hudghton v pisni obliki. - Socialna zakonodaja EU na področju cestnega prometa je zelo pomembna. Cestni promet je bistvenega gospodarskega pomena po vsej Uniji. Vendar pa je pomembno tudi, da se socialno zakonodajo uporablja, da bi zaščitili voznike in celotno javnost. V obstoječi zakonodaji so nepravilnosti, v prenosu v nacionalno zakonodajo pa so bile pomanjkljivosti. Ustrezno sem glasoval za poročilo gospoda Cercasa. Ona Juknevičien Cestni promet je eno izmed gospodarskih področij, ki igra zelo pomembno vlogo v evropskem notranjem trgu. To področje je posebno pomembno v zvezi z zaposlovanjem, saj v prevozni industriji dela več kot 3 milijone ljudi. Kljub obilici zakonodaje EU, namenjene zagotavljanju varnosti v cestnem prometu evropskih državljanov in zdravja in varnosti voznikov pri prevozu ljudi in tovora, v državah članicah narašča število primerov kršitev predpisov časa vožnje in počitka. Za situacijo obstajata dva glavna vzroka: države članice v svojo zakonodajo niso prenesle zakonodaje o cestnem prometu ali pa je niso prenesle dovolj skrbno. Zdravstvene in varnostne zahteve, ki veljajo za voznike s pogodbo o delu, se razlikujejo od tistih, ki veljajo za samozaposlene voznike. Trenutna situacija, kjer se zakonodajo o delovnem času uporablja samo za tiste s pogodbo o delu in ne samozaposlene, grozi z izkrivljanjem konkurence v prevozni industriji. Število navideznih samozaposlenih voznikov se povečuje, saj so zdravstvene in varnostne zahteve za samozaposlene voznike manj stroge. Ta situacija ne le spodbuja nelojalno konkurenco, ampak tudi ogroža zdravje in varnost voznikov in drugih uporabnikov cest. Evropska komisija si prizadeva zagotoviti, da morajo samozaposleni vozniki izpolnjevati določbe istih predpisov, določenih v zadevni zakonodaji. Ti ukrepi bi nam omogočili doseči precej boljšo stopnjo varnosti v cestnem prometu in zagotoviti ustrezne zdravstvene in varnostne pogoje za voznike ter lojalno konkurenco v cestnoprometnem sektorju. Erik Meijer v pisni obliki. - (NL) Ta predlog je poskus, da predhodne odločitve vzamemo resno, in sicer z boljšim nadzorom, boljšim informiranjem, varovanimi počivališči na avtocestah in razveljavitvijo izvzetja samozaposlenih voznikov z dne 23. marca 2009. Prenos in izvajanje socialne zakonodaje o cestnem prometu v nacionalni zakonodaji brezupno zaostaja. Štiri države članice, ki tega niso storile, so zaščitene, dokler ne bodo javno navedene. Da ne urejajo delovnega časa in časa vožnje in počitka, je slabo za varnost v cestnem prometu in dobrobit poklicnih voznikov. Moja stranka, nizozemska socialistična stranka, podpira načrt, da nekaj storimo glede tega, čeprav so bili v prejšnjih glasovanjih zavrnjeni že boljši predlogi. To delamo zato, ker menimo, da je pomembno spoštovanje socialne zakonodaje, in ker mora direktiva obsegati tudi samozaposlene voznike. To bo ustavilo zlorabo delodajalcev, ki svoje delavce prisilijo v samozaposlitev in niso več redno zaposleni. Ker so lažno razvrščeni kot samozaposleni, imajo slabše delovne pogoje in morajo sprejemati nemogoča poslovna tveganja. V tem sektorju je huda konkurenca. Govorjenje o izpolnjevanju predpisov je treba spremeniti v dejanja. Šele takrat bodo lahko vozniki zaslužili dovolj in bodo preskrbljeni. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Povedati želim, da sem glasoval za poročilo gospoda Cercasa o izvajanju socialne zakonodaje v cestnem prometu. Evropski parlament se mora izreči o tako pomembni zadevi. Samo na ta način lahko zagotovimo varnost v cestnem prometu, varnost voznikov in potnikov in nenazadnje lojalno konkurenco v skupnem evropskem prostoru. Poleg tega pozdravljam pobudo našega kolega, da je pomembno imeti jasne predpise in postopke spremljanja, da bi primerno organizirali delovni čas ljudi, ki delajo v sektorju. Olle Schmidt v pisni obliki. - (SV) Zakonodaja, ki jo obravnava Alejandro Cercas, ni nesporna. Menim, da se vsi strinjamo, da je v interesu voznikov tovornjakov in celotne javnosti, da velikih, težkih vozil ne vozijo ljudje, ki so zelo neprespani. Na tem področju so očitno potrebni predpisi. Sočasno se moramo zavedati, da stavka voznikov tovornjakov, ki je izbruhnila na mostu Øresund novembra 2007, ni bila naključna. Predpise o delovnem času, ki jih je EU vzpostavila v mnogih poklicnih panogah, so zelo kritizirali delodajalci in delavci. Zato bi bilo morda Komisijo primerneje pozvati, naj izvede oceno učinka, da se ugotovi, kako je delovala in bila sprejeta zakonodaja, namesto da pozivamo k še strožjemu izvajanju. Tovrstna zakonodaja zahteva precejšnjo prožnost, da bi lahko delovala tako na primer v Romuniji kot tudi na Danskem. Zato sem se vzdržal glasovanja. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za samoiniciativno poročilo danske kolegice Ieke van den Burg in romunskega kolega Daniela Dăianuja, ki vsebuje priporočila Komisiji o nadaljevanju prihodnje strukture finančnega nadzora. Podpiram uradno zahtevo Komisiji, naj poda zakonodajne predloge za izboljšanje regulativnega okvira EU za finančne storitve ne samo zaradi finančne krize, ampak tudi zato, ker ne bomo sposobni vzpostaviti evropski notranji trg, če ne bomo imeli evropske ureditvene politike. Obžalujem, da poročilo ne poziva Komisije, naj uporabi postopek, določen v členu 105(6) Pogodbe o ustanovitvi Evropske skupnosti, ki omogoča, da se Svetu predlaga, da na Evropsko centralno banko prenese posebne naloge, ki se nanašajo na politike bonitetnega nadzora kreditnih institucij. Močno podpiram ureditev za okrepitev in pojasnitev statusa in odgovornosti odborov na ravni 3 Lamfalussyjevega procesa (CESR za vrednostne papirje, CEIOPS za zavarovanja in pokojnine ter CEBS za banke), da pridobijo pravni status, sorazmeren njihovim dolžnostim. Carlos Coelho v pisni obliki. - (PT) Poslanci iz stranke PSD (portugalske socialdemokratske stranke) podpiramo to poročilo, ki je še posebno primerno glede na mednarodno finančno krizo. Zagotoviti je treba finančno stabilnost in dolgoročno vzpostaviti ukrepe za reševanje sistemskih tveganj. Globalni problemi zahtevajo usklajene rešitve na globalni ravni. Mednarodno sodelovanje je ključnega pomena za zagotovitev in ponovno vzpostavitev kredibilnosti trgov. Evropska unija ni izjema in rešitev trenutnih problemov ne more biti odvisna od ločenih pobud v vsaki posamezni državi članici, ampak zahteva usklajeno ukrepanje. Ključnega pomena je večja povezanost med državami članicami EU. Po kratkoročnem hitrem posredovanju moramo nujno izvesti institucionalno reformo finančnega sistema, da bi stabilizirali gospodarstvo, oživili gospodarsko rast in okrepili ali izboljšali, kar ima ponuditi finančna inovativnost. Pomembno je zagotoviti večjo preglednost in boljše finančne informacije z uporabo razpoložljivih tehnologij. Samo na ta način lahko ljudje vedno bolj dostopajo do boljših praks, produktov in finančnih storitev. Inovacije in finančni trgi morajo spodbujati boljše varstvo potrošnikov. Bruno Gollnisch v pisni obliki. - (FR) Ta Parlament verjame v pravo odličnost finančnih trgov, v njihovo zmožnost za prilagajanje in samoregulacijo, zaradi česar je na evropski ravni in morda celo na svetovni ravni najti minimalno število specifičnih predpisov. Vendar pa trenutna kriza dokazuje, da drži ravno nasprotno. Zmanjševanje vloge finančnih posrednikov, globalna integracija evropskega finančnega sektorja, razširjen prosti pretok kapitala, listinjenje globaliziranega gospodarstva in igra norega trga, ki ustvarja produkte, ki so vse bolj zapleteni in brez stika z resnično gospodarsko dejavnostjo, so nas pripeljali na rob prepada. Narod je varuh, v trenutnem kontekstu pa velja odločitev držav. Sistem domnevne svobodne mednarodne konkurence je dosegel svoje meje in ga je treba spremeniti, začeti pa je treba s samo Evropsko unijo, katere politike in ideološke težnje so deloma odgovorne za situacijo. Danes dokazuje svojo popolno neuporabnost, saj so države tiste, ki ukrepajo in se odzivajo. Jutri bo dokazala svojo sposobnost povzročanja škode, saj ohranja možnost sankcioniranja nacionalnih zaščitnih ukrepov v imenu konkurence. Da, skrajni čas je, da naredimo konec tej Evropi. Mairead McGuinness v pisni obliki. - Glasovala sem za to poročilo glede na nujnost finančne situacije, ki je prizadela EU in druge svetovne finančne trge. To poročilo je pomembno, ker potrebujemo učinkovito regulativno in nadzorno ureditev za izboljšanje spremljanja delovanja trga finančnih storitev. Predvsem pozdravljam ustno spremembo, ki poziva k enakim pogojem v smislu zaščite za državljane EU v zvezi z zaščito vlog. Ni pošteno, da lahko državljani v eni državi članici izkoristijo višje ravni zaščite v smislu vsot vlog - razpon v različnih državah članicah sega od 20 000 EUR do neomejenih jamstev na Irskem. Prav tako pozdravljam poziv k bolj usklajenemu odzivu v EU na finančno krizo in da se morajo razlike med nacionalnimi režimi držav članic čim bolj zmanjšati. Pozvala bi tudi irsko vlado, naj predloži vse podrobnosti sheme bančnih garancij, in omenila, da je bila zdaj razširjena na banke, ki niso irske in upoštevajo pravila konkurence EU. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Glasoval sem za predlog resolucije s priporočili Komisiji o nadaljevanju Lamfalussyjevega procesa v zvezi s prihodnjo strukturo nadzora. Glede na hudo krizo, ki vpliva na trge, je absolutno ključnega pomena, da začnemo izvajati nove ukrepe za ureditev finančnih storitev v Evropski uniji. Gospodarska stabilnost je eden izmed glavnih ciljev Unije; zato se v celoti strinjam s pobudo, namenjeno zagotavljanju mirne, stabilne prihodnosti našim državljanom. José Albino Silva Peneda v pisni obliki. - (PT) Evropska unija se sooča s krizo zaupanja, ki jo je povzročil pomanjkanje usmeritve, preglednosti, vodenja in moči med evropskimi institucijami. Primanjkuje usmeritve, ker nihče še nima jasne zamisli, kako končati to krizo. Obstaja pomanjkanje preglednosti, ker so se finančni trgi izkazali za bolj nepregledne kot se je mislilo. Obstaja pomanjkanje vodenja, ker je Evropa kazala podobo nereda in celo protislovja, medtem ko je ZDA uspelo kazati podobo pragmatizma, ki je kazal, da ne bo izgubila nadzora nad situacijo. Obstaja pomanjkanje moči, ker vsaka država članica še vedno dela, kar želi. Doslej še ni bila določena skupna številka za zajamčene vloge. Če države članice, ki si delijo enotno valuto, niso sposobne v praksi izvesti mehanizmov nadnacionalne pomoči, potem smo soočeni s situacijo, ki je lahko uničujoča za sam evro. Ta izredna in globalna situacija zahteva izredne in globalne odzive in predvsem takojšnje odzive. To krizo zaupanja bo mogoče premagati samo s takojšnjim in usklajenim ukrepanjem. Evropski parlament opravlja svoje delo. Upam, da bo Svet kos situaciji, ki je konec koncev nujen primer. Peter Skinner v pisni obliki. - Čas za osrednji enotni organ na evropski ravni morda še ni prišel. Vendar pa jasni pritiski nakazujejo, da je takšno razmišljanje (čeprav pred svojim časom) pravilno. Upam, da med trenutno finančno krizo EU ne bo odstopila od reševanja trenutnih pomanjkljivosti v zvezi z nadzorom. Pristop s "kolegiji", kot je naveden v direktivi Solventnost 2, je ključna pot naprej in omogoča neko vrsto prehodne rešitve. Catherine Stihler v pisni obliki. - Grozno je bilo videti UKIP in določene britanske konzervativce, ki so si prizadevali preprečiti ustno spremembo, ki bi v trenutnem gospodarskem ozračju zaščitila varčevalce. Njihova dejanja so sramotna. Andrzej Jan Szejna v pisni obliki. - (PL) Podpiram poročilo gospe van den Burg in gospoda Dăianuja o nadaljevanju Lamfalussyjevega procesa in prihodnji strukturi nadzora. Ni dvoma, da je glede na trenutno finančno krizo, ki so jo povzročila tvegana vlaganja in druge dejavnosti bank v Združenih državah, nujna reforma ureditve in nadzora finančnih trgov. Vendar pa brez Lizbonske pogodbe usklajena politika EU o finančni krizi ne more ustrezno delovati. Ratifikacija Pogodbe je bistvenega pomena za zagotavljanje, da so evropske institucije ustrezno zastopane v mednarodni finančni strukturi. Povezovanje trgov je pozitiven pojav, vendar pa ustrezen finančni nadzor ni v koraku z njim. Menim, da je treba nadzor čim prej posodobiti, pred tem pa je treba obsežno preučiti regulativne in nadzorne ureditve Unije. Državljanom, vlagateljem in nadzornim organom je treba zagotoviti ustrezno raven preglednosti. V ta namen bi bilo treba sestaviti skupino svetovalcev, da bi izdelala dolgoročno vizijo nadzora in pripravila program ali načrt ukrepanja za dolgoročno reformo. Strinjam se s stališčem, da mora Unija zdaj začeti razvijati bolj povezano in učinkovito pravno ureditev, da bi zmanjšala tveganje za prihodnje krize. Jean-Pierre Audy v pisni obliki. - (FR) Glasoval sem za samoiniciativno poročilo spoštovanega slovenskega kolega in prijatelja Alojza Peterleta kot odziv na belo knjigo Komisije z naslovom "Skupaj za zdravje": strateški pristop EU za obdobje 2008-2013". Po mnenju Svetovne zdravstvene organizacije kronične bolezni, zlasti možganska kap in bolezni srca, postopno postajajo pogostejše od nalezljivih bolezni. Zato obstaja nujna potreba po sprejetju strožjih ukrepov na področju preprečevanja s splošnim sprejetjem prakse izvajanja ocene učinka na zdravje. Boj proti ponarejanju zdravil mora biti prednostna naloga. Obžalujem, da Komisija ni podrobno preučila problemov, ki zadevajo zdravstvene delavce, ki morajo biti v središču vsake zdravstvene politike. Strinjam se s poročevalcem, da mora biti eden izmed prednostnih ciljev v zdravstvenem sektorju zmanjšanje neenakosti in nepravičnosti v zdravju. Sem za sodoben pristop k spodbujanju in varovanju zdravja, zlasti za najbolj ranljive skupine prebivalstva, kot so majhni otroci, in uvedbo integrirane socialne in zdravstvene politike. Edite Estrela Glasovala sem za poročilo gospoda Peterleta o strategiji za zdravje za obdobje 2008-2013, ker menim, da mora biti zagotavljanje visoko kakovostnega zdravstvenega varstva prednostna naloga EU. Ponovila bi priporočila v tem poročilu, predvsem moje predloge, ki poudarjajo pomembnost izdelave načrtov za preprečevanje bolezni in ukrepe za spodbujanje zdravega življenjskega sloga po vsej EU in izvajanje programov preventivnih pregledov za lažje zgodnje odkrivanje in takojšnje zdravljenje bolezni, pri čemer se zmanjšujeta s tem povezana umrljivost in obolevnost. Poudarila bi tudi potrebo po izboljšanju kakovosti zdravstvenega varstva in pomoči za državljane ob upoštevanju vse pogostejših kroničnih bolezni in staranja evropskega prebivalstva. Genowefa Grabowska v pisni obliki. - (PL) V celoti podpiram poročilo gospoda Peterleta. Menim, da je dobro nadaljevanje prednostnih nalog slovenskega predsedstva. Slednje je zdravstvena vprašanja obravnavalo kot pomembno prednostno nalogo, kar je povsem razumljivo, saj je zdravje največje darilo, ki ga je lahko deležen človek v svojem življenju. Žal so se v Evropi pojavili določeni zaskrbljujoči zdravstveni trendi. Ti vključujejo povečanje števila primerov obolelosti za rakom, diabetesa, bolezni srca in ožilja in debelosti. Poleg tega se moramo spopasti z novimi izzivi, ki so povezani s staranjem prebivalstva, podnebnimi spremembami, globalizacijo in celo posledicami terorizma v smislu biološkega terorizma. Med zdravstvenimi sistemi držav članic obstajajo opazne razlike. To še posebno velja glede dostopa do zdravstvene oskrbe, preprečevanja bolezni, odkrivanja in takojšnjega zdravljenja bolezni. Posledica je občutna razlika v pričakovani življenjski dobi Evropejcev. Študija zemljevida zdravja Evrope vodi k žalostni ugotovitvi, da na nek način še vedno obstaja železna zavesa. Trenutna razdelitev temelji na zdravju. Izboljšati moramo načine sodelovanja na tem področju, če želimo izboljšati situacijo. Izboljšati moramo tudi učinkovitost našega ukrepanja in izkoristiti ves tako imenovani zdravstveni potencial Evrope. Podpiram poziv poročevalca, da se povečajo naložbe v sisteme zdravstvenega varstva. Menim, da sredstva, vložena v zdravstveno varstvo, niso strošek kot tak. So bistven element naložb v kakovost človeškega kapitala. Zdravje državljanov EU je treba dojemati kot enega izmed ključnih socialnih in političnih dejavnikov, ki bo določil prihodnost Evrope. Ian Hudghton v pisni obliki. - Glasoval sem za poročilo gospoda Peterleta o zdravstveni strategiji EU. Poročilo priznava, da je zagotavljanje zdravstvene oskrbe stvar držav članic, in trdno sem prepričan, da mora tudi ostati. V tem Parlamentu in v EU kot celoti so elementi, ki menijo, da je treba zdravstveno varstvo povsem odpreti nihanjem na prostem trgu, vendar takšna mnenja v celoti zavračam. Vendar pa mora EU igrati pomembno vlogo pri izmenjavi informacij in spodbujanju zdravega življenjskega sloga. Komisija mora zdaj podati konkretne predloge za vseevropsko ukrepanje na področju spodbujanja zdravja, ob tem pa mora varovati pravico posameznih držav članic do sprejemanja lastnih odločitev glede zdravstvenih storitev. Ona Juknevičien Dostop do zdravstvene oskrbe je pravica vseh državljanov EU, zagotavljanje enakega dostopa do visoko kakovostnih zdravstvenih storitev za vse pa je osrednja naloga javnih organov držav članic. Podpiram ta dokument in se strinjam, da zajema najbolj pereče probleme zdravstvenega varstva. Nedvomno se moramo na ravni EU in v posameznih državah članicah bolj osredotočiti na dolgoročno varovanje zdravja. To je še zlasti pomembno v primeru starejših oseb in telesno ali duševno prizadetih oseb in zdravstvene oskrbe na domu. Glede na pomanjkanje negovalcev in priznavanje pomembnosti storitev, ki jih nudijo, je potrebno izboljšati njihove delovne pogoje in zagotoviti, da so deležni visoko kakovostnega usposabljanja. Države članice bi se morale odzvati na poziv Evropskega parlamenta k zagotavljanju dostopa bolnikom do življenjsko pomembnih zdravil, tudi dragih, da bi zagotovili splošno pravico do zdravja. Države čalnice bi morale brez odlašanja začeti izvajati zdravstveno strategijo EU. To bi spodbudilo in omogočilo zagotavljanje mednarodnih storitev zdravstvene oskrbe, prosti pretok zdravstvenih delavcev in bolnikov ter okrepilo sodelovanje med zasebnimi in javnimi organi. Kar je najbolj pomembno, z izvajanjem zdravstvene strategije EU bi ljudje po vsej Evropi imeli dostop do kakovostne zdravstvene oskrbe. Miroslav Mikolášik v pisni obliki. - (SK) Trenutno med posameznimi državami članicami EU še obstajajo velike razlike v zdravju. Po podatkih Eurostata se pričakovana življenjska doba ob rojstvu med državami EU za ženske razlikuje za 9 let, za moške 13 let, smrtnost otrok pa se razlikuje za šestkrat. Glede na to iskreno pozdravljam prizadevanja gospoda Peterleta, ki v svojem poročilu navaja potrebo po zmanjšanju teh neenakosti. Ker je 40 % bolezni povezanih z napačnim življenjskim slogom, z zgodnim odkrivanjem pa je preprečljiva tudi tretjina rakavih obolenj, menim, da so pripombe glede pomembnosti preprečevanja posebno dragocene. Strinjam se, da je treba glede na to, da so za področje preprečevanja bolezni namenjeni samo 3 % zdravstvenih proračunov, iz teh proračunov nameniti več sredstev. Z izboljšanjem javne ozaveščenosti o pomembnosti preprečevanja bolezni in zdravega življenjskega sloga lahko sčasoma znižamo stroške zdravstva, saj je preprečevanje bolezni cenejše od njihovega zdravljenja. Trdno sem prepričan, da morajo države ukrepati za izboljšanje zdravstvenega varstva, in v tem kontekstu bela knjiga Komisije in sklepi Sveta iz decembra 2007 zagotavljajo ustrezno osnovo. Andreas Mölzer v pisni obliki. - (DE) V Nemčiji je letno med 20 in 30 klinik prisiljeno prenehati opravljati dejavnost, ker morajo zdravniki zaradi odškodninskih zahtevkov zaradi domnevnega predpisovanja zdravil, ki so predraga, razglasiti plačilno nesposobnost, celotna območja države pa so izpostavljena velikemu tveganju nezadostnega zagotavljanja zdravstvene oskrbe. To so samo nekateri rezultati nesmiselne zdravstvene politike preteklih let. Scenarij tudi drugje v Evropi ni bolj ohrabrujoč. Ne gre samo za to, da je financiranje zdravstva negotovo: zdravniki in negovalno osebje so prisiljeni vse več časa preživeti za svojimi pisalnimi mizami in se boriti z birokracijo, namesti da bi opravljali svojo dejansko nalogo zagotavljanja zdravstvene oskrbe. Potrebujemo radikalen premik v razmišljanju na ravni EU. Potrebujemo na primer dobre strategije, da bi skupaj s primeri najboljše prakse zagotovili ustrezno število potrebnih zdravnikov. Vendar pa moramo z zagotavljanjem boljših spodbud obravnavati tudi temeljne probleme, kot je upadanje števila rojstev med evropskim avtohtonim prebivalstvom. Potrebujemo tudi modele za spodbujanje zdravega življenjskega sloga. Preprečevanje bolezni je samo majhen delček sestavljanke zdravstvenega varstva. Zato sem se vzdržal glasovanja. Zita Pleštinská v pisni obliki. - (SK) Zdravje je ena izmed stvari, ki jih ljudje v svojem življenju najbolj cenijo. Posledično pozdravljam zdravstveno strategijo Komisije z naslovom "Skupaj za zdravje": strateški pristop EU za obdobje 2008-2013". Glasoval sem za poročilo gospoda Alojza Peterleta, ki je svoje poročilo utemeljil na treh ključnih besedah: sodelovanje, razlike, preprečevanje. Čeprav v skladu z načelom solidarnosti zdravstveno varstvo sodi v pristojnosti držav članic, nič ne preprečuje, da bi se zdravstvenemu varstvu dalo evropsko razsežnost na podlagi sodelovanja. Vse države članice lahko imajo koristi od medsebojne izmenjave znanja in izkušenj v okviru najboljše prakse. Če lahko neka država članica EU uspešno zdravi bolnika z rakom, morajo državljani iz vseh delov EU imeti enako možnost, da izkoristijo to priložnost. Med državami članicami in znotraj njih obstajajo izrazite neenakosti v zdravju. Kar zadeva raka, so razlike v možnostih preživetja med novimi in starimi državami članicami take, da lahko govorimo o "zdravstveni železni zavesi". Ključen strateški preboj je potreben na področju preprečevanja bolezni. Posledično mora biti izhodiščna točka dolgoročno načrtovanje preventivnih ukrepov. Naložbe v raziskave v Evropi predstavljajo samo petino sredstev, dodeljenih v ZDA. V zdravje moramo vlagati precej več kot doslej in ga dosledno vključiti v politike na vseh ravneh. Rovana Plumb v pisni obliki. - (RO) Glasovala sem za to poročilo iz prepričanja, da bo spreminjanje priporočil v prakso povečalo pričakovano življenjsko dobo v Evropski uniji in nam pomagalo doseči lizbonske cilje, povezane z gospodarsko rastjo. Poročilo razkriva ključno povezavo med slabo uporabo okoljske zakonodaje Skupnosti in negativnimi posledicami na kakovost življenja državljanov. Boj za zmanjšanje učinkov podnebnih sprememb na zdravje prebivalstva morajo podpirati tudi aktivne politike, namenjene prilagajanju na podnebne spremembe. Eden izmed tozadevnih primerov je razvoj metodologij za napovedovanje in preprečevanje velikih zdravstvenih problemov, ki se lahko pojavijo, v odvisnosti od resnosti učinkov podnebnih sprememb, ob tem pa je treba upoštevati tudi družbeno-gospodarske pogoje. Okrepiti je treba prizadevanja, da bi do leta 2020 dosegli cilj zmanjšanja števila smrti zaradi onesnaženja zraka za 40 %, ki ga je leta 2005 predlagala Komisija. Izvedene študije so pokazale, da sta dve od petih smrti po svetu neposredno ali posredno povezani z okoljskimi dejavniki. Čestitam poročevalcu. Luís Queiró v pisni obliki. - (PT) Bela knjiga o zdravju v Evropski uniji odpira mnoga pomembna vprašanja o prihodnosti Evrope in predvsem o paradigmatičnih spremembah, ki bodo vplivale na delovanje naših družb v prihodnosti. Zato se strinjam z gospodom Peterletom, ko pozornost usmerja k vidikom, povezanim s temi novimi izzivi, kot so staranje prebivalstva, podnebne spremembe, globalizacija in mobilnost. Ti morajo tvoriti temelj nove politike, saj bodo prinesli temeljne socialne in gospodarske spremembe. Vendar pa moramo upoštevati tudi trenutne zdravstvene probleme, ki so bolezni srca in ožilja, diabetes, debelost in rak. Preprečevalna politika zato postaja vse bolj pomembna in vzpostaviti moramo jasen okvir za trenutne okoliščine ob upoštevanju situacije v 27 državah članicah in obstoječih neenakosti med družbenimi skupinami in državami članicami, da bomo lahko sprejeli medsektorsko zdravstveno politiko, ki bo ustvarila pogoje za učinkovit razvoj zdravstvene politike. Luca Romagnoli v pisni obliki. - (IT) Gospod predsednik, gospe in gospodje, glasoval sem za poročilo gospoda Peterleta o zavezah EU in pristopu k zdravju. Ta zadeva je izredno pomembna glede na nove zdravstvene grožnje, s katerimi se sooča Evropska unija. Zaradi tega mora obstajati skupni pristop, da bi evropske državljane ustrezno zaščitili pred temi tveganji. Poleg tega čestitam pobudi kolega, saj je njegovo poročilo vsakogar opozorilo na pomen zdravja, ki ne pomeni samo odsotnosti bolezni ali obolenja. Catherine Stihler v pisni obliki. - Usklajevanje najboljših praks zdravstvene politike je v EU pomembno, da bi državljanom EU zagotovili najboljše možno zdravljenje in zdravstveno varstvo. Andrzej Jan Szejna v pisni obliki. - (PL) Glasoval sem za poročilo z naslovom "Skupaj za zdravje: strateški pristop EU za obdobje 2008-2013". Ta strategija je specifični odziv na belo knjigo Evropske komisije o zdravstveni politiki za obdobje 2008-2013. Glavne določbe bele knjige vključujejo spodbujanje zdravega življenjskega sloga in odpravo ovir za dostop do zdravstvenih storitev v državah članicah EU. Prav tako so poudarjeni varovanje državljanov pred zdravstvenimi tveganji, zagotavljanje uravnoteženih sistemov zdravstvenega varstva in uvedba novih tehnologij na tem področju. Menim, da bi morale strategije za spodbujanje zdravja močno poudarjati preprečevanje in zgodnje odkrivanje bolezni. Nedavno so se pokazali določeni zaskrbljujoči zdravstveni trendi. Ti vključujejo povečanje števila primerov raka, diabetesa in bolezni srca in ožilja. Samo 3 % zdravstvenega proračuna se trenutno dodeljuje preprečevanju bolezni, čeprav je splošno znano, da je preprečevanje boljše kot zdravljenje. V boju proti boleznim moderne civilizacije bomo zmagali samo, če državljanom zagotovimo ustrezno zdravstveno varstvo in zdravljenje. Poleg tega se moramo spopasti z neenakostmi dostopa posameznih družbenih skupin do zdravstvenih storitev in zmanjšati razlike med državami članicami v smislu dostopa do zdravstvenega varstva. Zelo pomembna so tudi prizadevanja za zagotavljanje zdravja in varnosti na delovnem mestu. Poleg tega bi bilo treba storiti več za boljše prilagajanje zdravstvenega varstva potrebam bolnikov. Georgios Toussas EU se je usmerila k javnemu zdravju in njegovi komercializaciji. Cilj je pomnožiti dobiček kapitalistov s slabšanjem javnih struktur, ki se jih omejuje na drage sektorje, ki niso donosni za zasebne izvajalce. EU obravnava zdravje kot sredstvo za povečanje storilnosti delavcev in zmanjšanje socialnih stroškov. Vmešava se v sektor, ki je v izključni pristojnosti držav članic, uporablja merila zasebnih podjetij, spodbuja podjetniško dejavnost in zanemarja osnovno človekovo pravico do zdravja in življenja. Hkrati EU zdravje uporablja kot pretvezo za spodbujanje svojih imperialističnih načrtov za povečanje moči z vključitvijo zdravstvenih storitev v SZVP, mednarodno trgovino in odnose s tretjimi državami. Okvir Skupnosti za zdravstvene storitve in upravljanje inovacij v zdravstvenih sistemih ter vzpostavitev evropskih centrov odličnosti in drugi predlagani ukrepi so samo prvi korak k združevanju zdravstvenih storitev v rokah nekaj multinacionalk. Te bodo poslovale z zasebnimi zavarovalnicami, da določijo storitve, zagotovljene na podlagi nesprejemljivega sistema razredne diskriminacije. Glasujemo proti poročilu, ker se pridružujemo boju delavcev proti komercializaciji in privatizaciji zdravja. Podpiramo boj za brezplačen javni zdravstveni sistem z visoko kakovostnimi storitvami, ki docela pokrivajo potrebe običajnih družin. Bernard Wojciechowski v pisni obliki. - (PL) Sem za sprejetje poročila o zdravstveni strategiji Evropske unije za obdobje 2008-2013. Vsote, dodeljene preprečevanju bolezni v zdravstvenih proračunih, so premajhne. Predstavljajo komaj 3 % sredstev. Vse bolj se zavedamo naraščanja bolezni, povezanih s sodobno civilizacijo. Te vključujejo rak, bolezni srca in ožilja in diabetes. Takšna stanja so v glavnem posledica slabih prehranjevalnih navad in nezdravega življenjskega sloga. Preprečevanje, morda z informacijskimi kampanjami, bi bilo precej cenejše za proračune zdravstvenih storitev. Drugo vprašanje zadeva pogoje zdravljenja. Ti se po ozemlju Evropske unije precej razlikujejo in segajo od zelo visokih standardov v državah tako imenovane stare Unije do precej nižjih v državah, ki so pristopile nedavno. To se na primer kaže v višji smrtnosti otrok in krajši pričakovani življenjski dobi za moške in ženske. Evropska unija bi morala ukrepati za zagotovitev enakih pogojev zdravljenja v vseh državah članicah. Zdravstvena politika mora biti za Unijo prednostna naloga.

Cooperación entre las unidades especiales de intervención de los Estados miembros (debate) El Presidente El siguiente punto es el debate del informe de Armando França, en nombre de la Comisión de Libertades Civiles, Justicia y Asuntos de Interior, sobre la iniciativa de la República de Austria con vistas a la adopción de una Decisión del Consejo sobre la mejora de la cooperación entre las unidades especiales de intervención de los Estados miembros de la Unión Europea en situaciones de crisis (15437/2006 - C6-0058/2007 -. Armando França ponente. - (PT) El rostro de la vieja Europa ha cambiado. Hoy, la Unión Europea, con 27 Estados miembros y casi 500 millones de habitantes, se enfrenta a desafíos complejos y estimulantes, que exigen de nosotros una visión más amplia del mundo y una actitud muy atenta a cuestiones como el mantenimiento de la paz, la seguridad, la estabilidad, la libertad y el ejercicio de la democracia. Como inmortalizó sabiamente Victor Hugo, hace falta saber qué parte del futuro puede ser introducida en el presente, como secreto del arte del buen gobierno. He aquí, por tanto, la dimensión y el gran desafío del presente informe -el desafío de la seguridad de las personas y de los bienes en el espacio de la UE-, una cuestión que está muy presente en la vida cotidiana de los europeos. Hablo concretamente de seguridad, hoy y mañana, todos los días, en las calles, en el trabajo, en el tiempo de ocio y en el hogar, en tierra, mar y aire. Es la seguridad de nuestro espacio común que, sin ser impuesta, garantiza y sustenta la libertad en una sociedad equilibrada. La libertad es la piedra angular, el valor fundamental de la Unión; la seguridad es una herramienta al servicio del bienestar, proporciona estabilidad y salvaguarda la libertad. La libertad como valor y la seguridad como herramienta son esenciales para el proyecto europeo. La iniciativa de Austria, retomada por la Presidencia portuguesa y que motivó la Decisión del Consejo, prevé una mejora de la cooperación entre unidades especiales de intervención de la Unión Europea en situaciones de crisis. Es una iniciativa buena y necesaria. Complementa además el Tratado de Prüm, en el que se prevé la cooperación en caso de catástrofes naturales o accidentes graves. En mi informe se proponen 11 enmiendas a la propuesta de decisión que también establece un marco general mínimo de posibilidades de cooperación para casos de crisis causadas por el hombre, secuestro de aviones, atentados terroristas, etc., es decir, situaciones desencadenadas por el hombre que constituyan una amenaza física grave y directa para personas, bienes, infraestructuras o instituciones. En la propuesta, la cooperación en materia de formación, preparación y acción de unidades especiales de intervención es siempre una posibilidad y el Estado miembro puede pedir o no cooperación, indicando qué tipo de asistencia requiere. Es importante decir que la eficacia y la prontitud de las intervenciones dependerán siempre del grado de preparación, coordinación, articulación y existencia de métodos uniformes en el modus operandi de las unidades de intervención, por lo que propongo, por un lado, la posibilidad de realizar formación y ejercicios conjuntos; por otro lado, que esa formación y esos ejercicios puedan ser financiados con cargo al presupuesto de la Unión Europea, en los términos establecidos en los artículos 30, 32 y 34 del Tratado de la Unión. Decir también que, a nuestro modo de ver, las reglas sobre la responsabilidad civil y penal aplicables en caso de operaciones conjuntas deben ser las mismas que las establecidas en la Decisión Prüm. Señor Presidente, Señorías, esta Decisión del Consejo es muy importante. Es una solución común a problemas y amenazas comunes a los que se enfrentan todos los Estados miembros. Es una solución que valora la indispensable cooperación en la preparación y en la reacción a las crisis provocadas por la intervención humana, siempre imprevistas, pero siempre posibles. Finalmente, quiero recalcar y agradecer la cooperación institucional y la colaboración técnica que me ha sido prestada y destacar las enmiendas propuestas por el señor Díaz de Mera, el señor Demetriou y la señora Iotova, que han mejorado y enriquecido mi informe. Franco Frattini Vicepresidente de la Comisión. - Señor Presidente, he apoyado esta iniciativa austriaca, muy bien relanzada por la Presidencia portuguesa, desde el principio. Creo firmemente en que la cooperación práctica y operativa entre las unidades especiales de intervención en la Unión Europea es muy importante para hacer frente a situaciones de crisis. En primer lugar, quiero dar las gracias al ponente, señor França, por el excelente trabajo que ha realizado con este informe, y también a toda la Comisión de Libertades Civiles, Justicia y Asuntos de Interior por las enmiendas tan útiles que están contenidas en el informe. Acojo con satisfacción las enmiendas presentadas por el Parlamento Europeo y que tratan de mejorar la iniciativa. Quiero sólo mencionar las enmiendas para asegurar que no exista solapamiento con la Decisión Prüm o cuestiones relacionadas con la mejora de las disposiciones en materia de responsabilidad civil o con la redefinición y aclaración del término "situaciones de crisis", o una enmienda referida a la posibilidad de obtener financiación para proyectos comunes. Debe recordarse que, en la actualidad, las unidades especiales de intervención actúan dentro la red Atlas. Realizan entrenamientos y prácticas conjuntamente y nosotros financiamos esos proyectos. Hemos financiado esas actividades con cargo a nuestro presupuesto desde 2006 y mi propuesta para 2008 es aumentar los fondos que destinamos a la red Atlas hasta 900 000 euros. Para terminar, reitero mi apoyo a este informe y deseo encarecidamente que se tramite con rapidez y sea aprobado en breve por el Consejo. Mihael Brejc en nombre del Grupo del PPE-DE. - (SL) Esta decisión relativa a la cooperación entre unidades especiales de los Estados miembros para intervención en situaciones de crisis es uno de los muchos documentos que deben mejorar la preparación y la capacidad de los Estados miembros para responder debidamente ante situaciones de crisis, como atentados terroristas. La intervención en situaciones de crisis y en la lucha contra el terrorismo es una tarea compleja que exige una estrecha cooperación entre todos los Estados miembros. Se ha hecho mucho hasta la fecha para establecer los fundamentos políticos y jurídicos y adoptar medidas preventivas prácticas. Sin embargo, no hemos abordado debidamente las causas y raíces del terrorismo. Por eso voy a repetir mi sugerencia de que el Consejo y la Comisión deben prestar más atención a las raíces y las causas del terrorismo. Los primeros pasos dados en el ámbito del intercambio de información han sido también buenos, pero no suficientes. Hasta el momento, la dificultad ha estribado en los importantes obstáculos formales que surgirían si un Estado miembro en situación de crisis, pongamos un atentado terrorista, pidiera ayuda a otro Estado miembro. Para intervenir con más eficacia en situaciones de crisis, es necesario que las autoridades de los Estados miembros cooperen entre sí. Sobre todo, es necesario que sus unidades especiales se conozcan y cooperen mutuamente. Esta decisión da vía libre a la cooperación en el caso de producirse los más graves atentados terroristas; es decir, en situaciones reales de crisis. Permite a un Estado ofrecer ayuda, cuando se le pida, por medio de sus unidades especiales. Eso no supondrá ninguna amenaza contra la soberanía del otro Estado; será simplemente una ayuda. Esto es importante no sólo debido a las circunstancias en la práctica, sino también porque hace realidad uno de los valores fundamentales de la Unión Europea: la solidaridad. Mi Grupo apoya esta decisión y esperamos que reciba un voto masivo a su favor. Quiero agradecer al ponente, señor França, su excelente trabajo. Bogusław Rogalski Señor Presidente, en el debate de esta propuesta de resolución legislativa sobre la iniciativa de la República de Austria con vistas a la adopción de una Decisión del Consejo sobre la mejora de la cooperación entre las unidades especiales de intervención de los Estados miembros de la Unión Europea en situaciones de crisis, hay que tener en cuenta que ningún Estado miembro, por sí solo, dispone de todos los medios, recursos y conocimientos técnicos necesarios para hacer frente eficazmente a todos los tipos de amenazas a gran escala o situaciones de crisis que pueden exigir una intervención especial. Por eso es de crucial importancia que todos los Estados miembros puedan solicitar ayuda a otro Estado miembro. Es una cuestión de particular importancia sobre todo en la lucha contra el terrorismo, la delincuencia organizada y la delincuencia transfronteriza, así como en el caso de catástrofes y accidentes graves. Espero también, y esto hay que tenerlo en cuenta, que la enmienda del Parlamento introduzca una salvaguarda material contra la ampliación no autorizada de estas disposiciones simplificadas para la cooperación "por analogía" a las interacciones con las agencias de terceros países, con el fin de evitar abusos, por ejemplo, en intervenciones controvertidas y de forma que tales intervenciones no atenten contra los derechos de los Estados miembros. Athanasios Pafilis en nombre del Grupo GUE/NGL. - (EL) Señor Presidente, la iniciativa austriaca y el informe de la Comisión tienen como finalidad seguir reforzando la cooperación entre las unidades especiales de intervención de los Estados miembros de la UE y la organización de operaciones conjuntas en cada Estado miembro, supuestamente para combatir atentados terroristas. Estas operaciones se prevén ya en el Tratado de Prüm, en virtud del cual las fuerzas policiales tendrán plena libertad para intervenir y realizar operaciones de persecución en el territorio de todos los Estados miembros, incluso con el uso de armas. Desde hace varios años, la Unión Europea se ha convertido en un caldo de cultivo para la "histeria del terror", la inseguridad y el temor a un enemigo invisible. Los derechos humanos fundamentales y las libertades democráticas se están viendo recortados de forma drástica, supuestamente para combatir a ese enemigo. ¿Pero quien es, en realidad, el enemigo de la Unión Europea? Llevamos muchos años oyendo hablar de terrorismo; en realidad, la Unión Europea está tratando de escudar sus políticas y proteger su sistema económico y político frente a la oposición de los trabajadores. De hecho, el propio informe así lo reconoce. Todo lo que dice sobre terrorismo y otras cuestiones relacionadas es teórico: legaliza las intervenciones y las operaciones policiales conjuntas incluso, así dice, en el caso de que haya una mera sospecha de que se hayan cometido actividades delictivas, o una amenaza contra bienes personales o infraestructuras u organizaciones estatales, o delitos no especificados. Es precisamente este texto, de una vaguedad deliberada el que puede utilizarse para justificar una intervención; puede incluso suprimir las formas tradicionales de movilización o protesta popular, como, por ejemplo, la ocupación simbólica de vías y edificios públicos y la organización de huelgas a gran escala y piquetes. Ése, creemos, es el propósito del informe, y por eso no estamos de acuerdo con él. Nos oponemos a él. Vamos a votar en contra de la iniciativa y del informe, y vamos a pedir a los ciudadanos que protejan sus derechos individuales y democráticos. Andreas Mölzer - (DE) Señor Presidente, los especialistas que realizan tareas con un alto riesgo de peligro realizan, indudablemente, una valiosa contribución a la seguridad: en eso estamos de acuerdo. También lo estamos en que la planificación y mejora de la cooperación es una ventaja en el caso de una amenaza terrorista. La situación actual es alarmante en algunos aspectos, debido a las tasas de criminalidad cada vez mayores. Se están cerrando comisarías y se están reduciendo las unidades especiales cuando nos vemos obligados a luchar contra cada vez más bandas criminales con menos escrúpulos que nunca y que se frotan las manos con satisfacción cada vez que se abre otra frontera. En tal situación, la UE sigue dificultando al máximo que ciudadanos responsables puedan protegerse a sí mismos con armas y ha contribuido, con sus equivocadas visiones multiculturales, a una sociedad multidelictiva con zonas a las que no se puede entrar y con una propensión a la violencia cada vez mayor. Por supuesto, es importante que la preparación frente a un atentado terrorista no interfiera en la lucha contra la actividad delictiva. En mi opinión, debemos poner fin al sinsentido de desviar funcionarios de la policía a unidades terroristas y cerrar unidades especiales en pleno funcionamiento sólo para crear nuevas unidades especiales (contra bandas juveniles, por ejemplo). Hubert Pirker - (DE) Señor Presidente, señor Comisario, al contrario que los anteriores oradores, acojo con satisfacción esta iniciativa y podría empezar diciendo: "Las cosas buenas llevan su tiempo". Esto es porque la iniciativa austriaca se remonta a una iniciativa de los Jefes de Estado o de Gobierno en 2004 y plantea la cuestión de cuál es la mejor forma de que todos los Estados miembros puedan recibir ayuda de unidades especiales en el caso de sufrir un atentado terrorista. Por consiguiente, no tiene nada que ver con la cuestión planteada por el anterior orador, como tampoco entiendo al Grupo Confederal de la Izquierda Unitaria Europea /Izquierda Verde Nórdica, que se limita a rechazar este tipo de iniciativa de ayuda mutua mediante el uso de unidades especiales. Sabemos que ningún Estado miembro puede, de hecho, estar permanentemente protegido contra todo tipo de eventualidades. Por lo tanto, con esta iniciativa el Parlamento ha tratado también de encontrar formas de proporcionar la mejor ayuda transfronteriza posible, sobre todo con la mayor rapidez posible en casos especiales de ese tipo y, en particular, en caso de atentados terroristas, secuestro de rehenes y piratería aérea. Celebro, en concreto, las propuestas adicionales del Parlamento, porque hacen que sea más fácil decidir quién, por ejemplo, debe correr con los costes al final, es decir, el Estado miembro que solicita la ayuda, o decidir qué reglamentos deben aplicarse si los funcionarios de un Estado miembro actúan en otro Estado miembro. Se establecen también disposiciones en materia de responsabilidad. Celebro que haya cursos de formación conjuntos para combinar estas unidades especiales y así mejorar también su despliegue, en caso de ser necesarias. Doy la enhorabuena al ponente. El Grupo del Partido Popular Europeo (Demócratas Cristianos) y de los Demócratas Europeos apoyará esta iniciativa. El Presidente Sólo puedo conceder "a ojo" el uso de la palabra a los colegas que no hayan intervenido antes en el debate y no veo que ninguno de los que no han intervenido en el debate me haga la solicitud de tomar la palabra. Me ha comunicado, por otra parte, el señor Frattini que no tiene intención de intervenir en nombre de la Comisión. Por lo tanto, damos la palabra al ponente, señor França, por dos minutos, para cerrar este debate. Armando França ponente. - (PT) En primer lugar, quiero agradecer las referencias que se han hecho a mi trabajo, a mi informe y a los colegas de la comisión a la que pertenezco, al señor Frattini y a los restantes colegas que han manifestado su apoyo al informe, a la iniciativa de Austria y a la decisión tomada por el Consejo y la Presidencia portuguesa de seguir adelante con ella. Quiero insistir en un aspecto que me parece muy importante. La seguridad, repito, la seguridad es una herramienta, no un valor en sí mismo; es un instrumento al servicio de la libertad y al servicio del ejercicio efectivo y positivo de los derechos fundamentales, especialmente de los ciudadanos de la UE. Y otro aspecto que me parece igual de importante es que esta decisión no va a favorecer cualquier intervención, como aquí se ha dicho. Esta decisión va a promover un aspecto fundamental de la construcción de la Unión Europea, que es la cooperación entre los Estados miembros, y va a promover también la cooperación en materia de formación y ejercicios conjuntos y, por tanto, en materia de prevención. Sólo cuando los Estados miembros se lo pidan unos a otros podrá haber una posibilidad de intervención ante situaciones de crisis que puedan surgir, y eso tendrá que ser evaluado, lógicamente, por los Estados miembros afectados. Propongo también que se destinen ayudas con cargo al presupuesto de la UE, sobre todo para estimular y fomentar la cooperación en este terreno, así como ofrecer cierta ayuda económica a los Estados miembros que lo necesiten. Por último, quiero decir que es importante que se implemente, que se ejecute y que se acelere esta decisión, porque la seguridad no pregunta ni el día ni la hora y todos los días pueden plantearse situaciones de crisis que amenacen nuestra seguridad y, por tanto, nuestra libertad en un Estado miembro de la UE, y que debiliten la confianza de los 500 millones de ciudadanos de la Unión Europea. El Presidente Señor França, enhorabuena por su excelente informe. Se cierra el debate. La votación tendrá lugar a las 11.00 horas. Declaraciones por escrito (artículo 142 del Reglamento) Marianne Mikko por escrito. - Juntos, hemos trabajado para minimizar la necesidad de unidades especiales de intervención. Por buenas que sean las unidades y la cooperación entre ellas, sigue siendo mejor prevenir que curar. Creo que la certidumbre de una respuesta coordinada y enérgica ayudará mucho a conseguir que los secuestradores, los terroristas o los delincuentes desesperados se lo piensen dos veces. Eso significa que no debe haber obstáculos innecesarios, ni incentivos que comprometan nuestra seguridad en aras de unas normas de procedimiento. Creo que es posible que la red actualmente prevista de acuerdos bilaterales atienda debidamente nuestras necesidades. Sólo los vecinos más cercanos pueden garantizar una reacción rápida, que casi siempre se acompaña de la necesidad de una intervención especial. Por otra parte, en el caso de que varios Estados miembros sean atacados de forma simultánea, como puede ocurrir perfectamente con los ciberataques, necesitamos transparencia y una cierta coherencia en las medidas adoptadas en toda la Unión Europea. Este informe es parte de una compleja ecuación, cuyo resultado puede cambiar cuando se disponga de más datos. No debemos considerar como definitiva la legislación actual. Tenemos que estar dispuestos a traducir esa cooperación en una política comunitaria. Mis felicitaciones al ponente. (Se suspende la sesión a las 10.50 horas y se reanuda a las 11.00 horas) El Presidente Señorías, Martin Schulz hizo ayer un comentario a otro diputado -Hans-Peter Martin- aquí en esta Cámara con un contenido muy concreto. El Presidente no puede, por tanto, aceptar el contenido de esa declaración. Desapruebo y censuro el contenido de esa declaración.

Äänestysselitykset Suulliset äänestysselitykset Francesco De Angelis (IT) Arvoisa puhemies, äänestin tekstiilituotteiden merkintöjä koskevan mietinnön puolesta, koska minusta EU:n on tuettava enemmän alan teollisuutta. Komission esittämä ehdotus oli puhtaasti tekninen, ja sillä pyrittiin yksinkertaistamaan merkintöjä koskevia nykyisiä säännöksiä. Parlamentti sai kuitenkin aikaan kaksi merkittävää tulosta. Ensinnäkin muuta kuin tekstiiliä olevia eläinperäisiä osia - turkista ja nahkaa - sisältävissä tekstiilituotteissa on oltava tämä merkittynä, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. Toiseksi Euroopan komission on vuoteen 2013 mennessä esitettävä vaikutusarviointi merkintöjä käyttöönotosta, ja siinä on selvästi käytävä ilmi, mitkä vaatteet on tuotettu Euroopassa ja mitkä sen ulkopuolella. Viimeksi mainittu tavoite on merkittävä virstanpylväs eurooppalaisten tekstiilien kilpailukyvyn kannalta niin Euroopassa kuin koko maailmassakin. Morten Løkkegaard . - (DA) Arvoisa puhemies, onnittelen jäsen Mandersia siitä, että hän on onnistunut ehdotuksen laatimisessa. Se on osoittautunut monimutkaisemmaksi kuin alussa vaikutti. Olen tyytyväinen siihen, että onnistuimme pääsemään sopimukseen tekstiilituotteiden merkintöjä koskevasta asetuksesta, jolla vahvistetaan tekstiiliteollisuuden kilpailukykyä ja tarjotaan kuluttajille enemmän valinnanvaraa uusien ja innovatiivisten tuotteiden osalta. On kyse hyvästä kompromissista, jonka kanssa uskon neuvostonkin kykenevän elämään. En ole peitellyt prosessin aikana omaa skeptisyyttäni alkuperämerkintöjen käyttöönotosta. Olenkin tyytyväinen myös siihen, että sovimme tekstistä, jossa komission edellytetään ainoastaan analysoivan alkuperämerkintöjen tarvetta. Sopimus ei näin ollen johda pakollisten alkuperämerkintöjen käyttöönottoon. Minä en voi äänestää sellaisen asetuksen puolesta, jossa tehdään yrityksille pakolliseksi alkuperämaan merkitseminen. Tiedän, että neuvosto on samaa mieltä. Valitettavasti eilisessä keskustelussa korostui, että komission jäsen Tajani ei ole samaa mieltä. Jos emme onnistu välttämään tätä, käynnistän taistelun sitä vastaan. Alfredo Antoniozzi (IT) Arvoisa puhemies, asetusehdotuksen, josta meidän on määrä äänestää, ansiona on epäilemättä se, että siinä yhdistetään kaikki olemassa oleva tekstiilituotteita koskeva lainsäädäntö yhteen tekstiin. Asetuksen myötä tulee mahdolliseksi yksinkertaistaa ja parantaa nykyistä sääntelykehystä uusien kuitujen kehittämisestä ja käytöstä sekä tukea innovatiivisten tuotteiden kehitystä ja rohkaista tekstiili- ja vaatetusalan innovointia. Olin tyytyväinen siihen, että jäsen Manders tarkasteli myös muita näkökohtia, kuten uusien tekstiilikuitujen lisäämiseen yhdenmukaistettuun luetteloon liittyvien teknisten mukautusten sisällyttämisestä kansalliseen lainsäädäntöön seuraavan jäsenvaltioiden hallinnollisen taakan keventämistä. Vaikka katson, että olisimme voineet mennä pidemmälle ja sisällyttää tekstiilituotteiden alkuperämerkintöjä koskevan erityisen artiklan, äänestin asetusehdotuksen puolesta. Cristiana Muscardini (IT) Arvoisa puhemies, asetus on ratkaisevan tärkeä Euroopan tekstiiliteollisuudelle, koska sillä taataan vapaat markkinat, joilla noudatetaan aiempien sääntöjenvastaisuuksien ja laittomien käytäntöjen ehkäisemiseksi laadittuja sääntöjä. Haluamme tuoda myönteisesti esiin toimielinten päätöksen hyväksyä ehdotus ja tutkia tuotteiden jäljitettävyyteen ja alkuperään liittyvää ongelmaa sen varmistamiseksi, että eurooppalaiset kuluttajat saavat oikeaa tietoa, vaikka vahvistetut aikataulut ovatkin liian hitaat. Viime kädessä on kyse kuluttajien turvaamisesta. Haluan korostaa, että parlamentti äänesti viime lokakuussa suurella enemmistöllä tiettyjen kolmansista maista tuotavien tuotteiden - myös tekstiilituotteiden - alkuperämaan merkitsemisestä annetun asetusehdotuksen puolesta ja että neuvosto ei ole tähän mennessä aloittanut neuvotteluja tai keskusteluja parlamentin kanssa edes epävirallisella tasolla. Kiitän puheenjohtajavaltiota Unkaria asian sisällyttämisestä ensisijaisiin tavoitteisiinsa, mutta haluan pyytää myös vauhdittamaan keskustelua, tai muuten vaarana on esimerkiksi se, että eurooppalaiset kuluttajat saavat takeet elintarvikkeista mutta eivät valmistetuista tuotteista. Paolo Bartolozzi (IT) Arvoisa puhemies, tekstiilituotteiden merkintöjä koskeva mietintö, jonka tänään hyväksyimme, on merkittävä askel kohti lainsäädännön yksinkertaistamista kuluttajien eduksi ja kaikkien alalla toimivien eurooppalaisten valmistajien eduksi. Otamme asetuksella käyttöön uusia merkintäsääntöjä tekstiiliteollisuudessa. Kiinnitämme entistä enemmän huomiota alan innovaatioihin ja vauhditamme eurooppalaisen lainsäädännön yhdentymistä, jotta innovatiivisia tuotteita voidaan hyödyntää turvallisesti. Tekstissä ehdotetaan itse asiassa kolmen tekstiilituotteiden koostumuksen merkintöjä koskevan direktiivin yhdistämistä yhdeksi unionin asetukseksi, mikä yksinkertaistaa nykyistä sääntelykehystä ja parantaa menettelyjen avoimuutta. Voimme siis vain olla tyytyväisiä tänään saavutettuun myönteiseen tulokseen eurooppalaisen tuotannon turvaamisessa. Emme kuitenkaan voi olla mainitsematta alkuperämaamerkintöjä. Toivomme, että uusi edistysaskel voidaan ottaa pian hyväksymällä myös tämän alan alkuperämerkintöjä sääntelevää lainsäädäntöä. Peter Jahr (DE) Arvoisa puhemies, minusta mietinnöllä pyritään ratkaisemaan kaksi merkittävää ongelmaa. Ensinnäkin tavoitteena on edistää innovointia. Tämä merkitsee, että menettelyn, jossa uusien kuitujen nimiä lisätään standardiluetteloon, on oltava entistä avoimempi ja vähemmän byrokraattinen. Toiseksi on parannettava alkuperämerkintöjä. Tästä voimme rehellisesti sanoa, että asiaa ei ole vielä ratkaistu lopullisesti ja tyydyttävästi. Haluan tehdä erittäin selväksi, ettei tämä ole esittelijän syytä. Tämä johtui yksinkertaisesti neuvoston jäsenten laajasti toisistaan poikkeavista kannoista, joita komissio ei onnistunut sovittamaan yhteen. Toivon, että jatkamme työtä tämän asian parissa, sillä alkuperämerkinnät ovat yhä tärkeämpiä. Kyse on kuluttajien oikeuksista. Toivon Euroopan parlamentin keskustelevan tästä lähitulevaisuudessa, ja toivoisin komission esittävän ehdotuksen. Licia Ronzulli (IT) Arvoisa puhemies, laatu, merkinnät ja jäljitettävyys: nämä ovat kuluttajansuojavälineitä, joilla taataan huipputuotteet. Tähän asti Euroopan markkinat ovat olleet maailman ainoat markkinat, joilla ei ole tätä koskevaa lainsäädäntöä, mikä asettaa sen epäedulliseen asemaan suhteessa sen pääasiallisiin kauppakumppaneihin. Tänään Euroopan parlamentti on saanut äänensä kuuluviin hyväksymällä asetuksen, jolla voidaan turvata Euroopan tekstiiliteollisuuden huippuosaaminen. Tuotantomme ja valmistusteollisuutemme tarvitsevat suojelua, erityisesti nyt kokemamme kaltaisen talouskriisin aikana. Tähän mennessä olemme onnistuneet saamaan tunnustusta tutkimuksen ja innovoinnin kautta, jotka takasivat innovatiivisten tekstiilikuitujen tuotannon. Kuluttajilla ei enää ole sitä vaaraa, että he ostaisivat mahdollisesti terveydelleen haitallisia tekstiilituotteita, koska niitä on käsitelty kemiallisilla aineilla. Tämän asetuksen hyväksyminen takaa lopultakin asianmukaisen suojelun 500 miljoonan Euroopan kansalaisen oikeuksille. Tästä lähtien heitä ei enää voida pettää väärillä merkinnöillä. Emma McClarkin (EN) Arvoisa puhemies, olemme tänään äänestäneet uusien tekstiilien ja kuitujen lisäämistä ja merkintöjä koskevista asioista. Olen tämän mietinnön osalta ollut alusta alkaen sitä mieltä, että parlamentin olisi pysyttävä ehdotuksen alunperin suunnitellussa ulottuvuudessa ja ettei ulottuvuuden laajentaminen sovi yhteen uusien kuitujen markkinoille saattamismenettelyn yksinkertaistamisen kanssa. Olen huolestunut tarkistuslausekkeesta, jossa pyydetään komissiota tutkimaan useiden merkintävaatimusten mahdollista käyttöönottoa, koska niillä ei ole juurikaan lisäarvoa ja ne muodostavat kohtuuttoman taakan yrityksille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Tämä kattaa kokomerkintöjen yhdenmukaistamisen, sosiaaliset ja taloudelliset merkinnät ja, mikä huolestuttavinta, radiotaajuudella toimivat tunnistusmerkinnät, mikä nostaa yritysten kustannuksia ja kuluttajahintoja. Olen kuitenkin mietinnöstä sitä mieltä, että joillakin asetuksen säännöksillä on merkitystä, niillä parannetaan yritysten hakumenettelyä ja vahvistetaan kuluttajansuojaa, varsinkin mitä tulee eläimistä saatavien tuotteiden merkintöihin. Meidän on kuitenkin oltava varovaisia, jotta laadimme lainsäädäntöä todellista maailmaa varten emmekä toiveluetteloa ihannemaailmaa varten, ja parlamentin on vastaisuudessa pysyttävä oman toimivaltansa alueilla. Daniel Hannan (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kertoa toivovani, että edelleen puhutte parlamentille äidinkieltänne, joka taidokkuudessaan, moninaisuudessaan ja iältään vastaa mitä tahansa maailman kieltä. Toisinaan äänestysluettelon lukeminen on vaikuttavampi tapa kommentoida tämän parlamentin käyttäytymistä ja luonnetta kuin mikään muu, mitä voidaan sanoa. Tarkastelkaamme vaikkapa joidenkin mietintöjen aiheita: elintarvike-erän tunnistamismerkinnät, mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen, moottoriajoneuvojen sallittu melutaso ja pakojärjestelmä, kapearaiteiset pyörillä varustetut maatalous- ja metsätraktorit, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden hallintalaitteet, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteet, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustila, pääsy ohjauspaikalle sekä ovet ja ikkunat, takaosaan kaatumisen varalta asennetut suojarakenteet, valmistettuun tupakkaan sovellettava valmistevero, eurometallirahojen yksikköarvot ja tekniset eritelmät, tekstiilien nimitykset ja niitä vastaavat tekstiilituotteiden merkinnät... ja voisin vielä jatkaa. Kansallisessa elämässämme ei ole niin etäistä nurkkaa, etteivätkö Brysselin lonkerot ulottuisi kietoutumaan tiukasti sen ympärille, sammuttamaan luonnonvalon ja estämään kansallisen kasvun. Jos Brysselissä keskityttäisiin rajatylittäviin asioihin, kenelläkään ei olisi ongelmia. Jens Rohde (DA) Arvoisa puhemies, keskustelun aikana puhuttiin paljon radiotaajuuspoliittista ohjelmaamme koskevasta jäsen Hökmarkin mietinnöstä - ja minun on sanottava, ettei se kuulosta kovin hohdokkaalta. Itse asiassa on kuitenkin kyse siitä, voimmeko varmistaa laajakaistayhteydet ja halvan tiedonsiirron kansalaisille tulevaisuudessa. Totean hyvin lyhyesti, että kun pyrimme katsomaan tulevaisuuteen, on varsin vaikuttavaa, että neuvottelijat ja erityisesti esittelijämme ovat onnistuneet saamaan aikaan niin laajan enemmistön tuen mietinnölle, josta tänään äänestimme. Tämä oli tulosta erinomaisista poliittisista taidoista ja kaikki kunnia siitä kuuluu esittelijä Hökmarkille. Peter Jahr (DE) Arvoisa puhemies, radiotaajuudet ovat hyvin niukka ja arvokas resurssi nykyaikaisessa yhteiskunnassamme. On siis järkevää koordinoida näiden taajuuksien käyttöä tehokkaasti kaikkialla Euroopassa. Entistä laajempi mahdollisuus radiotaajuuksien käyttöön on tärkeää, eikä pelkästään yrityksille vaan myös Euroopan unionin kansalaisille. Tämän vuoksi meidän on erityisesti huolehdittava sen varmistamisesta, että politiikkaa kehitetään taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen etujen mukaisesti. Emme varsinkaan saa sallia sitä, että asetuksella vaarannetaan Saksassa alueellisissa teattereissa, rock-konserteissa ja kirkoissa käytetyt suorat langattomat lähetykset. Haluan myös pyytää komissiota paneutumaan asiaan jäsenvaltioiden kanssa ja tekemään niiden kanssa tiivistä yhteistyötä tällä alalla puuttumatta niiden kansalliseen toimivaltaan. Morten Løkkegaard (DA) Arvoisa puhemies, kun nyt olemme äänestäneet edunvalvojien (lobbaajien) rekisteristä, minusta on tärkeää todeta, että lobbaaminen on pääasiassa hyvä asia. Itse asiassa se on erottamaton osa demokraattista prosessia. Ilman lobbausta poliitikkojen tiedot ja mielipiteet kaikista yhteiskunnan näkökohdista olisivat aivan liian rajallisia. Tämän vuoksi kaikkien meidän täällä parlamentissa ja lehdistössä vastuulla on varmistaa, että kaiken toimintamme takana on kriittinen mutta myös todellinen kuva siitä, mistä on kysymys. Toiseksi haluan todeta, että kuten tiedämme, paras on hyvän vihollinen. Keskustelussa ja äänestyksessä tänään esiin tuotu täysin legitiimi avoimuuden vaatimus on ehdottomasti tasapainotettava siten, ettemme hyvin aikein tuhoa hyvin toimivaa järjestelmää. Vaatimukset täydellisestä avoimuudesta, kaiken mahdollisen pakollisesta yksittäisestä rekisteröinnistä auringon alla, eettisestä valvontakomiteasta ja niin edelleen ovat parhaassa tapauksessa naiiviuden ilmauksia ja pahimmassa tapauksessa osa populistista poliittista esityslistaa, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Käytännössä on kyse luottamuksesta. Jos valvonta katsotaan tarpeelliseksi, sen on oltava yhdenmukaista sen kanssa, mikä on käytännössä toteutettavissa työmenettelyssä. Haluan myös kyseenalaistaa äänestyksen kohdasta 9. Hyvin nopean äänestyksen aikana sain vaikutelman, että tulos ei itse asiassa ollut oikea. Jens Rohde (DA) Arvoisa puhemies, olevani täysin yhtä mieltä jäsen Løkkegaardin kanssa. En ole varma siitä, että äänestystulos kohdan 9 osalta on oikea, mutta jos on, jokin on vialla tämän parlamentin todellisuuskäsityksessä. On ehdottomasti oikein, että vaaditaan mahdollisimman laajaa avoimuutta. On kuitenkin aivan absurdia vaatia, että me kaikki julkistamme kaikkien niiden nimet, joiden kanssa meillä on tapaamisia. Se on absurdia, koska milloin tapaaminen on tapaaminen? Se on määritettävä. Kun kohtaamme käytävällä, bussissa tai jossain muualla, onko se tapaaminen? Kattaako se puhelinkokoukset ja internetkokoukset? Milloin se luokitellaan tapaamiseksi? Entäpä kaikki ne ihmiset, joita tänään tapaamme Pohjois-Afrikan kapinallisliikkeistä? Julkaistaanko heidän nimensä sanomalehdissä? Ei varmaankaan? Tämän vuoksi olisi loogista voida aina taata, että ihmiset voivat ottaa meihin yhteyttä luottamuksellisesti. Minä en ainakaan missään tapauksessa osallistu tämän luottamuksen rikkomiseen. Alfredo Antoniozzi (IT) Arvoisa puhemies, kun helpotetaan sitä, että kansalaiset voivat seurata päätöksentekoa ja tutustua päätöksiin vaikuttaneisiin prosesseihin, osatekijöihin ja resursseihin, se auttaa sekä lisäämään avoimuutta että kuromaan umpeen EU:n toimielinten ja kansalaisten välisen kuilun, josta usein keskustellaan Euroopan unionin legitiimiyden ja niin kutsutun demokratiavajeen yhteydessä. Asiassa on edistytty huomattavasti muutaman viime vuoden aikana. Otetaanpa esimerkiksi edunvalvojien rekisteri, jonka Euroopan parlamentti otti käyttöön vuonna 1996, tai komission vuonna 2006 Euroopan parlamentille esittämä ehdotus edunvalvojien yhteisestä rekisteristä. Parlamentin hyväksyttyä Stubbin ja Friedrichin mietinnön perustettiin yhteinen työryhmä. Voidaan hyvin sanoa, että ryhmän aikaansaamat tulokset parlamentin asettamien tavoitteiden osalta ovat enemmän kuin tyydyttäviä. Kannatan täysin jäsen Casinin mietintöä, sillä poliittisten toimielinten avoimuus on perustavaa laatua oleva edellytys niiden legitimiteetille. Tämän vuoksi kannatin ehdotusta. Salvatore Iacolino (IT) Arvoisa puhemies, asetus on epäilemättä merkittävä askel prosessissa, jossa pyritään kiinnittämään enemmän huomiota EU:n toimielimiin. Tarvitaan enemmän avoimuutta, enemmän julkisuutta, enemmän selkeää käytöstä ja tiedonsaantimahdollisuuksia ja lopuksi yhteinen avoimuusrekisteri. Kun otetaan huomioon, että Yhdysvalloissa lobbausryhmiä koskeva laki tuli voimaan jo vuonna 1948, käsitämme, että näillä ryhmillä on todellakin tehtävänsä ja että vaikka ne pääasiassa edustavat omia etujaan, ne on otettava asianmukaisesti huomioon. Mietintöluonnos on edistyksellinen, ja vaikka se ei vielä ole lopullinen, se on epäilemättä keino turvata EU:n toimielinten toimien ja päätösten legitimiteetti. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta ja olen täysin vakuuttunut siitä, että meidän on valittava tämä tie. Jim Higgins (EN) Arvoisa puhemies, minusta me olemme kiitollisuudenvelassa Sunday Timesille "tarkistuksia rahasta" -skandaalin aikaansaamisesta. Kuten itse tiedätte, sen ansiosta puhemiehistö perusti työryhmän laatimaan sitovat käytännesäännöt kaikille Euroopan parlamentin jäsenille. Osa kaksi tässä siivoamisessa on se, mitä tänään teimme äänestämällä suurella enemmistöllä tämän mietinnön puolesta. Minusta lobbaajien rekisteri on pahasti viivästynyt, mutta minulla on joitakin varauksia. Ensinnäkin minusta sen olisi oltava pakollinen. Se on kuitenkin askel oikeaan suuntaan, ja on pantava merkille, että lobbaajat itsekin, hyvämaineiset lobbaajat, ovat itse asiassa ottaneet yhteyttä ja kannattavat pakollista rekisteröintiä. Olen kuitenkin pahoillani siitä, että neuvosto ei ole allekirjoittanut ehdotusta. On merkillepantavaa, että ne kolme Euroopan parlamentin jäsentä, jotka tuotiin esiin tarkistuksia rahasta -skandaalin yhteydessä, ovat kaikki entisiä ministereitä. Lobbaajien rekisteröinti ja lobbaaminen ovat merkittäviä asioita, ja meidän on puskettava eteenpäin, käytettävä tätä kokeena ja toivottavasti tulevaisuudessa tehtävä siitä pakollista. Daniel Hannan (EN) Arvoisa puhemies, heti Brysseliin saavuttuaan lobbaaja havaitsee välittömästi, että järjestelmän ovat suunnitelleet hänen kaltaisensa ihmiset hänen kaltaisiaan varten. Tavallisesti lobbaaja on mies, mutta tämän naispuolinen vastine löytyy yhä useammin hiipimästä käytävillämme tyylikkäässä housupuvussaan. Tässä järjestelmässä päätökset tehdään - haluaisin sanoa savuisissa huoneissa, mutta nykyisin ne ovat savuttomia huoneita - suljettujen ovien takana, ja äänestäjät savustetaan ulos. Tästä täydellinen esimerkki oli pari viikkoa sitten tulleet kasvipohjaisia ja vaihtoehtoisia lääkkeitä koskeneet uudet rajoitukset ja kiellot. Tällainen kielto ei ikinä olisi mennyt läpi kansallisessa parlamentissa, koska kaikkiin niihin olisi kohdistunut todellinen äänestäjien suuttumus. Suuret lääkeyhtiöt kuitenkin ymmärsivät, että ne voivat hyödyntää tätä järjestelmää saadakseen ajettua läpi jotain sellaista, jota eivät koskaan saisi läpi kansallisessa lainsäädäntötyössä, täsmälleen sen vuoksi, että tämä järjestelmä ei ole lainkaan niin haavoittuva julkiselle mielipiteelle. Joten kyllä, perustetaan tämä rekisteri - äänestin sen puolesta ja ryhmäni tuki sitä - mutta todellinen ratkaisu on siirtää valta pois näiltä Brysselin ja Strasbourgin vastuuttomilta toimielimiltä takaisin aidosti vastuuvelvollisille kansallisille demokraattisille parlamenteille. Daniel Hannan (EN) Arvoisa puhemies, Singaporen hallitus sekä Hong Kongin ja Shanghain viranomaiset tutkivat perin pohjin Lontoota ja muita Euroopan rahoitusalan keskuksia pyrkien värväämään henkilöitä, jotka Euroopan unionin liiallinen sääntelytaakka on ajanut ulkomaille. Sukupolvemme todistaa historiallista vaurauden ja yritysten siirtymistä Euroopasta Aasiaan. Meidän murhenäytelmämme on elää aikana, jona Aasian juuri keksittyä hajauttamisen, vallan jakamisen, yritysten ja yksilöiden vastuun salaisuudet me tässä osassa maailmaa menemme täysin toiseen suuntaan, kopioimme Aasian vanhojen suurien imperiumien mallia - Ming-dynastiaa, moguleita ja ottomaaneja - sääntelemällä, yhdenmukaistamalla, standardoimalla ja verottamalla. Tietenkin juuri minun kotimaani, minun pääkaupunkini Lontoo, kärsii pahiten näistä uusista rajoituksista, mutta koko EU:n etuna olisi estää tämä vaurauden, työpaikkojen ja yritysten vuotaminen nuorempiin ja viriilimpiin talouksiin. Ratkaisu on jälleen vallan siirtäminen takaisin kansallisille viranomaisille, jotka kokevat aitoa yhteenkuuluvuutta ja siteitä äänestäjiin. Jens Rohde (DA) Arvoisa puhemies, Intia on maailman suurin demokratia, se on yksi maailman nopeimmin kasvavista markkinoista ja se on jo pitkällä tiellä kohti tietoon perustuvaa taloutta. Tämän valossa on tietenkin täysin järkevää tehdä vapaakauppasopimus. Se on myös oman etumme mukaista. Kysymys kuuluukin, kuinka ihmeessä vasemmisto voi vastustaa tätä vapaakauppasopimusta. Kuinka kukaan voi vastustaa miljoonien intialaisten nostamista köyhyydestä, ja kuinka vasemmisto voi vastustaa avointen markkinoiden vaatimista eurooppalaisille yrityksille? Mielestäni se on käsittämätöntä. En yksinkertaisesti ymmärrä, kuinka vaikeaa on ottaa historiasta opikseen. Vapaakauppa on hyvästä! Vapaakauppa on hyvästä! Vapaakauppa on hyvästä! Vapaakauppa luo kasvua, vapautta ihmisille ja näin myös rauhaa. Paul Murphy (EN) Arvoisa puhemies, äänestin Intian kanssa tehtävää vapaakauppasopimusta koskevista neuvotteluista laadittua päätöslauselmaesitystä vastaan. Minusta tällaisten Euroopan komission neuvottelemien sopimusten tekeminen ajaa ainoastaan suurten monikansallisten yhtiöiden etua niin Intiassa kuin Euroopassakin. Toisin kuin edellinen puhuja olen sitä mieltä, että kauppaneuvotteluja ei käydä ihmisten nostamiseksi köyhyydestä ja ihmisten elintason nostamiseksi. Niitä käydään suuryritysten agendojen mukaan, jotta ne pääsisivät uusille markkinoille ja kasvattaisivat voittojaan. Tuen Intian köyhiä maanviljelijöitä, ammattiliittojen edustajia ja työntekijöitä, jotka vastustavat vapaakauppasopimusta, koska se merkitsee Intian työväenluokan enemmistön elintason ja työolojen vaarantumista, erityisesti niiden, jotka työskentelevät valtavalla epävirallisella sektorilla. Lisäksi vapaakauppasopimuksen agenda ja siihen liittyvä pyrkimys vahvistaa teollis- ja tekijänoikeuksia ja yksinoikeutta tietoihin vaarantaa Intiassa tuotettujen halpojen geneeristen lääkkeiden saatavuuden. Nämä geneeriset lääkkeet ovat nykyisin elintärkeitä aidsin ja hiv:n kaltaisten tautien kanssa eläville ihmisille kaikkialla maailmassa. Suurten yksityisten lääkeyhtiöiden voittojen vuoksi heillä ei kerta kaikkiaan ole varaa brändättyihin lääkkeisiin. Mitro Repo (FI) Arvoisa puhemies, Intian kanssa solmittava vapaakauppasopimus on huomattavin tähän mennessä neuvotelluista EU-vapaakauppasopimuksista. Euroopan unionin tulee korostaa yhteiskuntavastuuta. Me tiedämme oikein hyvin, mitkä ovat Intian suurimmat ongelmat: lapsityövoima, köyhyys ja epätasa-arvo. Olemme nyt solmimassa kauppasopimusta, jonka todellisina hyötyjinä ovat teollisuus ja isot yritykset Euroopassa. Eurooppalainen kuluttaja varmasti kyllä hyötyy Intian halpatyövoimasta esimerkiksi tuotteiden alhaisempina hintoina, mutta sitä ei tulisi sallia intialaisten alkutuottajien ahdingolla. On tekopyhää väittää, että Eurooppa olisi yhteiskuntavastuun edelläkävijä. EU:n on vapaakauppaetuuksia tarjotessaan vaadittava ja valvottava epäkohtiin puuttumista. On tärkeää, että komissio sisällyttää vapaakauppasopimukseen oikeudellisesti sitovat lausekkeet ihmisoikeuksista, sosiaalisista ja ympäristöstandardeista sekä yritysten yhteiskuntavastuusta ja valvoo, että nämä vaatimukset myös toteutuvat. Morten Løkkegaard (DA) Arvoisa puhemies, on tietenkin mielenkiintoista ja tavallaan hurmaavaa, että aina voi olla Euroopan parlamentin jäseniä, jotka vastustavat vapaata kauppaa. Tavallaan se on minusta fantastista. Haluan kuitenkin todeta, että minä tuen sitä täysin. Uskon, että vapaakauppa on tie eteenpäin, ja vapaakaupan on osoitettava meille tie eteenpäin myös Intian osalta. Syy tälle viivästymiselle on tietenkin se, että yksityiskohtien kanssa on ongelmia - voidaan sanoa merkittävien yksityiskohtien - kuten esimerkiksi edellisen puhujan mainitsemien geneeristen lääkkeiden. Kehottaisin asian molempia osapuolia, toisin sanoen niin EU:ta kuin Intiaakin, pyrkimään löytämään ratkaisun tähän ongelmaan niin, että sekä kunnioitetaan tekijänoikeuksia, koska tämä on aivan olennaista, että samaan aikaan varmistetaan käytännön keinot, joiden avulla Intian köyhät saavat halpoja lääkkeitä. Lopuksi jotkut kriitikot uskovat, että meidän ei pidä kulkea kahdenvälistä neuvottelupolkua eikä tehdä kahdenvälisiä sopimuksia. He katsovat sen olevan ristiriidassa WTO:n neuvottelujen kanssa. Minusta tämä on täysin WTO:n mukaista. Meidän on tehtävä jotain varmistaaksemme, ettemme upota mitään enempää kuin jo upotamme WTO:ssa. Nämä kahdenväliset sopimukset ovat aivan yksinkertaisesti tarpeen, ja minä olen niihin tyytyväinen. Jens Rohde (DA) Arvoisa puhemies, on aina ihmeellistä, kun keskustelemme vapaakaupasta täällä parlamentissa. Muutama vanha Radio Tiranan radiosignaali alkaa kuulua keskustelussa. Ainakin tämän vaikutelmaan saa kuunnellessaan vasemmiston ajatuksia vapaakaupasta. Sillä he osoittavat, etteivät ole oppineet mitään historiasta. Nyt puhumme Japanin alueesta. EU ja Japani ovat maailman kaksi suurinta taloutta. Talousjärjestelmämme kattavat yhdessä viidenneksen maailman kaupasta. Investoimme merkittäviä summia toistemme talouksiin ja meillä on yhteisiä intressejä globaalilla tasolla, mutta neuvottelut etenevät kuitenkin hitaasti. Meidän on siis omasta puolestamme sanottava, että esteet on poistettava. Meidän on hyväksyttävä se, että myönnytyksiä tarvitaan molemmin puolin, sillä yhdessä taloutemme voivat täydentää toisiaan sekä luoda innovointia, kasvua ja uusia työpaikkoja. Morten Løkkegaard (DA) Arvoisa puhemies, haluan vain korostaa sitä, mitä on jo sanottu. Epäilemättä yksi este japanilaisille on hyvin korkeat tekniset esteet, joita on ja on aina ollut japanilaisessa yhteiskunnassa. Euroopan on vedottava voimakkaasti Japaniin, jotta se tulisi ulos bunkkeristaan ja varmistaisi, että näille esteille tehdään jotain. Taustalla oleva Japanin kokema katastrofi on tietenkin traaginen. Voidaan kuitenkin sanoa ainakin, että siitä on koitunut jotain hyvääkin, koska japanilaisilla on nyt mahdollisuus harkita uudelleen ja todeta, että ulkopuolista apua todella tarvitaan. Tarvitaan todellakin muiden alueiden valtioiden apua. Tämä saattaa saada Japanin tarkastelemaan tulevaisuutta, näkemään tilanteen uusin silmin ja poistamaan lukuisat tekniset esteet. Bruno Gollnisch (FR) Arvoisa puhemies, haluan muistuttaa vasemmistolaiselle kollegallemme Murphylle, että Karl Marx kannatti vapaakauppaa Intian kanssa. Haluan myös muistuttaa liberaalikollegoillemme, erityisesti jäsen Rohdelle, että syy siihen, että hän kannatti vapaakauppaa, oli sen tuhoisat vaikutukset, koska hänen mielestään sillä, että brittiläistä porvaristoa ohjasivat häpeälliset omat edut, ei ollut juuri merkitystä: Intian yhteiskunta oli tuhottava globaalin vallankumouksen jouduttamiseksi. Itse en katso, että meidän tulisi olla ahdasmielisiä. Järjestelmällisestä vapaakaupasta ei välttämättä ole hyötyä. Se voi olla hyvä asia, kun toimintaedellytykset ovat tasavertaisia. Näin on pitkälti monilla aloilla Japanissa, mutta tunnustan Japanin oikeudet esimerkiksi suojata riisimarkkinoitaan, suojata riisinviljelijöitään, maksaa viljelijöilleen korkeampia hintoja kuin maailmanmarkkinoilla ja kieltää massiivisen tuonnin, joka tuhoaisi sen maaseudun viljelijäväestön, samalla tavalla kuin tunnustan oman taloutemme oikeuden turvata jotkin toimintasektorinsa. Tämän vuoksi en äänestänyt enemmistön hyväksymän päätöslauselman puolesta. Kannatin muita päätöslauselmia, jotka olivat mielestäni parempia. Tarvitaan tasapuoliset toimintaedellytykset, mutta vain tarkkaan määritetyillä aloilla. Jens Rohde (DA) Arvoisa puhemies, olisin itse asiassa yllättynyt, ellen olisi kuullut ranskalaisten jäsenten vihjaavan, että protektionismi on hyvä asia. Ahdasmielisyys alkaa jo riittää. Meidän on edettävä metsiin, ja niiden osalta keskustelemme tänään mietinnöstä, joka koskee komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa. Euroopan metsillä on monia yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä toimintoja, ja niillä on epäilemättä merkittävä osuus ilmastokriisin ratkaisemisessa - itse asiassa on kyse hyvin tehokkaasta tavasta ratkaista tämä kriisi - sekä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Olemme Tanskan liberaalipuolueessa tämän vuoksi tyytyväisiä siihen, että tämänpäiväisellä äänestyksellä varmistettiin metsien entistä johdonmukaisempi ja pitkäaikaisempi suojelu samalla kun säilytimme kunnianhimoiset tavoitteemme Euroopan metsäteollisuuden globaalin kilpailukyvyn varmistamiseksi. Olimme kuitenkin hieman yllättyneitä siitä, että 30-vuotinen rakennuskielto metsäpalojen vuoksi tuhoutuneelle alueelle hyväksyttiin äänestyksessä. Tämä on tyypillinen vasemmistolainen menetelmä rikollisuusongelman ratkaisemiseksi - kielletään kaikki kaikilta ja jopa 30 vuodeksi. Emme tietenkään kannata tätä. Giommaria Uggias - (IT) Arvoisa puhemies, Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän varjoesittelijänä olen täysin tyytyväinen tämänpäiväisen äänestyksen tulokseen. Kriton Arsenisin mietintö metsien suojelusta on poliittinen mietintö. Se on perusta, jolla vahvistetaan tapa, jolla Euroopan parlamentti aikoo tarttua metsäperintömme suojeluun ja metsien mukauttamiseen ilmastonmuutokseen. Euroopan parlamentti ilmaisi tänään selvästi mielipiteensä, ja odotamme komission esittävän tämän valossa tarvittavat ehdotukset ja tekevän näin mahdolliseksi entistä yksityiskohtaisemman politiikan laatimisen tälle alalle. Haluan erityisesti kiittää jäsen Arsenisia hänen asiantuntevasta ja ammattimaisesta työstään, johon liittyi pitkä ja vaikea keskustelu, koska kuten hyvin tiedämme, metsien tila ei ole samanlainen kaikissa jäsenvaltioissa. Pääsimme tästä huolimatta yhteisymmärrykseen ja saavutimme joitakin merkittäviä tavoitteita, kuten esimerkiksi tiettyjen osien turvaamisen maakeinottelulta, pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja Välimeren metsien kaltaisten biologisesti hyvin monimuotoisten metsien entistä laajemman suojelun sekä rakennuskiellon tuhopolttojen tuhoamille alueille. Arvoisa puhemies, kuten totesin, tämä on hyvin tärkeää monille Välimeren alueen valtioille, myös kotimaalleni Kreikalle. Christa Klaß (DE) Arvoisa puhemies, metsät ovat tulevaisuutemme ja kulttuurimaisemaamme. Niistä huolehditaan huolellisesti, koska ne tarjoavat palveluita meille ja ympäristölle muun muassa tuottamalla happea, varastoimalla hiiltä sekä tarjoamalla elinympäristön kasveille ja eläimille. Metsiemme hoidosta vastaaville ihmisille maksetaan hyvin vähän jos lainkaan näiden piilevien toimintojen tarjoamisesta, joita monet pitävät itsestäänselvyytenä. Tämän vuoksi on sitäkin tärkeämpää, että otamme huomioon metsiemme taloudelliset näkökohdat. Näihin kuuluvat puuteollisuus ja yhä suuremmassa määrin biomassan tuotanto, ei pelkästään lämmitystä vaan myös sähköntuotantoa varten. Meidän on tulevaisuudessa vahvistettava ja hyödynnettävä enemmän metsien taloudellisia näkökohtia, ja meidän on kannettava tästä kansallista ja henkilökohtaista vastuuta. Odotamme komission laativan valkoisen kirjan, jossa tuodaan esiin tämä kattava lähestymistapa ja keskitytään siihen sen varmistamiseksi, että metsillämme on tulevaisuus ja että me kaikki olemme valmiita investoimaan tähän tulevaisuuteen. Jos kylvän maissin siemenen, ajattelen vain tätä päivää, mutta jos istutan puun, ajattelen tulevaisuutta. Lena Ek (SV) Arvoisa puhemies, metsien vaatimukset ovat hyvin erilaisia Euroopan eri osissa. Tämän vuoksi metsälainsäädäntö on paras jättää kansalliselle tasolle. Myöskään Lissabonin sopimuksessa ei tueta yhteistä eurooppalaista metsäpolitiikkaa. Suurin ongelma ilmastoa ja metsiä koskevissa säädösehdotuksissa on se, että metsät ovat avainasemassa EU:n asettamien ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Metsiä tarvitaan siirryttäessä vihreään talouteen, esimerkiksi metsätalouden sivutuotteista saatavassa biopolttoainetuotannossa. Metsätalouteen ei tämän vuoksi pidä kohdistaa tarpeetonta ja monimutkaista sääntelyä, joka tekee sen tuotteista vähemmän kilpailukykyisiä suhteessa fossiilisiin polttoaineisiin. On esimerkiksi hyvin omituista ehdottaa sitovia kestävyyskriteereitä metsien kaltaiselle uusiutuvalle luonnonvaralle mutta ei hiilen kaltaisille fossiilisille polttoaineille. Vastustan myös tulevaisuudessa yhteistä eurooppalaista metsäpolitiikkaa. Haluaisin resurssit kohdennettavan mieluummin tutkimukseen, koulutukseen, tiedottamiseen ja innovointiin sen osalta, kuinka voimme ehkäistä ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsiimme. Kiitoksia. Paul Murphy (EN) Arvoisa puhemies, äänestin Euroopan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaa mietintöä vastaan. Olen täysin eri mieltä siinä esitetyistä Euroopan nykyistä ja tulevaa asemaa maailmassa koskevista näkemyksistä ja ajatuksista. Lyhyesti sanottuna mietinnössä ajetaan militarisoitua ja imperialistista Eurooppaa. Siinä puolletaan aggressiivista raaka-ainestrategiaa ja vaaditaan, minä lainaan, "vähemmän jyrkkää eroa sotilaallisten ja siviilikriisinhallintaoperaatioiden välillä". Tämä on peitelty tapa edistää ulkopolitiikan lisämilitarisointia. Mietinnössä ilmaistaan tyytyväisyys kauppasopimukseen Kolumbian kanssa huolimatta siitä, että tuhansia ammattiyhdistysaktiiveja on tapettu viime vuosina vain siksi, että he olivat ammattiyhdistysaktiiveja. Mietinnössä nimetään tekopyhästi yhteiskunnallinen levottomuus yhdeksi turvallisuushaasteiden ja -riskien uuden sukupolven osatekijäksi. Tekopyhyyden huippu! Kapitalistinen järjestelmä on luonut köyhyyttä ja kurjuutta kaikkialla maailmassa eikä kykene selviytymään seurauksien kanssa. Ihmisillä on oikeus puolustaa legitiimejä etujaan ja taistella paremman tulevaisuuden puolesta ilman, että suuret poliittiset, taloudelliset tai sotilaalliset mahdit siihen puuttuvat. Antonello Antinoro (IT) Arvoisa puhemies, aluksi haluan sanoa - ja toivon, ettei tätä vähennetä puheajastani - että mitä tulee tekopyhyyteen, vain harvat meistä uskovat tiettyihin asioihin. Käytämme kaikki puheenvuoroja selittääksemme äänestyskäyttäytymistämme äänestyksen jälkeen. Meitä on viisi tai kuusi, me kuuntelemme toisiamme, ja toisinaan meitä kuvataan televisioon. Koko asia on kuitenkin jokseenkin masentava. Haluan tämän vuoksi esittää ehdotuksen, ja aion sen joka tapauksessa tehdä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän seuraavassa kokouksessa. Ehdotan, että vastaisuudessa äänestysselitykset esitetään ennen äänestystä, jotta voisimme puhumalla ja toisiamme kuuntelemalla jopa vakuuttaa toinen toisemme siitä, kuinka äänestää, sen sijaan, että pelaamme eräänlaista joukkuepeliä, jossa kaikki päätetään ennalta. Totesin äänestysselityksessäni äänestäneeni mietinnön puolesta. Uskon edelleen Eurooppaan, aivan kuten uskon myös korkean edustajan läsnäolon vaikuttavuuteen. Uskon kuitenkin edelleen, että jäsenvaltiot uskovat siihen paljon vähemmän kuin me. Tämän vuoksi on kenties korostettava - kuten korkea edustaja Ashton tänä aamuna ja monissa muissa yhteyksissä on todennut - että ellei Eurooppa lakkaa olemasta osittain taloudellinen ja muutu sen sijaan entistä poliittisemmaksi, tehtäväämmekään ei kenties voida täyttää yhtä hyvin. Adam Bielan (PL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin ulkopolitiikassa on otettava huomioon eurooppalaisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen ulkoinen ulottuvuus. Tämän vuoksi olen iloinen kaikista toimista, joilla osaltaan edistetään rauhaa, vakautta ja oikeusvaltiota kriisivaltioissa ja -alueilla. Kannatan sitoutumista transatlanttiseen kumppanuuteen yhtenä EU:n ulkopolitiikan peruspilareista, jolla pyritään luomaan vapaat markkinat Yhdysvaltojen kanssa. Myös Itä-Euroopan politiikka on erityisen merkittävää Puolan kannalta. Mietinnössä tunnustetaan, että tarvitaan poliittista ja taloudellista yhdentymistä EU:n naapureiden kanssa, ja kehotetaan johdonmukaisuuteen EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta käytävissä neuvotteluissa siten, että kiinnitetään huomiota oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien suojeluun siellä. Siinä myönnetään myös, että Turkin liittymisneuvotteluja on tehostettava ja että Balkanin maiden liittymisprosessiin on sitouduttava jatkuvasti. Pino Arlacchi (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä sovelletaan maltillista lähestymistapaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaikkein kiireellisimpiin aiheisiin. Sosialistiryhmän tarkistusten ansiosta saatiin aikaan rakentavammat sanamuodot Venäjän ja Iranin kanssa käytävää vuoropuhelua varten. Myös tarkistukset EU:n Afganistanin-strategiaan edistivät osaltaan mietinnön rakenteen parantamista. Albertinin mietintö on edistysaskel kohti entistä parempaa EU:n turvallisuuspolitiikkaa. Vaikka kannatan esittelijän ponnistuksia ja sitoutumista, haluan myös korostaa, että EU on vielä kaukana johdonmukaisesta pitkän ajanjakson strategiasta tällä alalla. EU:n panos globaaliin rauhaan ja vakauteen on edelleen varsin vähäinen ja liiaksi riippuvainen Yhdysvaltojen kansainvälistä turvallisuutta koskevasta näkemyksestä sekä samaan asiaan sovelletusta terävästä lähestymistavasta. Tehkäämme työtä entistä itsenäisemmän ja EU-keskeisen ulko- ja turvallisuusstrategian puolesta, koska sitä EU:n kansalaiset meiltä odottavat ja se meidän olisi heille tarjottava. Seán Kelly (GA) Arvoisa puhemies, minusta niiden jäsenten määrä, jotka puhuivat korkean edustajan Ashtonin ja hänen jatkuvan ulkopoliittisen työnsä puolesta, sekä niiden jäsenten määrä, jotka ehdottivat yhteen ääneen puhumista, oli mielenkiintoinen ja tyydyttävä tänä aamuna. Jos puhumme yksiäänisesti, olemme tehokkaita ja meitä kuunnellaan. Jos emme, meitä ei kuunnella emmekä ole tehokkaita. (EN) Mieleeni tulivat myös kuuluisan irlantilaisen runoilijan, William Butler Yeatsin sanat. Hänen mukaansa rauha saapuu hitaasti. Näin todellakin kävi Pohjois-Irlannissa, jossa Euroopan unionilla oli ratkaiseva osa sen tukiessa Irlannin kansainvälistä rahastoa, ja rauha sinetöitiin viime viikonlopun onnistuneissa vaaleissa. (GA) Euroopan unionin Pohjois-Irlannissa tekemä työ voidaan toistaa kansainvälisellä tasolla rauhan edistämiseksi ja köyhien auttamiseksi, jos puhumme yhdellä äänellä ja jos korkea edustaja Ashton tekee työnsä huolellisesti. Janusz Władysław Zemke (PL) Arvoisa puhemies, äänestin Euroopan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevan mietinnön puolesta. Haluaisin kuitenkin tuoda esiin sen, että mietinnössä ei pelkästään arvioida politiikkaa, vaan siinä keskitytään pääasiassa tulevaisuuteen, tulevaisuuden kehitykseen. Minusta tämä edellyttää erilaisten perusteltujen, täsmällisten arvioiden ja nokkelien sanojen, joita mietinnössä on paljon, lisäksi myös sitä, että yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tarkastellaan vakavasti ja toisesta näkökulmasta. Minusta tarvitaan kolmea asiaa. Ensinnäkin EU:n on määritettävä yhteiset strategiset etunsa esimerkiksi energiavarmuuden ja naapuruuspolitiikan osalta. Toiseksi EU:n on lisättävä omia valmiuksiaan siviili- ja sotilasoperaatioiden suunnittelussa ja koordinoinnissa sekä kriisinhallinnossa. Lopuksi EU:n talousarviossa olisi oltava yhteiset määrärahat yhteisiä toimia varten. Adam Bielan (PL) Arvoisa puhemies, kansainvälisten järjestöjen yhä merkittävämpi riippuvuus toisistaan taloudellisissa ja ympäristöä sekä energiaa koskevissa ongelmissa edellyttää jatkuvia mukautuksia yksittäisten valtioiden ulkosuhteissa. Turvallisuusnäkökohdat ovat politiikan osatekijä, joka edellyttää erityistä huolta kaikilta valtioilta, ja ne edellyttävät muuttuvassa maailmassa jatkuvaa mukauttamista. Mietinnön pääteema on vaatimus Euroopan strategisen autonomian turvaamisesta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. Siinä ei kuitenkaan oteta huomioon EU:n sotilaallisen kokemuksen puutetta, mutta vaaditaan samalla lisäponnistuksia EU:n operatiivisten vaihtoehtojen laajentamiseksi. Puolan kaltaisille valtioille puolustuspolitiikan perusta on edelleen Pohjois-Atlantin puolustusliitto. EU:n ja Naton strategisen kumppanuuden tiukentaminen sekä ehdotus yhteisen tuen vahvistamisesta toimille voisivat hidastaa merkittävästi operatiivisia päätöksentekomenettelyjä. Minusta mietintö vaikuttaa liian radikaalilta, joten äänestin sitä vastaan. Pino Arlacchi (EN) Arvoisa puhemies, Javier Solana antoi merkittävimmän EU:n turvallisuusstrategiaa koskevan asiakirjan. Sen nimi on "Turvallinen Eurooppa paremmassa maailmassa", ja Eurooppa-neuvosto hyväksyi sen 12. joulukuuta 2003. Sittemmin alalla on edistytty hyvin vähän. Unionilla ei ole vieläkään tehokasta ulko- ja turvallisuusstrategiaa, ja merkittävimmissä asioissa se edelleen seuraa Yhdysvaltoja. Mietinnöllä pyritään saamaan aikaan joitakin myönteisiä muutoksia taktisissa aiheissa, kuten kriisinhallinnossa, EU:n puolustusteknologisen teollisuuskannan sirpaleisuudessa sekä YTPP:n 24:n siviili- ja/tai sotilasoperaation tehottomuudessa ympäri maailmaa. Äänestin mietinnön puolesta ja toivon parlamentin edelleen tarjoavan panoksensa EU:n strategisen riippumattomuuden vahvistamiseksi turvallisuusasioissa. Erityisesti tarvitaan suurimpien turvallisuusuhkien määrittämistä uudelleen niin kutsutun islamilaisen terrorismin uhan romahdettua ja rahoituskriisin kaltaisten uusien vaarojen ilmaannuttua. Mitro Repo (FI) Arvoisa puhemies, olin mietinnön kannalla, mutta kysyn, onko Euroopan unionilla kykyä toimia rauhan ja vakauden edistämiseksi naapurimaissamme, tarkoitan nyt lähinnä Syyriaa, Libyaa ja Egyptiä. Toimintamme Libyassa tulee osoittamaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme toimintakyvyn todellisen tilan. EU:n päätavoitteena Libyassa on suojella siviiliväestöä ja tukea Libyan kansan pyrkimyksiä toteuttaa demokraattinen yhteiskunta. Muistot 1990-luvun Balkanin maista ovat vielä tuoreina mielessämme. Silloin Eurooppa joutui turvautumaan Yhdysvaltain apuun. Libya on joka tapauksessa osoittanut, ettei EU ole sotilasmahti, toiminta on ollut nyt jäsenvaltioiden omatoimisuuden varassa. Pohjois-Afrikan esimerkkien myötä tiedämme nyt, että EU:n sotilaallisen toimintavalmiuden ja -kyvyn tarve Euroopan porteilla on yhä tosiasia. Ulkosuhdehallinto on ollut toiminnassa jo yli vuoden, siltä voi jo nyt odottaa tuloksia. Julie Girling (EN) Arvoisa puhemies, mieleen tulee kaksi sanaa, jotka kuvaavat nykytilannettamme yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Valitettavasti ne eivät ole kauniita sanoja. Mieleeni tulevat "sekasotku" ja "vitsi". Valitettavasti kyse on melko sairaasta vitsistä. Viimeisten 15 kuukauden aikana - ja ajanjakso on tarjonnut kaikkialla maailmassa runsaasti mahdollisuuksia todistaa uskottavuutta - niin kutsutulla yhteisellä politiikallamme ei ole ollut mitään myönteistä vaikutusta. En ole ulkopolitiikan fanaattinen harrastaja, mutta äänestäjäni odottavat minulta vastausta siihen, mikä on Euroopan lisäarvo meille. Heille on todellinen huolenaihe, että tämän yhteisen politiikan kustannuksia ei jaeta huolellisesti eikä niistä pidetä huolellisesti kirjaa. Minun on vastattava äänestäjilleni, mitä hyötyä tästä on heille, ja näistä mietinnöistä käytyjen pitkällisten keskustelujen jälkeenkin minun on vaikea keksiä vastausta. Anna Záborská (SK) Arvoisa puhemies, esitetyssä mietinnössä tarkastellaan ihmisoikeuksia EU:n ensisijaisena tavoitteena kansainvälisissä järjestöissä, ja erityisesti korostetaan naisten ja lapsien oikeuksia sekä ilmaisunvapautta. Samanaikaisesti mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita tukemaan EU:n kantaa näissä järjestöissä. Niin kutsutut lisääntymisoikeudet, mikä on vain aborttioikeuden toinen nimi, ovat kuitenkin ensisijainen osatekijä EU:n ihmisoikeusesityslistassa. Toisaalta eurooppalainen diplomatia ei vieläkään ole johdonmukaista uskonnonvapauden edistämisessä kaikilta näkökohdin, ja kristittyjen oikeuksien kunnioittamista korostetaan kaikkialla maailmassa. Katson tämän vuoksi paremmaksi, että minua ja äänestäjiäni edustavat slovakialaiset diplomaatit. Uskon, että he edistävät perustavalla tavalla erilaista näkemystä kuin EU näissä asioissa, joista monet kuuluvat kansallisvaltioiden toimivaltaan. Pino Arlacchi (EN) Arvoisa puhemies, EU on edelleen hyvin vähäpätöinen globaali toimija. Sen asema YK:n järjestelmässä ja kaikissa monenvälisissä järjestöissä ei vastaa sen demokraattista, taloudellista ja kulttuurista painoarvoa. Mietinnössä tarkastellaan tätä vajetta ja kehotetaan poistamaan joitakin esteitä unionimme täysimääräiseltä osallistumiselta maailmanlaajuiseen toimintaan. Tämän vuoksi äänestin sen puolesta. EU voi tarjota voimakkaan panoksensa planeettamme rauhan ja vaurauden edistämiseksi. Sallikaamme sen siviilivallan laajentaa vaikutusvaltaansa kaikkialle. Daniel Hannan (EN) Arvoisa puhemies, koska saatan olla viimeinen puhuja, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää henkilökuntaanne ja tulkkeja kärsivällisyydestä. Olkaa hyvät ja uskokaa, että se ei jäänyt ilman huomiota tai arvostusta. Euroopan unionilla on nälkä ja kova halu hankkia itselleen kaikki valtion asemaan liittyvät symbolit ja tunnusmerkit. Sillä on oma parlamentti, oma valuutta, oma presidentti, oma ulkoministeri, omat ulkorajat, oma lippu, hymni, passi ja ajokortti. Oli vain ajan kysymys, koska se hakisi virallista tunnustusta valtiona Yhdistyneissä Kansakunnissa, ja niin on nyt tietenkin tapahtunut - jokseenkin häpeällisesti ja minulle hämmentävästi - kotimaani hallituksen tuella. Tämä on jonkin sellaisen laillista vahvistamista, mitä on tapahtunut jo jonkin aikaa: valtion asemaan kuuluvan mielestämme ratkaisevan toimivallan siirtämisen kansalliselta tasolta Brysseliin. Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden olisi kuitenkin oltava varovaisia sen suhteen, mitä hyväksyvät. Yksi sen seurauksista, että EU:lle annetaan täysimääräinen valtioasema, on, että korkea edustaja Ashton ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy voivat nyt puhua pitkään jäsenvaltioille uuden kokonaisuuden ulkoministerinä ja valtionpäämiehenä. Ja kuten parlamentin jäsenet varmasti yksityisesti voivat heille kertoa, tämä ei ole pelkästään siunaus. Kirjalliset äänestysselitykset Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14. kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/396/ETY. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Ottaen huomioon elintarvikekaupan merkityksen äänestän siis elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä annetun direktiiviehdotuksen puolesta. Järjestelmä edistää osaltaan parempaa tiedottamista tuotteiden tunnistamisesta ja auttaa myös kehittämään kansainvälistä kauppaa. Vasilica Viorica Dăncilă Olen täysin samaa mieltä suosituksesta, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset on otettava huomioon, koska kyseisellä ehdotuksella ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Diogo Feio Ehdotus koskee ainoastaan jo voimassa olevien elintarvike-erien tunnistamismerkintöjä koskevien sääntöjen kodifiointia niiden asiasisältöä muuttamatta, josta parlamentin olisi kenties annettava lausunto. Haluan kuitenkin korostaa, että mielestäni on yhä tärkeämpää tarjota kuluttajille tosiasialliset ja täydelliset tiedot erityisesti eristä, valmistuspäivistä ja muista seikoista, joiden avulla voidaan jäljittää tuotteen liikkeet. José Manuel Fernandes Mietintö koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla kodifioidaan elintarvike-erän tunnistamismerkinnät. Euroopan kansalaisten elämän yksinkertaistaminen on yksi EU:n huolenaiheista. Komissio ja parlamentti ovat tehneet useita lainsäädäntömuutoksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Yksi seikka, joka todella hankaloittaa tavallisten EU:n kansalaisten elämää, on elintarvike-erän tunnistamismerkintöjen lukeminen ja tulkitseminen. Näiden tietojen valtava lisääntyminen tekee tästä yhä vaikeampaa ja laskee osaltaan kansalaisten elämänlaatua. Parlamentti, komissio ja neuvosto tekivät vuonna 1994 toimielinten välisen sopimuksen nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi asian korjaamiseksi. Olen iloinen voidessani lopultakin hyväksyä direktiivin, jolla direktiivin 89/396/ETY kodifioinnin avulla helpotetaan kansalaisten elämää yksinkertaistamalla ja selventämällä EU:n lainsäädäntöä. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Elintarvikekaupalla on merkittävä asema sisämarkkinoilla. Elintarvike-erien tunnistaminen täyttää tarpeen saada paremmin tietoa tuotteista. Se tarjoaa hyödyllistä tietoa tilanteissa, joissa elintarvikkeista kiistellään tai niihin liittyy kuluttajille aiheutuvia terveyshaittoja. Ottaen huomioon tunnistamismenetelmien moninaisuuden kauppiaan on määritettävä erä ja merkittävä se. Kansainvälisellä tasolla on yleinen velvoite esittää esipakattujen elintarvikkeiden valmistus- tai pakkauserä. Unionin tehtävä on myös oltava edistää osaltaan kansainvälisen kaupan kehitystä soveltamalla näitä sääntöjä. Jarosław Kalinowski Ottaen huomioon yhteiskunnan ja kuluttajien edun EU:n markkinoilla me pyrimme yksinkertaistamaan mahdollisimman paljon sääntöjä ja säädöksiä, jotta ne olisivat avoimempia ja jokaisen kansalaisen paremmin ymmärrettävissä. Yksi tällainen tapaus on yhteinen maatalouspolitiikka. Sen tulevaa muotoa koskevassa työssä ensisijaisena periaatteena on yksinkertaistaa politiikkaa, jonka päätavoite on varmistaa elintarviketurva Euroopassa. Elintarvike-erien tunnistamismerkintöjä koskevan direktiivin kodifioinnilla pyritään tähän lähestymistapaan ja helpottamaan kansalaisten lainsäädännön ymmärtämistä. Samalla kodifiointi toteutetaan täysin EU:n lainsäädännön hyväksymistä koskevien menetelmien mukaisesti säilyttämällä alkuperäisten tekstien sanamuodot. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla kodifioidaan elintarvike-erän tunnistamismerkinnät, koskevan mietinnön puolesta. Nuno Melo Ehdotuksella pyritään kodifioimaan elintarvike-erän tunnistamismerkintöjä koskevia nykyisiä lainsäädännöllisiä tekstejä. On kuitenkin kiinnitettävä yhä enemmän huomiota sen varmistamiseen, että kuluttajille tarjotaan tosiasialliset ja täydelliset tiedot erityisesti eristä, valmistuspäivistä ja muista seikoista, joiden avulla voidaan jäljittää tuotteen liikkeet. Alexander Mirsky Euroopan parlamentin jäsenen Sajjad Karimin mietintö sisältää lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla kodifioidaan elintarvike-erän tunnistamismerkinnät. Ehdotuksella pyritään kodifioimaan elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14. kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/396/ETY. Kannatan täysin uutta direktiiviä, koska se syrjäyttää siihen sisällytetyt eri säädökset. Ehdotuksessa säilytetään täysimääräisestä kodifioitujen säädösten sisältö, joten sillä ainoastaan yhdistetään säädökset ja tehdään vain ne muodolliset tarkistukset, joita kodifiointi edellyttää. Äänestin mietinnön puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksen perusteella ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla kodifioidaan elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14. kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/396/ETY, ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Oreste Rossi Kannatamme elintarvike-erien tunnistamismerkinnöistä annettavaa direktiiviä, emmekä vähiten sen vuoksi, että rikolliset aivan liian usein väärentävät koodeja laittomiin tarkoituksiin. Kaiken tunnistamismerkintöjä koskevan lainsäädännön kokomainen yhteen ja yksinkertaistaminen helpottavat valvontaa ja kaikkien laittomien käytäntöjen havaitsemista. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä ja direktiivin 71/354/ETY kumoamisesta 20. joulukuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 80/181/ETY. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon mittauslaitteiden merkityksen useimmilla ihmisen toiminta-aloilla äänestän Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun ehdotuksen puolesta. Järjestelmä edistää osaltaan parempia suorituksia kansanterveyden ja turvallisuuden aloilla sekä parantaa hallinnollista toimintaa. Diogo Feio Ottaen huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän toteamuksen, jonka mukaan komission ehdotuksella ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta, kannatan ehdotuksen hyväksymistä ensimmäisessä käsittelyssä. José Manuel Fernandes Mietintö koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä kodifioituna tekstinä. Euroopan kansalaisten elämän yksinkertaistaminen on yksi EU:n huolenaiheista. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Mittayksiköt ovat välttämättömiä kaikkia mittauslaitteita käytettäessä mittausten tai määrän ilmaisemiseksi. Mittayksikköjä käytetään useimmilla ihmisen toiminta-alueilla, joten on tärkeää varmistaa suurin mahdollinen selvyys niiden käytössä. Tämän vuoksi on tarpeen säännellä niiden käyttöä Euroopan unionin sisällä taloudellisia tarkoituksia, kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevilla aloilla tai hallinnollisia toimia varten. Jäsenvaltioiden on voitava vaatia alueellaan mittauslaitteiden varustamista määrän osoituksin virallisessa mittayksikössä. Direktiivillä tuetaan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa yhdenmukaistamalla mittayksiköitä. Tämän osalta on asianmukaista, että komissio seuraa direktiiviin ja sen täytäntöönpanoon liittyvää kehitystä markkinoilla, erityisesti mahdollisten sisämarkkinaesteiden osalta ja tarvittavan lisäyhdenmukaistamisen osalta näiden esteiden poistamiseksi. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun mietinnön puolesta. Nuno Melo Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia mittayksiköitä koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Alexander Mirsky kirjallinen. - (EN) Ymmärtääkseni mietintö sisältää lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Ehdotuksella on määrä kodifioida mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä ja direktiivin 71/354/ETY kumoamisesta 20. joulukuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 80/181/ETY. On oikein hyvä asia, että uudella direktiivillä syrjäytetään siihen sisällytetyt eri säädökset. Ehdotuksessa säilytetään täysimääräisestä kodifioitujen säädösten sisältö, joten sillä ainoastaan yhdistetään säädökset ja tehdään vain ne muodolliset tarkistukset, joita kodifiointi edellyttää. Äänestin mietinnön puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä totesi, että ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä 6. helmikuuta 1970 annettu neuvoston direktiivi 70/157/ETY. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Äänestän tämän vuoksi moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä annetun direktiiviehdotuksen puolesta, koska katson, että ehdotettu tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla laadittu kodifiointijärjestelmä on entistä tehokkaampi. Diogo Feio Ehdotus koskee moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä annettujen nykyisten säädösten kodifioimista. Niiden asiasisältöä ei ole muutettu, mistä erityisesti parlamentin olisi annettava lausuntonsa. José Manuel Fernandes Mietintö koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä kodifioituna tekstinä. Euroopan kansalaisten elämän yksinkertaistaminen on yksi EU:n huolenaiheista. Komissio ja parlamentti ovat tehneet useita lainsäädäntömuutoksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Yksi seikka, joka hankaloittaa EU:n kansalaisten elämää, on jatkuvat lainsäädäntömuutokset. Toisinaan tämä perustuu tarpeeseen päivittää lainsäädäntöä, mutta se haittaa ja heikentää kansalaisten elämänlaatua. Vuonna 1987 komissio esitti suosituksen, jonka mukaan säädökset on kodifioitava viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa, jotta unionin lainsäädäntö olisi ymmärrettävää. Parlamentti, komissio ja neuvosto tekivät vuonna 1994 toimielinten välisen sopimuksen nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi asian korjaamiseksi. Olenkin iloinen, että voimme lopulta hyväksyä direktiivin moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä 6. helmikuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/157/ETY kodifioimisesta. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Direktiivi 70/157/ETY on yksi puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (puitedirektiivi) 5 päivänä syyskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/46/EY tarkoitetuista EY-tyyppihyväksyntäjärjestelmän erillisdirektiiveistä. Näiden teknisten vaatimusten tarkoituksena on jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen siten, että direktiivissä 2007/46/EY säädettyä EY-tyyppihyväksyntämenettelyä voidaan soveltaa kaikkiin ajoneuvotyyppeihin. Sen vuoksi direktiivin 2007/46/EY ajoneuvojen järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan tähän direktiiviin. On suotavaa ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) vastaavissa säännöissään vahvistamat tekniset vaatimukset, jotka on liitetty Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä (kodifikaatio) annetun mietinnön puolesta. Nuno Melo Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Alexander Mirsky Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä auttaa saavuttamaan ehdotuksen päätavoitteen - kodifioimaan moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä 6. helmikuuta 1970 annettu neuvoston direktiivi 70/157/ETY. Kannatan Sajjad Karimin aloitetta ja äänestin sen puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä totesi, että ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Nuno Teixeira Liikennealan merkitystä Euroopan taloudelle kuvaa se, että se tarjoaa työtä yli 10 miljoonalle henkilölle ja tuottaa 5 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Sen kehittäminen on tärkeää EU:n talouskasvun kannalta sekä fyysisten ja henkisten aukkojen kuromiseksi umpeen. Lisäksi kuten valkoisessa kirjassa nimeltä "Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma" todetaan, ala on merkittävässä asemassa, jotta voidaan saavuttaa 60 prosentin leikkaustavoite kasvihuonekaasujen osalta. Mietinnöllä on siis määrä yksinkertaistaa ja selventää EU:n lainsäädäntöä, joka jakautuu useisiin säädöksiin, joita on tarkistettu jo useaan otteeseen, mikä tekee niistä vaikeita ymmärtää. Yksi EU:n tavoitteista on yhteisön säännöstön avoimuus, koska sillä voidaan lähentää EU:ta sen kansalaisiin nähden, jotta nämä voivat hyödyntää saamiaan erityisiä oikeuksia. Nykyisten lainsäädäntötekstien kodifiointi on seurausta moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, ja sillä edistetään ympäristön kestävyyttä EU:n tasolla. Artur Zasada Äänestin moottoriajoneuvojen sallitusta melutasosta ja pakojärjestelmästä annettujen nykyisten säädösten kodifioimista koskevan asiakirjan 2010/0261 puolesta. Tässä on jälleen kyse siitä, että Euroopan komissio pyrkii yksinkertaistamaan ja säätelemään yhteisön säännöstöä siten, että siitä tulee entistä avoimempi ja paremmin EU:n kansalaisten saatavilla. Lainsäädäntöehdotuksella kodifioidaan nykyiset tekstit ja luodaan säädös, joka on helpompi ymmärtää ja helpommin saatavilla. Standardoimalla tekniset normit säädöksellä saatetaan yhteen jäsenvaltiot ja vahvistetaan menettely EU:n virallista sertifiointia varten, joka määritetään direktiivissä 2007/46/EY jokaisen ajoneuvotyypin osalta. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan 25 päivänä kesäkuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 87/402/ETY kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Äänestän tämän vuoksi direktiiviksi kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista annetun ehdotuksen puolesta. Katson, että ehdotettu tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla laadittu kodifiointijärjestelmä on entistä tehokkaampi. José Manuel Fernandes Mietintö koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista kodifioituna tekstinä. Euroopan kansalaisten elämän yksinkertaistaminen on yksi EU:n huolenaiheista. Yksi seikka, joka hankaloittaa EU:n kansalaisten elämää, on jatkuvat lainsäädäntömuutokset. Toisinaan tämä perustuu tarpeeseen päivittää lainsäädäntöä, mutta se haittaa ja heikentää kansalaisten elämänlaatua. Vuonna 1987 komissio esitti suosituksen, jonka mukaan säädökset on kodifioitava viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa, jotta EU:n lainsäädäntö olisi ymmärrettävää. Parlamentti, komissio ja neuvosto tekivät vuonna 1994 toimielinten välisen sopimuksen nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi asian korjaamiseksi. Olen tämän vuoksi tyytyväinen siihen, että voimme lopulta hyväksyä direktiivin, jolla kodifioidaan 25 päivänä kesäkuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 87/402/ETY kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista 25 päivänä kesäkuuta 1987 annettua neuvoston direktiiviä 87/402/ETY on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta. Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu direktiivi. Edellä mainittu direktiivi on yksi neuvoston direktiivissä 74/150/ETY, sellaisena kuin se on korvattuna maatalous- ja metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta 26 päivänä toukokuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/37/ETY, säädettyyn EY-tyyppihyväksyntäjärjestelmään kuuluvista erityisdirektiiveistä, ja siinä vahvistetaan maatalous- ja metsätraktoreiden suunnittelua ja rakenteita koskevat tekniset vaatimukset kuljettaja istuimen eteen kaatumisen varalta asennettujen suojarakenteiden osalta. Näiden teknisten vaatimusten tarkoituksena on jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen siten, että direktiivissä 2003/37/EY säädettyä EY-tyyppihyväksyntämenettelyä voidaan soveltaa kaikkiin traktorityyppeihin. Sen vuoksi direktiivin 2003/37/EY maatalous- ja metsätraktoreita, niiden perävaunuja ja vedettäviä vaihdettavissa olevia koneita ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettuja järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan tähän direktiiviin. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista kodifioituna tekstinä koskevan mietinnön puolesta. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia kapearaiteisia pyörillä varustettuja maatalous- ja metsätraktoreita koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Alexander Mirsky Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista on hyvin oikea-aikainen. Ehdotuksen tarkoituksena on kodifioida 25 päivänä kesäkuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 87/402/ETY kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista. Tuen aloitetta ja äänestin sen puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä totesi, että ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla kodifioidaan 25 päivänä kesäkuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 87/402/ETY kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Oreste Rossi Kannatamme direktiiviä kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista. Kaiken asiaa koskevan olemassa olevan lainsäädännön yhdistäminen ja yksinkertaistaminen on merkittävä askel ja auttaa suojelemaan maatalouskoneita päivittäin käyttäviä. Nuno Teixeira Mietintö, jonka puolesta tänään äänestin, koskee unionin erityislainsäädäntöä kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin sovellettavaa hyväksyntämenettelyä, jossa säädetään kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennettuja suojarakenteita koskevista teknisistä säännöistä. EU:n lainsäädännön kodifiointi on tärkeä menettely sen yksinkertaistamiseksi, jotta Euroopan kansalaiset voisivat ymmärtää sitä, mikä osaltaan edistää EU:n direktiivien varsinaista täytäntöönpanoa. Tässä tapauksessa jäsenvaltioille annetut tekniset säännöt mahdollistavat direktiivissä 2003/37/EY säädetyn EY-tyyppihyväksyntämenettelyn soveltamisen kaikkiin traktorityyppeihin. Mietinnössä on kaksi tärkeää näkökohtaa: EU:n lainsäädännön yksinkertaistaminen ja avoimuus. Elämme aikoja, joina Euroopan kansalaiset kokevat jäävänsä Eurooppa-hankkeen ulkopuolelle. Tämän vuoksi minusta on tärkeää löytää ratkaisuja tämän kuilun kaventamiseksi ja sen osoittamiseksi, että EU:n päätavoite on sen kansalaisten hyvinvointi. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä 24. kesäkuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/415/ETY. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on muös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Äänestän tämän vuoksi direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä annetun ehdotuksen puolesta. Katson, että ehdotettu tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla laadittu kodifiointijärjestelmä on entistä tehokkaampi. José Manuel Fernandes Mietintö koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä kodifioituna tekstinä. Euroopan kansalaisten elämän yksinkertaistaminen on yksi EU:n huolenaiheista. Yksi seikka, joka hankaloittaa EU:n kansalaisten elämää, on jatkuvat lainsäädäntömuutokset. Toisinaan tämä perustuu tarpeeseen päivittää lainsäädäntöä, mutta se haittaa ja heikentää kansalaisten elämänlaatua. Komissio esitti 1. huhtikuuta 1987 suosituksen, jonka mukaan säädökset on kodifioitava viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa, jotta EU:n lainsäädäntö olisi ymmärrettävää. Parlamentti, komissio ja neuvosto tekivät vuonna 1994 toimielinten välisen sopimuksen nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi asian korjaamiseksi. Olenkin iloinen, että voimme lopulta hyväksyä direktiivin, jolla kodifioidaan pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä 24. kesäkuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/415/ETY. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä 24 päivänä heinäkuuta 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/415/ETY on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta. Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu direktiivi. Direktiivi 86/415/ETY on yksi neuvoston direktiivissä 74/150/ETY, sellaisena kuin se on korvattuna maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta 26 päivänä toukokuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/37/EY, säädettyyn EY-tyyppihyväksyntäjärjestelmään kuuluvista erityisdirektiiveistä, ja siinä vahvistetaan hallintalaitteiden asentamista, sijaintia, toimintaa ja merkitsemistä koskevat tekniset vaatimukset. Näiden teknisten vaatimusten tarkoituksena on jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen siten, että direktiivissä 2003/37/EY säädettyä EY-tyyppihyväksyntämenettelyä voidaan soveltaa kaikkiin traktorityyppeihin. Sen vuoksi direktiivin 2003/37/EY maatalous- ja metsätraktoreita, niiden perävaunuja ja vedettäviä vaihdettavissa olevia koneita ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettuja järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan tähän direktiiviin. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä kodifioituna tekstinä koskevan mietinnön puolesta. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden hallintalaitteita koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Alexander Mirsky Mietinnössä tarkastellaan Euroopan parlamentin päätöslauselmaa ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä. Ehdotuksen tarkoituksena on kodifioida pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä 24. kesäkuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/415/ETY. Äänestin mietinnön puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä totesi, että ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden hallintalaitteiden asentamisesta, sijainnista, toiminnasta ja merkitsemisestä ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Oreste Rossi Kannatan mietintöä, koska sillä pyritään suojaamaan maatalouskoneiden käyttäjiä, sillä hallintalaitteiden on oltava helposti saatavilla ja niistä ei saa koitua vaaraa. Ne on suunniteltava ja sijoitettava tai suojattava siten, että ehkäistään se, että tahaton liike tai muu manööveri vaarantaisi koneenkäyttäjän turvallisuuden. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6. huhtikuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/432/ETY. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Äänestän tämän vuoksi direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteista annetun ehdotuksen puolesta. Katson, että ehdotettu tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla laadittu kodifiointijärjestelmä on entistä tehokkaampi. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä huhtikuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/432/ETY on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta. Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu direktiivi. Direktiivi 76/432/ETY on yksi neuvoston direktiivissä 74/150/ETY, sellaisena kuin se on korvattuna maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta 26 päivänä toukokuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/37/EY, säädettyyn EY-tyyppihyväksyntäjärjestelmään kuuluvista erityisdirektiiveistä, ja siinä vahvistetaan jarrulaitteita koskevat tekniset vaatimukset. Näiden teknisten vaatimusten tarkoituksena on jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen siten, että direktiivissä 2003/37/EY säädettyä EY-tyyppihyväksyntämenettelyä voidaan soveltaa kaikkiin traktorityyppeihin. Sen vuoksi direktiivin 2003/37/EY maatalous- ja metsätraktoreita, niiden perävaunuja ja vedettäviä vaihdettavissa olevia koneita ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettuja järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan tähän direktiiviin. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteista kodifioituna tekstinä koskevan mietinnön puolesta. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteita koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä totesi, että ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteista ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Oreste Rossi Kannatan mietintöä, koska sillä pyritään sääntelemään ja yksinkertaistamaan pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteita koskevaa lainsäädäntöä. Maatalous- ja metsätraktoreiden käyttäjien turvaamiseksi ja suojelemiseksi koneilla on oltava EY:n tyyppihyväksyntä. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan olla kodifioidaan 24 päivänä kesäkuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/720/ETY pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilasta, pääsystä ohjauspaikalle sekä ovista ja ikkunoista. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Äänestän tämän vuoksi direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilasta, pääsystä ohjauspaikalle sekä ovista ja ikkunoista annetun ehdotuksen puolesta. Katson, että ehdotettu tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla laadittu kodifiointijärjestelmä on entistä tehokkaampi. José Manuel Fernandes Mietintö koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilasta, pääsystä ohjauspaikalle sekä ovista ja ikkunoista kodifioituna tekstinä. Yksi seikka, joka hankaloittaa EU:n kansalaisten elämää, on jatkuvat lainsäädäntömuutokset. Komissio esitti 1. huhtikuuta 1987 suosituksen, jonka mukaan säädökset on kodifioitava viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa, jotta EU:n lainsäädäntö olisi ymmärrettävää. Tämä otettiin osaksi Edinburghissa joulukuussa 1992 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet vuonna 1994 tehdyllä toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä, jonka mukaisesti kodifioidut säädökset voidaan antaa nopeasti. Olenkin iloinen, että voimme lopulta hyväksyä direktiivin, olla kodifioidaan 24 päivänä kesäkuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/720/ETY pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilasta, pääsystä ohjauspaikalle sekä ovista ja ikkunoista. Monika Flašíková Beňová Pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilaa, pääsyä ohjauspaikalle sekä ovia ja ikkunoita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 24 päivänä kesäkuuta 1980 annettua neuvoston direktiiviä 80/720/ETY on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta. Selkeyden takia direktiivi on kodifioitava. Direktiivi 80/720/ETY on yksi neuvoston direktiivissä 74/150/ETY, sellaisena kuin se on korvattuna maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta 26 päivänä toukokuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/37/EY, säädettyyn EY-tyyppihyväksyntäjärjestelmään kuuluvista erityisdirektiiveistä ja siinä vahvistetaan maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilan, ohjauspaikalle pääsyn sekä ovien ja ikkunoiden suunnittelua ja rakennetta koskevat tekniset vaatimukset. Näiden teknisten vaatimusten tarkoituksena on jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen siten, että direktiivissä 2003/37/EY säädettyä EY-tyyppihyväksyntämenettelyä voitaisiin soveltaa kaikkiin traktorityyppeihin. Sen vuoksi direktiivin 2003/37/EY maatalous- ja metsätraktoreita, niiden perävaunuja ja vedettäviä vaihdettavissa olevia koneita ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettuja järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan tähän direktiiviin. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilasta, pääsystä ohjauspaikalle sekä ovista ja ikkunoista kodifioituna tekstinä koskevan mietinnön puolesta. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden pääsyä ohjauspaikalle sekä ovia ja ikkunoita koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä totesi, että ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilasta, pääsystä ohjauspaikalle sekä ovista ja ikkunoista ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Oreste Rossi Turvallisuuden vuoksi on tärkeää, että pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilasta, pääsystä ohjauspaikalle sekä ovista ja ikkunoista annetut säännöt kodifioidaan siten, että ne ovat kansalaisten ymmärrettävissä ja näiden helposti saatavilla. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta. Nuno Teixeira Tällä mietinnöllä, kuten traktoreihin sovellettuja sääntöjä koskevilla mietinnöillä, pyritään kodifioimaan 24 päivänä kesäkuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/720/ETY, joka koskee pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilasta, pääsystä ohjauspaikalle sekä ovista ja ikkunoista annetun jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamista. Esitetyt tarkistukset eivät vaikuta asiasisältöön, vaan muutoksia tehdään pelkästään kodifiointimenettelyn edellyttämään muotoon, joka esitetään 22 virallisella kielellä. Haluan jälleen kerran toistaa, kuinka tärkeä tämä lainsäädäntömenettely on, jotta EU:n lainsäädäntötekstit olisivat helpommin ymmärrettäviä ja selkeämpiä, sillä niiden tärkeimpiä edunsaajia ovat Euroopan kansalaiset ja unionin elimet. Kaikille kansalaisille selkeä ja yksinkertainen EU on keskeinen tekijä pyrittäessä kehittämään tunnetta Eurooppaan kuulumisesta, joka on elintärkeä Eurooppa-hankkeelle. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista 26 päivänä toukokuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/298/ETY. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Äänestän tämän vuoksi direktiiviksi kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista annetun ehdotuksen puolesta. Katson, että ehdotettu tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla laadittu kodifiointijärjestelmä on entistä tehokkaampi. Diogo Feio Ehdotuksella tyydytään pelkästään kodifioimaan nykyisiä tekstejä muuttamatta niiden asiasisältöä. Minulla ei siis ole mitään syytä äänestää sitä vastaan. José Manuel Fernandes Mietintö koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista kodifioituna tekstinä. Euroopan kansalaisten elämän yksinkertaistaminen on yksi EU:n huolenaiheista. Yksi seikka, joka hankaloittaa EU:n kansalaisten elämää, on jatkuvat lainsäädäntömuutokset. Komissio esitti 1. huhtikuuta 1987 suosituksen, jonka mukaan säädökset on kodifioitava viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa, jotta EU:n lainsäädäntö olisi ymmärrettävää. Tämä otettiin osaksi Edinburghissa joulukuussa 1992 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet vuonna 1994 tehdyllä toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä, jonka mukaisesti kodifioidut säädökset voidaan antaa nopeasti. Olenkin iloinen, että voimme lopulta hyväksyä direktiivin, jolla kodifioidaan kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista 26. toukokuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/298/ETY. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista kodifioituna tekstinä koskevan mietinnön puolesta. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennettuja suojarakenteita koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä totesi, että ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Nuno Teixeira Mietinnöllä pyritään selventämään ja yksinkertaistamaan kapearaiteisten pyörillä varustettujen maatalous- tai metsätraktoreiden takaosaan kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista vuonna 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/298/ETY sekä siihen tehtyjä useita muutoksia. Kodifiointimenettelyn selkeä tavoite on tehdä EU:n lainsäädännöstä helpommin Euroopan kansalaisten ulottuvilla oleva ja ymmärrettävä. Direktiivissä ja sitä koskevissa muutoksissa esitetään maatalous- ja metsätraktoreita ja niiden hyväksyntämenettelyä koskevat tekniset säännöt, joita on yhdenmukaistettava EU:n tasolla tieliikenneturvallisuuden edellyttämien olosuhteiden luomiseksi. Eurooppalaisella yhdenmukaistamisella varmistetaan myös se, että jos työntekijät ovat vaarassa traktoreita käyttäessään, jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön tarvittavat toimenpiteet ottaen huomioon perussopimuksen määräykset sekä tässä direktiivissä täsmennetyt suojarakenteita koskevat tekniset säännökset. Luís Paulo Alves kirjallinen. - (PT) Äänestän komissio tarkistetun ehdotuksen puolesta ottaen huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. päivänä joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen ja erityisesti sen 4 kohdan. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisten yksiköiden edustajista koostuva neuvoa-antava ryhmä kokoontui 23. marraskuuta 2010 käsittelemään edellä mainittua komission tekemää ehdotusta. Neuvoa-antava työryhmä tarkasteli ehdotusta neuvoston direktiiviksi, jolla kodifioidaan savukkeiden verojen lähentämisestä 19. lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/79/ETY, muun valmistetun tupakan kuin savukkeiden verojen lähentämisestä 19. lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/80/ETY ja muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 27. marraskuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/59/EY, ja päätyi yksimielisesti siihen, että ehdotuksella ainoastaan kodifioidaan aikaisempia säädöksiä niiden asiasisältöä muuttamatta. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan savukkeiden verojen lähentämisestä 19. lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/79/ETY, muun valmistetun tupakan kuin savukkeiden verojen lähentämisestä 19. lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/80/ETY ja muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 27. marraskuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/59/EY. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Äänestän tämän vuoksi direktiiviksi valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista annetun ehdotuksen puolesta. Katson, että ehdotettu tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla laadittu kodifiointijärjestelmä on entistä tehokkaampi. Diogo Feio Ottaen huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän toteamuksen, jonka mukaan komission ehdotuksella ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta, kannatan ehdotuksen hyväksymistä. José Manuel Fernandes kirjallinen. - (PT) Mietintö koskee muutettua ehdotusta neuvoston direktiiviksi valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista kodifioituna tekstinä. Euroopan kansalaisten elämän yksinkertaistaminen on yksi EU:n huolenaiheista. Yksi seikka, joka hankaloittaa EU:n kansalaisten elämää, on jatkuvat lainsäädäntömuutokset. Komissio esitti 1. huhtikuuta 1987 suosituksen, jonka mukaan säädökset on kodifioitava viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa, jotta EU:n lainsäädäntö olisi ymmärrettävää. Tämä otettiin osaksi Edinburghissa joulukuussa 1992 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet vuonna 1994 tehdyllä toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä, jonka mukaisesti kodifioidut säädökset voidaan antaa nopeasti, ja joka on toteutettava täysin EU:n lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Äänestin tämän vuoksi ehdotuksen puolesta, jolla kodifioidaan valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista 19. lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/79/ETY. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tavoitteena on ylläpitää taloudellinen liitto, jossa harjoitetaan tervettä kilpailua ja joka ominaisuuksiltaan vastaa sisämarkkinoita. Valmistetun tupakan alalla tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää, ettei jäsenvaltioiden tämän alan tuotteiden kulutukseen kohdistama verotus vääristä kilpailun edellytyksiä eikä estä näiden tuotteiden vapaata liikkuvuutta unionissa. Valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisella on erityisesti saatava estetyksi verotuksen vaikutuksia vääristämästä samaan ryhmään kuuluvilla valmistetun tupakan eri luokilla käytävää kilpailua ja siten saatava jäsenvaltioiden kansallisia markkinoita avatuksi. Kilpailun asettamat vaatimukset edellyttävät järjestelmää, jossa hinnat vahvistetaan vapaasti kaikille valmistetun tupakan ryhmille, ja politiikan täytäntöönpanon on taattava myös korkeatasoinen ihmisten terveyden suojelu. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista annettua muutettua ehdotusta neuvoston direktiiviksi koskevan mietinnön puolesta. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakennetta ja verokantoja koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Alexander Mirsky kirjallinen. - (EN) Sajjad Karimin mietintö sisältää Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselman valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista annetusta neuvoston muutetusta direktiiviehdotuksesta. On tiedossa, että ehdotuksen tarkoituksen on kodifioida savukkeiden verojen lähentämisestä 19. lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/79/ETY, muun valmistetun tupakan kuin savukkeiden verojen lähentämisestä 19. lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/80/ETY ja muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 27. marraskuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/59/EY. Aloite on hyvin tärkeä ja oikea-aikainen. Äänestin mietinnön puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Asiasta vastaava neuvoa-antava työryhmä tarkasteli ehdotusta neuvoston direktiiviksi, jolla kodifioidaan savukkeiden verojen lähentämisestä 19. lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/79/ETY, muun valmistetun tupakan kuin savukkeiden verojen lähentämisestä 19. lokakuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/80/ETY ja muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 27. marraskuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/59/EY. Neuvoa-antava työryhmä päätteli, että ehdotuksella ainoastaan kodifioidaan aikaisempia säädöksiä niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta. Oreste Rossi Tällä mietinnöllä, kuten muillakin tähän mennessä tarkastelluilla, edistetään EU:n lainsäädännön yksinkertaistamista ja selkeää muotoilua, eikä vähiten sen vuoksi, että valmisteveron osalta monia eri säännöksiä on muutettua useita kertoja. Niiden yhdistäminen ja tekeminen ymmärrettäviksi voi vain auttaa niin toimijoita kuin käyttäjiäkin. Äänestimme ehdotuksen puolesta. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, jolla kodifioidaan liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä 30. toukokuuta 1998 annettu asetus (EY) N:o 975/98. Kodifiointi on tehokas tapa vahvistaa yksittäisessä säännöksessä tiettyä alaa koskevat säännöt. Sillä saadaan aikaan lisää selkeyttä, koska samaa asiaa koskevat eri säännökset hajautuvat usein eri lainsäädäntöteksteihin. Kun niitä tarkistetaan, on vaikea tietää, mikä säännös kulloinkin on voimassa. Kodifiointi on myös sopiva keino kehittää Euroopan unionille entistä yksinkertaisempaa ja selkeämpää lainsäädäntöä, jota kansalaiset voivat ymmärtää paremmin. Maria Da Graça Carvalho Olen tyytyväinen ponnisteluihin unionin lainsäädännön selkiyttämiseksi, jotta se olisi paremmin kaikkien EU:n kansalaisten ulottuvilla. Äänestän tämän vuoksi liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä annetun asetusehdotuksen puolesta. Katson, että ehdotettu tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla laadittu kodifiointijärjestelmä on entistä tehokkaampi. Diogo Feio Ottaen huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän toteamuksen, jonka mukaan komission ehdotuksella ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta, kannatan ehdotuksen hyväksymistä. José Manuel Fernandes Mietintö koskee ehdotusta neuvoston asetukseksi liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä kodifioituna tekstinä. Euroopan kansalaisten elämän yksinkertaistaminen on yksi EU:n huolenaiheista. Yksi seikka, joka hankaloittaa EU:n kansalaisten elämää, on jatkuvat lainsäädäntömuutokset. Komissio esitti 1. huhtikuuta 1987 suosituksen, jonka mukaan säädökset on kodifioitava viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa, jotta EU:n lainsäädäntö olisi ymmärrettävää. Tämä otettiin osaksi Edinburghissa joulukuussa 1992 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet vuonna 1994 tehdyllä toimielinten välisellä sopimuksella nopeutetusta käsittelymenettelystä, jonka mukaisesti kodifioidut säädökset voidaan antaa nopeasti, ja joka on toteutettava täysin EU:n lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Äänestin tämän vuoksi mietinnön puolesta, jolla kodifioidaan liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä 30. toukokuuta 1998 annettu asetus (EY) N:o 975/98. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Euroopan yhteisen metallirahajärjestelmän olisi saavutettava yleisön luottamus ja sisällettävä teknologisia innovaatioita, jotka varmistavat, että se on varma, luotettava ja tehokas järjestelmä. Yleinen luottamus järjestelmään riippuu eurometallirahojen fyysisistä ominaisuuksista, minkä vuoksi metallirahojen olisi oltava mahdollisimman käyttäjäystävällisiä. Kuluttajajärjestöjen, Euroopan Sokeain liiton ja myyntiautomaattialan edustajien kuulemisen jälkeen toteutettiin tutkimus, jotta voitaisiin ottaa huomioon metallirahojen merkittävien käyttäjäryhmien eritysvaatimukset. Jotta siirtyminen euroon sujuisi häiriöttä ja käyttäjien olisi helpompi hyväksyä metallirahajärjestelmä, metallirahojen täytyi olla helposti tunnistettavia visuaalisten ja koskettaessa tuntuvien piirteiden avulla. Väärennysmahdollisuuksien vähentämiseksi on euron metallirahoissa oltava erityisiä aitoustekijöitä. Antamalla metallirahoille sekä eurooppalainen että kansallinen puoli ilmennetään sopivalla tavalla Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen rahaliiton perusajatusta. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin ehdotusta neuvoston asetukseksi liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä kodifioituna tekstinä koskevan mietinnön puolesta. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Ehdotuksessa tyydytään yksinomaan kodifioimaan olemassa olevia liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoja ja teknisiä eritelmiä koskevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta, joten äänestän sen puolesta. Alexander Mirsky Sajjad Karimin mietintö sisältää Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä. Ottaen huomioon uusien valtioiden todennäköisen liittymisen euroalueeseen aloite tarjoaa uuden mahdollisuuden ehkäistä rahan väärentäjien toimintaa. Äänestin mietinnön puolesta. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä totesi, että ehdotuksella neuvoston asetukseksi liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä ainoastaan kodifioidaan nykyisiä tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta. Tästä syystä äänestin parlamentin ehdotuksen puolesta, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Luís Paulo Alves kirjallinen. - (PT) Koska Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisten yksiköiden edustajista koostuvan neuvoa-antava ryhmän mukaan ehdotus on säännönmukainen kodifiointi nykyisistä teksteistä eikä sillä muuteta kyseisten säädösten asiasisältöä, hyväksyn ensimmäisessä käsittelyssä sen kannan, jolla hyväksytään komission ehdotus Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksella mukautettuna. Izaskun Bilbao Barandica kirjallinen. - (ES) Kannatan mietintöä, koska siinä on kyse olemassa olevien tekstien kodifioinnista niiden asiasisältöä muuttamatta. Raül Romeva i Rueda Toteamalla, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta, Euroopan parlamentti vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantanaan komission ehdotuksen sellaisena, kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella. Angelika Werthmann Äänestin Sajjad Karimin mietinnön puolesta. Oikeudellisten asioiden valiokunnan kymmenessä mietinnössä on kyse ainoastaan eri säädösten kodifioinnista, kuten oikeudellinen yksikkö on yhteisellä sopimuksella todennut. Tämän seurauksena sisältöä ei muuteta. Licia Ronzulli Tänään hyväksytyssä päätöslauselmassa tuetaan täysin komission kantaa, joka on Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suosituksen mukainen. Neuvoa-antavan työryhmän mukaan ehdotuksella ainoastaan kodifioidaan olemassa olevia tekstejä niiden asiasisältöä muuttamatta. Paulo Rangel Koska direktiivin tarkoituksena on aiemmin erillisten säädösten kodifiointi, mistä on etua lainsäädännön saatavuudelle ja ymmärrettävyydelle, ilman että niiden asiasisältöä muutetaan, äänestin mietinnön puolesta. Luís Paulo Alves kirjallinen. - (PT) Kannatan ehdotusta, että valiokunta jatkaisi työtään tämän merkittävän asiakirjan parissa parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymien tarkistusten pohjalta, ja toivon myös komission omaksuvan myönteisen lähestymistavan tekstiilituotteita koskevan tiedonsaannin parantamiseen. Laima Liucija Andrikien kirjallinen. - (EN) Äänestin tämän tärkeän päätöslauselman puolesta, joka koskee tekstiilikuitujen nimityksiä ja niitä vastaavia tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteita ja merkintöjä. Kun tämä päätöslauselma on hyväksytty, Euroopassa on saatu aikaan yksimielinen sitoumus suojata kuluttajia alkuperämaamerkinnöillä ja tekstiilituotteiden uuden jäljitysmekanismin käyttöönotolla. Me Euroopan parlamentin jäsenet annoimme tänään yhteisen julistuksen, jolla on määrä suojata eurooppalaisia kuluttajia tuotteiden alkuperää koskevilta vääriltä tai harhaanjohtavilta väitteiltä. Uskon vahvasti, että päätöslauselma ja julistus antavat merkittävää pontta sellaisen mekanismin luomiselle, jolla kuluttajille tarjotaan täsmällistä tietoa erityisesti näiden ostamien tuotteiden täsmällisestä alkuperästä. EU:n kansalaisilla on oltava oikeus tietää hankkimiensa tuotteiden ja tekstiilien alkuperä ja laatutaso. Liam Aylward Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska on tärkeää, että kuluttajilla on kaikki tiedot tekstiilejä ostaessaan. Mietinnön ansiosta eläinperäisiä osia sisältävien tekstiilien merkinnät ovat tulevaisuudessa pakollisia. Tästä on apua myös allergisille. Uusia kuituja ja innovatiivisia tuotteita voidaan tuota markkinoille ilman viivästyksiä mietinnössä esitettyjen muutosten ansiosta, ja näin kuluttajilla on enemmän valinnanvaraa. Olen erityisen tyytyväinen siihen, mitä mietinnössä sanotaan kahden tutkimuksen tekemisestä. allergioiden ja tekstiileissä käytettyjen kemikaalien mahdollisista yhteyksistä sekä toteuttavuustutkimuksesta, joka koskee tekstiilituotteiden jäljitettävyyden varmistavaa alkuperämerkintäjärjestelmää. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että on löydettävä tasapaino korkeatasoisen kuluttajasuojan sekä tekstiilituotteiden sääntelykehyksen yksinkertaistamisen välillä. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Sillä pyritään yksinkertaistamaan ja parantamaan tekstiilituotteiden merkintöjä koskevaa nykyistä sääntelykehystä, rohkaisemaan innovointiin vaatetus- ja tekstiilialalla sekä uusien kuitujen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että on löydettävä tasapaino korkeatasoisen kuluttajasuojan sekä tekstiilituotteiden sääntelykehyksen yksinkertaistamisen välillä. Pakollisten merkintöjen lisäämisestä ei saa muodostua kohtuutonta rasitetta yrityksille ilman että se tarjoaa kuluttajille todellista lisäarvoa. Nämä saattavat jopa hämmentyä tekstiilien merkintöjen liiallisesta tietomäärästä. Katson, että on hyödyllistä, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen unionin tasolla käyttöönotettavista mahdollisista uusista merkintävaatimuksista. Kertomuksessa olisi erityisesti tarkasteltava kuluttajien näkemyksiä sen tiedon määrästä, joka tekstiilituotteiden merkinnöissä olisi esitettävä, ja mitä muita keinoja kuin merkintöjä voidaan käyttää lisätietojen tarjoamiseen kuluttajille. Regina Bastos Komission 30. tammikuuta 2010 antaman asetusehdotuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja parantaa nykyistä tekstiilituotteiden merkintää koskevaa sääntelykehystä muuttamalla kolme nykyistä direktiiviä yhdeksi asetukseksi. Ensimmäisessä käsittelyssä 18. toukokuuta 2010 hyväksymässään kannassa Euroopan parlamentti hyväksyi hyvin suurella enemmistöllä 63 tarkistusta. Useimmat olivat teknisiä tarkistuksia, joiden tarkoituksena oli yhdenmukaistaa teksti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa. Parlamentti hyväksyi myös keskeisiä tarkistuksia, jotka muun muassa koskevat alkuperämerkintää, eläinperäisten osien ilmoittamista, monikuituisia tekstiilituotteita ja niin edelleen. Neuvosto hylkäsi kannassaan kaikki parlamentin esittämät keskeiset tarkistukset. Äänestin mietinnön, suosituksen toiseen käsittelyyn puolesta, koska siinä palautetaan suuri enemmistö parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemistä tarkistuksista, myös alkuperämerkintää, eläinperäisiä osia ja monikuituisia tekstiilituotteita koskevat tarkistukset. Nämä muutokset edistävät osaltaan eurooppalaisen teollisuuden tukemista ja innovointia ja lisäävät kuluttajille tarjottavaa tietoa. Yhtä merkittävä on tutkimus, joka komissio on toimitettava syyskuuhun 2013 mennessä sen määrittämiseksi, onko allergisten reaktioiden ja tekstiilituotteissa käytettyjen kemikaalien tai seosten välillä syy-seuraus-yhteys. Sergio Berlato Komissio hyväksyi tammikuussa 2009 ehdotuksen tekstiilien nimityksiä ja niitä vastaavia tekstiilituotteiden merkintöjä koskevasta uudesta asetuksesta. Ehdotuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja parantaa nykyistä tekstiilituotteiden merkintää koskevaa sääntelykehystä, jotta edistettäisiin kehitystyötä ja otettaisiin käyttöön uusia kuituja. Ehdotuksella helpotetaan lainsäädännön mukautusprosessia tekniseen kehitykseen muuttamalla kolme nykyistä direktiiviä yhdeksi asetukseksi, ja näin annetaan kuitujen käyttäjille mahdollisuus hyötyä nopeammin innovatiivisista tuotteista markkinoilla. Olen tyytyväinen ehdotukseen, ja katson erityisen merkittäväksi sen, että uudessa asetuksessa viitataan erityisesti alkuperämerkintöihin (Made in). Itse asiassa on hyvin tärkeää jatkaa tällä tiellä, jotta Euroopan unioni saisi välineet, joilla kilpailla Yhdysvaltojen, Kanadan, Kiinan ja Japanin kaltaisten merkittävimpien kauppakumppaniensa kanssa globalisoituneilla markkinoilla. Lisäksi haluan korostaa, että minusta neuvostossa aikaan saadun sopimuksen merkittävin näkökohta on Euroopan komission sitoumus esittää 30. syyskuuta 2013 mennessä asianmukaisen vaikutustenarvioinnin jälkeen mietintö lainsäädäntöehdotuksineen alkuperämerkinnöistä, jäljitettävyydestä sekä uusien teknologioiden käytöstä. Vilija Blinkevičiūt kirjallinen. - (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska sillä pyritään yksinkertaistamaan ja parantamaan tekstiilituotteiden merkintöjä koskevaa nykyistä sääntelykehystä, jotta edistettäisiin kehitystyötä ja otettaisiin käyttöön uusia kuituja sekä parempaa kuluttajansuojaa. Koska lopullisesta tekstistä vielä neuvotellaan neuvoston kanssa, Euroopan parlamentin mietinnössä ehdotetaan sellaisten seikkojen määrittämistä, kuten EU:hun tuotujen tekstiilituotteiden alkuperämerkinnät, joiden mukaan merkinnästä olisi käytävä ilmi lopputuotteen valmistajan lisäksi myös sen valmistamisessa käytettyjen tuontitekstiilituotteiden alkuperämaa, kuten jo tehdään Kanadassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa. Yleisesti mietinnössä ehdotetaan, että merkinnöissä olisi annettava mahdollisimman paljon tietoa tuotteen koostumuksesta ja että meidän on vaadittava komissiota tutkimaan, ovatko tuontituotteet koostumuksensa vuoksi haitallisia ihmisten terveydelle, kuluttajansuojan parantamiseksi. Samalla mietinnössä kuitenkin ehdotetaan tuotteiden valmistajille koituvan tarpeettoman hallinnollisen taakan torjumista. Siinä esimerkiksi ehdotetaan, että tekstiilikuitujen nimet korvattaisiin helppotajuisilla kielestä riippumattomilla symboleilla, jotta kuitujen nimiä ei tarvitse kääntää useille EU-kielille. Siinä myös ehdotetaan, että tuleva asetus ei koskisi itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia mittatilaustöiden valmistajia. Vito Bonsignore Äänestin päätöslauselman puolesta, koska sen ansioina on tekstiilituotteiden nykyisen merkintäjärjestelmän yksinkertaistaminen. Siinä myös edistetään kehitystyötä ja uusien kuitujen nimien käyttöönottoa. Uudet säännöt antaisivat kuluttajille mahdollisuuden hyötyä nopeammin innovatiivisista tuotteista. Lisäksi tänään hyväksymässämme asiakirjassa rohkaistaan alkuperämerkintöjen käyttöönottoon, mikä helpottaisi kuluttajien valintoja ja edistäisi osaltaan väärien tai harhaanjohtavien alkuperäväitteiden vähentämistä. Tämän osalta kannatan tarkistusta, jossa valmistajille asetetaan vaatimus ilmoittaa merkinnöissä, jos tuotteet sisältävät muuta kuin tekstiiliä olevia eläinperäisiä osia. Tämä suojaa kuluttajia vaaralta, että nämä ostaisivat tahattomasti esimerkiksi aitoa turkista sisältäviä tuotteita, ja tarjoaa myös paremman suojan niille, jotka kärsivät allergioista. Maria Da Graça Carvalho Uskon tekstiilituotteiden merkintää koskevan sääntelykehyksen yksinkertaistamisen ja parantamisen myönteiseen vaikutukseen, erityisesti siihen, että sillä edistettäisiin kehitystyötä ja otettaisiin käyttöön uusia kuituja. Tämän vuoksi äänestän parlamentin ja komission esittämän asetuksen puolesta. Katson kuitenkin, että esittelijän esittämät tarkistukset ovat tärkeitä. Anne Delvaux Kannatin tätä mietintöä, jotta ehkäistäisiin se, että kuluttajat tahattomasti ostaisivat eläinperäisistä osista (turkiksista ja nahasta) tehtyjä tuotteita. Mietinnössä esitetään pakollista merkintää muuta kuin tekstiiliä oleville eläinperäisille osille. Merkinnöillä suojataan myös tietyiltä ongelmilta, jotka saattavat vaivata allergisia kuluttajia. Diogo Feio Asetuksella pyritään vahvistamaan säännöt tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä sekä säännöt kahden tai kolmen tekstiilikuiden sekoitteisiin sovellettavista kvantitatiivisista analyysimenetelmistä. Tämä kattaa direktiivin 96/74/EY muuttamisen asetukseksi sekä direktiivien 96/73/EY ja 73/44/ETY kumoamisen. Tavoitteena on tehdä uusien kuitujen lisäämisestä yhdenmukaistettujen kuitujen luetteloon entistä avoimempaa sekä mukauttaa lainsäädäntöä tekstiiliteollisuuden teknologiseen kehitykseen. Esittelijän uudelleen esittämät tarkistukset koskevat tekstiilien alkuperän määrittämistä, muuta kuin tekstiiliä olevia eläinperäisiä osia, uudelleentarkastelulauseketta, vaarallisia aineita koskevaa tutkimusta, kielestä riippumattomia symboleja tai koodeja kuiduille, vaatimuksia teknisen tiedoston sisällyttämisestä uuden tekstiilikuidun nimityksen lupahakemukseen, monikuituisia tekstiilituotteita, itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia mittatilaustöiden valmistajia, tekstiilisekoitteita testaavia laboratorioita sekä huopakankaiden ja -hattujen kuitukoostumuksen pakollista ilmoittamista. Äänestin mietinnön puolesta. José Manuel Fernandes Suositus toiseen käsittelyyn koskee neuvoston kantaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen hyväksymiseksi tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä. Tekstiiliala on hyvin monimutkainen, ja sen osuus jäsenvaltioiden taloudellisesta toiminnasta on merkittävä. Esittelijä on onnistunut pääsemään sopimukseen niinkin ristiriitaisista asioista kuin alkuperämerkinnät, muuta kuin tekstiiliä olevat eläinperäiset osat, vaaralliset aineet ja niin edelleen. Lisäksi hän on onnistunut sisällyttämään tekstiin uudelleentarkastelulausekkeen, jonka avulla voidaan poistaa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan esteitä. Joistakin alkuvaikeuksista huolimatta EU:n kolme toimielintä onnistuivat pääsemään yhteisymmärrykseen, mikä on hyvin tyydyttävä tulos. Neuvosto voi näin ollen hyväksyä lainsäädännön nopeasti, jotta se tulisi voimaan tammikuussa 2012. Tästä olisi suurta hyötyä kuluttajille. Olenkin tyytyväinen aikaansaatuun konsensuksen ja äänestän tämän asetuksen puolesta, jolla kumotaan neuvoston direktiivi 73/44/ETY, direktiivi 96/73/EY ja parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/121/EY. João Ferreira Asetusehdotuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja parantaa nykyistä tekstiilituotteiden merkintää koskevaa sääntelykehystä, jotta edistettäisiin kehitystyötä ja otettaisiin käyttöön uusia kuituja. Ehdotuksella helpotetaan lainsäädännön mukautusprosessia tekniseen kehitykseen muuttamalla kolme nykyistä direktiiviä yhdeksi asetukseksi. Näin vältetään pelkästään teknisten päivitysten siirtäminen lainsäädäntöön ja lyhennetään hakemuksen välittämisen ja uuden kuitunimityksen hyväksymisen välistä aikaa. Tuottajien pitkäaikaiset toiveet koskevat nimityksiä ja merkintöjä. Nykyisen sääntelykehyksen yksinkertaistaminen mahdollistaa tekstiili- ja vaatetusalan innovoinnin kannustamisen ja samalla kuluttajat pääsevät nopeammin hyötymään innovatiivisista tuotteista. Parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä tarkistuksia, jotka muun muassa koskevat alkuperämerkintää, eläinperäisten osien ilmoittamista, kielestä riippumattomia symboleja ja uudelleentarkastelulauseketta, mutta neuvosto ei hyväksynyt kaikkia. Nyt on tärkeää, että se hyväksyy eri ehdotukset, erityisesti alkuperämerkintöjä koskevat. Näistä syistä äänestimme täällä hyväksyttyjen kantojen puolesta. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Ehdotuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli yksinkertaistaa ja parantaa voimassa olevaa tekstiilituotteiden merkintöjä koskevaa lainsäädäntökehystä. Neuvotellessaan EU:n ministerineuvoston kanssa parlamentti sisällytti asetukseen uusia säännöksiä, jotka koskivat esimerkiksi vaatimusta ilmoittaa tekstiilituotteiden eläinperäisistä osista ja toteuttaa tutkimus sen määrittämiseksi, onko allergisten reaktioiden ja tekstiilituotteissa käytettävien kemikaalien välillä syy-seuraus-yhteys. Eläinperäiset osat on merkittävä selvästi, jotta estetään se, että kuluttajat tai allergioista kärsivät tahattomasti ostaisivat aitoa turkista sisältäviä tuotteita, vaikka eivät sitä halua. Komission on toimitettava 30. syyskuuta 2013 mennessä tutkimus sen määrittämiseksi, onko allergisten reaktioiden ja tekstiilituotteissa käytettyjen kemikaalien tai seosten välillä syy-yhteys. Tutkimuksen perusteella komissio esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia. EU:n ministerineuvoston olisi hyväksyttävä asetus nopeasti, ja se tulee voimaan 20 päivän kuluttua sen julkaisemisesta. Tekstiin sisältyy myös kahden ja puolen vuoden siirtymäkausi merkintöjä koskevien sääntöjen sekä muuta kuin tekstiiliä olevien eläinperäisten osien merkintöjen osalta. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Yhdenmukaistettujen alkuperämerkintöjä koskevien sääntöjen puute asettaa EU:n epäedulliseen asemaan ja vie eurooppalaisilta tuottajilta mahdollisuuden hyötyä unionin alueella tuottamiseen liitettävistä eduista valmistaessaan kulutustavaroita, joiden osalta alkuperämaalla on vaikutusta ostopäätökseen. Kuluttajilta puolestaan puuttuu mahdollisuus saada tietoa tuotteiden alkuperästä. Alkuperämerkinnät helpottavat kuluttajien valintoja ja osaltaan vähentävät vääriä, epätarkkoja tai harhaanjohtavia alkuperämerkintöjä. Tarkistuksella otetaan käyttöön velvoite merkitä muuta kuin tekstiiliä olevat eläinperäiset osat tekstiilituotteissa. On korostettava, että turkista käytetään usein suhteellisen edullisten asusteiden koristeena, jotka tuodaan usein Aasiasta. Jäsenvaltioiden poikkeavista säännöksistä tai käytännöistä seuraavien mahdollisten esteiden poistamiseksi sisämarkkinoiden moitteettomalta toiminnalta sekä sähköisen kaupankäynnin kehityksen ja tekstiilituotteiden markkinoiden uusien haasteiden tasalla pysymiseksi on tarpeen tarkastella tekstiilien merkintöjä koskevien muiden näkökohtien yhdenmukaistamista ja standardointia, jotta helpotettaisiin tekstiilituotteiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla ja saataisiin aikaan yhdenmukainen ja korkeatasoinen kuluttajansuoja kaikkialla EU:ssa. Lorenzo Fontana Menettely sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa oli käännekohta Toine Mandersin ehdotukselle, koska siellä päätettiin, että on tehtävä pakolliseksi sisällyttää tuotteen koko koostumus joidenkin osien sijaan. Ryhmänne kuitenkin mainitsi tarpeen turvata tekstiiliteollisuus ja Made in -merkintä, mutta neuvotteluissa neuvoston kanssa tähän ei saatu mitään vastausta. On kuitenkin tukemisen arvoisia osatekijöitä, kuten materiaalien rekisteröinnin nopeuttaminen. Koska minusta Made in -merkinnän turvaaminen on ensisijaista, en voi äänestää ehdotuksen puolesta, ja päätin äänestää tyhjää. Sylvie Guillaume Äänestin tekstiilituotteisiin sovellettavia säännöksiä koskevan Mandersin mietinnön puolesta. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että parlamentti tässä toisessa käsittelyssä toimitetussa äänestyksessä sisällytti lukuisia tarkistuksia neuvoston vastustuksesta huolimatta. On tärkeää, että kuluttajat voivat tehdä hankintoja täysin tietoisina tosiseikoista ja etteivät he osta tahattomasti nahkaa tai turkista, kuten erityisesti tapauksissa, joissa turkista käytetään halpojen vaatteiden koristeena. Lisäksi tekstissä korostetaan tekstiilituotteiden jäljitettävyyden tarvetta, ja komissio tilaa tutkimuksen synteettisten kuitujen tai väriaineiden kaltaisten tuotteiden mahdollisista terveyshaitoista. Małgorzata Handzlik Euroopan parlamentin hyväksymä päätöslauselma tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista selosteista ja merkinnöistä on erityisen merkittävä Euroopan unionin tekstiilialalle. Se antaa mahdollisuuden saattaa markkinoille entistä nopeammin uusia kuituja, mikä auttaa erityisesti innovatiivisia tekstiiliyrityksiä tutkimustensa ja kehittämisensä käytännön soveltamisessa. Päätöslauselman aiheesta keskusteltiin pitkään Euroopan parlamentin ja neuvoston. Parlamentti vaati uusia osatekijöitä asetusta laajentamaan, erityisesti alkuperämerkintää ja eläinperäisten kuitujen merkintää sekä entistä tiukempia vaatimuksia tekstiilien tuotannossa käytettävien haitallisten aineiden osalta. Parlamentti onnistui vakuuttamaan neuvoston siitä, että eläinperäisen kuidut on tärkeää merkitä selkeästi. Säännös on hyvin hyödyllinen, erityisesti nahka-allergisille kuluttajille ja kuluttajille, jotka ideologisista syistä eivät halua ostaa tekstiilejä, jotka sisältävät eläinperäisiä osia. Toivon, että onnistumme lähitulevaisuudessa pääsemään yhteisymmärrykseen myös alkuperämerkinnöistä. Asia on ollut vailla ratkaisua jo liian kauan. Minusta eurooppalaiset yrittäjät ja kuluttajat hyötyvät selkeästi esitetyistä periaatteista. Juozas Imbrasas Kannatan tätä asiakirjaa, koska siinä ehdotetaan sääntöjä muuta kuin tekstiiliä olevien eläinperäisten osien käyttämisestä tietyissä tuotteissa sekä tuotteiden alkuperän tarkasta merkitsemisestä. Asetuksen on ennen kaikkea sisällettävä säännökset muuta kuin tekstiiliä olevien eläinperäisten osien merkinnöistä tekstiilituotteissa, jotta kuluttajat voivat tehdä valintoja saamiensa tietojen perusteella. Selosteet ja merkinnät eivät saa olla harhaanjohtavia ja ne on esitettävä siten, että kuluttajien on helppo ymmärtää, mihin tuotteen osiin niillä viitataan. Eija-Riitta Korhola kirjallinen. - (FI) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että viimein saimme parlamentin osalta päätökseen säädöksen tekstiilimerkinnöistä erittäin varteenotettavin parannusehdotuksin, jotka myös neuvosto on valmis hyväksymään ja toteuttamaan. Valiokuntatyössä asetuksen työstäminen sai välillä kovin kunnianhimoisia piirteitä, joista onneksi osasta luovuimme. On selkeä parannus, että tuotteisiin tulee vastedes merkitä selkeästi eläinperäiset ainekset, jo kansanterveydellisistä syistäkin, sillä monille allergikoille esimerkiksi turkis on terveydellinen riski. Vaikka osa tuotteiden valmistajista vastusti tätä aloitetta vedoten jo olemassa oleviin säädöksiin eläinperäisten ainesosien merkintävaatimuksista, on nyt tehty parannus konkreettinen osoitus EU:n kuluttajalähtöisestä ajattelusta. Sen sijaan pakollinen alkuperämerkintä tuotteille kolmansista maista olisi ollut tehoton ja kallis sellaisenaan toteuttaa. On vaikea suoralta kädeltä arvioida tällaisen vaatimuksen tuomaa lisäarvoa kuluttajalle, varsinkin kun globaalissa maailmassa tuotteet on harvoin valmistettu ja peräisin vain yhdestä maasta. Siksi on tärkeää, että komissio nyt tekee asiasta tutkimuksen ja että asian käytännön toteuttaminen punnitaan tarkkaan. Samassa yhteydessä on myös luonnollista, että tuotemerkintöjen yhdennettävyyttä ja uudistamista arvioidaan kokonaisvaltaisesti, nyt sovitun mukaisesti. David Martin kirjallinen. - (EN) Olen tyytyväinen komission ehdotukseen, koska sillä yksinkertaistetaan nykyistä sääntelykehystä ja mahdollisesti rohkaistaan tekstiili- ja vaatetusalan innovointiin. Samalla kuitujen käyttäjät ja kuluttajat pääsevät nopeammin hyötymään innovatiivisista tuotteista. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Tekstiilituotteiden merkintöjä koskevat uudet säännöt ovat hyvin tärkeitä, jotta voidaan ehkäistä ongelmia, joita syntyy, jos kuluttajilla ei ole tarpeeksi tietoa. Eläinperäiset osat on merkittävä selvästi, jotta estetään se, että kuluttajat tai allergioista kärsivät tahattomasti ostaisivat aitoa turkista sisältäviä tuotteita, vaikka eivät sitä halua. Ehdotuksen alkuperäisenä tarkoituksena on yksinkertaistaa ja parantaa voimassa olevaa tekstiilituotteiden merkintöjä koskevaa lainsäädäntökehystä. Neuvoteltaessa EU:n ministerineuvoston kanssa oli tärkeää sisällyttää asetukseen uusia säännöksiä, kuten esimerkiksi vaatimusta ilmoittaa tekstiilituotteiden eläinperäisistä osista ja toteuttaa tutkimus sen määrittämiseksi, onko allergisten reaktioiden ja tekstiilituotteissa käytettävien kemikaalien tai seosten välillä syy-yhteys. Alexander Mirsky Toine Mandersin mietinnöllä pyritään auttamaan tekstiilituotteiden ostajia. Siinä ehdotetaan uusia tekstiilien merkintöjä koskevia sääntöjä, joilla autetaan kuluttajia välttämään se riski, että ostaisivat aitoa turkista tai nahkaa sisältäviä tuotteita. Äänestin mietinnön puolesta. Andreas Mölzer kirjallinen. - (DE) Kuluttajien tietoisuus ostamistaan tuotteista kasvaa jatkuvasti. Suurimmalle osalle ihmisistä tuotteiden alkuperällä on suuri merkitys heidän tehdessään päätöksiä siitä, mitä haluavat rahoillaan ostaa. Tekstiilialalla tarvitaan paljon enemmän tietoja, jotta kuluttajat tietävät, mistä esimerkiksi heidän ostamansa neuleet, jakut ja housut ovat peräisin ja mistä materiaalista ne on tehty. Nykytilanteessa merkintävaatimukset ovat täysin riittämättömiä. Tarvitaan selkeät merkinnät siitä, onko asusteisiin käytetty eläinperäisiä tuotteita, erityisesti turkiksia ja turkiskoristeita. Äänestin mietinnön puolesta, koska se koskee kansalaisten kipeästi tarvitsemien yksityiskohtaisten tietojen tarjoamista. Heillä on oikeus tietää, mistä tekstiilit tulevat ja mistä materiaalista ne on tehty. Claudio Morganti Valitettavasti tänään tarkasteltava teksti on hyvin erilainen kuin se, jonka parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä. Merkittävä ero on se, ettei mietinnössä viitata alkuperämerkintöjen sisällyttämiseen tekstiilituotteiden merkintöihin. Neuvosto vastusti ajatusta voimakkaasti, ja on vaikea ymmärtää sen syytä. Eikö kuluttajilla ole oikeus saada tietää, mistä heidän käyttämänsä vaatteet tulevat? Alkuperämerkintä olisi varmasti tarjonnut takeet tuotteen laadusta ja turvallisuudesta. Olen hyvin hämmentynyt siitä, että vain kaksi jäsenvaltiota, Italia ja Liettua, vaativat neuvostossa alkuperämerkintöjen sisällyttämistä, ja mietin, mitä etua muille EU:n jäsenvaltioille on siitä, että ne eivät suojele omia yrityksiään tällä tavalla, sillä nyt ne jäävät yhä alttiimmiksi epäreilun kilpailun ja väärennösten aiheuttamille ongelmille. Valitettavasti parlamentti taipui neuvoston lyhytnäköiseen päätökseen olla tukematta kovasti kaivattua alkuperämerkintää, joten katson, että minun on äänestettävä mietintöä vastaan. Maria do Céu Patrão Neves Mietintö on suositus toiseen käsittelyyn neuvoston kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen hyväksymiseksi tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä. Neuvosto hylkäsi kaikki parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittämät keskeiset tarkistukset, sillä se katsoi, etteivät ne sovi yhteen tavoitteena olleen yksinkertaistamisen kanssa. Tärkeimmät parlamentin ehdottamat tarkistukset, jotka esitettiin uudelleen mietinnössä, jonka puolesta äänestin, koskevat asioita, joiden katson olevan äärimmäisen tärkeitä Euroopan markkinoille. Näistä haluan korostaa alkuperämerkintää sekä kolmansista maista tuotavien tekstiilituotteiden alkuperämaan merkitsemistä. Nykyinen alkuperämerkintöjä koskevien yhdenmukaisten sääntöjen puuttuminen saattaa EU:n epäedulliseen asemaan Kanadan, Kiinan, Japanin ja Yhdysvaltojen kaltaisiin tärkeimpiin kauppakumppaneihin nähden, jotka vaativat alkuperämerkintää tuontitavaroihin. Alkuperämerkinnät helpottavat kuluttajien valintoja ja osaltaan vähentävät vääriä, epätarkkoja tai harhaanjohtavia alkuperämerkintöjä. Paulo Rangel Parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä 63 tarkistusta komissio ehdotukseen tekstiilien nimityksiä ja niitä vastaavia tekstiilituotteiden merkintöjä koskevasta asetuksesta. Jotkut tarkistuksista olivat teknisiä, kun taas toiset koskivat asiasisältöä, esimerkiksi alkuperämerkintää, eläinperäisten osien ilmoittamista, kielestä riippumattomia symboleja ja uudelleentarkastelulauseketta. Neuvosto hyväksyi suurelta osin tekniset tarkistukset, mutta hylkäsi kannassaan kaikki parlamentin esittämät keskeiset tarkistukset. Suurin osa näistä tarkistuksista esitettiin nyt uudestaan, koska pidetään tärkeänä, että neuvosto tunnustaa niiden tarkoituksenmukaisuuden ja tarkastelee niitä asianmukaisesti. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Ensimmäisessä käsittelyssä 18. toukokuuta 2010 hyväksymässään kannassa Euroopan parlamentti hyväksyi hyvin suurella enemmistöllä 63 tarkistusta. Useimmat olivat teknisiä tarkistuksia, joiden tarkoituksena oli yhdenmukaistaa teksti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja tavaroiden kaupan pitämistä koskevan uuden lainsäädäntökehyksen kanssa. Parlamentti hyväksyi myös keskeisiä tarkistuksia, jotka muun muassa koskevat alkuperämerkintää, eläinperäisten osien ilmoittamista, kielestä riippumattomia symboleita tai koodeja ja uudelleentarkastelulauseketta. Olga Sehnalová (CS) Kannatin mietintöä, koska se on askel kohti entistä parempaa kuluttajansuojaa ja siinä korostetaan tekstiilituotteiden laatua. On kuitenkin harmillista, että emme onnistuneet saamaan läpi vaatimusta alkuperämaan merkitsemisestä, sillä se on yksi tieto, joka lisää kuluttajan valinnanvaraa ja voisi vähentää erilaisia epätarkkoja ja harhaanjohtavia alkuperäviittauksia. Yhdenmukaistettujen sääntöjen puute tällä alalla estää myös eurooppalaisia tuottajia hyödyntämästä tuotantoa EU:ssa. Uskon komission jatkavan ponnistelujaan hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi asiassa. Laurence J.A.J. Stassen Arvoisa puhemies, Alankomaiden vapauspuolue äänestää Euroopan parlamentin suositusta vastaan. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa pyrittiin muodollisuuksien yksinkertaistamiseen, jotta uusi tekstiilikuituja olisi helpompi ottaa käyttöön. Euroopan parlamentti lisäsi vaatimuksen, jonka mukaan yritysten on tulevaisuudessa ilmoitettava mistä tekstiilituotteet ovat peräisin niin sanotulla alkuperämerkinnällä. Emme kannata parlamentin tätä koskevaa kantaa. Kuluttajille on hyötyä siitä, että merkinnöissä on tietoja terveyshaitoista tai tuotteiden mahdollisesti aiheuttamista allergisista reaktioista. Alkuperämaan merkintä on hyödytöntä EU:n saivartelua. Tuotteen alkuperä ei luonnollisesti kerro meille mitään tuotteen tuotantoprosessista tai laadusta eikä se lisää kuluttajansuojaa. Vaikka alkuperämaa ilmoitettaisiin, tuotantoprosessin muut vaiheet voivat tapahtua muualla. Made in -merkintä pelkästään luo valheellisen selkeyden tunteen kuluttajalle, mutta todellisuudessa siitä seuraa lisäkustannuksia ja byrokratiaa. Yrityksiin kohdistuu ylimääräisiä hallinnollisia ongelmia, merkintöjen tarkistaminen edellyttää lisää tullimuodollisuuksia ja viime kädessä tuotteiden maahantuonti kallistuu. Alankomaiden vapauspuolueen edustajat äänestävät tämän vuoksi suositusta vastaan. Catherine Stihler kirjallinen. - (EN) Äänestin alkuperämerkinnän ja turkisten merkintöjen puolesta ja olen tyytyväinen tähän säädökseen. Marc Tarabella Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä tehtyyn sopimukseen tekstiilien nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden merkinnöistä, joka on hyvin monimutkainen asia. Kuluttajille on tarjottava täsmällistä tietoa muuta kuin tekstiiliä olevista eläinperäisistä osista tuotteissa, kuten turkiksista, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. Korostan myös, että komission on tutkittava hyvin huolellisesti sosiaalisia merkintöjä. Minusta kuluttajille on tiedotettava sosiaalisista oloista, joissa tekstiilituote on valmistettu, jotta he kantaisivat suurempaa vastuuta tekstiiliteollisuuden työntekijöiden työoloista. Meidän ei tietenkään pidä sisällyttää merkintöihin liikaa tietoja, mutta sosiaaliset merkinnät voisivat mahdollistaa työolojen pysyvät muutokset Euroopan unionissa ja kaikkialla maailmassa kuluttajien omaksuessa kansalaisperustaisen lähestymistavan tehdessään hankintoja. Marianne Thyssen Sopimuksella, joka tänään hyväksyttiin kahden vuoden tiiviiden neuvottelujen jälkeen, yksinkertaistetaan uusien kuitujen markkinoille saattamista ja parannetaan kuluttajansuojaa sisämarkkinoilla selkeiden, näkyvien ja helposti luettavien tekstiilien merkintöjen ansiosta. Lisäksi Euroopan parlamentin onnistui merkitä selkeä leimansa tähän asetukseen. Tekstiilituotteissa, jotka sisältävät muuta kuin tekstiiliä olevia eläinperäisiä osia, kuten turkista tai nahkaa, on tulevaisuudessa esitettävä tämä selkeästi merkinnöissä. Osoittautui mahdolliseksi myös täyttää parlamentin selkeä pyyntö, joka koski lisätutkimuksia kielestä riippumattomien symbolien käytöstä vaatteiden merkinnöissä sekä allergisten reaktioiden ja tekstiileissä käytettävien kemiallisten aineiden mahdollisista yhteyksistä. On merkittävä askel eteenpäin, että parlamentti pyysi komissiota tarvittaessa ja perusteellisen tutkimuksen jälkeen esittämään vuonna 2013 tekstiilituotteiden jäljitettävyyttä koskevia lainsäädäntöehdotuksia, ja tähän suostuttiin. Näistä syistä äänestin tämän sopimuksen puolesta, jonka parlamentti onnistui saamaan aikaan neuvoston kanssa toisessa käsittelyssä. Niki Tzavela kirjallinen. - (EL) Mitä tulee Mandersin suositukseen tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden merkinnöistä, äänestin poliittisten ryhmien kompromissiratkaisun puolesta, koska kannatan kolmansista maista tuotavien tekstiilituotteiden pakollisia alkuperämerkintöjä koskevaa järjestelmää. Katson myös, että tällä voidaan edistää tasapuolista kilpailua EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla. Viktor Uspaskich kirjallinen. - (LT) Liettuan tekstiili- ja vaatetusala on yksi Euroopan erikoistuneimmista. Alalla on tuhat yritystä ja se työllistää 40 000 henkilöä. Minulle ja liettualaisten enemmistölle on siis tärkeää, että tässä mietinnössä mainituilla tekstiilituotteiden merkintöjä koskevilla uusilla säännöillä autetaan suojelemaan tekstiilialamme mainetta. Toivottavasti uudella lainsäädännöllä yksinkertaistetaan nykyisiä merkintöjä koskevia sääntöjä. Lisäksi tarvitaan luotettavia kemiallisia testejä, joilla vahvistetaan, että tuotetut tekstiilit täyttävät hygienia- ja ympäristövaatimukset. Eurooppalaisilla kuluttajilla on oikeus tietää, mitä ostavat. Eläinperäisten tuotteiden käyttö on esitettävä selvästi tekstiilituotteen merkinnässä. Uusien tekstiilien merkintöjä koskevien sääntöjen on autettava estämään se, että kuluttajat tahattomasti ostaisivat aidosta turkiksesta tai nahasta valmistettuja tekstiilituotteita. Liettuan tekstiili- ja vaatetusalan kohtalo on tiiviisti sidoksissa EU:hun, sillä 84 prosenttia liettualaista tekstiileistä viedään EU:hun. Monet eivät tiedä, että liettualaiset tekstiilinvalmistajat ompelevat univormuja eri poliisijoukoille ja armeijoille kaikkialla Euroopassa, myös Natolle. Tämän vuoksi niin Liettuan kuin Euroopan edun mukaista olisi lisätä ponnisteluja laadunvalvonnan ja avoimuuden parantamiseksi. Derek Vaughan kirjallinen. - (EN) Tämänpäiväisen merkintöjä koskevan äänestyksen jälkeen kuluttajilla ei enää ole sitä vaaraa, että ostaisivat erehdyksessä aitoa nahkaa tai turkista sisältäviä tekstiilituotteita. Minusta kuluttajilla on oikeus tietää, mistä heidän ostamansa tuotteet on tehty, ja mietinnöllä varmistetaan se, että eläinperäiset materiaalit on mainittava tekstiilituotteiden merkinnöissä. Tämä on hyvä uutinen niille, jotka eivät halua ostaa aitoa turkista tai nahkaa sisältäviä tuotteita, mutta myös allergioista kärsiville. Olen pettynyt siihen, että mietinnöllä ei tehty tekstiilituotteiden alkuperämerkintöjä pakollisiksi, mutta minua ilahduttaa se, että komissio esittää arviointikertomuksen näiden asioiden tarkastelemisesta tulevaisuudessa. Angelika Werthmann Äänestin tekstiilituotteiden nimityksiä ja merkintöjä koskevan mietinnön puolesta. Ehdotettu EU:n lainsäädännön tarkistaminen koskee teknisiä seikkoja, joilla ei ole suurta poliittista vaikutusta. Siitä seuraava menettelyjen yksinkertaistaminen kuitenkin auttaa edistämään innovointia alalla. Euroopan parlamentin useiden ryhmien aikaansaamassa kompromississa tarkastellaan myös väärennöksiin Euroopan tekstiilialalla liittyviä ongelmia ja vaaditaan avoimia ja johdonmukaisia kauppasäännöksiä kuluttajansuojan varmistamiseksi. Iva Zanicchi Äänestin Toine Mandersin mietinnön puolesta. Tekstissä, josta äänestimme, ehdotetaan sekä kolmen tekstiilituotteiden koostumuksen merkintöjä koskevan direktiivin yhdistämistä yhdeksi kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavaksi EU:n asetukseksi, mutta sillä pyritään myös yksinkertaistamaan uusien kuitujen hyväksyntämenettelyä. Mandersin mietintö olisi saattanut olla kattavampi, jos se olisi sisältänyt muista kuin EU:n jäsenvaltioista tulevien tuotteiden pakollista alkuperämerkintää koskevan säännön, mutta ottaen huomioon tiettyjen aiheiden käsittelyyn liittyvät ongelmat katson, että loppujen lopuksi saatiin aikaan hyvä kompromissi lopulliseen tekstiin, josta äänestimme. Luís Paulo Alves kirjallinen. - (PT) Äänestän ehdotuksen puolesta, koska sillä muutetaan tiettyjä asetuksen (EY) N:o 1215/2009 näkökohtia siten, että sen voimassaoloaikaa jatketaan 21. joulukuuta 2015 saakka ja tehdään joitakin mukautuksia, jotka ovat seurausta Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten voimaantulosta. Koska erityisissä väliaikaisissa sopimuksissa / vakautus- ja assosiaatiosopimuksissa myönnetään Bosnia ja Hertsegovinalle myönnytyksiä samojen tuotteiden kauppaan kuin yksipuolisissa tullietuuskohteluissa, kyseiset myönnytykset on poistettava neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1215/2009. Tämä koskee "baby beef" -tuotteiden, sokerin ja sokerituotteiden, tiettyjen viinien sekä tiettyjen kalastustuotteiden tullietuuskiintiöitä. Tullietuuksien päättyminen veisi edunsaajilta selvän taloudellisen edun niiden EU:n kanssa käymässä kaupassa. Sillä voisi olla hyvin kielteisiä vaikutuksia Länsi-Balkanin maiden yleiseen taloudelliseen suorituskykyyn, mikä puolestaan vaikuttaisi negatiivisesti niiden kansallisiin uudistus- ja siirtymäprosesseihin. Lisäksi niiden talouden elpyminen voisi vaarantua vakavasti. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Euroopan unioni on myöntänyt poikkeustoimenpiteenä Länsi-Balkanin maille lähes kaikille tuotteille rajoittamattoman tullittoman pääsyn EU:n markkinoille. Näiden toimenpiteiden päätavoitteena on elvyttää Länsi-Balkanin maiden taloutta myöntämällä niille erityiskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille. Talouskehityksellä on puolestaan tarkoitus edistää koko alueen poliittista vakautta. Kyseiset tullietuudet myönnettiin 31. joulukuuta 2010 päättyväksi ajanjaksoksi. Olen samaa mieltä siitä, että tullietuuksien voimassaoloaikaa on jatkettava 31. joulukuuta 2015 saakka. Tullietuuksien lopettaminen poistaisi edunsaajilta objektiivisen taloudellisen etuuden niiden kaupassa EU:n kanssa. Sillä voisi olla kielteisiä vaikutuksia Länsi-Balkanin maiden yleiseen taloudelliseen suorituskykyyn, mikä puolestaan vaikuttaisi negatiivisesti niiden kansallisiin uudistus- ja siirtymäprosesseihin. Slavi Binev Kannatan poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden käyttöönottoa vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvien maiden ja alueiden osalta. Kaikki tietävät, että kauppa on talouskehityksen moottori, ja näillä toimenpiteillä piristetään Länsi-Balkanin talouksia. Lisäksi etuoikeutetun pääsyn Euroopan unionin markkinoille antaminen Länsi-Balkanin valtioille antaa meille mahdollisuuden rohkaista näiden talouksien entistä nopeampaa yhdentymistä Euroopan unionin talouteen. Diogo Feio Äänestämme tänään Bosnia ja Hertsegovinan, Serbian ja Montenegron tullittomuuden ja tullietuuksien kaltaisten poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden jatkamisesta vuoteen 2015. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 mukaan tullietuuskiintiöitä sovelletaan "baby beef" -tuotteisiin, sokeriin ja sokerituotteisiin, tiettyihin viineihin sekä tiettyihin kalastustuotteisiin. Voimassaolon jatkamisella pyritään tukemaan laaja-alaisessa talouskriisissä, koska tullietuuksien poistaminen vaarantaisi näiden valtioiden talouden elpymisen ja sillä voisi olla kielteisiä vaikutuksia Länsi-Balkanin maiden kansallisiin uudistus- ja siirtymäprosesseihin. José Manuel Fernandes Tässä mietinnössä käsitellään ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 muuttamisesta. Asetuksella myönnetään poikkeustoimenpiteitä EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville maille ja alueille. Länsi-Balkanin maat ovat tässä tilanteessa, ja niistä peräisin olevilla tuotteilla on poikkeuksellinen rajoittamaton tulliton pääsy EU:n markkinoille. Toimenpiteillä pyritään lieventämään kriisiä ja elvyttämään näiden valtioiden taloutta. Poikkeukselliset tullietuudet päättyivät 31. joulukuuta 2010, ja jos niitä ei jatketa, seuraukset ovat vakavia vaurauden luomisen kannalta, kun talouden elpyminen sekä kansalliset uudistus- ja siirtymäprosessit vaarantuvat. Kannatan tämän vuoksi esittelijän ehdottamia tarkistuksia sekä toimenpiteiden voimassaolon jatkamista 31. joulukuuta 2015 saakka. Asetukseen tehdään tarvittavat mukautukset Bosnia ja Hertsegovinan ja Serbian kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten voimaantulon vuoksi. João Ferreira Mietinnöllä on määrä jatkaa lähes kaikille vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleville tuotteille myönnettyä rajoittamatonta tullitonta pääsyä EU:n markkinoille. Tämän verukkeena esitetään Länsi-Balkanin talouksien elvyttäminen myöntämällä niille etuuskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille siinä uskossa, että tästä seuraava talouskasvu edistää poliittista vakautta koko alueella. Toimenpiteitä ei kuitenkaan voida tarkastella erillään Balkanin maiden, erityisesti Bosnia Hertsegovinan, Serbian ja Kosovon, nykyisestä vakavasta taloudellisesta ja sosiaalisesta kriisistä. Alueen nykyinen kriisi liittyy luonnollisesti kapitalismin laajempaan kriisiin, jota sen vaikutus pahentaa entisestään. Se on kuitenkin juurtunut syvään EU:n ja sen suurimpien voimien sekä Yhdysvaltojen edistämään asioihin sekaantumisen, hyökkäysten ja miehitysten pitkään historiaan, jossa pyritään määräämään niiden taloudellisesta ja poliittisesta ylivallasta alueella. Kosovon irrottautuminen ja EU:n asema siinä osoittavat tämän, ja kansallinen prosessi, jota kutsutaan uudistus- ja siirtymäprosessiksi, edustaa tämän imperialistisen järjestyksen nykytilaa koko alueella. Täällä tänään esitettyjä ehdotuksia on tarkasteltava, analysoitava ja tulkittava tässä valossa. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Mietinnöllä on määrä jatkaa lähes kaikille niin kutsuttuun vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleville tuotteille myönnettyä rajoittamatonta tullitonta pääsyä EU:n markkinoille. Tämän verukkeena esitetään Länsi-Balkanin talouksien elvyttäminen myöntämällä niille etuuskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille siinä uskossa, että tästä seuraava talouskasvu edistää poliittista vakautta koko alueella. Toimenpiteitä ei kuitenkaan voida tarkastella erillään Balkanin maiden, erityisesti Bosnia Hertsegovinan, Serbian ja Kosovon, nykyisestä vakavasta taloudellisesta ja sosiaalisesta kriisistä. Alueen nykyinen kriisi on osa kapitalismin laajempaa kriisiä, jota sen vaikutus pahentaa entisestään. Se on kuitenkin juurtunut syvään EU:n ja sen suurimpien voimien sekä Yhdysvaltojen edistämään asioihin sekaantumisen, hyökkäysten ja miehitysten pitkään historiaan, jossa pyritään määräämään niiden taloudellisesta ja poliittisesta ylivallasta. Kosovon irrottautuminen ja EU:n asema siinä osoittavat tämän, ja kansallinen prosessi, jota kutsutaan uudistus- ja siirtymäprosessiksi, edustaa tämän imperialistisen järjestyksen nykytilaa koko alueella. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Euroopan unioni on myöntänyt asetuksella (EY) N:o 2007/2000 poikkeustoimenpiteenä lähes kaikille vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleville tuotteille rajoittamattoman tullittoman pääsyn EU:n markkinoille. Näiden toimenpiteiden päätavoitteena on elvyttää Länsi-Balkanin maiden taloutta myöntämällä niille erityiskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille. Lisäksi talouskehitys on edistänyt koko alueen poliittista vakautta. Tullietuudet myönnettiin 31. joulukuuta 2010 asti, ja niitä sovelletaan tällä hetkellä Bosnia ja Hertsegovinaan, Serbiaan ja Kosovoon. Tullietuuksien lopettamisella voisi kuitenkin olla kielteisiä vaikutuksia Länsi-Balkanin maiden yleiseen taloudelliseen suorituskykyyn, mikä puolestaan vaikuttaisi negatiivisesti niiden kansallisiin uudistus- ja siirtymäprosesseihin. Lisäksi niiden talouden elpyminen voisi vaarantua vakavasti. Jotta kauppa ei häiriintyisi, on siis suotavaa jatkaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 soveltamista 31. joulukuuta 2015 saakka. Lorenzo Fontana Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on auttaa Länsi-Balkanin valtioiden kaltaisia maita vakautusprosessissa EU:n etuuskohtelutoimenpitein. Päätöksen tekemiseksi asetuksen voimassaolon jatkamiseksi vuoteen 2015, ottaen erityisesti huomioon Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian, vahvistan äänestäneeni puolesta. Juozas Imbrasas Olen tyytyväinen tähän merkittävään asiakirjaan, sillä Euroopan unioni on myöntänyt asetuksella (EY) N:o 2007/2000 poikkeustoimenpiteenä lähes kaikille vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleville tuotteille rajoittamattoman tullittoman pääsyn EU:n markkinoille. Näiden toimenpiteiden päätavoitteena on elvyttää Länsi-Balkanin maiden taloutta myöntämällä niille erityiskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille. Talouskehityksellä on puolestaan tarkoitus edistää koko alueen poliittista vakautta. Kyseiset tullietuudet myönnettiin 31. joulukuuta 2010 päättyväksi ajanjaksoksi, ja niitä sovelletaan tällä hetkellä Bosnia ja Hertsegovinaan, Serbiaan ja Kosovoon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/99 määritelmän mukaisesti kaikkien asetuksen (EY) N:o 1215/2009 soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta. Albaniasta, Kroatian tasavallasta, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta tai Montenegrosta peräisin oleviin tuotteisiin sovelletaan edelleen asetuksen (EY) N:o 1215/2009 säännöksiä, kun niin ilmoitetaan, tai sellaisia samassa asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä, jotka ovat edullisempia kuin Euroopan unionin ja kyseisten maiden kahdenvälisten sopimusten puitteissa annetut kaupalliset myönnytykset. Tällä ehdotuksella muutetaan tiettyjä asetuksen (EY) N:o 1215/2009 näkökohtia siten, että sen voimassaoloaikaa jatketaan 21. joulukuuta 2015 saakka ja tehdään joitakin mukautuksia, jotka ovat seurausta Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten voimaantulosta. David Martin kirjallinen. - (EN) Kannatan voimakkaasti sitä, että muutetaan tiettyjä asetuksen (EY) N:o 1215/2009 näkökohtia siten, että sen voimassaoloaikaa jatketaan 21. joulukuuta 2015 saakka ja tehdään joitakin mukautuksia, jotka ovat seurausta Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten voimaantulosta. Jean-Luc Mélenchon Mietinnössä tuetaan Euroopan unionin Balkanin maihin kohdistamaa painostusta sen omien etujen vuoksi. Siinä jopa velvoitetaan parlamentti yhteistyössä neuvoston kanssa toteuttamaan "tarvittavat" toimenpiteet, jos näiden valtioiden hallitukset eivät osoita riittävää halukkuutta vapauttaa talouksiaan. Tämä on ylimielistä imperialismia! Siksi äänestän vastaan. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) EU on myöntänyt asetuksella (EY) N:o 2007/2000 poikkeustoimenpiteenä lähes kaikille vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleville tuotteille rajoittamattoman tullittoman pääsyn EU:n markkinoille. Näiden toimenpiteiden päätavoitteena on elvyttää Länsi-Balkanin maiden taloutta myöntämällä niille erityiskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille. Tämän seurauksena syntyvän talouskehityksen on määrä edistää koko alueen poliittista vakautta. Asetuksella myönnetyt etuudet päättyivät 31. joulukuuta 2010. Ottaen huomioon nyt kokemamme talous- ja rahoituskriisin on tarpeen jatkaa näitä edellytyksiä 31. joulukuuta 2015 saakka, jotta näiden erityisedellytysten päättyminen ei johtaisi alueen talouksien taantumaan, sillä levottomalla Balkanin alueella tarvitaan hyviä taloudellisia oloja vakauden ja rauhan säilyttämiseksi. Alexander Mirsky Hyväksyessään asetuksen (EY) N:o 2007/2000 EU myönsi poikkeustoimenpiteenä lähes kaikille vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleville tuotteille rajoittamattoman tullittoman pääsyn EU:n markkinoille. Näiden toimenpiteiden päätavoitteena on elvyttää Länsi-Balkanin maiden taloutta myöntämällä niille erityiskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille. Talouskehityksellä on puolestaan tarkoitus edistää koko alueen poliittista vakautta. Tullietuuksien ei pidä päättyä, koska sillä voisi olla kielteisiä vaikutuksia Länsi-Balkanin maiden yleiseen taloudelliseen suorituskykyyn, mikä puolestaan vaikuttaisi negatiivisesti niiden kansallisiin uudistus- ja siirtymäprosesseihin. Lisäksi niiden talouden elpyminen voisi vaarantua vakavasti. Olen siis samaa mieltä esittelijän kanssa, joka kannattaa voimakkaasti sitä, että muutetaan tiettyjä asetuksen (EY) N:o 1215/2009 näkökohtia siten, että sen voimassaoloaikaa jatketaan 21. joulukuuta 2015 saakka, ja äänestin ehdotuksen puolesta. Andreas Mölzer kirjallinen. - (DE) Länsi-Balkanin maiden talouksien elvyttämiseksi niille on myönnetty erityiskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille. Tätä sovelletaan lähes kaikkiin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleviin tuotteisiin. Kyseiset tullietuudet myönnettiin 31. joulukuuta 2010 päättyväksi ajanjaksoksi, ja niitä sovelletaan tällä hetkellä Bosnia ja Hertsegovinaan, Serbiaan ja Kosovoon. Albaniasta, Kroatiasta, Makedoniasta ja Montenegrosta peräisin oleviin tuotteisiin sovelletaan edelleen etuuksia. Jos nämä etuudet lakkaavat, se vaarantaisi valtioiden tulevan talouskasvun. En äänestänyt mietinnön puolesta, koska kuten on jo selitetty, tiettyjä uuden asetuksen kohtia ei esitetä riittävän selkeästi. Maria do Céu Patrão Neves Mietinnöllä pyritään jatkamaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 voimassaoloa. Asetuksella myönnetään poikkeustoimenpiteitä EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville maille ja alueille. EU on myöntänyt asetuksella poikkeustoimenpiteenä lähes kaikille vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleville tuotteille rajoittamattoman tullittoman pääsyn EU:n markkinoille. Näiden toimenpiteiden päätavoitteena on elvyttää Länsi-Balkanin maiden taloutta myöntämällä niille erityiskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille. Minusta olisi pitänyt toteuttaa tutkimus tällaisen poikkeuksellisen pääsyn vaikutuksista sisämarkkinoihin. Kyseiset tullietuudet myönnettiin 31. joulukuuta 2010 päättyväksi ajanjaksoksi. Tullietuuksien lopettaminen poistaisi edunsaajilta objektiivisen taloudellisen etuuden niiden kaupassa EU:n kanssa. Sillä voisi olla kielteisiä vaikutuksia Länsi-Balkanin maiden yleiseen taloudelliseen suorituskykyyn, mikä puolestaan vaikuttaisi negatiivisesti niiden kansallisiin uudistus- ja siirtymäprosesseihin ja voisi vaarantaa niiden talouksien elpymisen. Äänestin tämän ehdotuksen puolesta, jolla pyritään jatkamaan toimenpiteiden voimassaoloa 31. joulukuuta 2015 saakka. Paulo Rangel EU on myöntänyt asetuksella (EY) N:o 2007/2000 poikkeustoimenpiteenä lähes kaikille vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin oleville tuotteille rajoittamattoman tullittoman pääsyn EU:n markkinoille. Näiden toimenpiteiden päätavoitteena on elvyttää Länsi-Balkanin maiden taloutta myöntämällä niille erityiskohtelu pääsyssä EU:n markkinoille. Tullietuudet, joita sovelletaan tällä hetkellä Bosnia ja Hertsegovinaan, Serbiaan ja Kosovoon, myönnettiin 31. joulukuuta 2010 asti, mutta niiden voimassaoloa olisi nyt jatkettava 21. joulukuuta 2015 saakka, jotta näiden valtioiden talouden elpymistä ei vaarannettaisi. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Vaikka lopullista äänestystä lykättiin, äänestimme useista tarkistuksista. Nämä "poikkeukselliset kaupan toimenpiteet", joita sovelletaan EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessin yhteydessä kumppaneihin Länsi-Balkanilla, ovat todellakin tullietuuksia, joilla taataan kumppanivaltioille helpompi pääsy EU:n markkinoille. Niistä on ilmoitettava Maailman kauppajärjestölle. Ohjelma päättyi vuoden 2010 lopussa, ja nyt on kyse yksinkertaisesti sen jatkamisesta. Viivästyneen komitologiapäätöksen vuoksi se on nyt jumissa. Kansainvälisen kaupan valiokunta esitti tammikuun alussa 2011 neuvostolle ehdotuksen, että se varmistaisi menettelyn vauhdittamisen, mutta ehdotukseen ei vastattu. Parlamentin oli näin ollen odotettava komitologiaa koskevan Szájerin mietinnön hyväksymistä ennen kuin asia voi edetä. Epävirallisessa kolmikantatapaamisessa ratkaistiin asia, jotta se voitaisiin hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä. Viivästyminen on aiheuttanut ongelmia joissain edunsaajavaltioissa, erityisesti Kosovossa, ja tästä on virheellisesti syytetty parlamenttia. Luís Paulo Alves kirjallinen. - (PT) Äänestän tämän ehdotuksen puolesta, koska olen samaa mieltä sen perusperiaatteen kanssa. EU on todellakin maailman laajin talous. Sen enempää Yhdysvallat kuin Kiinakaan eivät ole sitä suurempia, toisin kuin useimmiten väitetään keskusteluissa siitä, kuka on tai kenestä tulee maailmantalouden ykkönen. Erona on se, että Yhdysvalloissa ja Kiinassa markkinat ovat suuremmat ja tarjoavat siten paremmat edellytykset kilpailulle, kilpailukyvylle, uusille palveluille ja innovaatioille. Yhtenäiset sisämarkkinat ovat olennaisen tärkeät, jotta Eurooppa voi nousta johtavaan asemaan maailmantaloudessa ja erityisesti palvelualoilla ja tietotaloudessa, mutta samaan aikaan digitaalistrategia ja digitaalitalous voivat toimia keihäänkärkenä sisämarkkinoiden toteuttamisessa kaikilla taloutemme aloilla. Tämä edellyttää kykyä ottaa johtajuus laajakaistan ja internetin käytössä. Euroopassa on avauduttava uusia palveluita ja mobiililiikenteen kasvua varten, koska se luo uusia mahdollisuuksia kulttuurille ja sisällöntuottajille, televisio- ja radioyhtiöille ja julkisille palveluille laajakaistan puitteissa ja samalla on turvattava televisio- ja radiolähetystoiminalle samat mahdollisuudet kuin niillä on nykyään. Laima Liucija Andrikien kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ensimmäisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta laaditun päätöslauselman puolesta. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että yhtenäiset sisämarkkinat ovat olennaisen tärkeät, jotta Eurooppa voi nousta johtavaan asemaan maailmantaloudessa ja erityisesti palvelualoilla ja tietotaloudessa. Digitaalistrategia ja digitaalitalous voivat toimia keihäänkärkenä sisämarkkinoiden toteuttamisessa kaikilla taloutemme aloilla. Tämä edellyttää kykyä ottaa johtajuus laajakaistan ja internetin käytössä. Meidän on pyrittävä tekemään Euroopasta paras ja tehtävä se, mikä on parhaaksi Euroopalle: taajuuksia on vapautettava uusia palveluita ja mobiililiikenteen kasvua varten, on luotava perusta kulttuurille ja sisällöntuottajille, televisio- ja radioyhtiöille ja julkisille palveluille tarjottaville uusille mahdollisuuksille laajakaistan puitteissa. Ensimmäinen radiotaajuuspoliittinen ohjelma on tärkeä askel tämän rajallisen resurssin tarkoituksenmukaisen ja mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamisessa. EU:n on oltava tiennäyttäjä tässä muutosprosessissa ja luotava parhaat mahdollisuudet kilpailukykyiselle eurooppalaiselle tietotaloudelle, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat elinvoimaisuus, muutos ja innovointi. Tämän edellytyksenä on mahdollisuus käyttää internetiä ja laajakaistasovelluksia mahdollisimman suurta nopeutta ja kapasiteettia hyödyntäen. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Digitaalistrategia ja digitaalitalous ovat yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista, joilla pyritään digitaalisen kuilun umpeen kuromiseen sekä lisäämään Euroopan teollisuuden tuottavuutta, koheesiota ja kilpailukykyä sekä parantamaan EU:n kuluttajien ja yritysten pääsyä yhtenäismarkkinoille. Eurooppa on nyt jäämässä jälkeen Yhdysvalloista ja Kiinasta, jotka ovat vapauttamassa ison osan taajuuksista, jotta uusia palveluita voidaan kehittää nopeasti ja jotta niiden kansalaiset voivat käyttää internetiä matkapuhelinverkoissa. EU:n on edistettävä taajuuksien tehokasta käyttöä, jotta voidaan tyydyttää radiotaajuuksien kasvava tarve, ja langattomia laajakaistavalmiuksia on lisättävä, jotta julkiselle ja kaupalliselle sektorille taataan paremmat toimintamahdollisuudet. Meidän on päästävä digitaalisesta kahtiajaosta siten, että vuoteen 2020 mennessä kaikilla EU:n kansalaisilla on saatavilla vähintään nopeudella 30 Mbit/s toimiva laajakaistaliittymä. Tulevan radiotaajuuspolitiikan on myös taattava asianmukainen, yksinkertainen ja syrjimätön lupajärjestelmä, jolla luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkialla EU:ssa ja edistetään kilpailua. Vilija Blinkevičiūt Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä pyritään luomaan yrityksille ja yksittäisille kuluttajille mahdollisimman paljon mahdollisuuksia hyödyntää langattomia internet-, radio- ja televisiopalveluja vapauttamalla radiotaajuuksia. Tästä on Euroopan kansalaisille kahdenlaista hyötyä - nykyaikaisten viestintäkeinojen ja televiestintäverkkojen entistä helpommalla saatavuudella vähennetään edelleen olemassa olevaa EU:n kansalaisten jäämistä palvelujen ulkopuolelle erityisesti maaseudulla ja syrjäisillä alueilla ja sillä edistetään entistä aktiivisemmin EU:n taloutta, koska tällöin innovatiivisten palvelujen alan ja tietoyhteiskunnan kehittämisedellytykset olisivat vahvemmat. Euroopassa on asetettu tavoite, jonka mukaan on taattava, että vuoteen 2013 mennessä kaikilla EU:n kansalaisilla on mahdollisuus käyttää laajakaistaa, ja langaton teknologia on tähän sopivin keino, joka edellyttää vähiten investointeja. Vito Bonsignore Onnittelen jäsen Hökmark näin ajankohtaisen mietinnön laatimisesta radiotaajuuspoliittisesta ohjelmasta. Äänestin sen puolesta, sillä kannatan voimakkaasti kaikkia toimenpiteitä, joilla pyritään tukemaan ja toteuttamaan yhtenäiset sisämarkkinat. Euroopassa on omaksuttava edistyneitä järjestelmiä laajakaistan ja internetin käyttöön, jotka ovat kaikkien saatavilla ja ulottuvat myös maaseudulle ja syrjäisille alueille, kuten digitaalistrategiassa edellytetään. Samalla on tärkeää varmistaa yksityishenkilöiden, tuottajien, käyttäjien ja julkisten viranomaisten turvallisuus. Lisäksi kuituoptiikan korkeat kustannukset ja käyttäjien lisääntyvä nopeita yhteyksiä koskeva kysyntä merkitsevät, että teknologisia puitteita on tarkistettava niin lainsäädännölliseltä kuin operatiiviselta kannalta. Tämän vuoksi on valmisteltava monivuotisia radiotaajuuksia koskevia lainsäädäntöohjelmia strategisen suunnittelun toteuttamiseksi ja kasvavaan laajakaistakysyntään vastaamiseksi, varsinkin kun virallisten arvioiden mukaan tietoliikenteen määrä kaksinkertaistuu vuosittain vuoteen 2013 asti. Jan Březina Digitaalistrategiassa asetettuja tavoitteita, joiden mukaan laajakaistan on oltava kaikkien Euroopan kansalaisten ulottuvilla vuoteen 2013 mennessä ja vuoteen 2020 mennessä kaikilla on oltava mahdollisuus hankkia siirtonopeudeltaan vähintään 30 Mbit/s laajakaistaliittymä (Euroopan talouksissa joka toisessa on oltava jopa 100 Mbit/s liittymä), on pidettävä vähimmäisvaatimuksina, ja taajuuspolitiikan kunnianhimoisilla tavoitteilla on myötävaikutettava siihen, että Euroopan laajakaistan kapasiteetit ja nopeudet ovat maailman suurimmat Tämä liittyy ajatukseen, jonka mukaan langaton laajakaista on välttämätön, jotta varmistetaan, että uudet ja innovatiiviset palvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Kannatan täysin komission esittämää määräaikaa, jonka mukaan taajuusalue 800 MHz on oltava sähköisten viestintäpalveluiden käytettävissä 1. tammikuuta 2013 mennessä. Poikkeuksiin olisi suostuttava ainoastaan puhtaasti teknisistä syistä, mutta samalla on otettava huomioon turvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyvät erityistarpeet. Muut taajuuskaistat olisi vapautettava komission ehdotuksen mukaisesti 1. tammikuuta 2012 mennessä. Minusta meidän on ponnisteltava sen puolesta, että mobiilipalveluille jaetaan enemmän taajuuksia, ja vähimmäistavoitteeksi olisi asetettava 1 200 MHz. On vahvistettava asianmukaiset periaatteet, jotka mahdollistavat lisätaajuuksien vapauttamisen tulevaisuudessa. Minusta on asianmukaista tarkastella myös muita hankalia kysymyksiä, kuten ennen kaikkea taajuuksien vapauttamisen kustannuksia. Cristian Silviu Buşoi Meidän on jaettava radiotaajuuksia EU:ssa entistä tehokkaammin varmistaaksemme, ettemme jää jälkeen muista teollisuusmaista edistymisessä kohti digitaalista yhteiskuntaa. Tässä mietinnössä esitetyt seikat ovat myös täysin johdonmukaisia EU:n digitaalistrategian kanssa. Niin kuluttajat kuin yritykset käyttävät yhä enemmän laajakaistainternetiä ja langatonta internetiä älypuhelinten tai kämmentietokoneiden kautta, ja tämä edellyttää nopeiden yhteyksien tarjoamista. Tämä edellyttää taajuuskaistan 800 MHz vapauttamista mahdollisimman pian mobiililaajakaistainternetin palveluille ja jopa lisää taajuuksia toiselta osakaistalta 790 MHz:n alapuolelta, jos osoittautuu, että toimenpide on tarpeen lisääntyneestä tietoliikenteestä selviytymiseksi. Ensimmäisessä radiotaajuuspoliittisessa ohjelmassa esitetyt toimenpiteet ovat tärkeitä digitaalisen kahtiajaon lieventämiseksi ja nopeiden, luotettavien televiestintäpalvelujen tarjoamiseksi maaseudulla ja syrjäisillä alueilla niiden piristämiseksi. Viimeisenä muttei vähäisimpänä näillä toimenpiteillä tuetaan innovointia ja uuden teknologian entistä laajempaa käyttöä, mikä on ehdoton edellytys Euroopan talouden kilpailukyvylle, kuten korostettiin myös sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa. Alain Cadec Äänestin jäsen Hökmarkin mietintöluonnoksen puolesta, jossa tuetaan sitä, että taajuusalueen 800 MHz on oltava sähköisten viestintäpalveluiden käytettävissä 1. tammikuuta 2013 mennessä ja asetetaan hyvin kunnianhimoisia tavoitteita, kuten että mobiilipalveluille jaetaan vähintään 1 200 MHz vuoteen 2015 mennessä. Esittelijä korostaa myös taajuuksien käytön tehokkuutta, entistä suurempaa joustavuutta innovoinnin ja investointien edistämisessä sekä tarvetta parantaa tietoja taajuuksien nykyisestä ja tulevasta käytöstä. Maria Da Graça Carvalho Ottaen huomioon Euroopan televiestintäalan ja tietotekniikan merkityksen markkinoidemme entistä suuremmalle tuottavuudelle ja kilpailukyvylle äänestän radiotaajuuspoliittisen ohjelman puolesta. Uskon, että ohjelmalla kyetään luomaan tarvittavat edellytykset menestyksekkäälle kilpailulle Kiinan ja Yhdysvaltojen uuden teknologian markkinoiden kanssa sekä Euroopan johtoaseman säilyttämiselle televiestintäalalla. Françoise Castex Äänestin tämän mietinnön puolesta, jonka avulla voidaan vastata lyhyellä aikavälillä jatkuvasti kasvavaan taajuuksia vaativan mobiili-internetin kysyntään erityisesti vapauttamalla koko 800 MHz taajuusalue, joka on vapautunut siirryttäessä digitaaliseen televisioon eri jäsenvaltioissa, sähköisille viestintäpalveluille. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä meidän on pyrittävä parantamaan koko radiotaajuuksien käyttöä tunnustamalla sen sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo. Samalla edistämme innovatiivista teknologiaa (femtocell-tukiasemat, kognitiivinen teknologia) voidaksemme vastata taajuuksien käytön kysyntään laadukkaasti. Näin edistetään unionin itse itselleen asettamia tavoitteita, myös digitaalisen kahtiajaon lieventämistä, jotta varmistetaan, että kaikilla Euroopan kansalaisilla on saatavilla laajakaista vuoteen 2015 mennessä. Nessa Childers kirjallinen. - (EN) Äänestin tarkistuksen 20 toista osaa ja tarkistuksen 69 toista osaa vastaan, koska kulttuurivaliokunnan, jonka varajäsen olen, S&D-ryhmän jäsenet suosittelivat sitä. Ioan Enciu kirjallinen. - (EN) Äänestin tänään radiotaajuuksia koskevan mietinnön puolesta. Viime kädessä tällä luodaan alalle työpaikkoja, autetaan digitaalistrategian toteuttamisessa ja edistetään langattomia taajuuksia koskevien tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2013 mennessä. Meillä on Romaniassa yksi Euroopan nopeimmista interneteistä. Tukemalla eurooppalaista laajakaistaa tällä lisätään kilpailukykyämme. On syytä panna merkille, että kansainvälisen televiestintäliiton mukaan taajuuksia on avattava ja mieluiten yhdenmukaistettava globaalilla tasolla. Me kaikki käytämme radiotaajuuksia jokapäiväisessä elämässämme radion kuuntelemisessa, matkapuhelinten käytössä, lukitsemalla automme etäältä ja käyttämällä satelliittinavigointijärjestelmiä. Mietinnöllä pyritään koordinoimaan EU:n lähestymistapaa taajuuksien hallintaan kaikkialla unionissa. On tärkeää, että jäsenvaltiot edelleen sitoutuvat kahdenväliseen ja viestintään ja neuvotteluihin kolmansien maiden kanssa unionin taajuustavoitteiden saavuttamiseksi. Edite Estrela kirjallinen. - (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä esitetään toimenpiteitä, joilla edistetään sähköisen viestinnän saattamista kaikkien, erityisesti harvaanasutuille tai syrjäisille alueille kuten maaseutualueille tai saarille sijoittautuneiden kansalaisten ja yritysten, ulottuville. Diogo Feio Radiotaajuuksien saatavuus on olennaista sen varmistamiseksi, että kaikilla Euroopan kansalaisilla, niin maaseudulla kuin kaupungeissa. on saatavilla digitaaliteknologiaa ja laajakaista, ja tämän alan kokonaisliikevaihto on noin 200 miljardia euroa. Ottaen huomioon radiotaajuuksien arvon on siis tärkeää asettaa EU:n ensisijaiset tavoitteet niiden vapauttamiselle ja käytölle. Digitaalistrategialla, digitaalisella taloudella ja tällä ensimmäisellä poliittisella ohjelmalla viideksi vuodeksi pyritään näin ollen piristämään talouttamme ja toteuttamaan sisämarkkinat kaikilta osin. Euroopan televiestintäalan on hyvin tärkeää saada takaisin globaali johtoasemansa ja saada aikaan pontta suuremmalle tuottavuudelle, koheesiolle, kilpailukyvylle ja pääsylle yhtenäismarkkinoille. Haluan tämän vuoksi onnitella esittelijää nyt aikaansaadusta tuloksesta pyrittäessä löytämään kaikkien ryhmien kesken kompromissia kunnianhimoisen ja rohkaisevan mietinnön osalta. José Manuel Fernandes Mietinnössä on kyse ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ensimmäisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta. Koska EU on maailman laajin talous, sen on seurattava kaikkia nykyaikaistamista ja teknistä innovointia koskevia prosessejaan: muuten vaarana on, että Kiinan ja Etelä-Korean kaltaiset kasvavat taloudet syrjäyttävät sen. Viimeksi mainittu on esimerkki tästä kehityksestä, sillä sen liikenteen nopeus ja laajakaistan kattavuus nostavat sen johtoasemaan. Ottaen huomioon nopeuden ja tietoliikenteen määrän jatkuvan kasvun, kun sen odotetaan kaksinkertaistuvan vuosittain vuoteen 2014 asti, digitaalistrategiassa asetetut tavoitteet on katsottava vähimmäistavoitteiksi tai ne on arvioitava uudelleen, jos EU:n on määrä vallata johtoasema Etelä-Korealta. Koska internet on tärkein väline kansalaisten parempien edellytysten, kehityksen ja tiedon luomiseksi kulttuurin kannalta, erityisesti audiovisuaalisen sisällön lähettämisen avulla, olen tyytyväinen mietinnön hyväksymiseen ja toivon, että EU:lla on johtoasema radiotaajuuksien alalla sekä kehityksen ja innovoivien ohjelmistojen luomisessa. João Ferreira Tunnustamme tarpeen suunnitella ja organisoida radiotaajuuksien käyttöä. Tämä on tehtävä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön pohjalta muistaen, että radiotaajuudet ovat julkisia hyödykkeitä, mikä on tärkeää suunniteltaessa ja parannettaessa lukuisia kansalaisille suunnattuja palveluita, myös julkisten palvelujen aloilla. Emme hyväksy sitä, että radiotaajuuksien käyttöä suunnitellaan komission asettamien suuntaviivojen perusteella siten, että radiotaajuuksilla tuetaan "Eurooppa 2020 -strategiassa ja digitaalistrategiassa määritettyjä tavoitteita ja keskeisiä toimenpiteitä", emmekä hyväksy sitä, että tämä olisi "yksi sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin sisältyvästä 50 ensisijaisesta toimesta". Nämä ovat EU:n strategioita ja politiikkaa, jotka ovat osaltaan edistäneet nyt kokemamme kriisin syntymiseen, ja niissä pysyttäytyminen pahentaa tietenkin kriisiä. Vaikka mietinnössä todetaan, että taajuudet ovat tärkeä julkinen resurssi keskeisille toimialoille ja palveluille, siinä viitoitetaan tietä kohti mahdollisuutta tehdä taajuusoikeuksilla kauppaa ja kehotetaan komissiota toteuttamaan toimenpiteitä "että jäsenvaltiot sallivat kaupankäynnin EU:ssa taajuuksien käyttöoikeuksilla". Toistan vielä, että emme hyväksy näitä suuntaviivoja ja tuomitsemme ne. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Olemme samaa mieltä tarpeesta suunnitella ja organisoida radiotaajuuksien käyttöä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön pohjalta, sillä on kyse julkisesta hyödykkeestä, joka on tärkeä palvelujen, erityisesti julkisten palvelujen parantamisessa. Emme hyväksy sitä, että määrätään komission suuntaviivoista siten, että radiotaajuuksilla tuetaan "Eurooppa 2020 -strategiassa ja digitaalistrategiassa määritettyjä tavoitteita ja keskeisiä toimenpiteitä ja - - että tämä olisi yksi sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin sisältyvästä 50 ensisijaisesta toimesta". Katsomme, että nämä strategiat ovat kapitalismin nykyiseen järjestelmäkriisiin johtanutta politiikkaa. Vaikka mietinnössä todetaan, että taajuudet ovat tärkeä julkinen resurssi keskeisille toimialoille ja palveluille, siinä viitoitetaan tietä kohti mahdollisuutta tehdä taajuusoikeuksilla kauppaa ja kehotetaan komissiota toteuttamaan toimenpiteitä "että jäsenvaltiot sallivat kaupankäynnin EU:ssa taajuuksien käyttöoikeuksilla". Emme vielä tiedä näistä ehdotuksista, emmekä ole tähän mennessä äänestäneet mietinnön puolesta. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Euroopan unioni muodostaa maailman laajimman talouden. Yhtenäiset sisämarkkinat ovat olennaisen tärkeät, jotta Eurooppa voi nousta johtavaan asemaan maailmantaloudessa ja erityisesti palvelualoilla ja tietotaloudessa. Digitaalistrategia ja digitaalitalous voivat toimia keihäänkärkenä sisämarkkinoiden toteuttamisessa kaikilla taloutemme aloilla. Tämä edellyttää kykyä ottaa johtajuus laajakaistan ja internetin käytössä. Se on keskeisen tärkeää myös, jos halutaan, että Euroopan televiestintäala nousee uudelleen johtavaan asemaan maailmanlaajuisesti, mutta olennaista on myös näyttää tietä tietotekniikan yleisessä kehityksessä sekä uusien palveluiden ja sovellusten synnyttämisessä. Se on vieläpä tärkeämpää, jotta voidaan vauhdittaa tuottavuuden parantamista ja yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn lisäämistä ja helpottaa Euroopan koko teollisuuden pääsyä sisämarkkinoille. Meidän on pyrittävä tekemään Euroopasta paras ja tehtävä, mikä on parhaaksi Euroopalle: taajuuksia on vapautettava uusia palveluita ja mobiililiikenteen kasvua varten, on luotava perusta kulttuurille ja sisällöntuottajille, televisio- ja radioyhtiöille ja julkisille palveluille tarjottaville uusille mahdollisuuksille laajakaistan puitteissa ja samalla on turvattava televisio- ja radiolähetystoiminnalle samat mahdollisuudet kuin niillä on nykyään. Louis Grech kirjallinen. - (EN) Äänestin mietinnön puolesta, koska on omaksuttava taajuuksien hallintaa, jakamista ja käyttöä koskeva uudenlainen taloudellinen ja sosiaalinen lähestymistapa. On keskityttävä erityisesti kehittämään sääntelyä, jolla varmistetaan taajuuksien käytön suurempi tehokkuus, parempi taajuuksien suunnittelu ja suoja kilpailun vastaiselta toiminnalta ja taajuuksien käyttöön liittyviltä epäsosiaalisilta toimenpiteiltä. Kuten sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa korostetaan, radiotaajuusohjelman perustaminen on keskeistä digitaalisen yhteiskunnan vahvistamiseksi ja teknologian kehittämiseksi. Katson, että komission olisi sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa taajuuksien hallinnan asianmukaiseen koordinointiin kaikkialla EU:ssa ottaen huomioon sen, että tämä julkinen hyödyke on rajallinen resurssi ja sillä on ratkaiseva merkitys kuluttajien, kansalaisten ja yritysten tukemisessa yhtenäismarkkinoilla. Mathieu Grosch (DE) Nykyaikainen yhteiskunta ja radiotaajuuksien rajallisuus tekevät strategisesta suunnittelusta ja taajuuksien käytön yhdenmukaistamisesta olennaisen tärkeitä. Tämä koskee tietenkin mobiiliviestintää ja langatonta laajakaistaviestintää, radio- ja televisiolähetyksiä sekä radioviestintää konserteissa tai teattereissa. Radiotaajuuksien lisäksi tämä koskettaa kulttuurista monimuotoisuutta ja siihen liittyy myös sen huomioiminen, mitkä tekniset vaihtoehdot ovat käytettävissä ja edullisia. Kohtuulliset kustannukset ovat huolenaihe esimerkiksi kulttuurijärjestöissä, joilla ei ole paljon rahaa eikä aina varaa ostaa uusia laitteita. Täydellistä laajakaistakattavuutta vuoteen 2013 mennessä ja nopeiden internetyhteyksien yleistä saatavuutta vuoteen 2020 mennessä koskevat tavoitteet ovat arvokkaita, mutteivät kenties täysin realistisia. Ehdotuksessa ei myöskään tarkastella raja-alueiden erityisiä ongelmia, jotka edellyttäisivät enemmän koordinointia. Roberto Gualtieri Hyväksyessään Hökmarkin mietinnön parlamentti valitsee innovoinnin. Laajakaista- ja matkapuhelinala on eurooppalaisille hyvin tärkeä ja lisäksi se mahdollistaa uudet näkymät tutkimuksessa ja kehittämisessä, aloilla, joilla Euroopan unioni voi ja sen kuuluukin pyrkiä johtoasemaan. Tämän osalta on tärkeää varmistaa, että ensimmäinen eurooppalainen radiotaajuuspoliittinen ohjelma on yhdenmukainen Eurooppa 2020 -strategiassa ja digitaalistrategiassa jo esitettyjen tavoitteiden kanssa ja yksi sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ensisijaisista toimista. EU:n on pyrittävä pääsemään eroon digitaalisesta kahtiajaosta, josta seuraa valtavia eroavuuksia Euroopassa - erityisesti kaupunkien ja maaseudun välillä - jotta taataan, että palvelut ovat yhtälailla kaikkien kansalaisten saatavilla, erityisesti ne, joihin liittyy uutta teknologiaa. Kannatan tämän vuoksi ehdotettuja kunnianhimoisia tavoitteita, laajakaistakattavuutta kaikkialle Eurooppaan vuoteen 2020 mennessä, korostaen erityisesti langattomia verkkoja. Juozas Imbrasas Olen tyytyväinen tähän asiakirjaan, koska Euroopassa on vapautettava enemmän taajuuksia langatonta laajakaistaa varten. Tämä on mahdollista toteuttaa, ja se on toteutettava, nykyiseen lähetystoimintaan puuttumatta ja turvaamalla televisio- ja radioyhtiöiden nykyisin nauttimat mahdollisuudet, tarvittaessa korvaamalla niille mahdollisesti aiheutuvat siirtokustannukset. Lähetystoiminnan ja kulttuurin on edelleen oltava luonnollinen osa langattomien palveluiden kehitystä. Eurooppa on nyt jäämässä jälkeen, kun taas Yhdysvallat ja Kiina ovat vapauttamassa ison osan taajuuksista, jotta uusia palveluita voidaan kehittää nopeasti ja jotta niiden kansalaiset voivat käyttää internetiä matkapuhelinverkoissa. Meidän on pyrittävä tekemään se, mikä on parhaaksi Euroopalle: taajuuksia on vapautettava uusia palveluita ja mobiililiikenteen kasvua varten, on avattava kulttuurille ja sisällöntuottajille, televisio- ja radioyhtiöille ja julkisille palveluille tarjottaville uusia mahdollisuuksia laajakaistan puitteissa ja samalla on turvattava televisio- ja radiolähetystoiminnalle samat mahdollisuudet kuin niillä on nykyään. Langaton laajakaista on välttämätön, jotta varmistetaan, että uudet ja innovatiiviset palvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Tuntuu ilmeiseltä, että tätä tavoitetta ei voida saavuttaa käyttämällä valokuituyhteyksiä, jonka asentaminen edellyttää huomattavia investointeja, vaan turvautumalla erilaisten saatavilla olevien langattomien teknologioiden yhdistelmään (maanpäällinen radio, kaapeli, valokuitu tai satelliitti), joka mahdollistaa laajakaistan kattavuuden laajentamisen koko unionin alueelle, myös maaseutualueille ja syrjäseuduille, sekä sen, että markkinat voivat valita tehokkaimman teknologian operaattoreille ja kansalaisille aiheutuvien kustannusten kannalta. Anneli Jäätteenmäki kirjallinen. - (FI) Teleliikenneyhteydet ovat tänä päivänä yhtä tärkeitä kuin tavalliset liikenneyhteydet. Sekä kansalaisille, että yrityksille. Niin maaseudulla, kuin kaupungeissa. Langaton internet on vaatimuksena nopeiden laajakaistayhteyksien saamiselle kaikille eurooppalaisille. Tämä edellyttää erikseen osoitettuja radiotaajuuksia häiriöttömien yhteyksien takaamiseksi. On hyvä, että uusia radiotaajuuksia vapautuu käyttöön, kun jäsenvaltiot siirtyvät analogisesta digitaaliseen televisioon. Ne pitää käyttää nyt hyödyksi. Eurooppa tarvitsee laajimman laajakaistakapasiteetin ja suurimmat nopeudet pärjätäkseen nousevia talousmahteja, kuten Kiinaa ja Intiaa, vastaan modernissa taloudessa. Tehdään töitä sen eteen, että seuraavan sukupolven Googlet ja Facebookit syntyvät Euroopassa! Krišjānis Kariņš Kannatin mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ensimmäisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta. Katson, että yhteinen radiotaajuuspolitiikka tarjoaa Euroopan unionin jäsenvaltioille uusia mahdollisuuksia tieto- ja viestintäteknologian teollisuutta. Yrittäjät puolestaan saavat mahdollisuuden tarjota uusia laadukkaita palveluja, mikä piristää yhteisen eurooppalaisen talouden kehitystä. Tehdessämme muutoksia radiotaajuuspolitiikkaan meidän on kuitenkin myös muistettava kansainväliset sopimukset eri taajuuksien vapauttamisesta kansainvälisellä tasolla. Euroopan unionin itäisten naapurivaltioiden naapurivaltioilla tulee olemaan vaikeuksia avata taajuuksia, jos naapurivaltiot eivät toimi samoin. Tämä tilanne on pidettävä mielessä, ja meidän on ennakoitava, että taajuuksien vapauttaminen tulee mahdolliseksi vain, kun Venäjän ja Valko-Venäjän kaltaiset valtiot tekevät samoin. Jäsenvaltioita ei pidä asettaa etulinjaan unionin kunnianhimoisissa tavoitteissa ottamatta huomioon paikallista todellisuutta. Eija-Riitta Korhola kirjallinen. - (FI) Arvoisa puhemies, vastasin sisämarkkinavaliokunnassa radiotaajuusohjelmaa koskevasta lausunnosta ja olen erittäin tyytyväinen nyt äänestettyyn tekstiin. Olen vahvasti peräänkuuluttanut eteenpäin katsovaa ja kunnianhimoista taajuuspolitiikkaa, joka edesauttaa uusia innovaatioita ja globaalia kilpailukykyä. Tämä on olennaista kun etsimme Euroopalle uusia väyliä talouskasvuun. Langattomat nettipalvelut, ja nimenomaisesti mobiilisektori, tarvitsevat kipeästi uusia taajuuksia, sillä älypuhelinten ja muiden vastaavien langatonta verkkoa hyödyntävien laitteiden myynti ja käyttö ovat kasvaneet rajusti viime vuosina. Taajuuksien puute ei saa olla innovaation jarru kun kehitämme uutta teknologiaa ja palveluita. Radiotaajuudet ovat niukka luonnonvara ja julkinen hyödyke, jonka osalta meidän pitää pyrkiä myös nykyistä huomattavasti tehokkaampaan käyttöön. Radiotaajuusohjelman päätavoitteita ovat laajakaistaliittymien saatavuus koko EU:n alueella vuoteen 2013 mennessä sekä nopeat nettiyhteydet vuoteen 2020 mennessä. Langattomille nettipalveluille jaettavan "digitaaliylijäämän" (eli 800 MHz alueen) lisäksi meidän on katsottava tulevaisuuteen ja kartoitettava seuraavien potentiaalisten taajuusalueiden kuten 700 MHz alueen mahdollisuuksia. Paras kapasiteetti ja suurin nopeus tarjoaisivat parhaan pohjan kilpailulle ja innovaatioille. Aasiassa ja USA:ssa kasvava tarve on jo otettu huomioon; on siis erityisen tärkeää, että EU:ssa ymmärrämme asettaa tarpeeksi kunnianhimoiset tavoitteet pitääksemme kiinni kilpailukyvystä tällä sektorilla. Agnès Le Brun Yhdellä strategian tärkeimmällä toimintalinjalla pyritään takaamaan internetin saatavuus koko EU:n alueella vuoteen 2013 mennessä ja siirtonopeudeltaan vähintään 30 Mbit/s laajakaistakattavuus vuoteen 2020 mennessä. Monet suhteellisen eristyneet maaseutu- ja saarialueet ovat riippuvaisia langattomista yhteyksistä ja matkapuhelinverkon internetistä päästäkseen nopeille laajakaistoille. Jotta he saisivat käyttöönsä katkeamattomat yhteydet, he tarvitsevat kokonaan heille osoitettuja radiotaajuuksia. Taajuuksien jakaminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan, mutta säännökset radiotaajuuksien jakamisesta käyttäjien ja operaattoreiden kesken ovat Euroopan unionin valvonnassa. Nopeiden yhteyksien saaminen kaikkien ulottuville riippuu pitkälti tästä taajuuksien jakamisesta. Äänestin radiotaajuuspolitiikkaa koskevan mietinnön puolesta, koska siinä luodaan perusta matkapuhelinverkossa käytettävän internetin yleiselle kattavuudelle. 800 MHz taajuusalue tulee 1. tammikuuta 2013 alkaen matkapuhelinverkossa käytettävän internetin käyttöön, ja tämä tarjoaa langattomille käyttäjille korkealaatuiset palvelut ja pienentää näin digitaalista kahtiajakoa. Hanke jatkuu vielä pidemmälle, kun tarjotaan uusi taajuusalue välillä 1,5-2,3 GHz vuoteen 2015 mennessä. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Radiotaajuudet palvelevat kansalaisten etua hyvin monilla aloilla jäsenvaltioissa. Tässä yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon suuri määrä kansallisia ja alueellisia erityispiirteitä. On kyseenalaista, onnistuuko EU sovittamaan yhteen nämä kansalaisten etua koskevat näkökohdat sekä erityispiirteet yhtä hyvin ja tehokkaasti kuin sen jäsenvaltiot. Tästä syystä (ja ottaen huomioon puitedirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa esitetyn toimivallan jakautumisen) vastustan kaiken kattavan taajuuksien suunnittelua ja hallintoa koskevan järjestelmän perustamista EU:n tasolle. Nuno Melo kirjallinen. - (PT) Näinä aikoina, kun uudella teknologialla on yhä suurempi merkitys, on tärkeää, että kaikilla Euroopan kansalaisilla on samat edellytykset digitaaliteknologian ja laajakaistan saatavuudessa riippumatta siitä, asuvatko maaseudulla tai kaupungissa. Digitaalistrategia, digitaalinen talous ja tämä juuri hyväksytty ensimmäinen poliittinen ohjelma viideksi vuodeksi ovat siis ratkaisevan tärkeitä sisämarkkinoiden kehittämiseksi. Tavoitteena on, että Euroopan televiestintäala saa takaisin globaalin johtoasemansa ja tehostaa tuottavuutta, koheesiota, kilpailukykyä ja pääsyä yhtenäismarkkinoille. Louis Michel Euroopan unioni muodostaa maailman laajimman talouden ja kuitenkin se on jäänyt jälkeen muista digitaalistrategian ja digitaalisen talouden kansainvälisistä toimijoista. EU:n on tehtävä aloitteita laajakaistan ja internetin käytöstä tullakseen tämän alan johtajaksi maailmassa. Langaton laajakaista on välttämätön, jotta varmistetaan, että uudet ja innovatiiviset palvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Meidän on päästävä digitaalisesta kahtiajaosta ja varmistettava, että kaikilla Euroopan kansalaisilla on saatavilla nopea laajakaista vuoteen 2020 mennessä. Langattoman laajakaistan lisäksi muun muassa älypuhelimet, taulutietokoneet ja avainkortit ovat yhä merkittävämmässä asemassa palvelujen tarjonnassa ja muiden alojen, kuten terveydenhuollon, kulttuurin ja julkishallinnon, innovoinnissa. Meidän on myös varmistettava, että uusi teknologia ja kuluttajille tarkoitetut laitteet ovat kaikkien saatavilla. Mitä tulee radiotaajuuksiin, politiikallamme on oltava realistiset mutta kunnianhimoiset tavoitteet, jotta eurooppalaiset yritykset voivat kilpailla maailmanmarkkinoilla entistä vakaammalla pohjalla. Alexander Mirsky Esittelijä Gunnar Hökmark katsoo, että on keskeisen tärkeää pitää kiinni komission esittämistä määräajoista (esimerkiksi taajuusalue 800 MHz on oltava sähköisten viestintäpalveluiden käytettävissä 1. tammikuuta 2013 mennessä). Poikkeuksiin olisi suostuttava ainoastaan puhtaasti teknisistä syistä, mutta samalla on otettava huomioon turvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyvät erityistarpeet. Taajuuskaistat, jotka komissio jo on osoittanut, olisi vapautettava komission ehdotuksen mukaisesti 1. tammikuuta 2012 mennessä. Unionin on ponnisteltava sen puolesta, että mobiilipalveluille jaetaan enemmän taajuuksia, ja vähimmäistavoitteeksi olisi asetettava 1 200 MHz. On vahvistettava asianmukaiset periaatteet, jotka mahdollistavat lisätaajuuksien vapauttamisen tulevaisuudessa. Tuen esittelijää ja äänestin tämän vuoksi mietinnön. Georgios Papanikolaou Talouden elpyminen perustuu muun muassa uuden teknologian käyttöön ja digitaaliseen talouteen. Vaikka EU on asettanut vertauskuvallisessa aloitteessaan nimeltä digitaalistrategia kunnianhimoisia tavoitteita, kuten laajakaistakattavuus kaikille EU:n kansalaisille vuoteen 2013 mennessä ja vähintään 30 Mbit/s siirtonopeus vuoteen 2010 mennessä, se on edelleen kilpailukyvyn osalta jäljessä Yhdysvalloista ja Japanista. Tämän vuoksi radiotaajuuksien laaja vapauttaminen uusien palveluiden ja nopean internetin kehittämiseksi langattomin yhteyksin, jotka tarjoavat ihmisille suuren kapasiteetin, on ensimmäinen käytännön askel. On kyse teknisestä mutta tarpeellisesta parametrista, kun pyrimme luomaan selkeän suuntauksen kohti tuottavuuden parantamista ja yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn lisäämistä ja helpottamaan Euroopan koko teollisuuden pääsyä sisämarkkinoille. Maria do Céu Patrão Neves Mietinnössä on kyse ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ensimmäisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta. Ohjelma on tärkeä askel tämän rajallisen resurssin tarkoituksenmukaisen ja mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamisessa. Taajuuspolitiikka on Euroopan digitaalistrategian ytimessä ja sen merkitys on keskeinen Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen, älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävien poliittisten tavoitteiden täytäntöönpanon kannalta. Ohjelmalla ei pyritä pelkästään luomaan kilpailukykyistä ja elinvoimaisia eurooppalaisia toimijoita langattomien laajakaistapalvelujen ja -laitteiden alalla, vaan sen tarkoituksena on myös luoda ympäristö, jossa Euroopan laajuiset palvelut voivat kukoistaa. Mobiililaajakaistan merkitys palveluiden tuottamisessa ja innovoimisessa terveydenhoidon, koulutuksen, kulttuurin ja julkishallinnon kaltaisilla aloilla kasvaa jatkuvasti. Taajuuksien yhdenmukaistaminen alentaa matkaviestinverkkojen käyttöönoton kustannuksia sekä kuluttajille tarkoitettujen mobiilipäätelaitteiden hintoja sekä lisää kilpailua ja kuluttajien valinnanvaraa. Se vähentää myös haitallisia rajatylittäviä häiriöitä. Äänestin radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisen puolesta kaikista näistä syistä. Paulo Rangel Tietoon perustuvan talouden yhteydessä viestintäverkoilla voidaan vauhdittaa sisämarkkinoiden kehitystä. Tämän vuoksi koko EU:n, myös syrjäisimmät alueet, kattava laajakaista on selkeä panostus siihen, että EU:sta luodaan yhtenäinen tiedonjakamisalue, millä edistetään sen pyrkimystä tulla huipputason digitaaliseksi taloudeksi. Äänestin siksi mietinnön puolesta. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (FR) Meille kerrottiin - ja aivan perustellusti - että radiotaajuudet ovat niukka luonnonvara. Haluan korostaa, että ne ovat myös yhteinen luonnonvara, toisin sanoen, ettei kukaan voi vaatia niiden yksinomistusta tai yksinoikeutta niihin. Kun kyseessä on niukka ja yhteinen luonnonvara, meidän on ymmärrettävä kuinka sitä nyt käytetään. Meidän on toisin sanoen toteutettava kaikkien radiotaajuuksien sidosryhmien perusteellinen selvitys, ja tämä koskee myös turvallisuusalaa ja asevoimia. Tapa, jolla radiotaajuuksia nyt käytetään, ei ole todellakaan optimaalinen. Meidän on rohkaistava sellaisen teknologian käyttöä, jonka ansiosta eri palvelut voivat jakaa taajuuksia. Emme saa myöskään unohtaa, että kaikki käyttö ei välttämättä ole luonteeltaan kaupallista eikä näin ollen välttämättä tuottoisaa - ja ajattelen nyt radiotaajuuksien käyttöä esimerkiksi kulttuuripalveluissa tai julkisissa palveluissa. Viktor Uspaskich kirjallinen. - (LT) Asia on hyvin oleellinen Liettuan kannalta. Meillä on kaikkein tihein julkisten internetyhteyksien verkko. Kotimaassani on 3,2 miljoonaa asukasta, joista 2,1 miljoonaa käyttää internetiä. Meillä on myös yksi maailman korkeimmista matkapuhelinten levinneisyysasteesta. Nämä ovat epäilemättä myönteistä kehitystä. Yhteys Eurooppaan voisi mahdollisesti taivuttaa kansainväliset yritykset perustamaan liikkeitä ja investoimaan Liettuaan. Muita mahdollisia hyötyjä ovat lääketieteelliset etädiagnoosit, älykkäät energiaverkot ja suurempi paikallisen tason poliittinen vastuu. Meidän ei kuitenkaan pidä innostua liikaa, vaan on asetettava oikeat ensisijaiset tavoitteet. Tämän mietinnön perusteella radiotaajuuspoliittisen ohjelman päätavoitteena on, että laajakaistan on oltava kaikkien Euroopan kansalaisten ulottuvilla vuoteen 2013 mennessä ja vuoteen 2020 mennessä kaikilla on oltava mahdollisuus hankkia nopea laajakaistaliittymä. Mutta entäpä ne miljoona eurooppalaista, joita uhkaa köyhyys? Liettualaisista 20 prosenttia elää köyhyydessä. Tämä on kansakunnallemme liian suuri määrä. Kotimaassani ja kaikkialla Euroopassa on perheitä, jotka taistelevat voidakseen ruokkia ja kouluttaa lapsensa, eivätkä he edes ajattele tietokoneen hankkimista, saati sitten laajakaistaa. EU:n radiotaajuuksien edistämisen ei pidä jättää Euroopan köyhimpien ihmisten tarpeita varjoonsa. Derek Vaughan kirjallinen. - (EN) Kannatin komission radiotaajuuspoliittista ohjelmaa, koska kaston, että kaikilla EU:n kansalaisilla on oltava saatavillaan nopea laajakaistayhteys vuoteen 2020 mennessä. Radiotaajuuspoliittisella ohjelmalla varmistetaan digitaalisen kahtiajaon pienentäminen, kun otetaan käyttöön toimenpiteitä entistä nopeampien yhteyksien saattamiseksi kaikkien kansalaisten ja yritysten saataville. Tästä on hyötyä erityisesti maaseudulla tai EU:n syrjäisillä alueilla asuville, joilla ei nyt ole juurikaan internetyhteyksiä. Parannettu verkko edistää osaltaan myös Euroopan digitaalisen talouden kilpailukykyä, kun pyritään luomaan innovatiivinen ja luova ympäristö, joka voi ruokkia digitaaliteknologian tulevaa edistymistä. Anna Záborská Lähetystaajuudet ovat kansallisomaisuutta. EU:n lainsäädännössä on siis kunnioitettava jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta tarkasteltaessa Euroopan yhteisiä etuja näiden taajuuksien käytössä. Toisaalta Slovakian edut ovat yhdenmukaiset toisten jäsenvaltioiden kanssa. Sekä kansalaiset että yritykset hyötyvät vapautettujen taajuuksien käytöstä korkealaatuiseen ja nopeaan tiedonsiirtoon. EU:n laajuinen koordinointi on tärkeää, sillä internetiä koskeva teknologia ei tunne rajoja, ja sen edut lisääntyvät käyttäjien lisääntymisen myötä. Tällä ehdotuksella pyrittiin aloittamaan vapautuneita taajuuksia koskevan asian ratkaiseminen mahdollisimman pian, jotta Eurooppa hyötyisi muihin suuriin talouksiin nähden. Tällä luodaan uusia työpaikkoja ja uusia palveluja ja houkutellaan Eurooppaan uusia investointeja. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin mietinnön puolesta. Euroopan parlamentin valta on Lissabonin sopimuksen ratifioinnin johdosta vahvistunut. Parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä lähes kaikilla aloilla tavallisen mukaisesti. Tämä lisää edunvalvojien kiinnostusta sen työhön. Euroopan parlamentti ja komissio ovat perussopimusten kehityksen perusteella ja avoimuuden edistämistä koskevien sitoumustensa mukaisesti sopineet, että ne perustavat Euroopan unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten yhteisen rekisterin, ja ylläpitävät sitä. Mainitut muutokset edellyttävät Euroopan parlamentin työjärjestyksen muuttamista tämän mukaisesti, ja tämä toteutetaan tässä mietinnössä. Jean-Luc Bennahmias Viime viikkoina on käyty runsaasti keskustelua lobbaajien roolista Euroopan parlamentissa. Aina siitä lähtien, kun neljää Euroopan parlamentin jäsentä syytettiin siitä, että he olivat ottaneet vastaan rahaa "vääriltä" lobbaajilta vastapalveluksena tarkistusten jättämisestä, parlamentti on pyrkinyt selventämään ja uudistamaan sääntöjä, joilla säännellään lobbaajien toimintaa parlamentissa. Eräänlainen pysyvä epäily on ympäröinyt pitkään parlamentin jäsenten suhteita edunvalvojien kanssa, minkä vuoksi lobbaajia koskeva ensimmäinen rekisteri perustettiin vuonna 1996. Nyt tätä rekisteriä, johon lobbaajien on rekisteröitävä itsensä, uudistetaan. "Vapaaehtoinen" rekisteröintiprosessi on nyt itse asiassa pakollista, koska vain rekisteröidyille lobbaajille myönnetään kulkulupa parlamentin tiloihin. Suhtaudun myönteisesti myös "lainsäädännöllisen jalanjäljen" käyttöönottoon. Ehdotus sellaisten henkilöiden nimien julkaisemisesta, joita jäsenet ovat tavanneet mietintöjä laatiessaan, on mielestäni normaali avoimuuteen tähtäävä toimenpide. On kuitenkin valitettavaa, että toisin kuin komissio, neuvosto ei ole liittynyt tähän aloitteeseen. Vilija Blinkevičiūt Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska Euroopan parlamentin työjärjestystä on muutettava Euroopan parlamentin ja komission yhteisen avoimuusrekisterin käyttöönoton seurauksena. Haluan korostaa, että Euroopan parlamentin valta on Lissabonin sopimuksen ratifioinnin johdosta vahvistunut. Parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä lähes kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Tämä lisää edunvalvojien kiinnostusta sen työhön. Edunvalvojilla on keskeinen tehtävä demokraattisen järjestelmän pohjana olevassa avoimessa ja monipuolisessa vuoropuhelussa. He ovat myös tärkeä tietolähde parlamentin jäsenille näiden hoitaessa edustajantointaan. Euroopan parlamentti ja komissio ovat perussopimusten kehityksen perusteella ja avoimuuden edistämistä koskevien sitoumustensa mukaisesti sopineet, että ne perustavat Euroopan unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten yhteisen rekisterin, ja ylläpitävät sitä. Rekisterissä kunnioitetaan erityisesti Euroopan parlamentin jäsenten oikeuksia harjoittaa edustajantointaan rajoituksitta, eikä se estä heidän äänestäjiensä pääsyä parlamentin tiloihin. Vito Bonsignore Äänestin mietinnön puolesta, koska pidän tervetulleina kaikkia toimia, joilla pyritään edistämään ja lisäämään avoimuutta parlamentin työskentelyssä. Euroopan parlamentin valta on Lissabonin sopimuksen ratifioinnin johdosta vahvistunut, ja parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä lähes kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Tämä lisää edunvalvojien kiinnostusta sen työhön. He ovat myös tärkeä tietolähde parlamentin jäsenille näiden hoitaessa edustajantointaan. Sen vuoksi suhtaudun myötämielisesti esitykseen yhteisen rekisterin perustamisesta ja ylläpitämisestä, jotta Euroopan unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvia organisaatioita ja henkilöitä voidaan valvoa. Zuzana Brzobohatá Työjärjestykseen esitetyllä muutoksella vastataan viime kuukausina paljastuneeseen korruptiotapaukseen, jossa kolme Euroopan parlamentin jäsentä otti vastaan korruptioehdotuksen tutkivilta journalisteilta. On mahdotonta hyväksyä, että Euroopan parlamentin jäseniä ei valvota julkisesti sellaisten etujen yhteydessä, joita he ajavat tehtäväänsä hoitaessaan. Emme myöskään hyväksy heihin kohdistettavaa painostusta emmekä niitä, jotka heitä painostavat. Näin ollen suhtaudun hyvin myönteisesti lobbaajia ja edunvalvontajärjestöjä koskevan yhteisen rekisterin perustamiseen. Euroopan komissio on jo ottanut käyttöön tällaisen rekisterin, ja näin ollen Euroopan parlamentti vain laajentaa sen soveltamista koskemaan myös Euroopan parlamentin jäseniä, virkamiehiä ja muuta Euroopan parlamentin henkilökuntaa. Rekisteri sisältää tietoja näiden henkilöiden ja lobbaajien välisistä yhteyksistä, ja ne julkaistaan kaikkien saataville. Vastaavanlainen järjestelmä on jo käytössä Yhdysvaltain kongressissa, ja kokemus osoittaa sen olevan järkevä korruptionvastainen väline. Olen vahvasti sitä mieltä, että rekisterin käyttöönoton laajentaminen toimii innoituksen lähteenä myös Tšekin tasavallalle. Rekisterin käyttöönotto Tšekin tasavallassa kehittäisi merkittävästi maan politiikkaa. Cristian Silviu Buşoi kirjallinen. - (RO) Yhteisen avoimuusrekisterin perustaminen on ilman muuta tärkeä edistysaskel, jota Euroopan kansalaiset ovat kovasti odottaneet. Riippumatta siitä, ovatko EU:n toimielimet valittuja vai eivät, ne tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Demokraattisessa järjestelmässä, johon EU pyrkii, on täysin luonnollista, että päätöksentekoprosessiin liittyy korkeatasoinen avoimuus. Tämä yhteinen avoimuusrekisteri helpottaa myös lobbaajia koskevia asioita ja lisäksi se tarjoaa yhden ainoan rekisteröintivälineen kahden sijaan, mikä on nykyinen tilanne. Toisaalta rekisteri ei kieltämättä ole tarkoituksenmukainen väline korruptioon liittyvän ongelman ratkaisemisessa. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että rekisterin ensisijainen tavoite on yksinomaan korruption torjunta, koska korruptiotapauksia on kuitenkin ollut hyvin vähän ja harvoin. Derek Roland Clark kirjallinen. - (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue äänesti tyhjää tästä esityksestä, mutta ei siksi, ettemme halua avoimuutta, vaan siksi, että ehdotukset ovat epätarkoituksenmukaisia, ja esityksen puolesta äänestäminen olisi merkinnyt epätarkoituksenmukaisten määräysten tukemista. Carlos Coelho Tuen tätä päätöstä, koska sillä lisätään huomattavasti avoimuutta hyväksymällä Euroopan parlamentin ja komission välinen sopimus yhteisen avoimuusrekisterin perustamisesta. Edustuksellisessa demokratiassa on tärkeää, että unioni kykenee perustamaan ja ylläpitämään vilpitöntä, avointa ja säännöllistä keskustelua kansalaisten, heidän edustajajärjestöjensä ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kun Euroopan parlamentin valta on vahvistunut Lissabonin sopimuksen myötä, avoimuuden nimissä on tullut keskeisen tärkeäksi perustaa Euroopan parlamentin ja komission välinen yhteinen rekisteri toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten. Näin ollen on tärkeää muuttaa Euroopan parlamentin työjärjestystä parlamentin jäseniin, Euroopan unionin toimielimiin ja henkilökuntaan yhteydessä olevia lobbaajia koskevan pakollisen rekisterin perustamiseksi. Tämän tiedon olisi oltava suuren yleisön saatavilla. Anne Delvaux Äänestin tämän mietinnön puolesta, jolla ehdotetaan, että eturyhmien rekisteri kattaisi kaikki eri Euroopan toimielimet. Tähän mennessä yli 1 700 järjestölle on annettu valtuudet toimia Euroopan parlamentin eturyhmänä ja Euroopan komission eturyhmäksi on valtuutettu 3 900 ryhmää. Mikäli halutaan esittää järkeviä kommentteja teknistä alaa koskevasta kysymyksestä, yleensä hankitaan tietoa ihmisiltä, jotka tietävät eniten näistä asioista. Näin on aina ollut ja näin on myös tulevaisuudessa. Lobbaajilla on hyödyllinen ja keskeinen osa lainsäädännöllisessä työssä, kunhan avoimuutta noudatetaan. Tämän mahdollistamiseksi hyväksytyssä mietinnössä laaditaan uudet säännöt ja luodaan niin kutsuttu avoimuusrekisteri, joka on yhteinen komissiolle ja parlamentille. Kansalaiset saavat siitä kattavan tietokokoelman Euroopan unionin toimielimiin yhteydessä olevista eri yhteyshenkilöistä. Tämä yhden keskitetyn rekisterin järjestelmä helpottaa sellaisten edustajien rekisteröintiä, jotka edustavat erityisiä etuja, olivatpa ne kaupallisia tai ei-kaupallisia järjestöjä. Parlamentti haluaa myös, että kaikki parlamentin jäsenten ja eturyhmien välillä jostakin erityisaiheesta järjestetyt tapaamiset mainitaan mietintöjen lopussa. Pahoittelen, että rekisteröinti ei ole pakollista, mutta erään sanonnan mukaan "Chi va piano va sano" eli "Hiljaa hyvä tulee". Edite Estrela Äänestin tämän mietinnön puolesta, joka käsittelee Euroopan parlamentin työjärjestyksen muuttamista yhteisen avoimuusrekisterin käyttöönoton seurauksena, koska avoimuusperiaatteen olisi koskettava kaikkia niitä, jotka osallistuvat päätöksentekoon ja EU:n toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoon. Diogo Feio Euroopan parlamentin ja komission välisen toimielinten sopimuksen nojalla perustetun yhteisen avoimuusrekisterin seurauksena parlamentin työjärjestystä muutetaan niin, että uusi tilanne otetaan huomioon ja että se on käyttökelpoinen parlamentin tärkeimmän oikeudellisen välineen yhteydessä. Äänestin sopimuksen tekemisen puolesta, ja samalla haluan antaa tukeni myös menettelyitä koskeville muutoksille. José Manuel Fernandes Avoimuus on kansalaisten oikeus ja se auttaa ylläpitämään Euroopan unionin toimielinten eli parlamentin, komission ja neuvoston uskottavuutta. Tämä jäsen Casinin laatima mietintö käsittelee Euroopan parlamentin työjärjestyksen muuttamisen tarvetta Euroopan parlamentin ja komission yhteisen avoimuusrekisterin käyttöönoton seurauksena. Lissabonin sopimuksen ratifioinnin seurauksena parlamentti on toinen lainsäätäjä miltei kaikilla aloilla. Näin ollen se on yhdessä komission kanssa päättänyt perustaa yhteisen rekisterin, johon liitetään kaikki sellaiset henkilöt ja järjestöt, joilla on jonkinlaista vaikutusta EU:n toimintapolitiikkojen valmisteluun ja/tai ylläpitoon, ja seurataan heidän toimintaansa. Avoimuus on siis keskeistä Euroopan toimielinten toiminnalle, ja sitä on usein pidetty liian puutteellisena. Euroopan kansalaiset vaativat erittäin suurta avoimuutta edustajiltaan teoriassa mutta ennen kaikkea käytännössä. EU:n on näytettävä esimerkkiä toimielintensä avoimuudessa, joten suhtaudun myönteisesti esittelijän esittämiin tarkistuksiin, joilla muutetaan parlamentin työjärjestystä sen päätöksen mukaisesti, jonka puheenjohtajakokous teki 18. marraskuuta 2010 pitämässään kokouksessa. João Ferreira Parlamentin työjärjestykseen ehdotetun muutoksen tavoitteena on perustaa yhteinen rekisteri Euroopan unionin toimintapolitiikkoihin laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten. Euroopan parlamentti loi ja otti käyttöön vuonna 1996 nykyisen järjestelmän, jolle esitys perustuu. Siihen aikaan se oli ensimmäinen toimielin, joka toimi näin, ja komissio asetti myöhemmin samankaltaisia tavoitteita vuonna 2008. Järjestelmää muutetaan prosessilla, jossa ei voi sivuuttaa viimeaikaisia ongelmia, joihin liittyy oletettavasti parlamenttiin kohdistunutta lobbausta. Tällä kertaa esiin tuodut argumentit ovat kuitenkin erilaisia, ja ne keskittyvät parlamentin uuteen toimivaltaan Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena. Toimielinten avoimuus, niiden toiminta ja niiden edustajien tekemien päätösten olisi oltava olennainen osa demokratiaa. Avoimuutta edistävät toimet ovat näin ollen tervetulleita ja tarpeellisia. Ei ole kuitenkaan selvää, että näin tapahtuu kaikkien näiden ehdotettujen muutosten seurauksena. Vaikka tuemmekin joitakin ehdotetuista toimista, seuraamme niiden täytäntöönpanoa, ja tavoitteenamme on arvioida niiden tulevia tuloksia. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Tämä esitys koskee EU:n toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten perustettavaa yhteistä rekisteriä. Se perustuu nykyisiin järjestelmiin, jotka parlamentti perusti ja otti käyttöön vuonna 1996 ja komissio vuonna 2008, ja sillä pyritään pureutumaan eräisiin viimeaikaisiin ongelmiin, vaikka sitä perustellaan mietinnössä Euroopan parlamentin vallalla, joka on vahvistunut Lissabonin sopimuksen voimaantulon johdosta. Eräät sen sisältämät seikat ovat myönteisiä, mutta meillä on vakavia epäilyjä muista tarkistuksista. Tuemme entistä suurempaa avoimuutta, mutta aina ei ole selvää, että se on kaikkien hyväksyttyjen tarkistusten tavoite. Aiomme seurata, miten esitys pannaan täytäntöön tulevaisuudessa. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. Euroopan parlamentin valta on Lissabonin sopimuksen ratifioinnin johdosta vahvistunut, ja se toimii nyt toisena lainsäätäjänä lähes kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Tämä lisää näin ollen lisää edunvalvojien kiinnostusta sen työhön. Edunvalvojilla on keskeinen tehtävä demokraattisen järjestelmän pohjana olevassa avoimessa ja monipuolisessa vuoropuhelussa. He ovat myös tärkeä tietolähde parlamentin jäsenille näiden hoitaessa edustajantointaan. Euroopan parlamentti ja komissio ovat perussopimusten kehityksen perusteella ja avoimuuden edistämistä koskevien sitoumustensa mukaisesti sopineet, että ne perustavat Euroopan unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten yhteisen rekisterin, ja ylläpitävät sitä. Yhtenä tärkeänä ja tarpeellisena korjaustoimena on parannettava sellaisia lobbausyrityksiä koskevia sääntöjä, jotka raportoivat lobbaustoiminnasta koituvista kustannuksista. Nykyinen lainsäädäntö antaa lobbaajille mahdollisuuden ilmoittaa paljon pienemmän määrän kustannuksia kuin heille todellisuudessa koituu. Yhtä tärkeää on avoimuus sellaisen rahoituksen yhteydessä, josta lobbaajat ja konsultointiyritykset saavat tulonsa. Lorenzo Fontana Haluan onnitella jäsen Casinia hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Äänestän hänen esityksensä puolesta. Hän esittää lobbaajia koskevan rekisterin perustamista avoimuuden lisäämiseksi Euroopan unionin toimielimissä. Toivon kuitenkin, että esimerkiksi alueellisten edustajien asema tunnustetaan asianmukaisesti. Sylvie Guillaume Kun otetaan huomioon, että eturyhmillä on kiistaton rooli Euroopan unionin toiminnassa riippumatta siitä, edustavatko ne yksityisiä tai julkisia etuja, niiden ja unionin välisissä suhteissa on tällöin noudatettava entistä suurempaa avoimuutta. Mielestäni niiden rekisteröitymisen avoimuusrekisteriin olisi oltava pakollista. Tuen erityisesti ajatusta "lainsäädännöllisestä sormenjäljestä". joka mahdollistaa sellaisten lobbaajien rekisteröinnin, jotka tapaavat parlamentin jäseniä lainsäädäntöprosessin aikana. Onkin keskeistä, että teemme kaikkemme palauttaaksemme kansalaisten luottamuksen Euroopan unionin toimintaan ja vahvistaaksemme sitä, ja rekisterin myötä toimintaan juuri tämän suuntaisesti. Juozas Imbrasas Kannatan tätä asiakirjaa, koska Euroopan unionista tehty sopimus ja erityisesti sen 11 artiklan 1 ja 2 kohta muodostavat kehyksen Euroopan unionin toimielinten ja Euroopan poliittisten johtajien välisille suhteille ja pyrkivät vahvistamaan niitä ja toisaalta myös suhteita kansalaisyhteiskunnan, EU:n kansalaisten ja edustajajärjestöjen välillä: 1. Toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla asianmukaisten kanavien kautta. 2. Toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Euroopan parlamentin valta on Lissabonin sopimuksen ratifioinnin johdosta vahvistunut, ja se toimii nyt toisena lainsäätäjänä lähes kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Näin ollen tämä lisää edunvalvojien kiinnostusta sen työhön. Edunvalvojilla on keskeinen tehtävä demokraattisen järjestelmän pohjana olevassa avoimessa ja monipuolisessa vuoropuhelussa. He ovat myös tärkeä tietolähde parlamentin jäsenille näiden hoitaessa edustajantointaan. Euroopan parlamentti ja komissio ovat perussopimusten kehityksen perusteella ja avoimuuden edistämistä koskevien sitoumustensa mukaisesti sopineet, että ne perustavat Euroopan unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten yhteisen rekisterin, ja ylläpitävät sitä. On syytä panna merkille, että rekisterissä kunnioitetaan erityisesti Euroopan parlamentin jäsenten oikeuksia harjoittaa edustajantointaan rajoituksitta, eikä se estä heidän äänestäjiensä pääsyä parlamentin tiloihin. Se ei myöskään vaikuta eri osapuolten toimivaltaan tai etuoikeuksiin eikä niiden organisatorisiin toimivaltuuksiin. David Martin kirjallinen. - (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön. Euroopan parlamentin valta on Lissabonin sopimuksen ratifioinnin johdosta vahvistunut. Parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä lähes kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Tämä lisää edunvalvojien kiinnostusta sen työhön. Edunvalvojilla on keskeinen tehtävä demokraattisen järjestelmän pohjana olevassa avoimessa ja monipuolisessa vuoropuhelussa. He ovat myös tärkeä tietolähde parlamentin jäsenille näiden hoitaessa edustajantointaan. Euroopan parlamentti ja komissio ovat perussopimusten kehityksen perusteella ja avoimuuden edistämistä koskevien sitoumustensa mukaisesti sopineet, että ne perustavat Euroopan unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten yhteisen rekisterin, ja ylläpitävät sitä. Nuno Melo Parlamentti ja komissio näyttävät hyvää esimerkkiä perustamalla yhteisen avoimuusrekisterin, jolla lobbaajille ja muille eturyhmille myönnetään valtuudet toimia sellaisina. On yhtä lailla tärkeää, että neuvosto osallistuu tähän aloitteeseen. Parlamentin jäsenille osoitettu vaatimus luetteloida lobbaajien kanssa järjestämänsä tapaamiset lainsäädäntöasioissa ja liittää nämä tiedot laatimiinsa mietintöihin on myös tärkeä askel kohti entistä suurempaa avoimuutta, jota tarvitaan tämänkaltaisessa suhteessa välttyäksemme tilanteilta, joita on aikaisemmin tullut vastaan. Louis Michel En äänestänyt jäsen Casinin yhteisen avoimuusrekisterin perustamista käsittelevän mietinnön puolesta. Katson, että tällaisen rekisterin perustaminen rikkoo sitä vapautta, josta kaikkien poliitikkojen pitäisi voida nauttia. Kaikki parlamentin jäsenet kantavat poliittista vastuuta päätöksistään ja näkökulmistaan. He ovat äänestäjiensä hyväksymiä. Alexander Mirsky kirjallinen. - (EN) Tämän rekisterin soveltamisala kattaa kaikenlaisen toiminnan, jonka harjoittamisen tavoitteena on vaikuttaa suoraan tai epäsuoraan Euroopan unionin toimielinten toimintapolitiikkojen laadintaan tai täytäntöönpanoon sekä päätöksentekoprosesseihin. Riippumatta oikeudellisesta asemastaan kaikkien järjestöjen, jotka harjoittavat rekisterin toiminta-alojen piiriin, oletetaan rekisteröityvän. Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa useat eri puolueiden edustajat korostivat sitä, että neuvoston on tärkeä osallistua järjestelmään. Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan äänestys on tärkeä edistysaskel, mutta työmme avoimuuden edistämiseksi jatkuu. Tuen Carlo Casinin mietintöä ja äänestin sen puolesta. Andreas Mölzer kirjallinen. - (DE) Euroopan parlamentin lisäksi koko Euroopan unioni kärsii valtavasta uskottavuusongelmasta. Vaikka parlamentti on vihdoin saanut aikaan sopimuksen avoimuusrekisteristä, epäilemättä viimeaikaisen lobbausskandaalin edessä rekisteri on voimaton. Kaikki yritysten tai kansainvälisten yhtiöiden nimissä tehdyn työn lisäksi on rekisteröitävä kaikki eturyhmien, kuten ammattiorganisaatioiden ja ammattiliittojen hyväksi harjoitettava lobbaus, josta on maksettu korvausta. Kansalaisilla on oikeus avoimuuteen, koska juuri heidän pakolliset panoksensa pitävät lakiperusteisia lobbaajaryhmiä yllä. Tietojen täydelliseen paljastamiseen olisi kuuluttava palkkojen lisäksi myös maksut, päivälliskutsut ja vastaavat. Kaikki nämä toimet ovat askel oikeaan suuntaan, ja olen äänestänyt tämän mietinnön puolesta. Rareş-Lucian Niculescu Yhteisen avoimuusrekisterin perustaminen ja kaikkien avoimuutta koskevien sääntöjen parantaminen ovat tarpeen, jotta voidaan lisätä kansalaisten luottamusta parlamentin toimintaan ja varmistaa riittävä avoimuus näillä toiminnan aloilla. Äänestin jäsen Casinin kummankin mietinnön puolesta, ja odotan innokkaasti mahdollisimman vahvoja esityksiä Euroopan parlamentin työryhmältä lobbaustoiminnan avoimuudesta ja sääntelystä. Maria do Céu Patrão Neves Euroopan unionista tehty sopimus muodostaa kehyksen Euroopan unionin toimielinten ja Euroopan poliittisten johtajien välisille suhteille ja pyrkii vahvistamaan niitä ja toisaalta myös suhteita kansalaisyhteiskunnan, EU:n kansalaisten ja edustajajärjestöjen välillä. Euroopan parlamentin valta on Lissabonin sopimuksen ratifioinnin johdosta vahvistunut, ja se toimii nyt toisena lainsäätäjänä lähes kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Tämä lisää edunvalvojien kiinnostusta sen työhön. Edunvalvojilla on keskeinen tehtävä demokraattisen järjestelmän pohjana olevassa avoimessa ja monipuolisessa vuoropuhelussa. He ovat myös tärkeä tietolähde parlamentin jäsenille näiden hoitaessa edustajantointaan. On kuitenkin tärkeää perustaa mekanismeja rekisteröintiä ja seurantaa varten. Tämän vuoksi äänestin tämän mietinnön puolesta, jolla muutetaan Euroopan parlamentin työjärjestystä Euroopan parlamentin ja komission yhteisen rekisterin käyttöönoton seurauksena sellaisten järjestöjen ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten, jotka osallistuvat jollakin tavoin EU:n toimintapolitiikkojen laadintaan ja täytäntöönpanoon. Phil Prendergast Tuen tätä mietintöä parlamentin ja komission toimielintenvälistä sopimusta yhteisestä avoimuusrekisteristä. Kaikkien toimijoiden, jotka pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon ja toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoon, oletetaan liittyvän yhteiseen rekisteriin, mikä tekee lobbaajia koskevasta tiedonsaannista helpompaa. Niiltä, jotka eivät rekisteröidy, evätään pitkäaikainen kulkukortti Euroopan parlamenttiin. Tämä on vasta ensimmäinen askel kohti avoimia suhteita Euroopan unionin toimielinten ja lobbaajien välillä. Rekisteröinnistä olisi tehtävä pakollista, ja neuvoston olisi myös liityttävä tähän sopimukseen mahdollisimman pian. Paulo Rangel Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä miltei kaikilla aloilla, mikä lisää lobbaajien kiinnostusta sen työhön. Tämän ja siihen avoimuuteen liittyvien etujen perusteella, jonka olisi ohjattava sidosryhmien ja unionin toimielinten välistä keskustelua, parlamentti ja komissio ovat sopineet yhteisen rekisterin perustamisesta toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten. Tätä varten on tehtävä muutoksia työjärjestykseen, ja äänestin niiden puolesta. Frédérique Ries kirjallinen. - (FR) Meidän on tehtävä työtä avoimuuden lisäämiseksi Euroopan unionin toimielinten välillä, ja tässä yhteydessä suhtaudun myönteisesti komission kanssa tehtyyn sopimukseen, jolla pyritään perustamaan yhteinen rekisteri Euroopan unionin toimielinten eturyhmistä. Haluan esittää vain yhden huomion ja todeta pahoittelevani neuvoston haluttomuutta allekirjoittaa tämä yhteinen rekisterisopimus. Onko tarpeen haikailla taaksepäin ja puolustaa edelleen avoimuuden puutetta rehellisyyden sijasta? Myös jäsenvaltioiden edustajien velvollisuus on kuitenkin taata tiedonsaanti ja avoimuus Euroopan kansalaisten kanssa tapahtuvassa kanssakäymisessä. Minulla on myös tulevaisuuden varalle toive. Mielestäni on välttämätöntä siirtyä asteittain kohti sellaista järjestelmää, josta Yhdysvaloilla on ollut kokemusta jo 65 vuotta ja joka perustuu lobbausryhmien keskeisten asiakirjojen julkaisemiseen (esimerkiksi kaikki yli 10 000 Yhdysvaltain dollarin arvoiset sopimukset kirjataan). Haluaisin sanoa vielä yhden asian niin kutsutusta lainsäädännöllisestä sormenjäljestä, joka on hyvä ajatus teoriassa mutta ei käytännössä. Syynä ei ole se, että se vaarantaisi parlamentin jäsenten riippumattomuusperiaatteen, vaan pikemmin se, että se johtaisi loputtomiin keskusteluihin parlamentin valiokunnissa siitä, miksi ja miten usein pidetään tapaamisia tiettyjen lobbaajien kanssa eikä joidenkin muiden kanssa. Päätteeksi totean, että on tärkeää kehittää tehokas ja vankka järjestelmä. Olemme vielä kaukana tavoitteestamme. Raül Romeva i Rueda On hyödyllistä kuunnella eri sidosryhmien näkemyksiä, kun Euroopan lainsäätäjä laatii ja hyväksyy jonkin lainsäädäntöasiakirjan. Voidaksemme kuitenkin määrittää näiden toimien vaikutukset meillä on oltava luettelo kaikista lobbaajista rekisterissä, joka on yhteinen kaikille toimielimille. Juuri hyväksytty teksti on ensimmäinen tärkeä toimenpide, jolla pyritään tunnistamaan erilaiset lobbaajat sekä ne rahasummat, joita he käyttävät pyrkiessään vaikuttamaan tehtäviin päätöksiin. Sitä on kehitettävä edelleen. Neuvoston olisi myös osallistuttava yhteiseen rekisteriin, jonka olisi oltava pakollinen ja jonka pitäisi toimia dynaamisena välineen päätöksentekoprosessin avoimuuden varmistamisessa. Tämä on eurooppalaisen demokratian edun mukaista. Licia Ronzulli kirjallinen. - (PT) Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella pyritään tunnistamaan ja vahvistamaan Euroopan unionin toimielinten ja Euroopan poliittisten johtajien ja toisaalta myös kansalaisyhteiskunnan, EU:n kansalaisten ja edustajajärjestöjen välisiä suhteita. Toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla. Erityisesti todettakoon, että toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Lissabonin sopimuksen ratifiointi on vahvistanut parlamentin valtaa, ja se on nyt toinen lainsäätäjä miltei kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Euroopan parlamentti ja komissio ovat perussopimusten kehityksen perusteella sopineet, että ne perustavat yhteisen rekisterin Euroopan unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden seurantaa ja valvontaa varten. On otettava huomioon nykyisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin liittyvät muutokset sekä uusien oikeuksien ja velvoitteiden laatiminen jäseniä varten, joten nyt hyväksytyssä mietinnössä kannatetaan parlamentin työjärjestyksen muuttamista. Oreste Rossi Alun perin vastustimme mietintöä, koska sillä sovellettiin samoja sääntöjä lobbaajiin kuin julkisiin elimiin, kuten EU:n alueellisiin edustajiin. Pyyntömme jälkeen mietintöä kuitenkin muutettiin. Mielestämme on oikein laatia menettelysäännöt niille, joilla on kulkulupa parlamenttiin yksityisten järjestöjen tai yritysten nimissä, ja katsomme myös, että on oikein, ettei samoja sääntöjä sovelleta kirkkoihin, poliittisiin puolueisiin, ammattiliittoihin ja julkisiin elimiin. Äänestimme tästä syystä mietinnön puolesta. Niki Tzavela Carlo Casinin mietinnössä painotetaan Euroopan parlamentin työjärjestyksen muuttamisen merkitystä yhteisen avoimuusrekisterin seurauksena. Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa vahvistetaan Euroopan unionin toimielinten avoimuuden merkitystä. Jaan näkemyksen siitä, että rekisterin perustaminen auttaa valvomaan kaikkia sellaisia organisaatioita ja ihmisiä, jotka osallistuvat Euroopan toimintapolitiikkojen laadintaan ja soveltamiseen. Derek Vaughan Annoin tukeni tämänpäiväiselle mietinnölle, jossa vaaditaan yhteisen rekisterin perustamista lobbaajia ja eturyhmiä varten. Tämä on ensimmäinen askel kohti nykyistä suurempaa avoimuutta sekä Euroopan parlamentissa että komissiossa. Avoimuusrekisteri parantaa kansalaisten mahdollisuutta saada täsmällistä tietoa siitä, mitkä järjestöt ja henkilöt ovat yhteydessä sekä Euroopan parlamentin jäseniin että komission virkamiehiin. Parlamentti on tehnyt selväksi, että tästä lähtien on pakollista rekisteröidä ne lobbaajat, jotka haluavat järjestää tapaamisia parlamentin jäsenien kanssa. Pidän rohkaisevana signaalina sitä, että myös neuvosto aikoo harkita järjestelyjä tällaisen rekisterin perustamiseksi, ja kehotan sitä toimimaan näin viipymättä. Iva Zanicchi Äänestin Carlo Casinin mietinnön puolesta. Vaikka Euroopan unionin toimielinten toiminnan avoimuus on viime aikoina tahriintunut, se on legitimiteetin edellytys ja perusasia kunnollisten ja avoimien suhteiden perustamisessa edustajajärjestöjen kanssa. Sen vuoksi katson, että Euroopan parlamentin ja komission yhteisen rekisterin perustaminen, jotta kaikki toimielinten kanssa yhteydessä olevia järjestöjä ja ihmisiä koskevat tiedot voidaan koota yhteen, keventää byrokraattisia menettelyjä yhden rekisterin ansiosta. Tämän ohella se parantaa selvästi mahdollisuuksia käydä entistä suorempaa ja avoimempaa keskustelua lobbaajien kanssa. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Se on ensimmäinen askel kohti avoimuuden lisäämistä toimielinten työskentelyssä, ja se takaa sen, että unionin julkisen hallinnon sääntöjä noudatetaan. Avoimuusrekisteri, jollaiseksi sitä kutsutaan tästä lähtien, ei ole pakollinen, mutta lobbausta harjoittavat yksittäiset ihmiset ja järjestöt ovat velvoitettuja rekisteröitymään, mikäli ne haluavat luvan päästä Euroopan parlamentin tiloihin. Rekisteröityjen yksiköiden on myös ilmoitettava tulonlähteensä ja etunsa sekä esitetyt lainsäädäntöehdotukset. Tämä lisää avoimuutta ja tarjoaa entistä kokonaisvaltaisempaa tietoa niistä yksityishenkilöistä ja järjestöistä, jotka ovat yhteydessä Euroopan parlamentin jäseniin tiettyjen asioiden tai tiettyjen ehdotusten tiimoilta. Mielestäni meidän olisi jatkettava keskusteluja neuvoston kanssa, jotta se liittyisi avoimuusrekisteriin ja tästä rekisteristä tulisi yhteinen kaikille kolmelle toimielimelle. Regina Bastos Parlamentin ja komission kesken on noin 4 600 järjestöä, jotka on valtuutettu eturyhmiksi. Lissabonin sopimuksen hyväksymisen seurauksena parlamentin valtuuksia on vahvistettu, ja se on nyt toinen lainsäätäjä miltei kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Näin ollen entistä useammat eturyhmien edustajat ovat kiinnostuneita parlamentin työskentelystä. Tämä mietintö, jonka puolesta äänestin, on seurausta toimielinten välisestä sopimuksesta, jolla luodaan yhteinen alue lobbaajien ja muiden komission ja parlamentin eturyhmien rekisteröimiseksi ja valvomiseksi. Eri toimielinten välisen yhteisen rekisterin perustamisen tavoitteena on lisätä avoimuutta, ja se tekee eron kansalaisyhteiskuntaa ja julkisia viranomaisia edustavien eri eturyhmien välille. Avoimuuden nimissä on niin ikään tärkeää perustaa järjestelmä, johon on pakollista ilmoittaa kaikki rekisteröityjen järjestöjen ja vastuussa olevien parlamentin jäsenten välillä pidettävät tapaamiset, ja niitä koskevat tiedot olisi liitettävä asiaa koskeviin mietintöihin ja suosituksiin. On yhtä lailla tärkeää, että neuvosto liittyy tähän rekisteriin. Gerard Batten, John Bufton, David Campbell Bannerman ja Derek Roland Clark kirjallinen. - (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue äänesti tyhjää tästä esityksestä, mutta ei siksi, ettemme halua avoimuutta, vaan siksi, että ehdotukset ovat epätarkoituksenmukaisia, ja esityksen puolesta äänestäminen olisi merkinnyt epätarkoituksenmukaisten määräysten tukemista. Sergio Berlato Otamme askeleen eteenpäin kohti entistä suurempaa avoimuutta perustaessamme parlamentin ja komission yhteisen rekisterin, jotta yhdestä keskitetystä rekisteristä saadaan kaikki tiedot niistä tahoista, jotka ovat yhteydessä toimielimiin. Mielestäni poliittisissa toimielimissä vallitseva avoimuus on keskeinen tekijä vilpittömän keskustelun mahdollistamiseksi kansalaisyhteiskunnassa. Sen varmistaminen, että mielipiteet ja tiedot voidaan tuoda julki ja niitä voidaan vaihtaa julkisesti unionin eri toiminta-aloilla, sekä sen takaaminen, että EU:n poliittisessa päätöksenteossa aktiivisesti mukana olevia järjestöjä ja yksittäisiä ihmisiä valvotaan, ovat tärkeitä tekijöitä instituutioiden demokraattisessa toiminnassa. Haluan kuitenkin tuoda esiin muutamia asioita, joihin suhtaudun varauksellisesti. En kannata eräiden toimijoiden jättämistä rekisterin soveltamisalan ulkopuolelle, kuten työmarkkinaosapuolet, paikalliset, alueelliset ja kunnalliset viranomaiset. Heidän jättämisensä rekisterin ulkopuolelle on perusteetonta, koska näillä toimijoilla on erityisetuja ja he toimivat aivan yhtä aktiivisesti päätöksenteossa kuin monet muut etujärjestöt. Olen myös sitä mieltä, että vaadittavaa tietoa on täsmennettävä selvemmin, jotta se ei anna aihetta vääriin tulkintoihin, kuten nykytilanteessa tapahtuu. Vilija Blinkevičiūt Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska poliittisten toimielinten avoimuus on legitimiteetin perusedellytys. Meidän on valvottava sitä, miten päätökset tehdään, mitkä ovat niiden vaikuttimet sekä miten voimavarat, toisin sanoen miten veronmaksajien rahat, kohdennetaan. Siksi lobbaamista koskevat säännöt ovat viime kädessä legitimiteettikysymys. Euroopan parlamentti ensimmäinen unionin toimielin, joka puuttui eturyhmien kasvavaan määrään unionissa, minkä vuoksi on välttämätöntä arvioida tämän kehityksen seurauksiin lainsäädäntöprosessiin. Euroopan parlamentin vaalien jälkeen parlamentin ja komission kesken perustettiin uusi työryhmä, joka hyväksyi marraskuussa 2010 sopimusluonnoksen avoimuusrekisterin perustamisesta. Uuden luonnoksen mukaan rekisteröinti ei ole pakollista, mutta vain rekisteröityjen eturyhmien edustajilla on kulkulupa Euroopan parlamentin tiloihin. Yhteisen rekisterin avulla varmistetaan kaikkien toimijoiden ryhmien mahdollisimman laaja osallistuminen, ja se helpottaa ei-kaupallisten järjestöjen työskentelyä. Mielestäni tämä yhteinen rekisteri on uusi edistysaskel kohti nykyistä suurempaa avoimuutta Euroopan unionin toimielimissä, ja se lisää myös kansalaisten uskoa toimielinten työhön. Françoise Castex Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä on tärkeää selventää asioita aikana, jolloin lobbaajien asema herättää paljon keskustelua ja Euroopan kansalaisten keskuudessa monista asioista esitetään arveluja. Pahoittelemme kuitenkin sitä, että järjestöjen rekisteröinnistä ei ole tehty pakollista, etenkin, kun rekisteröinti on tosiasiassa pakollista, jotta voi saada kulkuluvan parlamentin tiloihin. Toisaalta olemme tehneet työtä varmistaaksemme, että tämä toimenpide ei vaikuta paikallisia, alueellisia ja kunnallisia viranomaisia edustaviin virastoihin päinvastoin kuin alkuperäisessä tekstissä ehdotettiin. Katsomme, että nämä rakenteet ovat demokraattisesti valittujen elinten suora seuraus. He edustavat yleistä etua, ja sen vuoksi heidät olisi erotettava lobbaajista, jotka puolustavat yksittäisiä etuja. Tästä huolimatta rekisteri on tärkeä askel eteenpäin, koska monilla aloilla lobbaajien asemaa ympäröivä avoimuuden puute voi muodostua todelliseksi demokraattiseksi ongelmaksi. Carlos Coelho Tämä sopimus on vasta ensimmäinen askel kohti avoimuutta, vaikka se on epäilemättä tärkeä, kun se tekee tosiasiallisesti pakolliseksi kaikkien sellaisten lobbaajien rekisteröinnin, jotka haluavat pysyvän kulkuluvan parlamenttiin ja komissioon. Tämä koskee myös kaikkia sellaisia tietoja, joilla määritetään kyseessä olevan järjestön oikeudelliset rakenteet ja taloudelliset edut. EU:n päätöksentekoon ja toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoon osallistuvien järjestöjen ja työntekijöiden rekisteri vahvistaa näin ollen avoimuutta näiden kansalaisyhteiskunnan edustajien ja unionin toimielinten välisessä keskustelussa, ja samaan aikaan sillä luodaan sitovat määräykset käytännesääntöjen rikkomisen varalta liitettäväksi sopimukseen. Toivon, että pian otetaan seuraava askel kohti sellaisten entistä tiukempien normien luomista, joilla varmistetaan EU:n julkisen hallinnon johdonmukaisuus ja sen institutionaalisten sääntöjen vahvistaminen. Pahoittelen sitä, että neuvosto ei ole vielä osallistunut sopimukseen ja liittynyt avoimuusrekisteriin, koska tämä vaikuttaa siihen, että tarvittava avoimuuden taso on mahdollista toteuttaa EU:n lainsäädäntöprosessien kaikissa vaiheissa. Haluaisin muistuttaa teille, että poliittisten toimielinten avoimuuden taso liittyy yhä vahvemmin sen legitimiteettiin. Proinsias De Rossa kirjallinen. - (EN) Poliittisten toimielinten avoimuus on legitimiteetin edellytys. Pitäisi olla helppoa valvoa sitä, miten päätökset tehdään, mitkä ovat niiden vaikuttimet sekä miten voimavarat, toisin sanoen miten veronmaksajien rahat, kohdennetaan. Siksi lobbaamista koskevat säännöt ovat viime kädessä legitimiteettikysymys. Tuin mietintöä, jolla perustetaan Euroopan parlamentin ja komission välinen yhteinen rekisteri lobbaajille (avoimuusrekisteri). Tämän rekisterin soveltamisala kattaa monenlaisia toiminta-aloja, joiden harjoittamisen tavoitteena on vaikuttaa suoraan tai epäsuoraan Euroopan unionin toimielinten toimintapolitiikkojen laadintaan tai täytäntöönpanoon sekä päätöksentekoprosesseihin. Riippumatta oikeudellisesta asemastaan kaikkien sellaisten järjestöjen oletetaan rekisteröityvän, jotka harjoittavat rekisterin toiminta-alojen piiriin kuuluvaa toimintaa. Tämä Euroopan komission kanssa tehtävä sopimus antaa mahdollisuuden vapaaehtoiseen rekisteröintiin, vaikka sellaiset lobbaajat, jotka eivät ole mukana yhteisessä rekisterissä, eivät voi enää saada pysyvää kulkulupaa Euroopan parlamenttiin. Seuraava askel on laajentaa yhteinen rekisteri koskemaan kaikkia EU:n toimielimiä ja vakuuttaa komissio ja neuvosto tekemään siitä pakollinen. Tarvitsemme selkeitä sääntöjä, joilla estetään ihmisiä ja järjestöjä vaikuttamasta EU:n päätöksentekoon ei-avoimella tavalla. Christine De Veyrac kirjallinen. - (FR) Suhtaudun myönteisesti siihen, että hyväksymme jäsen Casinin mietinnön Euroopan parlamentin ja komission yhteisen avoimuusrekisterin käyttöönotosta. On todellinen kansalaisten hyväksi tapahtuva demokratian edistysaskel ottaa käyttöön yleinen rekisteri, johon lobbaajien on liityttävä, mikäli he haluavat kulkuluvan näihin kahteen toimielimeen. Näin ollen mietinnön esittelijöillä on vastaisuudessa velvollisuus julkistaa tapaamiensa lobbaajien nimet, joten se on uusi askel kohti Euroopan parlamentin täysipainoista itsenäisyyttä ja takaa sen, että kaikkien Euroopan kansalaisten edut on tasapainoisesti edustettuna. Anne Delvaux Äänestin tämän mietinnön puolesta, jolla ehdotetaan, että eturyhmien luettelo olisi kaikille eri Euroopan toimielimille yhteinen. Tähän mennessä yli 1 700 järjestölle on annettu valtuudet toimia Euroopan parlamentin eturyhmänä ja Euroopan komission eturyhmäksi on valtuutettu 3 900. Mikäli halutaan esittää järkeviä kommentteja teknistä alaa koskevasta kysymyksestä, yleensä hankitaan tietoa ihmisiltä, jotka tietävät eniten näistä asioista. Näin on aina ollut ja näin on myös tulevaisuudessa. Lobbaajilla on hyödyllinen ja keskeinen osa lainsäädännöllisessä työssä, kunhan avoimuutta noudatetaan. Tämän mahdollistamiseksi hyväksytyssä mietinnössä laaditaan uudet säännöt ja luodaan niin kutsuttu avoimuusrekisteri, joka on yhteinen komissiolle ja parlamentille. Kansalaiset saavat siitä kattavan tietokokoelman Euroopan unionin toimielimiin yhteydessä olevista eri yhteyshenkilöistä. Tämä yhden keskitetyn rekisterin järjestelmä helpottaa sellaisten edustajien rekisteröintiä, jotka edustavat erityisiä etuja, olivatpa ne kaupallisia tai ei-kaupallisia järjestöjä. Parlamentti haluaa myös, että kaikki parlamentin jäsenten ja eturyhmien välillä jostakin erityisaiheesta järjestetyt tapaamiset mainitaan mietintöjen lopussa. Pahoittelen, että rekisteröinti ei ole pakollista, mutta erään sanonnan mukaan "Chi va piano va sano" eli "Hiljaa hyvä tulee". Edite Estrela Äänestin tämän mietinnön puolesta, joka käsittelee Euroopan parlamentin työjärjestyksen muuttamista yhteisen avoimuusrekisterin käyttöönoton seurauksena, koska avoimuusperiaatteen olisi koskettava kaikkia niitä, jotka osallistuvat päätöksentekoon ja EU:n toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämän rekisterin olisi oltava pakollinen, ja se olisi laajennettava koskemaan kaikkia Euroopan unionin toimielimiä. Diogo Feio Vuonna 2006 komissio ehdotti yhtä keskitettyä rekisteriä, johon rekisteröitäisiin komission ja parlamentin lobbaajat. Toukokuun 8. päivänä 2008 pidetyn täysistunnon aikana hyväksytyssä päätöslauselmassa parlamentti hyväksyi esityksen ja peräänkuulutti toimielinten välistä sopimusta yhteisen rekisterin perustamiseksi parlamentin, komission ja neuvoston kesken. Siihen aikaan parlamentti ehdotti myös neuvotteluja lobbaajia koskevista yhteisistä menettelysäännöistä sekä keskustelua seuraamuksista, joita sovellettaisiin rikkomistapauksessa. Tämän sopimuksen nojalla pysyvä kulkulupa parlamentin tiloihin myönnetään vain rekisteröidyille eturyhmille. Tästä huolimatta yhteisellä rekisterillä pyritään varmistamaan kaikkien toimijakategorioiden mahdollisimman laaja edustus samalla, kun kunnioitetaan erilaisia tai erityisiä velvollisuuksia. Rekisterin soveltamisalan ulkopuolelle jätetään työmarkkinaosapuolet, kirkot, poliittiset puolueet sekä paikalliset, alueelliset ja kunnalliset viranomaiset, joiden erityispiirteet otetaan huomioon. Tällaista sopimusta hyödyttäisi se, että neuvosto liittyisi siihen. Mielestäni parlamentti ja sen jäsenet näyttäisivät esimerkkiä toimintansa avoimuuden ja tavoitteidensa selkeyden kautta. Äänestin mietinnön puolesta. José Manuel Fernandes Avoimuus on demokratian perusta. Kansalaisilla on oikeus siihen, ja se auttaa pitämään yllä Euroopan unionin toimielinten eli parlamentin, komission ja neuvoston uskottavuutta. Tämä jäsen Casinin laatima mietintö käsittelee parlamentin ja komission toimielintenvälistä sopimusta yhteisestä avoimuusrekisteristä. Haluan tähdentää, että parlamentti oli ensimmäinen toimielin, joka analysoi painostusryhmiin liittyvää ilmiötä, kun se pani alkuun lobbaajia koskevan rekisterin vuonna 1996. Vuonna 2006 komissio ehdotti keskitetyn rekisterin perustamista komission ja Euroopan parlamentin lobbaajia varten Euroopan avoimuusaloitteen kautta. Avoimuus on todellakin välttämätön asia Euroopan toimielinten toiminnalle. Niitä syytetään usein avoimuuden puutteesta. Euroopan kansalaiset vaativat erittäin suurta avoimuutta edustajiltaan teoriassa mutta ennen kaikkea käytännössä. Näin ollen kannatan avoimuusrekisterin luomista koskevan sopimusluonnoksen hyväksymistä, ja olen varma siitä, että se on merkittävä edistysaskel Euroopan toimielinten avoimuudessa ja että se vahvistaa eurooppalaista hanketta kansalaisten keskuudessa. João Ferreira Aloitetaan seuraavasta olettamuksesta, joka on esitetty mietinnössä: "poliittisten toimielinten avoimuus on legitimiteetin edellytys. Olisi oltava helppoa valvoa sitä, miten päätökset tehdään, mitkä ovat niiden vaikuttimet sekä miten voimavarat sekä miten voimavarat - - kohdennetaan". Toimielinten avoimuuden ja niiden edustajien toimien selkeyden olisi oltava luontainen osa todellista ja aitoa demokratiaa. Valitettavasti tiedämme, että joskus on suuri ero hienolta kuulostavien sanojen ja sen välillä, mitä tehdään. Parlamentti oli ensimmäinen Euroopan unionin toimielin, joka puuttui eturyhmien kasvavaan määrään unionissa ja otti käyttöön edunvalvojia koskevan rekisterin vuonna 1996. Myös komissio käynnisti myöhemmin aloitteita tällä alalla, ja vuonna 2008 perustettiin parlamentin ja komission välinen työryhmä. Vuonna 2009 ryhmä hyväksyi yhteisen julistuksen ja ehdotuksen yhteisiksi menettelysäännöiksi. Vuonna 2010 uusi työryhmä hyväksyi sopimusluonnoksen niin kutsutun avoimuusrekisterin perustamisesta. Sen avulla varmistetaan kaikkien toimijoiden ryhmien mahdollisimman laaja osallistuminen kunnioittaen samalla heidän erilaisia tai erityisiä identiteettejään. On tärkeää seurata tämän rekisterin käytännön tuloksia. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Mietinnössä todetaan, että "poliittisten toimielinten avoimuus on legitimiteetin edellytys. Olisi oltava helppoa valvoa sitä, miten päätökset tehdään, mitkä ovat niiden vaikuttimet sekä miten voimavarat sekä miten voimavarat - - kohdennetaan". Usein on kuitenkin suuri kuilu teorian ja todellisuuden välillä, vaikka parlamentti oli ensimmäinen Euroopan unionin toimielin, joka puuttui eturyhmien kasvavaan määrään unionissa ja erityisesti tämän kehityksen seurauksiin lainsäädäntöprosessin kannalta. Lukuisten mietintöjen ja perusteellisten keskustelujen jälkeen parlamentti otti käyttöön edunvalvojien rekisterin vuonna 1996. Samaan aikaan myös komissio käynnisti aloitteita ja perusti yhteisen korkean tason työryhmän vuonna 2008 parlamentin ja komission kesken. Vuonna 2009 ryhmä hyväksyi yhteisen julistuksen ja ehdotuksen yhteisiksi menettelysäännöiksi. Euroopan parlamentin vaalien jälkeen perustettiin uusi työryhmä parlamentin ja komission kesken. Vuonna 2010 uusi työryhmä hyväksyi sopimusluonnoksen "avoimuusrekisterin" perustamisesta. Sen avulla varmistetaan kaikkien toimijoiden ryhmien mahdollisimman laaja osallistuminen kunnioittaen samalla heidän erilaisia tai erityisiä identiteettejään. Monika Flašíková Beňová Poliittisten toimielinten avoimuus on legitimiteetin edellytys. Olisi oltava helppoa valvoa sitä, miten päätökset tehdään, mitkä ovat niiden vaikuttimet sekä miten voimavarat, toisin sanoen miten veronmaksajien rahat, kohdennetaan. Siksi lobbaamista koskevat säännöt ovat viime kädessä legitimiteettikysymys. Parlamentti oli ensimmäinen unionin toimielin, joka puuttui eturyhmien kasvavaan määrään unionissa ja erityisesti tämän kehityksen seurauksiin lainsäädäntöprosessin kannalta. Vaikka rekisteröityminen ei ole pakollista, sitä voidaan pitää tosiasiassa pakollisena, koska pysyvä kulkulupa parlamentin tiloihin sallitaan vain rekisteröityneille edunvalvojille. On kuitenkin toivottavaa, että tulevaisuudessa perustetaan rekisteröintijärjestelmä, joka on juridisesti pakollinen. Yhteisellä rekisterillä varmistetaan kaikkien toimijoiden ryhmien mahdollisimman laaja osallistuminen kunnioittaen samalla heidän erilaisia tai erityisiä identiteettejään. Uusi nimi "avoimuusrekisteri" helpottaa ei-kaupallisten järjestöjen liittymistä rekisteriin. Yhteinen rekisteri on askel kohti avoimuuden lisäämistä unionin toimielimissä, minkä toivon auttavan lisäämään Euroopan yhdentymishankkeen legitimiteettiä kansalaisten silmissä. Bruno Gollnisch Tiedetään hyvin, että Brysselissä on yli 15 000 lobbaajaa, jotka pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan täällä hyväksyttäviin lainsäädäntöteksteihin, ja että he puuttuvat lainsäädäntöprosessin kaikkiin vaiheisiin. Huolimatta siitä, että tätä toimintaa pidetään Ranskassa kielteisenä, se ei ole täysin perusteetonta, kun kaupalliset, sosiaaliset eturyhmät ja ammattiliitot esittävät näkemyksiään ja tarjoavat tietämystään etenkin sellaisille virkamiehille ja valituille edustajille, joiden asiantuntemus ei ole niin laajaa. Sen vuoksi on järkevää, että nämä lobbaajat ja heidän edustajansa liitetään rekisteriin ja että niiden pääasialliset rahoituslähteet mainitaan rekisterissä, etenkin jos ne ovat peräisin Euroopan unionin talousarviosta. Rekisteröinnistä olisi tehtävä pakollista näiden järjestöjen lisäksi myös kaikille parlamentin ulkopuolella oleville ryhmille, myös niille, joiden ei ole tarkoitus toimia perussopimuksissa tarkoitetussa asemassa (ammattiliitot, kirkot, filosofiset järjestöt, paikalliset viranomaiset jne.). Tämä koskee myös ryhmiä, jotka koostuvat osittain tai kokonaan parlamentin jäsenistä, kuten European Friends of Israel -järjestö, koska sen järjestön sisällä ne toimivat edunvalvojina eivätkä parlamentin jäseninä. Tältä osin sopimus, josta äänestämme tänään, ei takaa riittävää avoimuutta. Estelle Grelier Viimeaikaisissa tapahtumissa ovat korostuneet lobbaukseen liittyvät mahdolliset väärinkäytökset, minkä vuoksi on entistä tärkeämpää lisätä avoimuutta Euroopan unionin toimielimissä toimivien edunvalvojien työssä. Rekisteröityjen lobbaajien luetteloiden yhdistäminen parlamentissa ja komissiossa on ensimmäinen askel kohti sellaisen rekisterin perustamista, jossa on annettu kattavaa tietoa Brysselissä toimivista lobbaajista, ja sen seurauksena kansalaisilla on pian entistä paremmat mahdollisuudet seurata päätöksentekoa. Olen kuitenkin pyrkinyt toimillani torjumaan sitä, että Euroopan toimielimissä paikallisviranomaisia edustavat virastot eivät joutuisi kärsimään tämän toimenpiteen vaikutuksista. Pidänkin kyseisiä rakenteita demokraattisesti valittujen elinten (kaupunginhallitukset, hallintoalueiden neuvostot ja alueneuvostot) suorana tuloksena. Ne edustavat yleistä etua, ja sen vuoksi ne olisi erotettava lobbaajista, jotka puolustavat yksittäisiä etuja. Lisäksi toivon, että tästä rekisteristä tulee jokin päivä pakollinen ja että se sisältää kaikki lobbaajat, jotka toimivat aktiivisesti Euroopan unionin toimielimissä. Avoimuuden käsite on keskeinen Euroopan unionin toimintapolitiikoissa, ja se on laajennettava kattamaan kaikki edunvalvojat, jotka osallistuvat sen toimintaan. Roberto Gualtieri Yhteisen avoimuusrekisterin hyväksyminen laajan ääntenenemmistön seurauksena perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa on uusi edistysaskel kohti entistä laajempaa avoimuutta parlamentin toiminnassa. Euroopan parlamentin ja komission välinen yhteinen rekisteri, joka on julkinen ja käytettävissä verkon kautta, helpottaa kansalaisten mahdollisuuksia seurata eri sidosryhmiä, jotka ovat yhteydessä parlamentin jäseniin. Sopimusta on kuitenkin vielä parannettava, koska eri toimijoiden rekisteröinti tapahtuu edelleen vapaaehtoispohjalta, vaikka se onkin edellytys kulkuluvan saannille toimielinten tiloihin. Seuraava tavoite on siis tehdä rekisteröinnistä pakollista kaikille lobbaajille. Odotamme myös, että muiden Euroopan unionin toimielinten tavoin neuvosto noudattaisi parlamentin ja komission ohjeistusta ja osallistuisi rekisteriin. Juozas Imbrasas Tuin tätä mietintöä, koska poliittisten toimielinten avoimuus on legitimiteetin perusedellytys. Olisi oltava helppoa valvoa sitä, miten päätökset tehdään, mitkä ovat niiden vaikuttimet sekä miten voimavarat, toisin sanoen miten veronmaksajien rahat, kohdennetaan. Siksi lobbaamista koskevat säännöt ovat viime kädessä legitimiteettikysymys. Saavutettu tulos vastaa niitä tavoitteita, jotka parlamentti on asettanut kaikkein keskeisimmissä asioissa. Ensimmäinen asia on se, että vaikka rekisteröityminen ei ole pakollista, mikä oli parlamentin tavoite, sitä voidaan pitää tosiasiassa pakollisena, koska pysyvä kulkulupa parlamentin tiloihin sallitaan vain rekisteröityneille edunvalvojille. Toinen asia on se, että yhteisellä rekisterillä varmistetaan kaikkien toimijoiden ryhmien mahdollisimman laaja osallistuminen kunnioittaen samalla heidän erilaisia tai erityisiä identiteettejään. Uusi nimi "avoimuusrekisteri" helpottaa ei-kaupallisten järjestöjen liittymistä rekisteriin. Kolmanneksi totean, että uusi järjestelmä tarjoaa lisätietoja, kuten kaikkeen rekisterin kattamaan toimintaan osallistuvien henkilöiden määrän ja rekisteröityneen henkilön tai järjestön saaman unionin varojen määrän. Se antaa myös selvennyksiä toimista, jotka voivat kuulua rekisterin piiriin, ja valitusten käsittelymenettelyistä. Mielestäni oli keskeisen tärkeää hyväksyä sopimusluonnos avoimuusrekisterin perustamisesta. Yhteinen rekisteri on askel kohti avoimuuden lisäämistä unionin toimielimissä, mikä toivon mukaan auttaa lisäämään Euroopan yhdentymishankkeen legitimiteettiä kansalaisten silmissä. Agnès Le Brun Euroopan parlamentin eturyhmiksi on valtuutettu 1 700 järjestöä ja Euroopan komission eturyhmäksi on valtuutettu 3 900 ryhmää. Nämä järjestöt on rekisteröity tähän mennessä kahteen eri rekisteriin, yhteen kutakin toimielintä varten. Vuonna 2008 parlamentti vaati, että nämä tiedot liitetään yhteen, jotta niistä olisi helpompi pitää kirjaa. Parlamentin ja komission kesken tehtiin institutionaalinen sopimus, jonka tavoitteena oli perustaa yhteinen rekisteri. Tämä sopimus oli odotettu vahvistus, ja siitä äänestettiin Euroopan lakiasäätävässä elimessä. Äänestin tekstin puolesta, koska se mahdollistaa avoimuuden lisäämisen eturyhmien toimissa. On totta, että tämän asiakirjan nojalla rekisteröityminen ei ole pakollista, mutta parlamentti vaatii rekisteröitymistä kaikilta järjestöiltä, jotka haluavat kulkuluvan sen tiloihin. Tekstissä ehdotetaan myös "lainsäädännöllisen sormenjäljen" käyttöönottoa lobbausta varten sisällyttämällä kaikkien lainsäädäntötoimien liitteeseen ne edunvalvojat, jotka ovat osallistuneet niiden laadintaan. Yhteisen rekisterin on tarkoitus olla käytössä verkon kautta kesäkuussa. David Martin kirjallinen. - (EN) Poliittisten toimielinten avoimuus on legitimiteetin edellytys. Olisi oltava helppoa valvoa sitä, miten päätökset tehdään, mitkä ovat niiden vaikuttimet sekä miten voimavarat, toisin sanoen miten veronmaksajien rahat, kohdennetaan. Siksi lobbaamista koskevat säännöt ovat viime kädessä legitimiteettikysymys. Parlamentti oli ensimmäinen unionin toimielin, joka puuttui eturyhmien kasvavaan määrään unionissa ja erityisesti tämän kehityksen seurauksiin lainsäädäntöprosessin kannalta. Lukuisten mietintöjen ja perusteellisten keskustelujen jälkeen parlamentti otti käyttöön edunvalvojien rekisterin vuonna 1996. Yhteinen rekisteri on askel kohti avoimuuden lisäämistä unionin toimielimissä, mikä toivon mukaan auttaa lisäämään Euroopan yhdentymishankkeen legitimiteettiä kansalaisten silmissä. Jean-Luc Mélenchon kirjallinen. - (FR) Yhdenkään painostusryhmän, joka edustaa kaupallisia etuja, ei pitäisi saada pysyvää kulkulupaa Euroopan unionin toimielimiin. Niiden kulkuluvat Euroopan parlamenttiin on tiukasti rajoitettava tapaamisiin, joihin parlamentin jäsenet ja poliittiset ryhmät myöntävät heille pääsyn. Ehdotettu avoimuusrekisteri ei ole muuta kuin hallinnollista legitimointia. Sillä säilytetään nykyinen tilanne vain ennallaan. Lobbaajilla on loistava tulevaisuus edessään. Aion äänestää tätä tekopyhää mietintöä vastaan ja myös tuomitsen sen. Olisi parempi vaatia, että nämä ihmiset ilmoittavat henkilökohtaiset yhteytensä tiedotusvälineiden kanssa sekä parlamentaariset ja hallinnolliset yhteytensä Euroopan parlamenttiin. Nuno Melo Parlamentti ja komissio näyttävät hyvää esimerkkiä perustamalla yhteisen avoimuusrekisterin, joka antaa lobbaajille ja muille eturyhmille valtuudet toimia sellaisina. Lisäksi on todettava, että rekisterin pakollisuus kaikille lobbaajille, jotka haluavat pysyvän kulkuluvan parlamentin ja komission tiloihin, on tärkeä askel kohti avoimuuden lisäämistä näiden järjestöjen ja Euroopan unionin toimielinten välisissä suhteissa. Jälleen kerran pahoittelemme sitä, että neuvosto ei ole allekirjoittanut näitä toimia. Andreas Mölzer kirjallinen. - (DE) Vapaaehtoinen rekisteri on täysin turhanpäiväinen asia, eikä se lisää avoimuutta. Tämän lisäksi ministerineuvosto ei ole vielä osallistunut hankkeeseen, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki keskeiset lainsäädäntöelimet eivät ole vielä mukana. Vaikka neuvosto osallistuisi hankkeeseen, porsaanreikiä olisi silti aivan riittämiin. On väitetty, että komission julkaisemien virallisten asiakirjojen parissa on työskennellyt 1 350 asiantuntijaryhmää. Näiden suljettujen ovien takana tapaavien neuvoa-antavien elinten jäsenten henkilöllisyys pidetään kuitenkin edelleen tiukasti valvottuna salaisuutena. Komissio kiinnittää nyt entistä enemmän huomiota entisten komission jäsenten toimintaan välittömästi sen jälkeen, kun he lähtivät Brysselistä. On kuitenkin kysyttävä, tehdäänkö tarkastuksia myös toisella suunnalla. Riittää, kun ajattelemme musiikkiteollisuutta edustavan järjestön viimeisintä toimenpidettä tekijänoikeuksia vastaavalla osastolla. Mietinnössä ehdotetut toimet ovat askel oikeaan suuntaan, ja sen vuoksi äänestin sen puolesta. Wojciech Michał Olejniczak Annan täyden tukeni tänään tekemällemme päätökselle Euroopan parlamentin ja komission kesken tehdystä toimielintenvälisestä sopimuksesta, jolla perustetaan yhteinen avoimuusrekisteri. Parlamentti on pitänyt rekisteriä eturyhmistä vuodesta 1996 lähtien, ja sen olisi toimittava tässä yhteydessä esimerkkinä muille toimielimille. Euroopan komissio perusti oman lobbaajarekisterinsä vasta vuonna 2008, eikä Euroopan unionin neuvostolla ole vielä vastaavaa. Euroopan parlamentissa tehdyllä päätöksellä yhdistetään lobbaajien ja eturyhmien rekisterit, jotka ovat nyt erillään kahden edellä mainitun toimielimen kesken. Prosessi johtaa entistä suurempaan avoimuuteen, ja ennen kaikkea se yksinkertaistaa pääsyä tietoihin, jotka pidetään yhdessä paikassa. Yhteisen rekisterin perustaminen on hyödyllistä myös lobbaajille, koska he tarvitsevat vain yhden rekisterin kerrallaan. Lisäksi kyseisellä päätöksellä avoimuusrekisterin ulkopuolelle jätetään työmarkkinaosapuolet, kirkot, poliittiset puolueet sekä paikalliset ja alueelliset viranomaiset. Tämän ohella eturyhmät on kirjattava mietinnön tai suosituksen perusteluosaan, jos ne ovat tavanneet parlamentin jäsenen lainsäädäntöasiakirjaa koskevissa asioissa. Mielestäni tämä päätös on tärkeä askel kohti avoimuuden lisäämistä, ja odotan kärsimättömästi, että Euroopan unionin neuvosto osallistuu yhteiseen rekisteriin. Georgios Papanikolaou Toimielimet ansaitsevat valtakirjansa toimimalla avoimesti. Tässä nimenomaisessa mietinnössä, jonka puolesta äänestin, vastuuvelvollisuuskysymykselle asetetaan tarkoituksenmukaiset lähtökohdat. Kansalaisilla on oltava helppo ja esteetön mahdollisuus seurata päätöksentekoprosessia, johon edunvalvojat vaikuttavat ja jonka parissa ne toimivat. Tosiasia on, että Euroopan unionissa Euroopan parlamentti oli ensimmäinen toimielin, joka puuttui eturyhmien kasvavaan määrään unionissa. On niin ikään totta, että tähän liittyy vahva noususuunta sen myötä, kun parlamentin lainsäädäntövalta laajenee jatkuvasti. Näin ollen yhteinen rekisteri on ensimmäinen ja tärkeä askel eturyhmien avoimen toiminnan valvonnassa ja turvaamisessa. Maria do Céu Patrão Neves Poliittisten toimielinten avoimuus on legitimiteetin edellytys, ja se on eettinen välttämättömyys. Parlamentti oli ensimmäinen unionin toimielin, joka puuttui eturyhmien kasvavaan määrään unionissa ja erityisesti tämän kehityksen seurauksiin lainsäädäntöprosessin kannalta. Lukuisten mietintöjen ja perusteellisten keskustelujen jälkeen parlamentti otti käyttöön edunvalvojien rekisterin vuonna 1996. Vuonna 2006 Euroopan komissio julkaisi "Euroopan avoimuusaloitteen", jossa se ehdotti yhteistä keskitettyä rekisteriä edunvalvojille komissiossa ja parlamentissa. Parlamentin vastaus kyseiseen komission aloitteeseen oli perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietintö sääntöjen kehittämisestä edunvalvojien toiminnalle unionin toimielimissä. Päätöslauselma hyväksyttiin täysistunnossa 8. toukokuuta 2008. Marraskuussa 2010 työryhmä laati sopimusluonnoksen avoimuusrekisteristä, kun parlamentti saavutti tärkeimmät tavoitteensa. Mielestäni yhteinen rekisteri on askel eteenpäin kohti nykyistä suurempaa avoimuutta Euroopan unionin toimielimissä, ja näin ollen äänestin tämän mietinnön puolesta. Paulo Rangel Eri aloja edustavien edunvalvojien toiminnalla, joka liittyy unionin toimielimiin eli tässä tapauksessa parlamenttiin ja komissioon, on kiistattomia etuja. Se lisää päätöksentekoon liittyvää olennaista tietoa ja tarjoaa tietoa perustelluista eduista, jotka ovat pohtimisen arvoisia. Tästä huolimatta on tärkeää turvata Euroopan unionin toimielinten eri toimintojen avoimuus niin, että viime kädessä taataan niiden legitimiteetti sekä niiden soveltamisalan perusteellinen tarkastelu ilman vallan väärinkäyttöä. Näin ollen pidän myönteisenä tämän sopimuksen tekemistä. Sen kautta tehdään tosiasiallisesti pakollista kaikkien sellaisten lobbaajien rekisteröinnistä, jotka haluavat kulkuluvan parlamentin ja komission tiloihin, ja se on siten ratkaiseva askel avoimuuden lisäämisessä EU:n toimielinten ja näiden kansalaisyhteiskunnan edustajien välisessä keskustelussa. Licia Ronzulli kirjallinen. - (IT) Poliittisten toimielinten toiminnan avoimuus on legitimiteetin edellytys. Olisi aina ja kaikissa oloissa oltava helppoa valvoa sitä, miten päätökset tehdään, mitkä ovat niiden vaikuttimet sekä miten voimavarat, toisin sanoen veronmaksajien rahat, kohdennetaan. Parlamentti oli ensimmäinen unionin toimielin, joka perusti eturyhmien rekisterin vuonna 1996. Tänään hyväksytty päätöslauselma korostaa sitä, että yhteisen rekisterin perustaminen varmistaa kaikkien toimijaryhmien mahdollisimman laajan osallistumisen kunnioittaen samalla heidän erilaisia tai erityisiä identiteettejään. Uusi järjestelmä tarjoaa tärkeitä tietoja, kuten kaikkeen rekisterin kattamaan toimintaan osallistuvien henkilöiden ja järjestöjen määrän sekä rekisteröityneiden saaman unionin varojen määrän. Bogusław Sonik Bryssel, jota jotkut pitävät Washingtonin jälkeen jo toisena lobbaajien paratiisina, tarvitsee kunnollisia sääntöjä ja selkeästi määriteltyjä yhteistyöperiaatteita päätöksentekijöiden ja eri eturyhmien välillä. Meidän olisi pidettävä mielessä, että lobbaus, jota useat eri sosiaaliryhmät pitävät asioiden eteenpäin viemisenä, on näkymätön osa nykypäivän demokraattisia järjestelmiä. Parlamentin jäsenet ovat jälleen kerran ilmaisseet kannattavansa avoimuuden edistämistä. Lobbaajia koskeva yhteinen rekisteri lisää EU:n toimielinten avoimuutta. Se tekee myös eron painostusryhmien edustajien ja kansalaisjärjestöjen edustajien sekä valtiollisten organisaatioiden välillä. Eturyhmät muodostavat kiistatta tärkeän foorumin tiedonvaihdolle, ja ne ovat tärkeä kanava kansalaisten ja Euroopan unionin väliselle yhteydenpidolle. Jotta tämä yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta niin, että sillä saavutetaan halutut tulokset, sen olisi oltava sääntöjenmukaista ja avointa. Eva-Britt Svensson Päätös, joka koskee niin kutsuttua avoimuusrekisteriä, ei ole riittävän kunnianhimoinen. Komission rekisteri, joka on nyt liitetty yhteen parlamentin rekisterin kanssa, on vapaaehtoinen, ja se kattaa pienen osan arviolta 15 000:sta Brysselissä toimivasta lobbaajasta. Rekisteristä puuttuu olennaista tietoa. Mielestäni mietintö edustaa tietynlaista edistystä, vaikka se onkin rajallista. Olisi ollut parempi odottaa, mihin tuloksiin puhemies Buzekin johtama ryhmä päätyi ennen päätöksen tekemistä. Viime kuukausien aikana paljastetuissa skandaaleissa korostuu se, että parlamentin säännöt ovat myös riittämättömät. Tarvitsemme menettelysäännöt, joiden pohjalta Euroopan parlamentin jäsenten ei ole sallittua maksaa siitä, että he tukevat lobbaajaryhmien ehdotuksia. Ainoat ihmiset, joita Euroopan parlamentin jäsenten on edustettava, ovat heidän äänestäjänsä. Heidän ei pitäisi edustaa mitään erityisiä taloudellisia tai uskonnollisia etuja. Mielestäni kaikkien lobbaajien olisi rekisteröidyttävä. Poikkeuksien soveltaminen joidenkin lobbaajien kohdalla luo valvontajärjestelmään porsaanreikiä. Vaalikampanjan aikana puolueeni vaati lobbaajien pakollista rekisteröintiä rekisteriin, joka on yhteinen kaikille EU:n toimielimille. Vaadimme myös, että tietoa jaetaan sellaisista erityisasioista, joiden kanssa lobbaajat ovat tekemisissä. Rekisterin olisi sisällettävä rahataloudellista tietoa, johon sisältyy tieto lobbaajien toiminnasta koituvista kuluista ja siitä, kuka rahoittaa tällaista toimintaa. Lobbaajien toimintaa varten tarvitaan menettelysäännöt. Epäeettisesti toimivat lobbaajat on tuotava ilmi julkisesti, ja heidät pitää olla mahdollista poistaa lobbaajien keskuudesta. Virkamiehille ja poliitikoille tarjottavat lahjat, matkat ja lounaat on tarkistettava kahteen kertaan, toisin sanoen sekä lahjan antajan että sen saajan on ilmoitettava lahjoista. EU:ssa toimivilla virkamiehillä ei pidä olla mahdollisuutta käydä lobbaajan työpaikalla, jossa heillä on yhteyksiä aikaisempaan työhönsä viimeisen kahden vuoden ajalta. Lisäksi totean, että kaikista EU:n toimielinten ja lobbaajien alkavista ja päättyvistä toimista on ilmoitettava julkisesti. Lobbaajien ei pidä voida vaatia luottamuksellisuutta. Jäsen Casinin mietintö ei vastaa näitä vaatimuksia. Angelika Werthmann Avoimuus on tärkeä osa demokratiaa ja edellytys kansalaisten osallistumiselle, minkä vuoksi se on keskeinen tekijä luottamuksen saavuttamiselle. Lisäksi totean, että avoimuusvaatimuksista johtuva tilintekovelvollisuus on tärkeä väline kaikenlaisten väärinkäytösten ehkäisemisessä. Avoimuusrekisterin perustamista koskevassa sopimusluonnoksessa otetaan huomioon kaikki keskeiset vaatimukset, mikä tarkoittaa sitä, että saatoin antaa täyden tukeni tälle sopimukselle. Seuraavan askeleen on oltava tämän uuden rekisterin tavoitteiden seuraaminen sekä sellaisten uusien vaikeuksien torjuminen, jotka aiheutuvat välittömästi ja todellisesti alkuperäisen sopimuksen luonteesta. Anna Záborská Lobbaus on legitiimiä toimintaa. Se on demokratian peruselementti. Edustuksellinen demokratia voi toimia ainoastaan silloin, kun kansalaiset ovat yhteydessä valittujen edustajiensa kanssa ja pyytävät heitä edistämään omia etujaan. Tästä näkökulmasta katsottuna ei ole tärkeää, lähestyvätkö kansalaiset politiikkoja yksityishenkilöinä, järjestöinä, liikeyrityksinä vai valmistusteollisuuden yrityksinä. Minkäänlaisen sääntelyn ei siis pitäisi rajoittaa yhtä kansalaisten perusoikeuksista. Syyn siihen, miksi valittu edustaja kuitenkin päättää suosia jotakin tiettyä etua jonkin toisen sijaan, on perustuttava hänen omiin vakaumuksiinsa eikä henkilökohtaiseen hyötyyn. Sen työn avoimuus, jota Euroopan parlamentin jäsenet tekevät yhdessä omia etujaan ajavien ihmisten kanssa, on se keino, jolla kenties ehkäistään parhaiten korruptio lain säätämisen yhteydessä. Näin ollen tuen esitystä yhteisestä rekisteristä, jossa otetaan huomioon eturyhmien erilaiset piirteet ja eritellään ne, jotka lobbaajat omien tuottojensa lisäämiseksi, ja ne, jotka ovat yhteydessä valittuihin edustajiin tavoitellakseen jotakin parempaa koko yhteiskunnan hyväksi. Luís Paulo Alves Lissabonin sopimuksen ratifiointi on vahvistanut parlamentin valtaa, ja se on nyt toinen lainsäätäjä miltei kaikilla aloilla tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Tämä lisää edunvalvojien kiinnostusta sen työhön. Edunvalvojilla on keskeinen tehtävä demokraattisen järjestelmän pohjana olevassa avoimessa ja monipuolisessa vuoropuhelussa. He ovat myös tärkeä tietolähde parlamentin jäsenille näiden hoitaessa edustajantointaan. Euroopan parlamentti ja komissio ovat perussopimusten kehityksen perusteella ja avoimuuden edistämistä koskevien sitoumustensa mukaisesti sopineet, että ne perustavat Euroopan unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvien organisaatioiden ja henkilöiden rekisteröintiä ja seurantaa varten yhteisen rekisterin, ja ylläpitävät sitä. Rekisterin perustamisessa ja ylläpidossa hyödynnetään Euroopan parlamentin vuonna 1996 ja Euroopan komission kesäkuussa 2008 perustamia ja käyttöön ottamia järjestelmiä. Niitä mukautetaan Euroopan parlamentin ja Euroopan komission yhteisen työryhmän työn, saadun kokemuksen ja eri sidosryhmien antaman palautteen perusteella. Työtä on jatkettava avoimuuden lisäämiseksi. Maria da Graça Carvalho Poliittiset toimielimet ovat uskottavia vain, jos ne ovat avoimia, jolloin ne ansaitsevat sen legitimiteetin, jota ne tarvitsevat voidakseen jatkaa niille ominaista demokraattista toimintaa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon legitimiteettikysymyksen tärkeys ja tarve antaa kansalaisille tietoa Euroopan toimintapolitiikkojen tehokkuudesta ja kunnollisesta toiminnasta, äänestin yhteisen avoimuusrekisterin perustamista koskevan sopimusluonnoksen puolesta. Luís Paulo Alves Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta riippuu rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja siitä luottamuksesta, jota Euroopan kansalaiset ja kuluttajat osoittavat rahoituslaitoksia ja -tapahtumia kohtaan. Rahoituskriisi paljasti selvästi, että rahoituspalvelualan kuluttajansuojan ja suojatoimenpiteiden laatua, etenkin valvontaa ja tarkastuksia, on parannettava kouriintuntuvasti ja voimakkaasti. Tarvitaan tehokasta ja asianmukaista hallintojärjestelmää riskinhallintaa, säädösten noudattamista, sisäistä tarkistustoimintaa, strategioita, toimia sekä prosesseja ja menettelyjä. Tähän haasteeseen, joka on samalla yhtä tärkeä ja monimutkainen, voidaan vastata toimenpidepaketilla joko niin, että vaikutukset näkyvät välittömästi tai keskipitkällä aikavälillä. On määriteltävä selkeästi, miten yritysten johtoryhmien jäsenten tilintekovelvollisuus toimii, ja se on pantava täytäntöön järkevästi, jotta ei vaaranneta rahoituslaitosten halukkuutta tarttua liiketoimintamahdollisuuksiin, mikä on toivottava tekijä heidän työssään. On myös varmistettava, että heidän käytössään olevien inhimillisten voimavarojen laatua ei vaaranneta. Mietinnössä määritellään tähän liittyvät ratkaisut, joten äänestin sen puolesta. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta riippuu rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja siitä luottamuksesta, jota Euroopan kansalaiset ja kuluttajat osoittavat rahoituslaitoksia ja toimia kohtaan. Hiljattain syntyneen rahoituskriisin aikana monet rahoituslaitokset ympäri maailman jättivät pulaan veronmaksajat, mikä tuli heille hyvin kalliiksi. Tuen komission aloitetta tarkastella kriittisesti rahoituslaitosten ja yleisesti ottaen rahoitusjärjestelmän vakautta sekä järjestelmän sääntelyä ja valvontaa, jotta voidaan estää kriisin toistuminen tulevaisuudessa sekä varmistaa, että rahoitusala täyttää reaalitalouden tarpeet ja osoittaa mahdollisimman suurta yhteiskuntavastuuta. Elena Băsescu Äänestin jäsen Foxin mietinnön puolesta. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän varjoesittelijänä totean, että lopullisessa äänestyksessä saatu erinomainen tulos korostaa jälleen kerran poliittisten ryhmien välistä tiivistä yhteistyötä. Sen vuoksi estimme menestyksekkäästi Euroopan parlamenttia omaksumasta kantaa, joka painottui liian paljon kohti hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevia pakollisia sääntöjä. On äärimmäisen tärkeää, että ryhmämme edistää tasapainoista lähestymistapaa maailman rahoituskriisin ratkaisemisessa. Tästä syystä meidän on vältettävä luomasta esteitä rahoituslaitoksille. Lopullisessa mietinnössä painotetaan entistä enemmän Euroopan valvontaviranomaisten tehtävän merkitystä ja osoitetaan sille nykyistä enemmän valtaa. Kaikkein tärkeimpään kompromissiin liittyy sääntöjen noudattamista tai syiden selittämistä koskevan periaatteen ja pakollisten sääntöjen asettaminen samalle lähtöviivalle. Mielestäni sääntöjä olisi otettava käyttöön ainoastaan silloin, kun menettelysäännöt eivät toimi. Sääntöjen noudattamista tai syiden selittämistä koskevaan periaatteeseen perustuva lähestymistapa on suhteellinen, ja sitä voidaan soveltaa lukuisiin eri rahoituslaitoksiin. Saman aikaan sitä on kuitenkin täydennettävä säännöllisellä ulkoisella arvioinnilla sekä asianmukaisella valvonnalla. Vilija Blinkevičiūt Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska sen kautta parlamentti osallistuu keskusteluihin keinoista, joilla varmistetaan Euroopassa rahoituslaitosten entistä tehokkaampi hallinto. Keskustelu on erityisen tärkeä, jotta löydetään keinoja välttää sellaisen rahoituskriisin ja viime kädessä talouskriisin toistuminen, joka iski koko maailmaan vuonna 2008. Erinäisten rahoituslaitosten romahtaminen maksoi ja maksaa veronmaksajille edelleen paljon. Siitä syystä on tärkeää tutkia syntyneiden ongelmien syitä. Komission julkistaman rahoituslaitosten hallinnon parantamista käsittelevän vihreän kirjan vastapainoksi Euroopan parlamentin mietinnössä kiinnitetään laajalti huomiota tarpeeseen säännellä entistä tiukemmin niitä menettelyjä, joilla nimitetään johtajat, sovitaan johtokunnan jäsenten vallasta ja soveltuvuustestien perusteista sekä välineistä heidän riippumattomuuden varmistamiseksi. Mietinnössä vaaditaan, että johtokuntia varten perustetaan pakolliset riskikomiteat, rahoituslaitoksia vaaditaan paljastamaan elvytyssuunnitelmansa ja valvontaraporttinsa. Lisäksi siinä vaaditaan, että laaditaan vuosittainen kertomus niiden sisäisten valvontajärjestelmien tarkoituksenmukaisuudesta ja toimivuudesta ja että vuosittaiseen kertomukseen on sisällytettävä vastaava ulkoisten tilintarkastajien laatima arvio. Maria da Graça Carvalho Otan huomioon sen luottamuksen merkityksen, jota Euroopan kansalaiset ja kuluttajat osoittavat rahoituslaitoksiin ja -tapahtumiin, ja samalla otan huomioon rahoituslaitosten vakauden ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan merkityksen, ja näin ollen suhtaudun myönteisesti vihreään kirjaan ja tilaisuuteen parantaa rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koko Euroopassa. On tehtävä monia asioita, jotta Euroopan rahoitusmarkkinoiden moitteeton ja kestävä toiminta voidaan varmistaa. Näistä tärkeimpiä ovat mielestäni kohdennettu lähestymistapa, jolla vastataan reaalitalouden tarpeisiin, entistä suurempaa yhteiskuntavastuuta koskevien toimien toteuttaminen sekä hallintoneuvostojen tekemät riskiarvioinnit rahoituskriisien välttämiseksi tulevaisuudessa. Edite Estrela Äänestin rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä laaditun vaihtoehtoisen päätöslauselmaesityksen puolesta, koska siinä annetaan ehdotuksia, jotka varmistaisivat hallinto- ja ohjausjärjestelmien parannukset koko Euroopassa ottamalla huomioon se, että rahoitusalan on vastattava reaalitalouden tarpeisiin, edistettävä kestävää kehitystä ja osoitettava entistä suurempaa yhteiskuntavastuuta. Diogo Feio Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta riippuu rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja näin ollen siitä luottamuksesta, jota Euroopan kansalaiset ja kuluttajat osoittavat rahoituslaitoksia ja -tapahtumia kohtaan. Näin ollen on tarpeen vahvistaa ja tarkistaa nykyisiä järjestelmiä, jotka ovat osoittautuneet olevan riittämättömiä. Erityisesti on korostettava valvonta- ja seurantamekanismien merkitystä. Tämän saavuttamisessa pidän tärkeinä vihreän kirjan päätelmiä ja huomioita sekä tilaisuutta parantaa rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koko unionin alueella. Kannatan myös esittelijän vaatimusta arvioida komission esitystensä kustannuksia ja hyötyjä siten, että keskitytään tarpeeseen säilyttää kilpailukyky ja edistää talouskasvua. Näin ollen meidän on pikaisesti löydettävä mekanismeja ja ratkaisuja, jotka mahdollistavat riskien vähentämisen ja luovat pysyvän keskusteluyhteyden valvontaviranomaisten, tilintarkastajien ja toimielinten välillä. José Manuel Fernandes Maailmanlaajuinen rahoituskriisi, joka alkoi amerikkalaisten subprime-lainojen epäasianmukaisesta arvopaperistamisesta johtuneesta Lehman Brothers -pankin konkurssista syksyllä 2008, sai aikaan hyvin vakavia epäilyjä rahoituslaitosten vahvuudesta. Tämä pakotti sekä Euroopan unionin jäsenvaltiot että Yhdysvallat myöntämään rahoitussektorille julkista rahoitusta, jonka määrä oli arviolta 25 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tilanne johti siihen, että 4. maaliskuuta 2009 julkistamansa tiedonannon kautta komissio esitteli todellisen uudistusohjelman rahoitusmarkkinoiden sääntelykehyksistä ja valvontajärjestelmistä. Kun otetaan huomioon se talous- ja rahoituskriisi, jonka keskellä nyt olemme, rahoitussektorilla ei voi koskaan lisätä liikaa toimia, ja tämä voidaan aloittaa hallinto- ja ohjausjärjestelmästä, jossa ei useimmiten oteta huomioon asiakkaita riippumatta siitä, ovatko he säästäjiä, tallettajia tai muita. Sen vuoksi suhtaudun myönteisesti komission vihreään kirjaan ja sen ehdotuksiin, jotka voivat ja joiden pitäisi tukea ja täydentää rahoitusjärjestelmän vahvistamiseen tarkoitettuja säädöksiä uuden eurooppalaisen valvontajärjestelmän yhteydessä. Tästä syystä äänestän tämän rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä laaditun mietinnön puolesta, ja toivon, että se edistää selkeästi niiden vahvistumista. João Ferreira Tässä mietinnössä tunnistetaan ja korostetaan joitakin tärkeitä seikkoja, kuten sitä, että rahoitusalan olisi vastattava talouden tarpeisiin, edistettävä kestävää kehitystä ja osoitettava entistä suurempaa yhteiskuntavastuuta. Lisäksi siinä korostetaan sitä, että "äskettäisen rahoituskriisin aikana monet rahoituslaitokset maailmalla menivät konkurssiin, mistä aiheutui veronmaksajille huomattavia kustannuksia". Näiden lausuntojen ohella mietinnössä ei kuitenkaan esitetä kaikkia esitettyjen asioiden seurauksia vaan pelkästään muutamia merkityksettömiä huomioita. Esittelijän mukaan kaikessa tai miltei kaikessa on loppujen lopuksi kyse kuluneista argumenteista, jotka koskevat tehokkaan ja asianmukaisen hallintojärjestelmän perustamista muun muassa riskinhallinnan, sääntöjen toimeenpanon sekä rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten toiminnassa mukana olevien tahojen toimintatapojen eettisyyden näkökulmasta. Olemme tietoisia siitä merkityksestä, joka joillakin näistä suuntaviivoista on pyrittäessä parantamaan tuntuvasti ja tilapäisesti rahoitusjärjestelmän toimivuutta. On kuitenkin selvää, että niillä ei voida muuttaa järjestelmän olennaisinta piirrettä eli sen kestämättömyyttä, ahnasta luonnetta sekä spekulaation korostamista sekä voittojen kasvattamisen tärkeintä tavoitetta. Mietinnössä jätetään kokonaan käsittelemättä keskeinen aihe eli se, että valtion olisi saatava takaisin roolinsa tällä alalla ja ohjattava rahoitussektori takaisin sen yhteiskunnalliseen rooliin julkisen ja demokraattisen valvonnan alaisuudessa. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Ainoa tärkeä seikka, joka mietinnössä tuodaan esiin, on se tunnustus, että "rahoitusalan on tyydytettävä reaalitalouden tarpeet, myötävaikutettava kestävään kasvuun ja osoitettava suurempaa yhteiskuntavastuuta" ja että "äskettäisen rahoituskriisin aikana monet rahoituslaitokset maailmalla menivät konkurssiin, mistä aiheutui veronmaksajille huomattavia kustannuksia". Siinä jopa väitetään, että jotkin rahoituslaitokset ja viranomaiset eivät ymmärtäneet kohtaamiensa riskien luonnetta, laajuutta ja monimutkaisuutta. Mietinnössä ei kuitenkaan tehdä oikeita päätelmiä, vaan rajoitutaan esittämään kysymyksiä eräiden rahoituslaitoksissa ja -markkinoilla toimivien tahojen toiminnan eettisyydestä sekä luodaan hallinto- ja ohjausjärjestelmä, joka on tehokas ja tarkoituksenmukainen riskinhallinnan, sääntöjen noudattamisen ja muiden seikkojen kannalta. On totta, että näillä ehdotuksilla voitaisiin parantaa hieman pankkien toimintaa ajan mittaan, mutta ne eivät voi muuttaa järjestelmän riistävää luonnetta tai tärkeintä tavoitetta, joka on tuottojen kasvattaminen ja spekulatiiviset pyrkimykset. Mietinnössä ei näin ollen käsitellä keskeistä seikkaa eli koko rahoitussektorin julkista ja demokraattista valvontaa. Tästä syystä äänestimme mietintöä vastaan. Monika Flašíková Beňová Rahoitusriski on välttämätön rahoitusalan olemassaololle, ja se on yhtä kaikki välttämätön sekä kyseisen alan liiketoimien menestymiselle että yleisesti ottaen talouden turvastrategioille. On kuitenkin yleisen edun mukaista, että näitä riskejä rajoitetaan järjestelmällisten kriisien torjumiseksi. Tähän haasteeseen, joka on samalla tärkeä ja monimutkainen, voidaan vastata toimenpidepaketilla, jolla on joko suora tai epäsuora vaikutus. Rahoituslaitokset olisi velvoitettava laatimaan vuosittainen kertomus niiden sisäisten valvontajärjestelmien tarkoituksenmukaisuudesta ja toimivuudesta, ja johtokuntien olisi hyväksyttävä nämä kertomukset. Rahoituslaitoksissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota toimenpiteiden täytäntöönpanoon tietoisuuden lisäämiseksi riskeistä, sillä riskitietoisuuden lisääminen yhtiön kaikilla tasoilla - myös työntekijöiden keskuudessa - on tehostetun riskienhallinnan kannalta ratkaisevaa. Bruno Gollnisch Pantuaan merkille - lainaan nyt seuraavaa eufemismia - "arvojen ja etiikan puuttumisen tiettyjen rahoitusmarkkinoiden toimijoiden ja rahoituslaitosten toiminnassa" parlamentti on käynnistänyt hyödyttömän kampanjan levittääkseen alalle hieman eettisiä normeja. Sana "kampanja" on ehkä tässä tapauksessa liioiteltu. Olisi ehkä parempi todeta, että on ilmaistu hyvää tarkoittavia toiveita siitä, että asiakkaiden ja työntekijöiden edut olisi vihdoin otettava huomioon. Nyt on esitetty säälittävää marinaa johtokuntaan liittyvistä sosiaalisista, kulttuurisista ja tasa-arvoon liittyvistä eroista. (Kenties vaaditaan romanikiintiöitä?) Eräät ehdotukset ovat saaneet laajaa kannatusta Euroopan laajuisesti, ja ne koskevat alan palkkoja ja palkkioita. Niissä meillä voisi olla parantamisen varaa. Riskitarkastuksia tehdään siellä täällä. Lyhyesti todettuna teiltä jää huomaamatta se asia, että yritykset vain pelaavat niiden sääntöjen mukaan, jotka te määräätte. Nyt nämä säännöt, joita te periaatteessa kieltäydytte kyseenalaistamasta, koskevat kansainvälistä pääoman liikkuvuutta, talouden keskittymistä rahoitustoimintaan, liiallista lyhyen aikavälin toimien korostamista, arvopaperistamista, monimutkaisia rahoitustuotteita, jotka eivät perustu mihinkään konkreettiseen vaurauden luomiseen, sekä sellaisten suurten monikansallisten yhtiöiden perustamista, jotka ovat vahvempia kuin valtiot ja jotka eivät kuulu valvonnan piiriin. Niin kauan kuin ei käsitellä tämän järjestelmän perustekijöitä, mikään ei muutu. Louis Grech kirjallinen. - (EN) Viimeaikaisen rahoituskriisin pahimmat vaikutukset ovat kohdistuneet tavallisiin kuluttajiin. Useat EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ovat käyttäneet veronmaksajien rahoja auttaakseen eräitä sellaisia pankkeja selviytymään, jotka ovat hoitaneet liiketoimiaan vastuuttomasti. Jos veronmaksajilta ei olisi saatu tukea, nämä pankit olisivat romahtaneet, ja siitä olisi koitunut tuhoisia seurauksia eri talouden aloille useissa jäsenvaltioissa. Nyt, kun tämän rahoituskriisin pahin vaihe on ohi, pankit eivät vieläkään toimi tai harjoita liiketoiminaan kuluttajien parhaaksi. Esimerkit rahoituspalvelutuotteiden vastuuttomasta myynnistä ja pankkien puutteellisen tuen osoittaminen henkilökohtaisille asiakkaille ja pienyrityksille, joilla on tilapäisiä käteisvaraongelmia, ovat osoitus siitä, että sääntelijöiden olisi ryhdyttävä konkreettisempiin toimiin varmistaakseen, että rahoituspalvelualan toimijat tukevat asiakkaitaan ja tarjoavat yleisesti nykyistä parempaa suojaa kuluttajille. Tämän vuoksi äänestin tämän mietinnön puolesta. Juozas Imbrasas Annoin tukeni tälle asiakirjalle, koska rahoitusalan olisi vastattava reaalitalouden tarpeisiin, myötävaikutettava kestävään kasvuun ja osoitettava suurempaa yhteiskuntavastuuta. Tiedämme, että joidenkin rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten toimijoiden toiminnassa on arvojen ja eettisyyden puutetta. Rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten on otettava osana yhteiskuntavastuutaan huomioon kaikkien osapuolten, kuten asiakkaiden, osakkeenomistajien ja työntekijöiden, edut. Tehokas riskienhallinta on yksi tärkeimpiä keinoja tulevien kriisien välttämiseksi. Näin ollen on perustettava kaikkiin rahoituslaitoksiin tehokas hallinto- ja ohjausjärjestelmä, johon sisältyvät asianmukainen riskienhallinta, sääntöjen noudattaminen, sisäiset tarkastustoiminnot (ja vakuutusten kyseessä ollessa vakuutusmatemaattiset toiminnot), strategiat ja politiikat sekä prosessit ja menettelyt. Mielestäni olisi tarpeen perustaa pakollisia riskikomiteoita tai vastaavia järjestelyjä. Meidän ei pitäisi ottaa suhteettomia riskejä. Petru Constantin Luhan Rahoituskriisi on korostanut tehokkuuden puutetta nykyisissä hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevissa periaatteissa. Nyt on olennaisen tärkeää ottaa opiksi tapahtuneesta vastaavien tilanteiden välttämiseksi tulevaisuudessa. Hallinto- ja ohjausjärjestelmään liittyvä keskustelu kehittyy jatkuvasti, ja juuri rahoitusalalla on erityinen velvollisuus luoda vakavasti otettavia ja kestäviä talousstrategioita. Meidän on säilytettävä rahoituslaitosten kestävä, vakaa ja kilpailukykyinen luonne, jotta ne voivat osaltaan myötävaikuttaa talouskasvuun. Tältä osin katson, että tehokkaassa hallinto- ja ohjausjärjestelmässä on otettava huomioon tasavertaisesti kaikkien sidosryhmien edut ja samanaikaisesti myös rahoitusjärjestelmän vakaus. Tämän ansiosta markkinat voivat toimia optimaalisesti, ja kuluttajat osoittavat suurempaa luottamusta rahoituslaitoksiin ja -tapahtumiin. David Martin kirjallinen. - (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön. Kyseisen vihreän kirjan tavoitteena on, että otetaan oppia maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä, joka alkoi amerikkalaisten subprime-lainojen epäasianmukaisesta arvopaperistamisesta johtuneesta Lehman Brothers -pankin konkurssista syksyllä 2008. Rahoituslaitosten ja rahoitusjärjestelmän vakautta sekä niiden sääntelyä ja valvontaa, kun on kyse uusista rahoitusvälineistä, tarkastellaan globaalistuneessa maailmassa kriittisesti, jotta voidaan välttää vastaavanlaisen tilanteen toistuminen. Komissio keskittyy rahoitusmarkkinoiden uudistamiseen ja kriisien ehkäisemiseen tarkoitetussa ohjelmassaan nimenomaan hallinto- ja ohjausjärjestelmien vahvistamiseen. Komissio toteaa erityisesti, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä on rahoituspalvelujen alalla lukuisten toimijoiden systeemisen luonteen vuoksi otettava huomioon muiden sidosryhmien (tallettajien, säästäjien, henkivakuutusten ottajien jne.) edut sekä rahoitusjärjestelmän vakaus. Vihreässä kirjassa esitettyjen aloitteiden tarkoituksena on tukea ja täydentää rahoitusjärjestelmän vakauttamiseen tarkoitettuja jo täytäntöön pantuja tai suunnitteilla olevia säädöksiä. Arlene McCarthy kirjallinen. - (EN) Huonot rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmät ja erityisesti pankkien hämärä maksukulttuuri olivat keskeisiä syitä rahoituskriisin edellytysten syntymiselle. Labour-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet tukivat tätä mietintöä, jossa valiokunnissa hyväksyttyjen tarkistusten ansiosta peräänkuulutetaan komission toimia, jotta rahoitusyhtiöiden hallinto- ja ohjausjärjestelmien standardeja tiukennettaisiin. Näihin vaatimuksiin sisältyy nykyistä vahvempi yritysten ottamien riskien valvonta, korkeat riippumattomuusstandardit ja hallintoneuvoston jäsenten moninaisuus niin, että sukupuolet ovat paremmin edustettuina, ja mikä tärkeintä, palkkioiden avoimuus, jotta osakkeenomistajat ja kansalaiset voivat saattaa pankit vastuuseen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa konservatiivien johtama hallitus on hyllyttänyt avoimuutta koskevan lainsäädännön, jonka edellinen työväenpuolueen johtama hallitus esitteli, joten suhtaudun myötämielisesti siihen, että esitykseeni sisällytetään tällainen vaatimus, jota sovelletaan EU:n laajuisesti. Labour-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet vastustivat esittelijän tarkistuksia, jolloin valiokunnan mietintö heikkenisi. Tämä koskee pienempää vaatimusta naisten edustuksesta, hitaampaa aikataulua toimille palkkiouudistuksen tekemiselle ja vähemmän tietoa henkilökunnan palkasta. Komission on nyt saatava kuulemisensa päätökseen ja annettava ripeästi kunnianhimoisia esityksiä varmistaakseen, että rahoitusyhtiöiden hallintojärjestelmä auttaa torjumaan tulevat kriisit eikä edistä niitä. Nuno Melo Viimeaikainen rahoituskriisi on vahvistanut tarvettamme tarkastella vastuullisemmin rahoituslaitosten hallintoon liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kysymyksissä palkkiopolitiikasta sekä rahoituslaitosten johtajien ja vastuuhenkilöiden palkkioiden hallinnasta on noudatettava eettisiä ja moraalisia periaatteita, jotka eivät salli viime aikoina koettuja tilanteita, jolloin johtoa on palkittu bonuksilla yrityksissä, jotka heti sen jälkeen ovat menneet konkurssiin tai joiden on todettu olevan vakavissa vaikeuksissa. EU:lla on oltava tuottoisa sosiaali- ja ympäristömalli, joka kattaa pitkän aikavälin ja ottaa huomioon kaikkien edut eli yritysten, osakkeenomistajien ja työntekijöiden edut. Alexander Mirsky kirjallinen. - (EN) Tämän päätöslauselman tavoitteena on vahvistaa rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmiä, joiden komissio katsoo olevan keskeinen osa rahoitusmarkkinoiden uudistamista ja kriisien torjuntaa koskevaa ohjelmaa. En ole asiasta samaa mieltä, koska se voi johtaa korruption ja rikkomusten kasvuun. Äänestin päätöslauselmaa vastaan. Andreas Mölzer kirjallinen. - (DE) Rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmien käyttöönotto saattaa lisätä Euroopan kansalaisten luottamusta rahoitusjärjestelmän vakauteen, mutta markkinat vastaavat tilanteeseen omien mekanismiensa kautta, eikä luottoluokituslaitosten tehtävää pidä aliarvioida. On täysin käsittämätöntä, että kansalaisten on tiukennettava vöitään ja maksettava pankkien pelastuspaketista, kun samanaikaisesti näiden samojen epätoivoisesti apua pyytäneiden pankkien johtajat maksavat nyt itselleen jopa miljoonien eurojen suuruisia bonuksia. Pankkien pelastusprosessin aikana tehtiin aivan liian vähän tähän odotettavissa olevaan tapahtumaan puuttumiseksi. Samanaikaisesti useille pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden EU aina ylistää paperilla olevan talouden moottoreita, annettiin kuolinisku, koska Baselin sopimusten perusteella pankit pitivät mieluiten kiinni rahoistaan kuin olisivat lainanneet niitä yrityksille. Pankkikriisi on myös korostanut itsesäätelevien markkinoiden myytin romahtamista. Aasiassa puhjenneen kriisin aikana kävi selväksi, että sääntely on järkevä varotoimi. Jää nähtäväksi, missä määrin useat seuranta- ja valvontatoimet toimivat. On tehty koko joukko virheitä, ja etiikan, moraalin ja soveliaisuuden puute on ollut tyrmistyttävän suurta. Sen lisäksi on vielä ilmennyt eturistiriitoja. Tämä mietintö on askel oikeaan suuntaan, mutta joillakin aloilla se ei ole riittävän täsmällinen, minkä vuoksi äänestin tyhjää. Maria do Céu Patrão Neves Tämä rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä laaditussa mietinnössä määritellään eräitä toimenpiteitä, jotka on tarkoitus panna täytäntöön rahoituslaitoksia hallinnoivissa yhtiöissä. Lyhyesti sanottuna mietinnön tavoitteena on, että otetaan oppia maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä, joka alkoi amerikkalaisten subprime-lainojen epäasianmukaisesta arvopaperistamisesta johtuneesta Lehman Brothers -pankin konkurssista syksyllä 2008. Jotta voitaisiin välttää tällaisen tilanteen toistuminen, parlamentti ehdottaa, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä on etenkin rahoituspalvelujen alalla lukuisten toimijoiden systeemisen luonteen vuoksi otettava huomioon muiden sidosryhmien (tallettajien, säästäjien, henkivakuutusten ottajien jne.) edut sekä rahoitusjärjestelmän vakaus. Kaikkein tärkein ehdotetuista toimista on sellaisten puolueettomien pätevyyskriteerien kehittäminen, joilla jolla arvioidaan yksilöiden soveltuvuutta valvottuihin tehtäviin ottaen samalla huomioon rahoituslaitoksen luonne, kompleksisuus ja koko. Haluan antaa tukeni tälle toimenpidepaketille äänestämällä sen puolesta ja samalla toivon, että komission ja nyt myös parlamentin esittelemät ehdotukset ovat riittäviä, jotta voidaan estää sellaisten tilanteiden toistuminen, jollaisen koimme syksyllä 2008 ja jonka jäljet näkyvät edelleen portugalilaisten jokapäiväisessä elämässä. Miguel Portas kirjallinen. - (PT) Äänestin tätä mietintöä vastaan seuraavista syistä. Mietinnössä ei myönnetä sitä, että vuosien 2007-2008 rahoituskriisi oli luonteeltaan systemaattinen. Toisin sanoen se johtui tavasta, jolla rahoitusjärjestelmä on organisoitu. Näin ollen olisi myönnettävä, että tapa, jolla järjestelmä on rakennettu, vaikuttaa vahvasti rahoitusyhtiöiden johtajien päätöksiin riippumatta niiltä vaadittavan avoimuuden tasosta. Esimerkkinä mainittakoon, että mietinnössä ei tunnusteta, että liikepankkien kyky tehdä rahaa spekulatiivisilla taloudellisilla investoinneilla oli hyvin tärkeä tekijä kriisissä. Mietinnössä ei käsitellä tätä organisatorista kysymystä eivätkä mitkään riskikomiteat tai johtajia koskevat pätevyyskriteerit voi estää niitä vahingollisia seurauksia, jotka johtuvat perheiden säästöillä tehdystä spekuloinnista voittojen saamiseksi. Rahoitusmarkkinoiden "laumakäyttäytyminen" on väistämätön ilmiö, joka johtaa myöhemmin puhkeaviin spekulatiivisiin kupliin. Paulo Rangel Mitkään markkinat, joilla rahoituslaitoksilla on keskeinen asema, eivät kykene toimimaan ilman luottamusta siitä, että eri talouden toimijat toimivat asianmukaisesti. Näin ollen on tarpeen luoda tasapaino sen välillä, että laitoksilla on vapaus harjoittaa liiketoimintaansa, mikä on perimmiltään yksityinen asia, sekä sen taloudellisen vaikutuksen välillä, joka uudella rahoitusjärjestelmän kriisillä saattaisi olla reaalitalouteen sekä kaikkien elämään yhteisön jäseninä. Jos analysoimme viimeaikaisen rahoituskriisin syitä, voimme huomata, että on tarpeen löytää mekanismeja investointiriskien, hallintoneuvostojen kokoonpanon sekä johtajien palkkioiden säätelemiseksi mahdollistamalla siten entistä parempi yhteistyö julkisten ja yksityisten valvontaelinten välillä turvaamalla samalla niiden riippumattomuus. Tässä päätöslauselmassa esitellään eri aloja koskevia ehdotuksia, joten äänestin sen puolesta. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Meidän oli lopulta äänestettävä tyhjää. Päätöslauselmaesitykseen tekemämme tarkistus hylättiin. Sen oli allekirjoittanut myös S&D-ryhmä, ja sen tavoitteena oli antaa vahvempi säväys säädökseen. Esittelijän tekemät tarkistukset, jotka heikensivät päätöslauselmaa, hyväksyttiin kuitenkin, ja samoin mietintö sisälsi hyvin sekalaisia sanomia. Keskeinen toimija PPE-ryhmässä (jäsen Karas) tässä asiassa oli meidän linjoillamme, ja CRD IV:n (vakavaraisuusdirektiivi) esittelijänä hänen tehtäväkseen annetaan rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmien sääntöjen käsittely (tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön jatkotoimet). Hänen ryhmänsä ja etenkin varapuhemies Wortman-Kool jätti hänet (jälleen) pulaan. Toivokaamme, että varsinaista lainsäädäntöä (ehdotus on määrä esitellä heinäkuussa) käsitellään huolellisemmin ja päättäväisemmin. Angelika Werthmann Kaikkein tärkein asia, joka paljastui rahoitus- ja talouskriisistä, oli se, että meillä on erittäin ahne järjestelmä. Rahoitussektori oli keskittynyt lyhyen aikavälin voittoihin, mutta samalla se myös vaaransi pyrkimykset saavuttaa kestävää kasvua. Mietintö sisältää tärkeitä asioita, joita meidän on opittava rahoituskriisistä ja jotka liittyvät riskeihin, hallintoneuvostoihin, valvontaelimiin, osakkeenomistajiin ja palkkoihin ja palkkioihin. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta. Luís Paulo Alves Äänestän tämän päätöslauselmaesityksen puolesta, koska monenväliset kauppajärjestelmät tarjoavat edelleen selvästi kaikkein tehokkaimmat puitteet kohtuudenmukaisen ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin harjoittamiselle kansainvälisesti. Tasapainoisen tuloksen saavuttaminen Maailman kauppajärjestön Dohan kehitysohjelmaa koskevissa neuvotteluissa on näin ollen oltava unionin neuvottelijoiden painopiste. Tämän sopimuksen merkitys johtuu siitä, että Intia on maailman seitsemänneksi suurin talous. Minun on myös mainittava, että kestävästä talouskasvusta huolimatta edelleen on olemassa valtavia eriarvoisuuksia. Korostaisin, että on tarpeen varmistaa, että vapaakauppasopimus ei rajoita Intian hallituksen valtaa, jota se tarvitsee ratkaistakseen köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyviä ongelmia. Lopulliseen vapaakauppasopimukseen olisi sisällyttävä sitova valtioiden välinen kiistanratkaisumekanismi ja määräyksiä tulleihin perustumattomien kaupan esteiden sovittelusta, polkumyynnin vastaisista toimista ja korvausoikeuksista sekä yleinen suojalauseke, joka perustuu tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XX ja XXI artikloihin. Siinä korostetaan kuitenkin myös sitä, että komission olisi sisällytettävä määrätietoisia ja tehokkaita lausekkeita vapaakauppasopimukseen ja vaadittava neuvottelujen aikana, että Intia ratifioi ydinsulkusopimuksen. Laima Liucija Andrikien Äänestin tämän EU:n ja Intian vapaakauppasopimusneuvottelujen tilanteesta laaditun tärkeän päätöslauselman puolesta. Intia on EU:n tärkeä kauppakumppani. Vuonna 2000 Intia oli Euroopan unionin 17. tärkein kauppakumppani, ja vuoteen 2010 mennessä se on 8. sijalla. Tämän lisäksi Intia on suurin edunsaaja yleisessä tullietuusjärjestelmässä, ja Euroopan unionin etuuskohtelun alainen tai tulliton tuonti Intiasta oli suuruudeltaan 19,9 miljoonaa euroa ja sen osuus koko EU:n Intian-tuonnista oli 83 prosenttia. Kummankin osapuolen odotetaan saavan merkittävää hyötyä tullien poistamisesta, palveluiden kaupan vapauttamisesta sekä uusista yrityksistä, mutta yhdyn päätöslauselmassa ilmaistuun pettymykseen vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen hitaasta etenemisestä. Kummankin osapuolen on tehtävä kaikki voitavansa laajan, kunnianhimoisen ja tasapainoisen vapaakauppasopimuksen aikaansaamiseksi vuoden 2011 loppuun mennessä, koska tämä sopimus voi luoda perustan sellaisten mahdollisuuksien syntymiselle, joiden avulla EU ja Intian välistä kauppaa ja investointeja voidaan lisätä, kehittää liiketoimintaa. Lisäksi vapaakauppasopimus lisäisi yleisesti sekä Euroopan unionin että Intian vientiä ja tuontia. Kannatan päätöslauselmassa esitettyä kantaa siitä, että jos EU:n ja Intian välinen talousyhteistyö perustuu yhteisiin yleismaailmallisiin arvoihin, siitä voi muodostua esimerkki yhteistyölle muiden maiden kanssa. Antonello Antinoro Annoimme tukemme tälle päätöslauselmalle ja jätimme komissiolle kysymyksen, koska mielestämme tämä on erittäin tärkeää näinä aikoina, jolloin öljynhinnat ovat olleet ennätyksellisen korkeat joitakin kuukausia. Monille kalastusaluksille ja etenkin pienimuotoista kalastusta harjoittaville aluksille on muodostunut kestämättömäksi se tilanne, jossa niiden menot kasvavat jatkuvasti öljynhintojen nousun vuoksi jopa siinä määrin, että usein ne eivät saa lainkaan voittoa kalastuskausista. Vaatimalla vähimmäistuen korotusta 30 000 eurosta 60 000 euroon seuraavan kolmen vuoden aikana haluamme välittää vahvan viestin alalle, joka on viime vuosina erityisesti yhteisen kalastuspolitiikan ja uusien rajoittavien toimenpiteiden voimaantulon vuoksi joutunut rajoittamaan tiettyjä kalastusmuotoja tai jopa lopettamaan ne kokonaan. Lisäksi on syytä panna merkille, että muilla aloilla, kuten maatalousalalla, on jo otettu käyttöön toimia, joilla niitä autetaan selviämään tästä hinnannoususta. Näin ollen tämä tuki, josta siis muistutettakoon, että sitä myönnetään jäsenvaltioiden eikä Euroopan unionin laajuisesti ja joka näin ollen riippuu kunkin yksittäisen jäsenvaltion taloudellisista voimavaroista, aiheuttaa monien mielestä epätasapainoa kilpailussa, mutta todellisuudessa se kuitenkin tarjoaisi hieman helpotusta alalle, joka on yhä enemmän vaikeuksissa. Kader Arif Äänestin Euroopan oikeiston käsiteltäväksi jättämän päätöslauselman puolesta, koska se edistää ultraliberaalia visiota EU:n kauppasuhteista Intian kanssa. Oikeisto vastusti järjestelmällisesti tarkistuksia, jotka jätin käsiteltäväksi Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puolesta. Tarkistusten tavoitteena olisi estää kaikenlainen julkisten palvelujen vapauttaminen, tuomita voimakkaasti lapsityövoiman käyttö, vaatia oikeudellisesti sitovia lausekkeita yritysten yhteiskuntavastuusta sekä sen periaatteen vaatiminen, että ne intialaiset, jotka tulevat Eurooppaan työskentelemään, saavat samaa palkkaa samasta työstä. Kompromissi oli mahdoton ja mielipide-erot selviä ja mahdottomat sovittaa yhteen. Vain ryhmäni yhdessä Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ja Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän kanssa käsiteltäväksi jättämä tarkistus edusti edistyksellistä näkemystä EU:n ja Intian välisistä suhteista. Ei ollut yllättävää, että se ei saa kannatusta parlamentin oikeistolaisen enemmistön keskuudessa, mikä on sääli. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Yli kolme vuotta sen jälkeen, kun vapaakauppasopimuksesta on käyty keskusteluja, EU ja Intia ovat ratkaisevassa vaiheessa ja vievät päätökseen neuvotteluja kaikkien tärkeimmillä aloilla. Uusien neuvottelujen aikana on kuitenkin keskeistä käsitellä eräitä tärkeitä kysymyksiä. Mielestäni on kiinnitettävä merkittävästi huomiota kaikkein herkimpiin aloihin Euroopassa, kuten teollisuuteen, maatalouteen ja palvelualaan. Intia on yksi maailman suurimmista talousmaista, jossa on nopeasti kasvava palveluala. Se on hyvin halukas pääsemään EU:n palvelumarkkinoille, ja näin ollen on tärkeää laatia kokonaisvaltainen arvio siitä, miten vapaakauppasopimus voisi vaikuttaa EU:n palvelualoihin ja muihin tärkeisiin aloihin sekä työllisyyteen. Kaikissa neuvottelujen vaiheissa meidän on myös varmistettava, että tulevaa kauppapolitiikkaa harjoitetaan Euroopan unionin tavoitteiden mukaisesti. Niihin sisältyvät muun muassa sitoumukset sosiaalisista ja ympäristöstandardeista. Slavi Binev kirjallinen. - (BG) Haluan muistuttaa teille, että kahdeksannessa maailmanlaajuisessa vuosituhannen kehitystavoitteessa todetaan, että olisi perustettava maailmanlaajuinen kehityskumppanuus, johon sisältyisi avoin, sääntöihin pohjautuva, ennustettavissa oleva ja ei-syrjivä kauppa- ja rahoitusjärjestelmä. Avainseikka tämän tavoitteen saavuttamisessa on se, että kehittyneiden maiden on haluttava avata markkinansa kehitysmaille, joihin kuuluu myös Intia. Tämän ansiosta EU voi antaa panoksensa kestävän kehityksen, köyhyyden kitkemisen ja ihmisoikeuksien suojelun kaltaisilla aloilla. EU:n ja Intian välistä vapaakauppasopimusta koskevan päätöslauselman hyväksyminen auttaa meitä ottamaan askeleen eteenpäin vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Sebastian Valentin Bodu kirjallinen. - (RO) Pidän valitettavana Euroopan komission päätöstä siitä, ettei se odota, ennen kuin parlamentti on hyväksynyt mietintönsä Euroopan tulevasta kansainvälisestä investointipolitiikasta ja että se on päättänyt edetä ja tarjota Intialle valtuuksia neuvotella investointiluvusta. Olisi epätavallista, jos Euroopan lainsäädäntöä konsultoitaisiin silloin, kun on kysymys neuvotteluvaltuuksista tilanteessa, jossa Euroopan parlamentilla on oma tehtävänsä EU:n laajuisten investointitoimien muotoilussa. Komission on vastattava mahdollisimman pian parlamentin esittämään pyyntöön määritellä selkeästi investointiaika, jotta sijoitusten suojaa koskevat määräykset eivät vaaranna osapuolten kykyä ottaa käyttöön pakollisia lupia. Tämän lisäksi valtioiden välisen sitovan kiistanratkaisumekanismin hyöty olisi pelkästään se, että se antaisi ulkomaisille sijoittajille mahdollisuuksia panna vireille oikeudellisia menettelyjä kansainvälisissä yhteyksissä EU:n ja Intian hallituksia vastaan, kun taas kotimaiset sijoittajat vievät asiat käsiteltäväksi kansallisiin tuomioistuimiin. Tilanne saattaisi vaarantaa ympäristö-, sosiaalista ja verolainsäädäntöä koskevat kansalliset toiminta-aloitteet. Vapaakauppasopimuksen olisi oltava kaikkein tärkein kaikista tähän mennessä neuvoteltavista sopimuksista. Sen vuoksi siitä ei ole mitään haittaa, jos kiinnitämme sopimukseen enemmän huomiota. Françoise Castex Äänestin tätä mietintöä vastaan. Haluamme EU:n ja Intian välille vapaakauppasopimuksen, joka auttaa edistämään kestävää kehitystä ja johon sisältyy selviä lausekkeita ILO:n standardien, ympäristösääntöjen ja yrityksen yhteiskuntavastuuvelvoitteiden noudattamisesta. On erityisen valitettavaa, että oikeisto kieltäytyi hyväksymästä näitä vaatimuksia. Pahoittelemme myös sitä, että parlamentin oikeisto hylkäsi tarkistuksen, jonka tavoitteena oli varmistaa eurooppalaisten ja intialaisten tasa-arvoinen kohtelu. Tämä ei ole haitallista pelkästään intialaisille työntekijöille, vaan se on myös vaarallista eurooppalaisille työntekijöille. Meidän ei pidä hyväksyä palvelujen vapauttamista ja sosiaalista polkumyyntiä, joiden tarkoituksena on alentaa eurooppalaisten palkkoja. Tämän lisäksi Euroopan unionin ei pidä unohtaa perusperiaatteitaan. Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan, että kauppapolitiikan on edistettävä kestävää kehitystä, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien suojelua. George Sabin Cutaş Euroopan unionin ja Intian vapaakauppasopimuksesta totean, että päätin äänestää poliittisen ryhmäni ehdottaman päätöslauselman puolesta, koska pidin sitä tasapainoisempana kuin muiden poliittisten ryhmien päätöslauselmia. Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän päätöslauselmassa korostettiin Intian kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen merkitystä ja otettiin esiin jatkuvat eriarvoisuudet kyseisessä maassa sekä tarve liittää sopimukseen joitakin ihmisoikeus-, sosiaalisia ja ympäristölausekkeita. Diogo Feio Tällä hetkellä maailman suurin demokratia ilmentää ristiriitoja ja epäsuhtaisuuksia, jotka vaikuttavat sopeutuneen sen tuhansien vuosien mittaiseen historiaan. Vaikka kaikkein pahin köyhyys ei ole hävinnyt, on yhtä kaikki totta, että hyvinvoinnin äkillinen kasvu on nostanut Intian aikaisempaa näkyvämpään kansainväliseen rooliin ja osoittanut, että sen talous ja yhteiskunta kukoistavat ja uudistuvat nopeasti ja tehokkaasti. Euroopan unionin ja Intian välinen vapaakauppasopimus voisi olla onnistunut päätös kaupalliselle vuorovaikutukselle, joka on syventynyt viime aikoina. Toivon ja kannatan sellaisia arvoja, että EU ja Intia yrittävät edelleen ymmärtää toisiaan paremmin ja hyötyä tästä syvemmästä ymmärtämisestä sekä kaikista mahdollisista hyödyistä, joita tästä yhteydestä voi syntyä. José Manuel Fernandes Tämä Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys koskee Euroopan unionin ja Intian välistä vapaakauppasopimusta. EU:n ja Intian väliset kauppasuhteet ovat merkittävät, koska EU on Intian tärkein kauppakumppani, ja se on sen kaikkein suurin ulkomainen investoija. EU on puolestaan tärkein Intian ulkomaisten investointien kohde, ja näin ollen sen on edelleen asetettava etusijalle monenvälinen kauppajärjestelmä, joka suosii kehitysmaita. Intia onkin yleisen tullietuusjärjestelmän suurin edunsaaja. Jos otamme huomioon EU:n ja Intian välisten strategisten suhteiden merkityksen sekä maatalouteen liittyvien asioiden turvaamisen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja etenkin lapsityövoimaan liittyvän ongelman, ympäristönsuojelun ja Kansainvälisen työjärjestön suositukset sosiaalisista ja tekijänoikeudellisista asioista, meillä on kaikki edellytykset äänestää tämän päätöslauselman puolesta. João Ferreira Tämä vapaakauppasopimus on laajin sopimus, josta EU on tähän mennessä neuvotellut. Erityissisältönsä ohella se herättää myös laajaa keskustelua vapaakaupasta, sen merkityksestä, sen tavoitteista ja sen seurauksista. Vapaakauppa on yksi 1970-luvulla niin kutsutun Washingtonin konsensuksen aikana syntyneen neoliberalismin tukipilareista. Se on yksi avainseikoista kapitalistisen järjestelmän vastauksessa rakenteelliseen kriisiin, jota tehtiin tunnetuksi niihin aikoihin, aivan kuten nykyäänkin. Se oli keino, jolla suurvallat imperialistisine tavoitteineen saattoivat laajentaa valvontaansa markkinoista ja luoda väkisin uusia ja intensiivisempiä keinoja käyttää työntekijöitä hyväksi asettamalla eri maista ja alueilta tulevat työntekijät toisiaan vastaan. Tämä johti työ- ja elinolojen huononemiseen. Sen tavoitteena oli luoda uudet edellytykset kapitalistisen varojenkartuttamisprosessin jatkamiselle. Tilanne on edelleen tämä. Seuraukset ovat selvästi nähtävissä: työntekijöiden ja heidän oikeuksiinsa kohdistuvien paineiden lisäksi kilpailu kehitystasoltaan hyvin erilaisten tuotantojärjestelmien välillä yleensä korostaa eroja tekemällä vahvoista entistä vahvempia ja heikoista entistä heikompia. Tämän sopimuksen kohdalla ei ole mitään eroa. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Maailmankaupan vapauttaminen ja sitä koskevan sääntelyn purkaminen on heikentänyt merkittävästi EU:n kaikkein heikoimpien talouksien tuotantoaloja, kuten Portugalin, jota on johdettu Euroopan valtojen suurten yritysten etujen mukaisesti. Tämän vaihtoehdon katastrofaalisten seurausten edessä EU ei muuta mieltään, vaan se osoittaa edelleen haluavansa rynnätä sokeasti eteenpäin. Juuri tältä pohjalta meidän on analysoitava tätä sopimusta, joka on kaikkein laajin sopimus, josta Euroopan unioni on tähän mennessä neuvotellut. Nykyiseen kauppapolitiikkaan tarvitaan nyt pikaisia ja perusteellisia muutoksia, jotta voidaan ottaa huomioon kunkin EU:n jäsenvaltion erityispiirteet, ja kansainvälisessä kaupassa on tähdättävä täydentävyyteen pikemmin kuin kilpailuun. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan luoda oikeudenmukaiset ja tasapuoliset taloussuhteet, jotka hyödyttävät molempia osapuolia, edistävät kansojen ja maiden kehitystä, eivätkä palvele pelkästään harvojen rahoituslaitosten ja -yhtiöiden etuja. Tämä meitä koetteleva kriisi on monitahoinen, ja se edellyttää uusia talouteen, yhteiskuntaan, energiaan ja ympäristöön liittyviä lähtökohtia sekä sitä, että puolustetaan jokaisen maan oikeutta harjoittaa kestävää tuotantoa. Vapaakauppa, joka on yksi neoliberalismin tukipilareista, estää tietenkin sen toteutumisen. Bruno Gollnisch Kuten usein muistutatte meitä, yhteisen ulkopolitiikan on täytettävä Euroopan unionin tavoitteet, jotka on määritelty erityisesti perussopimuksen 3 artiklassa. Siinä korostetaan erityisesti köyhyyden poistamista. Kaikkina niin vuosina, kun olette tehneet vapaakauppasopimuksia maailman kaikkien maiden kanssa ja etenkin niiden kanssa, jotka järjestelmällisesti harjoittavat sosiaalista, rahallista ja ympäristöön liittyvää polkumyyntiä, olette kaikki tällä tavoin luoneet köyhyyttä kaikkien sellaisten työntekijöiden keskuuteen, jotka kärsivät epäoikeudenmukaiseen kilpailuun suoraan yhteydessä olevien yritysten päätöksistä siirtää toimintansa muualle tai lopettaa toimintansa. Tämä Intian kanssa tehtävä sopimus tarkoittaa, että menette vieläkin pidemmälle. Nyt heitetään puolalainen putkimies ulos ja intialainen tietokoneohjelmoija tai kirjanpitäjä päästetään sisään! Teillä on itse asiassa aikomus avata Euroopan markkinat lukuisille palvelukaupan yleissopimuksen toimitusmuotoon 4 kuuluville palveluille. Se on barbaarinen termi, jota käytetään puhuttaessa Bolkesteinin direktiivin maailmanlaajuisesta versiosta. Ranskalainen taloustieteen Nobelin palkinnon saaja Maurice Allais korosti, että vapaakauppa on molemmille osapuolille hyödyllinen, jos sitä harjoitetaan sellaisten maiden kesken, joiden kehitystasot ovat toisiinsa verrattavia. Lisäisin tähän, että tämä pitää paikkansa, mikäli sitä harjoitetaan kohdealueilla, joilla jokaisen maan strategiset sektorit suojataan. Muuten ei synny koskaan tilannetta, jossa kaikki voittavat. Nyt on jo pitkään ollut yksi ainoa häviäjä eli Eurooppa. Juozas Imbrasas Tuin tätä mietintöä, koska EU on Intian suurin suorien ulkomaisten sijoitusten lähde. Kummankin osapuolen odotetaan saavan merkittäviä etuja tullien poistamisen ja palvelukaupan ja yritysten muodostamisen vapauttamisen seurauksena. Lisäksi niiden odotetaan vahvistavan uudelleen sitoumuksensa tullien alentamisesta ja yritysten muodostamisen ja palvelukaupan vapauttamisesta entisestään. Markkinoille pääsyä haittaavat muut kuin tulleja koskevat kaupan esteet, kuten terveys- ja turvallisuusvaatimukset tai tekniset esteet, määrälliset rajoitukset, vaatimustenmukaisuusmenettelyt, kaupankäynnin suojamekanismit, tullimenettelyt, sisäiset verot ja kansainvälisten normien ja standardien laiminlyönti. EU:n ja Intian on lupauduttava nopeuttamaan vapaakauppasopimusta koskevia neuvotteluja ja toteuttamaan huomattavaa ja tehokasta edistystä kunnianhimoisen ja tasapainoisen laajapohjaisen kauppa- ja investointisopimuksen aikaansaamiseksi nopeasti. Kummankin osapuolen on tehtävä kaikkensa saadakseen aikaan kokonaisvaltainen, kunnianhimoinen ja tasapainoisen vapaakauppasopimuksen vuoden 2011 loppuun mennessä. Tässä sopimuksessa olisi huomioitava maatalouskauppaan liittyvät vaikeat kysymykset, mutta sen ei pitäisi estää markkinoiden avaamista täydentävyyteen liittyvillä aloilla. Komission on otettava asianmukaisesti huomioon kaikki Euroopan maatalouteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset, etenkin markkinoiden avaamisen, GMO:iden, maidon, naudanlihan, tekijänoikeuksien suojelun ja alkuperämerkinnän aloilla. Komission olisi lisäksi neuvoteltava tehokkaista ja avoimista hankintajärjestelmistä ja Intian olisi sovellettava avoimia ja oikeudenmukaisia menettelyjä julkisissa hankintasopimuksissa ja myöntäessään eurooppalaisille yrityksille pääsyn julkisiin hankintajärjestelmiin. Elisabeth Köstinger EU:n ja Intian välistä vapaakauppasopimusta koskevissa neuvotteluissa on edistytty hyvin. Hyväksymällä päätöslauselmaesityksen Euroopan parlamentti on tänään esittänyt painopisteensä selvästi. Maataloudessa parlamentti on keskittynyt hankaliin aloihin, korostanut terveys- ja kasvinsuojelustandardeja sekä ilmaissut tukensa tehokkaille suojalausekkeille. Teollis- ja tekijänoikeuksien saralla on kuitenkin vielä paljon tehtävää. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Minkään vapaakauppasopimuksen, jonka EU allekirjoittaa Intian kanssa, ei pidä millään tavoin rajoittaa Intian kykyä tuottaa geneerisiä lääkkeitä. Mikäli näin kävisi, se vahingoittaisi Intian lisäksi myös köyhiä Afrikassa ja muualla asuvia köyhiä, jotka ovat riippuvaisia Intiasta tulevista halvoista lääkkeistä. Jean-Luc Mélenchon kirjallinen. - (FR) Yksi tämän asiakirjan ansioista on se, että siinä otetaan huomioon GMO:iden mahdollisesti haitalliset vaikutukset. Sillä kuitenkin edistetään palveluiden kaupan vapauttamista Euroopan unionin ja Intian välillä. Lisäksi se jättää valtioille vain yhden oikeuden, joka on julkisten palvelujen "sääntely". Tämänkaltainen vapauttaminen kuitenkin haittaa tällaista toimenpidettä. Asiakirjassa vaaditaan myös oikeudellisten palvelujen ja kirjanpitopalvelujen vapauttamista, markkinoiden avaamista pankki- ja vakuutusalalle sekä investointisääntöjen höllentämistä. Harvainvallan edut toteutuvat niin Euroopassa kuin Intiassa. Äänestän tätä mietintöä vastaan. Nuno Melo EU on Intian suurin kauppakumppani, jonka tavaroiden ja palvelujen kaupan määrä ylsi 84 miljardiin euroon vuosina 2009-2010. EU:n osuus Intian koko viennistä on 20,15 prosenttia ja 13,32 prosenttia Intian kokonaistuonnista. Sitä vastoin Intian osuus EU:n kokonaisviennistä on 2,6 prosenttia ja EU:n kokonaistuonnista 2,2 prosenttia. Tämän pohjalta emme voi olla ottamatta huomioon sitä, että yhteisen kauppapolitiikan tavoitteet on sovitettava täydellisesti yhteen Euroopan unionin yleistavoitteiden kanssa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan yhteistä kauppapolitiikkaa on harjoitettava "unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti" ja näin ollen sen on edistettävä kestävää kehitystä, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien suojelua. Näin ollen on hyvin tärkeää, että seuraavia asioita ei unohdeta näissä neuvotteluissa: lapsityövoiman käyttö sekä kansainvälisten sosiaali- ja ympäristöstandardien noudattamatta jättäminen, mikä aiheuttaa eräänlaista polkumyyntiä, joka on haitaksi eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille. Sen vuoksi komission olisi selvennettävä näitä seikkoja ennen kauppasopimuksen tekemistä. Alexander Mirsky kirjallinen. - (EN) Kun otetaan huomioon Intian markkinoiden koko (yli 1 miljardia asukasta) ja sen vaikuttava kasvuvauhti (keskimäärin yli 7 prosenttia vuodessa vuodesta 2000 lähtien) yhdistettynä korkeaan suojelun tasoon, Intia on yksi EU:n itsestään selvistä kumppaneista, jonka kanssa se saattaa loppuun uuden sukupolven EU:n kauppasopimuksen, joka pantiin alkuun osana Globaali Eurooppa -strategiaa vuonna 2006. EU:n ja Intian välinen huippukokous, joka pidettiin Brysselissä 10. joulukuuta 2010, kannusti molempia osapuolia nopeuttamaan neuvotteluprosessia neuvottelujen päätökseen saattamiseksi vuonna 2011. On otettava huomioon polkumyyntiin liittyvä tekijä Intian kanssa solmittujen suhteiden yhteydessä. Jos tätä asiaa ei olisi otettu esiin, olisin äänestänyt päätöslauselmaa vastaan. Claudio Morganti Olen sitä mieltä, että tämä EU:n ja Intian välistä kauppasopimusta koskeva päätöslauselma olisi hylättävä. Siinä ei ole millään tavoin arvosteltu niitä ongelmia, joita tämä sopimus aiheuttaa tekstiiliteollisuudelle Euroopassa ja erityisesti Pohjois-Italiassa. Muut teollisuudenalat on mainittu, ja niille on osoitettu omat lausekkeet, mutta tekstiiliteollisuus on jätetty kokonaan vaille huomiota. Osoittaakseen tämän sopimuksen kelpoisuuden päätöslauselmassa korostetaan sitä, että Intian ja Euroopan taloudet täydentävät toisiaan. Todellisuus on jokseenkin erilainen, koska on useita teollisuudenaloja, joista yksi on juuri tekstiiliteollisuus, joissa ei ole minkäänlaista täydentävyyttä vaan pikemmin kilpailua, ja usein tämä aasialaisten kumppanien harjoittama kilpailu on epäoikeudenmukaista. Näistä syistä päätin äänestää päätöslauselmaa vastaan. Maria do Céu Patrão Neves Äänestin tämän EU:n ja Intian vapaakauppasopimusneuvottelujen tilanteesta laaditun tärkeän päätöslauselman puolesta. EU:n ja Intian väliset neuvottelut vapaakauppasopimuksen aikaansaamiseksi ovat edistyneet merkittävästi. Intia on saavuttamassa uuden aseman kansainvälisessä geopoliittisessa ympäristössä muuttuessaan kehitysavun saajasta lahjoittajaksi. Tällä sopimuksella on erityisen suuri merkitys. Jos EU:n ja Intian välinen parhaillaan neuvottelujen alainen yhteistyö perustuu yhteisiin yleismaailmallisiin arvoihin, se voi toimia yhteistyön mallina myös muiden maiden kanssa. Haluan korostaa, että näissä neuvotteluissa annetaan painoarvoa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) alalle Intiassa ja ehdotetaan, että kaikkien EU:n ja Intian välisten kehitysyhteistyöohjelmien tavoitteena olisi oltava pk-yritysten vahvistaminen keinoin, joilla voidaan tukea rahoitusmarkkinaperusteisia paikallishankkeita. Samoin kuin EU-maissa myös Intiassa pk-yritykset edistävät kasvua ja siten myös työpaikkojen syntymistä. Paulo Rangel Kun ajatellaan niitä etuja, joita kumpikin osapuoli voi saavuttaa, toivon, että EU:n ja Intian väliset neuvottelut voivat jatkua. Neuvottelujen tavoitteena on solmia pikaisesti vapaakauppasopimus, joka on kunnianhimoinen, tasapainoinen ja kokonaisvaltainen. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Äänestimme päätöslauselmaesityksen puolesta. Euroopan parlamentti on hyvin jakautunut mielipiteissään Intian kanssa tehtävästä vapaakauppasopimuksesta. Ensimmäinen kompromissi, jonka esittivät PPE-, EEC- ja ALDE-ryhmä, hyväksyttiin äänin 390 puolesta ja 276 vastaan ja 10 äänesti tyhjää. Epäonnistuimme toiveessa välittää vahva sanoma neuvottelijoille vapaakauppasopimuksen päätökseen saattamiseksi Intian kanssa. PPE-, ECR- ja ALDE-ryhmän päätöslauselmassa suositellaan, että Intian markkinat avattaisiin pikaisesti kokonaisuudessaan kaikilla aloilla ilman, että ihmisoikeuksiin tai työoikeusehtoihin, yritysten yhteiskuntavastuuseen, ympäristöperusteiseen polkumyyntiin liittyvät sitovat ehdot saivat sellaista laajaa kannatusta, jota tarvitaan, mikäli päätöslauselman halutaan sisältävän suosituksia neuvottelijoille. Verts/ALE-, S&D- ja GUE/NGL-ryhmän jättämä vastapäätöslauselma, josta ei toimitettu äänestystä, sai vankan kannatuksen ja neuvottelijat lukevat sen varmasti. Kaikkein pahimmat asiat PPE-, ECR- ja ALDE-ryhmän kompromississa vältettiin. Oreste Rossi Vastustamme voimakkaasti EU:n ja Intian välistä vapaakauppasopimusta, koska vaikka kyseinen maa edistyy työntekijöiden suojeluun ja terveyteen liittyvissä asioissa sekä väärentämisen torjunnassa, meidän on pidettävä mielessä, että se on edelleen epäoikeudenmukainen kilpailija meidän liikeyrityksiämme kohtaan. Esimerkkinä mainittakoon, että kun Maailman kauppajärjestö esitti Intialle valituksen 500-prosenttisista tulleista, joita se sovelsi eurooppalaisiin viineihin, se selvitti tilanteen epäoikeudenmukaisin keinoin niin, että se pani yksittäiset Intian osavaltiot soveltamaan samoja tulleja. Meidän on myös pidettävä mielessä se kielteinen talousvaikutus, jonka kaupan vapauttamisesta entisestään Intian kanssa aiheuttaisi, koska EU vie 1,9 prosenttia palveluistaan Intiaan, kun taas Intia vie 11,6 prosenttia omista palveluistaan EU-maihin. Tämä tarkoittaa selkeästi sitä, että sopimus auttaisi Intiaa kymmenen kertaa enemmän kuin Eurooppaa. Marc Tarabella Äänestin yhdessä Euroopan parlamentin sosialistiryhmää edustavien kollegojeni kanssa tätä Euroopan unionin ja Intian välistä vapaakauppasopimusta käsittelevää päätöslauselmaa vastaan, koska siinä ei oteta riittävästi huomioon niitä sosiaalisia standardeja, joita kaikissa kauppasopimuksissa olisi noudatettava. Pelastakaa lapset -järjestön, joka on intialainen kansalaisjärjestö, mukaan arviolta 60 miljoonaa lasta tekee edelleen töitä pelloilla, ravintoloissa tai tehtaissa Intiassa. Pahoittelen sitä, että Euroopan parlamentin konservatiivipuolue on kieltäytynyt käsittelemästä tätä tilannetta hylkäämällä tarkistuksen, jossa korostettiin Euroopan parlamentin huolta lapsityövoiman käytöstä. Näitä lapsia riistetään jatkuvasti vaarallisissa ja epäterveellisissä oloissa. Pyysimme myös komissiota tarttumaan tähän ongelmaan vapaakauppasopimuksesta käytävien neuvottelujen aikana ja kehotimme Intian hallitusta tekemään kaikkensa, jotta tämän ilmiön perimmäiset aiheuttajat saataisiin kitkettyä ja jotta tästä tehtäisiin loppu. Hylkäämällä tämä kanta Euroopan parlamentin oikeiston enemmistö on asettanut Euroopan ja Intian kaupalliset edut lastenoikeuksien suojelun edelle, enkä minä voi tukea tällaista tuomittavaa kantaa. Marie-Christine Vergiat Äänestin Euroopan parlamentin laatimaa EU:n ja Intian välistä kauppasopimusta koskevia neuvotteluja käsittelevää päätöslauselmaa vastaan. Tämä mietintö noudattaa täysin yhä laajemman vapauttamisen politiikkaa etenkin palvelualalla, ja se sisältää standardeja, joilla on vahingollisia vaikutuksia lääkkeiden toimituksen lisäksi myös tutkimuksen kehittämiseen. Tämä on toinen esimerkki siitä ultraliberalismista, jota EU pyrkii tuputtamaan kaikille kumppaneilleen. Tämä on laajin sopimus, jonka EU on koskaan saanut päätökseen tällä alalla, ja sillä pyritään suojelemaan enemmän suurten monikansallisten yhtiöiden etuja kuin panostamaan tasapainoiseen kumppanuuteen kaikkien osapuolten välillä sekä edistämään Intian taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Tämä sopimus ei todellakaan ole sellainen kaikkia hyödyttävä aloite, kuten päätöslauselmalla halutaan antaa meidän ymmärtää. Luís Paulo Alves Äänestän tämän päätöslauselman puolesta, koska mielestäni on tärkeää luoda tasapaino monenvälisten, kahdenvälisten ja plurilateraalisten sopimusten välillä. Erityisesti on todettava, että Japani on maailman kolmanneksi suurin talous bruttokansantuotteella mitattuna. Näin ollen investointeja ja palvelujen kauppaa koskevat kysymykset on otettava esille kaikissa Japanin kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa ja on varmistettava, ettei markkinoiden avaaminen vaaranna julkisten palvelujen ja kulttuurisen monimuotoisuuden suojelusta annettuja eurooppalaisia tai japanilaisia sääntöjä. Tunnustan, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kehittämä monenvälinen kauppajärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan luomiseen. Haluan toistaa olevani vankasti sitä mieltä, että Euroopan unionin ja Japanin olisi edistettävä myönteisen ratkaisun saavuttamista Dohan kehitysohjelmaa koskevissa neuvotteluissa, ja olen huolestunut siitä, että kahdenväliset neuvottelut saattaisivat häiritä tämän tavoitteen toteutumista. Haluan päätteeksi painottaa sitä, että on luotava tehokkaat suojatoimet, joilla voidaan estää EU:n ja Japanin välisen mahdollisen kaupan vapauttamisesta johtuva tuonnin voimakas kasvu, josta aiheutuisi tai voisi aiheutua vakavaa haittaa EU:n teollisuudelle. Laima Liucija Andrikien Äänestin EU:n ja Japanin kauppasuhteita koskevan tärkeän päätöslauselman puolesta. EU ja Japani ovat merkittäviä kumppaneita ja ne tekevät merkittäviä sijoituksia toistensa talouksiin, ja niiden yhteisen suoran ulkomaisen tuen määrä oli 200 miljardia euroa vuonna 2009. Japani on EU:n kuudenneksi suurin kauppakumppani, kun taas EU on Japanin kolmanneksi suurin kauppakumppani. Kannatan lauseketta, jonka mukaan on tullut aika saada päätökseen EU:n ja Japanin vapaakauppasopimus, mutta ennen neuvottelujen aloittamista Japanin on tehtävä merkittäviä sitoumuksia poistaakseen muut kuin tullitariffeja koskevat esteet, jotka rajoittavat eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia päästä Japanin markkinoille. Näitä esteitä ovat julkisia hankintoja koskevat esteet, lääkinnällisiä laitteita koskevien kansainvälisten standardien riittämätön tunnustaminen sekä kansallisten markkinajohtajien suosituimmuuskohtelu rahoituspalveluissa. EU:n ja Japanin kahdenvälisen kaupan määrä on pienempi kuin EU:n kauppa sen muiden pääkauppakumppaneiden kanssa, mikä johtuu enimmäkseen Japanin muiden kuin tullitariffeja koskevien esteiden kielteisistä vaikutuksista. Annoin tukeni päätöslauselman määräykselle siitä, että EU:n ja Japanin vapaakauppasopimuksella on mahdollista päästä tilanteeseen, jossa kummankin osapuolen talous hyötyy siitä. Kader Arif Kuun lopussa pidettävää EU:n ja Japanin välistä huippukokousta odotellessa parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman, jossa tuodaan esiin sen kannat näiden kahden kauppakumppanin välisistä kauppasuhteista. Toisin kuin Euroopan oikeisto, joka puhui hyvin vahvasti vapaakauppasopimuksen loppuun saattamista koskevien neuvottelujen aloittamisen puolesta, kannatin hyvin varovaista lähestymistapaa. Japani on kauppakumppani, jota on lähestyttävä varovasti kaupan vapauttamista koskevassa asiassa. Sen vuoksi ryhmäni vastusti Euroopan oikeiston esittelemää nykyistä tekstiä ja korosti, että on käynnistettävä erityisiä vaikutustenarviointeja, joilla arvioidaan nykyistä vahvempien kauppasuhteiden seurauksia kaikkiin asiaankuuluviin aloihin (erityisesti autoteollisuuteen) ja työllisyyteen Euroopassa, ennen kuin aloitamme neuvottelut. Samaan aikaan korostimme muihin kuin tullitariffeihin liittyvää ongelmaa, joka estää eurooppalaisia yrityksiä pääsemästä Japanin julkisten hankintojen markkinoille. On todella väärin, että Euroopan unioni, joka on maailmassa kaikkein avoin alue ulkomaisille sijoituksille, ei voi toimia teollistuneiden kumppaniensa markkinoilla kohtuullisin ehdoin. Vilija Blinkevičiūt Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen täysin samaa mieltä siitä, että Japania hiljattain koetelleen maan historian pahimman luonnonkatastrofin jälkeen EU voi ja sen on autettava maan taloutta elpymään nopeasti. Mietinnössä kehotetaan komissiota perustamaan erityisjärjestelmä, jonka mukaan EU voisi lukuisten kansainväliseen kauppaan liittyvien tekijöiden kautta auttaa tulevaisuudessa maita, jotka ovat kärsineet luonnonkatastrofeista. Erityisesti Japanin tapauksessa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa ehdotetaan, olisi tartuttava kansainvälisten julkisten hankintojen ja palvelumarkkinoiden tarjoamiin tilaisuuksiin etenkin siitä syystä, että on pantu merkille, että EU:n ja jäsenvaltioiden kiinnostus näitä aloja kohtaan on kasvanut. Julkisten hankintojen ja palvelukaupan tiellä on kuitenkin edelleen monia esteitä, jotka johtuvat oikeutetusta kansallisesta lainsäädännöstä, ja mietinnössä esitetään tällaisten esteiden poistamista pyrkimällä ymmärtää keskinäisiin mukautusjärjestelmiin liittyviä menetelmiä. Mietinnössä kiinnitetään kuitenkin huomiota siihen, että investointeja ja palvelujen kauppaa koskevat kysymykset on otettava esille kaikissa Japanin kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa sen varmistamiseksi, ettei markkinoiden avaaminen vaaranna julkisten palvelujen ja kulttuurisen monimuotoisuuden suojelusta Euroopassa tai Japanissa annettuja sääntöjä. Vito Bonsignore Äänestin EU:n ja Japanin kauppasuhteista laaditun yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta. Vuonna 2009 EU:n ja Japanin yhteenlaskettu osuus maailman BKT:stä oli yli neljännes ja maailmankaupasta yli 20 prosenttia, ja vuonna 2010 kahdenvälisen kaupan arvo oli 120 miljardia euroa. Näiden lukujen perusteella totean, että mielestäni vapaakauppasopimuksia koskevat neuvottelut olisi pikaisesti aloitettava, jotta voidaan edistää entistä tiiviimpää yhteistyötä näiden kahden kauppakumppanin välillä ja antaa niille tilaisuus kohdata yhdessä yhteisiä haasteita, kuten maailman talouskriisi sekä Kiinan jatkuva poliittinen nousu ja talouskasvu. Neuvottelujen käynnistämisen ja kauppasuhteiden voimistamisen edellytys on edelleen se, että Japani poistaa muut kuin tullitariffeja koskevat esteet ja sekä esteet, jotka rajoittavat pääsyä Japanin julkisia hankintoja koskeville markkinoille. Alustavan vaiheen aikana komission olisi lisäksi keskityttävä poistamaan ne esteet, jotka estävät eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten pääsyn markkinoille. George Sabin Cutaş Euroopan unionin ja Japanin välisiä kauppasuhteita koskevan äänestyksen aikana äänestin sen poliittisen ryhmän käsiteltäväksi jättämän päätöslauselman puolesta, johon kuuluun. Päätöslauselmassa korostettiin tarvetta poistaa Japanin markkinoilla vallitsevat muut kuin tullitariffeja koskevat esteet ja vapauttaa pääsy Japanin julkisten hankintojen markkinoille, ennen kuin allekirjoitamme vapaakauppasopimuksen kyseisen maan kanssa. Diogo Feio Euroopan maiden ja Japanin väliset suhteet ovat jatkuneet useita vuosisatoja, ja ne ovat tiivistyneet toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Japani on ollut yksi maailman historian suurimmista menestystarinoista talouden ja yhteiskunnan elpymisessä, ja nykyään se on arvostettu maa, joka ansaitsee ihailua. Maata koetelleet traagiset tapahtumat edellyttävät kumppaneitamme kohtaan osoitettavaa yhteisvastuuta. Sen sinnikkyyden ja rohkeuden, jota maan kansa on osoittanut näiden vaikeuksien edessä, olisi toimittava inspiraation lähteenä Euroopalle, joka usein vaikuttaa liian uppoutuneelta omiin asioihin, eikä se ole aina riittävän tietoinen siitä, mitä sen maiden rajojen ulkopuolella tapahtuu. Mielestäni kumpikin osapuoli voisi hyötyä paljon vapaakauppasopimuksesta, joka vahvistaisi niiden välisiä suhteita ja poistaisi esteitä, jotka ovat perusteettomasti rajoittaneet näitä suhteita. Pahoittelen sitä, että tämä tavoite vaikuttaa olevan vielä kaukana toteutumisesta, ja toivon, että Eurooppa ja Japani jatkavat pyrkimyksiään sen saavuttamiseksi. José Manuel Fernandes Tämä Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys käsittelee Euroopan unionin ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta. Japani on maailman kolmanneksi suurin talous bruttokansantuotteella (BKT) mitattuna. EU:n ja Japanin väliset kauppasuhteet eivät ole pelkästään tärkeitä kummankin taloudelle, vaan ne ovat ratkaisevan tärkeitä. Vuonna 2009 EU:n ja Japanin yhteenlaskettu osuus maailman BKT:stä oli yli neljännes ja maailmankaupasta yli 20 prosenttia. Tämän lisäksi EU on Japanin kolmanneksi suurin kauppakumppani. Näistä syistä äänestän mietinnön puolesta. Olen kuitenkin samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että EU:n on vaadittava Japania muun muassa poistamaan tulliesteet sekä julkisia hankintoja rajoittavat esteet, ennen kuin neuvottelut voidaan aloittaa. Katson myös, että parlamentin on välitettävä myönteinen signaali tsunamin jälkeen. Se tuhosi osan Japanin rannikkoa ja aiheutti valtavasti menetyksiä ihmishenkien ja omaisuuden muodossa, puhumattakaan Fukushiman ydinvoimalan tuhoista. João Ferreira Tämän päätöslauselmaesityksen keskeinen visio on esitetty hyvin selvästi sen johdanto-osassa. Sen mukaan Maailman kauppajärjestön kehittämä monenvälinen kauppajärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan sääntelyyn ja edistämiseen, ja samanaikaisesti sillä pyritään myötävaikuttamaan DDA-neuvottelujen onnistuneeseen loppuun saattamiseen. Tässä visiossa niin sanottu vapaa kauppa on tietyn kategorian käyttämä väline, joka palvelee rahoituslaitoksia ja -yhtiöitä ja lisää entisestään työntekijöiden ja kansalaisten riistoa. Siihen liittyy niin sosiaalista polkumyyntiä eli tuottavuusvahvuuden tuhoamista kuin ympäristöperusteista polkumyyntiä eli ympäristön turmeltumista. Tämä kauppapolitiikka ja sen konkreettisen ilmentymän muodostaviin sopimuksiin sisältyy yhä enemmän demokraattiseen legitimiteettiin liittyviä puutteita. Sopimukset neuvotellaan miltei aina salassa, kansalaisten selän takana, ja niissä yritetään aina peittää niiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset, niiden yhteydessä vältetään selkeitä ja tietoon perustuvia keskusteluja. Tämä suuria yrityksiä hyödyttävä menettelytapa heikentää kansalaisten ja työntekijöiden tarpeita, ja se on epäedullinen sellaisten EU-maiden teollisuudelle, joiden talous on kaikkein heikoimmassa tilassa. Näin ollen ainoa vaihtoehtomme on tuomita se ja vastustaa sitä äänekkäästi. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Japanin kanssa käytäviä neuvotteluja, joiden tavoitteena on vahvistaa kauppasuhteita, ei voida käyttää jonkin tietyn kategorian välineenä, joka palvelee rahoituslaitoksia ja -yhtiöitä ja lisää entisestään työntekijöiden ja kansalaisten hyväksikäyttöä, tuottavuusvahvuuden tuhoutumista ja ympäristön turmelemista. EU on yhä enemmän vailla demokraattista legitimiteettiä, koska sitä kiskotaan oikealle, koska se neuvottelee kauppasopimuksista salaisesti ja koska se ei ota lainkaan huomioon jäsenvaltioiden kansalaisten suvereeniutta. Lisäksi se pyrkii salaamaan ne valtavat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, joita näillä toimilla on. Samalla se jättää kansalaiset vaille tietoa, ei selvennä asioita heille, keskustele tai ota huomioon heidän mielipiteitään. Tämä suuria yrityksiä hyödyttävä menettelytapa heikentää kansalaisten ja työntekijöiden tarpeita, ja se on epäedullinen sellaisten EU-maiden teollisuudelle, joiden talous on kaikkein heikoimmassa tilassa. Tämä tarkoittaa edelleen oikeuksien menetystä, työttömyyttä ja köyhyyttä, ja tämä vaikuttaa pieniin ja keskisuuriin maatalousyrittäjiin, kalastajiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset), jotka kaikki päätyvät tämän tilanteen uhreiksi. Tämä lähestymistapa on tuottojen sokaisema, se rajoittaa demokratiaa ja suvereeniutta ja luo riippuvuutta eräissä maissa, kuten Portugalissa, jonka on luotava työpaikkoja sekä tuotettava ja luotava hyvinvointia elintason nostamiseksi. Siinä ei auta se, että vähennetään entisestään teollisuutta, maataloustuotantoa eikä vähemmän kalastusta. Juozas Imbrasas Tuin tätä asiakirjaa, koska vuonna 2009 Japanin ja EU:n yhteenlaskettu osuus maailman bruttokansantuotteesta oli yli neljännes ja maailmankaupasta yli 20 prosenttia, ja Japani ja EU tekevät merkittäviä sijoituksia toistensa talouksiin. Neuvosto ja komissio ovat panneet merkille, että Japanin kyky poistaa kaupan sääntelyesteitä on edellytys neuvottelujen käynnistämiselle EU:n ja Japanin vapaakauppasopimuksesta, jolloin voitaisiin edistää tiiviimpää taloudellista yhdentymistä näiden kahden strategisen kauppakumppanin välillä. Maailman kauppajärjestön (WTO) kehittämä monenvälinen kauppajärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan luomiseen. Mielestäni Euroopan unionin ja Japanin olisi pyrittävä myötävaikuttamaan Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen loppuun saattamiseen. EU:n ja Japanin välinen kauppasopimus ei pelkästään tuottaisi etuja tavaroiden ja palvelujen kahdenvälisen kaupan lisääntymiselle, vaan se edistäisi myös yhteistyötä EU:n monialaisten painopisteiden alalla, kuten esimerkiksi yhteistyötä innovaation alalla, sääntely-yhteistyötä sekä markkinoiden väärinkäytön torjuntaa sekä yhteistyötä laajojen ympäristöhaasteiden selvittämisessä. David Martin kirjallinen. - (EN) Mikäli Japani osoittaa todellista halukkuutta poistaa muut kuin tullitariffeja koskevat esteet, mielestäni EU:n olisi käynnistettävä neuvottelut Japanin kanssa, jotta vapaakauppasopimus voitaisiin allekirjoittaa. Jean-Luc Mélenchon kirjallinen. - (FR) Vain muutama viikko Japania koetelleen luonnon- ja ydinkatastrofin jälkeen Euroopan oikeisto on saanut omituisen päähänpiston uhkailla Japanin hallitusta. Tavoitteena on pakottaa Japani poistamaan eurooppalaisilta yrityksiltä kaikki esteet päästä sen julkisten hankintojen markkinoille. Sanaakaan ei ole mainittu ydinkatastrofista. Ainoatakaan ehdotusta ei ole tehty yhteistyöstä, jolla maata voitaisiin auttaa tässä tilanteessa. Hädin tuskin yksi rivi solidaarisuudesta esitettiin Japanin ainoan ydinkatastrofin jälkeen. Euroopan oikeiston pitäisi hävetä! Nuno Melo Vuonna 2010 EU:n ja Japanin kahdenvälisen kaupan kokonaisosuus oli 120 miljardia euroa. Japani on maailman kolmanneksi suurin talous bruttokansantuotteella mitattuna. Japani on EU:n kuudenneksi suurin kauppakumppani, ja EU on Japanin kolmanneksi suurin kauppakumppani. Käyttämättömiä kaupankäyntimahdollisuuksia on kuitenkin paljon. Näin ollen EU:n ja Japanin välisiä kauppasuhteita on vahvistettava keskittymällä poistamaan muut kuin tullitariffeja koskevat kaupan ja investointien esteet, mukaan lukien lukuisat eurooppalaisten yritysten pääsyä Japanin markkinoille koskevat rajoitukset ja sääntelytoimet. Tällä tavoin EU:n ja Japanin vapaakauppasopimuksella on merkittäviä mahdollisuuksia edistää kummankin osapuolen taloutta. Alexander Mirsky kirjallinen. - (EN) Euroopan unioni ja Japani ovat läheisiä kauppakumppaneita, ja niiden osuus maailmankaupasta on yli 20 prosenttia, mutta niiden kahdenvälisen kaupan osuus ei kuitenkaan ole niin suuri kuin se voisi olla. EU Japaniin suuntautuva vienti suhteessa Japanin bruttokansantuotteeseen on alle 2 prosenttia, mikä on huomattavasti alhaisempi osuus kuin EU:n muilla tärkeimmillä markkinoilla (Yhdysvallat, Kiina, Korea ja Intia). Näin ollen on olemassa huomattava määrä käyttämätöntä taloudellista potentiaalia, jota voitaisiin tunnustella vahvistamalla näiden kahden kumppanin välisiä kauppasuhteita. Neuvotteluiden olisi käynnistettävä kahdenvälisiä toimia. Ei ole hyväksyttävää, että EU:n ja Japanin välillä hyödykkeiden liikevaihto ei ole samalla tasolla. Äänestin mietinnön puolesta. Wojciech Michał Olejniczak Euroopan parlamentti hyväksyi tänään päätöslauselman EU:n ja Japanin kauppasuhteista. Tässä asiakirjassa korostetaan sitä, että Euroopan unioni ja Japani ovat hyvin tärkeitä toisilleen kauppakumppaneina. Päätöslauselmassa otetaan huomioon WTO:n järjestelmä ja se, että esimerkiksi vuonna 2009 EU:n ja Japanin yhteenlaskettu osuus maailman bruttokansantuotteesta oli neljännes, ja että vuonna 2010 näiden kahden alueen kahdenvälisen kaupan arvo oli 120 miljardia euroa. Päätöslauselmassa korostetaan myös sitä, että EU kannattaa hyvin vahvasti vapaakauppasopimuksen loppuun saattamista Japanin kanssa, mutta tätä varten Japanin on poistettava muut kuin tullitariffeja koskevat esteet ja poistettava kaikki yhteistyön kehittämisen esteet. Pidän myös hyvin tärkeänä EU:n ja Japanin välisessä yhteistyössä siinä korostettavaa asiaa, että ympäristönsuojeluun olisi kiinnitettävä huomiota kaupankäyntiprosessin aikana ja että ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä ympäristö- ja sosiaalistandardien ylläpitämiseen tähtääviä toimia on edistettävä. Tämän ohella otetaan esiin hiljattain tapahtunut ydinkatastrofi, joka ei vieläkään ole täysin hallinnassa. Tämän perusteella ei ole vielä mahdollista arvioida kokonaan Japania koettelevan kriisin laajuutta, eikä ole mitään perusteluja vauhdittaa vapaakauppasopimusta koskevia neuvotteluja. Juuri nyt Japani tarvitsee todellista apua. Maria do Céu Patrão Neves Maailman kauppajärjestön (WTO) kehittämä sääntöihin perustuva monenvälinen kauppajärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan sääntelyyn ja edistämiseen, EU kannattaa kehitysmaiden liittämistä kansainväliseen kauppajärjestelmään. Samanaikaisesti kahdenväliset sopimukset, kuten nyt tarkasteltavana oleva, muodostavat erityisiä mekanismeja, jotka voivat auttaa edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisessa. Äänestin tämän EU:n ja Japanin kauppasuhteita koskevan päätöslauselman puolesta, koska olen vakuuttunut siitä, että EU:n ja Japanin vapaakauppasopimukseen liittyy kumpaakin taloutta hyödyttävää potentiaalia. Avoimen ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin harjoittaminen on tehokas väline, jolla voidaan luoda lisää kasvua ja sosiaalista hyvinvointia, rakentaa kilpailuetuja kummallekin taloudelle ja yhteisvaikutuksia, jotka ovat seurausta entistä suuremmasta taloudellisesta integraatiosta ja uusista toimista tietoon pohjautuvassa taloudessa. Tämä merkitsee EU:n ja Japanin markkinoiden lujittamista. Ne muodostavat yhteenlaskettuna neljänneksen maailman bruttokansantuotteesta ja yli 20 prosenttia maailman kaupasta. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Ryhmämme ei allekirjoittanut tai tukenut tätä päätöslauselmaa. Jätimme käsiteltäväksi oman päätöslauselman, jossa totesimme muun muassa seuraavaa: "1. ilmaisee syvän myötätuntonsa rohkeille ja päättäväisille japanilaisille, jotka ovat joutuneet kohtaamaan 11. maaliskuuta tapahtuneet katastrofit ja niiden hirveät jälkiseuraukset, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan Japania kaikin mahdollisin keinoin yhteiskunta- ja talouselämänsä uudelleenrakentamisessa; 2. katsoo, että EU:n ja Japanin nykyisten kauppasuhteiden jatkamisella ja syventämisellä voi olla merkittävä rooli tässä suhteessa, ja kehottaa komissiota keskittämään kaikki ponnistelunsa tämän varmistamiseksi; 3. pitää monenkeskistä kauppajärjestelmää, jonka ilmentymä on Maailman kauppajärjestö, selvästi tehokkaimpina puitteina reilujen ja oikeudenmukaisten kauppasääntöjen aikaansaamiseksi maailmanlaajuisesti". Oreste Rossi Annoimme tukemme EU:n ja Japanin kauppasuhteita käsittelevälle asiakirjalle, koska Japani takaa työntekijöiden sekä maailmantalouden suojelun ja kunnioituksen, vaikka se lukeutuukin kolmansiin maihin. Sääntöjen rajoittaminen ja yksinkertaistaminen ja oikeudenmukaisen ja avoimen kaupan selkeyttäminen voivat parantaa sen suhteita Euroopan kanssa. Näiden kahden talouden keskinäisten sijoitusten arvo on 200 miljardia euroa vuodessa. EU on Japanin kolmanneksi suurin kauppakumppani, ja Japani on EU:n kuudenneksi suurin kauppakumppani. Mietinnössä vaaditaan myös arvioimaan kaikkia mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, joita näillä päätöksillä saattaa olla, mutta olemme ilman muuta sitä mieltä, että kaupan ja investointien esteiden poistaminen on pelkästään myönteinen asia. Siksi äänestimme tämän mietinnön puolesta. Niki Tzavela Äänestin EU:n ja Japanin kauppasuhteita käsittelevän suullisen kysymyksen puolesta, koska Japani on yksi suurimmista sijoittajista Euroopan unionissa. Tämän ohella Japani on seitsemänneksi tärkein kohde Euroopan viennille. Keskustelun jatkaminen Japanin kanssa on pelkästään myönteinen asia. Välillämme vallitsevien erojen tasoittaminen edistää huomattavasti kummankin talouskasvua. Lisäksi meidän on keskityttävä pienentämään tullitariffeja ja rajoittamaan niihin liittyviä sääntelytoimia. Jarosław Leszek Wałęsa Tuen varauksettomasti Euroopan unionin ja Japanin kauppayhteistyön kehittämistä, minkä pitäisi johtaa kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen loppuun saattamiseen. Se, että vuonna 2010 EU:n ja Japanin kahdenvälisen kaupan kokonaisosuus oli 120 miljardia euroa, osoittaa, että kumpikin osapuoli on erittäin tärkeä toiselle osapuolelle kumppanina. Japani on EU:n kuudenneksi suurin kauppakumppani, ja EU on Japanin kolmanneksi suurin kauppakumppani. Kumpikin osapuoli tekee myös merkittäviä investointeja toistensa talouteen ja että ulkomaisten suorien investointien yhteenlaskettu määrä oli 200 miljardia euroa vuonna 2009. Lisäksi on syytä korostaa, että kehitysmaiden (BRIC-maat) nopea talouskasvu, talouskasvun hidastuminen maailmanlaajuisen rahoituskriisin jälkeen sekä kiireellinen raaka-aineiden ja uusiutuvien energialähteiden saannin tarve ovat ehdottomasti keskeisiä ja kummallekin osapuolelle yhteisiä haasteita, minkä vuoksi neuvottelut ovat jopa entistä tarpeellisemmat. Päätöslauselman aihetta käsittelevissä asiakirjoissa sekä neuvosto että komissio ovat todenneet, että neuvottelujen käynnistämisen edellytys on se, että Japani poistaa kaupan sääntelyesteet, etenkin muut kuin tullitariffeja koskevat esteet, jotka rajoittavat merkittävästi eurooppalaisten yritysten pääsyä Japanin markkinoille. Katson, että meidän olisi nopeutettava prosessia kaikkein korkeimmilla päätöksenteon tasoilla, minkä ansiosta saisimme aikaan entistä tiiviimmät suhteet näiden kahden strategisen kumppanin välille. Artur Zasada Japanin halu avata kahdenväliset keskustelut vapaakauppa-alueesta Euroopan unionin kanssa tarjoaa meille tilaisuuden rakentaa entistä tiiviimmät poliittiset suhteet ja lisätä taloudellisia etuja sekä EU:n että Japanin hyväksi. Kun otamme huomioon, että Japani on vasta kuudenneksi suurin Euroopan unionin kauppakumppani, Japanin mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä EU:n kanssa kaupan ja investoinnin alalla on edelleen hyödyntämättä. Kaikkein suurin este, joka vaikeuttaa merkittävästi eurooppalaisten yritysten pääsyä Japanin markkinoille, ovat muut kuin tullitariffeja koskevat esteet. Liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäsenenä olen varma siitä, että ilmailuala on yksi niistä aloista, joilla harjoitettava kaupan ja tutkimuksen sekä kehityksen alan yhteistyö tarjoaisi etuja sekä Euroopan että Japanin taloudelle. Mielestäni ilmailualasta voisi tulla yksi yhteistyön malleista Euroopan unionin ja Japanin välillä. Luís Paulo Alves kirjallinen. - (PT) Äänestän tämän ehdotuksen puolesta. Uhkien ja EU:n metsäalueiden laajuuden vuoksi yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) 2 pilarin mukaista rahoitusta olisi lisättävä voimassa olevien kansallisten metsäohjelmien ja operationaalisten hoitosuunnitelmien yhteydessä, joista viimeksi mainittuihin olisi sisällytettävä biologista monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia ja metsätaloushankkeiden pitkät aikavälit kestävässä metsänhoidossa. Rahoituskelpoisuus olisi ulotettava julkisiin toimijoihin ja tuottajaryhmiin siten, että siirrytään aluekohtaisiin korvauksiin, sekä paikan päällä että muualla toteutettavat suojelutoimet mukaan luettuina. Aktiivinen kestävä metsätalous olisi selkeästi otettava huomioon ja asetettava etusijalle tutkimuksessa ja käytännössä, ja siinä olisi otettava huomioon myös se, että 40 prosenttia EU:n metsistä on julkisessa omistuksessa. Lajien suojelussa ja taimien kasvatuksessa olisi otettava huomioon myös mikrobi- ja sienilajit. Sienisymbioosin tutkimusta olisi edistettävä aktiivisesti paikan päällä. Ekosysteemipalvelujen käyttäjiltä perittävät maksut olisi vakinaistettava seuraavan rahoituskehyksen ajaksi metsä- ja vesihankkeiden esimerkin perusteella. Metsien sopeutumiseen ja kestävyyteen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n sopeutumisrahaston perustamisen yhteydessä. Laima Liucija Andrikien Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, joka koskee komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen. Euroopan parlamentti hyväksyi vihreässä kirjassa esitetyt määräykset, mutta EU:n metsästrategiaa on vahvistettava ja on pyrittävä tehostamaan metsien hoitoa ja säilyttämistä. Asiaa koskeva strategia on suunnattava sekä metsien suojeluun että puuvarojen kestävään käyttöön, koska metsät tarjoavat ratkaisuja ilmastonmuutokseen. On huomautettava, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti metsästrategian on oltava edelleen jäsenvaltioille kuuluva asia, mutta Euroopan unionin on tuettava, koordinoitava ja täydennettävä jäsenvaltioiden metsäpoliittisia toimia alueellisten olojen erot huomioon ottaen. Tällä politiikalla pyritään metsien kestävään kehitykseen ja samalla kohennetaan unionin kansalaisten elämänlaatua ja edistetään maaseutualueiden kehittymistä. Elena Oana Antonescu Metsät ovat pääasiallinen hiilinielu ja siksi keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Metsät ja puustoiset alueet kattavat 42 prosenttia Euroopan unionin pinta-alasta. Metsät muodostavat biosfäärejä, jotka varastoivat hiiltä ja ovat erityisen tärkeitä ympäristönsuojelussa ja luonnonkatastrofeilta suojaamisessa. Kaikki nämä näkökohdat ovat äärimmäisen tärkeitä sekä EU:n kansalaisten elämänlaadun että maatalouden ja maaseudun kehityksen kannalta. Haluan korostaa, että kestävä metsänhoito on ratkaisevan tärkeää Euroopan unionille, jotta se voi saavuttaa ilmastotavoitteensa, ja ilmakehän hiilidioksidin sitomiselle. Metsäteollisuus tarjoaa yli kaksi miljoonaa työpaikkaa ja myötävaikuttaa taloudelliseen kasvuun sekä työllisyyteen. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska mielestäni Euroopan unionin on vahvistettava strategiaansa metsien kestävän hoidon ja suojelun parantamiseksi. Liam Aylward Metsäteollisuus tarjoaa elannon miljoonille ihmisille EU:ssa, muun muassa yrittäjille, maanviljelijöille ja 16 miljoonalle metsänomistajalle. Tällä hetkellä metsäteollisuus työllistää EU:ssa kaksi miljoonaa ihmistä enimmäkseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, ja alan liikevaihto on 300 miljardia euroa vuodessa. On arvioitu, että metsäteollisuus työllistää pelkästään Irlannissa 16 000 ihmistä. Metsäteollisuuden alat myötävaikuttavat taloudelliseen kasvuun, luovat kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksia maaseudulla sekä edistävät maaseudun kehittymistä paikallisten yritysten ja matkailumahdollisuuksien avulla. Metsät ovat arvokas luonnonvara maatalousalalle, ympäristölle ja biologiselle monimuotoisuudelle erityisesti ekosysteemiensä sekä maaperän hedelmällisyyden ja eroosiolta suojelemisen takia. Euroopan metsäteollisuuteen liittyy merkittäviä kehitysmahdollisuuksia hiilidioksidin talteenoton ja hiilidioksidiryhmittymien yhteydessä. Olen mielissäni siitä, mitä mietinnössä todetaan metsätalouden merkityksen tunnustamisesta sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden yhteydessä, ja komissiolle esitetystä pyynnöstä omaksua johdonmukainen lähestymistapa, jotta alaa autettaisiin hyödyntämään mahdollisuutensa täysimääräisesti. Zigmantas Balčytis Äänestin tämän mietinnön puolesta. Metsät ja puustoiset alueet kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta. Metsäteollisuus, jonka liikevaihto on yli 300 miljardia euroa, tarjoaa yli kaksi miljoonaa työpaikkaa etenkin maaseudulla ja myötävaikuttaa taloudelliseen kasvuun, työpaikkojen syntymiseen ja vaurauteen puutuotteiden tuotannon ja matkailumahdollisuuksien luomisen kautta. EU:n metsät ovat alttiita suurille uhkille, jotka johtuvat ilmastonmuutoksesta, uusista tuholaisista, metsäpalojen uhan lisääntymisestä (erityisesti Välimeren alueella) ja ihmisen toiminnasta (puubiomassan kysynnän lisääntyminen energia-alalla), joka aiheuttaa metsäkatoa. Olen samaa mieltä siitä, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava pyrkimyksiään saavuttaa metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman ympäristöä ja elämänlaatua koskevat tavoitteet, sillä niiden täytäntöönpano on aikataulustaan jäljessä. EU:n metsätalousstrategiaa ja metsänhoitoa koskevaa toimintasuunnitelmaa olisi ajanmukaistettava siten, että mukaan otetaan ilmastonmuutosulottuvuus ja laajempia metsänsuojelukysymyksiä. Jean-Luc Bennahmias Etelä- ja Pohjois-Euroopan metsäpolitiikan onnistuneen yhteensovittamisen haaste yhdenmukaisen EU:n laajuisen lähestymistavan aikaansaamiseksi ei suinkaan ole yksinkertainen. Hyväksymällä tämän mietinnön olemme kuitenkin korostaneet tarvetta sitoutua metsäpolitiikassa lujemmin ympäristönsuojeluun. Olemme myös korostaneet haastetta, jonka ilmastonmuutos muodostaa metsillemme. En ole varma, tarvitsemmeko me lainsäädäntöaloitetta, jolla kielletään rakentaminen tulipalon puhtaaksi raivaamalle alueelle. Kannatan kuitenkin vankkojen, pitkän aikavälin ratkaisujen käsittelyä tämän rakennusmaata raivaavien tuhopolttajien aiheuttaman kauhean metsäpaloilmiön hillitsemiseksi. Vilija Blinkevičiūt Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä esitellään Euroopan parlamentin vastaus komission julkaisemaan vihreään kirjaan, jonka on tarkoitus käynnistää julkinen kuuleminen metsien suojelusta ja varautumisesta ilmastonmuutokseen Euroopan unionissa. Mietinnössä parlamentti pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa ja peräänkuuluttaa EU:n metsätalousstrategian ajanmukaistamista. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltaminen pitäisi ottaa samalla asianmukaisesti huomioon ja strategiaan pitäisi sisällyttää myös ilmastonmuutosulottuvuus ja laajemmat metsänsuojelukysymykset. Parlamentti myös toistaa kantansa, jonka mukaan EU:n metsänsuojelutoimiin kohdistettavaa rahoitusta on lisättävä maaseudun kehittämistä koskevan yhteisen maatalouspolitiikan pilarin kautta erityisesti ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien uusien haasteiden takia. Muiden mahdollisten rahoituslähteiden ohella mietinnössä ehdotetaan myös harkittavaksi mahdollisuutta, että yrityksille maksettaisiin ekosysteemipalveluista, joiden avulla ne myötävaikuttavat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja metsänsuojeluun. EU:n tason koordinoinnin ja jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihdon tehostamisen kaltaisten useiden muiden toimenpiteiden lisäksi komissiota kehotetaan harkitsemaan sellaisen lainsäädäntöehdotuksen esittämistä, jolla kielletään rakentaminen tulipalon puhtaaksi raivaamalle alueelle, kun tulipalon on osoitettu olleen seurausta tuhopoltosta. Sebastian Valentin Bodu kirjallinen. - (RO) Vuonna 2006 hyväksytyssä metsänhoitoa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa asetettiin neljä tärkeää tavoitetta. Sen täytäntöönpanoa koskevat väliarvioinnit kuitenkin osoittavat, että niihin ei ole kiinnitetty huomiota yhtäläisesti. Suurimmat puutteet koskevat suojelun tehostamista ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja osoittavat, että 66 prosenttia metsän elinympäristöistä on luokiteltu epäsuotuisiksi. Käytännössä päätelmät osoittavat, että vaikka kilpailukyvyn parantamiseen pitkällä aikavälillä on kiinnitetty huomiota, ympäristön ja elämänlaadun parantamista sekä koordinoinnin ja tiedonkulun edistämistä koskevia tavoitteita ei ole pantu täytäntöön riittävän tehokkaasti. Metsät tarjoavat elannon miljoonille työntekijöille, yrittäjille ja 16 miljoonalle metsänomistajalle. Metsäteollisuuden työpaikkojen lukumäärä on yli kaksi miljoonaa, joista suurin osa on pk-yrityksissä, ja metsäteollisuuden liikevaihto on 300 miljardia euroa. Lisäksi metsänhoito työllistää yli 350 000 henkilöä. Tästä näkökulmasta on tärkeää pyrkiä saavuttamaan metsätalousstrategioissa asetetut tavoitteet. Yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa tämä tosiasia tarjoaa riittävän perusteen kaikkien EU:n jäsenvaltioiden aktiiviselle mukaan saamiselle ja yhdenvertaisille ja johdonmukaisille ponnisteluille unionin metsien hoitamisessa. Toimia on tuettava mukauttamalla energia-, teollisuus-, kauppa-, tutkimus- ja koheesiopolitiikkaa aluepolitiikka ja solidaarisuusrahasto mukaan lukien. Maria da Graça Carvalho Euroopan laajat metsäalueet luovat merkittäviä yritystoiminta- ja työllisyysmahdollisuuksia EU:ssa. Kun tämä ja näiden viheralueiden merkitys ympäristölle otetaan huomioon, mielestäni on välttämätöntä, että ryhdytään toimenpiteisiin viime vuosina maailmanlaajuisesti rekisteröityjen ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten torjumiseksi. Se on äärimmäisen tärkeää Euroopan metsien suojelemiseksi sen tuomine etuineen. Näin ollen suhtaudun myönteisesti komission aloitteeseen, jonka se on tehnyt metsien suojelua koskevan vihreän kirjan muodossa. Jotta kykenisimme toimimaan tehokkaasti, on välttämätöntä olla selvillä vahingoista, joita metsämme ovat kärsineet viime aikoina uuden maailmanlaajuisen ilmastotilanteen takia ja joita pääasiassa myrskyt, lisääntynyt metsäpalojen uhka, tuholaiset ja sienitaudit ovat aiheuttaneet. Carlos Coelho Metsät ja puustoiset alueet kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta. Vaikka noin 500 000 hehtaaria metsää häviää EU:ssa vuosittain metsäpalojen ja laittoman puunkorjuun seurauksena, EU:n metsäpinta-alan pitkän aikavälin nouseva kasvusuuntaus näyttää vakaalta. Vaikka metsäpoliittiset toimet kuuluvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, EU:n tehtävänä on siitä huolimatta koordinoida ja täydentää jäsenvaltioiden aloitteita ja metsäohjelmia antamalla niille lisäarvoa ja määrittelemällä EU:n yhteisen strategian ja toimintasuunnitelman. Metsien suojelun tehostamisen pitäisi olla osa EU:n ja jäsenvaltioiden strategioita erityisesti ilmastoon liittyvien ääri-ilmiöiden, kuten maastopalojen, tulvien, maanvyörymien ja aavikoitumisen, takia. Siksi kannatan uusien välineiden luomista ja rahoituksen lisäämistä toimenpiteille, joilla on tarkoitus suojella EU:n metsiä erityisesti ilmastonmuutoksesta johtuvien uusien haasteiden käsittelemiseksi. Metsävaroja, metsien tilaa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevat tiedot ovat yhtä tärkeitä sen varmistamiseksi, että kaikilla metsiin liittyvillä päätöksillä saadaan aikaan mahdollisimman suuria sosiaalistaloudellisia ja ympäristöhyötyjä. Vasilica Viorica Dăncilă Metsien taloudellinen, yhteiskunnallinen ja ympäristöä koskeva merkitys kansainvälisesti, EU:ssa, alueellisesti ja kansallisesti on yleisesti hyvin tiedossa ja legitimoitu jossain määrin kansainvälisissä sopimuksissa ja asiaankuuluvissa yhteistyö- ja rahoitusohjelmissa. Ilmastonmuutoksella on valtava, joskin voimakkuudeltaan vaihteleva, vaikutus metsiin kaikilla Euroopan alueilla. Euroopan unionin metsäpoliittisia toimia koskevaan lähestymistapaan mahdollisesti tehtäviä uudistuksia ei pidä supistaa kattamaan vain ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet vaan niissä pitäisi ottaa huomioon kaikki näkökohdat, jotka liittyvät metsien osuuteen kestävään kehitykseen alueellisesti, EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Toinen näkökohta koskee metsäteollisuutta tukevia EU:n tason välineitä ja järjestelmiä, jotka ovat hyvin vähämerkityksisiä verrattuna muilla elinkeinoelämän aloilla sovellettaviin välineisiin ja järjestelmiin, kun otetaan huomioon metsien nykyinen ja tuleva osuus kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Euroopan unionin metsäpoliittisia toimia koskevaan lähestymistapaan mahdollisesti tehtäviä uudistuksia ei pidä supistaa kattamaan vain ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet vaan niissä pitäisi ottaa huomioon kaikki näkökohdat, jotka liittyvät metsien osuuteen ympäristön, maaseudun talouden ym. kestävään kehitykseen alueellisesti, EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Christine De Veyrac kirjallinen. - (FR) Jäsen Arsenisin mietintö on osoitus metsäpolitiikkaa koskevasta Euroopan parlamentin huolesta. Sen sisällössä korostetaan tarvetta varmistaa metsä- ja puuteollisuudelle tulevaisuudessa riittävät ja kunnianhimoiset rahoitusvarat. Siksi kannatan tämän tekstin hyväksymistä ja toistan samalla kannattavani unionin metsien suojeluun keskittyvän erityisen rahoitusvälineen hyväksymistä. Anne Delvaux Metsät kattavat yli 42 prosenttia unionin pinta-alasta. Puuteollisuuden työpaikkojen lukumäärä on yhteensä kaksi miljoonaa, joista suurin osa on pk-yrityksissä, ja alan liikevaihto on 300 miljardia euroa. Metsänhoito työllistää 350 000 henkilöä. Metsien käyttöaste on vakaa koko unionissa ja on noin 60 prosenttia. Käyttöasteen arvioidaan kuitenkin nousevan joissakin maissa yli sataan prosenttiin, minkä seurauksena metsien nettokasvu alkaa vähentyä vuoden 2010 jälkeen. Olen vakuuttunut siitä, että metsien kestävä hoito on ensisijaisen tärkeää, mikäli haluamme säilyttää unionin metsien valmiudet täyttää taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset tehtävänsä. Olen kehottanut komissiota esittämään ehdotuksia, joiden avulla täydennettäisiin puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta annettua asetusta (EY) N:o 995/2010 sen varmistamiseksi, että EU:n markkinoille saatettu puutavara ja puutuotteet ovat kaikki peräisin kestävästi hoidetuista metsistä. Komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä kestävän metsänhoidon käyttöönotosta pakollista Euroopan unionissa. Edite Estrela kirjallinen. - (PT) Äänestin varautumista ilmastonmuutokseen koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta. Kun otetaan huomioon metsien mahdollisuudet ilmastonmuutoksen lieventämisessä ja siihen sopeutumisessa sekä metsien taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöarvo, EU:n politiikkaa kestävän kehityksen ja metsien suojelun alalla on tarpeen vahvistaa erityisesti antamalla metsäpalojen uhan ehkäisyä ja hallintaa koskevaa lainsäädäntöä. Diogo Feio Metsät ja puustoiset alueet kattavat tällä hetkellä yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta. Metsät tarjoavat kaksi miljoonaa työpaikkaa, joista useat ovat pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yrityksissä), ja alan liikevaihto on 300 miljardia euroa. Luvut ovat merkkinä siitä, että tehokkaalle metsiä, niiden käyttöä ja kestävyyttä koskevalle eurooppalaiselle politiikalle on perustavanlaatuista tarvetta niin ympäristön kannalta kuin myös siksi, että metsät ovat keskeinen talouden resurssi. Käsiteltäessä metsien suojelua talouteen ja ympäristöön liittyvänä resurssina en voi portugalilaisena unohtaa, että metsäpalojen - joista maani on kärsinyt paljon - torjunnan on oltava kaiken eurooppalaisen politiikan ensisijainen tavoite tällä alalla. Vaikka tuen täysin kansallisten metsäohjelmien perustamista, haluan kuitenkin kiinnittää huomiota niiden puutteisiin. Kansallisten metsäohjelmien on toteuduttava ja oikeasti tavoitettava metsät, jotta ne todella voisivat olla niin tehokkaita kuin haluamme niiden olevan. José Manuel Fernandes Tämä mietintö käsittelee komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen. Metsät ja puustoiset alueet kattavat tällä hetkellä yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta ja muodostavat tärkeän tulonlähteen, joka tuottaa yli 300 miljardia euroa vuodessa ja tarjoaa yli kaksi miljoonaa työpaikkaa. Sen lisäksi metsät ovat välttämättömiä meille kaikille ja osa identiteettiämme. Viime aikoina olemme nähneet, kuinka katastrofit ja myrskyt uhkaavat metsiä. Ilman metsiä ilmastonmuutoksen seuraukset olisivat vielä vakavampia. Metsien merkityksestä huolimatta niihin ei ole tehty taloudellisia investointeja, jotka ne ansaitsevat. Olen mielissäni tämän mietinnön hyväksymisestä, jossa kiinnitetään huomiota alan kärsimiin laiminlyönteihin ja jossa peräänkuulutetaan EU:ssa elävien lajien monimuotoisuuden tunnustamista ja arvostamista sekä tarvetta panna täytäntöön nykyaikaista ja aktiivista metsäpolitiikkaa, joka kykenee hyödyntämään biomassan ja päästöhyvitysten sekä perinteisen toiminnan aluetta. João Ferreira Metsät ja puustoiset alueet kattavat tällä hetkellä yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta ja tarjoavat toimeentulomahdollisuuksia miljoonille työntekijöille. Metsäperinnön säilyttäminen on tärkeää väestön hyvinvoinnin kannalta, ja se myötävaikuttaa myös työpaikkojen luomiseen maaseudulle. Se liittyy erottamattomasti metsäpalojen torjuntaan: katastrofien, jotka vuosittain tuhoavat laajoja metsäalueita Etelä-Euroopassa ja erityisesti Portugalissa. On välttämätöntä noudattaa täällä hiljattain hyväksyttyjä luonnonkatastrofien ehkäisyä koskevia suosituksia. Mietinnössä omaksutaan laaja-alainen lähestymistapa metsätaloutta koskevaan kysymykseen ja keskitytään tiettyihin näkökohtiin, joita me pidämme tärkeinä. On kuitenkin välttämätöntä toteuttaa teoria käytännössä erityisesti silloin, kun on kyse riittävän rahoituksen käyttöönotosta unionin tukiohjelmista ja toimenpiteistä metsien ekologisen ja kasvinsuojelua koskevan tilan seurannan mahdollistamiseksi ja tarvittaessa niiden uudelleenluokittelemiseksi, uudelleenmetsittäminen mukaan lukien. On myös välttämätöntä tarjota Natura 2000 -ohjelmalle rahoitus ohjelman hallinnointia ja tavoitteiden tehokasta saavuttamista varten pitäen mielessä, että se kattaa useita metsäalueita. Lisäksi on välttämätöntä tunnustaa metsien ekosysteemien monimuotoisuus Euroopassa ja useiden metsien ekosysteemien, esimerkiksi Välimeren montado-peltometsälaidunten, monitoimisuus. Ilda Figueiredo Mietinnössä omaksutaan laaja-alainen lähestymistapa metsätaloutta koskevaan kysymykseen ja keskitytään tiettyihin näkökohtiin, joita me pidämme tärkeinä. On kuitenkin välttämätöntä toteuttaa teoria käytännössä erityisesti silloin, kun on kyse riittävän rahoituksen käyttöönotosta unionin tukiohjelmista ja toimenpiteistä metsien ekologisen ja kasvinsuojelua koskevan tilan seurannan mahdollistamiseksi ja tarvittaessa niiden uudelleenluokittelemiseksi, uudelleenmetsittäminen mukaan lukien. On myös välttämätöntä tarjota Natura 2000 -ohjelmalle rahoitus ohjelman hallinnointia ja tavoitteiden tehokasta saavuttamista varten. Metsät ja puustoiset alueet kattavat tällä hetkellä yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta ja tarjoavat toimeentulomahdollisuuksia miljoonille työntekijöille. Niiden säilyttäminen on tärkeää väestön hyvinvoinnin kannalta, ja se myötävaikuttaa myös työpaikkojen luomiseen maaseudulle. Se liittyy erottamattomasti metsäpalojen torjuntaan, katastrofien, jotka vuosittain tuhoavat laajoja metsäalueita Etelä-Euroopassa ja erityisesti Portugalissa. On välttämätöntä noudattaa hiljattain hyväksyttyjä luonnonkatastrofien ehkäisyä koskevia suosituksia. Lisäksi on välttämätöntä tunnustaa metsien ekosysteemien monimuotoisuus Euroopassa ja useiden metsien ekosysteemien, esimerkiksi Välimeren montado-peltometsälaidunten, monitoimisuus. Monika Flašíková Beňová Metsät ja muut metsämaat kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta ja tarjoavat elannon miljoonille työntekijöille, yrittäjille ja 16 miljoonalle metsänomistajalle. Metsäteollisuus tarjoaa yli kaksi miljoonaa työpaikkaa, ja metsänhoito työllistää 350 000 henkilöä. Metsänsuojeluun vaikuttaviin yhteisiin politiikanaloihin kuuluvat muun muassa ympäristö-, energia-, teollisuus- ja kauppapolitiikka sekä koheesiopolitiikka, aluepolitiikka ja solidaarisuusrahasto mukaan lukien. Kun otetaan huomioon uhkien mittakaava ja metsien kokonaispinta-ala EU:ssa, rahoitusta pitäisi lisätä, tukikelpoisuus pitäisi ulottaa julkisiin elimiin ja tuottajaryhmiin, korvauksia pitäisi maksaa pinta-alan perusteella ja korvausten pitäisi kattaa suojelutoimenpiteet. Pat the Cope Gallagher kirjallinen. - (GA) Viime viikolla metsäpalot - jotka olivat laajempia kuin pitkiin aikoihin - aiheuttivat vakavia tuhoja Irlannissa Donegalin ja Sligon kreivikunnissa ja muilla alueilla. Paikallisten viranomaisten on otettava vastuu tällaisista tapahtumista maan hallituksen tukemana. Tässä on kyse toissijaisuudesta. Irlannin äskettäisten metsäpalojen osalta Irlannin hallituksen on laadittava täysimääräinen arvio vahingoista niitä kärsineiden avustamiseksi. Liikenneonnettomuuksien ja tulvien osalta on jo laadittu valmiussuunnitelmia. Metsäpalojen varalta on laadittava myös valmiussuunnitelma, jotta tällaisiin tilanteisiin kyettäisiin tulevaisuudessa vastaamaan paremmin. Lopuksi totean, että Donegalin kreivikunnan valtuustolle on myönnettävä lisää rahoitusta, jotta se kykenee maksamaan palojen aiheuttamat poikkeuksellisen suuret kustannukset. Elisabetta Gardini Euroopan unionin koko pinta-alasta 42 prosenttia on metsien ja metsämaan peittämää. Metsäteollisuuden synnyttämät tulot ylittävät 300 miljardia euroa, ja ala työllistää noin kaksi miljoonaa ihmistä. Meidän on pidettävä mielessä nämä luvut, jotta ymmärtäisimme kestävää metsänhoitoa koskevan eurooppalaisen strategian merkityksen ja jotta suojelisimme tätä merkittävää eurooppalaista perintöä tehokkaammin. Meidän on muistettava tärkeä asema, joka metsillä on sosioekonomisten palvelujen yhteydessä, sekä niiden ratkaiseva asema ilmastonmuutoksen torjunnassa. Meidän on kiireellisesti parannettava kykyämme ehkäistä metsäpaloja, koska ne tuhoavat myös jatkossa yli 400 000 hehtaaria metsää vuodessa. Siitä syystä on tärkeää parantaa metsiä koskevan tiedon keruuta, lisätä tutkimusta ja erityisesti kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoa ja kokemuksia aloittamalla rajatylittävästä näkökulmasta. Tässä vaiheessa haluan korostaa metsäpaloja koskevan eurooppalaisen tietojärjestelmän (EFFIS) toiminnan merkitystä ja erityisesti ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantaohjelman (GMES) merkitystä, koska se mahdollistaa välttämättömän metsien kartoituksen ja valvonnan. Françoise Grossetête Euroopan parlamentti on lähettänyt voimakkaan poliittisen viestin korostaakseen kestävän metsänhoidon merkitystä. Katastrofien ehkäisyyn liittyvät suositukset on otettava käyttöön pikaisesti. Metsäpalot ovatkin yksi suurimmista Euroopan metsiin ja niiden ekosysteemeihin kohdistuvista uhkista. Metsien suojelu ilmastotekijöiden vaikutukselta auttaa myös metsäteollisuuden ja sen kilpailukyvyn säilyttämisessä. Euroopan puuteollisuuden tulot ylittävät 300 miljardia euroa, ja ala tarjoaa yli kaksi miljoonaa työpaikkaa ja on tärkeä kasvua synnyttävä tekijä. On välttämätöntä, että yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen käytävissä keskusteluissa otetaan huomioon metsien asema. Maaseudun tuottajien ja julkisten elinten on oltava tukikelpoisia YMP:n toisen pilarin mukaisten metsänhoitotoimien osalta: EU:n on tuettava metsänistutusta maaseudun kehittämistä koskevien kansallisten ohjelmien puitteissa. Roberto Gualtieri Eurooppalaisen metsiensuojelustrategian määritteleminen on osa EU:n yleistä sitoutumista ilmastonmuutoksen torjuntaan. Erityisen myönteinen mietinnön hyväksytty kohta on ehdotus eritykseksi säädökseksi, jolla kielletään rakentaminen tulipalon puhtaaksi raivaamalle alueelle, kun tulipalon on osoitettu olleen seurausta tuhopoltosta. Toinen on pyyntö riittävän rahoituksen osoittamisesta metsästrategioille, joka on nykyisin erittäin alhaisella tasolla. Pyyntö asianmukaisten kestävyyskriteerien laatimiseksi polttoaineeksi tarkoitettua biomassaa varten on myös tärkeä. Me kehotamme Euroopan komissiota jatkamaan samalla tiellä ja esittämään metsiensuojelua koskevan valkoisen kirjan näiden kysymysten käsittelemiseksi. Juozas Imbrasas Kannatin tätä asiakirjaa, koska EU:n metsät ja muu metsämaa kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta. Metsät tarjoavat elannon miljoonille työntekijöille, yrittäjille ja 16 miljoonalle metsänomistajalle. Metsäteollisuuden työpaikkojen lukumäärä on yli kaksi miljoonaa, joista suurin osa on pk-yrityksissä. Metsänhoito työllistää 350 000 henkilöä. EU:n metsien vakaa käyttöaste on noin 60 prosenttia. Käyttöasteen arvioidaan nousevan useissa jäsenvaltioissa yli sataan prosenttiin, mikä vuoksi metsien nettokasvu alkaa vähentyä vuodesta 2020 lähtien. Euroopan metsiä hoidetaan erilaisten alueellisten ja kansallisten mallien mukaisesti, jotka on ryhmitelty sen perusteella, ovatko metsät tuotantokäytössä vai suojeltuja metsiä. Metsät tarjoavat resursseja ja sisältävät ekosysteemejä. Ehdotuksia pakollisten ohjelmien laatimiseksi on tehty. Tukea on myös osoitettava kohdistetusti eli se on liitettävä ilmastonmuutokseen. Ehdotuksiin sisältyvät kilpailukyvyn parantaminen pitkällä aikavälillä, ympäristön parantaminen ja suojelu, elämänlaadun parantaminen sekä koordinoinnin ja tiedonkulun edistäminen. Meidän on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että suojelemme ja käytämme tätä luonnonvaraa kestävästi, jotta myös tulevat sukupolvet voivat hyödyntää sitä. Meidän pitäisi myös myötävaikuttaa ympäristön saastumisen vähentämiseen. Peter Jahr Metsät ja metsäteollisuus myötävaikuttavat jo nyt merkittävästi paikallisten raaka-aineiden tuotantoon. Metsät ovat myös useiden EU:n kansalaisten virkistysaluetta, ja ne ovat tärkeässä asemassa torjuttaessa ilmastonmuutosta. Tuskin millään muulla alalla on niin tiiviisti toisiinsa liittyviä ympäristöä, taloutta ja yhteiskuntaa koskevia tehtäviä. Metsiimme liittyy kuitenkin eräitä valtavia haasteita. Yksi tärkeimmistä on ilmastonmuutos. Jäsenvaltioiden on Euroopan komission tukemina suojeltava ja kehitettävä metsiämme tulevia sukupolvia varten, jotta ne voivat jatkaa myötävaikuttamista luonnollisiin elinympäristöihimme, yhteiskuntaamme ja talouteemme. On myös varmistettava, että metsillä on pysyvä ja kasvava asema torjuttaessa ilmastonmuutosta ja turvattaessa metsä- ja puuteollisuuden taloudellinen perusta, jotta meillä olisi tulevaisuudessa riittävästi puuta saatavilla. Eija-Riitta Korhola Tänään oli helppo äänestää puolesta, kun käsittelimme mietintöä metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen. EU:n metsiin kohdistuu nyt enemmän painetta kuin koskaan aikaisemmin. Se ei välttämättä johdu ilmastonmuutoksesta vaan ennemminkin eräistä EU:ssa tehdyistä päätöksistä sen torjumiseksi. Olemme pyytäneet tässä mietinnössä oikeudellisesti sitovia kestävyyskriteerejä polttoaineeksi tarkoitettua biomassaa varten, mikä on tärkeä aloite. Biopolttoaineita ja uusiutuvia energialähteitä koskeva EU:n lainsäädäntö on johtanut metsiemme käyttöä kestämättömään suuntaan. Mikäli pidämme metsiä yksinomaan uusiutuvan energian lähteenä, olemme ymmärtäneet täysin väärin kestävän teollisuuden ja ympäristönsuojelun yhdistämisen. Metsät ovat tärkeä elannon ja hyvinvoinnin lähde rajojemme sisäpuolella. Siksi tätä arvokasta raaka-ainetta pitäisi käyttää ennemmin tuotannossa kuin lyhytnäköisesti energiana. Pitäisi myös muistaa, että puutuotteet sitovat hiiltä koko elinkaarensa ajan. Siksi meidän pitäisi välttää vaatimuksista tinkimistä pyrkiessämme saavuttamaan uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteemme. Elisabeth Köstinger Euroopan metsäteollisuus on kestävämpää kuin melkein kaikki muut talouden alat. Sukupolvien ajan Euroopan metsien omistajat ovat noudattaneet ankarinta metsiä ja luonnonsuojelua koskevaa lainsäädäntöä. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jättämässä mietinnössä, joka liittyy vihreään kirjaan metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa, esitetään säädöstulvaa tunnustamatta metsien merkitystä työpaikkojen luojana ja talouden moottorina. Mietinnössä peräänkuulutetaan kohtuuttomien kestävyyskriteerien soveltamista metsänhoitoon EU:ssa ottamatta huomioon alueellisia tekijöitä ja yksittäisten valtioiden toimivaltaa. Tärkeimmät kohdat, joissa kansallisen metsäpolitiikan toimivalta ylitetään ja joissa heikennetään metsien käyttöä taloudellisessa mielessä, ovat Euroopassa tehtäviä puuntoimituksia koskevat määräykset. Myöskään "kestävyyden" käsitettä ei ole vielä määritelty. Toinen seikka, jota vastustan, koskee väitettä, jonka mukaan puubiomassa ei ole kestävää. Mielestäni meidän pitäisi korostaa metsien tarjoamia erilaisia suojeluun liittyviä ja hyödyllisiä mahdollisuuksia eikä omaksua yksipuolista lähestymistapaa. EU:n pitäisi ponnistella enemmän sen varmistamiseksi, että kestävää metsänhoitoa toteutetaan käytännössä Euroopassa ja että me toimimme mallina muille maille. Petru Constantin Luhan Koska metsät myötävaikuttavat merkittävästi ilmastonmuutoksen torjuntaan, kestävä metsänhoito on erittäin tärkeää varmistettaessa, että EU saavuttaa ilmastotavoitteensa. EU:n on tehostettava strategiaansa, jolla torjutaan metsien kannalta haitallisia ilmiöitä, kuten hallitsematonta metsäkatoa, metsäpaloja ja ilmansaasteita. Samalla luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, luonnonkatastrofeilta suojautuminen ja hiilidioksidin talteenotto ilmakehästä on välttämätöntä kansalaisten elämänlaadun parantamisen ja luonnonsuojelun kannalta. Siksi katson, että metsien suojelussa EU:ssa on pyrittävä takaamaan, että metsät täyttävät tuotannolliset, sosioekonomiset ja ekologiset tehtävänsä myös tulevaisuudessa. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin tämän tärkeän mietinnön puolesta. Metsät ja muut puustoiset alueet kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta. Metsät tarjoavat elannon miljoonille työntekijöille, yrittäjille ja 16 miljoonalle metsänomistajalle. Metsäteollisuuden työpaikkojen lukumäärä on yli kaksi miljoonaa, joista suurin osa on pk-yrityksissä, ja metsäteollisuuden liikevaihto on 300 miljardia euroa. Metsänhoito työllistää 350 000 henkilöä. Lisäksi 40 prosenttia EU:n metsistä on valtionmetsiä. EU:n metsien vakaa käyttöaste on noin 60 prosenttia. Käyttöasteen arvioidaan nousevan useissa jäsenvaltioissa yli sataan prosenttiin, mikä vuoksi metsien nettokasvu alkaa vähentyä vuodesta 2020 lähtien. Toimenpiteet metsien suojelemisiksi ovat välttämättömiä. Euroopan metsät jakautuvat viiteen bioilmastolliseen vyöhykkeeseen: pohjoiset alueet, lauhkeat rannikkoalueet, lauhkeat manneralueet, Välimeren alueet ja vuoristoalueet, jotka vastaavat EU:n toimien ohjaamiseksi kehitettyä EYK:n metsätypologiaa. Véronique Mathieu kirjallinen. - (FR) Äänestin tämän mietinnön puolesta, joka koskee komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen. Metsiä pitäisi pitää keskeisenä tekijänä ilmastonmuutoksen torjunnassa. On ratkaisevan tärkeää, että Euroopan unioni tehostaa strategiaansa metsiä vahingoittavien ilmiöiden, kuten metsäpalojen ja ilmansaasteiden, torjumiseksi. Metsien kyky toipua näistä uhkista ja jatkaa normaalia kehitystä ilmastonmuutoksen vaikutuksen alaisuudessa ei riipu pelkästään puiden vaan myös kaikkien muiden metsissä elävien eliöiden, erityisesti luonnonvaraisten eläinten, biologisesta monimuotoisuudesta. Ne luonnonvaraiset lajit, jotka luonnostaan elävät näissä metsien tarjoamissa erityisissä kasvuympäristöissä, ansaitsevat metsänomistajilta erityistä huomiota, koska ne myötävaikuttavat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Jean-Luc Mélenchon Metsien säilyttäminen on välttämätöntä koko ihmiskunnan etujen kannalta. On tosiaan sääli, että niitä jälleen kerran käytetään verukkeena hiilidioksidimarkkinoiden edistämiselle. Eurooppalainen vihreä kapitalismi on joutunut umpikujaan. Kapitalismi ja ekologia ovat ristiriidassa keskenään. Nuno Melo Metsät ja puustoiset alueet kattavat nykyisin yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta. Metsäteollisuus tarjoaa noin kaksi miljoonaa työpaikkaa, ja sen vuosittainen liikevaihto on 300 miljardia euroa. Luvut ovat merkkinä siitä, että metsiä koskevan eurooppalaisen politiikan on tehtävä metsistä kestäviä sekä ympäristön että talouden kannalta. Vain siten on mahdollista suojella niitä vaaroilta eli metsäpaloilta, jotka ovat pääasiallinen syy niiden tuhoutumiseen. Tämä koskee etenkin Etelä-Euroopan maita ja erityisesti kotimaatani Portugalia, jossa metsäpalot tuhoavat vuosittain tuhansia hehtaareja metsää. Louis Michel Ilmastonmuutos ja metsät liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Torjuttaessa ilmastonmuutosta on välttämätöntä suojella metsiä. Metsiä voidaan hyödyntää tehokkaammin ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä estämällä hakkuita että toteuttamalla metsittämis- ja uudelleenmetsittämisohjelmia. Ilmastonmuutos tarkoittaa, että kaikentyyppiset metsät ja koko metsätalousala altistuvat erityisille ja odottamattomille uhkille, kuten myrskyille, kuivuudelle ja metsäpaloille. Siksi on välttämätöntä, että Euroopan unioni tehostaa strategiaansa näiden ilmiöiden torjumiseksi. Kestävässä metsänhoidossa on pyrittävä sovittamaan yhteen tuotantoon ja metsiensuojeluun liittyvät näkökohdat. Meidän on hoidettava metsiä kestävästi, mikäli haluamme säilyttää niiden valmiuden täyttää taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset tehtävänsä. On ratkaisevan tärkeää, että kiinnitämme enemmän huomiota metsien tarjoamien palvelujen säilyttämiseen, tasapainoon ja tehostamiseen. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen on oltava etusijalla poliittisissa toimissamme. Alexander Mirsky kirjallinen. - (EN) Mietinnössä korostetaan, että metsiä pitäisi pitää keskeisenä tekijänä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa. Sen takia on välttämätöntä tehostaa EU:n strategiaa, jolla torjutaan metsien kannalta haitallisia ilmiöitä, esimerkiksi tuholaisia ja metsäpaloja. Lisäksi mietinnössä keskitytään metsiensuojelua koskevan yleisen viitekehyksen luomiseen. Siihen kuuluvat toissijaisuus, uhkien monimuotoisuus metsätyypistä riippuen, kestävän metsänhoidon keskeinen asema ja metsien merkitys kilpailukyvylle ja työllisyydelle. Äänestin mietinnön puolesta. Andreas Mölzer kirjallinen. - (DE) Metsäkuolemat eri puolilla Eurooppaa muodostavat luontotyyppien ja ilmastonmuutoksen kannalta ympäristöongelman ja sen lisäksi taloudellisen ongelman. Metsissä työskentelevät viisi miljoonaa ihmistä ja 16 miljoonaa metsänomistajaa tuottavat vuosittain 300 miljardin euron liikevaihdon. Nykyiset ympäristöolosuhteet ovat aiheuttaneet muutoksia Euroopan metsissä. On odotettavissa, että pitkällä aikavälillä pyökki häviää kokonaan Välimeren alueelta ja että havumetsien peittämä ala supistuu koko Manner-Euroopassa. Muita tekijöitä ovat esimerkiksi uusien tuholaisten hyökkäykset, joiden vaikutuksia ei voida vielä arvioida, ja metsäpalojen uhkan merkittävä kasvu. ICP Forests -ohjelma ja EU hallinnoivat yhtä maailman suurimmista biologisen seurannan verkostoista. Tavoitteena on määrittää muutokset ja auttaa ymmärtämään syy ja seuraus -suhteita. Äänestin tyhjää, koska mielestäni mietinnössä ehdotetut toimenpiteet, jotka liittyvät yksittäisten jäsenvaltioiden vastuuvelvollisuuden ja osallistumisen laajuuteen, eivät ole riittäviä. Rareş-Lucian Niculescu Äänestin yhtä 36 kohdan osaa vastaan, koska sen sisältämä määräys on lievästi sanottuna epärealistinen. Mielestäni meidän ei pitäisi kieltää rakentamista tulipalon puhtaaksi raivaamille metsämaille, koska niitä on mahdotonta käyttää muihin tarkoituksiin. Mielestäni meidän ei pitäisi esittää väärinkäyttötapauksia yleisenä sääntönä ja vahingoittaa metsänomistajien omistusoikeutta, koska he ovat jo kärsineet metsäpalosta. Pidän kuitenkin hyväksyttävänä 37 kohdassa esitettyä ajatusta kiellon määräämisestä, kun tulipalon on osoitettu olleen tahallaan sytytetty. Tässä tilanteessa saatamme kuitenkin kohdata haittavaikutuksia, jotka johtuisivat seuraavasta tilanteesta: tuhopolttaja ei välttämättä ole metsän omistaja, enkä ymmärrä, miksi jälkimmäistä pitäisi rangaista. Maria do Céu Patrão Neves Mietinnössä komission vihreästä kirjasta "metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen" esitetään Euroopan parlamentin huolenaiheet asiassa. Metsät ja puustoiset alueet kattavat tällä hetkellä yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta, ja metsänomistajia on yli 16 miljoonaa. Metsät tarjoavat kaksi miljoonaa työpaikkaa, joista useat ovat pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yrityksissä), ja alan vuosittainen liikevaihto on 300 miljardia euroa. Tämän lisäksi metsät ovat keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa, koska ne kykenevät sitomaan hiilidioksidia ja vapauttamaan happea. Nämä luvut osoittavat, kuinka tärkeitä metsät ovat kaikille EU:n jäsenvaltioille ja erityisesti Portugalille, jonka metsillä on poikkeavia erityisominaisuuksia ja jossa niillä on tärkeä asema aluesuunnittelussa ja metsäpalojen torjunnassa. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä kannatetaan toimenpiteitä, jotka mielestäni myötävaikuttavat metsäkadon torjuntaan. Sitä aiheuttavat erityisesti metsäpalot, tuholaiset, metsien pirstoutuminen, puulajikoostumuksen muutokset ja puubiomassan lisääntynyt kysyntä. Phil Prendergast Suhtaudun myönteisesti komission vihreään kirjaan metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa. Koska metsät ovat pääasiallinen hiilinielu, kestävä metsänhoito on avain EU:n ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. Meidän on yhdistettävä metsänhoidossa suojelu ja tuotanto, jotta varmistaisimme metsien ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyvien tehtävien jatkuvuuden. EU:lla on oma asemansa edistettäessä parhaita hoitokäytäntöjä, jotka sopivat paikallisten toimijoiden ja yhteisöjen tarpeisiin, ja kannustettaessa metsittämistoimia, jotka sopivat yhteen paikallisten olosuhteiden ja kotoperäisten lajien kanssa. Paulo Rangel Äänestin mietinnön puolesta, koska mielestäni on ehdottomasti välttämätöntä vahvistaa metsien suojelua ja kestävää hoitoa koskevaa eurooppalaista politiikkaa. On tärkeää säilyttää metsien mittaamaton taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöarvo. Britta Reimers Äänestin 36 kohtaa (kohta kohdalta -äänestys 2) ja 37 kohtaa vastaan, koska ympäristönsuunnittelua koskevat kysymykset kuuluvat alueelliseen tai kansalliseen toimivaltaan. Se tarkoittaa, että näillä aloilla päätökset on tehtävä alueellisessa tai kansallisessa parlamentissa. Mielestäni puuttuminen asiaan EU:n tasolla olisi toissijaisuusperiaatteen vastaista ja menisi siksi liian pitkälle. Frédérique Ries kirjallinen. - (FR) On sanomattakin selvää, että metsiensuojelu on keskeinen ympäristökysymys. Kun metsiä hoidetaan hyvin, ne toimivat tärkeimpänä hiilinieluna ja niillä on keskeinen asema ilmastonmuutoksen torjunnassa. Jos niitä ei hoideta hyvin ja jos niitä hävitetään voimakkaasti, ne tuottaisivat 25 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä. Hiilidioksidi on ihmisen toiminnasta johtuva kasvihuonekaasu. Toisin sanoen Euroopan unionilla, Ruotsi ja Suomi - joissa sijaitsee yhteensä 33 prosenttia Euroopan metsistä - sekä Välimeren maat mukaan luettuina, on täysi syy tehostaa strategiaansa metsiin kohdistuvien uhkien, kuten ilmansaasteiden ja metsäpalojen, torjumiseksi. Tässä suhteessa olen mielissäni siitä, että osana vihreää kirjaa varautumisesta ilmastonmuutokseen koskevasta Arsenisin mietinnöstä toimitettua äänestystä on hyväksytty mietinnön 38 kohta. Siinä parlamentti "kehottaa komissiota antamaan metsäpalojen ehkäisemistä koskevan lainsäädäntöehdotuksen", johon sisällytettäisiin erityisesti "30 vuoden pituinen harkinnanvarainen rakennuskielto alueilla, joilla on ollut metsäpalo". Se on hyvä tapa vastata yleiseen käytäntöön, jossa metsäpaloja käytetään rakennuttajien etujen edistämiseen. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Tämä on hyvä mietintö, jossa on hyviä ehdotuksia. Siinä esimerkiksi tunnustetaan yleinen myönteinen kehityssuunta, joka koskee hiilidioksidin sitoutumista metsiin Euroopassa. Mietinnössä todetaan myös, että hiilen sitoutuminen metsiin on yhä paljon luontaista varastointikykyä vähäisempää ja että paineiden vuoksi metsät voivat muuttua hiilen lähteeksi. Parlamentti kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, joilla täydennetään laittomasta puutavarasta annettua asetusta, jotta varmistettaisiin, että kaikki Euroopan markkinoille saatettava puutavara ja puutuotteet ovat peräisin kestävällä tavalla hoidetuista metsistä. Parlamentti myös kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia ottaa käyttöön ekosysteemipalvelujen maksujärjestelmä ja antamaan metsäpalojen ehkäisemistä koskevan lainsäädäntöehdotuksen, johon sisältyy 30 vuoden pituinen harkinnanvarainen rakennuskielto alueilla, joilla on ollut metsäpalo. Oreste Rossi Kannatan tätä mietintöä, koska metsät, jotka kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta, tarjoavat elannon useille työtekijöille ja yrityksille metsäteollisuudessa. Pitäisi luoda komission suuntaviivoja koskevat puitteet, ottaa käyttöön sitovat kestävyyskriteerit pakolliset kansalliset metsäohjelmat mukaan lukien, vakinaistaa ekosysteemipalvelujen käyttäjiltä perittävät maksut ja vahvistaa metsiensuojelupolitiikkaa antamalla uudelleen metsäpalojen torjuntaa koskeva asetus. On erityisen kannattavaa ja hätkähdyttävää, että rakennuskeinottelun estämistä tulipalon laittomasti raivaamalla alueella koskeva tarkistus hyväksyttiin. Italiassa on jo olemassa sääntö, joka kieltää rakentamisen tuhopoltossa hävitetylle maalle. Daciana Octavia Sârbu kirjallinen. - (EN) Metsät tarjoavat meille useita olennaisia ekosysteemipalveluja veden kiertokulun sääntelystä maaperän eroosion ehkäisyyn ja hiilen sitomiseen ilmakehästä. Ympäristöä ja taloutta koskevat metsien edut edellyttävät, että metsiä suojellaan pikaisesti, jatkuvasti ja pitkällä aikavälillä. Tämä on erityisen tärkeää ilmastonmuutoksen yhteydessä sekä sen lieventämisen että siihen mukautumisen osalta. Mietinnössä käsitellään useita kysymyksiä, ja se on vaatinut paljon kovaa työtä ja hedelmällisiä neuvotteluja, joihin kaikki tärkeimmät poliittiset ryhmät ovat osallistuneet. Toivon vilpittömästi, että komissio ja jäsenvaltiot toimivat sen rakentavien ehdotusten mukaisesti. Dominique Vlasto Suhtaudun myönteisesti tämän mietinnön hyväksymiseen. Siinä käsitellään metsiä koskevaa komission esittelemää vihreää kirjaa. Metsät ovat osa maaseutuamme ja perintöämme. Ne ovat välttämättömiä hyvinvoinnillemme. Kun uhkista on tulossa yhä vakavampia, meidän on ehdottomasti suojeltava näitä poikkeuksellisia luonnonvaroja paremmin. Me olemme todellakin kaikki tietoisia ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsiin. Kuitenkin vitkastelumme ratkaisujen löytämiseksi vaarantaa metsien suojelun vakavalla tavalla. Velvollisuutemme on säilyttää herkät ekosysteemit, korvaamaton biologinen monimuotoisuus ja strateginen talouden ala. Siksi olen mielissäni voimakkaasta poliittisesta viestistä, jonka parlamentti on lähettänyt mietinnössä kansainvälisenä metsien vuotena. Emme voi soveltaa odottelevaa lähestymistapaa toimenpiteisiin, joihin on ryhdyttävä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Meidän on myös vahvistettava Euroopan metsäpalojen sammutukseen tarkoitettua taktista reserviä, koska tällä alalla ehkäisy on aivan yhtä tärkeää kuin reagointi. Mikäli haluamme säilyttää metsämme sellaisina kuin ne tunnemme ja niistä pidämme, meidän on oltava eturintamassa metsäalueiden kestävän hoidon varmistamiseksi ja metsien suojelemiseksi niitä uhkaavilta vaaroilta. Luís Paulo Alves kirjallinen. - (PT) Äänestän tämän ehdotuksen puolesta, koska selvityksessä on löydetty tasapainoinen lähestymistapa Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja toimintaa sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisiä aloja koskevien tärkeimpien kysymysten välille. Tasapaino on saavutettu sotilas- ja siviiliyhteistyön avulla, joka liittyi päätökseen Euroopan unionin ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) välisistä yhteistyöjärjestelyistä. Uskon, että Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän jättämät tarkistukset, jotka hyväksyttiin valiokunnassa, myötävaikuttavat kattavamman määritelmän laatimiseen, joka käsittää uskonnonvapauden ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien vähemmistöjen luettelon laajentamisen. Laima Liucija Andrikien Äänestin Euroopan parlamentille esitettyä YUTP:aa koskevaa vuosittaista selvitystä käsittelevän päätöslauselman puolesta. Se antaa yleiskuvan strategisesta asemasta, joka EU:lla pitäisi olla rajojensa ulkopuolella erityisesti myötävaikutettaessa demokratian kehittämiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Päätöslauselmassa Euroopan parlamentti vahvistaa etuoikeutensa: olla Euroopan unionin siviili- ja sotilasoperaatioiden keskeinen toimija sekä niiden hallinnoinnin ja talousarvion valvonnan hoitaja. Me Euroopan parlamentin jäsenet korostimme jälleen kerran päätavoitettamme, joka on olla voimakas ja päättäväinen parlamentti ulkopolitiikan osalta erityisesti nyt Lissabonin sopimuksen määräysten tultua voimaan. Tärkeitä ovat myös EU:n monenvälisyyttä koskeva kysymys ja tarve olla aina hyvin edustettuna erilaisissa strategisissa yhteyksissä hyödyntämällä erityisesti uutta EUH:ta, Euroopan unionin diplomaattikuntaa, josta on vihdoinkin tullut totta. Charalampos Angourakis EU:n yhteistä ulko- ja tuvallisuuspolitiikkaa ja sen kansainvälistä asemaa koskeva mietintö, jota tukivat pääoman poliittisten edustajien pääkoalitio Euroopan parlamentissa eli konservatiivit, sosiaalidemokraatit ja liberaalit, kuvastaa kyseisen politiikan voimakkaan taantumuksellista luonnetta ja ruohonjuuritason vastaista asemaa. Emme myöskään saa unohtaa, että Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa siitä tehdään edelläkävijä ja pyritään laillistamaan sota, jota EU, Yhdysvallat ja Nato käyvät Libyaa vastaan ryövätäkseen Libyan vaurautta tuottavat luonnonvarat ja hallitakseen koko alueen kehitystä keskellä vakavaa imperialistien keskinäistä taistelua. Porvariluokkien poliittinen henkilökunta Euroopan parlamentissa vaatii EU:n imperialistisen luonteen vahvistamista, sen militarisoinnin jatkamista ja sen sekä euroarmeijan sotilaallisten valmiuksien kehittämistä erityisesti "joustavien" taistelujoukkojen ja nopean toiminnan joukkojen osalta. Niitä ovat esimerkiksi joukot, joita valmistellaan EUFOR Libya -operaation yhteydessä Libyassa tehtäviin maaoperaatioihin, joihin Kreikka osallistuu aktiivisesti Balkanin taistelujoukkojen johtajana. Ne edistävät EU:n ja Naton välistä strategista liittoa ja suunnittelevat EU:n toteuttamia imperialistisia välintuloja ja sotia maailman kaikissa kolkissa käyttäen verukkeena "kriisinhallintaa", "humanitaarista apua" ja "terrorismin torjuntaa". Etusijalle asetetaan asemien varmistaminen Pohjois-Afrikassa ja yleensä Lähi-idässä raivoavassa imperialistien keskinäisessä taistelussa. Liam Aylward kirjallinen. - (EN) Äänestin mietintöä vastaan, koska vastustan siinä esitettyjä toimenpiteitä, jotka liittyvät kauppasopimuksen tekemiseen Mercosurin kanssa. Mercosurin kanssa tehtävä kauppasopimus saattaa heikentää huomattavasti Euroopan maataloutta ja eurooppalaisten viljelijöiden työtä heidän toimittaessaan julkisia hyödykkeitä ja korkealaatuisia, turvallisia elintarvikkeita. Mercosurin vaatimusten suuruinen kiintiö veisi kokonaan pohjan Irlannin naudanlihantuotannolta. On arvioitu, että EU:n ja Mercosurin sopimus saattaisi laskea irlantilaisen naudanlihan hintoja 30 prosenttia, mikä aiheuttaisi jopa 500 miljoonan euron tappiot pelkästään Irlannissa. Irlannin maatalouselintarvikeala vastaa 60 prosentista irlantilaisessa omistuksessa olevien yritysten viennistä, joka on arvoltaan kahdeksan miljardia euroa vuodessa. Lisäksi ala tarjoaa jopa 250 000 työpaikkaa. Sopimus johtaisi huomattaviin työpaikkojen menetyksiin maatiloilla ja teollisuudessa Irlannin maaseudulla ja koko EU:ssa. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Lissabonin sopimus antoi EU:lle paljon toimivaltaa, jonka avulla EU:n pitäisi kehittää edelleen ulkopoliittisia tavoitteitaan ja puolustaa etujaan maailmanlaajuisesti. Yleisenä tavoitteena pitäisi olla myötävaikuttaminen muun muassa rauhaan, turvallisuuteen, solidaarisuuteen, konfliktien ehkäisyyn, demokratian edistämiseen, ihmisoikeuksien puolustamiseen ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen. EU:n on myös toimittava strategisemmin lisätäkseen vaikutusvaltaansa kansainvälisesti. EU:n kyky vaikuttaa kansainväliseen järjestykseen riippuu sekä sen politiikan alojen, toimijoiden ja toimielinten välisestä yhdenmukaisuudesta että EU:n ulkopolitiikan strategisesta käsitteestä, jonka on yhdistettävä kaikki jäsenvaltiot samojen ensisijaisten tavoitteiden taakse, jotta ne puhuisivat yhdellä voimakkaalla äänellä kansainvälisissä yhteyksissä. Slavi Binev kirjallinen. - (BG) Vaikka kannatan Euroopan parlamentille esitettyä neuvoston vuosittaista selvitystä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) - joka on yksi Euroopan unionin keskeisistä politiikan aloista - tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista, haluan ilmaista kannattavani politiikkaa, jota Euroopan unioni harjoittaa maailmanlaajuisesti. Tämän vuosittaisen selvityksen hyväksyminen parlamentissa kuvastaa Euroopan unionin voimakasta asemaa ja roolia kansainvälisten suhteiden alalla. Mara Bizzotto Albertinin mietintö sisältää ajatuksia, joista olen samaa mieltä. Siihen liittyy kuitenkin ongelma. Lähtökohtana on, että EU:n pitäisi vähitellen ottaa hallitseva asema ulko- ja puolustuspolitiikassa ja mennä siten yksittäisten kansallisten hallitusten edelle. Se tarkoittaa, että jäsenvaltioiden pitäisi luovuttaa vielä suuria osia ulkopolitiikkaa koskevasta itsemääräämisoikeudestaan EU:n elimille, joiden pitäisi saavuttaa yhteinen kanta, joka esitettäisiin kansainvälisessä yhteisössä ja kaikilla monenvälisillä foorumeilla. En voi olla samaa mieltä tästä mahdollisuudesta: jäsenvaltiot eivät enää voisi harjoittaa omaa ulkopolitiikkaansa ensisijaisina pitämiensä kansallisten tavoitteiden pohjalta. Olemme samaa mieltä siitä, että tietyissä yhteyksissä EU:n on pyrittävä puhumaan yhdellä äänellä, jotta se olisi voimakkaampi maailmanlaajuisella näyttämöllä ja edustaisi kaikille sen jäsenvaltioille yhteisiä toiveita. Tämän ei kuitenkaan pidä heikentää jäsenvaltioiden vapautta laatia oma ulkopolitiikkansa. Lisäksi mietinnössä kehotetaan EU:ta vauhdittamaan Turkin liittymisprosessia. Siitä asiasta olen aina ollut täysin eri mieltä. Turkin on pysyttävä EU:n ulkopuolella, koska se ei ole eikä siitä koskaan tule osa Eurooppaa. Äänestin mietintöä vastaan. Vilija Blinkevičiūt Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska neuvoston vuosittainen selvitys antaa johdonmukaisen yleiskuvan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) suunnasta ja toimista. On erittäin tärkeää, että neuvosto keskittyy myös jatkossa ennen kaikkea alueellisiin konflikteihin ja vastaa niihin nopeasti. Neuvoston selvitys ei kuitenkaan sisällä mahdollisia lähestymistapoja kyseisten konfliktien ja kysymysten ratkaisemiseen. Neuvoston pitäisi pyrkiä varmistamaan, että selvitys on enemmän kuin pelkkä maakohtainen luettelo tapahtumista ja kehityskuluista. Näin ollen asiakirjassa pitäisi käsitellä myös EU:n ulkopolitiikan ja välineiden täytäntöönpanoa ja turvaamista. Lisäksi neuvoston pitäisi sisällyttää selvitykseen YUTP:n ja unionin muun ulkopolitiikan välistä koordinointia ja yhdenmukaisuutta koskevia arviointeja sekä strategisia ja organisatorisia suosituksia tulevaisuutta varten YUTP:n toimia koskevan arvioinnin perusteella. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että YUTP:aa koskevan vuosittaisen selvityksen pitäisi toimia tehostetun toimielinten välisen vuoropuhelun välineenä, jotta sen tehokkuutta voitaisiin arvioida ja määritellä tämän politiikan tuleva suunta. Maria da Graça Carvalho Suhtaudun myönteisesti neuvoston vuosittaiseen selvitykseen ja ponnisteluihin eurooppalaisen ulkopolitiikan kehittämiseksi. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää hyväksyä kanta, joka on sopusoinnussa jäsenvaltioiden ulkopolitiikan kanssa, koska tällainen yhdenmukaisuus johtaa rauhaan, turvallisuuteen, solidaarisuuteen ja konfliktien ehkäisyyn kansainvälisellä tasolla. Se johtaa myös kestävään kehitykseen ja lisää EU:n valmiuksia vaikuttaa kansainväliseen järjestykseen. Siksi kehotan jatkamaan jo meneillään olevaa työtä yhtenäisen rintaman muodostamiseksi, joka parantaa Euroopan unionin ja muiden maailmanvaltojen välisiä suhteita, edistää tehokkaampaa vastausta kansainvälisissä kriisitilanteissa ja parantaa Euroopan unionin asemaa maailmannäyttämöllä. Christine De Veyrac kirjallinen. - (FR) En äänestänyt Albertinin mietinnön 85 kohdan puolesta. Siinä parlamentti suhtautuu myönteisesti neuvottelujen uudelleen käynnistämiseen assosiaatiosopimuksesta Mercosurin kanssa. Tällaisen sopimuksen, jonka on tarkoitus edistää vapaakauppaa, tekemisessä pitäisi toimia hyvin varovaisesti, jotta yhteisön maataloutta ei horjutettaisi enää enempää. Mercosurin tuotteiden ei tarvitse täyttää samoja ympäristö- ja sosiaalisia normeja kuin vastaavien eurooppalaisten tuotteiden - nämä ovat ehtoja, jotka aiheuttavat todellisen epäoikeudenmukaisen kilpailun riskin. Meidän on varmistettava, että vältymme sellaiselta tilanteelta. Edite Estrela kirjallinen. - (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska neuvoston vuosittainen selvitys antaa selkeän kuvan EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) menettelytavoista ja toimista sekä myötävaikuttaa toimielinten välisen vuoropuhelun vahvistamiseen. Diogo Feio kirjallinen. - (PT) Tämän vuoden selvitys on rakenteeltaan samanlainen kuin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) käsittelevä vuoden 2009 selvitys. Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa käsitellään omassa osiossaan. Vuoropuhelun jatkamiselle neuvoston kanssa YUTP:n tärkeimmistä tavoitteista on edelleen tarvetta. Kannatan sitä, että esittelijä korostaa tarvetta siirtyä pelkästä YUTP:n toimien kuvailusta kohti vuoropuhelua, jolla on strateginen lähestymistapa. Esittelijä myös kehottaa neuvostoa ottamaan huomioon parlamentin kannat päätöksiä tehtäessä. Pidän myös keskustelun jatkamista unionin ulkopolitiikan strategisista puitteista välttämättömänä samoin kuin perusteellisempaa tietämystä YUTP:n soveltamisalasta ja sen laatimismekanismeista, joiden pitäisi olla erilaisten poliittisten toimijoiden käytössä. Jätettyjen tarkistusten suuri määrä on osoitus jäsenten lisääntyvästä kiinnostuksesta näihin kysymyksiin. José Manuel Fernandes Tässä mietinnöstä käsitellään toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitettyä neuvoston vuosittaista selvitystä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2009. Mietintö perustuu Lissabonin sopimuksen mukaiseen uuteen toimielinjärjestelmään, ja sen uudelleenjärjestelyn mukaisesti siinä esitellään avoimemmin EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Siinä käsitellään tilannetta eri puolilla maailmaa sijaitsevissa kriisimaissa ja -alueilla, kuten Länsi-Balkanilla, Itä-Euroopan naapurimaissa, Keski-Aasiassa, Venäjällä, Turkissa, Lähi-idässä, Välimeren alueella, Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Myönnän, että sitä voitaisiin kehittää erityisesti esittämällä tapahtumat yksityiskohtaisesti maittain, kuvailemalla välttämättömiä keinoja EU:n ulkopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi ja laatimalla tästä politikasta laadukkaamman arvioinnin, johon sisältyisi strategisia ja organisatorisia suosituksia tulevaisuutta varten. Suhtaudun kuitenkin myönteisesti tämän mietinnön laatimiseen ja toivon, että EU jatkakaa tehokkaan monenvälisyyden kehittämistä. Se on yksi EU:n geostrategisten huolenaiheiden tunnusmerkeistä. João Ferreira Tämä taas uusi mietintö, jossa tuetaan Euroopan unionin yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Perusteita toistetaan siinä pikkutarkasti. Haluamme toistaa vastustavamme sitä, ja esitämme tueksi seuraavat perusteet: puhumme puolustuksesta erilaisten keinojen, kuten sotilaiden ja diplomaattien, avulla, Euroopan johtavien valtioiden taloudellisista ja geostrategisista eduista, yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) kanssa. Meidän on muistettava näiden instituutioiden saavutukset ja niiden traagiset seuraukset: Irak, Afganistan, Balkanin maat ja Libya sekä muut luetteloon kuuluvat maat. Kehitysyhteistyö- ja kehitysapupolitiikka, jonka pitäisi nykyisessä kansainvälisessä viitekehyksessä olla yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmistä pilareista - ellei peräti sen tärkein pilari - jätetään äärimmäisen toissijaiseen asemaan. Siitä käy myös ilmi tyypillinen ja väsyttävän tekopyhä asenne, jolla turvataan eurooppalaisten asevalmistajien taloudelliset edut. Ne ovat ansainneet miljoonia myymällä aseita diktaattoreille, jotka ovat käyttäneet niitä sekä oman kansansa että naapurivaltioiden väestön joukkomurhaamiseen. Näihin ja muihin kysymyksiin ei vieläkään vastata niiden tarvitsemalla tavalla: tekemällä välttämätön korjaus niitä tukevaan politiikkaan. Tuki Israelin hyökkäys- ja miehityspolitiikalle ja Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien noudattamatta jättämiselle, joka on Israelin ja esimerkiksi Marokon tapa, ovat muita tekijöitä, jotka me myös tuomitsemme. Ilda Figueiredo Tämä taas uusi mietintö, jossa pääasiassa vahvistetaan tuki Euroopan unionin yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle. Ne ovat etupäässä politiikan aloja, jotka puolustavat Euroopan johtavien valtioiden taloudellisia ja geostrategisia etuja. Niitä mukautetaan enenevässä määrin Yhdysvaltojen ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) tarpeisiin, jolloin kehitysyhteistyö ja -apu asetetaan toiselle sijalle. Seuraukset ovat suurelta osin katastrofaalisia, kuten Afganistanin, Palestiinan, Irakin, Libyan ja muiden maiden tapaukset selkeästi osoittavat. Olemme myös tietoisia kaksinaismoraalista, jolla turvataan eurooppalaisten asevalmistajien taloudelliset edut. Ne ovat ansainneet miljoonia myymällä aseita diktaattoreille, jotka ovat käyttäneet niitä sekä oman kansansa että naapurivaltioiden väestön joukkomurhaamiseen. Tästä keskustelusta nousee esiin eräitä tärkeitä kysymyksiä, jotka eivät saa tarvittavaa vastausta: asekaupat, Israelin laajentumishakuinen ja sotaa lietsova politiikka sekä Länsi-Saharaa ja Palestiinaa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien järjestelmällinen noudattamatta jättäminen. Tästä syystä äänestimme mietintöä vastaan. Monika Flašíková Beňová Ulkoasiainvaliokunta hyväksyi mietinnön murskaavalla enemmistöllä. Siinä löydettiin tasapainoinen lähestymistapa kaikkein kiireellisimpiin Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja toimintaa koskeviin kysymyksiin sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) keskeisiin kysymyksiin, kuten demokraattisten arvojen, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden edistämiseen, sukupuolten tasa-arvon ja energiavarmuuden edistämiseen, Iranin ja Afganistanin tilanteeseen, EU:n vastaukseen Välimeren eteläpuolen alueen demokraattisiin muutoksiin ja suhteisiin keskeisten toimijoiden, kuten Venäjän, Kiinan, Japanin ja Intian, kanssa. Mietinnössä saadaan aikaan siviili- ja sotilasyhteistyön välinen tasapaino kriisinratkaisemisessa sekä tasapaino EU:n ja Naton välisessä vuorovaikutuksessa: toisaalta siinä vältetään jättämästä EU:n ratkaistavaksi ainoastaan kauppa-, kehitys- ja humanitaariset kysymykset, mikä on ECR-ryhmän noudattama linja, ja toisaalta siinä torjutaan GUE/NGL-ryhmän vaatimus kaikkien sotilaallisten osatekijöiden jättämisestä YUTP:n ulkopuolelle. Lorenzo Fontana Jäsen Albertinin ehdotus ei saa ääntäni, koska siinä on liian useita kohtia, joista emme voi olla yhtä mieltä. Yksi niistä on ehdotus EU:n yhdenmukaisesta ulkopolitiikasta. Ajatus on moitteeton, mutta kun Pohjois-Afrikassa tänä vuonna tapahtunut kriisi ja Libyan meneillään oleva kriisi otetaan huomioon, se ei selvästikään ole toteuttamiskelpoinen. EU:n eri jäsenvaltiot ovat tehneet liian useita hienon hienoja eroja. Toinen asia, josta emme voi olla samaa mieltä, on kehotus lisätä ponnistelujamme Turkin liittymiseksi EU:hun. Tästä syystä äänestän tätä mietintöä vastaan. Bruno Gollnisch Vuonna 2009 todella ratkaiseva yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskenut päätös oli korkean edustajan nimittäminen. On myönnettävä, että se ei ollut paras mahdollinen päätös. On aivan selvää, että Catherine Ashton on lahjakkaampi antamaan moralisoivia lehdistötiedotteita ja esittämään hyvää haltijatarta kuin käsittelemään diplomaattisia kysymyksiä, joita hänen halutaan hoitavan 27 jäsenvaltion puolesta. Hänen ansiostaan Euroopan unioni oli poissa, epätahdissa tai ui vastavirtaan kaikkien tärkeiden tapahtumien osalta. Kuten vaikeina aikoina yleensä tapahtuu, muutamat valtiot tekivät aloitteen - kävi miten kävi - järjestäytyivät ja ryhtyivät toimiin. Loput joko tulivat perässä tai valittivat, kun ne pakotettiin ilmaisemaan kantansa. Tosiasiassa unionin ulkopolitiikkaan liittyy pääasiassa rahoituksen jakaminen ja osallistuminen kauppaan usein tavoilla, jotka ovat ristiriidassa unionin esittämien poliittisten periaatteiden kanssa. Se on täysin loogista: diplomatiassa on kyse valtioiden itsemääräämisoikeudesta. Se juontaa juurensa kunkin valtion historiasta, resursseista ja taloudellisista tai geopoliittisista eduista. Unionin edut eivät ole jäsenvaltioiden etujen yhteensulautuma eivätkä niiden jatke. Ne ovat ominaisia unionille ja usein ristiriidassa kansallisten etujen kanssa. On täysin kohtuutonta, että näiden etujen pitäisi mennä kansallisten etujen edelle. Juozas Imbrasas Kannatin tätä asiakirjaa, koska sen avulla pyritään varmistamaan, että kansalliset puolustusjärjestelmät ovat yhdenmukaisia EU:n puolustusjärjestelmien kanssa, sekä koordinoimaan strategioita tärkeimpien maailmanlaajuisten toimijoiden, kuten Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Turkin ja arabimaiden, kanssa. Siinä korostetaan ja pyritään edistämään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Siinä myös viitataan muiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön suuntautumiseen ja tavoitteisiin. Strategisesti unionin olisi keskityttävä tehokkaaseen monenvälisyyteen ja otettava johtoasema kansainvälisessä yhteistyössä, tuettava kansainvälisiä elimiä, myötävaikutettava kansainvälisen yksimielisyyden saavuttamiseen ja edistettävä maailmanlaajuista toimintaa. Olisi viipymättä etsittävä vastauksia maailmanlaajuisiin kaikkien EU-kansalaisten yhteisiin huolenaiheisiin, kuten terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, pandemioiden esiintymiseen, ilmastonmuutokseen, verkkoturvallisuuteen, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, köyhyyden poistamiseen, energiavarmuuteen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen, konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja aseriisuntaan, muuttoliikkeiden hallintaan sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edistämiseen. Mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että EU:n varoja on valvottava tehokkaammin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2009 mukaisesti. Parlamentti katsoo, että EU:n olisi Naton uuden strategiakonseptin hyväksymisen yhteydessä käytettävä hyväkseen tilaisuutta vahvistaa huomattavasti kumppanuuttaan Naton kanssa samalla, kun EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehitetään. Mielestäni EU:n ja Naton suhteita on kehitettävä. Krzysztof Lisek Äänestin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista vuonna 2009 laaditun vuosittaisen selvityksen hyväksymisen puolesta. Se on hyvin laadittu ja ratkaisevan tärkeä mietintö, jossa käsitellään yksityiskohtaisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökohtia. Olen erityisen mielissäni siitä, että mietintö sisältää jättämäni tarkistuksen, joka koskee Georgiaa. Tavoitteeni oli korostaa, miten tärkeää on painostaa Venäjää poliittisesti jatkuvasti ja johdonmukaisesti, jotta se panisi täytäntöön kaikki vuoden 2008 sopimuksen määräykset, joihin sisältyy erityisesti Euroopan unionin tarkkailuoperaation (EUMM) päästäminen miehitetyille alueille. Toivon, että korkea edustaja Ashton ottaa suosituksemme huomioon. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta ja katson, että EU:n on johdonmukaisesti omien arvojen kanssa asetettava ulkopolitiikassa ja ulkoisissa toimissa etusijalle demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen sekä hyvän hallintotavan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen, sillä sääntöihin perustuva demokraattinen yhteiskunta on ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja vakauden lujittamisen perusta. Toistan näin ollen kantani, jonka mukaan ihmisoikeudet on sisällytettävä johdonmukaisesti EU:n ulkopolitiikkaan; katson, että EU:n uusi toimielinrakenne ja erityisesti ulkosuhdehallinto ja sen erikoisosasto tarjoavat mahdollisuuden parantaa EU:n ulkopolitiikan yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta; kehotan korkeaa edustajaa edistämään ennakoivasti ihmisoikeuksien kunnioittamista kolmansissa maissa käyttäen hyväksi kahdenvälisiä suhteita kolmansiin maihin ja aktiivista esiintymistä kansainvälisillä foorumeilla ja ilmaisemaan vastustavansa ihmisoikeuksien loukkaamista ja toimimaan asianmukaisesti ihmisoikeusrikkomuksissa; otan huomioon vakavien vakaumuksenvapauden loukkausten lisääntymisen ja kehotan komissiota laatimaan perusteellisen tilannearvion ja sisällyttämään vakaumuksenvapauden EU:n ihmisoikeuspolitiikkaan. Mario Mauro kirjallinen. - (IT) Albertinin mietintö Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2009 on tärkeä ratkaisuvaihe unionin ulkopolitiikan tulevaisuuden kannalta. On todella tärkeää, että parlamentti kehottaa neuvostoa yksimielisesti olemaan rajoittamatta vuosittaista YUTP-selvitystä pelkkään alan toimien kuvailuun vaan "tekemään siitä toimintalinja- ja ratkaisukeskeisen välineen", kuten mietinnössä oikeutetusti todetaan. Meidän on myös korostettava, että "selvityksessä olisi esitettävä muutakin kuin maakohtainen luettelo tapahtumista ja kehityskuluista ja käsiteltävä myös EU:n ulkopolitiikan tehokkuutta ja EU:n ulkoisten toimien tavoitteiden saavuttamisessa tarvittavia keinoja". Nuno Melo EU:n olisi kehitettävä edelleen ulkopoliittisia tavoitteitaan ja edistettävä arvojaan ja etujaan maailmanlaajuisesti ja pidettävä yleisenä tavoitteena edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, solidaarisuutta, konfliktien ehkäisyä, demokratiaa, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, kansainvälisen oikeuden kunnioittamista, kansainvälisten elinten tukemista, tehokasta monenvälisyyttä, kansojen keskinäistä kunnioitusta, kestävää kehitystä, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa sekä köyhyyden poistamista. Nämä tavoitteet saavutetaan vain kaikkien EU:n jäsenvaltioiden noudattaman tehokkaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) avulla. Louis Michel Kuten tiedätte, kannatan innokkaasti Turkin liittymistä EU:hun. Olen myös vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni hyötyisi Turkin liittymisestä vähintään yhtä paljon kuin Turkki itse. Turkki on onnekas, koska se sijaitsee kahden eri maailman yhtymäkohdassa: osittain eurooppalaisessa lännessä ja osittain Aasiassa. Jacques Chirac on todennut, että Euroopan unionilla ja Turkilla on "yhteinen kohtalo". Turkin liittyminen osoittaisi, että idän ja lännen välinen rakentava, sovinnollinen, innovatiivinen ja luova vuoropuhelu on mahdollista. Euroopan unioni tarjoaa jo kodin 15-20 miljoonalle muslimille. Turkki on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) perustajajäsen sekä Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) ja Länsi-Euroopan unionin (WEU) jäsen. Se on juuri valittu YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi. Turkin kuuluminen G20-maiden joukkoon osoittaa, miten merkittävä maa se on ja minkälainen geostrateginen asema sillä voisi olla kansojen liitossa. Meidän on rakennettava uudelleen luottamusta hallitustemme välille ja toteutettava käytännössä väestön ja nuorten ilmaisemat toiveet. Meidän on ponnisteltava tulevina vuosina tuodaksemme Turkin mukaan eurooppalaiseen perheeseen. Alexander Mirsky kirjallinen. - (EN) Mietintö hyväksyttiin murskaavalla enemmistöllä ulkoasiainvaliokunnassa, jossa minäkin äänestin sen puolesta. Siinä löydettiin tasapainoinen lähestymistapa kaikkein kiireellisimpiin Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja toimintaa koskeviin kysymyksiin sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisiin kysymyksiin, kuten demokraattisten arvojen, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden edistämiseen, sukupuolten tasa-arvon ja energiavarmuuden edistämiseen, Iranin ja Afganistanin tilanteeseen, EU:n vastaukseen Välimeren eteläpuolen alueen demokraattisiin muutoksiin ja suhteisiin keskeisten toimijoiden, kuten Venäjän, Kiinan, Japanin ja Intian, kanssa. Andreas Mölzer kirjallinen. - (DE) Kannatan yhteistä eurooppalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka yhteydessä sana "eurooppalainen" on kaikkein tärkein. Euroopan unionin on vapautettava itsensä Yhdysvalloista sekä taloutensa että ulkopolitiikkansa osalta. Sen on tultava itsenäisemmäksi, jotta sitä pidettäisiin kaikkialla maailmassa voimakkaana ja riippumattomana toimijana. Emme ole kuitenkaan vielä huomanneet mitään merkkejä askelista tähän suuntaan. Päinvastoin mietinnössä kannatetaan ja turvataan yhteydet Yhdysvaltoihin erityisesti Naton kautta. Jotkut henkilöt jopa uskovat, että näitä yhteyksiä pitäisi vahvistaa. Sillä olisi hyvin haitallisia vaikutuksia EU:n tulevaisuuteen, ja se vaikeuttaisi pääsemistä yksimielisyyteen yhteisestä eurooppalaisesta lähestymistavasta tai kannasta tärkeisiin kysymyksiin, kuten Libyan kriisi on osoittanut. Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan. Maria do Céu Patrão Neves EU:n ulkopolitiikassa on tapahtunut merkittävää kehitystä Lissabonin sopimukset tultua voimaan. EU tarvitsee yhtenäisen ulkopoliittisen strategian, joka perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin ja periaatteisiin. EU:n toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa: "demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen". Äänestin tämän mietinnön puolesta, joka koskee parlamentille esitettyä neuvoston vuosittaista selvitystä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2009, koska ole samaa mieltä useimmista parlamentin tekemistä havainnoista. Haluan korostaa, että mietinnössä ei ehdoteta mahdollisia lähestymistapoja siinä hyvin avoimella tavalla esiteltyjen konfliktien ja kysymysten ratkaisemiseksi. Siitä syystä kannatan esittelijän pyyntöä, jonka mukaan neuvoston ei pitäisi rajoittaa selvitystä pelkkään alan toimien kuvailuun vaan pyrkiä tekemään siitä ennemminkin toimintalinja- ja ratkaisukeskeinen väline. Paulo Rangel Äänestin tämän päätöslauselman puolesta sillä perusteella, että yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) vuonna 2009 käsittelevässä neuvoston vuosittaisessa selvityksessä - jonka avoimuutta minä kiitän - korostetaan sen merkitystä, että Euroopan unionin olisi kehitettävä edelleen ulkopoliittisia tavoitteitaan ja edistettävä arvojaan ja etujaan maailmanlaajuisesti ja pidettävä yleisenä tavoitteena edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, solidaarisuutta, konfliktien ehkäisyä, demokratiaa, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, kansainvälisen oikeuden kunnioittamista, kansainvälisten elinten tukemista, tehokasta monenvälisyyttä, kansojen keskinäistä kunnioitusta, kestävää kehitystä, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa sekä köyhyyden poistamista. Teresa Riera Madurell Käsittelemme nyt yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevaa vuosittaista selvitystä, joka tällä kertaa liittyy vuoteen 2009. Äänestin mietinnön puolesta sillä perusteella, että se on niin viisas. Siinä sekä käsitellään Lissabonin sopimuksen ulko- ja turvallisuuspoliittisia innovaatioita että peräänkuulutetaan koordinoinnin lisäämistä äskettäin luodun Euroopan ulkosuhdehallinnon, jäsenvaltioiden ja komission välillä. EU:n on vakiinnutettava asemansa voimakkaana ja uskottavana toimijana kansainvälisissä yhteyksissä. Jotta se onnistuisi, meidän on pyrittävä antamaan yksiselitteinen viesti edistääksemme ulkosuhteissamme arvojamme, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ja ajaessamme esimerkiksi energiavarmuuteen liittyviä etujamme. Käsitteiden arvot ja edut on sovittava yhteen ulkoisen toimintamme kanssa, eikä niitä saa sulkea pois sen yhteydessä. Sosialistin näkökulmasta katsottuna mietinnön aihekohtaiset ja maantieteelliset suositukset täyttävät tärkeimmät vaatimuksemme. Mielestäni se on oikeassa transatlanttisia suhteita, erityisesti EU:ta ja Natoa, koskevassa käsitteessään ja korostaessaan siviili- ja sotilasyhteistyön tarvetta kriisinhallinnassa. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Jätimme kuusi tarkistusta, joista kolme hyväksyttiin: tarkistus, jossa edellytettiin erillisiä budjettikohtia yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyville virkamatkoille, tarkistus, jossa kehotettiin neuvostoa sekä komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa korjaamaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välisen epätasapainon, ja tarkistus, joka koski pikaista puuttumista vesihuoltokysymyksiin Keski-Aasiassa. Syyrian osalta hyväksyttiin S&D-ryhmän jättämä tarkistus, mistä syystä Assadin eroamista peräänkuuluttanut tarkistuksemme raukesi. Lopulta mietintö hyväksyttiin ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Ryhmämme äänesti tyhjää. Oreste Rossi Mietinnössä korostetaan Euroopan unionin johtavaa asemaa tehokkaana maailmanlaajuisena toimijana kansainvälisissä yhteyksissä. Siinä asemassa toimiminen edellyttää strategisempaa ulkoista toimintaa ja yhteistä ulkopolitiikkaa, joka yhdistää kaikki jäsenvaltiot. Se on minusta utopistista, kun otetaan huomioon Lähi-idässä ja Välimeren maissa meneillään olevat tapahtumat. Äänestin mietintöä vastaan, koska siinä pyritään rajoittamaan kansallista toimivaltaa samalla, kun luodaan uusia virastoja ja käsitellään uusia sotilasoperaatioita, mikä vaatisi menojen lisäämistä. Mietinnössä halutaan myös antaa lisää vauhtia Turkin liittymisneuvotteluille. Viktor Uspaskich kirjallinen. - (LT) Tässä kuussa Liettuassa vietetään EU:hun liittymisen seitsemättä vuosipäivää. Kun liityimme EU:hun, useimmat liettualaiset uneksivat demokratiasta ja siitä, mitä Eurooppa voisi meille antaa. Valitettavasti seitsemän vuotta myöhemmin vain harvat noista odotuksista ovat täyttyneet joko Liettuassa tai Euroopan unionin tasolla. Ulkopolitiikka on yksi niistä. Äskettäin muutamat eurooppalaiset päättäjät olivat kärkkäitä juhlimaan demokratian voittoa ja arabimaailman diktaattoreiden kuolemaa - eurooppalaisten arvojen voittoa. Valitettavasti tämä on kaukana totuudesta. EU:n ponnistelut ulkopolitiikkansa vahvistamiseksi eivät ole olleet kovin onnistuneita. Lissabonin sopimuksen oli tarkoitus auttaa unionia puhumaan yhdellä äänellä ulkopolitiikassa, mutta viime viikolla saimme lisää näyttöä EU:n ulkopolitiikan yhtenäisyyden puutteesta: kun Osama bin Laden oli surmattu viime maanantaina, EU:n valtionpäämiehet antoivat peräti viisi erilaista lausuntoa vuorokauden kuluessa. Mikäli Euroopan unioni haluaa myös jatkossa olla vakavasti otettava toimija maailmanlaajuisesti, meidän on puhuttava yhdellä äänellä. EU:n on myös laitettava ensisijaiset ulkopoliittiset tavoitteensa oikeaan järjestykseen: ei ole kestävää politiikkaa kiinnittää huomio etelään ja laiminlyödä samalla itäiset rajamme. Dominique Vlasto EU:n on määriteltävä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa (YUTP) pääkohdat maailmanlaajuisen epävakauden lisääntymisen takia. Olen mielissäni siitä, että mietinnössä korostetaan tarvetta ottaa parlamentti mukaan prosessiin. EU:n kansalaisten etujen edustajina meidän on osaltamme vaikutettava eurooppalaisen puolustuspolitiikan määrittelyyn. Euroopan unionin päätavoitteisiin sisältyvät rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian puolustaminen. Arvojemme edistämisen on perustuttava kunnianhimoiseen ulkoista toimintaa ja diplomatiaa koskevaan strategiaan. Lissabonin sopimus on antanut unionille yhden äänen Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan kautta. YUTP:n yhteydessä ei voida suvaita erimielisyyksiä. Tämä äänestys on siksi kehotus parantaa koordinointia kaikkien toimielinten välillä: Euroopan ulkosuhdehallinnon, Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja tietenkin Euroopan parlamentin välillä. Muuttuvassa maailmassa Euroopan unionin on oltava enemmän kuin pelkästään talousliitto. Meillä on historiallinen velvollisuus tehdä siitä poliittinen unioni. YUTP:n pitäisi olla yksi sen aikaansaamiseksi käytettävistä välineistä. Tämän viestin parlamentti halusi välittää, ja tuen tätä kantaa. Angelika Werthmann Äänestin tämän mietinnön puolesta. Jotta voisimme vahvistaa EU:n vaikutusvaltaa maailmanlaajuisesti ja lisätä välillisesti myös yksittäisten jäsenvaltioiden vaikutusvaltaa, me tarvitsemme näkemystä ja määrätietoisuutta varmistaaksemme, että eri tasojen välinen yhteistyö ja koordinointi lisääntyvät. Emme saa asettaa turhia esteitä Euroopan ulkosuhdehallinnon tielle, jotta se kykenisi täyttämään perusperiaatteitaan koskevat odotukset. Äänestin myös sen tarkistuksen puolesta, jossa samalla kehotetaan Catherine Ashtonia käyttämään toimivaltaansa täysimääräisesti. Tarvitsemme kummankin osapuolen aktiivista osallistumista sen varmistamiseksi, että Euroopan ulkosuhdehallinto onnistuu toiminnassaan. Budjettivaliokunnan jäsenenä ja mahdollisimman suuren avoimuuden kannattajana äänestin tietenkin myös sen tarkistuksen puolesta, jossa edellytettiin erillisiä budjettikohtia jokaiselle virkamatkalle. Luís Paulo Alves Kannatan tätä ehdotusta ja kehotan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla korjataan se epäkohta, että siviilioperaatioihin, tavallisimpaan operaatiomuotoon, on vaikeaa löytää ammattilaisia. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 mukaisen sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen varmistamiseksi ja siviili- ja sotilasoperaatioiden vaikuttavuuden parantamiseksi suosittelen, että naispuolista henkilöstöä otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla mukaan toimintaan kaikilla kriisinhallinnan tasoilla. Korostan, että johtotason päätöksentekotehtäviin on otettava naisia, että kansalaisyhteiskuntaa on kuultava säännöllisesti ja että operaatioiden sisäisiä valmiuksia käsitellä tasa-arvokysymyksiä on parannettava. Vaadin asianmukaisten julkisten valitusmenettelyjen käyttöönottoa YTPP-operaatioiden yhteydessä ja kehotan Catherine Ashtonia sisällyttämään YTPP-operaatioiden puolivuotisarvioon yksityiskohtaisen selvityksen naisista, rauhasta ja turvallisuudesta. Uskon, että tämä mahdollistaisi saatujen kokemusten hyödyntämisen poliittisesta ja strategisesta, teknisestä, oikeudellisesta ja operatiivisesta näkökulmasta ja muodostaisi pitkällä aikavälillä lähtökohdan käynnissä olevien operaatioiden kehittämiselle ja kriteereiden soveltamiselle alkamassa oleviin kriiseihin niin, että strategisten etujen ja käytettävissä olevien resurssien välille löydettäisiin paras mahdollinen tasapaino. Laima Liucija Andrikien kirjallinen. - (EN) Äänestin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen koskevan päätöslauselman puolesta. On tärkeää korostaa, että Lissabonin sopimuksen uudet määräykset yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP) merkitsevät lujaa poliittista vakuutusta unionin aikeista toimia vakauttavana voimana maailmassa. Tuen kantaa, jonka mukaan nykyinen tiukka taloudenpito ja Lissabonin sopimuksen määräykset voivat ohjata jäsenvaltiot käyttämään puolustusmenoja älykkäämmin niin, että ne yhdistävät ja antavat yhteiskäyttöön suuremman osan puolustusvoimavaroistaan, talousarvioistaan ja vaatimuksistaan ja parantavat siten kansalaistensa turvallisuutta, vaikka tosiasia on se, että talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa EU:n kansallisiin puolustusbudjetteihin, ohjelmiin ja voimarakenteisiin ja että siksi - vaikka Lissabonin sopimus on ollut voimassa yli vuoden - meillä ei ole vielä selviä merkkejä siihen perustuvasta kokonaisvaltaisesta EU:n lähestymistavasta, joka auttaisi ylittämään perinteiset menettelylliset ja institutionaaliset esteet. Siksi on tärkeää, että jäsenvaltiot löytävät sopivat keinot toteuttaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, sillä Lissabonin sopimus tarjoaa puitteet puolustusyhteistyön kehittämiselle ja samalla mittakaavaetujen saavuttamiselle, strategisen merkityksen säilyttämiselle sekä unionin kansalaisten turvallisuuden takaamiselle. Elena Oana Antonescu Talous- ja rahoituskriisin aikana EU:n odotetaan tehostavan strategista riippumattomuuttaan, jotta se voi puolustaa arvojaan ja suojella kansalaisiaan kehittämällä yhteistä näkemystä tärkeimpien haasteiden ja uhkien käsittelemiseksi ja kohdistamalla voimavaransa ja resurssinsa niin, että se voi vastata näihin odotuksiin asianmukaisesti. Katson, että Lissabonin sopimuksen uudet määräykset yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP) merkitsevät lujaa poliittista vakuutusta unionin aikeista toimia vakauttavana voimana maailmassa. Ne tarjoavat selkeän oikeudellisen kehyksen, jonka turvin voidaan vahvistaa unionin valmiuksia toteuttaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa kokonaisvaltaiseen tapaan, jossa hyödynnetään kaikkia EU:n ja sen jäsenvaltioiden käytettävissä olevia välineitä tarkoituksena ehkäistä ja hallita kriisejä ja konflikteja sekä rakentaa kestävää rauhaa. Äänestin tämän mietinnön puolesta. Mielestäni Euroopan unioni tarvitsee vahvaa ja tehokasta turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ehkäistäkseen konflikteja, suojellakseen kansalaistensa turvallisuutta ja tuodakseen perusarvonsa uudelleen julki tukemalla osaltaan kansainvälistä oikeutta ja edistämällä ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen kunnioittamista koko maailmassa. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Kansainvälinen järjestelmä on muuttumassa nopeasti ja syvällisesti, koska valta on siirtymässä nouseville kansainvälisille toimijoille ja keskinäinen riippuvuus syvenee, ja tämä muutos kattaa talous- ja rahoitusalan ongelmat, ympäristön tilan heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen, energian ja niukat resurssit sekä toisiinsa liittyvät turvallisuushaasteet. Äänestin tämän tärkeän mietinnön puolesta. Maailmanlaajuisen epävakauden ja talous- ja rahoituskriisin aikana EU:n täytyy tehostaa strategista riippumattomuuttaan, jotta se voi puolustaa arvojaan, ajaa etujaan ja suojella kansalaisiaan kehittämällä yhteistä näkemystä tärkeimpien haasteiden ja uhkien käsittelemiseksi ja kohdistamalla voimavaransa ja resurssinsa niin, että se voi vastata näihin odotuksiin asianmukaisesti ja siten myötävaikuttaa maailman rauhan ja turvallisuuden säilymiseen. Elena Băsescu Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä se on tärkeä askel kohti Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa. Tähän asiakirjaan esitetyt tarkistukset lisäävät EU:n sotilasvoimavarojen joustavuutta. Haluan mainita tässä yhteydessä, että maailmanlaajuisten uhkien monipuolistuminen edellyttää yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mukauttamista. Mainitsen muutamana esimerkkinä verkkohyökkäykset, laittomien maahanmuuttajien virrat ja terrorismin. Unionista on todellakin tullut kansainvälisen rikollisuuden ensisijainen kohde. Haluan myös korostaa niiden taloudellisten resurssien kokoa, joilla tätä politiikkaa tuetaan. Katson budjettiongelman ratkeavan, kun puheenjohtajavaltio Puola tarkistaa ATHENA-mekanismia. Näin yksinkertaistetaan jäsenvaltioiden panosta EU:n sotilasoperaatioiden jaettuihin kustannuksiin. Länsi-Euroopan unionin purkaminen ja vastavuoroista puolustusta koskevan lausekkeen käyttöönotto sopimuksessa ovat askel kohti yhteistä puolustuspolitiikkaa. Jean-Luc Bennahmias Kun puhumme poliittisesta Euroopasta, kuumasta linjasta Eurooppaan tai jopa yhdellä äänellä puhuvasta EU:sta, unohdamme usein täsmentää, että tämä saavutetaan vain, jos meillä on eurooppalaista puolustuspolitiikkaa. Libyan viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, miten paljon tällä saralla on vielä tehtävää. Nykyisten rahoitusongelmien valossa resurssiemme yhdistäminen on paitsi poliittisesti toivottavaa myös välttämätöntä. Mara Bizzotto Puolustuspolitiikka on yksi jäsenvaltioiden mustasukkaisimmin vartioimista aloista. Tästä mietinnöstä samoin kuin muista samaa aihetta tai ulkopolitiikkaa koskevista mietinnöistä saa sen vaikutelman, että tarkoituksena on saada EU takaamaan, että se saa vähitellen yliotteen jäsenvaltioista ulko- ja puolustuspolitiikan alalla. Sen lisäksi, että tätä lähestymistapaa voidaan vastustaa periaatteellisesti, en voi ymmärtää, miten kukaan voi ajatella, että EU voisi koskaan puhua yhdellä äänellä näin arkaluonteisista asioista, joissa yksittäisten jäsenvaltioiden edut poikkeavat hyvin usein toisistaan tai ovat jopa täysin ristiriidassa keskenään. Riittää, kun mietitte, mitä Libyan ja humanitaaristen toimien kohdalla on tapahtunut. Jäsenvaltioiden on käytännössä mahdotonta päästä sopimukseen ja muodostaa yhteinen kanta tämän suuruusluokan asioista. Vaikka ne onnistuisivatkin siinä, tämä tapahtuisi vääjäämättä hallitusten vapaan päätöksenteon ja kansallisten politiikkojen painopisteiden kustannuksella. Äänestin tätä mietintöä vastaan. Vilija Blinkevičiūt kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska EU:n täytyy jatkossakin parantaa turvallisuusstrategiaansa, puolustaa arvojaan, ajaa etujaan ja suojella kansalaisiaan ja siten myötävaikuttaa maailman rauhan ja turvallisuuden säilymiseen. Lissabonin sopimuksen tuomat uudet määräykset yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP) tarjoavat aiempaa selkeämmän oikeudellisen kehyksen, jonka turvin voidaan vahvistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamista niin, että kaikkia EU:n ja sen jäsenvaltioiden käytettävissä olevia välineitä hyödynnetään kriisien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi ja kestävän rauhan rakentamiseksi. EU:n on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitaessaan huolehdittava ulkoisen toimintansa ja ulkoisten ja sisäisten toimintalinjojen eri osa-alueiden välisestä johdonmukaisuudesta ja yhtenäisyydestä. Haluan korostaa, että uskottava ulkoinen turvallisuuspolitiikka edellyttää jäsenvaltioiden välistä tiiviimpää yhteistyötä sekä keskinäistä luottamusta ja yhteisvastuullisuutta. Jan Březina Olen huolestunut siitä, että vaikka Lissabonin sopimus on ollut voimassa yli vuoden, meillä ei ole vielä selviä merkkejä kokonaisvaltaisesta EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta lähestymistavasta, joka auttaisi ylittämään perinteiset EU:n toimintakykyä rajoittavat menettelylliset ja institutionaaliset esteet. Olen huolestunut siitä, että EU:n jäsenvaltiot eivät ole halunneet määritellä yhteistä kantaa Libyan kriisiin, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1973 ja tapoihin panna se täytäntöön. Ajatukset maiden tilapäisten liittoumien perustamisesta mahdollisiksi YTPP:n korvikkeiksi ovat mielestäni vaarallisia, sillä yhdelläkään Euroopan valtiolla ei ole todellisia valmiuksia olla merkittävä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimija 2000-luvulla. Haluan huomauttaa tässä yhteydessä, että Lissabonin sopimuksessa määrätään mahdollisuudesta antaa kriisinhallintaoperaatioiden toteuttaminen jäsenvaltioiden ryhmälle, mutta vain, jos neuvoston päätöksellä on vahvistettu tehtävän tavoite, laajuus ja toteuttamistapa. Yhteinen vastaus Libyan tilanteeseen on välttämätön eteläisen naapuruuspolitiikan uuden, uskottavan toimintamallin muotoilemiseksi. Samoin on korostettava tarvetta kehittää ja syventää itäistä kumppanuutta, jonka yhteydessä Euroopan parlamentin jäsenistä ja osallistujamaiden parlamenttien jäsenistä muodostuva parlamentaarinen yleiskokous on aloittanut hiljattain toimintansa. Tässä yhteydessä meidän pitäisi vaatia tiukkaa ja periaatteellista kantaa Valko-Venäjän presidentin Lukašenkon hallitukseen. Reinhard Bütikofer kirjallinen. - (DE) Olen äänestänyt jäsen Gualtierin mietinnön puolesta monista syistä. Esittelijä on tehnyt erittäin hyvää yhteistyötä ryhmäni kanssa. Monista tarkistuksistamme on tullut kompromissitekstejä. Vihreiden / Euroopan vapaan allianssin ryhmän esittämistä 29 tarkistuksesta 21 on sisällytetty mietintöön. Lisäksi monet kannat, joita olemme tukeneet ja pyytäneet, ovat nyt osa mietintöä. Suhtaudun hyvin kriittisesti asetutkimuksen sisällyttämiseen osaksi yhteistä strategista tutkimus- ja innovointikehystä. Myös ehdotus, joka koskee niin sanottujen taisteluosastojen käyttöä luonnonkatastrofien sattuessa, on sopimaton. Yleinen viittaus Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriöön esimerkkinä sopivasta terrorismin vastaisesta politiikasta on vähintäänkin ärsyttävä. Suhtaudun hyvin myönteisesti äärimmäisen avoimeen ja realistiseen arvioon yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) yksittäisistä operaatioista, lausuntoihin naisista ja turvallisuudesta, aseistariisuntaan ja ihmisoikeuslausekkeeseen terrorisminvastaisissa toimenpiteissä sekä selvään viittaukseen, joka koskee päätöstä olla sekoittamatta siviili- ja sotilasoperaatioita. Lisäksi esittelijä käsitteli myös yhtä perustavanlaatuista ongelmaa: YTPP:n lopputuloksena syntyvän ehdottoman strategisen riippumattomuuden vastustamista. Maria Da Graça Carvalho Mielestäni on äärimmäisen tärkeää hyväksyä kanta, joka on sopusoinnussa jäsenvaltioiden ulkopolitiikkojen kanssa, sillä tällainen yhtenäisyys johtaa rauhaan, turvallisuuteen, yhteisvastuuseen ja konfliktien ehkäisyyn kansainvälisellä tasolla. Se johtaa myös kestävään kehitykseen ja parantaa EU:n mahdollisuuksia vaikuttaa maailmanjärjestykseen. Kehotan siksi jatkamaan jo käynnissä olevaa työtä ja muodostamaan yhtenäisen rintaman, joka parantaa EU:n ja muiden maailmanvaltojen välisiä suhteita, auttaa reagoimaan tehokkaammin kansainvälisiin kriisitilanteisiin ja vahvistaa EU:n jalansijaa maailmannäyttämöllä. Giovanni Collino Lissabonin sopimuksen pitäisi edustaa Euroopan uutta poliittista mallia siltä osin kuin kyse on tarpeesta yhdistää jäsenvaltioiden voimavarat parhaiden mahdollisten tulosten saavuttamiseksi ja tarpeesta kehittää yhteisiä strategioita ja operaatioita, jotka tekevät EU:sta sellaisen poliittisen unionin, josta sen perustajat unelmoivat vuosia sitten. Vietämme tällä viikolla Eurooppa-päivää, jona muistelemme Schumanin julistusta. Schuman puhui Euroopasta, joka "rakennetaan konkreettisin saavutuksin, joilla luodaan ensimmäiseksi todellinen solidaarisuuden tunne". Tällä hetkellä meiltä puuttuu juuri tämä solidaarisuus. Se puuttuu erityisesti kaikkien jäsenvaltioiden vahvan yhteisen poliittisen tahdon ilmauksesta, joka paitsi suojelisi paremmin rajojamme myös lisäisi taloutemme uskottavuutta. Jäsen Gualtierin mietinnössä korostetaan selvästi, etteivät EU:n asevoimat ole riittävät EU:n yhteisen puolustusjärjestelmän rakentamiseksi tai Lissabonin sopimuksessa asetettujen EU:n sisäistä ja ulkoista turvallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilman uskottavaa sotilaskapasiteettia EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka elää vain paperilla ja niiden sanoissa, joilta puuttuvat sen tehokkaaseen täytäntöönpanoon tarvittavat välineet. Mário David Lissabonin sopimus oli EU:lle askel eteenpäin. Se on tuonut jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin lisää poliittista ja institutionaalista osallistumista ja tuonut ne entistä lähemmäksi keskeistä ulko- ja sisäpolitiikkaa ja keskeisiä ulko- ja sisäpoliittisia strategioita. Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä ymmärrän, että siinä esitetty analyysi on hyvin keskeinen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) kehittämisen kannalta. Tällä asiakirjalla maksimoidaan EU:n rooli ja vahvistetaan jäsenvaltioiden välistä sekä niiden ja EU:n toimielinten välistä synergiaa. YTPP:n kehittäminen on entistäkin tärkeämpää nykyisen talous- ja rahoituskriisin vuoksi, minkä takia on suositeltavaa jakaa resurssit jäsenvaltioiden kesken yleisen turvallisuuden, kriisien ja konfliktien hallinnan ja kestävän rauhan vakiinnuttamisen varmistamiseksi tehokkaasti. Se on pikemminkin valtti, koska se noudattaa esitettyä oikeudellista rakennetta ja koska sillä pyritään raivaamaan institutionaalisia esteitä, joita on havaittu Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, ja yritetään määrittää lainsäädännöllisiä ratkaisuja tunnistettuihin ongelmiin: Lissabonin sopimus edellyttää YTPP:tä. Minusta tuntuu, että EU:n suuri yleisö haluaa sitä. Tulevaisuudesta tulee rationaalisempi ja eurooppalaisempi, ja saamme tulevaisuudessa enemmän synergiaetuja. Diogo Feio Ajatus tämän päätöslauselman taustalla on se, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) merkitsee lujaa poliittista vakuutusta unionin aikeista toimia maailmassa vakauttavana voimana, jolla on selkeä oikeudellinen kehys, jonka turvin se voi pyrkiä tavoitteisiinsa. Silti meillä ei ole vielä selviä merkkejä Lissabonin sopimukseen perustuvasta riittävän kokonaisvaltaisesta EU:n lähestymistavasta, joka auttaisi ylittämään perinteiset menettelylliset ja institutionaaliset esteet ja joka mahdollistaisi yleisön ja EU:n jäsenvaltioiden turvallisuuden takaamisen ja niiden puolustuksesta huolehtimisen. Toivon, että nykyinen tiukka taloudenpito kannustaa jäsenvaltioita käyttämään varojaan älykkäämmin ja että jäsenvaltiot kykenevät tekemään tehokkaammin yhteistyötä. José Manuel Fernandes Tässä mietinnössä arvioidaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) kehitystä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Mietintö perustuu Lissabonin sopimuksen luomaan uuteen toimielinkehykseen, jonka mukaan Euroopan unionin on esiinnyttävä yhtenäisenä ja laadittava rakenneuudistuksensa pohjalta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa avoimemmalla tavalla. On kuitenkin pantava merkille, ettei EU ole vielä saavuttanut kattavaa Lissabonin sopimukseen perustuvaa lähestymistapaa, joka auttaisi sitä ylittämään perinteiset menettelylliset ja institutionaaliset esteet. Siksi on hyvin tärkeää tehdä ulkopolitiikasta realistinen arviointi, joka käsittää myös EU:n joukkojen jämäkämmät toimet, sen sijaan, että sotilastoimet jätettäisiin yksinomaan Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan käsiin. Vaikka tunnustankin, että ulko- ja puolustuspolitiikasta on käytävä julkista keskustelua, jotta parlamentti voi ryhtyä kehittämään asiaa koskevaa tulevaa politiikkaansa, pidän myönteisenä tämän mietinnön laatimista ja toivon, että EU kehittää jatkossakin toimivaa monenvälisyyttä, joka on yksi sen geostrategisten kiinnostuksenkohteiden tunnusmerkeistä. João Ferreira Osa tämän mietinnön sisällöstä on tietyistä näkökulmista huolestuttavaa. Pohjimmiltaan mietinnössä vahvistetaan monet varoitukset, joita esitimme, kun Lissabonin sopimuksesta käytiin keskustelua ja se tuli voimaan: käynnissä on kiistämätön EU:n militarisointi, jota nyt nopeutetaan ja voimistetaan. EU:n militarisointi ei edistä rauhaa eikä palvele kansojen etua. EU:n muuttaminen Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton eurooppalaiseksi pilariksi, mitä Lissabonin sopimus edistää, johtaa siihen, että EU sekaantuu konfliktialueiden asioihin kansainvälisesti. Tämän se tekee yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa, joka johtaa prosessia, jossa se pyrkii vahvistamaan määräävän asemansa ja varmistamaan, että se hallitsee markkinoita ja resursseja, joista osa hupenee kovaa vauhtia. Kuten muutamissa Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston esittämissä tarkistuksissa todettiin, sotilastoimet, joita väitetään toteutettavan tiettyjen maiden tai alueiden vakauttamiseksi, ovat väärillä jäljillä. Näiden alueiden ja maiden vakauttamisen sijaan ne aiheuttavat epävakautta. Ongelmien ratkaisemisen sijaan ne pahentavat ongelmia. Libyan tilanne on tästä taas yksi esimerkki Afganistanin ja Irakin lisäksi. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) kehittäminen palvelee EU:n teollis-sotilaallisen ryhmittymän etuja, mutta ei se ei palvele kansan etua eikä edistä rauhaa. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Kuten olemme varoittaneet, Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unionin militarisointi kiihtyy entisestään. Tämä mietintö vahvistaa tämän lähestymistavan. Kuten ryhmäni esittämissä tarkistuksissa todettiin, kaikenlaiset konfliktien ratkaisemiseen tähtäävät sotilastoimet tai sotilaalliset lähestymistavat, joita väitetään toteutettavan tiettyjen maiden tai alueiden vakauttamiseksi, ovat väärillä jäljillä. Ongelmien ratkaisemisen sijaan ne pahentavat ongelmia, kuten olemme voineet havaita Libyan, Afganistanin ja Irakin tapauksessa. EU:n militarisointi ei palvele sen kansojen etuja. Jo käynnissä oleva EU:n muuttaminen Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) eurooppalaiseksi pilariksi on osa prosessia, jossa maailma jaetaan vaikutusvallan piireiksi Yhdysvaltojen johdolla. Tämä auttaa turvaamaan työvoiman riiston kasvun, entistä niukempien luonnonvarojen, erityisesti hiilivetyjen, hallinnan ja markkinoiden hallinnan. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen uhkaa rauhaa. Se lisää poliittista sekaantumista, se lisää kilpavarustelua, myös ydinaseiden alalla, ja se tuo EU:n teollis-sotilaalliselle ryhmittymälle valtavat voitot. Monika Flašíková Beňová kirjallinen. - (EN) Tämä mietintö jakautuu viiteen osaan, joiden otsikot ovat Turvallisuus ja ulkopolitiikka, Turvallisuus ja puolustus, Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus, Turvallisuutta operaatioiden avulla ja Kumppanuuteen perustuva turvallisuus. Siinä esitetään selvä visio siitä, miten EU:n pitäisi jatkaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa, jotta siitä voisi tulla riippumaton strateginen toimija ja jotta se voisi toimia vakauttavana ja turvallisuutta lisäävänä voimana Euroopassa ja maailmassa. Lorenzo Fontana Libyan kriisi on paljastanut Euroopan unionin ulkoisen toiminnan rajat sekä diplomatian että sotilastoimien alalla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että jäsenvaltioiden oikeutetut pyrkimykset säilyttää valtaoikeutensa turvallisuuspolitiikan alalla tekevät tyhjäksi paljon puhutun yhtenäisen aikeen. Mielestäni tälle politiikalle ei pidä vaatia lisää määrärahoja, ellei jäsenvaltioiden hallitusten välillä vallitse todellinen sopu näiden varojen käytöstä. Koska tällaisen politiikan pitäisi mielestäni kuulua kansalliseen toimivaltaan, minun on äänestettävä tätä mietintöä vastaan. Juozas Imbrasas kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä kansainvälinen järjestelmä on muuttumassa nopeasti ja syvällisesti, koska valta on siirtymässä nouseville kansainvälisille toimijoille ja keskinäinen riippuvuus syvenee, ja tämä muutos kattaa talous- ja rahoitusalan ongelmat, ympäristön tilan heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen, energian ja niukat resurssit sekä toisiinsa liittyvät turvallisuushaasteet. Maailmanlaajuisen epävakauden ja talous- ja rahoituskriisin aikana EU:n odotetaan tehostavan strategista riippumattomuuttaan, jotta se voi puolustaa arvojaan, ajaa etujaan ja suojella kansalaisiaan kehittämällä yhteistä näkemystä tärkeimpien haasteiden ja uhkien käsittelemiseksi ja kohdistamalla voimavaransa ja resurssinsa niin, että se voi vastata näihin odotuksiin asianmukaisesti ja siten myötävaikuttaa maailman rauhan ja turvallisuuden säilymiseen myös edistämällä toimivaa monenvälisyyttä. EU:n strategisen riippumattomuuden lisäämiseksi turvallisuusasioissa on pystyttävä sopimaan yhteisistä poliittisista tavoitteista ja strategisista suuntaviivoista, on luotava strategisia kumppanuuksia merkityksellisten kansainvälisten organisaatioiden, kuten Naton, ja muiden maiden kanssa, on kerättävä riittävästi tietoja ja tuotettava yhteisiä analyysejä ja arvioita, otettava käyttöön ja tarvittaessa yhdistettävä taloudelliset voimavarat ja siviili- ja sotilasvoimavarat, suunniteltava ja johdettava tehokkaita kriisinhallintaoperaatioita Petersbergin tehtävien kaltaisten mutta niitä laajempien toimien pohjalta, muotoiltava yhteinen puolustuspolitiikka ja pantava se täytäntöön sekä luotava ensimmäinen konkreettinen perusta, jolle yhteinen puolustus voidaan rakentaa. On tärkeää hyödyntää kaikkia EU:n ja sen jäsenvaltioiden käytettävissä olevia välineitä kriisien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi sekä kestävän rauhan rakentamiseksi. Krišjānis Kariņš Äänestin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen koskevan päätöslauselman puolesta. Katson silti, että meillä on yhä pitkä tie kuljettavanamme, ennen kuin meillä on kattava yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Emme voi sallia sitä, että yksittäiset jäsenvaltiot ryhtyvät toimiin, jotka uhkaavat toisen jäsenvaltion turvallisuutta. Ranska on käynyt Venäjän kanssa kauppaa sotalaivoista, vaikka Venäjä on aivan hiljattain miehittänyt Georgian alueita osana sotatoimia. Samoin Venäjä on järjestänyt provokatiivisia taisteluharjoituksia lähellä Baltian maita, jotka ovat ilmaisseet huolensa mainitsemistani kaupoista. Vaikka Baltian kansat ovatkin ilmaisseet huolensa toistuvasti, Euroopan unionin virkamiehet ja toimielimet eivät ole reagoineet asiaan millään tavalla ja estäneet Ranskan ja Venäjän välisiä kauppoja. Ranskalaispoliitikkojen huolet maan taloudestaan ja telakkojen työpaikoista ovat ymmärrettäviä. Euroopan unionissa yhden maan talous ei saa kuitenkaan kasvaa toisen maan turvallisuuden kustannuksella. Tällainen toiminta rikkoo Euroopan unionissa vallitsevaa yhteisvastuun periaatetta. Tästä periaatteesta ei pitäisi olla poikkeuksia, ja se koskee sekä pieniä että suuria maita. Kattavaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa voidaan luoda vasta sitten, kun jäsenvaltiot osoittavat todellista yhteisvastuuta. Tunne Kelam Äänestin jäsen Gualtierin mietinnön puolesta. Korostan kuitenkin jälleen kerran, että tarvitsemme EU:n ja Naton välistä tehostettua yhteistyötä. Mietinnön 87 kohtaan esittämäni alkuperäisen tarkistuksen tarkoituksena oli pikemminkin vahvistaa kuin vain panna merkille Naton rooli yhteisen puolustuksen perustana. Sen lisäksi, että tämä rooli jatkuu edelleen, se pitäisi nähdä ainoana vaihtoehtona lähitulevaisuudessa. Naton roolin ei voida myöskään katsoa vaikuttavan vain sen jäsenvaltioihin, sillä jäsen Gualtierin mietinnössä todetaan Naton tuovan turvallisuutta myös siihen kuulumattomille EU:n jäsenvaltioille. Nato on ollut ja on jatkossakin yhteisen puolustuksen perusta, joten tämä on todettava vahvoin, vakuuttavin ilmaisuin. Tänä aamuna komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton ilmoitti, että EU ja Nato vaihtavat ensimmäistä kertaa Libyaa koskevia tietoja. Tämä on rohkaiseva esimerkki tulevasta samankaltaisesta yhteistyöstä. Se on selvä merkki siitä, että luja tahto auttaa aina löytämään keinon tehdä mielekästä yhteistyötä. Jacek Olgierd Kurski Pohjois-Afrikan ja Aasian viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että Euroopan unionin on vahvistettava ulkopolitiikkaansa ja liittoumia, joihin se osallistuu. Terroristi-iskujen uhka, joka on yhä hyvin todellinen, osoittaa, että EU:n turvallisuusvaatimuksia on tiukennettava. En voi kuitenkaan hyväksyä kaikkia jäsen Gualtierin mietinnössä esitettyjä ehdotuksia. Ne rikkovat tähän asti noudatettua strategiaa, jonka tavoitteena on ollut muodostaa kansainvälisiä liittoumia, jotka perustuvat pitkälti siihen olettamukseen, että Nato toimii johtavassa asemassa. Ehdotuksen mukainen Euroopan puolustusviraston vahvistaminen ei lisäisi aidosti EU:n turvallisuutta, vaan loisimme jälleen byrokraattisen hirviön, joka ei kykenisi hoitamaan sille annettuja tehtäviä. Kuka tekisi päätöksen EU:n asevoimien liikekannallepanosta? Kenen etua niiden yksiköt ajaisivat? Paljonko sananvaltaa uusilla jäsenvaltioilla olisi? Siirrettäisiinkö Euroopan puolustusviraston päämaja muualle? Osa esiin tuoduista peloista liittyy myös institutionaalisiin kysymyksiin, kuten siihen, johtaisiko Euroopan puolustusviraston kasvu tiettyjen jäsenvaltioiden puolustusvoimien kutistumiseen ja olisiko se ristiriidassa Euroopan ulkosuhdehallinnon tehtävien ja tavoitteiden kanssa. Kuten aiemmista mietinnöistä ilmenee, eurooppalaiset joukot eivät selviytyneet yksinkertaisista poliisioperaatioista Kosovossa ja Bosniassa huomattavista taloudellisista investoinneista ja erinomaisesta logistiikasta ja johdosta huolimatta. Ehkäpä meidän pitäisikin pohtia hieman sitä, miten voisimme parantaa niiden toimintaa ennen kuin rohkaisemme niitä laajentamaan toimintaansa sotilastoimiin. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta ja pidän erityisen myönteisinä vaatimuksia, jotka koskevat yksityisten turvallisuusyritysten valvonnan lisäämistä sääntelyn, lisensoinnin ja seurannan muodossa. Mario Mauro Äänestin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen koskevan mietinnön puolesta. Roolimme merkitys Välimerellä, Lähi-idässä ja siten koko maailmassa kasvaa. Meneillään oleviin mullistuksiin, jotka lisääntyvät Osama Bin Ladenin kuoleman jälkeen, on puututtava noudattaen täysin Lissabonin sopimusta. Tulevaisuuden kannalta keskeistä on vahvistaa poliittista kykyämme laatia yhteisiä strategioita ja asettaa yhteisiä tavoitteita yhä koordinoidummalla ja nopeammalla tavalla. Jean-Luc Mélenchon Tässä tekstissä väitetään Lissabonin sopimuksen esimerkin mukaisesti, että Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) pitäisi muodostaa EU:n jäsenvaltioiden yhteisen puolustuksen perusta. Siinä pidetään myönteisenä kummankin järjestön halua vahvistaa kumppanuuttaan entisestään. Siinä pyritään laajentamaan Euroopan komission ja äärimmäisen Nato-myönteisen Catherine Ashtonin roolia puolustuksen alalla. Siinä paitsi alistutaan Yhdysvaltojen johtoasemaan myös kannatetaan toimenpiteiden nopeaa toteuttamista aseteollisuuden vapauttamiseksi. Äänestin mietintöä vastaan. Nuno Melo Lissabonin sopimuksen myötä parlamentin vastuut ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla ovat kasvaneet. Meidän on kuitenkin tehtävä kaikki voitavamme varmistaaksemme, että nämä politiikat vahvistavat kansainvälisesti EU:n arvoja ja etuja ja edistävät yleisesti osaltaan rauhaa, turvallisuutta, yhteisvastuuta, konfliktien ehkäisyä, demokratiaa, ihmisoikeuksien suojelua, sukupuolten tasa-arvoa, kansainvälisen oikeuden noudattamista, kansainvälisten instituutioiden tukemista, toimivaa monenvälisyyttä ja kansojen keskinäistä kunnioitusta, kestävää kehitystä, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa ja köyhyyden poistamista. Tämä on ainut keino saavuttaa ehdottamamme tavoitteet. Louis Michel Eteläisen Välimeren alueen geopoliittinen tilanne on keskellä valtaisaa muutosta. Ellemme kiinnitä huomiota näihin erinomaisiin ja kunnioitettaviin pyrkimyksiin, vaarana on, että jotkut voivat manipuloida vallankumouksia huonompaan suuntaan, kun niiden pitäisi tosiasiassa parantaa tilannetta. Meidän on osoitettava näiden maiden kansalaisille, että EU tukee heidän haluaan saada aikaan muutos. Olen ehdottanut Libyan konfliktin alusta asti, että kansainvälisen yhteisön pitäisi käyttää kaikki tarmonsa Gaddafin hallinnon kukistamisen tukemiseen. Ihmisten suojeleminen riippumatta siitä, missä he asuvat ja keitä he ovat, on pyhä yleismaailmallinen oikeus ja tehtävä. Mitä arvoa itsemääräämisoikeudella on, jos se perustuu diktatuuriin tai oikeuttaa kammottaviin tekoihin? Itsemääräämisoikeus ja edes ehdoton enemmistö eivät oikeuta yhtäkään hallitusta kieltämään yleismaailmallisia arvoja. Viiveiden, epäröinnin ja toimien laajuuteen liittyvän saivartelun vuoksi hallitus on onnistunut heikentämään kansalaisten kapinaa. EU:n on otettava Euroopan naapuruuspolitiikassa kiireesti käyttöön Välimeren alueeseen kohdistuva uskottava lähestymistapa. Alexander Mirsky Olen käynyt mietinnön tarkoin läpi. Mietintö on jaettu viiteen osaan, joiden otsikot ovat Turvallisuus ja ulkopolitiikka, Turvallisuus ja puolustus, Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus, Turvallisuutta operaatioiden avulla ja Kumppanuuteen perustuva turvallisuus. Mietinnössä esitetään selvä visio siitä, miten EU:n pitäisi toteuttaa yleistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa, jotta siitä voisi tulla vahvin riippumaton strateginen toimija ja jotta se voisi toimia turvallisuutta lisäävänä ja vakauttavana voimana Euroopassa ja maailmassa. Äänestin mietinnön puolesta. Claudio Morganti Mietintö, jota käsittelemme tänään, sisältää joitakin hyviä ja joitakin vähemmän hyviä kohtia, joten se edustaa parhaalla - tai pahimmalla - mahdollisella tavalla Euroopan unionin ulkoisten toimien tyypillisiä ristiriitoja. Siinä esimerkiksi toivotaan lisää integraatiota ja yhteistä hallintaa kriisitilanteisiin. Libyan viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet EU:n toimivan hajanaisesti: osa jäsenvaltioista sekaantuu asiaan suoraan, toiset kiemurtelevat karkuun, ja käytännössä vain yksi maa - Italia - kohtaa Libyan kriisin ja yleisesti Pohjois-Afrikan kriisien suorat seuraukset eli maahanmuuttajien tulvan. Siksi meidän on päätettävä, miten EU:n pitäisi toimia: pitäisikö sen olla aina "yhtenäinen" seurauksista riippumatta, vai pitäisikö sen aina antaa jäsenvaltioille vapautta, jolloin EU:n itsensä on mukauduttava? Olen ymmälläni siitä, miten paljon on korostettu tarvetta lisätä yhteisten toimien ja Euroopan puolustusviraston valtaa ja resursseja: aiemmat kokemukset huomioon ottaen en haluaisi, että puolustusvirastostakin tulee kelvoton byrokraattinen koneisto, joka on päämäärä itsessään ja jonka toimet jäävät täysin tehottomiksi. Mainitsemistani syistä olen päättänyt äänestää tyhjää ja jäädä samalla katsomaan, mitä Euroopan unioni tekee todella "mahtavana" organisaationa. Mariya Nedelcheva Äänestän jäsen Gualtierin mietinnön puolesta. Tämä mietintö auttaa vahvistamaan EU:n aseman toimijana, joka edistää vakautta maailmassa, ja on tarpeellinen askel eteenpäin pyrkimyksissä kehittää ulko- ja puolustuspolitiikan alalla aito yleiseurooppalainen lähestymistapa. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää yhdenmukaistaa paremmin olemassa olevia välineitä ja saavuttaa yhteisymmärrys yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan strategisista tavoitteista Lissabonin sopimuksen hengessä. EU voi olemassa olevien taloudellisten resurssien ja siviili- ja sotilasvoimavarojen turvin toteuttaa luonnonkatastrofien ja ihmisten toiminnasta johtuvien katastrofien sattuessa entistäkin määrätietoisempia toimia ja osallistua enemmän kriisien ja konfliktien torjuntaan ja hallintaan ja pysyvän rauhan luomiseen kolmansissa maissa. Lisäksi EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikka ovat saman kolikon kaksi puolta. Kannatan voimakkaasti mietintöä, jossa kehotetaan parantamaan niiden koordinointia. Tätä varten on äärimmäisen tärkeää kutsua säännöllisesti koolle kriisinhallintakeskus, joka tekee yhteistyötä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa. Mietinnössä esitetyt ehdotukset kekseliäämmästä ja yhtenäistetystä tavasta käyttää resursseja EU:n puolustusohjelmiin sekä sotilasvoimavarojen yhteiskäyttö EU:ssa auttavat saavuttamaan tämän politiikan tavoitteet. Justas Vincas Paleckis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä esitetään visio siitä, miten EU:sta voisi tulla riippumaton strateginen toimija, joka lisää vakautta ja turvallisuutta Euroopassa ja maailmassa. Lissabonin sopimus tarjosi EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle lisää mahdollisuuksia. Tämä politiikka liitettiin tiiviimmin osaksi EU:n ulkopolitiikkaa. Euroopan ulkosuhdehallinto auttaa osaltaan merkittävällä tavalla takaamaan EU:n turvallisuuden. Kun mietintöä laadittiin, ryhmämme - sosialistien ja demokraattien ryhmä - sai useimmilta muilta ryhmiltä tukea, koska EU:sta on tultava riippumaton turvallisuutta lisäävä toimija ja koska taisteluosastojen käsitettä ja rakennetta EU:n siviili- ja sotilasoperaatioissa on tarkistettava. Ryhmämme pyyntö siitä, että EU parantaisi humanitaaristen avustusoperaatioiden suunnitteluprosessia kiireesti, hyväksyttiin yleisesti. Maria do Céu Patrão Neves Äänestin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) kehitystä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen koskevan mietinnön puolesta. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on olennainen osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP). Kumpikin ulottuvuus on sijoitettu institutionaaliseen kehykseen, jonka muodostavat oikeudellisesti velvoittavat EU:n periaatteet, joita ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteet sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden, myös suojeluvastuun, noudattaminen. Lisäksi niiden tavoitteet on sulautettu EU:n ulkosuhteiden yleisiin tavoitteisiin. Kannatan tässä asiassa esittelijän ehdotusta siitä, että EU:n kansallisten parlamenttien kanssa tehtävää YUTP:n ja YTPP:n demokraattista valvontaa koskevaa yhteistyötä tehostetaan niin, että molempien vaikutusvalta unionin muiden toimielinten ja jäsenvaltioiden poliittisiin valintoihin vahvistuu siten, että samalla kunnioitetaan kuitenkin täysin kansallisten parlamenttien valtaoikeuksia puolustuspolitiikan alalla. EU:n arvojen ja periaatteiden näkökulmasta on ratkaisevan tärkeää, että EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa viedään eteenpäin avoimesti ja demokraattisesti. Paulo Rangel kirjallinen. - (PT) Euroopan unioni voi saavuttaa kansainvälisen aseman vain jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten yhteistoimin. Tältä osin tärkeimpänä painopisteenä on edelleen yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP), joka kykenee vastaamaan edessä oleviin haasteisiin. Unioni saa äänensä kuuluviin kansainvälisellä tasolla varmasti vain, jos sillä on itsellään riittävät keinot puolustautua. Äänestin siksi tämän mietinnön puolesta. Teresa Riera Madurell kirjallinen. - (ES) Lissabonin sopimus tarjoaa Euroopan unionille pohjan osoittaa olevansa uskottava ja vaikutusvaltainen toimija maailmassa. Kannatan siksi mietintöä, jota tarvitsemme voidaksemme arvioida yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla Lissabonin sopimuksen jälkeen saavutettua edistystä sekä määrittää, minkä verran tällä alalla on parantamisen varaa. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan jäsenenä olen seurannut tätä mietintöä tiiviisti. Olen itse korostanut tarvetta tehdä jäsenvaltioiden kesken yhteistyötä puolustusta koskevan tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin alalla. Koska olemme keskellä talouskriisiä, meidän on puhallettava yhteen hiileen pienentääksemme kustannuksia ja lisätäksemme jäsenvaltioidemme sotilasvoimavarojen yhteentoimivuutta. Kaikki tämä auttaa paitsi supistamaan puolustusmenoja myös lisäämään Euroopan unionin riippumattomuutta maailmassa. Mielestäni tämä näkökulma on esitetty hyvin mietinnössä, joka on askel oikeaan suuntaan, koska sillä edistetään yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, joka on tehokkaampaa, paremmin koordinoitua ja yhdenmukaisempaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden muiden politiikkojen kanssa. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Päätin äänestää lopullisessa äänestyksessä tyhjää, sillä hävisimme äänestykset tarkistuksesta 1, joka koski viittausta Natoon, tarkistuksesta 3, jossa vastustettiin ydinaseulottuvuuden sisällyttämistä YTPP:hen, tarkistuksesta 4, jolla vastustettiin taisteluosastojen joustavaa käyttöä, tarkistuksesta 5, jolla vastustettiin taisteluosastojen käyttöä sekä siviili- että sotilastehtävissä, tarkistuksesta 6, jolla poistettiin säännös puolustusalan tutkimuksesta, tarkistuksesta 7, jolla poistettiin säännös puolustusalan tutkimuksesta, tarkistuksesta 8, jolla poistettiin viittaus Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriöön, ja tarkistuksesta 9, jolla poistettiin viittaus YTPP:n yhteistyöhön Frontexin kanssa Välimerellä, vaikka voitimmekin äänestykset tarkistuksesta 2, joka koski Euroopan ulkosuhdehallinnon / komission pysyviä työskentelyrakenteita, ja tarkistuksesta 1, jossa vastustettiin sitä, että Nato kehittäisi siviilivoimavaroja. Licia Ronzulli Mietinnössä tuodaan esiin, että Euroopan unionin on toimittava maailmassa vakauttavana voimana, pyrittävä säilyttämään rauha, lisättävä kansainvälistä turvallisuutta ja hallittava kriisitilanteita. Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä olen monien muiden Euroopan parlamentin jäsenten tavoin pettynyt siihen, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionilta puuttuu aidosti kokonaisvaltainen ja yhtenäinen lähestymistapa yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan. Uskottavat ja luotettavat sotilasjärjestelmät ja -voimavarat ovat välttämätön edellytys riippumattoman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle. Meidän on kuitenkin mielestäni hankittava pitkällä aikavälillä yhteistä poliittista tahtoa voidaksemme parantaa EU:n kykyä reagoida kriiseihin ja turvata samalla sen strategisen itsenäisyyden. Oreste Rossi Tässä mietinnössä käsitellään EU:n puolustuspolitiikan kehitystä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Äänestin mietintöä vastaan, koska Libyan viimeaikaiset tapahtumat osoittavat selvästi, ettei Euroopan unioni ole toiminut yhtenäisellä, yksimielisellä tavalla. Maahanmuuttokriisiä ei ole hallittu yhteisvastuullisella tavalla, mikä paljastaa sen, että kun kyse on kansallisista eduista, EU unohtaa jalot käsitteet, sillä se ei ole osoittanut kiinnostusta ongelmaa kohtaan. Traian Ungureanu kirjallinen. - (EN) Äänestin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme koskevan mietinnön puolesta siinä toivossa, että saisimme viimein aikaan tällaista politiikkaa. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on ollut tähän asti joukko ristiriitoja ja pieleen menneitä aloitteita. EU:n viimeaikaiset toimet Libyassa ja niitä seurannut Saksan pois jättäytyminen tekivät muulle maailmalle selväksi, ettei EU kykene edelleenkään kehittämään todellista yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Lisäksi Ranskan aloite eteläisen naapuruston talouden vakauttamiseksi itäisen naapuruston kustannuksella antoi tuhoisan viestin itäisille kumppaneillemme. Asian tekee entistäkin arkaluontoisemmaksi se, että tällä hetkellä muita tärkeitä eurooppalaisia hankkeita on kyseenalaistettu tai ne ovat jopa kriisissä. Euroon kohdistuu jatkuvia paineita, ja ongelma johtuu osaksi samasta EU:n kunnianhimon ja johdonmukaisuuden puutteesta. Schengen-alueen merkitys vähenee päivä päivältä ja kansallisia rajoja syntyy uudelleen, kun jäsenvaltiot viis veisaavat EU:n hengestä ja lainsäädännöstä tai rikkovat sitä. Olematon yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jolla on tukenaan valtava Euroopan ulkosuhdehallinto, vahingoittaisi vakavasti EU:n uskottavuutta maailmassa. Luís Paulo Alves Äänestän tämän ehdotuksen puolesta, koska siinä esitetään EU:n roolin vahvistamista monenvälisessä järjestelmässä. Koska EU on eniten kehitysapua maksava organisaatio, olisi täysin oikeudenmukaista, että sillä olisi vaikutusvaltaisempi edustus kansainvälisissä järjestöissä ja että tätä edustusta arvostettaisiin. EU:n periaatteet ja arvot, jotka tukevat tehokkaampia ja ennaltaehkäiseviä monenvälisiä toimia, tekevät siitä tärkeän kansainvälisen toimijan kehittyvässä napojen välisessä maailmassa. EU:n on erityisesti ryhdyttävä toimiin, joiden tuloksena se lakkaa olemasta pelkkä tarkkailija Yhdistyneiden Kansakuntien ohjelmissa ja kokouksissa. Sen on myös vahvistettava asemaansa talouden ja rahapolitiikan vakautta käsittelevissä kansainvälisissä elimissä, ottaen huomioon sen aseman yhtenä maailmantalouden tärkeimpänä talousmahtina. Hyväksyn myös mietinnössä esitetyt toteamukset, joiden tarkoituksena on vahvistaa EU:n roolia monenvälisissä turvaorganisaatioissa, kuten G8- ja G20-ryhmissä. Laima Liucija Andrikien kirjallinen. - (EN) Äänestin jäsen Muñiz De Urquizan mietinnön puolesta. Mietintö koskee EU:ta maailmanlaajuisena toimijana ja sen roolia monenvälisissä järjestöissä. Haluan korostaa jälleen kerran, että EU:n jäsenvaltioiden toimia YK:ssa ja erityisesti YK:n ihmisoikeusneuvostossa on koordinoitava paremmin. Katsomme, että EU:n uusi toimielinrakenne, ihmisoikeuksista ja demokratiasta vastaavan osaston perustaminen Euroopan ulkosuhdehallinnon järjestelmään sekä Brysselissä toimiva COHOM-työryhmä tarjoavat hyvät mahdollisuudet lisätä EU:n toimien yhtenäisyyttä, näkyvyyttä ja uskottavuutta YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Pidimme lisäksi Euroopan parlamentissa myönteisenä YK:n ihmisoikeusneuvoston suositusta ja sen jälkeen tehtyä YK:n yleiskokouksen päätöstä keskeyttää Libyan jäsenyys YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Ihmisoikeusneuvoston muutamien jäsenvaltioiden toimien seurauksena Syyria on nyt ilmoittanut peruvansa YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä koskevan hakemuksensa. Ottaen huomioon nämä esimerkit sekä aiemmat yhteiset kokemuksemme YK:n ihmisoikeustoimikunnasta ja vuodesta 2006 alkaen YK:n ihmisoikeusneuvostosta ehdotamme, että YK:n ihmisoikeusneuvostossa otetaan käyttöön selvät jäsenyyskriteerit, ja kehotamme EU:ta seisomaan tukevasti tämän aloitteen takana. Elena Oana Antonescu Lissabonin sopimus vahvistaa EU:n valmiutta liittyä erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin, antaa unionille sen ulkoisia toimia koskevan laajemman toimivallan ja tarjoaa sille mahdollisuuden selkeämpään ja voimakkaampaan yhteiseen ääneen maailmassa. Lissabonin sopimus myös kannustaa yhteistyöhön asiaankuuluvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja valtioryhmien kanssa sekä tarjoaa unionille mahdollisuuden nousta vaikutusvaltaiseksi kansainväliseksi toimijaksi. EU:n sitoutuminen toimivaan monenvälisyyteen on Euroopan ulkoisen toiminnan johtava periaate. Katson, että Euroopan unionilla on kansojen ja elinten välisen yhteistyötä koskevan sisäisen kokemuksensa perusteella maailmanlaajuinen vastuu, jota sen on jatkossakin kannettava. Äänestin siksi tämän mietinnön puolesta. Zigmantas Balčytis kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Maailmanlaajuistumisprosessit tuovat mukanaan runsaasti globaaliin hallintaan liittyviä mahdollisuuksia, haasteita ja uhkia. Globaalit haasteet, jotka liittyvät esimerkiksi rahoitusmarkkinoihin, energiavarmuuteen, köyhyyden torjuntaan, ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeusloukkauksiin, edellyttävät koordinoitua yhteistyötä. Koska Lissabonin sopimus antoi unionille oikeushenkilöllisyyden, se vahvisti EU:n valmiutta liittyä erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin ja tarjosi unionille mahdollisuuden saada vahvempi ja vaikutusvaltaisempi asema maailmassa. Tähän saakka EU:n ja sen jäsenvaltioiden edustus kansainvälisissä järjestöissä on ollut hajanaista, mikä on estänyt EU:ta esiintymästä yhtenäisesti kansainvälisissä yhteyksissä. EU:sta on tultava vaikutusvaltainen toimija maailmassa, ja sen täytyy kyetä puolustamaan asemaansa. Tämän saavuttaminen edellyttää koordinoinnin lisäämistä EU:n sisällä, mikä puolestaan edellyttää jäsenvaltioilta niiden edustusta koskevaa voimakasta poliittista tahtoa ja joustavuutta. Elena Băsescu kirjallinen. - (RO) Äänestin jäsen Muñiz De Urquizan mietinnön puolesta, sillä Euroopan unionin osallistuminen monenvälisiin järjestöihin on yksi sen ulkopolitiikan johtavista periaatteista. Nyt EU:lla on oikeushenkilöys, joka tuo sille enemmän maailmanlaajuista näkyvyyttä. Lisäksi unionista on tullut Lissabonin sopimuksen myötä kansainvälisen politiikan täysipainoinen osapuoli. Lissabonin sopimus on parantanut ulkopolitiikan välineitä erityisesti YK:ssa. Tältä osin haluan korostaa mietinnön 12 kohtaa, joka on ensimmäinen askel kohti jäsenvaltioiden koordinoituja, tuloksekkaita toimia turvallisuusneuvostossa. Haluan painottaa YK:n olevan nyt keskellä rakenneuudistusta, minkä ansiosta voimme uudistaa rakenteellisesti myös EU:n edustusta tässä järjestössä. Dominique Baudis Kannatin tätä päätöslauselmaa, koska olen vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin halu vahvistaa edustustaan kansainvälisissä järjestöissä on täysin perusteltu. EU:n kansalaiset ovat antaneet hallitustemme kautta EU:lle oikeushenkilöyden ja erityisiä valtuuksia. EU:n yhdentymiskehitys perustuu perusarvoihin, joita laajennetaan jatkuvasti. Meidän velvollisuutenamme on sovittaa yhteen toimiamme ja edistää unionimme yhtenäisyyttä, kuten olemme jo tehneet Maailman kauppajärjestössä. Työtä on vielä jäljellä. Rohkaisevia merkkejä on kuitenkin näkyvissä. Unioni yrittää hankkia itselleen oikeat ulkopoliittiset välineet (korkean edustajan nimittäminen, Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen). Hiljattain parantuneen asemansa turvin unioni pystyy nyt ilmaisemaan kantansa YK:n yleiskokouksessa. Jean-Luc Bennahmias Elämme maailmassa, jossa uusien kriisien määrä on kasvanut voimakkaasti ja kriisejä ilmenee yhä useammin. Tämän uuden tilanteen edessä poliittisten päättäjien on toteutettava ennaltaehkäiseviä toimia ja reagoitava tehokkaasti uusiin tapahtumiin. Tällä tasolla se ei kuitenkaan tapahdu vain heilauttamalla taikasauvaa. Kun EU ei kykene yhdistämään voimiaan, sopimaan menettelyistä ja esiintymään yhtenäisenä, se jää usein jälkeen. EU:n on ajettava etujaan YK:ssa ja erityisesti Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Euroopan unioni voisi puolustaa Euroopan etuja ja siten jäsenvaltioiden etuja. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on ryhdyttävä toimimaan järjestelmällisemmin - ja tämän on tapahduttava heti. Juuri siihen tämä mietintö tähtää. Slavi Binev kirjallinen. - (BG) Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että Euroopan unioni on keskeisessä asemassa kansainvälisissä järjestöissä. Katson, että kansainvälistä politiikkaa koskevat päätökset eivät saisi loukata yksittäisten jäsenvaltioiden suvereniteettia. Vastustan myös sitä, että kunkin Euroopan unionin jäsenvaltion yksittäistä asemaa kansainvälisissä järjestöissä heikennetään. Olemme nähneet aikaisemmin, millaisia eroja jäsenvaltioiden ulkopolitiikoissa on. Jos Euroopan unioni saa paikan YK:n turvallisuusneuvostosta, tällainen konflikti voi vaikuttaa hyvin haitallisesti Euroopan unionin imagoon. Äänestin siksi 20 kohtaa ja koko mietintöä vastaan. Mara Bizzotto Tämä mietintö on täysin epätasapainoinen siksi, että sillä pyritään tilanteeseen, jossa EU:lla olisi tulevaisuudessa asema, joka vastaisi vähintäänkin jäsenvaltioiden asemaa kansainvälisissä ja alueellisissa monenvälisissä järjestöissä. Pohjimmiltaan tämä tarkoittaisi jäsenvaltioiden diplomaattisen toiminnanvapauden päättymistä, sillä niiden olisi mukautettava kantojaan niin, etteivät ne ole avoimesti ristiriidassa unionin tulevan edustuksen kantojen kanssa. Näin jäsenvaltioiden hallitukset eivät voisi puolustaa asianmukaisesti omia etujaan kansainvälisissä järjestöissä. Vaikka voimmekin olla samaa mieltä siitä, että tietyillä aloilla, kuten rahapolitiikassa, EU voi edustaa sopivissa monenvälisissä järjestöissä vallitsevaa kantaa, on vaikeaa hyväksyä ajatusta siitä, että Euroopan ulkosuhdehallinto voisi toimia roolissa, jossa se edustaisi maailmannäyttämöllä jäsenvaltioiden yhteistä kantaa, kun Euroopan maiden edut poikkeavat hyvin usein niin voimakkaasti toisistaan, että yhteistä kantaa on mahdotonta saavuttaa. Äänestämällä tätä mietintöä vastaan haluan osoittaa vastustavani siinä kaavailtua tulevaa tilannetta, jossa unionin diplomatia ohittaisi selvästi kansallisen diplomatian jäsenvaltioiden diplomaattisen itsemääräämisoikeuden kustannuksella. Vilija Blinkevičiūt kirjallinen. - (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska poliittiset ja humanitaariset kriisit ovat lisääntyneet maailmassa voimakkaasti, mikä edellyttää EU:lta parempia ja voimakkaammin ennaltaehkäisyyn suuntautuneita monenvälisiä toimia. EU:n on hyödynnettävä paremmin ulkopoliittisia välineitään varmistaakseen, että se hyödyntää paremmin vaikutusvaltaansa monenvälisissä järjestöissä ja ryhtyy näyttämään esimerkkiä torjumalla tehokkaammin nykyisiä ja tulevia kansainvälisiä kriisejä. Lisäksi valtiosta riippumattomat toimijat on otettava paremmin mukaan monenvälisen politiikan kehittämiseen ja kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten kuulemista kansainvälisten järjestöjen tulevissa hallintorakenteissa on edistettävä ja parannettava. Euroopan unionin pitäisi toimia aktiivisessa ja johtavassa asemassa globaalin hallinnan uudistuksessa vahvistamalla yhteistyötä, kehittämällä elimiä ja ottamalla kaikki sidosryhmät mukaan. Tämän seurauksena kansainvälisten elinten ja järjestöjen oikeutus ja tehokkuus lisääntyisi ja ne edistäisivät paremmin vastuun jakamista. Koska EU on yksi maailmantalouden tärkeimmistä talousmahdeista, on tarkistettava järjestelyjä, jotka koskevat EU:n edustusta talouden ja rahapolitiikan vakautta sekä rahoitusvakautta käsittelevissä kansainvälisissä elimissä. Sebastian Valentin Bodu Euroopan unioni on sääntöihin perustuvan kansainvälisen ohjausjärjestelmän malliesimerkki, koska sillä on mekanismit yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi ja yhteiseen toimintaan ryhtymiseksi. Siksi EU:n on toimittava yhteistyössä johtavien alueellisten voimien kanssa ja osaltaan aktiivisesti rakennettava ja parannettava kansainvälistä toimintaympäristöä, jossa se voi edistää arvojaan ja etujaan. Ajankohta on erityisen sopiva, sillä poliittisten ja humanitaaristen kriisien on havaittu lisääntyvän maailmassa voimakkaasti, minkä vuoksi EU:n on hyödynnettävä paremmin ulkopoliittisia välineitään varmistaakseen, että se käyttää paremmin vaikutusvaltaansa monenvälisissä järjestöissä ja ryhtyy näyttämään esimerkkiä torjumalla tehokkaammin nykyisiä ja tulevia kansainvälisiä kriisejä. Toisaalta maailmanlaajuistumisprosessit tuovat mukanaan runsaasti globaaliin hallintaan liittyviä mahdollisuuksia, haasteita ja uhkia ja paljastavat samalla sosiaalisia porsaanreikiä ja heikkouksia muun muassa rahoitusmarkkinoilla, energiavarmuudessa, köyhyyden torjunnassa ja ilmastonmuutospolitiikassa tai tuovat esiin ihmisoikeuksien loukkauksia. EU:n onkin vahvistettava asemaansa maailmanlaajuisena toimijana ja toimittava globaalina päätöksentekijänä. Maria Da Graça Carvalho Kannatan pyrkimyksiä parantaa EU:n monenvälisiä toimia ja haluan korostaa, miten tärkeää EU:n on näyttää aktiivisesti esimerkkiä globaalin hallinnan uudistuksessa. Tämä on EU:lle hyvä tilaisuus käyttää ulkopoliittisia välineitään ja näyttää esimerkkiä torjumalla tehokkaammin tulevia ja nykyisiä kansainvälisiä kriisejä. Kannatan siksi sitä, että EU:n asemaan YK:n järjestelmässä, kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja muissa monenvälisissä elimissä kiinnitetään huomiota, ja kannatan uudistusehdotuksia, joilla vahvistetaan useita kannanottojamme. Mário David Usein käytetty ilmaisu "talouden jättiläinen mutta poliittinen kääpiö" saa uuden merkityksen, kun tarkastelemme EU:n osallistumista kansainvälisiin järjestöihin ja muihin alueellisiin järjestöihin, joihin se kuuluu. Tätä tilannetta on muutettava kiireesti. Siksi tämä valiokunta-aloitteinen mietintö on mielestäni ajankohtainen, ja kannatan sitä yleisesti. Mietinnössä käsitellään EU:n roolia maailmanlaajuisena toimijana kansainvälisissä elimissä. Katson tältä osin esittelijän tavoin, että olemme vielä kaukana uskottavasta, johdonmukaisesta ja näkyvästä EU:n ulkoisesta toiminnasta, sillä meillä ei ole EU:n strategiaa kunkin sellaisen järjestön osalta, johon jäsenvaltiot tai EU kuuluvat. Kansainväliselle järjestelmälle ominaisen kasvavan monimutkaisuuden vuoksi on koordinoitava objektiivisesti jäsenvaltioiden välisiä suhteita sekä jäsenvaltioiden ja EU:n välisiä suhteita niillä eri foorumeilla, joilla toimimme keskenämme. Siksi hyväksyimme Lissabonin sopimuksen. Lisäksi hyvästä käytännöstä on jo olemassa esimerkki: edustuksemme Maailman kauppajärjestössä (WTO). Siksi EU:n on saatava kiireesti yhtenäinen edustus eri kansainvälisiin elimiin. Tätä aihetta koskevan valkoisen kirjan laatiminen, kuten mietinnössä ehdotetaan, voisi olla mielestäni hyvä alku tämän omituisen tilanteen päättämiselle. Philippe de Villiers Parlamentti on ollut jälleen täysin yksipuolinen EU:n ulkopolitiikkaa koskevissa mietinnöissään. Bryssel pyrkii tuputtamaan EU:n diplomatiaa ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, mutta epäonnistuu. Tämä ei johdu rahoituksen puutteesta vaan siitä, että lähestymistavan taustalla oleva perustelut ja olettamukset ovat edelleen väärät. Ensinnäkään kukaan ei kuule EU:n ääntä maailmannäyttämöllä. Vain kourallinen Euroopan liittovaltion kannattajia haluaisi kuulla EU:n puhuvan yhdellä äänellä, mutta EU:n todellinen arvo niin YK:ssa kuin muuallakin perustuu moninaisuuteen ja diplomaattiseen yhteistyöhön. Toiseksi kukaan ei kiinnitä huomiota vailla valtuuksia ja ennen kaikkea vailla oikeutusta toimivien EU:n johtajien vaimeaan ja käsittämättömään muminaan. Kun EU puhuu yhdellä äänellä, sillä ei ole mitään sanottavaa. Anne Delvaux kirjallinen. - (FR) Kannatan tämän mietinnön hyväksymistä, sillä siinä vaaditaan Euroopan unionille vahvempaa asemaa monenvälisissä järjestöissä (Yhdistyneet Kansakunnat, kansainväliset rahoituslaitokset, Pohjois-Atlantin liitto, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, Maailman kauppajärjestö jne.). Toukokuun 2011 alussa YK:n yleiskokous myönsi EU:lle "supertarkkailijan" aseman, mikä tarkoittaa sitä, että se voi nyt käyttää puheenvuoron ja käyttää vastaamisoikeuttaan yleiskokouksessa samoin ehdoin kuin YK:n muutkin jäsenvaltiot. Tämä on vasta ensimmäinen askel: meidän pitäisi jatkaa ja vaatia enemmän. Toinen tärkeä asia on turvallisuusneuvoston uudistus, jolla pyritään parantamaan sen oikeutusta tarkistamalla alueellista edustusta. Tässä mietinnössä kehotetaan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa tekemään jotakin mielestäni hyvin tärkeää eli pyrkimään EU:n yhteisiin kantoihin asioissa, joista on määrä päättää turvallisuusneuvostossa, jotta tällaiset kannat pannaan täytäntöön yhteisäänestyksellä, ja välttämään aiempien erimielisyyksien toistuminen. Edite Estrela kirjallinen. - (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska sen tavoitteena on vahvistaa EU:n roolia maailman rauhassa, turvallisuudessa ja hallinnassa. Unionin ulkopolitiikan vahvistamiseksi ja Lissabonin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden valossa meidän on pyrittävä jatkossakin siihen, että EU:sta tulisi jonakin päivänä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Diogo Feio Tämä Euroopan parlamentin päätöslauselma koskee EU:n asemaa Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) järjestelmässä, kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, monenvälisissä turvajärjestöissä, "huippukokousdiplomatiassa" ja muissa monenvälisissä järjestöissä, ja siinä kehotetaan vahvistamaan sen roolia monenvälisellä tasolla. Unionin ja jäsenvaltioiden toimien koordinointia on selvästikin parannettava. Mielestäni unionin pitäisi toimia aktiivisessa ja johtavassa asemassa globaalin hallinnan uudistuksessa, jotta kansainvälisten elinten ja järjestöjen oikeutus ja tehokkuus lisääntyisi ja ne edistäisivät paremmin vastuun jakamista. Olen tietoinen siitä, että jos unionin nykyistä järjestelmää, joka koskee sen edustusta toimielimenä monenvälisissä kansainvälisissä elimissä, muutettaisiin radikaalisti, syntyisi monia ongelmia. Tämä koskee erityisesti EU:n aseman mahdollista vahvistamista YK:ssa. Siksi Euroopan parlamentin vaatimus, joka koskee YK:n turvallisuusneuvoston perusteellista tarkistamista ja sen muuttamista legitiimimpään, tehokkaampaan ja alueita paremmin edustavaan suuntaan tekemällä unionista sen pysyvä jäsen, jää tavoitteeksi, joka on vaikeaa saavuttaa lyhyellä aikavälillä. José Manuel Fernandes Tässä jäsen Muñiz De Urquizan mietinnössä käsitellään EU:ta globaalina toimijana ja sen roolia monenvälisissä järjestöissä. Globalisaatio lisääntyy maailmassa kovaa vauhtia, ja erityisesti maissa, jotka ovat aiemmin olleet sulkeutuneita ja joissa on ollut totalitaarinen hallintojärjestelmä, on käynnissä vallankumouksia ja siirtyminen demokratiaan. Tämä tarjoaa tilaisuuksia, joita EU ei saa sivuuttaa. Toimiva monenvälisyys on vuonna 2003 laaditun Euroopan turvallisuusstrategian mukaisesti EU:n ulkopolitiikan johtava periaate. Lissabonin sopimuksessa annetaan EU:lle oikeushenkilöys ja määrätään, että EU:n pitäisi esiintyä yhtenäisenä. Sopimuksella vahvistetaan EU:n kykyä osallistua virallisena toimijana erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin, joissa keskustellaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä. Vaikka esittelijä kannattaakin EU:n kehitysyhteistyön ja kehitysavun lisäämistä, kannatan hänen ehdotuksiaan ja äänestin hänen mietintönsä puolesta. João Ferreira EU:lla ei ole legitimiteettiä, jota sillä yritetään väittää olevan: sitä on vain jäsenvaltioilla ja niiden kansalaisilla. Mietinnöllä pyritään oikeuttamaan ja vahvistamaan polku, joka on tallottu vähitellen ihmisten selkään loukaten heidän suvereniteettiaan - kansallista suvereniteettia ja sen legitimiteettiä. Tavoitteena on taata EU:n edustus monenvälisissä järjestöissä - Pohjois-Atlantin liitossa (Nato), Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä (Etyj) ja Maailmanpankissa - aivan kuin se olisi (super)valtio. EU pyrkii korvaamaan jäsenvaltiot myrkyttäen siten YK:n yleiskokouksen kaltaisten elinten hengen, jonka mukaisesti kullakin maalla ja kansakunnalla on näissä elimissä yhtä suuri painoarvo niiden kokoon katsomatta. Mietinnössä kehotetaan myös antamaan lisää resursseja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon kautta poliittisille ja diplomaattisille ohjelmille, joiden tavoitteena on muun muassa kasvattaa EU:n painoarvoa ja vaikutusvaltaa eri foorumeilla ja järjestöissä niiden hyödyntämiseksi. Tämä merkitsee pyrkimystä kumota nykyinen maailmanjärjestys ja korvata se uudella, vähemmän demokraattisella järjestyksellä, joka tarjoaa paremmat olosuhteet suuryrityksille ja suurelle pääomalle, jotta nämä voivat pyrkiä tavoitteisiinsa loputtomassa kilpailussa markkinoista ja resursseista. Ilda Figueiredo kirjallinen. - (PT) Euroopan parlamentin enemmistö pyrkii vakiinnuttaman etenemis- ja menettelytavan, jossa sivuutetaan suvereenien valtioiden toimielinten johtajat ja kansojen suvereniteetti, ikään kuin EU:lla olisi legitimiteetti, joka vain jäsenvaltioilla ja niiden kansoilla on riippumatta siitä, miten kalliiksi se tulee niille. Parlamentin enemmistö pyrkii laillistamaan EU:n aseman monenvälisissä järjestöissä - Pohjois-Atlantin liitossa (Nato), Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä (Etyj) ja Maailmanpankissa - ja korvaamaan valtiot alueellisen yhdentymisen järjestöillä esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa, jossa kullakin maalla ja kansakunnalla on yhtä suuri painoarvo niiden kokoon katsomatta. Se kehottaa myös antamaan lisää resursseja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon kautta sellaisten poliittisten ja diplomaattisten ohjelmien toteuttamiseen, joiden pääasiallisena tavoitteena on kasvattaa EU:n painoarvoa ja vaikutusvaltaa näissä järjestöissä niiden hyödyntämiseksi. Tavoitteet ovat selvät: päämääränä on muodostaa uusi, vähemmän demokraattinen maailmanjärjestys, joka tarjoaa suuryrityksille ja suurelle pääomalle paremmat edellytykset käydä loputonta kilpailua markkinoista ja maailman luonnonvarojen hallinnasta. Tämä edellyttää EU:n militarisoinnin lisäämistä sekä yhtenäistä ja jatkuvaa yhteistyötä Naton kanssa Yhdysvaltojen ja EU:n suurvaltojen johdolla. Tästä syystä äänestimme mietintöä vastaan. Monika Flašíková Beňová EU on maailman suurin kehitysavun antaja ja suurin kauppakumppani, mutta sen edustus monenvälisissä järjestöissä on yhä hajanaista. Toisaalta EU:n jäsenvaltiot ovat yliedustettuina kaikissa monenvälisissä järjestöissä Maailman kauppajärjestöä lukuun ottamatta. Tämä yliedustus - erityisesti Bretton Woods -instituutioissa - johtaa usein siihen, että EU:n jäsenvaltioiden kannat ovat keskenään ristiriidassa, ja kasvavat taloudet, jotka pitävät nykytilannetta epäoikeudenmukaisena, katsovat sen olevan suuri ongelma. Aloilla, joilla Euroopan unionilla on yksinomainen toimivalta, unionin olisi asianmukaista olla täysivaltainen jäsen ja ensisijainen toimija, vaikka jäsenvaltiot voivat myös mahdollisesti kuulua järjestöön, yleensä kuitenkin ilman itsenäistä asemaa. Lorenzo Fontana Lissabonin sopimuksesta seuraa vääjäämättä, että Euroopan unionin roolia kansainvälisissä järjestöissä on tarkistettava. Kuten olemme kuitenkin kaikki nähneet viime aikoina aivan liian usein, niin sanottu yhtenäisyys, jolla EU:n pitäisi lähestyä monenvälisiä kysymyksiä, heikentää usein jäsenvaltioiden omia valtaoikeuksia ja päätöksenteon itsenäisyyttä. Siispä minun on äänestettävä tyhjää, koska mietinnössä on muutamia hyviä piirteitä, mutta edellä esittämäni seikat heikentävät niitä. Juozas Imbrasas Äänestin mietinnön puolesta, sillä EU:n jäsenyys monenvälisissä järjestöissä tuottaa lisäarvoa juuri aloilla, joilla sillä on yksinomaista tai jaettua toimivaltaa, eli talouden ja kaupan, ympäristöpolitiikan, kehitysavun sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aloilla. Lissabonin sopimus antaa unionille oikeushenkilöllisyyden, parantaa EU:n valmiuksia liittyä erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin, antaa unionille sen ulkoisia toimia koskevan laajemman toimivallan, tarjoaa unionille - erityisesti perustamalla komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtävän ja Euroopan ulkosuhdehallinnon - mahdollisuuden selkeämpään ja voimakkaampaan yhteiseen ääneen maailmassa ja kannustaa kaikenlaiseen molemminpuolisesti hyödylliseen yhteistyöhön asiaankuuluvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja valioryhmien kanssa sekä sallii Euroopan unionin järjestäytyä tavalla, joka tekee siitä tehokkaan kansainvälisen toimijan. Katson, että tähän asti Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden edustus monenvälisissä järjestöissä, epävirallisissa huippukokouksissa ja kansainvälisissä hallinnoissa on ollut hajanaista ja usein tehotonta ja että se vaihtelee yhä huomattavasti. Katson myös, että EU:n jäsenvaltioiden tulisi yhä enemmän pitää unionia vallankäyttäjänä ja luottaa siihen, että unioni saavuttaa tavoitteet, joita ne eivät voi saavuttaa yksin, ja että EU:n puhuminen yhdellä äänellä paitsi parantaa onnistumisen mahdollisuuksia myös lisää Euroopan unionin oikeutusta ja uskottavuutta tärkeänä kansainvälisenä toimijana kehittyvässä napojen välisessä maailmassa ilman, että se tietenkään menettää identiteettiään. Giovanni La Via Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska EU:n roolia monenvälisissä yhteyksissä on vahvistettava edelleen tulevina vuosina. Tämä on myös Lissabonin sopimuksen mukaista. Antamalla Euroopan unionille oikeushenkilöyden Lissabonin sopimus lisäsi EU:n mahdollisuuksia liittyä erilaisiin kansainvälisiin ja alueellisiin järjestöihin ja valtioryhmiin. Nämä suhteet auttavat ratkomaan taloudellisia, kaupallisia ja ympäristöön liittyviä ongelmia. Euroopan unionin panoksen täytyy myös tuottaa lisäarvoa sellaisissa monenvälisissä järjestöissä tai huippukokouksissa, joissa sen jäsenistä kaikki eivät ole edustettuina. Valitettavasti viimeaikaiset ja myös nykyiset poliittiset ja humanitaariset kriisit maailmassa ovat vaatineet EU:lta pikaisten ja määrätietoisten toimien toteuttamista. Se ei usein ole helppoa, mutta tällaisten kriisien kourissa olevat maat odottavat EU:lta nopeaa toimintaa paitsi ulkopolitiikan myös nopean hätäavun muodossa. Petru Constantin Luhan Euroopan unionin sitoutuminen toimivaan monenvälisyyteen on erityisen tärkeä asia. Unionin on otettava huomioon oma vakiintunut edustuksensa ja jäsenvaltioiden edustus monenvälisissä järjestöissä. Poliittisten ja humanitaaristen kriisien määrän nykyinen nopea kasvu huolestuttaa ja on merkki siitä, että EU:n on pantava tällainen strategia täytäntöön. Tällä hetkellä unioni ei hoida kunnolla tehtäväänsä globaalina toimijana. Katson, että sen globaalia vaikutusvaltaa voidaan lisätä parantamalla sen asemaa ja kasvattamalla sen merkitystä monenvälisissä järjestöissä. David Martin kirjallinen. - (EN) Äänestin 20 kohtaa vastaan, koska en usko ajan olevan vielä kypsä sille, että EU:lla olisi yksi paikka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa. Barbara Matera Euroopan unionin ulkoista ulottuvuutta on parannettava, koska Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määrätään, että unioni edistää kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, jossa jäsenvaltiot takaavat, että unioni voi puolustaa niiden etuja ja arvoja kansainvälisissä yhteyksissä. Lissabonin sopimuksen nojalla on perustettu uusia pysyviä rakenteita EU:n ulkoista edustusta varten, mutta tämä uusi ulottuvuus ei salli vielä unionin osallistua yksittäisenä yhteisönä itse ansaitusti monien kansainvälisten elinten työhön. Tämä saattaa vahingoittaa EU:n sitoutumista toimivaan monenvälisyyteen ja heikentää sen toimien määrätietoisuutta ja uskottavuutta. Koska poliittiset ja humanitaariset kriisit ovat lisääntyneet maailmassa, EU:n on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla ulkopoliittisia välineitään varmistaakseen, että se hyödyntää paremmin vaikutusvaltaansa monenvälisissä järjestöissä ja että se kykenee näyttämään esimerkkiä nykyisten ja tulevien kansainvälisten kriisien torjunnan alalla. EU:n kaiken ulkoisen toiminnan keskipisteenä pitäisi olla demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen, erityisesti naisten ja lasten oikeuksien ja sananvapauden edistäminen, sekä oikeusvaltioperiaate. Jean-Luc Mélenchon Kullakin jäsenvaltiolla on oikeus ilmaista omia näkemyksiään kansainvälisissä elimissä. Hallitukset on valittu vaaleilla, toisin kuin Catherine Ashton, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki. Silti tällä tekstillä pyritään tekemään jälkimmäisistä ainoita edustajiamme. Tällä tekstillä yritetään antaa kuolemansuudelma valtioiden itsemääräämisoikeudelle kansainvälisissä yhteyksissä, ja äänestin sitä vastaan. Nuno Melo EU ei voi unohtaa sitä, että se on kaikin tavoin johtava toimija maailmannäyttämöllä. Siksi sen on vahvistettava asemaansa kaikissa monenvälisissä järjestöissä, erityisesti YK:ssa, jossa sen on toimittava entistä aktiivisemmin nyt, kun Euroopan ulkosuhdehallinto on toiminnassa. Louis Michel Kansakunnat ovat voimattomia toimimaan yksin aikojemme suurten haasteiden edessä. Monenväliset toimet ovat ainoa keino, jolla valtiot voivat saada otteen maailmamme kohtaamista haasteista. Talous-, rahoitus- ja ruokakriisi, ilmastonmuutos ja selkkaukset ovat saaneet meidät ymmärtämään, että meidän on luotava kiireesti maailmanlaajuinen hallintotapa eli se, mitä Jacques Attali kutsuu "maailmanvaltioksi". Euroopalla on luonnollisesti oma roolinsa tällä uudella maailmanpoliittisella areenalla pehmeänä maailmanmahtina, jonka toiminta perustuu sääntöihin ja normeihin ja joka näyttää muille mallia toimimalla itse esimerkkinä. Lissabonin sopimuksen myötä EU:lla on tarvitsemansa perusta voidakseen pitää puoliaan poliittisesti ja taloudellisesti. Wojciech Michał Olejniczak Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman roolista, joka Euroopan unionilla pitäisi olla monenvälisissä järjestöissä. EU:n roolin vahvistaminen monenvälisissä yhteyksissä on yleisesti hyväksytty periaate. Aikaan saadun sopimuksen ja toteutettujen yhteisten toimenpiteiden ansiosta Euroopan unionista on tulossa malli kansainväliseen oikeuteen perustuvan maailmanjärjestyksen toiminnalle. Siksi on korostettu sitä, että EU:n on tehtävä yhteistyötä johtavien alueiden kanssa ja osallistuttava aktiivisesti kansainvälisen yhteisön luomiseen. Muut vaatimukset koskevat esimerkiksi jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja yhteisen kannan laatimista muun muassa säästöistä ja budjettileikkauksista. EU:n ja jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin lisätäkseen EU:n tehtäviä ja vahvistaakseen sen asemaa YK:ssa (muutokset YK:n tukemiseksi erityisesti humanitaarisen toiminnan ja avun alalla sekä konfliktien ratkaisua koskevassa kysymyksessä). EU:n on löydettävä yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa ratkaisu ulkoista talouden ja rahoituksen edustusta koskevaan ongelmaan, joka heikentää EU:n vaikutusvaltaa. EU:n roolista monenvälisissä turvajärjestöissä on sanottu, että säännöksiä, joiden ansiosta EU voi hyötyä Naton rahoituksesta, pitäisi keventää. Pitäisi pohtia myös sitä, pitäisikö EU:n ottaa enemmän vastuuta ja toimia merkittävämmässä roolissa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi (yhteisen vuoropuhelun käynnistäminen, päätösten tekeminen yhteisistä toimenpiteistä ja niiden koordinointi jne.) EU:n ja Etyjin välisen sopimuksen nojalla. Maria do Céu Patrão Neves Tässä mietinnössä "EU:sta maailmanlaajuisena toimijana: sen rooli monenvälisissä järjestöissä" esitetään yleiskuva EU:n roolista. Äänestin mietinnön puolesta, sillä kannatan siinä esitettyä tavoitteita ja visiota EU:sta, joka on vahvasti läsnä maailmannäyttämöllä. Sen lisäksi, että kullakin jäsenvaltiolla on oma itseisarvonsa, EU voi antaa kansainväliselle yhteisölle oman panoksensa, joka perustuu sen kokemuksiin organisaationa. Euroopan unioni onkin sääntöihin perustuvan kansainvälisen ohjausjärjestelmän malliesimerkki, koska sillä on mekanismit yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi ja yhteiseen toimintaan ryhtymiseksi. Tämän valossa yhteistyötä johtavien alueellisten voimien kanssa on parannettava, jotta EU voi osaltaan aktiivisesti rakentaa ja parantaa kansainvälistä toimintaympäristöä, jossa se voi edistää arvojaan ja etujaan, kuten perustamissopimuksessa määrätään. Siksi EU:n pyrkiessä maailmanlaajuiseksi toimijaksi sen on välttämätöntä vahvistaa sisäistä koordinointiaan voidakseen esiintyä yhtenäisenä. Tämä on ainoa keino saada aikaan monenvälistä yhteistyötä ja vastata kansainvälisiin haasteisiin, erityisesti niihin, jotka perustuvat suojeluvelvollisuuteen ja tarpeeseen parantaa inhimillistä turvallisuutta maailmanlaajuisen turvallisuuden saavuttamiseksi. Paulo Rangel kirjallinen. - (PT) Nykyisessä tilanteessa on hyvin tärkeää, että EU voi vakiinnuttaa asemansa maailmanlaajuisena toimijana, joka kykenee vastaamaan tehokkaasti vaikeisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin. Siksi EU:n on sitouduttava sisäisen koordinointinsa lisäämiseen voidakseen esiintyä yhtenäisenä sekä parannettava näin toimintansa onnistumisen mahdollisuuksia ja lisättävä oikeutustaan ja uskottavuuttaan kansainvälisellä tasolla. Raül Romeva i Rueda kirjallinen. - (EN) Parlamentti toteaa tässä tekstissä muun muassa Euroopan unionin olevan sääntöihin perustuvan kansainvälisen ohjausjärjestelmän malliesimerkki, koska sillä on mekanismit yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi ja yhteiseen toimintaan ryhtymiseksi. Siksi se korostaa, että EU:n on toimittava yhteistyössä johtavien alueellisten voimien kanssa ja osaltaan aktiivisesti rakennettava ja parannettava kansainvälistä toimintaympäristöä, jossa Euroopan unioni voi edistää arvojaan ja etujaan, kuten perustamissopimuksessa määrätään. Erityisesti niillä aloilla, joilla EU:lla on yksinomaista tai jaettua toimivaltaa, parlamentti katsoo, että Euroopan unionin pyrkiessä tehokkaaksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi ja puolustaessa asemaansa - mikä on sille välttämätöntä - sen on vahvistettava kansainvälistä koordinointia voidakseen esiintyä yhtenäisenä ja siltä vaaditaan kykyä muokata monenvälistä yhteistyötä ja johtaa yhteistä toimintaa vastattaessa kansainvälisiin haasteisiin, erityisesti niihin, jotka perustuvat suojeluvelvollisuuteen ja tarpeeseen parantaa inhimillistä turvallisuutta maailmanlaajuisen turvallisuuden saavuttamiseksi. Licia Ronzulli Tämän mietinnön lopullisessa versiossa painotetaan sitä, että EU:lla on oltava strateginen rooli kansainvälisissä järjestöissä. Tämän saavuttamiseksi on edistettävä ennen kaikkea aktiivista, konkreettista osallistumista sisäisen ja ulkoisen yhteistyön vahvistamiseksi. Tämän on oltava ensisijainen keino lisätä tehtyjen päätösten oikeutusta ja myös turvata täydellinen vastuunjako. Lisäksi jäsenvaltioiden on sovitettava yhteen kantansa YK:n ihmisoikeusneuvostossa selvien ja tiukkojen jäsenyyskriteerien asettamiseksi erityisesti niille maille, joissa ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää. Catherine Stihler Kannatan sitä, että Yhdistynyt kuningaskunta pysyy Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston jäsenenä. Nuno Teixeira Euroopan unioni on nykyisin todellinen kansainvälinen toimija. Sen asema kansainvälisissä, monenvälisissä järjestöissä voimistuu selvästi, ja se on osoittanut merkityksensä kasvavan jatkuvasti. Siksi Euroopan unionin pitäisi toimia aktiivisemmassa ja johtavammassa asemassa globaalin hallinnan uudistuksessa. Viittaan erityisesti tarpeeseen uudistaa Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmää, jotta unioni saisi YK:ssa paikan, sekä sen edustukseen YK:n turvallisuusneuvostossa. Tämä edellyttää runsaasti jäsenvaltioiden kantojen yhteensovittamista, mutta se lisäisi EU:n toimien yhtenäisyyttä, näkyvyyttä ja uskottavuutta kansainvälisellä tasolla. Euroopan unionin pitäisi ottaa esimerkkiä Maailman kauppajärjestössä (WTO) käytetystä mallista. Jotta yhteistyö olisi yhtenäisempää ja kokonaisvaltaisempaa, EU:lla pitäisi olla tarkkailijan asema Pohjois-Atlantin liitossa (Nato), sen toimia pitäisi sovittaa tiiviimmin yhteen Euroopan neuvoston toimien kanssa ja sen pitäisi osallistua täysipainoisesti G7/G8- ja G20-ryhmien toimintaan. Niki Tzavela Tämä nimenomainen päätöslauselma vahvistaa EU:n asemia monenvälisessä järjestelmässä. Tarkemmin sanottuna sillä selvennetään EU:n roolia kansainvälisissä luottolaitoksissa, YK:n järjestelmässä, monenvälisissä turvajärjestöissä ja yleisesti muissa monenvälisissä järjestöissä, kuten Maailman kauppajärjestössä, Euroopan neuvostossa ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä. Lisäksi siinä selvennetään EU:n roolia huippukokousdiplomatiassa. Koska eurooppalainen yhteistyö on välttämättömyys eikä vaihtoehto, äänestin EU:ta maailmanlaajuisena toimijana koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksen puolesta. Dominique Vlasto Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen Euroopan unionin diplomatiatoimia on tehostettu Euroopan profiilin nostamiseksi kansainvälisissä yhteyksissä. Kannatan tämän mietinnön hyväksymistä, sillä siinä vaaditaan yhteisön toimielimille parempaa edustusta kansainvälisissä järjestöissä. Kahdenkymmenenseitsemän jäsenvaltion EU on nyt vahvempi. Uudet jäsenvaltiot ovat vahvistaneet unionia taloudellisesti ja väestörakenteellisesti. Laajentuminen on kuitenkin mullistanut jäsenvaltioiden välisen tasapainon ja koordinoinnin. EU:n viesti on muuttunut: siitä on tullut monipuolisempi ja monitahoisempi. Jos haluamme parantaa EU:n edustusta monenvälisissä järjestöissä, meidän on mielestäni löydettävä ensin yhteisymmärrys. On ilo huomata, että unioni on antanut tukensa YK:n strategialle, erityisesti humanitaarisen toiminnan ja konfliktien ratkaisun osalta. EU:lla ja YK:lla on paljon yhteisiä tavoitteita ja etuja, mikä mielestäni on peruste entistäkin tiiviimmälle yhteistyölle ja resursseihin liittyvien synergiaetujen tavoittelemiselle. Toivon siksi EU:n saavan vahvemman aseman YK:ssa, erityisesti vuotuisessa yleiskokouksessa. Angelika Werthmann Äänestin tämän mietinnön puolesta. EU:n on lisättävä itsenäisyyttään ja kehitettävä vuoropuheluaan kolmansien maiden kanssa. Se on esiinnyttävä vahvempana ja yhtenäisempänä ja reagoitava paljon nopeammin voidakseen toimia luotettavana kumppanina. Zbigniew Ziobro Kansainvälinen tilanne on muuttunut viime aikoina entistä nopeammin. Aasian taloudellisen merkityksen kasvu, Afrikan vallankumousliikkeet, terrorismin uhkan kasvu, tarve laatia yhteisiä ja kestäviä eurooppalaisia raaka-ainestrategioita ja ihmisoikeusloukkauksien yleistyminen ovat vain muutamia esimerkkejä ongelmista, joita EU:n diplomaatit joutuvat tällä hetkellä käsittelemään. Kokemus on osoittanut meille diplomatian olevan monessa tapauksessa voimaton. Euroopan unionin ulkopolitiikka vaikuttaa huonosti suunnitellulta ja koordinoidulta. Lisäksi ajatus yhteisestä ja kestävästä EU:n politiikasta on jäänyt useammin kuin kerran toiselle sijalle "vanhan" EU:n suurimpien maiden etuihin nähden. Loistava esimerkki tästä on se, että meiltä puuttuu sääntö, joka turvaisi maantieteellisen tasapainon Euroopan ulkosuhdehallinnon virkoja täytettäessä. Tätä järjestelmää on muutettava, ja juuri siksi en äänestänyt jäsen Muñiz De Urquizan mietinnön puolesta. Siinä määritetään mielestäni keskeiset edellytykset, jotka EU:n ja jäsenvaltioiden olisi täytettävä voidakseen hoitaa paremmin Lissabonin sopimuksen mukaiset tehtävänsä. Meidän ei kuitenkaan pidä pyrkiä korvaamaan Natoa uudella EU:n armeijalla, vaan sen sijaan meidän on keskityttävä jakamaan tehtävät asianmukaisesti kansainvälisten kriisien aikaan. EU:n tehtävänä voisi olla humanitaarisen avun antaminen, kun taas Pohjois-Atlantin liitto voisi koordinoida sotilaallista tukea. Tämä tehtävänjako voisi myös mahdollistaa yhteistyön vahvistamisen EU:n tärkeimmän kauppakumppanin ja sotilaallisen kumppanin eli Yhdysvaltojen kanssa.

6. Statusrapport for 2010 om Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien ( Før afstemningen: Nikolaos Salavrakos (EL) Fru formand! Jeg vil gerne forelægge et forslag i henhold til artikel 177 om at udsætte forhandlingen, fordi hr. Zoran Thaler, der var ordfører for betænkningen, ikke længere er hos os efter de alvorlige beskyldninger i avisen Sunday Times. Efter min mening er han underlagt uskyldsformodningen, men i lyset af beskyldningerne mod ham har den aktuelle betænkning om Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien ingen troværdighed. I bedste fald fremkalder den tvivl. For at bevare Parlamentets integritet foreslår jeg, at forhandlingen udskydes, at der udpeges en ny ordfører, og at den bliver genfremsat om tre måneder. Formanden Vi har faktisk en ny ordfører, der har overtaget betænkningen. Hr. Vigenin, hvis de ønsker at tage ordet, får De lov til at gøre det kort. Kristian Vigenin - (EN) Fru formand! Vi bør ikke indlede os på den slags propagandaøvelser. Vi har allerede drøftet denne betænkning. (Bifald) Der var bred enighed blandt alle politiske grupper angående denne betænkning. Den blev vedtaget af Udenrigsudvalget med et overvældende flertal. Forhandlingen i går var fremragende, og jeg beder Dem om at fortsætte med afstemningen nu. Eduard Kukan - (EN) Fru formand! Jeg vil gerne fremsætte forslag om, at den endelige afstemning om denne beslutning bliver en afstemning ved navneopråb. Formanden Lad os vente, til vi når frem til den endelige afstemning med at se, om Parlamentet ønsker dette. Gerard Batten - (EN) Fru formand! Det siges, at en afstemning ved navneopråb skal varsles 24 timer inden. Hvis der findes en regel, hvori dette tilsidesættes, og ifølge hvilken en afstemning ved navneopråb kan vedtages af Parlamentet, vil De så være så venlig at oplyse om nummeret på den regel. Ellers kan vi jo bare alle sammen bede om en afstemning ved navneopråb, når vi har lyst til det. Formanden Jeg har som næstformand i dag beføjelser til at beslutte, om afstemningen skal foregå ved navneopråb eller ej. Den beføjelse har jeg i henhold til artikel 20, men jeg spørger ikke desto mindre Parlamentet. Lad os afgøre det ved håndsoprækning. Ønsker De en afstemning ved navneopråb? Det er tydeligt, at Parlamentet ønsker en afstemning ved navneopråb i overensstemmelse med mit ønske, og derfor påbegyndes afstemningen om det endelige beslutningsforslag. (Parlamentet blev enig om at anmode om en afstemning ved navneopråb)

Approvazione del processo verbale della seduta precedente Presidente. - Il processo verbale della seduta precedente è stato distribuito. Vi sono osservazioni? Mombaur (PPE-DE). Signor Presidente, il processo verbale riferisce erroneamente che, al termine dell'intervento, in cui è stata descritta l'aggressione subita dalla onorevole Klaß, ho chiesto al Presidente di adottare misure disciplinari. E' vero, ma è solo metà della verità! Infatti ho anche chiesto pubblicamente al Presidente di denunciare il personale dell'edificio, che avrebbe dovuto intervenire, per omissione di soccorso presso la competente autorità giudiziaria. Chiedo pertanto che siano apportate le opportune correzioni al processo verbale. Presidente. - Onorevole Mombaur, ero presente in occasione dell'intervento suo e della onorevole Klaß. Ricordo che lei ha parlato di omissione di soccorso. Posso assicurare a lei e a tutti i deputati che nella riunione di ieri l'Ufficio di presidenza si è occupato della questione e che sarà stilato un rapporto scritto sull'accaduto e su quanto a ciò collegato. Prego dunque il mio team qui presente di integrare il processo verbale con la menzione dell'omissione di soccorso fatta dall'onorevole Mombaur nel suo intervento, che nella versione tedesca del documento si trova a pagina 17. (Il Parlamento approva il processo verbale della seduta precedente.) Presidente. - L'ordine del giorno reca la relazione (A5-0162/2002), presentata dall'onorevole Novelli a nome della commissione per l'industria, il commercio estero, la ricerca e l'energia, sulla proposta di regolamento del Consiglio sugli aiuti di Stato all'industria carboniera [COM (2001) 423 - C5-0438/2001 - 2001/0172(CNS)]. Novelli (ELDR) . (FR) Signor Presidente, onorevoli colleghi, la proposta della Commissione al Consiglio del 25 luglio 2001, relativa al regime degli aiuti di Stato a favore dell'industria carboniera, presenta una serie di meriti e un lieve difetto. Il primo merito risiede nel fatto che la proposta è indispensabile; il secondo merito è che, per il settore in questione, essa rappresenta un passo importante nella giusta direzione. Il lieve difetto è che nasconde alcune imprecisioni, non rimosse in Commissione. Il regime precedente scadrà nel luglio 2002: occorre un nuovo testo e la proposta è dunque indispensabile, soprattutto a causa della scadenza del Trattato CECA, base giuridica del precedente regolamento sugli aiuti all'industria carboniera. In Europa, la ristrutturazione dell'industria carboniera non è terminata, quindi non potevamo fare a meno di un nuovo testo, di un nuovo regolamento sul regime degli aiuti di Stato. La proposta è un passo nella giusta direzione, anche perché prevede il blocco degli aiuti alla produzione nel 2007. Ritengo ineluttabile e auspicabile prevedere la fine di tali aiuti, in considerazione della reintegrazione dei prodotti del carbone e dell'acciaio nel diritto comune del Trattato dell'Unione europea, in seguito alla scadenza del Trattato CECA. Il mio interesse e la discussione in Commissione sono stati rivolti all'innovazione del testo, un'innovazione importante perché consiste nel sostegno alla creazione della 'base di fonti interne di energia primaria?, destinata ad assicurare l'indipendenza dell'Unione europea per questo prodotto. Tale creazione è sorprendente in un testo che persegue, a priori, solo un obiettivo tecnico, ma suscita e ha suscitato, da parte mia e di alcuni colleghi, alcune considerazioni. L'Europa sarebbe in pericolo se non si creasse la suddetta base di fonti interne di energia primaria? Vi è un interesse strategico in tale creazione, ossia: per l'Unione europea il carbone e la produzione interna di carbone entro certi limiti sono strategici? La mia risposta è negativa. Alla stregua degli esperti, ritengo che, a livello mondiale, il mercato carboniero sia caratterizzato da una grande dispersione dell'offerta e da una grande stabilità dei prezzi a medio e lungo termine. Il rischio di carenza è limitato; inoltre molti prodotti potrebbero essere strategici. Mi rammarico che le risposte fornite dalla Commissione mi abbiano spinto a proporre di separare l'innovazione nel testo in questione per affrontare questo problema. Per il regolamento, è stata stabilita una validità fino al 2010; per ragioni di coerenza, avevo proposto di riportare la data al 2007, anno di scadenza degli aiuti alla produzione nella proposta della Commissione. Con mio rammarico, la commissione per l'industria non mi ha sostenuto e la mia relazione è stata respinta. Dopo questa premessa, propongo di votare la relazione nel testo iniziale della proposta della Commissione, in quanto, malgrado le incertezze, le imprecisioni e i punti oscuri, il testo proposto va nella giusta direzione, ovvero il sostegno alla ristrutturazione dell'industria carboniera, seppur limitato nel tempo. Ritengo che sia questo il senso da dare a tali sostegni, che non possono durare all'infinito. Rapkay (PSE) Signor Presidente, onorevoli colleghi, credo che la proposta di regolamento presentata dalla Commissione quasi un anno fa rappresenti un compromesso soddisfacente e ragionevole tra gli interessi contrastanti che sono emersi all'interno della Commissione e degli Stati membri. Si tratta di un compromesso non deprecabile, come dimostrato dal fatto che, anche in seno al Parlamento, nella commissione per l'industria, il commercio estero, la ricerca e l'energia si sono scontrati interessi e opinioni divergenti e che, se anche noi in seconda battuta abbiamo convenuto di appoggiare la proposta della Commissione, vecchia ormai di un anno, ciò significa che essa non è malvagia. Il mio gruppo voterà a favore della proposta senza alcun emendamento e ci atterremo all'accordo raggiunto in commissione. Cionondimeno, dato che l'onorevole Novelli ha voluto aggiungere alcune critiche personali, mi ritengo autorizzato a fare altrettanto - dal mio punto di vista -, dato che, anche nel caso di un'intesa, possono sussistere opinioni molto diverse in merito ad aspetti particolari. Onorevole Novelli, se la traduzione è stata fedele, lei ha detto per ben due volte che, secondo la proposta della Commissione, gli aiuti alla produzione saranno interrotti dal 2007. Lei sbaglia, perché è previsto, giustamente, che gli aiuti si protraggano fino al 2010. Sono gli aiuti allo smantellamento che dovranno terminare nel 2007. Su quest'ultima data non sono d'accordo: considerato che vogliamo mantenere uno zoccolo strategico e che in futuro avremo bisogno di adeguamenti delle capacità, ritengo che continuerà a sussistere la necessità di aiuti allo smantellamento e alla ristrutturazione, specie se conveniamo che questa base dovrà essere sostenuta da sovvenzioni. In questo caso gli Stati membri non potranno agire di testa loro, ma dovranno sottostare ai controlli sugli aiuti della Commissione fino al 2010 e anche successivamente. Un altro punto della proposta che mi mette in difficoltà è quello attinente alla caratteristica degressiva degli aiuti. E' giusto prevedere un sistema degressivo, ma la proposta della Commissione mi pare un po' troppo schematica. Suggerirei al Consiglio di valutare se non sarebbe più opportuno fare riferimento a quanto deciso dalla Corte di giustizia in una sentenza del 1998. L'ultima osservazione concerne la clausola di revisione dopo il 2007 menzionata nella proposta: anche in questo caso sarebbe opportuna un'ulteriore riflessione. Per il resto, esprimo il mio pieno consenso alla proposta della Commissione. Valdivielso de Cué (PPE-DE). Signor Presidente, la relazione Novelli sull'industria carboniera dell'Unione europea, - come tutti sapete -, è stata respinta dalla commissione ITRE lo scorso 23 aprile. La relazione, lungi da contribuire al conseguimento di un consenso sulla proposta della Commissione europea, giudicata dalla maggioranza dei membri della nostra commissione come equilibrata e completa, avrebbe implicato la scomparsa immediata dell'industria carboniera europea. Da un lato, presupponeva il taglio degli aiuti alle imprese del settore, nonché la riduzione del periodo durante il quale la nostra industria avrebbe potuto ricevere tali aiuti. Considerando l'importanza della materia, in particolare per le famiglie e le regioni che, all'interno dell'Unione europea, dipendono esclusivamente da quest'attività, la maggioranza dei membri della commissione per l'industria, il commercio estero, la ricerca e l'energia, ha concordato un testo di compromesso, equilibrato ed equo, che altro non è che la proposta di regolamento della Commissione. Tale regolamento contempla il mantenimento degli aiuti al comparto, almeno sino al dicembre del 2007. Durante tale periodo, la Commissione europea valuterà l'evoluzione del settore a livello sia comunitario sia mondiale e presenterà, se del caso, nuove proposte. Conviene ricordare che la suddetta scadenza è, in certo qual modo, subordinata alla sicurezza dell'approvvigionamento energetico all'Unione europea, elemento che la Commissione terrà in considerazione al momento di formulare nuove proposte. Riteniamo che si tratti di un tema rilevante da trattare in modo prioritario. Westendorp y Cabeza (PSE). Signor Presidente, signora Commissario, la relazione originale dell'onorevole Novelli è stata respinta perché, nel votare gli emendamenti, ci siamo resi conto che il testo finale era del tutto incoerente. Erano state inserite, da un lato, le posizioni di coloro che volevano sopprimere gli aiuti a quest'industria, fondamentale per l'approvvigionamento energetico e per la coesione sociale nei nostri paesi, e, dall'altro, avremmo voluto andare oltre e avere una maggior certezza su ciò che succederà a partire dal 2010. Perciò, la relazione è stata respinta in commissione e il presidente - ovvero io - è stato incaricato di intraprendere quanto necessario per risolvere la questione al fine di non perdere la possibilità di esprimere un parere rispetto alla decisone del Consiglio. Per tale motivo mi sono messo in contatto con l'onorevole Novelli - dato che già aveva lavorato su tale relazione - e inoltre, per cortesia parlamentare, mi è sembrato opportuno consultarlo per verificare se fosse disposto a presentare l'unico testo che potesse raccogliere un assenso generale, vale a dire il testo della Commissione; l'onorevole Novelli ha accettato, e di ciò lo ringrazio. A lui sembra un passo nella buona direzione, a me anche; a lui pare che esageri, a me sembra non dica abbastanza. Tuttavia, si tratta dell'unico testo possibile; riteniamo, pertanto, che sia giusto dargli un sostegno maggioritario e rispettare l'accordo tra i diversi gruppi teso a non accettare alcun emendamento che modifichi il testo della Commissione. Da questo momento, la palla è al Consiglio; auspichiamo che adotti una soluzione in linea con la proposta della Commissione. Turmes (Verts/ALE). Signor Presidente, ho un minuto a disposizione e quindi sarò molto conciso. Il gruppo Verts/ALE è favorevole agli aiuti alla ristrutturazione, perché abbiamo l'obbligo di sostenere le ristrutturazioni delle regioni carboniere per assicurare prospettive agli operai e alle loro famiglie che vi risiedono. Al contrario, ci opponiamo categoricamente agli aiuti se si parla di sicurezza degli approvvigionamenti, in quanto esiste un mercato dell'energia mondiale con prezzi immutati negli ultimi vent'anni e paesi di provenienza stabili: Stati Uniti, Australia, Brasile e Sudafrica. E' ridicolo stanziare milioni di euro per sovvenzionare il carbone europeo che risulta tre, cinque, dieci volte più costoso, mentre il mercato mondiale è costituito dall'energia liquida. Condurre una simile politica economica in altri ambiti e in tutti i continenti provocherebbe il ritorno al nazionalismo e la fine del commercio globale. Markov (GUE/NGL). Signor Presidente, onorevoli colleghi, anche nel prossimo futuro il carbone continuerà a svolgere una funzione importante per l'approvvigionamento energetico. Perciò approvo la proposta della Commissione, anche se la porzione di energia prodotta dal carbone è ormai esigua in rapporto alle altri fonti primarie di energia. Penso che la Commissione avrebbe dovuto enfatizzare maggiormente la capacità di produzione energetica finora non sfruttata del carbone; l'impiego dei moderni processi tecnologici e, in particolare, la cogenerazione consentono infatti di ottenere rendimenti migliori. Partendo dal principio che la strategia europea per assicurare l'approvvigionamento energetico debba includere le fonti energetiche primarie disponibili internamente e dunque anche il carbone, ne consegue che gli Stati membri devono avere il diritto di sovvenzionare il settore, perché la produzione carbonifera comunitaria non è in grado di competere con la concorrenza esterna, date le diverse condizioni geologiche e gli standard ambientali e sociali vigenti nell'Unione. I tre tipi di aiuti previsti dalla Commissione - aiuti alle aziende, allo smantellamento e agli oneri residui - sono opportuni e necessari, mentre può essere opinabile la durata di applicazione del regolamento. A mio avviso, la proposta della Commissione ha trascurato un elemento importante: in vista del prossimo ampliamento dell'Unione europea, è indispensabile che i paesi candidati produttori di carbone siano inclusi nel campo di applicazione del regolamento a partire dalla loro adesione. In questo caso, la durata prevista sarebbe troppo ridotta e non consentirebbe a paesi come la Polonia e la Repubblica Ceca di portare a termine le ristrutturazioni - necessarie e dolorose - nell'industria carboniera. La produzione polacca di carbone è superiore alla produzione totale dell'Unione europea: 102 milioni di tonnellate nel 2000 contro gli 85 milioni di tonnellate dell'Unione. E' necessario apportare alcune correzioni, ma il mio gruppo sostiene comunque la proposta della Commissione. Mombaur (PPE-DE). Signor Presidente, la Commissione ha presentato una proposta e il Parlamento non ha avanzato alcun emendamento. La decisione e la responsabilità per simili scelte spetta agli Stati membri che vogliono sovvenzionare il comparto carboniero, perché sono in gioco aiuti di entità consistente che sottraggono risorse per la promozione di altri comparti industriali più promettenti. L'Unione europea è chiamata ad intervenire solo nella misura in cui deve constatare la compatibilità di questi aiuti con il mercato europeo. Per questo è necessaria, signora Vicepresidente - vorrei rivolgermi proprio a lei, se mi facesse la grazia di ascoltare -, solo la maggioranza qualificata in seno al Consiglio. Non occorre quell'unanimità che viene invece perseguita con sproloqui inauditi, pari soltanto alle losche intese della Conferenza di Nizza. E' inaccettabile che le sovvenzioni, palesemente illecite, di alcuni Stati membri siano approvate con una decisione unanime. Secondo quest'ottica, le sovvenzioni agli spedizionieri di Francia, Italia e Paesi Bassi dovrebbero essere dichiarate non dannose per il mercato comune: stiamo parlando di una sovvenzione annuale di 7.000 euro per ogni mezzo degli spedizionieri nazionali, a scapito degli spedizionieri degli altri paesi. E' una vergogna che il Consiglio approvi all'unanimità un comportamento che rappresenta una palese violazione dei Trattati. Signora Vicepresidente, una simile politica viola i Trattati in maniera eclatante e con conseguenze imprevedibili! Nei Trattati non esistono i presupposti per simili autorizzazioni - anche se unanimi. Invito pertanto la Commissione a prevenire, ove possibile, queste losche decisioni del Consiglio o ad impugnarle di fronte alla Corte di giustizia. Adam (PSE). Signor Presidente, non è stato facile per la commissione affrontare il tema oggetto della relazione; ci sono due punti sui quali ritengo che sia necessario che il Consiglio intervenga all'atto di prendere la decisione finale. Primo: si dovrebbe rafforzare il concetto di vitalità dell'industria, subordinando la concessione di aiuti finanziari ad aumenti di produttività dimostrabili. Secondo: a causa del basso livello dei prezzi sul mercato mondiale, spesso è difficile finanziare lo sviluppo di riserve nelle miniere esistenti e ciò non può che accelerare il programma di chiusure. Sarebbe dunque opportuno che le disposizioni contenessero il sostegno allo sviluppo di tali riserve. Vorrei infine associarmi alle osservazioni espresse dall'onorevole Markov. González Álvarez (GUE/NGL). Signor Presidente, vivo in una regione molto piccola che si chiama Asturie e che ha sofferto diverse riconversioni negli ultimi anni, in particolare nel settore minerario, tema del nostro attuale dibattito. Siamo passati, in questi ultimi anni, da 24.000 minatori a circa 8.000. Condivido, pertanto, l'auspicio dei colleghi - del presidente della commissione per l'industria, onorevole Westendorp y Cabeza, e dell'onorevole Rapkay - di vedere approvata, per diverse ragioni, la proposta della Commissione. In primo luogo, perché garantisce gli aiuti sino al 2010 e ci fa guadagnare tempo. In secondo luogo, sia perché tratta anche di emissioni di CO2 e ricorda giustamente che, con la riduzione della produzione di carbone, sono diminuite le emissioni di CO2 legate al suo impiego, sia perché sottolinea che, con le attuali direttive sulle emissioni, le industrie sono obbligate a far sì che i propri impianti di trasformazione s'impegnino maggiormente nella lotta contro l'inquinamento e utilizzino le più recenti tecnologie disponibili. La Commissione rammenta, inoltre, le conseguenze sociali e territoriali, e nessuno qui può ignorarle. Credo che tutti noi sappiamo che in Germania, nelle Asturie e in León - la comunità autonoma nostra vicina - la situazione è la stessa e sappiamo cosa accade quando le famiglie dei minatori e l'indotto rimangono senza lavoro. La Commissione ricorda la necessità di mantenere la coesione territoriale. E si deve considerare, signor Presidente, che l'ultimo accordo tra governo e sindacati, ad esempio in Spagna, incrementa i tagli alla produzione! In conclusione, signor Presidente, se siamo preoccupati per la proposta della Commissione, lo siamo per quanto succederà a partire dal 2010. Chichester (PPE-DE). Signor Presidente, la fine del Trattato comporta la necessità di un'azione. In caso contrario, la cessazione improvvisa del sostegno non può che portare ad una situazione caotica. Tuttavia non è nemmeno accettabile il ricorso costante ai sussidi. L'esperienza del Regno Unito dimostra che è possibile dotarsi di un'industria competitiva, ma che il processo di adeguamento può essere duro e doloroso. Per imporre l'avvio di azioni occorre che vi siano delle scadenze. Avrei preferito un termine più ravvicinato, ma rispetto il compromesso raggiunto in commissione a favore della proposta della Commissione. Va riconosciuto che il carbone riveste un ruolo rilevante per l'approvvigionamento energetico dell'UE, la cui sicurezza deve essere sottolineata. Poiché in Europa dipendiamo in larga misura dalle importazioni di carbone, è opportuno mantenere la produzione interna. Il carbone rappresenta il 16 per cento dell'approvvigionamento energetico totale dell'UE. Ritengo che i nostri sussidi, tuttavia, debbano essere maggiormente indirizzati alle tecnologie pulite del carbone in modo da aumentare l'efficienza e diminuire le emissioni. Mi compiaccio che venga riconosciuto all'industria carbonifera del Regno Unito di avere centrato l'obiettivo di migliorare la propria competitività; vorrei chiudere il mio intervento mettendo in discussione la logica di sostenere la produzione di carbone con 140 euro a tonnellata, da un lato, e di smantellare progressivamente, dall'altro, la produzione nucleare, che è ben più efficiente in termini economici. De Palacio . (ES) Signor Presidente, onorevoli deputati, innanzitutto ringrazio a nome della Commissione il Parlamento europeo, il relatore Novelli e il presidente della commissione per l'industria, onorevole Westendorp y Cabeza, per il lavoro svolto in questo campo e, in particolare, per il parere favorevole sulla proposta di regolamento del Consiglio sugli aiuti di Stato all'industria carboniera. So che è stata una questione complessa, ma, com'è stato dimostrato ieri negli interventi, ritengo che alla fine - lo diceva giustamente l'onorevole Westendorp y Cabeza - il testo che abbiamo presentato è l'unico sul quale sia possibile costruire un consenso e che possa offrire una via d'uscita e una soluzione, data la prossima scadenza del Trattato. Come ha detto l'onorevole Novelli, si tratta di un'innovazione. In un certo modo è un'innovazione quando si passa da una garanzia offerta da un Trattato specifico ad un regolamento interno nell'ambito della normativa generale. Ad ogni modo, spero e confido nel fatto che il Consiglio possa raggiungere un accordo politico nel Consiglio 'energia? del 7 giugno, contando anche - spero grazie ai voti di questo Parlamento - sul sostegno dell'Aula e auspico che, con il Consiglio, si concluda l'iter per l'approvazione del regolamento. La proposta della Commissione si basa sulle riflessioni del Libro verde su una strategia europea per la sicurezza dell'approvvigionamento energetico e, ad onor del vero, in questo caso non si tratta di una minaccia. Credo che si debba analizzare se siamo più o meno deboli, se siamo più o meno sicuri, perché credo che questo sia il concetto da tener presente: e non è lo stesso essere minacciati o essere più deboli. Francamente ritengo - e perciò ho presentato tale proposta - che proprio il mantenimento di alcune riserve carbonifere strategiche ci permetta di essere più sicuri e meno vulnerabili in certe situazioni di crisi. Tutta la catena dell'approvvigionamento energetico presenta punti molto vulnerabili. Credo che, dopo quanto successo l'11 settembre, dobbiamo riflettere sull'esistenza di rischi, certo molto remoti, ma che, purtroppo, esistono e non possiamo ignorare. Negli ultimi anni, la Commissione europea ha presentato proposte volte a incoraggiare il contributo delle energie rinnovabili, specie nell'ambito di quelle che sono fonti interne di energia primaria, proposte volte a incrementare la nostra sicurezza nell'approvvigionamento. E' importante che gli Stati membri che dispongono di risorse carbonifere possano contare su un quadro comunitario che permetta loro di continuare a mantenere accessibili tali risorse e di preservare una soglia minima di produzione che garantisca l'accesso, nel contesto del presente approccio in materia di sicurezza dell'approvvigionamento, a livelli minimi di energie primarie interne. Onorevoli deputati, in merito agli emendamenti dell'onorevole Turmes, la Commissione ritiene che la proposta di ritirare i riferimenti al contributo del carbone e delle energie rinnovabili alla creazione di una base di fonti autonome di energia primaria non sia coerente con i principi di consolidamento della sicurezza dell'approvvigionamento; pertanto, non possiamo accettarli. Insisto sul fatto che, al momento di affrontare temi relativi all'energia e all'ambiente, l'approccio è globale e considera tutti i temi collegati alle fonti energetiche e al loro impiego. In relazione all'emendamento in cui si afferma che l'obiettivo del nuovo regolamento è un'integrazione dei prodotti del carbone nel diritto comunitario, la Commissione ritiene che i prodotti del carbone entreranno de facto a far parte del campo d'applicazione del Trattato CE una volta scaduto il Trattato CECA. Pertanto, consideriamo inutile tale emendamento. Riteniamo che la proposta della Commissione, onorevoli deputati, sia una proposta che io definirei persino severa, data l'esigenza di continuare a ristrutturare l'industria mediante la chiusura di quelle unità di produzione che non contribuiscono al piano di salvaguardia delle risorse carbonifere e tramite il rafforzamento dei principi di riduzione progressiva e di trasparenza nella concessione degli aiuti di Stato. Capisco, però, che ciò è quanto possiamo e dobbiamo presentare in questo momento. Inoltre riteniamo che sia coerente con i tre pilastri del principio dello sviluppo sostenibile: sicurezza dell'approvvigionamento, razionalità economica, coesione sociale e regionale. Poco fa, abbiamo sentito - con l'apporto di una conoscenza diretta di una regione come le Asturie - come ci fossero poste tali questioni. In quanto all'ambiente, si mira a promuovere la tecnologia più pulita. Infine, la nostra proposta - che spero ottenga, oggi, il parere favorevole del Parlamento europeo - tiene conto dell'ampliamento dell'Unione europea, come ha ricordato uno di voi nel suo intervento. La Polonia e la Repubblica Ceca devono proseguire il processo di ristrutturazione in atto da più di un decennio e, grazie alla presente proposta, offriamo loro un contesto in cui portare a termine tali trasformazioni. Onorevoli deputati, signor Presidente, ringrazio per tutti gli interventi, inclusi quelli più critici, e ritengo che il testo sia un testo equilibrato, che - capisco - non può soddisfare del tutto alcuni, che lo ritengono insufficiente, e altri, che lo ritengono eccessivo, ma credo che sia ciò che attualmente possiamo e dobbiamo proporre per mantenere una certa stabilità in un contesto chiaro di relazioni in questo settore chiave in particolare in alcune regioni europee, ma anche essenziale per l'ampliamento e la sicurezza dell'approvvigionamento. Presidente. - La ringrazio, signora Commissario De Palacio. La discussione è chiusa. La votazione si svolgerà oggi, alle 11.00. Presidente. - L'ordine del giorno reca la relazione (A5-0135/2002) presentata dall'onorevole Bradbourn a nome della commissione per la politica regionale, i trasporti e il turismo, sulla proposta di decisione del Parlamento europeo e del Consiglio che modifica la decisione 1692/96/CE sugli orientamenti comunitari per lo sviluppo della rete transeuropea di trasporto [COM (2001) 544 - C5-0478/2001 - 2001/0229(COD)]. Bradbourn (PPE-DE) . (EN) Signor Presidente, vorrei esordire affermando che le difficoltà cui ci troviamo di fronte nell'esaminare la relazione coincidono con le sfide più rilevanti in materia di completamento del mercato interno. Sin dalla pubblicazione della relazione intermedia sulle reti transeuropee in occasione del Consiglio di Cardiff del 1998, si è sollevata qualche preoccupazione per il fatto che alcuni Stati membri non sarebbero riusciti a presentare progetti adeguati al tipo di finanziamento previsto. In qualità di relatore, ho tentato di impostare la revisione degli orientamenti relativi alle reti transeuropee puntando a una situazione di equilibrio tra le modalità di trasporto al fine di contribuire all'obiettivo a cui tutti miriamo: vedere realizzato il mercato interno. Per sviluppare una rete che si adatti al meglio alle esigenze delle imprese e degli utenti, ritengo che sia necessaria la presenza di un'ampia offerta che incoraggi la concorrenza sia entro un particolare settore sia trasversalmente, per tutte le modalità. Sono lieto di notare che la relazione attribuisce maggiore importanza agli aeroporti regionali, i quali sono in grado non solo di fornire una preziosa flessibilità al mercato del trasporto aereo, ma anche di ridurre in misura significativa sia la congestione dei maggiori aeroporti sia le difficoltà di ordine economico e ambientale da ciò provocate. Sono anche lieto di constatare l'attenzione con cui si è guardato, quando l'area geografica lo consente, alla navigazione a corto raggio, intraeuropea ed interna. Tuttavia, è necessario che il nostro impegno, mirato a promuovere la molteplicità dei modi di trasporto, non ci faccia perdere di vista le diverse necessità economiche e sociali degli Stati membri. Un approccio uniforme non può che essere inadeguato. Paesi diversi presentano situazioni diverse in termini demografici, geografici ed economici; devo confessare di non condividere alcune parti della relazione nella forma in cui è stata approvata dalla commissione, dove si vogliono favorire taluni modi a scapito di altri. Se una particolare forma di trasporto si dimostra più efficace per alcune esigenze, i cittadini europei non dovrebbero essere privati della possibilità di scelta a causa di azioni che poco hanno a che vedere con la loro specifica situazione. Nel mio collegio, ad esempio, le West Midlands nel Regno Unito, un'area essenziale nel sistema logistico e nella rete di distribuzione e di trasporto, possiamo considerarci fortunati perché la regione è interessata da due progetti della rete transeuropea di trasporto: la linea ferroviaria principale Costa occidentale e l'autostrada M6, che connette tra loro vaste sezioni del sistema stradale britannico. A titolo esemplificativo, mi pare ridicolo compromettere la concorrenza diretta tra questi due modi di trasporto, se essa offre al consumatore un'effettiva possibilità di scelta. Si dovrebbe rafforzare il concetto di multimodalità proposto dalla Commissione, in modo da includere progetti che riguardino i collegamenti stradali e ferroviari agli aeroporti, ma senza creare distorsioni del mercato. Inoltre, temo che, in molte aree dell'Unione europea, il trasporto ferroviario, considerato singolarmente, non sia un'opzione praticabile in termini finanziari ed economici. Ho l'impressione che una normativa di carattere eccessivamente prescrittivo finisca per discriminare senza motivo alcuni Stati membri. Ritengo invece che alcuni emendamenti da me presentati in Assemblea plenaria ristabiliscano condizioni eque di concorrenza e restituiscano agli Stati membri la flessibilità di cui hanno bisogno per destinare i fondi alla forma di trasporto più opportuna in relazione alle proprie esigenze particolari. Sono dell'opinione che il sostegno finanziario dell'UE si debba limitare a una serie di progetti fattibili dal punto di vista tecnologico ed economico che riguardino tutti i modi di trasporto, in modo da creare una competizione equilibrata. E' sconsolante constatare che una delle caratteristiche comuni a tali progetti sia la lentezza con cui avanza la loro realizzazione, senza che ciò comporti una rivalutazione nei casi in cui gli Stati membri non forniscono i mezzi necessari all'attuazione. La commissione per la politica regionale, i trasporti e il turismo ha approvato un emendamento, che voglio raccomandare all'Aula, volto a fissare un limite massimo di 15 anni per il periodo di attuazione di ciascun progetto. E' il caso di sottolineare che, per assicurare la fattibilità a lungo termine delle reti transeuropee, è necessario garantire prima di tutto che i progetti, oltre che realizzabili, siano improntati a una sana gestione e alla correttezza finanziaria. Per queste ragioni, non mi è stato possibile sostenere gli emendamenti volti ad aggiungere ulteriori progetti all'Allegato III, anche in considerazione del fatto che, in passato, questo approccio ha prodotto solo un profluvio di promesse. E' illogico disperdere ancor più i finanziamenti, quando i progetti esistenti non stanno al passo con gli obiettivi originariamente concordati. Per lo stesso motivo, sono orgoglioso di affermare di non aver ceduto ad alcun compromesso per quanto riguarda il controllo finanziario che, ritengo, il Parlamento deve esercitare. Ad esempio, in relazione al sistema GALILEO, il cui costo è stato stabilito solo in termini approssimativi, propongo che sia avviata un'analisi costi/benefici e che il Parlamento venga informato con cadenza regolare dello stato di avanzamento del progetto. Per concludere, riaffermo la convinzione che ciò di cui si necessita è un approccio equilibrato del sistema di trasporto nell'intera Unione europea e non un approccio mirato alle esigenze contingenti. Si tratta di un programma di lunghissimo termine e di enorme peso finanziario. I cittadini europei non ci ringrazieranno certo se sceglieremo di negare loro ciò che essi, giustamente, si aspettano in tema di trasporti, ovvero possibilità di scelta e libertà. Spero che l'Aula accolga con favore la relazione. Flemming (PPE-DE) Signor Presidente, onorevoli deputati, ritengo che la commissione per l'ambiente abbia formulato un parere eccellente sulla relazione dell'onorevole Bradbourn. E' un peccato che i membri della commissione per i trasporti non abbiano la medesima sensibilità ecologica della commissione per l'ambiente, ma è comprensibile che non si riesca a sviluppare una conoscenza approfondita dei temi con cui ci si confronta più di rado. Siamo riusciti a trovare un punto di contatto quando si è trattato di dare corpo alla volontà di sviluppo dei collegamenti con i paesi limitrofi dell'Unione e tra gli Stati membri. A mio avviso, si tratta di un aspetto essenziale in vista dell'ampliamento. La commissione per l'ambiente ha riportato una vittoria decisiva: la commissione per i trasporti ha infatti accettato che i risultati delle valutazioni ambientali strategiche siano vincolanti nell'ambito dei procedimenti concreti di attuazione. Non sussiste però la medesima disponibilità ad effettuare una riflessione approfondita sul nesso tra salute e trasporti. Eppure in tutti gli Stati membri gli incidenti stradali sono una delle principali cause di morte o di traumi gravi. Il traffico aereo influisce seriamente sull'inquinamento atmosferico. Molti cittadini europei sono esposti al rumore del traffico fino a livelli che rappresentano un grave disturbo e possono provocare non solo turbe del sonno, ma anche problemi di comunicazione e, tra i più piccoli, addirittura gravi disordini psichici. Avremmo discusso volentieri in maniera più approfondita queste tematiche, ma è mancata la disponibilità a prendere sul serio il parere della commissione per l'ambiente. Occorre dare tempo al tempo e alla commissione per l'ambiente si ripresenterà senz'altro l'occasione per intervenire in materia di trasporti. Nulla è solo bianco o nero e ci rendiamo tutti conto che la mobilità aerea, su strada o su rotaia, costituisce una fetta importantissima della nostra libertà e del nostro benessere. Eppure ogni cosa che facciamo, è importante che la facciamo in maniera responsabile! Peijs (PPE-DE). - Signor Presidente, ringrazio il relatore che ha svolto un eccellente lavoro. Possiamo dirci a grandi linee d'accordo con il testo presentato. La mia posizione si discosta invece sia da quella del relatore sia da quella della Commissione in merito ad alcuni punti rilevanti. E' deplorevole che la Commissione abbia scelto di adottare per le RTE lo stesso approccio delineato nel Libro bianco: incremento del traffico ferroviario, scarso ricorso alle vie d'acqua. La rigida gestione delle ferrovie europee rende il trasporto ferroviario - visto quale soluzione al problema del congestionamento del trasporto merci - meno probabile di quanto si possa pensare e sperare. Lo sviluppo delle vie d'acqua rappresenta un investimento poco costoso e una soluzione imbattibile al problema del congestionamento del traffico. Insieme ad altri colleghi avrei voluto che questo punto fosse rettificato e che fossero aggiunti alcuni progetti specifici di utilizzo transfrontaliero delle vie navigabili. La strategia dei due maggiori gruppi politici nel Parlamento non lo consente. Finora non sono stata in grado di comprendere questa strategia, ma mi sono rassegnata. Se le tre Istituzioni avessero insieme deciso di non includere questi progetti, la scelta operata sarebbe stata logica. Sarebbe stato più opportuno rivedere l'allegato nella sua totalità nel 2004, quando avrebbero potuto essere presi meglio in considerazione i paesi candidati. Oggi solo il Parlamento, che ha lottato per il diritto di codecisione in questo ambito, si trova ad avere una posizione contraria. Di conseguenza, l'elenco è unilaterale dal punto di vista geografico. Per fortunata i gruppi hanno adottato alcuni emendamenti presentati congiuntamente dai gruppi PPE-DE, ELDR ed EDD. Tali emendamenti invitano a essere particolarmente attenti al trasporto marittimo e fluviale quale soluzione ragionevolmente economica al problema del congestionamento. Caeterum censeo che sarebbe stato più opportuno finanziare il progetto GALILEO con i fondi della ricerca invece che con quelli destinati alle infrastrutture. Savary (PSE). Signor Presidente, signora Commissario, innanzitutto mi congratulo con l'onoervole Bradbourn, che si è impegnato per arrivare ad una relazione che mi sembra del tutto accettabile. Siamo lieti che i nuovi orientamenti proposti per le reti transeuropee tengano conto e si conformino alla politica della mobilità sostenibile, proposta anche nel Libro bianco. Tale coerenza era necessaria; giudico i nuovi obiettivi proposti sostenibili e credo che essi andranno al di là delle altre fasi di riorientamento dei progetti. Accogliamo con favore i sei nuovi grandi progetti specifici, in particolare GALILEO; una grande maggioranza dei parlamentari ha approvato questo progetto, del quale conosciamo l'impatto. Dal canto mio, accolgo con favore anche il progetto relativo agli attraversamenti dei Pirenei, in quanto non si sottolinea abbastanza che i Pirenei sono un problema grave quanto l'arco alpino. Ciononostante, il dossier pone due ordini di problemi; innanzitutto, quello della procedura di definizione dell'allegato III. Come evitare che il Parlamento sia una messa all'asta di progetti locali e regionali senza responsabilità di bilancio che, in fin dei conti, finirebbero per screditarlo, in quanto tutti abbiamo progetti che ci stanno a cuore nelle nostre regioni, nei nostri cantoni o nelle nostre città? Come fare in modo che questi progetti non siano sottratti ed esclusi dal libero arbitrio di chi rappresenta i popoli, ossia il Parlamento? Credo che il problema non sia stato del tutto risolto e che occorrerà riflettervi in termini procedurali. Dal canto nostro e a titolo cautelare, abbiamo pensato di attenerci all'allegato III proposto dalla Commissione, benché non sia soddisfacente. Il secondo problema è quello del finanziamento. Signora Commissario, credo che occorrerà prendere un'iniziativa molto forte in materia di finanziamento della RTE. Si tratta di una responsabilità e di una scelta senza mezzi a livello europeo; le realizzazioni dei lavori intrapresi non sono soddisfacenti. Ritengo che, al di là delle proposte che la Commissione avanzerà sulla tariffazione delle infrastrutture, dovrebbe essere ripresa l'idea di un grande prestito per finanziare la RTE e accelerarne la realizzazione. Se promuoverete una simile iniziativa, molti di noi la sosterranno. Sterckx (ELDR). - Signor Presidente, nella sua eccellente relazione, il relatore ribadisce l'importanza delle RTE. Per questa ragione mi è difficile capire il motivo per cui il Parlamento europeo non voglia partecipare alla decisione sull'elenco dei progetti prioritari. E' stato il Parlamento a chiedere la codecisione quando è stata assunta la prima decisione nel 1996: ora questo diritto gli è stato accordato e non ne fa uso. La Commissione ha appoggiato il Parlamento nel 1996 e oggi - come è accaduto nella commissione per la politica regionale, i trasporti e il turismo - noi dovremmo rifiutarci di cogliere questa possibilità! Signor Presidente, non riesco a capire. Mi pare inaccettabile. Per questa ragione il mio gruppo, con il sostegno di alcuni membri di altri gruppi, ha ripresentato i progetti che sono stati respinti dalla commissione - progetti miei e di altri colleghi che, a causa di varie forme di costrizione, hanno dovuto ritirare le proprie relazioni. Ritengo che questa sia una situazione assurda e inaccettabile. Si tratta di relazioni che provengono da diversi paesi: Italia, Francia, Gran Bretagna, Paesi Bassi e Belgio. Il motivo di quanto è accaduto non va quindi ricercato in una riflessione ispirata a interessi nazionali. Sono convinto che il Parlamento debba partecipare al dibattito sull'elenco di progetti. Vorrei concentrarmi su un progetto specifico che riveste particolare importanza per me, cittadino delle Fiandre e abitante di Anversa: l'Ijzeren Rijn, il collegamento ferroviario fra il porto di Anversa e il bacino della Ruhr, un tratto che esiste e che non deve, quindi, essere realizzato ex novo, ma che deve solo essere ammodernato e riutilizzato. Nel suo testo, il relatore sostiene che i collegamenti fra i porti e il loro entroterra, fra acqua e ferrovia, rivestono grande importanza. L'Ijzeren Rijn è uno di questi collegamenti. Nel Libro bianco la Commissione afferma che dobbiamo promuovere il trasporto ferroviario, che dobbiamo riutilizzare le infrastrutture in disuso e sfruttare quelle linee destinate in modo specifico al trasporto merci su rotaia, che dobbiamo risolvere i problemi ai valichi di frontiera, giacché questi sono i punti più difficili. Il progetto dell'Ijzeren Rijn risponde a tutti questi requisiti menzionati nella relazione e nel Libro bianco della Commissione. E' un progetto relativamente poco costoso dal punto di vista del bilancio perché i binari esistono; è un progetto che ha un enorme valore aggiunto, perché può alleggerire il traffico lungo la direttrice est-ovest e, pertanto, può combattere il congestionamento. Mi riesce quindi difficile capire il motivo per cui il Parlamento non dovrebbe partecipare al dibattito e presentare questo progetto, ma anche altri. Non dico che dovremmo avere l'ultima parola, ma almeno dovremmo prendere parte alla discussione. Schroedter (Verts/ALE). Signor Presidente, tutti noi vorremmo poter fare affidamento su una rete di trasporti sostenibile e ben pianificata per l'Europa. Tuttavia finora ci siamo confrontati con l'assoluta mancanza di pianificazione e la realizzazione di progetti di rilevanza nazionale basati su analisi costi-benefici obsolete e di dubbia utilità. Neppure il documento della Commissione è esente da analoghe pecche. L'Unione europea non è stata costituita per realizzare le velleità degli Stati membri, bensì per assumere una responsabilità economica collettiva che si traduce innanzitutto in una mobilità sostenibile e in mezzi di trasporto ecologici per il futuro, in particolare la ferrovia. E' indispensabile che la pianificazione sia conforme alle politiche comunitarie, come, ad esempio, la politica di tutela ambientale. Chiedo pertanto per l'ennesima volta che la pianificazione delle reti transeuropee abbandoni l'approccio basato sui corridoi per assumere una prospettiva territoriale improntata sugli obiettivi. Dobbiamo lavorare partendo dagli obiettivi e verificare poi la soluzione migliore e più sostenibile, anche per le generazioni future. Passando alla questione della navigabilità fluviale, non ritengo valido il tentativo di costruire enormi bagnarole in Europa, perché i fiumi hanno anche un altro significato: sono spazi vitali per gli uomini, il turismo e l'ambiente naturale. Ribadisco che occorre rendere più flessibili le navi, preferendo le piccole chiatte - per un trasporto immediato, flessibile e intermodale - ai grandi natanti fluviali. González Álvarez (GUE/NGL). Signor Presidente, il Consiglio europeo di Göteborg riconosce la necessità d'integrare lo sviluppo sostenibile nelle altre politiche dell'Unione su un piano di parità con gli obiettivi socioeconomici. Per questo sono d'accordo con la proposta della commissione per l'ambiente che favorisce la ferrovia e i mezzi di trasporto meno inquinanti e che, inoltre, propone soluzioni di trasporto combinato in modo più chiaro rispetto a quanto suggerito dal relatore. Tra i progetti concordati nel Consiglio europeo di Essen, inclusi nel Libro bianco, ve n'è uno, forse il più ambizioso e il più costoso, quello sull'interoperabilità dell'alta velocità della rete iberica, che rappresenta la metà del bilancio. Pur essendo noi a favore delle reti convenzionali, questo progetto è ormai all'esame; è forse il caso, signor Presidente, di deplorare che non si sia previsto il transito per Teruel nel tracciato che va da Madrid a Valencia, passando per Cuenca. So benissimo che i progetti devono essere concordati e che è molto difficile trovare soluzioni; tuttavia, sulla base di uno studio realizzato da esperti, le autorità aragonesi hanno ritenuto possibile tale soluzione, che favorirebbe una regione in costante declino, con un abbandono cronico del territorio da parte della popolazione, tale da spingere i cittadini a creare un'organizzazione non governativa chiamata 'Teruel existe". La relazione del 2001 del collega Izquierdo sulla politica dei trasporti ricorda che questa politica deve contribuire alla coesione economica e sociale delle regioni periferiche o con scarsa densità demografica. Per questo deploriamo che tale diramazione non sia stata considerata. Van Dam (EDD). - Signor Presidente, l'iter seguito dalla relazione è quanto meno insolito. Sei anni fa il Parlamento ha chiesto di ottenere il diritto di codecisione per la preparazione dell'elenco dei progetti prioritari nell'ambito delle RTE. Questa possibilità, all'epoca, non era prevista e la reazione è stata di grande sdegno. Oggi dobbiamo meravigliarci, perché il Parlamento non sembra più essere interessato alla codecisione, proprio ora che questa facoltà gli è stata riconosciuta formalmente! Per coerenza ho presentato, insieme al gruppo ELDR, alcuni emendamenti allo scopo di sfruttare la possibilità che ci è stata offerta. In questo modo - e del tutto in linea con la posizione di sei anni fa -, potremo agire da contrappeso rispetto al Consiglio quando deciderà di mettere mano all'allegato III. Se non riusciremo a trovare un accordo, è più ragionevole fermarsi a riflettere e rinviare la discussione sui progetti RTE alla grande revisione dell'elenco nel 2004. Un altro importante elemento è la realizzazione delle reti transeuropee e, in particolare, le condizioni di rispetto ambientale che devono essere soddisfatte. L'approccio adottato dalla commissione per la politica regionale, i trasporti e il turismo è quello giusto. Nelle proposte c'è un punto poco chiaro che riguarda la direttiva 2001/42/CE, che assegna agli Stati membri determinati compiti in relazione alla valutazione di impatto ambientale. L'emendamento n. 20 assegna gli stessi compiti alla Commissione. Ci sembra uno spreco di energie e di risorse. Per conseguire l'obiettivo prefisso non servono doppioni: la ripartizione dei compiti deve essere chiara. Perciò ho presentato quattro emendamenti che vogliono evitare simili doppioni. Cocilovo (PPE-DE). Signora Presidente, io credo che non stupiscano l'attenzione e la sensibilità con cui il Parlamento ha seguito le proposte della Commissione in questa relazione, proprio per il ruolo svolto dalle reti transeuropee più in generale sul versante della politica di crescita, di competitività e di occupazione. Noi apprezziamo la sintonia che, in questo primo intervento di revisione, si stabilisce con gli orientamenti espressi con il Libro bianco, nella ricerca di una coerenza, appunto, con orientamenti strategici e priorità di intervento che non potrebbe mancare. Da questo punto di vista, com'è già stato segnalato da altri, tra cui il relatore, sottolineiamo l'opportunità di un intervento che privilegi la soluzione del nodo delle strozzature, che privilegi gli interventi per garantire uno sviluppo dell'intermodalità e il riequilibrio fra i moduli di trasporto, senza alcuna penalizzazione fino a quando non vi saranno alternative credibili per il trasporto su strada, ma certamente con una valorizzazione delle ferrovie e del trasporto su acqua, interventi che ci vedono d'accordo. Ci preoccupa certamente il fatto che l'elenco dei progetti non sia adeguatamente confortato da disponibilità di carattere finanziario. Quando la differenza tra numero dei progetti e la disponibilità è così elevato, c'è il rischio che poi, nei fatti, si determini una sorta di cannibalizzazione di alcuni progetti a vantaggio di altri. Per questo e anche per non rimuovere la priorità delle direttrici nord-sud, ci preoccupiamo affinché, per esempio, gli interventi necessari sull'asse di attraversamento ovest-est, al di sopra delle Alpi, sull'asse Stoccarda-Vienna, non diventino un'alternativa all'asse Lione-Trieste, a sud quindi delle Alpi. Concludo con un'osservazione più in generale: guardiamo tutti con grande attenzione la revisione per il 2004. Alcuni di noi in questa direzione hanno ritenuto non opportuno riaprire la lista degli interventi in Parlamento sull'allegato III, non per questo condividendo un metodo che ha escluso il Parlamento. Per la prossima occasione sarà necessaria un'istruttoria adeguata, che valorizzi il ruolo del Parlamento perché l'impegno parlamentare in questa direzione non deve correre il rischio di degradare verso il mercato delle esigenze e una gestione unilaterale della Commissione e del Consiglio non può garantire una qualità delle scelte di intervento. Piecyk (PSE). Signora Presidente, posso associarmi alla posizione dell'onorevole Cocilovo e alle parole dell'onorevole Sterckx. L'attuale revisione delle RTE ha una portata alquanto ridotta. La vera revisione si avrà nel 2004 e allora dovremo sedere al tavolo al fine di formulare proposte sensate per le reti transeuropee. Ringrazio il relatore per il suo lavoro e per la franchezza delle sue conclusioni. E' determinante che dei 14 progetti dell'elenco di Essen ne siano stati realizzati soltanto tre, a riprova del fatto che in quella occasione il Consiglio si era riempito la bocca di promesse. Non ha voluto ascoltare il Parlamento e i discorsi sono stati improntati sulla stoltezza invece che sulla saggezza. Nessuno, neppure il Parlamento, può imporrete agli Stati membri i progetti da realizzare e i tempi entro cui completarli. Gli Stati membri sono tenuti ad attenersi alle condizioni imposte dall'Unione solo nel caso in cui chiedano che i loro progetti siano classificati come progetti d'interesse comunitario. Mi pare dunque ottima la proposta avanzata dal relatore: i progetti che non sono realizzati entro determinate scadenze vengono cancellati dall'elenco delle priorità. La proposta della Commissione è realistica e ragionevole. Essa valorizza i mezzi di trasporto ecologici e per questo motivo domani dovremmo approvarla. Suggerisco al Consiglio di evitare qualsiasi conflitto istituzionale su questo tema. Non ne vale la pena, perché abbiamo già effettuato numerose modifiche alle RTE. Credo che dovremmo collaborare bene? (La Presidente toglie la parola all'oratore.) Ortuondo Larrea (Verts/ALE). Signora Presidente, signora Commissario, data la sua importanza per il nostro progresso, è necessario aumentare il finanziamento per i progetti prioritari volti a sviluppare le nostre reti transeuropee e privilegiare i mezzi di trasporto ferroviario, aereo e marittimo, nonché la loro intermodalità, come alternative maggiormente sostenibili e con un minor impatto sull'ambiente rispetto al trasporto su gomma. Dei quattordici progetti considerati prioritari nel Consiglio europeo di Essen nel 1996, soltanto tre sono stati completati. Tra i più attesi, nel mio caso, vorrei ricordare la linea ferroviaria ad alta velocità sud tra Madrid, Vitoria e Dax, il cui progetto è ancora in fase di stesura. Considerando i limiti delle risorse comunitarie, ritengo consigliabile procrastinare l'aggiunta di qualsiasi altro nuovo progetto prioritario sino al completamento dei primi, e attendere la prossima revisione di questi orientamenti, in occasione dell'ampliamento. Propongo inoltre, come sottolineo nei miei emendamenti, che l'alta velocità ferroviaria possa essere raggiunta non solo tramite la costruzione di nuove linee, ma anche mediante la predisposizione delle linee già esistenti, in modo da evitare nuove aggressioni al paesaggio e all'ambiente. Rack (PPE-DE). Signora Presidente, nel campo dell'arte, le opere cartacee vengono riconosciute e ottengono bei premi. Le reti transeuropee sono purtroppo spesso - e non è un bene - solo lavori su carta! Molte linee colorate tracciate con una numerazione continua in lungo e in largo per l'Europa sulla cartina dell'Unione. Non sempre - ed è questo il problema - le linee colorate indicano infrastrutture di trasporto moderne e in grado di funzionare al meglio: ferrovie, traffico aereo, trasporto su acqua. La rete assomiglia più ad un patchwork. Risulta pertanto opportuno e positivo che la Commissione abbia voluto migliorare la situazione, soprattutto attribuendo maggiore valore una migliore e maggiore interoperabilità e intermodalità dei moduli di trasporto, e che in questo modo cerchi di stabilire un migliore collegamento con i paesi candidati. Meno soddisfacente è il coinvolgimento, ancora insufficiente, del Parlamento europeo nelle strutture decisionali; assolutamente fuori luogo è l'atteggiamento di alcuni colleghi di vari gruppi che vogliono mettersi in luce davanti ai propri concittadini ricorrendo a una specie di fai-da-te. Auspichiamo che venga rispettato il programma della Commissione per una reale revisione delle RTE nel 2004 ed è per noi molto importante che il Parlamento europeo venga coinvolto in maniera piena e tempestiva. Per il momento, la proposta della Commissione è un buon passo intermedio. Dovremmo concordare con la posizione del relatore e, a parte alcune correzioni, sostenere questo passo intermedio. Watts (PSE). Signora Presidente, accolgo con favore il fatto che la commissione, nell'insistere affinché vengano effettuate valutazione strategiche di impatto ambientale dei progetti relativi alle reti transeuropee, abbia presentato una serie di emendamenti a riprova dell'impegno di creare una rete di trasporto sostenibile dal punto di vista ambientale. Confido nel fatto che oggi che l'Aula darà il proprio sostegno a tale posizione. Sono tuttavia sconcertato dal fatto che il Commissario, sostenuto in ciò dal relatore, un membro del gruppo conservatore britannico, intenda aggiungere in questa fase sei nuovi progetti prioritari. Il valore totale di tali progetti ammonta a 66,6 miliardi di euro, ma nessuno di essi riguarda il Regno Unito; in effetti, si tratta di un'esclusione che riguarda gran parte degli Stati membri. Per questa ragione insistiamo nel chiedere che venga garantita una ripartizione equa del finanziamento supplementare oppure, in alternativa, che oggi non venga concesso alcun finanziamento supplementare. Carraro (PSE). Signora Presidente, vorrei testimoniare come, accanto ad ottime cose, come il progetto GALILEO, la proposta della Commissione appaia però inadeguata, in quanto penalizza pesantemente il collegamento est-ovest a sud delle Alpi, raffigurando un'estensione verso est ai paesi dell'allargamento soltanto per l'asse Stoccarda-Vienna, a nord delle Alpi. Per questo motivo abbiamo presentato, insieme ai colleghi Pittella, Fava e altri, emendamenti che spero siano approvati per riequilibrare questa che trovo una profonda stortura e un'ingiustificata penalizzazione delle direttrici di sviluppo del sud dell'Europa, con la vistosa eccezione della Spagna che invece risulta largamente rappresentata. Spero che questi emendamenti siano approvati, inoltre, perché non condivido la scelta che questo Parlamento ha fatto di non scegliere, cioè di non intervenire sull'allegato III, rinunciando così all'esercizio di quei poteri e di quelle prerogative per cui è stato investito di un mandato dagli elettori. De Palacio . (ES) Signora Presidente, onorevoli deputati, la politica delle reti transeuropee fu concepita dieci anni fa; è stata pensata per agevolare la realizzazione del mercato interno e deve essere considerata anche in funzione dell'ampliamento. Oggi - come hanno ricordato alcuni di voi, onorevoli parlamentari -, dieci anni dopo, è stato completato solo il 20 percento della rete. Per completare la rete attualmente prevista sarebbe necessario un investimento di circa 400 miliardi di euro. Una volta realizzato l'ampliamento, si dovrà parlare di investimenti di circa 500 miliardi di euro; la realtà è che, attualmente, il finanziamento comunitario, considerando tutti i fondi disponibili, non arriva a 2,5 miliardi di euro annui. Il divario è, quindi, enorme e ci rendiamo conto che lo sforzo finanziario finale più importante deve essere realizzato a livello nazionale. Ciò spiega alcune delle affermazioni che farò in seguito. Deve, però, anche ricordarci che le limitate risorse a nostra disposizione devono essere più chiaramente concentrate su obiettivi politici, in modo che servano da leva per accelerare il contributo dei finanziamenti nazionali, pubblici o privati, non importa, e la realizzazione di tali progetti che possiedono, ricordo, un interesse comunitario per il loro collegamento con la realizzazione del mercato interno. Le priorità sono: riequilibrio tra i modi di trasporto, promozione del trasporto intermodale, che ne è uno dei suoi corollari, riassorbimento delle strozzature, potendo così, con un investimento minore, incidere maggiormente sull'aumento della capacità e sul miglioramento del funzionamento di tutto il sistema, considerando la priorità della Commissione, vale a dire l'ampliamento, che sarà la priorità e l'elemento politico determinante dei prossimi anni, non solo ora, in fase di preparazione, ma anche una volta avvenuto tale ampliamento. Mi congratulo con l'onorevole Bradbourn per la sua relazione, per la qualità e per il rigore del lavoro da lui svolto, che spero permetta la rapida adozione di questa revisione degli orientamenti che, ribadisco, è una revisione intermedia, perché la grande revisione, con i piani e con le mappe, si terrà nel 2004. La necessità di potenziare le reti transeuropee è una preoccupazione condivisa dai Capi di stato e di governo, come emerso nel Consiglio europeo di Barcellona - soltanto un paio di mesi fa -, ed è stato chiesto che il presente testo sia approvato entro il dicembre del 2002 sia dal Parlamento sia dal Consiglio. Considero soddisfacente il sostegno dato dalla presente relazione, ora in esame, alla modifica dell'allegato III. Ricordo che, in pratica, tutti i progetti contemplati nell'allegato III erano già presenti nelle reti transeuropee del 1996 o erano stati richiesti dal Parlamento europeo e che ora non facciamo altro che attribuire loro un carattere prioritario. Nell'allegato III, si aggiorna la lista del 1994, i progetti di Essen; ho particolarmente apprezzato il rigore dimostrato dalla maggioranza dei membri della commissione per i trasporti del Parlamento nell'affrontare quest'aspetto della proposta. Più della metà degli emendamenti dalla commissione per i trasporti sono molto sensati e, di fatto, migliorano la proposta della Commissione e rafforzano le priorità delineate nel Libro bianco, al fine di potenziare sia il trasporto marittimo a corto raggio sia la navigazione fluviale o la loro integrazione con il trasporto ferroviario. In tal senso, la Commissione può, in linea di principio, accettarli, in parte o con delle modifiche redazionali. Tuttavia, vi sono alcuni emendamenti che creano difficoltà alla Commissione. In pratica quelli che vanno dal n. 53 al n. 56 e dal n. 61 al n. 66, volti a modificare l'allegato III. La loro approvazione significherebbe, di fatto, considerare prioritari a livello comunitario progetti molto eterogenei, sui quali la Commissione non possiede informazioni sufficienti né sul loro valore aggiunto europeo né sull'interesse che possono rivestire per gli Stati membri interessati, e dobbiamo ricordare che in tali questioni si deve sempre contare sugli Stati membri. Pertanto la Commissione non può accettare questi emendamenti. Ringrazio il relatore e la commissione per i trasporti del Parlamento per non averli accettati. Passo ora agli emendamenti relativi alla valutazione ambientale strategica della rete. Già nel 1996, quando fu approvata la decisione che oggi vogliamo modificare, si è discusso a lungo tale questione. Nonostante quanto segnalato dalla onorevole Flemming, la Commissione non può accettare la parte dell'emendamento n. 20 e gli emendamenti nn. 40, 41, 42 e 43 che fanno ricadere sulla Commissione la responsabilità di effettuare le valutazioni ambientali strategiche, quando la legislazione europea, la direttiva approvata nel 2001, stabilisce che spetta agli Stati membri realizzarle La Commissione non può sostituire gli Stati membri nell'esercizio dei loro obblighi; si tratta di un principio fondamentale e quindi è necessario che gli Stati membri non eludano le proprie responsabilità e non cerchino di trasferire alla Commissione responsabilità di cui loro, eventualmente, non sono in grado di farsi carico. La Comunità potrebbe contribuire con l'apporto di un valore aggiunto, ad esempio sostenendo l'elaborazione delle metodologie di valutazione. Siamo disposti, in tal senso, ad accettare parzialmente l'emendamento n. 20 solo nella parte in cui si propone il proseguimento dello sviluppo di tali metodologie di valutazione. La Commissione non può sostenere gli emendamenti che contestano di nuovo l'obiettivo del riequilibrio tra nuovi modi di trasporto e strumenti finanziari comunitari. Si tratta, in concreto, degli emendamenti nn. 9, 31 e 33, dal n. 35 al n. 39, e nn. 45, 52 e 57. In quanto a GALILEO, non si possono continuare a realizzare ogni anno analisi costi-beneficio; gli onorevoli parlamentari conoscono le analisi effettuate da diverse società di consulenza, alle quali mi richiamo. Quindi, non possiamo accettare l'emendamento n. 10. La Commissione non potrebbe mai essere d'accordo nell'includere la riduzione della domanda di trasporto tra gli obiettivi della rete transeuropea: mi rincresce molto, questa non è una mia responsabilità, come Commissario per i trasporti né compete alle reti transeuropee, inoltre, in nessuna occasione, in nessun Consiglio europeo è stato affermato di volere ridurre la domanda di trasporto. Non si tratta di questo; separare la crescita della domanda dalla crescita economica è un'altra cosa! Riuscirci suppone un passo avanti importantissimo, a cui stiamo lavorando. Negli emendamenti nn. 12 e 34 si va oltre la definizione di trasporto ecologicamente compatibile stabilita dal Consiglio europeo di Göteborg. Molti emendamenti relativi alle priorità dell'azione comunitaria, all'articolo 5, pongono specifici problemi alla Commissione: ad esempio, gli emendamenti nn. 13 e 49, 15, 21, 17, 27 e 18, che non possiamo pertanto accogliere. Per quanto riguarda la determinazione della rete di vie navigabili, concordo con la onorevole Peijs sulla loro importanza; stiamo completando iniziative importantissime: uno dei progetti si riferisce proprio al miglioramento dell'interconnessione tra il sistema Danubio e il sistema Reno-Rodano. C'è però un piccolo problema, perché, purtroppo, non esistono fiumi navigabili in tutti i paesi dell'Unione europea né in tutte le regioni dell'Unione europea. Sarebbe molto più semplice se vi fossero corsi d'acqua navigabili in tutta l'Unione europea. Conosco un paese - e lo conosco molto bene -, in cui, sfortunatamente, non abbiamo fiumi di questo tipo, anzi, siamo invidiosi quando li vediamo in altri paesi, non solo per la loro bellezza, ma anche per le opportunità che offrono nel campo dei trasporti. Vero è che abbiamo altre cose, ma non abbiamo questi fiumi così importanti. La Commissione sostiene l'idea d'includere i "River Information Systems", ma non possiamo impegnarci a presentare un piano di sviluppo di questi sistemi perché, contrariamente al settore ferroviario, nel sistema fluviale non esiste una regolamentazione comunitaria sull'interoperabilità. Vorrei dire alla onorevole Peijs, che, n seguito alle sue osservazioni, rifletterò insieme ai servizi della Commissione e vedremo se sarà possibile procedere anche in tale campo, considerando il loro indubbio interesse. Non mi posso impegnare; voglio vedere il rapporto costi-benefici, le possibilità esistenti e, se risultasse possibile, al momento giusto, potrei presentare una proposta per cercare l'interoperabilità nei sistemi di navigazione fluviale. Non possiamo neppure accogliere gli emendamenti nn. 25 e 26, perché non intendiamo modificare le mappe dei porti interni proposti. Infine, capisco gli emendamenti nn. 29, 30 e 46, volti a ritirare dalla lista dei progetti prioritari dell'allegato III quelli che, dopo 15 anni, non sono ancora stati completati. Li capisco perfettamente e avrebbero senso se non ci fosse un problema: spesso tali progetti d'interesse transeuropeo sono incoraggiati dalla Commissione e gli Stati membri li accettano, dimostrando però scarso interesse. Non voglio fare esempi, ma tutti ne abbiamo in mente uno. Se ci fossero le possibilità offerte da questi emendamenti, alcuni Stati potrebbero utilizzarle quando un progetto, importantissimo per l'Unione, fosse di scarso interesse nazionale. Diverso sarebbe se parlassimo sempre di progetti d'interesse nazionale. In quel caso avrebbe senso un termine di 15 anni, e persino di 10. Si tratta, tuttavia, di progetti d'interesse comunitario e, insisto, spesso i paesi coinvolti hanno soltanto un interesse molto relativo. Quindi, dobbiamo respingere questi emendamenti, così come gli emendamenti nn. 44 e 50, che anticipano il contenuto della prossima revisione degli orientamenti. Infine, la Commissione non può accettare gli emendamenti nn. 59 e 60, che eliminano o modificano le mappe della rete transeuropea allegate alla proposta di decisione, perché dette mappe sono utilizzate sia dalla Commissione sia dagli Stati membri. Ciò è quanto stato chiesto - e di cui ho già parlato in altri momenti -, dall'onorevole Sterck, tra gli altri. Non è neppure possibile accogliere gli emendamenti nn. 47 e 58, perché interferiscono con la motivazione dei progetti dell'allegato III o con il principio della sussidiarietà. Desidero rispondere alla domanda posta dall'onorevole Savary sulla carenza di fondi. Penso che essa dovrà essere riproposta in occasione delle nuove prospettive finanziarie. In questo caso stiamo, in realtà, concentrando maggiormente i fondi, ma non incrementando la dotazione finanziaria. Con la concentrazione dei fondi, non facciamo che riconoscere un maggior contributo ai progetti di grande interesse comunitario. Certi paesi, in realtà, possono avere un interesse maggiore in un progetto concreto. Una riflessione più approfondita, a mio avviso, potrebbe farci a concludere che le reti transeuropee devono essere dotate di maggiori mezzi finanziari per favorire la creazione di infrastrutture d'interesse comunitario. Rammento all'onorevole Watts - che, mi rincresce, ha appena abbandonato l'Aula -, che l'interesse europeo di un progetto è fondamentalmente un avvertimento per i paesi in cui lo si sta attuando, dato che il nostro cofinanziamento è soltanto parziale. Si tratta di un sistema per incentivare i paesi in cui si realizza il progetto. La determinazione del progetto specifico, che si sceglie e sovvenziona, avviene nel comitato di finanziamento delle reti transeuropee, in cui sono rappresentati tutti i paesi e dove, pertanto, tutto avviene in modo equilibrato, senza pendere in alcun caso a favore del finanziamento di un paese particolare, bensì operando in modo equo e considerando l'interesse comunitario. Onorevoli deputati, ringrazio infine il relatore per il magnifico lavoro da lui svolto e la commissione per i trasporti, che ha operato con cura e con efficacia. L'adozione del presente testo, che spero avvenga senza indugi, permetterà di concentrare l'azione della Comunità sui temi fondamentali ripresi nel Libro bianco, garantendo una politica dei trasporti coerente. Permetterà inoltre di preparare, nelle migliori condizioni, una seconda revisione degli orientamenti che, come spero, la Commissione proporrà al Parlamento nel 2004. Si tratterà quindi di continuare a concentrarsi sui grandi corridoi, inclusi quelli marittimi, e d'integrare i progetti prioritari dei futuri Stati membri. Presidente. - Grazie, signora Commissario De Palacio. La discussione è chiusa. La votazione si svolgerà oggi, alle 11.00. Presidente. L'ordine del giorno reca la relazione (A5-0159/2002), presentata dall'onorevole Howitt a nome della commissione per l'occupazione e gli affari sociali, sul Libro verde della Commissione: 'Promuovere un quadro europeo per la responsabilità sociale delle imprese? (COM(2002) 366 - C5-0161/2002 - 2002/2069 (COS)). Howitt (PSE) . (EN) Signora Presidente, il Parlamento europeo venne per la prima volta chiamato a pronunciarsi in materia di responsabilità sociale delle imprese nel 1999. Accogliamo con favore il Libro verde della Commissione. Oggi ci apprestiamo a definire una serie di passi concreti che trasformeranno in azione ciò che era un dibattito. Mi sia dunque consentito d'illustrare in particolare quattro di questi passi. Inizio con le norme in materia di divulgazione di informazioni generali sull'impatto sociale ed economico dell'impresa. Per quanto alcune imprese già seguano su base volontaria il 'triplice approccio? nelle proprie relazioni, sono troppe quelle che non lo fanno. Secondo l'OCSE, due terzi delle imprese che seguono tale approccio ignorano le norme riconosciute a livello internazionale, non fanno uso di verifiche indipendenti e disconoscono ogni responsabilità lungo la propria catena di approvvigionamento. I diritti all'informazione dovrebbero basarsi sulla nuova legge francese in materia di regolamentazione economica, sull'analoga normativa belga e sul regime integrativo di pensione del Regno Unito. Per quanto riguarda le imprese, si tratta di creare una situazione di equilibrio, riducendo i costi e semplificando le procedure. I rappresentanti delle compagnie britanniche di telecomunicazione, USF e persino di una tradizionale bestia nera come Chiquita hanno affermato che ciò deve avvenire quanto prima. Chiediamo dunque al Commissario di fare tesoro di quanto ha appreso nel corso dell'ottimo lavoro di consultazione pubblica. Quasi la metà degli interpellati considerano non applicabile la definizione generale di responsabilità sociale delle imprese. Le norme e l'applicazione volontaria non devono escludersi a vicenda. Le norme stimolano l'impegno volontario, il quale, a sua volta, si traduce in regole che le normative consolidano per gli anni a venire. Dobbiamo dunque sostenere entrambi. E' questa la ragione per cui il Parlamento europeo oggi è chiamato ad esprimersi sull'obbligo per le imprese di fornire relazioni sociali e ambientali e su nuove norme di conduzione delle imprese, che rendano singolarmente responsabili i membri del consiglio di amministrazione in relazione al comportamento sociale e ambientale della propria impresa. Insistiamo nella richiesta di introdurre una nuova base giuridica che attribuisca competenza giurisdizionale sull'azione delle imprese europee fuori dai confini comunitari. Vogliamo che i temi legati alla responsabilità sociale delle imprese vengano inseriti nel dialogo sociale europeo, ma sosteniamo anche la creazione di un forum europeo per la responsabilità sociale delle imprese che includa i soggetti interessati. Tale forum consentirebbe a quanti hanno un legittimo interesse nel comportamento delle imprese di far sentire la propria voce. Esso non deve sostituire o duplicare iniziative già esistenti in grado di far avanzare il dibattito a livello comunitario, ma dovrebbe servire per sostituire i fatti alle parole. La responsabilità sociale delle imprese deve diventare parte di tutte le politiche e i programmi dell'Unione europea. E' fonte di forte preoccupazione il fatto che la Commissione e la BEI destinino ogni anno miliardi di euro dei contribuenti europei al settore privato tramite contratti, aiuti regionali, promozione degli investimenti, senza che si prevedano semplici clausole contrattuali che impongano il rispetto di norme fondamentali in materia di lavoro e ambiente e chiare procedure di controllo e di reclamo in materia di applicazione delle stesse. Il governo olandese ha indicato una via possibile, vincolando l'accesso al credito all'esportazione al rispetto di norme volontarie; è questa la strada che anche l'Unione europea deve seguire. Vogliamo promuovere l'azione su base volontaria delle imprese - mi riferisco anche all'ottima campagna condotta da CSR Europe -, ma dobbiamo bilanciare gli elogi alle migliori imprese che attuano pratiche eccellenti con l'ammissione che viviamo in un mondo in cui trova spazio anche l'irresponsabilità delle imprese. In Europa dobbiamo constatare i disastrosi effetti inflitti dalle chiusure di massa alle comunità interessate o quanto sia difficile per le comunità più povere, quelle che più ne hanno bisogno, accedere al capitale. Oggi, la massima preoccupazione dell'opinione pubblica europea è rivolta agli abusi commessi dalle multinazionali europee nei paesi in via di sviluppo. Mi riferisco alle centinaia di persone assassinate ogni anno a causa della loro partecipazione a legittime attività sindacali; ai 250 milioni di bambini costretti in tutto il mondo a lavorare; alle zone industriali create specificamente per evadere norme minime di tutela o alle aziende di abbigliamento in cui la manodopera viene sfruttata nel disprezzo più totale delle norme; alla condizione di schiavitù in cui la gente è costretta a lavorare nelle piantagioni di cacao dell'Africa occidentale o nella costruzione di installazioni di petrolio in Birmania; alle vittime delle guerre civili che hanno devastato Angola e Sierra Leone, alimentate dal commercio di 'diamanti di guerra? o dalla corruzione finalizzata allo sfruttamento delle risorse minerarie; al milione e mezzo di bambini che ogni anno muoiono perché le madri non allattano al seno, ingannate dalle pratiche di commercializzazione degli alimenti per lattanti. Le imprese europee possono, consapevolmente o meno, prendere parte a tali abusi, ma possono anche partecipare alla loro eliminazione. Perciò il Parlamento europeo è oggi chiamato ad esprimersi per fare in modo che la responsabilità sociale delle imprese diventi parte integrante degli accordi commerciali, dell'assistenza allo sviluppo, della rete, peraltro eccezionale, formata dalle nostre delegazioni presenti nei paesi terzi. L'Unione europea deve fornire un contributo significativo all'applicazione degli orientamenti destinati alle imprese multinazionali stabiliti dall'OCSE e dovrebbe proporsi nelle istituzioni internazionali come un modello per quanto riguarda il rispetto delle nuove norme a livello mondiale, norme che pongono sullo stesso piano responsabilità e diritti degli investitori. Si tratta di elementi in grado di creare un quadro europeo in materia di responsabilità sociale delle imprese. Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE) Signora Presidente, il Libro verde rappresenta una sfida sia per le imprese sia, più in generale, per l'intera società, in quanto mira a diventare il cardine di tutti gli sforzi volti a migliorare le nostre prestazioni economiche, ad ammodernare il nostro modello sociale e a promuovere i valori europei della solidarietà e della responsabilità sociale. Il Libro verde vuole affermare con chiarezza - e su questo siamo d'accordo - che il rapporto tra attività economica e performance deve promuovere la responsabilità sociale, la quale, a sua volta, contribuisce alla stabilità dell'impresa e al rilancio dell'economia e della società. E' dunque importante convincere le imprese, le parti sociali e l'intera società a vedere la tematica della responsabilità sociale non come un'attività saltuaria, ma come una strategia a lungo termine. Tale strategia deve essere strettamente collegata alla qualità del lavoro delle donne e alla loro promozione e integrazione professionale, in quanto queste finalità sono state definite prioritarie per il conseguimento degli obiettivi strategici di Lisbona. Pensiamo quindi che una simile politica debba fondarsi sull'informazione, la sensibilizzazione, il contributo volontario e la responsabilizzazione. Tutte le misure da applicare devono prevedere l'attuazione delle norme e il recepimento dell'acquis comunitario in materia di parità tra uomini e donne, nonché qualcosa in più, come le iniziative per conciliare vita professionale e familiare, la valorizzazione della forza lavoro femminile nell'elaborare e realizzare politiche nell'ambito dell'impresa e il miglioramento dell'immagine della donna. Crediamo che il forum proposto dal Parlamento europeo debba tenere in debito conto non solo tali questioni nell'ambito della riflessione in corso, ma anche la partecipazione delle donne ai suoi lavori. Westendorp y Cabeza (PSE) . (ES) Signora Presidente, innanzitutto saluto la Commissione e mi congratulo con essa per la presentazione di questo Libro verde, così importante per il presente e per il futuro. Siamo solo all'inizio, ma la globalizzazione è già arrivata, ed è evidente che le imprese sono protagoniste della vita sociale; esse hanno diritti, ma devono anche avere doveri al fine di contribuire ad una società più equa, al rispetto dei diritti umani nel mondo, al miglioramento dell'ambiente, contro le discriminazioni e a favore delle norme basilari e fondamentali in materia di lavoro. E' sbagliato pensare che sarebbe un onere per le imprese introdurre obbligatoriamente, come fa la relazione Howitt, una responsabilità sociale, consigli a cui possono apertamente partecipare tutti - non solo gli azionisti, ma anche i cosiddetti stake holders - e una relazione sull'impatto sociale e ambientale, perché le imprese che, nella società globale, agiscono nel rispetto di tali norme saranno imprese più redditizie e potranno operare con molta più facilità nel mondo. E' paradossale che la relatrice per parere della commissione per l'industria, onorevole Lucas, abbia ritirato il proprio nome dal parere. Il presidente della commissione, tuttavia, non lo può ritirare, perciò la presento a nome della commissione, ma il caso vuole che io sia sulla stessa linea della onorevole Lucas; in altre parole, sono persuaso della necessità che la relazione sull'impatto sociale e ambientale debba avere carattere obbligatorio. Pertanto, sostengo appieno la relazione Howitt della commissione competente per l'esame di merito. Bushill-Matthews (PPE-DE). Signora Presidente, mi complimento con l'onorevole Howitt per l'elaborazione della presente relazione. Come egli sa, anche molti suoi colleghi sono stati attivi e molto del lavoro svolto è consistito, una volta terminata l'opera dell'onorevole Howitt, nel cercare di decodificare o di dare nuova forma alla relazione. In sede di commissione, abbiamo collaborato in modo proficuo tra i gruppi e abbiamo prodotto una serie di emendamenti di compromesso, alcuni più facili da accettare di altri. La nostra posizione di fondo è che, ancora una volta, ci tocca assistere alla riproposizione della consueta soluzione socialista a qualsiasi problema: legiferare. Il lato paradossale consiste nel fatto che, in questa occasione, la soluzione riguarda un'area che apparentemente non presenta alcun problema. La responsabilità sociale delle imprese è oggetto già di notevoli e continui miglioramenti ed è presente con molta forza in Europa, la quale, su questo tema, occupa una posizione di avanguardia e questo è un aspetto che va incoraggiato e sostenuto. In qualità di gruppo non possiamo che sostenere il concetto di responsabilità sociale delle imprese. Non siamo tuttavia per nulla favorevoli a introdurre norme che irrigidirebbero le molte iniziative a cui cerchiamo di dare impulso. Questo è il punto di vista non solo dei governi, ma anche delle imprese europee che hanno pur dato il loro contributo al relatore. Abbiamo presentato non una, ma più volte alcuni emendamenti. L'emendamento n. 1 è fondamentale e deve essere approvato, se si vuole che il nostro gruppo sostenga la relazione. Spero che molti degli emendamenti respinti per un solo voto in commissione possano oggi incontrare il sostegno dell'Aula. Guardiamo con favore all'idea di una sorta di forum dei soggetti interessati, in cui le imprese possano confrontare le proprie posizioni e condividere le migliori pratiche, ma non pensiamo che esso possa diventare la sede in cui sottoscrivere accordi. Infine, accolgo con favore la posizione del Commissario, che vorrei ringraziare per la lettera inviata lo scorso mese al collega Pronk, nella quale afferma che la Commissione ha stabilito che la responsabilità sociale delle imprese è fondamentalmente un concetto in base al le imprese decidono volontariamente di contribuire a creare una società migliore e un ambiente più sano. La Commissione mantiene questa opinione, confermata nel corso della procedura di consultazione sul Libro verde. Sono certo che il Commissario prenderà senz'altro in considerazione l'invito che la relazione rivolge alla Commissione di presentare nuove leggi, ma spero che si tratti di un invito che lei, signora Commissario, vorrà rifiutare con molta cortesia e decisione. Thorning-Schmidt (PSE). Signora Presidente, come ha ricordato l'oratore precedente, è passata l'epoca in cui gestire un'impresa significava solo generare profitti. Le imprese moderne devono tenere conto di altri elementi, ad esempio persone e ambiente. Questa è la posizione fondamentale del gruppo PSE, ma fortunatamente è anche la posizione fondamentale delle imprese moderne e, in realtà, anche degli investitori moderni. Molto è stato espresso in questa relazione, e credo che sia un peccato che il gruppo PPE-DE non voglia accettare che lo strumento da applicare sia una combinazione di carota e bastone. Le imprese oggi devono presentare bilanci, ma in futuro si prevede che i bilanci siano accompagnati da relazioni annuali, che raccontino al pubblico che cosa hanno fatto le imprese per essere all'altezza della loro responsabilità sociale e verso l'ambiente. Le relazioni sociali annuali devono fornire un quadro credibile di quello che è avvenuto nel settore; ciò significa che queste relazioni, come i bilanci, devono essere sottoposte ad un controllo indipendente. Qualche parola sul sistema di etichettatura sociale. Spero che il Parlamento oggi sostenga il sistema di etichettatura sociale e che anche la Commissione consideri positivamente l'idea. Infatti il sistema di etichettatura sociale permetterà ai consumatori di scegliere prodotti di imprese che non vengono meno alla loro responsabilità sociale. E' chiaro che occorre adottare una serie di norme comuni per il sistema di etichettatura sociale, altrimenti esso creerà confusione e i consumatori non avranno la possibilità di esercitare la propria influenza e scegliere i prodotti che vogliono. Il marchio di qualità ecologica che l'Unione europea ha introdotto potrebbe servire benissimo da ispirazione. Ritengo che il sistema di etichettatura sociale abbia il merito di suscitare grande interesse presso i vari gruppi, perché in questo caso si è in presenza di un sistema a carattere volontario, una struttura di incentivi, che utilizza la carota invece del bastone. Jensen (ELDR). Signora Presidente, non c'è nulla di nuovo nel fatto che le imprese si assumano una responsabilità sociale. L'assunzione di una responsabilità per i lavoratori e l'ambiente, che vada al di là di quello che esigono leggi e normative, fa da tempo parte della vita quotidiana delle imprese europee. In Danimarca da anni lavoriamo sulla responsabilità sociale delle imprese, in particolare al fine di mantenere i posti di lavoro e di inserire nel mercato del lavoro i gruppi esclusi. Lo abbiamo fatto nell'ambito di un dialogo e di un'interazione tra imprese e autorità, che è stato molto proficuo. Un altro esempio che citerò è la cooperazione tra tredici grandi gruppi in Scandinavia che, insieme al Fondo mondiale per la natura, lavorano per mettere a punto un programma per lo sviluppo sostenibile. La parola chiave per questo impegno è: ricerca del sublime, ossia non solo quello che la legge esige. Farlo con il cuore. Partire dall'impresa. Le parole chiave sono, in breve, impegno e volontarietà. Per questo, stride sentire che molti parlamentari desiderano regolamentare l'impegno volontario e obbligare le imprese a riferire e a spiegare il loro impegno. Ho lottato contro questo. Penso che sia una buona idea promuovere lo scambio di esperienze e idee nel settore e così sostenere l'impegno messo in atto in precedenza dalle imprese e dalle organizzazioni per strutturare e standardizzare questo lavoro. Penso che la Fondazione di Dublino sia adatta a perseguire questo scopo, con la competenza e la rete di cui già dispone, e perciò la Commissione merita un ringraziamento per aver sollevato questo dibattito. Il gruppo ELDR è favorevole al fatto che si lavori attivamente per sviluppare la responsabilità sociale delle imprese. Lambert (Verts/ALE). Signora Presidente, come altri prima di me, mi complimento con il relatore per l'opera importante e positiva svolta sul dossier in esame ed esprimere la mia approvazione per tutto ciò che egli ha affermato nell'intervento di apertura del dibattito, questa mattina. Il mio gruppo accoglie con favore i miglioramenti ottenuti da alcune imprese nell'esaminare e verificare i propri progressi e nel rendere pubbliche le informazioni che riguardano l'impatto ambientale, l'efficacia delle politiche in materia di pari opportunità o il proprio ruolo nel contesto delle comunità locali. Si tratta di imprese che hanno riconosciuto i benefici derivanti da una maggiore trasparenza e da un'azione concreta, i cui risultati non possono che essere positivi. Notiamo tuttavia che i risultati concreti tardano ad arrivare e concordiamo sul fatto che l'irresponsabilità sociale è ancora molto presente. Per questa ragione il mio gruppo ritiene che sia opportuno introdurre una legislazione di riferimento e non una legislazione onnicomprensiva. Non vogliamo cadere nella trappola di ritenere che questa sia l'unica via possibile, ma certo è necessario un riferimento normativo che fornisca i criteri delle relazioni rivolte al pubblico. In questo modo si aiuterebbe l'opinione pubblica a conoscere e comprendere quali informazioni pretendere. Consideriamo fondamentale l'inclusione della catena di approvvigionamento. Un'impresa, che nel complesso delle proprie attività non garantisca l'applicazione delle norme più rigorose che sostiene di rispettare nelle relazioni annuali, è ipocrita e costituisce un pericolo per la vita dei lavoratori e dei cittadini. Nel mio paese, ad esempio, abbiamo vissuto casi di questo genere che hanno riguardato il settore ferroviario e nucleare. Nel valutare responsabilità di carattere più ampio delle imprese con sede nell'Unione europea e dell'Unione stessa, il mio gruppo ha presentato una serie di emendamenti con i quali chiede al Consiglio di includere nel mandato per il Vertice di Johannesburg sullo sviluppo sostenibile la proposta di negoziare un quadro internazionale giuridicamente vincolante sulla responsabilizzazione e sulla responsabilità delle imprese. Auspichiamo che la proposta venga accolta. Pronk (PPE-DE). - Signor Presidente, ringrazio il relatore per il lavoro svolto. Nel Libro verde la Commissione illustra il significato comune di responsabilità sociale. Questa espressione viene utilizzata per indicare che le imprese, nell'ambito delle loro attività e nei rapporti con altre parti, prestano volontariamente attenzione alle questioni sociali e all'ambiente. La Commissione rileva a giusto titolo che le imprese, assumendosi tali responsabilità sociali, si fanno carico di un compito che giuridicamente non è loro assegnato. E' questo il punto che ha creato grandi divergenze d'opinione in Assemblea. Se si da retta al relatore, si è può essere indotti a pensare che il mondo intero può cambiare grazie non solo alla responsabilità sociale, ma anche a una normativa basata su questo principio. La situazione migliorerebbe su tutti i fronti, anche quello del lavoro minorile. Almeno non si è arrivati a sostenere che anche le eruzioni vulcaniche scomparirebbero con la responsabilità sociale! Queste sono esagerazioni rispetto a quanto consente lo strumento della responsabilità sociale. Ed è della responsabilità sociale che si tratta, non di una normativa. La normativa va applicata solo in casi specifici, quando risulta difficile imporre la responsabilità sociale. Con questo strumento si può fare molto, ma sarebbe un grave errore scegliere immediatamente la strada di una normativa. Sarebbe come andare in Corea per seguire i campionati del mondo di calcio e pretendere di guardare una partita di hockey. Signor Presidente, non riteniamo che la normativa non sia valida in quanto tale - non è questo che sostiene il gruppo PPE-DE; siamo piuttosto convinti che non sia opportuno riprenderla all'interno di questa relazione. E' più corretto collocarla nel contesto di altre relazioni. Non possiamo ricorrere a questo concetto per introdurre dall'oggi al domani normative di ogni sorta. Occorre scegliere la sede e il momento giusti. Ritengo, inoltre, che la Commissione abbia compreso perfettamente tale differenza. Sono altresì convinto che un simile sistema non funzioni. Infatti, se le imprese sanno di dover rispettare una normativa nel caso in cui si assumano responsabilità sociali, è evidente che viene a cadere ogni incentivo a farlo. Per tutte queste ragioni - pratiche e di principio - riteniamo valida la relazione così come presentata, ossia corredata dagli emendamenti del nostro gruppo. La relazione, in questo caso, si fonda sulla volontarietà ed è questo l'approccio che dobbiamo seguire. Potremo così giungere a un accordo unanime e conseguire tutti gli obiettivi lodevoli che ci siamo prefissi. Martin, Hans Peter (PSE ) . (DE) Signora Presidente, onorevoli colleghi che vi opponete all'introduzione di nuove norme, immaginatevi se a questi campionati mondiali di calcio valessero ancora le regole degli anni '80. Allora si potevano fare le entrate da dietro. I grandi campioni non avevano alcuna opportunità. Nel calcio, intelligentemente, le regole sono state adattate. E si tratta proprio di questo nel caso delle norme riguardanti la RSI. Viviamo in un mondo diverso. Piccoli stati nazionali quali la Germania, per non parlare di paesi nani, a livello globale, come l'Austria, non possono più incassare tasse in misura sufficiente, adeguata. Ma esiste una responsabilità da parte delle imprese. Esse sono anche disposte ad assumersi questa responsabilità e, se non vi sono disposizioni vincolanti, verranno puniti i giocatori corretti per far giocare quelli fallosi. Questo va cambiato! L'importante è la trasparenza. L'obbligo delle relazioni annuali sull'impatto sociale risulta pertanto di importanza prioritaria. Pérez Álvarez (PPE-DE). Signora Presidente, signora Commissario, onorevoli deputati, mi congratulo con l'onorevole Howitt per il suo lavoro su una relazione complessa, in cui era facile, da un lato, esagerare, e, dall'altro, rimanere al di sotto delle aspettative. Se confrontassimo i concetti d'impresa, un vecchio concetto economico enunciava che l'impresa era l'organizzazione di persone che, controllando beni e servizi, ha come fine la produzione di beni e servizi per un mercato. Si tratta di una nozione meramente economica. Tuttavia, la giurisprudenza della Corte di giustizia delle Comunità - successivamente codificata nella direttiva 2001/23 - ci parla dell'impresa come di un insieme organizzato di persone ed elementi che permettono l'esercizio di un'attività economica e che perseguono un obiettivo. Si tratta di un concetto molto più ampio che, inoltre, potremmo mettere in rapporto con il considerando C della relazione, dov'è scritto che nelle imprese, tra gli investitori, si sta sviluppando un consenso generale sul fatto che la loro missione va oltre il puro conseguimento di profitti, e che la sfida del successo si basa sulla combinazione della redditività con la sostenibilità e la responsabilizzazione. Ritengo che le imprese, indipendentemente dalla loro forma, dal numero di lavoratori o dai fondi che amministrano, vivono in un mondo globale in cui riveste un nuovo significato il loro contributo volontario, stimolato o indotto - e so quello che dico, non sto dicendo obbligatorio o imposto dalla legge - al conseguimento di una società migliore. Come leggiamo nel Libro verde, se la responsabilità principale dell'impresa consiste nel generare profitti, essa può anche - contestualmente - contribuire al raggiungimento di obiettivi sociali e ambientali; tale risultato non va considerato un dovere e una responsabilità d'imprese di una determinata entità o che operano in certi settori. Credo che sia uno strumento utile per attuare la strategia di Lisbona: un'economia quanto più sviluppata possibile, creatrice di posti di lavoro migliori e più numerosi, rispettosa dell'ambiente e che garantisce la coesione sociale. Sarà uno strumento adeguato per realizzare il modello sociale europeo e sarà positivo anche per le imprese, perché redditività e responsabilità sociale non sono concetti dissociati e indipendenti, né sono compartimenti stagni. Diamantopoulou Signora Presidente, ringrazio il Parlamento e il relatore Howitt per il grande sostegno e la fattiva collaborazione nella redazione di questo documento. La partecipazione alla procedura di consultazione è stata elevata, come già detto, visto che abbiamo ricevuto più di 250 contributi. Credo che sia interessante soffermarmi sul consenso che emerge dall'intera consultazione. Si conferma l'esistenza di un'intesa sul fatto che la responsabilità sociale delle imprese è quel concetto secondo cui le imprese si fanno volontariamente carico delle preoccupazioni sociali e ambientali, integrandole nelle loro attività in un modo che va al di là delle attuali esigenze giuridiche. La motivazione di un simile comportamento da parte delle imprese non può andare contro le regole dell'economia. E' quindi importante fare chiarezza sul nesso esistente tra la realizzazione dei programmi di responsabilità sociale delle imprese e i loro profitti o il riconoscimento da parte dei consumatori. Alla luce di ciò, in merito alla discussione su una responsabilità sociale di carattere volontario o imposta per legge, vorrei dire che, al momento di avviare un coordinamento a livello europeo, essa dovrebbe rimanere su base volontaria. Si devono però adottare tutte le iniziative e compiere tutti gli sforzi necessari affinché il risultato ultimo, cioè il massimo coinvolgimento possibile delle imprese, sia un'apposita normativa. In altre parole, ciò significa che, a livello europeo e nazionale, serve attivare le autorità pubbliche e occorre programmare la responsabilità sociale delle imprese, anzitutto l'informazione. Quando parliamo di informazione, credo che sia importante rendere noto quanto siano aumentati i profitti di alcune imprese che partecipano in modo coerente e continuo a programmi di responsabilità sociale. In secondo luogo, contano anche il coordinamento degli sforzi in modo da massimizzare i risultati economici e sociali (un coordinamento che deve coinvolgere le PMI), la trasparenza (una delle questioni salienti segnalate dai relatori), la possibilità di verificare quanto affermato dalle imprese, nonché la creazione di strutture atte a valutare la presenza delle imprese. Questo è uno degli aspetti su cui esistono approcci e pareri diversi; la Commissione presenterà la sua proposta definitiva a luglio. Non si deve poi dimenticare la compatibilità con gli accordi internazionali esistenti, quali le linee direttrici dell'OCSE o dell'OIL, in modo da assicurare la cooperazione con i paesi del terzo mondo. Vorrei soffermarmi su alcune indicazioni specifiche contenute nella relazione del Parlamento. Come emerge anche dal vostro testo, la trasparenza e la possibilità di misurare e comparare le prestazioni sociali ed ambientali delle imprese rivestono importanza capitale; va anche detto che in alcuni paesi alle imprese viene già richiesto di offrire certe informazioni sul loro impatto sociale e ambientale. Tali requisiti di legge, vigenti in alcuni Stati membri, possono essere uno strumento importante per accrescere la trasparenza; anzi, nel quadro di una procedura con gli Stati membri, potremmo capire meglio quali siano gli effetti positivi di questo approccio. Concordo con la onorevole Kratsa-Tsagaropoulou sul fatto che le pari opportunità sono uno degli aspetti cruciali nell'ambito della politica sia interna sia esterna delle imprese. E' mia intenzione proporre una raccomandazione per la creazione di un forum europeo delle parti interessate alla responsabilità sociale delle imprese, che possa costituire a livello europeo una piattaforma dove tutti gli interessati siano in grado di conoscere le prassi e gli strumenti della responsabilità sociale delle imprese. Tale piattaforma contribuirebbe anche all'informazione e al coordinamento all'interno dell'Unione e a livello internazionale. Il forum potrebbe affrontare anche la questione dell'opportunità di un mediatore, di cui al punto 51 del testo. Il punto 29, su cui sono d'accordo, contiene invece un messaggio importante circa la necessità di considerare la responsabilità sociale delle imprese come una questione orizzontale. E' mia intenzione proporre alla Commissione di integrare la responsabilità sociale delle imprese sia nelle politiche dell'UE sia nelle questioni concernenti la Commissione, in modo da assicurare il necessario sostegno allo sviluppo della responsabilità sociale delle imprese. Sono d'accordo con il punto 30 relativo al ruolo dell'amministrazione pubblica, come da me descritto poco fa. Relativamente al punto 36 sulla necessità di cooperare in particolare con i paesi terzi, ricordo che la nostra proposta contiene un'intera sezione sul ruolo delle imprese europee oltre i confini dell'Unione europea. La responsabilità sociale delle imprese può essere inclusa nella strategia per l'occupazione; proprio il metodo del coordinamento aperto potrebbe offrire i migliori risultati in proposito. Il settore dell'economia sociale vanta un'esperienza specifica in materia di responsabilità sociale; le sue imprese seguono una logica diversa e hanno interessi differenti dalle altre aziende, ma possono dare un contributo sostanziale nell'ambito di collaborazioni e reti in tutti gli Stati membri. Concordo infine con il punto 53 del testo relativo alle norme fondamentali del lavoro; come sapete, la Commissione ha già proposto di includere dette norme negli accordi bilaterali a livello europeo ed internazionale in tutti i campi affini alla politica dell'Unione, ovvero commercio, sviluppo, relazioni esterne e affari sociali. Ringrazio ancora una volta l'onorevole Howitt e tutti i deputati che sono intervenuti in questa complessa discussione. La relazione è l'ultimo e più importante contributo al dialogo e alla consultazione sul Libro verde. Aggiungo che il mio collega, il Commissario Liikanen, intende presentare l'ultimo testo del Libro bianco a giugno, dopo l'approvazione in Commissione. Presidente. - Grazie, signora Commissario Diamantopoulou. La discussione è chiusa. La votazione si svolgerà oggi, alle. 11.00. Presidente . L'ordine del giorno reca la relazione (A5-0179/2002), presentata dall'onorevole Podestà a nome della commissione per i bilanci, sul progetto di bilancio rettificativo e suppletivo n. 2/2002 dell'Unione europea per l'esercizio 2002, modificato dal Consiglio (8605/2002 - C5-0218/2002 - 2002/2043(BUD)). Podestà (PPE-DE) . Signora Presidente, cari colleghi, sono onorato nel presentare oggi, a nome della commissione per i bilanci, la seconda lettura del bilancio rettificativo e suppletivo n. 2/2002. La Commissione e il Consiglio ci hanno proposto di registrare in questo BRS la cancellazione dal bilancio 2001 di ben 10,5 miliardi di euro di pagamenti non effettuati. Ciò equivale a un cospicuo sottoutilizzo delle risorse disponibili, che verranno così restituite alle casse degli Stati sotto forma di rimborsi, pur non essendo stati azzerati i relativi impegni di spesa. La Commissione non ha, peraltro, predisposto alcun piano di riassorbimento dei pagamenti inutilizzati del 2001 né indicato se una parte degli stanziamenti inutilizzati del 2001 corrispondono ad impegni del 2000, che potrebbero quindi rientrare nel 2003 nella clausola di decadenza, e se quindi sarà possibile procedere ad alcuni disimpegni sugli stanziamenti annullati. In prima lettura il Parlamento si è opposto ad accettare questa situazione e ha presentato emendamenti per rafforzare i pagamenti di 4,5 miliardi di euro in quei programmi dove il resto da liquidare era più elevato. Cari colleghi, gli impegni presi dall'Unione debbono essere onorati e non può essere accettato, né ora né in futuro, che attraverso gli storni si vanifichi la corretta esecuzione del bilancio così come approvato da parte dell'autorità finanziaria. Dopo la prima lettura del Parlamento, la Commissione, pur cosciente della serietà della situazione, ha dichiarato che almeno per il momento non avrebbe potuto efficacemente e concretamente utilizzare gli stanziamenti supplementari. Prendendo atto di tali dichiarazioni, la commissione per i bilanci, dimostrando grande senso di responsabilità, anche al fine di rafforzare in modo corretto la cooperazione con il Consiglio e con la Commissione, ha deciso di tener conto di questa situazione e per tali ragioni, in una riunione straordinaria tenutasi ieri, ha considerato opportuno non confermare gli emendamenti al bilancio proposti in prima lettura, ma ha richiesto alla Commissione di impegnarsi a presentare una valutazione della situazione entro il 30 settembre prossimo e a suggerire, se fosse il caso, misure necessarie sia in termini di storno globali sia in termini di bilancio suppletivo. Il senso di responsabilità, di cui oggi il Parlamento dà prova, deve essere ripreso anche nei comportamenti delle altre Istituzioni, perché non possiamo nasconderci che lo stock dei RAL supera ormai i 100 miliardi di euro e che una migliore efficacia, coerenza e trasparenza si impongono nella gestione del bilancio comunitario. Per questi motivi e con queste considerazioni, onorevoli colleghi, vi invito quindi a votare a favore della relazione del BRS 2/2002 come adottato dal Consiglio e a votare anche a favore degli emendamenti al progetto di risoluzione, presentati dalla commissione per i bilanci. Walter (PSE). Signora Presidente, onorevoli colleghi, oggi delibereremo un BRS che renderà sicuramente felici i ministri delle finanze, perché verranno loro rimborsati 10,5 miliardi di euro. Abbiamo ritirato le nostre proposte di emendamento alla prima lettura. Lo abbiamo fatto sulla base della fiducia reciproca. Dobbiamo confidare in ciò che è stato iniziato dal Consiglio e il Consiglio può confidare nel nostro modo di procedere. Lo abbiamo fatto anche perché la signora Commissario Schreyer l'ultima volta ha detto che questi mezzi, che avevamo reintegrato, non possono essere utilizzati. Dobbiamo però chiederci: perché i tassi di deflusso non sono migliori? Abbiamo da restituire importi pari a 113 miliardi di euro, di cui 82 miliardi di euro nel settore dei Fondi strutturali. Ma non si tratta soltanto dei Fondi strutturali, ma anche di 11,4 miliardi nel settore della politica interna e di 12,9 miliardi nel settore della categoria 4. Questa situazione non può essere tollerata a lungo. Dopo esserci lamentati per anni di voler ridurre gli importi da restituire, è giunto il momento di diventare più concreti. La questione è se sia rilevante il fatto che i programmi varati entrino in vigore, in parte, troppo tardi. La questione è anche se il modo in cui vengono stanziati questi fondi, se la mole di burocrazia che ne consegue, non impediscano in molti casi l'impiego dei fondi che il contribuente europeo ha messo a disposizione per migliorare la situazione di molte persone in Europa. A nome del gruppo PSE propongo di impegnarci nelle prossime settimane per istituire un'efficiency force comune - a questo proposito invito la Commissione ad attivarsi. L'efficiency force dovrebbe essere composta da esperti esterni del settore amministrativo, ma anche della Corte dei conti, perché, se vogliamo lavorare in maniera più efficace, più veloce e meno burocratica, è necessaria una buona gestione. Gli esperti esterni devono consigliarci come migliorare determinate procedure di domanda. Inoltre è necessario interpellare i funzionari della Commissione coinvolti, i partner nazionali e regionali, le organizzazioni e le banche regionali che rivestono un ruolo nello stanziamento dei fondi. Anche gli euro-infocenter, che dispongono di ampie conoscenze nel campo, dovrebbero essere coinvolti. Il nostro obiettivo deve essere quello di impiegare questi fondi per politiche concrete invece di destinarli prima al bilancio europeo per poi restituirli. Dobbiamo procedere con maggiore decisione in questa direzione! Virrankoski (ELDR). Signora Presidente, prima di tutto ringrazio il relatore per l'encomiabile lavoro svolto. Due sono le questioni fondamentali nel BRS in esame: l'iscrizione a bilancio dell'avanzo dell'esercizio precedente e il nuovo sistema delle risorse proprie che già in dicembre figurava nel bilancio di quest'anno, ma che è stato poi eliminato perché non ratificato da alcuni Stati membri. Aggiornare le entrate del bilancio in pieno esercizio finanziario, benché il relativo accordo risalga a due anni e mezzo fa, è segno di cattiva amministrazione. Nel sistema delle risorse proprie figura ancora la riduzione della quota del Regno Unito, pari al 40 per cento. Tale riduzione dovrebbe essere soppressa, ad esempio in fase di elaborazione delle prossime prospettive finanziarie, dato che è scarsamente giustificata. Un piccolo Stato membro, come ad esempio la Finlandia, deve contribuirvi con un importo pari a quello dei costi di gestione annui di un'università di medie dimensioni. L'iscrizione a bilancio dell'avanzo dell'esercizio precedente è la parte più penosa del BRS. Gli stanziamenti inutilizzati sono pari a circa 18 miliardi di euro, ovvero al 20 per cento dell'intero bilancio. Ciò è prova di una pessima amministrazione e riguarda in particolare i Fondi strutturali che presentano un sottoutilizzo pari a 10,5 miliardi di euro. Si tratta di una grave minaccia per l'intera politica regionale e strutturale di tutta l'Unione europea. Signora Presidente, l'esame del BRS è stato offuscato dal tentativo del Consiglio di affievolire la posizione del Parlamento quale autorità di bilancio nel quadro della riforma del regolamento finanziario. Il Consiglio ha cercato di arrogarsi poteri che sono del Parlamento, ma la sua ferma posizione ha messo il Consiglio dinanzi alla realtà dei fatti, tanto che ora la riforma procede all'insegna di una migliore comprensione reciproca. La commissione per i bilanci ha perciò voluto dar prova di buona volontà e, per favorire un clima di buona cooperazione, è pronta a rinunciare ai propri emendamenti, presentati in sede di prima lettura del BRS, e ad approvare la proposta del Consiglio com'è. Il mio gruppo sostiene tale posizione. Diamantopoulou Signora Presidente, la Commissione non è soddisfatta del livello di surplus del 2001, che si deve soprattutto ai ritardi nell'avvio dei programmi dei Fondi strutturali. Ricordo anche l'attuazione di un nuovo regolamento in materia di stime eccessive di pagamento da parte dei servizi amministrativi degli Stati membri. Tengo a sottolineare che l'esecuzione dei pagamenti dei Fondi strutturali è contenuta in tutti gli Stati membri senza eccezioni. La mancata esecuzione di 10 miliardi di euro nel bilancio 2001 dei Fondi strutturali è indicativa della grave situazione odierna. Il mio collega, il Commissario Barnier, ha inviato di recente una lettera agli Stati membri in cui evidenzia le conseguenze dei suddetti ritardi nell'esecuzione del bilancio comunitario, chiedendo di rafforzare l'attuazione dei programmi dei Fondi strutturali negli Stati membri. Ogni anno invitiamo gli Stati membri a fornirci stime precise circa i pagamenti necessari, nonché a usare i pagamenti già iscritti a bilancio dell'anno in corso. Come sempre, la Commissione compie ogni possibile sforzo per impiegare altrove i crediti non utilizzati, mediante storni di credito e proposte di BRS simili a questa. Esprimo la soddisfazione della Commissione per l'accordo del Parlamento sulla seconda lettura del Consiglio. Confermo all'onorevole Podestà che possiamo impegnarci per una relazione di valutazione già richiesta per la fine di settembre. Presidente. - Grazie, signora Commissario Diamantopoulou. La discussione è chiusa. La votazione si svolgerà oggi, alle 11.00. Diamantopoulou . (EN) La Commissione esprime parere favorevole sul pacchetto di compromesso proposto dalla Presidenza del Consiglio, inclusi gli emendamenti nn. 9, 13, 18, 25, 26, 28, 37, 38 e gli emendamenti nn. 44 e 50. L'emendamento n. 29 può essere accolto solo eliminando le parole 'o società?. Cappato (NI) . Signor Presidente, ho chiesto la parola per porre anche alla Commissione un problema di base giuridica di questa relazione. La parte dell'emendamento che abbiamo testé approvato prevede che ci possano essere delle eccezioni per gli Stati membri nel trattamento dei dati personali. Questa seconda parte, invece, mira a esplicitare un esempio di questa eccezione: la data retention, la conservazione generalizzata dei dati personali. Bene, siamo in una direttiva di primo pilastro, di liberalizzazione delle telecomunicazioni? Pare, questa aggiunta, totalmente impropria, estranea alla nostra base giuridica e abusiva, tant'è che la stessa Commissione europea, ieri, ha dichiarato di essere contro un emendamento popolare della collega Cederschiöld, che mirava a regolare i costi di questa conservazione dei dati, proprio con la motivazione che era estraneo alla base giuridica di questa direttiva. Se quello era estraneo, questa parte lo dev'essere anche. Sollecito su questo punto la Commissione e i colleghi. Presidente. - Onorevole Frassoni, non intendo aprire un dibattito. Le concedo la parola per una mozione d'ordine. Il relatore ha avuto la parola e ci ha adeguatamente informati; adesso la Commissione e il Parlamento sono avvisati. Frassoni (Verts/ALE). Signor Presidente, prendo la parola per sostenere la richiesta del relatore. Voglio dire che è molto pericoloso inserire in una normativa del primo pilastro elementi non molto strutturati del terzo pilastro. Presidente. - Grazie, onorevole Frassoni. Ora il Parlamento è perfettamente informato. (Il Presidente dichiara approvata la posizione comune (modificata)) Il relatore chiede nuovamente la parola, prima che ci congratuliamo con lui. Cappato (NI) . Signor Presidente, la ringrazio di non aver collegato a questo punto il mio nome con il risultato della relazione, che prevede il massimo di restrizione della privacy nei rapporti privati tra i cittadini e il minimo di privacy nei confronti dello Stato. Mi pare davvero una contraddizione e quindi preferisco non essere associato a un compromesso - al quale, tra l'altro, non sono stato direttamente associato - realizzato contro tutte le posizioni della commissione per le libertà pubbliche e i diritti dei cittadini di questo Parlamento. Presidente. - Ne ha pienamente diritto, onorevole Cappato. Ne terremo conto. Frassoni (Verts/ALE). Signor Presidente, il relatore le ha fatto una domanda alla quale lei non ha risposto, mettendo ai voti questo emendamento. E' stata posta una domanda a cui non si è data risposta. Questo è il problema. Presidente. - Onorevole Frassoni, tutte le questioni di ricevibilità sono esaminate con i presidenti e i servizi prima della votazione. Può stare certa che, se arrivano in Assemblea plenaria, sono state esaminate sotto il profilo giuridico. Raccomandazione per la seconda lettura (A5-0136/2002), a nome della commissione per l'ambiente, la sanità pubblica e la politica dei consumatori, sulla posizione comune definita dal Consiglio in vista dell'adozione della direttiva del Parlamento europeo e del Consiglio sull'accesso del pubblico all'informazione ambientale e che abroga la direttiva 90/313/CEE del Consiglio [11878/1/2001 REV 1 - C5-0034/2002 - 2000/0169(COD)] (relatore: onorevole Korhola) Diamantopoulou . (EN) Per quanto concerne la posizione della Commissione sugli emendamenti presentati dal Parlamento, confermo quanto i colleghi hanno affermato nel corso del dibattito svoltosi in Aula. In particolare, la Commissione è in grado di accogliere integralmente gli emendamenti nn. 22, 28, 30, 32, 33, 42, 45 e 46. La Commissione può accogliere i seguenti emendamenti solo per le parti di seguito indicate: n. 7, terza parte, n. 9, prima parte, n. 27, terza parte, e n. 48, seconda parte. La Commissione accoglie in linea di principio gli emendamenti nn. 9, seconda parte, 19 e 27, seconda parte, ma subordinandoli alla riformulazione degli stessi. Non possiamo accogliere i restanti emendamenti, ovvero, a titolo informativo, i nn. 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, prima e seconda parte, 8, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 23, 24, 25, 26, 27, prima parte, 29, 31, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, 41, 43, 44, 47 e 48, escludendo la seconda parte. Presidente. - Grazie, signora Commissario. Anche la onorevole Korhola chiede la parola. Korhola (PPE-DE) . (FI) Signor Presidente, vorrei far sapere che do il mio sostegno all'emendamento 48, benché in un altro contesto siano state trasmesse al riguardo informazioni di altro tipo. Il malinteso è sorto perché credevo che l'emendamento non venisse preso in esame. Poiché le cose non sono andate così, comunico il mio sostegno. L'obiettivo dell'emendamento è di rafforzare il principio generale della gratuità. Presidente. - L'Assemblea plenaria ne prende atto. Il Consiglio avrebbe potuto comunicarci le proprie osservazioni, ma è assente. (Il Presidente dichiara approvata la posizione comune così come modificata) Relazione (A5-0179/2002) dell'onorevole Podestà, a nome della commissione per i bilanci, sul progetto di bilancio rettificativo e suppletivo 2/2002 dell'Unione europea per l'esercizio 2002, [8605/2002 - C5-0218/2002 - 2002/2043(BUD)] (Il Parlamento approva la risoluzione) Relazione (A5-0135/2002) dell'onorevole Bradbourn, a nome della commissione per la politica regionale, i trasporti e il turismo, sulla proposta di decisione del Parlamento europeo e del Consiglio recante modifica della decisione 1692/96/CE sugli orientamenti comunitari per lo sviluppo della rete transeuropea di trasporto [COM(2001) 544 - C5-0478/2001 - 2001/0229(COD)] (Il Parlamento approva la risoluzione legislativa) Cerdeira Morterero (PSE) . (ES) Signor Presidente, chiedo di porre in votazione il progetto di risoluzione legislativa affinché non sia rinviato alla commissione per le libertà, ai sensi del paragrafo 3 dell'articolo 68, ricordando che vi sono già precedenti in quest'Aula, ad esempio le relazioni Karamanou, Deprez e Frahm. Presidente. - Certo! In giurisprudenza vi sono precedenti molto chiari. Propongo pertanto di passare immediatamente alla votazione del progetto di risoluzione legislativa, per il quale non sono stati presentati emendamenti. (Il Parlamento approva la risoluzione legislativa) Relazione (A5-0166/2002) dell'onorevole Sousa Pinto, a nome della commissione per le libertà e i diritti dei cittadini, la giustizia e gli affari interni, sull'iniziativa del Regno di Spagna relativa alla creazione di un Istituto europeo per gli studi di polizia [5133/2002 - C5-0055/2002 - 2002/0803(CNS)] Wynn (PSE). Signor Presidente, prima di procedere alla votazione, vorrei richiamare l'attenzione del Parlamento su un punto. La Raccomandazione 2, riprendendo il contenuto peraltro molto simile del considerando H, recita: 'chiede al Consiglio di modificare il sistema di finanziamento dell'Europol, sostituendo i contributi degli Stati membri con un finanziamento a carico del bilancio dell'UE?. La realtà è che il bilancio dell'UE non è in grado di far fronte a tale finanziamento. Intendo dunque chiedere all'onorevole Deprez di accogliere un emendamento orale che modifichi il testo come segue: 'sostituendo in parte i contributi degli Stati membri?. Deprez (PPE-DE) . (FR) Signor Presidente, vorrei far notare all'Assemblea che il testo proposto nella raccomandazione è un testo già votato più volte, esattamente negli stessi termini. Peraltro, esso corrisponde ad una possibilità contemplata dal Trattato secondo cui, se gli Stati membri non riescono ad accordarsi unanimemente su una diversa modalità di finanziamento, le spese operative sono a carico del bilancio dell'Unione. Vorrei attirare l'attenzione dei colleghi della commissione per i bilanci sul fatto che il testo da me proposto non avrà impatti sul bilancio 2003 e, probabilmente, su nessuno degli altri esercizi. Infatti, per respingere una convenzione, occorre seguire la stessa procedura da cui essa è scaturita; pertanto sarà necessario un processo di ratifica in tutti gli Stati membri. Quindi, a priori, non vi saranno spese a carico del bilancio dell'Unione prima della fine delle prospettive finanziarie. Detto ciò, dal momento che ci troviamo in questa situazione, non ho obiezioni sull'emendamento orale presentato e quindi invito l'Assemblea ad approvarlo. Presidente. - Innanzitutto, devo ricordare che la commissione per le libertà e i diritti dei cittadini propone nuovamente al Parlamento di respingere il testo dell'iniziativa. (Il Parlamento approva la risoluzione legislativa) Relazione (A5-0165/2002) dell'onorevole Deprez, a nome della commissione per le libertà e i diritti dei cittadini, la giustizia e gli affari interni, sull'iniziativa del Regno del Belgio in vista dell'adozione della decisione del Consiglio concernente l'adeguamento degli stipendi base, dei sussidi e delle indennità applicabili al personale dell'Europol [14628/2001 - C5-0682/2001 - 2001/0830(CNS)] (Il Parlamento approva la risoluzione legislativa) Relazione (A5-0162/2002) dell'onorevole Novelli, a nome della commissione per l'industria, il commercio estero, la ricerca e l'energia, sulla proposta di regolamento del Consiglio sugli aiuti di Stato all'industria carboniera [COM(2001) 423 - C5-0438/2001 - 2001/0172(CNS)] (Il Parlamento approva la risoluzione legislativa) Relazione (A5-0144/2001) dell'onorevole Konrad, a nome della commissione per i problemi economici e monetari, sul progetto di regolamento della Commissione relativo all'applicazione dell'articolo 81, paragrafo 3, del Trattato a categorie di accordi verticali e prassi concertate dell'industria automobilistica. Konrad (PPE-DE) Signor Presidente, onorevoli colleghi, l'emendamento n. 1 - è importante per la votazione - deve basarsi sulla versione inglese. Il testo originale tedesco non riporta la decisione del Comitato economico. Vi è stata una svista. Pertanto, nel momento in cui lo approviamo, approveremo la versione inglese. Vi prego di prenderne atto. Presidente. - Molto bene, adesso i servizi linguistici sono avvisati. Peijs (PPE-DE). - Signor Presidente, non posso votare su questo punto a causa di una partecipazione finanziaria. Presidente. - Ne prendo atto, onorevole Peijs. Rapkay (PSE). - Signor Presidente, mentre stavo rivedendo ancora una volta con il relatore la lista di votazione abbiamo riscontrato un problema riguardante la procedura di votazione. Di comune accordo vogliamo sostituire la prima parte di quanto è stato deciso nella commissione con l'emendamento n. 9 del gruppo PPE-DE. Se procediamo secondo la lista di votazione, corriamo il pericolo di liquidare l'emendamento n. 9 approvando una parte dell'emendamento n. 22. Questo è quanto viene previsto dalla lista di votazione. Ci siamo accordati - e penso che il relatore lo confermi, visto che ne abbiamo appena discusso - di respingere la prima parte di quanto è stato deciso dalla commissione, vale a dire l'emendamento n. 22, e di approvare la seconda parte, per poi approvare anche l'emendamento n. 9 del gruppo PPE-DE, togliendo la prima parte che abbiamo respinto. Ahern (Verts/ALE). Signora Presidente, mi complimento con la relatrice per l'ostinazione dimostrata. La relazione contiene disposizioni utili a individuare ed eliminare gradualmente gli aiuti con un impatto negativo sull'ambiente e misure mirate ad introdurre tasse ecologiche a livello nazionale e comunitario, a seconda delle competenze. Inoltre, tutte le norme derivanti dalle strategie dovranno seguire la procedura di codecisione. Il miglioramento della fase gestionale e dell'uso delle risorse naturali, oltre che della gestione dei rifiuti, costituisce un passo essenziale, se vogliamo che si consolidino metodi di produzione e modelli di consumo più sostenibili. Il programma promuove la riforma degli aiuti che hanno prodotto effetti negativi a livello climatico. Esso definisce in termini più chiari che l'obiettivo di arrestare il cambiamento climatico deve appoggiarsi a obiettivi di riduzione più rigorosi nel secondo periodo di attuazione del Protocollo di Kyoto. Con questo provvedimento si tenta di ridurre le emissioni di gas a effetto serra derivanti dalla produzione industriale fornendo incentivi in parallelo con lo sviluppo di opzioni alternative non nocive e rispettose dell'ambiente. La relazione non è perfetta, ma si dimostrerà utile nella fase di attuazione concreta. Spero dunque che essa incontri l'approvazione di tutta l'Aula. Arvidsson, Cederschiöld, Grönfeldt Bergman e Stenmarck (PPE-DE) . (SV) Noi, moderati svedesi, in occasione della prima e della seconda lettura del IV programma comunitario di azione in materia di ambiente abbiamo votato contro l'introduzione di imposte comunitarie nel campo dell'ambiente e dell'energia. Questa nostra posizione di principio resta valida nonostante abbiamo votato a favore della proposta del comitato di conciliazione. Ahern (Verts/ALE). Signora Presidente, il tema è importante per tutti i nostri cittadini, ma anche noi abbiamo sperimentato qualche difficoltà nel nostro lavoro al Parlamento a causa del cosiddetto spamming. Un esempio recente è rappresentato dalla direttiva sugli integratori alimentari. Il gruppo Verts/ALE ha lottato fin dal principio a favore del sistema di inclusione e sono lieta che il Parlamento l'abbia approvato, perché non esiste un sistema altrettanto efficace per tutelare la vita privata e i dati personali. Abbiamo tuttavia espresso la nostra perplessità sul fatto che la proposta consenta agli Stati membri di costringere i fornitori di servizi elettronici a conservare dati personali e di altra natura per un certo periodo di tempo. Ho votato contro questo paragrafo. Considero inaccettabile che, da una parte, si consenta di origliare e, dall'altra, non si introduca alcuna salvaguardia contro tali pratiche. Perciò ho espresso voto contrario. Fatuzzo (PPE-DE). Ho votato a favore della relazione presentata dall'onorevole Cappato anche se tu, Marco, hai chiesto di votare contro! Ma perché ho votato a favore? Certo, la privacy è importante, il rispetto della nostra vita privata è importante, ma io, Carlo Fatuzzo, al pari di molti pensionati con cui ho parlato dell'argomento, sono contrario alla privacy. Sono d'accordo che quello che dico lo sappiano tutti; sono d'accordo che quello che faccio lo sappiano tutti; sono d'accordo che dove vado lo sappiano tutti. Ho avuto l'impressione - e per questo quindi ho votato a favore - che, se quello che facciamo tutti lo vedono e tutti lo sanno, forse siamo più buoni, forse siamo più onesti, forse siamo più sinceri. Cashman (PSE). Signora Presidente, il gruppo dei laburisti britannici ha votato a favore degli emendamenti sulla conservazione dei dati, ovvero i nn. 46 e 47, perché riteniamo che l'equilibrio molto delicato tra la necessità di individuare eventuali reati e chi li commette e la tutela delle libertà civili sia stato raggiunto. Sosteniamo, in particolare, i riferimenti al fatto che qualsiasi misura debba essere commisurata e adeguata al contesto di una società democratica e, inoltre, i riferimenti all'articolo 6, paragrafi 1 e 2 del Trattato sull'Unione europea e alle sentenze della Corte europea dei diritti dell'uomo e alla Convenzione europea. Gorostiaga Atxalandabaso (NI) . (EN) Ho votato contro la raccomandazione, ritenendo che il compromesso raggiunto entri direttamente in conflitto con l'articolo 7 della Carta dei diritti fondamentali dell'Unione europea che tutela la vita privata dei cittadini europei. Non posso che deplorare con forza una raccomandazione che toglie ogni legittimità a quest'Aula di proclamarsi al primo posto quanto a difesa dei diritti dell'uomo. Ludford (ELDR) . (EN) Il gruppo ELDR ha votato a favore dell'esclusione di quella parte dell'emendamento n. 46 che intende conferire agli Stati membri il potere di 'conservare dati?, il che significa concedere ai governi il potere di imporre agli operatori delle telecomunicazioni e ai fornitori di accesso a Internet di conservare i dati relativi al traffico, alla fatturazione e alla posizione, in modo che le autorità preposte all'applicazione della legge possano accedervi. Non ignoriamo che ci siano casi in cui la conservazione dei dati sia giustificata da ragioni di sicurezza, ma ci opponiamo all'inserimento di tale provvedimento nella direttiva, perché le enormi implicazioni che esso avrebbe per l'industria e per le libertà civili non sono state adeguatamente considerate. Riteniamo pericoloso e prematuro aggiungere a un pacchetto in materia di mercato unico delle telecomunicazioni un regime uniforme di conservazione dei dati valido per l'intera UE. L'approccio a simili prerogative dovrebbe essere discusso a livello di parlamenti nazionali e poi affrontato nel contesto della cooperazione UE in materia di polizia e di lotta al crimine, includendovi le garanzie a favore dei diritti dei cittadini. Il provvedimento oggi al voto è una direttiva sul mercato interno, parte di un pacchetto concepito per aprire il mercato UE alla concorrenza e consentire alle compagnie di telecomunicazioni e ai fornitori di accesso a Internet di agire in condizioni di parità. La proposta iniziale della Commissione non conteneva alcun riferimento alla possibilità di conservare dati, riferimento che è stato aggiunto dal Consiglio dei ministri nella posizione comune da esso approvata. Mann Erika (PSE) Non ho votato a favore dell'emendamento di compromesso all'articolo 15 paragrafo 1 delle colleghe Paciotti e Palacio. A mio avviso, l'emendamento all'articolo 15 paragrafo 1, che è stato approvato, e la questione ad esso correlata dell'obbligo da parte degli Stati membri di prendere delle misure per il bene della sicurezza nazionale non sono equilibrati. Le facoltà e i vincoli dei legislatori nazionali per la conservazione obbligatoria dei dati non sono stati sufficientemente definiti né delimitati. Con i presenti emendamenti del Consiglio, gli Stati membri possono obbligare le imprese di comunicazione a conservare determinati dati di tutti gli utenti e metterli a disposizione su richiesta autorizzata. Non è stato stabilito né quali criteri debbano essere seguiti nella scelta dei dati da conservare né per quanto tempo né chi si assume i costi della conservazione e dell'elaborazione dei dati (che dipendono dal volume e dal tempo). Tutto ciò viene lasciato in mano agli Stati membri. Inoltre non sono stati definiti gli obblighi, i criteri di responsabilità e le misure di sicurezza per le imprese che si occupano della conservazione dei dati. Attualmente tali problemi vengono affrontati nell'ambito del terzo pilastro. Secondo le informazioni che mi sono giunte, si sta preparando una decisione quadro per la conservazione obbligatoria dei dati. La questione viene inoltre dibattuta da tutte le parti coinvolte (le autorità giudiziarie, le imprese di comunicazione, i responsabili della tutela dei dati) nel Cyber Crime Forum avviato dalla Commissione. (Testo abbreviato in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del Regolamento) Meijer (GUE/NGL) - (NL) La scoperta della posta elettronica e di Internet offre infinite possibilità anche a persone diverse dagli utenti. Gli utenti possono subire abusi da parte di chiunque voglia trarre profitto importunando il prossimo con pubblicità di prodotti non richiesti. Ancora più grave è il caso dell'utente che deve pagare i costi di distribuzione per ricevere la pubblicità non sollecitata. Vi sono quindi motivi a sufficienza per prevedere un sistema di tutela giuridica contro i bombardamenti di informazioni non sollecitate che costano tempo e denaro a chi le riceve. In prima lettura, il 6 settembre 2001, mi sono già espresso a favore dell'opt-in piuttosto che dell'opt-out. La decisione proposta sembra introdurre questo meccanismo. Mi ero, pertanto, riproposto di votare a favore della relazione, fino a quando non è emerso che si poneva un nuovo problema. Il cattivo, questa volta, non era più il privato invadente alla ricerca del profitto, ma lo Stato curioso e preoccupato della propria sicurezza. In passato è stato introdotto il segreto sulla corrispondenza e sulle conversazioni telefoniche per tutelare la vita privata dei cittadini, ma il compromesso raggiunto dai due maggiori gruppi del Parlamento consente oggi di abolire la protezione dei dati personali. Le intercettazioni telefoniche e le registrazioni dei contatti sono forse due operazioni inevitabili in casi estremi di criminalità - e, comunque, solo su autorizzazione del magistrato - e non potranno mai divenire prassi normale. Van der Laan (ELDR) I membri del partito olandese D66 in seno al Parlamento europeo si rallegrano che questa Istituzione si sia schierata a fianco del consumatore e abbia votato a favore di un divieto europeo dei messaggi di posta elettronica non sollecitati. Il nostro partito auspica che tale divieto contribuisca all'introduzione di un divieto contro lo spamming anche al di fuori dell'Europa e, in particolare, negli Stati Uniti. Internet è, infatti, un fenomeno mondiale e un abuso commesso tramite la rete può essere meglio affrontato a livello internazionale. Ahern (Verts/ALE). Signora Presidente, l'accesso alle informazioni ambientali è un diritto fondamentale e sono lieta che la relatrice abbia cercato di limitare il ricorso alla riservatezza. Si tratta di un concetto di cui si può facilmente abusare e che consentirebbe di limitare, per supposte ragioni di riservatezza, l'accesso a informazioni che dovrebbero essere disponibili. La relazione fa esplicito riferimento a Internet, auspicando che si tengano in debito conto i futuri sviluppi delle tecnologie dell'informazione e della comunicazione, e chiede agli Stati membri di creare banche dati liberamente accessibili dove conservare i documenti di carattere ambientale. In tal modo, l'utente sarebbe facilitato nell'accedere e nel reperire le informazioni necessarie, il che non può che essere accolta con favore. Nel cercare di inserire nuovamente nel testo gli emendamenti in origine proposti dal Parlamento, la relatrice ha voluto rafforzare la posizione del cittadino. Concordo in pieno con questo approccio e ho quindi votato a favore della relazione. Fatuzzo (PPE-DE). Viva l'informazione sull'ambiente! E' importantissimo e utilissimo che il pubblico - e tra gli altri gli anziani e i pensionati - sappia tutto sull'ambiente. Ho sognato, signora Presidente, la relatrice, l'onorevole Korhola, che è, com'è noto - dopo l'onorevole Grossetête, che col suo fascino francese ha ammaliato fin dall'inizio non soltanto me ma molti altri - una delle più belle miss del gruppo del Partito popolare europeo. Ordunque, la nostra bella onorevole Korhola - per quanto riguarda gli altri gruppi dirò in altre occasioni - in questo mio sogno era personalmente allo sportello informazioni a dare al pubblico ragguagli sull'ambiente. Come votare quindi contro questa direttiva? Perciò ho votato molto volentieri a favore. Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, lei è calma e tranquilla e conduce molto bene tutte le sedute, ma non può negare che l'onorevole Podestà, che è relatore di questo documento sul progetto di bilancio, è quanto mai equilibrato nelle sue presidenze: calmo, tranquillo, non si arrabbia mai. E' così equilibrato che fa perciò parte della commissione per i bilanci. L'equilibrio, come lei sa, è una dote degli anziani e dei pensionati, per cui con grande piacere ho votato a favore di questa equilibrata relazione dell'onorevole Podestà che merita, a mio parere, proprio per questo equilibrio, di essere - e glielo auguro - in futuro Presidente del Parlamento europeo perché, come si sa, l'equilibrio è la migliore virtù del Presidente di un parlamento. Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, questo documento dell'onorevole Bradbourn parla delle reti di trasporto transeuropee. Mi è venuto in mente che in Italia si dice, ricordando il periodo dell'Impero romano: "Tutte le strade portano a Roma". Dovremmo perciò dire, adesso che siamo nell'Unione europea: "Tutte le strade portano a Bruxelles". Sicuramente ci saranno molte più strade che da Buxelles arriveranno da tutte le parti, ma vorrei ricordare quanto sono importanti, signora Presidente, i corridoi 5 e 8, specialmente il corridoio 8 che, come lei sa, nelle proposte della nostra commissione parlamentare, collega il sud dell'Europa, l'Italia e il Mare Adriatico con la città di Varna in Bulgaria, sul Mar Nero, perché deve essere intensificato il collegamento non solo nord-sud, ma anche ovest-est nella zona meridionale dell'Europa. Marques (PPE-DE) . (PT) Mi congratulo con l'onorevole Bradbourn per l'eccellente relazione, a cui va il mio totale sostegno. Il lavoro svolto dal collega denota una profonda conoscenza tecnica nel modo di affrontare un tema di vitale importanza come lo sviluppo della rete transeuropea dei trasporti. A questo proposito sottolineo i seguenti punti: la necessità di una politica delle infrastrutture delle reti transeuropee quale mezzo di integrazione delle economie del mercato europeo; le reti transeuropee come strumento vitale della politica europea della crescita, della competitività e dell'occupazione e come forza di propulsione di un mercato operativo dei trasporti transfrontalieri, che permetta di istituire un vero mercato interno dei trasporti e una conseguente evoluzione dell'Europa. Meijer (GUE/NGL) Questa relazione anticipa, in parte, il contenuto del Libro bianco sulla politica europea dei trasporti che sarà presentato fra breve. Il punto centrale è quello della scelta fra ambiente e benessere, da un lato, e massimi profitti per gli imprenditori e individualismo dei privilegiati, dall'altro. Se vogliamo difendere l'ambiente e il benessere, dobbiamo limitare il trasporto inutile di scorte commerciali e adoperarci affinché il restante trasporto di persone e merci venga effettuato il meno possibile su strada o con aerei. In questo modo sarà giustificato un investimento selettivo a favore dell'ammodernamento del traffico ferroviario a lunga distanza e dell'eliminazione delle strozzature lungo le vie navigabili in disuso. Chi vuole servire gli interessi dei privilegiati, opta per la realizzazione di nuovi aeroporti sempre più grandi e per la costruzione di nuove autostrade a moltissime corsie. Mi è parso positivo che la Commissione abbia dimostrato una maggior propensione rispetto al passato a porre l'accento sull'ambiente, sulla destinazione del suolo e sulla protezione contro il degrado ambientale. Oggi una maggioranza del Parlamento cerca di vanificare quanto è stato raggiunto, chiedendo di incrementare gli investimenti e di non privilegiare la rotaia e le vie navigabili rispetto al trasporto stradale e aereo. Come risultato, fra breve avremo una capacità eccessiva in termini di autostrade e aeroporti, al solo scopo di far scegliere alle aziende i modi di trasporto per loro più convenienti. Miguélez Ramos (PSE). - (ES) La Comunità autonoma d'Aragona ha una popolazione di circa 1.200.000 abitanti, 44,8 abitanti per chilometro quadrato. Tuttavia, Teruel, una delle sue tre province, ha solo una media di 9,3 abitanti per chilometro quadrato, dovuta ai suoi 140.000 abitanti ripartiti su 14.785 chilometri quadrati, situati a più di mille metri d'altitudine. Tale irregolarità nella distribuzione demografica, snaturata dalla forte concentrazione demografica della capitale, Saragozza, ha portato alla sua esclusione dalle zone del cosiddetto obiettivo 1. La provincia, che possiede tre centrali termiche in esercizio, registra un'importante crisi causata dallo smantellamento dei suoi impianti minerari. Il governo regionale stima che la sua inclusione nel tracciato delle reti ad alta velocità europea e, più specificamente, in quello del treno ad alta velocità Madrid-Levante, l'avvicinerebbe all'asse del bacino del mediterraneo, contribuendo in modo rilevante al suo sviluppo e al recupero del deficit accumulato negli ultimi decenni in materia di comunicazioni. Chiedo al Consiglio e al Parlamento di considerare tale situazione e gli effetti nefasti derivati dall'isolamento geografico e dal calo demografico di cui soffre la regione. Pittella (PSE) . Sostengo la relazione Bradbourn in quanto prima tappa nel processo di revisione degli orientamenti comunitari per lo sviluppo della rete transeuropea di transporto. Per il futuro dobbiamo tendere ad una revisione profonda della politica in questione, tanto per quanto riguarda i suoi meccanismi di attivazione - mi riferisco alle modalità di finanziamento di tale politica e al coinvolgimento del settore privato - che per quanto riguarda le direttrici delle TEN. Su questo punto va detto che la direttrice nord-sud dev'essere potenziata, e ciò in vista dell'allargamento dell'Unione ai paesi del sud-est europeo. Titford (EDD) . (EN) Stando al testo della relazione della Commissione, si potrebbe ritenere che il trasporto transfrontaliero e la libera circolazione delle merci non esisterebbero in assenza dell'Unione europea. Va da sé che i governi nazionali sono in grado di cooperare liberamente in materia di trasporti e di una vasta gamma di altri temi, senza bisogno di cedere i propri poteri ad un'autorità non eletta e sovranazionale. Ma ciò che rende particolarmente odioso il progetto è il tono trionfalistico della relazione della Commissione: 'I grandi progetti transfrontalieri dell'ultimo decennio, quali il tunnel sotto la Manica, la linea ad alta velocità tra Bruxelles e Parigi o ancora il ponte/tunnel tra la Svezia e la Danimarca, sono altrettanti messaggi che indicano al cittadino dell'Unione europea che l'integrazione europea è in atto?. In altre parole, come sempre quando la Commissione tocca, ovvero 'contamina? qualcosa, la vera priorità diventa l'integrazione politica. Un atteggiamento non solo odioso, ma anche pericoloso. Riusciranno mai la Commissione e i suoi compagni di viaggio a comprendere che il tentativo incessante di mettere le mani su ogni attività che venga effettuata in Europa non può che produrre il tipo di risposta esemplificato da Le Pen e Fortuyn? Molta meno integrazione e un po' più di umiltà ci farebbero un gran bene. Wuermeling (PPE-DE) Ho accolto con favore la decisione di includere l'autostrada del Fichtelgebirge nelle reti transeuropee. L'ampliamento ad est non può restare bloccato in un ingorgo. Le regioni frontaliere possono trarre grandi benefici dall'ampliamento. Al contempo devono essere create delle vie di comunicazione efficaci per evitare strozzature. Dobbiamo calcolare che ci sarà per lo meno un raddoppiamento del transito transfrontaliero. Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, ho votato a favore della proposta dell'onorevole Carmen Cerdeira Morterero, e cioè ho bocciato la proposta dell'istituzione di una rete di punti di contatto per le polizie private in Europa. Mi rammarico tuttavia di non aver potuto votare per una direttiva che organizzi in Europa le polizie private. Spero però che presto avremo, anche in Europa, uno Sherlock Holmes, un Nero Wolfe, un Tom Ponzi europei, perché potrebbero vigilare contro i furti. Quali furti, signora Presidente? Naturalmente i furti della pensione appena riscossa dai pensionati, i quali sono spesso oggetto di scippi che sarebbe bene non accadessero più. Viva quindi le investigazioni private europee e speriamo di poter presto votare a favore di una siffatta direttiva. Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, abbiamo votato e deciso la reiezione del documento dell'onorevole Sérgio Sousa Pinto perché esso non organizza seriamente una polizia europea e in pratica propone un doppione dell'Accademia europea di polizia. Io vorrei che si creasse, accanto alle polizie nazionali, una polizia europea vera, efficace ed efficiente. Così come negli Stati Uniti d'America - qualche volta fanno qualcosa di buono - esiste l'FBI, anche l'Europa deve avere la sua polizia federale, ma una polizia che funzioni, che non sia uno spreco di danaro, che sia vicina ai cittadini. Pur essendo europea, dev'essere la polizia dei cittadini europei. Fatuzzo (PPE-DE). Ho votato a favore, signora Presidente. Come spiegarlo, il perché? Ho sognato di essere diventato una grande personalità. L'onorevole Fatuzzo non era un semplice deputato al Parlamento europeo ma un grande capo di Stato. Giravo per tutta l'Europa ed ero protetto, da chi? Ero protetto, guarda caso, proprio dal relatore, The Earl of Stockton, il quale in questo momento forse mi sta sentendo nel suo ufficio. Bene, devo dirgli che - anche se lui non lo sa - assomiglia a un famoso attore del cinema italiano, Bud Spencer, che è famoso per essere forte, buono contro tutti i cattivi, con una grande prestanza fisica; insomma, la perfetta persona che può proteggere le personalità. Ecco perché, con più soddisfazione, ho votato a favore di questo documento. Gollnisch (NI) . (FR) Le relazioni sulla polizia europea, Europol, che sono state dibattute in discussione congiunta, puntano tutte nella stessa direzione: l'Europa si sostituisce agli Stati in materia di sicurezza interna e di polizia transfrontaliera. Pezzo dopo pezzo, la sfera di competenze della Comunità europea si estende e il principio di sussidiarietà viene sistematicamente aggirato a vantaggio della competenza dell'Unione che si allarga senza sosta. Trovo eccessivo il moltiplicarsi delle reti e delle agenzie europee di polizia, a cui assistiamo oggi e che peraltro è solo all'inizio. Il groviglio di competenze, la mancata delimitazione dei campi d'azione, lo status del personale di questi organi europei? è tutto così vago, complesso e alla fine non funziona affatto. Ma la logica che sta alla base del crollo delle nostre istituzioni e della nostra sovranità continua ad ogni costo, a prescindere dai danni causati. Alla rete giudiziaria europea, al collegio di polizia europeo, alla rete europea di prevenzione della criminalità, che già esistono, l'Europa vuole ora sovrapporre una rete europea di protezione delle personalità, un procuratore europeo, un codice penale europeo, e cos'altro ancora?? Bisogna respingere questa logica che punta a far scomparire la polizia, la sicurezza e la giustizia a livello nazionale a vantaggio di una sola polizia europea, di una sola sicurezza europea e di una sola giustizia europea. (Intervento abbreviato in conformità dell'articolo, 137, paragrafo 1, del Regolamento) Meijer (GUE/NGL) Le iniziative del governo spagnolo sono notevoli. Fra le priorità di questo governo figurano, non solo, il garantire alla pesca quanto più spazio possibile, la limitazione delle misure a favore dell'ambiente e la deviazione del fiume Ebro verso Murcia e l'annessione di Gibilterra, ma anche l'organizzazione di una violenza repressiva. Con la proposta di un istituto per gli studi di polizia, di un meccanismo europeo di incentivazione dei servizi di sicurezza privati e di un sistema di protezione transfrontaliero per le personalità di spicco, la Spagna tende ad assumere i contorni di una dittatura feudale, che ricorda la tradizione del Sud America. In Sud America i politici, i funzionari, i militari e i grandi imprenditori si nascondono da sempre dietro muri, cancelli e guardie del corpo armate, che li proteggono - per quanto possibile - dal popolo che loro stessi hanno provocato, mentre la legislazione appoggia l'isolamento nel quale hanno scelto di vivere. Invece di risolvere i problemi che interessano tutta la popolazione, si risolvono solo quelli che affliggono i ricchi e i potenti, mentre non fanno che aumentare le difficoltà per tutti gli altri, ossia per la grande maggioranza dei cittadini. Avremo la stesa legislazione anche nell'UE, per cui le norme di sicurezza europee hanno maggiore importanza delle piccole esperienze a livello nazionale e regionale? La commissione per le libertà e i diritti dei cittadini, la giustizia e gli affari interni rileva, giustamente, che non deve essere una rete dell'UE a stabilire quanti funzionari armati devono essere impiegati e quale priorità accordare alle scorte delle personalità di spicco e respinge in larga misura anche le altre proposte spagnole. Berthu (NI) . (FR) Abbiamo votato contro la raccomandazione del Parlamento europeo sull' 'integrazione di Europol nel sistema istituzionale dell'Unione europea?, poiché mira a spostare Europol dalla sfera strettamente intergovernativa, in cui si colloca in virtù della convenzione che lo istituisce, per spingerlo verso lo status ambiguo del terzo pilastro, che è un misto tra intergovernativo e comunitario e che costituirebbe un ulteriore passo verso una comunitarizzazione totale. Riteniamo che questa manovra sia giuridicamente assai biasimevole: il Parlamento europeo suggerisce che il Consiglio si sostituisca d'ufficio alla convenzione (che costituisce un trattato specifico), in quanto la base giuridica dell'articolo 34, paragrafo 2, lettera c), contenuto nel Trattato, consente in determinati casi il ricorso alla maggioranza qualificata. Ma questa modifica giuridica e che produce effetti giuridici, non è possibile senza la ratifica dei popoli. Ne discende che la manovra è anche politicamente deplorevole: non abbiamo il diritto su un punto così fondamentale - e su nessun punto, d'altro canto - di modificare la decisione dei popoli agendo alle loro spalle. Questo genere di condotta del Parlamento europeo è un segno nefasto per il rispetto dei popoli, se sempre più poteri vengono tolti in questo modo. Korakas (GUE/NGL) Scopo dell'iniziativa ispano-belga e della relazione in discussione è riuscire a modificare la convenzione Europol senza l'approvazione o la ratifica dei parlamenti nazionali al fine di dare ad Europol carattere 'operativo?. E' chiaro che le competenze definite dalla convenzione che istituisce Europol (raccolta, elaborazione e scambio di informazioni) non rispecchiano più le attuali esigenze dell'Unione, tra cui quella di accelerare la creazione di strumenti di repressione e militarizzazione. Non basta più il fatto che sia stata estesa la sua competenza in materia, tanto che oggi non esiste forma di criminalità (compreso il cosiddetto terrorismo) di cui non si occupi Europol. Con il pretesto dell'11 settembre, si tenta ancora una volta di attribuire ad Europol compiti di carattere puramente repressivo e di polizia, che si avvicinano o superano quelli di altri sistemi come l'FBI. A tale scopo si deve però modificare la convenzione. Da un lato, l'iniziativa ispano-belga propone di farlo mediante una decisione (all'unanimità) del Consiglio; dall'altro, la relazione Deprez si spinge più in là, proponendo di trasformare la convenzione in una 'decisione? del Consiglio, in modo da poterla modificare in qualsiasi momento con una maggioranza qualificata in Consiglio. Gli europarlamentari iscritti al partito greco KKE hanno votato contro entrambi i testi poiché questi ultimi mirano a conciliare Europol con la necessità di rafforzare gli strumenti repressivi, di ridurre le libertà democratiche e di perseguire i movimenti popolari. Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, la relazione dell'onorevole Deprez si riferisce all'adeguamento degli stipendi base e delle indennità applicabili al personale di Europol. Lei sa, Presidente, che ho votato a favore della relazione, e cioè contro questa proposta, perché c'è un problema di entità di aumento: 5,2 percento dell'aumento degli stipendi di Europol, anziché 4,3 percento, come propone il relatore. Avrei votato a favore se ci fosse stata una "indennità Fatuzzo": voterei cioè a favore se venisse stabilito, per tutti gli interpreti che sono costretti a stare qui perché l'onorevole Fatuzzo così spesso fa dichiarazioni di voto, nonché per i funzionari della Presidenza e lo stesso Presidente, un raddoppio delle indennità, quale indennità apposita perché devono ascoltare le numerose dichiarazioni di voto dell'onorevole Fatuzzo. Berthu (NI) . (FR) Con le relazioni Deprez su Europol ci ritroviamo nella più completa incoerenza. Abbiamo appena visto che i governi spagnolo e belga, che peraltro non brillano per posizioni moderate sul federalismo, si sono fatti severamente riprendere dal Parlamento europeo per l'insufficiente sentimento comunitario: in effetti hanno avuto la sfortuna di voler rispettare i testi che collocano Europol in ambito intergovernativo. Si è trattato per certi versi di una lotta fratricida tra i federalisti giuristi e i federalisti ideologi. Nella seconda relazione Deprez, vediamo che il Consiglio, il quale giustamente contesta ogni competenza del Parlamento sul bilancio di Europol (finanziato direttamente con i contributi degli Stati membri), consulta di propria iniziativa l'Assemblea per una questione finanziaria del tutto secondaria, ovvero l'eventuale aumento delle retribuzioni dei funzionari di questo organismo. Ci siamo astenuti, in quanto riteniamo che il Parlamento europeo non abbia alcuna competenza. Tutto ciò dimostra che lo status di Europol dovrebbe essere chiarito e reso definitivo. A nostro giudizio, non dovrebbe collocarsi nel pilastro intergovernativo, ma neanche in quello comunitario, bensì in un quadro interparlamentare da definire, in cui i parlamenti nazionali possano lavorare insieme. In tale ambito Europol sarebbe seguito, oltre che attraverso gli attuali controlli, anche da un'assemblea composta da rappresentanti dei parlamenti nazionali. Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, ho votato a favore sugli aiuti all'industria carboniera, che ha veramente bisogno di sostegno economico dall'Europa, ma non posso tacere che, personalmente e anche come responsabile del Partito dei pensionati, sono favorevole all'energia nucleare. Io vorrei che si tornassero a costruire in tutti gli Stati europei delle sicure - sicure, naturalmente! - centrali nucleari. Credo che il problema dell'energia possa essere risolto solo tornando con decisione, dappertutto in Europa, agli impianti nucleari, ripeto sicuri, anzi sicurissimi; in particolare deve essere effettuato un controllo degli impianti nucleari nei paesi candidati, che - messi in sicurezza, se necessario - debbono restare in funzione. Caudron (PSE) . (FR) Bisogna ricordare che il carbone e l'acciaio sono all'origine della costruzione dell'Europa. Nel dopoguerra i sei Stati fondatori decisero di condividere la produzione dell'acciaio e del carbone. In tal modo, il 18 aprile 1951 è stata istituito la Comunità europea del carbone e dell'acciaio (Trattato CECA). Il Trattato è stato concluso con una durata di cinquant'anni dalla data dell'entrata in vigore. Pertanto, giungerà a termine il 23 luglio 2002. Il Trattato prevedeva che dopo tale data l'acciaio e il carbone sarebbero stati considerati alla stregua di ogni altro prodotto industriale, soprattutto nell'ambito della politica di concorrenza. Eppure, è chiaro che, senza misure di sostegno finanziario, la maggior parte dell'industria carboniera sarebbe destinata a scomparire in pochissimo tempo. Infatti la maggior parte della produzione carboniera comunitaria è - e deve rimanere - non concorrenziale in relazione alle importazioni provenienti dai paesi terzi. Il Libro verde sulla sicurezza dell'approvvigionamento energetico ha tenuto conto di tali fatti. Si prevede infatti di mantenere una capacità minima di produzione, in quanto il carbone rimane un'importante fonte autoctona di energia, disponibile a lungo termine, stabile e sicura. (Intervento abbreviato in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del regolamento) Fatuzzo (PPE-DE). Dopo aver letto la relazione dell'onorevole Konrad sugli accordi commerciali dell'industria automobilistica e della rappresentanza delle case automobilistiche debbo dire, signora Presidente, che ho un sogno: non "ho fatto" un sogno, ma "ho" un sogno. Anche se non più giovanissimo, essendo presidente del Partito dei pensionati ho il sogno di comperarmi la macchina dei miei sogni: la Peugeot 206 CC, sportiva, spider, e vorrei che questo sogno si realizzasse non solo per me ma anche per tutti i pensionati. La relazione Konrad ci avvicina alla realizzazione di quel sogno, perché porterà a una diminuzione del costo di tutte le automobili che si vendono in Europa. Perciò ho votato a favore, nella speranza che così questo sogno diventi realtà. Ebner (PPE-DE). - Signora Presidente, in merito alla relazione Konrad sull'apertura della distribuzione e dei servizi di assistenza ai clienti del settore dell'industria automobilistica vorrei dire che valuto estremamente positive le iniziative della Commissione e del Commissario Monti. Ho pertanto ripetutamente cercato, in collaborazione con il relatore, di trovare nuove vie e di formulare nuove proposte, che sono state in parte anche accolte, per poter venire incontro al consumatore e soprattutto alle PMI nell'ambito di una concorrenza leale, cercando di sostenere i partner commerciali meno forti. Penso che ciò sia opportuno. Le misure lobbistiche e gli interventi politici per il mantenimento di determinate situazioni di monopolio non sono giustificate. Auspico che il compromesso approvato possa servire in futuro come presupposto per compiere ulteriori passi in questa direzione. Caudron (PSE) . (FR) Ci troviamo dinanzi ad una relazione d'iniziativa del Parlamento europeo sulla proposta della Commissione che mira all'apertura progressiva del mercato dell'industria automobilistica. Nel settembre 2002, infatti, scade l'esenzione in blocco delle regole sulla concorrenza, accordata all'industria automobilistica. La proposta della Commissione dovrebbe essere in vigore fino al 2010 e mira ad allentare il legame tra distributore e costruttore, ad autorizzare la vendita di veicoli di marche diverse negli stessi locali, a consentire di subappaltare la manutenzione e le riparazioni delle automobili senza pregiudicare i diritti dei consumatori, a sottoporre i costruttori all'obbligo di fornire informazioni tecniche ai meccanici indipendenti che, a loro volta, vedrebbero riconosciuto il loro diritto di accedere ai pezzi di ricambio. I deputati, che nel complesso sono d'accordo con la Commissione, hanno presentato emendamenti volti a garantire la sicurezza giuridica dei rivenditori e a limitare l'impatto di una concorrenza totale. In questo modo, la relazione presenta diversi emendamenti alla proposta di regolamento, che vertono sul legame tra distributori e meccanici, sulla vendita di marche diverse nello stesso locali, sui pezzi di ricambio, sui contratti legali nonché sulla tempistica di applicazione del nuovo sistema. (Dichiarazione di voto abbreviata in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del regolamento) Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) Il settore automobilistico è stato caratterizzato finora da un insieme di accordi verticali tra la produzione, la distribuzione e la riparazione e da un'esenzione di blocco concessa allo scopo di evitare l'applicazione dei principi dell'articolo 81 della politica di concorrenza. Finalmente questo regolamento di esenzione volge al termine e si prepara la liberalizzazione, preceduta da un periodo di transizione di appena un anno. Finora l'industria ha avuto un grande controllo sul suo mercato attraverso accordi esclusivi (concessionarie), distribuzione in esclusiva di pezzi di ricambio originali e garanzia delle riparazioni. Da ora in poi, con l'apertura del settore alla concorrenza, si prospetta la possibilità che anche le grandi superfici commerciali vendano automobili, che i concessionari svolgano un'attività di vendita multimarca e che vi sia l'obbligatorietà di fornire dati tecnici ad altri produttori di pezzi di ricambio e alle officine affinché possano produrre e effettuare riparazioni in condizioni di concorrenza. Si vuole inoltre liberalizzare il mercato europeo delle vendite, nonostante i problemi legati all'imposta sulle automobili, visto che le restrizioni e gli accordi nazionali su un territorio cesseranno di essere in vigore. I consumatori, così come alcuni concessionari e distributori, potranno così ottenere prezzi più bassi, ma i rivenditori più piccoli, senza esclusiva, potrebbero non avere prospettive di vendita e si registrerà la tendenza verso una maggiore concentrazione del numero di concessionari. Si calcola che potrebbe sparire il 20 per cento dei concessionari e questo comporterebbe la perdita di posti di lavoro. Questo spiega il mancato sostegno da parte nostra alla presente relazione. Hortefeux (PPE-DE) . (FR) Sono lieto che la Commissione abbia accolto il principio che prevede un regolamento specifico di esenzione per questo settore. Infatti l'automobile è un bene costoso, ad alto contenuto tecnologico e che riguarda aspetti estremamente importanti per i consumatori, ossia la sicurezza e la protezione ambientale. Tengo a che sia preservato un livello elevato di concorrenza. Auspico tuttavia che la Commissione agisca con prudenza, poiché in tutta Europa le reti di distribuzione di automobili sono fragili e devono essere tutelate per il bene dei consumatori. Sono stato eletto in Francia, nell'Auvergne, che ha numerose risorse, ma che deve anche affrontare le difficoltà legate allo sviluppo economico locale, e sono consapevole di quanto sia importante garantire l'attività delle reti di officine e di concessionarie di automobili, non solo perché esse contribuiscono alla vitalità economica del territorio in termini di occupazione e di formazione, soprattutto per i giovani, ma anche per l'apporto che forniscono ai consumatori in termini di sicurezza e di servizi di prossimità. E' per questa ragione che auspico che il concetto di territorio sia preservato e che la location clause sia messa in discussione solo se una precisa valutazione, che sarà condotta nel 2005, dimostrerà che è indispensabile. (Dichiarazione di voto abbreviata in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del regolamento) Martin, David W. (PSE) . (EN) Accolgo con favore le proposte della Commissione in materia di riforma del mercato dell'automobile. Dispiace che alcuni elementi della relazione Konrad indeboliscano il piano della Commissione. Gli automobilisti del Regno Unito e di altri paesi dell'UE sono stati per lungo tempo costretti a pagare troppo per comprare un'automobile nuova, dovendo per giunta subire pratiche restrittive concernenti l'assistenza post-vendita e le parti di ricambio. Voglio dunque incitare il Commissario Monti a procedere senza indugi nell'attività di riforma. Alyssandrakis (GUE/NGL) Malgrado il tentativo dell'Unione di offrire un'immagine diversa da quella degli USA, al Vertice UE-America latina ben poche sono state le differenze tra l'Unione europea e gli Stati Uniti, oltre a quelle riscontrabili nel quadro dei contrasti tra forze imperialiste. Non si è detta una parola sul comunicato congiunto in merito all'embargo imposto dagli USA a Cuba, all'interruzione del processo di pace in Colombia o al 'piano Colombia? degli USA e alla sua estensione. Non si è parlato del tentato colpo di Stato in Venezuela, e l'Unione europea non pensa di doversi giustificare per la sua iniziale presa di posizione rispetto ai golpisti. E' inoltre palese il sostegno alle misure antipopolari adottate dal governo argentino, come pure il timore per un suo eventuale distacco dal giogo del FMI. Si osserva anche un tentativo di agevolare la penetrazione di capitali europei in America latina. L'Unione europea si limita a proporre a quei paesi politiche neoliberiste e accordi di libero scambio, invece di aiutarli a rafforzare le loro economie. L'Unione compie un notevole sforzo per associare quei paesi nella cosiddetta lotta al terrorismo, ignorando le grida dei popoli rappresentati al forum di Porto Alegre e al forum parlamentare di San Paolo. Le manifestazioni popolari a Madrid hanno dimostrato il profondo sdegno e la forte determinazione dei cittadini nei confronti delle mosse dell'Europa dei grandi capitali. I popoli dell'America latina non hanno nulla di positivo da aspettarsi da un'Unione europea che non riesce a fare da contrappeso agli USA. Modrow (GUE/NGL) Il vertice di Madrid riveste indubbiamente considerevole peso politico, dato che gli Stati riuniti rappresentano circa 870 milioni di cittadini e un quarto degli Stati aderenti all'ONU. Nonostante alcuni successi parziali, quali l'accordo di associazione con il Cile e il Messico, il bilancio dopo il vertice di Rio del 1995 non è positivo; dubito che Madrid, nonostante tutte le dichiarazioni d'intento, possa portare a una qualità migliore delle relazioni fra UE e i paesi latinoamericani e caraibici, se non verranno affrontate in maniera obiettiva e costruttiva le seguenti tre questioni: 1. L'America latina è un partner commerciale interessante per l'Europa: la Germania da sola riesce a realizzare una eccedenza commerciale di 3 miliardi di euro. Ma i veri beneficiari risultano essere gli USA, che sono in procinto di far affermare i propri interessi geostrategici ed economici e di assicurarsi contro la concorrenza esterna con la creazione della zona di libero scambio ALCA. L'Europa dà prova di autolesionismo lasciando alle imprese e alle banche nordamericane il dominio sull'America latina senza opporsi e senza proporre nessuna alternativa. 2. Le conseguenze negative della globalizzazione sfrenata non sono evidenti in nessun'altro posto come in America latina. Ne è testimone il crescente impoverimento di ampie fasce della popolazione fino a coinvolgere il ceto medio e la crisi finanziaria e statale in Argentina. Con il Forum mondiale sociale di Porto Alegre si è costituita una forza contraria che si sta irradiando anche in Europa. (Testo abbreviato in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del Regolamento) Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, onorevoli Doyle e Purvis, che avete il piacere di essere qui ad ascoltarmi personalmente, perché ho votato a favore della relazione dell'onorevole Fiori? Non solo perché è un grande esperto di agricoltura - è stato assessore all'agricoltura alla Regione Lombardia - e non solo per il suo nome, Fiori, così adatto, con le sue capacità, a trasformare l'agricoltura europea nel fiore dell'Europa, ma perché ho sognato, questa notte, oltre a tante altre cose, che l'onorevole Fiori era il Giuseppe della Bibbia, che interpretava i sogni e riusciva in questo modo ad ottenere il grano nei periodi di carestia dell'Egitto. Mi auguro quindi, caro Fiori, che tu possa prepararci sette anni di vacche grasse! Doyle (PPE-DE). Signora Presidente, la PAC non può restare immobile, ma deve adattarsi al mutare delle circostanze. Tuttavia, le proposte che si riferiscono ad essa devono rispettare gli articoli 32 e 38 del Trattato e, in particolare, gli obiettivi dell'articolo 33, ovvero assicurare lo sviluppo razionale della produzione agricola e 'un tenore di vita equo alla popolazione agricola?. Le proposte non devono comportare la rinazionalizzazione della PAC; da qui discende la mia strategia di voto. Guardo con preoccupazione a qualsiasi soluzione finanziaria che abbia come conseguenza una diversa destinazione di parte degli aiuti ai cereali che consenta di incentivare la produzione di colture proteiche, come indicato al paragrafo 31. Il ricorso alle terre messe a riposo per produrre tali colture potrebbe compromettere lo status di 'scatola blu? dei pagamenti per ettaro consentiti dall'OMC e determinare la messa a riposo di superfici ora destinate a produzione mentre le superfici ora occupate da colture proteiche verrebbero utilizzate per produrre una quantità maggiore di cereali. Sono anche contrario al ripristino di un differenziale, di un tasso superiore di aiuti alle colture oleaginose, come richiesto dal paragrafo 32. Ciò comporterebbe il ritorno al limite di circa 4,9 milioni di ettari destinati alla produzione di colture oleaginose nell'UE stabilito dall'accordo di Blair House in occasione dell'Uruguay Round. Non è chiaro, signora Presidente, che cosa significhi il paragrafo 35. I pagamenti per le aree arabili sono basati su un tasso fisso per tonnellata, che si applica in tutta l'UE e si differenziano solo in base alle rese tradizionali all'interno di ciascuno Stato membro o regione, allo scopo di separare tali pagamenti dalla produzione. L'applicazione di un tasso uniforme andrebbe a svantaggio delle regioni settentrionali, che includono l'Irlanda, che hanno goduto tradizionalmente di rese più elevate. E' difficile capire quale sia l'intenzione del paragrafo 43. Non sono a favore, al pari della Commissione, di un maggiore intervento su qualsiasi prodotto, per non dire dei prodotti ortofrutticoli. Il sostegno dovrebbe essere incanalato attraverso il rafforzamento delle organizzazioni dei produttori. Berthu (NI) . (FR) Abbiamo votato per la relazione Fiori, che nel complesso va nel senso degli interessi della nostra agricoltura, sebbene confessiamo di essere molto spaventati dalla dichiarazione preliminare del Commissario Fischler, che va nel senso opposto. Lo abbiamo sentito criticare il Farm Bill del Presidente Bush (che aumenta dell'80 per cento il sostegno all'agricoltura americana per il periodo 2002-2007), in nome dei sacrosanti principi del libero scambio alla base dell'OMC. Noi pensiamo che il problema non debba essere affrontato in questo modo. A nostro giudizio, gli americani ne hanno tutto il diritto nella misura in cui non invadono gli altri paesi con i loro prodotti. Invece di condannarli senza riserve, dovremmo operare una distinzione tra effetti interni ed effetti esterni. Dovremmo inoltre chiederci se anche noi non abbiamo bisogno di sostenere la nostra agricoltura in un qualche modo e se in tale prospettiva non dovremmo cogliere l'occasione del Farm Bill per chiedere ai nostri partner una rinegoziazione dei principi dell'OMC. Se non ci muoviamo in tale direzione, i principi che i Commissari Fischler e Lamy brandiscono oggi contro gli americani si ripercuoteranno contro di noi come un boomerang, distruggendo l'agricoltura dei paesi dell'Europa. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) Nonostante l'ampio dibattito e le proposte da noi presentate per migliorare il contenuto della relazione, risultato in parte raggiunto, quest'ultima continua a presentare diverse contraddizioni. La revisione intermedia ha il merito di aver rilanciato il dibattito sulla riforma della PAC e sulla necessità di adeguare diversi suoi aspetti, in particolare il sostegno all'istituzione di un sistema permanente di aiuti per la frutta secca, la tutela dell'origine degli oli, l'OCM delle banane e altre, tenendo presente il principio di sovranità e di sicurezza alimentare, nonché sulla necessità di riorientare la tendenza all'esportazione della PAC. Ciononostante, insiste sul principio del cofinanziamento, che metterebbe in questione l'applicazione della PAC e avrebbe ripercussioni soprattutto sugli agricoltori delle zone meno sviluppate, elemento che riteniamo negativo e che non accettiamo. Da un lato, è positivo che faccia riferimento alla necessità di approvare il carattere obbligatorio della modulazione degli aiuti del primo pilastro della PAC, ma, dall'altro, l'insistenza sulla necessità di svincolare gli aiuti dalla produzione è un fattore negativo. Per queste ragioni ci asteniamo dal voto. Meijer (GUE/NGL) L'ordine del giorno prevede una discussione congiunta sulla relazione Fiori, sulla riforma della politica agricola e sulla relazione Rodríguez Ramos. L'onorevole Fiori fa giustamente riferimento all'ambiente e alla sicurezza alimentare, ma, a mio giudizio, la sua attenzione si concentra soprattutto sulle richieste dell'OMC, sul mantenimento dei sussidi agricoli per il Sud dell'Europa dopo l'adesione dei paesi, più poveri, dell'Est europeo, e sulla lotta contro i regolamenti nazionali. Egli incarna il passato della burocrazia, dell'aumento di scala, dell'inutile iniezione di denaro dei contribuenti e dei prezzi dei prodotti agricoli mantenuti artificiosamente bassi. Questa è un'azione di retroguardia, destinata a fallire nel momento in cui l'UE si aprirà a dieci nuovi Stati membri. In quel momento non ci saranno più risorse per un simile esercizio. Sarebbe quindi più opportuno guardare, in primo luogo, alle conseguenze sociali, alla sopravvivenza e al potere d'acquisto di coloro che perdono il loro vecchio posto di lavoro. Le risorse dovrebbero essere utilizzate per questi scopi piuttosto che per aumentare la produttività. Occorre infine evitare gli inutili abbandoni delle campagne e l'ulteriore degrado del paesaggio. La onorevole Rodríguez Ramos chiede giustamente maggiori fondi per lo sviluppo rurale e le iniziative su piccola scala. Appoggio il suo invito alla Commissione europea di presentare delle proposte a questo riguardo. Sacrédeus e Wijkman (PPE-DE) . (SV) Abbiamo scelto di votare contro la relazione. Sosteniamo una parte delle riflessioni che contiene, ad esempio l'idea che la PAC debba puntare maggiormente a promuovere la polifunzionalità dell'agricoltura; l'idea che tutte le forme di aiuti erogati debbono contemplare requisiti di ordine ambientale; l'idea che gli aiuti debbano essere finalizzati a promuovere le piccole imprese a conduzione familiare; il rifiuto di una rinazionalizzazione della politica agricola; lo svincolo degli aiuti dalla produzione; la promozione di un'agricoltura più estensiva. Siamo invece contrari ad altri aspetti della relazione. La dimensione del Terzo mondo è assente. L'apertura del mercato mondiale viene presentata come qualcosa di negativo e l'importante decisione sull'iniziativa 'Tutto tranne le armi? viene contestata. Viene inoltre sostenuto che le future riforme dovranno puntare, anzitutto, ad arrestare il calo dell'occupazione nel settore primario, e non è questo il nostro punto di vista. Non siamo favorevoli a un'applicazione meno rigorosa della disciplina di bilancio, come proposto nella relazione. Reputiamo dubbia la necessità reale di nuove forme di aiuti, per esempio alle banane o al riso, alle proteine vegetali e alla frutta secca, così come del proposto aiuto alle organizzazioni di produttori. Una politica agricola riformata deve mirare a preservare il modello agricolo europeo e assicurare agli agricoltori un reddito commisurato alle svariate funzioni svolte dall'agricoltura. Ma è altrettanto evidente che la necessità di riforme è enorme: vanno eliminati gli effetti negativi sul Terzo mondo, va gradualmente incrementato l'adeguamento alla dimensione di mercato e gli aiuti debbono essere resi conciliabili con uno sviluppo sostenibile. Souchet (NI) . (FR) Poiché si tratta di compiere una valutazione intermedia di Agenda 2000, partiamo dall'esame della situazione dell'agricoltura europea che deriva dalle riforme della PAC intraprese dal 1992. Che cosa possiamo rilevare? I prezzi dei principali prodotti agricoli sono drasticamente diminuiti. Il reddito complessivo degli agricoltori si è fortemente ridotto, mentre quello di altre categorie professionali continua ad aumentare. Nelle produzioni più importanti (carne ovina, proteine vegetali) il nostro deficit, la nostra dipendenza dalle importazioni di dubbia qualità, ha subito un vertiginoso aumento. Siamo diventati importatori netti di cereali. Di conseguenza, la crisi di numerosi agricoltori ha subito una notevole accelerazione negli ultimi anni e, fatto nuovo, sempre più agricoltori giovani abbandonano l'attività. Agenda 2000 è un fallimento e il principio di riforma deve basarsi su una politica dei prezzi che integri le esigenze dei consumatori, che puntano ad intensificare la sicurezza, la qualità e la tracciabilità, con quelle dei cittadini che puntano ad un'agricoltura sostenibile, rispettosa dell'ambiente, distribuita su tutto il territorio, e con le esigenze degli agricoltori che reclamano un reddito dignitoso. Questa riforma sarà possibile solo se all'agricoltura non saranno più applicate le norme del libero scambio. Adam (PSE). Signora Presidente, ho votato a favore della relazione con una certa riluttanza perché ritengo che la necessità di una riforma sia ben più urgente di quanto indicato nel testo. La relazione, infatti, contiene alcuni elementi di protezionismo e suggerimenti che trasformerebbero la PAC in una mera politica dei redditi a favore degli agricoltori, obiettivi di certo non auspicabili. La vera sfida a cui si trova di fronte l'industria agricola è quella di diventare più competitiva e più vicina al consumatore. Non ritengo che una politica di aiuti senza limiti possa essere considerata una soluzione. Doyle (PPE-DE). Signora Presidente, spero che mi consenta il lusso di un richiamo al regolamento. Mi rivolgo all'onorevole Fiori. Ho ascoltato quanto ha affermato l'onorevole collega alla mia sinistra e ritengo che sia opportuno procedere alla revisione delle regole che disciplinano le dichiarazioni di voto, allo scopo di consentire a ciascuno di noi di fare una dichiarazione orale e tutte le dichiarazioni scritte che si desiderano nel corso di una sessione plenaria. Lo dico per cercare di rendere più efficiente l'attività dell'Aula. Spero, signora Presidente, che lei possa trasmettere questi miei suggerimenti a chi di dovere perché li valuti. Il punto da me sollevato potrebbe accelerare i tempi dei lavori a beneficio dell'Aula e degli interpreti. Presidente. - Grazie, onorevole Doyle. Per quanto concerne la procedura delle dichiarazioni di voto, la questione sarà esaminata in sede di discussione sulla relazione Corbett. Adam (PSE). Signora Presidente, ho votato a favore della relazione per i seguenti motivi. Le ripartizioni nazionali del fondo per lo sviluppo agricolo non sono eque e dovrebbero essere modificate nel corso della revisione intermedia. Le disposizioni dovrebbero essere più flessibili e meno burocratiche. Seppure siano auspicabili, le misure di promozione della sicurezza alimentare e della qualità dei prodotti alimentari, oltre che il sostegno ai prodotti locali, non possono essere uno strumento di distorsione della concorrenza. Il mondo rurale non comprende solo l'agricoltura e il turismo. Nella mia regione, ci sono due distretti con una bassa disoccupazione e redditi medi altrettanto bassi. I nostri obiettivi a favore delle aree rurali devono dunque essere l'aumento dell'attività economica e dei redditi. Fatuzzo (PPE-DE). Dopo aver detto che ho votato a favore della relazione Ramos, raccomandando che si vigili perché vengano restituiti, subito e senza costi, i loro terreni ai legittimi proprietari ai quali, nei paesi candidati, sono stati sottratti dai regimi comunisti, mi permetta, signora Presidente, senza prendere altro tempo e chiedere di parlare per fatto personale, di dire che lei mi ha tolto le parole di bocca, perché avrei detto anch'io all'onorevole Doyle che a giugno si voterà l'emendamento anti-Fatuzzo, nell'ambito della relazione presentata dall'onorevole Corbett sulla modifica del Regolamento. Certo, io accetterò la decisione del Parlamento, il quale, se vuole tappare la bocca a un deputato o dirgli che cosa deve dire e come deve parlare in un parlamento, lo può fare. Ma se vorrà stabilire che nel Parlamento, anziché parlare, si scriva, propongo allora che si cambi il nome da "parlamento" in "scrivamento". Alyssandrakis (GUE/NGL) La relatrice dà per scontata la riduzione del cosiddetto primo pilastro - che rappresenta la produzione agricola - e propone di mitigare le ripercussioni di una simile riduzione rafforzando il secondo pilastro, cioè lo sviluppo rurale. Nel tentativo di gestire una situazione sfavorevole, la relazione propone di tagliare i fondi del primo pilastro in base a un criterio di 'ecocondizionalità?. In altre parole, con il pretesto dell'ecologia si riducono gli aiuti e si trasferiscono i fondi al secondo pilastro in ossequio alla disciplina finanziaria. In questo modo si apre il vaso di Pandora: si aboliscono i sussidi per tutta una serie di prodotti, ritenuti nocivi per l'ambiente secondo presunti 'studi? scientifici. Infine, per quanto concerne l'ampliamento, la relazione sposa la tesi del periodo transitorio di dieci anni per i paesi candidati, promovendo così una PAC a due velocità: da un lato, paesi con diritti e doveri e, dall'altro, paesi con pochi diritti e molti doveri. Il senso della relazione è dettato da un tentativo di abbellire l'Agenda 2000 e l'ampliamento, che andrebbe realizzato a condizioni inaccettabili per i paesi candidati. Voteremo contro la relazione e ci schiereremo dalla parte delle PMI agricole, che cercano di contrastare tutto ciò, malgrado la relatrice dia tutto per scontato e cerchi di ingentilire una politica antiagricola che, con matematica certezza, conduce al fallimento e all'estinzione dell'agricoltura europea. Berthu (NI) . (FR) Il Commissario Fischler ha appena dichiarato all'Assemblea che l'iniziativa per concedere l'esenzione dai dazi di importazione per i prodotti dei paesi meno sviluppati - la cosiddetta iniziativa 'Tutto tranne che le armi? - rischia di consentire importazioni di prodotti agricoli OGM. Infatti, secondo il Commissario, tali paesi sarebbero obbligati a produrre OGM per aumentare la produttività - non potrebbero fare altrimenti - e noi, dal canto nostro, saremmo obbligati ad acquistarli e a consumarli per contribuire allo sviluppo! Se andiamo avanti così, possiamo facilmente intravedere il pericolo: gli aiuti allo sviluppo servirebbero come pretesto per importare OGM e per aggirare le protezioni di cui i popoli europei hanno voluto munirsi per contrastare tali prodotti. In un secondo tempo si potrebbe forse arrivare ad utilizzare l'argomentazione delle importazioni in deroga per affermare che, per coerenza, dovremmo abolire tutti i divieti culturali e commerciali sugli OGM. Conosciamo da tempo questo genere di mosse della Commissione. Queste manovre sono dirette da interessi non meglio precisati, ma in ogni caso si sa chi ne saranno le vittime: i popoli europei. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) La relazione nel complesso è positiva, sebbene rimangano alcuni aspetti confusi. Ad ogni modo, è bene sottolineare che l'incremento degli stanziamenti a favore dello sviluppo rurale deve essere accompagnato da opportuni emendamenti che tengano conto delle specificità delle varie agricolture dell'Unione europea. In linea con le proposte da noi avanzate durante il dibattito, peraltro accolte dalla relatrice che le ha inserite nella relazione, ribadiamo l'importanza di sostenere la commercializzazione di prodotti di qualità e di promuovere maggiormente lo sviluppo dei mercati locali e regionali, rafforzando in particolare il dialogo fra produttori e altri agenti dello sviluppo locale. Anche in quest'ambito è importante salvaguardare la modulazione progressiva obbligatoria degli aiuti della PAC a sostegno dello sviluppo rurale e, in particolare, gli indennizzi compensatori. Tuttavia tale modulazione deve avvenire a livello comunitario, con la fissazione dei valori massimi degli aiuti e con la possibilità di aumentare gli aiuti a favore dei piccoli e medi agricoltori e delle imprese agricole a gestione familiare. Solo così, infatti, si potranno riequilibrare gli aiuti della PAC tra paesi, produttori e produzioni, elemento fondamentale per combattere le ingiustizie esistenti, soprattutto in Portogallo. Souchet (NI) . (FR) Vorrei sottolineare fino a che punto la reazione espressa nella discussione dal Commissario Fischler in merito al Farm Bill mi sembri contraria agli interessi dell'agricoltura europea. Fondamentalmente, sebbene comporti distorsioni commerciali che vanno valutate, il Farm Bill traduce un'evoluzione importante della posizione americana, che riconosce il fatto che la sopravvivenza dell'agricoltura non può essere garantita solo dalle norme del libero scambio. Un atteggiamento europeo responsabile avrebbe consentito di prendere atto del riconoscimento che gli USA hanno attribuito alla specificità dell'agricoltura, dell'impossibilità di assimilarla all'industria o ai servizi e sarebbe stato logico proporre loro di trarre le conseguenze da questa constatazione comune, studiando insieme come istituire a livello mondiale il diritto alla protezione nazionale o regionale del modello agricolo scelto dai popoli: revisione delle norme dell'OMC per escludere l'agricoltura, creazione di un'Organizzazione mondiale specifica per l'agricoltura? Invece il Commissario Fischler assume la posa di araldo del libero scambio e auspica che l'Europa si sostituisca agli USA come fautore dell'apertura agricola mondiale, ovvero di un principio che domani sarà sollevato contro i nostri interessi e che, se gli daremo libero corso, porterà alla distruzione della nostra agricoltura. Ahern (Verts/ALE). Signora Presidente, accolgo con estremo favore la relazione dell'onorevole Lannoye, considerato che è sempre più chiaro che i pesticidi sono fonte di problemi per la salute umana. A dieci anni dall'introduzione della direttiva, possiamo constatare che la sua attuazione è stata molto discontinua e che i cittadini non godono delle garanzie contro i pesticidi che è giusto attendersi in base alle conoscenze scientifiche oggi disponibili. In particolare, è importante notare che le norme in oggetto fanno riferimento ai limiti massimi di residuo, ovvero al concetto secondo cui esisterebbe una dose accettabile. Sappiamo che quel concetto è stato smentito e che non esiste una soglia di sicurezza in relazione ad alcune sostanze. Inoltre, nel corso della procedura di valutazione non si tiene conto di importanti aspetti quali gli effetti perturbatori sul sistema endocrino e la presenza di gruppi vulnerabili. Oltre a ciò, l'introduzione di sementi geneticamente modificate per resistere agli erbicidi avrebbe dovuto comportare una nuova e urgente valutazione degli erbicidi, il che non è accaduto. Vi sono altri motivi di rammarico, come il ritardo nel valutare sostanze pericolose quali il lindano, ma ritengo che il relatore abbia affrontato la materia molto accuratamente e sono quindi lieta di esprimere un voto favorevole. Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, l'onorevole Lannoye dice nella sua relazione che la Commissione è piuttosto pigra, non così decisa a vietare in tempi brevi l'uso dei pesticidi in agricoltura. Io non credo che la Commissione e il Presidente Prodi, che ne è il responsabile, siano pigri in questa iniziativa, ma tuttavia proporrei, per esserne certi, di servire loro lattughe, pomodori, ribes, fragole, lamponi - viene l'acquolina in bocca! - trattati con fenpropathrine, glufosinato di ammonio, imidacloripride, amitrolo, tiabentazolo. Be', l'acquolina in bocca è maggiore! Così potrebbero rendersi conto se l'uso di queste sostanze deve continuare o cessare. Lulling (PPE-DE) . (FR) In occasione della votazione sulla relazione Lannoye, ricordo la situazione catastrofica in cui versano gli apicoltori europei. Il 13 dicembre 2001 il Parlamento europeo aveva votato una risoluzione sulla relazione della Commissione sul miglioramento della produzione e della commercializzazione del miele. La risoluzione conteneva un grido d'allarme sulla deplorevole situazione degli apicoltori europei e degli alveari. L'appello del Parlamento europeo è stato accolto dal Consiglio, segnatamente nel Consiglio 'agricoltura? del 18 febbraio 2002. Purtroppo la risoluzione non ha ricevuto la stessa accoglienza da parte della Commissione che non ha mai reagito. E la situazione peggiora sempre più. La settimana scorsa ho deciso di inviare un'interrogazione scritta alla Commissione per denunciarne l'immobilismo. Nel Grand-Ouest francese, a causa dei fungicidi sparsi nei campi di grano più di 4.000 alveari sono stati danneggiati e il 70 per cento della produzione di miele è stata irrimediabilmente compromessa. Tra qualche anno il risultato finale sarà l'estinzione delle api, se la Commissione persisterà nel suo immobilismo. La relazione Lannoye sui prodotti fitofarmaceutici riguarda anche questo problema: la commissione per l'agricoltura ha presentato due emendamenti nel suo parere alla commissione per l'ambiente. (Dichiarazione di voto abbreviata in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del regolamento) Souchet (NI) . (FR) L'articolo 20 del testo che abbiamo appena votato chiede che si tenga conto nella procedura di omologazione delle materie attive dell'impatto sulle popolazioni di api domestiche e dei commenti delle organizzazioni professionali di apicoltori. Non si tratta di un problema che riguarda il futuro, ma di un problema di estrema attualità: infatti nella parte occidentale e centrale della Francia si rilevano da numerosi anni - e quest'anno con un'intensità doppia nel sud-est - le conseguenze gravissime sulle popolazioni di api domestiche di molti insetticidi sistemici utilizzati nel trattamento di determinate sementi di grandi coltivazioni, specialmente girasole e mais. E' ormai provato che questi prodotti, i cui principi attivi sono imidaclopride e il fipronil, hanno un effetto devastante sul sistema nervoso degli insetti bottinatori, non solo per le colture i cui semi sono stati trattati, ma anche per le colture successive nel sistema di rotazione, in quanto tali prodotti sistemici persistono per molti anni nei residui dei raccolti rimasti nel suolo e quindi anche nell'humus. L'intero settore dell'apicoltura è gravemente colpito dalla morte di decine di migliaia di alveari ogni anno. (Dichiarazione di voto abbreviata in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del Regolamento) Brie (GUE/NGL) Del tema odierno non ci occupiamo, purtroppo, per la prima volta e, purtroppo, negli ultimi mesi la situazione non è migliorata. Anche se la Commissione, nella sua analisi della concorrenza internazionale, ha constatato pratiche di dumping e un'evidente distorsione della concorrenza, finora Consiglio e Commissione non si sono dichiarati disposti a sostenere in maniera efficace la cantieristica europea. E' troppo facile parlare solo della politica di sovvenzione della Corea del Sud. La situazione attuale è anche il risultato delle politiche di concorrenza globale, così come vengono portate avanti dagli Stati membri e dalla Commissione all'interno dell'OMC. Di recente siamo venuti a conoscenza del fallimento del moderno cantiere di Stettino in Polonia. Sono andate perse migliaia di posti di lavoro in un paese che, con l'adesione all'UE, registrerà profonde trasformazioni. Nessuno in Europa può e deve sperare di potersene approfittare. I cantieri europei in molti casi si trovano in regioni strutturalmente deboli. Stiamo parlando di conseguenze drammatiche sulla politica occupazionale; stiamo parlando di una politica industriale che per le regioni interessate risulta rilevante ben al di là dell'aspetto economico. Pertanto non possiamo accettare l'inazione del Consiglio e della Commissione; ci aspettiamo un ulteriore impegno a livello internazionale per la soluzione del problema. (Testo abbreviato in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del Regolamento) Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) Il Parlamento europeo ha seguito con particolare attenzione le vicende del settore della costruzione navale nell'Unione europea, considerati sia i problemi che esso ha dovuto affrontare in seguito all'accordo dell'OCSE del 1994, sia la gravità della situazione creatasi dopo la chiusura di molte installazioni industriali e numerosi licenziamenti. E' evidente che non tutti ottemperano a tale accordo, in particolare gli USA e la Corea del Sud, che ricorrono a pratiche sleali e a condizioni di concorrenza inique a livello mondiale. Ciò vale soprattutto per la Corea del Sud, la cui quota di mercato mondiale è passata dal 10 al 50 per cento in un decennio. Poiché le trattative intavolate dalla Commissione con la Corea del Sud non hanno permesso di ristabilire condizioni di concorrenza eque e trasparenti sul mercato mondiale, stiamo attraversando una situazione critica, caratterizzata da prezzi molto bassi e dall'esistenza di un considerevole eccesso di capacità. Tutto ciò potrebbe portare alla chiusura delle imprese ancora esistenti. Di conseguenza, siamo favorevoli alla revisione dell'accordo dell'OCSE e alla preferenza comunitaria in materia di costruzioni navali, al fine di favorire l'acquisto, da parte degli Stati membri, di imbarcazioni fabbricate nei cantieri europei. Sono inoltre necessarie misure urgenti da parte della Commissione e del Consiglio. Appoggiamo pertanto la risoluzione adottata dal Parlamento. Ahern (Verts/ALE). Signora Presidente, è importante disporre, o quanto meno discutere, delle proposte di Johannesburg concernenti un quadro internazionale giuridicamente vincolante sulla responsabilizzazione delle imprese, in particolare sulla base di norme fondamentali del lavoro. Ho votato a favore della relazione, nonostante la ritenga assai più debole di quanto inizialmente proposto. Essa ha incontrato il disappunto delle organizzazioni civili attive in questo campo in seguito alla mancata approvazione da parte del Parlamento di emendamenti concernenti le relazioni sociali e ambientali a tutti i livelli dell'impresa e della catena di approvvigionamento, i criteri etici adottati dai fondi pensione e le relative politiche di investimento, la creazione di consessi che includano tutti i soggetti interessati, ovvero imprese, sindacati, ONG, autorità pubbliche e soggetti dei paesi in via di sviluppo. Cionondimeno, è positivo che la relazione abbia almeno dato seguito ad alcuni importanti temi che saranno suscettibili, così auspico, di ulteriore sviluppo a Johannesburg. In conclusione, sono favorevole alla relazione, nonostante deplori il fatto che il Parlamento l'abbia indebolita. Fatuzzo (PPE-DE). Signora Presidente, ho votato a favore della relazione Howitt, sulla responsabilità sociale nelle imprese, in particolare per il paragrafo 13, perché in questo paragrafo l'onorevole Howitt chiede che tutti i fondi pensione dichiarino i criteri etici applicati nelle loro politiche di investimento. Avrei preferito, tuttavia - e avrei votato a favore con maggior soddisfazione - che si fosse stabilito che nella busta paga dei lavoratori venissero lasciati i danari che attualmente vengono consegnati allo Stato per pagare le pensioni, le quali poi, invece, spesso non vengono pagate, o vengono pagate in ritardo, o vengono cambiate le regole con conseguente ritardo di cinque, dieci anni nel pagamento delle pensioni stesse. Se siamo cittadini maturi per pagare le tasse, se siamo così intelligenti da pagare le tasse, possiamo essere così maturi, così intelligenti da costituirci anche da soli la nostra pensione o, se vogliamo essere cicale, spendercela come ci pare quando siamo giovani; tanto, molte volte non riusciamo neppure a vedere l'alba della pensione. Purvis (PPE-DE). Signora Presidente, ho votato contro la relazione Howitt, in linea con la maggioranza della commissione per l'industria, il commercio estero, la ricerca e l'energia. Dobbiamo puntare a creare condizioni in grado di produrre ricchezza. Le nostre imprese, grandi o piccole che siano, sono in grado di agire al meglio delle loro possibilità. E' giusto che le imprese siano investite di responsabilità sociale. La correttezza civile non può che andare a vantaggio dell'imprenditore e troverà dimostrazione nei fatti. E' dunque nell'interesse delle imprese essere socialmente responsabili e ogni impresa che non lo sia è destinata alla catastrofe. Ma si devono prevedere soluzioni opportunamente differenziate che tengano conto della dimensione, del settore, della posizione geografica, della situazione finanziaria, della varietà di molte circostanze. E' questa la ragione per cui considero la relazione Howitt non solo risibile per l'assurdità delle richieste, ma anche pericolosa. La burocrazia che essa determina ucciderà il dinamismo delle nostre imprese e farà a pezzi le PMI, a causa dell'inutile aggravio dei costi, ma farà piazza pulita anche della nostra credibilità come soggetti che intendono contribuire a realizzare i lodevoli obiettivi insiti nella responsabilità sociale delle imprese. L'approccio della Commissione è corretta. La posizione interventista dell'onorevole Howitt è del tutto sbagliata. Dobbiamo insistere perché la Commissione mantenga fermo il proprio punto di vista, peraltro ben ponderato. Per questa ragione, ho votato contro la relazione Howitt. Caudron (PSE) . (FR) Sottoscrivo appieno l'approccio sostenuto dalla commissione per l'occupazione e gli affari sociali in relazione alla responsabilità sociale delle imprese. Ritengo infatti che le prassi sociali e ambientali delle imprese europee debbano essere sottoposte ad un controllo assimilabile a quello esercitato sulle altre prassi in materia di concorrenza. Ciò è indispensabile per la creazione di una Europa sociale che vada di pari passo con il mercato interno in cui la concorrenza ha un ruolo di spicco. Proprio questo deve essere considerato l'obiettivo primario di una politica per le imprese improntata al futuro, un principio guida delle politiche socio-economiche europee. Idealmente le imprese, i grandi investitori, avrebbero una strategia che va ben al di là dei vantaggi a breve termine, riuscirebbero a conciliare l'espansione economica, il progresso sociale e lo sviluppo sostenibile? La corsa al profitto nell'economia globale ci impone di adottare misure pragmatiche, affinché i principi sociali elaborati a livello politico non rimangano lettera morta. Dobbiamo pertanto esigere di poter controllare l'applicazione di questo concetto - che, bisogna ammetterlo, è ancora un po' vago - della responsabilità sociale delle imprese. Tra i suggerimenti presentati, la Commissione potrebbe presentare una proposta nel quadro della direttiva appropriata per obbligare le imprese a presentare relazioni di stampo sociale e ambientale, proprio come già fanno in materia finanziaria. (Testo abbreviato in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del Regolamento) Meijer (GUE/NGL) Le imprese svolgono, da un lato, un ruolo importante per la società nel suo complesso: esse creano occupazione e reddito e forniscono prodotti desiderati. D'altro canto, i proprietari e la direzione delle imprese spesso mostrano di avere ben poco interesse per le conseguenze che il loro operato comporta per i dipendenti, per la popolazione e per l'ambiente in generale, mentre si preoccupano solo di trarre il massimo profitto dal capitale investito. Senza una regolamentazione dello Stato, sono le aziende peggiori - e non quelle più scrupolose - a vincere la battaglia della concorrenza. Sopravvivono le imprese che sostengono costi minori e che, quindi, possono vendere i propri prodotti a prezzi più bassi, anche se a farne le spese sono la democrazia, la forza lavoro, l'ambiente e il benessere degli animali. E' pertanto opportuno che intervengano norme comuni vincolanti per le imprese internazionali, non solo per tutelare valori diversi dall'economia, ma anche per evitare che le aziende migliori siano costrette ad adeguarsi ai metodi adottati da quelle peggiori. Il Libro verde della Commissione europea si limita ad accordi volontari e a un raffronto delle buone prassi. La commissione per l'occupazione e gli affari sociali chiede, giustamente, l'inserimento della valutazione sociale e ambientale nella quarta direttiva sul diritto societario e chiede che siano garantiti un controllo indipendente, pari opportunità per le donne, pubblicità dei criteri etici applicati dai fondi pensione per la gestione degli investimenti, codici di condotta registrati e libertà sindacale. Nobilia (UEN) . Va dato merito alla Commissione di aver opportunamente affrontato una questione fondamentale come la promozione di un quadro europeo per la responsabilità sociale delle imprese. Si accolgono, infatti, favorevolmente questo Libro verde, il processo di consultazione che ne scaturisce e l'enorme risposta da questa ottenuta nonché il dibattito sul tema promosso dalle molteplici iniziative della Commissione stessa. L'onorevole Howitt, del quale si condivide il lavoro svolto, ha evidenziato molti peculiari aspetti, a cominciare dalla necessità di presentare, da parte della Commissione, nell'ambito della futura revisione della direttiva sul comitato aziendale europeo, emendamenti che impongano di verificare e sorvegliare gli effetti ambientali e sociali più importanti dell'impresa. Particolarmente interessante appare la proposta per la creazione di una piattaforma UE per la responsabilità sociale delle imprese che riunisca i vari soggetti interessati, che offra l'opportunità di registrare i codici di condotta e che svolga il ruolo di arbitro tra imprese e singole persone e Comunità nel caso di violazione di essi. Rispetto alla questione dei premi europei, si chiede alla Commissione di incoraggiare anche gli Stati membri ad incentivare l'attribuzione di premi nazionali per la responsabilità sociale delle imprese. L'assegnazione di tali premi, destinata a ricompensare le imprese, potrebbe rivelarsi un incentivo notevole per l'adozione di procedure di gestione adeguate e per velocizzare il processo di formazione e riadeguamento di dirigenti e dipendenti, finalizzato all'acquisizione delle qualifiche e competenze necessarie. (Testo abbreviato in conformità dell'articolo 137, paragrafo 1, del Regolamento) Presidente. - Grazie, onorevole Purvis. Con questo si concludono le dichiarazioni di voto.

Le Président.    -Je déclare reprise la session du Parlement européen, qui avait été interrompue le jeudi 25 septembre 2003.(1) Le Président.    - J’ai l’opportunité et le plaisir, cet après-midi, de souhaiter la bienvenue au Dr Jong-Wook Lee, récemment élu directeur général de l’Organisation mondiale de la santé, ainsi qu’à ses collègues, qui ont pris place dans la tribune officielle. C’est la première fois que le Dr Lee rend visite au Parlement européen. Je vous remercie de votre présence, Docteur Lee, et je me réjouis de collaborer avec vous à l’avenir dans le cadre de nos mandats respectifs. Au nom du Parlement européen, je voudrais également souhaiter la bienvenue aux membres de la commission constitutionnelle du parlement suédois, à son président, M. Gunnar Hökmark, et à son vice-président, M. Göran Magnusson, qui ont pris place dans la tribune officielle. Nos collègues du parlement suédois sont les bienvenus dans cette enceinte. Je sais qu’ils ont déjà participé à de nombreuses réunions ce matin, réunions qui se poursuivront cet après-midi et demain matin. Je voudrais signaler que cette délégation d’une commission du parlement suédois est la dixième à venir au Parlement européen cette année. C’est avec grand plaisir que nous vous accueillons et nos portes seront toujours ouvertes à nos collègues parlementaires.(1) Le Président.    - Un corrigendum à l’ordre du jour des séances des 8 et 9 octobre 2003 a été distribué. Y a-t-il des observations? Lehne (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, le prochain point de l’ordre du jour est la question orale sur les professions libérales. Lors de la Conférence des présidents, aucun accord n’a été obtenu concernant une proposition de résolution accompagnant cette question orale. D’autres discussions ont eu lieu depuis et je pense qu’une majorité s’est à présent dégagée au sein de cette Assemblée en faveur d’une résolution accompagnant la question orale. Je proposerais donc de voter une résolution lors de la prochaine période de session de Strasbourg et je suggérerais jeudi prochain à 12 heures comme délai de dépôt des propositions de résolution. (1) Howitt (PSE ).    - Monsieur le Président, je voudrais que vous vous joigniez à moi pour saluer la semaine de la "Consommation responsable" qui a lieu cette semaine à Bruxelles et qui est promue dans les bâtiments du Parlement européen. La consommation responsable signifie que les consommateurs sont à même de choisir des produits fabriqués conformément à l’éthique ou provenant du commerce équitable, où les droits des travailleurs sont respectés et une prime sociale est payée afin d’aider les agriculteurs et autres producteurs pauvres dans les pays en développement d’où les biens proviennent. Ce Parlement a joué un rôle clé pour imposer la question de la responsabilité sociale des entreprises dans le programme européen, et le commerce équitable en est une partie très importante. Monsieur le Président, auriez-vous l’amabilité de remercier les questeurs d’avoir accepté que cela ait lieu au sein de ce Parlement cette semaine, les magasins du monde Oxfam d’avoir installé des stands dans le Parlement et d’autres organisations telles que et , qui viennent de mon propre pays et qui soutiennent cette action? Pourriez-vous, s’il vous plaît, vous joindre à moi pour encourager tous les députés de cette Assemblée à choisir du café et d’autres produits alimentaires et biens provenant du commerce équitable? Ceux-ci sont disponibles et nous tentent dans les bars et restaurants de ce Parlement pendant toute cette semaine. Le Président.    - Monsieur Howitt, nous ferons part de votre gratitude à tous ceux que vous avez mentionnés. Hudghton (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, en me référant à l’article 2 du règlement de cette Assemblée, je voudrais attirer votre attention sur une déclaration faite récemment au sein du parlement écossais. Un député conservateur de ce parlement a dit ceci à propos du président de la commission de la pêche du Parlement européen: "il lui incombe de représenter les positions du gouvernement britannique par rapport à la Constitution et au fait que la politique commune de la pêche pourrait y être inscrite." C’était lié au projet de Constitution et au rapport de M. Stevenson sur le sujet. Pourriez-vous peut-être confirmer, Monsieur le Président, qu’en vertu de l’article 2, aucun député ne peut recevoir de mandat impératif et qu’il n’incombe certainement pas au président d’une commission de recevoir un mandat d’un quelconque gouvernement - que ce soit d’Édimbourg, de Londres, de Madrid, ou d’ailleurs? Pourriez-vous également confirmer que M. Stevenson est en réalité libre de défendre l’Écosse s’il le souhaite? Le Président.    - Je peux certainement confirmer, comme vous l’avez fait remarquer, que l’article 2 traite de l’indépendance du mandat des députés de cette Assemblée et que ceux-ci exercent leur mandat de manière indépendante, comme je sais que M. Stevenson le fait normalement. Κorakas (GUE/NGL ).    - Monsieur le Président, comme je l’ai déjà indiqué dans cette Assemblée, en Lettonie, les activités du parti communiste, la propagande communiste et l’utilisation des symboles communistes sont frappées d’interdiction. Cinq cent mille résidents russophones, soit 40% de la population, n’ont pas la nationalité et sont dès lors exclus de la vie politique. Toute personne qui n’a pas quitté le parti communiste letton huit mois avant la dissolution de l’Union soviétique n’a pas le droit de se présenter aux élections ou de travailler dans le secteur public. Ainsi, par exemple, le dirigeant communiste Alfreds Rubiksx, qui est aujourd’hui président du parti socialiste, n’est pas autorisé à se porter candidat aux élections, bien que son parti soit représenté au parlement. Enfin, des monuments aux SS sont érigés avec le soutien des deniers publics, alors que les vétérans de la guerre antifasciste ne sont pas autorisés à porter les décorations qu’ils ont gagnées pendant la guerre et que certains sont emprisonnés précisément pour avoir pris part à la guerre antifasciste. Je voulais profiter de la présence demain dans l’Assemblée de la présidente de la République de Lettonie et de son discours solennel pour mettre en exergue cette situation inacceptable, que j’ai eu l’occasion d’observer personnellement, et pour vous inviter à faire référence à cette situation lors des discussions que vous aurez avec elle. Lisi (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, comme le savez certainement, il y a deux jours, Annalena Tonelli, une missionnaire italienne, a été sauvagement tuée en Somalie, en Afrique. Pendant trente ans, cette femme avait consacré sa vie à venir en aide aux malades, ce qui lui valait la reconnaissance et le soutien de l’ensemble de la population et de la communauté islamique elle-même. Ce meurtre sauvage a eu un impact considérable dans mon pays, en particulier à cause du travail humanitaire extraordinaire réalisé par la victime. Je voudrais vous demander, Monsieur le Président, de bien vouloir transmettre tant à la famille de la disparue et qu’aux institutions italiennes les condoléances de cette Assemblée à l’occasion de cette mort soudaine et tragique. Le Président.    - Aujourd’hui, j’ai publié une déclaration à cet égard au nom du Parlement. Je vous en donnerai une copie et je suis également heureux de communiquer avec la famille de Mlle Tonelli. Ahern (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, je tiens à dire que je suis assez surprise que nous ne puissions pas parler, lors de cette séance plénière, de la grave panne d’électricité qui a eu lieu récemment en Italie. Les citoyens de toute l’Union et particulièrement ceux qui ont été touchés par cet événement s’attendent à ce que cette question soit abordée comme une question d’urgence. Nous avons demandé à Mme de Palacio de venir dans notre commission et d’en parler avec nous, mais cela ne pourra pas remplacer une déclaration de la Commission ou, effectivement, du Conseil, étant donné la nature transfrontalière de ce qui s’est passé. Nous devons aborder la question de la sécurité de l’approvisionnement en électricité et du marché unique comme une question d’urgence. Je voulais juste faire part de mon extrême étonnement quant au fait que nous ne soyons pas en mesure de discuter cette question lors de cette séance plénière. Cela signifie que nous ne servons pas les citoyens de l’Union. Le Président.    - Personne n’a soulevé la question pendant l’ordre des travaux aujourd’hui. Cela aurait pu nous permettre de voir la volonté de l’Assemblée sur cette question. Toutefois, nous pourrions peut-être parler des conséquences plus larges de cet événement lors du débat sur la préparation du Conseil européen des 16 et 17 octobre, puisqu’il s’agit clairement d’une question transfrontalière. Pendant ce débat, les députés pourront donc émettre quelques remarques sur la question s’ils le désirent. McAvan (PSE ).    - Monsieur le Président, je voudrais juste prendre une minute pour présenter Kanga, une invitée spéciale d’Australie, à l’Assemblée. Kanga est une peluche kangourou très mignonne, mais elle est venue au Parlement européen aujourd’hui en portant un message grave: susciter une prise de conscience quant à la mort subite inexpliquée chez les enfants de plus de un an et chez les adultes. Bon nombre d’entre vous ont sans doute entendu parler de la mort subite du nourrisson, c’est-à-dire lorsque les nourrissons meurent de manière inattendue, mais vous ne savez probablement pas que de nombreuses autres personnes en meurent, après l’âge d’un an, et que bien souvent les familles ne reçoivent aucune explication pour ces décès. Rien que dans mon pays, huit personnes meurent de cette façon chaque semaine. Les familles se posent des questions et se demandent pourquoi la personne est décédée et ce qu’elles pourraient y faire. Ces familles reçoivent très peu de réponses. Ce que nous pouvons faire au sein du Parlement européen est demander à l’Organisation mondiale de la santé - et je suis ravie que son directeur général soit à Bruxelles aujourd’hui - de donner un nom reconnu à ce syndrome ainsi qu’un code reconnu de sorte que davantage de recherches puissent avoir lieu au-delà des frontières. Nous pourrions découvrir combien de personnes meurent de cette façon et peut-être en trouver les raisons. J’enverrai à mes collègues une copie de la lettre adressée à l’Organisation mondiale de la santé et lui demandant ce code. J’espère qu’ils la signeront. Cela signifiera que de nombreuses familles en Europe auront le réconfort de savoir que des recherches seront menées sur cette tragique maladie. À partir de demain, Kanga ira au parlement écossais ainsi qu’au sein des parlements et assemblées élues du monde entier, avec le message que nous devons en faire plus pour savoir pourquoi des personnes décèdent de la sorte. Ζοrba (PSE ).    - Monsieur le Président, je sollicite votre intervention afin de mettre un terme aux menaces de mort adressées aux journalistes Sener Levent et Ali Osman, du journal chypriote turc , par les membres de l’organisation extrémiste des Loups gris, dans le nord de Chypre. L’ et son rédacteur en chef se voient menacés d’être bâillonnés, et c’est là un coup sérieux à la liberté de la presse et d’expression dans la communauté chypriote turque. Certains craignent avec raison que, dans la course aux élections dans la partie occupée de Chypre en décembre prochain, ce genre d’attentat s’intensifie et que le terrorisme et la peur empêchent les voix pro-européennes et démocratiques de la communauté chypriote turque de se faire entendre. Je sollicite votre intervention, avec la sensibilité particulière qu’en votre qualité d’ancien journaliste, vous démontrez sur les thèmes de la liberté de la presse. De même, j’invite la Commission européenne et sa représentation à Chypre à tenir le Parlement systématiquement informé des problèmes de ce genre. Le Président.    - Je serai heureux de donner suite à votre demande, Madame Zorba. Merci d’avoir soulevé la question. Lage (PSE ).    - Je voudrais attirer l’attention de cette Assemblée sur le fait qu’un putsch militaire a eu lieu récemment en République de Guinée-Bissau. Ce putsch visait un président élu. Tout coup d’État ou mouvement contre un représentant élu démocratiquement doit être condamné sans équivoque. Il est vrai que la situation en Guinée-Bissau était déjà anormale, puisque l’assemblée nationale populaire avait été dissoute et que le processus d’élection d’une nouvelle assemblée se révélait de plus en plus difficile. Une charte transitoire avait toutefois été rédigée en vue de restaurer la démocratie en Guinée-Bissau, ce petit pays presque inconnu du golfe de Guinée. Monsieur le Président, je voudrais vous demander, à vous et aux institutions communautaires, de ne pas négliger entièrement ce petit pays et de lui fournir un paquet d’aide substantiel afin de restaurer la démocratie et de permettre la tenue d’élections démocratiques. La Guinée-Bissau a besoin d’aide pour organiser ces élections, parce qu’il y a pénurie de tout dans le pays, même de fonds pour financer le processus électoral. Mais plus que cela, cette petite nation a également besoin d’aide pour le développement, la paix, le progrès, et pour faire en sorte que son peuple ne soit plus la victime de violences et d’incertitudes quant à son avenir. Ferrández Lezaun (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, dimanche dernier, une manifestation a eu lieu à Saragosse contre le plan hydrologique national, une des nombreuses manifestations organisées en Aragon. Près de cent mille personnes y ont participé. C’est la première manifestation à laquelle plus d’un tiers de la population - près de 35% des habitants d’Aragon, y compris des personnes de plus de 90 ans et des enfants de moins d’un an - était présent pour manifester son rejet du plan hydrologique national. Étant originaire d’Aragon, je vous demande de faire part de notre gratitude à la commissaire Wallström pour sa volonté de dialogue et son travail permanent. Cependant, cette attitude n’était pas celle du Premier ministre espagnol. Je vous demande de bien vouloir transmettre au Premier ministre, M. Aznar, le fait que nous souhaitons qu’il change cette position intransigeante et autoritaire et qu’il s’asseye pour dialoguer avec le représentant légitime de tous les Aragonais, c’est-à-dire le gouvernement d’Aragon. Monsieur le Président, l’écrasante majorité des Aragonais ne veut pas être spoliée. C’est pourquoi nous défendons, et défendrons là où ce sera nécessaire, notre position d’opposition à la dérivation. Le Président.    - Le débat est clos. Le Président.    - L’ordre du jour appelle la communication de la Commission sur la pleine intégration de la coopération avec les États ACP dans le budget de l’Union européenne. Schreyer,    - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, le thème du Fonds européen de développement (FED), qui fournit une aide aux pays d’Afrique, des Caraïbes et du Pacifique, et de son intégration dans le budget de la Communauté européenne n’est pas une nouveauté pour cette Assemblée. Le Parlement a réclamé à plusieurs reprises l’intégration de ce Fonds et a toujours soutenu les propositions allant dans ce sens. Aussi est-ce avec grand plaisir que je peux vous informer que la Commission a aujourd’hui adopté une communication proposant un transfert complet du Fonds européen de développement au budget communautaire qui prendrait effet dès les prochaines perspectives financières. Si la Commission propose ce transfert, c’est qu’elle est convaincue que cette budgétisation contribuera à accroître l’efficacité de l’aide octroyée aux pays ACP, accélérera et améliorera l’exécution de cette aide et produira des gains d’efficacité pour toutes les parties impliquées dans ce processus. La proposition s’inscrit pleinement dans la lignée des promesses faites par l’Union européenne lors des différents sommets de l’année dernière. À Monterrey, par exemple, l’Union européenne s’est engagée à accroître l’aide totale aux pays en développement et à en améliorer le traitement et la coordination et, par voie de conséquence, l’efficacité. Le Parlement connaît bien le thème de l’intégration du Fonds européen de développement dans le budget communautaire et s’est exprimé plusieurs fois en faveur de ce transfert, que la Commission soutient elle aussi depuis longtemps. La première proposition en la matière a été retirée en 1973 - il y a 30 ans - et l’idée a été soulevée à plusieurs occasions depuis lors, la dernière fois en 1993. Les États membres n’ont toutefois jamais été capables de décider comment transférer au budget cet instrument spécial qui est en place depuis 1958. Le Fonds de développement a ceci de particulier qu’il est financé directement par les États membres selon une formule spécifique. Néanmoins, la gestion de ce Fonds incombe à la Commission, mais, ici aussi, différentes règles que celles utilisées pour les instruments de politique étrangère s’appliquent. Si le Parlement a le droit et le devoir de donner décharge au Fonds de développement, il ne participe pas à la fixation des montants impliqués et de l’utilisation qui en est faite. Pourquoi proposons-nous à nouveau d’intégrer cette structure non budgétaire au budget communautaire, aujourd’hui, en 2003? Pour deux raisons principalement. Premièrement, cette proposition profitera à toutes les parties, en particulier aux pays bénéficiaires. Deuxièmement, la Commission a la conviction que ce moment est opportun, que l’occasion est idéale pour remettre cette proposition à l’ordre du jour. Je voudrais d’abord développer la deuxième de ces raisons: le moment opportun et les circonstances idéales. En effet, trois facteurs sont réunis. Vient pour commencer la proposition de réforme des Traités; le travail préparatoire mené par la Convention a spécialement soutenu la budgétisation du FED et la Constitution qu’elle a proposée permettrait cette budgétisation. Le deuxième facteur important est l’élargissement de l’Union européenne. Il a été convenu, lors des négociations d’adhésion, que les nouveaux États membres ne contribueraient pas encore au Fonds actuel mais participeraient aux négociations sur son successeur. Le troisième élément est le nouveau cadre financier proposé pour l’UE pour après 2006, qui est en cours de discussion. La communication adoptée ce jour constitue dès lors un aspect pratique du nouveau paquet financier proposé par la Commission. Les considérations que je vais vous présenter maintenant ne sont cependant pas moins importantes que ces conditions opportunes. L’inclusion du FED au budget profiterait aux pays ACP; elle stimulerait l’efficacité politique de l’aide communautaire et rendrait sa gestion plus efficace. Le système actuel, basé sur une négociation tous les cinq ans en dehors du système budgétaire, risque de plus en plus de marginaliser politiquement les États ACP. L’avantage que présente l’intégration dans le budget pour les pays ACP est que l’aide reviendrait souvent à l’ordre du jour. Les programmes de développement inclus dans le budget et l’examen annuel de leurs résultats - en ce compris par le Parlement - encouragent en réalité un traitement plus efficace de l’aide. Il serait également plus facile de répondre du personnel actuel au sein du budget communautaire que dans le cadre du système actuel du Fonds. Comment ce transfert rendrait-il l’aide communautaire plus efficace? Dans le cadre du FED, une approche de partenariat s’est fortement développée et devrait absolument être maintenue, au même titre que le principe d’appropriation et que le principe de concentration sur l’éradication de la pauvreté. Toutefois, il serait de loin préférable de créer des synergies entre les différents programmes que finance le budget de l’Union européenne et qui bénéficient également aux pays ACP. En outre, le financement des programmes d’aide mondiaux, comme le Fonds mondial pour la santé, pourrait être utilisé de manière plus adéquate si le Fonds était inclus au budget. Les procédures administratives s’en trouveraient simplifiées dès lors qu’il n’existerait plus deux systèmes séparés parallèles l’un à l’autre, avec deux règlements financiers différents, deux ensembles de règles d’exécution et deux systèmes de comptabilité différents. Par contre, en harmonisant les systèmes, nous augmenterions l’efficacité, non seulement au sein des services de la Commission, mais aussi pour les autorités des pays bénéficiaires et pour toutes les personnes impliquées dans l’exécution de l’aide. Voyez-vous, nous devons être conscients que les organisations non gouvernementales, par exemple, doivent traiter avec deux systèmes distincts, ce qui se traduit évidemment par un surcroît de bureaucratie et d’inefficacité. Quels arguments pourraient s’opposer à la proposition? Les pays ACP pourraient craindre que leurs propres préoccupations soient reléguées au second plan derrière d’autres priorités de politique étrangère, telles que les situations de crise. Nous devons dissiper ces craintes et c’est précisément ce qu’a fait la Commission dans sa communication. D’une part, le programme d’aide sera garanti par un règlement, adopté en faisant appel à la procédure de codécision et détaillant les ressources à fournir sur une période donnée. L’expérience des programmes budgétaires nous a aussi appris que l’approche pluriannuelle de l’aide et le principe de l’annualité devaient indispensablement être conciliés. La Commission n’a pas déposé de proposition ferme quant aux montants budgétaires pour les quelques années à venir. Ces montants devront être fixés lors des discussions sur les prochaines perspectives financières. La Commission a néanmoins proposé une série de mesures importantes en vue de protéger les niveaux de financement à l’avenir. Par exemple, le niveau actuel de l’aide constituera le montant minimal de l’aide à l’avenir, tandis que les futurs résultats économiques détermineront les évolutions ultérieures de cette aide. Les taux de financement seront bien entendu débattus à l’avenir - en particulier au sein du Conseil, cela va de soi. Les taux de financement doivent être renégociés pour chaque nouveau Fonds. C’est pourquoi les taux actuels ne représentent aucune garantie pour les dépenses futures au titre du FED. L’un des principaux avantages que voit la Commission dans l’intégration du FED dans le budget européen est qu’il n’y aura plus de négociation séparée sur les taux de financement pour chaque nouveau Fonds. L’Union européenne fournit la moitié de toute l’aide publique mondiale au développement. L’année dernière, sur un total de 60 milliards d’euros d’aide au développement, 31 milliards provenaient de l’Union européenne, ce chiffre incluant l’aide octroyée par les États membres et le financement communautaire. Il existe actuellement trois sources d’aide communautaire: le budget communautaire, les instruments de la Banque européenne d’investissement et, bien sûr, le Fonds européen de développement. En incluant le Fonds européen de développement au budget communautaire, l’aide européenne sera plus visible et pourrait être présentée de manière plus cohérente, ce qui représenterait un pas de plus dans le processus de renforcement du rôle international de l’Union européenne. Pour ce faire, une série de propositions en vue de la mise en œuvre politique et juridique nécessaire doivent être soumises et approuvées dans les mois à venir. La Commission compte sur le soutien du Parlement pour ces propositions. Merci beaucoup. Kinnock, Glenys (PSE ).    - Monsieur le Président, comme la commissaire le sait, le Parlement européen apprécie grandement l’analyse qu’elle nous a présentée aujourd’hui. Cela dit, Madame la Commissaire, j’ai le sentiment qu’il manque une assurance claire ou une garantie quant à la protection des fonds du FED au sein du budget communautaire. De même, dans vos remarques, vous n’avez pas parlé de la nécessité du consentement des pays ACP sur cet accord. Je ne pense pas que les pays ACP accepteraient une situation dans laquelle ils penseraient avoir moins de prise, moins d’influence sur le processus décisionnel concernant le FED. Je voudrais savoir comment vous comptez protéger cet argent. Vous avez dit ne pas être disposée à le faire, mais la réorientation de ressources du FED vers d’autres priorités européennes est une chose à laquelle nous avons été habitués par le passé. Nous en avons fait l’expérience et nous souhaitons éviter que cela se reproduise. Madame la Commissaire, pouvez-vous envisager une nouvelle rubrique pour le développement dans les perspectives financières? De même, seriez-vous prête à le suggérer dans la proposition sur les prochaines perspectives financières pour fin 2003? Schreyer,    - Il est évidemment essentiel que cette proposition soit discutée en profondeur avec les pays ACP, et ces discussions devraient aussi couvrir de nombreux aspects du FED figurant dans l’accord de Cotonou, par exemple, l’approche de partenariat et le principe de la priorité donnée à l’éradication de la pauvreté. Je partage aussi votre avis selon lequel les États ACP ne seront persuadés de consentir à ce type de proposition, qui - nous l’espérons - améliorera l’efficacité de l’aide, que si nous parvenons à fournir les garanties suffisantes qu’il ne s’agit pas seulement d’une excuse pour réduire les ressources disponibles pour l’aide au développement. Comment pouvons-nous apporter ce type de garantie? La Commission a abordé cette question dans sa communication, en déclarant que les montants actuels constitueraient le minimum pour l’avenir. Comment ce minimum pourra-t-il être garanti dans le budget? En détaillant les enveloppes financières dans la base juridique pour le programme pluriannuel. La Commission ne propose pas l’introduction d’une nouvelle rubrique dans les perspectives financières. Nous pensons qu’il serait plutôt préférable de préciser dans les structures des perspectives financières que différents instruments sont disponibles pour la politique étrangère et pour l’aide au développement. Dans le même temps, en garantissant une enveloppe financière dans la base juridique, nous protégerions les fonds, empêchant ainsi à des gains de synergie de provoquer une réduction des ressources disponibles. Dans la communication publiée aujourd’hui, la Commission est allée jusqu’à proposer que l’évolution ultérieure de l’aide au titre du FED soit déterminée par l’évolution générale de l’économie. Il s’agit là d’une déclaration positive, qui doit être considérée dans le contexte des engagements pris à Monterrey. Cette partie de l’aide au développement qui est financée par le budget, ou qui le sera à l’avenir, ne représente évidemment qu’une petite partie des 0,39% du PNB annuel promis, mais j’estime que cette petite partie devrait être garantie. Je ne peux bien sûr pas prédire pour l’instant que les montants seront relevés à l’issue des négociations financières. Le Président.    - Ce point est clos. Le Conseil étant absent, nous allons interrompre la séance quelques minutes. Le Président.    -Le Conseil étant toujours absent, je propose une légère modification de l’ordre du jour. J’appelle donc la question orale de M. Lehne et d’autres députés, au nom du groupe PPE-DE, sur l’organisation de marché et règles de concurrence pour les professions libérales (B5-0278/2003). Lehne (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je souhaite tout d’abord remercier le commissaire Monti d’avoir répondu aussi rapidement. Cette célérité présente l’avantage de nous permettre de traiter notre question orale dans une section légèrement plus "en vue" de l’ordre du jour et non dans le cadre de discussions aux petites heures. Je vous suis reconnaissant de cette situation. En réalité, cette question orale porte sur un sujet très important, à savoir le fait que les États membres de l’Union européenne ont, à travers les siècles, développé des professions libérales censées assumer certains rôles spécifiques. Les avocats doivent, par exemple, administrer la justice et les missions du notaire incluent la passation des actes juridiques publics. Par ailleurs, certaines professions doivent obéir à des règles très spécifiques, c’est le cas notamment des médecins, des pharmaciens et de nombreuses autres professions libérales pour lesquelles existent des règles comparables et des structures spéciales. Permettez-moi de dire que la commission juridique et du marché intérieur s’inquiète quelque peu de certains développements de la politique menée au fil des ans par la Commission en matière de professions libérales. Je pense, par exemple, au débat que nous avons eu il y a quelques années sur la directive relative au blanchiment d’argent. Nous avons toujours l’impression que la Commission fait partie de ceux qui souhaitent appliquer aux professions libérales toutes ces règles qui conviennent aux supermarchés, dirons-nous. Pourtant, ce sera un échec parce que les structures professionnelles ont justement toutes leurs particularités et que ces professions ont également des missions publiques particulières. Elles ont donc besoin d’un traitement différent de celui réservé aux acteurs normaux du marché qui achètent ou vendent un produit donné sur le marché. Face aux évolutions récentes - l’une d’entre elles étant l’étude de l’Institut viennois des études supérieures, parue il y a quelques mois -, nous souhaiterions savoir comment la Commission compte traiter cette question à l’avenir. En effet, nous avons entendu dire que la Commission avait l’intention de réaliser une consultation à grande échelle de tous les secteurs impliqués dans ce dossier et nous serions bien évidemment aussi heureux de connaître les démarches que compte entreprendre la Commission après la consultation. La question que nous avons déposée se concentre sur cet aspect et je pense qu’il serait très utile que M. Monti puisse également prendre clairement position sur ce sujet aujourd’hui lorsqu’il répondra à cette question orale. Ceci permettrait de lever une grande partie de l’incertitude qui règne au sein des professions libérales et d’amener de la clarté. Monsieur le Commissaire, nous nous sommes d’ores et déjà accordés, dans le cadre de nos débats relatifs à l’agenda, sur notre volonté de voir le Parlement faire, lors la prochaine période de session de Strasbourg, ce que nous avons fait il y a quelques années et d’approuver une résolution sur ce sujet. Ceci constituerait une sorte de point de référence vous permettant d’évaluer les points de vue de cette Assemblée sur la question très sensible des professions libérales. Monti,    Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, la Commission reconnaît entièrement le rôle que les professions libérales peuvent jouer pour rendre l’économie européenne plus compétitive, donc pour contribuer à atteindre les objectifs fixés par le Conseil européen de Lisbonne. La Commission estime, c’est certain, que les compétences indubitables des professions libérales et leur capacité à établir des relations de confiance mutuelle avec leurs clients constituent des facteurs vitaux du succès de ces métiers et engendrent un niveau élevé de satisfaction au sein de leur clientèle en Europe. C’est dans cet esprit que la Commission a adopté un certain nombre d’initiatives visant, comme indiqué, à garantir pleinement l’intérêt général et en particulier un niveau élevé d’indépendance et d’éthique professionnelles dans ce secteur. Le récent arrêt Wouters du 19 février 2002 et la question de la garantie des droits des consommateurs sont également pertinents dans ce contexte. Nous avons, en mars 2003, lancé un processus d’évaluation visant à constituer une image globale de la réglementation des professions libérales et de ses effets dans les différents pays de l’Union européenne. Cet exercice prend deux aspects en considération. Premièrement, précisément parce que les professions libérales ont un impact essentiel sur la compétitivité des autres secteurs, il importe d’envisager les conséquences économiques que la réglementation peut avoir sur la production et l’efficacité, le niveau des prix et l’emploi. Deuxièmement, comme le sous-entendent les auteurs de la question, il est vital de prendre en considération les aspects non économiques et, par conséquent, d’évaluer précisément la pertinence des différents types de réglementations. Si le résultat indique que certaines de celles-ci vont au-delà de ce qui peut être justifié de manière objective pour garantir des services de qualité supérieure, d’une part, et pour protéger les intérêts du consommateur, d’autre part, la Commission et - j’en suis certain - les membres des professions libérales eux-mêmes devront faire tout ce qui en leur pouvoir pour s’assurer que ces formes de réglementations soient revues. Nous en sommes actuellement à l’analyse de la contribution des professions libérales et des consommateurs à cet exercice d’évaluation. Le 28 octobre 2003 aura lieu, Monsieur Lehne, une audition des parties concernées - cette audition à laquelle vous avez fait référence - et nous sommes persuadés qu’à cette occasion, nous aurons la possibilité de mettre en présence un large éventail de points de vue d’horizons divers. Il est évident que tous les députés du Parlement européen souhaitant participer seront plus que bienvenus. Je suis certain que les débats seront de grande qualité et qu’ils nous permettront de mieux comprendre le fonctionnement des professions libérales. Vos avis, si vous souhaitez participer, amélioreront certainement la teneur des débats. Enfin, Monsieur le Président, je souhaite rappeler à cette Assemblée qu’en réponse à une proposition de mon collègue, le commissaire Bolkestein, la Commission a adopté le 7 mars 2002 un projet de directive portant sur la reconnaissance des qualifications professionnelles, dont l’objectif principal est de consolider les 15 directives existantes dans ce domaine et d’accroître la mobilité des compétences, dans le contexte des décisions du Conseil de Lisbonne. La proposition en question est actuellement examinée par cette Assemblée en première lecture. Sans aborder la question des qualifications professionnelles, pour lesquelles les États membres conservent leurs compétences fondamentales, le projet vise à faciliter la prestation de services aux clients par les représentants des professions libérales disposant d’un diplôme d’un État membre particulier dans tout autre État membre. Dans le même temps, la Commission explore - dans un contexte plus large et conformément à la stratégie du marché intérieur des services financiers - une approche cohérente afin de lever les obstacles persistants à la prestation de services transfrontaliers, à l’exception de ceux liés à la seule reconnaissance des qualifications professionnelles. Bien entendu, si la Commission devait déposer une nouvelle proposition dans ce domaine, qui couvrirait également les services transfrontaliers fournis par les membres des professions libérales, elle prendrait pleinement en considération les objectifs d’intérêt général qui sont en jeu et surtout l’importance particulière de l’indépendance et de la déontologie professionnelle de ces professions. Pour conclure, tout en réitérant son engagement à respecter la réglementation et l’autorégulation restrictive qui s’appliquent aux professions libérales et qui peuvent se justifier sur la base de l’intérêt général, la Commission estime qu’il est de son devoir d’accroître ses efforts pour instaurer l’équité entre les professionnels qualifiés, de manière à accroître la mobilité transfrontalière et à promouvoir une saine concurrence dans l’intérêt des professions libérales proprement dites et des consommateurs. Si vous me permettez d’utiliser votre expression, Monsieur Lehne, nous savons tous que les règles de supermarché ne sont ni adaptées ni suffisantes dans ce cas. Il s’agit d’un secteur très particulier, mais nous pensons cependant qu’il pourrait tirer parti d’une révision critique de son cadre réglementaire actuel. Gargani (PPE-DE ).    Monsieur le Président, le lien entre le marché libre et les professions libérales n’est pas direct, comme l’a précisé M. Monti. Comme vous le savez, Monsieur Lehne, M. Zappalà et d’autres députés travaillent dans ma commission depuis plus d’un an sur une directive relative aux qualifications professionnelles et nous sommes, par conséquent, très au fait de la nature particulière et exceptionnelle des professions libérales. Les membres des professions libérales proposent un service indépendant reposant sur un niveau extrêmement élevé de savoir, difficile à évaluer. C’est pourquoi ces activités professionnelles sont régies par un code déontologique couvrant les relations entre professionnels, entre professionnels et clients et entre les professionnels et la société dans son ensemble. Le comportement des représentants des professions libérales est défini par un cadre déontologique couvrant leurs missions précises et les exigences du service déterminés par les professionnels proprement dits. Ce cadre déontologique représente dès lors la première étape de la réglementation en termes d’interprétation et d’application. Fredson, sociologue américain, démontre dans son œuvre que le système des professions libérales correspond à la déontologie professionnelle. Il doit trouver un équilibre équitable - et je rejoins M. Monti sur ce point - entre le profit et l’application de règles portant le sceau du marché et de la bureaucratie. En soi, c’est exceptionnel. Les membres des professions libérales doivent bénéficier d’un statut spécial afin de maintenir cet équilibre délicat et difficile, pas seulement dans leur intérêt propre mais aussi dans l’intérêt global de la société. De surcroît, l’article 15 de la Charte des droits fondamentaux - liberté de choisir un travail - stipule que chacun a le droit d’accomplir un travail librement choisi ou accepté. Or la liberté de choisir un travail n’est pas identique à la libre entreprise. Comme l’indique le Traité, Monsieur le Commissaire, la mission d’intérêt général des professions libérales peut également justifier certaines limites aux règles de la concurrence. C’est pourquoi la législation et le cadre réglementaire déontologique peuvent comporter des dérogations à la législation en matière de concurrence dans certains cas particuliers: au niveau des honoraires professionnels, qui peuvent être obligatoires puisque fixés par l’État; au niveau de l’approche intégrée de l’exercice d’une profession; au niveau de la publicité, lorsque des codes déontologiques peuvent exclure la possibilité de voir des membres des professions libérales se juger mutuellement; au niveau de l’affiliation à des organismes d’assurance sociale; au niveau de l’affiliation obligatoire à des fonds de pension - ce qui est accepté -; et pour ce qui est des droits exclusifs relatifs à certaines professions régulées. En définitive, Monsieur le Président, les règles nécessaires à chaque profession spécifique pour assurer son impartialité, sa compétence, son intégrité et sa responsabilité en matière de fonds ne sont pas considérées comme des contraintes pour la concurrence. Les activités des professions libérales devraient, par conséquent, garantir que les professionnels et les services qu’ils proposent contribuent à offrir des solutions positives aux défis auxquels nous sommes confrontés, protégeant ainsi l’intérêt de la société en général. Les normes élaborées par les associations professionnelles sous leur propre responsabilité, afin de préserver la qualité du service fourni, garantissent que ces règles sont respectées conformément aux conventions de professionnalisme et de déontologie professionnelle. Je pense dès lors - ce qui reflète la déclaration du commissaire Monti - que de cette manière et uniquement grâce à l’équilibre délicat que nous devons instaurer entre profit et déontologie, nous pouvons instaurer une relation équitable entre le marché libre, la concurrence, la réglementation et l’éthique en général. Medina Ortega (PSE ).    - Monsieur le Président, les orateurs précédents ont mis en exergue les caractéristiques particulières des professions libérales et le besoin d’une législation différenciée. Comme l’a souligné le commissaire Monti, cette législation différenciée doit voir le jour au sein d’un marché libre, sur lequel les clients ont normalement la possibilité de choisir leurs prestataires de services et peuvent en outre escompter certaines normes de comportement. Nous devons prévenir un danger: celui de maintenir des organisations professionnelles dans le domaine des professions libérales, opérant à l’instar d’une corporation médiévale, très difficile à rejoindre et qui, surtout, entraveraient la liberté de circulation des personnes au sein de l’Union. En d’autres termes, les deux objectifs, celui du libre accès aux professions libérales pour les clients ou les utilisateurs dans n’importe quel pays, comptant en plus le droit à un système de nature générale, et le droit d’accès des professionnels d’un pays dans un autre pays de l’Union européenne, doivent être garantis. Dans ce contexte, les règlements spécifiques destinés aux professions libérales devraient avant tout chercher à garantir la discipline au sein de ces métiers. Souvent, ce n’est pas le cas et il serait malheureux que la Commission imagine que le fonctionnement des professions libérales est garanti par les organisations professionnelles, si nous découvrions par la suite que très souvent, les normes déontologiques des professions concernées ne sont pas réellement régies au sein de celles-ci. Nous sommes nombreux à connaître des exemples dans toutes les professions libérales. Je pense par conséquent que le commissaire a réalisé une analyse très équilibrée et je le féliciterai également pour son initiative d’organiser une audition impliquant la participation de représentants des différents secteurs, en espérant toutefois qu’ils ne soient pas uniquement membres des professions concernées mais également représentants de différents secteurs - industriels, utilisateurs, consommateurs - pour que tous les aspects puissent être pris en considération. Finalement, je pense qu’une nouvelle réglementation, plutôt spécialisée, sera nécessaire pour les professions libérales, mais que celle-ci ne doit pas aller à l’encontre des dispositions générales de l’Union européenne. Comme l’a affirmé M. Monti, nous ne parlons pas d’un supermarché - personne ne se rend dans un supermarché pour acheter les services d’un médecin -, mais dans un contexte de marché, les clients ont également le droit de bénéficier de la possibilité de faire jouer la concurrence dans un secteur se caractérisant par un nombre de professionnels supérieur aux besoins de la demande. Les mécanismes de l’offre et de la demande peuvent aussi jouer un rôle de sélection, les clients allant normalement auprès des professionnels leur offrant les meilleures conditions, prix inclus. Or, si nous instaurons une réglementation excessivement restrictive, si les conditions d’accès des clients sont trop strictes, ceux-ci se retrouveront piégés en raison de l’existence de ces organisations et des prix qu’elles fixent et ils n’auront même pas la possibilité d’agir à leur encontre. J’estime par conséquent que le commissaire a très bien traité le problème: nous devons chercher un équilibre pour que les exigences particulières de ces professions - pour lesquelles nous voulons tous des normes déontologiques très élevées et au sein desquelles la responsabilité principale incombe aux professionnels proprement dits par la voie de leurs organisations - ne portent pas préjudice au client, au consommateur ou à l’utilisateur. Le client doit avoir un droit d’accès aux règles juridiques et aux institutions judiciaires et administratives, de manière à garantir une protection optimale des services et, dans le contexte des critères indiqués par MM. Gargani et Lehne, de sorte que nous puissions garantir la libre concurrence au sein de chacun des pays de l’Union ainsi qu’entre ses frontières. Della Vedova (NI ).    Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chaque fois que quelqu’un réclame la libéralisation et évoque le besoin de mettre celle-ci en place, ses opposants soulèvent la question de la spécificité. Lorsque la libéralisation d’un secteur fournissant un service public est examinée, on dit que ce secteur présente une nature spécifique à prendre en considération, ce qui signifie que les règles du marché en vigueur pour les autres secteurs économiques et industriels ne peuvent s’appliquer à celui-ci. Il en va de même pour les professions libérales: toutes les professions ont leurs caractéristiques particulières. Toutefois, les professions libérales en Europe ont pour particularité, dans certains pays comme l’Italie surtout, d’être les moins libéralisées de toutes. Voyez-vous, Monsieur le Commissaire, j’ai le plaisir d’être d’accord avec les personnes affirmant la nécessité de trouver un équilibre, pour autant que nous reconnaissions l’actuelle absence totale d’équilibre et le fait qu’en vérité, les soi-disant professions libérales reposent effectivement sur des associations professionnelles fermées qui exercent un monopole collectif défendant les profits et générant des obstacles pour les jeunes souhaitant s’engager dans ces professions. Permettez-moi de vous mentionner l’association des journalistes en guise d’exemple. Très récemment, un célèbre journaliste français disposant d’une riche expérience est venu en Italie lorsque sa maison d’édition a racheté plusieurs journaux italiens. Il a été désigné rédacteur en chef de l’un de ceux-ci. L’association des journalistes italiens s’y est opposée et a affirmé que cette personne de nationalité française était incapable de faire le même métier en Italie. La libéralisation des services professionnels demandée par l’autorité antitrust italienne est nécessaire pour contribuer à accroître la compétitivité de nombreux secteurs industriels européens - ceux dépendant le plus du besoin de disposer d’une base de capacités et d’être compétitifs sur les marchés internationaux. Je salue l’audition d’octobre car il est clair, permettez-moi de le répéter, que l’équilibre ne peut devenir une réalité dans l’Europe d’aujourd’hui que si nous parvenons à alléger le joug corporatiste et monopolistique imposé par les associations professionnelles. Karas (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président de la Commission, Monsieur le Commissaire, ce débat me rappelle un peu le débat que nous avons mené sur les services d’intérêt général et la législation en matière de concurrence. Même si les professions libérales ne sont pas un supermarché, c’est clair - et même si un supermarché, en tant que marché n’est pas un service d’intérêt général dans ce sens-, tous deux possèdent certains points communs. Dans le cas des services d’intérêt général, nous sommes tombés d’accord sur le fait que la législation relative à la concurrence, les règles en matière de subventions et le marché intérieur impliquaient l’existence éventuelle d’exceptions. Celles-ci se verraient appliquer le principe de subsidiarité dès lors qu’il est possible de démontrer qu’elles possèdent les caractéristiques d’identités et de cultures différentes et peuvent être définies en ces termes. Je pense que le principe fondamental de subsidiarité - envisager des cultures et des identités différentes ainsi que le contexte historique d’une situation donnée - peut être appliqué dans ce cas également. Toutefois, en tant que partisans de la législation sur la concurrence et pas uniquement du commissaire Monti, nous devons rester cohérents. J’estime dès lors que l’application des règles européennes en matière de concurrence aux professions libérales se justifie et devrait être soutenue, les particularités de ce secteur du marché étant prises en considération. Par conséquent, je me réjouis de constater que la Commission ne remet pas en cause l’existence des organisations professionnelles. Ce point nous amène cependant au cœur du problème. Les professions libérales - avocats, notaires, ingénieurs, architectes, médecins et vérificateurs aux comptes - possèdent un caractère très particulier et ont connu un développement historique très spécial. Elles requièrent des niveaux élevés de qualification ainsi qu’une relation de confiance particulière avec les clients. Elles se distinguent toutefois par le fait que le consommateur n’a pas accès aux mêmes informations que les prestataires de service proprement dits. Ces caractéristiques doivent être prises en considération. Je pense par conséquent que la Commission ne peut être autorisée à faire l’erreur d’interpréter les codes de conduite professionnels comme des obstacles à la liberté de circulation des services. Je suis néanmoins parfaitement d’accord avec la Commission pour dire que l’autorégulation ne peut servir de bouclier vis-à-vis du marché et ne doit pas désavantager les consommateurs. Il convient toutefois de ne pas simplifier les choses de manière excessive. L’objectif premier d’une autorégulation de ce type est de garantir la qualité du service par l’intermédiaire de normes éthiques professionnelles et d’empêcher les conflits d’intérêt et la publicité mensongère. C’est pour garantir la qualité du service que les groupes professionnels prennent la responsabilité d’élaborer des codes de conduite. Ceux-ci établissent certaines normes qui visent à assurer que les professionnels adhèrent aux règles et garantissent l’éthique professionnelle. Je considère les codes de conduite professionnels comme un élément essentiel à la garantie de l’impartialité, de la compétence, de l’intégrité et de la responsabilité des membres de chaque corps de métier, d’une part, et à la protection des consommateurs, d’autre part. Le Parlement et mon groupe soutiennent les professions libérales en raison de leurs normes déontologiques élevées, de la sécurité qu’elles apportent aux consommateurs, de leur compétence, de leur impartialité et de leur intégrité. Nous demandons que ce statut particulier soit pris en compte de manière appropriée lors de l’examen de la réglementation en matière de concurrence, afin de garantir la sécurité de tous. Zappalà (PPE-DE ).    Monsieur le Président, je tiens à dire deux choses pour commencer. Premièrement, j’étais rapporteur pour le rapport du Parlement sur la proposition de directive mentionnée par le commissaire Monti. Deuxièmement, les différentes initiatives du commissaire - études de recherche, données statistiques sur les structures de tarification et méthodologies comportementales - ont provoqué une inquiétude significative en Europe, dans mon pays en particulier. Parlons maintenant des professions libérales. Je crois que nous devons tous réfléchir à la signification du concept de "profession libérale" et à son impact sur le public. Globalement, les professionnels - qui sont plusieurs millions en Europe - ont des contacts quotidiens avec le monde entier ou presque. D’une certaine manière, ils garantissent la sécurité, la santé et la liberté. Dans l’ensemble, la confusion est grande entre les différents types de professionnels: les professions intellectuelles sont très différentes des professions en général. Pour ce qui est de la concurrence - et j’ai bien peur de ne pas disposer du temps requis pour entrer dans les détails que je souhaiterais évoquer dans certains domaines -, celle-ci implique généralement de débattre d’un prix. Toutefois, s’agissant de questions telles que la sécurité, la liberté et la santé, les services professionnels requièrent des qualifications et des niveaux d’éducation sortant sans aucun doute de l’ordinaire et qui, en tout cas, ne sont pas à la portée de tous. Il est certain que lorsque nous évoquons la concurrence, nous ne pouvons parler en termes de prix, mais bien en termes de qualité. La qualité est quelque chose de tout à fait différent, car c’est elle qui garantit la santé, la liberté et la sécurité. Ceci ne nous autorise cependant pas, selon moi, à négliger la question de la concurrence, nous avons simplement besoin de réfléchir au type de concurrence requis. Nous ne pouvons absolument pas, par exemple, comparer deux objets artisanaux à deux opérations différentes réalisées par des chirurgiens thoraciques. Pour conclure, Monsieur le Président, je crois qu’il faut s’abstenir de toute généralisation hâtive. Les associations professionnelles ne sont aucunement de simples corporations. Elles jouent un rôle en matière de formation et d’apprentissage tout au long de la vie, ce qui constitue une sécurité pour les consommateurs. Une législation inadaptée, au fonctionnement médiocre, obligeant fréquemment les associations professionnelles à agir de manière inappropriée, ne doit pas servir d’excuse à l’abolition des associations proprement dites. Monti,    . - Monsieur le Président, je souhaite remercier l’ensemble des députés pour ce débat, au cours duquel plusieurs remarques très précieuses me paraissent avoir été formulées. Tous les orateurs ont souligné, à différents niveaux, que les professions libérales s’enracinent profondément dans l’Histoire - M. Gargani a évoqué le sujet avec éloquence - et que nous avons besoin de trouver un équilibre entre de nombreux concepts antagonistes: autorégulation et réglementation publique; considérations relatives au marché ou non; spécificité et, néanmoins, efforts visant à accroître la mobilité en Europe. Comme je l’ai dit, le besoin d’équilibre a été souligné: c’est peut-être à ce niveau que les avis divergent. Certains, comme M. Medina Ortega et, bien davantage encore M. Della Vedova, estiment que l’équilibre actuel n’est peut-être pas adapté et qu’il convient de réaliser des progrès significatifs. D’autres, plus prudents, réclament que la nature spécifique des professions libérales soit davantage prise en considération et que les équilibres actuels ne soient pas autant considérés comme insatisfaisants. Le besoin d’en savoir plus, d’accroître nos connaissances, est un autre élément me paraissant avoir émergé lors de ce débat. C’était précisément le motif de l’exercice d’évaluation reposant sur l’étude commandée à l’Institut des études supérieures de Vienne par la Commission. Selon moi, cette évaluation accroît nos connaissances car elle examine les systèmes existant actuellement dans les 15 États membres pour cinq catégories différentes de professions libérales et s’efforce d’établir des comparaisons. Nous pensons effectivement que sur cette base, l’audition, la conférence du 28 octobre, à laquelle participeront des représentants des clients et des professions libérales - comme l’a souligné M. Medina Ortega en particulier - pourrait être utile. À cet égard, nous ne devons pas oublier que la clientèle des professions libérales se compose de personnes et d’entreprises. Bien entendu, l’impact de la qualité, des règles de conduite et des prix est dès lors significatif en termes de niveau de revenu réel, de niveau de vie des citoyens et de coût de production des entreprises. Les situations dans les États membres diffèrent, comme l’a démontré cette étude. J’estime à cet égard, Monsieur Karas, que la comparaison que vous avez établie entre cette question des professions libérales et le problème des services d’intérêt économique général - , pour résumer - est extrêmement intéressante. Nous devons effectivement, dans ces deux cas, reconnaître des exigences allant au-delà des considérations de marché pures et je crois qu’il est possible d’essayer d’accroître la concurrence et l’efficacité tout en prenant ces critères en considération. J’ai le sentiment que la Commission adopte une approche très équilibrée pour cette tâche. Je note, comme vous Monsieur Zappalà, que des préoccupations ont été exprimées dans certains États membres. Je souhaite, si vous me le permettez, saisir cette opportunité pour souligner que ces préoccupations sont infondées et ce, pour deux raisons. Premièrement parce que - pour utiliser votre expression - personne n’essaye de mettre tout le monde dans le même sac. Au contraire, l’étude sur laquelle repose notre exercice d’évaluation distingue, comme je l’ai dit, cinq catégories professionnelles et 15 États membres afin d’éviter précisément de loger tout le monde à la même enseigne. On a affirmé, dans le cadre d’un débat initial dans la presse de plusieurs États membres, que la Commission européenne avait l’intention d’opter pour une libéralisation incontrôlée. Indépendamment du fait que la Commission possède une tradition de prudence relative dans ses initiatives, nous pensons, surtout dans ce domaine, qu’il serait assez stupide de partir du principe que rien ne doit changer, même si aucun de nous ne considère une libéralisation incontrôlée comme une possibilité. Le Président.    - Le débat est clos.(1) Le Président.    - L’ordre du jour appelle les déclarations du Conseil et de la Commission sur la préparation du Conseil européen à Bruxelles les 16 et 17 octobre 2003. Je voudrais dire à M. Antonione que nous sommes conscients des énormes pressions sous lesquelles il a dû agir aujourd’hui. Lorsqu’on nous fixe des calendriers ambitieux, il est parfois très difficile de les respecter, même avec la meilleure volonté du monde et un maximum de flexibilité. Toutefois, je voudrais lancer à M. Antonione un appel général - en lui demandant de transmettre cet appel à ses collègues - pour donner aux relations interinstitutionnelles avec cette Assemblée la priorité qu’elles méritent. Je voudrais appeler à ce que nous fassions tout notre possible pour éviter que se répète un tel problème, qui est déplorable et - dans le cas de cet après-midi - inévitable. Antonione,    . - Monsieur le Président, Monsieur le Président de la Commission, Mesdames et Messieurs, avant toute chose, je tiens à vous présenter mes excuses pour mon retard: j’ai été retenu par des obligations à remplir au nom de la présidence italienne, ce qui explique mon retard par rapport à l’heure prévue par l’ordre du jour pour ce débat. Je voudrais aussi vous remercier, Monsieur le Président, ainsi que les autres membres du Parlement, et la Commission également, d’avoir modifié l’ordre des travaux et de me donner ainsi la possibilité de m’exprimer maintenant. Je vous garantis, Monsieur le Président, que je ferai tout ce qui est en mon pouvoir pour éviter que ceci se reproduise. Nous donnerons certainement la priorité absolue aux relations entre les institutions, comme il se doit. Je suis reconnaissant au Parlement européen de me donner cette occasion de lui présenter les principaux sujets à l’ordre du jour du prochain Conseil européen, qui aura lieu ici à Bruxelles les 16 et 17 octobre. Dans la matinée du 16 octobre, avant l’ouverture du Conseil européen, la Conférence intergouvernementale tiendra sa seconde réunion, au niveau des chefs d’État ou de gouvernement, assistés de leurs ministres des affaires étrangères. Les travaux du Conseil européen lui-même commenceront à 16 heures, avec la traditionnelle réunion entre les chefs d’État ou de gouvernement et le président du Parlement européen. Avant de vous présenter les points à l’ordre du jour du prochain Conseil européen, je voudrais dire quelques mots au sujet du sommet spécial des chefs d’État ou de gouvernement qui, comme vous le savez, a eu lieu à Rome au début de ce mois pour marquer l’ouverture officielle des travaux de la Conférence intergouvernementale. Nous en sommes donc à la seconde phase du processus constitutionnel qui a commencé avec les travaux de la Convention et le projet de traité constitutionnel qu’elle a élaboré. Monsieur Cox, permettez-moi de commencer par mentionner votre présence à la séance inaugurale, ce à quoi la présidence italienne attache une importance particulière, comme vous le savez bien. Vos collègues, MM. Hänsch et Méndez de Vigo, ont assisté à la première réunion ministérielle de la Conférence intergouvernementale, qui a eu lieu l’après-midi de la même journée. Fondamentalement, le sommet de Rome a confirmé notre compréhension commune de la nature historique de cette phase du processus d’intégration européenne et de la nécessité de doter l’Union élargie de fondations constitutionnelles cohérentes et acceptées par tous; nous sommes convaincus que ceci est essentiel si nous voulons renforcer la cohésion interne de l’Europe et accroître la crédibilité et l’autorité de son rôle international. L’ambiance de la première réunion de la Conférence intergouvernementale, à laquelle assistaient le président et les vice-présidents de la Commission et, comme je l’ai mentionné précédemment, le président du Parlement européen, outre les chefs d’État ou de gouvernement des États membres, des futurs États membres et des pays candidats, a été constructive. Il y a eu un large consensus sur le fait que les États membres sont collectivement responsables devant l’opinion publique européenne du succès de la CIG, et ce dans l’intérêt de l’Union élargie et des ses États membres. Le fait même que les chefs d’État ou de gouvernement aient adopté la déclaration de Rome sans difficulté confirme clairement que l’adoption d’un projet de traité constitutionnel constitue un but commun et une avancée vitale pour l’Europe. Naturellement, des différences nationales persistantes sur certains aspects spécifiques du projet de Traité ont été exprimées, bien que l’intention collective de respecter les délais que nous avions fixés à Thessalonique ait été confirmée. La première réunion ministérielle de la CIG s’est conclue par une clarification supplémentaire du calendrier, de la méthodologie et de l’organisation des travaux que la présidence italienne à l’intention de réaliser afin de fournir aux chefs d’État ou de gouvernement tous les éléments dont ils ont besoin pour parvenir à un accord global lors de leur réunion des 12 et 13 décembre 2003. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, le prochain Conseil européen de Bruxelles se concentrera principalement sur la revitalisation de l’économie et l’amélioration de la compétitivité, et sur certains aspects du droit d’asile et de la politique d’immigration en Europe, en particulier la question de la gestion commune des frontières extérieures de l’Union et du contrôle des flux migratoires. Lors de sa réunion du 29 septembre 2003, le Conseil "Affaires générales" a tenu une discussion initiale sur le projet d’ordre du jour annoté et il reviendra sur le sujet lors de sa prochaine réunion du 13 octobre, sur la base d’une version mise à jour de l’ordre du jour qui reflétera également les conclusions des réunions des Conseils "Justice et affaires intérieures" et Écofin tenues précédemment ce mois-ci, et de la réunion du Conseil "Transports, télécommunications et énergie" du 9 octobre. Comme de coutume lors des sommets, le Conseil européen de Bruxelles traitera aussi de questions d’actualité internationale. L’ordre du jour est en cours de finalisation, mais dans l’état actuel des choses, je peux vous dire que le sommet abordera la question de la situation au Moyen-Orient à la suite des développements récents et extrêmement préoccupants, la situation en Irak dans la perspective, en particulier, de la très prochaine conférence des donateurs, et la situation en Iran dans le contexte de nos efforts pour mettre fin à la prolifération des armes nucléaires. Ainsi que je l’ai déjà mentionné, la présidence italienne entend que les discussions de la prochaine réunion du Conseil européen soit centrées sur la nécessité urgente de revitaliser l’économie européenne. Permettez-moi de dire tout de suite, cependant, que la présidence italienne tient à ce qu’il n’y ait pas de chevauchement avec le Conseil européen de printemps. En effet, en mars 2004, nous aurons comme prévu notre rendez-vous annuel pour examiner la mise en œuvre globale de la stratégie de Lisbonne sur la base du rapport de la Commission et des contributions des diverses formations du Conseil. Néanmoins, la présidence italienne estime que le prochain Conseil européen de la mi-octobre constituera une excellente occasion d’échanger des points de vue et d’ouvrir un débat politique sur une question urgente et d’une actualité brûlante qui nous préoccupe tous et sur laquelle nous avons des avis convergents. Autrement dit, nous escomptons que le sommet d’octobre offrira la possibilité de débattre de la croissance et de la reprise économique et des instruments d’accroissement de la compétitivité dans une conjoncture où l’économie européenne se débat pour saisir les opportunités de reprise qui sont visibles dans d’autres parties du monde. Nous escomptons également que les conclusions du Conseil européen contiendront des repères et des engagements qui permettront de guider les travaux des différentes formations du Conseil au cours des prochains mois. Nous sommes en effet convaincus de la nécessité de continuer à appliquer des politiques macro-économiques saines, tout en accélérant les réformes structurelles nécessaires, en encourageant l’investissement dans les infrastructures et le capital humain et en adoptant des politiques économiques orientées vers la croissance, la création d’emplois et l’intégration véritable des nouveaux États membres au sein du grand marché unique. Le Conseil européen doit jeter les bases d’un programme de soutien de la croissance fondé sur des investissements notablement accrus dans les grands réseaux d’infrastructure et dans les projets de recherche et développement, avec une contribution substantielle du secteur privé. Nous saluons la récente communication de la Commission et les décisions du Conseil Écofin sur l’initiative européenne pour la croissance. Nous appelons le Conseil européen à donner à l’économie un coup de fouet décisif. Développer les projets de réseau transeuropéen de transports et s’assurer de leur démarrage effectif s’avère particulièrement urgent, non seulement en tant que réponse à l’élargissement et dans l’intérêt de l’intégration des États membres actuels et nouveaux, mais aussi afin de lever les obstacles et les goulots d’étranglement qui ont actuellement un effet de distorsion sur le fonctionnement du marché intérieur. Dans ce contexte, le prochain Conseil européen doit faire connaître son évaluation quant au nouveau plan proposé par la Commission pour les projets prioritaires RTE et devrait être en mesure de formuler des recommandations claires et fermes en faveur d’une adoption rapide des propositions. Nous pensons en effet qu’il est essentiel de fixer un calendrier de mise en œuvre des projets et de s’y tenir, afin de doper une croissance économique basée sur les investissements et de stimuler les attentes du marché et la confiance des entreprises. La panne générale d’électricité qui a récemment affecté l’Italie nous a rendus d’autant plus conscients de la nécessité pressante d’achever la création d’un marché européen de l’énergie réellement intégré et de renforcer la sécurité des approvisionnements énergétiques, sans oublier la forte dépendance des États membres à l’égard de l’énergie importée. Le Conseil européen devra donc donner des orientations, notamment pour une meilleure intégration des réseaux européens et pour le développement de nouvelles formes de coopération en matière d’énergie avec les pays tiers, en particulier avec les partenaires méditerranéens, dans la perspective de la Conférence euroméditerranéenne des ministres de l’énergie à Rome début décembre. L’amélioration de la compétitivité reste cruciale pour la réalisation des objectifs de croissance et de création d’emplois. La présidence italienne est consciente de la nécessité de recourir aux instruments adéquats, tant au niveau européen qu’au niveau national, pour organiser un marché compétitif réellement ouvert, basé sur la connaissance, le développement industriel et un secteur des services qui se développe et se diversifie de façon constante. L’investissement dans la recherche, les technologies de pointe et le capital humain sont vitaux si nous voulons atteindre nos objectifs de croissance. Le Conseil européen sera appelé à donner l’impulsion nécessaire, à encourager les États membres à adopter des mesures coordonnées visant à garantir des avancées tangibles vers la cible d’investissement de 3% du PIB dans la recherche et à inciter l’industrie et toutes les parties concernées à contribuer à la création de plates-formes technologiques européennes dans les secteurs compétitifs clés de l’économie de l’Union. Enfin, le Conseil européen consacrera également une partie de ses travaux à la dimension sociale et au rôle vital joué par les systèmes de protection sociale dans le renforcement de la compétitivité des économies européennes. Toutefois, dans toute l’Europe, les systèmes de protection sociale doivent maintenant relever le défi du vieillissement de la population et, alors qu’il sera nécessaire, d’une part, de garantir le renforcement de la dimension sociale et sa pleine intégration aux politiques économiques et d’emploi de l’Union, il est tout aussi essentiel, d’autre part, d’élaborer des politiques de réforme du marché du travail et de résoudre la question du vieillissement continu de la population européenne en réformant les systèmes d’allocation et de retraites afin de les rendre financièrement durables, tout en maintenant en même temps un haut niveau de protection sociale. En résumé, lors de la prochaine réunion du Conseil européen, la présidence confirmera que le calendrier du lancement de l’initiative en faveur de la croissance doit donner un signal fort de bonne gouvernance économique et de confiance renouvelée dans le potentiel économique de l’Europe. Vu les pressions économiques actuelles, ce signal doit maintenant retentir haut et fort si nous voulons soutenir l’accélération des réformes structurelles prévues par l’agenda de Lisbonne. Avant de conclure, je voudrais ajouter - ainsi que je l’ai dit en commençant- que la présidence estime que le Conseil européen pourrait aussi commenter certains développements récents concernant les lignes d’orientation du Conseil européen de Thessalonique en matière d’asile et de politiques d’immigration et, plus important encore, qu’il pourrait ouvrir la voie à de nouvelles initiatives communes au niveau européen. Le prochain sommet européen sera donc appelé à confirmer que le contrôle des flux migratoires est une priorité majeure et à réaffirmer l’engagement de l’Union à promouvoir un équilibre entre la gestion adéquate de l’immigration légale et les efforts renouvelés de lutte contre l’immigration illégale. En conséquence, nous nous attendons à ce que le Conseil européen invite la Commission, le Conseil et tous les États membres à faire tout ce qui est en leur pouvoir pour faciliter et accélérer la conclusion des accords de réadmission, en particulier avec les pays d’origine ou de transit des grands flux migratoires et, en même temps, qu’il confirme l’importance d’une action efficace de la Communauté en matière de rapatriement, afin de donner une crédibilité à la politique européenne de lutte contre l’immigration illégale. Vu l’imminence de l’élargissement de l’Union et la nécessité de tout faire pour augmenter la sécurité des citoyens européens, les chefs d’État ou de gouvernement devront, une fois encore, souligner que tous les États membres - actuels et nouveaux - ont un intérêt commun à voir se mettre en place des mécanismes efficaces de gestion commune des frontières de l’Union, en particulier des frontières maritimes. L’importance d’une mise en œuvre complète du plan de gestion des frontières extérieures de l’Union devrait donc être confirmée à nouveau et la Commission invitée à soumettre dès que possible une proposition d’établissement d’une agence de gestion des frontières. Enfin, le Conseil européen appellera le Conseil à achever dès que possible ses travaux sur la proposition de directive sur l’asile et accueillera favorablement l’étude initiée par la Commission sur la fixation de quotas nationaux, les États membres actuels et futurs étant invités à coopérer pleinement avec la Commission à cette fin. Prodi,    . - Monsieur le Président, Monsieur Antonione, Mesdames et Messieurs, les 16 et 17 octobre, le Conseil européen se penchera sur les questions du renforcement de l’espace de liberté, de sécurité et de justice et de la relance de notre économie. Je voudrais aujourd’hui me concentrer sur ces deux domaines clés. Depuis quelque temps, l’immigration a cessé d’être une question purement nationale. Elle est devenue, de manière spectaculaire, une question européenne, tandis que l’ampleur croissante des flux d’immigrants et l’augmentation de la criminalité connexe ont déclenché une sonnette d’alarme dans tous les États membres. La gestion de nos frontières doit donc devenir une tâche commune à laquelle nous allons nous atteler dans notre intérêt à tous. L’élargissement imminent va étendre les frontières extérieures de l’Union et les nouveaux États membres en deviendront quasi totalement responsables. Les nouveaux États membres ne sont pas en mesure de gérer à eux seuls cette tâche onéreuse, qui implique non seulement le maintien de l’ordre mais aussi - et peut-être surtout - une planification politique et sociale. Notre conscience humaine et sociale nous dit que le trafic illégal d’êtres humains et les voyages de l’espoir entrepris dans des conditions inhumaines ne peuvent être tolérés. En même temps, nous devons nous attaquer résolument à la question des flux migratoires et coordonner la gestion de nos frontières communes. Le Conseil européen de Thessalonique a montré la voie, en soulignant la nécessité d’accélérer la mise en œuvre du programme de Tampere, notamment en ce qui concerne une politique européenne commune d’asile et d’immigration. Lors du prochain Conseil, la Commission remplira le mandat qui lui a été assigné par le Conseil européen en présentant une série de mesures en vue de finaliser cette politique commune. Pour commencer, l’idée de créer une agence de gestion et de coordination opérationnelle des contrôles frontaliers est actuellement à l’étude et le Conseil sera en mesure de prendre une décision à ce sujet d’ici la fin de l’année. L’agence ne remplacera pas les garde-frontières nationaux. Ses tâches incluront l’organisation d’opérations horizontales telles que l’analyse des risques, la formation, la recherche et l’achat du matériel qui sera prêté aux États membres. Une étude spéciale sur les frontières maritimes a été réalisée en vue d’incorporer celles-ci à l’organisation globale des frontières extérieures de l’Union. La Commission proposera également, pour les visas et les permis de séjour, d’utiliser des méthodes d’identification biométrique qui seront par la suite introduites dans les principaux systèmes informatiques, notamment la seconde génération du système d’information Schengen. Nous préparons également des initiatives visant à rendre les passeports plus sûrs. Toutefois, en nous attaquant à cette question extrêmement délicate, nous garderons à l’esprit que la nécessité d’assurer la sécurité et d’effectuer des contrôles ne doit pas risquer de nuire au droit à la vie privée de nos citoyens. La question la plus urgente est indubitablement celle des flux migratoires. Les immigrants légaux représentent en réalité une ressource économique, culturelle et humaine que nous devons accueillir et intégrer le mieux possible à nos sociétés, en respectant pleinement leur dignité. Une politique proactive d’immigration économique et d’intégration doit donc prendre en compte la situation dans le pays d’origine des immigrants, nos besoins économiques et sociaux et notre capacité effective à intégrer les nouveaux arrivants. Toutefois, nous avons également le devoir de combattre l’immigration illégale. Au cours des prochains mois, nous devrons nous concentrer sur deux instruments: les accords de réadmission et les politiques de rapatriement. Conformément à la demande du Conseil, la Commission a ouvert des négociations avec les pays tiers pour établir des procédures de réadmission pour les personnes qui sont entrées illégalement dans l’Union européenne. Malgré les importants efforts consentis, ces négociations sont ardues parce que la Commission doit convaincre les pays tiers non seulement de réadmettre leurs ressortissants, mais également de permettre aux personnes réadmises dans d’autres États de traverser ces pays. Nous savons par expérience que ces négociations ne seront fructueuses que si elles sont menées à l’intérieur d’un cadre plus large et que nous déposons sur la table diverses mesures d’incitation. Par exemple, pour le statut de destination autorisée que nous avons conclu la semaine dernière avec la Chine, et qui comprend une clause de réadmission, les considérations économiques ont joué un rôle significatif. Certains diront qu’ils désapprouvent, mais c’est ainsi. L’autre point important concerne la nécessité d’offrir à nos pays partenaires des quotas d’immigration garantis, de préférence dans le contexte de négociations impliquant une coopération économique, une aide au développement et l’accès aux marchés. En effet, il est essentiel que les États membres facilitent notre position de négociation de manière à ce que nous puissions conclure des accords équitables propres à créer un indispensable climat de coopération et de confiance avec les pays partenaires. Chacune des diverses étapes de toute politique de rapatriement doit être adéquatement financée. Pour garantir l’efficacité des opérations et leur exécution dans le respect total de la dignité des personnes concernées, la Commission proposera cet automne la création d’un instrument financier spécial destiné à financer les rapatriements de la période 2004-2006. Sur la base de cette expérience, nous serons en mesure d’inclure un véritable Fonds européen de rapatriement dans les nouvelles perspectives financières qui entreront en vigueur en 2007. Nous nous trouvons aujourd’hui aux prises avec des flux migratoires parmi lesquels il est difficile de faire la part entre les réfugiés en quête d’asile et les immigrants économiques: les deux sont très souvent confondus. Nous devons donc offrir une protection à ceux qui en ont besoin et, en même temps, réglementer et organiser l’accès pour les autres. Toutefois, nous devons avant tout renforcer l’institution de l’asile, qui fait partie intégrante de notre tradition humanitaire mais qui semble subir un feu nourri de critiques de la part de l’opinion publique de nombreux pays. Pour mettre en œuvre les conclusions du Conseil européen de Thessalonique d’ici la fin de l’année, la Commission achèvera la première phase du déploiement du système commun d’asile convenu à Tampere en adoptant les deux directives qui ne sont pas encore en vigueur: l’une concernant les procédures et l’autre - un document complexe mais important - sur la définition de réfugié. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, j’en viens maintenant brièvement à l’autre sujet important qui sera traité par le Conseil de Bruxelles: comment favoriser la relance de l’économie européenne. Inutile de dire que notre économie n’a donné aucun signe encourageant au cours des deux dernières années. Le tableau actuel est celui d’une croissance faible, d’une confiance médiocre de la part des ménages et des entreprises et de faibles niveaux d’investissement. Toutefois, quelques indicateurs ont récemment suggéré que le bout du tunnel serait en vue - espérons qu’il en soit ainsi - et que le marasme actuel toucherait à sa fin, sauf tensions sur la scène politique internationale. Les conditions économiques sous-jacentes (les fondamentaux) sont bons, car les États membres ont respecté les règles et ont eu des comportements moins divergents, notamment à la suite de l’introduction de l’euro, et grâce à une conscience accrue de la nécessité de mettre en œuvre les réformes structurelles convenues à Lisbonne. Il nous faut donc donner à notre économie un nouvel élan. À cette fin, la Commission a adopté la semaine dernière l’initiative européenne pour la croissance, qui doit maintenant être approuvée par le Conseil. Cette initiative est évidemment basée sur la stratégie de Lisbonne sur l’investissement dans les réseaux et la connaissance. Toutefois, son objectif consiste à mobiliser davantage le public et, surtout, à lever de nouveaux fonds privés à court terme pour financer les projets d’infrastructure à l’échelle européenne et à encourager la recherche et l’innovation. Par conséquent, le message que nous envoyons à nos citoyens est que nous sommes en train de jeter des bases concrètes en vue d’améliorer structurellement et à long terme notre compétitivité. Un réseau européen de transport et de communication est essentiel à une meilleure intégration de nos économies et au renforcement de la cohésion. En faisant preuve de détermination, nous enverrons un signal clair signifiant que l’Union est finalement capable de prendre des décisions économiques qui ne peuvent plus être reportées. Les nouvelles opportunités commerciales garanties par l’engagement financier des États membres et du secteur privé encourageront, à leur tour, la contribution directe des entreprises européennes. Les effets directs des investissements dans les projets seront perceptibles dès que les travaux auront commencé sur les chantiers de construction, ce qui, dans un grand nombre de cas, ne saurait tarder. L’initiative que nous vous présentons aujourd’hui a bénéficié de l’expérience acquise lors d’initiatives et tentatives précédentes visant à résoudre des problèmes ayant entraîné des retards dans le passé. La Commission a adopté la semaine dernière, en tant qu’élément de cette stratégie, un paquet de 29 grands projets de réseau transeuropéen impliquant un investissement global de quelque 220 milliards d’euros à investir d’ici 2020. Ceci est le tableau d’ensemble de ce qui doit être réalisé si nous voulons doter le marché unique d’une infrastructure efficace pour rendre notre économie plus compétitive. Toutefois, il est clair que seuls certains projets seront prêts à être mis en œuvre dans un proche avenir. La Commission indiquera au Conseil européen le calendrier de réalisation des travaux énumérés pour permettre aux chefs d’État ou de gouvernement de concentrer tous leurs efforts et de contribuer le plus possible à doper l’économie à court terme. Si l’initiative escompte un plus grand investissement de la part du secteur privé, il est clair que le financement public doit encore jouer un rôle clé. Ainsi, l’équilibre et, surtout, la qualité des dépenses publiques ont une importance absolument cruciale. Nous devons axer l’investissement sur la croissance. Pour augmenter l’effet de levier et ainsi accélérer l’achèvement des travaux, nous proposons d’accroître la contribution budgétaire de la Communauté de 10 à 30% pour les aspects transfrontaliers des projets à haute priorité. Ceci permettra de mobiliser des ressources privées bien plus importantes. Toutefois, nous devons aussi donner plus d’importance à la Banque européenne d’investissement. À cet effet, il est proposé dans l’initiative d’élargir son rôle en matière de facilitation de la tâche et de partage des risques financiers. Nous inviterons également les États membres à augmenter leurs investissements dans la recherche, le développement et les connaissances afin d’encourager le développement du capital physique et humain. Ce sont les seules recettes pour sauvegarder durablement l’emploi à long terme. Je ne répéterai jamais assez - pour reprendre ce que M. Antonione a dit sur le niveau inadéquat de la recherche - que la suprématie en matière de concurrence internationale s’obtient par l’innovation, les centres d’excellence et le développement et la transmission de l’information et de la connaissance. Nous devons aussi en faire davantage pour nos citoyens en matière de formation et d’apprentissage tout au long de la vie. En plus des efforts importants qu’ils consentent dans le domaine de la réforme structurelle, les États membres devront donc aussi intensifier leurs travaux dans ces domaines, en profitant de ressources communautaires telles que le sixième programme-cadre, la "réserve de performance" et la révision à mi-parcours des Fonds structurels en 2004. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, nous devons relier entre eux les grands centres de recherche européens, soutenir leurs activités et les rendre attractifs pour les universitaires et les scientifiques du monde entier. Il n’y a pas d’autre solution que de prendre la décision de doter l’Europe des meilleurs centres d’excellence du monde, sinon nos enfants perdront tout enthousiasme pour la recherche et l’innovation. Nous devons nous concentrer sur l’innovation technique et scientifique et sur les moyens d’aider les industriels à transformer l’innovation en nouveaux procédés et en nouveaux produits. C’est sur ces différents terrains que nous gagnerons ou que nous perdrons notre future prospérité, notre influence sur la scène internationale et notre capacité à défendre les intérêts de l’Europe et à maintenir ses valeurs dans le monde. Par conséquent, nous devons trouver la volonté politique de relever ce défi et d’aller résolument de l’avant vers ce but que vous aussi, je le sais, vous vous efforcez d’atteindre. Poettering (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président de la Commission, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Mesdames et Messieurs, le présent débat commence beaucoup plus tard que prévu, et je voudrais vous présenter mes excuses parce que, immédiatement après mon intervention, je dois partir pour remplir un autre engagement important. C’est quelque chose que je n’avais jamais fait jusqu’ici. Je sais que nous avons tous d’autres obligations, et je m’étais engagé à être présent ailleurs à 17 heures. J’espère que les retards survenus aujourd’hui ne se répéteront pas. Le sommet des chefs d’État ou de gouvernement du printemps 2002 s’était expressément fixé un objectif très ambitieux, à savoir de créer l’économie la plus compétitive du monde. Cette proclamation me fait toujours penser à Nikita Khrouchtchev dans les années 50-60, quand l’Union soviétique voulait surpasser les États-Unis. On sait ce qu’il en advint. Un peu plus de modération dans le langage rendrait notre situation actuelle - c’est-à-dire l’absence de progrès - un peu plus confortable. En même temps, nous devons veiller à ce que l’économie européenne devienne plus compétitive. Pour que cela se produise, deux conditions clés doivent d’abord être remplies. L’une est la réforme de notre système social et l’autre la flexibilité accrue des marchés du travail. Heureusement, les gens vivent plus longtemps, mais cela représente également un énorme défi pour notre système social. Notre groupe ressent très fortement la nécessité d’introduire plus d’indépendance et d’autosuffisance dans nos systèmes sociaux. Nous devons rendre le marché du travail plus flexible parce que, si le marché du travail reste comme il est, si nous maintenons le statu quo, les chômeurs seront particulièrement et durement touchés, or ce sont justement les chômeurs que nous voulons voir retourner au travail. Notre groupe voudrait donc encourager les gouvernements qui se lancent dans un processus de réformes drastiques pour résoudre ce problème de le poursuivre, afin de nous fournir pour l’avenir des réponses offrant des solutions véritables et viables à la jeune génération d’aujourd’hui. La meilleure approche politique d’emploi pour les entreprises, et particulièrement pour les moyennes entreprises, c’est une politique fiscale modérée. Moins les entreprises ont d’impôts à payer, plus elles seront désireuses d’investir en Europe. Aujourd’hui, nous savons que c’est parce que notre système économique actuel est si bureaucratique et que la fiscalité y est souvent très élevée que nos entreprises investissent hors de l’Union européenne. Nous ne pouvons donc qu’encourager des politiques qui offrent ce qu’il y a de mieux aux moyennes entreprises, avec un maximum de transparence en matière de fiscalité, pour montrer qu’investir dans l’Union européenne en vaut la peine, plutôt que de contraindre les entreprises, comme c’est de plus en plus souvent le cas, à investir ailleurs que dans l’Union européenne. Mon collègue, M. Karas, notre coordinateur pour la politique économique, qui est parmi nous, a parlé de Bâle II il y a quelques semaines. Nous devons aussi veiller à ce que Bâle II ne rende pas les investissements plus difficiles pour les moyennes entreprises. Au lieu de cela, nous devons conclure des accords partout dans le monde et organiser Bâle II de telle sorte qu’il soit possible pour les moyennes entreprises de contracter des emprunts et des les rembourser à des conditions raisonnables. Ensuite, il y a la question de la bureaucratie européenne qui s’empêtre elle-même dans la paperasserie. À ce propos, c’est au président de la Commission que je m’adresse. Nous attendons impatiemment les propositions de la Commission concernant la législation sur les produits chimiques. Mais si cette législation sur les produits chimiques aboutit à nouveau à ce que les entreprises européennes investissent hors de l’Union européenne à cause des milliers de règlements qu’on leur impose et qu’elles quittent le marché européen, cela conduira à d’autres pertes d’emplois et, par suite, à une Europe moins compétitive. En conséquence, nous voudrions lancer une mise en garde contre le fait de ligoter de plus en plus l’économie européenne avec des formalités administratives imposées par la législation nationale ou européenne. Permettez-moi de commenter brièvement la question de la stabilité de l’euro. Certaines personnes croient maintenant que nous devons aller bien au-delà du chiffre de 3% fixé à Maastricht pour les nouveaux emprunts. Je ne peux que déconseiller la prise d’une telle mesure. Si nous contractons de nouveaux emprunts maintenant, ils devront être remboursés et l’argent utilisé pour les remboursements ne sera alors plus disponible pour les investissements. Ce sont les investissements qui créent des emplois. C’est pourquoi le groupe du parti populaire européen (démocrates-chrétiens) et démocrates européens admettent la nécessité de maintenir les critères de stabilité, bien que nous reconnaissions évidemment les difficultés auxquelles sont confrontés les gouvernements nationaux. Le président de la Commission et, je pense, le président en exercice du Conseil, ont dit combien il est important d’œuvrer pour l’éducation et la recherche. Nous ne pouvons pas continuer à permettre que de plus en plus de jeunes scientifiques partent aux États-Unis et qu’ils soient ainsi perdus pour nous. Ceci représente une perte non seulement de potentiel humain, mais également de futur potentiel européen. La question doit donc être traitée plus directement. Pour terminer, je voudrais faire deux brèves remarques sur les frontières de l’Europe et sur leur protection. C’est un sujet très important, mais je me demande s’il est nécessaire de créer une nouvelle agence de gestion des frontières, comme indiqué dans le document du Conseil européen. Ne pouvons-nous pas nous attaquer à ce problème en utilisant les structures existantes? Pour le moment, ce n’est qu’une idée que je lance. Permettez-moi aussi d’encourager la présidence à ne pas limiter les discussions de la conférence sur le dialogue méditerranéen en décembre à la question des frontières, aussi importante soit-elle. Je voudrais plutôt demander au président en exercice du Conseil d’étudier comment nous pouvons aider les pays à s’aider eux-mêmes, en particulier les pays méditerranéens qui ne sont pas membres de l’Union européenne, afin d’empêcher leurs ressortissants de monter à bord de bateaux pour tenter d’atteindre les frontières de l’Union européenne, ce qui aboutit aux tragédies que nous continuons à déplorer en Méditerranée. Mes derniers mots sont une requête adressée au président en exercice du Conseil, à laquelle je pense qu’il ne manquera pas de donner suite. Je voudrais encourager le président en exercice à faire de son mieux pour que la Conférence intergouvernementale parvienne à un accord d’ici la fin de l’année. Ne permettez pas, s’il vous plaît, que chaque page de propositions de la Convention soit entièrement renégociée. Concentrez-vous sur les trois ou quatre points clés. Nous soutiendrons vos efforts pour aboutir à un résultat, parce que nous avons besoin d’une Constitution européenne. Une Constitution européenne est la base sur laquelle l’Union européenne, qui comptera bientôt vingt-cinq États membres et 450 millions de citoyens, sera en mesure de prendre les décisions qu’elle a besoin de prendre, sera capable d’agir, d’être démocratique et de maintenir ses principes parlementaires. Alors permettez-moi de vous encourager à concentrer vos efforts pendant la présidence sur la Constitution. C’est la première des priorités de ces six prochains mois. Barón Crespo (PSE ).    - Monsieur le Président, tout d’abord, Monsieur le Président en exercice du Conseil, je pense qu’avec la première partie de votre discours, vous remplissez l’engagement pris par la présidence italienne d’informer le Parlement sur ce qui s’est passé pendant chaque période de session. Je voudrais dire que ceux d’entre nous, moi-même en particulier, qui ont demandé que le Parlement soit adéquatement représenté, semblent avoir été entendus et je tiens à en remercier la présidence italienne. En ce qui concerne la première session de la Conférence intergouvernementale, je dois vous dire, Monsieur le Président en exercice du Conseil - et vous le comprendrez, vu votre expérience professionnelle - que vous avez touché notre trijumeau, qui est le nerf le plus sensible du corps humain, comme vous le savez. Pourquoi? Parce que la première chose que la Conférence intergouvernementale a faite a été de se débarrasser du Conseil législatif, avec quelque résistance de la part de l’Allemagne et du Portugal, et cela est très grave. C’est très grave parce que nous travaillons sur la base du partage des pouvoirs législatifs et que la première chose que fait le Conseil est d’éliminer un élément essentiel dans une démocratie: légiférer de manière ouverte, en public. Il semble que, pour le Conseil, cela ne soit qu’une bagatelle et je soutiens naturellement nos deux représentants à la Conférence intergouvernementale qui se sont vigoureusement opposés à ce scandale. En outre, je voudrais vous dire que le problème que vous avez n’est pas seulement avec nous mais aussi avec les parlements nationaux, parce que ce sont les parlements des États membres qui sont le plus gravement insultés. Je réitère ma requête, à savoir que la commission des affaires constitutionnelles invite tous les représentants des parlements nationaux à la Convention et leur pose ce problème: comment se fait-il que le Conseil législatif soit supprimé dès la première session de la Conférence intergouvernementale? Ceci dit, permettez-moi de me concentrer sur mes observations relatives à l’économie. Je laisserai à ma collègue, Mme Ana Terrón, le soin d’aborder la question des frontières. Mes commentaires sont basés sur un fait précis: la stabilité est un bien public; personne - ni les citoyens, ni les familles, ni les États - ne peut vivre au-dessus de ses moyens, et la politique de stabilité basée sur la lutte contre l’inflation est une politique de défense de la majorité de la société. Seuls les propriétaires peuvent survivre à l’inflation et même en profiter, et plus ils sont de gros propriétaires, plus cela se vérifie. La stabilité protège les plus modestes et le pacte de stabilité est un objectif urgent, mais il ne peut y avoir de stabilité sans croissance. Actuellement, le plus grand danger que court l’économie européenne n’est pas tant l’inflation que la déflation et, en conséquence, ayant vécu trois années de récession modérée, tous les États membres doivent faire face à une situation où les ressources se sont raréfiées, et ils se trouvent donc dans un cercle vicieux où ils doivent s’endetter de plus en plus ou réduire leurs coûts d’investissement et parfois les deux à la fois. Il s’avère que l’Europe a choisi la seconde voie, qui est la plus mauvaise. Depuis la fin de la dernière décennie, les investissements publics ont chuté d’environ 1% dans l’Union européenne (aux États-Unis, ce chiffre est de 3%). D’après les données de la Commission, un niveau d’investissement de 1% signifie un supplément de croissance de 0,6%. Nous devons reconnaître que les États européens n’ont pas tiré profit des années fastes. Ils n’ont pas pratiqué la politique de la fourmi: ils ont pratiqué la politique de la cigale et ils n’ont pas réduit leur dette, mais il est également vrai que les États membres ne retrouveront pas le cercle vertueux de la croissance s’ils se limitent à des investissements de survie, de subsistance, et s’ils continuent à amputer le pouvoir d’achat des citoyens. Ce que nous devons faire, c’est réformer intelligemment le pacte pour ne pas subir l’accusation de stupidité qui nous a été lancée. Oui, Monsieur le Président, j’utiliserai la même expression; vous savez que c’est la seule qui ne nécessite pas de traduction dans aucune des langues européennes: stupidité. Nous devons être plus rigoureux en périodes de croissance forte: par exemple, obligation d’avoir un budget équilibré sur la base de 3% de croissance ou plus, obligation d’utiliser tout excédent au-delà de 3% de croissance pour réduire la dette et laisser aux États de la zone euro davantage de flexibilité pour les dépenses d’investissement pendant une phase de récession. Ce qui n’a pas de sens, c’est de maintenir un niveau unique qui ne correspond pas à la réalité économique de l’Union. Pour être plus précis, l’Allemagne et la France, avec une dette d’environ 60% de leur PIB, ont actuellement une plus grande marge de manœuvre que l’Italie ou la Belgique, où la dette dépasse de loin les 100%. Autrement dit, nous devons être flexibles dans ce domaine aussi. Et si nous étions capables d’assortir le pacte de stabilité et de croissance de nouvelles conditions - un sujet qui devrait être débattu au Conseil européen -, la seconde partie à laquelle nous avons tous fait allusion viendrait: cette formule consistant à revenir à un grand réseau d’investissements dans les réseaux transeuropéens, complétée également par des investissements dans la technologie et la recherche. Cela a été dit il y a dix ans au Conseil européen d’Essen. Selon le groupe Van Miert, avec l’élargissement, nos 400 milliards d’euros vont devenir 600 milliards d’euros d’ici 2020. Or l’on ne fait rien. Nous avançons très lentement. Une analyse est réalisée et qu’est-ce que l’on peut faire? Le président de la Commission a proposé - si j’ai bien compris - que le financement soit accru de 10 à 30% des projets. C’est déjà une démarche. Quelle pourrait être l’autre? Ce pourrait être un grand emprunt européen. Pourquoi pas? Notre capacité d’endettement est intacte, nous avons une zone euro au sein de laquelle 90% des transactions s’effectuent entre les pays membres. Pourquoi n’osons-nous pas mettre en œuvre une politique de relance, ce qu’aucun pays ne peut faire seul, de manière à ce qu’il puisse y avoir des résultats pour l’ensemble du continent? Notre budget représente approximativement un dérisoire 1% du PIB de la Communauté. Le déficit des États-Unis pour le présent exercice financier équivaut à 6 fois le budget de l’Union européenne. Je ne propose pas que nous laissions filer le déficit public aussi loin que celui des États-Unis, mais nous pourrions au moins faire un effort. Nous en avons les moyens, mais nous n’en avons pas la volonté. Watson (ELDR ).    - Monsieur le Président, à l’heure où le premier Conseil européen de la présidence italienne se profile à l’horizon et où nous examinons les progrès engrangés à ce jour, le verre de prosecco qu’offrira la présidence la semaine prochaine sera-t-il à moitié plein ou à moitié vide? À la lumière de la réunion inaugurale de la Conférence intergouvernementale de Rome, je crains qu’il ne soit à moitié vide. Lorsque les États membres se réuniront à nouveau pour discuter du projet de Constitution européenne, ils devraient garder à l’esprit le chaos du sommet de Nice et réfléchir aux coûts d’un échec. Il conviendrait en outre de rappeler à la Pologne et à l’Espagne que leur intransigeance dans la réforme de la pondération des voix au Conseil traduit à la fois une politique périlleuse et un calcul mathématique déplorable. Pour commencer, si les dispositions de Nice étaient satisfaisantes, le Conseil n’aurait pas créé une Convention. Le système de vote majoritaire adopté à Nice est incommode et inéquitable. Il faut remarquer qu’à son honneur, la Convention a éliminé les compromis chancelants de Nice et proposé un système de vote plus équitable et plus transparent. La dernière fois où j’ai contrôlé, les représentants des gouvernements espagnol et polonais avaient approuvé les conclusions de la Convention. Ils doivent à présent respecter ses travaux. Dans d’autres domaines également, les négociations délicates sont terminées. Le consensus élaboré par la Convention ne pourra être amélioré à Rome. Si l’on détricote la substance du projet de Traité, la CIG s’éternisera jusqu’à 2004 et se réduira à une bouffonnerie diplomatique. Rome serait alors réellement la cité éternelle. En ce qui concerne les réformes économiques et le pacte de stabilité, les bulles du prosecco se sont évaporées de longue date. La France ne nous a pas encore convaincus qu’elle prend ses responsabilités au sérieux. La France désire-t-elle vraiment jouer le rôle du "je-m’en-foutiste"’? Il faut voir. Nous comprenons la réticence de certains gouvernements à s’opposer à la France, mais un pacte de stabilité dépourvu de sanctions n’est qu’un dragon de papier crachant des étincelles. Les huit gouvernements qui ont travaillé dur pour respecter les règles, et ont pour cela souvent payé un lourd tribut politique, ont toutes les raisons d’être consternés face au relâchement fiscal que pratiquent leurs voisins de plus grande taille avec une telle légèreté. Les efforts de la présidence italienne pour rehausser la compétitivité de l’Europe au Conseil européen sont les bienvenus, mais nous devons aller au-delà des déclarations présomptueuses. Si nous souhaitons une législation améliorée et simplifiée, il nous faut une consultation adéquate et des études d’impact sur les entreprises. La mise en place d’un pied d’égalité pour les reprises d’entreprises reste désespérément éloignée et il nous reste beaucoup de pain sur la planche pour adopter un cadre viable instaurant un marché intégré des services d’investissement avant les élections européennes. Mon groupe se réjouit de la décision arrêtée cette semaine par les ministres des finances de réorienter l’initiative pour la croissance, en se détournant des projets routiers et ferroviaires, au profit des investissements dans l’innovation qui contribueront à combler le déficit de recherche de l’Europe. Sur le plan de la justice et des affaires intérieures, l’ordre du jour du Conseil est plus exaltant. Il semble que, pour l’essentiel, l’équilibre que le groupe libéral tente d’assurer entre la lutte contre l’immigration clandestine et la définition d’un système d’immigration légale maîtrisée soit atteint. Nous soutiendrons la Commission dans l’institution d’une agence de gestion des frontières. La nouvelle frontière orientale de l’Europe sera l’une des plus longues au monde et il est donc primordial que nous mettions en commun notre savoir-faire dans une surveillance policière appropriée. Enfin, le programme de l’Union en matière d’affaires étrangères ne nous donne malheureusement pas matière à réjouissance. L’échec de Cancún doit redoubler notre détermination à obtenir une réforme de l’OMC et des dispositions commerciales bénéfiques aux pays les plus pauvres dans le monde. L’Europe doit faire pression pour que les Nations unies jouent un rôle charnière en contrepartie de l’internationalisation de la situation en Irak. Les événements tragiques survenus la semaine dernière au Moyen-Orient confirment en outre l’impératif pour l’Europe et l’Amérique de maintenir leur engagement. Mon groupe condamne formellement les attentats suicides commis à Haïfa, mais appelle Israël à se conformer au droit international et à appliquer une réaction proportionnée. Une nouvelle Constitution, un pacte de stabilité crédible, une économie redynamisée, une Europe sûre et juste dans un monde plus stable: tels seraient les arômes d’un millésime réellement exceptionnel. . Je dois également m’excuser auprès du Conseil et de la Commission car je suis contraint de partir avant la fin de ce débat. Ce désagrément est dû à la reprogrammation de ce débat. Wurtz (GUE/NGL ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, le Conseil européen va se réunir alors que l’Allemagne, l’Italie, le Portugal sont entrés en récession et que la France est en passe de les suivre. Au-delà, c’est toute la zone euro qui connaît une dépression économique et, à bien des égards, une régression sociale. Le fossé est tel entre les bienfaits supposés de l’achèvement du marché unique, puis de l’introduction de l’euro, et les réalités vécues par nos concitoyens qu’il est aujourd’hui légitime de demander une véritable évaluation publique et pluraliste des orientations suivies, tout comme des instruments dont l’Union s’est dotée pour les mettre en œuvre. Est-il besoin de le dire, ma démarche n’a rien à voir avec la démagogie antieuropéenne de certains hauts responsables politiques - à commencer dans mon propre pays, Monsieur Watson - qui tentent ainsi de se couvrir vis-à-vis de leurs électrices et de leurs électeurs. Ces responsables accusent Bruxelles pour faire oublier que leur propre chef d’État a personnellement négocié les traités et signé le pacte de stabilité. Ils ne s’insurgent contre la brutalité des procédures en vigueur que lorsqu’ils ont eux-mêmes à faire face à un fort et très légitime mouvement de résistance des salariés de leur propre pays. Et surtout, ils ne remettent nullement en cause la logique même du pacte de stabilité et encore moins celle de l’institution phare dont le pacte n’est finalement que la garde rapprochée, la Banque centrale européenne. Or son mandat et ses statuts font de celle-ci la banque centrale la plus libérale et la plus intouchable du monde. C’est précisément à ce niveau que l’évaluation dont j’ai parlé s’impose à nos yeux. Certes, quand des économies sont aussi interdépendantes, il faut des règles communes et elles doivent être respectées. Mais quelles règles et pour quels objectifs? Voilà toute la question. Que nous a apporté cette logique d’attraction des capitaux en rivalité avec les États-Unis, au prix d’une pression permanente et quasi obsessionnelle à la baisse du coût salarial de l’emploi et du freinage des dépenses sociales? Que nous a apporté ce culte de la stabilité des prix, alors que nos économies sont malades non de l’inflation mais de la déflation? Mesurez-vous ce que représente pour la vie des gens chacun de ces beaux pas en avant que salue le commissaire Solbes tout en les jugeant toujours insuffisants? En France, aujourd’hui, il s’agit ni plus ni moins d’un satisfecit décerné au gel, jusqu’en 2007, voire à la diminution, des dépenses publiques - budgets de la jeunesse, de l’enseignement, du travail, du logement, des transports, de la recherche - et à la réduction de moitié de la progression actuelle des dépenses de santé. C’est une perspective inacceptable pour la population française, tout comme pour les populations d’Allemagne, d’Italie, du Portugal ou d’ailleurs, et cela me paraît franchement irresponsable d’avoir imposé à l’avance de telles thérapies de choc - qui sont en réalité des chocs sans thérapie - aux futurs pays membres au nom d’un acquis communautaire qui, en l’occurrence, n’a rien d’acquis du tout dans l’esprit de millions d’Européens. Il y a, en vérité, un besoin profond de transformations sociales et donc de changements dans les politiques européennes. Il serait hautement souhaitable que le Conseil européen ne fasse pas l’impasse sur cet état de crise manifeste et qu’il nous livre son diagnostic et ses solutions et qu’ensuite un vrai débat s’ouvre avec nos concitoyens. Parmi les pistes alternatives, nous traiterons notamment, pour notre part, de la politique monétaire et donc du rôle et du fonctionnement de la Banque centrale européenne. La priorité de la politique monétaire et de la BCE doit être, selon nous, la promotion des capacités humaines et, donc, d’abord, la sécurisation de l’emploi et de la formation pour toutes et pour tous. Leur tâche serait dès lors de rendre nos pays beaucoup moins dépendants des marchés financiers. Il faut que ce soit la politique qui maîtrise le marché et non l’inverse. Ainsi, l’idée d’une politique sélective du crédit, très favorable aux investissements qui servent nos nouvelles priorités politiques, mais très dissuasive vis-à-vis de ceux qui les contrecarrent, mériterait une vraie confrontation d’opinions. Tel est en tout cas le type de débat à mener pour permettre aux citoyennes et aux citoyens de déterminer en connaissance de cause leurs positions sur le projet de Constitution. Maes (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, plusieurs de mes collègues ont déjà attiré l’attention sur la conjoncture économique précaire et demandé que des remèdes structurels soient appliqués. Nous sommes toutefois bombardés quotidiennement par des nouvelles contradictoires. En Belgique, les citoyens ont été durement touchés par l’annonce, cette semaine, que 3 000 travailleurs de Ford Genk perdront prochainement leur emploi. Le fait qu’une érosion des ventes d’un modèle de voiture particulier puisse exercer une influence de cette ampleur, que des investissements substantiels promis aient été annulés et que tous ces emplois disparaissent d’un seul coup peut également entraîner des répercussions considérables dans le reste de l’Europe. Aujourd’hui, l’article publié à la une d’un journal important était intitulé: "Ford: une disparition inéluctable en Europe?" Je n’ai pas l’intention de m’étendre davantage sur ce sujet, mais je souhaiterais néanmoins vous appeler à présenter des solutions réalistes, qui ne donnent plus l’impression que l’emploi est un jouet futile entre les mains des capitalistes. Les gens ont l’impression à l’heure actuelle que l’on se moque d’eux. Une autre préoccupation qui a été exprimée a trait à la paix. Vous savez que nos inquiétudes quant à la situation au Moyen-Orient s’aiguisent de jour en jour. Depuis la guerre en Irak, la paix n’a pas été rétablie. Nous souhaiterions que les Nations unies et l’Union européenne soient à même de jouer dans ces pays le rôle qui leur revient, mais nous constatons à regret que la région tout entière semble de plus en plus persuadée qu’elle peut apporter des solutions militaires. Le fait qu’un mur soit à présent construit, en partie même dans des territoires occupés, pour isoler Israël des Palestiniens bafoue les intentions du plan par phases. Le fait que de nouvelles colonies continuent d’être planifiées bafoue le plan par phases. Où conduit ce plan? Il mène à une impasse. Nous devons agir. Nous devons surveiller ce plan sur le terrain et nous devons faire en sorte que les tensions ne connaissent pas une escalade supplémentaire. Ce qui s’est passé après le terrible attentat de Haïfa, une attaque dépassant largement les frontières de la Syrie, que nous déplorons et que nous dénonçons, invite purement et simplement à une nouvelle escalade militaire. En Turquie, la décision du parlement d’envoyer en Irak des soldats turcs s’inscrit contre la volonté de la population, mais elle a été arrêtée sous la pression américaine. Elle s’inscrit également contre la volonté du gouvernement provisoire et contre celle des Kurdes irakiens et elle se veut manifestement une menace à l’égard du PKK. La population turque craint à juste titre que cette décision ne déclenche une nouvelle spirale de violence. Le régime iranien également, tout en essuyant les critiques acerbes de l’opinion publique à l’intérieur de ses frontières, récolte les fruits de la situation en Irak. Ce sont eux les vainqueurs. Ils acquièrent une influence accrue par rapport à leurs coreligionnaires chiites, non seulement dans la société, mais même au sein du gouvernement, et ils exercent désormais une pression pour éliminer les Moudjahidines. Il s’agit à nouveau d’une tentative destinée à imposer une solution militaire ou, en d’autres termes, une fausse solution, alors que nous continuons de discuter d’une feuille de route pour la paix. J’exhorte les pays européens, la Commission et la présidence du Conseil à élaborer des réponses à ces questions pressantes. Pouvons-nous, dans ces circonstances, poursuivre notre coopération avec Israël sans le subordonner à certaines conditions? Pouvons-nous maintenir l’application de l’accord d’association? Pouvons-nous continuer de fermer les yeux sur la présence manifeste en Israël d’armes nucléaires, gardées en réserve en guise de levier politique, mais également en guise d’alibi pour livrer plus aisément des guerres conventionnelles? N’est-ce pas là que nous devrions rechercher des armes de destruction massive? L’Agence de l’énergie atomique ne doit-elle pas intervenir et faire son travail? Je demande en conséquence une attitude moins résignée et plus active de la part du Quartette et j’espère que nous pourrons encore enrayer la propagation de la guerre et que nous pourrons réellement reprendre une nouvelle fois le chemin de la paix. Collins (UEN ).    - Monsieur le Président, le prochain sommet des dirigeants de l’Union européenne sera essentiellement économique. Si peu de temps après le Conseil européen de Rome, c’est un signe clair montrant que nos dirigeants ont l’intention de mettre en place des mesures visant à dynamiser l’économie européenne. L’économie européenne a besoin d’être redynamisée. Cette année, la croissance a été inférieure à 1%, ce qui, selon tous les critères, est une performance extrêmement médiocre. Alors que les fondamentaux économiques restent essentiellement sains, la croissance de l’Union européenne stagne manifestement et la confiance des investisseurs et des consommateurs est très faible. Nous devons vraiment trouver le moyen de renverser cette situation économique. Comme l’ont dit ici de nombreux collègues cet après-midi, une chose est sûre: il est temps de prendre des mesures décisives. La stratégie de Lisbonne doit être appliquée dans son entièreté, dans toutes ses dispositions. L’Union européenne doit devenir l’économie basée sur la connaissance la plus forte du monde. C’est absolument nécessaire si nous voulons rester compétitifs et attirer les investissements directs étrangers dans notre communauté. Cela signifie que nous devons tirer tous les avantages des nouvelles technologies de l’information qui se développent. De la même manière, les bénéfices des nouvelles technologies doivent être répartis dans toutes les régions d’Europe, dans les zones tant urbaines et que rurales. Les dirigeants européens doivent travailler à la réalisation de tous les éléments en souffrance du plan d’action de l’UE pour les services financiers ainsi qu’à la création d’une situation équitable pour les fusions et rachats d’entreprises. L’achèvement d’un marché intérieur parfaitement efficace nécessite la mise en place progressive d’un marché intégré du gaz et de l’électricité pour renforcer la sécurité d’approvisionnement en Europe. Les dirigeants européens doivent promouvoir des initiatives permettant d’assurer à l’avenir le paiement des pensions d’une population vieillissante. En dépit de la nature économique de ce sommet, il serait très difficile pour les dirigeants de l’Union européenne d’ignorer l’escalade de la violence au Moyen-Orient et ils ne devraient d’ailleurs pas le faire. Je pense que l’Union européenne a un rôle à jouer dans la négociation d’un cessez-le-feu entre les différentes factions au Moyen-Orient et je recommanderais vivement au gouvernement italien, au commissaire Patten et au haut-représentant, M. Solana, de maintenir leur engagement actif au Moyen-Orient en ce moment critique. Pour finir, des discussions auront lieu très probablement en marge du sommet en ce qui concerne les dispositions du nouveau traité de l’Union européenne. Il semble que les négociations dans ce domaine ont bien débuté ce week-end et nous souhaitons beaucoup de succès à la présidence italienne et espérons qu’elle nous livre en fin de compte un paquet qui profitera aux peuples d’Europe. Bonde (EDD ).    - Monsieur le Président, un nouveau sondage d’opinion montre qu’à l’heure actuelle, seulement la moitié de la population danoise a entendu parler du projet de constitution européenne. Elle souhaite à 78% qu’il continue à y avoir un commissaire par pays. Seulement 12% sont prêts à renoncer à une telle représentation. Le gouvernement danois a donc enfin rejoint le groupe de ceux qui réclament un commissaire par pays. J’ai réuni 123 signatures dans ce sens à la Convention. Malgré tout cela, cet aspect ne fait pas partie du projet de la Convention et cela montre à quel point l’on peut abuser du terme "consensus" lorsque les procédures démocratiques habituelles, impliquant propositions, amendements et votes, sont abandonnées. Cependant, mieux vaut tard que jamais. La présidence en exercice du Conseil va-t-elle maintenant confirmer qu’elle fait campagne en faveur d’une Commission composée d’un représentant de plein droit pour chaque pays? Par conséquent, la deuxième revendication devrait être que les électeurs eux-mêmes ou les parlements nationaux choisissent leurs commissaires. Les représentants élus, qui sont responsables devant leurs parlements nationaux, pourraient rendre compte de ce qu’ils ont fait au cours de la semaine écoulée et de ce sur quoi ils ont l’intention de voter la semaine suivante. Dans le cas du Danemark, ce serait tous les vendredis devant la commission des affaires européennes. Ils pourraient informer le public et agir comme des représentants élus des électeurs à l’organe qui détient le monopole de l’initiative législative. Ils pourraient être les représentants des électeurs à Bruxelles au lieu d’être des représentants de Bruxelles par rapport aux électeurs. Le fait d’être des élus par les parlements nationaux n’empêcherait en aucun cas les commissaires d’être également responsables devant le Parlement européen et le Conseil de ministres en tant que gestionnaires de leur portefeuille. Sur ce point, le nouveau Traité devrait prévoir une définition adéquate des responsabilités des commissaires, correspondant aux responsabilités habituellement assumées au niveau ministériel dans les démocraties civilisées. Un ministre ou un commissaire doit également assumer la responsabilité de choses dont il ou elle n’avait pas connaissance. Nous ne pouvons plus tolérer des commissaires tel qu’un Solbes, qui n’accepte pas d’endosser la responsabilité, du fait qu’il n’était pas au courant de ce qui se passait à Eurostat. Il a des responsabilités au niveau de la gestion, qu’il soit ou non à blâmer. Il doit accepter ces responsabilités et, ce faisant, s’assurer que les coupables seront obligés de rendre des comptes. Avant que la Constitution ne soit finalement adoptée par la Conférence intergouvernementale, tous les sujets qu’elle aborde doivent absolument être discutés par les citoyens. Comment la présidence garantira-t-elle que le résultat ne sera pas une mauvaise surprise pour la majorité des électeurs de nos pays? Della Vedova (NI ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président de la Commission, Monsieur le Président en exercice du Conseil, dans quelques jours, auront lieu à Bruxelles des discussions sur la façon de redynamiser l’économie et je suis inquiet qu’elles ne finissent par rouvrir le débat sur le pacte de stabilité, s’il est sur la bonne voie, et qu’elles finissent par n’être qu’un débat entre les pays qui demandent à pouvoir dépenser plus et à augmenter leur déficit au-delà des seuils autorisés par le pacte lui-même. Je crains que, malheureusement, une fois de plus, il n’y ait pas de discussion sur ce que peuvent faire l’Union européenne et les institutions européennes pour encourager et contribuer à la croissance économique de l’UE. Il y a un peu plus d’un an, Monsieur Prodi, vous avez mandaté un groupe d’experts de haut niveau pour mener une étude sur un agenda pour une Europe en expansion économique. Cette étude a fait des recommandations très spécifiques, très approfondies et très importantes sur ce que l’Union européenne pourrait faire pour favoriser la croissance, d’abord et avant tout, en réorientant son propre budget interne, celui des institutions européennes. Nous devons, en fait, questionner les orientations prises dans le cadre du budget européen et nous demander dans quelle mesure elles contribuent à la croissance économique. Ce groupe d’experts a fait ensuite - sous la direction de M. André Sapir - une proposition extrêmement claire visant à réallouer le budget des institutions européennes, les 1,25% du PIB européen, qui ne constitue qu’un faible montant, mais qui, utilisé de façon inappropriée, ne contribue pas à la croissance européenne. La recommandation était très claire: une décision politique majeure doit être prise et cette décision inclut la suppression du fardeau de la politique agricole commune, qui engloutit au moins la moitié des sommes inscrites au budget européen. Les fonds qui seraient dégagés simplement en repensant la politique agricole et la protection de notre agriculture, dont l’impact est si négatif sur l’image de l’Europe à l’étranger, pourraient - notamment grâce à l’effet de levier - permettre de donner un véritable coup de fouet à la recherche économique et à l’innovation technologique, qui doivent être financées par des économies à grande échelle que seule Bruxelles peut fournir. Ces mêmes ressources pourraient également être utilisées pour favoriser la mise en place des réseaux transeuropéens, tristement célèbres, visant à une meilleure interconnexion des marchés. Tout ceci pourrait être fait, mais ne l’est pas. Je pense que nous avons d’abord et avant tout besoin, au niveau européen, de réexaminer notre budget et notre politique agricole. Faute de quoi, il sera de plus en plus inutile de pontifier sur les objectifs de Lisbonne. Une dernière réflexion, Monsieur le Président: l’immigration sera débattue. C’est une bonne chose et j’espère qu’il sera dit clairement aux citoyens européens que les immigrés peuvent sont et peuvent constituer un atout pour la croissance économique plutôt qu’un problème. Tajani (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président de la Commission, Monsieur le Président en exercice du Conseil, avant toute chose, le prochain sommet devra tenir compte des travaux de la Conférence intergouvernementale qui s’est ouverte samedi dernier à Rome. À mon avis, le résultat est globalement satisfaisant: le texte adopté nous donne de bonnes raisons d’espérer après les pronostics pessimistes qui avaient été faits. Je suis moi-même optimiste, car j’ai fait l’expérience des problèmes, difficultés et tergiversations de la Convention. Je suis absolument persuadé que personne ne voudra prendre la responsabilité de faire échouer deux ans de travail, personne ne voudra prendre la responsabilité politique de refuser de donner à l’Europe la Constitution que 450 millions de citoyens attendent. Il est évident qu’aucun compromis substantiel ne devrait être fait sur le texte de la Constitution. Il est évident que de petits ajustements devront avoir lieu, mais l’équilibre global de la Constitution devrait rester ce qu’il est. Quels ajustements peuvent être faits? Je crois fermement que les domaines pour lesquels on a recours au vote à la majorité devraient être étendus. L’unanimité est un obstacle, c’est un pilier de béton qui bloque les progrès de l’UE. Je crois aussi fermement qu’un compromis peut être trouvé sur le nombre de commissaires. Selon moi, les pays qui participeront à l’UE en 2004 devraient être représentés dès le début. Nous pourrions ensuite voir si l’on peut contourner le problème en utilisant des commissaires sans portefeuille, mais je pense que, pour commencer, il devrait y avoir un commissaire pour chaque pays membre de l’UE. Ensuite, bien sûr, je crois aussi fermement qu’il devrait être fait explicitement référence, dans le préambule de la Constitution, aux racines judéo-chrétiennes de l’Europe. Je voudrais également marquer une pause pour faire l’éloge de la présidence italienne, comme vient de le faire M. Barón Crespo. On s’est engagé à Strasbourg à ce que le Parlement européen soit représenté à la Conférence intergouvernementale. Ce fut le cas et l’on peut considérer cela comme un succès pour cette Assemblée. Je suis certain que le Parlement continuera à apporter une contribution utile lors des débats. Le deuxième thème, Monsieur le Président, concerne la redynamisation de l’économie. Hier, et l’on ne peut que s’en réjouir, Écofin a donné le feu vert pour la première phase de mise en œuvre des réseaux transeuropéens. Il s’agit de projets majeurs qui créeront de nouveaux emplois tout en permettent à nos régions et à nos pays d’être plus compétitifs. Lorsqu’on définit les priorités, Monsieur le Président en exercice du Conseil, je pense que nous devons nous concentrer clairement sur une Europe qui va de l’ouest vers l’est, mais également sur l’Europe regarde du nord vers le sud. La relance de l’économie ne peut se faire que grâce à la poursuite du processus de Lisbonne. L’augmentation de l’âge de départ en retraite est une réforme nécessaire. Nous devons donner une réponse à nos enfants en leur assurant que, dans dix, vingt, trente ou quarante ans, il y aura un système qui garantira leur avenir. En outre, je suis également d’accord avec M. Prodi sur la question de la recherche. C’est un engagement qu’a pris l’actuel président en exercice du Conseil lors d’un discours qu’il a prononcé à Strasbourg et je crois vraiment que l’avenir de notre économie dépend aussi de la promotion de l’investissement dans la recherche. J’en viens maintenant au dernier point, l’immigration, qui ne peut pas être un problème national. L’Italie compte 700 km de côtes, qui ne sont pas seulement la frontière italienne, mais aussi la frontière méridionale de l’Europe. C’est pour cette raison qu’il n’y a absolument aucun doute sur le fait qu’il est du devoir de l’Europe non seulement de prendre ses responsabilités sur le plan organisationnel, en termes de mesures de police, mais également d’endosser la responsabilité économique à cet égard. Swoboda (PSE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, nous ne devrions pas sous-estimer l’importance du prochain sommet de Bruxelles ou des effets qu’il aura. Aussi longtemps que les citoyens européens auront l’impression que rien ou presque rien n’est fait pour créer plus d’emplois, ils resteront sceptiques face à cette Europe. Ils resteront également sceptiques face à l’Union européenne tant qu’ils ne verront pas que l’on investit suffisamment dans la modernisation des infrastructures afin de rendre notre continent plus compétitif. Pour restaurer en Europe le courage et la détermination dont elle a besoin pour être un continent de premier plan, non seulement des facteurs économiques sont en jeu, mais également des facteurs psychologiques, Vous avez dit, Monsieur le Président en exercice du Conseil, qu’il est nécessaire d’investir davantage dans les infrastructures, la recherche et le développement. Lors de Écofin, les ministres des finances ont une fois encore eu des hésitations. M. Watson s’en satisferait sûrement, mais moi non, et j’espère que les Premiers ministres sauront tirer le meilleur de leurs ministres des finances lorsqu’il s’agira d’investir vraiment dans la modernisation des infrastructures. Vous avez évoqué le marché de l’électricité. La libéralisation du marché de l’électricité, sans qu’un investissement suffisant soit assuré, notamment en ce qui concerne les réseaux, ne pose-t-elle pas problème? Nous serons maintenant confrontés au même problème dans le domaine des chemins de fer. Nous avons décidé de les libérer et nous sommes en train de mettre au point un second paquet sur le transport ferroviaire, qui entraînera une réduction des tarifs et des prix. Cependant, si, dans le même temps, nous n’exigeons pas du secteur public - et, quand cela est possible, du secteur privé - qu’ils investissent dans le réseau ferroviaire, nous serons confrontés au même problème que la Grande-Bretagne, où la faiblesse des investissements s’est traduite par un manque d’investissement dans la sécurité des personnes, par des accidents plus nombreux et, en fin de compte, par un secteur public discrédité. Finalement, je crois que nous devons dire clairement qu’il ne s’agit pas de remettre en question le pacte de stabilité. Si quelque chose aujourd’hui met en danger le pacte de stabilité, c’est l’interprétation rigide et dogmatique qui en est faite et qui contribue à ce que le public l’interprète comme un instrument néfaste. S’il est appliqué de façon intelligente, raisonnable et flexible, ainsi que l’a demandé le président de la Commission en de nombreuses occasions, sans pour autant engendrer à nouveau d’importants déficits budgétaires, cela permettra de sauver le pacte de stabilité. En effet, les budgets qui sont aujourd’hui en danger ne le sont pas parce que l’investissement est trop élevé dans les pays en question, ils sont en danger car les dépenses de consommation sont trop élevées alors que les investissements seraient plus propices à la croissance. Je souhaite encore brièvement dire un mot sur la politique extérieure. La situation au Moyen-Orient a déjà été évoquée et nous en discuterons de façon plus approfondie demain. Je pense que le Conseil et l’Union européenne dans son ensemble doivent clairement dénoncer le terrorisme et le dire clairement à tous les pays qui entretiennent des contacts avec le terrorisme, ce qui ne signifie pas forcément qu’ils le soutiennent, mais du moins qu’ils le tolèrent. Il faut dire également de façon très claire à Israël qu’il ne doit pas entretenir le cycle de la violence ni même peut-être en être à l’origine. Ces derniers mois, nous avons vu suffisamment d’actes d’agression au Moyen-Orient basés sur l’affirmation qu’il y avait des armes dangereuses dans la région, des armes de destruction massive et des activités terroristes, ce qui s’est souvent avéré inexact. Nous devons dire clairement à Israël que, si nous approuvons son engagement ferme en faveur du droit à l’autodétermination et de la lutte contre le terrorisme, il doit aussi apporter sa contribution à la réalisation de la paix. Je ferai une dernière remarque pour finir: vous n’avez pas parlé de la Russie et de la Tchétchénie. Les élections qui viennent d’avoir lieu en Tchétchénie étaient une mascarade et je pense que nous devrions en parler sans tabou avec la Russie qui est un partenaire important pour l’Union européenne. Votre Premier ministre, M. Berlusconi, a de l’estime pour M. Poutine, il est son ami et l’accueille de façon très chaleureuse. Dans le même temps, M. Berlusconi n’a pas tendance à mâcher ses mots. Je crois que M. Berlusconi devrait dire très clairement à M. Poutine que nous ne pouvons pas tolérer ce qui se passe en Tchétchénie. Il est temps aussi pour la Russie de commencer à concevoir une politique pour le rétablissement de la paix en Tchétchénie. Duff (ELDR ).    - Monsieur le Président, nous sommes reconnaissants au secrétaire d’État pour le rapport qu’il nous a présenté sur la première session de la CIG. Comme M. Barón Crespo, je dois dire que je regrette vivement la suppression de la notion de Conseil législatif; c’est une décision qui ne favorisera pas la séparation des pouvoirs au sein de l’Union européenne. Le problème le plus sérieux semble être posé par l’Espagne et la Pologne du fait qu’ils sont sur le point de perdre la minorité de blocage dont ils jouissaient dans le cadre du traité de Nice. Je dois dire qu’il s’agit de raisons fallacieuses de se plaindre. Le fait est que l’Espagne et la Pologne ont besoin que plusieurs autres partenaires se joignent à eux pour atteindre les 38% de population nécessaires pour bloquer une décision. La Convention propose d’abaisser le seuil du vote à la majorité qualifiée de 62% à 60%, soit 9 millions de personnes. C’est au mieux une question banale d’amour propre meurtri pour l’Espagne et la Pologne. J’espère que, jeudi, les vrais amis de l’Espagne et de la Pologne expliqueront à M. Aznar et à M. Miller qu’ils feraient mieux d’abandonner leurs revendications et d’aider la CIG à trouver rapidement un accord politique afin de respecter la première et la deuxième partie de la Constitution. La CIG sera ensuite libre de procéder au réaménagement et à la modernisation de la Partie III, qui relève de sa responsabilité propre. Figueiredo (GUE/NGL ).    - Monsieur le Président, le fort ralentissement économique, la stagnation, la récession, la hausse du chômage et de la pauvreté figurent parmi les manifestations les plus visibles de l’échec de la politique monétaire rigide de la Banque centrale européenne et du processus de consolidation budgétaire imposé de manière aveugle par les critères de convergence nominale. Par conséquent, il ne suffit pas de modifier l’esprit du pacte de stabilité et d’assouplir quelque peu son application. Il apparaît de plus en plus évident qu’une révision en profondeur de ses objectifs et de ses critères s’impose afin que les politiques monétaire et budgétaire contribuent à la croissance économique et à l’emploi. La question que je voudrais poser à la Commission et au Conseil est la suivante: êtes-vous disposés, pour le calcul du déficit budgétaire fixé à 3%, à décompter, avec effet immédiat, les investissements publics et les dépenses liés à des circonstances exceptionnelles, comme les incendies qui ont ravagé le Portugal cet été? Une mesure de ce genre s’impose de toute urgence. Voggenhuber (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, lorsque nous nous sommes levés, le 10 juillet, pour applaudir l’adoption du projet de Constitution par la Convention, l’allégresse d’un côté et la déception de l’autre côté ne pouvaient masquer le fait que nous avions trouvé le plus grand commun dénominateur pour l’avenir de l’Europe. Mais voilà que la Conférence intergouvernementale réapparaît. Les jeux sont ouverts pour ceux qui s’occupent des intérêts nationaux. Les gouvernements ont repris le contrôle du processus constitutionnel européen et font les beaux dans la splendeur et la pompe d’une scène féodale, sur laquelle ils se livrent à de grandes professions de foi dans l’Europe, alors qu’ils clament déjà en coulisse leurs intérêts nationaux. Bien que la Convention doive garder le silence, le moment est venu pour notre Assemblée de parler comme dépositaire et avocat du plus grand consensus européen possible. Nous ne pouvons rester là et attendre que cette répétition d’Amsterdam et de Nice, peut-être avec l’issue de Nice II ou Nice III, nous conduise sur la pente glissante qui mène au plus petit commun dénominateur européen. Loin de constituer un groupe spécial ou préparatoire composé d’experts disparates, cette Convention a été un forum unique de tous les parlements nationaux, y compris ceux des pays de l’élargissement, y compris ceux de l’Espagne et de la Pologne, de tous les gouvernements nationaux, y compris ceux de la Finlande et de l’Autriche. C’était aussi un forum des institutions européennes, du Parlement et de la Commission. Après dix-huit mois de négociation, la Convention est parvenue à un large consensus historique. Sous la pression des gouvernements, la Convention a sabré dans ce consensus. Les parlements étaient représentés; ce sont eux les maîtres des Traités, pas les gouvernements, et ils ont souhaité aller bien plus loin à nos côtés. Sous la pression des gouvernements, nous avons fait de grands compromis. L’heure est venue pour nous, dans ce Parlement, de rappeler aux gouvernements que les négociations impliquent la bonne foi et que, à la fin de dix-huit mois de négociations, on ne peut pas se comporter comme si on n’y avait pas participé et se livrer à une attaque de pure forme qui oppose les grands aux petits, l’Est à l’Ouest, sans aucun lien avec la réalité. J’ai été fort surpris que le président de la Commission reste muet sur ces événements historiques. Opposer les grands aux petits n’est pas le jeu de l’Europe. La simple rotation des présidences de la Commission et du Conseil suffit à montrer que tous les pays sont égaux. C’est pourtant l’attaque des exécutifs nationaux vis-à-vis de la vie parlementaire européenne qui doit être combattue et le public en paiera le prix. L’idée d’un Conseil législatif a été au centre de la séparation des pouvoirs dans la démocratie européenne, au centre du contrôle parlementaire du Conseil, au centre du caractère public du processus législatif en Europe et de l’idée de proximité avec le citoyen - et, pourtant, on s’en est débarrassé dès la première séance! On s’en est débarrassé de manière consensuelle lors de la première séance, sans interroger les parlements ou les institutions européennes, qui l’avaient tous demandé! Il s’agit d’une attaque contre les décisions à la majorité qui ont été conquises de haute lutte et qui devaient permettre à l’Europe d’agir! Le procureur européen, la nature publique du législatif - ce n’est pas une attaque de pure forme; c’est une attaque totale contre l’idée même de la nouvelle architecture de l’Europe comme démocratie européenne et comme grand pas vers son unification politique. C’est à nous, au Parlement européen, en tant que délégués de la Convention, qu’il revient de dénoncer publiquement cette lutte nationale acharnée, de le faire avec toute la détermination possible et aussi bruyamment que nous le pouvons, pour que le nationalisme ne soit pas le seul à faire entendre sa voix en Europe, mais que l’idéal de l’unité politique se fasse entendre lui aussi! Abitbol (EDD ).    - Monsieur le Président, il eût été aimable, de la part des orateurs précédents, de ne pas multiplier leur temps de parole par deux, car nous avons tous d’autres engagements après ce débat. Mais la courtoisie n’est pas la chose la plus répandue dans ce Parlement. Monsieur le Président, Monsieur le Président de la Commission, l’un de vos prédécesseurs illustres, Jacques Delors, disait, dans une interview récente, que le Parlement européen ferait mieux de s’occuper des choses qui concernent les Européens au lieu de s’occuper des droits de l’homme au Guatemala ou de ceux de la femme en Guinée équatoriale. Sujets intéressants certes, mais, en ce moment, ce qui concerne plus précisément les Européens - et dont le sommet de Bruxelles, si j’ai bien compris, doit se préoccuper - c’est l’incroyable déficit de croissance qui est en train de faire sombrer l’économie européenne et tout spécialement, au sein de cette économie européenne, les pays qui ont choisi de s’en remettre à l’euro et à la Banque centrale européenne. Car, quels que soient les critères choisis - la dette, le déficit, la croissance, le chômage, l’inflation -, les trois pays de l’Union qui n’ont pas opté pour l’euro et qui ont conservé leur monnaie nationale sont ceux qui s’en sortent le mieux, y compris - voir le rapport de la Commission à ce sujet - sur le terrain de la compétitivité et de la stratégie de Lisbonne. Les trois pays à monter sur le podium sont la Grande-Bretagne, le Danemark et la Suède, laquelle vient d’ailleurs d’envoyer une réponse sans équivoque à la politique monétaire européenne. Étant donné que ce sommet de Bruxelles doit assumer la transition, si j’ai bien compris, entre M. Duisenberg et M. Trichet, peut-être pourrait-il se pencher sur la politique conduite depuis l’apparition de l’euro, depuis 1999? Soit dit en passant, cette apparition aura marqué votre mandat, Monsieur Prodi, puisque vous serez arrivé avant l’euro et que vous partirez après l’euro. Ce que l’on constate avec cette monnaie, et qui est incroyable, c’est qu’elle est projetée vers des sommets par le dollar - non pas de sa volonté propre mais comme un bouchon soulevé par la puissance de la vague -, alors que chacun sait que des milliers d’emplois sont supprimés chaque jour, du fait à la fois d’une politique monétaire malthusienne et, maintenant, d’une attitude négligente sur le marché des changes qui fait de l’euro le principal handicap de l’économie européenne, et notamment des pays de la zone euro. Monsieur le Président, Monsieur Prodi, sur ce sujet, qui est au cœur des préoccupations des Européens, est-ce que quelqu’un va enfin rappeler la Banque centrale à sa mission, c’est-à-dire sinon assurer la croissance, du moins assurer une monnaie qui soit au service de l’économie européenne? Borghezio (NI ).    - Monsieur le Président, après avoir sous-estimé pendant de nombreuses années le problème des risques posés par l’immigration clandestine, les institutions européennes semblent enfin, bien que tardivement, commencer à adopter une ligne encourageante en prenant les dispositions qui s’imposent afin d’améliorer l’efficacité et l’équilibre de l’ensemble des politiques destinées à traiter et combattre dans les faits le défi de l’immigration clandestine. Le Conseil doit donc aller de l’avant - c’est ce que lui demande la  -, en suivant, entre autres, l’impulsion de la présidence italienne. Nous avons écouté avec plaisir le rapport clair et précis à ce sujet de M. Antonione, représentant de la présidence italienne, à propos des lignes qui émergent des travaux et des débats du Conseil "Justice et affaires intérieures": une proposition forte en vue de créer une agence pour le contrôle des frontières, surtout des frontières maritimes. M. Tajani a souligné à raison l’importance des 700 kilomètres de côte de notre pays, situé à la limite sud de l’Europe. Il y a ensuite la politique des quotas, et donc de l’intégration, qui doit être traitée sur le plan de l’emploi et certainement pas à l’aide de propositions démagogiques, comme celle de M. Fini visant à accorder le droit de vote aux non-Européens: ce serait une erreur, cette proposition est inopportune, déplacée, elle va dans la direction opposée à celle d’un engagement sérieux et concret - direction dans laquelle les institutions européennes se sont lancées - qui entend œuvrer contre l’illégalité. Sudre (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, mes chers collègues, l’ouverture, la semaine dernière, à Rome, de la Conférence intergouvernementale qui est chargée d’établir le texte définitif de la Constitution européenne a été marquée par l’appel au volontarisme du président en exercice du Conseil et par l’optimisme volontaire de plusieurs États membres, dont la France et l’Allemagne. Le président du Conseil italien a souligné que cette Conférence est celle de la volonté européenne, de la volonté de l’Europe d’être l’Europe. La volonté politique sera bien le maître-mot de cette Conférence intergouvernementale. Le travail de fond a été réalisé par la Convention européenne, présidée par Valéry Giscard d’Estaing. Il revient maintenant aux ministres de faire preuve de cette volonté, avec, certes, la possibilité d’améliorer à la marge le projet de Constitution dont nous disposons. Certains pays de l’Union menacent ouvertement de s’opposer à tout résultat qui remettrait en cause ce qu’ils appellent les acquis de Nice. Je regrette cette attitude, car la stabilité ne saurait être confondue avec l’immobilisme. Et n’est-ce pas le Conseil européen de Laeken qui a appelé de ses vœux la révision des traités pour plus de démocratie, plus de simplicité et plus de transparence? En outre, après le succès unanimement reconnu de la méthode communautaire, qui a été brillamment illustrée par les conventions européennes sur la Charte des droits fondamentaux et sur la Constitution, nos partenaires ne peuvent se comporter comme si l’Union n’était qu’une organisation intergouvernementale. Il faut aller de l’avant pour faire en sorte que l’élargissement soit un succès. Le prochain Conseil européen doit également se pencher sur la relance de l’économie, plusieurs de mes collègues l’ont dit. À ce sujet, je suis heureuse que se dessine une prise de conscience du fait que le volet stabilité de l’économie européenne ne saurait faire passer au deuxième plan celui de la croissance, de la reprise des affaires et de l’emploi. Les citoyens attendent de leurs dirigeants qu’ils créent les conditions d’une Europe dynamique, prospère et plus solidaire. Ce n’est qu’en libérant nos économies du fardeau d’une fiscalité et d’une bureaucratie trop lourdes que nous créerons durablement des richesses et que nous pourrons en faire bénéficier le plus grand nombre. Cela suppose une fois encore la volonté politique de faire des réformes profondes, et parfois même peu populaires à court terme. Certains pays de l’Union, dont la France, s’y attellent avec courage et je souhaite que ces efforts soient non seulement reconnus mais qu’ils soient encouragés par l’Europe. Enfin, dans le domaine des relations extérieures, je tiens à dire à la présidence de l’Union le prix que nous attachons au respect de l’État de droit conjugué à la défense de la dignité humaine dans la gestion des frontières extérieures de l’Europe élargie, comme au respect de la légitimité internationale de l’ONU dans la lutte contre le terrorisme international. Que ce soit au sein de l’Union ou dans le monde, l’heure est au multilatéralisme et à l’action en commun, pas au cavalier seul. Terrón i Cusí (PSE ).    - Monsieur le Président, M. le président en exercice du Conseil a fait une déclaration qui pourrait paraître positive, mais qui m’inquiète beaucoup. Vous avez parlé, Monsieur le Président en exercice du Conseil, de nouvelles initiatives communes au niveau européen en matière d’immigration. Savez-vous pourquoi cela m’inquiète? Parce que nous ne sommes jamais parvenus à un accord à l’occasion des précédentes initiatives communes européennes en matière d’immigration. Je suis fort inquiète de voir croître le volume de travail de la commission des libertés et des droits des citoyens, de la justice et des affaires intérieures concernant les initiatives européennes dans ce domaine, sans parvenir à un résultat. Une seule directive (parmi celles qui ont été proposées par la Commission), une seule, a donné lieu à un accord: celle sur le regroupement familial. Il s’agit d’un ensemble d’exceptions - il y a plus d’exceptions que d’États membres -, d’une directive si faible que nous allons voir ce que le Parlement en fera. En réalité, elle a produit une énorme frustration à l’intérieur du Parlement et à l’extérieur. Nous avons besoin d’accords sur ce que la Commission a déjà proposé en matière de cadre juridique pour la gestion de l’immigration légale. Nous n’avons pas vraiment besoin de nouvelles idées: elles sont toutes sur la table. Je suis inquiète également parce que, quand nous parlons de nouvelles initiatives, nous parlons de sauts périlleux. Des sauts périlleux comme celui dont nous a fait part le président de la Commission et qui est baptisé "Fonds européen pour le retour des immigrés". Je suis on ne peut plus perplexe. Pourrait-on m’expliquer quelle est la valeur ajoutée de l’action pour le retour des immigrés? Pourrait-on m’expliquer quelle peut être la contribution d’un fonds européen qui ne peut être créé pour le moment par les États membres, qui détiennent les compétences absolues en matière de retour? Êtes-vous en train me dire qu’ils ne peuvent exercer ces compétences parce qu’ils n’ont pas suffisamment d’argent pour le faire et qu’il nous faut pour cela un fonds européen afin de mener à bien cette compétence nationale, qui consiste à expulser les ressortissants étrangers présents de manière illégale? Sincèrement, je ne comprends pas. Par contre, je suis d’accord, et cela me semble une bonne idée, avec la gestion commune des frontières. En effet, je crois qu’il faut faire quelque chose dans ce domaine et je suis d’accord de soutenir la proposition de la Commission. Permettez-moi de conclure en disant qu’une partie du contrôle des frontières est liée à l’immigration et une autre partie à la criminalité, comme vous l’avez dit. Je suis entièrement d’accord avec la lutte contre le crime organisé et je voudrais vous demander, Monsieur le Président en exercice du Conseil, si, dans ce domaine et dans le cadre de la justice et des affaires intérieures, vous croyez qu’il sera possible de mettre en œuvre le mandat d’arrêt européen avant l’échéance fixée, comme prévu par le Parlement et par le Conseil. Ludford (ELDR ).    - Monsieur le Président, je suis heureuse que les dirigeants de l’UE s’occupent enfin de l’immigration légale, tout en précisant que les chiffres ou les quotas doivent être définis au niveau national et pas par Bruxelles. Le Conseil continue surtout de faire en sorte que les gens ne puissent pénétrer dans la forteresse Europe. Il n’existe toujours pas d’accord en matière d’intégration des immigrés légaux ou sur les aspects essentiels d’un système d’asile commun; pas d’accord sur l’inscription du délit de racisme dans le droit pénal et pas d’accord sur la lutte contre la traite des êtres humains à travers la protection des victimes et l’encouragement à témoigner. Malgré toute la rhétorique, combien de trafiquants ont été placés derrière les barreaux? Le sommet traitera de toutes les propositions de développement de nouvelles bases de données concernant les citoyens de l’UE et les ressortissants étrangers, y compris de l’identification biométrique. Tout cela soulève des questions importantes en matière de vie privée et de libertés civiles, mais cela a eu lieu en secret et sans contrôle démocratique. Enfin, j’espère que nos dirigeants pourront agir ensemble pour corriger leur honteux échec et parvenir à ce que les 25 Européens prisonniers sur la base de Guantanamo soient libérés ou reçoivent un procès équitable devant un tribunal civil. Nous sommes censés avoir une politique étrangère commune et une politique en matière de droits de l’homme. Nos citoyens présents à Guantanamo n’en ont pas encore vu la couleur. J’espère que cela changera lors du sommet. Berthu (NI ).    - Monsieur le Président, le Conseil européen de Bruxelles devrait examiner, sur proposition italienne, l’idée d’un programme de grands travaux pour relancer la croissance. Sur le principe, nous sommes favorables à ces projets, qui devraient concerner non seulement les transports mais aussi l’environnement, les télécommunications ou la recherche et développement, comme le prévoyait l’initiative franco-allemande. Il nous semble en effet que ces travaux devraient - en principe - améliorer à terme la productivité du marché intérieur. Ils devraient - en principe aussi - pouvoir être financés en partie par l’emprunt puisqu’ils vont bénéficier aux générations futures, à condition toutefois que nous ne perdions pas la maîtrise de la dette. Or, là est le problème. Nous avons en effet des doutes sérieux sur l’effet de relance de la croissance imputé à ces projets. D’abord, bien entendu, il y aura des délais de mise en œuvre, mais ce n’est pas l’essentiel. L’essentiel est que leurs effets bénéfiques vont être entravés, voire annulés, par les pesanteurs qui freinent la croissance en Europe et risquent de la ramener aujourd’hui à zéro. Il s’agit d’abord des rigidités structurelles, comme la réduction du temps de travail en France, que l’on ne corrige pas assez vite. Il s’agit ensuite du déménagement industriel et agricole dont l’Europe est victime. Nous le dénonçons en effet depuis l’ et il ne fait maintenant que s’accélérer, avec les plus grands dommages sur la croissance et sur l’emploi. Troisième force enfin qui pousse à la croissance zéro: les rigidités de l’unification monétaire, qui comporte certes des avantages, comme la suppression des fluctuations de change interne, mais aussi des inconvénients, comme l’élimination d’une gestion monétaire décentralisée et flexible au profit d’une gestion monétaire centralisée et uniforme. Même dans le cadre du système actuel, il faudrait au moins essayer de mener une politique de change plus active et moins pénalisante pour notre économie. En tout cas, Monsieur le Président, si ces trois graves obstacles à la croissance ne sont pas levés, les grands travaux ne relanceront pas la croissance et, pis encore, ils nous endetteront pour rien. Oostlander (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, le prochain Conseil européen représentera un nouveau pas vers un traité constitutionnel. Il est remarquable que les médias insistent toujours sur les différences d’opinion entre les gouvernements, un point qui n’est absolument pas lié à la vraie signification d’un tel traité pour les citoyens de l’UE eux-mêmes. Il vaudrait nettement mieux - comme beaucoup en sont conscients - expliquer aux citoyens que l’objet de cet exercice consiste à garantir le même niveau de protection juridique à chaque citoyen de l’UE dans toute l’Union européenne et que cela est possible en particulier en incorporant la Charte dans le Traité. C’est un résultat fantastique qui mérite d’être souligné très clairement dans le Traité. Tout le monde marque son accord sur 90% du résultat actuel, mais, en réalité, on accorde trop d’importance aux 10% restants qui ne peuvent être très importants, surtout depuis que le Conseil a clairement déclaré qu’il existe un consensus sur les idées de base. C’est ce qui devrait caractériser la publicité concernant les résultats de la Convention. Du point de vue de nos rapports avec le monde extérieur, la rédaction de la Constitution est également extrêmement importante, parce que tous les pays tiers devraient savoir que l’Union européenne forme une alliance d’États démocratiques constitutionnels. Ce fait est inaltérable et il ne faut rien négliger à ce titre. Nous devrions le faire savoir avec force à certains pays des Balkan, comme nous le faisons savoir à la Turquie. Il va sans dire que le groupe du parti populaire européen (démocrates-chrétiens) et démocrates européens espère beaucoup que les réformes structurelles elles-mêmes seront jugées sur base d’une vaste perspective européenne, en tenant compte des intérêts de tous et du besoin de clarté pour le bien des citoyens. Permettez-moi de dire un mot sur la désignation des commissaires. On entend souvent que chaque pays devrait avoir son propre commissaire. Il m’apparaît extrêmement important de faire savoir au monde extérieur, à un moment ou à un autre, que si nous découvrons qu’un commissaire a adopté une position nationale, nous veillerons à ce qu’il soit renvoyé. Le Belge Karel Van Miert a écrit dans ses mémoires que, dès l’instant où vous prêtez serment en tant que commissaire, vous perdez votre nationalité. Quelle que soit notre décision sur la nomination des commissaires, nous ne devons jamais oublier ceci: jamais et en aucun cas il ne faut donner l’impression que la désignation est de nature nationale. Je voudrais m’exprimer au sujet d’une question de politique étrangère. Certaines choses marchent extrêmement bien, par exemple les missions de police en Bosnie-Herzégovine et en Macédoine ou l’action militaire sous le commandement d’un de nos États membres au Congo. Toutefois, nous savons aussi qu’il subsiste des problèmes majeurs ailleurs, par exemple en Afrique occidentale, où différents foyers couvent. En tant que superpuissance civile, nous pouvons jouer un rôle préventif dans les pays où la violence n’a pas encore éclaté. Notre rôle consiste alors à étouffer les foyers dans les zones avoisinantes. Je voudrais mentionner à ce sujet la Guinée-Bissau, qui a besoin de toute urgence de notre assistance à l’approche d’élections régulières. L’aide de l’Europe sera certainement nécessaire. J’inviterais donc le Conseil et la Commission à étudier les possibilités d’une intervention pacifique de maintien de la paix dans ce pays. J’espère que le Conseil fera preuve de responsabilité et de solidarité. Il donnerait ainsi un important coup de pouce à la confiance du public en Europe. Antonione,    Monsieur le Président, je reprends fort brièvement la parole pour remercier tous les intervenants dans ce débat, qui ont apporté une contribution importante, parfois critique, mais, à nos yeux, précieuse en termes de proposition et de lignes directrices par rapport aux tâches qui nous attendent, à la fois en ce qui concerne les thèmes sur lesquels le Conseil européen de la semaine prochaine se penchera pour tâcher de trouver, justement, des solutions aux problèmes dont nous avons débattu, et en ce qui concerne la Conférence intergouvernementale. Je voudrais également souligner avec une grande satisfaction la parfaite harmonie entre le rapport de M. Prodi et notre rapport en tant que présidents en exercice du Conseil de l’Union européenne. J’espère qu’il s’agit du présage d’un excellent travail et de bons résultats. Je voudrais conclure cette brève réplique en confirmant l’engagement que la présidence italienne a pris vis-à-vis du Parlement européen, de toujours l’informer immédiatement de tous les développements qui auront lieu à la Conférence intergouvernementale. Je confirme aussi que nous sommes disposés aux débats étroits entre la présidence du Conseil et le Parlement, ce qui est aussi une garantie des meilleurs résultats possibles. Le Président.    - Merci, Monsieur le Ministre. Le débat est clos. Alyssandrakis (GUE/NGL ),    - Le soutien en faveur de la reprise économique, qui est induit par la propagande pour le sommet de Bruxelles, se limite à des moyens déjà utilisés un millier de fois par le passé: des méthodes néo-keynésiennes et des miniprogrammes du type dont la preuve a été apportée qu’ils sont incapables de produire des résultats positifs pour les travailleurs et qu’ils accroissent l’exploitation, le chômage et la pauvreté. Ces mesures ne font que protéger les contrats des grandes sociétés et soutenir la concentration capitalistique, surtout lorsqu’elles s’accompagnent de mesures de réduction de l’emploi et des droits sociaux des travailleurs. Les droits en matière de pension et les fonds de pension sont à nouveau dans la ligne de tir. La généralisation de la "flexibilité" de l’emploi et le gel des salaires sont invoqués au nom de la compétitivité et de la réduction des coûts du travail. L’immigration et le respect des droits de l’homme se trouvent aussi dans la ligne de tir. Nous voyons apparaître des mesures coordonnées en vue de déporter, d’extrader et de "déplacer" les immigrés, des gardes frontières terrestres et maritimes ainsi que d’autres mesures qui constituent une offense à la dignité humaine et qui garantissent une plus grande exploitation des immigrés. Le tout quelques jours après le début de la Conférence intergouvernementale convoquée pour donner une assise constitutionnelle au capitalisme, pour redistribuer le pouvoir entre les puissants et pour céder encore plus de souveraineté nationale au centre euro-unificateur. Les peuples ne resteront certainement pas inertes face à la nouvelle intensification de l’attaque, ils renforceront leur résistance et lanceront la contre-attaque. Le Président.    -L’ordre du jour appelle en discussion commune les rapports suivants: - rapport (Α5-0313/2003) de Mme Frassoni, sur la conclusion de l’accord interinstitutionnel "mieux légiférer" entre le Parlement européen, le Conseil et la Commission et - deuxième rapport (Α5-0235/2003) de M. Medina Ortega, sur la simplification et l’amélioration de la réglementation communautaire. Frassoni (Verts/ALE ),    . - Monsieur le Président, j’ai demandé de diviser mon intervention en deux parties: la première maintenant, qui durera trois minutes, et la seconde, qui durera deux minutes, à la fin du débat. Je voudrais maintenant parler de l’accord interinstitutionnel "mieux légiférer". Cet accord est le résultat de négociations longues et difficiles au cours desquelles nous nous sommes tous demandé - le Parlement, la Commission et le Conseil, mais surtout nous, je dois dire - s’il ne valait pas mieux abandonner discrètement, vu la difficulté de trouver de véritables avantages par rapport à la situation actuelle. Je tiens tout d’abord à remercier M. Gargani, M. Swoboda et M. Clegg, avec qui nous avons entretenu une bonne relation de travail, ainsi que le groupe technique qui a négocié avec nous car, quoi qu’il en soit, nous sommes finalement parvenus à un résultat positif. Par conséquent, si nous sommes ici à encourager le Parlement à voter en faveur de cet accord, c’est parce que je pense que des progrès - bien que mineurs et hésitants - ont été réalisés. Je voudrais me concentrer en particulier sur deux questions qui me semblent particulièrement importantes: la corégulation et l’autorégulation. Pas vraiment parce que les résultats auxquels nous sommes parvenus sont révolutionnaires, mais plutôt parce que je pense que, si nous l’utilisons de manière adéquate - particulièrement au sein de cette Assemblée -, cet accord facilitera notre lutte contre une tendance extrêmement inquiétante à laquelle la Commission et le Conseil, je suis désolée de le dire, semblent adhérer. Il s’agit de la tendance à se diriger vers des méthodes de réglementation alternatives à la législation et je me réfère ici particulièrement à ce que nous appelons les accords volontaires. L’expérience récente dans le domaine de la sécurité routière et des émissions de CO2 provenant des voitures nous a montré que les risques de ne pas atteindre les objectifs pouvant être réalisés par une législation normale en termes d’efficacité et d’application systématique sont bien réels lorsque ces accords volontaires sont utilisés. C’est précisément pour répondre à ce danger potentiel que nous nous sommes considérablement impliqués dans ce débat difficile, qui comprenait aussi de nombreux autres éléments - comme pourront le constater les députés s’ils lisent le texte, il y a aussi beaucoup de remplissage -, mais, au moins, quelques progrès mineurs ont été réalisés quant aux questions de l’autorégulation et de la corégulation. Toutefois, nous devons reconnaître notre défaite dans un domaine: nous ne sommes pas parvenus à obtenir le droit de "" de la Commission - le droit de suspendre l’utilisation d’un accord volontaire si nous ne l’approuvons pas. Nous en sommes extrêmement déçus parce que c’est la Commission - et il faut le dire - qui ne voulait pas en démordre. Nous avons simplement obtenu une volonté politique de la part de la Commission de prendre en considération l’opposition claire et non équivoque du Parlement. Dès lors, si cela est jugé nécessaire, il reviendra au Parlement d’organiser son opposition à l’accord volontaire afin de contraindre la Commission à le rappeler elle-même. Une dernière chose, Monsieur le Président: la difficulté qu’ont la Commission et le Conseil à progresser dans ce domaine est exactement la même que celle à laquelle nous avons été confrontés lors des négociations sur la comitologie. Nous espérons qu’elle a été surmontée une bonne fois pour toutes grâce aux accords conclus par la Convention. Medina Ortega (PSE ),    . - Monsieur le Président, la commission juridique et du marché intérieur s’occupe de ce sujet depuis le début de 2002. Nous répondions à plusieurs communications de la Commission dans lesquelles celle-ci soulevait le problème des défauts de la réglementation communautaire. Je me rappelle avoir parlé avec un législateur national espagnol - qui avait beaucoup d’expérience - qui m’a dit que personne ne pouvait comprendre les directives communautaires. Nous y travaillons très dur et de nombreux acteurs interviennent dans leur élaboration: le Conseil, la Commission, le Parlement européen et beaucoup d’autres; dès lors, au bout du compte, nous nous retrouvons avec un texte que l’on pourrait décrire comme un "chameau", c’est-à-dire le cheval élaboré par une commission. Telle est la situation réelle. S’il faut bien reconnaître que les règlements sont un peu plus appropriés, les directives sont, au contraire, une véritable catastrophe. De manière logique, la Commission se préoccupait naturellement d’améliorer cette situation, une préoccupation partagée tant par le Conseil que par le Parlement. En particulier à une époque où le Parlement voit ses pouvoirs législatifs s’accroître, il n’y a aucun sens à maintenir cette procédure législative. Mais, parallèlement, nous nous sommes rendu compte au sein de la commission juridique qu’il serait nécessaire de fournir un cadre constitutionnel adéquat à cette question pour que les propositions de la Commission soient fructueuses. Nous en avons fait état dans les premiers points du rapport et, par la suite, la commission des affaires constitutionnelles, qui avait décidé de rédiger une série de rapports après avoir débattu la question avec la commission juridique, s’est rendu compte de l’importance que revêtait ce thème pour le rôle institutionnel du Parlement et, sur une base très solide, a accueilli le rapport favorablement. Parallèlement, nous avons insisté sur le fait que nous étions convaincus - à l’instar de la commission des affaires constitutionnelles - de la nécessité de parvenir à un accord interinstitutionnel entre les trois institutions afin que les institutions respectives ne soient pas privées de leurs pouvoirs. Je pense que le résultat de cet exercice - dans le cadre duquel deux commissions parlementaires distinctes, la commission juridique et celle des affaires constitutionnelles, se sont occupées de la question - est positif. Je pense que l’accord interinstitutionnel auquel nous sommes parvenus est un bon accord et je tiens à féliciter ma collègue, Mme Frassoni, pour le travail de la commission des affaires constitutionnelles, mais aussi pour le travail qu’elle a réalisé. Je tiens aussi à féliciter pour leur travail le président Gargani ainsi que plusieurs membres de ce groupe de travail interinstitutionnel - MM. Swoboda et Clegg. Aussi, du point de vue de la commission juridique, nous nous félicitons du résultat. Ce rapport dont je suis rapporteur a été approuvé par la commission juridique avant que nous soyons parvenus à l’accord interinstitutionnel. Dès lors, nous avons proposé une série de recommandations pour le groupe interinstitutionnel. Puisque nous sommes maintenant parvenus à l’accord - et je pense que nos objectifs ont été réalisés dans une large mesure -, je crois que la meilleure solution serait de renvoyer le rapport en commission juridique afin que nous puissions prendre en considération les réalisations incluses dans l’accord interinstitutionnel et continuer à partir de là. Ainsi, j’insiste - tout comme Mme Frassoni - sur l’attention que nous devons accorder aux problèmes de l’autorégulation et de la corégulation. Parce que nous parlons avec trop d’enthousiasme de la société civile et que, lorsque nous parlons de la société civile, ici, au sein du Parlement européen et de l’Union européenne, nous invitons des représentants d’organisations dont certains nous disent qu’elles sont représentatives. Mais en réalité, dans les régimes démocratiques, la société civile s’exprime via le processus électoral. Le processus électoral donne à la société civile un moyen d’expression formel et le résultat de ce processus électoral est les organes législatifs à qui il revient d’adapter les réglementations générales. Le problème de l’autorégulation et de la corégulation est qu’elles impliquent une régression; elles impliquent le retour au Moyen Âge, quand certains secteurs imposaient des règles à tous. Dans les sociétés modernes, ces règles doivent provenir de l’ensemble de la société, via des organes élus, élus lors de processus parfaitement officialisés et contenant des garanties. Ces organes sont, dans le cas présent, le Parlement européen, le Conseil - tant que le Conseil est constitué de gouvernements aux chefs élus responsables devant leurs parlements nationaux -, ainsi que la Commission, à partir du moment où elle est élue par le Conseil et le Parlement européen. Par conséquent, j’ai l’impression que l’accord interinstitutionnel pose certaines limites, mais ce Parlement doit continuer d’insister pour, d’une part, améliorer la qualité de la législation communautaire et, d’autre part, ne pas jeter le bébé avec l’eau du bain et ne pas renoncer aux progrès réalisés dans notre Europe avec le développement de l’État libéral et démocratique, grâce auquel les décisions sont prises par des organes législatifs élus par la volonté du peuple. Antonione,    . - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, le débat et le vote de cette semaine au sein du Parlement européen représentent une phase importante du dernier chapitre des négociations entre le Parlement, le Conseil et la Commission, qui a débouché sur l’accord interinstitutionnel "mieux légiférer". L’initiative qui a mené au résultat actuel a commencé par la communication de la Commission sur une meilleure réglementation et son plan d’action visant à simplifier et à améliorer l’environnement réglementaire. C’est toutefois l’enthousiasme du Parlement européen et de son président qui a poussé le Conseil européen, réuni à Séville en juin 2002, à insister auprès des trois institutions pour qu’elles adoptent un accord interinstitutionnel visant à améliorer la qualité du droit communautaire et les conditions - notamment les délais - de sa transposition dans la législation nationale. Nos trois institutions ont immédiatement répondu à la demande et ont entamé des négociations. Tout d’abord, le travail a été mené au sein du groupe de travail de haut niveau puis, dans les dernières phases, il a eu lieu au niveau politique. Le groupe de correspondants européens a réalisé un travail préparatoire considérable. Je voudrais, au nom du Conseil, faire part de mes remerciements à ceux qui ont joué un rôle dans la conclusion positive de cet accord: particulièrement Mme Frassoni, son collègue, M. Medina Ortega, ainsi que M. Gargani, M. Swoboda et M. Clegg, les représentants du Parlement, ainsi que la commissaire de Palacio, qui a représenté la Commission dans la préparation de ce travail. Pour ce qui est du Conseil, il convient de remercier mes prédécesseurs des présidences grecque et danoise. Comme le stipule le paragraphe 1, l’accord vise à "améliorer la qualité de la législation par une série d’initiatives et de procédures", lesquelles sont détaillées dans l’accord lui-même. Je tiens à souligner, Monsieur le Président, que, dans cet accord, nos trois institutions s’engagent à garantir une meilleure coordination, une meilleure communication et une meilleure coopération afin de mener à bien leurs responsabilités législatives. Nous y reconnaissons l’importance d’avoir davantage de transparence et d’accessibilité, et nous abordons la question de se tourner vers la corégulation et l’autorégulation. Nous réitérons l’engagement d’améliorer la qualité de la législation et d’établir des procédures pour la consultation prélégislative et les analyses d’impact. Nous insistons sur la nécessité d’améliorer la transposition du droit communautaire dans la législation nationale. Enfin, nous renouvelons notre engagement en vue de simplifier et de réduire le volume de la législation. Monsieur le Président, demain, le Parlement européen va voter sur l’adoption de l’accord interinstitutionnel "mieux légiférer" et la Commission officialisera son approbation dans les jours suivants. Afin de compléter la procédure d’adoption, le Conseil "Affaires générales" décidera d’adopter l’accord lors de la séance de lundi prochain. Notre tâche sera de garantir que l’accord entre en vigueur de façon loyale et qu’il soit pleinement respecté. Busquin,    . - Monsieur le Président, Mesdames, Messieurs, je tiens tout d’abord à remercier la commission juridique et du marché intérieur et la commission des affaires constitutionnelles qui ont contribué à la réflexion concernant nos initiatives sur le thème: "mieux légiférer". Je remercie tout particulièrement Mme Frassoni et M. Medina Ortega. La Commission se félicite du fait que les trois institutions soient parvenues à un accord interinstitutionnel sur "mieux légiférer". Cet accord engage de façon claire et générale les trois institutions à améliorer les méthodologies de travail et la qualité de la législation par une série d’initiatives et de procédures qu’il définit. Ainsi, l’accord interinstitutionnel établit une base solide pour améliorer la culture de la clarté et de la cohérence dans la rédaction des textes législatifs et pour améliorer la programmation et la transparence du processus législatif, tout en respectant les pouvoirs et procédures prévus par les traités, ainsi que les principes généraux que sont la légitimité démocratique, la subsidiarité et la proportionnalité, et la sécurité juridique. Pour la Commission, l’accord est très satisfaisant. Tout d’abord, il est en cohérence avec les propositions que nous avions faites dans le plan d’action "mieux légiférer" de juin 2002. Les lignes que nous avions alors définies se trouvent ainsi confirmées. Ensuite, l’accord est bien équilibré: tout en faisant souvent référence aux engagements propres à la Commission, il fait également état des engagements du Parlement et du Conseil concernant l’amélioration de la qualité réglementaire. En particulier, des dispositions complémentaires aux propositions contenues dans le plan d’action sont prévues en matière de programmation et de transparence du travail législatif. Ensuite encore, l’accord établit la définition d’un cadre stable pour le recours aux instruments dits alternatifs, ou , que sont la corégulation et l’autorégulation. L’accord permettra de recourir à ces instruments et d’éviter les multiples difficultés rencontrées par le passé lors de l’examen au cas par cas de ce type de mesures. Enfin, il faut noter les progrès et les engagements pris concernant les analyses d’impact et la simplification de l’acquis communautaire, ainsi que la transposition de la législation communautaire et le contrôle de son application. Et, bien entendu, la plus grande attention doit maintenant être apportée à la mise en œuvre de l’accord. Gargani (PPE-DE ),    . - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, l’accord interinstitutionnel dont nous parlons est le résultat des négociations au sein du groupe de travail de haut niveau composé de représentants du Parlement, de la Commission et de la présidence du Conseil. Tout comme nous devons remercier MM. Swoboda et Clegg ainsi que Mme Frassoni, j’ai le sentiment que nous devons aussi remercier le groupe de travail de haut niveau qui nous a aidés dans ce travail. Je voudrais aussi, bien entendu, mentionner la contribution des politiques au résultat auquel nous sommes parvenus: un accord qui - bien que, comme vient de le dire Mme Frassoni, il ne parvienne pas à satisfaire tout le monde au sein de ce Parlement -, je pense, est un compromis très important, et nous devons le reconnaître ce soir au sein de cette Assemblée. Nous avons travaillé sur la base du mandat qui nous a été conféré le 4 juillet par la Conférence des présidents, et je peux dire que nous avons fermement adhéré à cette mission et à cette volonté dont nous avons souvent été, à l’instar du président du Parlement européen, les témoins lors de réunions individuelles ou de délégations. Les objectifs fixés par le mandat concernaient des garanties adéquates en ce qui concerne les droits du Parlement en tant qu’autorité législative, la transparence complète du déroulement de la procédure législative et le choix de solutions innovatrices pour améliorer l’efficacité et le caractère responsable du processus législatif. En résumé, le but du Parlement était de renforcer la légitimité démocratique et la qualité de la législation communautaire, et je pense que c’est ce que nous voulons tous. Parallèlement aux négociations, la Commission européenne a adopté une série de documents sur la simplification et l’amélioration de la législation, question sur laquelle la commission juridique et du marché intérieur a donné son avis en adoptant le rapport de M. Medina Ortega, qui vient de vous être présenté. Le projet d’accord interinstitutionnel respecte de manière raisonnable tant le mandat de la Conférence des présidents que les orientations figurant dans le rapport de M. Medina Ortega. En outre, bien que nous ayons utilisé le Traité comme référence - notre référence a bien entendu été le Traité -, l’accord tient compte du projet de traité constitutionnel qui a été adopté par la Convention et qui est actuellement débattu au sein de la CIG. Je voudrais souligner brièvement que nous avons résolu des questions extrêmement importantes: la programmation législative, la coordination du travail législatif entre les institutions; l’information du Parlement par le Conseil sur les projets de programmes stratégiques tant annuels que pluriannuels; la présence du Conseil au sein des commissions - mais aussi dans cette Assemblée, bien entendu -, que j’estime importante pour l’échange d’opinions qui est nécessaire au travail du Parlement. La Commission s’engage à participer régulièrement au travail des commissions, de préférence au niveau ministériel, mais, quoi qu’il en soit, au niveau le plus haut possible et à un niveau responsable. En ce qui concerne la transparence, l’importance de l’information du public quant aux progrès du travail législatif, reconnue par la Convention dans une certaine mesure, est confirmée; est également confirmé le choix de la forme des actes législatifs, que la Convention inclut aussi dans le principe de proportionnalité, le monopole du droit d’initiative conféré à la Commission - je tiens à ce que ceci soit clair pour le Parlement - ne pouvant lui donner la responsabilité exclusive du choix de la forme de l’acte législatif. L’article 12 établit que la Commission doit prendre en considération les recommandations des autres institutions; pour ce qui est de la corégulation, sur la question très sensible du - à laquelle Mme Frassoni accorde une grande importance -, je voudrais souligner que le Parlement a déjà adopté le rapport Wallis à cette fin. Je pense que nous avons réalisé des progrès considérables dans ce domaine, mais aussi en ce qui concerne l’autorégulation, le contrôle et l’octroi aux acteurs économiques et aux partenaires sociaux de la possibilité d’adopter des lignes directrices dans ce domaine; la question de la comitologie, de l’analyse d’impact, des calendriers pour la mise en œuvre et la transposition. Je ne peux pas m’étendre davantage sur cette question, mais je voudrais conclure en disant que nous nous sommes assurés que l’accord ne compromette pas le rôle futur du Parlement, comme M. Cox nous l’a rappelé à chaque étape. Non seulement nous n’avons pas compromis le rôle du Parlement, mais je crois que nous avons renforcé le Parlement européen - et c’est un fait important qui demeure pour cette législature - en tant qu’organe législatif dans le cadre de l’équilibre interinstitutionnel des pouvoirs et de l’accord interinstitutionnel. Doorn (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, mieux légiférer est une des priorités de l’agenda européen. La législation doit être améliorée et être plus transparente, et c’est une tâche qui incombe à la Commission, au Parlement et aux États membres. Je crois que l’accord interinstitutionnel conclu en juin est un signe que la Commission, le Parlement et le Conseil sont conscients de cette responsabilité. Une meilleure législation est essentielle pour un marché intérieur qui fonctionne au mieux. Le marché intérieur ne pourra fonctionner correctement que si les citoyens et les entreprises sont pleinement conscients de leurs droits et de leurs obligations. La législation européenne doit être lisible et ne pas entraîner trop de paperasserie inutile. Si nous voulons que l’Europe devienne l’économie la plus compétitive du monde, alors nous devons au moins nous assurer de pouvoir abandonner une bureaucratie inutile. Il est dès lors positif qu’en 2002, la Commission ait publié toute une série de documents examinant les possibilités de mieux légiférer, mais il est important que tant le Conseil que le Parlement restent activement impliqués dans la réalisation de cet objectif. L’amélioration de la législation requiert des mesures très concrètes et je regrette donc la formulation quelque peu vague de la politique de la Commission en la matière. Si l’Union européenne ne veut pas devoir être constamment confrontée à la nécessité d’améliorer sa législation, il est important que le droit communautaire soit remanié de bout en bout afin de garantir qu’une législation solide sur le plan qualitatif soit introduite. Un élément essentiel de l’établissement d’une meilleure législation est l’analyse des implications financières et administratives de la législation au moyen d’analyses d’impact. Les citoyens et les entreprises sont toujours accablés par un fardeau administratif bien trop lourd. Le groupe du parti populaire européen (démocrates-chrétiens) et des démocrates européens réclame depuis longtemps l’introduction d’analyses de l’impact de la législation sur les entreprises. Il est toutefois important que ces analyses d’impact soient menées par un organe indépendant. L’analyse d’impact proposée par la Commission, qui doit être menée à bien par les fonctionnaires qui ont rédigé la législation, m’a déjà incité à faire référence au Baron de Münchhausen tentant de se sortir d’un marais en se tirant par les cheveux. En tant que rapporteur pour l’analyse d’impact européenne, j’opterai aussi certainement pour une approche qui tende vers une analyse indépendante. Parallèlement à l’établissement d’une meilleure législation, il est tout aussi important de déterminer les alternatives à la législation. Réduire le fardeau administratif signifie aussi insister davantage sur l’utilisation d’instruments non législatifs, tels que les accords avec les partenaires sociaux et les mécanismes d’autorégulation. Je suis convaincu que ces réglementations ont un caractère complémentaire considérable à l’égard de la législation communautaire existante. Mis à part le fait d’examiner attentivement les alternatives à la législation européenne, il est aussi important que la mise en œuvre de la législation et de la législation nationale par les États membres soit menée à bien de manière plus efficace et étroitement contrôlée. Une remarque pour terminer: après ce débat en plénière, le rapport Medina Ortega sera renvoyé en commission juridique et du marché intérieur, où il sera adapté à l’accord interinstitutionnel. Je souscris sans réserve à cette ligne de conduite. Swoboda (PSE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, le souhait de chaque parti de défendre sa propre position signifie qu’il n’est pas facile pour le Parlement, le Conseil et la Commission de se mettre à réorganiser leurs relations. Il n’est pas non plus facile pour un parlement d’exprimer sa volonté de céder une partie de ses compétences législatives. C’est relativement facile si cette cession s’accompagne d’un mécanisme de rappel, c’est-à-dire du droit de rappeler les actes d’exécution ou de droit dérivé s’il s’avère qu’ils ne reflètent pas les objectifs ni les intentions du législateur, à savoir le Parlement. C’est pourquoi nous nous sommes concentrés sur cette question et le rapporteur, Mme Frassoni, est l’une des nombreuses personnes à avoir souligné son importance. M. Medina Ortega a aussi souligné que, au bout du compte, les députés de cette Assemblée sont élus pour voter des textes législatifs. Ils ne sont pas élus pour être des spectateurs ou des observateurs lors d’un procès, mais pour être des législateurs, et c’est ce que les citoyens attendent de nous. Toutefois, nous devons garder à l’esprit que nous ne possédons pas l’expertise et la connaissance de certaines institutions ou certains groupes, et que cette expertise doit être utilisée - j’entends par là non seulement le fait de donner des conseils, mais aussi d’avoir l’opportunité de codéterminer les actes d’exécution sur la base de la législation votée par cette Assemblée. Je souhaiterais cependant insister une nouvelle fois sur l’importance de disposer du droit de rappel, et c’est quelque chose que nous sommes parvenus à obtenir. Il en va relativement de même de l’autorégulation, pour laquelle il était évident, depuis le début, que nous ne voulions ni ne pouvions l’empêcher, mais il doit être clair que l’autorégulation ne doit pas infirmer le pouvoir législatif de cette Assemblée. Mais, comme l’a très clairement dit Mme Frassoni, nous devons entreprendre des actions vigoureuses afin de nous attaquer aux menaces visant à restreindre notre pouvoir législatif. En fin de compte, la Commission, en tant que gardienne des Traités, est obligée de prendre les mesures nécessaires. Beaucoup d’autres choses sont importantes, notamment les améliorations des exigences en matière d’information mutuelle, ainsi que de l’information que reçoivent les citoyens européens. La Commission et le Conseil ont tour à tour fait preuve d’une grande résistance aux exigences du Parlement dans ce domaine, particulièrement concernant le rappel, mais nous sommes finalement parvenus à nos fins. La Commission et le Conseil ne s’attendaient certainement pas à ce que j’appellerais un travail d’équipe imbattable à cet égard, dirigé par M. Gargani, dont le sang-froid était à toute épreuve; M. Clegg, dont les actions étaient caractérisées par la réserve britannique mais n’en étaient pas moins efficaces; et Mme Frassoni, dont la combinaison de ténacité et de charme a été essentielle pour amadouer quelque peu les vice-présidents de la Commission, et nous savons que ce n’est pas vraiment une tâche facile. Ainsi, je pense que nous sommes parvenus à une excellente solution. Je suggère à l’Assemblée de garder ceci à l’esprit et d’adopter le rapport Frassoni en conséquence. Clegg (ELDR ).    - Monsieur le Président, comme cela a été mentionné plus tôt, cet accord est effectivement le bienvenu. J’ai beaucoup apprécié le travail avec mes collègues, M. Gargani, Mme Frassoni, M. Swoboda et d’autres collègues au Conseil et au Parlement, même si ce fut un processus péniblement long. Nous sommes parvenus à un accord bien meilleur que ce à quoi bon nombre d’entre nous s’attendaient au début. Comme de nombreux orateurs l’ont fait remarquer, cet accord n’est pas parfait. Aucun accord n’est parfait. C’est une sorte de pot-pourri. Comme l’a dit Mme Frassoni, il y a un peu de "bla-bla"; il y a quelques passages vides de sens, mais il y a aussi quelques avancées incroyablement importantes au niveau de la procédure. Si vous me le permettez, je voudrais me concentrer, pour une minute ou deux, sur ce qui se passera ensuite. Cela ne servira à rien d’être parvenus à cet accord sur le papier après des mois de négociations interminables si nous ne transformons pas les progrès que nous avons convenus en faits concrets dès que possible. Je voudrais souligner deux aspects pour lesquels, je pense, nous devrions chercher un suivi le plus tôt possible. Premièrement, le paragraphe 36 de l’accord dit que "dans les six mois qui suivent l’entrée en vigueur du présent accord, le Parlement européen et le Conseil, auxquels il reviendrait en tant qu’autorité législative d’adopter au final les propositions d’actes simplifiés, devraient, quant à eux, modifier leurs méthodes de travail, en mettant en place, par exemple, des structures ad hoc, chargées spécifiquement de la simplification législative." C’est un objectif très important et il sera quelque peu délicat d’y parvenir. Je prie instamment tant le Parlement que nos collègues du Conseil de s’assurer que le délai pour accomplir le processus de simplification respecte effectivement les six mois précisés ici. Je voudrais aussi mentionner le paragraphe 30. Il traite d’une chose dont chacun sait qu’elle me tient à cœur, c’est-à-dire les progrès auxquels j’espère que nous parviendrons en menant des analyses d’impact dans les trois institutions. Le texte dit ceci: "Dans les meilleurs délais après l’adoption du présent accord, les trois institutions procéderont à un bilan de leurs expériences respectives et examineront la possibilité de définir une méthodologie commune." Le commentaire de Mme Frassoni quant à cet accord est absolument épatant par sa clarté et sa justesse sauf en ce qui concerne un aspect pour lequel je pense qu’elle est un peu pessimiste, c’est-à-dire la possibilité de parvenir à un accord sur les analyses d’impact. Selon moi, nous ne parviendrons tout simplement pas à atteindre les principes généraux mentionnés dans les objectifs communs de l’accord - à savoir, la sécurité juridique, la promotion de la simplicité, de la clarté et de la cohérence dans la rédaction des textes législatifs - si nous ne progressons pas rapidement - comme le réclame le paragraphe 25 - dans l’établissement d’une méthodologie commune afin que nous puissions disposer d’analyses des impacts environnementaux, sociaux et économiques qui ne soient pas uniquement attachées aux projets de propositions de la Commission, mais qui soient également reflétées dans les amendements importants que le Conseil de ministres et nous-mêmes présentons. J’espère qu’il y aura un certain sentiment d’urgence dans les mois à venir afin d’accomplir de véritables progrès pratiques sur la base de cet accord, et plus particulièrement par rapport aux deux objectifs importants que sont la simplification et les analyses d’impact. MacCormick (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, je voudrais transmettre mes compliments aux quatre orateurs qui ont pris la parole avant moi dans ce débat et qui ont participé aux négociations sur cet accord interinstitutionnel et féliciter plus particulièrement Mme Frassoni, comme l’a fait M. Clegg, pour son rapport et son exposé des motifs à ce Parlement. Cependant, je ne suis pas vraiment d’accord avec certaines remarques qui viennent d’être faites. Lorsque nous parlons de mieux légiférer, il me semble que, soudainement, un sentiment s’empare de ce Parlement du XXIe siècle, le sentiment que Beccaria et Bentham, contemporains de la fin du XVIIIe siècle, marchent à nos côtés. L’élaboration des textes législatifs est une science qui peut être améliorée, parce que nous savons tous ce qu’est le bien de la condition humaine et que tout ce que nous devons faire est élaborer des moyens techniques pour y parvenir. Comme M. Medina Ortega vient de le dire, nous savons que ce n’est en fait pas le cas. Les devoirs des membres d’un corps législatif démocratique ne consistent pas à trouver une position institutionnelle unique. Les juges des membres d’un corps législatif démocratique doivent aborder la dialectique de la politique contemporaine, exprimer les points de désaccord et pas les points d’accord. Au bout du compte, peut-être que le désaccord ou le débat engendrent la sagesse et la décision, mais nous ne pouvons pas nous baser sur l’hypothèse selon laquelle il n’y a qu’une seule bonne réponse et la façon d’y parvenir n’est qu’une question technique. Nous ne pouvons pas non plus nous baser sur l’hypothèse selon laquelle l’analyse d’impact est facile. Nous disposons de "missiles législatifs" qui produisent un impact en s’écrasant et c’est à partir de là que nous pouvons déterminer l’ampleur de l’impact. Toute personne ayant étudié la sociologie du droit sait pertinemment bien que ce n’est pas vrai. Les véritables apports d’une législation restent controversés des années après sa promulgation. Les effets d’une législation sont très tortueux. Nous ne sommes même pas toujours d’accord sur l’impact juridique d’un texte législatif, encore moins sur son impact économique. Il y a environ une semaine, nous avons eu une énorme discussion sur la directive relative aux droits d’auteur parce que nous avions des doutes, pas sur les coûts, mais sur ce que signifieraient véritablement ses implications devant les tribunaux. La sécurité juridique est un mythe et une illusion. Le mieux que les bons législateurs puissent faire est diminuer l’insécurité juridique et nous devrions aborder notre tâche avec la modestie qui est de rigueur à cet égard. Cela me ramène à la question de la subsidiarité qui nous tient tous grandement à cœur. L’analyse d’impact à grande échelle semble vouloir dire que tous les textes juridiques exercent le même impact de la même manière dans tous les coins de cette Union vaste et diversifiée. C’est absurde. Ce n’est pas vrai. Chaque fois que vous considérez un cas concret, vous constatez que l’impact est différent dans différents endroits. C’est pourquoi la subsidiarité est si importante. Je soutiens fermement le rapport de Mme Frassoni et son exposé des motifs. Je voterai pour, mais j’émets quelques doutes quant aux hypothèses sous-jacentes de ce débat. Schleicher (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, l’un des thèmes de notre discussion commune d’aujourd’hui est très important, à savoir, la qualité de l’élaboration des textes législatifs européens. L’une des améliorations à cet égard prendra la forme d’un accord institutionnel entre les trois institutions. En ce qui concerne l’autre, la Commission a jusqu’à présent publié, en commençant par le Livre blanc sur "la gouvernance européenne" en 2001, pas moins de seize documents détaillés sous la forme de communications et de rapports sur "la gouvernance européenne et mieux légiférer". Certains de ces documents constituent une sorte d’engagement de la part de la Commission à l’égard de son propre travail et c’est louable. D’autres concernent directement les droits du Parlement tels que prévus par les Traités, comme par exemple les compétences d’exécution qui sont conférées à la Commission, les procédures de comitologie ou les déclarations sur la création de nouveaux instruments juridiques tels que, par exemple, la coordination ouverte, l’autorégulation, la corégulation etc. Le nouvel accord interinstitutionnel devrait être une sorte d’engagement de la part des trois institutions afin de fixer l’utilisation de ces instruments, qui n’a jamais été spécifiée auparavant dans aucun des Traités. Bien que nos homologues aient réalisé un important travail et malgré ma gratitude envers eux pour l’avoir fait et donc pour s’être permis de véritablement s’attaquer à ces questions, je dois dire que je suis moins enchantée par le fait que nous contractions une nouvelle obligation. En effet, quiconque lit le texte de cet accord interinstitutionnel ne peut que se demander quelle valeur ajoutée reviendrait de ce fait au Parlement au-delà de ses droits tels que prévus par les Traités. Je ne crois pas que cela s’élèvera à grand-chose; pis encore, en signant cet accord quelques jours à peine après la cérémonie d’ouverture de la CIG, qui traitera aussi de cette question, et sans être contraints de le faire, nous nous entravons avec des chaînes et, en fait, nous renonçons à la pleine utilisation des prérogatives parlementaires que nous avons mis deux laborieuses décennies à nous garantir. La seule façon dont le Parlement a pu, par le passé, progressivement étendre son influence malgré la Commission et le Conseil a été d’utiliser de façon optimale les droits que lui confèrent les Traités. En signant des accords interinstitutionnels de la sorte et en passant des accords avec la Commission comme nous l’avons fait pour la procédure Lamfalussy, nous réduisons une nouvelle fois nos droits, et donc, selon moi, nous ne nous y prenons pas du tout de la bonne manière. La qualité de l’élaboration des textes législatifs européens est une question si importante que nous ne devrions pas la traiter avec légèreté. Les récepteurs - par qui j’entends le public à qui s’appliquent les textes législatifs, les États membres qui doivent les transposer ainsi que tous ceux qui sont impliqués dans leur mise en œuvre à tous les niveaux - souffrent lorsque les textes législatifs sont mauvais et nous devrions dès lors arrêter de débiter des tonnes de papier via les institutions, mais plutôt les mettre à l’épreuve en présentant et en promulguant des textes législatifs qui soient réellement meilleurs. C’est ce qui est entre nos mains en tant que députés de cette Assemblée. Aujourd’hui, le 8 octobre, cette Assemblée tente une deuxième fois, via le rapport Medina Ortega, d’affirmer sa position quant à une communication de la Commission sur la simplification et l’amélioration de la réglementation qui remonte à décembre 2001. Or, depuis cette date, trois réunions au sommet des chefs d’État ou de gouvernement ont abordé cette question sans que le Parlement ait eu la possibilité de répondre et, dès lors, de faire sentir son influence. Publier davantage de documents de la sorte montre le mauvais exemple; nous devrions plutôt être en train d’encourager la Commission à réduire la quantité de textes législatifs européens, qui représentent aujourd’hui 97 000 pages, et à y faire le ménage. Cet aspect aussi permettrait d’améliorer la qualité de la législation européenne. Van den Berg (PSE ).    - Monsieur le Président, je tiens à remercier M. Medina Ortega. À mon sens, mieux légiférer implique une gouvernance européenne plus démocratique qui accomplisse davantage de choses pour ses citoyens et devienne plus compréhensible pour chacun - une Europe plus efficace, plus démocratique et plus transparente. Tel était l’objectif clé de la Convention lors de l’élaboration de la Constitution. Certains chefs de gouvernement ont risqué ce week-end d’en revenir à leurs anciens jeux de pouvoir et d’argent négligeant littéralement de la sorte ce que les citoyens européens veulent réellement. Heureusement, nous sommes à même - et c’est également un sujet de conversation ici - d’en faire énormément dans le cadre des paramètres des Traités européens. Dans le Livre blanc sur "la gouvernance européenne", la Commission a présenté un bon nombre de propositions pour une meilleure gouvernance en mettant notamment l’accent sur l’amélioration du processus législatif. Nous avons réalisé de véritables progrès dans ce domaine. Entre-temps, la Commission a présenté plusieurs propositions dans ce cadre, notamment le programme pour la consolidation, la codification et la simplification de la législation, qui réduira le volume de la législation de pas moins de 35 000 pages. Ceci devrait, pour une fois, être mentionné dans la presse. Toutefois, dans le domaine de la législation, les colégislateurs - le Parlement et le Conseil - devraient jouer un rôle central. La Commission a mal démarré, mais a par la suite conclu un accord avec le Parlement et le Conseil qui a débouché sur l’accord interinstitutionnel. Celui-ci ouvre largement la voie à une approche européenne plus rapide et plus simple dans des domaines tels que l’environnement et la politique sociale. Si, toutefois, les résultats ne sont pas satisfaisants, le Parlement peut intervenir et réclamer, et même exercer, son droit de colégislateur. Selon moi, la Commission et le Conseil ont mis bien trop de temps à nous le concéder et ne font toujours pas assez preuve de générosité. Après tout, il n’y a pas de véritable démocratie sans Parlement. Personne ne veut d’un pouvoir technocrate gouvernant au-dessus du peuple européen et sans celui-ci. Ce dont nous avons besoin, c’est d’une approche radicale afin de s’attaquer aux procédures excessivement longues, au manque de résultats et au déficit général de transparence. Au sein de cette Assemblée, M. Doorn a proposé une sorte de test de la bureaucratie, une analyse indépendante. J’apprécie l’idée, à condition que les informations qui en ressortent nous reviennent finalement en tant que colégislateurs. Finalement, nous devons bien entendu prendre les décisions tous ensemble, avec le Conseil, et c’est bien sûr ce qui se trouve au cœur de la lutte que nous menons ici. J’espère donc que la Commission est prête à se montrer à la hauteur des accords. Lynne (ELDR ).    - Monsieur le Président, je suis vraiment ravie que nous avancions en ce qui concerne l’amélioration de l’élaboration de la législation. En tant que pro-européenne, je trouve qu’il est excessivement frustrant de présenter des textes législatifs au sein de cette Assemblée qui ne sont pas examinés en détail, ce qui nuit non seulement à ce Parlement, mais aussi à notre crédibilité. Nous devons aussi considérer la législation actuelle afin de voir si elle est correctement mise en œuvre dans chaque État membre. Si ce n’est pas le cas, est-ce parce qu’elle est inapplicable? Si elle est inapplicable, pourquoi ne pas simplement abroger cette législation au lieu de ne faire que présenter d’autres textes législatifs portant sur le même domaine, comme nous semblons le faire pour le moment? Nous devons aussi voir si la législation est véritablement nécessaire dans tous les cas au niveau européen. Si c’est le cas, nous devons opter pour des analyses d’impact détaillées, basées sur des éléments scientifiques et médicaux récents dans ses domaines d’application. Je pense par exemple à la législation en matière de santé et de sécurité dans les domaines de l’emploi et des affaires sociales. Nous devons aussi prendre en considération la situation de chaque État membre. La précision des analyses d’impact doit réellement être améliorée - je dois dire que je ne pense pas qu’elles soient très efficaces pour le moment. Elles doivent aussi être disponibles à un stade précoce afin que nous puissions avoir une authentique consultation. Cette consultation devrait inclure l’instrument qui est en réalité le plus approprié pour le domaine spécifique concerné. Tous les résultats et toutes les contributions devraient être rendus publics. Je suis enchantée que M. Medina Ortega ait accepté d’ajourner sa proposition. Il a eu raison de le faire. Je le félicite pour le travail qu’il a effectué mais sa proposition a bien entendu été remplacée par l’accord interinstitutionnel. Doyle (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, je soutiens dans une large mesure les rapports qui nous sont présentés sur la façon de mieux légiférer et sur l’accord interinstitutionnel, ainsi que leurs objectifs: garantir une législation fiable, moderne et conviviale qui profite à tous les citoyens, à tous les travailleurs et à toutes les entreprises. Cela impliquera le retrait du "bois mort" - les textes obsolètes ou dépassés -, ce qui devrait entraîner une diminution du volume de l’acquis communautaire sans toucher le statut juridique. Il est nécessaire d’améliorer la présentation et de garantir un accès convivial à la législation communautaire ainsi que la modernisation et la simplification de la législation existante et les politiques doivent être introduites progressivement. Toutefois, cette tâche ne devrait pas être sous-estimée. Le marché unique est un de nos grands succès, mais le volume de la législation qui en a découlé afin de garantir une harmonisation des procédures dans les États membres est décourageant. Les amendements, qui sont rédigés dans une des langues officielles puis traduits dans toutes les autres langues, donnent souvent un produit fini - lorsqu’il est à nouveau traduit dans toutes les langues officielles - indigeste, aride et généralement lourd et incommode pour celui dont c’est la langue maternelle. Oui, le statut juridique reste intact, mais le texte n’est pas convivial. Notre accoutumance aux acronymes a donné naissance à une nouvelle langue: l’eurojargon. Après avoir passé six mois dans une des institutions, nous l’utilisons tous, nous éloignant davantage, nous et notre travail, de M. et Mme Tout le monde. La Cocobu, la PESC - ou est-ce CFSP? - le Coreper, et le plus récent est le CAGRE, et je pense qu’il correspond au Conseil "Affaires générales et relations extérieures". Bref, nos textes ont un besoin urgent d’être désintoxiqués de cette accoutumance. L’analyse d’impact est actuellement un domaine d’intérêt particulier dans mon pays, l’Irlande. Notre intérêt spécifique s’oriente vers le développement d’un moyen d’évaluer les effets des mesures législatives européennes sur la compétitivité, afin de garantir que la stratégie européenne stimule la croissance économique en vue de répondre aux objectifs de Lisbonne pour 2010. Nous souhaiterions réaliser de véritables progrès dans le développement et l’utilisation de l’analyse d’impact pour étayer la compétitivité. Le texte du paragraphe 30 de l’accord interinstitutionnel s’inspire de la proposition faite dans le rapport de M. Medina Ortega d’avoir la possibilité de procéder, pour la législation soumise à la procédure de codécision, à des analyses d’impact préalables à l’adoption d’un amendement substantiel, soit en première lecture, soit au stade de la conciliation, sur la base de critères et de procédures définis en commun. Je ne retiendrai pas mon souffle, Monsieur le Président. Il faut aussi signaler que la propre procédure intégrée d’analyse d’impact de la Commission en est à ses balbutiements. Pour 2003, la Commission a identifié 44 propositions pour ladite analyse d’impact prolongée. Il semble toutefois que seulement quatre d’entre elles aient été menées à bien. Je voudrais que la Commission fasse un commentaire à ce sujet, s’il vous plaît. Les propositions législatives sur les produits chimiques qui sont attendues et qui ne font pas partie des 44 propositions identifiées au départ, mais qui sont actuellement analysées en réponse aux pressions politiques et autres, constitueront la première véritable analyse d’impact approfondie menée à bien sur un projet de proposition. Peut-être qu’à ce moment-là seulement son utilité deviendra évidente. En conclusion, pour reprendre les termes employés par le commissaire, nous disposons d’une base solide, à moins que ce ne soit qu’une liste de souhaits. Espérons que la première option soit la bonne. Κoukiadis (PSE ).    - Monsieur le Président, comme nous le savons tous, la Commission se préoccupe de la question de la meilleure gouvernance de ce modèle communautaire que nous appelons aujourd’hui Union européenne depuis des années. Une partie de cette stratégie consiste à simplifier et à améliorer l’élaboration des textes juridiques. Ces questions sont surveillées par le rapporteur, M. Medina Ortega, depuis longtemps, et c’est pourquoi sa riche expérience des lacunes, des mauvais fonctionnements et des faiblesses de l’élaboration de la législation est cristallisée dans ce rapport. Ses propositions couvrent tous les stades de l’élaboration des textes juridiques, du travail préparatoire de la législation à la phase d’application par les États membres en passant par les procédures de rédaction et la formation du contenu. Puisque le temps me manque, je commenterai trois des problèmes de base généraux qui se présentent. Le premier est d’une nature purement politique et concerne l’affrontement permanent entre la bureaucratie de chaque mécanisme administratif et, par conséquent, entre les mécanismes correspondants de la Commission européenne, où l’on considère que l’efficacité est une question technique, ce qui sape le principe de la légitimité démocratique, qui est le seul principe qui peut prêter de la crédibilité à un texte législatif. Dès lors, si nous voulons une véritable réforme de l’élaboration des textes juridiques, la Commission devra prendre les initiatives appropriées et montrer l’exemple en donnant la priorité absolue à la légitimité démocratique et à la sauvegarde de l’équilibre entre les institutions. Deuxièmement, à partir du moment où l’on attache une importance particulière, à juste titre selon moi, à la qualité et à la transparence des nombreuses consultations qui sont nécessaires pour promouvoir une proposition législative, les spécifications minimales des consultations qui sont proposées devraient inclure la représentation des agences sociales qui participent, en établissant des critères stricts de représentation, ainsi que la procédure visant la révision régulière de la liste des organisations représentatives. La représentation n’est pas un droit acquis pour quelque agence que ce soit et doit être confirmée progressivement. Et, enfin, la communication de la Commission présente à juste titre des propositions sur l’amélioration de la façon dont les textes législatifs sont transposés dans les États membres. Toutefois, bien que des propositions figurent aussi dans les rapports relatifs à l’application de la législation, elle ne prend pas ces propositions en considération. Si au moins elle respectait la légitimité démocratique, elle devrait consulter le Parlement pour savoir pourquoi elle ne prend pas ces propositions en considération. Inglewood (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, comme certains collègues l’ont déjà souligné ce soir, ces rapports sont très importants parce légiférer est sans doute la partie la plus importante du gouvernement et que cela définit, à de nombreux égards, le caractère fondamental de tout système de gouvernance. Je suis membre de ce Parlement depuis près de 15 ans et il y a eu, tout au long de cette période, des rapports sur le sujet qui nous occupe ce soir. Ce dont je ne suis pas sûr, c’est si, pendant cette période, la législation s’est améliorée ou s’est détériorée. Mais je suis certain qu’il y a un plus grand intérêt politique et davantage de discussions sur ce sujet aujourd’hui qu’à mes débuts. Je suis convaincu que cet aspect est un pas dans la bonne direction. Néanmoins, comme on le dit en Grande-Bretagne, - c’est à l’œuvre que l’on connaît l’artisan. Ce n’est pas ce que la Commission, le Conseil ou le Parlement qui est important: c’est ce qu’ils qui compte. Dès lors, quels sont les points fondamentaux? Le premier est, bien entendu, la démocratie. Les urnes doivent être à la base de toutes les procédures de gouvernement, que ce soit l’administration ou la législation. Ceux qui prennent les décisions dans ces domaines doivent être responsables de ce qu’ils font. Enfin, les systèmes dans lesquels ils travaillent doivent être transparents. Deuxièmement, tout ceci doit avoir lieu dans le cadre de l’État de droit. Lorsque des abus se font sentir, des recours juridiques doivent être disponibles, gérés par un système judiciaire indépendant. Ceci peut avoir lieu dans un large éventail de domaines: qu’il y ait un échec dans la transposition ou qu’il se passe quelque chose en conséquence de procédures inadéquates. Pour reprendre un point soulevé par M. Medina Ortega, les domaines où l’autorégulation est en vigueur doivent à leur tour fonctionner conformément à l’État de droit. Troisièmement, il y a ce mot maintes fois évoqué: "subsidiarité". Nous ne devrions pas faire au niveau européen ce qui devrait être fait au niveau national, quelle que soit la façon précise dont vous le définissez. Quatrièmement, il y a la proportionnalité. Chaque législation que nous élaborons doit être proportionnelle à l’abus ou au dommage auquel elle se rapporte. Dans ce contexte, tandis que je salue les propositions du rapport Mandelkern, nous devons faire en sorte que les analyses d’impact ne deviennent pas à leur tour un obstacle bureaucratique supplémentaire dans le processus législatif. Enfin, il y a bien entendu le besoin de clarté. Tout ce que je peux dire c’est qu’en tant qu’Anglais, une énorme partie de l’anglais qui est produit à Bruxelles n’est pas reconnu comme tel par mes compatriotes. Nous devrions montrer l’exemple. Améliorons-nous réellement la législation lorsqu’elle passe par cette Assemblée? Je pense que la réponse exacte est "parfois", alors que la réponse devrait être "toujours". Nous devrions commencer par mettre de l’ordre chez nous. Corbett (PSE ).    - Monsieur le Président, ce débat s’attache à de nombreux aspects: une meilleure rédaction, une consultation plus large et ainsi de suite, et nous progressons sur certains de ces aspects. Cependant, la question que je voudrais aborder est ce que j’appellerais la "subsidiarité horizontale". Il ne s’agit pas de la subsidiarité verticale dont lord Inglewood vient de parler lors de sa remarque sur le niveau de gouvernement - européen, national ou régional. Il s’agit de savoir s’il faut légiférer ou pas, s’il faut utiliser l’autorégulation, la corégulation ou tout bonnement se passer de réglementation. À cet égard aussi nous avons besoin d’une hiérarchie; nous devons pouvoir prouver la nécessité d’intervenir. Il se peut qu’il ne soit pas nécessaire de réglementer certaines questions ou certains sujets. S’il faut réglementer, il se peut que l’autorégulation soit suffisante et si ce n’est pas le cas, il se peut que la corégulation soit suffisante. Cependant, lorsqu’elle n’est pas suffisante - et uniquement dans ce cas-là -, alors il faut intervenir et adopter une législation. À l’égard de la subsidiarité verticale, la question qui se pose est: qui décide? C’est l’autorité législative qui devrait décider. Les personnes responsables devant l’ensemble des citoyens, plutôt que par rapport à certains intérêts sectoriels, devraient d’abord prendre cette décision. C’est pourquoi je salue l’accord interinstitutionnel et le rapport Frassoni - et je félicite Mme Frassoni pour son rapport. L’accord interinstitutionnel n’a pas un contenu énorme, mais il reconnaît que pour coréguler il faut d’abord l’autorisation de l’autorité législative. C’est un principe très important et nous l’avons inscrit dans cet accord interinstitutionnel. Je voudrais juste ajouter un mot sur les accords interinstitutionnels en général. Nous en avons beaucoup à l’heure actuelle et beaucoup d’entre eux se chevauchent, certains reprennent les mêmes sujets en utilisant d’autres formulations. Nous devrons bientôt revenir en vue de codifier et de simplifier les divers accords interinstitutionnels dont nous disposons pour ne plus avoir qu’un texte unique, clair et concis. C’est l’une des premières choses auxquelles nous devrions nous attacher une fois que nous aurons réglé la question de l’adoption de notre Constitution européenne, bientôt, espérons-le. McCarthy (PSE ).    - Monsieur le Président, je salue aussi le fait que nous soyons parvenus, à l’égard de cet accord interinstitutionnel, au stade où nous pouvons commencer à mener à bien notre engagement en vue de légiférer mieux et de manière plus simple. Je voudrais aussi féliciter l’équipe de négociateurs ainsi que nos rapporteurs. Si nous nous y prenons bien, une législation claire et simple pourrait engendrer une réduction des cas d’infraction présentés à la Cour de justice européenne et déboucher sur des textes juridiques plus faciles à appliquer dans nos États membres. Je crois que les consommateurs et les citoyens ont besoin de savoir quels recours ils peuvent utiliser en vertu du droit communautaire et que les entreprises ont besoin de connaître clairement les normes et les pratiques auxquelles elles doivent aspirer pour appliquer le droit communautaire. Oui, les analyses d’impact réglementaires sont un outil technique, mais elles sont un outil essentiel tant pour impliquer davantage de parties prenantes que pour contrôler l’exécutif, améliorant ainsi la qualité du débat au sein de cette Assemblée et notre capacité à demander des comptes à l’exécutif. Nous pouvons aussi utiliser les analyses d’impact pour évaluer les bénéfices des textes législatifs proposés ainsi que pour envisager où la corégulation, l’autorégulation ou les instruments alternatifs peuvent se révéler des outils utiles. Je sais que certains de mes collègues craignent que les options des instruments alternatifsne sapent ou n’enlèvent la prérogative de ce Parlement en tant que législateur. J’admets qu’il y a des différences culturelles entre les États membres sur cette question, mais nous devons aussi accepter le fait que, parfois, la législation peut être rigide et difficile à modifier tandis que les codes de conduite peuvent avoir un effet plus rapidement, particulièrement dans le cadre des pratiques commerciales déloyales. Bien entendu, M. MacCormick a raison de dire que la législation se rapporte à la politique. Ce n’est pas simplement un exercice scientifique d’analyse d’impact. C’est pour cette raison que ce Parlement et ses membres élus seront toujours une partie essentielle du processus législatif. Je suis également d’avis que le rappel est une composante importante de ce droit de regard. Nous devrions accorder notre soutien au programme visant à mieux légiférer, mais le Parlement aura besoin de davantage de ressources et de pouvoirs pour être à même de répondre aux analyses d’impact et de les évaluer et d’utiliser ces procédures réglementaires pour demander des comptes à la Commission et au Conseil. Le programme visant à mieux légiférer nécessitera un changement de culture, de pouvoir et de responsabilité dans toutes nos institutions. Cela ne devrait pas se faire au détriment du Parlement; cela devrait en fait renforcer l’examen parlementaire de la législation à venir. Frassoni (Verts/ALE ),    . - Monsieur le Président, j’avais demandé à parler une fois encore à la fin du débat parce que je voulais vraiment entendre ce que le Conseil et la Commission avaient à dire. Je les ai à présent entendus et leurs interventions m’ont confirmé que, si nous voulons que cet accord ne reste pas une vision vaine, il faudra que le Parlement européen soit capable de garantir son respect et sa prise en compte dans les pratiques de notre institution. Exactement comme cela a été le cas lors des négociations, nous avons été confrontés lors de ce débat à une certaine inflexibilité quant à la nécessité de garantir qu’il y ait un législateur en ce qui concerne les méthodes alternatives à la législation et, en particulier, que le Parlement européen, ait la possibilité d’évaluer leur fonctionnement et de les rejeter si cela s’avère nécessaire. Madame McCarthy, le problème ne réside pas dans la différence culturelle, qui peut certainement exister entre nous quant aux accords volontaires; le problème réside dans le fait que, lorsque les accords volontaires ne fonctionnent pas, alors nous devons, en tant qu’autorité législative, avoir le droit de les rappeler et cela est en partie possible, je suis désolée de le dire, mais uniquement si nous luttons avec acharnement pour l’obtenir. Monsieur le Président, je voudrais brièvement aborder la question de l’analyse d’impact. M. Clegg, qui faisait partie de notre équipe de négociation, a raison: à un certain moment, nous avons cessé d’insister sur cette question, notamment parce qu’il se peut que le Parlement ne soit pas prêt à agir d’une manière unitaire à cet égard. Je tiens à souligner que l’analyse d’impact demeure une question hautement politique pour laquelle nous avons même risqué de perdre certaines de nos prérogatives pendant les négociations en nous liant de manière trop rigide à une obligation de réaliser une analyse d’impact que nous ne sommes toujours pas, dans la pratique, en mesure de mener sur le plan technique. De plus, je crois que l’approche de la Commission quant à cette question varie énormément. Effectivement, en ce qui concerne certaines questions, l’analyse est réalisée et est considérée comme importante, tandis qu’elle est totalement abandonnée pour d’autres. À cet égard, je voudrais citer l’exemple de la fameuse liste Van Miert sur les réseaux transeuropéens. La Commission a totalement abandonné l’idée de mener à bien tout type d’analyse d’impact sur cette importante mesure. Je le répète: l’analyse d’impact reste une question que cet accord interinstitutionnel n’est pas parvenu à clôturer, et je pense que nous devons en être conscients et agir de manière responsable pour l’avenir. Corbett (PSE ).    - Monsieur le Président, ceci est une motion de procédure, je voudrais juste dire que la procédure selon laquelle le rapporteur revient et répond à la fin du débat est une excellente innovation. Je vous félicite ainsi que Mme Frassoni pour avoir organisé le débat précédent de cette manière. Le Président.    - J’ai reçu l’ordre du jour déjà rédigé, c’est pourquoi je transmets ces félicitations à celle qui les mérite. Merci beaucoup, Monsieur Corbett. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain à 11 heures. Le Président.    - L’ordre du jour appelle le débat sur le rapport (A5-0294/2003) de M. Bodrato, au nom de la commission de l’industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l’énergie, sur la politique spatiale européenne - Livre vert (COM(2003) 17 - C5-0209/2003 - 2003/2092(INI)). Bodrato (PPE-DE ),    - Monsieur le Président, le livre vert présenté par le commissaire Busquin, et qui a été chaudement salué par le Parlement, a une fois de plus souligné l’importance stratégique de la politique spatiale pour l’indépendance, la sécurité et la croissance économique d’une Europe qui veut rester à l’avant-garde de la recherche scientifique et de l’innovation technologique. Ces derniers mois, un cap a été franchi avec la Convention constitutionnelle, qui a conféré à la politique spatiale un rôle spécifique, constituant ainsi une base juridique pour les programmes communautaires et consolidant la stratégie lancée avec le succès extraordinaire du programme Galileo. Néanmoins, nous ne devons pas ignorer le fait que la Commission a également apporté une réponse spécifique à la crise sans précédent qui a frappé le domaine spatial, en particulier les lanceurs, sapant l’activité de nombreuses industries et accentuant les distorsions sur le marché mondial. L’espace est essentiel à la concentration de compétences, de recherche et de technologie qui caractérise le développement de l’économie fondée sur la connaissance. C’est une ressource que l’on ne saurait gâcher, et la Commission et le Conseil de l’Agence spatiale européenne ont montré qu’ils en sont pleinement conscients. Le rapport du Parlement souligne le rôle de l’ESA et des agences nationales, et se dit satisfait de l’accord-cadre que la Communauté européenne et l’ESA ont soutenu et que le Parlement a réclamé avec insistance. Cet accord-cadre confirme le rôle unique de l’ESA dans l’organisation de la recherche et le développement technologique et industriel. Ce rôle doit être précisé dans un programme spatial européen redéfinissant les responsabilités de la Commission face à la demande publique et aux nouvelles initiatives requérant une représentativité politique et une compétence institutionnelle spécifique. Donner à l’Europe un rôle de premier plan sur la scène internationale en associant tous les pays de l’UE n’est pas incompatible avec la conviction que la coopération internationale est nécessaire: une coopération avec les États-Unis, d’abord - je pense ici à la station spatiale internationale -, mais aussi avec d’autres pays, notamment la Russie, le Japon et la Chine elle-même. Mais nous devons être conscients que la qualité des accords internationaux - en particulier ceux concernant l’espace - dépend de la qualité du soutien scientifique, industriel et financier. Les objectifs de l’Europe doivent s’appuyer sur des ressources publiques, comme c’est le cas à travers le monde, et sur une élaboration plus active de politiques communes dans des domaines tels que l’agriculture, les télécommunications, l’environnement et les transports. Il nous faut imprimer un élan aux initiatives privées, comme c’est le cas avec Galileo, mais il nous faut prendre acte du fait que l’objectif du doublement du budget spatial sur dix ans ne contribuera que partiellement à combler l’écart avec les États-Unis. La science spatiale a joué un rôle de pionnier. La qualité des ressources humaines et de la recherche fondamentale mérite cependant une plus grande attention. L’avenir de la politique spatiale européenne dépend de cette attention accrue. C’est pourquoi nous pensons que le prochain programme-cadre pour la recherche devrait consacrer davantage de fonds au secteur de l’espace, en garantissant un quota dans ce domaine pour les petites et moyennes entreprises, lesquelles deviennent un soutien indispensable pour les nouvelles entreprises innovantes. Mon dernier point concerne l’idée de la Convention de créer une agence pour les armements qui soit ouverte à tous les États membres, selon la méthode de la coopération structurée. Cette idée pourrait contribuer à exploiter l’actif industriel et technologique. Il ne s’agit pas ici - il est bon de le préciser - de militariser l’espace, mais plutôt de reconnaître qu’il s’agit d’activités doubles, à la fois militaires et civiles, ainsi que d’une stratégie de sécurité européenne que l’on ne saurait abandonner à cause des tentations unilatérales américaines. Pour éviter tout malentendu, le rapport fait référence à la résolution des Nations unies sur la prévention d’une course aux armements dans l’espace et à la Convention elle-même, qui propose de promouvoir la paix et de contribuer à la sécurité et au développement durable sur Terre. Nous attendons maintenant avec impatience le livre blanc, après avoir discuté du livre vert. Nos attentes se fondent sur les avis positifs que nous avons exprimés jusqu’ici et elles sont, pensons-nous, les attentes du monde scientifique ainsi que du monde industriel européen. Busquin,    . - Monsieur le Président, Monsieur Bodrato, Mesdames et Messieurs, tout d’abord je voudrais remercier M. Bodrato et les membres de la commission de l’industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l’énergie pour la qualité du rapport et des propositions, qui sont constructives. Cela témoigne une fois de plus de l’engagement et du soutien du Parlement dans le domaine de l’espace. La consultation sur le livre vert a permis de susciter un débat très ouvert sur le futur de l’espace en Europe et de recueillir de nombreuses contributions de tous les milieux. Sur cette base, nous sommes maintenant engagés dans la préparation du livre blanc sur les objectifs à moyen et long terme de la politique spatiale européenne, comme le Parlement l’a demandé à la Commission en janvier 2002. Quelques points de convergence essentiels sont apparus. Le premier est que l’Europe requiert une capacité spatiale d’envergure indépendante et pérenne. Le deuxième point est la reconnaissance de la vulnérabilité structurelle de notre industrie spatiale. Vous l’avez souligné, nous avons connu, dans le secteur des lanceurs, des difficultés et une décision du Conseil de l’ESA a permis de trouver une solution, mais valable pour le court et moyen terme seulement. Il faut à présent trouver une solution plus structurelle. Enfin, il est indispensable de nous intéresser de plus près au secteur des télécommunications spatiales pour développer la demande et entretenir la compétence de notre industrie. Le troisième et dernier point concerne les responsabilités nouvelles de l’Union européenne en matière spatiale. Dans le nouveau contexte politique de l’Union, il faut intégrer les approches de l’Agence spatiale européenne et des agences nationales dans une vision commune créant une véritable politique spatiale à l’échelle européenne. À cet égard, je me félicite de l’accord intervenu entre l’Agence spatiale européenne et l’Union européenne lors du Conseil du 22 septembre: c’est une étape essentielle. De la même manière, une politique spatiale doit être une politique horizontale de l’Union au service des autres politiques. Elle énoncerait la stratégie et contiendrait les orientations permettant d’assurer une cohérence de l’effort spatial européen. Elle devrait couvrir non seulement le domaine civil, mais aussi les aspects de sécurité et de défense. Sa construction suppose naturellement une base juridique claire dans le futur traité. C’est le sens de la proposition de la Convention visant à confier à l’Union des compétences en matière spatiale qu’elle partagerait avec les États. La Commission, comme le Parlement, espère que cette proposition sera reprise telle quelle lors de la Conférence intergouvernementale. Langenhagen (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, je vous suis obligée, Monsieur Busquin, car vous savez que, depuis plusieurs années, je suis particulièrement intéressée par Galileo, qui m’est devenu très cher. Cependant, on me demande constamment ce que l’Europe cherche réellement dans l’espace et pourquoi l’Europe devrait dépenser de l’argent dans l’espace alors qu’il y a sur Terre d’autres problèmes tellement urgents et nécessitant un haut niveau de financement. Aussi, bien que je ne m’attende pas à ce que ce thème soit accueilli ni avec joie ni avec une approbation sans réserve, mon intime conviction - que je sais être partagée par nombre de mes collègues députés européens - est que l’espace est d’une importance stratégique pour l’Europe et l’économie européenne. Grâce aux nouvelles technologies, il ouvre de nouvelles opportunités. Il crée de l’emploi pour nos ingénieurs et ouvre des perspectives d’avenir. L’Europe ne doit pas se satisfaire de résultats technologiques qui ne soient pas de première classe, car l’Europe en est capable. Chacun sait - ce n’est pas un secret - que la politique spatiale est l’un des problèmes essentiels du XXIe siècle. Notre vie quotidienne est déjà définie par les applications les plus diverses, rendues possibles par l’espace et les satellites que nous y avons placés et à l’origine desquels se trouve un savoir-faire technologique qu’il convient d’entretenir. L’Europe possède des ressources précieuses; j’entends par là non seulement des ingénieurs et des techniciens, mais aussi des instituts de recherche et des entreprises. Ceux-ci sont à l’origine d’innovations, mais, ainsi qu’on ne cesse de me le dire et que je l’ai entendu cet après-midi, les chercheurs et les cerveaux vont là où l’offre est la plus grande, non seulement financièrement, mais aussi en termes technologiques. C’est pourquoi, Monsieur le Commissaire Busquin, je pense qu’il faut de toute urgence consentir des efforts réels afin d’instaurer une politique spatiale européenne cohérente, pour reprendre vos termes si inspirés. L’Europe doit prendre conscience de sa situation et des opportunités dont elle dispose. Nous ne devons plus faire des déclarations, le moment est venu maintenant de passer enfin à l’action. L’Europe doit également être prête à investir et, s’il ne fait aucun doute que ce peut être parfois une opération pénible, le domaine de l’espace est non seulement extrêmement onéreux, mais aussi hautement compétitif. Alors, relevons ce défi! Sans détermination et sans engagement, l’Europe perdra son accès indépendant à l’espace et elle sera également perdante en ce qui concerne les applications qui en découlent. Monsieur le Commissaire Busquin, je partage votre avis sur les risques associés à la dépendance à autrui, aussi, je salue le Livre vert de la Commission sur la politique spatiale européenne et le rapport détaillé et stimulant de M. Bodrato. L’Europe a besoin d’un signal politique pour entamer un nouveau chapitre de la conquête spatiale et j’espère que demain, grâce à une résolution claire, nous contribuerons à imprimer à la conquête spatiale européenne l’élan qu’elle mérite! Savary (PSE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, je voudrais d’abord remercier le rapporteur, Guido Bodrato, pour le remarquable travail qu’il a fourni, pour la capacité de synthèse et d’écoute dont il a fait preuve. Je crois que c’est un document tout à fait marquant. Ce rapport est particulièrement enthousiasmant parce qu’il intervient à la fin d’une mandature qui aura été historique dans le domaine spatial, grâce en particulier à l’impulsion décisive de Philippe Busquin et de ses équipes. Pour la première fois, en effet, l’Europe esquisse autre chose qu’une politique de régulation de la concurrence et du marché intérieur, elle esquisse une véritable politique industrielle et technologique volontariste qui rassurera, je l’espère, tous ceux qui doutent parfois de l’Europe. Elle l’a fait d’abord par l’intermédiaire de Galileo, qui nous a fourni l’occasion de créer la première société d’économie mixte européenne, c’est-à-dire l’entreprise commune qui va porter un projet industriel et technologique. Elle l’a fait aussi en jetant, grâce au livre vert, les bases d’une politique spatiale qui reconnaît que l’espace est une technologie majeure par l’importance de ses applications dans tous les domaines, y compris le domaine civil; qui reconnaît la nécessité d’un appui politique volontariste; qui reconnaît - ce à quoi nous tenons beaucoup et que le commissaire Busquin a rappelé - la nécessité de maintenir une indépendance par rapport aux puissances émergentes, tout en restant ouverte sur le monde puisque, derrière, se mettent parallèlement en place des coopérations extrêmement fructueuses avec les États-Unis d’Amérique, avec la Russie pour Soyouz à Kourou, avec la Chine pour Galileo. En d’autres termes, c’est une nouvelle ère qui s’ouvre pour l’espace: celle de la montée en puissance de l’Union européenne comme puissance spatiale à part entière face aux géants de ce monde dans un contexte de crise, en particulier de crise des budgets publics. Il nous reste maintenant à prendre la direction du livre blanc. Je souhaite personnellement que les rapports entre l’ESA et l’Union soient stabilisés. Nous avons besoin de l’ESA et de ses compétences, mais nous avons besoin de l’Union et de son appui politique pour pouvoir parler d’une seule voix dans la cour des grands. Je souhaite également une consolidation institutionnelle au sein de la Commission. Puisque le traité envisage un partage de la compétence spatiale au niveau européen, il va falloir que la Commission s’organise pour que cette compétence soit pleinement assumée. À cet égard, je tiens à dire mon attachement aux programmes-cadres de recherche et développement et à la ligne "espace aéronautique" qui apparaît pour la première fois dans le sixième PCRD. Je suis également attaché au développement d’une culture de programmes et d’une capacité à lancer des programmes européens sectoriels à travers les autres services de la Commission. Disant cela, je songe en particulier au système GMES pour l’environnement et aux suites de Lisbonne pour l’éducation. En d’autres termes, je voudrais féliciter ici le commissaire Busquin, féliciter M. Bodrato et dire que c’est un dossier exemplaire de ce que l’Europe peut faire de mieux quand elle avance avec une volonté politique. Je formule les meilleurs vœux de réussite et de continuité pour ce que nous avons réussi à forger ensemble en cinq années de mandat. Ainardi (GUE/NGL ).    - Monsieur le Président, je me félicite de la publication du livre vert de la Commission sur la politique spatiale européenne préparé en collaboration avec l’Agence spatiale européenne. Je pense que ce livre vert témoigne d’une prise de conscience de l’importance pour l’Europe du développement du secteur spatial en termes industriels, stratégiques et aussi politiques. En mai dernier, nous avions eu un débat sur l’avenir de ce secteur confronté à une crise grave liée à une concurrence mondiale exacerbée et à des difficultés de financement. Le livre vert, le rapport Bodrato et le livre blanc annoncé, avec des propositions concrètes à la clé, peuvent constituer des éléments pour surmonter cette crise et donner enfin une grande ambition à une politique spatiale européenne indépendante. Dans ce sens, je me félicite de l’aboutissement du programme Galileo et partage la volonté affichée de développer l’intégration communautaire. Mais je souhaite que cette intégration ne remette pas en cause les capacités autonomes de l’Agence spatiale dans son rôle de coordinateur et d’animateur des programmes. Je voudrais aborder deux problèmes. Le rapport insiste sur la nécessité de créer des synergies entre activités civiles et militaires - j’ai bien entendu M. Bodrato -, tout en prônant une utilisation pacifique de l’espace, que je soutiens; il souhaite que les systèmes satellitaires servent non seulement au transport, à l’environnement, mais aussi à la sécurité, afin que l’Europe possède sa stratégie, son instance de gestion et ses propres moyens. D’accord! Mais je suis convaincue que le domaine spatial doit servir prioritairement des objectifs pacifiques: les besoins sont immenses qu’il s’agisse de l’environnement ou de la gestion des risques. L’Europe n’a pas à s’aligner sur le modèle américain qui privilégie justement la recherche et le développement dans le domaine militaire avant d’éventuelles applications dans le civil. Enfin, un des aspects essentiels pour une politique spatiale européenne ambitieuse concerne les financements. Le rapport souligne que l’apport de ressources publiques reste décisif pour le développement des programmes spatiaux. Il y a une contradiction importante entre les objectifs affichés par l’Union et la réalité. Les budgets alloués aux agences spatiales en Europe stagnent. Les États-Unis consacrent six fois plus de ressources publiques à l’espace que l’ensemble des pays européens. Il est urgent que l’Union débloque des financements à la hauteur des ambitions affichées. L’intégration communautaire passe aussi par là et, selon moi, seuls les fonds publics peuvent garantir un investissement à long terme, incontournable dans l’industrie spatiale, tout comme le maintien des compétences de haut niveau. C’est une condition essentielle pour une politique spatiale européenne indépendante, dynamique, à la pointe de la technologie et créatrice d’emplois qualifiés. Piétrasanta (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Monsieur le Rapporteur, mes chers collègues, la politique spatiale européenne devient un fer de lance de la politique européenne proprement dite par les espoirs qu’elle suscite en rapport avec la recherche de pointe, les nouvelles technologies, l’économie et le développement. Elle doit être réaliste, c’est-à-dire exister de façon lisible face à la politique spatiale des États-Unis ou des Russes, et être un moteur pour l’Union européenne. Le rapport de M. Bodrato, que je félicite pour son travail, a le mérite de présenter cette volonté. Mais, à notre sens, il insiste trop sur les applications militaires qui ne doivent pas être l’objectif de cette politique. C’est ainsi que nous proposons Galileo, qui sera une organisation purement civile, par opposition au système GPS américain ou au Glonass russe qui sont sous tutelle militaire. Nous nous proposons de nous inscrire dans le contexte de l’article 150 de la Convention en cours de discussion, afin que l’espace fasse partie à part entière de la politique européenne. Il faut mettre en place une organisation commune au niveau européen et il faut que l’ESA soit davantage un outil de cette politique intégrée qu’un organisme intergouvernemental. Les travaux sur l’espace doivent se placer véritablement dans le cadre de l’espace européen de la recherche et les principaux moyens consacrés à ce thème devraient être mis en commun par les États de l’Union. Tous les acteurs d’une telle politique doivent se retrouver autour de la même table, et notamment le Parlement européen qui soutient notre politique spatiale. Ce sont des propositions auxquelles notre groupe sera très attaché et attentif lors de l’adoption du livre blanc sur l’espace qui doit nous être soumis d’ici à la fin de l’année. Le Président.    - Merci beaucoup, Monsieur Piétrasanta. Le Président.    -L’ordre du jour appelle le rapport (A5-0294/2003) de M. Guido Bodrato, au nom de la commission de l’industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l’énergie, sur la politique spatiale européenne. Linkohr (PSE ).    -Monsieur le Président, nous avons discuté à de nombreuses reprises de la navigation spatiale par le passé et je suis ravi de voir que l’on accorde maintenant beaucoup plus d’importance à ce sujet dans le débat européen qu’il y a dix ans. Je pourrais ajouter, en toute modestie, que c’est grâce à cette Assemblée. Nous avons compris l’importance stratégique de l’espace, mais aussi le fait que c’est très peu rentable financièrement. Cela implique donc que la navigation spatiale doit être financée par les deniers publics. Mais, ce qui engrangera certainement des bénéfices dans les années à venir sera l’ensemble des activités dérivées de la navigation spatiale, notamment dans les domaines des télécommunications et des techniques de mesurages, dont nous avons souvent discuté. Cependant, la navigation spatiale n’aura pas d’avenir sans transporteurs sous la forme de satellites et sans - permettez-moi de l’ajouter - vol habité dans l’espace. Il existe maintenant un centre à Cologne dispensant une formation d’astronaute. En fait, nos désaccords concernent moins l’objectif de la navigation spatiale - je pense qu’un large consensus prévaut à ce sujet - que ses aspects militaires, lesquels constituent un nouveau facteur. Permettez-moi d’affirmer que nous ne devrions pas, selon moi, éviter cette question étant donné que - contrairement à il y a dix ou vingt ans - l’Europe mène aujourd’hui sa propre politique étrangère et de sécurité. Nous ne pouvons les séparer l’une de l’autre. J’admets que je trouve l’apprentissage plutôt difficile, mais on n’est jamais trop vieux pour apprendre. C’est pourquoi j’insiste pour que l’on accorde une attention particulière à cet aspect. Alyssandrakis (GUE/NGL ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs les Honorables, quoique peu nombreux, Députés, quelle que soit l’importance du développement de la politique spatiale européenne, l’orientation qu’elle prend est tout aussi décisive. Malgré les déclarations initiales sur l’utilisation de l’espace à des fins pacifiques en ce qui concerne le développement, les connaissances et les applications, des références directes et indirectes à la finalité militaire se sont multipliées dernièrement, à un point tel qu’il apparaît clairement que c’est cette utilisation qui intéresse le plus l’Union européenne. Cette orientation ressort en outre clairement du livre vert de la Commission européenne, du rapport STAR 21 ainsi que de la réunion organisée par la présidence grecque à Athènes les 8 et 9 mai sur le thème des "Aspects de sécurité et de défense de l’espace". La militarisation est encouragée à la fois pour être au service de ce que nous considérons comme la politique agressive de défense et de sécurité commune et sous le prétexte qu’il s’agit du seul moyen de renforcer l’industrie aérospatiale avec des fonds publics. On ne peut nier que cette industrie subit une pression intense de la part de ses concurrents.Néanmoins, ses problèmes résultent peut-être de la promotion des bénéfices du secteur privé en tant que moteur du libéralisme, de la compétitivité et de l’économie de marché qui interdisent les aides publiques non militaires. Bien que le rapport de la commission de l’industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l’énergie, que nous sommes en train d’examiner contienne une série de résultats et de propositions corrects, comme la reconnaissance du rôle de l’Agence spatiale européenne, la référence à la nécessité de promouvoir la recherche et la coopération internationale cautionne cependant l’utilisation de l’espace à des fins militaires et va trop loin. Donc, non seulement le rapport loue-t-il la proposition de création d’une Agence européenne pour les armements, la recherche et les capacités militaires, mais il va même jusqu’à rappeler "l’intérêt de l’utilisation militaire de systèmes satellitaires pour la conduite d’opérations de maintien de la paix". Quel type d’opérations de maintien de la paix entend-il? Peut-être les attaques meurtrières permanentes contre la Yougoslavie, l’Afghanistan et l’Irak? L’implication de l’Union européenne dans la poursuite de la militarisation de l’espace est un coup sévère porté à la paix car cela lui confère les mêmes responsabilités que les États-Unis dans la course à la militarisation. Enfin, ce serait une évolution très négative pour la science et les peuples si l’Agence spatiale européenne qui, en tant qu’organisation transnationale au niveau du continent européen apporte une contribution énorme au développement de la science et de la recherche spatiales, devait devenir une agence poursuivant des objectifs militaires. C’est pour ces raisons, Mesdames et Messieurs, que je vous demande de ne pas renforcer cette tendance. Ortuondo Larrea (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, nous sommes tous conscients du fait que, dans le processus rapide de mondialisation que connaît l’humanité aujourd’hui - un processus qui rétrécit également l’horizon de notre monde en poursuivant une dimension cosmique et interplanétaire universelle - il est d’une importance stratégique que notre Union dispose d’une politique de l’espace élaborée. C’est pourquoi je soutiens sans réserves les décisions prises lors du Conseil européen de Lisbonne à cet égard, les commentaires et propositions de la Commission depuis 1999 et les décisions parallèles de l’Agence spatiale européenne intergouvernementale. J’appuie également la proposition à l’article 50 qui émane de la Convention afin de fournir une base juridique aux actions communautaires. Comme pour d’autres secteurs, l’Europe doit avoir l’ambition et l’élan nécessaires, reflétés dans ses budgets, pour être capable de jouer un rôle prépondérant sur la scène internationale. Elle doit avoir un accès indépendant à l’espace et développer des technologies adéquates. Et elle doit le faire dans le cadre d’un système de coopération internationale, en particulier avec les États-Unis et la Russie, des pionniers en matière spatiale, et également avec d’autres tels que le Japon, la Chine, etc. Mais, cette coopération ne peut s’inscrire dans un rapport de subordination. Elle ne doit en aucun cas être subordonnée. À cet égard, je suis satisfait des progrès réalisés dans un domaine de notre politique spatiale, le projet Galileo, ainsi que les accords garantissant son interopérabilité avec le système américain GPS. En outre, j’espère que nous conclurons bientôt des accords également avec le système russe Glonass. J’ose espérer que ces accords ne subordonnent pas l’utilisation civile de notre système Galileo à des priorités militaires qui peuvent occasionnellement masquer le signal et ne sont pas soumises au contrôle des personnes responsables de la sécurité européenne, et qui ne requièrent certainement pas le consentement de ces décideurs politiques. Oui à la collaboration mutuelle, mais non à la subordination. Je voudrais terminer en félicitant M. Bodrato pour l’excellent rapport qu’il nous a présenté sur la politique spatiale européenne. Paasilinna (PSE ).    - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, l’espace est essentiel pour la compétitivité européenne. Il est vital que notre continent soit également capable de mettre au point et de produire de nouvelles technologies. Nous ne pouvons laisser les barrières commerciales et autres exclure du marché les innovations européennes et divers autres éléments, quelle que soit la situation concurrentielle envisageable. Le développement rapide des télécommunications signifie que l’Europe doit contrôler elle-même les capacités adéquates au moyen de satellites. Étant donné que les investissements dans ce secteur sont énormes, nous devrions soutenir les initiatives européennes visant à développer la technologie spatiale via l’organisation faîtière de l’industrie. Pour ce faire, l’Europe n’a pas nécessairement besoin d’astronautes-vedettes de cinéma. Les satellites de l’Agence spatiale européenne observeront plutôt le sujet important que constitue l’état de l’environnement, apporteront leur aide en matière de transport et établiront la cartographie de l’espace intérieur de la Terre. Il faudrait indéniablement permettre une plus grande propagation des informations à ce sujet en Europe. L’objectif de l’Union européenne est d’établir une économie fondée sur la connaissance. Il est impossible qu’elle fonctionne de façon harmonieuse sans prendre en considération le facteur spatial. En fait, il est important que l’Europe s’intègre également au niveau spatial et soit capable de fonctionner correctement dans ce domaine. Tant de problèmes actuels pourraient être résolus en partie si nous avions une technologie spatiale viable et efficace. Martin, Hans-Peter (PSE ).    - Monsieur le Président, la façon dont le débat d’aujourd’hui a été organisé serait risible si cela ne coûtait aussi cher. Tout d’abord, il a été reporté. Ensuite, alors que nous étions tous présents, il a encore été retardé d’une heure sans qu’aucune explication ne soit donnée et les interprètes arriveront plus tard. À cet égard, je rejoins totalement un des orateurs précédents, M. Linkohr, lorsqu’il dit qu’il n’est jamais trop tard pour apprendre. Je n’ai peut-être pas fait beaucoup l’éloge de Friedrich von Hayek dans mes livres et autres ouvrages, mais ce que je vois ici jour après jour est un tel gaspillage d’argent - pas le vôtre ni celui du Parlement mais bien celui du contribuable - que j’en viens à penser que tout ceci n’est qu’une farce hypocrite. En revanche, je voudrais savoir si nous organiserions les débats de cette façon s’il s’agissait de votre argent! Ce qui signifie également - et cela m’amène à l’objet même de mon intervention - que, au départ, je ne devais disposer que d’une seule minute, mais, l’organisation étant ce qu’elle est, j’en ai encore une. Donc, veuillez ne pas considérer cette minute comme un écart par rapport au sujet. Voici maintenant ma minute au sujet de la navigation spatiale. Ne sommes-nous pas en train de tomber justement dans le piège d’affirmer que, si quelque chose a du sens en principe - que ce soit cette Assemblée ou l’utilisation pacifique de la navigation spatiale - cela fonctionne dans les faits? Cela ne fonctionne pas réellement de la sorte. Si nous regardons le rapport, à la deuxième partie du point 17 et au point 18, quelle est cette double utilisation? Comment peut-on différencier les deux? Comment puis-je, en tant que citoyen, savoir ce que je reçois en contrepartie de mes impôts, et où puis-je y avoir accès? Ne remarquons-nous pas que, sans soutien militaire, il serait probable que nous n’obtenions pas nombre de choses qui auraient du sens dans le domaine civil? Comment donc, est-il possible de séparer les deux? N’est-ce pas là que nous sommes nous-mêmes aspirés dans une nouvelle sorte de complexe militaro-industriel? Ne sommes-nous pas, nous, députés, ceux qui justement s’insurgent quand un populiste comme Haider ou Schwarzenegger remporte soudainement des élections? Ce dont nous avons besoin d’urgence est, selon moi, la transparence - dans la navigation spatiale et au sein de cette Assemblée. Merci de m’avoir permis de m’exprimer pendant deux minutes. Busquin,    . - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, d’abord je voudrais réitérer, comme je l’ai fait en commençant, mes remerciements à M. Bodrato, mais aussi à tous les membres du Parlement qui sont intervenus pour soutenir l’idée d’une politique spatiale de l’Union européenne. Je crois qu’il est vrai que nous sommes à un moment charnière en Europe pour savoir si nous allons avoir une politique spatiale indépendante, une politique spatiale volontariste, une politique spatiale qui apporte de nouveaux progrès au niveau aussi bien de la technologie que du développement scientifique. À cet égard, je crois que le soutien du Parlement est essentiel. C’est pourquoi je voudrais brièvement ajouter quelques éléments de réponse. Tout d’abord, pour répondre à certains, la relation entre l’Agence spatiale européenne et l’Union européenne est clairement définie dans un accord de coopération et nos rapports sont excellents dans un climat de respect mutuel. Le livre blanc sera d’ailleurs réalisé de commun accord. Je voudrais vous dire aussi qu’il faut donner une nouvelle impulsion à tout ce qui concerne le secteur des télécommunications: le GMES, dans le secteur de la protection de l’environnement, le programme Galileo, dans le secteur de la sécurité. Comme certains l’ont dit, M. Linkohr et d’autres, c’est indispensable pour le développement scientifique et technologique. Vous aurez tous ces éléments dans le livre blanc que nous sommes en train de préparer et le Parlement, bien entendu, sera associé à la discussion puisque ce sera fait avant la fin de cette année. De la même manière, le programme GMES sera réalisé. J’ajouterai simplement que le débat entre technologie militaire ou civile est un débat parfois assez théorique, parce que quand vous faites de la recherche sur la transmission de l’information, par exemple, elle est applicable à beaucoup de secteurs. L’objectif n’est bien sûr pas militaire, mais il est d’optimaliser nos recherches. Or, l’optimalisation de la recherche ne passe pas par cette réaction schizophrénique qui consiste à considérer qu’il y a des recherches civiles et militaires. Non, il y a la recherche. C’est vraiment essentiel, et je remercie M. Bodrato de l’avoir souligné. Aujourd’hui, il nous reste à trouver un bon accord au sein de la Conférence intergouvernementale pour que la politique spatiale soit réellement une politique de l’Union et, bien entendu, à trouver les financements adéquats, faute desquels nos objectifs ne pourront pas être atteints. Le Président.    - Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire Busquin. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain à 11 heures. Le Président.    - L’ordre du jour appelle le rapport (A5-0257/2003) de M. Della Vedova, au nom de la commission économique et monétaire, sur la proposition de règlement du Conseil relatif au contrôle des concentrations entre entreprises: "Le règlement CE sur les concentrations" (COM(2002) 711 - C5-0005/2003 - 2002/0296(CNS)). Monti,    . - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, la Commission a adopté en décembre dernier un projet visant à mettre en œuvre une réforme incisive du système de contrôle des concentrations. La réforme en question est le résultat d’un processus de révision qui a été entamé en 2000 et qui sert de base à la nouvelle proposition de règlement qui, je l’espère, sera bientôt adoptée par le Conseil de manière à pouvoir entrer en vigueur en temps et en heure pour l’élargissement à venir. Le but de la réforme n’est pas de remettre en question les mérites du système actuel. Nous proposons en fait une série d’améliorations significatives du système actuel, en vue surtout d’améliorer le système en termes de transparence et de cohérence du contrôle des concentrations. Dans le même temps, outre le règlement, nous améliorons le processus de décision à la Commission, en veillant à ce que les enquêtes menées dans le cadre de propositions de concentrations soient plus précises, plus centrées et mieux soutenues par une analyse économique solide et prennent pleinement en considération les droits des parties concernées par la concentration et des tiers. Nous sommes également conscients du fait que le Tribunal de première instance demande à la Commission un niveau de preuve élevé. Cela a des répercussions évidentes sur la manière dont nous travaillons. Le paquet de mesures visant la réforme du contrôle des concentrations comprend la proposition relative à un nouveau règlement communautaire sur les concentrations et un projet de communication reprenant les lignes directrices de l’évaluation des concentrations horizontales. Ces derniers mois, outre la préparation de ces documents, de nombreuses mesures portant sur le personnel et l’organisation interne de la direction générale de la concurrence ont été adoptées, avec notamment l’introduction d’une nouvelle figure - l’économiste en chef spécialisé dans le domaine de la concurrence-et de procédures telles que le groupe d’évaluation collégialeafin de garantir une plus grande précision du contrôle pendant l’analyse. La proposition de nouveau règlement sur les concentrations se caractérise par trois éléments principaux: premièrement, la clarification du concept de position dominante dans le cadre de l’évaluation des effets possibles des concentrations sur la concurrence; deuxièmement, les questions de compétence, par rapport auxquelles nous proposons de rationaliser le système de renvois entre la Commission et les États membres; troisièmement, de nombreuses modifications de la procédure ont été proposées afin d’accroître légèrement la flexibilité des délais d’enquête et de notification des concentrations, ainsi que pour aligner les pouvoirs d’enquête prévus dans la réglementation en matière de concentrations sur ceux établis dans le règlement 1/2003 qui, comme vous le savez, concerne l’application des articles 81 et 82 du Traité. Della Vedova (NI ),    . -  Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, au cours de ces trois dernières années, la Commission s’est engagée dans un vaste processus de révision du système communautaire. Ainsi que vous l’avez souligné, Monsieur le Commissaire, la proposition de nouveau règlement sur les concentrations entre entreprises que nous examinons aujourd’hui représente l’une des phases clés de ce processus de révision. L’ancien règlement a revêtu une importance croissante dans la politique de concurrence de l’Union européenne car il présentait l’avantage d’offrir à toutes les entreprises impliquées dans des opérations de concentration un "guichet unique" ainsi que des délais prédéterminés. Néanmoins, l’intégration toujours plus grande des marchés et l’augmentation conséquente du nombre et de l’importance des affaires de fusion examinées par la Commission ont conduit à une situation critique, comme en témoignent les récents arrêts de la Cour de Justice rejetant certaines décisions de la Commission, point que vous avez également mentionné, Monsieur le Commissaire. D’où la nécessité d’une réforme des règles existantes. À ce sujet, il convient de féliciter la Commission pour sa réaction rapide. Les trois points cruciaux tant dans la proposition de la Commission que dans le rapport du Parlement sont, comme vous l’avez vous-même souligné, Monsieur le Commissaire, les questions de compétence, les questions de fond et les questions de procédure. En ce qui concerne la compétence, autrement dit le champ d’application du règlement et, partant, la répartition des affaires entre les différentes autorités nationales, il convient de résoudre le problème des notifications multiples, qui risque de devenir encore plus grave pour les activités concernées après l’élargissement. Ces notifications multiples sont en totale contradiction avec le principe de guichet unique auquel nous nous sommes tous référés. Dans sa proposition, la Commission a abandonné la possibilité de modifier les seuils, vraisemblablement en raison des complications que cela entraîne et le principe "3+", même s’il est repris dans le livre vert, et qui avait recueilli le soutien du Parlement dans le rapport Berenguer Fuster. Cet avis positif avait été confirmé par la commission économique et monétaire, qui avait proposé d’établir un contrôle automatique permettant également le renvoi à la Commission au stade de prénotification, lorsqu’une affaire doit être notifiée à plusieurs autorités nationales. Le Parlement souhaite dès lors réitérer la position déjà adoptée lors du débat sur le livre vert. Sur le fond, le concept de position dominante a bien fonctionné jusqu’à ce jour, même s’il a donné lieu à des discussions ardentes. Certaines personnes ont proposé d’adopter le critère SLC (qui est actuellement utilisé aux États-Unis et dans certains États membres. À cet égard, votre rapporteur a suivi la proposition de la Commission d’ajouter un paragraphe à l’article 2, en vue de définir plus clairement le concept de position dominante. Pour ma part, j’ai proposé de modifier la formulation, mais la commission économique et monétaire a décidé à ce stade de demander à la Commission de laisser les choses en l’état, en reconnaissant dès lors la valeur de ce concept et son efficacité, telles que démontrées jusqu’à ce jour. Par rapport aux questions de procédure, je voudrais dire quelques mots à propos des pouvoirs d’enquête. La commission économique et monétaire a proposé d’atténuer certaines dispositions de la proposition de règlement, dans la mesure où nous estimons que, en vertu du critère de proportionnalité, il est tout à fait inopportun d’aligner les pouvoirs d’enquête de la Commission en matière de concentration sur ceux prévus dans le règlement sur les cartels, compte tenu de la nette différence de cas. Une concentration est pour l’essentiel une "activité normale" et nous ne croyons dès lors pas qu’il est approprié de présumer qu’il y a eu infraction aux règles. Cela donne d’autant plus de raisons au Parlement de penser que nous devons être fermes sur la question, au vu des pouvoirs que la Commission propose de s’approprier, bien que tout à fait légitimement. Nous estimons que le Parlement doit adopter une position offrant de meilleures garanties. Pour terminer, je voudrais attirer l’attention sur deux points. Tout d’abord, la position des travailleurs. Au cours du débat, certains députés, en particulier les socialistes, ont exprimé leur inquiétude et ont proposé de prendre en considération les éventuelles répercussions des opérations de concentration sur l’emploi. Ils ont été jusqu’à proposer que l’autorisation d’une concentration soit liée au maintien des emplois. Nous estimons que ce n’est pas le bon endroit pour insérer une clause de ce type, dans le mesure où elle risquerait d’entrer en conflit avec la logique globale du règlement, qui est de garantir un marché unique compétitif précisément en vue d’augmenter l’emploi. Par rapport à la question de la participation et de l’information des travailleurs, le règlement contient déjà certaines dispositions à cet égard, tandis que d’autres dispositions dans ce domaine bien précis sont prévues dans d’autres législations européennes. Je ne pense pas qu’il soit nécessaire d’inclure ces dispositions ici, de sorte que je voudrais demander au Parlement, et plus particulièrement à M. Berenguer Fuster et Mme Van den Burg, de reconsidérer la question. Le rejet de ces amendements ne doit pas influencer le vote sur l’ensemble de la proposition législative. Par contre, c’est avec plaisir que je soutiendrai l’amendement de M. Schmidt. Doorn (PPE-DE ),    . - J’ai la chance de pouvoir m’adresser deux fois de suite au Parlement. Je ne le ferai qu’une seule fois, mais je voudrais, si vous n’y voyez pas d’inconvénient, pouvoir combiner les temps de parole. Monsieur le Président, permettez-moi de dire tout d’abord que j’apprécie à leur juste valeur les propositions de la Commission relatives à la révision du règlement sur le contrôle des concentrations entre entreprises et l’excellent rapport de M. Della Vedova. Nous souscrivons à l’objectif d’une plus grande clarté, d’une sécurité juridique accrue et d’une accélération des procédures. Dans ce contexte, je voudrais faire quelques observations. Tout d’abord, le Parlement s’est félicité des propositions du livre vert concernant un système de "guichet unique" à Bruxelles pour des notifications multiples effectuées dans plus de deux États membres. Comme l’a dit M. Della Vedova il y a un instant, c’est la raison pour laquelle nous regrettons que la Commission n’ait pas repris ce principe dans sa proposition actuelle. Avec l’élargissement prochain de l’Union, les notifications plurielles augmenteront fortement si la politique reste en l’état. L’absence d’harmonisation entre les États membres donne lieu à des procédures bureaucratiques, onéreuses et excessivement longues. Il est dès lors souhaitable de rapprocher et d’harmoniser les procédures nationales, raison pour laquelle nous voudrions inviter le commissaire à faire tout ce qui est en son pouvoir pour encourager cette idée. Je sais que cela n’entre pas dans les attributions de la Commission, mais elle pourrait néanmoins parler aux États membres et leur demander d’accroître l’harmonisation et la coordination mutuelle. Une procédure unique à Bruxelles non seulement est moins onéreuse, mais elle renforcera sensiblement la sécurité juridique pour les entreprises et accélérera en même temps la procédure. La Commission fait un pas dans cette direction en encourageant, par le système de renvoi, un traitement centralisé à Bruxelles, mais nous estimons que cette approche ne va pas assez loin. Lorsqu’une fusion produit des effets manifestement transfrontaliers, elle doit être traitée autant que possible par la Commission. Ce renvoi à la Commission doit être rendu possible sur la base de critères objectifs et à la demande des parties à la fusion. Nous avons développé des propositions concrètes à cet effet. C’est pour les mêmes raisons que la prudence doit être de règle en ce qui concerne le renvoi des concentrations vers les États membres. Les concentrations satisfaisant aux conditions requises pour la procédure simplifiée ne doivent pas, en principe, être renvoyées aux États membres. L’un des objectifs de cette révision du règlement est le renforcement de la sécurité juridique. Or, pour nous, l’extension de la notion de "position économique dominante", du moins de la façon proposée par la Commission, a au contraire l’effet inverse. Toute fusion entraînant un certain avantage sur la concurrence entrerait dans le champ de la nouvelle définition. Mais en pratique, c’est la définition actuelle qui fait droit, et une jurisprudence abondante existe maintenant sur le sujet. Une modification de la définition entraînerait la confusion et compromettrait inutilement la sécurité juridique. En outre, à nos yeux, le risque est que la dynamique du marché diminue si l’on intervient dans les processus de concentration à une bien plus grande échelle que ce n’est le cas aujourd’hui. J’estime dès lors qu’il est préférable de ne pas étendre le champ d’application de la définition. Nous sommes d’accord de ne pas modifier le paragraphe 1 de l’article 2. Cependant, il convient de ne pas fixer la barre trop haut en ce qui concerne les exigences de la preuve de l’existence d’"efficacités". Il s’agit d’avantages futurs et il est donc impossible de fournir une garantie à 100%. En revanche, il faut clarifier la question de savoir à quel moment l’information pertinente sur les "efficacités" doit être fournie. La Commission plaide pour une extension substantielle de ses compétences en matière d’examen, ce qui est conforme au règlement 1/2003 concernant les procédures d’ententes. Or, il existe à nos yeux une différence fondamentale entre l’objectif du contrôle des fusions et la lutte contre les atteintes à la législation en matière d’ententes. Contrairement aux atteintes à la réglementation anti-ententes, l’examen d’une concentration n’a pas comme point de départ un agissement illégal. La proposition de la Commission de renforcer ses moyens d’examen au titre du présent règlement nous apparaît donc exagérée, surtout si ce renforcement est replacé dans le contexte des amendes très sévères que peut imposer la Commission en cas de non-respect des dispositions du règlement. Nul ne peut être contraint de s’accuser lui-même. C’est là un principe fondamental du droit pénal, qui doit également s’appliquer au cas présent. Il n’est donc pas superflu de stipuler dans le corps du règlement que la Commission doit, lors de ses enquêtes, respecter les droits des intéressés. C’est le cas notamment du droit au silence de l’avocat de l’entreprise, mais aussi d’autres salariés que la Commission peut convier à une audition. Enfin, je voudrais également attirer l’attention sur l’absence de contrôle interne et externe du processus de décision à la Commission. En l’état actuel des choses, l’autorité d’examen et l’autorité de décision ne sont pas distinctes, ce qui est difficilement compatible avec l’exigence d’indépendance et de sécurité juridique. La légitimité du processus décisionnel pourrait également être renforcée par la création, auprès du Tribunal de première instance, d’une chambre spécialisée dans les affaires de concurrence. Cela pourrait accélérer les procédures et améliorer la qualité de la jurisprudence. Berenguer Fuster (PSE ).    - Monsieur le Président, ainsi que vient de le souligner le rapporteur, le droit communautaire de la concurrence a fait l’objet ces dernières années d’une réforme substantielle, qui atteint aujourd’hui un point culminant avec la réforme du règlement (CEE) 4064/89 sur les concentrations. Il est clair que, si nous nous référons aux commentaires de M. Monti, des propositions doivent encore être faites dans le domaine des aides d’État proposées, auxquelles je souhaite tout le succès possible, même si l’on ne peut nier que le chemin est périlleux et parsemé d’embûches. Pour ce qui est des concentrations, il est un fait que la réforme du règlement (CEE) 4064/89 n’a pas été aussi radicale que le changement intervenu, par exemple, dans le domaine des comportements anticoncurrentiels. Cela tient principalement au fait que le règlement (CEE) 4064/89 était un bon règlement et un bon texte législatif, qui nous a permis de mettre en œuvre une politique communautaire de la concurrence adéquate dans le domaine des concentrations. En septembre 2000, la Commission a organisé, à l’occasion du dixième anniversaire de l’entrée en vigueur de ce règlement, un séminaire en vue de réfléchir sur la question et les opinions exprimées par les spécialistes et les secteurs concernés se sont avérées positives, malgré certaines critiques sur des aspects très ponctuels. Par la suite, la Commission a élaboré un livre vert renfermant des propositions de réforme, elles aussi partielles et spécifiques, qui méritent un soutien clair de la part du Parlement. Nous examinons aujourd’hui le rapport sur la proposition de réforme. M. Della Vedova a réalisé un excellent rapport, ce dont je le félicite. Le rapport aborde plusieurs aspects très importants, le principal, il convient de le souligner, étant peut-être le fait qu’il s’éloigne du rapport de la Commission sur un point par rapport auquel la Commission s’écarte également de la proposition qu’elle a présentée dans son livre vert, à savoir le problème des notifications multiples. Ces notifications multiples augmentent les coûts pour les parties notifiantes et affectent la sécurité juridique, dans la mesure où différentes autorités doivent décider d’une concentration unique, avec le risque de déboucher sur des résolutions contradictoires. Et s’il est bien un point sur lequel tout le monde semble d’accord, c’est que la règle inutilement complexe du paragraphe 3 de l’article 1, introduite lors de la réforme de 1997, n’a pas contribué à résoudre le problème. Le livre vert proposait dès lors la règle des trois pays, mais celle-ci a aujourd’hui été abandonnée au profit d’un système de renvoi bidirectionnel, qui est le bienvenu, depuis les autorités nationales vers la Commission et vice versa. En conservant toutefois le texte du paragraphe 3 de l’article 1. Le fait est que, comme je l’ai dit, l’amélioration de ces mécanismes de renvoi mérite nos applaudissements. Nous ne comprenons toutefois pas les raisons qui ont conduit à l’abandon de la règle des trois pays, à moins que l’on ne se soit aperçu, comme en 1997, que la majorité des pays souhaitaient conserver entre leurs mains une compétence significative afin de mettre en œuvre des politiques dans le secteur industriel, ce qui n’est pas toujours nécessaire. M. Della Vedova a fait allusion à l’accent mis par le groupe socialiste sur la participation des travailleurs et a déclaré que ce n’était pas l’endroit pour aborder le sujet. Je ne partage pas cet avis. Nous devons garder à l’esprit que, indépendamment de la réforme ou non des conditions liées aux efficacités, toute autorité de concurrence, en approuvant une concentration, doit prendre en considérations certaines efficacités et, à cet égard, il est évident que l’une des efficacités les plus importantes est le maintien ou la création d’emplois. Dans ce contexte, les informations que peuvent fournir les représentants des travailleurs sont primordiales. Schmidt, Olle (ELDR ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, je voudrais commencer par remercier M. Della Vedova pour son excellent rapport, qui reçoit tout le soutien du parti européen des libéraux démocrates et réformateurs. Si je devais classer les différents domaines de responsabilité au sein de l’Union européenne, il est clair que les questions liées à la concurrence occuperaient une place prédominante. Le travail que vous accomplissez, Monsieur Monti, est de la plus haute importance si l’on veut s’assurer du bon fonctionnement de l’économie de marché, garantir la croissance de l’Europe, avoir une Union tournée vers le commerce et permettre aux consommateurs européens de choisir entre des prix bas et une qualité élevée. La recherche d’un équilibre entre les intérêts des entreprises et ceux des consommateurs n’est pas toujours simple, mais j’ai le plus grand respect pour le travail que vous avez accompli. Il est nécessaire de revoir et de moderniser les règles de concurrence. Le marché change. La concurrence augmente et l’internationalisation et la mondialisation engendrent des conditions de base différentes. Nous sommes en droit d’exiger une certaine sécurité juridique et prévisibilité des règles de l’Union en matière de concentrations, des enquêtes et des évaluations véritables et rapides, ainsi qu’une clarification des règles de la Commission et des autorités nationales. Autant de choses que nous sommes en droit de réclamer, Monsieur le Président! À cet égard, le rapport Della Vedova renforce plus avant les propositions de la Commission. Nous estimons que ce serait une erreur d’élargir ce que nous appelons le concept de position dominante. Permettez-moi de dire quelques mots à propos des amendements du groupe ELDR. La Commission devrait pouvoir adopter une perspective plus dynamique et à plus long terme lors de l’évaluation de la base du marché dans le cadre de concentrations et devrait pouvoir envisager le marché commun dans un contexte mondial. Cela vaut de manière générale mais, de manière plus particulière, il est important de permettre aux principales entreprises des plus petits pays de se développer, notamment dans leur propre pays. Ceci en vue d’augmenter le nombre d’emplois dans l’ensemble de l’Union européenne et d’accroître la compétitivité en dehors de l’Union également. Nous sommes favorables aux amendements déposés par le parti des socialistes européens. Il est évident que l’avis des travailleurs est important, mais la réglementation de ce type de concentrations n’a, à nos yeux, pas sa place ici. Ilgenfritz (NI ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, il est évident que l’on ne peut que se féliciter du plaidoyer de la Commission en faveur du maintien de la libre concurrence en Europe. Nous sommes évidemment favorables à des mesures rigoureuses dans le cadre des accords d’entente, mais les mesures de contrôle, que ce soit au niveau national ou européen, ne doivent jamais entraver le développement de la libre concurrence par de la bureaucratie. Cela signifie que le règlement qui sera adopté doit aboutir à l’accroissement de la sécurité juridique, et non à sa réduction. C’est en ayant cela à l’esprit que nous soutiendrons les amendements déposés par nos collègues. Van den Burg (PSE ).    - Monsieur le Président, il n’aura pas échappé à l’attention des personnes concernées par cette question que les membres de la commission économique et monétaire qui appartiennent au parti des socialistes européens ont voté contre le rapport final. Je pense que c’est tout à fait regrettable, car, comme on l’a dit auparavant, nous avons là un excellent rapport et le rapporteur a fait du bon travail. La situation était toutefois telle que les amendements déposés par notre groupe n’ont tout simplement reçu aucun soutien de la part des autres groupes. C’est la raison pour laquelle il nous était difficile de voter en faveur du rapport. Nous avons présenté à nouveau certains de ces amendements au cours de cette séance plénière, après les avoir réduits à ce que nous avons estimé être réellement important et nécessaire. J’espère de tout cœur que les autres groupes, et plus particulièrement le parti populaire européen (démocrates-chrétiens) et les démocrates européens, qui nous ont soutenus sur des problèmes de ce type par le passé, sont prêts à les réexaminer avec attention, de sorte que nous puissions voter sans réserve aucune en faveur de ce rapport. Je vais expliquer de quel type d’amendements il s’agit et vous prouver pourquoi ils sont, à nos yeux, parfaitement dans la ligne de l’agenda de Lisbonne. Le principal objectif de l’agenda de Lisbonne est d’accroître la cohérence de la politique de manière à promouvoir une concurrence accrue, une croissance durable, l’emploi et la cohésion sociale. Cela signifie que nous devons abandonner la structure à trois piliers et veiller à ce que la politique adoptée par les différentes directions générales et les Conseils de ministres soient également dans la ligne de nos autres objectifs. À cet égard, il convient également de prendre en considération la cohésion requise de la politique. Dès lors, dans le cadre du règlement sur les concentrations, nous voudrions attirer tout particulièrement votre attention sur deux aspects. Tout d’abord, l’évaluation devrait prendre en considération des aspects autres que la concurrence au sens étroit du terme. Dans notre amendement, nous demandons explicitement de tenir compte de l’apport des concentrations à l’amélioration des systèmes de production et de commercialisation, à la compétitivité internationale, aux intérêts des consommateurs, ainsi qu’à la création d’emplois et à la situation de l’emploi en général. Il s’agit donc d’une définition raisonnablement étendue, capable d’offrir la flexibilité et le champ d’action nécessaires. Ce point est repris dans l’amendement 37. Le deuxième point concerne la consultation sérieuse et à part entière des représentants des travailleurs dans les procédures. Les amendements 40 et 41 abordent plus particulièrement ce sujet. Dans la pratique actuelle, les conseils d’entreprise ou les délégués syndicaux ne sont entendus qu’à leur demande explicite, c’est-à-dire s’ils disposent d’informations indiquant qu’une concentration ou une fusion est en cours. C’est là que se pose la question de savoir si leurs arguments seront pris en considération de manière sérieuse en cas de consultation sur les conséquences sociales et pour l’emploi de la concentration envisagée. Ce point est lié à l’autre amendement que j’ai mentionné. Les autorités devraient faire appel à ces représentants pour avoir un aperçu des positions du marché et des risques de la concurrence, mais il devrait également être possible d’avoir des discussions sérieuses sur ces autres conséquences. Cette consultation devrait faire partie intégrante de la procédure, raison pour laquelle nous espérons que nos amendements seront adoptés. J’espère de tout cœur que les autres groupes reverront leur position. Je voudrais d’ores et déjà remercier M. Olle Schmitt pour son soutien vis-à-vis de certains de ces amendements. Karas (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, Mme van den Burg a eu raison de souligner que le groupe des démocrates chrétiens s’est très souvent rallié à d’autres groupes pour défendre les intérêts des travailleurs dans les questions touchant à la politique de concurrence et aux modèles de politique économique. Nous avons agi de la sorte parce que notre groupe soutient l’économie sociale de marché, nous soutenons les objectifs de Lisbonne et la cohésion sociale n’est pas incompatible avec la réussite économique; au contraire, elle en dépend. Cependant, nous ne soutiendrons pas les amendements des sociaux-démocrates, que ce soit en commission ou en séance plénière, dans la mesure où ces questions doivent être abordées au niveau dont elles relèvent. La plupart des personnes qui se sont exprimées avant moi ont souligné que ce refus n’allait pas à l’encontre des intérêts des individus, mais que nous devions trouver un endroit où exprimer nos inquiétudes lorsque le dossier traité l’exige et lorsque qu’il peut en résulter le plus grand bien. Le contrôle des concentrations a pour objectif de s’assurer que la législation européenne s’applique à ces concentrations et c’est précisément parce que le règlement sur les concentrations fonctionne bien en tant qu’instrument de la législation européenne sur la concurrence que nous lançons tous un appel à la Commission. Nous commettrions une erreur si les amendements, en dehors de ceux nécessaires, apportés à un instrument pour l’essentiel bon et fonctionnel devaient rendre celui-ci plus bureaucratique, plus onéreux et plus long que dans sa forme actuelle, qui a fait ses preuves. Nous soutenons dès lors les objectifs du règlement. Il convient de préciser, à l’attention de ceux qui écoutent ce débat, que le Parlement ne dispose d’aucun pouvoir de codécision par rapport à cette question et est simplement consulté. Nous réclamons plus de clarté, plus de sécurité juridique et l’accélération des procédures. C’est pourquoi nous soutenons également la proposition relative à des délais plus flexibles, qui devrait apporter des avantages considérables aux entreprises. Il ressort clairement de toutes les interventions que nous avons des critiques à formuler par rapport à trois points et nous continuerons de les exprimer dans l’espoir que la Commission changera son fusil d’épaule. Le premier point concerne le fait que, comme je peux le voir, le Parlement tient au principe du guichet unique, en vertu duquel, lorsqu’une concentration concerne plus de deux États membres, elle doit être directement notifiée à la Commission. Une telle procédure favorise la clarté, la sécurité juridique et est la manière d’agir la plus simple dans le contexte de l’élargissement de l’Union. J’estime que l’abandon de ce principe du livre vert est regrettable et vous prie instamment de le réintroduire. Vous contribueriez ainsi à la réduction des coûts et de la bureaucratie et à l’augmentation de la sécurité juridique. Le deuxième point concerne la définition du marché. Nous estimons que la définition que vous donnez de la "position économique dominante" est trop large et que l’ancienne définition est plus claire. Le troisième point, qu’il convient d’attaquer de front, concerne la manière dont les dispositions en matière de concentrations sont alignées sur celles de la réglementation sur les ententes. Vous mélangez ici les torchons et les serviettes. Il convient d’établir clairement que les concentrations sont légales, contrairement aux ententes. Cette distinction doit être conservée pour éviter toute confusion entre les deux. Santos (PSE ).    - Monsieur le Président, la Commission a proposé un nouveau règlement relatif aux concentrations entre entreprises dans le cadre d’un projet plus vaste de mise à jour de la législation sur les atteintes aux règles de concurrence et des conséquences que peuvent avoir ces atteintes sur le bon fonctionnement du marché unique. Il s’agit d’un domaine extrêmement sensible, dans lequel il convient d’améliorer la sécurité juridique et la flexibilité des procédures administratives. Il convient en outre d’améliorer la transparence et le contrôle des décisions et des recours contre celles-ci, de même que la participation active, dynamique et appropriée de toutes les parties concernées ayant un lien avec les entreprises. Les concentrations ou les fusions entre entreprises constituent un processus économique et juridique fondamental. Elles favorisent le dynamisme du marché et la restructuration des entreprises et encouragent la croissance des économies. Ce processus ne peut et ne doit pas être perçu comme conduisant inévitablement à l’usage abusif d’une position dominante. Il convient de faire une distinction claire entre, d’une part, tout le travail d’enquête sur les infractions aux règles de concurrence faisant suite à un comportement apparemment anormal et, d’autre part, la procédure normale de contrôle d’une concentration, qui doit, par principe, être reconnue comme légale et en accord avec les règles qui gouvernent le marché. C’est la raison pour laquelle les amendements déjà approuvés par la commission parlementaire et ceux qui seront présentés lors de la séance plénière, et plus particulièrement ceux du parti des socialistes européens, revêtent une importance fondamentale. Tant dans la législation communautaire que dans la philosophie politique sous-jacente, la concurrence n’est pas une fin en soi. C’est au contraire un instrument qui devrait permettre d’atteindre et de concrétiser les principaux objectifs de l’Union. Il convient dès lors de faire preuve d’une très grande prudence lors de l’adoption d’une législation européenne visant à réduire substantiellement la concurrence (de telles lois existent dans d’autres systèmes législatifs, et plus particulièrement aux États-Unis). Il est normal que les avis finaux de la commission parlementaire et du rapporteur reflètent cette prudence. Par ailleurs, il ne faut pas oublier que la majorité des personnes consultées dans les sphères économiques ont exprimé certaines réserves et inquiétudes par rapport à l’adoption d’une nouvelle législation, en particulier dans la mesure où la législation sur l’abus de la position dominante a bien fonctionné jusqu’à présent. Les efforts faits par la Commission pour présenter cette proposition de règlement à la suite du livre vert de décembre 2001 sont très louables et méritent le soutien de l’ensemble du Parlement. Il est toutefois primordial d’introduire certains amendements afin d’améliorer le texte du rapport, en mettant l’accent sur la sécurité juridique et, surtout, en mettant en avant le rôle des travailleurs dans les concentrations entre entreprises. Les travailleurs devraient superviser l’ensemble du processus et non seulement fournir des informations pertinentes, mais aussi garantir le succès économique et social de l’opération en question. Mann, Thomas (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, il est étonnant de voir que les concentrations entre entreprises, qui sont une réponse au défi de la mondialisation, sont souvent traitées dans le cadre de la "loi sur les cartels", qui n’a pourtant rien à voir avec elles. La coopération est pour l’essentiel légale, avec pour objectif de maximiser les opportunités sur les marchés mondiaux; c’est un élément important du marché interne libre et dynamique. Il s’ensuit que les entreprises conservent leurs problèmes, la plupart d’entre eux survenant lorsque des cultures d’entreprise fondamentalement divergentes sont mises en présence. Les nouvelles structures qui en résultent contribuent à augmenter le nombre de conflits. Les activités sont souvent réduites, avec les pertes d’emploi importantes que cela implique. Si l’on veut créer un marché interne unique au niveau européen, il convient d’établir avec précision et sans aucune ambiguïté quand les concentrations doivent être notifiées. Dans son livre vert, la Commission a déjà souligné que les concentrations notifiées aux autorités d’au moins trois États membres relevaient toujours de ses attributions, position que je partage. Je suis convaincu que c’est à ce niveau que l’on parviendra finalement à supprimer les procédures longues et coûteuses des États membres. Plutôt que de perpétuer une fragmentation déjà largement répandue, cela pourrait donner lieu - ainsi que mes collègues l’ont déjà souligné - à une simplification et à un resserrement des liens, sans parler d’une plus grande sécurité juridique. Parallèlement, les règles nationales en matière de concurrence doivent continuer d’être totalement appliquées, sans toutefois entrer en conflit avec les règles communautaires. Je pense que l’élargissement imminent de l’Union européenne accroîtra l’importance du système de guichet unique. Si je puis faire un commentaire par rapport à la valeur des seuils, la commission économique et monétaire propose de permettre à la Commission d’enquêter sur une concentration entre entreprises lorsque le chiffre d’affaires combiné de ces entreprises dans trois États membres au moins dépasse 10% du chiffre d’affaires combiné au niveau communautaire. Il y a un autre point, Monsieur le Commissaire Monti, par rapport auquel je ne peux soutenir la position de la Commission. Vous essayez d’élargir la définition de la "position économique dominante" des entreprises pour englober des marchés oligopolistiques, quel que soit le moment où intervient la concentration. Permettez-moi de vous citer "qui a une influence tangible et durable sur la concurrence". Il est on ne peut plus logique que l’objectif des concentrations soit de procurer certains avantages sur les concurrents. Permettez-moi de vous mettre en garde contre une surréglementation. Les marchés perdraient une bonne partie du dynamisme dont ils ont besoin. Le rapport Della Vedova est tout à fait sensé et mon groupe, la parti populaire européen et des démocrates européens, est en total accord avec celui-ci. Les socialistes ont déposé une série d’amendements nouveaux qui seront mis au vote demain, Madame van den Burg. Mais même si l’essentiel du contenu de ces amendements peut être conservé, ce n’est ni l’heure, ni l’endroit. Nous soutenons l’économie sociale de marché et rien ne pourra changer cela, comme M. Karas l’a souligné à juste titre, de sorte qu’introduire de petits amendements à ces positions, c’est un peu comme appliquer un soupçon de maquillage. Ces changements doivent être formulés ailleurs et être clairement articulés, ce qui nous permettrait, je pense, d’aboutir à une position commune. J’espère qu’il sera possible de retirer l’un ou l’autre amendement; peut-être parviendrons-nous à dégager un large consensus d’ici demain midi. Je suis fermement convaincu que le rapport Della Vedova mérite que l’on s’exprime d’une seul voix au lieu de nous montrer brusquement désunis. Peut-être les socialistes auront-ils de nouvelles idées d’ici demain. C’est tout ce que l’on peut espérer. Monti,    . - Monsieur le Président, je voudrais remercier toutes les personnes qui ont pris part au débat pour leur précieuse contribution et plus particulièrement M. Della Vedova, rapporteur de la commission économique et monétaire, et M. Doorn, rapporteur pour avis de la commission juridique et du marché intérieur. Je suis heureux de voir que, dans l’ensemble, le rapport soutient la proposition de la Commission et que nous partageons les mêmes objectifs généraux par rapport à la nécessité d’une réforme. Cependant, je crains que la Commission ne puisse accepter les différents amendements présentés. Je voudrais vous en expliquer les raisons, même si, pour une question de temps, je vais devoir être bref. Je commencerai par le concept de position dominante du règlement sur les concentrations. La Commission est parvenue à la conclusion que le concept de position dominante devait être clarifié en ajoutant quelques mots au texte actuel - des mots que la commission économique et monétaire souhaite voir retirés. Pourquoi estimons-nous qu’une telle modification est nécessaire? De nombreux observateurs pensent que le concept actuel risque de ne pas permettre de faire face aux concentrations qui posent des problèmes de concurrence dans lesdits cas d’"oligopole non collusoire". Si cela se vérifie, opter pour le maintien du concept de position dominante tel qu’il est signifierait que l’on serait incapable de saisir la chance de dire clairement que le concept de position dominante visant à évaluer les concentrations doit s’appliquer sans exception à toutes les concentrations qui menacent les intérêts des consommateurs. Je voudrais également souligner le fait que l’opinion prédominante dans la littérature économique internationale est que les situations d’oligopole ayant pour point de départ des concentrations peuvent avoir des conséquences anticoncurrentielles à long terme et nuire dès lors aux intérêts des consommateurs. La Commission a présenté sa proposition après avoir pris conscience de la nécessité de garantir une sécurité juridique maximale, un objectif qui, me semble-t-il, a été généralement partagé et soutenu par les différents intervenants, parmi lesquels MM. Olle Schmidt, Ilgenfritz, Santos et consorts. Cette sécurité juridique maximale doit consister en un instrument véritablement efficace permettant de contrôler les concentrations. Nous sommes convaincus que la formulation proposée permettrait d’atteindre cette sécurité juridique maximale. Pour ce qui est de la juridiction, un sujet couvert en profondeur dans les rapports Della Vedova et Doorn et que plusieurs intervenants ont abordé, tels que MM. Berenguer Fuster et Karas, je pense que nous sommes tous d’accord sur le fait qu’il est nécessaire de répartir de manière raisonnable le travail entre la Commission et les États membres, de manière à alléger le fardeau qui pèse sur les entreprises et les autorités publiques de réglementation. Cela signifie qu’il faut viser des seuils d’attribution qui, dans la mesure du possible, reflètent une répartition optimale, et introduire un système de renvoi capable, pour ainsi dire, de rectifier les attributions incorrectes. Nous proposons dès lors de simplifier et de rendre plus flexibles les dispositions en matière de renvoi des affaires de la Commission aux États membres et vice versa, ce qui permettrait en outre, dans la mesure où certaines entreprises ont indiqué que cela pourrait s’avérer utile, au renvoi de se faire avant même la notification. Sur quoi repose notre position par rapport aux amendements liés aux questions de compétence? Dans votre rapport, M. Della Vedova, vous proposez une règle "2+" combinée à de nouveaux seuils en matière de chiffre d’affaires. J’apprécie pleinement les intentions qui se cachent derrière la proposition d’amendement, mais j’estime que celle-ci introduirait des complications supplémentaires, car les entreprises devraient d’abord voir à qui notifier une opération. C’est la raison pour laquelle, M. Berenguer Fuster, nous avons personnellement abandonné l’idée, aussi attrayante soit-elle, d’un système "3+" qui risquerait de se heurter aux législations nationales non harmonisées en matière de concentrations, en tout cas à l’heure actuelle. Cette proposition pourrait devenir un objectif à plus long terme, mais n’a pas sa place à l’heure actuelle. En ce qui concerne les renvois partiels aux États membres, je suis d’avis qu’il faut y avoir recours le moins possible, mais je pense qu’il ne serait pas avisé de les supprimer totalement, dans la mesure où ils peuvent s’avérer judicieux dans certains cas. Je voudrais à présent aborder un sujet qui a fait l’objet de beaucoup d’attention et d’inquiétudes. La Commission a également proposé d’aligner dans une large mesure ses propres compétences d’exécution, telles que définies dans le règlement sur les concentrations, avec le nouveau règlement 1/2003. Il existe cependant deux exceptions, à savoir le pouvoir de mener des perquisitions dans des habitations privées et le pouvoir de mener des enquêtes dans des secteurs de l’économie, que nous aussi n’estimons pas nécessaires pour contrôler les concentrations. C’est pourquoi nous ne proposons pas d’introduire de tels pouvoirs. Je peux vous assurer que, tout comme vous, nous pensons qu’il ne doit y avoir aucune présomption de violation de la législation dans les cas de concentrations et que ces dernières sont, par conséquent, différentes des ententes, par exemple. C’est bien clair. Je voudrais rassurer sur ce point le rapporteur, M. Della Vedova, le rapporteur pour avis, M. Doorn, ainsi que MM. Karas, Mann et consorts. Il est dès lors normal que nos compétences d’exécution soient pas élargies outre mesure. Cependant, notre principal objectif est de nous assurer que ces pouvoirs sont suffisamment efficaces pour permettre à la Commission de remplir ses devoirs et de protéger les consommateurs contre les risques engendrés par des concentrations anticoncurrentielles. À cette fin, je pense donc que les pouvoirs que nous avons proposés sont nécessaires. Bien sûr, il vous est toujours loisible de soutenir que, puisque le contrôle des concentrations est un domaine qui diffère des autres aspects de la concurrence, des pouvoirs moins draconiens sont nécessaires ici que ceux requis, par exemple, pour lutter contre les ententes. Même si j’ai dit qu’il s’agissait de deux domaines différents, pardonnez-moi néanmoins d’aboutir à une conclusion différente à propos des compétences d’exécution. Pourquoi? Parce que les concentrations ont un impact structurel unique et irréversible sur le marché. C’est pourquoi il est d’autant plus vital pour la Commission de disposer de pouvoirs effectifs en vue de collecter des informations, afin d’éviter de prendre des décisions dont les conséquences pour la concurrence seraient irréparables. Pour terminer, Monsieur le Président, je voudrais dire un mot à propos des droits des travailleurs, un sujet qui a été soulevé par M. Berenguer Fuster, Mme Van den Burg et M. Santos, et une question par rapport à laquelle d’autres députés sont en désaccord avec eux. Je pense, à l’instar des voix dissidentes, que nous baignons tous dans l’économie sociale de marché et que nous tenons les droits des travailleurs en haute considération. En fait, comme il a déjà été dit, il existe des instruments appropriés au niveau communautaire, mais nous pensons qu’il est nécessaire d’affecter de manière appropriée les divers instruments à une série d’objectifs différents. Le règlement sur les concentrations traite principalement des composants de l’économie sociale, et nous ne pensons dès lors pas qu’il doit s’encombrer de mesures visant à stimuler ou à préserver l’emploi: il existe d’autres instruments à cet effet. Quoi qu’il en soit, les notifications relèvent du domaine public, de sorte que les parties intéressées, en ce compris les délégués syndicaux, sont tenus parfaitement informés des opérations de concentration en cours. Par ailleurs, nous avons salué et, qui plus est, parfois recherché la contribution que peuvent apporter les représentants des travailleurs dans la procédure. Je voudrais remercier une fois de plus tous les intervenants pour leur contribution, et plus particulièrement MM. Della Vedova et Doorn. Le Président.    - Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire Monti. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain à 11 heures. Le Président.    - L’ordre du jour appelle le rapport (A5-0311/2003) de M. Rack, au nom de la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme, sur la proposition de directive du Parlement européen et du Conseil concernant les exigences de sécurité minimales applicables aux tunnels du réseau routier transeuropéen (COM(2002) 769 - C5-0635/2002 - 2002/0309(COD)). Monti,    . - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Parlementaires, vous avez tous en mémoire les incendies très graves survenus dans des tunnels routiers en France, en Italie, en Autriche et en Suisse en 1999 et en 2001. Pour que de telles catastrophes ne se reproduisent plus, ou tout au moins pour qu’elles n’aient pas de conséquences aussi dramatiques si elles venaient à se répéter, la Commission vous a transmis au début de cette année une proposition de directive visant à établir des exigences de sécurité minimale pour les tunnels. Elle en avait d’ailleurs reçu l’encouragement à l’occasion de plusieurs résolutions adoptées par votre Parlement, notamment après l’incendie du tunnel du Gothard en octobre 2001. La proposition de la Commission vise tous les tunnels routiers d’une longueur supérieure à 500 mètres situés sur le réseau transeuropéen, soit un nombre d’environ 500 tunnels. Les tunnels du réseau transeuropéen sont en effet empruntés par des automobilistes de toutes nationalités et il apparaît que les conséquences des incendies peuvent être considérablement réduites si les personnes qui se trouvent dans une situation de ce genre disposent d’équipements de sécurité standard et d’une information homogène sur la meilleure attitude à adopter pour se protéger. La proposition comporte des exigences à caractère technique et des exigences de nature organisationnelle. Sans énumérer toutes les mesures, les plus importantes peuvent se résumer de la façon suivante. Les tunnels de grande longueur devront être munis d’un ensemble d’équipements performants, en particulier d’issues de secours et de systèmes de ventilation perfectionnés. Des détecteurs automatiques d’incidents devront être capables d’informer l’exploitant du tunnel des dangers potentiels. La Commission propose également l’installation d’une signalisation de sécurité uniforme, aisément compréhensible par tous les usagers. Toutes les mesures techniques proposées nous semblent nécessaires. Certains se sont étonnés du caractère très technique de la proposition, mais si on compare les prescriptions envisagées aux règles techniques établies par les instances internationales ou au niveau national, on peut se rendre compte qu’elles sont nécessaires pour couvrir les aspects essentiels. Sur le plan organisationnel, les rôles et les responsabilités devront dorénavant être clairement répartis entre les principaux intervenants, qui sont l’autorité administrative, l’exploitant du tunnel et le responsable de la sécurité. Les mesures s’appliqueront aux nouveaux tunnels, mais aussi aux tunnels existants qui devront être mis en conformité selon un calendrier échelonné sur dix à quinze ans. Les États membres qui possèdent sur leur territoire un nombre de tunnels plus élevé que la moyenne européenne auront un plus long délai pour mettre les anciens tunnels en conformité avec la directive. C’est une tâche de longue haleine qui attend les ingénieurs responsables de la sécurité des tunnels dans les États membres et il importe que la directive soit approuvée dans les meilleurs délais. Je sais également, par les contacts que nous avons déjà eus avec certains d’entre vous, que nous pouvons compter sur vous pour aboutir à un accord rapide avec le Conseil sur ce dossier. Rack (PPE-DE ),    . - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, bien que les tunnels comptent parmi les tronçons les plus sûrs du réseau routier transeuropéen, les accidents qui y surviennent ont souvent de graves conséquences, parmi lesquelles on retrouve les séquelles psychologiques qu’il convient de ne pas négliger. Dans les tunnels, les gens se sentent enfermés. Les trois accidents majeurs survenus dans les tunnels du Tauern, du Mont Blanc et du Saint-Gothard - auxquels le commissaire a déjà fait référence - ont clairement mis en évidence les spécificités des accidents ayant lieu dans les tunnels. Lorsque ces accidents se sont produits, le Parlement a vivement demandé à la Commission de prendre des mesures sur la sécurité dans les tunnels. Un certain temps s’est écoulé avant que la Commission ne soumette, en début d’année, sa proposition de directive sur les exigences de sécurité minimales applicables aux tunnels du réseau routier transeuropéen. Soulignons d’emblée que cette proposition de la Commission est une bonne proposition. Nos amendements visaient à l’améliorer davantage encore et je pense que nous avons atteint cet objectif par le biais de notre coopération avec la Commission et du dialogue constructif avec le Conseil. En travaillant en parallèle avec nous, celui-ci a accepté il y a quelques jours le contenu de sa position commune, qu’il est disposé à arrêter demain - du moins d’après ce que j’ai entendu. Nous pouvons espérer en deuxième lecture un accord très rapide sur une directive commune visant à sécuriser davantage et le plus vite possible le transport par route européen. À plus longue échéance, toutefois, nous ne pouvons nous satisfaire de ce résultat. Notre proposition commune - comme je souhaiterais l’appeler - présente toujours une série d’imperfections superficielles et de réels défauts. Je commencerai, si vous le voulez bien, par les mettre en évidence. Notre texte se concentre sur un aspect partiel de la question de la sécurité dans les tunnels. Nous exigeons essentiellement des normes élevées en matière de construction et dans d’autres domaines, mais il est tout aussi important d’améliorer la manière dont les passagers utilisent les tunnels. La formation générale des conducteurs doit être améliorée, en particulier pour les conducteurs de véhicules transportant des passagers et des marchandises. De même, nous ne pouvons nous contenter d’améliorer la sécurité des tunnels faisant partie des réseaux transeuropéens sans nous pencher sur les autres tunnels routiers. Nous devons agir le plus rapidement possible pour intégrer à notre système les pays candidats et les autres pays désireux de nous rejoindre ainsi que, dans la mesure où l’Europe ne se limite pas à l’Union européenne, les pays tels que la Suisse, la Norvège et d’autres. La Commission nous a affirmé que certaines mesures pourraient être prises pour répondre à ces points. Dans une certaine mesure, cependant, c’est la situation juridique qui nous empêche de recourir à la législation pour progresser vers ce dont nous avons besoin. Nous devons donc, ensemble, faire preuve d’une certaine persuasion. Les pays candidats et ceux qui ne sont pas encore membres de l’Union ont déjà, cette fois, participé activement à notre travail, et nous espérons qu’ils continueront à agir de la sorte. Je partirai du principe que les points positifs de notre proposition parlent largement d’eux-mêmes, mais je voudrais néanmoins aborder spécifiquement un certain nombre de détails. Nous nous sommes réellement efforcés d’établir des règles de responsabilité claires. Nous avons travaillé dur pour permettre la flexibilité, de manière à ce que les personnes qui transitent dans les tunnels puissent jouir sans délai d’un niveau de sécurité satisfaisant, en particulier lorsque les tunnels ne sont plus tout jeunes et nécessitent quelques réparations. Nous avons également accordé une importance toute particulière à la faisabilité de ce que nous proposions dans de nombreux cas individuels, tels que les problèmes spécifiques des tunnels urbains. Une thématique dont on m’a particulièrement rappelé l’importance chez moi concerne la sécurité des personnes handicapées. J’espère que nous sommes parvenus à la bonne conclusion concernant leurs besoins, et nous avons réalisé des efforts constructifs pour nous assurer qu’elles puissent, elles aussi, espérer des normes minimales de sécurité en cas de catastrophe. Ma dernière tâche de rapporteur est d’exprimer mes remerciements. Je remercie les nombreuses personnes qui ont contribué à l’obtention de ce résultat auquel nous avons tous participé: la Commission et son personnel, les divers partenaires de dialogue des États membres, mais aussi - même si je me répète - de Suisse et de Norvège, ainsi que les députés de tous les groupes de cette Assemblée et leurs assistants. Enfin, je voudrais exprimer ma gratitude personnelle à M. Haug, membre du secrétariat de la commission, pour ses nombreuses heures de travail engagé. J’espère qu’il nous soutiendra en deuxième lecture de manière aussi efficace qu’il l’a fait jusqu’à présent et que la situation évoluera de manière à nous permettre, le plus rapidement possible, d’obtenir une meilleure législation sur la sécurité des tunnels européens. Jarzembowski (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, les amendements du rapporteur à la proposition de la Commission sont excellents, et le groupe du parti populaire européen (démocrates-chrétiens) et démocrates européens les soutient. La plupart des amendements déposés par M. Rack sont destinés, d’une part, à prescrire des normes de sécurité réalistes pour les tunnels et, d’autre part, à éviter que le système de responsabilités pour la mise en œuvre de normes de sécurité communes ne devienne trop complexe et bureaucratique. J’estime que le rapporteur mérite d’être particulièrement salué pour cela. Dans la mesure où les règles sur la sécurité des tunnels ont été largement inspirées par les tunnels alpins et ceux de régions similaires, mais entraîneraient des problèmes de fluidité de circulation majeurs dans les tunnels du réseau de transport transeuropéen traversant nos villes, nous soutenons la proposition du rapporteur habilitant les autorités administratives à octroyer des dérogations aux réglementations générales pour certains tunnels spécifiques des zones urbaines, car les intervalles minimaux - de 100 mètres entre les poids lourds, par exemple - entraîneraient la formation d’embouteillages conséquents et donc de plus grandes nuisances pour l’environnement dans les tunnels de nos villes, comme dans le tunnel sous l’Elbe à Hambourg. Des considérations similaires entrent en ligne de compte dans le cas de l’examen obligatoire des poids lourds équipés de réservoirs supplémentaires avant leur entrée dans un tunnel: cette proposition sera - Dieu merci - abandonnée à la suite du vote du rapporteur. Permettez-moi de conclure en affirmant que le groupe PPE-DE soutient l’exigence que les travaux entrepris pour renforcer la sécurité des tunnels reçoivent le soutien financier général du budget alloué aux réseaux transeuropéens: de telles mesures pourraient effectivement grever les ressources financières des différents États membres, alors que le renforcement de la sécurité dans les tunnels appartenant au réseau de transport transeuropéen est dans l’intérêt de tous les citoyens de l’Union. Si vous me permettez, Monsieur le Commissaire, d’exprimer cela en termes plus spécifiques, je dirai que la plupart des tunnels se situent dans ce magnifique pays qu’est l’Italie et que, si l’Italie devait supporter seule les frais de sécurisation des transports, nous serions tous confrontés à un problème. Ceci étant, j’estime qu’il est important - M. Swoboda attire mon attention à ce stade - d’utiliser les fonds des réseaux transeuropéens pour prendre en charge une partie du travail d’amélioration des tunnels dans les pays disposant de longs tunnels, car la raison pour laquelle nous voulons améliorer la qualité des tunnels de ces pays - qu’il s’agisse de l’Autriche, de l’Italie ou même de la Suisse et de la France - est la sécurité des personnes qui transitent par ceux-ci, qui ne sont pas uniquement italiens et autrichiens, mais aussi en grande partie danois, allemands et néerlandais. Cela signifie que nous devrions nous pencher tout particulièrement sur cet aspect du financement. Encore merci, Monsieur Rack, pour votre remarquable rapport. Swoboda (PSE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, je dois commencer par remercier M. Jarzembowski pour la manière dont il reconnaît la grande valeur des régions de transit pour l’ensemble des usagers de la route européens. Au vu de son attitude, je ne doute pas qu’il jouera un rôle très actif en comité de conciliation lorsque celui-ci se penchera sur la question des transits. Merci! Je tiens naturellement aussi à étendre mes remerciements à M. Rack pour son rapport et pour le travail qu’il a accompli. La tâche n’a en effet pas été facile, mais a par contre été technique et fortement liée à la sécurité de nos concitoyens et à la protection de leur vie et de leur intégrité physique. M. Jarzembowski a déjà souligné à quel point il était difficile de concilier la sécurité maximale, d’une part, et les coûts - qui doivent être abordables -, de l’autre. Si l’on devait examiner cette problématique sous le seul angle de la sécurité des êtres humains, il faudrait exiger une reconstruction immédiate des tunnels en leurs donnant cette fois une structure bidirectionnelle, etc. Si, cependant, on l’examine sur la base des coûts - ce que nous devons faire également -, une nouvelle voie intermédiaire doit être trouvée. Je partage l’avis du rapporteur selon lequel le règlement assez strict proposé par la Commission constitue une bonne base. Il est cependant apparu évident, au cours des débats en commission ainsi que lors des débats avec le Conseil et, au final, avec la Commission, que certains points devraient sans doute être abordés de manière plus souple. C’est pourquoi nous sommes parvenus à un compromis, qui intègre toutefois les principaux aspects relatifs à la sécurité. M. Jarzembowski a déjà fait référence aux conditions spécifiques qui s’appliquent aux zones urbaines. Nous avons toujours accordé une grande importance à la délimitation claire des responsabilités, de manière à éviter tout flou sur les responsabilités de chacun dans les questions relatives à la sécurité des tunnels. C’est pourquoi la désignation de responsables et la nomination d’un coordinateur de la sécurité pour chaque tunnel est à ce point essentielle, car nous pouvons constater que le problème principal des mesures de sécurité de ce type réside dans le fait que personne ne se sent réellement responsable. Il est également important que l’Union européenne établisse des règles à cet effet et que notre commission accepte les propositions de la Commission sans y apporter de modifications majeures. Je partage l’avis selon lequel nous ne devrions naturellement pas nous cantonner aux travaux de construction, mais que des mesures devraient également être prises pour gérer le trafic. À cet égard, j’aurais aimé que plusieurs amendements soient davantage pris en compte, mais nous devons savoir très clairement dès le départ que des déviations, des limitations de vitesse et des règles sur la distance entre les véhicules sont nécessaires là où elles sont pertinentes et n’entraîneront pas de grands embouteillages - au même titre que la formation professionnelle des conducteurs de poids lourds, car les accidents les plus graves enregistrés jusqu’ici impliquaient généralement des véhicules transportant des marchandises dangereuses. J’estime, comme le mentionne la résolution, que les États membres devront naturellement se conformer à cette dernière eu égard aux réseaux transeuropéens, mais également, à un niveau satisfaisant, aux autres tunnels et tronçons du réseau routier. Laissez-moi donc réitérer ma conviction: je pense qu’il s’agit d’un bon rapport assorti d’une approche réaliste, et j’approuve le commissaire lorsqu’il affirme que le Conseil et nous-mêmes devons aboutir sans délai à un compromis. Merci donc, une fois encore, au rapporteur pour le travail qu’il a accompli. Markov (GUE/NGL ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, à la suite d’une longue série d’accidents graves dans les tunnels du réseau routier de l’Union européenne, les discussions sur la manière de garantir un niveau de sécurité élevé soulèvent à nouveau la question cruciale de savoir dans quelle mesure l’Union devrait définir des règles techniques précises et spécifiques ou, pour dire les choses autrement, de quelle marge de manœuvre nous devrions disposer eu égard aux différentes manières de nous adapter au changement. Le compromis de M. Rack est le bon, et ce dernier mérite toute notre gratitude pour être parvenu à l’élaborer. J’aurais cependant cinq remarques à formuler. Premièrement, et indépendamment de toute la flexibilité requise lors de la classification des tunnels en différentes catégories de sécurité, il aurait été souhaitable de définir des indicateurs normalisés pour évaluer la sécurité des tunnels. Il aurait ensuite été pertinent d’utiliser ces indicateurs pour analyser tous les tunnels de l’Union européenne en lieu et place des seuls tunnels appartenant aux réseaux transeuropéens. Une telle démarche aurait apporté une valeur ajoutée plus grande encore en termes de renforcement de la sécurité. De tels indicateurs permettraient également d’entreprendre une analyse des risques ou une évaluation des situations dangereuses et des accidents sur la base de points de comparaison communs. Je déplore donc que le texte ne contienne plus la proposition de la Commission relative à l’application normalisée de normes harmonisées aux méthodes de travail des organismes d’évaluation de la conformité. Deuxièmement se pose la question étroitement liée de savoir s’il est logique que le gestionnaire du tunnel, en tant qu’organisation disposant de fonctions propres, puisse également être en charge des enquêtes relatives aux accidents. Je ne pense pas qu’il devrait pouvoir assumer ce rôle, dans la mesure où l’on ne peut exclure le risque de conflits d’intérêts qui nuiraient au maintien de la sécurité. Troisièmement, je soutiens pleinement la nouvelle réglementation en vertu de laquelle, lorsque les tunnels sont situés sur le territoire de deux États membres, des organes de contrôle communs devront être mis sur pied pour mener à bien les tâches qui s’imposent. Quatrièmement, il me semble que, indépendamment des mesures proposées dans ce rapport, qui prévoient l’imposition d’exigences minimales en matière de sécurité des tunnels, il existe toute une série d’autres actions qui pourraient contribuer à améliorer la sécurité, et ce de manière plus simple et sans doute à moindres frais. En font partie ce qu’a déjà affirmé M. Swoboda à propos des règles supplémentaires relatives à la vitesse des utilisateurs de tunnel, à la distance entre leurs véhicules et à des signaux ou marquages spécifiques, etc. Cinquièmement, toutes les mesures techniques proposées n’auront guère d’effet sur un conducteur épuisé. Quelles que soient les technologies modernes, le point décisif en matière de transport par route, comme dans bien d’autres secteurs de la société, est le facteur humain. Je voudrais donc appeler le Conseil - même s’il n’est pas représenté dans cette Assemblée - à déposer une position définitive sur le règlement relatif à l’harmonisation de certaines législations sociales en matière de transport par route. Van Dam (EDD ).    - Monsieur le Président, nous payons un lourd tribut à la circulation routière. Et je ne parle pas ici des péages français ou des allemands, mais bien de la mort et de la mutilation de personnes dont la valeur humaine ne peut s’exprimer en termes d’argent. Chaque année, quelque 40 000 hommes et femmes meurent sur nos routes, soit l’équivalent de deux jumbo jets pleins qui s’écraseraient chaque semaine dans les quinze États membres de l’Union. Annuellement, plus de 200 000 personnes se retrouvent marquées à vie par une blessure et/ou un handicap. Jamais, d’aucune manière que ce soit, nous ne nous penchons sur ces statistiques. La semaine dernière, une délégation de la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme que j’ai eu le bonheur de présider a visité deux longs tunnels bidirectionnels dans les Alpes. L’un d’entre eux était le tunnel du Mont Blanc - long de 11,6 km - où, en mars 1999, un camion en feu a provoqué un brasier qui a causé la mort de 39 personnes. Notre visite a commencé par un bref passage devant le monument érigé à la mémoire de ces victimes. Au cours des trois années de fermeture du tunnel qui s’en sont suivies, des investissements en équipements considérables ont été réalisés à différents niveaux - ils ont été abordés dans ce rapport. Néanmoins, la vision de camions se croisant dans les deux sens sur une largeur totale de pas plus de sept mètres demeure effrayante. M. Rack a rendu la proposition plus efficace sans sous-évaluer la gravité des risques. Nous espérons donc que la Commission est prête à le reconnaître. Meijer (GUE/NGL ).    - Monsieur le Président, les chaînes de montagnes sont un obstacle au trafic de transit et les tunnels sont donc le seul moyen de fournir la liaison routière la plus courte possible. Il s’agit d’une solution onéreuse; au début, de nombreuses personnes perdaient la vie lors de la construction de tels tunnels et, jusqu’à il y a peu, ceux-ci n’étaient utilisés que dans des circonstances exceptionnelles. Le XIXe siècle a marqué la naissance des tunnels ferroviaires, auxquels furent adjoints, au XXe siècle, les tunnels routiers. Depuis lors, la technologie nous permet de construire de plus en plus de tunnels en dessous des villes, des sites naturels protégés d’intérêt remarquable et des bras de mer. Aujourd’hui, le forage de tunnels se fait même sous les terrains plats composés de sols tourbeux meubles et détrempés, comme aux Pays-Bas. Non seulement les tunnels sont utilisés à une échelle bien plus large que par le passé, mais ils sont aussi bien plus fréquentés. Il en résulte un risque nettement plus important d’explosions, d’incendies et d’asphyxies. Jusqu’aux récents incendies, dont le premier fut celui du tunnel du Mont Blanc, ces risques étaient loin d’être suffisamment pris en considération. Parallèlement, les intérêts économiques impliquent que le trafic bidirectionnel de poids lourds sur des tronçons fort fréquentés d’un tunnel reste autorisé. Lorsque ce trafic est temporairement suspendu, sa reprise provoque les protestations des riverains. Sur la base de l’expérience accumulée jusqu’à présent, je suis parvenu à la conclusion que les tunnels ne disposant pas de voies séparées ni de galeries d’évacuation parallèles ne peuvent être utilisés par un grand nombre de voitures et par des poids lourds. La route offre aux conducteurs individuels trop de liberté d’agir de manière dangereuse et déviante. Les tunnels offrent plus de possibilités au trafic ferroviaire mais, là aussi, des voies d’évacuation sont nécessaires. Qui plus est, il est probable que les deux tunnels extrêmement longs qui courront sous la Suisse, ainsi que le tunnel de base du Brenner, conçu pour relier l’Allemagne et l’Italie en passant sous le sol autrichien, ne seront adaptés qu’au trafic de marchandises. Mon collègue, M. Markov, a déjà abordé les questions du contrôle et des tunnels transfrontaliers. Si je soutiens sans réserve les propositions visant à améliorer les issues de secours et à les adapter aux personnes en chaise roulante ainsi que d’autres mesures destinées à renforcer les exigences de sécurité, je ne les considère pas comme adéquates. Koch (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, malgré le manque d’argent public, personne, pour ainsi dire, ne peut réellement s’opposer à l’amélioration des normes de sécurité sur les routes européennes au vu des statistiques annuelles relatives aux accidents. Celles-ci font état de plus de 40 000 morts et de 1,6 million de blessés annuellement, dont certains grièvement. En Thuringe, ma région d’origine, le plus long tunnel autoroutier d’Allemagne a été ouvert il y a quelques semaines. Même si - comme annoncé au préalable - il est également le plus sûr, de nombreux conducteurs sont extrêmement stressés au moment de le traverser. Lorsque la Commission a introduit sa proposition de directive sur le renforcement de la sécurité dans les tunnels, j’étais d’une part ravi que celle-ci soit fondamentalement conforme au troisième programme d’action pour le renforcement de la sécurité routière, que nous avions salué, mais j’étais d’autre part troublé et préoccupé par la perspective d’une hausse considérable de la bureaucratie et des frais élevés qui en résultent et qui, semble-t-il, seraient pris en charge par les États membres. Après tout, les tunnels ne comptaient et ne comptent toujours pas parmi les tronçons routiers communautaires les plus dangereux ou les plus propices aux accidents. Aujourd’hui, mes craintes ont été dissipées, étant donné que le rapporteur - à qui je me permets d’exprimer toute ma gratitude et ma reconnaissance - est parvenu au bout du compte à recentrer la proposition de directive, à poursuivre son développement et sa restructuration, à la rendre moins bureaucratique et à rendre ses dispositions techniques plus flexibles. Dans ce processus, les aspects de la sécurité les plus importants n’ont pas été négligés: au contraire, il a été possible de les étendre, par exemple, en intégrant les besoins en matière de sécurité des personnes handicapées, ce qui est pertinent et positivement nécessaire - au vu notamment du fait que cette année est l’année européenne des personnes handicapées. Il me reste à vous demander vivement que cette proposition de directive soit rapidement transposée en droit national et à exprimer l’espoir qu’elle aura des répercussions concrètes et positives sur les usagers de la route européens, en termes à la fois réels et psychologiques. Monti,    . - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, je voudrais remercier le rapporteur, M. Reinhard Rack, et la commission de la politique régionale, des transports et du tourisme, d’abord, pour avoir pris à bras-le-corps cette proposition très technique et, ensuite, pour avoir suivi une approche pragmatique et constructive dans la gestion de cette proposition. Je suis heureux de constater, tout d’abord, qu’il existe une grande convergence sur le fond entre le Parlement, la Commission et le Conseil sur les mesures à prendre. Les divergences, lorsqu’elles existent, ne portent que sur des aspects relativement secondaires par rapport aux objectifs qui sont poursuivis ici et qui sont d’obtenir, en l’espace d’une décennie, une amélioration très substantielle du niveau de protection offert aux usagers des grands tunnels du réseau routier transeuropéen. Concernant le rapport de M. Rack, permettez-moi, Monsieur le Président et Monsieur le rapporteur, de ne pas évoquer un à un les 78 amendements, mais de faire des regroupements. Le Parlement est saisi d’une série d’amendements très techniques qui visent, si je les interprète bien, à rapprocher la proposition de la Commission du texte issu des travaux du Conseil, qui a lui-même tenu, sur ce projet, de nombreuses réunions en présence d’experts. La Commission n’a en principe aucune objection importante à ces amendements dans la mesure où, de notre côté, nous avons pris soin d’empêcher le Conseil de dévier des intentions initiales de la proposition. La Commission relève également plusieurs amendements accordant une attention particulière aux personnes handicapées, afin qu’elles puissent se sauver en cas d’incendie. Nous sommes favorables en principe à ce que la directive mentionne de façon spécifique les personnes handicapées. En cas d’incendie de grande amplitude qui ne pourrait pas être maîtrisé, les experts nous disent que les usagers n’ont qu’un temps très court, une dizaine de minutes environ, pour se mettre à l’abri. Les personnes en fauteuil roulant, qui sont plus lentes, encourent donc malheureusement un risque plus élevé que les personnes valides. Nous pensons que l’ensemble des dispositions de la directive ira dans le sens d’une amélioration très importante de la protection des personnes handicapées. Certains amendements visent à modifier la terminologie employée pour désigner les différents niveaux pour lesquels une clarification des responsabilités est recherchée. La Commission ne souhaite pas reprendre ces amendements, car s’écarter de la terminologie qui semble être maintenant largement acceptée ne servirait pas notre objectif de clarification. Certains amendements portent sur des aspects non visés par la directive mais qui sont importants pour la sécurité des tunnels ou pour la mise en œuvre des mesures. Je pense en particulier aux amendements portant sur la formation des conducteurs ou sur le financement des travaux de réhabilitation des tunnels. Même lorsqu’ils ne sont que de simples considérants, ils sortent du champ d’application de la directive et nous ne sommes pas en mesure de les accepter. En définitive, lorsqu’on fait le compte, la Commission peut accepter totalement ou dans leur principe 52 amendements; elle peut en accepter partiellement un autre, et il y a 25 amendements qu’elle ne peut pas accepter. Ces chiffres un peu abrupts ne reflètent pas correctement la situation réelle, à savoir un degré de convergence plus élevé qu’il n’y paraît sur les aspects essentiels du dossier entre la Commission et le Parlement, et je crois pouvoir dire entre le Parlement et le Conseil. Je forme donc le vœu qu’une décision soit prise par les trois institutions pour parvenir à une adoption rapide de la directive. Comme je l’ai dit, un travail de longue haleine attend les ingénieurs pour mettre les tunnels en conformité avec les dispositions de la directive et il importe que ce travail puisse commencer rapidement. Le Président.    -- Merci beaucoup, Monsieur le Commissaire.Le débat est clos.Le vote aura lieu demain à 11 heures. Le Président.    - L’ordre du jour appelle le rapport (A5-0303/2003) de M. Cunha, au nom de la commission de la pêche, sur la communication de la Commission relative à un cadre intégré applicable aux accords de partenariat dans le domaine de la pêche conclus avec des pays tiers (COM(2002) 637 - C5-0070/2003 - 2003/2034(INI)). La parole est à M. Varela Suanzes-Carpegna, qui remplace le rapporteur, M. Cunha, qui a été affecté à une autre fonction très importante. Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE ),    . - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, aujourd’hui, cet hémicycle compte un grand absent, notre rapporteur. Comme l’a dit notre président, M. Cunha a été affecté à un autre poste politique dans sa terre natale, dans le nord du Portugal, et c’est là qu’il s’en est allé. Je voudrais tout d’abord lui présenter mes félicitations et celles, je pense, de l’ensemble de cette Assemblée, pour le bon souvenir que nous gardons tous de lui, ainsi que nos souhaits de grandes réussites dans sa nouvelle mission. Nous débattons aujourd’hui de son rapport et c’est à moi que revient l’honneur, en tant que coordinateur du groupe du PPE-DE, de vous le présenter. Nous nous trouvons face à un rapport très complet et très positif, enrichi par les amendements adoptés par la commission de la pêche. Il reprend toutes les immenses possibilités des accords de pêche internationaux, tant pour l’Union européenne que pour les pays tiers. Ce Parlement compte encore quelques députés récalcitrants qui doutent des accords de pêche internationaux, mais ils sont heureusement beaucoup moins nombreux qu’en 1994, quand nous avions abordé cette question au sein de ce Parlement. La grande majorité reconnaît leurs énormes avantages. Récemment, vingt-quatre pays en voie de développement réunis en Galice les 16 et 17 septembre dans le cadre de la ont approuvé les conclusions de la quatrième conférence des ministres de la pêche, plaidant tous en faveur du maintien et de l’augmentation des accords de pêche internationaux en tant qu’instrument de commerce et de coopération au développement. Personne ne remet en cause le fait que les bénéfices sont mutuels. Ni qu’ils sont indispensables pour les deux parties. Ni qu’il ne doit pas y avoir de discrimination ou de traitements différenciés entre certains accords, tels que ceux du Nord, et les autres, tels que ceux du Sud. La coopération au développement dans le domaine de la pêche qu’impliquent ces accords de pêche internationaux est évidente; de même, il est aussi évident que ceux-ci permettent à l’Union européenne d’obtenir une pêche responsable dans ces lieux de pêche des pays tiers ainsi que de développer un secteur de la pêche durable. Lors de la quatrième conférence mondiale que je viens de mentionner, les pays en voie de développement ont tous réclamé davantage de coopération, davantage d’investissements dans leurs pays, davantage de scientifiques, davantage d’entreprises communes et telle est, sans aucun doute, la ligne pour l’avenir. Ainsi, la Namibie est à l’heure actuelle une puissance mondiale en matière de pêche, gardienne fidèle de ses ressources de pêche et de sa pêche durable, tout ceci grâce aux investissements européens. Nous ne devrions pas non plus perdre de vue l’aspect commercial essentiel de ces accords de pêche pour l’Union européenne, où ils engendrent du travail pour nos flottes, des emplois pour nos pêcheurs et du travail pour nos industries de transformation. L’Europe se souvient encore de l’exemple de l’adversité qu’a entraîné le non renouvellement de certains accords de pêche, comme le cas du Maroc, qui est toujours un sujet controversé au sein de ce Parlement. Elle est maintenant aussi consciente de la nécessité urgente de relocaliser dans d’autres lieux de pêche, dans le contexte de ces accords, ainsi que de la nécessité de l’élaboration de formules, telles que les entreprises mixtes et les associations temporaires d’entreprises, lorsque des plans de reconstitution sont approuvés conformément à des rapports scientifiques, que l’Union européenne est la première à respecter, à l’instar de ceux qui sont actuellement en vigueur dans les eaux communautaires et non communautaires, dans les eaux extérieures, comme pour le flétan dans le cadre de l’OPANO. Bref, les accords de pêche internationaux constituent un mécanisme indispensable pour l’Union européenne et pour les pays tiers puisque les deux parties en bénéficient mutuellement, ce que le rapport Cunha souligne avec une clarté limpide. J’espère donc que cette Assemblée lui apportera son soutien lors du vote de demain. Fischler,    . - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, M. Varela Suanzes-Carpegna a eu raison d’indiquer d’entrée de jeu que la personne qui manque aujourd’hui, c’est le rapporteur, M. Cunha, que je ne peux dès lors remercier en personne pour son rapport sur notre communication relative aux accords de partenariat dans le domaine de la pêche. Depuis son élection au Parlement européen, M. Cunha a réalisé un travail splendide dans le cadre de la rédaction d’un large éventail de rapports en matière de pêche, ce pour quoi nous lui sommes redevables. Lorsque j’ai lu le rapport, j’ai été heureux de constater que la Commission et le Parlement poursuivent les mêmes objectifs en matière d’accords de pêche futurs. La Commission a toujours été d’avis que la durabilité de la pêche doit être garantie non seulement dans les eaux communautaires, mais aussi au delà. Cet accord vise dès lors à mettre davantage l’accent sur l’environnement que par le passé, mais sans négliger les objectifs économiques et sociaux. La pêche en haute mer est essentielle à l’économie de nombreuses régions côtières de la Communauté, aussi convient-il de continuer à la soutenir. Le rapport invite la Commission à élaborer sur des bases saines un chapitre financier, ainsi qu’à considérer la contribution financière comme une contribution à un accord commercial et comme une aide au développement. Je puis y souscrire entièrement, mais permettez-moi d’ajouter, pour éviter tout malentendu, que, d’une part, la contribution financière doit être payée en fonction des droits de pêche concédés et que, d’autre part, elle vise à aider le pays tiers à gérer ses stocks de manière durable. Elle doit être portée au budget du pays tiers. La Commission apportera alors au pays avec lequel l’accord est conclu un soutien actif sous la forme de savoir-faire, lui permettant, par exemple, de rendre les contrôles des activités de pêche plus efficaces ou d’améliorer la recherche sur l’état des stocks. Je suis convaincu que de nouveaux accords de partenariat de ce genre seront très profitables pour les pays en développement comme pour la Communauté. Stevenson (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, M. Hudghton a soulevé une motion de procédure tout à l’heure, au sein de cette Assemblée, en invoquant l’article 2 du règlement, et cela a retenu mon attention. Il a mentionné un débat qui avait eu lieu au parlement écossais ainsi qu’une déclaration faite par un député conservateur de ce Parlement dans laquelle il était dit qu’il m’appartenait, en tant que président de la commission de la pêche, de représenter les points de vue du gouvernement britannique. Tout d’abord, permettez-moi de dire que je ne peux pas répondre de toutes les déclarations faites par des députés d’autres parlements, quels et où qu’ils soient. Ensuite, étant donné que le gouvernement britannique est un gouvernement travailliste et que je suis conservateur, ce serait plutôt étrange, et ce n’est pas rien de le dire, si je me sentais obligé de représenter leurs points de vue, que ce soit en ma qualité de président de la commission de la pêche ou dans le cadre de tout autre rôle. Ces derniers temps, M. Hudghton semble curieusement préoccupé par mon rôle de président de la commission de la pêche. C’est bien dommage qu’il ait choisi de détourner son énergie pour entrer dans un jeu politique minable au lieu de défendre le secteur écossais de la pêche qui est aux abois. Cependant, il peut être certain que je joue mon rôle de président de la commission de la pêche d’une manière régulière et démocratique. Me tournant vers le rapport Cunha, permettez-moi tout d’abord de souligner, comme MM. Fischler et Varela Suanzes-Carpegna l’ont fait avant moi, la grande gratitude qu’éprouvent les membres de la commission de la pêche - ainsi que la plupart, si pas la totalité, des députés de cette Assemblée - envers M. Cunha pour le travail qu’il a entrepris pendant la période où il exerçait ses fonction en tant que député européen représentant le Portugal. Bien entendu, il est désormais rentré au Portugal où il occupe une fonction très élevée et nous lui souhaitons tous bonne chance pour l’avenir. Je suis certain que nous entendrons encore parler de lui dans les jours à venir. La grande qualité du travail entrepris par M. Cunha est effectivement reflétée dans ce rapport sur un cadre intégré applicable aux accords de partenariat dans le domaine de la pêche conclus avec des pays tiers. Nombreux sont ceux qui expriment actuellement leur inquiétude quant aux accords de pêche internationaux conclus entre l’Union et ces pays tiers. Des réalisateurs de documentaires et des ONG internationales se sont précipités dans des pays comme le Sénégal et la Mauritanie, en Afrique occidentale, résolus à dénoncer les ravages perpétrés par les cupides pêcheurs européens. Dans un contexte de stocks halieutiques s’effondrant dans les eaux de l’Union, prétendument dû à une surpêche massive, ces critiques prétendent que l’Europe veut désormais à tout pris exporter ses problèmes dans ces nations en développement. D’autres critiques pointent du doigt les flottes espagnole et française, qui sont omniprésentes, déclarant que de tels accords avec des pays tiers ne profitent qu’à l’Espagne et à la France, bien qu’ils soient financés par l’Union européenne. Il est temps de mettre les choses au clair et tel est l’objet du rapport Cunha. Premièrement, nous devrions chercher à savoir pourquoi l’Union trouve qu’il est nécessaire de conclure de tels accords pour des droits de pêche internationaux. Lorsque l’Espagne a rejoint l’Union européenne, elle y a apporté une flotte de gros chalutiers navigant en haute mer, qui avait vogué sur les océans du monde entier pendant des siècles. Ne disposant que d’une étroite plate-forme continentale et ayant des ressources de pêche limitées, les pêcheurs basques et galiciens pêchaient le cabillaud au large des côtes de Terre Neuve et du Labrador cinq cents ans avant la "découverte" de l’Amérique par Christophe Colomb. La France a une tradition similaire. Toutefois, alors que les stocks halieutiques de l’Union s’effondrent rapidement, les stocks de poissons migrateurs sont brutalement réduits à cause des nouvelles réglementations que nous imposons via la politique commune de la pêche. Parallèlement, la demande de poisson de la part du consommateur européen augmente. Nous pouvons aujourd’hui répondre à cette demande de manière autosuffisante à hauteur de 60% seulement. Les consommateurs se détournent des viandes rouges à cause de la crainte engendrée par l’ESB, la fièvre aphteuse et autres histoires alarmistes et se tournent vers le poisson comme alternative saine. Pour répondre à cette demande déferlante, l’Union a deux alternatives. Soit elle importe du poisson de pays non communautaires, augmentant le déficit de notre balance commerciale et exportant de précieux emplois dans le secteur de la pêche, soit elle exploite le savoir-faire des flottes communautaires de pêche lointaine qui sont certes majoritairement espagnoles et françaises, maintenant ainsi les emplois européens dans le secteur de la pêche tout en garantissant que les normes d’hygiène et de sécurité de l’Union soient respectées. Le choix n’est pas difficile. Néanmoins, tandis que des contrats conclus avec des pays tiers ont causé le déploiement de chalutiers européens d’Espagne, du Portugal, de France, d’Irlande et, dans une moindre mesure, de Grèce et du Royaume-Uni, aux quatre coins du globe, des mers du Sud au pôle Nord, de plus en plus d’inquiétudes ont été exprimées quant à l’exploitation qu’entraînent certains de ces accords. En Mauritanie, au large de la côte ouest de l’Afrique, les chalutiers espagnols ont été accusés d’engloutir des milliers de tonnes de poisson, épuisant les stocks locaux, privant les pêcheurs locaux de leur travail et causant la famine au sein des communautés côtières. C’est pourquoi l’Union européenne a dû développer un nouveau système pour formuler ces accords. À l’avenir, les accords avec les pays tiers devront être un partenariat entre l’Union et le pays contractant, qui s’engageront dans un processus de contrôle permanent afin d’assurer qu’une pêche durable soit maintenue. Nous voulons qu’une part considérable du prix du contrat soit destinée à l’achat de droits de pêche. Mais nous voulons aussi, et ceci est tout aussi important, qu’une contribution significative soit allouée à des objectifs de conservation et de développement, le contrôle et la surveillance se trouvant en tête de liste. L’Union a reconnu sa responsabilité envers les pays avec lesquels elle conclut ces accords, tout en maintenant sa longue tradition de pêche hauturière afin de garantir un approvisionnement régulier en poisson sain et de bonne qualité sur les tables d’Europe. Lage (PSE ).    - Monsieur le Président, si je le puis, je commencerai moi aussi par souligner les qualités remarquables de M. Cunha en tant que membre de cette Assemblée et citoyen d’Europe. Je voudrais également souligner combien nous le regretterons dans ce Parlement, au sein de la commission de l’agriculture et du développement rural et de la commission de la pêche. Je pourrais ajouter que je lui présente tous mes vœux de succès pour l’importante fonction qu’il va remplir dans le gouvernement d’une grande région portugaise, le Nord. Bien que j’appartienne à un autre parti politique que M. Cunha, je n’ai, de plus, pas le problème dont s’est plaint ici le président de la commission de la pêche, M. Struan Stevenson. Dès lors qu’il n’est pas membre du parti travailliste britannique, M. Stevenson a marqué ses distances avec la politique du gouvernement du Royaume-Uni. Je n’ai pas le même problème, mais c’est juste une question de style: le style britannique d’une part et, de l’autre, le style portugais, le style ibérique. Si je le puis, Monsieur le Président, je voudrais en outre commencer par souligner combien le rapport de M. Cunha, ainsi que la communication de la Commission, sont à mes yeux corrects et équilibrés. J’aimerais pouvoir être aussi réservé que le commissaire Fischler, qui s’est pratiquement limité à exprimer son approbation du rapport, lequel, estime-t-il, souscrivait au contenu de la communication de la Commission. C’est un fait. Il ne semble pas y avoir entre nous de désaccord majeur sur cette question. Je dirais que l’Union européenne a développé une diplomatie d’un genre très intéressant dans le domaine de la pêche. Comme M. Stevenson l’a également dit, cette diplomatie a débouché sur un modèle d’accord de pêche très intéressant et très original, que nous pourrions même considérer comme exemplaire et qui pourrait parfaitement servir de modèle pour les négociations en matière de pêche en haute mer entre d’autres pays. Cette diplomatie devrait continuer de se développer librement, dirais-je, en vue de défendre les intérêts de la flotte hauturière de l’Union européenne. Cette flotte ne doit pas être considérée comme appartenant au Portugal, à l’Espagne ou à la France, elle devrait plutôt être considérée comme la flotte de l’Union européenne, étant donné que la Commission est notre seul porte-parole, notre seul représentant dans ces relations internationales. Monsieur le Président, je soutiens le rapport de M. Cunha ainsi que le contenu du texte de la Commission. J’espère que la pêche hauturière de l’Union européenne continuera de se développer selon les trois axes de la conservation des ressources, du soutien aux communautés les plus pauvres et du traitement équitable des personnes actives dans le secteur de la pêche. Pour conclure, je voudrais dire que nous devons lutter contre la pêche illégale et les pavillons de complaisance, lesquels sont, parfois, les pires ennemis de la vraie pêche et des vrais pêcheurs. Attwooll (ELDR ).    - Monsieur le Président, je voudrais aussi commencer en remerciant M. Cunha d’avoir produit un rapport si notable et en lui souhaitant beaucoup de succès dans sa nouvelle fonction. Notre débat a lieu dans un contexte où, premièrement, plusieurs stocks dans certaines eaux nordiques sont en crise et d’autres sont en danger. Deuxièmement, beaucoup d’autres sont surexploités à l’échelle mondiale. En outre, un rapport publié la semaine passée par l’Institut international de recherche sur les politiques alimentaires indique que, en incluant la Chine, les pays en développement représentent aujourd’hui plus de 70% de la production de poissons destinés à l’alimentation, comprenant la pêche sauvage et l’aquaculture. En conséquence, l’Union européenne dépend des importations de poissons et de nombreux pêcheurs européens poursuivent leurs activités dans d’autres eaux. Dès lors, le groupe ELDR admet qu’il y a un certain mérite à négocier des accords de partenariat dans le domaine de la pêche avec des pays tiers plutôt que de régler la question par des arrangements bilatéraux qui pourraient manquer de cohérence tant entre eux que dans le soutien aux exigences du développement durable. Toutefois, nous avons adopté de très fortes positions quant à la nature des accords conclus par l’Union. Premièrement, les accords conclus devraient être d’authentiques accords de partenariat fondés sur le profit mutuel. Nous pensons que notre amendement au paragraphe 7 exprime cette idée de manière plus complète que le paragraphe d’origine. Deuxièmement, l’accord devrait être responsable et transparent en termes budgétaires, nous avons donc présenté des amendements demandant que le renouvellement des accords dépende de la preuve que l’argent qui a été donné par le passé ait été dépensé comme prévu. Nous réclamons aussi un partage équitable - c’est-à-dire tout simplement honnête ou juste - des paiements entre les armateurs européens impliqués. En ce qui concerne le paragraphe 11, tandis qu’il est juste de prévoir une augmentation du nombre d’accords conclus, nous ne pouvons pas en être certains et préférerions remplacer, par un amendement oral, "l’augmentation" par "toute augmentation". Troisièmement, l’accord devrait promouvoir la durabilité. Nous sommes ravis de la mesure dans laquelle le rapport fait référence aux principes impliqués et nous espérons les voir ajoutés en ce qui concerne les détails de tout accord futur, notamment en introduisant des dispositions spécifiques pour la protection de l’environnement. Je prie instamment l’Assemblée de voter en faveur du rapport et de ses amendements. Comme l’a déjà dit M. Stevenson, nous devons nous assurer de ne pas tenter de résoudre nos problèmes internes en les exportant vers les pays en développement. L’expérience nous montre déjà à quel point une telle approche s’avérerait contre-productive. En effet, d’où que nous venions dans l’Union, nous avons tout intérêt à garantir la durabilité de la pêche, non seulement dans nos eaux mais aussi au-delà. Figueiredo (GUE/NGL ).    - Monsieur le Président, je voudrais me joindre aux félicitations et aux éloges adressées à M. Cunha et à son travail au sein de la commission de la pêche et de la commission de l’agriculture et du développement rural. En ce qui concerne ce rapport, je voudrais dire que les accords de pêche internationaux constituent indubitablement un aspect primordial de la politique commune de la pêche, dès lors qu’ils permettent de maintenir les activités de pêche dans de nombreuses régions de l’Union européenne et fournissent un emploi direct à 30 000 personnes. Ils aident à réduire le déficit commercial communautaire en matière de produits de la pêche et représentent plus de 20% de toutes les captures communautaires. Pour toutes ces raisons, il convient que nous soutenions pleinement ce rapport. Des études indiquent que chaque euro investi dans ces accords de pêche génère une activité économique d’une valeur de trois euros, ce qui signifie que les bénéfices dépassent largement les coûts. Il importe dès lors d’améliorer et de renforcer ce secteur, même en prenant en considération les conclusions du Conseil "Pêche" d’octobre 1997, qui a déjà été mentionné ici. C’est au demeurant d’autant plus important que certains voudraient jeter le doute sur ces accords. Je voudrais néanmoins vous rappeler que la Commission devrait tenir compte de certains aspects importants de ces accords. L’une de ces questions centrales est celle du financement approprié. Si la cohérence est certes nécessaire entre la politique commune de la pêche et la politique du développement, il ne faut pas oublier que ces accords sont essentiellement de nature commerciale: bien que ces accords de pêche doivent tenir compte de la perspective du développement, leur financement devrait venir du secteur de la pêche, tandis que le financement des politiques de développement devrait provenir d’autres pans du budget communautaire - à savoir, de montants accrus pour la coopération et le développement, pour être plus précis. C’est pourquoi davantage d’accords de pêche devraient être développés, pour équilibrer de manière équitable les intérêts des différents pays et parties de la flotte concernés. Je voudrais conclure en me faisant l’écho de la déclaration du rapporteur, selon qui il est parfaitement incompréhensible que des conditions différentes soient d’application sur la base d’accords au sein de l’Union européenne: selon certains accords, les armateurs paient une licence de pêche alors que d’autres, sur la base d’accords différents, ne paient rien. Ce problème doit dès lors être résolu de toute urgence, au même titre que le problème des quotas fictifs et l’opportunité du transfert temporaire des droits de pêche non utilisés. J’espère que notre soutien pour le rapport de M. Cunha convaincra également la Commission de prendre également note des propositions qu’il avance au fil de son travail. McKenna (Verts/ALE ).    - Monsieur le Président, nous avons entendu ce soir comment la Commission a en réalité changé sa position quant au développement d’un nouveau système d’accords de pêche. C’est très bien de changer le nom des "accords de pêche" en "accords de partenariat", ce qui sonne très bien. "Partenariat" évoque une chose juste et équitable, mais en fin de compte, ce que nous voulons voir est que c’est ce qui se passe réellement. Pour le moment, nous ne parlons que de documents de discussion de la Commission et lorsque j’entends certains orateurs parler de diplomatie commerciale, nous devons faire très attention qu’il ne s’agisse pas de coercition. Lorsque nous parlons des accords de pêche, en considérant le rapport de M. Cunha et en le comparant avec un rapport que nous avons pu voir il y a cinq ou six ans au sein de ce Parlement, celui de M. Cunha est meilleur. Cependant, si l’on prend l’opinion majoritaire de la commission de la pêche et, effectivement, de ce Parlement, elle laisse transparaître que le but de ces accords est de fournir les consommateurs européens en poissons et de maintenir les emplois des pêcheurs européens. Tout autre considération est secondaire. C’est inacceptable. Nous ne pouvons pas considérer la durabilité et le développement comme deux éléments dissociés. En ce qui concerne l’exportation de notre problème de surcapacité que nous connaissons au sein de l’Union européenne, cet aspect a été une tradition jusqu’à présent: les accords de pêche ont été utilisés pour exporter nos excédents de capacité dans d’autres coins du monde. Pour ce qui est des pays bénéficiaires, je sais que quand je suis arrivée au sein de ce Parlement, l’Irlande n’en était pas un. Elle l’est clairement aujourd’hui. Indépendamment du fait de savoir quels pays en profitent au sein de l’Union européenne, nous devons considérer la façon dont les pays en développement en profitent en réalité. Je ne vois encore rien qui puisse prouver que l’Union européenne n’a pas qu’une approche durable des accords de pêche, mais aussi une approche qui prenne en considération les inquiétudes des pays en développement. Nous disposons actuellement d’un accord selon lequel il y aura une séparation des paiements. Cela distinguera l’aspect du développement des autres aspects des accords de pêche. Mais ce n’est pas suffisant. Nous avons besoin que la Commission nous donne la preuve que c’est ce qui se passera, parce qu’il est totalement injuste de parler de commerce équitable, d’une approche équitable envers les pays en développement, alors que nous utilisons parallèlement les pays en développement pour y exporter notre capacité. Nous devons tenir compte de cet aspect. Enfin, nous devons tenir compte de ce qui s’est passé avec le Maroc. Est-ce qu’à l’avenir l’argent de nos contribuables européens servira à payer l’échec d’autres accords de pêche? Je pense particulièrement à la Mauritanie. Cet aspect doit être pris en considération. Les pays en développement ne vont pas accepter comme une évidence la situation qui leur est imposée comme le seul choix qui s’offre à eux. Nous devons nous montrer à la hauteur de nos responsabilités et réduire notre excédent de capacité. Farage (EDD ).    - Monsieur le Président, je suis abasourdi d’entendre M. Stevenson utiliser l’argument que nous devons conclure ces accords pour maintenir la piraterie historique de l’Espagne et de la France en matière de pêche. Le monde a changé en 1976, comme peuvent en témoigner les ports vides de Hull et de Grimsby. Nous n’aurions même pas ce débat si la PCP n’avait pas totalement et lamentablement échoué et si nous n’avions pas besoin de disposer de plus en plus d’eaux. Et pourtant, dès 1994, les avertissements du Sénégal pouvaient être constatés par tous, du moins par ceux qui le voulaient bien. Ces accords ont causé des ravages et des destructions sur les plans environnemental et social dans certaines des parties les plus pauvres du monde. Quelle est la réponse de la Commission? L’utilisation de ce mot merveilleux, "partenariat", qui ne signifie toujours rien. Mais la manipulation de la Commission va un peu plus loin. Selon elle, si l’Union européenne ne le faisait pas, les entreprises privées le feraient, et il y aurait toujours quelqu’un de "pire que nous". J’ai vu le cas du Kenya, où des entreprises privées ont causé des problèmes, mais à mon sens, on ne répare pas une injustice par une autre. Peut-être que la seule bonne nouvelle est qu’un nombre croissant de députés de cette Assemblée commencent à se rendre compte de ce que ces accords signifient réellement et l’opposition au sein de ce Parlement s’élève maintenant à plus de 100 personnes. En Angleterre, le fait que Nelson ait fermé les yeux sur le domaine maritime est considéré comme un acte de bravoure et d’honneur. Mais ce n’est pas le cas du commissaire Fischler, qui continue de fermer les yeux. Souchet (NI ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, le rapport Cunha a le mérite de souligner la grande importance économique, aussi bien pour les États membres de l’Union que pour les États partenaires, des vingt et un accords de pêche internationaux conclus par la Communauté. Alors même que l’Union européenne est largement déficitaire et doit importer près de la moitié de sa consommation de poisson, une consommation en croissance, les accords de pêche fournissent à eux seuls le cinquième de la totalité des captures communautaires, représentant une valeur d’un milliard d’euros, et constituent une source d’emplois particulièrement importante aussi bien dans les pays européens ayant une tradition de pêche lointaine que chez leurs partenaires d’outre-mer. Cette production s’opère dans des conditions de maîtrise, d’encadrement et de responsabilité qui donnent aux consommateurs européens de solides garanties en matière de traçabilité et de modalités de pêche très supérieures à celles que peuvent fournir les produits importés de pays tiers. Ces accords de pêche, qui ont une vocation commerciale, constituent un bon investissement pour l’Union et ceux qui veulent remettre en cause leur opportunité et en arrêter le développement feraient bien de lire attentivement l’étude réalisée par l’institut Ifremer qui montre que chaque euro que nous investissons dans ce cadre engendre une activité économique d’une valeur triple. Le bilan économique est également très largement positif pour les pays partenaires. L’investissement doit donc être poursuivi, voire développé, notamment dans le cadre de notre réseau d’accords thoniers. En tant que rapporteur pour l’accord Union européenne-Maurice, j’ai pu mesurer l’importance des intérêts économiques mutuels que recouvre cette filière de référence que nos professionnels ont développée avec un certain nombre de partenaires ACP de l’océan Indien et de partenaires latino-américains. Source d’approvisionnements et d’activités de transformation pour les pays européens, source d’emplois et de développement pour les pays partenaires, ces accords doivent être confortés et étendus. Et lorsque la Commission parle de cohérence nécessaire entre les différentes politiques communautaires, elle doit veiller tout particulièrement à la cohérence entre la politique commune de la pêche et la politique commerciale. Ainsi une concession inopportune à l’OMC sur les importations de conserves de thon, dans le cadre d’un désarmement généralisé des tarifs douaniers, pourrait remettre en cause des années d’efforts et d’investissements, casser une filière mutuellement bénéfique et entraîner des délocalisations qui pénaliseraient lourdement d’abord nos partenaires, mais aussi nous-mêmes. J’attire donc à nouveau l’attention de la Commission, Monsieur le Président, sur cette question, comme l’avait d’ailleurs fait notre Assemblée en adoptant l’amendement que je lui avais proposé lors du vote de mon rapport sur l’accord avec Maurice. Langenhagen (PPE-DE ).    - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire Fischler, Mesdames et Messieurs, permettez-moi de commencer par présenter tous mes vœux de succès à M. Cunha; puissent-ils l’accompagner chez lui, dans son nouveau voyage politique. Pour suivre, permettez-moi de citer un vieil adage - pour ne pas dire une vieille vérité - selon lequel l’Europe a trop peu de poissons. Les eaux entourant les États membres ne peuvent répondre à notre demande de poissons. C’est un fait, un fait avec lequel nous devons composer. Permettez-moi de profiter de l’occasion pour souligner le point essentiel suivant: nous n’avons pas commencé à vider les eaux européennes de leurs poissons uniquement pour chercher de nouvelles pêcheries où en faire de même. Le problème est plutôt celui-ci: les pêcheries européennes traditionnelles ont été perdues à la suite de l’extension à 200 milles nautiques des zones économiques exclusives, ce qui s’est produit dès les années 1970. C’est afin de compenser cette perte que l’Union a conclu des accords de pêche avec des pays tiers. Aujourd’hui, nous avons vingt et un accords de ce type avec des pays du Nord et du Sud. Ils contribuent de manière importante, voire irremplaçable, à l’économie européenne. Nous recevons le poisson frais dont nous avons d’urgence besoin, tandis que des emplois importants sont préservés, à l’échelon domestique et à l’étranger, dans les secteurs de la pêche et de la transformation du produit de la pêche. Avec une ressource comme le poisson, cependant, une ressource limitée et sensible aux facteurs environnementaux hostiles, les considérations économiques ne doivent pas masquer les considérations environnementales ou nous rendre aveugles à la situation des pays tiers. C’est pourquoi je me félicite vivement de la nouvelle approche commune de la Commission. J’estime également qu’il convient de lui donner vie et qu’elle est davantage compatible avec notre objectif de pêche durable. L’accord concerne néanmoins une activité commerciale, c’est-à-dire, simplement, la pêche dans les eaux étrangères et le rendement économique qui en découle. Je suis d’avis que le montant du financement devrait refléter la valeur réelle des droits de pêche. La politique de la pêche ne devrait pas servir à masquer les objectifs de la politique de développement. C’est la raison pour laquelle nous avons des lignes budgétaires spécifiques, et c’est la raison pour laquelle je ne suis pas seule à être de cette avis. Je tiens à ce que des accords de pêche continuent d’être conclus à l’avenir - des accords modernes et durables, fondés sur le partenariat -, mais les bénéfices et les charges doivent être partagés équitablement entre toutes les parties. Qui plus est, nous ne pouvons envisager ces questions sous l’angle d’un recours aux deniers européens pour apporter des subventions permanentes, si seuls quelques États membres finissent par récolter les avantages. De même, nous ne devrions pas oublier ce point décisif: le Parlement doit être mieux informé, au vu des importants montants alloués sur le budget européen. En effet, j’estime - et je ne suis certainement pas la seule - que le Parlement doit avoir son mot à dire dans les négociations. Non pas demain, mais aujourd’hui. C’est sur ce point qu’il convient enfin de faire quelque chose! Stihler (PSE ).    - Monsieur le Président, je voudrais exprimer ma gratitude envers le rapporteur, M. Cunha, qui est absent, et je lui souhaite la réussite dans son nouveau poste. Les accords de pêche avec des pays tiers ont récemment attiré de nombreux regards, avec des journaux titrant "Les flottes de pêche de l’UE dévastent le tiers monde" ou "Les nations d’Afrique occidentale interdisent l’accès aux flottes de pêche de l’UE". Un rapport récent du WWF soulignant les problèmes que connaît l’Angola constitue une lecture intéressante. D’une part, l’Union apporte une aide d’urgence à l’Angola, mais, d’autre part, elle a signé un accord de pêche qui priverait les eaux angolaises des stocks halieutiques essentiels qui sont destinés à une partie des personnes les plus pauvres au monde. D’après le PNUE, le programme des Nations unies pour l’environnement, qui se concentrait sur la Mauritanie, l’Argentine et le Sénégal, tous les pays ont constaté une diminution de leurs stocks après avoir signé un accord de pêche avec un pays tiers. En Mauritanie, les captures de poulpes ont diminué de moitié ces quatre dernières années et au Sénégal, deux tiers des revenus du pays en matière d’exportation dépendent des poissons exportés en Europe. Plus de la moitié du poisson consommé dans l’Union européenne provient désormais de l’extérieur de l’Union, dont la moitié est obtenue sur la base d’accords de pêche avec des pays tiers. Les principaux aspects qui sont source de préoccupation sont la diminution des stocks halieutiques, la dépendance des communautés locales dans les pays en développement de ces stocks pour leur propre nourriture, les règles et les limites de captures faiblement appliquées, ainsi que les contradictions apparentes qui semblent exister entre la politique de la pêche de l’Union et sa politique de développement. Toutes ces questions préoccupent de nombreux députés européens. La nécessité de prendre l’impact environnemental en considération dans le cadre des accords de pêche avec des pays tiers est primordiale. J’apprécie le fait que le rapporteur ait souligné l’importance des pêcheries durables et continue de le faire, ce qui devrait s’appliquer à tous les navires navigant dans les eaux concernées. Je regrette toutefois qu’en Angola, par exemple, où 35% des 15,5 millions d’euros qui lui sont octroyés sont censés être alloués à des projets de petite pêche, il ne soit en fait pas certain que cet argent sera destiné à cet effet ou non. Ces inquiétudes sont très réelles et c’est pourquoi je soutiens l’amendement 2 présenté par le groupe ELDR. Cet amendement ferait dépendre les nouveaux accords de pêche de la présentation de preuves satisfaisantes que l’argent payé en vertu des accords précédents pour des mesures ciblées ait été dépensé comme prévu. Nous ne devrions pas renouveler les accords où le pays tiers n’a pas rempli sa part du contrat. Cependant, les accords de pêche ne devraient pas être conclus s’ils peuvent nuire aux intérêts socio-économiques du pays concerné à long terme. Les accords de pêche avec des pays tiers jouent un rôle important dans l’approvisionnement en poisson de l’Union. Mais qu’allons-nous faire quand leurs stocks de poissons seront épuisés? Nous ne devrions pas détruire la viabilité de pays et de stocks essentiels pour l’avenir à la faveur de gains à court terme. Les accords de pêche avec des pays tiers doivent prendre en considération la viabilité future des stocks. Fischler,    . - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, je voudrais tout d’abord remercier sincèrement de leur contribution constructive tous ceux qui ont pris la parole dans ce débat. Mes commentaires finaux seront relativement brefs. En particulier, je voudrais également exprimer ma gratitude pour l’important soutien dont a joui notre rapport. Que ceci soit bien clair: il ne peut y avoir deux poids, deux mesures. Les principes que, au sein de la Communauté, nous appliquons aux eaux communautaires doivent également valoir dans les accords avec les pays tiers. C’est en particulier le cas lorsqu’une politique de conservation intelligente et efficace est nécessaire, mais aussi lorsque nous cherchons à garantir que toute décision se fonde sur les meilleures connaissances actuelles. C’est par ces principes que nous voulons être guidés à l’avenir. Qu’entendons-nous réellement par "accord de partenariat"? Il y a partenariat lorsque, si je puis m’exprimer ainsi, les parties à l’accord se rencontrent sur un pied d’égalité, sans que l’une domine l’autre. C’est là ce que nous entendons garantir à l’avenir. Il s’agit de coopérer non seulement lorsque nous voulons pêcher dans les eaux d’un pays tiers, mais il s’agit en outre pour nous de jouer notre rôle et de coopérer avec ces pays pour leur permettre - pour peu qu’ils y aient un intérêt - de construire leur propre industrie de la pêche, non seulement en ce qui concerne la capture, mais aussi la transformation du poisson. C’est là un aspect essentiel du développement que nous voulons promouvoir, ainsi qu’il convient en effet. Tout cela, bien sûr, ne pourra fonctionner que si ces pays sont sincèrement intéressés et coopèrent pleinement, mais dans la pratique, nous découvrons qu’il en est de plus en plus ainsi, aussi ces accords que nous concluons me paraissent-ils très positifs. Je puis seulement dire que ces principes doivent être mis à l’épreuve dans des négociations concrètes, où le Parlement aura lui aussi l’occasion de s’assurer si, oui ou non, chacun de ces accords nouvellement conclus se montre à la hauteur. Le Président.    - Merci beaucoup, Monsieur Fischler. Le débat est clos. Le vote aura lieu demain à 11 heures(1).

2. Russie (vote) - Avant le vote: Marcin Libicki auteur, au nom du groupe UEN. - (PL) Je voudrais proposer un amendement stylistique. Les mots "Cour européenne" devraient être remplacés par les mots "Cour européenne des droits de l'homme", sinon le texte sera inintelligible. (l'amendement oral est adopté)

Insulära, naturliga och ekonomiska begränsningar i samband med regionalpolitiken (debatt) Talmannen Nästa punkt är ett betänkande av Francesco Musotto, för utskottet för regional utveckling, om insulära, naturliga och ekonomiska begränsningar i samband med regionalpolitiken. Francesco Musotto föredragande. (IT) Herr talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Jag vill tacka alla mina kolleger i parlamentet som har bidragit till utarbetandet av detta betänkande. Vi tror att detta är första gången en heltäckande studie har gjorts om öarna, och med hänsyn till deras särskilda egenskaper i förhållande till gemenskapens alla behörighetsområden: Även om man i sammanhållningspolitiken för 2007-2013 ägnar särskild uppmärksamhet åt strukturellt missgynnade regioner finns inga särskilda åtgärder för öregioner. Parlamentet har flera gånger tidigare påpekat denna brist, och även om situationen på de europeiska öarna varierar - det finns totalt 121 öar med en befolkning på ungefär 15 miljoner - har de många gemensamma svårigheter som är till konkurrensmässig nackdel för dem: högre priser på grund av extra transportkostnader och brist på konkurrens, svårigheter att nå den inre marknaden, ett behov av att importera råvaror, högre energikostnader, bristfällig infrastruktur, invandring, begränsad diversifiering av ekonomiska verksamheter och utsatthet för miljörisker. Det är ingen tillfällighet att den genomsnittliga bruttonationalprodukten per capita på öarna är 72 procent av genomsnittet inom Europeiska unionen. Därför är det nödvändigt att ta hänsyn till de särskilda förhållanden som beror på att de är öar när gemenskapens politik ska tillämpas, först och främst när det gäller statligt stöd. Vi tror att det behövs större flexibilitet för att ge kompensation för extrakostnaderna och, när det gäller energi, för att ge kompensation för variationer i bränslepriset. Inom ramen för strukturfondernas operativa program måste man särskilt prioritera infrastrukturprojekt, särskilt inom den europeiska sjöfartspolitiken, för att integrera öarna helt i den inre marknaden och Lissabonstrategin. Å andra sidan har öarna en fördel när det gäller användning av energi från vind, sol och hav. Här finns mycket stora möjliga värden och därför måste kommissionen ge stöd till projekt för förnybara energikällor och energisäkerhet. Turismen är ytterligare en resurs som kan utnyttjas. Vi behöver en gemenskapspolitik för att främja öturismen, en kvalitets- och ursprungsmärkning och en fördjupad undersökning om hållbar turism. Bland annat föreslår vi att 2010 ska bli det europeiska året för öarna. I betänkandet behandlas också frågan om olaglig invandring, som vi ser både som en mänsklig tragedi och en ohållbar börda för öarna i Medelhavet, och en fråga som Europeiska unionen måste ta ansvar för. Vi välkomnar skapandet av enheter för snabba ingripanden vid gränserna och uppmanar till inrättandet av en europeisk kustbevakningsmyndighet. Europeiska unionen måste snabbt tilldela nödvändiga resurser för att garantera snabba åtgärder på detta område. Det finns andra förslag som garanterar framtida utveckling, till exempel de finansiella instrumenten Jaspers (gemensamt stöd till projekt i de europeiska regionerna) och Jeremie (gemensamma europeiska resurser för mikroföretag till medelstora företag) som ska förenkla möjligheterna till krediter för små och medelstora företag och främja diversifieringen av öarnas ekonomier, eller tillgången till bredband för att överbrygga teknikklyftan. Slutligen är det viktigt att vi ser över det juridiska ramverket för att till fullo ta hänsyn till de särskilda omständigheterna på öarna och förnya de statistiska indikatorerna i enlighet med detta, genom att ta hänsyn till öarna inom ramen för det europeiska observationsnätverket för fysisk planering och inrätta en administrativ enhet för öarna inom kommissionens generaldirektorat för regionalpolitik. Vi hoppas att detta betänkande kommer att innebära en verklig och definitiv vändpunkt, genom att det leder till att vi skapar verklig utveckling och ger konkreta svar till människor i nya generationer som tänker fortsätta att leva och arbeta på den plats där de föddes, och vara integrerade i det europeiska sammanhanget. Neelie Kroes ledamot av kommissionen. (EN) Herr talman! Öar och andra landområden med naturliga eller specifika hinder är väldigt viktiga för kommissionen i arbetet med att säkra den territoriella sammanhållningen, utvecklingen av gränsöverskridande samarbeten, vanligtvis med tredje länder, liksom turism, kultur och andra frågor. Samtidigt som erkännandet av en gränsöverskridande inställning kan vara nyttig är målet med den territoriella sammanhållningspolitiken att underlätta hanteringen av områdenas specifika problem. I utkastet till den allmänna förordningen för EU:s sammanhållningspolitik 2007-2013 som lades fram i juli 2004 föreslog kommissionen specifikt att bevilja en gemensamt finansierad ekonomisk komplettering för de berörda regionerna. Tyvärr antog inte rådet detta förslag i den slutgiltiga versionen av förordningen som antogs i juni 2006 och som nu, som ni är medvetna om, gäller. Kommissionen kommer likväl att under de pågående förhandlingarna om EU:s sammanhållningspolitik 2007-2013 se till att territoriernas specifika hinder beaktas i motsvarande program och att lämpliga åtgärder vidtas för att ta itu med dem. Utöver detta förbereds nu Europeiska kommissionens fjärde sammanhållningsrapport som ska publiceras i maj och som kommer att innehålla en genomgående analys av den nuvarande situationen och trenderna inom EU:s territoriella sammanhållning, inklusive öar och regioner med naturliga nackdelar. Kommissionen har också för avsikt att öka insatserna inom ESPON-programmet för att få lämpligare indikatorer och mer uppdaterad information om territorierna. Samtidigt vill kommissionen påpeka att det redan finns tillgängliga statistiska uppgifter för öar eller territorier som är NUTS II- eller NUTS III-regioner. Att samla in statistisk information om mindre territorier är svårare, men faktum är att 95 procent av EU:s medborgare som bor på öar, förutom de yttersta randområdena, lever i NUTS II- eller NUTS III-regioner. Om vi fokuserar på den praktiska tillämpningen av begreppet territoriell sammanhållning bestämde rådet redan 2004 i Rotterdam, trots bristen på en tydlig rättslig grund i konstitutionsfördraget, att införa en territoriell dimension i Lissabonprocessen. Rådet påbörjade också arbetet med den territoriella agendan, och detta dokument, som syftar till att förtydliga utmaningarna, målsättningarna och de politiska rekommendationerna för den territoriella sammanhållningen, kommer att antas i maj 2007 i Leipzig. Dessutom innefattar gemenskapens strategiska riktlinjer för sammanhållning som antogs av rådet i oktober förra året ett specifikt kapitel om sammanhållningspolitikens territoriella dimension. Kommissionen arbetar nu för att se till att de förs in i de programdokument som nu förhandlas fram. Kommissionen är positiv till att stödja arbetet med Euroregioner eller liknande strukturer för att hantera gränsöverskridande, transnationella och interregionala samarbeten. Dessa organ kan framförallt vara positiva för öar och andra regioner med naturliga nackdelar, och kommissionen uppmuntrar också territorierna att använda sig av den nya europeiska grupperingen för territoriellt samarbete för att underlätta hanteringen av motsvarande program. När det gäller statligt stöd kan det vara så att regionalt investeringsstöd inte är den bästa åtgärden för att ta itu med öarnas lokala problem. Jag tror att öarnas största problem kan lösas bättre till exempel med övergripande åtgärder. Våra regler för statligt stöd tillåter redan flera former av stöd. Till exempel tillåter våra regler för tjänster av allmänt ekonomiskt intresse kompensation för tillhandahållandet av lokala samhällstjänster, inklusive transportmedel. Dessutom erbjuder våra nya riktlinjer för riskkapital och vårt ramverk för forskning, utveckling och innovation stöd för nya, innovativa företag med extra bonusar för små- och medelstora företag. I vissa fall kommer de stödnivåer som små öar behöver inte att räknas som stöd överhuvudtaget. Enligt den nya ”de minimis”-bestämmelsen räknas stöd upp till 200 000 euro över en period på tre år inte som stöd. Alla typer av infrastrukturinvesteringar kan finansieras eftersom de inte räknas som stöd. Dessutom beaktas öarnas specifika situation i de nya riktlinjerna för regionalt stöd. Det nya stödet för att hjälpa nybildade företag innefattar en bonus på 5 procent till små öar. Jag tycker att dessa exempel verkligen visar hur vi genom reformen av det statliga stödet gör reglerna mer förutsägbara och minskar den administrativa bördan vid ansökan om statligt stöd. Det var det ni efterfrågade på öregionernas och alla andra intressenters vägnar. Simon Busuttil för PPE-DE-gruppen. - (MT) Jag vill börja med att gratulera min kollega Francesco Musotto till detta betänkande. Det är ett mycket viktigt betänkande, särskilt för dem som liksom jag själv kommer från en ö. Det är särskilt viktigt eftersom det ger öarna en röst. Öarnas röst förtjänar uppmärksamhet, för hittills har den inte uppmärksammats tillräckligt av Europeiska unionen. I detta betänkande ägnar man den därför lämplig uppmärksamhet. Det gladde mig också att höra kommissionsledamot Neelie Kroes säga att öar är viktiga för Europeiska kommissionen. Men, fru kommissionsledamot, vi vill att öarna beaktas inom alla Europeiska unionens politiska områden, och inte bara betraktas ur ett regionalpolitiskt perspektiv. Ni är exempelvis kommissionsledamot med ansvar för konkurrens, och som ni så riktigt påpekade finns det regler för statligt stöd som för närvarande inte är tillräckligt flexibla när det gäller öar. De regler som är avsedda för hela det europeiska territoriet är inte nödvändigtvis så flexibla att de kan tillämpas på öar, och vi skulle vilja att ni granskar dessa regler noga, så att öarna kan uppmärksammas mer och för att se till så att reglerna kan tillämpas på ett så flexibelt sätt som möjligt. Jag skulle särskilt vilja nämna punkt 10 i betänkandet. Där behandlas behovet av att kommissionen regelbundet utarbetar rapporter om behoven på öarna och om hur dessa kan tillgodoses. Jag förväntar mig att kommissionen kommer att utarbeta en sådan rapport, och vi kommer att fortsätta att insistera på att detta görs. Jag vill ännu en gång säga att detta är ett bra betänkande och utan tvekan ett som kommer att uppskattas på alla de berörda öarna. Stavros Arnaoutakis för PSE-gruppen. - (EL) Herr talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Europaparlamentet har ännu en gång tagit upp frågan om öar. I detta betänkande har man ännu en gång tydligt påpekat - och jag vill gratulera Francesco Musotto till ett mycket väl utfört arbete - att öregionerna behöver specialbehandling. De behöver mer hjälp, inte bara för att övervinna de utvecklingsproblem de står inför, utan också för att kunna utnyttja möjligheterna på den gemensamma marknaden och inom den globaliserade ekonomin. Jag skulle vilja påstå att för alla oss som bor i öregioner är olika grader av problem, till exempel geografisk isolering, frånvaro av infrastruktur, ekonomisk och demografisk stagnation och begränsade resurser och valmöjligheter, en del av vardagen. Men samtidigt är vi alla - både den fasta befolkningen och de miljoner medborgare som väljer att besöka de europeiska öarna på semestern - väl medvetna om fördelarna med öregioner: den kulturella rikedomen, de blomstrande men känsliga ekosystemen, naturen, den särpräglade livsstilen, kvalitetsprodukterna och de traditionella tillverkningsmetoderna. Vi måste stödja dessa tillgångar, vi måste uppmärksamma dem och vi måste arbeta för dem via Europeiska unionens politiska åtgärder, särskilt genom sammanhållningspolitiken, om vi verkligen vill ha en grundläggande ekonomisk och territoriell sammanhållning mellan Europas regioner. I detta sammanhang vill jag peka på den särskilda vikten av att ge statligt stöd till öregioner, där kostnaderna för bränsle och energi har en negativ inverkan på konkurrenskraften och på den flexibla användningen av både befintligt och framtida statligt stöd i förhållande till kostnaderna för transporter. Det bör finnas en integrerad politik för turism och en effektiv näringslivspolitik och man bör omedelbart skapa en administrativ enhet för öar vid Generaldirektoratet för regionalpolitik på grundval av erfarenheter gjorda av den administrativa enheten för avlägsna regioner, där man kommer att värna om öarnas, deras fasta befolknings och säsongsboendes särskilda behov som omfattas av utvecklingen och tillämpningen av Europapolitiken, särskilt på områdena transport, energi och hantering av vattenresurser. I en tid då den fjärde sammanhållningsrapporten håller på att utarbetas och då debatten om regionalpolitikens framtid håller på att inledas i upptakten till översynen av budgetplanen för 2008-2009 bör Europaparlamentet komma ihåg att Europeiska unionen inte kan handskas på olika sätt med liknande situationer eller på samma sätt med olika situationer. Elspeth Attwooll för ALDE-gruppen. - (EN) Herr talman, fru kommissionsledamot! ALDE-gruppen vill tacka Francesco Musotto för hans värdefulla betänkande om öarnas naturliga och ekonomiska hinder. Alla de frågor som behandlas förtjänar odelad uppmärksamhet, men jag vill koncentrera mig på de frågor som rör det statliga stödet och punkterna 8, 9 och 19. Anledningen har att göra med det verkliga vardagslivet på öar, speciellt de som ligger långt ifrån befolkade områden. Exemplen är hämtade från min egen valkrets men berör hela EU. Ett exempel för att belysa problemet med avstånd är att det tar en vän från Shetlandsöarna 14 timmar med bil och färja för att komma till närmaste biograf. Priset på bensin är ungefär 11 procent högre på de västra öarna än i Skottlands inland. På Shetlandsöarna är priset runt 16 procent högre. En höbal kostar fem gånger så mycket på de västra öarna som i området utanför den närmaste staden Inverness. Dessa och liknande faktorer är bara en försmak av hur problemen med geografisk placering kan minska öarnas konkurrenskraft. Jag tackar kommissionsledamoten för vad hon sa angående det statliga stödet, men det behövs fortfarande ett mer flexibelt system för att skapa lika förutsättningar. Som hon vet är jag framförallt bekymrad över investeringskriterierna. Återigen innebär det verkliga livet på en ö och andra avlägsna platser att kriterierna är svåra att uppfylla eftersom det saknas en lämplig måttstock och marknadens storlek skapar problem sett till genomsnittsavkastningen för en given sektor. Det enda vi begär är att våra öar får tillgång till den inre marknaden på samma villkor som regionerna på fastlandet. Mieczysław Edmund Janowski för UEN-gruppen. - (PL) Herr talman! Jag vill gratulera föredraganden till utfört arbete. Om vi ska vara ärliga måste vi medge att alla medborgare i EU:s medlemsstater i dag inte har samma förmåner. Inom vår gemenskap finns det områden där det finns särskilda hinder på grund av avstånd eller begränsad tillgänglighet. Bland dessa områden finns öar, och de är också ofta bergiga områden långt ut i periferin. Vi talar om solidaritet och om inre sammanhållning. Enligt dessa grundläggande principer måste vi särskilt tänka på och om så behövs ge lämpligt stöd till de människor som bor i dessa områden. Transportsvårigheter, råvarubrist, ökade energikostnader, svårigheter att få tillgång till Internet och telenät, besvärlig terräng, särskilt i bergen och de nordligaste områdena, avfolkning och olaglig invandring - dessa är de största problem som behandlas i betänkandet. Till stöd för föredragandens slutsatser vill jag uppmana alla att inte lämna dessa människor åt sitt öde. Alyn Smith för Verts/ALE-gruppen. - (EN) Herr talman! Jag vill gratulera föredraganden och tacka honom för hans konstruktiva inställning till våra ändringsförslag under arbetet med denna fråga i vårt utskott. Det är med glädje jag stöder hans betänkande idag. Jag har tack vare mitt skotska ursprung ett speciellt intresse och ett speciellt perspektiv, precis som mina skotska kollegor, och jag vill först och främst påminna dem om att avsides läge är någonting relativt. Bryssel ligger faktiskt relativt avsides om jag försöker få reda på skotska fotbollsresultat på en lördag. Öar har en tydlig kultur, en tydlig identitet och en tydlig geografi, något som ska hyllas, inte beklagas. Om förutsättningarna är lika har Europas öar inga problem som inte kan lösas med hjälp av deras positiva sidor som till exempel deras dynamiska kraft, innovation och potentiella bidrag till EU:s målsättningar. Om Malta låg i centrala Europa och hade goda och lättillgängliga transportförbindelser med resten av Europa skulle det inte längre vara Malta, det skulle vara München. Vi måste hylla Europas öar samtidigt som vi erkänner deras särskiljande drag. Alla öar delar specifika problem som måste beaktas och i det här betänkandet ges ett antal gedigna förslag. Jag hoppas att vi idag kan få en försäkran från vår kommissionsledamot om att betänkandet kommer att följas av åtgärder eftersom det innehåller en hel del goda idéer, och jag hoppas att det inte blir ytterligare en önskelista som kommissionen omnämner med tomma ord men inte tar på allvar. Jag vill framförallt belysa ett par punkter. Alla öar upplever samma nackdelar i sitt samspel med EU:s inre marknad och vi måste ha uppdaterad och noggrann statistik för att det politiska arbetet ska kunna vara välgrundat. Kan kommissionsledamoten försäkra oss om att vi tillsammans med Eurostat kommer att åstadkomma detta? I punkterna 12 och 16 i vårt betänkande efterfrågar vi bildandet av en specifik övergripande administrativ enhet inom generaldirektoratet för regionalpolitik specifikt för öregionerna, något som redan existerar för de yttersta randområdena. Behovet av en specifik enhet för öregionerna är tydligt. Kan kommissionsledamoten försäkra oss om att detta verkligen kommer att ske? Något som även tidigare nämnts av andra kollegor är att vi måste se en mer realistisk inställning från kommissionens sida vid bedömningen av kriterierna för statligt stöd till öregioner. Öar har specifika ekonomiska faktorer som för närvarande inte beaktas tillräckligt, och jag välkomnar en försäkran från kommissionsledamoten om att vi kommer att se över vår politik i den här frågan. När det gäller nedskärningar i det statliga stödet, framförallt inom området för transport till, från och inom öar, har vår egen regering i Skottland just slösat bort 25 miljoner euro på ett anbud på färjebolagens tjänster. Misstagets ursprung var till stora delar inhemskt, men de komplexa, hindrande EU-reglerna gjorde sitt till och vi måste se över det här igen. Vi måste i synnerhet se över den allmänna trafikplikten och det sociala stödet, framförallt i förhållande till artikel 87.2 i fördraget. Frågan om vägekvivalenstariffen måste också förtydligas. När det gäller energifrågan har öregioner en klar naturlig fördel och vi ser gärna att kommissionen gör allt den kan för att uppmuntra hållbara energisamarbeten, framförallt det europeiska nätet, och avskaffandet av inhemska begränsningar. I regionerna Shetland, Orkney, de västra öarna samt Argyle och Bute i Skottland har vi de bästa vind-, våg- och tidvattenförutsättningarna i EU. Potentiellt sett kan dessa bidra stort till EU:s målsättningar för energi och klimatförändringar, men vi utvecklar inte de här resurserna eftersom investeringarna i nätet inte varit tillräckliga. Om EU verkligen vill klara klimatförändringens utmaningar bör det investera i sammanlänkningar till de skotska öarna, som då på ett betydande sätt skulle bidra till våra målsättningar. På liknande sätt hindrar regeringen i Storbritannien oss från att få tillgång till det nationella nätet i Storbritannien, genom ett diskriminerande prissystem. Det är helt enkelt dyrare att mata in el till nätet ju längre bort man befinner sig från Storbritanniens nationella nät. Jag är övertygad om att detta är diskriminerande enligt artikel 7.6 i direktivet om förnybar energi från 2001 och jag anser att kommissionen måste inleda ett formellt förfarande mot Storbritannien för att det hindrar oss. Öregionerna har många positiva egenskaper att bidra med. Det finns inget negativt med Europas öar som inte övervägs av det som är positivt med dem, men vi måste se till att förutsättningarna blir rättvisa. Talmannen Ert anförande påminner oss om ett viktigt faktum: Alla befinner vi oss i någons periferi. Det är inte enkelt att definiera vad som ligger i centrum. Kyriacos Triantaphyllides för GUE/NGL-gruppen. - (EL) Herr talman! Jag tycker att vi måste gratulera utskottet för regional utveckling till att ha tagit initiativet till att utarbeta ett sådant här betänkande. Öarna inom Europeiska unionen är verkligen en grundläggande del inom sammanhållningspolitiken för perioden 2007-2013, eftersom de flesta av dem står inför svårigheter som de måste övervinna för att inte vara missgynnade i förhållande till resten av Europeiska unionen. Till exempel står Cypern inför följande svårigheter: höga priser på grund av en kombination av företagsinterna marknader och extra transportkostnader, låga löner på grund av nivåerna av efterfrågan och möjligheter, råvarubrist, ökade energikostnader, bristfällig infrastruktur, ett begränsat utbud av verksamheter och större sårbarhet för miljörisker som kan inverka på turismen. I betänkandet behandlas på ett tillfredsställande sätt dessa problem i ett större perspektiv. Men det finns ett problem med betänkandet, en punkt där jag inte håller med, och det är invandringsproblemet. När vi föreslår en hårdare övervakning av de yttre gränserna, inrättandet av en gränsstyrka och utrotandet av den så kallade olagliga invandringen gömmer vi huvudet i sanden och föreslår inte hållbara lösningar på ett mycket stort socialt problem, för vi kan inte tala om Europeiska unionen som en ekonomisk världsmakt och samtidigt stänga våra gränser. När det gäller detta har öarna en positiv roll att spela, men det är tyvärr inte en roll som beskrivs i betänkandet. Derek Roland Clark för IND/DEM-gruppen. - (EN) Herr talman! Så vi behöver ett nytt initiativ? Den här gången för befolkningen på öarna. De här människorna är faktiskt kreativa av naturen. De är fortfarande där, men behöver hjälp med det som EU blandat sig i. Förra året godkände parlamentet att återigen ge EU:s fiskeflotta licens att plundra vattnen vid västra Sahara. Utan möjlighet att konkurrera med EU:s moderna fartyg blev människorna där tvungna att söka arbete någon annanstans och Kanarieöarna fick uppleva en chockartad, massiv illegal invandring. I talande bilder på TV såg vi hur båtlaster med västafrikaner försökte ta sig över Atlanten och misären blev total när flera dussin dog eftersom deras kustfartyg inte klarade av att färdas på öppet hav. Den här EU-inspirerade utvandringen ledde till att människor från grannländerna följde efter, något som förvärrade situationen ytterligare. Malta står inför samma problem med massinvandring, något som egentligen är självklart. EU:s höga tullar påverkar handeln negativt och skadar de fattiga länderna i norra och östra Afrika allvarligt vilket leder till att befolkningen söker lyckan i Europa med Malta som första hållplats. Att drastiskt öka stödet till Malta är inte lösningen. Det är tullarna som måste sänkas så att handeln ökar och de flesta människorna i Afrika kommer att kunna förtjäna sitt levebröd utan att behöva flytta. Om ni fortsätter att hålla dörren stängd till förmån för EU:s 27 länder när en hel värld bara väntar på att få inleda sin handel med Europa så kommer problemen som ni skapat att fortsätta. Stämmer det jag läser i betänkandet att EU:s öar, speciellt i de yttersta randområdena, kan användas som källor för förnybar energi? Jag antar att det innebär att vi ska bygga löjliga vindkraftverk på dem. Det är ett sätt att jaga iväg ursprungsbefolkningen på, och allt för ett antal värdelösa turbiner som producerar omärkbara mängder energi vid oregelbundna tidpunkter, placerade på avlägsna öar för att ombesörja att större delen av deras meningslösa energiproduktion går förlorad vid kraftöverföringen. Jag lägger märke till att öar sägs vara i farozonen för den stigande havsnivån, vilket utgör ytterligare en dimension av de hysteriska, domedagstyngda varningarna från de ”globala uppvärmarna”. Havsnivån stiger inte i den omfattning som man hävdar, och dessutom är det som sker naturligt. Det har hänt tidigare. Världen går igenom cykler av uppvärmning och avkylning. Under medeltidens värmeperiod var det varmare än det är nu i flera decennier. Det finns flera bevis på värmeperioderna, till exempel att vissa grödor växte där de aldrig växt förut, men det finns inga bevis för att öar har försvunnit under havsnivån. Det är hög tid att vi alla lugnar ner oss och inser att den minimala globala uppvärmningen är en naturlig del av en cykel som inte påverkas av människan. Vi bör helt enkelt anpassa oss efter naturen. Avslutningsvis vill jag att vi slutar lägga oss i. Lämna framgångsrika öregioner ifred. Den hjälp som det finns behov för, till exempel på öar i tredje världen eller andra platser, bör ske i form av handel. EU:s protektionistiska attityd är ingen långsiktig hjälp, den är bara häftmassa, och den släpper alltid med tiden. Luca Romagnoli för ITS-gruppen. - (IT) Herr talman, mina damer och herrar! Hur kan vi undgå att ta hänsyn till de strukturella nackdelarna för öarna i Europa? Det var viktigt att denna fråga skulle finnas med i EU:s förordningar om statligt stöd. Initiativbetänkandet om öarna i Europeiska unionen och deras uppenbara begränsningar, som lagts fram av min högt respekterade kollega Francesco Musotto, är en milstolpe i arbetet med att erkänna öarnas betydelse för Europas regionala utveckling. Det här är första gången under denna mandatperiod som jag har kunnat analysera och kommentera ett betänkande som är så värdefullt och förtjänar att få stöd. Det förtjänar att få stöd eftersom alla nödvändiga aspekter behandlas på ett mycket balanserat sätt och det förtjänar definitivt att få stöd på grundval av sina förtjänster och sitt syfte. Jag kommer med glädje att rösta för det och jag hoppas att det kommer att få fullt stöd från alla ledamöter. Är det möjligt för EU att inte ta hänsyn till det statistiskt uppenbara faktum att ungefär 15 miljoner invånare bor på öar och att över 90 procent av dem har inkomster under det europeiska genomsnittet? De största orsakerna bakom denna situation är de obestridliga strukturella nackdelar som uppkommer för en ö, och Europeiska unionen har alltför länge i stort sett ignorerat detta faktum. Nu formuleras äntligen i det värdefulla Musotto-betänkandet, där samtidigt skälen till denna lägre utvecklingsnivå och öarnas särskilda resurser beskrivs, vilka åtgärder unionen kan vidta och hur man kan hantera öarnas strukturella nackdelar med särskilda verktyg, analyser och statistikuppgifter inom ramen för tilldelningen ur strukturfonderna och stöd till missgynnade områden. Vi är skyldiga ösamhällena dessa åtgärder, som ett erkännande av både deras roll i den europeiska civilisationen och deras nuvarande roll som en mycket viktig miljömässig och ekonomisk resurs för Europeiska unionen. Om öarna även i fortsättningen blir begränsade av de uppenbara hinder för utveckling som de fortfarande står inför i form av de hinder som hänger samman med att ha östatus och om lämplig hänsyn tas till detta i riktlinjerna för strukturfonderna, kommer Europeiska unionen att lämna ett betydande bidrag till arbetet med att eliminera ojämlikheter, eller vad som i själva verket är diskriminering, vilket inte bara är oförsvarligt enligt gemenskapens regelverk utan står i motsättning till det fastslagna målet om en rättvis och konsekvent utveckling av Europas regioner. Nikolaos Vakalis (EL) Herr talman, mina damer och herrar! Trots Europeiska unionens uttalade mål att skapa konvergens mellan regionerna leder öarnas särskilda omständigheter till divergens. Strukturfondernas resurser fick inte det väntade resultatet för dessa regioner. Därför måste nya åtgärder planeras och särskilda åtgärder vidtas för öarna. En systematisk övervakning och dokumentation av deras utveckling i jämförelse med andra regioner i Europa kommer att vara ett användbart verktyg. Jag välkomnar det faktum att ett antal frågor behandlas i det betänkande vi röstar om i dag, exempelvis en förnyad granskning av kontraktsvillkor för att främja transporter och allmänna kommunikationer på rutter av föga kommersiellt intresse, ett skydd för energisäkerheten med betoning på förnybara energikällor, en undersökning av och åtgärder för att bekämpa effekterna av de klimatförändringar som förvärrar redan befintliga problem av typen torka, bredbandstäckning som förenklar vardagen för öborna och löser viktiga problem, en korrekt och kontrollerad utveckling till skydd för öarna samt åtgärder för att hantera problemet med olaglig invandring och gränskontroll genom inrättandet av en europeisk kustbevakning. Herr talman, mina damer och herrar! Dagens betänkande är en bra början. Men för att vi ska kunna uppnå de önskade resultaten uppmanar jag kommissionen att föreslå omedelbara åtgärder för att omsätta det som sägs i initiativbetänkandet i praktisk handling. Avslutningsvis vill jag tacka och gratulera föredraganden Francesco Musotto till ett viktigt och väl sammanhållet bidrag. Catherine Stihler (EN) Herr talman! En semester på en ö kan vara en dröm när man har behov av att komma ifrån allting, men att leva och arbeta på en ö kan innebära många svårigheter och vi bör erkänna detta när vi utformar vår politik. Jag gratulerar framställaren Francesco Musotto till hans betänkande som belyser de naturliga och ekonomiska begränsningar som öar lever under tack vare den nuvarande regionala politiken. I betänkandet tas de enskilda svårigheter upp som många öar står inför när de konkurrerar med regioner på fastlandet. Betänkandet innehåller en bra uppdelning av öarna i kategorier: vissa är stora - 5 öregioner har en befolkning som överstiger 500 000 och står för 75 procent av Europas öbefolkning. Återstoden består av mycket mindre öar. Jag känner bättre till de problem som små öar står inför, till exempel öarna utanför mitt hemland Skottlands kust. Till exempel meddelades det så sent som den här veckan att dubbelt så många unga kvinnor som män lämnar Hebriderna. Om detta fortsätter kommer befolkningen att börja sjunka år 2019. Enligt Francesco Musottos betänkande finns det också gemensamma svårigheter för alla öar, till exempel högre priser, svårframkomlig terräng, avskildhet och bristfällig infrastruktur. Jag stöder kravet på att dessa problem ska erkännas i den regionala politiken. Alfonso Andria (IT) Herr talman, mina damer och herrar! Jag vill börja med att gratulera Francesco Musotto till hans utmärkta arbete. Jag påtalade att jag är medveten om öarnas speciella situation när jag deltog i förhandlingarna om de nya förordningarna för sammanhållningspolitiken som föredragande för förordningen om sammanhållningsfonden och som skuggföredragande för den allmänna förordningen och förordningen om Europeiska regionala utvecklingsfonden. Jag är därför väl medveten om att parlamentet har uppmärksammat öarnas ofördelaktiga status och har bekräftat att de är ett natur- och kulturarv för oss alla som européer. Europeiska unionen måste kunna stödja och främja dessa områden och tillhandahålla de resurser de behöver för en harmonisk utveckling, samtidigt följa principen om territoriell sammanhållning, möjliggöra en mer flexibel tillämpning av politiken om statligt stöd och skapa ett effektivt skydd för särskilda naturresurser. Man bör ge särskild uppmärksamhet åt öar som ligger långt från stora befolkningscentrum, och där det är mycket svårt att få tillgång till tjänster, till och med grundläggande sådana, genom att utveckla en europeisk sjöfartspolitik som gör det möjligt att skapa stabila ekonomiska och kommersiella förbindelser med angränsande länder. Jag håller helt och hållet med Francesco Musotto när det gäller behovet av att förbättra transporter och infrastruktur - jag tänker på hamnar och flygplatser - och av att kompensera de högre kostnader, särskilt energikostnader, som är en konsekvens av deras geografiska läge. Jag tycker att föredragandens förslag om att inrätta en europeisk kustbevakningsmyndighet för övervakning av Europeiska unionens yttre gränser är intressant, eftersom ett av de största problemen för öarna är olaglig invandring över havet. Till sist vill jag säga att jag stödjer Francesco Musottos utmärkta förslag att förklara 2010 som det europeiska året för öarna. Pedro Guerreiro (PT) För att genomföra den ekonomiska och sociala sammanhållning som har aviserats är det nödvändigt att inte bara främja äkta konvergens bland de mindre ekonomiskt utvecklade medlemsländerna - sammanhållningsländerna - utan också hjälpa till att minska regionala skillnader för att på detta sätt uppmuntra en harmonisk utveckling av alla medlemsstaters territorium. Mot bakgrund av detta är det nu mycket viktigt - delvis genom att öka de ekonomiska resurser som har tilldelats sammanhållningspolitiken - att stödja mindre gynnade regioner och de regioner som har strukturella problem, för att på detta sätt hjälpa till att undanröja de hinder för den regionala utvecklingen som finns på grund av de permanenta naturliga och geografiska nackdelar som till exempel öregionerna har. Trots att vi har erkänt de strukturella nackdelar som drabbar öarna har den strategi som har antagits varit inkonsekvent. Därför godkänner vi vissa av de förslag som har lyfts fram i detta betänkande, till exempel en ökning av nivån för gemenskapens medfinansiering på grundval av de befintliga kriterierna för stödberättigande, eller flexibilitet när det gäller att berättiga statligt stöd för de berörda regionerna för att sänka kostnaderna för bränsle, transport och energi på ett sätt som innebär en positiv diskriminering som gynnar dessa regioner. Den viktigaste frågan här handlar inte om att erkänna hindren, som redan har lyfts fram mer än tillräckligt. Den handlar inte heller om de mindre gynnade regionernas konkurrens om prioriteringar. Snarare handlar den om att tillräckliga resurser inte har tilldelats sammanhållningspolitiken, vilket visas i den nuvarande budgetramen för 2007-2013, där strukturfonderna har minskats från 0,41 procent till 0,37 procent av BNI och där Lissabonstrategins avreglerings- och privatiseringsmål har prioriterats, vilket undergräver dessa regioners särskilda konkurrensfördelar. Margie Sudre (FR) Fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! På grundval av artikel 158 i EG-fördraget och av den bifogade förklaringen om öregioner ska Europeiska unionen beakta de nackdelar och restriktioner som dessa regioner är behäftade med när det gäller att vidta specifika åtgärder för att främja införlivandet av de europeiska öarna med den inre marknaden. Francesco Musotto, som jag vill tacka för att han stöder mina ändringsförslag i utskottet för regional utveckling, har dock goda grunder för att i dag ifrågasätta Europeiska kommissionen när det gäller det faktiska genomförandet av dessa bestämmelser. Först vill jag påminna er om att ”yttersta randområde” och ”ökaraktär” är två helt olika begrepp, oavsett vilka band av närhet eller solidaritet som förenar dem, eftersom de yttersta randområdenas viktigaste särdrag är att de ligger så långt bort från den europeiska kontinenten och att de tillhör ett geografiskt område som till största delen består av AVS-länder. Ökaraktären innebär både en geografisk och en kulturell fördel som utgör en potential som kan utvecklas inom ramen för en lämplig utvecklingsstrategi och en permanent nackdel som försämrar konkurrenskraften för dessa regioner. Principen om territoriell sammanhållning, som stärktes i förordningarna om strukturfonderna för 2007-2013, måste syfta till polycentrisk integration av Europeiska unionens territorium så att alla regioner och deras invånare får lika möjligheter. Förutom de åtgärder som du har nämnt, fru kommissionsledamot, vill jag be kommissionen att ytterligare införliva den möjlighet som inryms i fördraget att anpassa sådan gemenskapspolitik som kan ha negativa återverkningar på den ekonomiska och sociala utvecklingen av dessa regioner, för att praktiskt lösa de problem som särskilt berör varje öregion eller grupp av öregioner. Avslutningsvis anser jag att vi bör gratulera oss själva för att vi har lyckats hålla denna debatt på en rimlig tid och inte klockan elva på kvällen, vilket alltför är ofta är fallet, herr talman. Talmannen Jag tycker också att det är glädjande, för jag har alltid tyckt att detta problem är viktigt och förtjänar att bekämpas av Europeiska unionen, även i fördragen. Jag har tidigare fäst stor vikt vid denna fråga. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PL) Herr talman! Varje utvidgning av EU innebär en systematisk utökning av öarnas roll i all gemenskapspolitik, från territoriell sammanhållning till turism och kultur. Dessvärre har unionens politik än så länge inte beaktat öarnas särskilda begränsningar och de problem de ställs inför när de försöker konkurrera med fastlansdregionerna. Därför finns det ett brådskande behov att fastställa statistiska indikatorer för att hjälpa till att identifiera de särskilda egenskaperna för alla områden med svåra geografiska förhållanden. Det är också nödvändigt att ta hänsyn till öarnas behov av att få tillgång till den inre marknaden på samma villkor som fastlandsregionerna och att man prioriterar förbättringen av öarnas trafikförbindelser. Varje kommission bör undersöka möjligheten att bevilja bistånd även till öregioner där bränsle- och energikostnaderna tydligt påverkar deras konkurrenskraft negativt. En annan prioritet är öarnas energisäkerhet och utvecklingen och genomförandet av relevanta projekt som använder förnybara energikällor och ny teknik. Dessutom bör kommissionen undersöka klimatförändringarnas påverkan på öregionerna. Även om jag är medveten om de ansträngningar som har gjorts av Frontex är det på sin plats att understryka behovet av att kontinuerligt övervaka den olagliga invandringens påverkan på ösamhällen. Medlemsstaterna får inte bortse från behovet att utforma effektiva åtgärder för att bevara öregionernas specifika egenskaper när det gäller skydd av miljön och det kulturella arvet samt att främja den hållbara utvecklingen av turism, vilket också påverkar tillväxten inom andra viktiga sektorer som till exempel handel, fiske och jordbruk. Slutligen vill jag gratulera föredraganden till ett mycket väl utarbetat dokument. Giusto Catania (IT) Herr talman, mina damer och herrar! Jag anser att vi behöver diskutera ett särskilt ekonomiskt instrument för att stödja öar samt deras särskilda kännetecken och egenskaper, och jag tror att det är till gagn för sammanhållningspolitiken att särskilt uppmärksamma de yttersta randområdena. Jag anser att vi måste agera för att få till stånd en verklig förbättring av transportsystemet och infrastrukturen, yttre och inre förbindelser och även förbindelser inom öarna, till exempel mellan kusten och inlandet, men att vi bör undvika att slösa bort europeiska resurser på monumentala och värdelösa projekt som ofta syftar till att förbinda öarna med fastlandet med hjälp av enorma broar, vilket verkligen skulle fördärva själva tanken med östatus. Även om jag välkomnar utarbetandet av Francesco Musottos betänkande anser jag att föredraganden fäster överdriven vikt vid att beskriva förhållandet mellan öar och olaglig invandring. Det finns inget sådant förhållande. Den stora majoriteten av invandrare till Kanarieöarna anländer med flyg och inte med båt, på samma sätt som de flesta olagliga invandrare till Italien inte stiger av i Lampedusa utan också anländer med flyg. Därför anser jag att detta argument är missriktat och jag tycker således inte att denna aspekt är väsentlig för Francesco Musottos betänkande. Vi måste också ställa oss frågan om mobiliseringen av snabbinsatsstyrkor vid gränserna kanske skulle kunna användas bättre för att förhindra att flyktingar dör på Medelhavet än för att stoppa dem från att komma hit. Rolf Berend (DE) Herr talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Jag skulle bara vilja ta upp ett viktigt område i min kollega Francesco Musottos utmärkta betänkande, ett område vars betydelse inte bara för de berörda öarna utan också för hela EU inte bör underskattas, nämligen problemet med olaglig invandring. Jag anser att detta problem med olaglig invandring måste hanteras mer effektivt eftersom det har en mycket oproportionerlig effekt på EU:s öar i Medelhavet. Även om de åtgärder som EU har vidtagit redan har inneburit framsteg - till exempel utvecklingen av ett integrerat system för gränsförvaltning och fastställandet av en gemenskapskod om gränspassage för personer - visar invandringssiffrorna att dessa åtgärder inte är tillräckliga. Även om det tydligt ligger inom medlemsstaternas behörighetsområde att vidta åtgärder kan inte öarna tvingas att själva bära den alltför tunga bördan bara på grund av deras geografiska läge, för det som vid första anblick är ett spanskt, italienskt eller grekiskt problem blir senare ett problem för hela EU och kräver därför också en reaktion på gemenskapsnivå. Det som krävs här är solidaritet i handling. I detta sammanhang skulle inrättandet av en europeisk kustbevakning för att övervaka EU:s yttre gränser inte vara någon patentlösning på detta öproblem, men detta förslag från Francesco Musotto förtjänar att granskas för att vi ska kunna se om det skulle kunna vara en av många åtgärder för att bekämpa den olagliga invandringen och skydda öarna och EU i sin helhet. Paulo Casaca (PT) Herr talman, herr Musotto! Som vald ledamot för den autonoma regionen Azorerna - som, vilket vår kollega Margie Sudre mycket riktigt påpekade, är ett yttre randområde vars status inte bör förväxlas med öregionernas status - vill jag innerligt gratulera föredraganden Francesco Musotto, liksom även hela utskottet för regionalpolitik, transport och turism, till det utmärkta arbete de har utfört. Jag vill särskilt rikta uppmärksamheten mot förslaget om en europeisk kustbevakningstjänst - ett förslag som är avgörande för att försvara den marina miljön, övervaka fisket, stödja sjöfartshandeln och särskilt kontrollera att internationella arbets- och säkerhetsnormer efterlevs, och naturligtvis även för att ta itu med de problem som omger invandringen. I detta fall är det ingen fråga om man är för eller emot invandring. Det är ett faktum att det finns människor som ger sig ut på havet i fartyg som inte är sjödugliga, och de behöver stöd när de är ute på öppna havet. I detta sammanhang vill jag påpeka att - tvärtemot vad några av mina kolleger hävdar - dessa planer på en europeisk kustbevakningstjänst inte döljer en agenda som är alltför inriktad på säkerhet. Det vi har är en vision om en europeisk havspolitik som är väsentlig för alla öregioner och allra mest för de yttersta randområdena. Sérgio Marques (PT) Herr talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Jag vill först tacka Francesco Musotto för den höga kvaliteten på hans betänkande om de problem som är förknippade med öregioner. Östatusen är, vilket tydligt visas i rapporten, en oundviklig och permanent verklighet som allvarligt påverkar dessa regioners förmåga att konkurrera. Därför är det helt logiskt att kräva särskilda EU-resurser inom ramen för de olika gemensamma politikområdena, med tanke på att öregionerna befinner sig i en ogynnsam konkurrenssituation jämfört med kontinentala regioner. Detta behov erkändes i fördragen men gav tyvärr inte upphov till några konsekventa övergripande arrangemang. Dessutom finns det ett större behov av en europeisk reaktion för att kompensera för öregionernas ogynnsamma konkurrenssituation eftersom det i dag efterfrågas en ökad europeisk konkurrenskraft på den internationella arenan. Därför är det viktigt för Europeiska unionen att vara innovativ när det gäller att bemöta de problem som är specifika för öregionerna och som påverkar deras konkurrenskraft. Vad som krävs är en reaktion från Europeiska unionen som hjälper öregionerna att dra större nytta av den dynamiska, mycket konkurrenskraftiga utveckling som till exempel utgörs av EU:s stora inre marknad, EMU och Lissabonstrategin. Därför vill jag särskilt stödja rekommendationen i betänkandet om att en administrativ enhet med uppdraget att definiera och främja en europeisk strategi för öregionerna upprättas inom Generaldirektoratet för regionalpolitik enligt den modell som redan finns för de yttersta randområdena. Bara på detta sätt kan vi ta vederbörlig hänsyn till öregionernas mycket speciella omständigheter när det gäller politiken för till exempel transport, energi, miljö, turism, beskattning och statliga stöd. Andrzej Jan Szejna (PL) Herr talman! Först vill jag tacka föredraganden och gratulera honom till hans grundliga genomgång av öregionernas naturliga och ekonomiska begränsningar i samband med regionalpolitiken. De specifika förhållandena i dessa regioner är allmänt erkända av de flesta medlemsstaterna. Trots de ansträngningar som har gjorts genom regionalpolitiken har öregionernas relativa ställning i den rankninglista som grundas på regional BNP i stort sett inte förändrats under de senaste 20 åren. Det gläder mig att kommissionen har erkänt att BNP per capita och arbetslöshetsgraden inte anses vara tillräckliga indikatorer för att bedöma den socioekonomiska situationen för regioner med naturbetingade nackdelar. I dessa områden är möjligheten att reagera positivt på ekonomisk förändring begränsad, och öekonomier brukar vara de som drabbas hårdast av ekonomiska kriser. Ekonomierna i öregioner är ofta beroende av ett begränsat antal ekonomiska sektorer. Öarna är också starkt beroende av den offentliga sektorn. En annan viktig fråga som har tagits upp av andra talare är den olagliga invandringen. Jag håller med föredraganden om att kommissionen bör genomföra en analys av öregionernas särskilda behov och föreslå lösningar samt att denna fråga bör få lämplig uppmärksamhet i den fjärde sammanhållningsrapporten. Den Dover (EN) Herr talman! Jag kommer från Storbritannien, som bland annat består av ett antal stora öar. Även Skottlands västra öar, som nämndes helt kort av mina skotska kollegor, utgör dock en del av Storbritannien. Ni, herr talman, vet från er tid som ordförande för delegationen för förbindelserna med Malta, lika bra som Simon Busuttil, att Malta för närvarande lider av stor illegal invandring. Detta är ett problem som kräver omedelbar uppmärksamhet, något som påpekades av Rolf Berend. Varje år reser jag till Kanarieöarna, som också har lidit av en enorm invandring. Illegal invandring från Afrika har redan nämnts den här morgonen. Men jag vill i mitt tal idag belysa två punkter. En har fullt stöd från de brittiska konservativa ledamöterna och det är punkt 26, som tar upp vikten av att verkligen fokusera på detta stora problem med illegal invandring. Det finns också en annan punkt, punkt 25, som Rolf Berend nämnde, där jag ifrågasätter och inte instämmer med några av slutsatserna eller rekommendationerna som läggs fram av föredraganden i vad som annars är ett utmärkt betänkande. I betänkandet nämns för det första grupper för snabba ingripanden vid gränserna i syfte att erbjuda snabb, teknisk hjälp till alla medlemsstater som begär det. Jag håller med om att detta är mycket viktigt, men när man sedan uppmanar kommissionen att utreda behovet av en europeisk kustbevakningstjänst för att parallellt stödja dessa regioner och medlemsstaterna i övervakningen av EU:s yttre gränser, tycker jag att eftergiften är för stor. Om de isolerade öarna vill ha en centraliserad kustbevakningsstyrka som hjälper dem är det ok, men inte för Storbritannien eller för de större öarna. Vi vill inte ha ett alltför stort organ. Emanuel Jardim Fernandes (PT) Herr talman, fru kommissionsledamot! Jag vill börja med att gratulera föredraganden till hans utmärkta betänkande. Då jag kommer från en öregion som också tillhör de yttersta randområdena och därför erkänns och särskilt behandlas i fördraget om Europeiska unionen, kan jag säga att parlamentet med hjälp av detta initiativ inte bara ger ett användbart perspektiv på de permanenta strukturella svårigheter som är utmärkande för alla öregioner och påverkar invånarnas liv, utan det ger också en bra bild av vilken potential öarna - och i förlängningen även EU - har. Utan sina öar och särskilt sina yttersta randområden, som med rätta gynnas av särbehandling, skulle EU ha en lägre profil i världen. Dessutom skulle det inte ha sitt nuvarande havsområde, som naturligtvis är förknippat med fördelarna i den nya europeiska havspolitiken, som för närvarande diskuteras i ett offentligt samråd. Sammanhållningen - som är ett av Europeiska unionens grundläggande mål - kommer endast att uppnås om de berörda regionerna kan räkna med ett generellt stöd när det gäller att hjälpa till med att minska och undanröja hindren för deras utveckling. Därför är det nödvändigt att hjälpa till att få till stånd en anpassning av EU:s politik, särskilt när det gäller transport, energi, offentlig upphandling och statligt stöd, med inriktning på att garantera exempelvis full sysselsättning, ekonomisk tillväxt, införlivande med den inre marknaden, den europeiska modellen och målen med den nya Lissabonstrategin. Därför vill jag be kommissionsledamoten och även kommissionen att fundera på hur man på bästa sätt ska införliva den politik som kommer att antas i framtiden inom området utveckling och regionalpolitik. Antonio López-Istúriz White (ES) Herr talman! Jag vill uttrycka min tacksamhet för detta initiativbetänkande av Francesco Musotto, eftersom det innebär ett steg framåt när det gäller synen på öarna, inom ramen för Europeiska unionens regionalpolitik, som missgynnade på grund av geografiska, naturliga, strukturella och permanenta begränsningar som håller tillbaka deras socioekonomiska utveckling. Jag delar föredragandens åsikt att euroområdena spelar en viktig roll, både när det gäller lokala projekt för utbyte av bästa metoder och när det gäller gränsöverskridande samarbete. Av denna anledning utgör Balearerna en del av euroområdet Pyrenéerna-Medelhavsområdet. Dessutom välkomnar jag att föredraganden särskilt tar upp frågan om olaglig invandring. Jag vill passa på att be honom att han när han utarbetar sina kompromissförslag beaktar de ändringsförslag som Fernando Fernández och jag lade fram till den aktuella punkten i det betänkande vi diskuterar i dag. Vi insisterar på dessa ändringsförslag, och jag måste än en gång peka på öarnas stora sårbarhet när det gäller olaglig invandring med tanke på deras särskilda geografiska situation. Därför är det nödvändigt att införliva migrations- och utvecklingsfrågor inom ramen för unionens biståndspolitik och programplanering, både genom de fonder som utgör det nya ramprogrammet för solidaritet och hantering av migrationsströmmar och genom de regionalpolitiska instrumenten, i synnerhet Europeiska socialfonden och Europeiska regionala utvecklingsfonden. I bilaga 30 till Amsterdamfördraget erkänns öarnas särskilda egenskaper, men tyvärr har inte detta erkännande i fördraget förverkligats i form av effektiva handlingar och specifika åtgärder som är nödvändiga för att kompensera för och korrigera de extra kostnader som öarnas särdrag leder till. Jag kommer från Balearerna, föredraganden är från Sicilien och många av våra ledamöter kommer från öar, och vi är därför väl medvetna om våra regioners kamp för att övervinna de svårigheter som härrör från öarnas särdrag. Därför vill vi uppmana kommissionen, medlemsstaterna och rådet att förutom att vidta specifika åtgärder för att kompensera för dessa nackdelar även ge hjälp och visa förståelse för denna speciella situation. Giuseppe Castiglione (IT) Herr talman, mina damer och herrar! Först och främst vill jag tacka Francesco Musotto för hans utmärkta arbete när det gäller att lyfta fram öregionernas problem. Jag har själv upplevt dessa problem och jag vet hur komplexa de är. Den ekonomiska och sociala sammanhållningspolitiken är avgörande för att minska klyftan mellan olika utvecklingsnivåer i olika regioner, och på denna punkt anser jag att särskild uppmärksamhet borde riktas mot öarnas situation, och jag vill tacka kommissionsledamoten för att hon påpekade detta. En bättre utveckling av våra öar innebär att vi måste stärka infrastrukturen, förbättra förbindelserna, integrera transportsystemet och ta itu med problem och svaga punkter när det gäller försörjning av vatten och energi. Vi måste göra våra öindustrier, som till exempel jordbruk, fiske, hantverk och turism, mer konkurrenskraftiga och mer attraktiva. Det är nödvändigt att fokusera på att skapa förhållanden för att främja full sysselsättning, locka till sig privata investerare och på samma gång säkra en hållbar levnadsstandard och en betydligt högre utvecklingsnivå, även genom att främja och utveckla alternativa energikällor och ny teknik. Slutligen får vi inte underskatta den olagliga invandringens ständigt ökande inverkan på ösamhällena, särskilt i Medelhavsområdet. Detta är en oproportionerlig börda som öarna varken kan eller bör bära själva. Vi bör prioritera att hitta en allmän, ansvarsfull lösning, som innefattar sätt att ta itu med de krissituationer som är sammankopplade med den stora mängden invandrare - som tyvärr inte bara anländer med flyg - samtidigt som vi respekterar grundläggande rättigheter. Vi måste därför snarast se till att öarna kommer i kapp i sin utveckling genom en politik som syftar till verklig solidaritet och som uppmuntrar öborna att stödja den nya Europeiska unionen. Jag vill gratulera Francesco Musotto än en gång till hans utmärkta arbete och för att ha placerat fokus på de många frågor som är viktiga för våra öar. Neelie Kroes ledamot av kommissionen. (EN) Herr talman! Det har varit en mycket intressant debatt. Låt mig först gratulera föredraganden, Francesco Musotto, till hans betänkande - vilket jag underlät i mitt öppningsanförande - och till att han lagt fram det här ärendet för oss i dag i det första betänkande som någonsin tillägnats öar. Han har skrivit historia! Mycket har sagts i dag på förmiddagen om statligt stöd och först vill jag svara på det. Jag upprepar än en gång, operativt stöd - stöd för att reducera ett företags löpande utgifter - är normalt förbjudet. Det är förbjudet enligt fördraget och det är förbjudet enligt riktlinjerna för regionalt stöd, eftersom det högst avsevärt snedvrider konkurrensen. När det sagts, kan man i undantagsfall bevilja stöd i de allra fattigaste regionerna som släpar efter när det gäller regional utveckling. De regioner som kan dra nytta av operativt stöd är som ni vet de 87.3 a-regioner som tillhör de yttersta randområdena och är glest befolkade, och endast under vissa villkor. I de fattigaste regionerna och återigen 87.3 a-regionerna kan man godkänna operativt stöd enbart från fall till fall och om det är begränsat till en viss tid, gradvis trappas ned, är proportionellt och syftar till att åtgärda särskilda strukturella nackdelar. Jag vänder mig nu till Margie Sudre. Som ni vet beviljar kommissionen de yttersta randområdena en särskild status på grund av deras läge och särskilda svårigheter att integreras i den gemensamma marknaden. För de öar som inte tillhör de yttersta randområdena verkar en generell strategi baserad på dessa regioners särdrag vara ganska svår att tillämpa. Det finns oerhört stora skillnader mellan öregioner i Europa, vilket ni själva är exempel på. De kännetecknas av stora olikheter, och när det gäller regional utveckling och BNP per capita är ett betydande antal stora öar ganska välmående som några ledamöter med rätta påpekade. Att ge operativt stöd till en ö med en BNP per capita som är bland de högsta inom EU skulle fullständigt snedvrida konkurrensen på berörda marknader utan något som helst berättigande ur regional utvecklingssynpunkt. Därför kan kommissionen inte ge alla europeiska öar status av stödområde eftersom de är så extremt olika. Som svar till Stavros Arnaotakis vill jag påpeka att subventioner av bränsle- och energikostnader utgör operativt stöd. Sådant stöd kan endast utgå om de allmänna villkor, som jag tidigare nämnde, uppfylls. Det får inte stötta verksamheter som strukturellt sett går med förlust, framför allt inte dem som är mycket skadliga för till exempel våra miljö- eller klimatförändringsmål. Dessutom är regionalt operativt stöd förvisso inte det bästa medlet för att ta itu med öarnas lokala problem. Som jag nämnde i mitt öppningsanförande kan man åtgärda öarnas största problem mer effektivt med horisontella styrmedel. Till exempel kan lokal verksamhet som inte är ekonomiskt livskraftig stödjas genom verksamhet av allmänt ekonomiskt intresse. Arbeten och investeringar för all slags infrastruktur kan finansieras. De har inget inslag av stöd och särskilt när det gäller mycket små öar kan de minimis-stödet och tröskelvärdet 200 000 euro vara tillräckligt, som jag påpekade. När det gäller Elspeth Atwools kommentar om marknadsinvesteringsprincipen anser jag att vi kan tillämpa en mer förfinad ekonomisk strategi för att analysera de lägen när marknaden misslyckats på öarna och föreslagna investeringar slagit fel. Men som jag tidigare nämnt är målen för reformen av statligt stöd att göra riktlinjerna mer förutsebara och tydliga och att minska den administrativa bördan kring anmälan om statligt stöd. Jag förstår de speciella problemen för de mindre företagen som måste försöka ta sig fram försiktigt genom labyrinten av statligt stöd och vi är överens om detta. Jag har därför utvecklat förslaget från några av er att kommissionen borde ge ut en lättförståelig handledning som tydligt och klart förklarar våra riktlinjer. Mina tjänstemän har nu nästan avslutat en fullständig uppdatering av en liten handbok som ger en kortfattad översikt över de grundläggande riktlinjerna för statligt stöd. Handboken syftar inte till att ge en uttömmande beskrivning av riktlinjerna. Den fokuserar i stället på de frågor som är mest relevanta för dem som sysslar med regional utveckling. Jag hoppas kunna lägga ut handboken på nätet, på webbplatsen för generaldirektoratet för konkurrens, inom några veckor och ger gärna intresserade ledamöter ett exemplar. Jag vill nu ta upp fyra större frågor som väckts av några ledamöter. Alyn Smith nämnde behovet av statistik. Kommissionen har ett väl fungerande och regelbundet samarbete med Eurostat. I maj i år ska vi offentliggöra den fjärde sammanhållningsrapporten som kommer att omfatta mer statistik. Alyn Smith nämnde också tillgång till nätverket för överföring av förnyelsebar energi. Detta är mycket viktigt och därför anser kommissionen att en fullständig strukturell bolagisering av energimarknaden är den bästa lösningen på de problem med koncentrering och utestängning av nya aktörer som vi märkt på dessa marknader. Åtskilliga ledamöter har framhållit behovet av en speciell enhet för öar inom generaldirektoratet för regionalpolitik. Jag kommer självfallet att ta till mig detta, men som ni vet är det min kollega Danuta Hübner som fattar beslut om det och inte jag. Jag är säker på att hon kommer att granska ert förslag omsorgsfullt. Till sist kommer vi att grundligt studera ert förslag att utse år 2010 till Europeiska året för öarna, men jag försäkrar er att kommissionen kommer att fortsätta att arbeta för öarnas bästa under åren 2007, 2008 och 2009, så tro inte att vi försummar denna viktiga fråga. Tvärtom. Talmannen Debatten är avslutad. Omröstningen kommer att äga rum i morgon kl. 12.00. Skriftliga förklaringar (artikel 142) John Attard-Montalto skriftlig. - (EN) Ett av de sammanhang som rör Malta har att göra med illegal invandring: ”öar står i frontlinjen i försvaret mot detta problem; alla lider under trycket av illegal invandring”. Kommissionens beslut att inrätta fyra fonder ger faktiskt begreppet ”solidaritet i handling” ett konkret innehåll. I fallet Gozo, Maltas systerö, har vi ett exempel på ”dubbla öegenskaper”. Kommissionen har särskilt uppmärksammat öarnas speciella situation i riktlinjerna för i) nationellt regionalt stöd för 2007-2013 och ii) statligt stöd och riskkapital för små och medelstora företag. Men det löser inte problemet med bränsle- och energikostnadernas negativa inverkan på ösamhällenas konkurrenskraft. De ekonomiska verksamhetsområden som är vanliga på öar, särskilt turism, jordbruk, fiske och hantverk, kräver särskild uppmärksamhet. Turism representerar en av de främsta inkomstkällorna på öar och har spin-off-effekter på andra sektorer som fiske, jordbruk och hantverk. Men vilken betydelse tillmäter vi turism i Europaparlamentet? Kanske den förhärskande tanken är att det är en fråga om natur, som en äldre kommissionsledamot uttryckte det. Det är tvärtom på tiden att Europaparlamentet inrättar ett särskilt utskott för turism, eftersom turism för närvarande är en del av transportutskottet och knappast förekommer på någon föredragningslista. Louis Grech skriftlig. - (EN) Betänkandet innehåller en hel del rekommendationer som räcker långt när det gäller att ta itu med den stora mängd nackdelar som är mycket utmärkande för små öar. Vi förväntar oss att kommissionen ska ta sig an och genomföra den rekommendation som finns i Francesco Musottos betänkande. Alla öar, vare sig de ligger i de yttersta randområdena eller ej, påverkas negativt av naturliga geografiska begränsningar som har en kännbar effekt på invånarnas dagliga liv både ekonomiskt och socialt. Små öar som ön Gozo i Malta är de som först känner av effekterna av höga transportkostnader, brist på investeringar, kommunikationsproblem, hög arbetslöshet, social segregation och ett mer begränsat verksamhetsurval. Inom EU har man i teorin mycket väl insett och accepterat att speciellt små öar måste få hjälp att klara av dessa naturliga hinder. Det är på tiden att övergå från välmenande tankar till konkret handling.

Genoptagelse af sessionen Formanden Jeg erklærer Europa-Parlamentets session, der blev afbrudt den 15. februar, for genoptaget. Erklæring af formanden Formanden Kære kolleger, som De ved, blev der den 22. februar desværre føjet endnu to ofre til den forfærdelige liste over folk, der har mistet livet i Spanien på grund af ETA's attentater. Bombeattentatet i San Sebastian var rettet direkte mod Ignacio Dubreil, der er byrådsmedlem for det socialistiske baskiske parti i Ordizia. Eksplosionen kostede José Ángel Santos og José Leonet, der arbejdede for virksomheden Electra, livet, og fire personer blev såret - heriblandt hr. Dubreil. Endnu en gang har ETA's terrorister vist, at de ser stort på retten til livet og selve retsstatsprincippet. Jeg har på Parlamentets vegne kondoleret ofrenes familier og sendt ønsker om god bedring til de sårede. Jeg opfordrer Dem til at iagttage et minuts stilhed. (Parlamentet iagttog stående et minuts stilhed) Dagsordenen Formanden Med hensyn til dagsordenen for i dag onsdag den 28. april og i morgen torsdag den 1. marts foreligger der en række ændringsforslag fra de politiske grupper. Onsdag: Jeg foreslår, at Kommissionens redegørelse om reformen om menneskelige ressourcer, der skal afgives af hr. Prodi og hr. Kinnock, rykkes frem på dagsordenen, så den finder sted fra kl. 15.00 til 16.00, fordi Kommissionen allerede har truffet afgørelse på mødet her til morgen. Desuden foreligger der et forslag om at fremrykke fru Haugs betænkning for Budgetudvalget om TÆB i forbindelse med BSE-krisen og behandle den lige efter Kommissionens redegørelse. På anmodning af Landbrugsudvalget og efter aftale med de politiske grupper foreslår jeg, at der opføres en meddelelse fra Kommissionen om udviklingen inden for mund- og klovsygeproblematikken efter ovennævnte Haug-betænkning. Denne meddelelse vil blive efterfulgt af spørgsmål og svar i 30 minutter. For at få tid nok til at behandle punkterne vil Forligsudvalgets betænkning om miljøinspektioner og hr. Wijkmans betænkning for Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi om en handlingsplan, der sigter mod at styrke energieffektiviteten i Det Europæiske Fællesskab, blive taget af dagsordenen. Torsdag: Redegørelserne fra Rådet og Kommissionen om luftangrebene i Irak er opført som første punkt. Forhandlingen afsluttes ikke med en beslutning. Endelig vil betænkningerne for Udvalget om Udenrigsanliggender om associationsaftalerne, hr. Marset Campos' betænkning om Mercosur og hr. Salafrancas betænkning om en associeringsaftale med Chile blive forhandlet under ét, og afstemningen vil finde sted som planlagt kl. 11. Er der indsigelser mod disse ændringer? Gollnisch Fru formand, dette er egentlig ikke en indsigelse. Jeg mener blot, at det er lidt beklageligt, at der ikke er mulighed for at indgive beslutningsforslag om luftangrebene mod mål i Irak, som jeg anser for meget problematiske, navnlig fordi man overtræder principperne om udenrigsanliggender og fælles sikkerhed. Formanden Hr. Gollnisch, det er ikke en indsigelse mod dagsordenen. Kan den således ændrede dagsorden godkendes? Dagsordenen fastsættes således. Barón Crespo Fru formand, jeg vil rejse et spørgsmål, der er tæt forbundet med debatten om Europas fremtid. Desuden glæder det mig, at kommissionsformand Prodi er til stede, og jeg tror også, at Rådet er repræsenteret. Jeg har gennem en meddelelse til de tre Europaskoler - og medlemmerne af Parlamentet ved udmærket, at Europaskolerne har stor betydning, når det drejer sig om vedtagelse af budgettet - fået at vide, at der den 7. marts afholdes en debat med eleverne fra Europaskolen, afdeling III, hvor den svenske statsminister og formand for Rådet, hr. Persson, formanden for Kommissionen, hr. Prodi, og premierministeren for Belgiens forbundsregering, hr. Verhofstadt, vil deltage. Jeg synes, at det er et godt initiativ, men jeg forstår, at hverken Europa-Parlamentet eller det belgiske parlament vil være til stede, selv om hr. Verhofstadt vil være det. Og da jeg har genlæst bilag IV til konklusionerne fra Det Europæiske Råd i Nice, mener jeg naturligvis ikke, at dette initiativ, som kun samler Rådets medlemmer, svarer til den debat, som Det Europæiske Råd i Nice lagde så meget op til. Jeg mener, fru formand, at dette kræver Deres forklaring, og også at De henvender Dem til de ærede medlemmer af Rådet for at sige til dem, at hvis man ønsker at tale med det civile samfund - i dette tilfælde med skolens elever - skal parlamenterne inddrages, som det fremgår af bilag IV. Mange tak, fru formand. Jeg afventer Deres forklaring. Jeg vil også bede kommissionsformand Prodi, som er til stede, og Rådet om deres forklaringer. Formanden Hr. Barón Crespo, dette er meget klart. De ved udmærket, at vi faktisk blev informeret om, at Rådet ville foreslå et fælles initiativ den 7. marts. De husker sikkert, at jeg talte længe om dette perspektiv ved sidste Formandskonference, men på det tidspunkt var det endnu ikke fastslået, hvilken form det foreslåede initiativ skulle have. Formandskonferencen besluttede at vise mig tillid og give mig mandat til at vurdere - på grundlag af de oplysninger, jeg fik - hvorvidt Europa-Parlamentets tilstedeværelse i forbindelse med dette initiativ var hensigtsmæssigt eller ej. Jeg kan endda huske, hr. Barón Crespo, at De dengang sagde, at Europa-Parlamentet ikke kun skulle deltage for at komme med på billedet. Efter denne Formandskonference har vi ikke ligget på den lade side. Mit kabinet har gjort sig umage med at få fastslået, hvad der skulle gøres, og hvad der ikke skulle gøres, fordi dette er vigtigt, og det optager os. I dag har vi nogle få oplysninger, der endnu er meget utilstrækkelige, bl.a. at det skal foregå i en skole, og at der vil være elever til stede. Alt dette er meget sympatisk. Men der vil også være en skrivelse, der skal underskrives af det svenske formandskab, den belgiske præsident, kommissionsformand Prodi og jeg selv, der på vegne af Europa-Parlamentet vil blive indbudt til at underskrive denne skrivelse. Jeg har skønnet, at jeg ikke selv kan tage hele ansvaret for at underskrive sådan en fælles skrivelse. De vil altså modtage den på et tidspunkt, således at De alle - alle gruppeformændene - kan give mig Deres råd i forbindelse med dette initiativ, som jeg ikke undervurderer, men som alligevel bør overvejes af Parlamentet. Jeg mener, at jeg har svaret Dem så præcist som muligt, og De må tro mig, når jeg siger, at vi har taget dette meget alvorligt. Barón Crespo Fru formand, problemet er, at der er blevet indkaldt til arrangementet, og Parlamentet er ikke på plakaten for at sige det i teater- og tyrefægtersprog. Så jeg ved virkelig ikke, hvilken mening det har, at De svarer på det her, for nu fungerer vi ikke engang som ledsagere, og heller ikke som indkaldere. Formanden Hr. Prodi kan måske opklare sagen. Jeg har i hvert fald ikke modtaget en indkaldelse. Prodi Fru formand, jeg tror, at vi endnu en gang har slået Parlamentets centrale stilling fast, eftersom det først er nu, at jeg får kendskab til denne debat takket være hr. Barón, og det er jeg således meget glad for. Jeg har forsøgt at indhente nogle oplysninger, og jeg har fået at vide, at jeg netop nu har modtaget et brev, som jeg endnu ikke har svaret på. Jeg har først fået kendskab til denne sag nu takket være Parlamentet, og jeg vil besvare brevet, når jeg kommer tilbage. Jeg var ikke informeret om hverken debatten eller invitationen. (Bifald og munterhed) Formanden Hr. Barón, det er jo glimrende. Hr. Prodi får kendskab til dette initiativ gennem os, og vi vil modtage den famøse skrivelse, som jeg netop omtalte, fra formanden for hans kabinet! Vi vil sammen se på sagen, og vi vil forsøge at handle til de respektive institutioners bedste og selvfølgelig navnlig til Det Europæiske Fællesskabs bedste. Karamanou - (EL) Fru formand, nu da vi nærmer os kvindernes internationale kampdag i næste uge, må vi til vores store overraskelse konstatere, hvor udbredt kvindehadet er i det 21. århundredes Europa, og det på trods af EU's ligestillingspolitik. At en stor kunstner som Montserrat Caballé udelukkes fra optagelse i en operaklub i Barcelona-operaen, der er forbeholdt mænd, kan ikke betragtes som operaens interne anliggende, men er en helt klar krænkelse af princippet om kønnenes ligestilling og af fællesskabsretten. En beslutning som den, operaen her har truffet, hører til i en tid, hvor kun mænd havde adgang til videnskaben og kunsten, og er en fornærmelse mod samtlige kvindelige kunstnere og videnskabsfolk. Derfor vil jeg anmode Dem om at sørge for, at Parlamentet ikke undlader at reagere på denne kedelige hændelse, denne kedelige beslutning, og jeg vil opfordre Dem til at tage de nødvendige initiativer i denne sag. Formanden Tak, fru Karamanou. Jeg lover Dem, at jeg vil tænke grundigt over det, for det er selvfølgelig helt uacceptabelt. Medina Ortega Fru formand, af forretningsordenens artikel 6, stk. 1, fremgår det, at formanden skal meddele anmodninger om ophævelse af immunitet på plenarmødet og henvise spørgsmålet til det kompetente udvalg. Den 12. juli 2000 sendte præsidenten for Spaniens højesteret Europa-Parlamentet en anmodning om ophævelse af de italienske parlamentsmedlemmer hr. Berlusconis og hr. Dell'Utris immunitet på grund af formodede lovovertrædelser i forbindelse med erhvervelse af en spansk tv-kanal og med manglende betaling af skat til den spanske statskasse. I går spurgte jeg formanden for Retsudvalget, om hun havde kendskab til sagen, og hun sagde til mig, at hun ikke havde nogen oplysninger om spørgsmålet. Under henvisning til forretningsordenens artikel 6, stk. 1, vil jeg spørge formanden for Parlamentet, hvad der er sket med denne anmodning, og tilføje, at den spanske udenrigsminister i mandags sagde, at han kun kendte til sagen fra aviserne. Formanden Hr. Medina Ortega, jeg vil give Dem alle de nødvendige oplysninger. I artikel 6, stk. 1, som De har citeret, fastslås det, at anmodningen fra en medlemsstats kompetente myndighed skal rettes til formanden. Men antageligheden af den anmodning, som De refererer til, er yderst tvivlsom. De ved, at vi udmærket er klar over problematikken i forbindelse med ophævelse af immunitet, eftersom vi modtager mange anmodninger fra alle landene. Jeg har i øvrigt fundet ud af, at alle anmodninger, undtagen dem fra Portugal, kommer fra en myndighed i regeringen - fra justitsministeriet eller udenrigsministeriet. Portugal er et enestående tilfælde, for her kan vi modtage anmodningen direkte fra domstolene. I dette tilfælde er anmodningen kommet direkte fra højesteret. Så jeg undersøgte straks sagen - jeg var ikke i Bruxelles på det tidspunkt, men jeg bad om, at man straks undersøgte sagen - og vi konstaterede, at vi for nogle år siden modtog en anmodning om ophævelse af immunitet, der også kom fra Spanien, men den var afsendt af den spanske regering, som videresendte anmodningen fra højesteret. Eftersom der ikke er sket ændringer i den spanske lovgivning i dette tidsrum - 1990 til 1999 - mente jeg, at der var et alvorligt problem med antageligheden. Som De ved, hr. Medina, bør vi være de første til at udvise forsigtighed, fordi europæisk retspraksis ikke altid følger os, og vi bør altid handle med stor omhyggelighed. Jeg bad altså min kabinetsformand, der var i Bruxelles på det tidspunkt, om at skrive til de spanske myndigheder for at få oplyst, om præsidenten for den spanske højesteret i henhold til forretningsordenen var kompetent til at sende denne anmodning til os. Jeg har endnu ikke fået svar. Jeg forstår bedre nu, hvorfor jeg ikke har fåret svar. Da jeg læste de spanske aviser, gik det op for mig, at problemet var meget indviklet, og at domstolene og regeringen utvivlsomt var uenige. Spørgsmålet, og som De ser, er det omfattende, er, om Europa-Parlamentet kan beslutte, hvilken af to myndigheder i en medlemsstat - domstolene eller regeringen - der er den kompetente. Jeg vil tro, at koordinatorerne i Retsudvalget vil kaste sig over dette spørgsmål i marts måned. Jeg mener personligt, at det er glimrende, men endnu en gang må vi handle med største forsigtighed og i overensstemmelse med lovgivningen - både national og europæisk lovgivning. Galeote Quecedo Fru formand, da formanden for Retsudvalget ikke kan være her i dag på grund af sygdom - men vil være tilbage på mandag, når Retsudvalgets koordinatorer diskuterer spørgsmålet - og derfor ikke kan svare hr. Medina, vil jeg kommentere sagen. Ser De, fru formand, spanske parlamentsmedlemmer - alle spanske parlamentsmedlemmer - har ret til at blive dømt i Spanien af højesteretten alene, en ret, som den spanske dommer i dette tilfælde ikke har anerkendt, fordi han mener, at det drejer sig om et parlamentsmedlem, der ikke er spansk, og om et parlament, der heller ikke er spansk. Denne anmodning om ophævelse af parlamentarisk immunitet er imidlertid blevet behandlet, som om det drejede sig om et spansk parlamentsmedlem og et spansk parlament. Jeg siger bare dette, fru formand, for at vise, hvor juridisk kompliceret dette spørgsmål er. Jeg mener, at Europa-Parlamentets formandskab behandler dette spørgsmål meget forsigtigt for at undgå at gøre den juridiske proces ugyldig. I mit land er der kun ét fortilfælde, som går tilbage til 1991. Det fortilfælde blev behandlet gennem udenrigsministeriet, og det blev modtaget af den daværende formand for Europa-Parlamentet - en af Deres og mine kolleger, hr. Medina - hr. Enrique Barón Crespo. Jeg er sikker på, fru formand, at ingen her lider af Alzheimers, men at der er nogle, der forsøger at manipulere med Parlamentet af partipolitiske årsager i deres hjemlande, og det mener jeg, at vi alle sammen bør modsætte os, fru formand. Formanden Kære kolleger, jeg har modtaget 10 indlæg til forretningsordenen og har fået oplyst, at hr. Prodi og hr. Kinnock skal forlade Parlamentet kl. 16.00. Så vi må udskyde de 10 indlæg til forretningsordenen til kl. 16.00. Det er vist det mest fornuftige. (Forslaget vedtoges) Reform af Kommissionen: menneskelige ressourcer Formanden Næste punkt på dagsordenen er meddelelsen fra Kommissionen om reformen af Kommissionen: menneskelige ressourcer. Jeg giver straks ordet til Kommissionens formand, hr. Romano Prodi. Prodi Fru formand, mine damer og herrer, det er lige præcis et år siden - eller rettere sagt vil det være et år siden i morgen - at Kommissionen vedtog hvidbogen om reformstrategien. I løbet af dette år har Kommissionen allerede færdiggjort to vigtige aspekter i hvidbogen, nemlig reformen af finansforvaltningen og det nye programmerings- og planlægningssystem for Kommissionens arbejde. Her til morgen blev Kommissionen også - inden for de fastsatte tidsfrister - færdig med den tredje og mere omfattende og komplekse fase af det arbejde, man bebudede i hvidbogen, idet den vedtog retningslinjerne for personalepolitik og personaleledelse, der som bekendt er et af de vanskeligste punkter i vores forvaltningsreform. Vi går nu ind i en ny fase, der netop begynder i dag - eftersom vi skal have vores første møde med fagforeningerne og personalet kl. 16.00 - og det er en yderligere hørings- og samrådsfase, der er lige så vigtig og lige så krævende, og som vil inddrage hele personalet og alle repræsentanterne. Kommissionen vil først fastlægge sin egen holdning ved slutningen af denne proces, som varer et par måneder. Om nogle få måneder burde vi nå det grundlæggende mål, som vi har sat os, nemlig at vi i de kommende år skal være en god arbejdsgiver, der kan tilbyde nogle konkurrencedygtige betingelser for at tiltrække de bedst kvalificerede mennesker til EU-institutionerne, og som giver personalet mulighed for at udfolde sig på en så effektiv, professionel og ansvarlig måde som muligt. Det har krævet et stort stykke arbejde at nå dette punkt, og derfor vil jeg gerne starte med at rette en tak til Neil Kinnock og hans personale for den store indsats, de har gjort med den møjsommelige udarbejdelse af disse dokumenter. Jeg vil også gerne have lov til at takke Kommissionens og alle EU-institutionernes personale for den indsats, de har gjort i årets løb. Det har været et vanskeligt år, og jeg er klar over, at dele af vores personale har været berørt af disse hurtige og gennemgribende ændringer, der ofte er faldet sammen med et i forvejen belastende dagligt arbejde. Vi kunne dog ikke vente med at foretage en grundig gennemgang af Kommissionens organisationsmodel, for det havde vi lovet Dem, og dette arbejde var absolut nødvendigt og presserende. Det er flere årtier siden, at der er blevet foretaget et sådant fuldstændigt omstruktureringsarbejde. Vi agter derfor at bruge alle vores kræfter på en bred og ivrig debat om reformens retningslinjer og detaljer, så denne reform bliver til gavn for alle, og så alle gør en indsats for at gennemføre den. Jeg vil dog gerne benytte mig af denne lejlighed til at slå en vigtig ting fast, nemlig at reformen ikke er - og aldrig har været - et politisk mål i sig selv, det vil sige isoleret fra sin bredere institutionelle og politiske sammenhæng. Reformen er en del af et meget klart projekt, hvor man har skabt fred og demokrati i Europa ved at indføre en samarbejds- og udviklingsmodel, der er baseret på princippet om, at retten går forud for alt, og på respekten for de grundlæggende værdier. Institutionerne i denne originale model, nemlig EU-institutionerne, har spillet en afgørende rolle i denne proces, og det er fantastisk at konstatere - det er en af de ting, der har gjort det største indtryk på mig i min tid i Bruxelles - hvordan de mennesker, der arbejder i institutionerne, betragter deres arbejde som noget, der virkelig adskiller sig fra ethvert andet arbejde. De har en stærk følelse af, at de er med i et projekt af historiske dimensioner, nemlig Europas opbygning. Det er denne udbredte motivation, som gør EU-institutionernes forvaltning så original, og som sikrer dens styrke. Dette er det nye grundlag, som vi bygger EU's nye forvaltning på, og den er anderledes end medlemsstaternes forvaltning, men fungerer i tæt samspil med denne. Bevidstheden om denne originalitet har tjent som inspiration for de retningslinjer, vi har vedtaget i dag, nemlig at vi skal ændre de efterhånden forældede regler og vaner, så det bliver muligt for institutionerne at tage de kommende års udfordringer op og fastholde en klar vision om det europæiske projekt. Reformen af personalepolitikken og forvaltningen af de menneskelige ressourcer er bygget op omkring tre retningslinjer. For det første har vi til hensigt at sikre de løn- og pensionsniveauer, der er nødvendige for at skabe en uafhængig EU-forvaltning på højt plan. For det andet ønsker vi at ændre arbejdsforholdene, så vores personale bliver i stand til at arbejde på en måde, hvor det udnytter sine evner bedst muligt, udvikler sig fagligt og får anerkendt sine rettigheder, idet vi har ambitioner om at sikre den rette ligevægt mellem et tilfredsstillende arbejdsliv og privatlivets krav. Endelig ønsker vi for det tredje at indføre en mere moderne karrierestruktur for at give vores personale mulighed for at tilpasse sig de nye opgaver, idet vi fjerner den mangel på fleksibilitet, der er opstået i årenes løb, og styrker ansvaret og kvalifikationerne på alle niveauer. For at nå målsætningerne er det ligeledes nødvendigt med et omfattende program, hvor vi investerer i videreuddannelse. I den forbindelse vil jeg gerne sige, at der aldrig er blevet gjort så meget ud af videreuddannelsen, også fordi der blev ansat højt kvalificeret personale. Med de ændringer, der sker nu, er det dog nødvendigt med videreuddannelse, uanset hvor højt kvalificeret personalet er. Formålet med denne pakke af reforminitiativer er kort sagt at udnytte vores personales indsats og kompetencer. Det er vores alle sammens politiske pligt at gøre denne reform vellykket, hvis vi ønsker, at institutionerne - og navnlig Kommissionen - til fulde skal spille deres rolle som integrationens drivkraft i de kommende år. Det er et arbejde, som vi allerede er begyndt på, og som hedder "Europas fremtid". De retningslinjer, vi har vedtaget i dag, og som vil blive genstand for en åbenhjertig og grundig høring blandt hele personalet, er et vigtigt skridt i denne retning. Kinnock, Neil Fru formand, som jeg før har sagt det her, er hovedformålet med reformen af Europa-Kommissionen at styrke dens præstation, sikkerhed og vitale selvstændighed for at sikre, at ydelser af en kvalitet, som størsteparten af personalet ønsker at levere, og som offentligheden har ret til at forvente, er tilgængelige for EU. Vi har fra begyndelsen bestræbt os på at nå det mål ved at modernisere strukturer og systemer, ved at fokusere mere direkte på prioriteter, ved at uddelegere individuelt ansvar i hidtil uset omfang på alle niveauer og ved at prioritere udnyttelsen af menneskelige og økonomiske ressourcer. I de 12 måneder, der er gået, siden Prodi-Kommissionen vedtog hvidbogen om reformstrategien, har vi gjort væsentlige fremskridt på alle disse områder. Mange af de ærede medlemmer er bekendt med detaljerne, og jeg takker dem for deres store interesse. Vi vil vende tilbage til detaljerne ved fremtidige lejligheder. Udarbejdelsen og gennemførelsen af de meget betydelige ændringer har naturligvis krævet en enorm indsats og pligtfølelse. De personer, der har været mest direkte involveret, har typisk arbejdet over 70 timer om ugen i de sidste 15-16 måneder. Jeg takker dem, og jeg hylder dem. Jeg vil også komme med en stor ros til de mange ansatte for deres store indsats for at få den omfattende omorganisering og fornyelsesproces til at fungere - hvilket i mange tilfælde har været en kompliceret og krævende proces - samtidig med at de har udført Kommissionens vigtigste opgaver. Deres evne og vilje til at tilpasse sig forandringerne fortjener virkelig ros. De gør de grove karikaturer af eurokrater fuldstændig til skamme. Disse personer har behov for et moderne arbejdsmiljø med mulighed for karriereudvikling med større hensyntagen til deres specielle evner for at kunne gøre deres arbejde endnu bedre. Det kræver tid, penge og kræfter. Det kræver også, at man opfatter den effektive forvaltning, der er afgørende for en vidensbaseret organisation som Kommissionen, som et af institutionens kerneområder. I dag har Kollegiet enstemmigt vedtaget en række forslag og retningslinjer for opfyldelse af disse målsætninger, herunder retningslinjer for et nyt, mere lineært karrieresystem samt løn og pensioner. Vi vil straks begynde omfattende høringer af personale og personalerepræsentanter om alle disse dokumenter og gennemføre dem i perioden indtil midten af juli. Disse forslag er alle til rådighed for Parlamentet. Jeg vil derfor kort redegøre for de vigtigste formål med de omfattende ændringer. De bygger på det faktum, at en hvilken som helst administrations mest værdifulde ressource er dens medarbejdere. Kommissionen er ingen undtagelse, og Kommissionens løbende præstationer viser, at den generelle personalekvalitet er høj. Institutionen har dog ikke haft en personalepolitik, der lever op til institutionens nye ansvarsområder og krav som organisation. Vores forslag omfatter derfor ændringer, som for det første skal sikre, at tjenestemændenes karriere først og fremmest afhænger af deres demonstrerede evner, af deres faktiske præstationer og af deres villighed til at påtage sig ansvar, og at de alle får mulighed for en årlig objektiv vurdering. For det andet skal ændringerne sikre, at alle medarbejdere får optimale karriereudviklingsmuligheder ved, at man fjerner lofter og stive regler og tilbyder karrierevejledning, videreuddannelse og reelle muligheder for større mobilitet både inden for institutionen og eksternt. For det tredje skal de sikre, at lederne tager ansvaret for deres medarbejdere, at de får den nødvendige støtte, og at de evalueres ud fra deres resultater. Det er en radikal ændring af den eksisterende praksis. Vi har i sinde at foretage den ændring på alle områder til gavn for lederne, de medarbejdere, der refererer til dem, samt institutionen. For det fjerde skal arbejdsbetingelserne for Kommissionens personale i højere grad afspejle praksis i medlemsstaternes nationale forvaltninger. Indførelse af forældreorlov for ansatte i Kommissionen, forbedring af arbejdsbetingelserne og indførelse af mere fleksible ansættelsesvilkår, f.eks. deltid, er afgørende for at kunne opnå lige muligheder og praksis og forbedre karriereudviklingen. Endelig skal Kommissionen for det femte gradvis begynde at foretage de nødvendige investeringer for at sikre, at de ansatte kan styrke og udvide deres færdigheder igennem hele deres professionelle karriere. Vi foreslår en femdobling af uddannelsesbudgettet over de næste fem år. Kommissionen vil stadig ligge under det gennemsnitlige udgiftsniveau i EU's medlemsstater. Men det vil være et betydeligt fremskridt, og det kan gennemføres, uden at budgettet belastes unødigt. Hvis institutionerne fortsat skal kunne løfte opgaven, skal de til stadighed kunne tiltrække højtuddannede, flersprogede medarbejdere, hvoraf de fleste kommer til at tilbringe størsteparten af deres arbejdsliv i offentlig tjeneste uden for deres hjemland. Der er stadig større rift om kvalificeret international arbejdskraft på mange områder, bl.a. flersprogede sekretærer med alsidige kvalifikationer, IT-specialister, forskere, specialister i international handel, konkurrenceadvokater, økonomiske eksperter af enhver art og mange flere. Kommissionen mener, at lønnen til institutionernes personale bør afspejle de realiteter, der er forbundet med at bo og arbejde i udlandet, det betydelige ansvar og den stigende efterspørgsel efter knappe kvalifikationer. Resultatet af en omfattende, uvildig undersøgelse bestilt af Kommissionen, der blev offentliggjort i april sidste år, viste, at tjenestemænd får højere løn i EU end i deres hjemland, at deres lønniveau er det samme som for ansatte i multinationale selskaber med tilsvarende kvalifikationer, og at det er lavere end for diplomater. Det bekræftede os i, at lønniveauet er passende, rimeligt og relevant i forhold til Kommissionens rolle og til personalekravene, og at forbedringer på visse områder er nødvendige og berettigede. Støtte til pasning af børn under seks år er f.eks. afgørende for at sikre lige muligheder, og for at Kommissionen kan tiltrække medarbejdere, især kvinder, fra medlemsstater med avancerede pasningsordninger. Ligeledes er betaling af tillæg for funktioner med særligt tunge ansvarsområder og/eller arbejdsbyrder efterhånden ved at være normen på arbejdsmarkedet i hele EU. Hvis institutionen skal blive ved med at være konkurrencedygtig som international arbejdsgiver, skal dette indføres målrettet i Kommissionen. På baggrund af disse overvejelser har vi gennemgået løn- og tillægsstrukturen for at finde frem til de forældede elementer og ændre dem, hvor det er nødvendigt. Vi har derfor i sinde at nedskære eller helt afskaffe tillæg, som ikke længere nyder nogen berettigelse, og at beholde og i visse tilfælde forbedre dem, der står i forhold til objektive betingelser som det at arbejde i udlandet, det, at ens børn skal vokse op i udlandet, og typisk det, at man er nødt til at arbejde på mere end ét fremmedsprog. I mellemtiden er vores pensionsforslag med til at opfylde vores forpligtelse til at garantere en langsigtet forsikringsbalance i systemet, hvor eksisterende pensionsrettigheder naturligvis honoreres. Ved udarbejdelsen og vedtagelsen af alle disse forslag til høring har vi naturligvis set nøje på de budgetmæssige konsekvenser. Vi har gjort det meget klart over for Parlamentet og Rådet, at alle ændringer som følge af reform og forslag om løn og pension holdes inden for de grænser, der er fastlagt i den relevante del af de finansielle overslag, der blev vedtaget på Berlin-topmødet i 1999. Vi vil opfylde denne forpligtelse. Afskaffelsen af den såkaldte midlertidige afgift på 5,8%, som har eksisteret under forskellige betegnelser siden 1970'erne, vil udgøre en betydelig del af ressourcerne til opfyldelse af denne forpligtelse. Besparelserne på tillæg, som ikke længere er berettiget, muliggør andre investeringer. Vi foreslår, at løn- og pensionssystemet fortsat skal følge lønudviklingen i medlemsstaternes forvaltninger. De samlede lønomkostninger til forvaltningen af EU's institutioner udgør 1,9% af budgettet. Det er mindre end de gennemsnitlige omkostninger i medlemsstaterne beregnet på lige for lige-basis til 13,1% af budgettet. I hele perioden for de finansielle overslag indtil 2006 vil forvaltningsomkostningerne som en del af BNP være lavere end i 1985. De dokumenter, som Kommissionen har vedtaget i dag, er, som formanden for Kommissionen understregede, forslag til høring. I overensstemmelse med den fremgangsmåde, vi har benyttet i forbindelse med alle reformrelaterede forslag, vil de enkelte dokumenter blive genstand for seriøse og detaljerede forhandlinger med personalerepræsentanter og yderligere høring af personalet i de næste fire en halv måned. Konstruktive forbedringsforslag er velkomne, og som erfaringen viser, tager vi hensyn til dem, og vi er parate til at inddrage dem, før de endelige beslutninger træffes af Kollegiet. Når beslutningerne er klar, vil de beslutninger, der drejer sig om ændringer, der ikke medfører indgreb i personalevedtægten, blive gennemført. De øvrige beslutninger, f.eks. om karrierestruktur, løn og pension, vil som formelle lovforslag blive forelagt Rådet og Parlamentet. Visse forslag, f.eks. om personalevurdering og forfremmelse, skal behandles i Det Interinstitutionelle Vedtægtsudvalg. Parlamentet som lovgivende forsamling, som budgetmyndighed og som arbejdsgiver har naturligvis en snæver interesse i hele denne udvikling. Jeg vil gerne understrege vigtigheden af de ændringer, vi foreslår med hensyn til karrierestrukturen. De berører Parlamentet på alle de områder, jeg netop har nævnt. Et vigtigt aspekt og en forudsætning for en udvikling af karrierestrukturen er, at vi når til enighed om en flerårig ramme for bevægelser i enhedslønomkostningerne, således at institutionerne, Parlamentet, Kommissionen og Rådet kan etablere en solid ramme for de ansattes karriereudvikling. Jeg er sikker på, at Parlamentet vil overveje dette og alle de øvrige elementer i reformstrategien nøje. Ved min høring i Parlamentet i 1999 udtrykte jeg håb om, at vi kunne blive partnere for fremskridt. Det håb er blevet indfriet til fulde. Jeg håber, at vores partnerskab vil fortsætte. Jeg anbefaler de forslag, som blev vedtaget enstemmigt af Kommissionen til høring i dag. Harbour Fru formand, jeg vil især hilse hr. Kinnocks indlæg velkomment og sige, hvor glad jeg er for at se, at hr. Prodi er til stede, for disse reformer kan kun lykkes, hvis de styres fra toppen. Det er derfor meget vigtigt, at han er her. På vegne af Parlamentet udarbejdede jeg en betænkning, der blev vedtaget næsten enstemmigt sidste år, hvori Parlamentet advarede Kommissionen om, at der skulle gennemføres reformer hurtigst muligt, hvis man ville undgå, at personalet blev demotiveret og offentligheden utilfreds. Jeg vil bede hr. Kinnock forklare, hvordan han har tænkt sig at gennemføre dette hurtigst muligt, for advarslen er lige så relevant nu, som den var, da Parlamentet godkendte betænkningen for nogle få måneder siden. Mit andet spørgsmål til hr. Kinnock er, om han deler min bekymring over Rådets manglende interesse for hans reformer. Jeg har set på dagsordener for møder i Rådet (økonomi og finans) og Rådet (almindelige anliggender) i det seneste år, og der har kun været ét punkt vedrørende personale, nemlig om freelancetolke i marts 2000. Er De enig med mig i, at det ville fremskynde gennemførelsen af reformerne, hvis Rådet udviste større interesse i dem, således at vi kan opnå det, vi alle ønsker, nemlig den mest professionelle og effektive offentlige tjeneste i Europa? Kinnock, Neil Fru formand, jeg er helt enig i den holdning, hr. Harbour udtrykte i sin fremragende betænkning fra sidste år, og med de tre andre ærede medlemmer, som var ordførere for tilknyttede betænkninger. Reformen skal gennemføres så hurtigt som muligt for at undgå demotivering og destabilisering af de offentligt ansatte i EU. Jeg er endnu mere enig nu, end jeg var dengang. I enhver reformproces er der en uundgåelig kløft mellem den oprindelige hensigt og den faktiske gennemførelse. Alle, der ønsker gradvise ændringer og stærkere institutioner som følge af disse ændringer, har derfor interesse i, at den kløft bliver så smal som mulig. Alligevel er vi nødt til først at afholde omfattende høringer og forhandlinger af hensyn til vores personale for at opmuntre dem til at tage ansvaret for reformen, da det er en forudsætning for, at den kan lykkes. Der er afsat en periode på fire en halv måned til disse forhandlinger og høringer, og det giver os mulighed for at arbejde hurtigt, men også omhyggeligt. Desuden kan de beslutninger, som er Kommissionens ansvar, træffes ganske hurtigt efter den periode, idet der tages hensyn til resultatet af disse høringer og forhandlinger. Vi kan sandsynligvis gå i gang med at gennemføre ændringerne ved årets udgang. Andre forslag skal dog forelægges Parlamentet og Rådet som formelle lovforslag. Det forventes, at der vil gå et år med forhandlinger om enkelthederne i ændringerne i personalevedtægten og løn- og pensionspakken, og det vil dermed tage det meste af 2002. Det er kedeligt, at det skal tage så lang tid, men vi ønsker naturligvis at sikre fuld og effektiv demokratisk kontrol i såvel Rådet som Parlamentet. Det har personalet forståelse for. Det betyder selvfølgelig også, at den toårige overgangsperiode for det nuværende løn- og pensionssystem er med til at skabe stabilitet og sikkerhed i alle institutionerne, hvilket ikke ville være tilfældet, hvis Rådet og Parlamentet ikke havde tilsluttet sig vores forslag herom. Hvis lovgivningsprocessen ikke forsinkes, kan vi derfor forhåbentlig gennemføre flere af disse nødvendige reformer fuldt ud inden 2003. Det er på nogle områder et meget optimistisk scenario, men vi vil helt sikkert gøre alt, hvad vi kan for at gennemføre det. Endelig vil jeg til det spørgsmål om Rådet, som hr. Harbour meget rimeligt stiller, sige, at jeg er af en lidt anden mening end ham. Jeg forstår hans bekymring, men jeg har den fordel, at jeg selv har forelagt Rådet (almindelige anliggender) vores forslag og set, at de blev varmt modtaget, ligesom de også fik en yderst god modtagelse i ØKOFIN-Rådet til en frokost, hvor diskussionen naturligvis var ganske uformel, men yderst konstruktiv. Desuden har jeg jo også besøgt en række forskellige medlemsstater for at sikre, at regeringerne og ikke mindst de nationale parlamenter informeres fuldt ud. Jeg har ikke været ude for sure miner. Jeg har været ude for nogle gode argumenter, og dem er vi altid parat til at lytte til. Der vil blive flere anledninger til at deltage i rådsmøder, men Rådet ønskede ikke at se vores forslag, før de var så færdige, at de var klar til at blive behandlet i Rådet. Swoboda Fru formand, hr. næstformand, jeg vil gerne ønske tillykke med de mange forslag, som De har stillet, og som efter min mening absolut ligger på det rigtige niveau. Jeg vil gerne komme ind på to problemer. Det ene relaterer sig til det første spørgsmål. Allerede nu er mange af Kommissionens medarbejdere blevet beslutningsivrige med hensyn til det, som de bliver præsenteret for. Jeg vil gerne spørge Dem om, hvad De kan gøre for at øge medarbejdernes beslutningsiver yderligere? Forholder det sig sådan, at alle kommissærer ikke blot er enige, men klart har understreget, at de inden for deres eget område også vil påtage sig det politiske ansvar for de reformer, som de foreslår? Det andet spørgsmål er relateret til Deres forslag om at eksternalisere en række områder, det vil sige outsource. Synes De ikke, at der er en vis modsætning mellem eksternalisering på den ene side og på den anden side Deres berettigede ønske om en fælles, uafhængig medarbejderstruktur i Kommissionen? Hr. kommissær, hvad vil De gøre for at undgå, at eksternaliseringen resulterer i en splittelse af den fælles civil service? Kinnock, Neil Fru formand, må jeg sige som svar på hr. Swobodas første spørgsmål, at han kan have været ude for nogle uheldige episoder, men at de bestemt må have været med et mindretal af personalet. Jeg vil ikke gå i detaljer med dette, men blot gentage, hvad jeg tidligere sagde om, at den vilje til at tilpasse sig under ekstremt pres med store arbejdsbyrder og med to meget gennemgribende forslag, som langt størstedelen af Kommissionens personale har udvist i det seneste år, virkelig gør dem ære. Det tyder ikke på modstand mod forandringer. De har brug for klare retningslinjer. De fortjener et gennemsigtigt beslutningsgrundlag, men de har ikke desto mindre, under hvad der undertiden har været yderst svære vilkår, vist, at de er villige til at deltage positivt i processen. Der vil altid i enhver forvaltning i et hvilket som helst demokrati være personer, der bruger tiden på at lede efter grunde til at være pessimistiske, skabe tvivl og høste bitterhed. Disse mennesker findes i alle sociale lag med Europa-Parlamentet som den eneste undtagelse, naturligvis. Det betyder, og jeg ved godt, at det ikke gælder hr. Swoboda, at der i pressen og andre steder på grund af en meget lille minoritet, der betragtes som repræsentativ udadtil, men ikke indadtil, ofte tegnes et groft misvisende billede af den villige, højst professionelle, pligtopfyldende og, som formanden, hr. Prodi, sagde tidligere, stærkt motiverede offentlige tjeneste i EU. Jeg håber, at de ærede medlemmer, selv om det undertiden kan være svært, altid vil forsøge at skelne mellem disse grupper. Endelig er eksternaliseringen og den fremgangsmåde, som vi i selskab med flere ærede medlemmer fra alle dele af dette Parlament - og dem takker jeg - er fortalere for, bestemt ikke en afvigelse fra konceptet om eller gennemførelsen af en permanent, uafhængig og kompetent offentlig tjeneste i EU. Tværtimod sikrer vi ved at definere vores ledelsesroller effektivt og ved at eksternalisere forpligtelserne til at gennemføre allerede vedtagne politikker på en højst ansvarlig måde den europæiske offentlige tjenestes levedygtighed og kompetence, og vi sikrer de europæiske skatteydere maksimal fleksibilitet under garanteret sikre betingelser. Jeg håber, at Parlamentet fortsat vil støtte denne eksternaliseringsproces. Guy-Quint Hr. kommissær, tak for de oplysninger, De er fremkommet med om reformforslaget. Jeg er enig med hr. Swoboda, når han siger, at personalet i øjeblikket er meget bekymret, selv om De beroliger os med, at det procentmæssigt ikke gælder en særlig stor del af personalet. Men hvis jeg har forstået det korrekt, vil forhandlingsrunderne begynde nu, hvilket vil tillade en tilpasning af forslaget til de principper, De forsvarer, nemlig præstation, nyskabelse og uddannelse. Jeg vil tillade mig at stille tre spørgsmål. Hvordan agter De i Deres udkast at tage hensyn til den multikulturelle virkelighed, som omgiver EU's funktionærer, der ikke alle har samme traditioner med hensyn til administrativ forvaltning? Hvad mener De, der skal til, for at alle finder sig til rette? Mener De - for det andet - ikke, at det er væsentligt, selv om iværksættelsen vil tage tid - De talte netop om 2002 - hurtigt at fastsætte foranstaltninger, altså at planlægge denne iværksættelse, for at genoprette tilliden til EU's arbejdsmetoder og funktionærernes entusiasme? For det tredje mener jeg, at der mangler noget i vores overvejelser. Hvordan tages der hensyn til de prioriteter, der er fastsat af ekspertarbejdsgruppen, som fastslog, at der først og fremmest er to samarbejdsrelationer, der skal ændres? For det første samarbejdsrelationen med hensyn til det arbejde, der udføres af funktionærerne, Europa-Kommissionen og - om jeg så må sige - beslutningstagerne, generaldirektørerne og kommissærerne. For det andet samarbejdsrelationen vedrørende forbindelsen mellem Kommissionens administrative arbejde og dem vi giver penge eller arbejdsmetoder, EU's interventionsmetoder. Hvad agter De at gøre i denne forbindelse? Prodi Fru formand, jeg vil svare på de to første spørgsmål, da de drejer sig om et yderst aktuelt og yderst generelt punkt. Om de ansattes utilfredshed vil jeg sige, at vi selvfølgelig har skabt usikkerhed i årets løb, hvilket jeg er klar over. Det har været et vanskeligt forløb, men vi havde ikke noget valg, for vi var nødt til at starte fra bunden og tage hver enkelt funktion op til fornyet overvejelse, hvilket også gjaldt for de grundlæggende målsætninger og spørgsmålet om den multikulturelle sammensætning. Men hvorfor er denne reform så vanskelig? Det er den, fordi vi ikke kan acceptere en gentagelse eller en fantasiløs efterligning af visse nationale forvaltninger. Hvis vores splinternye forsøg på at sammensmelte de forskellige traditioner og kulturer til én tradition og én kultur ikke lykkes, har vi ikke udført vores opgave ordentligt. Derfor er det klart, at vi kun kunne - og kun kan - gennemføre en sådan proces, hvis vi virkelig starter fra bunden på alle områder og tager hvert enkelt aspekt op igen. Jeg er udmærket klar over, at vi har givet anledning til uro, og det vil jeg gerne påtage mig ansvaret for, men vi havde ikke noget valg. Vi tager fat på spørgsmålet allerede i dag ved at stille et åbent forslag, som ikke begrænser sig til nogle punkter, man kan godkende eller ej, men som er startskuddet til en debat, som vi i øvrigt har tradition for, og som vil blive en del af en offentlig forvaltningstradition, der adskiller sig fra de andre landes traditioner. Der er stadig lang tid igen, før denne reform er gennemført - det vil tage hele næste år at føre den ud i livet - men som kommissær Kinnock sagde for lidt siden, burde vi inden udgangen af juli være færdige med de drøftelser, hvor vi skal fastlægge vores strategi sammen med fagforeningerne og personalet. Vi regner med, at vi i løbet af nogle få måneder - det vil sige inden sommeren - allerede råder over den endelige referenceramme, og at vi så kan gennemføre de enkelte punkter i den efterfølgende fase. Kinnock, Neil Fru formand, jeg vil nøjes med at besvare det tredje spørgsmål om henstillingerne fra udvalget af uafhængige eksperter. For at gøre det kort vil jeg blot sige, at udvalget af uafhængige eksperter er kommet med over 90 henstillinger. Vi har enten efterkommet eller overgået alle forslag fra udvalget dog med et par undtagelser, som ikke kunne gennemføres i praksis. Det glæder mig at kunne berette, at det indbefattede henstillingerne om forholdet mellem kommissærer, kabinetter og tjenestegrene, som i september 1999, som en af Kommissionens første handlinger under Romano Prodis ledelse, blev genstand for aftalte regler for disse forhold. Henstillingerne kan benyttes af alle, der er omfattet af reglerne, så der er tale om et stort fremskridt i retning af større gennemsigtighed, hvilket jeg mener er til gavn for tjenestegrenene, kommissærerne og kommissærernes kabinetter. Til slut vil jeg om forholdet mellem kommissærerne i forvaltningen og eksternaliseringen ikke tilføje noget videre til det, jeg sagde til hr. Swoboda. Jeg vil blot sige, at de skridt, vi allerede har taget til at afskaffe de såkaldte tekniske rådgivningsinstanser og til at etablere det vigtige nye agentur, Europe-Aid, som en tjenestegren under Kommissionen med de kæmpefordele, som det medfører for forvaltning og ansvarlighed, beviser, at vi ikke blot tog udvalget af uafhængige eksperter alvorligt, men at vi absolut også har taget de forskellige betænkninger fra Parlamentet alvorligt. Navnlig de betænkninger, som hr. Bourlanges har udarbejdet, eller som er tilknyttet disse. Maij-Weggen Fru formand, jeg takker Kommissionen for det, den har meddelt os. Jeg må indrømme, at denne forhandling virker noget bizar på mig, fordi den jo giver indtryk af, at vores EU-tjenestemænd, hvor dygtige de end er, og hvor hårdt de end arbejder, udgør en lidt ynkværdig kategori, som på en række områder har brug for opbakning. Jeg kender udmærket EU-tjenestemændenes arbejdsvilkår og løn. De tjener, i hvert fald i de højere løntrin, mere end en minister eller endda end en statsminister i de nationale medlemsstater. Lad os således ikke overdrive. Mit spørgsmål er egentlig følgende: Jeg hørte kommissær Kinnock sige, at EU-tjenestemænd nyder godt af en række faciliteter, som ikke længere er tidssvarende. Jeg formoder, at han dermed sigter til muligheden for at købe afgiftsfrie varer såsom biler og alkohol. Kan De præcist sige, hvilke faciliteter der afskaffes, fordi De ikke længere anser dem for at være tidssvarende? Endvidere sagde De også, at De vil foretage lønforbedringer. Kan De nøjagtigt sige os, hvilke lønforbedringer De tænker på? Efter min opfattelse er der nemlig ikke ret meget mere, der skal forbedres på dette område. Kinnock, Neil Fru formand, jeg tror, det ærede medlem vil få stor glæde af at se de meget læseværdige dokumenter, som Kommissionen har behandlet med henblik på høring i dag. Jeg er meget stolt over, at vores institution meget præcist har redegjort i alle detaljer for alt, hvad der skal siges om lønninger, karrierestruktur og de tillæg, som har været til rådighed for tjenestemændene i EU. Jeg håber og ved, at det er et udbredt ønske, at alle institutionerne hurtigst muligt skal efterligne denne praksis. Med hensyn til biler uden moms har alle udlændinge, som arbejder i alle de europæiske institutioner ret til under belgisk lov at anskaffe visse varer, herunder biler, momsfrit i de første 12 måneder af deres ansættelse, men ikke derefter. Med hensyn til tillæggene har der siden 1960'erne eksisteret en bestemmelse, som gjorde det muligt for tjenestemænd i EU at overføre dele af lønnen til deres hjemland. Den blev indført, fordi det var så vanskeligt og dyrt at foretage internationale pengeoverførsler. I årenes løb er det dog blevet meget let at overføre penge. Det egentlige problem består i, at der var indbygget en koefficient som kompensation for forskellene mellem medlemsstaternes forskellige valutaer. Det betød ulige kompensationer, og det er derfor systemet nu belaster budgettet mere end berettiget, og det er derfor vi vil afskaffe det. Det samme gælder de rejsegodtgørelser, der blev indført i 1950'erne på grundlag af prisen for en togbillet til hjemlandet på første klasse for en tjenestemand mindst en eller to gange om året. Det var én ting, da der var seks medlemsstater, hvis grænser stødte op til hinanden, og som var forbundet af jernbanelinjer. Det har ændret sig en del. En ordning, som giver ret til en togbillet på første klasse to gange om året til forskellige dele af EU, er ikke længere berettiget. Vi er ved at ændre det system radikalt og bringe det i overensstemmelse med moderne rejsevilkår. Jeg håber, at det også er noget, der vil blive efterlignet. Van Hulten Fru formand, det vigtigste mål for reformprocessen må være at gøre Kommissionen til en forvaltning i verdensklasse, som kan tjene den europæiske offentlighed. Det første spørgsmål, som socialdemokraterne må stille, er, om de foreslåede reformer er til gavn for personalet. Det er de ikke. De er ikke til gavn for personale, som konsekvent præsterer for lidt. De er ikke til gavn for personale, som håber at blive forfremmet udelukkende på grundlag af anciennitet. De er ikke til gavn for personale, som nægter at lære nyt. De er med andre ord ikke til gavn for en lille del af Fællesskabets tjenestemænd. Men de er i høj grad til gavn for alle andre ansatte. Radikale reformer af kategorisystemet med indførelse af en lineær karrierestruktur vil betyde nye muligheder for personalet, især kvinder og unge. Mit spørgsmål til kommissæren lyder derfor: Vil De under den forestående høringsproces sikre, at det lille mindretals interesser ikke sættes over det store flertal af ansattes fremtidsudsigter? Kinnock, Neil Fru formand, jeg siger med vægt, ja, ja, ja, til alle hr. van Hultens spørgsmål, og det gør jeg med glæde. Formanden Det var et godt svar som afslutning på forhandlingen. Tak til hr. Romano Prodi, hr. Kinnock og alle de kolleger, der har deltaget i debatten. (Protester fra hr. Bigliardo) Hr. Bigliardo, jeg ville gerne have givet Dem ordet, men som De kan se, er tiden desværre knap. Det var nødvendigt, at de tre ordførere fik mulighed for at udtale sig, eftersom de havde bedt om ordet. Det er efter min mening rimeligt. Hr. Cox gav afkald på sin taletid, og det vil jeg gerne takke ham for. Cox Fru formand, jeg vil gerne på vegne af min gruppe sige, at vi bifalder, at denne udtalelse først blev fremsat i Parlamentet og ikke i medierne eller andre steder. Haarder Jeg vil blot spørge hr. Kinnock, om vi kan være sikre på, at disse glimrende reformer også bliver gennemført her i Parlamentet. Howitt Hr. formand, jeg havde på forhånd underrettet tjenestegrenene om, at jeg ønskede at fremsætte en bemærkning til forretningsordenen, mens fru Fontaine havde forsædet. For mig at se blev der givet fortrinsret til dem, der blot rakte fingeren i vejret under første del af dette møde. Det beklager jeg. Vil De venligst fortælle mig, hvornår formanden næste gang har forsædet, da jeg ønsker at fremsætte en bemærkning til forretningsordenen til hende. Og kan De forsikre mig, at jeg får lov til det til den tid? Formanden Det gør hun i Strasbourg, hr. Howitt! Formanden vil lede mødet næste gang i Strasbourg, og De har således tid til at overveje Deres spørgsmål. Gorostiaga Atxalandabaso I starten af dette møde talte formanden om "la liste insupportable d'attentats", og jeg er enig med hende. Dette er en utålelig situation. Netop nu, hvor den colombianske præsident mødes med præsident Bush for at diskutere, hvordan man skal komme videre med fredsforhandlingerne med de revolutionære guerillaer, og hvor Zapatist-tilhængere marcherer gennem 12 stater til Mexico City for med præsident Fox at drøfte et lovforslag, der vil give Mexicos indianere selvstyre, give deres sprog retsstatus og give dem rettigheder til naturressourcerne, gør den spanske regering det modsatte i et nyt aggressivt forsøg på at slå ned på forkæmperne for baskisk selvstændighed. I Bilbao i sidste weekend bekræftede borgmester Oreja, at han ønskede at besejre ETA, ikke blot at sikre, at de forsvandt. Hr. Poettering, De var til stede sammen med hr. Berlusconi. De deltog i dette møde som særligt vidne. Tror De, hr. Poettering, at denne aggressive politik vil føre til fred i Baskerlandet? Korakas Hr. formand, mens antallet af dødsfald i Irak vokser som følge af de forbryderiske sanktioner og som en konsekvens af de amerikanske og britiske bombardementer med radioaktive våben i 1990 og 1998, kom den nye terroristhelt, som er indsat i Det Hvide Hus, og i sin iver efter at overgå sin far og Clinton ... (Formanden afbrød taleren) Formanden Hr. Korakas, vi drøfter dette spørgsmål i morgen. Det er ikke nødvendigt, at De kommer med et indlæg til forretningsordenen, eftersom De i morgen har mulighed for at tale om dette emne. Frahm Hr. formand, under mødeperioden i Strasbourg stillede jeg et spørgsmål til fru Fontaine angående fangerne i de tyrkiske fængsler, og jeg fik et meget venligt svar. Desværre var det på fransk, men jeg har fået det oversat, så nu forstår jeg det også. I dette brev beskrives den proces, der er i gang nu, omkring forhandlingerne med den tyrkiske regering om demokratisering som en optakt til hele ansøgnings- og udvidelsesprocessen. Jeg vil gerne understrege, at det nu i højere grad end tidligere er nødvendigt at agere i denne sag, fordi Tyrkiet ud over de problemer, landet allerede er ramt af, nu står over for en voldsom både politisk og økonomisk krise, som vil betyde tilbageslag i demokratiprocessen, og som vil betyde, at politiske fanger i fængslerne er endnu dårligere stillet, end de var før. Derfor denne anmodning om, hr. formand - det er ikke fru Fontaine, der sidder i stolen, men De repræsenterer jo formandskabet - at man endnu en gang tager denne her sag op, at man endnu en gang presser på over for de tyrkiske myndigheder for at få dem til at sætte demokratiprocessen i gang i stedet for at sætte den i stå, at få den bragt videre, for hvad vi er vidne til nu, er et tilbageskridt. Formanden Fru Frahm, dette er et emne, som Parlamentet altid beskæftiger sig med, både i de ansvarlige udvalg og her i salen, når det bliver opført på dagsordenen. Méndez de Vigo Hr. formand, en indledende bemærkning: En kollega, som tager plads i her i salen og taler på et sprog, der ikke er hans eget, vil uden tvivl være tjent med noget engelskundervisning, så der i det mindste er nogle, der kan forstå ham. Men det, jeg egentlig vil, hr. formand, er at tale om det spørgsmål, som formanden for Den Socialdemokratiske Gruppe, hr. Barón, nævnte, nemlig arrangementet den 7. marts. Vi har i dag set, at Rådet har truffet en ensidig beslutning om at indkalde til et arrangement den 7. marts, der skal indlede debatten om EU's fremtid. Og som vi har kunnet konstatere i dag, har Rådet handlet uden kommissionsformandens vidende og har dermed taget hans navn forfængeligt. Formanden har sagt, at hun ville overveje sagen, og efter det, jeg har hørt her, mener jeg, at det vil være bedre, hvis Europa-Parlamentet ikke deltager i arrangementet, som ikke er andet end ren markedsføring, og jeg vil også opfordre Kommissionen til ikke at deltage. Hvis vi ønsker at diskutere EU's fremtid - den store offentlige debat, som skal finde sted - skal det ske på et grundlag, som de tre institutioner er enige om. Formanden Der er også en anden løsning, hr. Méndez de Vigo, nemlig at man ændrer det hele fuldstændigt gennem Parlamentets og Kommissionens tilstedeværelse, og at man sletter hele den dokumentation, der er blevet udarbejdet hidtil, og udarbejder nyt materiale. Dette er også en løsning! Jeg kan dog godt forstå Deres skarpe svar. Medina Ortega Hr. formand, jeg vil påberåbe mig forretningsordenens artikel 122 til en personlig bemærkning. Hr. Galeote har omtalt min person og beskyldt mig for at have partipolitiske hensigter, fordi jeg har rejst spørgsmålet om parlamentsmedlemmerne Berlusconis og Dell'Utris immunitet. Som spansk medlem af Europa-Parlamentet og som socialdemokratisk koordinator i Retsudvalget har jeg beføjelse, og på en vis måde forpligtelse, til at reagere, for jeg synes, at det er meget flovt, at man, syv måneder efter at præsidenten for Spaniens højesteret sendte Parlamentet en anmodning om ophævelse af immunitet, ikke engang har været så venlig at svare ham. Ansvaret ligger hos enten Parlamentet eller den spanske regering. Díez González Hr. formand, mine damer og herrer, efter hr. Gorostiagas ord vil jeg blot stille Parlamentet et spørgsmål. Hvor længe vil Parlamentet finde sig i den krænkelse, det er, at et af dets medlemmer under dække af sin status som medlem valgt i en af medlemsstaterne - Spanien - hver gang der er et attentat og en fordømmelse i Parlamentet, bruger sin taletid til at bagatellisere attentatet, retfærdiggøre forbrydelserne og dermed gøre sig medskyldig i mordene? Hvor længe skal vi finde os i denne krænkelse, hr. formand? Poettering Hr. formand, egentlig ville jeg helst ikke bede om ordet, men efter det, som hr. Medina Ortega har sagt, må jeg alligevel gøre det. Hr. Medina Ortega, det, som De gør her, er meget gennemskueligt. Jeg vil gerne minde Dem om, at der foregår en brevveksling mellem Deres gruppeformand og formanden for Europa-Parlamentet, hvilket De naturligvis ved. De ved også, at der er regler for, hvordan man omgås immuniteten i det ansvarlige udvalg, og det betyder, at de ansvarlige instanser i det land, hvor man bebrejder nogen en bestemt adfærd, skulle have givet disse informationer. Sådan var det også i 1990, da Deres nuværende gruppeformand var formand for Parlamentet. Jeg vil gerne bede Dem om at tage dette til efterretning, så vi ikke her skal føre en debat, der er en forberedelse til valgkampen i Italien. Det er nemlig Deres taktik. (Bifald fra PPE-DE-Gruppen) Eftersom Deres gruppe og kompetente personligheder fra Deres parti har tilladt denne skandale mod Østrig, vil vi ikke tillade, at De igen fører valgkamp i Europa-Parlamentet. Hr. formand, jeg vil gerne sige meget tydeligt, at den kollega og formand for Europa-Parlamentet, som De jo dermed kritiserer, har opført sig fuldstændig korrekt, og dette har hun også beskrevet i sit brev til gruppeformanden for Den Socialdemokratiske Gruppe. Tro mig, hr. Medina Ortega, hvis De vil føre valgkamp her, så skal De også få valgkamp. Men De kan også regne med, at vi ikke vil tillade, at De her klart giver udtryk for Deres holdninger, som ikke kan forsvares. (Bifald fra PPE-DE-Gruppen) Korakas Hr. formand, jeg vil protestere over, at De afbrød mikrofonen, uden at jeg fik lov til at tale færdigt. Der var to ting, jeg ville sige. Den ene drejede sig om bombardementerne i Irak. De afbrød mig, fordi forhandlingen finder sted i morgen, men det, jeg forsøgte at fortælle Dem, var, at jeg har et forslag til forhandlingen i morgen: Nemlig at der holdes en afstemning. Jeg undlod at fremsætte forslaget under behandlingen af dagsordenen, så jeg ikke behøvede at tale to gange. Det andet spørgsmål drejer sig om Moldavien. Før valget i Moldavien læste jeg i aviserne et helt uacceptabelt indlæg af den højtstående repræsentant for FUSP, hr. Solana, og på baggrund af valgets resultater - hvor Moldaviens befolkning frit gav sin mening til kende og gav kommunisterne et stort flertal af stemmerne - vil jeg gerne omtale denne uacceptable holdning. Tillad mig at læse højt, og jeg vil så anmode Parlamentet om at tage stilling ... (Formanden afbrød taleren) Formanden Hr. Korakas, lige før ønskede De at tale og foreslå en ændring af dagsordenen, efter at vi allerede havde vedtaget den, og nu tager De et emne op, som overhovedet ikke har noget med sagen at gøre. Deres indlæg var ikke et indlæg til forretningsordenen! Medina Ortega Hr. formand, jeg vil igen påberåbe mig forretningsordenens artikel 122 til en personlig bemærkning. Det er, som om det i Det Europæiske Folkeparti gælder om at nedgøre ethvert socialdemokratisk indlæg ved at tillægge det partipolitiske motiver eller betegne det som valgpropaganda. Hvad kunne jeg ønske mig mere end at få indflydelse på valgprocessen i Italien! Den italienske valgproces finder sted i Italien, men i Spanien har vi i øjeblikket en højesteretspræsident, som venter på svar fra Parlamentet, og det har han endnu ikke fået. Obiols i Germà Hr. formand, jeg beder om ordet på grund af bemærkninger ikke om mig, men om formanden for min gruppe, og som næstformand for gruppen vil jeg sige, at hr. Poetterings indlæg efter min mening var helt genialt. Jeg ønsker Dem tillykke. Jeg troede, at de demokratiske partier var lovligt beskæftiget med at forberede et demokratisk valg. Beskyldninger om valgpropaganda er typiske for autokratiske ledere, ikke for demokratiske ledere. Jeg må sige, at hr. Berlusconi laver valgpropaganda i Spanien i disse dage. Og jeg må sige til hr. Poettering om hans vurdering af denne situation, at han må have læst Kammerat Napoleon af George Orwell og delt nogle af figurernes holdninger, og at De må huske på, at alle de europæiske borgere er lige, men at nogle, f.eks. hr. Berlusconi, er mere lige end andre. For den eneste sikre oplysning, vi har, er, at en anmodning om ophævelse af immunitet er blevet syltet i en eller anden institutions kontor i mindst syv måneder i en situation, som har indflydelse på et valg, der om kort tid afholdes i Italien ... (Formanden afbrød taleren) Napoletano Hr. formand, eftersom man nævnte det italienske valg, vil jeg gerne berolige hr. Poettering, og jeg vil gerne tilføje, at på disse vilkår er plenarforsamlingen bestemt ikke det rigtige forum at drøfte et spørgsmål, som man har behandlet i lang tid i den spanske presse, og som er blevet overtaget af de italienske aviser. Det er faktisk dem, der har givet os kendskab til dette. Jeg er desuden af den opfattelse, at vi råder over nogle organer - f.eks. Parlamentets Præsidium - og nogle kompetencer - f.eks. hos Retsudvalgets formand, Europa-Parlamentets formand og generalsekretæren - som stille og roligt vil kunne rekonstruere forløbet og finde ud af, om der har fundet uregelmæssigheder sted i forhold til andre tilfælde. Jeg mener ikke, at plenarforsamlingen er det mest hensigtsmæssige sted at gøre dette. Derfor bør vi efter min mening have tillid til disse organer og vente på, at sagen bliver grundigt undersøgt, da jeg tror, at dette spørgsmål interesserer alle parlamentsmedlemmerne. Jeg spørger mig selv, om man har anvendt den samme procedure, som man ville have anvendt for et hvilket som helst parlamentsmedlems vedkommende. Tajani Hr. formand, jeg kan kun glæde mig over fru Napoletanos udtalelser, som er i modstrid med holdningen i den politiske gruppe, hun tilhører her i Parlamentet. Jeg er helt enig med gruppeformand Poettering i, at vi ikke bør tage spørgsmål op i Parlamentet, som vedrører medlemsstaternes interne anliggender. Jeg er dog ked af, at vores spanske kollega, som citerede Kammerat Napoleon, tydeligvis ikke har læst bogen eller forstået dens budskab, eftersom denne bog kritiserede de kommunistiske styrers totalitarisme. Vores kære kollega burde måske henvende sig til nogle af militanterne i sine egne rækker. Under alle omstændigheder håber jeg, at vi fremover vil tage ved lære af det, der er sket, og jeg vil gerne kraftigt opfordre parlamentsmedlemmerne til ikke at bruge Europa-Parlamentet til interne politiske spørgsmål. Der har allerede fundet mange indblandinger sted i de sidste par dage, og det var også tilfældet med den belgiske ministerpræsident, som blandede sig i Italiens anliggender på en fuldstændigt upassende måde. Jeg vil gerne takke fru Napoletano endnu en gang for hendes udtalelser. Formanden Dette var det sidste indlæg til forretningsordenen, for ellers kan vi ikke nå at behandle alle de emner, der er på dagsordenen. Forslag til TÆB 1/2001 Formanden Næste punkt på dagsordenen er betænkning (A5-0064/2001) af Haug for Budgetudvalget om forslag til Den Europæiske Unions tillægs- og ændringsbudget 1/2001 for regnskabsåret 2001. Haug Hr. formand, det har jo nu varet noget længere, men vi var nødt til også at drøfte disse vigtige sager med hinanden inden de mindre vigtige sager. Hr. formand, fru kommissær, kære kolleger, vi skal træffe afgørelse om et tillægs- og ændringsbudget - det første i år - som blev fremlagt af Kommissionen den 31. januar og allerede vedtaget af Rådet under førstebehandlingen. Dette tillægs- og ændringsbudget har flere aspekter. Kommentaren til artikel B7-541 skal ændres, så genopbygningsagenturet på Balkan også kan få administrative bevillinger til arbejdet i Montenegro. Euro/dollar-kursen skal tilpasses i henhold til forordningen om budgetdisciplin: Mens budgettet for 2001 er baseret på en kurs på 1 euro = 0,91 dollar, skal Kommissionen, når den foretager en tilpasning, gå ud fra 1 euro = 0,87 dollar. Det fører til en besparelse på 245 millioner euro, som i virkeligheden kun er virtuel. Der skal overføres 60 millioner euro fra reserven til budgetkontoen, for at der kan ydes tilskud til de BSE-test, der er vedtaget. Og nu kommer det, som virkelig interesserer os alle, efter hvad man kan konkludere ud fra den sidste uges forhandlinger og diskussioner: Der skal nemlig bruges yderligere 971 millioner euro, for at vi i det mindste kan være nogenlunde i stand til at overvinde følgerne af BSE-krisen. Beløbet på 971 millioner euro fordeler sig på følgende måde: 700 millioner til opkøb og destruktion af kvæg over 30 måneder, 238 millioner til opkøb med henblik på oplagring og yderligere 33 millioner til test af kvæg over 30 måneder, der er bestemt til konsum. For at sige det ligeud går jeg ind for, at det foreslåede tillægs- og ændringsbudget skal vedtages, om end modificeret. Modificeret, fordi vi vil opmuntre medlemsstaterne til at tage større ansvar for den fælles landbrugspolitik. Jeg går altså ind for det, men jeg kan også godt forstå de kolleger, der uden forbehold vil forkaste dette tillægs- og ændringsbudget. Min første indskydelse var da også at sige nej. Efter at jeg er blevet medlem af Europa-Parlamentet, skal jeg forsvare den fælles landbrugspolitik i mit hjemland. Det er forbandet svært. Næsten halvdelen af vores budget går til vores landbrugspolitik, deraf næsten en femtedel til at stimulere produktionen af oksekød. Men nu, hvor oksekødsmarkedet er brudt sammen, skal vi bruge næsten 1 milliard euro til at destruere kvæg, som ikke kan sælges, men som vi har brugt mange penge på at opdrætte. Det er virkelig meget svært at forstå for folk, der står udenfor, skatteydere og forbrugere, hvis de overhovedet forstår det. For ét er klart: Hvor mange penge det end må koste at afværge de første følger af BSE-krisen, så vil det alligevel ikke være nok til hele året. Det er kun den berømte dråbe i havet. Eller et lillebitte plaster på et svulmende sår, og dette svulmende sår er vores fælles landbrugspolitik med dens system af produktionsstimulanser. Disse mekanismer stammer fra en tid, hvor der stadig var mangel på de fleste fødevarer. Men den tid har vi for længst lagt bag os. Nu er der overskud og overflod på de vigtigste markeder. Det, at der er støtte forbundet til produktionen, er en tilskyndelse, næsten en tvingende opfordring, til at producere stadig mere og intensivere produktionsmetoderne yderligere. Intensiveringen fører til miljøbelastninger og til en marginalisering af mindre produktive etableringssteder. Dette system kan ikke engang forsvares med sociale aspekter, for det har kun ført til, at de store bedrifter bliver endnu større, og de små familielandbrug dør, fordi de ikke er store nok til, at man kan leve af det. Samlet set går 80% af midlerne til EUGFL til mindre end 20% af bedrifterne. Vi skal bort fra dette system. Vi må ikke længere kun mingelere lidt ved symptomerne ved systemet. Vi skal kurere. Denne systemimmanens fører kun til nye vanskeligheder. Lad os udnytte den nuværende krise til at reformere vores fælles landbrugspolitik grundlæggende. Vi skal udnytte den til en reform, der er rettet mod følgende mål: Vi skal bevare et tilstrækkeligt antal landmænd for at bevare miljø og kulturlandskab og anerkende to funktioner, der er vigtige for landmændene, nemlig produktion af fødevarer af høj kvalitet og miljøbeskyttelse i relation til udvikling af landdistrikterne. Og naturligvis også det, som Europa-Parlamentet altid har ønsket: støtte til landdistrikterne. Dermed menes jo også støtte til andre former for økonomisk aktivitet og ikke kun til landbrugssektoren. Lad os betragte tillægs- og ændringsbudgettet som den sidste foranstaltning i den gamle landbrugspolitik, som vi er nødt til at have, fordi der lige i farten ikke er noget andet system. Men med den næste finansielle foranstaltning skal vi tydeligt kunne se konturerne af en ændret landbrugspolitik. For ét er klart: Sådan som jeg som økonomisk ansvarlig ser på tingene ud fra en finansiel indfaldsvinkel, så ved jeg også, at den nuværende krise ikke er en finansiel krise, men en krise i vores landbrugspolitik. Jo før vi igangsætter de rigtige tiltag til at overvinde den, jo bedre. Nu, hvor 2 millioner kreaturer skal dræbes og destrueres for at aflaste markedet, taler man om et etisk problem. Ja, kære kolleger, 2 millioner gamle kreaturer bliver hvert år slagtet i Europa. Det er altså helt normalt. De vandrer blot ned i de europæiske maver og ikke i forbrændingsanlæggene. Men jeg synes, det er noget søgt, at man påberåber sig etikken. Især fordi der nu i forbindelse med et slagteprogram for kalve tales om en Herodes-præmie. Ja, du milde, vi gør os jo i den grad til gode på vores kristelige vesterlandske rødder, så jeg må minde om, at kejser Herodes lod de nyfødte drenge myrde. Det var altså mennesker, ikke dyr! Med al kærlighed og respekt for beskyttelse af dyr, skal vi dog ikke overdrive. Der er forskel på mennesker og dyr. Glem ikke det! Maat Hr. formand, det væsentlige spørgsmål til det første tillægs- og ændringsbudget for 2001 er, om det europæiske landbrugshus skal bygges under BSE-branden. Må en krise bruges eller misbruges til ens egne politiske mål, til en mere grøn landbrugspolitik eller netop til liberalisering af denne? Det virkelige problem med BSE forårsages ikke af store eller små bedrifter eller af antallet af køer pr. hektar. Det virkelige problem er, at medlemsstater har ladet hånt om europæiske regler og således faktisk har misbrugt europæiske forbrugeres og landmænds tillid. På denne baggrund må jeg, bl.a. i betragtning af diskussionen i Landbrugsudvalget, sige, at ændringsforslag 2 til og med 5 ikke harmonerer med Landbrugsudvalgets enstemmige udtalelse til Budgetudvalget. Ændringsforslag 1 er optaget i Landbrugsudvalgets udtalelse. Kommissionens program, der består af syv punkter, drøftes senere. Det drejer sig nu om det foreliggende tillægs- og ændringsbudget. Landbrugsudvalget godkender dette tillægs- og ændringsbudget, som er i overensstemmelse med de forslag, som det stillede allerede i november 2000. Selv om grundlaget er svagt, bl.a. på grund af forholdet mellem euroen og dollaren, som i øjeblikket er betydeligt mere ugunstigt, end det er ønskeligt for landbrugsbudgettet, eller end Kommissionen formoder, er dette alligevel den nemmeste metode. De finansielle midler i det eksisterende budget benyttes, og de finansielle overslag overholdes. Det vil ikke længere være tilfældet i den nærmeste fremtid. Nu, hvor oksekødsforbruget i EU er faldet med 28%, og eksporten næsten er umulig, er vi på vej til et overskud på 2,5 millioner t oksekød, selv om lagerkapaciteten i EU kun udgør 1 million t. Følgerne for landmændenes indkomster er dramatiske, og de lave priser tilskynder bestemt ikke forbrugerne til større forbrug. Udgiftsloftet vil hurtigt blive nået. I Europa-Parlamentets Landbrugsudvalg er det besluttet at drøfte fire alternativer for fremtidig finansiering, nemlig ændring af de finansielle overslag, besparelser på det løbende budget, tilpasning af udgiftsfordelingen mellem Unionen og medlemsstaterne eller en supplerende finansiering via afgifter og sanktioner. På grund af den nuværende mund- og klovsygekrise må denne diskussion føres hurtigere, end vi faktisk synes om. Hr. formand, det vil være tydeligt for Dem, at Landbrugsudvalgets støtte til tillægs- og ændringsbudgettet kan betragtes som en opbakning af Kommissionen. Denne udviser i hvert fald større handlekraft end Rådet, som bliver hængende i sine egne nationale dagsordener i stedet for at finde en løsning på krisen. Böge Hr. formand, mine damer og herrer, min gruppe må nødvendigvis stemme for tillægs- og ændringsbudgettet i mangel af funktionsdygtige alternativer, fordi der netop i denne krisesituation skal handles hurtigt. Vi gør også dette i erkendelse af, at BSE i de forgangne år - og fortidens fejl indhenter os i dag - har været udsat for svigt fra statens side. Derfor er der også et fælles ansvar forbundet med at overvinde denne krise. Vi vil således også stemme for finansieringsordningen 70/30, fordi vi ønsker, at budgettet skal vedtages hurtigt, også selv om der ganske givet er nogle, der gerne ville diskutere dette emne mere intensivt med henblik på fremtidige situationer. Jeg vil også tilføje, at vi i denne vanskelige tid bør gøre alt for at handle seriøst og ikke fortsætte med at dreje rundt i en panikspiral, for jeg ønsker ikke, at vi skal have det ene tillægsbudget efter det andet. Jeg vil gerne endnu en gang minde alle om, at vi kun befinder os i den første tredjedel af gennemførelsen af Agenda 2000, der er blevet rost af så mange, og så kan det jo ikke nytte noget, at vi først fejrer den som en succes som europæisk forretningsgrundlag for perioden indtil 2006, og så ved første passende lejlighed giver den en hård opbremsning, så den næsten slår en saltomortale. Det er ikke særligt troværdigt. Nødsituationer kræver nødforanstaltninger, men den, der på et sådant tidspunkt vil omlægge for meget på én gang, kan hurtigt komme ud af kurs, hvis der er strid modvind i Europa. Så der er behov for en dynamisk indsats, men også for en vis indfølingsevne for at kunne håndtere tingene på en seriøs måde. Det handler om med henblik på fremtiden - og naturligvis også med henblik på udvidelsen mod øst og den næste forhandlingsrunde i WTO - at videreudvikle den fælles landbrugspolitik, den europæiske model for forbrugerbeskyttelse og landbrug, også på grundlag af det, som medlemsstaterne har lovet i international sammenhæng med Agenda 21 om bevarelse af ressourcer og bæredygtighed, men netop også om på internationalt plan at skabe balance mellem udnyttelse af naturen på den ene side og anvendelse af teknik og økonomi på den anden side. Hr. formand, jeg tror, at vi i dag befinder os i en situation, hvor det ikke kun er Europa-Parlamentet, der skal beskæftige sig med dette emne, men også - og dette siger jeg på opfordring af min gruppe - stats- og regeringscheferne på det kommende topmøde i Stockholm, for at de kan komme med nogle ærlige svar, for det er krisen alvorlig nok til. Forbrugerne er bekymrede og skal have klar besked. Medlemsstaterne må omsider gøre deres hjemmearbejde hurtigere, end de tidligere har gjort. Side op og side ned har vi eksempler på, at Kommissionen først er blevet presset og omsider så har handlet, men medlemsstaterne har handlet for sent. Det skal ophøre. De mange angreb, der simpelthen krænker og betvivler landmændenes erhvervsmæssige integritet, skal forklares. Det, der delvist sker, er ikke længere tilladeligt. Det skal stats- og regeringscheferne gøre rede for. Der skal gøres rede for, om man virkelig vil overvinde krisen. Hvis man ikke gør det, så må vi se den kendsgerning i øjnene, at om to år vil halvdelen af kvægbesætningerne i Europa ikke længere eksistere. Derfor vil jeg gerne slå fast, at der også er behov for en reaktion og omlægning fra stats- og regeringscheferne. Walter Hr. formand, fru kommissær, mine damer og herrer, i år har vi det første tillægsbudget noget tidligere end sidste år. Sidste år skulle vi opfylde en noget mere behagelig pligt over for medlemsstaterne. Vi kunne tilbageføre 3,2 milliarder til dem. I år vil vi på et område, der påvirker den europæiske politik i massiv og afgørende grad, være nødt til at gennemføre en foranstaltning, som ingen vil være begejstret for. Ikke kun på grund af det tema, der ligger bag, men fordi der netop ikke findes nogen alternativer til den fremgangsmåde, som Kommissionen har foreslået. Det er ikke kun ærgerligt, men det gør også én rasende, når man tænker på, at man skal tage del i en proces, der skal være med til at løse et problem, som det næsten ikke er muligt at forklare, så et menneske med sund fornuft kan forstå det. Jeg vil ikke endnu en gang tale om, at det er utroligt, at man simpelthen er nødt til at brænde fødevarer, som der bruges mange penge på at producere. Vi kæmper således ikke kun med en økonomisk krise. Ganske vist taler jeg her som økonomisk ansvarlig, men jeg skal ikke kun beskæftige mig med den finansielle side, for vi har også en tillidskrise. De mennesker, der iagttager os, kan ikke forstå, at vi sådan uden videre accepterer dette uden virkelig at kræve konsekvenser. Hvor meget jeg end sætter pris på hr. Böges rolige tiltag - og i dette spørgsmål er han uden tvivl en god rådgiver for et tiltag til, hvordan man skal gribe det an - så er det ikke muligt, at et normalt tænkende og følende menneske i denne situation virkelig kan gå roligt til værks og uden videre acceptere denne tingenes tilstand. Vi skal her vedtage en foranstaltning, der rækker ud over vores fantasi. For så vidt forstår jeg alle, der siger: lad os forkaste denne sag. Eller dem, der siger: lad os sætte landbrugsministrene under stærkt pres. Jeg forstår dem alle fuldt ud, fordi man har svært ved at forstå, hvad det er, der sker. Men det, som vi skal gøre, er faktisk at foranledige en omlægning. Denne omlægning kan ganske vist ikke ske fra den ene dag til den anden. Vi kan ikke fastlægge en helt ny landbrugspolitik i løbet af årets to første måneder og lægge den til grund for beslutningen i dag. Det går ikke. Vi kan ikke stoppe kødproduktionen fra den ene dag til den anden, for kalvene er allerede inde i ammekøerne. Men at lade som om, det bare er en kontakt, der skal flyttes, og så vil alt blive anderledes, er en illusion. Det må man også være ærlig og sige. Men man må også understrege, at hvis vi i dag stemmer for, så er det ikke noget carte blanche til hverken Kommissionen eller Rådet. Vi vil i de kommende uger og måneder nøje undersøge de forslag, De stiller. Et "fortsæt bare" vil der ikke komme fra os. Det vil jeg gerne pointere. Der må ikke være nogen voldshandlinger, ingen hektiske aktioner i øjeblikket, men der kan heller ikke være noget "fortsæt bare", derimod må De diskutere de forslag, der sikrer en bæredygtig udvikling, med os. De skal vide, at man med beslutningen i dag er nået til bunds i budgettet, og loftet er nået. Det går ikke længere. Alt, hvad der fremover kommer, vil få dramatiske følger, ikke kun for os, men også for Dem, der laver forslagene eller skal vedtage dem i Rådet. De må gå ud fra, at vi endnu en gang vil stemme for, men at det vil blive meget sværere i fremtiden, hvis der ikke er en god medfølgende begrundelse og en ændring af politikkerne. Mulder Hr. formand, denne forhandling finder efter min mening sted i en uvirkelig atmosfære. Vi beskæftiger os her med et budget, som har at gøre med BSE-krisen, men vi ved, at der i øjeblikket er en meget større risiko i Europa, nemlig risikoen for, at mund- og klovsyge i stor udstrækning vil spredes. Dette budget vil således under alle omstændigheder ikke være tilstrækkeligt til at klare alle ulykker. Hvis vi vedtager dette budget, er der imidlertid overhovedet intet spillerum tilbage i budgettet for 2001. Er det forsvarligt? Ikke efter min gruppes opfattelse. Vi synes, at der skal skabes ekstra finansielle midler med henblik på de kommende måneder. De eneste finansielle muligheder, vi har kunnet finde på nuværende tidspunkt, er, at man holder sig til forholdet 50 til 50 i stedet for 70 til 30 til finansieringen af destruktionen af dyrene. På denne måde skabes der et ekstra spillerum på omkring 300 millioner euro i budgettet til at klare andre ulykker i fremtiden og måske også finansiere foranstaltninger til bekæmpelse af mund- og klovsyge. Efter min gruppes opfattelse er den største risiko, som truer i øjeblikket, renationaliseringen af landbrugspolitikken. Hvert land vil på sin egen måde forsøge at finde penge til at klare udbruddet af alle disse sygdomme. Vi må forhindre, at hvert land begynder at føre en politik på egen hånd. Al politik skal fortsat komme fra Bruxelles, og derfor er dette ekstra spillerum på budgettet nødvendigt. Jeg vil gerne spørge Kommissionen, hvad den har foretaget sig siden Haug-beslutningsforslaget fra juli sidste år om retningslinjer for budgettet. Deri blev der tydeligt anmodet om, at der overvejes alternative finansieringsformer ved sygdomsudbrud. Hvad har Kommissionen gjort på dette punkt? Er det muligt i fremtiden at forsikre sig mod den slags ulykker? Er der behov for en afgift på kød til en nødfond? Alle den slags ting vil vi gerne vide, for det er uacceptabelt, at der udbryder sygdomme, og at vi ikke har penge til at gøre noget ved det. Rühle Hr. formand, fru kommissær, flertallet af min gruppe vil i morgen stemme for tillægsbudgettet, men det falder os svært at stemme for, at to millioner kreaturer i Europa skal destrueres, og her må jeg desværre også modsige fru Haug. Destruktion af kvæg er virkelig et etisk problem og kan ikke behandles som en foranstaltning til markedsstøtte. Det er den barske konsekvens af en forkert landbrugspolitik: Først gives der støtte til overproduktion og så igen til destruktion af overproduktion. Det så vi også i forbindelse med bjergene af smør, vi oplever det med søerne af mælk, og vi oplever det også i forbindelse med oksekødsproblemet. Denne type landbrugspolitik skal principielt omlægges, og jeg kan kun appellere til, at Parlamentet bliver mindet om sine tidligere beslutninger. Det er nemlig Europa-Parlamentet, der siden 1990 konstant har gjort opmærksom på problemerne, hele tiden har opfordret Rådet til at omlægge, og som tog BSE-krisen alvorlig, endnu inden den nåede sit nuværende højdepunkt. Derfor mener jeg, at det er meget vigtigt, at vi med denne beslutning gør det klart for Kommissionen og Rådet, at vi på dette område har brug for medbestemmelse fra Parlamentet, at vi har brug for en styrkelse af Parlamentet, og at vi omsider skal nå frem til en landbrugsreform, der gør disse ord til virkelighed. Overalt mærker vi, at tilliden er svækket. Alle, der i øjeblikket fører valgkamp - f.eks. i Baden-Württemberg, hvor landdagsvalget står for døren - oplever, at folk ønsker, at de europæiske institutioner skal undersøges til bunds. Hvis vi vil rette op på dette tillidstab og igen skabe tillid, har vi brug for en grundlæggende reform. Det er ikke gjort med, at man nu pragmatisk klarer sig igennem, som man bedst kan og forholder sig afventende, indtil den næste krise bryder ud. Vi har brug for en omlægning. Vi skal bort fra overproduktion, fra støtte til overproduktion og fra støtte til destruktion af overproduktion. Alle i Budgetkontroludvalget ved, at denne landbrugspolitik naturligvis også er ekstremt udsat for svig. Vi har kendskab til de tilfælde, der hele tiden dukker op. Vi har kendskab til nogle tilfælde på smør- og mælkeområdet. Vi har hårdt brug for en omlægning, og jeg vil gerne understrege, at vi med debatten i dag og afstemningen i morgen signaliserer, at det er på tide med en anden landbrugspolitik, og at det er på tide at omstrukturere budgettet, så Parlamentet får mere indflydelse på de samlede obligatoriske udgifter. Wurtz Hr. formand, fru kommissær, hr. repræsentant for Rådet, vores forhandling drejer sig kun om en budgetændring, men denne har meget stor strategisk betydning! Og der er en kæmpe uoverensstemmelse mellem Kommissionens diagnosticering af BSE-krisens forventede omkostninger og det finansieringsudkast, der er fremlagt for os. Jeg vil gerne citere hr. Fischler, som i avisen Le Monde for nøjagtigt en måned siden sagde, at omkostningerne i forbindelse med denne krise ville blive enorme. Han sagde, at selv hvis man optimistisk forudsætter, at forbruget ikke vil falde med mere end 10% i år, og at der ikke sker en blokering af eksporten, vil alene interventionsopkøbene komme til at koste omkring tre milliarder euro. Nu en måned senere er forbruget faldet med 27%, og eksporten er faldet til det halve. Alligevel fremsætter man et budget på lidt mindre end en milliard euro, det vil sige kun en tredjedel af det, der mindst er behov for. Denne budgetmæssige utilstrækkelighed fremhæver de store politiske fastlåsninger, som er resultat af de fleste medlemsstaters og Kommissionens hårdnakkede og stadig mere uudholdelige afvisninger, når det kommer til at overveje bare en lille ændring af de finansielle overslag, om så dette er for at afhjælpe virkningerne af en yderst alvorlig og uforudset krise. På mellemlangt sigt går min gruppe skam ind for en omfattende reform af den fælles landbrugspolitik, således at den ikke længere udpiner budgettet med en ulovlig støtte til et landbrug, der er produktionsfremmende og farligt for både for mennesker og miljø. Vi ønsker en fælles landbrugspolitik, hvor man ikke slagter millioner af dyr, men bruger midlerne på ægte landmænd og betaler en ordentlig pris for deres produkter og giver dem mulighed for at drive bæredygtige landbrug, skabe en tålelig udvikling og fremstille sunde fødevarer. En helt anden ting i dag er lynchningen af små og mellemstore producenter i nød. De er ofre for en syg landbrugsmodel, som i høj grad er blevet påtvunget dem. Vi er ikke ekstremister, så i dette nødstilfælde stemmer vi altså for budgettet. Men det er ikke nok. Unionen skal vedkende sig hele sit ansvar. Set fra denne synsvinkel protesterer jeg mod idéen om en renationalisering af den fælles landbrugspolitik, som man lister ind ad bagdøren med et ændringsforslag, for dette vil betyde en ødelæggelse af Fællesskabet. Og til det flertal i Parlamentet, der går ind for en kvalitativ forøgelse af den fælles integration, vil jeg sige: Hvilken klang får talen om en fremtidig europæisk føderation og samlingen af hele den store europæiske famille, hvis den ældste fælles politik samtidig splintres, når selve princippet om solidaritet mellem de 15 medlemslande går i opløsning, og når man over for en større krise ser en tendens til, at enhver er sig selv nærmest? Jeg mener nok, at denne opgave må være nogle milliarder euro værd. Kuntz Hr. formand, kære kolleger, har prionen forplantet sig til Fællesskabets institutioner? Er Unionen med andre ord blevet så gal, at den ofrer den ældste og bedst gennemførte af de fælles politikker - og her mener jeg landbrugspolitikken - samtidig med at den gennemtvinger og på paradoksal vis fremskynder integrationsprocessen inden for andre sektorer? Det TÆB, der blev vedtaget mandag af Budgetudvalget, giver anledning til en del forbehold - måske endda en klar afstandstagen fra vores gruppe - fordi udvalget igen indrager den traditionelle adskillelse mellem de obligatoriske og de ikke-obligatoriske udgifter, som betænkningen gerne vil påtvinge os. 971 millioner euro - dette beløb er naturligvis utilstrækkeligt i betragtning af krisens alvor - er en begyndelse hovedsageligt med hensyn til en opkøbs- og destruktionsordning og testning! Men hvad med bagefter? Krisens omfang er så stort, at man naturligvis uden at tøve skulle have frigivet en direkte støtte for at afhjælpe landmændenes og den samlede kvægsektors tab. Der er midler til dette. Når TÆB er vedtaget, vil der fortsat mangle omkring 500 millioner euro. Ligesom - og det ved man - det er muligt at finde væsentlige besparelser på nogle budgetposter. En nedsættelse af støtten til braklægning af jorde vil f.eks. muliggøre øjeblikkelige besparelser og bane vej for dyrkning af oliefrø, for i denne forbindelse er Europa fuldstændig afhængig af USA på grund af Blair House-aftalen. Når Kommissionen og Rådet forkaster den direkte støtte finansieret af fællesskabsbudgettet, som Frankrig havde foreslået det, baner de vej for en renationalisering af landbruget. En renationalisering, som man må tage konsekvenserne af, hvis den gennemføres. Først og fremmest må vi indse den europæiske konstruktions fiasko, som man skulle have gennemtænkt, inden man kastede sig ud i flere fælles politikker og navnlig den fælles mønt. Ilgenfritz Hr. formand, de ærlige landmænd, der er uden skyld i BSE-krisen, betaler nu prisen for Kommissionens og Unionens fejlslagne landbrugspolitik. Det forslag, som vi skal stemme om, begunstiger kun de strukturer, som støttede intensiv kvægavl og produktion, og som dermed også er skyld i krisen. 70% af tillægsbudgettet anvendes til forbrændinger. På den måde hjælper man de store landbrug, der egentlig bærer skylden. De ærlige og uskyldige europæiske landmænd vil ikke længere have tillid til os, hvis vi stemmer for dette tillægsbudget. Det er det forkerte signal, hvis vi med forbrændinger nu også fejer de medskyldiges problemer ind under gulvtæppet. Derfor er jeg på ordførerens side, når hun nu stiller krav om, at det europæiske landbrugsstøttesystem skal ændres grundlæggende og tilpasses, så det er til fordel for de små landbrug. Men i modsætning til fru Haug er jeg ikke parat til at stemme for dette tillægsbudget. Ferber Hr. formand, fru kommissær, kære kolleger, jeg mener, at vi bør skelne mellem tre ting, når vi i dag diskuterer Kommissionens tillægsbudget. For det første hvilke foranstaltninger vi på kort sigt kan gribe til for i nogen grad at stabilisere oksekødsmarkedet. For det andet hvad vi kan gøre på noget længere sigt, når vi i Parlamentet skal diskutere på baggrund af landbrugskommissærens syvpunktsplan. For det tredje hvad vi skal gøre på langt sigt. Det skal vi også diskutere i Parlamentet i forbindelse med en revision af markedsordningen i 2002. Dette bør vi holde os til. Det drejer sig nu om, at vi akut må gribe til nogle foranstaltninger for landmænd i hele Europa, så det drastiske prisfald på oksekødsområdet ikke vil true eksistensen mere, end det allerede er tilfældet. Det er formålet med dette tillægsbudget, og alt andet skal vi helst gå til med ro og tålmodighed. Vi skal jo helst ikke lyve for os selv. Indtil sidste efterår var der på oksekødsmarkedet balance mellem udbud og efterspørgsel, og det må man da tale ærligt om. Der er ingen mælkesøer og ingen smørbjerge, og kære fru Rühle, jeg vil gerne sige det klart og tydeligt igen: Det var jo den regering, som De støtter, der for halvandet eller to år siden besluttede det, som De i dag betegner som det forkerte system, nemlig Agenda 2000. Det vil jeg gerne understrege. Og vær så lige venlig at diskutere det inden for Deres egne partirækker, dertil hører fru Schreyer, budgetkommissæren, som foreslår det og fru Künast, den tyske landbrugsminister, der støtter det, og her lader De nu som om, De slet ikke har noget at gøre med hele historien! Det kan jeg ikke lade passere. Den, der med kort varsel kan stille andre forslag, bedes fremlægge dem her i dag eller i morgen i form af ændringsforslag. Så vil jeg være parat til at deltage, men jeg har ærligt talt endnu ikke hørt nogen fornuftige alternativer. Hr. Graefe zu Baringdorf, det samme gælder også for Dem, for De også hører til dette parti. Man er jo nødt til at være ærlig, og hvis der lægges en strategi, der lader de små landbrug gå i hundene - og det er det, som jeg mandag aften hørte refereret fra tysk side fra Rådet (landbrug) - så må jeg virkelig sige, at det er ingen strategi. Når jeg hører, at den tyske forbundskansler for nylig har sagt, at det er et spørgsmål om stor eller lille, og den tyske minister for forbrugerbeskyttelse i dag meddeler, at man også tilsvarende skal støtte store bedrifter og derfor gå ind for, at der ikke skal være noget loft i forbindelse med dyrepræmien, så må jeg spørge mig selv, hvor vi egentlig er på vej hen. Vi skal på kort sigt gribe til alle foranstaltninger for at nå til en stabilisering. Her giver tillægsbudgettet de rigtige svar, og vi skal stille og roligt diskutere aktiviteterne på mellemlangt og langt sigt med hinanden. Kun på den måde vil vi til sidst finde sagligt korrekte løsninger. Gill Vi fra Det Forenede Kongerige kender kun alt for godt den ødelæggende effekt, som BSE kan have på landbruget. Jeg håber, at andre kan lære af vores erfaringer og måske også af vores fejltagelser. Jeg tror, den vigtigste lære er, at der lige fra begyndelsen er behov for skrappe forholdsregler, for det første for at forhindre yderligere udbrud og for det andet for at sikre øget tillid fra forbrugernes side. Medmindre der strammes radikalt op på sikkerhedsforanstaltningerne, kan vi ikke genoprette forbrugernes tillid, som er så vigtig for de europæiske oksekødsmarkeder på langt sigt. I Det Forenede Kongerige er markederne og oksekødsforbruget nu faldet til 1995-niveau. For at genoprette tilliden skal vores støtte være målrettet, og vi skal opfordre medlemsstaterne til at udnytte denne støtte fuldt ud, hvad jeg forstår ikke altid har været tilfældet. Jeg vil gerne lige tage det spørgsmål op, som flere har stillet, f.eks. hr. Mulder og fru Haug, nemlig om støtten skal være i det sædvanlige forhold på 70/30 mellem EU og medlemsstaterne, eller om den skal være på 50/50. Jeg er positiv over for grundtankerne i det, som hr. Mulder og fru Haug har sagt, og jeg forstår deres alvorlige bekymring for, om bevillingerne er tilstrækkelige til at dække det ukendte behov resten af året, men det ville være yderst vanskeligt for dette Parlament at vælge den løsning, for det første fordi de økonomiske forordninger fastsætter forholdet til 70/30, og fordi en ændring ville kræve en ændring af de økonomiske forordninger, og for det andet fordi jeg som medlem fra Det Forenede Kongerige ønsker, at de øvrige medlemsstater behandles på nøjagtig samme måde som Det Forenede Kongerige. Så hvis vi vil være fair, er det vigtigt, at forholdet bliver det samme. For det tredje vil jeg sige, at hvis Parlamentet stemmer for dette nye forslag, skal Rådet behandle det igen, og det vil blot forsinke processen, indtil der træffes en beslutning, og det går imod vores erfaringer i Det Forenede Kongerige, hvor vi har set, at man skal reagere hurtigt for at genoprette forbrugernes tillid, hvilket er vitalt for oksekødsmarkederne i Europa. Af samme årsager er jeg imod ordførerens henstilling. Jeg ønsker ikke at lægge skylden for krisen over på andre, men jeg er, ligesom andre medlemmer har givet udtryk for, bekymret over den fremgangsmåde, Kommissionen har valgt, og jeg er bekymret over, at det har taget Kommissionen så lang tid at nå frem til en streng og beslutsom håndtering af BSE. Kommissionen skulle have forbudt brugen af rygmarv i fødevarer og dyrefoder, så snart sygdommen viste sig i Det Forenede Kongerige. Kommissionen skulle gennemføre en fuldstændig og omgående revision af kontrolprocedurerne for at forhindre smittet kvæg i at krydse grænserne. Til slut vil jeg gerne sige, at jeg støtter anmodningen om TÆB, og jeg mener, at det er vigtigt, at vi får medlemsstaterne til at udnytte denne støtte. Virrankoski Hr. formand, tillægs- og ændringsbudgettet er sørgeligt stof at læse. Det betyder bogstaveligt talt, at det er hensigten at brænde 700 millioner euro af EU's midler af, for med dette beløb kan der købes risikofyldt oksekød til destruering. Det værste er dog, at BSE-krisen udgør en alvorlig trussel mod balancen i EU's budget. I dette tillægsbudget finansieres en del af udgifterne allerede ved forhåbningsfuldt at formode, at der i vekslingsforholdet mellem euro og dollar opstår betydelige besparelser. Dette er sikkert mest ren ønsketænkning. Men det mest alvorlige er, at allerede nu er den finansielle overslagsmargen ved at være helt opbrugt. Efter forslaget er der kun en margen på 506 millioner euro tilbage, det vil sige lidt over 1% af hele udgiftsområdet. Alligevel kan vi med sikkerhed formode, at eksportbehovet for oksekød uden for EU vokser eksplosivt. Forbruget er gået ned i mange store lande, hvilket afspejles i form af tiltagende lagre. Da det i det mindste med en horisont på et par år kan forventes, at forbruget er jævnt nedadgående, bør man stræbe efter at afsætte lagrene til eksport. Dette er der inden for rammerne af de eksisterende finansielle overslag ikke mulighed for. Derfor kan det frygtes, at andre landbrugsudgifter bliver beskåret. Nedskæringer i de andre landbrugsudgifter kan nemt betyde nedskæring af de enkelte landmænds indkomstniveau, det vil sige, at gildet betales af de enkelte landmænd. Vi bør huske, at BSE-krisen ikke er skabt af landmænd. De har i god tro benyttet lovligt godkendte foderstoffer, der har vist sig at være giftige. Det er derfor, at vi sammen skal påtage os ansvaret og ikke skyde ansvaret over på én befolkningsgruppe. Jeg går ind for en fifty-fifty fordeling af omkostningerne. Graefe zu Baringdorf Hr. formand, fru kommissær Schreyer, det er ikke tillægsbudgettet i sig selv og de 971 millioner euro, der er problemet. Det hører egentlig til den sædvanlige forretning, og beløbet burde ikke slå os omkuld. Det handler om, hvad det skal anvendes til, og hvorfor det er nødvendigt. I den forbindelse vil jeg gerne sige, at hvis Europa-Parlamentet havde haft medbestemmelse på Agenda 2000, ville beslutningen i Berlin være faldet anderledes ud. Så ville vi f.eks. have støtte til græsningsarealer i stedet for til majs, vi ville have standset interventionen. Alt dette blev foreslået af Kommissionen og Parlamentet. Vi ville have haft tilknytning til lønomkostningerne, vi ville have haft 90 dyrs-loftet, der jo gælder i forbindelse med lønomkostningerne. Alle disse foranstaltninger, der nu igen er på dagsordenen, kunne vi have vedtaget, og hr. Böge, så ville vi have haft noget, som vi kunne betegne som Agenda 2000 og fremskridt. Nu har De, og hvis jeg lige lægger COPA's og de kristelige demokraters lange historie til, haft indflydelse på, at netop disse reformer er blevet forhindret. Det store problem er, at vi igen i dag bliver konfronteret med dette spørgsmål og bruger penge på en politik, der er gået i den forkerte retning. Når vi nu ser på forslagene fra hr. Fischler, så er det ikke nødslagtningen, der er et problem, men derimod destruktionen. Vi i Europa vil dermed gå verden rundt i billeder med nødslagtninger og destruktioner. Det kan vi ikke stå model til ret længe set ud fra et kulturelt synspunkt og et kulturelt krav i Europa. Fru Haug, det ville helt sikkert være hensigtsmæssigt at nå frem til en nødslagtning af årskvier og kalve. Det drejer sig ikke om en Herodes-præmie, men om, at disse kalve, der nu er født, ikke igen bliver tunge tyre, men i stedet kommer på markedet som kvalitetskød, når de relevante test er foretaget, og risikomaterialet er fjernet. Det var fru Schreyers forslag. Forslaget kom ikke fra hr. Fischler. Det beklager jeg. Jeg håber, at vi kan indsende det som et tillæg, når vi skal behandle disse syv punkter. Det vil sige, det kommer an på, hvad vi bruger penge på. Vi har, og det har Socialdemokraternes budgetordfører også sagt, jo allerede gennem årene ofte sendt penge tilbage. Det er ikke det, der er problemet, men derimod spørgsmålet om, hvorvidt der vil være nok penge tilbage til en omlægning af landbrugspolitikken. Jeg ser en risiko for, at hvis vi betaler de særlige foranstaltninger, der nu kommer fra denne krise, af det normale budget, så vil vi mangle disse penge, når vi ønsker en omlægning, fordi disse nødforanstaltninger så ikke længere er nødvendige, men pengene er væk. Derfor mener jeg, det er i orden, at medlemsstaterne og EU også afholder omkostningerne her. Jeg vil gerne have, at også de ansvarlige for denne krise, der befinder sig i privatområdet og ikke i politik, indbetaler til en fond, der yder erstatning til de skadelidte, det er landmændene og dem, der er ramt på det humane område, sådan som det i Storbritannien ... (Formanden afbrød taleren) Abitbol Hr. formand, BSE-krisen, kogalskaben, bliver nærmest fremstillet som en af Ægyptens 10 plager. Men denne kvægsyge er ikke en forbandelse, der rammer de europæiske besætninger. Køerne bliver ikke gale, fordi de har spist eller røget græs. Køerne bliver gale, fordi de har spist politik. Køerne bliver gale, fordi de spiser den fælles landbrugspolitik, som Kommissionen i Bruxelles har trukket ned over hovedet på dem i 30 år. Således er den intensive politik eller kød- og benmelet et resultat af de beslutninger, der er truffet af staterne, af Kommissionen og - må vi jo indrømme - især af franske regeringer og af franske landbrugsforeninger, men også af Kommissionen, navnlig i forbindelse med de internationale aftaler, der har favoriseret europæiske kornproducenter til skade for dyrkningen af oliefrø til sojakager, der fremstilles af amerikanerne. Det er måske nødvendigt, at vi langt om længe finder modet til at konfrontere den europæiske offentlighed direkte. Fejlen er europæisk, og Europa bør rette den. Der er efter min mening ikke tale om, at den franske skatteyder - eller en hvilken som helst skatteyder - skal betale to gange. Faktisk hæver Europa ikke skatten. Når Europa bliver modig nok til at hæve skatterne, kan det måske gennemføre sine egne politikker, men Europa hæver ikke skatten, og der er ikke tale om, at skatteyderne skal betale to gange - både til Fællesskabets budget og til det nationale budget. Det er trods alt utænkeligt, at Europa er ved at dele sig mellem et europæisk projekt med store fremtidsplaner, store horisonter og projekter og nationalstaterne eller medlemsstaterne, som bliver små selvstændige lazaretter i den europæiske politik, fuldstændig som i middelalderen, med alt hvad det indebærer - også med hensyn til karantæne. Costa Neves Hr. formand, jeg støtter Haug-betænkningen og lykønsker ordføreren. Jeg tilslutter mig således, at Parlamentet vedtager tillægs- og ændringsbudgettet 1/2001, der stiller 971 millioner euro til rådighed for supplerende udgifter på grund af BSE-krisen. Jeg har dog følgende bemærkninger til dette forslag: For det første er de 971 millioner euro, der nu er stillet til rådighed, nødvendige, men ikke tilstrækkelige. Indtil videre må vi dog se tiden an. For det andet kan BSE-krisen, producenternes reelle vanskeligheder, forbrugernes faldende tillid og kravet om fødevaresikkerhed af hensyn til folkesundheden ikke klares med foreløbige svar eller med at udskyde løsningerne, hvor store interessekonflikterne eller budgetproblemerne end måtte være. Situationens alvor kræver hurtige og fuldstændige svar, så krisestemningen ikke bliver permanent. Denne sag skal hurtigst muligt af dagsordenen, og vi skal have mod til at sætte et punktum for den, så forbrugernes tillid bliver genoprettet. Man bør ikke forveksle den aktuelle alarmsituation med den uomgængelige revision af produktionsmetoder, som reformen af den fælles landbrugspolitik skal udvirke. En sådan reform er nødvendig, men den må ikke hastes igennem, således som det ville være tilfældet, hvis den blev gennemført midt under krisen, eller hvis den udelukkende blev styret af finansielle overvejelser eller af nationale interesser. Dét ville gøre det af med den allerede ved fødslen. For det tredje retfærdiggør det her sagte, at Europa-Parlamentet kommer til at få egentlig beslutningsmulighed, hvad angår alle landbrugsudgifter, også dem, der hører under underudgiftsområde 1a, og at de centrale poster i underudgiftsområde 1 b udvides. På den måde forsvarer vi borgernes legitime interesser. For det fjerde berettiger sagens alvor efter min opfattelse helt klart, at man foretager en omfattende og grundig behandling af dette spørgsmål på Rådets møde i Stockholm, hvilket jeg håber vil ske. Görlach Hr. formand, EU har i fællesskab skabt denne krise. Derfor skal denne krise også løses af EU i fællesskab. Men når jeg siger EU, tænker jeg ikke på Kommissionen eller Rådet eller Parlamentet, jeg tænker hovedsageligt på vores medlemsstater, der er det bærende grundlag i EU. For at jeg ikke skal blive misforstået, vil jeg understrege, at ingen kan pege fingre ad hinanden og lade som om, at de intet har at gøre med hele historien. Den europæiske landbrugspolitik, sådan som den nu er med alle dens svagheder og fejl, er skabt af alle medlemsstater og ud fra forskellige politiske holdninger og er således blevet til det, den nu er. Derfor skal vi også ændre den i fællesskab. Det ændrer ikke noget ved, at vi i øjeblikket oplever, at de, der skal afhjælpe denne krise, befinder sig i en situation, hvor vi stadig skal bruge de gamle spilleregler på den gamle bane. Det nytter ikke noget. Vi har stadig ingen nye regler, vi har stadig ingen reform af landbrugspolitikken, heller ikke selv om vi rykker for den. Naturligvis har hr. Ferber ret, når han taler om en opdeling, der gælder på kort sigt, på lidt længere sigt og på langt sigt. Det er rigtigt. Men den, der nu bliver bedt om penge og skal give sit samtykke til udgifter for at overvinde krisen, har ikke kun ret til, men også pligt til at rykke for den nødvendige reform. Vi har en køreplan, der gælder indtil 2006, med en revision i 2002. Men vi ved allerede nu, at en revision ender med, at det bliver nødvendigt at gennemføre en gennemgribende reform af landbrugspolitikken. Derfor er vores samtykke til dette tillægsbudget et samtykke under forudsætning af klar besked. Det vil vi meget snart minde Dem om igen. Hyland Det faktum, at BSE og dens effekt på både landmænd og forbrugere stadig dominerer vores politiske dagsorden, er en indikation af, hvor alvorlig krisen er. De sikkerhedsforanstaltninger, der er truffet, f.eks. forbuddet mod kød- og benmel, bør ud fra de videnskabelige erfaringer sikre en udryddelse af BSE og truslen mod menneskets sundhed. Undersøgelsen af alle dyr, som er over 30 måneder gamle, og fjernelse af specifikt risikomateriale, bør i vidt omfang medvirke til at genoprette forbrugernes tillid. I Irland er der f.eks. ud af de 48.000 stykker kvæg, der er undersøgt for BSE, ikke et eneste, der er testet positivt, og det er for mig et tegn på, at sygdommen er begrænset til andre dyr blandt amme- og malkekvægsbesætningerne. Jeg er bange for, at det vil tage et stykke tid at gennemføre fjernelsen af dem gennem naturligt svind, og jeg vil bede kommissæren undersøge, hvordan processen kan fremskyndes. Fremkomsten af BSE blandt de ældre dyr er med til at underminere forbrugertilliden, også selv om dyrene ikke var beregnet på fødekæden. Jeg er enig med kommissæren i, at der er behov for at genskabe balancen på markedet. Destruktionsordningen kan være nødvendig på kort sigt, men den er umoralsk og helt fremmed for den herskende etos inden for landbruget. Jeg vil kraftigt opfordre Kommissionen til igen at undersøge mulighederne og dens politik i forbindelse med fødevarestøtten. Der er mange, kommissær, som tror på, at der kan gøres noget mere positivt med dette kvalitetskødprodukt. Jeg advarer mod panikforanstaltninger for oksekødsindustrien i Europa på langt sigt. Vi må være optimistiske trods krisen og planlægge med henblik på et levedygtigt erhverv i fremtiden, men inden for en ny ramme i forhold til produktionen på de enkelte bedrifter. Til slut vil jeg ud fra et irsk perspektiv sige, at jeg mener, at ethvert forsøg på at reducere kvægbestanden vil være imod vores nationale interesser. Bourlanges Hr. formand, jeg støtter, ligesom medlemmerne af min gruppe, det forslag til TÆB, som er stillet. Tillad mig blot, som medlemmerne af min gruppe, at fremsætte en række bemærkninger. For det første vil jeg minde Dem om, fru kommissær, at det ikke er lang tid siden, at De foreslog en ændring af de finansielle overslag for at øge de eksterne udgifter og hæve loftet for udgiftsområde 4 - hvilket i øvrigt var nødvendigt, og på dette punkt er vi enige - ved hjælp af en nedsættelse af udgifterne til landbruget i udgiftsområde 1. Men hvis vi var enige dengang, må De i dag have svært ved at fremsætte dette forslag til TÆB. De må indrømme, at vi udviste større forsigtighed end Dem, men vi vil ikke hænge Dem op på det, og vi glæder os over at se, at De har ændret holdning. Den anden bemærkning går på, at man tydeligvis er nødt til fuldstændig at adskille problemerne i forbindelse med en reform af den samlede fælles landbrugspolitik og det problem, vi står over for i dag. Lige nu brænder huset. Vi må altså mobilisere alle kræfter for at slukke denne brand. Når der er ild i et hus, begynder man ikke med at undersøge kvaliteten af den konstruktion, man skal beskytte. Man begynder med at slukke ilden. Lad os derfor adskille de problemer, der er i forbindelse med en reform af landbrugspolitikken, og de umiddelbare problemer, som vi oven i købet skal løse. Når jeg hører fru Haug eller hr. Abitbol eller andre, bliver jeg slået af den lidt generelle karakter, som diskussionen om den fælles landbrugspolitik har. Men jeg mener ikke, at man kan sige - medmindre man har en teologisk og guddommelig opfattelse af tingene - at det er fordi, den fælles landbrugspolitik er, som den er, at vi står over for dette medicinske og veterinære problem. Der er et alvorligt problem på veterinært plan og et helt præcist medicinsk problem, nemlig overførelsen af sygdommen fra dyr til mennesker. Dette har skabt en masse problemer, men det kunne have været sket f.eks. i forbindelse med mund- og klovsyge, hvis vi i dag opdagede - Gud forbyde det - at mund- og klovsygen kunne overføres til mennesker. Lad os ikke opføre os som profeten Philipulus i Tintin, der går rundt med en gongong i hånden og siger: "Dommedag er nær". Det er ikke det problem, vi står over for. Min sidste bemærkning omhandler problemet med at dele byrden 50/50 eller 70/30. Jeg mener, at der vil være et sandt paradoks i at nedsætte kravet om solidaritet i Fællesskabet på et tidspunkt, hvor denne sygdom og de problemer, som den medfører for opdrætterne, bliver et problem for hele Fællesskabet. Det ville være en total selvmodsigelse, og det er derfor, vi ikke støtter hr. Mulder og hans venner med hensyn til det forslag, der er stillet. Fru kommissær og hr. formand, det var, hvad jeg havde at sige. Vi støtter Dem, men holder øjnene åbne. Turchi Hr. formand, mine damer og herrer, jeg vil ikke gentage det, som ordførerne allerede har sagt, og derfor vil jeg ikke fortælle Dem om det mulige indhold af dette ændringsbudget, som Kommissionen har foreslået, og som Rådet allerede har godkendt. Jeg vil snarere benytte mig af denne lejlighed til at fremsætte to betragtninger, som var i fokus under debatten, og som kom til udtryk i de ændringsforslag, der blev stillet i Budgetudvalget. Den første betragtning drejer sig om de obligatoriske udgifter. Parlamentet har som bekendt ikke nogen særlige beføjelser med hensyn til disse udgifter, der bl.a. vedrører landbruget. Det er Rådet, der har det sidste ord, selv om den fælles landbrugspolitik altid har været ensbetydende med først Det Europæiske Fællesskab og siden EU. Tiden er efter min mening inde til, at vi går et skridt videre og giver Parlamentet større beføjelser. Da vi er valgt af de europæiske borgere, er det vores pligt at repræsentere deres ønsker på alle områder, og da vi er en del af budgetmyndigheden, bør vi have ret til at få stor indflydelse på alle dele af denne myndighed. Den anden betragtning drejer sig om udgifternes fordeling mellem medlemsstaterne og Unionen. Den Liberale Gruppe har stillet forskellige ændringsforslag i den henseende, og de tager som bekendt sigte på en ændring af den procentvise intervention, så den bliver ligeligt fordelt mellem Unionen og medlemsstaterne. Jeg tror ikke, at det er rigtigt at gøre dette, og jeg vil gerne forklare hvorfor. På grund af den vanskelige politiske situation, som BSE-krisen har medført, vil borgerne for det første betragte en sådan beslutning som en afstandtagen fra EU-institutionerne. Det ville kort sagt sende et signal om en Union, der er parat til at gribe ind for at forbyde statsstøtte eller fastlægge mælkekvoter, men som i lige så høj grad er parat til at vaske sine hænder, når behovet melder sig. Læg mærke til, at når jeg siger "borgere", forsvarer jeg ikke bare opdrætterne, som mærker krisen på deres egen krop, men også og ikke mindst den enkelte forbruger, som i flere måneder har været rent ud sagt skrækslagen ved tanken om en situation, som bliver værre dag for dag. Det er denne forbruger, vi skal beskytte, og det gør vi bestemt ikke ved at læsse problemets udgifter over på medlemsstaterne. Ved at støtte denne politiske holdning ville vi for det andet sende et signal om en renationalisering af den fælles landbrugspolitik, hvilket ville være absurd på et tidspunkt, hvor der i debatten om tiden efter Nice bestemt ikke er planer om at afskaffe EU-politikkerne. Stenmarck Hr. formand, BSE-krisen viser bl.a., hvor hurtigt tillid kan forsvinde. Det vil tage tid at genoprette tilliden. En af årsagerne er, at BSE blot er det seneste, der er sket. Det handler jo også om lange transporter af levende dyr og om meget andet, der skal ændres, samtidig med at hele EU's fælles landbrugspolitik reformeres. Hvis tilliden skal genoprettes, vil det kræve vidtgående foranstaltninger, der virker på meget langt sigt og på flere plan. I det store hele synes jeg, at Kommissionens forslag er godt. Det er dramatisk, men alligevel fattet og afbalanceret. Og frem for alt er det nødvendigt. Kommissionen taler om, at produktionen skal sættes ned, så overproduktion og kødbjerge undgås. Det vil kræve en overgangsperiode, men ambitionen er rigtig, og det er begyndelsen til en accept af mere markedsøkonomiske principper. Kommissionen taler også om en gennemgang af den fælles landbrugspolitik i 2002. Jeg mener, at dette arbejde bør kunne indledes allerede i indeværende år. Forudsætningen for, at EU skal stille op, må være en reform af den fælles landbrugspolitik, også selv om dette i sagens natur vil kræve en overgangsperiode på nogle år. Vi kan ikke længere producere til kødbjerge, det drejer sig om at producere til forbrug. Spørgsmålet er, om Kommissionens forslag er tilstrækkeligt, hvis tilliden skal genoprettes - sandsynligvis ikke. Dermed også sagt, at der skal gøres mere. Jeg mener, at flere af punkterne i Kommissionens forslag er mindre gode. F.eks. udgiftsfordelingen mellem EU og medlemsstaterne - i dag 70% til EU og 30% til medlemsstaterne. Det er en del af retsgrundlaget, men alligevel noget, der skal ændres snarest muligt. Af mindst to årsager bør udgifterne i stedet fordeles efter 50/50-princippet. Dels af hensyn til budgettet, så der kan skabes mulighed for at klare hele denne operation. Mere end 40% af EU's budgetmidler går allerede i dag til landbrug. Det er ikke muligt at øge dette niveau. Dels er det faktisk rimeligt med en anden fordeling. Vi har længe kendt til problemerne og årsagerne til dem. Alligevel har de forskellige lande gjort en meget forskellig indsats, og de, der har investeret for at undgå denne krise, har selv betalt omkostningerne for det. Det er rimeligt, at de, der kun har gjort lidt, og måske i nogle tilfælde intet overhovedet, nu selv bærer en større del af de omkostninger, der er nødvendige for at klare denne krise. Garriga Polledo Hr. formand, mine damer og herrer, Europa-Parlamentet vil acceptere dette tillægs- og ændringsbudget på næsten de vilkår, som den anden institution har fastlagt. Vi accepterer, at vi her står over for en virkelig budgetmæssig nødsituation. Vi har brug for de 900 millioner euro mere for at kunne gennemføre Kommissionens plan for bekæmpelse af bovin spongiform encephalopati. Vi har især brug for at signalere til vores kvægavlere og offentligheden, at EU er en fælles løsning på deres problemer. Vi ville gøre ubodelig skade på den europæiske integrationsproces, hvis vi ikke fandt en fælles løsning på denne generelle krise - som er Unionens første virkelig generelle krise. Og løsningen bør først og fremmest være finansiel. Senere kan det diskuteres, hvornår vi skal gennemføre alle principperne for landbrug fra Agenda 2000, men dette er som sagt ikke tidspunktet til at tale om den fælles landbrugspolitiks fremtid. Nu skal der findes virkelige løsninger, finansielle løsninger, de europæiske kvægbrug skal hjælpes med virkelige euro. Det er ikke tidspunktet til at diskutere medfinansieringsandelen, og derfor afviser et flertal i Parlamentet i princippet de budgetmæssige ændringsforslag til Haug-betænkningen til trods for nogle kollegers, f.eks. hr. Stenmarcks, holdninger. Der er et uafgjort finansielt spørgsmål: Vil der i udgiftsområde 1 være penge nok til supplerende foranstaltninger, når de bliver nødvendige engang i maj? Agenda 2000 indeholder en flerårig budgetramme, som er blevet vedtaget enstemmigt i Rådet og med tilstrækkeligt flertal i Europa-Parlamentet. Ville dette derfor ikke være tidspunktet til at fortælle, hvorfor det virkelige budget for 2001 er en betydelig procentdel mindre end det, der blev vedtaget i de finansielle overslag fra Berlin for dette år? Jeg vil også sige, at måske består den rigtige finansielle forhandling ikke i at foretage en umulig revision af de finansielle overslag vedtaget i Berlin, men i at holde det, man lovede at budgettere i Berlin. Det ville efter min mening være en ægte europæisk løsning. Cunha Hr. formand, jeg finder forslaget om et tillægs- og ændringsbudget på 971 millioner euro til at styrke finansieringen af foranstaltningerne til bekæmpelse af BSE nødvendigt og rimeligt. Med denne styrkelse bliver der dog praktisk talt intet tilbage af den budgetmargen, der var til rådighed for landbrugsudgifterne inden for den fælles landbrugspolitik. Det forekommer derfor naturligt og nødvendigt at indlede debatten om finansieringen af BSE-krisen fremover. Denne debat må imidlertid foregå i tide og på ordentlig vis, og den må omfatte en global analyse af det europæiske landbrug, af landdistrikternes nuværende tilstand og af den måde, hvorpå den fælles landbrugspolitik har fungeret i forhold til denne virkelighed. Efter min opfattelse bør den fælles landbrugspolitik tænkes om, så den bedre kan leve op til det, som i dag kaldes "den europæiske landbrugsmodel", og der må også ske en omformulering af de mål, som traktaterne stiller op for den. Sagen er jo, at udviklingen i vidt omfang er løbet fra den fælles landbrugspolitik, hvad angår både dens grundlag og dens mål samt midlerne til at gennemføre den. Jeg finder det imidlertid ikke acceptabelt at bruge BSE-krisen som påskud til at presse reformer igennem på punkter, som passer de enkelte lande bedst. Det er det, der synes at fremgå af de forslag, som Kommissionen nu forelægger om at ændre grundlaget for medfinansieringen af støtten til oksekødssektoren. Vi ved alle, at visse medlemsstater ønsker at renationalisere den fælles landbrugspolitik. Jeg mener, at det er en frygtelig fejltagelse, der vil føre EU bagud i stedet for fremad, og som i særlig grad vil være til skade for de fattigste lande, hvis landmænd vil blive stillet ringere end deres kolleger. Jeg accepterer dog, at debatten er der, men den bør foregå inden for en samlet vurdering af den fælles landbrugspolitik og andre af Fællesskabets politikområder, og ikke på denne opportunistiske facon, hvor man benytter sig af en krise til at pleje nationalegoistiske interesser, når det, der er brug for, er et solidarisk svar fra EU til dem, der har brug for hjælp. Parish Hr. formand, jeg rejser mig for at støtte dette budget, der bør bruges på at forsøge at afhjælpe BSE-krisen. Vi må acceptere, at vi skal afbrænde et stort antal ældre køer for at genoprette forbrugernes tillid. Det har den fordel, at det fjerner noget af produktionen, når disse køer destrueres, så jeg støtter, at hovedparten af budgettet går til afbrænding af ældre køer. Når vi begynder at reformere den fælles landbrugspolitik - og vi er alle enige om, at en reform er nødvendig - må vi ikke gøre det med en pistol for panden. Vi må gøre det på en rolig måde. Det nytter ikke noget blot at skyde skylden på de store landbrug i forhold til de små. Så enkelt er det ikke. Det handler om intensiv produktion, og den foregår ikke altid på de store landbrug. Vi må ikke i Europa nøjes med at se på, hvordan vi producerer fødevarer under den fælles landbrugspolitik. Vi må også se på fødevareimporten fra lande uden for EU. Det er vanvid at rette op på tingene hos os selv for så at importere fødevarer til EU, som ikke lever op til de samme sikkerhedsstandarder som vores. Dette bør give anledning til stor bekymring, men vi vil ikke indtage en alt for negativ holdning, hvad angår forbruget. Forbruget kan genoprettes, og det er sket i Det Forenede Kongerige. Det har været en smertefuld proces, men det er ikke nu, vi skal komme med forudsigelser om forbruget i Europa om et halvt år. Hvis sikkerhedsforanstaltningerne er på plads, hvis tilliden kan genoprettes, så kan forbruget stige ganske dramatisk igen. Så er det tid til at reformere den fælles landbrugspolitik og gøre det rigtigt. McCartin Hr. formand, jeg støtter tillægsbudgettet og erkender behovet for det. Jeg er for idéen om et 70/30-forhold, som vi har haft tidligere. Jeg vil gerne understrege, at der er medlemmer af dette Parlament, som mener, at fordi vi skærer ned på det europæiske budget og tvinger medlemsstaterne til at løfte omkostningerne, sparer vi også de europæiske skatteydere for noget. Intet kunne være mere forkert. Spørgsmålet er, om pengene betales gennem EU eller via de nationale regeringer. I alle tilfælde har vi nu krisen, og den kommer til at koste de europæiske skatteydere dyrt. Det er ikke den rette strategi for medlemmerne af Parlamentet at anbefale, at vi vælter vores ansvar over på de nationale regeringer. Jeg vil også gerne endnu en gang understrege, at det ser ud til, at vi i EU tror, at når vi vedtager et tillægsbudget af denne størrelse, er det en stor byrde for skatteyderne i Europa. Der er faktisk tale om et relativt lille beløb. EU's budget er på lidt over 1%. De medlemsstater, der kæmper hårdest og mest indædt imod en forøgelse af budgettet, er dem, der tager 47-50% og bruger dem selv. EU tager altså 1%, hvoraf de 80% tidligere gik til landbruget. I dag går ca. 40% til landbruget, så som procent af BNP belaster EU's budget de europæiske skatteydere meget mindre end for 15-20 år siden. Det andet, jeg vil sige, er, at mange ved at sammenkæde disse sygdomsudbrud med den fælles landbrugspolitik har en tendens til at give denne skylden for problemet. Sandheden er, at den europæiske forbruger aldrig har haft adgang til så billige og sikre fødevarer som nu. Beviset herfor er folks lange levetid og gode sundhed. Selv i de fattigste regioner af denne Union og i de fattigste byer ser vi ikke længere sultne børn, fordi Unionen har garanteret og leveret billige fødevarer af høj kvalitet. Det bør vi huske på. Hvad er så løsningen på problemet? Jeg ville have foretrukket at høre kommissærens plan for forbruget i de næste 3-4 år, og jeg ville have foretrukket en omgående indsats for at sænke produktionen. Jeg er ikke enig med min irske kollega, hr. Hyland, i, at det er i nogens interesse at producere med henblik på destruktion. Schreyer Hr. formand, mine damer og herrer, i flere uger har landbrugspolitikken været centrum for den offentlige debat. Det er en udfordring og en chance for landbrugspolitikken, for det er tydeligt, at vi nu må have en debat om, hvilke forventninger vi egentlig har til landbrugspolitikken. Handler det kun om kvantitet, eller i hvor høj grad handler det også om kvalitet? Hvor eftertrykkeligt skal man forfølge de mål, som vi stiller til landbrugssektoren med hensyn til landskabsbeskyttelse, kulturbevarelse, korrekt husdyrhold og bevarelse af miljøet? Vi har under debatten hørt mange talere understrege, at de tidligere forslag, som Kommissionen og Europa-Parlamentet støttede, jo allerede i stort omfang har medtaget disse mål, men desværre blev de forkastet af Rådet. Jeg håber, at Rådet nu erkender, at man ikke kan blive ved med at vige uden om denne debat, men er nødt til at føre den. Jeg skal naturligvis også sige, at i forbindelse med, at man fører debatten hen imod de mål, må man naturligvis ikke undlade at gøre det, der er nødvendigt for at løse krisen. For hvis man ikke træffer nogen beslutninger, forbedrer man ikke situationen, man forværrer den bare. Kommissionen havde påtaget sig det ansvar at stille forslag allerede i november/december, da den anden BSE-krise brød ud. Vi sikrer nu de beslutninger finansielt, som allerede blev truffet i december. 971 millioner euro, det er et stort tillægsbudget. Jeg er meget taknemmelig for, at Parlamentet har godkendt tillægsbudgettet. 971 millioner euro yderligere betyder, at der for oksekødssektoren i år i alt bliver stillet mere end 7 milliarder euro til rådighed. Det er en stigning på mere end 50% i forhold til sidste år. For at gøre det helt klart vil jeg gerne understrege, at EU heller ikke lader landmændene alene i den nuværende krise, men at en stor del af vores budget netop går til dem. Jeg mener, at det skal pointeres endnu en gang. Jeg er også enig med alle dem, der siger, at når vi støtter produktionen med 6 milliarder euro og nu lægger 1 milliard oveni for at færdiggøre produktionen, delvist ved destruktion, viser det naturligvis tydeligt, at der her er behov for en omlægning. Jeg vil endnu en gang kort forklare, hvad dette tillægsbudget skal anvendes til - en del af det, det vil sige 33 millioner, skal gå til yderligere BSE-test, en stor del til interventionsopkøb og den største del til opkøb af kvæg til destruktion. Det må man også gøre klart. Men pengene strømmer til landmændene for delvis at kompensere for indtægtstab. Jeg skal også minde om, at vi jo stadig har mange forskellige systemer inden for oksekødssektoren. Det er nemlig sådan, at hvis prisen falder til under en vis margen, så skal i hvert fald kødet fra okser tvungent opkøbes af EU. Og hvordan er det egentlig set ud fra et etisk synspunkt? Det er naturligvis et sørgeligt kapitel, at vi nu stiller 700 millioner euro til rådighed til destruktion af kvæg. Det er et sørgeligt kapitel for landbrugspolitikken og et sørgeligt kapitel for skatteyderne. Blot må man i den forbindelse også sige, at der faktisk ikke er nogen alternativer. Det handler jo ikke om, at der her skal propaganderes for et slagteprogram, men det handler om en nødvendig foranstaltning, fordi der er langt færre slagtninger, end det normalt er tilfældet. Lad mig kort sige lidt om, hvorvidt produktion til fødevarer ville være et alternativ. Fødevarehjælp i form af oksekød forudsætter jo, at der er lukkede kølekredsløb i modtagerlandene. Man kan jo ikke bare læsse oksekød på et skib og så sende det af sted til et eller andet katastrofeområde, for så er det jo fordærvet kød, der kommer frem. Der kan man overhovedet ikke være med. Alt det må man huske på. De erfaringer, som EU i virkeligheden har gjort med, at det regionale marked delvist blev ødelagt, skal dog være en advarsel til os om ikke at gentage de samme fejl. Jeg vil endnu en gang understrege, at det naturligvis er indlysende, at det, som vi nu fremlægger og sikrer finansielt, er en nødpakke. Nu har vi allerede en diskussion om et videre tiltag inden for rammerne af Rådet (landbrug). I denne uge vil vi forhandle om den anden pakke, der indeholder foranstaltninger, der rækker ud over den aktuelle reaktion med hensyn til en nedskæring. Naturligvis skal og kan man føre en debat om, hvorvidt det er nødvendigt med endnu flere foranstaltninger. Men man skal naturligvis også blive enige om noget. Jeg må også sige, at jeg er forundret over det, som jeg undertiden læser i avisen om den pakke, som hr. Fischler har foreslået. Det har kun meget lidt til fælles med forslaget. Når jeg læser om et slagteprogram for kvæg, som hr. Fischler vil fastsætte, vil jeg dog endnu en gang gøre opmærksom på, at det her drejer sig om et tilbud fra EU om at opkøbe kød, som der for tiden ikke er nogen aftagere til. Vi siger så, at vi kun gør det med en samfinansiering, for medlemsstaterne må jo også finansiere en del af det. Når det så bliver forkastet med meget forargelse, men sikkerhedsnettet stadig er i kraft, så er det klart, at kødet skal opkøbes af EU, og så kan jeg ikke helt lade være med at få det indtryk, at det også er et sorteper-spil. Nu kommer jeg til spørgsmålet om, hvilke videregående foranstaltninger, der kan træffes for at komme ud af krisen. Det er godt, hvis der kommer mange forslag. Jeg synes, det er rigtigt fortsat at overveje andre forslag, f.eks. en præmie for tidlig markedsføring, for faktisk er en del af problemet allerede løst, hvis et dyr med den halve vægt kommer på markedet i stedet for, at det fortsat skal opfedes. Jeg mener også, det er vigtigt at overveje at adskille præmien fra produktionstvang for på den måde at integrere de andre mål for landbruget endnu stærkere i præmiesystemet. Men vi skal gøre os klart, at det, som vi i dag sikrer finansielt, var nødvendigt som den første nødreaktion. Når vi taler om den anden pakke, så taler vi også stadig om krisestyring. Men naturligvis skal der allerede gøres tiltag, og vi skal så påbegynde den tredje fase med mid-term review for netop i højere grad at inddrage landbrugets andre mål i vores præmiesystem. Jeg vil ganske kort tale om mund- og klovsyge, fordi nogle kolleger med rette har berørt emnet. Katastrofen i Det Forenede Kongerige er jo allerede meget omfattende. I de kommende dage vil det på baggrund af inkubationstiden vise sig, om sygdommen har bredt sig til fastlandet. Vi må være forberedt på det. Som økonomisk ansvarlige må vi også være forberedt på, at der måske vil opstå tungtvejende problemer, ligesom vi må være forberedt på, at vi måske endnu ikke er nået til bunds i landbrugskrisen. Jeg håber ikke, at det er tilfældet. Men vi er nødt til også at se denne mulighed i øjnene. Det er vigtigt, at vi nu holder hovedet koldt og styrer krisen, men samtidig vælger netop den vej, der fører til målene, det vil sige en sammenfatning af målene for landbrugspolitikken sammenholdt med målene for forbrugerbeskyttelse og målene for korrekt husdyrhold og miljøbeskyttelse. Mulder Hr. formand, tillad mig at fremsætte en lille bemærkning. Adskillige talere har bemærket, at det ikke skulle være lovmæssigt muligt, at forholdet 70/30 ændres til 50/50. Det er ikke Parlamentets juridiske tjenestes opfattelse. Denne har fortalt mig, at det absolut er muligt. Formanden Mange tak, hr. Mulder. Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 11.00. Mund- og klovsyge Formanden Næste punkt på dagsordenen er meddelelse fra Kommissionen om udviklingen inden for mund- og klovsygeproblematikken. Byrne Jeg er glad for denne lejlighed til at føre Dem ajour med den seneste udvikling i udbruddet af mund- og klovsyge i Det Forenede Kongerige. Som De ved, blev det første udbrud bekræftet den 20. februar om aftenen. Kommissionen vedtog en sikkerhedsbeslutning den følgende dag, altså den 21. februar, på et møde i Kommissionen. Det betød et forbud mod eksport af visse levende dyr, det vil sige kvæg, får og geder, fra Det Forenede Kongerige og restriktioner på eksport af kød, kødprodukter, mælk, mælkeprodukter og visse animalske produkter. Der blev også stillet krav om en revision af Den Stående Veterinærkomités beslutning af den 27. februar. Denne meget hurtige indsats er visse steder blevet kritiseret som en panikreaktion. Intet kunne være mere forkert. Det er en afgørende og meget nødvendig reaktion på en yderst smitsom sygdom med enorme potentielle økonomiske og handelsmæssige konsekvenser for hele EU, og fru Schreyer har netop omtalt nogle af dem. Det er opmuntrende, at beslutningen nød stor tilslutning i Rådet (landbrug) sidste mandag. Den nyder også tilslutning inden for landbrugserhvervet i hele EU, herunder i Det Forenede Kongerige, da landmændene er bevidste om den alvorlige trussel, som denne sygdom udgør mod deres levebrød. Desværre er der kommet stadig flere udbrud, og tallet er i øjeblikket oppe på 22. Der er en række meget bekymrende aspekter ved dette udbrud, som jeg vil gøre rede for. For det første har der været udbrud i flere forskellige amter i Storbritannien med en stor geografisk spredning. For det andet optræder sygdommen ikke kun på gårde, men også i slagterier, på markeder og opsamlingssteder. Desuden er der eksporteret potentielt inficerede dyr i risikogruppen, navnlig får, til medlemsstaterne, før udbruddet blev bekræftet. Jeg vil gerne benytte lejligheden til at lykønske Det Forenede Kongerige med dets meget beslutsomme indsats for at bringe udbruddet under kontrol. Det Forenede Kongerige indførte et fuldstændigt forbud mod flytning af husdyrbesætninger i Storbritannien den 23. februar for at mindske spredningen af sygdommen. Dette forbud er blevet forlænget med to uger. På grund af inkubationsperioden for denne sygdom kan man endnu ikke se virkningen af denne forholdsregel. Kommissionen følger naturligvis situationen nøje, og vi er i løbende kontakt med veterinærmyndighederne i Det Forenede Kongerige og andre medlemsstater. Situationen blev gennemgået ved et møde i Den Stående Veterinærkomité i går. På baggrund af den orientering om situationen, som repræsentanten for Det Forenede Kongerige kom med, og på baggrund af medlemsstaternes veterinære eksperters udtalelser har Kommissionens tjenestegrene foreslået følgende: For det første en forlængelse af det nuværende forbud til 9. marts. Den beslutning blev truffet ved et møde i Kommissionen i morges. For det andet skal medlemsstaterne træffe de nødvendige sikkerhedsforanstaltninger, herunder isolering af smittemistænkte dyr og forebyggende nedslagtning af dyr, der er eksporteret fra Det Forenede Kongerige mellem 1. og 21. februar. Den Stående Veterinærkomité var positiv over for dette forslag, og det vil nu blive godkendt af Kommissionen med henblik på ikrafttrædelse inden udløbet af den nuværende beslutning ved midnat den 1. marts. Den nye beslutning udløber ved midnat den 9. marts 2001 og vil blive gennemgået af Den Stående Veterinærkomité på et møde den 6. og 7. marts. I øjeblikket koncentrerer vi os om at udrydde sygdommen. Vi vil kun bruge vaccination i yderste nødsfald, da omfattende vaccinationer ville så tvivl om sygdommens status i EU og medføre betydelige omkostninger for landbrugs- og eksporterhvervene i fremtiden. Det er klart, at den nuværende situation bør give anledning til stor bekymring. Der står meget på spil, og omkostningerne er meget høje, hvis vi ikke kan få udbruddet under kontrol. Desuden kunne udbruddet ikke være kommet på et dårligere tidspunkt end nu, hvor BSE-krisen stadig raser. Jeg vil dog advare imod at drage nogen umiddelbare konklusioner. Udbruddet tilskrives f.eks. allerede dårlig importkontrol og den intensive landbrugsproduktion i EU. Vi vil naturligvis overveje alle disse spørgsmål i de kommende uger og måneder, når vi undersøger, hvordan sygdommen er opstået. Vi må dog ikke glemme, at det har været en stor bedrift af Fællesskabet at opnå den nuværende status for mund- og klovsyge, i det mindste indtil for et par uger siden. Vi ophørte med vaccinationer i 1991, og det har siden sparet europæiske landmænd for over 1 milliard euro. Det har også gjort det muligt for medlemsstaterne at eksportere til lande, som kun importerer fra lande, der er erklæret fri for mund- og klovsyge, og som ikke benytter vaccination. Siden da har der kun været tilfælde i Italien i 1993 og et lille udbrud i Grækenland ved grænsen til Tyrkiet. Inden gennemførelsen af ikke-vaccinationspolitikken i 1991 blev der registreret hundredvis af udbrud hvert år. Jeg er fast besluttet på at opretholde denne situation. Jeg håber, at jeg kan regne med Deres støtte til den nuværende linje, hvor der ikke tolereres nogen udbrud af sygdommen. Og nu vil jeg gerne høre Deres mening om den aktuelle situation. Formanden Mange tak, hr. kommissær Byrne. Næste punkt på dagsordenen er spørgetiden. Der er mange medlemmer, der har indskrevet sig, hvorfor vi samler spørgsmålene i grupper på tre, så et større antal kan blive besvaret. Adam Jeg vil gerne takke kommissæren for hans velovervejede udtalelse her i eftermiddag. Medlemmerne ved det måske ikke, men den gård i Heddon-on-the-Wall i det nordøstlige England, som lader til at være centrum for dette udbrud, ligger i min valgkreds, og jeg ved derfor på første hånd, hvor ødelæggende det er for landbrugserhvervet og kødforarbejdningsindustrien, for slet ikke at nævne de begrænsninger, det lægger på livet på landet. Jeg vil gerne udtrykke den største sympati med landmændene i Det Forenede Kongerige samt vores bekymring over denne situation. Jeg vil også sige til mine kolleger fra det europæiske fastland, at vi inderligt håber, at vi ikke har eksporteret denne sygdom hertil. Jeg bifalder i høj grad, hvad kommissæren sagde om de foranstaltninger, som den britiske regering har truffet. Vi forstår alle, at nedslagtning og transportforbud er nogle af de bedste midler til at bringe et udbrud under kontrol. Han nævnte også vaccination som en yderligere mulighed. Kan der siges noget om tidshorisonten for vaccination? Fiebiger Hr. formand, hr. kommissær, jeg har to spørgsmål. De aktuelle beskyttelsesforanstaltninger i forbindelse med BSE bliver trængt i baggrunden af den farlige husdyrsygdom mund- og klovsyge. Jeg husker 50'erne, hvor hele landsbyer blev afspærret for at forhindre spredning af epidemien. Hvordan overholdes de strenge lovbestemmelser ved flytning af dyr, hr. kommissær? Jeg mener, den, der efter BSE endnu ikke holder sig til lovgivningen, bør få en grundig belæring med andre midler. Hvor sikker er situationen i Det Europæiske Fællesskab, hvad mærkningspligten angår? De sagde, at udtagning og flytningskontrol for øjeblikket er Deres primære mål. Hvordan er De forberedt på strategiske vaccinationer af dyrene, som sikkert skal gennemføres over hele Europa og ikke bør bidrage til spredning af epidemien? Er De godt forberedt? Sturdy Tak, fordi De kom i dag, kommissær. Jeg anmodede Landbrugsudvalget om denne debat, og jeg sætter stor pris på, at De er kommet. Jeg tilslutter mig hr. Adams holdning. Jeg vil gerne udtrykke min inderlige medfølelse med de berørte i Storbritannien og beklage, at vi måske har eksporteret denne sygdom. Jeg vil også gerne fortælle, hvor bekymrede vi er. Det er imidlertid af afgørende betydning, at vi gør alt, hvad der står i vores magt for at forhindre, at dette kan ske igen. Jeg vil gerne vide, om De vil overveje - og det antydede De i Deres indlæg - at styrke de fytosanitære foranstaltninger, så vi kan få sunde og sikre fødevarer i Det Forenede Kongerige og Europa. Vil kommissæren besvare to hurtige spørgsmål? Har den britiske regering via de agromonetære systemer og andre systemer ansøgt om fuld støtte fra EU, og hvad er situationen, hvad angår får i Tyskland? Har vi endelig fået løst problemet med inficerede får? Byrne Som svar på hr. Adams spørgsmål om tidshorisonten for vaccination vil jeg gerne gentage, hvad jeg sagde tidligere, og understrege, at vaccination kun vil blive benyttet i yderste nødsfald. Der kan kun blive tale om det i yderste nødsfald. Selv i en sådan situation ville det være nødvendigt at indhente Den Stående Veterinærkomités godkendelse og at forelægge forslaget for Rådet (landbrug) til overvejelse. Det ville være enormt dyrt og indebære store potentielle handelstab. Det ville være en meget stor beslutning med mange konsekvenser. Tidshorisonten ville derfor afspejle beslutningens vanskelighed og behovet for omfattende høring af de nævnte instanser. Det næste spørgsmål vedrører, hvor godt Kommissionen og EU er forberedt på transportforbuddet. Det hører under Kommissionen og de lovgivende myndigheder i EU at udarbejde lovgivning på EU-plan, og det er medlemsstaternes opgave at gennemføre lovgivningen. For at kunne forbyde transport fra Det Forenede Kongerige blev lovgivningen derfor først gennemført i Det Forenede Kongerige. Der findes også EU-lovgivning. Den blev behandlet på møder i Den Stående Veterinærkomité, og der er løbende kontakt mellem veterinærmyndighederne i Det Forenede Kongerige, vores egne veterinærtjenester i Kommissionen samt andre veterinære instanser efter behov. De smittemistænkte dyr er blevet identificeret og overvåges aktivt. Som De sikkert ved, er mange dyr allerede blevet destrueret. Hr. Sturdy stillede mig to spørgsmål. For det første om regeringen i Det Forenede Kongerige har ansøgt om støtte. Svaret på dette spørgsmål er nej. Der er ikke indgivet en sådan ansøgning, og jeg kan forstå, at omkostningerne endnu ikke er gjort op. Til spørgsmålet om får i Tyskland kan jeg sige, at de seneste oplysninger, jeg har om denne sag, går ud på, at de smittemistænkte dyr enten stadig er under mistanke eller er blevet frikendt som negative. Desuden er der bestemt ikke bekræftet tilfælde af mund- og klovsyge i Tyskland, som det blev rapporteret tidligere i dag eller i går. Doyle Er Kommissionen i stand til at komme med garantier i Armagh-sagen, som omfatter begge sider af grænsen mellem Nordirland og Republikken, hvor vi igen i dag har hørt om et tilfælde af får, der blev importeret fra Carlisle-markedet, og hvor nogle af disse tilsyneladende er transporteret længere sydpå til Republikken? Jeg har faktisk også netop nu hørt rygter - og lad os håbe, at det ikke er andet - om, at får i Wexford, der er min egen valgkreds, er blevet inficeret og er ved at blive afbrændt i dette øjeblik. Det er heller ikke bekræftet, men der er tilsyneladende sket en spredning af får fra Carlisle til et marked i Armagh, som dækker et område på begge sider af grænsen til Leinster Euro-valgkredsen, som jeg repræsenterer, og undtagelseszonen. Kan kommissæren fortælle noget om den seneste udvikling? Jeg håber, at der kun er tale om mistanker, og at de vil blive afkræftet. Er kommissæren tilfreds med de overvågnings- og desinficeringsfaciliteter, der er oprettet i alle havne og lufthave i EU, og især i Irland og Storbritannien? Er de, som de skal være, og spiller kommissæren en rolle i denne forbindelse? Graefe zu Baringdorf Hr. formand, hr. kommissær, det ser ud, som om der igen er blevet deponeret affald her. I dette tilfælde fra en lufthavn, og det har så udløst epidemien. Er det for det første ikke fornuftigt at støtte statskontrollerne ved at indføre en dokumentationspligt for firmaer i affaldsområdet? Vil De for det andet garantere, at der gives en erstatning til de berørte virksomheder, hvis epidemikassen i landene ikke slår til? Skal vi for det tredje ikke være noget forsigtigere med nedslagtningsprogrammet nu, da denne epidemi muligvis fremtvinger et nedslagtningsprogram, som går videre end, hvad vi har tænkt os? I det mindste bør man her være forsigtig. Ikke fordi jeg ønsker det, hr. kommissær, men faren er der jo. Lynne Det er klart, at landmændene i Det Forenede Kongerige og i min valgkreds, hvor vi har haft et tilfælde af mistanke, er fuldstændig ødelagt over denne nye plage, der kommer oven i BSE. Kommissæren sagde, at der indtil videre ikke er søgt om støtte fra EU. Er der afsat EU-midler specielt til bekæmpelse af mund- og klovsyge? Vil kommissæren også hjælpe den britiske regering med at fastslå, hvor mund- og klovsygen oprindeligt kom fra, eftersom vi ikke importerer fra lande, som ikke er erklæret fri for mund- og klovsyge? Jeg troede, at det måske kun var bestemte områder af visse lande. Kan De præcisere det lidt nærmere? Er De enig med mig i, at lukningen af de mindre slagterier i Det Forenede Kongerige kan have medvirket til spredningen af sygdommen? Byrne For det første vil jeg som svar til fru Doyle sige, at situationen jo udvikler sig time for time, men jeg kan bekræfte, at situationen i Armagh, som De spurgte mig om, i øjeblikket ikke er bekræftet. Vi overvåger selvfølgelig situationen. Myndighederne holder bedriften under nøje opsyn, og den er blevet lukket. Jeg ved mere om situationen senere i dag. Med hensyn til Deres egen valgkreds, Wexford, fru Doyle, har jeg endnu ingen rapporter om de rygter, De nævnte. Jeg har ikke fået noget at vide i den henseende. Med hensyn til grænseovervågning er det medlemsstaternes eget ansvar. Jeg kan ud fra mine kontakter med medlemsstaterne og fra deres observationer af situationen forsikre Dem om, at de er meget bevidste om situationens alvor. Vi skal fokusere på at lægge restriktioner på levende dyr og animalske produkter. Ud fra de rapporter, som jeg har modtaget, ved jeg, at medlemsstaterne træffer passende foranstaltninger med henblik på at forhindre flytning af dyr og på at sikre den lavest mulige risiko. Hr. Graefe zu Baringdorf spurgte mig om kompensation. Som De måske hørte under fru Schreyers indlæg tidligere på eftermiddagen, er det muligt at få kompensation. Der findes en budgetpost til denne type situation, men som hun sagde, er der budgetmæssige begrænsninger. Jeg kan forstå, at der er ca. 50 millioner euro til rådighed til dette om året. Jeg kender ikke det nøjagtige beløb, der er til rådighed til en situation som denne, men jeg mener, at det er noget mindre end 50 millioner euro. Fru Lynne spurgte mig om, hvordan man skelner mellem regioner og lande. Situationen er den, at et tredjeland, hvor der udbryder mund- og klovsyge i en bestemt region, afskæres fra at eksportere produkter til EU. Det sker som følge af lovgivning, som kræver, at alle eksportvarer skal have et certifikat, hvorpå der står, at de er fri for mund- og klovsyge. Hvis en region ikke kan fremvise et sådant certifikat, kan varen ikke eksporteres. Sådan har det været hidtil, og sådan bliver det ved med at være, og der var et eksempel på det for ganske nylig. Med hensyn til spørgsmålet om de små slagterier kom jeg kort ind på det i mit indlæg tidligere. Jeg henviser igen til det, jeg sagde i mit indlæg, og jeg gentager, at mund- og klovsyge var et større problem tidligere, end det er nu. Jeg kom med eksempler på de udbrud, der har været i nyere tid, et i Italien og et lille udbrud i Grækenland på grænsen til Tyrkiet. I den forløbne periode er vi i forbløffende grad sluppet for mund- og klovsyge i EU. Med hensyn til ansøgning om eller godkendelse af kompensation til Det Forenede Kongerige afventer vi en ansøgning, og den vil naturligvis blive behørigt behandlet på sædvanlig vis. Auroi Hr. formand, hr. kommissær, vi står igen over for en dramatisk krise, og jeg vil supplere mine kollegers spørgsmål på to punkter. For det første svarede De hr. Graefe zu Baringdorf, at alt, der har med svindel at gøre, faktisk hører under staterne. Det er sandt, men Kommissionen skal stadig sørge for, at der er personale nok til at tage sig af disse sager. I den forbindelse vil jeg gerne vide, hvordan det forholder sig med hensyn til Deres direktorat? Selv om personalet er engageret, er der så folk nok til at kunne følge ordentlig op på alle hasteopgaverne, hvoraf denne er den seneste af en lang række efter BSE? Det er mit første spørgsmål. Mit andet spørgsmål går på, at De efter min mening gik lidt let hen over, at nærslagterier ikke løser denne type problemer, for i dag er de små nærslagterier ikke de samme som for 50 år siden. Er nærhed så i virkeligheden ikke løsningen på de kriser, der har udviklet sig? Det ser man tydeligt i Storbritannien, navnlig i forbindelse med problemet med transport af dyr over store afstande, hvilket åbenbart skaber og spreder epidemien. Cunha Hr. formand, de britiske myndigheder har vist sig noget tilbageholdende med at give oplysninger om, hvilke steder eksporten af levende dyr er gået hen. Jeg vil gerne vide, hr. kommissær, om man kan få en liste over de lande, hvortil Storbritannien kan have eksporteret levende dyr, der måske er smittet med mund- og klovsyge. Goepel Hr. formand, hr. kommissær, har De vaccine nok af denne specielle type i tilfælde af et worst case-scenario? Endnu et punkt: I en tysk avis med mange store farvebilleder og med et stort oplag står der i dag på forsiden: M/K-syge, altså mund- og klovsyge, er smitsom for mennesker. Jeg vil gerne høre Deres mening om det! Byrne Hr. formand, det drejer sig om fru Aurois spørgsmål om svig i medlemsstaterne. I tilfælde af, at der er tegn på svig i medlemsstaterne, er der en forpligtelse til at undersøge dette til bunds. Der vil blive stillet krav om, at den pågældende medlemsstat undersøger sagen, og Kommissionen vil have en direkte interesse i, at det bliver gjort. Vedrørende spørgsmålet om små slagterier kan jeg kun gentage, hvad jeg sagde tidligere, at det sidste tilfælde af mund- og klovsyge i Det Forenede Kongerige var i 1960'erne. Det, at vi i de seneste 20 år har fået større slagterier, er tegn på, at der ikke nødvendigvis er en sammenhæng mellem store eller små slagterier og udbrud af mund- og klovsyge. Men alle disse spørgsmål er under overvejelse, og der vil naturligvis blive taget højde for denne situation. Vi skal være forsigtige med at tro, at der findes mirakelløsninger, og med at reagere refleksmæssigt på årsagerne. Det er et aspekt, der vil blive overvejet, når denne situation er overstået. Der findes 30 millioner doser vaccine i EU. På spørgsmålet om, hvorvidt mund- og klovsyge kan smitte mennesker, kan jeg svare, at det lader til, at en eventuel infektion vil være meget mild og give meget milde symptomer og kun i meget få tilfælde. Med andre ord opfattes den ikke som et folkesundhedsproblem. Hr. Cunha spurgte så om de lande, hvortil der er foregået eksport. Jeg er sikker på, at mit generaldirektorat ligger inde med de oplysninger. Jeg har ikke oplysningerne present, men jeg mener, at listen højst sandsynligt omfatter Tyskland, Frankrig, Nederlandene og Belgien. Det Forenede Kongerige har holdt mit generaldirektorat fuldt orienteret om udviklingen. Jeg modtager personligt faxer fra den pågældende minister, hr. Nick Brown, og jeg har talt med ham om disse spørgsmål ved flere lejligheder. Jeg er helt overbevist om, at myndighederne i Det Forenede Kongerige holder Kommissionen fuldt orienteret om situationens udvikling. Whitehead Hr. kommissær, vi mener alle, at De har handlet rimeligt i forhold til situationen og ikke i panik. Der vil kun opstå panik, hvis dette præsenteres som en alvorlig trussel mod menneskers sundhed og ikke som den trussel mod dyresundheden, det vitterlig er. Kan De på baggrund af den hurtige indsats i Det Forenede Kongerige den 20. og 21. februar bekræfte, at Det Forenede Kongerige faktisk har bedt om at trække på den resterende tranche af agromonetær kompensation, som den britiske minister annoncerede i aftes? Kan De sige noget nærmere om den yderligere støtte, der er nødvendig, hvis et helt landbrugssamfund skal kunne overleve tabet af levebrød, hvad der nu er tilfældet for mange af dem, vi repræsenterer? Endelig vil jeg gerne høre, om De har modtaget rapporter fra FVO i Dublin vedrørende årsagerne til udbruddet i Heddon-on-the-Wall. I og med at risikoen for smittespredning via jord og luft nu er så stor, vil De så i det mindste garantere os, at De ikke vil udelukke forebyggende vaccination om ikke andet så for at bidrage yderligere til at standse smittespredningen, selv om dyrene skal destrueres senere? Maat Hr. formand, jeg har tre spørgsmål. Det viser sig, at der med hensyn til gennemførelsen og de præventive foranstaltninger er forskel i tempoet i de forskellige medlemsstater, navnlig for så vidt angår destruktionen eller nedslagtningen af kvæg fra Storbritannien. Kan De sige noget derom? Vil det også være tilfældet med de nye beslutninger? For det andet viser det sig, at der er problemer med at opspore dyr, der eksporteres fra Det Forenede Kongerige til Europa. Er det rigtigt? Hvor stor er den procentdel, som ikke kan opspores? For det tredje har det vist sig, at import af slagtekvæg over store afstande alligevel indebærer visse risici. Giver det Kommissionen anledning til alligevel at overveje muligheden for at indføre afstandstabeller i forbindelse med transport af slagtekvæg? Jeg vil gerne fremsætte endnu en bemærkning. BSE var et enormt slag for landmændene i Storbritannien. Nu bliver de igen hårdt ramt, og ord hjælper ikke særlig meget, men delt smerte er halv smerte, siger man i mit land, og jeg vil dog udtale her, at vi er meget bekymrede for mange landmandsfamiliers skæbne i Storbritannien. Cushnahan Som kommissæren ved, kommer dette seneste problem i kølvandet på BSE-krisen og truer med at ødelægge vores landbrug og hele den fælles landbrugspolitik. Der har været masser af rygter om, at folk bevidst tilbageholder oplysninger om udbrud eller flytning af besætninger. Er det muligt for kommissæren at tale med regeringerne i medlemslandene for at se, om deres retssystemer åbner mulighed for at retsforfølge dem, der handler så uansvarligt? For det andet vil jeg gerne vide, om kommissæren bifalder den indsats, som mange ansvarlige mennesker inden for f.eks. jagt og andre områder frivilligt yder for at bremse folks bevægelsesfrihed. I den sammenhæng kunne man spørge, om De i mit land ville anerkende den ansvarlige og uselviske indsats, som den nye leder af Fine Gael har ydet for at indskrænke deres Àrd Fheis til en Dublin-konference med det formål at sikre, at der ikke opstår et alvorligt problem i Irland. Formanden Det lyder som en varm kartoffel til Dem, hr. kommissær. Byrne Hr. formand, jeg bifalder varmt, hvad De sagde som indledning til Deres spørgsmål, nemlig at De mener, at Kommissionen har handlet rimeligt i forhold til omstændighederne. Jeg er helt enig med Dem i, at det eneste, der kan skabe panik i denne situation, er, hvis uansvarlige personer påstår, at det er farligt for mennesker, hvad det ikke er. Jeg er meget glad for, at De har taget det spørgsmål op og givet mig lejlighed til at understrege det endnu en gang. Hvad angår ansøgningen om kompensation, er De sikkert allerede klar over, at dette spørgsmål hører ind under min kollega, hr. Fischler, men jeg kan forstå, at myndighederne i Det Forenede Kongerige har til hensigt at indgive en ansøgning, og den kan meget vel være under forberedelse. Jeg er klar over, at dette har meget stor betydning for landmændenes indkomster, og det er der taget højde for i alle overvejelser. Med hensyn til Levnedsmiddel- og Veterinærkontoret har de endnu ikke fremlagt en rapport, men jeg bør sige, at vaccinationsmuligheden ikke kan udelukkes. Men som jeg sagde tidligere, vil den kun blive benyttet i yderste nødsfald. Spørgsmålet fra hr. Maat omhandler den forskellige indsats i de forskellige medlemsstater. Jeg er overbevist om, at medlemsstaterne er helt klar over situationens alvor. Medlemsstaterne træffer de nødvendige forholdsregler på baggrund af den risiko, de mener, der er i deres egen medlemsstat. Jeg ved f.eks., at en enkelt medlemsstat har destrueret 47.000 får uden af finde tegn på smitte i nogen af dem. Andre medlemsstater har også destrueret store antal får, og markeder i en række medlemsstater er lukket. Der er indført restriktioner på flytning af dyr. Medlemsstaterne, og især de der kan have importeret får fra Det Forenede Kongerige, træffer de nødvendige forholdsregler. I den forbindelse har sporbarheden fungeret vældig godt, men der er begrænsninger. Vi kan ikke garantere individuel identifikation af får og svin i alle tilfælde. Hr. Cushnahan spurgte derefter, om der skal ske retsforfølgelse i tilfælde af svig. Det er op til medlemsstaterne selv. Kommissionen er ikke forpligtet til at kræve, at medlemsstaterne retsforfølger i disse tilfælde. Men i de tilfælde, hvor en medlemsstat konsekvent undlader at håndhæve EU's love, er der mulighed for, at Kommissionen kan iværksætte overtrædelsesprocedurer. Det er ikke aktuelt i dette tilfælde, men jeg er overbevist om, at myndighederne i Det Forenede Kongerige - og jeg går ud fra, at De refererede til Det Forenede Kongerige, da De stillede dette spørgsmål, hr. Cushnahan - hvis der skulle være tegn på kriminelle handlinger, er helt klar over, at denne type retsforfølgning er hensigtsmæssig under disse omstændigheder. Med hensyn til den sidste del af Deres spørgsmål om, hvorvidt jeg mener, at det er passende, at det politiske parti, De nævner, har indskrænket sin Árd Fheis, vil jeg først sige, at jeg ikke følger med i alle de små partiers gøren og laden i EU. Det kan meget vel have gjort det, fordi det var bange for, at der ikke ville dukke nogen op. Parish Kommissær Byrne, jeg vil gerne vende tilbage til spørgsmålet om importeret kød fra lande uden for EU. De siger, at det kræver en licens. Jeg mener, at der er problemer med disse licenser. Når der udbryder smitte i disse lande, er der en tidsforskydning mellem mistanke og bekræftelse. Alt dette skal strammes op. Der skal være fuldstændig sikkerhed for, at kød fra lande med mund- og klovsyge ikke kan komme ind i EU. Jeg vil gerne tilslutte mig andre kolleger og udtrykke, hvor forfærdeligt det har været for landmændene i Storbritannien. De må føle, at guderne har forladt dem helt efter BSE og nu mund- og klovsyge. Må jeg også spørge med hensyn til kompensation, om det er muligt for Kommissionen at overveje at kompensere ikke blot de landmænd, som rammes direkte af mund- og klovsyge, men også dem, der har måttet lukke på grund af transportforbuddet? Nicholson Vi kan alle blive enige om én ting, nemlig at landmændene i EU bestemt ikke havde brug for, at denne sygdom skulle bryde ud netop nu, og at landmændene i Det Forenede Kongerige slet ikke havde brug for den. Men det er i sådan en situation, at man finder ud af, hvor mobile dyr er. Man behøver blot at se på kortet for at finde ud af, hvor store afstande, de transporteres over. Fru Doyle nævnte forskrækkelsen i mit hjemamt i min valgkreds i Nordirland. Vi havde håbet, at vi kunne slippe, men det viser blot, hvor farlig og yderst smitsom sygdommen er i forbindelse med transport af dyrene. På nuværende tidspunkt er alle disse dyr blevet testet. Jeg har haft kontakt med den lokale veterinære myndighed. Den samarbejder med regeringen i Irland, og der er defineret en radius, som tilfældigvis dækker et område på begge sider af grænsen mellem de to lande. Jeg vil gerne stille kommissæren et enkelt spørgsmål. De nævnte intensivt landbrug. Er De ikke enig med mig i, at al den snak i medierne om intensivt landbrug og fabrikslandbrug slet ikke har noget med alt dette at gøre? Faktisk var der slet ikke noget, der hed intensivt landbrug i 1967, da vi havde det sidste udbrud. Er De ikke enig med mig heri? Byrne Først vil jeg svare på hr. Parish' spørgsmål om import fra tredjelande. Jeg vil gerne endnu en gang understrege, at importkontrollen er meget streng, og det ses på, at der ikke har været tilfælde af mund- og klovsyge eller kun meget få tilfælde i et par lande. Med hensyn til kompensation er holdningen, at vi kun kan kompensere i henhold til de forordninger, som ikke omfatter produktionstab. Med hensyn til transport af dyrene kan jeg bekræfte, at denne smitte kan spredes med vinden. Til hr. Nicholson vil jeg gerne gentage, hvad jeg sagde tidligere om intensivt og ekstensivt landbrug. Jeg mener ikke, at dette har særlig relevans for det aktuelle sygdomsudbrud. Jeg ved, at der i medierne har været spekulationer fremme om dette, og det vil naturligvis indgå i vores overvejelser om, hvordan denne sygdom er opstået, og hvordan den har spredt sig. Formanden Jeg er sikker på, at hele Parlamentet ønsker Dem og kommissær Fischler held og lykke med Deres indsats i forbindelse med denne frygtelige sygdom. Hermed er emnet afsluttet. Elektroniske kommunikationsnet Formanden Næste punkt på dagsordenen er forhandling under ét om følgende betænkninger: A5-0061/2001 af Brunetta for Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi om forslag til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv om adgang til og samtrafik mellem elektroniske kommunikationsnet og tilhørende faciliteter (KOM(2000) 384 - C5-0433/2000 - 2000/0186(COD)); A5-0053/2001 af Paasilinna for Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi om forslag til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv om fælles rammebestemmelser for elektroniske kommunikationsnet og -tjenester (KOM(2000) 393 C5-0428/2000- 2000/0184(COD)); A5-0062/2001 af Niebler for Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi om forslag til Europa-Parlamentets og Rådets direktiv om tilladelser for elektroniske kommunikationsnet og -tjenester (KOM(2000) 386 - C5-0440/2000 - 000/0188(COD)). Brunetta Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, takket være EU-institutionernes indsats og markedets innovative tiltag er Europas telekommunikationssektor på kort tid gået fra en situation med statsmonopoler til en generel liberalisering. Markedets og teknologiernes dynamiske udvikling har fremmet processen, så man i nogle tilfælde har nået nogle bedre resultater end forventet, når det gælder konkurrencen og de nye operatører. Revideringen af de gældende rammebestemmelser for telekommunikationssektoren, som Parlamentet behandler i dag, har således til formål at udstikke de generelle målsætninger, som bliver afgørende for reguleringsprincipperne i de nye rammebestemmelser. De nye rammebestemmelser tager kort sagt sigte på at føre telekommunikationsmarkedet videre fra liberaliseringsfasen og frem til en egentlig konkurrencefase. Indfaldsvinklen for reguleringen af markedet bør være rettet mod de kommende rammebestemmelser for markederne, hvor forholdene bliver yderst konkurrencebetonede og differentierede, og hvor der finder en hurtig udbredelse af innovative tjenesteydelser sted. Den bør ligeledes været rettet mod en gennemførelse af konkurrencelovgivningen - competition law - i stedet for at være rettet mod forhåndsregler, der fastlægges fra gang til gang. Vi kan forfølge dette mål ved hjælp af nogle forhåndsregler, som er harmoniserede på EU-plan, og som er kendetegnet ved, at de er midlertidige og undtagelsesvise. Forhåndsreguleringen bør således indeholde bestemmelser om dens ophævelse, når man har nået et tilstrækkeligt konkurrenceniveau, eftersom en overdreven regulering virker hæmmende på markedet. Med hensyn til indholdet af det direktiv, som jeg er ordfører for, har Parlamentet opstillet nogle prioriteringer med Industriudvalgets hjælp. I Kommissionens forslag var definitionen af "adgang" utrolig bred, og en uklar definition af begreberne risikerer at skabe problemer i forholdet til tilsynsmyndighedene. Der er navnlig fare for, at de bestemmelser og instrumenter, der er fastlagt i direktivet, bliver brugt på samme måde på en række yderst forskellige begreber som f.eks. operatørernes og brugernes adgang til sluttjenester, netelementer, systemelementer, net og roaming. Desuden var det nødvendigt at gå lidt mere i dybden med begrebet roaming, som man efter min mening ikke bør betragte som en form for adgang, eftersom det betyder noget forskelligt alt efter, om der er tale om den mulighed, en bruger, der er abonnent hos en udenlandsk operatør, har for at få adgang til mobilnettet i et andet land og omvendt - hvilket kaldes international roaming - eller om der er tale om en ny operatørs mulighed for at bruge de eksisterende operatørers net i vedkommendes eget land, mens denne venter på at få installeret sit eget net, hvilket kaldes asymmetrisk roaming. Hvad princippet om beskeden regulering angår, understreges det i betænkningen, at beskeden regulering og fleksibilitet - som er EU-lovgivningens udgangspunkter - ikke må være ensbetydende med vilkårlighed, men at der snarere skal være tale om en forbedring i forhold til den nuværende situation, hvor forhåndsreglerne ikke har kunnet følge med tiden og det teknologiske fremskridt. Forvaltningen af adgang og samtrafik forudsætter nemlig, at man finder en balance mellem en operatørs og infrastrukturejers ret til at forvalte net og infrastrukturer til sin egen fordel og begrænsningerne af de andre operatørers og tjenesteudbyderes adgang til væsentlige infrastrukturer. Et andet emne, som det var nødvendigt at præcisere, var vurderingen af markedets konkurrenceniveau. Opnåelsen af et godt konkurrenceniveau er nemlig en forudsætning for, at reguleringen kan begrænses, så man udelukkende anvender konkurrencelovgivningen, og på samme måde er den en forudsætning for, at de operatører, der er anmeldt som havende en stærk markedsposition, bliver underlagt reguleringsforpligtelserne, hvilket medfører nogle udgiftsorienterede forhandlinger. Definitionen af en "stærk markedsposition" har sine rødder i Domstolens domme og refererer til en form for begrænset dominans. Et af kendetegnene ved dominans er at hindre konkurrence, og der er således tale om et restriktivt juridisk ex post-begreb. I forslaget til direktiv anvendes begrebet "stærk markedsposition" eller "begrænset dominans", og da dette begreb ikke har nogen negativ, konkurrencehæmmende betydning, giver det mulighed for forhåndsregulering. Hvad kravene til operatørerne angår, kan de nationale tilsynsmyndigheder over for operatører, der anmeldes som havende en stærk markedsposition, stille krav om gennemskuelighed, ikke-diskriminering, regnskabsmæssig adskillelse, adgang til og anvendelse af specifikke netfaciliteter samt priskontrol og omkostningsregnskaber. Desuden fastlægges betingelserne for gennemførelsen eller revurderingen af de krav, der er gældende i henhold til den nuværende ordning, og de krav, der vil gælde i den nye reguleringssituation. Den første iagttagelse, vi gjorde os, havde at gøre med betingelserne for kravenes gyldighed for de operatører, der anmeldes som havende en stærk markedsposition. Anmeldelsen medfører nemlig ikke automatisk nogen krav, og de nationale tilsynsmyndigheder skal selv præcisere, hvilke krav der skal pålægges de enkelte operatører, som er anmeldt. Det er dog ikke altid, at en operatør med en stærk markedsposition reelt misbruger denne stilling. Når de nationale tilsynsmyndigheder vurderer, om en virksomhed besidder en stærk markedsposition, bør de samtidig vurdere, hvordan denne positition reelt udnyttes, inden de pålægger operatøren de i direktivet nævnte krav. Endelig er der de miljømæssige konsekvenser. Et emne, der ligger mig særligt på sinde - også i min egenskab af kommunalbestyrelsesmedlem - er reduktionen af antenner i beboelsesområder. De tekniske krav tvinger i stadig større grad operatørerne til at installere nogle infrastrukturer, der ikke passer særlig godt ind i landskabet. Det er såvel EU-institutionernes som de nationale og lokale myndigheders opgave at begrænse disse miljømæssige og landskabsmæssige konsekvenser mest muligt. Selv om det er vigtigt med konkurrence på telekommunikationsmarkedet, og selv om det er vigtigt, at dette marked udvikler sig, skal alle politikere - på alle niveauer - sørge for at finde nogle reguleringsløsninger, der gør det muligt at optimere brugen af de infrastrukturer, der står til rådighed i øjeblikket, idet de tager hensyn til de miljømæssige, landskabsmæssige og sociokulturelle konsekvenser for borgerne. Der er desuden visse punkter i forbindelse med de forskellige skattesystemer, og i forbindelse med Kommissionens nødvendige samordning, hvor en harmonisering er påkrævet. På baggrund af alle disse betragtninger kan man ikke andet end være tilfreds med forslaget til direktiv, eftersom det tager sigte på at fremme sektorens vækst, fremme de kommende investeringer og forbedre virksomhedernes konkurrenceevne. Den forbedrede effektivitet vil gøre det lettere at sætte priserne ned og bidrage til den økonomiske vækst i det hele taget. Paasilinna Hr. formand, kære kommissær, kære kolleger, den største ændring i Europa er selvfølgelig opbygningen af netinfrastrukturen, og den er særdeles politisk af den grund, at borgernes deltagelse i den mere og mere er ved at blive afhængig af deres indkomstniveau og sommetider af placeringen af bopælen. Desuden er netop den del af befolkning, som havner på den forkerte side af den digitale allokering, allerede i dag tilsidesatte mennesker. Det elektroniske Europas og borgersamfundets målsætninger bliver altså ikke realiseret, uden at nettjenesterne hjælper folk med at skabe indbyrdes forbindelser og organisationer. Vi har brug for en grundlæggende mængde af telekommunikationstid til alle, så de uden betaling kan benytte telekommunikations- og informationssamfundets tjenester. Det må være en vigtig tilføjelse til borgerrettighederne. Således kan alle være aktive i netsamfundet, uden at der skabes elitenet. Det vurderes, at auktioner over radiofrekvenser allerede har kostet 170 milliarder euro. I de politiske kredse lagde man uden tvivl mærke til dette store beløb, og en del af denne gevinst blev overført til samfundet. Timingen af den var oven i købet uheldig. Økonomien i USA begyndte at gå nedad, og Unionen besluttede at etablere et Europa, der omfatter alle borgerne, hvilket er vores centrale strategi. Denne auktionspolitik medfører et tilbageslag for denne strategi, fordi teletjenestepriserne stiger. Investorerne er begyndt at vende branchen ryggen, og produktionen af næste generations net, udstyr og tjenester trækkes i langdrag. Deraf følger flere problemer, flere operatørers børskurs er styrtdykket. Kommissionens forslag til et rammedirektiv er, som mange andre regler i denne pakke, på rette spor og afbalanceret, og det takker jeg for. Rammedirektivet betyder udvikling i regulering af hele teleområdets kommunikationsnet og tjenester. På den måde reduceres antallet af regelsæt med en tredjedel i forhold til de nuværende. Mest overraskende er det, at netop teleområdet, hvor varer føres over grænser med en hastighed, der er hurtigere end el, ikke har samordnede, europæiske markeder. Tværtimod, de samme EU-regler er blevet fortolket på rigtig mange, forskellige måder, og der er opretholdt overpriser på flere områder. Etableringen af en reel konkurrence er hindret ved anvendelse af mange finesser. Mens teleområdets tjenester har udvidet sig, er udgifterne som regel blevet til en stadig mere betydningsfuld faktor i såvel husholdningerne som i nationaløkonomien. Enkelte af branchens store virksomheder taler for konkurrence andetsteds, men ikke reelt på deres eget område. Jo større markedet er, og jo stærkere koncernen er, des mere effektivt kan den konkurrere med de små og nye virksomheder, som forsøger at komme ind på markedet, altså på de andre markeder. Jeg har i mit eget forslag tilføjet en mulig funktion af de nationale tilsynsmyndigheder og talt for en forbedring af ressourcerne. Samtidig foreslår jeg en øget åbenhed på området. De nationale tilsynsmyndigheder er uden tvivl de bedste til at vurdere situationen på egne markeder, men jeg tror, at Kommissionen til gengæld er bedst til at vurdere Unionens samlede markeder for telekommunikation. Jeg tror også, at hvis Kommissionen havde haft beføjelserne, var auktionsprincippet i det eksisterende omfang og i den eksisterende form næppe blevet realiseret. Kommissionen skal agere, når de fælles bestemmelser ikke bliver overholdt i en medlemsstat. Det er nødvendigt for virksomhederne, at de kan arbejde under samme betingelser inden for hele Unionen. Det er gennem Kommissionens arbejde, vi også kan undgå at etablere en separat, tværeuropæisk regulator. Da auktionsprincippet også kan blive anvendt på andre flaskehalsressourcer og nye generationer af mobiltelefonnet, anmoder jeg nu Kommissionen om at udarbejde en helhedsredegørelse til Parlamentet, om hvordan auktionerne påvirker telebranchens virksomheder og forbrugernes stilling. Et andet, væsentligt spørgsmål er at få defineret, hvad vi forstår ved en stærk markedsposition. Vi har i udvalget udvidet begrebet navnlig i lyset af den seneste udvikling. Ifølge vores tilføjelse opstår der også en stærk markedsposition, når en virksomhed jævnligt har mulighed for at begrænse adgangen for andre operatører af elektroniske kommunikationsnet og - tjenester til brugerne. Det samme sker også, når virksomheden opererer i flere niveauer af forsyningsskæden og besidder en betydelig position på ét af dem. Vi mener, at flere virksomheder har en dominerende position på sådanne markeder, hvor de endda uden ord kan aftale markedspåvirkninger, som skal anvendes mod andre. Niebler Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, mine damer og herrer, jeg vil først og fremmest på det hjerteligste takke alle kolleger for støtten til min betænkning om tilladelsesdirektivet. Der er netop af mine kolleger indgivet rigtig mange gode ændringsforslag, som jeg også med glæde har optaget i min betænkning. Jeg vil også gerne rette en hjertelig tak til Kommissionen og det pågældende rådsformandskab, som der i de seneste uger og måneder har været et meget konstruktivt samarbejde med. Og nu til tilladelsesdirektivet og min betænkning. Hvordan ser forholdene netop nu ud med hensyn til tilladelsesproceduren for drift af kommunikationstjenester og -net i EU? Efter den femte og sjette rapport fra Kommissionen om gennemførelse af reformpakken for telesektoren og efter beretningerne fra European Telecommunication Office har medlemsstaterne udformet deres tilladelsessystemer på vidt forskellig vis. Dette hæmmer især udbyderne, som tilbyder grænseoverskridende telekommunikationstjenester. Således kan en kommerciel aktivitet på telekommunikationsområdet nu i praksis principielt først påbegyndes, når en myndighed har besluttet det, det vil sige, når der er tildelt en individuel tilladelse. Alt efter medlemsstat er der forskellige arter af individuelle tilladelser. Nogle af dem knytter omfattende informationsforpligtelser til tilladelsen, andre derimod slet ingen. Konsekvensen heraf er, at tilladelsesprocedurerne i de enkelte medlemsstater ikke er lige lange, indholdet af tilladelserne er forskelligt og også gebyrernes størrelse varierer voldsomt. Formålet med det tilladelsesdirektiv, som Kommissionen har præsenteret, er en afhjælpning af dette. Direktivet tilsigter en mere harmoniseret og mindre tung regulering af adgangen til markedet for elektroniske kommunikationstjenester og -net i Fællesskabet. Tilladelsessystemerne skal fremover være retfærdige, beregnelige og for udbyderne så lidt belastende som muligt. I nogle medlemsstater praktiseres det også allerede på den måde. Derfor er det godt og rigtigt, at Kommissionen foreslår også at indføre det på europæisk plan. Jeg har to forslag til indholdet i direktivforslaget. For fremtiden skal netoperatører eller udbydere af kommunikationstjenester ikke længere indhente individuelle tilladelser, altså ikke først spørge en myndighed om tilladelse, før de udbyder deres tjenester. De skal kun overholde de retningslinjer, som følger af de generelle tilladelser. Parallelt hermed bliver de betingelser, som kan pålægges tjenesteudbydere, begrænset og harmoniseret på europæisk plan. Yderligere fastsætter forslaget, at tjenesteudbydere fremover ikke mere skal fremsende omfattende informationer. Der må for fremtiden af de nationale tilsynsmyndigheder kun forlanges informationer, som myndighederne finder objektivt nødvendige for at kontrollere overholdelsen af betingelserne for tilladelserne. Med skiftet i tilladelsessystemerne bliver der draget omsorg for, at udbydere kan tilbyde deres telekommunikationstjenester og -net på europæisk plan hurtigt og ubureaukratisk. Jeg mener, at dette sikkert er en milepæl hen mod et dynamisk og konkurrenceorienteret marked for den elektroniske kommunikation i Fællesskabet. Lad mig nævne et problem, som nu i praksis plager udbyderne voldsomt. Igen og igen er der store vanskeligheder ved tildelingen af vejrettigheder. Også på dette område divergerer bestemmelserne i medlemsstaterne med hensyn til tildelingsprocedurer, gebyrer og betingelser voldsomt. Dette vanskeliggør naturligvis opbygningen af infrastruktur yderligere og på unødvendig vis. Nedlægningen af telekommunikationskabler af en vis længde er i forvejen forbundet med en betydelig udgift. Der skal i byer, kommuner og amter ansøges om et utal af vejrettigheder. Der skal indhentes byggetilladelser. Der er ofte brug for godkendelse fra hundreder af jordbesiddere, før der kan tages fat som udbyder. Medlemsstaterne skal derfor gennem direktivet i det mindste pålægges pligt til at offentliggøre en fortegnelse over gebyrer, procedurer og betingelser i forbindelse med tildeling af vejrettigheder. Udbyderne modtager herigennem i det mindste et overblik over de nugældende bestemmelser, som kan spare dem meget tid ved ansøgningen om vejrettigheder. Endnu et kritisk punkt er endelig temaet om administrationsgebyrer. Størrelsen af administrationsgebyrerne skal totalt set rette sig mere efter de reelle omkostninger ved administration og kontrol af de generelle tilladelser. Direktivet pålægger her medlemsstaterne en offentliggørelse for at gøre omkostningerne gennemsigtige. I henhold til direktivforslaget fordeles administrationsgebyrerne på de enkelte virksomheder, som i kraft af en generel tilladelse leverer en tjeneste. Fordelingsmålestok herfor burde modsat Kommissionens forslag efter min mening ikke være den enkelte virksomheds omsætning, langt hellere skulle administrationsgebyrerne fordeles proportionalt på ansøgerne. Mindre virksomheder, som har en årsomsætning på op til 10 millioner euro, burde helt fritages for disse gebyrer, for at også adgangen til markedet lettes for små og mellemstore virksomheder. Så vidt introduktionen til min betænkning. Jeg tillader mig nu at plukke et vigtigt aspekt ud fra hr. Paasilinnas betænkning. Som hr. Paasilinna allerede har anført, fastslår Kommissionens forslag, at de nationale tilsynsmyndigheder som hovedregel i fremtiden ikke mere må træffe alle vigtige reguleringsafgørelser på telekommunikationsområdet. I stedet for skal de kun udfærdige forslag, som Kommissionen prøver inden for en måned og enten godkender eller forkaster. Forkaster Kommissionen forslaget, kan den inden for yderligere to måneder fastsætte en afgørelse for de pågældende tilsynsmyndigheder. Desuden skal Kommissionen i fremtiden også afgøre, om og på hvilke frekvenser det er tvingende nødvendigt at sende indholdet af radio- og tv-udsendelser. Dette har hidtil, også efter Parlamentets opfattelse, udelukkende været de enkelte medlemsstaters sag. Jeg vil gerne her udtale mig tydeligt og klart imod dette forslag, som ganske vist også er indeholdt i ændringsforslag 33 fra Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi og dengang også blev vedtaget i udvalget med bredt flertal. Jeg personligt er af den overbevisning, at de nationale myndigheder er nærmere markedet end Kommissionen og derfor i de enkelte tilfælde bedre kan afgøre, på hvilken måde og i hvilket omfang telekommunikationsmarkederne skal liberaliseres yderligere. Liberaliseringen af netop telekommunikationsmarkederne er en succeshistorie. Forbrugeren kan i dag vælge mellem mange udbydere, og telefonomkostningerne er faldet hurtigt. Der er særlig på dette procedurestadium ingen anledning til at tage scepteret ud af hånden på de succesrige nationale myndigheder og overdrage Kommissionen beslutningskompetencen. Beslutningsprocesserne ville herved kun blive tunge og langsomme. Jeg har nu endnu en gang fremsat ændringsforslaget, som der også stemmes om i morgen i Parlamentet. Det er ændringsforslag 78. Jeg beder om støtte til dette ændringsforslag og takker for Deres opmærksomhed. Sanders-ten Holte Hr. formand, tak til ordføreren, hr. Brunetta, for den grundige betænkning om adgangen til de elektroniske kommunikationsnet, som udgør en del af pakken af betænkninger om tilrådighedsstillelse af åbne net. Den har forbedret og specificeret nogle aspekter af Kommissionens forslag. Det er udmærket, også i kulturens og undervisningens interesse, for med henblik herpå har jeg som rådgivende ordfører for Kulturudvalget set på betænkningen. Telekommunikationen ændrer vores liv i et hastigt tempo. I hvert fald med den hurtige udvikling inden for telekommunikation er det vigtigt, at der i tide kommer direktiver for at lede adgangen og samtrafikken inden for EU og på tværs af grænserne i så gode baner som muligt. Kommissionens forslag er først og fremmest rettet mod konkurrencen og level playing field. Det er meget vigtigt for de nationale lovgivende instanser, i hvert fald med hensyn til den betydelige magtposition. Det er således en rent kommerciel strategi, der udelukkende er rettet mod infrastruktur. Jeg savner deri den betingelse, at den kulturelle mangfoldighed og pluralitet garanteres. Derfor har vi fra Kulturudvalgets side stillet nogle ændringsforslag, som forstærker dette aspekt. Jeg er således meget glad for, at disse også er accepteret af Industriudvalget. I denne sammenhæng lægger vi vægt på, at videresendelsesforpligtelsen også skal gælde for bredskærmsformat, således som det står i ændringsforslag 14. Til sidst reguleringen af API og EPG og andre tilhørende faciliteter ifølge forskriftsproceduren. Ifølge Kommissionen behøver denne først at blive gennemført ved en revision, men nu viser det sig, at udviklingen er nået så vidt, at de bør falde ind under lovgivningen. Men, hr. formand, det er faktisk alt for sent. Det er godt, at ordføreren i sin betænkning har taget hensyn til denne tankegang. Junker Hr. formand, mine damer og herrer, kære kolleger, den såkaldte telekommunikationspakke, om hvis væsentlige dele Europa-Parlamentet nu skal træffe afgørelse, er et ambitiøst vovestykke, som i princippet bør støttes. Det er yderst fornuftigt at ville standardisere den hidtidige retlige ramme for siger og skriver 28 forskellige retsakter og samtidig ville gøre den mere overskuelig. At der blev valgt en horisontal indfaldsvinkel er væsentligt og bør hilses velkomment. Det udvalg, der er ansvarligt for kultur og medier, har i sine udtalelser til de forskellige betænkninger i stor enstemmighed plæderet for, at man ved alle bestemmelser om elektroniske kommunikationsnet og -tjenester passer på, at der ikke skabes betingelser for adgangen til infrastrukturen, som, når det kommer til stykket, kan have en negativ effekt på mangfoldigheden af indholdet. Udtrykt på anden vis: Det skal garanteres, at tilbud af almen interesse udbredes tilstrækkeligt. Også Udvalget om Kultur, Ungdom, Uddannelse, Medier og Sport kan se, at der er behov for konforme harmoniseringsforanstaltninger inden for det indre marked, men i langt snævrere forstand end Kommissionen, som gerne vil udvide sine kompetencer kraftigt på dette område. Der er efter årelange, besværlige diskussionsprocesser imidlertid enighed mellem institutionerne om, at det er nødvendigt med forskellige retsbestemmelser for infrastruktur og indhold. Men ligeså er der enighed om, at der er sammenhæng mellem transportveje og indhold, som udbredes via disse, og at disse skal anerkendes tilstrækkeligt og tilgodeses til gavn for den kulturelle mangfoldighed og journalistisk relevante bidrag til den demokratiske meningsdannelse. Markedet kan rette meget, men ikke alt. I normal tekst betyder det f.eks., at der til sikring af pluralisme skal garanteres en fuldstændig udbredelse af indhold, som retter sig mod en bred offentlighed, ved hjælp af en must carry-bestemmelse, hvis indhold alene skal defineres af medlemsstaterne. Det skal være klart, at man på EU-plan ikke skal gribe ind i den nationale og regionale radio- og tv-suverænitet. Således gælder, når alt kommer til alt, princippet: Koordinering før harmonisering. Van Velzen Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, først og fremmest vil jeg gerne takke de tre ordførere mange gange for deres fremragende arbejde og den udmærkede måde at samarbejde på. Jeg synes, dette er eksemplarisk her i Parlamentet. Vi drøfter tre vigtige betænkninger, og samtidig taler vi om en sektor, som præges af temmelig stor usikkerhed. I alle mulige artikler i tidsskrifter og aviser finder vi endda dommedagsprofeter, som sår tvivl om spørgsmålet om, hvorvidt 3G-sektoren overhovedet har chance for at overleve. Jeg tror, at Kommissionen og det svenske formandskab har en vigtig opgave ved optakten til det uformelle topmøde, som finder sted den 23. og 24. marts i år i Stockholm. Det ville være udmærket, hvis en handlingsplan blev vedtaget der. Jeg vil her nævne en række elementer, som forekommer mig vigtige i denne sammenhæng. For det første bør regeringscheferne på dette topmøde udtrykkeligt udtale, at man anser 3G-sektoren for overordentlig vigtig for højtkvalificeret beskæftigelse i EU, og at man også er rede til at arbejde for et fælleseuropæisk marked. For det andet ville det være meget klogt af de to lande, som bærer det største ansvar for de høje auktionsresultater, Det Forenede Kongerige og Tyskland, hvis de var rede til at overveje andre finansieringsmuligheder. Måske er man tilmed rede til at udsætte denne finansiering lidt, hvorved også finansieringsbyrderne for telekommunikationsvirksomheder ville blive reduceret, hvilket kan skabe ro på de finansielle markeder. For det tredje ville det være udmærket, hvis kommissær Liikanen indleder drøftelser med alle disse virksomheder for at undersøge, hvordan vi bedre kan oplyse den brede offentlighed om resultaterne og mulighederne med hensyn til 3G-sektoren og frem for alt også for sammen at undersøge, hvordan master og lign. f.eks. gennem samhusning kan benyttes på en mere effektiv måde, hvorved udgifterne til infrastruktur vil falde. For det fjerde ville det være meget positivt, hvis de medlemsstater, som har tjent meget på disse auktioner, også var rede til at give en ekstra efterspørgselsimpuls ved at fremkalde 3G-behov, f.eks. inden for området e-governance-projekter, og til at gøre mere på områder såsom undervisning og efteruddannelse af lærere. Endelig bør vi i forbindelse med det sjette rammeprogram bruge en betydelig del af vores finansielle midler til at løse problemer såsom den nye Internetprotokol 6 (IP 6) og e-banking-standarder. Jeg håber, at kommissæren vil reagere på de anbefalinger, som jeg netop har fremsat. Nu vender jeg tilbage til betænkningerne. For det første hr. Brunettas betænkning. Jeg synes, det er en fortræffelig betænkning. Det er af stor betydning, at vi nu konstaterer, hvor vigtigt det er, at Parlamentet der, hvor den almene konkurrence endnu ikke fungerer, og hvor der udtrykkeligt er tale om flaskehalse på markedet, tør indtage holdninger og tør støtte forbrugerne. Et kendt eksempel er de internationale roaming-takster. Vi har set en rapport fra Kommissionen fra december sidste år, hvoraf det fremgår, at der egentlig er tale om et lukket system, at der er for lidt priskonkurrence, at der er for meget tilsløring af udgifterne, og at det er meget vigtigt, med gennemsigtighed. Med hensyn til hr. Paasilinnas betænkning vil jeg bemærke, at vores gruppe støtter forslaget deri, om at stræbe efter mere konkurrence. Vi må faktisk arbejde på et fælleseuropæisk elektronisk kommunikationsmarked. 15 splittede nationale elektroniske kommunikationsmarkeder kan ikke fungere. Der må komme et fælleseuropæisk marked, og derfor er det også så vigtigt, at der holdes fast ved Kommissionens rolle. Jeg appellerer indtrængende til Parlamentet om ikke at støtte fru Nieblers ændringsforslag, fordi det fremstiller tingene forkert. Vi må sørge for, at Kommissionen kan føre sin opgave ud i livet og sikre, at denne konkurrence skabes, og at dette fælleseuropæiske marked oprettes. Det er det, det gælder om. Inden for disse rammer har vi brug for en tydelig opgave- og ansvarsfordeling mellem Kommissionen og de nationale tilsynsmyndigheder. Det opfordres der for øvrigt med rette også til i hr. Paasilinnas betænkning. Endelig er der fru Nieblers betænkning. Det er blevet en fortræffelig betænkning, og jeg gør udtrykkeligt opmærksom på det ændringsforslag, hvori vi nu forsøger at formulere de kriterier, som skal sørge for, at medlemsstaterne ved fordelingen af frekvenserne tager hensyn til den kendsgerning, at vi har et fælleseuropæisk marked. Gill Jeg vil også gerne lykønske de tre ordførere med nogle enkle betænkninger om et meget kompliceret emneområde. For mig er gennemførelsen af et fuldt integreret og liberaliseret telekommunikationsmarked ved udgangen af 2001 en væsentlig forudsætning for overgangen til en digital og vidensbaseret økonomi, som jeg håber vil skabe betydelig vækst i EU. Det er vigtigt at bemærke, at konsekvenserne af denne pakke helt sikkert ikke vil være begrænset til en bestemt modtager. Tværtimod vil de nye juridiske rammer kunne bruges til at øge konkurrencen inden for denne sektor. Det er Parlamentets mål at tilskynde interessenterne til fortsat at være vigtige aktører, men der er fare for, at deres store dominans vil betyde forskelsbehandling af nye aktører på markedet, mens en af vores hovedprioriteringer er at skabe et klima, hvor nye aktører kan trives. Vi er ved at have skabt den rette balance på dette område, og jeg håber, at det vil kunne imødegå bekymringerne over den voksende gældsbyrde, der kendetegner sektoren i øjeblikket. Med dette fundament af lovgivning ønsker min gruppe at fremme udviklingen på markedet og mindske lovgivningsbyrden. Men bestemmelser med betydelige konsekvenser bør ikke baseres på en kortsigtet vision. Derfor glæder det mig, at udvalget medtog mobile netværk i definitionen, der findes i direktivet om adgang, og det glæder mig ligeledes, at detailpriserne på international roaming, som er skyhøje i øjeblikket, fremover bliver gennemsigtige og omkostningsbaserede. I en sektor, hvor de teknologiske ændringer sker så hurtigt, er det vigtigt at sikre, at ordningen også kan bruges til uforudsete spørgsmål, der måtte opstå på et senere tidspunkt. Direktivet om adgang vil få den allerstørste betydning for de europæiske forbrugere, da det vil føre til lavere priser, større udvalg og bedre tjenester. Samtidig vil den nye situation skabe muligheder for virksomheder over hele Europa, og navnlig for mindre virksomheder. Plooij-van Gorsel Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, jeg vil gerne takke alle ordførerne mange gange for deres fortræffelige betænkninger, men også mine kolleger for det udmærkede samarbejde i Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi. Liberaliseringen af telekommunikationen har sørget for nye markedsomgivelser med større konkurrence og lavere priser for virksomheder og forbrugere. Ikke desto mindre er der stadig ikke tale om et fælles indre marked for telekommunikation. De 15 splittede liberaliserede markeder skal smeltes sammen til et fælles gennemsigtigt marked, og den nu foreliggende lovgivning bør skabe rammerne herfor. De nationale tilsynsmyndigheder spiller her en vigtig rolle, men det endelige ansvar bør efter min gruppes opfattelse forblive hos Kommissionen. Mit andet punkt vedrører licenser på frekvenser. I øjeblikket er der i EU's medlemsstater ikke tale om en konsistent politik om tildelingen af licenser. Tænk bare på UMTS-auktionerne. Unionen risikerer derved at miste sin ledende stilling på området mobiltelefoni. Ved fordelingen af radiofrekvenserne bør licensprocedurerne finde sted på samme betingelser i alle medlemsstater, for man bør med henblik på en optimal udvikling af radio- og fjernsynsmarkedet stræbe efter større balance i frekvensfordelingen mellem offentlige og kommercielle udbydere af tjenester. Jeg vil gerne spørge kommissæren, om han for fremtiden kan indtage en noget mere aktiv holdning ved formuleringen af betingelserne og i den måde, hvorpå frekvenserne fordeles. Jeg tror, at der også her er en opgave for kommissær Monti. Endelig, hr. formand, bør de indkomster, som følger af tildelingen af frekvenser, f.eks. ved UMTS-auktionerne, strømme tilbage til ICT-sektoren. Min kollega van Velzen gjorde også opmærksom herpå. Det er også i overensstemmelse med aftalerne fra topmødet i Lissabon. Auktioner bør så vidt muligt undgås. Det er derfor udmærket, at den nederlandske regering i sidste uge besluttede at opgive en auktion. Endvidere må indtægterne fra frekvenser aldrig betragtes som en skjult beskatning. Schröder, Ilka Hr. formand, hr. kommissær, hr. og fru ordfører, kære kolleger, De Grønne ser principielt med positive øjne på disse tre betænkninger. Man kan spørge sig selv, hvorfor det forholder sig sådan, når det væsentlige i disse direktiver er privatiseringen af telekommunikationsmarkedet. Denne liberalisering af statsforetagender, hvad enten det er helt eller delvist, er allerede gennemført i hele EU. Spørgsmålet er altså ikke længere, om der liberaliseres, men udelukkende hvordan. De Grønnes holdning til liberaliseringen er klar. Vi tror ganske vist, at staten ikke altid har sørget for den bedste løsning for sine borgere, men vi frygter, at offentlige tjenester reduceres gennem privatisering og går imod en digital opdeling af samfundet. Der tales meget om den teknologiske neutralitet. På et rent lovmæssigt plan findes det måske. Samfundsmæssigt er en teknologi aldrig neutral. Vi ønsker en udvikling, som er god for mennesker, som gavner alle og ikke skader mange. Derfor har vi i telekommunikationssektoren satset på den størst mulige monopolkontrol. Måske vil det ikke forhindre, at vi om 10 år i hele EU kun har tre kæmpestore telekommunikationsforetagender. Men det kan forhindre det, for når i det mindste de nationale tilsynsmyndigheder styrkes, og Kommissionen yderligere varetager en dommerfunktion, så - og kun så - er en monopolkontrol overhovedet mulig. Desuden har vi anstrengt os for, at nye virksomheder kan konkurrere med de tidligere statsforetagender på fair betingelser. Dermed er der trods alt en chance for, at flere mennesker kan få råd til Internettet, selv om vi - jeg understreger det endnu en gang - hverken tror på den usynlige hånd eller markedslogikken. Hvor fører denne diskurs egentlig hen? Her skal en erhvervssektor, som kan gøre det muligt for mennesker at få større uafhængighed og mere selvbestemmelse, reguleres. Vi vil bidrage til, at alle mennesker, som ønsker adgang til disse teknologier, også kan få det. Og vi ønsker, at mennesker kan kommunikere digitalt, kan organisere sig, kort sagt kan udfolde sig, og det i hele verden. Til det formål har vi brug for en retfærdig adgang. Ikke kun i de private hjem, men også offentligt. På biblioteker, i skoler, overalt i det offentlige rum. Denne kommunikation skal være fri. Den skal kunne foregå anonymt, og den skal, hvis det på nogen måde er muligt, være lige tilgængelig for alle. Derfor siger vi også "nej" til talrige forsøg på at begrænse, censurere eller kriminalisere Internettet. Selv om det ikke står konkret i de her foreliggende direktiver, synes overvågningsmyndighedernes censur og længsel efter stadig mere kontrol af mennesker mere og mere at blive til det væsentlige i ethvert udformningsforsøg af det digitale rum. Derfor skal det også her omtales, at vi, De Grønne, er fortalere for fri adgang for alle. Vi ønsker en åben digital kommunikation, og vi ønsker ikke mere overvågning, vi vil slet ikke have overvågning! Alene af den årsag har vi deltaget i udformning af den privatisering, som vi egentlig slet ikke ønsker. Seppänen Hr. formand, teleselskaberne meddeler os, at konkurrencen bør kunne regulere markederne. Kan vi stole på konkurrencen som regulator for markederne? Det kan vi ikke. Selv om samtalepriserne i flere lande er faldet, er ikke alle priser faldet. F.eks. er samtalepriserne for lokale fastforbindelser i Finland steget med en fjerdedel i de senere år. Desuden er det umuligt over for forbrugerne at redegøre for, hvilke mobiltelefonsamtaler der betales til hvilke selskabers kommunikationsnet eller faste telefonnet. Vi lever i en jungle, hvor prisfastsættelsen bestemmes af jungleloven. De overnationale operatører, der sigter efter en dominerende position, inkasserer hovedparten af gevinsten. Det er beklageligt, at regeringerne i nogle af Unionens medlemsstater opererer som Tarzan, junglens konge, fordi de er i besiddelse af en begrænset naturressource - nye frekvenser. De tyske og engelske regeringer, der er placeret til venstre for midten, har lavet auktioner over mobiltelefonernes UMTS-frekvenser på en måde, som er ved at medføre en krise i både teleselskaberne og mange banker. Børsboblen er nu bristet for den tankegang, som byggede på en tro på informationsteknologiens evne til at skabe underværker. Auktionerne har saboteret eEuropa-projektet. Auktionerne har svækket demokratiet. Auktionerne medfører, at priserne for telefoni bliver himmelhøje. Auktionerne er en skat på den frie overførsel af information og viden. Mon alt dette kunne være undgået, hvis EU havde haft et direktiv om fælles rammebestemmelser for elektroniske kommunikationsnet og -tjenester? Det må vi håbe. Det er der dog ingen sikkerhed for. Men nu er vi nødt til at prøve rammedirektivet, som Paasilinna har gjort et kæmpearbejde ved udarbejdelsen af. Han kræver en redegørelse for de økonomiske virkninger af auktionerne. Vores gruppe støtter dette krav. Derimod er det svært at acceptere Nieblers ændringsforslag til rammedirektivet. Visse europæiske monopolselskabers værdier og interesser synes at ligge til grund for dem. De strider imod det demokratiske videnssamfund. Crowley Jeg vil gerne tilslutte mig kollegernes lykønskninger til ordførerne for deres arbejde og ligeledes anbefale deres arbejde over for Parlamentet på grund af det samarbejde mellem de forskellige ordførere, der her har været tale om. Men for mig er et af de helt centrale områder ved ehandels- og eEurope-revolutionen lige adgang for forbrugerne. Nogle medlemmer har allerede nævnt udgifterne og afgifterne i forbindelse med de forskellige strukturer. Men vi kan se, at der er ved at opstå et nyt skel mellem dem, der har, og dem, der ikke har, på området digital teknologi og adgangen til den. En af nøglekomponenterne, der skal medtages i al liberaliserings- eller konkurrencelovgivning på dette område, er spørgsmålet om universel adgang for alle, så man, uanset hvor man bor, har samme adgang som indbyggerne i de store byområder. Vi må også sikre, at mennesker fra andre generationer end den nuværende unge generation ikke stilles ringere på grund af manglende adgang til uddannelse i dette nye kommunikationsmiddel og dette nye informationsnet. Den sidste ting, jeg gerne vil fremhæve, er, at vi må gå i retning af et system, hvor man betaler en fast pris for adgangen til informationsteknologi, og hvor vi ikke tillader, at der opstår intern konkurrence, som kan blokere for yderligere udvidelser af dette nye globale system. Cappato Hr. formand, vi bifalder Kommissionens initiativ. Efter vores mening er der tale om et vigtigt skridt i retning af en forenkling, der om ikke andet er en forenkling af EU-lovgivningen. Først vil vi dog gerne understrege, at der under alle omstændigheder eksisterer et alvorligt modsætningsforhold inden for den elektroniske telekommunikationssektor, og hvis dette modsætningsforhold ikke fjernes, risikerer det på langt sigt at gøre enhver indsats for at skabe en konkurrencesituation til forbrugernes fordel forgæves. Modsætningsforholdet består i den egentlige interessekonflikt, som mange af medlemsstaterne befinder sig i, eftersom de er reguleringsmyndigheder samtidig med, at de har økonomiske og politiske interesser i sagen. De fungerer således både som spillere og dommere. Dette er tilfældet for telefoniens vedkommende, men det er også tilfældet for det digitale fjernsyns vedkommende, hvor de offentlige kanaler står meget stærkt takket være betydelige investeringer, der er finansieret med offentlige midler. Selv om vi således skal holde os dette grundlæggende problem for øje, vil jeg gerne gentage, at vores samlede vurdering af pakken er positiv. Efter det resultat, vi opnåede for nylig med vedtagelsen af forordningen om et særskilt udbud af abonnentnettet, skal vi nu finde en foreløbig løsning på en situation, hvor operatørerne på EU's elektroniske kommunikationsmarked ikke alene er nødt til holde styr på de mange direktiver og forordninger, der har hobet sig op i årenes løb, men også på en overflod af nationale reguleringsmyndigheder. Disse myndigheder skaber nogle yderst forskellige lovgivningsmæssige sammenhænge og opstiller de mest forskellige kriterier, som operatørerne ofte ikke har en chance for at forudse, og det giver således en situation med splittelse og undertiden en alvorlig juridisk usikkerhed. Kommissionens forslag har den fordel, at de koger den eksisterende lovgivning ned til nogle få direktiver og skaber et telekommunikationsmarked, der bliver stadig mere paneuropæisk. Det er ligeledes vigtigt at slå fast - og det tror jeg også, at ordføreren Brunetta gjorde - at vores mål skal være, at vi snarest muligt får skabt en reel konkurrencesituation, hvor der ikke er brug for myndighedernes omfattende regulering. Vi skal forsøge at gå bort fra de nationale myndigheders rolle og nå frem til en situation inden for den elektroniske kommunikationssektor, hvor man anvender de almindelige konkurrenceregler, der gælder for alle markederne. Dette kan vi først gøre, når det er lykkedes os at fjerne roden til dette grundlæggende onde, nemlig den sammenblanding og interessekonflikt, der stadig eksisterer på nationalt plan, idet staten har en betydelig indflydelse på økonomien for den elektroniske kommunikations vedkommende. Først da kan vi også tilpasse denne sektor til den almindelige konkurrencelovgivning, der er gældende for de andre sektorer. Rübig Hr. formand, mine damer og herrer, for ikke længe siden læste jeg en meget interessant og fremragende afhandling om misbrugstilsyn af dr. Leitl, og her kommer man frem til den konklusion, at det vigtigste egentlig er et velfungerende marked, der overvåges, og at der også skal være en fair modydelse. Netop ved roaming-gebyrerne konstaterer man, at markedet er meget uigennemsigtigt. Det ville være godt, hvis forbrugeren kunne få at vide, hvad den samtale, han netop fører, koster, eller hvis han i det mindste får ret til efterfølgende at få en SMS inden for meget kort tid, som meddeler samtalens pris. Denne gennemsigtighed fører nemlig også til Benchmark-sammenligninger, det vil sige, at man kan sammenligne, hvem der ligger bedst i Europa, og hvad vores position er i verden. Vi vil i fællesskab med Kommissionen udarbejde den procedure, der hedder bedste praksis. Hvor har vi modeller i Europa og i verden, som fungerer bedst, som vi kan tage i brug hos os? Vi vil frem for alt - og det er ganske vigtigt - også anvende SLIM. Forskellige bestemmelser, som vi indfører i dag, bør egentlig også så hurtigt som muligt igen sættes ud af kraft, når markedet fungerer. Et yderst vigtigt punkt i Paasilinna-betænkningen er ændringsforslag 47, fordi vi har set, at auktionen på den ene side var fair, på den anden side dog har beslaglagt ganske mange af dette vigtige områdes penge. Derfor vil vi bevidst ikke opfatte auktionsprovenuet som kold beskatning, men vi er i egenskab af politikere af den mening, at det har drejet sig om investering, om ejendom, som nu ikke længere er offentlig ejendom, men virtuel ejendom for firmaerne. Jeg tror også, at når licenserne udløber, vil disse rettigheder forblive hos firmaerne, som de i fremtiden så også kan sælge, forpagte eller handle. Det vil forbedre firmaernes vurdering, det vil forbedre kapitalmarkedet og dermed også aktiekurserne. Dermed har vi investering for dette område og styrke til fremtiden. Glante Hr. formand, mine damer og herrer, kolleger, når man står relativt langt nede på talerlisten, er der altid en fare for, at man gentager noget, der er sagt. Jeg vil forsøge at undgå det. Men to eller tre punkter vil også jeg have lov til at understrege. Jeg vil også takke for det interessante, spændende og kollegiale samarbejde i Parlamentet på tværs af grupperne. Der er sikkert saglige argumenter, som krydser politiske grænser. De interessante diskussioner med de forskellige repræsentanter for store og små firmaer i hele Europa var også for mig selv meget interessante, og jeg tror, at ganske vist ikke alle vil være tilfredse, men vi er på rette vej mod at blive mere fremtidssikre. Min overbevisning i de sidste år har hidtil altid været, at det skal lykkes os at skabe bestemmelser, som er trimmede og koncentrerede og tillader os at reagere hurtigt på teknologispring i fremtiden. For så vidt gælder min udtalelse fortsat: Mindre regulering kan udmærket være bedre regulering. Jeg tror, det er lykkedes os, fordi vi har koncentreret os om de direktiver, som vi diskuterer i dag. Jeg tror også, at det før eller siden eller relativt snart vil lykkes os at gå over til den almindelige konkurrenceret. På ét punkt er jeg naturligvis også nødt til at blande malurt i bægeret. Jeg personligt og mange af mine kolleger er fuldt indforstået med fru Nieblers ændringsforslag 78 og vil også støtte det. Som sagt, det er en støtte, som også går lidt på tværs af grupperne, da jeg er overbevist om, at dette ændringsforslag sikkert ikke står i vejen for den europæiske harmonisering. Jeg mener tværtimod, at den måde, tilladelsen og kompetencen er udformet på i denne artikel, koster mere tid og er mere bureaukratisk, og jeg føler, at allerede det er indgreb i de regionale kompetencer netop på det offentlig-retlige radio- og tv-område, hvad min kollega Karin Junker jo allerede har nævnt. For så vidt er jeg allerede af den overbevisning, at vi som en spæd begyndelse også bør forhindre en snigende afskaffelse af must carry-reglen. Herzog Hr. formand, kære kolleger, første fase af det indre marked er fuldført. Det er slut med de nationale monopoler, vi åbner for konkurrencen på de nationale markeder, og i dag diskuterer vi valgmulighederne for anden fase. Der er stillet et spørgsmål, men det er mere end et spørgsmål, det er et valg. Som blandt andre hr. van Velzen sagde, ønsker vi et stort tværeuropæisk marked. Jeg er enig. Men vi diskuterer valgmulighederne for "hvordan", og det er ikke det samme som at vælge et effektivt og stærkt konkurrencemål som i en almindelig sektor, se hr. Brunettas betænkning eller det, vi ønsker, det vil sige en offentlig europæisk regulering af nettene med konkurrence inden for tjenesterne, men også udvikling af en generel tjeneste og eventuelt en deling af infrastrukturerne, når det er nødvendigt. Det er altså denne debat om reguleringsmetoden, det gælder, og ikke målsætningen for et tværeuropæisk marked. Den mulighed, der er i øjeblikket, nemlig national regulering af telekommunikation og fælles regler for den effektive konkurrence på fællesskabsplan, forekommer os meget tvivlsom. Den er skrøbelig, fordi den regulering, der findes på nationalt niveau for øjeblikket, består i, at alle sørger for sig selv. Alle her har påpeget problemerne med tildeling af frekvenser, den enorme forskel på licensomkostningerne, visse operatørers overdrevne gældsættelse, og hvorfor ikke tale om risikoen for et krak inden for telefonibranchen, ligesom vi så et krak i ejendomsbranchen for et stykke tid siden? Så det går ikke med en blind national regulering, der er behov for konkurrenceregler, selv om Kommissionen har gjort en indsats for at indføre et relevant markedsbegreb, som ikke er vedtaget af Rådet. Vi skal behandle - og Kommissionen gør måske ikke fremskridt i denne retning - disse spørgsmål i forbindelse med udvikling af en generel tjeneste, problemerne med investeringsøkonomier og en deling af nettene for at kunne nedsætte omkostningerne. Derfor går vi ind for, jeg går ind for, et system til europæisk regulering for således at nå til et tværeuropæisk marked, men vi snubler over den europæiske bunke af henvisninger og regler. Jeg mener, at vi må uddybe alt det, for den løsning, vi har i øjeblikket, er - og det vil jeg gerne understrege - fuldstændig ved siden af. Man kan kun overveje den foreslåede pakke, der er et resultat af alle disse tovtrækkerier. Det er stadig et lovgivningsmæssigt monster på trods af forskellige menneskers indsats. Derfor mener jeg, at man i forbindelse med den handlingsplan, De anbefaler, bør udvide den offentlige debat og i meget højere grad inddrage de civile samfund, hvis vi skal nå til enighed. Harbour Dette har været en vanskelig og kompliceret opgave, og de tre ordførere har bestemt gjort et godt stykke arbejde under de givne omstændigheder. Vi har haft svært ved at samordne teksterne. Vi har ikke gjort Kommissionens opgave lettere. Her i Parlamentet har vi gjort disse tekster overdrevet indviklede, og Kommissionen kommer på hårdt arbejde med at få dem redet ud inden andenbehandlingen. Det er en lektie for os fremover, at vi som politikere og parlamentarikere bør fokusere på forenkling og minimumslovgivning. Det var interessant at høre, at min kollega fru Gill - nu er hun desværre ikke længere til stede - udtrykte støtte til markedsudvikling for at minimere reguleringen. Det har vi ikke gjort gennem de ændringsforslag, vi har stillet. Problemet med det arbejde, vi har udført hidtil, er, at vi hænger fast i nutidens tænkemåde. Vi finder rent faktisk undskyldninger for at regulere. Vi har brugt utroligt meget tid på dominerende markedskræfter og på at beslutte, hvordan vi kan regulere dem, i stedet for at overveje vejen frem. Jeg er glad for, at en række kolleger, blandt andre hr. Glante, har været inde på det samme. Det er vi nødt til at overveje frem til andenbehandlingen. Jeg er navnlig bekymret over, at vi ikke tænker på, hvordan markedet vil blive genopbygget. Vi bør se på den ændrede stemning på markedet, der er indtruffet, mens vi har gennemgået disse tekster, og tænke på, at man på mobilmarkedet, som fortsat er utroligt dynamisk og fremviser fantastiske væksttal, introducerer nye produkter hele tiden og nærmer sig en situation, hvor mobilkommunikation kommer ud til to tredjedele af den europæiske befolkning. Vi bruger alt for meget tid på at tænke over midlertidige spørgsmål som roaming. Jeg ved, at kollegerne har meget stærke følelser desangående, men markedet vil selv løse disse spørgsmål. Jeg er slet ikke overbevist om, at den interventionistiske indfaldsvinkel, vi har valgt her, er rigtig. Til sidst vil jeg erindre kollegerne om, at der er endnu en meget vigtig betænkning på vej, min betænkning om universel tjeneste, og mange af de spørgsmål, som De har drøftet, og ligeledes nogle af bestemmelserne vedrørende mobilsektoren, er rent faktisk mere relevante for min betænkning end for hr. Brunettas. Jeg er sikker på, at Kommissionen vil minde os om dette, men jeg skal modstå sådanne fristelser, når jeg vender tilbage til Dem om ca. to måneder. Read Ordførerne har gjort et fremragende stykke arbejde her. Hr. Paasilinna er en gammel kending, men jeg vil gerne byde hr. Brunetta og fru Niebler velkommen til telekommunikationsjunkiernes hemmelige verden, til deres hemmelige sprog. Hvad drejer dette sig egentlig om? Det, det drejer sig om, er at skabe nye regler for, hvem der kan spille med og på hvilke betingelser. Vi ønsker et reelt paneuropæisk indre marked. Vi ser på, hvor reguleringen har været en succes, og, det vil jeg gerne sige til hr. Harbour, hvor reguleringen er slået fejl, og hvorfor den er slået fejl, hvilket er meget vigtigt. I sit skriftlige indlæg stillede hr. Paasilinna spørgsmålet om, hvem der skal regulere reguleringsmyndigheden, og her mener jeg, at Kommissionens rolle er helt central. Det drejer sig ikke kun om, hvem der skal regulere reguleringsmyndigheden, men hvorfor vi skal regulere den. Sidste år brugte hr. Clegg utrolige mængder af tid på bestemmelserne om adskilt fastsættelse af takster for abonnentlinjer, og jeg vil gerne stille Dem et separat spørgsmål, hr. kommissær, for at høre, om De kan komme med en angivelse af, hvor vi i medlemsstaterne allerede kan spore modstand mod denne adskilte fastsættelse af takster for abonnentlinjer. Der er et par positive aspekter, som jeg gerne vil henlede Deres opmærksomhed på, fordi vi må ligeledes sikre, at adgangen rent faktisk findes i bredeste betydning. Jeg stillede ændringsforslag i Udvalget om Industripolitik om handicappede forbrugeres rettigheder, især på grund af mangler i direktivet om radio- og terminaludstyr, som jeg ved, at Kommissionen er opmærksom på, og det glædede mig, at man i udvalget og, håber jeg, Parlamentet, fortsat vil støtte dette. Tilbage til mit første punkt. Det, som det i virkeligheden drejer sig om, er at sikre, at EU's telekommunikationsindustri har et klima, hvor den kan trives og overleve og bevare sin konkurrencedygtighed. Dette er vigtige skridt i den retning. Clegg Tre ting: for det første det meget vigtige spørgsmål om SMP. Vi har gjort et forsøg på at forbedre teksten, men lige som hr. Harbour er jeg bange for, at vi rent faktisk har gjort tingene mere komplicerede, så selv om jeg mener, at vi har tilføjet en menu af supplerende begreber, en mélange, et potpourri af nye værktøjer med titlen SMP, som vi kan anvende, er spørgsmålet, om vi måske skulle være lidt mere modige ved andenbehandlingen og overveje at trække ting tilbage, når vi ved nærmere eftertanke mener, at disse nye begreber gør tingene mere og ikke mindre forvirrende. Næste punkt: de nationale tilsynsmyndigheder. Det er virkelig et punkt, jeg gerne vil tage op over for Rådet, ikke at det giver meget mening at gøre det i aften, men medlemsstaterne kan ikke få det hele. De kan ikke både blæse og have mel i munden. De kan ikke ønske at få oprettet et dynamisk, paneuropæisk marked og stadig ikke have meningsfyldte kriterier for, hvordan de nationale tilsynsmyndigheder skal fungere. Det er en uholdbar situation, og vi bør lægge større og større politisk pres på medlemsstaterne i dette spørgsmål. Der er brug for klare kriterier for selvstændighed, uafhængighed og ressourcer, som vi er nødt til at presse ned over medlemsstaterne uden at lade os rokke af deres misvisende påstande om, at alt dette drejer sig om subsidiaritet og derfor ikke vedrører os. Endelig til den altafgørende artikel 6 i Paasilinna-betænkningen og det omstridte ændringsforslag 33, som fru Neibler talte om tidligere, og som vi måske bør kigge på igen ved andenbehandlingen. Jeg er ikke sikker på, at vi har opnået den rette balance. På nuværende tidspunkt er jeg klar over, at disse bestemmelser ikke bør omfatte forsyningspligt, og min gruppe vil stemme imod den del af ændringsforslaget i morgen. Endelig er det spørgsmålet, om vi som lovgivere er gode til at være telekommunikationsjunkier for at citere Mel Read. Jeg lader spørgsmålet stå ubesvaret. Alyssandrakis Hr. formand, de kolossale fremskridt, der i de sidste år er sket på telekommunikationsområdet, kunne under andre omstændigheder føre til en tilsvarende forbedring af alles livskvalitet. Men i det kapitalistiske samfund er det det størst mulige udbytte, der gælder. Når alt sælges og købes, opstår det paradoksale fænomen, at radiofrekvenser gøres til genstand for handel og endog sættes på auktion. Det næste bliver kommercialisering af den luft, vi indånder. Således er hele telekommunikationssektoren, som traditionelt har haft offentlig karakter og er blevet udviklet med offentlige midler, nu overgivet til den private kapital. Vi er nu nået dertil, hvor vi behandler direktiver, som er EU-interventioner af ren statsmonopolkarakter, om regulering af forskelle mellem monopolernes interesser som led i en total liberalisering af markedet og styrkelse af konkurrencen. Det eneste formål med de harmoniserede rammer er at komme uden om de nationale hindringer, der skal begrænse de overnationale monopolers uhindrede indtrængen i alle medlemsstaterne. Det europæiske marked, som direktiverne forkynder, er intet andet end kapitalens uhindrede aktivitet, selv om man tilsyneladende udviser interesse for beskyttelsen af de små virksomheder. Under disse omstændigheder vil Grækenlands Kommunistiske Parti stemme imod direktiverne. Matikainen-Kallström Hr. formand, forhandlingen om telekommunikationspakken er ved at nå det første mål. Lidenskaber til højre og venstre skaber stadig en farverig forhandling. Ordførerne hr. Brunetta, fru Niebler og i særdeleshed hr. Paasilinna og hr. van Velzen har udført et stort arbejde ved udarbejdelsen af kompromiser, og jeg takker Dem specielt for dette. At definere en dominerende markedsposition har vakt særlig interesse. Afbalanceringen, som nu er opnået, er en klar besked til Rådet, og også Rådet skal tage højde for den. Kommissionen var på et tidspunkt ved at forbigå de nationale tilsynsmyndigheder, men det skete alligevel ikke. På grund af de forskellige kulturer skal der være rådighedsrum for de nationale tilsynsmyndigheder, og deres rolle skal styrkes. Kommissionen ligger over de nationale tilsynsmyndigheder, ergo skal dens rolle bestå af overvågning af de generelle spilleregler. Roaming-gebyrer, der fordrejer konkurrencen, skal kunne ændres. Mit skriftlige spørgsmål sidste år gjaldt netop den hindring for konkurrencen, som roaming-gebyrerne har medført. Det åbne indre marked skal respekteres. Der skal fortsat føres en bred debat om virtualoperatørernes position. Vi skal spekulere over, på hvilke betingelser virtualoperatørerne har lov til at operere inden for nettet, så den frie handel tillades og forbrugernes interesser sikres, men på den anden side skal netindehaverens rettigheder sikres. Vi er i en meget todelt situation, og dette kan der næppe findes en hurtig løsning på. Mann, Erika Hr. formand, jeg vil også gerne takke mine kolleger for de betænkninger, som de har forelagt, og ligeså Kommissionen. Jeg synes, at vi i samarbejdsformen er nået frem til et godt kompromis, som ganske vist ikke på alle punkter kan støttes af alle kolleger, men som dog har vist, at vi på mange områder er i stand til som led i en indholdsmæssigt god diskussion at nå et resultat, som faktisk ofte også viser udviklingsmuligheder, som går videre end Kommissionens koncept. Det kritiske spørgsmål har hele tiden været spørgsmålet om støtte til fru Nieblers ændringsforslag - min kollega hr. van Velzen er i øjeblikket optaget af en diskussion, men han har bragt punktet på tale og plæderet for det. Jeg vil ligeledes tale for, at vi støtter det, nærmere bestemt kommer det ind på det kritiske punkt om, hvordan harmoniseringsspørgsmålet på europæisk plan skal organiseres. Kommissionen har med rette henvist til, at vi har brug for mere harmonisering på dette område og flere fælles strukturer. Der kan ikke være tvivl om, at vi har diskuteret dette punkt i årevis. Jeg har tidligere altid været en lidenskabelig fortaler for en fælles europæisk tilsynsmyndighed, men den model er død. Vi har besluttet os for en anden variant, og jeg tror, at mange tilsynsmyndigheder viser, at de er uafhængige, selvstændige og autonome, og at staten også udmærket er i stand til at udvikle konkurrencemodeller, som er særdeles gode. Naturligvis er der andre modeller, som ikke lever op til de ønskeforestillinger, man gør sig på europæisk plan, ingen tvivl om det, og her skal der gøres noget. Det kritiske spørgsmål er, hvordan man konstruerer forholdet mellem det europæiske og det nationale, og her ville jeg foretrække en lettere model, hvad jeg selv har foreslået sammen med min kollega Norbert Glante, eller en model, der svarer til fru Nieblers. Derfor vil jeg også i morgen plædere for støtte til fru Nieblers ændringsforslag. Lad mig gentage, at vi bør tænke over det, og jeg skylder først og fremmest mine kolleger Malcolm Harbour og Nicholas Clegg tak. Sidstnævnte har signaleret, at de i mellemtiden ligeledes reflekterer over, om de varianter, som de har støttet, er de rigtige - det anser jeg for særdeles klogt. Vi har indtil andenbehandlingen tid nok til at tænke over det, og måske finder vi inden da også en fælles tilnærmelse. Lynne Jeg vil især gerne støtte ændringsforslag 13, 16, 19 og 20. Jeg stillede tilsvarende ændringsforslag i Kulturudvalget. De var beregnet på at sikre handicappede brugere lige adgang til elektronisk telekommunikation. Tjenesteudbyderne må erkende deres rolle med hensyn til at lette handicappede brugeres adgang til terminaludstyr, og rammedirektivet bør efter min mening omfatte bestemmelser for adgang til udstyr og software. I artikel 7, stk. 4, litra e, hedder det, at man ønsker at tage hensyn til bestemte samfundsgruppers behov, navnlig handicappedes. Det giver ingen mening uden disse ændringsforslag. Vi ønsker ikke at regulere alt det udstyr, der sælges i butikkerne, men brugergrænsefladerne skal f.eks. reguleres med henblik på synshandicappede. Menuen på tv eller mobiltelefoner bør have et alternativ med lydsignaler. Det er en lille ændring. Det er ikke meget at bede om, men det vil påvirke de handicappedes hverdag og betyde, at de kan komme med i revolutionen inden for elektronisk kommunikation i stedet for at være udelukket. Liikanen Først vil jeg gerne takke de tre ordførere, hr. Brunetta, hr. Paasilinna og fru Niebler. Dette er ikke bare nogle tilfældige betænkninger. For det første drejer de sig om tre direktiver, som vil få central betydning for den europæiske økonomis fremtidige kompetence. For det andet er den mængde af viden om teknologi, markeder og regulering, der er nødvendig for at udarbejde disse betænkninger, så enestående, at jeg må rose betænkningernes høje kvalitet. På grund af de tidsmæssige begrænsninger kan jeg ikke komme ind på alle de vigtige emner, som jeg kunne ønske. Det vil jeg gerne undskylde, men jeg vil prøve at koncentrere mig om de allermest centrale spørgsmål. For det første vedrørende rammedirektivet, hvor Kommissionen er meget tilfreds med Paasilinna-betænkningen, navnlig hvad angår mekanismen for høring og åbenhed, som omtales i artikel 6. Dette er en central bestemmelse i arbejdet med at sikre, at reguleringsbeslutningerne ikke kun baseres på nationale interesser, men at der ligeledes tages hensyn til europæiske interesser. Det forholder sig jo således, at hvis vi ikke tager hensyn til de europæiske interesser, tjener vi heller ikke de nationale interesser inden for denne sektor. Denne lovgivning vil sikre lige vilkår for alle operatører på det indre marked. Gennemførelsen vil medvirke til skabelsen af en europæisk reguleringskultur inden for telekommunikationssektoren, som vil bidrage til at udligne de forskelle i nationale beslutninger, der kan true det indre marked og sektoren som helhed. Her tænker jeg, som mange andre allerede har gjort, på de forskellige licensbetingelser, som medlemsstaterne opstiller for tjenester af tredje generation. Kommissionen vil med glæde støtte de dele af ændringsforslag 33, der sigter mod en styrkelse af åbenheds- og høringsproceduren, og Kommissionen er klart imod ændringsforslag 78, der vil svække denne procedure. Men vi mener, at kravet om høring af andre nationale regulerende myndigheder om udkast til foranstaltninger er nødvendigt for skabelsen af den europæiske reguleringskultur. Det andet centrale element er definitionen af en stærk markedsposition. Efter Kommissionens mening er definitionen i ændringsforslag 56 for bred. Vi er bange for, at den kan føre til overregulering, som vil føre til frygt for overregulering hos operatørerne, hvilket igen vil hæmme investeringerne. Vi mener ligeledes, at denne definition kan undergrave det konsekvente i reguleringsforanstaltningerne. Kommissionen mener, at dens oprindelige forslag bedre vil kunne gennemføre den grundlæggende målsætning for hele pakken, nemlig at minimere reguleringen og samtidig udstyre de regulerende myndigheder med fleksible værktøjer, så de kan sikre effektiv konkurrence inden for alle markedssegmenter. Hvad angår det institutionelle er jeg overbevist om, at vi må inddrage Europa-Parlamentet som en meget aktiv deltager i forbindelse med gennemførelsen af de nye rammer. Vi må i fællesskab søge efter de mest effektive og fleksible mekanismer, som kan bruges til at inddrage Parlamentet, men af institutionelle årsager kan vi ikke bryde aftalerne om komitologi. Derfor må jeg beklage, at Kommissionen ikke kan støtte ændringsforslag 72 til 74. Endelig vedrørende digitalt tv vil jeg snart opfordre aktørerne på markedet til at drøfte, hvordan man bedst kan sikre, at de digitale tv-systemer implementeres hurtigt i Europa, således at digitalt tv kan blive et reelt alternativ til internetadgang. For indeværende mener Kommissionen, at frivillig standardisering inden for branchen er den bedste løsning, og vi kan således ikke støtte ændringsforslag 63. Med hensyn til hr. Paasilinnas betænkning kan Kommissionen fuldt ud acceptere ændringsforslag 4, 12, 29, 32, 34, 55, 65 og 68, og Kommissionen kan acceptere dele af eller principperne i ændringsforslag 1, 2, 3, 6, 7, 9, 10, 11, 13, 15, 17, 19, 21, 22, 25, 27, 28, 30, 31, 33, 35, 36, 37, 38, 40, 45 til 48, 53, 54, 57 til 61, 66, 67, 69 og 75. Kommissionen kan ikke acceptere ændringsforslag 5, 8, 14, 16, 18, 20, 23, 24, 26, 39, 41 til 44, 49 til 52, 56, 62, 63, 64, 70 til 74 og 76 til 79. Hvad angår hr. Brunettas betænkning om adgang og samtrafik, er jeg taknemmelig for støtten til grundprincipperne i direktivet. På konkurrenceprægede markeder bør samtrafik mellem og adgangen til kommunikationsnet i princippet aftales på grundlag af forretningsmæssige forhandlinger. Hvis dette ikke sker, er det på sin plads med regulering, men vi må sikre, at reguleringen sker på grundlag af en markedsanalyse. Vi skal først bevise, at markedet ikke er konkurrencepræget og kun da gennemføre forudgående regulering, hvis det er nødvendigt. Derfor mener jeg, at det vil være at overregulere, hvis man umiddelbart indfører prisregulering på terminering af mobilopkald eller roamingafgifter. Kommissionen kan ikke støtte ændringsforslag 39 og 40. Men der findes et område, hvor alle tjenesteudbydere er underlagt adgangsregulering. Det er adgangsstyring til digitalt tv. Denne ordning har fungeret fint. Hvis man ønsker at gå væk fra ordningen i direktiv 95/48 vil det kræve en omfattende høring og nøje overvejelse. Derfor støtter Kommissionen ikke ændringsforslag 46. Sammenfattende kan Kommissionen fuldt ud acceptere ændringsforslag 7, 8, 15, 21, 29, 41, 44 og 48. Kommissionen kan acceptere dele af eller principperne i ændringsforslag 1, 6, 9, 12, 16 til 18, 19, 23, 24, 26, 28, 30 til 34, 37, 38, 42, 43, 45 og 47. Kommissionen kan ikke acceptere ændringsforslag 2 til 5, 10, 11, 13, 14, 20, 22, 25, 27, 35, 36, 39, 40, 46 og 49 til 51. Vedrørende fru Nieblers betænkning om direktivet om tilladelser er Kommissionen meget tilfreds med den støtte til grundprincipperne i dens forslag, der gives udtryk for. Overgangen fra enkeltlicenser til generelle tilladelser vil betyde en stor forbedring af markedsadgangen og mindske bureaukratiet. I mange henseender styrker og forbedrer fru Nieblers betænkning Kommissionens forslag. Hvad angår det centrale spørgsmål om brugerbetaling for radiofrekvenser, glæder jeg mig over de elementer, hvormed man ønsker at styrke samordningen og fjerne muligheden for uforholdsmæssige og potentielt ødelæggende licensbetingelser. Forslaget om årlige afdrag på engangsbeløb er en mulig løsning. Vi er imidlertid nødt til at se meget nøje på den eksakte formulering. Vi glæder os ligeledes over medlemsstaternes forpligtelse til at tage hensyn til de politiske målsætninger for den samlede ramme i deres prisfastsættelsessystemer for radiofrekvenser. Det er ligeledes et af de centrale mål i Kommissionens forslag til reguleringsrammer for radiofrekvenspolitikken. Samtidig er det nyttigt, at man anfører, at prisfastsættelsesmekanismerne for radiofrekvenser er underlagt hørings- og åbenhedsprocedurerne i rammedirektivet. Alt i alt vil vi med glæde acceptere det meste af ændringsforslag 21 med visse omformuleringer. Men med hensyn til administrationsafgifter kan Kommissionen ikke støtte ændringsforslag 7 og 20. De vil medføre en fjernelse af bestemmelsen, der skal sikre, at sådanne afgifter ikke fører til forskelsbehandling. At fastholde omsætningen som fordelingsnøgle for administrationsafgifterne virker som den mest hensigtsmæssige metode. Kommissionen er imidlertid indstillet på at overveje nogle af elementerne i det nye ændringsforslag 27 af hr. van Velzen. Sammenfattende kan Kommissionen fuldt ud acceptere ændringsforslag 1, 2, 3, 5, 10, 23 og 25. Kommissionen kan ligeledes acceptere dele af eller principperne bag ændringsforslag 8, 11 til 14, 16, 18, 20 til 24 og 26 til 28. Kommissionen kan ikke acceptere ændringsforslag 4, 6, 7, 9, 15, 17 og 19. Endelig vil jeg gerne kort komme ind på situationen på telekommunikationsmarkederne og inden for licenser til tjenester af tredje generation. Selvfølgelig er vi alle bekymrede - Europa er førende i verden inden for mobilkommunikation, og vi må holde fast i den førerstilling. Vi er klar over kendsgerningerne. Med den nuværende lovgivning kan medlemsstaterne vælge metoder og betingelser for udstedelse af licenser. Vi ved, at det har ført til store forskelle i de beløb, der er blevet betalt for licenserne. Det indre marked er opsplittet. Auktioner over frekvenser, der faldt sammen med, at aktiekurserne i den nye økonomi toppede, førte til priser, der ville være utænkelige under de nuværende forhold på markedet. Jeg er parat til at reagere positivt på hr. Paasilinnas anmodning om en rapport fra Kommissionen om licensspørgsmålet på senere tidspunkt. Der hersker usikkerhed og bekymring på markedet i øjeblikket, men vi må huske på, at mobilkommunikation af tredje generation vil betyde et enormt potentiale for helt nye typer af tjenester. Der vil være et stærkt forretningsgrundlag, og de offentlige myndigheder må sikre, at de rette betingelser er til stede, og her må vi arbejde sammen. Vi skal sikre Europas førerstilling inden for mobilkommunikation. Der findes ikke nogen mirakelløsning, men vi må være helt sikre på, at de fremtidige lovgivningsmæssige rammer er i orden. Vores forslag vil med støtte fra Parlamentet føre til procedurer, der giver mulighed for en koordineret og endda harmoniseret tildeling af radiofrekvenser. Hørings- og åbenhedsproceduren i rammedirektivets artikel 6, direktivet om tilladelser og Kommissionens forslag til reguleringsrammer for radiofrekvenspolitikken giver os de nødvendige instrumenter. De nye rammer vil også give mulighed for sekundær handel med radiofrekvenser, hvilket sikrer en mere fleksibel forvaltning af denne ressource. Behovet for samarbejde er større end nogensinde. Europa-Parlamentet og Kommissionen bør forsøge at overtale medlemsstaterne til at anlægge en mere koordineret synsvinkel på tildelingen af frekvenser. Jeg vil kraftigt opfordre Parlamentet til snart at gennemføre en forhandling om forslaget til radiospektrumpolitik og derved udsende et kraftigt signal om betydningen af og det betimelige i dette spørgsmål. Endelig med hensyn til hr. van Velzens forslag er jeg meget enig med ham i, at vi har brug for en målrettet indsats for at stimulere brugen af mobilt Internet og tage skridt til at sikre den europæiske førerposition inden for tredje generation. Vi må sørge for, at den nye Internetprotokol version 6 tages i brug hurtigst muligt. Vi må stimulere den europæiske produktion af indhold, og vi må ligeledes øge adgangen til information fra den offentlige sektor til dette formål. Vi må sørge for, at der er tilstrækkelige forskningsmidler til rådighed til de kommende trådløse teknologier, således som det anføres i Kommissionens forslag til det sjette rammeprogram for forskning, og ligeledes i hans øvrige forslag, som jeg er parat til at kigge på. Kommissionen vender tilbage om disse spørgsmål. Sammen må vi sikre Europas førerposition inden for mobilkommunikation. Formanden Forhandlingen under ét er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 11.00. (Mødet udsat kl. 19.55 og genoptaget kl. 21.00) Kvindernes rolle i forbindelse med globaliseringen Formanden Næste punkt på dagsordenen er betænkning (A5-0058/2001) af Avilés Perea for Udvalget om Kvinders Rettigheder og Lige Muligheder om globaliseringens konsekvenser for indvandrerkvinder fra Middelhavslandene (2000/2251(INI)). Avilés Perea Hr. formand, den initiativbetænkning, som vi diskuterer i Parlamentet i dag, er udarbejdet på anmodning af Euro-Middelhavsforummet for kvindelige parlamentsmedlemmer og er en del af det generelle globaliseringsbegreb, som skal diskuteres i hele denne weekend på det møde, der indledes i morgen i Malta. Europa-Parlamentet påtog sig at udarbejde denne betænkning om globaliseringens indflydelse på indvandrerkvinder. Emigration er et gammelkendt fænomen, som for nylig har ændret karakter. Det er ikke længere bare mændene, der emigrerer, og kvinderne, der bruger familiesammenføring til senere sammen med deres børn at blive forenet med ægtefællerne. Nu er kvinden selv emigrant, hun er familieoverhoved, og det er hende, der ved at flytte til et andet land, ved at rejse ind i EU, søger bedre levevilkår, en bedre fremtid for sig selv og sin familie. Kvinden kommer som menneske og søger nogle muligheder, som hun ikke finder i sit oprindelsesland. Hun arbejder generelt i servicesektoren, er dårligt uddannet og er i en forsvarsløs position, fordi hun både er indvandrer og kvinde. Hun udfører ofte arbejde, som de forskellige landes statsborgere ikke ønsker, men som er nødvendigt for landenes økonomi. I den senere tid er indvandrerkvinden også blevet meget vigtig for bevarelse af arbejdspladser og af den erhvervsaktive befolkning, på grund af befolkningens aldring i nogle medlemsstater og på grund af fremtidsperspektiverne. De kommer ikke midlertidigt for at løse et problem, de kommer besluttet på at blive, at starte et nyt liv i et land, som formodentlig vil tage venligt imod dem. I de fleste tilfælde kommer de uden tilstrækkelig information. I mange tilfælde ender de, bedraget af og ofre for mafiabevægelserne for menneskehandel, som de ikke kan slippe væk fra, i prostitution. Denne mangel på information er et af de vigtigste aspekter i betænkningen. Disse kvinder bør være klar over, hvordan forholdene er på arbejdsmarkedet, hvilke retlige krav de skal opfylde, hvilke levevilkår de kan forvente, og hvad de skal gøre for at kunne arbejde lovligt i det land, de rejser til. Der er også eksempler på meget veluddannede kvinder, som må tage arbejde, der ikke svarer til deres kvalifikationer. Der er eksempler på udnyttelse netop på grund af den forsvarsløse situation, de befinder sig i, i et land hvis sprog og lovgivning, de ikke kender, fordi de lever isoleret i en verden, der er vanskelig for dem. Vi ønsker, at disse kvinder lever under lovlige forhold og med nogle anstændige arbejdskontrakter, så de ikke bliver ofre for udnyttelse. Det betyder, at de skal have mere information i deres oprindelseslande. Vi opfordrer derfor til, at der oprettes kontorer, som løser disse problemer, så de ankommer velinformerede om det arbejde, de skal udføre. Jeg er nødt til at sige, at Udvalget om Kvinders Rettigheder har stillet nogle ændringsforslag til betænkningen, som hverken jeg som ordfører eller min gruppe er enige i. Det drejer sig om begrebet Euro-Middelhavsstatsborgerskab. Det er et begreb, der giver juridiske problemer. Dette begreb er ikke blevet anvendt tidligere i hverken betænkninger eller erklæringer fra Europa-Parlamentet eller fra de nationale parlamenter. Statsborgerskab ligger inden for medlemsstaternes nationale kompetenceområde, og jeg mener ikke, at indførelsen af dette begreb i betænkningen tilfører noget særligt, det kan tværtimod skabe juridiske problemer. Derfor har vi anmodet om delt afstemning, for vi ser gerne, at dette begreb udelades af betænkningen, så vi kan støtte den fuldt ud. Hvis det bibeholdes, vil vi få meget vanskeligt ved at stemme for betænkningen, og det ville være synd, for den indeholder aspekter, der er meget positive for kvinderne, og den er yderst nødvendig på grund af den situation, som størstedelen af disse kvinder befinder sig i. Jeg vil opfordre til, at det overvejes at udelade dette begreb, så vi kan få en betænkning, der bliver vedtaget af hele Parlamentet. Pérez Álvarez Hr. formand, tillad mig at indlede med at lykønske fru Avilés Perea med hendes fremragende betænkning. En oprigtig lykønskning, for hun har forstået fuldstændigt og afbalanceret at inddrage de konsekvenser, som globaliseringen har for invandrerverdenen, specielt kvinderne og i særdeleshed kvinderne fra den sydlige Middelhavsregion. Jeg mener, at ordføreren ved at undgå ekstreme og dogmatiske holdninger har stræbt efter at udarbejde en tekst, der er afbalanceret, nødvendig og mulig i betragtning af de forskellige opfattelser og interesser, og en tekst, der afspejler de forskellige holdninger og situationens alvor. Globalisering er ganske givet ikke løsningen på alle vores problemer. Globalisering medfører ikke nødvendigvis velfærd og velstand, og i mange tilfælde kan den være kilde til ulighed og større fattigdom. I Amsterdam-traktaten blev Unionens kompetence vedrørende indvandring og asyl for første gang fastlagt, og på Det Europæiske Råd i Tampere blev man enige om, at de særskilte, men indbyrdes forbundne spørgsmål om asyl og migration kræver en fælles EU-politik, hvilket gør det nødvendigt at vurdere de nuværende og fremtidige migrationsstrømme af enhver observans: humanitære årsager, familiesammenføring og økonomiske årsager, som ordføreren allerede har nævnt, og de demografiske ændringer, situationen på arbejdsmarkedet og i emigranternes oprindelsesregioner. Set ud fra et politisk synspunkt mener jeg, at man kan vælge imellem fortsat at tro, at Unionen kan vedblive at modsætte sig indvandringspresset eller acceptere, at indvandringen vil fortsætte og skal reguleres hensigtsmæssigt, ved at man i fællesskab arbejder på at øge de positive følger af indvandringen for både Unionen, indvandrerne selv og deres oprindelseslande. Situationen er helt tydeligt endnu alvorligere, når vi taler om indvandrerkvinder. De er mere sårbare over for misbrug. Derfor skal ethvert initiativ, der kan få os til at overveje dette problem, tages i betragtning: de enkelte medlemsstaters demografiske struktur i Unionen som helhed, den demografiske udvikling, oprindelsen af de indvandrere, der er i EU, det afløsningsarbejde, de udfører - det vil sige husligt arbejde udført af indvandrere, som betyder, at modtagerlandets kvinder kan arbejde ude - udstødning, prostitution og leve- og arbejdsvilkår. Det skal alt sammen være indeholdt i en afbalanceret ramme for rettigheder og forpligtelser, der gælder for alle tredjelandsstatsborgere, som bor i Unionen. Derfor mener jeg - og jeg anmoder om at udvise det storsind, som situationens alvor kræver - at det ville være bedst at udelade begreber som Euro-Middelhavsstatsborgerskab, der efter min mening skaber forvirring og udstødelse. Middelhavsområdet, der er kilde til civilisationer og kultur, bør fremme integration, ikke udstødelse. Jeg mener altså, at vi skal satse på at integrere og værdiggøre kvinderne, som i øvrigt - det er værd at huske på - i mange lande stadig ikke engang anses for statsborgere. Vores krav og vores handlinger får uden tvivl større virkning, hvis de bygger på en bred enighed. Napoletano Hr. formand, efter min mening er det måske nødvendigt at gøre opmærksom på formålet med den betænkning, vi drøfter lige nu, på en meget tydeligere måde end den, der fremgår af betænkningens opførelse på dagsordenen. Jeg ved ikke, hvor mange af vores kolleger der er klar over, at man i morgen indleder et Euro-Middelhavsforum for kvindelige Parlamentsmedlemmer på Malta. Dette forum finder ikke sted på Parlamentets initiativ. Mødet i år er det andet møde. Det første møde fandt sted i Napoli sidste år på de nationale parlamenters initiativ, og Europa-Parlamentet deltog slet ikke i mødet, netop fordi dette møde ikke var noget, vi havde aftalt med de nationale parlamenter. I mellemtiden har vi truffet den efter min mening fornuftige beslutning at deltage i dette forum, idet vi har udnævnt to repræsentanter til Præsidiet - nemlig fru Avilés Perea og undertegnede - samt fire parlamentsrepræsentanter til forummets plenarforsamling. Hvad forummets præsidium angår, har man besluttet at give Europa-Parlamentets kvinder et emne, som hedder "globalisering, indvandring og statsborgerskab". Dette er titlen på vores bidrag, men det er også titlen på bidraget fra Tunesiens repræsentanter, eftersom det er to forskellige synspunkter, der kommer til udtryk i betænkningerne. Jeg ved ærligt talt ikke, om det var klogt at basere en procedure, som indebærer en afstemning i Parlamentet, på vores bidrag til dette forum, da dette bidrag skal være lidt mere frit end en almindelig betænkning. Dette gav anledning til nogle problemer. Vores behandling af indvandringsspørgsmålet og til dels også af statsborgerskabsspørgsmålet skabte nemlig nogle problemer i Udvalget om Borgernes Friheder og i Retsudvalget - problemer, som jeg har forståelse for - og medførte nogle uoverensstemmelser i grupperne, eftersom begrebet "Euro-Middelhavsstatsborgerskab" ikke er et juridisk begreb. Jeg vil gerne fjerne enhver tvivl om, at der er tale om noget, som skal formaliseres i fremtiden. Vi ved allerede, hvor svært vi har ved at nå videre med emner, der f.eks. vedrører en indførelse og samordning af indvandringspolitikken. Vi er dog begyndt at tage det politiske og kulturelle begreb, der hedder "Euro-Middelhavsstatsborgerskab", op, f.eks. på det parlamentariske forum, vi holdt i Bruxelles for nogle uger siden. Hvad betyder dette begreb? Det betyder, at vi i det partnerskab, vi har indledt med disse lande, kan drøfte spørgsmålene om demokrati, respekt for menneskerettighederne og tendensen til, at der sker visse fremskridt i de samfund, som er baseret på nogle fornuftige værdier. Efter min mening er det muligt at tage denne udfordring op, og den giver os f.eks. mulighed for at drøfte menneskerettighedsspørgsmålet med dem - dette spørgsmål optræder hyppigt i forholdet til disse lande, og det smager altid af indblanding i interne anliggender - på et nyt og ligeværdigt grundlag, som er en udfordring for disse samfund, men også for vores egne samfund, og hvor f.eks. indvandringsspørgsmålet giver anledning til kulturelle problemer, integrationsproblemer og sammenstød. Jeg vil derfor gerne rette en opfordring til ordføreren. Hvis hun insisterer på, at vi skal stemme om betænkningen her i Parlamentet, bringer det efter min mening betænkningen i fare. Jeg mener, at den i stedet blot bør være et bidrag fra Udvalget om Kvinders Rettigheder, et bidrag, der ikke forpligter Parlamentet, nemlig et instrument, som vi kan benytte os af, og som stiller os friere i den debat, der finder sted på Malta, og ikke nødvendigvis er bindende for Parlamentet. Jeg vil ærligt talt gerne opfordre Dem til at overveje dette forslag. Sanders-ten Holte Hr. formand, allerførst vil jeg sige, at det egentlig er godt, at ordføreren gør opmærksom på problemet med globaliseringens følger for kvindelige indvandrere. Alligevel har jeg mine betænkeligheder. For hvilket formål tjener denne betænkning? Den forrige taler bemærkede også dette. Bidrager den til, at der findes arbejde, og i bekræftende fald, hvordan? Problemerne er bestemt ikke begrænset til kvinder fra Middelhavslandene. Kvinder fra andre dele af verden må ofte kæmpe med de samme problemer. Desuden forholder det sig heller ikke sådan, at Europa-Parlamentet ikke tidligere har beskæftiget sig med denne problematik. Jeg tænker her på betænkningerne om kvindehandel og Kommissionens meddelelse om en EU-indvandringspolitik, som snart vil blive drøftet i forskellige udvalg i Europa-Parlamentet. Min gruppe mener derfor, at denne betænkning egentlig er for overilet og for overfladisk til at yde et væsentligt bidrag til diskussionen. Den er også behæftet med temmelig mange fejl. Jeg nævner et par af dem. Vi støtter naturligvis ligestilling på dette område, men jeg har problemer med teksten. I den nederlandske udgave tales der i punkt 15 om "kanaliseren van migratiestromen naar Europa" (fastlægge migrationsstrømmene til Europa), mens den engelske tekst taler om kvoter for migrationsstrømme. At fastlægge migrationsstrømme er lige akkurat acceptabelt for min gruppe, men at indføre kvoter er det bestemt ikke. For det andet har EU internt stadig ikke løst problemet med anerkendelsen af hinandens nationale erhvervskvalifikationer og titler. Det er naturligvis af væsentlig betydning for denne problemgruppe, og derfor har De Liberale under drøftelsen i Udvalget om Kvinders Rettigheder og Lige Muligheder opfordret medlemsstaterne til også i forbindelse med indvandring fra Middelhavslandene - og faktisk fra alle lande - at anerkende erhvervskvalifikationer og titler. Men det i betænkningen nævnte forslag om specielt for indvandrere at åbne et informationskontor om arbejdet som hushjælp er efter min mening mærkværdigt. Det lyder temmelig begrænset. Det drejer sig jo i virkeligheden ikke blot om billig hushjælp. For det tredje tales der i betænkningen om Euro-Middelhavsstatsborgerskab. Eksisterer det? Får vi snart også et Euro-AVS-statsborgerskab eller et Euro-Mercosur-statsborgerskab? For med disse lande har EU også indgået konventioner. Hvilken status har en sådan borger så? En højere status eller en lavere? En sådan foranstaltning kunne måske føre til forskelsbehandling. Og således kan jeg fortsætte lidt endnu. Min gruppe konkluderer derfor, at det egentlig er nyttigt, at der gøres opmærksom på problematikken om indvandrerkvinder, men at dette er sket tidligere og bedre. Denne betænkning er for overfladisk, for ensidig, og den lugter af en ensidig holdning til en meget sårbar gruppe. Min gruppe ser sig derfor nødsaget til hverken at stemme for eller imod denne betænkning til trods for de forbedringer, vi har foretaget. Eriksson Hr. formand, lad mig begynde med at sige, at jeg er lidt forbavset over at se denne betænkning i plenarforsamlingen, eftersom vi i Udvalget om Kvinders Rettigheder og Lige Muligheder først besluttede, at den blot skulle vedtages i udvalget. Endvidere håber jeg, at Præsidiet og samtlige politiske grupper er opmærksomme på, at nummereringen af betragtningerne og punkterne i betænkningen er forskellig i de forskellige sprogversioner, hvilket indebærer, at det ved en eventuel afstemning i plenarforsamlingen i morgen vil blive umådeligt svært at vide, hvad vi stemmer om. Når det gælder selve indholdet i betænkningen, synes jeg ikke, at globaliseringens konsekvenser for kvinder skal behandles ud fra EU's behov for en aldrende befolkning. Det er ikke menneskeligt rigtigt at begynde i den ende. Jeg er positiv over for fru Avilés Pereas holdning til flygtninge, asylansøgere og immigranter. Jeg er helt enig i, at de skal behandles i henhold til reglerne for menneskerettigheder, men indholdet i denne betænkning er ikke tilstrækkeligt set i forhold til, hvad der ellers er blevet skrevet. Vi kan derfor ikke stemme for betænkningen ved en eventuel afstemning i plenarforsamlingen i morgen. Jeg appellerer også til fru Avilés Perea om, at hun trækker betænkningen tilbage og tager diskussionerne og resultaterne fra afstemningen i Kvindeudvalget med i betragtning. Formanden Hr. Eriksson, De skal vide, at Præsidiet er klar over de sproglige problemer, der findes, og som måske kan betyde vanskeligheder ved afstemningen i morgen. Parlamentets sprogtjeneste er bekendt med situationen og vil i aften gøre alt for, at afstemningen i morgen kan foregå med fuld sproglig klarhed i plenarforsamlingen. Cappato Hr. formand, jeg var i virkeligheden ikke klar over de spørgsmål, som de foregående talere tog op, nemlig spørgsmålene om, hvorvidt vi skal nøjes med en udvalgstekst eller tage til de kommende internationale møder med en tekst, der er vedtaget af Parlamentet. Hvis vi kommer med en tekst, der er vedtaget af Parlamentet, tror jeg dog, at Europa-Parlamentets repræsentanter måske får et mandat, der, om De vil, er mindre frit, men som til gengæld er mere repræsentativt. Parlamentets repræsentanter på mødet vil under alle omstændigheder kunne skabe en fornuftig ligevægt mellem disse to kriterier. Jeg mener dog, at dette spørgsmål allerede er blevet drøftet tilstrækkeligt, og derfor vil jeg ikke tale mere om det, men jeg håber, at de, der talte om dette emne, bliver enige. Jeg bad udelukkende om ordet for at give udtryk for min tilfredshed med nogle punkter, der kommer meget klart til udtryk i betænkningen, og som Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder, der beskæftiger sig mere direkte med indvandringsspørgsmål, endnu ikke har været i stand til at udtrykke lige så klart. Her tænker jeg navnlig på det punkt i betækningen, hvor man "understreger sammenhængen mellem uretfærdige hindringer for indvandringen og handel med mennesker, særlig kvinder" og "anmoder medlemsstaterne om at forbedre og ændre deres nationale lovgivninger om arbejdstilladelser og bestemmelser for indvandrere." Dette punkt, som kommer meget kort, meget enkelt og meget klart til udtryk, er efter min opfattelse det centrale aspekt i problemerne, spændingerne og de negative følgevirkninger af en lovgivning, hvor man forbyder indvandring, og som efter min mening er til stor skade for indvandrerkvinderne i Europa. Et andet punkt, som jeg er meget tilfreds med, og som aldrig er blevet udtrykt så klart af et andet ansvarligt udvalg, nemlig Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender, er til gengæld et punkt, der vedrører beskæftigelsen. I betænkningen anmoder man nemlig om, at "arbejde i servicesektoren, som i vidt omfang udføres af indvandrerkvinder, legaliseres og omfattes af en hensigtsmæssig retslig ramme". Jeg vil gerne tilføje, at vi også skal legalisere dette arbejde i forbindelse med en liberalisering af lovgivningen, som også på dette punkt er stiv og bureaukratisk, når det gælder bevillingen af arbejdstilladelser, og når det gælder bestemmelserne for disse former for arbejde. Disse bestemmelser er fuldstændigt uegnede i Europa i dag, og de fremmer illegal indvandring og udstødelse, navnlig for kvindernes vedkommende. Vi bifalder derfor disse to aspekter. Jeg er til gengæld knap så begejstret for forslaget om et nyt observatorium. Efter min mening bør man se nøje på erfaringerne med EU-observatorierne i det hele taget. Der er efter min opfattelse tale om nogle meget negative erfaringer, hvor man indfører et bureaukratisk maskineri, som ikke er særligt effektivt, når det gælder om at nå de informations- og bevidstgørelsesmål, man sætter sig, og dette er i øvrigt også tilfældet med oplysningskampagnerne. I stedet for at lade den politiske enighed give sig udslag i oplysningskampagner burde man hellere benytte sig af nogle liberaliseringsregler, som giver indvandrerkvinderne større friheder og rettigheder. Jeg tror mere på nogle regler, som sikrer friheder og rettigheder, end på investeringer i oplysningskampagner. Det samme gælder spørgsmålet om statsborgerskab. Når vi bruger et ord som statsborgerskab, bør vi efter min mening fastlægge en nøjagtig juridisk status og nogle rettigheder med tilhørende pligter - det vil sige rettigheder, der sikrer de nye friheder - for ellers risikerer det at blive et ord, der skaber forvirring. Det var, hvad jeg havde at sige om denne betænkning. Sartori Hr. formand, jeg vil også gerne lykønske fru Avilés Perea med det glimrende stykke arbejde, hun har udført, og med, at hun giver os lov til at forhandle om denne betænkning her i aften. Det er dog ingen tvivl om, at det er nødvendigt at understrege to ting, som også er et resultat af den debat, der har været i udvalget, og af en række flertalsafgørelser, som på en måde har ført til, at man i betænkningen har medtaget eller fremmet nogle holdninger, der efter min mening kan diskuteres. Jeg vil således dele betænkningen op i to dele. I den første del - som jeg er helt enig i - stiller ordføreren det meget modige og vigtige spørgsmål om legaliseringen, og hermed opfylder denne betænkning på en måde det behov, der eksisterer i alle medlemsstaterne, nemlig at vi én gang for alle skal tage indvandringsspørgsmålet op i dets helhed, da vi efterhånden er klar over, at det ikke længere er muligt for EU-landene hver især at føre forskellige politikker på dette vanskelige område. Vi skal ligeledes fastlægge såvel indvandrernes som værtslandenes rettigheder og pligter. I forbindelse med denne politik er der ingen tvivl om, at det samtidig er nødvendigt med en meget omhyggelig undersøgelse af de svageste gruppers rolle, det vil sige kvindernes og børnenes rolle. Ud fra den betragtning er dette aspekt af betænkningen meget nyttigt, ikke mindst fordi det er en gentagelse af visse retningslinjer og beslutninger, der allerede blev givet udtryk for på Rådet i Tampere. Der er hovedsagelig to ting, som jeg til gengæld ikke bryder mig om. Jeg er enig i, at det er svært at være tilhænger af endnu et observatorium - da observatorier efter min mening er noget, som gør tingene vanskeligere og mere bureaukratiske - og jeg er ligeledes enig i, at det er svært at være tilhænger af begrebet "europæisk statsborgerskab" eller ligefrem "Euro-Middelhavsstatsborgerskab. Dette begreb har slet ingen juridisk status og skaber blot forvirring. Fiebiger Hr. formand, alle medlemsstater i EU fører kvinde- og familiepolitik. I hvilken form, de gør det, afhænger i det væsentlige af landenes forfatninger og politiske instanser. Trods fremskridt i behandlingen af kvindelige lønmodtagere og trods gennemførelse af ligestillingsgrænser i hele Europa eksisterer den kønsbaserede forskelsbehandling stadig. Hovedtemaerne beskrives ganske rigtigt i betænkningen. Det drejer sig om situationen for kvinder, der er selvstændigt erhvervsdrivende, det drejer sig om de kønsbaserede lønforskelle, og det drejer sig om forskelle i beskæftigelsesformerne og ubetalt arbejde. Økonomiske op- og nedgangstider har graverende følger for de individuelle livsbetingelser i familierne, hvis byrder kvinderne skal bære en stor del af. Den forestående 8. marts skal et standpunkt stå sin prøve, nemlig at et menneskes præstationer vejer tungere end dets køn. Vold i hjemmet og stereotype, for ikke at sige middelalderlige, beskrivelser af kvinders samfundsydelse skal endelig høre fortiden til. Jeg ønsker mig et Europa med en kultur, hvor mænds og kvinders værdighed, udlændinges og indvandreres værdighed er en tilvækst og ikke en økonomisk belastning. Betænkningen vurderer, at det ikke står for godt til med det. Alligevel stiger antallet af mennesker med indvandrerbaggrund, og man kan heraf konkludere, at det virkelig er på tide at skabe de bedste betingelser i EU, ellers vil konflikterne muligvis tilspidses. Betænkningen skulle afdække disse opgaver i større omfang. Jeg minder om den forestående udvidelse mod øst, idet mange kvinder medbringer andre traditioner og andre kulturer, som det gælder om at gøre brug af og ikke isolere på ét område. Nielson Hr. formand, det er en udbredt misforståelse, at globaliseringstendenserne og de tilhørende politikker er kønsneutrale. Det er vigtigt at huske på, når vi drøfter problemerne for indvandrerkvinder i Europa. Kommissionen mener, at et stop for indvandringen hverken er realistisk eller velbegrundet. Den politik er aldrig blevet gennemført fuldt ud, ikke kun på grund af det legitime behov for familiesammenføring, men også af økonomiske årsager. Fremover vil demografiske faktorer - den stigende gennemsnitsalder i den erhvervsaktive befolkning og i befolkningen som helhed - sandsynligvis gøre indvandringen mere og ikke mindre nødvendig og øge forståelsen for den. I denne proces er vi nødt til at forebygge kønsbaseret diskrimination. Der er et stort behov for at gennemføre en proaktiv ligestillingspolitik. I sin meddelelse om en fælles indvandringspolitik, som blev offentliggjort den 22. november sidste år, erklærede Kommissionen, at indvandringen på kort sigt kan komme til at udgøre en vigtig faktor for befolkningstilvæksten, og at den kan ledsage andre reaktioner på de demografiske ændringer. Den vil ikke i sig selv udgøre noget effektivt svar på skævhederne på arbejdsmarkedet, men den kan bidrage til at afdæmpe manglen på kvalifikationer inden for rammerne af en overordnet strukturstrategi. Indvandrere, herunder kvindelige indvandrere, kan få en særlig rolle inden for nogle områder, som i særlig grad påvirkes af det stigende antal ældre, mens legale indvandrere, hvoraf de fleste vil være i den erhvervsaktive alder, vil komme til at spille en rolle med hensyn til at mindske ældrebyrden på den erhvervsaktive befolkning. I december 1999 offentliggjorde Kommissionen et udkast til direktiv om retten til familiesammenføring, som bl.a. giver familiemedlemmer ret til umiddelbar adgang til almen uddannelse, erhvervsuddannelse og beskæftigelse. De næste skridt bliver fremlæggelsen af et udkast til direktiv om personer, der har opholdt sig længe i et bestemt land, og et forslag om indrejsetilladelse til indbyggere fra tredjelande med henblik på ansættelse og aktiviteter som selvstændige erhvervsdrivende samt studier på medlemsstaternes område. I Amsterdam-traktaten medtages lige muligheder for begge køn specifikt blandt EU's målsætninger. Dette gælder både vores interne og eksterne politikker. Endvidere findes der adskillige politiske beslutninger, hvori man udtrykkeligt opfordrer til, at spørgsmål om lige muligheder for begge køn inddrages i udviklingssamarbejdet. Med henblik på at styrke ligheden mellem mænd og kvinder som et aspekt inden for alle politikområder, programmer og projekter vil jeg i den nærmeste fremtid fremlægge et handlingsprogram for Kommissionen om mainstreaming af lige muligheder i udviklingssamarbejdet. Menneskesmugling bliver lettere som følge af globaliseringen og den moderne teknologi. Menneskesmugling, og navnlig af piger og kvinder, drejer sig ikke kun om seksuel udnyttelse, men også om udnyttelse på arbejdsmarkedet under forhold, der nærmer sig slaveri. Den traditionelle strøm mellem visse regioner i den tredje verden og de vestlige bestemmelsessteder fortsætter. Noget, der giver endnu større anledning til bekymring, er det stigende antal kvinder og børn, der smugles ind i EU fra landene i Central- og Østeuropa. Kommissionen har truffet betydelige foranstaltninger imod denne krænkelse af menneskerettighederne. Frihed fra forskelsbehandling er en grundlæggende menneskerettighed, uanset om denne skyldes nationalitet, køn, race, etnisk oprindelse, religiøs eller politisk overbevisning, alder eller seksuel orientering. Derfor glæder Kommissionen sig over, at Fællesskabet i kraft af artikel 13 i Amsterdam-traktaten har beføjelser til at bekæmpe forskelsbehandling af alle disse grunde. Fremme og beskyttelse af menneskerettighederne er en integreret del af EU's politik på menneskerettighedsområdet. Indvandrerkvinder er særligt sårbare over for forskelsbehandling og social udstødelse. Beskæftigelsesstrategien og socialfondene er begge beregnet på bekæmpelse af forskelsbehandling og på at sikre inddragelse i samfundet. To direktiver, som blev vedtaget for nylig, drejer sig om forskelsbehandling, det ene vedrører beskæftigelse og det andet racediskrimination. I begge direktiver medtages kønsperspektivet, og gennem programmet vil der blive ydet støtte til overgangsaktiviteter. Nu til kvindernes stilling på arbejdsmarkedet. Her skal jeg erindre om, at Fællesskabets beskæftigelsesstrategi med dens prioriteringer om beskæftigelsesevne, iværksætterånd, smidighed og lige muligheder går ud på at støtte medlemsstaternes bestræbelser på at indføre strukturreformer i deres beskæftigelses-, socialsikrings- og skattesystemer. Det er et spørgsmål om lige muligheder. Det er også et spørgsmål om at erstatte forskelsbehandling med sund økonomisk fornuft, der består i at aktivere iværksætterånden og kreativiteten hos alle dem, der har brug for et arbejde, og som ønsker at arbejde. Dette kræver, at vores samfundsmodel reformeres, så alle borgere, både kvinder og mænd, medtages i et økonomisk og socialt Europa, der er åbent for alle, med lige adgang til muligheder, kvalifikationer, personlig udvikling og den støtte, dette indebærer. De europæiske strukturfonde spiller en vigtig rolle i denne proces. At sikre indvandrerkvindernes rettigheder drejer sig grundlæggende om redelig forvaltning på grundlag af fælles værdier i en verden, der er i forandring for begge køns vedkommende. Det drejer sig om tolerance, modernisering og forbedring af de forskellige politiske værktøjer. Det drejer sig også om demokrati og solidaritet. Ligelig repræsentation er et centralt tema her. Kvinders deltagelse i det politiske og civile liv er af fundamental betydning for redelig forvaltning, uanset om det er i Europa eller andetsteds. Kvinders stemmer høres stadig ikke i tilstrækkelig grad inden for vigtige politiske områder. Der er behov for strukturelle ændringer for at gøre dem mere hørbare. Opbygningen af institutioner for at tage udfordringerne ved globaliseringen op skal ledsages af kvindernes ligelige og fælles deltagelse i den politiske proces. Mange af disse ting er velkendte og konstaterede udfordringer. Forhåbentlig kan vi som noget nyt tage udfordringerne op med en mere stålsat vilje til at gøre de ting, der er nødvendige rent politisk. Formanden Mange tak, hr. kommissær Poul Nielson. Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 11.00. Udviklingspolitik Formanden Næste punkt på dagsordenen er betænkning (A5-0059/2001) af Gemelli for Udvalget om Udvikling og Samarbejde om Kommissionens meddelelse til Europa-Parlamentet og Rådet om Det Europæiske Fællesskabs udviklingspolitik (KOM(2000) 212 - C5-0264/2000 - 2000/2141(COS)). Gemelli Hr. formand, først vil jeg gerne takke kommissæren, da denne betænkning har været til behandling i Udvalget om Udvikling og Samarbejde flere gange, og den har således været med til at berige den debat, der har fundet sted i udvalget. Herefter vil jeg gerne takke udvalgets formand, alle gruppernes koordinatorer og alle de kolleger, som har ønsket at bidrage til betænkningens udarbejdelse, og som har været meget lydhøre over for min opfordring til, at vi gør denne betænkning til et dokument, der er meget bred enighed om og et meget bredt flertal for her i Parlamentet, så vi kan samle alle de holdninger, Europa-Parlamentet giver udtryk for. Endelig vil jeg også gerne takke kollegerne i de andre udvalg, nemlig vores kollega Carrilho fra Udvalget om Udenrigsanliggender, Jutta Haug fra Budgetudvalget, Caroline Lucas fra Industriudvalget og Patsy Sörensen fra Udvalget om Kvinders Rettigheder. De har alle bidraget til denne betænkning med deres udtalelser. Betænkningen bygger på nogle grundlæggende principper, nemlig genoprettelsen af den naturlige balance i forbindelse med miljøbeskyttelsen, beskyttelsen af fødekæden for at beskytte økosystemet, beskyttelsen af den biologiske mangfoldighed, opnåelsen af en bæredygtig selvforsyningsøkonomi og en begrænsning af de industrielle monokulturer, som er ensbetydende med udnyttelse. Desuden skal vi også genoprette den naturlige balance, når det gælder de antropologiske fremskridt og en ansvarliggørelse i forholdet mellem mænd og kvinder, voksne og børn samt arbejdstagere og ældre mennesker, idet vi tager udgangspunkt i samfundets kerne, nemlig manden, kvinden og børnene. Et andet princip er princippet om en ansvarlig og selvstyret udvikling som en kulturel faktor og om behovet for bedre levevilkår. Disse projekter skal fremme udviklingen og fjerne forældet praksis i den lokale kultur. Desuden er det nødvendigt at være bevidst om institutionernes rolle, og det er nødvendigt at inddrage den private sektor i udviklingsprogrammerne. Endelig skal vi være særligt opmærksomme på børnene. For politikerne udgør de den usynlige del af samfundet, da de ikke kommer til orde og ikke har nogen rettigheder. Kvinderne skal spille en væsentlig rolle, idet vi skal anerkende den rolle, de altid har spillet i samfundet, både når det gælder familien og arbejdsmarkedet. Ud fra disse retningslinjer drøftede vi Kommissionens meddelelse i udvalget. Vi anså den for at være lidt begrænset i forhold til de perspektiver, som EU bør have med hensyn til udviklingen. Eftersom det ikke er muligt at komme med en sammenhængende redegørelse om et så komplekst stykke arbejde, vil jeg blot sige, at de fattiges vilkår er blevet forværret i forhold til 1960, det vil sige for 40 år siden, at antallet af børn, der ikke går i skole, er steget, og at det ikke er muligt at behandle spørgsmålet individuelt, så man ser på det enkelte menneske, men at man betragter den samlede fattigdom i hele verden ud fra et statistisk og økonomisk synspunkt. Også gældsproblemet er et problem, som vi må og skal tage op, hvis ellers det lykkes os at kontrollere medlemsstaternes budgetter og ændre posterne, så de tager sigte på en afskaffelse af fattigdommen. På samme måde er det nødvendigt at forbedre, styrke og øge udviklingen af landdistrikterne, også for at hindre, at der bygges alt for store byer. Hvad konfliktforebyggelsen angår, er jeg af den opfattelse, at dette emne blev meget grundigt behandlet i fru Carrilhos udtalelse for Udvalget om Udenrigsanliggender. Jeg tror, at vi også skal tage konfliktforebyggelsen op i forbindelse med en regionalisering af udviklingspolitikkerne. Jeg kommer nu til det sidste punkt. Jeg synes, at man er tilbøjelig til at betragte det som de multinationale selskabers opgave at beskæftige sig med udviklingsspørgsmålene og med spørgsmålet om fattigdommens afskaffelse. Jeg mener ikke, at det er dem, der skal udføre denne opgave. Jeg er tværtimod af den opfattelse, at vi skal udnytte ngo'ernes rolle, og at ngo'erne skal have nogle vigtige forbindelser til udviklingslandenes befolkninger. Til sidst vil jeg gerne sige, at jeg ikke ved, om det med denne betænkning vil lykkes os at løse disse problemer. Jeg ved bare, at der er mange mænd, kvinder og børn, som har brug for vores hjælp, og dem skal vi beskytte. Carrilho Hr. formand, mit korte indlæg har blot til formål at trække nogle aspekter frem, som jeg allerede har nævnt i den udtalelse, som jeg har været ordfører for på vegne af Udenrigsudvalget. For det første vil jeg gerne sige, at Kommissionens meddelelse er velkommen, ikke kun på grund af ønsket om at korrigere visse sider af udviklings- og samarbejdspolitikken, men også fordi den vil indføje dette i en større plan, der har stor betydning for gennemførelsen af beslutningerne på Det Europæiske Råd i Helsinki. Hr. Gemellis betænkning har foretaget indholdsmæssige uddybning og givet dette mål mere konsistens, og betænkningen bør derfor vedtages. For det andet vil jeg gerne endnu en gang henlede opmærksomheden på den fordel, der ligger i en større samordning af udviklings- og samarbejdspolitikken inden for EU. Vi ved jo alle, at EU's medlemsstater yder en betragtelig bistand til udviklingslandene, og at vi er de største donorer i verden, men der tages ikke tilstrækkeligt højde herfor hverken finansielt, hvad angår forpligtelser og skabte forventninger, eller med hensyn det ansvar, som ligger heri for indflydelse på de berørte landes udviklingspolitik. En fælles strategi, der kan bekræfte EU's internationale rolle legitimeret ved principperne om samarbejde og fremme af menneskerettighederne, kan kun være til fordel for de lande, der ønsker at komme væk fra situationen som ubeskyttede eller ligefrem ofre og opnå status af partnere. For det tredje og sidste skal udviklingspolitikken gøres mere effektiv, primært gennem en mere troværdig procedure for tilsyn, kontrol og evaluering af programmerne og deres resultater lokalt. Dette forudsætter måske, at der skal oprettes nye forvaltningsorganer, men det indebærer helt sikkert også, at de eksisterende ressourcer skal anvendes bedre, især delegationerne, og at Fællesskabets udenrigstjeneste bliver gennemgribende reformeret. Corrie Hr. formand, først vil jeg gerne gratulere hr. Gemelli med, at hans betænkning blev enstemmigt vedtaget i Udviklingsudvalget. Den fortjener samme hyldest her i Parlamentet. Det er rimeligt at sige, at der kom mange bidrag fra alle politiske partier i Parlamentet, idet hr. Gemelli medtog en række ændringsforslag under behandlingen i udvalget. Det skaber grundlaget for udviklingspolitikken i det kommende årti. Nogle af de statistikker, betænkningen indeholder, er i sig selv skræmmende, f.eks. antallet af indbyggere under 15 år i udviklingslandene; den utrolige fattigdom, som de fleste af dem lever i; sygdomme som aids, malaria og tb, der hærger; den brede, og stadig bredere, kløft mellem de udviklede lande og udviklingslandene; prognoserne, som efter min vurdering aldrig vil kunne opfyldes inden for de fastlagte tidsrammer. Endelig er der de utroligt mange opgaver, som vi står over for i EU med hensyn til at bidrage til løsningen af disse problemer. Det er opmuntrende, at Kommissionen på eget initiativ har erkendt, at vi ikke kan fortsætte på samme måde som hidtil, og at vi er nødt til at finde nye strukturer og formater for at lukke kløften mellem forpligtelser og bidrag, og at vi er nødt til at udnytte udviklingsmidlerne bedre. Handel er nøglen. Jeg bifalder store dele af denne tankegang. Vi her i Parlamentet må støtte Kommissionens bestræbelser. Decentralisering er helt nødvendig, hvis vi vil udnytte vores delegationskontorer bedre og skære ned på bureaukrati og tidsspilde. Som ordfører for regionalt samarbejde og integration sidste år glæder det mig at se, at fremskridtene fortsætter i denne retning med ECOWAS i Vestafrika som frontløber. Kun ved at styrke den interne regionale handel kan mange nationer klare globaliseringen og WTO-bestemmelserne. "Alt andet end våben" er et vigtigt skridt fremad. Men for at udnytte udviklingsbistanden bedst muligt er der behov for et tættere samarbejde mellem nationalstater, finansieringsinstitutioner og Kommissionen. Kommissionen bør fungere som en overordnet koordinator for at undgå dobbeltarbejde og ikke være involveret i den daglige forvaltning af udviklingsanliggender, hvilket i stedet bør udliciteres til organisationer, der er specialiseret i disse spørgsmål. Mens budgetstøtte til nationalregeringerne vil medføre, at pengene bruges hurtigere, er denne løsning langt sværere at kontrollere og kræver en omfattende tilsynsprocedure. Udbetaling af mindre bistandsbeløb til iværksættere skal fortsætte. Her skulle medlemmerne af Udviklingsudvalget have været mere aktive med at holde Kommissionen fast på dens forpligtelser. Kommissionen har fastlagt sine seks prioriterede principper, og vi er i høj grad for dem alle. Prioriteringen inden for de seks er også vigtig. Vi må aldrig glemme, at uden fred, stabilitet, redelig forvaltning og retsstatsprincipperne kan ingen af de øvrige fem prioriteringer gennemføres. Sauquillo Pérez del Arco Hr. formand, jeg vil lykønske ordføreren, hr. Gemelli, med hans arbejde med denne betænkning, som alle grupperne i udvalget til sidst blev enige om, selv om det, som det er blevet nævnt, ikke var let. Denne betænkning omhandler et aktionsområde med stigende kompleksitet, som globaliseringen udgør, især hvad angår miljøproblemer og problemet med migrationsstrømme, der bliver vigtigere og vigtigere for defineringen af EU's rolle i verden. Den Socialdemokratiske Gruppe har altid gået ind for, at udviklingspolitikken bør være en væsentlig dimension i Den Europæiske Unions og dens medlemsstaters eksterne aktioner. Og det har den af to grundlæggende årsager. For det første fordi den underudvikling, som mindst 800 millioner mennesker lever i, efter vores mening i sig selv er naturstridig, socialt uretfærdig og økonomisk ineffektiv. For det andet fordi vi mener, at de solidaritets- og samhørighedsprincipper, som EU er baseret på, bør styre globaliseringens udvikling, så den bliver bæredygtig. I den forbindelse vil jeg opfordre dem, der ikke overbevist om det, til at læse det seneste essay af Susan George. Men vi støtter ikke en hvilken som helst udviklingspolitik. Hr. kommissær, hvis formålet med udviklingspolitikken er at få udryddet fattigdommen, sådan som De og Rådet har erklæret gentagne gange, burde De ikke i Deres foreløbige budgetforslag fjerne midler afsat til de mindst udviklede lande til fordel for andre eksterne forpligtelser. Hvis det for at opfylde dem er nødvendigt at hæve loftet for de finansielle overslag, må De gøre det, og hvis De ikke gør det, må De ændre Deres udtalelser. Hvis vi følger linjen vedtaget af OECD's Komité for Udviklingsbistand (DAC) i rationaliseringen af strategier for fattigdomsbekæmpelse, må vi også følge DAC i budgetternes struktur for at kunne vurdere vores politiks effektivitet i forhold til vores mål. Det er det, Parlamentet vedtog, og det er det, vi ønsker. Hvis Kommissionen ønsker nye styreformer for Europa, hvor dialogen med det civile samfund skal spille en afgørende rolle, bør vi støtte de organisationer, der repræsenterer udviklingen bedst i EU. Vi kan i hvert fald ikke føre denne politik så tilfældigt, som vi gør nu. Hr. Gemellis betænkning er god. Det er Kommissionens meddelelse også, selv om den, som det fremgår af betænkningen, er for abstrakt og mangler konkrete forpligtelser. Begge dokumenter er værdiløse, hvis de ikke føres ud i praksis. I de kommende måneder vil der blive afholdt flere verdenskonferencer, og debatten om de store udviklingsspørgsmål vil blive genoptaget: verdenskonferencen mod racisme, FN's konference om de mindst udviklede lande og den første konference om aids. Alle disse spørgsmål har indflydelse på vores daglige politik. F.eks. er racismen meget tæt forbundet med indvandringsproblemerne, som på sin side skal analyseres i lyset af udviklingen i oprindelseslandene, og aids er meget tæt forbundet med patentpolitikken og den farmaceutiske industri. Den Socialdemokratiske Gruppe i Europa-Parlamentet går ind for, at EU deltager aktivt i disse konferencer, og derfor er det nødvendigt, at Det Europæiske Fællesskabs udviklingspolitik er effektiv, sammenhængende og samhørig. Vi håber, at denne betænkning vil bidrage til det. Van den Bos Hr. formand, i modsætning til Kommissionen er Parlamentet ikke rigtig i stand til at opstille prioriteter. Hovedspørgsmålet, som det nu drejer sig om, er, om vi støtter de seks områder, der skal lægges særlig vægt på, således som Kommissionen har formuleret det. Svaret er ja, i den forstand, at også kommunikation og energi skal føjes til transporten. EU skal så vidt muligt koncentrere sig om de områder, hvor den har en merværdi. Et afgørende element i denne forbindelse er en ordentligt fungerende forvaltning i udviklingslandene. Hvis de væsentlige opgaver - opretholdelse af retsstaten, sundhedsvæsen, undervisning og infrastruktur - ikke udføres ordentligt, er deltagelse i den frie markedsøkonomi ikke rigtig mulig. Efter min opfattelse må opbygningen af forvaltningskapaciteten derfor indtage førstepladsen på ranglisten over prioriteter. Endnu vigtigere end en styrkelse af institutionerne som sådan er bekæmpelse af magtmisbrug, korruption og ubegrænset vold. Også fremme af det regionale samarbejde skal have en ny impuls. Vi må hellere gøre mindre på en god måde end gøre meget på en dårlig måde. Det drejer sig om effektiviteten. Derfor skal Kommissionens og medlemsstaternes politik supplere hinanden. Det må således ikke være sådan, at Europa følger medlemsstaterne, eller at medlemsstaterne følger Europa. Også den meget omtalte interne kohærens er væsentlig for, at denne politik lykkes. Desuden er det af allerstørste betydning, at vi også kan gennemføre de prioriteter, som vi nu opstiller takket være velkvalificeret personale. At nedbringe fattigdommen i verden er vigtigere end at øge vores egen rigdom. Udviklingssamarbejde skal derfor virkelig udgøre en hovedbestanddel af den europæiske politik. Det kan kun lade sig gøre, hvis Parlamentet også selv opstiller strenge prioriteter og ikke går over gevind med ændringer af hr. Gemellis gode betænkning. Nu skal kommissionsforslagene udarbejdes yderligere i en tydelig strategi. Det må også have den absolutte prioritet for Parlamentet. Rod Hr. formand, den fælles udviklingspolitik skal gøre det muligt at opstille nogle rammer for diskussionen med Unionens partnere, koordinere den europæiske aktion med de andre långivere, bl.a. medlemsstaterne, og øge samhørigheden med andre fællesskabspolitikker, navnlig den fælles landbrugspolitik. Men Kommissionens aktuelle tiltag vil ikke resultere i en god politik, for Kommissionen er fortsat afhængig af markedsfunktioner og de regler, der er fastsat af WTO, IMF og Verdensbanken, og disse regler er stadig ufordelagtige for udviklingslandene. Man må konstatere, at den liberale globalisering har spillet fallit med hensyn til fremme af udviklingen. Med god grund afslører betænkningen en forværrelse i udviklingslandenes økonomiske, sociale og miljømæssige situation, en forværrelse af fattigdom og globaliseringens negative virkning for disse lande. I betænkningen anbefales en ændring af reglerne i WTO med henblik på at tage hensyn til udviklingslandene. Men man må minde om det elementære princip om en bæredygtig udviklingspolitik. Vi skylder modtagerne af hjælpen at definere udviklingsstrategien ud fra deres behov. Imidlertid gør man det omvendte. EU giver sig selv retten til at pålægge sine partnere at anvende hjælpen inden for de seks sektorer, som EU anser for vigtige. Det er en grundlæggende tvetydighed, som vi må komme til livs. Handler vi til fordel for de lande, vi yder den såkaldte hjælp, eller handler vi i Unionens og medlemsstaternes interesse? Hvor standser EU's direkte interesse, og hvor begynder dens udviklingspolitik? Udviklingslandenes vanskeligheder med at forsvare deres interesser i det internationale samfund er indlysende. På sundhedsområdet slæbes Sydafrika i retten af multinationale medicinalfirmaer. USA dømmer Brasilien, fordi landet har fremstillet eller importeret billigere medicin til bekæmpelse af aids, da denne sygdom er ved at dræbe millioner af mennesker i landet. EU bør hæve stemmen i de internationale instanser for at forsvare princippet om muligheden for at tildele gratis licenser til udviklingslandene i nødstilfælde. Det er det, jeg beder mine kolleger om i forbindelse med vedtagelsen af et ændringsforslag, der i øvrigt allerede er blevet vedtaget af Den Paritetiske Forsamling. Der ligger en selvmodsigelse i fortsat at nedskære fællesskabsbudgettet for udviklingsbistand, som falder med 1,1% i det foreløbige budget for 2002, når udviklingssamarbejdet er en del af prioriteterne i Kommissionens handlingsprogram for 2001. Listen over tåbeligheder i den udviklingspolitik, der hidtil er ført af Fællesskabet, er lang. Vi stemmer derfor for denne betænkning, for den fremhæver den store forskel, der er mellem de politiske erklæringer og de realiserede fremskridt, selv om vi ikke helt synes, at den går langt nok. Modrow Hr. formand, de kritiske bemærkninger i betænkningen og hr. Gemellis forslag er jeg i det store og hele enig i. Jeg tvivler dog også selv på, om det lykkes at halvere antallet af fattige inden 2015. De nordiske landes neoliberale politik, som har øget de riges rigdom og holder de fattige i fattigdomsfælden, er også kendetegnende for udviklingspolitikken. Det nye motto "alt andet end våben" lyder godt, blot stemmer det ikke helt. For det første er våbenarsenalerne som følge af industrilandenes våbeneksport, herunder også Tysklands, stadigvæk så fyldte, at der kan føres krig, og også bliver det, med de eksisterende våben. For det andet er det hykleri, når EU prædiker, at åbning af markederne er et universalmiddel, men fortsat modsætter sig, at de 48 fattigste lande fra år 2000 må eksportere alle produkter toldfrit til Unionen. For det tredje finder jeg det kynisk, når rige stater - også Tyskland - lokker det intellektuelle potentiale fra udviklingslandene og således fratager dem et vigtigt grundlag for et selvfinansierende opsving. Udviklingspolitik er ikke kun uselviskhed, det er interessepolitik. Det er påfaldende, at råstofområder defineres som interesseområder, og interesseområder kan man i henhold til den nye NATO-strategi og den fremtidige EU-interventionsarmés aktionskriterier også sikre for sig selv med militære midler. Når der tales om en ny Europæisk Union i det 21. århundrede, så indebærer det også en radikal forandring af udviklingspolitikken. Sandbæk Hr. formand, allerførst vil jeg gerne lykønske hr. Gemelli med denne betænkning, som er den absolut vigtigste betænkning, vi kommer til at arbejde med i denne valgperiode. Der er god grund til, som hr. Gemelli gør det, at minde både Rådet og Kommissionen om de regler, som er indeholdt i traktatens artikel 178, men som hverken Rådet eller Kommissionen følger. Hr. Gemelli gør i punkt 7 i beslutningen så glimrende opmærksom på, at der skal være overensstemmelse med de udviklingspolitiske mål og de afgørelser, der træffes på handels- og landbrugsområdet, at EU's landbrugspolitik skal revideres, og at EU's markeder skal åbnes for samtlige varer fra de mindst udviklede lande. Ikke desto mindre har vi netop oplevet det utrolig pinlige, at EU i aftalen om "alt andet end våben" udskyder den frie adgang for sukker helt frem til år 2009, og at det også har udskudt åbningen af sine markeder for ris og bananer, kort sagt de vigtigste eksportvarer fra de 48 fattigste lande i verden. Fattigdomsbekæmpelse er det primære mål for EU's udviklingspolitik. For aktivt og konstruktivt at bekæmpe fattigdommen i udviklingslandene er der en række områder, der for alvor skal tages hånd om. Der er især tre meget vigtige punkter, som Kommissionens meddelelse ikke har behandlet særlig indgående. Udviklingsudvalget har vedtaget en række ændringsforslag til dem alle tre, nemlig reproduktiv sundhed, inddragelse af udviklingslandene som samarbejdspartnere og inddragelse af ngo'er og civilsamfundet i beslutningsprocessen. Det er bemærkelsesværdigt, at Kommissionen stort set altid kun nævner sundhed, og herunder kvinders reproduktive sundhedsrettigheder, i en bisætning, når man tænker på, at udvikling og fattigdomsbekæmpelse især bæres af kvinder, og specielt af kvinder i den fødedygtige alder, og at den reproduktive sundhed også omfatter bekæmpelse af hiv/aids, malaria og tuberkulose. Det er af allerstørste betydning, at EU bidrager til bekæmpelse af disse livstruende sygdomme, der er medvirkende til at sætte udviklingsprocesserne i stå. George W. Bush har som bekendt for nylig stoppet al bistand til organisationer, der på nogen som helst måde rådgiver om prævention og abort. Dette tiltag er for det første dybt diskriminerende over for kvinder. For det andet er det en reel trussel mod folkesundheden - eller manglen på samme - i udviklingslandene. Så meget desto vigtigere er det, at EU fremover fører en målrettet indsats på sundhedsområdet. Jeg håber derfor, at forsamlingen vil vedtage de ændringsforslag, som også Udviklingsudvalget har vedtaget. Wijkman Hr. formand, jeg vil også gratulere hr. Gemelli med hans betænkning. Kommissionens forslag er et vigtigt skridt i retning af at præsentere et mere fokuseret program for udviklingsbistanden. Aktiviteterne kan kun blive effektive, hvis de er mere koncentrerede og resultatorienterede. De seks prioriterede indsatsområder, der er opstillet i Kommissionens forslag, er vel valgt. Samtidig indeholder Parlamentets beslutning en række vigtige tilføjelser og kommentarer. Parlamentet betoner i højere grad, end man gør det i Kommissionens forslag, de miljømæssige aspekter ved al udvikling. Parlamentet fremhæver bl.a., at en stor del af de fattige uden for byerne i høj grad er afhængige af naturressourcegrundlaget, og at en styrkelse af naturressourcerne, skovene, græsmarkerne, landbrugsmarkerne og vandressourcerne derfor skal være en vigtig komponent i enhver strategi for fattigdomsbekæmpelse. En anden vigtig kommentar fra Parlamentet drejer sig om Kommissionens prioritet nummer fem om transporter. Parlamentets kommentar om dette er vigtig, nemlig at fokus burde være bredere og således ikke bare gælde veje, men også inkludere adgang til informations- og kommunikationsteknik og moderne energiforsyning. De fattige lande fik aldrig en reel chance for at deltage for alvor i udviklingen af industrisamfundet. Der er nu stor risiko for, at store regioner havner uden for den nye økonomi, der vokser frem omkring informations- og kommunikationsteknikken. At hjælpe med at udvikle kapacitet til disse teknikker skal være en vigtig komponent i enhver udviklingsstrategi. I det hele taget er der en tendens til, at der i fattigdomsbekæmpelsen bliver gået alt for let hen over teknologispørgsmålene. Jeg håber, at Kommissionen tager imod Gemelli-betænkningens forskellige anbefalinger på en konstruktiv måde, frem for alt når det gælder de punkter, hvor vi peger på behovet for at se bredere på prioriteringerne. Vi får under alle omstændigheder mulighed for at vende tilbage til disse spørgsmål i forbindelse med budgettet. Van den Berg Hr. formand, under diskussionen her i salen hævdes det bl.a., at vi, når vi nævner sektorer, hvor vi vil føre udviklingspolitik, samtidig så at sige skulle pålægge vores kolleger i andre lande mod syd noget. Det bestrider jeg. Stort set er de internationale forpligtelser, som vi indgik på fattigdomstopmødet i København, forpligtelser mellem syd og nord. Det er vores sociale opgave at forsøge at gøre disse operationelle, og i den forbindelse spiller grundskoleundervisning og grundlæggende sundhedspleje en stor rolle. Den grundlæggende tanke er, at den, som ikke har nogen mulighed for grundskoleundervisning eller grundlæggende sundhedspleje i sit eget land, ikke har nogen mulighed for at udvikle sig og således komme op på et højere niveau. Der er naturligvis brug for et klogt samspil mellem medlemsstaterne, EU, de pågældende lande og civilsamfundet. På dette punkt har vi både med de seks prioriteter og med Europa-Parlamentets prioriteter for budgettet for 2001 opstillet vigtige mål. I praksis er det imidlertid ikke let. Der er for få veluddannede mennesker, en planlægning, der endnu ikke er i orden og for ringe anvendelse af bevillinger. Alligevel mener jeg, at Kommissionen har taget et overordentlig vigtigt skridt - og kommissæren fortjener al mulig ros for det - ved at lægge vægt på fattigdomsproblematikken og dennes kohærens med andre politiske områder. Naturligvis har kommissæren det heller ikke nemt. Så vil kollegaen, hr. Fischler, alligevel igen give forkert fødevarebistand, så støtter medlemsstater hr. Lamy utilstrækkeligt, når han vil yde ekstra støtte til 48 lande. Men efterhånden ser man alligevel, at der tages et skridt fremad. Jeg tror, at det i de kommende måneder vil dreje sig om, hvordan De vil gennemføre alle disse smukke ord i praksis. Hvis disse smukke ord kan føre til, at vi i fællesskab ikke blot formulerer en bredere politik ordentligt, men også kan gennemføre den, og hvis vi støtter Kommissionen på en sammenhængende måde, har vi en god chance. I øjeblikket er situationen bestemt ikke nem. De mennesker, som er involverede i forandringerne i de forskellige tjenester er også meget usikre med hensyn til de organisatoriske forandringer. Det er ikke nemt, for der er endnu ikke personale i delegationerne, og sommetider mangler der erfaring. Men vi må opbygge disse ting. Hvis kommissæren virkelig viser, at han og Kommissionen, med støtte fra Rådet, tager et første skridt i den retning, som Parlamentet ønsker, tror jeg, at vi får chancen for sammen at gå ind i en ny fase. Lad os ikke blot se på al elendigheden i verden, men også på de positive beviser på, at vi sammen kan præstere noget. Og hvis folk i udviklingslandene selv har et godt projekt, som fortjener støtte, må vi vælge den metode. Jeg vil gerne se, at vi forsøger at omsætte al denne elendighed til en positiv fattigdomspolitik og at vi viser, at vi med vores europæiske bistand - EU er verdens største donor - virkelig kan gøre en forskel. Jeg ønsker kommissæren held og lykke. Vi vil bedømme ham efter hans handlinger, således som han vil gøre det med os. Maes Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, hr. van den Berg er optimistisk. Det er vi også, selv om vi ved, at det ikke går så godt med udviklingssamarbejdet i verden, heller ikke med det europæiske. Derfor synes vi egentlig, at det er godt, at der udformes en ny politik. I tal er hjælpen fra de europæiske lande betydelig, men antallet af fattige i verden er steget de sidste 10 år. Fattigdomsbekæmpelsen er således endnu ingen succes. Derfor er det godt, at denne prioriteres, under forudsætning af, at man vil anerkende, hvorfor det indtil nu ikke er lykkedes, og at man fremover vil gøre det anderledes, at der kommer en handlingsplan for det, og at vi deri er rede til at foretage benchmarking. Vi er nemlig absolut ikke overbevist om, at liberaliseringen af verdenshandlen fører til udryddelse af fattigdommen, selv om verdenshandlen naturligvis kan få velfærden til at øges. Men hvis korruptionen stadig er den samme, hvis regeringerne ikke vil have, at også den nye rigdom omfordeles, bliver det ikke til så meget. Vi må imidlertid være rede til at samarbejde godt med de partnere, som vil. Der er tidligere peget på vores manglende kohærens, og jeg tilslutter mig disse opfordringer. Jeg spørger mig selv, om vi kan tale om koordinering og komplementaritet, hvis landene fortsætter med at tro, at de alle skal fortsætte med at følge en strengt personlig kulturel, økonomisk og geopolitisk strategi. Men vi er rede til at fæste lid til reformen af den europæiske udviklingspolitik, for det er ubetinget nødvendigt at reformere efter så mange års ineffektivitet. Alligevel vil jeg lige stille et par spørgsmål. Hvorfor er denne bistand ikke i højere grad koncentreret om de fattigste lande? Hvor meget vil de fattige i disse lande virkelig have udbytte af det? Og et spørgsmål, som hr. van den Berg har lagt stor vægt på: Er man rede til et virkeligt partnerskab? Egentlig har vi indtryk af, at vores tekster er præget af meget ensrettet trafik, og at vi alle sammen er klar over det. Vil vi få medindflydelse på Den Europæiske Udviklingsfonds anvendelse af penge? Er Rådet rede til at opgive indblandingen i konkrete gennemførelsesplaner? Jeg kan fortsætte med mine spørgsmål. Det vil jeg ikke, hr. formand, men det er spørgsmål, som vi alle sammen stiller os selv. Belder Hr. formand, en bemærkning i Gemelli-betænkningen tiltalte mig særlig meget. På side 22 erklæres det, at EU's handelspolitik har betydelig større følger for udviklingslandene, end udviklingsbistand har. Hvis vi tager dette i betragtning, kan vi ikke længere uforpligtende drøfte Unionens udviklingspolitik. Vi må gå til det yderste for at lade udviklingspolitikken fungere således, at der bygges bro over kløften mellem nord og syd. Det betyder først og fremmest, at der lægges stor vægt på sammenhængen mellem handel og bistand. Det glæder mig, at der lægges vægt på det i kommissionsdokumentet, og jeg vil gerne udtale ønsket om, at alle vores handelsforanstaltninger bedømmes efter deres følger for udviklingslandene. Det gælder for øvrigt også for de andre politiske områder. Skabelsen af en særlig budgetpost er ikke tilstrækkeligt til at imødegå EU-politikkens negative følger for udviklingslandene. Jeg tænker f.eks. på landbrugssubsidierne. Til sidst vil jeg bemærke, at jeg har indvendinger imod udtrykket "reproduktiv sundhedspleje" i betragtning AA. og punkt 33. Jeg vil gerne af ordføreren have at vide, om finansieringen af programmer for abort også falder ind under dette. For nylig viste det sig, at Europa markerer sig i forhold til USA med finansieringen af sådanne programmer. Da den nederlandske minister Herfkens anmodede kommissær Nielson om penge til disse programmer, kom der med det samme et positivt svar. Bortset fra det etiske aspekt, som spiller en rolle her, tror jeg ikke, at det er en opgave for Europa at reagere på enhver forandring i den amerikanske politik. EU har sine egne begrænsede politiske prioriteter og sit eget ansvar. En sådan strategi gavner ikke sammenhængen i vores politik. Van Hecke Hr. formand, allerførst vil også jeg give ordføreren en kompliment for hans betænkning, hvormed han faktisk trænger ind til sagens kerne, nemlig det presserende behov for større kohærens i den førte politik, større sammenhæng mellem udviklingspolitikken og andre politiske områder og mellem den europæiske udviklingspolitik og medlemsstaternes udviklingspolitik. Oprettelsen af en permanent task force, som koordinerer Unionens og medlemsstaternes udviklingspolitik og forstærker den europæiske stilling i internationale organer, er en rosværdig idé. Gemelli-betænkningen foretager desuden vigtige præciseringer i Kommissionens dokument. Informations- og kommunikationsteknologi skal faktisk være en vigtig prioritet. Det gælder for øvrigt også for konfliktforebyggelsen, som desværre kun nævnes indirekte i kommissionsdokumentet. Så er der sundhedspolitikken. Der er faktisk et presserende behov for betalbare og mere effektive lægemidler med henblik på basissygdomme i den tredje verden såsom tb, malaria og sovesyge. Kommissionens handlingsprogram om lægemidler er fortjenstfuldt, men utilstrækkeligt. Det vil måske stimulere forskning i tropiske lægemidler, men det er først og fremmest den europæiske skatteyder, der risikerer at måtte betale regningen. Mere fundamentalt forekommer det mig, at de fattigste lande får billigere licenser for produktionen og salget af lægemidler mod basissygdomme. Mere fundamentalt er det også, at det såkaldte "arvepirateri" bringes til ophør, det vil sige, at patienter vindes ved at tilbyde dem medicin, der er baseret på lokale behandleres kendskab. I de næsten to år, jeg har været medlem af Parlamentet, har jeg godkendt fem betænkninger, hvori der opfordres til større kohærens i udviklingspolitikken. De vil nok ikke tage mig det ilde op, når jeg i dag spørger, hvornår Rådet og Kommissionen endelig vil gøre noget ved det. Howitt Jeg vil gerne begynde med at være selvkritisk på Parlamentets vegne. Vi støtter Kommissionen i dens forsøg på at udarbejde et mere præcist og tydeligt sæt udviklingsmålsætninger, og dernæst laver vi så et beslutningsforslag med 68 separate afsnit som svar. Alligevel er der mange ting i denne betænkning, som Kommissionen bør overveje. Vores målsætning bør ikke være at mindske fattigdommen, men helt at afskaffe fattigdommen. Integrationen af verdensøkonomien må ikke blive et mål i sig selv sammenlignet med at få de fattige lande ud på markedet. Fattige mennesker er ofte afhængige af skrøbelige økosystemer, og derfor bør bevarelse og bæredygtighed være de primære målsætninger for vores politik. EU's udviklingspolitik bør være styret af FN's internationale udviklingsmål og ikke kun af fattigdom. EU har f.eks. et vigtigt ansvar med at fremme adgangen til uddannelse for alle, navnlig piger. Men samtidig med, at vi støtter denne beslutning, skal vi huske på tidligere erklæringer i Maastricht-traktaten, i Horizon 2000 og senere i Agenda 2000, som alle indeholdt smukke hensigtserklæringer om udviklingspolitik. Men de skal vise deres værd ved den praktiske gennemførelse. Vi skal også huske på kommissærens svar i Parlamentet sidste år om, at en meddelelse om samhørighed måtte vente, indtil der var enighed om erklæringen om den overordnede udviklingspolitik. Det protektionistiske tilbageslag imod "Alt andet end våben"initiativet viser kun alt for tydeligt behovet for at give udviklingsmålsætningerne større vægt i vores handelspolitik, landbrugspolitik og andre politikker. Endelig vil vi kun kunne fokusere på fattigdom, hvis vi omfordeler vores ressourceanvendelse. Kommissæren og hans tjenestegrene har i de seneste uger arbejdet tæt sammen med mig og mine kolleger her i Parlamentet for at sikre enighed med hensyn til at få dette igennem budgettet. Det vil jeg gerne takke ham for. Vi er meget tæt på at være enige, hvilket betyder, at Parlamentet og Kommissionen arbejder sammen. Men hvis det slår fejl, vil det være et alvorligt slag mod principperne i denne meddelelse om udviklingspolitik, og jeg appellerer til ham her fra salen om at fortsætte dialogen, før vi når frem til en række vanskelige afstemninger i de kommende uger. Jeg beder ham arbejde sammen med os, så vi kan omsætte vores gensidige ønsker til et fælles engagement. Khanbhai EU har været en velvillig donor, men har tidligere, og jeg understreger, at det er tidligere, ikke kunnet levere effektiv hjælp, når der var brug for det og der, hvor der var mest brug for det. Denne fejlslagne indsats har gjort nogle lande fattigere i dag. Heldigvis, og her er jeg uenig med den foregående taler, styrkes Kommissionens forslag i kraft af Gemelli-betænkningen. Kommissær Nielson og hans folk har gjort et godt stykke arbejde, og hr. Gemellis betænkning - en glimrende betænkning - betyder også en styrkelse af de nye forslag. Lakmusprøven bliver, om EU's bistand over de næste 10 eller 20 år vil mindske fattigdommen betydeligt - jeg er uenig med den foregående taler, vi kan aldrig helt afskaffe fattigdommen. Målet er at sørge for en betragtelig reduktion af den fattigdom og elendighed, som så mange oplever. I Gemelli-betænkningen søger man at vælge en ny fremgangsmåde, en dristig fremgangsmåde. Ud med teorien og de modeller, der ikke har givet resultater. Ind med de praktiske idéer til at fremme en reel udvikling: udvikling af menneskelige ressourcer, så indbyggerne kan erhverve tekniske færdigheder; udvikling af erhvervskvalifikationer for befolkningen på landet, så folk kan dyrke, høste, forædle, pakke og sælge deres varer til en merværdi, hvormed de kan købe sig uddannelse, sundhed og boliger; opbygge færdigheder gennem teknologioverførsel til SMV; fremme brugen af vedvarende energi, anvendelse af informationsteknologi og styrke bevidstheden om sociale rettigheder, sundhed og menneskerettigheder. Det er de nye tanker i Gemelli-betænkningen, som underbygger kommissær Nielsons rapport og gode arbejde. Derfor bør Parlamentet vedtage denne vigtige betænkning i dens helhed, fordi den vil gøre EU's bistand mere effektiv. Den vil danne skole for andre donorer, og jeg håber, at alle medlemmer fra alle sider af salen vil støtte denne betænkning og ligeledes Kommissionen. Imbeni Hr. formand, hr. kommissær, jeg stemte for hr. Gemellis betænkning i udvalget, og jeg stemmer også for den i Parlamentet. Jeg er meget enig i betænkningen, og jeg har - ligesom vores andre kolleger - ingen grund til at kritisere et stykke arbejde, som efter min mening er samvittighedsfuldt udført, som der er lagt en stor indsats i, og som alle kollegerne i udvalget har samarbejdet om. Jeg vil benytte den tid, jeg har til rådighed, til at tage et par spørgsmål op, der drejer sig om noget andet. Hver gang jeg diskuterer udvikling og udviklingssamarbejde - ikke bare i Parlamentet, men også andre steder - stiller man spontant det spørgsmål, som en af vores kolleger var inde på, nemlig hvorfor det forholder sig sådan, at vi, hvis vi ser på situationen i dag og på situationen for 40 år siden, må konstatere, at afstanden mellem nord og syd er blevet større, og at afstanden mellem de rigeste lande og de fattigste lande er blevet større. Hvordan kan det være? Vi må forsøge at besvare dette spørgsmål, for ellers risikerer vi at blive frustrerede, hver gang vi taler om dette emne. Hvordan kan det være, at der - som hr. Gemelli sagde - bliver stadig flere fattige, at der bliver stadig færre, som går i skole, at der opstår nye sygdomme, og at børns og kvinders forhold bliver værre? Hvad er årsagerne til dette? Jeg tror, at der hovedsagelig er én årsag til det. Vi taler om udviklingspolitik og om offentlige midler, men det er en meget lille strøm af midler, der går fra nord til syd, mens der er en enorm strøm af private midler, som går fra syd til nord. Spørgsmålet er så, om EU, medlemsstaterne og de andre rige lande er i stand til at føre en udviklingspolitik, som fremmer sammenhængen mellem de offentlige politikker og de private politikker. Dette skal naturligvis ske, uden at det går ud over det endelige mål med de private initiativer, men vi skal have større indflydelse på dem, end vi har haft hidtil. Dette er sagens kerne, for ellers bliver vores udviklingsbistand kun en dråbe i havet. Og hvilken risiko løber vi i øjeblikket, kommissær Nielson? Det ved De bedre en jeg, for med den aktuelle globalisering og informationssamfundet er der risiko for, at de, der ikke har adgang til rigdom, heller ikke får adgang til viden, og der bliver således tale om en dobbelt udstødelse. Dette er en alvorlig risiko. Derfor er vi nødt til at træffe nogle drastiske beslutninger nu, nemlig her i denne historiske fase. Hvad angår spørgsmålet om gælden og om vores landes overholdelse af det løfte, de gav for 25 år siden om at sætte mindst 0,7% af deres BNP af til udviklingspolitikkerne, vil jeg gerne sige, at det kun er et af Unionens 15 lande - nemlig Sverige, som har æren af at have rådsformandskabet - der holder dette løfte. Vi har brug for ny støtte til udviklingspolitikken, en støtte, der endnu ikke har fundet sted, og som kommer fra alle de økonomiske systemer, vi lever i, og ikke bare staterne eller de offentlige institutioner. Lige et sidste punkt, kommissær Nielson. Jeg har også læst Kommissionens handlingsplan, men det er ikke den, vi drøfter. Vi havde bedt om en oplysningskampagne i Europa om udviklingspolitikken og politikken for den offentlige støtte. Den har jeg ikke set skyggen af. Vi kan ikke føre en udviklingspolitik uden den europæiske befolknings støtte. Og hvordan skal vi få denne støtte, hvis vi ikke tilrettelægger en oplysningskampagne i EU - og ikke uden for EU? Nielson Jeg kunne være fristet til at starte en informationskampagne her og nu i lyset af hr. Imbenis bemærkninger om, at kun Sverige ligger på 0,7% eller derover i offentlig udviklingsbistand. Der findes rent faktisk en gruppe af lande, der ligger over 0,7%. Sverige ligger på omkring 0,8%, og det samme gælder Nederlandene. Luxembourg er lige kommet over 0,7%. Danmark ligger på 1,0%; Norge er ikke medlem, men er stadig tættest på at kunne konkurrere med Danmark. Norge ligger omkring 0,9%. Så det er fint, at vi har G7. Heldigvis for udviklingssamarbejdet har vi også G0,7. Irland har besluttet, at man vil nå op på 0,7 senest i 2007, så tingene er i bevægelse, og nogle af de større lande forsøger også at hæve niveauet. En bemærkning mere om dette kvantitative aspekt: Når vi arbejder på europæisk plan, bør vi anerkende, at medlemsstaterne har accepteret, at Kommissionen kan arbejde videre på det ambitionsniveau, der er defineret. Til AVS-landene har vi de lovede penge fra den niende Europæiske Udviklingsfond, og for resten af verden har vi også som en del af de finansielle overslag klarhed og vished om budgetniveauet til udviklingssamarbejde. Det er ret vigtigt, når vi kigger os omkring i verden, at vi har adgang til ressourcer. En vigtig del af den komplekse ligning er, at vi skal anses for at være stabile. Medlemsstaterne har sagt, at de lader tvivlen komme Kommissionen til gode, så vi kan se, om vi kan gøre det bedre end tidligere, og de presser os ikke på finansieringen. På den baggrund må vi være ydmyge, og det er en udfordring at leve op til dette. Til fru Sauquillo vil jeg blot fortælle, at den 9. februar havde vi et glimrende møde med en række forskellige europæiske netværk af ngo'er på udviklingsområdet, og ved dette møde spurgte de os, hvordan de fremtidige drøftelser skal foregå. Jeg kan fortælle Parlamentet, at jeg med det samme købte tanken om regelmæssige møder om praktiske spørgsmål med de forskellige ngo'er på udviklingsområdet, og dette bliver meget nyttigt. Jeg finder det imidlertid vigtigere, at vi får en grundig diskussion, en løbende diskussion, med Parlamentet end med nogen anden part. Det ene udelukker ikke det andet, men man må huske på, at i enhver diskussion om ngo'ernes rolle har Parlamentet en legitimitet og en repræsentativitet, som giver alle udtalelser herfra noget større vægt i forhold til andre. Det er også en del af min indfaldsvinkel til behandlingen af disse spørgsmål. Hr. Rod påpegede problemet med, om vi eller vores partnere beslutter, hvad vi bør gøre. Det er under alle omstændigheder et kompliceret spørgsmål. Vi kan kun tilbyde at gøre det, som vi ved, hvordan vi skal gøre, i udviklingslandene. Vi har været nødt til at begrænse os til en vis grad, fordi der er mange ting, som vi ikke ved nok om til, at vi kan levere ordentligt bistand på de områder. Der er visse grænser for, hvad vi kan påtage os, og vi må også sikre, at det passer ind i det, andre donorer kan tilbyde. Det er ikke korrekt at sige, at vi har opstillet vores prioriteringer ved at tænke på, hvordan vi kan hjælpe os selv ved at gøre disse ting i udviklingslandene. Det er simpelthen ikke retfærdigt, især når vi kigger på den nye politik og den meget stærke fokusering på fattigdom. Hr. Rod nævnte også spørgsmålet om lægemidler. Det skal nævnes, at Kommissionen for nylig har taget en række skridt som opfølgning på meddelelsen om aids, malaria og tb. For to uger siden vedtog Kommissionen et handlingsprogram, hvor vi følger op på initiativerne fra efteråret. Det omfatter rent faktisk nogle effektive foranstaltninger, der kan åbne for en mere målrettet diskussion om prisniveauer og ligeledes om muligheden for at byde og blive leverandør overalt for virksomheder uden for OECD, f.eks. i Brasilien, Indien, Sydafrika og Kina, som også skal have mulighed for byde ind på alle vores tiltag vedrørende malaria, tb og aids. Fru Sandbæk, åbningen for eksport fra udviklingslandene har været et problemområde, hvilket jeg går ud fra, at alle har kendskab til på nuværende tidspunkt. Jeg lyttede opmærksomt til de forskellige vurderinger af, hvad medlemsstaterne endeligt besluttede i mandags. Der var ikke meget tvivl om Kommissionens synspunkter og dets oprindelige forslag. Nu har medlemsstaterne truffet en beslutning. Jeg er forholdsvis tilfreds, når jeg ser på kommentarerne fra alle uden for EU og kommentarerne fra repræsentanter fra den tredje verden om, at de nu virkelig håber, at andre store handelspartnere og aktører i de globale handelspolitiske diskussioner nu vil gøre noget, der er lige så godt som, eller som kan sammenlignes med det, Europa har gjort. Der er absolut ingen tvivl om, at Europa nu står bedre end før konferencen om de mindst udviklede lande i bestræbelserne på at skabe grundlaget for en ny, global runde inden for WTO. Vi kan altid diskutere, om vi har gjort vores, og om det er godt nok. Men det, vi har gjort, er noget, som de andre nu må leve op til. Set i forhold til andre er det udmærket på nuværende tidspunkt. Fru Sandbæk spurgte også, hvad Europa vil gøre i lyset af præsident Bushs meddelelse om, at man vil standse den amerikanske støtte til organisationer, der beskæftiger sig med familieplanlægning. Vi er meget engagerede i dette spørgsmål, og forholdet mellem fattigdom, konflikter, aids og lige muligheder for kvinder og mænd er så stærkt, at vi slet ikke er i tvivl om, at vi må reagere kraftigt og øjeblikkeligt på den trussel, der kommer fra den amerikanske regering på dette område. Jeg erklærede i januar i FN i New York, at Europa både kan og vil udfylde anstændighedskløften, og det vil vi gøre. Det er en misforståelse, og jeg bemærkede hr. Belders bemærkninger her, at det drejer sig om abortprogrammer. I virkeligheden er det arbejde, der udføres af UNFPA og International Planned Parenthood Federation, selv når man ser på det i et meget snævert ja-eller-nej-perspektiv, helt klart en del af løsningen og ikke en del af problemet. De mindsker antallet af farlige og illegale aborter i denne verden og ikke omvendt. Til fru Maes vil jeg sige, at De har ret i, at kampen mod fattigdom ikke er slut og ikke er vundet. En af grundene til, at udviklingsbistanden ikke har fungeret, er, helt enkelt, at der ikke har været nok af den. Noget af den har ikke været i orden, og de vanvittige konflikter og problemerne med korruption, alle disse problemer findes. Men vi befinder os i en situation, hvor man for en gangs skyld med rimelighed kan sige, at mere af det samme er en del af svaret. Vi ved, hvad god udviklingsbistand er, og dette lettelsens suk, følelsen af, at tingene nu falder på plads for EU, viser, at der er en global enighed at forholde sig til. Ellers ville vi have opfundet noget helt nyt og spændende, som vi ville vælge at kalde hjulet eller noget andet, men det interessante er, at der ikke er særlig meget nyt i det, vi har gjort. Men vi er blevet mainstream. Vi har fat i de prioriteringer og arbejdsmetoder, som afspejler bedste praksis for forståelsen mellem donorlandene og partnerlandene i syd. Derfor har jeg så stor tillid til, at de prioriteringer, vi har opført, det politiske udspil og den støtte, det har fået, er noget stærkt, noget konkret, vi kan bruge. At få det gennemført bliver noget af en udfordring, men vi skal nok klare det. Til hr. Howitt og hr. van den Berg vil jeg sige, at med hensyn til prioriteringer, ligger det ret fast, at vi er enige om målsætningen om, at vi skal kunne levere noget, der f.eks. i højere grad lever op til principperne om ligelig prioritering af to sæt rettigheder fra det sociale topmøde i København. At prioritere sundhed og uddannelse og så videre. Men vores problem, og det vedrører også det, hr. Imbeni sagde, er sjovt nok, at vi ikke ved, hvad vi gør. I en vis udstrækning ved vi, hvad vi gør, men vi har ikke nogen optegnelser om sammensætningen af de forskellige aktiviteter. Vi er ikke i stand til at sige, hvor meget vi gør for miljøet, fordi referencerne på vores forskellige projekter aldrig har været tilrettelagt sådan, at vi kan hente sagsmappen frem og sige "her er den". Vi kan i øjeblikket ikke sige, hvor mange kilometer veje vi byggede sidste år. Det er noget, jeg desperat forsøger at frembringe - klare, håndgribelige, virkelige, basale statistikker, der fortæller folk, hvad det er, vi laver. Men det bliver alt sammen sløret af forpligtelser og langsigtede programmer osv., og der er ingen sammenhæng mellem udgifter og forpligtelser. Der står vi nu. Så at levere varen, teknisk set, på den måde, Parlamentet ønsker det, kræver mere hjemmearbejde, end vi kunne udføre på den korte tid. Det er kernen i diskussionen, som stadig foregår, og ikke et punkt, hvor vi er grundlæggende uenige. Helt ærligt, i begyndelsen var jeg selv i tvivl om betydningen af at skrive den generelle politiske erklæring om udviklingssamarbejdet, fordi den efter min mening ikke var særligt ny. I dag, næsten et år efter, at vi lavede den, ser jeg anderledes på det, først og fremmest fordi selve processen med at skrive den og få den godkendt viste, at det helt klart var umagen værd, og at diskussionen var nødvendig for at få disse principper udbredt i Kommissionens forskellige tjenestegrene. Det næste var, at medlemsstaterne var langt mere entusiastiske over at få et dokument, der dækker alle aspekter, og hvoraf det fremgår, hvad vores politik er. Det havde vi aldrig haft før. Så selv om det ikke er revolutionerende, ser jeg en stor og betydningsfuld værdi i at have det, og som jeg opfatter diskussionerne mellem Kommissionen og Parlamentet på dette område i løbet af disse måneder, er det værdifuldt med disse fælles rammer for, hvad det er, vi tænker på, når vi taler om det politiske udspil om udviklingspolitikken. Så det er værdifuldt. Det næste er nu, at vi skal til at bruge det, og tidspunktet er vigtigt, fordi sammen med iværksættelsen af Cotonou-aftalen, udformningen af stategidokumenter for alle de 77 AVS-lande er vi nu i gang, og vi vil bruge de samme principper. Hvad resten angår vil vi gå fra land til land og bruge de samme regler. Det er her, at vi vil afsløre, om nogen bluffer med hensyn til den reelle accept af fokuseringen på fattigdom, når der er tale om ikke-AVS-lande i mellemindkomstgruppen, og vi begynder at se på den virkelige fordeling af det, vi bruger pengene til i disse lande. Så vi får masser af arbejde og en masse politiske udfordringer med at rette kursen ind for det, vi laver, i løbet af de kommende måneder og år. Et andet stort drama er selve leveringen. Jeg vil fortsat være meget åben og ærlig over for Parlamentet, ikke for at gøre vores eget ansvar for gennemførelsen af budgettet mindre, men snarere for at sikre, at der ikke opstår misforståelser med hensyn til udfordringernes art og omfang. Vi har nu en god politik, og vi er så heldige at have Parlamentets opbakning til den politik. Det næste er, at vi går fremad hånd i hånd og gennemfører den og sikrer, som jeg har sagt før her i Parlamentet, at vi ændrer den nuværende situation, hvor vi kan sige, at vi som europæere er stolte over, at vi gør dette, til om nogle år også at kunne være stolte af den måde, vi har gjort det på. Stærkt vandrende fiskearter Formanden Næste punkt på dagsordenen er forhandling under ét om følgende betænkninger: A5-0047/2001 af Varela Suanzes-Carpegna for Fiskeriudvalget om forslag til Rådets forordning om visse kontrolforanstaltninger for fiskeri efter visse bestande af stærkt vandrende fiskearter (KOM(2000) 619 - C5-0585/2000 - 2000/0253(CNS)); A5-0046/2001 af Varela Suanzes-Carpegna for Fiskeriudvalget om forslag til Rådets beslutning om EF-tilskud til delvis dækning af visse udgifter til gennemførelse af forvaltningsforanstaltninger for stærkt vandrende fiskearter (KOM(2000) 651 - C5-0556/2000 - 2000/0268(CNS)); A5-0051/2001 af Piétrasanta for Fiskeriudvalget om forslag til Rådets forordning om tekniske bevarelsesforanstaltninger for visse bestande af stærkt vandrende fiskearter (KOM(2000) 353 - C5-0344/2000 - 2000/0149(CNS)). Jeg giver ordet til formanden for Fiskeriudvalget, hr. Varela Suanzes-Carpegna. Varela Suanzes-Carpegna Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer, vi har igen i dag - og igen i aftentimerne - en vigtig forhandling om den fælles fiskeripolitik, nærmere betegnet om de eksterne aspekter af den, om det, vi kunne kalde den eksterne fiskeripolitik, altså om EU's deltagelse i multilaterale fiskeriorganisationer og om fornyelsen af en fiskeriaftale med et tredjeland, i dette tilfælde Ækvatorialguinea. Jeg vil allerførst lykønske de ordførere, der ledsager mig i aften, hr. Piétrasanta og hr. Gallagher, med det glimrende arbejde, de har udført. Hvad angår det første af disse aspekter, EU's rolle i de regionale fiskeriorganisationer, drejer det sig her om de regionale fiskeriorganisationer, der regulerer bestandene af stærkt vandrende fiskearter, det vil sige tunfisk og lignende arter, f.eks. sværdfisk, fiskeressourcer, der har den højeste handelsværdi, og som vi skal behandle med største engagement og omhu på grund af deres enorme økonomiske betydning for både Unionen og tredjelande. Jeg vil også gøre opmærksom på Fællesskabets fremgangsmåde for beslutningstagning på dette område. I udvalget har vi stillet et ændringsforslag til forordningen om kontrolforanstaltninger, der går ud på, at Kommissionen skal sende os en årsrapport om de kontrol- og overvågningsaktiviteter, der gennemføres inden for rammerne af de regionale fiskeriorganisationer, som EU er medlem af. I rapporten skal det anføres, hvilke bestemmelser der er blevet vedtaget af Forvaltningskomitéen for Fiskeri til gennemførelse af bestemmelserne i selve forordningen. Europa-Parlamentet får alt for få informationer, og hvad værre er, der er en følelse af, at disse høringer af Europa-Parlamentet er nyttesløse, for vi bliver først hørt, når toget er kørt - hvis De tillader mig udtrykket - det vil sige, når kendsgerningerne er fuldbyrdet og foranstaltningerne er vedtaget, og på den måde latterliggøres EU's vigtigste demokratiske institutions rolle. Vi bør ændre dette system, hr. kommissær. Som vi i realiteten allerede forsøger at gøre det med ICCAT's møder, bør vi udvide systemet til at omfatte alle de andre regionale fiskeriorganisationer, som EU er medlem af, og som vi håber bliver flere og flere. I Fiskeriudvalget ønsker vi at vide på forhånd, hvilke forslag Kommissionen vil argumentere for i de fora. Vi ønsker, at den diskuterer dem med os og derefter argumenterer for dem, således at Europa-Parlamentet fuldt ud delagtiggøres i nogle møder, som det forhåbentlig stadig vil deltage i som observatør, som det har gjort det i den senere tid takket være den adfærdskodeks, som vores institutioner har fastlagt. Jeg vil ikke gå i dybden med den meget vigtige rolle, der venter de regionale fiskeriorganisationer, som vores udvalg allerede har udarbejdet flere betænkninger om. I den sammenhæng vil jeg minde om, at vi er ved at udarbejde en anden initiativbetænkning, som har meget at gøre med de regionale fiskeriorganisationer. Jeg taler om kontrollen med ulovligt fiskeri i internationalt farvand, om betænkningen om skibe, der sejler under bekvemmelighedsflag, og som desværre også meget ofte ses i forbindelse med fiskeri efter stærkt vandrende fiskearter. Europa-Parlamentet ønsker sammen med FAO at deltage i fastlæggelsen af nye mere præcise og bedre udviklede definitioner på ikke anmeldt og ikke reguleret ulovligt fiskeri, på fangstanmeldelser, på inspektioner på åbent hav og i havn, på landingsforbud osv. i forbindelse med dette ansvarsløse fiskeri. Derfor har vi, hr. kommissær, anmodet om også at måtte deltage i de regionale fiskeriorganisationers forudgående møder om kontrol og inspektion, og også om at være med til at fastlægge kriterierne for tildeling af kvoter, for der bør være sammenhæng mellem dem, således at et af hovedkriterierne for tildeling i fremtiden netop bliver evnen til reelt at opfylde de kontrol- og inspektionsforanstaltninger, som disse regionale fiskeriorganisationer træffer, for det er hverken tilrådeligt eller fornuftigt, at en stat forøger sine fangstkvoter, hvis den ikke råder over de nødvendige midler til at kontrollere dem med. Vi glæder os i hvert fald over Kommissionens bestræbelser på at samle den brede og spredte lovgivning om stærkt vandrende fiskearter, selv om den præsenterer os for afgørelser, som allerede er vedtaget og bindende på internationalt plan, da der ikke er blevet gjort indsigelser imod dem, og som kun tjener til at skabe større retssikkerhed. Men vi kræver, at Europa-Parlamentet får større indflydelse på de forslag, som Kommissionen skal argumentere for i disse fora, ved at de forudgående forelægges for Fiskeriudvalget. Desuden kan jeg ikke lade være med, ikke bare som ordfører for disse betænkninger, men i særdeleshed som formand for Parlamentets Fiskeriudvalg, igen på dette sted, hr. kommissær, at gentage vores udvalgs anmodning, som Parlamentet har godkendt, om, at Generaldirektoratet for Fiskeri i sin organisationsplan overvejer at indføre en særlig enhed for forvaltning af bestandene af stærkt vandrende fiskearter. De mange eksisterende regionale fiskeriorganisationer for disse arter og de, der kan blive oprettet i fremtiden, størrelsen på den europæiske flåde, der fisker efter stærkt vandrende fiskearter, og disses høje handelsværdi, som vi allerede har talt om, er et kraftigt signal om, at Generaldirektoratet for Fiskeri bør tildeles flere materielle og menneskelige ressourcer ved oprettelsen af en særlig enhed. Hvis De, hr. kommissær, deltog i et møde, enten et forberedende arbejdsmøde eller et årligt møde i en af disse regionale fiskeriorganisationer, og så omfanget af andre delegationers midler og de ressourcer, som Fællesskabets delegation råder over, ville De øjeblikkeligt beordre den enhed oprettet. Parlamentet gentager derfor i denne sammenhæng og i lyset af den reform af organisationsplanen for Generaldirektoratet for Fiskeri, som finder sted i øjeblikket, sin anmodning om, at dette tages op til overvejelse. Til sidst vil jeg tale om de ændringsforslag, som Fiskeriudvalget har vedtaget, om de forvaltningsomkostninger, det medfører for EU at deltage i disse regionale fiskeriorganisationer for stærkt vandrende fiskearter. Fiskeriudvalget mener i tråd med en allerede fastlagt linje, at hvis den fælles fiskeripolitik udelukkende er EU's kompetenceområde, skal Kommissionen også alene, over fællesskabsbudgettet, påtage sig de finansielle forpligtelser, der følger med udøvelsen af denne enekompetence, de bør ikke overføres til medlemsstaterne. En selvstændig kompetence bør være ledsaget af en selvstændig kapacitet til at finansiere den. Og en politik, der siges at være fælles - som fiskeripolitikken - bør fuldt ud respektere det princip om tilstrækkelige midler, som den styres af. Disse var mine ord, hr. kommissær, mine damer og herrer, om de to betænkninger, som jeg har haft æren af at være ordfører for. Piétrasanta Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, nogle af verdens mest eftertragtede fiskearter er de såkaldte stærkt vandrende, herunder de kommercielt vigtige tunfisk og næbfisk (f.eks. sværdfisk, marlin og sejlfisk). Der fanges store mængder af disse arter. I 1997 blev der i Atlanterhavet, Stillehavet og Det Indiske Ocean fanget i alt 3,5 millioner t af de stærkt vandrende arter. EU deltog meget aktivt i dette fiskeri på alle verdenshavene. Fartøjer, som fører de forskellige medlemsstaters flag, tegnede sig for over 400.000 t i 1997, kun overgået af Japan. Der er oprettet flere regionale fiskeriorganisationer til regulering af fiskeriet efter disse arter. Den Internationale Kommission for Bevarelse af Tunfiskebestanden i Atlanterhavet, ICCAT, Den Interamerikanske Kommission for Tropiske Tunfisk, IATTC, som dækker den østlige, tropiske del af Stillehavet og Tunkommissionen for Det Indiske Ocean, IOTC. EU har tiltrådt ICCAT og IOTC og anmodet om medlemskab af IATTC. Disse internationale organisationer vedtager henstillinger om bl.a. tekniske foranstaltninger om minimumsstørrelse og -vægt, tidsmæssige og/eller områdemæssige lukninger, restriktioner angående visse redskabsformer eller fiskeriaktiviteter og begrænsninger af visse flåders kapacitet. Disse foranstaltninger findes i dag i en række forskellige forordninger. Kommissionens forslag har det fornuftige formål at samle alle de tekniske foranstaltninger vedrørende stærkt vandrende arter i én og samme forordning. Visse foranstaltninger har fundet anvendelse i mange år, mens andre først er blevet vedtaget for nyligt - i efteråret - og vi har taget hensyn til dem i den betænkning, vi har udarbejdet. Den enkleste og mest objektive metode til evaluering af de tekniske foranstaltningers effektivitet er at betragte opgørelserne over de bestande, de har til formål at bevare. Mange - for ikke at sige de fleste - vigtige bestande af tunfisk og næbfisk i Atlanterhavet er i dårlig stand. I henhold til 2000-rapporten fra ICCAT's Stående Udvalg om Forskning og Statistik er den gydende bestand af storøjet tun f.eks. faldet så hurtigt de sidste fem år, at det nuværende fiskeniveau ikke længere kan opretholdes og bør reduceres. Blandt de vigtigste bestande er det kun bugstribet bonit, man ikke anser for ikke at være overfisket. Kort sagt er det i højere grad dårlige end gode resultater, som præger forvaltningen af disse stærkt vandrende bestande i Atlanterhavet, og EU, som er den største fiskerimagt i området, må påtage sig sin del af ansvaret. De tre farvandsområder står over for samme problemer, hvilket ikke er overraskende i betragtning af, at tun og næbfisk såvel som de flåder, der fisker efter disse arter, er meget mobile. Der foregår altså overfiskeri, og man må især kontrollere fangst af små fisk. Med hensyn til bekæmpelse af overfiskeriet har man udarbejdet en form for flådefortegnelse. Dette er en ny foranstaltning, hvis effektivitet endnu ikke kan vurderes, og desuden giver den ikke mulighed for en drastisk ændring af fiskeriet af visse arter rød tun. Med hensyn til små fisk har den stadig mere populære fiskemetode, hvor snurpenot fastgøres på anordninger, der tiltrækker fisk, og således ikke finder anvendelse på fritsvømmende tunstimer, ført til en høj udnyttelse af ungtun. ICCAT har vist, at det at fastsætte et mindstemål for landingsstørrelsen er fuldstændig uden virkning. En anden mulighed er afgrænsede, lukkede områder og perioder, men dette er vanskeligt at gennemføre. ATTC's plan om obligatorisk tilbageholdelse om bord med hensyn til visse arter er interessant. Denne foranstaltning kunne være effektiv, men er på nuværende tidspunkt ikke anvendelig i andre områder end den østlige del af Stillehavet, for de andre områder har ikke observatører til de store fartøjer, der fisker med snurpenot. Endelig skal der gøres en ordentlig indsats for at udrydde bekvemmelighedsflag, for ellers er resten af foranstaltningerne nyttesløse. Til sidst vil jeg gøre Dem opmærksom på to punkter. For det første må man være særlig opmærksom på at få nedsat fangsten af arter, der ikke er målet for fiskeriet, ikke blot ungfiskene, men også fangster, som er et resultat af fiskeri med flydeline og snurpenot. ICCAT beskæftiger sig med dette problem, men det er nødvendigt, at også de andre organisationer tager det op. Det sidste problem består i at give fiskeritilladelse til visse lande, der i øjeblikket ikke råder over fiskerikvoter i deres eksklusive økonomiske zone. Dette virker helt rimeligt, men det ville også være logisk, hvis EU indvilligede i at reducere sin andel af fangsten, hvilket man hidtil har nægtet. EU bør indtage en mere fleksibel holdning i denne sag. Fraga Estévez Hr. formand, som vi alle ved, har de stærkt vandrende fiskearter en række egenskaber, der kræver, at fiskeriet efter dem bør overvåges særligt nøje. Deres bevægelser, både i eksklusive økonomiske zoner og i internationalt farvand, deres regulering, som for øjeblikket varetages af fire regionale fiskeriorganisationer, deres høje handelsværdi, som gør dem til mål for mange fiskerflåder og deres forbindelse med fiskearter, der ikke er genstand for direkte fiskeri, f.eks. delfiner og andre havpattedyr, forklarer, at selv FN har besluttet at gribe ind gennem en aftale om stærkt vandrende fiskearter. Derfor er Kommissionens forslag om i en enkelt tekst at samle de tekniske foranstaltninger til bevarelse af disse fiskearter, som stammer fra både fællesskabslovgivningen og henstillinger fra de regionale organisationer, meget hensigtsmæssigt og i det store og hele prisværdigt. Der er ingen tvivl om, at en enkelt tekst ikke bare ville være nyttig for lovgiverne og fiskerflåden, som ikke vil være nødt til at søge i en lang række spredte bestemmelser for at finde ud af, hvilke forpligtelser de har, men at den også kan bidrage effektivt til at forbedre kontrollen, og det er endda muligt, at den kan befordre Parlamentets gentagne krav om, at de regionale organisationers henstillinger skal indarbejdes i fællesskabslovgivningen med den smidighed, som vi stadig er langt fra at opnå. Hr. Piétrasanta har udarbejdet en glimrende betænkning om dette forslag, og desuden har han haft tiltro til synspunkter fra andre medlemmer, som allerede har brændt fingrene på visse områder. Jeg tænker her på Kommissionens sælsomme forsøg på at omgå ICCAT's henstilling om at begrænse antallet af fartøjer med licens til at fiske efter hvid tun ved behændigt at udelade nogle såkaldte forsøgsfiskerfartøjer fra begrænsningen. Når vi er otte måneder fra det endelige forbud mod drivgarn, når denne art netop er blevet underlagt TAC, og når ICCAT's videnskabelige rapport fra 1999 udtrykkeligt advarer imod det såkaldte forsøgsfiskeri, er Kommissionens intention ganske enkelt uansvarlig, og det er en helt uacceptabel taktik at inkorporere en henstilling i ét stykke for at tømme den for indhold i det efterfølgende. Vi ved allerede, at der er en intern aftale i Rådet om at forsøge at gøre forbuddet mod drivgarn så tåleligt som muligt for nogle medlemsstater, men nu er der blevet kompenseret behørigt af Rådet selv gennem kvoteoverdragelser. Intentionen om at begrænse antallet af traditionelle fartøjer, hvad enten vi kan lide det eller ej, for at åbne havnene for nye flåder, kan altså under ingen omstændigheder accepteres, og derfor anmoder jeg om, at Fiskeriudvalgets ændringsforslag støttes fuldt ud. Jeg har kun tilbage, hr. formand, igen at takke ordføreren for hans samarbejde, og jeg lykønsker ham oprigtigt med hans glimrende betænkning. Miguélez Ramos Hr. formand, vi taler i dag om en type fiskeri, fiskeri efter stærkt vandrende fiskearter, som kræver Europa-Kommissionens stærke internationale tilstedeværelse. Til den stigende aktivitet, som Europa-Kommissionen bør gennemføre i Den Internationale Kommission for Bevarelse af Tunfiskebestanden i Atlanterhavet, skal lægges den, der udføres i Tunkommissionen for Det Indiske Ocean, og den, som dens deltagelse i Den Interamerikanske Kommission for Tropiske Tunfisk vil kræve. De menneskelige ressourcer, som Kommissionen råder over til denne opgave, er helt klart utilstrækkelige, og derfor føler sektoren sig ikke ordentligt repræsenteret. Desuden gør hverken Kommissionen eller de berørte medlemsstater et parallelt diplomatisk arbejde for at finde allierede, for der mangler en horisontal strategi og et samlet overblik i Unionens forbindelser udadtil, og det betyder, at vores fiskerisektor lades i stikken i modsætning til, hvad der sker med andre fiskeriaktørers flåder. Det betales i praksis alt sammen, når der skal træffes afgørelser eller indgås aftaler, som det skete med den manglende fordelingsnøgle for sværdfisk ved ICCAT's seneste møde. Derfor forlanger vi, at der oprettes en særlig enhed for stærkt vandrende fiskearter i Generaldirektoratet for Fiskeri. Til en enkelt tekst, en enkelt lovbestemmelse, kræves der en enkelt forvaltningsenhed. Jeg lykønsker de to ordførere, hr. Varela Suanzes-Carpegna og hr. Piétrasanta, med deres fremragende arbejde. Den Socialdemokratiske Gruppe støtter, at Fællesskabet påtager sig alle omkostninger forbundet med observatørerne, da Unionens tilstedeværelse i de internationale fiskeriorganisationer udelukkende er Fællesskabets kompetenceområde. Vi støtter også anmodningen om mere information om de kontrol- og overvågningsaktiviteter, der gennemføres inden for rammerne af de regionale fiskeriorganisationer. Min gruppe støtter ligeledes ændringsforslagene i hr. Piétrasantas betænkning, og jeg lykønsker ham med hans udførlige arbejde, herunder de latinske rettelser. Jeg mener, at der er diskutable ting i begrundelsen, men vi deler hans bekymring over tilstedeværelsen af fartøjer under bekvemmelighedsflag, som opererer ukontrolleret. Fællesskabet og de regionale fiskeriorganisationer bør ikke tøve med at gøre noget ved problemet, for det, der først bliver ramt af denne type fiskeri, er ressourcerne og fællesskabsflåden, som overholder den fælles fiskeripolitiks bestemmelser. Kommissionen bør gå sammen med sektoren om at udarbejde en strategi for forvaltning, kontrol og bevarelse af disse stærkt vandrende fiskearter. Strategien bør efter vores mening tage udgangspunkt i forsvaret af vores flådes historiske rettigheder. Hr. kommissær, hvis det er en let forhandling, Kommissionen ønsker, vil det enkleste være at give de andre stater ret, som det sker alt for ofte, og give efter for stater, der hverken har flåde eller reelle interesser. Men Fællesskabets fiskerisektor har skabt et marked, som ikke eksisterede tidligere, og den har ofret meget for at tilpasse flåden til ressourcerne, og derfor bør man, før man tildeler andre lande flere kvoter, respektere dem, der tilhører fællesskabsflåden. Endelig mener socialdemokraterne, at Kommissionen bør forfølge visse importer, hovedsagelig fra Indonesien, som er baseret på dumping. Det skønnes, at den type import, som kommer ind i Fællesskabet med en eksportpræmie fra Indonesien, er på 14.000 t. McKenna Først vil jeg gerne udtrykke min støtte til det, min kollega hr. Piétrasanta sagde, og sige, at vores gruppe vil stemme for hr. Piétrasantas og hr. Varela Suanzes-Carpegnas betænkninger. Jeg vil kun sige to ting. Den første drejer sig om det meget vigtige ændringsforslag, som min kollega hr. Piétrasanta stillede i udvalget. Bestandene af blå og hvid marlin er alvorligt reducerede i Atlanten, og de må beskyttes. I 1996 vedtog ICAT en resolution om, at de underskrivende parter skulle fremme brugen af monofilamentforfang ved fritids- og langlinefiskeri. Dette udstyr hjælper ved genudsætningen af levende marlin og kan således bidrage til bevarelsen af bestandene. Hr. Piétrasanta ønskede at styrke denne resolution ved at sige, at udstyret skulle være obligatorisk i stedet for, at man blot opfordrede til at bruge det. Bestandene har jo brug for vores hjælp. Men ændringsforslaget blev forkastet, da det ville have påvirket EU-industriens fangst af hajer. Men der findes ikke nogen internationale eller europæiske bestemmelser om hajfiskeri, og disse arter er også overfiskede i nogle tilfælde. Det er uacceptabelt at afvise foranstaltninger til bevarelse af udtyndede bestande, fordi det ville skade et fuldstændig ureguleret fiskeri efter andre udtyndede bestande. Den anden ting, jeg gerne vil sige, drejer sig om hr. Varela Suanzes-Carpegnas betænkning om det økonomiske bidrag. Medlemsstaterne bør finansiere foranstaltninger, herunder observatørprogrammer, til overvågning af deres forpligtelser. Kommissionen har tilbudt at finansiere halvdelen af udgifterne, og det er tilstrækkeligt. Vi vil stemme imod et af ændringsforslagene, men støtte betænkningen som helhed. Van Dam Hr. formand, hr. kommissær, som medlemsstaternes repræsentant spiller EU en vigtig rolle i regionale fiskeriorganisationer. Med rette får aftalte foranstaltninger inden for disse organisationer en plads i fællesskabsretten. Jeg tilkender imidlertid ikke den anvendte metode nogen skønhedspris. Parlamentet anmodes om, som en slags gummistempel, at godkende en forordning, som allerede havde en bindende karakter. Ordføreren hr. Varela Suanzes-Carpegna har efter min mening ikke forstået topmødet i Nice. Han mener, at EU er en superstat, som skal påtage sig alle udgifter til anvendelsen af observatører til at kontrollere fangsten af tunfisk om bord på medlemsstaternes skibe. Når ordføreren igen lander med begge ben på Unionens jord, må han indrømme, at Unionen er et vidtgående samarbejde af medlemsstater. Samfinansiering er bestemt ikke noget uartigt ord, og det indebærer ikke nogen renationalisering af politikken. Det forekommer mig temmelig logisk, at de medlemsstater, der har udbytte af tunfiskefangsten, proportionalt bidrager til udgifterne. En costbenefitanalyse for hver medlemsstat kunne måske bringe ordføreren i forlegenhed. Bestandene af stærkt vandrende fiskearter er i alvorlig fare på grund af overfiskeri, fangst af små fisk og bifangster. Med rette bemærker ordføreren hr. Piétrasanta, at Unionen skal acceptere sit ansvar for den dårlige forvaltning af disse fiskebestande. Kommissionen skal netop derfor spille en pionerrolle ved forvaltningen af disse fiskearter. Der er en reel risiko for, at stadig flere redere lader deres skibe sejle under bekvemmelighedsflag og dermed unddrager sig forvaltningsforanstaltningerne. Den sorte liste med forbud mod import fra lande, som ser stort på de forvaltningsforanstaltninger, der er aftalt inden for de regionale fiskeriorganisationer, bør suppleres med en offentlig kampagne, som har til formål at informere offentligheden om metoderne for fiskeri, bifangst og mord på delfiner. Således får offentligheden en chance for i sin købeadfærd at vælge den bedste fiskeripraksis. En sådan kampagne inddrager en af stormagterne i den frie markedsmodel, nemlig forbrugerne. Musotto Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, jeg må sige, at jeg sætter stor pris på det initiativ, Kommissionen har taget til at samle alle de bestemmelser, der gælder for stærkt vandrende fiskearter, i en enkelt tekst. Jeg er dog enig med vores kollega Piétrasanta i, at det havde været bedre at vente, til efterårets fiskerimødeforløb var slut, så der i forordningen kunne tage højde for de beslutninger, man træffer på disse møder. Den samlede fangst er meget stor for de stærkt vandrende fiskearters vedkommende. I 1997 fiskede man således 3,5 millioner t stærkt vandrende fiskearter i Atlanterhavet, Stillehavet og Det Indiske Ocean, og EU deltager som bekendt aktivt i dette fiskeri på verdenshavene. I den sidste tid er der opstået en lang række forskellige regionale fiskeriorganisationer med det formål at regulere fiskeriet af disse arter. Disse organisationer vedtager nemlig nogle henstillinger, der bl.a. tager sigte på en begrænsning af visse skibes kapacitet, fangstrestriktioner i visse perioder og i visse områder samt tekniske forskrifter for vægt og størrelse, og såfremt der ikke gøres indsigelse, bliver disse henstillinger bindende for aftalens parter. Jeg vil desuden tilføje, at de regionale fiskeriorganisationer stadig vedtager nogle effektive foranstaltninger for at løse forskellige problemer, f.eks. ovennævnte, men det bliver bestemt ikke nemt for disse organisationer at løse et problem, som alle områderne er fælles om, og som ikke er let at løse, nemlig afskaffelsen af fiskeri med skibe, der sejler under bekvemmelighedsflag. Derfor er det nødvendigt med en fælles og koordineret indsats mellem de regionale fiskeriorganisationer og de nationale regeringer, så man forhindrer de skibsredere, der føler sig tyngede af de gældende bestemmelser, i at lade deres skibe sejle under andet flag. Til sidst vil jeg gerne henlede Deres opmærksomhed på den vigtige rolle, som de regionale fiskeriorganisationer spiller i denne sammenhæng, hvor det i betragtning af emnets omfang og de lokale særpræg ville være vanskeligt for EU-institutionerne at imødegå de forskellige behov på en hensigtsmæssig måde, hvilket de regionale fiskeriorganisationer til gengæld er i stand til. Cunha Hr. formand, hr. kommissær, forslaget til Rådets forordning om visse tekniske bevarelsesforanstaltninger for bestande af stærkt vandrende fiskearter har til hensigt at samle foranstaltninger under ét, der før var spredt over flere forordninger. Det er derfor et positivt forslag, som vil effektivisere gennemførelsen af et af de væsentligste elementer i den fælles fiskeripolitik, og som vedrører arter, der er udsat for et stort fangstpres på grund af deres store geografiske mobilitet og høje handelsværdi. Af for mig ukendte årsager udtaler ordføreren sig imidlertid om Kommissionens oprindelige forslag og ikke om det kompromisforslag, som Fiskeriudvalget nåede frem til i december, og som det efter min mening havde været rimeligere for Parlamentet at udtale sig om. Jeg skal ikke gentage det, som de to ordførere og især mine kolleger fra PPE allerede har sagt, og jeg vil blot trække to vigtige forhold frem. Det ene er den disciplin, der kræves af de fartøjer, der sejler under bekvemmelighedsflag, et afgørende forhold, som vi må se at få skik på. Det andet er, at fartøjer, der driver forsøgsfiskeri, skal inkluderes i de respektive fiskerikontingenter. Til sidst vil jeg gerne sige, at EU i de forskellige internationale fiskeriforvaltningsorganer, som vi er med i, virkelig må kæmpe for, at alle fiskerflåderne i verden, især fra de store fiskerimagter, overholder nøjagtig de samme bevaringsbestemmelser, som EU gør. Dét, mener jeg, er helt afgørende. Allersidst takker jeg de to ordførere for deres fremragende arbejde, og jeg håber, at deres betænkninger bliver vedtaget med de ændringsforslag, som Fiskeriudvalget har fremlagt. Fischler Hr. formand, mine damer og herrer, på Kommissionens vegne vil jeg gerne først rette en hjertelig tak til de to ordførere for deres omfattende betænkninger om de tre forslag vedrørende de stærkt vandrende fiskearter. Fiskeriet efter disse arter udviser bestemte fælles træk, og det helt uafhængigt af, hvor fiskeriet finder sted. Derfor foreslår vi også en sammenhængende pakke af foranstaltninger. Vores mål er at gennemføre henstillingerne fra de forskellige internationale organisationer, hvor Fællesskabet gør en aktiv indsats for bevarelsen af disse ressourcer. Først nogle bemærkninger til de to forordninger, på den ene side om kontrolforanstaltningerne og på den anden side om de tekniske foranstaltninger. Vi har i dem sammenfattet nye og eksisterende bestemmelser. Da de internationale tunfiskorganisationer arbejder meget dynamisk og hvert år vedtager nye foranstaltninger, har vi foreslået en fast track-procedure. Med den kan nye foranstaltninger og/eller ændringer på kontrolområdet og det tekniske område gennemføres hurtigt og effektivt for Fællesskabet. Jeg glæder mig over, at denne tanke også støttes af Parlamentets. Med hensyn til ændringsforslagene vil jeg gerne fastholde følgende: Vi kan acceptere det første ændringsforslag til forordningen om kontrolforanstaltninger i ændret form, det vil sige, Kommissionen foreslår at forelægge Parlamentet og Rådet en rapport om medlemsstaternes kontrolforanstaltninger hvert tredje år. På den måde vil vi også få skabt en kohærens med den kontrolforordning, som gælder for vores interne fiskerivirksomhed. Ændringsforslagene til forordningen om tekniske foranstaltninger er for os indholdsmæssigt ganske vist acceptable, men der er et procedureteknisk problem. Efter min mening ville det være bedre at tage højde for dette anliggende ved den næste ændring af forordningen om de tekniske foranstaltninger. På den måde ville på den ene side de nuværende forslag omgående kunne gennemføres, på den anden side ville jeg også gerne love Dem inden 1. oktober 2001, altså inden 1. oktober i år, at fremsætte et nyt forslag om gennemførelse af de foranstaltninger, der til sidst blev vedtaget i de internationale tunfiskorganisationer. I dette forslag vil vi så tage tilbørligt hensyn til Deres ændringsforslag. Af denne grund er jeg nødt til på nuværende tidspunkt at forkaste ændringsforslagene 1 til 7 - her drejer det sig altså, som nævnt, om det proceduremæssige spørgsmål og om tidspunktet. Ændringsforslagene 8 og 9 vedrører tekniske foranstaltninger, som vi kan acceptere. Og nu til forordningen om finansiel støtte til indsætning af observatører. Dette forslag er del af Kommissionens strategi, som vi allerede har beskrevet i vores meddelelse til de regionale fiskeriorganisationer. Vi vil kræve oprettelse af et system, hvor der om bord på fællesskabsskibene sættes observatører ind med det formål at sikre beskyttelse af yngel, særlig af den tropiske tunfisk. Til gengæld foreslår vi også en finansiel støtte. De forlanger nu, at Kommissionen skal bære 100% af udgifterne for dette observatørsystem. Jeg må henvise til, at det på alle områder af fællesskabsretten primært er medlemsstaternes pligt at sørge for gennemførelse af fællesskabsretten. Kommissionen har heller ikke grebet de foreslåede 50% støtte ud af luften, men henholdt sig til den hidtidige praksis, konkret til rådsafgørelsen om samfinansieringen af kontroludgifter fra 1995. Af denne grund kan Kommissionen desværre ikke godkende ændringsforslagene til forordningen om den finansielle støtte af observatører. Formanden Forhandlingen under ét er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 11.00. Fiskeriaftale EF/Ækvatorialguinea Formanden Næste punkt på dagsordenen er betænkning (A5-0044/2001) af Gallagher for Fiskeriudvalget om forslag til Rådets forordning om indgåelse af en protokol om fastsættelse af de fiskerimuligheder og den finansielle modydelse, der er omhandlet i aftalen mellem Det Europæiske Økonomiske Fællesskab og regeringen for Republikken Ækvatorialguinea om fiskeri ud for Ækvatorialguineas kyster for perioden 1. juli 2000 til 30. juni 2001 (KOM(2000) 690 - C5-0712/2000 - 2000/0287(CNS)). Gallagher Den protokol, der er knyttet til fiskeriaftalen mellem Det Europæiske Fællesskab og Republikken Ækvatorialguinea, udløb den 30. juni 2000. Det blev besluttet at forlænge protokollen med et år, og begge parter paraferede den 16. juni 2000 en ny protokol. I den nye protokol fastsættes de tekniske og finansielle betingelser for EF-fiskerfartøjernes aktiviteter i Ækvatorialguineas farvande i perioden 1. juli 2000 til 30. juni 2001. Protokollen omhandler kun tunfisk og er vigtig med henblik på at sikre kontinuitet i Fællesskabets tunfiskeriaktiviteter i Guineabugten. Franske, spanske, portugisiske og et enkelt italiensk fartøj har købt licenser. Det nuværende forslag er resultatet af de problemer, der opstod under forhandlingerne om indgåelse af en ny protokol, da delegationen fra Ækvatorialguinea løb ind i forskellige problemer med at deltage i møderne med Kommissionen. Selv om disse problemer nu er løst, var der ikke tid nok tilbage til, at man kunne gennemføre grundige forhandlinger. Det nuværende forslag, som jeg støtter, vil således sikre kontinuiteten, mens forhandlinger om en ny protokol vil blive gennemført i løbet af i år. Den nuværende aftale indeholder ikke mange reelt målrettede foranstaltninger, og den indeholder ingen bestemmelser, der kan sikre, at foranstaltningerne gennemføres åbent, eller at resultaterne evalueres. Det er nødvendigt at påbegynde et projekt med det formål at indføre et passende system til styring af fiskeriet i Ækvatorialguinea for at sikre, at der ikke sker en stadig større overudnyttelse af bestandene af atlantisk gulfinnet tun og storøjet tun. Teksten til den næste protokol bør indeholde en tydelig reference til anvendelsen af ICCAT-reglerne. Jeg støtter Kommissionens synspunkt om, at man i fremtidige forhandlinger med tredjelande bør sigte mod en stor procentdel af særlige foranstaltninger. Dette bør også gælde for Ækvatorialguinea. Som ordfører kan jeg godt støtte den foreslåede forlængelse af protokollen med et år. Jeg understreger behovet for en større indsats for at sikre, at en ny protokol underlægges et ordentligt kontrolsystem, og at der er en passende grad af åbenhed i aftalens gennemførelse. Jeg anmoder indtrængende Kommissionen om at tage dette i betragtning under de kommende forhandlinger. De tre ændringsforslag, jeg har stillet, er i overensstemmelse med de punkter, jeg netop har rejst, og ligeledes i overensstemmelse med Parlamentets traditionelle fremgangsmåde. Afslutningsvis vil jeg gerne påpege, at Rådet allerede vedtog dette forslag i mandags. Det er naturligvis ikke noget nyt. Det sker regelmæssigt, og vi har alle mulighed for under forhandlingen at gøre det klart for Kommissionen, at vi ikke kan acceptere dette. Det er selvfølgelig sket igen og igen, og vi må gøre noget for at forsøge at bekæmpe det. Det er noget, som alle i Fiskeriudvalget beklager. Det rejser spørgsmål om, hvorvidt det arbejde, der er blevet udført i udvalget, og dagens forhandling har været totalt tidsspilde. Det håber jeg ikke, men jeg håber virkelig, at Kommissionen og Rådet vil tage anbefalingerne i min betænkning til sig, før de vedtager en mere permanent protokol. Endelig vil jeg gerne benytte lejligheden til at takke sekretariatet i Fiskeriudvalget for deres bistand og ligeledes sekretariatet i min egen gruppe. Fraga Estévez Hr. formand, man kan kun være tilfreds med berigtigelsen af en ny fiskeriprotokol med et tredjeland, som der allerede længe har været et samarbejde med, en protokol, der sikrer tre meget vigtige ting: kontinuitet i leveringen af fisk og i beskæftigelsen i Fællesskabet, den garanti, det altid er for en fiskerizone, at der er flåder, som den europæiske, der er underlagt bestemmelser og ansvar i kontrollen og forvaltningen af aktiviteten, og naturligvis Fællesskabets bidrag til forbedring af den lokale fiskerisektor, bidrag, der her er specifikt angivet. Derfor anmoder jeg om, at de tre ændringsforslag, som ordføreren og Fiskeriudvalget har stillet, vedtages. Vi kan derimod ikke stemme for ændringsforslag 4, hvori det forlanges, at de samlede omkostninger ved aftalen skal finansieres af rederne. Selv om det er en tilbagevendende anmodning fra en af Parlamentets politiske grupper, der altid er blevet afvist, er det særligt provokerende at fremsætte den, når der netop er blevet undertegnet en anden mere end kontroversiel protokol, ifølge hvilken de involverede redere ikke bare undlader at betale de 25%, der betales i dette tilfælde, men slet ingenting betaler. I betragtning af de aftaler, der blev indgået med de nordlige lande, er det på den anden side uforståeligt at læse i begrundelsen, at der mangler gennemsigtighed i aftalen med Ækvatorialguinea. Alle begreberne i denne protokol, herunder de parter, der skal samarbejde med den lokale fiskerisektor, er ikke bare mangfoldige, men også beskrevet i mindste detalje, noget som ikke er tilfældet med andre aftaler, hvor der ikke engang skelnes mellem det, der er finansiel modydelse, og det, der er udviklingsbistand. Nu må det være slut med at forsøge at lægge flere hindringer i vejen for nogle bestemte aftaler, der i sammenligning med de øvrige er eksemplariske med hensyn til gennemsigtighed og detaljer, en vurdering som deles af Rådet, der siden 1997 har krævet mere ligebehandling. Og nu hvor vi taler om aftaler, vil jeg slutte af med at nævne Kommissionens arbejdsprogram for i år, hvis tidsplan for fornyelse af protokoller er uforståelig. F.eks. forekommer forhandlingen med Kap Verde, som har ligget stille siden november sidste år, overhovedet ikke. Og i de fleste tilfælde ligger de fastsatte forhandlingsmandater senere end aftalens udløb. Et slående eksempel er det med Gabon, hvor aftalen udløber den 30. marts, mens forhandlingsmandatet er fastsat til årets fjerde kvartal. Jeg er ked af at sige det, hr. kommissær, men jeg synes, at det mindste, Kommissionen kan gøre, er at ajourføre sin dagsorden. Det modsatte er beskæmmende. Miguélez Ramos Hr. formand, Den Socialdemokratiske Gruppe kan kun støtte den foreslåede forlængelse af fiskeriaftalen mellem Fællesskabet og Ækvatorialguinea med et år. Vi glæder os også over, at der i henhold til informationer i medierne for to uger siden er indgået en aftale om at forlænge førnævnte aftale mellem Fællesskabet og Ækvatorialguinea med tre år. Det er en beskeden aftale, både hvad angår fiskerimulighederne og den finansielle modydelse - den har siden 1994 været begrænset til fartøjer til tunfiskeri - men den er ikke mindre vigtig af den grund. Den foregående protokol indeholdt et finansielt bidrag til undervisningsstipendier og støtte til fiskeriovervågningsorganer og til ikke-industrialiseret fiskeri. Vi er imidlertid enige med hr. Gallagher i og deler hans bekymring over, at der er blevet gjort meget lidt eller slet intet for at udføre disse inspektions- og overvågningsopgaver, og det har ført til, at vores største bekymring med hensyn til fiskeriforbindelserne med Ækvatorialguinea er, at landet kan blive en bekvemmelighedsflagstat på grund af den mangel på kontrol, som allerede har ført til sanktioner fra ICCAT's side. Kommissionen bør forlange, at den ækvatorialguineanske regering handler i overensstemmelse med havretskonventionen og den internationale ret. Vi forlanger, at Kommissionen giver flere oplysninger om disse forhold, og at den gør sig større bestræbelser på at få landets myndigheder til at tilpasse sin praksis til den internationale ret og ICCAT's henstillinger, idet medlemsstaterne også bør følge disse principper i deres forbindelser med denne republik og i AVS-fora. Sektoren føler sig for ofte ladt i stikken, fordi der mangler en samlet politik. Man kan ikke, mine damer og herrer, fortolke en symfoni med en enkelt musiker. Derfor er det nødvendigt, at der ud over et orkester, som følger det samme partitur, er nogen, der dirigerer det, og Kommissionen skal vise, at den har politisk vilje til at påtage sig rollen som dirigent. Da kommissæren er til stede, og forhandlingerne med Kap Verde seks måneder efter aftalens udløb står stille, vil jeg benytte lejligheden til at spørge kommissæren, om forhandlingerne er gået i stå på grund af uoverensstemmelser om fiskerimuligheder og finansielle modydelser, som det fremgår af medierne, eller om årsagen er, at regeringen i Kap Verde afviser, at Fællesskabet skal fortælle den, hvad den skal bruge finansieringen til. McKenna Det vil ikke overraske nogen, at De Grønne vil stemme imod denne aftale, som vi gør det med alle fiskeriaftaler med tredjelande. Jeg har et specifikt spørgsmål til kommissær Fischler. Aftalen med Ækvatorialguinea drejer sig om tun, men Ækvatorialguinea er et velkendt hjemsted for skibe under bekvemmelighedsflag. Medlemmerne af ICCAT, herunder EU, er blevet enige om at forbyde importen af storøjet tun og blåfinnet tun fra Ækvatorialguinea. Jeg går ud fra, at forhandlingerne om den næste aftale allerede er i gang, da den nuværende udløber i juni. Kan EU ikke bruge sin indflydelse til at opfordre Ækvatorialguinea til, at landet ikke længere tillader, at fiskerfartøjer bruger landets flag til ulovligt fiskeri? EU er bekymret over den stigende brug af bekvemmelighedsflag. Dette synes at være en god lejlighed til at få i det mindste ét land til at være indstillet på at overholde de internationale juridiske bestemmelser. Casaca Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, vi har faktisk her at gøre med en aftale af stor betydning både for Ækvatorialguinea og for flere områder på det europæiske kontinent. At tale om tun i Nordatlanten indebærer imidlertid nødvendigvis også, at man må se på, hvad der sker i andre regioner som f.eks. omkring Acorerne, hvor vi i 2000 havde det andet år i træk med praktisk taget ingen fangst af tun overhovedet. Vores fiskerflåde på omkring et halvt hundrede fartøjer har stort set ligget stille i de sidste to år. Under disse omstændigheder kan vi ikke undlade at spørge os selv, om ikke visse fangstmetoder, som f.eks. snurpenot, er ved at true selve forekomsten af tun i Nordatlanten. Hvad det angår, vil vi derfor gerne vide, om Kommissionen har ladet foretage nogen undersøgelser om følgerne af denne form for fiskeri. Vi vil også gerne vide, om Kommissionen er klar over den krise, der gør sig gældende for tunfiskeriet på Acorerne og på Madeira, og om den agter at træffe nogen foranstaltninger i den forbindelse. Til sidst vil jeg også gerne pege på, at der findes metoder til at fange tun - som dem, der praktiseres over hele Mikronesien (spring og stang) - der ikke er til skade for delfiner og skildpadder, således som visse andre væsentlig mere aggressive metoder er det, hvorfor vi gerne vil vide, om Kommissionen er parat til at tage dette forhold med i betragtning. Fischler Hr. formand, mine damer og herrer, kære parlamentsmedlemmer, først vil jeg gerne rette en hjertelig tak til ordføreren, hr. Gallagher, for hans betænkning og også for den støtte, som vores forslag har fået fra hans side. Alle de, som her har henvist til de udmærkede fiskerirelationer med Ækvatorialguinea, har ret. Disse relationer går jo tilbage til 1984. Dengang indgik vi en rammeaftale, som faktisk er en meget vigtig aftale for Fællesskabet, fordi den åbner adgangen til tunfiskeri i Guineabugten for vores flåde. Den hidtidige protokol, som har eksisteret til denne aftale, udløb den 30. juni sidste år. I første omgang er ganske vist forhandlingerne om en ny protokol slået fejl, og derfor har vi kunnet indgå aftale med Ækvatorialguinea om en forlængelse af den gamle protokol. Siden 1. juli sidste år har bestemmelserne i protokollen så at sige været gældende provisorisk, og det uden ændring af fiskerimulighederne og/eller den finansielle modydelse. I mellemtiden er det Gud være lovet i begyndelsen af denne måned lykkedes at parafere en ny protokol for de næste tre år. Protokolteksten er i øjeblikket ved at gennemløbe de interne procedurer i Kommissionen og vil så blive forelagt Parlamentet og Rådet til vedtagelse. Men hensyn til de ændringsforslag, som blev stillet, kan jeg principielt acceptere begge de to første. Ganske vist tror jeg ikke, at de hører hjemme i forordningsteksten, da fremsendelsen af de krævede betænkninger og informationer til Parlamentet allerede er fastlagt i rammeaftalen, som begge vores institutioner underskrev den 5. juli 2000. Ændringsforslag 3 kan Kommissionen derimod ikke acceptere, fordi det ville være i modstrid med det hidtidige princip om, at fiskeriprotokoller er bilag til rammeaftalerne, og det derfor ikke er nødvendigt med noget selvstændigt forhandlingsmandat fra Rådets side for at forlænge dem. Men det siger sig selv, at Kommissionen under forhandlingerne altid holder sig til de retningslinjer, som er afstukket af Rådet, hvad der naturligvis også var tilfældet ved disse forhandlinger. Nu til spørgsmålet, som blev rejst i forbindelse med Kap Verde. Jeg kan ikke dele den opfattelse, at der skulle være et særligt problem her, for det, der dér blev tilbudt, blev fra vores side, og frem for alt fra den primært berørte medlemsstats side, blev forkastet. Vi havde nemlig efter fremstillingen i Kap Verde skullet landsætte hele fangsten på øerne i Kap Verde. Eftersom der af forskellige grunde ikke findes nogen eksportmulighed fra Kap Verde til Unionen, ville det ikke have givet meget mening, da vi i så fald overhovedet ingen mulighed havde haft for at få fat i disse fisk. Fru Attwooll og hr. Busks ændringsforslag gående ud på, at rederne og ikke Fællesskabet skal bære omkostningerne ved aftalen med Ækvatorialguinea, kan jeg ikke bifalde. Alene af den ganske enkle grund, at det ikke stemmer overens med de forhandlingsretningslinjer, som Rådet allerede vedtog i 1980. I disse retningslinjer er det fastlagt, at omkostningerne bæres af Fællesskabet og rederne i fællesskab. Redernes bidrag sker i form af licensgebyrer. McKenna Jeg ved godt, at det er meget sent på aftenen, og at alle er meget trætte, men jeg stillede kommissæren et specifikt spørgsmål, og jeg tror, at kommissæren misforstod mig. De Grønne stemmer imod dette ændringsforslag, som vi gør ved alle aftaler med tredjelande. Vi er ikke tilfredse, som De sagde i Deres indledning, med aftalen med Ækvatorialguinea. Spørgsmålet drejer sig om bekvemmelighedsflag. Ækvatorialguinea er berygtet i den forbindelse, og det spørgsmål tog De ikke op. Måske er det for sent i aften, men vi vil gerne have et svar, fordi De forhandler trods aftalen om at forbyde importen af tun, og denne aftale hænger meget tæt sammen med det. Vi må have et svar. Måske er det for sent i aften, men det er vigtigt. Fischler Hr. formand, jeg har udmærket hørt, at parlamentsmedlemmet på vegne af Gruppen De Grønne/Den Europæiske Fri Alliance her har erklæret, at hun principielt er modstander af den slags aftaler. Jeg ser dog ingen anledning til, at jeg i mit svar ubetinget skal komme ind på dette princip hos Gruppen De Grønne. Hvad hun end har sagt om bekvemmelighedsflagene, så er spørgsmålet om, hvorvidt det i den specielle forbindelse med Ækvatorialguinea skal spille en rolle, hverken blevet rejst ved de forberedende møder eller noget som helst sted hidtil. Med jeg er gerne parat til at lade dette spørgsmål undersøge af mine tjenester og på et givet tidspunkt så give Dem et svar. Formanden Mange tak, hr. kommissær. Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen kl. 11.00. (Mødet hævet kl. 23.50)

Používanie menšinových jazykov v rámci spoločného európskeho kultúrneho dedičstva (rozprava) Predsedajúci Ďalším bodom programu je vyhlásenie Komisie o používaní menšinových jazykov v rámci spoločného európskeho kultúrneho dedičstva. Leonard Orban Vážený pán predsedajúci, vážené poslankyne, vážení poslanci, všeobecným cieľom politiky Európskej únie v oblasti viacjazyčnosti je zdôrazniť význam všetkých jazykov, ktorými sa hovorí v Európskej únii. V súlade s článkom 151 zmluvy musia aktivity Spoločenstva zlepšovať spoluprácu medzi členskými štátmi s cieľom prispieť k rozvoju kultúr členských štátov, pričom zároveň musia rešpektovať ich rozmanitosť na národnej a regionálnej úrovni a zameriavať sa na naše spoločné kultúrne dedičstvo. Na základe týchto zásad Európska komisia v úzkej spolupráci s členskými štátmi zavádza stratégiu podpory viacjazyčnosti a jazykovej rozmanitosti v súlade s dokumentom prijatým v septembri 2008, ktorý sa zameriava na všetky jazyky Spoločenstva. Všetky tieto jazyky predstavujú neoddeliteľnú súčasť nášho spoločného kultúrneho dedičstva a každý národný, regionálny jazyk alebo jazyk menšín a prisťahovalcov, ktorý sa v Európe používa, prispieva k formovaniu nášho spoločného kultúrneho dedičstva. Ako dobre viete, Európska komisia vyzvala členské štáty, aby uvažovali o výučbe regionálnych a menšinových jazykov ako súčasti ich národnej stratégie na podporu viacjazyčnosti v spoločnosti. Rozhodnutia Európskej únie v tejto oblasti nenahrádzajú opatrenia, ktoré už boli prijaté v členských štátoch, ale sú určené na ich podporu a doplnenie. Hlavným zdrojom financovania v Európskej únii je program celoživotného vzdelávania na obdobie rokov 2007 - 2013, ktorý je k dispozícii všetkým jazykom Spoločenstva vrátane regionálnych a menšinových jazykov. Neexistuje žiadny právny predpis Spoločenstva, ktorým by sa riadilo používanie jazykov v členských štátoch, ani zmluva, ktorá by obsahovala možnosť prijatia podobných ustanovení. Rešpektovanie jazykovej a kultúrnej rozmanitosti je zakotvené v článku 22 Európskej charty základných práv, v ktorom sa uvádza, že Únia musí rešpektovať kultúrnu a jazykovú rozmanitosť. Ako viete, ustanovenia charty sa vzťahujú na inštitúcie a orgány EÚ, ako aj na členské štáty iba v prípade, že zavádzajú právne predpisy Spoločenstva. Preto budú členské štáty v oblasti domácej jazykovej politiky naďalej rozhodovať samy, a to aj vo vzťahu k regionálnym a menšinovým jazykom. Ochrana osôb patriacich k národnostným menšinám je neoddeliteľnou súčasťou rešpektovania ľudských práv, ktoré je jednou zo zásad, na základe ktorých vznikla Európska únia, ako sa uvádza v článku 6 Zmluvy o Európskej únii. Na základe toho by mali členské štáty využívať všetky dostupné právne nástroje na zabezpečenie práv osôb patriacich k národnostným menšinám v súlade s vlastným ústavným poriadkom a v súlade s povinnosťami a záväzkami vyplývajúcimi pre členské štáty z medzinárodného práva. Pokiaľ ide o medzinárodné právo, mám na mysli napríklad Európsku chartu regionálnych alebo menšinových jazykov Rady Európy, ktorá v tejto oblasti poskytuje globálny rámec, ako aj odporúčania Organizácie pre bezpečnosť a spoluprácu v Európe, na ktorú sa Európska únia obracala pri rôznych príležitostiach. Edit Bauer Jazyky národov Európy ako kultúrny celok formujú kultúrne dedičstvo Európy, ako práve povedal aj pán komisár. Ďakujem mu za tieto slová. Medzi jazykmi neexistujú rozdiely, či už ide o jazyky menšiny alebo väčšiny. Právo ľudí používať vlastný jazyk je zároveň neoddeliteľnou súčasťou ich základných práv, ako sa uvádza aj v článku 22 Charty základných práv. Nie náhodou sú národnostné komunity, pokiaľ ide o otázku porušovania ich práv v tejto oblasti, mimoriadne citlivé. Vyjadrujem nesúhlas viac ako polmiliónovej menšiny so zákonom o štátnom jazyku na Slovensku, ktorý obsahuje niektoré články porušujúce a obmedzujúce práva tejto menšiny. Dovoľte mi uviesť niekoľko príkladov. V článku 8 ods. 4 zákona sa uvádza, že v oblastiach, kde národnostná menšina tvorí menej ako 20 % obyvateľstva, musia lekári s pacientmi komunikovať v štátnom jazyku. To sa vzťahuje aj na sociálnych pracovníkov a ich klientov, ako aj na hasičov a záchranárov, ak sú v službe, inými slovami v prípade hasenia požiaru alebo prevozu občana do nemocnice. V zmysle článku 6 ods. 1 sa v textoch reklám, či už verejných alebo súkromných, musí používať slovenský jazyk. V zmysle článku 8 ods. 6 sa musia reklamy uvádzať najprv v štátnom jazyku a väčším písmom alebo písmo musí mať minimálne veľkosť textu v druhom jazyku. To evidentne svedčí o tom, že prvý jazyk je dôležitejší, zatiaľ čo druhý je menej dôležitý a druhoradý. V článku 9 zákona sa stanovujú neprimerane vysoké pokuty za porušenie ustanovení o používaní príslušného jazyka pre právnické osoby vrátane malých podnikov. Ako je možné niekoho potrestať za to, že používa materinský jazyk? Takýto zákon, samozrejme, nie je možné náležite uplatňovať. Vážený pán predsedajúci, v slovenských právnych predpisoch sa mohli ako súčasť domáceho právneho systému prijať záväzky, ktoré boli schválené chartou Rady Európy o jazykoch v procese ratifikácie, a nie schvaľovať zákon, ktorý je diametrálne odlišný. Tento zákon nie je zameraný ani na dvojjazyčnosť, pretože od zamestnancov nevyžaduje znalosť menšinového jazyka, dokonca ani vo verejnom sektore, a nemotivuje ich, aby sa ho učili. Ešte pár slov na záver, pán predsedajúci. Som rada, že Európsky parlament zaradil túto rozpravu do svojho programu, a veľmi oceňujem jednoznačný postoj predsedu Parlamentu pána Jerzyho Buzeka, ako aj jednohlasné stanovisko Komisie, že práva menšín sa musia chrániť, nie obmedzovať. Hannes Swoboda Vážený pán predsedajúci, vychádzajúc zo značnej rozdielnosti názorov v tomto Parlamente je dobrým signálom, že tu máme predsedu maďarskej národnosti, o ktorom môžeme s istotou povedať, že sa nebude správať diskriminačne. V súčasnej Európe je však jednoducho prirodzené, že sa snažíme držať sa toho, čo je správne bez ohľadu na jazyk a pôvod. Pani Bauerová, kritizovali ste jazykový zákon. Jazykový zákon nie je úplne optimálny, to sa už napokon potvrdilo. Základné práva však neporušuje. To treba tiež povedať. V tomto prípade treba pracovať na odstránení súčasných nedostatkov - predovšetkým pokiaľ ide o výklad zákona. Je veľmi dôležité, aby sme z dnešnej rozpravy vyslali signál, že robíme pokrok nie kvôli tomu, aby sme dve skupiny obyvateľstva postavili proti sebe, ale pretože chceme, aby sa vzťahy medzi Slovákmi a Maďarmi na Slovensku a samozrejme aj medzi obidvomi krajinami zlepšili. To musí byť naším záujmom. Najmä teraz, keď sa blížia voľby, chcem vyzvať a vyzývam na umiernenosť, rozumný úsudok a dialóg, ktoré ponúkajú cestu k dosiahnutiu pozitívneho výsledku. Existujú jednoducho aj problémy vychádzajúce z histórie, o tom si nemôžeme robiť ilúzie. Moja matka sa narodila v Miškolci, ja len pár kilometrov od Bratislavy, no obaja tieto rozdiely cítime a vnímame. Rozhodujúca je však skutočnosť, že nešírime a nevyvolávame konflikty, ktoré často existujú iba medzi politickými silami a nie medzi samotnými občanmi, ktorí navzájom vychádzajú dobre. Keďže na Slovensku žije maďarská menšina, v mnohých obciach na Slovensku sa aj zo Slovákov stáva menšina a z Maďarov väčšina. Preto musíme tieto dve zložky spojiť. Druhý signál, ktorý z tejto rozpravy vysielame, má tiež veľký význam. Máme veľa spoločných problémov. Slovensko i Maďarsko majú spoločné problémy, ako napríklad problematiku Rómov. Nebolo by preto rozumnejšie sústrediť sa na riešenie existujúcich problémov spoločne prostredníctvom dialógu v snahe dať všetkým menšinám tohto regiónu lepšie šance? V konečnom dôsledku, všetci patríme k menšinám. Musíme sa zamerať na dosiahnutie jasného záväzku vo vzťahu k jazykovej rozmanitosti - ako povedal pán komisár - s cieľom podporiť viacjazyčnosť, pretože jazyky sú "devízou". Ľudia, ktorí hovoria cudzími jazykmi majú výhodu a keď túto skutočnosť všetci pochopia a uznajú, čaká nás lepšia budúcnosť. Carl Haglund v mene skupiny ALDE. - (SV) Vážený pán predsedajúci, som rád, že Komisia berie túto problematiku vážne. Život mnohých menšinových skupín v Európe nie je jednoduchý a najmä silný odkaz z EÚ môže pomôcť zmierniť vlnu neznášanlivosti, ktorá sa v posledných rokoch valí našou časťou sveta. Podľa môjho názoru by EÚ mala všetkým Európanom jasne vysvetliť, že mať a poznať ďalšie jazyky okrem jazyka väčšiny je pridanou hodnotou. Prečo? Nuž, z jedného dôvodu, pretože každý jazyk v sebe nesie obrovské kultúrne dedičstvo, ktoré obohacuje európsku rozmanitosť. Oblasti s menšinovými jazykmi sú v porovnaní s ostatnými oblasťami úspešnejšie a z hospodárskeho hľadiska konkurencieschopnejšie. To prináša výhody všetkým, ktorí chcú v týchto oblastiach podnikať a zamestnať ľudí, ktorí hovoria miestnymi jazykmi. To boli dva dobré dôvody. Chcel by som poďakovať Komisii za túto iniciatívu a keďže čas sa kráti, nebudem vás ďalej zdržiavať. Tatjana Ždanoka v mene skupiny Verts/ALE. - Vážený pán predsedajúci, ďakujem pánovi komisárovi za jeho vyhlásenie a súhlasím s tým, že súčasná situácia v práve EÚ nás neoprávňuje prijímať zákony v oblasti jazykových práv. Na druhej strane 1. decembra nadobudne platnosť odsek článku 2 Zmluvy o Európskej únii, v ktorom sa uvádza, že Únia je založená na hodnotách rešpektovania ľudských práv vrátane práv osôb patriacich k menšinám. Toto zrejme nemôže byť spoľahlivý právny základ pre okamžité vytvorenie vlastného konceptu práv menšín v acquis communautaire. Napriek tomu dnes máme právo urobiť vyhlásenie, ktoré bude vo vzťahu k právam menšín viac zamerané na politický postoj Komisie a tento odkaz musí byť podľa môjho názoru veľmi jednoduchý. Strana, ktorá vystupuje proti právam osôb patriacim k menšinám, jazykové práva nevynímajúc, vystupuje proti základným hodnotám Únie. Spomíname a kritizujeme krajiny mimo EÚ, ktoré majú nekorektný postoj k dodržiavaniu ľudských práv, hoci EÚ ich nemôže prinútiť prijať právne záväzné kroky. Prečo však váhame uviesť negatívne príklady v rámci EÚ, i keď ich nemôžeme nútiť prijať záväzky? Spomínali ste dokumenty Rady Európy a OBSE, ale Komisia by mala na seba prevziať aj povinnosť monitorovať plnenie záväzkov vyplývajúce z týchto dokumentov zo strany členských štátov. Napokon, ani samotný Parlament nespĺňa požiadavku viacjazyčnosti. Ja napríklad nemôžem hovoriť materinským jazykom napriek tomu, že pre 40 % občanov v mojej krajine, Lotyšsku, je materinský jazyk ruština. Lajos Bokros za skupinu ECR. - (SK) Slovenčina je jedným z najkrajších jazykov v Európe, málo ju však počuť v Európskom parlamente. Ako úprimný priateľ Slovenska, dávny podporovateľ jeho rozvoja, skromný, ale pritom aktívny účastník slovenských reforiem, by som rád pomáhal mojim slovenským priateľom pri zmierňovaní tejto nevýhody a súčasne prispel k tomu, aby slovenčina zaznievala a bola známa v čoraz širšom okruhu. Som presvedčený, že sa nám tak podarí zachrániť rozmanitosť slovenského jazyka a kultúry. Slovenský jazyk si nepraje rozvoj na úkor ostatných jazykov. A práve preto je nepochopiteľné, že zákon upravujúci používanie jazykov národnostných menšín vymedzuje pre ich používanie oveľa užší priestor ako pre slovenčinu. Táto zákonná norma totiž len pripúšťa možnosť používania týchto jazykov, túto možnosť však chápe len ako negatívne, a nie pozitívne právo, teda ju nepovažuje za právo, ktoré je možné vyžadovať a uplatňovať v každodennom živote. Na Slovensku sa na úradoch dodnes neužívajú tlačivá a formuláre v maďarskej jazykovej verzii, dokonca neexistujú ani oficiálne preklady zákonov a právnych noriem Slovenskej republiky do maďarčiny. Túto situáciu ešte viac sťažila novelizácia zákona o štátnom jazyku. Do prípravy tejto novely neboli zapojení predstavitelia národnostných menšín. Jedným zo základných nedostatkov novej zákonnej úpravy je, že sa nevzťahuje len na používanie úradného jazyka, ale hlbšie zasahuje aj do verejného obchodného a súkromného života. Ďalším zásadným problémom je, že zákon o štátnom jazyku zakotvuje aj sankcie. Novela slovenského zákona o štátnom jazyku porušuje základné ľudské práva a normy Európskej únie. Zachovanie zákona v nezmenenej forme by bolo v rozpore so štátnymi záujmami Slovenskej republiky aj väčšinového národa z dôvodu, že zákon podnecuje k podozreniam a zaťažuje atmosféru dobrých vzťahov medzi národmi spolunažívajúcimi na území Slovenska viac než tisíc rokov. Slovensko je zrelá, dospelá a sebavedomá demokratická krajina a nie je odkázaná na kultúrnu vojnu, ani na to, aby sa zákonom bránila voči autochtónnym jazykom. Autochtónne národy neohrozujú ani slovenskú štátnosť, ani jazyk, ani kultúru slovenského národa. Práve naopak, spolunažívajúce národy budú nadšene i nezištne chrániť, podporovať a rozvíjať slovenský jazyk i jeho kultúru vtedy, ak sa aj zo strany slovenského národa prejaví rovnaká ochota chrániť, podporovať a rozvíjať jazyk a kultúru národnostných menšín. Jaroslav Paška za skupinu EFD. - (SK) Naši maďarskí priatelia nás v poslednom čase poučujú o tom, ako máme na Slovensku európsky riešiť otázku používania menšinových jazykov. Poučujú, len sa akosi zabudli pozrieť na seba, ako u nich v Maďarsku obmedzujú menšinám používanie ich rodného jazyka. Pozrime sa spolu napríklad na výchovu detí a na školy. Slovenská republika umožňuje maďarským deťom vzdelávať sa v rodnom jazyku, a to od základnej školy cez strednú školu až po univerzitu. Výučbu všetkých predmetov pritom zabezpečujú maďarsky hovoriaci učitelia v maďarskom jazyku. Naopak, v Maďarsku slovenské deti o slovenských školách nemôžu ani snívať. Maďarská vláda ich zrušila v roku 1961. Deti z národnostných menšín sa v Maďarsku správnemu používaniu rodného jazyka odvtedy nemajú kde naučiť, lebo maďarská vláda im vzdelanie v rodnom jazyku na rozdiel od iných vlád Európskej únie neumožňuje. Slovenské deti sa preto musia v Maďarsku učiť všetky predmety v maďarčine a rodný jazyk im je v škole pridaný ako trest, ako robota navyše, ktorá ich má znechutiť. Učia ho maďarsky hovoriaci učitelia, ktorí slovenský jazyk neovládajú. Tak sa potláča a vykoľajuje vzťah detí k rodnému jazyku a ku kultúrnym väzbám. Za ostatných 50 rokov týmto údajne európskym prístupom k menšinám zdecimovala maďarská administratíva slovenskú menšinu zhruba na jednu desatinu. Aj preto bývalý maďarský ombudsman pre národnostné menšiny pred časom otvorene priznal, že v Maďarsku stále dochádza k totálnej asimilácii národnostných menšín. Vážim si svojich priateľov, poslancov z Maďarskej republiky. Naše národy už viac ako tisíc rokov spolu vytvárajú históriu Európy, len ich prosím, aby si uvedomili, že čísla nepustia. Slovenská menšina v Maďarsku je v dôsledku politiky v maďarskej administratíve zdecimovaná na jednu desatinu a maďarská menšina na Slovensku je vďaka korektnej politike v slovenskej administratíve stále rovnako početná. Zoltán Balczó (HU) Hneď na začiatku diskusie o tejto problematike je potrebné ujasniť si, čo považujeme v Európskej únii za hodnotu. Považujeme za hodnotu to, čo je napísané v dokumentoch alebo skutočnosť, že štáty tieto dokumenty rešpektujú, prípadne ich Európska únia k tomu prinúti? Môžeme národnostnú menšinu považovať za hodnotu? Je to podstatné? Nuž, v Českej republike zostávajú Benešove dekréty naďalej v platnosti, takže Václav Klaus podpíše Lisabonskú zmluvu. Inými slovami, v Českej republike zostáva stigma kolektívnej viny za sudetonemecké a maďarské etnické skupiny. Je teda menšina hodnotou? Je hodnotou menšinový jazyk? Na Slovensku trestajú pôvodné maďarské obyvateľstvo za používanie svojho materinského jazyka. Tento zákon jednoducho nie je možné náležite uplatňovať. Pokiaľ budú existovať takéto zákony, Európa by sa mala hanbiť. Tu nejde o spor medzi Slovenskom a Maďarskom. Tento problém by sa mal riešiť medzi Európskou úniou, ktorá by mala chrániť svoje hodnoty, a Slovenskom. Systém, ktorý deklaruje hodnoty, ale v praxi ich nedodržiava, je pokrytecký. Čím sa zaoberá tento bod programu? Zjavne sa nám do riešenia tohto problému nechce. Na tomto rokovaní sa zaoberáme konkrétnymi témami ako Nikaragua, Vietnam, Laos a porušovanie ľudských práv. V tejto otázke Európska únia nielenže nechráni svoje hodnoty, ale dokonca ich degraduje. Kinga Gál (HU) Vážený pán predsedajúci, pán komisár, považujem za úspech, že sa v rozprave, ktorú navrhla moja kolegyňa Edit Bauerová spolu so mnou, Európsky parlament konečne zaoberá problémom národnostných a jazykových menšín, ktoré používajú vlastný jazyk, a to znamená, že sa zaoberáme aj diskriminačným slovenským jazykovým zákonom. Teší ma najmä skutočnosť, že Komisia v tomto prípade prijala vo vzťahu k jazykovým právam menšín jednoznačné stanovisko. Chcela by som poďakovať najmä pánovi komisárovi Orbanovi za to, že v súvislosti s právami spomenul Chartu regionálnych alebo menšinových jazykov Rady Európy, ako aj niektoré ďalšie užitočné dokumenty. Rovnako považujem za veľmi dôležitú návštevu pána Buzeka v Bratislave s cieľom vyjadriť k tejto záležitosti jasné stanovisko. Napokon, každý z nás, kto sa v tomto Parlamente roky zaoberal problematikou ľudských práv považuje za poburujúce, ako sa uvádza v Lisabonskej zmluve, že občania patriaci k menšinám nemôžu používať vlastný materinský jazyk v krajine, v ktorej sa narodili, a nemôžu využívať práva zaručené demokraciou. V skutočnosti zákon umožňuje trestne stíhať občanov, ktorí si uplatňujú základné ľudské právo používať materinský jazyk. Z toho vyplýva, že menšina sa vo svojej vlasti považuje za druhoradých občanov. Len na porovnanie, pán Paška, hovoríme o 530 000 Maďaroch žijúcich na Slovensku a 20 - 30 000 Slovákoch v Maďarsku. Chcela by som však povedať pánovi Swobodovi, že menšina v tomto prípade bojuje s väčšinou o najzákladnejšie ľudské právo. Nejde tu o vzájomný boj dvoch krajín. Európska únia musí bezpodmienečne zasiahnuť a otvorene vystúpiť proti slovenskému zákonu a jemu podobným, ktoré ohrozujú menšinové jazyky a ochranu identity menšín, pretože takéto zákony porušujú všetky medzinárodné dokumenty vrátane základných zásad, ktoré sú teraz zakotvené v Lisabonskej zmluve a v Charte základných práv. Chcela by som len kolegom poslancom pripomenúť, že už v roku 1995, keď bol jazykový zákon schválený prvýkrát, Slovensko čelilo vážnej medzinárodnej kritike. V dôsledku toho muselo Slovensko v právnych predpisoch zrušiť odseky o pokutách, čo bolo jednou z podmienok začatia prístupového procesu do EÚ. To znamená, že Európska únia pred desiatimi rokmi odmietala to, proti čomu sa teraz vyslovene zdráha otvorene vystúpiť. Boris Zala (SK) Dovoľte mi s hrdosťou povedať, že Slovensko výrazne prispieva k jazykovej diverzite a ku záchrane jazykového kultúrneho dedičstva. Niekoľko faktov: maďarská menšina disponuje asi 700 školami s vyučovacím jazykom maďarským. Všetky menšiny majú právo používať svoj jazyk v súdnom konaní, v úradnom styku, v označovaní obcí, disponujú rozhlasovým a televíznym vysielaním v ich materčine. Štát finančne podporuje kultúrne podujatia menšín a akceptuje použitie materinského jazyka v obchodnom, zmluvnom a ďalšom styku. Maďarskí poslanci tu napadajú slovenský jazykový zákon. Ich tvrdenia sú holým klamstvom, výmyslami, výplodmi urazeného maďarského nacionalizmu. To musíme, vážení poslanci, odmietnuť. Naopak, slovenský jazykový zákon je v plnom súlade s medzinárodnými štandardami, čo potvrdili aj najkompetentnejší - komisár Organizácie pre bezpečnosť a spoluprácu v Európe, pán Vollebæk. Náš jazykový zákon prispieva k odstráneniu diskriminácie menšín, k bezpečnosti a zdraviu našich občanov a vytvára priestor pre ich plnú integráciu. Navyše Slovensko podpísalo Chartu menšinových jazykov a tak udržiava jazykovú diverzitu všetkých menšín na Slovensku na vysokom štandarde. Sergej Kozlík (SK) Slovenská republika uplatňuje vysoký štandard vo vzťahu k národnostným menšinám a zároveň jeden z najmiernejších zákonov o štátnom jazyku v Európe. Napriek tomu je pod permanentným tlakom maďarskej reprezentácie, ktorá neváha používať klamstvá a výmysly, aby ovplyvnila európsku verejnú mienku. Sme toho svedkami takmer na každom zasadaní Európskeho parlamentu od jeho rozšírenia v roku 2004. Maďarsko je krajina, ktorá takmer úplne zlikvidovala menšiny na svojom území a snaží sa hrubo zasahovať do kompetencií Slovenskej republiky. To je absolútne neprijateľné. Verím, že európske inštitúcie nevstúpia do tejto záležitosti ako slon do porcelánu. Slovensko si problémy súvisiace s uplatňovaním štátneho jazyka vyrieši kultúrne a v súlade s európskymi tradíciami. Vykonávací predpis k novele jazykového zákona potvrdí citlivý prístup ku všetkým národom a národnostiam žijúcim na Slovensku. Valdemar Tomaševski (PL) Vážený pán predsedajúci, ako poslanec zastupujúci Litvu som rád, že tu môžem hovoriť v mojom rodnom jazyku, poľštine. Myslím si, že toto privilégium by malo byť pravidlom nielen v Európskom parlamente, ale vo všetkých krajinách EÚ, pretože multikulturalita a jazyková rozmanitosť majú v európskej hierarchii hodnôt dôležité miesto. Mali by sme vynaložiť všetko úsilie s cieľom zabezpečiť, aby národnostné a najmä pôvodné menšiny nepociťovali diskrimináciu v oblastiach, ktoré sa spomínajú v dnešnom vyhlásení Komisie. Preto má Komisia pred sebou naliehavú úlohu vyriešiť konflikty týkajúce sa používania menšinových jazykov vo všetkých krajinách EÚ bez výnimky. Pozitívne riešenia týchto problémov vo Fínsku, Taliansku, Poľsku, Dánsku, Českej republike a mnohých iných krajinách nám túto úlohu výrazne zjednodušia. Potrebujeme len, aby Komisia prijala v tejto oblasti účinné, a čo je dôležitejšie, okamžité opatrenia. Diane Dodds Vážený pán predsedajúci, o potrebe rozmanitosti a viacjazyčnosti sa dobre počúva, ja by som však chcela veľmi stručne opísať situáciu v oblasti Spojeného kráľovstva, z ktorej pochádzam. Menšinový jazyk ulsterských Škótov je súčasťou kultúrneho bohatstva Severného Írska a Spojené kráľovstvo ho uznáva v zmysle Charty regionálnych alebo menšinových jazykov Rady Európy. Na základe dohody uzatvorenej v St Andrews má výkonná moc Severného Írska za úlohu predložiť stratégiu pre rozvoj jazyka a kultúry ulsterských Škótov. Pri príprave tejto stratégie minister kultúry zohľadňuje Európsku chartu a ďalšie medzinárodné nástroje vrátane Dohovoru OSN o právach dieťaťa. Jeho stratégia vychádza z podpory spoločnej a lepšej budúcnosti Severného Írska založenej na rovnosti, rozmanitosti a vzájomnom prepojení. Žiaľ, strana Sinn Fein zneužila kultúru - najmä jazyk - ako zbraň vo svojej kampani proti štátu, čo viedlo k sporom a nezhodám. To je zneváženie a zneužitie jazyka. Preto musíme dúfať, že aspekt stratégie o spoločnej a lepšej budúcnosti pomôže ukončiť kultúrnu vojnu. Alejo Vidal-Quadras (ES) Vážený pán predsedajúci, chcel by som vyzdvihnúť snahu tohto Parlamentu podporovať menšinové a regionálne jazyky z hľadiska písomnej komunikácie medzi občanmi a Parlamentom. Občania majú možnosť komunikovať s Parlamentom v týchto jazykoch. Je však celkom iné, pán predsedajúci, ak chce niekto používať regionálny alebo menšinový jazyk alebo jazyky, ktoré sú uzákonené v niektorých oblastiach členských štátov, počas vystúpení na plenárnych zasadnutiach. Toto želanie sa v Parlamente, ktorý funguje v komplexnom mnohojazyčnom systéme 23 jazykov a ktorý pohltí viac ako tretinu nášho rozpočtu a zamestnáva vyše polovicu našich zamestnancov, nedá splniť. Takéto jazyky sa používajú v Spojenom kráľovstve, Luxembursku, Estónsku, na Cypre, v Španielsku, Švédsku, Fínsku a v mnohých iných krajinách. To by znamenalo, pán predsedajúci, že by sme v pléne museli hovoriť 35 alebo 40 jazykmi, čo z finančného a logistického hľadiska jednoducho nie je možné. Ak by sme, pán predsedajúci, chceli trvať na tejto požiadavke, možno by sme získali výhodu vo voľbách, ale určite to nemá absolútne žiadny význam a je to celkom nereálne. Mnohých lojálnych občanov by to len zbytočne frustrovalo. Csaba Sándor Tabajdi (HU) Vážený pán predsedajúci, slovenský zákon o štátnom jazyku porušuje päť základných práv uvedených v Charte základných práv, ktorá nadobudne platnosť 1. decembra. Po prvé, diskriminuje na etnickom základe tým, že degraduje polmiliónovú maďarskú komunitu na druhoradých občanov a ich materinský jazyk na druhoradý jazyk. Po druhé, hrubo zasahuje do osobného života ľudí, ako zdôraznila pani Edit Bauerová. Po tretie, je protidemokratický, pretože medzi občanmi šíri strach. Po štvrté, je v rozpore s dvomi dokumentmi Rady Európy, ktoré Slovensko prijalo v dohode o pristúpení. Nakoniec, komisár Orban povedal, že EÚ podporuje dvojjazyčnosť a viacjazyčnosť, zatiaľ čo Slovensko nastúpilo cestu smerujúcu k jednojazyčnosti a jazykovej asimilácii. Ak bude EÚ tolerovať porušenie týchto piatich základných práv a nebude o nich otvorene hovoriť, nemá žiadne morálne právo kritizovať Čínu, Rusko a ďalšie krajiny. Nemôžeme používať dvojaký meter. Izaskun Bilbao Barandica (ES) Vážený pán predsedajúci, Európska charta regionálnych a menšinových jazykov prijatá Radou Európy a 47 európskymi štátmi vrátane všetkých členských štátov Európskej únie stanovuje, že regionálne a menšinové jazyky musíme chrániť, pretože v niektorých prípadoch hrozí ich zánik. Myslím si, že tento postoj pomôže udržať a rozvíjať tradície, rozmanitosť a kultúrne dedičstvo kontinentu, ktoré si musíme zachovať. Chráni aj základné právo ľudí, ktorí týmito jazykmi hovoria, ako povedal pán komisár. Pán komisár spomenul, že členské štáty musia využívať všetky dostupné nástroje s cieľom zabezpečiť používanie týchto jazykov, ale vieme, že to tak nie je. Viacjazyčnosť nie je zaručená vo všetkých členských štátoch. Rovnako nie je zároveň s úradnými jazykmi zaručená dvojjazyčnosť a problém je v tom, že menšinové jazyky nevnímame ako súčasť dedičstva Únie, ako súčasť nášho dedičstva. Chcela by som vás však požiadať, aby ste sa zamysleli nad pojmom menšinový jazyk, pretože v členských štátoch máme jazyky, ktoré sú v Európskom parlamente oficiálne, ale používa ich menej rečníkov a sú menej známe ako niektoré regionálne jazyky, ktoré však práve z tohto dôvodu nie sú oficiálnymi jazykmi. V dôsledku toho porušujeme jazykové práva 40 miliónov Európanov a ochrana týchto práv je otázka zásad, ako pán komisár sám povedal. Máme 700 000 Baskov, ktorí hovoria euskerou, najstarším jazykom v Európe, ktorý má neznámy pôvod. Zbližovanie Európy a Baskov okrem iného znamená aj to, aby mali pocit, že výraz "gabon" má rovnakú hodnotu ako "buenas noches", "good evening" alebo "bonsoir". Kay Swinburne Vážený pán predsedajúci, ako poslankyňa Európskeho parlamentu zastupujúca Wales sympatizujem s mnohými menšinovými jazykmi v Európe, najmä preto, že môj rodný jazyk je waleština, jeden z najstarších európskych jazykov, ktorý sa stále používa. V číselnom vyjadrení je situácia maďarsky hovoriacich občanov na Slovensku veľmi podobná situácii walesky hovoriacich obyvateľov Walesu, kde žije viac ako pol milióna občanov patriacich k menšine. Percentuálne je to 20 % občanov Walesu, ale menej ako 2 % obyvateľov Spojeného kráľovstva. Po dlhých storočiach ťahaníc medzi anglicky a walesky hovoriacimi občanmi vo Walese a po mnohých sporoch, ktoré boli veľmi podobné konfliktom medzi slovensky a maďarsky hovoriacimi občanmi v súčasnosti, dnes občania Walesu nažívajú pokojne. Používanie waleského jazyka sa za posledných 15 rokov od delegovania moci rapídne oživilo. Pozitívny postoj k jazyku priniesol obrovské kultúrne možnosti. Vo Walese bolo veľmi dôležité zaujať pragmatický postoj. Mali by sme ľuďom umožniť používať akýkoľvek jazyk, ktorý im najviac vyhovuje, ale nevystavovať ich zbytočnej záťaži alebo poplatkom. Svoj príspevok napríklad ukončím vo waleštine, hoci by som nerada zvyšovala výdavky daňových poplatníkov za simultánne tlmočenie tu v Parlamente iba kvôli dvom walesky hovoriacim poslancom. Rozmanitosť by sme však mali uznávať. (Rečníčka hovorila po walesky) Anna Záborská (SK) Dovoľte mi, aby som sa dôsledne držala témy našej rozpravy. Nebudem hovoriť o zákone, o používaní štátneho jazyka v Slovenskej republike, lebo som presvedčená, že je to záležitosťou Slovenska. Prvého januára 2010 bude tomu 22 rokov, čo veľmi múdry a uznávaný človek zdôraznil, že rešpektovanie menšín a ich kultúry je základom pre budovanie pokoja. Právo menšín na zachovanie a rozvíjanie ich kultúry je potrebné dôsledne presadzovať. Menšiny majú právo používať svoj vlastný jazyk a toto právo musí byť aj legislatívne upravené. Opačný postoj by viedol k strate bohatého kultúrneho dedičstva. Tieto slová povedal pri príležitosti svetového dňa pokoja. Kultúrnym bohatstvom Európy sú národy, ktoré sa podarilo uchovať do dnešných dní. Uchovať na rozdiel od Spojených štátov amerických, kde sa toto bohatstvo roztavilo do nedefinovateľnej masy. V Európe sa používa množstvo jazykov a Európska únia má preto zmysel ako projekt Spoločenstva národných štátov. Musíme hovoriť o pravidlách používania jazyka menšiny, lebo pravidlá sú nutné, ale nemali by sme Európu ochudobňovať o toto bohatstvo. Problém používania jazyka menšiny v ktoromkoľvek štáte nastáva vtedy, keď nie je ochota komunikovať alebo keď ide o zástupný problém. Menšina by sa v štáte, ktorom žije, mala cítiť dobre, a preto ja osobne budem vždy dôsledne brániť akýkoľvek menšinový jazyk, ale vždy ako jazyk menšiny. Takto chápem aj stanovisko Komisie. Ramon Tremosa I Balcells Vážený pán predsedajúci, chcel by som vyjadriť hlboké znepokojenie v súvislosti s postojom španielskej vlády, ktorá neumožňuje používať katalánsky jazyk v tomto Parlamente. Katalánsky jazyk bol zakázaný za čias Frankovej diktatúry. Vtedy sa jeho používanie trestalo. Teraz španielska demokracia potvrdzuje svoju slabú úroveň, pretože neumožňuje oficiálne používať katalánčinu v tomto Parlamente. Všetky jazyky sú rovnocenné, rovnako ako sú rovnocenné ľudské bytosti. Európa je vynikajúcim príkladom osvedčeného postupu, ktorý dáva menej používaným úradným jazykom možnosť zaobchádzať s nimi na rovnakej úrovni. Katalánčinou hovorí desať miliónov ľudí a tento jazyk sa nemôže v tomto Parlamente používať. Ak by sme v Parlamente umožnili katalánčinu používať, rozhodne by to pomohlo zlepšiť situáciu katalánčiny v Španielsku a podporiť našu požiadavku prelomiť storočia trvajúcu jednojazyčnosť španielskeho parlamentu. Ako katalánsky poslanec Európskeho parlamentu môžem s istotou povedať, že vyjadrujem jasnú a významnú požiadavku katalánskych ľudí a žiadam Európsku komisiu, aby umožnila používať katalánsky jazyk v tomto Parlamente. Metin Kazak (BG) Pán Orban, vyše 60 000 bulharských občanov sleduje správy v bulharskej štátnej televízii vo svojom rodnom jazyku, turečtine. Tieto správy v tureckom jazyku, ktoré trvajú iba päť minút, sa vysielajú v najväčšej verejnej mediálnej organizácii v Bulharsku od roku 2001, keď bol ratifikovaný Rámcový dohovor na ochranu národnostných menšín. Na základe toho sa Bulharsko v súčasnosti domnieva, že týmto spôsobom spĺňa základnú zásadu ochrany práv menšín v Európskej únii. Chcel by som však upozorniť na prieskum verejnej mienky, ktorý sa uskutočnil 5. novembra v snahe ukončiť vysielanie správ v turečtine. Je to výsledok provokácie a nacionalistického tlaku. Zrušenie tohto programu pripraví najpočetnejšiu bulharskú menšinu o právo na informácie v materinskom jazyku. To by bol signál netolerancie a diskriminácie, čo naruší tradične dobré spolunažívanie medzi etnickými skupinami v Bulharsku, ktoré sa často považuje za vzor pre Balkán. Z toho dôvodu, pán komisár, trvám na tom, aby ste vysvetlili, akým spôsobom bude Komisia monitorovať rešpektovanie práva menšín na slobodnú komunikáciu v materinskom jazyku zo strany verejných médií, aby sa občania mohli plne zapájať do sociálneho a politického života vo svojej vlasti. Ádám Kósa (HU) Ďakujem za slovo. Chcel by som upriamiť vašu pozornosť na opatrenie iniciované Európskou úniou, ktoré považujem za krok správnym smerom. Hovoríme o menšine - nepočujúcich, ktorých rodným jazykom je posunková reč uznávaná v desiatich členských štátoch Európskej únie vrátane mojej krajiny, Maďarska. V tomto zákone sa uvádza, že posunková reč nie je len naším materinským jazykom, ale chráni aj kultúrne práva menšiny. Chcel by som zdôrazniť aj to, že Slovensko zohráva v tejto oblasti vedúcu úlohu, pretože používanie slovenskej posunkovej reči bolo uznané ešte v roku 1995. A čo Maďari? Je mojou povinnosťou vyzdvihnúť skutočnosť, že v Európskej únii sa nemôže používať dvojaký meter. Ak nepočujúci Slovák môže používať posunkovú reč, tak umožnime slovenským občanom používať ich vlastný materinský jazyk. Monika Flašíková Beňová (SK) Je mi veľmi ľúto, že v tejto inštitúcii sa aj napriek narastajúcim sociálnym problémom v členských štátoch Európskej únie, ktoré sa týkajú každého jedného obyvateľa bez ohľadu na to, akej je štátnej príslušnosti, akej je národnosti, v pléne neustále otvárajú otázky súboja, ako aj dnes - o 10 minút máme polnoc - medzi maďarskými a slovenskými poslancami. Jazykový zákon, tak ako všetky predchádzajúce témy, ktoré tu boli našimi maďarskými kolegyňami a kolegami otvárané, nemá žiaden zlý dopad ani vplyv na predstaviteľov národnostných menšín. Vážený pán predsedajúci, práva národnostných menšín na Slovensku, ako aj všetkých ostatných menšín sú v plnom rozsahu chránené a vysoko nadštandardné. My podávame našim priateľom z Maďarska priateľskú ruku, chceme mať dobré susedské vzťahy a veľmi nás mrzí, že inštitúciu Európskeho parlamentu opakovane zneužívajú na prejavy nenávisti voči Slovenskej republike. Michael Gahler (DE) Vážený pán predsedajúci, nový slovenský jazykový zákon som si prečítal od začiatku do konca. Pán Swoboda má pravdu - medzi ľuďmi vládnu v bežnom každodennom živote dobré vzťahy, aj na južnom Slovensku. Aj preto je nový zákon o štátnom jazyku zbytočný, keďže slovenský jazyk na Slovensku nie je ohrozený. Zákon, žiaľ, čiastočne diskriminuje miestnych občanov, keďže čeština má často lepšiu pozíciu ako maďarčina. Prečo sa čeština a maďarčina neposudzujú prinajmenšom rovnako? Táto zmena a doplnenie zákona sa dá vysvetliť iba osobitným zložením súčasnej koaličnej vlády na Slovensku, kde sa súdruh Fico snaží vziať hlasy nacionalistickej SNS a populistickému HZDS, pričom sa odvoláva na údajné nebezpečenstvo zo strany Maďarov. S potešením môžem povedať, že takéto správanie počas koaličnej vlády Mikuláša Dzurindu neprichádzalo do úvahy. Vtedy tri strany patriace do Skupiny Európskej ľudovej strany (kresťanských demokratov) spolu s menšinovou stranou spolupracovali na veľmi dobrej úrovni a nešli jeden proti druhému - a to by v podstate malo byť cieľom. Kinga Göncz (HU) Súhlasím s názorom, že ľudia na Slovensku navzájom vychádzali veľmi dobre, kým nevznikla napätá situácia, ktorá narúša rovnováhu a komplikuje vzájomné spolunažívanie. Dovoľte mi v súvislosti s jazykovým zákonom uviesť o Slovensku niekoľko skutočností, ktoré sa ešte nespomínali. Nechcem opakovať to, čo sme tu už povedali. Na jednej strane, Slovensko samo seba definuje ako národný štát a vieme - ako už bolo dnes povedané, že maďarská komunita tvorí približne 10 % obyvateľstva žijúceho na Slovensku a žijú tu aj ďalšie národnostné menšiny. Jazykový zákon vytvára nerovnováhu. Problém nie je len v tom, že chráni iba slovenský jazyk a nie menšinové jazyky, ktoré by mal chrániť rovnako, ako potvrdzuje obrovské množstvo pozitívnych príkladov v Európe. Problém je skôr v tom, že tento zákon nie je v otázke ochrany menšín koherentný a jednotný. Veľakrát sme hovorili o tom, aké kroky je potrebné prijať s cieľom zabrániť vzniku nerovnováhy. Vynikajúcim a veľmi dôležitým signálom dnešnej rozpravy je skutočnosť, že sme tu počuli množstvo pozitívnych príkladov. Úprimne dúfam, že týmto smerom sa bude odteraz uberať aj Slovensko. László Tőkés (HU) Békesség Istentől! Pace vouǎ! Boží pokoj s vami! Peace to you from God! Chcel som vám v našej mnohojazyčnej Európe zaželať pokoj v maďarčine, rumunčine, slovenčine a angličtine. V Európskom parlamente som si to mohol dovoliť, ale v zmysle slovenských právnych predpisov by to bolo riziko, pretože by som porušil zákon o štátnom jazyku. V jednom členskom štáte EÚ môžu ľudia dostať pokutu za to, že hovoria iným ako úradným jazykom, a to aj v prípade používania jedného z úradných jazykov Európy, maďarčiny. To je vyslovene škandál a hanba. Pozrime sa na mapu Slovenska, ktorú mám pred sebou. Vďaka Schengenskej dohode sa hranica medzi Slovenskom a Maďarskom zrušila, presne ako železná opona. Postkomunistická šovinistická slovenská vláda však teraz stavia medzi ľuďmi nové múry, jazykové bariéry. Chceli by sme poďakovať pánovi predsedovi Jerzymu Buzekovi za jeho misiu na Slovensku s cieľom vyriešiť tento problém. K tejto záležitosti, ktorá je vo verejnom záujme, by Európsky parlament nemal zaujímať neinformovaný, pohodlný postoj nezasahovania, ale mal by presadiť vlastné nariadenia a požiadavky v snahe podporiť riešenie problematiky v oblasti ľudských, menšinových a jazykových práv. Katarína Neveďalová (SK) Pôvodne som chcela reagovať na pána Bokrosa, no nedali ste mi vtedy slovo. Chcela som reagovať, že slovenský parlament, uznávam, neprekladá všetky zákony do menšinových jazykov, ktorých je mimochodom 11, a nie iba jeden, a že pokiaľ ide o takú veľkú menšinu, ako je maďarská menšina, ktorá má pol milióna príslušníkov, máme aj rovnako veľkú polmiliónovú menšinu Rómov, ktorí sa nesťažujú. Chcela som sa spýtať, nakoľko maďarský parlament prekladá všetky zákony do menšinových jazykov, a či teda vôbec existuje nejaký preklad do slovenského jazyka? Ale veľmi si vážim, že ste využili možnosť a hovorili v slovenčine. Pán Tőkés, Slovensko stavia mosty - a veľmi ma mrzí, že na to stále poukazujete -, ale mosty treba stavať aj z druhej strany, z Maďarska. Veľmi ma mrzí, že ako nový poslanec v Európskom parlamente musím neustále odpovedať na otázky o slovensko-maďarských vzťahoch a nemôžem sa venovať veciam, ktoré ma naozaj zaujímajú. Týmto by som chcela poďakovať pánovi komisárovi, keďže som členom Výboru pre kultúru a vzdelávanie. Vaša práca je naozaj skvelá a je skvelé, že môžeme používať 23 európskych jazykov, jedným z ktorých je aj slovenčina. László Surján (HU) To, čo povedal pán Gallagher, som už čítal v slovenskej tlači. Ak by som chcel vyzdvihnúť skutočnosť, že konflikt, ktorý v súčasnosti pretrváva, nemôžeme považovať za konflikt medzi dvomi štátmi alebo medzi dvomi národmi, povedal by som to v slovenskej tlači. Problémy sú v istom zákone. Rád podporím vyhlásenie pána Swobodu, ktorý povedal, že pri hľadaní riešenia ideme pokojnou, mierovou cestou. Len nemal povedať, že tento zákon neporušuje základné práva. Keď je napríklad matka, ktorá drží za ruku štvorročné dieťa v nemocnici v slovenskom meste a niekto ju napomenie za to, že svoje dieťa, ktoré sa bojí lekára, utešuje v maďarčine, nemôžeme povedať, že nejde o porušenie ich práv. Nemôžeme povedať ani to, že to sa v zákone neuvádza. Problém spočíva práve vo výklade zákona. Zákon vlastne v nemocniciach, kde je maďarský jazyk málo zastúpený, podobné výmeny názorov zakazuje. Preto si myslím, že s týmto máme veľmi vážne problémy. Slovensko žne, čo si zasialo, keď dalo moc do rúk extrémistickej strany. Na druhej strane, Maďari nestiahli svoje menšiny zo Slovenska, ale tieto menšiny žijú samostatne. Monika Smolková (SK) Musím sa ohradiť voči môjmu predrečníkovi, sú to absolútne klamstvá, lži, nepravdy. Prosím vás, preštudujte si konečne jazykový zákon, pretože to vyzerá tak, že vy máte svoj vlastný jazykový zákon a my na Slovensku máme ďalší, iný jazykový zákon a hovoríme tu o dvoch rôznych zákonoch. Pochádzam z Košíc, je to kozmopolitné, 250-tisícové mesto, kde žije mnohopočetná skupina Maďarov, Čechov, Rusínov, Ukrajincov, Rómov a, samozrejme, Slovákov. Voliči pred štyrmi rokmi rozhodli, že v košickom regióne veľmi úspešne spolupracuje koalícia nás - sociálnych demokratov - s reprezentáciou maďarskej menšiny. Ako regionálna poslankyňa konštatujem, že naša spolupráca je príkladná. Maďari aj Slováci u nás žijú v zhode a nikomu nenapadne, aby sa navzájom osočovali alebo napádali pre svoju národnosť. V konkrétnom živote ľudí žiadne rozpory nie sú, národnostný problém na zmiešaných územiach nie je. Hovorím to s plnou vážnosťou. A keby vrcholoví politici niektorých strán túto otázku neživili pre svoje preferencie, ani v Európskom parlamente by sa táto otázka maďarskej národnostnej menšiny neotvárala, pretože neexistuje. Csaba Sógor (HU) Francesco Capotorti. Keď OSN pripravovala dohovor, ktorý poznáme pod názvom "Dohovor o zabránení a trestaní zločinu genocídy", o jazykovej a kultúrnej genocíde sa hovorilo rovnako ako v prípade fyzickej genocídy ako o závažnom trestnom čine proti ľudskosti. Jazyková genocída bola v roku 1948 definovaná v článku 3 ods. 1 ako zákaz pre skupinu používať svoj jazyk v každodennom kontakte alebo v škole alebo zákaz vydávať knihy a distribuovať tlač v jazyku skupiny. Žiaľ, v súčasnosti Slovensko nie je jedinou, ale je najtypickejšou krajinou v Európskej únii, kde dochádza k jazykovej genocíde, inak povedané lingvicíde páchanej v krajine EÚ. Nemáme dôvod na radosť, pretože v tomto smere sú Rumunsko, Grécko a Francúzsko na tom podobne ako Slovensko. Ďakujem vám. Leonard Orban Chcel by som začať tým, že sa zameriam na podstatu politiky viacjazyčnosti, ktorú sme chceli v tomto období propagovať. Na jednej strane sme chceli zaručiť rešpekt a uznanie všetkých jazykov v Európskej únii, či už ide o národné, regionálne alebo menšinové jazyky používané občanmi, ktorí prišli z iných kontinentov. Na druhej strane sme chceli zabezpečiť, aby uznanie rozmanitosti malo spoločný cieľ, ktorý chceme všetci dosiahnuť, a tým je ochrana a posilnenie jednoty Európskej únie, inak povedané, našej jednoty. Hovoríme takpovediac o najzákladnejšom uplatňovaní zásady "jednoty v rozmanitosti". Môj prejav situáciu nevyrieši, ale chcem upozorniť na názor pána Swobodu, ktorý hovorí, že pri našej práci nesmieme hľadať to, čo nás rozdeľuje, ale to, čo nás spája. Musíme sa všetci navzájom rešpektovať, ale zároveň musíme vedieť nájsť vhodný spôsob, ako sa navzájom pochopiť a komunikovať medzi sebou. Práve to je dôvod, prečo viacjazyčnosť zohrávala a stále zohráva mimoriadne dôležitú úlohu pri posilňovaní medzikultúrneho dialógu. Potrebujeme viesť dialóg a to sa bez jazykov nedá. Mal som možnosť navštíviť všetky členské štáty. Mal som možnosť navštíviť aj oblasti a regióny, kde, žiaľ, stále vládnu diskusie a spory a kde sú jazyky, nanešťastie, niekedy rukojemníkom istých politických záujmov, ktorým jednota EÚ nič nehovorí. Povedal som nahlas a jasne: musíme nájsť riešenia, ktoré nám umožnia navzájom medzi sebou komunikovať. To je dôvod, ako som už povedal, že aj v zdanlivo zložitých situáciách nám možnosť učiť sa a rozprávať jazykmi komunít, ktoré s nami žijú, ponúka dôležité riešenia, ako si navzájom rozumieť. Preto verím, že v podobných situáciách, a tých je nespočetne veľa, môžeme v otázke vzájomného porozumenia dosiahnuť pokrok. Napríklad schopnosť hovoriť jazykom oblasti, kde sú zástupcovia národnostných menšín v prevahe, inými slovami schopnosť hovoriť jazykom týchto menšín a zároveň schopnosť národnostných menšín hovoriť štátnym jazykom buduje mosty a vytvára prvky vzájomného porozumenia, ktoré nám môže pomôcť. Chcel by som ešte uviesť niekoľko pripomienok k úsiliu, ktoré vynakladáme s cieľom podporiť všetky jazyky v Európskej únii. Financujeme mnohé projekty nielen v súvislosti s úradnými, ale aj regionálnymi a menšinovými jazykmi. Na jednej strane existuje nespočetné množstvo konkrétnych príkladov podpory zo strany Európskej komisie, existujú siete organizácií určených na podporu regionálnych, menšinových, ako aj menej používaných jazykov v Európskej únii vo všeobecnosti. Financujeme však aj projekty, ktoré súvisia s konkrétnymi menšinovými a regionálnymi jazykmi. Aj v oblasti podpory týchto jazykov existujú konkrétne príklady. Ako som už povedal a znovu to zopakujem, stratégia na podporu viacjazyčnosti prijatá v roku 2008 sa zameriava na všetky jazyky v Európskej únii. Nepoznáme žiadne bariéry. Každý z týchto jazykov považujeme za devízu Európskej únie takpovediac ako súčasť kultúrneho dedičstva, ktoré v Európskej únii v súčasnosti máme. Chcel by som tiež povedať pár slov o zmenách a doplneniach právnych predpisov súvisiacich s používaním slovenčiny na Slovensku, samozrejme. Sme radi, že v súčasnosti prebiehajú rozhovory medzi maďarským a slovenským premiérom o možnostiach hľadania spoločných riešení založené na vzájomnom porozumení. Z pohľadu Spoločenstva by som chcel zdôrazniť, že vychádzajúc z mimoriadne širokého rozsahu pôsobnosti tohto zákona v súčasnosti nevieme zhodnotiť všetky prípadné dôsledky jeho uplatňovania. Práve preto je rozhodujúce uplatňovanie tohto právneho predpisu, najmä spôsob jeho uplatňovania. V tejto súvislosti chcem zdôrazniť, že Európska komisia vypracuje veľmi dôkladnú analýzu, v ktorej podrobne preskúmame spôsob, akým sa právny predpis bude uplatňovať. Na záver by som ešte raz rád zdôraznil, že v rámci pomerne obmedzených kompetencií, ktoré máme, sa snažíme podporovať všetky jazyky v Európskej únii, či už úradné, regionálne alebo menšinové ako je waleština, kde môžeme uviesť konkrétne príklady podpory tohto jazyka, alebo katalánčina, ktorej sa napríklad Európska Komisia snažila otvoriť alebo pritiahnuť pozornosť ľudí používajúcich tento jazyk. Máme napríklad veľmi podrobné internetové stránky a informácie o politikách Spoločenstva v katalánčine. To isté platí aj o baskičtine a mnohých iných jazykoch. Chcel by som poukázať na skutočnosť, že toto úsilie nám umožňuje poukázať na konkrétny spôsob, ktorým chceme podporovať túto politiku, ktorú považujem za dôležitú politiku Európskej únie, politiku, ktorá je vlastne základom vytvorenia Európskej únie. Predsedajúci Rozprava sa skončila. Písomné vyhlásenia (článok 149) Jim Higgins písomne. - Vítam pozitívny postoj Európskej komisie a pripúšťam, že v súvislosti s uznaním menšinových jazykov sa podarilo dosiahnuť pokrok. Ak však chceme dostať menšinové jazyky na úroveň hlavných jazykov EÚ, musíme toho ešte veľa urobiť. V súčasnosti sa na plenárnom zasadnutí írčina tlmočí iba do angličtiny. Po uplynutí minúty som musel prerušiť svoj prejav (keď som hovoril po írsky) a vrátiť sa k angličtine, pretože máme nedostatok tlmočníckych kapacít. Vhodné kurzy pre írskych prekladateľov sú v súčasnosti k dispozícii iba na Národnej univerzite Írska v Galway (NUIG) a v profesionálnych organizáciách v Írsku. Hoci táto skutočnosť naznačuje určitý pokrok, vyzývam Komisiu, aby poskytla viac prostriedkov na vytvorenie ďalších uznávaných írskych prekladateľských kurzov - aby sme mali k dispozícii primeraný počet írskych tlmočníkov s cieľom umožniť európskym inštitúciám ponúknuť kompletné írske prekladateľské služby v zmysle článku 146 parlamentného rokovacieho poriadku. Ako ste povedali "náš medzikultúrny dialóg nie je možné viesť bez viacjazyčnosti" a viacjazyčnosť nedosiahneme bez primeraných vzdelávacích kurzov. Alajos Mészáros Vážený pán predsedajúci, dámy a páni, ako Maďar pochádzajúci zo Slovenska vyhlasujem, že slovenský jazykový zákon je zlý. Nie je zlý preto, že porušuje systém hodnôt Európy, ale z dôvodu, že násilným spôsobom zasahuje do práva niekoľko sto tisíc slobodných európskych občanov na používanie materinského jazyka a neprijateľným spôsobom bráni slobodne uplatňovať toto právo. Strach z postihu a nejasný text jazykového zákona spôsobujú, že občania sa neodvážia používať materinský jazyk ani na miestach, kde je to dovolené. Na druhej strane je používanie dvoch jazykov povinné aj tam, kde je celkom neopodstatnené. Slovenská vláda, ktorá prijíma aj nacionalistické myšlienky, obhajovala jazykový zákon tým, že v regiónoch južného Slovenska musela evidentne vytvoriť určitú rovnováhu medzi používaním slovenčiny a maďarčiny. Ako sme počuli, táto skutočnosť znamená, že Slováci žijúci v okresoch obývaných Maďarmi majú právo získať všetky oficiálne informácie v tomto jazyku. Naopak to však platí iba vtedy, keď pomer menšiny predstavuje minimálne 20 %. Aká spravodlivá rovnováha! A to všetko sa deje v Európe v 21. storočí. Rareş-Lucian Niculescu Pokiaľ národnostné menšiny zachovávajú svoje kultúrne hodnoty, sú pridanou hodnotou národa. Z toho dôvodu je mimoriadne dôležité zachovať kultúru menšín. Z tohto hľadiska som presvedčený, že Rumunsko, členský štát, ktorý zastupujem, má jeden z najmodernejších súborov zákonov na ochranu menšín. V Rumunsku sa menšiny môžu obrátiť na súd v materinskom jazyku. Majú školy, kde sa vyučuje v ich materinskom jazyku. Každá z 19 menšín v Rumunsku má zastúpenie v parlamente. V oblastiach, kde menšiny dosahujú 20 % obyvateľstva, musia miestne orgány vydávať dokumenty aj v menšinovom jazyku. Všetky rozhodnutia sa vydávajú v rumunčine i v jazyku menšiny žijúcej v tomto regióne. Som presvedčený, že rumunské právne predpisy v tejto oblasti môžu byť vzorom osvedčeného postupu a kritériom vo vzťahu k právam menšín a používaniu ich jazykov.

Adoption of the Minutes of the previous sitting President The Minutes of yesterday' s sitting have been distributed. Are there any comments? Mrs Ludford, are you sure your point of order is related to the Minutes? Ludford Madam President, I signalled I wanted to raise a point of order, although it is not actually on the Minutes. I do not want to delay the House unduly, but I think that as we prepare to debate the construction of Europe, it is important to take note of a landmark court judgement in the UK. The so-called historian, David Irving, has lost his libel case against the American academic, Deborah Lipstadt, who accused him of manipulating evidence to deny the Nazi genocide of the Jews. The judge has ruled, in a devastating judgement, that he was "an active Holocaust denier, anti-Semitic and racist and that he associates with right-wing extremists who promote neo-Nazism" . This judgement is important, not just for Europe' s past, but also for its present. With the rise in racism and anti-Semitism and the electoral success of extremist parties, this judgement boosts the fight to make Europe a society free of racism and at ease with diversity. President Thank you, Mrs Ludford. I am happy to take note of your point of order. But for the time being I would like comments to relate to the Minutes, so that we can adopt them. After that Members are free to move any other points of order. Corbett Madam President, item 2 of the Minutes on page 5, which is in fact the first substantive page, refers to the points I raised about certain political groups apparently not respecting the Rules of Procedure in that they appear to allow individual members of their group to table amendments in plenary, supposedly in the name of the group, although this cannot possibly be the case because contradictory amendments are tabled in the name of the same group. I would like to underline that although the Minutes mentioned specifically the EPP Group, it is in fact not the only group to have acted in this way. For instance, the Technical Group, the TDI Group, which did not table any amendments at committee stage whatsoever, has now arrived in plenary with between 20 and 30 amendments, many of which are contradictory. They are tabled by different members within that group taking different positions and therefore cannot possibly be a group position. That does not respect our own Rules of Procedure, which allow only 32 members or a group to table amendments in plenary. McKenna Madam President, my point concerns the section of the Minutes on Question Time yesterday evening, when I raised a point of order. First of all, Question Time was put back to 6:30 p.m., then it was announced on the screen that it would begin at 6:50 p.m. In the end it was after 7:00 p.m. before Question Time started. The first part was supposed to last 30 minutes, according to the Agenda; but it lasted much longer. Basically, my problem is that I had questions down - as some other people did - to Commissioner Byrne. We had group meetings at the time and saw on the screen "Question 41" . But by the time I reached the plenary, you had moved on automatically within a few minutes to Question 49. So five or six people had questions down to Commissioner Byrne, but none of us were here to ask the questions. Commissioner Byrne seems to have taken offence at this and seen it as some kind of snub. But it is very difficult for Members to sit right through every single question during Question Time just in case we jump from No 1 to No 99 in a matter of seconds. So, could we please stick to the Agenda: thirty minutes for the first part of Question Time, twenty for the second part and so on. We should not keep changing the Agenda because then it is extremely difficult for us to operate. President Thank you, Mrs McKenna. I take note of your comment and will ensure this does not happen again. Thors Madam President, in recent days, immense natural catastrophes in which quite a number of people have died have again occurred on the banks of the River Tisza. I would therefore ask the President to send our condolences to both the Romanian and Hungarian parliaments. At the same time, we must be alert to the kind of environmental risks these natural catastrophes may entail for our common European environment. The Tisza flows into the Danube delta, which is one of the world' s most significant protected areas of environmental interest. President Thank you, Mrs Thors, I am quite prepared to do so. Wynn Madam President, with rather more levity. Last night in the Committee on Budgets when the refreshments were being distributed, Mr Colom pointed out that the small cartons of milk were marked "for distribution in schools only" . Had it said "for schoolchildren only" one could understand why it was being distributed in the European Parliament, but it was marked "for schools only" . Could we find out why this has happened? It is so embarrassing. I know we campaigned for more school milk but, on this occasion, we did not want it here. President Thank you, Mr Wynn, I cannot answer you right now, but I will have the matter investigated. Laguiller Madam President, I wish to inform you and the Members who come into daily contact, although sometimes without noticing them, with the Parliament staff who ensure the running of the House as a whole, that certain sections (security guards, receptionists, firemen) were on strike yesterday afternoon. They were protesting at having to work 12 hours at a stretch, day and night, for an average net salary of FRF 6 000, without even receiving extra pay for night or weekend work. I want to express my solidarity with them. Moreover, we have written you a letter, Madam President, on behalf of the LO and LCR Members, and hope you will follow the matter up. President Thank you, Mrs Laguiller. I will give the letter my utmost attention. Paasilinna Madam President, I have been listening to the translations of the speeches on my headphones for a long time now, and the sound disappears sometimes, even if I change places, and I also get a rasping noise, not only here but also in our Group' s room. There is some technical fault here, and I wish the relevant people would check whether there is too much interference here, owing to mobile phones, for example. Even the position of my head affects audibility, and I cannot really sit here listening with my head tilted to one side. The other request I have is for a technician to adjust the sound volume here. Some Members shout into the microphone, even though the microphone is, in fact, there to make shouting unnecessary, thereby making it impossible to hear anything over the headphones. So whenever someone shouts into the microphone - even though they should not - I would ask that the sound volume in the Chamber be lowered immediately, so that we can also hear what is being said over the headphones. President Thank you, Mr Paasilinna, we will look into all that and check the sound system in general. (The Minutes were approved) IGC President The next item is the report (A5-0086/2000) by Mr Dimitrakopoulos and Mr Leinen, on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, on the European Parliament' s proposals for the Intergovernmental Conference (14094/1999 - C5-0341/1999 - 1999/0825(CNS)). First of all I must inform the House that the Union for Europe of the Nations Group has moved the report' s inadmissibility, pursuant to the Rules of Procedure. Let me point out that the Council consulted Parliament on convening the Intergovernmental Conference and that the report by Mr Dimitrakopoulos and Mr Leinen was entered on the agenda in accordance with the appropriate Rules. Mr Ribeiro e Castro will present the motion. Ribeiro e Castro Madam President, ladies and gentlemen, this report should not have been admitted. It is generally anti what Europe really represents and anti most of what Europe has achieved. Paragraph 15 of the motion for a resolution is a symptom of this aggressiveness towards Europe. We are all attached to fundamental rights and the rule of law, starting here in this House. So how can we agree when the fundamental right of recourse to the courts is being threatened? This is not a question of internal affairs, but external affairs of great importance. We are Members of this House and we represent our electors. Anything which discriminates in our legal and political conditions, between our political parties and groups in terms of freedom and equality affects our right of representation and ultimately the rights and very freedom of our electors. These are the elements particularly under threat in this report which wants to interfere with and discriminate between the statutes of the political parties. The very essence of Europe is under threat. The fundamental right of recourse to the courts cannot be altered by anyone and nor can the rule of law. Paragraph 15 ruins the whole text by defiling a very serious issue. The temptation for those in power to act arbitrarily which this paragraph encourages is a clear illustration of the position taken in the rest of the report, and a terrible omen. We therefore move the inadmissibility of this report which, in addition to having a dubious legal basis, was not properly prepared and does not enjoy the broad consensus which Europe must have. This is evident in both the injudiciousness of this regrettable paragraph and the fact that 222, I repeat 222, amendments were tabled on this report. Is there any better proof that this report is totally inappropriate? We therefore propose, in order to defend Europe and the rule of law, the immediate rejection of this report. President Thank you, Mr Ribeiro e Castro. Does anyone wish to speak in favour of this request for referral back to committee? Berthu Madam President, I think Mr Ribeiro e Castro is quite right to consider the Dimitrakopoulos-Leinen report inadmissible because it conflicts with and even infringes a number of rights enshrined in our institutions. First of all, Mr Ribeiro e Castro is right to single out paragraph 15, which states that 'no actions may be brought in connection with the interna corporis affairs of the European Parliament.' That statement clearly infringes the fundamental right of every citizen, and thus also of Members, to bring an action. But more generally I believe this report infringes a whole range of different rights, beginning with the rights of the small and medium-sized states which have formed an integral part of our institutions and been highly respected by them since the early days of the Treaty of Rome. President Thank you, Mr Berthu. Mr Dimitrakopoulos and Mr Leinen, the two rapporteurs, wish to speak against this motion. Dimitrakopoulos Madam President, ladies and gentlemen, however much I respect the opinion of the Members who have just spoken, I find it harsh and unjust to regard our report as inadmissible because of paragraph 15. Other colleagues have tabled amendments with a view to voting against that paragraph, and Members may agree with those amendments. To agree or not agree with a paragraph in a report is justified and democratic, and that is what we are here for. But I do not think it is right to move that a report is inadmissible because of one paragraph. I call on Members to vote against this motion. We must examine and vote on the report during this part-session, because it is not a matter of voting for the two rapporteurs but of voting for the European Parliament' s opinion. Leinen Madam President, I am delighted that of all the groups, it is the UEN Group that is standing up for more fundamental rights and more democracy at European Union level. I am pleased about that; it is a major step forward. However, I also believe that the strong language my fellow delegates are using is completely uncalled for. The EU countries have completely different cultures. In some countries Parliament can draw up its own rules of procedure and one does not have the option of going to the court of justice. Some countries have a different system. We have recital 15. Mr Dimitrakopoulos has already mentioned that there are amendments. The UEN Group are welcome to vote against them and then we will see if it is left in or taken out. All in all, I believe that there is no call for excessively strong language, and I am also in favour of us rejecting this amendment. Brok Madam President, I do not think this amendment is something we can vote on, as the Treaty of Amsterdam makes express provision for the relationship between the institutions and the procedures to be framed differently. In this respect, this report forms part of the implementation of the Treaty of Amsterdam, and one cannot vote on erroneous, legal proposed amendments, one can only reject them! (Laughter and applause) President If you feel duty-bound to reject it, you will have an opportunity to do so. I shall now put the motion presented by the Union for Europe of the Nations Group to the vote by roll call. (Parliament rejected the procedural motion) Dimitrakopoulos Madam President, Minister, Deputy Minister, Commissioner, we are at a really very important juncture so far as the vocation of the European Union is concerned. Today, through the proceedings of the Intergovernmental Conference, the European Union is being called upon to address the great challenges involved in the transition from the 20th to the 21st century, challenges we all recognise, which are important, which influence the course of the European Union every day, and challenges which, above all, raise a fundamental issue: how ready are we, as an institution, as the European Union, to face them? The Intergovernmental Conference attempts to answer just that question. It is common ground that in the face of all those challenges, the way the European Union functions at present is certainly in need of some changes, changes whose important aim will be the future progress of the European Union on the basis of what we have all accepted until now. The report you have before you today is significant in that it covers the following points. The first point is once again to consolidate the institutional nature of the European Union. We repeat and insist that the European Union is both a union of states and a union of peoples. It is precisely our acceptance of that principle which has guided the European Union towards the many successes we can mention, and which, of course, we all like to refer to from time to time. The second point is to reconfirm and consolidate another important principle, the principle of a balance of powers, a principle that relates precisely to the role and relationship of those who participate in the European Union, a principle expressed by the way all the Member States express themselves in all - I repeat, all - the European Union' s institutional bodies. And as you know, the European Union has got to where it is today, achieved what it has achieved, precisely because it has been and is functioning on the basis of a balance of powers as agreed and commonly accepted. The third basic principle safeguarded in the report is the proposal for a general - and I stress the word general - review of all the institutional bodies that make up the European Union. For some, perhaps, that may be a risky proposal. However, I must stress that it is necessary and essential, particularly since we all agree that over and above all, the current reconsideration of how the European Union works is directly linked to the great challenge presented by the European Union' s enlargement. It is only natural, when already in a Europe with 15 Member States we find and all agree that some things do not work quite so well and must be put right, that this will be all the more necessary when we it concerns a European Union with 18, 20, 25 and 27 Member States. The fourth point concerns a number of new proposals, despite the fact that the issues to which they relate had always been debated. I refer very specifically to closer cooperation. Closer cooperation, at least as we view it, must comprise two main elements. Firstly, it must be an incentive and not an obstacle - I stress: not an obstacle - it must be an incentive for all the Member States to participate more and in greater depth in the European procedures. Secondly, it must contain a very highly developed element of democratic awareness, which means that if any country or countries for some reason do not wish to participate, at least during a first phase, this should not be regarded as an exclusion or as a factor that restricts the presence of those countries in the European Union. We have taken a great many steps and we certainly can point to two examples of closer cooperation. The Schengen Agreement, and Economic and Monetary Union itself. I would also like to see closer cooperation in foreign policy issues and others as well. To put it clearly, closer cooperation is a Community process and both foreign policy and common defence policy issues should be dealt with as a Community process, because it provides control mechanisms. I would like to close by expressing my thanks to the Portuguese Presidency and in particular to Mr da Costa for his cooperation, to Commissioner Barnier, to you and all our colleagues, and of course, to my co-rapporteur Mr Leinen, with whom we worked hard but very well. I would also like to thank the members of Parliament' s Secretariat who assisted us and the interpreters, who on very many occasions worked long hours to enable the difficult negotiations you all know about to take place. Leinen Madam President, Commissioner, Minister, the national governments took the decision at the Helsinki Summit to almost double the number of Member States. I believe that is the background to the reform we are calling for now, so as to enable the European Union to handle the enlargement process. Doubling the number of Member States requires far-reaching reform of the working structures and the decision-making procedures in the Union, so that this whole undertaking does not become incapable of acting. The key issue is the transition from unanimity to qualified majority voting. That is the most crucial issue and it must be the yardstick for gauging the success or failure of this Intergovernmental Conference. It is quite clear that when there are 27 Member States, it is no longer going to be possible to reach unanimous decisions. It will either take too long or we will only be able to reach solutions that have a minimal effect. This would not be in the interests of our citizens and our countries. We therefore call for qualified majority voting to become the rule and unanimity the exception. However, I am most disconcerted by the developments at the Intergovernmental Conference, because the message we are getting is that so far, the governments have been unable to reach agreement on a single issue regarding the transition to qualified majority voting. I believe this only goes to show once again, that the Intergovernmental Conference is not the best way to get results, because it is a long time before actual negotiations take place and there is too much waiting around on the starting line. Mr Dimitrakopoulos mentioned flexibility. I believe this is also an important principle where enlargement of the Union is concerned. Twenty-seven countries will not all be able to move at the same speed when it comes to integration. That is why it is so important for some countries to integrate more closely, as we put it, if we want European unification to take place within the confines of the European Union rather than outside them. Remember that the debate on the "hard core" or the federal core was revived again after Helsinki, because some people feared that it will not be possible for unification to proceed within the Union. I ask myself what kind of message this Intergovernmental Conference sends out to our citizens. I feel it must be brought to their attention that the Union will become more democratic, more transparent and more accessible to them. In other words, we also need to offset the democratic deficit. Parliament must be granted codecision rights in all matters where the Council takes majority decisions. We also want to improve our opportunities for supervising the Commission. In fact we have submitted proposals to the effect that the President of the Commission should be able to ask Parliament for a vote of confidence, and that it should also be made a little easier for us to express our lack of confidence in the Commission when we see fit to do so. A Europe of the citizens - to pick up on a theme I touched on before - also goes hand in hand with the Charter of Citizen' s Rights in the Union. We demand that this Charter be incorporated into the Treaty at the end of this year. I would just like to mention that this would also enable the "Europeanisation" of the political debate to take an important step forwards. We want a statute for European parties. After all, politics must take place at European level and not at national level. Many of us believe that European lists may prove helpful at future European elections, so that the debates directly associated with the European elections are not purely concerned with domestic affairs, with the opposition pitted against the government, but are European debates, so that the issues we are most concerned about here on the continent are brought to the fore. The reform of the European Treaties must deliver two things: more efficiency and more democracy. If the European Treaty of Nice succeeds in this, then the prospects are good for achieving stability and also acceptance amongst the citizens in an enlarged European Union. Brok Madam President, ladies and gentlemen, allow me first of all to make a few brief comments on foreign policy. I would like to encourage the Portuguese Presidency - which so far has managed the negotiations for the Intergovernmental Conference very imaginatively and with a great deal of consideration towards the European Parliament - to give its backing to an extension of the mandate, for example, particularly in the sphere of foreign and security policy, and that of fundamental rights, and to take the decisions necessary to do this in Feira, once we know what is needed on the basis of the implementation of the Helsinki and Cologne Decisions pertaining to foreign and security policy. This is where we must truly succeed in bringing about cooperation between the first and second pillars, and also in integrating the second pillar more effectively into the first. In other words, we must bring about closer cooperation between civil and military crisis management. The Treaty of Amsterdam made it possible for there to be far-reaching integration of the Western European Union into the Treaty; in particular, it transferred the Petersberg tasks. I believe there is a need for the European Parliament to be empowered to undertake the necessary parliamentary supervision, so as to create equilibrium between the institutions. I say supervision, not codecision - apart from where budgetary matters are concerned - because this is important if we are to make clear that foreign and security policy are, of course, primarily a task of the executive. We should also reflect on what is to become of Article 5. In my view, and that of the Committee, it should be included in the Treaty as a protocol, so that any country which so desires can sign up to this protocol on the basis of a free and sovereign decision. I believe that in so doing, we would be able, in the long term, to create a European Union in which there would be no variation in security standards from country to country. This would not be tenable in the long term, in view of the various interests that are represented here. The European Union is not a State. But it operates as a federal state where it has the authority to do so. That is why relations between the institutions must also be organised along federal lines, and there must be a balance between large and small States. This is certainly one of the difficult tasks facing this Intergovernmental Conference. I can well imagine - and this is also the opinion of my group - that we would be able to work effectively with a Commission containing representatives of all the countries, if the President of the Commission was afforded the opportunity to structure a Commission of this kind in an efficient manner, that is if we were to create such an opportunity by strengthening the position of the President of the Commission here. However, if we assume that due consideration is being shown towards the small countries, then we must also be in a position to create a stronger basis of legitimacy for the larger countries according to the "one man one vote" principle, and on this basis, adjust the proportional allocation system within the European Parliament, giving certain assurances as to minimum seat numbers, and also settle matters accordingly within the Council. However, the crucial test facing this Intergovernmental Conference is to foster the enlargement process by extending majority decisions. Therefore it must be clear that with the exception of constitutional issues, everything should be subject to majority decisions, although of course the Portuguese Presidency and the Commission would be well-advised to draw clear distinctions in their drafts, in areas such as social and taxation policy, between matters which, according to European rules, should be decided on by majority voting, because the internal market requires it, and matters which are to remain subject to unanimous decisions, being the preserve of the nation-state. This leads me directly on to the matter of the catalogue of competences. This is another task as I see it. We must make it clearer within this European Union who is responsible for what and when. If we were to clearly apportion responsibility in this way, then we would have more transparency and the people would be more willing to give the European Union their support. This is also something the Intergovernmental Conference should strive for, and the proposals to divide the Treaty, the requests to make these distinctions clear, appear to me to be important, also the way in which, for example, the Council is at last bringing transparency and openness to its role as legislator, and we are therefore managing to separate the executive and the legislative. It is all part of the same package. As to closer cooperation: there will certainly be a need for this in an enlarged Community, particularly where foreign and security policy is concerned. But I would like to make clear where the boundary lies. The boundary is the point at which the unity of the system of laws and the unity of the institution are compromised. That is why we must not push closer cooperation too far. We must not use it as a fallback option because we are unable to extend majority decisions to a sufficient number of areas. I feel that here too, there are certain rules that we need to stick to. The European Union is a Community of values. Therefore it is to be hoped that the Convention, under the leadership of Roman Herzog, will put forward a catalogue of fundamental rights which we will be able to include in the Treaty in a legally binding manner, and that on this basis, we will then be able to define our values in such a way that many of the things we discussed in the past will no longer be possible, because we will have a clear legal provision in place. If we succeed in this then, all in all, we will have made considerable progress, and will thus have created the conditions necessary to the enlargement of the European Union. Theato Madam President, as draftsman of the opinion of the Committee on Budgetary Control, I would like to highlight two points that we included in the report. But firstly I would like to thank both rapporteurs for the enormous amount of work they have done. I would also like to thank Commissioner Barnier for his open-mindedness, and I would like to thank Mr Vitorino for making a particular point that I would now like to address myself. My first point concerns the discharge, which is very topical at the moment. The EU Treaty states quite clearly that the European Parliament grants the Commission discharge to implement the budget. In practice, however, this act on our part is twofold, the first stage being to undertake a political assessment under the discharge procedure, and the second being to close the budgetary accounts. Now the first stage, that of the political evaluation, can have mixed results. There is assent, there is refusal, and matters are sometimes deferred. This does not necessarily affect the budgetary accounts, the second stage that is, for they can be closed even if the first stage met with refusal. This has the advantage that a balance from the budgetary accounts can then be carried forward to the following year. This should be enshrined in the Treaty, for it is already included in our Rules of Procedure and is, as I said, established practice. In addition, we would like to receive information directly from the Member States, so as to improve the way in which we conduct our assessment of budgetary management. My second point relates to the creation of a European Public Prosecutor' s Office. For years we have endeavoured to protect the financial interests of the Community more effectively. This now also needs to be done under criminal law, at European level, in very open and clear cooperation with the Member States. In other words, there is not enough police and judicial cooperation between the Member States in the face of increasing cross-border crime that is harmful to the EU budget. That is why we need coordination at European level, without prejudicing the right of national courts to administer justice. I am most grateful that some Member States, but particularly the Commission, have been so willing to take up this theme. Palacio Vallelersundi Madam President, I am sure it will come as no surprise to you if I talk about citizens' freedoms and rights and justice in relation to this fascinating report, whose two rapporteurs I congratulate. It is the view of this Committee that the construction of this area of justice is important and, to this end, a reform of the Court of Justice is necessary. In order to reform the Court it will be necessary to amend the Treaty, so that the Statute and the Regulations of the Court of Justice and the Court of First Instance become operative. None of them is currently operative. Our first demand is therefore that qualified majority be established with the assent of the European Parliament. With regard to the Court, Parliament also asks to be able to participate in the process of selecting judges as already happens with the posts in the constitutional courts in our states. On the other hand, with regard to freedoms and rights, we want citizens to be provided with full rights to appeal so that they can be assured that Community legislation will be enforced in the event of violations of fundamental rights. This is not currently the case. We want to see a reform of Articles 230 and 300 of the Treaty so that Parliament is on an equal footing with the Commission and the Council as far as appeals are concerned. Lastly, Madam President, we want to see a reform of the Treaty so that Parliament, in relation to the third pillar, also has full access to justice by means of repeal in the event of regulations and acts which do not conform. von Wogau Madam President, ladies and gentlemen, as draftsman of the opinion of the Committee on Economic and Monetary Affairs, I would like to highlight three demands that we have to make of the Intergovernmental Conference, although all of them relate to the same facts. We are now approaching the time when we will have a Community with a single currency and a common currency policy that is largely dictated by the European Central Bank. But we still have 15 different economic policies in the Member States of the European Union, and we will only succeed in the long-term if this economic policy is framed according to common principles. Hence our first demand is that we should firmly establish the social market economy, which adds a human dimension to the functioning of the market, in the European Treaty, as a model for our economic policy. Our second demand is for Parliament' s participation in the drafting of the economic policy guidelines, which we have already discussed here today, to be placed on a more formal footing, i.e. the Commission should present us not with a recommendation but a formal proposal, on which we can then be consulted in the true sense of the word. Our third demand relates to competition policy. On the one hand, competition policy is the key to the social market economy, on the other hand, however, it is also the most robust instrument of economic policy that the European Community has at its disposal. Numerous decisions on individual cases are taken in matters of competition policy and that is quite clearly the task of the Commission. But in future, whenever general rules are drawn up, or the Commission drafts guidelines in conjunction with the Council of Ministers, then the European Parliament must also be involved in the codecision procedure, for only then will Parliament be able to realise its goal of becoming a fully-fledged member of the European forum, where European economic policy is not just discussed publicly, but is also framed with the participation of Parliament. De Clercq Madam President, ladies and gentlemen, the Court of Justice needs to be properly armed in order to be able to cope with the growing number of disputes, as well as its ever expanding authority. The Court must be able to focus on the real legal issues and legal protection of EU subjects. The Court of First Instance must be better accommodated in this framework, and both jurisdictions must be able to take more autonomous decisions regarding their own structures and procedures. Sound and timely administration of justice is a vital component of the constitutional state. In the light of this, the role of the European Parliament should be upgraded to that of a fully-fledged legislative body and that of a fully-fledged European institution. These are, in a nutshell, the motives underlying the opinion issued by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market. As rapporteur, I am also delighted to note that the Committee on Constitutional Affairs is on the same wavelength for the greater part of its principal report. Unfortunately, time constraints prevent me from going into any detail. But in order to bring the report of the Committee on Legal Affairs as far as possible into line with the opinion of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, I tabled four more amendments in the plenary meeting. As some of these amendments are also to be found in the opinions of other committees, I believe that these amendments deserve - and will probably receive - the support of the entire Parliament. This is where I would like to conclude my brief report on a not unimportant contribution to what will probably be the last IGC before the largest, most historic and most risky enlargement since the inception of the present European integration process. This is why we need to seize this opportunity with both hands to prepare the European Union, with all its institutions and in all fields, to face the challenges of the 21st century successfully. Colom i Naval , draftsman of the opinion of the Committee on Budgets. (ES) Madam President, the conditions of my intervention in this plenary session are illustrative of the budgetary problem. I have just hurried from a meeting which, according to the Treaty, does not exist. I am participating, on behalf of Parliament, in the tripartite dialogue on the budget to set the budgetary guidelines. This is precisely the point we have raised on behalf of the Committee on Budgets. It is the adaptation of the Treaty, Article 272 in particular, to the real situation. We have spent twelve years practising with a timetable set by the interinstitutional agreements. We have renewed them three times, and we believe that the time has come to include the fundamental principles in the Treaty so that we will not find ourselves in legally dubious situations, such as the case of the meeting which I have just mentioned. Specifically, we must simplify the procedure in order to prevent the blocking of the budgetary procedure. When there are 25 members, the current procedure will not work. We should simplify it while respecting the existing balances of power. Lastly, Madam President, we also believe that Parliament, as an institution embodying democratic legitimacy, must fully participate in the decisions on own resources. Plooij-van Gorsel Madam President, ladies and gentlemen, as rapporteur on behalf of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, I would like to congratulate both rapporteurs on their report and I would also like to thank them for the pleasant cooperation. I would like to raise two points. Firstly, my Committee is of the opinion that in the field of trade policy, the European Community' s authority and also, therefore, the European Commission' s negotiating mandate must be reinforced. So too, however, must be the role of Parliament. This can be done a) by introducing codecision for the common trade policy, b) by introducing an assent procedure for all external agreements and c) by according Parliament a greater role in approving and monitoring trade negotiations. My second point concerns energy. The Commission has concluded that a coherent European energy policy has been lacking in the past. There are no clear guidelines on institutional mechanisms for defining a common energy policy, let alone cooperation to guarantee the supply of energy or in terms of the environmental aspects of energy policy. With a view to sustainable development, a new chapter on energy policy must be included in the Treaty, as well as the relevant sections of the ECSC and EURATOM Treaties. In addition, the European Parliament powers must be adequately enhanced. This means that the codecision procedure needs to apply to the EURATOM Treaty too. It will specifically need to apply to the drafting of minimum safety standards for the design, construction and operation of nuclear reactors within the Union. So far, the Member States have had their own technical standards and regulations. In the light of Central and Eastern countries joining the EU, it is vital that uniform, European safety standards for nuclear reactors be drafted. Unfortunately, my proposal to this effect has not been included in the current report. I would therefore urge you most emphatically to vote for Amendment No 60 which I have tabled on behalf of my group, so that uniform safety standards can be drawn up for nuclear reactors. We owe this to our citizens. Pronk Madam President I would like to congratulate the rapporteurs warmly on their report, both in general terms and in specific terms because I believe that they have managed to address the points which we have raised in our opinion, albeit not always literally, within the confines of this reasonably concise report, which I hope will be adopted in this meeting by a large majority. It is very important to mention the social market economy, as already indicated by Mr von Wogau. It provides a kind of framework for internal policy which we need and renders a whole raft of discussions redundant. I believe that this results in satisfaction all round. The second major point is the Union' s legal personality. It has been formulated here as if it were only related to foreign policy but it also has enormous significance for internal policy. Indeed, it then becomes possible to ratify a number of Treaties, such as ILO Treaties and some UN Treaties in the social field, which will add legal clarity to this type of issue. There are nonetheless two points that are lacking. One of them is the issue of Article 137(6) which, in my opinion, should be repealed. There are also a number of amendments on the table which I hope will yet be added. I would like to finish off with a remark on the issue of the tax policy. The report, in fact, mentions very little about this. The tax policy, which also includes social security policy, is nonetheless of great importance, and not only to the Member States. The Commission too has given the matter rather a lot of attention and has devoted a great deal of thought to it. It is rather a pity, in my opinion, that we talk about it so little. Maybe we will do so in future. The policy is implicitly included in the report but I still think that, in a sense, not dealing with it now is a missed opportunity. That does not, however, detract from the deep appreciation which we have for this report. Graefe zu Baringdorf Madam President, ladies and gentlemen, as rapporteur for the Committee on Agriculture and Rural Development, I would like to inform you of the Committee' s key demand. It is about extending codecision to all aspects of agricultural policy, which is something that still remains to be done. The Treaty of Amsterdam led to a strengthening of the European Parliament' s powers, inter alia by extending codecision to various policy areas. However when it comes to agriculture, it is only when health policy and public health are under discussion that Parliament has codecision rights, as per Article 152, for the core area remains outside the codecision procedure. There is no justification for this in our eyes. The common agricultural policy is the most long-established and evolved Community policy. It is absolutely vital, particularly as we are talking about a huge budget (which actually accounts for half of the European Parliament' s total budget) for the European Parliament to make full use of its supervisory powers and its powers in the legislative sphere. It should also be pointed out in this context that we are not in competition with the national parliaments. They no longer have any decision-making powers where agricultural policy is concerned either, for this is a policy that is decided on purely by the executive - the Council that is - in the form of legislative acts. Hence this is not about a clash between the European Parliament and the national parliaments, it is about making this policy subject to parliamentary control in the first place. I call upon all my fellow delegates to do everything they can to persuade their respective governments to have codecision extended to agricultural policy at this Intergovernmental Conference. I would like to thank those who will be representing the European Parliament at the Intergovernmental Conference, as I know they will pursue our concerns with great vigour. Langenhagen Madam President, Commissioner, I would like once again to make the idea of extending codecision to the fisheries policy palatable to you. The fisheries policy is one of those policies that makes a substantial contribution to the realisation of the single market. It strengthens economic and social conditions. How does it do this? Well, here in Europe, in excess of 250 000 people are still directly employed in this sector; being engaged in activities ranging from the catch itself to fish processing, through to marketing. According to the latest investigations, for every euro invested there is a three-fold return. A substantial number of those employed in this sector - almost 60 000 that is - are reliant on the international agreements, since fish are, by their very nature, an extremely mobile source of food, and also - I might add - an extremely important source of protein. It is up to us, today' s politicians, to set down a marker and guarantee the fishing industry' s future. Consider the message we are to send out to those regions of Europe that depend on the industry. I refer in particular to the forthcoming fisheries reform in the year 2002. We must concern ourselves mainly with protecting and conserving this resource, which will have social, economic and environmental consequences. It is obvious that the fisheries sector is not an isolated pawn in the game, for it has an impact on sectors such as development, the environment and foreign relations. As a Community policy in its own right in the Union treaty, the fisheries sector will unite these aspects to good effect, for that is what we want to achieve: we want to place the fisheries sector on an independent administrative and legislative footing, in relation to agriculture for example. In fact this political responsibility inevitably gives rise to a claim to the most far-reaching of codecision rights. In addition, if qualified majority decisions in the Council and Parliament' s codecision powers accord with one another, then clearly this will help to tighten up on legislative procedures. I would welcome any support the leader of negotiations can offer at the Intergovernmental Conference. Karamanou Madam President, the proposals by the Committee on Women' s Rights for the Intergovernmental Conference aim to enhance democracy and effectiveness. It is a fact that the Treaty of Amsterdam was a major step forward for women' s rights, since it provides a firm base for an effective policy on equality, but unfortunately it does not go further than the professional sector. For that reason we are proposing that the Treaty should include a uniform and cohesive legal base for equality between the sexes, which will include all policy sectors. We declare that balanced participation of women and men in decision-making at every level is a prerequisite for democracy and social justice, and we are therefore asking for the related articles of the Treaties to be amended to take account of that principle in the composition of the Commission, the European Parliament, the Court of Justice, the Court of First Instance, the Court of Auditors, the Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. We also stress the need for a close link between the Intergovernmental Conference and the procedure for drawing up the Charter of Fundamental Rights, so that within the scope of the constitutionalisation of the Union, the fundamental right of equality between women and men will be enshrined in Community law. So besides the essential equilibrium and cohesion that must be secured between the Union' s large and small countries and between the more and less developed areas and population groups, it is also necessary to take into account the balance between the sexes in planning the future of the EU and in decision making. Gama - (PT) Madam President, ladies and gentlemen, the work in the Intergovernmental Conference has been intensive. This time the European Parliament' s participation has been reinforced through your President and two other representatives and also through full dialogue between the Council presidency and your Committee on Constitutional Affairs. This reinforcement also stems from the direct information of this House and its debate in plenary, which have no precedents. This is very encouraging for the future results of the IGC. So far five main in-depth meetings of the preparatory group have been held, together with three meetings of the IGC itself. Also planned are all the events in the calendar up to the end of Portugal' s presidency, involving both the IGC and the preparatory group. A report is also to be prepared which will be submitted to the Feira European Council. The Council presidency considers that this report should not be purely theoretical but should also make practical proposals. It must enable the next holder of the Council presidency, which will be France, to continue developing this work and to reach a decision by the end of the year. The issue tackled at the last IGC meeting was the question of extending qualified majority voting. The Member States demonstrated a certain openness towards this but many have still not made a definitive decision. Certain areas can already be identified on which the attitude of the large majority of Member States is that these should remain subject to the unanimity rule. Debates on these issues reveal that there is actually significant reticence, although this may be overcome during the IGC. The preparatory work carried out to date has also involved questions connected with the European Parliament, the courts, the Committee of the Regions and the Economic and Social Committee. As regards the decision-making procedure in the European Parliament, there is broad consensus that no revision of the Treaty should be effected which involves changing the existing institutional balance. As for the scope of codecision, there is some openness towards extending this procedure to all legislative acts adopted by qualified majority without, however, establishing any kind of systematic correlation. With regard to the Court of Justice and the Court of First Instance, a group of friends of the Council presidency has been brought together to examine possible amendments to the Treaty relating to these two courts. The study of possible amendments to the Treaty in respect of the Court of Auditors, the Economic and Social Committee and the Committee of the Regions has also been started. Many consider that changes should only be made where strictly necessary to ensure the effective functioning of the European Union after enlargement. Consideration has also been given to matters which may be included on the agenda of the IGC, on the Council presidency' s proposal. It should be recalled that the conclusions of the Helsinki European Council specify that the Council presidency will submit a report to the European Council and may propose in this report the insertion of new items on the IGC' s agenda. In the area of security and defence and the Charter of Fundamental Rights, the Council presidency considers that, depending on the progress of the work, the right should be reserved to propose to the Feira European Council next June the inclusion in the IGC of any adjustments or additions to the Treaties which may prove necessary in these areas. With regard to other issues likely to be added to the IGC' s work, an initial debate has been held based on a list drawn up by the Council presidency. The argument put forward in favour of a prudent approach to the inclusion of new items on the agenda concerned the risk, inherent in the technical complexity of this debate, of causing the deadline of this December for the completion of the IGC' s work to be missed. On the issue of the size and composition of the Commission, there is a consensus that the Commission to emerge from this IGC must be strong, independent and legitimate. Its collegiate nature must be preserved. However, there is clear disagreement between, on one hand, the small and medium-sized Member States which want a Commission composed of one national from each Member State, all with equal status, and, on the other, the large Member States which favour a fixed number of Commissioners regardless of the number of Member States. The size of the Commission is the main point of disagreement between the delegations. The rest of the debate on the Commission is dependent on this issue as some directly link this question with their positions on the composition, internal organisation and structure of this Community institution. With regard to the individual responsibility of Commissioners, there is general support for keeping the undertaking currently made by each Commissioner to stand down when asked to do so by the Commission President. The delegations are divided into those which want to keep the informality of this undertaking and those which want the process to be enshrined in the Treaty. As for the Commission' s collective responsibility as a college, there is some reluctance to accept alterations to the current institutional framework, with the current supervision exercised by the European Parliament being regarded as sufficient. The idea submitted by this House of the Commission being able to request a vote of confidence in it was positively welcomed. On the issue of the weighting of votes in Council, there is consensus that the criterion which should be used as the basis for qualified majority voting in Council must stem from the combination of the two elements which form the foundations of the European Union. These are the population and the existence of sovereign states. The EU is just as much a union of peoples as it is of states. As for specific mechanisms to be established for the future system, there is also a split between those who defend a double-majority system and those who prefer simple reweighting. One recurring argument is that the reform should be acceptable to public opinion and likely to be ratified by the national parliaments. This is a common concern of all the Member States, whether large or small, not only due to the need, in ratifying the new Treaty, to enable enlargement and respect for its timetables, but also due to the feeling that a European crisis should not be allowed to occur on this type of reform. There is also the idea that these reforms must be submitted to public opinion in the candidate countries of Central and Eastern Europe so that the impression is not given that these are reforms which must be rushed through, not to improve the European Union but to prevent the new Member States from having access to the EU' s decision-making system. With regard to closer cooperation, the need or the usefulness for the IGC to tackle this issue was also discussed in an informal debate. Again there was a division of opinion both about the possibility of this issue being discussed and about the scope and nature of any alterations. The next informal meeting of the Representatives Group on 14 and 15 April in Sintra, Portugal, will deal specifically with this issue which is problematic as there are no examples to follow. There are no specific examples as the Treaty of Amsterdam already allows closer cooperation and so far no Member State has used this instrument and there are no theoretical examples as these are never put forward by the debaters. Although this issue comes up time and again, it is very abstract. In terms of the substance of the issue and the introduction of closer cooperation into the Second Pillar, an informal debate has revealed that the majority regard this as unnecessary in external or common security policy, although the possibility of its use in the area of security and defence may be considered. This means that if closer cooperation were included within the Second Pillar, it would then be necessary to find a specific way of implementing this concept in this area. This could not copy the First Pillar given the dissimilarity between the operation of these two pillars. With regard to making the existing model more flexible, as supported in particular by the Commission, a certain openness has been detected towards eliminating the recourse to the European Council when launching closer cooperation. However, the limit of eight Member States has been questioned even by those who support altering the requirement for the participation of the majority of Member States. As you can see, the Portuguese Presidency is continuing to make every effort to take the work forward in order to achieve a comprehensive and balanced agreement which is acceptable to everyone by the specified deadline. Close contact has been maintained with the Commission and the European Parliament. In the latter case, this has been through both the participation of your President and two selected Members and the regular information provided to the Committee on Constitutional Affairs and this House. This is ensuring that this institutional reform work is carried out with a much higher degree of participation by the European Parliament than the previous revision of the Treaty. This augurs well for the success of our work. Poettering Madam President, President-in-Office of the Council Gama, Commissioner Barnier, ladies and gentlemen, firstly, on behalf of our Group of the European People' s Party (Christian Democrats) and the European Democrats, I would like to convey my heartfelt thanks and appreciation to Giorgos Dimitrakopoulos and Jo Leinen for what we believe is a sound report, and it is important that we in the European Parliament - and I say this most emphatically - adopt positions on the key issues facing Europe for which there is a broad consensus within the European Parliament. Despite all the arguments and discussions we might have (and these arguments and discussions are necessary, also between the groups), what we need is a broad consensus when it comes to the future development of the European Union and the European institutions. Mr President-in-Office of the Council, you, and also the French Council Presidency that is to succeed you, bear a huge responsibility, because the outcome of this Intergovernmental Conference will be of historic significance, be it for positive or negative reasons. If the Intergovernmental Conference has a positive outcome, which is what we must strive for, then this conference will change the face of the European Union in the sense that it will mean more transparency, more democracy, and will bring the European Union closer to its people. That is what we need. But if this conference does not have the far-reaching outcome we desire and need, then this would be a tragedy for the European Union, for it would then be unable to undergo enlargement, and it would be awful if at the beginning of this century, the gates of the European Union were to remain closed to the countries of Central Europe, which have shaken off Communism, and if the Central European States were unable to gain access to the European Union. That is why we must pull out all the stops to make this conference a success. We want a strong and democratic European Union that has the power to act, and how apt that we should be making such statements only a matter of weeks before the 50th Anniversary of the day, 9 May 1950 that is, on which Robert Schuman made a proposal to the effect that Europe should develop as a community. Recital 1 sets out the benchmarks that the Intergovernmental Conference must work to: balance between the institutions, dual legitimacy of the European Union as a Union of peoples and a Union of States, and - something which is particularly important - balance between the small and large States of the European Union. The all-important benchmark - and you mentioned this yourself, Mr President-in-Office of the Council - is majority voting in the Council. That is the real heart of the matter, and we must see to it that this principle of double majority, i.e. a majority in the Council and a majority support from the people, is upheld. Certainly we have yet to discuss in detail how this is to be accomplished, but the principle of double majority is fundamentally right. If majority voting fails to be drastically extended and fails to gain acceptance as the fundamental decision-making system, then this Intergovernmental Conference will have failed, and it cannot be allowed to fail in view of the enlargement process. As far as the Commission is concerned, as I see it, the small States must still be entitled, in the future, to be represented in the European Commission, since it is felt to be important to maintain a presence in Brussels. I sympathise with this view and we must secure this, which is why the position of the President of the Commission must be strengthened. We want a strong President and a strong Commission, both now and in the future. We are particularly keen to get this message across to those who may not want to see the Commission as a strong unifying force in Europe. We must strengthen the President, and he must also be empowered to dismiss a Member of the Commission if they do not fulfil their obligations. Naturally, the European Parliament must be the decisive factor in the democratic process, and it must participate in decisions pertaining to legislative issues in the European Union. We do not want there to be less democracy in the European Union than there is at national level. Allow me to raise a final point, that of the European Court of Justice. This is a very important point and I am delighted that both rapporteurs saw fit to mention it. We are a Community of law and we must not subject the European Union and its institutions to political opportunism. That is why we must invest the European Court of Justice, as the legal body competent to settle disputes and conflicts, with the power to act and the ability to reach decisions in reasonable timeframes. Lastly, I have a request to make of you, Mr President-in-Office of the Council: could we - perhaps also in conjunction with the Commission, with Commissioner Barnier - inform the candidate countries in Central Europe, and of course Malta and Cyprus too, of the discussions taking place and the progress made at the Intergovernmental Conference? After all, the candidate countries have a legitimate interest in knowing what is being debated at the Intergovernmental Conference and what they will need to prepare themselves for. Therefore I believe we should take account of this justifiable interest on the part of the candidate countries by engaging in fruitful dialogue with them, for the truth is that we are to share a common future with them as Members of the European Union in the twenty-first century. On that note, Mr President-in-Office of the Council, I wish you every success in the work you are to undertake at the Intergovernmental Conference, and for which I thank you. Tsatsos Mr President, with the Dimitrakopoulos - Leinen report under discussion, the European Parliament is declaring its great vision for the European Union of the future. This is a truly historic moment, as has been stressed. Our fellow-citizens are waiting to be told what we are going to demand from the Intergovernmental Conference for that future. Institutional proposals on particular issues without prior clarification of the basic philosophy of tomorrow' s Union of 27 are not convincing. The draft resolution is therefore quite right to define that basic view in the form of three principles. According to the draft, the European Union is, first and foremost, a Union of peoples and a Union of states. Its citizens therefore have both a European and a national identity. Secondly, it is based on an institutional equilibrium between large and small states. That must not be just on paper. Thirdly, the way the Union functions must be made more effective, so that it can cope with the major enlargement. The above philosophical principles, to which the draft resolution remains faithful, are not metaphysical inventions of the European Parliament but arise from the history and from the political reality which we call the area of Europe. Anyone who ignores that is building a Europe founded on sand. The Intergovernmental Conference of 2000 is taking place to make the Union as effective as is required in view of the major enlargement that has been decided. In this process Parliament' s responsibility is very great indeed. For that reason, Parliament' s approval of enlargement cannot but depend on the adequacy of the institutional changes that will be decided. That is not a threat, it is a declaration of responsible attitude. In good faith, all sides are trying, by means of amendments, to make the way in which European Union functions more effective. But is it enough for procedures to be simplified and speeded up for them to be described as effective? The effectiveness of a police service, which indeed demands both simplicity and speed, is quite different from the effectiveness of the fundamental institutions of a democratic public regime. The effectiveness of democratic institutions is not measured either with a stopwatch, or according to the number of decisions taken. It is measured by the degree of legitimacy. The dual legitimacy of the European Union by its European but also its national citizens, by its peoples but also its states, makes the European Union institutionally complex by its very nature. For that reason the extent to which these procedures can be simplified and speeded up is restricted by the whole complex system of dual legitimacy. We must bear that in mind tomorrow, when we come to vote on the amendments and the text. Duff Mr President, within our groups in Parliament and within the IGC itself we are still struggling with the problems that proved fairly intractable at Amsterdam. These issues are tricky because they expose both the exaggerated self-importance of small states and the folie de grandeur of the big states. These issues can only be resolved by a greater sense of trust between partners - such trust that is the essential glue of successful federal pacts. This trust is precisely the quality that is needed so that we are able to ensure the successful accession of the new Member States. The fact is - and somebody should say this - that if the IGC fails to resolve the Amsterdam questions, enlargement must be postponed. The Liberal Group supports the efforts of the presidency and of the Commission to build up the extra trust required. We support the main thrust of this report. We support especially those elements which expand the European Union' s capacity for action in global affairs: those that strengthen the status and the profile of the citizen, including the Charter; and those that will postulate further political reform in the interests of a strong executive and a mature parliamentary democracy. In this respect the splitting of the Treaties is vital. So is retention of unanimity within the Council exclusively for the most serious questions. Liberals everywhere support ministers that will subscribe to the development of European parliamentary democracy. But we will be savage critics of those who prefer narrow self-interest and threaten the accession of new Member States. Frassoni Mr President, the European Parliament does not take part in Intergovernmental Conference negotiations. It plays a secondary role, as do all those who are not part of a national government. The Group of the Greens/European Free Alliance has always maintained that the intergovernmental method, which excludes elected Members and does not allow public debate, is a very significant weakness of the reform of the Treaties and a substantial barrier to its success. Therefore, our assessment of this report is based on the fact that it is being presented in an unsatisfactory context, in which our priorities - an open, working democracy capable of rendering economic development environmentally sustainable, which ensures the respect and consolidation of the rights of the citizens and residents, and, most importantly, which is able to enlarge to include new Member countries in a short period of time - are not the same as those of the negotiating governments. The governments have one sole objective: to reach a unanimous agreement in Nice, whatever the outcome, so that they do not have to move on to some other city as obscure as Maastricht. Although Parliament cannot take part in negotiations, it has a duty to indicate the way, to define clear options for the future, without pretending to take part in the actual negotiations and without being conditioned by governmental pressure or pressure from artificial comparisons, such as the comparison between large and small countries. This report only partly achieves this objective, and this is why our Group was not able to be unanimous in its final assessment. But although the final decision was not unanimous, the Group was united in its view of the positive and negative points of this resolution. We fully support certain central points, but, unfortunately, our view is not shared by many national governments. The issues on which we agree are as follows: systematic extension, not extension on a case by case basis, of the majority vote to the Council; codecision; the urgent need to make the Charter of Fundamental Rights binding and to extend the possibility of recourse to the Court beyond the economic sphere; the provisions on closer cooperation and so forth. We are, however, very critical of the reduction of the constitution issue to a mere technical operation separating the Treaties into two parts, which, apart from anything else, would be very similar. This is not the constitutional process, which should bear no resemblance to convoluted diplomatic negotiations and which, we feel, is essential to give the necessary boost to the integration process which, alone, can mobilise the citizens to strive for a better Europe. We consider that the insistence on maintaining the limit on the number of Members at 700, even when we become a 20-State Europe, unnecessarily penalises the regions and those whose political orientations are neither socialist nor conservative. In this regard, we hope that our amendment will find consensus in the House. The Group is divided over double majority, closer cooperation, the number of Commissioners and security policy. In particular, as regards the subject of the number of Commissioners, we will support the balanced position of those amendments which ensure both sufficient representation of the Member States and the efficiency of the Commission. To sum up, this report may well be useful in assisting our two representatives in their often extremely frustrating daily work at the Intergovernmental Conference where others take the decisions, but to our citizens, it will seem about as clear as an interministerial memorandum. Most importantly, in the same way as the 1984 Spinelli Treaty, this report does not live up to the challenge of being a milestone, a clear, unambiguous indication of where we want to be with those who wish to be there. Puerta Mr President, our Group wishes to thank the rapporteurs, Messrs Dimitrakopoulos and Leinen, for the important work which they have carried out. I must also tell them that, within my group, there are differing views, according to differing national experiences. I will say the same thing here that I have said in my group: the debate is not whether we say yes or no to federalism. The debate is how to go about European construction at the point of enlargement. It is making sure that we do not just build a Europe of the States and a Europe of the people, but, especially, a Europe of the citizens. We must create a fully democratic institutional fabric. We know that there are democratic deficits and that they are considerable. At the moment the challenge in the face of enlargement is to achieve, as the rapporteurs have said, greater efficiency and greater democracy. The Intergovernmental Conference cannot end with the same disappointment that we had in Amsterdam. We cannot create an Amsterdam 2. We have to create a Treaty which gives rise to genuine European construction in which more than 400 million Europeans can share economic prosperity, a social dimension and a democratic life. This is the great challenge for the European institutions and for European politics. My vision of European construction is compatible with the fundamental lines which are laid out in the report which we are discussing today. It is, of course, necessary to give the Commission the powers it needs and make it responsible to Parliament. This is precisely the issue. We must clearly define the different democratic powers in the field of European competences and we must know who is making decisions and to whom they are responsible. Mr President, Parliament does not take a corporate position. Our minimum demand is that Parliament be treated as an adult which has to request that the Commission take certain responsibilities, but which also has to participate actively in European construction on behalf of the European citizens. On behalf of the European citizens, we have to ask today not only for that fine-tuning of decision making but also for the incorporation of the Charter of Fundamental Rights into the Treaty. The Charter of Fundamental Rights must give citizens the capacity to demand compliance with these rights in the European courts. This is the position which we can adopt in our Group, asking for more efficiency and more democracy. Berthu Mr President, in our view the European Parliament' s proposals for the Intergovernmental Conference, as set out in the Dimitrakopoulos-Leinen report, are a misinterpretation. What we urgently need today, on the eve of enlargement, is not to deepen the integration of the existing Member States at a faster rate. It is not to trot out the old federalist recipes of the European Movement yet again. It is not to propose a super-State again, with its own constitution, uniform rules and majority decisions. No, what we urgently need today, ladies and gentlemen, is to show some evidence of clear-headedness, to accept that economic and political integration cannot be taken any further and to design new forms of cooperation that are far freer, and that will enable 30 or more States to work together on a basis of mutual respect. Unfortunately, it would seem that the latest debates within the most well-informed groups of society stop at the doors of this Parliament. In this matter, as in the case of the Charter of Fundamental Rights, our Parliament seems unable to depart from the federalist line it has been pursuing for many years. That approach leads to an impasse, to what Mr Tsatsos a moment ago, if I understood him rightly, called a Europe built on sand. First of all, it takes us away from the concept of Europe as an association of states, an association of national democracies, and puts all the countries, great or small, that are afraid of being marginalised on the defensive. More generally, the rigid federalist approach reflects a more or less unconscious desire to set up institutional barriers against enlargement, which will once again call in question a whole range of long-standing patterns of behaviour. We must adopt a more positive approach. We must promote enlargement by adopting a new form of cooperation that is more differentiated, shows greater respect for national sovereignty, that is based on full recognition of the Luxembourg compromise, as I explained in the minority opinion attached to the Dimitrakopoulos-Leinen report. Bonde Mr President, in Denmark there is a concept known as asset stripping. Top class lawyers and accountants are being convicted one after the other because they have helped strip companies of assets and then left them with tax liabilities. Asset stripping is a punishable offence. The Intergovernmental Conference is designed to strip our constitutions and fundamental laws of assets and leave the voters with a democratic deficit, but constitution stripping of this kind is not punished. The asset under our constitutions is the right of voters to be heard and to choose representatives who can pass laws on our behalf. If we are dissatisfied with the laws, we can choose new representatives and obtain new laws. This is the beating heart of our democracies, a heart which, because of the constitution strippers, will stop beating. They are taking legislative power from our 15 national parliaments and transferring it to officials and ministers, from voters and elected representatives to the executive and from open assemblies to meetings behind closed doors in Brussels. Electoral power is being transferred from our constitutions, but is not being transferred to the European Parliament. We parliamentarians have been side-tracked. Power lies with the Commission and the Council of Ministers. The EU is not a parliamentary democracy, and the national parliaments have been still further marginalised. A number of us in this House have therefore prepared 19 proposals for democratic reform of the EU. We call the initiative SOS Democracy - "SOS" because it is a matter of urgency and "Democracy" because that is the heart of the problem. We do not have democracy in today' s EU. We should like to have it in tomorrow' s. We have different opinions as to how the laws should look. We have support across the political spectrum from communists to conservatives. We disagree about a lot but agree that our differences should be resolved in democratic parliaments. The voters in our countries should always have the last word. We reject any attempt to strip our constitutions of democratic content and we urge the public to get involved in the negotiations concerning the Nice Treaty before it is too late. Join us in SOS Democracy. Hager Mr President, dismayed as I am at the ongoing prejudice shown towards Austria by 14 Member States, I would like to confine my comments on the matter at hand to the issue of closer cooperation, in all its guises. There has been a marked change in attitudes towards closer cooperation since the adoption of the Treaty of Amsterdam. I can still clearly remember how long we used to spend discussing this, in what was still the institutional committee at the time. The upshot was that Mr Méndez de Vigo and Mr Tsatsos - whom I greatly esteem - produced a report highlighting the risks associated with Member States developing at different rates, and welcoming the fact that the Treaty would be framed in such a way as to keep these risks down to a manageable level. The present view taken by Mr Dimitrakopoulos and Mr Leinen is that closer cooperation must serve to stimulate the development of the Union, and they even recommend that it should have its own chapter in the EU Treaty. This is an astonishing turn of events, when one considers that this idea was once deemed the ultimate threat to the integration process. A multi-speed Europe has become the order of the day. We are now looking, by way of an attempt to deal with enlargement, to the possibility of a third of Member States forming a "vanguard" . All this means is that those Member States not wishing to join the frontrunners will be left with a choice between complete non-participation or joining a system that was originally thought to be without merit at a later stage. Multi-speed integration of this kind cannot act as a guarantee for coherent and stable development of the Union. On the contrary, I am convinced that this plan is far more likely to jeopardise the Union' s goals than to help improve its decision-making structures. In any case, that was the view taken by the architects of the EU as recently as 1996. Sánchez García Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, I am speaking as draftsman of the opinion of this Parliament' s Committee on Regional Policy, Transport and Tourism. I understand the importance of institutional reforms, but I would also like to express the opinion of the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism on the issues which we must tackle in relation to the Intergovernmental Conference. We would like to make three points. Firstly, the active recognition of the role, protagonism and participation of the regions in the process of European construction which began 50 years ago. Secondly, the importance of transport. To this end, we want an extended Article 70 and we also want it to be supplemented with a provision on the creation of a single European agency for air traffic control. Lastly, the role of tourism for both the economy and for employment. We - or at least I personally - accept Amendment No 168, presented by the chairman of the Committee on Regional Policy on this issue. Barnier . (FR) Mr President, Ministers, ladies and gentlemen, after listening carefully to the two rapporteurs, to all the committee representatives and to Mr Gama, the Portuguese Minister, and before listening just as carefully to all the speakers in the further course of the debate, let me explain the views of the Commission which, as you know, is playing an active part in these negotiations, in which I too was involved from the outset, along with your representatives and the representatives of the Member States. I would like to tell you how much I appreciate the very high quality of the report presented by your two rapporteurs, Giorgos Dimitrakopoulos and Jo Leinen, which we are now debating. The report is clear and comprehensive. The Committee on Constitutional Affairs has set out a determined position and I want to pay tribute to its work and that of its chairman, Mr Napolitano. I have two comments to make on the report. The first is that, objectively speaking, the positions of your committee, which will probably be shared by the House when you come to the vote, are in many respects very close to the Commission' s. Parliament, like the Commission, has sized up the challenge facing the Union with the prospect of an unprecedented increase in the number of Member States which, by the same token, will accentuate their diversity. Your Parliament is aware that the reform of the institutions is necessary, that it must be tackled seriously and that, if need be, we must look beyond short-term national interests and offer the people a Treaty that is substantial enough to gain their support. That is what is at stake in these negotiations, which we must bring to a successful conclusion at the end of this year, at the European Council in Nice. I would stress the 'success' rather than the 'concluding' , for they are two different things. And success is what we need in Nice. These changes are essential to the success of enlargement. In my view they are also necessary right now because in many respects the current institutional organisation is showing its limitations. I am thinking, for example, of the Court of Justice' s workload and of the log-jams we see in some areas because of the requirement of unanimity in the Council. Your Parliament has looked in depth at the decision-making system in the Council and at the composition and functioning of the Commission. Since 26 January you have been well aware of the positions set out by the Commission. For example, to make things quite clear with regard to the Commission itself, we proposed that each country should certainly have one Commissioner. But we also proposed two options on that basis. Either every country will have a national representative within the Commission at the same time, or not all countries will be represented at any one time. But, if you look at those two options I have briefly described, you will find that the states will be represented on an equal footing, which is not currently the case within the Commission. On this issue, as on others, we believed it was important, over and above the basic approach, to open up a debate, to take time to consider the pros and cons of the different options, and to decide between gut reactions that would consist of changing as little as possible and the long-term requirements of giving our institutions new impetus. Negotiations on these issues have scarcely begun. Whatever solutions are finally adopted, your debates, like ours, will help the Intergovernmental Conference to take more responsible and enlightened decisions. I note there is broad convergence on the qualified majority issue. Qualified majority voting should become the general rule for Council decisions, together with the codecision procedure for all matters that come within the legislative sphere. The Commission itself said just that and recommended a means of achieving these results by identifying the categories of decision where unanimity must or could be retained. We are well aware that certain Member States have difficulties with some of these questions. We know there are reservations about the tax system, to give just one example. What the Commission, what the European Parliament must do is precisely to look beyond these reservations and sincerely, honestly and without any ideological bias consider the coherence and effectiveness of the single market. That is what we wanted to do with our additional contribution which describes the new area of qualified majority voting in relation to certain aspects of the tax system, certain aspects of social protection, to ensure the smooth operation of the single market. There is agreement between our positions on other points too, such as the composition of the European Parliament, closer cooperation, the creation of a new European Public Prosecutor' s office which, as Mrs Theato pointed out, will help us to fight fraud against the Community budget, the Court of Justice and the Court of First Instance. And that does not surprise me, since the Commission and the European Parliament have always been very close in their thinking on these subjects and are inspired by the same concern for the general interest of Europe. We will continue along these lines until the negotiations reach their conclusion. My second comment relates to the active involvement of your Parliament, which is vital to our success. Because the European Parliament has its own special perspective on things, I want to stress how necessary Parliament' s commitment is, the commitment of each and everyone of you, first of all during the negotiations - as your representatives in the negotiating teams, Elmar Brok and Professor Tsatsos, are well aware, and indeed their contributions often put the discussions back into perspective - but also during the ministerial discussions. And I must say I was pleased with the most recent joint discussions that took place with your President, Nicole Fontaine, in Luxembourg the day before yesterday at the initiative of the President-in-Office of the Council, Mr Gama. But I also want to emphasise how important it is for us, outside our official and institutional establishments, to explain our activities and engage in dialogue with the national parliaments and the citizens of every EU country and with the candidate countries. Ladies and gentlemen, let me conclude by drawing attention to three particular aspects, while also noting that as we speak today a number of questions about the correct scope of the agenda of these negotiations have to some extent now been resolved. I think that is a good thing. In saying that, I want to pay tribute to the Portuguese Presidency and in particular to Jame Gama and to Franciscos Seixas da Costa for electing to adopt a pragmatic and objective approach, an approach that is as objective as possible and that consists in starting out from the needs and limitations of the existing system and proposing solutions. That suggests that we can work on the basis of the Helsinki mandate as long as today' s presidency has the political will to give an impetus to tomorrow' s French Presidency. Although this is a reasonably substantial and difficult agenda, there are still a few subjects that have been left aside for the time being, which we regret. But it will soon be time for a decision to be taken, and, on behalf of the Commission, I would like to put forward three points for consideration. The first point concerns European defence. Since the Cologne Council, and in particular the Helsinki Council, the necessary structures are being set up, on an interim basis, within the Council' s General Secretariat. As provided for by the Treaty of Amsterdam, the Union is now preparing to carry out the Petersberg tasks and missions, i.e. humanitarian and evacuation missions, peace-keeping, crisis-management and, where necessary, peace-making missions. Discussions are under way on relations between the European Union and Nato. The European Union Defence Ministers met on 28 February. The first working documents have now been drafted on civil crisis management. So we can see some progress and certainly a political will to move forward. My friend and fellow Commissioner, Chris Patten, can confirm this assessment of the situation as regards these questions. In a few weeks' time, the European Council in Feira will have to decide whether the Treaty should be amended with a view to building on the guidelines of the Helsinki European Council. Our group of representatives has not considered these questions yet, but let me share a few ideas with you. Ladies and gentlemen, after matters relating to justice and the police, a security and defence policy is without doubt the last major common policy we have to establish. The existing Treaty, as amended at Amsterdam, has enabled us to make significant progress. We can see that today. But can we resolve everything purely within the framework of that Treaty? Let us leave aside, for today, the question of future of the WEU Treaty with the collective defence commitment it contains and the different statutes of the EU Member States and of Nato and WEU member countries. Looking only at the Petersberg tasks, I do not think the European Council has given enough thought to the organisation within the Union of a political authority that will give instructions to the chain of command that is being set up. It may be that, before it concludes, the Intergovernmental Conference will have to consider the structures and appropriateness of the existing Treaty. I do not have all the answers to this question but I think it needs to be asked, and to be asked in the context of the Conference. I think it would be premature to close this file at Feira. Instead, President Gama, I hope the presidency will give an even stronger political impetus on the question of defence. My second point concerns the EU Charter of Fundamental Rights and the EU' s democratic values. The negotiating body is making good progress, or so we are told by Antonio Vitorino who is representing the Commission in it. The interest that is being shown in this draft Charter and the support for its incorporation in the Treaty confirm what I regard as the need to reaffirm, over and over again, the fundamental values of the EU, to set down once and for all the principles shared by all the citizens of Europe. It is the same need that inspired your Parliament' s report drafted by Mr Duff and Mr Voggenhuber. One could say that these principles are self-evident. But, as we know, what seems self-evident sometimes still needs reasserting, for all the existing Member States and for those that want to join us, because democracy and respect for citizens' rights are never won once and for all, but need to be fought for and defended again and again. Your Parliament has considered these questions, as it has considered the existing Treaty provisions that would penalise any violation of the fundamental principles of the Union. The Commission is prepared for this debate, which I believe is a necessary one, provided we keep it clear of any polemics. My third and final point concerns the reorganisation of the Treaties. The report before you discusses the constitutionalisation of the Treaties or, as we sometimes rather more modestly term it, the reorganisation of the Treaties. That is a question of terminology. Let me say a few words on this. The Commission, as you know, has asked the Robert Schuman Institute in Florence to carry out a feasibility study on separating the Treaties into two parts: the essential provisions on the one hand and the applied provisions on the other. This work is making good progress and I hope to be able to tell you the outcome soon. But just as a mountain grows larger the closer you approach it, let me stress that this exercise involves major technical and legal difficulties. The Treaties are not complicated in the sense of deliberately wanting to discourage the reader; they are complicated because the expression of the common resolve of 6, 9, 10, 12 or 15 Member States, over the efforts of 40 years, is not a linear operation, nor is it always as logical and simple as might be imagined after the fact, unless you start again from scratch. But who would seriously suggest that? We have to start out from what we have. We must seek the best while remaining within the realm of the possible. Then, if this reorganisation of the Treaties proves possible and convincing - as I personally believe it will - it will be time to examine the procedures for amending these restructured texts. But the Commission wants to proceed one step at a time and for the time being we are sticking to the pragmatic and meticulous job of reorganisation. I hope to present the results in May. Mr President, ladies and gentlemen, let me conclude by repeating that I and President Romano Prodi are prepared to continue and intensify these joint discussions so that, together with the Council, indeed all together, we will succeed in achieving a genuine reform at the end of this year. As the Conference progresses, I believe it will become ever more necessary for us to take concerted joint action. (Applause) Maij-Weggen Mr President, I would first of all like to express my appreciation for the sterling work carried out by Mr Dimitrakopoulos and Mr Leinen. I believe that this is one of the best reports which have so far been produced in the framework of IGCs over recent years. I am making this statement as former rapporteur on the Maastricht Treaty. By the way, Maastricht is not a strange city, Mrs Frassoni, it is a very exciting city where the Dutch-Flemish, German and French cultures all flow into one. Just try one of the pavement cafés and you will see what I mean. I will repeat this to Mrs Frassoni in Italian some time. Mr President, it is rather a shame that so many amendments have been tabled as this might affect the quality and balance of the report. The large groups should, therefore, restrict themselves to the absolutely necessary amendments during the vote. This seems the best way to retain the good work which the rapporteurs have put in. As far as our Group is concerned, the resolution needs to be amended on a number of points. For example, we do not agree with the proposal in the resolution to restrict the number of Commissioners to 20 and to introduce a rota system for the smaller countries. One Commissioner per Member State seems a much better solution to us. In order to boost citizens' confidence in the European Commission, it is vital that each Member State should have a Commission Member. Our Group, too, has therefore tabled amendments to this effect. Next is the number of MEPs. The resolution argues in favour of the possibility of European lists. This is a sound idea, but if we want 10% of the European members on European lists, then this should not, of course, result in additional MEPs on top of the 700 which have been agreed upon. It is important that we retain a maximum of 700, with or without the European list. Parliament is already vast, the buildings are already packed and the whole thing has to remain workable. The third point concerns the issue of unanimity. We believe that in an enlarged Union, decision-making should not always be blocked by an excessive right of veto. Unanimity should, therefore, be restricted to the bare essentials. These are constitutional issues such as the deployment of military troops and issues pertaining to territorial integrity. All other decisions should be taken by qualified majority with weighted voting, as is proposed, and - this is vitally important - with colegislative powers exercised by Parliament. We would also thank the Commission for this support. I would like to end by commenting on the Charter of Fundamental Rights. According to our Group, it is of paramount importance that this Charter be included in the Treaty. Work to this effect is being carried out, and we sincerely hope that a text can be produced which everyone can agree to incorporate into the Treaty. This is a key issue for the citizens of Europe. Barón Crespo Mr President, firstly, on behalf of the Group of the Party of European Socialists, I would like to express my support for the Dimitrakopoulos/Leinen report and, furthermore, thank the Portuguese Presidency for their positive attitude towards the incorporation of Parliament into the Intergovernmental Conference. This report is of great value and I therefore believe we should support it today by a majority in this Parliament, because this is an opportunity for a completely open debate on the great issues still facing us in Europe. This debate is going on between political and national groups in different Member States. Please allow me to make a correction, Mr President: there are no large and small countries here. Here we must consider ourselves to be small. In the past, the countries in Europe which considered themselves to be large tried to impose their hegemony by force. Here were are all amongst small countries, especially given the challenge of globalisation. I believe this should be an important element in our coexistence. In European Parliament debates, political groups, citizens of different countries and diverse interests and prejudices come into play and this allows us to be aware of when we touch a nerve and of when it is necessary for us to take special care in what we do. Therefore, this is an important debate and I believe the Council should take account of the position we take. Secondly, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, I believe we should also try to introduce some vision and some idealism into this debate. I have always been against the idea that we had to deal with the 'leftovers' from Amsterdam. Leftovers are thrown in the bin. These are clear and fundamental challenges, which refer to and are linked to the membership of the Commission, the power of the President, fair contributions by the Member States and such important questions as closer cooperation, majority voting and - a vital issue - the Charter of Fundamental Rights. I say this particularly in view of the crisis which we have seen in a Member State as a result of the presence of a party whose fundamental values are contrary to the community of values which we hold here. A final consideration: Commissioner Barnier has said that, before the end of the Conference, we must resolve certain problems relating to the chain of command. Mr President, in relation to the appeal to public opinion which we are making, I believe we must clearly affirm the principles of democracy and transparency and also the chain of command. We must not allow a situation where, while we are discussing this, a kind of Loch Ness monster reappears every month in the press. I understand the journalists, but we cannot allow a situation where crises are created by certain anonymous officials, who are frustrated mandarins, and certain ambassadors, who seem to behave like a Praetorian Guard, and who do not hesitate to make anonymous declarations in the press. Here, the only risk involved in democracy is the risk taken in elections. This is the risk taken by Minister Gama, Commissioner Barnier and by all of us. However, here in the gossip shops of Brussels we create a situation and certain centres of power which do not correspond to the principles of democracy and transparency, which are precisely the principles which we have to strengthen in this Intergovernmental Conference. I believe that it is important for all of the institutions to confront this issue responsibly. If not, the Intergovernmental Conference will not have been a success for our future. Malmström Mr President, the EU is faced with enormous challenges. In just a few years' time, the Union is to be enlarged to include almost double the number of Member States. The euro is to be introduced. We are to have a security policy worthy of the name, implement administrative reforms and, hopefully, win back some of the confidence our citizens have lost in the European project. The Intergovernmental Conference should prepare the EU for these changes. It provides us with the opportunity to adapt our work to the new Member States and to the new tasks we have before us. It is a question of finding a balance between democracy and efficiency and of maintaining the historic balance between small and large countries. These are the questions which remain following the conclusion of the Treaty of Amsterdam. It is important in these discussions not to become lost in technical details and lose sight of the goal - that of making the EU more open, more efficient and more intelligible. We must all make sacrifices in order to achieve this goal. Unfortunately, governments appear to have lost sight of this goal. The Intergovernmental Conference is making only limited progress, which is not the fault of the Portuguese Presidency. Probably what will happen is what usually happens: at five minutes to midnight on the last day, a compromise will be reached with which no-one is entirely satisfied. The talk is already of the next Intergovernmental Conference where the major questions will then be solved. We have heard this before. There is starting to be a surfeit of half-baked intergovernmental conferences. Our citizens have higher expectations than that, and we do not have much time. That is why we have to take the opportunity now. The EU must be changed in the way we Liberals have demanded, that is to say in the direction of transparency, public control, more explicit accountability, a clearer distribution of competences and a common constitution. Quite simply, the EU must become more liberal. The report includes many of our amendments, and I support these with few exceptions. The challenges faced by the EU are exciting and historic. They should inspire us all to roll up our shirt sleeves. We are in a position to create something unique: democratic, competitive and peaceful cooperation throughout the continent. Instead, however, of awakening hope and enthusiasm, present developments appear, rather, to be giving rise to anxiety among governments. One might well ask what has become of political leadership and vision. Voggenhuber Mr President, I would like to express my personal admiration for rapporteurs Mr Dimitrakopoulos and Mr Leinen. I would like them to know that my scepticism, and any decision on my part to reject this report, is no reflection on them, but on this House, which does not have the backbone to confront the European Council with its own vision of what the future should hold for European integration. In terms of power politics, or following a constitutional line of thought, it is quite clear what the Council wants. It wants Europe to be run by the executive, to be under the leadership of national governments, a bring-and-buy for national interests. It wants the basic model for European integration to be intergovernmental cooperation. The European Council wants Europe to be under the leadership of a handful of States, it wants Europe to be run by a board of directors, and to pursue a nineteenth century style policy aimed at striking a balance amongst the States of Central Europe. The Council does not see a democratic deficit; it sees a lack of efficiency at worst. Separation of powers, public scrutiny of legislation, parliamentarianism, unrestricted legal supervision on the part of the European Court of Justice, binding fundamental rights, strengthening of the original European institutions - the Commission, Parliament and the European Court of Justice - none of these matters are of concern to the Council. It is the task of Parliament to stand up to the Council and to present it with its own vision. Parliament must pluck up the courage to vie with the Council when it comes to determining the future of European integration. This is about nothing less than the rediscovery of democracy in the supranational sphere. It is about nothing less - and this is, or would be Parliament' s task - than making European unification public property. We have a long way to go before we achieve this. If you demand a constitutional process but satisfy yourself with the division of the Treaties into two parts, then this constitutional process is already at an end! If you accept without criticism that not only does the Council see itself as a legitimate representative of the States, it also claims to represent the people by virtue of the double majority, thereby depriving Parliament of its legitimacy, then we still have a long way to go before...... (The President cut the speaker off) Sjöstedt Mr President, if the changes to the Treaty proposed in the resolution we are debating are implemented, the European Union will take an absolutely crucial step on the way to becoming a federal state and one, moreover, in which the national parliaments will lose control over almost all crucial areas of policy. In addition to the massive increase in supranational forms of decision-making, the proposal contains quite a few qualitative changes in the direction of federalism, among these the proposal to remove the national right of veto in the course of changes to large parts of the current Treaty and, also, the demands for a single EU constituency in the elections for the European Parliament. I am convinced that this transformation of the EU into a federal state is a blind alley in every way. The EU' s major problem today is not a lack of centralised power but a shortage of real democracy. What the Union needs in place of more supranationalism is democratic reform leading to a dramatic reduction in the Commission' s political power, to the legislative process in the Council' s being made public and to the national parliaments' being given decisive influence. Through the Treaty changes proposed in the resolution, the EU would become a Union wholly dominated by the big Member States. The power wielded by the major countries would be increased dramatically through the introduction of a system of "double simple majority" voting in the Council of Ministers. Their power would also be increased through the increase in their representation in the European Parliament. In an EU which has been enlarged by a further twelve States and in which seven hundred seats in Parliament have been distributed as proposed in the resolution, Sweden would have thirteen seats, Finland seven and Ireland five. This would mean that, in many Member States, important political powers would not be represented at EU level. This also shows how weak the democratic basis of such a Parliament would be. Compared with other federal states, the "EU state" would, on this model, be unusually centralised and offer little protection to small constituent States. A comparison might be made with the United States in which the one chamber in a two-chamber system has proportional representation, while representation in the second chamber is the same for all constituent States. In the EU, the big countries would instead dominate both chambers on the basis of the proposal we are now debating. For anyone who wants to change anything regarding monetary union or EMU, it is now, when the Treaty is being changed, that the opportunity exists. Many adherents of EMU on the Left have, of course, argued in favour of altering the nature of monetary union in such a way that the Central Bank is placed under democratic control and that the goals of economic policy are not merely monetary. It is noticeable that they are now completely silent and that it is now only the Confederal Group of the European United Left/Nordic Green Left which is demanding the democratisation of monetary union. As you have perhaps noted, I am going to vote against the present resolution. (The President cut the speaker off) Collins Mr President, I support the enlargement of the European Union because I know it will consolidate the new democracies in eastern and central Europe. I know it will also increase the size of the European Union as a trading block which in time will ensure that the Union as an economic entity becomes more competitive. I know that reform within the existing European institutions must take place. However, any changes within the internal decision-making procedures must be balanced and fair. We do not want to see a two-tier European Union in which larger Member States dictate the pace at the expense of the smaller Member States. For example, the report which we are debating today recommends a rotation system for the composition of the European Commission. This will mean that the automatic entitlement of smaller Member States to have one Member of the Commission will be downgraded. I do not believe that this is a particularly sensible proposal. 380 million citizens of the Union have an affinity with the Commission. Certainly, from an Irish perspective, Irish people recognise the importance of the Commission as an institutional body within the European Union. It is still the institution that controls the operations of competition policy, the common agricultural policy, the common fisheries policy and the common transport policy. The Union must draw nearer to the citizens of the Union. We should also remember that some Member States, including my country, must hold a referendum on any Treaty changes that arise at the forthcoming IGC. The loss of an automatic right to nominate a Commissioner would certainly be a very difficult, if not impossible, proposal to sell to an Irish electorate in this referendum. I would now like to return to the issue of extending the qualified majority voting system at European Council level. The Council represents the interests of the 15 Member State governments within the institutional framework of the Union and currently, under existing EU Treaties, unanimous agreement of the 15 Member States is required for any tax changes sought within the Union. The report we are discussing today seeks to extend qualified majority voting to all legislative activities except those of a constitutional nature. I believe that national Member States should retain the right of veto on taxation matters. The Irish taxation system is innovative in many ways and has contributed to our present growth rates. I do not believe that the extension of qualified majority voting to taxation matters at European Council level is a particularly welcome development. Van Dam Mr President, a biblical parable teaches the reader to build his house on a rock. After all, a house built on sand has no solid foundations. This parable was meant as a reference to faith and its foundations. Nonetheless, I was reminded of this parable during the IGC discussion. The relentless attempts to turn Europe into a political unity seem to be built on quicksand. Indeed, the citizens of Europe do not feel European and this will not change overnight. Still, the discussion on the EU' s future is peppered with concepts such as European citizenship. This does not exist by any stretch of the imagination and is simply quicksand! In the IGC discussion or the present report for that matter, the end goal of European cooperation is not taken into consideration. What do we want to achieve as a European Union? I would be keen to hear the Council' s and Commission' s opinion on this. If there is a well-considered vision on the foundation of European cooperation, the European House will be on more solid ground and will be able to brave the bad weather. I share the minority view of Mr Berthu, a member of the Union for a Europe of Nations Group, as it has been included in this report. This document does include a solid foundation for the Union, namely a cooperative of independent states, in which the national democracies enjoy the highest level of legitimacy. Regarding the enlargement issue, the fact that Member States joining the EU can become fully-fledged Members of the Union should be central. "Degrading" acceding countries to second-class members does not do them justice and has unwanted political consequences. Instead of the idea of different speeds, I support the idea of carrying out only the core tasks, that is to say in cross-border policy areas, at European level. Another specific point I would like to raise concerns the European Commission. This high official college should in future not have more or fewer than 20 members. If necessary, combinations of countries can alternate in appointing a Euro Commissioner. I support the policy of granting the European Parliament codecision in all cases in which the Council decides by qualified majority. This must, however, go hand in hand with sound scrutiny by the national parliaments of their "own" ministers in the Council. Sichrovsky Mr President, whilst I too wish to express my dismay at the ongoing prejudice displayed towards Austria by 14 Member States, I would like to take the opportunity to comment on the opinion of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport, which refers to a number of very important areas. The diversity of cultural traditions in Europe is not just a colourful mosaic of artistic activities but gives expression to cultural, religious and also national diversity, to a sense of belonging and a feeling of attachment to one' s native land. Very often in the past, Parliament regarded culture as nothing more than a breeding ground for art. However, it is much more than this, and cannot be separated from a minority' s sense of identity and its self-perception, therefore neither can it be separated from the rights of these groups, which are to be respected. Most minority groups in Europe define themselves through their cultural traditions, and it will only be possible to afford them the protection they need if we make it possible for them to integrate into mainstream society, whilst respecting their own traditions. If we are to acknowledge and comprehend these traditions, we will have to do more than register the differences purely as ethnic characteristics or as a list of discriminations. We hear so much these days about the dangers of disregarding the rights of minorities, and very often this takes the form of cultural discrimination. The debate about the human rights of minorities, xenophobia, and racism, particularly in the light of the enlargement process, is doomed to failure unless we re-define and extend our concept of culture. Otherwise we will end up endlessly repeating hollow words that do not mean anything to most people these days. The Convention should take account of these thoughts in its drafting of the Charter on Fundamental Rights. In defining and reworking the concept of a minority' s culture, a new dimension will be added to this very important basis for identity, and cultural issues within the EU will not be treated as a mere colourful adjunct to our other very important responsibilities. Beazley President, Commissioner, we are faced with a fundamental difficulty, in the exercise in which we are involved, in maintaining the balance between enlarging the EU and reforming the institutions to make that enlargement possible. British Conservatives cannot accept the report, based on the long list of ancillary items which are not on the agenda of the IGC. We are concerned by the proposals for constitutionalisation of the Union, by the proposals to incorporate the Charter of Fundamental Rights into the Treaty, by the progressive diminishing of the distinction between the first and second pillars, by the proposal that the Council should adopt broad guidelines of economic, employment and social convergence policies by qualified majority. These are just some examples of the complex and controversial issues which are raised. We are overloading the wish list of the IGC. The great danger, if all these extra items were to be adopted on the agenda, is that the deadline of December 2000 would inevitably be missed. Where would that leave the candidate countries like Poland and Hungary, whose government leaders have already expressed concern over the timetable? We believe the IGC should concentrate on the essential institutional reforms. It should ensure that it meets the deadline, to enable the first wave of enlargement to include Central and Eastern European countries by 2004, and to continue any further necessary reforms with the full inclusion of our new partners. If the EU delays enlargement too long, it may make it more difficult, or impossible, for some candidate countries to join within the envisaged timetable. The President-in-Office addressed some of these concerns in his speech. Commissioner Barnier in his speech said that the intention is to succeed with the reforms, not necessarily to conclude them. Some people say that this is the last opportunity for reform. I do not think that is a very fair reflection on the extraordinary reforms that many of the candidate countries have made in the last 9 and 10 years since they were within the Warsaw Pact or formerly part of the Soviet Union. Our priority is enlargement. We should not confuse or reverse our priorities. Corbett Mr President, my group welcomes this report. It sends a clear message to the IGC to be ambitious, to think long-term and not short-term, to think of how a Union with nearly double the number of Member States we have now can actually function effectively and to take this opportunity to change the Treaties, because future IGCs with nearly 30 states around the table will find it even more difficult than it is now to agree on reforms. The report puts forward ambitious proposals, as one would expect of the European Parliament. If adjusted by the amendments by my group, it will be a well-balanced set of proposals, well-balanced notably on the delicate question of the equilibrium between large and smaller Member States. On the size of the Commission, for instance, the formulas that are likely to be adopted tomorrow will refer either to one Commissioner per Member State or to a smaller number, a fixed number of Commissioners. The Commission cannot go on expanding indefinitely. In the second case, it will be a rotating system, so that every Member State, large and small, has equal opportunities of seeing one of its nationals serve in the Commission. On the question of the size of the European Parliament, we have also found a point of equilibrium, based on to a minimum number of Members for each Member State. Every state will, of course, have to make a sacrifice following enlargement, but a minimum number will be guaranteed, with digressive proportionality thereafter. So the report is balanced and I think can be welcomed. It is ambitious. Some people are saying: ' The IGC will never agree to this point or to that point' . But we are not in this Parliament trying to guess the outcome of the IGC; we are trying to encourage it to move in a particular direction, in a more ambitious direction, to make sure that we actually have a Union capable of functioning effectively when we enlarge to nearly 30 Member States. That is essential for our future. Flesch Mr President, the aim of the IGC is to reconcile enlargement with deepening. In particular, we need to review the interinstitutional balance, representation within the Commission and the other institutions, the weighting of votes and the areas covered by qualified majority voting. Unanimity voting must apply to decisions of a constitutional and fundamental nature. Closer cooperation must make it possible to manage diversity and avoid getting bogged down, without calling the fundamental structure of the Union into question. The report by our fellow Members, whom I want to congratulate, has been substantially improved over the course of the discussions. Nonetheless, the outlined reform will hit the small Member States hardest. That applies in particular to the provisions on the composition and operation of the institutions. A Parliament in which the ceiling of four seats per Member State, which does not allow for a balanced representation of the political forces, is unacceptable. The same is true of a Council in which the qualified majority rules have to be readjusted and whose proposed method of operation will inevitably lead to deadlock and inconsistency, and of a Commission in which the rule must be one member per Member State. Lastly, let me bring up the question of the seat of Parliament and call for the promise made to be respected. I am always surprised to see our Parliament, which sets itself up as the committed champion of respect for minority rights when it comes to others, go against this approach when it comes to deciding on the institutional architecture of our own House. MacCormick Mr President, we, for our part, welcome the enlargement of Europe and will participate in the discussion of how to prepare for it. The Scottish National Party, which I represent, is committed in its manifesto and its general policy to the idea of Europe as a confederation of peoples, countries and regions, not as a sovereign federal union in its own right. That is something which the parties of European Free Alliance have in common and our votes will be cast in that light. I want to draw attention particularly to Amendment No 138, in its interaction with paragraph 32 of the Dimitrakopoulos-Leinen report. Regarding its proposal for all-Europe lists of candidates, we in Scotland - a small nation within a large Member State - are seriously concerned about the practical disappearance of Scotland as a distinct entity within the Union This would also apply to Euskadi, Flanders, Galicia, Andalusia and Wales. The reduction in Members of the European Parliament that we would face, coupled with the arrival of new Member States which are smaller in population than Scotland or Wales and which would be fully represented in all the institutions of the Union, will certainly increase the pressure for and our people' s commitment to the idea of our own independence in this great European confederation. President As it is now voting time, the debate will be adjourned and will resume at 3 p.m. VOTE on the additionality principle in Structural Fund appropriations (Parliament adopted the resolution) Recommendation for second reading, in the form of a letter, on behalf of the Committee on Agriculture and Rural Development, on the common position adopted by the Council with a view to adopting a European and Council Decision on the application of aerial-survey and remote-sensing techniques to the agricultural statistics for 1999-2003 (13300/1/1999 - C5-0065/2000 - 1998/0296(COD)) (The President declared the common position approved) Simplified procedure without report: Proposal for a European Parliament and Council directive amending Council Directive 95/50/EC on uniform procedures for checks on the transport of dangerous goods by road (COM(00)0106 - C5-0129/2000 - 2000/0044(COD)) (Committee on Regional Policy, Transport and Tourism) (Parliament approved the Commission proposal) Proposal for a decision of the European Parliament, the Council, the Commission, the Court of Justice, the Court of Auditors, the Economic and Social Committee and the Committee of the Regions on the organisation and operation of the Office for Official Publications of the European Communities (EC, ECSC, Euratom) (C5-0080/2000 - 2000/2043(ACI)) (Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport) (Parliament approved the Commission proposal) Recommendation for second reading (A5-0071/2000), drawn up on behalf of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, on the common position adopted by the Council with a view to adopting a European Parliament and Council directive on action to be taken against the emission of gaseous and particulate pollutants by engines intended to power agricultural or forestry tractors and amending Council Directive 74/150/EEC (10323/1/1999 - C5-0225/1999 - 1998/0247(COD) (rapporteur: Mr Fitzsimons) (The President declared the common position approved) Report (A5-0102/2000) by Mr Lehne, on behalf of the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, on the initiative of the Republic of Finland with a view to the adoption of a Council decision concerning arrangements for cooperation between financial intelligence units of the Member States in respect of exchanging information (11636/1999 - C5-0330/1999 - 1999/0824(CNS)) (Parliament adopted the legislative resolution) Recommendation for second reading (A5-0083/2000), on behalf of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, on the common position of the Council with a view to adopting a European Parliament and Council directive on the deliberate release into the environment of genetically modified organisms and repealing Directive 90/220/EEC (11216/1/1999 - C5-0012/2000 - 1998/0072(COD)) (rapporteur: Mr Bowe) Wallström, Commission. Mr President, as I explained during the debate yesterday, the Commission is able to accept fully Amendments Nos 9, 17, 19, 29 and 47. The Commission can also accept Amendments Nos 1 to 4, 8, 11, 24, 35 to 38, 46, 48, 49 and 52 in principle, as far as they clarify the intention of the Commission to establish an efficient, transparent and balanced regulatory framework for GMOs. Some of these amendments need only to be brought into line with the legal wording of the text of the directive and the overall legislative framework. For other amendments, for instance those amendments concerning antibiotic-resistant marker genes, the principle is politically acceptable but the proposed text as such does not seem to be appropriate. The Commission is unable to accept Amendments Nos 5 to 7, 10, 12 to 16, 18, 20 to 23, 25 to 28, 30 to 34, 39 to 45, 50 and 51. More specifically concerning Amendments Nos 22, 23 and 25, the Commission cannot accept them as they stand but is willing to consider how due account can be taken of the concerns they reflect. Liese Mr President, I have a question for the Commission, so as to make it quite clear to my fellow delegates what we are voting about. I have the Council' s common position of 9 December 1999 before me. It says in the document passed to us by the Council that this common position was adopted unanimously. If I remember correctly, we were still under the Finnish Council Presidency in December 1999, with a Green Environment Minister. Political Union took place in June 1999, under the German Council Presidency, also with a green Environment Minister. However, I am a little confused because the Greens in this House are maintaining that the common position is so weak that it is imperative that we make a huge number of improvements to it. That is why I wanted to put the question again as to whether we are really voting on the common position that all the Environment Ministers subscribed to, or whether we are mistaken? (Laughter, Applause) President Thank you, Mr Liese. May I remind you that the debate is closed. Nevertheless I will give the floor to the Commission if it wishes to clarify the matter further. Wallström It is that very common position. Lannoye Mr President, since Mr Liese has addressed a question to us, I will take the liberty of answering him. The Green Group is not dependent on the positions of the Green ministers represented in the Environment Council. We have freedom of choice, and I would hope the same applies to all the political groups here present. But I wanted to speak specifically on the vote on Amendment No 37. I think it is quite logical to vote on Amendment No 11 first, before Amendment No 37, because Amendment No 11 goes further than Amendment No 37. It proposes a total ban on antibiotic-resistant marker genes, which is not the case in Amendment No 37, which relates only to Part C of the directive. So I believe it would be more logical to vote first on the amendment that departs furthest from the original position. President Mr Lannoye, the rapporteur discussed this question with the competent services yesterday. He does not seem to agree with you. In fact he believes that the wording of Amendment No 11 is such as to suggest a different voting order from the one you recommend. I can only regret that. After the vote on Amendments Nos 38 and 49: President. We will now adjourn the vote and resume after the formal sitting. (The sitting was suspended at 12 noon for the formal sitting and resumed at 12.35 p.m.) Roth-Behrendt Mr President, I understand perfectly that it is an honour for us to receive a distinguished guest of state. However, I would ask you, when the Bureau next meets, to address the question as to whether it is a constructive use of time to interrupt a vote that we need a qualified majority for and for which there are only seven or eight proposed amendments. I would urge you to address this matter in the Bureau. President I am happy to put this question to the Bureau, Mrs Roth-Behrendt, but I was bound by decisions outside my control. Bowe Mr President, just before the formal sitting you interrupted this vote very suddenly. It rather surprised me, and I am sure many other Members of the House, who during the formal sitting expressed their surprise at the way in which the vote was interrupted. We have just seen the first vote after the formal sitting fail to secure a qualified majority by only a handful of votes. Does that not demonstrate what we were talking about and the point Mrs Roth-Behrendt has raised? When we have qualified majority votes they should not be interrupted in any way by the formal sitting. There were eight votes to go. I can inform you, on the basis of my experience, that you could have completed that in three minutes. It is ridiculous that we are now proceeding with qualified majority votes when Members have not been given a reasonable amount of time to come back into the Chamber. I hope you could address that issue, Mr President. President I quite understand your feelings, Mr Bowe. To tell the truth, I agree with you. But I also had to respect the protocol which, once again, unfortunately often takes precedence over our proceedings. That said, it is true that your comment makes good sense and I think the Bureau will have to give it the fullest consideration. Lienemann Mr President, I have a question about the method applied here. It seems to me that, normally, when the sitting resumes and we resume the vote after a formal sitting, a bell sounds to warn our colleagues that the sitting and the vote are resuming. I did not hear that bell and I would ask you to confirm the method used in such cases, for this probably adversely affected the result of the vote in this Chamber. President In principle, Mrs Lienemann, the bell sounds when the sitting has been adjourned in order to call Members back. Some Members had left the Chamber, others remained. I had in fact announced that the voting would resume immediately after the formal sitting. Moreover this was indicated in the Minutes and on the agenda. But I too am sometimes faced with imponderables. Let me assure you that all your comments will be passed on to the Bureau. You yourself are a member of the Bureau. I think that by taking concerted action we will manage to improve the system. (Mixed reactions) Lipietz Mr President, if the problem about sounding the bell is that the sitting has to resume first, the solution is quite simple. I propose to the President that we suspend the sitting for two minutes. For it is unacceptable... ... that for reasons purely of protocol the number of Members in the Chamber has decreased by about 60, which makes it extremely difficult to adopt amendments that will affect the health of European consumers for generations to come. (Applause) President Once again, Mrs Liepitz, I can only take note of the situation, deplore it like you and propose that we finally press on with the vote. (The President declared the common position approved as amended) Report (A5-0088/2000) by Mr Papayannakis, on behalf of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, on the proposal for a European Parliament and Council regulation establishing a system for the identification and registration of bovine animals and regarding the labelling of beef and beef products and repealing Council Regulation (EC) No 820/97 (COM(1999) 487 - C5-0240/1999 - 1999/0204(COD)) (Parliament adopted the legislative resolution) Joint motion for a resolution on the Lisbon Summit (Parliament rejected the motion for a resolution)Motion for a resolution (B5-0320/2000) by Mr Suominen and others, on behalf of the PPE-DE Group, on the outcome of the Extraordinary European Council in Lisbon on 23 and 24 March 2000 (Parliament rejected the motion for a resolution) Motion for a resolution (B5-0322/2000) by Mr Cox and Mr Jensen, on behalf of the ELDR Group, on the outcome of the Extraordinary European Council in Lisbon on 23 and 24 March 2000 (Parliament rejected the motion for a resolution) Motion for a resolution (B5-0328/2000) by Mr Le Pen and others, on behalf of the TDI Group, on the Lisbon European Council (Parliament rejected the motion for a resolution) Motion for a resolution (B5-0329/2000) by Mr Bernié, on behalf of the EDD Group, on the Extraordinary European Council of 23 and 24 March, on the subject 'Employment, economic reforms and social cohesion: towards a Europe of innovation and knowledge' (Parliament rejected the motion for a resolution) Motion for a resolution (B5-0331/2000) by Mr Figueiredo and others, on behalf of the GUE/NGL Group, on the outcome of the Extraordinary European Council in Lisbon on 23 and 24 March (Parliament rejected the motion for a resolution) Motion for a resolution (B5-0333/2000) by Mr Queiró and others, on behalf of the UEN Group, on the outcome of the Extraordinary European Council in Lisbon on 23 and 24 March 2000 (Parliament rejected the motion for a resolution) Motion for a resolution (B5-0335/2000) by Mr Flautre and others, on behalf of the Verts/ALE Group, on the outcome of the European Council in Lisbon on 23 and 24 March 2000: Presidency' s conclusions (Parliament rejected the motion for a resolution) Motion for a resolution (B5-0338/2000) by Mr Goebbels, on behalf of the PSE Group, on the meeting of the European Council (Lisbon, 23 and 24 March 2000) (Parliament rejected the motion for a resolution) Joint motion for a resolution on the EU-Africa summit Before the vote Sauquillo Pérez del Arco Mr President, an error has slipped into paragraphs 15, 17 and 18 of this joint resolution of the European Union and Africa. In paragraph 15, instead of saying "the OAU" it should say "the African States" . In section 17, instead of "the OAU" it should say "Africa" . In section 18, "members of the OAU" should be replaced by "Africans" . (Parliament agreed to vote on the oral amendment) (Parliament adopted the resolution) EXPLANATIONS OF VOTE Resolution on the additionality principle MacCormick Mr President, I would like to give the following explanation of the vote that I cast in the debate concerning additionality. I would like particularly to underline the point in the motion that Parliament fully endorses the Commission' s statement that the spirit of additionality, as well as the letter of the law, represents a key consideration and is vital to ensuring that programmes have a maximum impact on the ground. In that light it is absolutely unacceptable that the current policy allows Member States, after submission of region-based plans, to reallocate funds internally yet still formally comply with the additionality principle while defying its spirit. This matter urgently calls for review by the Commission. Since the debate - yesterday in fact - I have received a very courteous and helpful letter from Mr Barnier indicating that the Commission is moving our way on this. I am very glad about that. I should like to congratulate my colleague, Mrs Evans, for setting up this marvellous debate and getting this superb result today. Evans, Jillian Mr President, I am delighted this resolution has been adopted by Parliament in recognition of the problem that exists with additionality. I represent Wales which, due to the practices of the UK Government, has not received, and will not receive, what the EU intends to be spent on combating poverty over and above normal government spending, even with Objective I status in the current programme period. As Commissioner Barnier has stated, it is as important to comply with the spirit of additionality as with the letter of the law. The Commissioner also endorsed the statement by Commissioner Liikanen that in future the Commission would be particularly attentive to the spending figures put forward by the Member States when there is evidence of reduced expenditure in a given region or regions. I trust now that the Member States will comply with the wishes of Parliament and the Commission in this matter to ensure that the effective targeting of structural funds at the poorest regions is not undermined. McCarthy - The EPLP delegation voted in favour of the compromise resolution on additionality because we believe that the principle of additionality is one of the core fundamental pillars of the structural funds reforms, for which I was Parliament' s rapporteur. However, I believe that parts of this resolution, rather than bringing clarity to the rules, will only serve to confuse the general public and in particular funding operators. Paragraph A continues to confuse the principle of additionality with the separate but equally important principle of co-financing. Paragraph G is inaccurate. There is no regulatory requirement to check additionality on an annual basis, but as stated in the regulation, simplification requires three checks on additionality during the programming period. It is inappropriate for Members to try with this resolution to rewrite regulations which were agreed unanimously by this Parliament and will be up for review in 2006. More disappointing is the naked party political games which British Members Mr Davies, Mr Bradbourn and Mrs Evans have attempted in this resolution. This will not serve the best interests of our poorest communities, with deliberate misinformation and hijacking this debate for narrow party political advantage. Our real goal must be to plan and give our support to the successful implementation of these funds to improve the life prospects of people in our poorest regions. My party is committed to this goal and will work with other parties in a constructive and positive way to achieve this. Agricultural statistics for the period 1993-2003 Fatuzzo Mr President, of course, it is important, if not essential, for the European Union to be engaged in statistics. However, this undertaking can sometimes be extremely harmful for certain States in our Union, take, for example, the milk quotas which have been so detrimental for so many areas of Europe. In my opinion, we must ensure that these statistics are calculated, and are calculated appropriately, but, most importantly, I would like to take the opportunity presented by this explanation of vote on statistics to invite Parliament, the Commission and the Council to avoid what so frequently occurs as a result of the application of statistics to milk quotas and agricultural products, for example, according to which a certain amount may or may not be produced - namely, the waste of resources due to the destruction of excess produce. Checks on the transport of dangerous goods by road Fatuzzo Mr President, I voted for this resolution because, clearly, the transport of dangerous goods is constantly in need of regulation. We must do everything possible to reduce the number of vehicles carrying dangerous goods along the roads of Europe to a minimum. I would argue that rail, sea and air transport should be favoured instead, and, in particular, we should favour employing the elderly to drive dangerous goods vehicles and work in related activities. Young people lack experience and are certainly at greater risk than the elderly. The experience of workers who have been performing this activity for a substantial period of time should be recognised, and employment of the elderly in all the most hazardous activities should be promoted. Recommendation for second reading: Bowe (A5-0083/2000) Breyer President, we are very disappointed with the outcome of the vote. I think it is quite disgraceful that the European Parliament bowed to lobbying pressure from the genetic engineering industry on key issues. There has been a massive campaign in recent weeks, but I would have liked Parliament to display the sense of responsibility it gave expression to at first reading. My first point relates to liability. It is quite ludicrous just to call upon the Commission in a recital to put forward an environmental liability directive by the year 2001. We are well aware that the White Paper made no provision for personal liability insurance and that it only related to the Natura 2000 areas. If industry maintains that products of genetic engineering are safe and do not present risks, then I cannot understand why the majority of delegates have caved in and allowed industry to continue to evade responsibility. My second point relates to antibiotics. A lame demand of this kind takes no account whatsoever of consumer interests. All scientists warn that pathogens in human beings and animals are becoming increasingly resistant, and are calling for an immediate ban on the use of antibiotic-resistant marker genes. Parliament has shelved the issue again, and has failed yet again to deal with these major problems. This is most disgraceful! The same goes for the issue of genetic pollution. Simply to ask that the problem be taken account of really is a complete joke, for that is precisely what environmental risk assessment caters for. Parliament originally called for the Member States and the Commission to be placed under an obligation to adopt measures. Parliament has caved in on this too. I think today has been a black day for consumer protection, and I can only hope that this vote will do industry a disservice. With any luck, consumers will continue to give genetically modified food the thumbs down, for it is unacceptable that industry should be allowed to get away with evading responsibility. Fatuzzo Mr President, I feel that we should not be too alarmist in these matters, and that, with regard to genetically modified organisms, we should not hold back scientific progress with an excessive amount of regulations. In any case, no one has ever succeeded in blocking the advance of science. I have heard on the grapevine that a gene is being discovered which prolongs human life, and I am a little concerned that we may be placing too many restrictions on science and the use of genetically modified organisms. When this gene is discovered, it would be a shame if Parliament decided not to allow the movement of genetically modified organisms, ourselves, in fact, when, at last, we could live longer in better health. For this reason, in the interests of the elderly, I would call for less stringent regulation of GMOs. Isler Béguin Mr President, I want to give an oral explanation of vote because what has happened, once again, is not very good news for our Parliament. In fact consumers, associations and all those concerned with the environment, with health, with the expected risks due to GMOs released into the environment, were expecting the European Parliament to send out a strong signal. Once again we have simply kowtowed to the lobby of the advocates of GMOs on the pretext that science will help to make the world a better place. We know full well that as yet there is no toxicology study that evaluates the consequences of releasing GMOs into the environment. So we can only regret that those amendments that went much further, that indeed allowed us to anticipate the implications of GMOs for nature, were not accepted. Mr President, I therefore condemn the kind of compromise reached between the major political groups, which goes against what the consumers and associations expected of us, as well as all those who trusted the European Parliament and who expect our Members to adopt firm positions. Ahern - The European Parliament will vote on 12 April, to adopt a new directive on the deliberate release of genetically modified organisms (GMOs). There are major issues at stake. The time has come to make those who engage in the deliberate release of genetically modified organisms legally responsible for damage to human health and the environment. They should be liable for any damage caused by such releases and they should be required to take out liability insurance just as every driver has to take out liability insurance in case he kills or injures another human being. The argument has been made that this issue should instead be covered by horizontal legislation. It is worth noting, however, that we have heard this argument since discussions about Directive 90/220/EEC first started in 1989. At that time, the Commission promised that liability for environmental damage caused by GMOs would be covered by horizontal legislation, but we have been waiting for more than 10 years for that promise to be fulfilled. We must adopt an immediate and categorical ban on the use of antibiotic resistant genes. Many scientists and organisations, such as the Pasteur Institute and the British Medical Association, have called for a ban on the use of antibiotic-resistant marker genes, which do not perform any relevant function on the plants and are therefore completely superfluous. In the common position antibiotic-resistant genes would just "be phased out" in the future, and only if "they may have any adverse effects on human health and the environment" . This would mean that antibiotic-resistant products that have already been authorised would remain. There are many less damaging forms of marker genes available and it is EU policy to prohibit all unnecessary use of antibiotics if there is a risk for human or animal health. The directive should take a clear stand and insist that the use of these marker genes is stopped now. The pharmaceutical industry wants a total exemption from the directive. The Environment Committee adopted two contradictory amendments, one for a total exemption and one tightening up the common position line of a conditional exemption with all the normal environmental risk provisions. It is unacceptable that the industry could be allowed on exemption unless the environmental risk provisions apply. Berthu - (FR) I am extremely disappointed at the way the second-reading vote on the amendments to the draft directive on procedures for authorising genetically modified organisms (GMOs) went. Admittedly, we have known since first reading that the principle of banning GMOs, or at least having a moratorium to allow for more in-depth studies, was rejected. But the least we could have expected was for Parliament now to decide to take serious steps to protect the consumer. Nothing of the kind has happened, however. The European Parliament has just given way on three vital issues, in circumstances I consider shameful: On banning the release of GMOs containing antibiotic-resistant genes: Amendments Nos 11 and 37 which called for such GMOs not to be released into the environment were rejected. Instead we have adopted an amendment that simply calls for particular consideration to be given to this problem in order to identify and phase out by 2005 antibiotic resistance markers in GMOs which may have adverse effects on human health and the environment; On the risk of unintentional gene -transfers to other organisms: Amendment No 12, which called for measures to be taken to prevent such unintentional transfers, was not adopted. Instead, Parliament adopted Amendment No 38, which is much more vague and simply calls for an assessment of the various forms of risk that might be involved in such transfers; On the liability and insurance obligations of persons deliberately releasing GMOs: to our great indignation, Parliament rejected Amendment No 33 which called for persons legally responsible for releasing these GMOs to assume total liability for any damage they caused to human health or the environment and which required them to take out adequate insurance to compensate for possible damage. Instead, it adopted much weaker amendments that express the hope that, in the future, general legislation will be adopted in relation to environmental liability and that call on the Commission to submit a proposal on the impact of biotechnology on all areas over which the European Union has jurisdiction. Alas, as we already know from the White Paper it prepared on the subject, the Commission is not in favour of compulsory insurance in this area. We are particularly disgusted that Amendment No 33 was rejected, for if we want to authorise the marketing of products containing GMOs, we should at least ensure that those who sell them assume liability. The pressure groups in the biotechnology industry explain that there is no risk, while at the same time saying that compulsory insurance is impossible because the risk is not insurable. That tells us something. I have never seen an insurer refuse to insure a non-existent risk. One obscure aspect of this business is that the French Government which, according to the most recent information, includes ecologists, had officially expressed reservations about this Amendment No 33. Once again the biotechnology industry pressure groups have done their job at every level, out of sight of the citizens. Caudron I warmly congratulate Mr Bowe on his report on the deliberate release into the environment of GMOs. This subject, which has given rise to much debate, is a very topical one, given that yesterday two European regulations entered into force which require manufacturers to label "food and food ingredients" containing more than 1% of GMOs, together with "genetically modified additives and flavourings" , although without setting out any threshold value in this case. As a consumer, I am very pleased about this compulsory labelling because it will allow us to make an informed choice, although I would have preferred stricter rules that required a very clear indication on the outside packaging! Yet this is a positive first step, since it has led several large firms to stop putting GMOs into their products. Coming back to the issue under discussion today, this is a proposal to amend Directive 90/220/EEC, which covers both the deliberate release of GMOs for experimental purposes and their deliberate release with a view to putting the products concerned on the market. In the light of the progress of scientific research in this field, it seemed vital to clarify the scope of this legislation in order to give due protection to consumer health as also to the environment. The proposals of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy set out a strict and transparent framework, thus responding fully to consumer concerns. The purpose of the three main amendments I support is as follows: to prevent any accidental contamination of fields by cross-pollination between GMO and non-GMO crops. To that end, we must require either minimum distances between fields in which GMO crops are grown and those reserved for traditional crops, or that GMO crops are confined to special greenhouses because of the inherent risk of genetic pollution; to prevent any risk of antibiotic resistance developing as a result of the transfer of the resistant gene from one species to another. So we must ban the release of all GMOs containing an antibiotic-resistant marker gene; to impose a strict liability system on producers. Like the rapporteur, I am convinced that the person legally responsible for releasing a GMO into the environment must assume full civil liability for any damage to human health or the environment. This principle of responsibility, together with that of GMO traceability and, in particular, the precautionary principle, will enable us to limit the risks as far as possible! Given the uncertainties that remain in this area, we must be as prudent as we can! Let me conclude by repeating and emphasising that we must listen to what the people of Europe expect of us! Public opinion has in fact expressed its reservations about the development of 'Frankenstein foods' on several occasions and its desire for healthy and natural food. So we must be the spokespeople of this desire to preserve high-quality food in the European Union! Figueiredo It is good that the Council common position already incorporates some of the amendments approved by the European Parliament. However, as proposed by the rapporteur, the amendments approved at first reading but not accepted by the Council must now be included. Following the approval of the Biosafety Protocol in Montreal in January 2000, we must take further steps to protect the rights of consumers and to re-establish their confidence. We therefore support the amendments which aim to include in the directive the ban on the release of GMOs containing antibiotic resistance markers, even for the purposes of research, and the requirement imposed on the Commission and Member States that no GMO and/or products thereof should leave the territory of the European Union without the prior informed consent of the importing country. We also support the defence of total environmental liability as it is unacceptable not to force companies in the biotechnology sector to take the necessary measures to protect human health and minimise environmental risks. Finally, when consenting to a deliberate release, Member States and the Commission must ensure that measures are taken to prevent gene-transfer from GMOs to other organisms in the environment. Martin, David - I welcome Mr Bowe' s report as a balanced and considered approach to the important subject of the release into the environment of GMOs. The three key issues covered in Mr Bowe' s report are: environmental liability, antibiotics and gene transfer. On environmental liability I tend to take the Commission' s view that this is best dealt with through horizontal legislation. On antibiotics I would be in favour of a ban on the use in GMOs of genes conferring antibiotic resistance. As far as gene transfer is concerned I believe measures must be foreseen in the new Directive to control the release of GMOs which can outcross with other plants. A strong Directive which deals with concerns about the environment and the health risks of GMOs could go a long way to ensure we realise the potential benefits from GMOs and avoid the pitfalls. Sacrédeus Genetically modified organisms, or GMOs, mean that industry and, ultimately, human beings themselves are, in the name of health, medicine, larger harvests, insect-resistant crops and other supposed forms of future progress and improvements to human existence, embarking upon a path towards an unknown destination. The path may one day prove to have led to something which is the total opposite of all the promises which were given when the journey was begun. I want to issue this warning today. The European Union needs new, tighter regulations in place of the first and still current directives concerning GMOs from 1991. Since 1998, the Commission' s proposals have been under discussion. Further delays would be a mistake. As a Swedish Christian Democrat Member of the European Parliament, I want to state that it must never be the GMO industry and economic interests which are allowed to govern legislation and regulations. The representatives of these have, on repeated occasions, expressed the view that Europe has "fallen behind" the GMO industry in, above all, the United States and China, that the GMO industry cannot be "developed" as "freely" in Europe and that opportunities for new jobs and businesses "are being lost" in the EU' s fifteen Member States. Our political decisions must instead be guided by the concept of stewardship and not by manipulation of the genetic code. Our task is to hand the earth and the environment over to future generations in as good a state as possible. We must be able to show that, on the basis of stewardship and the precautionary principle, human beings have a desire to forgo what might appear to be short-term "gains" in favour of higher and significantly more long-term values such as a concern for creation and for genetic diversity. In purely practical terms, this means regulations which guarantee a minimised risk of the spread of GMOs, a halt to the use of antibiotic resistance markers, an increase in independent research into the risks presented by GMOs, liability for damages based on the principle that those who release GMOs into the environment with deleterious effects upon health or the environment should be held strictly liable, long-term evaluations of the socio-economic and environmental consequences of the release of GMOs into the environment, permanent labelling of GMO products, compliance with all current regulations, such as the Biosafety Protocol, and an open application and decision-making process in which the public are entitled to express an opinion and in which each application is dealt with separately and no simplified application procedures are approved. Thors - (SV) It is an important report which Parliament has voted on today. There are many uncertainties surrounding the use of genetically modified organisms, and there is good reason for being very careful. On important points, the Council has wished to introduce risk assessment, together with evaluation of the use of genetically modified organisms. The Directive guarantees a high level of protection. Where most of the points are concerned, I have been able to agree with the amendments tabled by the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy. Where other points are concerned, however, other measures can justifiably be demanded. In the case of genes expressing resistance to antibiotics, the Council' s position makes continued research possible under strict conditions based upon environmental considerations and respect for the consumer. Nothing is so enduring as the accidental. I therefore consider it very important to devise general regulations governing liability for environmental damage. Dealing separately with the GMO sector may lead to major differences in the regulations governing liability in different areas. When it comes to investigating the costs, together with the benefit to the public finances, of releasing genetically modified organisms into the environment, I have voted in favour of Amendment No 8 in order to guarantee continued discussion of how such an investigation ought to be carried out. I do not, however, believe that investigations of that kind can be carried out annually. The EU ought not, therefore, to become inundated with reports on the matter. Titley - Madam President, I wholeheartedly applaud the efforts of my Labour colleague, David Bowe, to put forward measures to control the release of GMOs into the environment. With such fast-changing science and a host of possible unknown effects, it is important to protect Europe' s people and our environment. Strict controls on plants to prevent the transfer of genes from GMOs to other species are crucial. This will ensure that other species are protected. We must put safety first and make sure that GMOs do not enter the food chain unseen by the back door. Furthermore, those responsible for the release of GMOs should bear full financial liability for any damage to human health and the environment. Industry should pay and face the consequences of its actions, not the man-on-the-street. Europe should stand up for the rights of the citizen and force industry to take responsibility. Of course, the health and well-being of our citizens is of paramount importance. I say no to the release of GMOs resistant to antibiotics. We must not put our people or our animals at unnecessary risk. Labour Euro MPs have been at the forefront of protecting our citizens and our environment. We have consistently backed proposals to ensure that the use of GMOs and products derived from GMOs are strictly controlled within the EU. David Bowe' s report is yet further proof of Europe greening up its act and putting the safety of our citizens first. Papayannakis report (A5-0088/2000) Fatuzzo Mr President, I voted for the measure on the labelling of beef. At last, we are going to be told the place of birth and residence of the cattle, and, doubtless, whether they were called Daisy or Buttercup. Likewise, however, it would be as well if everyday folk, human beings, pensioners even, were not treated as mere numbers; it would be as well if, rather than just being a file on a desk, they were to become a person with a name, a surname and a life story. All too often, the governments of our 15 States think of citizens, particularly pensioners and the elderly, as numbers, people without an identity, a life story or a date of birth. Let us place photographs of our citizens inside all the bureaucratic files with which the States fill our offices. Figueiredo It is a good thing that a system for the identification of bovine animals and the It is right that this should enter into force as soon as possible but not, however, before September given the codecision procedure which is being used. Through this system, consumers can obtain information about the origin of the meat which they buy and the background of the animal can be checked. Due to this improved link between producer and consumer, potential risks to public health can be detected at an early stage and avoided much more effectively. It is essential that identical labelling rules are applied to beef imported from third countries. If not all the information required by Community regulations is available, it is vital that a specific label is attached to the product clearly indicating its non-EC origin. The European Parliament report also proposes, to ensure consumer protection, that operators or organisations producing and marketing minced beef, beef trimmings or cut beef should also be subject to the compulsory labelling system. They should not benefit from the exceptions proposed by the Commission as this would be equivalent to automatically exempting between 30% and 50% of beef from the labelling obligation. Martin, David W - I welcome Mr Papayannakis' report on proposals for an EU-wide compulsory identification system for cows and the labelling of beef and beef products. The main aim of the new regulation is to enable consumers to trace the source of the meat they buy right back to the animal. This system should enable any potential threats to human health to be tackled early and effectively. I support the rapporteur in stressing that the same rules must be applied to imported beef from non-EU countries and, in cases where not all information is available, a clear indication to that effect should be provided. Mr Papayannakis is right to insist that labels mention antibiotics and stimulants that have been administered and to oppose derogation from the regulation for minced beef, beef trimmings or cut beef. Properly applied this regulation will go a long way to enhance the reputation, quality and safety of EU beef - good news for consumers and producers! Thomas-Mauro - (FR) By way of introduction, let me point out that Directive 79/112 clearly sets out the purpose of food labelling, by stating that the prime concern of all rules on food labelling should be to inform and protect the consumer. Consumers need to have confidence in the food they eat. In this case, the aim is not simply to change our tastes and our traditions in regard to chocolate, but to deal properly at last with the consequences of "mad cow" disease. It is quite astounding that, given the gravity of the situation, today, so many years after the crisis, we still do not have an effective system of traceability in place. We do not propose to repeat the debate we had in December 1999, but the Commission would have been well-advised to scrupulously monitor the application of that regulation; so once again it committed a serious political mistake. Let us look back for a moment at the embargo on beef. Although one swallow does not make a summer, in this case the French Government gave precedence to reason and caution over the ideology of the single market. Knowing the options that exist in matters European, we can gauge what that must have cost it. The reason why France chose this option is that the Community institutions are not always able, at this point in time, to ensure real traceability of food products. Our consumer information and protection system is totally inadequate: for example, there is no way a citizen of the Union can know whether ravioli imported from another Member State contains any British beef. Should the general public trust a Commission that does not ensure the compulsory traceability of beef yet lifts the embargo? I did not find it acceptable for the Commission to teach lessons to France, which, for its part, knows that the impact of the voluntary rules it adopted effectively helped restore consumer confidence. Indeed we also defended that point of view by tabling amendments in the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy and the Committee on Agriculture and Rural Development. We note with satisfaction that some of the amendments we tabled in the Committee on Agriculture and the Committee on the Environment were adopted. The Committee on the Environment amended important points of the Commission proposal. It is high time we set up a reliable and transparent system. During this vote, we supported the rapid and rigorous application of traceability, with a view to ensuring unfailing traceability and clear and transparent information, and we are satisfied with the results. We hope that today' s vote will not lead to new and shameful calls for an extension or a derogation a few months hence. Titley - May I support the efforts of Mr Papayannakis to endorse proposals for an EU-wide compulsory identification system for cows and the labelling of beef and beef products. Following the hullabaloo of food scares in recent times, most notably Mad Cow Disease, it is vital that we take measures to ensure that this type of food hazard does not happen again. Food safety is a top priority and we must work hard towards alleviating the fears of consumers. These new proposals enable consumers to trace the source of the meat they buy right back to the animal. This should allow for any possible health threats to be tackled early and effectively. From September 2000, beef labelling must show the point of slaughter of the animal, and from 2003, the origin of the animal including where it was born, reared and slaughtered must be added. Public confidence in food safety has fallen tremendously in the past. We must, of course, put safety first, and also make moves towards rebuilding public confidence. British farmers particularly recognise that clear labelling is the best way of reassuring worried consumers that the beef they buy is safe. This House should do its utmost to ensure that public health and safety is high on the agenda. Pushing for clear labelling is the only way to convince our customers that food safety is top of our list. Lisbon European Council Fatuzzo Mr President, I have taken the floor, for the last time today, to explain the way I voted on the conclusions of the Lisbon Summit. I am not very happy: I would have preferred our 15 heads of government to have been more effective, more decisive, more energetic and more courageous. With regard to social security, I would have preferred it if the decision had, at last, been taken to create a single European pension for the Union. When the European citizens grow old, all the governments abuse them. They are told off for living too long, whereas the real problem is that their contributions have been wasted. The European citizens call upon the Union to set up a single European pension and thus show itself to be more capable, a better administrator and less careless with money than the individual governments. Krivine and Vachetta - (FR) The Lisbon Summit was supposed to focus on a social Europe. In fact, a new wave of neo-liberalism swept through Lisbon and gave the EU its marching orders in the global economic war. Far from focussing on social and democratic rights, indeed looking more to the US social model, the summit once again sang the praises of the law of profit, workforce flexibility and all-out competition, with new forms of privatisation and liberalisation. In short, everything should be quoted on the stock exchange. And this was done with the complicity of all the left-wing governments present in Lisbon. To sugar the pill, the EU is promising us quasi-general access to the Internet and cutting-edge vocational training. To crown it all, it is actually dangling the idea of full employment, i.e. the creation of 20 to 30 million new jobs, before our noses. These splendid promises mean only one thing: a huge rise in insecure jobs, casual work and low wages, with the constant threat of redundancy and, on top of that, a scheme for an inegalitarian overhaul of the social protection system. Employers, for their part, will once again enjoy quite indecent subsidies. A new economy, but we are being served up the same old recipes again. Martin, David - The Portuguese presidency is to be congratulated for calling a summit to agree new strategic goals for the Union in tackling unemployment, economic reform and social cohesion in light of the new knowledge-based economy. The Council is right to say that the shift to a digital, knowledge-based economy, prompted by new goals and services, will be a powerful engine for growth, competitiveness and jobs. In addition, it will be capable of improving citizens' quality of life and the environment. However, it is equally true that without active intervention this shift will widen the gap between the haves and have-nots. The Council is therefore to be applauded for acknowledging the importance of promoting social inclusion, for emphasising the role of education and training for living and working in the knowledge society; for highlighting the need for more and better jobs; and for stating that social protection must underpin the transformation of the knowledge economy. I understand the presidency' s conclusions as confirming the goal that every section of society should have the opportunity to benefit from new technology. Ribeiro e Castro The Lisbon Summit created enormous expectations. Some saw this as the 'Employment Summit' , others as the 'Summit for the Society of Innovation and Knowledge' . In the end, it turned out to be the 'Internet Summit' , as it was in this area that some of the most promising promises were made, if you will forgive the repetition of terms. If only these promises could be fulfilled. We share these expectations but we should also like to be able to congratulate the practical results achieved. On this score, only the future will tell. Yet we already regret certain weaknesses. Furthermore, the mainly socialist European leaders who met at this summit could not resist the bewitching rhetoric of promising results for which they are not really responsible, yet did not make any promises on the issue which is their responsibility, namely the actual means to achieve these results. We should also like to have seen more practical emphasis on two basic points. These are the reduction in tax and the obligation to pay employment contributions and the effective deregulation and removal of red tape, thereby stimulating entrepreneurial initiative and promoting growth. The desire to defend the 'European social model' is admirable. Yet this defence cannot be achieved at the expense of economic dynamism and, ultimately, the very future and quality of this social model. These thoughts are reflected in our votes and the amendments tabled. Theonas - (EL) The Lisbon Summit, which can only euphemistically be termed "an Employment Summit" despite the clamorous declarations that went with it, achieved no more than to take another step towards changing employment into employability, redefining the concept 'working person' and destabilising labour relations and rights, to serve the celebrated 'New Economy' in the best possible way for big business, this being the new name for the old, familiar but still more unrestrained and harsh economic and social liberalism. Masquerading with the greatest cynicism under the grandiose title of 'modernising the European social model by investing in people' , are the demands of big business for greater profitability as a means of 'supporting employment' . The competitiveness of enterprises is being increased by cutting labour costs, the labour market is being fully liberalised and made more flexible, atypical forms of employment are being promoted, social security systems are under review and any remnant of the welfare state is being provocatively squeezed. That is not 'investing in people' as the Summit meeting would have it. That is the estrangement of people to the benefit of the market, the subjugation of working people to the demands and criteria of monetary credit, and the subjugation of the social state to the indexes and criteria of nominal convergence and EMU. What the Lisbon economic and social policy guidelines are promoting, what is in practice being prepared for working people and 'served up' under a misnamed 'modernisation' - intended to 'sugar the pill' , deceive working people and reduce public reaction against the anti-labour and anti-grass roots economic and social policy of the EU - is a minimum level of poverty and not a minimum level of prosperity. The 'New Economy' is actively preparing the creation of an extensive stratum of 'employed poor' , with miserly wages, restricted security and welfare rights, who will be obliged to change jobs according to the dictates of the unaccountable market and the laws of the lawless interests of big business. The EU does not seem interested in fighting unemployment and promoting and supporting stable and full employment. On the contrary, it is preparing working people, and this indeed at a fast rate, to live in a situation of complete and permanent insecurity. Besides, the Presidency' s conclusions boldly state that the aim is 'improved employability' and both the information society and education are dragged along in chains to serve that rationale as tools to support part-time work, tele-employment and piecework employment. Prosperity is destined for big business, to which splendid fields of glory are being opened since, in order to satisfy its demand for a 'fully operational internal market' and greater competitiveness against the USA, the pressures of international competition are being fully transferred to the labour market, liberalisation is being speeded up and the so-termed 'structural changes' (privatisations, market liberalisation) in vital sectors such as energy, telecommunications, postal services, transport, water supply and others are being promoted. Instead of being controlled, restructuring, mergers and company relocations leading to tens of thousands of job losses are being made even easier. Public and social investments are dwindling, equal opportunity and the fight against all forms of discrimination related to access to employment, and labour relations are being undermined, and priority is being given to whatever serves the aim of the 'economic productivity of labour' for big business, in other words low wages, lack of social protection, flexible and temporary employment, and the persistent exclusion of women, young people and people with special needs from the labour market. The more than 60 million people who are victims of long-term unemployment, mass poverty and social exclusion, and all the working people in Europe too, cannot react 'adaptively' , 'supportively' , 'obediently' or 'cooperatively' to such choices. You will find them in front of you, unsubdued, uncompromising and unyielding, fighting for and demanding full and steady employment and a system of social policy that includes insurance, health, pensions, protection for the unemployed, real equality of opportunity, quality education and substantive professional training. The only thing in the Lisbon conclusions one could agree with is that 'people are Europe' s main asset' , except for the fact that they are not disposed to be 'liquidated' in the international money markets and to sacrifice themselves so that the monopolies can inflate their profits. That asset is, and will prove to be, valuable in the struggle for a social, democratic and supportive Europe, a Europe of peace, progress and socialism. EU-Africa Summit in Cairo Queiró Mr President, I voted against the motion for a resolution on the EU-Africa Summit for several reasons. The first was because the respective conclusions do not contain any significant reference to the issue of protecting human rights in Africa or to the development of independent legal systems. The second reason was specifically because there is no mention in the text of last week' s events in Angola which involved yet another brutal attack on the freedom of expression and freedom of the press, values which are so dear to the European Union. Two journalists and human rights activists - Rafael Marques and Aguiar dos Santos - were sentenced by a court in Luanda to imprisonment and fines for simply having criticised, in a press article, the Angolan President, José Eduardo dos Santos. As defendants, their rights to a defence, which are fundamental in any rule of law, were violated, particularly by the absence during the trial of Rafael Marques' lawyer and by them not being permitted to prove the veracity of the facts as the judge argued that the case concerned the figure of the President of the Republic. The international community and the political leaders of Europe must react against this climate of intolerance and constant disregard for human rights in Angola. On this first occasion for the discussion of EU-Africa relations in this House, I must therefore once again strongly protest about this attack on the freedom of expression by the Angolan authorities. Finally, having taken advantage of this opportunity to highlight these events, I must remind you that this Parliament recently approved a resolution on freedom of expression and press freedom in Angola which condemned the abuses occurring in that country. I therefore ask the Council and its presidency, and also our President, to use all the means at their disposal to put pressure on the Angolan authorities to re-establish the rule of law, freedom and peace in Angola. This is the only way to end the suffering of a people who are as entitled as anyone to human dignity and happiness. Bordes, Cauquil and Laguiller - (FR) The solemn declaration of the first EU-Africa summit in Cairo opens by stating, and I quote: "Over the centuries, ties have existed between Africa and Europe ... developed on the basis of shared values of strengthening representative and participatory democracy" . Given that this secular past was a story of slavery, massacres, forced labour, plundering, colonial conquests and oppression, during which the rich European countries bled that continent dry, we can only wonder what is the most shameful aspect: the pride of the representatives of the imperialist countries or the baseness of the local Heads of State who agreed to co-sign such a declaration, on the pretence that they were doing so in the name of their peoples. We express our solidarity with these African peoples who have paid a heavy price to our ruling classes; and it is not even enough for us to cancel a debt that has already been largely repaid. Genuine cooperation with Africa could only begin if we return to the people of that continent what was stolen from them over a century of colonisation and is still being stolen from them today. Genuine cooperation on an equal footing can only be established between Europe and Africa if they are no longer in thrall to industrial and banking groups that grow rich on exploiting the working classes of the two continents. In view of these circumstances, we voted against the joint resolution that welcomes the Cairo summit, while voting for the only amendment that contains concrete proposals. Krivine and Vachetta - (FR) This Cairo summit is the first meeting at the level of the EU and the African continent as a whole. Yet the EU persists in wanting to divide Africa between the Mediterranean area and black Africa. During this neocolonial transition period, the EU is seeking to impose a system of neoliberal relations dominated by liberalisation and structural adjustments. In fact the only purpose of the famous equal partnership is to remind the Africans that they are indebted to international law and must bow to the panoply of neo-liberal instruments. The various conflicts in Africa were discussed, but no support is being given because of the rivalries between the great Western powers that are either sharing out or contesting spheres of influence. As for the question of Aids, although its urgency is recognised, and aside from a moralising approach, the fine speeches cannot mask the cold reality of the figures, which reflect the fall in EU development aid to Africa now that priority is being given to Central and Eastern Europe. Although the Africans have managed to wrest a few promises of debt cancellation from a few EU countries, the EU remains opposed to the idea of a global cancellation of the third world debt, which means the people are starving daily. Like the EU-Africa civil society Forum in March, which brought together more than 80 NGOs, we declare our opposition to the structural adjustment programmes and our continued support for the debt-cancellation campaigns. President That brings us to the end of the explanations of vote. (The sitting was suspended at 1.25 p.m. and resumed at 3 p.m.) Ribeiro e Castro Madam President, I did ask to speak this morning when my intervention would have been more appropriate. However, as this was not possible, I will speak now. I regret that the President-in-Office was this morning struck down by an Austrian malady and was absent from this Chamber. As a result of his indisposition, he was also absent when we voted on two issues of particular interest to the Portuguese presidency, namely the Lisbon summit and the EU-Africa Summit. As a Portuguese person and as an MEP, I regret that the Portuguese presidency has confused the position which it took as a government in its bilateral relations with Austria with the responsibilities which it must assume and fulfil when holding the Council presidency. As we were all here, apart from one political group which was also absent from a certain point, I must regret that the Portuguese presidency chose to align itself with a political group which has the most recent totalitarian memories in this House. In a fair and respectful manner, I must also criticise the behaviour of our President. I have the highest respect for her but she must also respect us. Frankly this does not appear to be the case. Our President exceeded the rules of protocol. She must realise that being President of the European Parliament does not make her the leader of the majority. She represents this institution and must act and speak in this House with respect for all the different positions expressed here. She is not the leader of the majority and I must therefore register my protest. President Mr Ribeiro e Castro, your views will certainly be conveyed to the Council and to the President. IGC (continuation) President The next item is the continuation of the debate on the report (A5-0086/2000) by Mr Dimitrakopoulos and Mr Leinen, on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, on the European Parliament' s proposals for the Intergovernmental Conference (14094/1999 - C5-0341/1999 - 1999/0825(CNS)). Segni Madam President, tomorrow I am going to vote for the Dimitrakopoulos/Leinen report. The Committee for Constitutional Affairs has done a good job and has taken a progressive, courageous position on certain areas of reform of the Treaties. However, if I were asked to give my opinion on the overall status of the situation in Europe, I would have to say that I am somewhat confused and concerned. There is no point in trying to deny anything. Certain facts which have become clear in the last few days, some of which have been the subject of furious political debate in recent weeks, show that, in actual fact, much of the confusion and fear that has been expressed and many of the objections raised are well-founded. In connection with this, a few days ago, Le Figaro published a revealing article by Mr Schmidt and Mr Giscard d' Estaing, the founders of the European monetary serpent, which frankly and explicitly repeated an observation previously made by Jacques Delors, to the effect that if the institutions do not undergo thorough reform, the European Community will rapidly be reduced to a free trade area. Personally, I find some of the decisions adopted extremely excessive, if not rash, such as, for example, the proposal to open the Community to Turkey - a country which I respect and which it is right to respect, despite its differences from the European Community in terms of history, culture and politics and the concept of the State as well, quite apart from the issue of human rights - and these decisions are evidence of an organisation which is becoming increasingly more economic than political. There are two alternatives: either the founding countries of the Community change direction, or else, slowly but surely, we will be forced to abandon all hope. There is no longer even any question of the creation of a different State; it is history which must change course. The Europe which we Europeanists dream of is a Europe of States, and it should therefore be no cause for concern to anyone who, and rightly so, believes strongly in national identity. Nobody wants to eliminate the States: however, all these different national situations in the different States, which have reached the point where they are incapable of overcoming the challenges of the world today, must be adapted and tuned to something greater. I should now like to touch on the vicious attacks on President Prodi, not only from the press but also within the political sphere. There is no point in denying anything in this case either. I am not passing judgement on President Prodi now, for it would not be appropriate to do so at this time, but I do feel that these attacks are evidence of strong criticism of a Commission line, a line which has been progressive and open. It has sometimes been a little on the optimistic side, but it certainly represents progress. Madam President, the fact that I am addressing Commissioner Barnier in this Chamber, with whom I have often had the opportunity for discussion in smaller meetings, gives me a positive feeling about tomorrow' s debate, but my view of the medium- and long-term progress of European development is pessimistic. I feel that Parliament will be required to take courageous, decisive action in matters much more important than a resolution, if, as I fear, the agenda is not extended, and if, in the end, as the current state of affairs would suggest, an excess of caution results in a Conference which makes nothing more than cosmetic changes to the Treaties and avoids any substantial modifications. Garriga Polledo Madam President, as far as the budget is concerned, it is becoming increasingly essential that we bring the Treaty up to date with the procedures. The integration of the financial perspectives into the Treaty will thereby be a medium-term financial plan which will be agreed between Parliament and the Council. This integration will create much more stability, as well as the legal certainty which Mr Colom i Naval, the permanent rapporteur for the financial perspectives, spoke of this morning. Let us remember that the financial perspectives procedure has brought budgetary stability to the European Union. Nevertheless, Parliament believes that the integration of the financial perspectives into the Treaty will mean that, as well as stability, there will be sufficient flexibility to allow for a review of those perspectives when necessary. If we do not do this, we will run the risk of confusing the financial perspectives with the annual budgets. This confusion will lead to conflict year after year. With regard to the classification of expenditure, which this House has also long wanted to see, we must find an institutional point of balance which combines the European Parliament' s requests for a greater degree of codecision in budgetary matters with the defence of the privileged nature of certain expenditure which forms the basis of the European Union' s economic and social cohesion. The European Parliament wants the Community budget to be financed by own resources rather than by contributions from the Member States. The fiscal and budgetary autonomy of the European Union rests on this, as does, to a certain extent, its political autonomy. However, let us remember that, if what we want is an autonomous financial system for the Union, we must at the same time create a fair tax system. Progressiveness cannot only be based on expenditure. Sooner or later we will have to be sufficiently progressive in terms of own resources as a basis for this fair tax system. Imbeni Madam President, we are usually very quick to criticise the Commission or the Council when they do not attend our debates, but this time, ironically, the finger seems to be pointing the other way. At the very least, the two rapporteurs should have been present during the debate on their reports. I am aware that these days are extremely tiring for all concerned, but duty comes before everything else. I listened to Mr Segni' s speech. Somewhat aided by the fact that he was speaking in Italian, I realised that he was not speaking on behalf of the Union for a Europe of Nations Group, whose views are completely different from those he expressed and which I share. We are on the brink of an historic occasion where the risks are great, but so are the opportunities. We must be aware that this historic occasion provides us with the opportunity to enlarge a community of values and not merely orchestrate the geographical and territorial enlargement of an advanced economy which has raised the standard of living of our communities. This is the real challenge. Enlargement is thus our opportunity to change our operating rules and ensure that they are based on greater transparency and stronger guarantees of the rights of citizenship, and also streamline our decision-making. The basic requirement we uphold is the need to confine unanimity to constitutional issues and to use qualified majority voting for all other matters. In the very short space of time remaining, I would like to refer to paragraph 51, which puts forward the idea of our coming together with the national parliaments to examine the possibility of holding an Inter-Parliamentary Conference on the future strategies of the Union. Clearly, a substantial amount of responsibility would fall to our President and to the French Presidency. I am convinced that this opportunity for representatives of the national parliaments of both the Union countries and the candidate countries to meet and discuss future strategies and the implications of the Intergovernmental Conference is extremely valuable and must not be passed up. Van den Bos Madam President, why is the gulf between the European Parliament and the European governments so wide? There is an excellent resolution on the table which refers to the many necessary reforms. Indeed, majority decision-making as a rule and reinforcement of the Commission and the European Parliament are essential in order for the enlarged Union to function. Cooperation should be more flexible and each Member State must retain a Commissioner. Unfortunately, the many sound proposals from Parliament are at odds with the willingness of the governments to extend the IGC agenda and reach compromises. If the European governments do not change their attitudes soon, a treaty will be drawn up in Nice which guarantees to cripple the Union once it has been enlarged. Over the past few years, many European government leaders have presented their own people with the view that the European Union is becoming too powerful and too bureaucratic and is taking away too much national sovereignty. They have contributed to a climate of Euroscepticism where there is no room for compromise. At the same time, the same politicians have decided in favour of a substantial enlargement, necessitating reforms which were declared taboo in the first place. As such, many European politicians are hostage to their own rhetoric. If the European government leaders are serious about new countries joining, they must display the necessary political courage and agree to far-reaching reforms. We are the representatives of the people. If the governments manage to narrow the gulf between themselves and Parliament, they will ultimately be able to narrow the gulf between themselves and their own people and, at the end of the day, this is what matters. Onesta Madam President, aside from the letter of the report, I want to draw attention to a few of the numbers contained in it. First number: 700. Limiting the number of Members of the European Parliament to 700 would not be a cause for concern were it not that it would render our Parliament less representative. By marginalising small countries, while at the same time allowing high electoral thresholds to be set up in the largest ones, this sordid electoral mechanism would prevent whole sections of European society from being represented any more in this Chamber. We must reaffirm that it is our Parliament' s prime and absolute task to represent the people and the peoples of Europe in all their diversity. Second number: two thirds. Two thirds of the vote is the majority required for our Parliament to censure the Commission. This very high threshold of two thirds is a sad and unique case. For what European government can boast of being so safe from any real parliamentary control, of having such impunity? We must create a formal symmetry. If a simple majority is good enough for the investment of the Commission, then the same majority should suffice for a vote of no confidence. The people' s representatives have the power to undo anything they have done. That is the rule everywhere, and it must be the rule here too. Third and last number: 2009. The report proposes the year 2009 as the date for electing MEPs from transnational lists. Now this is a case of either or: either our Parliament decides this measure is not a good one, which would mean abandoning it - even in 2009 - or, like the Greens, it must admit that such lists are vital if we want to create real families of thought in Europe, in which case this important political debate can begin by the time of the 2004 elections. Otherwise we would be being neither lucid nor ambitious enough. Nor does this report, which, without being bad, does not match up to the issues at stake, seem very lucid or ambitious. In changing size, the European Union will change in nature. So our continent will have to rethink its rules rather than simply tidy them up. This timid IGC 2000 can in no way represent an end result, but only the first step towards a constitution. Ribeiro e Castro Madam President, ladies and gentlemen, we should go back to basics and ask ourselves what makes the European Union different. Over the centuries many attempts were made by some countries to dominate others. Ideas may have varied according to the times and individual countries' interests, but the system stayed the same, with power for some and subjugation for others. We suffered centuries of war and even destruction and ruin on several occasions. Many times we had to start over and it was the last time this happened that the European idea came into being. So what is different? The answer is everything. We have a system based on mutual freedom for everyone, instead of supremacy for some. We have a framework agreed between nations and not one imposed on the nations. We therefore have a permanent contract between free and sovereign states which are all equal. Instead of changing majorities, we have the rules of a stable contract in which we are all minorities. This is the secret of the unequalled peace and progress which we have enjoyed, based firstly on a common culture of human rights, democracy, the rule of law and free markets and, secondly, on strict mutual respect with no trampling over other countries. The instruments which we use are procedural rules, unanimity or at least broad convergence, and substantive rules, concrete harmonisation policies and the promotion of economic and social cohesion. The price is patience, which is a small price to pay for such great results! We need to be patient with each other and in terms of time so that Europe can continue along the same lines. We particularly need to resist the age-old temptation of wanting to impose ourselves on others, to break this contract between equals, for this has never led to union. By cherishing the idea of union in Europe we are being realistic, not imposing a rose-tinted fantasy. It would be wrong to strip away the rules of the game which have brought us so much success to date. In my opinion, the motion for a resolution is a dangerous anti-Europe deviation, which completely alters the balance. This would be a disaster for my own country, Portugal, as for other smaller or medium-sized Member States. For Europe in general it would mean a crisis or breakdown. We cannot have a Europe in which less rules over more, which gets annoyed but does not listen and which aims to replace a Treaty between states with a constitution imposed on the states. We want an open Europe, not one tied in a straitjacket. Finally, I must mention the idea of transnational European parties. As a Conservative Christian Democrat, I stand as a witness against this. My party, the Popular Party or CDS-PP, founded the PPE. Some years ago we were expelled from the PPE because we advocated a referendum on Maastricht. It is now our former Austrian companions from the Christian Democratic Union who are in difficulty because of elections in their country. What a frightening idea of democracy! We need to be careful, for federalism is so dazzling that it destroys with its hands those concepts which it asserts with its own mouth. This is because it covets power and ignores partnership and we cannot go down this road. Schleicher Madam President, ladies and gentlemen, as far as I, and I believe the majority of my fellow delegates are concerned, the crunch question is whether a programme will be put forward at the end of the Intergovernmental Conference that creates the conditions we need to strengthen our own foundation and admit a further 12 States. When I hear the ongoing debate and consider how much opposition there has been from the Council over the past few months, some members of which are barely prepared to go beyond the three "leftovers" , then I think it is hypocritical to conduct negotiations with the candidate countries at the same time. Today' s statement by President-in-Office of the Council Gama has inspired me with a little more confidence, but I still see no evidence of political will on the part of the other Member States. Our goal must be to equip our parliamentary representatives at the Intergovernmental Conference with a clear negotiating brief, which we will then also use as a yardstick for assessing the outcome of the Intergovernmental Conference. In my view, it is crucial that we set down a clear marker for the proportional composition of a future European Parliament, subject to an upper limit of 700 Members. Extending majority voting in the Council must lead to codecision rights for the European Parliament. The Council must have open meetings when it takes on the role of legislator. We need to clearly distinguish between competences at European and national level without delay. The self-inflicted crisis in the Council is a matter of deep regret to me. I would like to ask the Council how it proposes to pull off the stroke of excluding a certain Member State from taking part in discussions without any legal basis, when it needs this State' s support in order to achieve unanimity in the Council on Treaty amendments. I cannot support the proposal in recital 29 of the report to make the procedure for suspending a Member State easier. How I vote at tomorrow' s vote on this resolution will depend on the outcome of the vote on these issues. Väyrynen Madam President, the IGC should prepare the EU for the reorganisation needed to bring about the complete process of enlargement that is in hand. The most important consideration regarding enlargement in the Dimitrakopoulos/Leinen report is increased flexibility. Only differentiation within the EU can create the preconditions necessary for enlargement on such a massive scale. It is important that the report proposes that closer cooperation should be facilitated. The Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party has recommended that the principle of flexibility should also be realised in the form of greater scope for cooperation for those countries that cannot or do not want to accept the Union' s statutes in their entirety. This would facilitate and speed up enlargement of the Union. In making its review the Group of the Liberal, Democrat and Reform Party states that flexibility might lead to a larger concentric Europe, composed of a federal core and a less integrated outer circle. At this stage it is not necessary to adopt a precise position on how the Union should be differentiated. It is enough for now that we create an institutional framework in which it is possible to deepen and expand the Union in practical terms. I hope that Amendment No 154, which the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party has tabled regarding increased flexibility, will be adopted. Nogueira Román Madam President, the European Union is starting the necessary process of enlargement, initially involving thirteen new Member States, without defining what the Union is and even without knowing the size of its future territory. This is causing a situation of uncertainty which could lead to the dilution of its political character into a union of national governments without the means to solve the internal problems of social cohesion and territorial balance or to take its place in the world according to its full political and economic weight. As a Member for Galicia and a European citizen, I must express my disapproval of this legislative initiative from the Commission. This disapproval does not relate so much to the issues dealt with in this initiative as to its fundamental failings which this House still has time to remedy. How can this Parliament, which represents all European citizens, rule out its own full legislative initiative? How can we, in the same context, not accept that the Commission President must be elected from among MEPs? Why is the exercise before the Union of the powers of the national authorities, federal states and Autonomous Communities not recognised? How can we deny the establishment of a European employment policy linked to the Structural Funds policy? These questions are useful to highlight some of the grave deficiencies in the legislative proposal on reforming the Treaties. Sacrédeus Mr President, eastward enlargement is the foremost issue concerning the EU' s future. The Swedish Christian Democrats think that the European Parliament must change a number of points in the proposal that has now been approved by the Committee on Constitutional Affairs. I shall concentrate on these. 1) One Commissioner per Member State. This concerns the Commission' s legitimacy, popular support and future. If, in the future, there is no Commissioner for each Member State, the Council of Ministers may assume the Commission' s current role. 2) Six Members of the European Parliament per Member State, reflecting the political breadth and diversity in each Member State. This is especially important in a situation where States such as Estonia, Latvia and Lithuania, together with Slovenia, join the European Union after having previously been part of the Soviet Union and Yugoslavia against their will. 3) No Europe-wide lists. The distance from the voters would be too great. 4) A more flexible approach to a maximum of seven hundred Members of the European Parliament. 5) No financing by the EU of parties which operate at European level. This would be an unwarranted use of resources and would make for a good deal of arbitrariness. Party financing may be misused. That is something of which we are well aware in today' s Europe. 6) The qualified majority in the European Council, as referred to in paragraph 8.1 of the resolution should be a two-thirds majority, not a simple majority. 7) The suspension of a Member State must be by unanimous agreement of the Member States, except for the State concerned. Suspension is a serious measure. 8) In the future too, the EU should be dependent upon the Member States for financing. 9) There is no wording concerning the principle of subsidiarity and the clear distribution of competences. There is a need for wording of this kind. Berès Madam President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, what are the issues at stake in this Intergovernmental Conference? Manifestly, the first and main issue is the quality of the decision-making process in the Union. Here we attach the utmost importance to extending the scope of qualified majority voting. If we were certain that tomorrow every decision could be taken by a qualified majority in the European Union, we would not have raised the question of closer cooperation. But we have to acknowledge that undoubtedly we will also need this instrument. That is what this Parliament said when it first stated its position and I think that in a way we have helped persuade the community of Heads of State and Government to listen to our refrain. Of course we can only be delighted at this. But today I want to address those MEPs who see, behind this closer cooperation, the risk of too far-reaching consultation between the large countries. It seems to me that at present it is in the interest of all the members of the Union that any closer cooperation within the Union should be established on a basis of respect for the Union' s legal system and institutions. To that end, let us authorise closer cooperation when one third of the Member States takes part or is involved, and let us authorise this closer cooperation by a qualified majority, after obtaining Parliament' s assent. Tomorrow we will certainly have to consider the question of the democratic scrutiny of this closer cooperation, an area where our Parliament will have to play a major role. So I understand why the Intergovernmental Conference will look into these questions and I am glad the discussions are thus going to the heart of the matter. But you will find these same questions coming up again in other discussions you will be holding during the Intergovernmental Conference. Let me make one more point before concluding, Madam President. I want to sound the alarm about the progress in drafting the Charter of Fundamental Rights we want to see incorporated in the Treaty. It is most important to incorporate that Charter. At a time when the values of the Union are at times being overturned or seem undermined, that Charter is coming at just the right moment; but it will be meaningful only if it is incorporated in the Treaty and has real substance, based on the Cologne mandate, the entire Cologne mandate, i.e. only if it includes economic and social rights. Stockton Madam President, this is a strange, uncomfortable and schizophrenic report. Parts of it are clearly crafted as helpful suggestions to the IGC; other parts form a list of pious hopes and hopeful wishes which are certain to be rejected by the Conference. How much of this schizoid quality reflects the positions of the two rapporteurs is hard to estimate. If so, I am sure that I can attribute the better parts to my friend and colleague Mr Dimitrakopoulos and the more unusual parts to Mr Leinen. However, the majority of my Conservative colleagues have voted to reject the report and will vote accordingly in this House. The Conservative delegation regards many of the ideas in the report as centralising, syndicalist, unnecessary and backward-looking. Instead of examining new, flexible and radical approaches to an enlarged Union in the global market, the message of this report is: carry on regardless down the road from Maastricht and Amsterdam! Nevertheless, in rejecting this report the Conservative delegation shows it too has a schizophrenic quality, since it therefore rejects the excellent amendment by Mr Duff, to give a legal opt-out to Member States, and that of my friend Mr Perry and others, to enable Parliament to put public money where its mouth is by saving wasteful expenditure entailed in the absurdity of these Strasbourg sessions. That is the nature of democracy and democratic decisions. They too are often strange, uncomfortable and schizophrenic, but they remain the best we have all the same. Poos Madam President, the report by the two rapporteurs is very ambitious, very ahead of the times, but it has two major defects, which ought to be corrected by the vote in plenary. Firstly, to generalise the system of dual simple majority voting is not the panacea of the future integration of Europe. A principle of that kind could induce public opinion in the Member States and the national parliaments to reject that system for the most sensitive issues which are in fact exceptions to the general rule. It would be better to seek a compromise acceptable to all, as in the past. It is a question of legitimacy and acceptability. Secondly, Member States with a large population get more than their fair share. The underlying principle of "one man - one vote" is unacceptable. It conflicts with Article 190 of the Treaty which provides that the number of elected Members must ensure the appropriate representation of the peoples of the States brought together in the Community. It is a question of equality and solidarity. Finally, there is no serious argument to back up the thesis we keep being served up, namely that a Commission of more than 20 members would not work. Equally, in the case of the Commission, let us avoid making numbers into an absolute principle. On the contrary, if we want decisions proposed on the Commission' s initiative to gain wide support in all the Member States, it is vital for them all to be represented. The important vote we will be holding tomorrow will, I hope, enable the European Parliament to put an end to this ambiguity and to make some adjustments. Only a more politically realistic proposal will have a chance of being taken into consideration. IGC 2000 is not the end of the story. de Sarnez Madam President, at a time when the future of the European Union depends more than ever on the balance and smooth functioning of our institutions, I want to begin by thanking the two rapporteurs, Giorgos Dimitrakopoulos and Jo Leinen, for the high quality of their work. We all agree today that we must adopt institutional and political reforms prior to any enlargement of the Union. That is the challenge we have to meet at a moment when many of our fellow-citizens are beginning to feel doubts and see few political prospects. Today the European Union which the founding fathers conceived, achieved and then bequeathed to us must evolve and change. Europe is at a crossroads. Either we content ourselves in future with being merely a free trade area, or we seek to construct a political Europe. But let us make no mistake: if we choose to sit on the fence, we are likely to see the worst scenario. A Europe with a single currency, but without its attributes of political power, would revert to being merely a geographical area, which would give free rein to national rivalries. The time has come for Europe to be a power capable of genuine political expression, of sustaining a social project and framing a common foreign and defence policy. It is up to us, the elected representatives of the people of Europe, to work towards improving the efficiency and democracy of our institutions. But Europe will only be democratic if the people themselves determine the principles and rules of its organisation. I am happy that the Dimitrakopoulos report takes this aspiration into account in the framework of a constitutional process aimed at simplifying and clarifying the Community treaties. But I think we need to go further; we need a constitution, i.e. a basic law, so that Europe can assert itself as a genuine democratic society. Thus the reform of the institutions is not only the condition for enlargement, it is also the condition for the survival of Europe. Commissioner, I hope the representatives of the Member States will embark on real reforms and take the measure of the issues at stake in the Intergovernmental Conference, so as to make this century into the century of Europe. Van den Berg Madam President, I would first of all like to thank both rapporteurs. Long before the IGC was launched, the Dutch social democratic delegation had already taken an active interest in the IGC. We have held large public debates in the Netherlands and have done a great deal of groundwork. After all, the IGC should prepare the Union for enlargement, and this enlargement will require the current Member States to make sacrifices. These sacrifices, however, are small, given the historic opportunity of unifying the East and the West in a secure Europe characterised by peace. In addition, it should, of course, bring Europe closer to its citizens, because the distance between Brussels and our citizens is still far too great. The IGC should therefore make up the democratic shortfall. For this purpose, it is essential to extend majority decision-making to all legislation, except for constitutional matters, and have codecision power for Parliament, as well as the well-known double formula in the Council decision-making process. Simply reducing a democratic deficit is not sufficient to improve contact with the citizen. This is why we have specifically committed ourselves to a better and institutionalised social dialogue with non-governmental organisations, since they look after many of the citizens' interests. This is provided for in Amendment No 162. Another subject which is close to our hearts is that of making closer cooperation more flexible. It is clear that the de facto veto, currently inherent in this procedure, must go. Once enlargement has taken place, closer cooperation could do a great service to a Union containing a still greater diversity of Member States within its borders. In our opinion, the report does not go far enough regarding another point, namely that relating to individual responsibility which must be granted by Commissioners. We firmly believe that it must be possible for Parliament to issue a strong warning to a Commissioner who loses the confidence of Parliament. In our opinion, such a procedure does more justice to a democratic balance between the institutions than the Prodi procedure, but unfortunately, the majority of MEPs considered this step a bridge too far. Madam President, with regard to our Euro-Commissioner, we would ideally like to have one Commissioner per country. We would accept a rota system for all states at a pinch, because we support the compromise made by the socialist group. We think that, ultimately, our compromise has struck a sound balance between small and large Member States. We hope that this will receive support from this Parliament. Rack Madam President, where should our travels in Europe take us? To a European federal state with a strong centre and far-reaching competences, or should we carefully develop what has so far been the trademark of European integration and a guarantee of its success, namely a Union of Europe' s peoples and States? To read the text of the Committee on Constitutional Affairs, you would almost believe that the European federalists have already won the day: a Commission that does not contain representatives from every Member State, a Parliament in which even the representatives of the medium-sized States no longer carry any weight, and a Council that essentially bases its majorities on 51% of the total population of the Member States. This would be a travesty, even for an ardent European. The text we adopt tomorrow will, I hope, be a different one, a more balanced text that is geared to continuing teamwork between large and small States, and which continues to respect the distinguishing features of our European peoples and States, and therefore does not make even more demands of the citizens of Europe, who have enough problems with the degree of centralisation in Brussels as it is. My second point is that I am hoping for a change to the Committee' s text. Mr Dimitrakopoulos and Mr Leinen put forward a proposal in recital 29 to modify the procedure for suspending a Member State in the event of serious democratic and human rights violations. Allow me to leave you in no doubt as to how the vast majority of people in my country, Austria that is, feel about such a development. They are already learning, from bitter experience, what it is like when Community law in force is not adhered to, in the name of political correctness. This does nothing to boost confidence in the central tenet of a united Europe. A community of law must uphold its own law. It is simply not true that the policies adopted towards Austria at present are only bilateral in nature. Anyone still requiring confirmation of this fact need look no further than the speech made today by the President of this House. How else are we to interpret Nicole Fontaine' s statement to the effect that she hopes that Austria will become a full member of the Union again one day? What does that make us now? Therefore let us dispense with hypocritical amendments to Articles 6 and 7 of the EU Treaty. Let us abide by the law in force and handle the Austrians as required by the EU Treaty. Inclusion, and not exclusion, is what we need! Hedkvist Petersen Madam President, enlargement is important for the people of Europe. We must therefore find a way of cooperating throughout Europe. The accession negotiations are now under way. It is therefore important that it should be possible to conclude the Intergovernmental Conference before the end of the year. Both large and small States must be able to exercise influence in the future EU. We must strike a balance. This is necessary if our citizens are to have confidence in European cooperation. If the composition of the European Parliament is to be adjusted, I therefore advocate a proportional, degressive reduction in the number of Members. All present Member States must be included and make their contribution. At the same time, the smallest States must be guaranteed a certain number of Members within the framework of the seven hundred seats we have set as a ceiling. When it comes to votes in the Council, we must find a method of distributing votes which does not need to be renegotiated at each subsequent enlargement. I therefore recommend a system which takes account of differences in the size of the population. It is important that each country should have a Member in the Commission. The Commissioners work for the whole of the Union and are, in fact, important if consensus is to be achieved between the Member States. The Commission must therefore be able to draw upon knowledge and experience from all the Member States. EU cooperation is, in the first place, a civil European project and ought to be distinguished from anything of a military nature. The Member States do have different backgrounds where military alliances and neutrality are concerned. In Cologne and Helsinki, great progress was made in terms of preparing ourselves for preventative crisis and conflict management. It is therefore important that the Treaty should reflect the difference between civil and military cooperation. A European military alliance should not, therefore, be created within the framework of the EU' s institutions but between individual States. Military support of a kind which places States under an obligation to each other has no place in the EU' s Treaties. Cederschiöld Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, enlargement is the most crucial European issue as far as we are concerned. It is now also at the top of the agenda prior to the Swedish Presidency. We do not, however, want to see European cooperation cease or degenerate into bickering, which would be a risk if 30 countries could constantly use their vetoes. Development of the Union can only seriously be accorded priority through also, at the same time, welcoming qualified majority voting in the majority of areas but excluding, for example, the area of new treaties. We also want to see majority decision-making in regard to Article 289, because it would then be possible, where the European Parliament' s headquarters and meetings are concerned, to establish rules which would prevent the waste of human resources and tax revenue. Swedish taxpayers, who also pay net amounts into the European Union, are in fact at a loss to understand the madness of travelling backwards and forwards with thousands of cases every month. Perhaps it would be more efficient to have the offices in a pan-European caravan than to waste all these man-months, as we now do, upon plane journeys. We have every respect for symbols of peace, but the billions spent on gadding off to Strasbourg could, of course, be spent instead on our neighbours in the East, who perhaps have more use for these "peace billions" than we do. Finally, I want to thank the rapporteurs for a very good report and to express my hope that the Citizens' Charter will usher in the new Treaty. I also want to end by expressing special thanks to Commissioner Barnier for being present throughout the debate and for his commitment to these issues. In fact, he gives me hope and inspiration on many occasions when I think that the Member States are being both negative and unreasonable on a whole range of issues with which, as European citizens, we really have problems. I would thank you, Commissioner Barnier, for your efforts which in fact help me to take an optimistic view of Europe' s future development. Myller Madam President, we have a very challenging task before us. We have to find answers to the challenge of enlargement, but the Union at its present size also needs to re-establish the rules of the game and the decision-making process. We have to strike a balance between efficiency, democracy and Member State equality. Above all, we have to be able to restore confidence of our citizens in decision making in the European Union. This will come about by increasing genuine transparency and by developing the way administration actually serves the people. The Commission must be given support while it puts the changes into effect, but the Council and Parliament must also themselves be able to work to strengthen confidence among our citizens. Both an enlarged Union, and one that is the present size, must ensure that decision making is mainly in the form of qualified majority decisions. We have seen that matters of taxation, for example, have become stumbling blocks. It is hard to understand why we cannot introduce a reasonable tax on capital in Europe. At present, capital is like a dog off its leash. We all have a lot to gain and protect in a common Europe. We also have to cling to the notion of European solidarity for as long as possible in changing circumstances. I cannot accept the idea that closer cooperation can be achieved on the strength of the vote of one third of the Member States. In my opinion, we need more than that. The Commission should also be as thorough as possible in the way it drafts topics for debate, and this is why in future there should also be a Commission Member representing each Member State. The balance between the small and the large Member States must also be preserved in the Council so that double majority voting can never be acceptable under any circumstances. Lulling Madam President, the constitutional questions we are debating today are highly controversial, as the vote in committee clearly shows. In fact 12 Members voted for and 12 voted against. Of the latter, 8 voted against and 4 abstained. That is not something to be proud of. But I find it reassuring that so many Members agreed that the length of the shopping list of proposals contained in the report' s 52 paragraphs and 58 sub-paragraphs is exaggerated and that, as things stand, there is a risk that the Intergovernmental Conference will not take it seriously. But unlike Talleyrand, I cannot console myself with the idea that what is exaggerated is by the same token insignificant. I want to dissociate myself from demands such as that we should cut my country' s delegation in the European Parliament by one third. I know that by head of population the Grand Duchy of Luxembourg has more representatives here than the large countries, but that is a primitive and premature method of calculation. With 6 Members it is materially impossible to follow up all the dossiers that are crucial to our country. Moreover, we cannot sit on all the committees. It is easier to divide up the work and to specialise in a large delegation: even if the largest delegation, comprising 99 Members, was reduced by a third, they would still be able to share out the work. For the time being, it is enough to propose that the seats in the European Parliament should be allotted on the basis of a degressive proportional system, with a minimum number of seats per Member State, while of course respecting Article 190 of the Treaty. The idea of European lists is premature, if not hare-brained. There can be no question of a majority of MEPs deciding the location of the seat of this Parliament here, against the views of the others: we must respect the Edinburgh compromise. In the case of a qualified-majority Council decision, it is inconceivable to provide for a simple majority of Member States. We must have a majority of two thirds of the Member States, even if that means providing at the same time for a simple majority of Member States representing a majority of the total EU population. There can be no question of restricting unanimous Council voting to decisions of a constitutional nature. We must also retain majority voting for fundamental questions, such as own resources, taxation and so forth. I hope the idea of not allocating one Commissioner to each Member State is well and truly dead. Finally, if we really need closer cooperation, it must involve at least half of the Member States, otherwise we risk ending up with something like the French Directory. This document contains other incongruities too, especially in relation to the budget, which fortunately have no chance of success in the Council and even less chance of being ratified by national parliaments that have any self-respect. I will not vote for this shopping list unless it is amended along the lines I have just set out. Carnero González Madam President, I wonder which of these is more serious: what the Council has done by means of an intergovernmental method, once again, to reform the Treaties and an extraordinarily limited agenda for this IGC, bearing in mind the challenges facing us, or the report that we are going to adopt tomorrow in this House. I believe that our report is more serious. How can it be argued that this report is less serious when it proposes exactly what we need? It speaks of constitutionalising the European Union, it proposes suitable changes for its institutions, it requests an extension of policies and, above all, through its proposals, it tries to put the Union in a position to confront such important challenges as, firstly, globalisation and, secondly, the new economy which we have just discussed in Lisbon. I do not believe that the proposals which we make in this report are extravagant. They are consistent with what this Parliament has always demanded: more democracy and efficiency for the European Union. Furthermore, in this respect, I believe that the effort of the rapporteurs in drawing up the original draft and seeking a compromise through the amendments will lead to a position which should be taken into account by this Parliament and by the national governments. Madam President, I would also like to welcome the efforts of the Portuguese Presidency at the moment, and ask certain governments - I am not going to say which ones - to be a little bit more generous when it comes to European construction. Almeida Garrett Madam President, enlargement and its strategic, political and economic consequences for the European Union cannot remain issues undiscussed by the public or viewed exclusively from the national perspective. This is why the debate caused by the presentation of the European Parliament' s position on this promising Intergovernmental Conference is vital in understanding this new phase of European construction which is both risky and open to question. We are pleased that this contribution from Parliament stresses, as the main themes and guiding principles, the democratisation, efficiency and greater supervision of the European institutions, exactly where the respective deficits have been most felt and where the risks of disintegration, caused by the significant increase in the number of Member States, were greatest. Although the majority of the proposals aim to enable and reinforce the joint progress and the integration process in this new and complex framework, and these are to be applauded, there are others which are not so great. I am specifically referring to the European lists for this Parliament or to the rules on decisions by qualified majority or on closer cooperation, for example, in which a fairer balance between the Member States, more in accordance with the representation and legitimacy of the respective bodies, could be attempted. We fortunately have the opportunity to improve these points tomorrow in plenary. As for the countries which were for years subjected to forced and authoritarian integration and which are now knocking on our door, attracted by the success of our joint experiment, we must receive them with our house in order and operating properly. There must also be no doubt about everyone' s participation in the search for the best solutions for all and about the primacy of the values of justice, democracy and solidarity within these countries. I warmly congratulate the rapporteurs on their work. Seguro President-in-Office, Commissioner Barnier, I must start my intervention with the same question as Mr Carnero González. I wonder why, as a committed Europhile, I find myself disagreeing in this debate with many other committed Europhiles and specifically the rapporteurs. In my opinion, the grounding of the European project in the dual legitimacy of a union of peoples and a union of States is not reflected in the end result of this report' s proposals. At a time when the European Parliament should be achieving a consensus which could act as an important reference, politically speaking, for the Intergovernmental Conference, our position is cause for regret. We hope that certain amendments will be approved tomorrow. These are essential to guarantee a balance between small and large Member States and even between the dual legitimacy of a union of peoples and a union of States. We therefore hope to have reason to vote for this report tomorrow. We will if this House approves a set of just six or seven amendments which we feel are essential to ensure that this issue is considered not from a position of national egoism but from one which defends the coherence and solidarity of the European project. My second point is directed at the President-in-Office. We were puzzled about what Mr Gama said, in his initial intervention, on the current state of the work in the IGC. We are well aware of the Portuguese presidency' s determination. I would therefore like to encourage the presidency to continue working to ensure that the Member States understand how vital it is that more questions are decided by qualified majority and that there is greater flexibility in EU decision-making. I would also encourage you to ensure that the IGC agenda is extended to questions which we regard as essential, such as the Charter of Fundamental Rights. We hope that this can be included in the Treaty as, if so, not only would we be making a significant contribution to the EU' s future but we would also bring ourselves closer to the people at this politically important time. We must now reaffirm once again the community of values which will be enshrined by this Charter of Fundamental Rights. Congratulations, Mr President-in-Office. Leinen Madam President, this is an extremely interesting debate. I am also grateful for the many suggestions put forward for the report compiled by myself and Mr Dimitrakopoulos. It is clear that "Operation Intergovernmental Conference" is an extremely difficult one, but I also see that everyone is taking the trouble to reach a compromise, because we must move the European project forward. Parliament must be a driving force in this. Our demands must not be more conservative than those of the European Commission or of individual Member States. That is not on! Our role is to be the driving force behind further European unification, and that is the spirit in which this parliamentary report, which we are to vote on tomorrow, has been compiled. I believe we have struck a balance between Europe of the States and Europe of the citizens. We are the citizens' chamber; Parliament is the chamber of the citizens, the Council of Ministers is the chamber of the States. We have not struck the right balance yet. After all, Parliament is excluded from a whole range of important issues that parliaments normally decide on; issues pertaining to legislation, the budget, and to codecision concerning the nomination of individuals appointed to institutions. Therefore I hope that this Intergovernmental Conference will use the opportunity to at last restore the balance between the two institutions, Parliament and the Council that is, and to give Parliament more powers. I too feel that it is extremely important to strike a balance between the large and small countries. This is a very sensitive issue, which we must take into account, and I feel that everyone has endeavoured over the past few weeks to strike this balance. We will see that small and large countries alike will enjoy equal rights where the composition of the Commission is concerned, and that the double majority in the Council, which we are proposing, will favour the small countries. There will be far more small countries than large countries in the enlarged Union. When the support of the majority of the States is required, then the small countries will in fact be very much at an advantage, because it will not be possible to reach any kind of decision unless a large number of them support it. I can also see that we are favouring the small countries in applying the degressivity factor to the distribution of seats in Parliament, so that the number of MEPs is suitably representative. The European Union is not just an economic community. We are also a community of values. The European Union must also defend itself against forces that are injurious to the European spirit, and that abuse it. We know who the populists are, and the nationalists and the racists who are to be found in many European countries, and if we are a political union then we must also have the instruments we need to implement sanctions and measures, both at party and government level. We have an excellent report for voting on tomorrow. I would like to thank the Portuguese Presidency, which has been most cooperative. I would expressly like to commend them for this. I would also like to thank the Commission and Commissioner Barnier, who is always very approachable and cooperative, as I would like to thank my colleagues on the Committee and my co-rapporteur. I believe that tomorrow, Parliament will adopt a position that will afford us a prominent role at the Intergovernmental Conference and also lead this European Treaty to success. Seixas da Costa Madam President, with your permission I should like to use this brief opportunity at the end of this debate to respond to something which was raised in a point of order at the start of this sitting. I consider this to be the Council' s legitimate right. Comments were made about the Council' s absence during the address by the Austrian President to this Parliament. I must say firstly, to clarify matters, that the Council presidency was not supposed to be present nor was this Parliament' s understanding. We did not have any indication from the President of this House that we should attend for what was purely a parliamentary matter. Secondly, I must say that, on questions of political responsibility, the Council refuses to be given lessons and be subjected to pressure by something that has much more to do with the internal chicanery of Portuguese national politics than properly with matters of substance. In my opinion, this House has ended up being used as a kind of platform for political provocation and we will not accept this situation. There is a clear boundary around the work of the Portuguese presidency with regard to the functioning of the institutions and the role of Austria in these institutions. This was totally obvious from my intervention in this House when this issue was first debated. Within the European Union we have met all the requirements allowing Austria to act and participate fully in the European institutions and in their own functioning as a country. We are therefore not confusing any of our positions and we refuse, due to a mere internal political provocation, to consider in this debate issues which have nothing to do with the European Parliament and the European institutions. Moving on now to the Dimitrakopoulos-Leinen report, I must say firstly that I have the greatest respect for the work carried out by the two rapporteurs. This is a report of great depth and vision but, conceivably, it might not be the subject of consensus in Council, which would allow it to represent a step forward in the enlargement of the Union. However, I must repeat that I have great respect for the work carried out as it provides a certain vision of Europe and of what European ambition must be. I wonder, like everyone else - and we will probably have the opportunity to consider this in more detail during the debate within the IGC - whether the conditions exist within this framework to achieve the ambition expressed in this report, particularly by the deadline. I wonder whether we can close an IGC such as we all want, by the end of this year, with such a high level of ambition in terms of reform. This point is very important. This House must also consider, in voting on this report, whether or not the set of proposals which it contains is sufficiently realistic about what can be approved by the end of this Conference. This is regardless of the excellent quality of the proposals, as I have said, and the vision of the future which they provide. We must realise that the European Union, being governed as it is by rules of efficiency, democracy and transparency, must always consider, as stated by Mr Poos, the problem of whether public opinion will systematically accept all the reforms to be made. There are fifteen parliaments to which we must answer and which must ratify this Conference. If one of these fifteen does not ratify the IGC, then we will be faced with a European crisis. I hope that the people will realise that the work we are doing in the IGC is serious, realistic and responsible. We do not want this to become a fatuous exercise which may tomorrow have a negative effect on the whole reason for its existence, namely the expectation that the EU will modernise and reform in order to make it compatible with the future enlargement which may know no bounds. Barnier Madam President, ladies and gentlemen, at the end of this debate, after listening to each and every parliamentary speaker with the attention they deserved and before the extremely important votes you will be holding tomorrow on the various proposals, I want once again to thank the two rapporteurs, Jo Leinen, who is present here, and Mr Dimitrakopoulos, for the extremely thorough and useful job they have done. As I pointed out this morning, they have sought the greatest possible convergence between the Commission and the European Parliament, in order to imbue these negotiations with the political impetus they need. Following on from what Mr Seixas da Costa said, let me also say, and I can testify to this, that these negotiations conducted under the Portuguese Presidency have indeed, as the Portuguese Minister just said, been conducted with great authority, realism and pragmatism. From that point of view, as I had hoped, the Portuguese Presidency has proved itself to be in no way an interim or secondary presidency. It has an extremely important role to play and it really is playing it, in order to make the necessary progress before handing over to the French Presidency. And from that point of view, I want to thank the Council. Madam President, ladies and gentlemen, I just want to make three comments at the conclusion of this debate. Firstly, many speakers discussed the question of the equilibrium between what are termed the large and the small states. We are well aware that this equilibrium is both necessary and difficult to achieve. It is necessary because, since 1957, all the states are recognised as equal, as having equal sovereignty; but at the same time it is difficult to achieve because they do not all have the same size of population and because, out of respect for democracy, we must by one means or another take account of the fact that the number of citizens differs from country to country. What I mean to say is that for its part the Commission has sought to establish this equilibrium in the proposals it put forward on 26 January, and which it has defended week after week, as indeed it did on the double majority question. One way of achieving an equilibrium is for qualified-majority voting always to secure the support of at least a majority of states and half the population. We even went a little further on an issue which has given rise to much comment and at times to anxiety, namely the Commission. We have gone beyond the search for an equilibrium and proposed an egalitarian solution in relation to the composition of the Commission. And to those who are worried, let me say again that I have seen no sign of any proposal that any Member State should not have a Commissioner. What we proposed, let me repeat, is one Commissioner per Member State, but with two options. I would like you to consider these options carefully, and indeed we have the time to carefully consider the consequences of these options between now and the end of the year. The first option is one Commissioner per Member State on a permanent basis, all sitting at the same time, but with a Commission which will one day have 30 or 35 Commissioners, which will inevitably mean a hierarchy within the College. The second option is a Commission with one Commissioner per Member State, but not all sitting at the same time, which would mean the Commission would remain more collegiate by nature. That, ladies and gentlemen, remains our aim: to establish an equilibrium between the small and the large states. In that regard, I share the concerns expressed by a number of speakers. Second concern: the role of the European Parliament as the driving force, as referred to by Jo Leinen. As I said this morning, I really believe that we, and you, ladies and gentlemen, during your term of office, must spend some time explaining these European issues not just in your constituencies, your countries, but everywhere else too, to all the citizens, and as often as possible. Opportunities must also be created to convince and speak to the national parliaments. President Napolitano proposed the idea of an interparliamentary conference. At his invitation I myself took part in a meeting between the national parliaments and the European Parliament, where I found a great deal of interest expressed. The Commission will be prepared to take part in any exercise aimed at enhancing this dialogue and this mutual understanding between the national parliaments, which we need in order to ratify a genuine reform, and the European Parliament. Lastly, I heard Mr Poos say earlier that this IGC 2000 was not the end of the story. Of course we know that history will not stop at the end of the year 2000 and that there will be further institutional changes. But let me state quite emphatically and formally that, after the end of the year, we will not be returning to some of the important issues under consideration during these negotiations. These issues are: the composition of the Commission, the scope of qualified-majority voting, the composition of the Court of Auditors and the Court of Justice and the voting system. One way or another, these questions will be settled at the end of the year and they will be settled for the long term, the very long term. So we must take the time to reflect carefully about what we are doing. There is no way that later, when we have 20, 25 or 30 Member States, we will be able to do what we did not manage to do either in Amsterdam or today, this year, for lack of political will. So I hope that together, working with the Council, we will manage to give a sufficiently strong political impetus so that in the final analysis, at the end of this year, we succeed with these negotiations, rather than merely concluding them, and that together we demonstrate a collective political courage that goes beyond considerations based merely on caution or national interests. President Thank you, Commissioner. The debate is closed. The vote will take place tomorrow at 11.30 a.m. Famine in Ethiopia President The next item is the statements by the Council and the Commission on the famine in Ethiopia. Seixas da Costa Madam President, ladies and gentlemen, we can all remember the pictures of the famine in Ethiopia in the 1980s. We can also remember the drought in Africa in the 1990s, which affected around ten countries. Yet we must also remember that we managed to get nearly four million tonnes of food to sub-Saharan Africa thanks to action by the international community. This was partly in response to media coverage, which is playing an increasingly important role. We must realise that, notwithstanding the crisis situations which now exist, the international community has taken objective action in response. This has probably not been adequate and not what we would have liked it to be, but at least the international community has adopted an objective attitude. Within the international community, either individually or through the European Union as a whole, the European countries have made an important contribution. We must remember this, now that the crisis in Ethiopia is occurring again due to drought. The European Union is keen to ensure that this situation does not worsen and is trying to mobilise all possible means to lessen its effects. Certain instruments are currently working effectively at both EU level and in the role played by the EU within international organisations. This intervention is very important in tackling the problem of nearly 16 million people currently at risk throughout this area. Commissioner Patten will explain, at the appropriate moment in this debate, the actions which the Commission has planned or has been developing. These actions are very important and have been implemented in time. The decisions were also taken at the right time. Both the Directorate-General for Development and ECHO have already sent enough food to satisfy the most urgent needs. At this precise moment, the Executive Director of the World Food Programme is in Addis Ababa for discussions with the Ethiopian Government on this issue, which involves technical and practical problems in transporting the food. We cannot separate from this issue the current political and military position in Ethiopia. We must be aware that this situation, which is in itself extremely serious due to the drought, is currently being made worse precisely because of political and military circumstances which are hindering the distribution of aid. In particular, means of transport may be lacking because they are being used for purposes other than those for which they are intended. As I said, the European Union has been monitoring this situation. In the General Affairs Council the day before yesterday the Commission presented a report on the current situation in the Horn of Africa and specifically tackled one point of the humanitarian situation. However, these concerns are the centre of attention not only for the Commission but also for the Council. A meeting was held yesterday in Brussels of a group of experts specifically to analyse the best ways of tackling this situation. There were representatives from ECHO, the Directorate-General for Development and the Member States of the European Union. This meeting was preceded by one with the Ethiopian Ambassador to ensure the most effective coordination of the aid and support which the European Union can mobilise, both overall and in terms of that from individual Member States. To conclude, the situation in the Horn of Africa, in both political and humanitarian terms, is at the centre of our concerns. On Monday in the General Affairs Council we had a debate on this subject at which the Council' s Special Envoy was present. He gave a presentation on the situation and its gravity. The European Union approved in this same Council a set of recommendations which are to be added to all the political actions which the Union has been developing, particularly since last year, following the severest onslaught in the conflict between Eritrea and Ethiopia. We are monitoring this issue. Unfortunately, sometimes we cannot react as rapidly as we would like to the various situations of humanitarian need and shortage. However, we are watching this issue and we hope that the attention raised by this debate may itself also help to mobilise public opinion on such a serious problem. Patten I am grateful for the opportunity to speak in this debate - grateful but sad that the debate is necessary at all. I am standing in for my colleague, Commissioner Nielson, who would have liked to have been able to respond himself. For me there is an awful sense of déja vu - or perhaps I should say déja entendu - about this debate today. Over a decade ago, from 1986 to 1989, I was my country' s development minister. I know that there are a number of honourable Members in this House who have done the same job for their own countries. I was speaking in similar debates then, tackling similar crises in the Horn of Africa. I am afraid the story is grimly familiar: there are military conflicts, there is environmental degradation, there is drought, and sometimes there have been - and this was especially true in the past - extremely ill-judged policies. It is a lethal mix. It is capable of producing hunger and misery on a massive scale. We face the same old frustrations, as I said in the Chamber yesterday. Despite all the problems we will, in the end get help to the starving, never quite as fast as we would like, but faster than used to be the case. So we improve our capacity to deal with the humanitarian problems in spite of the difficulties. But alas we are still incapable of preventing the humanitarian problems arising in the first place - very often problems with largely political causes. That is the frustration. Let me set out for honourable Members what we are doing to alleviate the present crisis. There are currently two Commission teams in Ethiopia: one from ECHO and one from the Food Security Unit of our Directorate-General for Development. They will be making recommendations on our future efforts. The Ethiopian Government has asked for 821 000 tonnes of food aid, 25% more than in recent years. This amount is nearly covered by existing pledges by the international community. The Commission has programmed the delivery of 283 000 tonnes and we are about to take decisions on delivering an additional quantity of up to 260 000 tonnes. Let me also correct an inaccuracy that is circulating as a result of an Oxfam statement which claimed that the Commission provided only 50 000 tonnes to Ethiopia last year. The real figure is more than three times that. The deliveries this year come on top of a quarter of a century in which the Commission has been involved in providing food assistance to Ethiopia. During that time nearly 40% of our total aid to Ethiopia has been in food assistance or food security programmes: some EUR 875 million' s worth, EUR 250 million in the last four years alone. That is the background. It is important to be aware of it. There have been a number of allegations about an inadequate European response to the crisis. There is an admirable letter in the London newspaper, The Independent, by the honourable Member, Mrs Kinnock, who knows a very great deal about the Horn of Africa, in which she sets out the real facts. I hope that letter gets wider circulation. One of the things that she said in her letter - and I guess she speaks with almost more authority on this subject than anyone else - is: "The European Union, together with Member States, remains the biggest donor of food aid to Ethiopia" . She then argues: "This is not 'visible' since it is directed through the government, the World Food Programme, the Red Cross, NGOs and others." It is important to remember that point. What matters most is not to rake over these old controversies. What matters most is what we are doing right now to get help to the starving. I want to remind Parliament that total Commission food aid, now being off-loaded, shipped or procured, amounts to over 282 million metric tonnes. An EC food aid shipment of 30 000 tonnes channelled through the World Food Programme arrived in Djibouti port last weekend. A further shipment of over 16 000 tonnes through EuronAid is due to arrive on Sunday. This will be followed by further shipments through Djibouti and Berbera in view of the limited port-handling capacity. Total shipments from all donors expected to be offloaded between now and July amount to 504 000 metric tonnes. This quantity should be sufficient to meet immediate needs. Total donor pledges, as I said earlier, are over 800 000 metric tonnes. So that is what we are doing. We will continue to devote our full attention to this crisis until it is over, and our people in ECHO on the ground will continue to work tirelessly to get help to where it is needed. We are facing a major problem posed by the lack of adequate port facilities for food-aid deliveries, not least because of the non-availability of the Eritrean ports at Assab and Massawa, which means that only Djibouti and to a lesser extent Berbera can be used. Djibouti is expected to be congested with the arrival of 600 000 metric tonnes over the next three months. We are looking urgently for alternatives, including better use of the Port of Berbera through rapid improvements to the road from Berbera into Ethiopia. We are also considering using the Port of Sudan. Road improvements are under way on the Sudanese side and roads on the Ethiopian side are reported to be quite good. As my friend said in opening this debate, of course there are problems because of the conflict zone and I just want to repeat what I said at the outset. I have had to speak in too many debates like this dealing with the consequences of crises like this, in the Great Lakes, in Ethiopia, in the Sudan and now in Ethiopia again. I repeat, we are better at delivering assistance now than we were a decade ago, but it is intensely frustrating that all the assistance should be required in the first place. It is intensely frustrating that as millions starve, governments spend small fortunes on guns and weaponry to wage war against each other when the only war they should be waging is a war against starvation, a war for food security, a war against poverty and environmental degradation, a war in which we are morally bound to help them. It follows therefore that as we combat the hunger, we should also lend our full support to those who fight for peace. We give our whole-hearted backing to the efforts of all of those, including the OAU and the European Presidency' s Special Envoy, Ambassador Serri, who worked for a peaceful settlement to regional conflicts. They will have our unstinting assistance. I am afraid that I should add that experience suggests that they need our prayers as well. Corrie Madam President, I wish to begin by welcoming Commissioner Patten' s statement, which sets out the truth about our European assistance. Once again, we see the scenes on our TV screens of starving children in Ethiopia and we remember the horrors of the last famine in the Horn of Africa. Once again, we have pop stars and celebrities criticising the institutions of Europe and national governments for doing too little too late. It is amazing how quickly some people become experts when a situation like this arises and they can see some publicity, without knowing more of the background to the overall position. Somalia is war-torn into small fiefdoms, which makes it extremely difficult for anyone - institutions or NGOs - to deliver food aid to the starving people. Who does one negotiate with in such a situation? Ethiopia is engaged in a border dispute with Eritrea, which means most of the manpower is tied up on a war front and much-needed food is being diverted in both countries to feed soldiers rather than starving children. Of course we must do everything in our power to alleviate famine. However, where countries are at war, all our aid must be humanitarian and channelled through NGO organisations to ensure that aid goes to the starving people and not to the war front. We must watch the situation in Eritrea and balance humanitarian aid there, if required. We desperately want these two countries to sign a peace agreement through the efforts of the OAU so that we can resume full development aid to both countries. I recently spent a week in both Ethiopia and Eritrea. I visited refugee camps in both countries and saw for myself the hardship and the poverty people are suffering. It is not true to say that Ethiopia has not been crying for help for food aid over the past two years, but the war situation has blurred the vision of many looking on. When I was there they were pleading for help. I saw children with serious malnutrition and in need of health care, as well as food and proper shelter. I saw families living in caves, the walls running with water, and listened to the hacking coughs of children racked with fever. It looks bad on TV; it is a hundred times worse when you stand amongst it, when people are in such dire situations. However, I saw food aid being delivered in Eritrea by German NGOs to a camp of 16 000 people, spread over 7 kilometres in case of bombing raids. I watched two strong men lifting 50-kg bags on to women' s backs and saw them stagger off to their plastic shelters kilometres away. I saw children aged eight walking eight kilometres out and eight kilometres back to get water. They were the lucky ones: they were the ones with food. We never seem to learn a lesson from the past. It should not be TV cameras and pop stars who alert us to starvation and drought: there should be a proper monitoring system in the sensitive areas of the African continent. Perhaps this could be built into Commissioner Patten' s rapid reaction unit we heard of yesterday. We must have action and we must have action decisively and urgently. Van den Berg Madam President, I gladly concur with the previous speakers, Mr Patten and Mr Corrie. We all witnessed the fight against hunger ten years ago. We subsequently visited many projects and saw many things, such as very expert local farmers who were involved in reconstruction projects both in Eritrea and Ethiopia. I find Ethiopia' s criticism hard to take: Europe undertakes too little, you need to send food. Meanwhile the logistical capacity, such as lorries, roads and money, is used to wage a regional war. The least both parties could do is to impose an absolute freeze on military activity. If we talk about distributing food fast to the right places, then these lorries are needed, and these lorries were the force behind the movement which now leads Ethiopia and the movement which leads Eritrea. Both have a great deal of logistical experience, expertise and know-how. If they really channel their energies - and want to channel their energies - into what is available at this stage, if they want to make their ports and roads available, their capacity would be enormous. According to them, we are entirely to blame. But there is huge responsibility on the part of Ethiopia and Eritrea, and they should not try to throw it back at us using a cheap marketing trick. They are jointly responsible. Put a freeze on the military trade, try to reach a peace agreement and meanwhile, deploy your military lorry capacity and manpower where they are needed. My second point concerns food. There is enormous pressure to send food fast, and I mean fast. Experience has taught us that things can go very far wrong depending on how food is distributed, and it could well end up sitting in the warehouses. I would suggest looking at all the options - this will certainly be done by the monitoring clubs of the EU now in Ethiopia. Is there anything for sale locally in the region? We were right to turn our food aid policy round. We should not send our surpluses there but examine whether anything can be bought locally. After all, anything we can get and arrange there will help their economy and will prevent the local situation from being distorted. Because, ultimately, that is what causes the structural hardship which accompanies these wars. I hope that the early warning facility, which involved a great many experts, will also be built into our ability to receive signals at an earlier stage. It is not easy. Everyone knows that, but it could be an enormous bonus in removing the image of inadequacy when we handle such situations. Ethiopia and Eritrea bear the ultimate responsibility. I give my full backing to any action undertaken by the Commission on this score. Van den Bos Mr President, Commissioner Patten wonders why Africa' s fateful history keeps repeating itself - with good reason. Millions of people are again threatened with starvation. This is not just caused by extreme drought. The blame lies mainly with the unusually irresponsible leaders who prioritise the fight for a dry piece of land over the suffering of their own people. Surely it is absolutely appalling that the governments of poverty-stricken countries such as Ethiopia and Eritrea buy arms on a massive scale instead of building up sufficient food reserves. The blinkered Ethiopian government, in particular, contributes through its obstinacy to the suffering of its own people. How else can you explain the fact that Ethiopia rejected the offer to use the ports of Massawa and Assab? As a result, aid is now unable to reach a large part of its own population. The Organisation of African Unity and the European Union must exert maximum pressure on the governments of Ethiopia and Eritrea to settle their dispute in Algiers, and aid workers must gain safe access to the population without delay. An Ethiopian Minister has said that the international community does not spring into action until the skeletons appear on television. He failed to mention that these macabre images are not only due to a lack of rain but mainly to a lack of proper leadership. I am pleased that Commissioner Patten has addressed the criticism to the effect that European aid is inadequate. Despite this, I would like to ask him what lessons he has learnt from how Europe responded this time round. It is difficult not to despair in the face of the misery in the Horn of Africa. We should nonetheless not lose hope. Nature can only destroy where people fail. After all, war and mismanagement are down to people. Africa' s fateful history does not have to repeat itself, provided that people' s lives take priority over the feuds among its shameless leaders. Bautista Ojeda Mr President, Commissioner, it is terrible and disappointing for mankind that every now and again we hear these cries of pain from Africa begging for food and water, in the 21st century. Why do we still allow this to happen? Do we not have a conscience? Every day the European Union provides less funding, less aid, in global terms, to the poor countries of Africa. So how can we be surprised at this situation? How can it be that we have warehouses full of surplus food which we are obliged to destroy when it rots away pointlessly or when it does not meet the conditions for consumption which we demand? There are reasons to justify this, but none of them justifies the death of a single person from starvation. It is not true that we show solidarity. No. All we do is try to put the fire out with occasional aid, without a clear or decisive policy for prevention although we know perfectly well that famine in Africa, and in the third world in general, happens periodically. I hope that these thousands of tonnes of food aid provided do not silence the media and that they continue to report on the tragedy in Africa. I am not saying anything new. It has been said a million times and it will be said again, but today I am speaking from the heart and I feel Africa' s pain as if it were my own. When will we have a Marshall Plan for Africa? To this end, I propose that there be set up a prestigious and independent committee of international experts to assess the situation together with the international organisations and to implement a series of urgent proposals and initiatives for food and health aid, acting immediately, planning for the future and putting all our humanitarian weaponry into the hands of the non-governmental organisations. Miranda Mr President, the situation in the Horn of Africa, and particularly in Ethiopia, is reaching a level of drama rarely exceeded. It requires from the international community, and particularly the European Union, a corresponding level of attention and aid in order to prevent an unparalleled human catastrophe. Action is already being taken, like the food aid which the European Union is providing, as mentioned just now by Commissioner Patten. Yet we cannot relax. We also have to overcome all the difficulties on the ground in getting food and medicine to the starving and dying people and children, and as quickly as possible. We must therefore firmly stress to the governments in the region, bearing in mind the political and military situation, that they must allow and ensure rapid movement and access by the international organisations to the areas where these people are gathered. They must also guarantee that this aid reaches those for whom it is really intended. It is essential that these international organisations, such as the World Health Organisation, UNICEF and the FAO in particular, act together and with all the speed and efficiency which the situation demands. They must deliver the food and medical aid but they must also take steps to re-establish the primary sector which is decisive in this type of economy, in order to guarantee a sustainable and medium-term solution. This may be achieved by sending technicians and experts who can set up projects in this area. The gravity of the situation and the need for our solidarity with these people to result in exceptional and priority action lead me finally to ask the Commission, and particularly Commissioners Patten and Nielson, to keep us regularly and closely informed about how the situation is developing and especially the measures which they intend to use or are developing to ease this situation. Van Hecke Mr President, the Ethiopian government has blamed the international community for not being sufficiently alert in its aid efforts to feed its hungry population. The donors, including the European Union, are said not to have kept their promises. I share the Commissioner' s view that the reproach made by Addis Ababa is misplaced to say the least. Misplaced because this statement is made by a government which has been embroiled in an absurd war over borders with its neighbour, Eritrea, for two years now. Hundreds of millions of dollars, desperately needed for social provisions and increasing food production, have already been pumped into the war machine and, at the time when the Ethiopian Minister for Foreign Affairs was heaping abuse on the international community, reports were circulating that his government had bought a military aircraft from the Russian Republic. It is high time that the Ethiopian government faced up to its responsibility and made every effort to end the war with Eritrea. It could then focus its attention on the economic and social development of the country and so be able to prevent famines such as these. But also, and I would like to make this quite clear, the aid industry should stop blaming the international community unilaterally and, in this way, stop providing the local regime with an alibi. Emergency aid is absolutely necessary and must be increased, but development aid to both warring governments must be combined with accepting and implementing the OAU peace agreement. As a token of goodwill, the Ethiopian leader could in the meantime begin by accepting the offer of a humanitarian corridor from his Eritrean colleague, or could the pride and ego of one man get in the way once again of the interests of millions of his people? Carlotti Mr President, famine and Ethiopia: these are two words sadly etched in our memories. In the Horn of Africa, which has become the site of every conceivable scourge, 16 million victims of famine, of which 8 million are in Ethiopia, are awaiting aid. In Ogaden, the most hard-hit region in south-east Ethiopia, there has been no rain for three years, to the point that the notion of dry seasons and wet seasons is now devoid of all meaning. So of course we have to react, and do so quickly, and unfortunately we know all too well that the price of our procrastination and delays is paid in human lives. At the same time, let me thank the Council and the Commission for what they have already done and for the information they gave us a short while ago. Of course the 800 000 tonnes of emergency aid promised by the international community must be delivered as soon as possible. But at the same time, the countries in the region must do their utmost to facilitate this delivery: by opening up the ports, supply routes and infrastructures. Nonetheless, in a region torn apart by a rearguard conflict, this crisis leaves a particularly bitter taste, because every penny paid to buy a gun, to buy ammunition, aggravates an already precarious economic, social and nutritional situation. We must demand that Eritrea and Ethiopia freeze their military activities so that all the assets, all the logistical and human capabilities of these countries are put at the service of their peoples. The sound of guns has for far too long drowned out the cries of the hungry. That is why we must appeal to the reason of the Ethiopian and Eritrean leaders and call on them to put an end to the conflict, to reach rapid agreement on the technical arrangements for a ceasefire under the OAU peace plan. But at this moment, of course, we must simply listen to the appeals of the suffering people. Khanbhai Mr President, misery and death in Ethiopia were on our screens four years ago. The cameramen left but misery and death did not leave Ethiopia. Starvation and death continue today. The population of Ethiopia pray for rain. Sadly they see only a rain of bullets. People crave water, food and medicine. Sadly all they see is their land and their homes blown to pieces by the tanks and planes our governments supply to the Ethiopian and Eritrean politicians. These politicians are hungry for power: politicians who argue over territorial boundaries whilst their people die. These politicians fly their national flags on their parliaments and presidential palaces, but sadly the only flag their people see is the flag of death. Famine, disease and death remain the hallmarks of these countries. Hunger for power must not be allowed to override the hunger for life. Mr Patten has listed a number of measures the EU has taken to help. Such help has been received with gratitude, but let us put it into perspective. Sixteen million people are starving today; 15 000 tonnes have been delivered. I accept the difficulties of the logistics but that means less than a kilo per person. No time limit is given, in other words it is a kilo that has to last forever. These measures are palliative. They only relieve the symptoms; they do not cure the disease. The EU must take the lead in curing this serious problem and the only way to do it is firstly to stop arms reaching all the warring parties and make sure we use our influence with those who supply them; and secondly teach these people how to grow food and harvest, store, package and process it so that they can be independent and self-reliant, not beggars for life. Seixas da Costa Mr President, ladies and gentlemen, today' s debate was very important as a way of demonstrating the commitment and attention which this House gives to humanitarian issues, particularly the one discussed today. Commissioner Patten' s words made clear not only an objective awareness of the work already carried out but also an absolute awareness that this situation is intolerable and that the European Commission will be determined on this issue, that it will take specific action and also closely monitor future developments. As for the Council, I should like to say that there is great interest in ensuring that situations of this kind can be permanently followed and monitored in close coordination with the Commission. It is important that an objective awareness is created within the European Union that humanitarian issues must be dealt with in an increasingly committed manner and that the European Union and its Member States must, within the relevant international organisations, ensure priority attention for these issues. The summit between the European Union and the African countries was held just a few days ago. Its extensive agenda offered an opportunity for what we hope is the first in a series of organised dialogues between Europe and the African countries. Specifically we want to try and establish a more integrated and coordinated vision of all the issues now affecting the African continent about which we are concerned. This must be made clear. These issues do matter to the European continent for a whole range of reasons, even ones which relate to the very safety and stability desired for the European continent. Dialogue with the African authorities is essential, as is dialogue with the sub-regional authorities. It is vital to guarantee coherent action in preventing conflicts and creating rapid intervention mechanisms for these situations. Without this collective and organised dialogue, there can be no hope. The problems cannot be solved through ad hoc actions and one-off interventions. If we cannot organise the international community within the global international organisations and within the more regional organisations, we will not have any response to all the crises which are systematically affecting the weakest countries in particular. The European Union has, in this respect, a particular responsibility the tradition addressing this type of problem could almost be said to be part of its civilisation. The EU has an awareness and a responsibility which today' s debate has clearly demonstrated. President Thank you very much Minister. I would like to inform you that pursuant to Rule 37 (2) of the Rules of Procedure, I have received five motions for resolutions. The debate is closed. The vote will take place on Thursday. Stabilisation and association process for countries of South-Eastern Europe President The next item is the report (A5-0069/2000) by Mr Lagendijk, on behalf of the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, on the communication from the Commission to the Council and the European Parliament on the stabilisation and association process for countries of South-Eastern Europe (COM(1999) 235 - C5-0124/1999/2126(COS)) Lagendijk Mr President, in the time allocated to me, I would mainly like to focus on the Funding Conference of the Stability Pact which has just been held, because it is more beneficial, in my view, to focus attention on this than on the text of my report which, of course, was written for the Conference. I would like to make a general comment regarding the Conference. It is safe to say that it was a huge success, not only in financial terms but also due to the fact that the emphasis was most definitely on projects which link up the different regions. In fact, this was one of the central themes of the report and the main thrust of the Stability Pact. Indeed, regional development is one of the Stability Pact' s key points. It was good to see all-round commitment most definitely present at all the desks at the Conference. It was also a success - and I do not simply say this to flatter the Commissioner - because it was clear that the European Union or the European Commission took the lead at long last. In my opinion, it had been taking a back seat for a little too long. This concludes my general comments on the Funding Conference. Further to this Conference, I would like to single out five key points from my report. First of all, the funding. Everyone was waiting with bated breath for the moment when the Commissioner would produce the amount. He finally came up with EUR 530 million. That was very smart creative accounting, I must say, because, of that EUR 530 million, 50% was old, pre-2000 money from the Obnova and Phare programmes and 30% was taken from the same programmes for the year 2000. In the final analysis, therefore, there was little new money in it. This is not a reproach to the Commission but an observation, and one which will, of course, create even more bad feeling, bearing in mind that another EUR 5.5 billion is still to be found. This is an amount which was quoted by the European Investment Bank at one time, which was later taken over by Commission President Prodi and in respect of which it is still completely unclear, to me in any case, how this is to be raised in the coming year. I would, therefore, like to ask the Commissioner how the first year, the year 2001, is likely to take shape? How are the preparations for the Stability Pact budget coming along? What is his reaction to the ever increasing protests, both in terms of loudness and number, coming, for example, from the Council or the Member States, to the effect that those 5.5 billion intended for the western Balkans, by way of pre-accession aid for Bulgaria and Romania, have been pitched far too high and that, in terms of absorption capacity, for example, a much lower amount would be far more realistic? I am in favour of retaining the figure of 5.5 billion for the time being. I am only very curious as to how the Commission hopes to raise all this money. A request had also been made to spread the projects and planning for this Conference over all the desks: democracy, reconstruction and safety, in the knowledge that, at the end of the day, a bridge is more expensive than a training centre or mine-clearance programme. Unfortunately, I have to note that, looking at all the figures after the Conference, the emphasis has been shifted quite considerably towards reconstruction. Of 4.2 billion, 80% has been set aside for reconstruction, 17% for democracy and only 3% for safety. I would call on the Commission, and Europe has more or less pledged to use the same scale, to take the 3 to 4% really seriously and expand it. I would just remind you of a tragic report in the paper this morning about three children who stepped onto a mine near Sarajevo yesterday and were killed. A mine-clearance programme is part of safety, is of key importance and should not be overlooked. Thirdly, I would like to comment on the appeal in the report, backed by the General Affairs Council, to lift trade restrictions for the countries asymmetrically and, if necessary, unilaterally, the underlying idea being that, in time, trade will be just as important as subsidies. What is the progress here? What does the Commission intend to do to lift these unilateral trade restrictions in the short term? Fourthly, the NGOs. Regrettably, very little attention has been paid to the role of NGOs, especially the local NGOs, both in terms of preparation and implementation. This is all the more unfortunate if one considers the level of knowledge regarding the Stability Pact in the region. I am convinced that it is vital to introduce local NGOs in order to improve the quality of the programmes but also to raise the awareness of the Stability Pact, and the exact plans, in that region. Finally, the distribution of tasks. Who will ensure that all these tasks are carried out promptly and efficiently? I would like to give the Commissioner a word of advice. Last week, he was accused of wanting to saw the legs from under Commission President Prodi' s chair. If you are having a go at chair legs, could you take those of Mr Solana' s chair? In my view, he has been given a leading role in the Balkans for no good reason. It would seem far more logical to give this leading role to the European Commission, notably Commissioner Patten, to implement this Stability Pact promptly and efficiently. Seixas da Costa . (PT) Mr President, ladies and gentlemen, I must start by congratulating the rapporteur, Mr Lagendijk, on his excellent and important report. The debate caused by this could not have come at a better time. As you know, the Special European Council held in Lisbon reiterated the strategic priority for the European Union of ensuring peace and stability in South-Eastern Europe and, as such, this is an issue which is on the EU' s immediate agenda and permanently on our political agenda. The European Union is by far the body which has contributed the most aid to this region. Between 1991 and 1999, the total aid from the EU to South-Eastern Europe, including that from the EU as a whole and the Member States individually, was in excess of EUR 19.3 billion. The EU is furthermore the main trading partner of all the countries in this region. It has allowed valuable trade concessions and, as you know, several thousand soldiers, police officers and civilian workers from the EU are active in the region, particularly in Kosovo. We read with great interest the rapporteur' s conclusions on the stabilisation and association process for South-Eastern Europe. The assessment of the solidity and possible deficiencies of this process certainly provides points for discussion and I will try to comment on some of these. The Lisbon European Council confirmed that our overall objective remains the greatest possible integration of the countries in the region within Europe' s political and economic system. The Stabilisation and Association Agreements constitute a central point of this policy. As the rapporteur quite rightly notes, these new agreements will not enter into force immediately as we firstly have to prepare, negotiate and conclude each one. As a result, the rapporteur concludes that it will be necessary to create a type of medium-term stabilisation and regional development programme. I am not necessarily convinced that this is the most appropriate way of tackling the problem. The general stabilisation process for the area cannot, by any stretch of the imagination, be reduced to just agreements. Clearly these are, shall we say, the most visible and most well-known feature of this process, but other important instruments are required such as preferential trade agreements, direct aid from the European Union and political dialogue. Most of the countries already benefit from trade preferences and the Lisbon Special European Council confirmed that the Stabilisation and Association Agreements should be preceded by greater asymmetric trade liberalisation thereby specifically favouring these countries in their bilateral trade with EU countries. The idea underlying the stabilisation and association process is sufficiently broad and flexible to ensure a constant project in this area. With regard to the agreements, the fact that it is taking some time to prepare these should not, in our opinion, jeopardise the whole stabilisation process. This has not been the EU' s experience in equivalent regional processes in the past. As with other comprehensive agreements, we therefore hope to be able to establish interim agreements covering the period between the signature and ratification of these agreements, bearing in mind that normally almost twenty months pass between these two events. It is also worthwhile to remember that we already have contractual relations in the form of trade and cooperation agreements with Albania and the Former Yugoslav Republic of Macedonia. The new agreements, which will be more comprehensive and also more demanding on our partners given that they include elements of political conditionality which obviously form part of the Union' s current approach in this area, will specifically replace the existing agreements in these two cases. They will concentrate much more on regional cooperation than the current agreements and will include provisions on cooperation in the area of justice and home affairs, an area which is of great importance to the Europe of the future. Negotiations have already begun with the Former Yugoslav Republic of Macedonia on the Stabilisation and Association Agreement. The Albanian Government recently indicated its reaction to the viability study on the opening of negotiations, which was prepared by the European Commission, and the Council will very shortly analyse this report. Following internal political changes, the European Commission is also to prepare a viability study for Croatia which the Council hopes to be able to analyse immediately before or after the summer. Bearing in mind the request made by the local authorities, Bosnia-Herzegovina was sent a guide whose use will help towards preparing a viability study on negotiations for an agreement of the same type. This work is moving forward at a good pace given, of course, that in this specific case, we must be careful and not create excessive expectations, as the reality of the situation there does not allow us to be overly optimistic in this respect. I should like to refer briefly to the new regulation. As we agree with the European Parliament about the need to create a uniform legal basis for support to the region, the Council is waiting for a Commission proposal on a Council regulation which will replace the support granted to the region by the Phare and Obnova programmes. The recommendations to be made will form a valuable contribution to the debates which we will start within the Council on this issue. I note in particular that the report highlights that the reconstruction of the region must not be regarded as merely physical and economic but must also be aimed at the social infrastructure, civil society and the public institutions. These are the main objectives of our reconstruction strategy for the area which does not just involve a merely physical dimension but also an overall stabilisation dimension. The rapporteur also refers briefly to the Stability Pact on which we have been cooperating with these five countries and with the countries involved in the enlargement process. The recent regional financing conference which was organised jointly by the European Commission and the World Bank, in close cooperation with the Special Coordinator for the Stability Pact, gave significant impetus to the Pact' s objective of reviving the reform processes and stimulating regional cooperation. It proved that the Stability Pact mechanism has already gained a certain maturity and can and must advance. We believe that reciprocal commitment is the key to the Pact' s success and I feel that this point was made very clear in the recent discussions at the Commission and World Bank conference. The commitment of the countries in the region to implement institutional policy reforms and to create an environment allowing economic progress is a fundamental element in this Pact. In return, the international community is supporting the reform commitments and the donors and financial institutions have promised or mobilised a total of EUR 2.4 billion. Of this amount, the European Union alone, that is, the Commission and Member States combined, have promised or mobilised EUR 1.08 billion. The international community has financed in particular a quick-start package of EUR 1.8 billion announced at the conference and has made available the necessary financing to accelerate the preparation and implementation of projects and initiatives in the short-term package. However, the conference was only one initial step in a long process. The European Union is committed to acting as leader and guaranteeing the coherent management of this whole support process. It has also pledged to closely monitor and support the regional reform processes in a way which corresponds to the efforts made by each country so that these can be rewarded with advances in the development of new instruments. This will allow economic and social development and progress in line with European standards. With the exception of Belgrade, all the governments in the region have stated that they will start on the road to reform. I must clarify, however, that the Council considers that, without Serbia, our common efforts will be incomplete. A democratic and cooperative Serbia, at peace with its neighbours, will be welcomed within the European family. We must be aware that overall stability in this region can never be complete when one country in the region represents a factor of instability. This message about Serbia must be received by the respective civil society. Our support for Montenegro and for the stabilisation efforts being made in this country by the respective government must also be reconfirmed. To conclude, we also note that the rapporteur intends that the mandate of the European Reconstruction Agency should not be limited to Kosovo. In the meeting of 20 March, the Council invited the Commission to work on a proposal and to present this to the Council with a view to including Montenegro in the Agency' s mandate. Discussions are also ongoing about the possible extension of the EIB' s activities. Finally, the Council has invited the Secretary-General and High Representative, under the authority of the Council presidency and in full cooperation with the Commission, to ensure the coherence of the policies for the Western Balkans. At the last General Affairs Council, an initial commentary was given on these ideas which specifically stem from the presentation given by Commissioner Patten and Mr Solana. We are sure that in future meetings of the General Affairs Council this issue will be followed with close attention and by effective steps towards its realisation. Pack Mr President, first of all I would like to offer my sincere thanks to Mr Lagendijk for his report. I can give it my full support, and I am delighted that a Christian Democrat can fully support a green report, because that would suggest we are going down the right track together and have shared the same experiences. This debate is taking place at an opportune moment today, as has already been mentioned. The donor conference had a positive outcome, at least on paper. Money is to be poured into projects that will at last be able to give the pact a face. It has been something of a mirage so far: the outcome was intangible. Work is now to begin at last, and the costly palaver is over. It is in fact a shame that the coordinator' s apprenticeship had to last so long. Experts on the region have long been familiar with the projects to be undertaken there, which have now been defined by the European Union and the European Investment Bank. We could have, and in fact should have, made a start on them in the autumn. However, I would also like to take the decisions reached by the Council of Ministers to task at this point, and say that establishing a reconstruction agency in Thessaloniki and a coordinator in Brussels, and then not allowing the two to cooperate, shows what little inclination there is to promote efficiency. There can be no stability without reconstruction, and vice versa. We must now swiftly regain lost ground. EUR 1.8 billion for the next twelve months can be used to set one or two things in train, so that the people in the region are at last able to see that we are serious when we make our grandiose statements about securing stability in the region. But this will not be possible without reconstruction and functioning institutions, and we need to work quickly to achieve both. Every euro that actually goes towards the projects and does not get caught up in the imbroglio of excessive activities and organisations, or even disappear on account of corruption, will be a euro well spent. We must be on our guard here. However, the wars in the region were more expensive in every respect than all the necessary measures will prove to be. The idea of having a Stability Pact is a sound one because it is geared primarily towards cross-border measures, and thus to prevention of conflicts. Many local politicians and governments have grasped this and have already created a cross-border, regular working level. In implementing this instrument with rigour the European Union will be able to establish a successful and exemplary policy. However, all parties involved in the Stability Pact will need a great deal of stamina. It takes time and continuity to establish and consolidate stability. The recipient countries face the particular challenge of reforming their administration and their institutions, so as to create the right conditions for foreign investment and to enable them to become ever less dependent on external aid. However, stability in the region depends to a large extent in most spheres on the eradication of criminal power structures and the construction of structures befitting a state under the rule of law, as is the case in Bosnia for example. Elections are no panacea. One cannot vote democracy into being. Take last Sunday' s elections in the Republika Srpska in Bosnia. The parties of Karadzic and Kraijnik gained the most support. The return of the refugees is precisely what is needed to help restore normality and democracy, and that is why the refugee merry-go-round of Bosnia and Croatia, for example, must be set in motion without delay within the context of the Stability Pact. This will cost money. Mine clearance, job creation, schools and preventive health care must go hand in hand with repatriation. Unfortunately, the High Representatives in Bosnia have also wasted a great deal of time. They have tolerated, or even promoted, parallel structures for too long. We have not made nearly as much progress as we could have done when it comes to bridging the ethnic divide, which was created by the war, and, I am sorry to say, perpetuated by Dayton to some extent. Efforts to initiate and undertake judicial reform, in Bosnia for example, are in a state of disarray. The court judgements are not even being implemented. Instead of maintaining a protectorate for decades, more commitment should be given to establishing the nation state of Bosnia Herzegovina. Turning once again to the idea of a Stability Pact: as with European unification, the key is to motivate social groupings and their various interests, as well as States, to work towards a common goal. If we are to stabilise South-Eastern Europe, then the institutions concerned with the economy, culture, and educational policy that are either present or to be created in the respective States, must be encouraged to cooperate ever more closely with each other and with their European counterparts. We must now seize the opportunity and quickly create examples that will show the Serbs in Yugoslavia that it would be better if they were to rid themselves of the dictator Milosevic and then tread the path to Europe along with their neighbours. Souladakis Mr President, the report on the stabilisation and association process for the countries in eastern Europe we are debating today attempts, and I believe successfully so, to formulate a stable political framework with which to address the Balkan tragedy. Now is not the time to pass judgement past events and situations. Today, let us take it that with this report we are taking a step towards the future and creating the platform for a first successful substantive European Union policy, in a way the first successful action of the CFSP. Here, however, we must pay attention to certain issues. So what are these issues? It is an open secret that interests are being expressed in the Balkans by many sides and many people, who often do not have common strategic aims. In all circumstances this must be stopped by non-negotiable political answers given in every direction. So what are they? Firstly: absolute compliance with the UN' s decisions on the area. Secondly: the boundaries of the states in the area are non-negotiable, even if it proves necessary in critical cases to adopt flexible forms of administrative autonomy and greater decentralisation. I note that if there are some who think solutions will emerge either by creating new states or by redistribution between states, they are making a tragic mistake. That would lead to continued and lasting tension with no foreseeable end. A domino effect. Without exaggeration, at the beginning of the 21st century we would have a new thirty-year war, 10 years of which, in any case, we have unfortunately lived through. Thirdly: our policy must concern the peoples, and only them. That is what is also in Europe' s interests. Fourthly: the issue of economic and institutional reconstruction is an urgent priority. Positive results will emerge through development, democracy and prosperity. For the first time you are passing judgement on a complex problem at the very periphery of the European Union. The EU' s political credibility and competence must prove successful. It is a bet which must be won. I hope that the strong convergence of support for the Lagendijk report achieved in the Committee on Foreign Affairs will find the same response in Parliament, and thereby express the desire of us all for a positive and stable outcome. Dybkjær Mr President, I would thank the rapporteur for a report that the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party can fully support. I should like to take up a subject mentioned neither in the Commission' s announcement nor in the report and so run the risk of its being said that I am operating at too low a level. The subject I want to bring up is that of women' s involvement in the reconstruction programme, and I wish to do so because women and children have always been the major victims when it comes to conflicts, civil wars and wars generally. Assaults upon women, rape, killing and torture are daily fare and have been so for many years recently in the countries of south-eastern Europe. I think it is absolutely crucial, if cultural understanding is to be promoted and a proper reconstruction programme prepared, that women should be involved - and involved very centrally - in the processes concerned. I am taking up this matter because not enough - although, fortunately, a little - has in actual fact been done in this area. It is in fact the case that a gender task force has been established under working party 1, but this has not happened because of any initiative from above but because of an initiative from below when a number of women have - if I may put it like this - approached the conference table and asked if it were not unreasonable for them, in one way or another, to have a central place in the whole of the reconstruction work. It is a number of quite concrete, down-to-earth things these women have proposed, such as developing a proper programme for women and involving women in the general development plans. The initiative is also, of course, about getting women to stand at elections at local, regional and national levels. If, however, the initiative is to succeed, these women also need to receive money for the projects concerned. Otherwise, these will not happen. Moreover, the amount of money involved is small in relation to the other money which, hopefully, will eventually be paid out in this area. I would therefore ask both the Commissioner and the President-in-Office of the Council to take care to ensure that, where future work is concerned, women are involved in the reconstruction processes. I do not, in fact, believe that the project will succeed if that does not happen. Korakas Mr President, whatever its positive points, this report is flawed by the demands and requirements set out in the Stability Pact. In other words, it essentially accepts that the wolf can guard the sheep. By its very nature, the Stability Pact in Eastern Europe is intrusive, on the pretext that human rights and democracy are being protected. I will not yet again refer to how the European Union is reacting to the flagrant violations of human rights in Turkey and elsewhere or the strident violations of those rights inside the European Union, i.e. the double standards policy. For the moment, I will just note that the Pact' s real aim is to ensure the political and economic dependence of the countries in the area, to plunder their wealth and to overexploit their workforce. As is also stressed in the report, it is particularly worrying that in the area there will be a test of the European Union' s - I quote - 'ability to develop an effective civil and military crisis management strategy aimed at conflict prevention' . In other words, new interventions are being prepared, even military ones, with the aim of converting the area into a protectorate. The tragic situation brought on by the criminal intervention of NATO and the European Union in Kosovo and particularly in Yugoslavia is indicative of what is likely to happen. Besides, respect for borders is not a matter of generalised declarations and wishes, as they occur in the report, but practical respect for the territorial sovereignty and integrity of these countries, in other words precisely the opposite of what the European Union and the USA are doing. It is clear that those who support this Stability Pact want to frustrate any resistance to their plans, especially when it involves conflict. They try, either by force or by economic blackmail, to terrorise peoples and subjugate them to the new order. And the question is this: what principle of international law are they basing their actions on? Convinced, then, that the Stability Pact will bring new strife to peoples in the area and reinforce the dominance of the USA and the European Union, we will vote against the report and step up our fight against the Pact and on behalf of peace, friendship and solidarity between the peoples. Belder Mr President, I would like to make three observations regarding Mr Lagendijk' s inspiring and excellent report. Firstly, the Stability Pact for South-Eastern Europe focuses on regional cooperation in the Balkans. It is precisely this cooperation which the European Union wishes to promote in the best possible way. Well, this regional cooperation still leaves too much to be desired. The basic pursuit of common interests is being undermined by a longing for prestige and rivalry among the various nations. In this way, the swift implementation of the innovative Stability Pact is being hampered. What is needed here is a powerful response from the European Union. This should go hand in hand with a selfless and more balanced selection of regional aid projects. Secondly, I consider Paragraph 26 in the Lagendijk report to be a fine idea. Indeed, the Stability Pact applies just as much across the borders of the region. As such, the Republic Moldavia definitely deserves the opportunity of being directly involved in the Pact. After all, the alternative would be that Moldavia would be in danger of finding itself in a kind of political no man' s land. What is more: Moldavia is linked with neighbouring Romania both culturally and politically. If Romania falls under the scope of the Stability Pact, so does Moldavia, therefore. Thirdly, the success of this Stability Pact may well set a positive precedent for the East, with the Pact extended in the direction of the currently very unstable Caucasus. Am I right in thinking that Russia already subscribes to the Stability Pact for South-Eastern Europe? Swoboda Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, firstly I would like to congratulate Mr Lagendijk on his excellent report. I think it is both pleasing and highly productive to have achieved a consensus spanning several groups on how the problems facing South-Eastern Europe should be tackled - one could revert to saying "the Balkans" again in the light of the fact that, interestingly, a representative of Croatia at the meeting under the chairmanship of Mrs Pack, said they would dare to go as far as to say again that Croatia is part of the Balkans. We must take an overall view of the Balkans or South-Eastern Europe - whichever term we prefer - because there are pronounced similarities between the countries. However, that must not prevent us from responding differently to individual countries, all depending on how willing they are to take part in this overall process. We had a discussion on Macedonia recently - I had the opportunity to draft a report on this, and would again like to thank those of you who supported me - in fact we were debating a stabilisation and association agreement. Croatia is currently the main object of our attention. Croatia has experienced a political watershed. I do not want to pass belated judgement on what has been, but only express my hopes for what is to come. That is why we must support Croatia every step of the way as it strikes out in this new direction, which does not involve excluding the opposition but endeavouring to enlist their support. But there is a new government and attitudes towards the refugee situation, economic development and, in particular, Europe, have changed. I would particularly like to ask the President-in-Office of the Council to work together with the other fourteen countries to ensure that the European Investment Bank is at last in a position to extend credits to Croatia. It is grotesque that Croatia, I am sorry to say, still does not have the option of receiving credits from the European Investment Bank. Of course the other countries must also be given due regard and support. That much is clear. There can be no discussion whatsoever on that point, but for the moment I believe Croatia is to the fore. If we have a few cornerstones of regional development, such as Macedonia, Croatia, and hopefully also Albania soon, then it will be possible to create a network of stability in South-Eastern Europe. There is a final point I would particularly like to address: the donor conference, which was highly successful - I am grateful to the President-in-Office of the Council, but I would particularly like to thank the Commissioner, both of whom helped to make the donor conference a success - concentrated above all on material infrastructure, and indeed that is what we need in South-Eastern Europe. However, we also need the appropriate mental infrastructure. We need a change of attitude on the part of the people in this region. That is why I am particularly keen to urge you, despite all the rumours we have heard, to see to it that due attention is given to furthering all matters to do with learning and education, and with the "Graz process" , i.e. to do with changing people' s attitudes and behaviour, solidarity and tolerance. It may cost relatively little, but it is still important to enable the people there to see that above and beyond the material aspects of their lives - bridges, roads, railways etc. they also share a common future, reached through mutual understanding and support. Alavanos Mr President, I will make three points. The first is that Mr Lagendijk' s report has interesting ideas, positive proposals, but I very much fear that it is a naïve report which cannot be implemented in the Balkans by the European Union' s policy. When basic factors such as respect of the Balkan borders are missing, when we play games with Montenegro and Kosovo, when this is coupled with the antagonism being shown towards the Milosevic regime, I think we are already undermining every positive effort we should be making. The European Union must conclude that it should respect the frontiers in the Balkans, and that is something quite different from its attitude towards Milosevic. The second point I want to stress is that financing part of the reconstruction plans by reducing agricultural expenditure must finally stop. I think that the donor conference makes this possible, or seems to at least. The third point I would like to make here is that there are parts of Greece, yes, unfortunately Greece, for example the Prefecture of Pieria, a tourist province in Central Macedonia, which has suffered enormous economic damage because tourists no longer come to that area. Such issues should be considered by the European Union as well. Posselt Mr President, I am not about to start arguing the toss with Mr Swoboda over where the Balkans begin. In fact, it was once said that the Balkans begin at the Rennweg in Vienna. But leaving that aside, the fact remains that this Stability Pact is of course adversely affected by the heterogeneity of its States. We have first and second wave candidate countries. We have countries such as Croatia and Macedonia that are about to overtake candidate countries. We have States such as Bosnia-Herzegovina and Albania in which the State is scarcely functioning, and then the two decisive challenges, namely Yugoslavia, or Serbia, where it is a question of doing everything we can to foster democratisation and develop a long-term strategy for the Europeanisation of Serbia. Secondly, Kosovo, where we will never achieve success unless elected political structures come into being there, along with a long-term vision of what is to happen to this region, which will never again be a Serbian province. We cannot afford to hang about over this issue any longer; otherwise all we will be doing is tinkering about at the edges, as it were. But that is not the only factor adversely affecting the Stability Pact, it is also suffering from a lack of credibility on the part of the international organisations and also the European Union, which owing to a confusion of competences, wastage, and mismanagement, are displaying traits that would be dismissed as being typical of the Balkans, were it not for the fact that this is happening in our own organisations. We are losing a great deal in the way of credit and respect in this region, and this respect and credibility are fundamentally even more important than the promises of funding that are made and then not kept. I truly believe we must put this situation in order in the European Union, primarily by strengthening the Commission' s role in the matter. Commissioner, I have a great deal of faith in your work, but I must say that we as a Parliament must also ensure that you are able to give this work more in-depth attention than you have been able to hitherto. What we need here is cooperation between our two institutions, so as to strengthen the EU and its credibility. Napoletano Mr President, I, too, consider this to be a satisfactory, significant report. I would, however, stress certain points. We know that the countries of the South-East are a priority, but we must be careful not to give ourselves more priorities than we can handle and not to establish conflicting priorities or we will lose credibility. I refer to the Mediterranean policy and the Middle East peace process, which are also priorities. We must be consistent, as I will remind the Council when we come to discuss the budgetary issues. Secondly, it should be borne in mind that the regional approach is appropriate and important, and that it is important for the European Union to play a guiding role throughout this matter. I therefore call upon the Commission and the Council to ensure, in the management of this extremely complex process, that the balance is maintained between the regional dimension of the Pact and the bilateral Association and Stabilisation Agreements, or we may end up sending contradictory signals to these countries. Finally, I would like to mention two other points: the former Yugoslavia and crime. With regard to the former Yugoslavia, I feel that we must follow the recommendations of the report and gradually reduce the embargo on the civil community until it has been lifted completely, because to continue to enforce it will only serve to postpone the fall of Milosevic. The sooner we do this, the better. Apart from anything else, the embargo is affecting other countries in the region, including several candidate countries. It is causing serious harm. And who can lift it if Europe does not? It appears that even the United States are expecting us to lift the embargo. We must find the courage to take this step. Lastly, as other Members have reminded us, we must deal with society as well as infrastructures. It might be interesting to meet with the chairmen of the three Working Tables to discuss these projects; maybe the Committee on Foreign Affairs could see to this. Society is important, and that is why we must continue with information and culture projects. For example, my city, Rome, is organising the young artists' biannual event in Sarajevo and funding the Sarajevo Concert Hall, precisely to give a sense of the reconstruction of a society within which there is dialogue, but which has dialogue with us as well. Then there is the issue of crime. My country, Italy, has a very high organised crime rate. Puglia, for example, is a region which has to tackle crime organisations with a base in our country as well as elsewhere. I would include this among the priorities I mentioned before, because investments will also be affected if this level of organised crime is maintained. Patten Mr President, I arrived in the Chamber this afternoon with an extremely good speech, which I would like to thank my cabinet for most warmly; but perhaps I can deliver it on another occasion because I would actually like to respond informally to this debate. Members of the House will have noticed that the High Representative and I produced a report for the Lisbon Council, and I suspect that Mr Lagendijk might have noticed that it bore a striking similarity to his own report. I am not sure which was chicken and egg, but I feel that in complimenting Mr Lagendijk on the report he will not take it amiss and think that I am really congratulating Mr Solana and myself. Yet there was a great deal of similarity. It is fair to say that our work for the Lisbon Council was very much motivated by the strong feeling that unless we can make a success of our efforts in the Balkans, the whole credibility of our attempts to construct a common foreign and security policy will be shattered. It is enormously important that we rise to the challenge in the Balkans. A point we made to the heads of government in Lisbon in our report - which was very much reflected in the week that I spent recently in the region - is that the stabilisation and association process has to be at the heart of our strategy. To put it in a rather more demotic way, in the phrase used by my honourable friend Ms Pack, what it means is designing, helping countries along the road to Europe. They want to be integrated with the Euro-Atlantic structures; they want that as an alternative to the traumatic disintegration of the last few years. We have to make that a real process for them. There were a lot of references to the Stability Pact conference the other day, which as several people have said was a considerable success. The offers made by donors exceeded by a comfortable margin the expectations at the beginning of the conference. There are a couple of points I want to make about it. One, in response to Mr Lagendijk, it is true that some of the money going into the quick-start projects supported by the European Union was money from the 1998 and 1999 budgets. There is a simple reason for that, which is that in some cases we had already carried out feasibility studies and made preparations for these quick-start projects. In my book, new money is money you have not spent already. Unfortunately, given the fact that our budget is based on commitments and payments, and not just payments unlike the budgets in almost all the Member States, that is a particularly important factor. Committing money does not always mean spending it, the next year or the year after or even in the next decade. It is important to be clear about that. This follows up the point made by Mr Swoboda and it is a point with which I strongly agree. We are not just talking about infrastructure in terms of hardware, we must also talk about infrastructure in terms of software. That includes the rule of law, democratisation, the sort of civil society projects to which the honourable gentleman was referring; and it includes education - a point I will come back to in a moment. I want to make one or two other points which arose at Lisbon and which we are following up. First of all, we were charged in the Commission at Lisbon to bring forward a package of proposals on asymmetric trade concessions for the region. It is worth remembering that the total exports from the Balkans to the European Union represent about 0.6% of our total imports. For agricultural products the figure is about 0.16%. So this is an area where we could afford to be a little generous. We are also trying speed up our assistance and make it more effective. I announced yesterday agreement in the Commission on a rapid reaction facility. We will be coming forward to Parliament in the next few months with our new regulation for assistance to the West Balkans, which I hope will make it more rapid, more flexible and will, of course, have to include sufficient funding for projects supporting gender issues. I can think of no single model of successful economic or political development which does not include at its heart sensible programmes to ensure that women can develop their full potential and play a full role in their communities. One point on education: last winter, despite all the cynicism, our energy for democracy programme in Serbia was extraordinarily successful. Alas, there are not many occasions when people cheer the European Union in the streets - all too few occasions in the country I know best. But that happened in some of those cities last winter. The Mayor of Nis has just written a letter saying that Energy for Democracy was a model of the sort of political support we should be providing in his country. The winter is over, so there is not the same urgent necessity for oil at the moment. We are looking at ways to extend that sort of scheme. What we have been thinking of, among other ideas, is education for democracy: providing schools with equipment, school-books and other facilities, cash to carry out small improvements to classrooms and so on, and with sports equipment - all those sorts of things which can make for a better life for the kids in those towns while they have to wait with their families for the departure - sooner rather than later, I hope - of Mr Milosevic. I hope we are at last going to see more progress on the cleaning up of the Danube, which is crucial for the region. We had useful meetings with the Danube Commission last week and I hope that the annual meeting of the Danube Commission this week will see us managing to set all that in motion, with the European Union meeting about 85% of the cost of the clean-up. I have spoken before of my concerns about Montenegro. Following my visit there about a month ago, we have doubled our Obnova support for Montenegro from EUR 10 to 20m. We are also providing a good deal there in terms of food security and so on. I very much hope that the European Investment Bank will lend some money within reasonable limits to Montenegro before too long. Finally, the honourable Member asked about the scale of our financial commitments to the Balkans. There will be other occasions when I can follow this up in greater detail. For me one of the real tests is whether all those yards of Council communiqués and all those promises about Marshall plans and so on for the Balkans actually amount to a row of beans! This year we will be spending about EUR 540m in the western Balkans. Because of the front-loading of our commitments in Kosovo, next year we will need to spend about EUR 800m in the Balkans. About EUR 350m of that will go to Kosovo. It must be said that it does not involve huge increases in expenditure elsewhere but we have to provide support in a country like Croatia where there is a good and decent government trying to do a difficult job in extremely problematic circumstances. We have to spend money with those stabilisation and association countries which are negotiating seriously with us on the road to Europe. For me, in public-spending terms, the crucial year is always year one - you are lucky if you get to year two or three. Year one is actually the big year of expenditure for us. Overall, at Istanbul, when we were asked how much we thought we could spend in the region, recognising that it was subject to the budgetary authority - I know all the theology of these matters now - we reckoned about EUR 5.5bn. People say that is a crazy figure. Well, I am keen that we should no longer be in the position we are in now where, despite the interinstitutional agreement, we are told by a lot of people that we have to find the extra money for Kosovo within the financial envelope agreed before Kosovo became a necessity. One thing I have insisted on is a realistic figure in our budgeting for reconstruction in Serbia, because I do not want to find myself in two or three years time having to find additional costs for Serbia out of that same budget. We reckon that applying the same sort of figures applied in Kosovo, we would need about EUR 2.3bn for a serious reconstruction programme in Serbia. That could only start once Milosevic has gone. However, in my view it would be thoroughly irresponsible for us to suggest figures to this Parliament or Council which did not include an element of what we think would be realistic for Serbia. That is based on economists' figures and our assessment that we need to meet the same sort of a proportion of expenditure on Serbia that we have met in Kosovo. The rest - EUR 3.2bn - over seven years does not strike me as being outlandishly generous. That is how we reached the figure of EUR 5.5bn and I have slightly resented the implication in some newspapers that this is a figure we have plucked out of the air and does not make any sense. I should be delighted to explain it not just in more detail to Parliament but I am looking forward in due course to explaining it in more detail to the General Affairs Council. Who knows, if I was lucky enough one day, I might even be able to explain it to finance ministers. I respond to the honourable Member' s well-intentioned question in that way. This is not a figure plucked out of the air: it is an attempt to provide an honest assessment of what our rhetoric actually means. People cannot resent the fact that they do it: they asked us to do it in relation to the Middle East - to give some idea of what the cost of a peace settlement would be for the European Union' s programmes. So let us see the cost of it in the Balkans. If we are going to have an argument about the relationship between rhetoric and reality, let us start here. My final point: we are clearly talking in the Balkans about building peace and security, not just in our backyard but in our front yard too. We are talking about building peace and security in an integral part of our European common home. I hope we can do so in practice with the rhetoric, with the promises, with the optimism that we show in all those rhetorical communiqués. President The debate is closed. The vote will take place on Thursday at 11.30 a.m. Question Time (Council) President The next item is Question Time (B5-0216/2000). We will examine questions to the Council. As they deal with the same subject, Questions Nos 1, 2 and 3 will be taken together. Efstratios Korakas Question No 1 by (H-0255/00): Subject: Flagrant violation by Turkey of the rule of law and human rights The leader of the People' s Democracy Party of Turkey, together with 17 other members of the party' s leadership, has been sentenced to a three-year and nine months' term of imprisonment for supporting the hunger strike that took place in solidarity with Abdullah Öcalan when he was handed over to the Turkish secret services in Kenya. Three mayors of towns in S.E. Turkey, who are supporters of the same party, were also arrested on charges of collaborating with the PKK. Other Turkish parties besides HADEP have voiced their opposition to the arrests and sentences, arguing that they are a flagrant breach of democracy, freedom of expression and the basic principles of the rule of law. Will the Council raise the matter of the arrest and conviction of democrats for their opinions, and call for unhindered freedom of expression in Turkey together with freedom of formation and operation for all political parties? Emmanouil Bakopoulos Question No 2 by (H-0286/00): Subject: Human rights violations by Turkey In December 1999 Turkey became a candidate country for accession to the European Union. Article 10 of the conclusions of the Helsinki Council Presidency states that Turkey must fulfil the general accession criteria, and in particular the Copenhagen criteria, if it is to become a Member of the European Union. In February of this year three Kurdish mayors (of the towns of Diyarbakir, Siirt and Bingöl) were arrested on their return to Turkey after they had signed the Aalborg Charter in Hanover in Germany together with 4 colleagues making their towns members of the 'European Sustainable Cities and Towns Campaign' ; they are still being held in prison. Since Turkey is guilty of continuous and repeated human rights violations, what does the Council intend to do prevail upon Turkey to meet the EU accession criteria? Ioannis Theonas Question No 3 by (H-0299/00): Subject: Continued muzzling of freedom of expression and violation of the rule of law by Turkey The leader of the People' s Democracy Party (HADEP) of Turkey and 17 other members of the party leadership have been sentenced to prison terms of three years and nine months on charges of supporting the hunger strike organised in support of Abdullah Öcalan when he was handed over to the Turkish secret services in Kenya. Three mayors of towns in south-eastern Turkey who are close to this party have also been arrested on charges of collaborating with the PKK. Other Turkish parties apart from HADEP have expressed their opposition to these arrests and sentences, arguing that this move is totally incompatible with democracy, freedom of expression and the basic principles of the rule of law. Will the Council say whether it intends to raise with the Turkish government the issue of the arrest and sentencing of democrats merely for making statements and to demand, as part of the pre-accession procedure, that Turkey give guarantees regarding unrestricted freedom of expression and allow all political parties to be founded and function without hindrance? Seixas da Costa Mr President, the Council has already raised with the Turkish authorities the issue of the democratic rights of Turks of Kurdish origin, including those mentioned in the question. It will continue to monitor this situation in Turkey as it develops and to act accordingly. An Association Council meeting was held yesterday between the European Union and Turkey in which this issue was mentioned again. The Turkish authorities were told of the EU' s concern about this type of issue and of its hope that the Turkish authorities will end what is currently interpreted as a non-compliance with certain basic criteria of respect for human and democratic rights and the protection of minorities. Turkey was named by the Helsinki European Council as a candidate country for accession to the European Union. This status places Turkey in absolutely the same position as any other candidate country in terms of both obligations and benefits. Therefore, Turkey is subject to the same requirements as those imposed on any other candidate country but also naturally has the same rights. The European Union cannot make a special case of Turkey which must be treated exactly the same as any other candidate country. Turkey is therefore currently involved in a process in which its situation must be assessed in light of the criteria of the Copenhagen European Council. These criteria are clear enough with regard to respect for the rule of law, democratic guarantees, fundamental freedoms and the protection of minorities. These are a prerequisite for the opening of any negotiating process. On the road towards this, a pre-accession strategy must be established between the Commission, on the EU' s behalf, and Turkey. The preparation of this strategy involves non-governmental organisations, the Member States and the Turkish Government. This accession partnership will define the priority areas for reform on which the European Union considers that Turkey must concentrate its efforts in order to comply, hopefully in a progressive, capable and complete manner, with the Copenhagen criteria. Clearly it is in this context that the issues mentioned in the questions will be considered. Korakas Yesterday we heard Mr Verheugen and today the Council' s representative acknowledging, even in small measure, some of the problems related to respect for human rights in Turkey concerning which, indeed, they expressed their sorrow. Yet, both yesterday and today they underlined the supposed progress made by the Turkish regime in that area. And we heard the representative of the Council telling us the same thing today. The truth, however, is that contrary to what some people are claiming even in Greece, the Helsinki decisions on Turkey have emboldened the Turkish regime. It is no mere chance that on the next day Turkey' s leaders declared that Turkey has become a candidate for accession without attached conditions. It is not by chance that, while they have not complied with any of their commitments, they protest that they have not been given the appropriations provided for under customs union. They also told us that Turkey intends to take steps. But we have been hearing that in the Council of Europe for very many years, perhaps more than ten, without anything happening. If anything, things are worse. The campaigner for democracy and human rights who was shot was sent to prison again instead of his attackers being punished. My question, then, is: specifically when does the Turkish regime intend to progress with democratising that country' s constitution and criminal code, to set free the leaders of HADEP and the Members of Parliament as well as all the political prisoners? Will the Kurdish issue ever be resolved, will all the political parties be allowed freedom of formation and operation and finally, will Turkey ever withdraw its troops from Cyprus? Seixas da Costa With regard to the comment that Mr Korakas' question was not a new one, I must say that Turkey' s application for accession to the European Union subjects it to closer scrutiny of its responsibilities in complying with the basic criteria for accession. I believe that the Turkish authorities are well aware of this. With regard to defining the pre-accession strategy and the accession partnership, Turkey' s problems will certainly be paid close attention, particularly in terms of respect for the basic criteria of acting in accordance with European standards. In the past Turkey was a country in which we regularly and systematically undertook certain ad hoc initiatives according to the development of its internal situation. But no more! The internal situation is now becoming a strategic element in the progress made by Turkey towards approximation with the European Union. In the specific case of Mr Birdal, I was able to meet him in Turkey in January of this year and I told him during this meeting of the EU' s solidarity with his situation. It is clear in this respect that the EU has already indicated its concern to the Turkish authorities, through the appropriate channels, about his status and in particular his return to prison. Bakopoulos For a long time we have adopted a foreign policy which we allege is based on moral rules. And not just that. We have come to believe it ourselves and we claim to represent the world-wide moral conscience. Already, however, we have reached an impasse, and not just in Turkey. You see, morality must be applied towards everyone equally, regardless of risks and interests. But that cannot happen. You see, Belgrade can be bombed, but not Moscow, Beijing or Ankara. Let us therefore acknowledge the obvious and return to tried and tested prescriptions. In other words, let us speak of interests, the balance of powers and policy as the art of the possible. If we do that we will certainly not be more moral, we will be more sincere and in that case we can all put our time to better use instead of play-acting as we are all doing now. President I am not sure that you have asked a question. If there is no question, the Council is not obliged to answer, only to listen, as you know, Mr Seixas da Costa. Mr Theonas wishes to rephrase his question. I recommend to all of you that you begin with the question before making a declaration. Theonas I have a comment and a specific question: would it not be better for the Council to give more specific answers when it asks for specific questions? That was my comment. Now, the question: if the pre-accession process for Turkey were to last twenty years, would all those who are imprisoned today have to wait those twenty years for the European Union to express interest? Secondly, would the Council be prepared, in this whole process, to suspend or cancel obligations of the European Union relating to the pre-accession process as long as the people we are talking about remain in prison? And finally, could some action ever be demanded from Turkey which would help resolve the Cyprus issue, granted that this is one of the issues which should be addressed as part of the pre-accession process? Seixas da Costa Firstly, Mr Theonas, I do not agree with the comment that the Council presidency is not explicitly answering the questions raised by Members. In fact, quite the contrary is true. The ongoing process of Turkey' s approximation towards the European Union, which was started with its designation as a candidate in Helsinki, is one of progressive approximation. The Member should realise that this process of progressive approximation is resulting in greater attention being paid than in the past by the European Union to Turkey' s internal situation and to the way in which this country acts with regard to the requirements imposed by the international community. It is this point which really must be borne in mind. Turkey is currently, on its own initiative and therefore as a result of its own political decision, the subject of close scrutiny in terms of compliance with the basic criteria. This is not to be assessed over the next ten years but rather on a daily basis, usually within the pre-accession strategy process. If there were a lack of progress on the fundamental issues under observation, the pre-accession process would suffer the respective consequences. This is very clear to me. Furthermore, the Helsinki conclusions, regardless of how they may be read, place the issue of Turkey and its relationship with Cyprus in a new perspective, which was in fact welcomed by the Cypriot authorities. We must draw from this the appropriate conclusions about how the development in the Turkish position on the Cypriot issue may also affect the development of the Turkish position in its approximation towards the European Union. Korakas A comment and question to the Council' s representative: is the answer he just gave us specific? For goodness sake! Seixas da Costa Mr Korakas, I must make a confession. In political life, people are used to reading between the lines. On such a delicate issue as the interpretation of a serious situation, like the development in the Cypriot situation and Turkey' s approximation towards the European Union, we must be very careful in our choice of words. However, I feel that I made it clear that there is a direct link between Turkey' s approximation process and its position on the Cypriot issue. I cannot make this any clearer. President Konstantinos Alyssandrakis Question No 4 by (H-0294/00): Subject: Blatant persecution and violation of the rights of the Assyrian-Chaldeans in Turkey Tens of thousands of Assyrian-Chaldeans in Turkey living in the south-east of the country have found refuge in Member States of the EU after being persecuted by the Turkish Government which has destroyed many of their homes, closed and raised to the ground their churches and banned the use of their language and teaching in this language. There is a danger that, owing to the use of force, the remaining places of worship and even the traces of the existence of this minority will be lost for ever. Will the Council say whether it intends to raise this matter as part of the pre-accession procedure, to call on the Turkish Government to respect the rights of the Assyrian-Chaldean minority in Turkey and, more particularly, to ensure that the Mar Gabriel monastery in Midyat and the Dayr Zafaran monastery in Mardin can continue to operate without hindrance? Seixas da Costa Very briefly, what I said about the development of the situation in Turkey and the necessary changes in terms of respect for the rights of minorities also applies in this case which specifically involves the protection of Christian minorities. The reinforcement of the political dialogue agreed in Helsinki requires progress to be made towards compliance with these political criteria, particularly on issues of human rights. All the situations which have been brought to the Council' s attention during the pre-accession process will be tackled. This particular question involves the problem of non-recognition by the Turkish authorities of the Assyrian-Chaldean community under the terms of the Lausanne Treaty of 1923. Under this Treaty, the Turkish Government undertook to ensure full protection for the churches, synagogues, cemeteries and other places of worship of non-Muslim minorities. At this point in time, the claims of the Assyrian-Chaldean community basically relate to the problem of restoring monasteries and the official teaching of Aramaic and the problem connected with the free movement of citizens from this ethnic group who live outside Turkey. These are clearly administrative issues. They do have a human rights dimension which obviously must be tackled - and we will be vigilant in this respect - but they are essentially administrative. The Council will be vigilant and the Commission will also raise these issues during the pre-accession negotiations. Alyssandrakis Mr President-in-Office, I cannot say your answer is satisfactory. If the Council were truly concerned about human rights one would have expected a more specific answer. We are talking here about two very ancient peoples who have been subjected to systematic genocide by the Turkish regime, a genocide perhaps not so impressive as in Armenia, but just as effective. Several thousand people have become refugees or immigrants to the European Union and only a few tens of thousands remain in the area where they have lived since ancient times. I would like to ask whether you can be more specific. Of course, your reference to the Treaty of Lausanne is apt, but beyond that, the European Union also has a responsibility to stress certain things to the Turkish regime concerning the need to respect human rights, whether they stem from the Treaty of Lausanne or in a broader sense. Is the Council going to take any specific action along those lines? Seixas da Costa Mr Alyssandrakis says that my answer was not positive enough. It would be useful to remind him of his question. He asked whether the Council intends to raise this issue during the pre-accession process and to ask the Turkish Government to respect the rights of the Assyrian-Chaldean minority in Turkey and, in particular, to ensure the operation without hindrance of their monasteries. He specifically referred to two monasteries. I have no idea what more positive answer I could give him than to simply say yes. It is the Council' s and the EU' s intention to raise this issue with the Turkish authorities during the pre-accession process. Once again, if this is not a clear answer, I have no idea what is. President Alexandros Alavanos Question No 5 by (H-0262/00): Subject: Renewed tension in Kosovo The results of the 'peaceful' intervention by NATO forces in Kosovo are generally acknowledged to be deplorable. Instead of the 'multi-ethnic' Kosovo which had been the UN' s objective, we have a situation in which the refugees have failed to return, ethnic cleansing has continued, but now directed at the Serb population, partition has taken root and the dispatch of increasing numbers of new military and police forces is considered 'indispensable' . The current increase in tension is being fuelled by statements by NATO officials and major new military exercises by NATO forces. Will the Council say what measures it intends to take to safeguard a 'multi-ethnic' Kosovo as part of the Yugoslav Federation? What action will it take to defuse the crisis and tension in the region? Seixas da Costa - (PT) Mr President, the European Union' s objective, in accordance with Security Council Resolution 1244, continues to be the establishment of a democratic and multi-ethnic Kosovo within the internationally recognised borders of the Former Yugoslavia. The Council accepts the urgent need to find a solution to the continued outbreaks of ethnic violence, particularly against the Serbs, gypsies and other non-Albanian communities in Kosovo. The Council has been consistently supporting the efforts made by UNMIK and KFOR to prevent further expulsions and to allow the safe return of all those who abandoned their homes. In response to an urgent appeal from the UN Secretary-General' s Special Representative, Doctor Bernard Kouchner, and from the High Representative, Mr Solana, the Member States have significantly increased their contributions to the UN' s international police forces with both financial and technical support and human resources. Several Member States have also reinforced their own contingents in KFOR. In the past in this House, we have deeply regretted the failure to meet these commitments, which has clearly hindered the action of the international authorities in Kosovo. There are now new elements involved and some of these commitments are now being met. This is allowing this issue to be handled differently and more effectively, although we are clearly still a long way from achieving a minimally acceptable solution. The Council has urged all the political leaders in Kosovo to adopt urgent measures to combat the escalation of violence, to reject expressions of extremism and to support UNMIK and KFOR. It is very important that the Council manages to further develop the progress already made in the reconciliation between the ethnic groups and that Resolution 1244 can be put into practice. We are committed to the process of democratisation and coexistence in Kosovo. Only responsibility-sharing by representatives of the minorities can lead to the construction of a multi-ethnic Kosovo. We should all ask ourselves whether everyone, particularly within Kosovo itself, is interested in the existence of a multi-ethnic Kosovo. In this context, the Council repeats its appeal to the Serbian leaders to participate in the joint interim administrative structures. The Council places great importance on the careful preparation by UNMIK and the OSCE of local elections to be held this year, including the provisions on voting by absentees and the participation of minorities. We believe it is important to start creating legitimate structures with local authority in Kosovo. This is the only way we can guarantee that the political forces which are currently working in an unorganised manner, outside any institutions, will return to normal political life and end up working in Kosovo within a democratic society. In terms of supporting this process of democratisation and coexistence, the European Union has been working together with other international partners to re-establish daily life for the whole of Kosovo' s population, whatever their ethnic background. In addition to the important bilateral assistance given by the Member States, the European Community has allocated humanitarian aid for 1999 to 2000 to the amount of EUR 429 million for the Kosovar refugees, displaced persons within the country and those returning home. The aid for reconstruction and the special financial assistance, including the support for UNMIK, will total EUR 437 million between 1999 and 2000. This set of actions and the commitment shown by the EU in this respect have been recognised by the international community. Unfortunately, at times the practical efficiency of these actions is not sufficient to end an unstable situation beset by tensions which we hope will decrease in the future. Alavanos Let me first comment that the President-in-Office of the Council is besieged by questions from Greek Members. I think that expresses the great insecurity felt by a Member State, but I would also say the inadequacy of Community policy to address serious issues. I want to thank him for his answer. I take note of that position, which I find particularly positive and which we do not often see, namely that the European Union' s objective is a multi-ethnic and democratic Kosovo within the framework of the internationally recognised borders of the Yugoslav Federation. I think that is a positive thing and I have taken note of it. I would like to ask a supplementary question regarding in particular those minorities suffering persecution today in a situation of ethnic cleansing in Kosovo, whether they be Serbians, of Turkish origin or gypsies, who are, on the one hand, under such pressure from Albanian extremists and, on the other hand, living in a Serbia still subject to embargo. Are there any special support and aid programmes planned by the European Union specifically for these people who are living in such misery and desperation? Seixas da Costa Mr Alavanos, I believe it was clear from what I said and in fact you recognised yourself that the general objective of the European Union and the international community is to respect the terms of Security Council Resolution 1244, particularly on the establishment of a democratic and multi-ethnic Kosovo. I am not ignoring the major difficulties present on the ground in applying these decisions. There is no point on this issue using euphemisms or diplomatic language. The mass return of the Albanians expelled from Kosovo and the tension which has arisen in the meantime, particularly involving Serbian, gypsy and other minorities, have ended up creating a new and different situation. However, we should not only look at the present. We must consider what happened in the past which was the cause of all this. Perhaps by looking at the causes of this situation, rather than fixing on the present, we will have a fairer and more objective view of the partial responsibility of the Belgrade Government, particularly with regard to what happened to it subsequently due to its actions in Kosovo. However, it is true that, for the Serbian minorities who have had to leave the country since the return of the Kosovo Albanians, the conditions have not yet been established to allow them to return. Those still living in Kosovo are having problems coexisting with the Albanian majority. However, the Member must recognise the clear efforts being made by the international community to protect these minorities and to achieve a safe situation allowing them to coexist with the Albanians. We cannot ignore the fact that this joint effort also needs the Serbian authorities to be involved in the consultative structures. This would be one way of making its own actions in Kosovo credible. Our only objective is to guarantee the continuation of multi-ethnic integration. We realise that there is a long way to go and probably the situation of the Serbs living outside Kosovo, and who cannot return because it is unsafe, is unfair. There is no point beating about the bush on this. This situation is unfair. However, we must realise that the international community is doing its best. Furthermore, we should always remember what happened before, in order to justify what is happening now. President Mr Alavanos said that until now all the questions we have heard have been Greek. I would like to say that the Spanish and the Portuguese, as well as other Mediterranean people, are accustomed to speaking with the Greeks. I believe that Lisbon, the ancient Olisipo, was founded by Ulysses. The President-in-Office of the Council therefore comes from a country with a long tradition of Greek presence. Purvis Mr President, could I ask the President-in-Office of the Council - all of whose good intentions for a multi-ethnic Kosovo I accept - whether he would not admit that the international community' s policy there in all its facets - the European Union, the United Nations, KFOR, NATO et al - is really an unmitigated and disastrous failure and getting worse by the day. What is being done to get the KLA and the Albanian bully-boys, who clearly have no interest in a multi-ethnic Kosovo, under control? There just seems to be an ineffectual permissiveness of the situation despite all these wonderful, pious good intentions. Seixas da Costa Firstly, to comment on what the President said, I must say that I am very happy to be grilled by the Greek Members. I have some great friends in Greece where I have spent several holidays. As for the situation you describe, Mr Purvis, I do not believe that the policy is disastrous. This is the only possible policy, as you know, and it is a result of everything that has happened in the region in the last few years and even in the last few decades. We must realise that the international community' s position, which is not brilliant in terms of the practical application of these measures, is the only one which can resolve a conflict on which the international community was only called to act due to the total inability to find a solution within the Former Yugoslavia. It was precisely the situation created in the Former Yugoslavia which caused this reaction. You refer to the KLA. Remember that the KLA only exists because the Albanian community in Kosovo was systematically persecuted and totally besieged. Clearly the need to organise themselves militarily to respond to this threat led to the KLA' s action. The problem now facing us is to try and ensure that the structures created outside the democratic process, simply because this did not exist in the Former Yugoslavia, allow an approach of solely political action to be adopted in a democratic Kosovo. We are still a long way off from finding such an approach, but I believe that the international community' s action is very positive in this respect. Frahm Mr President, if a mark between 1 and 10 were now to be given for success in pursuing the two objectives of the action programme, namely that Kosovo should be multi-ethnic and that it should remain a part of Yugoslavia, I believe that the President-in-Office of the Council and I can probably agree that the mark concerned would be fairly low. We agree, however, that this is the result of a policy which has been pursued up until now, that is to say a result of what has happened. My question is this: is the Council giving any consideration to how this policy can be changed in the future, or is the intention to go on using the same tools, that is to say military action and initiatives against troublesome areas in the region? What is the basic idea behind setting up a 60 000-strong rapid reaction force when we all agree that a number of other initiatives are presumably required if there is a desire to solve conflicts in Europe and in neighbouring countries? Seixas da Costa Firstly, I regret not having the opportunity to put questions to the Members. If I did I would ask them what other solution they propose. As a specific example of what military forces can do, I would refer you to the case of Bosnia-Herzegovina. Just think what the situation was like there for several years. Just think about the international community' s failure to act faced with this problem and then just look at the situation today. This is clearly unstable but it is one of peace due to the presence of the military forces. It is clear that there are certain situations in which attempts to deflect ethnic tensions can only be successful by using mechanisms which involve the protection and separation of the waters. This is very probably what is needed in Kosovo, who knows for how long, but hopefully for the shortest time possible. We should also bear in mind that the international community and particularly the Member States have no specific interest in intervening in Kosovo and in mobilising human and physical resources for an action of this kind. In fact quite the contrary. The international community and the European Union in particular were aware that it was their duty and responsibility to react to a totally disgraceful situation in terms of international standards of behaviour. It was the genocide and siege behaviour of Mr Milosevic with regard to the Albanian community in Kosovo which led to our intervention. You say that the practical result of this action is not what was wanted. I would point out, however, that the practical result is that today, with a few exceptions and despite everything, this situation is under control in terms of security. We have made and are making efforts to achieve greater integration of the minority communities. A more effective result has not been possible. We will try to continue exerting pressure in this respect and we believe that renewing in some way the institutional organisation of civil society through independent elections may contribute significantly to this stability. President Ioannis Souladakis Question No 6 by (H-0279/00): Subject: Protection of European undertakings in Kosovo Despite the fact that the Council is unaware of this (answer to Question E-2425/99), the above undertakings have indeed appealed to the EU to protect their interests, as this matter falls within the Council' s remit. Given that UNMIK and its head, Bernard Kouchner, do not act of their own accord, but under international supervision in which the Council is also involved, the latter should scrutinise their actions more closely where they affect the interests of European undertakings, if it wishes to avoid raising doubts about its intentions though the answers it gives. Furthermore, the proper management of the fourth Pillar entails a number of additional obligations for the EU institutions. Since the Commission, which is unfortunately taking an unconscionable amount of time to reply, is well aware of the actions of the undertakings concerned, and in order to avoid any doubts about whether the Council is responsible for failing to act, will the latter say to what extent it is prepared to act in accordance with the obligations imposed on it by the Treaties and to support the interests of the undertakings in question? Seixas da Costa . (PT) Security Council Resolution 1244 gave UNMIK, the interim administration in Kosovo, authority over the territory, including full legislative and executive powers, and control over the legal system. The aim was to establish a transitional administration whose mandate was described in the resolution itself. This mandate also includes the development of a phased economic recovery plan. This means that the individual cases mentioned in the Member' s question should be dealt with directly by the UN Secretary-General' s Special Representative for Kosovo, who is responsible for the territorial administration of Kosovo, or by the Foreign Minister of the Member State in which the undertakings are established. The Council assumes general political responsibility for the EU' s participation in UNMIK which is focussed on reconstruction and economic rehabilitation. However, neither the European Union as such nor the Council has any competence or direct responsibility with regard to the administration of the territory and the protection of the individual interests of undertakings in the region. These elements are, on the one hand, the responsibility of the United Nations, as the administrator of the territory, and on the other, of the governments of each Member State which may act to protect these undertakings. Souladakis I have been waiting about six months for an answer on this. There is a whole raft of questions and answers and we are becoming schizophrenic over the substance and content of the answers. What is hiding behind all that? Either the services are not doing their job properly and are giving you wrong information, or there is something rotten in the Kingdom of Denmark and there are many who say that there is something peculiar about Mr Kouchner' s administration. My question is this: if the services are not doing their job properly, what are you going to do when they leave you high and dry? If Mr Kouchner is not doing his job properly, what are you going to do about it? And the third question: how can it be that the citizens of the European Union are being called upon to pay for the Stability Pact even though European undertakings established there cannot be protected by the European Union? That does not happen anywhere, it is unreasonable. We should therefore see things as they are, because my impression is that Mr Kouchner is not playing his part properly there. That is where the problem lies and that is what we should all realise, as European citizens and people interested in developments in the Balkans. Seixas da Costa The question raised has never been submitted to the Council of the European Union, particularly by the undertakings which are complaining. The Council presidency has no knowledge of this issue. Complaints are submitted to the Member States whose Foreign Ministries are responsible for dealing with this type of question. It should be borne in mind that the administration in Kosovo does not come under the EU' s competence but under that of the UN. There is a specific body responsible for this administration. Each country is normally obliged to protect the actions of its undertakings within the international sphere. Each country has structures to protect its citizens and undertakings internationally and for this reason there are specific mechanisms which we all use every day in our international action. The European Union is not a country. I do not know under what circumstances the European Union would have to have a global and specific action plan in this respect or why, as a Union, it would have to deal with this issue. That is unless we reach a point at which national governments prove to be incompetent in protecting their own undertakings. Korhola Mr President, an essential element in the reconstruction of post-war society is always that recovery of the local economy should be as rapid as possible, so that it becomes viable once more. Local businesses in Kosovo now, however, have one substantial problem: a dearth of qualified and linguistically competent labour, as all those who can speak English, or nearly all, were recruited for reconstruction projects in Kosovo, and local businesses cannot compete with the high salaries being paid. Many entrepreneurs are naturally very bitter about this consequent stagnation in activity. Mr President-in-Office, I do not know if you have come up against this problem, but I would nonetheless ask you what you think can be done about it at EU level. Seixas da Costa Doctor Bernard Kouchner has at times referred to the difficulty he has in recruiting staff, not only for the country' s administration but also for the normal structures of economic reconstruction. It is clear that the cost of recruiting staff is high. We consider that this type of question comes within the framework of Doctor Kouchner' s work which, as I have said, is outside the control of the European Union, although we are cooperating on this issue. The Union as such does not therefore have a specific and direct response to this type of question. We are ready to listen to and consider the requests made to us by Doctor Kouchner and to give him any possible answer within the commitments assumed by the European Union with regard to the extremely high costs involved in the region. Posselt Mr President, my question is quite specific and is, I believe, of direct concern to the EU. Is the Council aware that the Serbian government is planning to sell mines and mineral resources in Kosovo to EU companies and to portray this as privatisation? Does the Council know that there are problems here associated with ethnic cleansing in one part of Kosovo, in that Serbs are being settled in one area, which is the area that is richest in raw materials, and there is a risk of the area being partitioned in order to safeguard these raw materials? Seixas da Costa Mr Posselt, I have no knowledge of this issue. However, we will consider the information you have given us. President Jan Andersson Question No 7 by (H-0274/00): Subject: Joint efforts to coordinate IT development The Portuguese Presidency has commendably highlighted the need for development of the IT sector in order to promote competitiveness and employment. Coordination at European level would be conducive to the further development of the IT sector. What is the Council' s view of the need for coordination at European level to develop the IT sector and, in that context, of the need to set up a European IT agency? Seixas da Costa Mr Andersson, to answer your question I should like to start by confirming that a coordinated approach at European level to the information technology and telecommunications sectors is essential for the future development of the European Union. We have already discussed in this House the Special Meeting, which was held in Lisbon on 23, and 24 March. At this it was clear that improving the Information Society policy is central to achieving the objectives which this meeting set and which involve the issues of employment, social cohesion and reinforcement of Europe' s competitiveness at world level. In particular the Special Meeting invited the Council and Commission to prepare an action plan on e-Europe, which will be presented, to the European Council in June. The idea of launching an agency devoted to information technology was presented at the Lisbon European Council in the document provided by the Swedish Government. This idea was not followed up but it responds to our concerns and will definitely be considered and developed in the future. It was discussed, however, particularly in terms of possibly being added to the existing Community mechanisms, which include the Information Society Project Office. This has been producing a range of initiatives during the Portuguese presidency. On the issue of a possible European telecommunications regulation agency, I would remind you that a study carried out for the Commission in October 1999 concluded that there was no immediate need for such a body. At the same time the Council concluded that regulation should be applied at the closest possible level to that at which the activities to be regulated are carried out. This too involves the principle of subsidiarity. Andersson I want to thank the Council for its answer. I was pleased to see that the issue of information technology and its link to growth and employment were so high on the agenda in Lisbon. What happens in the future is important. The political task is not, of course, to set up IT companies but to build an infrastructure which stimulates development in this area. We do, of course, have shortcomings within the EU. Moreover, there are major differences between the EU' s Member States and also between different regions within the EU. Different population groups have varying opportunities and knowledge when it comes to exploiting this technology, and this may lead to great inequality in the future. I would therefore ask the question: how are we successfully to devise a form of coordination which enables information technology also to be used out in the peripheral areas so that we create greater equality between different regions and between different population groups? Is there not a need for a joint authority to coordinate this work? Seixas da Costa Mr Andersson, you have asked me two separate questions. The first concerns the substantive issue of democratising the Information Society itself, which was at the root of the concerns of the Lisbon European Council. This involves the need to spread throughout European society, precisely in the area where it is less competitive and in order to give added value to the usual elements of its economy, all these new dimensions of the society of innovation and knowledge. This effort is scheduled to use specific measures contained in the conclusions of the Lisbon European Council, particularly with regard to the Internet and methods of apprenticeship and vocational training. In our opinion, these may be able to form a future action plan, which will be assessed every year at special meetings of the European Council, which will always take place in the spring. This is the answer to your first question. Your other question concerns the need to have an organisational structure and an institution to supervise this process and to pay specific attention to the similarity between these types of question within the European Union. You rightly make the point that on many occasions specifying these measures may create and worsen inequalities. This is a danger and risk to which we are alert. In the meantime, the governments have decided that the creation of a new structure and bureaucratic mechanism with high costs is not necessary. They in fact consider that the structures which currently exist for monitoring this process are sufficient for this purpose. Rübig Mr President, Mr President-in-Office of the Council, as an Austrian I am extremely proud of the fact that the Council Presidency has focussed on development in the IT sector. I would be interested to know how the President-in-Office of the Council views the sale by auction of UMTS licences. The proceeds from this sector could create a huge amount of impetus and, above all, boost the Portuguese programme accordingly, if, for example, we were to make the proceeds from the licences that are sold by auction available for research and development, education, training and further education, or for infrastructure. What do you think to the idea of developing incentivisation programmes for the Member States, so as to enable the proceeds to actually be ploughed back into this sector? Seixas da Costa The conclusions of the Lisbon European Council specify national actions which are therefore the responsibility of the national governments. These are objective commitments which the governments assumed in signing these conclusions and which involve the reorientation of the mechanisms and structures and action plans and programmes which exist within the European Union. With the exception of the possibility of recourse to the European Investment Bank, there are no new elements in this respect for mobilising financial resources. This was one of the objective concerns raised during discussions of this issue in Lisbon. It was decided to try and achieve greater coherence between the current instruments for the simple reason that we believe that, rather than creating new instruments, we should reorganise the current ones. Having said this, it is necessary, as we have done in the employment and macroeconomic policies, to try and achieve greater coherence between the national actions on the society of innovation and knowledge and to ensure that these actions are subject to a specific plan which each Member State undertakes to implement internally. This will occur in accordance with a set timetable of objectives and using benchmarking processes which allow us to see which are the best practices and to try, based on these, to encourage similar practices in the other Member States. This process has this national dimension of a commitment on objectives and it is therefore obvious that there are no financial resources for this other than those available in the budget of each country. In the other dimension, in which recourse to the European Investment Bank is possible, there is a set of actions within the competence of the EU itself, which not only complements previous actions but also ensures greater coherence between the EU' s programmes and actions in this area. The Commission has been extremely active in this field and the e-Europe programme presented by the Commission and whose action plan will be approved at the Feira European Council in June provides new guidelines for this area and a new reorientation of Community policies on this issue. President As the author is not present, Question No 8 lapses. María Izquierdo Rojo Question No 9 by (H-0275/00): Subject: Women in the new CFSP decision-making bodies Has the Council provided for any measures for women to be adequately represented in the new CSFP decision-making bodies, or made any recommendations to this effect? How many women will there be in the crisis management bodies and the security and conflict-prevention political committee? Will the Council be taking due account of the specific contribution women can make to working for peace? Seixas da Costa - (PT) The issue raised by the Member is of fundamental importance. It concerns the involvement of women in the common foreign and security policy and the new crisis management structures, such as the security and conflict-prevention political committee. The Member has asked whether the Council will be taking due account of women' s particular skills in working for peace. It is quite clear that the contribution of women in working for peace and in other similar respects, particularly in mobilising civil society, is well-known and unquestionable. We all know, without bothering to be diplomatic about this, that the role and representation of women in the decision-making process, either within the CFSP or generally within other structures, is inadequate. We all know the efforts made by the international community in this area and we remember the conclusions of the Beijing Declaration of 1995 on this issue. Next June there will be a Special Session of the UN General Assembly to draw international attention to the need for women to be involved in actions implemented within the Beijing Declaration. In particular, specific measures will be taken to encourage this involvement. It should be realised that pro-active policies do not work in some areas of the decision-making process. Greater involvement is needed in political actions, in the training process and in the administrative process in general. We believe it is impossible to implement just one specific action, for example introducing quotas in the common foreign and security policy structures. In our opinion, this is not appropriate and the Council has made no proposal in this respect. However, it is the responsibility of each national government to carry out the necessary reforms of its own system of representation in order to guarantee adequate participation by women. These issues are now being regulated at European level and recommendations are being made as a result of the Treaty of Amsterdam. We believe that, as all representation within the European Union is carried out by people from the Member States, it is the latter which are mainly responsible for mobilising as many women as possible who can rise within the decision-making process. Izquierdo Rojo I would like to thank the President-in-Office of the Council, Mr Seixas da Costa, very much for his reply, which gives us hope since it demonstrates that the Council understands the problem, is responding politically and perhaps even sympathises with the idea. Nevertheless, I consider his reply to be basically too retrograde. The Helsinki and Cologne Summits specifically gave the Portuguese Presidency the job of strengthening this new protection policy. You have said that you are against quotas but in favour of references. I would like to ask the Portuguese Presidency: do you not think it would be highly appropriate to include a reference, in the form of a recommendation, in this respect? I believe that the role of the European Union should not be to remain behind the United Nations or to be content merely with a reference to what Beijing was about. The European Union must be progressive. Women must clearly be involved in political decisions - also decisions with regard to peace - and I ask the Portuguese Presidency to make some reference in this respect. Seixas da Costa Mrs Izquierdo Rojo, thank you for the hope which you have placed in the Portuguese presidency. However, I am sure you are aware of the limits of what we can do, particularly in an area such as this. I have no hesitation in saying this because in my own departments 80% of the officials are women, even in managerial posts. It is therefore clear that hope must always be the last resort of political action and that equal opportunities and equal representation of the sexes must be the practical and specific goal in our daily life and actions. To be totally frank and at the risk of being considered behind the times, I do believe that there are limits to what can be achieved by pro-active political action in this area. Bearing in mind these limits, it will be rather difficult, when we set out to assess the new common foreign and security policy structures in terms of defence, to say to the Military Committee or the Military Staff that half of their soldiers should be female. This is because it is up to the Member States whether or not they have female generals or brigadiers. Mrs Izquierdo Rojo, I cannot raise an issue like this just to appear politically correct. I must always be objectively honest. President Eija-Riitta Anneli Korhola Question No 10 by (H-0276/00): Subject: Participation of research partners from the developing countries in environmental research programmes funded by the EU The key to the development of the developing countries is their ability to participate in development work themselves both as definers of problems and as seekers for solutions. On the other hand, at EU level this approach is being poorly applied in relation to science and technology projects affecting developing countries. The EU' s framework programmes do not extend to the developing countries. This means that North African partners, for example, are not able to be involved in science and technology projects relating to the environment. In fact no-one is preventing them from carrying out the research, but there are no funding opportunities, and thus the developing countries have no access to consortia as partners entitled to apply for funding. Why is this not the case, given that opportunities have been devised for even Russia, for example, to be involved? Has the matter been considered from the point of view of the extent to which, for example, desertification in North Africa or the problems of the Mediterranean affect the EU? Is the EU prepared to provide greater responsibility in the form of funding to local researchers, so that research activities can combine even after the funding bodies have left, and to ensure that projects can be carried out without the investment of local researchers? Seixas da Costa In 1998, the European Parliament and the Council adopted the Fifth Framework Programme for Research and Technological Development to run from then until 2002. One aspect of this Framework Programme is its four thematic programmes, which define priority areas for research, and its three horizontal programmes. One of the latter is entitled 'Confirming the international role of Community research' and is intended to promote scientific and technological cooperation at international level and to help implement Community foreign policy in this area. The general objectives of this international scientific cooperation are also set out in this Framework Programme and include support for the development of a Euro-Mediterranean partnership and a contribution to the economic, social and scientific development of developing countries. In December 1998, the Council also adopted rules on participation by undertakings, research centres and universities and on disseminating research results in order to implement the Fifth Framework Programme. With regard to the participation of legal entities of third countries and international organisations, all the indirect research activities under the thematic programmes are open to research bodies in Mediterranean non-Community countries and developing countries, in principle without Community financing. The only exception to this involves situations in which Community financing is regarded as absolutely vital to achieve the aims of the activity. Article 6 of the Framework Programme authorises the participation by entities of third countries in specific research and technological development activities under the horizontal programme on the international role of Community research. In January last year, the Council adopted the specific programmes for the Fifth Framework Programme which set out the objectives and activities for the various categories of third countries. With regard to Mediterranean non-Community countries, an indicative allocation of EUR 55 million was established for research and development activities such as integrated coastal management in the Mediterranean, including environmental aspects, water management, natural resource management, conservation and restoration of the cultural heritage, socio-economic modernisation and so on. With regard to developing countries, an indicative allocation of EUR 210 million was made available for specific activities such as those involving the adoption of innovations, the promotion of a sustainable relationship between population pressure, food safety and the use and management of ecosystems, the improvement of productivity and the prevention of damage to natural resources. In addition, a grant system was created under a specific programme which allows graduates and doctoral students from developing countries and Mediterranean non-Community countries to work on European projects. Funds were also allocated for coordination with Community technical assistance programmes, including the MEDA and EDF programmes, and also for Latin America and Asia. The application of these three decisions is clearly the Commission' s responsibility, supported by the committees for the relevant programmes. So far calls for specific proposals aimed at developing and Mediterranean countries have been made with a total budget of EUR 85.5 million. Korhola Mr President-in-Office, I thank you for this reply. I would, however, like a brief answer that is clearer and more precise. Do we then have a situation where the developing countries may now apply for funds? They were not able to before. How is the situation different from, for example, that regarding the INTAS and Interreg programmes in Eastern Europe? Seixas da Costa With regard to matters falling within the Commission' s specific competence, the only promise I can make, in answer to the Member' s supplementary question and her concerns, is that I will try to obtain a more concise answer which will probably have to be given in writing. President As the author is not present, Question No 11 lapses. Esko Olavi Seppänen Question No 12 by (H-0277/00): Subject: Common defence policy at the IGC There is a 'shortlist' of proposals for the IGC, according to which the Conference will confine itself largely to 'institutional' issues. It is generally supposed that Portugal plans to expand the list at the June meeting. Is this true, and will Portugal then bring the common defence policy onto the agenda for the IGC? Seixas da Costa Mr President, ladies and gentlemen, the Helsinki European Council authorised the Portuguese presidency to establish the EU' s interim security and defence structures as from 1 March of this year. These structures were established on this date. Their activities are currently being developed so that they can assume a more specific and practical form and in particular so that the definitive model which we believe could start to operate next year can be agreed. In parallel with the work on these practical aspects, a discussion is ongoing within the European Union on determining the mechanisms for participation both by EU Member States which are not members of NATO and by NATO countries which are not EU Member States. This discussion is occurring within the overall context of action on the Petersberg tasks specified in the Treaty of Amsterdam. The question which has arisen and which has also been raised by the Member - for which I thank you as it is my responsibility to chair the preparatory group of the Intergovernmental Conference - concerns the extent to which this issue may or may not fall within the scope of the IGC. It will only be placed on the IGC' s agenda if and when it is confirmed that amendments need to be made to the Treaty on European Union in order to bring these structures into practical operation. It is still not clear at this stage of our debate within the European Union whether or not amendments to the Treaty will be necessary. As soon as this becomes clear, we will announce this. The Portuguese Presidency will present a report to the Feira European Council in June giving an assessment of the state of progress and an opinion on whether or not these issues should be included within the IGC. If these are to be included, this would only be confirmed during the French Presidency. Seppänen Mr President, Mr President-in-Office, European defence policy is at present being drafted, and different countries are involved in the task. There are Member States in NATO and there are countries which are not in NATO. Mr President-in-Office, do you believe that the European Union can frame a defence policy that would be independent of NATO, or will all the new arrangements be in harmony with NATO' s basic structures? Seixas da Costa Mr Seppänen, your question indicates that you are clearly confused, unless there has been an interpreting error. We are not talking about defence policy but about crisis management for which powers are now included within the Treaties. The issue in question is not therefore a European defence policy or the creation of a European army. The issue is crisis management and humanitarian actions which are commonly referred to in Community parlance as the 'Petersberg tasks' . All the EU countries, including yours, can make a valuable contribution to this area. We are trying at the moment not to create a European defence policy but rather a common culture of security allowing us to participate in crisis management. In this respect, I can see no major problems. We hope to ensure that all the various cultures which exist within the Union are compatible. Sjöstedt I would thank the Council. I am nonetheless a little surprised at the answer. I was under the impression that it was not possible to act if it was a national legal system which had pronounced judgement, because that would amount to interfering in national affairs. In that way, Article 6 of the Treaty of Amsterdam would really, of course, be revoked, that is to say if action were to be taken on the basis of national legal systems. It can hardly be intended that a Member State should be able to do whatever it likes as long as it does so via its own legal system. I would also ask if the Council intends to look more closely into this issue and perhaps examine it in more specific terms. Seixas da Costa The crisis management and humanitarian actions specified in the Petersberg tasks to which the Helsinki European Council referred are actions which may be carried out by the European Union. However, our intention is to guarantee that these actions are totally compatible with what currently exists in the relations between certain EU Member States and the NATO countries. The reason for this is that the mechanisms and means which exist for managing these crises are not extensive. In fact, most of the time, these means belong to NATO. As it is the means for military and security action which currently exist within the EU and NATO which will be mobilised, it is therefore essential to guarantee effective cooperation with all the NATO countries, including non-Community countries and particularly the candidate countries such as Turkey, Norway and Iceland. It is clear that at a much wider level and bearing in mind the dimension of the operations, these actions will also require the involvement of the United States of America and Canada. We therefore need broad cooperation which aims to guarantee the sharing of responsibility among all those countries which currently have a similar security and defence culture and objective. President Mihail Papayannakis, which has been taken over by Mr Sjöstedt Question No 13 by (H-0283/00): Subject: Violation of the right to freedom of expression The Court of First Instance of Thessaloniki, presided over by a single magistrate, recently banned from circulation a book by the author Mimis Androulakis, describing it as irreverent. Article 6 of the Treaty of Amsterdam states that the European Union is founded on the principles of liberty, democracy, respect for human rights and fundamental freedoms. Furthermore, Greece is a contracting party to the European Convention on Human Rights, which guarantees the right to freedom of expression and religious freedom. In view of these considerations and given that the cornerstone of a people' s Europe is the fundamental commitment to freedom, pluralism and human rights, what view does the Council take of such a measure and will it intercede with the competent Greek authorities to put an end to the persecution of the author and the ban on his book? Seixas da Costa Mr Papayannakis is asking the Council how it interprets this judgement of the Court of First Instance of Thessaloniki banning from circulation a book by the author Mimis Androlakis which it describes as irreverent. He is also asking whether the Council intends to intercede with the Greek authorities. I should like to explain that, under Article 6(1) of the Treaty on European Union, as amended by the Treaty of Amsterdam, the Union respects a set of basic principles by reference to the European Convention for the Protection of Human Rights and Fundamental Freedoms. The underlying aim of this article is to establish a kind of political supervision over the actions of Member States and to ensure that democratic principles and values are respected. It is intended to guarantee the sharing of common values. However, Article 6 cannot be invoked for the purpose of any type of interference in the administration of the internal affairs of Member States, particularly at judicial level. The Union has no competence to intercede in the exercise of legal power by the Member States. Therefore, the Council cannot interfere in the decision-making of the authorities. The judgement delivered by the Court of First Instance of Thessaloniki, which is a judgement of a legal body of a Member State on a specific case, may be subject within the Greek legal system to an appeal to the higher national courts. Having exhausted this recourse to the Greek courts, there would always be recourse to the Court of Human Rights. Sjöstedt My follow-up question is about how the decision at the Helsinki Summit about military, peacekeeping and peace enforcement operations is to be interpreted. The decision provides an opportunity for the Applicant States too to participate in the military structures to be established by the EU. Does this also apply to Turkey which has, of course, applied for membership? Does this mean that a door has been opened for military cooperation between Turkey' s and the European Union' s forces in, for example, peace enforcement operations? Seixas da Costa Mr Sjöstedt, the Member States undertake to act within the framework determined by the Treaty. This is why they signed the Treaty. If a serious and persistent violation of citizens' rights were to be identified, according to the terms of these articles, then there would clearly be ways of interceding with the Member States. The Union itself has ways of doing this but only in specific cases. A case like this, in a democratic country like Greece, meets all the conditions to be judged and handled within the Greek legal system until the capacities for recourse within this system are exhausted. If we were to intervene in a case like this, we would clearly be transposing to the Community dimension an issue for which there is a whole range of recourse in a country which fully respects human and citizens' rights. President Thank you very much, Mr Seixas da Costa. Since the time allotted to Questions to the Council has elapsed, Questions Nos 14 to 31 will be replied to in writing. That concludes Questions to the Council. (The sitting was suspended at 7.00 p.m. and resumed at 9.00 p.m.) Address by Mr Klestil, President of the Republic of Austria President Mr President, you expressed the wish to speak today at our Parliament' s formal sitting. It has always been the case that any EU Member State Heads of State who express that wish are received among us with the consideration due to their person, the high office they hold and the nation over which they preside. (Loud applause) It is in that spirit that I now welcome you on behalf of the European Parliament. At the beginning of this year 2000, the constitution of the present Austrian Government has, as you know, given rise to some strong feelings in all the EU Member States, among their governments as well as their people. (Loud applause)In the case of this Parliament, one question broadly transcends any political or national divergences between its Members, and that is their attachment to the values on which the European Union is founded and their determined resistance to the rise in racist and xenophobic ideologies. (Loud applause)Mr President, we know that you were not in favour of this coalition, in which an extreme right-wing party has an equal share, and that you spared no efforts to find an alternative solution... (Uproar on the far right)...and that, before agreeing to what you believed you could not prevent, you demanded and obtained from the political leaders concerned a strong commitment to the values on which the European Union are founded. (Applause, and protests from the far right)It is in that context and in a spirit of profound friendship and respect for the Austrian people that we will listen carefully to the message you wished to pass on to the European Parliament. We have no doubt, Mr President, that it will take account of the very serious concerns our Parliament expressed by an overwhelming majority, on 3 February last. Without further ado, I therefore give you the floor. (As President Klestil prepared to take the floor, many left-wing Members left the Chamber. Interjection from Mrs Muscardini: "So that is democracy, not to give a hearing to speakers..." ) Klestil Before I take the floor, I have this to say to the lady who just spoke: according to my understanding of the principles of parliamentary democracy, one is supposed to listen quietly when someone else speaks, even if the person in question holds a different view! (Loud applause) Madam President, ladies and gentlemen, Representatives of the Council and the Commission and all those present, first of all I would like to thank you, Madam President, and the Members of the European Parliament, for giving me this opportunity to come and address you here today. I have come to Strasbourg to affirm Austria' s firm commitment to the European Union. Recent opinion polls have confirmed that some 80% of Austrians continue to support Austria' s membership of the European Union. That is a very important and a very positive signal as far as I am concerned. I have come to Strasbourg, with the backing of my fellow countrymen, to deliver an unequivocal declaration of belief in the European Union as a Community of values. I believe that since its accession, Austria has shown itself time and again to be a conscientious European and willing to engage in constructive cooperation in the Union. A few days ago the European monitoring centre for racism and xenophobia was opened in Vienna. I took part in the opening at the invitation of the board, and I said in my speech that I fully understood why people should fear a resurgence of racism, intolerance, xenophobia and anti-Semitism - not just in Austria but also in other countries and regions of Europe. I emphasised how important it still is today to nip things in the bud whenever human dignity and human rights are at stake. We must not hesitate to clamp down on any form of radicalisation and polarisation. And we must take decisive action against those who endeavour, by means of opportunist and populist policies, to stir up people' s fears and worries in order to make political mileage out of it. (Applause) It is young people, in particular, that we must warn against policies of this kind, and against the risks these policies present to their own future. Present-day Austria, which was resurrected from the ruins of the second world war in 1945, was the product of a generation that learnt the lessons of the terrible experiences of the first half of the twentieth century - from the pessimism and resignation, the propensity to violence and susceptibility to delusions. From the very outset, the Second Republic was marked by the firm commitment of the Austrian people to their State, and it was underpinned by their determination never again to allow themselves to fall prey to nationalism, extremism and xenophobia. There are at present around 800 000 foreign nationals living in our country, which is approximately ten per cent of the total population. Over the past few decades, Austria has admitted and integrated a total of one million people. Therefore, in relation to the size of our country, we have offered more refugees sanctuary than any other Member State of the European Union. (Applause) Think of the waves of refugees that came from the East in 1945, from Hungary in 1956, from Czechoslovakia in 1968 and those that have come from former Yugoslavia over the past decade. Then there are the large numbers of people from other countries. In addition, Austria has helped Jewish emigrants from the former Soviet Union to travel to Israel and other countries or to stay with us. There have certainly been many shortcomings as far as our more recent history is concerned, and we are more conscious of them these days. For example, I would not wish to conceal how sad I am that Austria failed to invite the Jewish fellow citizens it expelled in 1938, to return, or did so only when it was far too late. It is these very people - and this never ceases to move me - who have often continued to nurture a deep love for what used to be their native land, despite their terrible fate. There is still a great deal of work to be done on the reappraisal of our past. We will not be back on firm ground again until the historical facts have been laid bare, the victims have been compensated, and full cognisance has been taken of our historical responsibility. However, as Federal President, I am also absolutely determined to counter any unwarranted criticism directed at Austria and its people, and to repudiate it emphatically. There has been a great deal said and written over the past few weeks presenting a distorted picture of Austria and not the facts of the matter, be this for reasons of ignorance or superficiality. I therefore appeal to the political leaders and also to the media in the European Union - in the very spirit of European values, which are justifiably regarded as the bedrock of the European unification process - to not lose sight of the need to be objective and fair. I believe that it is in the interests of all Member States to commit themselves to obtaining a clear picture of the true situation in Austria, curtailing criticism, endeavouring to make common cause, and helping to speedily resolve, by means of dialogue, what is a difficult situation for all concerned. (Applause) I am also convinced that it is in the interests of the European Parliament to see to it that work within the European institutions proceeds in the proper manner and in accordance with the law, thereby securing Austria' s full and unconditional cooperation... (Applause) ... particularly in view of the major issues facing us, such as EU enlargement, reform of the institutions and the European security policy. Ladies and gentlemen, Austria is a stable democracy and a functioning state under the rule of law. The Austrian constitution stipulates that the Federal Government must have the confidence of the Federal President. This bestows a special responsibility on me, also with regard to the policies pursued by the government. Therefore, working together with the leaders of the two governing parties, I have drafted a declaration which compels the government to uphold European fundamental values and principles of law. As Federal President, another of my tasks is to represent the Republic abroad. I have declared before this House on two previous occasions, in 1992 and 1998, that in view of its history and its position at the heart of Europe, Austria feels it has a special mission to make a committed contribution to the completion of the European unification and peace process. There is no doubt but that Austria has a special interest in the enlargement of the European Union. In view of the fact that we have coexisted down through the centuries with the people of Central and South-eastern Europe, we have gained a wealth of experience that could be of particular benefit to the enlargement process, which would be in the interests of Europe as a whole. We do not want to be one of the EU' s border states forever, living along a frontier of affluence that runs through Europe. Only enlargement will afford us the unique opportunity of creating an area of peace, stability and prosperity at the heart of Europe. In a few days time, the next annual meeting of the Presidents of Central European countries will take place in Hungary. Four Presidents attended the first meeting of this kind in Strasbourg in 1993, at my invitation, and there are now 12 participating countries. We must also consider the position of the small and medium-sized States within the European Union. This is one of those key, intrinsic elements that have characterised European integration from the outset. The time when Europe' s history was dictated by the dominance of large powers is now past. It is Central Europe that now has the unique opportunity to be at the heart of the new, enlarged Europe, and a lively Community, founded on a common history and shared experiences, and which can make a special contribution to the completion of European unification. If the enlarged Europe of the future is to endure, then it must gain a full awareness of its common intellectual and cultural foundations. All the people of Europe must play their part in this. Thus, for example, that which we deem to be Austrian in our own culture is ultimately the product of a heritage drawn from European sources, from an awareness of the significance of the Central European area, from the historical and human links we have with the people of this region, from our practical experience of federalism and subsidiarity, and from the insight our common history has given us, namely that supranationality in no way implies the loss of one' s own identity. If the enlargement process is to succeed, then the right conditions must be put in place within the Union for this to occur. The second phase of the internal reform process began with the opening of the Intergovernmental Conference almost two months ago. Austria welcomes with open arms the European Parliament' s involvement in the labours of the Intergovernmental Conference. Indeed, when reforms were undertaken within the European Union in the past, it was often Parliament that made the most courageous and visionary proposals, thereby underlining in a credible manner its claim to be the parliamentary driving force of European integration. Security policy is also one of the major challenges facing the European Union. Bearing in mind the terrible conflicts that have plagued our continent over the past few years, largely in the south-east, it is also essential for the countries of Europe to unite over the issue of a common defence. Military crisis management is precisely the area in which Europe must be seen to have a particularly high degree of credibility, determination and strength. I am pleased that the debate on this important issue began under the Austrian EU Presidency. More milestones were reached at the EU Cologne and Helsinki summits. Before the European Council takes place in Nice, we must create the conditions that will enable the Union to realise its ambitious goal of creating a European capacity for crisis management. Austria declares its solidarity with those who wish to see the European Union become a security and defence community. We know that the security of a union is indivisible and we know that the key to the future security of our own country is to work with each other and for each other. Another matter of special concern to me is the framing of a European Union Charter of Fundamental Rights, relating as it does to quite crucial issues pertaining to the protection and furtherance of fundamental and human rights, and to making them more coherent and effective. This is further illustration of the fact that in many respects, Austria' s stance accords with that of the European Parliament. What we need to do today, therefore, is to further deepen the European Union in important areas and to tailor it to the requirements of the twenty first century. What continues to be of overriding importance is that this is the first time our continent has been peacefully and democratically united. That is what makes this process so unique, but also so vulnerable. We must make quite clear to those who are already taking the idea of a united Europe for granted, that it is of fundamental importance to the peace and stability of the whole of Europe to press on with the European integration process. Democracy is always a painstaking business. It is especially important in this great union of European countries for democracy to have the active participation of the Europeans, to whose scrutiny we must lay ourselves open on a daily basis. Madam President, ladies and gentlemen, the situation Austria currently finds itself in is an unpleasant and grave one for my country and, above all, for its people. However, it is also unpleasant and grave for the other 14 Member States of the European Union. There have been no indications of any kind that Austria is deviating from the path of parliamentary democracy and European values it has trodden hitherto. I therefore appeal to you to join me, and my country, in seeking and finding a solution to this situation, in the interests of the people of my country, but also in the interests of the European Union. On a final note, allow me to thank you once again for inviting me to speak here in the European Parliament. I can assure you that Austria will continue to work towards the completion of the European project of peace and unification, using all the strength and conviction it can muster. We Austrians are committed Europeans, and we intend to stay that way! (Loud, sustained applause) President Mr President, we have now heard you. Thank you for your statement and for the personal convictions you expressed. We have been aware of them for many years; they are strong and we did not doubt them. In a few hours' time, the group chairmen and I myself will be meeting you again, this time for an informal exchange of views in camera. So I will not comment at any length on what you have just said to us. To conclude this formal sitting, let me simply point out that our vigilance is not directed against the Austrian people as a whole, whom we respect and love and who, as we know and as you reminded us, remain strongly attached to the European Union. Our vigilance is not partisan. We are not trying to impugn anyone' s motives, nor are we unaware of the particular political situation your country found itself in at the last elections. Nor are we interfering, for the European Union is not only a market, it is a community of values, and I am grateful to you, Mr President, for pointing that out again. What happens in one country cannot be a matter of indifference to the others. We are concerned and vigilant because of one fact and one memory. The fact is that a party of a xenophobic persuasion forms part of the Austrian Government, and you said with some force, Mr President, that you understood the anxiety about a possible new upsurge of racism, of intolerance, of xenophobia and of anti-Semitism. The memory is of a time in history that tore Europe apart because peoples, and above all their leaders, did not have the strength to react while there was still time. (Applause) It is because of that duty to remember that we cannot accept the way that the extreme right is gaining ground. (Applause) Nothing would be more dangerous to a human society than for its collective conscience to weaken, for it to become accustomed to the unacceptable and for it to relativise the intolerable. (Applause) Thank you, Mr President, for your replies a short while ago to our questions, which give us hope that Austria can once again become a full partner in our Union, which it has never ceased to be in legal terms... (Uproar on the far right)... but what we hope, Mr President, is that it will also become so in our minds and, to tell the truth, in our hearts. (Loud applause. Uproar on the far right) (The formal sitting was closed at 12.30 p.m.) Financial services and complementary pensions President The next item is the joint debate on the following reports: A5-0059/2000 by Mr García-Margallo y Marfil, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, on the Commission communication on implementing the framework for financial markets: Action Plan [COM(1999) 232 - C5-0114/1999 - 1999/2117(COS)]; A5-0053/2000 by Mr Kuckelkorn, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, on the Commission communication "Towards a single market for supplementary pensions - Results of the consultations on the Green Paper on supplementary pensions in the single market" [COM(1999) 134 - C5-0135/1999 - 1999/2131(COS)]. Before we begin I would like to advise you that, since this is a night sitting and we have a lot of work to get through, I am going to be very strict in applying time limits. I therefore also ask Members to show an appropriate degree of self-discipline so that we can finish at a reasonable time. García-Margallo y Marfil Mr President, ladies and gentlemen, Commissioner, if I had to point here and now to two complex issues in the economic field, I would no doubt choose the following: the consolidation of the financial markets and the approximation of the direct taxation regulations - specifically tax on savings - which is under discussion. The debate which we held recently on the bodies for collective investment in transferable securities and the reactions to the report on pension funds, which we will hear shortly, demonstrate the complexity and importance of these issues. These two issues, the liberalisation of the financial services market and taxation, are dealt with in the action plan which is the subject of my report. It is therefore appropriate to thank all the groups for their cooperation and confirm once again to the Commission that it can rely on the active cooperation of the European Parliament in the implementation of this plan, and we will not disregard our duties, but exercise them responsibly. The complexity of the action plan also reflects the ambitious nature of the report presented by the Commission, which contains 43 measures and involves all the sectors in the field (stock exchanges, banks, investment funds, insurance, etc.) and which applies to what has come to be called the 'new economy' , which is - according to the Lisbon Summit - one of the elements which will help to put an end to unemployment in Europe. What is included in these measures? What is intended through these measures? In my judgement, to sum up, it is the following: the liberalisation of the financial sectors and the updating of the regulations on supervision and control in order to achieve a European financial market which is at least as competitive as the United States financial market. In the explanatory statement, I offer a detailed comparison of the two types of market. In order to achieve these two objectives, the Commission proposes a truly arguable and risky formula: the speeding up of the legal process, which, in turn, would involve three actions. Firstly, a reduction in the standards which need to be included in a regulation or directive, that is to say, which require the participation of this Parliament. Secondly, limiting those standards to the definition of the general approaches and basic principles which must be established in this field, allowing the Commission the possibility of implementing them. Thirdly, granting the Commission broad powers of interpretation. I do not doubt that we have to speed up the process, Commissioner, but this Parliament is not prepared to relinquish the powers which it has taken so long to acquire. Therefore, one of the first tasks which we will have to undertake together is to find a model which will satisfy both objectives. With regard to liberalisation, the first of the tasks which the Commission proposes, the Commission starts from one premise: the consolidation of the single market in financial services requires the removal of the barriers which hinder its operation. We could not agree more. The consequence is that, in order for the market to function, these barriers must be removed. Again we agree, but we know that there are difficulties in this approach resulting from the need to reconcile the objective of liberalisation with the objective of protecting investors. Firstly, the barriers are not identified. Commissioner, it is not sufficient to be able to deduce what they are from the measures proposed by the Commission. Personally, I would have liked to have seen a list of those national measures which, in accordance with the Directive on financial services, are hindering the operation of the market in each country. Secondly, the solution proposed by the Commission still raises difficulties. It is ridiculous that a financial company has to operate while being subject to, and having to have knowledge of, fifteen different legislations, but it is at least as ridiculous that an investor - especially a non-professional investor - should end up needing to contract services, bound by regulations which he or she does not know, from companies whose solvency is unknown, and, in the event of legal dispute, he or she has to take action in a foreign country, with foreign jurisdiction and procedures. Liberalisation must therefore be implemented in parallel with the increase in measures relating to control and taxation. With regard to control measures, we have a new problem: the need to adapt the competence and jurisdictions of authorities which are still national and which, on the whole, apply differing models, to a different world affected by globalisation, international competition and free movement of capital. Finally, Mr President, my personal conviction is that, if we do not want liberalisation to give rise to distortions in competition and the flight of capital to more beneficial climates inside and outside the Union, the correct operation of the market in financial services will not be possible without a certain degree of approximation of the laws which regulate savings. These are the concerns which are raised in my report. These concerns reflect a constructive attitude towards cooperation with the Commission, which I have always considered to be a loyal ally of this Parliament, in the development of an issue which is so very complex. Kuckelkorn - (DE) Mr President, ladies and gentlemen, supplementary pension schemes in the internal market are taking up more and more of the political institutions' time, both at national and European level. The long run-up to this debate on a communication from the Commission is proof enough of how high feelings are running on this issue. The issue of 'supplementary pensions' is a complex one and has implications for social policy, company policy, taxation policy and the capital markets. Since the publication of the Green Paper, the Commission has been concentrating on the capital market aspect and working towards the short-term aim of harmonising the prudential rules governing pension providers under the heading of "supplementary pensions in the internal market" . As such, it has already defined, in an ill-considered manner, what pensions are, thereby establishing a definition that points the way for further legislative initiatives in the taxation or social sphere, and, what is more, has initiated European legislation that will influence national legislation. It is precisely this short-sightedness, this search for a quick fix solution, with no thought for setting long-term objectives, that the Commission is guilty of, for the goal, and what constitutes European added value from the point of view of the European citizen, companies, employees, and pensions recipients and providers, is for pension providers to have cross-border membership, which will ensure that pensions are properly integrated into the internal market. It is this European added value that we have our sights on when we urge the Commission to draw a distinction between pure capital formation and pensions in its future legislative proposals, in other words, to distinguish between providers that cover biometric risks and those that only place capital. In common with the legislators in many Member States, our position is that one can only talk in terms of pensions if life risks such as invalidity, longevity and surviving dependants are covered. What exactly does that mean? By "covering longevity" I mean that the pensions provider is obliged to pay me a fixed pension until I die. Therefore, they can neither fob the individual entitled to receive the pension off with a fixed amount, nor reduce their pension because the person concerned is getting too old by their reckoning. Provisions for surviving dependants cover those of the surviving dependants - i.e. family members - that are entitled to receive the pension of the deceased, and are dependent on this. In its turn, invalidity cover provides for a pension in the event of complete or partial inability to practise one' s profession. If we are serious about reinforcing the statutory pensions schemes with supplementary pensions in the internal market then pensions must provide cover for these risks. If we fail to take biometric risks into account, then what we will have is not provisions but 'previsions' for old-age. But this is not just about the quality of pensions in Europe. In calling for different legal bases to be established for products and product providers that are defined in different ways, the main aim is to achieve legal certainty in Europe and to afford better opportunities for future integration into the internal market. Equal treatment of products that do not cover biometric risks and those that do is completely at variance with our intention to introduce supplementary pensions for the European internal market. Clearly then, the Commission' s main concern is to boost the European capital market. I would take issue with this on several counts: the implementation of taxation during the pension payout period in all Member States would not just make supplementary pensions more favourable, it is a fundamental prerequisite to resource-saving, cross-border membership. In other words, companies, be they large or small, will no longer have to put fifteen different systems in place for their employees; one pensions provider will suffice. Yet taxation during the pension payout period will entail loss of income for Member States. It will only be possible to reach a consensus on taxation policy amongst the Member States if the EU provides a clearly defined legal framework - using whatever directive is appropriate - and keeps the loss of income to the Member States within bounds. Hence our demand for two directive packages: one governing pensions with obligatory coverage of biometric risks, and one for old-age provisions. Using both of these, we can attempt to achieve full European integration. When it comes to pensions, we have a good chance of finding the solution we need in the very near future. Therefore we should not allow banks and the investment industry to talk us into short-term or short-sighted decisions. I have this request to make of you, ladies and gentlemen. Let us, as participants in codecision on future directives, use tomorrow' s vote to send the right signal to the Commission, with a view to bringing stability to old-age provisions in Europe and providing future supplementary pensions in the internal market that are in every sense worthy of the name. Medina Ortega Mr President, I am referring, as you have said, on behalf of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, to the Commission communication on the action plan for the implementation of the framework for the financial markets. As the main rapporteur, Mr García-Margallo y Marfil, has pointed out, in this regard there are two questions which are, firstly, taxation - without fiscal harmonisation it would be very difficult to establish Community financial markets - and secondly, a legal framework. With regard to the legal framework, I believe that there is a paradox in this sector. The more liberalised an economy is, the more necessary it becomes to rigidly regulate the financial markets. The American economy, which is probably one of the most liberalised economies in existence, is the economy which lays down the most detailed regulations for the financial markets. The Commission, in its proposal, on page 18 of the Spanish version, after recognising the competence of Parliament by means of codecision, in accordance with Article 251 of the Treaty, tells us that we should move towards very flexible procedures by means of comitology. Comitology in these cases usually means taking away with one hand what is given with the other. In this respect, I am in total agreement with the conclusions of the rapporteur. I believe that we need some very specific legislation and I am sure that the Commission can count on the support of Parliament in the drawing up of this legislation. As the rapporteur said a moment ago, we cannot expect confidence on the part of investors, consumers and, ultimately, the financial markets, if they do not have a specific legal framework in which to operate. The only way to do this is to replace the current rigid regulations with a set of specific Community regulations which will produce certainty in this very delicate sector of the economy. Plooij-Van Gorsel Mr President, ladies and gentlemen, Commissioner, the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy deplores the fact that the action plan for the financial markets does not take into account the problems which industry, small and medium-sized businesses in particular, is facing with regard to financing cross-border activities. Many businesses, ranging from small businesses in border areas to large multinationals, would like to treat their accounts as one national account. For example, they would like to use funds in their euro account in country A to settle an account in debit in country B. In this way, they would pay less interest. Existing legislation, however, prohibits or hinders this type of cash management technique. The world of banking has already driven this problem home to you on numerous occasions. On behalf of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, I would now like to ask the Commissioner whether it would be possible to set up a forum group which carries out market research into the legal and fiscal obstacles for businesses, SMBs, in particular, when they finance their cross-border transactions within the euro zone, in order to solve this problem. I would appreciate a reply to this. Ferri Mr President, in view of the Resolution of 3 December 1998, to which the Kuckelkorn report does not appear to contain a reference, Parliament once again is obliged to request that the Commission produce as soon as possible a directive or, as Mr Medina Ortega appropriately suggested, a Community law coordinating the various national laws. The Commission appears to be somewhat apathetic in this regard, and seems to be concentrating rather on producing a directive on prudential rules for pension funds, which is easier to achieve but less effective in terms of decision-making in relation to the elimination of barriers to labour mobility and the coordination of taxation systems. The legal bases are very important, and, clearly, different: in view of the various judgements delivered by the Court of Justice, pension funds could be governed by Article 47 and Article 55, the removal of barriers to labour mobility could be governed by Article 42 and the coordination of national tax systems by Article 94. However, I would stress the need and the desirability to develop a single package, because this is the only way to achieve an overall framework which tones down the extreme positions contained in certain proposals for amendments. I refer, in particular, to biometric risks, which are a very important factor but which should be dealt with on the basis of paragraphs 7 and 8 of the opinion drawn up by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market. Indeed, making cover for biometric risks obligatory would be likely to make the system very inflexible. I therefore feel that funds which cover biometric risks should receive privileged treatment, and that any inflexibility of the system could, in effect, result in negative imbalances for the beneficiaries. Hermange Mr President, we see the reality of the situation all around us. If 23% of Europe' s population is over 65 years old today, this figure will have reached 40% by 2025, and the proportion of four working people to every retired person will have become two working people to every retired person by 2020. This demonstrates the pressing need to allow the development of supplementary self-funded high return pension schemes in the European Union to usefully supplement state contributory pension schemes. As we all know, our Member States are working towards ambitious structural reforms, but it is also up to the European Union to intervene in the area of pensions, particularly supplementary pensions, in order to facilitate the free movement of workers in the context of the single market, to establish a genuine single capital market and also to ensure that equality between men and women is respected. With this in mind, the Committee on Employment and Social Affairs has been concerned to reconcile the security and efficiency of supplementary pensions for future pensioners as it is true that the guarantee of a high level of security for beneficiaries encourages healthy and desirable competition between European pension funds. This is why our Committee feels that the proposal for a directive on Community prudential regulations applying to pension funds must be tabled and adopted as quickly as possible, bearing in mind our discussion today, with proper guarantees for the external and internal supervision of the funds concerned and for the calculation of their prudential commitment. Furthermore, in order to encourage the free movement of workers, we felt it essential to quickly improve the transferability and the acquisition of pension rights from supplementary schemes from different European countries. This is the opinion of the Committee on Employment and Social Affairs. Lulling . (FR) Mr President, I would like to say first of all in this debate that we are expecting to see a proposal for a framework-directive very soon, which will guarantee the development of a genuine single market for supplementary pension funds under the second and third pillars, given that the first pillar, which covers all biometric risks, must remain the cornerstone of the European Union' s social protection system. This directive must in particular establish a framework to remove obstacles to the free choice of a pension fund, to the free movement of people, to the free provision of services and to charging double taxes. We recommend a solution based on the principle that contributions should be tax-deductible, and that supplementary invested income should be taxed in accordance with the income tax law in force in the country of residence. On the controversial issue of whether supplementary pension schemes should cover biometric risks, I wish to state that from the point of view of taxation, pension funds that do not cover these risks will not be discriminated against in relation to those that do. With regard to prudential regulation, this should not be disproportionate, so that the security of the fund is guaranteed. That covers the general framework. I am grateful to the Committee on Economic and Monetary Affairs for having included all the relevant conclusions of the Committee on Women' s Rights and Equal Opportunities in the motion for a resolution. I now come to the report by Mr García-Margallo y Marfil. With regard to the action plan which seeks to deepen the internal financial services market, I would like to issue a warning about certain strategists who are attempting to hold the liberalisation of the financial services sector hostage, because the work that has been undertaken on the taxation of savings has not made the progress they would have wanted. As matters currently stand, we should remember that a single market for capital and financial services can function perfectly well without tax harmonisation. Faced with proposals that confuse ambition and reality, I wish to emphasise that establishing a European Committee for stock exchange operations is certainly not the number one priority and, as I have no speaking time left, Mr President, I will give an explanation of vote tomorrow to say the rest of what I still wanted to say, because as draftsperson of the Committee' s opinion and as a speaker on the second report, it is really impossible to say everything in two minutes. Kauppi Mr President, representatives of the Commission and the Council, Mr Kuckelkorn, ladies and gentlemen, firstly I would like to thank the Commission for the sterling work they have done. The communication from the Commission is liberal-minded and forward-looking. Why should Parliament now adopt a less liberal position and vote in favour of stagnating structures? We should not define the form and scope of the directive too narrowly. What we need to do instead is to view the issue openly and from a wider perspective. It is essential that we do not define the nature and scope of the risk coverage in a restrictive way. Instead, we should be open-minded and look at the issue from a wider perspective and encourage a framework which is based on liberal markets and vigorous competition between different types of pension schemes. What we should promote is the freedom of choice of the employee and the employer to choose the kind of scheme that best suits their interests The question of biometric risks has proved to be of a controversial nature. My firm opinion is that all the different pension schemes should be covered by the same directive in order not to protect certain types of schemes from competition. Consumers and employers must have the right to choose the most suitable form of pension scheme and, therefore, schemes covering biometric risks should be treated under the same directive as schemes not covering these risks. Both form a pension scheme but focus on different competitive benefits. Mr Kuckelkorn, no-one in this Parliament is of the opinion that supplementary pensions should not cover the longevity risk, through the purchase of an annuity or by some other tool. It is not the task of the European Union to define the nature and scope of the risk coverage concerning other biometric risks. But it should be determined individually by each employee, as the Commission proposes. Leaving this kind of decision to the individual is consistent with the principle of subsidiarity. Allowing supplementary pension scheme managers the freedom to invest in a diverse range of instruments increases the security of the overall investment portfolio. Increased freedom promotes the functioning of the capital market and has a significant impact on the growth of venture capital in Europe. I am committed to the idea that we, as the European Parliament, should encourage healthy competition and the freedom of choice of the individual. This must not only mean a single market for supplementary pensions, but the whole package of legislation concerning the financial services. Goebbels Mr President, the Socialists support the Commission' s efforts to establish a transparent and fluid internal financial services market. It is in the interest of economic operators and all consumers that the costs of capital and financial intermediation should be as low as possible. European financial markets are currently suffering from compartmentalisation along national lines, even though, following the globalisation of the international financial system, we are seeing the widespread phenomenon of mergers and internationalisation. The action plan aims to make the European market equal to the American market. The success of the American market is basically due to 'king dollar' . It is paradoxical in this context to note that some of the most ardent supporters of financial liberalisation at the same time oppose the euro. The real introduction of the euro in 2002, however, will result in transparency and competition, which will force the national markets to adapt more quickly than they had anticipated. The problem is that the legislative bodies, both national and European, are taking a long time to adapt the law to reality. Personally, I would not be opposed to an accelerated legislative procedure, on condition that it does not end up as a mere exercise for non-accountable technocrats. The Commission could make a useful contribution in the form of proposals simplifying and codifying the 11 or so directives that govern the banking sector, the 8 directives on investment funds, and the 21 directives dealing with the insurance sector. There is not only a problem of coherence in the various legislations on the different sectors of the financial world, but in particular there is the problem of supervising and protecting the public interest. John Kenneth Galbraith condemned the mistaken idea that there is any link between money and intelligence. The lure of profit is such that the financial world tends to create a form of collective euphoria, which often leads to financial crisis. The free movement of capital must be accompanied by an efficient regulatory and prudential framework, because supervision of the various markets is divided up according to country and sector, but at the same time, as a result of mergers, acquisitions and amalgamations, boundaries between banks, insurance companies, investment funds and pension funds are disappearing. Finland and the United Kingdom have drawn conclusions from this and have established a single prudential authority for the whole sector. Article 105(6) of the Treaty stipulates that the Council can entrust the ECB with specific tasks relating to policies on the prudential supervision of credit companies and other financial companies, with the exception of insurance companies. Should the Council not use the Intergovernmental Conference to establish the necessary legal basis for the Council to be able to entrust the ECB with certain specific tasks relating to the prudential supervision of insurance companies too? I must congratulate the rapporteur, Mr Kuckelkorn, for the tenacity with which he argues in favour of supplementary pensions and for these to become in effect a second pillar of insurance for old age. I shall conclude, Mr President, by pointing out that it amounts to saying that whilst we should not discard insurance products we must favour products which cover biometric risks. Olle Schmidt Mr President, Commissioner, if Europe is to grow, attract capital and create jobs, the single market for financial services must be turned into a reality. Up until now, it has mostly been a matter of words and all too few concrete measures. At present, the financial services market and, through this, Europe' s power to grow have been impeded by countless national regulations and administrative complications. These are detrimental not only to companies but also, of course, to Europe' s citizens. The development of the Internet is, and will be, of great importance to the provision of financial services across national borders. Above all, it is consumers who will benefit from this development because they will have greater choice and access to lower prices. We Liberals do not regard tax harmonisation as a prerequisite for bringing the single market for financial services to fruition, even if a degree of harmonisation may prove to be necessary to avoid harmful competition over taxes. The euro has stabilised economic development and provided better opportunities to reduce the costs of acquiring capital, something which benefits both companies and private households. It is my conviction that, if the EU is to be able to provide Europe' s citizens with growth and strength, then all Member States must participate fully in the EU project, that is to say, be members of EMU. Mr Romano Prodi' s statement today in a Swedish newspaper to the effect that Sweden could stay outside EMU is therefore both surprising from an economic point of view and doubtful in terms of the Treaties. The Commission' s Green Paper on liberalising complementary forms of pension protection is something we welcome. It is nonetheless important to emphasise that pension cover in Europe is characterised by national diversity and that there is no need to harmonise the various systems in order to create a single market. It is important that a large number of systems should exist side by side. This increases choice and diversity. However, it is desirable, in order to avoid double taxation, to introduce a minimum degree of harmonisation in regard to the Member States' treatment of supplementary pensions for tax purposes. I also consider that the Member States themselves should be able to determine what the system should look like, for example whether or not the care of relatives should be covered by pensions. This is an issue which can be resolved better at national level. In committee there was lively discussion on biometric risks. Views were put forward to the effect that only those systems which cover risks of this kind are to be included under the directive. We do not believe that this should be the case, especially in view of the need for small and medium-sized companies to be able to do business. Freedom of choice is emphatically a good thing. Finally, I want to congratulate Mr García-Margallo y Marfil and Mr Kuckelkorn for two important reports designed to create a competitive Europe. Lipietz Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, since the Single European Act was ratified, the financial products market has been developing, despite the warnings of the Greens, without regard to the minimum harmonisation of taxation on income from savings. What was bound to happen has happened. There has been fiscal dumping onto the most mobile factors and a transfer of the tax burden onto the least mobile factor, which is labour. The responsibility for blocking the tax harmonisation provided for in the Monti package currently rests entirely with one country: Great Britain. Great Britain is trying to shift the blame onto Luxembourg, which is actually willing to compromise. Let me formally notify our British colleagues that this attitude is irritating the rest of Europe. Great Britain is the mother of democracy and of modern capitalism. Its attitude of encouraging tax fraud has a corrupting effect not only in economic and social terms, but in moral terms as well. It is challenging the civic foundations of European construction. That is why the Group of the Greens/European Free Alliance has decided to reject any new proposal to liberalise the capital market, unless the Monti package is first adopted. This is the suggestion, moreover, of Mr Prodi' s Commission itself, and that was the key point of the García-Margallo y Marfil report on the action plan to unite the financial services markets. Unfortunately, this point has been changed out of all recognition by the amendments of the right within the Committee on Economic and Monetary Affairs. Herman Schmid Mr President, where supplementary pensions are concerned, the crucial issue is whether one wants to provide pensioners with security in their old age or to reinforce Europe' s capital markets. These are not only two quite different goals, but it is also difficult to combine them in one and the same system. The Commission' s proposal and both the reports we are debating today give priority to the needs of the capital market. The hope is that the market-based pensions will then also prove to be good for pensioners in thirty or forty years' time. How matters will turn out, however, we do not know. If one considers how Europe has changed during the last thirty to forty years and acknowledges that circumstances are going to change just as much in the future, then one can see how uncertain such forecasts are. There is a large deficit when it comes to security and solidarity in the pensions area because the risk is so great and because there can never be enough security and solidarity. Supplementary assurances are therefore a problem. They are, of course, much less secure than a system of basic pensions which has been financed on the basis of solidarity. I also believe that supplementary assurances and supplementary pensions may be needed, but then their managers ought to be obliged to invest in such instruments as provide solid savings in the long term, instead of having short-term rates on the stock exchange and global financial capitalism determine how matters will stand for pensioners in the future. I also believe it would have been commendable if these supplementary pension systems could have been run as pension funds on the basis of solidarity under the aegis of trade unions, as happens in certain Member States. Even if these too are market-based, they offer much more in terms of stability and security than the privatised pension assurances. It now looks as if we are to have a liberal arrangement in the pensions field in Europe, and I shall therefore advise my voters to invest their surplus funds in safer instruments than private pension assurances. To young people I would say: pin your hopes on education and on developing your skills. And to older people I would say: acquire a nice, inexpensive place to live in the autumn of your years. We politicians ought to be putting our faith in a good, sound system of basic pensions. Blokland Mr President, the European Commission' s Green Paper has caused many to reach for their pens, so much so that in the motion for a resolution, the objective of the Green Paper has been lost almost completely. Similarly, the intention of the rapporteur, Mr Kuckelkorn, who has carried out a vast amount of work, for which I would like to thank him, is not expressed very well in the motion for a resolution. It is now up to us to see that an acceptable document is produced tomorrow during the vote. The principal aim is for workers, when they move to another Member State, to be able to transfer their supplementary pension schemes and continue to pay into them without forfeiting their pension rights and with a guarantee that their accumulated pension rights will retain their value. Unfortunately, the Commission has not really made any headway towards fulfilling this wish. We have a long way to go before the compulsory transfer of value between Member States will be a reality. The first obstacle we need to negotiate is the mutual recognition of supervisory rules. It is then important that an adequate distinction is drawn between pension funds and commercial insurance companies. A pension fund has an obligation to be generally acceptable. A full-value pension scheme covers biometric risks. Insurance companies do offer their participants a choice, and their products do not cover biometric risks. Since the risks covered are not identical, government inspection will also vary for pension funds and insurance companies. On account of this supervision, complete freedom of investment is justified in both cases. This leads on average to higher returns. We need to avoid creating a situation where the individual is forced, on account of significantly lower returns on pension funds, to enter the wild investment woods in search of their supplementary pension schemes, where the big bad wolf is after their money. The second obstacle is the levying of taxes within the Member States. Taking into account the fast approaching ageing of the population, it is desirable for fiscal systems to promote the development of supplementary pensions. The EET model, where premium payments are tax-free and the retirement payout is taxed, meets this requirement and is also common in most Member States. I hope that Parliament and the Commission will make the internal market for supplementary pension schemes a reality along these lines. von Wogau Mr President, ladies and gentlemen, safeguarding pensions is an extremely important task facing our age. We are conscious of the fact that numerous pension schemes in the various Member States, based on the intergeneration compact, are encountering ever-increasing difficulties. That is why the issue of supplementary pensions has become so very important, and that is what we are discussing this evening. When it comes to supplementary pensions and pension funds, our first priority in regulatory terms is to ensure that the rules governing the Common Market are upheld, and that no additional restrictions to the free movement of persons within the European Community are created, as is often the case. We are aware that this is still the case today for many social security systems, and we must avoid the possibility of similar restrictions to the free movement of persons arising in this new sphere as well. That is why certain common minimum provisions need to be put in place here. We need certain minimum regulations for the protection of financial investments, and we anticipate that suitable proposals will be drafted and improved on to this end. The second quite crucial issue is that of tax breaks, this being possible at three different stages: at the paying-in stage, then afterwards on the interest that is paid, and then at the payout stage. The arrangements for this vary from one Member State to another, and if we want these funds to be compatible throughout the European Community then we are going to have to produce common provisions. This is not going to be a piece of cake. We all know that taxation is subject to the unanimity principle, but this is one of the fundamental demands we have to make. I now come to the crunch question of this debate, namely what are pensions? What are pension funds? I have to say, we are still only halfway through the debate where this is concerned. We have not reached a conclusive opinion within our Group either. There is only one thing I can say with certainty: biometric risks must play a part in this overall assessment in some respect. In other words, if we do not take biometric risks into account, then it will not be possible to address the other issues I have mentioned. But we are quite deliberately proposing an open style of wording, as chosen by Mr Ferri for the Committee on Legal Affairs and the Internal Market in points 7 and 8. I believe this kind of wording will attract the broadest consensus here, and therefore enable us to make progress, for what matters most is that the directives are now put forward to us. I believe it will not be possible to answer some of the questions we are discussing today until we can assess them in the light of the Commission' s proposals, the actual draft directives, that is. Randzio-Plath Mr President, as the rapporteur, Mr Kuckelkorn said, state pension schemes, as the first pillar, must be supplemented by supplementary company pension schemes which are efficient and therefore also increase legal certainty, and which actually do justice to one' s entitlement to a pension. A directive must not be used to make a name for a particular form of insurance and what is more, to equate provisions for old age with capital building processes, because at the end of the day, supplementary pensions products are no ordinary investment products. That is why I really think it is very important for us to have different taxation systems in the Member States, particularly for those products that also cover biometric risks. That is why today' s debate has in fact enabled us to embark on the further deepening of the single market, for in the single market and the euro we have, for the first time, the environment we need to get the financial service providers in the EU to operate in a truly efficient manner, and to enable us to take account of the idea of financial legislation and financial supervision. Of course we would not wish to deter the market participants from making good use of improved business opportunities. On the other hand though, we also want to safeguard financial stability and consumer protection interests. The European Summit in Lisbon was right to emphasise again the importance of having integrated and efficient financial markets, and this House will also be in favour of keeping to a strict timetable. At the same time though, we must do all we can, in view of the single market and the introduction of the euro, to improve the capital base for small and medium-sized enterprises and high technology companies in particular. We must also do all we can to take account of measures favouring effective, cross-border consumer protection in the process. It will also be necessary, to this end, to improve cooperation between the regulatory and supervisory authorities at European level. There is also a need for financial stability, and it has to be said at this point, that the increase in company mergers in the financial sector constitutes a serious problem at present. We would also do well to refer to the OECD reports, which make clear reference to the risks posed by megamergers in this sector. At the end of the day, when financial conglomerates that are too big to fail come into being, not only does this increase the moral hazard of the institutes concerned, but the economic and financial policies of the States concerned are also faced with new risks. We must do everything we can to prevent any weakening of financial stability, for this would lead to companies making use of the profits and tax payers having to sustain any losses. It is regrettable that there is no direct consideration of consumer protection in the Lisbon Conclusions. Unless we establish a reliable legal framework which is as informative and transparent as it could possibly be, not to mention liability for the benefit of the consumer, it will not be possible to complete the single market... (The President cut the speaker off) Knörr Borràs Mr President, on behalf of the Group of the Greens/European Free Alliance, I would like to express my opinion on the single market for supplementary pensions. Firstly, I would like to express my agreement with the model based on the intergenerational solidarity of the basic state systems, to which are added the supplementary capitalisation systems. On the other hand, I would also like to express my agreement with what Mr Kuckelkorn says in relation to the correlation established between pension systems which cover biometric risks. We are not talking about systems for financial investment but about pension plans. On the other hand, we are also in agreement with the participation of workers and the urgent harmonisation of the tax provisions. Nevertheless, we have to clarify the basic concept of pensions in a way which includes the supplementary pension schemes which cover biometric risks. It is necessary to clarify, on the other hand, that the single system applies to every type of worker in the European Union; there are not only workers who work for themselves in the European Union but also many cooperative workers, fortunately. We must opt for collective systems, but not only company systems - something which is mentioned in the report - but also sectoral ones, taking particular account of SMBs, which have been mentioned by Mrs Plooij-van Gorsel. We must take account of the great difficulties which exist within the Union with regard to the development of supplementary systems. We therefore understand and support the regulatory and supervisory systems for the protection of the rights of participants, but we must put the emphasis on the areas where systems are still underdeveloped, in aspects such as providing information or implementing new plans. Finally, I would like to underline our support for the creation of a European pension fund with the participation of the different economic sectors and the pension providers. Ainardi Mr President, the ageing of the population and the reduction in the numbers of people of working age, while real enough, have been put forward by the Commission and other Members as a reason to open up the way for pension funds for supplementary pension schemes. The dynamic of growth and job creation has run its course. The capitalisation mechanisms mean adapting retirement pensions to the single market and the introduction of the euro. Moving in this direction entails the risk of a system based on private insurance, which would gradually replace social security. Welfare and retirement pensions would no longer be rights but would be commodities subject to the laws of the market. The set pension fund strategy essentially aims to drain savings away toward the financial markets. A system of this type is very dangerous and deeply unfair as it benefits the richest people, those who can save money, and leaves the poorest with a pittance of a retirement pension. Mr Kuckelkorn' s initial report considered the retirement pension primarily as social insurance against certain life risks, rather than a process of accumulating capital. It has been radically changed, however, by the adoption of amendments unreservedly supporting the mechanisms of capitalisation. I cannot, therefore, approve this report which makes the Commission' s approach even worse. On the contrary, we think that a high level of social protection must be maintained, based on solidarity, regardless of financial profitability. The contributory system guarantees the rights of the employed and provides them with a pension, in the framework of national solidarity between the working population and the retired population, between generations, between men and women, between the public and the private sectors. The objective should be to obtain new resources and to upgrading the purchasing power of retirement pensions from contributions which could be raised from taxes on financial products at the same level as those which apply to wages. Employers' contributions should be linked to companies' employment policies and taxes set up on those which make people redundant. Tannock Mr President, as medical advances contribute to a steady ageing of our populations, the burden of pension provision throughout the Union becomes ever more costly. In the UK, as in the US, Chile and Singapore and, to a lesser extent, the Netherlands, the burden on the state and succeeding generations has been significantly eased through the successful provision of supplementary second and third pillar private and occupational pension schemes, involving funds which grow to provide pension benefits following the retirement of the individuals. Both pillars have the advantage of being resistant to demographic change, and third-pillar portable schemes, in particular, which are not restricted to single companies, enhance labour mobility and choice for the investors and are much more affordable to small and medium enterprises. I welcome the fact that there is widespread recognition in this House to extend these supplementary schemes throughout Europe, even if there are disagreements over their precise nature and the way that the funds are to be invested. The problem needs to be addressed urgently in my opinion, with demographic pressures in recent years already generating deficits in the pay-as-you-go schemes in France, Germany, Italy and Spain. It is even predicted that if the current trend continues some countries will be facing costs of up to 20% of their GDP in the next ten years for their pension liabilities. There are, of course, many risks with equity investments, but there are even greater risks to Europe with stagnant economies. Growing pension funds will dynamise our economies by providing large additional capital funds for investment not only in the EU, but also in developing markets, with greater prospects for future growth and returns on investment for our pensioners. In the case of defined contribution schemes, which give the investor a direct stake in the overall health of the national economy, there will also be a sense of participation in the country of that individual. The state scheme will of course remain the primary mechanism for basic provision in old age. But personal responsibility and choice will become the watchwords of success if the demographic challenges of the coming century are to be met successfully. That is why we should not be too prescriptive regarding the issues of biometric risks or investment strategies. We need a light-touch regulatory framework, with bilateral tax agreements, which will ensure the portability for those EU nationals wishing to work abroad throughout the Union, achieve a genuine single market in financial services and provide maximum choice to the European investor. Bullmann Mr President, ladies and gentlemen, the crux of this evening' s debate obviously seems to be that unless clear and unmistakable distinctions are drawn between products that cover biometric risks, as the rapporteur, Mr Kuckelkorn, has proposed, there will be no single market for supplementary company pensions, or not a genuine single market at any rate. We need tax harmonisation if we are to make the single market an attractive proposition. We need taxation during the pension payout period, as proposed in the agreement, because only then will the cross-border aspect hold some appeal for potential members. After all, why should the Finance Ministers pay twice? They will have to pay once for departing from an input taxation system, and they will then have to take a decrease in tax revenue on board at a later date. At the same time, they will have to help foot the bill for any unsatisfactory products they have helped to promote which do not prevent poverty in old age, and they might even have to pay a third time because, in addition, they will have to finance poverty in old age from public coffers. These Finance Ministers may then have to pay yet again because they will have to resign their posts, as punishment for their foolish actions. That is why the debate as presented to us in Amendment No 30, on the freedom of choice of the insured, is a pseudo discussion. I have this to say to those of you that support this argument: these are the same insured whom only a few weeks ago a majority of you undertook to allow to participate in decisions on the fund capacity, on the use of the amounts paid in, which are often a slice of people' s wages, and you gave an undertaking to these same people that those who act on your behalf would be involved in making sure that the funds in question were put to good use. We are very much in favour of the citizens of Europe having the freedom to decide, but, that being the case, let us be quite clear about what we mean by the principle of subsidiarity. According to catholic social doctrine, subsidiarity means that we should actually enable the small units - the families and most dependent employees - to make their own provisions for old-age, and that we should concern ourselves not so much with the investment interests of individual suppliers of products as a criteria, but with how we can reduce the number of hurdles to vesting periods. We must talk about how we are to organise the codecision rights of the insured and their representatives, and we must also discuss how investment capital is to flow into spheres that will generate worthwhile new jobs. Vachetta Mr President, this report seeks to harmonise supplementary pensions in Europe. In fact, it seeks nothing less than to open up all European pension schemes to the financial markets. Indeed, it recommends the development of a truly single pension fund market by referring to the inevitability of resorting to capitalisation. It should be noted, by the way, that when the financial interests of the most powerful are involved, they are not slow to forget the principle of solidarity and to propose a single model. This report puts forward cynical arguments and seeks to give credence to the idea that only capitalisation would ensure better protection of low incomes. The truth is that it is not an attempt to supplement state pension schemes, but rather to gradually empty them of all substance. Those who are employed know full well, however, that a pension is theirs by right. They fought for this right, which is based on intergenerational solidarity. That is why they do not, under any circumstances, want to see their pensions gambled on the stock exchange. In several countries, powerful social movements have already opposed similar attempts. Their threats have to this day prevented the French government, for example, from introducing pension funds. This is in perfect harmony with past, present and future struggles, and it is in support of them that we shall be voting against a report that reduces this Parliament to the level of a lobby for high finance. Retired people need an adequate, stable and safe pension. Pension funds and the stock exchange will never be able to guarantee that. On this issue, as on many others, a choice must be made between increasing the profits of a few or satisfying the needs of all. Karas Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, we are all in favour of securing future financing for pensions, having an equitable and stable inter-generation compact, and creating a workable, clearly defined three-pillar model that increases the individual' s range of options and supports the mobility of employees. All of us here say "yes" to minimum rules because they increase mobility. We are all in favour of having clear minimum rules alongside supervisory rules. However we do not agree - and this is a matter of regret to me - on what we mean by supplementary company pensions. We are not in agreement on whether supplementary company pensions supplement the first or the third pillar. We do not agree on the opportunities employees should have to participate. There is a reason for this. The reason is that each of our countries has a different system, although we have the same headings: we have different tax provisions, different levels of performance, different cultures and a lack of mobility. I will therefore tell you what I think: I am in favour of having a single market for financial services and liberalising the market, but, when it comes to supplementary company pensions, protective mechanisms must be put in place for employees, and the social market economy must be stimulated. Therefore I also advocate that the supplementary pension packages, which include biometric risks, should offer special advantages to those entitled to benefits and to society as a whole, and that they should therefore receive preferential treatment, whilst allowing people to retain the option of choosing one of the others, because what I do not want is for those who are mobile to be socially worse off than those who stay at home. Van den Burg Mr President, I would like to start by paying tribute to Mr Kuckelkorn, because he has drafted a courageous report in my opinion, given Germany' s rigid and inflexible pension situation. He clearly wants to take steps towards developing a European internal market for supplementary pension schemes. I think he deserves tribute for this. I myself come from a country where a very extensive second pillar of supplementary pensions exists. Almost 90% of the professional population in the private sector are in pension schemes which guarantee a wage-related pension. This also includes small and medium-sized businesses. With a capacity of over EUR 150 billion, the pension fund of Dutch civil servants is the largest institutional investor of its kind within the international capital market. Pension funds in the Netherlands are daring to take increasing risks in their investments. In 1999, nearly half of the pension money was invested in shares, albeit under strict prudential conditions. But the average return over the past five years has been around 15%, instead of the usual 4%. It has been shown that it is precisely the compulsory nature of participation in collective pension funds which encourages these excellent results. The fact that funds are spread over generations and risks means that the funds can invest in shares to such a high level. On balance, this yields a far better return for individual members, much better than they could ever achieve on their own via a savings plan or investment fund. Therefore, I must open Mrs Kauppi' s eyes and disprove her reasoning that individual workers would be better off making their own choices, even if they belong to the fortunate ones who do not have any hereditary diseases, who are young and male, because, unfortunately, Mrs Kauppi, we women are even worse off under individual schemes as we live longer than men on average. Consequently, I would strongly discourage you from formulating a principle of free choice at European level. If I were you, I would leave this to the Member States and the free market. As for biometric risks, other speakers have already talked enough about this. I fully endorse Mr Kuckelkorn in this respect and would argue that such a definition is very important because we are expecting a number of additional directives from the European Commission. Laguiller Mr President, we are voting against this report advocating self-funded pension schemes. This system restricts employees who want to guarantee a retirement pension for themselves that will give them enough to live on, to make their money available to investment funds, trusts, insurance companies or other private financial groups. At the same time, it makes the value of pensions subordinate to the financial markets, in other words, to speculation. What is more, all those whose salaries are too low for them to be able to pay into a pension fund will be entitled only to a very meagre pension. Referring to demographic changes in order to justify this is a swindle. Productivity has increased tenfold in the last fifty years and if company owners and shareholders had not transformed the fruits of this productivity into purely private profit, it would now enable salaries to be higher and would guarantee appropriate pensions for everyone. If contributory pension schemes are having problems, it is only because there are fewer employed people in proportion to the number of retired people, because there are too many unemployed and because salaries are too low. So, if there is a shortfall in pension funds, States should take over by deducting the necessary amounts from the profits of industrial and financial groups. Radwan Mr President, ladies and gentlemen, the pensions issue, which is what we are discussing today, is a very sensitive one. As a young Member of this Parliament I am of course thinking of young people, whose pensions are currently the least secure. We also need to safeguard freedom of movement in Europe and to ensure that those individuals, particularly young people, who are mobile within Europe do not suffer any disadvantage compared with those who remain in their own country all their lives. So as not to lose sight of the fact that we want secure pensions, what we also need to do is to liberalise the financial market in Europe and to create a framework so as to make the single market, as well as the German and the European financial market, competitive in the face of global competition. The PPE Group has not taken the easy way out. We are still having intense discussions on this, focussing in particular on the second pillar, in the course of which we have learnt that the first pillar, state pensions, is no longer viable and we must strengthen the second pillar. Two arguments are in order here. If we are to strengthen the second pillar then it must be made equivalent to the first and built up accordingly, that is, it must take account of the biometric risks. Or one could argue that it is necessary to admit new products so as to enable this sector to develop in an effective manner and yield the necessary return, thereby securing pensions for the future. My personal preference is to make people fully aware of the biometric risks and to put this issue right at the heart of the Commission' s agenda over the next six months. When it comes to the three biometric risks in question, I have a particular preference for longevity, which is an unshakeable fact in my view. But we should not establish a system today. The world keeps spinning, as do the financial markets, and we should also be open to new influences. We must accommodate subsidiarity within the competition of systems, but also within the competition of taxation law. I hope that the Commission will do justice to this task. Ettl Mr President, ladies and gentlemen, supplementary pensions and complementary pensions schemes are of course gaining constantly in importance and in market value on account of democratic development. Increasing mobility on the part of employees in the European Union necessitates a Community legal framework for managing complementary pensions schemes. But there is also a long overdue need to bring order to taxation systems. Incidentally, it has of course occurred to me that the Commission' s proposal is definitely only aimed at harmonising investment regulations, which does not do justice to the issue, that is to say, it completely misses the point. What I am saying is that we now have the perfect opportunity to extend the European social system further and to develop it further in a judicious manner. Remember that complementary pensions schemes are schemes that make provision for old age. This makes sense and there are many reasons as to why it is absolutely essential that we bear this in mind for the future. If pensions are one of our real concerns then we must ensure that they are of a high quality, and account must be taken of the biometric risks. Only good quality products will be able, in the context of the second and third pillars, to fulfil a social function for the European social model. Otherwise, all we would be talking about here would be capital redemption insurance, which is not the same thing at all. That would constitute misrepresentation of the product. Therefore please do not support the idea that it is necessary to channel the capital investment products already in existence into the European social model. That would do our cause no good at all. I would like to dedicate the last sentence, in particular, to Mr Balfe. Peijs Mr President, the ageing of the European population means that we will have huge problems when it comes to footing the bill for our statutory pension schemes. Member States where supplementary schemes are under-developed compared to statutory pension schemes will feel the pinch most. Unfortunately, we are forced to note that this is the case for the majority of Member States. A developed collective system of supplementary pensions, compulsory if so required by the relevant Member State, considerably reduces the dependence on demographic factors and enables the pension fund, in the role of investor, to derive maximum benefit from the possibilities which financial markets have to offer. Needless to say, the objective of making employees more mobile and flexible within a large single European market and the euro zone will inevitably lead to interest in supplementary pension schemes. One of the philosophies underlying the European Union and the Monetary Union requires that the internal market should be used to the full. As such, you, as a worker, should be able to take your accumulated pension rights with you to another European country. To this end, we need to develop a legal framework at European level at the earliest opportunity. Why should a German employee, for example, have to wait ten years before he has built up a pension and a Dutch person only one year? As such, this German person suffers a considerable handicap with regard to mobility. What is more, the fiscal treatment of pensions at the time when contributions are made and at the time of payout should be brought into line. Commissioner, you deal with taxes, what is the latest on this score? I have to say that this parliamentary discussion seems to be more about a complete harmonisation than coordination. This, unfortunately, is at the expense of Member States which already have their house in order. One such country is the Netherlands, initially presented as a role model for all other Member States and gradually relegated to curiosity status. But the Dutch system is a worthy system which accepts old age, surviving dependants and vulnerable groups within the labour market as they are. The supplementary pension scheme is based on collective feeling and solidarity. This enables SMBs - and specifically SMBs with reference to the UK MEPs - to cover biometric risks at relatively low cost. Top of the list are payability and security, which is not the case for the proposals submitted by some MEPs. Mr Bolkestein, how do you intend to bring the discussion back to the crux of the matter, namely mobile pensions for mobile people? Balfe Mr President, firstly can I say that the EMAC report is pretty good and I hope we do not amend it too much. The key word is "supplementary" pensions. We are not trying to relieve poverty or provide a basic income in retirement. The second point is that it is important that we provide decent pensions to enable citizens to move around Europe. So I welcome the emphasis on removing the restrictions on the investment of pension fund portfolios and support the objective of removing barriers to labour mobility. The key is to keep it simple or it will not work, it will not remove the obstacles. As Mr Tannock has said, there are demographic pressures upon us and it is in our interest to facilitate the development of supplementary pension schemes both around Europe and also in many countries within Europe. On the issue of biometric risks, which we have heard a lot about, clearly a pension by definition has one biometric risk, which is longevity. Once you start building on top of that, you are on dangerous ground if you make it a condition of a passport. What we need is to have a very simple proposition, and then let the market sort the rest of it out because that is what the market is for. The biometric risks problem means many different things to different people. We must try and get a simple product which is marketable and can be moved around this market, because if we do not, we will end up with a product that does not work at all that the different Member States cannot make use of. So the key is to keep it simple and make it work. Fatuzzo Mr President, for how long will workers be forced to sacrifice one-third of their salary to government and state pension funds, in the hope of receiving a pension in their old age, while those government and state funds are so designed that they make pensions vanish faster than Houdini himself could have done? Mrs Laguiller, the people trusted the states and the governments, especially the pledges made by left-wing governments, but they have been left with peanuts. Every day, thousands upon thousands of elderly people reach retirement age and ask their governments, "Where are our pensions?" And the governments reply, "You are living too long and there is no more money left to give you" , concealing the truth. And what is the truth? The governments have squandered the funds and made off with the workers' salaries. Shame on the Socialist governments for failing to provide for workers in their old age! Despite the fact that there may now be a way of safeguarding this capital - the sweat of the brows of the workers - by capitalising pension funds, we are told that we must not do this, because the national governments want to get their hands on private pension funds as well. It is time to change the tune. We must give to Caesar what is Caesar' s and to God what is God' s. Niebler Mr President, ladies and gentlemen, Mr Kuckelkorn' s report deals with a very important and very sensitive issue, namely pensions. In almost all Member States the pension systems comprise three elements: statutory pension schemes, company pension schemes and supplementary private pension schemes. The point has already been made on numerous occasions that action is called for, in view of the falling birth rate within the European Union, to make pension schemes more efficient than they have been hitherto. Discussion is currently ongoing in all Member States as to how we can reform the pensions system. All Member States are also agreed that our goal must be to safeguard people' s standard of living in old age. Statutory pensions will no longer be able to fulfil this task on their own in the medium- to short-term. Consequently it is only right to extend pensions in the second pillar, i.e. company pensions, and private pension provisions. As has already been said repeatedly, the Kuckelkorn report concerns itself with pensions in the second pillar, i.e. company pensions. What do we understand pensions to mean? Again, as has already been said, opinions differ here. I intend to confine myself to this point in what I have to say. In many Member States, pensions are understood to mean the safeguarding of fundamental aspects of life. This entails covering what are known as the biometric risks, and providing financial security in old age, in the event of invalidity or for surviving dependants in the event of the death of the insured party. What this actually means, for example, is that an employee who has a car accident at the age of 35 and becomes an invalid, receives not only the capital he has paid in up to that point but also a proper company pension, because he is the same position as if he had worked until he was 60 years old. The same applies when a 35 year-old employee has a fatal car accident, leaving a wife and two children. If the biometric risks have been covered, then the surviving dependants will receive a proper company pension in this case as well, and not just the capital he had paid in up until his death. We must ensure that the concept of a pension is not just understood to mean a form of savings scheme, for a capital investment... (The President cut the speaker off.) Pronk Mr President, we are facing a difficult issue, as evidenced by the large number of speakers. I would like to extend warm thanks to Mr Kuckelkorn as rapporteur, for the huge effort he has made to achieve this report. I am slightly less pleased with Mr Kuckelkorn' s tabling of amendments, because he has tabled a great many and they go beyond the requirements of the current objective. I think that we should differentiate between the two Kuckelkorns. I believe that the systems we should pursue in Europe should be based on two principles. One of them is simply the statutory pay-as-you-go system and the other is the system of capital cover which is an extension of the former, it is just that the only problem we are facing is that all countries have very different starting positions. It is true that a country such as the Netherlands has managed to strike a fine balance between the two. Other countries have managed to do this to a lesser extent. Also, for example, countries where nearly all pensions are capital cover systems, such as Great Britain, do not meet expectations because, although the risks for the government are reasonably small, the cover for the retired is extremely modest. In England, if there is a hard frost, for example, people are unable to pay their bills. I do not think that this is the right way forward. First and foremost, we need to remember that this is about people and based on this, we must develop a system which makes sound pension schemes possible, and we must, as far as we can, leave this task to the Member States. We should keep intervention to a minimum. We need to bear our starting point in mind, namely that if people move from one country to another to work or retire, it should be possible for them to take their pensions with them. The Commission has always attempted to do this and I do believe that it has succeeded in its aim. I think that two issues still need tackling. Firstly, risks tied in with the second and third pillars should be sufficiently covered, because far too little has been said about this. Secondly, the first pillar should at long last be defined, as the first pillar in one country is quite different from that in another country. And if we could bring all of this a bit closer together, we would perhaps have far fewer problems than we have at the moment. Menrad Mr President, the report by the Committee on Economic and Monetary Affairs makes it clear that the pay-as-you-go based, statutory pensions schemes in the Member States need to be supplemented by capital-backed company or other supplementary pensions schemes. Mr Kuckelkorn has provided an excellent analysis of the situation and is to be congratulated. There are differences of opinion between and within the groups. It is both possible and necessary for there to be compromises. Why should we not include schemes with and without biometric risk coverage in one directive, but treat them differently? It would be possible to favour cross-border pension funds or similar schemes, which cover many of the aforementioned risks, for example by having minimum regulations governing tax law. Quite often, a reduction in contributions is taken account of with statutory pensions schemes in the Member States, as in Germany, with any shortfall to be made up by supplementary company schemes. Naturally the statutory system makes provision for widows and invalidity pensions, for example. We therefore need appropriate regulations for supplementary schemes, otherwise the collective agreement we need will simply not be feasible. A second moot point is that of codetermination. I am in favour of compromising with "cooperation" rather than introducing the frequently obstructive concept of "codetermination" . Minimum codetermination rights for the beneficiaries are what we need to aim for, at least in the case of closed systems such as company pension funds, for example through an investment committee which establishes the principles of investment policy. We need, as a matter of urgency, to set the course for the future. It is becoming increasingly important for people to make their own supplementary provisions for old age, in order to safeguard their standard of living. People need time to make these provisions. That is the alternative to manipulating and fiddling statutory pension schemes. Bolkestein Mr President, may I start by extending warm thanks to both rapporteurs, Mr García-Margallo y Marfil and Mr Kuckelkorn, for the reports they have drafted and the efforts they have made. In fact, could I also warmly thank all other speakers this evening - nearly thirty of them - for the comments they have made and questions they have asked. This is an important matter, both the action plan for financial services and the pension issue, and it is heartening to see so many speakers take part in the exchange of opinions. As far as Mr García-Margallo y Marfil' s report is concerned, I would like to note that, according to the Commission, it is an even-handed report which strikes the right balance between an important political vision and the technical measures required in order to make progress. Perhaps you will allow me to make a few observations in this respect. I hope, at the same time, to comment on the amendments which have been tabled. The Commission welcomes the attention which the report pays to the need for capital markets to function to optimum effect. In this context, I would also refer to Parliament' s request for streamlined rules for stock market access, market manipulation and revision of the investment services directive. The opening up of financial markets should, naturally, go hand in hand with an adequate level of consumer protection, and this was also requested this evening in this debate. They are thus parallel processes, with liberalisation on one side and consumer protection on the other, and these are the two objectives which you will find wherever financial markets are at issue. These are the European Commission' s twin objectives. We also have a few specific proposals in this respect. Firstly, we would propose the provision of better information on financial products for citizens. Secondly, we would like to see better and clearer dispute procedures for citizens who are dissatisfied with foreign financial dealers. Thirdly, we would propose better harmonisation for the present national consumer protection rules. The fourth proposal concerns electronic commerce, or e-commerce for short. Policy and legislation should make provision for e-commerce without creating unnecessary barriers. Our citizens, on the other hand, must experience the same level of confidence and protection for transactions on-line as they do off-line. Finally, an adequate supervisory structure is essential to guarantee the financial solvency of our institutions. Does this mean that the European Central Bank in Frankfurt will be given a central supervisory role? The ECB itself is of the opinion that this is not necessary. There is in fact an alternative, to wit, a coming together of supervisory systems. At this juncture, Mr President, I would like to bring up a remark made by Mrs Randzio-Plath. It is an important remark. Mrs Randzio-Plath has picked up some noises from the OECD and mentioned the word mega-risk. Indeed, I think she is right to indicate the risks which can be inherent in financial movements. She has referred to large mergers which are taking place and, without necessarily sharing her view regarding these risks, I would also like to refer to statements made by Mr Lamfalussi, who is well-known within the European financial system, and who has also indicated the need to be able to cope adequately with the financial risks and system risks which are heading our way. This is a very important matter. I still believe that coordination, cooperation and harmonisation of supervisory systems are enough to withstand the risks, but, once again, in the interest of the case itself, I would like to draw the attention of Mrs Randzio-Plath and other members of this meeting to a report recently drafted by Mr Brouwer, second-in-command at the Central Bank in the Netherlands. This report was commissioned by the Economic and Financial Committee, which, as you are aware, is the gateway to the ECOFIN Council, and the report deals with financial stability. The report will be made available shortly. No doubt you will be able to find it on the Internet. This report deals with the issue which is close to Mrs Randzio-Plath' s heart and once again, I would strongly recommend all members attending this meeting to read it. Well, most of the points I mentioned a moment ago can be found in the draft report of the rapporteur, Mr García-Margallo y Marfil, and also in many of the tabled amendments. In sum, I would like to say that we will undoubtedly continue to discuss the nuts and bolts but as far as the main points are concerned, I do consider Mr García-Margallo y Marfil' s report as welcome confirmation of the Commission' s vision. I would now like to say a few words on the way in which a number of these measures need to be implemented, the need to take a close look at our legislative ethos and the way in which legislation is established. Everyone is currently in agreement that we need to drop over-complicated, fossilised legislation, in other words, rules which cannot keep pace with fast market development. Accordingly, the process by which the European Union, i.e. the concerted efforts of Commission, Parliament and Council, lays down rules should be quicker. But how exactly can this be done? There are quite a few different ideas and quite a few misconceptions, because if Mr García-Margallo y Marfil tells me that the European Parliament does not want to give up any of the powers it has only recently acquired, then I naturally share his view. I myself have been a Member of Parliament for a long time, so I fully understand where Mr García-Margallo y Marfil is coming from. In fact, this is not the Commission' s intention, even if it was authorised to take decisions in this respect, which is not the case. Nonetheless, we need to proceed faster in order to lay down the necessary rules. I would invite the Members of this Parliament to come up with any ideas as to how we could speed up and enhance the process. Should we make more use of comitology procedures? Should more weight be given to agreement reached between the institutions upon first reading? At any rate, the Commission intends to keep Parliament and the competent committees informed of the agendas more quickly and more effectively, so that these agendas can be better harmonised and we can speed up the drafting of the required legislation. In any event, I would like to keep this Parliament informed of all the developments regarding the action plan. Every six months, we send a progress report to the ECOFIN Council and it seems to me that these reports could be used to exchange views with Parliament on this matter. Mr President, most speakers have expressed their thoughts on the issue of pensions and I would like to say the following on this matter. In its communication on pensions, the Commission has included proposals on three fronts. The first area is prudential rules for pension funds, and protecting pension scheme members should take centre stage. There is no question that rules could be introduced which could threaten the rights of future pensioners. This is beyond dispute. However, this does not detract from the fact that investment and management rules can also serve the interests of people other than pension scheme members. In fact futile provisions that inhibit the results of investments, do pension scheme members no favours and must be repealed for this reason. Secondly, the coordination of national tax systems is a condition for cross-border participation. Mrs Peijs has asked me when we are getting mobile pensions for mobile people? Other Members too, such as Mr von Wogau and others, have talked about the need to enhance the mobility of workers within the European Union. As already stated, this does not require harmonisation (a word we need to use with discretion because it conjures up incorrect associations in certain Member States) so much as coordination. So it requires the coordination of tax systems which differ in terms of tariffs. This coordination is a precondition for cross-border labour mobility. The Commission is in the process of drafting a proposal, a general framework, intended to facilitate the payment of contributions by occupational pension institutions which are located in other Member States. This general framework has also been requested, of course, in this meeting by Mr Medina Ortega, for example, while Mrs Peijs has also indicated the need to set up this general framework. Moreover, I would like to refer to the constant jurisprudence of the Court of Justice. This jurisprudence has demonstrated that the restrictions which apply to cross-border contributions and premiums are at odds with the Treaty. The Commission' s third objective is to remove the obstacles which migrant workers are faced with. More than anything, and this is also underlined in the draft report - rightly so - we should facilitate the transferability of rights from one Member State to another, and this is also very much in the interests of employee mobility, of course. Mr President, concerning the motion for a resolution, I would first of all like to remark that this Parliament' s support is crucially important if we want to translate these proposals into specific measures. It was with great interest that I read the sterling report of the rapporteur, Mr Kuckelkorn, and the competent committees, a report that so far has covered an extensive and technically complex area. I did not fail to notice that Parliament is backing the lines of policy proposed by the Commission. With regard to the motion for a resolution, I would like to make the following brief comments. The motion presses for the general introduction of the tax levy model that relies on the taxation of the pension payout whilst providing for tax exemption for contributions to the fund and returns on the fund. The desirability of this model was once again underlined this evening by Mr Blokland, among others. Mr Blokland pointed this out and I share his view on this. This is also echoed in the motion for a resolution. Agreement on this approach would solve the problems of either double taxation or no taxation, which is what citizens and Member States are struggling with at the moment. However, I would like to point out that this issue, as is known, only and exclusively concerns the competences of the Member States and, as such, falls outside the scope of the European Commission. The Commission should ensure, however, if different systems continue to coexist in future too, that this does not have any adverse effects on workers exercising their right to mobility within the Union. Regarding the amendments tabled, I would like to stress one point in particular, namely the scope of the future proposal - as the directive is not yet finished - for a directive regulating the activities of occupational pension funds. In other words, the question is, and many Members attending this evening' s meeting have spoken about this, Mrs Kauppi, in particular: should this proposal, which we are about to disclose, provide for all forms of pension schemes or should it simply be restricted to pension scheme products which cover the members against biometric risks? My answer to this is as follows, I hope it is clear: we need European prudential standards for all forms of occupational pension schemes. These standards will differ in certain aspects according to the risks actually covered by the institutions. But there is not one single technical reason why these different types of savings schemes could not be combined in one and the same directive. It would, in my view, be incorrect - and the European Union would impose artificial restrictions on itself - if the Commission were to restrict the directive to be proposed to pension schemes which only cover biometric risks and if it were to exclude other pension provisions which, although they are full pension provisions because they cannot be collected before pensionable age, should nonetheless still be excluded from the directive, according to a number of delegates. I believe that this is not right. I think that the European Union would not do itself any favours if the subject of the directive were to be limited to biometric risks and I can honestly see no reason why other forms of pension schemes could not be included in the same directive, as I pointed out a moment ago. Well now, Member States are thus given every opportunity to give certain pension products preferential treatment by using tax incentive measures, for example. They can also demand that the products offered on their market, even if the institutions offering the service are based in another Member State, meet certain social criteria. Employees and employers within one company or one sector are free to choose, according to the benefits and drawbacks of the products available on their market. In other words, there is still a large degree of freedom for the Member States to arrange the pension systems within their own country as they see fit. This freedom remains. The Commission' s ambition is to create, I repeat, one framework which liberalises the setting up and scope of pension funds for the benefit of all the members of such pension funds. Accordingly, we need to set up this legal framework within the European Union which enables businesses and future pensioners to choose the products on offer within a transparent market by institutions which are adequately supervised. Adequate supervision is crucial, as is liberalising the scope of pension funds. It is not up to the Commission to specify a pension product in every detail. Indeed this is a matter which falls under the subsidiarity principle, and the European Commission would not wish to do anything which could compromise this principle. Plooij-Van Gorsel Mr President, I would like to ask the Commissioner if he could also reply to my question. I have been waiting for a reply for one and a half hours now. I would, at long last, like to have a response to my question on cash management and the solution to this problem which is particularly hitting small and medium-sized businesses. Bolkestein Mr President, I would prefer to address Mrs Plooij-van Gorsel' s issue when I respond to the report on the internal market. This would, however, mean that Mrs Plooij-van Gorsel would have to stay even longer at this meeting. This is not such a bad thing, in my opinion. In the final analysis, many remarks made in this meeting will also be of interest to Mrs Plooij-van Gorsel, but since she has reminded me of this question, which, as I have already said, I would have addressed at a later stage, let me just say that this is of course an issue pertaining to the internal market. It is true that small and medium-sized businesses are facing obstacles in their cross-border activities. The Commission is acutely aware of this. Needless to say, the scope of the internal market is intended to facilitate cross-border activities for small and medium-sized businesses. The new strategy for the internal market comprises one hundred or so measures, many of which will be beneficial to small and medium-sized businesses. But if Mrs Plooij-van Gorsel would like to approach me with specific problems relating to small and medium-sized businesses which are not covered in the new strategy for the internal market, I shall make every effort to address these points to her satisfaction. President Thank you very much, Commissioner. The joint debate is closed. The vote will take place tomorrow at 11.30 a.m. Strategy for Europe' s Internal Market President The next item is the debate on the report (A5-0098/2000) by Mrs Palacio Vallelersundi, on behalf of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, on the communication from the Commission to the European Parliament and the Council: The Strategy for Europe' s Internal Market [COM(1999) 464 - C5-0212/1999 - 1999/2167(COS)] Palacio Vallelersundi Mr President, Commissioner, the report which I have the honour to present is the result of an extraordinary collaboration - which I am grateful for - between people and committees. Allow me to make two observations: the Committee on Legal Affairs has not accepted all the suggestions of the committee asked for an opinion. We were in complete agreement with most of them and they seemed to us to be very interesting, but we consider that this resolution was not the right place for them and that, by incorporating them, its message would be less clearly expressed. That has been my criterion for recommending a vote in favour of the amendments presented in this House. I therefore insist - and the opinion of the Committee on Fisheries is a good example of this - that they have not been included in the resolution, not because I reject their content, but because the message in relation to the internal market strategy had to be clearly expressed. What was that message? That message stems from the position adopted by the Committee on Legal Affairs in our resolution of 4 November 1999. If you will allow me, Mr President, I will concentrate on three ideas. The first concern of the Committee on Legal Affairs -and I hope this House will ratify it tomorrow - is the concept of the situation of the internal market. What does the internal market mean to European construction? These days we hear the siren song of globalisation and together with that goes the idea that we are international. The internal market appears to have become very small in this new globalised economy. Nothing could be further from the truth. This document on the strategy for the internal market expresses this very clearly. The internal market is Europe' s platform in the world. The internal market embodies the key principles of a globalised economy with advantages for Europe in terms of competition. That is the first message of the Committee on Legal Affairs. We need to put the emphasis on the principles of the internal market: the principle of proportionality, the principle of mutual recognition, the principle of control of origin. These must be the great pillars upon which this strategy for the internal market is built. We will not make the headlines with this, but it is important nonetheless. The application and control of Community legislation is also important. The Member States must cooperate in this application. We must oppose procedures which are used too frequently, such as 'gold plating' . We need to strengthen our infringement procedure, we need to consolidate it, make it more transparent and more accessible. We ask that decisions on the outcome of infringement proceedings be explained and that Parliament be informed of them. We ask that infringement cases be processed more quickly and that they be more effectively presented to the citizen. The second message of this resolution is that we need to make the present, rather disorganised laws, which the citizens see as a burden, into a genuine legislation, a coherent and clear framework of rules and regulations, without any overlapping or contradictions. These contradictions are seen by the citizen and by industry as burdens, as a lack of clarity in the message regarding the direction we are taking. Lastly, the third message is a change in the business culture in Europe. We need businesspeople who are more willing to take risks. To this end we will have to change certain laws, such as for example the European laws on insolvency in general, on the suspension of payments and bankruptcy. We need to put the emphasis on the creation of a genuine capital risk market. We need to convince young Europeans, as young Americans are already convinced, that the best option is not to join a large company, on a long-term basis, but to create new companies. In all of this, electronic commerce, the Internet and new technologies must offer a good platform. Finally, Mr President, to sum up, I hope that tomorrow, on voting for the resolution, Parliament will send a clear message. We are behind the Commission in this initiative and of course we want to participate in the whole process, permanently, cooperating, offering ideas and monitoring the situation. Berenguer Fuster Mr President, once again the European Parliament must express its opinion on the Commission communication on the construction of the internal market, in this case, a new version of it. A proportion of its content affects the competences of the Committee on Economic and Monetary Affairs. It is these points which I wish to discuss specifically. Firstly, I would like to say that, in general, one of the criticisms levelled at previous versions of this documents no longer applies. The European Parliament' s resolution of 4 November 1999 said that the document was rather unspecific, that it did not contain specific actions. This new version does contain specific measures and proposals. Let us then analyse the content of these proposals, albeit in general terms. With regard to taxation, the opinion of the Committee on Economic and Monetary Affairs is that the Communication is not ambitious enough, especially when compared to previous documents. We are aware of the stumbling blocks encountered in relation to the tax package and that some of its chapters have been blocked, but in situations such as this large doses of political courage are necessary to push proposals forward. We notice a lack of such political courage in this document since the chapter on tax simply reproduces previous Commission commitments, and even leaves aside some of the European Parliament' s proposals. Secondly, in relation to the rules on competition, the Communication opts for deepening the process of reform underway, and this deserves our support. Finally, in the chapter on financial services, it should be highlighted that up to now important progress has been made but, as indicated in the recent single market scoreboard, there is still a lot to be done. Medina Ortega Mr President, as draftsman of the opinion of the Committee on Employment and Social Affairs, it is natural that I should speak about the problems which the strategy for developing the internal market may pose from a social point of view. We are starting with a European social model - which is a national model - and we are transforming the economic structure of that society. In doing so, we are concerned that the effort to liberalise should not transform the essence of the current European social model. An example of this can be found in an area as apparently banal as urban transport. If urban transport is not subjected to political considerations and the intervention of local authorities, for example, straightforward liberalisation could make it practically impossible for us to reach our workplaces. We have had examples such as the case of Venezuela where a strictly private system of public transport led to a profound social and political crisis in that country. Liberalisation presents other difficulties. For example, when public services and public companies are privatised and those public companies come to be controlled by a private sector which in reality replaces the state monopoly with a private monopoly, liberalisation may not come about effectively at all. Liberalisation by means of privatising public companies may end up consolidating dominant positions and private monopolies which in my opinion may offer fewer benefits than a monopoly conceived in the public interest. Another aspect - which we referred to in the recent debate on the Kuckelkorn report - is the need to coordinate social protection. Social protection in a single internal market cannot simply be left to subsidiarity. Lastly, cohesion also seems to me to be important. If there is no economic and social cohesion, if we do not balance the quality of life in the different regions of the Community, we may find ourselves in a situation where the European Union is an unfair European Union in which some regions will make more progress and others will be left behind. This is the basis of the amendments which Mrs Berger and I are presenting, representing the views of the Committee on Employment and Social Affairs. Varela Suanzes-Carpegna - (ES) Mr President, Commissioner, firstly I would thank the rapporteur for explicitly mentioning the opinion of the Committee on Fisheries, although we regret that it has not been included in the report. I say this especially, Commissioner, so that you can communicate to the Commission, and particularly to Mr Fischler, the fact that the common fisheries policy is one of the few areas of Community activity where until now very few steps have been taken in the creation of a genuine internal market. The lack of action is related to the original conception of this policy. The current Council Regulation No 3760/92 establishing a Community system for fisheries and aquaculture, provides for derogations in respect of the internal market, notably in Articles 6 and 7, which allow derogations from the principle of freedom of access to fishing grounds, so that Member States have the right of exclusive exploitation of their fisheries resources within a 12-mile coastal band, as well as a series of preferential fishing rights, through application of the 'relative stability' principle, which distributes national fishing quotas. At the same time it lays down restrictions on exercising fishing activities in certain areas known as 'boxes' . These restrictions on the principle of freedom of action, which were originally intended to be temporary restrictions, have been extended and will be in force until 1 January 2003 as a mechanism to allow certain Member States' fishing industries to adapt to the rules of free competition in an increasingly open and globalised market. Over 20 years have passed and, as we are about to embark upon a general review of all aspects of the common fisheries policy which, for compelling legal reasons, must take place in 2002, it is now time, I believe, to examine whether the transitional period for adaptation to free competition provided for in the said regulation should be ended. In my opinion, the fishing industry and the common fisheries policy should also be subject to derogations in respect of the internal market. Therefore, the principles and fundamental freedoms enshrined in the Treaties should also be applied to fisheries, in other words, the framework of the common fisheries policy should be brought into line with the general legal framework of Community legislation. Harbour Mr President, on behalf of our Group I should like to warmly welcome Mrs Palacio Vallelersundi' s excellent report. As she said in her introduction, she has made the very wise decision to focus on what are the most critical issues for the creation of the single market. I want to focus on a couple of the principal points that she makes. The first one is the need to address, within the Union, the impact of legislation on business. It is particularly important that we ask the Commission to reinforce its activities, to ensure proper compliance cost assessment and to assess the costs on businesses of the new legislation. I say to the Commissioner that we do not expect this to be done as an after-thought, after all the departments in the Commission have developed legislation. It needs to be an integral part of the policy and regulation process. He must make sure that from now on that a central objective is to help the internal market to move forward. We were delighted to see a second point on the agenda at Lisbon. Our committee and, indeed, our Group has been emphasising, since this new Parliament started last year, the need to encourage the development of small- and medium-sized enterprises across the European Union. Mrs Palacio Vallelersundi' s report emphasises a number of key points such as the need to make business formation cheaper and quicker and the need to remove some of the barriers preventing entrepreneurs from benefiting from the risks of putting capital into starting up new businesses. I am disappointed to see that our Socialist colleagues are proposing that clause should be taken out of this resolution. I can assure them that we will vigorously oppose that tomorrow. I invite colleagues to reject that proposal. I conclude by confirming that the Committee on Legal Affairs and the Internal Market will continue to press vigorously for the speedy completion of the internal market. I give credit to all our colleagues, across all political groups, for the speed with which we have dealt with the electronic commerce directive this week. I hope that is appreciated. I hope it will demonstrate that we are prepared to work with speed. I hope that, together, we can really make the internal market work as quickly as possible. Berger Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, it has to be said that the European Commission' s current strategy for bringing about the actual realisation and improvement of the internal market has already been the subject of debate in this House on quite a number of occasions. This ongoing discussion process is now encapsulated in the report by Mrs Palacio Vallelersundi, and I would like to thank her very much for this work, particularly as I am aware that it is often a thankless and less than exciting task to have to work on existing projects. One tends only to make the headlines when one brings new ventures in to the world. However, we must not discard the internal market as if it were an old hat. The introduction of the euro has already brought all the shortcomings of the internal market into sharper relief and it will accentuate them even more clearly in the future. Any failing on the part of the internal market weakens Europe economically and in terms of its credibility vis-à-vis the citizens. If it helps to give the internal market project renewed impetus then we should in fact welcome the new packaging that the Commission has come up with, even if it appears slightly over-contrived and complicated for my taste on many issues. It is important to get the proposed measures underway quickly. In common with Mr Harbour, I believe that in adopting the common position Parliament has made an important contribution to electronic commerce. The Council has been dilatory in many areas. I am thinking mainly of such fundamental draft directives as those pertaining to "copyright in the information society" , "distance selling" , and "financial services" , where we have already been kept waiting for the common position for a very long time. If we want to bring the internal market closer to the citizens and make it relevant to their lives, then we should also give the same amount of attention to all issues connected with it. We will only strengthen the internal market and enable it to function at long last if issues such as consumer protection, employment policy, social security, taxation policy, environmental protection and regional policy are included in the debate from the outset, rather than being regarded as incompatible. To this end, we have taken the liberty of tabling a number of amendments supplementary to Mrs Palacio Vallelersundi' s report. Finally, I have a request to make of Commissioner Bolkestein. We gathered from the Commission' s statement on the Echelon case that, in at least one Member State of our Union (I suspect it is not the only one and that this applies to several) secret services undertake activities with the aim, as permitted under national law, of protecting the economic well-being of a nation, a Member State that is. I believe it would be worth looking at these legal provisions in the light of the fact that we have an internal market and a common European economy, i.e. a common European economic area. Beysen Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I feel nothing but appreciation for Mrs Palacio Vallelersundi' s clear draft report. It concisely outlines and highlights the key points from the Commission' s communication on the strategy to be followed for Europe' s internal market. I would like to highlight some of these points. The promised dialogue between the Commission on the one hand and business and citizens on the other is to be welcomed because the relationship between the Commission, the European Parliament and society should, after all, be interactive. In order to keep pace with the present breakneck speed at which technology is developing, it is not only desirable but essential to keep the dialogue going. So far, the average citizen has had insufficient insight into what drives the Union and what can be gained from European cooperation. This is why information campaigns are essential. After all, Europe cannot afford to remain a remote spectacle. Back to basics should be our motto. The e-Europe initiative praises the use and expertise of Internet and multimedia. This is very commendable indeed but, rather than just creating a frame, it is more important to give substance to education. I would like to repeat the words of the French President spoken at the official opening of this Parliament building and I quote: "We must create a citizens' Europe in which each individual gradually comes to see that he or she has a role to play. We have a duty to build this great common house in which each individual nevertheless feels at home. A house in which everyone lives together, in a spirit of solidarity, but in which each individual retains his or her identity" . In order to meet these objectives, the residents need to get to know and get a feel for their house, or rather their home. In order to build a genuine internal market, we should, more than anything, concentrate on promoting the interests of small and medium-sized businesses. To this day, there are still too many obstacles. Companies' competitiveness and dynamism depend directly on a regulating climate which is conducive to investment, innovation and entrepreneurship. Finally, I can only echo the need for SLIM. Legislation must become simpler and must be written in a clear language. Superfluous legislation should be withdrawn. It would therefore be beneficial to draw up a scoreboard of laws which have been abolished. Medina Ortega Mr President, I would like to speak on a point of order. During the debate, Mr Harbour referred to an amendment tabled on behalf of Mrs Berger and myself - Amendment No 2, paragraph 22(2). If I am not mistaken, Mr Harbour said that he was opposed to our amendment. I believe that there has been a little confusion. In the Spanish version which I have there is no problem. The amendment is based on the German text, which causes some concern because it refers to the issue of share options. I imagine that in the English text which Mr Harbour has there is no problem either. The Spanish text simply says "remove the barriers imposed on entrepreneurs capitalising on company value through the issue of share options on the stock exchange" . If this is the correct text, there is really no problem, in which case I would withdraw that amendment and simply ask for the German version to be adapted to what is said in the Spanish text. Bolkestein Mr President, many thanks for giving me the floor regarding an issue which is very dear to the Commission as a whole and myself, in particular, namely the new strategy for the internal market. To begin with, I would like to extend my warm thanks to Mrs Palacio Vallelersundi for the ardent support she has shown for the set of measures proposed by the Commission. The Commission feels confirmed in its intention thanks to this important vote of confidence coming from this Parliament. Mrs Palacio Vallelersundi has mentioned three topics. First of all, she stressed the importance of the internal market as a forum in the world, which is essential for the competitiveness of European industry and the European service industry, and she is absolutely right, of course. This is, in fact, echoed in Mrs Berger' s remarks, who stated that the internal market is not an old hat one can simply take off, the internal market is and will remain essential to European competitiveness as a forum in the world. Mrs Palacio Vallelersundi' s second remark highlights a number of inconsistencies. According to her, sometimes one does not know where one stands. This would be a serious shortcoming if it were true to this extent. Needless to say, the Commission attempts to establish internal consistency between rules, but it is, of course, possible for rules to be in conflict with one another in certain areas. If this were the case, then the Commission would be more than happy to rectify this situation. I would like to thank Mrs Palacio Vallelersundi and the other Members for their comments regarding specific inconsistencies between rules. This will enable the Commission to do something about this. Mrs Palacio Vallelersundi' s third remark concerns the change in culture. This is an important yet very difficult topic, which predominantly refers to the availability of risk capital, as Mrs Palacio Vallelersundi has also pointed out. There happen to be bankers in the risk capital industry who believe that Europe has the money but lacks the entrepreneurs. In other words, according to these bankers I spoke to recently, the bottleneck is not so much due to the availability of capital as to the availability of entrepreneurs. This is tied in with the economic culture. I happen to disagree with these critics. Responsibility lies with both camps. The bottleneck is the result of both the availability of risk capital, especially the cost of risk capital, but we are also, of course, lacking the sufficient entrepreneurship. This is down to Europe' s economic culture which still instils in us the belief that bankruptcy will stay with a young entrepreneur for a long time, while in the United States, as everyone knows, bankruptcy is taken far more lightly. I hence agree with Mrs Palacio Vallelersundi that something needs to be done to breathe new life into Europe' s entrepreneurial culture. Moreover, I suspect that in the light of developments, which are termed the "new economy" , an increasing number of, mainly, young people, young entrepreneurs, will be encouraged to start up a business. After having expressed my thanks once again to the rapporteur, Mrs Palacio Vallelersundi, I would now like to move on to remarks made by Mr Berenguer Fuster. According to him, the Commission should have more political courage, especially in the fiscal domain. My response to Mr Berenguer Fuster is: should the Commission have yet more political courage? What the Commission is trying to bring about is already so hard to achieve. That does not just pertain to the topic that was under discussion earlier this evening, namely the coordination of taxes and tax legislation regarding pension contributions. It also concerns the taxation package formulated by my predecessor, Mr Monti. Moreover, during the discussion of the previous topic, Mr Lipietz remarked that he, and probably his group too, is not prepared to further liberalise the provision of financial services if the package, also known as the Monti package, is not adopted. I would like to oppose such reasoning which has no foundations in the real world. It would be an example of cutting off your nose to spite your face, if Parliament or the Commission were to say that they refuse to make further attempts to integrate the financial services if no progress were made in terms of the taxation package. This would not be the right attitude, in my opinion. Although Mr Berenguer Fuster has not said this in so many words of course, I would still like to take the opportunity to stress this point. I ask Mr Berenguer Fuster if he would like the Commission to have yet more political courage? We are already struggling to achieve what we have proposed. I would like to see the Commission achieve what it has proposed to do first and then take it from there. Mr Berenguer Fuster has also said that a great deal still needs to be done in the field of financial services. And he is right, of course. Mr Berenguer Fuster is undoubtedly familiar with the action plan for financial services which was adopted on 13 May 1999 and which includes 43 objectives. We are in the process of achieving these, at least we are in the process of achieving those objectives that need to be achieved this year. I am hoping, on behalf of the Commission, to make certain proposals regarding pensions, for example - we discussed this topic a moment ago - but also regarding the opening up of markets for postal services, regarding the public provision of goods and services, public tendering etc., before the summer recess. We are truly active in the field which is dear to Mr Berenguer Fuster. I would now like to comment on a remark made by Mr Medina Ortega. He said that at present, there is a risk of state monopolies being replaced by private monopolies. I would like to assure Mr Medina Ortega that this is, of course, by no means the intention. Replacing a state monopoly by a private monopoly only makes matters worse. This is certainly not the intention of this Commission. What the Commission does intend to do, however, is to add substance to the decisions taken by the European Council at Lisbon, namely to free up the markets for gas, electricity, transport and postal services a lot faster. The Commission is trying to flesh this out and this also means that those state monopolies need to allow for more competition in the fields I mentioned a moment ago. But, I repeat, the prospect of replacing state monopolies by private monopolies is something which we do not exactly relish. I would then like to come back to the remarks made by Mr Harbour, who, like Mr Beysen and Mrs Plooij-van Gorsel, was absolutely right to highlight the importance of small and medium-sized businesses and the costs related to running these businesses. The Commission is aware that, for example, the costs involved in establishing a business or a small business over here far outstrip the costs in the United States. To give you an idea of the cost difference, it takes an average of five days to set up a small or medium-sized business in the United States. In Europe it takes far longer, even as long as five months, a ratio of 1 in 30. This is, of course, directly reflected in the cost. If we then talk about culture, and I am addressing Mrs Palacio Vallelersundi once again, we need to try to do something about these establishment costs of small businesses very quickly, because otherwise we will naturally come off second-best in the competitive battle with North America. Finally, I would like to turn to Mrs Berger as I have already responded to Mr Beysen' s remarks concerning small and medium-sized businesses. I have quoted what Mrs Berger said earlier about the hat which you cannot simply take off. I like this metaphor because it is true that European citizens have the feeling that this internal market is already in place. They take it for granted and do not give it any further thought. This could not be further from the truth. The internal market is far from complete. We must - and the Commission does, in fact - work on it week in week out and defend it, because the internal market is subject to constant pressure, and the Member States fall back into old, protectionist habits which we need to fight. Mrs Berger was right to refer to directives which remain in the Council. We are all familiar with examples of directives which remain in a vacuum for five, ten or even fifteen years because they are not adopted by the Council. Let us hope that this will change. If you will allow me to highlight one aspect of it: we all hope, of course, that the difference of opinion which is keeping Spain and the United Kingdom divided over a well-known rock in the Southern half of this continent, will now be resolved. I read in an article in a Spanish newspaper that the issue is moving in the right direction. This would actually unblock half a dozen directives. We are all waiting for this moment. To sum up, on the subject of Echelon, I can assure Mrs Berger that this is completely unrelated to the internal market and does not form any threat to it whatsoever. Mr President, this concludes my remarks. Could I once again express my appreciation to the Members of Parliament and the rapporteur, in particular, for the important vote of confidence which we received from Parliament regarding the new strategy for the internal market? President Thank you very much, Commissioner. The debate is closed. The vote will take place tomorrow at 11.30 a.m. 2001: European Year of Languages President The next item is the debate on the report (A5-0099/2000) by Mr Graça Moura, on behalf of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport, on the proposal for a European Parliament and Council decision: European Year of Languages 2001 [COM(1999) 485 - C5-0278/1999 - 1999/0208(COD)] Graça Moura . (PT) Mr President, Commissioner Reding, ladies and gentlemen, I come from a country whose history over the last six hundred years has been closely linked to a knowledge of the foreign languages that are spoken in the most diverse parts of the world. The Portuguese have always had to learn the languages of the people with whom they were dealing and, in turn, they brought a European language, Portuguese, to the four corners of the world and it is spoken today by two hundred million people. The scope of an initiative such as the European Year of Languages 2001 is therefore quite clear to me, at a time when Europe is facing a new stage in its history and when we are all fully aware of the extraordinary wealth that the cultural and linguistic diversity of the European peoples represents. We also have a huge conceptual project which has been undertaken by the Council of Europe and by Parliament, and which holds the idea of the mother tongue to be one of every human being' s fundamental rights. It is in this context, in which history and civilisation, cultural processes and the drafting of laws, the primacy of the present and a necessary view of the future all merge, that the importance of the proposal that every citizen of the European Union should learn foreign languages is most clearly seen. The European Year of Languages is a campaign which contains a bold challenge and takes for granted the essential cultural dimension of our heritage, in both its oral and written forms, which has been expressed since time immemorial in all the languages spoken in Europe. It considers the knowledge of other languages to be intrinsic to the construction of a European citizenship, since it opens the door to a greater knowledge of other people' s cultures and encourages tolerance and peaceful coexistence. By doing so, it is also an important factor in combating racism, xenophobia, anti-Semitism and other unacceptable forms of discrimination. Lastly, looking at the economic aspect, it contributes to the construction of a European citizenship by means of the range of professional qualifications that competence in other languages represents, by means of the access that it provides to scientific and technical knowledge and by means of the weapon it provides in the fight against unemployment. It was not only these concerns that were highlighted by the various amendments to the original text proposed by honourable Members of this House, but also those regarding a real policy in this area which, without infringing the subsidiarity principle, would ensure the quality and the effectiveness of the campaign to encourage language learning, as well as the diversity of target-groups, paying particular attention to the less favoured sectors of society. The approach adopted for the purpose of drafting the report for which I was responsible, and on which Parliament will vote tomorrow, was consistently to seek out the boundary between what would be acceptable to the various institutions involved and what would not. It did so both in a completely informal way and through intensive and varied meetings with the coordinators of the political groups represented within Parliament' s Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sports with representatives of the Portuguese Presidency and with the Commission. By these means, what we might call a compromise text was agreed, which gives every reason to suppose that a second reading and a conciliation procedure will not be necessary. In other words, a solution emerged which will enable the procedure to be completed at first reading and preparatory action for the European Year of Languages to be set in motion in the second half of this year, so that the programme will come into force at the beginning of 2001. I believe that the most serious difficulties will surely be cleared up in the statement which we all hope Commissioner Reding will make. This does not mean that this is the best of all possible worlds. We consider the financial means to be quite inadequate and we feel that there are actions resulting from the programme that we will have to gauge and develop. We also feel that there is another whole range of aspects that have been excluded, because they do not relate to a campaign for learning but to the status of European languages, which for some historical or political reason are less widely spoken or less favoured in some Member States. These points also require urgent consideration by the Community institutions. None of this, however, detracts from the fact that the compromise text contains enormous potential for positive results, and responds to a concern and a real need felt by the citizens of the European Union. It already covers, directly or indirectly, many of the general principles that must be enshrined in this area. For these reasons, and with my thanks for all the cooperation given to me by fellow Members, by the Portuguese Presidency and by the Commission, I am honoured to propose that we vote in favour of the joint proposal for a decision on the European Year of Languages, in the version contained in the compromise text, the main features of which I have just outlined. Pack Mr President, ladies and gentlemen, rarely has there been so much insight and common sense in evidence on all sides of this House, as is proving to be the case during this debate today. That is no doubt due to the issue we are dealing with, the urgent nature and significance of which everyone deems equally important. We want to prepare ourselves well for the European Year of Languages. Indeed that is why all three institutions have been making overtures to each other and sparing themselves long-winded negotiations. I would expressly like to thank Mr Graça Moura for the work he has done. It has been such an outstanding effort that all the coordinators in the committee simply had to give him their backing. I have to admit that his charm must have had a lot to do with this, as well as his expertise of course! What are we aiming to achieve with this action, which we are supporting so vigorously? We want to make our fellow citizens receptive to the advantages that mastering several languages brings. The different languages are part of cultural diversity, and understanding other languages is a particularly effective way of tapping into the riches of our cultural heritage. It is simply wonderful to be able to read and understand a poem by Verlaine in French, or one by Heine in German, or by Vasco Graça Moura in Portuguese. But even at a mundane everyday level, one cannot get far without a knowledge of other languages. Indeed, only those who speak several languages can gain full access to the internal market. As the Socrates rapporteur, I am very much in favour of placing special emphasis on the importance of learning the language spoken by one' s European neighbours, and of launching pilot projects on this very issue, in the course of the Year of Languages. Of course we all hope that the measures planned for this Year of Languages are not one-day wonders, rather they should extend well beyond the year itself. I hope the Year of Languages will bring the success we all need. Prets Mr President, Commissioner, the European Year of Languages 2000 is intended to achieve several goals, one being to promote awareness of the fact that linguistic diversity within the European Union is part of our cultural heritage. In addition, we intend to open the eyes of as many people as possible to the benefits of knowing several languages, as a crucial aspect of personal development, career development and improved communication. It is also important to me personally not just to target schoolchildren and students, but also to redouble our efforts to reach the socially disadvantaged, and immigrants, and to offer them prospects and opportunities for the future. The exchange of information, the collation and processing of experiences, as well as the development of new, modern methods of improving access to languages and making it more efficient, is also one of this project' s key areas of concern. Unfortunately, it will not be possible, given the available budget of EUR 8 million, to do as many of you have urged and place special emphasis on, and promote, the minority languages, which must of course be taken into account in the regions concerned - I know this from my own experience, coming as I do from a region in which there are three minority languages. The main aim of this Year of Languages is, as has already been said, to urge the people of Europe to learn several languages, both for their own benefit as the basis for improved understanding and integration within the European Union. The report has been prepared and agreement reached on more than 100 proposed amendments within a very short space of time. The flexibility and readiness to compromise displayed by all those involved was most impressive. The rapporteur, Mr Graça Moura, was a particularly judicious and committed negotiator working in the interests of this project. I would like to extend my heartfelt thanks and congratulations to him. Notwithstanding all the positive aspects, I would also, however, like to take this opportunity to voice my criticism of the Council, which Parliament has been unable to rely on as it needed to. Two weeks ago, we reached agreement with the representatives of the Council, the Commission and Parliament, but I am sorry to say that this was called into question on Monday of this week. We cannot accept this kind of behaviour, and we expect the Council to give its representatives a mandate for negotiations, or to confirm to us that further talks will be necessary. In this way, we will be able to avoid wasting time in the future. I believe it is important for people to come together and with that aim in view culture is an important mainstay and language an indispensable one. Andreasen Mr President, I should like to thank Mr Graça Moura for a splendid piece of work and for the energy he has put into drawing up this report. I should also like to thank the Council for being so accommodating and the Commission for the role it has played as mediator, especially just recently. The Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party is very happy to support initiatives which may create greater awareness of the value of linguistic diversity in the European Union. It is important that the EU' s citizens should be encouraged to learn foreign languages early on in school and also throughout their lives. A knowledge of languages is important, for European languages are of great significance to European culture and civilisation, and people need good language skills in order to be able to find employment in EU countries other than their own. The programme for the European Year of Languages offers a splendid basis for providing information about the many different opportunities there are for learning foreign languages, and it is important. Mr Graça Moura' s proposal includes the 11 official EU languages, together with a number of other languages recognised by the Member States, including Irish and Luxembourgish. The Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party also thinks that the programme should include other languages which are actually used in the various Member States, for instance Catalan in Spain and Frisian in the Netherlands. Finally, in the programme for the European Year of Languages, consideration is also given to the forthcoming enlargement of the Union, something which we in the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party consider to be crucial to all EU programmes. On behalf of the Group, I can recommend supporting this programme. Vander Taelen Mr President, needless to say, I too would like to thank the rapporteur for his excellent and exquisite work. I would like to make a few minor observations regarding a European campaign which intends to teach Europeans languages from other communities. We are all convinced of the usefulness of this exercise, of course. But the thing that often goes wrong with European campaigns - and fortunately I have not been around long enough as a politician to be unaware how the ordinary citizen reacts to this - is that, very often, they are nothing but an attractive front, pretty to look at but insubstantial. I would therefore like to think that this campaign will offer something different, and that, more importantly, consideration will be given to why it is so hard for people in Europe to learn languages, and at what stages in their lives they are able to learn languages. I come from a bilingual country myself and I have met some people in that country who never learn the other language, despite the fact that they attend language classes, sometimes for twelve years, and are still unable to speak another language. This is a terrible observation to have to make. I therefore hope that in the course of this year of European languages, research will be carried out into the best language teaching methods and, more than anything, how Europeans can be encouraged to learn the language of the other Europeans using a modern and appealing method. Fraisse Mr President, ladies and gentlemen, the diversity of languages is a source of cultural wealth. I thank the rapporteur, Mr Graça Moura, for having reinstated this aspect which was sorely lacking at the beginning, for having established from the outset that we are not simply facing a technical information and communication problem and for reminding us that the diversity of languages is the product of a civilisation which has both written and oral traditions. We must be wary of adopting a functional and utilitarian approach to languages, for this approach ignores the fact that language facilitates thought and that thought facilitates citizenship. I feel, therefore, that learning at least two languages is the minimum needed to keep up with the dynamic evolution of European democracy, as well as to ensure the mobility of students and workers. I just wonder what means are available to us now, apart from a few fine words and a tiny amount of money, to see this policy through. We must be able to think with our mother tongue and also with, or in, other languages. As a Frenchwoman I am convinced that being a French speaker goes hand in hand with using foreign languages. That is why we must convince parents, teachers and politicians that language learning must begin at primary school level, or even at pre-school level. That is also why interpreting and translating should not be relegated as they still are, to the status of ancillary skills. We must do more than simply argue in favour of the diversity of languages and call for differences to be respected. It is a question of whether Europe takes on an identity based on a range of identities, rather than just accepting a common ground of differences. This leads on to the debate on the official languages of the Community and the recognised languages, be they national or regional, of all of today' s countries and those of tomorrow, particularly in the context of enlargement, which, as we all know, is a cause for concern for us in terms of languages. Europeans also have a heritage, beginning with ancient Greek and Latin; we have all stressed this in committee and we must not lose these languages. Europeans must not neglect any language, nor must they forget the languages of the immigrants present in considerable numbers in our countries, or sign language which is the minority language par excellence. I feel that a successful awareness campaign must, of course, present languages as subjects to be studied and as a mechanism for exchang but it must also remind people that languages are also a source of fun and a pleasure. Marinos Mr President, after I too have congratulated the rapporteur, Mr Graça Moura, who has done such a good job that it won the unanimous support of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport, I would like to focus my attention on just one point, namely that in addition to the human, cultural and political advantages, the need to learn more than one language is also of considerable economic benefit. The report also highlights the findings of all the experts: having a good command of one' s mother tongue and learning classical languages, especially Latin and classical Greek, makes it easier to learn other languages. I would also add our own mother tongue to the equation. This great truth emerges from a fact rather unknown to most, that in the English language, for example, there are at least 75 000 words of Greek origin. I repeat, 75 000 English words derive from classical Greek. There are a similar number of words in the French language that derive from Greek, and the same is true of most other modern European languages. It is also certain that Latin is just as important for most European languages. The English sage, Francis Bacon, said that knowledge is power, so knowledge of the basic languages from which our modern European languages derive improves our general knowledge and reinforces European civilisation, which, besides its humanitarian value, is also a weapon for our survival and prosperity as Europeans in a globalised economy. Besides, the contemporary German professors, August and Werner-Karl Heisenberg, have characterised both classical and modern Greek as the mother and nurturer of human civilisation. I believe that revival of the teaching of Latin and classical Greek in middle education will also provide a cultural shield for the younger generations against the onslaught of the generally levelling effect of the American cultural message, so that only its positive elements are preserved. Paasilinna Mr President, ladies and gentlemen, I would like to thank the rapporteur. The European Year of Languages is important and worthwhile. All the languages of Europe are equally valuable and worthy of respect in terms of culture. It could be said that the people who speak the same language share the same mentality. The mother tongue is not merely a tool of communication, it is in fact more than anything else, it is thought itself. Language is the most peaceful way of communicating. Independence is language and language is independence. The Kurds are a nation with no land or borders of their own, kept together only by language. Language is a powerful force. It is the most important bond for a nation. Large countries, and many smaller ones too, often tyrannise others through language. It is a means of occupation. The legislation regarding language in my country is among the most liberal in the world. We have seen how two different foreign languages have twice been proclaimed the official language; only at the beginning of last century did our language, Finnish, become the official one. That is why we have guaranteed the important status of minority languages. The multilingual nature of the European Union is thus a source of wealth. At the same time it is also the right of each citizen in each Member State. The multilingual nature of Europe must be preserved after enlargement too; there are no obstacles to this. It is wrong to think that a multilingual environment is costly and ineffective. Translation is not costly; it is the most effective practical instrument of peace. Ortuondo Larrea Mr President, in addition to congratulating the rapporteur, I would like to highlight in this debate that the idea for this celebration originates from the Council of Europe, an institution with a particular sensitivity towards the cultural and social aspects of the old continent, which, with its initiative of increasing the knowledge and use of more languages by Europeans, hopes to promote understanding and tolerance and bring citizens closer together. When we speak of European languages, let us not forget that this does not only mean the official languages of the Member States. In Europe, many other languages are spoken, some of them thousands of years old such as Euskera in the Basque Country or Gaelic, whose origins have been lost in the mists of time, and others such as Catalan, Galician and Alsatian, which is spoken right here in Strasbourg. This initiative should also benefit all these other regional and minority languages, and the bodies created by the Member States to organise participation in the European Year of Languages must also include representatives of these other languages, which are also European, and which are the essence and lifeblood of the wealth of our unity in diversity. Furthermore, the learning of languages leads to an awareness of our cultural diversity and contributes to the eradication of xenophobia, racism and intolerance, which forms part of our Community objectives. Gutiérrez Cortines Mr President, I would like to thank the Commission and, at the same time, the rapporteur, Mr Graça Moura, for having permitted so many amendments, many of them open to broadening the scope of the Year and extending it to rural areas and the least favoured areas. However, I would also like to express certain concerns with regard to the economic restrictions. I would recommend that many projects be allowed since it is clear that cultural projects attract a lot of investment from Autonomous Regions and private initiatives which we cannot afford to lose. I would also ask, in this era when emotions often take precedence over good sense, that we do not support projects which are aimed at exclusion and the use of language to support positions which often seek to cause divisions between people, when the objective of this programme is to unite people. I would also like to see the European Union begin to take great care of languages which have no country, maternal languages which often have no school and no teachers; languages which are spoken throughout Europe, which no state accepts and which will never become official. I am referring, for example, to Ladino and Yiddish. These languages furthermore do not have any media of their own. Of the 150 languages which are spoken in Europe, we should make a list of those which are only transmitted from mothers to their children, which are only spoken in a domestic setting and which, currently, with the invasion of the media and with the official use of languages in schools, will have very few years to live. I would like this European Year of Languages to be opened up to them as well and that a space be made for them so that they may be considered in any other future programmes which may take place. Poignant Mr President, I should like to address my remarks on languages to my fellow Members, of course, but also to our interpreters, who enable this Parliament to function, to the rapporteur, of course, not for his work as rapporteur but because he is also a poet in this Parliament and, moreover, as I have discovered, one who speaks my mother tongue perfectly. What better rapporteur could there be? When one is a new Member of the European Parliament, as I am, one finds oneself dealing with all sorts of things: chocolate, end-of-life vehicles, the qualified majority, dried beans, Spanish lentils, anything and everything. Then, suddenly, one finds that one is going to have to deal with something that gives Europe its historic and cultural depth, namely its languages. And when one looks back at the great periods in history, and I am thinking here of the Renaissance, that great age of trade and commerce, what remains of that era today are the cultural achievements, the artefacts of our heritage, and thus will it ever be. In terms of languages, Europe has known times when a single language predominated: Latin, and also French. Now it tends to be English. So what are we to tell our fellow citizens for this year 2001. Let me just briefly mention a few points. Firstly, that European unity may not mean linguistic unity. Next, that every language is deserving of respect and deserves to be promoted and defended. This is applicable to any amount of things: monuments, objects, you name it. Why should it not be the case for mankind' s best and most lasting achievement, i.e. his method of communicating with his neighbour? And then, all languages are learnt within the family first of all. This is why we call them "mother tongues" , and no State, whatever it may be, may have the direct, indirect, explicit or implicit goal of destroying one of its mother tongues, or of allowing it to disappear. Furthermore, finally, without linguistic diversity, there is no Europe, because this is also one of the few, and perhaps the only, parliament in the world which operates in eleven languages, to the extent that occasionally we speak in this House for the purpose of being interpreted and not to be heard in the original. It is up to us to construct this dialectic of European unity and its linguistic diversity. Klaß Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, it is a sound report, that much I can say. I too would first like to thank Mr Graça Moura, but I would also like to highlight the excellent cooperation there has been between the Council, the Commission and Parliament on this issue, all in an effort to be able to take a speedy vote on this report. This illustrates that everyone has recognised that there is an urgent need to develop EU citizens' knowledge of languages, and also to encourage them to learn new languages. Languages reflect the diversity of the European Union. Being able to speak to each other enables us to understand one another, and also makes it easier to build social structures. However, for all its diversity, our culture in Europe derives from common, historical origins, which is why our languages are based on the classical languages of Latin and Greek. Mastering these languages generally helps one to learn the others. I come from the region of Trier - it borders Luxembourg and Belgium and France is not far away either - and it is in fact essential for us to speak the language spoken by our neighbours. Many people work in Luxembourg, or do business with Belgium and France. Knowledge of languages should not just be viewed as an aspect of interpersonal relations, for it has quite considerable economic potential, particularly in the context of the internal market and globalisation. If I want to gain access to a particular market then I have to speak and understand the language of the market participants. In some parts of our region, for example, children learn the languages of our neighbours as early as the kindergarten stage through play. Children are fast learners and I believe we ought to be able to put this to good use. In addition to a comprehensive information campaign, we must also propose concrete actions. Educational measures must be improved, teachers must be given the right training and coaching, and it must not just be a matter of personal preference as to whether they take this step or not. Reding Mr President, ladies and gentlemen, I am delighted to be able to be here this evening to talk to you and particularly to have been able to hear your views. Firstly, because the subject of languages is very close to my heart. As somebody from Luxembourg, I come from a part of Europe where trilingualism is actively practised. It is to some extent a laboratory which could serve as a basis for others who would like to do what we all wish to do during this European Year of Languages, which is to promote the study of one' s mother tongue and of two additional languages. On the other hand, we are at a crucial stage, as there is the prospect of achieving agreement at first reading between the Parliament and the Council. An agreement at first reading is essential as we are working to a very tight schedule. 2001 is no longer far off and preparations for implementing the programme are becoming urgent. What are the aims we wish to achieve by organising the European Year of Languages? First of all, it is important to make Europeans aware of linguistic diversity and of the wealth that this diversity represents. We know full well that cultural diversity is perhaps Europe' s greatest asset and we must support this cultural diversity, which is based on linguistic diversity. The various languages of the European Union will never be replaced by a single language, I am quite sure of that. And even if one particular language of communication spreads further and further, this does not in any way detract from the need to learn languages to be able to function in the European Union. You have all said so and I fully support you in this. This leads me to the second great aim of the European Year of Languages: we must encourage the public to learn languages and to do so throughout their lives, starting at a very early age, in nursery school. Indeed, language learning is important both for personal development and for intercultural understanding, as some of you have pointed out. It is one of the best weapons for combating xenophobia. It is also, as some of you have said, essential to finding a job and to everyone' s career prospects. Furthermore, it will not be possible to anticipate the needs of everyone individually, and so schools must, therefore, in addition to a basic training, prepare people for lifelong learning and in this context, the principle of one' s mother tongue and two other languages should be emphasised. Learning one language is not an adequate basis for multilingualism. The European Year of Languages is also a framework, which will enable information to be disseminated on how to learn languages. Methods have moved on from the traditional ones and much work has been done in this area. I believe that this Year of Languages should give us ideas of best practice and how we can move from quite theoretical language learning to learning a language for practical purposes. The European Year of Languages will also complement existing initiatives. It is designed for the general public and constitutes a huge information campaign. In order for it to succeed, however, on the one hand it must create an image, develop logos, slogans and information material. On the other hand, it is envisaged that projects presented by regional and local authorities or organisations will be cofinanced, and I would like to say categorically to those of you who come from border areas that learning one' s neighbour' s language must be one of the major key points emphasised during this Year of Languages. The year will be organised in close cooperation with the Council of Europe, which is extremely significant. The Council of Europe has considerable experience in the field of language teaching and we are therefore fortunate to be able to join forces with them. Many fruitful meetings have already taken place and the ongoing exchange of information between our respective departments is vital to the implementation of this Year of Languages. I would now like to discuss tonight' s debate. First of all, I would like to congratulate our rapporteur, Mr Graça Moura, for his excellent work and also to express my delight at the constructive approach and the useful cooperation built up between the rapporteurs and the Members of this Parliament, between Members and my departments and also between the two institutions and the Council. I hope with all my heart that this will enable us to successfully see this initiative through and to reach agreement at first reading so that we can start the European Year of Languages. There were a great many amendments which have, in the meantime, been merged into a smaller number. It is important to emphasise the fact that the amendments voted for by the European Parliament must be acceptable to the Council if agreement is to be reached at first reading. I have noted the desire of some Members to include regional and minority languages, and you know how strongly I personally feel about these languages. You also know, however, how sensitive this issue is for certain Member States. I think that the definition of target languages as stated in article 1, Amendment No 15, provides sufficient scope, whilst enabling everyone to agree on it. And I am relying a great deal, believe me, on the debates that will take place during 2001, the European Year of Languages, because these debates will enable us to overcome the problems and fears which still exist with regard to minority languages. I also hope that at the end of this Year of Languages, their will be no more resistance to languages, because, as has been very clearly stated, there are no small languages, there are only mother tongues, which are all great languages. I am therefore relying on the debates to help me prepare future activities in this area, and I would also draw your attention to the additional recitals which address this concern: Amendments Nos 2, 3 and 4. The recitals also enable us to take account of other specific concerns, as many of you have pointed out, such as classical languages and cultures, which will not be forgotten during the European Year of Languages. I shall not dwell on the amendments on which we agree. I am prepared to accept Amendments Nos 1 to 34, and I shall start from Amendment No 35. The Commission' s draft text proposed a limited number of studies with a direct bearing on the organisation of the European Year of Languages. The Members of the European Parliament have proposed a great many additional studies. It goes without saying that the field of language learning is in constant development, which is why these studies are necessary. The Commission could therefore accept these suggestions insofar as they cover subjects that can be addressed. Indeed, the European Year of Languages is by definition a short-term initiative, with a limited, in fact a too limited budget. You have raised the issue and we cannot do everything in this context, but there are also other possibilities, and I shall come back to them. On the other hand, the Council is not prepared to accept a long list of studies which could not all be carried out under the European Year of Languages. My feeling is that we all agree that this point should not become a reason for agreement not to be reached at first reading. This is why I shall make the following formal commitment to you, the European Parliament. The Commission has duly noted the possible subjects for studies on languages adopted in the amendments introduced by Parliament when the motion on the European Year of Languages 2001 was studied. Given its awareness of the importance of languages in the process of European integration, the Commission has committed itself to developing these issues when implementing its programme of studies, which will be carried out in the framework of, and in accordance with the procedures of, the various programmes and activities which can be enlisted for this purpose in the spirit of article 8 of the proposed decision. In particular, as the Commissioner responsible for the Socrates programme, which specifically covers Comenius, Lingua and Eurydice, as well as Leonardo and Culture 2000, I would like to stress the fact that this programme provides an appropriate framework to undertake the following studies, which will enable us to look at best practice in the field of language teaching and learning and at the reasons why language learning so often fails. The studies on improving the quality of language teaching within the European Union that are provided for in the second part of Amendment No 35 and Amendment No 39; those on linguistic contacts based on studies of migrant communities stipulated in Amendment No 37; those on the opportunities to speed up access to understanding using methods for simultaneously teaching related languages, laid down in Amendment No 38. The promotion of bilingual publishing, mentioned in Amendment No 41, is covered by the Culture 2000 programme, and I shall see to it that projects undertaken in this area are given the priority that they deserve. Finally, it is true that enlargement of the European Union and the growth in the number of official languages will have certain implications, as Amendment No 36 suggests. Nevertheless, this issue is beyond the remit of the European Year of Languages and, furthermore, is a matter for all three political institutions. I am therefore committing myself to doing everything in my power to encourage discussion on this point in the appropriate setting, whist hoping that I can count on the necessary support of the European Parliament. Lastly, I would like to say a few words about the amendments presented in plenary. Amendments Nos 43 and 12 have the same content, but the wording of Amendment No 43 is better. Amendments Nos 44, 45 and 46 which are technical amendments seeking to adapt the text to comitology, do not, therefore, present any problems. Nevertheless, we know that the Council will not accept Amendments Nos 47, 48, 49, 50 and 51, which relate in particular to regional and minority languages, since we have already discussed this in the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport. As these amendments would jeopardise the chances of agreement being reached at first reading, I cannot accept them. To sum up, Mr President, it is important that we quickly reach agreement so that we can launch the European Year of Languages. I can assure you that I have listened to your concerns with great interest and that I share them. I am sure that they will be incorporated into the text, as far as possible, and I shall also take them into consideration in other programmes and activities where we have the opportunity to encourage the promotion and learning of languages, not only in 2001, but well beyond that, because the year 2001 will be only the starting point in the campaign we are fighting for all mother tongues to be recognised at European level. President Thank you very much, Commissioner. The debate is closed. The vote will take place tomorrow at 11.30 a.m. Youth President The next item is the debate on the report (A5-0100/2000) by Mrs Gröner, on behalf of the Parliament Delegation to the Conciliation Committee, on the joint text approved by the Conciliation Committee for a European Parliament and Council decision establishing the Community action programme for youth [C5-0116/2000 - 1998/0197(COD)] Gröner Mr President, I would like to thank all of you for holding out for so long. I welcome the compromise we have reached on the Community action programme "Youth" and the outcome of the conciliation procedure. Although some prayers remained unanswered, the parliamentary delegation could be satisfied with EUR 520 million for the seven year term, with a review clause on the accession of the candidate countries in Central and Eastern Europe. I would like to thank all those who took part for their cooperation, particularly Commissioner Reding and her offices, the Portuguese President-in-Office of the Council, Mr Fontes, who certainly did not have an easy time of it at the hands of the Finance Ministers, and I would also like to thank the youth forum for its input. The negotiations for the Youth programme have dragged on for around one and three quarter years. We have drastically amended the original proposal by the Commission, which envisaged combining the existing programmes "Youth for Europe" and the European Voluntary Service in one five year programme. The Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport tabled 61 amendments at first reading, aimed at achieving a balanced weighting of the various parts of the programme and using the distinctly larger budget to enable more young people than the 500 000 or so that had already benefited hitherto, to enjoy the experience of an exchange programme. We wanted to simplify administrative structures and do more to develop disadvantaged young people. The Commission adopted a raft of amendments put forward by Parliament, however the Council was unable to reach agreement on a common position concerning EUR 350 million for a five-year programme. At second reading, the European Parliament concentrated on 13 Amendments, focusing largely on the Budget, on a seven-year term following the example of Socrates and Leonardo, and on a flexible age limit and social protection in matters of comitology. Immediately after second reading, I entered into informal negotiations with the Finnish Presidency, so as not to lose any time and so as to ensure the programme makes a seamless transition at the beginning of the new millennium. We have the Council to thank for the fact that the conciliation procedure was not opened until the Portuguese Presidency took office. The Council accepted neither our budget proposal of EUR 980 million nor the well-founded compromise from the Commission of EUR 765 million. At the second meeting of the conciliation committee we were able, following difficult negotiations, to reach agreement on all issues. The seven-year term with a budget of EUR 520 million and the review clause following the accession of central and eastern European countries was a coup on the part of the European Parliament delegation. The fact that we secured social protection for the young participants from their home country, and sickness insurance cover in the host country was another coup, likewise the fact that age limits are to be kept flexible and not rigid. But, as rapporteur, I welcome the fact that the Youth programme is enabling us to send out a signal that the programme really is open to all young people. Both boys and girls are participating in the programme, and we have opened it to students, the unemployed, young people from the Member States, candidate countries or third countries. We have made it possible to hear more about young people' s needs and ideas over the Internet, and to engage in active dialogue with them. Who could imagine a better opportunity and better advertisement for the European core values? Provided we make intelligent use of it, the Youth Programme could help to overcome Europe fatigue, and optimist that I am, I believe it could generate enthusiasm for Europe. Therefore my advice to you all is to make use of the opportunities that the new youth programme has to offer. I would recommend that you vote in favour of the joint text on the introduction of the Community action programme "Youth" . Zissener Mr President, ladies and gentlemen, in one month' s time, on the 9 May 2000, Parliament will be celebrating the 50th Anniversary of Robert Schumann' s declaration. In view of this historic event, we should focus our gaze on the fifty years that lie ahead for the European Community. When the next major anniversary is celebrated though, we will no longer be there to continue building our joint European edifice. This is something our descendants are going to have to do. Now is the time to take steps to smooth the way for them. The new "Youth" action programme is the way to further European integration. Young people are Europe' s future. We should do everything we can to make sure that the young people of today feel completely at home in the European Community, better still that they develop close ties with it. Therefore it was, and still is, absolutely essential to create a programme that offers all young people - as Mrs Gröner has already said - irrespective of their origins, educational background, knowledge of languages, study or training, the opportunity to make contact with Europe. This is a major innovation on the part of the Youth Programme i.e. that it is open to all young people, unlike the existing programmes, each of which covers a specific area. The new programme closes the gap, as it were, between the youth and educational programmes that are already running. Parliament, as well as the Commission and the Council, saw that there was a need for this programme, even if, as the rapporteur has just said, considerable hurdles had to be overcome in relation to the financial framework. We have the personal commitment of all the participating parliamentarians to thank for the fact that a compromise of EUR 520 million could be reached. I would like once again to take the opportunity to thank all those who haggled over every euro in the course of the conciliation procedure. As Mrs Gröner said, even if the financial framework fell a long way short of our aspirations, still a large number of amendments were adopted. The new programme is more comprehensible and more citizen-friendly. The level of social protection for the participants has been improved. The programme has been heavily decentralised so as to enable young people in our home regions to take part in actions Our Group endorses the programme, so as to spare young people having to wait any longer for their programme. Evans, Robert Mr President, I am very pleased to add my support and my group' s support to this report. This report had a long gestation period. But the fact that we are still here so early in the morning is a tribute to the rapporteur' s work on this programme and, indeed, that of the Commissioner and the Portuguese presidency - which has shown itself to be committed to youth, to the voluntary service and to education in its broadest sense. The report we have ended up with now is more closely targeted, with an emphasis on social protection and, as the rapporteur has said, a more flexible approach than in earlier reports. We also have more money in the programme in recognition of its importance. We will always ask for more money. The budget is not enough. It is perhaps Parliament' s role to ask for more. But we can be pleased with the outcome. We can be sure that whatever money we have in this programme will be directed at youth and will, in the long-term, be money well spent. I agree with the rapporteur that this money and this programme will ensure that the efforts are targeted not just at some small sections of society but, as the Commissioner said in a previous report, at all sections of society. We must look to those who will benefit most and those who are in greatest need and who might otherwise be socially excluded. We are delighted that some candidate countries of Central and Eastern Europe will benefit as well. We can be pleased with our efforts and pleased with this report. In seven years' time we will look back at the youth of today who will have benefited from this report and be pleased that this was the beginning of real progress. Andreasen Mr President, I should like to thank Mrs Gröner for her splendid work and for the personal, almost passionate commitment she has shown in preparing the present report. I should also like to thank the Council and the Commission for contributing to our at long last achieving a good result. The Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party is very happy to support those initiatives which give young people in Europe opportunities to acquire knowledge, skills and qualifications which will help form the basis of their future development. The strength of the programme is, of course, that, by means of cross-national exchanges, it encourages young people to contribute actively to further European integration. It will also lead to understanding of the cultural and linguistic diversity within the European Union. I also think that the programme will ensure that the fundamental values upon which the European Union is founded will continue to be propagated. Through increased communication between young people in Europe, the programme will indirectly help combat xenophobia and increase respect for human rights. Finally, the Community' s action programme for youth also gives consideration to the forthcoming enlargement of the Union, something which we in the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party believe to be of crucial importance to all EU programmes. I would recommend that we support this programme. Wyn Mr President, I also commend the report and thank Mrs Gröner for the excellent effort she has made. It is a very good report. Youth is the sector in our Community that is so often ignored. Indeed in the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport it is the "Cinderella" sector of funding, as with sport. We hope that imbalance will be redressed. The insufficient commitment to youth affairs from the Council, when the European Parliament was calling for EUR 980 million, shows, in my view, this grave disparity and the lack of commitment on the part of the Council to a very important sector. The danger, in this regard, with the changes that are proposed, of combining two programmes - Youth for Europe and the European Voluntary Service - is that several good parts of both those programmes might be lost. I hope that does not happen. We should include the best parts of those excellent initiatives in whatever programme we formulate in future. The new Youth Programme emphasises the developing links with the youth of entrant countries. That is an excellent initiative. The bridges built between youth will be the bridges that eventually unite Europe. The agreement to constantly review the situation is an initiative that I welcome. When more funds are needed, budgets should not be cast in stone but be flexible so that they can be amended in the best interests of the deserving needs of youth. What more deserving cause could there be than supporting youth in the European Union. Pack Mr President, ladies and gentlemen, I bid you good morning! It is in fact the case that all politicians ought to feel a sense of responsibility for this programme and take it particularly seriously, for if we do not succeed in convincing young Europeans, who could pass these convictions further down the line, the European edifice is on shaky ground. We must therefore do everything we can to create the conditions that will enable girls and boys to feel at home in the Europe we have created, and to respect and appreciate the differences between people. This youth programme is an important instrument for teaching people to show mutual understanding and display tolerance. Voluntary activities in the environmental and cultural spheres help people to learn what Europe is really all about and also to learn other languages. Interpersonal contact alone facilitates the acquisition of democratic values and promotes understanding on the part of European citizens. That is what this programme is intended to achieve. I feel now is also the time to say that it is not on for Austrian young people to be excluded from taking part in these programmes as a consequence of so-called bilateral sanctions. This is misguided and should be contested by everyone, and particularly by this Parliament and the Commission. This new programme has enabled us to consolidate and improve on previous youth activities. Thanks to our proposed amendments we have also improved the level of social protection for participants. Of course the total amount that has now been made available does not suffice, although concerted action on our part enabled us to get more out of the Council than they wanted to give. But the total amount gives the lie to the Ministers who get up on their soapboxes to speak! I am certain, however, that we will make the best of it, and many young people will benefit as a result I would also very much like to thank Mrs Gröner for taking on this mammoth task and still being able in the end to reach a satisfactory outcome with the Council and the Commission. Thank you very much and the best of luck! Karas Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, As someone who has become involved in politics through student, youth and educational work, I am delighted that the "Youth" action programme is making an important contribution to fostering a knowledge-based culture within Europe. We welcome the exchange programme because it reinforces mutual trust between the young people of different countries and encourages mutual tolerance, and a willingness to cooperate and show solidarity. What goes on in the heads of young people of today has a special resonance for the future development and functioning of the European Union and European consciousness. I would like to concentrate on two Articles in particular: firstly Article 4 (2), because it refers to the fact that our overriding concern must be to ensure that when young people apply to the programmes they do not encounter any form of discrimination. Then there is Article 2(1), because it states that participation in cross-border exchange programmes within the Community will further young people' s understanding of Europe' s common core values, thereby increasing respect for human rights and stepping up the fight against racism. I am emphasising these two aspects because, as Mrs Pack has already said, the sanctions against Austria are having most impact on cultural organisations, and the educational and scientific spheres, as well as on scientific cooperation. This contradiction illustrates how un-European and discriminatory these sanctions are, and how much they conflict with the Community of law and values. We endorse the "Youth" action programme and reject the uncalled-for sanctions against Austria! Reding Mr President, I would like to join all those who have congratulated the rapporteur, Mrs Gröner, who has produced an excellent report, full of commitment, on behalf of young people. In her task she has enjoyed the very strong support of the members of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport. I offer them my thanks for their work. The Youth programme is crucial to the European Union, as you have all already said, because it is a unique programme, in which all young people, without distinction, can participate. I would like to reassure all Members who have spoken about possible sanctions. In the Youth programme and in the way it is implemented, there will be no sanctions against anyone, and that includes young Austrians, who will not be discriminated against. The programme has ambitious objectives, which are essential to the development of the idea of European citizenship. This programme will encourage and consolidate the continuation and development of innovative actions at Community level and will help to improve the quality of the action undertaken on behalf of young people. It therefore represents a useful instrument in assisting a policy of cooperation and will contribute to the process of European integration. In addition to ensuring that the programme is effectively implemented, I wish to make a commitment before this House that I will encourage a process of structured and regular cooperation with Member States, in order to work towards drawing up action plans that are up to the task of the challenges, and without which the programme would be less effective. Mr President, I wish to take this opportunity to talk about the youth policy of the future. In fact, I stood before you for the first time last September. I spoke of the White Paper on the European Union' s youth policy, which is a priority. I would now like to clarify the role of this White Paper and the role of political catalyst that youth policy must play in the future. I hope to prepare the White Paper on the basis of broad consultation with the different parties concerned and when I say the parties involved I mean above all young people. That is why, at the Youth Council on 23 November last year, I proposed to the Member States' Ministers for Youth that they hold national meetings of young people during the first half of 2000. This proposal was very warmly received by all the Member States and these meetings are being organised at the moment. Most Member States have already set dates for them and most of them have also assured me that these meetings will be open, with the participation of all possible parties including, of course, Members of the European Parliament. These meetings must allow young people to play an active role and to assert their aspirations, their expectations and their opinions, but also their recommendations for political action in the areas that affect them. The various national meetings will culminate in a huge European meeting which will be held at the beginning of October, under the French Presidency. At the same time as consulting young people, the Commission hopes to consult those responsible for youth policy at national level. The Commission hopes that these national authorities will be able to incorporate into their contributions the opinions and expectations of local administrations, which play a considerable role, I believe, in youth policy. In order to achieve this, the Commission will be holding bilateral meetings with Member States, followed by a discussion seminar with youth leaders. We will also rely on the various studies on young people, which will be financed under the Youth programme, and the study, already underway, on the status of young people and the situation of youth policy in Europe. Lastly, I would like to include the European Parliament in this exercise. The cooperation methods still have to be worked out, but I can assure you as of now that you will be invited to take part in the European meeting of young people and that I will keep you informed on a regular basis on progress in this matter. To conclude, I would like to emphasise the fact that the consultation process, particularly with regard to young people, will not be a one-off exercise, because the publication of the White Paper will constitute the second stage of this dialogue with the parties involved, and this is a dialogue that I would like to see established on a more permanent basis. Ladies and gentlemen, there is a considerable amount of work to be done, but it is exciting. As many of you have pointed out, we are not working for politics here, but for the future of our Union, and I hope that the debate launched by the publication of the White Paper will enable us to strengthen our capacity for joint action in order to implement a genuine strategy for developing the talents of these 80 million young citizens in the European Union, towards whom we have a great responsibility. President Thank you very much, Commissioner. The debate is closed. The vote will take place tomorrow at 11.30 a.m. Before the sitting is closed, I would like to thank the interpreters for their generous cooperation this evening, since we have exceeded the time allotted. (The sitting was closed at 12.45 a.m.)

Genehmigung des Protokolls Die Präsidentin Das Protokoll der gestrigen Sitzung wurde verteilt. Gibt es Einwände? Pompidou Frau Präsidentin, es gibt ein sprachliches Problem hinsichtlich des Protokolls der gestrigen Sitzung. In der französischen Fassung des Protokolls der gestrigen Sitzung wird im Zusammenhang mit den transatlantischen Beziehungen und dem Stufensystem im Absatz e) in englischer Version von STOA studies gesprochen, und dieser Begriff wurde mit "STOA-Bericht" übersetzt. STOA erarbeitet aber keine Berichte - diese sind den parlamentarischen Ausschüssen vorbehalten -, sondern Studien. Ich wünsche mir somit, daß der Übersetzungsdienst im Französischen in Zukunft immer von Studien der STOA spricht und nicht von Berichten, so daß die Unabhängigkeit und der Zuständigkeitsbereich der parlamentarischen Ausschüsse dieses Parlaments voll und ganz gewahrt bleiben. Die Präsidentin Herr Pompidou, das war kein Antrag zum Verfahren, sondern in Wirklichkeit eine Bemerkung zu dem soeben genehmigten Protokoll. Ihre Bemerkung bezog sich auf eine sprachliche Korrektur, und es ist völlig klar, daß alles, wodurch eine Verbesserung und Berichtigung des Textes ermöglicht wird, nur festgehalten werden kann. Dies wird somit geschehen. (Das Parlament genehmigt das Protokoll.) Rübig Frau Präsidentin! Gestern wurde mir berichtet, daß wieder eine Assistentin der Abgeordneten Schierhuber in Brüssel überfallen und beraubt wurde. Die Wohnung des Abgeordneten Schiedermeier wurde aufgebrochen. Wann werden die Wünsche von über 150 Abgeordneten nach verstärkten Sicherheitsmaßnahmen in Brüssel erfüllt? Die Präsidentin Herr Rübig, dies war eigentlich keine Bemerkung zum Protokoll. Davon abgesehen ist Ihr Hinweis vollkommen berechtigt, und wie Sie wissen, setzen wir uns dafür ein, daß all dies ein Ende hat, was jedoch nicht von heute auf morgen erreicht werden kann. Ich kann Ihnen allerdings sagen, daß zahlreiche Maßnahmen ergriffen wurden, die in die Richtung gehen, die von Ihnen, wie auch von vielen anderen Kolleginnen und Kollegen - übrigens bereits mehrfach - gewünscht wurde. Gibt es weitere Einwände zum Protokoll? Das ist nicht der Fall. (Das Parlament genehmigt das Protokoll.) Rosado Fernandes Frau Präsidentin, ich möchte nur eine kurze Erklärung abgeben, um das Parlament und meine Kollegen darüber zu informieren, daß in Portugal - auch wenn die Regierung eine barmherzige Regierung mit christlichen Prinzipien ist - die Demonstrationen von Landwirten, die besorgt über ihre Zukunft sind, weil es über einige Jahre hinweg äußerst schlechte Ernten gab und sie am Rande des Bankrotts stehen, gegenwärtig von gepanzerten Fahrzeugen, Hubschraubern, Stoßtrupps und Hunden empfangen werden. Wenn dies wirklich der Humanismus ist, der die Regierung meines Landes kennzeichnet, dann protestiere ich. Ich hatte von jeher Verbindungen zur Landwirtschaft und ich habe innerhalb des rechtlichen Rahmens, im Rahmen dessen, was legal ist, demonstriert. Ich möchte auf die Tatsache hinweisen, daß es sogar in einer Demokratie schwer ist, gewisse Gewohnheiten aus einer Diktatur abzulegen. Die Präsidentin Herr Rosado Fernandes, ich habe Ihnen zugehört, obwohl es sich hierbei nicht um einen Verfahrensantrag handelt, und Sie sind sich dessen sehr wohl bewußt. Verehrte Kolleginnen und Kollegen, bitte melden Sie sich nur zu Wort, wenn es sich um einen Verfahrensantrag handelt. Bertens - Frau Präsidentin, dies ist vielleicht kein Antrag zum Verfahren gemäß der Geschäftsordnung, betrifft aber doch die Weltordnung. Wenn Sie mir eine Minute gestatten. Heute morgen ist bekannt geworden, daß das Land Burkina Faso den Vertrag von Ottawa gegen Landminen ratifiziert hat, womit die Zahl der Länder, die den Vertrag ratifiziert haben, auf 40 gestiegen ist. Damit tritt der Vertrag am 1. März 1998 in Kraft, und wir werden am 1. März 1999 damit beginnen können, die Welt von Landminen zu befreien. Da auch dieses Parlament viel getan hat, den Vertrag von Ottawa zustande zu bringen, müssen wir nicht nur die Regierung Kanadas und die Regierung Burkina Fasos als vierzigstes Land beglückwünschen, sondern vielleicht auch uns selbst ganz leise gratulieren. Die Präsidentin Danke, Herr Bertens. Dies war natürlich kein Verfahrensantrag, aber jeder war sich wohl der Wichtigkeit und der Bedeutung der Informationen bewußt, die Sie uns damit geliefert haben. Plooij-Van Gorsel Frau Präsidentin, es handelt sich wohl nicht um einen Antrag zum Verfahren, sondern um eine Frage, die ich an Sie richten möchte. Am 7. April, also vor 5 Monaten, habe ich nämlich eine schriftliche Anfrage beim Präsidenten des Parlaments über die Ausschreibung und Lieferung von Mobiliar für die Bar und Restaurants des Europäischen Parlaments eingereicht. Ich habe darauf immer noch keine Antwort erhalten, trotz diverser Telefongespräche mit den Diensten des Parlamentspräsidenten. Jetzt ist meine Frage an Sie: Wie kann ich eine Antwort auf diese Anfrage erhalten? Die Präsidentin Frau Plooij-Van Gorsel, natürlich kann ich Ihnen nicht sofort antworten, da ich bisher nichts von diesem Brief wußte. Ich werde jedoch den Präsidenten darum bitten, die Anfrage zu beantworten, die Sie an ihn im April gerichtet haben, sofern er dies - wie Sie uns gerade gesagt haben - noch nicht getan hat. Entwicklungszusammenarbeit: Berücksichtigung geschlechterspezifischer Fragen Die Präsidentin Nach der Tagesordnung folgt die Empfehlung für die zweite Lesung (A4-0291/98) im Namen des Ausschusses für Entwicklung und Zusammenarbeit über die Verordnung des Rates über die Berücksichtigung geschlechterspezifischer Fragen in der Entwicklungszusammenarbeit. Junker Frau Präsidentin, liebe Kolleginnen und Kollegen! Die Stärkung der Stellung der Frau ist ein wichtiges Ziel an sich. Mit der Erlangung des gleichen Status, der gleichen Chancen und der gleichen sozialen, wirtschaftlichen und gesetzlichen Rechte wie Männer, mit der Erlangung des Rechts auf reproduktive Gesundheit und des Rechts auf Schutz gegen geschlechtsbedingte Gewalt wird das Wohlergehen der Menschen insgesamt steigen. Dieses Credo entstammt nicht etwa einem feministischen Manifest, sondern einer Publikation der Vereinten Nationen, die anläßlich der vierten Weltfrauenkonferenz in Peking den faktenreichen Band "Die Frauen der Welt 1995" herausgegeben haben. Die Lehren, die daraus zu ziehen sind, decken sich im Ansatz mit dem Mainstreaming-Konzept der Europäischen Kommission für die Berücksichtigung geschlechtsspezifischer Aspekte in allen Politikbereichen, eben auch in der Entwicklungszusammenarbeit. Die Europäische Union hat seinerzeit in Peking - ich wiederhole das gern und kann es aus eigener Anschauung sagen - eine gute und konstruktive Rolle gespielt. Alle Beteiligten haben sich mit der in Peking verabschiedeten Aktionsplattform und Schlußerklärung dazu verpflichtet, mit gezielten Maßnahmen in ihrem jeweiligen Kompetenzrahmen zur Beseitigung von Benachteiligungen und zu tatsächlicher Gleichstellung von Frauen in allen Lebensbereichen beizutragen: bei der Erziehung, Bildung und Ausbildung, in Beruf und Familie, im Sozialwesen, in Politik, Wirtschaft und Wissenschaft, Justiz, Kultur, Medien usw. Der vorliegende Verordnungsvorschlag ist ein begrüßenswerter Ansatz, das Bewußtsein dafür zu schärfen, daß die Stärkung der Rechte der Frau der Schlüssel für die vielbeschworene nachhaltige Entwicklung schlechthin ist. Die Intention, die vorgesehenen Finanzmittel - deren Umfang leider höchst bescheiden ausfällt - nicht für operationelle Projekte, sondern für Sensibilisierungsmaßnahmen vorzusehen, verdient ausdrücklich Unterstützung. Die bisher nur höchst mangelhafte inhaltliche und personelle Integration von Frauenbelangen in die für Entwicklungszusammenarbeit so wichtigen Bereiche wie Landwirtschaft und Viehzucht, Fischerei, Waldbau, Trinkwasserversorgung, Not- und Katastrophenhilfe, aber auch Handel, Lebensmittelverarbeitung oder Leichtindustrie hat nicht zuletzt ihre Ursache in hartnäckigen Vorurteilen und kulturellen wie religiösen Barrieren, die mit Unkenntnis einhergehen. Die ganze Palette der Benachteiligung von Frauen in allen Kulturkreisen soll hier nicht noch einmal aufgezählt werden. Die Probleme sind ja bekannt. Wir können sagen, daß der Vorschlag zur Verordnung hier ein Schritt in die richtige Richtung ist. Allerdings ist es nur ein kleines Schrittchen, dem weitere folgen müssen. Ich kann ausdrücklich anerkennen, daß zahlreiche Änderungsanträge aus der ersten Lesung positiv aufgegriffen wurden, aber es gibt einen entscheidenden Mangel beim Gemeinsamen Standpunkt des Rates. Er hat nämlich die Geltungsdauer begrenzt. Ich denke, es ist richtig, nach fünf Jahren zu überprüfen, wie das Programm gegriffen hat. Aber das Problem ist nach fünf Jahren keineswegs erledigt, wir werden unsere Bemühungen fortsetzen müssen. Insofern schlage ich vor, daß die zeitliche Begrenzung herausgenommen wird. Ich rechne mit einer breiten Zustimmung dieses Hauses. Es wird damit der Anspruch gestärkt, die Berücksichtigung geschlechtsspezifischer Fragen der Entwicklungszusammenarbeit als Querschnittsaufgabe zu begreifen, die in der gesamten Entwicklungszusammenarbeit praktiziert werden muß. Es kommt, wie es das Programm auch vorsieht, darauf an, einen hohen Multiplikatoreneffekt zu bewirken. Das erfordert ein koordiniertes Vorgehen mit den Mitgliedsländern. Sensibilisierung ist nämlich nicht nur in den Entwicklungsländern vonnöten, sondern auch im eigenen Haus. Das heißt, daß alle Entscheidungsträgerinnen und Entscheidungsträger auf Gemeinschaftsebene entsprechend fortgebildet werden müssen. Dabei darf es nicht nur um die sogenannten harten Faktoren gehen, sondern es muß auch um die neuen Bereiche der Entwicklungszusammenarbeit gehen, die zunehmend an Bedeutung gewinnen: Menschenrechte, Demokratisierung und Rechtsstaatlichkeit, Beteiligung der Zivilgesellschaft, good governance , Handel, makroökonomische Analysen, Befriedigung der menschlichen Grundbedürfnisse und Armutsbekämpfung, reproduktive Gesundheit. Dabei sind die in den Entwicklungsländern vorhandenen Strukturen und die örtlichen Kapazitäten vorrangig zu nutzen. Allerdings, auch die beste Absicht und die schönste Verordnung sind null und nichtig, wenn es für die Umsetzung am notwendigen Personal fehlt. Das trifft in diesem Zusammenhang in besonders eklatanter Weise zu. Das Europäische Parlament und seine Ausschüsse beklagen seit langem die personell unzureichende Besetzung des Arbeitsbereiches Frauen und Entwicklung in der Kommission. Jetzt ist der Tiefpunkt erreicht! Die A-Beamtin, die in der Generaldirektion für GenderFragen zuständig war, hat diesen Platz verlassen. Eine Nachfolgerin ist nicht in Sicht. Ich höre, daß die ursprünglich vorgesehene Ausschreibung gestoppt worden sein soll. Nun hält nur noch eine nationale Expertin aus Schweden die Stellung. Dazu hätte ich gerne eine Stellungnahme der Kommission, denn es stellt sich die Frage nach der Glaubwürdigkeit. Hier hat die Kommission gegenüber dem Parlament, aber erst recht gegenüber den Frauen in den Entwicklungsländern eine Bringschuld! Gröner Frau Präsidentin, wir haben uns im Ausschuß für die Rechte der Frau auch mit dem Thema "Entwicklungszusammenarbeit und geschlechtsspezifische Aspekte der Entwicklungszusammenarbeit" intensiv befaßt. Ich war als Berichterstatterin in Peking und kann nur sagen, es war richtig, was dort beschlossen wurde. Die Aktionsplattform gibt uns einen Handlungsrahmen. Wenn wir nicht umsetzen, was dort in Angriff genommen wurde, hilft die beste Beteuerung der Nachhaltigkeit nichts. Wenn wir schon erkannt haben, daß Frauen der Schlüssel für Entwicklung sind, dann muß schnellstens die Verordnung in Kraft treten. Wir haben von Frau Junker gehört, daß es hier bei der Umsetzung durch die Kommission große Schwierigkeiten gibt. Wir haben hier auch zwei Haushaltslinien, die derzeit blockiert werden. Mit der Verordnung werden wir die so dringend notwendige Rechtsgrundlage bekommen, um geschlechtsspezifische Angelegenheiten umzusetzen. Nun wurde auch angesprochen, daß die Stellen bei der Generaldirektion Ib und VIII in der Vergangenheit gute Arbeit geleistet haben. Es wurden also nicht nur Pilotprojekte zum Mainstreaming überwacht, sondern auch Verfahren entwickelt, die eine Bewertung der geschlechtsspezifischen Auswirkungen bei Einzelprojekten ermöglichten. Einzelne Projekte in den Ländern, mit denen wir zusammenarbeiten, wurden genau auf ihre Auswirkungen auf Mädchen und Frauen untersucht. In zweiter Linie wurden Maßnahmen ergriffen, um das Personal bei der Kommission und bei anderen Dienststellen für die Fragen der geschlechtsspezifischen Zusammenarbeit zu sensibilisieren. Man darf jetzt nicht stehenbleiben, wir müssen weitergehen. Wenn nun die wenigen Stellen bei der Kommission unbesetzt bleiben, dann werden unsere ganzen Anstrengungen ad absurdum geführt. Deshalb denke ich, müssen wir die Ansätze weiterführen und die Mittel der beiden betroffenen Haushaltslinien, der Linie B7611 und B7-631 schnellstens freigeben. Die Mittelausnutzung dort lag bei 93 %, also eine sehr hohe Verwendungsrate. Hier müssen also die Maßnahmen für die Bereiche Krisenvermeidung, Menschenrechte, Demokratisierung und Grundbildung in unseren Kooperationsländern schnellstens umgesetzt werden. Ich möchte noch einmal betonen, wie es Frau Junker schon getan hat, daß mit einer zeitlichen Befristung die Wirkungen der Verordnung natürlich sehr eingeschränkt werden. Wenn wir uns darauf verständigen - ich gehe davon aus, daß wir hier im Haus eine Mehrheit finden -, daß die zeitliche Befristung aufgehoben wird, dann ist das eine sehr wichtige Entscheidung. Eine ständige Evaluierung der Auswirkungen dieser Politik bliebe deswegen trotzdem weiter notwendig. Die Aufhebung der zeitlichen Befristung ist jedoch ein zentrales Anliegen. Günther Frau Präsidentin! Bei Themen wie diesem ist man es ja gewohnt, daß die Damen des Hauses unter sich sind. Um so mehr möchte ich es begrüßen, daß gerade auf unserer Seite des Hauses doch einige Herren vertreten sind, und zwar mehr als auf der Seite, die allgemein so sensibel für diese Fragen zu sein scheint. Daß Lord Plumb natürlich jetzt im falschen Moment geht, das steht auf einem anderen Blatt! Meine Damen und Herren! Es wird immer wieder beklagt, daß in der Entwicklungszusammenarbeit nicht genügend auf die kulturellen Gegebenheiten in den jeweiligen Ländern eingegangen und Rücksicht darauf genommen wird. Auch bei der geschlechtsspezifischen Ausrichtung der Entwicklungspolitik haben wir es mit der Tatsache zu tun, daß in den Gesellschaften anderer Länder eine traditionelle Aufgabenteilung herrscht, und wir wissen alle, daß es zu nichts führt, die Verhältnisse auf den Kopf stellen zu wollen. Es muß also zunächst darum gehen, die Bereiche zu identifizieren und dann auch verstärkt zu fördern, die vor allen Dingen die Frauen betreffen. So haben beispielsweise Projekte, die gerade im Bereich der Nahrungsvorsorge oder der Gesundheit angeboten werden, einen besonderen Erfolg. Aus diesem Grunde funktionieren auch in einer ganzen Reihe von Ländern gerade die Projekte betreffend Kleinkredite, die an Frauen vergeben werden, deren hohe Rückzahlungsmoral eigentlich in allen Berichten dokumentiert wird. Nach wie vor muß aber meiner Meinung nach der Bildungsbereich absoluten Vorrang haben, nicht nur weil der Anteil der Frauen unter den Analphabeten besonders hoch ist, sondern auch, weil mit einem höheren Bildungs- und Ausbildungsstand eine größere Sensibilisierung für die Fragen der Bevölkerungsentwicklung einhergeht, denn solche Frauen sind auch für die Geburtenregelung aufgeschlossener. Wir müssen allerdings eines bedenken: Immer dann, wenn wir den Aktionsradius der Frauen erweitern und er den der Männer tangiert, gibt es zwei Möglichkeiten: Entweder kommt es zum Konflikt oder zum Konsens, und für die Familien dürfte letzteres sicher von Vorteil sein. Wir dürfen auch nicht zulassen - gerade im Bereich der Familienplanung -, daß den Frauen die ganze Verantwortung für die Bevölkerungsentwicklung aufgebürdet wird. Das ist ein besonderer Ansatz, bei dem dieser geschlechtsspezifische Aspekt bedeutet, beide Seiten - Männer und Frauen - in die Verantwortung zu nehmen. Auch in diesem Bericht wird - wie bei anderen Themen - die Kooperation unter den Mitgliedstaaten gefordert. Das ist ein Thema, das bei allen möglichen Anlässen gerade im Entwicklungsbereich immer wieder auf der Tagesordnung steht. Ich wäre der Kommission sehr dankbar für Rückmeldungen über geglückte Kooperation, so daß wir mal ein Gebiet abhaken und sagen können: Hier funktioniert es! Danke an die Berichterstatterin! Kerr Frau Präsidentin, Frau Günther wird erfreut sein zu erfahren, daß die Grünen so fortschrittlich sind, daß sie einen männlichen Redner zu diesem Thema vorzuweisen haben. Ich habe den Bericht von Nel van Dijk im Ausschuß für die Rechte der Frau vorgestellt, da Frau van Dijk verhindert war, und kenne mich somit bestens in dieser Angelegenheit aus. Meiner Meinung nach ist dies ein Bereich von großer Wichtigkeit. Ich bin erst kürzlich von einem Besuch beim Dalai Lama in Dharamsala in Indien zurückgekehrt. Wenn wir uns das dörfliche Leben in Indien sowie die zentrale Rolle der Frau in der Gemeinschaft vor Augen führen und uns vergegenwärtigen, daß wir auf die Frau als treibende Kraft für die Entwicklung im Dorf abzielen müssen, so dürfte uns allen klar sein, daß die EU diesem Bereich stärker als bisher Rechnung tragen muß. Ich halte den Bericht von Frau Junker für ausgezeichnet, weil der springende Punkt herausgestellt wird, nämlich die Tatsache, daß wir unsere Mittel für die Ausbildung, Entwicklung und Förderung von Frauen in den Entwicklungsländern verwenden sollten und nicht ausschließlich für die Ausbildung von Frauen in der Kommission in Brüssel. Sicherlich sind Sensibilisierungs- und Feminisierungsmaßnahmen im Rahmen der Politik in der Kommission und in der gesamten Union von Bedeutung, aber der Fokus sollte auf der Verwendung von Finanzmitteln aus diesen Haushaltslinien für Frauenförderungsprojekte in den Entwicklungsländern selbst liegen. Diese Schlußfolgerung ist bedeutender Bestandteil des Berichts von Frau Junker und ich hoffe, daß die Reaktion der Kommission positiv ausfallen wird. Wir haben uns im Ausschuß für die Rechte der Frau auch mit der Frage beschäftigt, wie sich die Politik stärker feminisieren läßt: Wir müssen effektive ständige Ausschüsse mit höherem Frauenanteil einrichten, für eine bessere Vertretung von Frauen aus den Entwicklungsländern bei AKP-Delegationen sorgen, die Auswirkungen aller Entwicklungshilfeprojekte der EU für Frauen in den Entwicklungsländern genau beobachten und bewerten und sicherstellen, daß die Berichte nicht nur an die Kommission, sondern auch an das Parlament zurückgeleitet werden, um eine wirkliche Feminisierung der EUEntwicklungshilfe zu erreichen. Dies wäre ein großer Schritt vorwärts. Scarbonchi Frau Präsidentin, meine Damen und Herren, verehrte Kolleginnen und Kollegen, ich möchte nicht das Wort ergreifen, ohne zuvor der Berichterstatterin und dem gesamten Ausschuß für Entwicklung und Zusammenarbeit für die Arbeit zu danken, die sie zur Frage der Berücksichtigung der Gleichstellung von Frauen und Männern im Rahmen der Entwicklungszusammenarbeit der Europäischen Union vorgelegt haben. Wie Jean Ferrat einst gesungen hat, ist die Frau die Zukunft des Mannes. Dies gilt insbesondere im Entwicklungsbereich. Wer beispielsweise schon einmal in Afrika war, hat erlebt, welch beherrschenden Part die Frauen im Entwicklungsprozeß einnehmen. Ihr Beitrag ist wesentlich, sowohl im wirtschaftlichen Bereich, und hier insbesondere im Sektor der informellen oder volksnahen Wirtschaft, als auch im Agrarbereich. Ebenso wird man ihren Beitrag zum Prozeß der Gesundung und des Wiederaufbaus nie in ausreichendem Maße loben können. Muß ferner auf die Rolle hingewiesen werden, die sie bei der Konfliktverhütung und der Herstellung des Friedens spielen? Dennoch sind die Frauen, die den Motor für die Entwicklung darstellen, in den Entwicklungsländern Opfer schwerwiegender Ungleichbehandlung, Opfer von sozialer, familiärer, wirtschaftlicher und politischer Diskriminierung und ihren Beitrag zur Entwicklung leisten sie trotz beträchtlicher Hemmnisse auf dem Weg zur Gleichbehandlung. Jenseits aller Absichtserklärungen geht es für die Europäische Union heute darum, die positiven Entschließungen, die sie mit der Unterzeichnung der Aktionsplattform und der Erklärung der Konferenz von Peking 1995 verabschiedet hat, mit Leben zu erfüllen und sie in die Tat umzusetzen, insbesondere bei ihrer Entwicklungshilfepolitik. Daher kann der Vorschlag für eine Verordnung des Rates nur begrüßt werden, der darauf abzielt, den Frauen die Rolle zuzubilligen, die ihnen als wesentlichen Akteuren der Entwicklung zukommt, indem dafür Sorge getragen wird, daß alle Interventionen und Strategien im Entwicklungsbereich systematisch auch eine Analyse der geschlechterspezifischen Fragen miteinschließen. Es ist nämlich von wesentlicher Bedeutung, daß die Aktivitäten der Europäischen Union im Entwicklungsbereich den Bedürfnissen und Prioritäten der Frauen vor Ort entsprechen. Es ist von wesentlicher Bedeutung, daß sie in vollem Umfang an der Konzeption und Umsetzung von Entwicklungsprojekten teilnehmen können. Ich möchte Ihnen heute also sagen, daß ich im Namen meiner Fraktion, der Radikalen Europäischen Allianz, voll und ganz der Empfehlung des Ausschusses für Entwicklung und Zusammenarbeit zustimme, insbesondere weil wir der Ansicht sind, daß die Berücksichtigung der geschlechterspezifischen Fragen bei den Gemeinschaftsaktionen zugunsten der Entwicklung auch ein Unterpfand für deren Erfolg darstellt. Außerdem möchte ich Ihnen sagen, daß es meines Erachtens nicht sinnvoll ist, diese Verordnung, die ein solch ehrgeiziges Programm beinhaltet, zeitlich zu begrenzen. Aus diesem Grund habe ich mich wie alle meine Kolleginnen und Kollegen aus dem Ausschuß gegen die zeitliche Begrenzung dieser Verordnung, wie sie der Rat befürwortet hat, ausgesprochen, und ich hoffe, daß das Parlament in dieser Frage erhört wird. Der Begriff der Chancengleichheit von Frauen und Männern muß endgültig in unserem Denken verankert werden. Er muß ebenso nachhaltig die Aktionen der Europäischen Union im Bereich der Entwicklungshilfe prägen. Mendes Bota Frau Präsidentin, ich als ein Mann und Mitglied des Parlaments muß gestehen, daß wir in einer Gesellschaft leben, sei es nun im Norden oder Süden, in der die Frauen große Schwierigkeiten haben, in Führungspositionen im sozialen, politischen oder wirtschaftlichen Bereich zu gelangen. Diese Chancenungleichheit zwischen Männern und Frauen stellt eine ungeheure Verschwendung von Potentialen und Fähigkeiten dar, die in weniger entwickelten Ländern noch offenkundiger ist. Ich bin gegen ein System, das dies auf der Grundlage von Quoten oder Beschlüssen regelt. Ich vertraue auf die starke Sensibilisierung für dieses Problem, wobei das Europäische Parlament eine Vorreiterrolle gespielt hat. In meinem Land gibt es ein altes Sprichwort, das folgendermaßen lautet: "Das weiche Wasser bricht den Stein" . Ich befürworte die erneute Vorlage der Änderungsanträge und jetzt Vorschläge zu der besagten Verordnung, denn die kleineren operationellen Projekte dürfen nicht vergessen werden; es muß bekräftigt werden, daß es nur eine Politik der Zusammenarbeit in der Europäischen Union gibt, und die vorrangigen Bereiche für eine stärkere Beteiligung der Frauen bei Dringlichkeitsvorhaben und Krisenprävention, Menschenrechten und Demokratisierung, bei der Wirtschaftsanalyse, im Handel sowie bei Fragen der Sexualität und Gesundheit müssen genauer festgelegt werden. Es ist wichtig, die Ausnahmesituation zu beenden und bei der Vergabe von Verträgen auf Vorschlag der begünstigten Ländern und den nächstgelegenen Entwicklungsländern wieder zur Normalität zurückzukehren. Die Europäische Union kann nicht mit der einen Hand wegnehmen wollen, was sie mit der anderen gegeben hat. Und schließlich die Frage, warum das Ende eines Programms, das auf die stärkere Vertretung der Frauen in den Organen und in der Politik zur Entwicklung der Europäischen Union abzielt, vorher festgelegt und ihm damit fünf Jahre im voraus der Totenschein ausgestellt werden soll. Wir brauchen nur an die langsamen Fortschritte bei den großen sozialen Umwälzungen in den letzten 15 Jahren in den Entwicklungsländern denken, an die leicht positive Entwicklung bei der Lebenserwartung, der Kindersterblichkeit, der Alphabetisierungs- und Geburtszahlen bis zum Pro-Kopf-BSP, um keine Wunder in diesem Bereich zu erwarten. Bedauerlicherweise, Frau Junker, werden wir - und der vorliegende Gemeinsame Standpunkt des Rates bestätigt das - noch viele, viele Jahre lang nach mehr women power in den Dienststellen und Delegationen der Kommission rufen hören. Flynn Frau Präsidentin, zunächst möchte ich die Verordnung des Parlaments begrüßen und mich im Namen der Kommission bedanken für die Unterstützung des Parlaments sowohl bei der Einrichtung dieser Haushaltslinie im Jahre 1990 als auch bei der Gemeinschaftspolitik des Mainstreaming und der Einbeziehung geschlechterspezifischer Fragen in der Entwicklungszusammenarbeit seit der Weltfrauenkonferenz in Peking 1995. Ich möchte dem Parlament an dieser Stelle für seine hervorragende Arbeit und die erbrachte Leistung meinen Dank aussprechen, insbesondere der Berichterstatterin Frau Junker im Namen des Ausschusses für Entwicklung und Zusammenarbeit und Frau Gröner im Namen des Ausschusses für die Rechte der Frau. Wir alle wissen, daß langjährige Erfahrungen und ausgeprägtes Engagement die Grundlage für eine gute Zusammenarbeit zwischen dem Europäischem Parlament und der Kommission in diesem Bereich bilden. Das Ziel des vorliegenden Verordnungsvorschlags ist die Schaffung einer kohärenten und soliden Rechtsgrundlage für Maßnahmen, die von ausschlaggebender Wichtigkeit sowohl für die Qualität und Effektivität unserer Entwicklungszusammenarbeit als auch für soziale Gerechtigkeit und Gleichheit sind. Es ist zwingend notwendig, daß diese Verordnung schnellstens in Kraft tritt, damit wir die Gelder für die vorgesehenen Zwecke verwenden können. Bisher wurden in der Entwicklungshilfe zwei wichtige Aspekte häufig vernachlässigt. Erstens wurde die vielschichtige wirtschaftliche und soziale Rolle der Frau in den Projektgebieten oft unterschätzt. Folglich sind Projekte auf einer unvollständigen Grundlage und ohne Beteiligung der am meisten Betroffenen konzipiert worden. Genau dieser Schwachpunkt wurde von Herrn Kerr hervorgehoben. Natürlich sind die Erfolgschancen solcher Ansätze gering. Zweitens wurde im Bereich der Planung die nachhaltige und starke Diskrepanz zwischen Männern und Frauen in den Entwicklungsländern vernachlässigt. Frau Günther hat sehr eindringlich auf diese Tatsache hingewiesen. Aufgrund dieser Diskrepanz sind die Möglichkeiten der wirtschaftlichen und sozialen Integration von Frauen eingeschränkt, und die Entwicklung der Gesellschaft insgesamt wird behindert. Diese Diskrepanz hat auch zur Folge, daß Frauen weiterhin eine untergeordnete Rolle spielen. Deshalb werden wir nun genau das umsetzen, was Frau Gröner fordert, und zwar die in Peking vereinbarte Einrichtung einer weltweiten Aktionsplattform. Aus diesen Gründen ist ein strategischer und katalytischer Ansatz von so großer Bedeutung. Lediglich weitere Projekte zugunsten von Frauen zu finanzieren, würde der Bedeutung dieses Aspekts nicht gerecht werden. Der Nutzen wäre gering, und sowohl die Qualität als auch die Effektivität des Mainstreaming-Konzepts in der Entwicklungshilfe wären auf lange Sicht unzureichend. Der Verordnungsvorschlag hingegen umfaßt Förderungsmaßnahmen zur angemessenen Berücksichtigung von geschlechterspezifischen Belangen in allen Politikbereichen und Programmen der Entwicklungszusammenarbeit im Rahmen des Mainstreaming-Konzepts der Gemeinschaft. Was die Plattform anbelangt, so stand genau dies in Peking im Vordergrund. Gleichzeitig sieht die Verordnung die Förderung spezieller Maßnahmen zur Verringerung der Diskrepanz zwischen Männern und Frauen vor, die aus bestehenden Mitteln und in angemessen großem Umfang finanziert werden sollen. Unserer Meinung nach ist dies die richtige Methode. Sie deckt sich im Ansatz mit dem Mainstreaming-Konzept, das in den jüngsten Schlußfolgerungen des Rates befürwortet wird, sowie mit der früheren Entschließung und insbesondere mit der Konferenz von Peking. Wir werden uns bemühen, den breitgefächerten Mainstreaming-Ansatz nach Kräften zu unterstützen. Diese Aufgabe erfordert ein gründliches, flexibles und ständiges Überdenken traditioneller Ansätze und Vorgehensweisen. Nach internationalen Erfahrungen ist dies eine schwierige Aufgabe, die sich nicht auf die Schnelle bewerkstelligen läßt. Dennoch zeigt der erste Fortschrittsbericht über die Einbeziehung von geschlechterspezifischen Aspekten in die Entwicklungshilfe, daß wir bereits ein ordentliches Stück Weg zurückgelegt haben und die Arbeit unter einem guten Stern steht. Frau Junker hat sehr eindringliche Bemerkungen zur Personalfrage gemacht, und wir sind uns der Wichtigkeit ihrer Beobachtung bewußt. Wir werden uns darum bemühen, die gegenwärtige personelle Besetzung aufrechtzuerhalten, obwohl dies nicht einfach sein wird. Die gegenwärtig problematische personelle Besetzungssituation läßt uns in dieser Hinsicht sehr wenig Spielraum. Fachleute sind nicht immer verfügbar und können innerhalb der Generaldirektion nicht einfach so versetzt werden. Wir haben die Argumente von Frau Junker und Herrn Kerr zur Kenntnis genommen und stimmen ihnen dahingehend zu, daß sowohl die interne Ausbildung als auch die Ausbildung in den Entwicklungsländern selbst wichtig sind. Von den 20 zur Abstimmung eingereichten Änderungsanträgen nimmt die Kommission die folgenden an: Wir akzeptieren die sechs Änderungsanträge Nr. 1, 7, 9, 10, 14 und 20 vollständig und die Nr. 11, 17 und 18 teilweise. Die Änderungsanträge Nr. 2 und 4 können wir ebenfalls teilweise akzeptieren, sie müßten allerdings umformuliert werden, damit das MainstreamingKonzept im Rahmen der Haushaltslinie weiterhin im Mittelpunkt steht. Es geht hier um eine Haushaltslinie, die zwei vorhergehende Haushaltslinien umfaßt. Die folgenden Änderungsanträge können wir nicht akzeptieren: Änderungsanträge Nr. 3, 5, 6, 8, 12, 13, 15, 16 und 19 sowie Teile von Nr. 11, 17 und 18. Lassen Sie mich kurz die Hauptgründe für die Entscheidung der Kommission darlegen. Einige Änderungsanträge, z. B. Nr. 12 und 13 sowie Teile von Nr. 18 würden neue Verfahrensbeschränkungen bedeuten, die teilweise in Zusammenhang mit interinstitutionellen Anforderungen stehen. Angesichts der begrenzten verfügbaren Kapazitäten in der Kommission würde dadurch die sachgemäße Verwaltung des Haushalts gefährdet. Für die in Änderungsantrag Nr. 8 vorgeschlagenen Maßnahmen, deren Zielsetzung wir voll und ganz unterstützen, mangelt es für die Umsetzung am notwendigen Personal. Schließlich würden einige Änderunganträge - Nr. 16, 19 und Teile von Nr. 11 - den bestehenden interinstitutionellen Vereinbarungen zuwiderlaufen oder eine Abänderung bestehender Ausschußverfahren erfordern. Andere Änderungsanträge, d. h. Nr. 15 und Teile von Nr. 18, würden die bestehenden Befugnisse der Kommission beschneiden. Wie wir alle wissen, ist die Durchsetzung der Verordnung recht dringlich. Die Haushaltslinie für die Berücksichtigung der Geschlechterperspektive bei der Entwicklungszusammenarbeit ist gegenwärtig bis zur Schaffung der Rechtsgrundlage blockiert. Deshalb sind wir dem Parlament für die Unterstützung unserer Bemühungen dankbar, diese Angelegenheit so schnell wie möglich abzuwickeln. Drei Jahre nach der Weltfrauenkonferenz in Peking ist bereits viel erreicht worden. Das steht außer Frage. Ein beträchtlicher und immer größerer Teil der gemeinschaftlichen Entwicklungshilfe wird im Hinblick auf die in Peking beschlossenen vorrangigen Bereiche verwendet. Wichtige Schritte zur geschlechterspezifischen Sensibilisierung der gemeinschaftlichen Hilfsprogramme werden unternommen, und die Verabschiedung dieser Verordnung über die Einbeziehung der Geschlechterperspektive bei der Entwicklungszusammenarbeit wird eine solide Grundlage für diese Arbeit schaffen und es uns ermöglichen, unsere Bemühungen weiterhin zu verstärken. Die Präsidentin Ich danke Herrn Kommissar Flynn. Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. Frauen: Auswirkungen der Arbeitslosigkeit Die Präsidentin Nach der Tagesordnung folgt der Bericht (A4-0272/98) von Frau Marinucci im Namen des Ausschusses für die Rechte der Frau über die besonderen Auswirkungen der Arbeitslosigkeit auf die Lage der Frauen. Marinucci Frau Präsidentin, die Arbeitslosigkeit ist in der Europäischen Union das Problem Nummer 1. Zwar tritt dieses Problem in den verschiedenen EU-Regionen in mehr oder weniger gravierender Form auf, doch stellt es überall eine ernste Gefährdung des Friedens in den Familien und der Stabilität der Institutionen dar. Im Laufe der Jahre gab es Studien, Untersuchungen, Maßnahmen auf einzelstaatlicher und gemeinschaftlicher Ebene, das Delors-Weißbuch, Ministerratstagungen und Gipfeltreffen, durch die mehr oder weniger praktikable - mehr oder weniger in der Praxis angewandte - Rezepte vorgeschlagen wurden, doch bleibt das Problem bestehen mit der Gefahr einer weiteren Verschlimmerung. Bei so viel Trostlosigkeit gibt es allerdings einen positiven Aspekt, nämlich die Tatsache, daß erstmals in der Geschichte niemand auf die Idee kam, als übliches Mittel zur Verringerung der Arbeitslosigkeit der Männer vorzuschlagen, daß die Frauen wieder nach Hause geschickt werden sollen. Zweifellos ist dies ein Zeichen für den Sieg der neuen Frauenbewegung, der auch zu einer völlig neuen Strategie bei der Behandlung von Beschäftigungsthemen geführt hat. Es ist ein Zeichen für den Sieg der zahlreichen Frauen, die in allen Teilen der Europäischen Union in wachsender Zahl in das Erwerbsleben eintreten und damit zeigen, daß sie den unumstößlichen Willen besitzen, an sämtlichen Tätigkeiten außer Haus voll beteiligt zu sein. Darüber hinaus jedoch hat es sich nicht nur keiner erlaubt, das - seit den Anfängen der Industrierevolution - in der Zeit nach den beiden Weltkriegen und in Krisenzeiten mannigfach in der Theorie oder Praxis versuchte alte Rezept wieder aus der Mottenkiste hervorzuholen, sondern die Europäische Union hat zudem seit dem Essener Gipfel die Frauenfrage in die Diskussionen und Vorschläge zum Thema Beschäftigung in Europa voll integriert, was in sämtlichen Mitgliedstaaten wichtige Folgen hatte. Es könnte also die Frage gestellt werden, weshalb die vorliegende Entschließung von uns gewollt wurde. Wir haben sie deswegen gewollt, weil hinter dem äußeren Anschein noch Unklarheiten bestehen und somit durch die Hintertür wieder Eingang finden könnte, was durch die Vordertür verschwunden ist, weil ferner zahlreiche Maßnahmen weiterhin nicht zur Anwendung gelangen, weil in vielen Fällen keine Maßnahmen ergriffen werden, weil die Maßnahmen häufig unzulänglich sind und weil die zahlreichen Widersprüche aufgezeigt werden müssen, wie sie bei dem gesamten Thema Beschäftigung und Arbeitslosigkeit der Frauen bestehen. Der erste Widerspruch besteht darin, daß noch nie so viele Frauen außer Haus tätig waren und es gleichzeitig noch nie so viele arbeitslose Frauen gegeben hat. Der Grund liegt darin, daß während immer mehr Frauen ins Erwerbsleben eintreten möchten, die Nachfrage privater Unternehmen und öffentlicher Einrichtungen nach weiblichen wie männlichen Arbeitskräften ständig weiter zurückgeht. Der zweite Widerspruch betrifft die Tatsache, daß die Beschäftigung von Frauen zwar zunimmt, daß diese Zunahme jedoch vor allem auf Teilzeitarbeit beruht, die unsicher und zeitlich befristet ist. Zunehmende Teilzeitarbeit bedeutet jedoch nicht immer, daß mehr Möglichkeiten bestehen, häusliche Tätigkeiten mit solchen außer Haus in Einklang zu bringen, weil es sich dabei um Arbeit an Wochenenden, an Feiertagen sowie zu abendlichen und nächtlichen Stunden handeln kann. Wenn nur wenige Stunden und wenige Tage im Jahr gearbeitet wird, bedeutet dies einerseits mehr Beschäftigung für Frauen, andererseits jedoch weniger Sozialschutz. Es kommt überdies vor, daß Frauen durch Sozialleistungen auf nicht individueller Basis gezwungen sind, auf eine Erwerbsarbeit zu verzichten, und daß beim Übergang von passiven zu sogenannten aktiven Beschäftigungsmaßnahmen in einigen Ländern Frauen - selbst wenn es sich um alleinerziehende Mütter handelt - damit eine Unterstützung verlieren, an deren Stelle nicht rechtzeitig wieder ein Arbeitseinkommen tritt. Der dritte Widerspruch liegt darin, daß es trotz einer immer höheren Schulbildung der Frauen keine entsprechende Zunahme der Frauenbeschäftigung gibt. Ein Grund hierfür liegt zweifellos in der Segregation von Frauen bei der Schulbildung, die wiederum zu ihrer Segregation auf dem Arbeitsmarkt und zu einer Beschäftigung in herkömmlich weiblichen Sektoren führt; dies ist jedoch nicht der einzige Grund, denn in herkömmlich männlichen Sektoren gibt es arbeitslose Akademikerinnen, die häufig sogar einen höheren Grad besitzen als die bereits beschäftigten Altersgenossen. Dasselbe gilt für die Berufsausbildung, die, wenn sie auf herkömmlich weibliche Tätigkeiten ausgerichtet ist, keine großen Beschäftigungsmöglichkeiten für Frauen eröffnet, bisweilen aber auch dann nicht, wenn sie herkömmlich männliche Tätigkeiten betrifft, bei denen bereits eine Sättigung besteht. Alle diese Widersprüche zu einer Zeit, da Frauen auch als Mütter und Ehefrauen aufgrund der großen Schwierigkeiten Leidtragende sind, auf die Jugendliche beim Eintritt in die Arbeitswelt stoßen, sowie aufgrund der Tragödie, die ein Arbeitsplatzverlust ihrer Ehemänner bedeutet, haben uns davon überzeugt, daß auf dieses Thema nachdrücklich aufmerksam gemacht werden muß. In der teilweisen Enttäuschung sowohl über die beschäftigungspolitischen Leitlinien, die auf dem Beschäftigungsgipfel von Luxemburg verabschiedet wurden - auf dem das Thema Frauenbeschäftigung nicht mit in die ersten drei Pfeiler, sondern getrennt nur im vierten Pfeiler aufgenommen wurde -, als auch über die nationalen Aktionspläne, von denen einige völlig unzulänglich sind und keine quantifizierten Referenzziele enthalten, in der teilweisen Enttäuschung über die Ergebnisse der EU-Ministertagung (Frauen)in Belfast, die ohne konkrete Entscheidungen zu Ende ging, fordern wir mit dem vorliegenden Entschließungsantrag - der das Resultat unserer Zusammenarbeit und der von Kolleginnen und Kollegen sämtlicher Fraktionen eingereichten Änderungsanträge ist, die eine wichtige Bereicherung meines ursprünglichen Berichtes bedeuteten - die Kommission, den Rat und die Mitgliedstaaten mit Nachdruck auf, in die nächsten Beschäftigungsleitlinien sowie in die Leitlinien der Strukturfonds, Herr Kommissar Flynn, ehrgeizige Referenzziele mit Quantifizierungen, eindeutigen Zeitplänen und Haushaltsmitteln für deren Durchführung aufzunehmen, und wir fordern, daß bei den quantifizierten Referenzzielen die mittleren Werte der drei Mitgliedstaaten mit den besten Ergebnissen zugrunde gelegt werden. Wir fordern, daß Arbeitslosigkeit klarer definiert und daß Teilzeitbeschäftigung genau bestimmt wird. Wir fordern die Sozialpartner zum Abschluß eines Rahmenabkommens über alle Formen atypischer Beschäftigungsverhältnisse auf. Wir fordern die Kommission auf, eine Rahmenrichtlinie über Kinderbetreuungseinrichtungen in den Mitgliedstaaten vorzulegen - ich wäre sehr erfreut, wenn dies heute von Kommissar Flynn angekündigt würde -, und wir hoffen, daß wir für unsere Vorschläge die Unterstützung des Parlaments finden werden. Gröner Frau Präsidentin, wir als Europäisches Parlament haben uns heute mit dieser breit angelegten Debatte über die Frauenrechte wieder einmal als echte Lobby für die Frauenrechte dargestellt. Ich denke, gleiche Rechte und Chancen für Männer und Frauen in Bildung und Ausbildung und im Arbeitsmarkt sind einer der Grundpfeiler im Haus Europa. Die Erwerbsarbeit - das wissen wir alle - ist mehr als der reine Broterwerb. Die Begabungen, Qualifikationen und die Kreativität des weiblichen Geschlechts in der Europäischen Union und darüber hinaus sind ein Reichtum, auf den wir aufbauen müssen. Trotzdem - der Bericht Marinucci zeigt es ja sehr deutlich - sind Frauen bis heute eklatant benachteiligt. Der Spiegel Arbeitsmarkt zeigt, daß Frauen im Durchschnitt um 30 % stärker von Arbeitslosigkeit betroffen sind, ganz zu schweigen von einigen Regionen in der Union, in denen die Frauenarbeitslosigkeit doppelt so hoch ist wie die allgemeine Quote, daß Frauen stärker aus dem Arbeitsmarkt gedrängt werden, daß Frauen auf unsichere, ungeschützte Arbeitsplätze - also die sogenannten atypischen Beschäftigungsverhältnisse - abgeschoben und trotz ihrer Qualifikationen beim Aufstieg benachteiligt werden. Für Frauen sehen wir von der Fraktion der Sozialdemokratischen Partei Europas die fatale Gefahr wachsen, daß langfristig große Nachteile zuungunsten der Frauen zementiert werden: also Zementierung der Einkommensunterschiede - Frauen verdienen ein Drittel weniger -, eklatante Benachteiligung beim Aufstieg und die Gefahr wachsender Arbeitslosigkeit. Der Bericht Marinucci enthält eine ganze Reihe von sehr konkreten Verbesserungsvorschlägen zur Vereinbarkeit von Beruf und Familie. Aber grundsätzlich ist ein Umdenken dringend notwendig, ebenso eine koordinierte Aktion zwischen Mitgliedsländern und Institutionen der EU. Der Beschäftigungsgipfel hat einen ersten Anstoß gegeben, die Vorschläge zur Beseitigung der Ungleichbehandlung von Männern und Frauen in den nationalen Beschäftigungsplänen sind völlig unzureichend. Hier müssen wir mit Nachdruck darauf hinweisen, daß beschäftigungswirksame Maßnahmen sehr viel stärker die Frauen einbeziehen müssen. Ich bin sehr dafür, daß wir das benchmarking aufgreifen, daß wir zeitlich befristete Vorgaben machen, wie man diese Benachteiligungen beseitigt. Der Bericht macht in der Entschließung, vor allen Dingen in Ziffer 23 konkrete Vorschläge, wie die Benachteiligung und die Unterschiede zwischen Männern und Frauen verringert werden könnten und wie wir uns an den drei vorbildlich agierenden Mitgliedsländern der Union orientieren sollten. Der Bericht Marinucci enthält viele sehr gute Anregungen. Ich bedanke mich bei meiner Fraktionskollegin sehr für ihre Arbeit, und ich denke, daß die Mitgliedsländer stärker für dieses Problem sensibilisiert werden müssen. Beim letzten informellen Ministerrat in Österreich waren drei Mitgliedsländer überhaupt nicht vertreten: Deutschland, Großbritannien und Frankreich hatten nicht einmal Minister zu dem informellen Treffen entsandt. Hier muß das Problembewußtsein der Mitgliedsländer geschärft werden. Wir erwarten vom Sozialministerrat im Oktober die Umsetzung der Berichte, die heute verabschiedet werden. Mann, Thomas Frau Präsidentin, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Im Kampf gegen die Arbeitslosigkeit sind wir weitere Schritte vorangekommen. 1994 wurden unter deutscher Ratspräsidentschaft in Essen die Grundlagen für eine umfassende Strategie zur Zusammenarbeit der Mitgliedstaaten gelegt. Zu den fünf definierten Bereichen gehören Aktionen zugunsten der von der Arbeitslosigkeit besonders betroffenen Gruppen. Das sind überproportional die Frauen. Auf dem Beschäftigungsgipfel in Luxemburg wurden 1997 Aktionspläne beschlossen, um Langzeit- und Jugendarbeitslosigkeit zu bekämpfen und von passiven Maßnahmen zu aktiven Maßnahmen überzugehen. Sie betreffen die Frauen in besonderer Weise. Die sogenannten atypischen Beschäftigungsverhältnisse sind längst typisch geworden. Freizeitarbeit, befristete Arbeit und die Arbeit von mithelfenden Familienmitgliedern. Teilzeitarbeit ist sinnvoll, wenn sich die Anforderungen von Beruf und Familie besser aufeinander abstimmen lassen, auch durch Heim- und Telearbeit. Teilzeitarbeit ist nicht sinnvoll, wenn stundenweises Arbeiten so ausgedehnt wird, daß es fast zu einer Vollbeschäftigung kommt, allerdings zu einer unterbezahlten. Wo soziale Absicherungen, Fortbildungs- und Aufstiegsmöglichkeiten fehlen, ist Teilzeit nur noch ein Reserveposten für günstigere Auftragslagen der Unternehmen. Hier wächst - darauf hat die EVP in den Anträgen hingewiesen - die Entlassungsgefahr ständig. Die Teilzeitrichtlinie von 1997 muß um den Bereich "Soziale Sicherheit" ergänzt werden. Um Frauen den Berufswunsch zu erleichtern, ist auch eine qualifizierte Kinderbetreuung nötig. Sie sollte bezahlbar sein, leistungsgerecht, mit flexiblen und längeren Öffnungszeiten. Das Kindergartengesetz in Deutschland mit dem Recht auf einen Kindergartenplatz ist ein guter Anfang und nachahmenswert. Wir von der Fraktion der Europäischen Volkspartei unterstützen Frau Marinucci, wenn sie in ihrem engagierten Bericht fordert, die Rückkehr der Frauen in das Berufsleben zu erleichtern. Wer seinen Berufsweg unterbricht, um Kinder aufzuziehen, ältere und abhängige Familienmitglieder zu betreuen, also Dienst am Nächsten leistet, darf nicht behindert werden. Er muß gefördert werden, auch durch Anrechnung auf Pensionsansprüche. Eine Bewertung der Berichterstatterin allerdings kann ich nicht teilen, nämlich den Stellenwert von Bildung und Ausbildung. Natürlich ist es nicht hinzunehmen, daß Frauen, die mittlerweile erfreulicherweise die Mehrheit an den Hochschulen bilden, als Akademikerinnen von der Arbeitslosigkeit stärker betroffen sind als die männlichen Kollegen und daß sie für viele Berufe überqualifiziert sind. Dennoch ist jede Höherqualifizierung zu jeder Zeit anzustreben, selbst wenn das keine Garantie auf einen Arbeitsplatz ist. Sie steigert die Vermittlungschancen und macht darüber hinaus selbstbewußter. Noch gibt es beim Hinaufklettern auf der Karriereleiter erhebliche Defizite. Unternehmen, die von Frauen geleitet oder gegründet werden, sind noch in überdeutlicher Minderzahl. Deshalb sind die Förderung der Unternehmenskultur oder der erleichterte Zugang zu Finanzmitteln und Krediten für Frauen vorrangige Forderungen der EVP. Setzen wir uns auf Anregung unseres Ausschusses für die Rechte der Frau dafür ein, daß diese Ideen in Wirtschaft und Gesellschaft mehrheitsfähig werden! Larive Herr Präsident, die Berichterstatterin Marinucci legt klar dar, daß und weshalb Frauen auf dem Arbeitsmarkt noch immer besondere Aufmerksamkeit geschenkt werden muß. Dennoch habe ich mich im Ausschuß für die Rechte der Frau der Stimme enthalten. Warum? Wir Liberalen finden den allgemeinen Ansatz in dem Bericht hinsichtlich der nötigen Flexibilität auf dem Arbeitsmarkt zu defensiv und zu ängstlich und hier und da unrealistisch. Man schaue sich bloß die flexiblen Arbeitsverhältnisse an, die laut der Berichterstatterin viel Sorgen bereiten. Vor allem junge Männer und Frauen begreifen immer mehr, daß gerade mangelnde Flexibilität der Feind ihrer Arbeit ist. Sie suchen keine Arbeitsstelle fürs Leben, sie sind breit orientiert, arbeiten über Zeitarbeitsvermittlungen und mit flexiblen Arbeitszeiten. Natürlich, Frau Marinucci, sollten die Sozialpartner vorzugsweise auf europäischer Ebene einschlägige Bestimmungen festlegen. Starre Rechtsvorschriften sind jedoch keine Lösung. Dasselbe gilt für die Kinderbetreuung: Keine europäischen Rechtsvorschriften, sondern Durchführung der EU-Empfehlung, die alle Mitgliedstaaten unterschrieben haben und die von ihnen umgesetzt werden muß, und wir müssen sie dazu drängen. Wie kann Kinderbetreuung jedoch kostenlos sein? Wer wird das bezahlen? Ich habe noch einige gute Vorschläge. Meinen Sie - ich hoffe nicht -, daß mit europäischem Geld Altenheime errichtet werden sollen? So verstehe ich Ziffer 19. Ich denke, daß das eine nationale Aufgabe ist. Dann zum Mainstreaming. Frau Marinucci hat völlig recht. Da gibt es noch viel zu tun. Wir haben noch einen langen Weg vor uns, und das Parlament muß großen Nachdruck darauf legen; erforderlich sind also quantifizierte Referenzziele mit Zeitplänen, Gesichtspunkte der Chancengleichheit, Bewertung der nationalen Aktionspläne und Rechenschaft über die Verwendung der Strukturfondsmittel. Nach Ansicht meiner Fraktion ist es jedoch heute zu früh, dieses Mainstreaming zu durchbrechen und jetzt schon wieder eine Quote für Frauen in den Strukturfonds zu fordern. Darum wollen wir, daß eine Reihe von Ziffern aus dem Text herausgenommen und eine Reihe von Änderungsanträgen angenommen wird. Dann werden wir sehr gerne für die Entschließung stimmen, denn wir finden, daß der Bericht auch einige sehr gute Vorschläge enthält. Sonst müssen wir uns der Stimme enthalten. Frauen brauchen, das ist die Realität, noch einen kleinen Schubser. Vor allem müssen Frauen aktiv dazu ermutigt werden, sich als Unternehmerin selbständig zu machen. Wir müssen Chancen geben, Chancen zu ergreifen, und ich hoffe, daß sich die aktuelle Entwicklung der Frauen, die immer besser ausgebildet sind - oft noch besser als Männer - fortsetzen wird und daß wir dann im Jahr 2005 einen Ausschuß für die Rechte des Mannes einrichten müssen. Daskalaki Frau Präsidentin, zunächst einmal möchte ich Frau Marinucci zu diesem Bericht gratulieren. Wie der Bericht unterstreicht, wird das Problem der Frauenarbeitslosigkeit im Vergleich zu der der Männer in den offiziellen Statistiken unterschätzt, da diese nicht die Vielfalt der Formen wirtschaftlicher Tätigkeit von Frauen widerspiegeln, während bei der Definition des Begriffes der Arbeitslosigkeit die verschiedenen Kategorien unberücksichtigt bleiben, in denen die Präsenz der Frauen besonders gewichtig ist. Der Bericht betont weiterhin den Gegensatz zwischen dem Bildungsniveau der Frauen, das im allgemeinen höher liegt als das der Männer, und dem Anteil an Teilzeitarbeit bzw. geringqualifizierter Beschäftigung, da die Mehrzahl der in atypischen Arbeitsverhältnissen Beschäftigten Frauen sind, wie schon von allen Seiten gesagt wurde. Lassen Sie mich Ihnen die letzten Zahlen von Eurostat ins Gedächtnis rufen: Die Arbeitslosigkeit betrifft in höherem Maße Frauen, wobei die Quote in der Europäischen Union bei Frauen durchschnittlich 12, 3 % und bei Männern 8, 9 % beträgt. In manchen Ländern ist dieser Unterschied noch größer, in Spanien betragen die Werte beispielsweise entsprechend 27, 8 % und 15 %, und die Arbeitskräfteerhebung von 1996 zeigt, daß die offiziell nichterwerbstätige Bevölkerung zu 63, 5 % aus Frauen besteht. Die Berichterstatterin unterbreitet eine Reihe sehr wichtiger Vorschläge, die darauf abzielen, eine genauere Bewertung der wirtschaftlichen Aktivitäten von Frauen zu ermöglichen, sowie Maßnahmen, die von der Kommission und den Mitgliedstaaten umgesetzt werden müssen, um den Zugang von Frauen zum Arbeitsleben zu erleichtern und die Qualität der Arbeitsplätze zu verbessern. Denn Teilzeitbeschäftigung oder atypische Arbeitsverhältnisse mögen es zwar den Frauen gestatten, sich um ihre Kinder zu kümmern, man muß jedoch zugeben, daß sich die Frauen zu diesen Beschäftigungsformen sehr oft nur unter einem drückenden Zwang entschließen und das eigentlich gar nicht wollen. Die Vorschläge von Frau Marinucci geben eine Antwort auf diese hochkomplexen Fragen, da es offensichtlich ist, daß neue Initiativen ergriffen werden müssen, um die Unterschiede und Ungleichheiten zu verringern, die es auch auf diesem Gebiet noch zwischen Frauen und Männern gibt. González Álvarez Frau Präsidentin! Wir stimmen dem Bericht von Frau Marinucci zu und auch den Besorgnissen, die darin zum Ausdruck kommen. In der kurzen Zeit, die mir zur Verfügung steht, möchte ich auf drei oder vier grundlegende Fragen dieses Berichts eingehen. An erster Stelle die Frauenarbeitslosigkeit. Herr Mann sagte gerade, daß Bildung notwendig ist und daß Bildung weiterhin vorangetrieben werden muß. Es handelt sich jedoch nicht nur um ein Problem der Bildung, denn in den südlichen Ländern - Griechenland, Spanien und Italien - haben im Vergleich mit den Männern nur halb so viele Frauen mit Universitätsabschluß einen Arbeitsplatz. Außerdem muß man die ungleiche Entlohnung hervorheben. Trotz der Verabschiedung einer Richtlinie über die gleiche Entlohnung von Männern und Frauen im Jahr 1975 - Herr Flynn weiß das nur zu gut - bestehen heute immer noch Unterschiede von 25 bis 30 % bei der Entlohnung gleichwertiger Tätigkeiten. Hinzu kommt die Beschäftigung von Frauen in Teilzeitarbeitsplätzen. Es gibt tatsächlich Menschen, die die Teilzeitarbeit der Frau befürworten, denn so verbindet man Haushaltspflichten und Arbeitsverpflichtungen außerhalb des Hauses. Jedoch sind damit geringere Sozialleistungen bei Verlust des Arbeitsplatzes oder im Rentenalter verbunden, und natürlich wäre es wesentlich akzeptabler, nicht nur die Arbeit außer Haus, sondern auch die Hausarbeit mit den Männern zu teilen. Dies wäre wirklich gut für Frauen und für Männer und für Familien im allgemeinen. Es gibt keine Statistiken darüber, wie früher die Strukturfonds genutzt wurden, um die Gleichberechtigung zwischen Mann und Frau, diesen so oft gebrauchten Begriff des Mainstreaming, zu erreichen; ich ziehe es jedoch vor, von der Nutzung aller uns im Rahmen der europäischen Politiken zur Verfügung stehenden Mechanismen zur Vermeidung der Ungleichheit zu sprechen. Ich denke, daß die Vorschläge von Frau Marinucci im dem Sinne sehr zweckmäßig sind, daß man versuchen muß, das Fortbestehen der Ungleichheit bei der Entlohnung, bei der Beschäftigung und im Leben allgemein zu verhindern. Hautala Frau Präsidentin, es ist sehr erfreulich, daß auch die Europäische Kommission versteht, daß Frauen auf dem Arbeitsmarkt gebraucht werden. Schon die Bevölkerungsentwicklung erfordert das, und natürlich haben auch die Frauen wie auch die Männer das Recht, auf dem Arbeitsmarkt präsent zu sein haben. In den einleitenden Beiträgen wurden die Hindernisse für eine Beteiligung von Frauen am Arbeitsleben außer Haus gut dargestellt. Wir warten ungeduldig auf die Lösung der Probleme hinsichtlich der sozialen Sicherheit in atypischen Arbeitsverhältnissen und wir warten ebenfalls ungeduldig darauf, daß das Thema der Tagespflege in den Mitgliedstaaten vorankommen wird. Es scheint so, als ob hier, nachdem der Rat vor einigen Jahren eine Empfehlung angenommen hat, wonach qualitativ hochwertige Tagespflegedienste garantiert werden sollten, nicht viel geschehen ist. Ich bin interessiert zu erfahren, ob das Kommissionsmitglied gute Nachrichten zu diesem Thema hat. Im Bericht von Frau Marinucci wird der Begriff Pflegejahre verwendet, den ich sehr unterstütze. Er bedeutet, daß wenn man seine Arbeitsleistung auf die Erziehung der Kinder oder auf die Pflege der Eltern konzentriert, eine solche Karriereunterbrechung aufgrund familiärer Verpflichtungen so berücksichtigt werden sollte, daß im Arbeitsleben oder im Bereich der sozialen Sicherheit dadurch keine Benachteiligung entsteht. Herr Flynn, Sie haben vor einigen Tagen an der Konferenz über die Strukturfonds in Porto, Portugal, teilgenommen. Laut Zeitungsberichten haben Sie das Parlament dafür kritisiert, daß es bei Stellungnahmen zu Strukturfonds unzureichend die Frage der gleichen Möglichkeiten der Einflußnahme berücksichtigt hätte. Ich gehe davon aus, daß Sie eventuell falsch zitiert worden sind. Vielleicht könnten Sie uns berichten, wann wir gegen Ihre Vorschläge gewesen sind, die gleiche Möglichkeiten in den Strukturfonds betroffen haben. Wir werden bestimmt besonders interessiert zuhören. Leperre-Verrier Frau Präsidentin, verehrte Kolleginnen und Kollegen, erlauben Sie mir, Frau Marinucci zu ihrer Arbeit zu beglückwünschen und ihr dafür zu danken. Ihr Bericht und die Berichte, die heute erörtert werden, geben uns erneut die Möglichkeit, uns eingehend mit der Situation der Frauen zu befassen. Sie regen mich aber auch zu einigen Fragestellungen an. Wird der Kampf für die Gleichstellung von Frauen und Männern eines Tages obsolet sein, und dies insbesondere im Bereich der Beschäftigung? Es ist bekannt, daß die Arbeitslosenrate bei den Frauen seit den 80er Jahren immer auf einem hohen Wert geblieben ist und noch weiter steigt. Die Frauenarbeitslosigkeit ist in den 15 Mitgliedstaaten der Union, mit Ausnahme von Großbritannien und Schweden, um einiges höher als die der Männer. Die Diskriminierung ist auf dem Arbeitsmarkt weiterhin sehr deutlich spürbar, und bei der Ungleichbehandlung im Lohnsektor wurden kaum Fortschritte erzielt. In einem Land wie Spanien, in dem die Arbeitslosenrate sehr hoch ist, haben Frauen sehr große Schwierigkeiten bei der Suche nach einem Arbeitsplatz. Auch in Frankreich und Finnland verzeichnet man eine Rekordarbeitslosigkeit bei den Frauen. Die Dinge müssen klar beim Namen genannt werden: die Kluft zwischen Männern und Frauen wurde bei weitem noch nicht überbrückt. Der Kampf für die Gleichstellung ist allerdings bereits in die Jahre gekommen, ganz zu schweigen von allem Vorangegangenen, von den Aktionen von seiten der gesamten internationalen Gemeinschaft. Es muß daran erinnert werden, daß die erste Konferenz vor 20 Jahren stattgefunden hat. Mehr als 20 Jahre, um eine echte und positive Veränderung in weltweite Frauenstatuten herbeizuführen. Die Bemühungen sind lobenswert, die Ergebnisse ermutigend, obwohl sie unzureichend und trostlos sind. Die Frauen sind nicht nur am stärksten von der Arbeitslosigkeit betroffen, sondern es kommt noch hinzu, daß die familiären Zwänge, denen sie unterliegen, negative Auswirkungen auf die Höhe der Arbeitslosenunterstützung haben, auf die sie gegebenenfalls Anspruch haben. Sie arbeiten häufig als Teilzeitkräfte oder in Heimarbeit, unterbrechen ihre berufliche Laufbahn und strömen dann in den Bereich der schlecht bezahlten oder nur gelegentlich anfallenden Dienstleistungen. Wie unsere Berichterstatterin anmerkt, wird die Arbeitslosenunterstützung in den meisten Mitgliedstaaten in Abhängigkeit von den zuletzt erzielten Einkünften errechnet, und daher ist es klar, daß die Frauen in diesem Fall in stärkerem Maße unter der Arbeitslosigkeit leiden. Es ist auch klar, daß die verschiedenen Formen der Ungleichbehandlung von Frauen und Männern eher weniger stark zu Tage treten, wenn gesetzliche Schutzmechanismen bestehen, wie etwa der Mindestlohn. Warum sollte man also diese Vorschrift nicht in allen 15 Mitgliedstaaten einführen? Unsere Berichterstatterin schlägt ein ganzes Spektrum von Maßnahmen vor, die den Frauen die Möglichkeit geben könnten, in stärkerem Maße von Schutzmechanismen gegen die Arbeitslosigkeit zu profitieren. Meine Fraktion unterstützt diesen Bericht voll und ganz, und insbesondere die Ziffer 20 der Entschließung. Dieses Erfordernis ist der konkrete Ausdruck für den Willen, den Frauen einen Platz auf dem Arbeitsmarkt zu garantieren. Es gibt viele Strategien, Empfehlungen und Studien der Kommission, die einen Beitrag zur Realisierung dieses Ziels darstellen sollen. Nun ist es die Aufgabe der Mitgliedstaaten, all dies in die Praxis umzusetzen. Viele Staaten bemühen sich darum, aber andere befinden sich noch im Stadium der frommen Wünsche, trotz einiger Anstrengungen in bestimmten Bereichen. Die Realisierung der Gleichstellung von Frauen und Männern und die Gewährleistung einer neuen Partnerschaft zwischen Frauen und Männern, die auf Gleichstellung und Aufteilung der Verantwortung gegründet ist, dies sind die Themen, die auch weiterhin die Politik der Europäischen Union untermauern werden. Dies sind die Punkte, die unsere Berichterstatterin hervorgehoben hat; der Rest ist Aufgabe der Staaten. Seillier Herr Präsident, der Bericht unserer Kollegin ist sorgfältig ausgearbeitet. Er berücksichtigt unsere Diskussionen im Ausschuß, und ich möchte der Berichterstatterin insbesondere für die Absätze 2, 3 und 4 der Begründung danken. Sie werden allerdings nicht erstaunt darüber sein, daß meine Änderungsanträge über die Orientierungen hinausgehen, die in den genannten Absätzen enthalten sind. So angebracht das Thema der Gleichstellung auch ist, so ermöglicht es doch nicht die Erfüllung des Wunsches der Frauen hinsichtlich der Berücksichtigung der Besonderheit, die die Mutterschaft, die Zeit der Mutterschaft - nicht nur die Schwangerschaft, sondern auch die Zeit der Kindererziehung - im Vergleich zur beruflichen Laufbahn darstellt. Hier besteht ein Unterschied zu den Männern. Aus diesem Grund kann man nicht von Gleichstellung sprechen, wenn man diese Besonderheit nicht berücksichtigt; ich denke, man muß viel weiter gehen. Sie sagen, wir brauchen äußerst gut ausgebaute Betreuungseinrichtungen, die man sich leisten kann und die empfehlenswert sind. Bewegen Sie sich unter diesen Bedingungen nicht nur in Richtung einer sozialistischen Option - die in Ihrem Sinne sein kann, aber nicht von vornherein die kollektive Betreuung der Kinder vorsieht. Gewährleistet eine Mutter, die während einer Zeitspanne, die sie selbst festlegt, über einen Geldbetrag für die Betreuung ihrer Kinder verfügt, nicht einen hochwertigen Betreuungsdienst, der nicht besonders kostspielig ist und dem Wohl der Kinder, der Frauen und der gesamten Gesellschaft zugute kommt? Ich danke Herrn Flynn für das Kolloquium von Rom, das sich mit ... (Der Präsident entzieht der Rednerin das Wort.) Angelilli Frau Präsidentin, zunächst möchte ich Frau Marinucci beglückwünschen. In ihrem Bericht werden nämlich sämtliche Aspekte der Frauenarbeitslosigkeit klar und einfach zusammengefaßt, und es wird darauf hingewiesen, daß aufgrund einer Reihe kultureller Vorurteile dieses Problem gegenüber der Arbeitslosigkeit der Männer sehr häufig unterschätzt wird. Den - unter anderem durch aktuelle Studien und statistische Zahlen belegten - Bewertungen hinsichtlich der erforderlichen Maßnahmen kann weitgehend zugestimmt werden, nämlich: Überwindung der Hindernisse, die der Arbeit entgegenstehen, Förderung der Beteiligung von Frauen an der beruflichen Ausbildung, verbesserter Zugang zum Arbeitslosenschutz sowie ferner eingehenderer Rechtsvorschriften für alle Formen atypischer Beschäftigungsverhältnisse, in denen Frauen sehr zahlreich vertreten sind. Ich möchte den Nachdruck jedoch insbesondere auf folgenden Punkt legen: Frauen müssen das Recht und die Möglichkeit besitzen, sich die Zeit für die Teilzeitbeschäftigung auszusuchen, um Berufstätigkeit sowie häusliche und familiäre Verpflichtungen miteinander in Einklang bringen zu können. Ich bin allerdings mit sämtlichen Bedenken, die die Berichterstatterin zur Teilzeitarbeit geäußert hat, einverstanden und füge noch hinzu, daß Frauen in gleicher Weise das Recht besitzen müssen, sich aus Karriere- oder aus wirtschaftlichen Gründen für die Vollzeitbeschäftigung zu entscheiden: Wir denken beispielsweise an alleinstehende Frauen mit unterhaltsberechtigten Kindern. Für berufstätige Frauen müssen daher echte Sozialdienste, qualifizierte Kinderbetreuungseinrichtungen, aber auch Einrichtungen zur Betreuung älterer Menschen und Behinderter geschaffen werden. Wie wir wissen, sind es häufig leider nur Frauen, die neben der Kinderbetreuung auch ältere Menschen und Behinderte zu versorgen und zu betreuen haben. Alle diese Einrichtungen bedeuten für die Mitgliedstaaten zwar Kosten, vor allem in Zeiten wirtschaftlicher Rezession, doch muß das Recht der Frauen auf einen Arbeitsplatz geschützt werden, ohne daß dadurch ihr Recht, Kinder zu haben, behindert wird, denn in einer Gesellschaft mit rückläufiger demographischer Entwicklung stellen Kinder ein Gemeingut dar. Abschließend möchte ich hervorheben, daß es eine wirkliche Schande bedeutet, daß trotz nationaler Regelungen und Rechtsvorschriften und trotz klarer im Vertrag enthaltener Bestimmungen an der Schwelle zum 20. Jahrhundert noch immer ein unglaubliches Gefälle zwischen den Löhnen von Männern und Frauen besteht. Zur Beseitigung einer solch unzulässigen Ungleichbehandlung sind besondere Anstrengungen erforderlich, um die Situation zu überwachen: eine der Voraussetzungen für eine echte europäische Demokratie ist auch die Beseitigung solcher Diskriminierungen. Delcroix Herr Präsident, der Bericht von Frau Marinucci stellt eine hervorragende Synthese der Forderungen unseres Parlaments dar. Ich möchte Ihre Aufmerksamkeit auf einen Punkt lenken, nämlich auf die Teilzeitarbeit. Diese Arbeitsform hat sich in den 90er Jahren in der Entwicklung der Erwerbstätigkeit von Frauen als wesentlicher Faktor herausgestellt. Die überwiegende Mehrzahl der Teilzeitarbeitsplätze ist heute von Frauen besetzt: 83 %. Dies ist eine außerordentlich hohe Zahl. Die Teilzeitbeschäftigung wird häufig, zumindest in herkömmlicher Sicht, als ein positives Element dargestellt, das es den Frauen ermöglicht, Berufsleben und Familie miteinander in Einklang zu bringen. Die Eurostat-Statistiken belegen allerdings, daß dem nicht so ist und daß viele Frauen eine Vollzeitstelle bevorzugen würden, wenn ihnen die Möglichkeit dazu geboten würde. Diese Haltung ist insbesondere die Folge aus ganz alltäglichen Dingen, wie Arbeitszeiten, Wochenendarbeit, fehlende Aussichten auf Beförderung und Fortbildung, was zusammen betrachtet dem idyllischen Bild widerspricht, das man sich von der Teilzeitarbeit ausgemalt hat. Im Gegensatz zum bestehenden Klischee sind es nicht die Frauen, die sich für Teilzeitarbeit entscheiden, sondern eher - in den meisten Fällen - die Arbeitgeber; jedenfalls stellt sie einen echten Zwang dar, der unserer Lebensweise anhaftet. In der Industrie und in verantwortungsvollen Positionen gibt es nur wenige Teilzeitstellen; sie beschränken sich häufig auf Tätigkeiten mit geringer Qualifikation oder auf besondere Sektoren. Unsere Berichterstatterin vertritt die Ansicht, daß man die Teilzeitarbeit auf dem derzeitigen Arbeitsmarkt fördern muß, was bedeutet, daß sie auch auf qualifizierte Arbeitsplätze ausgedehnt werden muß, daß Männer dafür gewonnen werden müssen und allen Teilzeitarbeitnehmern garantiert werden muß, daß sie Aktivitäten zur Fortbildung und mit Blick auf den sozialen Aufstieg nutzen können. Diese Wünsche könnten leere Worte bleiben, denn ich erkenne nirgends den Ausdruck eines politischen Willens zur Realisierung dieser Wünsche. Der radikalste Vorschlag ist meines Erachtens die Förderung der Beschäftigung von Frauen mittels des drastischen Abbaus der Teilzeitstellen und der totalen Umgestaltung der Arbeitszeit für alle, Frauen und Männer. Da man dies niemals ohne Kampf und ohne die Durchführung zeitlich gestreckter Reformen erreichen wird, muß die Europäische Union damit beginnen, systematisch die diskriminierenden Auswirkungen zu hinterfragen, die jegliche Beschäftigungspolitik nach sich ziehen könnte. Lulling Herr Präsident, während der Wirtschaftskrise der 30er Jahre haben einige Länder, darunter auch mein Herkunftsland, Gesetze oder Verordnungen verkündet, die beispielsweise den Zugang von Frauen zum öffentlichen Dienst untersagten. Nach dem Zweiten Weltkrieg, als ich zu arbeiten begonnen habe - für eine Arbeitergewerkschaft, wohlgemerkt -, hat man mich gewarnt, daß man mich entlassen würde, wenn ich heiraten sollte. In den 50er Jahren war es in meinem Heimatland noch gängige Praxis, daß man Frauen zum Zeitpunkt ihrer Heirat gekündigt hat. Auch heutzutage noch gibt es Männer und Frauen, die der Ansicht sind - und dies zuweilen sehr deutlich sagen -, daß die Frauen angesichts der aktuellen Arbeitslosigkeit zu Hause bleiben, sich um die Familie kümmern und den Männern keine Konkurrenz auf dem Arbeitsmarkt machen sollten. Es ist völlig klar, daß unsere Gesetze, und insbesondere die europäischen Richtlinien zur Gleichbehandlung und Chancengleichheit von Frauen und Männern, diese soeben von mir geschilderten direkten Diskriminierungen verbieten. Aber auch wenn die Texte abgeändert wurden, so bleiben doch leider die Mentalitäten dieselben, die dazu neigen, den Frauen, die von ihrem Recht auf Arbeit Gebrauch machen wollen, die Schuld zuzuschieben; diese Mentalitäten haben weiterhin Einfluß auf bestimmte politische Entscheidungsträger. Der Ausschuß für die Rechte der Frau hat somit gut daran getan, einen Initiativbericht über die besonderen Auswirkungen der Arbeitslosigkeit auf Frauen auszuarbeiten. Ich möchte hier jedoch daran erinnern, daß Talleyrand gesagt hat, daß alles, was übertrieben ist, bedeutungslos ist. In einigen Passagen dieses Berichts hat man übertrieben, allzusehr verallgemeinert, unrealistische Forderungen formuliert. Dies könnte nicht bedeutungslos sein, sondern im Gegenteil den Frauen schaden, die man entweder allzusehr schützen oder allzusehr aus der Masse herausheben möchte, so daß man sie zu Arbeitskräften macht, die zu kostspielig oder zu schwer zu führen sind, deren Integration in einen gut funktionierenden Unternehmensablauf zu schwierig ist. Wir haben einige Änderungsanträge eingebracht, um diese Übertreibungen, die Frau Larive übrigens auch schon angesprochen hat, abzumildern. Vergessen wir nicht, daß wir den Frauen, jungen und weniger jungen, die Arbeit suchen oder wieder ins Wirtschaftsleben zurückkehren möchten, den größten Dienst erweisen, indem wir sie mit einer Diversifikation, die ihrer Berufswahl entspricht, und mit einer soliden Ausbildung ausstatten; wir rüsten sie selbstverständlich auch für den Konkurrenzkampf auf dem Arbeitsmarkt, indem wir alle direkten und indirekten Diskriminierungen ausschalten und die positiven Aktionen umsetzen, die unbedingt erforderlich sind, um ihnen gleiche Chancen zu garantieren. Ich hoffe, daß wir spätestens im November in diesem Hause über meinen diesbezüglichen Bericht diskutieren können. Wir helfen den Frauen auch und vor allem, indem wir ihnen und ihren Partnern gewährleisten, daß sie sich frei zwischen Karriere und Familie entscheiden können. Da heute Herr Flynn hier anwesend ist, möchte ich doch daran erinnern, daß er diese unsichtbaren Arbeiterinnen nicht vergessen darf, die die helfenden Partnerinnen der Selbständigen sind und denen es nicht an einem Arbeitsplatz, sondern an einem Status mangelt. Ich möchte Herrn Flynn fragen, wie es mit seinem Änderungsvorschlag zur "entkoffeinierten" Richtlinie von 1986 aussieht, zu dem dieses Parlament einstimmig einen Bericht verabschiedet hat, der das Thema für Runde Tische darstellte und immer noch keine konkreten Ergebnisse gebracht hat. Ich möchte die Gelegenheit ergreifen, um Sie, Herr Flynn, um eine Erklärung zu diesem Thema zu bitten. Ryynänen Herr Präsident, Herr Kommissar, im Bericht von Frau Marinucci wird ganz zu Recht betont, daß die größere Arbeitslosigkeit unter Frauen besondere Maßnahmen erfordert. Aus meiner Sicht ist sowohl für die Frauen als auch für die Männer das große Problem der Zukunft, wie wir bereit sind, die Arbeit zwischen den Menschen und den technischen Systemen zu verteilen. Stimmen wir einem Globalisierungmodell zu, in dem ausschließlich 20 Prozent der Menschen tatsächlich gebraucht werden und die restlichen 80 Prozent, von denen der größte Teil Frauen sind, eine Art Überschußbevölkerung bilden? Ich bin davon überzeugt, daß wie die europäische Zukunft ausgeglichener sehen wollen. Besonders die Verbesserung der Beschäftigung der Frauen setzt eine Veränderung der Haltung in einer flexibleren Richtung voraus. Bei der Entwicklung des Arbeitslebens ist ein umfassenderes Lebenswegdenken erforderlich. Die verschiedenen Phasen des Lebens der Frau setzen verschiedene Lösungen für die Vereinbarung von Arbeit und Familie voraus. Es müßte, wenn man es wünscht, möglich sein, flexibel aus der Teilzeitarbeit in die Vollzeitarbeit zurückzukehren. Die familienpolitische Freistellung und Teilzeitarbeit muß auch für die Männer möglich und gleichwertig mit der Wahl einer Tätigkeit in Bereichen sein, die eine Ausbildung erfordern und angesehen sind. Pflegejahre müssen berücksichtigt werden. Ansonsten wird aus diesen Freistellungen leicht eine die Frauen im Arbeitsleben benachteiligende Falle. Das Unternehmertum von Frauen ist ein noch viel zu gering genutztes Arbeitskräftepotential. Deshalb werden Sondermaßnahmen zur Ermutigung und Schulung von Frauen notwendig, um ihre vielen Fähigkeiten und Kenntnisse als Unternehmerin nutzen zu können. Ausbildung, Kapitalzugang und Vernetzung stehen an der Spitze dieser Fördermaßnahmen. Auch bei der regionalen Entwicklung standen die Frauen bisher trotz aller gestellten Ziele zur Chancengleichheit im Abseits, obwohl wir sie auch in den Strukturfondsreformen hervorheben. Ich hoffe, daß künftig mehr Mittel für Programme zur Förderung der Chancengleichheit verwandt werden können. Ribeiro Herr Präsident, wenn es Themen gibt, bei denen der Zeitmangel beängstigend ist, dann gehört dieses dazu. Frauen und Beschäftigung werfen eine Vielzahl an theoretischen und praktischen Fragen auf. Ich wähle zwei davon aus. Die erste Frage ist die des neuen Profils der Arbeit. Ohne die Vorstellungen und Konzepte der Gesellschaftsordnung in Frage zu stellen - was aber überhaupt nicht bedeutet, daß diese unveränderlich bleiben -, ist eine Tendenz zum "dritten Sektor" zu beobachten, die u. a. aus historischen Gründen zu einer stärkeren Beteiligung der Frauen bei der Arbeit beiträgt und den Zugang der Frauen in die sogenannte Welt der Arbeit objektiv fördert und beschleunigt. Das kann bedauerlicherweise von der konjunkturellen Lage durchkreuzt werden, und es hat sich gezeigt, daß das Zeitproblem sowie die Organisation des Einsatzes der Arbeitskräfte, ich würde sagen, der "Organisation der Lebenszeit" , das entscheidende Problem ist. Die zweite Frage betrifft die Bildung. Die Qualität der Arbeitskraft wird immer entscheidender und stellt eine Humanisierung und Sozialisierung der Aufgaben dar. Die Frauen sind als die soziale Gruppe, die immer noch das Opfer einer - in sexistischer und diskriminierender Weise - sozialen Trennung bei der Arbeit ist, noch stärker von den unerläßlichen Bemühungen um Bildung und Qualifizierung der Arbeitskraft abhängig. Vor kurzem hatte ich in einem Bericht über die Wettbewerbsfähigkeit der Textilindustrie die Gelegenheit, dieses Konzept, das dann auch gebilligt wurde, vorzuschlagen. Ich greife es nur als ein Hinweis auf, um die Überlegungen zu unterstützen, die die Kollegin Marinucci in ihrem Bericht, zu dem ich ihr gratulieren möchte, anführt und der allein deswegen äußerst nützlich wäre. Stirbois Herr Präsident, der Bericht von Frau Marinucci ist ein guter Bericht, denn er kommt zu einer äußerst vielsagenden Feststellung: die Arbeitslosenrate ist bei den Frauen viel höher als bei den Männern. Selbstverständlich bin ich wie Frau Marinucci für die Gleichstellung von Frauen und Männern am Arbeitsplatz, für den gleichen Lohn für gleiche Arbeit, für die Chancengleichheit von Frauen und Männern bei der Suche nach einem Arbeitsplatz und für die Verringerung der Kluft zwischen Frauen und Männern bei den Arbeitslosenzahlen. Alle diese Ungleichheiten sind ohne Frage eine Schande, denn unsere Gesetze in diesem Bereich sind in jedem unserer Länder sehr klar formuliert. Ich bin wie Sie, Frau Marinucci, der Ansicht, daß die Arbeitszeit für Frauen flexibler geregelt werden muß und daß es für Mütter geeignete Betreuungseinrichtungen und Kinderkrippen geben muß. Ja, ich teile Ihre Meinung in zahlreichen Punkten. Allerdings ist es so, Frau Marinucci, daß Ihr Bericht zwar gute Absichten in Hülle und Fülle enthält, viele dieser Vorhaben aber utopisch und nicht realisierbar sind. Vorhin hat eine meiner Kolleginnen unter anderem von den Krippen gesprochen, und es stimmt, daß es in einer Phase der Rezession schwierig sein wird, Krippenplätze kostenlos zur Verfügung zu stellen. Andererseits stimmen wir zwar dem Grundsatz der Integration von Frauen in die Arbeitswelt zu, aber hinsichtlich einiger Möglichkeiten zur Erreichung dieses Ziels sind wir nicht Ihrer Meinung. Wir sind nämlich entschieden gegen das Quotensystem, das Sie beispielsweise unter Punkt 17 Ihrer Entschließung vorschlagen, denn eine Frau zu sein, darf nicht als Benachteiligung betrachtet werden. Diese Politik wird nicht zur Schaffung neuer Arbeitsplätze beitragen, sondern sie wird im Gegenteil die Stellung der Frau ein Stück zurückwerfen und die Frauen letztlich auf die Rolle von Sozialhilfeempfängerinnen verweisen, indem sie ihnen einen Status der Unterlegenheit zuweist. Wir sind auch gegen die Einstellung, daß ein Staat bestraft werden muß, der die Chancengleichheit von Frauen und Männern, so wie Sie sie verstehen, nicht respektiert. Möchte man den Frauen Möglichkeiten schaffen, damit sie im Arbeitsleben Erfolg haben und gleichzeitig - dies betrifft einen Teil von ihnen - ihr Familienleben und ihre Mutterrolle wahrnehmen können, so bedeutet dies nicht, daß man ihnen diese Möglichkeiten mit Gewalt und um jeden Preis aufzwingen muß. Und schließlich ist es bedauerlich, daß kein Elterneinkommen vorgeschlagen wird, damit jeder eine freie Entscheidung treffen kann. Aus diesen Gründen, Frau Marinucci, werden wir - auch in Abhängigkeit von der Verabschiedung der Änderungsanträge - zu gegebenem Zeitpunkt unseren Beschluß festsetzen. Torres Marques Herr Präsident, ich gratuliere Frau Elena Marinucci zu ihrem ausgezeichneten Bericht, den sie uns vorgestellt hat. Dieser Bericht, der auf eine Initiative des Ausschusses für die Rechte der Frau zurückgeht, wird dem Interesse gerecht, das diese Themen von unserer Seite verdienen und die, wie wir hoffen, in Kürze von der Kommission ausgearbeitet werden und in die nationalen Beschäftigungspläne einfließen. Übrigens zeigte sich das Kommissionsmitglied Flynn in seiner eindrucksvollen Rede auf einem am vergangenen Dienstag in Portugal von der Kommission veranstalteten Seminar über "Die Integration der Gleichheit zwischen Frauen und Männern in den Strukturfonds" , bei dem ich auch anwesend war und wo er nicht nur keine Kritik am Parlament übte, sondern es sogar lobte, vollkommen offen und bereit, auf diesem Wege, über den wir heute sprechen, voranzuschreiten. Ich möchte vier Aspekte hervorheben, die meiner Meinung nach von größter Bedeutung sind: Erstens ist die Beschäftigung der Frauen sowohl für das Wirtschaftswachstum als auch für die Aufrechterhaltung des europäischen Sozialmodells, das wir bewahren möchten, von grundlegender Bedeutung. Tatsächlich würde es ohne die Arbeit der Frauen und ohne deren Beitrag zur Sozialversicherung weder die Vermögenswerte noch eine Finanzierung geben, mit der bei der zu erwartenden demographischen Entwicklung ein angemessenes Leben für die Rentner gesichert werden kann. Die Männer entdecken jetzt gerade, daß es ohne die Arbeit der Frauen nicht genügend Einnahmen gibt, um die Leistungen der Sozialversicherung zu bezahlen. Ich hoffe, daß sie daraus für die Bildungspolitik, die Berufsausbildung, die Regelung der atypischen Beschäftigungsverhältnisse, die Unterstützung von neuen Arbeitszeiten sowie neuen Formen der Arbeit, insbesondere der Sozialwirtschaft, die erforderlichen Schlüsse ziehen. Glauben Sie jedoch nicht, meine Herren, daß wir bereit sind, noch einmal eine Art Arbeitsreserve zu sein, die auf das Abstellgleis gestellt werden kann, wenn es sich herauskristallisieren sollte, daß sie nicht mehr gebraucht werden. Dieses Mal sind die Frauen auf dem Arbeitsmarkt, um auch dort zu bleiben. Zweitens ist eine tiefgreifende Änderung des Familienlebens notwendig, die es sowohl den Frauen als auch den Männer ermöglicht, das Privatleben mit dem Arbeitsleben zu vereinbaren. Es scheint mir zur Lösung dieser Probleme maßgeblich zu sein, die Unternehmen, die Einrichtungen anbieten, in denen Kinder oder Familienmitglieder und ältere Menschen betreut werden, sowie von Frauen gegründete Firmen durch die Strukturfonds zu unterstützen. Wie wichtig ist es doch, daß die beispielhaften Praktiken, die in der Europäischen Union in diesem Bereich zu verzeichnen sind, allgemeine Anwendung finden und möglichst viele Informationen darüber verbreitet werden. Wie beispielsweise die Wahrnehmung der elterlichen Pflichten durch den Ministerpräsidenten von Finnland, der eine Woche lang sein Amt niederlegte, um ausschließlich Vater zu sein. Dieses Beispiel verdient es viel mehr, insbesondere im Internet, bekannt gemacht zu werden, als andere unpassende Berichte, auf die sich die Medien weltweit stürzen. Drittens die Individualisierung der Frauen und Männer als Personen mit eigenen Rechten innerhalb der Familie. In vielen Ländern entmutigen die im Bereich der Steuern oder Unterstützung für Ehepaare verfolgten Politiken arbeitswillige Frauen und schaffen zusätzliche Probleme. Abschließend schlage ich vor, die Definition von "Arbeitslosigkeit" zu verbessern und in den Statistiken endgültig die Klassifizierung "Unbeschäftigte" zu streichen, die für Frauen gilt, die die anstrengende Arbeit im Haus, in der Familie oder auf dem Land leisten und keinerlei Vergütung dafür erhalten. Es ist eine Schande, diese Personen als "unbeschäftigt" einzustufen. Und Herr Flynn, der uns mehr und bessere, nach dem Geschlecht erstellte Statistiken versprochen hat, kann sich gerne dafür einsetzen, daß dieser unwürdigen Situation ein Ende bereitet wird. Baldi Herr Präsident, zunächst möchte ich Frau Marinucci zu der ausgezeichneten Arbeit, die sie geleistet, sowie zu der besonderen Aufmerksamkeit, mit der sie den von den Fraktionen eingereichten Änderungsanträgen Rechnung getragen hat, beglückwünschen. Es sei Ihnen, Frau Marinucci, auch für Ihren Einsatz und für die hervorragende Arbeit gedankt. Unterschiede in der Behandlung zwischen Mann und Frau hat es zwar seit jeher gegeben, wenngleich sich einige Gesellschaften dabei zivilisierter gezeigt haben. Die letzten offiziellen Zahlen von Eurostat, die auf der IAO-Definition der Arbeitslosigkeit beruhen, spiegeln nicht, wie es sein sollte, die gegenwärtige soziale Situation wider und enthalten dazu keine Bewertung. Die Analyse zeigt zwar, daß die Arbeitslosigkeit der Frauen höher ist als die der Männer, doch wird der eigentliche Grund dafür nicht richtig berücksichtigt und die wirkliche Bedeutung der Teilzeitarbeit darin nicht geklärt. Die Teilzeitarbeit, wenn sie gesetzlich geregelt ist und auch für qualifizierte Berufe gilt, könnte bei einer Anwendung auf freiwilliger Basis zur Lösung des Problems beitragen. Im Lichte der heutigen Arbeitsmarktlage sowie der zwischen Männern und Frauen bestehenden Einkommensunterschiede erhalten letztere im Durchschnitt weniger Arbeitslosenunterstützung, und dies trotz der Politik der Chancengleichheit, die die Anwendung des Grundsatzes des gleichen Entgelts für Männer und Frauen vorsieht, der in Artikel 119 des Maastrichter Vertrags verankert ist, einem uns wohlbekannten Artikel, über den wir in diesem Hause schon mehrfach diskutiert haben. Auch Kommissar Flynn ist diese Realität wohlbekannt. Darüber hinaus sind die wenigen auf dem Arbeitsmarkt gebotenen Möglichkeiten Frauen fast nie bekannt; diese sind fast immer spät informiert und erst, nachdem bereits eine erste Auswahl getroffen wurde. Im Hinblick auf eine gleiche Beteiligung von Männern und Frauen an der Teilzeitarbeit sind ein qualifiziertes Angebot sowie eine rechtzeitige und konkrete Information daher unabdingbar, ebenso wie die Beseitigung ungleicher Behandlungen zwischen den beiden Geschlechtern bei der Entlohnung. In diesem Hause haben wir zweifellos mehrfach über die Gleichberechtigung von Mann und Frau gesprochen. Es sind konkrete Aktionen erforderlich, und solange es nicht von der Ausbildung an tatsächlich eine Kultur der Gleichberechtigung geben wird, wird es sehr schwierig sein, unsere hier gefaßten Beschlüsse anwenden und unsere Worte in die Tat umsetzen zu können. An allererster Stelle muß also von klein an begonnen werden, darauf hinzuarbeiten, daß eine solche Kultur der Gleichberechtigung wirklich bekannt ist und sodann sorgfältig festgelegt wird. Frischenschlager Herr Präsident! Ich möchte zunächst eine grundsätzliche Bemerkung machen, da in dieser Debatte das Wort Frauenlobby bzw. Lobby für Frauenpolitik gefallen ist. Das erweckt den Eindruck, als ob es ein gesellschaftliches Teilinteresse sei, das hier zur Debatte steht, und das bezweifle ich. Wir werden immense Probleme in unserer Gesellschaft bekommen, wenn wir das Problem der Ungleichbehandlung von Männern und Frauen in der Arbeitswelt nicht lösen. Das wird umso größer werden, je dringender die Probleme der Arbeitswelt insgesamt werden. Es handelt sich also um ein gesamtgesellschaftliches Problem. Mich hat ein Punkt in dem Bericht besonders interessiert, ja sogar alarmiert: Obwohl die Frauen bei der Bildung massiv aufgeholt und die Männer teilweise überholt haben, bleiben ihre Probleme in der Arbeitswelt erhalten. Davon sind gerade die höherqualifizierten Frauen betroffen. Das Kernproblem der Frauen besteht darin, berufstätig zu sein und Kinder zu haben. Das ist der zentrale Punkt, an dem wir in Zukunft ansetzen müssen: Wir müssen eine qualifizierte, im Prinzip ganztägige Kinderbetreuung einrichten in unseren Ländern. Das Problem haben aber nicht nur Frauen, auch alleinerziehende Männer haben dasselbe Problem, nämlich die Unvereinbarkeit von Berufsleben und Kindererziehung. Diese kann nur durch qualifizierte Einrichtungen für die Kinderbetreuung und Erziehung beseitigt werden. Daran sollten unsere Gesellschaft und die Öffentliche Hand, aber auch Privatinitiativen ansetzen. Das ist der zentrale Punkt. Vanhecke Herr Präsident, es ist eigentlich schade, daß in dem guten Bericht unserer Kollegin Marinucci, in dem sehr viele befolgenswerte Dinge stehen, meinem Vermuten nach aus rein ideologischen Gründen nicht die Tatsache berücksichtigt wird, daß in sehr vielen Familien einer der beiden Partner - das wird meistens die Frau sein - völlig freiwillig gerne den normalen Arbeitskreislauf verläßt, um zu Hause für die Familie und an erster Stelle für die Erziehung der Kinder zu arbeiten. Ich bin persönlich davon überzeugt, daß diese Entscheidung nicht nur eine legitime Entscheidung ist, sondern daß diese häusliche Arbeit sowohl finanziell als auch moralisch ganz neu bewertet wird, nach Jahrzehnten der sogenannten feministischen Indoktrinierung. Verstehen Sie mich daher richtig, ich habe überhaupt nichts gegen den vorliegenden Bericht, der überwiegend ein guter Bericht ist, und ich habe überhaupt nichts gegen die meisten Empfehlungen dieses Berichts, soweit dabei letztlich bessere Chancengleichheit für Männer und Frauen gewünscht wird. Aber es ist für mich völlig unbegreiflich, daß hier in diesem Bericht über Arbeitslosigkeit nicht zuerst und vor allen anderen Erwägungen für einen vollwertigen Elternschaftslohn für den zu Hause arbeitenden Elternteil plädiert wird. Das wäre eine Alternative, die in Europa zweifellos Hunderttausende von Menschen sehr gerne in Anspruch nehmen würden, und das würde darüber hinaus zum ersten Mal vielleicht eine wirkliche Entscheidungsfreiheit zwischen Arbeit zu Hause oder außer Haus beinhalten. Ich habe daher den Eindruck, daß diese Entscheidungsfreiheit aus rein ideologischen, sogenannten feministischen Gründen, aber nicht im Interesse der Frau, boykottiert wird. Man könnte darüber hinaus in diesem Bericht, in dem doch über viele Themen gesprochen wird, ruhig einen Absatz der steuerlichen Diskriminierung von verheirateten Paaren widmen. Verheiratete Paare zahlen jedenfalls in meinem Land viel mehr Steuern als unverheiratet zusammenlebende Paare, mit allen sich daraus ergebenden Folgen. Abschließend muß ich die Berichterstatterin, Frau Marinucci, darauf hinweisen, daß Erwägungen, die dafür plädieren, ich zitiere: "in allen Schulen Räume vorzusehen, in denen junge Leute über Chancengleichheit diskutieren können" , doch eher in eine Witzerubrik gehören als in einen parlamentarischen Bericht, und daß man sogar in diesem Europäischen Parlament ein Minimum an Ernsthaftigkeit respektieren sollte. Blak Herr Präsident, wie kann die EU dazu beitragen, daß mehr Frauen Arbeit bekommen, und was kann die EU tun, um Frauen zu helfen, die unverbindliche und unsichere Arbeitsplätze haben, die sie jederzeit verlieren können. Durch den Vertrag von Amsterdam wurde - dank eines dänischen sozialdemokratischen Vorstoßes - die Beschäftigungssituation auf die Tagesordnung gesetzt. Und auf dem Sondergipfel zur Beschäftigung in Luxemburg haben sich die Staats- und Regierungschefs dazu verpflichtet, gemeinsam etwas gegen die Arbeitslosigkeit zu tun. Eines der Ziele war die Gleichstellung auf dem Arbeitsmarkt. In den neuen Zielsetzungen muß daher die Forderung enthalten sein, ehrgeizigere Ziele für die Gleichstellung auf dem Arbeitsmarkt zu verfolgen. Wir brauchen eindeutige Ziele und eindeutige Zeitpläne, und es müssen wirtschaftliche Möglichkeiten für ihre Durchführung geschaffen werden. Die neuen Zielsetzungen müssen folgendes beinhalten: Eine drastische Verringerung der Unterschiede zwischen den Arbeitslosenquoten von Männern und Frauen. Der Arbeitsmarkt muß in geringerem Maße an den Geschlechtern orientiert sein, es müssen Möglichkeiten der Kinderbetreuung geschaffen werden, die auch bezahlbar sind. Die Ausbildungsmöglichkeiten für Frauen müssen verbessert werden. Es müssen Urlaubsregelungen geschaffen werden, die auch für Männer attraktiv sind. Lohnunterschiede zwischen Männern und Frauen sind abzuschaffen. Die Gleichstellung auf dem Arbeitsmarkt in den Mitgliedstaaten ist nicht alleine Aufgabe der EU. Die meiste Arbeit entfällt auf die Mitgliedstaaten; gemeinsamen Zielsetzungen sollen jedoch dafür sorgen, daß die Mitgliedsländer für ihre schönen Versprechungen zur Rechenschaft gezogen werden. Wenn die Mitgliedsländer sich gegenseitig und den Bürgern ihre Aktionspläne präsentieren, werden diejenigen Länder an den Pranger gestellt werden können, welche die gemeinsamen Ziele nicht erfüllt haben - eine Art Wettbewerb um die Gleichstellung auf dem Arbeitsmarkt. Wir müssen uns mit anderen Worten um Gleichstellung in bezug auf alle politischen Initiativen auf nationaler und europäischer Ebene bemühen. Ich bin deshalb ganz zufrieden, daß wir in Dänemark eine obligatorische Bewertung aller Konsequenzen von Gesetzesvorlagen in bezug auf ihre Auswirkungen auf die Geschlechter eingeführt haben und daß es uns gelungen ist, durch den Amsterdamer Vertrag das Prinzip durchzusetzen, daß Gleichstellung nicht als isolierte Politik betrachtet werden darf, sondern in alle Initiativen der EU integriert werden muß. Stenzel Herr Präsident! Dieser Bericht Marinucci legt den Finger in die Wunden, die die Frauen immer noch haben. Erstens: Sie haben immer noch nicht gleiches Entgelt für gleiche Arbeit. Zweitens: Es sind immer noch mehr Frauen von Arbeitslosigkeit betroffen als Männer. Dies hat nicht nur etwas mit Bildung zu tun, sondern vor allem damit, daß Frauen, die Kinder haben, auf dem Arbeitsmarkt benachteiligt sind. Das ist schlecht für die Frauen, und das ist schlecht für die Kinder, die sehr oft zu Opfern auch einer falsch verstandenen Chancengleichheit der Frauen werden. Was muß also geschehen? Es müssen so schnell wie möglich Rahmenbedingungen geschaffen werden, die eine Vereinbarkeit von Arbeitswelt und Familie erleichtern. Das bedeutet größere Flexibilität bei der Arbeitszeitgestaltung, das bedeutet natürlich bessere Betreuungseinrichtungen für Kinder. Aber sie sollen nicht zu Kinderaufbewahrungsanstalten werden, die nur einseitig dazu veranlassen, Kinder abzuschieben. Wir brauchen beides: Sowohl Kinderbetreuungsanstalten als auch die Förderung der Wahlmöglichkeit. Hier gibt es zum Beispiel einen Weg, der von unserem Familienministerium eingeschlagen wird. Der Vorschlag lautet, Karenzgeld für alle Mütter und Väter einzuführen, unabhängig davon, ob sie berufstätig waren oder noch sind oder nicht, um hier die Wahlmöglichkeit zu erleichtern, und zwar nicht nur für Frauen, sondern auch für Männer. Ich glaube, dieses Konzept sollte auch auf europäischer Ebene überdacht werden. Die Wahlmöglichkeit muß bestehen, es darf nicht nur die Alternative geben, hier Beruf - da Kind! D'Ancona Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen, wenn man drei Minuten hat, um die Welt zu ändern, ist das eine recht hoffnungslose Aufgabe. Darum kann ich zu dem guten und interessanten Bericht meiner Kollegin Marinucci eigentlich nur drei Bemerkungen machen. Erstens hat, wenn man die letzten vierzig Jahre betrachtet, die Europäische Union, die europäische Einigung, unbestreitbar eine sehr wichtige Rolle für die Frauen gespielt. Ich brauche nur daran zu denken, daß die Verwirklichung der Union eigentlich mit der Proklamierung des Gleichheitsprinzips einherging. Dieser Grundsatz wurde in einer Reihe von Richtlinien ausgearbeitet. Es wurden Aktionsprogramme festgelegt, und wir haben schließlich im Vertrag von Amsterdam auch die Möglichkeiten erhalten, Diskriminierung zu bekämpfen und, wenn möglich, positive Aktionen zu nutzen. Die Frauen - das ist interessant - haben verstanden, daß die Union etwas für sie bedeutet, denn wenn man sich die Zahlen von Untersuchungen anschaut, zeigt sich, daß Frauen im allgemeinen der Union positiver gegenüber stehen als Männer, daß Frauen mehr mit ihr sympathisieren, eigentlich noch mehr, wenn sie mehr von der Union zu erwarten haben. Die Sympathie der italienischen Frauen, ich sage das natürlich in Richtung unserer Berichterstatterin, ist außerordentlich groß. 43 % der italienischen Frauen erwarten etwas von der Union. In Schweden sind das nur 11 %. Und das ist auch logisch, denn die schwedischen Frauen stehen besser da. Das bedeutet also, daß wir diese pragmatische und logische Einstellung der Frauen eigentlich nutzen müssen. Ich denke, daß wir dafür drei Dinge tun müssen. Als erstes, und das wurde heute bereits gesagt und steht auch in dem Bericht, müssen wir unsere Worte in Taten umsetzen. In keinem Land der Union erhalten Frauen gleichen Lohn für gleichwertige Arbeit. Auch in meinem Land, den Niederlanden, beträgt der Unterschied ca. 30 %. Das muß aufhören. Wir können nicht 40 Jahre lang Gleichheit predigen und nicht danach handeln. Zweitens, Mainstreaming ist ein Schlagwort, das erhärtet werden muß. Wir müssen in all diesen Beschäftigungsprogrammen fordern, daß - nicht in einem gesonderten Abschnitt, sondern als normaler Bestandteil - darin ganz klar steht, was das für Frauen bedeutet. Drittens und letztens, und das ist eine Frage an den Kommissar: Sollten wir nicht genau wie 1980 eine umfassende Untersuchung über den state of the union , über die Lage der Situation der Frauen durchführen, um die Aufmerksamkeit erneut auf ein Problem zu lenken, bei dem wir, auch meiner Meinung nach, zwar viele Fortschritte gemacht haben, das aber leider noch weit von der idealen Lösung entfernt ist? Matikainen-Kallström Herr Präsident, ein großer Teil der Langzeitarbeitslosen und der Teilzeit-Beschäftigten in fast allen EU-Ländern sind Frauen. Die Zunahme der befristeten Arbeitsverhältnisse hat Unsicherheit im Leben der Frauen geschaffen. Die unterschiedliche Entlohnung von Frauen und Männern verursacht als Folgeerscheinung für Frauen gegenüber Männern geringere Arbeitslosenentschädigungen und schlechtere Rentenansprüche. Es scheint unvorstellbar zu sein, daß wir noch Ende der 90er Jahre über Lösungen für solche Probleme nachdenken müssen. Es müßte doch ganz klar sein, daß beispielsweise für die gleiche Arbeit der gleiche Lohn gezahlt wird, unabhängig vom Geschlecht. Das sollte übrigens auch hier für die Bezahlung der Mitglieder des Europäischen Parlaments gelten. Für die Umschulung und besonders für die berufliche Bildung von Arbeitslosen müßte mehr getan werden. In Finnland sind Kampagnen zur Verstärkung des Interesses der Frauen an naturwissenschaftlichen und technischen Themen eingeleitet worden. Es ist jedoch nicht gelungen, so viele Frauen in die herkömmlichen Bereiche der Männer zu locken, wie gehofft. Woran liegt das? Sind die alten zu Hause erlernten Haltungen noch immer so fest in uns verankert? Wir müssen an unseren eigenen Haltungen noch einiges ändern. Wir sind schnell schüchtern. Wir trauen uns nicht, anspruchsvolle Aufgaben zu übernehmen oder Neues zu erproben. Ich verstehe nicht, daß mit Hilfe von verschiedenen Quoten versucht wird, dieses Problem zu lösen. Wir brauchen andersartige Maßnahmen. Meiner Meinung nach könnte die Kommission diese Gründe und Haltungen auch umfassender in der EU untersuchen. Die Automatisierung hat viele solche sogenannten Männerbereiche so entwickelt, daß bei der Erledigung der Arbeitsaufgaben keine physische Kraft mehr notwendig ist. Es geht trotzdem nicht darum, daß Frauen schlechter geschult wären als Männer. Im Gegenteil. Die Mädchen sind in der Schule erfolgreicher als die Jungen. An Hochschulen und Universitäten studieren mehr Frauen als Männer. Das führt wieder zu andersartigen Problemen. Die Frauen sind jedoch in den Ländern, in denen es eine Reservisten- oder Unteroffiziersausbildung gibt, in der Führungsqualitäten geschult werden, in gewisser Weise benachteiligt. Für Frauen gibt es nichts Entsprechendes. Wie ich festgestellt habe, gibt es in der eigenen Haltung der Frauen noch einiges zu verbessern. Wir müssen an unsere eigenen Fähigkeiten glauben und uns selbst vertrauen. Flynn Ich begrüße den Bericht Marinucci ganz besonders. In diesem Bericht stehen die spezifischen Besonderheiten der Arbeitslosigkeit von Frauen in der Europäischen Union im Blickpunkt. Ich möchte mich bei all jenen bedanken, die zu der konstruktiven Debatte heute vormittag beigetragen haben. Im ersten Teil des Berichts wird der geschlechterspezifische Unterschied bei den Arbeitslosenquoten hervorgehoben, denn in fast allen Mitgliedstaaten ist die Frauenarbeitslosigkeit höher als die der Männer. In dem Bericht werden auch die Hindernisse aufgezeigt, mit denen arbeitswillige Frauen konfrontiert werden. Aus dem Bericht wird ersichtlich, daß es in allen Mitgliedstaaten an Kinderbetreuungseinrichtungen fehlt. Dem pflichte ich bei, und ich bin ziemlich erstaunt über die Vielzahl der Kommentare zu diesem Punkt. In dem Bericht wird ebenfalls erläutert, daß Erziehungsurlaub und längere Unterbrechungen der Berufstätigkeit paradoxerweise ein Hemmnis im gesamten Arbeitsleben von Frauen in bezug auf Aufstiegschancen, soziale Absicherung und den Zugang zum Arbeitsmarkt sein können, wenn diese Arbeitsunterbrechungen quasi allein von Frauen in Anspruch genommen werden. Interessant an dem Bericht ist insbesondere, daß er weit über die Frauenarbeitslosigkeit als solche hinausgeht. Auch die Situation von Frauen auf dem Arbeitsmarkt im allgemeinen wird beschrieben sowie die Effizienz von Ausbildung und Fortbildung, und die europäischen beschäftigungswirksamen Maßnahmen, die auf den Gipfeln in Essen, Luxemburg und Cardiff beschlossen wurden, werden dargestellt. In dem Bericht wird betont, daß Maßnahmen zur Herstellung von Chancengleichheit neben aktiven Frauenförderungsprojekten in die Beschäftigungsleitlinien aufgenommen werden müssen. Dies spiegelt den zweigleisigen Ansatz wider, dessen Stellenwert auf der gemeinsam von Parlament und Kommission organisierten Konferenz zu den beschäftigungspolitischen Leitlinien im Januar dieses Jahres unterstrichen wurde. Die Ereignisse dort finden meine volle Zustimmung. Kann das Mainstreaming-Konzept ohne nach Geschlechtern aufgeschlüsselte Statistiken in die Tat umgesetzt werden? Die Kommission wird sich in Zusammenarbeit mit Eurostat weiterhin bemühen, verstärkt Statistiken zur Arbeitsmarktlage von Frauen zu erarbeiten. Im Jahresbericht über die Chancengleichheit von Frauen und Männern in der Europäischen Union sind etliche nach Geschlechtern aufgeschlüsselte Statistiken zu diversen Themen der Gleichberechtigung zu finden. Wir beabsichtigen, diese Veröffentlichung mit sehr vielen statistischen Daten weiterzuführen. Man kann ohne die für Vergleichszwecke notwendigen Grunddaten keine Bewertungen durchführen. Das ist mir vollkommen klar. Im Hinblick auf den Mainstreaming-Ansatz sind unter dem britischen Ratsvorsitz Fortschritte erzielt worden. In den Schlußfolgerungen des Europäischen Rates von Cardiff im Juni 1998 werden alle Mitgliedstaaten aufgefordert, der Gleichberechtigung von Frauen und Männern in allen Bereichen ihrer Beschäftigungspolitik einen höheren Stellenwert einzuräumen. Dies ist ein wichtiger Schritt, und dieser Aspekt wird in den Leitlinien für 1999 Priorität haben, die wir hier in Kürze diskutieren werden. Das Thema Betreuung, das während des britischen Ratsvorsitzes weit oben auf der politischen Agenda stand, wird in dem vorliegenden Bericht ebenfalls erörtert und spielt auch in den Beschäftigungsleitlinien von 1998 eine große Rolle. Es freut mich, daß so viele Bemerkungen zu Betreuungseinrichtungen gemacht und der große Bedarf hierfür und die Wichtigkeit eines hohen qualitativen Standards, der Bedarf für Betreuungsmöglichkeiten für alle Betroffenen und insbesondere der Bedarf für Ausbildungsmöglichkeiten angesprochen wurden. All dies wird im Mittelpunkt stehen. Bisher lassen die Verhältnisse in allen Mitgliedstaaten zu wünschen übrig. Ich werde hierauf in Zusammenhang mit den Leitlinien für 1999 noch näher eingehen. Die vierte Säule der Beschäftigungsleitlinien zur Förderung von Maßnahmen zur Herstellung der Chancengleichheit besagt, daß die Mitgliedstaaten überall dort mehr Betreuungsmöglichkeiten schaffen sollten, wo Bedarf besteht. Unser Betreuungskonzept wurde erweitert und zielt jetzt nicht mehr nur auf Kinderbetreuung, sondern auch auf die Betreuung von pflegebedürftigen Menschen einschließlich Behinderter und Senioren ab. In diesem wichtigen Punkt sind Fortschritte zu verzeichnen. Frau Seillier hat darauf hingewiesen. Bestätigt hat sich dies bei der Ministertagung zu Frauenfragen und Gleichberechtigung in Belfast im Mai. Dort war man sich einig, daß eine bezahlbare, zugängliche und qualifizierte Kinderbetreuung, Erziehungsurlaub und weitere Aktionsprogramme im Rahmen einer familienfreundlichen Beschäftigungspolitik unabdingbar sind, damit Frauen und Männer ihren beruflichen und familiären Pflichten nachkommen können. Meiner Ansicht nach läßt sich die Integration von Frauen auf dem Arbeitsmarkt nur dann effektiv steigern, wenn wir die Betreuungsfrage in den Griff bekommen. Es gibt noch ungemein viel zu tun, um das Ziel einer ausreichenden Bereitstellung von Betreuungsmöglichkeiten zu erreichen. Wir werden genau beobachten, wie die einzelnen Mitgliedstaaten dieses Problem angehen, welche Maßnahmen sie einsetzen werden und welche Mittel sie im Rahmen ihrer beschäftigungspolitischen Aktionspläne für 1999 und die nachfolgenden Jahre aufwenden werden. Die europäische Beschäftigungsstrategie hat sich allein dadurch bewährt, daß das Thema Chancengleichheit heute in allen nationalen Beschäftigungsplänen fest verankert ist. In Zukunft werden wir alles daransetzen, die Umsetzung der Verpflichtungen aus den Leitlinien sicherzustellen. Die Mitgliedstaaten kennen ihre Aufgaben. Die Herausforderung für 1998 war, diesen Prozeß in Gang zu bringen. Das ist uns gelungen. Für 1999 wird die Herausforderung sein, aktiv zu werden und die zur Erreichung der Ziele erforderlichen Schritte vor dem Hintergrund der Leitlinien einzuleiten. Soviel zum Thema Chancengleichheit. Frau Lulling hat auf die Richtlinie von 1986 bezüglich der Unterstützung von Ehepartnern aufmerksam gemacht. Wir haben hierüber zwei Diskussion mit Experten am runden Tisch geführt und konnten uns - einschließlich der Experten - nicht auf eine Abänderung dieser Richtlinie einigen. Der Bericht, Frau Lulling, ist recht ausführlich und wurde veröffentlicht; ich werde Ihnen ein Exemplar zukommen lassen, denn er dürfte für Sie von Interesse sein. Herr Delcroix, Frau Angelilli, Herr Schäfer und andere Kolleginnen und Kollegen haben sehr schlüssige Argumente zu Teilzeitarbeit und der Richtlinie über Teilzeitbeschäftigung vorgebracht. In dieser Richtlinie ist vorgesehen, daß Frauen und Männer in der Lage sein sollten, von Teilzeit- zu Vollzeitbeschäftigung überzugehen und umgekehrt, ohne benachteiligt zu werden und ihre Arbeitsvermittlungsfähigkeit einzubüßen. Wie Sie wissen, war dies ein Kernpunkt der Richtlinie über Teilzeitbeschäftigung, die aus einem Tarifvertrag zwischen den Sozialpartnern resultiert ist. Ich möchte mich bei Frau Hautala für Ihre Bemerkung zu der Rede in Portugal bedanken. Ich bin sehr froh, daß Frau Torres Marques sagte, daß ich das Parlament nicht kritisiert hätte, und sie hat vollkommen Recht damit. Sie war in der Wortwahl ihrer Bemerkungen zur Rede vom Dienstag in Portugal sehr vorsichtig. Ich habe das Parlament nicht kritisiert, sondern wollte - und dies möchte ich hier noch einmal betonen - das Parlament ermutigen, den von ihm eingeschlagenen Kurs beizubehalten, d. h. sich auf allgemein gehaltene Maßnahmen hinsichtlich der Beschäftigungsstrategie und Chancengleichheit sowie der Reform der Strukturfonds zu konzentrieren. Schließlich wollte ich in der Rede das Parlament mit allen zur Verfügung stehenden Mitteln ersuchen, die Mitgliedstaaten zur Umsetzung ihrer jeweiligen Strategien zu drängen, damit sich das Familien- und Arbeitsleben besser vereinbaren läßt und damit Frauen vermehrt Fortbildungsmöglichkeiten in Anspruch nehmen, wenn sie nach längerer Unterbrechung der Berufstätigkeit aufgrund der Betreuung von Kindern usw. in das Berufsleben zurückkehren. Wir müssen unser Augenmerk auch auf die künstlichen Hindernisse in allen Bereichen des Arbeitsmarktes richten, die für Geschlechtertrennung und Diskriminierung verantwortlich sind. Diese Hindernisse müssen beseitigt werden. Dies war meine Botschaft in Portugal, und ich wünsche mir die Unterstützung des Parlaments bei der Verwirklichung dieser Zielsetzung. Vielen Dank, daß Sie diesen Aspekt angesprochen haben. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. Beschäftigung von Frauen: Rolle der Genossenschaften Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt der Bericht (A4-0270/98) von Frau Colombo Svevo im Namen des Ausschusses für die Rechte der Frau über die Rolle der Genossenschaften bei der Förderung der Erwerbstätigkeit von Frauen. Colombo Svevo Herr Präsident, ich beginne mit einem Dank an Frau Marinucci; mit ihrem Bericht hat sie nämlich die strukturellen Probleme des Marktes sowie das Verhältnis zwischen Markt und Frauenbeschäftigung aufgezeigt, womit es mir ermöglicht wurde, den Hintergrund einer Situation, wie sie in ihrem Bericht dargelegt wird, besonders zu beleuchten. Wir haben einen speziellen Aspekt der Beschäftigung untersucht, nämlich die Beziehung zwischen Genossenschaften und Erwerbstätigkeit von Frauen. Wir taten dies deswegen, weil uns bewußt wurde, daß sich in dem großen Rahmen des Genossenschaftswesens - bzw. besser gesagt, in dem großen Rahmen der Sozialwirtschaft des dritten Systems - heute wichtige Entwicklungen vollziehen, die wir aufzuzeigen versucht haben und die der Ausschuß für die Rechte der Frau beim Besuch einiger Genossenschaften in Italien in der Praxis beobachtet hat; solche Entwicklungen wurden übrigens von Frau Ghilardotti im Ausschuß für soziale Angelegenheiten und Beschäftigung vor kurzem sehr nachhaltig unterstützt. Die Europäische Union muß nun meines Erachtens die neuartigen Ideen, um die es sich dabei handelt, verbreiten, und die Konferenz, die nächste Woche in Brüssel stattfinden wird, stellt meiner Meinung nach eine wichtige Antwort dar, nämlich daß alles, was auf diesem Sektor geschieht, sichtbar gemacht werden soll. Zu welchen Resultaten sind wir bei unserer Untersuchung gelangt? Erstens: Genossenschaften haben, genau wie kleine und mittlere Unternehmen, zur Schaffung von Arbeitsplätzen geführt, und vor allem kleine Genossenschaften haben eine positive Rolle für die Frauenbeschäftigung gespielt; zweitens: Genossenschaften haben sich in jenen neuen Beschäftigungsbereichen angesiedelt, die von der Europäischen Union schon mehrfach sowohl in den herkömmlichen Sektoren der individuellen, personenbezogenen Dienstleistungen wie in innovativen Bereichen genannt wurden. In diesem Zusammenhang möchte ich sagen, daß Genossenschaften, auch wenn sie in herkömmlichen Sektoren tätig waren, beispielsweise der Sozialhilfe, gleichwohl eine innovative Rolle in dem Sinne erfüllt haben, daß sie sich anschließend lokal etabliert und örtliche Bedürfnisse erfüllt haben. Drittens: Die Genossenschaften haben für die Eingliederung sowohl von Langzeitarbeitslosen als auch - wie im Falle zahlreicher Frauen - derjenigen, die vielleicht nur für eine befristete Zeit aus dem Arbeitsmarkt ausgeschieden sind, eine positive Rolle gespielt und dabei auch - die Unterstreichung dieser Tatsache ist mir sehr wichtig - eine Ausbildungsfunktion vor Ort erfüllt. Wir haben nämlich festgestellt, daß zahlreiche Frauen heute Vorstandsmitglieder von Genossenschaften und vielfach von Genossenschaftsgesellschaften sind: dies hat auch zur Förderung des weiblichen Unternehmertums beigetragen. Die Genossenschaften waren ferner im Bereich der Flexibilität der Arbeitsorganisation, sowohl was die Stunden- als auch Lebensarbeitszeit betrifft, aktiv, einer Flexibilität, die - wie ich hervorheben möchte - unter anderem keine Marginalisierung bedeutet, weil im allgemeinen Zweck und Modalitäten der Organisation der Genossenschaften stets die Mitwirkung der Genossenschaftsmitglieder und ihre Mitverantwortung erfordern. Bei meiner Aufzählung der Elemente, die sich bei unserer Untersuchung ergeben haben, werden Sie feststellen, daß viele dieser Faktoren, nämlich Anpassungsfähigkeit, Vereinbarkeit, Wiedereingliederung, gerade die Grundlage für die Forderung der Frauen nach Möglichkeiten für einen Eintritt ins Erwerbsleben bilden. Auch die jüngsten Untersuchungen in meinem Land haben im Grunde genommen gezeigt, welches Interesse Frauen an solchen besonderen Unternehmensarten besitzen. Meiner Meinung nach müssen wir daher als Europäische Union - und das sage ich Herrn Kommissar Flynn, weil ich weiß, daß er diesen Themen gegenüber aufgeschlossen ist - für die gesamte Sozialwirtschaft wirklich eine aktive Rolle spielen. Untersucht werden müssen Umfang und Merkmale, insbesondere was das Genossenschaftswesen und seine Entwicklung in den verschiedenen Ländern betrifft. Zu den Vereinigungen und Stiftungen wurde eine Mitteilung ausgearbeitet: Wir wünschen uns ein Weißbuch über das Genossenschaftwesen, um damit auch Änderungen aufzuzeigen und einen Vergleich zwischen den verschiedensten Erfahrungen zu ermöglichen. Erforderlich ist ein Rechtsrahmen, der, ohne starre Festlegungen für diesen Bereich - denn das ist nicht möglich, da er aufgrund seiner Art veränderlich ist und sich seine Entwicklung nach den bestehenden Bedürfnissen richtet, denen er gerecht wird - mehr Rechtsklarheit schafft, um Situationen zu vermeiden, durch die Genossenschaften sinnentstellt und zweckentfremdet würden. Erforderlich sind ferner spezifische Bestimmungen, beispielsweise bei Ausschreibungen; ferner die Anwendung ermäßigter MWSt-Sätze sowie schließlich eine wirtschaftliche Förderungen der Sozialökonomie, und zwar auch durch Maßnahmen, wie sie zugunsten kleiner und mittlerer Unternehmen vorgesehen sind. Was sodann die Ausbildung betrifft, so ist zu berücksichtigen, daß aus dem Sozialfonds Mittel für eine diesem Bereich angemessene Aus- und Fortbildung bereitgestellt werden müssen, durch die es ermöglicht wird, nicht nur technische Fähigkeiten zu erwerben, sondern auch für Projektmanagement und Teamarbeit erforderliche Qualifikationen. Ghilardotti Herr Präsident, zunächst möchte ich die Berichterstatterin, Frau Colombo Svevo, beglückwünschen, weil sie einen vollständigen Bericht ausgearbeitet hat, dem eigentlich nichts hinzuzufügen ist, denn darin wurden sämtliche Punkte zur Sprache gebracht, und es wurde darin aufgezeigt, welche Möglichkeiten dieser Sektor bietet, wobei auf die Notwendigkeit einer Regelung dieses Sektors sowie von Interventionsmaßnahmen hingewiesen und aufgezeigt wurde, welche Rolle die Europäische Union und die Mitgliedstaaten bei der Entwicklung und beim Ausbau eines Sektors erfüllen können, der für die Erwerbstätigkeit von Frauen ohne Zweifel wichtig ist. Nichtsdestotrotz möchte ich einige allgemeine Betrachtungen anstellen. Wie Frau Colombo Svevo sagte, kann nicht über ihren Bericht gesprochen werden, ohne ihn mit dem ausgezeichneten Bericht von Frau Marinucci und der darüber geführten Aussprache in einen direkten Zusammenhang zu bringen. Meines Erachtens kann ruhig gesagt werden, daß - zumindest in den letzten zwanzig Jahren - die von der Europäischen Union geförderte Politik der Chancengleichheit zu einer der sehr wenigen auf sozialer Ebene erfolgreichen Politiken gehört. Im übrigen wurden die zahlreichen bestehenden Probleme bei der geführten Aussprache bereits aufgezeigt und sind der Kommission, dem Europäischen Parlament, den Frauen (den direkt Betroffenen) sowie dem Rat bekannt. Es gibt heute einige Fortschritte. Durch den Vertrag von Amsterdam werden Möglichkeiten geboten. Die trotz einer sehr schwachen Rechtsgrundlage, nämlich Artikel 119, verabschiedeten Richtlinien ermöglichten Fortschritte in dieser Richtung. Meines Erachtens sind jedoch mehr Mut und mehr Konsequenz erforderlich. Das sage ich speziell zu dem, was von Frau Colombo Svevo hervorgehoben wurde. Zwar können durch die Sozialwirtschaft nicht sämtliche Probleme gelöst werden, doch stellt sie eine der möglichen Lösungen dar, zusammen mit anderen Maßnahmen wie mainstreaming , Investitionen, Berücksichtigung der konkreten Priorität des Beschäftigungsproblems auch in finanzieller Hinsicht. Unter den Formen, unter denen die Sozialwirtschaft in Erscheinung tritt, stellt das soziale Genossenschaftswesen einen wichtigen Bereich dar. Er ist es bereits heute in der Realität - einer von Frau Colombo Svevo beschriebenen Realität - und er ist es auch hinsichtlich noch potentieller Möglichkeiten. Meines Erachtens sind mehr Mut und mehr Konsequenz erforderlich, denn obwohl dieseTatsache von uns anerkannt wird - sowie auch vom Rat und von der Kommission, und zwar auch auf dem Luxemburger Gipfel und dem Gipfel von Cardiff -, handeln wir nämlich nicht dementsprechend. Ich beziehe mich beispielsweise auf ein spezifisches Problem, über das wir in einigen Wochen sprechen werden, nämlich den Haushaltsplan. Die Haushaltslinie B5-321 betreffend die Förderung der Sozialwirtschaft - diese Haushaltslinie fällt nicht in die Zuständigkeit von Kommissar Flynn - besitzt keine Rechtsgrundlage. Wie wir wissen, können aufgrund des Urteils des Europäischen Gerichtshofs sowie der Interinstitutionellen Vereinbarung Mittel im Haushaltsplan nur festgelegt werden, wenn Rechtsgrundlagen bestehen, und wir haben eine solche Möglichkeit, wenn die Kommission tatsächlich beabsichtigt, Programme zu erstellen, durch die die Rechtsgrundlagen geschaffen werden können. Eine Gesetzgebungsinitiative, die erfolgreich war, die von der Kommission vorgeschlagen wurde und zu der das Parlament eine Stellungnahme abgegeben hat, sah ein Programm für die Sozialwirtschaft vor. Ich bin der Meinung, daß sich damit für die Kommission - auch nach der heute geführten Aussprache und den vorliegenden Berichten - die Gelegenheit für ein Wiederaufgreifen dieses Programms bietet und daß dieses Programm nächstes Jahr eine konkrete Unterstützung darstellt, eine Verbreitung bewährter Praktiken und daß es damit ermöglicht wird, daß dieser Sektor - quantitativ und qualitativ - einen wesentlichen Beitrag zur Lösung des Problems der Beschäftigung von Frauen leistet. Der Präsident Die Aussprache wird an dieser Stelle unterbrochen und um 18.00 Uhr fortgesetzt. Dührkop Dührkop Herr Präsident! Meine Damen und Herren! Vielen Dank, daß sie mir das Wort für einen persönlichen Beitrag erteilen. Die Untergrundorganisation ETA hat gestern abend einen unbefristeten, bedingungslosen Waffenstillstand verkündet. Ich möchte sagen, daß ich diese Verlautbarung mit Vorsicht aufnehme, in der Hoffnung daß sie ehrlich gemeint ist, und vor allem mit Zufriedenheit, denn sie öffnet ein Tor der Hoffnung, daß im Baskenland endlich der Frieden erreicht wird. Hoffentlich sind wir alle vereint dazu im Stande, diesen - langersehnten - Frieden für das Baskenland zu erleben. Areitio Toledo Herr Präsident! Auch ich möchte mich zu diesem Thema äußern. Wie Frau Dührkop Dührkop mitgeteilt hat, hat die terroristische Vereinigung ETA einen Waffenstillstand verkündet. Wir müssen diese Erklärung zufrieden aufnehmen - wie könnten wir anders reagieren -, jedoch auch mit Vorsicht. Es ist nicht das erste Mal, daß diese terroristische Vereinigung einen Waffenstillstand verkündet hat, und man muß natürlich abwarten, ob diese Erklärung etwas mit den anstehenden Wahlen im Baskenland zu tun hat. Auf jeden Fall ist dies Anlaß zur Hoffnung. Wir vertrauen und hoffen weiterhin auf das endgültige Ende der Gewalt und glauben auf jeden Fall, daß dieser Schritt die Folge der Bereitschaft zum Dialog und zur Eintracht ist, die die Väter der spanischen Verfassung bei ihrer Arbeit ermutigte. Puerta Herr Präsident! Es ist notwendig, daß Sie verschiedene Stimmen aus Spanien hören und daß aus diesen allen die Hoffnung auf einen Friedensprozeß deutlich wird. Auch die Vorsicht ist notwendig, man muß jedoch Vertrauen in die demokratischen Werte haben, die wir seit dem Augenblick entwickeln, in dem wir die Demokratie wiedergewonnen haben. Häufig sind wir hier zusammengekommen, um schreckliche Verbrechen, willkürliche oder gegen Volksvertreter gerichtete Ermordungen zu verurteilen. Diese Nachricht, die uns erreicht hat, erfüllt uns daher alle mit Hoffnung, wenn auch eine gewisse Vorsicht bestehenbleibt. Ich glaube, daß ich für meine Person und im Namen der Konföderalen Fraktion der Vereinigten Europäischen Linken/Nordische Grüne Linke sprechen kann. Imaz San Miguel Herr Präsident! Wir Basken, das baskische Volk, haben viele Jahre lang unter einem bewaffneten Konflikt gelitten, der die Geißel unserer Gesellschaft war. Heute abend haben wir mit Genugtuung vernommen, daß die Terrororganisation ETA einen einseitigen, unbefristeten und bedingungslosen Waffenstillstand erklärt hat. Es ist das erste Mal, daß die ETA einen derartigen Waffenstillstand erklärt. Ich hoffe, daß alle politischen Kräfte - und ich rufe auch die politischen Kräfte in Europa und die europäische Gesellschaft zur Zusammenarbeit auf - den Umständen gewachsen sind und fähig sind, in einem Friedensprozeß mit Hilfe des Dialogs voranzuschreiten, der die Friedenserwartungen und die Hoffnung der überwältigenden Mehrheit der Basken erfüllt. Der Präsident Ich denke, wir alle sind bereit, die Hoffnungen der spanischen Kollegen zu teilen. Abstimmungen Harrison Ich schlage vor, in Absatz 1 d I die "45 Kalendertage" in "60 Kalendertage" zu ändern. Der Präsident Kann ich die mündliche Änderung des Berichterstatters zulassen? Ich stelle fest, daß es keinen Widerspruch gibt. Folglich stelle ich sie zur Abstimmung. Änderung Nr. 33 Harrison Lassen Sie mich kurz erläutern, daß im Falle der Annahme von Änderungsantrag Nr. 33 als Ganzes der Absatz bis zu "maximaler Zahlungsfrist" in meinem Änderungsantrag hinfällig würde. Dann würde der Rest von Änderungsantrag Nr. 26 stehenbleiben. (Das Parlament nimmt den Entwurf der legislativen Entschließung an.) Weber Herr Präsident, laut unseren Sitzungsunterlagen sind die Änderungsanträge 4 und 18 im Falle der Verabschiedung des Änderungsantrags 14 hinfällig. Ich möchte Sie darüber informieren, daß in Wirklichkeit der Änderungsantrag 4 durch die Verabschiedung des Änderungsantrags 14 nicht hinfällig wird. Über den Änderungsantrag 4 kann durchaus als Zusatz abgestimmt werden, und ich bitte Sie darum, diesen Antrag in eben dieser Form zur Abstimmung zu stellen. Der Präsident Sie bringen mich da in eine Zwickmühle, Herr Weber, denn die Dienste des Parlaments teilen mir mit, daß der Inhalt der angesprochenen Änderung als damit nicht vereinbar eingeschätzt wurde. Roth-Behrendt Herr Präsident! Ich teile Ihre Einschätzung, denn beide Änderungsanträge beziehen sich auf den gleichen Absatz der Entschließung, und wenn der Änderungsantrag 14 meiner Fraktion angenommen wird, ist der Änderungsantrag 4 der Fraktion der Radikalen Europäischen Allianz hinfällig, es sei denn, meine Fraktion übernimmt den Änderungsantrag 4 als Zusatz, was wir nicht tun werden. Weber Herr Präsident, im Gegensatz zu dem, was Frau Roth gesagt hat, bezieht sich unser Änderungsantrag nämlich auf die Wahrung der Artenvielfalt, was beim Änderungsantrag der Fraktion von Frau Roth nicht der Fall ist. Somit bestehe ich darauf, daß unser Änderungsantrag als Zusatz zur Abstimmung gestellt wird. Breyer Ich stimme Ihrer Einschätzung auch zu. Alle, die einen Änderungsantrag vorgelegt haben - das waren die Fraktion der Radikalen Europäischen Allianz, die Fraktion der Sozialdemokratischen Partei Europas und die Fraktion Die Grünen im Europäischen Parlament - müssen die Möglichkeit haben, sich zu äußern, ich bitte schon um etwas Fairneß. Ich stimme Ihnen zu, daß sie nicht identisch sind, denn wir wollen mit unserem Änderungsantrag als einzige, daß ganz klar festgeschrieben wird, wieviel emission trading stattfindet und wieviel mit eigenen Maßnahmen durchgeführt wird. Daher verwehre ich mich strikt dagegen, daß bei Annahme von Änderungsantrag 14 die übrigen beiden, also auch unser Änderungsantrag 18, hinfällig werden. Betreffend Änderung 18 Breyer Herr Präsident! Also wir brauchen hier keine Lesestunde einzuführen. Wir haben mit dem Änderungsantrag der Sozialisten besprochen, ob eine mengenmäßige Begrenzung erfolgen soll. In unserem Änderungsantrag 18 wird genau beziffert, wie diese mengenmäßige Begrenzung auszusehen hat. Hätten wir die Abstimmung korrekt durchgeführt, wäre unser Änderungsantrag auch zuerst gekommen, dann hätten wir die korrekte Reihenfolge. Ich bestehe ausdrücklich darauf, daß unser Änderungsantrag 18 zur Abstimmung gestellt wird, und jeder, der des Lesens mächtig ist, wird feststellen, daß es hier Unterschiede gibt. Der Präsident Frau Breyer, ich respektiere Ihre Meinung, es gibt jedoch in diesem Saal auch noch andere Auffassungen, andere Bewertungen. Ich hätte eigentlich nichts dagegen, Ihre Änderung zur Abstimmung zu stellen, doch wäre dies unserer Einschätzung nach nicht korrekt. (Das Parlament nimmt den Entschließungsantrag an.) Sainjon Herr Präsident, ich danke Ihnen, daß Sie mir das Wort erteilt haben, denn ich stelle fest, daß Sie bei der Abstimmung über den Antrag der ARE-Fraktion etwas rasch vorgegangen sind. Ich bin ein wenig erstaunt darüber, denn zuweilen haben Sie es nicht so eilig. Ich bin also, Herr Präsident, ganz einfach ein wenig überrascht. Der Präsident Herr Sainjon, Sie haben recht. Ich bin schnell vorgegangen, das stimmt, aber vor uns liegt eine sehr lange Abstimmungsliste. Ich möchte die Abgeordneten nicht bis heute nachmittag um drei Uhr hier festhalten. Das Ergebnis war derart offensichtlich, daß es keinen Anlaß für Interpretationen gegeben hat. (Das Parlament nimmt den Entschließungsantrag an.) Gemeinsamer Entschließungsantrag zu den politischen Entwicklungen in Rußland (Das Parlament nimmt den Entschließungsantrag an.) Titley Herr Präsident, ich möchte einen mündlichen Änderungsantrag einbringen, der den letzten Teil - und den Sinn - dieses Änderungsantrags betrifft und wie folgt lautet: " ... hebt die Bedeutung des von der PKK am 28. August 1998 erklärten Waffenstillstandes hervor und fordert die türkischen Behörden auf, diese Gelegenheit zu ergreifen, um eine friedliche politische Lösung der kurdischen Frage auf Verhandlungsbasis zu finden." Wir möchten, daß dieser mündliche Änderungsantrag angenommen und Ziffer 16 hinzugefügt wird, in dem es um die Kurdenfrage geht. Ich möchte ergänzend anmerken, daß es in der deutschen Presse hieß, der Waffenstillstand sei von der PKK zurückgezogen worden. Mir wurde versichert, daß dieser Bericht falsch ist. Der Waffenstillstand ist weiterhin in Kraft. Darum müssen die Worte "hebt die Bedeutung des von der PKK am 28. August 1998 erklärten Waffenstillstandes hervor und fordert die türkischen Behörden auf, diese Gelegenheit zu ergreifen, um eine friedliche politische Lösung der kurdischen Frage auf Verhandlungsbasis zu finden." Ziffer 16 hinzugefügt werden. Soweit ich weiß, stimmt Herr McMillan-Scott dieser Änderung zu. Der Präsident Liebe Kolleginnen und Kollegen, Herr McMillan-Scott hat mich heute früh informiert, daß er auf Grund anderer politischer Verpflichtungen nicht an der Abstimmung heute mittag teilnehmen kann. Er bat Herrn Schwaiger, ihn zu vertreten, und ich denke, Herr Schwaiger wird sich in der Lage sehen, die Auffassung zu der gerade von Herrn Titley unterbreiteten Änderung zum Ausdruck zu bringen, die Herr McMillan-Scott auf Grund seiner Abwesenheit nicht darlegen kann. Wenn es keine Einwände Ihrerseits gibt, werde ich sie zur Abstimmung stellen. Schwaiger Herr Präsident! Ich möchte darauf hinweisen, daß in allen Medien gemeldet wurde, der Waffenstillstand der PKK sei zurückgezogen worden, und daß es nun sehr schwierig ist, diesem Änderungsantrag, der eigentlich eine gute Absicht verfolgt, zuzustimmen. Aber wenn eine mündliche Änderung möglich ist, würde ich vorschlagen, die Notwendigkeit eines Waffenstillstands zu unterstreichen und den Rest unverändert zu lassen, ohne die PKK zu zitieren. Unter diesen Umständen könnten wir zustimmen: Notwendigkeit eines Waffenstillstands und einer politischen, friedlichen Lösung. Der Präsident Herr Schwaiger, bei so diffizilen politischen Fragen haben wir auch immer äußerst feine Differenzierungen wie die soeben von Ihnen dargelegte. Sie stellt eine Änderung der mündlichen Änderung dar. Ich fürchte jedoch, das könnte zu einer gewissen Verwirrung führen. Titley Herr Präsident, wenn die PPE auf dieser Grundlage "dafür" stimmen wird, bin ich einverstanden. Der Präsident Gibt es Einwände dagegen, daß ich die geänderte Änderung von Herrn Titley zur Abstimmung stelle? Nein. Damit stelle ich sie zur Abstimmung. Schwaiger Herr Präsident! Ich habe den Eindruck, daß der Änderungsantrag von Herrn Titley darauf abzielt, den ersten Teil von Änderungsantrag 25 herauszunehmen und nur über den zweiten Teil, den er formuliert hat und der auf meine Formulierung hin abgeändert wurde, abzustimmen, nicht jedoch über den ersten Teil, der zurückgezogen wurde, es sei denn, die Fraktion Die Grünen möchte den ersten Teil beibehalten. Dann müßte man darüber abstimmen. Der Präsident Herr Schwaiger, ich glaube, hier ist etwas durcheinandergekommen: Die Änderung Titley betraf nicht den ersten Teil. Titley Herr Präsident, meine Änderung, die somit als angenommen gilt, sollte Ziffer 16 hinzugefügt werden. Über Ziffer 17 müssen wir noch abstimmen. (Das Parlament nimmt den Entschließungsantrag an.) Bonde und Sandbæk Der Vorschlag der Kommission verfolgt ein richtiges Ziel, nämlich die Integration des Geschlechteraspekts als wichtigen und allgemeinen Faktor der Entwicklungszusammenarbeit. Die bewußte Beachtung geschlechterspezifischer Fragen - und man sollte sogar von einer "positiven" Sonderbehandlung der Frauen reden - ist eine notwendige Voraussetzung für die effektive und nachhaltige Entwicklung in den Entwicklungsländern. Die Hilfe wird ganz einfach falsch organisiert und kommt nicht den Richtigen zugute, wenn die Frauen in der Entwicklungszusammenarbeit nicht ausdrücklich berücksichtigt werden. Diese Strategie muß allgemein vertreten werden und den Aspekt der Chancengleichheit in alle Maßnahmen einbeziehen. Sonst besteht die Gefahr, daß die Aktivitäten nur Zufallstreffer ohne die beabsichtigte Wirkung bringen. Frau Junker muß für den Bericht gelobt werden, der in einigen Bereichen die gemeinsame Haltung verdeutlicht. So u. a. in den Änderungsanträgen 15 und 16, die durch Zuschlagserteilungen Entwicklungsländer positiv begünstigen wollen. Die Änderungsanträge, welche die Auswahlverfahren und den Zeitrahmen betreffen, lehnen wir allerdings ab. Betreffend die Auswahlverfahren möchte Frau Junker wie die Kommission einen Beratenden Ausschuß. Wenn wir zwischen zwei Übeln wählen müssen, entscheiden wir uns lieber für einen Verwaltungsausschuß (IIB), den der Rat vorgeschlagen hat. Die Änderungsanträge 6 und 11, in denen es um den Zeitrahmen geht, lehnen wir ebenfalls ab. Auch wenn wir normalerweise keine Zeitvorgaben unterstützen, so ist es in diesem Falle erforderlich, um die Kommission unter Druck zu setzen. In dieser Situation unterstützen wir den finanziellen Bezugsrahmen. Es darf der Kommission nämlich nicht erlaubt werden, mehr Geld für die Einstellung von Beratern usw. anzufordern. Der geschlechterspezifische Aspekt muß ein natürlicher Teil einer effektiven und vernünftigen Entwicklungspolitik sein. Außerdem möchten wir die Initiative des Gemeinsamen Standpunkts hervorheben und loben, die es der Kommission ermöglicht, Konferenzen mit Vertretern der Mitgliedsländer und Empfängerländer abzuhalten, um das Bewußtsein über geschlechterspezifische Fragen in neuen Bereichen der Entwicklungszusammenarbeit zu fördern. Bericht Harrison (A4-0303/98) Oddy Herr Präsident, ich möchte Herrn Harrison zu seinem ausgezeichneten, praxisnahen Bericht über die Bekämpfung des Zahlungsverzugs beglückwünschen. Es handelt sich hier um ein wichtiges Thema, das für kleine und mittlere Unternehmen praktische Vorteile bedeutet. Zahlungsverzug kann ein Unternehmen aufgrund von Probleme mit dem CashFlow lähmen. Jeder vierte Konkurs wird von Problemen mit dem Cash-Flow verursacht. Insbesondere im Vereinigten Königreich haben sich Banken kleinen und mittleren Unternehmen gegenüber nicht sonderlich wohlwollend verhalten. Ich begrüße diesen Bericht, der positive Veränderungen verspricht. Hager Ich habe für zahlreiche Änderungsanträge und in der Endabstimmung für den Bericht Harrison gestimmt, weil ich der Meinung bin, daß er den Kommissionsvorschlag wesentlich verbessert. Dies ändert aber nichts an meiner Auffassung, wonach ich den Vorschlag der Kommission ablehne, weil er Vorschriften enthält, die klar über das eigentliche Ziel hinausgehen, bzw. für die keine Kompetenz des europäischen Gesetzgebers vorhanden ist. Obwohl mein diesbezüglicher Änderungsantrag zur legislativen Entschließung keine Mehrheit gefunden hat, sehe ich mich in meiner Haltung nicht zuletzt durch entsprechende Interventionsschreiben bestätigt. Die massiven Eingriffe in nationales Zivil- und Zivilprozeßrecht sind durch die grundsätzlich zu begrüßende Initiative zur Bekämpfung des Zahlungsverzuges sachlich nicht gerechtfertigt. Titley Ich bin hocherfreut, daß wir heute hier zusammengekommen sind, um dem kostspieligen Skandal um Zahlungsverzug ein Ende zu setzen, mit dem unsere kleinen und mittleren Unternehmen zu kämpfen haben. KMU sind die treibende Kraft für unser Wirtschaftswachstum und beschäftigen die Mehrzahl unserer Mitbürgerinnen und -bürger im privaten Sektor. In dieser Funktion gebührt den KMU mehr Respekt von seiten der Großunternehmen und dem öffentlichen Sektor, für die sie Dienstleistungen und Waren bereitstellen, von denen wir alle abhängig sind. Am wichtigsten für die KMU wäre die Anerkennung ihrer Leistung dadurch, daß sie für ihre harte Arbeit fristgerecht bezahlt werden. Dies gilt vor allem für die größeren Unternehmen und Organisationen des öffentlichen Sektors, die sich eine pünktliche Begleichung ihrer Rechnung sehr wohl leisten könnten, es aber unter Umständen vorziehen, die Zahlung aufzuschieben, um für ihr Geld bei der Bank mehr Zinsen einzustreichen. Zweifellos wurden Schuldner zu solch üblen Methoden verleitet, weil die bisherigen Regelungen über die unverzügliche Bezahlung kleinerer Unternehmen nicht streng genug waren. Großunternehmen hatten das Durchsetzungsvermögen und die Anwälte, um KMU auf ihr Geld warten zu lassen. Die Forderung des Berichterstatters nach der Festlegung von Mindeststandards für zulässige Fälligkeitstermine bei Zahlungen an KMU und nach der Berechtigung von Inkassostellen, Schulden innerhalb der EU beizutreiben, sind ein Zeichen dafür, daß wir Politiker bereit sind, den "Davids" der Geschäftswelt zu helfen, damit sie von den "Goliaths" gerecht behandelt werden. Ich möchte noch anmerken, daß die Europäische Kommission mit gutem Beispiel vorangehen sollte, indem sie sicherstellt, daß ihre eigenen Rechnungen bei KMU fristgerecht bezahlt werden! Trizza Die kleinen und mittleren Unternehmen stellen einen immer größeren Anteil an der europäischen Unternehmerschaft dar, insbesondere in den weniger entwickelten Regionen der Europäischen Union. Jede Aktion oder Maßnahme zur Unterstützung der kleinen und mittleren Wirtschaftsakteure fördert daher allgemein das wirtschaftliche Wachstum in der Europäischen Union und stellt einen sicheren Weg zur Stärkung des wirtschaftlichen Zusammenhalts der Regionen dar. Das Interesse der Kommission an den Maßnahmen zur Förderung und zum Ausbau der europäischen Kapitalmärkte für kleine und mittlere Unternehmen wird daher von mir unterstützt, und ich bin mit dem Berichterstatter, Herrn Hendrick, vollkommen darin einig, daß zur Förderung verstärkter Investitionen in die KMU und damit zur Finanzierung ihrer Expansion und Entwicklung geeignete Informationskampagnen bei privaten und öffentlichen Anlegern durchgeführt werden müssen. Des weiteren ist es meines Erachtens richtig, wenn der Kollege Scarbonchi von der Notwendigkeit einer Verbesserung der Programme und der Maßnahmen der Europäischen Union zur Förderung der KMU spricht; vor allem die KMU in den ländlichen Gebieten verdanken ihr Überleben und ihre mögliche Weiterentwicklung einer engeren Koordinierung zwischen Industrie, Landwirtschaft und Fremdenverkehr. Schließlich bin ich mit dem Grundsatz der von der Kommission ausgearbeiteten Richtlinie für die Festlegung einer entsprechenden Frist bei der Zahlung der Verkaufsrechnungen: Funktionsstörungen bei den cash flow sowie Liquiditätskrisen stellen nämlich eine der häufigsten Ursachen für Konkurse bei KMU dar. Bericht Secchi (A4-0299/98) Andersson, Lööw und Wibe Wir unterstützen nicht die Verwässerung der Bekämpfung der Steuerflucht, die durch den Änderungsantrag 4 zu Artikel 6.2 vorgeschlagen wird. Fourçans Einige Hindernisse stehen dem optimalen Funktionieren des Binnenmarktes immer noch im Wege. Die direkten und indirekten Steuern zählen zu diesen Hindernissen. Es ist klar, daß es nicht möglich und auch nicht sinnvoll ist, die fünfzehn Steuersysteme der Mitgliedstaaten der Union zu vereinheitlichen. Hingegen müssen die Verzerrungen beseitigt werden, die das Funktionieren des großen europäischen Marktes unweigerlich beeinträchtigen. Die Europäische Kommission hat im März diesen Jahres einen Vorschlag hinsichtlich der Zahlungen von Zinsen und Lizenzgebühren zwischen verbundenen Unternehmen aus verschiedenen Mitgliedstaaten vorgelegt. Das Ziel dieses Textes besteht darin, die doppelte Besteuerung dieser Zahlungen abzuschaffen, um auf diese Weise zu verhindern, daß die grenzüberschreitenden Unternehmen nicht aufgrund diskriminierender Steuersysteme bestraft werden. Ich bin erfreut über diesen Text sowie über den Bericht von Herrn Secchi. Der Bericht schlägt vor, die Bestimmungen der Richtlinie auf die Steuern auszudehnen, die auf Zahlungen von Zinsen und Lizenzgebühren von nicht verbundenen Unternehmen erhoben werden, und zwar im Rahmen der Konsolidierung des Binnenmarktes. Meines Erachtens ist es nämlich vernünftig, vorzuschlagen, daß diese Zahlungen in den Mitgliedstaaten besteuert werden, in denen die Unternehmen angesiedelt sind, die Zahlungen von Zinsen und Lizenzgebühren erhalten. Man kann sich allerdings die Frage stellen, ob es wünschenswert ist, das System komplizierter zu machen, indem man bestimmte Ausnahmen von diesem Grundsatz zuläßt, wie es die Richtlinie vorschlägt. Letztlich müßte es so sein, daß diese Ausnahmeregelung zugunsten eines einheitlichen Steuersystems in dem Land, in dem die Zahlungen erhoben werden, abgeschafft wird. Bericht Langen (A4-0084/98) Kirsten Jensen, Blak, Sindal und Iversen Die dänischen Sozialdemokraten im Europäischen Parlament haben heute für die Berichte von Herrn Langen und Herrn Miller über ein gemeinsames Mehrwertsteuersystem und verbrauchssteuerpflichtige Waren gestimmt. Wir haben dafür gestimmt, weil wir uns einen Binnenmarkt wünschen, in dem die Waren ohne Handelshindernisse zwischen den Mitgliedsländern transportiert werden können. Eines dieser Handelshindernisse sind unterschiedliche Mehrwertsteuersysteme in zwei Mitgliedsländern. Die unterschiedlichen Mehrwertsteuersysteme haben nichts mit MWSt-Sätzen zu tun, sondern betreffen die Art, auf die eine Ware besteuert wird, wenn sie eine Landesgrenze überschreitet. Gibt es in zwei Ländern unterschiedliche Mehrwertsteuersysteme, besteht für die Unternehmen das Risiko, daß ihre Waren doppelt besteuert oder in einigen Fällen gar nicht versteuert werden. Der Vorschlag der Kommission will gleichartige Mehrwertsteuersysteme sicherstellen, aber die vorgeschlagenen Kompetenzen sollen der Kommission übertragen werden und geben der Kommission weitgehende Möglichkeiten, die MWSt-Sätze in den einzelnen Mitgliedstaaten festzulegen, und dagegen haben wir etwas. Die Kommission schlägt die Erweiterung der Befugnisse des beratenden MWSt-Ausschusses vor und möchte ihn zu einem Regelungsausschuß umbilden, der auf der Grundlage der Kommissionsvorschläge Entscheidungen mit qualifizierter Mehrzahl trifft. Der neue Verbrauchssteuerausschuß setzt das "Plumb-Delors" -Abkommen außer Kraft. Außerdem entfällt des Recht des Parlaments, über die Arbeit des Ausschusses informiert zu werden, wodurch das Parlament einen Teil seines Einflusses verliert. Da die Harmonisierung von z. B. MWSt-Sätzen Konsequenzen hat, die für die Mitgliedsländer weitreichende Folgen haben wird, müssen diese Vereinbarungen zwischen den Ländern getroffen werden. Deshalb ist es wichtig zu betonen, daß Bereiche, in denen es um politisch prekäre Themen geht, z. B. um die Harmonisierung der MWSt-Sätze, nicht von der Kommission behandelt werden dürfen, sondern vom Rat auf Vorschlag der Kommission. Dadurch wird sichergestellt, daß das Subsidiaritätsprinzip im Verhältnis zur Steuerfestsetzung erhalten bleibt. Deshalb sind die dänischen Sozialdemokraten entschieden gegen die Erweiterung der Kompetenzen der Kommission im steuer- und abgabenpolitischen Bereich. Bericht Miller (A4-0064/98) de Rose Erinnern wir uns zunächst daran, daß sich der Richtlinienvorschlag des Rates, der uns hier beschäftigt, auf die Änderung der Richtlinie 92/12/EWG bezieht und darauf abzielt, die Befugnisse der Kommission im Bereich der Verbrauchsteuerregelung zu stärken. Auch wenn wir uns gegen diese Stärkung der Befugnisse der Kommission aussprechen, so ist es unseres Erachtens dennoch in diesem Zusammenhang unerläßlich, daß mit dem Verbrauchsteuerausschuß, der über eine Regelungs- und Beratungsfunktion verfügt, ein Gegengewicht geschaffen wird. Wir stellen nämlich fest, daß die Anwendung der Verwaltungsverfahren zwischen den Mitgliedstaaten verbessert werden muß, damit der innergemeinschaftliche Handel mit verbrauchsteuerpflichtigen Waren erleichtert und ausgebaut wird. Derzeit ist der Handel mit diesen Waren - als weitgefaßter Begriff - weiterhin eine Quelle für Betrug und Schmuggel jeglicher Art, was in manchen Ländern bis zur "Institutionalisierung" dieser Praktiken reicht. Somit ist es unseres Erachtens erforderlich, eine einheitliche Vorgehensweise festzulegen, damit eine Gleichbehandlung der Staaten eingeführt wird, und der Handel mit diesen Waren muß ausgeweitet werden. Die vorliegende Richtlinie könnte all dies leisten, da sie einerseits relativ klar die Steuerautonomie der Mitgliedstaaten berücksichtigt und andererseits dem Ausschuß bestimmte Funktionen überträgt. In dieser Hinsicht freuen wir uns einerseits, daß sich der Verbrauchsteuerausschuß aus Vertretern der Mitgliedstaaten zusammensetzt und andererseits, daß seine Entscheidungen mit qualifizierter Mehrheit ohne die Stimme des Vertreters der Kommission als Ausschußvorsitzender getroffen werden. Abschließend möchte wir unsere Vorbehalte anbringen hinsichtlich der Tendenzen zu einer allgemeinen Harmonisierung der Verbrauchsteuersätze, denn unseres Erachtens ist weiterhin die Verwendung, der diese Verbrauchsteuern - unabhängig von den jeweiligen Sätzen - zugeführt werden, von Bedeutung. Souchet Anläßlich der Einführung des Binnenmarktes wurden vier Richtlinien erstellt, um diese spezielle Besteuerung von Alkohol, Tabakwaren, Erdölprodukten und Gold im Rahmen des freien Warenverkehrs umsetzen zu können. Diese Richtlinien betreffen die Verbrauchsteuersätze, die Struktur der Kategorien von verbrauchsteuerpflichtigen Waren und deren Beförderung. 1992 wurde ein Sonderausschuß unter der Bezeichnung "Verbrauchsteuerausschuß" gebildet. Dieser Ausschuß, der sich aus Fachleuten aus den Mitgliedstaaten zusammensetzt, verfügt lediglich über eine Beratungsbefugnis. Er hat bereits mehrfach dazu aufgerufen, dringende Probleme zu regeln, die im Rahmen der bestehenden Bestimmungen nicht gelöst werden können. Hinsichtlich dieses Verbrauchsteuerausschusses stellt sich aber das rechtliche Problem seiner Befugnisse in Beratungsangelegenheiten, insbesondere bezüglich der Tatsache, daß seine Stellungnahmen die Kommission nicht dazu verpflichten, Verbesserungsvorschläge bezüglich ihres Systems der Steuerstruktur einerseits und des Warenverkehrs andererseits zu unterbreiten. Selbst wenn sich somit ein Mitgliedstaat den vom Ausschuß verabschiedeten Orientierungslinien unterwirft, können letztere vor den Gerichten, einschließlich dem Gerichtshof der Europäischen Gemeinschaften, angefochten werden. Außerdem sollen die neuen Mitgliedstaaten nicht dazu verpflichtet werden, diese Orientierungslinien nach der Erweiterung zu akzeptieren. Wir alle wissen, daß die verbrauchsteuerpflichtigen Waren, und insbesondere Tabakwaren, Wein und Alkohol, schon immer Gegenstand illegaler Geschäfte waren. Solange die Verfahren zwischen den Mitgliedstaaten nicht harmonisiert sind, wird die Möglichkeit des Betrugs und Schmuggels weiterbestehen. Somit ist es erforderlich, daß die Kommission ein neues computergestütztes Überwachungssystem für den innergemeinschaftlichen Handel mit verbrauchsteuerpflichtigen Waren einführt, zusammen mit dem computergestützten System für den gemeinschaftlichen Transitverkehr. Parallel dazu wird es dieses neue Verfahren sicher ermöglichen, den Mehrwertsteuerbetrug in den Grenzregionen einzudämmen: es ist also vollkommen sinnlos, dieses Ziel mittels einer Harmonisierung der Mehrwertsteuersätze zu erreichen, wie dies der Bericht Castagnède vorgeschlagen hat. Und schließlich möchte ich an dieser Stelle an einen wichtigen Funktionsmangel innerhalb des Systems der Kommission hinweisen, der sich auf den Handel mit verbrauchsteuerpflichtigen Waren bezieht. Ist es normal, daß ein Winzer, der seinen Wein an einen Privatabnehmer in Deutschland verkaufen möchte, verpflichtet ist, seine Ware von einem "zugelassenen" Transporteur zustellen zu lassen, der sich diese Dienstleistung teuer vergüten läßt, und all dies, um eine Verbrauchsteuer in Höhe von null Franc kassieren zu können? Diese Situation ist total absurd, und sie stellt außerdem eine echte Beeinträchtigung des Binnenmarktes der Europäischen Union dar. Ein weiteres Beispiel, das zeigt, daß die Kommission sehr weit von der wirtschaftlichen Realität entfernt lebt: ein Privatkunde aus einem Mitgliedstaat kann bis zu 90 Liter Wein direkt bei einem Weingut kaufen (wenn vier Personen mit einem Auto fahren, können sie 360 Liter Wein transportieren), ohne Verbrauchsteuern zahlen zu müssen, und der Winzer selbst kann diesem Kunden keinen einzigen Liter Wein liefern, ohne vorher nicht verpflichtet zu sein, seine Ware von einem "zugelassenen" Transporteur zustellen zu lassen. In Wirklichkeit verhält sich die Kommission einmal mehr als Regelungsinstanz zugunsten der Großunternehmen und selbstverständlich zuungunsten der Kleinunternehmer. Wir alle hier wissen, daß die KMU die einzigen Unternehmen sind, die Arbeitsplätze schaffen, aber die Kommission bestraft ihre Weiterentwicklung, und folglich bestraft sie auch die Schaffung und Entwicklung von Arbeitsplätzen. Abschließend fordern wir die Kommission dazu auf, die Empfehlungen des Verbrauchsteuerausschusses in ihren Vorschlag an den Rat aufzunehmen, damit die administrativen Verwaltungsmängel bei den Verfahren, die sie sämtlichen Akteuren der Europäischen Union vorschreibt, vermieden werden. Entschließung zum Klimawandel (B4-0802/98) Martinez Herr Präsident, im Jahre 1000 hatte man Angst vor den Kometen. Heutzutage hat man Angst vor dem Ozonloch und dem Treibhauseffekt. Im Grunde sah McCarthy überall nur Kommunisten, und hier sehen unsere Kolleginnen und Kollegen überall nur Rassisten und Faschisten. Nun ja, die neue Zwangsneurose sieht überall CO2 und Treibhausgase. Es heißt, Methan und Kohlendioxid beispielsweise werden den Planeten erwärmen und die Pole, die Gletscher zum Schmelzen bringen ... Es heißt, der Meeresspiegel werde ansteigen und wir werden alle ertrinken, außer natürlich unsere Kolleginnen und Kollegen des Zentrums, die schwimmen können. Angesichts dieser Feststellungen hätte man denken können, daß Buenos Aires und Kyoto sich an die Ursachenbekämpfung heranmachen würden, indem man zum Beispiel dem Pinatubo verbietet, Gase auszustoßen, indem man den Mitmenschen das Atmen verbietet, damit kein CO2 ausgestoßen wird und indem man die Erde 24 Stunden lang beleuchtet, damit das Chlorophyll seine Wirkung tun kann. Da dies in der Tat schwer zu bewerkstelligen war, hat man einen guten Ersatz gefunden: die Steuern. Nach der Besteuerung der Familie, der Investitionen und der Kinobetriebe werden die Steuern nun das Klima abkühlen und die Atmosphäre reinigen. Das ist ein noch stärkeres Mittel als Viagra. Statt von den Beitragspflichtigen wird die Steuer jetzt von den Gasen erhoben. Im Grunde hat der Wahn in Buenos Aires und Kyoto begonnen, und das Ganze endet mit einer Posse. Eine einzige Sache in dieser spaßigen Geschichte ist ernst gemeint: heute weiß man, daß der Rinderwahnsinn auf den Menschen übertragbar ist. Der Beweis: es gibt Grüne und Umweltschützer. Bloch von Blottnitz Während EU-Umweltkommissarin Ritt Bjerregaard vor dem Europäischen Parlament in Straßburg wieder einmal eine fromme Rede über die Vorreiterrolle der Europäischen Union in Sachen Klimaschutz hält, stehen zwei Drittel der Staatsfläche von Bangladesch unter Wasser. Die fatalen Folgen klimatischer Katastrophen haben die Menschheit längst erreicht. Doch weder in der Kommission noch in den Ministerräten werden die Vorboten der Klimakatastrophe mit dem notwendigen Ernst behandelt. Und auch das Europäische Parlament, namentlich dessen Ausschuß für Umweltfragen, Volksgesundheit und Verbraucherschutz, wird mit seinen Äußerungen zum Klimaschutz den aktuellen Anforderungen nicht gerecht. Im Gegenteil. Mittlerweile sind auch dessen einst recht fortschrittliche Ansätze derart verwässert, daß bedauerlicherweise von einer klimapolitischen Trendwende gesprochen werden muß. Die beharrliche Weigerung der USA, das mit völlig unzureichenden Reduktionszielen ausgestattete Kyoto-Protokoll zu unterzeichnen, hat offensichtlich wieder Bewegung in die Sache gebracht. Allerdings in die falsche Richtung. Unter dem Deckmantel vermeintlicher "Flexibilisierung" der politischen Instrumente setzt man nunmehr auch in Europa auf den internationalen Handel mit Emissionslizenzen - ohne allerdings auch nur im Ansatz zu wissen, wie das funktionieren kann und kontrolliert werden soll. Die jüngsten Veröffentlichungen der Kommission geben darüber keinen Aufschluß. Auch Ritt Bjerregaard hat offensichtlich keine Vorstellung davon, wer das künftige Geschacher mit dreckiger Luft einst organisieren, kontrollieren und bei Mißbrauch schließlich sanktionieren könnte. Ihre Beteuerungen, daß solche flexiblen Maßnahmen des Klimaschutzes nur zusätzlich zu nationalen Reduktionszielen verwendet werden dürften, überzeugen nicht. Zu der von der Kommission favorisierten Aufteilung zwischen nationalen und "flexibel" erreichten CO2 -Reduktionen will sie nichts sagen. Ihr Stillschweigen vor dem Europäischen Parlament in dieser Sache verheißt für die Umwelt jedenfalls nichts Gutes. Selbst die in Kyoto noch vertretene Position, daß mindestens 50 % der Reduktionsverpflichtungen in den jeweiligen Verschmutzerstaaten selbst erreicht werden müßten, kommt ihr nicht mehr über die Lippen. Diese Entwicklung im Vorfeld der Buenos Aires-Konferenz ist besorgniserregend. Aber sie paßt fatal ins Bild einer europäischen Politik, die mehr und mehr zu einer Deregulierungsmaschinerie verkommt und der wachsweiche freiwillige Selbstverpflichtungen irgendwelcher Industrieverbände offenbar mehr bedeuten als klare politische Zielvorgaben. Grüne Klimapolitik hat immer vor einer solchen Entwicklung gewarnt. Denn neben all den Kontroll- und Sanktionsproblemen führt der internationale Handel mit Verschmutzungslizenzen kurz- und mittelfristig zu keinerlei Verbesserungen in der CO2 Bilanz der Welt. Tauschgeschäfte zwischen denen, die (noch) nicht besonders viel CO2 ausstoßen, und jenen, die in den vergangenen Jahrzehnten auf Kosten der Umwelt reich geworden sind, heizen das Klima nur noch weiter an. Globale Reduktionsziele lassen sich so nicht erreichen. Nicht einmal jene lächerlichen Ziele von Kyoto. Und schon gar nicht die mindestens 60 %ige Reduzierung der Treibhausemissionen, die namhafte Wissenschaftler bis spätestens zur Mitte des nächsten Jahrhunderts für notwendig halten. Auch mit der von Ritt Bjerregaard stereotyp behaupteten Vorreiterrolle der EU in Sachen Klimaschutz ist es nicht weit her. Die Realität sieht anders aus: Die Emissionen steigen. Immer mehr Autos sorgen trotz Spritspartechnologien für immer mehr CO2 -Ausstoß. Ähnlich sieht es bei der Bilanz der europäischen Haushalte aus: Der Erfolg effizienter Technologien wird durch die steigende Zahl der Single-Wohnungen und Kleinstfamilien zunichte gemacht. Die Energiepreise sind weiterhin zu niedrig. Und das einzige erfolgversprechende Konzept, die schnellstmögliche Einführung einer ökologischen Steuerreform, wird in den zuständigen Gremien zerredet. Selbst europäische Energiesparprogramme wie ALTENER II oder SAVE II werden von Kommission und Rat nur mit vielen Worten, aber nicht mit ausreichenden finanziellen Mitteln unterstützt. Es ist ein Trauerspiel. Im Schlepptau der CO2 -Diskussion droht schließlich zu allem Übel auch noch ein Comeback der Atomenergie. Deren Verfechter preisen sie gegen jede Vernunft als letzte Rettung vor dem Klimawandel - und treiben auf diese Weise den Teufel mit dem Beelzebub aus. Die Förderung dieser Dinosauriertechnologie bindet schließlich noch die Mittel, die für die Unterstützung der erneuerbaren Energien dringend gebraucht werden. Wenn Europa wirklich eine Vorreiterrolle in der Weltklimapolitik einnehmen will, muß zuallererst in Europa selbst noch eine Menge geschehen. Kirsten Jensen, Blak, Sindal und Iversen Wir haben den Änderungsantrag zur Einführung einer Abgabe auf Flugbenzin nicht unterstützt, obwohl wir gegen die Ausnahme sind, die für den Flugverkehr in diesem Bereich gilt. Aber das läßt sich schlecht mit diesem Entschließungsantrag über die aktuellen globalen Verhandlungen über CO2 Emissionen vereinbaren. Entschließung zur internationalen Finanzkrise Berthu Herr Präsident, im Laufe dieser Aussprache über die internationale Finanzkrise hat uns Jacques Santer erklärt, daß uns die Aussicht auf den Euro vor der Bedrohung durch eine allgemeine Instabilität auf den Finanzmärkten bewahrt. Zunächst möchte ich dem Präsidenten der Kommission dafür danken, daß er in seinen Äußerungen relativ bescheiden geblieben ist und nicht, wie viele andere und sogar einige Kommissare, behauptet hat, der Euro werde uns vor der weltweit beachteten Asienkrise bewahren. Eine eindeutig unwahrscheinliche Einschätzung. Die Asienkrise erwächst aus den Übergangsproblemen der aufstrebenden Länder, die sich aufgrund eines allzu raschen Wachstums ergeben. Diese Probleme gibt es in Europa überhaupt nicht, und bei uns besteht gar keine Gefahr für das Aufkommen einer Krise, die mit derjenigen in Korea oder Indonesien vergleichbar wäre. Ich bestreite allerdings auch die weniger eingeschränkte Behauptung des Präsidenten Santer, die besagt, daß uns der Euro vor der Instabilität auf den Finanzmärkten schützt. Letztere hat nämlich bisher keinen besonderen Grund, sich in Europa auszubreiten, und gleich welche - ein wenig disziplinierte - Koordination zwischen den Zentralbanken hätte dasselbe Ergebnis relativer Stabilität erbracht. Alles andere ist reine Propaganda. Vor allem hat die derzeitige Situation nichts mit derjenigen von 1992-1993 zu tun, die große Fluktuationen bei den europäischen Währungen nach sich gezogen hat. Damals handelte es sich um ein speziell europäisches Problem, denn die Wiedervereinigung Deutschlands erforderte selbstverständlich Neuanpassungen der internen Währungsparitäten. Heute ist das Problem außerhalb Europas angesiedelt, und es betrifft uns alle mehr oder weniger. Der Euro an sich schützt uns heute kaum, er könnte aber im Gegenteil in den kommenden Monaten ein schweres Handikap bedeuten. Wenn sich die Krise verstärkt, könnte es nämlich sein, daß die einzelnen europäischen Länder differenzierte Lösungen brauchen. Nun wird aber die Vereinheitlichung der Wechselkurs- und Zinspolitik eben diese Lösungen verhindern. Hier besteht eine Gefahr des wachsenden Widerspruchs zwischen dem Euro und den Interessen Europas. Lienemann Der Text der Entschließung zur internationalen Finanzkrise ist sehr enttäuschend. Zunächst einmal wird in der Analyse davon abgesehen, die Grundlagen an sich des internationalen Wirtschafts- und Finanzsystems anzuprangern (Diskrepanz zwischen der finanziellen Seifenblase und der realen Wirtschaft, spekulative und akkumulierende Mechanismen, Fehlen einer politischen, sozialen und umweltspezifischen Regelungsinstanz, Zunahme der Unregelmäßigkeiten innerhalb der Länder und zwischen den Ländern, Bereicherung der transnationalen Unternehmen und Verarmung der Völker). Die Anerkennung der Marktwirtschaft darf nicht mit dem Akzeptieren dieses finanztechnischen und transnationalen Kapitalismus verwechselt werden. Der Text ist unzureichend, denn er schlägt keine Wege in Richtung einer tiefgreifenden Reform des internationalen Währungssystems vor: Erfordernis eines neuen Bretton-Woods, Organisation großer regionaler Zusammenschlüsse mittels der Festlegung von kohärenten Währungsgebieten. Ebenso wagt sich die Entschließung an keine Möglichkeit der Steuerregulierung, wie dies beispielsweise mittels der Schaffung einer Steuer auf Kapitalbewegungen (Tobin-Steuer) angegangen werden könnte. Was schließlich die Konzertierungs- und Entscheidungsorgane anbelangt, so befürwortet der Text eine bloße Ausrichtung auf die amerikanischen Positionen von Herrn Clinton, das heißt die Institutionalisierung der Gruppe der 22. Es wäre sinnvoller, den Interimausschuß des IWF (der den Vorteil hat, daß in ihm entwickelte Länder, aufstrebende Länder und Entwicklungsländer versammelt sind) mit echten politischen Entscheidungsbefugnissen auszustatten. Der Text schweigt sich völlig aus über die Gefahren, die diese Krise für einige Industrie- oder Bankensektoren in Europa mit sich bringen kann; er vernachlässigt somit die erforderlichen Stützungs- und Anpassungsmaßnahmen, die in manchen Sektoren zur Verteidigung von Arbeitsplätzen sinnvoll sein könnten. Allgemeiner betrachtet befürwortet der Text keinerlei präzise Punkte für die EU, während hingegen die G7 betont haben, wie wichtig Maßnahmen zur Wiederbelebung und Stützung des Wachstums sein können. Leider sind es die Arbeitnehmer in der EU, die möglicherweise den Preis für die derzeitige Untätigkeit unserer Instanzen bezahlen müssen. Entschließung zu den politischen Entwicklungen in Rußland Martinez Der IWF verteilt überall seine Kredite. Die Gurus der liberalen Wirtschaft nach angelsächsischer Art erteilen ihre Lektionen in Sachen Privatisierung, Marktgesetze, freier Wettbewerb und andere liturgische Instrumente der Religion der "unsichtbaren Hand" . Nach fünfjährigem Genuß dieses Tranks sind die tragischen Ergebnisse erkennbar: heruntergekommene Wirtschaft, gespaltene Gesellschaft, eine bis unter 60 Jahre gesunkene Lebenserwartung, Armut, Korruption, Gewalt, leere öffentliche Kassen und ein Staat, der sich hinter die Kreml-Mauern zurückgezogen hat. Dies ist der Zustand, in den Rußland durch den Ultraliberalismus geraten ist. Die sofortige Abschaffung der wirtschaftlichen Grenzen und der abrupte Übergang von einer geschützten Wirtschaft zum ungezügelten Wettbewerb eines spekulativen Weltkapitalismus konnte nur zu der Situation führen, vor der wir jetzt stehen. Man hätte in Etappen, einzelnen Schritten, mit Vernunft und Maß vorangehen müssen. Erlebt haben wir aber nur Übermaß, Dogmatismus und brutales Vorgehen. Rußland ist ohne Zwischenstation von der kommunistischen zur ultraliberalen Ideologie übergegangen. Dieses Land ist von der kommunistischen Nomenklatura zur Diktatur von Mafia und Oligarchie übergegangen. Zu allem Unheil erweisen sich die verantwortlichen Institutionen als Blockadefaktor, wenn der Präsident gegen die Mehrheit der Nationalen in der Duma regieren kann. Die Gefahren für Europa sind beängstigend angesichts von Atomwaffen, die sozusagen an die Überbleibsel von Disziplin innerhalb der Armee geliefert werden, und angesichts der Gefahr einer Zersplitterung Rußlands an der kaukasischmoslemischen Flanke und auf dem Glacis im äußersten Osten. Was soll man also tun? Zunächst einmal muß man die Lehren aus den Mißerfolgen des dogmatischen Freihandels ziehen und Europa aus dieser Falle befreien, solange noch Zeit dafür ist. Danach muß man sich für den Realismus entscheiden, was die institutionellen Erfordernisse Rußlands anbelangt, das heißt das Erfordernis eines authentischen Staates, der diesem Kontinentalstaat angemessen ist und im Einklang mit seiner soziologischen und tief verwurzelten historischen Realität steht. Souchet Die soeben von unserem Parlament verabschiedete Entschließung erteilt an die Adresse der neuen russischen Regierung eine Vielzahl von Ratschlägen. Ich bedauere es, daß sie gleichzeitig keinen einzigen der Analysefehler und kein einziges der schwerwiegenden Versäumnisse der Europäischen Union erwähnt, die der russische Börsenkrach klar vor Augen führt. Es war ein Analysefehler, daß man die nachhaltigen Auswirkungen von 70 Jahren Sowjeterbe auf die Mentalitäten stark unterschätzt hat, 70 Jahre Staat der Vorsehung und des Mangels, und daß man die Auswirkungen des Fehlens jeglicher liberaler Tradition, die ein zusammengebrochenes kommunistisches System hätte ablösen können, unterschätzt hat. Es war ein schwerwiegender Fehler, daß man den größten Dogmatikern unter den Volkswirten und liberalen Fachleuten aus dem Westen sowie den größten Unkundigen der russischen Realität, von denen die meisten von jenseits des Atlantiks gekommen sind, freien Lauf gelassen hat. Wir haben es zugelassen, daß sie Rußland in ein Experimentierfeld verwandeln, trügerische Täuschungsmanöver auslösen und Schocktherapien verordnen, die sie ihren eigenen Regierungen nicht zu empfehlen gewagt hätten, und daß sie Druck ausüben, um überstürzte Deregulierungen und ungeregelte Privatisierungen durchsetzen können. Das Ergebnis sieht so aus, daß "Marktwirtschaft" in den Augen des russischen Volkes heute gleichzusetzen ist mit Arbeitslosigkeit und Elend. Hören wir also jetzt damit auf, die gebieterischen Ratgeber zu spielen und Rußland die Geschwindigkeit und die Art seiner Reformen zu diktieren. Lassen Sie uns einfach feststellen, daß Rußland zum jetzigen Zeitpunkt ganz offensichtlich in erster Linie einen starken, kompetenten und redlichen Staat braucht. Wir haben es nicht verstanden, den Russen beim Aufbau dieses Staates zu helfen. Wir haben das Geld der Steuerzahler der Mitgliedstaaten zum Fenster hinausgeworfen für Programme und Hilfsleistungen, deren Auswertung wir angefordert, aber übrigens immer noch nicht erhalten haben. Die Affäre Emerson zeigt außerdem, daß diese Maßnahmen, wie diejenigen des Amtes für humanitäre Hilfe der Europäischen Gemeinschaft (ECHO), gar nicht oder kaum überwacht werden und folglich zur Quelle für Betrügereien werden. Unsere Pflicht war es, in hohem Maße bei uns zur Ausbildung dieser neuen politischen, wirtschaftlichen und administrativen Elite beizutragen, die für das neue Rußland von absolut lebenswichtiger Bedeutung ist. Nur die Kommunisten verfügten über ein Netz von ausgebildeten Führungskräften. Es ist uns nicht gelungen, dem neuen Rußland dabei zu helfen, sich dieses Netzes zu entledigen und sich mit neuen Strukturen auszustatten. Aufgrund unserer staatlichen Tradition, unserer Erfahrung aus der Nachkriegszeit, unseres allmähliches Übergangs von weitgehend verwalteten Wirtschaftssystemen zum gemeinsamen Markt waren wir jedoch besser als andere dafür prädestiniert, diese Aufgabe der Ausbildung einer russischen Elite zu übernehmen, die in der Lage ist, den allmählichen Übergang von der Planwirtschaft zur realen Wirtschaft zu meistern. Die Schnelligkeit, mit der sich die Russen die Techniken der Demokratie angeeignet haben, beweist, daß diese Bemühungen, sofern sie rechtzeitig und in ausreichendem Maße unternommen worden wären, sicherlich von Erfolg gekrönt gewesen wären und dazu beigetragen hätten, Rußland innerhalb eines großen wiedergefundenen Europa zu verankern. Man kann sich im übrigen fragen, welchen Nutzen der GASP-Rahmen denn haben soll, da es sich herausgestellt hat, daß er sich nicht als Schmelztiegel für eine umfassende Gemeinschaftsaktion in diesem Bereich eignet, der jedoch für die Zukunft der Europäischen Union von wesentlicher Bedeutung ist. Es gab Versäumnisse, ja sogar Mißerfolge von seiten der Europäischen Union, der es nicht gelungen ist, die neuen Prioritäten wahrzunehmen oder zu erkennen, die sich unserem Kontinent mit dem Ende der bipolaren Welt und dem Zusammenbruch des Sowjetsystems aufgedrängt haben. Aufgrund von Kurzsichtigkeit oder verengtem Blickwinkel haben die Verantwortlichen der Gemeinschaft die Krise des russischen Staates nicht zu erkennen vermocht, noch haben sie deren Ausmaß oder die sich daraus ergebenden Folgen abschätzen können. A fortiori ist es ihnen nicht gelungen, die Hilfsmaßnahmen auf die tatsächlichen Bedürfnisse abzustimmen. Diese verhängnisvolle Gedankenlosigkeit könnte sehr wohl im Gegenzug gefährliche Konsequenzen für unser eigenes Wachstum haben. Das europäische System in seiner derzeitigen Funktionsweise hat sich als ungeeignet erwiesen, wenn es darum geht, unserem russischen Nachbarn in ordentlicher Weise dabei zu helfen, die Übergangsphase und deren immense Herausforderungen unter guten Bedingungen in Angriff zu nehmen, und somit eine für die Zukunft unserer Länder absolut wesentliche Frage in der ihr entsprechenden Form zu behandeln. Möglicherweise müßte man sich also ebenso Gedanken darüber machen, dieses System grundlegend zu reformieren, wie man sich darum sorgt, Rußland zu Reformen zu bekehren. Somit ist es Aufgabe der Mitgliedstaaten, deren Rolle unseres Erachtens wirklich unersetzlich ist, wieder die Initiative zu ergreifen. Bericht McMillan-Scott (A4-0251/98) Fabre-Aubrespy Herr Präsident, angesichts der Uhrzeit werde ich mich sehr kurz fassen. Vor knapp drei Jahren, im Dezember 1995, waren wir dazu aufgerufen, uns zum zweiten Mal zur Zollunion mit der Türkei zu äußern. Hier noch einmal meine damalige Begründung, mit der ich erläutert habe, warum ich der Zollunion nicht zustimmen konnte. Ich habe damals vier Gründe angeführt. Die Zollunion wurde in der Türkei so dargestellt und erlebt, als handele es sich um eine bloße Etappe auf dem Weg zu einem vollständigen Beitritt zur Europäischen Union. Angesichts seiner geographischen Lage, seiner Kultur und seiner Religion war es meines Erachtens nicht möglich, sich dieses Land als festen Bestandteil der Europäischen Gemeinschaft mit ihrer christlich-jüdischen Tradition vorzustellen. Zweitens hatte die Türkei zwar eine Entwicklung im Bereich der Menschenrechte durchgemacht, aber es blieb noch viel zu tun. Ein Votum für die Zollunion wäre der Festschreibung einer Situation gleichgekommen, die nicht akzeptabel war. Der dritte Grund war die Lage auf Zypern, die seit 1974 festgefahren ist. Viertens - und dies war in meinen Augen nicht der unwichtigste Grund - hat die Türkei den armenischen Völkermord von 1915 immer noch nicht zugegeben. Sie leugnet sogar, daß er jeweils stattgefunden habe. Die handelsspezifischen Aspekte dieses Abkommens waren mir - wie ich damals gesagt habe - nicht unbekannt. Aber nach gutem Wissen und Gewissen konnte ich ihm aus den genannten Gründen nicht zustimmen. Nun ja, meine Meinung hat sich nicht geändert. Ich stelle fest, daß unser Parlament nach einigen Jahren immer noch von derselben Philosophie geleitet wird. Diese Philosophie, die darin besteht, zu hoffen, daß sich die Türkei ändern wird, wenn wir ihr dabei helfen. Nein, dies ist aber nicht die Lösung. Die Türkei wird sich aufgrund ihres Volkes, aufgrund von Abstimmungen, die dort abgehalten werden, ändern. Ein Abkommen über die Zollunion oder wirtschaftliche Gründe können das türkische Volk nicht ändern und die Natur ihrer Führer nicht verwandeln. Aus diesen Gründen konnte ich dem Bericht von Herrn McMillan-Scott nicht zustimmen. Bébéar Vor drei Jahren bin ich zusammen mit einigen anderen europäischen Abgeordneten in die Türkei gereist, um einerseits die Zollunion vorzubereiten und andererseits die Kurdenfrage und die Menschenrechte in der Türkei zu erörtern. Nach meiner Rückkehr von dieser bereichernden Reise war ich voller Hoffnung auf dauerhafte Fortschritte. Seitdem ist die politische Lage komplizierter geworden: das Wirtschaftswachstum konnte nur unter Schwierigkeiten beibehalten werden, und die Fortschritte im Bereich der Demokratie haben unsere Hoffnungen nicht erfüllt. Trotz alledem hat sich die Zollunion positiv entwickelt. Dennoch hegen wir für die Zukunft auch weiterhin zahlreiche Befürchtungen: wird die türkische Regierung in der Lage sein, den Wachstumskurs beizubehalten und die Inflation in Grenzen zu halten? Wie möchte sie die Einhaltung der Grundsätze des internationalen Rechts, der Menschenrechte und der Demokratie verbessern? Wird sie endlich die Kurden- und die Zypernfrage mit friedlichen Mitteln lösen? Derzeit liegen uns keine Antworten auf diese Fragen vor. Ich bin überzeugt davon, daß wir trotzdem nicht aufgeben dürfen. Der Bericht unseres Kollegen McMillan-Scott ist ganz klar formuliert. Wir müssen voranschreiten, und zwar im Interesse der Türkei wie auch der Europäischen Union. Unsere Beziehungen müssen vertieft werden. Die Isolation der Türkei würde in keiner Weise dazu beitragen, die Lebensbedingungen der Bevölkerung und die Menschenrechtslage zu verbessern. Die türkische Jugend muß an den Programmen SOKRATES, Leonardo und Jugend für Europa teilnehmen können. Die Wirtschaft fordert Unterstützung, um sich anzupassen und Umstrukturierungen vorzunehmen. Die Verwaltungsreform kann nur mittels Zusammenarbeit durchgeführt werden. Ich stimme somit dem Bericht McMillan-Scott zu. Allerdings dringe ich gleichzeitig insbesondere auf die Fortschritte, die im Bereich der Menschenrechte, der Demokratie und der intensiven Zusammenarbeit bei der Bekämpfung des internationalen Drogenhandels erzielt werden müssen. Die Europäische Union hat in dieser Hinsicht große Anstrengungen erbracht. Nun ist es an der Türkei, diese Aufgabe zu übernehmen. Blokland Nach Inkrafttreten der Zollunion zwischen der Türkei und der EU hat es wenig Verbesserungen bei der inneren Situation in der Türkei gegeben. Gerade die inneren Angelegenheiten waren bei den Verhandlungen mit möglichen Beitrittsländern für viele Mitglieder des Europäischen Parlaments ein Grund, seinerzeit gegen die Türkei als beitrittswilligem Land zu stimmen. Die in der Zollunion geforderten politischen Reformen haben noch in keinerlei Weise Gestalt angenommen. Der Militärapparat hat noch immer zu viel Einfluß auf die türkische Gesellschaft. Der McMillan Scott-Bericht gibt einen klaren Überblick über die Lage in der Türkei. Obwohl ausführlich auf allerhand Dinge, die nicht verbessert wurden, eingegangen wird, wobei die schlechte Menschenrechtslage wohl an der Spitze steht, bleibt der Tenor des Berichts, daß die Türkei zur EU beitreten kann. Es gibt jedoch keinen einzigen Hinweis, daß die Türkei sich bemüht, die Kurdenfrage auf friedliche Weise zu lösen oder sorgfältig mit religiösen Minderheiten umzugehen und ihre Grundrechte zu respektieren. Ich stimme dem Inhalt des Berichts größtenteils zu. Ich habe jedoch gegen den Bericht gestimmt. Der Grund dafür ist der Vorschlag in dem Bericht, daß die Türkei, wenn sie verschiedenen Kriterien genügt, "automatisch" der EU beitreten kann. Das ist ein Schritt, dem ich mich nicht anschließen kann. Unserer Ansicht nach ist die Türkei in geographischer und kultureller Hinsicht kein europäisches Land und kann darum kein Mitglied der EU werden. Buffetaut Die Beziehungen zwischen der Türkei und der Europäischen Union waren stets geprägt von unausgesprochenen Dingen, ja sogar von Heuchelei. Niemals wurde die grundlegende Frage wirklich ausgesprochen: ist die Türkei ein europäisches Land? Ist sie wirklich dazu bestimmt, Teil der Europäischen Union zu werden? Die Türkei besitzt zwar noch einen sehr geringen Gebietsabschnitt in Europa. Aber ist dies ausreichend, um eine europäische Nation aus ihr zu machen, das heißt eine Nation, die an der europäischen Zivilisation und Kultur teilnimmt? Sprechen wir es klar aus: die gesamte Geschichte der Türkei ist eine Geschichte des Kampfes des Osmanischen Reiches gegen die Nationen Europas. Weder die Geschichte noch die Zivilisation zählen dieses große asiatische Land des Mittleren Ostens zu Europa. Wäre es daher nicht realistischer und ehrlicher, der Türkei ständige, starke, ja sogar enge Formen der Zusammenarbeit vorzuschlagen, aber ohne Aussicht auf einen Beitritt, den man diesem Land ständig vorgaukelt, um ihn dann doch wieder abzulehnen. Der Bericht von Herrn McMillan-Scott betont nun einige Hemmnisse für den Beitritt der Türkei, die noch zu den grundsätzlichen Einwänden, die ich gerade aufgeführt habe, hinzukommen. Ist es für die Europäische Union akzeptabel, daß ein Beitrittskandidat eine der Drehscheiben für den internationalen Drogenhandel und, in einem anderen Strafbereich, für das organisierte Fälscherhandwerk in industriellem Ausmaß darstellt? Was die Menschenrechte anbelangt, müssen wir uns auch daran erinnern, daß jeder Staat - insbesondere im Rechtsbereich - gehalten ist, gerechte Verfahren einzuhalten, die die Verteidigungsrechte garantieren. Der Kampf gegen den Terrorismus, der nicht nachlassen darf, kann lediglich mittels klarer Strafgesetze und -regeln in diesem Sektor verstärkt werden. Kann man es außerdem akzeptieren, daß die Türkei, unter Mißachtung der UNO-Resolutionen, weiterhin unrechtmäßig einen Teil der Insel Zypern besetzt hält? Der Bericht von Herrn McMillan-Scott betont außerdem die Notwendigkeit der Unterordnung der Streitkräfte unter die politischen Instanzen. Dieser Punkt ist ein gutes Beispiel dafür, wie schwierig es ist, unsere Denkschemata und unsere kulturellen Gepflogenheiten auf eine historische Realität zu übertragen, die sich sehr stark von der unseren unterscheidet. Seit Kemal Atatürk hat sich die türkische Armee stets als Garanten der türkischen Verfassung und insbesondere des laizistischen Charakters dieses Staates betrachtet, und sie war es auch. Heute ist die Armee in der Praxis ein Bollwerk gegen den Islam. Daran können wir erkennen, mit welcher Vorsicht man an die osmanische Wirklichkeit herangehen muß. Letztlich wird ganz deutlich, daß die Türkei aus historischen und zivilisatorischen Gründen, aber auch aufgrund von Erwägungen hinsichtlich der Menschenrechte und der wirtschaftlichen Situation, nicht Teil der Europäischen Union sein kann. Wir müssen somit offene, klare und enge Beziehungen zwischen der Europäischen Union und der Türkei anstreben, die die Besonderheiten dieser großen Nation des Mittleren Ostens respektieren. Kirsten Jensen, Blak, Sindal und Iversen Die dänischen Sozialdemokraten haben für den Bericht gestimmt, in dem die jährliche Beurteilung der Zollunion zwischen der EU und der Türkei behandelt wird. Die dänischen Sozialdemokraten haben zweifellos große Bedenken, daß sich die Situation in bezug auf die Menschenrechte und die demokratischen Reformen in der Türkei nicht wesentlich verbessert hat. Es ist wünschenswert, daß sich die türkische Regierung für folgendes aktiv einsetzt: weitere Demokratisierung und Schutz der Menschenrechte sowie Konsolidierung der politischen Kontrolle der Armee; -Herstellung gutnachbarschaftlicher Beziehungen zwischen der Türkei und insbesondere zu Griechenland; -Beachtung der völkerrechtlichen Prinzipien bei der Lösung der Streitfragen im Ägäischen Meer; -friedliche Lösung des Zypern-Konflikts.Die dänischen Sozialdemokraten sind der Ansicht, daß das Prinzip der Beachtung der Menschenrechte eng an die Teilnahme an einer Reihe von Ausbildungsprogrammen gebunden und daß der Aspekt der Menschenrechte von der Interinstitutionellen Arbeitsgruppe behandelt werden muß. Außerdem muß die Zollunion im Verhältnis zum allgemeinen Haushalt kostenneutral sein. Der Präsident Die Abstimmungsstunde ist geschlossen. (Die Sitzung wird um 13.45 Uhr unterbrochen und um 15.00 Uhr wiederaufgenommen.) Lage in der Region der Großen Seen Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Erklärung der Kommission zur Lage in der Region der Großen Seen. Pinheiro Herr Präsident, meine Damen und Herren, die Krise in der Region der Großen Seen, die heute unser größtes Anliegen ist, zieht sich seit mehr als vier Jahren dahin und erreicht jetzt durch einen Krieg im Landesinneren der Demokratischen Republik Kongo, der im August begonnen hat, wieder einmal einen Höhepunkt. Die mehrmals von uns geäußerten Befürchtungen über das bestehende Risiko einer Ausweitung des Konflikts auf die Nachbarländer werden in diesen Tagen leider bestätigt. Insgesamt sind sechs Länder aus dem Osten und Süden Afrikas sowie Zentral-Afrika militärisch in den Konflikt verwickelt. Und es besteht die Gefahr, daß andere Länder in diesen Konflikt auf dem Gebiet von Kongo-Kinshasa hineingezogen werden. Besonders besorgniserregend ist gegenwärtig die Möglichkeit, daß Streitkräfte aus dem Sudan in der Demokratischen Republik Kongo auf Seiten der Regierung eingreifen werden, was wahrscheinlich eine zunehmende Beteiligung der anderen Nachbarländer des Sudan nach sich ziehen würde. In Kongo-Kinshasa wurde, wie wir alle wissen, die seit langem andauernde politische, strukturelle, wirtschaftliche und soziale Krise durch den Sturz des Mobutu-Regimes und der Einsetzung der neuen Regierung nicht beendet. Und aus dem Kongo, dem ehemaligen Zaire, wurde im Herzen von Zentral-Afrika ein Brennpunkt anhaltender Instabilität. Jedenfalls sind die Analyse des aktuellen Konflikts, seine Verbindung zur Lage in der Region der Großen Seen und die ethnischen Probleme - nicht nur in Ruanda und Burundi, sondern auch in der Provinz Kivu und Bas-Congo - den Abgeordneten nur zu gut bekannt, so wie unsere These hinreichend bekannt ist, daß eine Lösung nicht durch manu militari , d. h. durch einen bewaffneten Eingriff, erzielt werden kann. Wir haben wiederholt gesagt, daß es von wesentlicher Bedeutung ist, durch politische Verhandlungen eine Lösung für die tiefgreifenden politischen, wirtschaftlichen und sozialen Probleme in jener Region Afrikas zu suchen. Hinzu kommt, daß wir alle nicht nur mit großer Enttäuschung die Unmöglichkeit der Fortsetzung der Entwicklungspolitik miterleben, sondern auch die Zerstörung der Infrastrukturen und Institutionen, zu denen die Europäische Union und ihre Mitgliedstaaten in der Vergangenheit unter einigen Anstrengungen beigetragen haben, mit ansehen müssen. Die Europäische Union vertritt insbesondere in letzter Zeit hierzu einen klaren Standpunkt, und ihre Erklärung vom 27. August ist bezüglich der bei der Suche nach einer Lösung einzuhaltenden Bedingungen eindeutig. Von Beginn an wurde eine afrikanische Vermittlung unterstützt, die bisher leider erfolglos war: weder die von Präsident Mandela begonnenen Gespräche in Viktoria Falls noch das Treffen der Organisation für afrikanische Einheit noch das Treffen der SADEC (Südafrikanische Konferenz zur Koordination von Wirtschaft und Entwicklung), das erst kürzlich stattgefunden hat, waren erfolgreich. In allen Fällen war der Erfolg der Verhandlungen dürftig Wir sind auch der Auffassung, daß die sofortige Entsendung eines Sonderbeauftragten in die Region gerechtfertigt war, der sich gegenwärtig dort aufhält, um zu versuchen, Wege zu einer Erleichterung des Dialogs und zur Feststellung von Lösungsmöglichkeiten für den Konflikt zu finden. Insbesondere sind wir auch der Meinung, daß es interessant sein könnte, die Möglichkeit einer afrikanischen Eingreiftruppe zu durchdenken, mit der die Europäische Union bereit wäre, zusammenzuarbeiten. Eines ist sicher. Es wird nicht möglich sein, Bedingungen für einen Dialog zu schaffen, wenn sich weiterhin ausländische Truppen im Kongo befinden und den populistischen und rassistischen Aufrufen, die zu Gewaltakten unter den Ethnien führen, nicht ein Ende gesetzt wird. Gleichermaßen wird nur möglich sein, Frieden zu schaffen, wenn bei den Lösungen die Achtung der Grenzen des Kongo und die Sicherheit seiner Nachbarländer berücksichtigt werden. Die Regionalkonferenz, über die wir soviel gesprochen haben, wird unter der Schirmherrschaft der Organisation für die Einheit Afrikas und der Vereinten Nationen durchgeführt werden, natürlich unbeschadet der gesamten Unterstützung, die die internationale Gemeinschaft und vor allen Dingen die Europäische Union und ihre Mitgliedstaaten geben können, um zu deren Erfolg beizutragen. Meine Damen und Herren, angesichts der gegenwärtigen Konfrontation der Streitkräfte sind zwei Szenarien denkbar: eine Konsolidierung der aktuellen Interessen beider Seiten, wenn auch mit einer Fortsetzung des Kriegs zwischen dem kongolesischen Heer einschließlich seiner Verbündeten und den rebellischen Milizen mit ihren Verbündeten, was mittelfristig gesehen zu einer Lösung mit einem allmählichen Rückzug der Länder aus der Region und einer Beschränkung des Konflikts auf die kongolesischen Streitkräfte führen könnte. Ein anderes und vielleicht wahrscheinlicheres Szenario beinhaltet eine großangelegte Gegenoffensive durch die Kabila nahestehende Gruppe, was, wie man sich leicht ausrechnen kann, zu einem überregionalen Konflikt noch größeren Ausmaßes führen kann. Jede dieser Situationen bzw. jedes dieser beiden Szenarien ist äußerst besorgniserregend, denn sogar im Falle des ersten Szenarios mit einer Beschränkung des Problems auf den Kongo würde es die Instabilität im Kongo aufgrund der Anzahl und der bekanntermaßen unsicheren Lage in den Nachbarländern niemals erlauben, stabile Verhältnisse in dieser Region des afrikanischen Kontinents zu erreichen. Aus diesem Grund besteht und wird die Europäische Union immer wieder darauf bestehen, daß es notwendig ist, die gesamte Region und nicht nur die einzelnen Krisenherde zu betrachten. Ich möchte noch hinzufügen, daß zu den Aufträgen, mit denen unser Sonderbeauftragter betraut wurde, auch ein Treffen mit dem Generalsekretär der Vereinten Nationen sowie den Führungskräften der Vereinten Nationen gehört, die derzeit die Lage in der Region der Großen Seen verfolgen. Wir hoffen, daß uns der besagte Sonderbeauftragte Anfang Oktober erneut Bericht erstatten kann, wenn wir die Lage und mögliche politische Vorschläge erneut auswerten können. Ich möchte Sie auch darüber informieren, daß wir in engem Kontakt mit dem Programm der Vereinten Nationen für die Entwicklung und der Weltbank stehen, um zu sehen, ob es möglich sein wird, eine konzertierte Aktion als auf der Grundlage eines globalen Vorschlags zur Rehabilitierung dieser Region durchzuführen. Das wäre natürlich ein wichtiger Bestandteil jeglicher Gesamtkonferenz über diese Region. Die militärische Auseinandersetzung hat offenbar schwerwiegende Auswirkungen auf die humanitäre Lage. Es wird von Verstößen gegen die Menschenrechte durch beide Konfliktparteien und Behörden berichtet, beide Seiten nutzen die ethnischen Auseinandersetzungen, um die Bevölkerung für ihr politisches oder militärisches Programm zu gewinnen. Ländliche Gebiete in Kivu und der Provinz Bas-Congo, wo die Leiden der Menschen besonders groß sind, können nicht erreicht werden. Die Informationen über die humanitäre Hilfe, die Abertausende von vertriebenen Menschen benötigen, sind derzeit nur sehr spärlich und unvollständig. Darüber hinaus könnte ein Übergreifen auf die Nachbarländer, insbesondere Ruanda und Burundi, die noch auf zerbrechlichen Füßen stehende Koexistenz der ethnischen Gruppen in diesen Ländern gefährden. In den Städten Kinshasa und Kisangani herrscht gegenwärtig ein großer Lebensmittel- und Wassermangel, da diese von allen Verbindungen abgeschnitten wurden. Unser Hauptaugenmerk gilt trotz dieser Probleme in Kinshasa und Kisangani weiterhin der humanitären Lage in der Provinz Kivu, da wir möglicherweise kurz davor stehen, eine Flüchtlingswelle der kongolesischen Bevölkerung in das Landesinnere der Demokratischen Republik Kongo bzw. in Richtung Tansania, Burundi oder andere Länder mitzuerleben, wodurch die humanitäre Lage wirklich katastrophale Ausmaße annehmen könnte. Die Kommission hat wegen dieser neuen Krise 55 Millionen ECU für die Region der Großen Seen vorgesehen, wovon 10 Millionen bereits für die Demokratische Republik Kongo bestimmt sind. Dennoch möchte ich sagen, daß die Organisationen, die versuchen, humanitäre Hilfe zu leisten, enorme Schwierigkeiten haben, Zugang zu bekommen und die Sicherheit fast überhaupt nicht gewährleistet ist. Deswegen versuchen wir gegenwärtig, einen Verhaltenskodex mit den Behörden beider Seiten auszuhandeln, um zu sehen, ob die humanitäre Hilfe mit Mindestgarantien für die Beteiligten durchgeführt werden kann. Erlauben Sie mir noch, meine Damen und Herren, eine Frage aufzuwerfen, die ich bereits in der Kommission und in Instanzen des Rates zu Gehör gebracht habe und die vielleicht auch eine Betrachtung in diesem Parlament verdient: es handelt sich um die Frage, ob es gerechtfertigt ist, unsere Hilfe für Länder, die in bewaffnete Konflikte verwickelt sind und bis zu 30 % ihrer Haushaltsmittel für Waffen und militärische Ausrüstung ausgeben, zu den gleichen Bedingungen, business as usual , fortzusetzen. Oder sollte man nicht gründlich darüber nachdenken und sich selbst fragen, ob wir mit unserer Hilfe für den Haushalt, den Sozial- und andere Sektoren dieser Länder nicht vielleicht indirekt zur Finanzierung dieses Kriegs beitragen. Das ist keine einfache Frage, aber ich glaube, daß die europäischen Institutionen - mit Europa als größtem Geldgeber in Afrika - es ihren Steuerzahlern und wir es unserem Gewissen schuldig sind, uns mit dieser Frage intensiv auseinandersetzen. Ich hoffe, in ein paar Wochen wieder auf diese Frage zurückkommen und einige Überlegungen dazu vorzulegen zu können, so daß alle gemeinschaftlichen Institutionen gemeinsam darüber nachdenken müssen, um herauszufinden, welche Maßnahmen zu ergreifen sind und welche Richtung eingeschlagen werden soll. Das war vorerst alles, Herr Präsident. Delcroix Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Fraktion teilt weitgehend Ihre Analyse und dankt Ihnen dafür. Seit Jahrzehnten leidet Zaire unter politischer Diktatur, Korruption, einer schlechten Wirtschaftsverwaltung und Menschenrechtsverletzungen. Das Mobutu-Regime wurde zwar seit 1982 klar verurteilt und auf internationaler Ebene immer stärker isoliert, aber der Reichtum des Landes hat zu einer geringeren wirtschaftlichen Isolation geführt, als es eigentlich zu erwarten war. Nach der siegreichen Ankunft der Truppen der Allianz unter der Führung von Laurent Kabila schien das Kapitel der Diktatur endgültig abgeschlossen zu sein. Die militärische Lage schien unter der Kontrolle der Anführer der Allianz zu stehen, und wir waren überzeugt davon, daß der Kongo die Chance hatte, voller Effizienz an seinen Wiederaufbau zu gehen, mit dem gemeinsamen Einsatz all seiner lebendigen demokratischen und progressiven Kräfte. Heute müssen wir erkennen, daß sich die Dinge nicht in die gewünschte Richtung entwickelt haben. Die neuen Anführer haben sich auf sich selbst zurückgezogen, indem sie sich als unnachgiebig erweisen und sich auf diese Weise der Unterstützung von seiten eines Großteils der Bevölkerung berauben, die das autoritäre Vorgehen dieser Allianz nicht akzeptiert hat. Einer der wenigen Punkte, die man dieser Regierung positiv anrechnen muß, besteht darin, daß sie die Städte wieder sicherer gemacht hat. Der Wiederaufbau ist ohne internationale Hilfe wahrscheinlich unmöglich, und die internationale Hilfe ist nicht eingetroffen, und zwar vor allem aufgrund mangelnden Vertrauens. Dies ist ein Teufelskreis. Mangelndes Vertrauen von seiten der westlichen Regierungen hinsichtlich des politischen Willens der Allianz zur Demokratisierung des Landes, mangelndes Vertrauen von seiten der potentiellen Investoren, der Privatunternehmen hinsichtlich der Sicherheit, insbesondere im rechtlichen Bereich, und Befürchtungen, daß sich die Investitionen möglicherweise nicht auszahlen werden. Der Kongo wurde erneut in den Krieg gestürzt, unter Beteiligung der Armeen mehrerer Länder der Region, und die dramatischen Bilder, die uns täglich erreichen, verdeutlichen die Massaker und die Leiden der Bevölkerung. Die Erklärungen der höchsten Verantwortlichen des Landes, die an den Haß zwischen den Volksgruppen appellieren, sind vollkommen inakzeptabel und lassen nichts Gutes für die Zukunft erhoffen. Die Rebellion erwächst aus einem Zusammenschluß von bunt gemischten Kräften, die unterschiedliche Interessen verfolgen und deren Gemeinsamkeit in der Opposition gegen das herrschende Regime besteht. Diese Bewegung wird übrigens politisch und finanziell von früheren Anführern des vorherigen Regimes unterstützt. Die Gefahren einer Zersplitterung des Kongo sind durchaus erkennbar, und wie immer schaden sie den ärmsten Regionen dieses Landes und den schwächsten Bürgern. Außerdem stellen sie einen sehr gefährlichen Präzedenzfall für die anderen afrikanischen Länder dar. Unter diesen Bedingungen möchten wir, daß Europa einen sofortigen Waffenstillstand fordert, den afrikanischen Initiativen zu Hilfe kommt, insbesondere denjenigen von Präsident Mandela, um so das Aufflammen der gesamten Region zu verhindern und eine Verhandlungslösung für die Krise im Kongo herbeizuführen. Wir hoffen, daß die Europäische Union und die Mitgliedstaaten mit einer Stimme sprechen, eine einzige aktive Diplomatie führen und ihre Aktivitäten koordinieren, damit der Frieden und die Sicherheit in diesem Teil der Welt gewährleistet werden. Aus diesem Grund unterstützt meine Fraktion die gemeinsame Entschließung des Europäischen Parlaments, da es ja eine gemeinsame Entschließung gibt. Möge das Europäische Parlament mit einer Stimme sprechen, weil wir, mit Hilfe eines gemeinsamen Vorgehens zusammen mit den anderen demokratischen Fraktionen dieser Versammlung, den Frieden in diesem Teil der Welt sichern möchten. Tindemans Herr Präsident, Herr Kommissar, ich habe mit besonderem Interesse zugehört, was die Kommission über die derzeitigen Ereignisse im Gebiet der Großen Seen in Afrika mitgeteilt hat. Ich könnte das in einigen Sätzen zusammenfassen. Der Kommissar ist zweifellos ein großer Afrikakenner, er hat einige Fakten genannt, hat zu Recht auf die Notwendigkeit hingewiesen, Lösungen zu finden, und hat einige Szenarien skizziert. Aber die Frage für dieses Parlament, und das hat mein Vorredner auch zu verstehen gegeben, lautet eigentlich: Was tut die internationale Gemeinschaft, was tut Europa, damit Frieden in Afrika einkehrt und das Morden aufhört? Die Geschichte der Ereignisse in dieser Region in den letzten Jahren ist scheußlich. Der Streit zwischen Hutus und Tutsis ist schon sehr alt, und das Auftreten der FDR in Ruanda hat einen Bürgerkrieg verursacht. In Arusha wurde zwar versucht, Vereinbarungen zu erzielen, aber aus unverständlichen Gründen wurde geredet, ohne daß gefordert wurde, erst einen Waffenstillstand zu erreichen. Das Flugzeug des Präsidenten von Ruanda wurde abgeschossen, aber offiziell weiß man noch immer nicht, wer dafür verantwortlich ist. Darauf folgte ein gräßlicher Völkermord. Das Land fiel in die Hände der Aufständischen, und es wurde faktisch eine Diktatur eingerichtet. Auch in Burundi eroberte eine Oberst die Macht. Gibt es jemanden in diesem Parlament, der glaubt, daß in Ländern wie Ruanda und Burundi ein dauerhafter Frieden zwischen den ethnischen Gruppen ohne internationale Präsenz zustande gebracht werden kann? Für das Problem der anderthalb Millionen Flüchtlinge an der Grenze zwischen Ruanda und Kongo-Zaire, vor allem Frauen und Kinder, wurde keine Lösung gefunden, nicht einmal gesucht. Als die Flüchtlinge weiter flüchteten, hatte nur Emma Bonino den Mut, darauf hinzuweisen, daß noch mehr als 300.000 dieser Flüchtlinge umherirrten. Sie sind alle verschwunden. Tote reden nicht mehr. Haben wir vergessen, daß der Sicherheitsrat eine militärische Intervention beschlossen hatte, aber daß eine Woche nach dem Beschluß Präsident Clinton angekündigt hat, daß er die Operation nicht durchführen wolle? Inzwischen war durchgedrungen, daß im Osten von Kongo-Zaire Massaker stattgefunden hatten, und die UNO beschloß, die Massengräber aufzuspüren, um sich ein Bild über die Ereignisse in dieser Region zu machen. Die neuen Machthaber widersetzten sich dagegen, und es entstanden Spannungen mit den Vereinten Nationen. Inzwischen konnte Laurent Désiré Kabila an der Spitze einer Armee, die hauptsächlich aus Ugandern und Ruandern bestand, ganz Kongo-Zaire erobern. Westliche Minister gaben ermutigende Erklärungen ab, sprachen von Vertrauen, und die Sieger konnten mit dem Ausbau ihres Reiches beginnen. Nach einiger Zeit zeigte sich, daß die erwartete, innovative, demokratischere Politik unter Wahrung der Menschenrechte auf der Basis eines Rechtsstaats noch nicht so bald zu erwarten war. Der organisierten Opposition wurde genauso wenig wie unter dem MobutuRegime die Hand gereicht. Sie wurde im Gegenteil weiterhin boykottiert. Die Unzufriedenheit in der Bevölkerung wuchs erneut, und was sehen wir? Die Kräfte aus Uganda und Ruanda, die Kabila unterstützt hatten, tauchen wieder auf, um Kabila jetzt zu bekämpfen. Gleichzeitig kommen jedoch Truppen aus Angola, die versuchen, Kongo zu erobern. Auch hört man von katangischen Militärs, die von Angola aus Aktionen betreiben, um Kabila, jetzt ein Symbol des Staates Kongo, aus Katanga zu vertreiben. Noch mehr fremde Truppen beteiligen sich an den Gefechten. Sie kommen unter anderem aus Simbabwe, sie liefern Flugzeuge und Söldner. Wohl acht Länder sind an den Unruhen beteiligt. Würde sich dies in Europa ereignen, würde man von der Gefahr eines Weltkriegs sprechen. Bei alledem vermeiden die Medien selbst zu sagen, was sich hinter den Kulissen abspielt, nämlich das Spiel der Wirtschaftsmächte, die vor allem Interesse an Diamanten, Erdöl, Kobalt und Kupfer haben. Manche Kommentatoren schrieben, daß das, was sich hier abspielt, an die präkoloniale Zeit erinnert, als westliche Gesellschaften Handelsniederlassungen errichteten, um sich der Rohstoffe zu bemächtigen. Es sieht so aus, als ob die Mordmaschine in Zentralafrika nicht zum Stillstand gebracht werden kann und daß die aufgekommene Hoffnung, endlich Einparteiensysteme und Diktaturen für viele Jahre auszurotten, sich zerschlagen hat. Stabilität ganz gleich um welchen Preis scheint wohl das neue politische Ideal geworden zu sein. Wieviel Zehntausende von Toten hat es gegeben? Wieviele wird es noch geben? Niemand kommt Afrika zu Hilfe. Die internationale Gemeinschaft bleibt völlig unsichtbar, die Vereinten Nationen bleiben untätig. Von der Westeuropäischen Union wird nicht mehr gesprochen, und die Europäische Union hat leider - das ist jetzt wohl sehr deutlich - keine Afrikapolitik. Die Mitgliedstaaten der Union sind untereinander uneins. Es gibt nicht nur keine gemeinschaftliche Politik, es gibt überhaupt keine Politik. Humanitäre Hilfe leistet Beistand, sowohl Schuldigen wie Opfern, aber beschäftigt sich nicht mit Lösungen für politische Probleme. Ich kann es nicht laut genug sagen, wir haben keine Politik. Wir sollten den Begriff der Gemeinsamen Außenpolitik für Europa aus unserem Vokabular streichen. Bertens Herr Präsident, ich möchte mich den Worten meines Kollegen und Freundes Tindemans anschließen, daß wir in der Tat keine europäische Afrikapolitik haben. Aber das hat uns nie davon abgehalten, doch darüber zu reden, nur zu reden, so wie wir es heute auch wieder tun. Die Bevölkerung des Kongo muß tatenlos zusehen, wie sie das Opfer der x-ten Etappe in der permanent Gewalt wird. Dreißig Jahre Diktatur Mobutus und die militärische Machtergreifung Kabilas waren noch nicht genug. Es herrscht wieder Bürgerkrieg. Kabila hat ihn selbst verursacht. Noch immer driftet das Land führungslos herum. Noch immer wird die Bevölkerung mit einer wachsenden Armut konfrontiert und, was schlimmer ist, mit Tod, Verderben und Elend. Noch immer ist es normal, daß Menschenrechte in großem Rahmen verletzt werden, und natürlich besteht die Demokratie nur auf dem Papier. Natürlich war der Angriff der Rebellen ein Angriff auf ein legitimes und anerkanntes Regime, und natürlich muß dagegen vorgegangen werden. Aber eine langfristigere Unterstützung muß sich Kabila tatsächlich noch verdienen. Bis jetzt hat er sie nicht verdient. Kabila muß auch eine internationale Vermittlung akzeptieren, und die Rebellen müssen bei der Vermittlung eine Rolle spielen, sonst kann man nicht vermitteln. Ich schätze die Bemühungen Südafrikas in dieser Krise sowie eine afrikanische Lösung in einem afrikanischen Land mit afrikanischer Intervention und mit afrikanischen Waffen, Herr Tindemans sagte es bereits: ja, das sind die Afrikaner aus der Zeit, bevor die Kolonialmächte dort waren. Es ist vielleicht ein hoffnungsvolles Zeichen, daß die afrikanischen Länder Anstrengungen unternehmen wollen und vielleicht können, Konflikte auf ihrem Kontinent selbst beizulegen, da Europa keine Politik hat. Die Union könnte vielleicht einmal Beistand leisten und mithelfen, die Bedingungen zu schaffen, die es den Afrikanern ermöglichen, ihre Konflikte selbst zu lösen. van Bladel Herr Präsident, Herr Tindemans hat es richtig gesagt: Europa hat kein Herz für Afrika, obwohl das Herz Afrikas in Flammen steht. Der Genozid an den Tutsis und der Sturz Mobutus haben die Büchse der Pandora geöffnet, und jetzt herrscht Krieg von Brazzaville bis Addis Abeba. Traditionelle Etiketten wie Kolonialismus und ideologische Gegensätze zwischen Ost und West spielen keine Rolle mehr. Es sind die einzelnen afrikanischen Machthaber, die ausschließlich ihre eigene Machtposition verteidigen. Politische Oppositionsgruppen erhalten keine Chance, demokratisch zu arbeiten. Sie suchen daher oft Unterstützung jenseits der Grenze bei verwandten Stämmen, was den Diktatoren erneut ein Argument dafür liefert, militärisch einzugreifen, wohlverstanden grenzüberschreitend. Diese komplizierten Verstrickungen führen zu schrecklichem Leid der Bevölkerung und zur Verschwendung von Geld, auch von humanitärer Hilfe. Ich finde, daß der Kommissar sich zu sehr hinter schönen UN-Treffen versteckt. Ich will Klarheit. Ist es nach Ansicht der Kommission und des Kommissars jetzt nicht höchste Zeit, zu protestieren, zum Beispiel bei der Regierung in Luanda, die siebzig Oppositionsmitglieder einfach ihres Amtes enthoben und durch nicht gewählte Mitglieder ersetzt hat und sie obendrein in ihrem täglichen Leben bedroht? Gehört das nicht auch zu dem ganzen Konflikt in der Region? Herr Kommissar, sagen Sie mir doch einmal, warum wir als Demokraten nicht das Signal gegeben haben, das wir jetzt auch als Parlamentarier geben müssen? Parlamentarier gehören in ein Parlament und dürfen nicht bedroht werden. Wenn Sie das nicht tun, Herr Kommissar, wird sich die angolanische Regierung in ihren derzeitigen Praktiken bestärkt fühlen, Einnahmen aus dem Öl- und Diamantengeschäft für Waffenkäufe verwenden und wird die humanitäre Hilfe, so gut sie auch gemeint ist, keinen Sinn haben. Wenn wir ein Herz für Afrika haben, müssen wir allen Beteiligten an dem Konflikt kritisch gegenüber stehen. Carnero González Herr Präsident! Für die Krise, die seit einigen Wochen andauert, kann man ohne jeden Zweifel konkrete Ursachen ausmachen. Zum Beispiel die Tatsache, daß Präsident Kabila wesentliche Versprechen, mit denen er an die Macht gekommen ist, nicht eingehalten hat. Zum Beispiel ist es politischen Oppositionsparteien immer noch nicht möglich, sich normal zu betätigen. Außerdem werden Oppositionelle sogar inhaftiert und, wie es scheint, nach einem Schnellverfahren hingerichtet. Der Kongo ist mit Sicherheit kein demokratisches Land und der Tag, an dem es freie Wahlen geben wird, liegt ganz sicher in weiter Ferne. Man kann auch festhalten, daß andere Nachbarländer in diesem Konflikt Partei ergriffen haben. Da fällt zum Beispiel die kaum verhohlene Präsenz Ugandas und Ruandas auf, die möglicherweise immer noch den einen oder anderen Plan zur Teilung des Kongo hegen, um sich de facto die Kontrolle über einige Gebiete dieses Landes zu übernehmen. Meiner Ansicht nach sind dies wichtige Faktoren, aber nicht die wichtigsten. Ich denke, daß es umfassendere Probleme gibt. Denn tatsächlich sehen wir uns dem ersten regionalen Krieg in Afrika in den letzten Jahren gegenüber. Und es gibt viele Fragen, die wir uns stellen sollten. Zum Beispiel: Warum besitzen Organisationen wie die Organisation für Afrikanische Einheit nicht die Fähigkeit zur Konfliktverhütung und zum Krisenmanagement? Warum waren auch die Vereinten Nationen nicht fähig, in dieser Situation Stellung zu beziehen? Und vor allem: Warum gibt es Bewegungen wie die Blockfreien, die so an Einfluß verloren haben, daß sie in dieser Krise keinerlei Hilfestellung leisten konnten? Es gibt daher letzten Endes keine Vermittlungsmöglichkeiten, keine Konfliktverhütungsmechanismen und auch keine Mechanismen für das Krisenmanagement. Und logischerweise sind politische Lösungen in diesem Rahmen nur schwer zu erreichen. Wir können betonen, daß eine Regionalkonferenz erforderlich ist, um den Vorgängen ein Ende zu machen. Wir können auch mit Nachdruck eine afrikanische Truppe fordern, die vermittelnd eingreift, aber: Wer organisiert sie? Mit welcher Politik? Mit welchen Zielen? Mit welcher Unterstützung? Die Unterstützung der Europäischen Union alleine reicht zweifellos nicht aus. Man müßte auch wissen, welche Position zum Beispiel die Vereinigten Staaten in diesem Konflikt einnehmen. Denn die Vereinigten Staaten haben immer behauptet, eine Position zu vertreten und eine gewisse Politik in Afrika zu betreiben. De facto ist dies ein klarer Beleg dafür, daß keine regionalen Führungsstrukturen und keine Strukturen für eine echte Zusammenarbeit in Afrika zwischen den afrikanischen Ländern selbst vorhanden sind, die über die bestehenden Strukturen zwischen diesen Ländern und politischen Gebilden wie der Europäische Union hinausgehen. Tatsächlich wird es unvermeidlich sein, daß sich derartige Krisen wiederholen können, wenn Europa sich auf konkrete Maßnahmen beschränkt und nicht auch etwas weiter denkt und zu einer Afrikapolitik findet, die die Schaffung dieser Art von Strukturen beinhaltet. Wenn ich die Frage des Herrn Kommissars, ob es möglich ist, weiterhin mit Ländern zu kooperieren, die sich im Krieg befinden oder sich für den Krieg rüsten, zu beantworten hätte, dann glaube ich natürlich, daß die Antwort nein lauten muß. Wir haben nicht das Recht, diese Art von Politik zu unterstützen und noch viel weniger, die Mittel der europäischen Bürger zu vergeuden. Wolf Herr Präsident! Ich muß sagen, ich schwanke zwischen Zorn und Verzweiflung, wenn ich lese, daß die EU eine aktive Rolle zugunsten von Frieden, Sicherheit und Stabilität in der Region der Großen Seen spielen soll. Angesichts des Fehlens der UNO in den letzten Wochen, angesichts der passiven Haltung der Europäischen Union und des Rückzugs der humanitären Hilfe dreht mir das Gerede über Verantwortung oder auch die Behauptung - Frau van Bladel -, daß es jetzt die Afrikaner selber sind, die an allem schuld sind, wirklich den Magen um! Die Verantwortung für die Monstren, die wir als Kolonialmächte in Afrika geschaffen haben, können wir nicht so schnell wieder los werden. Natürlich ist es positiv, daß die Afrikaner angefangen haben zu erkennen, daß sie gemeinsame Lösungen für ihre großen regionalen Probleme finden müssen. Trotz des Scheiterns war das Treffen von Victoria Falls ein sinnvoller Ansatz. Sie tragen gemeinsame Verantwortung für die Achtung der Menschen- und Bürgerrechte, wodurch die Grenzen zumindest weniger wichtig werden. Herr Bertens hat völlig recht: Die Europäische Union hat die Chance, ein neues Kapitel aufzuschlagen und die Afrikaner dabei zu unterstützen, selber Lösungen zu finden. Wir sollten auch nicht so tun, als ob die Freundschaft zu Bill Clinton zu einseitigen militärischen Aktionen ermächtigt. Natürlich haben Uganda und Ruanda nicht das Recht, einseitig militärisch eine Lösung in ihrem Sinne herbeizuführen, und man kann jetzt nicht Angola in die Ecke stellen, weil es sich dagegen gewehrt hat. Man kann auch nicht einfach die Unita nach 30 Jahren Bürgerkrieg und nach der Sabotage des Friedensprozesses ohne weiteres zur politischen Oppositionspartei erklären. Die Unita muß sich endlich in die Verfassung der zweiten angolanischen Republik einfügen und muß endlich eine konstruktive Rolle als Oppositionspartei übernehmen. Das wollen fast alle Angolaner. Die demokratischen Kräfte im Kongo haben eine Reihe von Forderungen gestellt, die wir aktiv unterstützen sollten: Einheit und Selbstbestimmung verteidigen, Öffnung der Regierung für die demokratischen Kräfte, klare Festlegung auf eine künftige Wahl, klare Abgrenzung von xenophoben Tendenzen, Aktivierung und Ausweitung der interministeriellen Kommission zum Schutz der Tutsi auf das ganze Territorium, Waffenstillstand, Rückzug aller ausländischen Truppen sowie Rückkehr der kongolesischen Flüchtlinge in ihr Gebiet, klare Feststellung, wer wen angegriffen hat, Nutzung der Medien, um Friedenspropaganda und nicht Kriegs- und Haßpropaganda zu treiben und nicht zuletzt Bereitstellung einer peace-keeping force , die für Frieden zwischen der demokratischen Republik Kongo und ihren Nachbarn an den Großen Seen sorgt. Da haben wir ein Programm, da können wir etwas tun, und wenn sich die Union darauf einlassen würde mit allem, was dies auch diplomatisch bedeutet, dann könnten die Völker in dieser Region wieder Hoffnung schöpfen. Hory Herr Präsident, die Europäische Union hat wirklich einige Schwierigkeiten damit, in der Region der Großen Seen eine Politik zu definieren und umzusetzen, die in Einklang steht mit ihren wichtigsten Grundsätzen. Handelt es sich im übrigen um die Außenpolitik der Union oder um diejenige von einem oder zwei ihrer Mitgliedstaaten? Betrachtet man nämlich die Liste der Unterzeichner der verschiedenen Entschließungsvorschläge, so gewinnt man den Eindruck - ein seltsamer, aber nicht neuer Eindruck -, daß die Situation in der Region der Großen Seen nur Belgien und Frankreich etwas angeht, zwei Länder, die Europa ihre Position aufzwingen, und zwar aufgrund ihrer Interessen, die noch aus der Kolonialgeschichte herrühren. Aber kommen wir zurück zu den wichtigen Grundsätzen, die den Europäern am Herzen liegen. Zunächst ist hier, und wir sagen dies häufig, die Übernahme der Besorgnis der OAU zu nennen, nämlich die Wahrung der territorialen Integrität unserer früheren Kolonien. Vor anderthalb Jahren war der französische Außenminister in der Tat der Ansicht, Mobutu sei der einzige Garant für die territoriale Integrität von Zaire. Wir haben gesehen, wie seine Gleichung aufgegangen ist. Heute glaubt in Wirklichkeit keiner mehr an die Fiktion der Integrität eines Landes, das dessen staatliche Behörden schon lange nicht mehr unter Kontrolle haben. Allerdings gibt es viele, insbesondere diejenigen, die seinerzeit die Abspaltung der Region Katanga befürwortet haben, die weiterhin den Grundsatz der Unantastbarkeit der Grenzen bekräftigen, während der Osten des Kongo faktisch unter der Souveränität von Uganda und Ruanda steht, die beide darauf bedacht sind, auf rechtmäßige Weise ihre eigene Sicherheit zu garantieren. Ein weiterer vorrangiger Grundsatz, der noch wichtiger ist, betrifft die Leidenschaft, mit der wir uns für die Demokratisierung Afrikas einsetzen. Erst vor einigen Monaten wurde Herr Kabila in unseren eigenen Entschließungen als selbsternannter Präsident bezeichnet, seine Regierung als Übergangsregime und seine politische Tätigkeit als schwerwiegender Angriff auf die Freiheiten. Ist Herr Kabila etwa Demokrat geworden? Hat er etwa Wahlen organisiert? Hat er etwa die Korruption eingedämmt? Keinesfalls. Die einzig erkennbare Veränderung ist leicht zu erklären: Herr Kabila hat mit seinen früheren Verbündeten aus Ruanda und Uganda gebrochen, und allein aus diesem Grund verkehrt die Europäische Union wieder mit ihm. Geht es hier um den Grundsatz der menschlichen Solidarität und um unsere Besorgnis über das Schicksal der Flüchtlinge? Wir waren in den letzten Jahren mit Recht bestürzt über das Schicksal der ruandischen Flüchtlinge. Aber niemand hat je gehört, und ich habe nie davon gehört, daß sich das Parlament erschüttert gezeigt hätte angesichts des Schicksals der Millionen von Ruandern, die dazu verurteilt waren, bis 1994 außerhalb der Grenzen ihres Landes zu leben. Es sieht wohl so aus, als hätte der 1994 in Ruanda begangene Völkermord - den Herr Tindemans diskret eine Welle der Gewalt nennt - das politische Gewissen der Europäer nicht aufgerüttelt. Diejenigen, die einst geholfen haben - wie etwa Habyarimana oder Mobutu -, sind heute am schnellsten dabei, wenn es darum geht, Herrn Kabila eine unglaubwürdige Legitimität zuzusprechen. In Wahrheit ist es so, daß sich die europäischen Bemühungen auf drei Ziele konzentrieren müßten: die Sicherheit im Osten Zaires muß garantiert werden, wo auch immer in Zukunft die Staatsgrenzen verlaufen sollten; die echten Flüchtlinge müssen mit unserer Unterstützung in ihr Land zurückkehren, insbesondere nach Ruanda; und die Pseudo-Flüchtlinge, die sich seit vier Jahren im Kongo und in Europa verstecken, müssen aufgrund ihrer enormen Verantwortung für den Völkermord von 1994 verurteilt werden. Amadeo Herr Präsident, gegenüber den jüngsten dramatischen Ereignissen in der Region der Großen Seen bleibt die Europäische Union ein passiver Zuschauer und sie hat bisher nur verbal darauf reagiert. Wieder einmal wird offensichtlich, daß die Afrikaner die noch sehr empfindlichen regionalen Gleichgewichte durch eine größtmögliche Konzertierung sowie beispielsweise durch Einführung einer starken und mächtigen Treibkraft zur Stabilisierung festigen müssen. Für die WEU-Konferenz, die in diesen Tagen in Lissabon eröffnet wird, ließe sich damit ein Hauptthema finden, nämlich: Wahrung des Friedens und der Sicherheit auf dem gesamten afrikanischen Kontinent. Die von den afrikanischen Diktatoren, die in der sowjetischen Schule ausgebildet wurden, so stark befolgte Dominotheorie betraf im Laufe des Jahres 1996 vierzehn der 53 afrikanischen Staaten, was zu internen Konflikten sowie zum Exodus Tausender von Flüchtlingen führte: die UNO-Zahlen sprechen von acht Millionen Flüchtlingen. Es bestehen weiterhin Gegnerschaften, die durch Verhandlungen hätten beschwichtigt werden können und die sich hingegen in dramatischen Situationen, die durch ethnische oder religiöse Forderungen ausgelöst wurden, noch verschärft haben. Afrika besteht aus jungen Nationen, die noch im Entstehen begriffen sind und deren demokratisches System von Tag zu Tag weiter gefestigt wird. Die regionalen und nationalen Gleichgewichte sind sehr empfindlich, was somit einen sehr schwachen Frieden bedeutet. Aber auch die Afrikaner müssen sich in dieser Richtung an die Arbeit machen. Eine panafrikanische Streitkraft zur Vermittlung, nach dem Modell der sogenannten "Cohesione-Kompiega 98" , könnte ein Beispiel dafür sein, daß auch die Afrikaner bestrebt sind, sich mit einer Struktur zur Konfliktprävention auszustatten, sich mit einem Kontrollsystem zu versehen, um zu verhindern, daß wieder ein Kabila an die Reihe kommt, der darüber hinaus durch Leute unterstützt wird wie Dos Santos, der die in Angola mühsam erreichte Volksvertretung im Parlament durch Verfolgung der demokratischen UNITA-Opposition aufheben kann. Eine Erweiterung der Grundsätze der Mitsprache und Verantwortung auf mehrere Länder könnte den Beginn einer neuen Ära des Friedens und des Wohlstands bedeuten, bei der die Unterstützung der europäischen Partner heute unerläßlich ist. Junker Herr Präsident! Kollege Hory, es sind keineswegs nur Abgeordnete aus Belgien und Frankreich, die sich für diesen Konflikt interessieren, wie man auch an meinem Redebeitrag feststellen kann. Es können aber immer nur wenige diese Entschließungen unterschreiben. Daraus darf jedoch nicht geschlossen werden, daß die anderen kein Interesse daran hätten. Das Gegenteil ist der Fall! Wir alle wünschen uns eine friedliche Entwicklung in Afrika, die zu Wohlstand und Stabilität führt. Die Realität allerdings steht dem entgegen. Aber Verzweiflung, Kollege Wolf, darf nicht zu Resignation führen. Ich weiß, das wollen Sie auch nicht. Es ist natürlich schon manchmal deprimierend, wenn man sich immer wieder bemüht, voranzukommen, Unterstützung zu geben, Hilfe zu leisten, und es dann doch nicht so gut ausgeht, wie man sich das wünschen würde. Aber wir dürfen nicht nachlassen in dem Bemühen, Wege zu finden, die eine Befriedung des Konfliktes möglich machen, und vor allem alle politischen Kräfte Afrikas zu stärken und einzubeziehen, die zur Stabilität und zur Lösung des Konfliktes beitragen können und vor allen Dingen auch wollen. In der nächsten Woche tritt die AKP-Versammlung in Brüssel zusammen, und wir erwarten, daß alle Beteiligten dort mit uns an einem Tisch sitzen werden. Der Konflikt im Bereich der großen Seen beschäftigt uns ja seit Jahren und steht auch hier wieder auf der Tagesordnung. Es ist ein leidvolles Dauerthema geworden. Aber ich denke, daß diese Treffen doch dazu beitragen - und hier gibt es ja auch positive Signale -, miteinander ins Gespräch zu kommen und gemeinsam auszuloten, wo Möglichkeiten der Konfliktlösung liegen könnten. In erster Linie müssen wir mit allen Kräften und gemeinsam mit den Vertretern aus Afrika, die mit uns an einem Tisch sitzen werden, den ethnischen Haß besiegen, der eine der wesentlichen Ursachen dieses Konflikts darstellt. Ich will all die Grausamkeiten, Menschenrechtsverletzungen und Gewalttätigkeiten hier nicht aufzählen. Es wurde vieles dazu gesagt. Es ist aber besonders traurig, daß diejenigen, die in der Vergangenheit selbst Opfer von Diskriminierung und Haß waren, heute Haß aufeinander hegen und einander diskriminieren. Das ist etwas, was wir nicht dulden können. Wir können aber auch nicht gutheißen, daß - von welcher Seite auch immer - militärisch eingegriffen wird, statt zu versuchen, den friedlichen Weg zu gehen und Nachbarn dazu anzuhalten, eine friedliche Lösung des Konfliktes unter Wahrung demokratischer Grundsätze zu suchen. Konfliktprävention haben wir oft auf der Tagesordnung. Wir haben viel Papier dazu beschrieben. Ich glaube, wir müssen in der Praxis den Möglichkeiten der präventiven Konfliktvermeidung noch mehr Gewicht beimessen als bisher. Wir müssen ausdrücklich betonen, daß Friedensgespräche nur dann erfolgreich sein können, wenn alle Konfliktparteien an einem Tisch sitzen. Dafür setzen wir uns ein! Mendes Bota Herr Präsident, das Wasser der Großen Seen in Afrika ist aufgewühlt und durch das Blut rot verfärbt, ist getroffen von Tod und Leiden, das durch die Verblendung, den Irrsinn und den Ehrgeiz der Menschen entstanden ist. Der Donner der Kanonen ist in Guinea Bissau noch nicht verhallt und schon entsteht in der Demokratischen Republik Kongo ein neuer Krisenherd, der einige Nachbarländer von Angola bis Simbabwe, Namibia bis Ruanda, Uganda bis Burundi und Tansania mit in den Konflikt hineinreißt. In dem Gewirr der derzeit vorhandenen, vielfältigen Interessen ist es sehr schwierig, eine rationelle Linie zu entdecken, die erklären würde, was gegenwärtig im Kongo passiert. Hier treffen alte Feindschaften der Ethnien, die noch aus grauer Vorzeit stammen, in endlosen Vernichtungs- und Vergeltungskriegen aufeinander. Dort spielen sich die Folgen unklarer bzw. auf dem Reißbrett bei der Einteilung der Kolonien im vergangenen Jahrhundert gezogener Grenzen ab. Dort geht es nicht um harmlose internationale Wirtschaftsinteressen; wie die Geier wird auf die Aufteilung der unermeßlichen Naturreichtümer in diesem Gebiet Afrikas gelauert. Dort wimmelt es von unkontrollierten Heeren aus verschiedenen Ländern, Söldnern, die im Lohn vieler Geldgeber stehen und von zügellosen oder einfach grausamen, gewissenlosen Banditen. Wenn es nur Sand und Staub gäbe, wären wir hier nicht dabei, einen Konflikt zu erörtern, der sich in eine regionale Tragödie großen Ausmaßes zu verwandeln droht. Der Präsident Laureat Kabila hat es nicht verstanden, die Gelegenheit zur Einführung einer wirklichen Demokratie beim Schopf zu ergreifen, und hat die Erwartungen der Bevölkerung und der internationalen Gemeinschaft getäuscht. Er ist heute der imaginäre Direktor in einer riesigen Arena, in der keiner den anderen respektiert, wo das Gesetz der willkürlichen Hinrichtungen und der Waffengewalt regiert und die Bevölkerung mit mehr als zwei Millionen Flüchtlingen und einer nicht festzustellenden Anzahl von Toten am meisten zu leiden hat. Alle Versuche, eine Feuerpause zu vereinbaren - von den Treffen von Viktoria Falls bis zu dem Treffen der Verteidigungsminister aus den beteiligten Ländern, das vor kurzem in Addis Abeba stattgefunden hat - sind bisher fehlgeschlagen. Da diese sich nicht einigen können, muß meiner Meinung nach der Rat zu seiner politischen Unbeweglichkeit sowie dazu befragt werden, ob es nicht an der Zeit wäre, daß die Europäische Union, wie das Mitglied der Kommission, João de Deus Pinheiro, so richtig bemerkt hat, ihren gesamten Kooperationsrahmen mit den Staaten überprüft, die innerhalb und außerhalb der Region der Großen Seen in Kämpfe verwickelt sind. Obwohl die Kommission - und das ist gut so - die humanitäre Hilfe für den Kongo ausgebaut hat, dürfen mit anderen Aktionen im Rahmen der Zusammenarbeit der Europäische Union nicht weiterhin der Kriegswahn der Führer genährt werden, anstatt für das Wohl der Bevölkerung zu sorgen. Alles muß in Frage gestellt werden und von der Aussetzung bestimmter Maßnahmen bezüglich einiger Haushaltslinien für die Zusammenarbeit gefolgt sein dürfen, wenn die kriegführenden Länder kein Einsehen haben. Fassa Herr Präsident, werte Kolleginnen und Kollegen, Herr Kommissar, durch die Krise im Kongo, durch die Krise in der Region der Großen Seen werden wir vor ein geopolitisches und politologisches Problem gestellt, das in mancher Hinsicht neuartig ist. Bislang gab es nämlich, wenn von afrikanischen Problemen gesprochen wurde, zwei fast unantastbare Dogmen. Das erste Dogma lautete, daß Konflikte und lokale Kriege sozusagen Stellvertreterkriege waren, hinter denen die westlichen Mächte standen. Das zweite Dogma war die Unantastbarkeit afrikanischer Grenzen. Bei der Krise in der Region der Großen Seen stehen wir jedoch vor der Tatsache, daß sich erstens die traditionell an der Region interessierten westlichen Mächte - Belgien, Frankreich und zuletzt die Vereinigten Staaten - in weitgehendem Maße ferngehalten haben, und zweitens, daß es sich um einen Regionalkonflikt handelt, durch den die Grenzgleichgewichte, die vielfach nicht durch die Afrikaner, sondern durch die europäischen Länder in der Phase der Entkolonisierung entschieden wurden, anscheinend in Frage gestellt werden sollen. Bevor wir also in irgendeiner Weise intervenieren, ist daher eine politische Beurteilung erforderlich: Sind diese Grenzen wirklich unantastbar? Und sollte bei genauem Überlegen die Europäische Union nicht auf Allgemeinbegriffe verzichten wie Wahrung des Friedens und Achtung der Menschenrechte? Nicht weil diese Begriffe nicht etwa wichtig sind, sondern weil zuvor ein politisches Ziel, nämlich Förderung der Wiederherstellung der Ordnung, gesetzt werden und die positiven Aspekte, die so viele menschliche Tragödien beinhalten können, erfaßt werden müssen, nämlich daß die afrikanischen Länder eventuell zu einem stärkeren Bewußtsein und zu einer größeren Autonomie gelangen. Die Europäische Union muß dafür Sorge tragen, daß es sich hierbei um einen friedlichen Prozeß handeln wird, damit die Stärke der Vernunft und Logik vorherrscht und nicht die Logik der Gewalt und Stärke, wie dies der Fall ist, wenn ein starkes außenpolitisches Konzept völlig fehlt. Girão Pereira Herr Präsident, meine Damen und Herren, Herr Pinheiro, es ist eine Tatsache, daß die jüngsten Konflikte in Afrika, die sich zunächst an den Problemen bestimmter ethnischer Gruppen entzündeten, sich rasch in wirkliche Konflikte regionaler Dimension ausweiten, die auf verschiedene Länder übergreifen und die Ursache für Tausende von Toten, Millionen Flüchtlingen und eine wachsende Kettenreaktion sind. In diesem Zusammenhang möchte ich an die Lage in Angola erinnern. Wenn die Anwesenheit angolanischer Truppen in der Demokratischen Republik Kongo schon an sich fragwürdig ist, dann ist die Entscheidung der angolanischen Regierung zur einseitigen Suspendierung der Mitglieder der UNITA von ihren Regierungsposten sowie der demokratisch gewählten Mitglieder der UNITA innerhalb der angolanischen Nationalversammlung, noch beunruhigender. In Luanda werden Menschen festgehalten; sie haben keine Möglichkeit, aus der Stadt zu kommen, sind Repressalien ausgesetzt und haben häufig nicht das Nötigste zum Überleben. Diesem Verhalten, das ein klarer Bruch der Abkommen von Lusaka ist, folgen Erklärungen und Kriegsvorbereitungen. Ich glaube, daß der Rat und die Kommission aufgrund der eindeutigen Verletzung demokratischer Grundsätze, etwas zu dieser Lage zu sagen haben müßten. Wir sind ferner der Meinung, daß die systematische Verteufelung und Isolierung der UNITA, die gegenwärtig am Zugang zu sämtlichen angolanischen oder auch internationalen Kommunikationsmitteln gehindert wird, dem Friedensprozeß in Angola nicht förderlich ist. Schließlich glauben wir, daß es mit einem neuen Vermittler, mit der Unterstützung der Europäischen Union, noch möglich ist, einen neuen Krieg zu verhindern, der unabsehbare Ausmaße und Folgen haben und von unbestimmter Dauer sein könnte, abgesehen davon, daß er eine weitere Eskalation bei der regionalen Ausdehnung bestehender Konflikte bedeuten könnte. Deswegen glauben und setzen wir uns dafür ein, daß die Europäische Union alles zur Unterstützung der Initiative für eine Regionalkonferenz unter der Schirmherrschaft der Vereinten Nationen für einen endgültigen und dauerhaften Frieden in jener Region tun sollte. Antony Herr Präsident, ich hatte die Absicht, an dieser Aussprache teilzunehmen, ohne meine persönliche Meinung ins Spiel zu bringen, wobei ich mir gesagt habe, daß ich vielleicht die Früchte einer Überlegung ernten könnte, die die Lösung der afrikanischen Probleme ermöglichen würde. Ich hatte beschlossen, alle meine Überzeugungen unter Verschluß zu halten. Ich habe also sämtlichen Rednern sehr aufmerksam zugehört. Ich habe gehört, wie sie die Illusion Kabila zugegeben haben, ebenso wie man morgen die Illusion Mandela wird zugeben müssen, dessen gute Absichten nicht in Zweifel gezogen werden; aber alle Informationen, die wir aus Südafrika erhalten, sprechen nur von der immer noch deutlicheren Verschlechterung der Situation in diesem Land. Ich habe Herrn Tindemans zugehört, der eine Beschwörungsrede, die immer wieder schöne Geschichte über die Verantwortlichkeit der Kolonisierung vorgetragen hat. Aber die Entkolonisierung ist doch bereits längst abgeschlossen. Die Kolonisierung hatte nicht nur gute Seiten, das stimmt, aber dennoch bleibt es dabei, daß wir, sofern wir die durch die Kolonialzeit entstandenen Grenzen anfechten, gleichzeitig eingestehen müssen, daß es diese Grenzen häufig ermöglicht haben, Kriege zu beenden, in denen afrikanische Völker gegeneinander gekämpft haben. Die Kolonisierung war nicht perfekt, aber wenn ich die Länder der früheren französischen Union besuche, so schäme ich mich nicht dessen, was mein Land in diesen Ländern erreicht hat. Dies waren keinen Bananenrepubliken. Es gab Häfen, Flughäfen, Straßen, Schulen und Ambulanzen. In Wirklichkeit hat die Barbarei heute viele dieser Gebiete zerstört, so daß ich, wenn ich hier höre, man müsse den Afrikanern jetzt helfen - aber was heißt "den Afrikanern helfen" anderes, als sie zu beraten, zu bewaffnen, was in der Tat Neokolonialismus ist -, wenn ich dies also höre, habe ich Angst, daß man hier in Wirklichkeit, auf sehr heuchlerische Weise, einen Neokolonialismus einführen möchte, der viel mehr Tote mit sich bringen würde als die frühere Kolonisierung. Afrika den Afrikanern, hat Giscard d´Estaing einmal gesagt; er hatte vielleicht nicht unrecht, aber ich glaube, man muß die Afrikaner jetzt ganz alleine lassen. Wir können nichts mehr für sie tun. Der Präsident Ich teile Ihnen mit, daß ich acht Entschließungsanträge gemäß Artikel 37 Absatz der Geschäftsordnung erhalten habe. Die Abstimmung findet morgen um 9.00 Uhr statt. Vecchi Herr Präsident, die Krise und die Konflikte, die heute in der Region der Großen Seen, in der Demokratischen Republik Kongo sowie auch in anderen Nachbarstaaten in großer Zahl bestehen und sich ausgeweitet haben, sind wohl der dramatischste Ausdruck der umfassenden und allgemeinen Neuordnung von Staaten und Regionen seit der Entkolonisierung. Die Krisen vollziehen sich nicht mehr, wie in den letzten Jahren, lediglich innerhalb der Staaten, sondern es handelt sich um Krisen der Staaten und einer regionalen Ordnung, die fast vierzig Jahre lang Bestand hatte, auch wenn es dabei zahlreiche Probleme gab und sehr viel falsch gemacht wurde. Darin scheint mir der neuartige Aspekt der Situation, mit der wir es heute zu tun haben, zu liegen. Meiner Meinung nach muß unbedingt versucht werden, die völlige Auflösung einer Ordnung, die auf eine solche Weise erfolgen würde, zu verhindern, und zwar nicht weil die bisherige Ordnung etwa die gerechteste war oder an sich die gerechteste ist, sondern weil heute die konkrete Gefahr besteht, daß neue Mächte in Erscheinung treten werden, die auf der Unterdrückung des Volkes, in einigen Fällen auf Völkermord, auf Waffenhandelsgeschäften, bisweilen auf Drogenhandel und in zahlreichen Fällen auf Handelsgeschäften mit einigen wichtigen natürlichen Ressourcen beruhen. Durch den Grundsatz der Integrität der Staaten und durch die Ablehnung jeglicher gewaltsamen Änderung von Ländergrenzen ließe sich somit verhindern, daß sich die Situation verschlechtert und eine Machtstruktur entsteht, die noch ungerechter ist als die vorhergehende. Was den zweiten Punkt anbelangt, Herr Kommissar und Herr Präsident, so schien bis vor drei, vier Monaten in Afrika, und vor allem im südlichen Teil Afrikas, von Eritrea bis Angola, eine neue afrikanische Ordnung mit neuen leader entstanden zu sein, die unter geopolitischen Aspekten auf starken Beziehungen zu den Vereinigten Staaten basierte. Jene Ordnung brach sehr schnell zusammen; wahrscheinlich war sie falsch und illusorisch und sehr wahrscheinlich ist sie heute effektiv verschwunden. Daran zeigt sich, daß es nicht genügt, in Afrika nur einige treue oder mächtige bzw. bisweilen gewaltsame Verbündete zu suchen, sondern daß Entwicklungsprozesse erforderlich sind, bei denen es um eine wirkliche Änderung und Verlagerung von Bündnissen und internationalen Beziehungen geht. Der Europäischen Union fällt meines Erachtens die Aufgabe zu, in solche Prozesse einzugreifen und neue Formen der Zusammenarbeit in die Wege zu leiten, die zu verstärkten Anstrengungen zur Kooperation führen und solchen Anstrengungen größere Effizienz verleihen können. Solche Anstrengungen müssen auf der Grundlage der Ergebnisse der Verhandlungen über das Abkommen von Lomé, die - wohl mit einigen Schwierigkeiten - in den nächsten Wochen aufgenommen werden, zum Konzept, Herr Kommissar, einer neuen Ordnung beitragen, für die die Afrikaner sowie die legitimen und demokratischen Vertreter ihrer Länder die Vorkämpfer sein müssen. Lehideux Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen, die Ausführungen, die wir soeben von Herrn Kommissar Pinheiro gehört haben, waren geprägt von einer großen Vorsicht, die meines Erachtens völlig unerläßlich ist angesichts eines Problems von derartigem Ausmaß und derartiger Komplexität. Die Europäische Union muß diese Vorsicht noch durch eine große Bescheidenheit - wobei diese beiden Eigenschaften meiner Auffassung nach komplementär sind - ergänzen. Es gibt keine militärische Lösung für das politische Problem, sagte Herr Ajello, der Sondergesandte der Union in der Region der Großen Seen, im April diesen Jahres, als er von den Ereignissen sprach, die dort ablaufen. Aber - alle wissen dies sehr gut - es gibt auch keine politische Lösung, die den Staaten der Region aufgezwungen werden könnte. Zunächst ist es die Aufgabe dieser Länder, mittels Dialog und Verhandlungen eine Lösung für das herrschende Problem zu finden. Unsere Rolle besteht darin, die Initiativen zu unterstützen, die die Organisation dieses Dialogs anstreben, und nicht darin, die möglichen Teilnehmer zu ersetzen oder zu versuchen, ihnen unseren Standpunkt aufzudrängen. Bescheidenheit, wie ich bereits sagte. Sie muß uns, auch wenn wir selbstverständlich möchten, daß der Frieden so rasch wie möglich wieder einkehrt, allmählich wieder ins Gedächtnis rufen, daß in anderen Regionen, zu anderen Zeiten, der Dialog zur Lösung derartiger Konflikte ziemlich langwierig und schwierig war. Wir müssen die betroffenen Staatschefs unermüdlich dazu ermutigen, zum Ziel zu kommen, aber wir können ihnen nicht vorwerfen, daß sie keine sofortige Lösung finden, und wir dürfen ihnen vor allem keine Lösung aufzwingen wollen. Noch zwei Anmerkungen, verehrte Kolleginnen und Kollegen. Wir sollten, leider - und ich bedauere dies selbst am meisten - nicht zuviel vom Arusha-Tribunal erwarten. Natürlich müssen wir dieses Tribunal unterstützen, wie dies in der Entschließung der Paritätischen Versammlung AKP-EU von Port-Louis im April noch einmal festgehalten wurde, aber vergessen wir nicht die äußerst berechtigten Kommentare des Sondergesandten der Union in der Region, obwohl sie wieder einmal sehr skeptisch ausgefallen sind. Es genügt, verehrte Kolleginnen und Kollegen, ein bißchen in Arusha umherzugehen und einige Kommentare zu hören, um zu verstehen, daß man vor Ort leider nichts Besonderes erwartet, außer - aber dies ist bereits wesentlich - daß man versuchen möchte, sich so zu verhalten, daß sich bestimmte dramatische Ereignisse nicht wiederholen. Zweite Anmerkung: da die Entschließung von Port-Louis die Kommission dazu aufgefordert hat, müssen wir die humanitäre Hilfe selbstverständlich fortführen, und allein dieses Problem erfordert ebenso viel Aufmerksamkeit und größere Mittel als alles übrige. Dies zeigt sich übrigens in den Beschlüssen, von denen Sie, Herr Kommissar, vorhin gesprochen haben. Sie haben uns erläutert, daß Sie diese Frage eingehender und detaillierter prüfen werden, bevor Sie uns Antworten vorschlagen werden. Während ich also mit großem Interesse auf Ihre erneuten Vorschläge warte, bleibe ich zumindest derzeit noch ein Verfechter der Weiterführung dieser Hilfe. Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen, jeder hat somit verstanden, daß ich meinerseits - auch wenn meine Fraktion den gemeinsamen Text unterstützt - nicht der Ansicht bin, daß die Union Frieden, Sicherheit und Stabilität in diesem Teil der Welt gewährleisten kann. Ich glaube, wie dies in einem Punkt dieses Textes formuliert wird, daß man dazu beitragen sollte, daß Frieden herrscht, und nicht dazu, daß der Frieden gesichert wird. Happart Herr Präsident, Herr Kommissar, wie ich Ihnen geschrieben habe, bin ich Anfang August, zur Zeit des ersten Waffenstillstands, nach Kinshasa gereist. Ich bin alleine durch die Straßen der Stadt spaziert, absolut ohne Probleme. Ich habe mich zu keinem Zeitpunkt bedroht gefühlt. Ich konnte mit jungen und weniger jungen Bürgern sprechen, und alle haben mir gegenüber ihre Sympathie und ihre Unterstützung für Präsident Kabila zum Ausdruck gebracht. Sie haben mir gesagt, daß sie es nicht verstehen können, warum Europa den endlich von Diktator Mobutu befreiten Staat Kongo im Stich gelassen hat. Sie haben vor allem die Ereignisse nicht verstanden, die sie als Flucht der europäischen Botschaften und der amerikanischen Botschaft aufgefaßt haben. Wir müssen massiv intervenieren, um dem kongolesischen Volk dabei zu helfen, sein Elend und seine Leiden hinter sich zu lassen, und zwar mittels umgehender Hilfsmaßnahmen in Form von Medikamenten und Nahrungsmitteln. Wir müssen die Überbewaffnung einiger Regionen kontrollieren und uns die Frage stellen, wer ihnen diese Waffen liefert und wer von diesem Handel profitiert. Belgien und andere europäische Staaten verdanken einen Großteil ihrer derzeitigen Reichtümer der Ausbeutung der ehemaligen Kolonien in der Region der Großen Seen. Wir haben somit eine moralische Verpflichtung gegenüber diesen Völkern, welcher Volksgruppe oder welcher Religion auch immer sie angehören mögen. Afrika ist eine natürliche Ergänzung zu Europa. Die afrikanischen Länder verfügen über die Ressourcen, die uns fehlen; wir verfügen über die Technologie, die ihnen fehlt. Lassen Sie uns - von Volk zu Volk - die Komplementarität mit und für diese geschädigten Völker organisieren. Am Ende meiner Stellungnahme möchte ich Sie, Herr Kommissar, fragen, warum wir nicht die politische Initiative ergreifen, um zugunsten des Kongo das bewegliche und unbewegliche Vermögen von Mobutu und seinen Handlangern überall in Europa, einschließlich der Schweiz, zu konfiszieren? Pinheiro Herr Präsident, ich werde mich kurz fassen und nur drei Anmerkungen machen. Die erste bezieht sich auf die Frage von zwei anwesenden Rednern zu den Mitgliedern der UNITA, die einseitig vom angolanischen Parlament ausgeschlossen wurden. Das ist eine Grundsatzfrage: unter keinen Umständen wird die Europäische Union akzeptieren können, daß es frei gewählten Parlamentsmitgliedern, die in Wahlen, die von der Bevölkerung als freie Wahlen angesehen, einseitig verboten werden kann, ihren Pflichten nachzukommen. Und zu dieser Grundsatzfrage hat sich die Union - meiner Meinung nach - bereits gegenüber der angolanischen Regierung direkt bzw. zumindest bilateral geäußert. Die zweite Frage betrifft die humanitäre Hilfe: niemals haben wir vorgeschlagen oder schlagen wir vor , die humanitäre Hilfe auszusetzen. Es handelt sich um eine Frage jenseits der Ideologien, da sie an die Menschen gerichtet ist. Gestatten Sie mir, Ihnen zur humanitären Hilfe zu sagen, daß die Männer und Frauen in den Nichtregierungsorganisationen, die sich derzeit in das Landesinnere der Demokratischen Republik Kongo wagen, wirkliche Helden sind, denn sie gehen sogar dorthin, wohin verschiedene Länder keine bewaffneten Truppen schicken möchten, weil es zu gefährlich ist. Abschließend möchte ich in Bezug auf den Kongo sagen, daß der Demokratischen Republik Kongo nach der Machtergreifung Kabilas viele Versprechungen, insbesondere von unseren Partnern auf der anderen Seite des Atlantik gemacht wurden. Ich möchte, daß dieses Haus erfährt, daß das, was versprochen wurde - von dem ich nicht einmal weiß, ob es von unseren Partnern jenseits des Atlantik gezahlt wurde - sich auf höchstens 20 Millionen Dollar beläuft und die Hilfe, die die Europäische Union allein durch die Kommission für die Wiederherstellung der nach Kinshasa führenden Straßen und den Gesundheitsbereich geleistet hat (also ohne die anderen humanitären Bereiche) ca. 90 Millionen Dollar beträgt. Sie werden verstehen, daß es mir widerstrebt, wenn einige Stimmen Beratungen und eine Abstimmung der Aktionen mit anderen Partnern fordern, die nicht bereit sind, Gelder zur Verfügung zu stellen, da ich manchmal den Eindruck gewinne, daß andere mit unserem Geld handeln möchten, und dabei können Sie nicht mit mir rechnen. Der Präsident Damit ist die Aussprache geschlossen. Dringlichkeitsdebatte Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Debatte über aktuelle, dringliche und wichtige Fragen. Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die gemeinsame Aussprache über die folgenden drei Entschließungsanträge zu Albanien : B4-0831/98 von der ELDR-Fraktion-B4-0836/98 von der PSE-Fraktion-B4-0843/98 von der PPE-Fraktion Frischenschlager Herr Präsident! Ich glaube, es ist sehr wichtig, daß das Europäische Parlament sich mit dem Thema Albanien befaßt. Ich bin voll einverstanden mit dem, was in der Entschließung vorgeschlagen wird, und möchte nur einen Punkt hinzufügen: Es ist völlig klar, daß in einem derart von Nationalismus und Gewalt geprägten Klima wie derzeit in Albanien und im Kosovo eine Opposition, die das ausnützt, zwangsläufig das Faß zum Überlaufen bringt. In dieser Situation ist es wichtig, daß wir eines klarstellen, daß nämlich die Europäische Union auf keinen Fall Grenzänderungen anerkennen wird, die mit Gewalt, von welcher Seite auch immer, betrieben werden. Denn das ist offenbar einer der wesentlichen Anlässe der Auseinandersetzung zwischen Opposition und Regierung in Albanien. Wir sollten jeder Seite gegenüber ganz deutlich machen, daß die Europäische Union mit Gewalt erzwungene Grenzänderungen niemals anerkennen wird! Swoboda Herr Präsident, meine Damen und Herren, Herr Kommissar! Ich möchte hier folgendes sagen: Ich war als Wahlbeobachter bei den Wahlen in Albanien anwesend. Am Vorabend der Wahl hat Präsident Berisha eine Kollegin aus diesem Haus und mich empfangen und uns flehentlich gebeten, den Sozialisten nahezulegen, das Wahlergebnis anzuerkennen. Das Ergebnis der Wahlen, die viele Vertreter in diesem Haus trotz aller Probleme, die es dabei gegeben hat, als durchaus gerecht und fair bezeichnet haben, hat den Sozialisten eine absolute Mehrheit gebracht. Dann mußten wir jedoch erleben, daß Präsident Berisha und seine Demokratische Partei die Wahlen in Albanien nicht anerkannt haben. Das ist eine der wesentlichen Ursachen. Herr Karl Habsburg hat mir gestern unterstellt, ich würde die Rechtsordnung mißachten. Diesen Vorwurf weise ich zurück. Ich möchte niemanden für die gegenwärtige Situation in Albanien entschuldigen. Das Attentat ist wie jedes Attentat absolut zu verurteilen. Das ist im Parlament damals schon geschehen, und es ist auch von uns verurteilt worden. Doch es ist heute so, daß der frühere Präsident und einige Leute aus seiner Umgebung das Wahlergebnis der letzten Wahlen nicht anerkennen wollen. Deshalb pflichte ich dem Kollegen Frischenschlager völlig bei, der gesagt hat, die Europäische Union darf keine gewaltsame Änderung der Grenzen anerkennen, auch nicht im Kosovo, bei all den Problemen, auf die ich gestern eingegangen bin. Wenn wir damit anfangen, entsteht ein Flächenbrand im Balkan, der schlimmer wird als all das, was wir in den letzten Jahren gesehen haben. Genauso muß aber dieses Parlament Wahlergebnisse, die auf demokratischem Wege zustande gekommen sind, anerkennen. Ich würde die konservativen Freunde lieber bitten, dem ehemaligen Präsidenten Berisha und seinen Leuten nahezulegen, mit der Gewalt aufzuhören, Wahlergebnisse anzuerkennen und im albanischen Parlament friedich und kooperativ für eine bessere Zukunft dieses Landes zu arbeiten! Habsburg-Lothringen Herr Präsident! Ich muß Ihnen ehrlich sagen, daß mich die Entschließung, die wir heute hoffentlich verabschieden werden und die wir auch in einer gemeinsamen Initiative verfaßt haben, etwas traurig stimmt, weil meine Fraktion im Laufe der letzten Monate stets versucht hat, eine Entschließung zu Albanien und zur Krise in Albanien durchzusetzen, was leider an manchen anderen Fraktionen im Parlament gescheitert ist. Die Tatsache, daß es erst der Ermordung von Herrn Azem Hajdari bedurfte, eines sicherlich charismatischen Oppositionsführers, bevor eine Entschließung verfaßt wird, in der auf die wirkliche Krisensituation hingewiesen wird, ist bestürzend, vor allem, wenn man bedenkt, daß dies das dritte Attentat auf Herrn Hajdari war. Eines fand im Parlament von Albanien und eines bei ihm zu Hause statt, wo man versuchte, ihn zu erschießen. Viele Leute schieben die ganze Schuld immer nur auf die Opposition. Daß dies wohl nicht ganz den Tatsachen entspricht, sieht man daran, daß bei uns die Entschließung erst nach der Ermordung eines Oppositionsführers eingereicht wurde. Ich möchte noch auf die Tatsache eingehen, daß hier immer nur von der demokratischen Partei in Albanien die Rede ist. Sie ist nicht die einzige Oppositionspartei. Es gibt insgesamt 7 Oppositionsparteien, die meistens mit einer Stimme sprechen und die uns gegenüber einhellig bestätigt haben, daß es so sauber und legal, wie die Regierung es oft darstellt, nicht zugeht. Selbstverständlich, Herr Swoboda, haben wir die Wahlen mehrheitlich anerkannt, trotz der Schwierigkeiten, die Sie erwähnt haben. Aber wir müssen auch zur Kenntnis nehmen, daß diese Oppositionsparteien alle der Auffassung sind, daß vieles im rechtlichen Bereich, nicht nur bei der Opposition, sondern auch bei der Regierung, zweifellos sehr stark im Argen liegt und daß von allen Seiten mit den unglücklichsten Mitteln agiert wird, was die Situation zweifellos verschärft. Wir müssen, speziell wenn wir das Umfeld von Albanien betrachten, ganz klar von unserer Seite aus alles tun, um hier eine Stabilität herbeizuführen. Lambraki Herr Präsident, wie bereits Herr Swoboda sagte, hat die Europäische Union Albanien bei der Einsetzung einer demokratisch gewählten Regierung geholfen, wobei das Ziel darin bestand, nach der Krise von vor einem Jahr demokratische Institutionen herauszubilden und zu stärken. Gegenwärtig haben wir eine neue Krise und wieder sind wir aufgerufen, eine Rolle zu spielen, und zwar, so denke ich, mit Entschlossenheit. Es ist richtig, daß wir Gewalt verurteilen, aus welcher Richtung sie auch immer kommt, aber wir können keine Politik des gleichen Abstands machen, denn so fördern wir die Entwicklung der demokratischen Institutionen nicht, und das Problem in Albanien besteht darin, daß eine Partei - die von Herrn Berisha - das Wahlergebnis nicht anerkennt. Wenn so etwas in unseren Ländern geschehen würde, hielten wir das für vollkommen undemokratisch. Meines Erachtens müssen wir heute die demokratische und verfassungsmäßige Ordnung in Albanien stützen. Denn ganz zu Recht hat Herr Swoboda betont, und auch ich möchte das unterstreichen, denn ich komme aus einem Land, das an Albanien grenzt, daß jede Krise, die dort ausbricht, Auswirkungen auf uns alle hat und daß jegliche Veränderung auf der politischen Bühne, die aus der Eskalation der politischen Gewalt hervorgeht, die politische Unsicherheit in Albanien verschärft, und nicht nur das, sondern dramatische Entwicklungen in der gesamten Region auslösen wird. von Habsburg Herr Präsident! Wenn ich von einer gewissen Seite höre, wie man ständig über Demokratie spricht, möchte ich die Herrschaften einmal daran erinnern, daß Fatos Nano selbst aus einer totalitären Partei stammt, daß er lange Zeit ein Diktator war, daß er dann gestürzt und wegen krimineller Tätigkeiten verurteilt wurde. Ich erwähne das deshalb, weil das von niemandem erwähnt wird! Ebenso wird viel zuwenig davon gesprochen, daß die Ereignisse sich jetzt aufgrund der Ermordung einer der führenden Persönlichkeiten der Opposition nach zwei Attentaten überstürzen. Alle Schuld einer Seite zuzuschieben, wie es eine gewisse Seite versucht, ist einfach falsch und heuchlerisch. Wir müssen darauf hinwirken, daß in Albanien endlich wieder Recht und Ordnung hergestellt werden. Die Regierung hat genauso gegen Recht und Gesetz verstoßen wie die Opposition. Daß dies natürlich sehr schwer sein wird, ist vollkommen klar, denn Albanien befindet sich in einer ganz gefährlichen Situation. Wir müssen uns ganz klar darüber sein, daß die Gefahr besteht, daß hier ein Flächenbrand entsteht, der aber nicht so sehr von Albanien ausgehen wird als vielmehr vom Kosovo. Im Kosovo haben wir bisher nichts wirklich Entscheidendes getan. Es wird immer wieder nur gedroht - ich brauche da nur an die verschiedenen Flugmanöver zu erinnern, die sowieso zu nichts geführt haben. Wir haben unsere Glaubwürdigkeit weitgehend eingebüßt, und wir sollten gegenüber dem Diktator Milosevic endlich entschlossener auftreten und uns stärker dafür einsetzen, daß im Kosovo eine Lösung gefunden wird. Dann wird sich die Lage in Albanien hoffentlich bald entspannen. Fassa Herr Präsident, werte Kolleginnen und Kollegen, die Ermordung eines Politikers, welcher Seite er auch immer angehören mag, ruft bei jeder wirklich demokratisch eingestellten Person stets Abscheu hervor und zeigt - im spezifischen Fall - überdeutlich, wie dringend notwendig in Albanien ein Wiederaufbauprozeß auf politischer, institutioneller, kultureller, wirtschaftlicher, vor allem jedoch ethischer und moralischer Ebene ist. Wer, wie ich, Gelegenheit hatte, mit albanischen Flüchtlingen in Italien zu sprechen, weiß, daß sie vor allem dringend einen Staat brauchen, jenen Staat, dessen Wiederaufbau in einer Situation solcher Zerrissenheit schwierig ist. Die Europäische Union muß jedoch vor allem deswegen eingreifen, weil andernfalls die Gefahr besteht, daß die Aufnahme, die die Albaner in einigen Ländern, wie in Italien, finden, in Gleichgültigkeit, in eine allgemeine paternalistische Haltung umschlägt, die zu weiteren Problemen führen wird und nicht etwa dazu, diese zu lösen. Papayannakis Herr Präsident, nach den Ereignissen des vergangenen Jahres herrschte große Hoffnung, als endlich Lösungen demokratischer Natur durchgesetzt werden konnten und als aus den Wahlen und durch parlamentarische Koalitionen eine neue Regierung unter Fatos Nano, der unrechtmäßig inhaftiert worden war, hervorging. Dieser Regierung sind wichtige Schritte gelungen. Sie hat relative Ruhe im Land durchsetzen können. Sie hat die öffentlichen Finanzen in wichtigen Punkten wieder in Ordnung gebracht und die Verwaltung in wesentlichen Funktionen wiederhergestellt. Sie hat eine gemäßigte und realistische Außenpolitik betrieben, vor allem auch dank des Beistands und der Hilfe der internationalen Gemeinschaft und der Europäischen Union. Sie hat jedoch wichtige Reformen im Verfassungs- und Verwaltungsbereich noch nicht vollendet und sieht sich nun seit kurzem mit einer komplizierten Krise im Kosovo konfrontiert. Bei dieser Gelegenheit versuchen gewisse Kräfte in Albanien, Unruhe zu stiften und erneut die Macht zu beanspruchen, die sie erst vor kurzem verloren haben, wobei sie auch die nationalen Gefühle des albanischen Volkes benutzen und in eine Sackgasse steuern, nämlich in die nationalistische und irredentistische Richtung. Dabei benutzen sie die soziale und wirtschaftliche Lage des Landes wie auch die gemäßigte Haltung der Regierung gegenüber dem illegalen Besitz Tausender Waffen. Dieses abenteuerliche und verantwortungslose Verhalten legt Berisha mit seinen provozierenden Äußerungen und Initiativen an den Tag. So etwas ist gefährlich für Albanien und ganz Südosteuropa. Es destabilisiert die labile politische Ordnung in Albanien. Es beschwört gefährliche Eingriffe in die Krise im Kosovo herauf - das dürfen wir nicht vergessen. Es läßt neue Flüchtlingsströme erwarten, die wir in Griechenland und in Italien bereits sehen. Wir können die Legitimität der gewählten albanischen Regierung nicht untergraben, indem wir einen gleichen Abstand zu ihr und zu den bewaffneten Störenfrieden halten und gar eine neue Regierung unter Teilnahme auch der bewaffneten Gruppen fordern. Etwas anderes ist es, von der Regierung Albaniens zu fordern, daß sie Besonnenheit und Mäßigung bei der Festigung der demokratischen Ordnung und Legalität an den Tag legt. Derartige Zeichen hat sie bis jetzt erkennen lassen, und sie verdient es, daß wir sie im wirtschaftlichen und politischen Bereich auf jede Weise stärken. Lagendijk Herr Präsident, jedem, der etwas über die Situation in Albanien weiß, ist bewußt, daß diese dramatisch ist, sowohl auf sozialer und wirtschaftlicher als auch auf humanitärer Ebene, und er weiß auch, daß jetzt und in der Zukunft von der Regierung wie von der Opposition Zurückhaltung bei der Beilegung politischer Meinungsverschiedenheiten sowie Verhandlungsbereitschaft gefordert sind. Derzeit bedeutet das meiner Ansicht nach, daß die Regierung Fatos Nano alles unternimmt, um die Verantwortlichen für den Mord an Azem Hajdari zu finden, aber das bedeutet vor allem auch, daß Herr Berisha und die demokratische Partei die Provokationen der letzten Woche und ihre Polarisationsstrategie der letzten Monate beenden. Was vergangene Woche geschehen ist, ist ein Vorfall in einer langen Reihe von Vorfällen, die von Herrn Berisha in den vergangenen Monaten provoziert wurden, und ich denke, daß damit aufgehört werden muß. Ich will daher auch - ich hoffe, daß die Entschließung angenommen wird - jeden in diesem Parlament, der Herrn Berisha in der Vergangenheit unterstützt hat, auffordern, jetzt diese Botschaft, nämlich Zurückhaltung und Verhandlungsbereitschaft, zu überbringen, da dies die einzige Lösung für die Situation in Albanien ist. Amadeo Herr Präsident, der Grund für die schreckliche Krise in Albanien - wie sie sich zuletzt in den Ereignissen dieser Tage gezeigt hat - liegt nach Ansicht von Alleanza Nazionale nicht nur in institutionellen, wirtschaftlichen und gesellschaftlichen Mängeln, sondern findet ihren humus und ihren offensichtlich unerschöpflichen Nährboden darin, daß es für einen Großteil der albanischen Bevölkerung keine staatsbürgerlichen Grundsätze und keine gültigen moralischen Bezugspunkte mehr gibt. Einige Unbeirrbare, die sich mit leidenschaftlicher Nostalgie nach Fünfjahresplänen und nach einer leuchtenden Zukunft entgegenschreitenden Massen zurücksehnen, besitzen die Dreistigkeit, die Schuld für die bestehende Situation den üblen Kapitalisten und der Marktwirtschaft zuzuschieben, doch ist es offenkundig, daß solche Katastrophen die Folge jahrzehntelanger kommunistischer Kollektivierung sind, in deren Rahmen Initiativen nur mit Billigung der ParteiNomenklatura ergriffen werden durften und jeglicher individuelle Unternehmungsgeist durch das schlimmste diktatorische Regime unter jenen westeuropäischen Regimen, in denen die kommunistische Doktrin galt, erstickt wurde. Im Lichte der heutigen Ereignisse stellen wir somit fest, daß die einzige Verteidigung, die dem albanischen Volk blieb, darin bestand, sich auf vorindustrielle und prädemokratische Werte wie clan und die jeweiligen Stämme zu berufen, während der Strom illegaler Arbeitnehmer nach Italien unaufhaltsam zu sein scheint. Weite landwirtschaftliche Flächen wurden in Drogenplantagen verwandelt, und der Handel mit Prostitution und gestohlenen Wagen floriert weiter unter der Regie der verschiedenen albanischen bosse . Eine erste politische Betrachtung, die wir anstellen können, ist, daß die internationale Mission unter Leitung Italiens ihr Ziel nicht erreicht hat, und die Gründe dafür lassen sich wahrscheinlich darin finden, daß sich die Mission selber Grenzen für ihre Interventionsmaßnahmen gesetzt hat, sowie in der unzureichenden Koordinierung zwischen den einzelnen Bestandteilen dieser Mission. Abschließend möchte ich bemerken, daß sich für die Europäische Union die unausweichliche Aufgabe zu einer gemeinsamen Bewältigung der sowohl an ihren Grenzen wie im Mittelmeerraum herrschenden Krise stellt. Pinheiro Herr Präsident, die Kommission ist natürlich äußerst besorgt über die jüngsten Ereignisse in Albanien. Die Ermordung von Azem Hajdari, dem bedeutenden politischen Führer der Demokratischen Partei, und die darauf folgenden Unruhen weisen auf die äußerst instabile Lage im Land hin. Durch die Zunahme der Gewalt gestaltet sich eine nationalen Versöhnung noch schwieriger, als sie es bis vor kurzem schon war. Aufgrund dessen ist es unerläßlich, und dem stimmen wir zu, sowohl für Ruhe und öffentliche Ordnung zu sorgen, als auch eine Untersuchung des Attentats und des nachfolgenden Aufruhrs durchzuführen. Gleichermaßen sollten sich alle Beteiligten in ihren Erklärungen und Taten Zurückhaltung auferlegen. Wir begrüßen die Tatsache, daß Herr Berisha bereits zur Mäßigung aufgerufen hat, obwohl der Antrag auf Amtsenthebung von Ministerpräsident Nano nicht zur Lösung der Situation beitragen wird. Genauso unangebracht erscheint uns der Antrag auf Aufhebung der parlamentarischen Immunität von Herrn Berisha und anderen Abgeordneten der Demokratischen Partei, um diese dann festnehmen zu lassen, was natürlich zur Annahme verleitet, daß das Ziel der Unruhen ein Staatsstreich war. Dieser Meinung sind wir nicht. Darüber hinaus ist es wichtig, wieder ein Klima für einen politischen Dialog zu schaffen und hier müssen sowohl die vom Präsidenten, Herr Meidani, als auch die von Botschafter Everts im Namen der OSZE eingeleiteten Vermittlungsbemühungen unterstützt werden. Wir hoffen selbstverständlich, daß die Demokratische Partei aktiv an diesen Gesprächen teilnimmt. Das wesentliche Ziel der Strategie der Europäischen Union muß weiterhin die Unterstützung Albaniens bei der Verfolgung einer Politik der Stabilität, Erholung und Demokratisierung sein. Und die Frage der öffentlichen Ordnung und Sicherheit - das liegt auf der Hand - gehört zu den entscheidenden politischen Prioritäten. Wir erwarten, daß die WEU uns ein Dokument mit Möglichkeiten zur Stärkung der öffentlichen Ordnung und Sicherheit vorlegen kann, damit wir feststellen können, welche Maßnahmen wir zusätzlich zu den bereits jetzt ergriffenen Maßnahmen noch unterstützen können. Eines ist sicher: Albanien gehört zu Europa, die Unsicherheit in Albanien trägt nicht zur Stabilisierung des Balkan bei. Es reicht uns schon das zur Genüge, was sich gegenwärtig im ehemaligen Jugoslawien und im Kosovo abspielt. Der Präsident Die gemeinsame Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet um 17.30 Uhr statt. Der Präsident Es folgt die gemeinsame Aussprache über die folgenden 15 Entschließungsanträge : Birma-B4-0820/98 von der ELDR-Fraktion- B4-0825/98 von der PPE-Fraktion- B4-832/98 von der ARE-Fraktion- B4-0849/98 von der V-Fraktion-Afghanistan-B4-0823/98 von der ELDR-Fraktion- B4-0833/98 von der ARE-Fraktion- B4-0838/98 von der PSE-Fraktion-Todesstrafe-B4-0841/98 von der PPE-Fraktion (Philippinen)- B4-0858/98 von der V-Fraktion (Philippinen)- B4-0817/98 von der ELDR-Fraktion (Gaza)- B4-0821/98 von der ELDR-Fraktion (El Salvador)-Kambodscha-B4-0842/98 von der PPE-Fraktion-Gleichberechtigung von Homosexuellen-B4-0824/98 von der ELDR-Fraktion- B4-0852/98 von der V-Fraktion-Sudan-B4-0819/98 von der ELDR-Fraktion-Birma Maij-Weggen Herr Präsident, wir sind zum dritten Mal in diesem Jahr gezwungen, eine Dringlichkeitsdebatte über die sich verschlechternde Lage in Burma zu führen. Zum dritten Mal in diesem Jahr fordern wir von Kommission und Rat weitergehende Maßnahmen gegen eines der übelsten Regime in der Welt. Ich nenne einige Praktiken. Mitglieder der Opposition werden systematisch ergriffen, gefangen genommen, verschwinden, werden gefoltert, werden umgebracht. Allein in den vergangenen zwei Wochen wurden 187 Mitglieder der NLD, der Partei von Aung San Suu Kyi, festgenommen und inhaftiert. Damit steigt die Gesamtzahl der inhaftierten Parlamentsmitglieder und Parteiführer dieser Partei seit Anfang dieses Jahres auf 783, unter denen sich 196 gewählte Parlamentsmitglieder befinden. Aung San Suu Kyi selbst wird permanent bei ihren Aktivitäten behindert. Wir haben in diesem Sommer gesehen, wie sie zweimal auf einer Brücke außerhalb Ranguns festgehalten wurde. Wir haben gesehen, wie es ihr unmöglich gemacht wurde, zu ihren Anhängern zu sprechen. Erst gestern wurde sie erneut von den Militärbehörden bedroht, die ihr mitgeteilt haben, daß sie nicht länger gegen die Militärregierung agieren dürfe, da sie sonst ebenfalls inhaftiert würde. Was unternimmt die Europäische Union? In der Zwischenzeit geht die Repression gegen die burmesischen Minderheiten einfach weiter. Sie werden in großem Rahmen für Zwangsarbeit eingesetzt und so schlecht behandelt, daß inzwischen 130.000 Menschen das Land verlassen haben und sich in Flüchtlingslagern in Thailand, Malaysia und Bangladesch aufhalten. Ich habe zwei Wochen lang diese Lager besucht. Die furchtbaren Geschichten haben mich erschreckt. Wie sieht eigentlich die Rolle der Europäischen Union bei der Rückkehr der Flüchtlinge aus Bangladesch aus, die sofort danach für Zwangsarbeit eingesetzt werden? Was tut die Europäische Union dagegen? Ein weiterer Punkt ist die riesige, oft erzwungene Produktion von Drogen durch die burmesischen Bauern, durch die Burma inzwischen der größte Exporteur von Drogen in der Welt geworden ist, größer als zum Beispiel Kolumbien. Was unternimmt die Europäische Union dagegen? Wir haben zwar etwas unternommen, aber zugleich muß ich sagen, daß sich die Situation nicht geändert hat. Unser dringender Wunsch - ich spreche diesen Wunsch hier auch im Namen des ganzen Parlaments aus - ist es, daß Maßnahmen ergriffen werden, wie sie auch die Vereinigten Staaten befürworten, und das bedeutet einen Investitionsstop, einen Wirtschaftsboykott. Das scheint das einzige Mittel zu sein, das dieses schreckliche Regime auf andere Gedanken bringen kann. Kommission, unternehmen Sie etwas, legen Sie dem Rat Vorschläge vor, und lassen Sie den Rat Maßnahmen treffen. Bertens Herr Präsident, Herr Kommissar, bereits seit zehn Jahren ruft Aung San Suu Kyi zur Demokratisierung in Burma auf. Wir haben uns daran gewöhnt. Seit zehn Jahren wird ihrer Partei und ihr selbst das Leben unmöglich gemacht. Ihre Aktivitäten haben zum Glück die Weltpresse erreicht, aber ab und zu muß sie doch eigenartige Initiativen ergreifen und an seltenen Orten auf- oder untertauchen, um weiterhin in der Weltpresse zu erscheinen. Zum Glück haben jetzt die Studenten die Fackel übernommen und Tausende von ihnen haben sich erhoben, um der blutigen Niederschlagung vom August 1988 zu gedenken. Das war die größte Demonstration seit 1996. Die internationale Gemeinschaft darf Burma nicht vergessen. Zu Recht ist Burma eines der nur fünf Länder, die keine Beziehungen mit unserer Union haben. Aber wir, Frau Maij-Weggen hat das richtig gesagt, müssen weitergehen. Die Unterdrückung der Demokratie und der Menschenrechte rechtfertigt einen Wirtschaftsboykott. Das ist ganz einfach. Ausländische Investoren sind die Lebensader dieses Militärregimes, und die Hälfte des Geldes, das die Junta damit verdient, fließt in die Armee. Wir müssen weitermachen, sonst wird der Druck auf das Regime nichts bewirken. Scarbonchi Herr Präsident, Herr Kommissar, ich werde nicht darauf zurückkommen und es auch nicht erneut betonen, daß unsere Entschließung selbstverständlich die Militärjunta in Birma verurteilt, die Freilassung der politischen Gefangenen fordert - darunter die zahlreichen Abgeordneten, die 1990 gewählt und vor wenigen Tagen verhaftet wurden -, die Teilnahme Birmas an den Versammlungen EU-ASEAN und ASEM ablehnt und die Europäische Union - aufgrund eines berechtigten und von uns akzeptierten Änderungsantrags, dem 7a - dazu auffordert, keinen Beitrag zu dem umstrittenen Projekt des UNDCP in Birma zu leisten. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um darauf hinzuweisen, daß ich im Rahmen des Ausschusses für Entwicklung und Zusammenarbeit am 2. September im Namen der Fraktion der Radikalen Europäischen Allianz vorgeschlagen habe - der Vorschlag wurde vom Ausschuß angenommen -, die Operation "Tausend Abgeordnete für Birma" zu lancieren. Tausend Abgeordnete, auf Vorschlag von Michel Rocard, das heißt Abgeordnete der Europäischen Union, der fünfzehn in dieser Versammlung vertretenen Länder der Europäischen Union - und ich fordere alle meine Kolleginnen und Kollegen dazu auf, sich der Operation anzuschließen, die wir lancieren werden - sowie der Interparlamentarischen Union, damit diese Junta, die taub und blind ist und lediglich vom Mohnhandel lebt, endlich versteht, daß sie einer großen Mehrheit von Vertretern der demokratischen Systeme aus aller Welt gegenübersteht. Dies ist außerdem die beste Unterstützung, die wir Aung San Suu Kyi, dieser wunderbaren Frau, diesem Symbol für Freiheit und Demokratie, zukommen lassen können. Kerr Herr Präsident, es gibt drei Bereiche, auf die wir in Birma Einfluß nehmen müssen, damit sich die Regierung ändert: Drogen, Öl und Tourismus. Diese drei Bereiche wurden in einer kürzlich im britischen Fernsehen übertragenen Reportage über Birma von John Pilger hervorgehoben. Er filmte heimlich die Sklavenarbeit von Gefängnisinsassen, die sie bei neuen Touristikprojekten unter Beaufsichtigung bewaffneter Wärter verrichten müssen - eine Wiederholung des Brückenbaus unter der japanischen Schreckensherrschaft im zweiten Weltkrieg. Wir müssen dem ein Ende setzen und uns für den Boykott aller touristischen Entwicklungen in Birma einsetzen und auch alle anderen zu diesem Boykott aufrufen. Die Europäische Union hat hier eine besondere Verantwortung, weil die Hauptinvestoren in Birma aus Europa stammen. Premier Oil aus Großbritannien und Total aus Frankreich sind die Hauptinvestoren im Ölgeschäft. Wenn sich die USRegierung genauso aktiv darum bemühen würde, dem Drogenhandel aus Birma Einhalt zu bieten wie sie dies in Südamerika tut, wäre schon viel gewonnen. Wenn wir also diese drei Aspekte in Angriff nehmen, können wir dem Staatsrat zur Wiederherstellung von Recht und Ordnung SLORC in Rangun hoffentlich davon überzeugen, daß die Zeit für Veränderungen und die Rückkehr zur Demokratie gekommen ist. Mann, Erika Herr Präsident, ich möchte meine verehrten Kollegen nur darauf aufmerksam machen, und ich tue das im Namen meiner Fraktion, daß sie unter Punkt 2 die Kommission in einem Punkt kritisieren, was wir bislang in diesem Parlament niemals getan haben; bisher haben wir Rat und Kommission nämlich immer unterstützt, wenn sie sich gegen extraterritoriale Handlungen ausgesprochen haben. Sie erinnern sich mit Sicherheit an die lebhaften Debatten, die wir hier in diesem Hause über Helms-Burton und d'Amato geführt haben. Wir haben wirklich sehr viele Debatten geführt, und die Kommission und der Rat hatten immer unsere volle Unterstützung. Ich möchte Sie ganz herzlich bitten, daß Sie den Punkt 2, in dem "kritisieren" steht, abändern in "stellen fest, daß" . Das ist eine neutrale Bemerkung. Sie würde mit unserer gesamten Politik auf einer Linie liegen. Wenn Sie dem nicht zustimmen können, werden wir in Gefahr geraten, zukünftig unsere Politik gegenüber den Vereinigten Staaten, die im übrigen einem Trend folgen - und der Staat Massachusetts folgt diesem amerikanischen Trend nur -, nicht mehr erläutern zu können. Das macht unsere Politik unlogisch, was dazu führen wird, daß die Amerikaner lächelnd auf uns herunterschauen und wir uns lächerlich machen. Ich bitte Sie ganz herzlich, diesen Punkt abzuändern. Ich würde mich freuen, wenn die Grünen und auch die konservativen Kollegen des Hauses dieses unterstützen könnten. Ich glaube, hier ist wahrscheinlich schlichtweg nur ein kleiner Fehler passiert. Ich glaube nicht, daß hier im Haus auf einmal eine andere politische Vorstellung herrscht als in allen anderen Entschließungen und Beschlüssen, die wir bislang gefaßt haben. Afghanistan Fassa Herr Präsident, der tragische Tod von Oberst Calò, einem UN-Beamten, ist der neunte tödliche Zwischenfall in Afghanistan seit Beginn des Jahres. Vor aller Augen ist die inakzeptable Behandlung der afghanischen Frauen und ganz allgemein die Vorenthaltung der Menschenrechte. Für den Westen und insbesondere für die Europäische Union besteht die Gefahr, daß sie aufgrund eines falsch verstandenen Respekts gegenüber anderen Kulturen als der unsrigen dem afghanischen Problem waffenlos gegenüberstehen werden. Menschenrechte sind Grundrechte, und die Regeln des Rechtsstaats sind grundlegende Regeln, die über jeglicher Kultur stehen. Wir müssen den Mut besitzen, dies mit Nachdruck zu bekräftigen, damit sich das Taliban-Regime, das unter Anerkennung nur sehr weniger Staaten eingesetzt wurde, bald vor die Alternative gestellt sieht, entweder einen anderen Kurs einzuschlagen oder abzutreten. Dupuis Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen, ich glaube, wir sollten uns nicht allzu eingehend mit der Beschreibung des von den Taliban eingesetzten Systems befassen. Wir wissen, was dieses System hinsichtlich der Verletzung der Grundrechte bedeutet. Ich möchte Ihre Aufmerksamkeit, und insbesondere diejenige des Herrn Kommissar sowie des Rates, der - wie wir betonen müssen - nicht anwesend ist, auf ein Problem lenken, das nicht nur Afghanistan betrifft, sondern auch - Frau Maij-Weggen hat vorhin im Zusammenhang mit Birma darüber gesprochen - die großen Programme zur Vernichtung der Drogenanbaugebiete. Frau Maij-Weggen hat bereits gesagt, daß in Birma die Drogenanbaugebiete immer größer werden. In Afghanistan sieht es genauso aus. Und dies trotz großer und sehr kostspieliger Programme, die von einem Taliban besonderer Art, Herrn Harlaki vom UNDCP, umgesetzt werden. Folglich fordern wir den Rat und die Kommission in unserer Entschließung dazu auf, zu intervenieren, damit diese ineffizienten und sehr kostspieligen Programme zumindest in den diktatorischen Ländern wie Afghanistan und Birma so schnell wie möglich gestoppt werden. Newens Herr Präsident, die Machtergreifung durch die Taliban in Afghanistan ist eine Katastrophe für die gesamte afghanische Bevölkerung. Im ganzen Land herrscht nun ein Regime, das die internationalen Menschenrechtskonventionen mißachtet, Frauen erniedrigt und ihnen jegliche schulische und berufliche Bildung und Ausbildung verweigert. Das Taliban-Regime hat einen großen Teil des afghanischen Kulturerbes zerstört und moslemische Mitbürgerinnen und -bürger grausam niedergemetzelt, weil sie als Schiiten der Hazar-Minderheit in Mazar-I-Sharif angehörten oder iranische Nationalität hatten. Dieses Regime verbreitet Terror in Afghanistan selbst und über die Landesgrenzen hinaus, bedroht und mordet sogar Mitarbeiter der UNO, die der Not im Land abzuhelfen versuchen. Während wir mit Bedauern zur Kenntnis nehmen, daß dieses Regime von Pakistan, Saudi-Arabien und den Arabischen Emiraten anerkannt und unterstützt wird, tragen all die Länder, die bereits in der Vergangenheit um Intervention bemüht waren - einschließlich nicht nur der ehemaligen Sowjetunion, sondern auch der Vereinigten Staaten von Amerika und anderer westlichen Ländern - die Verantwortung für die Ereignisse in diesem unglückseligen Land. In der jetzigen Zeit ist es absolut notwendig, die Grausamkeiten und groben Menschenrechtsverletzungen der Taliban zu verurteilen und zu fordern, daß dieses Regime von niemandem anerkannt wird, bevor es sein Verhalten nicht völlig geändert hat. Die Länder, die das Taliban-Regime anerkannt haben, müssen derart unter Druck gesetzt werden, daß sie ihre Beziehungen zu ihm abbrechen und der Druck auf das Regime somit weiter zunimmt. Humanitäre Hilfe für die Notleidenden muß im Rahmen des Machbaren unter der Voraussetzung weiterhin geleistet werden, daß den Hilfsorganisationen bei der Lieferung und Verteilung der Hilfsgüter ausreichend Schutz gewährt wird. Unsere Aufgabe ist es, mit Hilfe der Vereinten Nationen eine friedliche Lösung zu finden und eine militärische Intervention des Iran zu verhindern. Dabei darf jedoch keinerlei Kompromiß mit dem menschenverachtenden Regime der Taliban geschlossen werden. Unser erklärtes Ziel muß die nachdrückliche Forderung nach voller Anerkennung der Menschenrechte in Afghanistan sein. Lenz Herr Präsident, Afghanistan und kein Ende! Wenn die Taliban in Afghanistan nicht schon den Ruf hätten, keinerlei Rechte zu achten, so müßte man täglich erneut daran erinnern. Wer, außer den Machthabern, d.h. die im Besitz von Gewehren sind - hat noch Rechte in diesem Land, das einst das Land der Freien genannt wurde? Menschenverachtung, vor allen Dingen aber Verachtung der Frauenrechte, der politischen Rechte ist schon schlimm, Terrorismus und Massaker aus ethnischen Gründen, Morde sind noch schlimmer. Die Verweigerung der humanitären Hilfe für das eigene Volk ist aber wohl mit das Schlimmste. Vom Drogenanbau wurde schon gesprochen. Wir unterstützen voll die Forderung dieser Entschließung, die Europäische Union, aber auch die UNO, die UNDP aufzufordern, ihre Programme zu revidieren und neue Maßnahmen einzuführen, damit das Geld, das wir wirklich dringend in anderen Bereichen gebrauchen könnten, nicht an die Falschen gerät! Schroedter Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Die Härte des Regimes der Taliban, das umfassende Ausmaß der Unterdrückung, die Verletzung elementarer Menschenrechte, aber auch die internationalen Auswirkungen und die Gefahr einer Eskalierung des Konflikts über Afghanistan hinaus, nimmt von Tag zu Tag zu. Das Europäische Parlament muß deshalb die internationale Staatengemeinschaft dazu aufrufen, endlich ein kohärentes Vorgehen an den Tag zu legen. Vorrangig muß sein, den internationalen Hilfsorganisationen den notwendigen diplomatischen Schutz zu gewähren, damit diese ihre Arbeit zugunsten der notleidenden afghanischen Bevölkerung weiterführen können. Das setzt ein entschiedenes und kohärentes Auftreten der internationalen Gemeinschaft voraus. D.h., es muß versucht werden, jegliche Art der Unterstützung an das Taliban-Regime zu unterbinden. Die EU muß Druck auf jene Staaten ausüben, die immer noch nicht davor zurückschrecken, aufgrund eines zynischen politischen Kalküls die Taliban zur Durchsetzung ihrer Interessen zu benutzen. Todesstrafe Lenz Herr Präsident! Wir haben hier drei Entschließungen zur Todesstrafe auf den Philippinen, im Gazastreifen und zu El Salvador. Dreimal Todesstrafen in drei verschiedenen Kontinenten. Die Vollstreckung der Todesstrafe ist endgültig nicht korrigierbar, aber die Gründe, warum sie verhängt wird, sind vielfältig und durchaus manchmal korrigierbar. Im Sinne der Rechte der Menschen dürfte es also die Todesstrafe nicht geben. Wir haben uns hier im Parlament stets gegen die Todesstrafe gewandt, und wir fordern daher alle drei Länder auf, nicht nur die verhängten Todesstrafen nicht zu vollstrecken, sondern sie in ihren Gesetzen abzuschaffen oder erst gar nicht einzuführen. Auf den Philippinen wurde sie seit 1976 nicht mehr verhängt. Im Gazastreifen kritisierten Menschenrechtsorganisationen sowohl das Verfahren als auch die Vollstreckung. In El Salvador liegt der Fall etwas anders. Hier soll sie eingeführt werden, allerdings ist dafür eine Dreiviertelmehrheit erforderlich, weshalb es wohl überhaupt nicht zur Abstimmung kommt. Wir sollten also eigentlich über diese Sache gar nicht abstimmen, aber für den Fall einer Abstimmung möchten wir die Fraktionen bitten, unseren Änderungsantrag anzunehmen, denn wir knüpfen auch sonst unsere Zusammenarbeit nicht an diese Fragen, und wir sollten hier für Gleichbehandlung sorgen. Aber unsere deutliche Forderung, die Todesstrafe gar nicht erst einzuführen oder sie abzuschaffen, bleibt bestehen. Wolf Herr Präsident! Die Würde des Menschen ist unantastbar, die Motive der Todesstrafe sind unwürdig. Ich glaube, darüber ist sich dieses Haus einig. Recht auf Leben, gegen staatliche Tötung unter dem Vorwand der Strafe, Risiko des Justizirrtums, weit überproportionale Betroffenheit der Armen und Menschenrechtsverletzungen durch die Strafverfolgungsbehörden sind wenigstens auf den Philippinen, wo 600 Todeskandidaten warten, Argumente dafür, das Moratorium einzuhalten und an den neu gewählten Präsidenten zu appellieren, seine Autorität dafür einzusetzen und am Ziel der Abschaffung der Todesstrafe festzuhalten. Das widerliche Verbrechen des Leo Echegaray darf nicht als Vorwand und Blockadebrecher dafür dienen, diese Politik zu unterlaufen. Ich denke, da sollten wir uns einig sein, und da sollten wir uns gemeinsam einsetzen. Bertens Herr Präsident, die Fraktion der Liberalen ist ein entschiedener Gegner der Todesstrafe. Es gibt keine Straftat, die einen Mord rechtfertigt. Außerdem ist sie als strafrechtliches Instrument sicher nicht effektiv. Das gilt nicht nur für Europa, sondern auch für den Rest der Welt. Darum ist meine Fraktion sehr besorgt über die neuen Entwicklungen in den palästinensischen Gebieten. Zwei Menschen wurden dort kürzlich exekutiert, und Präsident Arafat hat sein Recht auf Änderung des Urteils nicht genutzt, obwohl er darum gebeten wurde. Während weltweit die Bewegung gegen die Todesstrafe immer mehr Unterstützung erhält, schlagen die Palästinenser die andere Richtung ein. Zum Glück gibt es innerhalb der palästinensischen Gemeinschaft viel Kritik, und hoffentlich wird die in- und ausländische Kritik Arafat und die Seinen davon überzeugen, keine Exekutionen mehr durchführen zu lassen und die diesbezüglichen Gesetze zu ändern. Gasòliba i Böhm Herr Präsident! Verehrte Abgeordnete! Ich möchte insbesondere auf den Entschließungsantrag der Fraktion der Liberalen und Demokratischen Partei Europas zu einem Problem eingehen, das uns besorgt: die mögliche Wiedereinführung der Todesstrafe in El Salvador. Dies würde einerseits eine Verletzung der am 23 Juli 1978 ratifizierten amerikanischen Menschenrechtskonvention durch El Salvador bedeuten, andererseits würde es - wie sowohl Kollege Bertens als auch Frau Lenz festgestellt haben - im Widerspruch zu der Position der europäischen Institutionen und dieses Parlaments stehen. Ich glaube, dies ist der richtige Augenblick, unsere Bestürzung darüber auszudrücken, daß dieses Thema durch den Präsidenten Armando Calderón im Parlament von El Salvador am 27. Juli auf die Tagesordnung gesetzt wurde. Hoffen wir, daß er damit keinen Erfolg haben möge; meiner Meinung nach wäre es jedoch gut, dem Parlament von El Salvador ein Zeichen unserer Ablehnung in dieser Frage zu geben und ferner zu erklären, daß wir den Änderungsantrag der Fraktion der Europäischen Volkspartei unterstützen. Salafranca Sánchez-Neyra Herr Präsident! Unsere Partei besitzt in der Frage der Ablehnung und der Bekämpfung der Todesstrafe eine lange Tradition. Der Grund dafür liegt in unserer Überzeugung, daß bei einem so grundlegenden Recht aus einer gemäßigten Position eine Untugend wird, wenn man es ablehnt, Verantwortung zu übernehmen. Deswegen lehnen wir die Todesstrafe ab, aber nicht nur in El Salvador. Wir lehnen sie in China ab und wir lehnen sie in den Vereinigten Staaten ab, denn wir sind der Meinung, daß, wenn etwas im Hinblick auf die Menschenrechte kundzutun ist, dann ist dies ihr weltumspannender, universeller Charakter. Daher scheint es mir wichtig, daß dieses Parlament bei der Ausübung seiner internationalen Tätigkeiten nicht zweierlei Maßstäbe anlegt. Zum Beispiel haben wir diese Woche den Entwurf für die transatlantischen Beziehungen erörtert, und es ist niemandem eingefallen, die Beziehungen zu den Vereinigten Staaten in Frage zu stellen, wo die Todesstrafe - und zwar sehr häufig - angewandt wird, noch hat irgend jemand Bedingungen für die Beziehungen zu den Vereinigten Staaten gestellt. Deswegen, Herr Präsident, verurteilen wir ebenso nachdrücklich, wie wir die Todesstrafe verurteilen, den Inhalt von Ziffer 2 der Entschließung, in der für die Kooperation mit einem Land, mit einem souveränen Staat, wie es El Salvador ist, das zudem ein zuverlässiger und aktiver Partner der Europäischen Union ist, Bedingungen gestellt werden. Bertens Herr Präsident, ich möchte sofort auf die Bemerkungen von Frau Lenz und Herrn Salafranca und natürlich von Kollege Gasòliba folgendes antworten: Was in El Salvador geschieht, erscheint uns als eine gefährliche Entwicklung, ein falsches Signal des Präsidenten, der die Reichweite der Todesstrafe ausdehnen wollte. Ich denke nicht, daß es die Absicht von Präsident Calderón und des Parlaments von El Salvador gewesen sein kann, gegen die amerikanische Menschenrechtskonvention von 1978 zu verstoßen, denn die verbietet das. Ich kann die Kolleginnen und Kollegen der PPEFraktion insoweit beruhigen, daß die Fraktion der Liberalen natürlich für den Änderungsantrag stimmen wird, in dem ein Zusammenhang hergestellt wird zwischen europäischer Hilfe und europäischen Beziehungen und der möglichen unverhofften Annahme dieses Gesetzes. Mit anderen Worten, wir entsprechen dem Ersuchen von Frau Lenz. Carnero González Herr Präsident! In der Tat reden wir bei diesen drei Entschließungsanträgen von konkreten Situationen, die zweifellos inakzeptabel sind: sowohl die Hinrichtungen in den von Präsident Arafat verwalteten Gebieten als auch die Vorschläge, über die in El Salvador und auf den Philippinen eine Debatte geführt wird. Im letzteren Fall hat Amnesty International beklagt, daß infolge der Aufhebung der Aussetzung des Vollzugs der Todesstrafe eines der ersten Opfer ein Taubstummer sein könnte, der nicht einmal die während der Verhandlung vorgebrachten Anschuldigungen verstehen und natürlich somit auch nicht seinen Standpunkt darlegen konnte. Kurzum, es stellt sich das allgemeine Problem, daß wir an diesem 50. Jahrestag der Allgemeinen Menschenrechtserklärung der Vereinten Nationen einen gewaltigen Rückschritt erleben können, wenn in zwei dieser drei Länder die Aussetzung des Vollzugs der Todesstraffe abgeschafft wird, in einem die Tatbestände für die Vollstreckung der Todesstrafe ausgedehnt werden und in einem anderen die Anzahl der Vollstreckungen zunimmt. Ich stimme mit den Worten des Kollegen Salafranca überein, der mit Nachdruck die Todesstrafe verurteilt hat. Kambodscha Bourlanges Herr Präsident, meine Fraktion hat in der Tat eine dringliche Entschließung zu Kambodscha eingebracht, um im wesentlichen drei Dinge zum Ausdruck zu bringen. Erstens waren zwar die Bedingungen, unter denen die Wahlen vom 26. Juli abgelaufen sind, nicht in vollem Umfang zufriedenstellend, bei weitem nicht, aber es ist wohl allen klar, daß man auf der Ablehnung dieser Wahlen keine demokratische und friedvolle Zukunft in Kambodscha wird aufbauen können. Es muß sich also jeder damit arrangieren, auch wenn, ich wiederhole es noch einmal, die Wahlumstände nicht zufriedenstellend waren. Zweitens ist infolge des Wahlausgangs keine politische Partei in der Lage, nach den Regeln der Verfassung alleine die Macht zu übernehmen. Dies schafft für die drei wichtigsten Parteien die verfassungsmäßige, politische und moralische Verpflichtung, sich untereinander zu einigen. Diese Parteien müssen somit die erforderlichen Anstrengungen unternehmen und die Initiativen ergreifen, die zum Erreichen eines Kompromisses unter der Autorität des Königs unerläßlich sind. Im übrigen wurden seit der Vorlage dieser Entschließung - vielleicht ist dies ein Zeichen für die Effizienz dieses Parlaments - unbestreitbare Fortschritte in der Zusammenarbeit zwischen den drei Parteien erzielt. Dritte Anmerkung: im Laufe der letzten Wochen haben die Regierungsbehörden der Khmer ein sehr beunruhigendes Verhalten an den Tag gelegt. Sie müssen wissen, daß wir es innerhalb dieser Union nicht freiwillig akzeptieren werden, wenn der Geist der Abkommen von Paris in Frage gestellt wird; dasselbe gilt für die Grundrechte der Opposition auf freie Meinungsäußerung und Demonstrationen. Wir werden es nicht akzeptieren, daß die Oppositionsführer in ihrer Freiheit oder in ihrer Person bedroht werden. Wir haben einen wichtigen Hebel dafür: die europäische Hilfe, die internationale Hilfe. Nach unserem Verständnis ist diese Hilfe, dies muß erneut bekräftigt werden, grundlegend verknüpft mit der Einhaltung der Abkommen von Paris sowie mit der Wiederherstellung - von seiten aller beteiligten Parteien, und insbesondere von seiten der Partei, die über die Streitkräfte verfügt - einer Geisteshaltung, die geprägt ist von Kompromissen und zwischenparteilichen Vereinbarungen, die zur Wiederherstellung des bürgerlichen Friedens geeignet sind. Junker Herr Präsident! Wie Sie sicherlich wissen, war ich im Auftrag dieses Parlaments als Wahlbeobachterin in Kambodscha. Ich muß sagen - und dies stimmt überein mit der Ansicht von 96 % der europäischen Beobachterinnen und Beobachter und mit 93 % der sonstigen internationalen Beobachterinnen und Beobachter -, daß die Wahlen im wesentlichen gerecht und fair verlaufen sind. Das Elend liegt darin, wie auch im Fall Albanien, daß die Unterlegenen nicht bereit sind, dieses Wahlergebnis anzuerkennen. Es gibt jedoch eine erfreuliche Wendung: Die zweitgrößte Partei, die Royalisten der FUNCINPEC haben ihren Boykott gegen das Parlament aufgegeben und werden an der parlamentarischen Arbeit teilnehmen. Das heißt noch nicht, daß sie zu einer gemeinsamen Regierungsverantwortung bereit sind, aber immerhin hat damit eine maßgebliche Kraft dieses Landes ihren Boykott eingestellt, was sehr zur Befriedung der Verhältnisse in diesem Land beitragen kann. Und das ist es, was das Land am dringendsten braucht und was wir von unserer Seite unterstützen müssen. Ich bedaure, daß ich keine näheren Ausführungen dazu machen kann. Wir können uns der Entschließung anschließen, aber ich bitte um eine Ergänzung, die auf die neueste Entwicklung Rücksicht nimmt, die ja doch in eine positive Richtung weist. Bertens Herr Präsident, ich frage mich wirklich, ob freie und zuverlässige Wahlen in Kambodscha stattfinden konnten. Ich war selbst vor vier Jahren Beobachter bei den von den Vereinten Nationen organisierten Wahlen, der größten UN-Friedensoperation in diesem Gebiet. In einem Land, in dem jahrelang politische Führer fehlten und sogar nicht willkommen waren, kann kaum von einem neutralen politischen Klima gesprochen werden. Die Art und Weise, in der den Medien der Zugang zu einer Reihe von politischen Parteien, die nicht an der Regierung waren, verweigert wurde, war vielsagend. Die Ergebnisse sind deutlich. Wer auch der Sieger gewesen ist, eines ist klar: Die Demokratie und die Bürger Kambodschas sind vorläufig noch immer die Verlierer. Politische Demonstrationen sind eine logische Folge davon. Wir haben das sehen und hören können, und vorläufig können wir nur ganz einfach, aber ganz aufrichtig zum Dialog und zur Zurückhaltung aller beteiligten Parteien aufrufen. Hun Sen muß wissen, daß er internationale Unterstützung vergessen kann, wenn er seinen Kurs weiter verfolgt: keine Koalition, sondern nur selbst regieren. Ich kann Ihnen sagen, daß ich dem zu spät eingereichten Änderungsantrag von Frau Junker zustimme. Gleichberechtigung für Homosexuelle Frischenschlager Herr Präsident! Das Europäische Parlament bemüht sich seit vielen Jahren, diskriminierende Strafrechtsbestimmungen hinsichtlich gleichgeschlechtlicher Beziehungen aus der Welt zu schaffen, und zwar mit großem Erfolg, weil nach und nach alle Mitgliedsländer der Europäischen Union derartige Bestimmungen beseitigt haben, allerdings mit einer Ausnahme, der Republik Österreich. Ich bedaure das ausdrücklich und hoffe daher sehr, daß mit großer Mehrheit für die hier zur Debatte stehende Entschließung abgestimmt wird. Ich möchte eines hinzufügen: Die Europäische Union wird ja stets als Wertegemeinschaft bezeichnet, und die Menschenrechte gehören dazu. Daher halte ich es gerade bei Menschenrechtsfragen für wirklich verwerflich, wenn bei einer derartigen Debatte der Einwand der Einmischung in eine innere Angelegenheit verwendet wird. Das ist in diesem Fall geschehen, und ich halte es für wichtig, daß das Europäische Parlament in Menschenrechtsfragen konsequent bleibt und seine Stimme erhebt, auch wenn dies für mein eigenes Land unangenehm ist. Die Menschenrechte sind wesentlicher Bestandteil der Europäischen Union, und gerade im Hinblick auf die EU-Erweiterung ist es wichtig, daß die jetzigen Mitglieder in Sachen Menschenrechte eine reine Weste haben. Dem dient diese Entschließung! Voggenhuber Herr Präsident, meine Damen und Herren! Während wir hier im Europäischen Parlament diskutieren, werden die Verfasser dieser Entschließung in Österreich von den Christdemokraten in der Öffentlichkeit als Nestbeschmutzer beleidigt. Dieser Verleumdungen ungeachtet glauben wir, daß die Menschenrechte unteilbar sind. Dieses Parlament ist eine verläßliche Stimme für die Menschenrechte, aber manchmal hat man den Eindruck, daß die Lautstärke dieser Stimme mit dem Quadrat der Entfernung wächst, und daß sie leiser wird, je näher der Ort der Menschenrechtsverletzung liegt, und wenn es dann in den eigenen Reihen passiert, wird diese Stimme oft beinahe unvernehmlich. Dieses Parlament, die Europäische Kommission für Menschenrechte und der Europarat haben die verschiedenen Mindestalter für hetero- und homosexuelle Handlungen bereits in zahlreichen Entschließungen und Erklärungen als Verletzung der Menschenrechte bezeichnet. Es ist nicht akzeptabel, daß Länder sich diesen Menschenrechten entziehen und ihre traditionellen Ressentiments, ihre moralisierende Vermessenheit und Hybris weiter an unschuldigen Menschen praktizieren und die Privatsphäre von Menschen auf das Äußerste verletzen, um ihre Ressentiments weiter zu pflegen. Ich glaube, daß es an der Zeit ist, diese Parteien hier im Europäischen Parlament mit der selben Unduldsamkeit zu behandeln, wie wir andere Menschenrechtsbrecher auf der Welt behandeln! Berger Herr Präsident, im Namen meiner Fraktion darf ich ausdrücklich die Tatsache begrüßen, daß es heute zu einer Diskussion über jene Diskriminierungen kommt, die aufgrund der sexuellen Orientierung noch immer bestehen, sowohl in einigen unserer Mitgliedstaaten als auch in den beitrittswilligen Staaten. Als österreichische Abgeordnete bedauere ich es - ebenso wie meine Vorredner -, daß es auch in meinem Land bisher nicht gelungen ist, eine der zentralen Diskriminierungen, nämlich die des unterschiedlichen Schutzalters für Hetero- und Homosexuelle, aus dem Strafgesetzbuch zu eliminieren. Frau Kollegin Flemming, der Schutz der Mädchen sollte uns genauso ein Anliegen sein wie der Schutz der Jungen. Wiederholte Versuche in unserem Parlament sind am Widerstand der konservativen Parteien gescheitert. Das führt dazu, daß wir allein in Österreich jährlich noch ca. 20 gerichtliche Verurteilungen nach diesem diskriminierenden Tatbestand haben. Wir geben damit kein gutes Beispiel für jene Länder, die der Union beitreten wollen und von denen wir auf diesen wie auf vielen anderen Gebieten immer wieder die Einhaltung höchster Standards fordern. In der Debatte wird von gewissen politischen Gruppen immer verneint, daß es sich beim Recht auf Nichtdiskriminierung aufgrund der sexuellen Orientierung um ein Menschenrecht handelt. Nicht erst seit der Entscheidung der europäischen Menschenrechtskommission im Fall Sutherland ist diese Frage aber eindeutig positiv beantwortet, und es wurde klargestellt, daß ein unterschiedliches Schutzalter gegen den Artikel 8 der Europäischen Menschenrechtskonvention verstößt. Ebenso wenig kann ich die Argumentation nachvollziehen, daß sich Organe der EU und speziell das Europäische Parlament mangels Kompetenz mit dieser Frage nicht beschäftigen dürfen. Wir waren als Union schon bisher der Achtung der Menschenrechte verpflichtet und sind es ab dem Inkrafttreten des Amsterdamer Vertrages noch viel mehr. Wir werden damit - wenn auch unzureichende - Umsetzungsmöglichkeiten haben. Bekanntlich könnte der Rat in Zukunft - wenn auch nur einstimmig - geeignete Vorkehrungen treffen, um Diskriminierungen aufgrund des Geschlechts, der Rasse, der ethnischen Herkunft, der Religion, der Weltanschauung, einer Behinderung, des Alters oder der sexuellen Ausrichtung zu bekämpfen. Dafür wird die Kommission ein Vorschlagsrecht haben. Abschließend daher meine Frage an die Kommission: Gibt es bereits Vorbereitungen innerhalb der Kommission, um von diesem Vorschlagsrecht Gebrauch zu machen? Stenzel Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Zunächst einmal möchte ich klarstellen, worum es uns von der EVP- und der ÖVP-Fraktion in diesem Parlament geht. Es geht uns nicht um die Diskriminierung Homosexueller. Es geht uns hier nicht um einen Verstoß gegen Grundrechte und Menschenrechte. Die Frage des Schutzalters ist jedenfalls - das ist unbestritten - eine nationale und keine europäische Rechtsmaterie. Politiker haben ihre Verantwortung für Jugendliche wahrzunehmen. Aus diesem Grund hat die Österreichische Volkspartei im Österreichischen Nationalrat erst im Sommer bei der Reform unserer Strafgesetze am Paragraphen 209 und der bisherigen Bestimmung über das Schutzalter festgehalten. Was hier passiert und weshalb wir diese Dringlichkeit ablehnen, hat nichts damit zu tun, daß wir Homosexuelle diskriminieren wollen, sondern wir wollen uns nicht von unserer eigenen Rechtsprechung entfernen. Wir wollen damit aber auch ein deutliches Signal dagegen setzen, daß österreichische Innenpolitik von Liberalen, Grünen und Sozialdemokraten in der Absicht in das Europäische Parlament hineingetragen wird, Österreich, das derzeit die Ratspräsiedentschaft innehat, zu diskriminieren. Es geht hier weniger um die Diskriminierung von Homosexuellen als vielmehr um die Diskriminierung der österreichischen Ratspräsidentschaft. Ich beobachte mit Befremden das unterschiedliche Verhalten meiner sozialdemokratischen Kollegen in dieser Frage, die sich bei der Verabschiedung des Gesetzes im österreichischen Nationalrat der Stimme enthalten haben und hier nun das Gegenteil tun. Ich möchte aus diesem Grund dafür plädieren, diese Dringlichkeit abzulehnen, und ich stehe dazu! Nicht, weil wir Homosexuelle diskriminieren wollen, sondern weil wir auf unserer Rechtsmaterie hier bestehen und uns hier nicht anders verhalten als in Österreich, unter Hinweis darauf, daß dies auch eine subsidiäre Angelegenheit ist. Wir haben in unserer EVPFraktion volle Unterstützung für diese Haltung erhalten, obwohl alle wissen, daß es gerade im heiklen Bereich der Diskriminierung von Homosexuellen sehr wohl unterschiedliche Meinungen in den einzelnen Mitgliedstaaten gibt. Nochmals: Das Europäische Parlament ist nicht das geeignete Forum, um sich bei einem innenpolitischen Thema in Österreich zu profilieren! Ich finde es völlig unangemessen, diese Debatte hier in das Europäische Parlament zu tragen, und weise dies mit aller Entschiedenheit zurück! Pailler Herr Präsident, ich bin zwar keine Österreicherin, aber ich möchte Frau Stenzel doch sagen, daß Homophobie keine Meinung ist und auch kein kleines Vergehen, sondern sie ist ein Verstoß gegen die Menschenrechte. Die Nicht-Diskriminierung ist nun Bestandteil des Vertrags von Amsterdam, und ich denke, daß wir doch eines Tages selbst das umsetzen müssen, was uns nicht gefällt. Denn nach unserer Ansicht, nach Ansicht der Europäischen Unitaristischen Linken, kommt es leider allzu häufig vor, daß diese Umsetzung bei den wirtschaftlichen und sozialen Fragen nicht stattfindet, und ich kann nicht erkennen, warum dieses Parlament hinsichtlich der Menschenrechte plötzlich die Subsidiarität anstreben sollte. Ich hätte gerne, daß man mir bestimmte Dinge erklärt, weil ich so ziemlich mit allem, was hier gesagt wurde, einverstanden bin, und ich werde somit nichts wiederholen. Wir sind nicht glaubwürdig gegenüber den Ländern, die der Union beitreten wollen und von denen wir eine Art Tugendausweis verlangen, aber selbstverständlich als Beleg für die Tugendhaftigkeit bezüglich der Menschenrechte und deren Einhaltung. Ich möchte, daß man mir erklärt, warum eine Frau und ein Mann in einem bestimmten Alter das Recht auf sexuelle Beziehungen haben. Warum haben zwei Frauen in demselben Alter ebenfalls dieses Recht, aber wenn es um zwei Männer geht, dann ist das plötzlich nicht mehr dasselbe. Aber was soll das denn bedeuten? Sind die Österreicher, die österreichischen Männer, total infantil im Vergleich zu den Frauen? Verwechseln Sie etwa - und hier sind wir vielleicht beim Kern der Frage angelangt - Homosexualität und Pädophilie? Sollte dies der Fall sein, dann machen Sie doch bitte Kurse und psychologische und psychiatrische Ausbildungen oder ähnliches. Und machen Sie sich klar, daß auch Mädchen Opfer von Pädophilen und daß auch Frauen pädophil sein können. In diesem Zusammenhang frage ich mich, ob wir nicht, vielleicht in nächster Zeit einmal, eine Anhörung hier abhalten sollten, da wir das doch so gerne tun. Wir könnten beispielsweise die österreichische Präsidentschaft und die tschechische Regierung einladen, aber übrigens auch einige andere unserer Mitbürger, die dieselbe Homophobie haben. Denn diese Zurückweisung, diese sogenannte Subsidiarität trägt nur einen Namen: Homophobie, und hinter der Homophobie verbergen sich leider häufig viele andere Diskriminierungen, viele andere Menschenrechtsverletzungen, die in der Vergangenheit und in der jüngsten Geschichte unseres Europa scharf verurteilt wurden. Vanhecke Herr Präsident, ich möchte, nicht um mich für das, was ich gleich sagen werde, zu entschuldigen, sondern nur um sehr deutlich zu sein, zunächst sagen, daß ich nicht den Fehler mache, Homosexuelle im allgemeinen über einen Kamm zu scheren mit der Zurschaustellung von schlechtem Geschmack, die inzwischen in meinem Land manchmal in rosa Umzügen auftaucht. Ich respektiere das Privatleben jedes Menschen und niemand wird von mir Homophobie welcher Art auch immer erwarten. Aber ich muß ehrlich sagen, daß es mir gegen den Strich geht, daß diese Entschließung als eine besonders dringende und wichtige Angelegenheit und dann noch unter dem Nenner Menschenrechte behandelt wird. Das ist in meinen Augen unter anderem beleidigend für die Opfer wirklich großer und dringender Probleme, und ich könnte mir vorstellen, daß man in Tibet, im Iran, in Kambodscha und so weiter wohl ernstere Probleme hat als das, welches wir heute behandeln. Außerdem meine ich, daß wir heute besonders leichtsinnig mit dem Schutz von Minderjährigen umgehen. Ich kann sehr gut verstehen und sogar zustimmen, daß verantwortliche Politiker nicht so einfach, nicht systematisch das zulässige Alter für sexuelle Beziehungen senken. Ich bin außerdem der Ansicht, daß wir verschiedene diesbezügliche Traditionen in den diversen europäischen Ländern respektieren müssen, auch wenn es sich um die unterschiedlichen Mindestalter handelt, die für heterosexuelle oder homosexuelle Beziehungen respektiert werden müssen. Ich glaube, daß jeder, der wie ich selbst Kinder im Alter von 13 oder 14 Jahren hat, einmal gut darüber nachdenken sollte, ob er möchte, daß diese Kinder an sexuellen Experimenten mit zum Beispiel 17- oder 18jährigen beteiligt sind. Was mich betrifft, das kann in Ihren Augen meinetwegen altmodisch klingen, ich schäme mich nicht, ich billige das nicht und ich glaube außerdem, daß die große Mehrheit der Wähler der Mitglieder dieses Parlaments das auch nicht billigt. Sudan Bertens Herr Präsident, der Sudan gehört zu den Ländern, die Herr Vanhecke nennt. 350.000 Menschen stehen zum x-ten Male am Rande des Todes. Die sudanesische Regierung weigert sich, humanitäre Hilfsleistungen ins Land zu lassen oder zu erleichtern. Das sind schlechthin unverzeihliche Verbrechen gegen die Menschheit. Wir haben oft gesagt: Hier müssen wir handeln. Die internationale Gemeinschaft muß bereit sein, ihre humanitäre Hilfe an diese Hunderttausende erteilen zu lassen. Diese humanitäre Hilfe wird in einem politischen Machtspiel benutzt. Wir haben diese Entschließung hier vorgelegt, weil nächste Woche in Brüssel die AKP-Versammlung stattfindet, bei der sich die Delegation des Sudan zweifellos wieder ausführlich über die Art und Weise beklagen wird, in der sie unter dem Bombardement oder den Raketenangriffen der Vereinigten Staaten gelitten hat. Ich kann Ihnen den Text sozusagen bereits zitieren, den der Vertreter des sudanesischen Parlaments, wenn wir das so nennen dürfen, vorbringen wird. Ich will natürlich nicht über diesen amerikanischen Angriff sprechen, aber ich möchte doch weiterhin darauf aufmerksam machen, daß der Sudan jetzt einen weiteren Grund gefunden hat, seine Verhandlungen mit der International Authority of Development , allen Ländern rund um den Sudan, die einen Frieden zwischen Sudan selbst und dem Süden zustande zu bringen versuchen, einzustellen. Dort herrscht, wie Sie wissen, bereits seit 1956 ein Bürgerkrieg, der erst wieder bekannt wurde, als CNN seine Sendungen begann, denn wenn CNN nicht dort ist, dann fehlt auch etwas. Ich hoffe, daß diese Entschließung, wenn sie angenommen wird, vielleicht ein Anstoß für unsere europäischen Vertreter in der AKPVollversammlung ist, den Sudanesen zu sagen, daß das nicht einfach wieder eine Entschließung ist, sondern eine Entschließung, die nicht nur von unserer Delegation, sondern vom ganzen Parlament getragen wird. Kerr Herr Präsident, als ich im Januar und Februar dieses Jahres über die Kriegsandrohung dem Irak gegenüber sprach, nannte ich dies "den Krieg um Herrn Clintons Penis" . Nun muß ich sagen, daß man den Bombenangriff auf Khartum im Sudan - wofür uns ein Änderungsantrag von den Grünen vorliegt -, einen "Krieg um Monica Lewinskys Kleid" nennen könnte. Wie Sie sich erinnern werden, trug sie dieses Kleid am dritten Tag der Anhörung eindeutig mit der Absicht, das Augenmerk der Welt vom Starr-Bericht abzulenken und Bill Clintons Image aufzubessern. Aus diesem Grund haben wir diesen Änderungsantrag eingereicht. Wir lehnen die sudanesische Regierung ab, aber wir sind auf keinen Fall mit der Bombardierung des Sudan - oder in der Tat Afghanistans - durch die USA einverstanden. Es gab offensichtlich keinerlei Beweise dafür, daß es sich um eine Waffenfabrik handelte. Es war ein pharmazeutisches Werk, das nach Aussage diverser Techniker Medikamente für die Menschen in Afrika herstellte. Wir stimmen der Verurteilung der sudanesischen Regierung in der Entschließung zu, verurteilen aber gleichzeitig die USRegierung für ihr Verhalten. Wir hoffen, daß uns alle Sozialisten einschließlich der New-Labour-Abgeordneten unterstützen werden. Ich bin überzeugt, daß der Präsident selbst für diesen Änderungsantrag stimmen wird. Ich freue mich über seine Unterstützung. Der Präsident Ich danke Ihnen für die Warnung. Pinheiro Herr Präsident, ich werde versuchen, mich so kurz wie möglich zu fassen. Zur Lage in Birma möchte ich dem Parlament mitteilen, daß der Vizepräsident der Kommission, Herr Marin, und der Vorsitzende des Rates, Herr Schüssel, sich im vergangenen Juli mit dem Minister für auswärtige Angelegenheiten von Birma getroffen haben, um kundzutun, daß die Europäische Union die Behandlung von Frau San Sun Kyi und anderen Oppositionspolitikern verurteilt. Der Vorsitz der Europäischen Union hat vor kurzem, am 9. September, im Namen der Union eine Erklärung abgegeben, in der die Inhaftierung von Oppositionsanhängern verurteilt wird. Diese Erklärung verdient selbstverständlich die volle Unterstützung der Kommission. Ich möchte den Abgeordneten außerdem mitteilen, daß die Kommission weiterhin ihre Weigerung zum Ausdruck bringt, das Programm der Vereinten Nationen für die internationale Bekämpfung von Drogen zu unterstützen, mit dem die Opiumherstellung in Birma verringert werden soll, da dieses Projekt unter dem derzeitigen Regime unserer Meinung nach keine Fortschritte erzielen kann. Der Standpunkt der Europäischen Union zu Birma wird im Oktober überprüft werden, um festzustellen, inwiefern der aktuelle Standpunkt ab dem 19. Oktober erneuert werden kann. Gestatten Sie mir drei weitere kurze Anmerkungen. Ich erlaube mir zum Thema Sanktionen den Beitrag von Frau Erika Mann hervorzuheben, in dem es um die Extraterritorialität geht. Sie erinnern sich, daß die Europäische Union im Zusammenhang mit der Weltwirtschaftsorganisation in einen Streit mit den Vereinigten Staaten verwickelt war und ist, da wir den Gedanken der Extraterritorialität der Gesetze unter keinen Umständen akzeptieren können. In diesem konkreten Fall ist es so, daß Massachusetts Sanktionen gegen Unternehmen verhängen wollte, die in irgendeiner Weise wirtschaftliche Beziehungen zu Birma pflegten, egal ob es sich um amerikanische oder ausländische Firmen handelte. Diese Vorgehensweise können wir prinzipiell unter keinen Umständen akzeptieren. Das bedeutet nicht, daß wir die Anwendung von Sanktionen nicht als etwas Positives betrachten können, aber das wird sich im Rahmen der internationalen Gemeinschaft und Bestimmungen abspielen müssen, denen alle zustimmen. Ich möchte ferner sagen, daß die Europäische Union den Kontext der ASEAN mit Sicherheit dazu nutzen wird, noch einmal die Frage der bürgerlichen und politischen Rechte in Birma anzusprechen. Und schließlich haben wir beschlossen, zusammen mit der Friedrich-Ebert-Stiftung die Eröffnung eines Euro-Birma-Büros in Brüssel zu finanzieren, wodurch genau diese Lage bekannt gemacht und Druck auf die birmesischen Behörden ausgeübt werden soll. Zu Afghanistan wurde, so glaube ich, alles gesagt. Ich möchte nur betonen, daß es trotz unserer Besorgnis über die Massaker von Mazar-I-Sharif und andere schmerzliche Vorkommnisse unsere Überzeugung ist, daß Afghanistan unter keinen Umständen als ein Rechtsstaat betrachtet werden kann. Wir glauben gleichfalls, daß es keinerlei Grundlage für den Schutz der Menschenrechte, insbesondere der Minderheiten und vor allen Dingen der Frauen gibt. Deswegen hatten wir einige Schwierigkeiten, den afghanischen Behörden verständlich zu machen, daß die humanitäre Hilfe nicht von gewissen Grundprinzipien der Menschenwürde getrennt werden kann. Wir verhandeln gegenwärtig mit den afghanischen Behörden über Mittel und Wege, wie wir gerade diese Minderheiten, die am schwächsten und am schutzlosesten sind, wieder unterstützen können. Es ist Ihnen auch bekannt, meine Damen und Herren, und ich bekräftige dies, daß wir weiterhin denken, daß die Taliban-Bewegung nicht offiziell anerkannt werden sollte, wir weiterhin keinen wirtschaftlichen Handel mit dem Taliban-Regime führen werden und weiterhin die Auffassung vertreten, daß das Problem in Afghanistan weder mit militärischen Mitteln noch durch ein Eingreifen der benachbarten Ländern gelöst werden kann. Dazu möchte ich sagen, daß meine Kollegin, Emma Bonino, die die Lage in Afghanistan kennt - sehr gut kennt - weiterhin sowohl als Kommissionsmitglied und auch als Frau, die sich für die Rechte der Frau und die Menschenrechte im allgemeinen einsetzt, ganz aktiv versucht, diese Dinge zu ändern. Und ich glaube, daß ihr ein großer Dank für ihr Engagement in einer so schwierigen Angelegenheit gebührt, das nur zu oft nicht entsprechend gewürdigt wird. Herr Präsident, zur Todesstrafe. Ich möchte erneut betonen, daß die Kommission keinen anderen Standpunkt als den der Unterstützung einer allgemeinen Abschaffung der Todesstrafe beziehen kann, da diese unserer Ansicht nach weder zur Förderung der Würde des Menschen und der Menschenrechte beiträgt, noch bewiesen wurde, daß dadurch die Kriminalität verringert wird. Im jüngsten Fall in Palästina haben wir Präsident Arafat diese Ansicht mitgeteilt, bei El Salvador haben wir die begründete Hoffnung, daß die Todesstrafe nicht vollzogen wird und im Fall von den Philippinen hoffen wir, daß das Moratorium andauern wird. Zur Lage in Kambodscha möchte ich sagen, daß ich dem Redebeitrag von Herrn Bourlanges ganz und gar zustimme, der darin die Fakten bezüglich des Problems in Kambodscha klar festgestellt hat. Ich wiederhole, daß wir zusätzlich zu der traditionellen Praxis diese Entschließung vorbehaltlos unterstützen. Zu den Rechten der Homosexuellen weise ich auf Folgendes hin: alle Mitgliedstaaten der Europäischen Union haben die Europäische Menschenrechtskonvention unterzeichnet; und der Vertrag von Amsterdam fordert insbesondere in Artikel 6 Absatz A die Bekämpfung jeglicher Diskriminierungen aus Gründen des Geschlechts, der Rasse, der ethnischen Zugehörigkeit, der Religion, der Weltanschauung, einer Behinderung, des Alters oder der sexuellen Ausrichtung. In diesem Sinne wird die Kommission gegebenenfalls in all diesen Bereichen handeln, um jegliche Diskriminierung zu bekämpfen. Gleichermaßen ist es hinsichtlich des Beitritts der künftigen Mitgliedstaaten offensichtlich, daß diese Bestimmungen auch für die beitrittswilligen Länder zur Anwendung kommen werden. Ich beziehe mich vor allen Dingen auf eine Bestimmung im rumänischen Strafgesetzbuch, den Artikel 200, der, wie wir hoffen, so schnell wie möglich geändert wird. Schließlich zum Sudan: das Problem im Sudan ist ein altes Problem, ein schwerwiegendes Problem, ein Problem, das zur Unterbrechung der Zusammenarbeit zwischen der Europäischen Union und dem Sudan geführt hat. Es gab sowohl einige Bemühungen, einen konstruktiven Dialog mit der Regierung des Sudan zu führen, als auch Vermittlungsversuche zu unterstützen. Wir begrüßen den vor kurzem für drei Monaten vereinbarten Waffenstillstand und hoffen, daß er verlängert werden kann - nicht nur in zeitlicher, sondern auch in geographischer Hinsicht, damit die humanitäre Hilfe die Menschen auch erreichen kann. Es ist ein Signal, das doch etwas ermutigend ist, so wie auch die Tatsache ermutigend ist, daß die Konfliktparteien durch die Vermittlung der IGAD (Internationale Entwicklungsbehörde) beschlossen haben, sich innerhalb von sechs Monaten wieder in Nairobi zu treffen. Dies ist positiv zu bewerten, da die jüngste Verhandlungsrunde bedauerlicherweise aufgrund des fehlenden Konsenses bezüglich der Lösungen fehlgeschlagen ist. Die Europäische Union unterstützt aktiv die Vermittlung der IGAD und die Bemühungen des Forums der Partner der IGAD, aber wir wiederholen erneut, daß dies in keiner Weise bedeutet, daß wir gegenwärtig die Wiederaufnahme unserer Zusammenarbeit mit dem Sudan in Erwägung ziehen können, da die Gründe, die uns zur Aussetzung bewegten, immer noch Gültigkeit haben. Maij-Weggen Herr Präsident, sowohl Herr Bertens als auch ich - unser Portugiesisch ist nicht so gut - haben nicht richtig verstanden, ob die Kommission jetzt bereit ist, einen Vorschlag für einen Investitionsstop für Burma zu erwägen und dem Rat vorzulegen. Diese konkrete Antwort haben wir nicht vom Kommissar gehört. Könnte der Kommissar das noch einmal sagen? Wir haben eine ganz wesentliche Frage in unserer Entschließung über Burma gestellt, zum dritten Mal in diesem Jahr. Diese Frage lautet: Ist die Kommission bereit, sich den Vereinigten Staaten anzuschließen und dem Europäischen Ministerrat einen Vorschlag für einen Investitionsstop vorzulegen? Das ist die Kernfrage, die gestellt wurde, und weil Herr Bertens und ich alle beide den ersten Teil des portugiesischen Redebeitrags des Kommissars nicht direkt verstehen konnten, bitte ich darum, daß der Kommissar zu diesem Punkt noch eben eine klare Antwort gibt. Das ist der Kern der Entschließung. Pinheiro Ich kann gern einige der Fragen zu Sanktionen beantworten. Die Kommission ist nicht dazu berechtigt, Sanktionen zu verhängen. Dies ist Aufgabe des Rates und geschieht unter Berücksichtigung der bestehenden internationalen Verpflichtungen. Man kann keine Sanktionen verhängen, die unseren Verpflichtungen zuwiderlaufen. Dies bedeutet wiederum nicht, daß Sanktionen per se ausgeschlossen wären, aber wir müssen hier mit äußerster Vorsicht vorgehen, um nicht z. B. das Übereinkommen über das öffentliche Beschaffungswesen in der Welthandelsorganisation, in Frage zu stellen. Dies ist nur ein Beispiel. Sanktionen sind nicht ausgeschlossen, aber zunächst muß der Rat eine politische Entscheidung fällen, und dann müssen wir Überlegungen technischer Art anstellen, wie diese Sanktionen eingesetzt werden können, ohne andere Unterzeichner internationaler Abkommen zu gefährden. Habe ich mich verständlich ausgedrückt? Der Präsident Die gemeinsame Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet um 17.30 Uhr statt. Der Präsident Es folgt die gemeinsame Aussprache über die folgenden 14 Entschließungsanträge : Überschwemmungen in China-B4-0826/98 von der PPE-Fraktion- B4-0848/98 von der V-Fraktion- B4-0854/98 von der GUE/NGL-Fraktion- B4-0859/98 von der ELDR-Fraktion-Überschwemmungen in Bangladesch-B4-0837/98 von der PSE-Fraktion- B4-0844/98 von der PPE-Fraktion- B4-0846/98 von der V-Fraktion- B4-0853/98 von der GUE/NGL-Fraktion-Waldbrände in Spanien-B4-0815/98 von der PPE-Fraktion- B4-0839/98 von der PSE-Fraktion- B4-0857/98 von der GUE/NGL-Fraktion-Waldbrände in der EU-B4-0827/98 von der PPE-Fraktion-Waldbrände in Portugal-B4-0855/98 von der GUE/NGL-Fraktion-Waldbrände in Griechenland-B4-0856/98 von der GUE/NGL-Fraktion McCartin Herr Präsident, das ungeheure Ausmaß der bisher schlimmsten Überschwemmung in China hat mich dazu bewogen, diesen Entschließungsantrag als Ausdruck meines Mitgefühls für die Menschen und die Regierung in China vorzulegen. Das gesamte Jangtse-Tal und seine Ausläufer stehen unter Wasser, d. h. eine Region mit 380 Mio. Einwohnern, was der Gesamtbevölkerung der Europäischen Union entspricht. 13 Mio. Hektar Ackerland wurden zerstört, das meiner Einschätzung nach 80 bis 100 Mio. Menschen ernährt hätte. Dreitausend Menschen sind bisher ums Leben gekommen, und ich befürchte, daß die Zahl der Toten weiter ansteigen wird. Fünf Mio. Wohnhäuser wurden weggespült, und der wirtschaftliche Schaden im Land beläuft sich auf $ 20 Mio., d. h. 4-5 % des Bruttosozialprodukts. Ich möchte der Kommission und der Gemeinschaft eindringlich nahelegen, wie wichtig es ist, China bei dieser grauenvollen Katastrophe unser Mitgefühl auszusprechen und Solidarität zu zeigen, d. h. die Hilfsleistungen im Rahmen unserer Möglichkeiten dringend aufzustocken. Kerr Herr Präsident, ich fühle mit den Menschen in China, die im Kampf gegen die Überschwemmung so enorme Anstrengungen unternommen haben. Dennoch muß ich darauf hinweisen, daß ein Grund für die Überschwemmung darin liegt, daß die chinesische Regierung systematisch Wälder abgeholzt und die Landschaft in vielen Gebieten zerstört hat, und zwar nicht nur in China, sondern auch in Tibet, das immer noch widerrechtlich von China besetzt ist. Die Menschen erleiden nun die Konsequenzen. Genau dies habe ich dem chinesischen Konsul gesagt, als er mich diese Woche aufsuchte. Meiner Ansicht nach haben die Chinesen eine wichtige Lektion gelernt: Es gilt die Wälder aufzuforsten, das hydraulische System zu überholen, das den Überflutungen viele Hundert Jahre standgehalten hat und alles daranzusetzen, die Umwelt zu schützen anstatt sie zu verwüsten, wie die chinesische Regierung dies in den vergangenen 40 Jahre getan hat. Eisma Herr Präsident, in meinem Land, den Niederlanden, hatten wir auch eine Reihe von Überschwemmungen. Hinsichtlich der Schwere der Katastrophe stimmt der Vergleich sicher nicht, aber es gibt doch eine Übereinstimmung. In beiden Fällen war und ist das Eingreifen in die Natur in erheblichem Maße für die Katastrophe verantwortlich. Die dichte Bebauung an den Ufern und das geringe Wasserspeicherungsvermögen waren in den Niederlanden Ursache der Überschwemmungen. Die weitreichende Abholzung und der problematische Bau eines Dammes im Jangtsekiang sind zu einem großen Teil für die Überschwemmungen in China verantwortlich. Ich kann nur begrüßen, daß die chinesischen Behörden sich inzwischen der ökologischen Probleme bewußt sind, die dieser Katastrophe zugrunde liegen. Ich bin auch sehr erfreut, daß die chinesische Regierung das Abholzen von Bäumen entlang des Jangtsekiang verboten hat. Aber ich hoffe, daß es nicht dabei bleiben wird. Ich fordere die chinesische Regierung auf, diese Politik des Widerstands gegen die Ausbeutung der Wälder fortzusetzen. Ich erwarte von der Kommission, daß sie diese Politik unterstützt, damit in der Zukunft derartige Katastrophen verhindert werden können. Überschwemmungen in Bangladesch Ford Herr Präsident, ich beziehe mich auf die Überschwemmungen in Bangladesch und China. Die derzeitige Lage ist fast ohnegleichen. Mir ist bewußt, daß der nachlässige Umgang mit der Umwelt in beiden Ländern zu der Katastrophe beigetragen hat, aber trotz allem ist die Hauptursache eher klimatischer Natur als alles andere und wurde teilweise von der globalen Klimaveränderung beschleunigt. In China ist dies die schlimmste Überflutung seit 40 Jahren, und 240 Mio. Menschen sind davon betroffen, d. h. ein Fünftel der Gesamtbevölkerung. In Bangladesch sind 30 Mio. Menschen direkt von der Überschwemmung betroffen, und 10 Mio. Menschen benötigen dringend finanzielle Hilfe. Die Regierung in Bangladesch hat um Hilfe in Höhe von $ 576 Mio. gebeten, und viele Menschen in der Europäischen Union - Zehntausende - waren zutiefst von den dramatischen Bildern der Verwüstung in beiden Ländern berührt. Natürlich begrüßen wir es, daß das Europäische Büro für humanitäre Soforthilfe ECHO 1 Mio. ECU zugesteuert hat, aber dieser Betrag scheint völlig unzureichend. Vergangenes Wochenende besuchte ich einen Gottesdienst in der Holy Trinity Kirche in Ashton-under-Lyne in meinem Wahlkreis, bei der beschlossen wurde, daß die traditionelle Kollekte an die notleidenden Menschen in den überschwemmten Gebieten gehen wird, statt, wie üblich, an den Kirchenfonds. Die Kommission möchte dies doch bitte als Anregung verstehen und weitere Wege finden, um kurzfristig humanitäre Hilfe in diesen beiden Ländern zu leisten. Gleichzeitig wird es in Anlehnung an die Entschließung für uns sinnvoll sein, in China und Bangladesch langfristig technische Hilfe zu leisten, damit einige der Probleme gelöst werden können, die von der Vernachlässigung der Umwelt verursacht worden sind. Insgesamt ist es in unser aller Interesse sicherzustellen, daß diese Probleme sowohl in China als auch in Bangladesch auf lange Sicht gelöst werden und nie wieder auftreten werden. Kerr Herr Präsident, Glyn Ford hat vollkommen Recht: Die Überschwemmung in Bangladesch ist eine furchtbare Katastrophe. Ich habe heute nachmittag einen Sonderbericht von BBC World über die Lage in Bangladesch angesehen. Es handelt sich um die schlimmste Überschwemmung in der Geschichte des Landes, und 25 bis 30 Mio. Menschen sind derzeit mehr oder weniger obdachlos und entbehren jeder wirtschaftlichen Grundlage. Kurzfristige Hilfe ist ganz dringend notwendig, und soweit hat die Union nicht genügend beigesteuert, um den kurzfristigen Bedarf der Bevölkerung an Nahrungsmitteln und medizinischer Versorgung zu decken. Die Ruhr und Durchfallerkrankungen breiten sich aufgrund des verunreinigten Trinkwassers immer stärker in ganz Bangladesch aus. Wir müssen den Menschen sowohl kurz- als auch langfristig helfen, mit den Folgen der Überschwemmung fertig zu werden, was aufwendige Umsiedlungsprogramme für die Bevölkerung bedeuten kann, und sie auch auf lange Sicht in ihrer Entwicklung unterstützen. Wenn wir beides tun, können wir in dieser Region wirklich etwas erreichen. -Waldbrände in Spanien Burtone Herr Präsident, die Vorlage der Entschließung zu den Waldbränden in Südeuropa soll kein ritueller Vorgang sein, nämlich daß wir, wie jedes Jahr, nach der Sommersaison wieder über Waldbrände sprechen. Nein, keineswegs! Waldbrände stellen heute leider wahre Geißeln für die Europäische Union dar: Sie bedeuten sehr hohe Verluste an Menschenleben sowie für Flora und Fauna irreparable Naturschäden. Auch in diesem Jahr ist leider eine traurige Bilanz zu verzeichnen. Zwar sind die Folgen für Umwelt, Wirtschaft und Gesellschaft gravierend, doch bleiben die Ursachen für Waldbrände ebenfalls gravierend und sogar beunruhigend. Zweifellos spielen klimatische Verhältnisse eine objektive Rolle, doch muß darauf hingewiesen werden, daß es sich bei diesem Phänomen, das in Südeuropa auftritt, leider um vorsätzliches Vorgehen handelt. Angesichts eines solchen Angriffs, der als "Umweltterrorismus" bezeichnet werden kann, haben sich die von den Regierungen und den verschiedenen EUMitgliedstaaten ergriffenen Maßnahmen als unzulänglich erwiesen. Das Problem muß also im Gemeinschaftsrahmen behandelt werden, und zwar, um es nochmals zu sagen, nicht nur, um von der Kommission einen ausführlichen Bericht über die beschädigten Gebiete zu fordern, nicht nur um für die Regionen, die betroffen sind, eine Sonderhilfe zu fordern, sondern um ein umfassenderes Problem aufzuwerfen. Im Zuge der Reform der Gemeinsamen Agrarpolitik ist mehr Raum für Aufforstung erforderlich; darüber hinaus zeigt sich immer mehr die Notwendigkeit eines umweltpolitischen Programms, bei dem es um Präventivmaßnahmen, um pädagogische Maßnahmen, durch welche die Menschen dazu erzogen werden sollen, die Umwelt mehr zu achten, bei dem es aber auch um eine Verschärfung der Repressionspolitik geht. Um eine Empfehlung in meinem Entschließungsantrag aufzugreifen, möchte ich sagen, daß die Mitgliedstaaten den Straftatbestand der Umweltkriminalität einführen und vor allem ein Kataster der Gebiete schaffen müssen, die zerstört wurden, um festzulegen, daß sie absolut nicht mehr bebaubar sind. Bei dem Thema handelt es sich nämlich weiterhin um ein Problem der Spekulationen, die im Mittelpunkt der Interessen krimineller Organisationen stehen. González Álvarez Herr Präsident! Ich möchte den Faden des Kollegen Burtone aufnehmen und sagen, daß es vielleicht nicht korrekt ist, Waldbrände unter der Überschrift "Naturkatastrophen" einzuordnen, da es keine Naturkatastrophen sind. Es sind von Menschen verursachte Katastrophen, und wir sprechen hier zum wiederholten Mal über diese Katastrophen, die in den meisten Fällen aus niederträchtigen wirtschaftlichen Interessen von Menschen verursacht werden. Natürlich sind die Interessen der Landwirte und insbesondere die Umwelt betroffen. Heute vormittag haben wir einen Entschließungsantrag über die Klimaänderung angenommen; einer der Quellen für CO2 Emissionen sind gerade diese Brände, die dieses Jahr nicht nur in Spanien oder in Griechenland, nicht nur im Süden Europas, sondern auch in Indonesien, in Brasilien und vielen Teilen der Welt ausgebrochen sind. Daher glaube ich, daß in Europa und in den Mitgliedstaaten Maßnahmen ergriffen werden müssen, um die Forstpolitik der Gemeinschaft zu verbessern, grundlegende Arbeit im Bereich der Brandverhütung zu leisten und diejenigen zu bestrafen, die für Katastrophen dieser Art verantwortlich sind. García Arias Herr Präsident! Um die Wahrheit zu sagen, mich erfüllt Beklemmung, und es beschleicht mich sogar ein Gefühl der kollektiven Verantwortung, wenn wir - wie es eine Vorrednerin zuvor ausdrückte - jedes Jahr im September eine Entschließung im Parlament annehmen, in der zum wiederholten Mal festgestellt wird, daß in verschiedenen Ländern des Mittelmeerraumes Zehntausende Hektar Wald zerstört wurden. Denn, wie Frau González Álvarez schon bemerkt hat, wir reden nicht von Naturkatastrophen, sondern von oftmals unverantwortlichen Handlungen von Einzelpersonen. Und manchmal auch von Institutionen. Wir müssen uns nämlich immer fragen lassen, ob wir bzw. die öffentlichen Verwaltungen alles Mögliche tun, um die Wiederholung dieser Geschehnisse in jedem Sommer zu verhindern. Es gibt sicherlich, wie bereits gesagt wurde, "niederträchtige" Gründe, aber wenn zudem noch Koordinierungsmängel beim Vorgehen der Verwaltungen zutage treten, erfüllt Beklemmung unser aller Herz, da wir vom Schutz der Natur sprechen. Herr Präsident, mein Beitrag kann nicht mehr leisten als festzustellen, daß es bedauernswert ist, daß dies Jahr für Jahr geschieht. Wolf Herr Präsident, wenn es nicht so traurig wäre, wäre es lächerlich. Jeden September, Oktober haben wir riesige Waldbrände im Süden Europas, in riesigen Mengen, mehr als 5000 diesen Sommer in Griechenland, zum Teil mehr als 200 täglich, und jedes Jahr wollen wir offenbar wieder darüber diskutieren. Das liegt auch daran, und das geht aus den Entschließungen deutlich hervor, daß wir über die tiefer liegenden Ursachen nicht richtig reden. Das ist erst einmal die "heiße" Erschließung und zweitens die nicht nachhaltige Forstwirtschaft. Es geht nicht nur darum, einige Präventionen, Flugzeugflotten, Versicherungsfragen und Schadensregulierungen zu diskutieren. Wir brauchen erstens eine hinreichende Gesetzgebung, eine lückenlose Umsetzung, qualifiziertes Personal und eine wirksame Verwaltung, und keine Freigabe für Bebauung, sondern verbindliche Wiederaufforstung. Zweitens brauchen wir eine Forstwirtschaft, die Artenvielfalt, räumliche Organisation und Aufteilung der Anpflanzung, Spontanvegetation sinnvoll einsetzt, um damit wieder Wälder im Mittelmeerraum zu schaffen, wie sie 500 v. Chr. bestanden haben. Ich möchte nur noch ein Stichwort sagen: Eukalyptus. Das sind Brandbombenanpflanzungen, die außerdem noch die Wasservorräte zerstören. Dary Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen, im Rahmen des Vorschlags für eine gemeinsame Entschließung, die unsere Fraktion unterstützt, hat die Radikale Europäische Allianz drei Änderungsanträge eingebracht, die sich mit den Möglichkeiten der Bekämpfung dieser Geißeln befassen, insbesondere durch die Bildung einer europäischen Flotte von Löschflugzeugen. Die von uns durchgeführte Studie und die veröffentlichten Statistiken belegen, daß jedes Jahr durchschnittlich 400 000 Hektar in Spanien, Italien, Portugal, Griechenland und Frankreich den Flammen zum Opfer fallen. Diese Brände mit ihren vielfältigen Auswirkungen sind Faktoren der Verschiebungen innerhalb der ökologischen Gleichgewichte. Sie ziehen Überschwemmungen nach sich, Erdrutsche, Klimaveränderungen sowie die Zerstörung von Flora und Fauna. Um all dem entgegenzuwirken, hat sich jedes Land mit Fluggeräten ausgestattet und sorgt für eine operationelle Organisation, die während der Sommermonate nur unter Schwierigkeiten verändert werden kann. Folglich wird die Zusammenfassung und die Bereitstellung von nationalen Ausrüstungen zugunsten anderer Länder zu einem Lockvogel. Bilaterale Vereinbarungen für landgestützte Operationen der zivilen Sicherheit wurden ausgearbeitet; sie eignen sich jedoch nicht für die Bekämpfung von Bränden im Landesinnern aus der Luft, da sie sich lediglich auf den Grenzbereich der betreffenden Länder beziehen. Unser Vorschlag bezieht sich auf die Bereitstellung der erforderlichen Mittel in ausreichender Zahl zugunsten der betreffenden Länder, um die Brände zu bekämpfen. Daher müßte man fünf Flugzeuge vom Typ Hercules C 130 anmieten, einem sehr leistungsfähigen landgestützten Flugzeug mit verzögertem Abwurf, das über ein Ladevolumen von jeweils 12 Tonnen verfügt. Die Basis dieser Flotte müßte an der Stelle angesiedelt sein, die geographisch gesehen zu allen Gefahrenzonen am zentralsten liegt. Dies hätte eine entscheidende Interventionsschnelligkeit zur Folge, da man weiß, daß die Leistung der eingesetzten Flugzeuge in Verbindung mit der Schnelligkeit ihrer Einsatzfähigkeit den wesentlichen Faktor darstellen für die Effizienz bei der Bekämpfung der Waldbrände. Die Kosten dieser Operation für eine Sommerperiode von drei Monaten und für fünf Flugzeuge mit jeweils etwa einer Flugstunde pro Einsatz belaufen sich auf etwa 6 Mio. ECU, die von der Union und den Nutzerstaaten aufgebracht werden könnten. Es ist nicht übertrieben, wenn ich sage, daß dies aus finanzieller Sicht vernünftig ist. Ihre Zustimmung zu diesen Änderungsanträgen, verehrte Kolleginnen und Kollegen, könnte zu einem Initiativbericht führen, der die Machbarkeit der europäischen Flotte für Löschflugzeuge und ihre Realisierung innerhalb möglichst kurzer Zeit bestätigen könnte. Waldbrände in Portugal Apolinário Herr Präsident, mehr noch als über Portugal zu sprechen, wo Mittel, Materialien und der politische Einsatz koordiniert wurden, möchte ich die Gelegenheit ergreifen, um den globalen Rahmen der gemeinsamen Entschließung, über die wir abstimmen werden, zu betonen, in dem die Bedeutung der Annahme einer Forstpolitik auf Gemeinschaftsebene im Sinne des Berichts Thomas hervorgehoben und die Besonderheiten der Mittelmeergebiete berücksichtigt werden. Ich möchte ferner die Bedeutung der Annahme der künftigen Optionen der Gemeinsame Agrarpolitik in forstpolitischer Hinsicht hervorheben und außerdem darauf verweisen, daß die Forstplanung auf regionaler und Bezirksebene wichtig ist. Es gibt Fragen der Raumordnung und der Umwelt, die im Hinblick auf Südeuropa und die Mittelmeerländer behandelt werden müssen, denn letzten Endes sind die Entschließungen vom September die Folge davon, daß einige Maßnahmen nicht rechtzeitig angenommen wurden. Coelho Herr Präsident, meine Damen und Herren, einmal mehr gab es während des Sommers in den Wäldern mehrerer südeuropäischer Länder, und insbesondere Portugals, viele riesige Waldbrände. Die ersten Worte gelten natürlich den Opfern und dem Appell an die Hilfe der Gemeinschaft. Zusätzlich zu dem, was die Entschließung mit der Forderung an die Kommission über die notwendige Mittelzuweisung bereits beinhaltet, ist es gerechtfertigt, daß das Parlament sich mit dem Vorteil der erneuten Schaffung einer Haushaltsrubrik für die Hilfe in Katastrophenfällen auseinandersetzt. Wir wissen, daß einige Brände durch Kriminelle gelegt und andere durch die klimatischen Änderungen, die zu längeren Trockenperioden und Hitzewellen führen, verstärkt wurden. Deswegen ist es wesentlich, daß man sich mehr auf die Prävention konzentriert, wofür eine größere Unterstützung der europäischen Institutionen wünschenswert wäre, die zu einer zunehmenden Wirksamkeit bei der Bekämpfung der Waldbrände beitragen würde. Dies gilt beispielsweise für die Optionen der Gemeinsamen Agrarpolitik, die diese Katastrophenprävention verstärken können, sowie für die Notwendigkeit einer europäischen Forststrategie, die wir in Angriff nehmen sollten. Dafür hat sich dieses Parlament seit der Annahme des Berichts Thomas eingesetzt. Aus all diesen Gründen habe ich mit anderen Kollegen diesen Entschließungsantrag unterzeichnet, für den wir die Unterstützung des Parlaments erbitten. Rosado Fernandes Herr Präsident, ich werde nicht meine gesamte Redezeit nutzen, aber mit dem Lärm um mich herum kann ich wirklich nicht sprechen. Würden Sie die Abgeordneten bitte auffordern, etwas leiser zu sein. Der Präsident Sie haben vollkommen Recht. Würden sich die Abgeordneten bitte wieder setzen. Rosado Fernandes Herr Präsident, Herr Pinheiro, ich möchte sagen, daß ich im Gegensatz zur Meinung vieler, die hier geäußert haben, daß es einer wahrhaften "Feuerindustrie" bedarf, um die Brände im Sommer zu bekämpfen, sagen möchte, daß ein Fehler, der häufig in bezug auf die Wälder im Mittelmeergebiet begangen wird, in der Vorstellung besteht, daß man Brände mit Flugzeugflotten und der Feuerwehr bekämpft. Die Brände der mediterranen Wälder bekämpft man im Winter, bekämpft man im Herbst und bekämpft man im Frühling, wenn es nicht heiß ist; das bedeutet die Säuberung und Vorbereitung der Wälder, die Bewachung der Wälder, die Beauftragung von Forstarbeitern, die die Wälder säubern können, die im allgemeinen auf viele verschiedene Eigentümer aufgeteilt und heute nicht mehr bevölkert sind, wie das vor hundert Jahren der Fall war. Das einzige Mittel, den Wald zu schützen, besteht darin, ihn zu säubern, das einzige Mittel, den Wald zu schützen, besteht darin, Wege zu haben, durch die das Feuer gestoppt und daran gehindert wird, von einer Seite auf die andere überzuspringen. Dazu muß denjenigen Geld gezahlt werden, die den Wald roden, damit Gegenfeuer gelegt werden, "Alleen" von 50-60 Metern. Es gibt Gebiete in Portugal, wo es zu keinen Bränden kommt. Und warum? Es sind riesige Gebiete, Gebiete mit Wachposten, es sind saubere Gebiete, es sind Gebiete, in denen es die Gegenmaßnahmen gibt. Ohne die geht es nicht. Ich spreche hier über die Brandkatastrophen, weil die europäische Politik für die mediterranen Wäldern eine Katastrophe war, weil es eine systematische Opposition aus den Ländern gab, die saubere Wälder und ein gemäßigteres, kälteres Klima als wir haben. Jedoch muß mit der Vorstellung Schluß gemacht werden, daß ein Brand im Sommer mit Flugzeugen bekämpft wird. Ein Brand wird im Winter mit der Vorbereitung des Waldes bekämpft, so daß er sich nicht entzünden kann. Der Präsident Geschätzter Kollege, ich muß Sie unterbrechen. Herr Willockx, es ist wirklich unhöflich, hier im Parlament Gespräche zu führen, während ein Redner seinen Beitrag vorbringt. Würden sich die um Frau Mann versammelten Kollegen bitte setzen. Der Redner fühlt sich durch den Lärm gestört. Rosado Fernandes Herr Präsident, sollen wir sie in Brand stecken? Waldbrände in Griechenland Papayannakis Die Fakten über die Waldbrände in Griechenland und deren Ergebnisse sind bekannt, Herr Präsident, und das steht alles auch in der Entschließung, über die wir hier debattieren und die ich natürlich unterstütze. Viel dramatischer sind die Auswirkungen für die Zukunft, Überschwemmungen, Veränderungen des Mikroklimas, Veränderungen der Umwelt und des Ökosystems. Gestatten Sie mir, Herr Präsident, daß ich noch einmal die Gründe nenne, auch wenn dies schon oft gesagt wurde: das Fehlen von Grundbüchern, das jene ermutigt, die sich mutmaßlich Grundstücke aneignen, die absolute Anarchie bei der Entsorgung der Abfälle, die zu illegalen Mülldeponien führt - die die lokale Selbstverwaltung wiederum nicht kontrollieren kann oder will -, schwammige Gesetze und die gegenwärtigen Gesetzesentwürfe in Griechenland bezüglich der Wiederaufforstung der abgebrannten Gebiete. Herr Präsident, gestatten Sie mir aber auch einige Worte über die Kommission. Sie erfüllt ihre Aufgabe nicht richtig. Schon im Juli hatte ich eine Anfrage zur Anzahl und Wirksamkeit der Pläne zur Bekämpfung von Waldbränden in Griechenland gestellt, für deren Beantwortung in erster Linie Herr Fischler zuständig war. Er hat aber nicht geantwortet. Dies ist nicht das einzige Versäumnis. Es ist ein Zeichen für die Gleichgültigkeit gegenüber dem, was in Griechenland vor sich geht, und das macht weder der Kommission Ehre, noch hilft es uns. Weiterhin möchte ich all jenen danken, die uns von Italien, Deutschland, Frankreich und Rußland aus mit Piloten und Flugzeugen in diesem Sommer geholfen haben, die gewaltigen Schäden durch die Waldbrände in unserem Land möglichst gering zu halten. Pinheiro Herr Präsident, meine Damen und Herren, ich werde versuchen, mich kurz zu fassen. Zu den Überschwemmungen möchte ich außer der Bestätigung der in der Aussprache genannten Zahlen sagen, daß ECHO bereits in China vertreten ist, wenn auch, wie Sie sich vorstellen können, die Ausmaße der Katastrophe dergestalt sind, daß sich ECHO auf einige der am stärksten betroffenen Gebiete und insbesondere die Nahrungsmittelhilfe sowie die ärztliche Versorgung für die Bedürftigsten konzentrieren muß. Jedenfalls hat ECHO einen seiner Berichterstatter und einen seiner Techniker nach China entsandt, damit nicht nur die Bedürfnisse genauer festgestellt, sondern auch die Tätigkeiten von ECHO vor Ort koordiniert werden können. Ich möchte noch hinzufügen, daß im Rahmen der Beziehungen zwischen der Europäischen Union und China - und wie dies im Entschließungsantrag des Parlaments angesprochen wurde - die Zusammenarbeit ganz klar so aussehen wird, daß wir Hilfe leisten und Studien zur Feststellung der Umweltursachen und anderer Gründe sowie möglicher Lösungen für derartige Katastrophen mit finanzieren. Was Bangladesch betrifft, handelt es sich auch hier um eine Katastrophe ungeheuren Ausmaßes - es sei nur erwähnen, daß 60 % des Staatsgebiets und in etwa 30 Millionen Menschen betroffen sind - , und auch hier leistet ECHO bereits humanitäre Hilfe, insbesondere im Bereich der Nahrungsmittel und der Volksgesundheit. Ich kann auch schon ankündigen, daß im Rahmen der Kommission eine Task-Force eingerichtet wurde, an der ECHO, die GD I-B und die GD VIII beteiligt sind, und deren Auftrag es ist, die Reaktion der Europäischen Union bzw. zumindest der Kommission auf diese Katastrophe in Bangladesch zu koordinieren. Bisher wurde bereits eine Million ECU ausgegeben, aber es ist offensichtlich, daß dieser Betrag aufgestockt wird, da der geschätzte Bedarf beträchtlich höher ist. Herr Präsident, zu den Bränden möchte ich erwähnen, daß die gemeinschaftlichen Tätigkeiten im Rahmen der Aufforstung, des Schutzes der Risikozonen, der Schutzmaßnahmen usw. immer in direkter Zusammenarbeit mit den Mitgliedstaaten durchgeführt wurden. Und so kann ich sagen, daß zwischen 1992 und 1998 ungefähr 700 von den Mitgliedstaaten eingereichte Projekte zur Verhütung von Waldbränden gebilligt wurden, was einer gemeinschaftlichen Kofinanzierung von etwa 84 Mio. ECU entspricht. Diese Zusammenarbeit erfolgt im Rahmen des Ständigen Forstausschusses und vor allen Dingen dank eines gemeinschaftlichen Informationssystems über Waldbrände, was ein sehr nützliches Instrument zur Bewertung und Weiterverfolgung ist. Es ist aber bedauerlicherweise nicht mehr wirkungsvoll, weil die Haushaltsbehörde die entsprechende Aufwendung für die Zeit von 1996-1998 von 23, 5 Mio. ECU auf 16 Mio. ECU gesenkt hat. Ich möchte ferner sagen, daß es in den laufenden regionalen Entwicklungsprogrammen verschiedene Maßnahmen zur Verhütung von Bränden sowie zur Wiederaufforstung gibt. Wie Sie wissen, meine Damen und Herren, verfügt die Kommission jedoch nicht über zusätzliche Finanzmittel für die betroffenen Regionen. Jegliches Eingreifen müßte im Rahmen einer Umprogrammierung der Gemeinschaftlichen Förderkonzepte oder Programmplanungsdokumente vollzogen und mit den Mitgliedstaaten verhandelt werden. Ich möchte noch zu einer Aufforderung eines Abgeordneten sagen, daß die Kommission im Rahmen der Agenda 2000 weiterhin Maßnahmen zum Schutz der Wälder und der Wiederaufforstung vorschlägt. Schließlich möchte ich dem Parlament mitteilen, daß die Kommission gegenwärtig auf der Grundlage des Berichts Thomas einen Vorschlag für eine europäische Forststrategie vorbereitet, der natürlich diesem Parlament und dem Rat - wie wir hoffen - noch vor Ende dieser Legislaturperiode vorgelegt wird. Die Präsidentin Vielen Dank, Herr Kommissar Pinheiro! Die Aussprache ist geschlossen. Wir kommen gleich zu den Abstimmungen. Zuvor Herr Fabre-Aubrespy zur Geschäftsordnung. Fabre-Aubrespy Frau Präsidentin, ich möchte eine kurze Bemerkung zur Anwendung der Geschäftsordnung machen, bevor wir zu den Berichten kommen, die auf der Grundlage von Artikel 19 auf der Tagesordnung stehen. Mir liegt nämlich eine Meldung von Agence France Presse vor, in der ein Quelle aus dem Umfeld der Präsidentschaft des Parlaments zitiert wird. Daraus geht hervor, daß das neue Versammlungsgebäude zwischen Mitte und Ende November 1998 übergangsweise vom Parlament geprüft und im Dezember eröffnet werden soll. Es muß jedoch noch ausgestattet werden, insbesondere muß noch das elektronische Abstimmungssystem installiert werden. Manch einer fragt sich, ob es in diesem Fall nicht besser wäre, bis zur nächsten Legislaturperiode zu warten, das heißt also bis Juli 1999, bevor man mit den Sitzungen im neuen Gebäude beginnt. Weiter heißt es in der Meldung, es seien noch Hunderte von Arbeitern auf der riesigen Baustelle beschäftigt. Fasziniert von der Schönheit des neuen Gebäudes ganz aus Glas, das sich elegant am Ufer der Ill erhebt, geht sie (die Quelle) davon aus, daß die Unterhaltungskosten enorm sein werden. Ich möchte also, daß der Präsident gefragt wird, wie er es dulden kann, daß seine engen Mitarbeiter in seinem Namen derartige Äußerungen machen - die eindeutig aus dem Umfeld des Präsidenten kommen müssen - und erklären, daß sich einige Abgeordneten fragen, ob die neuen Gebäude bezogen werden müssen oder nicht. Die Präsidentin Herr Fabre-Aubrespy, wir haben keine Fragestunde, und wir können nicht auf alle aktuellen Pressemeldungen reagieren. Ich habe das zur Kenntnis genommen, und wir werden sehen, was wir mit dieser Information machen. Frau Oomen-Ruijten zur Geschäftsordnung. Oomen-Ruijten Frau Präsidentin, im Rahmen von Artikel 108 bitte ich um Aufmerksamkeit für eine persönliche Bemerkung. Uns liegt eine Entschließung zur Todesstrafe auf den Philippinen vor. Wir lesen natürlich alle Texte ganz. Die Fraktion der EVP ist gegen die Todesstrafe. Es ist mir bewußt, daß ich mir in den fast neun Jahren, in denen ich hier bin, bestimmt einige Feinde gemacht habe, da ich es nicht jedem habe recht machen können. Es ist mir auch bewußt - darüber wissen die Kolleginnen und Kollegen mehr -, daß auch die Philippinen mit mir vielleicht noch eine Kleinigkeit zu regeln haben. Aber wenn ich den Text der Entschließung zu den Philippinen lese, whereas the newly elected President according to a Reuters report, has said on radio that he would not grant clemency to Oomen-Ruijten, one of those under sentence of death , dann geht mir das ein wenig zu weit. Ich fordere Sie daher auf, diesen Text in jedem Fall zu ändern. Die Präsidentin Vielen Dank, Frau Oomen-Ruijten. Wir kommen zur Abstimmung. Abstimmungen (Fortsetzung) Oomen-Ruijten Frau Präsidentin, ich möchte Ihnen eine Frage stellen. Auf Platz Nummer 85 sitzt jemand, der heute bereits einige Fotos von dieser Seite des Parlaments gemacht hat. Herr Seppänen macht regelmäßig Fotos von dieser Seite. Ich kann mir vorstellen, daß Kollege Hans-Gert Poettering sehr attraktiv ist, aber ich möchte lieber nicht, daß hier in diesem Hause Fotos gemacht werden. Ich möchte gerne wissen, was es damit auf sich hat. Die Präsidentin Es ist nicht gestattet, hier im Saal ohne Genehmigung zu fotografieren. Ich bitte, das abzustellen. Oomen-Ruijten Frau Präsidentin, ich möchte nur wissen, was mit dem Film geschieht und was damit gemacht wird. Die Präsidentin Ich hoffe, Sie haben sich wieder beruhigt, und wir können weiter abstimmen. Oomen-Ruijten Nein, Frau Präsidentin, wenn wir hier in diesem Hause gemeinsame Regeln haben, dann möchte ich Sie fragen, oder Sie fragen den angesprochenen Herrn, vielleicht kann er es selbst sagen, was er mit seinem Fotoapparat macht. Vielleicht hat er keinen Film eingelegt, dann bin ich zufrieden. Die Präsidentin Es ist nicht gestattet, ohne Genehmigung im Saal zu fotografieren. Wir werden diesen Vorfall behandeln, denn dieses Detail ist nicht geregelt, und es wird im Präsidium behandelt werden. Oomen-Ruijten Frau Präsidentin, wir sind alle Kollegen. Wir sind sehr offen in diesem Hause, und ich möchte gerne über Sie den Kollegen fragen, warum er fotografiert und ob er bereit wäre, den Film, den er in der Kamera hat, wenn etwas darauf ist, in jedem Falle auszuhändigen. Die Präsidentin Ich möchte hier jetzt keine detaillierte Diskussion. Als Abgeordneter ist er zu Recht im Saal, aber der Vorfall ist etwas ungewöhnlich, und deswegen werden wir im Präsidium über diesen Vorfall sprechen, und ich möchte jetzt keine Diskussion mehr zu diesem Thema. Oomen-Ruijten Frau Präsidentin, ich bitte jetzt wegen einer persönlichen Bemerkung im Namen dieser Seite des Hauses um Ihre Aufmerksamkeit. Der Herr möchte wohl antworten, und ich möchte ihn fragen, was er jetzt genau tut. Es ist nämlich nicht das erste Mal, daß ich das sehe. Die Präsidentin Herr Seppänen, möchten Sie eine Erklärung dazu abgeben? Seppänen Frau Präsidentin, ich habe für mich zur Erinnerung Bilder von der Sitzung des Europäischen Parlaments genommen. Ich kann nicht dort hoch gehen und fotografieren, da ich Mitglied des Parlaments bin, und offensichtlich bin ich berechtigt, für mich selbst Erinnerungen festzuhalten. Oomen-Ruijten Frau Präsidentin, ich finde, daß es Regeln gibt und daß Kollege Seppänen dann seinen Film abgeben muß. Die Präsidentin Herr Cox zur Geschäftsordnung. Cox Frau Präsidentin, ich frage mich, warum der geschätzte Kollege die Liberale Fraktion nicht photogen genug fand. Wir sind wirklich gekränkt, daß man uns ausgeschlossen hat. (Heiterkeit und Beifall) Die Präsidentin Ich würde sagen, damit ist die Angelegenheit erledigt. Wir können also unsere Arbeit fortsetzen. Die Präsidentin Damit könnten wir die Abstimmungen für heute beenden. Gröner Frau Präsidentin, ich bitte die Kollegen noch um einen Moment Aufmerksamkeit. Wir haben den Bericht Marinucci heute morgen fertig beraten. Es besteht keine Notwendigkeit, ihn zu verschieben, wir können durchaus abstimmen. Mit Ihrer bewährten Sitzungsleitung dürfte das auch nicht lange dauern. Die Präsidentin Die Sitzung geht heute bis 20.00 Uhr, und wir können nicht beliebig überziehen. Wir haben morgen eine ganze Reihe von Abstimmungen betreffend Frauenfragen, und deswegen wäre es sinnvoll gewesen, alles zusammenzufassen. Ich frage jetzt das Haus, ob Sie jetzt noch über den Bericht abstimmen wollen. Ihr Wunsch ist mir Befehl! (Das Parlament beschließt, die Abstimmung fortzusetzen.) Happart Frau Präsidentin, könnten Sie mir sagen, ob die namentlichen Abstimmungen, die im Laufe der Abstimmungsrunde an diesem Abend stattgefunden haben, bei den Abgeordnetendiäten berücksichtigt werden. Falls ja, werden alle diejenigen, die den Saal nach den Abstimmungen von heute mittag etwas überstürzt verlassen haben, in der kommenden Woche eine Überraschung erleben. Die Präsidentin Herr Kollege Happart! Es ist die Regel, daß der Donnerstag voll zählt, mit allen Abstimmungen, die durchgeführt werden. Jeder einzelne Abgeordnete kennt ja die Konsequenzen, die damit verbunden sind. Lulling Frau Präsidentin, wir sind einer Meinung mit der Berichterstatterin. Ich möchte einen mündlichen Änderungsantrag einbringen, weil wir uns falsch verstanden haben. Wir fordern keine Gesetzgebung, um ein Recht auf Teilzeitarbeit zu schaffen, sondern eine Gesetzgebung zur Regulierung der freiwilligen Teilzeitarbeit. Der Text würde somit wie folgt lauten: "Richtet einen dringenden Appell an die Mitgliedstaaten, damit sie auf gesetzgeberischem Weg die freiwillige Teilzeitarbeit reglementieren und fordert die Kommission dazu auf, diesen Prozeß zu fördern und zu koordinieren." Wir können nämlich nicht verlangen, daß es für alle und überall ein Recht auf Teilzeitarbeit gibt. Die Unternehmen würden nicht mehr funktionieren. Das ist unrealistisch. Dies muß man doch begreifen, und die Berichterstatterin hat es auch begriffen. Die Präsidentin Die Berichterstatterin hat mir zugenickt, daß sie damit einverstanden ist. Wolf Ich glaube nicht, daß das äquivalent ist. Es geht hier um die Frage, ob die Betriebe durch ein klares Individualrecht gezwungen werden sollen, entsprechende organisatorische Maßnahmen zu treffen. Das ist etwas ganz anderes als das, was Frau Lulling vorgeschlagen hat. Frau Lulling fordert nur eine gesetzliche Regelung der Materie. Hier geht es aber um ein klares Individualrecht. Das ist etwas anderes. Das durcheinander zu bringen, ist wirklich allerhand. Die Präsidentin Es wurde ein Antrag gestellt, und die Berichterstatterin stimmt dem zu. Wenn dies aber genehmigt werden soll, brauche ich auch die Zustimmung des Hauses, das heißt, wenn Einwände da sind, muß ich die respektieren. Wenn 12 Abgeordnete einen Einwand haben, kann ich das nicht abstimmen lassen, das heißt, weil der Einwand erhoben wurde und berücksichtigt werden muß, muß über den Antrag so abgestimmt werden, wie er ursprünglich ausgesehen hat. (Mehr als 11 Abgeordnete stehen auf, so daß der Änderungsantrag nicht aufrechterhalten wurde.) Seppänen Frau Präsidentin, die Kollegin auf Platz 10 A benutzt das Mobiltelefon. Ich denke, es ist gegenüber uns anderen Mitgliedern nicht angebracht, hier im Saal zu telefonieren, und ich hoffe, daß Sie, Frau Präsidentin, darauf achten. Die Präsidentin Ein Mobiltelefon ist hier nicht gestattet. Ich hoffe nicht, daß jetzt noch jemand fordert, daß dazu auch noch eine Bandaufnahme erfolgt. Aber ich bitte Sie ganz herzlich, das zu unterlassen, das ist wirklich unmöglich! Oomen-Ruijten Frau Präsidentin, ich kann Kollege Seppänen mitteilen, daß ich gerade über den Generalsekretär unserer Fraktion, da dieses Telefon gestört war, versucht habe, mit meinem Mobiltelefon herauszufinden, was mit dem Film von Herrn Seppänen geschehen ist. Die Präsidentin Auch hier habe ich eine Begründung gehört, aber ich möchte darauf aufmerksam machen, daß für Notfälle hier im Haus für jede Fraktion Telefone zur Verfügung stehen, die in solchen Fällen auch benutzt werden sollten. Ich möchte das nochmal ganz klarstellen. Marinucci Frau Präsidentin, danke, daß Sie abstimmen ließen und danke den Kolleginnen und Kollegen, daß sie den Bericht angenommen haben. Ich möchte jedoch sagen, daß es sehr schwerwiegend ist, daß gegen die Möglichkeit gestimmt wurde, einen Teil der Strukturfonds für das Problem der Frauenarbeitslosigkeit vorzubehalten. Ich weiß, daß es nicht stimmt, daß es Kommissar Flynn in Oporto gesagt hat, doch hätte er recht gehabt, wenn er es gesagt hätte, denn dann ist es das Parlament, das diese Mittel nicht anfordern möchte. Sie, Herr Kommissar, haben es in Oporto nicht gesagt, und heute vormittag gaben Sie uns dazu eine Erklärung; gesagt hatte es die Presse, Sie aber haben es verneint - und ich glaube daran -, doch könnten Sie es jetzt sagen: Das Parlament hat Ihnen heute leider gesagt - und ich weiß nicht weshalb -, daß es nicht richtig ist, einen Teil der Strukturfonds für die Frauenarbeitslosigkeit vorzubehalten. Ich weiß nicht, wer so abgestimmt hat, und ich weiß nicht, weshalb, doch ist es meines Erachtens ein Fehler. Posselt Frau Präsidentin! Es ist eine unglaubliche Schande für dieses Haus, daß wir wegen der Verbohrtheit einiger Fraktionen nicht in der Lage waren, einen Text zum Kosovo zu verabschieden, und das in dieser dramatischen Situation, die dort angesichts des unsagbaren Elends herrscht! Ich bin der Meinung, daß wir uns in der nächsten Zeit ganz energisch auf zwei Punkte konzentrieren müssen. Erstens die Demilitarisierung des Kosovo und Ersatz der dort marodierenden Söldner und Soldatengruppen durch eine internationale Friedenstruppe und zweitens Überführung von Polizei, Verwaltung und Gerichtsbarkeit in die Hände der gewählten Autoritäten des Kosovo. Auf dieses Mindestprogramm sollte man sich verständigen können. Darauf sollten wir uns konzentrieren, dann können wir uns solche Blamagen wie am heutigen Tag ersparen! Swoboda Frau Präsidentin! Ich stimme mit Herrn Posselt überein, daß es eine Schande ist, daß wir uns nicht einigen konnten. Aber ich möchte Herrn Posselt und seine Freunde ersuchen, in dieser schwierigen Frage eine gemeinsame Linie zu suchen. Wenn Sie glauben, nur durch eine harte Linie eine Mehrheit zu bekommen, so haben Sie heute gesehen, daß das nicht möglich ist. Suchen Sie mit den Sozialdemokraten in diesem Hause in dieser wichtigen Frage eine gemeinsame Linie, dann werden wir uns auch einigen können. Väyrynen, Olsson, Anttila, Virrankoski, Ryynänen Wir haben in der Abstimmung zur KosovoEntschließung anders abgestimmt als die Mehrheit unserer eigenen Fraktion. Wir sind der Auffassung, daß der Einsatz militärischer Kräfte voraussetzt, daß der Sicherheitsrat der Vereinten Nationen dazu ermächtigt hat. Außerdem sind wir der Auffassung, daß weder das Europäische Parlament noch der Rat eine Position zum Einsatz militärischer Kräfte beziehen sollte, sondern die Beschlußfassung dazu ist Sache der NATO, der WEU und der einzelnen EU-Mitgliedstaaten. Bericht Castagnède (A4-0252/98) Andersson und Lööw Eine Überprüfung des Mehrwertsteuersystems ist wünschenswert. Dasselbe gilt für den Vorschlag für eine Richtlinie zur Durchführung eines Versuchs mit einem ermäßigten Steuersatz für gewisse arbeitsintensive Dienstleistungen. Eine direkte Annäherung der Mehrwertsteuersätze ist dagegen nicht erforderlich. Mehrere Länder mit hoher Mehrwertsteuer finanzieren ihren öffentlichen Sektor über die Mehrwertsteuer. Berès Die französischen Sozialisten sind für eine allgemeine Senkung der Mehrwertsteuer, wie sie das auch im Wahlkampf vor eineinhalb Jahren gesagt haben. Die Mehrwertsteuer ist eine indirekte Steuer und damit unabhängig vom Einkommen wirksam; ich würde sogar behaupten, daß die ohnehin am stärksten benachteiligten Gesellschaftsgruppen die größten Nachteile davon haben, denn bei ihnen entfällt auf die Konsumausgaben der größte Anteil vom Gesamteinkommen. Gleichzeitig wissen wir natürlich, daß alles daran zu setzen ist, daß die Einführung des Euro unter vertrauensfördernden Bedingungen erfolgt, insbesondere in bezug auf einen ausgeglichenen Haushalt. Was ist also zu tun? Meines Erachtens müssen wir das Problem pragmatisch und vorsichtig, aber nichtsdestominder wirkungsvoll angehen, das heißt gezielt die Umsatzsteuersätze für bestimmte Waren oder Dienstleistungen senken, die wir für besonders wichtig erachten, und diese Möglichkeit bietet uns die periodische Revision von Anhang H der sechsten Richtlinie über die Umsatzsteuern. Zunächst denke ich an eine Senkung des Umsatzsteuersatzes für CD-ROMs, um so gleichzeitig für deren Gleichbehandlung mit Büchern zu sorgen und eine Zukunftstechnologie zu fördern, in der die EU unbedingt wettbewerbsfähig gemacht werden muß. Deshalb haben wir für den von der ARE-Fraktion eingereichten Änderungsantrag 4 gestimmt. Wir meinen auch, daß Umsatzsteuersenkungen beim Bau und bei der Renovierung von Sozialwohnungen ins Auge zu fassen sind, und auch bei der kollektiven Renovierung und beim Zugang der Ärmsten zur Justiz. Solche Instrumente sind in Frankreich bereits vorhanden - bzw. stehen im Fall der Sozialwohnungen kurz vor der Vollendung - aber wir meinen, daß wir da noch viel mehr tun müssen. Mehr bei der Mehrwertsteuersenkung und mehr bei der Koordinierung mit unseren europäischen Partnern. Im Interesse der Einheitlichkeit des Markts und der Harmonisierung der Steuern, und um unlauterem Wettbewerb entgegenzuwirken, müssen wir hier weitermachen und uns über diese Themen absprechen. Deshalb befürworten wir vom Sinn her die Änderungsanträge 3, 5 und 6 der ARE-Fraktion, in denen es vor allem darum geht, wie wichtig eine koordinierte Senkung ist. Schließlich unterstütze ich insbesondere den Antrag, den das Europäische Parlament laut Absatz 6 des Entschließungsantrags zum Bericht von Bernard Castagnède an die Kommission richtet, nämlich eine Richtlinie zu erlassen, mit der "versuchsweise" ein ermäßigter Umsatzsteuersatz auf bestimmte arbeitsintensive Dienstleistungen angewendet werden kann. Ich denke da insbesondere an Dienstleistungen im Haushalt, die auch in dem nationalen französischen Beschäftigungsplan enthalten sind, der nach dem außerordentlichen Beschäftigungsgipfel in Luxemburg ausgearbeitet wurde und den zu unterstützen sich die Kommission in ihrer Mitteilung vom 12. November 1997 über arbeitsintensive Dienstleistungen bereiterklärt hat. Ich muß allerdings hinzufügen, daß wir uns in diesem Bereich nicht auf Experimente beschränken können. Es muß unverzüglich eine verbindlicher Gesetzestext verabschiedet werden. Kommission und Rat sollten wissen, daß wir diesen Punkt entschlossen voranbringen werden. Es ist ein ganz entscheidender Punkt, der seit langem ein wichtiges Anliegen der französischen Sozialisten ist und auf der Überzeugung beruht, daß eine solche Maßnahme sowohl konsumfördernd als auch beschäftigungsfördernd ist. Bonde, Krarup und Sandbæk Der Bericht enthält einen umfassenden Vorschlag zur Harmonisierung der MWSt-Sätze der einzelnen Mitgliedsländer, sowie zu einer gemeinsamen Mehrwertsteuerregelung mit Abgabenberechnung im Hinblick auf das Ursprungsland, was wir nicht unterstützen können. Unserer Meinung nach ist die Steuer- und Abgabenpolitik eine rein nationale Angelegenheit, und die Union darf sich daher nicht in die Möglichkeiten der Mitgliedsländer einmischen, eine selbständige Wirtschaftspolitik zu führen. Im Bericht wird betont, daß ermäßigte MWSt-Sätze aus sozialen Überlegungen heraus sinnvoll sein können, um regressive Auswirkungen der Mehrwertsteuer zu vermeiden. Gleichzeitig wird betont, daß sich eine reduzierte Mehrwertsteuer günstig auf die Beschäftigung auswirken und zu einer Begrenzung der "Schwarzarbeit" führen kann. Wir stimmen diesen Überlegungen zu, nicht zuletzt deshalb, weil MWSt-Sätze auf u. a. Lebensmittel hohe und niedrige Einkommen gleich stark belasten und damit die verschiedenen sozialen Gruppen wirtschaftlich verzerrt treffen. Wir sind dagegen der Ansicht, daß es den einzelnen Mitgliedsländern überlassen bleiben muß, welche Sozial- und Arbeitsmarktpolitik sie führen wollen. Sozialpolitische Überlegungen dürfen nicht als Vorwand für mehr Integration in den verschiedenen Gebieten der Zusammenarbeit dienen. In dem Bericht wird weiter betont, daß die Rationalisierung und Modernisierung des Einsatzes der ermäßigten MWSt-Sätze ohne nennenswerten Einfluß auf den Umfang der öffentlichen Einnahmen bleiben muß. Das ist wichtig. In Dänemark haben wir einen harmonisierten MWSt-Satz von 25 Prozent, der damit wesentlich höher ist als in anderen Mitgliedsländern. Der Erlös aus dieser Einnahmequelle ist ein wichtiger Teil für die Finanzierung des dänischen Wohlfahrtsstaates. In diesem Zusammenhang ist es auch wichtig zu erwähnen, daß aus einer grundsätzlichen Anmerkung des dänischen Finanzministeriums zum Vorschlag des Europaausschusses des dänischen Parlaments zur Richtlinie des Rates zur Änderung der 6. MWSt-Richtlinie hervorgeht, daß eine Änderung der Abzugsregeln im Zusammenhang mit einer Einführung eines Erstattungssystems mit Rückzahlung von Mehrwertsteuern für den Einkauf in anderen Mitgliedsländern "einen Ertragsverlust für die Staatskasse in Höhe von 1-2 Milliarden Kronen mit sich führen würde" (Journal-Nr. 5.98-221-29 des Finanzministeriums). Die Durchführung des im Bericht dargelegten Vorschlags würde unweigerlich schwerwiegende wirtschaftliche Auswirkungen für die dänische Gesellschaft und dadurch auf die Höhe der öffentlichen Einnahmen haben. Diese wirtschaftlichen Konsequenzen halten wir für inakzeptabel. Gleichzeitig sind wir der Meinung, daß die Bürger und die gewählten Volksvertreter in den einzelnen Mitgliedsländern souverän über die wirtschaftlichen Ziele und Mittel zur Gestaltung ihrer Gesellschaften entscheiden sollen. Diese Entwicklung darf nicht von der EU diktiert werden. Der Bericht ist deshalb ein Schritt in die falsche Richtung. Wibe Ich kann nicht für diesen Bericht stimmen, da ich die Ansicht nicht teile, daß die Mehrwertsteuersätze harmonisiert werden sollten (Punkt 8). Ich bin auch nicht der Meinung, daß das Mehrwertsteuersystem auf dem Ursprungsprinzip aufbauen muß (Punkt 1). Wolf Ich hatte ja schon Gelegenheit wahrgenommen, einige Argumente zur Frage des ermäßigten MWStSatzes für beschäftigungsintensive Dienstleistungen und Produkte vorzutragen, irrtümlich zum Bericht von Herrn Secchi. Ich möchte hier nur noch kurz auf die Argumentation von Herrn Kommissar Monti eingehen. Ich halte es für durchaus attraktiv, hier das Kriterium der lokal oder regional begrenzten ökonomischen Bedeutung heranzuziehen, um eine Experimentierklausel mit dem grundsätzlich auch von uns unterstützten Ziel einer verbindlichen Harmonisierung, bzw. Koordinierung der Steuerpolitik in künftigen "Euro-Land" vereinbaren zu können. Nur würde ich mir wünschen, daß eine solche positive Bezugnahme auf lokal oder regional begrenzte ökonomische Kreisläufe auch sonst zu einem leitenden Gesichtspunkt der Politik der EU wird! Die Motive des Protektionismus (Änderungsantrag 2 der Fraktion der Unabhängigen für das Europa der Nationen) oder der Förderung bestimmter Branchen (Änderungsantrag 8 der Konföderale Fraktion der Vereinigten Europäischen Linken/Nordische Grüne Linke) sollten bei der schwierigen Weiterentwicklung des europäischen MWSt-Systems aber besser außer Betracht bleiben; denn so kommen wir niemals zu tragfähigen gemeinsamen Regelungen! Bericht Hendrick (A4-0202/98) Ebner Es ist inzwischen wohl unumstritten, daß die kleinen und mittleren Unternehmen, kurz KMU, in der Europäischen Union eine Schlüsselrolle einnehmen. Sie sind maßgeblich am europäischen Wirtschaftswachstum beteiligt und - was angesichts der momentanen Situation mit 20 Millionen Arbeitslosen in der Union von großer Wichtigkeit ist - einer der Hauptträger der Schaffung von Arbeitsplätzen. Und vergessen wir nicht, daß sich die Staats- und Regierungschefs auf dem Beschäftigungsgipfel von Luxemburg 1997 die Beseitigung dieser unhaltbaren Situation zum Ziel gesetzt haben. Es sei erwähnt, daß der Anteil der KMU an den in der EU tätigen Unternehmen 99, 8 % beträgt - wobei die kleinen und mittleren Unternehmen mehr als 80 % abdecken - in denen 66 % der Beschäftigten Europas arbeiten; ihr Unternehmensumsatz in der EU beträgt 65 %. Die Wichtigkeit dieser Unternehmen in der EU wird noch dadurch unterstrichen, daß diese einerseits auf Marktentwicklungen schnell reagieren und somit in der Vorantreibung neuer Technologien besonders wertvoll sind, sie sich andererseits auf Wirtschaftsnischen konzentrieren können und damit die Wettbewerbsfähigkeit Europas durch Schaffung von hochqualifizierten Technologie-Arbeitsplätzen gestärkt wird. Außerdem sind sie an der Stützung regionaler Entwicklungen maßgeblich beteiligt. Dies kann ich als Südtiroler bezeugen, da ich aus einer kleinen Region stamme, die eine gesunde Wirtschaft mit ausschließlicher Leistung von kleinen und mittleren Unternehmen besitzt. Die Unterstützung von seiten der EU sollte sich meiner Meinung nach besonders auf die Netze der Normung und der Ausbildung, das Umweltmanagement und den Zugang zu den Finanzquellen konzentrieren. Gerade in diesen Bereichen leiden die KMU besonders unter Hürden und Hemmnissen. Deshalb sollte die Kommission konkrete Programme für junge Unternehmer entwickeln, die die Ausbildung in Verwaltungstechniken, die Verwendung neuer Technologien und vor allem auch die Schaffung von Netzen zwischen Unternehmen fördern und unterstützen. Mit meiner Ausführung möchte ich unterstreichen, daß es höchst empfehlenswert wäre, mehrere Kapitalmärkte in der EU zugunsten der KMU zu schaffen. Dies auch aufgrund der Tatsache, da KMU häufig nur unter großen Schwierigkeiten Startund Investitionskapital erhalten. Kurz gesagt, ich stimme den Ausführungen des Berichterstatters Hendrick vollkommen zu. Verwaerde Ich möchte unsere Kollegen zu den beiden Berichten, zum einen über den Fünften Jahresbericht des Europäischen Beobachtungsnetzes für KMU und zum anderen über die Mitteilung der Kommission über Europäische Kapitalmärkte für KMU: Aussichten und potentielle Hemmnisse, beglückwünschen. In den KMU wurden in der Tat in diesem Jahr die meisten Arbeitsplätze geschaffen. Leider sind jedoch die europäischen Großinvestoren und die Banken gegenüber kleinen und mittleren Betrieben recht zurückhaltend, weil sie meinen, damit ein Risiko einzugehen. Dennoch verfügt Europa über bestimmte Kapitalmärkte für bestimmte Gruppen von KMU, zumeist sind es die innovativsten und leistungsstärksten. Nach wie vor ist die Anzahl der europäischen KMU, die an den Börsen notiert sind, gering im Verhältnis zu dem hier vorhandenen Potential, Wohlstand und Arbeitsplätze zu schaffen. Die Mitteilung der Kommission geht also in die richtige Richtung. Dennoch sind die Punkte, die unser Berichterstatter vorgetragen hat, von grundlegender Bedeutung, und ich hoffe, daß die Kommission ihnen weitgehend Rechnung trägt. Insbesondere möchte ich betonen, wie wichtig es ist, daß der Binnenmarkt rasch vollendet wird, denn er ist die Grundlage für neue europäische Kapitalmärkte für KMU. Zudem besteht aller Anlaß zur Freude über die Tatsache, daß es im Fünften Jahresbericht des Europäischen Beobachtungsnetzes für KMU für das Jahr 1997 vorrangig um die Bewertung der Auswirkungen des Europäischen Binnenmarktes auf die KMU geht. Weiterhin enthält der Jahresbericht neue und interessante Gedanken insbesondere in den Bereichen Umwelt und Fremdenverkehr, denen man weiter nachgehen sollte. Diese beiden Bereiche sind Gegenstand einer sehr interessanten Analyse im Jahresbericht, bei der die Punkte herausgearbeitet werden, die für unsere KMU unüberwindbare Hindernisse waren (Berücksichtigung der Wettbewerbsfähigkeit der Unternehmen bei der Ausarbeitung von Umweltnormen, neue Märkte für ökologische Produkte, usw.). Herr Präsident, ich habe für diesen beiden Berichte gestimmt, und ich bin froh, daß das Plenum sie mit einer so breiten Mehrheit angenommen hat. Wibe Ich kann nicht für diesen Bericht stimmen, da ich nicht die Ansicht teile, daß man die Steuer auf Arbeitskraft senken muß (Punkt 11), um die Beschäftigung zu verbessern. Das ist direkt falsch. Ich teile auch die Meinung nicht, daß eine sogenannte Tobin-Steuer eine direkte Bedrohung der Kapitalmärkte darstellt (Punkt 13). Eine Tobin-Steuer ist ein wichtiges Element gegen die derzeitige Spekulationswirtschaft. Auch die in Punkt 12 dargelegten Ansichten teile ich nicht. Bericht Scarbonchi (A4-0255/98) de Rose Besonders erfreulich fällt bei der Lektüre des Fünften Jahresberichts des Europäischen Beobachtungsnetzes für KMU der strukturierte Gesamtüberblick auf, den das European Network for SME research zu den KMU und den Handwerksbetrieben im Europäischen Wirtschaftsraum vorgelegt hat. Zu unserer Zufriedenheit stellen wir fest, daß der Bericht, auch wenn er allgemein gehalten ist und eine große Anzahl von Themen abhandelt, dennoch von geistiger Unabhängigkeit zeugt. Wir stimmen dem Bericht auch insofern zu, als darin zwischen der Tätigkeit der Kommission und der Bekämpfung der Arbeitslosigkeit ein Zusammenhang hergestellt wird; die KMU sorgen, das muß eigentlich nicht noch einmal gesagt werden, für Wachstum und Arbeitsplätze. In folgendem Punkt sind wir uns mit dem Ausschuß für Wirtschaft, Währung und Industriepolitik einig: Es bleibt noch viel zu tun zur Verbesserung und Vereinfachung des behördlichen Umfelds der KMU und zur wirkungsvollen Ausrichtung der Gemeinschaftsbeihilfen ohne "Verschwendung" . Besondere Aufmerksamkeit haben wir folgenden zentralen Themen aus dem Bericht gewidmet: Verringerung der behördlichen Auflagen insgesamt, Verbesserung des steuerlichen Umfelds, Berufsausbildung, Förderung von Forschung und technologischer Innovation. Dennoch wollen wir unbedingt noch einmal darauf hinweisen, wieviel uns an der Einhaltung des Subsidiaritätsprinzips gelegen ist, gerade weil die betroffenen Unternehmen in der Regel - das liegt in der Natur der Sache - der Privatwirtschaft angehören. Wir halten für wichtig, daß hier keine Mentalität entsteht, die auf die passive Entgegennahme von Gemeinschaftsbeihilfen beschränkt ist, denn dadurch würde "passivem Handaufhalten" Vorschub geleistet. Den Verantwortlichen in den KMU darf der Unternehmergeist nicht verloren gehen. Sie müssen die Fähigkeit haben, neue Ideen zu entwickeln. Wir sollten uns deshalb nicht dazu verleiten lassen, sie durch behördliche Anforderungen, Gesetze und Vorschriften zu beamtenähnlichen "Verwaltungsmaschinen" machen zu wollen. Die Belastung durch Verwaltungsvorschriften, mit denen die KMU täglich konfrontiert sind und die immer schwerer auf ihnen lastet, muß unbedingt erleichtert werden. In Sachen Besteuerung, die in jedem Land anders ist, möchten wir aufgrund der Ergebnisse der jüngsten Debatten in dieser Runde daran erinnern, daß die Macht, hier Veränderungen herbeizuführen, nach wie vor der Souveränität der Einzelstaaten untersteht. Zum Abschluß, Herr Präsident, muß ich zu meiner Überraschung feststellen, daß im Bericht der Euro nicht erwähnt wird, obwohl dem Fremdenverkehrssektor ausführliche Erörterungen gewidmet sind. Wibe Ich habe nichts gegen den Inhalt dieses Berichts. Ich möchte nur darauf hinweisen, daß diese Art Berichte zu der großen Menge unnötiger Arbeit gehören, die im Parlament geleistet wird. Kein anderes Parlament der Welt befaßt sich mit Jahresberichten über - wie in diesem Fall - eine "Europäische Beobachtungsstelle für kleine und mittlere Unternehmen" und stimmt über sie ab. Abgesehen von der Qualität dieses Berichts, die hoch ist, tragen solche Themen dazu bei, die Arbeit des Parlaments ins Lächerliche zu ziehen. Bericht Marinucci (A4-0272/98) Seillier Danke, Frau Präsidentin. Trotz einiger positiver Elemente konnte meine Fraktion nicht für Ihren Bericht stimmen, Frau Marinucci. Unser erster Änderungsantrag wurde abgelehnt, in dem wir im Namen der Entscheidungsfreiheit fordern, daß die Frauen die Möglichkeit haben müssen, selbst zu entscheiden, ob sie sofort berufstätig sein wollen oder erst später auf den Arbeitsmarkt gehen, um eine Reihe von Jahren der Geburt und Erziehung ihrer Kinder zu widmen. Trotz einiger positiver Punkte, insbesondere wenn Sie anerkennen, daß die Berücksichtigung der Betreuung versorgungsbedürftiger Personen innerhalb der Familie in der volkswirtschaftlichen Gesamtrechnung Diskussionsstoff bietet, kann ich doch die allgemeine Geisteshaltung nicht befürworten, die hinter ihrem Bericht steht. Sie ist eine kollektivistische sozialistische Option zur Betreuung der Kinder. Frau Marinucci, Kinder müssen nicht nur betreut werden; sie sind mehr als einfach ein Problem bei der Organisation des Berufslebens ihrer Eltern. Sie brauchen mehr denn je Erziehung, und die Frauen und Männer wollen sich gerne ihrer Erziehung widmen. Bei der Vorbereitung der Konferenz in Peking habe ich viele junge Frauen getroffen. Sie, Frau Marinucci, bedauern, daß die Frauen in Europa auf Berufstätigkeit verzichten müssen. Einverstanden, aber ich sage Ihnen auch, daß heutzutage viele junge Frauen in Europa bedauern, daß sie auf mehr Kinder verzichten müssen, weil eine echte Familienpolitik, die diese Bezeichnung auch verdient, in den Ländern Europas fehlt. Das wirkt sich negativ auf die demographische Struktur aus, und diese ist derzeit eine Ursache für die strukturbedingte Arbeitslosigkeit in Europa. Aber dieses Thema ist momentan in den europäischen Gremien tabu. Lulling Frau Präsidentin, mir wäre es lieber gewesen, wenn ich keine Erklärung zur Abstimmung hätte abgeben müssen, und ich verstehe, daß Frau Marinucci enttäuscht ist, denn sie hat sich große Mühe gegeben, um mit mir ein Terrain zur Verständigung über die Änderungsanträge zu finden. Sie hat sich mit uns auf unseren Änderungsantrag zu Absatz 4 geeinigt, aber leider hat Herr Wolf nicht richtig geschaltet und viele Kollegen in die Irre geleitet, denn weder Frau Marinucci noch ich wollen das, genauso wenig wie die anderen, die abgestimmt haben, ohne zu wissen wofür; deshalb haben sie dafür gestimmt, daß in den Mitgliedstaaten in Zukunft das Recht auf freiwillige Arbeit gesetzlich geregelt wird, bedingungslos und jederzeit. Wenn jemand freiwillig eine Teilzeitarbeit will, muß der Arbeitgeber sie ihm geben. Sie verlangen eine solche Gesetzgebung innerhalb der Gemeinschaft. Aber das ist vollkommen absurd. Wir wollen eine Regelung für die Teilzeit und zwar eine gute Regelung, wie es sie in meinem Land gibt. Es gibt auch in bestimmten Ländern unter bestimmten Bedingungen das Recht auf freiwillige Arbeit. Aber wenn jeder unabhängig von irgendwelchen Voraussetzungen bedingungslos, wie gesagt, und jederzeit ein Recht auf Teilzeitarbeit einfordern kann, dann funktionieren die Unternehmen nicht mehr. Aber wir wollen doch, daß die Unternehmen funktionieren. Frau Marinucci hat das sehr gut verstanden; sie hat gesagt, ja, das habe ich nicht gewollt. Ich bedauere das sehr, aber aus diesem Grund, Frau Präsidentin, mußten wir uns enthalten, weil man ja wirklich einiges von uns verlangen kann, aber nicht, daß wir für solche Ungereimtheiten stimmen. Posselt Ich schätze die Kollegin Marinucci sehr, aber diesen Antrag mußte ich ablehnen, da er ideologisch war, vollkommen gegen das Subsidiaritätsprinzip verstoßen hat und etwa beinhaltet hat, daß alle jungen Frauen in der Europäischen Union nach ihrer Ausbildung ins Berufsleben eintreten sollen. Das ist doch völlig absurd! Frau Seillier hat beantragt, daß man es den Frauen selbst überlassen sollte, ob sie sich der Familie und dem Haushalt widmen wollen oder dem Berufsleben. Das wurde abgelehnt. Das ist doch ein ideologischer Wahn und ich muß wirklich sagen, daß wir uns als Europäisches Parlament mit dieser Art von Berichten bis auf die Knochen blamieren. Ich bin der Meinung, wir sollten wesentlich sorgfältiger mit solchen wichtigen Frauen- und Familienthemen umgehen! Delcroix Der von Frau Marinucci erarbeitete Entschließungsantrag ist eine ausgezeichnete Zusammenstellung der Forderungen, die das Parlament im derzeitigen Kontext stellen muß. Ich möchte Ihre Aufmerksamkeit auf die Punkte lenken, in denen es um die Teilzeitarbeit geht und die mir der Kern der Fragestellung zu sein scheinen. Die Teilzeitarbeit war der entscheidende Faktor für die Steigerung der Erwerbstätigkeit der Frauen in den neunziger Jahren. Der Großteil der Teilzeitarbeitsplätze - 83 % - ist mit Frauen besetzt. Die Teilzeitarbeit wird traditionell als positives Element dargestellt, das den Frauen die Möglichkeit bietet, Berufs- und Familienleben miteinander zu vereinbaren. Allerdings ergibt sich aus den Statistiken von Eurostat, daß viele Frauen, die eine Teilzeitarbeitsstelle haben, lieber eine Vollzeitstelle hätten, und daß die Arbeitsleistungen häufig zu später Stunde und am Wochenende erbracht werden müssen, so daß die Frauen bei ihren Bemühungen, Beruf und Familie zu vereinbaren, eher Nachteile in Kauf nehmen müssen, was im Widerspruch zu der genannten idyllischen Vision steht. Durch die Neuorganisation der Arbeitszeitgestaltung haben unsichere und atypische Beschäftigungsverhältnisse - Teilzeitarbeit, befristete Anstellungen, Zeitarbeit - beträchtlich zugenommen, die soziale Sicherung ist zurückgegangen und die Lebensqualität vieler Frauen hat sich verschlechtert. Im Gegensatz zu der inzwischen abgedroschenen Klischeevorstellung ist die Teilzeitarbeit nicht eine Entscheidung der Frauen, sondern zumeist eine Entscheidung der Arbeitgeber, die eine Einschränkung für die Frauen bedeutet, die davon betroffen sind. In der Industrie und in verantwortungsvollen Stellungen gibt es nur wenig Teilzeitarbeitsstellen, es gibt sie meist nur bei Tätigkeiten mit geringer Qualifikation und in bestimmten Sektoren. Zudem können sich Teilzeitbeschäftigte nur selten um Weiterbildung kümmern, da dem oftmals die Arbeitszeiten bei Teilzeitarbeit entgegenstehen. Frau Prof. Danièle Meulders von der Freien Universität Brüssel hat die Probleme der Teilzeitbeschäftigten bei der Inanspruchnahme sozialer Leistungen aufgezeigt. Knapp die Hälfte der Teilzeitbeschäftigten ist bei Arbeitslosigkeit in keiner Weise geschützt. Berichterstatterin Marinucci hat ihrerseits zu Recht darauf hingewiesen, daß die Richtlinie über die Teilzeitarbeit aus dem Jahre 1997 die Sozialversicherung in keiner Weise umfaßt und daß den Mitgliedstaaten darin ausdrücklich erlaubt wird, an einzelstaatlichen Obergrenzen festzuhalten, wodurch so viele Teilzeitkräfte vom Geltungsbereich der Richtlinie ausgeschlossen werden. Unsere Berichterstatterin ist der Meinung, daß wenn heute auf dem Arbeitsmarkt Teilzeitarbeit gefördert werden soll, es von größter Bedeutung ist, daß sie auch auf qualifizierte Arbeit ausgedehnt wird, daß auch Männer zur Aufnahme von Teilzeitarbeit ermutigt werden und daß alle Teilzeitkräfte Zugang zur Weiterbildung und zu anteilmäßigen sozialem Schutz erhalten. Dennoch möchte ich mir die Bemerkung erlauben, daß es hier möglicherweise nur bei frommen Wünschen bleibt, denn ich sehe nirgends den politischen Willen zur Durchsetzung. Der radikalste Vorschlag zur Förderung der Erwerbstätigkeit von Frauen in Europa wäre, wenn die Teilzeitarbeit drastisch reduziert würde und bei Vollzeitarbeit die Arbeitszeit für alle, Männer und Frauen, insgesamt verkürzt würde, es sei denn natürlich es kommt die Vollbeschäftigung für alle. Da das ohne Arbeitskampf und ohne langfristige Reformen nicht erreicht werden kann, muß die Europäische Union, wenn sie die Öffentlichkeit wirklich davon überzeugen will, daß sie die Gleichberechtigung von Mann und Frau auf dem Arbeitsmarkt fördern und die geschlechtsspezifischen Unterschiede bei der Arbeitslosigkeit abbauen will, zunächst jede Arbeitsmarktpolitik systematisch daraufhin prüfen, inwiefern sie sich notwendigerweise auch diskriminierend auswirkt. Für den nächsten europäischen Beschäftigungsgipfel müßten von jedem Mitgliedstaat folgende Informationen angefordert werden: 1.Alter- und geschlechtsspezifische Verteilung der Arbeitsplätze; 2.Entscheidungsgründe für Teilzeitarbeit bei den Unternehmen und in der nationalen Politik; 3.Stundenlöhne bei Teilzeitarbeit; 4.Berufsbezogene Kennziffern für die Aufteilung in Teilzeit- und Vollzeitstellen; 5.Qualifikationsniveau für Teilzeitstellen; 6.Beziehung zwischen Teilzeitarbeit und Armut; 7.Auswirkungen der Teilzeitarbeit auf die Renten und auf andere Ersatzeinkommen; 8.Auswirkungen auf das Einkommen im Verlauf des Arbeitslebens; 9.Zugang zu Vorruhestandsregelungen.Ausgehend von diesen Daten könnte dann Mithilfe genauer Statistiken ermittelt werden, inwiefern Teilzeitarbeit für die Frauen diskriminierend ist. Aber man könnte dabei auch noch weiter gehen und einzelne Mitgliedstaaten, wenn sie ihren Aktionsplan vorlegen, zu folgenden Punkten befragen: 1.Welche Wirkung hat potentiell jede der einzelnen vorgeschlagenen Politiken auf die Lage der Frauen hinsichtlich Umfang und Qualität der Arbeit?2.Welche Maßnahmen werden bei der Ausbildungspolitik ergriffen, damit Frauen dort gleichberechtigt mit den Männern berücksichtigt werden, und welche Vorschläge werden insbesondere für Teilzeitbeschäftigte gemacht?3.Wie gedenken Länder, die die Teilzeitarbeit für die beste Lösung zur Aufteilung der Arbeit halten, die Teilzeitarbeit auf Männer und auf qualifizierte und gut bezahlte Stellen auszudehnen, und welche Maßnahmen werden ergriffen, damit Teilzeitbeschäftigte ausreichende Renten und ausreichendes Arbeitslosengeld bekommen.Zum Abschluß noch eine allgemeine Bemerkung. Kommissar Mario Monti hat aufgezeigt, daß diejenigen Mitgliedstaaten, die das Kapital im eigenen Land behalten wollten, sich den Marktgesetzen beugen und die Kapitalbesteuerung in 12 Jahren um 10 % senken mußten. Und da sie Ersatzeinnahmen finden mußten, haben sie im selben Zeitraum die Steuern auf die Arbeit um 20 % erhöht. Die Steuern auf die Arbeit sind, so Kommissar Monti, zu einem Drittel Ursache für die Arbeitslosigkeit in Europa. Lassen Sie diese Zahl auf sich wirken, sie steht im Zusammenhang mit der Entwicklung der Informationstechnologie und mit der Tatsache, daß von den vier in der Einheitlichen Akte genannten freien Märkten der freie Kapitalverkehr, entgegen den Wünschen der Begründer Europas, als erster realisiert wurde. Hawlicek Angesichts der zunehmenden Arbeitslosigkeit der Frauen in Europa ist dieser Initiativbericht von Kollegin Marinucci besonders wichtig. Die Quote der arbeitslosen Frauen betrug im Februar 98 12, 3 % und für Männer 8, 9 %. In allen Ländern Europas außer Schweden ist die Arbeitslosenrate der Frauen höher. Der Ausschuß fordert daher in seiner Entschließung, daß die Kommission genauere Statistiken zu den Beschäftigungszahlen nach Geschlechtern aufgeschlüsselt erarbeitet. An die Mitgliedsstaaten appelliert der Ausschuß, das Recht auf Teilzeitarbeit gesetzlich zu regeln; die Sozialpartner sollen ein Rahmenabkommen über atypische Beschäftigungsverhältnisse abschließen, und die Kommission soll einen Vorschlag über eine Rahmenrichtlinie über Kinderbetreuungseinrichtungen in den Mitgliedstaaten vorlegen. An den Ausbildungsprogrammen sollen auch Frauen, die nicht arbeitslos gemeldet sind, teilnehmen können. Es freut mich, daß bei der Umsetzung der beschäftigungspolitischen Leitlinien der EU Österreich in seinem nationalen Aktionsplan für Beschäftigung besondere Maßnahmen zur Herstellung der Chancengleichheit verankert hat, die nicht nur in Säule IV des NAP, sondern im Sinne des Konzepts gender mainstreaming auch in den anderen Säulen berücksichtigt werden. So werden wir uns bemühen, diesem Aspekt bei der Diskussion zur Weiterentwicklung der beschäftigungspolitischen Leitlinien sowie der strukturpolitischen Maßnahmen noch mehr Beachtung zu verschaffen und dessen Einbeziehung in sämtliche Politikbereiche der Europäischen Union zu forcieren. Die Präsidentin Herr Fabre-Aubrespy zur Geschäftsordnung. Fabre-Aubrespy Frau Präsidentin, ich hatte vorhin bei der Abstimmung um das Wort gebeten. Ich habe dann nicht weiter darauf gedrängt, denn Sie haben es mir nicht erteilt, aber vorhin wollte ich doch bei der Abstimmung über die Entschließung zur Lage im Sudan, genauer gesagt über Änderungsantrag 1 zu Absatz 6, etwas sagen, denn das mußte ja zumindest irgendeiner für das Protokoll festhalten, weil da ein eklatanter Widerspruch vorliegt. Sie hatten über den ursprünglichen Text und über den Änderungsantrag getrennt abstimmen lassen. Sie haben zunächst über den ursprünglichen Text und dann über den Änderungsantrag abstimmen lassen und sind dann wieder zum ursprünglichen Text zurückgekommen. Sie haben also anstatt zwei drei namentliche Abstimmungen durchgeführt, und das verursacht uns erhöhte Kosten, denn ein namentlicher Aufruf kostet 8000 französische Francs. Zudem haben Sie sich selbst widersprochen, denn auf Ihre Weisung hin hat das Plenum zunächst gegen den ersten Teil des von ihnen sogenannten Änderungsantrags gestimmt, das heißt den ursprünglichen Text von Artikel 6, bis Sie nachher über eben diesen Artikel 6 erneut haben abstimmen lassen und er angenommen wurde. Im Protokoll gibt es also in bezug auf die namentlichen Abstimmungen zwei Widersprüche, zwei widersprüchliche Abstimmungen, und darauf wollte ich doch hingewiesen haben. Denn irgendwann muß man doch verstanden haben, daß ein Änderungsantrag nicht der ursprüngliche Text ist. Wenn eine getrennte Abstimmung über einen Änderungsantrag verlangt wird, dann bedeutet das, daß eben nicht zuerst über die Änderung und danach über den ursprünglichen Text abgestimmt werden kann. Die Präsidentin Herr Fabre-Aubrespy, das ist ein Mißverständnis. Wir haben zuerst über den Änderungsantrag abgestimmt. Er wurde abgelehnt, und zwar in zwei Teilen. Dann wurden beide Teile einzeln für sich abgelehnt, und dann wurde über den Antrag in seiner ursprünglichen Form abgestimmt, denn die einen wollten nur den einen Teil, die anderen nur den anderen. Dann muß aber noch einmal - wenn das abgelehnt wird - über den ursprünglichen Text abgestimmt werden. Es wurden ja nur die Teile abgelehnt, aber nicht das Ganze. Beschäftigung von Frauen: Rolle der Genossenschaften (Fortsetzung) Die Präsidentin Nach der Tagesordnung folgt die Fortsetzung der Aussprache über den Bericht (A4-0270/98) von Frau Colombo Svevo im Namen des Ausschusses für die Rechte der Frau über die Rolle der Genossenschaften bei der Förderung der Erwerbstätigkeit von Frauen. Bennasar Tous Frau Präsidentin! Herr Kommissar! Ich möchte Frau Colombo Svevo für ihren Beitrag zu der gemeinsamen Anstrengung danken, die in der gesamten Europäischen Union zur Förderung und Schaffung von Arbeitsplätzen unternommen wird. Diese Anstrengung beinhaltet die Suche nach neuen Arbeitsformen und nach neuen Formen der Arbeitsorganisation und führt zu einer Ausrichtung der soziale Sicherung an der Beschäftigung. Dieser Bericht erforscht und präsentiert mit großer Genauigkeit und viel sozioökonomischem und innovativem Sachverstand, wie die Genossenschaften und die Unternehmen der Sozialwirtschaft zur beruflichen Eingliederung von gering qualifizierten Frauen ohne Berufserfahrung oder von Frauen, die aus familiären Gründen jahrelang außerhalb des Arbeitsmarktes waren, beitragen können. Diese Unternehmen erlauben es, Familie und Beruf miteinander zu vereinbaren, und bieten zu angemessenen Preisen wesentliche, hochwertige Dienstleistungen in erster Linie für benachteiligte Bevölkerungsgruppen an. Die Genossenschaften können aufgrund der Mitwirkung ihrer Mitglieder und ihrer Flexibilität - und aufgrund der dringenden Nachfrage des Sektors nach Dienstleistungen, insbesondere im Bereich Gesundheit und Soziales - Arbeiten, die traditionell allein von Frauen und ohne gesellschaftliche Anerkennung oder wirtschaftliche Gegenleistung verrichtet wurden, in eine bezahlte unternehmerische Tätigkeit verwandeln. Unsere Gesellschaft steht vor ernstzunehmenden demographischen und sozialen Herausforderungen, durch die ältere Menschen und behinderte Kinder betroffen sind und die auch Auswirkungen auf die mangelnde wirtschaftliche Selbständigkeit der Frau mit der daraus folgenden Ausbreitung der Armut unter Frauen haben werden. Die Berichterstatterin fordert von der Kommission ein Weißbuch, in dem die überaus positiven Erfahrungen der verschiedenen europäischen Länder sowie die geschlechtsspezifische Dimension dieser Erfahrungen gesammelt werden. Sie fordert ferner Unterstützung vom Europäischen Sozialfonds, um das weibliche Unternehmertum in diesem neuen Genossenschaftssystem zu fördern und verstärkt zur Schaffung von Konsortien, Netzen und Agenturen der Sozialwirtschaft beizutragen, die Beratungsdienste, Aus- und Weiterbildung und organisatorische Unterstützung anbieten, im Hinblick auf die Gesetzgebung tätig werden und Zugang zu Krediten sowie finanzielle und steuerliche Anreize bieten. Herr Kommisar! Der Vertrag von Amsterdam verleiht der Europäischen Union ein neues Mandat bei der Bekämpfung der Ausgrenzung mit innovativen Maßnahmen. Sie werden in diesem Bericht vorgeschlagen, und wir wollen diese unterstützen. Wir hoffen, daß Sie sich ebenso verhalten werden. Stenzel Vielen Dank, Herr Präsident! Sehr verehrte Kollegen! Demographische Umfragen ergeben, daß Menschen heute immer älter werden und daher auch der Bedarf an bestimmten sozialen Dienstleistungen steigt. Dies gilt vor allem für Frauen ohne gute Ausbildung, die von der Härte des Arbeitsmarkts wahrscheinlich am stärksten betroffen sind. Dem Einsatz dieser Frauen im Dienstleistungssektor stehen aber oft sehr hohe Lohnnebenkosten entgegen, und es droht daher ein Abdriften in die Schattenwirtschaft. Aus diesem Grunde sollten alle Modelle, die anders sind, wie Genossenschaften, Vereine oder Hilfswerke, verwendet werden, um diesen Problemen entgegenwirken zu können. Die Europäische Union hat 1993 in ihrem Weißbuch Wachstum, Wettbewerbsfähigkeit, Beschäftigung eine Strategie zur Schaffung von mehr Arbeitsplätzen definiert und empfiehlt eine aktive Arbeitsmarktpolitik. Ein neues Weißbuch zur Ergänzung ist zu begrüßen. Die Europäische Kommission rechnet explizit die häusliche Dienstleistung zu jenem Bereich, in dem Arbeitsplätze in großer Zahl geschaffen werden können. Eine Möglichkeit wäre ein sogenannter Dienstleistungsscheck, der die sozialversicherte Tätigkeit in privaten Haushalten erleichtert, weil der Arbeitnehmer mit diesem Scheck automatisch sozialversichert wäre, auch bei geringfügiger Beschäftigung. Durch dieses Modell bietet sich vor allem für viele Frauen in sozialwirtschaftlichen Dienstleistungen eine Chance. Der Nachteil dabei ist sicherlich, daß niedrige Lohnverhältnisse bestehen. Doch sollte dabei nicht übersehen werden, daß diese sozialen Dienstleistungen einen guten Start für arbeitslose, weniger qualifizierte Frauen bedeuten. In diesem Sinne hoffe ich, daß diese angeführten Modelle ein weiterer Schritt in Richtung einer gerechteren Eingliederung von Frauen in den Arbeitsmarkt bedeuten. Flynn Herr Präsident, vorab möchte ich Frau Colombo Svevo zu der hervorragenden Qualität ihres Berichts beglückwünschen. Sie hat zu Recht hervorgehoben, welch bedeutende Rolle die Genossenschaften und die Sozialwirtschaft im allgemeinen und auch in Zukunft bei der Schaffung von Arbeitsplätzen und der Förderung von Chancengleichheit spielen werden. Die Sozialwirtschaft wird es uns ermöglichen, eine ganze Reihe der zukünftigen Herausforderungen zu bewältigen und Arbeitsplätze zu schaffen, die häufig sicherer und langfristiger sind, eine bessere soziale Absicherung und bessere Arbeitsbedingungen bieten und gleichzeitig Gewinne erzielen, die umverteilt und wieder investiert werden. Im Bericht wird darauf hingewiesen, daß die Sozialwirtschaft bislang unbefriedigte Bedürfnisse erfüllen kann, die wir als neue potentielle Quellen für Arbeitsplätze, insbesondere für Frauen, betrachten sollten. Wir sollten uns klarmachen, daß in den beschäftigungspolitischen Leitlinien von 1998 ein separater Pfeiler existiert, in dem es um Chancengleichheit für Frauen und Männer geht. Maßnahmen zur Förderung von Chancengleichheit sind ein wesentlicher, aber völlig neuer Bestandteil der Politik, welche die Schaffung von Arbeitsplätzen und die Bekämpfung der Arbeitslosigkeit zum Ziel haben. Der in diesem Bericht beschriebene Ansatz läßt sich sehr gut mit unserer Beschäftigungsstrategie vereinbaren und insbesondere mit dem darin enthaltenen Aspekt der Chancengleichheit. Wir haben es hier mit einem guten Beispiel des Mainstreaming zu tun, worüber wir in diesem Haus bereits ausführlich gesprochen haben. Ich möchte nun auf einige der angesprochenen Punkte etwas näher eingehen. Im Bericht heißt es, daß europäische Statuten für diese Bereiche aufgestellt werden müssen. Europäische Statuten haben für die Kommission weiterhin Priorität, obwohl dem Rat seit 1993 Anträge für Richtlinien und Verordnungen vorliegen. Ich bin auch der Meinung, daß ein klar formulierter rechtlicher und steuerlicher Verordnungsrahmen in diesem Bereich erforderlich ist, damit eine angemessene Entwicklung im Binnenmarkt gewährleistet werden kann. Die Kommission wird sich eingehend mit der Forderung nach einer Studie über die Dimension und die Auswirkungen der Sozialwirtschaft beschäftigen, d. h. sie wird die Auswirkungen auf die Erwerbstätigkeit, insbesondere von Frauen, analysieren. Die Kommission wird sich auf die Arbeit des Beratenden Ausschusses Genossenschaften, Gegenseitigkeitsgesellschaften, Vereine und Stiftungen (GGVS) stützen, der am 13. März dieses Jahres von der Kommission eingerichtet wurde. Der Beratende Ausschuß ist und bleibt eine der Hauptquellen der Kommission für Beratungen und Informationen zur Lage an der Basis. Darüber hinaus können wir uns auf die Erfahrungen von Gemeinschaftsinitiativen wie der für die Behinderten und bestimmte benachteiligte Gruppen NOW, der zur Förderung der Chancengleichheit für Frauen in Beschäftigung und Berufsbildung wie Horizon oder der lateinamerikanischen Kinderhilfsorganisation Integra und ähnliche Programme stützen. Wir werden im kommenden Jahr einen vollständigen Bericht über Freiwilligkeitsvereinigungen und -stiftungen vorlegen. Dieser Bericht wird Empfehlungen darüber enthalten, wie die soziale und wirtschaftliche Rolle der Freiwilligkeitsvereinigungen und -stiftungen verbessert werden kann. Am 30. November und 1. Dezember soll in Bologna eine europäische Konferenz über genossenschaftliches Unternehmertum im Jahr 2000 stattfinden. Dies wird von großem Nutzen sein, da wir aufgrund der Schlußfolgerungen dieser Konferenz entscheiden können, wie wir der Forderung von Frau Svevo nach einem Weißbuch über Genossenschaften und Sozialunternehmen am besten nachkommen. Ebenso wird sich die Kommission eingehend mit der Frage nach der Bereitstellung von Fördermitteln auseinandersetzen, um insbesondere Frauen im sozialwirtschaftlichen Raum bei der Unternehmensgründung zu unterstützen. Ich stimme Frau Bennasar Tous zu, daß der Sozialfonds hierbei eine Rolle spielt und in diesem Bereich vielleicht effektiver eingesetzt werden könnte. Im Rahmen des dritten mehrjährigen Programms für kleine und mittlere Unternehmen von 1998 haben wir eine Ausschreibung für die Einreichung von Pilotprojekten zum Thema Ausbildung der Partner von Ehepartnern gestartet. Des weiteren haben wir eine Ausschreibung gestartet, die sich unter anderem auf Unternehmenrinnen bezieht und mit Hilfe derer wir herausfinden möchten, welche Bedürfnisse Frauen bei der Gründung und Führung von Unternehmen haben. In Zusammenarbeit mit der schwedischen Nationalbehörde für industrielle und technische Entwicklung sind wir derzeit auch mit der Vorbereitung einer Konferenz über Unternehmerinnen beschäftigt, die vom 30. November bis zum 2. Dezember in Stockholm stattfinden soll. Die Kommission wird die Einrichtung und Vernetzung von sozialwirtschaftlichen Agenturen in Europa unterstützen, die gemeinsam von den öffentlichen Behörden und dem sozialwirtschaftlichen Sektor betreut werden könnten. Diese wären dann verantwortlich für die Bereitstellung von Informationen, Dokumentationen, Aus- und Fortbildungen sowie für die Beratung und technische Hilfe bei der Planung von Projekten und insbesondere bei Partnerschaften zur Beschaffung von Geldern und finanziellen Bürgschaften. Die Kommission wird sich weiterhin nach Kräften bemühen, die Entwicklung der Sozialwirtschaft im Rahmen der unterschiedlichen Maßnahmen und Initiativen der Europäischen Union zu fördern. Sie wird alles daransetzen, das Ziel der Chancengleichheit für Frauen und Männer zu verwirklichen und Unternehmen in der Sozialwirtschaft, insbesondere die von Frauen geführten Unternehmen, so gut wie möglich zu unterstützen, damit sie zu einem wesentlichen Bestandteil des sozialen und wirtschaftlichen Lebens in der Union werden. Hier haben hier ein beträchtliches Potential, und wir werden unser Bestes tun, damit dieses Potential genutzt wird. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 9.00 Uhr statt. Ledige Mütter und Alleinerziehende Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den Bericht (A4-0273/98) von Frau García Arias im Namen des Ausschusses für die Rechte der Frau über die Situation der ledigen Mütter und Alleinerziehenden. García Arias Herr Präsident! Herr Kommissar! Verehrte Kollegen! Zunächst möchte ich erwähnen, daß es zwei Korrekturen am Text gibt. Bei der Abstimmung im Ausschuß über diesen Bericht haben wir zwei Hinweise auf zwei Länder gestrichen, und zwar in Erwägung F das Vereinigte Königreich und in Ziffer 12 den Begriff "das in den Vereinigte Staaten praktizierte Modell" . Ich bitte Sie, dies bei der Abstimmung zu berücksichtigen. Es ist in der Tat so, daß es bei diesem Thema um eine wichtige Gruppe von Familien in der Europäischen Union geht. Infolge der demographischen Veränderungen, der sich abzeichnenden Veränderungen bei den kulturellen und sozialen Verhaltensmustern taucht, wenn auch in unterschiedlichen Formen in den verschiedenen Ländern, ein sich ausbreitendes Phänomen aus: ein neuer Familientyp, Familien mit nur einem Elternteil. Auch wenn es Männer gibt, die aus verschiedenen Gründen alleinverantwortlich für ihre Kinder sorgen, geht es im Grunde in diesem Bericht in erster Linie um alleinerziehende, unverheiratete, getrennt lebende, geschiedene, verwitwete oder verlassene Mütter, die sich, allein auf sich gestellt, dem Leben stellen und bei dem Versuch, ihren Kindern und in manchen Fällen anderen Familienangehörigen eine Zukunft zu ermöglichen, mit allerlei Schwierigkeiten zu kämpfen haben. Diese Aussprache ist erforderlich, denn in dieser Zeit, die durch Wirtschaftswachstum und - welch ein Widerspruch! - Haushaltskürzungen, von Einschnitten bei den Sozialausgaben und großen Reden zu Begriffen wie Wettbewerbsfähigkeit und Vermittelbarkeit aller Menschen, zu Begriffen wie Arbeitsethik in Gesellschaften mit hohen Arbeitslosenquoten bei den Frauen und unsicheren Arbeitsplätzen gekennzeichnet ist, zeitigen einige Modelle allmählich Wirkung - es trifft zu, daß diese von jenseits des Atlantiks stammen -, die anscheinend die Sozialleistungen in Frage stellen. Glücklicherweise schützen diese Sozialleistungen diese Frauen und ihre Familien, die in einige Fällen als soziale Schmarotzer hingestellt werden sollen, die bewußt das System der soziale Wohlfahrt mißbrauchen. Interessanterweise sind einige der Stimmen der Anklage - und wir haben heute vormittag einige gehört - identisch mit denen, die gesellschaftliche Werte wie Mutterschaft beschwören, die die Familie als die grundlegende Zelle der Gesellschaft verteidigen und die bisweilen dafür plädieren, daß Hausfrauen, natürlich auf Kosten des Sozialbudgets, ein Gehalt und soziale Sicherung erhalten. Diese Aussprache findet nach den ausgezeichnete Berichten der Kolleginnen Marinucci und Colombo Svevo statt, die ein deutliches Bild gezeichnet haben der Lage der Frau im Arbeitsmarkt sowie der Probleme bei der Ausbildung, in bezug auf die fehlenden erschwinglichen Infrastrukturen für die Kinderbetreuung, in bezug auf die Diskriminierung beim Zugang zur Beschäftigung und im Hinblick auf die Notwendigkeit, daß viele Ehegatten auch ihren Teil der Verantwortung im Haushalt und bei der Kinderbetreuung übernehmen. Wenn dies also die Lage für die Mehrheit der Frauen ist, können wir uns die zusätzlichen Schwierigkeiten dieser Familienkerne vorstellen, in denen keinerlei Einkünfte durch den anderen Ehegatten beigesteuert werden und schon gar nicht eine Person vorhanden ist, von der man wenigstens die Mitverantwortung bei der Verrichtung der Haushaltsarbeiten einfordern kann. Ich meine, daß man nicht übertreibt, wenn man sagt, daß es hier um eine dieser sozialen Risikogruppen geht, die einer Situation der Armut, des schulischen Versagens der Kinder und der sozialen Ausgrenzung ausgesetzt sind. Daher benötigen Alleinerziehende Beihilfen und spezielle Beratung verschiedener Art sowie die Unterstützung der öffentlichen Verwaltungen, auch wenn einige dieser Frauen oder Familien eine Beschäftigung gefunden haben. Bedauerlicherweise handelt es sich dabei zumeist um schlecht bezahlte und unsichere Tätigkeiten. Dieser Bericht fordert von der Kommission und den Mitgliedstaaten, daß sie eine ernsthafte Debatte führen über die Hindernisse, denen sich diese Frauen gegenübersehen, und unter Einbeziehung der Strukturfonds politische und wirtschaftliche Leitlinien ausarbeiten, die ihrer sozialen Eingliederung und wirtschaftlichen Unabhängigkeit förderlich sind; ferner fordert er ausdrücklich die Kommission auf, eine Untersuchung über die Zurückhaltung und Diskriminierung vieler Arbeitgeber durchzuführen, wenn sich eine Bewerberin mit Kindern vorstellt. Wenn dies schon zur Regel wird, Herr Kommissar, dann können wir der besonderen Schwierigkeit gewahr werden, die sich bei der Einstellung dieser Frauen ergibt, wenn Unternehmer wissen, daß sie diese familiäre Verantwortung allein tragen. In diesem Bericht - das möchte ich zum Schluß sagen - wird jedoch auch an die Verantwortung der Väter oder - in geringerem Maße - Mütter appelliert, die der Familie fernbleiben, und gefordert, daß die Abfassung von Scheidungsvereinbarungen und andere Maßnahmen und gesetzliche Regelungen verbessert wird, damit beide Elternteile ihren Verpflichtungen nachkommen können. Gröner Herr Präsident! Der Bericht von Frau García Arias muß im Gesamtzusammenhang gesehen werden, auch mit dem Bericht Marinucci, über den wir heute bereits abgestimmt haben. Ich hoffe, daß der Sozialministerrat am 5. Oktober die Schlußfolgerungen des Hohen Hauses in seine Beschlüsse einbezieht, denn gerade die alleinerziehenden Mütter, auf die sich dieser Bericht ja besonders konzentriert, brauchen dringend Maßnahmen. Wir verkennen natürlich nicht, daß in erster Linie die Mitgliedsländer ihre Verantwortung wahrnehmen müssen; auch die Sozialpartner müssen mehr für alleinerziehende Mütter tun. Aber auch die Europäische Union hat hier eine große Verantwortung. Das Armutsrisiko in der Union steigt - besonders in Deutschland ist das deutlich an den Statistiken abzulesen -, wenn Frauen und Männer sich scheiden lassen. Die dann Alleinerziehenden driften sehr schnell in die Sozialhilfe ab und kommen auch sehr schlecht wieder heraus. Deswegen sind die hier vorgeschlagenen Schritte, vor allen Dingen hinsichtlich einer guten und bezahlbaren Kinderbetreuung, unverzichtbar. Hierbei gibt es noch große Lücken in der Europäischen Union. Ich möchte noch auf einen weiteren Punkt hinweisen. Bei Scheidungen wird in Ziffer 18 und 16 vorgeschlagen, ein gemeinsames Sorgerecht für die Eltern anzustreben. Auf der anderen Seite befürchte ich aber, daß dies bei Fragen, in denen die Eltern sich nicht einig sind, zu Lasten der Kinder geht. Ich möchte dafür plädieren, eindeutige Regelungen zu schaffen, die die Kinder nicht benachteiligen. Zu der Reform der Strukturfonds: Hier wird ganz deutlich, daß wir das gender mainstreaming verankern müssen. Im Bericht Marinucci war für die Einbeziehung von Frauen kein Prozentsatz festgeschrieben, aber gemäß den Leitlinien für Beschäftigung darf nicht nur auf die Chancengleichheit hingewiesen werden, sondern es ist speziell für die Alleinerziehenden ein doppelter Schwerpunkt notwendig. Wir müssen für neue Modelle offen sein, z.B. für die Einführung von Zeitabschlägen in Tarifverträgen für Alleinerziehende. Colombo Svevo Ich danke der Berichterstatterin für die von ihr geleistete Arbeit, bei der sie auch den verschiedenen im Ausschuß vertretenen Standpunkten Rechnung getragen hat. Wir hatten es hier mit einem bedeutenden Phänomen zu tun, das sich ständig ausweitet: 10 % der Familien mit Kindern befinden sich in einer solchen Situation. Es handelt sich hierbei um sehr unterschiedliche Situationen: Scheidungen, Trennungen, außereheliche Kinder; alle diese Situationen zeigen eine Schwäche der Familienstruktur, worüber eingehende Überlegungen angestellt werden müßten, wenn wir nicht lediglich eine Art neutrale Beobachtungsstelle solcher Veränderungen sein, sondern vielmehr auch die Gründe, d.h. die zwischen der Familie, die in der Europäischen Union noch als ein Wert empfunden wird, und den Verhaltensweisen, die sie oft schwächen, bestehende Kluft begreifen wollen. Obwohl ich mir dessen bewußt bin, daß bei diesem Thema zwischen uns Meinungsverschiedenheiten, und sogar erhebliche, bestehen, muß meines Erachtens den von der Berichterstatterin getroffenen Entscheidungen zugestimmt werden, durch die im Grunde genommen jenen Familien, die gewisse Schwächen beinhalten, eine Unterstützung - sei es fürsorglicher oder wirtschaftlicher Art - sichergestellt werden soll; noch dramatischer wird die Schwäche, wenn man weiß, daß bei 85 % solcher Familien mit einem Elternteil Frauen das Familienoberhaupt sind. Hier stößt man auf psychologische, wirtschaftliche und gesellschaftliche Schwierigkeiten, die eine gezielte Politik, die unterschiedliche Maßnahmen erfordern, so wie die Situationen, aufgrund deren sie ergriffen wurden, unterschiedlich sind. In dem Bericht werden solche möglichen Maßnahmen, die ich hier nicht wiederholen werde, aufgezählt. Meines Erachtens muß jedoch hervorgehoben werden, daß die Lösung in Form sozialer Hilfen in dem Bericht vernünftigerweise abgelehnt wird und daß darin folglich Maßnahmen vorgesehen werden, bei denen es um die Übernahme einer persönlichen Verantwortung durch die Eltern geht; abgelehnt wird aber gleichzeitig auch das Vorurteil, wonach derjenige, der unterstützungsbedürftig ist, nur als Schmarotzer betrachtet wird und dazu gezwungen werden muß, zu arbeiten und sich alleine durchzuschlagen. Vielfach ist es nicht möglich, sich alleine durchzuschlagen, und somit sind solche Instrumente nützlich. Europa besitzt eine eigene Kultur auf diesem Gebiet, und ein solch starker Zusammenhalt von Verantwortungsbewußtsein und Sinn für Solidarität zu gehört meines Erachtens zu seiner Identität. Larive Herr Präsident, bei Alleinerziehenden gibt es nicht immer nur Probleme. Sie und ich kennen bestimmt viele Familien mit einem Elternteil, bei denen es heiter und fröhlich zugeht und die Mutter auch oft berufstätig ist. In dem vorliegenden, guten Bericht von Frau García Arias geht es gerade um die sehr große Gruppe gefährdeter Familien; wie bereits gesagt wurde, sind 80 bis 90 % der Alleinerziehenden Frauen. Die Einführung eines Mindesteinkommens scheint vielleicht in jedem Fall kurzfristig die beste Lösung sowohl für die Regierung als auch für die Mutter zu sein, aber langfristig helfen wir damit niemandem. Wir schaffen damit eine finanzielle und soziale Abhängigkeit, die weder dem alleinerziehenden Elternteil noch den Kindern förderlich ist. Darum plädieren wir, und ich glaube, daß sich da alle Fraktionen einig sind, nicht für Paternalismus, sondern für aktive Unterstützung, gute Kinderbetreuung, Förderung von Ausbildungsmöglichkeiten mit Kinderbetreuung bei der Ausbildung und Förderung der Arbeitssuche. Nur so können diese Familien langfristig ihre finanzielle und soziale Unabhängigkeit zurückgewinnen, und nur so können wir verhindern, daß sie an den Rand der Gesellschaft gedrängt werden. So helfen wir auch den Kindern, die in einer Umgebung aufwachsen müssen, die ihnen die nötige Sicherheit gibt und ihnen auch als Vorbild für ihr eigenes Leben dient, damit sie nicht in einen Teufelskreis geraten. Die Individualisierung der sozialen Sicherheit ist auch für meine Fraktion von wesentlicher Bedeutung. Ich empfehle Ihnen, Änderungsantrag 1 zu Ziffer 19 von Mimi Kestelijn, meiner Fraktionskollegin, anzunehmen. Einen gefährlichen Abschnitt finden wir dagegen Ziffer 20, in der gesagt wird, daß die Verbesserung der Situation von Familien mit einem Elternteil Vorrang vor Überlegungen im Zusammenhang mit der Verringerung der Haushaltsdefizite haben muß. Die Verringerung der Haushaltsdefizite und die ungekürzte Anwendung der EWU-Kriterien ist im Interesse aller Bürger, auch der Familien mit einem Elternteil. Wir lehnen auch das in den Vereinigten Staaten praktizierte Modell ab. Das britische Modell liefert einen Ansatz zu einer strukturellen Vorgehensweise, denn wir müssen von der Situation wegkommen, in der Mütter als Alleinerziehende hilflose Opfer sind. Wir müssen durch unsere strukturellen Maßnahmen dafür sorgen, daß sie aktive Teilnehmerinnen an der Gesellschaft werden können. Das ist der Weg, den wir gehen müssen, auch über die europäischen Strukturfonds. Kommissar Flynn, wir wollen im Moment keine Quote, da wir dem mainstreaming eine Chance geben wollen. Aber wir zählen auf Sie, daß viele alleinstehende Mütter Chancen über die Strukturfonds erhalten. Sornosa Martínez Herr Präsident! Im Bericht von Frau García Arias wird die Frage der sich verändernden sozialen und demographischen Struktur im Europa der Gegenwart und der Notwendigkeit, die Dienstleistungen und Ressourcen an diese neue Wirklichkeit anzupassen, aufgeworfen. Wenn wir über diesen Bericht sprechen, dann müssen wir über den Verlust an Sicherheit bei den Beschäftigungsverhältnissen von Frauen reden, von den mangelnden Einrichtungen zur Förderung der Eingliederung von Frauen in den Arbeitsmarkt und der Politik auf einzelstaatlicher wie auch auf gemeinschaftlicher Ebene, bei der die Förderung der Gleichberechtigung mit wirklichen und effizienten Maßnahmen in Vergessenheit geraten ist. Bei den Änderungsanträgen zu diesem Bericht werden meines Erachtens zwei Anschauungen deutlich: Eine, die man die konservative oder klassische nennen könnte, die auf den Schutz der Familie abzielt und für die Alleinerziehende als ein existierendes Übel gelten, das zu beseitigen, jedoch auf keinen Fall als normal zu akzeptieren ist. Die andere - ich würde sie die "fortschrittliche" nennen - akzeptiert dieses neue Familienmodell als ein Ergebnis der Entwicklung von Wirtschaft und Gesellschaft, das schützens- und achtenswert ist. Ich bin der Auffassung, daß die von uns und von anderen fortschrittlichen Fraktionen eingereichten Änderungsanträge sehr gut auf die unsichere Lage der Alleinerziehenden eingehen und die öffentlichen Instanzen zwingen, die Mängel einzugestehen und Lösungen anzubieten. Sie berücksichtigen auch, daß Menschen aufgrund einer persönlichen Entscheidung als Alleinerziehende leben und daß sie gleichermaßen eine starke Struktur für Unterstützung benötigen. Frau García Arias, ich beglückwünsche Sie zu Ihrem Bericht, zu dieser fortschrittlichen Anschauung, die Sie eingebracht haben, aber auch weil Sie andere Anschauungen zu einem Konsens zu verbinden wußten, die meines Erachtens die Zustimmung der Mehrheit dieses Hauses ermöglichen werden, und ich kann Ihnen natürlich jetzt schon sagen, daß wir Ihren Bericht befürworten werden. Kerr Herr Präsident, zunächst möchte ich Frau García Arias zu ihrem ausgezeichneten Bericht gratulieren. Der Bericht ist sehr ausführlich und beinhaltet genaue Vorstellungen darüber, wie die Mitgliedstaaten und die Europäische Union die Situation von alleinerziehenden Eltern verbessern kann, die zu den Schwächsten unserer Gesellschaft zählen. Ich möchte jedoch auf ihre Anmerkung zu Großbritannien eingehen, die sie interessanterweise aus dem Bericht zu streichen beabsichtigt. Ich kann den Unmut meiner ehemaligen Labour-Genossen gut nachvollziehen und verstehe, warum sie diesen Teil streichen möchten. Diese Information entspricht aber nun einmal den Tatsachen. Großbritannien hat im Zuge der Haushaltseinsparungen die Sozialleistungen für Alleinerziehende gekürzt. Allerdings ist dies auch darauf zurückzuführen, daß sich Großbritannien ideologisch einem Modell der bezahlten Tätigkeit für Sozialhilfeempfänger verschrieben hat, d. h. es ist ein neues zwingendes System entstanden: Nimmt man nicht an einer Aus- oder Fortbildung teil oder arbeitet, kann es passieren, daß die Sozialleistungen gestrichen werden. Dies bringt uns zu einer anderen Änderung, die Frau García Arias vorzunehmen gedenkt, und zwar die Streichung der USA. Ich habe in den USA gelehrt und geforscht. Ich habe das System der bezahlten Tätigkeit für Sozialhilfeempfänger aus nächster Nähe beobachtet. Ich habe Frauen erlebt, die um 5.00 Uhr morgens aufstehen, um ihre Kinder in Tagesstätten zu bringen und dann entweder zur Arbeit oder zu einer Aus- bzw. Fortbildung gehen, weil ihre Sozialleistungen sonst komplett gestrichen würden. Der Präsident der Vereinigten Staaten Bill Clinton steckt wegen eines kleinen sexuellen Problems in Schwierigkeiten, aber ich werfe ihm eigentlich viel mehr vor, daß er der rückständigste amerikanische Präsident in Sachen Wohlfahrt und alleinerziehender Eltern ist. Er hat das Hilfsprogramm für Familien mit unterhaltsberechtigten Kindern AFDC beschnitten und auf zwei Jahre beschränkt. Dies hat verheerende Folgen für alleinerziehende Eltern, meist Frauen. Sie werden dadurch zur Ausübung schlecht bezahlter Sklavenarbeit oder zur Teilnahme an Ausbildungsprogrammen gezwungen, die völlig unangemessen sind. Aus diesem Grund sollten diese Anmerkungen meiner Meinung nach nicht gestrichen werden. Sie sind beide von Relevanz. Abschließend möchte ich sagen, daß dies der sechste Bericht ist, zu dem ich heute im Namen der Grünen Fraktion Stellung nehme. Vielleicht fragen Sie Ihre Dienste, ob ich damit einen Rekord aufgestellt habe. Seillier Herr Präsident, angesichts der Situation zahlreicher Witwer und Witwen in Europa, die Kleinkinder zu versorgen haben, sind unbedingt Fortschritte in der Gesetzgebung zu ihren Gunsten erforderlich. Auch für alleinerziehende geschiedene Frauen oder Männer ist die Situation sehr schwierig und muß beleuchtet werden; die Gesetzgebung muß unter Berücksichtigung der verschiedenen Situationen verbessert werden. Aber ich kann die Behauptung nicht stehen lassen, es gebe die Familie als Modell nicht mehr und alle Familienmodelle seien gleichwertig. Das ist eine Aussage Erwachsener, die die Verantwortung scheuen, aber für die Kinder ist es immer besser, wenn sie einen Vater und eine Mutter haben und wenn die beiden sich nicht nur um ihre materielle Versorgung, sondern auch um ihre Erziehung kümmern. Daß Eltern aufgrund der Wechselfälle des Lebens alleinerziehend sind - Tod des Ehepartners, Scheidung, usw. dagegen will ich ja gar nichts sagen, aber daß Alleinerziehen - wie man dies oft bei Frauen antrifft - als alternatives Modell deklariert wird, als eine Entscheidung zwischen mehreren Alternativen, die es im Leben zu treffen gilt, und daß die Gesellschaft entsprechend zu gestalten ist, dazu sage ich nein. Flemming Herr Präsident, Frau Berichterstatterin! Ich kann Ihrem Bericht sehr gerne zustimmen, aber bei familienpolitischen Diskussionen machen wir fast immer den Fehler, daß wir zwar von den Rechten der Mütter und sogar von den Rechten der Väter sprechen, jedoch nicht von den Rechten der Kinder. Ich glaube, daß Kinder alleinerziehender Mütter genau das gleiche Recht haben wie Kinder, die zwei Elternteile haben, und zwar müssen sie das Recht haben, von ihrer Mutter erzogen, betreut und umsorgt zu werden. Es fehlt mir daher in diesem Bericht auch der Hinweis darauf, daß alleinerziehende Mütter das Recht haben müssen, bei ihren kleinen Kindern zu Hause bleiben zu können, wenn sie es wollen. Genauso wie Mütter, die in einer glücklichen Ehe leben und keine wirtschaftlichen Sorgen haben. Ich bin sehr stolz darauf, daß Österreich alleinerziehenden Müttern eine echte Wahlmöglichkeit einräumt. Verheiratete Mütter erhalten in Österreich eineinhalb Jahre lang ein Karenzgeld in Höhe von 5700 Schilling, das sind über 17000 belgische Francs. Alleinerziehende Mütter erhalten in etwa pro Monat 24600 belgische Francs. Ich möchte alle Mitgliedstaaten aufrufen, das nachzumachen! Der vorliegende Bericht zeigt aber auch, Frau Berichterstatterin, daß gerade alleinerziehende Mütter oft arbeitslos sind, schlecht ausgebildet sind oder noch gar keinen Anspruch auf Karenzgeld haben können, weil sie vielleicht noch gar nicht gearbeitet haben. Ich möchte auch auf das Beispiel der derzeitigen Ratspräsidentschaft für die Familienpolitik hinweisen. Wir bemühen uns zur Zeit in Österreich, einen Karenzgeldanspruch für alle Mütter durchzusetzen, auch für Studentinnen, für Bäuerinnen, für Unternehmerinnen und für Frauen, die eben zu schlecht ausgebildet oder zu jung waren, um schon gearbeitet zu haben. Auch diese Frauen sollen das Geld bekommen, sollen das Recht haben, bei ihren kleinen Kindern zu bleiben, genauso wie wohlhabende Frauen, die einen glücklichen Ehemann haben. Ich bitte alle Mitgliedstaaten, das zu tun und großspurige Erklärungen bleiben zu lassen. Eriksson Herr Präsident, ich muß sagen, daß ich mich besonders darüber freue, Redezeit gerade zu diesem Thema bekommen zu haben, da wir uns in Schweden mitten in einer Wahlkampagne befinden, die am Sonntag mit der Wahl abgeschlossen wird und in der es im Endspurt gerade um alleinstehende Mütter geht. In letzter Minute hat man entdeckt, daß auch sie wahlberechtigt sind. Zunächst möchte ich diesem Bericht meine Anerkennung aussprechen. Ich schätze insbesondere daran, daß davon die Rede ist, daß alleinstehende Eltern in diesen Zeiten der allgemeinen Kürzungen und Sparmaßnahmen nicht zu einer Art Sündenböcke gemacht werden. Ich halte es für völlig richtig, daß wir eine Politik betreiben, die auf Solidarität aufbaut und nicht auf Bestrafung. Ich habe mich entschieden, diese kurze Zeit einem Problem zu widmen, über das wir jetzt viele Male gesprochen haben, nämlich der Kinderfürsorge, vielleicht unter einem etwas anderen Aspekt. Wenn von der Bekämpfung der Arbeitslosigkeit die Rede ist, dann wird ja oft von Infrastrukturmaßnahmen gesprochen, die ein sehr effektives Mittel sein sollen. Wir bauen Eisenbahnen, Straßen, Brücken und Flughäfen, also sehr kapitalintensive Projekte, mit Steuermitteln - mit großen maschinellen Anteilen pro menschlichem Einsatz. Öffentliche Investitionen in Pflege und Fürsorge werden dagegen als Belastung gesehen. Aber diese Denkungsart ist völlig falsch! Für jede ausgegebene Steuerkrone wird eine große Arbeitsmenge ausgeführt. Dadurch werden Arbeitsplätze geschaffen, Arbeitskraft freigesetzt, der soziale Bereich von Kindern und Eltern ausgeweitet und der Gesellschaft außerdem viele Kenntnisse darüber vermittelt, wie wir alle bessere Eltern werden können. Ich bedauere, daß meine Redezeit zu Ende ist! Flynn Ich möchte mich bei allen Rednern für ihre Beiträge zu dieser Aussprache bedanken. Die europäische Gesellschaft befindet sich im Wandel, und das Interesse an der Situation von Familien sowie die Folgen für den Arbeitsmarkt und die Sozialpolitik wurde in unterschiedlichen Foren bekundet. Immer mehr Menschen scheinen davon überzeugt zu sein, daß wir eine intensivere internationale Zusammenarbeit bei Familienbelangen brauchen, um dem weltweiten Streben nach sozialem Fortschritt und Entwicklung gerecht zu werden. Zwar hat die Kommission im Bereich der Familienpolitik keine direkten Befugnisse, aber sie hat ihr Augenmerk zunehmend auf soziale und wirtschaftliche Strömungen in unserer Gesellschaft gerichtet, von denen Familien betroffen sind. Die EU-Mitgliedstaaten unterscheiden sich in ihrer Wahrnehmung der Rolle des Staates im wirtschaftlichen und sozialen Leben, der Stellung der Familie in der Gesellschaft und ihrer Rechten und Pflichten, der Rolle von Mann und Frau in der Familie und der Rechte von Kindern. Ich danke Frau García Arias herzlich für Ihren Bericht über diese Belange. Die Familie ist und bleibt von großem Wert für die europäischen Bürgerinnen und Bürger, obwohl die Struktur der Familie variiert und sich wandelt. Neue Modelle sind im Entstehen begriffen. Familien mit alleinerziehenden Eltern ist ein solches Modell, das die gesamte Bandbreite der Belange der Chancengleichheit aufwirft. Im Bericht wird explizit dargestellt, was wir alle schon lange wissen: Die meisten Alleinerziehenden sind Frauen. Die gemeinschaftliche Politik der Gleichbehandlung von Frauen und Männern enthält keine spezifischen Unterpunkte für alleinerziehende Eltern, ist aber von eminenter Tragweite für deren Lage, insbesondere im Hinblick auf die Vereinbarkeit von Berufsleben und Familienleben, was eine für sämtliche sozialen Aspekte zentrale Herausforderung darstellt. Veränderungen im Wesen der Arbeitswelt, neue Formen der Arbeitsorganisation, die Umstrukturierung der sozialen Absicherung sowie die veränderte Aufgabenteilung zwischen Mann und Frau bei der Betreuung und Pflege von Menschen haben großen Einfluß auf das Leben von Familien mit alleinerziehenden Eltern und insbesondere auf das Leben alleinerziehender Mütter. Gute Beispiele für das Engagement der Europäischen Union für die Unterstützung von Frauen und Männern in ihrer Elternrolle sind unter anderem die Richtlinien zu Mutterschaft, Elternschaftsurlaub und Teilzeitarbeit. Gemäß der Empfehlung zu Kinderbetreuung sollten Maßnahmen getroffen werden, um die Betreuung von Kindern zu gewährleisten, deren Eltern berufstätig sind oder sich in der Aus- bzw. Fortbildung befinden, um den Arbeitsplatz stärker nach den Bedürfnissen von Berufstätigen mit Kindern auszurichten und Männer stärker in die familiäre Pflicht zu nehmen. Diesem Thema wurde besondere Aufmerksamkeit geschenkt, wenn sich Ministerinnen und Minister mit interessierten Gruppierungen trafen, besonders in Belfast und später in Innsbruck. Die beschäftigungspolitischen Leitlinien von 1998 sind in diesem Zusammenhang von Bedeutung, da sie uns einen ganz entscheidenden Impuls bezüglich der Vereinbarkeit von Beruf und Familienleben geben, was für alle Eltern von Nutzen ist. Ebenso Thema Ihres Berichts, Frau Garía Arias, ist ein anderer wichtiger Aspekt im Leben alleinerziehender Eltern, nämlich daß Familien mit alleinerziehenden Eltern doppelt so oft von Armut und sozialer Ausgrenzung betroffen sind wie Familien mit zwei Elternteilen. Dies ist eine äußerst beunruhigende Statistik, auf die auch andere Redner Bezug genommen haben. Aus diesem Grund betrachte ich Alleinerziehende als Zielgruppe bei der Vorbereitung unserer Maßnahmen gegen soziale Ausgrenzung. Nach Ratifizierung des Vertrags gemäß dem neuen Artikel 137 werde ich aktive Schritte einleiten. Dies wird anstehen, sobald der Ratifizierungsvorgang geklärt wurde. Mit Befriedigung kann ich Ihnen mitteilen, daß wir unsere Pläne gestern ein gutes Stück weit vorantreiben konnten. Meine Kollegen im Kollegium haben mir zugesichert, daß Fördermittel aus drei der Haushaltslinien für 1998 wieder bereitgestellt werden, die nach dem Gerichtsurteil im Mai gesperrt worden waren. Somit können wir im Anschluß an den Ratifizierungsvorgang vorbereitende Maßnahmen im Sinne der Programme gemäß Artikel 137 ergreifen. Allerdings möchte ich noch in diesem Jahr einige Vorbereitungen treffen. Ich hoffe, daß wir 1999 unsere neuen vertraglichen Befugnisse einsetzen können, um den Kampf gegen die soziale Ausgrenzung an der richtigen Stelle zu führen, und zwar exakt im Zentrum der gemeinschaftlichen Politik. Tatsächlich sind wir durch den Vertrag dazu berechtigt, ohne befürchten zu müssen, daß Entscheidungen später wieder in Frage gestellt werden. Dies sind gute Neuigkeiten für Alleinerziehende. Im Verlauf der vergangenen ca. zehn Jahre hat sich die soziale und politische Situation grundlegend gewandelt. Es sind neue Familienkonzepte und Vorstellungen von der Rolle der Frau und des Mannes entstanden. Der Europäischen Union fällt die wichtige Rolle zu, die Ähnlichkeiten und Unterschiede in der Reaktion der einzelnen Mitgliedstaaten auf diese Veränderungen zu erkennen. Darüber hinaus könnten wir auch eine EU-weite Diskussion zum Thema Familie anregen, indem wir die Mitgliedstaaten dazu ermutigen, Informationen und Erfahrungen unter Einhaltung des Subsidaritätsprinzips auszutauschen und zu teilen. Die größte Bedrohung in diesem Zusammenhang ist die Armut. Wie Frau Gröner sagte, ist eine gute Kinderbetreuung absolut notwendig, und diesem Kernthema wird nun von seiten der Mitgliedstaaten besondere Beachtung geschenkt. Sie alle haben sich diesem Thema verpflichtet. Stellen wir sie jetzt auf den Probe! Schließlich sagte Frau Larive zusammenfassend, was wir tun müssen, nämlich dem Mainstreaming-Konzept eine Chance geben. Unter diesem Stern werden die beschäftigungspolitischen Leitlinien für 1999 stehen: dem Mainstreaming eine faire Chance geben, indem wir die europäische Beschäftigungsstrategie voll einsetzen, die Verwendung von Fördermitteln stärker diesem Konzept anpassen und den Vertrag als unterstützende Basis nutzen. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 9.00 Uhr statt. Gemeinsame Fischereipolitik: Entwicklung der Überwachung Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den Bericht (A4-0277/98) von Herrn Provan im Namen des Ausschusses für Fischerei über die Mitteilung der Kommission an den Rat und das Europäische Parlament über die Entwicklung der Überwachung im Rahmen der Gemeinsamen Fischereipolitik (KOM(98)0092 - C4-0134/98). Provan Herr Präsident, zunächst einmal möchte ich den Bericht der Kommission begrüßen, den wir hier diskutieren. Er ist uns in der ständigen Debatte mit dem Ausschuß für Fischerei des Europäischen Parlaments eine große Hilfe. Heute nachmittag rief mich Kommissarin Bonino an und entschuldigte sich für ihre heutige Abwesenheit im Parlament. Sie hat sehr viel auf der Tagesordnung stehen, und ich kann sehr gut verstehen, wie schwierig es für sie war, nach Brüssel abberufen zu werden. Für uns ist dies völlig unproblematisch, und wir begrüßen Herrn Flynn an ihrer Stelle. Diesem Bericht wird der von Herrn Teverson folgen, in dem einige der Ideen umgesetzt wurden, die wir im Plenum zum Thema Überwachung der Fischerei diskutieren möchten. Als Parlament glauben wir, daß wir bei dem Versuch an der Spitze stehen, die Kommission zu einer besseren Überwachung im Rahmen der Gemeinsamen Fischereipolitik anzuspornen. Uns ist klar, daß eine Überwachung von der Industrie unterstützt werden muß und daß uns gegenwärtig die Unterstützung der Fischer selbst noch fehlt. Sie halten eine Überwachung für übertrieben und zu bürokratisch und sind nicht damit einverstanden. Deshalb glauben wir, daß außergewöhnliche Maßnahmen gefordert sind und es erstaunt uns, daß die Kommission nicht zu einem direkten On-line-Zugang mit unmittelbarem Zugriff auf die Datenbanken für die Fischereipolitik in den Mitgliedstaaten befugt ist. Dies muß sich ändern. Wir glauben nicht, daß die Daten generell allen Mitgliedstaaten zugänglich gemacht werden sollten, aber die Kommission sollte nun wirklich Zugang zu diesen Informationen haben, die für eine sachgemäße Durchführung der Überwachung der Gemeinsamen Fischereipolitik unerläßlich sind. Dieselben Strafen für dieselben Vergehen ist ein weiterer Punkt, für den sich das Parlament stark macht. Ich hoffe, daß die Kommission Schritte einleiten wird, damit die Rechtsprechung an den Gerichten der einzelnen Mitgliedstaaten soweit koordiniert werden kann, daß dieselben Vergehen auf ein- und dieselbe Art und Weise geahndet werden. Das Hauptproblem mit den Kontrollmechanismen in EU-Gewässern liegt in der Überkapazität unserer Fischfangflotte begründet. Dies führt zu einer Belastung der Fischbestände und stellt eine Versuchung für die Fischer dar, gegen die Vorschriften zu verstoßen. Das ist gar nicht gut. Dies ist das Hauptproblem, das wir lösen müssen. Die Kommission argumentiert ganz richtig, daß eine effektive Überwachung lediglich ein Bestandteil des Gesamtbildes ist und die Überkapazität der Gemeinschaftsflotte zu dem beschriebenen Problem führt. Die Kommission hat eine Reihe von Schwachstellen in der gegenwärtigen Situation identifiziert, die auch vom Parlament erkannt worden sind. Wir benötigen wirklich einheitliche Normen innerhalb der einzelnen Mitgliedstaaten, damit wir wissen, woran wir sind. Beispielsweise existieren keine genormten Werte für die Bestimmung der Maschinenleistung, keine einheitliche Definition für sachgemäße Kontrollen auf See oder für vorschriftswidrige Umladungen der Fänge und deren Überwachung, keine einheitliche Definition für sachgemäße Kontrollen im Hafen. Es gibt Ungleichheiten, was die Strenge der Kontrollen in den verschiedenen Mitgliedstaaten betrifft, worunter das Ansehen der Gemeinsamen Fischereipolitik leidet. Es fehlen angemessene Kontrollen zur Sicherstellung und Durchsetzung sachgemäßer Anlandungen der Fische nach dem Fang auf See bis hin zum Verkauf der Fische an den Konsumenten auf dem Marktplatz. Es existieren auch sehr unterschiedliche Strafregelungen in den einzelnen Mitgliedstaaten. Was hat die Kommission bisher getan, um Kontrollmechanismen innerhalb der Mitgliedstaaten durchzusetzen - was hat sie getan, wenn ein Mitgliedstaat die geltenden Verordnungen nicht eingehalten hat? Mir ist nicht klar - genauso wenig wie dem Ausschuß für Fischerei -, wie die Kommission die gegenwärtig geltenden Verordnungen tatsächlich durchzusetzen beabsichtigt. Wenn wir Antworten auf einige dieser Fragen finden, können wir gemeinsam wirkliche Erfolge erzielen. Kindermann Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Herzlichen Dank an Herrn Provan für seinen umfassenden Bericht über die Entwicklung der Überwachung im Rahmen der Gemeinsamen Fischereipolitik. Nach meinem und unserem Empfinden ist es ein sehr guter Bericht. Es ist deshalb schade, daß wir diesen Bericht vor fast leerem Hause behandeln. Die Probleme, die bei einer effektiven Überwachung der Gemeinsamen Fischereipolitik auftreten, werden wir heute bestimmt nicht zum letzten Mal behandeln. Wie wichtig eine durchgehende Kontrollregelung ist, zeigt eben die Mitteilung der Kommission. Wer sie aufmerksam gelesen hat, erkennt, wie groß die Schwierigkeiten tatsächlich sind, vor allen Dingen bei den kritischen Punkten. Eine Schwäche des Überwachungssystems liegt in der nichteinheitlichen Anwendung in den Mitgliedstaaten. Dies ist nicht nur unsere Sicht der Dinge, sondern hier schließen wir uns den Anmerkungen des Berichterstatters voll an. Die direkte Verantwortung für die Überwachung liegt bei den Mitgliedstaaten, während sich die Probleme auf Gemeinschaftsebene stellen. Diese Einschätzung durch die Kommission zeigt deutlich, wo die Probleme hauptsächlich auftreten. Es steht außer Frage, daß die Kommission bei der Koordinierung auf Gemeinschaftsebene eine wichtige Rolle spielt. Unserer Meinung nach sollte sich diese Kompetenz nicht nur auf die Kontrolle der einzelstaatlichen Überwachung und auf die Garantie von Transparenz und Gerechtigkeit erstrecken, sondern von den Mitgliedstaaten fordern: bei gleichen Verfehlungen werden Sanktionen verhängt. Wichtig für die Effektivität und die Akzeptanz des Überwachungssystems sind die Einbeziehung der Verbände, Zugang zu den einzelstaatlichen Daten im Verdachtsfall, eine wirksame Vernetzung der Kontrollstellen zwischen den Mitgliedstaaten und vor allen Dingen eine Gleichbehandlung. Von besonderer Brisanz ist die Kontrolle von Drittlandschiffen. Hier gibt es auch die besonderen Probleme. Wir wissen, eine absolute Kontrolle gibt es nicht und wird es auch in Zukunft nicht geben. Eine Verbesserung des jetzigen Systems wäre schon möglich, wenn die zur Zeit vorhandenen Instrumente wirksam genutzt und weiter verbessert würden. Wir unterstützen nachdrücklich die Forderungen des Berichterstatters, sehen aber weiteren enormen Handlungsbedarf, trotz einiger nicht zu übersehender Fortschritte in der Vergangenheit. Langenhagen Herr Präsident, dies ist heute die erste Fischereidebatte im Plenum ohne unseren Freund Allan Macartney. Wir sprechen seiner Familie unser tiefes Beileid aus. Herzlichen Glückwunsch Ihnen, Herr Provan, zu Ihrem hervorragenden Bericht. Er ist analytisch, kritisch und positiv. Unser zentrales Problem in der Fischereipolitik ist die letztendlich ineffiziente Bewirtschaftung der Ressource Fisch. Trotz aller Bemühungen in all den Jahren ist es uns nicht gelungen, ein dauerhaftes Gleichgewicht zwischen Ressource und Fangmenge herzustellen. Mit einigen Ausnahmen ist praktisch jede Fischart mehr oder weniger stark überfischt. Als größtes Hindernis für eine ordentliche Bewirtschaftung unserer Meere haben wir die Überkapazität der Fischfangflotte identifiziert. Ob wir mit dem letzten mehrjährigen Ausrichtungsprogramm MAP IV für die Zeit von 1997 bis 2001 dieses Problem endgültig gelöst haben, bleibt abzuwarten. In der Zwischenzeit müssen wir andere Mittel heranziehen. Dabei spielt die erwähnte Kontrollpolitik der Europäischen Gemeinschaft, für die noch vor allem die Mitgliedstaaten verantwortlich sind, eine entscheidende Rolle für die Bewirtschaftung der Meere, und dies stand dabei dauerhaft im Mittelpunkt unserer Kritik. Die Europäische Kommission hat in ihrem Bericht die Schwachstellen identifiziert. Beispielsweise existieren Normungsprobleme bei der Bestimmung der Maschinenleistung zwischen den Mitgliedstaaten. Die Kontrollen auf See werden von Mitgliedstaat zu Mitgliedstaat sehr unterschiedlich gehandhabt. Mitgliedstaaten kommen der Aufforderung nach Erfassung der Anlandemeldungen nicht nach. Die Liste ist noch sehr viel länger und würde den Zeitrahmen meiner drei Minuten sprengen. Jedenfalls haben wir manchmal den Eindruck, daß die Mitgliedstaaten dem Auftrag einer strengen und konsequenten Kontrollpolitik nicht nachkommen. Von unseren Delegationsbesuchen vor Ort und den Gesprächen mit den betroffenen Fischern im Ausschuß für Fischerei wissen wir, daß sich die Fischer äußerst ungerecht, weil ungleich behandelt fühlen. Das ist keine gute Grundlage. Wir waren immer der Auffassung - und Herr Provan unterstreicht dies in seinem Bericht -, daß eine gute Kontrollpolitik nur mit dem Erzeuger geschehen kann. Deswegen möchte ich die in dem Bericht in dieser Hinsicht gemachten Vorschläge ausdrücklich unterstützen, nämlich stärker die Fischwirtschaft und die Erzeugerorganisationen in die Kontrollpolitik einzubeziehen. Der Bericht nimmt positive Elemente auf und fordert auch die Übertragung von guten Erfahrungen aus der Vergangenheit, die beispielsweise internationale Fischereiorganisationen wie die NAFO mit der Kontrolle in der letzten Zeit gemacht haben. Darüber hinaus werden in dem Bericht weitere konstruktive Hinweise für eine eben noch wirksamere Überwachung der Fischereipolitik gemacht. Ich bitte Sie deshalb im Namen der Fraktion der Europäischen Volkspartei, diesem gelungenen Bericht zuzustimmen. Teverson Herr Präsident, auch ich spreche Herrn Provan meine Glückwünsche zu seinem sehr wichtigen Bericht aus. Die Gemeinsame Fischereipolitik ist eine der wenigen gemeinsamen politischen Initiativen der Europäischen Union. Aus diesem Grund spielen das Europäische Parlament, die Kommission und der Ministerrat bei der Gesetzgebung eine wichtige Rolle. Meiner Ansicht nach muß es im Sinne effektiver Rechtsvorschriften möglich sein, das zu normen, was genormt werden muß (was oft nicht der Fall ist). Es müssen die Vorschriften EU-weit einheitlich angewandt werden (was in der Gemeinsamen Fischereipolitik nicht so ist), müssen Verstöße gegen die Vorschriften ungeachtet dessen, wo sie stattfinden, erkannt werden und müssen bei rechtlichen Vergehen in der gesamten Union ähnliche Strafen verhängt werden. All dies ist in der Gemeinsamen Fischereipolitik gegenwärtig nicht der Fall und soll mit Hilfe dieser Mitteilung und der hoffentlich hieraus resultierenden Gesetzestexte erzielt werden. Anfang des Jahres wurde von der britischen Präsidentschaft betont, daß sich einiges ändern muß. In der Mitteilung der Kommission ist dies nicht ganz so deutlich formuliert, aber die Botschaft ist dieselbe: Wir wollen die Lage verbessern. In wenigen Monaten werden wir uns mit dem Kommissionsantrag befassen, der sogar noch etwas abgeschwächter ist. Ich appelliere an den - natürlich nicht anwesenden - Ministerrat und auch an die Kommission, sich weiterhin stark und entschlossen zu zeigen und das Problem anzugehen. Dabei gibt es zwei Kernbereiche: Erstens müssen alle Mitgliedstaaten die gleichen Rechte bei der Durchsetzung von Verordnungen auf allen Stufen der Versorgungskette bis hin zum Markt haben. Zweitens muß sichergestellt werden, daß unsere eigenen Inspektoren die gleichen echten Befugnisse haben wie nationale Inspektoren und so die Gleichbehandlung durchsetzen können, die uns allen vorschwebt. Novo Herr Präsident, werte Kollegen, das Kontrollsystem für die Anwendung der Fischereipolitik wird meiner Meinung nach nur dann spürbare Auswirkungen auf die Ausübung einer verantwortungsvollen Fischerei haben, die die Ressourcen respektiert, wenn sie in eine Reihe weitaus umfassenderer, praktischer Maßnahmen für diesen Sektor eingebunden sind. Tatsächlich reicht Kontrolle nicht aus. Es ist notwendig, alle Beteiligten in die Gespräche, die Verbreitung und die Umsetzung der Kontrollmaßnahmen einzubeziehen. Tatsächlich ist Überwachung nicht genug. Es ist gleichzeitig notwendig, Stabilität für den Sektor zu gewährleisten, indem soziale und finanzielle Maßnahmen eingeführt werden, die einen Ausgleich für die Verringerung des Fischereiaufwands schaffen. Genauso, wie es von wesentlicher Bedeutung ist, den gegenwärtigen Status quo in bezug auf den Zugang zu den Ressourcen aufrechtzuerhalten oder es wesentlich ist, daß die Systeme für die Anlandung, den Import, den Erstverkauf, den Transport und die Vermarktung des Fangs transparenter und gerechter werden. Dazu und um zu zeigen, daß die Kontrolle aus globaler und nicht isolierter Sicht betrachtet werden muß, möchte ich Ihnen von einem bedauerlichen Fall berichten, der sich vor zwei Tagen in meiner Geburtsstadt in Portugal ereignet hat und bei dem ein Lastwagen mit spanischen Fischen zerstört wurde. Ich denke, daß nur das fehlende Vertrauen in die Wirksamkeit der Kontrollmaßnahmen diese Handlung erklären - natürlich nicht rechtfertigen - kann. Denn es besteht neben den Einkommensverlusten ein wachsendes Mißtrauen über die tatsächliche Herkunft der Fische. Es ist unverständlich und nicht leicht zu akzeptieren, daß es beispielsweise legal sein soll, im Mittelmeer 12 Zentimeter große Stichlinge zu fischen, während es im Atlantik erst ab 15 Zentimetern erlaubt ist. Folglich kann nur dieses Mißtrauen den Aufstand der Fischer in meiner Heimat erklären. Wenn die Kontrolle zwischen der Anlandung und dem Verkaufsort vertrauenswürdig und wirksam wäre, wenn es eine Vereinheitlichung der Mindestgröße der Fische gäbe, dann gäbe es kein Mißtrauen und es wäre nicht zu diesem bedauerlichen Vorfall gekommen. Daraus folgt die Notwendigkeit, daß wir alle die Kontrollmaßnahmen ausbauen müssen, so daß die Kontrolle transparent, wirksam und gerecht wird. Gleichzeitig darf nicht vergessen werden, daß wir andere praktische Maßnahmen durchführen müssen, mit denen die Stabilität des Sektors und das Einkommen der jeweiligen Beschäftigten sichergestellt wird. Wolf Herr Präsident, wir dürfen nicht vergessen, daß Überfischung und Überkapazität das eigentliche Problem in der Fischindustrie weltweit ist. Ich möchte Sie an den Bericht von Frau Patricia McKenna vom vergangenen Jahr erinnern, in dem es in der Schlußfolgerung heißt, daß Fischer betrügen müßten, um ihren finanziellen Verpflichtungen nachkommen zu können. Herr Provan macht im Grunde die gleiche Aussage, nur auf diplomatischere Art, wenn er von der Versuchung für die Fischer spricht, gegen die Vorschriften zu verstoßen. Das Überwachungssystem wurde zu Recht angesprochen. Die Schwachpunkte hier sind z. B. die nichteinheitliche Anwendung durch die Mitgliedstaaten, die unangemessene Überwachung ordnungsgemäßer Anlandungen und stark unterschiedliche - ich würde sogar sagen ungerechte - Sanktionen bei Verfehlungen. Folglich muß eine effektive Überwachung und Kontrolle eine der Säulen sein, auf die sich die GFP stützt. Sowohl der Jahresbericht als auch Stichproben haben gezeigt, daß sich vieles ändern muß, um das Überwachungssystem zu optimieren. Insbesondere begrüßen wir die Mitteilung der Kommission, um die es im Bericht von Herrn Provan geht. Es wird klar dargelegt, in wieweit sich die Überwachung in den vergangenen Jahren verbessert hat, und die verschiedenen Schwachstellen werden beim Namen genannt. Wir unterstützen ausdrücklich den Standpunkt der Kommission in dieser Mitteilung und die kürzlich gemachten spezifischen Vorschläge für die Änderung der Überwachungsverordnung. Wir werden den Bericht von Herrn Provan unterstützen. Wir teilen auch Herrn Provans Meinung, daß eine effektive Überwachung problematisch bleibt, solange wir es mit einer derartigen Überkapazität der Fischereiflotten in der EU zu tun haben, denn Boote werden schließlich gebaut, um auszulaufen und nicht, um auf dem Trockendeck zu liegen. Insgesamt aber haben wir uns in der Diskussion zu sehr auf die Fischereiüberwachung in den EU-Gewässern konzentriert und darüber die Überwachungstätigkeit der EU in internationalen Gewässern und denen von Drittländern vernachlässigt. Wir sollten beispielsweise unsere Verantwortung für den Flaggenstaat voll und konsequent ausüben. Im Verhaltenskodex der Ernährungs- und Landwirtschafts-Organisation der Vereinten Nationen FAO für verantwortungsvolles Fischen wird vorgeschrieben, daß Staaten, die Fischereischiffe und zuarbeitende Schiffe für den Fischfang zulassen, ihre Flagge hissen und diese Schiffe effektiv kontrollieren müssen, um eine ordnungsgemäße Anwendung dieses Kodexes sicherzustellen. Wir sollten darüber hinaus auch den Küstenstaaten dabei helfen, ihre Kontrollrechte auszuüben. Wir sollten Ihnen nicht nur Geld und Papiere geben, sondern sie mit echten Befugnissen ausstatten. Souchet Frau Präsidentin, wie vom Berichterstatter zu Recht erwähnt, betont das Europäische Parlament seit langem, daß eine effiziente Gemeinsame Fischereipolitik zu einem Gutteil die Voraussetzung für die Verbesserung der Überwachungsmaßnahmen ist. Aber am besten ist die Überwachung, lassen Sie mich das noch einmal sagen, wenn sie zuverlässig, gerecht und kostengünstig ist und für die Fischer nur minimale zusätzliche Belastungen mit sich bringt, denn die Fischer sind ohnehin besonders schwer belastet. In den Schlußbemerkungen zur Begründung weist unser Berichterstatter außerdem ausdrücklich darauf hin, daß die Kommission in ihrer Mitteilung etwas vergißt, was vielleicht überhaupt entscheidend ist. Damit eine Überwachungspolitik auch wirklich funktionieren kann, müssen die Fischer zustimmen und mitwirken. Die Fischer müssen überzeugt sein, daß die für sie geltenden Kontrollmaßnahmen sinnvoll sind und daß sie für alle gleich gelten und gerechtfertigt sind. In dem von mir im Namen des Ausschusses für Fischerei vorgelegten Bericht über die Kontrolle per Satellit hatte ich sowohl auf die Notwendigkeit solcher Kontrollen, auf ihre Zuverlässigkeit und auf die Erleichterungen, die damit verbunden sind, hingewiesen, aber auch darauf, daß den Fischern Garantien für eine gerechte Durchführung gegeben werden müssen, um sie vom Sinn solcher Kontrollen zu überzeugen. Außerdem ist es wichtig, die Fischer soweit als möglich an der Ausarbeitung und der Festlegung der Kontrollmaßnahmen zu beteiligen, damit sie möglichst nicht als "aus heiterem Himmel über sie hereinbrechend" empfunden werden. Im ersten Änderungsantrag zu diesem Bericht, den ich mit meinem Kollegen James Nicholson eingereicht habe, geht es genau darum zu betonen, wie wichtig es ist, daß solche Kontrollen ausgewogen sind. Eine bedeutende Anzahl von Fischern in den Mitgliedstaaten sind gezwungen, ihre Tätigkeit regelmäßig in denselben Gewässern auszuüben und dabei immer wieder auf dieselben Bestände zurückzugreifen. Die Fischer eines Mitgliedstaates dürfen weder Zweifel noch Verdacht in bezug auf die Wirksamkeit der Kontrollen hegen, die bei den Fischern eines anderen Mitgliedstaates durchgeführt werden; wenn hier Unsicherheiten bestehen, dann werden dadurch Befürchtungen genährt, die nicht immer begründet sind. Deshalb ist es unbedingt erforderlich, die Überwachungsmodalitäten zu perfektionieren, aber im Gegensatz zum Berichterstatter glaube ich nicht, daß es nötig ist, hierfür eine Armee von Gemeinschaftskontrolleuren anzuheuern. Meines Erachtens müssen weiterhin die Mitgliedstaaten die Überwachung durchführen, wenn die Gemeinschaftsaufsicht verstärkt wird, muß sich das auf die Wirksamkeit der nationalen Kontrollen und der dabei eingesetzten Methoden beziehen. Die Überwachungsmodalitäten müssen verbessert und harmonisiert werden. Einige Fischereiaktivitäten werden im übrigen zu stark kontrolliert, andere hingegen sehr wenig. Es muß unbedingt eine Neuverteilung vorgenommen werden. Dies ist auch der Grund für den zweiten Änderungsantrag, den ich zu diesem Bericht eingebracht habe, wobei ich diesen Bericht insgesamt durchaus als erfreulich bezeichnen möchte. McCartin Herr Präsident, ich begrüße die Mitteilung der Kommission. Als Vertreter der irischen Fischer habe ich keinerlei Probleme damit. Ich danke Herrn Provan für seinen Bericht, der die nahezu einmütige Meinung des Ausschusses für Fischerei angemessen widerspiegelt. Über die von ihm angesprochenen Probleme, wie beispielsweise die unterschiedlichen Normen zur Maschinenleistung, haben sich auch unsere Fischer selbst schon beschwert. Dies führt zu ernsthaften Mißverständnissen und Mißtrauen. Ich halte es auch für ganz wichtig, daß wir den Weg der angelandeten Fische bis zum Marktplatz verfolgen, um den genauen Ursprung der auf einem bestimmten Markt angebotenen Fische ermitteln zu können. Dies ist gut für den Markt und für die Preise und stellt die Weichen für eine geregeltere Situation, in der Preisstabilität leichter aufrechtzuerhalten ist. Wir sind uns über das Problem der Schwarzmarktfische und die möglichen Folgen für die Marktlage zu bestimmten Zeiten im Klaren. Wie immer ist die größte Schwierigkeit, das Vertrauen der Fischer zu gewinnen. Ich kann mir vorstellen, daß es in Schottland genau soviel Mißtrauen gibt wie an der Westküste Irlands. Dieses Mißtrauen wird in gewissem Maße - und wahrscheinlich unabsichtlich - von den nationalen Behörden und Ministerien genährt, welche die Kommission als repressive Kraft darstellen, die für all die Vorschriften verantwortlich ist. Sie sagen nicht, daß die Aufstellung der Vorschriften hauptsächlich aus einmütigen Absprachen im Ministerrat resultiert und die Kommission diese lediglich zu überwachen und durchzuführen sucht. Oftmals wird dies nicht deutlich genug gemacht. Sehr oft wird bei schlechten Nachrichten und Einschränkungen davon ausgegangen, daß die Kommission dafür verantwortlich sei. Wenn aber, wie kürzlich in Irland, ein Paket im Wert von 60 Mio. ECU für die weiße Fischflotte angekündigt wird, stehen nationale Minister im Rampenlicht und nicht etwa Kommissionsmitglieder oder Parlamentsabgeordnete, die das Geld bereitstellen und die Pläne machen. Dies ist ein Aspekt des bestehenden Problems. Schließlich wäre im Zuge der gewünschten Regionalisierung eine Grenze von 45 km äußerst hilfreich, um das Wohlwollen der Fischer bei der Umstrukturierung zu erlangen. Flynn Herr Präsident, ich möchte Ihnen mitteilen, daß sich meine Kollegin Frau Emma Bonino für ihr Fernbleiben entschuldigt. Sie wäre heute gern dabeigewesen. Ich bin erfreut, Ihnen den Bericht vorstellen zu dürfen. Ich habe ein ganz persönliches Interesse daran und bin mit der Materie recht gut vertraut, da ich aus dem Fischfanggebiet der Westküste Irlands stamme. Die Kommission begrüßt die positive Reaktion von Herrn Provan auf unsere Mitteilung. Hinsichtlich der Fischereiüberwachung ist das Hauptanliegen der Kommission, neue Änderungen an bestehenden Vorschriften zu vermeiden, wenn sie nicht zwingend notwendig sind und sich nicht gut mit der Gesamtstrategie vereinbaren lassen. Eine Strategie zur Verbesserung der Fischereiüberwachung erfordert zunächst einen starken politischen Willen und auch angemessene personelle und materielle Ressourcen. Eine solche Strategie erfordert ebenso eine effiziente Organisation und ein größeres Bewußtsein bei allen Beteiligten darüber, was auf dem Spiel steht. Aus diesem Grund was das Ziel der Kommission die Durchführung einer detaillierten Untersuchung, die über die Grenzen der jährlichen Überwachungsberichte hinausgeht, denn diese lassen of nicht den nötigen Abstand für eine ganz genaue Beobachtung der Sachlage zu. Genau dies ist das Ziel der Mitteilung, die wie heute hier im Parlament diskutieren. Deshalb würde die Kommission zunächst gern die bedeutenden Fortschritte unterstreichen, die wir zu verzeichnen haben. Die Umsetzung kürzlich getroffener Entscheidungen, vor allem bei der Verwendung von Satelliten, würde diesen Prozeß um einiges beschleunigen. Bei der Betrachtung der verschiedenen Elemente der Gemeinsamen Fischereipolitik und deren Umsetzung, angefangen bei der erwähnten Flottenüberwachung bis hin zu den ebenfalls erwähnten Märkten, wird deutlich, daß noch einige maßgebliche Verbesserungen in diversen Bereichen vonnöten sind. Die Durchführung der bereits getroffenen Entscheidungen allein reicht dabei nicht aus. Abgesehen von technischen Einzelheiten haben sich zwei Hauptprobleme herauskristallisiert. Zwar wurden diese bereits angeführt, aber ich denke trotzdem, daß ich sie noch einmal ansprechen sollte. Es handelt sich um fehlende Transparenz zwischen den Mitgliedstaaten und in vielen Fällen um fehlende Kooperation innerhalb der einzelnen Mitgliedstaaten selbst. Unter Berücksichtigung dieser Gedanken hat die Kommission bereits zwei Dokumente beantragt, um eine Gesamtstrategie und ein Maßnahmenpaket zu erstellen und zu entwickeln. Der Änderungsantrag hinsichtlich der die Vorschrift zur Einrichtung eines Überwachungssystems einerseits und das Aktionsprogramm zur Verbesserung der Anwendung der Gemeinsamen Fischereipolitik andererseits decken die wichtigsten in dieser Mitteilung behandelten Punkte ab. Die Kommission ist hocherfreut über die positive Resonanz der Mitteilung beim Parlament. Wir haben die im Laufe der Diskussion aufgetauchten Anregungen zur Kenntnis genommen, die uns eine konstruktive Form der Unterstützung ermöglichen. Ich möchte mich an dieser Stelle zu dem äußern, was Herr Provan zu Sanktionen gegenüber einzelnen Mitgliedstaaten gesagt hat. Wir brauchen unwiderlegbare Beweise für solche Vergehen und haben hierfür nicht die nötigen Befugnisse. Die Überwachungsbefugnisse sind minimal, und die Arbeit der Kommission wäre entschieden effektiver, wenn die Inspektoren der Gemeinschaft zusätzlich zur Befugnis, Kontrollen ohne Vorankündigung durchzuführen, mehr Spielraum beim Sammeln von Informationen bei der Suche nach Schwachstellen in den nationalen Überwachungssystemen hätten. Dies würde die Situation enorm verbessern. Zweitens hat Herr Provan mit Recht Zugang zu Informationen und den Datenbanken gefordert. Wir werden diese Punkte in unseren nächsten Vorschlag mit einbeziehen, denn ich halte dies für äußerst sinnvoll. Herr Teverson hat meiner Ansicht nach sehr gut erkannt, daß wir in jeglicher Hinsicht nichteinheitlich handeln. Hier liegt die Wurzel allen Übels. Mir persönlich gefällt die Idee der Kontrollen auf allen Stufen der Versorgungskette bis zum Markt sehr gut. Gegenwärtig gibt es hier Schwachstellen. Herr McCartin hat diesen Punkt ebenfalls erwähnt. Ich halte dies für eine geeignete Methode zur Ursprungsfeststellung im gesamten System. Wir würden in dieser Hinsicht sehr gern aktiv werden. Schließlich haben wir uns mit einigen Initiativen auf diesem Gebiet auseinandergesetzt. Wir sollten dem enormen Potential neuer Technologien gebührend Rechnung tragen. Die Möglichkeiten der Datenverarbeitung und der Satelliten werden derzeit noch nicht voll ausgeschöpft. Hier sollten wir etwas unternehmen. Vielleicht wäre die Finanzierung von Forschung und einigen Studien in diesem Bereich überlegenswert. Im zukünftigen fünften Programm könnten wir Überwachungs- und Kontrollmaßnahmen mehr Platz einräumen. Das halte ich für eine gute Idee. Schließlich gibt es die Möglichkeit einer internationalen Konferenz im nächsten Jahr, die viele produktive Schlußfolgerungen und Empfehlungen mit sich bringen kann, um unsere Strategie zu optimieren und uns dem angestrebten Ziel näherzubringen, nämlich der Schaffung der harmonisierten Aktionsplattform, von der Herr Teverson spricht. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 9.00 Uhr statt. (Die Sitzung wird um 20.45 Uhr geschlossen.)

Libro Verde sobre el futuro de la política en materia de RTE-T (breve presentación) Presidente De conformidad con el orden del día, se procede a realizar una breve presentación del informe de Eva Lichtenberger, en nombre de la Comisión de Transportes y Turismo, sobre el Libro Verde sobre el futuro de la política en materia de RTE-T. Eva Lichtenberger Señor Presidente, Señorías, muchas gracias por permanecer en la sala para este tema, que en realidad es mucho más importante de lo que podría pensarse a la vista del número de diputados presentes en la Cámara. Se refiere a la revisión de la política de transporte en relación con las redes transeuropeas. En primer lugar, permítanme expresar mi agradecimiento a aquellos de mis colegas que han contribuido en la realización de este informe, en particular a la Comisión y a la Secretaría, que han proporcionado un apoyo excelente. La historia de las redes transeuropeas es larga. Durante 15 años, se han presentado proyectos, se han debatido listas y se han postergado decisiones. Esto era, y es, un motivo para prestar más atención al tema, para revisarlo y ver hasta qué punto los objetivos se han logrado o pueden lograrse. Las redes transeuropeas no siempre han tenido éxito. Ello se debe en parte -como ocurre con tanta frecuencia en la Unión Europa- a la financiación, y en particular a la falta de financiación en los Estados miembros que todavía tienen la lamentable costumbre de solicitar un gran apoyo de la Unión Europea. Sin embargo, cuando se trata de aportaciones presupuesto de la Unión Europea, el saco se cierra bien cerrado y sale de élmuy poca ayuda. Bien, dado que nada surge de la nada, muchos proyectos no llegaron a arrancar, y necesitamos analizar nuevamente esta cuestión con mayor detenimiento, especialmente a la luz de los desafíos más recientes que afrontamos en relación con la política europea de transporte en general. Por una parte, nos enfrentamos a nuevos desafíos derivados del cambio climático, y debemos dar una respuesta al respecto. La cuestión de la sostenibilidad relacionada con el transporte y la cuestión del daño climático ocasionado por determinados medios de transporte debe plantearse de nuevo una y otra vez, y también debe reflejarse en las medidas adoptadas por los Estados miembros y de la Unión Europea. Sin duda, el segundo punto que debemos abordar de manera muy decisiva es la crisis financiera actual, que bajo ciertas circunstancias limitará todavía más la capacidad de algunos Estados miembros de tomar medidas relativas a las infraestructuras y las inversiones asociadas necesarias. Sin embargo, la ampliación nos ha situado ante nuevas tareas a realizar en Europa que no existían cuando se tomaron decisiones sobre la lista de redes transeuropeas. Por tanto, después de largos debates en comisión, se decidió utilizar un enfoque que pretende abordar estos temas en particular. En primer lugar, los distintos medios de transporte deberían estar conectados en red mucho mejor de lo que ahora están. Este factor se ha ignorado en el pasado. Esto afecta particularmente a los puertos y el territorio interior, que se han dejado de lado en los últimos años y que ahora constituyen el enfoque principal de este informe. Sin embargo, esto también exige el desarrollo de una red central y las conexiones de red en las que se basa todo el sistema y a las que se conecta todo el sistema, permitiendo un desarrollo significativo en el sector del transporte y la mejora continua de su gestión. No solo necesitamos una red geográfica, sino también una red conceptual entre los modos de transporte, mejores enlaces intermodales y un mejor trabajo técnico a desarrollar sobre las redes. Esto tiene que ver con el software más que con el hardware. Este es el aspecto central de nuestro informe, y espero que podamos coincidir en esta resolución, que cuenta con un amplio apoyo, y que no vemos como un paso hacia atrás, como se indica actualmente en una resolución alternativa. Joe Borg miembro de la Comisión. -Señor Presidente, desde que se instauró hace 15 años, la política sobre redes transeuropeas de transporte ha contribuido considerablemente al funcionamiento del mercado interior y a la cohesión económica, social y territorial. Ahora necesita adaptarse a nuevos desafíos. El libro verde sobre la revisión de la política RTE-T aborda estos desafíos y propone medidas para abordarlos tanto en la etapa de planificación de la red como en las fases de aplicación del proyecto. La Comisión aprecia enormemente que el Parlamento Europeo esté siguiendo este proceso de revisión desde el comienzo, como queda reflejado en esta resolución. Esto subraya la determinación de ambas instituciones para desarrollar una política RTE-T orientada al futuro. Existe una alta conformidad entre nuestras propuestas y los objetivos y peticiones incluidos en el informe de la señora Lichtenberger, tal como fue aprobado en la Comisión de Transportes: es decir, un enfoque de red más integrado y coherente en el que las conexiones intermodales, como las conexiones entre ferrocarril y puertos y aeropuertos, o como las terminales intermodales, el enlace entre el transporte de larga distancia y el transporte urbano y la interoperabilidad deben reforzarse para mejorar la eficacia del sistema y ofrecer servicios de alta calidad a los pasajeros y al transporte de mercancías. La Comisión también comparte también la opinión expresada en el informe según la cual resulta vital, especialmente para el transporte de mercancías, facilitar cadenas comodales en las cuales el transporte marítimo y el transporte ferroviario desempeñen un papel importante y los sistemas inteligentes de transporte contribuyan a optimizar el uso de las infraestructuras. En el proyecto de informe, la Comisión de Transportes ha elegido la opción tres, una doble capa consistente en una red central y otra exhaustiva. Al apoyar esta opción, el Parlamento confirma la necesidad de combinar la política tradicional de infraestructuras de transporte con una consideración apropiada de las nuevas condiciones y circunstancias, la necesidad de una mayor flexibilidad y capacidad de respuesta ante situaciones cambiantes y de una mayor apertura a la identificación y el apoyo a medidas para las infraestructuras derivadas de los requisitos del servicio de transporte y el desafío económico y ambiental para promover una mejora coordinada de los ejes de transporte mediante una serie de pequeñas infraestructuras y proyectos STI. Tras la votación sobre el proyecto de informe de la Comisión de Transportes, se ha propuesto una resolución alternativa que apoya la opción dos, una red de una única capa con proyectos prioritarios o una única red prioritaria, y, por tanto, sin una red exhaustiva. Desde nuestro punto de vista, esto contradice con otros puntos del proyecto de resolución. Quiero también recordar ahora las ventajas y las desventajas de la red exhaustiva. Aunque resulta demasiado amplia como para permitir el establecimiento claro de prioridades y el estímulo de su aplicación mediante el foco de los instrumentos comunitarios, la red exhaustiva contribuye a asegurar la función de acceso a la RTE-T y a favorecer la cohesión. Ha demostrado asimismo ser vital como marco de referencia para diversas acciones y medidas legislativas en materia de política de transporte: en particular, la interoperabilidad en el sector ferroviario y la seguridad vial. Por tanto, la eliminación de la red exhaustiva tendría algunos efectos adversos. En lo relativo a la aplicación de la red, estamos totalmente de acuerdo con la visión que se incluye en el informe de que los Estados miembros poseen un papel esencial en la decisión, la planificación y la financiación de las infraestructuras de transporte. Se necesitan recursos financieros suficientes en virtud del presupuesto RTE-T y el refuerzo de la coordinación entre los objetivos de desarrollo territorial y la política RTE-T. Los acuerdos de colaboración entre el sector público y el privado deben fomentarse más ampliamente. La Comisión también subraya que la inversión RTE-T es clave para un desarrollo económico sostenible, y por tanto, resulta un modo esencial de contribuir a la superación de la crisis actual. Para concluir, nos sentimos muy agradecidos por la propuesta de resolución sobre el futuro de la política de redes transeuropeas de transporte. Queremos expresar nuestro agradecimiento a la Comisión de Transportes por el constructivo debate sobre el tema, y en particular a la señora Lichtenberger por su exhaustivo trabajo. Será una contribución muy valiosa a tener en cuenta en los próximos pasos en los debates con otras instituciones. Presidente Se cierra el punto. La votación tendrá lugar el miércoles, 22 de abril de 2009. Declaraciones por escrito (artículo 142 del Reglamento) Krzysztof Hołowczyc Ahora que el período actual del Parlamento Europeo se acerca a su fin, tenemos la oportunidad de comentar los cambios en el enfoque del proyecto de infraestructuras más ambicioso de la Comisión, la Red Transeuropea de Transporte, que la Comisión está planificando para el futuro inmediato. Actualmente se están construyendo en los Estados miembros algunos tramos de la red. La continuación lógica de esta situación, que será también la fase final, es la integración de los elementos individuales en distintos países en un conjunto cohesionado, para crear así un sistema transeuropeo. La geografía de la Unión Europea está cambiando. Por tanto, parece quedar justificada la necesidad de introducir cambios en los mapas de alineación de la red. En relación con esto, las necesidades financiaras en materia de inversión están cambiando. La fase final de integración de la red debería hacer más hincapié en la financiación de sus elementos transfronterizos. Incrementar la calidad de las conexiones de transporte existentes en Europa y construir otras nuevas contribuirá a reducir los accidentes de carretera, que es nuestra prioridad constante en la lucha por una mejor movilidad para los ciudadanos de la UE. Además, la introducción de innovaciones tecnológicas de todo tipo y la reciente popularización de los sistemas de transporte inteligente queda justificada por las prioridades de infraestructuras europeas para el siglo XXI.

Dichiarazioni di voto Presidente L'ordine del giorno reca le dichiarazioni di voto. Siiri Oviir (ET) Signor Presidente, nel concetto di un'Europa che collabora è insita l'idea che, in linea di principio, la zona euro può muoversi solo in due direzioni: disgregarsi o diventare più forte. In questa situazione economica occorre una risposta politica concreta e decisiva. Appoggiando la creazione del meccanismo di stabilità mi sono espressa a favore della relazione, che spiana la strada a un quadro giuridico idoneo all'istituzione di questo meccanismo. Marian Harkin (EN) Signor Presidente, ieri abbiamo votato il meccanismo permanente di stabilità e l'abbiamo bocciato. L'emendamento n. 33, che avrebbe permesso al fondo di acquistare obbligazioni sui mercati secondari, è stato ritirato. Il Parlamento, come sinora ha fatto il Consiglio europeo, si è rifiutato di prendere decisioni difficili. Sì, si tratta di decisioni difficili, determinanti per il futuro o il fallimento dell'eurozona. Abbiamo nascosto la testa nella sabbia, come il proverbiale struzzo. Non stiamo attraversando solo una crisi monetaria ma anche una crisi bancaria, oltre a una crisi del debito pubblico. Nonostante questo continuiamo a rattoppare profonde ferite. L'Irlanda, il mio paese, si sta accollando un debito intollerabile solo perché le banche tedesche, francesi, irlandesi, britanniche e di altri paesi - insieme alla regolamentazione troppo permissiva e alla supervisione inesistente - si sono comportate come dei casinò. I crediti inesigibili sono diventati crediti dei cittadini. Non debito pubblico, bensì del cittadino. Tutto questo è successo sotto il naso della BCE, con tassi di interesse totalmente inadeguati. Ora spetterebbe ai cittadini irlandesi risolvere il problema. Nessuno è pronto ad affrontare la realtà. Il debito è insostenibile. Abbiamo cercato di guadagnare tempo con piani di salvataggio, ora necessitiamo di una grande ristrutturazione. Anneli Jäätteenmäki (FI) Signor Presidente, la creazione per l'Europa di un meccanismo permanente di gestione delle crisi è giustificata nell'eventualità di future crisi economiche e finanziarie. Nessuno vuole le crisi, ma sicuramente si verificheranno e da parte nostra dobbiamo prepararci al peggio. È un peccato che si voglia definire un meccanismo di gestione delle crisi esterno alle istituzioni europee, perché in realtà dovrebbe avvicinarsi a esse il più possibile. È altresì importante e positivo che Regno Unito e Svezia, paesi esterni alla zona euro, possano parteciparvi. Appoggio il tentativo di consolidare il coordinamento della politica economica in Europa nonché l'idea che, dovendo stabilire sanzioni, sia la Commissione a decidere in merito, e che vengano applicate automaticamente senza diventare oggetto di discussioni o trattative con reciproche concessioni. Daniel Hannan (EN) Signor Presidente, pensavo che niente potesse turbarmi dopo 12 anni di Assemblea, ma sono rimasto scioccato dal tono con cui ieri l'onorevole Brok ha presentato la relazione. La cosa che mi ha scioccato non è stata l'arroganza o il totale distacco dalla realtà, e neppure il disprezzo per l'opinione pubblica, bensì l'aggressività. Ha speso innumerevoli parole per dire che abbiamo dovuto evitare la solita procedura di revisione dei trattati, perché avrebbe potuto scatenare un referendum in alcuni Stati membri! Ecco in mostra il disprezzo nei confronti dell'elettorato che sono solite manifestare le elite europee. L'opinione pubblica viene considerata non un motivo per cambiare direzione, bensì un ostacolo da superare. Non posso fare a meno di ricordare le parole del connazionale dell'onorevole Brok dopo la rivolta di Berlino est. Non sarebbe più semplice far sparire il popolo ed eleggerne un altro al suo posto? Syed Kamall (EN) Signor Presidente, uno dei problemi intrinseci a una moneta unica che vede l'adesione di più Stati membri, con cicli economici a velocità diverse, è che è inutile avere gli stessi tassi di interesse se le decisioni di spesa non sono le stesse. Ovviamente il risultato non ha tardato a farsi vedere, poiché i problemi dell'eurozona sono noti a tutti. Oltretutto i governi devono capire che non possono spendere più soldi di quelli che entrano con l'erario. Se lo fanno e falsificano i conti, o non garantiscono la governance e la disciplina economica, gli altri vanno nei guai. Ovviamente vogliamo un'eurozona forte, soprattutto per gli Stati membri che non vi aderiscono. Vogliamo continuare ad avere scambi commerciali con i paesi che vi fanno parte. L'euro debole per noi non è un vantaggio. Al tempo stesso però bisogna essere chiari sul fatto che i paesi della zona euro devono risolvere i propri problemi da soli, senza affidarsi ad altri. Auguro buona fortuna a voi della zona euro, ma vi chiedo di imparare la lezione: non spendete più soldi di quanti ne guadagnate. Ashley Fox (EN) Signor Presidente, a nome del gruppo dei Conservatori e Riformisti europei affermo chiaramente che siamo a favore del meccanismo europeo di stabilità istituito, ma che abbiamo votato contro la relazione Brok e Gualtieri perché il parere espresso non era in linea con le conclusioni raggiunte dal Consiglio. La relazione Brok e Gualtieri voleva che Parlamento europeo e Commissione interferissero con efficacia nel meccanismo intergovernativo. È assolutamente giusto che il meccanismo sia di natura intergovernativa viste le enormi somme di denaro stanziate in suo favore. Ministri nazionali facenti capo ai propri parlamenti nazionali: questa è la giusta linea di responsabilità. Il problema di fondo di tutta la crisi dell'euro, ovviamente, non è legato alla moneta unica, bensì ai governi che spendono troppi soldi dei contribuenti. Syed Kamall (EN) Signor Presidente, accolgo con favore la conclusione della seconda fase dell'accordo open skies tra Stati Uniti e Unione europea. Credo si tratti di un enorme passo avanti, anche se ovviamente alcuni di noi aspirano a una maggiore liberalizzazione e a un minore protezionismo, che per molti versi blocca ancora questo settore. Vorrei che gli Stati Uniti eliminassero gli ostacoli e le restrizioni in materia di proprietà estera, e sono convinto che i passeggeri di tutto il mondo sarebbero avvantaggiati dall'esistenza di più accordi open skies. Rendo altresì omaggio alla relatrice ombra dell'ECR, onorevole Foster, che è un'esperta del settore e ha lavorato nel campo dei trasporti aerei e in seno alla commissione per i trasporti. Credo tuttavia sia molto importante continuare a promuovere più liberalizzazione non solo nell'accordo tra Stati Uniti e Unione europea ma anche nei mercati emergenti dell'Asia, motivo per cui mi rallegro dell'odierna iniziativa sull'accordo tra Unione europea e Vietnam. Spero si possa continuare a lungo a usufruire di un migliore accesso ai mercati globali in crescita. Francesco De Angelis Signor Presidente, onorevoli colleghi, vorrei innanzitutto ringraziare la relatrice Balzani per l'ottimo lavoro svolto. Nel merito, quattro sono i punti della relazione d'iniziativa che reputo qualificanti. Il primo, sul piano generale, è il richiamo esplicito al bilancio UE e alla sua natura redistributiva, quali architravi della solidarietà europea. Il secondo, sul piano specifico, riafferma il principio in base al quale gli impegni da liquidare - che sono particolarmente elevati nel settore della coesione - debbono essere assolti e non, come sostiene il Consiglio, semplicemente tagliati. Il terzo avanza dubbi, io credo motivati, sull'efficacia del criterio di previsione fondato sull'esecuzione dell'esercizio precedente. Il quarto invita la Commissione a formulare proposte per la creazione di nuove risorse e in particolare nuove risorse devono essere volte a contrastare i persistenti effetti della crisi con un impegno concreto ed effettivo a favore delle politiche per l'innovazione, per la ricerca e per lo sviluppo economico e produttivo ed occupazionale dell'Europa. Salvatore Iacolino Signor Presidente, onorevoli colleghi, chiedo scusa, in un momento così importante un documento come quello varato oggi è sicuramente improntato a criteri di buon senso e di ragionevolezza. Sostenere la strategia 2020 costituisce sicuramente espressione non soltanto di credibilità ma anche di coerenza dell'agire del Parlamento europeo. Alcuni criteri e alcune linee guida importanti tuttavia dovranno ulteriormente essere rafforzate attraverso una lista delle priorità degli interventi. Oggi, in un momento così delicato, nel quale soprattutto nel Mediterraneo ma anche in Giappone, le difficoltà sono strettamente collegate ad una realtà in rapida evoluzione, vi è la necessità di un Parlamento autorevole e credibile, con risposte che diano forza alla crescita, alla competitività e alla sostenibilità intelligente delle cose da fare. Mario Borghezio Signor Presidente, onorevoli colleghi, io ritengo che proprio in un momento così delicato, come si diceva poco fa, delle finanze degli Stati membri dell'Europa, vorrei gettare un grido d'allarme per una spesa su cui si sta discutendo alla commissione budget: è quella del caso eclatante - io lo definirei una vergogna se venisse approvata - dell'enormità delle spese previste per la Casa della storia europea. Il building Eastman è già di nostra proprietà ma solo per le spese di ristrutturazione sono previsti stanziamenti fra i 26 e i 31 milioni di euro, più 3,3 solo per i progetti. Costi fissi: oltre 3 milioni di euro, costi variabili: 3,2 milioni di euro, per lo staff - cinquanta persone - 3,2 milioni di euro, 2 milioni per la sicurezza, quindi per la sola gestione previsti 13,45 milioni di euro. Io credo che dovremmo dare l'esempio con le nostre istituzioni, di oculata spesa. Sarebbe una vergogna. Peter Jahr (DE) Signor Presidente, se possibile vorrei fare tre osservazioni riguardo agli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012. In primo luogo credo sia un bene discutere il bilancio 2012 sin dalle fasi iniziali perché - in secondo luogo - non vogliamo si verifichi un altro disastro tra Parlamento europeo, Consiglio e Commissione come quello per il bilancio 2011. Inoltre sono particolarmente orgoglioso del fatto che il bilancio europeo non debba ricorrere al prestito. Penso debba continuare a essere così. Siiri Oviir (ET) Signor Presidente, indubbiamente l'immigrazione clandestina svolge un ruolo molto importante nel promuovere lo sviluppo economico europeo e nel rafforzare la competitività. C'è però un problema ricorrente in tal senso, ovvero la mancanza di un solido quadro giuridico per gli immigrati e, di conseguenza, la potenziale discriminazione nei loro confronti. Non è normale una situazione in cui, nel XXI secolo, si assiste ancora a episodi legati di fatto alla schiavitù. Ognuno ha diritto alla parità di trattamento nel mercato del lavoro. La relazione conteneva le disposizioni attualmente mancanti nel quadro normativo e, per tale motivo, ho appoggiato l'istituzione di un quadro giuridico nel settore, cosa che ritengo essere di vitale importanza. Alfredo Antoniozzi Signor Presidente, onorevoli colleghi, la semplificazione amministrativa e la facilitazione dell'accesso alle informazioni rilevanti costituiscono gli strumenti adatti per rendere il mercato del lavoro europeo più attraente agli occhi dei lavoratori dei paesi terzi. L'istituzione di una procedura unica di domanda volta al rilascio di un titolo combinato comprendente sia il permesso di soggiorno sia il permesso di lavoro in un unico atto amministrativo concorrerà a semplificare e ad armonizzare le norme attualmente vigenti negli Stati membri. Questo renderà più chiara ed efficiente la procedura sia per i migranti che per i datori di lavoro, facilitando al tempo stesso i controlli sulla legalità del soggiorno e sull'impiego. La procedura unica permetterà inoltre di ridurre la disparità di diritti tra i cittadini dell'Unione e i cittadini dei paesi terzi. Per questa ragione ho dato il mio voto favorevole alla relazione della collega Mathieu. Monika Flašíková Beňová - (SK) Signor Presidente, ho votato contro la proposta di direttiva approvata. A mio avviso è importante applicare una procedura unica per gestire i permessi di lavoro e i permessi di soggiorno. È altresì necessario creare un'unica serie di diritti per i cittadini di paesi terzi che vivono e lavorano legalmente in uno Stato membro dell'Unione europea. Indubbiamente è anche indispensabile garantire sicurezza giuridica e trasparenza nelle decisioni adottate dagli organi nazionali cui compete la gestione delle domande. Avendo una grande influenza sulla vita di queste persone, devono essere valutate il più obiettivamente possibile. Occorre garantire parità di trattamento in tutti i settori dell'assistenza sociale e sostenere i diritti a livello legislativo. Poiché queste modifiche non sono state integrate nella direttiva sulla migrazione economica, credo non sia giusto che i partiti di destra l'abbiano approvata. Hannu Takkula (FI) Signor Presidente, innanzi tutto il fatto che il permesso unico conceda gli stessi diritti e parità di trattamento ai lavoratori stranieri rappresenta un buon punto di partenza. Nell'Unione europea occorre applicare i diritti umani di modo che i lavoratori provenienti da paesi terzi possano ricevere la stessa retribuzione e avere lo stesso tipo di previdenza sociale, e che vengano loro applicate le stesse condizioni di lavoro degli altri dipendenti. Ovviamente si tratta di una considerazione di base. Sono abbastanza preoccupato su un punto che riguarda la relazione, pur non avendo votato a favore, ovvero l'ambito di applicazione dell'articolo 3, che ancora non comprende i lavoratori stagionali e distaccati né i lavoratori in trasferimento all'interno di società multinazionali provenienti da paesi terzi. La speranza è che si facciano progressi in tal senso, cosicché tutti possano essere considerati alla stessa stregua nel pacchetto sul permesso unico. Il principio dello sportello unico è una cosa positiva: l'idea che tutti possano richiedere il permesso in un solo posto senza più dovere passare da un posto all'altro per questioni burocratiche. Peter Jahr (DE) Signor Presidente, concordo pienamente con i deputati che affermano la necessità di garantire parità di trattamento ai lavoratori di paesi terzi assunti nell'Unione europea da oltre un anno. Concordo inoltre sul fatto che chi lavora nell'Unione europea da meno di sei mesi non ha diritto alle stesse condizioni in materia di assegni familiari e sussidi di disoccupazione. Ciononostante sono assolutamente a favore - lo ribadisco - di un'assicurazione infortuni e malattia per queste persone. Inoltre credo che le prestazioni di vecchiaia siano una componente della retribuzione di una persona e che, ai sensi del regolamento (CE) n. 883/2004, le si debba potere trasferire in base alle norme applicate dagli Stati membri, a condizione che questo sia possibile solo se anche il paese terzo lo consente e provveda concretamente al loro trasferimento. Ashley Fox (EN) Signor Presidente, mi compiaccio siano iniziati così in anticipo i preparativi del bilancio 2012, perché così sarà possibile valutare le cose in maniera adeguata. Uno dei problemi di cui molto si parla nell'Unione europea e in quest'Aula è il tema della solidarietà. Spesso siamo molto entusiasti di dimostrare la nostra solidarietà a vari gruppi di persone. Chiedo a questo Parlamento di dimostrare un po' di solidarietà nei confronti dei contribuenti che formano l'elettorato, perché ad oggi non siamo riusciti a farlo. In questo periodo di austerità dobbiamo dare prova di moderazione, dare l'esempio. Dobbiamo farlo congelando le retribuzioni e le indennità di tutti gli eurodeputati e i funzionari di quest'Aula per il 2012, e mettendo da parte i progetti per la casa della storia europea, la cui costruzione richiederà milioni di euro e per la quale non esiste un piano di finanziamento a lungo termine. Non c'è dubbio che anche questo andrà a ricadere sulle spalle dei contribuenti. Francesco De Angelis La frammentazione delle norme in materia di diritti dei consumatori, non c'è dubbio costituisce un ostacolo molto importante sia all'acquisto sia alla vendita oltre frontiera, ed è un problema anche per l'effettiva creazione di un vero mercato interno. Io credo che la proposta di direttiva rinviata oggi in commissione può, con importanti integrazioni, contribuire a delineare un quadro giuridico chiaro in materia di diritti dei consumatori. Alfredo Antoniozzi Signor Presidente, onorevoli colleghi, questa relazione si propone attraverso la revisione delle quattro direttive attuali di porre fine a una frammentazione del quadro normativo che ha ostacolato il completamento del mercato interno fino ad oggi: l'obiettivo è migliorare il funzionamento dello stesso per i consumatori e le imprese, aumentando la fiducia dei primi nel mercato e riducendo la riluttanza delle imprese ad operare a livello transfrontaliero. La proposta è complessa e con molti aspetti specifici, i quali sono stati esaminati e dibattuti fin dalla scorsa Presidenza francese. Con la nuova commissione Barroso, per opera del Commissario Reding, l'armonizzazione totale non è stata più considerata come un dogma e abbiamo giustamente intrapreso la strada verso un'armonizzazione più mirata. Pur non essendo pienamente soddisfatto del risultato raggiunto, che considero modesto e frutto di un compromesso al ribasso, credo e mi auguro che questa proposta possa costituire un punto di partenza per sviluppi ulteriori. Per questo ho dato il mio appoggio a questa relazione. Giovanni La Via Signor Presidente, onorevoli colleghi, il testo votato oggi è il risultato di un lungo e complicato percorso iniziato nell'ottobre del 2008 che mira a porre il consumatore al centro della tutela per gli acquisti effettuati oltreconfine. L'obiettivo che l'Unione e le istituzioni comunitarie devono prefissarsi è quello di contribuire a un miglior funzionamento del mercato interno, volto ad accrescere la fiducia del consumatore e contestualmente a sostenere le nostre imprese. La direttiva sottoposta oggi al voto dell'Aula rappresenta la sintesi di quattro direttive relative a questo tema, fino a oggi in vigore. Essa esprime la volontà di armonizzare in modo assai più incisivo la disciplina oggi vigente nei vari ordinamenti, evitando quella frammentazione giuridica che purtroppo molto spesso è risultata essere un ostacolo sia per le imprese, il cui obiettivo è quello di poter essere competitive sul mercato transfrontaliero, che per i consumatori. Per questi motivi ho dato il mio assenso e il mio voto a favore di questa relazione. Mitro Repo (FI) Signor Presidente, la riforma della direttiva sui diritti dei consumatori è stata un processo lungo e saltuario. L'idea originale della Commissione basata su una totale armonizzazione ha minacciato di compromettere la tutela dei consumatori, soprattutto nei paesi nordici. Ciò sarebbe stato contrario al trattato sul funzionamento dell'Unione europea, in base a cui la normativa in materia di consumatori deve basarsi sui livelli più elevati di tutela. Occorre quindi tenere sempre a mente che sono i mercati a dovere essere a vantaggio del consumatore, e non il contrario. La normativa in materia di consumatori e piccoli imprenditori deve sempre essere il più chiara possibile e di facile comprensione. Una normativa redatta in maniera precisa e accurata è nell'interesse di tutte le parti. Per questo motivo è un bene che la direttiva sia stata rinviata alla commissione, come oggi deciso dal Parlamento. Anneli Jäätteenmäki (FI) Signor Presidente, ad oggi il mercato interno dell'Unione europea si è sviluppato alle condizioni imposte soprattutto dalle grandi società. È giunta l'ora di rivolgere la nostra attenzione alle piccole e medie imprese e, in particolare, ai consumatori per assicurare una più efficace tutela dei loro interessi nel mercato interno. La proposta di riforma sulla tutela del consumatore avanzata dalla Commissione è stata recepita in maniera piuttosto controversa. In Finlandia, ad esempio, l'associazione dei consumatori ha raccolto firme per una petizione, sostenendo che se fosse andata avanti la proposta avrebbe danneggiato in maniera irreparabile la tutela dei consumatori finlandesi. Questo compromesso su cui ora abbiamo votato, che sarà oggetto di ulteriori dibattiti, è molto oscuro. Molte proposte originarie sono state eliminate, rendendolo per nulla ambizioso. Ma il principale problema è che, in realtà, è di difficile comprensione. A mio avviso, requisito d'obbligo è che la direttiva sui diritti dei consumatori sia comprensibile anche per loro, così da poterne garantire la tutela. Hannu Takkula (FI) Signor Presidente, i colleghi finlandesi intervenuti prima di me, gli onorevoli Repo e Jäätteenmäki, hanno espresso un parere positivo su questa direttiva in materia di tutela dei consumatori. Come popolo finlandese e nordico ci preoccupiamo per eventuali danni alla tutela del consumatore. La totale armonizzazione porterebbe proprio a questo, soprattutto nei paesi nordici. Inoltre rimanderebbe l'adozione di misure in quei paesi dove la situazione, al momento, è lungi dall'essere perfetta. Benissimo che questa proposta sia stata rinviata alla commissione, perché contiene alcuni punti leggermente problematici soprattutto per i piccoli imprenditori. Vorrei che la commissione si concentrasse su un piccolo punto. Gli emendamenti n. 18 e n. 107 suggeriscono che la proposta avrebbe un impatto molto negativo sulle agenzie di viaggio della Finlandia settentrionale, ad esempio. Spesso la decisione di andare in un'agenzia, in un albergo o in una struttura turistica viene presa per strada, con la gente che chiama e prenota. Con questa direttiva non sarebbe più sufficiente: le persone dovrebbero spedire un fax o qualcosa di analogo. Non sempre lo si può fare. Questo punto deve essere affrontato tenendo a mente le persone, e valutando le diverse situazioni nei vari Stati membri. Peter Jahr (DE) Signor Presidente, credo che l'approccio adottato nell'armonizzazione del diritto europeo dei consumatori, che oggi è frammentario e rappresenta un ostacolo al commercio, sia valido e proceda nella giusta direzione. È anche importante che i consumatori capiscano fino in fondo il diritto europeo, ovvero il fatto che permette loro di avere fiducia quando fanno affari, acquistano o acquisiscono un bene nell'Unione europea. Questo darà certezza non solo ai consumatori ma anche ai produttori. Mi rallegro in particolare dei progressi compiuti sugli obblighi in materia d'informazione per la vendita porta a porta e i contratti di vendita a distanza. Nelle discussioni future - sono quindi molto contento che la relazione sia stata nuovamente rinviata alla commissione - occorre fare in modo che, parlando di produttori, non si pensi solo alle grandi società ma anche alle piccole imprese a conduzione familiare, che non dovremmo schiacciare sotto il peso di cavilli giuridici. Ashley Fox (EN) Signor Presidente, quando gli elettori mi chiedono qual è il principale vantaggio di far parte dell'Unione europea, rispondo sempre facendo riferimento al libero scambio tra nazioni e al mercato interno che cerchiamo di completare. Pertanto accolgo con favore questa direttiva sui diritti dei consumatori. Me ne rallegro perché muove un passo, seppur piccolo, verso il completamento di quel mercato unico. Garantirà qualche vantaggio ai consumatori e alle piccole imprese. Darà una mano in Internet e nel commercio transfrontaliero. Devo però dire che ci è voluto molto tempo prima che questa direttiva vedesse l'alba, e che i progressi sono modesti. L'appello che rivolgo alla Commissione è che abbiamo bisogno di un quadro per completare il mercato unico, non di una serie di iniziative incoerenti come ora. Siiri Oviir (ET) Signor Presidente, l'adozione di una direttiva europea armonizzata sui diritti dei consumatori è indubbiamente un'occasione per migliorare il funzionamento del mercato interno. La direttiva armonizzata, che raggruppa una serie di direttive sui diritti dei consumatori, semplificherà di molto il quadro giuridico, contribuirà indubbiamente a incrementare la fiducia dei consumatori e, ovviamente, favorirà gli scambi commerciali transfrontalieri. È un passo verso la minore frammentazione. Purtroppo, la totale armonizzazione dei diritti dei consumatori nell'Unione europea oggi non è ancora realtà. Ciononostante, si tratta di un passo importante per assicurare un commercio e una tutela del consumatore migliori. Per tale motivo ho appoggiato l'adozione di questo documento. Francesco De Angelis Signor Presidente, onorevoli colleghi, le notizie dello sciame sismico che dall'11 marzo interessa l'Estremo Oriente, il Giappone in particolare, hanno lasciato tutti noi attoniti di fronte all'ampiezza della tragedia umana che si sta consumando. Per queste ragioni ritengo la risoluzione un primo passo obbligato per garantire alle popolazioni civili del Giappone tutto il sostegno umanitario, tecnico e finanziario di cui avranno bisogno nei prossimi mesi ed anni. Credo che l'incidente alla centrale di Fukushima costringa tutti noi ad una riflessione attenta, scrupolosa e serena sui rischi del nucleare. L'Europa deve investire ed indirizzare gli Stati membri a puntare di più e meglio sulle fonti energetiche alternative. Il nostro pensiero oggi è rivolto al Giappone e il nostro impegno per il futuro dev'essere di evitare che si possano ripetere situazioni analoghe in Europa e nel resto del mondo. Paul Rübig (DE) Signor Presidente, credo si possa tutti trarre un insegnamento dalla situazione in Giappone, soprattutto per quanto riguarda le centrali nucleari. Esorto il Consiglio a presentare con urgenza proposte in merito. Per il gruppo di lavoro sulle questioni atomiche del Consiglio europeo, ciò che ha presentato la Commissione rappresenta un incentivo per rispondere finalmente alle richieste avanzate dal Parlamento europeo. Occorre un approfondito dibattito sul tema, e credo sia giunta l'ora di tenerlo. Dichiarazione di voto scritta Luís Paulo Alves Approvo la presente relazione, che ancora una volta evidenzia che dobbiamo aiutare la Moldova a riprendersi economicamente, tenendo conto che circa il 40 per cento della sua economia dipende dall'agricoltura. Concordo pienamente con le misure proposte dal relatore per stringere un accordo più ampio e strumentale alla ripresa economica del paese, partner dell'Unione europea. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Ho votato a favore della presente relazione che aumenta i contingenti tariffari della Moldova in esenzione da dazi per il vino. La Moldova registra difficoltà nell'esportazione del vino, che minacciano la sua ripresa economica e l'agricoltura soprattutto per le medie imprese e le aziende a conduzione familiare. Il settore agricolo rappresenta circa il 40 per cento dell'economia del paese. Il solo settore vinicolo occupa all'incirca 300 000 addetti, gran parte dei quali vive in zone rurali. Ad oggi la Moldova ha completamente esaurito il contingente destinatole, motivo per cui un aumento dei contingenti tariffari in esenzione da dazi le permetterà di aumentare le vendite della produzione nell'Unione europea, senza recare danno al settore vinicolo europeo. Cristian Silviu Buşoi La Russia è un importante sbocco di mercato per i vinificatori della Moldova, ma ultimamente il mercato russo non rappresenta più una certezza per le esportazioni dei prodotti vinicoli. Cercando di trovare un'alternativa al mercato russo la Commissione europea ha proposto di aumentare i contingenti in esenzione da dazi da 100 000 ettolitri (hl) a 150 000 hl quest'anno, da 120 000 hl a 180 000 hl nel 2012 e fino a 240 000 hl a partire dal 2013. Ho votato a favore di questo emendamento nelle relazioni commerciali con la Repubblica moldova per incrementare il volume delle importazioni di vino in esenzione da dazi. L'emendamento al regolamento (CE) n. 55/2008 può fornire una soluzione ai produttori vinicoli del paese che potranno usufruire di uno sbocco di mercato più affidabile, rispetto a quando la Russia impose un embargo sui vini moldavi nel 2006 e nel 2010 mandando in fallimento i vinificatori. Luis Manuel Capoulas Santos per iscritto. - (PT) Mi sono astenuto dalla votazione sulla proposta recante preferenze commerciali autonome per la Repubblica moldova perché ritengo che l'attuale formulazione non tenga in debito conto le disposizioni necessarie alla tutela delle indicazioni geografiche comunitarie (IG), soprattutto quella relativa ai vini porto. Maria Da Graça Carvalho Desidero esprimere il sostegno alla ripresa economica della Moldova e fornire agli addetti del settore vinicolo del paese prospettive positive. Concordo con l'aumento del contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino da 120 000 hl a 180 000 hl per il 2011, e a 240 000 hl l'anno dal 2013 in poi. Ho quindi votato a favore della presente relazione che non destabilizza in alcun modo il settore vinicolo dell'Unione europea. George Sabin Cutaş Ho votato a favore della relazione recante preferenze commerciali autonome per la Repubblica moldova, poiché con essa l'Unione europea lancia un segnale positivo al paese, membro del partenariato orientale, che di recente ha espresso la speranza di presentare domanda di adesione all'Unione europea nel 2011. La Moldova si è impegnata in un'ambiziosa serie di riforme politiche, economiche e sociali, di cui bisogna incoraggiare la continuazione. Al tempo stesso, la Repubblica moldova è stata duramente colpita dalla crisi economica e finanziaria. Negli ultimi quattro anni il 40 per cento dei produttori vinicoli ha cessato l'attività o è stato posto in liquidazione, mentre le imprese ancora operanti in questo settore chiave dell'economia hanno accumulato perdite. Incrementare il contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino e prorogare la validità del regolamento n. 55/2008 del Consiglio alla fine del 2015 aiuterebbe questo paese dove il numero dei lavoratori nel settore vinicolo è aumentato a 300 000 unità e il settore agricolo rappresenta il 40 per cento del PIL, senza per questo compromettere l'economia dell'Unione. Tali misure, inoltre, darebbero abbastanza tempo per preparare i negoziati sull'istituzione di una zona di libero scambio globale e approfondita, obiettivo condiviso dall'UE e dalla Repubblica moldova. Edite Estrela Ho votato a favore della presente relazione perché ritengo che la proposta della Commissione, che modifica il regolamento attualmente in vigore, possa fungere da sostegno alla ripresa economica della Moldova e fornire agli addetti del settore vinicolo di tale paese prospettive positive, senza pregiudicare gli interessi dei produttori europei. Diogo Feio L'industria vinicola della Moldova attraversa un periodo di crisi provocato dalla riduzione delle esportazioni, che ha condizionato negativamente la ripresa economica del paese e le riforme che gli permetterebbero di aspirare più realisticamente all'integrazione nell'Unione europea. L'aumento del contingente tariffario in esenzione da dazi, soprattutto per il vino moldavo, può contribuire ad alleggerire la pressione esercitata su questo settore. Devo sottolineare che nonostante la volontà europea di aiutare la Moldova, l'Unione e gli Stati membri devono fare in modo che il vino proveniente da altri Stati non presenti standard di qualità inferiori a quelli previsti per i vini europei. José Manuel Fernandes per iscritto. - (PT) Questo progetto di risoluzione legislativa del Parlamento si basa su una proposta di regolamento del Parlamento e del Consiglio che modifica il regolamento (CE) n. 55/2008 del Consiglio recante preferenze commerciali autonome per la Repubblica moldova. Nonostante gli sforzi compiuti dal popolo e le riforme attuate dal governo, la Moldova attraversa una situazione difficile dovuta alla crisi che colpisce il settore vinicolo, il più produttivo del paese, che rappresenta il 40 per cento dell'economia e occupa più di un quarto della popolazione attiva. È quindi importante sostenere la ripresa economica della Moldova e lanciare un segnale positivo di solidarietà europea a una popolazione che vive perlopiù nelle zone rurali. Inoltre, saluto e voto a favore di questo progetto di risoluzione legislativa che proroga al 31 dicembre 2015 il regolamento (CE) n. 55/2008 del Consiglio, e spero che prima di questa data si costituisca una "zona di libero scambio globale e approfondita” tra l'Unione europea e la Repubblica moldova. João Ferreira La relazione approva una proposta della Commissione autorizzando l'aumento del contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino moldavo. La Commissione propone un incremento del contingente da 100 000 hl a 150 000 hl nel 2011, da 120 000 hl a 180 000 hl nel 2012, e a partire dal 2013 a 240 000 hl l'anno. Secondo la Commissione, gli aumenti proposti sono motivati dal fatto che la Moldova ha sistematicamente esaurito il contingente previsto, e tengono in considerazione che "il settore vinicolo di tale paese possiede il potenziale necessario per ampliare le sue nicchie di mercato nell'UE”. Pur avendo affermato che il livello di aumento proposto non destabilizza l'industria vinicola comunitaria, riteniamo permangano alcuni dubbi sulla veridicità di questo punto e per questo ci siamo astenuti. Questa considerazione ha tenuto conto della situazione di crisi che molti produttori, soprattutto di piccola e media entità, stanno affrontando in paesi come il Portogallo, con un drammatico calo dei prezzi di produzione e l'incessante aumento dei costi dei fattori di produzione. Tali difficoltà sono aggravate dalle modifiche introdotte con la riforma dell'organizzazione comune dei mercati (OCM) e la finalità prevista dei diritti di produzione. Questa riforma ha avvantaggiato soprattutto la grande industria del vino, così come alcuni importatori ... (Dichiarazione di voto abbreviata ai sensi dell'articolo 170 del regolamento) Ilda Figueiredo Oggi è stata approvata la relazione Moreira, che appoggia una proposta della Commissione per autorizzare l'aumento del contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino moldavo. Nonostante l'esecutivo comunitario affermi che il livello di aumento non destabilizza l'industria vinicola dell'Unione europea, visti i dubbi e nell'interesse dell'agricoltura portoghese ci siamo astenuti dalla votazione. La Moldova ha chiesto alla Commissione di aumentare il contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino nel quadro delle preferenze commerciali autonome concesse al paese in un regolamento del 2008. Per sostenere il recupero economico della Moldova e fornire prospettive positive agli addetti del settore vinicolo di tale paese (un quarto della popolazione attiva), si propone un aumento del contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino, da 100 000 hl a 150 000 hl per il 2011, da 120 000 hl a 180 000 hl per il 2012, e a partire dal 2013 a 240 000 hl l'anno. La Commissione afferma che "poiché il livello generale di importazioni dalla Moldova costituisce solo lo 0,04 per cento delle importazioni dell'Unione, un'ulteriore apertura del mercato non dovrebbe creare effetti negativi per l'UE. Attualmente circa il 90 per cento delle importazioni dalla Moldova...”. (Dichiarazione di voto abbreviata ai sensi dell'articolo 170 del regolamento) Lorenzo Fontana per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, la proposta della Commissione prevede la modifica del regolamento per i rapporti con la Repubblica moldova. Il progetto, visto il periodo di crisi che il Paese in questione sta affrontando, vorrebbe aumentare la quota d'importazione del vino dalla Moldova. Secondo la Commissione, queste importazioni inciderebbero in maniera minima sui nostri mercati, ma nonostante questo non mi sento di sostenere la proposta visto il periodo di forte crisi economica che sta già mettendo a dura prova i nostri agricoltori e le nostre aziende vinicole. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Ho espresso un voto favorevole sul presente documento, perché per sostenere la ripresa economica della Moldova e fornire agli addetti del settore vinicolo di tale paese prospettive positive, si propone di aumentare il contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino per il 2011 da 100 000 ettolitri (hl) a 150 000 hl, per il 2012 da 120 000 hl a 180 000 hl e a partire dal 2013 a 240 000 hl l'anno. Il livello degli aumenti proposti è motivato dal fatto che la Moldova ha sistematicamente esaurito i contingenti previsti e che il settore vinicolo di tale paese possiede il potenziale necessario per ampliare le sue nicchie di mercato nell'UE. Inoltre il livello degli aumenti non provoca una destabilizzazione dell'industria vinicola comunitaria. Il settore vinicolo della Moldova continuerà presumibilmente a migliorare la qualità dei suoi prodotti. Il regolamento (CE) n. 55/2008 del Consiglio scade il 31 dicembre 2012: vista l'importanza di garantire certezza giuridica ai produttori, agli esportatori e agli importatori, si propone di prorogare di tre anni la validità del regolamento (CE) n. 55/2008 del Consiglio fino al 31 dicembre 2015. Cătălin Sorin Ivan per iscritto. - (EN) Affermerò sempre che la Repubblica moldova deve essere incoraggiata sulla strada europea. La Moldova si trova in una situazione difficile per quanto concerne le esportazioni di vino verso alcuni suoi mercati tradizionali, con conseguenti problemi per la ripresa economica e per il processo di riforma vigorosamente attuato. Le argomentazioni addotte nella relazione Moreira sono convincenti: la Moldova necessita di una proroga del regolamento (CE) n. 55/2008 del Consiglio per altri tre anni, fino al 31 dicembre 2015. La richiesta avanzata dalla Repubblica moldova a luglio 2010 è giustificata. Il paese ha bisogno che l'Unione europea si dimostri un partner affidabile. Per questi motivi approvo la relazione redatta dall'onorevole Moreira sulla proposta di regolamento del Parlamento europeo. Elisabeth Köstinger per iscritto. - (DE) Le preferenze commerciali concesse alla Repubblica moldova dall'Unione europea si sono rivelate adeguate. Inoltre non sono stati registrati effetti deleteri per il settore vinicolo europeo. Essendo il paese più povero d'Europa, la Repubblica moldova necessita del sostegno comunitario. È nostro dovere morale nell'interesse dell'unità e dell'armonia europea. Pertanto accolgo con favore la proposta di proroga del periodo di validità avanzata dalla Commissione. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore della presente relazione sulla proposta di regolamento del Parlamento europeo e del Consiglio che modifica il regolamento (CE) n. 55/2008 del Consiglio recante preferenze commerciali autonome per la Repubblica moldova. Essa allinea le nostre relazioni commerciali con la Moldova a quelle con altri paesi confinanti. Clemente Mastella per iscritto. - Nell'ambito della politica di vicinato dell'Unione e della politica europea di prossimità, la Moldova ha da sempre adottato un ambizioso programma di associazione politica e di ulteriore integrazione economica con l'UE, portando avanti, con decisione, una convergenza delle proprie normative con la legislazione e le norme comunitarie, in vista della preparazione di futuri e più ampi negoziati. Il Paese ha dimostrato di essere pronto a promuovere ed a sostenere gli effetti di un'impresa così ambiziosa, continuando sulla linea dei progressi finora raggiunti in materia di libero mercato UE. Concordiamo però con il relatore, quando afferma che la Repubblica moldova si trova in una situazione difficile per quanto concerne le esportazioni di alcuni prodotti, con conseguenti problemi per la sua ripresa economica. Riteniamo, dunque, necessario prorogare di tre anni la validità del regolamento relativo ad alcune preferenze commerciali autonome, per darle il tempo sufficiente a prepararsi adeguatamente per i negoziati relativi all'area di libero scambio. La relazione che abbiamo approvato, partendo proprio da queste considerazioni, punta a favorire la ripresa economica del Paese, in particolare aumentando il contingente tariffario in esenzione da dazi di taluni prodotti oggetto delle preferenze commerciali autonome attuali. Nuno Melo per iscritto. - (PT) La Moldova si è adoperata negli ultimi anni per avvicinarsi sempre più agli standard europei di libertà, democrazia e buon governo. Gli sforzi qui evidenziati sono stati coerenti e hanno dimostrato che il paese si impegna a continuare il cammino verso il possibile allargamento. Quindi, per sostenere la ripresa economica della Moldova e fornire agli addetti del settore vinicolo di tale paese (un quarto della popolazione attiva) prospettive positive, si propone di aumentare il contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino per il 2011 da 100 000 hl a 150 000 hl, per il 2012 da 120 000 hl a 180 000 hl e a partire dal 2013 a 240 000 hl l'anno. Questa è la direzione in cui si spingono gli emendamenti al presente regolamento, e questo aiuterà l'economia moldava e il suo sviluppo. Alexander Mirsky per iscritto. - (EN) Poiché la Moldova si trova in una situazione difficile con le esportazioni di vino verso alcuni suoi mercati tradizionali, con conseguenti problemi per la ripresa economica e per il processo di riforma attuato con vigore, e al fine di attuare misure per aumentare le esportazioni vinicole del paese a sostegno del suo sviluppo economico, si rende necessario: 1. aumentare il contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino nell'ambito delle preferenze commerciali autonome; 2. prorogare la validità del regolamento pertinente (la cui scadenza è prevista per il 31 dicembre 2012) per altri tre anni fino al 31 dicembre 2015; 3. aumentare il contingente tariffario in esenzione da dazi per il frumento, l'orzo e il mais. Per questo motivo ho votato a favore. Rareş-Lucian Niculescu per iscritto. - (RO) Mi rallegro per il voto favorevole alla presente relazione. La Repubblica moldova ha bisogno del sostegno dell'Unione europea ora che si trova ad affrontare problemi economici, come gran parte dei paesi del mondo, ma anche problemi legati alla transizione politica. In un periodo in cui la Moldova deve praticamente far fronte a un boicottaggio delle proprie esportazioni di vino verso il mercato della Federazione russa, aumentare il contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino è una misura provvidenziale che, spero, andrà a vantaggio dell'economia del paese. Rolandas Paksas per iscritto. - (LT) Mi trovo d'accordo su questa risoluzione che propone di aumentare le preferenze commerciali autonome per la Repubblica moldova nel settore vinicolo, cosa di vitale importanza per il paese. Si noti che questo rappresenterebbe un incentivo ancor più forte per consolidare le relazioni reciproche tra Unione europea e Moldova, e per sviluppare la politica europea di vicinato. Poiché ad oggi la Moldova ha totalmente esaurito i contingenti previsti, concordo con la proposta di aumentare il contingente tariffario in esenzione da dazi per il vino. Si pone l'accento sul fatto che questo regolamento non avrà un impatto negativo per il settore vinicolo europeo. La Moldova è uno dei paesi più poveri d'Europa, afflitto da gravi problemi di natura politica ed economica. L'UE deve creare condizioni favorevoli affinché la Moldova scelga un percorso geopolitico adeguato che contribuisca a risolvere le difficoltà nazionali. Inoltre, le disposizioni della presente risoluzione creeranno condizioni favorevoli al miglioramento della qualità dei prodotti del settore vinicolo moldavo. Credo sia ragionevole prorogare la validità di tutto il regolamento per altri tre anni, onde garantire chiarezza e certezza giuridica ai produttori, agli esportatori e agli importatori. Alfredo Pallone per iscritto. - Cari colleghi, ho votato a favore della relazione del collega Moreira sulle preferenze commerciali autonome per la Repubblica moldova perché è in linea con le politiche di vicinato dell'Unione e con gli accordi economici già esistenti con altri paesi limitrofi. Ritengo, infatti, opportuno che i paesi confinanti con l'UE siano - reciprocamente - agevolati negli scambi sia per lo sviluppo economico che per questioni socio-politiche. La libera circolazione delle merci o un'imposta doganale ridotta permettono un flusso maggiore di capitali e facilitano gli accordi di cooperazione. Questo porterà beneficio ai Paesi confinanti, ma anche al mercato interno. Chiaramente, il fine commerciale è importante, tuttavia, nel fare ciò occorre non dimenticare altri aspetti che devono essere tenuti in considerazione. Maria do Céu Patrão Neves Come ho avuto la possibilità di asserire precedentemente, è fondamentale per l'Unione europea disporre di una politica europea di vicinato coerente ed efficace. Nel quadro di questa politica di vicinato, il regolamento (CE) n. 55/2008 introduce un regime specifico di preferenze commerciali autonome per la Repubblica moldova, che concede libero accesso al mercato dell'UE per tutti i prodotti moldavi, a eccezione di alcuni prodotti agricoli elencati nel relativo allegato per i quali sono state date concessioni limitate, o sotto forma di esenzione dai dazi doganali nel limite dei contingenti tariffari, o sotto forma di riduzione dei dazi stessi. Una delle eccezioni alla libera circolazione è legata al settore vinicolo, con l'applicazione di un contingente tariffario che, secondo i dati a disposizione, è stato esaurito totalmente mesi prima della fine dell'anno. Poiché l'economia della Moldova è fortemente influenzata dagli effetti negativi della crisi finanziaria ed economica globale, e visto che il settore vinicolo occupa 300 000 addetti, questa relazione su cui ho votato a favore propone l'aumento dell'attuale contingente tariffario per il vino allo scopo di sostenere gli sforzi del paese e garantire un mercato attraente e vitale per le esportazioni di vino che, oltretutto, non si pongono in concorrenza con i prodotti portoghesi. Paulo Rangel Per appoggiare gli sforzi di ripresa economica della Moldova e incentivare la tendenza registrata verso una convergenza con la legislazione e le norme comunitarie, la Commissione ha avanzato una proposta per aumentare il contingente tariffario per il vino moldavo. Secondo la Commissione, questa misura non avrà effetti negativi sul settore vinicolo europeo, ragione per cui ho pensato valesse la pena appoggiare la concessione di questo aiuto alla Moldova. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) Il testo della relazione è breve e recita: "Il Parlamento europeo, - vista la proposta della Commissione al Parlamento europeo e al Consiglio, - visti l'articolo 294, paragrafo 2, e l'articolo 207, paragrafo 2, del trattato sul funzionamento dell'Unione europea, a norma dei quali la proposta gli è stata presentata dalla Commissione (C7-0364/2010), - visto l'articolo 294, paragrafo 3, del trattato sul funzionamento dell'Unione europea, - visti l'articolo 55 e l'articolo 46, paragrafo 1, del suo regolamento, - vista la relazione della commissione per il commercio internazionale, 1. adotta la sua posizione in prima lettura facendo propria la proposta della Commissione; 2. chiede alla Commissione di presentargli nuovamente la proposta qualora intenda modificarla sostanzialmente o sostituirla con un nuovo testo; 3. incarica il suo Presidente di trasmettere la posizione del Parlamento al Consiglio e alla Commissione nonché ai parlamenti nazionali”. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, la Repubblica moldova sta attraversando una situazione difficile per le sue esportazioni di vino, che stanno condizionando negativamente il processo di riforma e di ripresa economica portato avanti dal suo governo. Il settore vinicolo offre lavoro a circa 300 000 persone (un quarto della popolazione attiva del Paese) che vivono prevalentemente nelle zone rurali coltivando appezzamenti familiari di dimensioni medio-piccole. Con queste modifiche ritengo che il regolamento n. 55 del 2008 possa contribuire a sostenere la ripresa economica della Moldova, fornendo agli addetti del settore vinicolo di tale paese prospettive migliori per il periodo 2011-2013. Per portare avanti la miglior politica di vicinato possibile, sarà importante ora proseguire nelle facilitazioni doganali, volte a non affossare ulteriormente la situazione economica di questo paese, riducendo contemporaneamente al minimo le perdite fiscali per l'UE. Luís Paulo Alves Approvo la presente relazione in virtù degli emendamenti introdotti per prorogare la validità dell'attuale sistema - il sistema di preferenze generalizzate (SPG) - fino a dicembre 2013, tenendo conto delle incertezze sui tempi richiesti per completare l'attuale processo legislativo. L'approvazione della relazione evita in questo modo un'interruzione nella copertura legale dell'SPG e impedisce disparità di trattamento tra i vari paesi. Laima Liucija Andrikien per iscritto. - (EN) Ho votato a favore di questa relazione poiché il sistema di preferenze generalizzate (SPG) rappresenta un meccanismo commerciale e di sviluppo estremamente importante a disposizione dell'UE. Esorto tuttavia la Commissione a procedere il più rapidamente possibile a una revisione più sostanziale del regime SPG. Credo inoltre sia giunta l'ora di impegnarci in una revisione più sostanziale del regime SPG e degli elenchi dei beneficiari del sistema SPG+. Il Parlamento europeo deve essere consultato in materia sin dalle prime fasi. Mi aspetto poi che il Parlamento sia coinvolto nel verificare se i beneficiari del sistema SPG+ sostengono le 27 convenzioni dell'OIL e dell'ONU, cosa che deve essere rigorosamente controllata per mantenere l'affidabilità del meccanismo SPG+. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Ho votato a favore della presente relazione. Nel 1968 la Conferenza delle Nazioni Unite per il commercio e lo sviluppo (UNCTAD) ha raccomandato la creazione di un "sistema di preferenze generalizzate” (SPG) in base al quale i paesi industrializzati avrebbero garantito preferenze commerciali a tutti i paesi in via di sviluppo su base non reciproca, senza limitarsi alle ex colonie. La Comunità europea è stata la prima ad attuare un regime di SPG nel 1971, che è stato uno dei principali strumenti della politica commerciale e di sviluppo dell'UE per aiutare i paesi in via di sviluppo a ridurre la povertà, generando entrate tramite il commercio internazionale. Il regime SPG applicato dall'Unione europea offre il trattamento più favorevole in assoluto, concedendo ai paesi meno sviluppati un accesso in esenzione da dazi e contingenti al mercato dell'UE. Tale sistema, inoltre, aiuta a incentivare lo sviluppo sostenibile e il buon governo per i paesi in via di sviluppo che ratificano e recepiscono le convenzioni e i protocolli internazionali in materia di diritti umani e del lavoro, salvaguardia dell'ambiente, droghe e lotta alla corruzione. Sergio Berlato per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, la Conferenza delle Nazioni Unite per il commercio e lo sviluppo, nel 1968, ha raccomandato la creazione di un "sistema di preferenze generalizzate" (SPG) in base al quale i paesi industrializzati avrebbero garantito preferenze commerciali a tutti i paesi in via di sviluppo su base non reciproca. La Comunità europea è stata la prima ad attuare un regime di SPG, e fin dalla sua creazione, il sistema di preferenze generalizzate è stato uno dei principali strumenti della politica commerciale e di sviluppo dell'UE per aiutare i paesi in via di sviluppo a ridurre la povertà, generando entrate tramite il commercio internazionale. Pur essendo tale sistema è il più utilizzato tra quelli messi in atto dai paesi industrializzati, condivido la necessità di riesaminare il regolamento in oggetto al fine di semplificare l'applicazione del regime. Ritengo, inoltre, che il riesame generale debba essere affrontato nella proposta di un nuovo regolamento di cui auspico la tempestiva presentazione. La nuova proposta deve mirare a una maggiore chiarezza e trasparenza del sistema SPG. Sollecito, inoltre, l'attenzione della Commissione sull'opportunità di verificare il rispetto degli impegni avviando periodicamente delle indagini che prevedano il coinvolgimento del Parlamento europeo e dei rappresentanti della società civile del paese interessato. Slavi Binev per iscritto. - (BG) Ho votato a favore di questa relazione perché credo sia necessario potenziare l'impatto del sistema in vigore, e migliorare l'utilizzo del regime di preferenze generalizzate mediante la fornitura di assistenza tecnica dedicata principalmente allo sviluppo delle capacità istituzionali e regolamentari necessarie a consentire ai paesi più bisognosi di trarre il massimo vantaggio dai benefici del commercio internazionale e dal sistema di preferenze. L'assistenza deve anche essere fornita in presenza di un efficace recepimento delle convenzioni internazionali richieste da questo regime e del rispetto degli impegni assunti. Credo che i paesi in via di sviluppo debbano offrire assistenza nella lotta alla povertà generando entrate tramite il commercio internazionale. Questo è il sistema più comunemente usato tra quelli a disposizione dei paesi sviluppati. Sono convinto della necessità di una proroga per assicurare la certezza del diritto e garantire gli interessi dell'UE e dei paesi beneficiari. In questo periodo, però, si deve risolvere con tempestività la situazione ora insoddisfacente, compiendo sforzi costanti per trovare il modo di assistere i paesi più poveri in stato di bisogno. George Sabin Cutaş Ho deciso di votare a favore della relazione sulle preferenze tariffarie generalizzate poiché propone un immediato adeguamento del "sistema di preferenze generalizzate” alle disposizioni del trattato di Lisbona, oltre a una futura revisione generale del programma. Quest'ultimo sarebbe teso ad aumentare il coinvolgimento dei paesi beneficiari nei processi di riforma che li riguardano, offrendo assistenza tecnica per promuovere lo sviluppo delle loro capacità istituzionali, nonché la revisione e l'armonizzazione delle norme di origine. Marielle De Sarnez per iscritto. - (FR) Il Parlamento ha appena acconsentito a prorogare il sistema di preferenze generalizzate (SPG) per i paesi in via di sviluppo per il periodo compreso tra l'1 gennaio 2012 e il 31 dicembre 2013. La revisione del sistema SPG è prevista per quest'anno e dovrà tenere conto delle preoccupazioni espresse nella commissione per il commercio internazionale. Invochiamo maggiore trasparenza e una vera e propria collaborazione durante i negoziati SPG con i vari paesi. Il Commissario De Gucht si è impegnato a coinvolgere direttamente il Parlamento europeo nel processo decisionale. Ora deve mantenere la promessa. Diogo Feio per iscritto. - (PT) Il regolamento in vigore che stabilisce il sistema di preferenze generalizzate (SPG) sarà valido fino alla fine dell'anno. Ciononostante, visto che la Commissione è ancora in attesa delle conclusioni di uno studio in materia per presentare una nuova proposta per l'SPG, allo scopo di evitare un vuoto giuridico è stato deciso di prorogare l'attuale regolamento con le disposizioni in vigore per altri due anni. La Commissione tuttavia deve presentare nell'immediato un'iniziativa legislativa in materia, perché urge rivedere e rendere più efficace l'odierno sistema. Sottoscrivo quindi i principali punti rimarcati dal relatore, che devono essere rivisti nella proposta legislativa avanzata dalla Commissione. Essi suggeriscono un sistema efficace che meglio risponda agli interessi dei paesi beneficiari e degli operatori economici, e regole che prevedono un processo di riforma che garantisce la partecipazione dei beneficiari e l'assolvimento del compito affidato al Parlamento europeo sul controllo democratico. José Manuel Fernandes per iscritto. - (PT) Nel 1968 la Conferenza delle Nazioni Unite per il commercio e lo sviluppo (UNCTAD) ha raccomandato la creazione di un sistema di preferenze generalizzate (SPG) in base al quale i paesi considerati più sviluppati avrebbero aiutato i paesi in via di sviluppo garantendo preferenze commerciali. La Comunità europea è stata la prima ad attuare un regime di SPG nel 1971, che si è rivelato uno dei principali strumenti di cooperazione nel commercio internazionale con i paesi in via di sviluppo riducendo la povertà. Il regolamento in vigore deve essere aggiornato perché ne è prevista la scadenza e non rientra nel quadro del trattato di Lisbona. Esso inoltre richiede una riforma sostanziale. Benché questa proposta non sia ancora un nuovo regolamento, che deve essere elaborato, esprimo il mio consenso sulla relazione oggetto del dibattito, e spero che la Commissione presenti il prima possibile una nuova proposta, di modo che l'UE possa continuare a sostenere i paesi in via di sviluppo. João Ferreira Il sistema di preferenze generalizzate (SPG) è un meccanismo commerciale che permette all'Unione europea di fornire ai paesi in via di sviluppo un accesso preferenziale non reciproco al mercato attraverso tariffe ridotte. Pur essendo definito uno strumento di assistenza allo sviluppo questo meccanismo non è privo di contraddizioni, soprattutto tra alcuni degli obiettivi dichiarati e i risultati concretamente ottenuti. In effetti, molti paesi in via di sviluppo hanno aumentato la propria dipendenza economica e modulato le proprie economie su un modello con meno diversificazione, basato su un numero limitato di prodotti destinati all'esportazione, invece di sviluppare il mercato interno. Si è accentuata una divisione internazionale del lavoro sfavorevole a questi paesi: spesso sono le grandi multinazionali, alcune delle quali europee, ad avvantaggiarsi maggiormente di questo sistema. Occorre rivedere totalmente questo meccanismo promovendo un approfondito dibattito sui vari aspetti, le complessità e l'impatto non solo sui paesi in via di sviluppo, ma anche sugli Stati membri dell'UE, in particolare i più fragili. Visto il ritardo della Commissione nel presentare una nuova proposta di regolamento, che ne rende impossibile l'entrata in vigore subito dopo la scadenza dell'attuale regolamento, occorre una proroga dell'attuale... (Dichiarazione di voto abbreviata ai sensi dell'articolo 170 del regolamento) Ilda Figueiredo L'attuale sistema di preferenze tariffarie generalizzate sarà valido fino alla fine dell'anno, quindi adesso si tratta semplicemente di votare la proroga necessaria per garantire la certezza giuridica e i reciproci interessi dei circa 150 interessati. Ciononostante, l'importanza che questo tema riveste sia per i paesi in via di sviluppo che per gli Stati membri dell'Unione europea dotati di economie più fragili, i cui interessi industriali, agricoli o sociali non sono sempre tutelati negli accordi di commercio internazionali promossi dalla Commissione, impone lo svolgimento di un dibattito approfondito sul nuovo regolamento. La Commissione deve presentare la proposta in materia il prima possibile per consentire un'adeguata analisi di tutti i diversi aspetti e le complessità del sistema di preferenze generalizzate, insieme a un impatto sui diversi settori e i paesi. Lorenzo Fontana per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, il sistema di preferenze generalizzate è stato uno dei principali strumenti della politica commerciale per aiutare i Paesi in via di sviluppo a ridurre la povertà. Questo provvedimento è una prolungazione dello status quo delle cose, non essendo stato presentato un nuovo regolamento e questo lascia un certo rammarico. Nonostante questo però, il mio voto sarà favorevole in considerazione dell'importanza dello strumento in discussione. Elisabeth Köstinger per iscritto. - (DE) Il commercio è uno strumento importante ed efficiente per combattere la povertà nei paesi in via di sviluppo. Il regolamento transitorio su un sistema di preferenze tariffarie generalizzate sancisce legalmente l'accesso preferenziale al mercato europeo per 176 paesi in via di sviluppo. Ho appoggiato il regolamento, che garantisce continuità giuridica, cosicché i paesi in via di sviluppo possano continuare ad avere opportunità commerciali. Inoltre, è obbligo morale dell'UE sostenerli nello sviluppo della democrazia e dello stato di diritto permettendo il commercio equo e solidale. Giovanni La Via per iscritto. - Egregio Presidente, onorevoli colleghi, la risoluzione sulla proposta di modifica del regolamento (CE) n. 732/2008 del Consiglio, relativo all'applicazione di un sistema di preferenze tariffarie generalizzate per il periodo dal 1°gennaio 2009 al 31 dicembre 2011, è stata a larga maggioranza sostenuta in seno all'Aula. Senza la proroga del Sistema di Preferenze Generalizzate i Paesi in via di sviluppo potrebbero, infatti, trovarsi in situazioni di grande difficoltà. Già dal 1971 l'Europa ha voluto sostenere ed aiutare i paesi in via di sviluppo al fine di ridurre la povertà, generando entrate tramite il commercio internazionale. Con l'entrata in vigore del Trattato di Lisbona la procedura per la modifica del Sistema di Preferenze Generalizzate prevede l'intervento del Consiglio e del Parlamento i quali dovranno perseguire la creazione di un sistema efficace e sensibile agli interessi dei paesi beneficiari, richiedendo però a questi ultimi, la ratifica e l'applicazione delle 27 Convenzioni internazionali in materia di tutela dei diritti umani, di sviluppo sostenibile, di norme fondamentali del lavoro e di buon governo. Nonostante il mio sostegno a questa proposta di proroga valevole fino al 2011, tengo a sottolineare il rammarico, espresso anche dal mio gruppo, rispetto al ritardo della Commissione nell'assunzione dell'atto. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore della presente relazione che rappresenta una modifica tecnica del regolamento SPG. Proroga la durata del regolamento al 31 dicembre 2013 per dare abbastanza tempo alla Commissione per redigere il nuovo regolamento, e al Parlamento per esercitare i nuovi poteri nell'ambito della politica del commercio internazionale. Questa relazione pertanto non intende soffermarsi sui principali punti del regolamento, né giudicare se i beneficiari dell'SPG+ devono continuare ad accedere alle preferenze commerciali in base a criteri di buon governo, sviluppo sostenibile e ratifica e applicazione delle convenzioni ONU in campo sociale e ambientale e nell'ambito dei diritti umani. Clemente Mastella per iscritto. - Siamo tutti convinti del fatto che, fin dalla sua creazione, il sistema delle preferenze tariffarie generalizzate (SPG) è stato uno dei principali strumenti della politica commerciale e di sviluppo dell'Unione Europea. Esso ha rappresentato un forte incentivo per i Paesi in via di sviluppo, da tempo impegnati nella lotta alla povertà, a favorire il libero accesso al proprio mercato ed all'importazione dei propri prodotti tramite delle riduzioni tariffarie. Concordiamo, però, col relatore che auspica la necessità di una proroga del regolamento esistente in materia, in quanto ciò consentirebbe di assicurare la certezza del diritto, la tutela degli interessi sia comunitari che dei paesi beneficiari ed evitare il prolungarsi dell'attuale situazione ancora insoddisfacente. Sino ad oggi abbiamo registrato una certa sottoutilizzazione delle preferenze commerciali garantite dal SPG, soprattutto quelle legate alle norme d'origine, per una difficoltà delle procedure amministrative che le caratterizzano. Sarebbe opportuno, dunque, fornire un'assistenza tecnica mirata, come ad esempio la previsione di programmi di gemellaggio, con lo scopo precipuo di promuovere lo sviluppo delle capacità regolamentari e di garantire il corretto recepimento delle convenzioni internazionali. Infine, siamo del parere che la Commissione debba svolgere un'attività d'indagine costante, coinvolgendo maggiormente il Parlamento europeo e le parti sociali interessate. Nuno Melo per iscritto. - (PT) L'attuale regolamento sulle preferenze tariffarie generalizzate è valido fino alla fine dell'anno. Poiché è impossibile che un nuovo regolamento entri in vigore in tempo utile a causa del ritardo nella presentazione dello studio richiesto dalla commissione, siamo costretti a prorogare il regolamento in essere per altri due anni. Ad ogni modo, vista l'importanza che riveste per la regolamentazione del commercio tra i paesi in via di sviluppo e l'Unione europea, la Commissione deve rapidamente presentarne una nuova versione aggiornata. Louis Michel Non ci può essere sviluppo senza crescita economica. Ma come ho già detto in passato, la crescita economica non è garanzia di sviluppo in assenza di uno Stato imparziale. La politica commerciale dell'Unione europea svolge un ruolo essenziale nella lotta alla povertà e nel raggiungimento degli obiettivi di sviluppo del Millennio. Il sistema di preferenze generalizzate dell'UE (SPG) è uno degli strumenti che permettono ai paesi in via di sviluppo di competere sui mercati internazionali proponendo dazi doganali inferiori o un accesso delle esportazioni al mercato comunitario in esenzione da dazi. L'SPG inoltre li libera dalla dipendenza degli aiuti. Abbiamo approvato una proroga dell'attuale regolamento in attesa della nuova proposta di regolamento richiesta per garantire la sicurezza giuridica. Bisogna tuttavia tenere conto dei nuovi poteri del Parlamento europeo in ambito commerciale dopo l'entrata in vigore del trattato di Lisbona. In base al trattato, le misure del regolamento SPG sono considerate atti delegati, il che significa che il Parlamento europeo avrà maggiori poteri di controllo in futuro. Andreas Mölzer per iscritto. - (DE) Nel lontano 1964 alcuni paesi in via di sviluppo già chiedevano a gran voce le preferenze commerciali per migliorare la propria situazione economica. Nel 1968, dopo avere trovato un accordo, è stato introdotto un sistema di preferenze generalizzate (SPG). La Comunità economica europea introdusse l'SPG nel 1971, e altre nazioni come gli Stati Uniti fecero altrettanto. La concessione temporanea di preferenze commerciali voleva raggiungere i seguenti obiettivi: un aumento dei proventi delle esportazioni dei paesi in via di sviluppo mediante una diversificazione dei prodotti esportati, la promozione dell'industrializzazione e un'accelerazione della crescita economica nei paesi in via di sviluppo. Inoltre, l'SPG assicurava che i prodotti sostenuti fossero originari dei paesi in via di sviluppo. Ad oggi, l'SPG rappresenta uno degli strumenti più importanti dell'UE nel settore del commercio, monitorato dalla Commissione europea. Poiché il regime in vigore scade il 31 dicembre di quest'anno, la Commissione ha già presentato una nuova proposta nel maggio 2010. Non vengono proposti emendamenti per il nuovo regolamento, anche se il relatore è assolutamente convinto della necessità di rielaborare il sistema. Mi sono astenuto dalla votazione perché non sembrano esserci proposte nuove e concrete per il nuovo regolamento. Alfredo Pallone per iscritto. - Il regolamento attualmente in vigore in materia di preferenze tariffarie generalizzate che permettono libero scambio o dazi meno elevati nel commercio di prodotti tra paesi europei ed extraeuropei, regolamento utilizzato generalmente per favorire gli scambi con paesi poveri e/o in via di sviluppo, ha bisogno di essere modificato e reintegrato data la sua prossima scadenza. Ho votato a favore della relazione sulla proposta di un nuovo regolamento in materia perché mi trovo d'accordo con gli obiettivi delle modifiche che si vogliono apportare. La modifica mira a creare un sistema efficace, più sensibile agli interessi dei paesi beneficiari e degli operatori economici, a sviluppare norme più esaustive e a garantire il ruolo di organo di controllo democratico del Parlamento europeo. Mi auguro che questo sia il primo passo verso una soluzione, che deve essere individuata a livello globale, volta a trovare un accordo generale in materia di Commercio. Dopo il fallimento dei negoziati di Doha, infatti, queste non possono essere che misure provvisorie, in vista di una soluzione più a lungo termine. Maria do Céu Patrão Neves Il regolamento (CE) n. 732/2008 stabilisce un sistema di preferenze generalizzate (SPG) valido fino al 31 dicembre 2011. L'SPG è stato uno dei principali strumenti di politica commerciale e di sviluppo dell'Unione europea per aiutare i paesi in via di sviluppo a ridurre la povertà, generando reddito attraverso il commercio internazionale. Il processo di consultazione del Parlamento sull'ultimo SPG si è rivelato insufficiente e non ha permesso un'ampia negoziazione. Il Parlamento ha sottolineato che in futuro avrà bisogno di più tempo per assolvere alle proprie funzioni. Il 26 maggio 2010 la Commissione ha proposto semplicemente una proroga del periodo di applicazione dell'attuale regolamento, sostenendo che non ci fosse abbastanza tempo per presentarne uno nuovo. La proroga proposta non ha tenuto conto dell'entrata in vigore del trattato di Lisbona. Il Parlamento ha fatto notare questa mancanza e ha proposto emendamenti alla proposta della Commissione, per garantire il rispetto dei diritti e poteri da esso acquisiti con il trattato di Lisbona. Ho quindi votato a favore della presente relazione, che approva la proroga del regolamento in questione e modifica gli elementi necessari al rispetto dei nuovi poteri acquisiti dal Parlamento con il trattato di Lisbona, garantendo in particolare i nuovi poteri per gli atti delegati. Aldo Patriciello per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, il "sistema di preferenze generalizzate" (SPG) in base al quale i paesi industrializzati garantiscono preferenze commerciali a tutti i paesi in via di sviluppo su base non reciproca, è uno dei principali strumenti della politica commerciale e di sviluppo dell'UE per aiutare i paesi in via di sviluppo a ridurre la povertà, generando entrate tramite il commercio internazionale. L'attuale regolamento in vigore, valido fino al 31 dicembre 2012, non rispetta i nuovi poteri conferiti al Parlamento dal trattato di Lisbona. La nuova proposta di regolamento ha l'obiettivo di creare un sistema più sensibile agli interessi dei paesi beneficiari e degli operatori economici, di sviluppare norme che consentano un processo di riforma meglio regolamentato e di garantire che il regolamento dia la debita importanza al compito di controllo democratico richiesto al Parlamento. Per queste ragioni, esprimo il mio voto favorevole alla proposta di un nuovo regolamento che miri ad una maggiore chiarezza e trasparenza del sistema SPG. Paulo Rangel per iscritto. - (PT) Dal 1971 l'Unione europea concede preferenze commerciali ai paesi in via di sviluppo nel quadro del sistema di preferenze generalizzate (SPG). L'SPG è applicato con regolamenti successivi che attuano un regime di preferenze tariffarie generalizzate per un periodo, in genere, di tre anni alla volta. Il sistema in vigore venne istituito dal regolamento (CE) n. 732/2008 ed è valido fino al 31 dicembre 2011, quando sarà sostituito da un nuovo regolamento ancora in attesa di elaborazione. Ma il periodo rimanente di applicazione del regolamento (CE) n. 732/2008 non è abbastanza lungo per permettere alla Commissione di redigere una proposta e per adottare un nuovo regolamento con la normale procedura legislativa. Sembra quindi necessario prorogare al 31 dicembre 2013 il periodo di applicazione del regolamento, per garantire continuità al funzionamento del sistema. Ho votato a favore auspicando che la Commissione presenti rapidamente una nuova proposta che contribuisca a rendere l'SPG un sistema più chiaro, più trasparente e più efficace. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) L'idea di un sistema di preferenze generalizzate (SPG) risale al 1968, quando le tariffe erano generalmente molto più elevate ed erano ancora considerate il principale ostacolo al commercio proveniente dai paesi in via di sviluppo e diretto a quelli industrializzati. Il concetto fu inizialmente proposto dall'UNCTAD come strumento di sviluppo: i paesi industrializzati dovevano concedere preferenze commerciali non reciproche ai paesi in via di sviluppo, permettendo loro di generare entrate non attraverso gli aiuti bensì attraverso un commercio preferenziale internazionale. La Comunità europea iniziò ad applicare questo sistema nel 1971. Il primo regime triennale venne attuato dal 2006 al 2008. Il secondo sarà valido fino al 31 dicembre 2011. Il regime attuale fu adottato nel 2008 con la procedura di consultazione, ma a quell'epoca la proposta arrivò in Parlamento con breve preavviso, e fu impossibile coinvolgere il Parlamento nella maniera dovuta. Questo non deve nuovamente succedere con il prossimo regolamento, date soprattutto le nuove competenze del Parlamento acquisite con il trattato di Lisbona. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, ho votato a favore del testo di questa risoluzione perché ritengo che il Sistema di preferenze generalizzate dell'Unione Europea sia uno dei principali strumenti per agevolare la crescita dei paesi in via di sviluppo. Per questo motivo deve diventare operativo tempestivamente. Già nel 1971 l'Unione europea si è distinta dalle altre potenze economiche, realizzando per prima un sistema tariffario preferenziale per i paesi in via di sviluppo. Lo scopo principale è quello di sradicare la povertà ovunque sia endemica, consentendo ai paesi in difficoltà di trarre i maggiori benefici dal commercio internazionale. Attualmente l'accordo tariffario vigente è in scadenza e la Commissione ha fissato la presentazione della nuova proposta nei prossimi mesi, la cui entrata in vigore slitterà comunque almeno alla seconda metà del 2012. Questo ritardo causerà un vuoto giuridico di oltre sei mesi, generando una discontinuità del programma che rischia di mettere a repentaglio anche i tanti risultati già raggiunti. Auspico che il denunciato ritardo non riduca l'utilizzo del Sistema generalizzato tariffario e che il nuovo accordo promuova l'attuazione di un sistema di commercio globale basato su etica e democrazia. Viktor Uspaskich per iscritto. - (LT) È fondamentale che il sistema di preferenze generalizzate dell'Unione europea diventi più trasparente. È importante che le preferenze tariffarie europee per le importazioni provenienti da paesi terzi si basino sull'etica e sulla democrazia, e non semplicemente sul perseguimento del profitto. Le preferenze tariffarie devono andare a vantaggio dell'intera società, non solo di alcune società. Il relatore ha giustamente osservato che la proposta di proroga dell'attuale regolamento non è l'ideale, ma che ci permetterebbe di evitare un vuoto giuridico di oltre sei mesi. Secondo il regolamento in vigore il Parlamento europeo non ha voce in capitolo in merito ai criteri di ammissibilità, né sull'elenco dei paesi beneficiari. Le cose devono cambiare: è giunta l'ora che il Parlamento utilizzi i nuovi poteri del dopo Lisbona in ambito commerciale. L'UE deve prestare più attenzione allo sviluppo della cooperazione con i paesi confinanti nell'ambito della politica commerciale. Ciò aiuterebbe a creare un contesto imprenditoriale stabile e liberale, agevolando il graduale allargamento del mercato unico europeo. È nell'interesse dell'Unione europea firmare un accordo di libero scambio con l'Ucraina e dare il via ai negoziati con altri paesi del partenariato orientale membri dell'Organizzazione mondiale per il commercio, ovvero la Georgia, la Moldova e l'Armenia. Angelika Werthmann per iscritto. - (DE) Ho votato contro questa relazione. Come afferma lo stesso relatore, nella sua forma attuale il sistema ha più di qualche limite. Benché la Commissione sia stata invitata a formulare una proposta per un nuovo regolamento che, da una parte, affronterebbe l'inadeguatezza del contesto giuridico e, dall'altra, terrebbe conto dei cambiamenti istituzionali successivi all'entrata in vigore del trattato di Lisbona, garantendo tra l'altro che al Parlamento siano assegnati maggiori poteri di controllo di quanti ne abbia nella procedura in vigore, la proposta presentata contiene un'inutile proroga di questa situazione che si rivela insoddisfacente. Nella relazione parlamentare, il relatore commenta anche alcune sue proposte di miglioramento che possono o devono essere incluse nella futura proposta di nuovo regolamento. La Commissione deve recepire queste proposte e formulare al più presto un regolamento nuovo e migliore. Luís Paulo Alves Approvo la presente relazione poiché lo spazio aereo di Stati Uniti e Unione europea, insieme, rappresenta il 60 per cento del traffico aereo mondiale, e gli accordi bilaterali in vigore tra Stati membri e Stati Uniti non riflettono la realtà. L'apertura dello spazio aereo tra USA e UE su base non discriminatoria offrirebbe servizi migliori nel trasporto di merci e passeggeri, vantaggi economici e soprattutto posti di lavoro. Per questo dico che è vantaggioso in quanto un regolamento di convergenza potrebbe promuovere la libera concorrenza, soprattutto in relazione alle sovvenzioni statali e ai criteri sociali e ambientali. Sophie Auconie I mercati UE e USA dell'aviazione rappresentano oltre la metà del traffico aereo mondiale. In considerazione dell'attuale riscaldamento globale, Unione europea e Stati Uniti devono collaborare per ridurre l'impatto ambientale dell'aviazione internazionale. Per tale motivo ho votato a favore dell'accordo in cui entrambe le parti si impegnano ad adottare norme sociali e ambientali che diminuiranno considerevolmente le emissioni sonore e ridurranno l'impatto delle emissioni del trasporto aereo sulla qualità dell'aria, riservandosi altresì di sviluppare carburanti alternativi sostenibili. Per la prima volta, entrambe le parti hanno anche convenuto di garantire i diritti sociali dei dipendenti delle compagnie aeree. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Ho dato il mio assenso su questo protocollo di modifica dell'accordo sui trasporti aerei tra UE e USA. Il protocollo contiene importanti elementi di progresso nella cooperazione tra le due parti in materia di trasporto aereo. Esso scongiura oltretutto il rischio che, in assenza di tale accordo, possa essere invocata la clausola sospensiva contenuta nell'accordo di prima fase. La sospensione potrebbe comportare la perdita, per le compagnie aeree e i passeggeri europei, degli importanti vantaggi acquisiti sin dal marzo 2008. Si noti anche come questo nuovo accordo abbia spianato la strada a future opportunità in termini di ulteriori investimenti e accesso al mercato, come pure di rafforzamento della cooperazione in ambiti normativi quali la sicurezza, la protezione e in particolare l'ambiente, tema sul quale le parti hanno concordato un'apposita dichiarazione congiunta. Adam Bielan Gli Stati membri dell'Unione europea e gli Stati Uniti rappresentano il 60 per cento del mercato globale dell'aviazione. Occorre dunque fare il possibile per garantire un costante miglioramento della qualità dei servizi nel settore. Acconsentendo alla conclusione di un accordo sui trasporti aerei tra UE e USA contribuiamo alla crescita del settore dell'aviazione, dando la possibilità di attirare maggiori investimenti sulle due sponde dell'Atlantico. Oltretutto l'accordo promuoverà una maggiore tutela dei diritti dei lavoratori nel settore, consoliderà la cooperazione nella sicurezza del trasporto aereo e, grazie al requisito di compatibilità, rafforzerà anche la cooperazione a livello ambientale. È poi significativo rafforzare il ruolo del comitato misto UE-USA, consentendogli di promuovere nuove iniziative con l'entrata in vigore dell'accordo. Credo che il nuovo accordo contribuirà ulteriormente ad aprire l'accesso al mercato: questo significherà servizi di qualità migliore e obblighi di sicurezza più severi, motivo per cui appoggio la risoluzione. Izaskun Bilbao Barandica per iscritto. - (ES) Ho votato a favore di questa iniziativa perché i mercati del trasporto aereo rappresentano il 60 per cento del traffico mondiale. Questo accordo costringerà a modificare la normativa degli Stati Uniti per progredire nella convergenza dei regolamenti che impediscono la concorrenza sleale. Si apriranno nuove rotte e si offriranno a operatori e passeggeri migliori prezzi e servizi che, a loro volta, contribuiranno alla crescita economica generatrice di posti di lavoro sulle due sponde dell'Atlantico. Sebastian Valentin Bodu Pur essendo ben lungi dalla perfezione, l'accordo sui trasporti aerei tra UE e USA segna un passo avanti spianando la strada non solo a future opportunità a livello di ulteriori investimenti e accesso ai mercati, ma anche a misure che garantiscono più sicurezza e tutela. Il mercato dell'aviazione non è stato completamente aperto da nessuna delle due parti a causa della versione dell'accordo adottata durante i negoziati, anche se contiene abbastanza incentivi per incoraggiare le riforme. Gli Stati Uniti devono modificare la normativa nazionale per consentire agli investitori dell'UE la partecipazione maggioritaria nelle compagnie aeree statunitensi, portando così all'adozione di misure reciproche da parte dell'UE. Il comitato misto UE-Stati Uniti ha ricevuto maggiori poteri, il che significa che potrà incrementare la cooperazione promuovendo nuove iniziative. Le nuove norme semplificheranno la burocrazia, anche mediante il reciproco riconoscimento delle rispettive decisioni normative, ed eviteranno una dispendiosa e inutile duplicazione delle risorse. Il riconoscimento dell'importanza della dimensione sociale e la responsabilità affidata al comitato misto di monitorare l'impatto sociale dell'accordo e di definire, all'occorrenza, opportune risposte costituiscono un elemento di innovazione contenuto nella seconda fase dell'accordo. Maria Da Graça Carvalho per iscritto. - (PT) Mi rallegro del fatto che Unione europea e Stati Uniti abbiano dichiarato l'intenzione di lavorare insieme per ridurre l'impatto dell'aviazione internazionale sull'ambiente. Applaudo le iniziative per ridurre il suono, diminuire l'impatto dell'aviazione sulla qualità dell'aria e sul clima globale, incoraggiare lo sviluppo di una tecnologia dell'aviazione ecocompatibile, e innovare la gestione del traffico aereo e lo sviluppo sostenibile dei combustibili alternativi per l'aviazione. Edite Estrela per iscritto. - (PT) Ho votato a favore di questa raccomandazione perché ritengo che l'accordo in questione possa essere un passo importante verso l'apertura del mercato alle compagnie europee e americane su base non discriminatoria. Tale apertura del mercato può contribuire al miglioramento dei servizi offerti ai passeggeri, in termini di varietà e di costo, e apportare vantaggi economici sostanziali. Diogo Feio per iscritto. - (PT) Pur non avendo raggiunto un mercato unico transatlantico nel trasporto aereo, l'emendamento dell'accordo sui trasporti aerei tra Stati Uniti e Unione europea contiene miglioramenti importanti rispetto alla precedente versione, soprattutto a livello di ambiente e sicurezza. Spero che i progressi compiuti permettano di continuare gli sforzi per ridurre gli ostacoli alla creazione di questo mercato, soprattutto nell'interoperabilità e compatibilità dei sistemi, e lo squilibrio nelle leggi sulla concorrenza che favoriscono le imprese americane nella proprietà e nel controllo delle compagnie aeree, non da ultimo il Fly America Act. José Manuel Fernandes per iscritto. - (PT) Questo progetto di risoluzione legislativa si basa sul progetto di decisione del Consiglio e dei rappresentanti dei governi degli Stati membri dell'Unione europea, riuniti in sede di Consiglio, concernente la conclusione del protocollo di modifica dell'accordo sui trasporti aerei tra gli Stati Uniti d'America, da un lato, e la Comunità europea e i suoi Stati membri, dall'altro. L'accordo ideale sarebbe quello che propone una totale apertura del mercato dell'aviazione, senza restrizioni da ambo le parti. Questo obiettivo però non è stato raggiunto. Pertanto, tenendo conto delle modifiche normative derivanti dal trattato di Lisbona, delle dimensioni dei mercati dell'aviazione nell'Unione europea e negli Stati Uniti, che rappresentano il 60 per cento del traffico aereo globale, della necessità di tutelare la riservatezza dei cittadini europei e statunitensi, e dell'esistenza di norme che assicurano il rispetto dei diritti dei passeggeri, saluto questo accordo che rappresenta un significativo passo avanti rispetto allo status quo. È tuttavia importante sottolineare che il Parlamento europeo e il Congresso americano devono necessariamente continuare il dialogo su temi non affrontati da questo accordo. João Ferreira per iscritto. - (PT) Gli obiettivi del presente accordo sono chiaramente definiti dal relatore: l'"apertura del mercato”, ovvero approfondire la liberalizzazione in corso nel settore, la "realizzazione di un mercato unico del trasporto aereo”. Bisogna evidenziare, come sottolineato dal relatore, che i mercati dell'aviazione dell'UE e degli USA insieme rappresentano circa il 60 per cento del traffico aereo globale. Le promesse sui vantaggi per lavoratori e passeggeri che sempre accompagnano questi processi di liberalizzazione sono tanto vecchie e ritrite quanto false, come ben dimostra la realtà nei casi in cui la liberalizzazione è andata avanti, in questo o in altri settori. Ora si è aggiunta a queste promesse la propaganda in materia di "cooperazione ambientale”, questione che senza dubbio può e deve essere affrontata, ma non in questo contesto. Anche qui l'intenzione risulta chiara: promuovere la compatibilità e l'interazione dei sistemi di commercio delle licenze di emissioni. Nel nome della libera concorrenza, che tutto giustifica e tutto sovrasta, si limita fortemente l'intervento statale a difesa degli interessi delle compagnie aeree nazionali, e quindi a difesa degli interessi strategici nazionali in vari settori, come i legami con le comunità di migranti. Ilda Figueiredo Questi accordi rappresentano un'altra parte del processo di liberalizzazione in corso nel settore del trasporto aereo, che ostacola l'intervento e la regolamentazione da parte dello Stato di questo settore strategico, aprendo le porte a una concentrazione monopolistica che sempre deriva dalla libera concorrenza, sacrosanta e difesa a qualsiasi costo. Tutto questo per facilitare le opportunità d'impresa nel trasporto aereo internazionale, che promuove gli interessi delle multinazionali nel settore a spese delle imprese nazionali e dei rispettivi interessi strategici, comprese quelle di proprietà pubblica come succede in Portogallo con la TAP. Così facendo ci rimettono i lavoratori delle compagnie aeree, ci rimettono i passeggeri, e ci rimettono altri lavoratori, perché la liberalizzazione facilita il dumping da parte delle multinazionali, imponendo la precarietà lavorativa con un appiattimento delle condizioni di lavoro. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Ho votato a favore del presente documento perché il trattato di Lisbona, entrato in vigore l'1 dicembre 2009, ha ampliato il novero dei casi in cui è richiesta l'approvazione del Parlamento per la conclusione di un accordo internazionale. Gli accordi aerei rientrano ora in questa categoria, poiché riguardano un settore al quale si applica la procedura legislativa ordinaria. I mercati UE e USA dell'aviazione rappresentano circa il 60 per cento del traffico aereo mondiale. L'apertura del mercato alle compagnie aeree dell'UE e degli Stati Uniti su base non discriminatoria offrirebbe a passeggeri e operatori di trasporto merci servizi migliori in termini di varietà e di costo, apporterebbe vantaggi economici sostanziali e creerebbe posti di lavoro. La convergenza normativa potrebbe favorire notevolmente la neutralità della concorrenza, con particolare riferimento agli aiuti di Stato e alle norme in ambito sociale e ambientale. Pur rappresentando un notevole passo avanti, è importante che l'accordo di seconda fase non sia considerato il punto d'arrivo del processo di creazione di un mercato dell'aviazione transatlantico. Credo che la Commissione debba mirare a negoziare una nuova fase dell'accordo in esame, che includa tematiche quali: ulteriore liberalizzazione dei diritti di traffico; nuove opportunità per gli investimenti stranieri; effetto delle misure ambientali e dei vincoli infrastrutturali sull'esercizio dei diritti di traffico; migliore coordinamento delle politiche in fatto di diritti del passeggero onde garantire per questi il massimo livello possibile di protezione. Norme coerenti in materia di diritti dei passeggeri, compresi quelli a mobilità ridotta, sono di particolare importanza al fine di evitare che i viaggiatori siano sottoposti a un trattamento diverso durante il viaggio. Tutti questi accordi aerei sono vantaggiosi e necessari per l'Unione europea, le nostre compagnie aree e i nostri cittadini. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore di questo accordo che, nella sua versione attuale, è corretto. Ciononostante, se gli incentivi a un'ulteriore apertura del mercato sono da valutare positivamente, è deludente l'assenza di reali progressi nella rimozione di vincoli regolamentari ormai anacronistici nel campo degli investimenti esteri, poiché ciò non farà altro che mantenere le attuali restrizioni unilaterali sulla proprietà e il controllo estero vigenti negli Stati Uniti. Inoltre, i vettori dell'UE avranno soltanto un accesso limitato al traffico finanziato dal governo degli Stati Uniti e anche questo non fa che prolungare una situazione di disparità, dato che i governi nazionali dell'Unione non impongono simili restrizioni. Clemente Mastella per iscritto. - Questa modifica dell'accordo sui trasporti aerei UE-USA rappresenta un'ottima occasione per sviluppare le potenzialità di un mercato che rappresenta il 60% del traffico aereo mondiale. La Commissione europea ha finora compiuto passi importanti nel tentativo di instaurare uno spazio aereo senza frontiere tra UE e USA, all'interno del quale gli investimenti possano fluire liberamente e le compagnie aeree di ambo le parti siano in grado di fornire servizi aerei senza alcuna restrizione. Constatiamo ora la necessità di una cooperazione più intensa, allo scopo di affrontare sempre nuove sfide, nel campo della sicurezza e dell'ambiente, e di promuovere ulteriori investimenti, capaci di garantire un più libero accesso al mercato. Fondamentale è la previsione di un comitato misto UE-USA, un organo di monitoraggio dell'impatto sociale del programma di cooperazione normativa, che aiuterà allo snellimento delle vigenti procedure burocratiche. Ricordiamo la problematica questione dello scambio dei dati personali dei passeggeri tra UE e USA e quella del conseguente rapporto tra sicurezza internazionale e privacy dei cittadini. Riteniamo indispensabile garantire che il Parlamento sia tenuto al corrente in merito all'attività del comitato misto, agli investimenti stranieri, ai vincoli infrastrutturali sull'esercizio dei diritti di traffico ed al coordinamento delle politiche sui diritti dei passeggeri. Nuno Melo L'accordo aereo UE-USA è molto importante per il futuro delle relazioni tra i due paesi. In tal senso, in seguito all'entrata in vigore del trattato di Lisbona il Parlamento europeo deve essere tenuto pienamente al corrente e consultato in merito all'attività svolta dal comitato misto e da tutti i soggetti interessati. Qualsiasi accordo che deve essere concluso richiederà l'approvazione del Parlamento, che quindi dovrà essere costantemente aggiornato su tutti i negoziati. In futuro sarà importante tenere riunioni periodiche tra i deputati dell'Assemblea e i membri del Congresso americano per discutere tutte le questioni relative alla politica dell'aviazione tra Unione europea e Stati Uniti. Per questo il presente accordo è un importante passo avanti verso l'apertura del mercato alle compagnie aeree dell'UE e degli USA senza nessuna forma di discriminazione. Questa apertura del mercato può contribuire al miglioramento dei servizi forniti ai passeggeri. Judith A. Merkies per iscritto. - (NL) La delegazione del Partij van de Arbeid al Parlamento europeo sicuramente non ritiene perfetto questo accordo di seconda fase, ma crede che porterà progresso in importanti settori. Inoltre impedirà agli Stati Uniti di applicare la clausola sospensiva in mancanza di questo accordo. A causa della sospensione i passeggeri e le compagnie aeree europee potrebbero dover rinunciare ai grandi vantaggi di cui hanno usufruito da marzo 2008 grazie a questo protocollo. I vantaggi e gli aspetti positivi includono, in particolare, accordi sugli standard lavorativi per il personale delle compagnie aeree, la condivisione di buone prassi nella riduzione del rumore, il rafforzamento della cooperazione nel settore della tutela ambientale eccetera. La delegazione del Partij van de Arbeid al Parlamento europeo riconosce l'incessante necessità di portare avanti un dibattito adeguato sui requisiti di sicurezza (come l'utilizzo di scanner) e il relativo impatto sulla riservatezza e la salute dei passeggeri. Esso, inoltre, evidenzierebbe la necessità di attribuire priorità e rispettare la riservatezza dei cittadini europei e statunitensi al momento dello scambio dei dati personali dei passeggeri tra UE e USA. È indispensabile che il Parlamento sia e continui a essere coinvolto in questi negoziati senza pregiudicare i regolamenti europei. Alexander Mirsky per iscritto. - (EN) L'accordo non è perfetto ma anticipa alcuni importanti progressi. Senza questo accordo qualcuno potrebbe invocare la clausola sospensiva, che toglierebbe alle compagnie aeree e ai passeggeri europei gli importanti vantaggi acquisiti sin dal marzo 2008. Poiché gli Stati Uniti sono un partner negoziale difficile dovremmo cercare di proseguire in questa direzione con altri negoziati. Per questo motivo ho votato a favore. Andreas Mölzer per iscritto. - (DE) Il trasporto aereo ha subito un generale incremento e quindi sono cresciuti anche i mercati dell'aviazione dell'UE e degli Stati Uniti. Per molto tempo gli Stati membri hanno negoziato con gli Stati Uniti singolarmente e concluso accordi bilaterali. Il passaggio alla dimensione europea permette alle compagnie aeree europee di volare da qualsiasi punto dell'UE verso qualsiasi destinazione americana. Ciò ha richiesto alcune riforme sia negli Stati Uniti che nell'Unione europea. Il nuovo accordo intende aprire la strada a opportunità future grazie a ulteriori investimenti, accesso ai mercati e miglioramento della cooperazione tra autorità di regolamentazione. Ma l'accordo sarà unilaterale se negli Stati Uniti rimarranno le attuali restrizioni in materia di proprietà e controllo estero. Quindi, con questo nuovo accordo, l'UE si lascia per l'ennesima volta deludere dagli Stati Uniti, e questa è una cosa che non posso condividere. Franz Obermayr per iscritto. - (DE) È assolutamente sensato che adesso gli accordi sui trasporti aerei con gli Stati Uniti vengano conclusi a livello europeo e non separatamente con i singoli Stati membri, come si faceva in passato. Questo consentirà alle compagnie aeree europee di volare verso tutte le destinazioni negli Stati Uniti. Quello che non mi piace, però, è la natura unilaterale di questo accordo, in cui da un lato l'Unione europea fa innumerevoli concessioni mentre dall'altro gli Stati Uniti insistono sulle restrizioni in materia di proprietà estera, ad esempio. In questo senso l'Unione deve adottare una posizione più forte nei confronti degli Stati Uniti. Rolandas Paksas per iscritto. - (LT) L'accordo open skies raggiunto tra Stati Uniti e Unione europea è una garanzia di progresso e riflette lo sviluppo economico di entrambe le regioni. La piena apertura del mercato transatlantico rappresenterebbe un importante passo avanti per migliorare la situazione nel settore mondiale dell'aviazione. Il vantaggio economico per entrambe le parti sarebbe dell'ordine di milioni, e si creerebbero molti nuovi posti di lavoro insieme a opportunità di sviluppo d'impresa. Pur tendendo al vantaggio economico non dobbiamo dimenticare i requisiti in materia di sicurezza. Le norme sulla sicurezza aerea sono di vitale importanza per i passeggeri, l'equipaggio e l'intero settore dell'aviazione. Le norme di sicurezza devono essere armonizzate verso l'alto. Le istituzioni europee e statunitensi responsabili della sicurezza aerea devono cooperare a tutti i livelli. Le norme di sicurezza comunitarie devono soddisfare i requisiti imposti dall'Organizzazione internazionale dell'aviazione civile. Occorre fare il possibile per attribuire la giusta importanza alle nostre vite, e a quelle dei nostri figli e dei nostri cari. Non possiamo permettere che i tempi di volo, di lavoro e di riposo dei membri dell'equipaggio nell'Unione europea siano soggetti a requisiti di sicurezza inferiori, che potrebbero mettere a repentaglio la vita delle persone. Alfredo Pallone per iscritto. - Gentile Presidente, onorevoli colleghi, ho votato a favore dell'accordo sui trasporti aerei tra UE e USA proprio per far valere questo peso politico in quanto la conclusione degli accordi, nonostante non fosse considerata delle migliori anche dallo stesso relatore, offre una possibilità di gestione dei trasporti aerei che giova in ogni caso ai cittadini dei 2 continenti sia nei loro spostamenti che nelle attività commerciali. Grazie ad un'ulteriore liberalizzazione dei diritti di traffico, a nuove opportunità per gli investimenti stranieri e a un migliore coordinamento delle politiche sui diritti del passeggero si garantiscono degli importanti vantaggi sia all'UE che agli USA. Maria do Céu Patrão Neves per iscritto. - (PT) Ho votato a favore di questa modifica dell'accordo UE-USA sui trasporti aerei. Qualsiasi sospensione potrebbe comportare la forte perdita, per i passeggeri e le compagnie aeree dell'Unione, dei vantaggi acquisiti sin dal marzo 2008. Concordo con l'analisi del relatore secondo cui questo accordo non è perfetto. Ciononostante ha il merito di proporre importanti elementi per portare avanti questo processo ed evitare il rischio di attivazione della clausola sospensiva in assenza di un accordo di questa natura. Di fatto il presente accordo - un accordo di seconda fase - non raggiunge l'obiettivo finale di una totale apertura del mercato senza restrizioni da ambo le parti, pur contenendo numerosi incentivi volti a promuovere le riforme. In concreto, quando gli Stati Uniti modificheranno la propria legislazione per consentire agli investitori dell'Unione di diventare azionisti di maggioranza nelle compagnie aree statunitensi, l'UE farà altrettanto. Ad ogni modo non sarà un processo facile, e qualsiasi decisione al riguardo dipenderà dal monitoraggio e dalla proposta finale cui si arriverà, nelle circostanze che sono determinanti per garantire un migliore trasporto aereo e il successo delle compagnie europee. Aldo Patriciello per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, i mercati UE e USA dell'aviazione rappresentano, insieme, circa il 60% del traffico aereo mondiale. Il protocollo di modifica dell'accordo sui trasporti aerei prevede l'apertura del mercato alle compagnie aeree dell'UE e degli Stati Uniti su base non discriminatoria e offre ai passeggeri e agli operatori di trasporto merci servizi migliori in termini di varietà e di costo, apportando vantaggi economici sostanziali e nuovi posti di lavoro. Inoltre, ulteriori progressi nella cooperazione e nell'armonizzazione normativa in tale ambito potrebbero favorire notevolmente la neutralità della concorrenza, con particolare riferimento agli aiuti di Stato e alle norme in ambito sociale e ambientale. Per le ragioni sopra esposte, dunque, esprimo il mio voto favorevole all'approvazione del protocollo di modifica dell'accordo UE-USA sui trasporti aerei. Paulo Rangel per iscritto. - (PT) Pur non avendo raggiunto l'obiettivo finale della totale apertura del mercato aereo transatlantico, questo accordo di seconda fase tra Unione e Stati Uniti rappresenta un importante progresso in questa direzione, offrendo nuove opportunità commerciali alle compagnie aeree europee e vantaggi sostanziali ai passeggeri e agli operatori del trasporto merci, sia in materia di rafforzamento dell'offerta di servizi che di riduzione dei costi. Ho quindi votato a favore della conclusione del presente protocollo di modifica dell'accordo sui trasporti aerei tra Unione europea e Stati Uniti, perché vorrei continuassero gli sforzi negoziali per una maggiore liberalizzazione dei diritti del traffico, il consolidamento della cooperazione in diversi settori, e l'abolizione dei vincoli regolamentari esistenti negli USA sulla proprietà e il controllo delle compagnie aeree statunitensi da parte di stranieri. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) Il trattato di Lisbona, entrato in vigore l'1 dicembre 2009, ha ampliato il novero dei casi in cui è richiesta l'approvazione del Parlamento per la conclusione di accordi internazionali. Gli accordi aerei rientrano ora in questa categoria, poiché riguardano un settore al quale si applica la procedura legislativa ordinaria. In precedenza si applicava a tali accordi soltanto la procedura di consultazione. Ne consegue che il protocollo di modifica dell'accordo sui trasporti aerei all'esame è soggetto all'approvazione del Parlamento, mentre l'accordo iniziale era stato concluso previa consultazione di quest'ultimo. I mercati UE e USA dell'aviazione rappresentano, insieme, circa il 60 per cento del traffico aereo mondiale. L'apertura del mercato alle compagnie aeree dell'UE e degli Stati Uniti su base non discriminatoria offrirebbe a passeggeri e operatori di trasporto merci servizi migliori in termini di varietà e di costo, apporterebbe vantaggi economici sostanziali e creerebbe posti di lavoro. La convergenza normativa potrebbe inoltre favorire notevolmente la neutralità della concorrenza, con particolare riferimento agli aiuti di Stato e alle norme in ambito sociale e ambientale. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, le compagnie aeree europee e statunitensi costituiscono insieme circa il 60% del traffico aereo mondiale, rappresentando una realtà economica senza paragoni in questo settore. Di fatto, una maggiore apertura del mercato aereo europeo e statunitense offrirebbe più servizi a costi più contenuti, con ricadute positive a livello economico ed occupazionale. Norme comuni favorirebbero infatti uno sviluppo integrato più uniforme, soprattutto dal punto di vista sociale e ambientale. Noto quindi con favore che l'accordo raggiunto contiene numerosi incentivi volti a promuovere tali cambiamenti. La possibilità di investire attraverso partecipazioni azionarie nelle rispettive compagnie aeree, oltre ad una migliore consultazione e cooperazione nell'ambito della sicurezza, sono solo alcuni esempi a riguardo. Auspico ora che il Parlamento dia la sua approvazione al protocollo di modifica dell'accordo UE-USA sui trasporti aerei, evitando l'invocazione della clausola sospensiva, che comporterebbe la perdita dei vantaggi acquisiti sin ad oggi. Nuno Teixeira per iscritto. - (PT) Il Parlamento europeo oggi ha approvato un protocollo di modifica dell'accordo sui trasporti aerei in vigore tra l'Unione europea e gli Stati Uniti, e io ho votato a favore. La proposta è un considerevole passo avanti verso il miglioramento delle relazioni transatlantiche nel settore dell'aviazione. I mercati UE e USA dell'aviazione rappresentano, insieme, circa il 60 per cento del traffico aereo mondiale. L'apertura dei mercati alle compagnie aeree offrirà a passeggeri e operatori di trasporto merci servizi migliori, e apporterà vantaggi sostanziali in termini di economia e creazione di posti di lavoro. L'accordo non deve tuttavia essere considerato il punto d'arrivo del processo. L'accordo in questione, detto di seconda fase, non raggiunge l'obiettivo finale della totale apertura del mercato senza restrizioni da ambo le parti. È altresì estremamente importante disporre di norme coerenti in materia di diritti dei passeggeri, e di un migliore coordinamento delle politiche in materia. Infine occorre sottolineare che questioni come una maggiore liberalizzazione dei diritti di traffico, nuove opportunità per gli investimenti stranieri, e l'effetto delle misure ambientali sui diritti di traffico devono essere prese in considerazione durante tutte le fasi future dei negoziati. Jarosław Leszek Wałęsa Sono a favore dell'adozione della proposta di risoluzione sul tema discusso. Il trattato di Lisbona ha ampliato il novero dei casi in cui è richiesta l'approvazione del Parlamento per la conclusione di un accordo internazionale. Gli accordi aerei rientrano ora in questa categoria, poiché riguardano un settore al quale si applica la procedura legislativa ordinaria. In precedenza si applicava a tali accordi soltanto la procedura di consultazione. I mercati UE e USA dell'aviazione rappresentano, insieme, circa il 60 per cento del traffico aereo mondiale. L'apertura del mercato alle compagnie aeree dell'UE e degli Stati Uniti su base non discriminatoria offrirebbe a passeggeri e operatori di trasporto merci servizi migliori in termini di varietà e di costo, apporterebbe vantaggi economici sostanziali e creerebbe posti di lavoro. La convergenza normativa potrebbe inoltre favorire notevolmente la neutralità della concorrenza, con particolare riferimento agli aiuti di Stato e alle norme in ambito sociale e ambientale. Al contempo va riconosciuto che un certo numero di questioni restano escluse dall'ambito di applicazione dell'accordo quale emendato dal nuovo protocollo. Per questo motivo la Commissione deve mirare a negoziare una nuova fase dell'accordo in esame, che includa tematiche quali: ulteriore liberalizzazione dei diritti di traffico, nuove opportunità per gli investimenti stranieri ed effetto delle misure ambientali e dei vincoli infrastrutturali sull'esercizio dei diritti di traffico. Luís Paulo Alves Ho votato a favore di questa relazione, prima di tutto perché segna un netto miglioramento rispetto agli accordi bilaterali vigenti tra Stati membri e Canada, che sono assai limitanti e, in secondo luogo, perché preannuncia una migliore qualità dei servizi e dei collegamenti aerei tra i due mercati, da cui scaturiranno, tra l'altro, benefici nei settori dell'economia, dell'ambiente, della sicurezza, dei trasporti e della regolamentazione. Elena Oana Antonescu L'Unione europea e il Canada hanno convenuto di cooperare in materia di trasporto aereo al fine di mitigare l'impatto dell'aviazione sul cambiamento climatico. In termini di sicurezza in generale e di sicurezza dei passeggeri, l'accordo prevede il reciproco riconoscimento delle norme e l'instaurazione di un sistema unico. Tutte le compagnie aeree dell'Unione europea potranno istituire voli settimanali tra Canada e UE. Questo accordo migliorerà in maniera significativa i collegamenti tra i due mercati e i legami tra persone, creando al contempo nuove opportunità per il settore aereo mediante una graduale liberalizzazione delle norme in materia di proprietà straniera. Ho votato a favore della relazione, in quanto contiene disposizioni specifiche a sostegno degli interessi dei consumatori. Sophie Auconie Finora il trasporto aereo tra gli Stati membri dell'UE e il Canada è stato disciplinato unicamente da accordi bilaterali. Visto che l'Unione europea e il Canada da lungo tempo intrattengono legami economici e politici, le parti hanno ravvisato la necessità di sottoscrivere un accordo in materia di trasporto aereo. Pertanto ho votato a favore del testo, che prevede l'attuazione graduale di diritti di traffico, opportunità di investimento e di cooperazione in una serie di settori (anche nella sicurezza aerea mediante la creazione di un sistema di sicurezza condiviso, ma anche in materie di natura sociale, nelle materie che afferiscono agli interessi dei consumatori e nelle tematiche ambientali). Ai sensi dell'accordo, saranno rimosse tutte le restrizioni esistenti sulle rotte, sulle tariffe e sul numero dei servizi tra Unione europea e Canada. L'accordo è al contempo ambizioso ed essenziale. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Sono a favore dell'accordo sul trasporto aerei tra UE e Canada. Il testo prevede l'attuazione graduale dei diritti di traffico e delle possibilità di investimento oltre che una vasta cooperazione su una serie di materie tra cui la sicurezza, le questioni sociali, gli interessi dei consumatori, l'ambiente, la gestione del traffico aereo, gli aiuti di Stato e la concorrenza. Tutte le linee aeree dell'UE potranno istituire voli diretti verso il Canada da qualsiasi aeroporto europeo. È altresì positivo che l'accordo rimuova tutte le limitazioni sulle rotte, sulle tariffe o sul numero dei voli settimanali tra Canada e Unione europea. Le linee aeree avranno la libertà di stipulare accordi commerciali, come gli accordi sul code sharing, che sono importanti per le compagnie aeree che coprono un numero elevato di destinazioni, e potranno altresì stabilire le proprie tariffe ai sensi della normativa sulla concorrenza in atto nei vari paesi. Izaskun Bilbao Barandica Nel 2007 il Consiglio ha affidato alla Commissione il mandato di negoziare un accordo globale in materia di aviazione. Quell'anno erano transitati tra Stati Uniti e Canada 9 milioni di passeggeri. Lo scopo del testo era quello di creare un mercato unico per il trasporto aereo. Pertanto era necessario emendare la normativa canadese. Si procederà, però, gradatamente verso l'apertura del mercato e l'attuazione delle necessarie modifiche legislative. Ad ogni modo, saranno state eliminate le restrizioni sulle rotte, saranno istituiti voli settimanali e le compagnie aeree potranno stringere accordi commerciali. Questi sono tutti elementi che segnato un avanzamento. Nonostante le difficoltà, dobbiamo continuare a lavorare finché il mercato unico diventerà una realtà. Per questo motivo ho votato a favore del testo. Slavi Binev Notoriamente prima di questo accordo l'aviazione, in questo caso specifico, era l'oggetto di accordi bilaterali con 19 Stati membri dell'UE. Ho espresso sostegno per la proposta, in quanto essa è destinata a favorire il trasporto aereo, ma soprattutto perché prevede una graduale introduzione di diritti di traffico e opportunità d'investimento, oltre ad un'ampia cooperazione su una serie di questioni, tra le quali la sicurezza, la protezione, le questioni sociali, gli interessi dei consumatori, l'ambiente, la gestione del traffico aereo, gli aiuti di Stato e la concorrenza. Un simile accordo era necessario. Jan Březina per iscritto. - (CS) In circostanze normali avrei sostenuto pienamente l'accordo in materia di aviazione tra l'UE e il Canada, in quanto sono totalmente a favore della rimozione delle barriere alla libera circolazione, sia all'interno dell'UE che tra l'UE e i paesi terzi. In una situazione in cui il Canada continua a imporre unilateralmente l'obbligo del visto per i cittadini della Repubblica ceca, però, questo accordo rappresenta una concessione indebita da parte dell'UE verso un paese che non la merita. L'Unione europea deve avere il coraggio di collegare le questioni - l'obbligo del visto e la firma del trattato internazionale - poiché questa può essere una rara occasione per esercitare effettivamente pressioni sul Canada in tema di visti. É alquanto strano che il Canada, da un lato, consenta alle compagnie aeree dell'UE di gestire voli diretti da tutta l'Unione, mentre, dall'altro, impedisce ai cittadini di uno Stato membro di viaggiare liberamente in questo paese. È ampiamente riconosciuto che la relazione tra UE e il Canada si sia gradatamente sviluppata nell'ambito di un partenariato strategico e che l'accordo concluso confermerà e rafforzerà natura del partenariato. Tuttavia, se il Canada continua a imporre l'obbligo unilaterale del visto contro i cittadini cechi, questo partenariato lascerà un retrogusto molto amaro. Diogo Feio Questo accordo, che consentirà alle compagnie aeree europee di stabilire voli diretti con il Canada da qualsiasi aeroporto europeo e di sfruttare la condivisione dei codici per queste rotte, può essere considerato come l'accordo più ambizioso in tema di trasporti aerei che l'Unione europea abbia mai concluso. Esso mira a eliminare le disposizioni dei precedenti accordi bilaterali che violavano il diritto comunitario e che minacciavano la parità di trattamento tra compagnie possedute da cittadini di diversi Stati membri. Le relazioni tra Europa e Canada devono essere rafforzate e dobbiamo muoverci di più e in maniera migliore verso uno spazio aereo con meno barriere tra paesi. José Manuel Fernandes Questa raccomandazione verte sul progetto di decisione del Consiglio e dei rappresentanti dei governi degli Stati membri dell'Unione europea, riuniti in sede di Consiglio, concernente la conclusione dell'accordo sui trasporti aerei tra la Comunità europea e i suoi Stati membri, da un lato, e il Canada, dall'altro. L'Unione europea e il Canada da lungo tempo intrattengono relazioni economiche e politiche e hanno quindi sottoscritto accordi bilaterali in questo settore. Tuttavia, con l'entrata in vigore del trattato di Lisbona il 1° dicembre 2009, ai sensi del quale il Parlamento è chiamato ad approvare gli accordi in tema di servizi aerei, la commissione ha avviato un processo negoziale che ora è giunto, gettando le basi per l'introduzione di una serie di diritti sul traffico e di possibilità di investimento oltre che per la cooperazione in diverse aree; la sicurezza, la difesa dei diritti dei consumatori, l'ambiente, la gestione del traffico aereo, i diritti sociali e la concorrenza leale. Accolgo quindi con favore l'adozione della proposta, che è destinata a favorire gli spostamenti dei cittadini UE e canadesi, rimuovendo diverse restrizioni, consentendo il code sharing e istituendo tariffe più eque. João Ferreira Le affinità tra gli obiettivi di questo accordo e di quello con gli Stati uniti sono chiare. Si punta infatti a creare un mercato unico per il trasporto aereo tra UE e Canada, un mercato che, nel 2007, aveva un volume di 9 milioni di passeggeri. La relatrice ha affermato che l'accordo è "ancora più ambizioso e specifico di quello tra l'UE e gli Stati Uniti", ma riconosce anche che "Nonostante l'accordo in questione sia più ambizioso di quello stipulato con gli Stati Uniti per quanto concerne l'accesso al mercato, esso è meno esplicito al momento di riconoscere l'importanza della dimensione sociale". In altre parole, si è omesso di inserire il benché minimo riferimento all'impatto che può avere sull'occupazione, sui lavoratori e sulle condizioni di lavoro. In realtà, anche in questo caso, la rimozione delle restrizioni, che era stata chiesta in relazione ai fornitori e ai servizi previsti - per le operazioni tra paesi, all'interno di ciascun paese e anche al di fuori dei mercati di UE e Canada, come dispone l'accordo - e la rimozione dei limiti sull'intervento statale sulle linee aeree contribuiranno a conseguire l'obiettivo di aprire la strada alla concentrazione monopolistica nel settore... (La dichiarazione di voto è stata abbreviata ai sensi dell'articolo 170 del regolamento) Ilda Figueiredo Gli obiettivi della relazione sono chiari: si vuole creare un mercato unico per i trasporti aerei tra UE e Canada, un mercato che nel 2007 aveva un volume di 9 milioni di passeggeri. La relatrice afferma che l'accordo "è più ambizioso e specifico di quello tra l'UE e gli Stati Uniti", ma riconosce anche che "Nonostante l'accordo in questione sia più ambizioso di quello stipulato con gli Stati Uniti per quanto concerne l'accesso al mercato, esso è meno esplicito al momento di riconoscere l'importanza della dimensione sociale". In altre parole, si è omesso di inserire anche il benché minimo vacuo riferimento all'impatto che può avere sull'occupazione, sui lavoratori e sulle condizioni di lavoro. Anche la rimozione delle restrizioni, che era stata chiesta in relazione ai fornitori e ai servizi previsti - per le operazioni tra paesi, all'interno di ciascun paese e anche al di fuori dei mercati di UE e Canada, come dispone l'accordo - e la rimozione dei limiti sull'intervento statale sulle linee aeree contribuiranno a conseguire l'obiettivo di aprire la strada alla concentrazione monopolistica nel settore, innescando effetti avversi sui lavoratori e sui passeggeri, contrariamente a quanto è stato dichiarato. Per tale ragione ho votato contro il testo. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Sono a favore di questo testo, poiché l'accordo prevede l'introduzione di diritti di traffico e opportunità d'investimento, oltre a un'ampia cooperazione su una serie di questioni, tra le quali la sicurezza, la protezione, le questioni sociali, gli interessi dei consumatori, l'ambiente, la gestione del traffico aereo, gli aiuti di Stato e la concorrenza. Tutte le compagnie aeree dell'Unione europea potranno effettuare voli diretti in Canada da qualsiasi città europea. L'accordo elimina tutte le restrizioni in materia di itinerari, prezzi o numero di voli settimanali tra il Canada e l'UE. Le compagnie aeree saranno libere di aderire ad accordi commerciali come quelli di code sharing, che sono importanti per le compagnie che coprono numerose destinazioni, e di fissare le proprie tariffe conformemente al diritto in materia di concorrenza. L'accordo prevede disposizioni volte alla graduale apertura del mercato legata alla concessione di maggiori libertà di investimento per ambo le parti. Accolgo con grande favore l'ambizione che permea il testo e che deve fungere da modello per altri negoziati attualmente in corso. Credo pertanto che il Parlamento debba approvare l'accordo sul trasporto aereo tra l'Unione europea e il Canada. Accordi di questo genere sono positivi e sono necessari per l'Unione, per le nostre compagnie aeree e per i cittadini. David Martin per iscritto. - (EN) Esprimo apprezzamento per l'accordo, che può essere definito senza difficoltà come il più ambizioso accordo in materia di trasporti aerei fra l'Unione europea e un partner mondiale di primo piano. Esso migliorerà in modo significativo sia i collegamenti fra i rispettivi mercati che i contatti personali, oltre a creare nuove opportunità per il settore del trasporto aereo mediante una graduale liberalizzazione delle norme che disciplinano la proprietà straniera. In particolare, tale accordo è più ambizioso e più specifico di quello tra l'UE e gli Stati Uniti per quanto riguarda i diritti di traffico, la titolarità e il controllo, in quanto segue anche l'applicazione temporanea del protocollo di modifica (seconda fase). Secondo uno studio avviato dalla Commissione, un accordo aperto con il Canada porterebbe a un aumento di mezzo milione del numero de passeggeri nel corso del primo anno e, nel giro di alcuni anni, si stima che ulteriori 3,5 milioni di passeggeri potrebbero trarre vantaggio dalle opportunità offerte da tale accordo. Quest'ultimo potrebbe creare un beneficio per i consumatori pari a 72 milioni di euro grazie alle tariffe più basse e genererebbe inoltre nuovi posti di lavoro. Clemente Mastella per iscritto. - Sebbene l'Unione Europea e il Canada abbiano legami economici e politici da lungo tempo, prima dell'accordo attuale, la navigazione aerea formava l'oggetto soltanto di accordi bilaterali con alcuni degli Stati membri. Risulta, pertanto, necessario perseguire l'obiettivo di istituire uno spazio aereo senza frontiere che apra la strada alla realizzazione di un mercato unico del trasporto aereo, all'interno del quale gli investimenti fluiscano liberamente e le compagnie aeree di ambo le parti siano in grado di fornire servizi senza limitazioni. Siamo dell'idea che si debbano: rimuovere le attuali restrizioni giuridiche in materia di proprietà delle compagnie aeree canadesi; introdurre contestualmente nuovi diritti di traffico e cooperare su una serie di questioni, tra cui la protezione dei viaggiatori, il rispetto dell'ambiente, la gestione del traffico aereo e la sicurezza. Possiamo affermare con convinzione, quindi, che l'accordo che abbiamo oggi approvato sia davvero ambizioso: esso migliorerà decisamente i collegamenti fra i rispettivi mercati e creerà nuove opportunità per il settore. Raccomandiamo, tuttavia, una maggiore consultazione e cooperazione nell'ambito della delicata questione della sicurezza e chiediamo alla Commissione di informare di ogni sviluppo il Parlamento europeo e di seguire l'attività del comitato misto di nuova istituzione. Nuno Melo L'accordo sui trasporti aerei tra UE e Canada è molto importante per il futuro delle relazioni tra le due parti. In tale ambito, a seguito dell'entrata in vigore del trattato di Lisbona, il Parlamento deve essere pienamente informato e consultato in relazione ai lavori del comitato misto e di tutti gli organismi coinvolti. Tutti gli accordi che devono essere conclusi devono avere l'approvazione dell'Assemblea, la quale pertanto deve essere tenuta aggiornata sui negoziati. L'accordo si configura come un passo importante verso l'apertura del mercato per le compagnie aeree dell'UE e del Canada e scongiura qualsiasi discriminazione. L'apertura del mercato potrebbe contribuire a migliorare i servizi erogati ai passeggeri. Questo è l'accordo in materia di trasporti più ambizioso che sia stato mai siglato tra due parti sul piano internazionale. Alexander Mirsky per iscritto. - (EN) Sono pienamente d'accordo con l'onorevole Ţicău: l'accordo è il più ambizioso accordo in materia di trasporti aerei fra l'Unione europea e un partner mondiale di primo piano. Esso migliorerà in modo significativo sia i collegamenti fra i rispettivi mercati che i contatti personali, oltre a creare nuove opportunità per il settore del trasporto aereo mediante una graduale liberalizzazione delle norme che disciplinano la proprietà straniera. In particolare, tale accordo è più ambizioso e specifico di quello tra l'UE e gli Stati Uniti per quanto riguarda i diritti di traffico, la titolarità e il controllo. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore dell'accordo sui trasporti aerei tra l'Unione europea e i suoi Stati membri, da un lato, e il Canada, dall'altro. Si tratta di un accordo molto ambizioso che prevede la graduale introduzione di diritti di traffico e di possibilità di investimento oltre che una piena cooperazione in diverse aree, tra cui la sicurezza, le questioni sociali, la difesa dei diritti dei consumatori, l'ambiente, la gestione del traffico aereo, gli aiuti di Stato e la concorrenza. Tutte le compagnie aeree dell'Unione europea potranno effettuare voli diretti in Canada da qualsiasi città europea. L'accordo elimina tutte le restrizioni in materia di itinerari, prezzi o numero di voli settimanali tra il Canada e l'UE. É con soddisfazione che voto a favore dell'accordo vista la sua natura ambiziosa e le possibilità che racchiude affinché possano rafforzarsi ancora di più i legati storici che uniscono le Azzorre e il Canada. Aldo Patriciello per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, l'accordo UE-Canada sui trasporti aerei è uno dei più ambiziosi in materia di trasporti aerei fra l'UE e un partner mondiale di primo piano. Esso comprende una graduale introduzione di diritti di traffico e opportunità d'investimento ed un'ampia cooperazione su questioni come: la sicurezza, la protezione, le questioni sociali, gli interessi dei consumatori, l'ambiente, la gestione del traffico aereo, gli aiuti di Stato e la concorrenza. Tale accordo migliorerà sia i collegamenti fra i rispettivi mercati, sia i contatti personali e determinerà nuove opportunità per il settore del trasporto aereo mediante una liberalizzazione delle norme che disciplinano la proprietà straniera. Secondo recenti studi, un accordo aperto con il Canada porterebbe ad un aumento di passeggeri di mezzo milione nel corso del primo anno e, nel giro di alcuni anni, si stima che ulteriori 3,5 milioni di passeggeri potrebbero trarre vantaggio dalle opportunità offerte da un siffatto accordo. Quest'ultimo potrebbe creare un beneficio per i consumatori pari a 72 milioni di euro in termini di tariffe più basse e genererebbe, inoltre, nuovi posti di lavoro. Per le ragioni sopra esposte, esprimo il mio voto favorevole affinché venga approvata la conclusione dell'accordo sui trasporti aerei tra l'UE e il Canada. Paulo Rangel per iscritto. - (PT) Ho votato a favore della conclusione dell'accordo in materia di trasporti aerei tra UE e Canada, grazie al quale le compagnie aeree europee potranno effettuare voli diretti in Canada da qualsiasi città europea. Prima di tutto, si creeranno nuove opportunità per le imprese europee - in particolare, grazie alla possibilità di concludere accordi di code-sharing e grazie alla progressiva liberalizzazione delle norme in materia di investimenti esteri - e secondariamente si materializzeranno benefici economici sostanziali sia per i consumatori che per quanto concerne la creazione di occupazione. Zuzana Roithová , per iscritto - (CS) L'accordo in tema di aviazione con il Canada è uno strumento commerciale fondamentale destinato a produrre benefici per entrambe le parti, ma, a fronte della discriminazione perpetrata contro i cittadini cechi e vista la posizione dei membri della camera dei deputati del parlamento ceco, ho optato per l'astensione. La commissione per gli affari esteri della camera dei deputati del parlamento ceco ha sospeso i colloqui sulla ratifica dell'accordo ed è disposta a riprenderli sono quando la Commissione compirà dei progressi sostanziali nei negoziati con il Canada sull'abolizione dell'obbligo unilaterale del visto per i cittadini cechi. Da quasi due anni esiste una cittadinanza a due velocità nell'UE, in quanto i cittadini cechi non possono recarsi liberamente in Canada, come è invece concesso ad altri, mentre i canadesi possono recarsi nella Repubblica ceca senza dover richiedere il visto. Il mio paese non può agire su base bilaterale in ragione della politica comune sui visti, ma il Commissario non riesce a salvaguardare tale politica. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) Il trattato di Lisbona, che è entrato in vigore il 1° dicembre 2009, ha ampliato i casi in cui è richiesto il consenso del Parlamento per la conclusione di accordi internazionali. Gli accordi in materia di trasporto aereo ora ricadono in questa categoria, poiché riguardano una materia cui si applica la procedura legislativa ordinaria. Prima il Parlamento veniva solamente consultato in questo ambito. Nonostante i legami economici e politici di lunga data esistenti fra l'UE e il Canada, prima dell'attuale accordo la navigazione aerea formava l'oggetto di accordi bilaterali con 19 degli Stati membri dell'UE. Molti di questi accordi erano restrittivi e non concedevano il pieno accesso ai rispettivi mercati. Nel novembre 2002 la Corte di giustizia europea ha giudicato incompatibili con il diritto comunitario determinate disposizioni contenute in tali accordi bilaterali. Il Consiglio, nell'ottobre 2007, ha pertanto conferito alla Commissione il mandato per negoziare un accordo globale in materia di trasporti aerei che sostituisse gli accordi bilaterali vigenti. Quello stesso anno, nove milioni di persone hanno viaggiato tra l'UE e il Canada. L'accordo UE-Canada sui trasporti aerei è stato siglato il 30 novembre 2008, è stato approvato dal vertice UE-Canada il 6 maggio 2009 ed è stato firmato il 17-18 dicembre 2009. L'UE e il Canada hanno inoltre negoziato un accordo in materia di sicurezza dell'aviazione, che forma l'oggetto di una raccomandazione distinta. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, nonostante i legami economici e politici di lunga data, sino ad oggi l'unico accordo vigente per la navigazione aerea tra l'UE ed il Canada è il risultato di un insieme di accordi bilaterali esistenti tra i paesi. L'attuale protocollo comprende l'introduzione di diritti di traffico e opportunità d'investimento, cooperando su una serie di questioni, in particolare con maggiori garanzie sulla sicurezza e sulla protezione. Sono favorevole al testo di questo accordo perché introduce disposizioni volte ad una graduale apertura del mercato aereo canadese, concedendo maggior libertà di investimento per ambo le parti. Per una corretta realizzazione del mandato è necessario che la legislazione canadese elimini le attuali restrizioni giuridiche in materia di proprietà e controllo delle compagnie aeree del Canada e sul numero di servizi offerti da ciascuna compagnia. Nuno Teixeira L'accordo in esame può essere descritto senza difficoltà come il più ambizioso accordo in materia di trasporti aerei dall'Unione europea, consentirà alle compagnie aeree europee di istituire voli diretti verso il Canada da qualsiasi aeroporto europeo e introduce meccanismi commerciali come il code sharing. L'accordo prevede una graduale introduzione di diritti di traffico e opportunità d'investimento, oltre ad un'ampia cooperazione su una serie di questioni, tra le quali la sicurezza, la protezione, le questioni sociali, gli interessi dei consumatori, l'ambiente, la gestione del traffico aereo, gli aiuti di Stato e la concorrenza. Nel testo che è stato adottato oggi, la commissione per i trasporti e il turismo, di cui sono membro sostituto, chiede alla Commissione europea di garantire che il Parlamento sia informato e consultato sistematicamente in relazione alle attività del comitato misto, che è stato istituito, in modo da poter controllare le varie fasi di apertura del mercato. Ho votato a favore della raccomandazione. Tale accordo dovrebbe fungere da modello per altri negoziati attualmente in corso. Angelika Werthmann per iscritto. - (DE) L'accordo deve fungere da modello per gli altri negoziati attualmente in corso. Esso elimina tutte le restrizioni in materia di itinerari, prezzi o numero di voli settimanali tra il Canada e l'UE. Stando alle previsioni, potrebbe creare un beneficio diretto per i consumatori pari a 72 milioni di euro grazie a tariffe più basse. L'accordo inoltre produrrà ulteriori benefici indiretti per i cittadini mediante la creazione di nuovi posti di lavoro. Pertanto ho votato a favore del testo. Luís Paulo Alves Ho votato a favore della relazione, poiché continuare con gli attuali accordi bilaterali in materia di trasporti aerei non sarebbe in linea con il diritto europeo; inoltre si creano delle opportunità che potrebbero comportare una maggiore apertura. Sophie Auconie Finora gli accordi bilaterali in materia di trasporti aerei tra Stati membri e paesi terzi potenzialmente potevano creare discriminazioni contro certi vettori UE. Il nuovo accordo pertanto prevede una clausola di designazione che si applica a tutti i vettori dell'Unione europea e che sostituirà le tradizionali clausole di designazione sui vettori aerei dei singoli Stati membri. In questo modo, l'accordo previene le discriminazioni tra vettori UE ed elimina le prassi anticoncorrenziali. Pertanto ho votato a favore del testo, che consente ai vettori aerei dell'UE di istituire voli tra qualsiasi Stato membro e il Vietnam. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Sono a favore della conclusione dell'accordo. L'accordo mira a concedere a tutti i vettori dell'UE un accesso senza discriminazioni alle rotte tra l'Unione europea e il Vietnam. Esso inoltre garantisce che le disposizioni in materia di sicurezza previste dagli accordi bilaterali siano applicabili alle situazioni in cui il controllo regolamentare su un vettore aereo è esercitato da uno Stato membro diverso dallo Stato membro che ha designato tale vettore aereo. Reputo inoltre molto importante che l'accordo vieti le pratiche anticoncorrenziali. Izaskun Bilbao Barandica La Corte di giustizia ha decretato che tutti gli accordi bilaterali stipulati dagli Stati membri violano il diritto dell'UE. Pertanto si è dovuto procedere a emendare tre articoli per prevenire le discriminazioni tra compagnie aeree e vietare attività potenzialmente anticoncorrenziali oltre a garantire l'applicazione delle clausole di sicurezza laddove uno Stato membro ha la responsabilità dei controlli sui trasporti designati da un altro Stato membro. Slavi Binev Desidero spiegare il mio voto sull'accordo in materia di trasporto aereo tra l'Unione europea e il Vietnam. Ho votato a favore, poiché l'accordo concluso della Commissione sostituisce, migliorandole, alcune disposizioni dei 17 accordi bilaterali vigenti tra Stati membri dell'UE e il Vietnam. Come sappiamo, ai sensi del regolamento del Parlamento, non è possibile presentare emendamenti, ma la Commissione ha preso i provvedimenti necessari ed io sono a favore dell'accordo. Diogo Feio Il Consiglio ha incaricato la Commissione di sostituire determinate disposizioni degli accordi vigenti in materia di servizi aerei dopo che la Corte di giustizia aveva ravveduto delle violazioni al diritto UE. Grazie a questi emendamenti tutte le compagnie aeree europee avranno accesso alle rotte tra UE e Vietnam e saranno vietate le pratiche anticoncorrenziali. Verrà inoltre garantito il rispetto della libertà di stabilimento e la parità di trattamento all'interno degli Stati membri in relazione agli altri paesi. I contatti e gli scambi tra Unione europea e Vietnam saranno intensificati grazie ai vantaggi reciproci offerti alle compagnie aeree e sarà quindi favorita la conoscenza reciproca tra popoli. José Manuel Fernandes Accolgo con favore l'adozione di questo progetto di decisione del Consiglio concernente la conclusione dell'accordo tra l'Unione europea e il governo della Repubblica socialista del Vietnam su alcuni aspetti relativi ai servizi aerei. Nel settore del trasporto aereo internazionale, le relazioni tra Stati membri e paesi terzi sono sempre state disciplinate da accordi bilaterali sui servizi aerei. Nel 2002, la Corte di giustizia dell'UE ha decretato che una simile situazione era illegale, ravvedendo la violazione dell'articolo 49 del TFUE. Di conseguenza, la Commissione ha negoziato l'accordo che sostituisce alcune disposizioni degli 17 accordi bilaterali vigenti sui servizi aerei conclusi tra Stati membri dell'UE e il Vietnam. Il processo, che ora si avvia alla conclusione, mira a garantire a tutti i vettori UE un accesso non discriminatorio alle rotte tra UE e Vietnam, il rispetto delle norme di sicurezza e il divieto di tutte le prassi anticoncorrenziali. João Ferreira Questo accordo, alla stregua degli altri, persegue la liberalizzazione in seno al settore dei servizi aerei sulla base del pronunciamento del 2002 della Corte di giustizia, in cui si ravvedeva una violazione del diritto comunitario negli accordi bilaterali vigenti. Come in altre deprecabili situazioni, l'interpretazione del diritto comunitario sembra privilegiare la libera concorrenza rispetto ad altri principi sociali ed economici. Nutriamo le stesse riserve che abbiamo espresso in merito ad altri accordi, sul relativo campo d'azione e sulle possibili conseguenze che ne possono discendere. Nel contesto attuale in cui si svolge l'attività dell'aviazione civile, creando condizioni di parità per le varie imprese europee, si facilita il processo di concentrazione monopolistica nel settore che in realtà è già in atto, con tutti gli effetti deleteri che ricadono sui lavoratori nel settore dell'aviazione e sui passeggeri. Affinché il mercato possa dominare in questo ambito, bisogna ridurre la capacità degli Stati membri di difendere i propri vettori nazionali. Ilda Figueiredo L'accordo in oggetto persegue la liberalizzazione nel settore dei servizi aerei, prendendo a giustificazione il pronunciamento del 2002 della Corte di giustizia, in cui si ravvedeva una violazione del diritto comunitario negli accordi bilaterali vigenti. Come in altre deprecabili situazioni, l'interpretazione del diritto comunitario sembra privilegiare la libera concorrenza rispetto ad altri principi sociali ed economici, anche in presenza di accordi bilaterali tra Stati membri. Nutriamo le stesse riserve che abbiamo espresso in merito ad altri accordi, sul relativo campo d'azione e sulle possibili conseguenze che ne possono discendere. Nel contesto attuale in cui si svolge l'attività dell'aviazione civile, creando condizioni di parità per le varie imprese europee, si facilita il processo di concentrazione monopolistica nel settore che in realtà è già in atto, con tutti gli effetti deleteri che ricadono sui lavoratori nel settore dell'aviazione e sui passeggeri. Affinché il mercato possa dominare in questo ambito, bisogna ridurre la capacità degli Stati membri di difendere i propri vettori nazionali. Lorenzo Fontana per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, le nuove competenze acquisite dall'Unione Europea riguardano anche il campo degli accordi nel trasporto aereo. L'accordo in questione con il Vietnam prevede delle procedure d'implementazione di vari regolamenti sopratutto sulla sicurezza. la raccomandazione è chiara e trova il mio consenso. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Sono a favore della relazione, poiché nel settore del trasporto aereo internazionale, le relazioni tra Stati membri e paesi terzi sono sempre state disciplinate da accordi bilaterali sui servizi aerei. Per quanto concerne gli accordi bilaterali sui servizi aerei tra Stati membri e Vietnam, sono lieto che l'obiettivo sia quello di concedere a tutti i vettori dell'UE un accesso non discriminatorio alle rotte tra l'Unione europea e il Vietnam. Le disposizioni in materia di sicurezza previste dagli accordi bilaterali sono applicabili alle situazioni in cui il controllo regolamentare su un vettore aereo è esercitato da uno Stato membro diverso dallo Stato membro che ha designato tale vettore aereo. Sono, inoltre, vietate le pratiche anticoncorrenziali. Tutti questi accordi sono positivi e necessari per l'Unione europea, per le nostre compagnie aeree e per i cittadini. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore della relazione. Nel settore del trasporto aereo internazionale, le relazioni tra Stati membri e paesi terzi sono sempre state disciplinate da accordi bilaterali sui servizi aerei. Nel 2002, la Corte di giustizia dell'UE ha decretato che le tradizionali clausole di designazione contenute negli accordi bilaterali sui servizi aerei stipulati dagli Stati membri violano il diritto dell'UE. Esse, infatti, consentono a un paese terzo di rifiutare, revocare o sospendere le autorizzazioni o le licenze di un vettore aereo designato da uno Stato membro, ma di cui una quota rilevante della proprietà o il controllo effettivo non facciano capo a tale Stato membro o a suoi cittadini. Tale situazione è stata considerata discriminatoria nei confronti dei vettori dell'UE stabiliti sul territorio di uno Stato membro ma che sono di proprietà o sono controllati da cittadini di altri Stati membri. Si configura pertanto una violazione dell'articolo 49 del TFUE, il quale garantisce ai cittadini degli Stati membri che hanno esercitato la loro libertà di stabilimento lo stesso trattamento che lo Stato membro ospitante accorda ai propri cittadini. Vi sono anche altri aspetti, come la concorrenza, in relazione ai quali sarebbe necessario assicurare il rispetto del diritto comunitario modificando o integrando le esistenti disposizioni contenute negli accordi bilaterali sui servizi aerei fra Stati membri e paesi terzi. Sono questi i motivi per cui la Commissione ha negoziato l'accordo. Clemente Mastella per iscritto. - Gli accordi bilaterali stipulati dall'Unione Europea con Paesi terzi nel settore del trasporto aereo internazionale necessitano oramai di una revisione radicale: la Corte di Giustizia ha giudicato le tradizionali clausole di designazione, contenute in tali accordi, del tutto incompatibili con il diritto comunitario, in quanto violano la libertà di stabilimento di società provenienti dall'estero e non garantiscono loro lo stesso trattamento che lo Stato membro ospitante accorda alle proprie società. Accogliamo, dunque, con favore la conclusione di questo accordo proposto dalla Commissione, che mira a concedere a tutti i vettori dell'Unione Europea un accesso senza discriminazione alle rotte da e per il Vietnam, evitando qualsivoglia pratica anticoncorrenziale. Andrebbero eliminate le clausole sull'eventuale tassazione dei carburanti per il servizio aereo ed è auspicabile che le clausole di designazione tradizionali, riferite ai vettori del Paese terzo, vengano sostituite con una clausola di designazione dell'Unione Europea, riferita questa ai vettori aerei dell'Unione. Ciò facendo si introdurrebbe un ulteriore elemento di bilanciamento negli accordi bilaterali. Sarebbe opportuno, infine, applicare sempre più attente disposizioni in materia di sicurezza, specie in quelle situazioni in cui il controllo regolamentare su un vettore aereo sia esercitato da uno Stato membro, diverso da quello della designazione. Nuno Melo L'accordo tra UE e Vietnam è molto importante per il futuro delle relazioni di entrambe le parti. Pertanto, a seguito dell'entrata in vigore del trattato di Lisbona, il Parlamento europeo deve essere pienamente informato e consultato in relazione ai lavori del comitato misto e degli organismi coinvolti. Ogni eventuale accordo che deve essere concluso deve avere l'approvazione dell'Assemblea, la quale deve quindi essere tenuta aggiornata su tutti i negoziati. Questo accordo pertanto rappresenta un importante passo in avanti verso l'apertura del mercato alle compagnie aeree dell'UE e del Vietnam, evitando qualsiasi discriminazione. Una simile apertura del mercato può contribuire a migliorare i servizi erogati ai passeggeri. Alfredo Pallone per iscritto. - Gentile Presidente, onorevoli colleghi, gli accordi bilaterali sui servizi aerei tra UE e paesi terzi hanno delle clausole che si sono dimostrate lesive del diritto dell'Unione in quanto non garantiscono uguaglianza di trattamento fuori dall'UE ai diversi vettori aerei, per questo si ha la necessità di un accordo specifico che tuteli passeggeri e compagnie aeree. Ho votato a favore dell'accordo proprio per garantire che tutti i vettori aerei europei possano usufruire delle rotte aeree vietnamite in egual misura, senza correre il rischio di alcun divieto. Inoltre, l'applicazione dell'accordo mira ad una maggiore sicurezza dei voli e dei passeggeri. Se, infatti non si possono avere, per varie ragioni, gli stessi standard che abbiamo all'interno dell'Unione, è opportuno che alcuni punti fermi e alcune regole siano però stabilite. Maria do Céu Patrão Neves A seguito del pronunciamento della la Corte di giustizia dell'UE del 2002 in cui è stata ravveduta una violazione del diritto UE nelle tradizionali clausole di designazione contenute negli accordi bilaterali sui servizi aerei stipulati dagli Stati membri, è sorta la necessità di negoziare un accordo volto a sostituire determinate disposizioni dei 17 accordi bilaterali vigenti in materia di servizi aerei tra Stati membri e Vietnam. Tale clausola, infatti, contravviene all'articolo 49 del TFUE, il quale garantisce ai cittadini degli Stati membri che hanno esercitato la loro libertà di stabilimento lo stesso trattamento che lo Stato membro ospitante accorda ai propri cittadini. Di conseguenza, onde evitare discriminazioni tra i vettori aerei dell'Unione europea, le clausole di designazione tradizionali, riferite ai vettori degli Stati membri firmatari dell'accordo bilaterale, sono sostituite da una clausola di designazione dell'UE, riferita a tutti i vettori aerei dell'UE. L'obiettivo del suddetto accordo è di concedere a tutti i vettori dell'UE un accesso senza discriminazioni alle rotte tra l'Unione europea e il Vietnam. Alla luce di tali presupposti ho votato a favore della relazione, su cui la commissione per i trasporti e il turismo ha emesso parere favorevole. Paulo Rangel per iscritto. - (PT) Ho votato a favore della conclusione dell'accordo tra l'Unione europea e il governo della Repubblica socialista del Vietnam su alcuni aspetti relativi ai servizi aerei, che è volto a sostituire certe disposizioni dei 17 accordi bilaterali vigenti in materia di servizi sottoscritti tra questo paese e gli Stati membri al fine di garantire un accesso non discriminatorio ai vettori UE alle rotte tra Unione europea e Vietnam in linea con la decisione della Corte di giustizia del 2002 e nel rispetto del diritto UE in materia di concorrenza. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) Nel settore del trasporto aereo internazionale, le relazioni tra Stati membri e paesi terzi sono sempre state disciplinate da accordi bilaterali sui servizi aerei. Nel 2002, la Corte di giustizia dell'UE ha decretato che le tradizionali clausole di designazione contenute negli accordi bilaterali sui servizi aerei stipulati dagli Stati membri violano il diritto dell'UE. Esse, infatti, consentono a un paese terzo di rifiutare, revocare o sospendere le autorizzazioni o le licenze di un vettore aereo designato da uno Stato membro, ma di cui una quota rilevante della proprietà o il controllo effettivo non facciano capo a tale Stato membro o a suoi cittadini. Tale situazione è stata considerata discriminatoria nei confronti dei vettori dell'UE stabiliti sul territorio di uno Stato membro ma che sono di proprietà o sono controllati da cittadini di altri Stati membri. Si configura quindi una violazione dell'articolo 49 del TFUE, il quale garantisce ai cittadini degli Stati membri che hanno esercitato la loro libertà di stabilimento lo stesso trattamento che lo Stato membro ospitante accorda ai propri cittadini. Vi sono anche altri aspetti, come la concorrenza, in relazione ai quali sarebbe necessario assicurare il rispetto del diritto comunitario modificando o integrando le esistenti disposizioni contenute negli accordi bilaterali sui servizi aerei fra Stati membri e paesi terzi. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, ritengo soddisfacente il testo finale votato oggi in quanto permette a tutti i vettori dell'UE un accesso alle rotte tra l'Unione Europea e il Vietnam, evitando discriminazioni tra i diversi vettori aerei. Inoltre vengono garantite disposizioni in materia di sicurezza e di concorrenza estremamente importanti per migliorare i servizi aerei su questa tratta, a vantaggio degli operatori così come dei passeggeri. La costante crescita economica di questo paese, che grazie all'elasticità del suo tessuto imprenditoriale è stato in grado di far fronte alla crisi internazionale meglio di molti altri, lo rende partner privilegiato per l'UE, e il voto di oggi non può che sostenere questa importante linea di sviluppo. Nuno Teixeira La Commissione ha negoziato l'Accordo che sostituisce gli attuali 17 accordi bilaterali sui servizi aerei conclusi tra Stati membri dell'UE e il Vietnam. L'accordo in questione non contiene la disposizione consuetudinaria in materia di imposte sul carburante in vigore nell'UE sui voli condotti da operatori di paesi terzi. Tuttavia, esso comporta benefici ragguardevoli per l'Unione e quindi ho votato a favore della raccomandazione del Parlamento. In tale contesto mi preme evidenziare la clausola sulla designazione prevista dall'accordo, che è volta a conferire un accesso non discriminatorio a tutti i vettori UE alle rotte tra Unione europea e Vietnam, ma anche le disposizioni sulla sicurezza e sul rispetto delle normative in materia di concorrenza. Angelika Werthmann per iscritto. - (DE) L'accordo ha allineato le disposizioni sulla designazione dei precedenti accordi bilaterali sui servizi aerei ai sensi del diritto comunitario, come aveva indicato la Corte europea di giustizia nella sua decisione del 2002. Ho votato a favore della conclusione dell'accordo. Luís Paulo Alves Ho votato a favore della relazione, perché è necessario concludere i negoziati sugli scambi con questa regione e ravvedo degli sviluppi positivi, in quanto il testo riguarda settori come l'energia, l'industria, le materie prime e, sopratutto, la ricerca, l'innovazione e l'istruzione. Laima Liucija Andrikien per iscritto. - (EN) Ho votato a favore di questa relazione ed esorto i vertici dell'UE e del CCG a intensificare la cooperazione, soprattutto nell'ambito degli scambi, visto che i negoziati sull'accordo di libero scambio tra UE e CCG sono stati avviati vent'anni fa e non sono ancora stati conclusi. Oltre ad essere una regione strategicamente importante per l'UE e per l'occidente in generale, gli Stati del CCG sono altresì importanti partner commerciali. Gli scambi con questa regione segnano un costante rialzo e nel 2009 il volume complessivo ha toccato i 79,7 miliardi di euro. La bilancia commerciale con questi paesi è positiva, in quanto esportiamo merci per 57,8 miliardi d euro a fronte di importazioni per 21,8 miliardi di euro. Il SEAE deve assegnare un'attenzione maggiore a questa importante regione e devono essere aperte nuove missioni diplomatiche negli Stati membri del CCG. In questo modo, riusciremo a innalzare il profilo dell'UE e acquisiremo un maggiore ascendente in questa parte del mondo. L'Unione deve impegnarsi ora più che mai, considerando anche i movimenti e il fermento che stanno interessando la regione. Elena Oana Antonescu L'Unione europea e il Consiglio di cooperazione del Golfo hanno in corso dei negoziati da una ventina d'anni. Entrambe le parti beneficerebbero di relazioni più profonde, soprattutto visto che vi sono numerose opportunità di cooperazione nel settore dell'istruzione, della ricerca scientifica e delle energia rinnovabili. Sul fronte interno i paesi del CCG, da qualche anno ormai, stanno mettendo in atto un nuovo processo di modernizzazione politica e sociale, che deve essere supportata e incoraggiata. Serve un dialogo continuo tra l'Unione europea e il Consiglio di cooperazione del Golfo per poter promuovere i diritti umani e le libertà, anche quelle delle minoranze, come pure la battaglia contro ogni forma di discriminazione, anche contro il genere o la religione. Per questa ragione ho votato a favore della relazione. Sophie Auconie L'Unione europea e il Consiglio di cooperazione del Golfo negoziano da una ventina d'anni un accordo di libero scambio. I negoziati non si sono ancora conclusi. In vent'anni, però, sono cambiate molte cose. I membri del Consiglio di cooperazione del Golfo ora sono diventati il motore economico del Medio Oriente e della regione del Nord Africa e sono al primo posto negli investimenti nei paesi confinati del Mediterraneo nell'ambito dell'Unione europea. Di conseguenza, le potenzialità di cooperazione tra l'Unione europea e i membri del CCG trascende il commercio e abbraccia campi quali la scienza e l'istruzione. Per tale ragione ho votato a favore di questa relazione d'iniziativa che chiede al Parlamento europeo di identificare una politica più ambiziosa in relazione al Consiglio di cooperazione del Golfo. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Ho votato a favore della relazione. L'Unione europea e il Consiglio di cooperazione del Golfo negoziano da una ventina d'anni un accordo di libero scambio. Si tratta di uno dei più antichi negoziati commerciali avviati dall'Unione e a tutt'oggi non conclusi. In vent'anni, però, il contesto di tali negoziati è profondamente mutato. In questo arco di tempo gli Stati membri del CCG sono divenuti il motore economico di tutta la regione Medio Oriente-Nord Africa, mentre la stessa regione emergente ora ha un grande ascendente sullo sviluppo dell'economia mondiale. Il potenziale di cooperazione tra le due regioni va al di là del quadro commerciale. I due insiemi, inoltre, condividono interessi comuni in materia di sicurezza internazionale, di lotta contro il terrorismo, di mediazione diplomatica nelle zone di tensione del Medio Oriente, di gestione della crisi regionale, di dialogo interculturale e di governance economica mondiale. Slavi Binev Attraverso questa relazione d'iniziativa il Parlamento europeo invoca una politica UE più ambiziosa in relazione al Consiglio di cooperazione del Golfo e dei suoi Stati membri. Ho votato a favore della relazione, poiché è questa la direzione che dobbiamo imboccare, tanto più che il CCG recentemente ha dichiarato che non riconosce più come legittimo il regime di Gheddafi. Ne siamo lieti e ci sentiamo rinfrancati da questa politica. Il Consiglio ha condannato i crimini perpetrati dal regime d Gheddafi contro la popolazione civile e ha chiesto un intervento immediato degli Stati della Lega araba e del Consiglio di sicurezza dell'ONU. Il processo d'integrazione, avviato trent'anni fa, dai sei Stati membri di questo Consiglio finora rappresenta l'unico esperimento di questo genere nel mondo arabo. Dobbiamo quindi dare il nostro sostegno. Sebastian Valentin Bodu Ora è più importante che mai per l'Unione europea concludere un accordo di libero scambio con i paesi del Golfo. Questi negoziati hanno infranto un record negativo, in quanto si trascinano da lungo tempo. Il contesto ovviamente è mutato diverse volte negli ultimi vent'anni. Il clima geopolitico della regione del Golfo ora è diverso e comporta implicazioni globali e regionali. Dobbiamo affrontare la liberalizzazione e la diversificazione delle economie in questi Stati. Al momento i paesi del Golfo sono molto di più di partner commerciali, in quanto godono di un'influenza crescente nel settore finanziario e nella diplomazia come pure in altre aree. Il loro ascendente oltretutto è destinato a intensificarsi. Pertanto si delineano nuove prospettive per l'Unione europea per cui la cooperazione tra le due regioni trascende il commercio. Abbiamo interessi condivisi nei settori della sicurezza internazionale, della lotta contro il terrorismo, della mediazione diplomatica nelle zone calde del Medio Oriente, nella gestione delle crisi regionali, nel dialogo interculturale e nella governance economica globale. L'UE può trarre determinati vantaggi rispetto agli altri attori nella regione del Golfo, purché dia prova di volontà politica ai massimi livelli. Maria Da Graça Carvalho Ho votato a favore del testo sulle relazioni economiche e finanziarie tra l'Unione europea e il Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG), ossia l'Arabia Saudita, il Bahrain, gli Emirati Arabi Uniti, il Kuwait, il Qatar e l'Oman. Condivido le disposizioni racchiuse nel documento in merito alle relazioni tra UE e paesi arabi nella regione del Golfo, sopratutto per quanto concerne gli accordi nel settore dell'energia, della scienza e dell'istruzione. È inoltre importante concludere un accordo di libero scambio. Mário David È interesse dell'Unione europea e del Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG) forgiare relazioni più strette a tutti i livelli, sul piano politico, culturale, commerciale o finanziario. Per quanto concerne il testo, per cui sono stato relatore per la commissione per il commercio internazionale, tengo a mettere in luce tre proposte che ho sostenuto dall'inizio e che sono state accolte calorosamente dagli altri membri: 1) il rafforzamento della presenza diplomatica nella regione, istituendo una delegazione dell'Unione in ciascuno dei sei Stati del CCG mediante il servizio europeo per l'azione esterna (SEAE); 2) l'istituzione di vertici sistematici dei capi di Stato e di governo tra l'UE e il CCG e infine 3) l'invito per l'Alto rappresentante/Vicepresidente e per il Commissario incaricato del commercio a studiare approcci sostitutivi per le future relazioni commerciali con gli Stati del CCG sotto forma di accordi bilaterali tra l'UE e gli Stati del Golfo, che sono già disposti a impegnarsi di più con l'UE. Anche se quest'ultima proposta rappresenta un nuovo approccio dell'UE sulle relazioni con i paesi terzi, né l'UE né alcuno dei paesi del CCG disposti ad approfondire le relazioni in tutti i settori possono rimanere ostaggio di altri paesi del CCG che non reputano di muoversi in questo senso. Edite Estrela per iscritto. - (PT) Ho votato a favore della relazione, poiché afferma che il potenziale di cooperazione tra le due regioni va al di là del quadro commerciale. Le buone relazioni tra questi due blocchi regionali possono rendere un contributo importante per la salvaguardia di interessi comuni come la sicurezza internazionale, la lotta contro il terrorismo e la governance economica globale. Diogo Feio A fronte delle recenti agitazioni e delle manifestazioni sociali, politiche e militari in diversi paesi a maggioranza mussulmana diventa ancora più necessario per l'Unione europea sviluppare una strategia per la regione del Golfo e stabilire contatti e partenariati a lungo termine con la principale istituzione multilaterale della regione, il Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG). Vi sono ovvie questioni economiche e finanziarie che accomunano le due parti, quindi l'Unione deve adoperarsi maggiormente e canalizzare le risorse per favorire una maggiore sensibilizzazione e per tentare di completare il progetto di accordo di libero scambio che, a mio giudizio, può incrementare gli scambi ma può anche contribuire ad accrescere i contatti tra le rispettive popolazioni. Spero che le riforme intraprese in alcuni paesi siano consolidate e che l'Europa possa rendere un contributo in questo processo in maniera positiva. José Manuel Fernandes Questa proposta di risoluzione del Parlamento verte sulle relazioni tra l'UE e il Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG) al fine di stabilire un partenariato strategico con i suoi paesi membri. Nonostante le agitazioni in certi paesi arabi cui abbiamo assistito ultimamente, i paesi del Golfo hanno un grande potenziale economico e rappresentano un'eccellente opportunità di cooperazione con l'UE. Questi paesi offrono un'eccellente opportunità per gli scambi, non solo perché sono produttori di petrolio, le cui riserve peraltro si stanno esaurendo, ma soprattutto perché stanno cominciando a investire in energie alternative e l'Europa è nota per le sue conoscenze tecniche in questo campo. Pertanto sono lieto che la relazione sia stata approvata e spero che presto potremo adottare un accordo destinato a rafforzare i partenariati dell'UE con la comunità islamica. João Ferreira Non mancano i motivi di preoccupazione e le aree di instabilità che stanno rendendo il contesto geopolitico regionale estremamente complesso: la situazione in Palestina, la guerra in Iraq, la situazione in Iran, le recenti sollevazioni in diversi paesi, come lo Yemen, e la situazione in Darfur. Dinanzi a questa situazione l'Unione europea ha applicato due pesi e due misure nelle relazioni con i paesi della regione, ostacolando quindi la risoluzione dei conflitti, i negoziati e i processi di pace. Oltretutto l'UE spesso interferisce nelle sollevazioni senza rispetto per le leggi sovrane dei popoli della regione. In tale contesto la relazione prende le mosse dai negoziati che si erano svolti vent'anni fa per la conclusione di un accordo di libero scambio tra l'UE e il Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG), indicandoli come i più antichi negoziati commerciali avviati dall'UE e non ancora conclusi. Già questo di per sé è una ragione sufficiente per noi per non sostenere la relazione. Ma alcuni emendamenti orali presentati nel corso della votazione hanno reso il testo ancora più inaccettabile, soprattutto per il riferimento alla posizione del Consiglio di sicurezza dell'ONU sull'istituzione di una zona di interdizione aerea in Libia, che, come sappiamo, cela la guerra che si sta combattendo contro questo paese. Ilda Figueiredo Notoriamente la situazione geopolitica nella regione del Golfo è molto complessa e comprende questioni sensibili e gravi che attengono alla sicurezza e alla pace. In tale panorama spiccano i processi di pace nel Medio Oriente, la guerra in Iraq, la situazione in Iran, le sollevazioni popolari in Yemen e i recenti sviluppi in Darfur, oltre agli ultimi eventi in Nord Africa. Ad ogni modo la relazione rimarca che "più di un terzo del totale dei fondi sovrani mondiali è detenuto dagli Stati del CCG e che tali fondi hanno contribuito al salvataggio del sistema finanziario mondiale ed europeo in risposta alla crisi". È stato questo il contesto in cui si sono svolti i negoziati vent'anni fa sulla conclusione di un accordo di libero scambio tra UE e Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG), i più antichi negoziati commerciali intrapresi dall'Unione europea e non ancora conclusi. Il fatto è che l'UE sta interferendo e usa due pesi e due misure nelle relazioni con i paesi della regione, ostacolando i negoziati e persino i processi di pace concernenti i diritti sovrani dei popoli della regione. Inoltre, la risoluzione approvata dal Parlamento prevede proposte nuove che non favoriscono il processo di pace nella regione... (La dichiarazione di voto è stata abbreviata ai sensi dell'articolo 170 del regolamento) Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Votando a favore di questa relazione, ho espresso sostegno per le manifestazioni per la democrazia e i diritti umani in Bahrein e condanno la risposta violenta del governo. I paesi del Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG), Iran, Iraq, Yemen, Oman, gli Emirati Arabi Uniti, Qatar, Arabia Saudita e Kuwait, sono attualmente il sesto mercato di esportazione dell'UE per ordine di importanza e l'UE è attualmente il principale partner commerciale del CCG. Nonostante il livello degli scambi sia già elevato, è possibile approfondirlo e intensificare la diversificazione fra le due parti, viste le dimensioni del mercato dell'Unione e la consistenza degli sforzi sostenuti dagli Stati del CCG al fine di diversificare le loro esportazioni. L'ALS offrirebbe altresì nuove opportunità in materia di cooperazione e di assistenza tecnica e la conclusione dell'ALS UE-CCG sarebbe assai propizia per rinsaldare i legami e per incrementare la diversificazione. Il testo ribadisce l'opposizione dell'UE alla pena di morte e chiede una moratoria mondiale contro questa pratica. Deplora al riguardo che viga ancora la pena di morte in tutti gli Stati membri del CCG. Pertanto li invita ad adottare una moratoria contro le esecuzioni capitali e chiede in particolare agli Stati che utilizzano metodi barbari quali la decapitazione, la lapidazione, la crocifissione, la flagellazione o l'amputazione, di abolire tali pratiche. Tunne Kelam per iscritto. - Ho votato a favore del testo sulle relazioni dell'UE con il Consiglio di cooperazione del Golfo. Tengo a sottolineare il mio supporto per gli emendamenti orali che il relatore, onorevole Baudis, ha introdotto per aggiornare la relazione alla luce degli ultimi sviluppi. É importante chiedere a tutti i paesi membri del Consiglio di cooperazione del Golfo di riconoscere il movimento popolare continuo a favore della riforma democratica all'intero della regione più vasta, facendo appello ai gruppi emergenti della società civile affinché promuovano il processo per un'autentica transizione democratica e pacifica all'interno dei rispettivi paesi. Agnès Le Brun Per svariate ragioni la regione del Golfo persico riveste un'importanza strategica per l'Unione europea, in particolare per l'approvvigionamento energetico. L'Unione europea vuole intensificare la cooperazione con il Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG) - un'organizzazione formata dai sei paesi più ricchi della regione - in cui la conclusione di un accordo di libero scambio rappresenta la componente fondamentale del processo. Ho votato a favore della relazione, che prepara il terreno per la cooperazione futura tra l'Unione e il CCG. Affrontando tutte le questioni pertinenti a tale partenariato, come i diritti delle minoranze, i diritti delle donne, la libertà di coscienza e di espressione, ma anche esprimendo sostegno per il processo di pace israelo-palestinese e per le aree di partenariato strategico, come la ricerca, l'istruzione e i carburanti fossili e rinnovabili, la mozione proposta dal collega, onorevole Baudis, ha raccolto un consenso assai ampio tra i gruppi politici. Tuttavia, a fronte degli ultimi sviluppi in Bahrein, ci si è chiesti se la relazione fosse sufficientemente aggiornata. Grazie alla buona volontà di cui hanno dato prova tutti, è stato possibile negoziare eccellenti emendamenti orali di compromesso, aggiornando quindi la relazione e garantendo che mesi di duro lavoro non divenissero vani. Krzysztof Lisek Ho votato a favore della relazione Baudis. Il testo è esaustivo e affronta tutte le questioni afferenti ai diritti umani, la parità dei diritti per le donne, la libertà di stampa e la democratizzazione. La relazione inoltre tiene conto dei cambiamenti che si sono verificati di recente nell'arena politica in Bahrein. È assolutamente fondamentale condannare la violenza che è stata usata in questo conflitto. Un partenariato strategico in molte aree, che viene messo in luce in vari passaggi del testo, deve prevedere la possibilità di evitare le crisi nelle relazioni tra l'UE e la regione, incrementando al contempo la sicurezza energetica dell'Europa. I paesi del Golfo persico sono attori estremamente importanti nel processo di pace. Pertanto sono molto lieto che la relazione sia stata approvata e spero che la cooperazione tra l'Unione europea e i paesi del Golfo persico diventi ancora più produttiva in molti settori. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore della relazione ed esprimo un apprezzamento particolare per l'emendamento orale mediante il quale è stato aggiunto un nuovo paragrafo 7a, che "Invita tutti gli Stati membri del CCG a riconoscere un movimento popolare continuo di riforma democratica in tutta la regione, e chiede un impegno totale verso gli emergenti gruppi della società civile per promuovere un processo di genuina e pacifica transizione democratica nei loro territori, con i partner della regione e con il sostegno pieno dell'Unione europea". Clemente Mastella per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, nell'arco dei vent'anni di negoziati commerciali fra l'Unione europea ed i paesi del Consiglio di Cooperazione del Golfo (CCG), il contesto risulta profondamente cambiato e tali rapporti devono poter giungere ad un punto di svolta. La conclusione di un accordo di libero scambio rimane una priorità di carattere sia politico che commerciale. Lo scenario geopolitico del CCG è caratterizzato dall'emergere di una serie di sfide, in materia di sicurezza, dalle implicazioni globali e regionali, che richiedono l'avvio di un processo di liberalizzazione e di diversificazione della struttura economica di base di questi paesi. Essi dovrebbero poter continuare a seguire la traiettoria della cooperazione e del multilateralismo. L'Unione europea ha, pertanto, il compito di sviluppare una nuova partnership strategica, capace di supportare il processo d'integrazione regionale in atto. È auspicabile, inoltre, che il nuovo Servizio di azione esterna dell'UE inauguri nuove missioni diplomatiche nei suddetti paesi. È consigliabile, dunque, che il Parlamento incoraggi una politica più ambiziosa dell'Unione nei confronti del CCG: dovremmo poter intensificare i rapporti in settori di cooperazione, nel campo della ricerca scientifica e della tecnologia, continuando a dialogare anche su temi come la protezione delle minoranze religiose, il diritto al lavoro e la libertà d'opinione. Nuno Melo L'Unione europea e il Consiglio di cooperazione del Golfo negoziano da una ventina d'anni un accordo di libero scambio. Si tratta di uno dei più antichi negoziati commerciali avviati dall'Unione e a tutt'oggi non conclusi. In vent'anni, però, il contesto di tali negoziati è profondamente mutato. Gli Stati del CCG dispongono, d'altra parte, di una forza finanziaria importante costituita da fondi sovrani che hanno totalizzato, nel 2009, oltre 1380 miliardi di dollari pari a più del 35 per cento del volume mondiale. Divenuti il motore economico di tutta la regione Medio Oriente-Nord Africa, gli Stati membri del CCG rappresentano più del 40 per cento della ricchezza nazionale prodotta in tale zona e detengono il 50 per cento delle riserve ufficiali di cambio pari a 1 070 miliardi di dollari. Viste le grandissime potenzialità finanziarie ed economiche di questi paesi, dobbiamo sfruttare il contesto attuale per garantire una positiva conclusione dei negoziati. Alexander Mirsky per iscritto. - (EN) L'Unione europea e il Consiglio di cooperazione del Golfo negoziano da una ventina d'anni un accordo di libero scambio (ALS): uno dei più antichi negoziati commerciali avviati dall'Unione e a tutt'oggi non conclusi. La relazione sottolinea che la conclusione dell'ALS rimane una priorità. Tuttavia, tale accordo trascende le relazioni commerciali e comprende altresì le questioni dell'energia, dell'industria e delle materie prime, la ricerca e lo sviluppo, l'innovazione e l'istruzione. Mi sono astenuto, perché l'accordo avrebbe dovuto essere definito nel contesto di una risposta politica alla situazione che si è venuta a creare nella regione. Deve essere definito un approccio distinto per ciascun singolo paese. Basti pensare, ad esempio, all'Iran. Sarebbe un errore includere il regime di Ahmadinejad nel processo dei negoziati. Sono pertanto necessarie delle puntualizzazioni di tipo geografico ed economico. Rolandas Paksas per iscritto. - (LT) Condivido questa risoluzione sulle relazioni dell'Unione europea con il Consiglio di cooperazione del Golfo, poiché la regione del Golfo oggi deve essere considerata come un nuovo polo economico mondiale emergente costituito dagli Stati del CCG. Il GCC rappresenta per l'UE il sesto più ampio mercato di esportazione, mentre l'UE è attualmente il principale partner commerciale del CCG ed è quindi necessario sviluppare e diversificare relazioni reciproche. Dobbiamo adoperarci quanto più possibile affinché la cooperazione si estesa in diversi settori di attività economica e tecnica, anche intensificando il processo di sviluppo economico. Inoltre una forte interazione economica comporterebbe maggiori opportunità per rafforzare l'integrazione regionale dell'UE e creerebbe maggiori possibilità affinché l'UE contribuisca a incrementare la stabilità di questa regione strategicamente importante. Dobbiamo fare del nostro meglio affinché i negoziati tra queste due regioni finalmente si concludano con la sottoscrizione di un accordo di libero scambio per garantire nuove opportunità di cooperazione tecnica e di assistenza. Justas Vincas Paleckis per iscritto. - (LT) Fino alla svolta segnata dall'onda democratica che ha percorso i paesi arabi, il Parlamento europeo aveva costantemente chiesto ai paesi del Consiglio di cooperazione del Golfo di migliorare la situazione in materia di democrazia, Stato di diritto, diritti umani e libertà. Il gruppo S&D ha sottolineato, in particolare, la necessità di riforme nella politica sociale e la garanzia di maggiori libertà per le unioni. Inoltre ci opponiamo fermamente alle esecuzioni e alla violazione dei diritti delle donne. Votando a favore della relazione, ho espresso sostegno per le manifestazioni a favore della democrazia e dei diritti umani in Bahrein e condanno la risposta violenta del governo. Aderisco alle richieste del relatore affinché gli Stati membri condividano con i paesi del Golfo l'esperienza nell'introduzione delle tecnologie volte a estrarre fonti di energia rinnovabile. Ritengo inoltre debba essere impressa un'accelerazione dei negoziati sull'accordo di libero scambio tra l'UE e i paesi del Golfo. Sussiste un netto potenziale di cooperazione tra queste due regioni, non solo nel comparto economico, ma anche su temi quali la sicurezza internazionale, la lotta contro il terrorismo, la mediazione diplomatica nei conflitti in Medio Oriente, il dialogo interculturale e la governance economica globale. Alfredo Pallone per iscritto. - La relazione del collega Baudis sulle relazioni dell'Unione europea con il CCG (Consiglio di cooperazione del Golfo) si riferisce ai negoziati per il libero scambio tra UE e i Paesi del Golfo Persico. Ritengo fondamentale sia per i futuri equilibri della regione dopo le guerre degli ultimi anni e i recenti accadimenti, sia dal punto di vista commerciale un accordo che faciliti gli scambi, saldando di conseguenza tutti quei rapporti socio politici che reinseriscono la regione nel contesto globale che le compete. Per questo ho votato a favore della relazione auspicando inoltre un'intensificazione dei rapporti che sarebbe di reciproco beneficio anche in vista di una nuova governance globale. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore di questa relazione d'iniziativa, che si configura come un appello lanciato dal Parlamento affinché sia formulata una politica più ambiziosa sul partenariato strategico tra Unione europea e Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG) e i suoi Stati membri. L'Unione europea e il Consiglio di cooperazione del Golfo negoziano da una ventina d'anni un accordo di libero scambio. Si tratta di uno dei più antichi negoziati commerciali avviati dall'Unione e a tutt'oggi non conclusi. In vent'anni, però, il contesto di tali negoziati è profondamente mutato. Il potenziale di cooperazione tra le due regioni va al di là del quadro commerciale. I due insiemi condividono interessi comuni in materia di sicurezza internazionale, di lotta contro il terrorismo, di mediazione diplomatica nelle zone di tensione del Medio Oriente, di gestione della crisi regionale, di dialogo interculturale e di governance economica mondiale. Ho votato a favore di questa relazione d'iniziativa, in quanto ritegno che l'appello del Parlamento per la formulazione di una politica UE più ambiziosa in relazione al CCG e i suoi paesi membri sia del tutto puntuale. Spero che la volontà politica necessaria in questo ambito sia avvertita ai massimi livelli. Aldo Patriciello per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, l'accordo di libero scambio tra UE e il Consiglio di cooperazione del Golfo è in discussione da circa venti anni. In questo intervallo, il contesto finanziario e geopolitico del CCG è drasticamente mutato: sono emerse sfide in materia di sicurezza (Iraq, Iran, Yemen, terrorismo islamico, pirateria) e nuovi attori commerciali si sono affacciati nell'area. Contemporaneamente, gli Stati del CCG sono divenuti il motore economico di tutta la regione Medio Oriente-Nord Africa e sono oggi i primi investitori nei paesi dell'area meridionale mediterranea dell'UE. Le due regioni hanno poi interessi comuni in materia di sicurezza, lotta al terrorismo, gestione della crisi regionale e governance economica mondiale. Per questo oggi il Parlamento europeo è invitato a formulare una politica più ambiziosa di cooperazione con i paesi del CCG: l'UE dispone di vantaggi comparativi da far valere nei confronti dei nuovi attori che operano nel Golfo, soprattutto in materia di istruzione, ricerca scientifica, energia e tecnologia, e non può lasciarsi sfuggire le opportunità offerte da questo particolare momento storico nel quale si definisce la governance economica mondiale e si ricompongono gli equilibri regionali. Paulo Rangel La regione del Golfo riveste una grandissima importanza per l'Unione europea ed è quindi fondamentale sviluppare una strategia volta a rafforzare i legami politici, finanziari, economici, sociali e culturali con il Consiglio di cooperazione del Golfo (CCG). A tal fine la conclusione dell'accordo di libero scambio tra UE e CCG deve essere una priorità. Il potenziale di cooperazione si estende anche ad altri settori, quali l'istruzione, l'energia e la ricerca scientifica. Aderisco pertanto all'appello lanciato oggi dall'Assemblea affinché sia formulata una politica UE più ambiziosa in relazione al CCG e ai suoi paesi membri. E spero che il rafforzamento del dialogo e della cooperazione tra l'UE e il CCG contribuisca a promuovere e a consolidare i progressi in relazione al rispetto dei principi democratici e dei diritti fondamentali. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) Tra le ragioni per cui era necessario votare a favore del testo, si annovera l'approvazione dell'emendamento 7a (nuovo) in cui si afferma: "Invita tutti gli Stati membri del CCG a riconoscere un movimento popolare continuo di riforma democratica in tutta la regione, e chiede un impegno totale verso gli emergenti gruppi della società civile per promuovere un processo di genuine e pacifica transizione democratica nei loro territori, con i partner della regione e con il sostegno pieno dell'Unione europea". Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, l'accordo di libero scambio tra l'UE e la regione del Golfo è una priorità per gli interessi delle due parti e deve sottolineare l'importanza del loro riconoscimento reciproco. La presenza dell'Unione europea nella regione rafforza la politica di scambio, contribuendo allo sviluppo di un'informazione mirata ed efficace sull'UE negli Stati del Golfo. Con la conclusione dell'accordo in oggetto, è possibile facilitare una migliore visibilità dell'Unione adottando la strada dell'apertura di nuove missioni diplomatiche europee presso gli Stati del Golfo, che favoriscano il dialogo politico e l'efficacia dell'azione europea. Questo vale anche nell'ottica del fabbisogno energetico dell'UE, ancora in gran parte coperto da combustibili fossili, nonostante in futuro la domanda petrolifera sarà condizionata da una politica climatica sempre più orientata sulle fonti rinnovabili. Gli sviluppi sociali e politici costatati in questi ultimi anni nella maggior parte degli Stati Membri del CCG incoraggiano la promozione dei diritti dell'uomo e di lotta contro tutte le discriminazioni, anche quelle fondate sul genere, l'orientamento sessuale o la religione. È necessario quindi consolidare un partenariato affidabile tra l'UE e il CCG, che favorisca l'apertura dei mercati delle merci e l'abolizione degli ostacoli non tariffari. Charles Tannock per iscritto. - (EN) La delegazione dei conservatori britannici e il gruppo ECR hanno votato a favore della relazione Baudis sulle relazioni tra UE e CCG, approvando altresì gli emendamenti orali presentati oggi dal relatore in Planaria, in quanto è importante condannare l'uso sproporzionato della forza in Bahrein da parte delle autorità, in particolare infatti sarebbe stato aperto il fuoco contro manifestanti pacifici e disarmati. Sappiamo che anche i manifestanti, perlopiù della comunità Shia, in una certa misura hanno usato una violenza inaccettabile e chiediamo a tutte le parti coinvolte di limitarsi quanto più possibile. Il Bahrein è un alleato occidentale leale e ospita la flotta USA. Apprezziamo inoltre l'offerta di dialogo avanzata dal Principe del Bahrein. Sappiamo che, ai sensi delle norme del CCG, il governo del paese può richiedere l'assistenza dell'Arabia Saudita e del Kuwait per ristabilire l'ordine, ma anche le forze straniere che potrebbero entrare in azione in Bahrein devono rispettare i diritti umani fondamentali, compreso il diritto di manifestare pacificamente. Speriamo che l'accordo di libero scambio con l'UE possa essere concluso quanto prima, in quanto la crescita economica e la creazione di occupazione, soprattutto tra la comunità Shia, che è svantaggiata, favoriranno la stabilità nell'isola Stato e ridurranno le tensioni sociali. Dominique Vlasto Ho sostenuto la proposta di risoluzione che invia un segnale chiaro ai nostri partner della penisola arabica. In un contesto di tensioni economiche, sociali e geopolitiche estreme, l'Assemblea doveva assolutamente reiterare la propria volontà di rivedere gli accordi di cooperazione alla luce degli eventi che si sono prodotti nel mondo arabo. Non stiamo suggerendo di abbandonare i nostri legami storici, vogliamo invece adattare le relazioni in modo da rispecchiare le realtà sul campo e le esigenze della gente, rendendo il rispetto dei valori sostenuti dall'Unione un prerequisito per lo sviluppo di legami economici e politici. Anche il dialogo con la società civile sarà una caratteristica saliente e indispensabile di ciascun partenariato. Pur esprimendo apprezzamento per il progresso e le riforme, rimane ancora molto da fare affinché questi paesi imbocchino irrevocabilmente la strada della democrazia, del rispetto dei diritti umani e delle libertà civili. Parte del destino dell'Europa si gioca nel Vicino e nel Medio Oriente. Ai sensi degli accordi di associazione tra l'UE e questi paesi, ora dobbiamo trovare un compromesso che sia accettabile per tutti, bilanciando il perseguimento di relazioni economiche e commerciali con la promozione dei valori fondamentali. Angelika Werthmann per iscritto. - (DE) Ho votato a favore del testo sulle relazioni dell'Unione europea con il Consiglio di cooperazione del Golfo. Come viene meticolosamente illustrato nella relazione, a fronte dei molti vantaggi che possono ricadere su entrambe le parti dell'accordo e dopo vent'anni di negoziati, è ora di compiere uno sforzo mirato per favorire la conclusione dell'accordo di libero scambio. Soprattutto, però, sostengo i punti principali su cui devono concentrarsi i negoziati e che vengono indicati nella relazione, in cui si tiene conto degli sviluppi nel settore del cambiamento climatico e gli obblighi in tema di diritti umani. Luís Paulo Alves Sono a favore di questa nomina, in quanto sono state espletate tutte le procedure previste, tra cui un'esaustiva valutazione del curriculum vitae. Sophie Auconie Bisogna nominare un nuovo membro del comitato esecutivo della Banca centrale. Ho votato a favore della nomina del candidato belga, Peter Praet, vista la sua autorità riconosciuta e la sua esperienza professionale nel campo degli affari monetari e nel settore bancario. Maria Da Graça Carvalho per iscritto. - (PT) Sostengo l'esito favorevole della votazione del Consiglio in relazione alla nomina di Peter Praet a membro del comitato esecutivo della Banca centrale europea sulla base del risultato positivo della valutazione del suo curriculum vitae e delle risposte scritte che egli ha dato al questionario cui sono stati sottoposti i candidati per la posizione in questione. Diogo Feio In un momento cruciale della vita delle istituzioni europee, in cui la Banca centrale europea, in particolare, deve assolvere a un ruolo interventista e assolutamente attento per monitorare la crisi del debito sovrano, la stabilità dell'euro e la ripresa economica, esprimo i miei migliori auguri al signor Praet per la sua nomina. Sono convinto che egli assolverà alle funzioni che gli sono state attribuite con dedizione e competenza. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Condivido il documento. Nella lettera del 18 febbraio 2011 il Consiglio europeo ha consultato il Parlamento europeo sulla nomina di Peter Praet a membro del Comitato esecutivo della Banca centrale europea per un mandato di otto anni a decorrere dal 1° giugno 2011. La commissione per i problemi economici e monetari del Parlamento ha quindi proceduto alla valutazione delle qualifiche del candidato, del curriculum vitae e delle sue risposte al questionario scritto che gli era stato trasmesso. La commissione ha proceduto a un'audizione della durata di un'ora e mezza, nel corso della quale il candidato ha reso una dichiarazione introduttiva e ha risposto alle domande rivoltegli dai membri della commissione. La commissione ha quindi espresso al Consiglio europeo il proprio parere positivo sulla raccomandazione del Consiglio di nominare Peter Praet membro del comitato esecutivo della Banca centrale europea. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore di questa relazione che, sul progetto di raccomandazione del Consiglio relativa alla nomina di un membro del comitato esecutivo della Banca centrale europea, esprime parere favorevole al Consiglio per la nomina di Peter Praet a membro del comitato esecutivo della Banca centrale europea. Nuno Melo Le istituzioni europee meritano il meglio del meglio. In questo caso il nuovo membro del comitato esecutivo, Peter Praet, ha credenziali impeccabili ed è stato approvato con distinzione nell'audizione svolta dalla commissione per i problemi economici e monetari del Parlamento europeo. Gli auguro ogni successo per gli otto anni della sua carica. Louis Michel Sono molto lieto che il signor Praet sia stato scelto come membro del comitato esecutivo della Banca centrale europea. In qualità di esperto in materia di stabilità finanziaria e di sorveglianza sulle infrastrutture finanziarie e sui sistemi di pagamento nonché in qualità di membro della CBFA (Commission Bancaire, Financière et des Assurances - commissione bancaria, finanziaria e delle assicurazioni) belga, il signor Praet gode di grande stima in ambito economico e accademico. Egli inoltre ha una vasta esperienza che ora può mettere al servizio dell'Unione europea. Alfredo Pallone per iscritto. - Gentile Presidente, onorevoli colleghi, ho votato a favore della nomina di Peter Praet, a membro del comitato esecutivo della BCE, in quanto si è dimostrato un ottimo candidato. Nel corso dell'audizione dei candidati tenutasi in seno alla commissione ECON il Dott. Praet si è rivelato di gran lunga il candidato più esperto e preparato. La Banca Centrale Europea, si è dimostrata, in questi anni, un'istituzione fondamentale che ha saputo gestire la crisi e prevenire danni ancora più ingenti. Il ruolo che la Banca ha svolto, indipendente e slegato dai governi, infatti, a partire dal crollo di Lehman Brothers ha fatto si che le conseguenze durissime della crisi non siano state devastanti. La BCE è e rimane un baluardo a difesa dell'Unione monetaria e dell'euro. In ragione di ciò, è fondamentale che i membri del comitato esecutivo siano persone dotate di ottime qualità ed esperienza. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore della relazione sulla nomina del signor Praet a membro del comitato esecutivo della Banca centrale europea (BCE) per un mandato di otto anni a decorrere dal 1° giugno 2011. Tutte le informazioni presentate in merito a tale nomina, che mi hanno consentito di prendere la mia decisione, indicano che i criteri previsti dall'articolo 283, paragrafo 2, del trattato sul funzionamento dell'Unione europea sono stati ottemperati nel rispetto della piena indipendenza della BCE, come stabilisce l'articolo 130 di tale trattato. Pertanto accolgo con favore la nomina del signor Praet. Paulo Rangel Ho votato a favore di questa decisione in cui il Parlamento esprime il suo assenso per la raccomandazione del Consiglio di nominare il signor Praet a membro del comitato esecutivo della Banca centrale europea. Gli esprimo i miei migliori auguri nell'espletamento delle funzioni che gli sono state conferite. Luís Paulo Alves Sono a favore di questa nomina, in quanto sono state espletate tutte le procedure previste, tra cui un'esaustiva valutazione del curriculum vitae. Sophie Auconie Lo scopo dell'Autorità bancaria europea, che è stata istituita il 1° febbraio 2011 ai sensi del regolamento del Parlamento europeo e del Consiglio del 24 novembre 2010, consiste nel garantire la stabilità del sistema finanziario, la trasparenza dei prodotti e dei mercati finanziari e di assicurare protezione ai risparmiatori e agli investitori. L'Autorità bancaria europea ha nominato direttore esecutivo Adam Farkas, un economista della banca centrale ungherese. Il Parlamento europeo è chiamato ad approvare questa decisione affinché possa entrare in vigore. Ho quindi votato a favore della nomina del signor Farkas. Maria Da Graça Carvalho Sono a favore della nomina del signor Farkas alla carica di direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità bancaria europea) sulla base delle risposte che egli ha dato al consiglio delle autorità di vigilanza dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità bancaria europea). Diogo Feio La recente crisi sicuramente ci ha insegnato che bisogna riformare la struttura di istituzionale di vigilanza mediante la creazione di agenzie europee, riformulando quindi l'intero concetto di monitoraggio economico al micro e al macro livello. L'Autorità bancaria europea si colloca quindi in questa direzione. La fiducia nelle banche ha subito un duro contraccolpo a causa della crisi finanziaria mondiale, ed è importante che i mercati e gli europei in generale riacquistino fiducia nella solidità e nella robustezza delle istituzioni bancarie, in particolare negli organismi di vigilanza. Per tale ragione il ruolo riservato a questa nuova Autorità bancaria europea è così cruciale per il futuro. Ora che il parlamento ha approvato la nomina del direttore esecutivo dell'Autorità, gli auguro un mandato all'insegna dell'attività, della prudenza e del successo. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Condivido questo documento, poiché nella riunione del 17 marzo 2011 la commissione per i problemi economici e monetari ha sentito il candidato scelto dal consiglio delle autorità di sorveglianza dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità bancaria europea), concludendo che Adam Farkas ottempera ai criteri fissati nell'articolo 51, paragrafo 2, del regolamento (UE) n. 1093/2010 e approvando altresì la sua nomina a direttore esecutivo dell'Agenzia. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore della risoluzione, che approva la nomina di Adam Farkas a direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità bancaria europea). Nuno Melo La recente crisi finanziaria ha messo in evidenza grandi lacune nella vigilanza finanziaria, sia per casi individuali che in relazione al sistema finanziario nel suo insieme. I modelli di vigilanza si basano su una prospettiva nazionale e non si sono adattati alla globalizzazione che ha investito il sistema finanziario, in cui diversi gruppi finanziari conducono le proprie operazioni a prescindere dai confini, innescando rischi sistemici. La creazione dell'Autorità bancaria europea è essenziale per conseguire un modello efficace di vigilanza. Tuttavia, devono essere assunti molti altri provvedimenti per scongiurare situazioni veramente immorali, come quelle cui abbiamo assistito ultimamente, che hanno arrecato danni all'economia, agli azionisti, ai titolari di depositi, ai contribuenti e alla credibilità del sistema. Pertanto ho votato a favore della nomina di Adam Farkas a direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza e gli auguro un mandato di alta qualità in ogni aspetto. Alfredo Pallone per iscritto. - Cari colleghi, come membro della commissione Affari Economici e Monetari, ho seguito attentamente tutto il percorso che ha portato alla creazione dell'Autorità bancaria europea. In ragione di ciò, ho espresso il mio voto favorevole alla nomina di Adam Farkas a direttore esecutivo. L'Autorità bancaria deve essere messa in condizione di poter iniziare a svolgere, i compiti che questo Parlamento le ha conferito mesi fa. Spero vivamente che l'Autorità venga dotata delle risorse umane ed economiche necessarie a far sì che la vigilanza sia posta in essere in modo serio e accurato. Nel corso dell'audizione svolta in seno alla commissione ECON, il nuovo Direttore esecutivo ha convinto me e i colleghi in merito alla propria competenza e professionalità e il voto di oggi lo testimonia. Un'ulteriore nota positiva, a vantaggio di quel processo di integrazione europea, è rappresentata dal fatto che il nuovo Direttore esecutivo viene da un Paese di recente adesione all'Unione europea. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore della relazione sulla nomina di Adam Farkas per la carica di direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità bancaria europea). Adam Farkas era il candidato selezionato dal consiglio delle autorità di vigilanza dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità bancaria europea) ed è stato sentito dalla commissione per i problemi economici e monetari. Tutte le informazioni presentate su tale nomina, che mi hanno permesso di prendere la mia decisione, indicano che i criteri previsti dall'articolo 51, paragrafo 2, del regolamento (UE) n. 1093/2010 sono stati ottemperati, e quindi sono lieta per la nomina del signor Farkas. Paulo Rangel Ai sensi della risoluzione il Parlamento ha approvato la nomina di Adam Farkas alla carica di direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità bancaria europea). Gli auguro ogni successo nell'espletamento delle funzioni che gli sono state attribuite. Luís Paulo Alves Sono a favore di questa nomina, in quanto sono state espletate tutte le procedure previste, tra cui un'esaustiva valutazione del curriculum vitae. Sophie Auconie L'Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali (EIOPA), che è stata istituita il 1° gennaio 2011 ai sensi del regolamento del Parlamento europeo e del Consiglio del 24 novembre 2010, ha il compito di promuovere la convergenza in tema di vigilanza e ha un ruolo consultivo per le istituzioni dell'UE su questioni che attengono alla disciplina e alla vigilanza in materia di assicurazione, riassicurazione e pensioni aziendali e professionali. L'Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali ha scelto come primo direttore esecutivo lo spagnolo Carlos Montalvo, che aveva lavorato come segretario generale esecutivo prima dell'istituzione della nuova Autorità. Il Parlamento europeo è chiamato ad approvare la decisione affinché possa entrare in vigore. Ho quindi votato a favore della nomina di Carlos Montalvo. Maria Da Graça Carvalho Ho votato a favore della nomina di Carlos Montalvo alla carica di direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali), indicato dal consiglio delle autorità di vigilanza dell'Autorità bancaria europea. Diogo Feio Una delle lezioni che abbiamo tratto dalla crisi è che si dovevano creare agenzie europee indipendenti per il monitoraggio delle banche e delle assicurazioni nei mercati finanziari. Queste agenzie non sostituiranno le agenzie nazionali di vigilanza, ma le affiancheranno, esercitando il proprio mandato con prudenza e sulla base di un'analisi dei rischi sistemici al fine di scongiurare che si abbatta sui paesi europei una nuova crisi come quella che stiamo attraversando. Ora che il Parlamento ha approvato la nomina del direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali), gli auguro ogni successo per l'importante ruolo che si è assunto. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Condivido questo documento, poiché nella riunione del 17 marzo 2011 la commissione per i problemi economici e monetari ha sentito il candidato scelto dal consiglio delle autorità di sorveglianza dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali), concludendo che Carlos Montalvo ottempera ai criteri fissati nell'articolo 51, paragrafo 2, del regolamento (UE) n. 1093/2010) e approvando altresì la sua nomina a direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali). David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore della risoluzione, che approva la nomina di Carlos Montalvo a direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali). Nuno Melo per iscritto. - (PT) La recente crisi finanziaria ha messo in evidenza grossi punti deboli nella vigilanza finanziaria, sia per casi individuali che in relazione al sistema finanziario nel suo insieme. I modelli di vigilanza si basano su una prospettiva nazionale e non si sono adattati alla globalizzazione che ha investito il sistema finanziario, in cui diversi gruppi finanziari conducono le proprie operazioni a prescindere dai confini, innescando rischi sistemici. La creazione dell'Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali è essenziale per conseguire un modello efficace di vigilanza, insieme a molti altri meccanismi di controllo, che devono essere definiti e messi in atto con estrema urgenza. Pertanto ho votato a favore della nomina di Carlos Montalvo a direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali) e gli auguro ogni successo nell'espletamento del suo mandato. Alfredo Pallone per iscritto. - Onorevole Presidente, cari colleghi, con il voto favorevole di oggi mettiamo un altro importante tassello a quella struttura di vigilanza europea che questo Parlamento, dall'inizio della legislatura attuale ha ritenuto così importante sostenere. Il nuovo Direttore Esecutivo, ha dimostrato nel corso dell'audizione in commissione Affari Economici della scorsa settimana, la propria competenza e conoscenza del settore e dei problemi che andrà ad affrontare. E non credo che il fatto che il numero 1 e 2 dell'EIOPA abbiano svolto la stessa carica nell'organismo precedente sarà un problema. Sono fiducioso, infatti, che i nuovi poteri conferiti all'EIOPA faranno si che i rispettivi manager saranno in grado di svolgere il loro compito in modo ottimale. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore della relazione sulla nomina di Carlos Montalvo per la posizione di direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali). Carlos Montalvo era il candidato selezionato dal consiglio delle autorità di vigilanza dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali) ed è stato sentito dalla commissione per i problemi economici e monetari. Tutte le informazioni presentate su tale nomina, che mi hanno permesso di prendere la mia decisione, indicano che i criteri previsti dall'articolo 51, paragrafo 2, del regolamento (UE) n. 1093/2010 sono stati ottemperati, e quindi sono lieta per la nomina del signor Montalvo. Paulo Rangel Ai sensi della risoluzione il Parlamento ha approvato la nomina di Carlos Montalvo alla carica di direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali). Gli auguro ogni successo nell'espletamento delle funzioni che gli sono state attribuite. Luís Paulo Alves Sono a favore di questa nomina, in quanto sono state espletate tutte le procedure previste, tra cui un'esaustiva valutazione del curriculum vitae. Sophie Auconie L'Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati (ESMA), che è stata istituita il 1° gennaio 2011 ai sensi del regolamento del Parlamento europeo e del Consiglio del 24 novembre 2010, è stata concepita per mantenere la stabilità del sistema finanziario dell'Unione europea, salvaguardano l'integrità, la trasparenze, l'efficienza e il funzionamento ordinato dei mercati finanziari e rafforzando la protezione degli investitori. L'ESMA ha nominato Verena Ross, un'economista tedesca che ha lavorano presso la Bank of England, come primo direttore esecutivo. Il Parlamento europeo è chiamato ad approvare la decisione affinché possa entrare in vigore. Ho quindi votato a favore della nomina di Verena Ross. Diogo Feio Visto che i mercati finanziari sono stati colpiti duramente dalla crisi, bisogna urgentemente ripristinare la fiducia. In larga misura l'obiettivo potrà essere centrato grazie al ruolo svolto dalle autorità di vigilanza, che dovranno assolvere al proprio mandato con competenza ed efficacia in modo da trasmettere la necessaria fiducia agli investitori e alle imprese. In questo contesto è stata creata l'Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati, che, senza volersi sostituire alle agenzie di vigilanza, è chiamata a svolgere un ruolo importante nel nuovo quadro europeo della vigilanza. Pertanto è importante che questa agenzia cominci presto le sue attività. Ora che il Parlamento ha approvato la nomina del direttore esecutivo dell'Autorità, le esprimo i miei migliori auguri per il suo mandato. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Condivido questo documento, poiché nella riunione del 17 marzo 2011 la commissione per i problemi economici e monetari ha sentito il candidato scelto dal consiglio delle autorità di sorveglianza dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati), concludendo che Venera Ross ottempera ai criteri fissati nell'articolo 51, paragrafo 2, del regolamento (UE) n. 1093/2010) e approvando altresì la sua nomina a direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati). David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato a favore della risoluzione che approva la nomina di Verena Ross a direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati). Nuno Melo La recente crisi finanziaria ha messo in evidenza grandi lacune nella vigilanza finanziaria, sia per casi individuali che in relazione al sistema finanziario nel suo insieme. I modelli di vigilanza si basano su una prospettiva nazionale e non si sono adattati alla globalizzazione che ha investito il sistema finanziario, in cui diversi gruppi finanziari conducono le proprie operazioni a prescindere dai confini, innescando rischi sistemici. La creazione dell'Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati è essenziale per conseguire un modello efficace di vigilanza. Tuttavia, devono essere assunti molti altri provvedimenti per scongiurare situazioni veramente immorali, come quelle cui abbiamo assistito ultimamente, che hanno arrecato danni all'economia, agli azionisti, ai titolari di depositi, ai contribuenti e alla credibilità del sistema. Pertanto voto a favore della nomina di Verena Ross a direttore esecutivo dell'Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati e le auguro un mandato di alta qualità in ogni aspetto. Alfredo Pallone per iscritto. - Cari colleghi, ho votato a favore della nomina di Verena Ross come Direttore Esecutivo per una serie di motivi. I recenti atti legislativi che abbiamo approvato o che saremo chiamati ad approvare conferiscono una vasta gamma di poteri in materia di supervisione, di analisi e valutazione: si pensi ad esempio ai vari standard tecnici che si chiede all'autorità di valutare e porre all'attenzione della Commissione per un'eventuale approvazione. In ragione di ciò, è importante che l'ESMA sia in grado di poter operare nel più breve termine possibile, in modo da iniziare a svolgere il mandato che lo scorso anno questo Parlamento le ha conferito. Da ultimo, plaudo al fatto che per uno dei posti di maggiore rilievo sia stata scelta una donna, ma non solo sulla base del genere, ma perché candidata con un curriculum ottimo. Mi auguro che questa, come le altre due Autorità sarà messa in condizioni, a livello di budget, strutture e capitale umano di poter lavorare al meglio. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore della relazione sulla nomina di Verena Ross per la posizione di direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati). Verena Ross è la candidata selezionata dal consiglio delle autorità di vigilanza dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati) ed è stata sentita dalla commissione per i problemi economici e monetari. Tutte le informazioni presentate su tale nomina, che mi hanno permesso di prendere la mia decisione, indicano che i criteri previsti dall'articolo 51, paragrafo 2, del regolamento (UE) n. 1093/2010 sono stati ottemperati, e quindi sono lieta per la nomina della signora Ross. Paulo Rangel Ai sensi della risoluzione il Parlamento ha approvato la nomina di Verena Ross alla carica di direttore esecutivo dell'Autorità europea di vigilanza (Autorità europea degli strumenti finanziari e dei mercati). Gli auguro ogni successo nell'espletamento delle funzioni che le sono state assegnate. Luís Paulo Alves Ho votato a favore della relazione, in quanto ora l'impegno è più cospicuo. Tuttavia, è importante prestare sempre attenzione al collegamento con gli obiettivi di Europa 2020, all'approccio basato su "sostenibilità e responsabilità", e non semplicemente sull'austerità, come ha indicato il Consiglio, e alle nuove sfide che discendono dal trattato di Lisbona, senza mettere a repentaglio i programmi esistenti di successo. In particolare il bilancio UE 2012 deve promuovere la crescita e l'occupazione di qualità elevata, contribuendo al contempo a mettere in atto la strategia di Europa 2020. Marta Andreasen per iscritto. - (EN) Ho votato contro la relazione Balzani sugli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012, poiché il testo si fonda sul presupposto che la strategia Europa 2020 farà uscire il continente dalla crisi economica, mentre le nazioni d'Europa in realtà avrebbero bisogno di essere liberate dal giogo mortale dell'eccesso di regolamentazione e di tassazione. La strategia 2020 non rappresenta la cura per i problemi che affliggono l'economia. Inoltre la relazione asserisce che la solidarietà europea e lo sviluppo economico saranno minacciati se verrà ridotto il bilancio. Il bilancio europeo è diventato un lusso costoso che i cittadini e i contribuenti europei non possono permettersi. É ridicolo chiedere un aumento esiguo o un congelamento - per questo motivo ho votato contro il congelamento - serve invece un taglio netto al bilancio per allentare la morsa sui contribuenti. Sophie Auconie Nell'attuale crisi finanziaria, economica e sociale le istituzioni hanno il dovere di seguire l'esempio degli Stati membri, adottando misure di austerità. Per tale ragione ho votato a favore della relazione che prevede un bilancio 2011 rigoroso per il Parlamento europeo. Questo bilancio consentirà comunque al Parlamento di conseguire gli obiettivi fissati dall'UE, usando meno risorse possibili. Il bilancio sarà definito nel contesto di Europa 2020, una strategia volta ad aiutare l'Europa a uscire più forte dalla crisi. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Ho votato a favore della relazione. Gli obiettivi prioritari fissati nella strategia Europa 2020 (promozione dell'occupazione, miglioramento della spesa pubblica per l'innovazione, la ricerca e lo sviluppo, il conseguimento degli obiettivi in materia di clima e di energia, l'innalzamento dei livelli d'istruzione e la promozione dell'inclusione sociale) sono volti ad aiutare l'Europa a lasciarsi alle spalle la crisi e a uscirne più forte attraverso una crescita intelligente, sostenibile e inclusiva. Deve essere assicurata una certa coerenza tra il raggiungimento di questi obiettivi e il finanziamento assegnato a livello nazionale ed europeo. Dobbiamo dotare l'Unione dei necessari mezzi finanziari per poter reagire adeguatamente alle crescenti sfide mondiali, per difendere e promuovere gli interessi comuni e per garantire che le economie degli Stati membri possano riprendersi rapidamente. Elena Băsescu Ho votato a favore della relazione Balzani, poiché, come indica il testo, credo che il bilancio 2012 dell'Unione debba essere definito al fine di perseguire gli obiettivi della strategia Europa 2020. Nonostante l'attuale crisi economica e finanziaria ora è importante gettare le fondamenta per una crescita economica futura solida mediante gli investimenti nell'istruzione, nella ricerca e nello sviluppo, nell'innovazione e nelle PMI. Questi settori costituiscono la base per il progresso e la competitività dell'UE e devono essere sviluppati per creare occupazione e incrementare la coesione territoriale e sociale. Tengo a sottolineare che non dobbiamo ridurre il finanziamento in questi settori. È essenziale controllare che vi sia una fondamentale sinergia tra priorità dei bilanci nazionali e bilancio UE. Colgo questa opportunità per esprimere apprezzamento per gli sforzi profusi dal Presidente Van Rompuy nell'ambito del semestre europeo per rafforzare la disciplina degli Stati membri, promuovendo obiettivi chiari che siano misurabili e realistici per ogni paese. Il Parlamento è l'istituzione europea democratica che rappresenta direttamente gli interessi dei cittadini dell'Unione. Per tale motivo insisto sul fatto che il Parlamento debba essere coinvolto molto più attivamente nell'esercizio del semestre europeo. Bastiaan Belder Non posso sostenere la relazione Balzani. In primo luogo chiede l'introduzione di un'imposta UE. Il secondo motivo attiene alla crisi economica e ai dolorosi interventi messi in atto negli Stati membri. Anche l'Unione europea deve compiere degli sforzi per garantire che il bilancio non continui a sfuggire a ogni controllo, operando i necessari tagli. Alla luce di questo presupposto invoco un approccio dinamico per affrontare il crescente divario tra stanziamenti annuali e importi versati. Limitando gli stanziamenti, si allineerebbero i pagamenti e gli stanziamenti stessi. Alcuni programmi pluriennali si concluderanno, in quanto il quadro pluriennale 2007-2013 comporterà un aumento dei pagamenti. Propongo che in questo ambito, in cui sono inevitabili degli aumenti nei pagamenti, vi sia una compensazione mediante una sostanziale riduzione degli impegni. Questo vale anche per le linee di bilancio in cui si registrano ritardi nell'attuazione. Tali misure costituiscono un passo logico e persuasivo verso un bilancio più realistico in tempi difficili sul piano economico. Cristian Silviu Buşoi Tengo a enfatizzare quanto sia importante la relazione, in quanto il bilancio 2012 dell'Unione europea contribuirà a rivitalizzare l'economia europea. Al contempo il bilancio UE del prossimo anno deve essere il principale strumento per realizzare la ripresa nell'economia europea, assegnando grande importanza all'occupazione, alla governance economica e alla crescita. Il bilancio 2012 deve contribuire a realizzare gli obiettivi della strategia Europa 2020: occupazione, innovazione, ricerca e sviluppo, cambiamento climatico ed energia, istruzione e integrazione sociale. Il bilancio UE è testo a garantire gli investimenti e il 2012 è il sesto anno dell'attuale prospettiva finanziaria (2007-2013), in cui giungono a termine una serie di progetti e quindi aumenteranno i livelli dei pagamenti. A mio parere si può pertanto prevedere un aumento dei pagamenti nel 2012. Maria Da Graça Carvalho Ho votato a favore degli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012. Il bilancio UE del 2012 deve essere uno dei principali strumenti per consentire all'UE di lasciarsi alle spalle la crisi e a uscirne più forte, puntando sull'occupazione, la governance economica e la crescita. L'occupazione, l'innovazione, la ricerca e l'energia, il cambiamento climatico e l'energia, la formazione e l'inclusione sociale sono i cinque obiettivi che devono orientare la stesura del bilancio 2012 dell'UE. In questo modo l'Europa potrà assistere a una crescita intelligente, sostenibile e inclusiva. Derek Roland Clark per iscritto. - (EN) Ho votato contro la relazione Balzani sugli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012, poiché essa si basa sull'assunto che la strategia Europa 2020 farà uscire l'Europa dalla crisi economica, mentre quello di cui hanno davvero bisogno le nazioni europee è di essere liberate dal giogo mortale dell'eccesso di regolamentazione e di tassazione dell'UE. La strategia 2020 non è la cura per i problemi che affliggono l'economia. Inoltre la relazione asserisce che la solidarietà e lo sviluppo economico europei saranno minacciati se si ridurrà il bilancio. Il bilancio europeo è diventato un lusso costoso che i cittadini e i contribuenti europei non possono permettersi. È ridicolo chiedere aumenti modesti o un congelamento - motivo per cui ho votato contro il congelamento - mentre in realtà occorre operare un taglio netto del bilancio per allentare la morsa sui contribuenti. William per iscritto. - (EN) Ho votato contro la relazione Balzani sugli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012, poiché si basa sull'assunto che la strategia Europa 2020 farà uscire l'Europa dalla crisi economica, mentre quello di cui hanno davvero bisogno le nazioni europee è di essere liberate dal giogo mortale dell'eccesso di regolamentazione e di tassazione dell'UE. La strategia 2020 non è la cura per i problemi che affliggono l'economia. Inoltre la relazione asserisce che la solidarietà e lo sviluppo economico europei saranno minacciati se si ridurrà il bilancio. Il bilancio europeo è diventato un lusso costoso che i cittadini e i contribuenti europei non possono permettersi. È ridicolo chiedere aumenti modesti o un congelamento - motivo per cui ho votato contro il congelamento - mentre in realtà occorre operare un taglio netto del bilancio per allentare la morsa sui contribuenti. Lena Ek, Marit Paulsen, Olle Schmidt e Cecilia Wikström per iscritto. - (SV) Condividiamo l'opinione della commissione. Infatti, a fronte della difficile situazione economica in cui versa l'Unione è più importante che mai garantire una debita attuazione del bilancio UE, la qualità della spesa e un uso ottimale dei finanziamenti UE esistenti. Esprimiamo apprezzamento per le ambiziose proposte sulle risorse proprie dell'UE e riteniamo che, in linea generale, debba essere assegnata enfasi agli impegni di bilancio che sono importanti per conseguire dei risultati nel contesto della strategia 2020. Sosteniamo inoltre l'emendamento in cui si chiede che a ciascun aumento all'interno delle singole linee di bilancio corrisponda una riduzione in un'altra linea. Tuttavia, questo emendamento non è stato approvato nel voto e oltretutto il testo adottato afferma che abbassando il livello del bilancio UE si potrebbe "ledere la solidarietà europea”, pertanto abbiamo deciso di astenerci nella votazione finale. Edite Estrela Ho votato a favore della relazione sulla stesura del bilancio 2012, in quanto, vista la difficile situazione economica in cui versa l'Unione europea, non è mai stato così importante garantire la debita esecuzione del bilancio, la qualità della spesa e l'uso ottimale dei finanziamenti UE esistenti. Il bilancio comunitario deve essere uno dei principali strumenti atti a consentire all'Unione di riprendersi dalla crisi e di uscirne più forte, puntando sull'occupazione, sulla governance economica e sulla crescita. Nigel Farage per iscritto. - (EN) Ho votato contro la relazione Balzani sugli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012, poiché essa si basa sull'assunto che la strategia Europa 2020 farà uscire l'Europa dalla crisi economica, mentre quello di cui hanno davvero bisogno le nazioni europee è di essere liberate dal giogo mortale dell'eccesso di regolamentazione e di tassazione dell'UE. La strategia 2020 non è la cura per i problemi che affliggono l'economia. Inoltre la relazione asserisce che la solidarietà e lo sviluppo economico europei saranno minacciati se si ridurrà il bilancio. Il bilancio europeo è diventato un lusso costoso che i cittadini e i contribuenti europei non possono permettersi. È ridicolo chiedere aumenti modesti o un congelamento - motivo per cui ho votato contro il congelamento - mentre in realtà occorre operare un taglio netto del bilancio per allentare la morsa sui contribuenti. Diogo Feio La relazione fissa le priorità che il Parlamento deve seguire per preparare e discutere il bilancio 2012 in vista dell'avvio del dialogo a tre, previsto per la fine del mese. La relazione segna una svolta considerando i suoi contenuti eminentemente politici. Essa mira a sottolineare e a intensificare le importanti discussioni che si stanno svolgendo in seno alle istituzioni europee e negli Stati membri su tutte le questioni che afferiscono al pacchetto sulla governance economica. Il documento punta inoltre ad attirare l'attenzione sull'impatto e sull'importanza che il bilancio 2012 può avere nel conseguimento degli obiettivi della strategia Europa 2020 in relazione alla crescita e alla creazione di occupazione in tutta l'Unione europea. Il Parlamento sta inviando un importante messaggio politico alle istituzioni europee e agli Stati membri, affermando il suo fermo impegno per il rafforzamento della governance economica e la realizzazione degli obiettivi fissati per la crescita e l'occupazione. José Manuel Fernandes Condivido la strategia Europa 2020, in quanto invoca una governance economica più forte e l'erogazione dei fondi necessari per dare attuazione alle sue sette azioni chiave. Gli obiettivi di Europa 2020 potranno essere centrati solo se saranno realizzati una forte governance economica e un coordinamento europeo e se gli Stati membri effettueranno gli investimenti necessari per attuare i propri interventi. Tuttavia, questa strategia può essere realizzata pienamente solo nell'ambito di un nuovo quadro finanziario pluriennale. La relazione non cita nemmeno una volta l'importanza della politica di coesione e non cita mai l'agricoltura. Circa l'80 per cento del bilancio è però destinato proprio a questi due settori. Nel testo non si parla nemmeno dei giovani, il che è incomprensibile. È questa invece la priorità per il bilancio attuale proposta dal gruppo PPE. Inoltre i giovani figurano nei cinque obiettivi della strategia Europa 2020. Gli obiettivi di ridurre l'abbandono scolastico al di sotto del 10 per cento e di garantire che il 40 per cento dei giovani tra i 30 e i 34 anni conseguano la laurea riguardano esclusivamente la categoria dei giovani. Ad ogni modo, spero che il bilancio 2012 contribuisca a garantire una crescita sostenibile nell'UE, intensifichi la competitività e promuova l'occupazione. Ilda Figueiredo Questo è uno dei casi in cui l'obiettivo della coesione economica e sociale dovrebbe basarsi su una visione e su dei contenuti totalmente diversi in relazione al bilancio UE. In un periodo in cui si stanno acuendo le disparità tra gli Stati membri, il bilancio UE dovrebbe essere al servizio di una vera convergenza. Dovrebbe promuovere la crescita economica, la creazione di posti di lavoro corredati da diritti, la promozione del progresso e della previdenza sociale, lo sradicamento della povertà e dell'esclusione sociale oltre che la preservazione dell'ambiente. A fronte di questi obiettivi i fondi dovrebbero come minimo essere raddoppiati, mediante maggiori contributi dai paesi che hanno un PIL pro capite più elevato. Dopodiché ci dovrebbe essere una distribuzione giusta e bilanciata dei fondi, con particolare attenzione per i paesi che sono più in difficoltà. Non riteniamo che il bilancio debba essere volto a sostenere la ricostruzione dei monopoli e una crescente militarizzazione dell'Unione europea, la liberalizzazione di numerosi settori dell'attività economica e la mancanza di sicurezza nel lavoro, come invece invoca la strategia Europa 2020. Una simile direzione è destinata ad accentuare le differenze esistenti sul piano economico, sociale, regionale e nazionale e non risolverà i problemi della disoccupazione e della povertà. Pertanto abbiamo votato contro la relazione. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg La commissione per i bilanci dall'inizio dell'anno è impegnata nella definizione delle priorità del Parlamento europeo per il bilancio 2012 dell'UE. La posizione dell'Assemblea, che è necessaria nell'ambito dei colloqui con il Consiglio, sarà formulata sulla base di tali priorità. Quest'anno la conciliazione tra Parlamento e Consiglio appare già più impegnativa rispetto al 2010. Il Consiglio, che si oppone a qualsiasi aumento del bilancio UE, ha già annunciato il proprio piano di risparmio, che è assai conveniente, poiché riguarda le linee di bilancio che sinora non sono state pienamente sfruttate. Al contempo il Parlamento propende per l'aumento nel bilancio 2012, ma solo per allinearlo al tasso di inflazione dell'Eurostat. Tale parametro è un dato obiettivo su cui non possiamo certo esprimerci con il voto, contrariamente a quanto pensa qualcuno. Come può il Parlamento giustificare l'aumento proposto? In primo luogo bisogna dare attuazione alla strategia Europa 2020, che prevede gli obiettivi gemelli di incrementare i livelli di istruzione e di occupazione. Senza un finanziamento adeguato, questi obiettivi rimarranno lettera morta ed Europa 2020 seguirà la stessa sorte della rinnovata e inefficiente strategia di Lisbona. In secondo luogo il bilancio UE è già saturo oltre misura: il servizio europeo di azione esterna, il sistema Galileo, il Fondo di solidarietà e il Fondo di aggiustamento alla globalizzazione generano una spesa che era impossibile prevedere sei anni fa, quando è stata negoziata l'attuale prospettiva finanziaria. Parlando di spesa razionale, chiedo ai deputati di quest'Aula di analizzare in maniera critica la politica concernente gli uffici, che non possiamo assolutamente permetterci. Basti pensare all'aumento dello spazio per uffici annunciato per Bruxelles. Estelle Grelier Eccoci all'inizio di un difficile negoziato tra Stati membri sul bilancio 2012, mentre, sullo sfondo, si è già innescato il dibattito sulle prospettive finanziarie dopo il 2013. In questo periodo di crisi è necessario, attraverso il processo di bilancio, reiterare le nostre aspettative in merito alle politiche europee. Diversamente da alcuni membri del Consiglio, che considerano l'UE come un costo aggiuntivo, una spesa che deve essere ridotta anche a rischio di contrapporre le politiche attuali e future, il Parlamento, mediante la risoluzione sugli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012, ha reiterato la sua visione dell'Unione come vettore di valore aggiunto e come alleato degli Stati membri nell'attuazione di politiche ambiziose. Inoltre, ho votato a favore della risoluzione presentata dall'onorevole Balzani in ragione della coerenza e del messaggio politico chiaro che racchiude, invocando un'azione di bilancio in linea con gli obiettivi di occupazione e di crescita previsti dalla strategia UE 2020. Infine ho approfittato del dibattito in plenaria per rivolgere delle domande al Commissario in merito alla programmazione finanziaria e al bilancio, sottolineando la necessità impellente di emettere una comunicazione sull'attuazione delle nuove risorse proprie, che spero, contribuirà a far avanzare il dibattito. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Condivido il documento, perché, nel quadro della governance economica europea rafforzata, del meccanismo del semestre europeo e degli obiettivi di Europa 2020, il bilancio 2012 deve stimolare la crescita e l'occupazione. La strategia Europa 2020 deve aiutare il continente a riprendersi dalla crisi, uscendone rafforzata, mediante una crescita intelligente, sostenibile e inclusiva sulla base dei cinque obiettivi principali per l'Unione, vale a dire: promuovere l'occupazione, migliorare le condizioni e la spesa pubblica per l'innovazione, la ricerca e lo sviluppo, realizzare gli obiettivi in materia di cambiamento climatico ed energia, migliorare i livelli d'istruzione e promuovere l'integrazione sociale, in particolare riducendo la povertà. A fronte della difficile situazione economica in cui versa l'Unione è più che mai necessario garantire la buona esecuzione del bilancio UE, la qualità della spesa nonché un utilizzo ottimale dei finanziamenti esistenti dell'Unione. Il bilancio UE ha un ruolo fondamentale da svolgere per aiutare l'Unione a uscire dall'attuale crisi economica e finanziaria grazie alla sua capacità catalizzatrice atta a stimolare gli investimenti, la crescita e l'occupazione in Europa. David Martin per iscritto. - (EN) Accolgo con favore la relazione secondo cui il bilancio UE apporta un valore aggiunto alla spesa pubblica nazionale, avviando, sostenendo e integrando gli investimenti in quei settori di politica che sono al centro della strategia Europa 2020. Inoltre, il Parlamento europeo ritiene che il bilancio UE abbia un ruolo fondamentale da svolgere per aiutare l'Unione a uscire dall'attuale crisi economica e finanziaria grazie alla sua capacità catalizzatrice atta a stimolare gli investimenti, la crescita e l'occupazione in Europa. È del parer che il bilancio dell'Unione possa quanto meno attenuare gli effetti delle attuali politiche di bilancio nazionali restrittive, sostenendo nel contempo gli sforzi dei governi nazionali; rileva inoltre che il fatto di ridurre l'entità del bilancio UE, data la sua natura redistributiva, può pregiudicare la solidarietà europea e avere ripercussioni negative sul ritmo dello sviluppo economico in numerosi Stati membri. Ritiene che un'impostazione basata unicamente sul contrasto tra "contributore netto" e "beneficiario netto" non tenga debitamente conto degli effetti di ricaduta da uno Stato membro dell'Unione all'altro e indebolisca pertanto gli obiettivi comuni di politica dell'Unione stessa. Clemente Mastella per iscritto. - Per affrontare l'attuale crisi economico-finanziaria è indispensabile promuovere una crescita europea inclusiva e sostenibile, allineando il bilancio comunitario agli obiettivi principali dell'Unione. Questa relazione individua alcune linee guida che aiuteranno a: promuovere l'occupazione; migliorare la spesa pubblica per l'innovazione, la ricerca e lo sviluppo; realizzare gli obiettivi in materia di cambiamento climatico ed energia; migliorare i livelli d'istruzione e promuovere l'integrazione sociale. Il "Semestre europeo", quale nuovo meccanismo per il rafforzamento della governance economica europea, dovrebbe fornire l'occasione di determinare il modo migliore per conseguire questi obiettivi. E' fondamentale garantire una certa coerenza tra il conseguimento dei risultati in questione e le risorse loro assegnate a livello europeo e nazionale, migliorando così le sinergie tra investimenti pubblici europei e nazionali. Il budget europeo costituisce un vero e proprio valore aggiunto, grazie alla sua capacità catalizzatrice, atta a stimolare gli investimenti, la crescita e il lavoro. Gli stanziamenti già previsti devono essere mantenuti ad un livello appropriato e flessibile di spesa; contrariamente, una loro riduzione comporterebbe il fallimento della strategia "Europa 2020". Invitiamo la Commissione ad elaborare delle proposte ambiziose per la messa a disposizione di nuove risorse proprie, basate su una valutazione completa d'impatto, per rafforzare competitività e crescita economica. Barbara Matera per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, sono a favore della relazione Balzani sugli orientamenti per il bilancio 2012. Tale bilancio, così come quello 2013, saranno bilanci di consolidamento, orientati a riflettere il contenimento della spesa degli Stati membri e destinati a rappresentare un punto di riferimento per gli importi che verranno fissati nell'ambito del prossimo quadro finanziario. Il contributo del PPE all'interno delle linee-guida per il bilancio 2012 si è basato sul concetto di "responsabilità", il che vuol dire "perseguire gli obiettivi di economia, efficienza ed efficacia con il minimo delle risorse disponibili". La Strategia 2020 è orientata su priorità importanti, che inizialmente non erano contenute nella relazione Balzani, quali ricerca, innovazione, sviluppo e crescita, ma fortemente sottolineate dal nostro gruppo politico in aggiunta al raggiungimento degli obiettivi occupazionali inizialmente previsti. Le priorità dell'Unione all'interno del bilancio necessitano di un adeguato finanziamento, è importante inoltre assicurare flessibilità tra i capitoli di spesa per meglio compensare le difficoltà legate alla crisi e proporre un quadro di bilancio che includa le risorse proprie. Nuno Melo Il bilancio 2012 dell'UE è lo strumento principale che può consentire all'UE di riprendersi dalla crisi e uscirne rafforzata, puntando sull'occupazione, sulla governance economica e sulla crescita. L'adozione di questi orientamenti ne sono un esempio. Occupazione, innovazione, ricerca e sviluppo, cambiamento climatico ed energia, formazione e inclusione sociale sono i cinque obiettivi che devono formare la base per la stesura del bilancio 2012. Partendo da questi cinque obiettivi la strategia Europa 2020 deve aiutare l'Europa a lasciarsi alle spalle la crisi e a uscirne più forte, attraverso "una crescita intelligente, sostenibile e inclusiva”. Dobbiamo perciò contrastare ogni tentativo di limitare gli stanziamenti di bilancio in modo da centrare gli obiettivi generali e le iniziative bandiera della strategia Europa 2020. Alexander Mirsky per iscritto. - (EN) I requisiti fondamentali previsti dalla proposta di risoluzione sul bilancio generale dell'UE per il 2012 vertono sulla garanzia di risorse sufficienti per l'attuazione della strategia Europa 2020 e su un maggiore coordinamento tra bilancio europeo e bilanci nazionali. Il bilancio 2012 dell'Unione deve stimolare la crescita e l'occupazione di qualità elevata, favorendo la realizzazione degli obiettivi di Europa 2020. Il motto da adottare sulle decisioni che attengono al bilancio 2012 dell'UE deve quindi essere "sostenibilità e responsabilità” invece che "austerità”. Pur avendo votato a favore del testo, mi preme sottolineare che il bilancio deve essere ripartito in modo che le risorse finanziarie siano usate a beneficio dei cittadini degli Stati membri e non a vantaggio dei gruppi finanziari e politici, come accade attualmente in Lettonia, in cui i funzionari distribuiscono i fondi UE tra amici e conoscenti! Andreas Mölzer per iscritto. - (DE) La relazione sul bilancio 2012 si riallaccia alla strategia Europa 2020, l'ennesima politica che prevede obiettivi vaghi che nessuno si aspetta davvero di centrare. Il fatto è che la precaria situazione di bilancio che alcuni Stati hanno alimentato in passato, sul piano finanziario, è diventata una pietra al collo per gli altri Stati membri nel quadro del pacchetto di salvataggio. A volte, infatti, basta proprio poco per chiudere il rubinetto. A fronte di questi assunti fondamentali è ancora più importante, oltre alla corretta esecuzione del bilancio 2012 - nel cui ambito va osservato che il controllo di bilancio lascia ancora molto a desiderare - anche gestire le risorse in maniera economica. Il riferimento al "finanziamento adeguato" della strategia, in cui scompaiono misteriosamente miliardi dal bilancio UE e non si sfruttano le possibilità per conseguire un risparmio, ad esempio in relazione alla giungla di agenzie UE o alle sedi del Parlamento, equivale a consentire che siano sprecati i soldi dei contribuenti europei. Sulla base di questa convinzione, ho votato contro la relazione. Franz Obermayr per iscritto. - (DE) L'attuale crisi dell'euro sottolinea l'importanza centrale che riveste una politica di bilancio corretta e conforme al principio di economicità. Respingo l'aumento dei fondi per i programmi che si collocano nell'ambito della strategia Europa 2020, in quanto, prima di tutto la strategia è inattuabile e poi ha degli obiettivi inappropriati. Ad esempio, si prevede l'aumento massiccio del numero del personale accademico, quando manca personale specializzato. Dovremmo invece usufruire delle numerose potenzialità di risparmio in relazione alle agenzie centralizzate, alle due sedi del Parlamento e agli aiuti preadesione alla Turchia. Pertanto o votato contro la relazione sul bilancio 2012. Alfredo Pallone per iscritto. - Cari colleghi, come ogni anno saremo chiamati ad adottare il bilancio dell'Unione europea in concerto con le altre istituzioni. In visione di ciò, ho votato a favore della relazione sugli orientamenti generali per il bilancio 2012 perché mi trovo d'accordo con le principali linee guida definite, vale a dire: incentivare i finanziamenti per promuovere la crescita e il superamento della crisi economica seguendo la Strategia 2020, considerare maggiormente il semestre europeo come strumento idoneo per coordinare le politiche economiche, non lasciare margine di disponibilità nelle diverse rubriche ma ricorrere esclusivamente a meccanismi di flessibilità dei fondi a disposizione stabilendo una seria e rigorosa gestione delle risorse a disposizione per lo stanziamento dei fondi. Georgios Papanikolaou Ho votato a favore della relazione sugli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012. I principi generali e gli obiettivi fissati nel testo s'innestano nella giusta direzione, poiché si enfatizza che il prossimo bilancio UE deve focalizzarsi su politiche atte a stimolare l'occupazione e le economie nazionali (si stima che il bilancio totale UE per l'attuazione delle iniziative bandiera fino al 2020 sia pari a 18 miliardi di euro). Tuttavia, è importante rilevare che la condizione sine qua non per conseguire gli obiettivi fissati nella strategia Europa 2020 è l'adesione da parte degli Stati membri. Purtroppo, secondo quanto riscontrato dalla Commissione, i piani nazionali finora non garantiscono le priorità di base della strategia, come l'obiettivo di portare l'occupazione dagli attuali livelli del 69 per cento al 75 per cento entro il 2020. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore della relazione sugli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012. Questo bilancio verte sul 2012 ed è all'insegna di una governance economica rafforzata, del meccanismo del semestre europeo e degli obiettivi di Europa 2020 a sostegno dell'occupazione. Posto che la a strategia Europa 2020 dovrebbe aiutare l'Europa a lasciarsi alle spalle la crisi ed a uscirne più forte, attraverso una crescita intelligente, sostenibile e inclusiva sulla base dei cinque obiettivi principali per l'Unione - vale a dire, promuovere l'occupazione, migliorare le condizioni e la spesa pubblica per l'innovazione, la ricerca e lo sviluppo, realizzare gli obiettivi in materia di cambiamento climatico ed energia, migliorare i livelli d'istruzione e promuovere l'integrazione sociale, in particolare riducendo la povertà - condivido le raccomandazioni presentate nel testo al fine di conseguire pienamente questi cinque obiettivi. Concordo inoltre con la relatrice, in quando deve esserci un certo grado di coerenza tra il conseguimento degli obiettivi in questione e le relative risorse assegnate a livello europeo e nazionale. Il semestre europeo, quale nuovo meccanismo per il rafforzamento della governance economica europea, dovrebbe inoltre fornire l'occasione di determinare il modo migliore per conseguire i suddetti cinque obiettivi principali. Paulo Rangel Ho votato a favore della relazione, che fissa gli orientamenti generali per la preparazione del bilancio 2012 in vista del dialogo a tre che si terrà in materia, previsto per il 30 marzo 2011. In proposito mi preme enfatizzare la necessità di valutare debitamente l'impatto che il bilancio è destinato ad avere sulla realizzazione degli obiettivi dell'Unione europea e sulla messa in atto della strategia Europa 2020, oltre al ruolo che deve svolgere la politica monetaria nell'ambito degli investimenti, della crescita e dell'occupazione. Britta Reimers per iscritto. - (DE) Non è stato possibile indire una votazione per appello nominale sul paragrafo 29, in quanto mi è stato attivamente impedito dall'assistente. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) Nel bilancio 2012 sotto gli auspici di una governance economica europea rafforzata, del meccanismo del semestre europeo e degli obiettivi della strategia Europa 2020 per il rilancio della crescita e dell'occupazione 1. la strategia Europa 2020 dovrebbe aiutare l'Europa a lasciarsi alle spalle la crisi e a uscirne più forte, attraverso una crescita intelligente, sostenibile e inclusiva sulla base dei cinque obiettivi principali per l'Unione, vale a dire: promuovere l'occupazione, migliorare le condizioni e la spesa pubblica per l'innovazione, la ricerca e lo sviluppo, realizzare gli obiettivi in materia di cambiamento climatico ed energia, migliorare i livelli d'istruzione e promuovere l'integrazione sociale, in particolare riducendo la povertà; gli stessi Stati membri hanno pienamente sottoscritto questi cinque obiettivi; 2. è necessario garantire un certo grado di coerenza tra il conseguimento degli obiettivi in questione e le risorse loro assegnate a livello europeo e nazionale; insiste sulla necessità che la politica di bilancio dell'Unione sia conforme a tale principio; il semestre europeo, quale nuovo meccanismo per il rafforzamento della governance economica europea, dovrebbe fornire l'occasione di determinare il modo migliore per conseguire i suddetti cinque obiettivi principali. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, questa relazione delinea gli orientamenti generali del Parlamento europeo sul bilancio del 2012 e ritengo che il testo promuova la crescita sostenibile contribuendo a superare la crisi economica. La sua impostazione redistributiva costituisce inoltre un valore aggiunto a quella che sarà la spesa pubblica degli Stati membri. In base alla programmazione finanziaria predisposta dalla Commissione, l'ammontare degli stanziamenti d'impegno raggiungerà la somma di 147,88 miliardi di euro. A riguardo il mio paese è a favore ad una rigorosa gestione delle risorse, in un contesto di contenimento della spesa soprattutto nell'ambito dei costi amministrativi, in linea con la politica di rigore attuata nel suo bilancio nazionale. Mi auguro ora che la redistribuzione delle risorse disponibili finalizzata ad ottimizzarne l'allocazione venga portata avanti fino in fondo, in modo da contrastare gli effetti della crisi internazionale che stiamo vivendo tutti nella nostra quotidianità. Peter Skinner per iscritto. - (EN) Nella votazione sul bilancio 2012 (orientamenti generali) ho votato per congelare il bilancio, respingendo ogni indicazione volta ad aumentare la spesa in relazione all'entrata in vigore del trattato di Lisbona. Il bilancio è adeguato rispetto agli impegni previsti dal trattato in linea con la programmazione attuale. Luís Paulo Alves Non sono a favore di questa relazione. La versione finale con i voti sugli emendamenti è palesemente ingiusta, in quanto lascia i lavoratori immigrati senza protezione giuridica in alcuni importanti settori quali la previdenza sociale. L'Unione europea non deve consentire questo genere di trattamento. Quando si tratta di diritti umani, l'Unione europea deve essere un modello da seguire. Laima Liucija Andrikien per iscritto. - (LT) Ho votato a favore della risoluzione relativa a una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro e a un insieme comune di diritti per i lavoratori di paesi terzi che soggiornano legalmente in uno Stato membro. Il documento istituisce una procedura unica per i cittadini di paesi terzi che intendono accedere al territorio di uno Stato membro per lavorare, offrendo loro uno status giuridico certo. Pertanto le procedure di ammissione dei cittadini di paesi terzi ai fini di impiego sono destinate a semplificarsi. Convengo con la relatrice, in quanto lo sviluppo di canali di immigrazione legale equilibrati e che rispondano alle esigenze dei nostri mercati del lavoro costituisce una delle modalità per lottare contro l'immigrazione irregolare e il lavoro clandestino nel modo migliore. L'immigrazione economica è una realtà che occorre organizzare, ma è anche una necessità rispetto alle sfide democratiche ed economiche cui sarà confrontata l'Unione europea in un imminente futuro. Va osservato che la proposta non stipula le condizioni per l'ammissione di cittadini di paesi terzi. Gli Stati membri mantenono il potere di decidere le condizioni e di fissare il numero di immigrati che intendono ammettere nel proprio territorio per lo svolgimento dell'attività economica. È giunto il momento che l'Unione europea legiferi in materia di immigrazione economica in modo da determinare un approccio comune ai 27 Stati membri. Adesso bisogna passare all'attuazione pratica delle modifiche apportate dal trattato di Lisbona che permettono di compiere progressi su questo versante. Sophie Auconie L'Unione europea, un simbolo dei diritti umani nel mondo, deve garantire un trattamento equo ai cittadini dei paesi terzi che risiedono nel suo territorio, istituendo una politica inclusiva nei loro confronti. In tale ambito è emersa la necessità di armonizzare le legislazioni nazionali degli Stati membri in relazione all'ammissione e al soggiorno di questa categoria di cittadini. Per tale ragione ho votato a favore del testo, che è volto a favorire la semplificazione delle procedure di ammissione, a contrastare la concorrenza sleale, che va a discapito dei lavoratori europei, e al contempo a esercitare un controllo migliore nella lotta contro l'immigrazione clandestina e il lavoro nero. Elena Băsescu Ho votato a favore del testo, perché l'Unione europea ha bisogno di procedure amministrative uniformi per i lavoratori immigrati provenienti da paesi terzi. L'adozione di questo atto è destinata ad avere un significativo impatto positivo. Si ridurrà la spesa nel settore pubblico, verrà scoraggiata l'immigrazione clandestina e saranno garantiti diritti equi ai cittadini di paesi terzi che intendono lavorare nell'Unione europea. L'immigrazione economica è una necessità che deve essere incoraggiata in maniera controllata in vista delle sfide demografiche ed economiche che l'Unione europea sarà chiamata ad affrontare. Non dimentichiamoci che il progresso compiuto da paesi come Stati Uniti, Canada o Australia è il frutto del lavoro degli immigrati. Essi costituiscono un gruppo sociale estremamente dinamico che conferisce nuovo impeto e che apporta una nuova prospettiva nell'approccio verso le società in cui si installa, rendendole più competitive. In tale ambito dobbiamo garantire le condizioni affinché gli immigrati possano lavorare legalmente e affinché abbiano la possibilità di realizzare i propri sogni senza essere ostacolati dalla burocrazia superflua. Spero inoltre che nel prossimo futuro la questione dell'accesso all'intero mercato del lavoro dell'Unione europea per i cittadini dei paesi membri, come Romania e Bulgaria, sarà risolta in via definitiva. Regina Bastos L'Europa deve affrontare il problema demografico dell'invecchiamento della popolazione e quindi deve cercare forza lavoro attiva che possa rendere un contributo importante allo sviluppo economico e che possa incrementare la competitività e la vitalità dell'economia europea. L'Europa sarà chiamata a soddisfare il proprio fabbisogno di forza lavoro attuale e futuro, dotandosi di mezzi per combattere lo sfruttamento e le discriminazioni cui spesso sono soggetti i lavoratori. Fissando una procedura unica di domanda per i cittadini di paesi terzi che intendono essere ammessi nel territorio di uno Stato membro a fini di impiego e offrendo loro uno status giuridico sicuro, la direttiva semplificherà le pratiche amministrative che spesso sono complesse. Gli Stati membri mantengono la propria competenza sulla determinazione delle condizioni di ammissione e sulla fissazione del numero di migranti che desiderano ammettere nel proprio territorio a fini di impiego. Per tali ragioni ho votato a favore della relazione. Jean-Luc Bennahmias Da anni discutiamo delle modalità atte a creare un permesso unico per i cittadini di paesi terzi che intendono vivere e lavorare in uno Stato membro. Originariamente l'iniziativa era lodevole, ma il testo, nella sua formulazione attuale, contraddice gli obiettivi che si era prefissato: è discriminatorio, in quanto il principio elementare sulla parità di trattamento per tutti non viene rispettato ed è restrittivo, in quanto sono escluse diverse categorie di lavoratori. Nonostante i miglioramenti apportati dal dicembre 2010, permangono i timori di provocare disuguaglianze sociali tra i cittadini di paesi terzi. Inoltre, votando a favore della proposta di "permesso unico" per i cittadini di paesi terzi, la destra europea si è espressa a favore di una politica d'immigrazione discriminatoria e restrittiva. Il testo ora non prevede una parità di trattamento per tutti i lavoratori in relazione alle condizioni di lavoro e ai diritti sociali. Crea categorie diverse di lavoratori, suddividendoli per nazionalità e per tipo di contratto, il che è semplicemente inaccettabile. Non possiamo scendere a compromessi sulla parità di trattamento. Siamo favorevoli a una politica comune sull'immigrazione ed un autentico permesso europeo unico, ma non vogliamo una politica restrittiva e quindi discriminatoria. Slavi Binev Ho votato a favore della proposta relativa a una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro, poiché serve una regolamentazione adeguata dinanzi alla crescente ondata di immigrazione verso l'Unione europea. I requisiti amministrativi per l'ammissione di cittadini di paesi terzi che intendono lavorare nell'UE sono eccessivamente complicati e vaghi. Introducendo un sistema basato sul permesso unico, si contribuirà a migliorare l'intera procedura, rendendola più efficiente e riducendo considerevolmente i costi. Non dobbiamo dimenticare che, con l'introduzione di un unico documento, per le autorità locali sarà più semplice svolgere i controlli sui cittadini che arrivano nell'UE. Passando all'ultimo punto, ma non per questo il meno importante, sono molto lieto che il testo votato sia stato approvato dai colleghi dal momento che è stato concepito per garantire i diritti sociali ed economici dei lavoratori immigrati allo scopo di scongiurare il dumping sociale e la concorrenza sleale all'interno dell'Unione europea. Vilija Blinkevičiūt per iscritto. - (LT) Ho votato a favore della relazione poiché la direttiva sul permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro deve essere una direttiva quadro generale sui diritti dei lavoratori di paesi terzi, in quanto solo in questo modo tale atto legislativo europeo potrà contribuire a raggiungere l'obiettivo dell'UE di avere una politica comune in materia di immigrazione. Purtroppo la posizione adottata oggi dal Parlamento europeo sulla direttiva non ha migliorato la proposta della Commissione sul testo legislativo. Non è passato il concetto secondo cui i lavoratori immigrati dai pesi terzi, che arrivano nell'UE legalmente e che svolgono le stesse mansioni dei lavoratori UE devono godere degli stessi diritti e delle stesse condizioni dei lavoratori locali. Infatti bisogna comprendere che i lavoratori immigrati rendono un contributo all'economia dell'Unione lavorando e pagando le tasse ed i contributi sociali che sono tenuti a versare, pertanto devono avere gli stessi diritti minimi e devono essere trattati allo stesso modo nel mercato del lavoro. Tengo a sottolineare che è imporribile creare un mercato del lavoro a due livelli sia all'interno dell'Unione che al suo esterno. Non possiamo consentire la creazione di una sotto-classe di lavoratori nel mercato del lavoro UE destinata ad essere discriminata e che non gode di alcun diritto o di alcuna garanzia, perché in questo modo si provoca l'erosione delle norme sociali che finora hanno prevalso. Sebastian Valentin Bodu Adottando una direttiva relativa ad una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di lavorare nell'Unione europea, si semplificherà considerevolmente il sistema che attualmente fa capo ai singoli Stati membri. Due procedure distinte, infatti, richiedono più tempo per l'elaborazione delle domande e costano di più. Il sistema proposto è univoco e semplificherà le procedure, diminuendo i costi e abbreviando i tempi. All'atto pratico, visto che sarà emesso un unico documento, sarà più facile eseguire i controlli sulle persone ammesse negli Stati membri con il permesso di lavoro. Tale documento avrà il formato del permesso di soggiorno comune a tutti gli Stati membri, i quali potranno decidere di introdurre un ulteriore documento di carattere puramente informativo. In questo modo, potranno essere integrate le informazioni contenute nel permesso unico, facilitandone il controllo. Vi sono quindi vantaggi per tutte le parti coinvolte - immigrati, datori di lavoro e amministrazioni nazionali. Stabilendo una procedura unica per la presentazione delle domande, saranno semplificate le complesse procedure amministrative per l'ammissione dei migranti economici. In questo modo, sarà data una risposta adeguata alle sfide del lavoro che l'UE deve e dovrà affrontare. Jan Březina per iscritto. - (CS) La direttiva è positiva, poiché crea un approccio unificato per gestire le domande dei cittadini di paesi terzi per il rilascio del permesso che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro, garantendo loro un insieme comune di diritti. Purtroppo il carattere orizzontale e il tipo di direttiva quadro sono stati pregiudicati dalle deroghe sul campo d'azione della normativa e da variazioni in merito ai diritti di determinati gruppi specifici di popolazione. È stato compromesso il principio di pari trattamento per tutti i lavoratori dei paesi terzi che lavorano legalmente nell'Unione rispetto ai cittadini dell'UE. La parità deve essere espressione del riconoscimento del beneficio che i lavoratori migranti apportano all'economia dell'Unione lavorando e pagando le tasse ed i contributi sociali che competono loro. Di conseguenza, si arginerebbe la concorrenza sleale, rendendo più difficile la pratica del lavoro nero, evitando che i cittadini di paesi terzi diventino vittima di sfruttamento e di esclusione sociale. Contrariamente a quanto è previsto nella proposta della Commissione, nessun gruppo specifico deve essere escluso dal campo d'azione della direttiva, in particolare il gruppo dei lavoratori temporanei. La direttiva deve specificare le condizioni sull'ingresso nell'UE nonché tutti i diritti concreti, ma non deve in alcun modo impedire che i lavoratori immigrati regolari possano godere di un trattamento equo e giusto, anzi deve garantire e assicurare un simile trattamento. Cristian Silviu Buşoi La relazione segna un importantissimo passo in avanti per la legislazione UE sull'immigrazione, in quanto stabilisce una procedura unica per la presentazione delle domande dei cittadini di paesi terzi. Sono lieto che il testo adottato oggi non menzioni affatto la possibilità per gli Stati membri di introdurre l'obbligo di presentare documenti aggiuntivi per i cittadini di paesi terzi ai fini del rilascio del permesso di lavoro. Inoltre i migranti non diventeranno un peso per il sistema previdenziale nazionale, in quanto gli Stati membri potranno decidere che l'accesso al sistema per questi cittadini è consentito dopo un periodo minimo di lavoro di sei mesi, mentre i titolari di permessi per motivi di studio non vi avranno diritto. Uno degli aspetti positivi della relazione consiste nella definizione di una serie di misure comuni relative ai diritti dei cittadini di paesi terzi e quindi si favorisce l'immigrazione legale di cui ha bisogno l'UE. Esprimo apprezzamento per l'invito rivolto ai paesi membri affinché producano delle tabelle di correlazione che consentiranno di verificare che la direttiva sia debitamente recepita. Maria Da Graça Carvalho Ho votato a favore della proposta di relazione, la quale prevede un permesso unico che consente agli immigrati regolari di paesi terzi di soggiornare e di lavorare nel territorio di uno Stato membro, garantendo loro un insieme comune di diritti analoghi a quelli dei cittadini UE. Condivido la proposta, che è volta a semplificare le procedure amministrative e a garantire pari trattamento tra lavoratori UE e lavoratori immigrati in relazione ad un ventaglio di diritti sociali, quali l'accesso alla previdenza sociale. Questa misura è destinata a favore l'immigrazione regolare, laddove è necessaria per colmare le esigenze del mercato del lavoro europeo. Nikolaos Chountis Ho votato contro la direttiva sul "permesso unico", poiché prende le mosse dalla direttiva Bolkestein, che si basa sul principio del paese d'origine, consentendo quindi un trattamento diverso dei lavoratori in relazione alla retribuzione, alle condizioni contrattuali, all'orario di lavoro, alla protezione sociale e via dicendo. Lo stesso approccio viene applicato in questo caso ai lavoratori di "paesi terzi" al di fuori dell'Unione europea. È inoltre previsto un trattamento diverso in relazione ai lavoratori europei e non-europei, incrementando quindi la concorrenza tra questo gruppo e i lavoratori stranieri a seconda che siano lavoratori distaccati o stagionali, studenti o residenti. Tutte queste differenze non fanno altro che intensificare lo sfruttamento e l'incertezza. Nonostante le iniziative dei sindacati europei e delle forze progressiste in Parlamento al fine di ottenere una piena parità dei diritti per tutti i lavoratori, il testo essenzialmente incarna il compromesso raggiunto tra destra e socialisti. La futura direttiva non si applica ai lavoratori distaccati e agli studenti, consente la discriminazione sulla base di criteri quali la conoscenza della lingua e nega i benefici familiari ai lavoratori stagionali. Inoltre è stato stralciato il riferimento alla convenzione dell'ONU sulla protezione dei diritti di tutti i migranti e i membri delle loro famiglie. Carlos Coelho La proposta è volta a rispondere alle preoccupazioni espresse nel programma di Stoccolma al fine di creare politiche flessibili in materia di immigrazione a sostegno dello sviluppo e dell'economia nell'Unione europea. Pertanto il testo mira a semplificare e ad armonizzare le norme vigenti negli Stati membri, creando una procedura di domanda unica che consente di ottenere un documento unico comprendente sia il permesso di soggiorno che il permesso di lavoro. Di conseguenza, la procedura dovrebbe divenire più efficiente e apportare netti benefici sia ai datori di lavoro che ai cittadini di paesi terzi che desiderano immigrare nel territorio degli Stati membri. Questi migranti avranno diritti e obblighi analoghi a quelli dei cittadini dell'Unione europea in merito alle condizioni di lavoro, alla formazione e all'istruzione, al riconoscimento dei diplomi, alle prestazioni sociali e via dicendo. Al contempo sarà più facile controllare il rispetto delle norme in relazione al soggiorno e al lavoro. Alla luce di tali premesse ho votato a favore dell'eccellente relazione presentata dall'onorevole Mathieu. Karima Delli Il Parlamento europeo ha votato a favore del principio che prevede la creazione di un permesso unico per cui i cittadini di paesi terzi potranno soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro. La procedura prevede una serie di diritti comuni per questi lavoratori, in particolare in relazione alle condizioni di lavoro, come l'orario e le ferie. Il testo inoltre stabilisce il principio del rimborso dei contributi pensionistici corrisposti dai lavoratori che lasciano l'UE, in quanto essi non potranno riscuotere la pensione al momento del pensionamento. Il testo, però, è problematico, poiché rafforza il principio del "paese d'origine" per alcune categorie di lavoratori, un principio che è stato osteggiato dalla sinistra europea all'epoca della famigerata "direttiva Bokestein". In questo modo, infatti, si crea una sorta di mercato di lavoro a due velocità a seconda dell'origine del lavoratore e si favorisce una sorta di dumping sociale. In questo senso sussiste una contraddizione: vogliamo davvero proteggere il modello sociale europeo - escludendo magari i lavoratori non europei - o vogliamo assumere un approccio universalista e fermare le discriminazioni contro i lavoratori provocate dalla concessione di diritti diversi? Il testo non risolve ancora questo problema fondamentale, motivo per cui ho deciso di astenermi nella votazione sul testo. Proinsias De Rossa per iscritto. - (EN) Ho votato contro la relazione che mira a instaurare una concorrenza sleale tra i lavoratori UE e i lavoratori che immigrano in Europa. La direttiva sul "permesso unico", nella versione emendata oggi dal Parlamento in prima lettura, si applica ai cittadini di paesi terzi che intendono vivere e lavorare in uno Stato membro o che già risiedono legalmente in uno Stato membro, ad eccezione dei lavoratori distaccati, dei residenti di lungo periodo e dei rifugiati, a cui quindi non si applicano queste disposizioni anti-discriminazione. É inaccettabile che gli immigrati regolari che vengono in Europa per lavorare debbano essere soggetti a condizioni di lavoro peggiori rispetto a quelle dei lavoratori UE addetti alle stesse mansioni. Una volta che l'immigrato entra nell'UE e comincia a lavorare, non è più un immigrato, è un lavoratore. Pertanto ha il diritto di essere trattato alla stessa stregua degli altri lavoratori UE e a prescindere dal paese d'origine. Non ci possono essere eccezioni. La legislazione europea deve applicarsi a tutti i lavoratori dell'UE a prescindere dal paese d'origine. Marielle De Sarnez Da anni si parla della creazione di un permesso unico per i cittadini di paesi terzi che intendono vivere e lavorare in uno Stato membro. Originariamente l'iniziativa era lodevole, ma il testo, nella sua formulazione attuale, contraddice gli obiettivi che si è prefissato: è discriminatorio, in quanto il principio elementare sulla parità di trattamento per tutti non viene rispettato ed è restrittivo, in quanto sono escluse diverse categorie di lavoratori. Nel dicembre 2010 i deputati del Parlamento europeo bocciarono il testo per la prima volta. Nonostante i miglioramenti apportati, permangono però i timori di provocare disuguaglianze sociali tra i cittadini dei paesi terzi. Il testo ora non prevede una parità di trattamento per tutti i lavoratori in relazione alle condizioni di lavoro e ai diritti sociali. Crea categorie diverse di lavoratori, suddividendoli per nazionalità e per tipo di contratto, il che è semplicemente inaccettabile. Pertanto abbiamo votato contro la bozza definitiva. Siamo favorevoli al permesso europeo unico, ma non vogliamo una politica restrittiva e quindi discriminatoria. Diogo Feio La proposta verte sulla proposta di introdurre una procedura unica per il permesso di lavoro e di soggiorno, definendo un insieme comune di diritti per i lavoratori di paesi terzi che soggiornano legalmente in uno Stato membro, il che presuppone l'esistenza di norme comuni a tutti gli Stati membri in modo da mettere fine alle attuali differenze nell'approccio dei vari Stati membri, rendendo più rapido, più uniforme e più trasparente il processo volto a conferire uno status legale ai lavoratori in tutta l'Unione. Mentre l'immigrazione regolare di manodopera, sopratutto di lavoratori qualificati, contribuisce a contrastare il lavoro clandestino e può migliorare la competitività dell'economia e superare le attuali lacune, non possiamo dimenticare che, in un periodo di crisi economica e di vulnerabilità in cui aumenta la disoccupazione, la politica in materia di lavoratori immigrati deve essere flessibile, come sostiene la Commissione, ma deve anche essere sostenibile e ragionevole. José Manuel Fernandes La relazione affronta una questione che deve essere discussa con crescente urgenza. Infatti, a fronte della prevista diminuzione del numero degli europei in percentuale alla popolazione attiva, l'UE deve aprire le proprie frontiere ai cittadini di paesi terzi, affinché essi possono vivere e lavorare al suo interno. Altrimenti i sistemi previdenziali esistenti arriveranno al collasso. Nel 2004 il programma dell'Aia, che è volto a contrastare l'immigrazione clandestina, ha riconosciuto che l'immigrazione regolare svolgerebbe un ruolo vitale nello sviluppo economico dell'UE. Il programma di Stoccolma, adottato dal Consiglio il 10 e l'11 dicembre 2009, ha riconosciuto quindi che l'immigrazione di manodopera può aumentare la competitività e la vitalità economica. Condivido la posizione espressa nella relazione sulla proposta di direttiva del Parlamento europeo e del Consiglio relativa a una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro, tenendo conto delle sfide demografiche che si stanno profilando per l'Europa. Inoltre si tratta di un processo di semplificazione che consente una maggiore efficienza e costi minori. João Ferreira La proposta di direttiva del Parlamento europeo e del Consiglio relativa a una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro, che professa di migliorare la situazione dei lavoratori di questi paesi, in realtà costituisce un attacco contro i diritti dei lavoratori in generale. Non dimentichiamoci che la proposta trova la sua genesi nel principio del paese d'origine stabilito nella famigerata direttiva Bolkestein, che ha accentuato le disuguaglianze tra lavoratori, sopratutto in relazione ai salari, e che in definitiva si è rivelata deleteria per tutti i lavoratori a causa delle pressioni volte a livellare verso il basso le condizioni di lavoro. Tentando di introdurre disparità e differenze di trattamento tra lavoratori europei e lavoratori di paesi terzi, la proposta di direttiva aggrava la segregazione dei lavoratori immigrati e indebolisce ulteriormente la situazione di tutti i lavoratori, costringendoli in una situazione di grande instabilità. In pratica, siamo in presenza di un tentativo di promuovere il dumping sociale. A nostro avviso è necessario rafforzare i diritti di tutti i lavoratori, compresi gli immigrati, gli stagionali e i lavoratori distaccati. Pertanto deprechiamo il fatto che si insista su misure restrittive dopo la bocciatura della prima versione della relazione... (La motivazione del voto è stata abbreviata ai sensi dell'articolo 170 del regolamento) Ilda Figueiredo L'adozione della relazione relativa a una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro si prefigura come un attacco generalizzato ai diritti dei lavoratori. La proposta trova la sua genesi nel principio del paese d'origine stabilito nella famigerata direttiva Bolkestein, che ha accentuato le divisioni tra lavoratori, sopratutto in relazione ai salari, e che in definitiva si è rivelata deleteria per tutti i lavoratori. Tentando di introdurre disparità e differenze di trattamento tra lavoratori europei e lavoratori di paesi terzi, la proposta di direttiva accentua la segregazione dei lavoratori immigrati, aggrava le differenze di trattamento e peggiora le condizioni di vita, accrescendo la vulnerabilità e l'instabilità delle condizioni di lavoro. Questa proposta di direttiva può promuovere il dumping sociale e rendere più instabili le relazioni industriali. È quindi necessario rafforzare i diritti di tutti i lavoratori, compresi gli immigrati, gli stagionali e i lavoratori distaccati. Ad ogni modo la lotta dei lavoratori in molti paesi europei, sopratutto in Portogallo, ha comportato la bocciatura della proposta di direttiva in occasione dell'ultima Assemblea plenaria del 2010. Deprechiamo il fatto che si insista su misure restrittive ... (La dichiarazione di voto è stata abbreviata ai sensi dell'articolo 170 del regolamento) Mathieu Grosch per iscritto. - (DE) Anche se, in linea generale, sarebbe opportuno introdurre una procedura unica per il rilascio del permesso di soggiorno e di lavoro, rimangono aperte le seguenti questioni ed è necessario formulare le seguenti osservazioni. 1. Deve prevalere l'applicazione della direttiva sul distaccamento dei lavoratori deve prevalere e il principio sull'applicazione della legislazione sociale del paese in cui si svolge il lavoro deve essere sempre considerato fondamentale. 2. Nessun lavoratore deve essere impiegato come manodopera regolare "a basso prezzo" ai sensi di questa disposizione, poiché tale situazione danneggia il mercato di lavoro ed è socialmente iniqua. 3. I paesi devono effettuare maggiori controlli in questi ambiti. Sylvie Guillaume Dopo che la relazione inizialmente era stata bocciata in Plenaria, la destra europea ha commesso degli errori nelle manovre procedurali e ora ha vergognosamente contribuito alla creazione di un mercato del lavoro a due velocità in base alle origini dei lavoratori. In questo modo si apre la strada al dumping sociale e quindi si innescano delle pressioni per livellare verso il basso il rado di protezione dei lavoratori europei, il che è inaccettabile. Pertanto ho votato contro la proposta, che è solamente un attacco contro il modello sociale europeo. Il testo prevede delle esclusioni e un trattamento diverso in termini di previdenza sociale, pensioni e accesso all'occupazione e alla formazione per i lavoratori immigrati regolari, contrariamente a quanto affermano i valori in cui credo. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Il programma dell'Aia ha riconosciuto che l'immigrazione legale è destinata a svolgere un ruolo importante nello sviluppo economico. In tale ottica ha invitato la Commissione a presentare un piano d'azione atto a consentire al mercato del lavoro di reagire rapidamente alla richiesta di manodopera straniera in costante mutamento. Secondo il programma di Stoccolma, adottato dal Consiglio europeo del 10 e 11 dicembre 2009, l'immigrazione di manodopera può accrescere la competitività e la vitalità dell'economia. A fronte delle considerevoli sfide demografiche cui sarà confrontata l'Unione europea in futuro, con una domanda crescente di manodopera, questo nuovo programma pluriennale invita gli Stati membri ad adottare politiche di immigrazione improntate alla flessibilità al fine di sostenere lo sviluppo e le performance economiche a lungo termine dell'Unione. Le disposizioni contenute nella proposta hanno il vantaggio di conferire una protezione migliore ai lavoratori di paesi terzi rispetto alle norme vigenti, che si basano sulle convenzioni internazionali ratificate solo da alcuni Stati membri. Nondimeno mi sono astenuto, poiché la proposta non indica i soggetti che possono presentare domanda - i datori di lavoro piuttosto che i lavoratori - e da che Stato può essere presentata, mentre era necessario chiarire questo punto importante. Inoltre non vengono messi in luce i requisiti di certezza giuridica e di trasparenza in ambito decisionale delle autorità nazionali. Queste decisioni hanno un forte impatto sulla vita delle persone interessate e sugli Stati membri, quindi devono essere assunte in maniera completamente trasparente. Ogni decisione di bocciatura delle domande deve essere debitamente circostanziata, deve essere trasparente e deve essere oggettiva. Giovanni La Via per iscritto. - Egregio Presidente, onorevoli colleghi, Il progetto di risoluzione votato oggi in Parlamento, relativo alla previsione di un'unica procedura di domanda per il rilascio di un permesso che consenta ai cittadini di paesi terzi di poter soggiornare e lavorare nel territorio dell'Unione, rappresenta un ulteriore passo verso l'armonizzazione delle legislazioni nazionali degli Stati membri. Fissare misure d'immigrazione legale uniche per tutti i paesi dell'Unione, definendo procedure comuni di domanda per chi intenda essere ammesso nel territorio di un Stato membro a fini occupazionali, permetterà all'UE di rispondere alle esigenze di manodopera del mercato del lavoro interno, offrendo, attraverso l'attribuzione di eguali diritti, uno strumento di lotta allo sfruttamento e alla discriminazione. Ritengo, tuttavia, necessario che agli Stati sia permessa la possibilità, alla presenza di talune condizioni, di fissare limiti in relazione alla capacità di accogliere cittadini provenienti da Paesi extra UE e offrire loro un impiego nel proprio territorio. La proposta ha lo scopo evidente di contrastare l'immigrazione irregolare ed il lavoro clandestino, ma può e deve essere interpretata anche come un utile contributo all'attuazione della strategia Europa 2020, permettendo, inoltre, un più semplice controllo delle frontiere. Agnès Le Brun Da una ventina d'anni l'Unione europea è impegnata nell'istituzione del mercato interno voluto dai padri fondatori. Nell'ambito della messa in atto di tale mercato si è avuta un'integrazione avanzata e crescente in un ampio settore degli scambi. Tuttavia, in tale area si assiste a un trattamento diverso tra cittadini degli Stati membri e quelli dei paesi terzi. Questa differenza di trattamento implica un duplice problema. Da un lato, vengono penalizzati i lavoratori immigrati, che generalmente nutrono grandi aspettative in merito ai diritti sociali vigenti negli Stati membri, e, dall'altro vengono danneggiati i lavoratori europei che, dinanzi ad una concorrenza sleale, sono soggetti a dumping sociale. La risoluzione sul "permesso unico”, presentata dall'onorevole Mathieu, verte specificatamente sui diritti dei lavoratori immigrati. La proposta semplifica le procedure, istituendo un permesso unico di soggiorno e di lavoro e conferisce ai lavoratori stranieri diritti e obblighi comparabili a quelli dei lavoratori europei. La piena istituzione del mercato interno rappresenta uno strumento potente che consente all'Europa di ripristinare la crescita, motivo per cui ho votato a favore del testo. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato contro la relazione, in quanto non sono stati introdotti paragrafi fondamentali sui lavoratori distaccati, sui diritti pensionistici e sulla previdenza sociale. Clemente Mastella per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, ho votato a favore di questa relazione, che ritorna in Aula per la seconda volta, perché ritengo che essa ben risponda alle considerevoli sfide demografiche cui sarà confrontata l'Unione Europea nei prossimi anni, fissando una procedura unica di domanda per i cittadini di paesi terzi che intendono essere ammessi nel territorio di uno Stato membro a fini occupazionali e offrendo loro uno status giuridico sicuro. L'immigrazione economica è una realtà che occorre organizzare, ma è anche una necessità rispetto alle sfide democratiche ed economiche con cui sarà confrontata l'Unione europea in un imminente futuro. Pertanto, la politica di immigrazione deve essere concepita come strumento di regolazione nel nostro fabbisogno di manodopera, contribuendo così all'attuazione della strategia "Europa 2020". Da un punto di vista tecnico, l'esclusione dei lavoratori stagionali e dei lavoratori distaccati in seno alla loro impresa è giustificata dalla presentazione da parte della Commissione di proposte di direttive specifiche per tali categorie di lavoratori. Per quanto riguarda, invece, l'esclusione dei richiedenti asilo e delle persone che beneficiano di una protezione internazionale, è importante sottolineare che gli strumenti esistenti in questi ambiti assicurano una maggiore tutela rispetto alla presente proposta di direttiva. Nuno Melo Ora che è stata approvata questa proposta di direttiva, i lavoratori immigrati avranno gli stessi diritti dei lavoratori che hanno la cittadinanza dei paesi membri, perlomeno per quanto concerne la remunerazione e il licenziamento, la salute e la sicurezza sul lavoro, l'orario di lavoro e le ferie. La proposta è volta a introdurre una procedura per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare in uno Stato membro, conferendo loro un insieme comune di diritti validi in tutta l'Unione europea. Saranno quindi semplificate le procedure in modo che le autorità nazionali possano rilasciare un unico permesso di soggiorno e di lavoro agli immigrati regolari, garantendo loro una serie di diritti simili a quelli di cui godono i lavoratori negli Stati membri in cui essi vivono. Tuttavia, l'ammissione di immigrati per motivi di lavoro e il numero delle ammissioni rimane responsabilità dei singoli Stati membri. Alajos Mészáros per iscritto. - (HU) Si può assicurare un'azione di contrasto migliore contro l'immigrazione illegale e clandestina, se si cerca di prevenire il fenomeno. Potremmo erogare un sostegno alla popolazione locale affinché possa trovare modi di sostentamento e misure di previdenza sociale nei propri paesi d'origine, ossia potremmo eliminare le cause dell'immigrazione. Nel caso in cui ciò non sia possibile, dobbiamo creare dei canali legali di immigrazione, che ovviamente devono soddisfare le esigenze del nostro mercato del lavoro. L'immigrazione economica è un fenomeno molto reale oggigiorno e, d'altro canto, è anche una necessità, visto che con questo tipo di aiuto possiamo difenderci più prontamente contro le sfide demografiche ed economiche. Di conseguenza, possiamo pensare alla politica sull'immigrazione come un mezzo normativo atto a consentirci di esercitare un controllo sul nostro fabbisogno di manodopera. Mediante tale strumento diamo delle opportunità agli immigrati di paesi terzi che possono accedere legalmente al territorio dell'UE al fine di trovare un'occupazione. Il sistema delle procedure di ammissione risulterebbe notevolmente semplificato grazie alla creazione di una procedura unica, che riunisca il permesso di soggiorno e di lavoro. Per tale ragione anch'io ho votato a favore affinché sia creato al più presto questo quadro legislativo orizzontale. Louis Michel Istituendo una procedura di domanda unica per i cittadini di paesi terzi che intendono risiedere e lavorare nel territorio di uno Stato membro e istituendo uno status giuridico sicuro, questa proposta di direttiva è destinata a semplificare le procedure amministrative, che sono spesso complesse, sull'ammissione dei migranti economici. L'esistenza di una procedura armonizzata per il rilascio di un documento unico che autorizzi il soggiorno e l'accesso al mercato del lavoro costituisce una significativa semplificazione del sistema di ammissione vigente. Inoltre la proposta prevede un trattamento parificato a quello dei lavoratori nazionali e quindi ha il vantaggio di conferire una protezione migliore ai lavoratori dei paesi terzi rispetto al sistema attuale. Tale status inoltre contribuirà a contrastare la concorrenza sleale che spesso si crea a causa dell'assenza di uno status giuridico di tutela per questi lavoratori. Il testo adottato oggi affronta anche due delle principali priorità del gruppo ALDE. Cancella ogni riferimento ai documenti aggiuntivi e chiede agli Stati membri di redigere delle "tabelle di correlazione” in modo da consentire alla Commissione di verificare il recepimento della direttiva. È quindi un chiaro segno della disponibilità del Parlamento europeo a dirigersi verso un quadro legislativo europeo sull'immigrazione regolare. Alexander Mirsky per iscritto. - (EN) La direttiva mira a consentire ai potenziali immigrati nei paesi UE di ottenere un permesso di soggiorno e di lavoro mediante una procedura unica. Ai sensi della proposta originale, ai lavoratori di paesi terzi viene garantito un pari trattamento rispetto ai cittadini UE per quanto concerne la retribuzione e il licenziamento, la salute e la sicurezza sul luogo di lavoro e il diritto di aderire a un'organizzazione sindacale. La commissione per l'occupazione intende estendere tali diritti, aggiungendovi la parità in termini di orario e di ferie, chiarendo i diritti dei lavoratori nel settore della previdenza sociale e degli sgravi fiscali. I lavoratori di paesi terzi inoltre potranno ricevere una pensione, una volta rientrati nel paese d'origine, alle stesse condizioni che si applicano ai cittadini dello Stato membro in cui hanno lavorato. Oltretutto tutti gli Stati membri dell'UE rilasceranno un permesso di soggiorno e di lavoro unico e standardizzato. Non condivido un approccio di questo tipo, in quanto l'Unione europea è alle prese con il problema della disoccupazione; ho quindi votato contro il testo. Andreas Mölzer per iscritto. - (DE) L'accesso e il soggiorno dei cittadini di paesi terzi costituiscono un problema. In passato, però, i diritti in tale ambito sono stati estesi in maniera crescente. Pertanto ora la popolazione autoctona si sente giustamente sempre più svantaggiata a fronte dell'ammissione dei cittadini di paesi terzi ai servizi sociali, specialmente nel settore delle case popolari. Per quanto concerne la migrazione economica, sono spesso i lavoratori con un alto livello di istruzione, che sono i più richiesti, a trasferirsi in altri paesi. Mentre negli Stati Uniti, ad esempio, i lavoratori immigrati non vanno a sovraccaricare il sistema sociale, e in alcuni Stati devono persino andarsene una volta terminato il proprio lavoro. Grazie al crescente livello di parità rispetto alla popolazione locale che è stato conferito loro negli ultimi anni, essi costituiscono un peso maggiore per i paesi che hanno sistemi sociali tradizionalmente ben sviluppati, se rimangono nel paese su base permanente dopo aver perso il lavoro e se, a seguito del ricongiungimento familiare, deve essere dato un sostegno anche a tutti i loro familiari. Questa proposta segna un altro passo in questa direzione e quindi deve essere respinta nella maniera più assoluta. Claudio Morganti per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, ho voluto esprimere il mio voto contrario alla relazione in merito al permesso unico di soggiorno per i cittadini dei Paesi terzi poiché oggi, in aula, sono stati votati alcuni emendamenti volti ad escludere il requisito di impiego come necessario per poter accedere a prestazioni e servizi sociali equiparati. Mi sembra un pericoloso abbassamento degli standard minimi ed indispensabili per cui sia possibile per un cittadino di un Paese terzo, ovviamente con regolare permesso di soggiorno nell'Unione europea, accedere alle stesse condizioni lavorative e sociali di un cittadino comunitario. Se esiste un'Unione europea è anche per far sì che i cittadini degli Stati che la compongono possano godere, in qualche modo, di maggiori diritti e garanzie che con questa relazione vengono parzialmente meno. Petru Constantin Luhan Ho votato a favore della risoluzione, poiché i lavoratori dei paesi terzi devono godere degli stessi diritti sulle condizioni di lavoro rispetto ai cittadini UE, come prevede la direttiva sul "permesso unico”. In tale ambito mi preme enfatizzare, in particolare, il tema dell'orario di lavoro, delle ferie e della previdenza sociale. La proposta di direttiva mira a ridurre la burocrazia e a semplificare le procedure di domanda per il permesso di lavoro e di soggiorno negli Stati membri dell'UE, sia per gli immigrati che per i datori di lavoro, mediante l'introduzione di un permesso unico. La proposta non definisce le condizioni per l'ammissione dei cittadini di paesi terzi. Gli Stati membri mantengono le proprie prerogative sulla fissazione dei criteri di ammissione e del numero dei migranti che intendono ammettere sul territorio a seconda del fabbisogno di manodopera. Le nuove norme si applicano ai cittadini di paesi terzi che già risiedono legalmente in uno Stato membro o che desiderano trasferirsi. Alfredo Pallone per iscritto. - Cari colleghi, ho votato a favore della proposta di direttiva della collega Mathieu sulla procedura unica di domanda di permesso di soggiorno e di lavoro da parte di cittadini di paesi terzi perché ritengo importante che l'Europa si doti di regole comunitarie per gestire l'ingresso di manodopera di cittadini extracomunitari, per quanto riguarda questioni sia economiche che sociali. L'immigrazione di manodopera può accrescere la competitività e la vitalità dell'economia e far affrontare al meglio all'Europa la sfida demografica futura. La proposta di direttiva invita gli Stati membri ad adottare politiche d'immigrazione improntate alla flessibilità al fine di sostenere lo sviluppo dell'Unione a lungo termine, inoltre semplificherà le pratiche amministrative spesso complesse dell'accoglienza dei migranti per fini occupazionali, offrendo anche uno strumento per la lotta contro lo sfruttamento e la discriminazione di alcune categorie di lavoratori. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore della risoluzione del Parlamento sulla proposta di direttiva del Parlamento europeo e del Consiglio relativa a una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro e a un insieme comune di diritti per i lavoratori di paesi terzi che soggiornano legalmente in uno Stato membro. La questione è particolarmente rilevante nell'attuale situazione economica e sociale. Infatti lo sviluppo di canali di immigrazione legale equilibrati e che rispondano alle esigenze dei nostri mercati del lavoro, insieme ai requisiti sociali per un'effettiva integrazione nella società ospitante, costituisce una delle modalità per lottare contro l'immigrazione irregolare e il lavoro clandestino nel modo migliore. Aldo Patriciello per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, il programma di Stoccolma adottato dal Consiglio europeo del 10 e 11 dicembre 2009 invita gli Stati membri ad adottare politiche in materia di immigrazione improntate alla flessibilità al fine di sostenere lo sviluppo e le performance economiche dell'Unione. Con la presente proposta di direttiva, il Parlamento intende contribuire all'attuazione del suddetto programma. Si introduce, in particolare, una procedura unica di domanda per i cittadini di paesi terzi che intendono essere ammessi nel territorio di uno Stato membro a fini occupazionali, così da: (i) semplificare le pratiche amministrative spesso complesse dell'accoglienza dei migranti; (ii) definire uno strumento di lotta contro lo sfruttamento e la discriminazione di cui i lavoratori; (iii) garantire ai mercati del lavoro degli Stati membri la certezza di poter rispondere alle esigenze di manodopera attuali e future. La direttiva si applica a tutti i cittadini ammessi sul territorio per motivi di lavoro e a coloro che sono stati inizialmente ammessi per altri motivi e che hanno successivamente ottenuto il permesso di lavoro conformemente al disposto del diritto nazionale o dell'Unione. Tale proposta di direttiva contribuisce quindi a favorire un approccio comune ai 27 Stati membri in materia di immigrazione economica; per questo ribadisco il mio voto favorevole. Rovana Plumb L'immigrazione economica è una realtà che occorre organizzare, ma è anche una necessità rispetto alle sfide democratiche ed economiche cui sarà confrontata l'Unione europea in un imminente futuro. Pertanto, la politica di immigrazione può essere concepita come strumento di regolazione nel nostro fabbisogno di manodopera, contribuendo al contempo all'attuazione della strategia Europa 2020. L'esistenza di un'unica procedura che permetta il rilascio di un unico documento di autorizzazione per il soggiorno e l'accesso al mercato del lavoro costituisce una semplificazione considerevole del regime di ammissione. La direttiva si applica a tutti i cittadini ammessi sul territorio per motivi di lavoro, ma anche a tutti coloro che sono stati inizialmente ammessi per altri motivi e che hanno successivamente ottenuto il permesso di lavoro conformemente al disposto del diritto nazionale o comunitario. Ciascuno Stato membro deve fissare le condizioni per la concessione delle prestazioni sociali, il relativo importo e il periodo in cui vengono erogate. Mi dispiace che i lavoratori stagionali e i lavoratori distaccati nell'ambito della propria azienda siano esclusi dalla direttiva, ma chiedo alla Commissione di presentare una proposta in merito quanto prima possibile. Paulo Rangel Tenendo presenti le sfide demografiche considerevoli cui sarà confrontata l'Unione europea in futuro, l'UE deve assolutamente sviluppare una politica sull'immigrazione che sia calibrata e flessibile e che consenta di soddisfare il fabbisogno di manodopera, innalzando la competitività e la vitalità dell'economia. L'adozione di questa direttiva, che istituisce una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro, conferendo loro un insieme comune di diritti per i lavoratori di paesi terzi che soggiornano legalmente in uno Stato membro, è destinata ad affrontare direttamente queste preoccupazioni e quindi ho votato a favore del testo. Frédérique Ries Il voto di oggi sulla direttiva che istituisce una procedura unica di domanda per il rilascio di un permesso unico che consente ai cittadini di paesi terzi di soggiornare e lavorare nel territorio di uno Stato membro segna un passo in avanti verso il conseguimento di una politica armonizzata in materia di immigrazione a livello europeo. L'idea di riunire il permesso di soggiorno con il permesso di lavoro è positiva. Mostra che l'Unione si sta veramente impegnando per promuovere l'immigrazione legale e che non è la fortezza europea che molti credono che sia. A tal fine era importante che il Parlamento sostenesse l'idea di una procedura di domanda unica, che fosse più facile e più rapida sia per il datore di lavoro che per il migrante. Il Parlamento europeo ha inoltre compiuto la scelta giusta escludendo quattro categorie di lavoratori dal campo di applicazione: i lavoratori stagionali, i lavoratori distaccati dalla propria azienda, i lavoratori autonomi e i marittimi, che sono già oggetto o che saranno presto oggetto di direttive specifiche. Un altro punto positivo è la flessibilità conferita agli Stati membri in relazione ai diritti effettivi dei lavoratori dei paesi terzi. Le 27 capitali avranno l'ultima parola sulla decisione di concedere o meno le prestazioni di disoccupazione e le indennità familiari nonché sull'attribuzione di case popolari nel corso dei tre ani di validità del permesso. Si tratta di misure semplici e dettate dal buon senso. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) La direttiva, nella sua formulazione attuale, esclude molte categorie, come i lavoratori stagionali, i lavoratori trasferitesi con l'azienda, i rifugiati, i lavoratori distaccati, eccetera. Mi oppongo all'ulteriore segregazione in categorie dei lavoratori e alla diversità di trattamento per cui alcuni lavoratori e le loro famiglie hanno meno diritti di altri. Anche se alcune di queste categorie sono disciplinate da altre direttive, l'esempio della proposta della Commissione sui lavoratori stagionali dimostra che tali normative non sono sufficienti per quanto concerne i diritti. Dobbiamo batterci per un quadro comune a tutti i lavoratori in modo da unificare la legislazione sul lavoro, evitando di frammentare la situazione dei lavoratori con il rischio di compromettere l'integrazione dei migranti e la coesione nell'UE. Anche se temi importanti come la portabilità delle pensioni verso i paesi terzi non sono più condizionati all'esistenza di accordi bilaterali grazie al lavoro di Jean, continuo a pensare che dovremmo garantire la parità di trattamento e la non discriminazione per tutti i lavoratori nell'Unione europea. Per questo motivo mi sono astenuto. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, il voto di oggi rappresenta un passo avanti verso l'adozione di una procedura unica di domanda per i cittadini dei paesi terzi che intendono entrare nel territorio europeo e svolgere un'attività lavorativa. L'Europa punta a semplificare la procedura amministrativa e a rilasciare sotto forma di documento unico sia il permesso di soggiorno che quello di lavoro. Voglio sottolineare che il voto di oggi non punta a richiamare indistintamente nel nostro territorio nuovi lavoratori né si pone l'obiettivo di contrastare il fenomeno dell'immigrazione clandestina. Ogni lavoratore extracomunitario che intende stabilirsi in Europa dovrà sempre e comunque ottenere prima un permesso di soggiorno. La proposta adottata oggi sancisce inoltre il pieno rispetto del principio di sussidiarietà, fissando requisiti minimi in materia di diritti ed obblighi ma lasciando agli Stati membri la flessibilità e libertà per quanto riguarda l'introduzione della procedura nella legislazione nazionale e la sua applicazione pratica. L'Unione europea non può limitare il potere degli Stati membri nell'organizzazione degli schemi di sicurezza sociale e ogni Stato deve poter stabilire autonomamente le proprie regole in materia. Bart Staes per iscritto. - (NL) Anche se la direttiva sulla procedura di domanda unica per il permesso di soggiorno e di lavoro è lungi dall'essere perfetta o completa, ho votato comunque a favore del testo. Mi dispiace per i difetti che riguardano i lavoratori stagionali, i lavoratori distaccati, il diritto di cambiare datore di lavoro e il diritto di accesso e di ri-accesso, poiché queste sotto-categorie saranno protette in altre normative (future). Dopo tutto la direttiva è estremamente importante, visto che è la prima di questo genere che conferisce una serie comune di diritti minimi (compresi i diritti sulla retribuzione, sulla parità di trattamento sul lavoro, i diritti pensionistici e l'accesso all'assistenza sanitaria) ai lavoratori di paesi terzi che risiedono legalmente in Europa rispetto al trattamento riservato ai lavoratori nazionali degli Stati membri. Inoltre la direttiva prevede una procedura unica per il permesso di soggiorno e di lavoro. Questo sistema non costituisce affatto una politica comune completa in materia di immigrazione, ma, in vista dei crescenti flussi di immigrazione, della domanda in costante mutamento di manodopera straniera e della necessità di impedire gli abusi e le discriminazioni in tale ambito, questa prima forma di protezione è essenziale. I lavoratori di paesi terzi ora riceveranno una tutela maggiore rispetto a prima. Nel complesso è stato questo il fattore decisivo che mi ha spinto a votare a favore del testo. Catherine Stihler per iscritto. - (EN) Ho votato contro la proposta, in quanto apre le porte alla concorrenza sleale per i lavoratori dell'UE e favorisce l'ingresso di manodopera straniera a basso costo nell'UE. Nuno Teixeira La relazione mira a istituire un permesso unico per i cittadini di paesi terzi che intendono risiedere e lavorare in uno Stato membro, velocizzando e rendendo più uniforme il processo di ammissione e riducendo al contempo la burocrazia e le spese. L'immigrazione economica è una realtà che occorre analizzare per poter sviluppare canali legali e calibrati per l'immigrazione in modo da soddisfare il fabbisogno del mercato del lavoro europeo. A fronte delle sfide economiche e demografiche che l'Europa è chiamata ad affrontare, bisogna sviluppare una politica comune per l'immigrazione per i 27 Stati membri. L'entrata in vigore del trattato di Lisbona ha istituito una nuova base giuridica in materia, il processo di codecisione, e quindi è fondamentale istituire un approccio comune e armonizzato per ridurre le differenze tra ordinamenti nazionali. Oltre a quanto è già stato detto, la proposta inoltre prevede la parità di trattamento rispetto ai lavoratori nazionali, creando uno stato giuridico certo e tutelante, poiché gli immigrati contribuiscono all'attività economica del paese ospitante. Le domande che vengono respinte devono essere debitamente giustificate e trasparenti, mentre i costi devono essere commisurati ai servizi effettivamente erogati. Dominique Vlasto L'adozione di questa relazione segna un significativo passo in avanti nella protezione dei diritti dei lavoratori di paesi terzi nell'UE, concedendo loro un permesso di soggiorno e di lavoro unico. In questo modo l'UE dimostra che si sta impegnando per incrementare la sua attrattiva a livello mondiale, facilitando l'accesso condizionato al mercato del lavoro europeo. Sono lieta che la procedura di domanda sia stata semplificata mediante un sistema a sportello unico, che agevolerà le procedure amministrative per i lavoratori stranieri. La creazione di un documento operativo unico rappresenta un progresso significativo per il controllo e la regolamentazione dei flussi migratori dagli Stati membri e consentirà controlli più agevoli sull'immigrazione legale. Con questo testo il Parlamento ha affermato che l'immigrazione controllata e regolamentata è positiva per tutti. Istituendo un quadro giuridico comune per i lavoratori europei e stranieri, si proteggono i cittadini contro tutte le forme di concorrenza sleale nel mercato del lavoro. Ho votato a favore della risoluzione, perché sostengo l'idea che l'Europa deve proteggere i lavoratori rimanendo fedele al principio della libera circolazione delle persone, che è una pietra miliare del progetto europeo. Laima Liucija Andrikien Ho votato a favore della risoluzione sulla proposta di direttiva del Parlamento europeo e del Consiglio sui diritti dei consumatori, che fonde quadro direttive UE vigenti in un unico strumento giuridico. Condivido l'opinione del relatore, in quanto la frammentazione delle norme è un deterrente sia per consumatori sia per le imprese dall'acquistare o vendere oltre frontiera. Bisogna, però, usare cautela, perché, in ragione del carattere stesso del settore, è assai difficile armonizzare pienamente la legislazione nel campo dei diritti dei consumatori e oltretutto si rischia di ridurre il livello di protezione dei diritti dei consumatori in certi Stati membri. Sophie Auconie Dinanzi ai recenti sviluppi digitali l'Unione deve aggiornare i diritti dei consumatori. Questa proposta di direttiva prevede una migliore protezione per i consumatori in tutti gli Stati membri dell'Unione europea, assicurando, in particolare un diritto di recesso adeguato. Tutti i cittadini e i consumatori devono avere gli stessi diritti in seno all'Unione. Pertanto dobbiamo promuovere un livello di consumo atto a soddisfare i cittadini, per i quali sarà più semplice fare acquisti in altri Stati membri. Inoltre, visto che preserva l'acquis fondamentale del diritto francese in materia di consumi, come la garanzia sui "difetti occulti" e la gratuità di tutti i metodi di pagamento, la nuova direttiva segna un passo in avanti. Pertanto ho votato a favore del testo. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Ho votato a favore della relazione che sarà ridiscussa dalla commissione parlamentare competente. La direttiva è volta a riunire la legislazione UE sui diritti dei consumatori, a salvaguardare un livello elevato di protezione dei consumatori in tutti gli Stati membri e a incoraggiare le imprese a erogare servizi e a vendere merci in altri Stati membri. Attualmente, infatti, permangono degli ostacoli al buon funzionamento del mercato. Le imprese non sono inclini a operare in altri Stati membri e i consumatori difficilmente sottoscrivono contratti a causa delle norme contrattuali diverse che vigono nei vari Stati membri. La normativa in atto ora fissa solo norme minime sulla tutela dei diritti dei consumatori, mentre gli Stati membri sono riusciti a varare misure più rigorose e quindi si sono venute a creare delle differenze negli ordinamenti giuridici all'interno dell'UE. Di conseguenza, bisogna rivedere nuovamente la direttiva, rafforzandone le disposizioni. Dobbiamo garantire lo stesso livello di protezione per i diritti dei consumatori in tutti gli Stati membri in modo da ovviare all'incoerenza che attualmente esiste nel mercato interno, rafforzare la fiducia nel mercato interno e incoraggiare le aziende a operare in altri Stati membri. Sergio Berlato per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, la proposta di direttiva sui diritti dei consumatori presentata dalla Commissione unisce quattro direttive precedenti in un unico strumento legislativo. Essa è il risultato della revisione dell'acquis relativo ai consumatori, avviata nel 2004, con l'obiettivo di semplificare e completare il quadro normativo esistente in materia di protezione dei consumatori. L'attuale quadro normativo causa costi di adempimento significativi per le imprese europee che desiderano operare a livello transfrontaliero e che devono conformarsi con una legislazione frammentata. Ritengo che la frammentazione delle norme di natura giuridica rappresenti un deterrente sia per le imprese dall'acquistare o vendere oltre frontiera sia per consumatori. La relazione in discussione persegue l'obiettivo di realizzare un necessario equilibrio tra un elevato livello di tutela dei consumatori e la competitività delle imprese sul mercato assicurando, nel contempo, il rispetto del principio di sussidiarietà. Condivido, pertanto, le proposte del relatore che convergono verso un tipo di armonizzazione mirata, ovvero un'armonizzazione che si limita ad aspetti specifici di determinati contratti quali, in particolare, gli obblighi di informazione, il diritto di recesso con i contratti a distanza e fuori dei locali commerciali, pur riuscendo a mantenere un elevato livello di protezione dei consumatori europei. Vito Bonsignore per iscritto. - Mi complimento con il collega Schwab per il lavoro fin qui svolto. Ho espresso un voto favorevole perchè la relazione Schwab ha il merito di tutelare il consumatore negli acquisti oltre frontiera. Il testo oggi votato, infatti, si propone di garantire ai consumatori dei 27 Stati membri un livello elevato di protezione. Al contempo, si prefigge di tutelare e sostenere le aziende, che indipendentemente dalle dimensioni possono fornire le loro merci e i loro servizi ai consumatori europei senza imbattersi in inutili ostacoli di natura giuridica. Mettendo insieme ben quattro direttive su tale argomento, si vuole, dunque, armonizzare in modo più marcato la disciplina oggi vigente, evitando quella frammentazione giuridica che costituisce molto spesso un ostacolo sia per i consumatori che per le imprese. In questo senso, tale documento può contribuire a un miglior funzionamento del mercato interno accrescendo la fiducia dei consumatori. Jan Březina per iscritto. - (CS) La relazione che è stata approvata ovvia alla frammentazione delle norme vigenti nel settore della protezione dei consumatori, che in definitiva scoraggia sia i consumatori che le imprese dall'acquistare o vendere oltre frontiera. I consumatori spesso si lamentano di non poter beneficiare appieno del mercato interno, in particolare in relazione al commercio elettronico. A mio parere, per poter affrontare correttamente queste lamentele, serve una serie condivisa di definizioni comuni, come il concetto di consumatore, di venditore e di contratto a distanza. Inoltre è opportuno creare un elenco di informazioni di base che il venditore è tenuto a fornire prima di concludere qualsiasi contratto con il consumatore ed è altresì opportuno unificare il termine di recesso del contratto a 14 giorni in caso di contratti a distanza o conclusi al di fuori dei locali commerciali, per cui è previsto un modulo unico per il recesso contrattuale. Purtroppo, su questa relazione, la sinistra all'ultimo momento ha deciso di non aderire al compromesso raggiunto con il relatore e quindi è stato necessario indire una votazione. Ad ogni modo, non è grave, anzi forse dimostra proprio che il Parlamento opera come organismo politico in cui si consuma un conflitto ideologico aperto e autentico tra destra e sinistra europee. Sarebbe positivo se il Parlamento si presentasse più spesso in queste vesti. Carlos Coelho Nell'ottobre 2008 la Commissione aveva presentato una proposta di direttiva tesa a riunire in un unico testo l'acquis in materia di protezione dei consumatori, che consta di quattro direttive sulle condizioni contrattuali abusive, su taluni aspetti della vendita e sulle garanzie sui beni di consumo, sulla protezione dei consumatori nelle vendite a distanza e per i contratti conclusi al di fuori dei locali commerciali. Va osservato che queste direttive, che sono state sottoposte a revisione, prevedono disposizioni minime di armonizzazione, pertanto molti Stati membri hanno mantenuto o hanno varato norme più rigorose in materia di protezione dei consumatori. Di conseguenza di è creato un quadro normativo frammentato nell'UE che ha avuto conseguenze sul mercato interno, soprattutto per le imprese e i consumatori nell'ambito delle transazioni transnazionali. Il testo legislativo, che è stato votato oggi, rafforza la protezione dei consumatori, tenendo conto delle caratteristiche del settore, in cui potrebbe non essere possibile conseguire un'armonizzazione completa. Esprimo apprezzamento per la proposta di creare un sistema di valutazione reciproca, in cui gli Stati membri devono spiegare il motivo che soggiace alle disposizioni divergenti dell'ordinamento nazionale e giustificare l'ottemperanza al principio di proporzionalità e di efficacia. Lara Comi per iscritto. - Ho votato favorevolmente questa relazione. L'obiettivo è molto ambizioso: dar vita ad una complessa riforma della protezione giuridica del consumatore che investe per intero la materia contrattuale e che mette in gioco le 27 legislazioni nazionali che prevedono differenti livelli di protezione. Circa un anno fa, il Prof. Monti diceva nel suo Rapporto al Presidente Barroso,: "... Il Legislatore dovrebbe raggiungere quanto prima un accordo sul progetto di direttiva riguardante i diritti del consumatore, in modo da garantire ai consumatori un alto livello di protezione in un mercato al dettaglio integrato". Concordo pienamente con il Prof. Monti. L'assenza di regole comuni nei vari paesi membri ha generato quella frammentazione del quadro normativo che è deleteria sia per i consumatori, sia per le imprese e impedisce, di fatto, la realizzazione del mercato comune. In un momento di crisi come quello che stiamo vivendo a livello mondiale, l'Europa certamente non può permettersi che le proprie imprese restino indietro e i propri consumatori non sia adeguatamente tutelati. È quindi urgente individuare al più presto il giusto denominatore comune, per poter armonizzare le regole a livello europeo. Dobbiamo fare tutti uno sforzo affinché si possa raggiungere al più presto un accordo con il Consiglio, magari in prima lettura. Diogo Feio I diritti dei consumatori rappresentano uno dei pilastri su cui poggia il mercato interno. La protezione e la sicurezza in questo ambito sono fondamentali per intensificare la certezza in merito alla sistematicità degli acquisti di merci nel commercio transnazionale e quindi per rafforzare la competitività delle imprese. In questo senso è fondamentale conseguire un equilibrio tra i diritti dei consumatori e il costo che essi comportano per le imprese. Inoltre è importante tener conto delle diverse caratteristiche nazionali e della protezione vigente nel dovuto rispetto del principio di sussidiarietà. Pertanto ritengo che questa sia un'area in cui, da un lato, potrebbe essere opportuna un'armonizzazione piena, ma, dall'altro, sarebbe più appropriata un'armonizzazione minima a seconda del tipo di contratto. José Manuel Fernandes La proposta di direttiva sui diritti dei consumatori riunisce quattro direttive UE in un unico strumento legislativo. Da un lato, è volta a garantire che i consumatori dei 27 Stati membri possano contare su un livello elevato di protezione e, dall'altro, è tesa ad assicurare che le imprese, indipendentemente dalle dimensioni, possano fornire le loro merci e i loro servizi ai consumatori dei 27 Stati membri dell'Unione senza imbattersi in inutili ostacoli di natura giuridica. Per quanto concerne i consumatori, la proposta garantisce che, a prescindere dal luogo nell'UE in cui viene effettuato l'acquisto, essi abbiano accesso a informazioni chiare sui prezzi e sugli addebiti aggiuntivi prima di sottoscrivere un contratto. Il testo, inoltre, rafforza la protezione contro i ritardi nella consegna o la mancata consegna, conferendo dei diritti ai consumatori in relazione al periodo di recesso, al reso, ai rimborsi, alle riparazioni, alle garanzie e alle condizioni contrattuali abusive. Per tutti i contratti conclusi con i consumatori, il venditore deve fornire informazioni chiare in modo da consentire una scelta informata. Sono lieto per la deroga sull'obbligo di informazione per i contratti che implicano "la fornitura di un bene o la prestazione di un servizio che implicano transazioni quotidiane o in cui il commerciante deve fornire il bene o prestare il servizio immediatamente alla conclusione del contratto", in quanto scongiura irragionevoli lungaggini amministrative. João Ferreira Si tratta dell'ennesima proposta della Commissione in cui la promozione degli scambi internazionali sembra essere la motivazione principale per esercitare un'iniziativa politica. In questo caso, in ragione del fatto che si tratta di una politica non originale per "proteggere gli interessi dei consumatori", argomenta ancora che il libero scambio è l'inizio e la fine degli interessi dei consumatori, facendo nuovamente una professione di fede sulle virtù del libero mercato. In verità il teste verte più sui diritti e sugli interessi delle imprese più di quelli dei consumatori. La Commissione invoca un'armonizzazione totale delle norme previste per i consumatori. Se questa armonizzazione non è improntata al progresso e se non si tiene conto delle normative vigenti in ciascun paese, in pratica potrebbe provocare la perdita dei diritti dei consumatori in alcuni paesi in cui la legislazione è più avanzata in questo campo. Visto che siamo in prima lettura e visto che nel corso del dibattito in commissione è stato possibile migliorare la proposta iniziale della Commissione, speriamo si possa progredire oltre nella difesa dei diritti dei consumatori. Ilda Figueiredo La proposta di direttiva in materia di diritti dei consumatori che ha presentato la Commissione è in prima lettura. Il testo verte sulla promozione degli scambi transnazionali in base al principio secondo cui la libera concorrenza è il fattore che meglio soddisfa gli interessi dei consumatori. In realtà, però, viene assegnata maggiore attenzione ai diritti delle aziende più che ai diritti dei consumatori. Inoltre la Commissione invoca un'armonizzazione totale delle norme previste per i consumatori senza tener conto della legislazione vigente nei vari paesi. In questo modo si rischia di provocare la perdita dei diritti dei consumatori in alcuni paesi in cui la legislazione è più avanzata in questo campo. Vi sono state intense discussioni in seno alla commissione per il mercato interno ed è stato raggiunto un ampio consenso che ha permesso di modificare considerevolmente la proposta iniziale presentata dalla Commissione. Ad ogni modo sembrano esserci le condizioni per andare oltre nella protezione dei diritti dei consumatori, influenzando i negoziati con il Consiglio in maniera positiva. Pertanto condividiamo la proposta del relatore di rinviare il testo alla commissione per il mercato interno. Mathieu Grosch per iscritto. - (DE) Esprimo grande apprezzamento per la "nuova" direttiva in materia di protezione dei consumatori, in quanto favorisce gli scambi transnazionali mediante norme uniformi e al contempo rafforza i diritti dei consumatori, soprattutto in relazione agli acquisti di merci in altri Stati membri. L'attuale incertezza che permane in merito ai diritti dei consumatori scoraggia le aziende dall'offrire le proprie marci sul mercato transnazionale e scoraggia altresì i consumatori dall'acquistarle, in quanto manca chiarezza sull'ipotesi del recesso. Il mercato unico europeo presuppone assolutamente la rimozione di tali barriere. Le definizioni uniformi proposte nella relazione, che insieme ad altri elementi armonizzano il diritto di recesso e le nome sulle clausole abusive nei contratti, creeranno certezza giuridica, quindi incrementeranno l'attrattiva degli scambi transnazionali per le aziende e, in definitiva, si produrranno benefici sui consumatori. Il capitolo V non è stato adottato e quindi la protezione dei consultatori sarà applicata in tutta Europa al massimo grado. È stato quindi necessario rinviare il testo in commissione per negoziare nuovamente con la Commissione. Sylvie Guillaume Dinanzi a un testo che era più che opinabile all'inizio, sono molto lieta che la sinistra europea abbia compiuto dei progressi sostanziali. In effetti sarebbe stato assurdo imporre agli Stati membri una normativa contraria ai diritti dei consumatori, costringendoli a revocare parte delle normative nazionali che erano considerate eccessivamente protettive rispetto alla direttiva. Ad ogni modo ho votato per il rinvio del voto finale in modo da rafforzare la protezione dei consumatori contro certe pratiche abusive per cui il livello prescelto di protezione permane insufficiente. In ogni caso non voterò a favore di un testo che viola i diritti più elementari dei consumatori. Carl Haglund per iscritto. - (SV) Gli emendamenti presentati dalla commissione per il mercato interno e la protezione dei consumatori purtroppo sono di scarsa qualità da una prospettiva squisitamente legislativa e i capitoli II, IV e VI sono superflui. L'emendamento n. 141 è irragionevole per le piccole e medie imprese. Nelle proposte di compromesso (blocco II) le restrizioni sulla vendita a distanza e sulla vendita diretta sono irragionevoli e inaccettabili. Ian Hudghton per iscritto. - (EN) La proposta originale della Commissione sulla direttiva in materia di diritti dei consumatori è un tentativo sgradito e non necessario per attuare la massima armonizzazione senza alcun motivo apparente se non per soddisfare coloro che ritengo che la diversità giuridica sia contraria ai principi UE. La proposta avrebbe provocato una riduzione dei diritti dei consumatori in diversi paesi europei e non c'era alcuna evidenza del fatto che avrebbe favorito il mercato. Il pacchetto di compromesso convenuto in seno alla commissione per il mercato interno e i diritti dei consumatori è lungi dall'essere perfetta, ma segna un considerevole miglioramento e costituisce una base di partenza per i negoziati con le altre istituzioni. Morten Løkkegaard per iscritto. - (DA) Sono lieto che, dopo oltre due anni di negoziati in Parlamento, siamo riusciti a concordare una posizione che rafforza i diritti dei consumatori nell'UE e al contempo favorisce l'attività delle imprese nel mercato interno. A fronte della decisione di votare in blocchi sugli emendamenti, si è creato scontento, poiché non è stato possibile votare contro certi emendamenti. Consentitemi di illustrare alcuni casi. Per quanto concerne i capitoli IV e V, avrei voluto fosse raggiunto un compromesso sullo stralcio di entrambi dalla proposta. So che il Consiglio, in particolare, ma anche l'Organizzazione dei consumatori europei (BEUC) e il Consiglio danese per i consumatori preferiscono il compromesso attuale su questi due capitoli. In proposito dobbiamo compiacerci del fatto che il gruppo ALDE abbia deciso di ignorare le raccomandazioni delle organizzazioni dei consumatori. In quanto al tanto criticato articolo 22, lettera a, avrei voluto fosse soppresso. Non favorisce le PMI. Però sono più sicuro dei colleghi liberali tedeschi che probabilmente riusciremo ad emendare questa disposizione nei negoziati con il Consiglio. Si potrebbe, ad esempio, allineare questo articolo all'articolo 20 della direttiva sui servizi e in questo modo si ridurrebbe altresì il rischio di avere normative contraddittorie. Petru Constantin Luhan Stando alla strategia Europa 2020, una produzione di alta qualità e sostenibile dal punto di vista ambientale rappresenta uno dei vantaggi competitivi. Un livello elevato di protezione garantisce prodotti di qualità elevata e intensifica la fiducia dei consumatori, innalzando quindi l'efficacia del mercato interno. Esprimo apprezzamento per le proposte presentate dalla commissione per il mercato interno e la protezione dei consumatori sulla nuova direttiva in materia di diritti dei consumatori, in quanto sono volte ad assicurare trasparenza per le imprese in modo da sbloccare le potenzialità di scambi transnazionali nell'UE. Le nuove norme sui diritti dei consumatori riguardano quasi ogni tipo di vendita, nei negozi, via telefono e online. Esse rafforzano, in particolare, le disposizioni sulle vendite internazionali in virtù delle proposte formulate nel testo dall'onorevole Schwab. Contrariamente alle quattro direttive vigenti in materia di protezione dei consumatori, la nuova normativa comporta un valore aggiunto, in quanto indica le informazioni che l'acquirente deve ricevere dal venditore, le condizioni di consegna e le norme da applicare quando il rischio grava sull'acquirente nonché il diritto del consumatore di cancellare o di respingere l'acquisto o il diritto alla riparazione e alla sostituzione. David Martin per iscritto. - (EN) Ho votato per il rinvio del testo in commissione, poiché la risposta dell'Esecutivo sugli emendamenti del Parlamento è stata assolutamente inadeguata. Clemente Mastella per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, la proposta della Commissione intende migliorare il funzionamento del mercato interno riducendo gli intralci agli scambi transfrontalieri, ma pone dei problemi sia ai consumatori che alle imprese. Risulta opportuno sostenere ogni sforzo volto a rendere il mercato interno più efficace e a incoraggiare il commercio transfrontaliero, ma l'articolo 38 della Carta dei diritti fondamentali esige che le politiche europee garantiscano un elevato livello di protezione dei consumatori. Risulta dunque necessario puntare ad aumentare il livello di armonizzazione minimo attuale applicando le migliori prassi nazionali disponibili. Sarà opportuno mettere a punto un sistema europeo di responsabilità in caso di non conformità per migliorare la protezione del consumatore e la loro fiducia nei mercati. Conformemente alla strategia "UE 2020" un loro elevato livello di protezione garantisce prodotti di qualità e favorisce al contempo le prestazioni del mercato interno. Quanto ai diritti dei consumatori, la regolamentazione minima attuale conferisce agli Stati membri la possibilità di adeguare la regolamentazione europea ai principi nazionali: riteniamo opportuno procedere ulteriormente in tale direzione. Purtroppo constatiamo, però, che la proposta di direttiva non tiene conto dei nuovi prodotti dovuti alle trasformazioni in corso in termini di sviluppo e di innovazione, così come nel caso dei prodotti digitali. Barbara Matera per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, ho espresso il mio voto favorevole alla relazione sui diritti dei consumatori dell'onorevole Andreas Schwab poiché ritengo necessario semplificare e completare il quadro normativo esistente in materia di protezione dei consumatori. Risulta essenziale che i consumatori dei 27 Stati membri possano contare su un livello elevato di protezione e che le imprese, indipendentemente dalle loro dimensioni, possano fornire le loro merci e i loro servizi ai consumatori dei 27 Stati membri senza dover affrontare inutili ostacoli di natura giuridica. L'intervento del Parlamento è necessario sia per rafforzare la fiducia dei consumatori sia per spingere e supportare le imprese a intraprendere scambi transfrontalieri. La diversificazione delle norme sui diritti dei consumatori a livello europeo costituisce un serio deterrente per le imprese anche nella loro attività di acquisto e vendita di beni e servizi oltre confine. In particolare il commercio elettronico è un settore in cui i consumatori non possono beneficiare del mercato interno e dei propri diritti in qualità di consumatori, ciò è dovuto al fatto che le imprese attive in un determinato settore sono riluttanti a osservare norme differenti nel momento in cui entrano in un nuovo mercato e di dunque rischiare di essere citate in giudizio in un altro Stato membro. Véronique Mathieu Ho votato a favore della relazione sui diritti dei consumatori. La proposta sostituisce quattro direttive vigenti con un unico testo al fine di semplificare e di migliorare la disciplina sulla protezione dei consumatori. Il valore aggiunto conferito dall'Unione europea deve tradursi in netti benefici per i consumatori, favorendo le transazioni transnazionali online in particolare. La proposta di direttiva, infatti, mira ad affrontare i problemi che sono emersi nell'ambito delle norme sulla protezione dei consumatori in cui sono state evidenziate differenze tra un paese e l'altro. Nella fattispecie il testo propone un modello per il modulo di recesso per i contratti a distanza e per i contratti al di fuori dei locali commerciali, mentre il periodo per esercitare il diritto di recesso viene armonizzato a 14 giorni. Analogamente le norme contenute nel testo consentiranno il rafforzamento dei diritti dei consumatori in materia di informazione e consegna. Gesine Meissner per iscritto. - (DE) Nel voto di oggi sulla direttiva in materia di diritti dei consumatori, alcuni deputati al Parlamento europeo del partito tedesco FDP si sono astenuti. Il compromesso adottato contiene senz'altro molti miglioramenti rispetto alla proposta iniziale della Commissione. Ad esempio, siamo riusciti a garantire che le piccole e medie imprese non risentano della maggior parte delle norme o che non siano schiacciate dalla burocrazia. Tuttavia, il testo approvato oggi contiene anche delle norme che appesantirebbero enormemente le aziende senza incrementare la protezione dei consumatori. Ai sensi dell'articolo 5, ad esempio, le aziende dovranno fornire moltissime informazioni precontrattuali anche quando le merci vengono vendute in negozio. L'articolo 22a obbliga le imprese a consegnare le merci in qualsiasi Stato membro in caso di contratti a distanza. Tale obbligo contrasta con la libertà contrattuale ed espone soprattutto le piccole e medie imprese a considerevoli rischi finanziari. Inoltre il partito FDP non è riuscito a far passare la sua richiesta principale in cui si invocava la completa soppressione dei capitoli IV e V della direttiva. Il partito FDP chiede che queste disposizioni siano emendate durante il dialogo a tre con il Consiglio e la Commissione. Nuno Melo Questa proposta è volta a sostituire le quattro direttive vigenti sui contratti conclusi al di fuori dei locali commerciali, sulle disposizioni abusive, sui contratti a distanza e sulla vendita e la garanzia sui beni di consumo con un'unica normativa. L'obiettivo della proposta di direttiva consiste nell'incrementare la fiducia e la protezione dei consumatori negli acquisti effettuati presso negozi o su Internet, riducendo la riluttanza delle imprese a vendere in altri paesi UE. La direttiva quadro sui diritti dei consumatori è volta a garantire che, a prescindere dal luogo dell'UE in cui viene effettuato l'acquisto, i consumatori abbiano accesso a informazioni chiare sui prezzi e sugli addebiti supplementari prima di sottoscrivere un contratto. In linea generale tutti i contratti sono oggetto della normativa, sia che l'acquisto venga effettuato in un negozio oppure a distanza o fuori dai locali commerciali. La direttiva è destinata a rafforzare il mercato interno. Alexander Mirsky per iscritto. - (EN) L'obiettivo è quello di incrementare la fiducia dei consumatori e garantire trasparenza alle imprese in modo da liberare il potenziale di crescita per il commercio transnazionale all'interno dell'UE. Le nuove norme si applicheranno a quasi tutte le vendite effettuate presso i negozi, al telefono o online, ma in particolare saranno rafforzate le norme sulle transazioni transnazionali. Gli acquirenti sapranno quali informazioni che hanno diritto di ricevere dal venditore. Inoltre le condizioni di consegna devono essere indicate chiaramente. Ci saranno norme chiare sul momento preciso in cui il rischio passa al consumatore nonché sui diritti dei consumatori di cancellare un acquisto, cambiare idea o ottenere la riparazione o la sostituzione del prodotto. Aggiungo che anche i biglietti del trasporto pubblico e del trasporto aereo dovrebbero essere sottoposti alle norme in materia di diritti dei consumatori. Ad esempio, potrei citare il caso di airBaltic in cui i diritti dei passeggeri vengono ignorati e la compagnia si rifiuta di accettare ogni responsabilità per lo scarso servizio. Andreas Mölzer per iscritto. - (DE) Vi sono in realtà alcuni punti che depongono a favore della direttiva sulla protezione dei consumatori, come il miglioramento degli obblighi di informazione, l'estensione del periodo di recesso e anche il rafforzamento degli obblighi a carico del venditore di assicurare protezione nel caso di negozi online. La protezione dei consumatori deve essere intensificata ancor più per creare le fondamenta della fiducia tra venditore e consumatore. Vi sono anche dei motivi, però, che mi hanno indotto ad astenermi. Infatti, a mio parere sono previste sanzioni inadeguate, non è previsto alcun diritto di recesso per le aste su Internet e, soprattutto, la definizione di vendita a porta a porta è molto vaga. Franz Obermayr per iscritto. - (DE) La relazione mira a riunire quattro direttive diverse sulla protezione dei consumatori e quindi è vettore dell'acquis comunitario che si è formato dal 2004. In alcuni settori vi sono semplificazioni e aggiunte. È importante che possano essere mantenute le norme più rigorose vigenti negli Stati membri. D'altro canto, l'unificazione delle direttive comporta un'armonizzazione più ampia. Pertanto mi sono astenuto. Alfredo Pallone per iscritto. - Cari Colleghi, ho votato a favore della relazione del collega Schwab in quanto ritengo che la relazione rappresenti un giusto equilibrio tra la tutela per i consumatori, da un lato, che devono essere salvaguardati da frodi e comportamenti poco ortodossi da parte delle imprese e dai soggetti interposti, e, dall'altro, evitare che si ponga in essere una disciplina troppo stringente per le imprese che imponga loro obblighi, che, a volte, data la dimensione della loro attività e il giro d'affari, non sono in grado di sostenere. Si prenda il caso di un artigiano che, in teoria, può svolgere attività fuori dai locali commerciali, questi non può essere sottoposto agli stessi obblighi di una grande azienda multinazionale che gestisce e conclude migliaia di contratti quotidianamente. Un'armonizzazione mirata e bilanciata, dunque, che tenga conto delle peculiarità del tessuto produttivo europeo sempre salvaguardando la difesa dei consumatori, è la strada da percorrere. Maria do Céu Patrão Neves Ho votato a favore del testo, poiché la codificazione dei diritti dei consumatori in un unico documento rappresenta un passo positivo. Va sottolineata la riduzione delle barriere agli scambi transnazionali ed è positivo il tentativo di innalzare l'efficacia del mercato interno e promuovere gli scambi transnazionali mediante la riunificazione delle quattro direttive che ora sono consolidate in un unico testo. La proposta di direttiva contiene aspetti che possono e che devono essere migliorati, ma segna comunque uno sviluppo molto positivo in questo ambito. Aldo Patriciello per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, la proposta della Commissione riguardante i diritti dei consumatori, presentata l'8 ottobre 2008, ha lo scopo di unire le quattro direttive precedenti in un unico strumento legislativo sulla base del principio di "armonizzazione completa". La frammentazione delle norme, infatti, è considerata un deterrente sia per consumatori sia per le imprese che acquistano o vendono oltre frontiera. Alla luce dello stato in cui versa l'acquis relativo ai consumatori, però, l'approccio in favore dell'armonizzazione completa previsto da tale proposta non è al momento praticabile. Pertanto, è necessario rettificare il suo ambito di applicazione procedendo ad una modifica strutturale. In linea con la risoluzione del Parlamento e con quanto affermato nel documento di lavoro della Commissione per il mercato interno e la protezione dei consumatori del 2009, è dunque preferibile un nuovo approccio basato su un'armonizzazione completa mirata, cioè su un'armonizzazione limitata ad aspetti specifici di determinati contratti pur mantenendo un livello elevato di protezione dei consumatori. In base a quanto detto, esprimo il mio voto favorevole onde garantire una sempre maggiore tutela dei diritti dei consumatori. Hella Ranner per iscritto. - (DE) Sono lieto per la decisione di oggi in tema di protezione dei consumatori. Abbiamo assunto una decisione importante per i cittadini, per le imprese e per il mercato unico. È incoraggiante il fatto che sia stato individuato un approccio sensato sulla parziale armonizzazione della moltitudine degli ordinamenti nazionali europei. Tuttavia, dalla prospettiva austriaca, vi sono alcuni punti problematici che ora devono essere urgentemente discussi e chiariti durante i negoziati del dialogo a tre fra Parlamento, Consiglio e Commissione. (1) Deve essere incluso l'elemento del procacciamento nel testo. Ad esempio, se si chiede a un'estetista di venire a casa per erogare i suoi servizi (ovverosia la persona si procaccia il collegamento da sé), il diritto di recesso non dovrebbe più applicarsi. (2) Dobbiamo garantire che non si venga a creare alcun fardello aggiuntivo per le PMI, posto che sia garantita un'adeguata protezione dei consumatori. (3) I capitoli IV e V (responsabilità e condizioni abusive) devono essere soppressi, poiché, anche dopo lunghi negoziati, non è stato possibile conseguire la piena armonizzazione auspicata. Sopprimendo questi capitoli, si eviterebbe lo stallo e si aprirebbe la strada a nuove possibilità nel dialogo a tre. (4) Per quanto riguarda la norma sullo scamming in Internet, devono essere apportati degli aggiustamenti per assicurare un equilibrio tra la protezione dei consumatori e gli obblighi a carico delle imprese. Evelyn Regner per iscritto. - (DE) Ho votato a favore del pacchetto di compromesso sui diritti dei consumatori raggiunto tra i gruppi, poiché è stato possibile introdurre alcuni miglioramenti alla direttiva rispetto alla proposta della Commissione. È importante che la base della direttiva sia anche in questo caso l'armonizzazione minima e che i servizi come quelli in ambito sanitario o nella sfera sociale siano stralciati dal testo. C'è stato anche un miglioramento nel settore della vendita a distanza. Infatti il periodo di recesso per i consumatori era inadeguato, ma grazie agli emendamenti del Parlamento europeo sarà portato a due settimane. Gli acquisti alle fiere ora sono classificati come vendita diretta. In Austria l'acquisto presso le fiere finora è stato considerato, dal punto di vista giuridico, allo stesso modo dell'acquisto presso un negozio. Tuttavia, devono essere migliorati ancora dei punti importanti. La priorità più impellente in questo senso riguarda il capitolo V della direttiva, su cui il gruppo S&D al Parlamento europeo dissente nella maniera più assoluta. Non dobbiamo impedire l'innalzamento del livello di protezione dei consumatori. Molti consumatori negli Stati membri che hanno una lunga tradizione di protezione in questo ambito vedranno peggiorata la propria posizione. Pertanto ho votato per il rinvio in commissione affinché questi punti essenziali possano essere risolti e migliorati. Frédérique Ries Un consumatore ben protetto è un cittadino che si sente a su agio ed è segno di maturità nelle democrazie moderne. È questo l'elemento che rende importante la direttiva che è stata adottata oggi. Non passa giorno in cui il consumatore europeo, quando sceglie di effettuare un acquisto online o quando accetta una modifica a una sottoscrizione telefonica, non pensi alla conformità del contratto che sta sottoscrivendo. È proprio a fronte di relazioni impari tra professionisti e consumatori che il Parlamento europeo ha optato per la fissazione a 14 giorni del diritto di recesso. È un chiaro segnale affinché vigano gli stessi diritti nell'ambito dell'Unione. È comunque vero che l'adozione della relazione Schwab non soddisfa pienamente né le organizzazioni dei consumatori che, in linea di principio, si oppongono alla piena armonizzazione, né le piccole e medie imprese e le camere di commercio, le quali vogliono che la normativa si limiti a stimolare il commercio elettronico. Il Parlamento europeo ha optato per il compromesso e non ha ceduto alle voci delle sirene che fomentavano l'allarmismo. Questa scelta è corroborata da una recente ricerca europea, in cui emerge che il 79 per cento dei commercianti intervistati ritiene che la normativa varata avrà uno scarso impatto sulle loro vendite estere. Raül Romeva i Rueda per iscritto. - (EN) Noi verdi/EFA vogliamo garantire un'armonizzazione minima a tutti i consumatori. Pertanto gli Stati membri devono avere la possibilità di introdurre o di mantenere livelli elevati di protezione rispetto alla "media" UE. Inoltre vogliamo garantire un livello elevato di protezione a tutti i consumatori. Una proposta legislativa valida, infatti, ha un valore emblematico, in quanto dimostra ai cittadini che l'UE ha a cuore i loro interessi. Dopo difficili negoziati e incomprensioni, sono stati realizzati dei miglioramenti positivi al testo, nella fattispecie con l'inclusione del contenuto digitale, l'esclusione dei servizi sanitari e sociali, l'inclusione delle persone fisiche e giuridiche insieme a disposizioni valide sui diritti di recesso e sul passaggio del rischio. In commissione abbiamo però votato contro il testo, in quanto rimanevano considerevoli difetti. Non potevamo accettare una normativa che comportasse la riduzione della protezione per i cittadini UE. Il testo non è stato pienamente sottoposto all'armonizzazione minima e la formulazione dei singoli articoli non era né chiara né sufficientemente valida da scongiurare un abbassamento nella protezione dei consumatori in alcuni paesi membri. Dopo il voto di oggi in Parlamento, il testo è stato rinviato in commissione. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, il compito dell'Europa è quello di tutelare gli interessi dei cittadini e dei consumatori europei e oggi questo Parlamento riconosce finalmente la giusta tutela a questi diritti. Fino ad oggi troppo spesso il consumatore rischiava di essere vittima d'inganni e truffe del mercato, soprattutto per la scarsa conoscenza dei propri diritti. Con l'adozione di questa risoluzione l'Europa esige per tutti i consumatori informazioni chiare e precise, che gli consentano scelte consapevoli e mirate. Maggiore tutela sarà riservata soprattutto nel caso delle vendite online e tutti i cittadini che avranno acquistato un prodotto che si rivela differente da quello desiderato potranno chiederne la sostituzione, la riduzione del prezzo o la risoluzione del contratto. Tutte le clausole contrattuali considerate abusive saranno elencate in una vera e propria "lista nera" e non potranno essere utilizzate in nessun tipo di contratto. L'Europa storicamente pone le proprie basi sul mercato unico europeo. Stabilire binari comuni risulta essere, oggi più che mai, priorità delle nostre istituzioni: solo così si potrà garantire un commercio sempre più libero, veramente dalla parte di tutti i cittadini europei. Catherine Stihler per iscritto. - (EN) Esprimo apprezzamento per l'attuazione dell'articolo 57 e il rinvio in commissione, poiché, così facendo si garantirà una maggiore protezione ai consumatori. Nuno Teixeira La Commissione sta cercando di semplificare e di completare il quadro normativo sui diritti dei consumatori e quindi ha proposto di fondere le quattro direttive vigenti in un unico strumento legislativo. Da un lato, la proposta punta a conferire ai consumatori dei 27 Stati membri un livello elevato di fiducia nella tutela dei loro diritti, mentre, dall'altro, prevede che gli organismi che operano nel settore degli scambi riducano gli ostacoli giuridici e amministrativi alle vendite transnazionali. L'adozione della relazione segna un altro passo in avanti verso la realizzazione piena del mercato interno, poiché l'attuale frammentazione delle norme è un deterrente sia per consumatori sia per le imprese dall'acquistare o vendere oltre frontiera. La proposta consente la piena armonizzazione per i contratti sottoscritti al di fuori dei locali commerciali e a distanza, segnatamente per le transazioni online. Al contempo il relatore ha incluso clausole sulla flessibilità che consentono agli Stati membri di mantenere un livello elevato di protezione dei consumatori. L'applicazione di una serie di diritti e di doveri per i consumatori e per le imprese nell'ambito di un quadro giuridico unico favorirà l'istituzione di una rete semplificata tesa a stimolare l'aumento delle transazioni nel mercato interno. Viktor Uspaskich per iscritto. - (LT) Le nuove regole tese a riformare la normativa UE sui diritti dei consumatori devono applicarsi a tutti i tipi di acquisto, a quelli effettuati per telefono, online, in negozio o da casa. Gli emendamenti devono stimolare la fiducia dei consumatori nel momento in cui essi effettuano gli acquisti in altri paesi e devono garantire le stesse condizioni alle aziende, sfruttando quindi pienamente il potenziale del mercato unico. D'altro canto, le nuove norme devono essere bilanciate in modo tale da non diventare un peso intollerabile per le piccole e medie imprese. La protezione dei consumatori è molto importante. Solo prendendo seriamente i livelli di protezione di consumatori sarà possibile conseguire un'armonizzazione piena. È altresì importante che i cittadini conoscano i loro diritti. La questione è problematica in tutta Europa, ma soprattutto nel mio paese. Stando ai dati di un sondaggio dell'Eurobarometro, condotto dalla Commissione europea, la grande maggioranza dei lituani vorrebbe conoscere meglio i propri diritti di consumatori. Sempre secondo il sondaggio, due terzi dei lituani (66 per cento) ritiene che l'ordinamento nazionale non preveda una protezione adeguata, in quanto le sanzioni previste alle aziende che ingannano o frodano i consumatori non sono appropriate. Il messaggio è chiaro. Non possiamo ignorarlo. Le statistiche inoltre mostrano che l'opinione pubblica ha poca fiducia negli uffici informativi del governo e dell'UE - meno del 7 per cento dei lituani ha fiducia nelle istituzioni e non pensa che esse possano dare informazioni corrette e una consulenza sui diritti dei consumatori. Non possiamo permettere che una simile situazione continui. L'Unione europea deve intervenire subito. Luís Paulo Alves Appoggio la relazione perché le comunicazioni, le infrastrutture e i servizi elettronici sono essenziali nell'odierna società e l'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione ha svolto un lavoro importante, ancora in corso, specialmente in tema di sicurezza cibernetica. È dunque sensato prorogarne il mandato e ampliarne le responsabilità. Elena Oana Antonescu L'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione svolge un ruolo specifico a sostegno degli Stati membri nel loro impegno di cooperazione in tale ambito a livello europeo. Le tecnologie di informazione e comunicazione sono diventate elementi complessivamente importanti nella nostra economia e nella nostra società. Sono vulnerabili a minacce che non rispettano più i confini nazionali in ragione della loro interconnessione e interdipendenza con altre infrastrutture e dell'incapacità di garantirne la sicurezza e resilienza sulla base di approcci puramente nazionali. La relazione si concentra sulla protezione dell'Europa dagli attacchi cibernetici e dalla distruzione dei sistemi informatici innalzando il livello di preparazione, sicurezza e resilienza. Ho votato a favore della relazione poiché tende a sviluppare una cultura di sicurezza dei dati e delle reti informatiche che andrà a vantaggio dei cittadini, delle aziende e delle organizzazioni del settore pubblico dell'Unione europea. Penso che il mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione debba consentire all'Unione europea, agli Stati membri e alle parti interessate di sviluppare il grado di preparazione e la capacità per prevenire e identificare problemi di sicurezza dei dati e delle reti rispondendovi in maniera più efficace. Sophie Auconie Sebbene il mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA) scada il 13 marzo 2012, l'Unione europea deve ancora intraprendere misure in tale ambito. È stato dunque necessario adottare una proroga del mandato dell'Agenzia che garantirebbe coerenza e continuità in materia di sicurezza delle reti e dell'informazione. Ciò spiega perché ho votato a favore del testo. Zigmantas Balčytis Ho votato a favore della relazione che proroga il mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA) fino all'adozione di un nuovo regolamento sulle disposizioni dell'agenzia e i suoi principi di lavoro. L'ENISA è stata costituita nel 2004 per un periodo iniziale di cinque anni con l'obiettivo principale di garantire un livello elevato ed efficace di sicurezza delle reti e dell'informazione nell'Unione, contribuendo in tal modo al regolare funzionamento del mercato interno. I recenti attacchi cibernetici sferrati negli Stati membri ci stanno inducendo a ripensare e riformulare il mandato dell'agenzia per raggiungere una capacità di risposta più flessibile e migliorare la sua efficienza operativa. Offrire a tutti i cittadini dell'Unione la possibilità di avvalersi della tecnologia digitale e garantire la fiducia in Internet e nella sua sicurezza è uno dei principali obiettivi dell'agenda digitale per l'Europa. Una volta ammodernata l'ENISA, si raccoglieranno le più recenti informazioni dai paesi europei, che verranno incoraggiati a condividere le migliori prassi, e l'Unione europea e gli Stati membri saranno più pronti a prevenire e individuare i problemi legati alla sicurezza delle reti e dell'informazione rispondendovi più efficacemente. Slavi Binev Ho appoggiato la relazione Chichester sulla creazione dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione per quanto concerne la sua durata in quanto ritengo che la tecnologia dell'informazione e della comunicazione (TIC) sia diventata l'asse portante dell'economia e della società europea nel loro complesso. La TIC è vulnerabile a minacce provenienti dall'esterno delle frontiere nazionali, che mutano in funzione dell'evoluzione delle tecnologie e del mercato. Poiché la TIC è globale, interconnessa e dipendente da altre infrastrutture, la sua sicurezza e la sua resilienza non possono essere garantite sulla base di approcci esclusivamente nazionali e non coordinati. Nel contempo, le sfide legate ai sistemi delle reti e dell'informazione stanno rapidamente evolvendo. Tali sistemi devono essere efficacemente protetti da ogni sorta di intrusione e indisponibilità, compresi gli attacchi per mano di persone. Vito Bonsignore per iscritto. - Ho votato a favore di questa relazione dal momento che condivido la necessità di prolungare il mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione. Tale organismo, istituito dall'Unione Europea nel 2004 con un mandato di cinque anni, ha ora bisogno di un ulteriore proroga per riuscire ad apportare tutti quegli accorgimenti atti a renderla contemporanea all'effettive necessità e ai rischi di protezione. L'uso sempre più intenso degli strumenti informatici, infatti, agevola da un lato il lavoro di molti, ma costituisce spesso anche un pericolo, soprattutto per i più piccoli. Sono dunque necessarie regole precise per tutelare gli utenti. Pur tuttavia, modificare il regolamento richiede maggior tempo, ecco perché è necessario prorogare il mandato dell'Agenzia. Cristian Silviu Buşoi Ho deciso di votare a favore della relazione in quanto ritengo necessario prorogare il mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione fino al 2013. Tale agenzia è stata istituita per un periodo di cinque anni nel marzo 2004, poi prorogato fino al marzo 2012, con il principale obiettivo di garantire una sicurezza efficace delle reti informatiche dell'Unione. Poiché viviamo in un mondo sempre più dipendente da Internet, dobbiamo diventare più consapevoli del problema della sicurezza di tale rete perché la criminalità cibernetica non è soltanto virtuale, bensì ha un reale impatto sulla nostra vita. Il tema figura anche all'ordine del giorno della NATO, per cui è stato creato un gruppo di lavoro UE-USA che si occupa di criminalità e sicurezza della tecnologia dell'informazione, passo estremamente importante nella protezione dell'infrastruttura informatica. Credo realmente che abbiamo ancora bisogno dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione. Ioan Enciu Sono stato lieto di votare a favore della proroga del mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA) fino al settembre 2013, agenzia istituita originariamente nel 2002 per un periodo iniziale di cinque anni. Il mandato dell'ENISA è importante perché l'Agenzia è stata creata dall'Unione per assolvere compiti tecnici e scientifici molto specifici nel campo della sicurezza dell'informazione. È importante che tale agenzia resti in essere per garantire il regolare funzionamento del mercato interno, un mercato che incide concretamente sulla vita quotidiana di cittadini e imprese che usano banda larga, servizi bancari online, e-commerce e telefoni cellulari. Poiché gli attacchi ai sistemi informatici stanno costantemente aumentando, è giunto il momento di disporre di misure di sicurezza efficaci per proteggere l'integrità di tali sistemi in Europa. Serve un approccio comunitario dall'alto verso il basso per tutelare il settore della società dell'informazione. Gli Stati membri non possono assolvere adeguatamente tale compito da soli. Si stima che i fondi necessari per prorogare l'attuale mandato dell'ENISA ammontino a 12 698 milioni di euro di impegni. Diogo Feio per iscritto. - (PT) La sicurezza delle reti e dell'informazione è motivo di crescente preoccupazione non soltanto per i decisori politici, bensì per tutti coloro che se ne avvalgono sempre più frequentemente per interagire con gli altri e con gli enti statali. La stessa cautela e attenzione che una volta ha guidato l'impegno pubblico per perseguire la violazione della corrispondenza ora sarebbe necessario per garantire la sicurezza delle nuove forme di comunicazione. Tali forme sono più sofisticate e, pertanto, vanno monitorate in maniera costante e continuamente aggiornate. Concordo con la proroga del mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione di 18 mesi, come proposto dalla Commissione e votato dalla commissione parlamentare, in maniera da consentire una discussione approfondita e proficua tra le istituzioni europee, con il coinvolgimento dei cittadini, in merito a sfide, priorità e responsabilità dell'agenzia, evitando nel contempo il vuoto giuridico che si creerebbe se il mandato non fosse prorogato. José Manuel Fernandes La presente relazione è incentrata su una proposta di regolamento del Parlamento europeo e del Consiglio intesa a modificare il regolamento (CE) n. 460/2004 che istituisce l'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA). L'ENISA è stata creata nel 2004 per una durata iniziale di cinque anni nell'intento di sostenere il funzionamento del mercato interno controllando la sicurezza delle reti e garantendo il flusso di informazioni all'interno dell'Unione europea. Con la generalizzazione dell'accesso agli strumenti informatici unitamente alla semplicemente e alla flessibilità delle reti sono giunti i primi attacchi dei cosiddetti hacker che hanno messo a repentaglio la sicurezza delle reti e dell'informazione. Di recente, il mondo è rimasto sconvolto dalle rivelazioni del sito Wikileaks. Nel marzo 2009, la Commissione ha chiesto all'ENISA di sostenere gli Stati membri nella protezione da perturbazioni e attacchi cibernetici. Nel luglio dello stesso anno, gli Stati membri hanno sostenuto la proroga del mandato dell'ENISA. Poiché i temi legati alla sicurezza delle reti e del flusso di informazioni hanno assunto un ruolo fondamentale nell'agenda digitale per l'Europa (Europa 2020), vorrei dichiararmi concorde con la proroga del mandato dell'ENISA di altri 18 mesi. João Ferreira Riconosciamo l'importanza della sicurezza delle reti e dell'informazione nei numerosi ambiti di attività in cui oggi sono socialmente rilevanti. Tuttavia, i meccanismi che garantiscono tale sicurezza non possono essere estrapolati dal contesto politico e sociale in cui sono sviluppati e attuati. In particolare, non possiamo ignorare il fatto che l'approccio intrinseco per il miglioramento della sicurezza e il monitoraggio del ciberspazio non sempre ha assicurato il rispetto per diritti, libertà e garanzie del pubblico. Riteniamo particolarmente significativo il fatto che l'Unione stia finanziando programmi di ricerca delle grandi multinazionali che dominano le tecnologie che permettono ai governi di spiare gli utenti di Internet mentre crea e sviluppa agenzie come l'ENISA che pagheranno per utilizzare quelle stesse tecnologie. Poiché Internet è riconosciuto come uno degli spazi pubblici più importanti del XXI secolo, è fondamentale usarlo al meglio anziché aprire la via all'appropriazione di tale spazio per il potere economico, sfruttando dunque il vantaggio di pochi a spese della stragrande maggioranza e del suo impiego per l'avanzamento del progresso sociale. Ilda Figueiredo La proroga del mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA) e il rafforzamento delle sue risorse, asseritamente nell'interesse di un livello superiore di sicurezza delle reti informatiche nell'Unione, rientra in un approccio teso al miglioramento della sicurezza che non sempre rispetta adeguatamente diritti, libertà e garanzie del pubblico. Dobbiamo prestare attenzione a che non si crei uno strumento per opprimere e reprimere i cittadini nel nome di un maggiore monitoraggio del ciberspazio. Internet e i suoi vari strumenti non sono di per loro oppressivi. La questione che si pone è il contesto politico e sociale in cui sono utilizzati. Alla luce di ciò, è particolarmente significativo il fatto che l'Unione stia finanziando programmi di ricerca delle grandi multinazionali che dominano le tecnologie che permettono ai governi di spiare gli utenti di Internet mentre crea e sviluppa agenzie come l'ENISA che pagheranno per utilizzare quelle stesse tecnologie. Internet è riconosciuto come uno degli spazi pubblici più importanti del XXI secolo. Nondimeno, tutta l'attenzione prestata non è sufficiente a impedire l'appropriazione di tale spazio, creato dalla conoscenza umana, da politiche asservite soggette al potere economico che agevolano l'uso privato... (La dichiarazione di voto è interrotta ai sensi all'articolo 170 del regolamento) Ian Hudghton È estremamente opportuno votare sulla relazione Chichester in un giorno in cui abbiamo appreso che le istituzioni comunitarie sono state bersaglio di un attacco cibernetico su vasta scala. La sicurezza dell'informazione è sempre più importante per tutti i nostri cittadini e sono stato lieto di votare a favore della relazione. Juozas Imbrasas Concordo con il documento perché le conclusioni della conferenza ministeriale sulla protezione delle infrastrutture informatiche critiche, organizzata dalla Presidenza dell'UE a Tallinn, sottolineano che in futuro, per affrontare problemi nuovi e a lungo termine, abbiamo bisogno di ripensare e riformulare il mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA), raggiungere una capacità di risposta più flessibile, sviluppare abilità e competenze e promuovere l'efficienza operativa dell'agenzia e il suo impatto complessivo. Ciò renderebbe l'ENISA un patrimonio permanente per ogni Stato membro e l'Unione europea nel suo complesso. La Commissione propone un regolamento volto a prorogare l'attuale mandato dell'Agenzia per 18 mesi in maniera da disporre di un tempo sufficiente per discutere una revisione delle nuove disposizioni dell'Agenzia. L'ENISA è stata istituita nel marzo 2004 per un periodo iniziale di cinque anni dal regolamento (CE) n. 460/2004[1] essenzialmente allo scopo di garantire un livello elevato ed efficace di sicurezza delle reti e delle informazioni nell'Unione europea, oltre che per sviluppare una cultura di sicurezza delle reti e dell'informazione a vantaggio di cittadini, consumatori, imprese e organizzazioni del settore pubblico dell'Unione europea, contribuendo in tal modo al regolare funzionamento del mercato interno. Il regolamento (CE) n. 1007/2008[2] ha prorogato il mandato dell'ENISA fino al marzo 2012. Giovanni La Via per iscritto. - Egregio Presidente, Onorevoli Colleghi, la proposta di modifica del regolamento (CE) n. 460/2004, che istituisce l'ENISA (Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione) e relativa alla durata della stessa, non può che trovare il mio assoluto sostegno. Ho votato favorevolmente tale proposta perché convinto dell'importante azione svolta dalla stessa in materia di sicurezza delle comunicazioni, oltre che per l'implementazione delle competenze, previste dalla modifica, attribuitele in materia di lotta contro la criminalità informatica. Infatti, prorogare la durata della stessa eviterà, a mio avviso, il rischio di un pericoloso vuoto normativo. Con la consapevolezza che l'attività svolta dall'ENISA, ha un rilevante interesse comunitario, auspico, quindi, un incremento delle risorse ad essa destinate. David Martin Ho votato a favore della relazione su una proposta di regolamento del Parlamento europeo e del Consiglio che modifica il regolamento (CE) n. 460/2004 che istituisce l'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione per quanto riguarda la sua durata. Accolgo con favore l'accordo in prima lettura. Clemente Mastella per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, le tecnologie dell'informazione e della comunicazione (TIC) fanno ormai parte integrante dell'economia e della società dell'Unione Europea. Oggigiorno, in virtù della continua evoluzione dei mass media e dei sistemi informativi, le TIC sono sempre più esposte a minacce, che non possono essere affrontate in maniera efficace solo a livello nazionale. Accogliamo, dunque, con favore la proposta della Commissione di una riforma radicale dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti (ENISA) ed il prolungamento del suo mandato di altri 18 mesi, il che ci permetterà di superare il rischio di un pericoloso vuoto normativo. È indubbio che il moltiplicarsi dei requisiti in materia di sicurezza comporti dei costi per le imprese che sono attive a livello dell'Unione, causando grande frammentazione, nonché mancanza di competitività nel mercato interno europeo. D'altra parte, mentre la dipendenza dalle reti e dai sistemi d'informazione è in aumento, la capacità di reagire agli incidenti sembra ancora insufficiente. L'ENISA ha bisogno, quindi, di portare avanti i suoi impegni, adottando degli strumenti strategici volti ad individuare attivamente i rischi e le vulnerabilità legate alla sicurezza delle reti e dell'informazione, riuscendo così a cogliere ed interpretare le sfide con cui dovremo saperci confrontare in un prossimo futuro. Nuno Melo per iscritto. - (PT) La proroga di 18 mesi del mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA), come proposto dalla Commissione, è assolutamente pertinente in quanto permette di procedere alle necessarie discussioni nell'ambito delle istituzioni europee, con il coinvolgimento di tutte le parti interessate, pubblico compreso, in merito a sfide, priorità e responsabilità dell'Agenzia, evitando in tal modo il vuoto giuridico che deriverebbe dalla mancata proroga del mandato. La sicurezza delle reti informatiche è una priorità per tutti coloro che le usano. In termini di sicurezza, dobbiamo mantenere la stessa attenzione prestata in passato alle comunicazioni. La tecnologia impiegata è più avanzata, per cui occorre maggiore cautela. Andreas Mölzer L'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e delle informazioni (ENISA) è stata fondata nel 2004 con il compito di garantire la sicurezza delle reti e dell'informazione nell'Unione europea, occupandosi peraltro dello sviluppo di una cultura della sicurezza delle reti e dell'informazione presso cittadini, consumatori, imprese e organizzazioni pubbliche dell'Unione europea. Nel quadro di esercizi come quelli svolti di recente contro la criminalità cibernetica, deve essere possibile garantire la sicurezza in situazioni di emergenza. Non mi è però del tutto chiaro in che misura ciò sia concretamente attuabile. Non ho votato a favore della relazione perché vi è il rischio che ulteriori costi gravino sui cittadini senza alcun beneficio tangibile. Franz Obermayr Nonostante le crisi finanziarie, l'Unione europea ha largheggiato e continua a farlo nella creazione di ulteriori agenzie: per ogni questione, ogni problema, viene creata una nuova agenzia. Tra il 2005 e il 2009, il bilancio per le agenzie comunitarie si è più che raddoppiato e il numero di addetti è aumentato del 65 per cento. Il valore aggiunto che tali agenzie assicurano è però decisamente discutibile. I risultati conseguiti lasciano a desiderare e il loro monitoraggio è inadeguato. In media, i contribuenti devono versare 579 milioni di euro all'anno per le agenzie europee. Sono assolutamente contrario alla creazione di nuovi istituti. È inaccettabile che i contribuenti finanzino funzionari degli Stati membri che occupano posti comodi in inutili agenzie. Ho dunque votato contro la relazione riguardante l'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione. La Commissione dispone di un numero più che appropriato di funzionari formati per assolvere tale compito. Alfredo Pallone per iscritto. - L'Europa ha bisogno di un sistema di protezione delle reti informatiche e dell'informazione, questa protezione è garantita dall'ENISA, l'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione. Il testo del collega Chichester non è altro che un regolamento di compromesso tra le istituzioni europee che vuole estendere il mandato dell'Agenzia ampliandone il personale, con un aumento delle risorse, e dando più rilievo alla lotta contro la criminalità informatica così da garantire una migliore protezione dei sistemi d'informazione. Proprio perché ritengo importante garantire la sicurezza in questo ambito, dato che ci troviamo nell'era digitale, ho votato a favore del regolamento. Maria do Céu Patrão Neves Concordo con la proroga del mandato dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA). Il processo legislativo di riforma dell'agenzia attualmente in corso deve essere ancora discusso in maniera approfondita, ragion per cui il mandato dell'agenzia, che scade il 13 marzo 2010, deve essere prorogato. È infatti necessario approvare una proroga che lasci al Parlamento e al Consiglio il tempo di discutere in modo da assicurare coerenza e continuità all'operato dell'agenzia. Alla luce di ciò, ho votato a favore dell'emendamento che propone di prorogare il mandato dell'agenzia fino al 13 settembre 2013. Paulo Rangel Il rafforzamento delle reti e dell'informazione è un tema che riveste un'importanza notevole. È dunque vitale assicurare che vi sia abbastanza tempo per approfondire le discussioni nell'ambito processo legislativo di riforma dell'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione (ENISA), per cui ho votato a favore della proroga del mandato dell'agenzia fino al 13 settembre 2013. Raül Romeva i Rueda A seguito della procedura legislativa ordinaria: (prima lettura) Il Parlamento europeo, vista la proposta della Commissione al Parlamento e al Consiglio; visti gli articoli 294, paragrafo 2, e 114 del trattato sul funzionamento dell'Unione europea, conformemente ai quali la Commissione ha presentato la proposta al Parlamento (C7-0297/2010); visto l'articolo 294, paragrafo 3, del trattato sul funzionamento dell'Unione europea; visto il parere del Comitato economico e sociale europea dell'8 dicembre 2010(1); visto l'articolo 55 del suo regolamento; vista la relazione della commissione per l'industria, la ricerca e l'energia, 1. adotta la sua posizione finale in prima lettura facendo propria la proposta della Commissione; 2. invita la Commissione a deferire nuovamente la questione al Parlamento se intende modificare sostanzialmente la propria proposta o sostituirvi un altro testo; 3. impartisce istruzioni al suo Presidente affinché trasmetta tale posizione al Consiglio, alla Commissione e ai parlamenti nazionali. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, la crescente mole di informazioni riservate che circolano quotidianamente nelle reti informatiche di tutto il mondo costituisce una potenziale minaccia nel caso in cui vengano violate. Per questo motivo ritengo che il testo votato oggi venga incontro alle esigenze di sicurezza delle informazioni sensibili di cui abbiamo bisogno. L'ENISA, l'Agenzia europea che si occupa della sicurezza delle informazioni, dovrà essere investita di un ruolo più forte nella lotta alla criminalità informatica, che dovrà andare di pari passo con una semplificazione amministrativa delle procedure interne. Concludo ricordando che questa posizione é condivisa anche dal mio paese, che auspica un rafforzamento delle risorse destinate alla stessa Agenzia. Angelika Werthmann Nel 2004 è stata costituita l'Agenzia europea per la sicurezza delle reti e dell'informazione per un periodo di cinque anni. Il suo personale, costituito da 57 unità, si occupa dello sviluppo della sicurezza delle reti e dell'informazione per cittadini, consumatori, imprese e anche organizzazioni pubbliche dell'Unione europea. Tra i suoi compiti vi sono analisi dei rischi e misure preventive. Visto lo sviluppo continuo e sempre più rapido delle tecnologie di informazione e comunicazione e considerata la loro importanza fondamentale per la società e l'industria, si è ritenuto che tale agenzia sia necessaria anche in futuro. Da tempo chiedo però una revisione delle agenzie europee basata su principi tecnico-economici. Esistono già iniziative per la revisione del sistema nel suo complesso e non voterò a favore della proroga dell'agenzia fino a che tale revisione non sarà stata ultimata. Sophie Auconie L'11 marzo il Giappone è stato colpito da uno dei terremoti più disastrosi che si siano abbattuti sul paese, una catastrofe che ha provocato migliaia di morti e dispersi, ingenti danni ambientali e un incidente nucleare di estrema gravità che ha coinvolto la centrale di Fukushima creando una nuova minaccia. L'Unione europea deve dunque compiere passi per fornire tutto il sostegno possibile e l'aiuto umanitario, tecnico e finanziario necessario al Giappone e alle regioni sinistrate. Per questo ho votato a favore della proposta di risoluzione. Zigmantas Balčytis per iscritto. - (LT) Concordo con la proposta di risoluzione. Il Giappone è stato colpito da una gravissima calamità naturale che ha anche causato un disastroso incidente nucleare, la cui portata reale sinora non è stata valutabile e che nei prossimi decenni avrà conseguenze sulla salute dei cittadini e l'ambiente. L'Unione europea ha attivato immediatamente il proprio meccanismo di protezione civile per coordinare l'assistenza umanitaria, tecnica e finanziaria. La catastrofe dovrebbe essere vista come punto di partenza per valutare e riconsiderare attentamente i temi che ruotano attorno alla sicurezza nucleare. L'energia nucleare non implica soltanto la questione del funzionamento delle centrali, bensì anche la questione dello stoccaggio del combustibile nucleare esausto, che durerà per secoli. Durante il terremoto in Giappone, le strutture sotterranee per lo stoccaggio delle scorie nucleari sono state danneggiate, il che ci porterebbe a credere che l'idea sinora prevalente secondo cui il seppellimento sarebbe il modo più sicuro per neutralizzarle non è affatto comprovata e tali strutture di stoccaggio possono trasformarsi in un rischio notevole per la salute dei cittadini e l'ambiente. Credo che sia essenziale intraprendere discussioni approfondite nell'Unione europea e a livello internazionale per garantire il massimo standard di sicurezza nello stoccaggio delle scorie delle centrali nucleari già funzionanti e analizzare attentamente i benefici delle previste nuove centrali soppesandone i potenziali rischi. Dominique Baudis Ho votato a favore della proposta di risoluzione perché manifesta al Giappone la solidarietà dei cittadini europei. Il Parlamento plaude al coraggio dei giapponesi in questa crisi, la più grave dalla Seconda guerra mondiale, che ha colpito duramente il paese. Tra gli alleati del Giappone, gli europei hanno dichiarato immediatamente la propria disponibilità tendendo una mano amica alla popolazione coinvolta. L'arcipelago deve tuttavia confrontarsi con un problema nucleare estremamente preoccupante che richiede tutta la nostra attenzione. È opportuno che l'Europa presti tutta la propria assistenza e metta a disposizione delle autorità giapponesi le proprie competenze per evitare una catastrofe dalle conseguenze devastanti delle quali siamo, purtroppo, tutti più che consapevoli. Izaskun Bilbao Barandica Come basca vorrei esprimere solidarietà al popolo giapponese dicendogli che il suo atteggiamento nei confronti del disastro, il modo in cui sta affrontando il presente e la dignità con cui guarda al futuro sono tutte dimostrazioni della sua grandezza. Porgo inoltre le mie condoglianze alle famiglie di tutti i morti e i dispersi. L'Europa deve continuare a prestare tutta l'assistenza umanitaria e materiale necessaria anche dopo che la notizia non dominerà più le prime pagine dei giornali in maniera che il Giappone possa tornare a essere ciò che è sempre stato: un grande paese con un grande popolo. Slavi Binev Ho votato a favore della proposta di risoluzione sul Giappone in quanto ritengo che sia nostro dovere dare prova della nostra solidarietà a un popolo colpito da una triplice catastrofe che ha perso molti suoi cittadini. Purtroppo l'esito di questa tragedia è ancora ignoto. D'altro canto, la catastrofe in Giappone, specialmente l'incidente di Fukushima e la situazione di emergenza che ne è scaturita, ha riportato all'ordine del giorno la questione del bisogno dell'energia nucleare e delle sue conseguenze. Nel contempo, credo fermamente che non dovremmo drammatizzare eccessivamente l'accaduto e sulla scia dell'emozione abbandonare il nucleare. A mio parere, all'Europa serve il nucleare ed è necessario adottare un approccio pragmatico al problema anziché decidere frettolosamente di chiudere le centrali. Vilija Blinkevičiūt Ho votato a favore della proposta di risoluzione perché vorrei innanzi tutto manifestare il mio cordoglio e la mia solidarietà al popolo giapponese a seguito della calamità naturale che ha mietuto tante vittime e della catastrofe che ha colpito la centrale di Fukushima. Devastati, il Giappone e le sue regioni hanno bisogno di ogni sorta di sostegno e aiuti: umanitari, finanziari e tecnici. Apprezzo il fatto che l'Unione europea abbia immediatamente attivato il proprio meccanismo di protezione civile per coordinare l'assistenza di emergenza. Vorrei richiamare l'attenzione sulla circostanza che il disastro della centrale nucleare di Fukushima ci sta obbligando a valutare la situazione e il futuro per quanto concerne il nucleare in Europa. In Parlamento dovremo inoltre discutere e valutare il rischio posto dalle centrali nucleari prossime alle frontiere esterne dell'Unione. Tutti gli Stati membri dell'Unione dovrebbero riflettere e intraprendere azioni in merito alle centrali nel proprio paese, vista la potenziale minaccia che le radiazioni rappresentano per l'intera Europa. Subito dopo le vicende in Giappone, per esempio, la Germania ha chiuso i propri reattori costruiti prima del 1980 e, avvalendosi delle competenze di specialisti e delle ricerche da loro condotte, sta negoziando nuove alternative al nucleare. Maria da Graça Carvalho Vorrei manifestare solidarietà al popolo giapponese dopo il terremoto e lo tsunami che hanno colpito in marzo il nordest del paese. Gravi difetti nel funzionamento delle centrali nucleari stanno destando la paura che si scateni un disastro nucleare costringendoci a ripensare agli standard europei in materia di sicurezza nucleare. Vorrei esortare a condurre una discussione seria in merito all'effettivo bisogno dell'energia nucleare in Europa e al fatto che all'Europa serva questo tipo di energia. Marielle De Sarnez Oggi il Giappone soccombe. Alla catastrofe naturale si somma un incidente nucleare dopo l'altro. Questa crisi è la più grave che il Giappone abbia vissuto dalla Seconda guerra mondiale. Le vittime sono decine di migliaia, i danni materiali enormi e ancora difficilmente quantificabili. L'Unione europea deve fornire una risposta commisurata alla gravità della crisi. Il Giappone ha urgentemente bisogno di aiuto. Esortiamo la Commissione a guidare e coordinare l'impegno di solidarietà dell'Europa. L'azione europea deve essere chiara, rapida ed efficiente a breve e lungo termine. Per quanto riguarda la centrale nucleare di Fukushima, la perplessità europea è legittima. L'esecutivo europeo deve reagirvi chiedendo che sia eseguita una serie di crash test in maniera indipendente e trasparente su tutta l'infrastruttura nucleare europea. Infine, non possiamo esimerci da una riflessione collettiva sulla nostra politica energetica. In materia di risparmio energetico, fonti di energia rinnovabili, criterio di efficienza energetica ci aspettiamo decisioni ambiziose e conclusive da parte dell'Europa, così come le attendiamo in tema di ricerca europea, spesso di gran lunga inferiore al 3 per cento del PIL. Ioan Enciu Ho votato a favore della proposta di risoluzione perché penso che il Parlamento europeo e l'Unione europea nel suo complesso debbano dimostrare solidarietà in risposta ai tragici eventi che hanno colpito il Giappone. L'Unione e i suoi Stati membri devono rispondere prontamente fornendo l'assistenza umanitaria necessaria per aiutare la popolazione giapponese a superare l'impatto del terremoto. Reputo inoltre fondamentale che l'incidente nucleare particolarmente grave provocato dal disastro naturale venga opportunamente analizzato in maniera da evitare che in futuro si ripetano incidenti analoghi. Edite Estrela Ho votato a favore dell'odierna proposta di risoluzione che dà prova di solidarietà con le vittime del terremoto, dello tsunami e dell'incidente nucleare che hanno devastato il Giappone esortando l'Unione europea e i suoi Stati membri a fornire urgentemente tutto il sostegno possibile e l'aiuto necessario a livello umanitario, tecnico e finanziario alle regioni sinistrate. Diogo Feio L'11 marzo il Giappone è stato colpito da un tragico terremoto, seguito da uno tsunami che ha causato la più grave crisi nucleare della storia del paese. La centrale nucleare di Fukushima ha infatti subito enormi danni strutturali e, da allora, sussiste il pericolo imminente che si scateni un disastro nucleare di dimensioni incommensurabili. Tale disastro ha provocato migliaia di morti ed è la più grave tragedia avvenuta in Giappone dalla Seconda guerra mondiale. In questo tragico momento vorrei unirmi alla Camera formulando un voto di totale solidarietà al popolo giapponese e porgere le mie condoglianze alle famiglie delle vittime e a tutti coloro che sono stati colpiti da questo disastro di proporzioni inimmaginabili. José Manuel Fernandes La recente calamità naturale senza precedenti che ha colpito il Giappone ha profondamente rattristato la comunità internazionale e indotto le istituzioni europee non soltanto a esprimere solidarietà, bensì anche a offrire assistenza tecnica e umanitaria. I problemi verificatisi presso la centrale nucleare di Fukushima hanno nuovamente portato la discussione sui temi dell'energia in cima all'ordine del giorno. Infatti, il 30 per cento dell'energia consumata dall'Unione europea è di origine nucleare; vi sono paesi in cui la produzione interna raggiunge l'80 per cento, come in Francia, e paesi senza centrali nucleari, come Portogallo e Austria. Il Parlamento ha discusso l'argomento varie volte concludendo che, prescindendo dalle questioni ambientali, è necessario che l'Unione e gli Stati membri incoraggino e sostengano la generazione della cosiddetta "energia verde”. Accolgo pertanto con estremo favore l'odierna risoluzione che cerca in primo luogo di sviluppare un piano per verificare la sicurezza di tutte le centrali nucleari europee e in secondo luogo di aumentare notevolmente la produzione di energia da fonti rinnovabili in maniera che diventi la fonte principale di energia dell'Unione. Va altresì sottolineato il bisogno di efficienza energetica e del conseguimento degli obiettivi della strategia UE 2020. João Ferreira La proposta di risoluzione è incentrata su ciò che in questo momento reputiamo essenziale: esprimere totale solidarietà al popolo giapponese, specialmente alle vittime del disastro che ha colpito il paese e alle loro famiglie. L'Unione dovrebbe manifestare solidarietà in maniera concreta rendendo disponibili le forme di aiuto ritenute necessarie negli ambiti appropriati, da definirsi e attuarsi in collaborazione con le autorità giapponesi. Abbiamo pertanto appoggiato la risoluzione e votato a favore. Parallelamente alla risoluzione, vi sono questioni che riguardano la sicurezza nucleare e le lezioni da trarre da quanto accaduto nella centrale di Fukushima, tema che abbiamo potuto affrontare nel corso dell'odierna discussione. In particolare, è necessario rivedere e, ove del caso, adeguare le ridondanze nei sistemi di sicurezza delle centrali esistenti negli Stati membri dell'Unione, come anche è indispensabile intraprendere un'ampia discussione a livello di società in merito all'energia, alle nostre esigenze attuali e future e alle modalità per rispondervi. Ciò va fatto in maniera lucida sfruttando le informazioni disponibili sull'impatto, il potenziale e i limiti di ogni diverso tipo di energia. Ilda Figueiredo Abbiamo votato a favore della solidarietà con il governo giapponese a seguito del triplice disastro - sisma, tsunami e incidente nucleare - abbattutosi sul paese. In una risoluzione comune presentata da tutti i gruppi politici, il Parlamento chiede all'Unione e ai suoi Stati membri di fornire al Giappone ogni forma di sostegno possibile e l'aiuto necessario a livello umanitario, tecnico e finanziario. Il terremoto e lo tsunami devastanti che hanno colpito il Giappone l'11 marzo hanno causato migliaia di morti e dispersi, oltre a ingenti danni materiali. La catastrofe ha inoltre provocato un gravissimo incidente nucleare che sta coinvolgendo la centrale nucleare di Fukushima e pone una nuova minaccia. Vorremmo dunque esprimere la nostra totale solidarietà alle vittime della triplice catastrofe in un momento in cui le perdite umane e i danni materiali non sono ancora stati completamente quantificati. Nel contempo, vorremmo plaudere alla "mobilitazione, al coraggio e alla determinazione” del popolo giapponese di fronte al disastro e chiedere all'Unione europea e ai suoi Stati membri di fornire urgentemente al Giappone e alle regioni coinvolte tutto il sostegno possibile e l'aiuto necessario a livello umanitario, tecnico e finanziario. Salvatore Iacolino per iscritto. - La compostezza e il decoro della popolazione del Giappone è l'unica consolazione di una visione apocalittica che i media hanno consegnato al mondo intero. Una tragedia infinita nella quale la finitezza dell'uomo trova la sua dimensione più sorprendentemente attuale di fronte all'inarrestabilità della natura. La solidarietà mondiale e gli aiuti più concreti generosamente erogati, costituiscono una risposta giusta e doverosa delle comunità mondiali. Così come resta per ciascuno di noi, l'esempio eroico di quei volontari - generalmente ex pompieri pensionati - che offrono la loro stessa vita per contribuire a spegnere i focolai dei reattori di Fukushima. Un esempio per il Giappone e per tutti noi e l'esigenza nel contempo che l'Europa si doti di una strategia sulle catastrofi naturali e su quelle determinate dall'uomo. Per quanto detto ho con convinzione sostenuto la risoluzione sul Giappone. Juozas Imbrasas per iscritto. - (LT) Ho votato a favore della proposta di risoluzione perché il terremoto e lo tsunami devastanti che hanno colpito il Giappone e la regione del Pacifico l'11 marzo di quest'anno hanno provocato migliaia di morti e dispersi, oltre ad aver causato ingenti danni materiali. La catastrofe ha inoltre scatenato un gravissimo incidente nucleare che sta coinvolgendo la centrale nucleare di Fukushima e pone una nuova minaccia. Il Primo ministro giapponese, Naoto Kan, ha dichiarato che il paese si sta confrontando con la crisi più grave degli ultimi 65 anni dopo la Seconda guerra mondiale. Nel contempo, vorrei manifestare al popolo giapponese la mia solidarietà e il mio sostegno a seguito della calamità naturale e del disastro che hanno mietuto tante vittime. Sono lieto che anche il Parlamento europeo esprima la propria solidarietà più totale al popolo e al governo del paese e porga le sue sincere condoglianze alle vittime di questa triplice catastrofe, anche considerato il fatto che le perdite umane e i danni materiali non sono ancora stati completamente quantificati. Plaudo altresì alla mobilitazione, al coraggio e alla determinazione con cui il popolo e le autorità del Giappone hanno risposto al disastro ed esorto l'Unione e i suoi Stati membri e fornire urgentemente al paese e alle regioni sinistrate tutto l'aiuto e il sostegno necessario a livello umanitario, tecnico e finanziario. È encomiabile che l'Unione abbia immediatamente attivato il proprio meccanismo di protezione civile per coordinare gli aiuti di emergenza. Sta diventando tuttavia chiaro che la catastrofe in Giappone ci sta obbligando a riesaminare radicalmente la questione della sicurezza nucleare, che va rafforzata nell'intera Unione. Giovanni La Via per iscritto. - Egregio Presidente, onorevoli colleghi, la risoluzione di oggi, relativamente al sostegno al Giappone, è stata votata in Parlamento con la convergenza di tutti i gruppi politici, per esprimere la nostra vicinanza al Giappone, protagonista dei tragici eventi dell'11 marzo del 2011. Ho sostenuto la risoluzione perché, nonostante la crisi economica finanziaria e la sopraggiunta instabilità nei paesi del Nord Africa, le istituzioni europee non devono e non possono far mancare il loro sostegno al Giappone, in termini di assistenza umanitaria ed economica. Quanto avvenuto ha prodotto e continuerà a produrre conseguenze ineluttabili sul piano economico e finanziario, creando ripercussioni inevitabili sul mercato europeo e mondiale. L'incontro previsto per maggio fra UE e Giappone, qui a Bruxelles, può rappresentare l'inizio della collaborazione e del sostegno che l'UE deve garantire, ponendosi quale partner fondamentale per la ricostruzione, assistendo il Giappone sia mediante l'assistenza tecnica nel settore energetico, sia mediante il rafforzamento dei rapporti commerciali volti a risollevare rapidamente questa grande potenza economica mondiale. Ritengo, inoltre, opportuna, relativamente al tema della sicurezza delle centrali nucleari, la scelta dei ministri europei dell'energia, che hanno posto quale priorità la messa in sicurezza degli impianti europei, enfatizzando la centralità di un maggiore coordinamento europeo nella fase di ammodernamento degli impianti nucleari. Agnès Le Brun Da ormai due settimane il Giappone è teatro di uno dei più gravi incidenti nucleari della storia. È ancora troppo presto per valutare appieno l'entità del disastro, ma è chiaro che, a parte Chernobyl, nessun luogo della Terra è stato mai colpito così duramente dal nucleare civile. La situazione a Fukushima ha destato paura e solidarietà in tutti noi, inducendoci a interrogarci sul nostro sistema per la produzione di energia nucleare. Per tutti questi motivi, trovo particolarmente scandaloso che le preoccupazioni legittime destate da questo momento di crisi vengano sfruttate per fini faziosi. Non si tratta di bandire il dibattito sul nucleare. Come per ogni argomento, e soprattutto per quelli che rivestono una tale importanza strategica, la discussione democratica deve consentire l'adozione di soluzioni sagge. Poiché non credo che l'emozione sia una buona consigliera, ho appoggiato la risoluzione di emergenza del Parlamento europeo che trasmette un messaggio di sostegno forte ai nostri amici giapponesi senza interferenze da parte di preoccupazioni di ordine interno che non rispetterebbero il periodo di decenza necessario e indispensabile. Bogusław Liberadzki Dovremmo prestare la massima attenzione e rispondere urgentemente alla situazione in Giappone a seguito del terribile disastro e fornire non soltanto sostegno morale, bensì anche economico, umanitario e politico. Dovremmo tributare il dovuto riconoscimento al modo in cui il popolo giapponese si è comportato e agli interventi dei servizi di soccorso e prevenzione. Altre parti del mondo, Europa compresa, dovrebbero trarre lezioni da queste tragiche vicende. Anche noi abbiamo zone sismiche. Lisbona ha subito gravi danni a causa di uno tsunami secoli fa, così come ne hanno subiti successivamente Messina e Skopje a causa di un terremoto, 50 anni fa. Da anni ci occupiamo di un sistema di allerta precoce e ancora non siamo giunti ad alcun esito sostanziale, per cui dovremmo accelerare notevolmente il lavoro su tale progetto. Le allerte precoci possono evitare vittime inutili, che talvolta sono molte migliaia. David Martin Non si può non condividere la risoluzione comune presentata a nome dei gruppi politici sulla triplice tragedia che ha colpito il Giappone, terremoto, tsunami e incidente nucleare, unendosi al cordoglio dell'intera Europa per chi ha perso la vita in quei tragici eventi. Tuttavia, l'apprezzamento del Giappone per la sincerità che sostiene questa risoluzione sarà offuscato - quando la risoluzione sarà adottata domani all'unanimità - dalle azioni degli Stati membri che, nel migliore dei casi, hanno reagito in maniera eccessiva paventando un panico pubblico o, nel peggiore dei casi, hanno cavalcato le circostanze per imporre misure protezionistiche. Il governo spagnolo ha chiesto che i prodotti provenienti dal Giappone siano verificati attentamente per accertare la presenza di radiazioni, i Paesi Bassi hanno istruito i lavoratori portuali affinché movimentino con cautela tutti i container giapponesi, la Francia domanda che tutti i prodotti vengano controllati prima dell'esportazione dal Giappone e le autorità doganali tedesche chiedono controlli a campione di tutti i prodotti, autovetture comprese, importati dal Giappone per verificare la presenza di radiazioni. La maggior parte di queste restrizioni è stata imposta su merci che sono state prodotte e hanno lasciato i porti giapponesi settimane, se non addirittura mesi, prima del terremoto! E poi parliamo di solidarietà! Clemente Mastella per iscritto. - La catastrofe che ha colpito il Giappone con un sisma ed uno tsunami di proporzioni inaspettate, ha lasciato in tutti noi un senso di profondo cordoglio per l'immensa perdita di vite umane e gli ingenti danni materiali derivati. Indirizziamo, quindi, come parlamentari europei, tutta la nostra sincera solidarietà al popolo e al governo giapponesi. Il nostro pensiero e quello di tutti i cittadini europei è rivolto alle migliaia di persone che dovranno ora ricostruire la propria vita e la propria comunità. Rimaniamo, allo stesso tempo, colpiti di fronte al rapido e decisivo intervento delle autorità locali ed alla mobilitazione, al coraggio ed all'esemplare determinazione del popolo giapponese. Se da un lato l'UE ha già messo in opera il suo Meccanismo di coordinamento della Protezione Civile, inviando esperti dall'Europa per coordinare l'aiuto di emergenza, chiediamo anche agli Stati membri di contribuire in via prioritaria, alle regioni sinistrate, con tutto l'aiuto e il sostegno necessari a livello umanitario, tecnico e finanziario. Nel ricordare la forte amicizia e le strette relazioni politiche ed economiche che legano l'UE al Giappone, siamo decisi a sostenere questo paese che lotta per superare le sfide cui è confrontato, compresa la minaccia di una vera catastrofe nucleare. Véronique Mathieu Ho votato a favore della proposta di risoluzione che esprime la solidarietà dei membri del Parlamento europeo al popolo giapponese e al suo governo dopo i tragici eventi degli ultimi giorni. Vogliamo vedere l'Unione e gli Stati membri fornire tutto il sostegno possibile e tutto l'aiuto umanitario, tecnico e finanziario necessario al Giappone e alle regioni sinistrate. Nuno Melo È dovere del Parlamento esprimere solidarietà al governo giapponese a seguito del triplice disastro - sisma, tsunami e incidente nucleare - abbattutosi sul paese. Nella presente risoluzione comune presentata da tutti i gruppi politici, chiediamo all'Unione e ai suoi Stati membri di fornire al Giappone ogni forma di aiuto possibile e il sostegno necessario a livello umanitario, tecnico e finanziario. Il terremoto e lo tsunami devastanti che hanno colpito il Giappone l'11 marzo hanno causato migliaia di morti e dispersi, oltre a ingenti danni materiali. La catastrofe ha inoltre provocato un gravissimo incidente nucleare che sta coinvolgendo la centrale di Fukushima e pone in sé una grave minaccia. È nostro dovere altresì manifestare totale solidarietà al popolo giapponese e al suo governo porgendo le nostre condoglianze alle vittime della triplice catastrofe. Louis Michel Di fronte alla gravità dello tsunami e alla magnitudo del terremoto dell'11 marzo, non posso non manifestare la mia piena solidarietà alle famiglie delle vittime, nonché al popolo e al governo del Giappone. Vorrei inoltre esprimere pieno sostegno e totale ammirazione ai soccorritori e al personale della centrale nucleare di Fukushima. Fortunatamente, l'Unione europea è stata in grado di rispondere rapidamente alla richiesta giapponese, in particolare attivando il proprio "meccanismo di protezione civile”, studiato per coordinare le azioni dei 27 Stati membri nelle situazioni di emergenza a livello nazionale, europeo e internazionale. Nel contempo, l'Unione è pronta a mettere a disposizione tutte le sue competenze tecniche in campo nucleare per aiutare gli esperti giapponesi e internazionali a riassumere il controllo della situazione nelle zone circostanti la centrale nucleare di Fukushima e al suo interno. Franz Obermayr Il terremoto e lo tsunami devastanti che hanno colpito il Giappone e la regione del Pacifico l'11 marzo 2011 hanno provocato migliaia di morti e dispersi, oltre a ingenti danni materiali, distruggendo la vita di molte persone. La catastrofe ha successivamente causato un gravissimo incidente nucleare nella centrale nucleare di Fukushima. Secondo la dichiarazione rilasciata dal Primo ministro giapponese, Naoto Kan, il paese deve confrontarsi con la crisi più grave degli ultimi 65 anni dopo la Seconda guerra mondiale. Nella sua proposta di risoluzione, il Parlamento europeo esprime solidarietà al popolo giapponese e porge le sue sincere condoglianze alle vittime del disastro. Ho pertanto votato a favore della proposta di risoluzione augurandomi dal profondo del cuore che la situazione in Giappone possa tornare sotto controllo e si ripensi globalmente all'energia nucleare. Justas Vincas Paleckis Abbiamo visto il Giappone subire tremende catastrofi, una concomitanza di eventi mai subita da altri paesi. Un terremoto, uno tsunami, un incidente in una centrale nucleare: qualunque di queste catastrofi avrebbe rappresentato di per sé una sfida estremamente impegnativa, ma insieme pongono un fardello insostenibile sulle spalle del paese e dei suoi cittadini. Una volta estinto l'incendio che continua devastare la centrale nucleare di Fukushima, molte domande dovranno trovare risposta: alcuni disastri avrebbero potuto essere evitati? Quali miglioramenti a livello di sicurezza dovrebbero essere apportati ad altre centrali nucleari in modo che le calamità naturali non provochino incidenti nucleari? Tutti i paesi che utilizzano il nucleare dovrebbero verificare la sicurezza delle proprie centrali e quelli che intendono costruirne di nuove dovrebbero analizzare più attentamente i rischi che rappresentano. Al momento è però più importante che l'Unione europea dia prova di solidarietà ai cittadini giapponesi. La risoluzione della situazione in Giappone è dunque cruciale. Dobbiamo fornire tutto il sostegno umanitario, tecnico e finanziario necessario per aiutare il popolo a sopravvivere adesso e ricostruire in futuro, quanto prima, le regioni sinistrate. Alfredo Pallone per iscritto. - Il disastroso sisma che ha colpito il Giappone lo scorso 11 Marzo non può passare inosservato agli occhi del mondo; deve essere uno spunto per riflettere a livello politico e socio-economico viste le conseguenze disastrose dello tsunami. Come tutti i miei colleghi esprimo, nell'approvazione di questa risoluzione, il mio più profondo cordoglio nei confronti dei cittadini giapponesi i quali con gran senso di civiltà stanno reagendo al meglio alla catastrofe. Auspico e chiedo all'Unione europea di attivarsi per apportare aiuti umanitari, tramite la propria protezione civile, e proporre progetti adeguati per risolvere il problema della contaminazione nucleare attraverso un progetto comune con le autorità giapponesi che tenti, per quanto sia possibile, di riportare la situazione alla normalità. Maria do Céu Patrão Neves per iscritto. - (PT) L'11 marzo il Giappone e la regione del Pacifico sono stati colpiti da un sisma devastante, seguito da uno tsunami che ha causato migliaia di morti e dispersi, oltre a ingenti danni materiali. Ho votato a favore dell'odierna risoluzione che dà prova di solidarietà con le vittime del terremoto, dello tsunami e dell'incidente nucleare e spero che la richiesta del Parlamento affinché l'Unione e i suoi Stati membri forniscano tutto l'aiuto possibile e il sostegno necessario a livello umanitario, tecnico e finanziario alle regioni sinistrate abbia seguito con la massima urgenza. Paulo Rangel In un momento in cui il Giappone è chiamato a confrontarsi con la peggiore crisi dalla Seconda guerra mondiale, a seguito del terremoto e dello tsunami che hanno devastato il paese l'11 marzo, vorrei unirmi all'espressione di totale solidarietà con il popolo giapponese e alla richiesta del Parlamento che l'Unione e i suoi Stati membri forniscano urgentemente alle regioni sinistrate tutto l'aiuto e il sostegno necessario a livello umanitario, tecnico e finanziario. Robert Rochefort Il terremoto e lo tsunami che hanno colpito il Giappone l'11 marzo hanno provocato migliaia di vittime (le stime attuali superano 27 000 morti e dispersi), oltre a ingenti danni materiali. In queste condizioni, ora il Giappone deve affrontare un incidente nucleare di estrema gravità. Poiché il Giappone non vive una crisi del genere dall'epoca della Seconda guerra mondiale, appoggio incondizionatamente la risoluzione del Parlamento europeo sulla situazione del paese e chiedo anche all'Unione di fornire al Giappone tutta l'assistenza umanitaria, tecnica e finanziaria possibile, tra cui forniture mediche, materassi, tende, cibo, esperti e specialisti di radioattività ed energia nucleare... Desidero che la mia totale solidarietà con il popolo giapponese sia messa agli atti. Plaudo ai giapponesi per la loro mobilitazione, il loro coraggio e la loro determinazione di fronte al disastro. Chiedo inoltre, vista la gravità della situazione della centrale nucleare di Fukushima, che il governo giapponese dia prova della massima trasparenza e gli Stati membri dell'Unione organizzino un ampio dibattito pubblico sull'energia, dibattito che non si limiti al solo nucleare. Raül Romeva i Rueda Sono assolutamente a favore dell'odierna risoluzione che dichiara: "1. esprime al popolo giapponese e al suo governo la solidarietà più totale e presenta le sue sincere condoglianze alle vittime di questa triplice catastrofe, allorché le perdite umane e i danni materiali non sono stati ancora interamente valutati; plaude alla mobilitazione, al coraggio e alla determinazione del popolo giapponese e delle autorità di fronte a tale catastrofe; 2. chiede all'Unione europea e agli Stati membri di apportare in via prioritaria al Giappone e alle regioni sinistrate tutto l'aiuto e il sostegno necessari a livello umanitario, tecnico e finanziario e si compiace per il fatto che l'Unione abbia immediatamente attivato il proprio meccanismo di protezione civile per coordinare l'aiuto di emergenza”. Licia Ronzulli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, con il voto odierno ho voluto esprimere solidarietà al popolo giapponese e al suo governo a seguito del devastante terremoto, dello tsunami e dell'incidente nucleare. Assieme ai miei colleghi abbiamo invitato tutti gli Stati membri a fornire al Giappone e alle regioni interessate tutto il supporto umanitario, tecnico e finanziario necessario, elogiando la decisione di aver attivato immediatamente il meccanismo di protezione civile per coordinare l'assistenza d'emergenza. Il coraggio e la determinazione esemplari dimostrate dal popolo giapponese e dalle autorità nell'affrontare la situazione deve essere di esempio per tutti, e un motivo in più per l'UE per non abbandonare questo paese nella delicatissima fase della sua completa ricostruzione. Catherine Stihler Accolgo con favore l'odierna risoluzione in quanto penso che sia necessario sostenere il popolo giapponese e trarre lezioni da questa tragica situazione. Nuno Teixeira L'11 marzo la regione del Pacifico e il Giappone in particolare sono stati colpiti da un terremoto e uno tsunami devastanti. Penso che sia importante ribadire in questa sede che le catastrofi naturali stanno aumentando di numero e intensità ed è dunque necessario ripensare gli scenari pre- e post-crisi a livello globale per anticiparli e fornire assistenza ai paesi colpiti. Nel contempo, la catastrofe naturale ha anche provocato un gravissimo incidente nucleare, che ha coinvolto in particolare la centrale nucleare di Fukushima. Tale evento ha dimostrato che è fondamentale pensare alle condizioni di sicurezza delle centrali nucleari europee. Esorterei pertanto a condurre una discussione, preceduta da un'attenta analisi, sui modi per contenere gli effetti devastanti di un incidente nucleare sulle regioni e i popoli che ne sono colpiti. Apprezzo la volontà dell'Unione di fornire urgentemente tutto l'aiuto umanitario, tecnico e finanziario possibile, unitamente all'attivazione istantanea del meccanismo di protezione civile europeo. Credo tuttavia che sia fondamentale dotare tale meccanismo di maggiori risorse in termini di logistica e pianificazione in modo che possa trasformarsi in un vero meccanismo di protezione dei paesi colpiti. Dominique Vlasto I miei pensieri vanno alle famiglie delle vittime, ai feriti e tutto il popolo giapponese colpito da questa catastrofe. Il coraggio e la dignità dei giapponesi non possono non suscitare ammirazione e mi compiaccio per il fatto che la Camera abbia dimostrato sostegno e solidarietà attraverso l'odierna risoluzione. Questo è il più grave disastro che il Giappone abbia vissuto dalla Seconda guerra mondiale e la catastrofe di Fukushima ha sconvolto tutti noi costringendoci a rivedere il nostro approccio al nucleare. La questione non ha però alcuna attinenza, come alcuni vorrebbero far credere con una manovra di recupero politico, con l'opportunità di proseguire la produzione di energia nucleare, energia del futuro che svolge il proprio ruolo nella decarbonizzazione della nostra economia e garantisce la nostra indipendenza energetica. Il dramma di Fukushima ci impone soprattutto di rafforzare i nostri requisiti nel campo della sicurezza nucleare. Sostengo le proposte del gruppo PPE volte a definire standard di sicurezza comune e introdurre una maggiore vigilanza all'interno delle centrali nucleari e attorno a esse. Al riguardo, le competenze e le prestazioni dell'industria nucleare francese possono fungere da esempio. D'ora in poi la responsabilità è dell'Unione europea che deve intraprendere misure forti per garantire che in Europa non si verifichi mai un disastro nucleare di questa portata. Anna Záborská per iscritto. - (SK) Gli enormi danni causati dai recenti terremoti e dallo tsunami in Giappone non saranno sanati immediatamente. Dobbiamo essere pronti a fornire al Giappone assistenza pratica concreta, anche una volta scemato l'interesse dei media. La solidarietà è uno dei pilastri fondamentali su cui poggia l'Europa. È giusto che, a fianco dei parlamenti e dei governi degli Stati membri, anche il Parlamento europeo abbia trasmesso un segnale inequivocabile ai nostri amici in Giappone, paese gravemente colpito, affermando che siamo con loro e possono sempre confidare nel nostro aiuto.

4. Gesamtenergieeffizienz von Gebäuden (Neufassung) ( - Vor der Abstimmung: Silvia-Adriana Ţicău Berichterstatterin - Herr Präsident! Ich möchte nur kurz anmerken, dass auf der Abstimmungsliste für Artikel 7, Änderungsantrag 57, nur wenn der erste Teil verabschiedet wird, entfallen die Änderungsanträge 106 und 117. Bezüglich Artikel 9, Änderungsantrag 102, wenn alle verabschiedet werden, entfällt Änderungsantrag 60. Wir müssen ansonsten über den entsprechenden Abschnitt des Änderungsantrags 60 abstimmen. Der Präsident Vielen Dank Frau Ţicău, wir werden Ihre Beobachtung gebührend beachten. - vor der Abstimmung über die Änderungsanträge 109 und 124: Silvia-Adriana Ţicău Berichterstatterin - Herr Präsident! Wir müssen auch über die entsprechenden Teile in den Änderungsanträgen 109 und 124 abstimmen.

2. Положението в Украйна ( Cristian Dan Preda Г-н председател, бих искал да внеса следното изменение: "призовава украинските власти, признавайки, че Украйна е ратифицирала рамковата конвенция на Съвета на Европа за защита на националните малцинства и Европейската харта за регионалните или малцинствените езици, да положат по-големи усилия в опита си да се обърнат към малцинствените общности на страната, като ги приобщават към политическия процес на страната и насърчават по адекватен начин правото за образование на малцинствата на собствения им език". Причината е много проста: трябва да използваме условията след изборите, за да изтъкнем, че външната политика на Съюза се основава на зачитане на правата на човека, включително правата на малцинствата. Michael Gahler Г-н председател, ако устното ми предложение за изменение бъде прието, няма да е необходимо разделно гласуване. То гласи следното: (EN) "призовава Комисията да съобрази в голяма степен Националната индикативна програма за периода 2011-2013 г. с Програмата за асоцииране". (DE) Оригиналният текст във вида, в който е, гласи точно обратното и това не е правилно. Michael Gahler Г-н председател, това е само една фактическа поправка. Новата формулировка е правилна. В оригиналния текст позоваването е грешно. Не е необходимо да го чета на глас, тъй като имате предложението пред себе си в писмена форма.

Bindweefselpijn (schriftelijke verklaring): zie notulen Hannes Swoboda (DE) Mijnheer de Voorzitter, gisteren konden tal van aangemelde bezoekers het gebouw niet in. Ik wil mijn dank uitspreken aan de diensten van het Parlement, die ondanks de tegenwerking van de politie geprobeerd hebben zoveel mogelijk bezoekers binnen te laten. De politie heeft dit echter niet toegestaan, omdat zij rode jassen droegen. Ik heb geen idee waarom je bang moet zijn voor rode jassen. Een collega van ons - een lid van dit Parlement - moest zijn jas uittrekken om überhaupt te worden binnengelaten. Ik verzoek u om bezwaar aan te tekenen bij de politie en duidelijk te maken dat het niet door de beugel kan dat bezoekers worden tegengehouden. Ik wil nogmaals benadrukken dat de diensten van het Parlement hebben getracht ervoor te zorgen dat de aangemelde bezoekers toch het gebouw in konden komen, maar de politie heeft dat verhinderd, ondanks het feit dat men zich vreedzaam gedroeg. Ik verzoek u er bij de politie op aan te dringen het Parlement niet meer op deze wijze tegen te werken. De Voorzitter Hartelijk dank, mijnheer Swoboda! We zullen het laten onderzoeken. Ik dank u voor uw opmerkingen. Monica Frassoni (IT) Mijnheer de Voorzitter, bedankt dat u mij het woord geeft. Ik wil de heer Mohamed Abdelaziz, president van de Democratische Arabische Republiek Sahrawi en secretaris-generaal van het Polisario-front en de delegatie die hem vergezeld een warm welkom heten. Ze zijn nogmaals hier naartoe gekomen om ons eraan te herinneren hoe belangrijk het is de rechten en de zelfbeschikking van hun mensen te waarborgen. Jens Holm namens de GUE/NGL-Fractie. - (SV) Mijnheer de Voorzitter, ik voer het woord namens heel mijn fractie. Wij zijn gekant tegen de nu voorgestelde procedure. Onze voorzitter, de heer Wurtz, heeft in de Conferentie van voorzitters al gezegd dat dit volkomen onaanvaardbaar is. De stemming over het klimaatpakket, één van de belangrijkste stemmingen dit jaar, zou op dezelfde manier moeten verlopen als alle andere stemmingen. Het is ondemocratisch en verschrikkelijk dat we niet over elk verslag afzonderlijk stemmen. We moeten over elk verslag afzonderlijk kunnen stemmen en we moeten het recht hebben om amendementen in te dienen waarover we dan stemmen. Verscheur dit voorstel en laat ons over elk verslag afzonderlijk en over de ingediende amendementen stemmen. Dank u. De Voorzitter Ieder heeft het recht zijn mening uit te spreken en de meerderheid van het Parlement beslist. Chris Davies (EN) Mijnheer de Voorzitter, aan het einde van het vijf uur durende debat over het pakket maatregelen inzake klimaatverandering en energie van gisteren kreeg de Vergadering een weloverwogen antwoord van het voorzitterschap in de persoon van minister Borloo en van de Commissie in de persoon van commissarissen Dimas en Piebalgs. Ondanks het feit dat er vijftig of zestig leden hadden deelgenomen aan het debat, spraken zij een Vergadering van slechts vier leden toe. Ik ben van mening dat dit onbeleefd is tegenover de Commissie en het voorzitterschap en dat het de invloed van dit Parlement verkleint. Ik wil u vragen met de partijleiders te spreken over de vraag of we misschien sancties moeten instellen voor leden die deelnemen aan debatten, maar niet de moeite nemen om naar de reactie van de Commissie en het voorzitterschap te luisteren. (Applaus) De Voorzitter Mijnheer Davies, ik ben het inhoudelijk volledig met u eens, maar zorgt u er alstublieft voor, ook in overleg met uw fractie, dat de aanwezigheid van leden kan worden gegarandeerd. Reinhard Rack (DE) Mijnheer de Voorzitter, naar aanleiding van het gisteren gehouden debat met het Franse voorzitterschap zou ik een verzoek willen doen. In ons midden hebben we fractieleiders die in dit debat belangrijke dingen te zeggen hebben. Dat is goed en wel, maar het zijn altijd dezelfde fractieleiders die hun spreektijd principieel met één à twee minuten overschrijden. Misschien kan deze tijd gewoonweg van de spreektijd van de fractie worden afgetrokken. Het mag immers niet zijn dat de eigenlijk correcte verdeling van de spreektijd achteraf wordt gewijzigd.

6. Anwendung der Richtlinie 2004/38/EG über das Recht der Unionsbürger, sich im Hoheitsgebiet der Mitgliedstaaten frei zu bewegen und aufzuhalten (Abstimmung) Gemeinsamer Entschließungsantrag: - Vor der Abstimmung: Joseph Daul im Namen der PPE-DE-Fraktion. - (FR) Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Ich möchte auf Artikel 19 und 166 der Geschäftsordnung verweisen. Bevor unser Parlament über den gemeinsamen Entschließungsantrag einiger Fraktionen über die Freizügigkeit entscheidet, möchte ich im Namen meiner Faktion den in Ziffer 13 enthaltenen persönlichen Angriff gegen den Vizepräsidenten der Kommission, Franco Frattini, auf das Heftigste verurteilen. Ich möchte eine politisch unwürdige Machenschaft der italienischen Sozialisten anprangern, die von einigen Kollegen aufgegriffen wurde, und die äußerst unpassend ist. Noch schlimmer ist, dass diese unaufrichtige, durch unsere Institution unbedingt zurückzuweisende, Entstellung der Äußerungen von Herrn Frattini uns daran hindern wird, in Ruhe eine Entscheidung zu fällen. Sollte unsere Fraktion aufgrund dieser Machenschaft gegen den Entschließungsantrag stimmen, dann würde das keinesfalls unsere Unterstützung für alle Rumänen und alle anderen EU-Bürger schmälern, die die Gesetze einhalten und ihr Aufnahmeland achten. Europa beruht auf dem Rechtsstaatsprinzip. Das bekräftigen wir erneut in dem von meiner Fraktion auf gemeinsame Initiative unserer italienischen und rumänischen Kolleginnen und Kollegen unterzeichneten Entschließungsantrag. Die Frage der Freizügigkeit ist nicht nur eine nationale, sondern eine europäische Angelegenheit. Hier geht es nicht um politische Vergeltungsakte, sondern um Werte, meine Damen und Herren. (Beifall) Martin Schulz im Namen der PSE-Fraktion. - Herr Präsident! Wir hatten eine ausführliche Debatte hier in diesem Hause, an der Kommissar Frattini teilgenommen hat. Herr Frattini hat bei den Ausführungen, die er selbst gemacht hat, und bei der Erwiderung auf die Redebeiträge der verschiedenen Kolleginnen und Kollegen in sehr moderater Form reagiert. Die Entschließung kritisiert lediglich einen Punkt, nämlich den, dass Kommissar Frattini nachweislich in einem konkreten Punkt des europäischen Rechts der Öffentlichkeit eine nicht richtige Auskunft gegeben hat. Dass unsere Entschließung das korrigiert und ferner klarstellt, dass der für den Rechtsschutz der Bürgerinnen und Bürger Europas zuständige Kommissar in einer essentiellen bürgerrechtlichen Frage eine falsche Äußerung in der Öffentlichkeit macht, ist die Pflicht dieses Parlaments und hat nichts mit irgendwelchen Verschwörungstheorien zu tun. Wir wissen allerdings sehr wohl, Herr Kollege Daul, dass Sie ein bedauernswerter Kollege sind, denn Sie haben diese Erklärung ja unter dem Druck der Forza Italia abgegeben, das ist alles was dazu zu sagen ist. (Beifall von links) Der Präsident Wir wollen hier jetzt keine Debatte führen! Monica Frassoni im Namen der Verts/ALE-Fraktion. - (IT) Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich denke, wir sollten den Redebeitrag des Fraktionsvorsitzenden, Herrn Daul, getrennt behandeln. Dieses Parlament wird seine Meinung durch eine Mehrheit zum Ausdruck bringen und hat das Recht, die Kommissionsmitglieder zu kritisieren oder zu zensieren. Das ist das souveräne Recht dieses Parlaments. Wir haben getan, was wir tun mussten, da Herr Frattini, das Gemeinschaftsrecht falsch ausgelegt hat. Und obwohl ich mir nur schwer durch all diese Zwischenrufe Gehör verschaffen kann, möchte ich wiederholen, dass wir hier als Abgeordnete des Europäischen Parlaments gegenüber einem Mitglied der Europäischen Kommission agieren und das auch weiterhin tun werden! (Beifall von links) Der Präsident Ich bitte darum, dass wir die Sache nicht mit so großer Emotion behandeln. Graham Watson Herr Präsident! Ich melde mich mit einer kurzen Bemerkung zur Geschäftsordnung zu Wort. Unabhängig von jeder parteipolitischen Debatte ist es äußerst unklug, wenn sich Kommissionsmitglieder in ihren Herkunftsländern oder in anderen Ländern für parteipolitische Angelegenheiten einsetzen. Ich halte es daher für angemessen, dass das Haus die Kommission an ihre entsprechenden Pflichten erinnert. (Beifall von links) Der Präsident Ich habe jetzt noch drei Wortmeldungen, und dann schließen wir diese kurze Debatte. Francis Wurtz im Namen der Fraktion GUE/NGL. - (FR) Herr Präsident! Ich denke nicht, dass dem, was Monica Frassoni, Graham Watson und Martin Schulz gesagt haben, noch viel hinzuzufügen ist. Ich möchte ganz einfach nur Folgendes sagen: Es wäre klug, dass ein Kommissar, gleich welcher es ist, wenn er feststellt, dass seine Worte von vier Fraktionen aufgegriffen werden, die nicht der gleichen Hälfte des Plenarsaals angehören, darüber nachdenkt, ob es richtig ist, auf diese Weise fortzufahren, wenn er das Vertrauen des Parlaments behalten möchte. (Beifall) Antonio Tajani (IT) Herr Präsident, meine Damen und Herren! Nach Artikel 151 und 19 der Geschäftsordnung des Europäischen Parlaments möchte ich Sie bitten, die Zulässigkeit von Ziffer 13 zu prüfen, die einen unmotivierten und unbegründeten persönlichen Angriff auf den Vizepräsidenten der Kommission enthält. Das ist ein Text, der im Falle seiner Annahme nach den vorausgegangenen Aussagen des Sprechers des Kommissionspräsidenten, der Herrn Frattini unterstützt, aus innenpolitischen Gründen einen unziemlichen Konflikt zwischen dem Parlament und der Kommission heraufbeschwören würde. Ich fordere Sie daher auf, über den Text des Entschließungsantrags ohne Ziffer 13 abstimmen zu lassen, und bitte gleichzeitig die Verfasser um seine Rücknahme mittels eines mündlichen Änderungsantrags. - Vor der Abstimmung über Ziffer 1: Roberta Angelilli (IT) Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich möchte folgenden mündlichen Änderungsantrag einreichen: "bekundet seine Trauer angesichts der Ermordung von Giovanna Reggiani am 31. Oktober 2007 in Rom und drückt ihrer Familie sein aufrichtiges Beileid aus." (Der mündliche Änderungsantrag wird übernommen.) - Vor der Abstimmung über Ziffer 13: Roberta Angelilli im Namen der UEN-Fraktion. - (IT) Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich möchte folgenden Änderungsantrag einreichen: "Betrachtet Bildung und den Kampf gegen Schulabbrüche innerhalb der Gemeinschaft der Roma als grundlegende Instrumente für die Bekämpfung von sozialer Ausgrenzung, Ausbeutung und Kriminalität". (Der mündliche Änderungsantrag wird nicht übernommen.) - Vor der Abstimmung über Erwägung F: Roberta Angelilli (IT) Herr Präsident, meine Damen und Herren! In der Erwägung der Bedeutung der Vorschriften der Artikel 5, 6, 7 und 8 der Richtlinie 2004/38/EG über das Recht der Unionsbürger und ihrer Familienangehörigen, sich im Hoheitsgebiet der Mitgliedstaaten frei zu bewegen und aufzuhalten. (Der mündliche Änderungsantrag wird nicht übernommen.)

Ordem dos trabalhos Presidente Segue-se na ordem do dia o exame do projecto definitivo de ordem do dia do presente período de sessões, elaborado pela Conferência dos Presidentes na sua reunião de quinta-feira, dia 9 de Dezembro de 2010, nos termos dos artigos 137.º e 138.º do Regimento. Foram propostas as seguintes alterações: Relativamente a quarta-feira: Recebi, do Grupo do Partido Popular Europeu (Democratas-Cristãos), um pedido de inclusão na ordem de trabalhos do relatório do senhor deputado Szájer sobre os mecanismos de controlo pelos Estados-Membros do exercício das competências de execução pela Comissão. József Szájer (EN) Senhor Presidente, como afirmou, o nosso grupo pede que o regulamento sobre os actos de execução seja incluído na ordem do dia. Sinto-me um pouco embaraçado neste papel, porque este pedido corresponde a uma intenção de vários grupos, e não apenas do meu. O relatório e os vários entendimentos comuns e declarações a ele anexos foram aprovados por unanimidade na Comissão dos Assuntos Jurídicos. Quero lembrar que o Tratado de Lisboa entrou em vigor há um ano. Este regulamento sobre os actos de execução surge na sequência de um ano de negociações muito duras sobre um domínio em relação ao qual os novos actos delegados e os actos de execução são muito importantes para este Parlamento. Penso que, passado um ano, estamos em condições de exercer este direito em plenitude. Daí a conveniência de debater e aprovar este novo regulamento. Queria ainda informar - os nossos colegas sabem-no - que se verificou uma situação muito difícil no Conselho, onde se formaram duas minorias de bloqueio. Trata-se, pois, de um diploma relativo a matérias de grande melindre e julgo, por isso, que o melhor a fazer é aprová-lo o mais depressa possível. Todos os direitos do Parlamento são devidamente considerados no relatório em causa. Peço o apoio de todos os outros grupos. Presidente Obrigado, Senhor Deputado Szájer. Apoiam esta proposta? Hannes Swoboda (DE) Senhor Presidente, não temos qualquer objecção a que o assunto seja incluído na ordem do dia. Quero, no entanto, chamar a atenção para o facto de, em algumas comissões, haver deputados - e não apenas do nosso grupo, penso eu - que ainda têm dúvidas em relação a regras específicas. Precisamos, é certo, de um prazo para a apresentação de propostas de alteração, para podermos proceder à votação o mais tardar na quinta-feira. Constato apenas que as discussões ainda estão em curso e que não posso dizer de antemão qual será o sentido de voto do nosso grupo. O debate ainda não foi feito. Mas nada temos a opor à inclusão deste assunto na ordem do dia. Presidente Tenho uma proposta a fazer sobre os procedimentos. Realizamos o debate na quarta-feira, e a sessão é suspensa às 21H00. O prazo para a apresentação de propostas de alteração terminaria às 10H00 de quarta-feira. A votação teria lugar na quinta-feira. (O Parlamento aprova a proposta) Catherine Trautmann (FR) Senhor Presidente, o meu grupo pretende que as duas perguntas orais sobre o relatório do grupo de missão presidido pelo Presidente Van Rompuy e os seis pacotes legislativos da Comissão sobre a governação económica sejam reintroduzidos na ordem de trabalhos. Em primeiro lugar, por uma questão institucional, uma vez que o artigo 9.º do Tratado de Lisboa nos dá a prerrogativa e a autoridade para aplicarmos a cláusula social horizontal e, em particular, para estudarmos o impacto social das medidas de maior alcance, das directivas e decisões que acarretem consequências mais importantes para os cidadãos. O Secretário-Geral da Confederação Europeia dos Sindicatos, John Monks, acaba de escrever sobre a preocupação que lhe causa o impacto directo dos planos de austeridade nos rendimentos dos assalariados, ou seja, nos salários e nas pensões. O fundamento político do pedido que faço em nome do meu grupo é, Senhor Presidente, a obrigação que nos incumbe de mostrar que, quando discutimos a regulação dos mercados, não estamos apenas a pronunciar-nos sobre os mercados - estamos também a votar e a legislar a favor dos nossos concidadãos. Espero que esta Assembleia apoie a reintrodução das perguntas orais. Presidente Quem quer pronunciar-se a favor? Alguém quer intervir para esse efeito? Francesco Enrico Speroni (IT) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, é precisamente por causa da relação que deve existir entre as três instituições - Conselho, Comissão e Parlamento - que me parece conveniente apoiar a proposta da senhora deputada. Presidente Alguém quer pronunciar-se contra a proposta? Parece que não há ninguém. Passemos, então, à votação. (O Parlamento aprova a proposta) Presidente. - As duas perguntas orais serão aditadas à ordem de trabalhos para a tarde de quarta-feira. A sessão prolongar-se-á até cerca das 21H00. (A ordem dos trabalhos é aprovada)

Europos inovacijų ir technologijų institutas (diskusijos) Pirmininkas Kitas darbotvarkės klausimas yra rekomendacijos dėl antrojo skaitymo, kurį pristatReino Paasilinna Pramonės, mokslinių tyrimų ir energijos komiteto vardu apie Europos inovacijų ir technologijų institutą (15647/1/2007 - C6-0035/2008 -. Reino Paasilinna pranešėjas. - (FI) Pone Pirmininke, Komisarai, ponios ir ponai, dėkoju už puikų bendradarbiavimą. Mūsų darbe jis ypač svarbus norint pasiekti gerų rezultatų. Jau beveik trejus metus kalbama apie Inovacijų ir technologijų instituto įkūrimą. Pagaliau atėjo laikas, nes pirminis Komisijos pasiūlymas reikalavo daug patobulinimų. Parlamento komitetai, ypač Pramonės, mokslinių tyrimų ir energijos komitetas, suteikpasiūlymui naują kvėpavimą. Parlamentui ir Tarybai buvo garantuotos didesnės galios, tačiau nebuvo apribota Europos technologijų instituto autonomija. Jo valdančiosios tarybos rinkimai primena rinkimų sistemą, kuri buvo naudojama renkant Europos mokslinių tyrimų tarybą ir kurią rekomendavo mokslo pasaulis. Kaip kažkas sakė, buvo patvirtinta, kad smulkiojo ir vidutinio verslo įmonės galės dalyvauti EIT darbe ir naudoti jo teikiamą naudą. Nauda apims užimtumą ir lankstumą bei efektyvumą, kurių reikia norint sklandžiai pritaikyti inovacijas. Svarbiausia, kad buvo pakeisti Instituto prioritetai. Pagrindinis Europos inovacijų ir technologijų instituto dėmesys, ką siūlo pats jo pavadinimas, bus skiriamas inovacijoms. Kiti du žinių trikampio elementai, švietimas ir moksliniai tyrimai, yra labai svarbūs, bet inovacijos akivaizdžiai yra trikampio viršūnė. Joms teikiamas pagrindinis dėmesys ir jos yra svarbiausias tikslas. Ateityje turėsime investuoti į kokybišką švietimą ir pagrindinius mokslinius tyrimus, bet, kaip visi žinome, inovacijos yra Europos Achilo kulnas. Amerikiečiai Europos patentų biure užregistruoja trečdaliu daugiau paraiškų negu patys europiečiai. Mums reikia daugiau žiniomis pagrįstų produktų ir paslaugų. Per 10 metų Kinija padidino moksliniams tyrimams ir plėtrai skiriamą BNP dalį nuo praktiškai nulio iki esamo vieno su puse proc. 17 ES valstybių narių šiam tikslui skiriama dalis yra mažesnnegu Kinijoje. ES BNP dalis, investuojama į mokslinius tyrimus ir technologijų plėtrą, vis dar yra mažesnnegu kitų pasaulio ekonominių galių skiriama dalis. Dar didesnį nerimą kelia tai, kad per pastaruosius metus investicijų dalis tik sumažėjo, o ne didėjo. Beveik tokioje pačioje blogoje padėtyje yra naujai investuotasis kapitalas. Lisabonos strategija pasiūldinaminį požiūrį. Kodėl neturėtume pasitikėti savosiomis schemomis? Nors švietimo ir mokslinių tyrimų lygis yra aukštas, jis yra per mažai komerciškai ir funkciškai panaudojamas arba bent jau mažiau efektyvus negu konkuruojančiose šalyse. Mūsų patentų sistema sudėtinga. Ar protų nutekėjimas neturėtų būti svarbus klausimas Sąjungai, kuri ketina tapti pirmaujančia pasaulio žiniomis pagrįsta ekonomika? EIT neišspręs šių problemų, bet galės jas palengvinti rodydamas gerą pavyzdį. Jis teiks verslo sektoriui naujos rūšies bendradarbiavimą su švietimo ir mokslinių tyrimų institucijomis. Bus skatinamas mokslinių tyrimų komercinis panaudojimas ir kuriami artimesni dvišaliai ryšiai. EIT taps galingu universitetu, kuris sau išlaikys geriausius mokslinių tyrimų specialistus. Tai garantuoja Parlamento pataisos. Išsprendus pradinę finansavimo problemą situacija tapo aiški. Viena iš mano pasiūlytų Žinių ir inovacijų bendrijų pagrindinį dėmesį skirs informacinėms ir ryšių technologijoms. Verslo pasaulio atstovai jau skiria mums dideles pinigų sumas. Finansavimas nėra problema. Tyrimų ir bandymų nepakanka, mums reikia bendradarbiavimo, o EIT sukurtas kaip tik šiuo tikslu. Puikus kompromisas su Taryba yra toks palankus, kad galime drąsiai sakyti, jog jį palaikome ir aš raginu visus išreikšti jam paramą balsuojant. Dėkoju visiems. (Plojimai) Ján Figeľ Komisijos narys. - Pone Pirmininke, esu tikrai patenkintas, - ir tai nėra vien tik diplomatinis išsireiškimas - kad šiandien galiu pasisakyti šia Europos inovacijų skatinimo tema. Manau, kad Parlamento balsavimas bus labai svarbus. Kaip minėjo ponas Paasilinna, mes pažengėme tikrai toli, bet šių Rūmų atstovams norėčiau priminti, kad dėl šio pasiūlymo skatinti inovacijas sukuriant tokią instituciją sulaukėme daug skeptiškų nuomonių ir abejonių ir man džiugu, kad sugebėjome įtikinti valstybes nares, Parlamentą, institucijas ir partnerius remti šį pasiūlymą. Nepamiršau Suomijos, tada Vokietijos, Portugalijos ir dabar Slovėnijos pirmininkaujančiųjų valstybių pastangų. Norėčiau pareikšti ypatingą dėkingumą parlamento pranešėjui ponui Paasilinna už jo efektyvią paramą ir Pramonės, mokslinių tyrimų ir energijos komiteto Pirmininkei poniai Niebler, Biudžeto komiteto Pirmininkui ponui Böge ir Kultūros bei švietimo komiteto pranešėjai poniai Hennicot-Schoepges. Be šių žmonių pastangų ir indėlio negalėtume džiaugtis pasiektais rezultatais. Manau dabar yra proga įrodyti, kad Europa turi galimybių ir yra tvirtai pasiryžusi pagerinti inovacijų kūrimo pajėgumą šiame globaliame pasaulyje. Technologijų inovacijos yra pagrindinis ekonomikos augimo, darbo vietų kūrimo ir konkurencingumo veiksnys bei piliečių socialinės gerovės pagrindas. Mes siūlome visaverčiai įtraukti tris žinių trikampio - švietimo, mokslinių tyrimų ir inovacijų - kraštines į verslo partnerių, mokslinių tyrimų specialistų ir akademinio sluoksnio atstovų bendradarbiavimą. Jie kartu dirbs taip vadinamosiose žinių ir inovacijų bendruomenėse. Manau, kad dabar, po tokio ilgo pasiruošimo, yra pats laikas įgyvendinti Europos inovacijų ir technologijų instituto projektą. Kaip žinote, mes jau žengėme pirmuosius žingsnius ir aš informavau komitetą, kad mes pradėjome valdančiosios tarybos narių rinkimo procedūrą. Specialus kvalifikuotas ir nepriklausomas narių rinkimo komitetas ruošia kriterijus. Mes sudarysime 18 asmenų valdančiosios tarybos grupę. Identifikavimo komitetas veikia visiškai nepriklausomai ir autonomiškai. Manau tai yra labai svarbus EIT sėkmės ir valdančiosios tarybos pagrįstumo veiksnys. Parlamentas ir Taryba bus išsamiai informuojami apie rinkimų procedūrą ir jos rezultatus. Įgyvendinus pirmąjį rinkimų procedūros etapą Komisija paruoš išankstinę ataskaitą, o baigus rinkimų procedūrą, bus paruošta galutinataskaita. Parlamentas ir Taryba turės per vieną mėnesį pateikti sprendimus dėl pasiūlytų EIT valdančiosios tarybos narių. Pagrindinis jų patikimumo rodiklis bus jų kvalifikacija, neabejotina reputacija, visiška nepriklausomybir sugebėjimas atstovauti savųjų sričių interesams - universitetams, mokslinių tyrimų institucijoms ir verslo institucijoms. Leiskite atkreipti dėmesį į nepaprastai svarbų elementą. Norėčiau oficialiai pareikšti, kad Europos Komisija pasižada gerbti tarybos autonomiškumą ir nepriklausomybę, kurie nustatyti reglamente ir nevaidins jokio vaidmens priimant strateginius EIT sprendimus. Komisija tarybai jos pageidavimu teiks administracinę ir finansinę paramą, kuri būtina šiuo pradiniu etapu. Pradžioje reikia suteikti pagalbą. Tokia pagalba teiks tarybai galimybę per 18 mėnesių sudaryti pirmąsias Žinių ir inovacijų bendrijas (KIC), bet nedarys jokios įtakos priimant strateginius sprendimus. Visų mūsų tikslas pamatyti veikiančią EIT per reglamente numatytą laikotarpį. Su nekantrumu laukiu sėkmingo EIT įkūrimo ir norėčiau išreikšti nuoširdžią padėką už Parlamento atsidavimą ir indėlį. Romana Jordan Cizelj PPE-DE grupės vardu. - (SL) Nuo minties įkurti Europos inovacijų ir technologijų institutą užmezgimo praėjo treji metai. Tačiau supratimas, kad didesnio konkurencingumo ir inovacijų pagrindinis veiksnys yra tinkamas rūpestis žmoniškųjų išteklių kokybe siekia daug ankstesnius laikus. EIT siūlo šios problemos sprendimą Europos lygiu. Pamatas jau supiltas. Dabar laikas greitai ir efektyviai įgyvendinti sutartas priemones. Norėčiau padėkoti Parlamento nariams, pranešėjui ir ypač savo parlamentinės grupės nariams už priimtą nutarimą ir bendradarbiavimą su Komisija bei Taryba ruošiant puikų pasiūlymą, apimantį daugelį pagrindinių idėjų. Inovacijos yra pagrindinis EIT uždavinys. Mūsų iniciatyva Institutas taps puikiu darbo simboliu ir žinomu Europos kokybės ženklu. Didelis pasiekimas yra nepriklausomų Žinių ir inovacijų bendrijų tinklo struktūrą, aprašyta dabartiniame pasiūlyme. Mums pavyko rasti sprendimą dėl sudėtinių ir sudėtingų Instituto veiklos organizavimo klausimų. Dabartinis pasiūlymas pateikia sprendimą strateginių inovacijų programos forma, kuri optimizuoja pusiausvyrą tarp atsakomybės už vykdomą politiką ir specialistų nepriklausomybės bei aiškiai apibrėžia ilgalaikio strateginio planavimo kompetencijas. Skirdami anksčiau minėtus finansinius išteklius galime daug padaryti. Pradžia gera, bet efektyvus įgyvendinimas, kaip paprastai, priklausys nuo mūsų pasiryžimo ir atkaklumo. Hannes Swoboda PSE grupės vardu. - (DE) Pone Pirmininke, norėčiau atsiprašyti, kad turėjau palikti salę iškart po savo kalbos, nes ėjau į susitikimą su Pirmininku Pöttering. Norėčiau kuo nuoširdžiausiai padėkoti kolegai Paasilinna už pasišventimą šiam klausimui ir Komisarui, kuris visada išreiškia tvirtą paramą. Tikiu, kad EIT yra svarbus Europos įrankis. Ponas Paasilinna jau sakė, kad Europoje per mažai išleidžiame moksliniams tyrimams ir plėtrai bei nepakankamai finansuojame efektyvius mokslinius tyrimus. Europoje, kaip ir daugelyje šalių - bent jau daugelyje valstybių narių - finansavimas galėtų, turėtų ir privalo būti didesnis. EIT nėra konkuruojanti institucija, bet ji turėtų būti varomąja mokslinių tyrimų jėga, ji turėtų kurti naujas iniciatyvas. Kaip svarbu, vien atsižvelgiant į energijos sektorių, didesnės mokslinių tyrimų pastangos kuriant naujas energijos technologijas. Dėl tokios didelės svarbos norėčiau paprašyti Komisaro, kad reikiami sprendimai būtų priimti nedelsiant. Vienas iš sprendimų, be abejo, susijęs su administracinio biuro valdyba.. Savaime suprantama, kaip atvykėlis iš Vienos ir kaip austras, aš norėčiau, kad pagrindinbūstinbūtų Vienoje. Kad ir koks sprendimas bus priimtas, jis turėtų būti priimtas nedelsiant, kad EIT pradėtų veikti kuo greičiau. Jorgo Chatzimarkakis ALDE grupės vardu. - (DE) pone Pirmininke, visų pirma norėčiau nuoširdžiai pasveikinti Reino Paasilinna, mūsų pranešėją, ir Komisarą Fige¾. Taip greitai priimtas sprendimas yra puikus pasiekimas! Pranešėjas buvo kruopštus, apdairus ir sukaustvisų mūsų dėmesį. Dar norėčiau ypatingai padėkoti Komisijos Pirmininkui ponui Barroso. Visi puikiai žinome, kad 2005 m. šis projektas buvo pasiūlytas jo iniciatyva. Per trejus metus sugebėjome jį apibrėžti ir paruošti. Tai nuostabu. Mes, Europoje, sugebame greitai veikti ir turiu bent kartą pasakyti, kad tai yra vainikuojantis laimėjimas. Paruošimas užtruko tik trejus metus, nors tai buvo labai svarbus klausimas. Privalome vystyti švietimą. Vokietijoje, šalyje, apie kurią žinau daugiausiai, švietimas priklauso nuo kultūros ir lavinimo suverenumo, o valstybės narės atidžiai stebi padėtį. Tačiau mes įsigudrinome pasiekti kompromisą. Čia aš kalbu apie finansus. Ilgai sprendėme klausimą, iš kur turėtų būti imami pinigai. Be to, iš pirmo karto sugebėjome nustatyti ES biudžetą nuo pradžių iki pabaigos. Anksčiau tai būdavo vien subsidijos, subsidijos ir subsidijos. Jūs girdėjote diskusijas. Dabar pirmą kartą kalbame apie inovacijos vietoje subsidijų! Tai puiku! Norėčiau ypatingai padėkoti kolegoms iš Žemės ūkio ir kaimo plėtros komiteto, nes jie turėjo pritarti kompromisiniams sprendimams. Ginčus sugebėjome išspręsti labai greitai, pavyzdžiui, EIT nepriklausomybės lygio, bandomųjų etapų trukmės, EIT sąsajų su Septintąja pagrindų programa, lėšų perskirstymo ir net "EIT žymos" klausimais. Mes išsprendėme visus šiuos klausimus. Dabar apie įgyvendinimą. Kaip sakKomisaras Figel', dabar sudaroma valdančioji taryba ir Europos Parlamentas (dėkoju, kad įtraukėte šį punktą) turės nuspręsti, kas sudarys valdybą, nes mes manome, kad tai yra labai svarbu. Tačiau reikia pasirinkti tam tikras temas. Ponas Swoboda kalbėjo energijos tema. Tiesą sakant, turėtume skirti dėmesio Europos atsakui į klimato pokyčius, EIT valdymui ir, pavyzdžiui, efektyvesnio energijos naudojimo klausimams. Tačiau turėtume nuspręsti ir dėl vietos. Manau, kad viena iš galimų vietų yra Strasbūras. Šiuo klausimu dar nebuvo kalbėta, bet mes turime jį išspręsti. Pastate galėtų įsikurti EIT ir Europos mokslinių tyrimų taryba. Strasbūras galėtų tapti "Mokslabūru" ir mes visi galėtume tam pritarti. Konrad Szymański UEN grupės vardu. - (PL) Pone Pirmininke, kaip tik šiandien baigiame įstatymų paruošimo darbą, susijusį su Europos inovacijų ir technologijų institutu. Valdančiosios tarybos paskyrimas ir Žinių bei inovacijų bendrijų kūrimas bus kitas žingsnis link bendros Europos Sąjungos žinių rinkos. Pastarojo vizito į Lenkiją metu komisaras Verheugen sakė, kad naujųjų valstybių narių įtraukimas į bendrosios rinkos struktūras sustiprino Europos Sąjungą ir yra naudingas visoms šalims. Aš ryžtingai pritariu, kad tai bus puiki ir naudinga patirtis mums visiems. Instituto tarybos įsikūrimas Vroclave dar labiau skatintų Europos sanglaudą. Būtų lengviau skatinti naująsias nares didinti mokslinių tyrimų ir technologijų plėtros finansavimą sudarant būsimą Sąjungos biudžetą. Be to, visoje Europoje būtų geriau išnaudojamas inovacijų potencialas. Vroclavo kandidatūros palaikymas nėra tik siauras egocentriškumas. Tai yra natūralios visos Europos Sąjungos interesų paisymo pasekmės. Miloslav Ransdorf GUE/NGL grupės vardu. - (CS) Norėčiau pasakyti, kad nuo Kondratievo ilgųjų bangų teorijos sukūrimo yra žinoma, kad inovacijų kūrimas ir inovacijų įgyvendinimas visuomenėje yra objektyvus procesas, procesas su savo specifine ir objektine struktūra. Kaip aktyvūs politinio gyvenimo dalyviai, mes galime skatinti inovacijas. Aš asmeniškai manau, kad kiek tai susiję su institucijomis, EIT yra svarbesnis Europos ateičiai negu, pavyzdžiui, Europos Komisija. Tikiu, kad visuomenės domėjimąsi mokslu ir jo populiarumą skatina trys pagrindiniai veiksniai. Pirma, į mokslininkus turėtų būti žiūrima kaip į pavyzdinius visuomenės atstovus. Labai svarbu, kad jauniems žmonėms vertybių pavyzdžiu būtų pristatomi tokie mokslininkai, kaip ponas Holy, įžymus čekų chemikas, užpatentavęs daug išradimų, o ne sportininkai ar dainininkai. Todėl turėtume siekti įgyvendinti - tegu bus tai kaip šūkis - naują "vertės struktūrą". Antra, turėtume siekti atnaujinto "vertės vadovavimo". Europa suteikpasauliui daugiau žymių mokslininkų, negu visi kiti žemynai kartu sudėjus. Europiečiams visada rūpėjo mokslinės pastangos. Privalome visomis išgalėmis siekti, kad Europa atgautų lyderės vaidmenį šiuo atžvilgiu. Trečia, mums trūksta "novatoriškumo dvasios", kuri vestų Europą į priekį. Jana Bobošíková (CS) Ponios ir ponai, Pasaulio intelektinės nuosavybės organizacijos pateikti skaičiau aiškiai rodo, kad Europos problema yra ne naujų idėjų trūkumas, o jų transformavimas į verslo galimybes. Globalinės ekonomikos sėkmę užtikrins ne Europos inovacijų ir technologijų institutas. Novatoriškas konkurencingumas galės augti tik skiriant daugiau lėšų, įskaitant rizikos kapitalą ir suteikiant kūrybinės aplinkos, akademinio sluoksnio ir verslumo laisvę kartu su atitinkama atlygio už puikius mokslinius rezultatus sistema. Ponios ir ponai, esu visiškai prieš Europos inovacijų ir technologijų instituto įkūrimą. Jis neužtikrins ES konkurencingumo pranašumo. Tai bus tik bereikalinga struktūra, dubliuojanti jau esančias mokslo, technologijų plėtros ir švietimo skatinimo struktūras. Tai bus tik dar viena vieta, siurbianti mokesčių mokėtojų pinigus ir neteikianti jokios papildomos vertės. Dar daugiau, gali būti pakartota "Galileo" sistemos nesėkmė. Privatusis sektorius, į kurio pinigus deda viltis Komisija ir Taryba, nemato prasmės finansuoti beprasmį politikų ir pareigūnų sapną. Angelika Niebler (DE) Pone Pirmininke, Komisare, ponios ir ponai, visų pirma norėčiau atsiprašyti, kad negalėjau būti su jumis nuo diskusijų pradžios. Prieš tai pasisakęs pranešėjas kalbėjo apie "Galileo" projektą. Turėjau vadovauti deryboms dėl "Galileo" projekto, todėl pavėlavau. Noriu padėkoti mūsų pranešėjui ponui Paasilinna, kuris atliko puikų darbą su savo šešėliniu pranešėju. Dar norėčiau padėkoti Komisarui Figel', kuris daug prisidėjo konsultuodamas ir šiandien mes galime balsuoti dėl pranešimo, kuris susilauks didelės parlamento narių paramos. Prieš trejus metus pradėjome diskusijas dėl Europos inovacijų ir technologijų instituto poreikio. Ryžtingai sakau taip, mums reikia šio instituto. Jaučiamas didelis technologijų poreikis. Turime puikių mokslininkų ir tyrėjų visose 27 šalyse. Tačiau nesugebame paversti puikių mokslinių tyrimų rezultatų į konkurencingus produktus ir paslaugas. Inovacijų ir technologijų institutas galėtų įnešti savo indėlį. Komisija siūlo kurti izoliuotą naująjį Institutą. Mes, Parlamento nariai, tarėme ne, to nenorime! Mes norime sukurti tinklo struktūrą, integruojančią Europos verslus, universitetus ir mokslinių tyrimų institutus, Įtraukėme tai į savo pranešimą. Tikiuosi, kad einame teisingu keliu. Gerai, kad diskusijų metu nekėlėme vietos klausimo. Nes ponas Chatzimarkakis šiandien nebūtų galėjęs skaityti pranešimo, o mes negalėtume baigti šio projekto ir praėjus penkeriems metams tikriausiai vis dar diskutuotume, ar mums reikia Technologijų instituto. Gyula Hegyi Pone Pirmininke, mokslas ir technologijos teikia puikią galimybę kovoti su pasauline konkurencija. Daugelį amžių mūsų žemynas buvo mokslo ir technologijų plėtros centras, o Europos mokslas visada buvo tarptautinis. Mokslininkai visuomet aktyviai keisdavosi mintimis, net ir Geležinės uždangos laikais, o dabar mokslo bendruomenbeveik nebeturi ribų. Europos inovacijų ir technologijų instituto įkūrimas yra svarbus žingsnis palaikant senąsias mūsų žemyno tradicijas. Visiškai pritariu šiam pasiūlymui ir sveikinu kolegą Paasilinna su puikiu pranešimu. Savo vyriausybės, tautos ir mokslininkų vardu siūlau įkurti EIT pagrindinę būstinę Budapešte. Mūsų pasiekimai biologijos srityje siekiant kovoti su klimato pokyčiais ir aplinkos studijos yra puikiausias argumentas. Bet mano gimtasis miestas, Budapeštas, teiktų ir malonią bei jaudinančią atmosferą. Lena Ek Pone Pirmininke, mes norime Europos, kuri būtų konkurencinga, neterštų aplinkos ir būtų socialiai atsakinga. Tačiau pasaulinėje rinkoje vyrauja didelkonkurencija ir norint visaverčiai joje dalyvauti mums reikia Europos projektų ir savųjų išteklių, kokius turėjo JAV, kai nusprendsiųsti žmones į mėnulį. Manau, kad Europos inovacijų ir technologijų institutas galėtų būti mūsų baze, skirta "žmogaus siuntimo į mėnulį" projektui, ir apimti mūsų tyrėjus ir išteklius. Iki šiol nustatytos sritys, pavyzdžiui, klimato pokyčiai ir telekomunikacijos, yra svarbios Europos ateičiai ir Europos konkurencingumui bei turės įtakos Europos piliečiams. Manau, kad akademinių mokymų garantijos yra labai svarbios. Baigdama norėčiau išreikšti paramą ponui Chatzimarkakis dėl sprendimo naudoti jau turimas struktūras. Ryszard Czarnecki (PL) Pone Pirmininke, po trijų mėnesių vyks diskusijos, kuriomis bus sprendžiama, kuriame Europos mieste įsikurs Europos inovacijų ir technologijų instituto valdančiosios tarybos pagrindinbūstinė. Šis sprendimas bus politinis ir pagrįstas faktais. Tam, kad būtų suvienodintos senųjų ir naujųjų Sąjungos valstybių galimybės, bus sudarytas neseniai į Europos Sąjungą įstojusių šalių konglomeratas. Atsižvelgdamas į faktus ir nepamiršdamas minėtų politinių kriterijų, manau, kad idealiu centru taptų Lenkijos miestas Vroclavas, kurios istoriją per kelis šimtmečius kūrčekai, austrai, žydai, vokiečiai ir lenkai. Argumentai už būstinės įkūrimo Vroclave: Didelis intelektinis potencialas, šis miestas jau yra stiprus akademinis centras, jame susitelkdaug kapitalo ir didžiųjų įmonių, įskaitant užsienio bendroves Žemesniosios Silezijos regione, kuris galėtų būti EIT partneriu ir galų gale, artima dviejų ES valstybių narių, Vokietijos ir Čekijos, kaimynystė. Keli įvairių sričių Nobelio prizo laureatai yra kilę iš Vroclavo. Miestas dalyvauja labai gerai išvystytuose ir daugelį švietimo institucijų bei mokslo centrų apimančiuose Europos ir pasaulio projektuose. Manau, kad sprendimas įkurti Europos inovacijų ir technologijų instituto valdančiąją taryba Vroclave b9tū optimalus, atsižvelgiant į harmoningą mokslo ir technologijų plėtrą ES, kuri turėtų atsisakyti skirstymo į senąją ir naująją Europą. Zdzisław Kazimierz Chmielewski (PL) Pone Pirmininke, be abejo atsiranda tam tikrų pasekmių apribojus kalbėtojų laiką iki vienos minutės. Pavyzdžiui, aš neturiu laiko kalbėti finansavimo tema. Pagrindinprogramos, už kurią turėtume būti dėkingi pranešėjui, diskusijų tema yra inovacijos, kurias turėtų įgyvendinti žinių bendrijos. Mano šalis neslepia tiesioginio susidomėjimo įkurti Institutą. Mes matome galimybę bendrijoms funkcionuoti palaikant įžvalgiai paslėptus saitus su Institutu, tačiau neribojant jų nepriklausomybės. Suprantama, kad vyriausybinės organizacijos pabrėžia praktinę bendrijų naudą, laikydamas jas tam tikra žinių trikampio - švietimo, mokslinių tyrimų ir pramonės - varančiąja jėga. Tuo pačiu, jos patvirtina Europos mokslinių tyrimų centrų norą kurti bendrijas, kurių veikla apimtų tris sritis: atsinaujinančius energijos šaltinius, klimato pokyčius ir informacines technologijas. Mano, kaip Europos parlamento nario, pareiga - užtikrinti, kad Vroclavo miestas, gerai žinomas Lenkijos mokslo centras, pageidauja būti ypatinga vieta šiuo atžvilgiu. Teresa Riera Madurell (ES) Pone Pirmininke, visų pirma norėčiau pasveikinti poną Paasilinna priėmus susitarimą dėl klausimo, kuri nuo pat pradžių nebuvo paprastas. Pirmojo svarstymo metu finansavimas buvo svarbiausias klausimas ir mes remiame bendros pozicijos priėmimą. Negalima paneigti, kad pradinę Instituto idėją įkvėpkiti puikūs modeliai, bet reikia pasakyti, kad buvo dedama daug pastangų ją įgyvendinant ir atsižvelgiant į Europos sudėtingumą ir įvairovę. Rezultatas yra naujas instrumentas, integruojantis tris žinių ašis: švietimą, mokslinius tyrimus ir inovacijas, kurios turės būti kelių disciplinų inovacijos kultūros katalizatoriumi ir smarkiai padidinti konkurencingumą. Mes tikime, kad reikia kurti inovacijų ir žinių bendrijas kaip strateginius integruotus universitetų, mokslinių tyrimų centrų ir verslo bendrovių tinklus, kuriuose studentai, mokslininkai ir žinios galėtų nevaržomai sklisti ir kur darbas galėtų būti vykdomas svarbiausiose mokslinėse ir strateginėse srityse, pavyzdžiui, atsinaujinančių energijos šaltinių ar informacijos ir komunikacijų technologijų srityse. Mes tikimės, kad artimoje ateityje EIT pradės duoti taip pageidaujamų vaisių. Grażyna Staniszewska (PL) Pone Pirmininke, norėčiau dar kartą pasidžiaugti, kad Bendrija kreipia dėmesį į inovacijų Europoje poreikį. Tai labai svarbu naujosioms valstybėms narėms, kurioms novatoriškos technologijos yra puiki galimybžengti didelį žingsnį į priekį ir paspartinti vystimąsi. Mes su malonumu remiame puikiai sukurtą projektą, kurį pateikVroclavo miestas, kuris kovoja dėl teisės įkurti šiame mieste Instituto valdančiosios tarybos biurus. Kaip, neskaitant Strasbūro, galėtume sutaupyti vieną kartą per mėnesį vykdami į brangias keliones? Tai galėtų būti kelionės į Vroclavą, kuris įsikūręs ant senosios ir naujosios Europos sienos. Tai ne sostinė, bet klestintis miestas, kuriame įsikūrpuikūs universitetai ir beveik 150 000 studentų. Lenkijos valdžios institucijos, Vroclavo vietos institucijos ir Lenkijos akademinis pasaulis yra visiškai pasirengę prisiimti šią atsakomybę. Inovacijų ir technologijų instituto pagrindinės būstinės įkūrimas Vroclave būtų simbolinis gestas ir visiškai neprieštarautų aukštos kokybės kriterijams. Žinių ir inovacijų bendrijos, sudarančios Europos Instituto dalį, irgi turi būti paskirstytos po visą Europos Sąjungą. Institutas turi būti visos Bendrijos teritorijos mobilizavimo instrumentu ir didinti konkurencingumą bei spartinti inovacijų ir technologijų pažangą būdamas visos Europos Sąjungos ekonomikos augimo ženklu. Tikiu, kad naudodami tokias iniciatyvas kaip EIT mes galime priimti žiniomis pagrįstos pasaulio ekonomikos iššūkius ir įsisąmoninti ambicingus Lisabonos strategijos tikslus. Pierre Pribetich (FR) Pone Pirmininke, mes pereiname prie paskutiniojo EIT įgyvendinimo etapo. Aš pritariu įvairių institucijų deryboms siekiant priimti suderintą sprendimą ir skirti šį Institutą inovacijų ir mūsų didžiausių ambicijų simboliu. Didžiausia reikšmskiriama inovacijoms, pagrindinei Europos vertybei. Pirmosios žinių ir inovacijų bendrijos didžiausią dėmesį skirs pagrindinėms sritims, pavyzdžiui, klimato pokyčiams ir atsinaujinantiems energijos ištekliams, nepamirštant nanotechnologijų, kurioms irgi būtina tinkama parama. Europos Sąjungos dėmesio centru taps inovacijos. Inovacijos Europoje, Europos inovacija - EIT yra trūkstama šias dvi koncepcijas siejanti grandis, kuri, jei patvirtins rytojaus balsavimas, paskatins Europos Sąjungos pažangą. Kaip mums primena Anatole France, rožės pražysta tiems, kas jomis tiki. EIT yra tarsi rožEuropos sode. Norint, kad sužydėtų EIT, būtina sudaryti palankias sąlygas. Pirmojo svarstymo metu išreiškiau susirūpinimą dėl per mažų finansinių išteklių, skiriamų EIT. 308 milijonų eurų nepakanka įgyvendinti mūsų ambicingus tikslus. Pone Pirmininke, Komisare, ponios ir ponai, privalome pakeisti finansinį klimatą ir skirti reikiamus išteklius, kad įgyvendintumėme labai realius siekius. Lambert van Nistelrooij (NL) Dėkoju už suteiktą galimybę. Tiesą sakant, malonu pradėti nuo šio brangakmenio, kuris nėra didelis, bet turi daug galios, ypač atsižvelgiant į stambinamąją struktūrą, jei ateityje ji bus pripažinta kaip kokybės garantas. Antras punktas - kartu su ponu Paasilinna dėjau pastangas susiedamas projektą su pramone, su inovacijų terminologija ir šiuos atžvilgiu esu labai patenkintas pavadinimu "Inovacijų ir technologijų institutas". Skaitant dokumentus man atrodo, kad vis dar kyla dėl jo neaiškumų. Kartais Komisijos dokumentuose naudojamas šis pavadinimas, o Parlamento dokumentuose - ne, todėl labai svarbu vadinti institutą tikruoju ir teisingu pavadinimu. Mano paskutinis aptariamas punktas susijęs su buveine. Norėčiau pritarti ne gimtąja kalba kalbantiems pranešėjams ir ne prancūzų kalba kalbantiems pranešėjams, pavyzdžiui poniai Ek ir Chatzimarkakis, kurie šiandien ragino mus remti Strasbūro - "Mokslabūro", kaip jį pavadino ponas Chatzimarkakis - kandidatūrą. Tai administracinio pobūdžio miestas, o ši struktūra yra administracininstitucija. Tai nėra didysis institutas. Taip išspręstume daug politinių problemų. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PL) Pone Pirmininke, prieš trejus metus kilusi mintis įkurti Europos technologijų institutą buvo sutikta pakankamai skeptiškai, todėl galime manyti, kad kompromisinis esamo reglamento tekstas yra labai sėkmingas. Atsižvelgus į liepos mėn. Tarybos sprendimą dėl pagrindinės Būstinės vietos ir pasiūlytą Žinių ir inovacijų bendrijų tinklo struktūrą, Institutas galės pradėti veiklą šią vasarą ir bus puiki inovacijų visoje ES skatinimo priemonė. Vienas iš mano, kaip Teisės reikalų komiteto pranešėjos, prioritetų buvo teisinis nuolatinio Instituto finansavimo pagrindas. Džiaugiuosi, kad Taryba pritaršiems pasiūlymams. Peržiūrėjus finansines 2007-2013 m. finansines perspektyvas, Institutui bus skirta beveik 309 milijonai eurų, o tai yra gera pradžia. Tikiuosi, kad peržiūrėjus finansavimą įpusėjus šiam laikotarpiui, mes rasime 2 milijardus eurų, kurių reikia projektui įgyvendinti. Mokslo elito atsiradimas naujosiose valstybės narėse, kurios turi didelį ir neišnaudotą potencialą šioje srityje, yra labai svarbus. Manau, kad pasiūlymas įkurti vieną iš EIT struktūrų Vroclave - mieste, kuriame studijuoja daugiau negu 140 000 studentų - būtų puiki Europos investicija į ateitį. Ir pagaliau, norėčiau pasveikinti poną Paasilinna ir padėkoti už sklandų bendradarbiavimą. Jacek Protasiewicz (PL) Pone Pirmininke, kolega iš Vengrijos, Parlamento narys iš Budapešto, sakė, kad Geležinės uždangos laikais vyko bendradarbiavimas tarp Europos mokslo institucijų, bet privalau pasakyti tiesą šiuo klausimu. Geležinuždanga padalijo mokslą Europoje į dvi stovyklas - Vakarų stovyklą, kuri veiklaisvajame pasaulyje ir sulaukjo paramos ir Rytų stovyklą. Būtų gerai, jei Europos technologijų institutas, kurį mes įkursime šiandien arba rytoj, ne tik teiktų novatoriškos konkurencijos ir pasaulinės kovos dėl žinių galimybes Europos Sąjungos šalims, bet ir suvienytų šias dvi stovyklas, kurios buvo išskirtos dėl istorinių aplinkybių. Prisijungiu prie savi kolegų iš Lenkijos, kurie rekomendavo Vroclavo miestą, kuriame būtų galima įkurti pagrindinę instituto būstinę ar vieną iš jo departamentų bei norėčiau, kad miesto valdžia pasiruoštų naudoti investuojamus pinigus, kurie yra būtini norint sėkmingai įgyvendinti šį projektą. Erna Hennicot-Schoepges Pone Pirmininke, norėčiau pasveikinti pranešėją, poną Paasilinna ir Komisarą bei paminėti diskusijų metu neaptartus klausimus, t.y., faktą, kad be akademinio pasaulio pagalbos šiandien nebūtume ten, kur esame. Jei universitetai būtų nepritarę šio naujojo Instituto kūrimui, kuris siūlo bendradarbiavimą tarp pramonės, privačiojo sektoriaus, mokslinių tyrimų sričių ir akademinių institucijų, instituto projektas nebūtų išvydęs dienos šviesos. Primininkas labai greitai pradėjo šio instituto įkūrimo procesą dar nepaskyrus tinkamo biudžeto, o Mokslo ir mokslinių tyrimų Komisaras išvis nepageidavo tokio Instituto, todėl visa šlovuž jo įkūrimą tenka jums, pone Figel', nes, kaip Švietimo Komisaras, jūs numalšinote nerimą, kuris vyravo šioje srityje dėl suteikiamų laipsnių ir diplomų. Tikiuosi, kad šio Instituto veikla bus labai sėkminga ir kad tereikia suburti personalą, nes Valdančiajai tarybai reikia keliose srityse patyrusių žmonių - akademinio sluoksnio atstovų ir pramonės atstovų - kurie nebūtų įsitraukę į šias sritis ir būtų jauni. Linkiu kuo didžiausios sėkmės ieškant tokių žmonių! Marusya Ivanova Lyubcheva (BG) Pone Komisare, dokumentas, kurį ruošiasi patvirtinti Europos Parlamentas iš tikrųjų labai svarbus. Sveikinu jus, sveikinu pranešėją ir visus kolegas, kurie prisidėjo prie esamų pasiūlymų pateikimo ir patvirtinimo. Labai svarbu, kad būtų kuriama pagrindinstrategija. Europos ekonomikai būtina technologinių inovacijų plėtra. Tai varomoji pasaulio plėtros jėga. Ypač svarbu, kad žiniomis pagrįstos bendrijos dirbtų projektų pagrindais ir galėtų atsižvelgti į bendrosios Europos plėtros strategijos prioritetus ir į atskirų valstybių narių galimybes. Būtina įtraukti ir vystyti geriausius atskirų mokslinių tyrimų struktūrų bei universitetų pasiekimus ir užtikrinti prioritetų susiejimą energijos sektoriuje, klimato pokyčių srityje ir naujų pažangių medžiagų, kurios yra būtinos pasaulio plėtrai, srityje. Šis institutas turi tapti tikru vienybės simboliu ir mobiliu centru, kuriame būtų naudojamos geriausios mokslinių tyrimų srities praktikos. Gal jo įkūrimas naujojoje ES valstybėje narėje būtų puiki Europos strategija. Sylwester Chruszcz (PL) Pone Pirmininke, šiandien susitarėme, kad turime visomis išgalėmis skatinti atvirą, žiniomis pagrįstą visuomenę, kad pasivytume pasaulio standartus, neatsiliktume nuo besiplečiančių pasaulio ekonomikų bei skirti kaip įmanoma daugiau lėšų. Dar norėčiau paminėti, kad būsimojo Instituto įkūrimo vieta nėra nesvarbi smulkmena. Jis turėtų būti įkurtas novatoriškame regione, kuris būtų perspektyvus ir kuriame gyventų ir veiktų jauni bei atviri protai ir, kas yra labai svarbu, regione, kuris būtų tarp Rytų ir Vakarų Europos. Lenkijos miestas Vroclavas atitinka visus šiuos reikalavimus, todėl norėčiau jums jį rekomenduoti. Baigdamas norėčiau pasveikinti pranešėją ir visus, kurie dalyvavo šiose įkvepiančiose diskusijose. Miroslav Mikolášik (SK) Pagrindinis Lisabonos strategijos tikslas - skatinti konkurenciją Europos viduje ir taip neatsilikti nuo kitų pasaulinių ekonomikų, pavyzdžiui, JAV ir naujųjų Azijos centrų (Kinijos ir Indijos). Dalis šios strategijos apima Europos technologijų instituto įkūrimą, kurį PPE-DE gruplabai remia. Labai atidžiai stebėjau šio Instituto, kuriam reikės skirti didelę finansinę paramą, kad būtų įgyvendinti jo tikslai, įkūrimo pradžią. Šių tikslų įgyvendinimas būtinas siekiant išsaugoti ES pramonės, konkurencingumo ir inovacijų pagrindus. Todėl siūlau padidinti jau patvirtintą biudžetą. Norėčiau pabrėžti, kad šis projektas privalo būti sėkmingas, ir, kas labai svarbu šiuo kontekstu, skatinti inovacijas, kurios kaip tik ir skatina pažangą bei konkurencingumą. Manau, kad šiuo atžvilgiu galime įtraukti žodį "inovacijos" į Instituto pavadinimą, kuris iš pradžių turėjo būti Europos technologijų ir inovacijų institutas. Ši iniciatyva yra svarbus žiniomis pagrįstos ES ekonomikos ir mokslinių tyrimų bei inovacijos sričių plėtros veiksnys. Norėčiau išreikšti savo susižavėjimą dėl Komisaro Fige¾ energijos ir pasiry˛imo įgyvendinant šį projektą. Nina Škottová (CS) Pone Pirmininke, ponios ir ponai, visų pirma norėčiau pasveikinti Komisarą Fige¾ ir pranešėją Paasilinna už darbą su šiuo projektu. Išklausėme teigiamų ir neigiamų nuomonių dėl EIT, o prieš įgyvendinant šį projektą tikrai girdėsime dar daug diskusijų. Šių diskusijų metu norėčiau išsakyti vieną teigiamą nuomonę apie EIT. Visos lėšos, kurias ES skiria mokslui, plėtrai ir švietimui yra puikiai paskirstomos. Tai būtų ypač naudinga, jei įgyvendinant EIT projektą dalyvautų geriausi Europos protai. Czesław Adam Siekierski (PL) Pone Pirmininke, vieningos ekonominės zonos, vienos Europos rinkos sukūrimas buvo Bendrijų, o vėliau ir Europos Sąjungos įkūrimo priežastis. Kitu etapu turime skatinti Europos ekonomikos konkurencingumą. Tai įmanoma tik skyrus pinigų švietimui, moksliniams tyrimams, naujoms technologijoms ir inovacijoms. Negalėsime nugalėti šių iššūkių, jei pramonei nepavyks remti mokslo ir naujųjų technologijų plėtros ir jei vietos valdžios institucijos neinvestuos į švietimą. Vyriausybės turėtų aktyviau skatinti aukštąjį mokslą ir remti pagrindinius mokslinius tyrimus. Europos Sąjunga turėtų teikti didelį dėmesį inovacijų rėmimui ir plėtrai. Šias užduoti turėtų įgyvendinti tiek valstybių narių, tiek ES institucijos. Ján Fige¾ Komisijos narys. - Pone Pirmininke, norėčiau padėkoti Rūmų nariams už labai įdomias ir paremiančias diskusijas. Nors girdėjau kritinių nuomonių dėl pinigų trūkumo ir dėl to, kad vėl norime kažką įsteigti. Manau, kad pati svarbiausia inovacija yra atvirumas ir kūrybiškumo skatinimas. Konsultavimo ir teisinio proceso rezultatas yra puikus atvirumo, pasiaukojimo, atsidavimo ir net kūrybinio novatoriškumo pavyzdys. Mes novatoriškai sutarėme dėl bendros nuomonės atsižvelgdami į šio rezultato kontekstą ir turinį. Tai svarbiausias. Didžiausias EIT tikslas yra inovacijos. Tai yra planin2006 m. Lahti viršūnių susitikimo apskaita ir mes pasiūlėme projektą tik vieną dieną prieš patį susitikimą. Niekada nerėmėme investicijų į žaliąjį sektorių, kad sukurtume ką nors naujo, o siekėme rasti naują požiūrį, kad būtų galima skatinti, organizuoti, motyvuoti ir mobilizuoti išteklius bei partnerius ir sėkmingai įgyvendinti inovacijas Europoje. Norėčiau priminti, kad Komisija niekada nesistengstatyti naujų EIT skirtų pastatų, bet bandtaikyti naują požiūrį. Tai truko dvejus su puse metų: 2005 m. vasario mėn. mes pradėjome tai įgyvendinti kaip Lisabonos strategijos dalį ir nuo tada išgėrėme daug kavos ir ilgai diskutavome. Šios kalbos buvo labai įdomios ir įkvepiančios - taip pat ir šiame pastate - bei parodė, kad yra daug nuomonių apie inovacijų plėtros skatinimą. Džiaugiuosi, kad pagaliau tvirtai ėmėmės šių įsipareigojimų. Daugelis kalbėjo apie vietą. Šį klausimą spręs Taryba. Tikiuosi, kad Slovėnija, kaip pirmininkaujanti šalis, sugebės valdyti sprendimo priėmimo procesą. Jau buvo paminėti pavadinimai - kai kurie iš jų valstybių narių lygiu. Kai kurie miestai siekia dalyvauti regioniniu lygiu. Daugelio ambicingų kandidatų dalyvavimas sprendžiant EIT įkūrimo vietos klausimą yra puikus ženklas. Daug universitetų, verslo įstaigų ir mokslinių tyrimų bei technologijų organizacijų nori dalyvauti ne tik konsultavimo procese, bet ir renkant valdančiąją tarybą bei pačiame EIT darbo procese. Kaip sakponia Hennicot-Schoepges, mes neprarasime savo tapatumo, mes siūlome dalytis tapatumu tarp universitetų ar esamų centrų ir EIT, kuris neužilgo bus įkurtas. Tai beveik viskas, ką norėjau pasakyti atsakydamas į jūsų klausimus. Dar kartą norėčiau pabrėžti kryptingo darbo svarbą. Jūs taip dirbate Parlemento komitetuose, o mes - Komisijoje. Aš nebuvau izoliuotas. Ir nesu vienas. Tikslus pavyko įgyvendinti padedant Pirmininkui, pramonės Komisarui, mokslinių tyrimų Komisarui, biudžeto Komisarui ir daugeliui kitų. Manau, tai yra labai svarbus pranešimas ateities kartoms. Dirbkime kartu, būkime atviri ir skatinkime kūrybiškumą. Šį mėnesį noriu pasiūlyti paskelbti 2009 m. Europos kūrybiškumo ir inovacijų metais. Taip būtų tvirtai susieti pasiūlymai, idėjos ir strategijos, kurias mes Europoje stengiamės skatinti. Dar kartą nuoširdžiai visiems dėkoju. Tai nėra vien tik įvykęs faktas, o greičiau etapo, kuris pažymi įkūrimą, pradžia, po kurios gali būti sėkmingai vykdomas pagrindinis darbas. Reino Paasilinna pranešėjas. - (FI) Pone Pirmininke, Komisare, ponios ir ponai, negalima pamiršti, kad projekto pradžioje didžiuldauguma buvo nusistatę prieš jį. Dabar mes sukūrėme jį bendradarbiaudami su Komisija ir Taryba. Mums pavyko taip dinamiškai kurti projektą, kad dabar pasiekėme balsavimo etapą, ir aš tikiuosi, kad didžioji dauguma dabar yra už jo įgyvendinimą. Tik taip galime dirbti kartu. Neturiu griežtos nuomonės dėl būstinės vietos, bet galiu pasakyti, kad tai bus šiuolaikiška tinklų sistema, kurioje mokslinių tyrimų specialistai ir bendrijos veiks nepriklausomai. Jie nebus susikoncentravę sostinėje, kurioje bus įkurta pagrindinInstituto būstinė. Jos administravimo darbuotojų bus sąlyginai nedaug, mažiau negu šimtas žmonių, todėl didelių patalpų neprireiks. Noriu paminėti dar vieną svarbų dalyką. Toje vietoje turi būti gerai išvystytas transporto tinklas, geriausia būtų tiesioginiai skrydžiai į kitas šalis, nes mes žinome, kaip sudėtinga dirbti ten, kur neskraido lėktuvai ir kartais reikia susitikti su žmonėmis tiesiogiai oro uostuose. Negalime pamiršti ir finansavimo. Labai svarbu, kad sugebėjome rasti finansavimą komunikacijų technologijų srityje. Kitais žodžiais tariant, jei tema atrodo patraukli, pinigus būna rasti daug paprasčiau. Mums tikrai netrūksta kapitalo. Daugelis iš kalbėjusių sakė, kad tai yra nauja bendradarbiavimo rūšis. Institutas nekonkuruos su kitomis įstaigomis, bet, kaip sakponia EK, bendradarbiaus su jomis. Ponas Ransdorf ir tam tikri kiti asmenys sakė, kad Europos modelis, aukštas Europos mokslo lygis per praėjusius šimtmečius, turėtų atsispindėti mokslo pasaulio scenoje. Tai vienas iš būdų atitikti aukštus kokybės standartus. Noriu nuoširdžiai visiems padėkoti už bendradarbiavimą. Šis projektas turi būti sėkmingai įgyvendintas, ne jo reikia Europai. Ačiū. (Plojimai) Pirmininkas Diskusija baigta. Balsavimas vyks šiandien. Rašytiniai pareiškimai (142 taisyklė) Edit Herczog Informacijos ir technologijų revoliucija, popramoninės visuomenės socialinekonomintransformacija privertdaugelio pasaulio šalių vyriausybes, ekonomiką ir politikus vartytis savo miegančiosios gražuolės guoliuose, o vis didėjantis dėmesys skiriamas atitinkamų bendrijų, didesnių regionų ar šalių sėkmingos veiklos priežasčių supratimui. Sėkmę užtikrina kūrybiškumas, kūrybinenergija, ir naujos mintys, kurios gali formuoti naujos plėtros pagrindą. Perkėlus kūrybiškumą į realų gyvenimą, jis tampa inovacijomis. Tikėkimės, kad Europos inovacijų ir technologijų institutas (EIT) bus labai sėkmingas ir novatoriškas Europos Parlamento tvarinys. Pagrindinis EIT tikslas bus didinti Europos Sąjungos inovacijų pajėgumą susiejant aukštąjį mokslą, mokslinių tyrimų bendruomenes ir pramonės šakų atstovus. EIT gali vaidinti labai svarbų vaidmenį užtikrinant, kad Europos inovacijos būtų gerai žinomos visame pasaulyje, o Europos pramonir mokslinių tyrimų specialistai yra jėga, su kuria būtina skaitytis. Vengrijos sostinirgi dalyvauja Europos inovacijų ir technologijų instituto pagrindinės būstinės prieglobsčio suteikimo svarstymuose. Esu tikras, kad mano šalis būtų puiki vieta Institutui dėl mūsų vyriausybės atsidavimo moksliniams tyrimams ir inovacijoms bei plėtrai, dėl šalies mokslinių tyrimų infrastruktūros, dėl Vengrijos mokslo plėtros ir, kas tikrai nėra paskutinėje vietoje, dėl vengrų svetingumo. Cituodamas Vengrų mokslininką ir Nobelio premijos laureatą Albert Szent-Györgyi raginu jus palaikyti mūsų siekį tapti EIT šalimi šeimininke. "Vengrija yra maža šalis atsižvelgiant į gyventojų skaičių, bet didelgalia atsižvelgiant į pilkąją medžiagą". Janusz Lewandowski Pone Pirmininke, antrasis svarstymas Europos Parlamente yra dar vienas žingsnis link Europos inovacijų ir technologijų instituto įkūrimo. Daug laiko praėjo nuo tada, kai José Barroso pateikpasiūlymą įkurti tokią instituciją 2005 m. vasario mėn. Tai turėjo būti institucija, kuri remtų Lisabonos strategijos įgyvendinimą, kuris tuo metu buvo vos įpusėjęs ir neteiknumatytos naudos. Žinau, kad vienas iš miestų, kuris tikisi, kad jame bus įkurta pagrindinEIT būstinė, yra Lenkijos miestas Vroclavas. Dar žinau, kad Lenkija, kaip ir kitos valstybės, norėtų, kad joje būtų įkurtas Institutas (pavyzdžiui, Viena, Sant Cugat-Barselona, Paryžius, Oksfordas, Briuselis, Budapeštas, Niurnbergas, Achenas). Labai daug tikimasi ir dėl 2,4 milijardų eurų, kurių reikės Instituto finansavimui, paskyrimo. Tai bendrosios Institutui ir Žinių ir inovacijų bendrijų (KIC) tinklui skirtos išlaidos. Tačiau manau, kad instituto įkūrimas negalės padėti įgyvendinti struktūrinių reformų, kurios yra būtina inovacijų ir konkurencingumo plėtros Europos Sąjungoje sąlyga. Žinodamas Vroclavo ambicijas ir administravimo lygį tame mieste, esu įsitikinęs, kad tai yra puiki EIT vieta ir esu patenkintas pastangomis, kurios dedamos, kad ši institucija būtų įkurta šiame mieste. Alexander Stubb raštu. - Švietimas, moksliniai tyrimai ir inovacijos yra langai į ateitį. Jie yra konstrukciniai taip vadinamo "žinių trikampio" blokai. Privalome būti konkurencingi. Žinių trikampis yra viena iš konkurencingumo priežasčių. Aš palaikau šį dokumentą, nes Komisijos pasiūlymas įkurti Europos technologijų institutą (EIT) būtų skirtas šalinti vieną iš didžiausių Europos silpnų vietų - inovacijų stoką. Manau, kad EIT yra investicija į ateitį. Anksčiau buvo nemažai skeptiškų nuomonių dėl pridėtinės EIT vertės. Pasiūlyta tinklo struktūra yra geras sprendimas. Kompetencija priklauso dalyvaujantiems universitetams ir aukštojo mokslo įstaigoms. Prisimindamas savo mokslo metus aš remiu mintį, kad EIT Žinių ir inovacijų bendrijos turi būti autonomiškos. Tokie centrai bus parenkami pagal meistriškumo kriterijus. Palaikau šią mintį, nes EIT KIC bus didžiausias Europos inovacijų skatinimo veiksnys. (posėdis nutrauktas 11.15 ir atnaujintas 11.30)

Explicaţii privind votul Elena Oana Antonescu în scris. - Susţin poziţia raportorului PPE pe acest dosar şi propunerea Comisiei privind lupta împotriva fraudei fiscale în Uniunea Europeană. Cred că această propunere poate îmbunătăţi cooperarea administrativă la nivelul tranzacţiilor intracomunitare, în ceea ce priveşte calculul taxei pe valoare adăugată şi controlul aplicării corecte a acestei taxe. Rămâne de văzut dacă propunerea Comisiei de extindere a reţelei EUROCANET şi de înfiinţare a unei noi structuri, EUROFISC, care ar funcţiona pe baze voluntare şi nu ar avea personalitate juridică, va conduce la o combatere mai eficientă a fraudei fiscale la nivel de Uniune. Sophie Auconie Guvernată de Regulamentul (CE) nr. 1798/2003 al Consiliului, cooperarea administrativă europeană privind taxa pe valoare adăugată trebuie să fie îmbunătăţită, în special în privinţa termenilor combaterii evaziunii fiscale. Raportul elaborat de dl GarcíaMargallo y Marfil susţine această abordare sprijinind propunerile Comisiei Europene care se concentrează pe facilitarea schimbului de date între statele membre. Am votat în favoarea raportului deoarece acesta adaugă, de asemenea, unele îmbunătăţiri substanţiale textului Comisiei Europene, în special în ceea ce priveşte protecţia datelor persoanelor fizice. Jean-Pierre Audy În conformitate cu procedura de consultare a Parlamentului European, am votat pentru raportul distinsului meu coleg spaniol dl García-Margallo y Marfil referitor la propunerea de regulament a Consiliului privind cooperarea administrativă şi combaterea fraudei în domeniul taxei pe valoarea adăugată. Frauda TVA este adesea organizată pe o bază transfrontalieră, motiv pentru care Uniunea Europeană şi statele sale membre trebuie să fie mai bine coordonate în vederea combaterii fraudei TVA, în special, şi a fraudei fiscale, în general. Mă bucur că propunerea Comisiei stabileşte principiul unui temei juridic pentru stabilirea unei structuri comune, Eurofisc, ceea ce va face posibil schimbul de informaţii multilateral, rapid şi direcţionat, astfel încât statele membre să poată reacţiona în mod adecvat şi într-o manieră coordonată pentru a combate orice noi tipuri de fraudă care apar, întemeindu-se pe analiza riscurilor organizate în comun. Împărtăşesc preocupările raportorului referitoare la protecţia datelor cu caracter personal, care trebuie respectate. Acest tip de date trebuie să fie utilizate numai cu scopul de a preveni şi a combate infracţiunile fiscale. Zigmantas Balčytis Am susţinut acest raport, deoarece consider că este necesar să se consolideze dispoziţiile din domeniul luptei împotriva fraudei. Frauda cu scopul de a eluda taxele are consecinţe grave asupra bugetelor naţionale, încalcă principiul impozitării corecte, poate denatura concurenţa şi are impact asupra funcţionării pieţei interne. Reglementările actuale nu asigură în mod eficient cooperarea între statele membre, deşi frauda în domeniul taxei pe valoare adăugată este adesea organizată în mai multe ţări şi, prin urmare, statele membre trebuie să coopereze pentru a o preveni. Este încurajator faptul că noua versiune a regulamentului va consolida baza de date a plătitorilor de TVA ai Comunităţii şi a operaţiunilor lor, aspect care va oferi statelor membre acces la informaţii, va îmbunătăţi cooperarea administrativă şi ne va permite să combatem frauda TVA în mod mai eficient. George Sabin Cutaş Am votat pentru o strategie europeană de luptă pentru combaterea fraudei fiscale şi a evaziunii în domeniul TVA. Consider că se impune crearea unui mecanism la nivel european pentru lupta împotriva fraudei, deoarece amploarea fenomenului denotă că acţiunile de contracarare nu mai pot fi gestionate exclusiv la nivel intern. Conform Asociaţiei Internaţionale pe probleme de TVA, pierderile anuale de TVA pe întreg teritoriul Uniunii Europene sunt estimate între 60 de miliarde şi 100 de miliarde de euro. De aceea, pledez pentru o strânsă cooperare între autorităţile administrative din statele membre şi Comisia Europeană, pentru a evita consecinţele nefaste pe care frauda fiscală le poate avea asupra bugetelor naţionale, precum şi asupra concurenţei. Diogo Feio Cooperarea administrativă între statele membre în lupta împotriva fraudei şi a criminalităţii financiare este extrem de importantă din motive de echitate şi justiţie, precum şi datorită impactului imens pe care o astfel de infracţiune o are asupra situaţiei economice a unei ţări. Nenumărate cazuri de fraudă apar în domeniul taxei pe valoare adăugată, astfel încât este esenţial să existe un cadru juridic cu măsuri puternice care să genereze o reducere substanţială a numărului de astfel de cazuri. Este de dorit o cooperare sporită la nivelul administraţiei centrale, prin intermediul schimbului de informaţii, atâta timp cât viaţa privată a individului este respectată, precum şi baze de date complete, iar funcţionarii trebuie să fie instruiţi în mod corespunzător în detectarea şi prelucrarea unor astfel de cazuri. Statele membre trebuie să pună în aplicare măsurile propuse de Uniunea Europeană cât mai rapid posibil, astfel încât să creeze un sistem mai transparent, care să poată combate frauda fiscală în mod eficient. José Manuel Fernandes Denaturările cauzate de frauda în materie de taxă pe valoare adăugată (TVA) afectează echilibrul general al sistemului de resurse proprii, care trebuie să fie echitabil şi transparent pentru a garanta buna funcţionare a Uniunii. Întrucât autorităţile publice au obligaţia de a compensa pierderile veniturilor implicate, creşterea fraudei presupune o presiune fiscală sporită asupra întreprinderilor care respectă normele de impozitare. Deşi nu s-au desfăşurat anchetele privitoare la magnitudinea evaziunii şi fraudei în materie de TVA în toate statele membre, Asociaţia internaţională pentru TVA estimează că pe teritoriul Uniunii Europene, pierderile de TVA se încadrează între 60 de miliarde şi 100 de miliarde de euro. Este nevoie de o cooperare sporită între administraţiile centrale, printr-un schimb de informaţii şi respectarea vieţii private a persoanelor. Statele membre trebuie să pună în aplicare măsurile propuse de Uniunea Europeană cât mai rapid posibil, astfel încât să creeze un sistem mai transparent, care să poată combate frauda fiscală în mod eficient. Nuno Melo Lupta împotriva fraudei fiscale trebuie să fie o prioritate pentru UE, în special în domeniul taxei pe valoarea adăugată. Din acest punct de vedere este susţinută o politică transversală de combatere a fraudei în toate statele membre, în special incluzând schimbul de informaţii. Este deosebit de semnificativ faptul că frauda este una dintre principalele cauze de inechitate în UE, deoarece aceasta conduce la o concurenţă neloială, precum şi la o piaţă dezechilibrată. Siiri Oviir Am votat pentru proiectul de regulament al Consiliului privind cooperarea administrativă şi combaterea evaziunii fiscale în materie de taxă pe valoarea adăugată, deoarece acest act juridic va face posibilă lupta comună şi eficientă a statelor membre împotriva evaziunii fiscale transfrontaliere. Evaziunea fiscală are consecinţe grave pentru bugetele statelor membre; aceasta încalcă principiile egalităţii impozitării şi produce denaturări ale concurenţei. Deşi măsurile de combatere a evaziunii fiscale ţin în mare măsură numai de competenţa statelor membre, consider că adoptarea de măsuri împotriva evaziunii fiscale în lumea globală de astăzi trebuie să fie o prioritate şi pentru UE. Alfredo Pallone Propunerea Comisiei oferă statelor membre mijloacele de combatere eficientă a fraudei în materie de TVA transfrontaliere, prin completarea şi modificarea regulamentului actual, precum şi prin crearea unui temei juridic pentru cooperarea specifică în vederea combaterii fraudei: Eurofisc. Frauda fiscală are consecinţe grave asupra bugetelor naţionale, conduce la încălcări ale principiului impozitării corecte şi este de natură să provoace denaturări ale concurenţei. Nu trebuie să uităm că autorităţile publice au obligaţia de a compensa pierderea de venituri implicate, exercitând o presiune fiscală sporită asupra întreprinderilor care respectă normele fiscale. Lupta împotriva fraudei fiscale în întreaga UE trebuie să completeze măsurile întreprinse de statele membre. Proiectul de regulament are ca scop nu numai oferirea posibilităţii calculării corecte a TVA, ci şi monitorizarea aplicării sale corecte, în special în ceea ce priveşte tranzacţiile intracomunitare, precum şi combaterea fraudei în materie de TVA. În termeni generali, sunt introduse mai multe îmbunătăţiri referitoare la schimbul de informaţii, şi anume o definiţie îmbunătăţită a cazurilor în care statele membre pot să desfăşoare o anchetă administrativă, inclusiv măsuri pentru a remedia eşecul în efectuarea unei anchete. Aldo Patriciello Mă bucur că impactul financiar al neregulilor, în măsura în care acestea au fost identificate, a scăzut de la 1 024 milioane de euro în 2007 la 783,2 milioane de euro în 2008, cu reduceri înregistrate în toate sectoarele de cheltuieli, cu excepţia cheltuielilor directe şi a fondurilor de preaderare. Sprijin pe deplin activităţile efectuate de Comisie şi aş dori să subliniez faptul că lupta împotriva fraudei şi corupţiei reprezintă o datorie importantă a instituţiilor europene şi a tuturor statelor membre. Având în vedere situaţia economică specială care afectează toată Europa, sunt de acord că este necesar să protejăm interesele financiare ale Uniunii şi să combatem crima organizată, care, potrivit indicatorilor naţionali, îşi sporeşte capacitatea de coluziune în cadrul instituţiilor, în special prin intermediul fraudei care afectează bugetul comunitar. Prin urmare, consider că este esenţial să adoptăm legislaţia eficientă pentru a îmbunătăţi cooperarea administrativă în combaterea practicilor dăunătoare de impozitare şi pentru a asigura buna funcţionare a pieţei interne. În acest sens, susţin propunerea de directivă a Consiliului privind cooperarea administrativă în domeniul impozitării, subliniind în acelaşi timp importanţa responsabilizării sporite a statelor membre, începând cu calitatea informaţiilor înregistrate în bazele de date. Elena Oana Antonescu în scris. - Propunerea Comisiei de simplificare, modernizare şi armonizare a normelor privind facturile cu TVA aduce îmbunătăţiri, în special în ceea ce priveşte prevederile care permit întreprinderilor mici şi mijlocii să folosească facturi simplificate şi în ceea ce priveşte garantarea faptului că autorităţile fiscale acceptă facturile fiscale electronice în aceleaşi condiţii cu cele tradiţionale. În acest sens, propunerea raportorului de a acorda autorităţilor fiscale posibilitatea de a impune cerinţe suplimentare, cum ar fi numere secvenţiale pentru facturile simplificate, oferă o măsură de siguranţă simplă, care păstrează îmbunătăţirile aduse de Comisie. În acest domeniu, care priveşte sistemul comun al taxei pe valoarea adăugată şi normele privind facturarea, Comisia trebuie să sprijine statele membre care au nevoie de asistenţă tehnică pentru modernizarea e-administrării, fie prin programul comunitar Fiscalis 2013, fie prin utilizarea fondurilor structurale. Cred că raportorul a adus amendamente care îmbunătăţesc propunerea Comisiei, motiv pentru care am votat pentru adoptarea acestui raport Sophie Auconie Am votat în favoarea raportului elaborat de dl Casa referitor la normele privind facturarea cu TVA. În legătură cu acest subiect, o directivă a Consiliului din 2001 a stabilit norme comune la nivelul Uniunii Europene ca mijloc de simplificare, modernizare şi armonizare a normelor privind facturarea cu TVA. Cu toate acestea, există disparităţi în ceea ce priveşte normele din diferite state membre, în special în domeniul facturării electronice. Cu toate acestea, neconcordanţele constituie un impediment în calea integrării acestui tip de facturare, în ciuda faptului că este o sursă de simplificare. O mai mare armonizare a normelor propuse de Comisia Europeană şi sprijinite de către raportor este, prin urmare, o veste bună pentru toate întreprinderile europene, deoarece facturarea electronică va fi mai accesibilă pentru acestea, iar, în schimb, povara lor administrativă va fi redusă. Jean-Pierre Audy În conformitate cu procedura de consultare a Parlamentului European, am votat pentru raportul distinsului meu coleg maltez, dl Casa, referitor la propunerea de directivă a Consiliului de modificare a Directivei 2006/112/CE privind sistemul comun al taxei pe valoarea adăugată în ceea ce priveşte normele privind facturarea. Aceasta a devenit esenţială pentru desfiinţarea organizării administrative referitoare la facturare. Din punct de vedere istoric, oportunităţile pe care şi le permit statele membre în acest domeniu au implicat norme disparate, în special în domeniul facturării electronice. Aceste norme reprezintă un obstacol în calea bunei funcţionări a întreprinderilor în special pentru cele care utilizează tehnologii noi de dematerializare pe piaţa internă într-un moment în care poverile administrative inutile din Europa afectează creşterea economică. Sprijin toate măsurile de simplificare propuse în raport, în special cele destinate IMM-urilor şi, în special: pentru a renunţa la cerinţa de a deţine o factură care să respecte formalităţile tuturor statelor membre; pentru a confirma că facturile tipărite şi cele electronice sunt la fel de valabile; şi pentru a elimina posibilitatea traducerii în limbile oficiale în acele state membre în care taxa necesită facturi speciale. Sebastian Valentin Bodu în scris. - Adoptarea acestui raport este salutară din multe puncte de vedere, însă aş vrea să mă refer - mai ales în calitate de raportor pentru aviz şi autor al unor amendamente esenţiale - doar la cele mai importante dintre ele, ambele având ca rezultat concret reducerea sarcinilor administrative care apasă asupra agenţilor economici În primul rând, obligaţia statelor membre de a implementa schema de contabilitate de încasări şi plăţi (cash accounting) pentru IMM-uri (definite la nivel european ca fiind firmele cu cifra de afaceri sub 2 000 000 EUR) va fi un stimulent binevenit pentru mediul de afaceri. Aceasta în condiţiile în care un agent economic se află în prezent în situaţia de a plăti TVA-ul unei facturi la momentul emiterii, însă încasarea facturiirespective (şi TVA-ul aferent) putând să aibă loc după luni de zile sau chiar niciodată. În toate cazurile însă, principiul conform căruia deductibilitatea TVA-ului este indisolubil legată de plata acestuia rămâne fundamentală În al doilea rând, facturii electronice i se conferă aceeaşi valoare juridică ca şi facturii pe hârtie, astfel încât facturile trimise prin e-mail vor înlocui, probabil, actualele facturi de hârtie, uşurând astfel atât activitatea de emitere şi transmitere a facturilor, cât şi pe cea de gestionare şi stocare a acestora. Vito Bonsignore Aş dori să îl felicit pe raportor, dl Casa, pentru activitatea importantă pe care a desfăşurat-o până acum. Grupul meu parlamentar a fost întotdeauna angajat în a sprijini întreprinderile mici şi mijlocii, care constituie forţa motrice de susţinere a economiei Europei şi pe care noi, în calitate de politicieni, avem datoria de a o stimula. În special, aprob posibilitatea, propusă de Comisie, de a permite furnizorului să plătească TVA-ul doar atunci când primeşte plata pentru o aprovizionare. De asemenea, sunt de acord cu principiul privind posibilitatea de a oferi valabilitate egală facturilor electronice şi facturilor tipărite. Acest lucru constituie, prin urmare, o serie de măsuri care, în opinia mea, se încadrează într-un proces mai amplu de reducere a birocraţiei care vine în ajutorul întreprinderilor europene, în special în cazul unei astfel de conjuncturi economice critice. Aşadar, am speranţa că aceste măsuri vor fi adoptate cât mai curând posibil într-un cadru mai amplu de sprijin pentru întreprinderile mici şi mijlocii, care trebuie să funcţioneze într-un mediu fiscal şi economic mai permisiv. David Casa în scris. - Acesta a fost propriul meu raport referitor la normele privind facturarea în materie de TVA. Am avut succes în solicitarea ca sistemul de contabilitate de casă să fie introdus în mod obligatoriu în toate statele membre, oferind astfel posibilitatea IMM-urilor de a alege sau nu utilizarea unui astfel de sistem. Raportul a constituit de asemenea un succes în ceea ce priveşte reducerea poverilor inutile asupra întreprinderilor, care au fost găsite în cadrul propunerii Comisiei. În acest scop, raportul a avut succes în atingerea obiectivelor sale şi am votat în favoarea acestuia. Diogo Feio O mai mare integrare a pieţei interne şi reducerea costurilor nejustificate pentru întreprinderi printr-un proces de simplificare şi de reducere a barierelor administrative constituie obiective care trebuie avute în vedere pentru elaborarea legislaţiei Uniunii. Această directivă, care vizează stabilirea unui sistem comun de facturare cu privire la taxa pe valoarea adăugată, este, prin urmare, esenţială pentru atingerea acestor obiective. În special, consider că metoda de facturare tradiţională ar trebui să fie înlocuită cu facturarea electronică, care este mai rapidă şi mai puţin costisitoare pentru întreprinderi şi persoane fizice, cu condiţia ca principiul transparenţei să fie respectat. José Manuel Fernandes Directiva în discuţie urmăreşte să stabilească un sistem comun de facturare pentru taxa pe valoarea adăugată printr-un exerciţiu de simplificare şi de reducere a poverii administrative; acest lucru este esenţial pentru o mai bună integrare a pieţei interne şi pentru reducerea costurilor nejustificate pentru întreprinderi. Consider că această directivă constituie un pas pozitiv în vederea clarificării şi asigurării certitudinii juridice, atât pentru persoanele plătitoare de impozite, cât şi pentru administraţii, furnizând în acelaşi timp mijloace suplimentare de luptă împotriva fraudei fiscale în materie de taxă pe valoarea adăugată. Nuno Melo Un sistem comun al taxei pe valoarea adăugată (TVA) în ceea ce priveşte normele privind facturarea este esenţial pentru simplificarea, modernizarea şi armonizarea normelor privind facturarea cu TVA. De asemenea, acest sistem nou aduce economii importante întreprinderilor, lucru care este extrem de important în acest context de criză. Adoptarea acestui raport reprezintă, de asemenea, un pas suplimentar în lupta împotriva fraudei şi evaziunii fiscale. Siiri Oviir În calitate de liberal, am votat pentru directiva de schimbare a normelor privind facturarea, deoarece cred că metoda utilizată în prezent, prin care acest capitol a fost încorporat în directiva privind TVA, nu şi-a atins pe deplin obiectivul, care a fost acela de a simplifica, moderniza şi armoniza prezentarea de facturi cu TVA. Consider că noile norme vor reduce povara birocraţiei antreprenorului şi, de asemenea, vor asigura că aceleaşi norme privind întocmirea şi emiterea facturilor vor începe să se aplice în toate statele membre. Având în vedere piaţa liberă şi circulaţia serviciilor, nimic altceva nu ar fi rezonabil. Jean-Pierre Audy Pe baza recomandării făcute nouă în raportul colegului meu deputat din Polonia, dl Czarnecki, am votat în favoarea acordării grefierului Curţii de Justiţie a descărcării de gestiune pentru execuţia bugetului aferent exerciţiului financiar 2008. Susţin cererea Curţii de Conturi potrivit căreia procedurile consolidate privind achiziţiile publice trebuie să fie stabilite de către Curtea Europeană de Justiţie. Sunt mulţumit de buna funcţionare a CEJ. Cu toate acestea, nu pot înţelege reticenţa CEJ de a publica declaraţiile de avere ale membrilor săi şi sprijin cererea făcută de Parlament de a pune în aplicare această practică fără întârziere. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Acest raport oferă o analiză exhaustivă a situaţiei bugetare a Curţii Europene de Justiţie (CEJ). Acesta subliniază o serie de probleme importante care ar trebui să fie reexaminate de urgenţă, cum ar fi necesitatea de a îmbunătăţi procedurile privind achiziţiile publice, cu scopul de a sprijini serviciile de autorizare să organizeze procedurile de licitaţie şi să controleze respectarea obligaţiilor de reglementare. Salut faptul că CEJ a adoptat practica de a include în raportul său de activitate un capitol în care să prezinte în mod detaliat măsurile luate pentru a da curs deciziilor anterioare ale Parlamentului privind descărcarea de gestiune, precum şi rapoartele Curţii de Conturi. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Curtea de Justiţie. Jean-Pierre Audy În temeiul recomandării făcute în raportul colegului meu deputat din Polonia, dl Czarnecki, am votat în favoarea acordării Secretarului general al Curţii Europene de Conturi descărcarea de gestiune în privinţa execuţiei bugetului aferent exerciţiului financiar 2008. La fel ca mulţi dintre colegii mei deputaţi, sunt încântat de buna funcţionare a Curţii şi de gestiunea sa financiară stabilă. Regret că declaraţiile de avere ale membrilor Curţii pe care aceştia din urmă le prezintă preşedintelui Curţii în conformitate cu Codul său de conduită nu sunt făcute publice sau, cel puţin, comunicate membrilor Comisiei pentru control bugetar. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Mă bucur să văd că o firmă externă, PricewaterhouseCoopers a auditat conturile Curţii de Conturi şi a concluzionat că "nu ne-a atras atenţia niciun aspect care să ne determine să credem că, în toate aspectele semnificative şi pe baza criteriilor (identificate), (a) resursele alocate Curţii nu au fost utilizate pentru scopurile propuse ale acestora şi (b) procedurile de control în vigoare nu oferă garanţiile necesare pentru a asigura conformitatea operaţiunilor financiare cu normele şi reglementările aplicabile”. De asemenea, salut includerea din partea Curţii de Conturi a unui capitol care prezintă în mod detaliat măsurile adoptate pentru a da curs deciziilor anterioare adoptate de Parlament în cursul anului privind descărcarea de gestiune. Nuno Melo În calitate de organism răspunzător în mare măsură de auditarea instituţiilor europene, Curtea de Conturi trebuie să fie, la rândul său, auditată. Este evident faptul că auditul efectuat de către o entitate din exterior PricewaterhouseCoopers s-a dovedit a fi foarte pozitiv. Raportul auditorului intern a fost de asemenea pozitiv, iar majoritatea recomandărilor sale au fost acceptate şi aplicate în avans, în conformitate cu mai multe planuri de acţiune. Jean-Pierre Audy În temeiul recomandării făcute în raport de către colegul meu din Polonia, dl Czarnecki, am votat în favoarea acordării Ombudsmanului European a descărcării de gestiune pentru execuţia bugetului aferent exerciţiului financiar 2008. Salut decizia Ombudsmanului, dl Diamandouros, de a face publică declaraţia anuală de avere şi de a o publica pe site-ul său. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi a indicat în raportul său anual faptul că auditul nu a dat naştere niciunei observaţii semnificative în ceea ce priveşte Ombudsmanul. Totuşi, aceasta a constatat că anumite aspecte ale procesului de achiziţii publice ar putea fi îmbunătăţite. Mă alătur raportorului în a saluta călduros decizia Ombudsmanului de a publica declaraţia anuală de avere şi de a o face disponibilă pe internet. Sunt de acord cu raportorul în a îndemna Ombudsmanul să includă în următorul său raport de activitate (pentru exerciţiul financiar 2009) un capitol în care să prezinte în mod detaliat măsurile adoptate pentru a da curs deciziilor anterioare ale Parlamentului adoptate în cursul anului privind descărcarea de gestiune. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Ombudsmanul European. Jean-Pierre Audy Pe baza recomandării făcute Parlamentului European în raportul colegului meu din Polonia, dl Czarnecki, am votat în favoarea acordării descărcării de gestiune Autorităţii Europene pentru Protecţia Datelor (AEPD) pentru execuţia bugetului aferent exerciţiului financiar 2008. Salut publicarea anuală a declaraţiilor de avere ale membrilor aleşi ai acestei instituţii (responsabilul şi adjunctul Autorităţii Europene pentru Protecţia Datelor). Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, aceştia trebuie să răspundă în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care fondurile publice au fost utilizate. Mă alătur raportorului în evaluarea pozitivă efectuată cu privire la eforturile de consolidare a gestionării resurselor financiare şi umane, precum şi la îmbunătăţirea funcţionalităţii şi eficienţei funcţiilor de control intern realizate în 2008. Salut, de asemenea, publicarea anuală a declaraţiilor de avere ale membrilor aleşi ai Autorităţii Europene pentru Protecţia Datelor (AEPD), care conţin informaţii relevante privind posturile remunerate sau activităţile, precum şi activităţile profesionale declarabile. Acest lucru este esenţial pentru consolidarea încrederii publicului în cei care deţin funcţii publice. Sunt de acord cu raportorul în a îndemna AEPD să includă în următorul său raport de activitate (pentru exerciţiul financiar 2009) un capitol în care să prezinte în mod detaliat măsurile adoptate pentru a da curs deciziilor anterioare ale Parlamentului adoptate în cursul anului privind descărcarea de gestiune. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Autoritatea Europeană pentru Protecţia Datelor. Jean-Pierre Audy În temeiul recomandării făcute Parlamentului European în raportul distinsei mele colege şi prietene, dna Mathieu, am votat în favoarea acordării directorului Centrului de Traduceri pentru Organismele Uniunii Europene a descărcării de gestiune pentru execuţia bugetului Centrului aferent exerciţiului financiar 2008. Nu pot să înţeleg de ce acest organism acumulează excedente aparent inutile, de exemplu, un excedent de aproape 27 de milioane de euro în 2008 şi fonduri acumulate la 31 decembrie 2008 de aproape 50 de milioane de euro. Sunt surprins de faptul că disputa privind pensiile nu a fost rezolvată. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi declară că a obţinut asigurări rezonabile potrivit cărora conturile anuale ale Centrului de Traduceri pentru Organismele Uniunii Europene sunt fiabile şi că operaţiunile subiacente sunt legale şi regulamentare. În ceea ce priveşte activităţile Centrului, Curtea de Conturi a constatat că a existat o anumită lipsă de precizie în previziunile pentru cererile de traduceri primite, fapt care a făcut ca Centrul să aibă un excedent bugetar acumulat contrar Regulamentului (CE) nr. 2965/94. Prin urmare, această situaţie trebuie remediată. Asemenea raportoarei, consider că este regretabil faptul că nu a fost încă soluţionat conflictul dintre Centru şi Comisie cu privire la cota de contribuţie la pensie a angajatorului pentru personal. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Centrul de Traduceri pentru Organismele Uniunii Europene. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi precizează în raportul său că conturile anuale ale Centrului European pentru Dezvoltarea Formării Profesionale pentru exerciţiul financiar 2008 sunt fiabile şi că tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Acest lucru înseamnă că Centrul a înregistrat progrese enorme în ceea ce priveşte procedura de inventariere pentru identificarea, înregistrarea şi capitalizarea activelor privind documentaţia de control asupra proceselor interne şi asupra procedurilor de achiziţii publice. Totuşi, a existat o stagnare în zona de gestionare a personalului, având în vedere că obiectivele pentru personal şi indicatorii de performanţă nu au fost nici cuantificabili, nici nu s-au concentrat asupra rezultatelor. Cu toate acestea, asemenea raportoarei, salut intenţia Centrului de a introduce un sistem pilot în 2010 pentru înregistrarea timpului de lucru petrecut de fiecare membru al personalului. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Centrul European pentru Dezvoltarea Formării Profesionale. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi precizează în raportul său că conturile anuale ale Agenţiei Comunitare pentru Controlul Pescuitului aferente exerciţiului financiar 2008 sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Sunt îngrijorat de observaţia făcută de Curtea de Conturi potrivit căreia Agenţia nu întocmeşte un program de lucru multianual, care este esenţial pentru gestionarea financiară eficientă şi pentru stabilirea de obiective clare. Consiliul de administraţie ar trebui să fie felicitat pentru decizia sa de a începe să dezvolte acest tip de program. Un astfel de program va fi esenţial pentru îmbunătăţirea gestiunii bugetare şi financiare a Agenţiei. Deşi Curtea a aprobat această gestionare, aceasta mai are încă unele neajunsuri care trebuie să fie abordate. Asemenea raportoarei, cred că un instrument important care trebuie prezentat ar constitui un mijloc eficient de gestionare a timpului de lucru al personalului, prin stabilirea strictă a numărului de ore recomandate pentru fiecare proiect. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Comunitară pentru Controlul Pescuitului. Jean-Pierre Audy În temeiul recomandării făcute Parlamentului European în raportul distinsei mele colege şi prietene, dna Mathieu, am votat în favoarea acordării directorului Agenţiei Europene pentru Reconstrucţie descărcarea de gestiune pentru execuţia bugetului aferent exerciţiului financiar 2008. Consider că ar fi util pentru Comisie, ca urmare a memorandumului de înţelegere din decembrie 2008 între Comisie şi Agenţie, care prevede anumite tranzacţii de încheiere şi în special pentru ca activele reziduale ale Agenţiei să devină proprietatea Comisiei după 31 decembrie 2008, să prezinte un raport detaliat final referitor la tranzacţiile de încheiere, atât pentru aspectele sociale, cât şi pentru cele financiare. Sprijin solicitările de clarificare cu privire la fondurile alocate provinciei Kosovo, deoarece este în joc credibilitatea Uniunii şi a acestei naţiuni tinere, care într-o zi intenţionează să devină un stat membru al UE. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Trebuie să evidenţiez faptul că Curtea de Conturi a constatat că nu au fost îndeplinite niciuna dintre condiţiile formale necesare pentru acordarea unei subvenţii directe de 1 399 132 de euro (0,31 % din bugetul operaţional disponibil) unei organizaţii internaţionale. Asemenea raportoarei, deplâng faptul că funcţionarea eficientă a Agenţiei Europene pentru Reconstrucţie a fost afectată, iar gestionarea fondurilor a fost transferată către delegaţii; Solicit Comisiei să prezinte un raport care să prezinte în mod detaliat numărul de personal pe care delegaţiile l-au folosit pentru a face faţă sarcinilor Agenţiei; şi invit Comisia să ofere informaţii cuprinzătoare şi complete dacă a fost furnizat sprijin bugetar din fondurile transferate de la Agenţie către delegaţii. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană pentru Reconstrucţie. Diogo Feio Susţin că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi a declarat în raportul său că conturile anuale ale Agenţiei Europene de Siguranţă a Aviaţiei aferente exerciţiului financiar 2008 sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Au fost înregistrate progrese marcante în anii precedenţi şi s-au depus eforturi pentru punerea în aplicare a măsurilor propuse în trecut, atât de Curtea de Conturi, cât şi de Serviciul de audit intern. Cu toate acestea, după cum subliniază raportorul, mecanismele pentru stabilirea obiectivelor Agenţiei trebuie să fie consolidate pentru a facilita evaluarea realizărilor lor şi ar trebui introdusă o nouă metodologie pentru gestionarea personalului, de la recrutare la evaluarea performanţei. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană pentru Siguranţa Aviaţiei. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi declară că a obţinut asigurări rezonabile potrivit cărora conturile anuale ale Centrului European pentru Prevenirea şi Controlul Bolilor sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Ar trebui subliniat faptul că Centrul a consolidat funcţiile sale de sănătate publică, a sporit capacităţile programelor sale aplicabile bolilor specifice, a dezvoltat în continuare parteneriate şi a îmbunătăţit structurile sale manageriale. Totuşi, deplâng faptul că Centrul nu şi-a îndeplinit în mod exhaustiv obligaţia de a trimite autorităţii responsabile pentru descărcarea de gestiune un raport întocmit de directorul său care să rezume numărul de audituri interne realizate de auditorul intern. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. Acesta este motivul pentru care am votat pentru acest raport referitor la Centrul European de Prevenire şi Control al Bolilor. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi arată că a obţinut asigurări rezonabile potrivit cărora conturile anuale ale Agenţiei Europene pentru Produse Chimice sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Agenţia desfăşoară un rol pe care Comisia nu este în măsură să îl adopte; este în deplină concordanţă cu priorităţile strategice ale Uniunii, iar activităţile sale sunt complementare cu cele ale altor agenţii. Ar trebui remarcat faptul că Curtea de Conturi evidenţiază întârzierile în activităţile operaţionale cauzate de dificultăţile în punerea în aplicare a sistemului informatic şi de o lipsă de personal calificat. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană pentru Produse Chimice. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi consideră în raportul său că conturile anuale ale Agenţiei Europene de Mediu pentru exerciţiul financiar 2008 sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Felicit Agenţia cu privire la evaluarea externă a agenţiilor descentralizate ale UE împuternicite de Comisie în 2009, deoarece principalele concluzii au fost foarte pozitive. În special, o felicit pentru înfiinţarea unui sistem bine dezvoltat de gestionare a activităţii, a unui program de lucru multianual, a unui instrument de planificare şi control cu indicatori, precum şi a unui sistem de gestionare integrată de control, toate acestea contribuind la asigurarea unei gestionări eficiente. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană de Mediu. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. În raportul său, Curtea de Conturi descrie conturile anuale ale Autorităţii Europene pentru Siguranţa Alimentară pentru exerciţiul financiar 2008 ca fiind fiabil, iar tranzacţiile subiacente ca fiind legale şi regulamentare. Autoritatea a atins un nivel ridicat de execuţie bugetară, atât pentru creditele angajate, cât şi pentru creditele de plată (97 % şi respectiv 95 %). Cu toate acestea, trebuie remarcat faptul că unele imperfecţiuni care au fost identificate anterior de Curtea de Conturi rămân şi devin recurente, anume reportările de credite pentru anul următor şi anularea angajamentelor pentru activităţile operaţionale reportate din anul precedent. Această situaţie contravine principiului anualităţii şi denotă deficienţe în programare şi bugetare, care trebuie să fie remediate. Totuşi, faptul că Autoritatea a reuşit în ultimii ani să îşi îmbunătăţească în mod substanţial şi consistent indicatorii de performanţă este o evoluţie extrem de pozitivă. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Autoritatea Europeană pentru Siguranţa Alimentară. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi precizează în raportul său că conturile anuale ale Observatorului European pentru Droguri şi Toxicomanie pentru exerciţiul financiar 2008 sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Asemenea raportoarei, susţin faptul că Centrul ar trebui să stabilească în mod explicit obiectivele propuse în programul său de lucru anual, pentru a facilita evaluarea anuală a performanţelor sale. Acesta ar trebui să includă, de asemenea, procedurile de gestionare a resurselor umane pentru a face un astfel de management mai eficient, de exemplu, prin introducerea obiectivelor privind orele de lucru pentru agenţii săi în programarea sa şi prin stabilirea duratei medii pe care ar trebui să o acorde fiecărui proiect. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Centrul European de Monitorizare a Drogurilor şi a Dependenţei de Droguri. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi a declarat că a obţinut asigurări rezonabile cu privire la fiabilitatea conturilor anuale ale Agenţiei Europene pentru Medicamente şi cu privire la legalitatea şi regularitatea operaţiunilor subiacente. Mă alătur raportoarei în a felicita Agenţia în legătură cu punerea în aplicare a bugetului sofisticat bazat pe activitate şi a monitorizării care satisface utilizatorul. Cu toate acestea, Agenţia trebuie să îmbunătăţească gradul de calitate al procedurilor de achiziţii publice, astfel încât să pună capăt deficienţelor identificate de Curtea de Conturi (de exemplu, în ceea ce priveşte aplicarea metodelor de evaluare pentru criteriile de preţ şi în ceea ce priveşte necesitatea esenţială pentru justificări în alegerea procedurilor). Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană pentru Medicamente. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi şi-a exprimat opinia potrivit căreia există dovezi că conturile anuale ale Agenţiei Europene pentru Siguranţă Maritimă sunt fiabile şi că tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Cu toate acestea, Agenţia nu a reuşit să pregătească un program de lucru multianual, iar programul său de lucru anual nu a fost legat de bugetul angajat. Cu toate acestea, Agenţia finalizează o strategie pe cinci ani şi dezvoltă indicatori privind performanţa, care vor trebui să fie prezentaţi Parlamentului pentru control. De asemenea, raportul subliniază faptul că procedurile de stabilire a bugetului nu au fost suficient de riguroase, conducând la un număr ridicat de transferuri bugetare şi la un nivel ridicat de anulare a creditelor de plată, indicând deficienţe în planificare şi monitorizare. Cu toate acestea, este posibil ca acest lucru să fi fost un caz unic, din cauza mutării pe termen lung în clădirea de birouri a Agenţiei. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană pentru Siguranţa Maritimă. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi precizează în raportul său că conturile anuale ale Agenţiei Europene pentru Securitatea Reţelelor Informatice şi a Datelor pentru exerciţiul financiar 2008 sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Cu toate acestea, subliniază deficienţele în procedurile de achiziţii publice, în special în ceea ce priveşte subestimarea bugetelor contractelor-cadru, care în cele din urmă constituie un obstacol la adresa concurenţei loiale. Prin urmare, aceste deficienţe trebuie să fie depăşite. Având în vedere importanţa reţelelor de comunicaţii electronice, Agenţia ar trebui să fie felicitată pentru îmbunătăţirea rezistenţei reţelelor europene de comunicaţii electronice, precum şi pentru dezvoltarea şi întreţinerea cooperării cu statele membre. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană pentru Securitatea Reţelelor Informatice şi a Datelor. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, aceştia trebuie să răspundă în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care fondurile publice au fost utilizate. Curtea de Conturi precizează în raportul său că conturile anuale ale Agenţiei Europene a Căilor Ferate pentru exerciţiul financiar 2008 sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Cu toate acestea, Curtea de Conturi arată că Agenţia prezintă puncte slabe în stabilirea de obiective şi măsuri de performanţă, precum şi probleme legate de procedurile de achiziţii publice. Având în vedere controlul mai mare al activităţilor organismelor publice, Agenţia trebuie să adopte măsuri adecvate pentru a depăşi aceste probleme. În cele din urmă, felicit Agenţia cu privire la punerea în aplicare a 32 din cele 36 de recomandări făcute de Serviciul de audit intern începând din anul 2006. Cu toate acestea, printre cele patru recomandări care sunt încă în curs, una este critică, iar trei sunt foarte importante şi, prin urmare, invit Agenţia să pună în aplicare anumite standarde de control intern cu privire la semnăturile băncii, separarea sarcinilor, posturile sensibile şi întreţinerea competenţelor delegaţiei, astfel cum se menţionează în aceste recomandări. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană a Căilor Ferate. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi precizează în raportul său că conturile anuale ale Fundaţiei Europene de Formare pentru exerciţiul financiar 2008 sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Cu toate acestea, aceasta avertizează că există nereguli şi o lipsă de transparenţă în procedurile de recrutare, iar Oficiul European de Luptă Antifraudă (OLAF) a deschis o anchetă referitoare la Fundaţie. Trebuie remarcat, totuşi, faptul că Fundaţia declară că a întreprins o revizuire aprofundată a procedurilor de recrutare ca răspuns la constatările Curţii de Conturi, deşi nu am fost încă informaţi cu privire la acest lucru. În sfârşit, este important să subliniem că activitatea Fundaţiei în sprijinirea Comisiei în 2008 a obţinut o rată de satisfacţie de 97 % din partea Comisiei. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Fundaţia Europeană de Formare. Diogo Feio Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi a declarat că a obţinut asigurări rezonabile cu privire la fiabilitatea conturilor anuale ale Agenţiei Europene pentru Sănătate şi Securitate în Muncă şi cu privire la legalitatea şi regularitatea operaţiunilor subiacente. Agenţia şi-a îmbunătăţit în mod semnificativ gestiunea financiară în ultimii trei ani, lucru binevenit, şi ar trebui să continue să depună eforturi pentru asigurarea celor mai înalte standarde în planificarea bugetară, punerea în aplicare şi control. Cu toate acestea, rămân câteva nereguli care trebuie rezolvate, în special în ceea ce priveşte procedurile de achiziţii publice. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană pentru Sănătate şi Securitate în Muncă. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi arată că a obţinut asigurări rezonabile că conturile anuale ale Agenţiei de Aprovizionare a Euratom sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare. Ar trebui remarcat faptul că în 2008, Agenţia nu a primit nicio subvenţie pentru a acoperi operaţiunile sale, iar Comisia a suportat toate cheltuielile survenite Agenţiei pentru execuţia bugetului aferent exerciţiului financiar 2008. De asemenea, trebuie remarcat faptul că angajamentele reportate din exerciţiul financiar 2007 au fost plătite cu partea neutilizată a subvenţiei pentru 2007. În orice caz, prin urmare, în lipsa unui buget autonom, Agenţia este de facto integrată în cadrul Comisiei. Acest lucru ar putea ridica întrebări cu privire la structura şi autonomia sa, care pot fi examinate în viitor. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia de Aprovizionare a Euratom. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. În urma depistării unor deficienţe în procesul de recrutare şi în procedurile de achiziţii publice din anul precedent, Curtea de Conturi afirmă în raportul său că conturile anuale ale Fundaţiei Europene pentru Îmbunătăţirea Condiţiilor de Viaţă şi de Muncă pentru exerciţiul financiar 2008 sunt fiabile, iar operaţiunile subiacente sunt legale şi regulamentare. Acest lucru reprezintă o îmbunătăţire în ceea ce priveşte gestionarea conturilor Fundaţiei şi sistemelor de audit intern, care este binevenită. Având în vedere importanţa acestei agenţii, sper că aceasta îşi va continua eforturile privind disciplina bugetară, va îmbunătăţi procedurile de gestionare a resurselor umane şi va introduce numărul personalului, inclusiv personalul contractual, într-o manieră transparentă în raportul de activitate. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat pentru raportul referitor la Fundaţia Europeană pentru Îmbunătăţirea Condiţiilor de Viaţă şi de Muncă. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. În ciuda avizului Curţii de Conturi potrivit căruia conturile Unităţii Europene de Cooperare Judiciară (Eurojust) sunt fiabile, iar tranzacţiile subiacente sunt legale şi regulamentare, mă îngrijorează evaluarea raportoarei că "lipsa indicatorilor, carenţele în măsurarea gradului de satisfacţie a utilizatorilor şi lipsa de coordonare între buget şi programul de lucru fac dificilă evaluarea performanţelor Eurojust”. De asemenea, am luat act de constatarea Curţii de Conturi potrivit căreia în 2008 Eurojust a avut o problemă în ceea ce priveşte reportarea creditelor, cu toate că suma a fost mai mică decât în anul precedent şi sunt necesare acţiuni pentru a preveni repetarea acestei situaţii pe viitor. În cele din urmă, împărtăşesc preocuparea raportoarei că niciuna dintre cele 26 de recomandări făcute de Serviciul de audit intern nu au fost pe deplin puse în aplicare de către Eurojust. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Eurojust. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Doresc să felicit Agenţia pentru Drepturi Fundamentale a Uniunii Europene pentru efortul depus în vederea remedierii deficienţelor identificate anterior, atât de către Curtea de Conturi, precum şi de Serviciul de audit intern. Aş dori să subliniez în special introducerea de măsuri pentru a îmbunătăţi evaluarea performanţei. Astfel de acţiuni trebuie să fie dezvoltate în continuare. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia pentru Drepturile Fundamentale a Uniunii Europene. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi precizează în raportul său că conturile anuale ale Agenţiei Europene pentru Gestionarea Cooperării Operative la Frontierele Externe ale Statelor Membre ale Uniunii Europene (FRONTEX) pentru exerciţiul financiar 2008 sunt fiabile, iar operaţiunile subiacente sunt legale şi regulamentare. Menţionăm faptul că bugetul Agenţiei a crescut în mod substanţial în ultimii trei ani, crescând cu 69 % în 2008. Cu toate acestea, Curtea de Conturi a găsit în mod constant câteva deficienţe, în special: (i) un nivel ridicat de reportări şi anulări (cu 49 %, aproape 69 % şi 55 % din creditele disponibile în 2008, 2007 şi 2006, respectiv, necheltuite); (ii) angajamentele juridice asumate înainte de angajamentele bugetare corespunzătoare; şi (iii) procedurile de recrutare care se abat de la norme, în special în ceea ce priveşte transparenţa şi caracterul nediscriminatoriu al procedurilor în cauză. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Agenţia Europeană pentru Managementul Cooperării Operaţionale la Frontierele Externe ale statelor membre ale Uniunii Europene. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Mă îngrijorează faptul că, potrivit cuvintelor raportoarei, Autoritatea de Supraveghere a Sistemului Global European de Navigaţie prin Satelit (GNSS) a hotărât să îşi prezinte rezultatele activităţilor fără să ia în considerare faptul că gestionarea Autorităţii programelor Galileo şi a Serviciului european geostaţionar mixt de navigare vor fi întrerupte după finalizarea transferului de active şi de fonduri către Comisie, programate pentru sfârşitul primului trimestru al anului 2008. Am regretat, de asemenea, faptul că Curtea de Conturi a calificat declaraţia sa de asigurare a fiabilităţii conturilor anuale pentru exerciţiul financiar 2008 şi cu privire la legalitatea şi regularitatea tranzacţiilor subiacente. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Autoritatea Europeană de Supraveghere a GNSS. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. În raportul său, Curtea de Conturi descrie conturile anuale ale Întreprinderii comune europene pentru ITER şi pentru dezvoltarea energiei de fuziune aferent exerciţiului financiar 2008, ca fiind fiabile, iar tranzacţiile subiacente ca fiind legale şi regulamentare. Ar trebui remarcat faptul că Curtea de Conturi a identificat un excedent de 57 600 000 de euro în contul rezultatului bugetar, care reprezintă 38 % din veniturile acumulate, iar o parte din acel surplus a fost reportat pentru exerciţiul financiar 2009. Acest lucru ar fi putut rezulta din faptul că Întreprinderea comună a fost într-o fază de început şi nu şi-a instituit pe deplin controlul intern şi sistemele de informaţii financiare în cursul exerciţiului financiar 2008. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat pentru raportul referitor la Întreprinderea comună europeană pentru ITER şi dezvoltarea energiei prin fuziune. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să fie răspunzători faţă de publicul larg. Prin urmare, ei trebuie să dea socoteală în mod obiectiv şi riguros pentru modul în care au fost utilizate fondurile publice puse la dispoziţia lor. Curtea de Conturi a declarat că a obţinut asigurări rezonabile cu privire la fiabilitatea conturilor anuale ale Întreprinderii comune pentru gestionarea modernizării controlului traficului aerian în Europa (SESAR) şi cu privire la legalitatea şi regularitatea operaţiunilor subiacente. Cu toate acestea, asemenea raportoarei, nu pot să nu subliniez faptul că bugetul final adoptat de Consiliul de Administraţie în aprilie 2008 s-a dovedit a fi extrem de nerealist, aşa cum este ilustrat de angajamentul şi de ratele creditelor de plată de 1 % şi, respectiv, 17 %. De asemenea, aş dori să subliniez faptul că au existat deficienţe în controalele de tranzacţie şi nu s-au efectuat controale interne adecvate pentru contractele de achiziţii publice. Consider că este esenţial pentru SESAR să adopte măsurile necesare pentru a rezolva problemele identificate acum în cursul exerciţiului financiar următor. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Întreprinderea comună SESAR. Edite Estrela Am votat în favoarea raportului referitor la propunerea de directivă a Parlamentului European şi a Consiliului privind echipamentele sub presiune transportabile, care ar abroga directiva existentă şi o serie de alte directive conexe. Întrucât unele prevederi tehnice ale directivei existente intră în conflict cu normele internaţionale privind transportul de mărfuri periculoase, este esenţial să se elimine neconcordanţele şi să se alinieze cerinţele tehnice la normele internaţionale. Diogo Feio Transportul de echipamente sub presiune, cum ar fi rezervoarele, recipientele şi cilindrii, este în prezent reglementat de Directiva 1999/36/CE, care stabileşte cerinţele de siguranţă pentru transportul rutier şi feroviar. În plus, directiva instituie norme comune pentru proiectarea, construcţia şi verificările ulterioare ale acestui tip de echipament. Cu toate acestea, normele respective încălcă normele internaţionale privind transportul de mărfuri periculoase, motiv pentru care Comisia a prezentat o propunere de directivă revizuită. Propunerea nu implică nicio modificare substanţială a cadrului de reglementare existent în ceea ce priveşte domeniul de aplicare şi dispoziţiile principale. Aceasta vizează pur şi simplu eliminarea inconsecvenţelor menţionate mai sus, prin introducerea cerinţelor tehnice privind transportul de mărfuri periculoase în conformitate cu normele internaţionale în vigoare. Aşadar, împărtăşesc opinia raportorului că, în lipsa unei soluţii orizontale între instituţii în ceea ce priveşte modul de redactare a noilor dispoziţii privind comitologia, dosarul trebuie să se încheie cât mai rapid posibil, cu un acord la prima lectură. José Manuel Fernandes Transportul de echipamente sub presiune, cum ar fi rezervoarele, recipientele şi cilindrii, este în prezent reglementat de Directiva 1999/36/CE. Directiva garantează libera circulaţie a acestor echipamente în interiorul Uniunii, inclusiv introducerea lor pe piaţă, prin stabilirea unor norme comune pentru proiectarea, construcţia şi controalele ulterioare. Cu toate acestea, unele prevederi tehnice ale directivei existente intră în conflict cu normele internaţionale pentru transportul mărfurilor periculoase. Prin urmare, Comisia a prezentat o propunere de directivă revizuită, care ar abroga directiva existentă privind echipamentul sub presiune transportabil şi o serie de alte directive conexe. Pentru motivele de mai sus, am votat pentru această rezoluţie, prin intermediul căreia comitetul este invitat să adopte raportul fără amendamente suplimentare şi să îl mandateze pe raportor să înceapă negocierile cu Consiliul pe această bază. Nuno Melo Preocuparea crescândă legată de aspectele referitoare la mediu şi protecţia sa ne face să acordăm mai multă atenţie normelor de siguranţă referitoare la transportul de echipamente sub presiune. Scopul acestei directive este de a consolida siguranţa şi a asigura libera circulaţie a acestor echipamente în interiorul Uniunii, prin stabilirea unor norme clare, transparente şi obligatorii pentru transportul în condiţii de siguranţă a echipamentelor sub presiune din toate statele membre, standardizând procedurile în întreaga UE. Rovana Plumb în scris. - Cel mai important obiectiv al acestei directive este eliminarea incoerenţelor existente în legislaţia anterioară, prin alinierea cerinţelor tehnice la normele internaţionale privind transportul de mărfuri periculoase. În plus, propunerea urmăreşte simplificarea şi raţionalizarea anumitor dispoziţii, în special cele referitoare la procedurile de evaluare a conformităţii. De asemenea, propunerea include dispoziţii în ceea ce priveşte echipamentele pentru operaţiuni de transport pe piaţa internă, stabilind un cadru general pentru comercializarea produselor pe piaţa unică europeană Am votat acest raport deoarece consider că propunerea va asigura, după adoptare, un nivel înalt de siguranţă pentru echipamentele sub presiune transportabile şi utilizatorii acestora, iar implementarea corectă la nivelul statelor membre va asigura o protecţie sporită a mediului şi sănătăţii cetăţenilor. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat în favoarea raportului Simpson referitor la echipamentele sub presiune transportabile, chiar dacă amendamentul nostru nu a fost adoptat. Mara Bizzotto Securitatea aeroportului şi transparenţa tarifelor de consum, în scopul de a ridica standardele şi nivelurile: acestea sunt temele abordate de propunerea de directivă a Parlamentului European şi a Consiliului privind tarifele de securitate aviatică. Sistemele actuale de acoperire a costurilor legate de securitatea aviaţiei, reglementate la nivel naţional, nu sunt întotdeauna clare pentru toţi utilizatorii finali, care adesea nici măcar nu sunt consultaţi înainte ca taxele să fie calculate sau să se aducă modificări la un sistem de taxare care îi afectează. Printre alte propuneri, raportul sugerează includerea pasagerilor şi a asociaţiilor de protecţie a consumatorilor în cadrul consultărilor dintre organismul de gestionare a securităţii şi companiile aeriene, pentru a se asigura că toate costurile măsurilor de securitate sunt stabilite în mod corect, precum şi pentru a verifica preţul biletului de avion plătit de utilizatorul final. Salut un alt punct atins de raport: solicitarea privind adoptarea unei directive să fie pusă în aplicare numai de către aeroporturile din statele membre care impun în mod eficient tarife pentru măsuri de securitate, şi nu de cele în care acest tip de măsură nu a fost introdus. Din aceste motive, am votat în favoarea raportului. Vilija Blinkevičiūt Evenimentele din ultimele săptămâni au arătat că securitatea aeroportului este o sarcină foarte importantă pentru statele membre şi că trebuie să adopte toate măsurile esenţiale de precauţie. Fiecare stat membru decide asupra metodelor de finanţare şi asupra aplicării securităţii aviaţiei. Este foarte important faptul că directiva stabileşte principiile de bază şi procedurile aplicabile organismului responsabil pentru securitate şi companiile aeriene. Deşi cerinţele legale pentru reglementarea aeroportului diferă foarte mult în multe state membre, trebuie să fie totuşi furnizată o cantitate rezonabilă de informaţii din partea operatorului către transportatorii aerieni, astfel încât să aibă sens procesul de consultare între aeroporturi şi transportatorii aerieni. În acest scop, directiva stabileşte ce informaţii ar trebui să fie furnizate în mod periodic de către organismul de gestionare a aeroportului. Transportatorii aerieni trebuie, la rândul lor, să furnizeze informaţii referitoare la propriile previziuni de trafic, la utilizarea prevăzută a flotei şi la cerinţele lor specifice, prezente şi viitoare referitoare la aeroport, astfel încât să permită organismului de gestionare a aeroportului să utilizeze capitalul şi capacitatea acestuia în mod optim. Ole Christensen, Dan Jørgensen, Christel Schaldemose şi Britta Thomsen Social-democraţii danezi din Parlamentul European s-au abţinut de la votul privind această propunere, deoarece consideră, în primul rând, că această legislaţie este inutilă, pentru că legislaţia necesară în acest domeniu este deja în vigoare. În al doilea rând, credem că nu este răspunderea UE să solicite statelor membre să plătească orice costuri suplimentare pentru securitatea aeroportuară. Problema finanţării tarifelor de securitate ar trebui să fie încredinţată fiecărui stat membru. Edite Estrela Am votat în favoarea raportului referitor la propunerea de directivă a Parlamentului European şi a Consiliului privind tarifele de securitate aviatică. Această propunere este extrem de importantă în susţinerea şi protejarea consumatorilor şi a drepturilor pasagerilor, deoarece stabileşte o serie de principii de bază care trebuie respectate de către operatorii aeroportuari în momentul stabilirii taxelor lor de securitate. Acestea sunt: nediscriminarea, consultarea şi calea de atac, transparenţa şi legătura dintre costuri şi tarifele de securitate, precum şi înfiinţarea unei autorităţi de supraveghere. Diogo Feio Comisia Europeană a prezentat o propunere de stabilire a principiilor de bază care trebuie respectate de către operatorii aeroporturilor în momentul stabilirii taxelor lor de securitate: (i) nediscriminarea; (ii) consultarea şi calea de atac; (iii) transparenţa şi corelarea cu costul tarifelor de securitate; şi (iv) înfiinţarea unei autorităţi de supraveghere. Principala întrebare care apare în acest sens este aceea a finanţării măsurilor de securitate mai stricte care ar trebui să fie puse în aplicare. Parlamentul a solicitat de mai multe ori o reglementare de finanţare a tarifelor de securitate, dar fără succes. Raportorul susţine foarte bine că finanţarea acestor măsuri mai stricte nu ar trebui să fie suportată exclusiv de către pasageri (prin externalizarea costurilor), dar ar trebui să fie finanţate de către statele membre, care în cele din urmă poartă răspunderea pentru securitatea aeroporturilor lor. În sfârşit, aş dori să subliniez faptul că nu se poate investi prea mult în securitatea aeroportului şi a pasagerilor, aşa cum au demonstrat în mod clar cele mai recente atacuri teroriste împotriva aviaţiei civile, care din fericire au fost dejucate. José Manuel Fernandes Parlamentul European a solicitat - de mai multe ori şi în zadar - adoptarea regulamentului de finanţare a taxei de securitate pentru a obţine o mai mare transparenţă, precum şi pentru ca impozitele şi taxele de securitate să fie legate de scopurile lor reale. Parlamentul European consideră că statele membre ar trebui să suporte cheltuielile pentru punerea în aplicare a măsurilor mai stricte. Incidentul terorist de acum câteva săptămâni a arătat din nou că securitatea aeroportului este responsabilitatea statelor membre şi că scopul măsurilor existente de securitate şi al celor nou avute în vedere este de a preveni actele de terorism. Cu toate acestea, un punct care nu a fost ridicat până în prezent în dezbatere în această privinţă, este faptul că în cele din urmă, pasagerii sunt cei care suportă cheltuielile pentru astfel de măsuri. Sunt de acord cu modificările introduse prin această rezoluţie, care va face posibilă prevenirea procedurilor paralele inutile şi a costurilor administrative în acest domeniu. Louis Grech în scris. - Trebuie să ne asigurăm că tarifele de securitate în aeroport sunt transparente, obiective şi bazate pe criterii clare care reflectă costurile reale. Orice costuri noi la transportul aerian ar trebui să ia în considerare importanţa pe care o au aeroporturile pentru dezvoltarea regiunilor, mai ales cele care depind considerabil de turism, precum şi cele care suferă de handicapuri geografice şi naturale, cum ar fi insulele şi regiunile ultraperiferice. Utilizatorii aeroportului, precum şi autorităţile locale, ar trebui să poată obţine informaţii într-un timp util cu privire la modul şi la baza de calcul a taxelor. De asemenea, ar trebui să existe o procedură obligatorie de consultări între autorităţile aeroportuare şi părţile interesate sau autorităţile locale, ori de câte ori este necesară o revizuire a tarifelor. De asemenea, orice autoritate independentă de supraveghere ar trebui să aibă termeni de referinţă precişi şi definiţi în mod clar, inclusiv, în special, orice competenţe pe care le poate avea pentru a adopta măsuri punitive. Sylvie Guillaume Consider că este inacceptabil faptul că statele membre nu garantează finanţarea pentru măsurile de securitate ale aeroportului, care nu sunt prevăzute în legislaţia europeană şi, în plus, transferă costurile către companiile aeriene, care apoi îi pun pe pasageri să plătească. Consider că a fost necesar să se meargă mai departe de reglementarea din 2008 şi să se adopte legislaţia care să garanteze că pasagerii nu suportă aceste costuri suplimentare, care uneori se pot dovedi a fi independente de tarifele de securitate. De aceea, am susţinut raportul colegului meu austriac, dl Leichtfried, care garantează o mai mare transparenţă pentru cetăţeni, precum şi pentru companiile aeriene şi forţează statele membre să prevadă finanţarea publică pentru măsurile de securitate care depăşesc cerinţele europene, din moment ce acestea se încadrează în securitatea naţională a fiecărui stat membru. În cazul în care Comisia prezintă o propunere de includere a scanerelor corporale pe lista metodelor europene pentru a opri statele membre să le finanţeze, îl voi sprijini din nou pe colegul meu şi voi vota împotriva acestei propuneri, dacă este necesar. Nuno Melo Atenţia sporită acordată securităţii în aeroporturile noastre a adus costuri mai mari, pentru care pasagerii au trebuit să plătească. Costurile suplimentare ale măsurilor de securitate mai stricte trebuie să fie suportate de către statele membre, deoarece acestea există pentru a preveni actele teroriste; totuşi, acestea sunt suportate de către pasageri. Am votat în favoarea raportului în cauză, deoarece ne opunem acestei situaţii. Andreas Mölzer Costurile unei sarcini care urmează să fie întreprinsă de către stat, şi anume menţinerea siguranţei publice, nu pot fi pur şi simplu trecute cu vederea. Trebuie să hotărâm care sunt costurile pe care pasagerii se pot aştepta să le plătească în conformitate cu reglementările de securitate anti-teroriste din ce în ce mai restrictive. Numai atunci când ţările însele trebuie să-şi asume responsabilitatea financiară pentru măsurile de securitate stricte care au fost prescrise şi pot de asemenea lua propriile decizii în ceea ce priveşte aceste măsuri, putem preveni posibilitatea unei creşteri neîngrădite a scanerelor corporale şi a altor măsuri asemănătoare. Singurele persoane care ar putea profita de pe urma isteriei din jurul terorismului şi de concurenţa necontrolată de a deveni mai bine dotate, vor fi companiile inovatoare din SUA. Din aceste motive, această propunere trebuie salutată. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat DA pentru raport. Cu toate acestea, cel mai important lucru pentru noi a fost faptul că cele două obiective de "a lega costurile pentru controlul de securitate şi de scanare cu serviciile liberalizate de handling la sol” şi "tratamentul echitabil intermodal de finanţare a măsurilor de securitate” au fost ambele respinse de PPE şi ALDE (RCV). Nuno Teixeira Parlamentul a solicitat în repetate rânduri Comisiei să reglementeze finanţarea tarifelor de securitate în sectorul aviaţiei. Poziţia sa a fost întotdeauna aceea de a face apel la o mai mare transparenţă şi pentru ca impozitele şi taxele de securitate să fie legate de scopurile lor reale, considerând că statele membre ar trebui să suporte cheltuielile pentru punerea în aplicare a măsurilor mai stricte. Propunerea Comisiei nu abordează această problemă. Se urmăreşte doar o nouă evaluare a impactului economic cu scopul de a restrânge costurile, pe baza principiilor de nediscriminare, consultare şi cale de atac, precum şi pe baza transparenţei tarifelor. Cu toate acestea, prezentul document propune ca, în cazul în care măsurile mai stricte conduc la costuri suplimentare, acestea ar trebui să fie finanţate de către statul membru. Subliniez importanţa măsurilor de securitate la aeroporturi şi votez în favoarea acestei iniţiative a Parlamentului. Propunerea, care urmează să fie pusă în aplicare în toate aeroporturile comerciale din Uniunea Europeană, este legată intrinsec de îngrijorarea faţă de dreptul la informare, de nediscriminarea pasagerilor şi de protecţia consumatorilor. Consider că obiectivele privind o mai mare transparenţă şi evitarea costurilor inutile pot fi realizate numai prin armonizarea legislaţiilor şi clarificarea responsabilităţii între companiile aeriene şi statele membre în adoptarea de măsuri de securitate. Artur Zasada Am fost bucuros să aflu rezultatele votului de astăzi. Cred că pe parcursul lucrărilor la acest document, am reuşit să dezvoltăm o poziţie neechivocă şi ambiţioasă, în special în ceea ce priveşte finanţarea. Aş dori să subliniez încă o dată: atacurile teroriste nu sunt îndreptate împotriva companiilor aeriene, ele sunt îndreptate împotriva statelor membre. Statul este garantul securităţii cetăţenilor săi şi trebuie să îndeplinească această obligaţie. Rezultatul votului de astăzi - 613 voturi pentru, 7 împotrivă - este un semnal foarte clar pentru Consiliu. Acest lucru demonstrează hotărârea sporită a Parlamentului European cu privire la problema obligaţiilor tuturor statelor membre de a suporta cel puţin o parte din costurile de securitate ale traficului aerian. Elena Oana Antonescu în scris. - Am votat în favoarea raportului Orientări comunitare pentru dezvoltarea reţelei transeuropene de transport pentru că are în vedere construcţia şi modernizarea de infrastructuri feroviare, porturi, căi navigabile şi aeroporturi. Printre proiectele prioritare pe care le are în vedere se regăseşte şi calea ferată Curtici-Braşov. Salut desemnarea unui comitet care să sprijine Comisia în punerea în aplicare şi elaborarea orientărilor stabilite de această decizie. Sophie Auconie Am votat cu hotărâre în favoarea acestui text. Deşi aduce numai modificări de ordin tehnic, ne aduce aminte de importanţa unei reţele europene de transport pentru a-i aduce mai aproape pe cetăţenii UE şi pentru a încuraja mobilitatea. O astfel de mobilitate este esenţială, deoarece nu putem avea o Europă adecvată fără să ne cunoaştem vecinii, ţările şi cultura lor. Reţeaua transeuropeană de transport contribuie, de asemenea, la planul de reducere a emisiilor de gaze cu efect de seră, prin introducerea unei mai bune gestionări a modurilor de transport şi a promovării interoperabilităţii acestora. Diogo Feio Textul în cauză este o propunere a Comisiei care nu este mai mult decât o codificare a actelor şi reglementărilor anterioare. Acesta introduce, de asemenea, unele modificări minore. Prin urmare, în conformitate cu propunerea raportorului şi după ce am acordat atenţie garanţiilor juridice şi politice, susţin adoptarea textului, inclusiv modificările minore şi corecţiile propuse de Consiliu, precum şi finalizarea dosarului printr-un acord la prima lectură. José Manuel Fernandes Din punct de vedere tehnic, prezenta propunere este una care codifică textul juridic. Cu toate acestea, Comisia a fost obligată să o reformeze, deoarece anexa a fost uşor modificată. Am votat pentru adoptarea acestor amendamente. Elie Hoarau Condamn faptul că regiunile ultraperiferice nu constituie întotdeauna o parte integrantă din reţeaua globală de transport transeuropean, în ciuda importanţei fundamentale pentru coeziunea economică, socială şi teritorială. Este de neconceput că RUP nu sunt implicate în planificarea reţelei şi nu apar pe mai multe hărţi ale reţelei transeuropene de transport. Reţeaua globală, autostrăzile maritime şi proiectele prioritare ar trebui să fie extinse la toate RUP, fără discriminare. Politica TEN-T ar trebui să includă, de asemenea, industriile de reţea şi serviciile de interes economic general; nu ar trebui să se limiteze doar la fluxurile importante de trafic de marfă şi călători. Cererea de tratament egal pentru regiunile ultraperiferice trebuie să fie luată în considerare. Cum putem considera renunţarea la reţelele transeuropene atunci când politica europeană de transport este vitală pentru deschiderea regiunilor noastre şi pentru libertatea de circulaţie în cadrul pieţei interne? În timp ce, pe de o parte, Uniunea Europeană ne vinde zahărul, bananele şi producţia de rom în alte ţări prin intermediul unor tratate comerciale, pe de altă parte, ne ţine în acelaşi timp în afara rutelor comerciale intraeuropene. Acest lucru ne sugrumă, ceea ce este trist. Petru Constantin Luhan în scris. - În timpul şedinţei plenare am votat raportul referitor la propunerea de decizie a Parlamentului European şi a Consiliului privind orientările comunitare pentru dezvoltarea reţelei transeuropene de transport. A fost o propunere de natură tehnică, adevărata revizie a orientărilor fiind în curs de pregătire. Se estimează că finalizarea lor va avea loc la sfârşitul anului următor. Consider că e un prilej extrem de important de a reafirma importanţa pe care politica în domeniul transporturilor la nivel european o are în contextul actual, în care se dezbat obiectivele pentru Europa 2020. Statele membre în general şi în special România, ca ţară ce încă are nevoie de investiţii în infrastructura de transport, trebuie să fie conştiente că această politică a transporturilor este în proces de reformulare, conform cu noile provocări. Îmbătrânirea populaţiei şi nevoile speciale de mobilitate pentru vârstnici, migraţia socială, schimbările climatice sunt doar câteva din elementele care obligă politica în domeniul transporturilor să fie concepută corespunzător. În paralel, elaborarea în această perioadă a Strategiei UE privind Dunărea, este un cadru perfect pentru ca transportul fluvial pe ape interioare din UE, să fie valorificat la maximum Nuno Melo Amendamentele şi redefinirile dezvoltării reţelei de transport transeuropene au loc de ani de zile. O reţea eficientă de transport transeuropean este esenţială pentru existenţa unei pieţe interne sănătoase şi contribuie la consolidarea coeziunii economice şi sociale. Fenomenul vulcanului din Islanda ne-a arătat fără echivoc că este necesară o reţea de transport transeuropeană; una care este eficientă şi poate da un răspuns coordonat la problemele care apar în aceste situaţii. Această decizie este importantă, deoarece oferă orientări cu privire la obiectivele, priorităţile şi principalele acţiuni care urmează să fie adoptate în domeniul reţelei transeuropene de transport. Andreas Mölzer UE a confirmat importanţa coridorului Marea Baltică-Marea Adriatică prin acordarea unui statut prioritar braţului nordic de la Gdańsk până în Republica Cehă şi prin declararea angajamentul său faţă de proiectul tunelului de la baza masivului Brenner. Este chiar mai important să se dezvolte partea de sud a coridorului pe ruta căii ferate austriece spre Italia. În această reţea în mod special, care transportă aproximativ jumătate din toate mărfurile şi pasageri, avem nevoie să remediem o situaţie periculoasă. Sprijinul din partea UE pentru proiectul Koralm este esenţial, în temeiul blocajelor existente din această regiune pe rutele feroviare pentru transportul de marfă; în care, în definitiv, UE excelează mereu. Cu tunelul de la Koralm, UE are o ocazie unică de a transfera traficul spre căile ferate la o scară pentru care am luptat timp de zeci de ani. Am votat în favoarea raportului, deoarece dezvoltarea reţelei transeuropene poate fi crucială pentru competitivitatea Europei, iar amendamentele depuse sunt numai ajustări de ordin tehnic. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat în favoarea acestui raport, chiar dacă amendamentul nostru nu a fost adoptat. Nuno Teixeira În ceea ce priveşte priorităţile naţionale în contextul reţelei transeuropene de transport (TENT), consider că este important să investim nu numai în căile ferate, ci, mai presus de toate, în autostrăzi maritime şi în interoperabilitatea şi cooperarea diferitelor tipuri de transport. Numai o reţea veritabilă de transport combinat, susţinută de o gestionare eficientă, va fi capabilă să asigure competitivitatea alternativei maritime. Transportul maritim este esenţial pentru ţara mea, care se bucură de acces privilegiat la căile navigabile şi cu adevărat crucial pentru regiunile ultraperiferice şi insulare, ca în cazul Madeirei. În plus, este un instrument esenţial pentru continuarea consolidării pieţei interne şi pentru coeziunea teritorială. Acest raport este sprijinit în sens larg nu numai în cadrul Parlamentului, ci şi în cadrul Comisiei şi al Consiliului. De asemenea, acesta prezintă o componentă tehnică. Adoptarea sa în acest Parlament urmează recomandarea sa practic în unanimitate din partea Comisiei pentru transport şi turism. Pe scurt, această propunere, pe care am sprijinit-o personal, nu modifică conţinutul textului TENT, ci doar adaugă hărţi din cele 12 state membre care au aderat la Uniune în 2004 şi 2007. Este în curs de pregătire o revizuire a orientărilor Uniunii pentru dezvoltarea TENT şi aceasta va fi gata abia spre sfârşitul anului 2010. Viktor Uspaskich UE deţine 5 milioane de kilometri de drumuri (62 de mii de kilometri de autostrăzi), 215 mii de kilometri de căi ferate şi 41 de mii de km de căi navigabile interne. Se speră că intercomunicarea între statele membre se va dubla până în 2020. O Europă unită nu este posibilă fără o reţea de transport transeuropean (TEN-T) coordonat şi eficient. În baza unui tratat al UE, investiţiile în TEN-T vor ajunge la aproximativ 500 de miliarde de euro. Prin urmare, este important să se asigure cooperarea europeană şi să se selecteze cu atenţie proiectele prioritare. TEN-T este menită să stabilească legături terestre, maritime şi de transport aerian în întreaga Europă până în 2020. Obiectivul principal este de a asigura circulaţia rapidă şi uşoară a persoanelor şi bunurilor între statele membre. O autostradă la standard european leagă cel mai mare port al Lituaniei, Klaipėda de Vilnius, iar o linie de cale ferată o conectează pe cea din urmă cu Moscova şi cu estul. Dacă dorim ca portul să rămână competitiv, trebuie să modernizăm infrastructura sa actuală şi să reducem birocraţia. În special căile ferate şi căile navigabile interne ar trebui să fie utilizate pentru transportul pe distanţe lungi şi drumuri pentru distanţe scurte. Ar trebui să fie dedicate mai multe eforturi tranzitului încărcăturii interne şi transportului pe calea navigabilă, care este mai rentabil şi mai eficient din punct de vedere energetic, nepoluant şi sigur. Cel mai important lucru este siguranţa şi protecţia pasagerilor Criza financiară a avut un impact asupra politicii de transport. Cu toate acestea, TEN-T poate fi utilizată pentru a crea locuri de muncă şi pentru a respecta coeziunea socială şi economică. Strategia Europa 2020 recunoaşte importanţa politicii de transport pentru economia europeană. Libera circulaţie a persoanelor şi a mărfurilor este ceea ce defineşte UE. Acest lucru este posibil numai cu o bună TEN-T. - Luís Paulo Alves Am votat în favoarea acestui raport deoarece cred că, pentru a aborda criza actuală, trebuie să găsim modalităţi de a accelera punerea în aplicare a programelor de ajutor, astfel încât finanţarea Uniunii care vizează în special sprijinul cetăţenilor şi, mai specific şomerii, să poată fi folosită mai bine. Prezenta propunere urmăreşte să facă o serie de modificări de reglementare în scopul simplificării normelor de punere în aplicare a politicii de coeziune şi de creştere a prefinanţării (plăţi în avans) către programele Fondului european de dezvoltare regională (FEDR) şi Fondului social european (FSE). Previziunile economice anunţă o reducere majoră în creşterea economică a UE de 1,1 % în 2010. În acest context, acest raport reprezintă o reacţie la criza financiară şi la repercusiunile sale socioeconomice. Prin urmare, consider că este extrem de important să atingem o mai mare transparenţă şi o simplificare a normelor care reglementează politica de coeziune. Această contribuţie va avea un impact pozitiv asupra ritmului de punere în aplicare a programului, în special prin furnizarea de norme mai clare şi mai puţin birocratice către autorităţile naţionale regionale şi locale care vor permite o mai mare flexibilitate în adaptarea programelor la noile provocări. Elena Oana Antonescu în scris. - Anul trecut, Comisia a făcut o propunere de modificare a Regulamentului privind fondurile structurale (1083/2003), pentru a acorda stimulente economice statelor membre afectate în mod grav de criza economică. Printre altele, Comisia propunea o derogare de la principiul cofinanţării, prin introducerea unei opţiuni temporare pentru statele membre care au probleme de fluxuri de numerar de a solicita rambursări de 100% pentru finanţările măsurilor eligibile pentru Fondul Social European Consiliul a respins această propunere, dar a fost de acord cu prelungirea termenului pentru calcularea sumelor dezangajate din oficiu din angajamentele bugetare anuale aferente contribuţiei totale anuale pe 2007 pentru a îmbunătăţi absorbţia de fonduri destinate anumitor programe operaţionale Cred că propunerea raportorului de a se reconstitui, ca o măsură tranzitorie, creditele aferente exerciţiului financiar 2007 pentru fondurile de asistenţă din cadrul Fondului Social European, ca urmare a dezangajării, este justificată, având în vedere intrarea în vigoare a Tratatului de la Lisabona, care ar împiedica aplicarea articolului 93 alineatul (1) din Regulamentul nr. 1083/2006 în forma sa actuală. Alfredo Antoniozzi Fondul european de dezvoltare regională, Fondul social european şi Fondul de coeziune s-au dovedit a fi eficiente şi extrem de utile ca instrumente de dezvoltare teritorială şi de combatere a consecinţelor crizei economice care a afectat Europa şi lumea de ceva timp încoace. În acest sens, salut propunerile de simplificare a procedurilor de dezangajare a fondurilor şi de facilitare a plăţilor către beneficiarii din diverse programe puse în aplicare cu ajutorul fondurilor menţionate anterior. În plus, sunt în favoarea oferirii unei tranşe suplimentare de prefinanţare pentru 2010 pentru statele membre mai grav afectate de criză. Sophie Auconie În calitate de referent al acestui raport din partea Grupului PPE, am făcut apel la colegii mei să voteze în favoarea acestui text. În ceea ce priveşte simplificările conţinute în acest raport, sunt convins că acestea sunt un lucru foarte bun. Acesta este un adevărat pas înainte: există mai puţine informaţii de oferit, o mai mare flexibilitate în ceea ce priveşte proiectele generatoare de venituri, mai puţine controale din partea Comisiei pentru proiectele de mediu în valoare de 25 - 50 de milioane şi aşa mai departe. În ceea ce priveşte aspectul financiar, am solicitat ca propunerea iniţială să fie reorientată. Într-adevăr, ar fi fost o idee bună să se repună în discuţie principiul cofinanţării cheltuielilor şi să se pună în aplicare proiectele finanţate integral de Fondul social european (FSE), astfel cum a propus Comisia. Pentru a echilibra cheltuielile pe termen lung, unele state membre s-ar fi confruntat cu dificultăţi financiare severe. Parlamentul a găsit un compromis care să ne permită să ajutăm ţările cele mai afectate de criză şi să evităm dezangajarea pentru anul 2007. Prin acest vot, acordăm un sprijin sporit beneficiarilor fondurilor UE, precum şi departamentelor de deschidere. Cu toate acestea, să nu uităm faptul că mai avem încă multe de făcut în ceea ce priveşte simplificarea. Vilija Blinkevičiūt Este important de subliniat faptul că presiunea asupra resurselor financiare naţionale continuă să crească şi necesită adoptarea unor măsuri suplimentare pentru a atenua această presiune printr-o utilizare mai eficientă a fondurilor UE, precum şi prin mobilizarea şi accelerarea tuturor fondurilor disponibile pentru a face faţă crizei, în special cu ajutorul Fondului social european (FSE) pentru măsurile de redresare rapidă, aşa cum s-a subliniat în comunicarea menţionată. Este deosebit de important faptul că ar trebui să se întreprindă mai multe eforturi pentru a facilita gestionarea finanţării UE în scopul accelerării fluxului de finanţare pentru beneficiarii cei mai afectaţi de încetinirea creşterii economice. Este important să se atingă obiectivul general de raţionalizare a investiţiilor cofinanţate în statele membre şi în regiuni şi de creştere a impactului finanţării întregii economii, în special, asupra întreprinderilor mici şi mijlocii şi asupra ocupării forţei de muncă. Întreprinderile mici şi mijlocii sunt motorul economiei europene şi principalii producători de creştere economică durabilă, prin crearea de numeroase locuri de muncă de calitate. Continuarea simplificării şi clarificării normelor care reglementează politica de coeziune va avea în mod incontestabil un impact pozitiv asupra ritmului aplicării programului, în special prin furnizarea de norme mai clare şi mai puţin birocratice către autorităţile naţionale, regionale şi locale, care va permite mai multă flexibilitate în vederea adaptării programelor la noi provocări. David Casa în scris. - Raportul se referă la gestiunea financiară a unora dintre cele mai importante fonduri din cadrul Uniunii Europene. Acestea sunt incluse în Fondul european de dezvoltare regională, Fondul social european şi Fondul de coeziune. În urma unei analize atente a propunerii de regulament (COM (2009) 0384), precum şi a articolului 161 din Tratatul CE în plus faţă de alte documente, am fost tentat să sprijin poziţia raportorului şi, prin urmare, am votat în favoarea acestuia. Vasilica Viorica Dăncilă în scris. - Modificarea Regulamentului privind implementarea fondurilor structurale şi de coeziune este o măsură de sprijin a statelor UE pentru perioada de criză şi, mai ales, răspunde cerinţelor acestora privind simplificarea managementului fondurilor Consider că noile prevederi vor contribui totodată la reducerea riscului de pierderi de fonduri neutilizate suficient de repede, având în vedere că se oferă o marjă de timp mai mare pentru proiecte care nu au fost încă aprobate sau implementate în perioada specificată. Sper totodată că aceste reguli simplificate vor intra în vigoare cât mai curând posibil, astfel încât statele membre şi, mai ales, regiunile vizate să poată beneficia de această posibilitate de finanţare UE, iar autorităţile publice din aceste regiuni să continue să investească în proiecte europene în ciuda constrângerilor bugetare Marielle De Sarnez Delegaţia mişcării democrate salută adoptarea unui raport care permite simplificarea unor prevederi ale Fondului regional de dezvoltare, ale Fondului social european şi ale Fondului de coeziune. Relaxarea termenelor limită pentru utilizarea fondurilor reprezintă un important pas înainte. Normele actuale prevăd că ajutorul trebuie folosit în termen de doi ani de la obţinere, în caz contrar, trebuie să fie returnat. Noile norme vor presupune că regiunile şi statele membre nu-şi pierd fondurile angajate în 2007 pentru proiectele a căror implementare a fost amânată. Din acel moment, proiectele de mediu în valoare totală de mai puţin de 50 de milioane de euro nu vor mai trebui să facă obiectul unei cereri specifice din partea statelor membre pentru aprobarea de către Comisia Europeană. Vor fi autorizate avansuri suplimentare financiare pentru 2010 pentru acele state membre cel mai afectate de criza economică şi financiară. Simplificarea unor dispoziţii va facilita, de asemenea, revizuirea programelor operaţionale în curs de desfăşurare şi ne va permite să răspundem mai bine la situaţii de criză. De exemplu, regiunile afectate de furtuna Xynthia vor putea să folosească această nouă flexibilitate pentru a ajuta victimele acelui dezastru. Robert Dušek Comisia a prezentat o propunere de modificare a regulamentului privind fondurile structurale, al cărui scop este de a oferi stimularea economică necesară statelor membre grav afectate de criza financiară. Amendamentul ar trebui să conducă la aplicarea aşa-numitelor praguri de sprijin. Un prag de 50 de milioane de euro ar trebui să se aplice, în schimbul celui actual în valoare de 25 de milioane de euro. De asemenea, proiectele mari ar trebui să fie protejate împotriva dezangajării automate. De asemenea, unele state ar trebui să aplice Fondul social european pentru rambursarea de 100 % a costurilor legate de măsurile de pe piaţa forţei de muncă. Dacă este posibil din punct de vedere bugetar să se înceapă finanţarea fără a fi nevoie de participarea comună, lucru de care mă îndoiesc foarte mult, atunci singurul mod corect şi posibil este de a compara normele şi reglementările pentru toate cazurile, utilizând aceeaşi unitate de măsură. Este total inacceptabil pentru unele state membre să fie catalogate ca "afectate mai mult de criză” şi să fie exceptate de la norme din aceste motive. Dacă trebuie să existe excepţii, să fie aplicate pentru toată lumea în acelaşi mod! UE nu este o entitate enormă pentru ca noi să putem deduce consecinţe diferite ale crizei financiare pentru statele membre. Economiile sunt interconectate, iar consecinţele gestionării economice au două tăişuri. De asemenea, ar fi greşit pentru noi să nu permitem derogări pentru a sancţiona statele membre care încearcă să-şi stimuleze economiile şi nu se aşteaptă la sprijin din partea UE. Chiar şi în perioade de criză, permiteţi-ne să luptăm pentru condiţii egale în situaţii echivalente! - Raportul ia în considerare acest lucru şi, prin urmare, sprijin adoptarea acestuia. Ioan Enciu în scris. - Salut adoptarea raportului Kirilov, pe care l-am susţinut prin votul meu. Consider benefică adoptarea acestui raport într-un timp atât de scurt de la comunicarea Comisiei, întrucât măsurile stipulate în acesta vin să accelereze procesul de finanţare pentru stimularea redresării economice a regiunilor, lucru extrem de necesar în această perioadă de criză. Raportul se încadrează în liniile directoare trasate de Consiliu privind modificările legate de normele de gestiune financiară a programelor cofinanţate de FSE, precum şi de cele referitoare la punerea în aplicare a programelor în vederea facilitării, simplificării şi clarificării normelor care reglementează politica de coeziune. Pentru România, acest lucru înseamnă creşterea volumului plăţilor în avans pentru Fondul Social European şi Fondul pentru Coeziune; mai mult timp pentru utilizarea fondurilor europene prin "dezangajarea" acestora, astfel încât statele membre să poată reutiliza fondurile în cadrul programului; simplificarea şi clarificarea măsurilor necesare în implementarea fondurilor structurale, atât în faza de depunere a cererilor de finanţare, cât şi în cea de raportare anuală privind punerea în aplicare a unui program; convenirea asupra unui prag unic de 50 milioane de euro care defineşte un proiect major ce va putea fi eligibil finanţării din mai multe programe Europene. Edite Estrela Am votat în favoarea raportului referitor la propunerea de regulament al Parlamentului European şi al Consiliului de modificare a Regulamentului (CE) nr. 1083/2006 de stabilire a anumitor dispoziţii generale privind Fondul european de dezvoltare regională, Fondul social european şi Fondul de coeziune în ceea ce priveşte simplificarea anumitor cerinţe şi anumite dispoziţii referitoare la gestiunea financiară. Impactul grav şi fără precedent al crizei economice şi financiare actuale asupra bugetelor statelor membre presupune că gestionarea politicii de coeziune trebuie să fie simplificată, iar plăţile în avans trebuie crescute. În ciuda situaţiei dificile, aceste măsuri vor permite menţinerea unui flux de trezorerie regulat care să asigure că efectuarea plăţilor poate fi făcută către beneficiari, pe măsură ce aceste programe sunt puse în aplicare. Diogo Feio În opinia mea, politica de coeziune a UE este un factor central în dezvoltarea şi punerea în aplicare a principiului solidarităţii între statele membre pe care îl susţine Uniunea Europeană. Ca atare şi în special în perioade de criză atunci când aceste fonduri pot contribui în mod special la atenuarea impactului resimţit în regiunile cele mai defavorizate este esenţial să se îmbunătăţească structura actuală a politicii de coeziune, astfel încât fondurile să poată fi alocate într-un mod mai eficient şi să poată produce rezultate mai eficiente în timp util. Mai mult, instrumentele trebuie să fie mai flexibile, deoarece instrumentele rigide, care nu se pot adapta la circumstanţe neprevăzute, cum ar fi o criză, sunt dăunătoare pentru dezvoltarea economică a Uniunii Europene. De asemenea, este important să se asigure că fondurile puse la dispoziţie în cadrul politicii de coeziune sunt utilizate în mod corespunzător de către statele membre şi că resursele disponibile sunt cheltuite eficient. Prin urmare, consider că este vital să se reconsidere nu numai structura politicii de coeziune a Uniunii, dar şi mecanismele de control disponibile, precum şi metodele de coerciţie care pot fi utilizate în caz de nerespectare de către statele membre. José Manuel Fernandes Scopul acestei propuneri este de a oferi un stimulent economic suplimentar pentru anumite state membre, care au suferit grav de pe urma crizelor economice. Aceasta a urmat Planului european de redresare economică, în cadrul căruia dispoziţiile de aplicare a regulamentului de bază menţionat mai sus au fost deja modificate în 2009, pentru a permite o mai mare flexibilitate în ceea ce priveşte plăţile în avans. Elementul principal al propunerii Comisiei vizează să abordeze consecinţele crizei financiare. Soluţia propusă a fost de a introduce o opţiune temporară pentru ca statele membre care suferă de dificultăţi grave să solicite o rambursare de 100 % pentru finanţarea măsurilor de pe piaţa muncii în cadrul Fondului social european, mai precis, prin derogare de la principiul cofinanţării. Intrarea în vigoare a Tratatului de la Lisabona a determinat o schimbare în procedura legislativă. În schimbul procedurii de aviz conform, în care Parlamentul avea doar posibilitatea de a spune "da” sau "nu”, Parlamentul a dobândit un cuvânt de spus în conţinutul textului, în cadrul procedurii legislative ordinare. De aceea, am votat pentru această propunere şi trebuie să sperăm că Comisia va prezenta o propunere corespunzătoare pentru un buget rectificativ pentru examinarea şi adoptarea de către autoritatea bugetară. João Ferreira Propunerea Comisiei implică introducerea unei opţiuni temporare, la care ar putea face apel statele membre care prezintă dificultăţi grave de flux de numerar, în scopul de a finanţa creşterea necesară şi măsurile de promovare ale ocupării forţei de muncă, destinate combaterii crizei şi eligibile în cadrul Fondului social european. Acest lucru ar permite statelor membre să solicite Comisiei rambursări de 100 % pentru 2009 şi 2010, astfel încât programele de cofinanţare naţională nu ar fi necesare în această perioadă. Aceasta este o măsură pe care am sprijinit-o, astfel încât să devină posibilă utilizarea fondurilor UE, într-un moment în care acestea sunt mai necesare decât oricând. Cu toate acestea, poziţia Consiliului este diferită şi subliniază mai ales că "o tranşă suplimentară de prefinanţare [...] este necesară pentru statele membre cele mai afectate de criză”. Documentul pe care Parlamentul îl votează apără poziţia Consiliului, despre care credem că este mai ambiguă şi mai puţin favorabilă pentru statele membre mai grav afectate de criză. Totuşi, considerăm că este un aspect pozitiv "extinderea termenului limită pentru calcularea dezangajării automate a angajamentelor din bugetul anual referitoare la contribuţia anuală totală pe 2007 pentru a îmbunătăţi absorbţia fondurilor angajate pentru anumite programe operaţionale”. Petru Constantin Luhan în scris. - Provocările majore la care a fost supusă Uniunea Europeana datorită crizei economice şi financiare au determinat lansarea unor acţiuni prioritare care să permită adaptarea economiilor naţionale la situaţia creată. Am votat în favoarea raportului, deoarece susţin cu tărie acordarea unor stimulente economice suplimentare statelor membre care au fost afectate grav de criza economică şi simplificarea aspectelor referitoare la gestiunea financiară. Toate ţările ar putea beneficia de amânarea dezangajării, iar ţările aflate în situaţia cea mai dificilă ar beneficia de plăţi în avans suplimentare. Aceste ţări sunt: Estonia, Ungaria, România, Letonia şi Lituania. Clarificarea suplimentară a normelor referitoare la politica de coeziune şi simplificarea procedurilor vor influenţa în mod pozitiv ritmul de punere în aplicare a programelor. Acest lucru este deosebit de important, deoarece politica de coeziune reprezintă cel mai puternic instrument în acordarea de asistenţă pentru economia reală. Nuno Melo Simplificarea accesului la Fondul european de dezvoltare regională, la Fondul social european şi la Fondul de coeziune constituie o parte esenţială în vederea sprijinirii statelor membre cele mai afectate de criza economică cu care ne confruntăm. Pe măsură ce descoperim amploarea prejudiciului cauzat economiei reale şi pieţei forţei de muncă de criza financiară, trebuie să luăm măsuri pentru a îmbunătăţi accesul la instrumentele de finanţare ale Uniunii. Trebuie să existe un flux regulat de fonduri care să permită efectuarea de plăţi către beneficiari pe măsură ce programele sunt puse în aplicare. Andreas Mölzer În vremuri de criză, UE îşi arată din nou adevărata sa valoare. Atunci când statele membre est-europene au fost nevoite să îngheţe în timpul disputei gazului rusesc, au fost puţine semne de solidaritate. Acum, când este vorba despre problema economică a monedei euro - simbolul UE - dintr-o dată ceva este posibil. Chiar şi subvenţiile UE au fost ajustate în consecinţă. Deşi posibila rambursare de 100 % pentru 2009 şi 2010 destinată măsurilor de politică de finanţare a pieţei muncii nu a promovat o pregătire educaţională şi o ucenicie de o mai bună calitate în măsura în care ar fi dorit, aceasta este cu siguranţă esenţială în situaţia actuală. Toate statele membre ar beneficia de dezangajarea din angajamentul bugetar, iar acele ţări cu cele mai multe probleme vor primi plăţi suplimentare în avans. Punerea benevolă a banilor într-o groapă fără fund, fără măsuri de asistenţă, poate fi periculoasă. Prin urmare, am respins propunerea. Rovana Plumb în scris. - Având în vedere criza economică şi financiară, este necesară utilizarea optimă a unor măsuri care să simplifice anumite proceduri specifice accesării fondurilor europene, cum ar fi: acordarea unui avans suplimentar de finanţare pentru 2010 statelor membre afectate de criză, asigurând un flux constant de lichiditate şi facilitând plăţi către beneficiari în faza de punere în aplicare a programelor; extinderea termenului limită pentru calcularea dezangajării automate bugetare anuale aferentă contribuţiei pe anul 2007 va îmbunătăţi absorbţia fondurilor mobilizate pentru anumite programe operaţionale şi va asigura sprijinul adecvat pentru iniţiativele în materie de menţinere şi ocupare a locurilor de muncă; statele membre care au primit în 2009 sprijin în conformitate cu legislaţia prin care se înfiinţează un mecanism de asistenţă financiară pe termen mediu pentru balanţele de plăţi pot beneficia, în 2010, în anumite condiţii, de 2 % din contribuţia din FC şi de 4 % din contribuţia din FSE la programul operaţional Aceste măsuri vor contribui la dezvoltarea unei pieţe a muncii flexibile, inclusive, la o îmbunătăţire semnificativă a efectelor cu impact pozitiv generate de finanţările europene asupra economiei în ansamblu, dar în special asupra întreprinderilor mici şi mijlocii şi asupra pieţei forţei de muncă Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat împotriva acestui raport, deoarece noi, Grupul Verts/ALE, am depus şase amendamente şi toate au fost respinse. Nuno Teixeira Am votat în favoarea acestei propuneri, deoarece este un subiect de mare importanţă pentru Portugalia şi în special pentru regiunile sale ultraperiferice, care sunt mai vulnerabile la criza cu care ce confruntăm, întrucât îi resimt efectele mai intens şi le ia mai mult timp să le depăşească. Deşi în general sunt de acord cu conţinutul său, trebuie să scot în evidenţă dificultăţile cu care se confruntă autorităţile locale şi regionale în asigurarea eliberării de fonduri care să le permită acestora să asigure o parte din finanţarea de proiecte subvenţionate prin finanţarea UE. Am fost dezamăgit să constat că Consiliul a blocat posibilitatea de a creşte procentul de cofinanţare a UE la 100 %, chiar şi temporar şi sub forma unei plăţi în avans, care ar fi compensată în ultimii ani ai programelor. Soluţia de compromis, chiar dacă nu perfectă, presupune că fondurile UE pentru 2007 care nu au fost absorbite de programe lente pentru început vor beneficia, în mod excepţional, de un termen prelungit înainte de a fi deblocate. Suntem cu toţii conştienţi de alegerile dificile pe care familiile şi întreprinderile trebuie să le facă în prezent şi de cât de importante sunt măsurile deja planificate pentru redresarea economică, despre care sperăm că va fi rapidă şi susţinută. Viktor Uspaskich Criza financiară mondială a afectat toate statele membre ale UE. Cred că statele baltice au suferit cea mai dureroasă lovitură. Au fost adoptate măsuri severe din cauza uraganului financiar şi s-au pierdut locuri de muncă. Cu toate acestea, avem o ocazie unică de a transforma criza într-o oportunitate. Ne-ar dori să le oferim tinerilor lituanieni un viitor foarte promiţător în Lituania şi să evităm "exodul de creiere”. Această sarcină este imposibilă fără Fondurile structurale şi de coeziune ale UE, în special Fondul european de dezvoltare regională (FEDR). Fondurile structurale constituie o mare parte din fondurile UE: 277 de miliarde de euro au fost alocate pentru bugetul 2007-2013. FEDR stimulează dezvoltarea economică şi recuperarea în părţile mai puţin prospere ale UE. Acesta contribuie la finanţarea măsurilor, cum ar fi regenerarea zonelor industriale afectate de reducerea oraşelor şi a satelor. Include programe regionale importante, cum ar fi Programul regiunii Mării Baltice, în vederea consolidării identităţii şi recunoaşterii regionale. Fondul de coeziune joacă un rol important în reducerea diferenţelor dintre statele membre ale UE, în special în ceea ce priveşte mediul şi reţelele transeuropene de transport. Azi (2007-2013), Fondul social european deţine de asemenea un rol vital prin sprijinirea întreprinderilor şi a lucrătorilor să se adapteze la noile condiţii de piaţă şi la susţinerea inovaţiilor la locul de muncă, învăţarea continuă şi mobilitatea sporită. Programul FSE al Lituaniei rezolvă lipsa forţei de muncă prin mobilizarea resurselor umane şi prin îmbunătăţirea competenţelor şi creşterea nivelului de calificare. Din momentul aderării la UE, Lituania a cunoscut un masiv "exod de creiere”. Cel mai bun mod de combatere este de a investi fondurile structurale ale UE în tinerii profesionişti. Elena Oana Antonescu în scris. - Am votat în favoarea aceste rezoluţii depuse de Conferinţa preşedinţilor, prin care se solicită Comisiei prezentarea unor noi propuneri pe acele dosare care se aflau în curs în Parlament în momentul intrării în vigoare a Tratatului de la Lisabona şi a căror procedură a devenit caducă În calitate de raportor pentru aviz al Comisiei pentru mediu, sănătate publică şi siguranţă alimentară pentru "Propunerea de recomandare a Consiliului privind măsuri de combatere a bolilor neurodegenerative, în special boala Alzheimer, prin programarea în comun a activităţilor de cercetare”, susţin invitaţia adresată de Conferinţa preşedinţilor Comisiei Europene de a trimite o nouă propunere pe aceste dosare, pentru ca Parlamentul să fie consultat în mod adecvat rolului său instituţional atribuit inclusiv prin prevederile noului tratat. Sophie Auconie Cu ajutorul acestei rezoluţii, Parlamentul European vizează direct toate politicile cele mai importante ale Uniunii Europene. Prevede modificările legale necesare pentru ca aceasta să joace un rol deplin la nivel instituţional şi internaţional, deopotrivă. Parlamentul European poate în cele din urmă garanta pe deplin faptul că interesele cetăţenilor UE sunt apărate şi de aceea am votat pentru această rezoluţie. Carlos Coelho Tratatul de la Lisabona acordă în mod clar noi responsabilităţi şi noi competenţe Parlamentului. Odată cu intrarea sa în vigoare la 1 decembrie 2009, multe propuneri care au fost depuse de către Comisie, pe baza tratatelor, dar care erau încă în desfăşurare la această dată (la diferite niveluri din cadrul procesului legislativ sau fără caracter legislativ) vor suferi unele modificări. În unele cazuri, vor exista diferenţe la nivelul procedurii de luare a deciziilor, fie pentru că domeniul de aplicare al procedurii legislative ordinare a fost extins în mod considerabil, fie din cauza unei noi proceduri de autorizare care se aplică în ceea ce priveşte încheierea de acorduri internaţionale. În alte cazuri, există doar o modificare a temeiului juridic. Comisia doreşte să le modifice în mod oficial prin intermediul propunerii sale "omnibus”. Există, totuşi, unele propuneri (care au intrat în fostul al treilea pilon) în cadrul cărora cadrul juridic s-a schimbat în mod substanţial şi, prin urmare, acestea au devenit caduce şi trebuie înlocuite cu altele noi. La fel ca şi raportorul iniţiativei de iniţiere a unui mecanism de evaluare în vederea punerii în aplicare a acquis-ului Schengen, invit Comisia să depună noile propuneri cât mai curând posibil. Prin urmare, susţin propunerea de rezoluţie a acestui Parlament. Edite Estrela Am votat în favoarea rezoluţiei referitoare la consecinţele intrării în vigoare a Tratatului de la Lisabona asupra procedurilor decizionale interinstituţionale în curs de desfăşurare. Intrarea în vigoare a noului tratat presupune că temeiurile juridice a diferitelor dosare în aşteptare trebuie să fie redefinite. Comisia şi Consiliul trebuie să facă urgent modificările necesare în lumina noului cadru legislativ. Diogo Feio Intrarea în vigoare a Tratatului de la Lisabona nu a impus numai un nou aranjament instituţional şi o nouă ierarhie a legislaţiei, ci necesită, de asemenea, măsuri speciale de precauţie în ceea ce priveşte procedurile de luare a deciziilor care au fost încă în desfăşurare la acea dată. În aceste cazuri, s-au schimbat temeiurile juridice, la fel ca procedurile referitoare la acestea, justificând pe deplin reexaminarea lor. José Manuel Fernandes Tratatul de la Lisabona acordă noi responsabilităţi şi noi competenţe Parlamentului European. Odată cu intrarea sa în vigoare la 1 decembrie 2009, multe propuneri care au fost depuse de către Comisie, pe baza tratatelor, dar care încă erau în curs la acea dată, vor fi supuse unor schimbări. În unele cazuri, vor exista diferenţe la nivelul procedurii de luare a deciziilor, fie pentru că domeniul de aplicare al procedurii legislative ordinare a fost extins în mod considerabil, fie din cauza unei noi proceduri de autorizare care se aplică în ceea ce priveşte încheierea de acorduri internaţionale. În alte cazuri, există doar o modificare a temeiului juridic. Comisia doreşte să le modifice în mod oficial prin intermediul propunerii sale "omnibus”. Există, totuşi, unele propuneri (care au intrat în fostul al treilea pilon) în cadrul cărora cadrul juridic s-a schimbat în mod substanţial şi, prin urmare, acestea au devenit caduce şi trebuie înlocuite cu altele noi. Prin urmare, votez în favoarea acestei rezoluţii a Parlamentului European. Eleni Theocharous în scris. - Votez împotriva propunerii de rezoluţie referitoare la consecinţele intrării în vigoare a Tratatului de la Lisabona asupra procedurilor decizionale interinstituţionale în curs de desfăşurare, deoarece aceasta include regulamentul cu privire la aşa-numitele "schimburi comerciale directe” între UE şi partea ocupată a Republicii Cipru. Temeiul juridic al regulamentului este absolut greşit, deoarece Comisia Europeană a ales articolul 133 din tratat - acum articolul 207 alineatul (2) după Tratatul de la Lisabona - care abordează problemele cu ţările terţe. Folosirea unui astfel de temei juridic ar fi împotriva Protocolului nr. 10 privind Ciprul, care prevede în mod clar faptul că Republica Cipru a aderat la UE ca teritoriu complet cu suspendarea acquis-ul Uniunii în partea de nord a insulei din cauza ocupaţiei turceşti. Temeiul juridic existent din regulament insultă suveranitatea şi integritatea teritorială a unui stat membru al UE, Republica Cipru, fiind împotriva principiilor şi valorilor pe care se întemeiază UE, iar Parlamentul European ar trebui să respecte şi să le promoveze ca un far al democraţiei europene. Alfredo Antoniozzi Am votat în favoarea raportului dlui Szájer, căruia aş dori să îi mulţumesc pentru analiza sa excelentă efectuată în funcţie de modificările introduse de Tratatul de la Lisabona. Având în vedere implicaţiile vaste şi diverse pe care le vor avea "actele delegate” asupra procedurii legislative, consider că este deosebit de lăudabilă dorinţa Parlamentului de a aplica condiţiile specifice şi clare asupra acestor acte delegate, pentru a se asigura că acest Parlament deţine adevăratul control democratic asupra acestora. De asemenea, consider că vom avea nevoie, în special, să testăm modul de funcţionare al acestui sistem, pentru a-i aduce eventuale modificări. Carlos Coelho Tratatul de la Lisabona abordează deficitul democratic prin consolidarea competenţelor atât a Parlamentului European, cât şi a parlamentelor naţionale. Acesta este cadrul pentru acest nou instrument, care permite legiuitorului să delege o parte din competenţele sale către Comisie (articolul 290 din Tratatul privind funcţionarea Uniunii Europene), cu condiţia ca acesta să fie un act de aplicabilitate generală, care este utilizat pentru a completa sau a modifica părţi ale unui act legislativ care nu sunt considerate esenţiale. Prin urmare, va fi mai simplu şi mai rapid să se umple golurile, să se reglementeze sau să se actualizeze mai multe aspecte detaliate dintr-un act legislativ, evitându-se procedurile legislative extrem de complicate şi de lungă durată, care aveau în trecut consecinţe negative pentru public. Două aspecte care au fost protejate sunt reprezentate de faptul că delegaţia poate fi retrasă în orice moment şi de faptul că este necesar acordul prealabil al Parlamentului (şi al Consiliului) înainte de intrarea în vigoare a actelor aprobate de Comisie în cadrul unei delegaţii. Sprijin această inovaţie, care ar trebui să înlocuiască sistemul bine-cunoscut al "comitologiei”, dar avem acum nevoie urgent să stabilim modul în care pot fi făcute aceste delegaţii, domeniul lor de aplicare, obiectivul lor, metodele de lucru care urmează să fie folosite şi condiţiile în care legiuitorul poate exercita controlul. Diogo Feio Intrarea în vigoare a Tratatului de la Lisabona necesită clarificarea unora dintre normele sale, în special cele cu un conţinut legal şi procedural, cum ar fi cele privind abordarea procedurii legislative, ierarhia normelor şi competenţele instituţiilor. Articolul 290 alineatul (1) din tratat prevede că un act legislativ poate delega Comisiei competenţa de a adopta acte fără caracter legislativ şi cu domeniu de aplicare general, care completează sau modifică anumite elemente neesenţiale ale actului legislativ. Acest lucru se efectuează cu rezervări speciale şi restricţionează în mod grav domeniul de aplicare al acestor acte. Cu toate acestea, acest detaliu privind legislaţia stabilit în tratat este important pentru prevenirea interpretărilor disparate excesive care ar periclita coerenţa legislaţiei UE. Deşi astfel de acte sunt comune în statele membre, nu se poate spune acest lucru despre actele în cauză. Legitimitatea Comisiei şi a guvernelor statelor membre nu este acelaşi lucru şi, prin urmare, delegarea legislaţiei solicită acestora din urmă o mai mare grijă şi atenţie, ea trebuind să fie folosită cu moderaţie. Sunt de acord că utilizarea delegării legislative ar trebui să facă posibilă adoptarea legislaţiei simple şi accesibile, contribuind astfel la certitudinea juridică, la eficacitatea părţii delegate şi la controlul celui care oferă delegarea. Franz Obermayr În conformitate cu articolul 290 din Tratatul privind funcţionarea Uniunii Europene, legiuitorul poate delega o anumită parte de competenţe către Comisie, iar prin acest procedeu, Comisia poate doar să completeze sau să modifice un act legislativ. "Actele delegate”, adoptate în consecinţă de către Comisie sunt acte fără caracter legislativ, cu domeniu de aplicare general. Raportorul pledează pentru monitorizarea mai strictă a Comisiei în exercitarea puterilor sale legislative delegate. Din acest motiv, am votat în favoarea adoptării raportului. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat în favoarea raportului Szájer referitor la puterea de delegare legislativă şi a raportului Speroni referitor la imunitatea lui Ransdorf. Raportul a fost adoptat cu o largă majoritate. Eva-Britt Svensson Am votat în favoarea raportului referitor la puterea de delegare legislativă. Articolul 290 din Tratatul de la Lisabona permite Parlamentului să ridice obiecţii sau să revoce amendamentele Comisiei şi completările aduse actelor legislative. Cu toate acestea, acest lucru necesită o majoritate absolută, cu alte cuvinte, o majoritate din numărul deputaţilor aleşi. Având în vedere absenţa deputaţilor, acest lucru înseamnă, în mod normal, 60 % dintre cei care votează. Anterior, doar Consiliul a fost în măsură să facă acest lucru, cu condiţia să se obţină o majoritate calificată de voturi. Grupurile de experţi ai Comisiei, care sunt aleşi din partea statelor membre, au o mare influenţă în delegarea legislativă. Un astfel de exemplu este oferit de faptul că, prin intermediul unui grup de experţi, Comisia a permis un nou tip de porumb modificat genetic, în ciuda faptului că Parlamentul şi Consiliul s-au opus acestui lucru. Un alt exemplu este Directiva iniţială privind serviciile, în cadrul căreia Consiliul şi Parlamentul au eliminat un paragraf care prevedea că era interzis a se solicita un reprezentant permanent în cazul detaşării lucrătorilor, cu alte cuvinte, o contrapartidă sindicală. Cu toate acestea, Comisia a fost împotriva acestui fapt şi a elaborat orientările prin care a stabilit faptul că nu era necesar ca aceasta să aibă un reprezentant permanent. Comisia doreşte să-şi apere independenţa şi să continue să utilizeze grupurilor sale de experţi (COM (2009) 0673). Raportorul, dl Szájer, respinge ambele grupuri naţionale de experţi şi implicarea autorităţilor naţionale. Nu sunt de acord cu acest din urmă aspect. Nuno Teixeira Tratatul de la Lisabona a schimbat vechiul sistem de comitologie în funcţie de noile instrumente juridice, cum ar fi actele delegate şi actele de punere în aplicare. Odată cu noul tratat, Parlamentul are rolul de colegislator, împreună cu Consiliul. Consacrarea în tratat a capacităţii de a delega Comisiei competenţa de a adopta acte fără caracter legislativ pentru a completa actele legislative, reprezintă un pas înainte în măsura în care acesta plasează cele două instituţii pe picior de egalitate. Acest raport urmăreşte să clarifice condiţiile prin care poate avea loc delegarea competenţelor Parlamentului şi Consiliului către Comisie, în conformitate cu articolul 290 din Tratatul privind funcţionarea Uniunii Europene. Documentul subliniază importanţa principiului libertăţii legiuitorului de a delega competenţele sale către Comisie ca un instrument pentru o mai bună legiferare. Raportul susţine necesitatea de a evita impunerea de obligaţii suplimentare asupra legiuitorului, faţă de cele deja cuprinse în tratat. Legiuitorul trebuie să permită Comisiei să îşi exercite puterea delegată în mod eficient şi trebuie să monitorizeze în mod corespunzător utilizarea acesteia. Am votat în favoarea documentului, în baza motivelor menţionate mai sus şi luând în considerare faptul că principala prioritate trebuie să fie adaptarea acquis-ului în domenii care nu au fost supuse procedurii de codecizie anterior Tratatului de la Lisabona. Zigmantas Balčytis Competitivitatea transportului maritim european ar trebui să rămână unul dintre obiectivele strategice ale politicii europene în domeniul transportului maritim. În vederea atingerii acestui obiectiv, trebuie să asigurăm sprijinul necesar pentru inovaţii, cercetare ştiinţifică şi dezvoltare, care ar putea accelera modernizarea infrastructurii portuare maritime şi asigura aplicarea celor mai noi tehnologii în domeniul industriei construcţiilor navale. O reducere a poverii administrative şi a birocraţiei ar duce la o creştere a investiţiilor în sectorul public şi privat, în porturile maritime şi în sectoarele de transport maritim. Dezvoltarea reţelei de transport transeuropene, prevederile pentru autostrăzile maritime şi dezvoltarea intermodalităţii mijloacelor de transport ar duce la crearea unui sistem european de transport maritim care să fie competitiv şi receptiv la inovaţii. De asemenea, avem nevoie să abordăm problema de aliniere a impozitării aplicate echipajelor care navighează sub pavilionul Uniunii Europene. Mara Bizzotto Teritoriul maritim al Uniunii Europene este cel mai extins din lume. Economia maritimă prevede locuri de muncă pentru cinci milioane de oameni, în timp ce 5 % din PIB-ul UE provine din industrii şi servicii, care prezintă o conexiune directă cu acest sector. Datele şi faptele denotă în mod categoric că marea constituie o resursă esenţială pentru ocuparea forţei de muncă şi creşterea economică în statele membre, în special luând în considerare dimensiunea sa internaţională şi, prin urmare, cantitatea de presiune care trebuie suportată în termeni de concurenţă la nivel mondial. La acest aspect, raportul oferă mai multe puncte pozitive cu privire la cererea de stimulente pentru sectorul maritim la nivel naţional, precum şi pentru o mai mare coordonare reglementată la nivelul UE. Acest lucru ar putea începe să reducă birocraţia, ceea ce ar ajuta la creşterea competitivităţii sectorului. Sunt de acord cu abordarea din raport şi de aceea voi vota în favoarea acestuia. Marielle De Sarnez Delegaţia mişcării democrate salută adoptarea obiectivelor strategice ale transportului maritim din UE până în 2018. Rezoluţia adoptată solicită în special consolidarea profesioniştilor din sectorul maritim prin consolidarea calificărilor profesionale şi armonizarea formării europene. Într-adevăr, este esenţial să se prevadă învăţarea continuă şi reconversia profesională pentru navigatorii de la toate nivelurile, pe ţărm şi la bord. În acest sens, statele membre trebuie să ratifice de urgenţă Convenţia privind munca din domeniul maritim din 2006 a Organizaţiei Internaţionale a Muncii. Pentru ca transportul maritim să rămână unul dintre cele mai puţin poluante mijloace de transport, mai trebuie încă să fie făcute progrese în reducerea emisiilor de oxid de sulf, oxizi de azot, particule (PM10) şi emisii de CO2. Acesta este motivul pentru care deputaţii Mişcării democrate regretă refuzul Comisiei de a include sectorul maritim în sistemele europene de comercializare a emisiilor. Trebuie să continuăm să facem progrese în această direcţie şi, pentru a realiza acest lucru, Organizaţia Maritimă Internaţională (OMI) va trebui să stabilească obiective de reducere aplicabile tuturor statelor membre, ceea ce ne va permite să evităm denaturarea concurenţei cu flotele ţărilor terţe. Diogo Feio Comisia a prezentat o comunicare privind obiectivele strategice şi recomandările pentru politica UE în domeniul transportului maritim până în 2018. Propunerea Comisiei acoperă o gamă largă de subiecte referitoare la politica în domeniul transportului maritim a UE, permiţând părţilor interesate din transportul maritim un scop şi o iniţiativă ample în vederea realizării obiectivelor strategice şi recomandărilor care sunt stabilite în aceasta. Principalele aspecte abordate de propunerea Comisiei sunt următoarele: (i) valoarea şi poziţia competitivă a transportului maritim european în cadrul unei pieţe globale; (ii) oportunităţi de angajare în sectorul maritim; (iii) calitatea transporturilor maritime europene; (iv) cooperarea internaţională; (v) transportul maritim european, ca parte a economiei europene şi ca o forţă motrice de integrare economică; şi (vi) Europa ca lider mondial în cercetarea şi inovarea maritimă. Având în vedere poziţia geografică a Portugaliei şi importanţa strategică a mării, acest subiect este de o importanţă fundamentală pentru ţara noastră şi toate eforturile pentru a dezvolta o "economie a mării” merită sprijinul şi angajamentul nostru. José Manuel Fernandes Sectorul maritim european aduce o contribuţie clară şi vitală atât pentru economia internă a Uniunii, cât şi pentru sistemul de transport. Intereselor sectorului european al transporturilor maritime, trebuie să li se acorde, prin urmare, prioritate în stabilirea politicii generale în domeniul transportului european. Trebuie realizat faptul că sectorul maritim european operează şi concurează în principal pe o piaţă globală. Sectorul de transport maritim se confruntă cu provocări majore în ceea ce priveşte mediul înconjurător. Principala sarcină este de a îmbunătăţi performanţele de mediu ale navelor maritime în mod substanţial, iar emisiile de SOx, NOx, particule şi CO2 trebuie reduse. În acest sens, aş dori să subliniez necesitatea de a ajunge la acorduri privind acest subiect la nivel mondial pentru a combate riscul de schimbare a pavilionului ţărilor care nu participă. În ceea ce priveşte securitatea, aş sublinia faptul că statele membre sunt invitate să pună în aplicare pachetul în mod rapid şi corect, în special în ceea ce priveşte Memorandumul de înţelegere de la Paris (care se referă la inspecţiile bazate pe risc). Acest lucru va preveni inspecţiile inutile, va creşte eficacitatea operaţiunilor de monitorizare şi va reduce birocraţia pentru cele care fac obiectul unor inspecţii. Jean-Luc Mélenchon Solicitarea privind reducerea amprentei de carbon a navelor şi infrastructurilor portuare, solicitarea de a îmbunătăţi facilităţile pentru navigatori, apelul pentru a reduce emisiile de oxizi de sulf, oxizi de azot, particule (PM10) şi emisiile de CO 2 sau chiar crearea de zone maritime de control al emisiilor, sunt câteva din multele măsuri care pot avea un rezultat pozitiv în funcţie de modul în care sunt aplicate. Cu toate acestea, primatul permanent al concurenţei libere şi nedenaturate, precum şi subordonarea drepturilor navigatorilor la competitivitate, înseamnă că acest raport este împotriva intereselor navigatorilor şi împotriva interesului general. De aceea, votez împotriva acestui text. Nuno Melo Odată cu adoptarea acestui raport, sunt definite obiectivele necesare pentru existenţa unei politici în domeniul transportului maritim al Uniunii. Această metodă de transport a fost îndreptată spre centrul scenei, deoarece este una ecologică şi are potenţialul de a deveni mai mult decât atât. Sectorul transportului maritim este esenţial pentru economia europeană, nu numai în ceea ce priveşte transportul de pasageri, de produse primare, de mărfuri şi produse energetice, dar şi pentru că este esenţial pentru o gamă largă de activităţi maritime, cum ar fi industria navală, logistica, cercetarea, turismul, pescuitul şi acvacultura, pentru a oferi numai câteva exemple. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat în favoarea raportului Van Dalen referitor la strategia transportului maritim până în 2018, deşi amendamentul nostru privind transportul maritim în ETS a fost respins cu o largă majoritate (vot prin apel nominal). Vilja Savisaar Viitorul sectorului european al transportului maritim joacă un rol foarte important în Uniunea Europeană din punct de vedere economic şi social, precum şi din punctul de vedere al mediului. Votul care a avut loc astăzi pune în aplicare o strategie pentru politica europeană a transportului maritim până în 2018 şi poate că acest lucru va avea un efect direct asupra a 41 % din flotele care aparţin Europei şi, indirect, asupra sectorului transportului maritim din întreaga lume. Grupul ALDE a sprijinit acest raport, întrucât ne satisface aşteptările în cea mai mare măsură, iar propunerile noastre de îmbunătăţire au primit sprijinul necesar. În opinia noastră, următoarele cuvinte-cheie trebuie să joace un rol principal în sectorul transportului maritim în viitor: eficienţă, ecologie, precum şi condiţii egale pe piaţă. Prin urmare, este important că raportul care este adoptat astăzi solicită tuturor statelor membre să ratifice Convenţia Organizaţiei Maritime Internaţionale, în scopul de a asigura condiţii mai bune pentru navigatori şi pentru proprietarii de nave, precum şi pentru mediu. În cele din urmă, îi mulţumesc raportorului pentru nivelul său ridicat de cooperare şi deschidere în timpul elaborării raportului. Nuno Teixeira Transportul maritim reprezintă, fără îndoială, un avantaj competitiv pentru Europa, dar mai rămân multe de făcut pentru a promova intermodalitatea şi comodalitatea, care implică, de asemenea, repoziţionarea transportului maritim ca o alternativă cu adevărat competitivă. Industria maritimă se confruntă cu o serie de provocări, care se pot transforma în oportunităţi reale dacă ştim cum să le utilizăm prin investiţii în formarea profesională a tinerilor tehnicieni pentru a compensa lipsa de profesionişti în acest sector. Dezvoltarea tehnologică şi reducerea birocraţiei inutile pentru a atrage investiţii în sectorul portuar reprezintă, de asemenea, priorităţi. De asemenea, trebuie să fie căutate modalităţi de transport maritim mai sigure şi mai curate, prin reducerea emisiilor de gaze cu efect de seră şi oferind un răspuns eficient la actele de piraterie. Presiunile care ameninţă poziţia flotei maritime a Europei, care provin în principal din ajutoarele de stat acordate sectorului în ţările terţe, trebuie să fie gestionate într-un cadru care urmează să fie dezvoltat în interiorul Organizaţiei Mondiale a Comerţului. Infrastructura Europei şi capacitatea portului merită să continue să fie dezvoltate, asemenea autostrăzilor maritime, care sunt foarte importante pentru ţările din sud şi pentru cele periferice precum Portugalia, dar şi pentru regiunile ultraperiferice, cum ar fi Madeira. Raportul pe care l-am adoptat astăzi se referă la aceste orientări în termeni generali şi, prin urmare, acesta a câştigat sprijinul meu. Viktor Uspaskich Peste 80 % din comerţul mondial se desfăşoară pe mare, iar transportul maritim rămâne coloana vertebrală a comerţului internaţional. UE este cel mai important exportator mondial şi al doilea dintre cei mai mari importatori. Prin urmare, serviciile de transport maritim şi cele similare sunt esenţiale dacă dorim ca întreprinderile europene să concureze la scară globală. Transportul maritim de coastă reprezintă o parte importantă a lanţului de transport european, care transportă 40 % din marfă pe teritoriul Europei. În fiecare an, peste 400 de milioane de pasageri utilizează porturile europene şi, prin urmare, transportul maritim afectează în mod direct calitatea vieţii cetăţenilor europeni. Parlamentul European este unul dintre apărătorii politicii maritime în UE. Politica UE în domeniul transportului maritim sprijină, de asemenea, alte politici, în special o politică maritimă integrată. Criza financiară mondială a afectat, de asemenea, sectorul transportului maritim. Prin urmare, acum trebuie cu adevărat să eliberăm potenţialul economic din sectorul maritim european, pentru a stimula creşterea economică şi socială şi stabilitatea mediului. Competitivitatea pe termen lung al transportului maritim european este piatra de temelie a politicii maritime a UE. Această strategie favorizează transportul maritim sigur, curat şi eficient, precum şi crearea de locuri de muncă în industria politicii maritime europene. O viziune strategică, luând în considerare dezvoltarea transportului maritim, a porturilor şi sectoarelor similare, este importantă pentru simplificarea politicii maritime a UE, astfel încât să poată face faţă provocărilor viitoare, de exemplu, combaterea pirateriei şi reducerea impactului transportului maritim asupra mediului. Este esenţială o abordare integrată, intersectorială, inclusiv politici privind pescuitul, transportul, mediul, energia, industria şi cercetarea ştiinţifică. S-a sfârşit perioada competiţiei între vecinii europeni. Acest lucru se aplică atât Lituaniei, cât şi restului Europei. Dominique Vlasto Salut adoptarea acestui raport, care integrează unele dintre propunerile mele pentru viitorul politicii de transport maritim şi al sectoarelor sale conexe, fie în ceea ce priveşte construcţia de nave, fie în ceea ce priveşte turismul sau pescuitul. În ceea ce mă priveşte a fost important să se reafirme necesitatea asigurării securităţii ca o condiţie prealabilă pentru transportul maritim şi să se sublinieze, în ciuda contextului economic dificil, nevoia de respectare a standardelor ridicate de protecţie a mediului marin şi a celui de coastă. Creşterea preconizată a volumului de mărfuri şi de călători, cele mai stricte standarde de mediu şi nevoia de promovare a intermodalităţii şi a schimbărilor modale fac ca modernizarea infrastructurilor portuare să fie necesară. Aceste măsuri structurale necesită investiţii semnificative, combinate cu norme de finanţare transparente şi echitabile în vederea sprijinirii inovării şi creşterii competitivităţii porturilor europene. În cele din urmă, salut faptul că dimensiunea socială se încadrează în strategia noastră şi subliniază, în special, ocuparea forţei de muncă, formarea profesională, consolidarea profesioniştilor în sectorul maritim, precum şi îmbunătăţirea condiţiilor navigatorilor care lucrează la sol şi la bord. Elena Oana Antonescu în scris. - Biblioteca digitală europeană denumită "Europeana” este un portal direct, unic şi multilingv pentru patrimoniul cultural european, care va permite în viitor unui număr ridicat de cititori să aibă acces la documente rare sau vechi din patrimoniul Europei, a căror conservare le face dificilă consultarea În propunerea de rezoluţie votată astăzi am solicitat Comisiei Europene demararea unei campanii speciale media şi on-line de popularizare a site-ului Europeana, care să vizeze studenţii şi profesorii şi care să se concentreze asupra utilizării resurselor digitale oferite de acest portal în scopuri educative. Portalul Europeana ar trebui să devină unul din punctele de referinţă pentru educaţie şi cercetare, care să îi apropie pe tinerii europeni de patrimoniul lor cultural şi care să contribuie la realizarea coeziunii transculturale în UE În această propunere de rezoluţie, Parlamentul European încurajează statele membre să aibă contribuţii egale la conţinutul proiectului Europeana şi să îşi intensifice eforturile în ceea ce priveşte furnizarea de lucrări către bibliotecile şi instituţiile naţionale culturale, astfel încât toţi europenii să aibă acces deplin la propriul patrimoniu cultural. Sophie Auconie Europeana, biblioteca digitală europeană, demonstrează o mare ambiţie şi anume de a digitaliza toate operele europene, în scopul de a le face accesibile publicului larg. Aceasta este o sarcină pe termen lung care necesită o monitorizare atentă şi progres măsurabil. Raportul din proprie iniţiativă propune ca obiectiv 15 milioane de lucrări care sunt puse la dispoziţie până în 2015, precum şi accesul tuturor la site şi în toate limbile Uniunii Europene. Acest proiect european este esenţial: contribuie la sporirea patrimoniului nostru comun, la influenţa sa în lume şi împiedică astfel monopolizarea acestor lucrări de către actorii din sectorul privat. Prin urmare, am votat cu hotărâre în favoarea acestui proiect ambiţios. Zigmantas Balčytis în scris. - Am susţinut raportul, deoarece consider că accesul la informaţii culturale şi educaţionale trebuie să fie o prioritate în vederea îmbunătăţirii standardelor educaţionale şi de viaţă în Europa. Având în vedere beneficiile pentru toţi cetăţenii UE de a accesa biblioteca "Europeana”, disponibilitatea sa în toate limbile oficiale ar trebui să fie avută în vedere cât mai curând posibil. De asemenea, persoanele cu handicap ar trebui să beneficieze de tehnologia digitală şi să se bucure de un acces mai uşor la educaţie şi la informaţii, prin intermediul formatelor accesibile şi tehnologiilor adaptate. Disponibilitatea "Europeana” ar trebui să fie îmbunătăţită, asigurând accesul liber pentru elevii, studenţii şi profesorii din şcolile secundare, universităţi şi alte instituţii de învăţământ. Prin urmare, este esenţial să se garanteze şi să se simplifice accesul universal la patrimoniul cultural european şi să se asigure că acesta va fi promovat şi conservat pentru generaţiile viitoare. Mara Bizzotto Colectarea şi păstrarea patrimoniului artistic şi cultural al statelor membre ale Uniunii Europene, prin stabilirea unei platforme multimedia care reuneşte imagini, sunete şi clipuri video pentru a crea o resursă care este simultan o bibliotecă, un muzeu şi o arhivă: acesta este scopul proiectului Europeana, care, lansat în 2008, transmite online patrimoniul artistic european graţie contribuţiei a peste 1 000 de instituţii culturale. Deşi mai are încă o serie de puncte slabe, inclusiv publicitatea şi sensibilizarea cu privire la proiectul în sine, problema de a lansa online lucrările "orfane” sau lucrările supuse drepturilor de autor şi, nu în ultimul rând, un anumit caracter eterogen obiectelor şi materialelor puse la dispoziţie, Europeana exploatează, cu toate acestea, noi forme de tehnologie pentru a computeriza patrimoniul cultural european la scară largă, bazându-se nu numai pe resursele UE, ci, de asemenea, pe resursele naţionale şi private. Conservarea memoriei artistice, precum şi a reprezentărilor şi particularităţilor culturale ale fiecărui stat membru este esenţială pentru a se asigura că generaţiile mai tinere au un puternic simţ al identităţii proprii. Din acest motiv, am votat în favoarea acestui proiect de raport. Ioan Enciu în scris. - În urma votului pozitiv acordat pentru raportul "Europeana: etapele următoare”, precum şi în calitatea mea de raportor pentru aviz al comisiei ITRE, salut finalizarea acestuia şi sper ca recomandările acestuia să fie preluate de către Comisie. În urma dezbaterilor din cadrul comisiei ITRE asupra raportului, s-au discutat subiecte precum organizarea IT şi guvernarea site-ului Europeana.eu, accesul liber la informaţiile bibliotecii, nevoia standardizării procedurilor de digitalizare, precum şi problema mediatizării site-ului în mediul informatic. O parte din aceste subiecte au fost incluse şi în raportul comisiei principale, CULT şi acest lucru mă face să sper că am reuşit să obţinem un raport complet. Cu toate acestea, consider că dezbaterea trebuie să continue pe anumite aspecte care nu au fost preluate în întregime, precum guvernarea site-ului, metodele de finanţare şi mai ales organizarea acestuia sub forma unei baze de date unice şi nu a unui portal. Sper ca recomandările stipulate de către noi, împreună cu reflecţia Comisiei asupra problemelor mai sus menţionate, să se concretizeze într-un proiect de succes. Europeana poate deveni un proiect de succes al Uniunii Europene, atâta timp cât este construit pe valorile şi idealurile Uniunii şi reprezintă centrul informaţiei culturale europene. Edite Estrela Am votat în favoarea raportului referitor la "Europeana - etapele următoare”, care încurajează toate statele membre ale UE să fie mai active în a face contribuţii disponibile din bibliotecile naţionale şi instituţiile culturale, astfel încât toţi cetăţenii europeni să aibă acces deplin la propriul lor patrimoniu cultural. Obiectivul de a stoca peste 15 milioane de lucrări pe site pe termen scurt poate contribui la protejarea patrimoniului cultural european, astfel încât generaţiile viitoare să poată fi capabile să adune o memorie colectivă europeană. Diogo Feio Chiar şi în timpul perioadelor când împărţirile sau chiar ostilitatea dintre ţările din Europa au fost mai evidente, cultura şi ştiinţa europeană au fost întotdeauna capabile să depăşească aceste frontiere şi să se răspândească în întreaga zonă care astăzi face parte din Uniune şi chiar dincolo de aceasta. Este mai mult decât corect să evidenţiem rolul universităţilor în acest sens. Cu originile lor religioase, au jucat un rol decisiv în reconectarea părţilor disparate de ceea ce a ajuns să fie respublica christiana şi în a-i aminti pe toţi cei care au fost capabili să depăşească diviziunile şi să-şi facă ideile lor auzite pe întregul continent şi, de acolo, în întreaga lume. Fiind de origine portugheză şi un moştenitor al unei limbi şi al unei culturi care se răspândesc în întreaga lume, susţin eforturile care se fac pentru a face mai vizibile şi mai accesibile cultura şi ştiinţa europeană tuturor celor care ar dori să se bucure de ele. În această privinţă, Europeana este moştenitoarea celei mai bune tradiţii europene. Sper că proiectul va continua într-o formă durabilă şi că ţara mea, în conformitate cu vocaţia sa universalistă, va colabora în acest sens cu un angajament reînnoit. José Manuel Fernandes Europeana s-a deschis în noiembrie 2008, iar scopul său este de a face accesibil tuturor pe internet patrimoniul cultural şi ştiinţific european. Europeana deţine în prezent un catalog cu 6 milioane de lucrări digitalizate, iar scopul este de a ajunge la 10 milioane de titluri nou introduse până în iunie 2010. A doua fază a proiectului va vedea lansarea unui operaţiuni depline Europeana.eu în 2011, care va avea mai mult un caracter multilingvistic şi va avea caracteristici semantice de web. Doar 5 % dintre toate cărţile digitale sunt disponibile prin Europeana şi aproape jumătate dintre acestea provin din Franţa, urmată de Germania (16 %), Olanda (8 %), şi Regatul Unit (8 %). Alte ţări oferă 5 % sau chiar mai puţin fiecare. Este de dorit o contribuţie sporită a statelor membre. Sprijin apelul ca Europeana să ajungă la o cifră de cel puţin 15 milioane de obiecte digitalizate diferite până în 2015. Sunt de acord că trebuie acordată o atenţie specială acelor lucrări care sunt fragile şi ar putea înceta să mai existe foarte curând, printre care, materialele audiovizuale. Trebuie găsite modalităţile de a include material cu drept de autor, astfel încât să cuprindă lucrările din prezent şi cele din trecutul recent. João Ferreira Crearea unei biblioteci digitale, muzeu şi arhivă a patrimoniului cultural european - de la lucrări literare la alte materiale de importanţă culturală şi ştiinţifică - va aduce beneficii semnificative în domeniile educaţiei, cercetării şi culturii. În scopul atingerii obiectivului de a aduce beneficii publicului larg, fiind la dispoziţia tuturor, nu doar în Europa, ci şi în restul lumii, este esenţial ca biblioteca Europeana să asigure accesul gratuit al publicului la materialele care sunt puse la dispoziţie. De asemenea, este esenţial să nu uităm importanţa realizării acestui lucru în formate şi mass-media care să asigure accesul pentru persoanele cu handicap. Cu toate acestea, există anumite aspecte ale rezoluţiei adoptate, care sunt mai puţin clare şi altele care nu au fost suficient de dezvoltate. Nu este clar cum va fi stabilit care este conţinut cultural şi ştiinţific ce va fi inclus în Europeana sau de către cine, nici modul în care acesta va fi administrat; aceste aspecte sunt importante în evaluarea măsurii în care se va asigura o reprezentare corespunzătoare a diversităţii patrimoniului cultural al Europei. Persistă îndoielile cu privire la modul în care vor funcţiona parteneriatele public-privat propuse în raport şi finanţarea generală a instituţiilor culturale asociate cu Europeana. Considerăm că patrimoniul cultural şi ştiinţific aparţine tuturor şi trebuie să fie accesibil în mod gratuit pentru întreaga populaţie; acesta nu trebuie tratat ca o marfă negociabilă. Sylvie Guillaume Trebuie să garantăm accesul tuturor europenilor la comorile artistice şi culturale din Europa, care constituie patrimoniul lor. Ţinând seama de acest lucru, în ciuda unor probleme, Europeana, biblioteca digitală uimitoare care în prezent conţine aproape 6 milioane de lucrări digitalizate, a fost lansată în 2008. Astăzi trebuie să îmbunătăţim conţinutul Europeana, asigurând în acelaşi timp respectul pentru proprietatea intelectuală. În cele din urmă, eu însumi am acordat o importanţă deosebită îmbunătăţirilor aduse pentru a facilita accesul la acest instrument pentru membrii cu handicap din rândul publicului; prin urmare, statele membre ar trebui să ofere acestor oameni acces total şi gratuit la cunoaşterea colectivă a Europei prin intermediul unor formate accesibile şi al unor tehnologii corespunzătoare. Cătălin Sorin Ivan Proiectul Europeana, biblioteca digitală a Uniunii Europene, trebuie apreciat ca iniţiativa menită să creeze un spaţiu cultural european, prin accesul larg al cetăţenilor la moştenirea culturală europeană. Din păcate, deşi lansat incă din noiembrie 2008, proiectul nu avansează, în primul rând din cauza obstacolelor legate de drepturile de autor, dar şi a finanţării reduse. Raportul PE, în forma finală adoptată astăzi, aduce recomandări utile pentru gestionarea acestui proiect in viitor. În primul rând, tipul finanţării trebuie revizuit, în direcţia parteneriatelor public-privat şi a contribuţiilor din partea statelor membre, deloc omogene in prezent. În al doilea rând, prin acest raport, atragem atenţia că doar printr-o digitizare pe scară largă a operelor, dar şi prin găsirea unor soluţii imediate pentru folosirea operelor cu drept de autor, se pot obţine rezultate reale. Un aport important, pe care acest raport îl poate aduce cadrului existent, îl reprezintă reglementările propuse în privinţa vizualizării operelor, care trebuie sa fie gratuită, în timp ce descărcarea ar trebui să se facă la un preţ acceptabil. Nuno Melo Diseminarea patrimoniului cultural european este benefică pentru mai multe sectoare, în special educaţia, ştiinţa, cercetarea şi turismul, printre altele. Cu toate acestea, acesta nu este deloc difuzat în mod corespunzător şi există o discrepanţă majoră între statele membre în ceea ce priveşte digitalizarea patrimoniului lor cultural pentru a facilita accesul la acesta. Este necesar un efort comun, care să ducă la adoptarea rapidă a noilor tehnologii, permiţând întregului patrimoniu cultural al Europei să fie repede compilat în formate digitale de înaltă calitate. Acest efort este necesar pentru ca acest patrimoniu să poată fi difuzat în întreaga lume, ajutând astfel alte popoare să obţină accesul la bogăţia culturală a Europei. Andreas Mölzer Aproximativ un milion de cărţi, hărţi şi fotografii din statele membre ale UE pot fi accesate în biblioteca digitală Europeana. Faptul că operatorii comerciali înregistrează mult mai multe melodii folosind Google Books şi au progresat în continuare în evoluţia lor, este un aspect logic şi este asociat cu un nivel mai ridicat de conştientizare a Google Books. Pentru a realiza un progres mai rapid cu Europeana şi pentru a face biblioteca digitală mai familiară, va trebui mai întâi să obţinem implicarea mai multor universităţi şi instituţii în acest proiect. Doar atunci putem vorbi despre mai multe resurse financiare. Chiar dacă Europeana este importantă pentru patrimoniul cultural european şi pentru cunoaştere, acceptarea unei creşteri a fondurilor - şi care să fie furnizată din fondurile de dezvoltare economică, de asemenea - este limitată, în special într-un moment de criză financiară şi având în vedere miliardele care vor ajuta Grecia. Prin urmare, m-am abţinut de la vot. Wojciech Michał Olejniczak Motto-ul UE "Unită în diversitate” este foarte potrivit pentru proiectul Europeana. Am votat pentru acest raport, deoarece este prima încercare serioasă de a prezenta patrimoniul cultural al întregii Europe în format digital. Europa deţine una dintre cele mai mari comori culturale, care, în opinia mea, trebuie să fie accesibilă celei mai mari părţi a societăţii. Este oarecum regretabil faptul că nu toate ţările UE sunt la fel de active în a transfera patrimoniul lor cultural în spaţiul virtual. Este cazul în special în rândul noilor state membre ale UE. Ar trebui să menţionăm, de asemenea, alte probleme încă nerezolvate: finanţarea proiectului, cooperarea în sectorul public şi privat şi, cel mai important, problema protecţiei drepturilor de autor. Aceste probleme trebuie să fie abordate cât mai curând posibil, astfel încât cetăţenii Europei şi din întreaga lume să poată avea acces la patrimoniul cultural al Europei. Sper că raportul pe care l-am adoptat va accelera în continuare punerea în aplicare a proiectului Europeana. Georgios Papanikolaou Votul pozitiv cu privire la programul Europeana presupune mijloace de sprijin pentru eforturile de digitalizare a patrimoniului cultural al statelor membre. Cu toate acestea, este foarte important de remarcat faptul că obiectivul este de a proteja formatul electronic al lucrărilor în sine, fără a permite utilizatorilor să le modifice. Pe scurt, obiectivul nu este de a dezvolta un alt motor de căutare pe Internet; acesta este de a dezvolta un site web care va fi în acelaşi timp un muzeu, o bibliotecă şi o sursă de cunoştinţe ştiinţifice. Cu toate acestea, digitalizarea patrimoniului cultural nu va fi posibilă fără ajutorul statelor membre şi agenţiilor naţionale. Din păcate, 47 % din conţinutul Europeana provine în prezent din Franţa, în timp ce ţările care ar trebui să aibă o prezenţă puternică, având în vedere moştenirea lor culturală imensă, cum ar fi Grecia, reprezintă doar un procent insuficient pentru dosarele digitalizate. În plus, trebuie acordată o atenţie deosebită protejării drepturilor de proprietate intelectuală. Digitalizarea presupune accesul liber al cetăţenilor la cunoaştere şi ştiinţă; în niciun caz, nu înseamnă o nouă sferă de acţiune pentru pirateria electronică şi caracterul necontrolabil. Robert Rochefort În anul 2000, a fost lansată ideea de a crea o bibliotecă virtuală europeană. Obiectivul a fost de a lansa pe internet patrimoniul cultural european pentru a-l face mai accesibil pentru toată lumea. Cine se gândeşte la Europeana, se gândeşte la "cultură”. În prezent, Europeana oferă acces la şapte milioane de "obiecte digitalizate” (şi anume, imagini, texte, sunete şi clipuri video), fie că sunt lucrări de renume mondial, sau mici comori ascunse, la un simplu click cu mouse-ul. Peste 1 000 de instituţii de cultură asigură conţinutul său, iar acestea includ galerii, centre de arhivă, biblioteci şi muzee (inclusiv Rijksmuseum, British Library şi nu în ultimul rând, Luvrul). Cu siguranţă proiectul nu este nici pe departe terminat. Noua versiune a Europeana, care este în prezent în curs de dezvoltare, va fi lansată în acest an cu scopul de a ajunge la un volum de peste 10 milioane de obiecte digitalizate înainte de luna iunie. Pentru a realiza acest lucru, trebuie să fie depăşite mai multe provocări majore. Acestea implică îmbunătăţirea conţinutului pe termen lung, inclusiv mai mult material care face obiectul drepturilor de autor, soluţionând problema operelor ieşite din tiraj şi a celor orfane, găsind noi metode de finanţare, îmbunătăţind accesibilitatea pentru persoanele cu handicap, oferind un serviciu complet multilingvistic, ceea ce reprezintă toate aspectele care sunt abordate abil în textul pentru care am votat şi pe care eu, în consecinţă, l-am susţinut. Joanna Senyszyn în scris. - (PL) În calitate de membră a Comisiei CULT, aprob adoptarea raportului referitor la "Europeana - etapele următoare”. Prin combinarea resurselor bibliotecilor digitale naţionale ale Europei, Europeana a devenit un punct de acces digital pentru patrimoniul cultural şi ştiinţific al umanităţii. Proiectul a fost aprobat de Asociaţia Bibliotecarilor din Polonia. Realizarea efectivă a proiectului necesită resurse financiare stabile, ceea ce va garanta participarea bibliotecilor naţionale şi accesul universal la resursele Europeana. În prezent, doar 5 % din patrimoniul cultural al Europei este disponibil sub formă digitalizată. Aproape jumătate (47 %) din acesta provine din Franţa, 6 % din Germania şi câte 5 % din Olanda şi Regatul Unit. Proiectul presupune ca începând cu luna iunie 2010 să fie disponibile 10 milioane de obiecte digitalizate, şi 15 milioane în 2011. Pentru realizarea acestui lucru, este necesară creşterea finanţării pentru digitalizarea produselor culturale, asigurând cooperarea strânsă între titularii drepturilor, instituţiile culturale şi sectorul public şi privat. Pentru ca un număr cât mai mare de persoane să poată utiliza Europeana, materialele trebuie să fie disponibile în toate limbile oficiale ale Uniunii Europene. O campanie de informare este necesară pentru a intensifica sensibilizarea cetăţenilor cu privire la Europeana. Portalul trebuie să ia în considerare, de asemenea, nevoile persoanelor cu handicap, care ar trebui să poată obţine acces deplin la cunoştinţele colective ale Europei. În acest scop, Comisia Europeană şi editurile ar trebui să se asigure că persoanelor cu handicap li se oferă versiuni digitale speciale ale lucrărilor, cum ar fi lecturile audio. Róża Gräfin Von Thun Und Hohenstein în scris. - (PL) Cred că deschiderea bibliotecii multimedia pe internet, Europeana, reprezintă un pas extrem de important în procesul de digitalizare a patrimoniului cultural al Europei şi al lumii. Acesta este motivul pentru care am aprobat raportul elaborat de dna Trüpel. Proiectul pune la dispoziţie peste patru milioane şi jumătate de cărţi, filme, hărţi, reviste, fotografii şi piese muzicale, şi este o arhivă care stochează, pentru generaţiile viitoare, materiale înregistrate iniţial pe hârtie, pânză sau pergament. Acest lucru este extrem de valoros atât pentru cetăţenii obişnuiţi, cât şi pentru cercetători, întrucât facilitează accesul la lucrări rare şi greu de obţinut. Un obstacol major în calea dezvoltării Europeana este existenţa diferitelor norme privind drepturile de autor în diferite state membre. Trebuie să ne străduim să armonizăm legislaţia astfel încât să poată fi puse cât mai multe opere la dispoziţia cetăţenilor, asigurând în acelaşi timp condiţii echitabile pentru autori. Succesul proiectului va depinde în mare măsură de angajamentul financiar continuu al statelor membre. Marie-Christine Vergiat M-am abţinut de la votul asupra rezoluţiei alternative referitoare la "Europeana - etapele următoare”, deoarece această rezoluţie a fost depusă de Grupul PPE, în ciuda votului care a avut loc în comisie. Noua rezoluţie reproduce o mare parte a rezoluţiei iniţiale şi include, prin urmare, amendamentele pe care le-am depus şi care au fost adoptate, însă noul text urmăreşte, mai presus de toate, să le refuze cetăţenilor mijloacele pentru a adăuga conţinut la Europeana prin intermediul unui spaţiu special şi perspectiva de dezvoltare de instrumente Web 2.0. Prin urmare, am refuzat să sprijin această mişcare atât la nivelul formei, cât şi al conţinutului. Luís Paulo Alves Am votat în favoarea acestui raport deoarece îndeamnă Comisia Europeană să evalueze aplicarea planului de acţiune pentru bunăstarea animalelor care este în vigoare în prezent (2006-2010) şi să elaboreze un alt plan de acţiune pentru 2011-2015. În acest raport există, de asemenea, dispoziţii pentru stabilirea unui sistem de monitorizare mai strict şi sancţiuni mai eficiente pentru proprietarii de animale care nu respectă cerinţele de bunăstare stabilite prin lege şi pentru despăgubirea agricultorilor europeni pentru creşterea costurilor de producţie asociate standardelor mai ridicate în materie de bunăstare a animalelor; de asemenea, raportul propune ca finanţarea măsurilor referitoare la protecţia animalelor să fie încorporată în noile programe de sprijin prevăzute în cadrul politicii agricole comune începând din 2013. Următorul plan de acţiune trebuie să se concentreze asupra unei legi europene generale privind bunăstarea animalelor, a unui centru pentru bunăstarea şi sănătatea animalelor, a unei mai bune aplicări a legislaţiei în vigoare, a relaţiei dintre sănătatea animală şi sănătatea publică, precum şi a noilor tehnologii. Elena Oana Antonescu în scris. - Consider că s-au înregistrat progrese în ceea ce priveşte bunăstarea animalelor prin punerea în aplicare a Planului de acţiune 2006-2010, cele mai multe măsuri incluse în acest plan fiind puse în practică în mod satisfăcător Ca membru al comisiei care supervizează sănătatea publică şi siguranţa alimentară, am apreciat în special punerea în aplicare a acţiunilor pentru reducerea efectelor nocive asupra sănătăţii umane cauzate de folosirea antibioticelor în hrana animalelor, după interzicerea acestora în 2006. Am votat în favoarea raportului inclusiv pentru aceste motive Cu toate acestea, subliniez că în viitorul plan de acţiune ar trebui incluse mai multe măsuri în sprijinul agricultorilor din UE şi pentru îmbunătăţirea aplicării normelor actuale pentru transportul animalelor în statele membre. Liam Aylward Am votat în favoarea raportului referitor la planul de acţiune pentru bunăstarea animalelor 2006-2010. Sănătatea animalelor este importantă pentru cetăţenii europeni, pentru sectorul agricol european şi pentru economia europeană. Salut recomandarea raportului potrivit căreia planul de acţiune ar trebui să pună mai mult accent pe aplicarea legislaţiei care există deja. Desigur, punerea în aplicare a normelor europene şi a sistemelor de sancţiune în legătură cu bunăstarea animalelor trebuie îmbunătăţită pentru a asigura că există un standard minim satisfăcător privind bunăstarea animalelor în Uniunea Europeană. Producătorii şi agricultorii europeni au standarde ridicate. Sunt de acord cu afirmaţia existentă în raport potrivit căreia trebuie să se asigure că produsele de origine animală, cum ar fi carnea, care sunt importate în Uniunea Europeană, respectă aceleaşi condiţii de bunăstare, astfel încât să existe o concurenţă loială şi condiţii de concurenţă echitabile pentru toţi participanţii de pe piaţă. Vilija Blinkevičiūt Am votat în favoarea acestui raport, deoarece este deosebit de important pentru punerea în aplicare a politicii şi legislaţiei europene privind bunăstarea animalelor pentru a stabili standarde comunitare comune de bunăstare animală. O sănătate animală bună şi o bună creştere a animalelor sunt importante nu numai pentru bunăstarea animală, ci şi pentru sănătatea publică în general. Având în vedere că, în conformitate cu legislaţia comunitară toate animalele sunt considerate fiinţe sensibile, trebuie să consolidăm controalele de bunăstare şi să aderăm la standardele de protecţie animală. Din păcate, Comisia nu a pregătit încă o strategie concretă cu privire la standardele de bunăstare animală, şi s-a limitat la raportul prezentat în octombrie 2009. Sunt de acord cu solicitarea Parlamentului European prin care invită Comisia să pregătească un nou plan de acţiune 2011-2015 şi să aloce finanţarea necesară. Bugetul Uniunii Europene trebuie să includă credite suficiente pentru a permite Comisiei să îşi efectueze sarcinile de monitorizare, pentru a sprijini producătorii, dacă este cazul, şi pentru a compensa pierderea competitivităţii cu care se confruntă producătorii ca urmare a adoptării de noi standarde de bunăstare a animalelor şi a modificării celor existente. Statele membre trebuie, de asemenea, să se asigure că încălcările normelor UE referitoare la bunăstarea animalelor fac obiectul unor sancţiuni eficace. Astfel, numai prin înăsprirea legislaţiei privind protecţia animalelor şi punerea în aplicare a acesteia putem asigura protecţia animală şi evita ca produsele animale care nu îndeplinesc condiţiile stabilite de legislaţia generală să fie oferite pe piaţa internă. Louis Bontes În timp ce Partidul Olandez pentru Libertate (PVV) sprijină bunăstarea animalelor, aceasta este o chestiune care le revine statelor membre şi nu UE. Robert Dušek În Europa a existat şi continuă să existe o dorinţă activă şi o tradiţie îndelungată în ceea ce priveşte tratamentul decent al animalelor. O bună sănătate şi creşterea de înaltă calitate a animalelor sunt, de asemenea, de o importanţă fundamentală pentru sănătatea publică umană. Standardele stricte în comparaţie cu restul lumii fac parte din marca înregistrată a agricultorilor europeni, astfel cum este calitatea produselor lor agricole, de exemplu. Din aceste motive, trebuie să depunem toate eforturile pentru a crea un cadru juridic care specifică standardele minime valabile pe întreg teritoriul, pentru toate formele de creştere a animalelor. Numai în acest mod va fi posibilă o concurenţă economică liberă şi loială pe piaţa internă. Este necesar, de asemenea, să se solicite standarde minime pe piaţa mondială, pentru a preveni ca bovinele crescătorilor de animale din UE să fie mutate în afara UE, în regiuni cu standarde mai scăzute. Salut sugestia raportorului potrivit căreia costurile de producţie mai ridicate asociate cu standarde mai stricte ar trebui compensate în cadrul sprijinului în conformitate cu viitoarele forme ale PAC. Cu toate acestea, trebuie precizat că nu au fost realizate progrese suplimentare în monitorizarea prin satelit a transportului de animale, şi este regretabil, de asemenea, faptul că unii agricultori din UE nu urmează standardele aprobate, în special în creşterea porcilor. Trebuie avut în vedere faptul că standardele mai ridicate necesită cheltuieli financiare mai însemnate şi, prin urmare, agricultorii decenţi şi responsabili sunt dezavantajaţi pe piaţă prin comportamentul celor iresponsabili. Din aceste motive, este esenţial să se introducă opţiunea de sancţiuni adecvate în caz de încălcare a reglementărilor UE. Edite Estrela Am votat în favoarea raportului referitor la evaluarea şi analizarea planului de acţiune pentru bunăstarea animalelor 2006-2010, care propune punerea în aplicare a unui sistem de supraveghere mai strict şi a unor sancţiuni mai eficiente pentru proprietarii de animale care nu respectă cerinţele de bunăstare stabilite prin lege. Este esenţial ca agricultorii europeni să fie compensaţi în cadrul politicii comune agricole pentru costurile de producţie mai ridicate asociate standardelor de bunăstare a animalelor mai exigente. Göran Färm, Anna Hedh, Olle Ludvigsson şi Marita Ulvskog După o oarecare ezitare, noi, social-democraţii suedezi, am ales să votăm în favoarea acestui raport referitor la bunăstarea animalelor în Europa. Am fi preferat o abordare mai ambiţioasă a bunăstării animalelor europene, şi nu dorim ca această protecţie să fie formulată într-un mod care să împiedice statele membre să stabilească standarde mai ridicate decât cele asigurate de reglementările UE. Cu toate acestea, am decis să privim raportul ca parte a unui proces continuu care va permite treptat îndeplinirea acestor standarde şi, prin urmare, am votat în favoarea acestui raport. Diogo Feio Sunt de acord cu raportorul alternativ al Grupului PPE, dna Jeggle, atunci când afirmă că este necesară o abordare mai coerentă a bunăstării animalelor, însă acest lucru nu înseamnă că este nevoie de legi şi reglementări suplimentare. Mai mult, trebuie să fac observaţia - fără a trivializa problema protecţiei bunăstării animalelor - că, în final, prea multe reglementări şi standarde pot avea efecte negative pe piaţă. Nu trebuie uitat faptul că, cu cât sunt mai multe standarde, cu atât este mai dificil pentru producători să le respecte, şi cu atât creşterea animalelor în Europa devine mai puţin competitivă. În plus, protecţia excesivă a animalelor nu trebuie să ne facă să uităm celelalte valori care sunt la fel de importante, şi că este important ca acestea să fie păstrate, precum competitivitatea economică, durabilitatea terenurilor arabile şi creşterea animalelor, şi chiar unele tradiţii naţionale. Pe de altă parte, însă, sănătatea umană trebuie protejată de bolile transmise de animale (fie animale sălbatice, de companie sau animale destinate consumului uman), iar acest lucru necesită o cercetare ştiinţifică pentru a ne arăta cum să reglementăm şi să protejăm mai bine sănătatea publică. José Manuel Fernandes Un nivel ridicat de bunăstare a animalelor de la creştere la sacrificare poate îmbunătăţi calitatea şi siguranţa produsului. Standardele europene în acest domeniu sunt unele dintre cele mai ridicate din lume. Cu toate acestea, conformitatea cu aceste standarde nu trebuie să dezavantajeze producătorii din UE pe piaţa europeană. Adevărul este că aceste standarde implică costuri de operare, financiare şi administrative pentru agricultorii din UE. Reciprocitatea standardelor este necesară dacă se doreşte o concurenţă loială cu privire la producătorii care nu fac parte din UE. Prin urmare, agricultorii europeni trebuie să fie compensaţi pentru costurile de producţie mai ridicate inerente standardelor de bunăstare animală mai ridicate. Finanţarea acestei compensări trebuie să consiste în noi planuri de subvenţii pentru politica agricolă comună începând din 2013. Aş dori să subliniez faptul că politica comunitară privind protecţia animalelor trebuie însoţită de o politică comercială coerentă. Aş dori să evidenţiez faptul că nu a existat nicio menţiune referitoare la chestiuni legate de bunăstare animală în acordul-cadru din iulie 2004, sau în oricare alt document-cheie al Rundei Doha a Organizaţiei Mondiale a Comerţului (OMC). Prin urmare, nu trebuie introduse standarde suplimentare de bunăstare animală care au efecte negative asupra competitivităţii producătorilor, până când partenerii noştri comerciali din OMC nu aderă la acestea. João Ferreira Există o serie de aspecte importante ale raportului adoptat care sunt pozitive: în primul rând, necesitatea de a reglementa importurile şi de a asigura că toate animalele şi carnea importată din ţările terţe îndeplinesc aceleaşi cerinţe de bunăstare ca cele aplicate în UE; în al doilea rând, necesitatea de a acoperi în mod adecvat costurile suplimentare care rezultă din promovarea bunăstării animalelor; în al treilea rând, recunoaşterea capacităţii de investiţie limitate ale multor producători mici şi mijlocii, afectaţi de modul inechitabil în care funcţionează lanţul de aprovizionare alimentară; şi, în sfârşit, propunerea privind stimulente pentru creşterea regională, comercializarea şi sacrificarea animalelor pentru a evita necesitatea ca animalele să fie transportate pe distanţe lungi în scopul creşterii sau al sacrificării. Din nefericire, raportul nu reuşeşte să recunoască faptul că actuala politică agricolă comună (PAC) promovează şi favorizează modele de producţie intensivă, care sunt frecvent compatibile cu bunăstarea şi sănătatea animalelor. Ar fi putut şi ar fi trebuit să meargă mai departe, prin criticarea actualei PAC, respingând productivismul şi susţinând o politică agricolă nouă. Mai mult, acesta face propuneri nerealiste şi abia fezabile, cum ar fi dezvoltarea unui sistem prin satelit pentru monitorizarea transportului de animale. Bruno Gollnisch Am două observaţii cu privire la acest raport. Chiar dacă raportoarea nu merge până la capăt cu logica sa, este reconfortant să vedem că acest Parlament devine în sfârşit conştient de o serie de probleme. Impunerea de norme legitime asupra propriilor noştri producători şi crescători îi penalizează într-un sistem global de schimb comercial foarte liber, în care OMC consideră preocupările sociale, de mediu sau de altă natură ca fiind bariere netarifare în calea comerţului. Are rost să mai amintesc că însuşi acest Parlament a acordat întotdeauna prioritate comerţului şi că este, prin urmare, de asemenea responsabil pentru această situaţie? Sunt la fel de surprins de faptul că nu a existat nicio menţiune a regresiilor legislative impuse de Comisie, în special cu privire la producţia ecologică, care au impact nu numai asupra calităţii produselor, ci şi a bunăstării animalelor şi a sănătăţii umane. În al doilea rând, este timpul să conştientizăm faptul că respectul, citez, "pentru obiceiuri referitoare în special la ritualurile religioase şi la tradiţiile culturale” poate fi împotriva acestor standarde pe care susţineţi că le apăraţi şi împotriva adevăratelor tradiţii şi practici europene. Este inacceptabil că unele comunităţi străine pot insista, pe această bază, asupra metodelor crude de sacrificare, şi să recomande chiar ca reglementările UE să fie încălcate în acest domeniu. Dan Jørgensen Social-democraţii danezi au votat în favoarea acestui raport referitor la bunăstarea animalelor în UE. Sprijinim o politică ambiţioasă de bunăstare a animalelor, care creşte gradul de luare în considerare a bunăstării animalelor în conformitate cu articolul 13 din Tratatul privind funcţionarea Uniunii Europene - eventual sub forma unui sistem de stimulente pozitive. Cu toate acestea, nu suntem în favoarea atribuirii automate de noi fonduri pentru sectorul agricol european, ca urmare a unor pierderi financiare asociate cu luarea în considerare a bunăstării animalelor. Jarosław Kalinowski în scris. - (PL) Cred că bunăstarea animalelor reprezintă o prioritate care are o influenţă imensă asupra sănătăţii publice şi a economiei europene. Punerea în aplicare rapidă şi eficientă a legislaţiei coerente în acest domeniu este esenţială, precum şi înfiinţarea unei instituţii care va coordona bunăstarea animalelor. În prezent, planul de acţiune comunitară a fost pus în aplicare la un nivel satisfăcător, însă în viitor va fi necesar să se acorde o atenţie sporită problemei transportului şi monitorizării animalelor. Trebuie să ne luptăm pentru a reduce diferenţele între nivelurile actuale ale standardelor de bunăstare în diferite ţări ale Uniunii, deoarece, în prezent, există diferenţe majore în ceea ce priveşte condiţiile de viaţă ale animalelor, şi există o destabilizare în creştere pe pieţele de animale. Nuno Melo Salut faptul că Europa a realizat unul dintre cele mai ridicate niveluri din lume în acest domeniu. Crearea unui sistem de monitorizare mai strict şi sancţiuni mai eficiente pentru proprietarii de animale care nu respectă cerinţele stabilite prin lege este esenţială, însă întrucât astfel de măsuri presupun costuri pentru agricultori, suntem în favoarea subvenţiilor de compensare incluse în acest plan şi incluse în planul de subvenţii a noii politici agricole comune din 2013. Este important să subliniem faptul că, împreună cu acest program, UE ar trebui să impună norme stricte şi bine definite pentru alte ţări care nu respectă aceste standarde, şi devin astfel o competiţie neloială pentru agricultorii UE. Andreas Mölzer Timp de mai mulţi ani, UE a încercat să atingă standardizarea directivelor privind chestiuni referitoare la creşterea animalelor. Au fost realizate progrese în domeniul creşterii intensive a animalelor în special, dar încă mai sunt lucruri de făcut. În orice caz, este logic să se continue cu planul de acţiune; în special în legătură cu punerea în aplicare a legilor şi directivelor existente. În acest sens, trebuie menţionată în mod clar încă o dată problema câinilor importaţi din est, în legătură cu care nu au fost încă închise toate lacunele din reglementările existente. Animalele bolnave şi neglijate, cele mai multe luate mult prea devreme de lângă mamele lor, sunt transportate în Occident în cele mai deplorabile condiţii, pentru a fi vândute aici pentru sume mari de bani. Acest raport ar trebui văzut ca un pas pozitiv în direcţia bună, motiv pentru care am votat în favoarea lui. Søren Bo Søndergaard Am votat în favoarea acestui raport din proprie iniţiativă a Parlamentului European referitor la evaluarea şi analizarea planului de acţiune pentru bunăstarea animalelor (raportul Paulsen), deoarece sprijin deplin obiectivul de consolidare a bunăstării animalelor în UE. Totuşi, nu reiese clar din raport dacă UE va stabili o armonizare maximă în acest domeniu. Nu voi putea în niciun caz să sprijin o propunere viitoare care a împiedicat statele membre să elaboreze standarde obligatorii mai bune pentru bunăstarea animalelor decât standardele asupra cărora putem conveni la nivel comunitar. Dimpotrivă, cred că este vital pentru desfăşurarea în continuarea a unei mai bune bunăstări a animalelor să fie posibil ca statele membre să fie deschizători de drumuri în acest domeniu. Eva-Britt Svensson în scris. - (SV)- Am votat în favoarea raportului elaborat de dna Paulsen referitor la legislaţia privind bunăstarea animalelor. Totuşi, aş dori să subliniez faptul că este important ca această legislaţie să reprezinte standarde minime. Statele membre şi regiunile trebuie să aibă posibilitatea de a pune în aplicare o legislaţie mai profundă. Nuno Teixeira Raportul pe care l-am votat astăzi evaluează, în mod obiectiv şi critic, rezultatele planului de acţiune pentru bunăstarea animalelor 2006-2010 şi stabileşte obiective realiste şi necesare pentru creşterea - în ceea ce priveşte progresul - producţiei şi consumului de alimente în Uniunea Europeană. Un aspect pe care aş dori să îl subliniez este recunoaşterea că produse de mai bună calitate înseamnă costuri crescute pentru producători, în special producătorii primari, ceea ce nu înseamnă în mod normal o cerere comercială mai mare, deoarece numai o minoritate a consumatorilor va alege produse mai scumpe. Prin urmare, raportul subliniază necesitatea de a compensa însuşi aceşti producători pentru eforturile lor. Intenţia de a impune reglementările aplicabile produselor UE asupra produselor care provin din ţările terţe ar trebui de asemenea remarcată, întrucât asigură o concurenţă loială şi echilibrată în comerţ. În sfârşit, mi se pare important argumentul pentru crearea unui organism european de coordonare şi de adoptare a legislaţiei generale şi comune, pentru a armoniza cele mai bune practici şi a stabili mecanisme de supraveghere. Daniël van der Stoep În timp ce Partidul Olandez pentru Libertate (PVV) sprijină bunăstarea animală, aceasta este o chestiune care le revine statelor membre şi nu UE. Artur Zasada Am adoptat astăzi o rezoluţie importantă care evaluează planul de acţiune pentru bunăstarea animalelor 2006-2010 elaborat de Comisia Europeană. Standarde înalte de sănătate animală sunt cerute nu doar de argumente de natură etică, ci şi de preocuparea pentru siguranţa şi calitatea produselor de origine animală, iar acest lucru generează, fără îndoială, o marcă agricolă europeană pozitivă şi de încredere. Richard Ashworth în scris. - În timp ce sprijinim măsuri pentru gestionarea şi protejarea pădurilor europene, nu sprijinim crearea unei noi politici forestiere europene care să transfere Uniunii Europene competenţele în acest domeniu. Raportul se referă, de asemenea, la Directiva privind solurile, legislaţie căreia delegaţia conservatoare din Marea Britanie i se opune, deoarece solurile sunt cel mai bine gestionate de statele membre, întrucât aplicarea aceloraşi norme asupra tuturor solurilor din nordul Finlandei până în sudul Greciei nu va aduce niciun beneficiu agricultorilor din Marea Britanie. Agricultorii din Marea Britanie îndeplinesc deja standarde voluntare foarte ridicate de gestionare a solului şi au continuat să îmbunătăţească standardele. Directiva privind solurile, astfel cum a fost propusă de Comisia Europeană, a fost greşită în multe aspecte şi va aduce doar mai multe reglementări, mai multe costuri şi mai puţină flexibilitate pentru agricultorii britanici, care credem că ştiu mai bine decât birocraţii europeni cum să îşi gestioneze propriul teren. Sophie Auconie După părerea mea, raportul referitor la agricultura în UE şi schimbările climatice are calitatea esenţială de a combina protecţia mediului cu promovarea unui sector agricol european mai puternic. Într-adevăr, sectorul agricol trebuie să se deplaseze cu hotărâre către mijloace de producţie mai respectuoase faţă de mediu şi mai durabile. Cu toate acestea, aceste obiective nu trebuie sub nicio formă să constituie un argument pentru slăbirea agriculturii în UE. Pentru a asigura acest lucru, trebuie să garantăm o mai bună utilizare a resurselor şi trasabilitatea produselor. Am votat aşadar pentru acest raport, deoarece respectă aceste echilibre. Zigmantas Balčytis în scris. - Am acordat tot sprijinul meu acestui raport. Viitoarea reformă PAC va trebui să ia în considerare multe probleme, inclusiv schimbările climatice. Este clar deja că schimbările climatice vor avea un impact negativ asupra agriculturii UE, în special în regiunile de sud şi sud-est. Noua PAC va trebui, prin urmare, să răspundă unei cereri publice crescânde pentru o politică agricolă mai durabilă. În prezent, PAC nu abordează problemele de mediu într-un mod coerent. Noile provocări ale schimbărilor climatice, gestionarea apelor, energiile regenerabile şi biodiversitatea nu au fost luate pe deplin în considerare la momentul controlului sanitar PAC. Sunt sigur că PAC trebuie transformată într-o politică agricolă, alimentară şi de mediu cu sisteme mai echitabile şi durabile de sprijinire a agricultorilor, asigurând în acelaşi timp conservarea zonelor rurale, conservarea biodiversităţii, captarea dioxidului de carbon şi siguranţa alimentară. Jean-Luc Bennahmias Politica agricolă comună este un domeniu-cheie în lupta împotriva schimbărilor climatice în următorii ani. Ca atare, raportul prezentat de dl Le Foll plasează în mod prudent problema climatică în centrul PAC. Agricultura suferă două lovituri din partea schimbărilor climatice. Este prima care este afectată de creşterea secetelor şi a dezastrelor naturale. Totuşi, aceasta este, de asemenea, cu 9 % în urma emisiilor de gaze cu efect de seră în Europa. Parlamentul European arată că avem la îndemână cursuri de acţiune virtuoase. Îngrăşămintele azotate utilizate de agricultori sunt emiţători semnificativi de CO2. Prin vizarea utilizării acestora, prin promovarea îngrăşămintelor pe bază de deşeuri organice şi prin accentuarea agriculturii ecologice, vom reduce drastic emisiile de gaze cu efect de seră. Gazul metan provenit din fecalele animale este, de asemenea, o sursă de energie regenerabilă. Mai mult, pădurile şi solul european sunt ambele rezervoare incredibile de CO2. Sebastian Valentin Bodu în scris. - Uniunea Europeană este cel mai mare importator de produse agricole la nivel mondial, iar încurajarea producţiei interne, cu impact minim asupra schimbărilor climatice, este salutară. Concluziile raportului dezbătut miercuri în Parlamentul European ne arată că importul de produse agricole din state terţe are un impact negativ mult mai mare asupra mediului decât producţia internă, care se supune unor reguli mai stricte de reducere a emisiilor de dioxid carbon, ce favorizează schimbările climatice Agricultura a fost şi va rămâne principala sursă de hrană la nivel mondial. Potrivit Organizaţiei Naţiunilor Unite pentru Alimentaţie şi Agricultură, producţia agricolă trebuie să crească cu 70 % în următorii 40 de ani pentru a acoperi nevoile populaţiei mondiale. Uniunea Europeană trebuie să înceapă să conceapă politici sau să treacă de urgenţă la implementarea celor existente, pentru a preîntâmpina o criză pe termen lung. Aceste politici trebuie coroborate cu obiectivele ambiţioase de reducere a emisiilor de dioxid de carbon cu impact negativ asupra mediului, pentru că ne învârtim într-un cerc vicios: potrivit specialiştilor, agricultura făcută fără a lua în calcul impactul asupra mediului va produce încălzire globală, ceea ce va conduce la dificultăţi majore în a mai face agricultură pe termen lung. Maria Da Graça Carvalho Agricultura europeană contribuie la atingerea obiectivelor Uniunii de atenuare a schimbărilor climatice pentru anul 2020. Emisiile cu efect de seră au scăzut ca urmare a eficienţei crescute a agriculturii UE, inovaţiilor constante, utilizării noilor tehnologii precum stocarea CO2 în sol, şi evoluţiilor în producţia de energii durabile, regenerabile. Prin urmare, inovarea are un rol major de jucat în reducerea impactului pe care agricultura îl are asupra schimbărilor climatice şi consecinţele sale climatice. Solicit utilizarea de fonduri europene pentru a dezvolta tehnologia pentru a adapta acest sector al luptei împotriva schimbărilor climatice. Rolul agriculturii în procesul luptei împotriva schimbărilor climatice trebuie să ia în considerare poziţia competitivă a sectorului agroalimentar al UE pe piaţa mondială, astfel încât trebuie găsite soluţii care permit agriculturii convenţionale să contribuie la gestionarea durabilă a mediului, protejând-o în acelaşi timp de speculaţii privind produsele alimentare de pe piaţa bunurilor şi protecţionismul comerţului internaţional. Marielle De Sarnez Delegaţia mişcării democrate din Parlamentul European salută adoptarea raportului referitor la agricultura UE şi schimbările climatice. Aceasta aprobă faptul că accentul este pus pe noile provocări pe care politica agricolă comună va trebui să le înfrunte, precum schimbările climatice, problema apei, energiile regenerabile şi biodiversitatea, şi gestionarea solului (captarea dioxidului de carbon, capacitatea de retenţie a apei şi a elementelor minerale, viaţa biologică şi aşa mai departe). În acelaşi spirit, delegaţia mişcării democrate a dorit stabilirea unei politici forestiere europene, pentru a promova gestionarea durabilă a pădurilor şi producţia, şi pentru a integra mai bine contribuţiile industriei lemnului şi dezvoltarea economică a acesteia. Acestea sunt toate aspecte esenţiale. Va trebui să existe un loc pentru acestea în viitoarea politică agricolă. Edite Estrela Am votat în favoarea raportului referitor la agricultura în UE şi schimbările climatice, deoarece prezintă măsuri specifice care pot contribui la obţinerea unei agriculturi mai durabile. Agricultura este una dintre activităţile cele mai afectate de schimbările climatice, dar şi unul dintre cei mai mari contribuitori la emisiile de CO2. Viitoarea revizuire a politicii agricole comune trebuie să stimuleze dezvoltarea de practici care permit agriculturii europene să se adapteze mai bine la consecinţele schimbărilor climatice, contribuind în acelaşi timp la încetinirea acestora. Göran Färm, Anna Hedh, Olle Ludvigsson şi Marita Ulvskog Noi, social-democraţii suedezi, am votat împotriva părţii raportului care solicită o politică forestieră comună în UE. Credem că statele membre trebuie să continue să ia deciziile în privinţa chestiunilor referitoare la politica forestieră. Diogo Feio Agricultura este responsabilă pentru 9,3 % din totalul de CO2 al Uniunii Europene, în timp ce în 1990 reprezenta 11 % din aceste emisii. S-a înregistrat o scădere constantă şi progresivă a emisiilor de gaze cu efect de seră, iar agricultura a adus o contribuţie pozitivă la atingerea obiectivelor de emisii reduse stabilite de Uniunea Europeană. Mai mult, trebuie să subliniez faptul că, în timp ce preocupările de mediu în ceea ce priveşte sectorul agricol sunt legitime şi necesare, acestea trebuie să fie puse în mod corespunzător în balanţă cu impactul propunerilor din punct de vedere al durabilităţii şi productivităţii. Tocmai din acest motiv, reforma politicii agricole comune trebuie să analizeze cu atenţie relaţia dintre agricultură şi protecţia mediului, fără să uite că, pe lângă impactul său negativ asupra mediului (care rezultă, în special, din emisii de CO2), agricultura are o contribuţie decisivă la conservarea şi gestionarea resurselor naturale, creşterea ecologică, şi la gestionarea peisajului şi a biodiversităţii. Acestea sunt efecte secundare benefice ale agriculturii, care trebuie luate pe deplin în considerare în orice propunere de examinare a relaţiei dintre agricultură şi mediu. José Manuel Fernandes Agricultura este implicată în mod direct în problema schimbărilor climatice, deoarece contribuie cu o parte din emisiile de gaze cu efect de serii şi este, în acelaşi timp, ea însăşi afectată de schimbările climatice. Impactul negativ al schimbărilor climatice se simte deja, seceta şi eroziunea solului provocând probleme majore, în special în statele membre din sud. Cu toate acestea, agricultura poate contribui, de asemenea, la combaterea schimbărilor climatice, şi are un mare potenţial pentru dezvoltarea durabilă. Prin urmare, politica agricolă comună trebuie să încurajeze practicile agricole care limitează emisiile şi/sau îmbunătăţesc fixarea dioxidului de carbon, deoarece agricultura şi silvicultura sunt principalele sectoare capabile să capteze CO2 produs de activităţile umane, acumulându-l şi depozitându-l în sol. Trebuie să ne îndreptăm către o agricultură mai durabilă, ceea ce înseamnă o eficienţă sporită. Potrivit Organizaţiei pentru Alimentaţie şi Agricultură a ONU, o creştere de 70 % în producţia mondială de hrană va fi, de asemenea, necesară până în 2050, pentru a face faţă creşterii populaţiei mondiale. Va trebui să producem mai mult, dar într-un mod durabil, ceea ce necesită o eficienţă mai mare, adoptarea celor mai bune tehnici şi practici, şi creşterea investiţiilor în cercetarea ştiinţifică pentru acest domeniu. João Ferreira Examinarea implicaţiilor schimbărilor climatice pentru agricultură este o preocupare relevantă, aşa cum este relevant, pe deplin justificat şi necesar ca agricultura să devină mai compatibilă cu conservarea unei serii de lucruri de valoare naturală şi culturală, precum solurile, peisajul şi biodiversitatea. Cu toate acestea, aceste preocupări nu trebuie să ne facă să uităm că rolul principal al agriculturii este de a produce hrană, nici să servească drept pretext pentru a aduce modificări politicii agricole comune (PAC), care înrăutăţesc dependenţa alimentară deja gravă şi inacceptabilă a diferitor ţări, atât state membre - ca în cazul Portugaliei - cât şi ţări terţe. O astfel de dependenţă ameninţă suveranitatea şi siguranţa alimentară a popoarelor acestor ţări, în numele unei pretinse poziţii competitive de neatins a sectorului agroalimentar din UE pe piaţa mondială. Ar fi fost important ca acest raport să acorde chiar şi câteva rânduri necesităţii de a întrerupe legătura cu modelul productivist care a modelat reformele succesive ale PAC şi consecinţelor sale tragice de mediu şi sociale; din nefericire, nu a fost inclus niciun cuvânt cu privire la aceasta. Ar fi fost, de asemenea, important ca acesta să evite orice ambiguitate într-un moment în care ne confruntăm cu încercări din partea Comisiei Europene de a impune interesele companiilor multinaţionale agroalimentare cu privire la răspândirea culturilor modificate genetic. Sylvie Guillaume Am sprijinit raportul elaborat de colegul meu socialist francez, dl Le Foll, întrucât apără ideea că agricultura europeană trebuie să continue să se adapteze, astfel cum a început deja să facă, la consecinţele schimbărilor climatice care au loc, şi să se pregătească pentru impactul pe care aceste schimbări le vor avea pe viitor pentru multe regiuni din Uniunea Europeană. Agricultura are, de fapt, un loc crucial şi un rol de jucat în lupta împotriva încălzirii globale. Aceasta este o chestiune esenţială atunci când vine vorba de asigurarea siguranţei alimentare şi de a o lua pe drumul către durabilitate. În acest context, PAC post-2013 trebuie să integreze în mod inevitabil această dimensiune "climatică” prin oferirea de soluţii şi asistenţă pentru reducerea emisiilor de gaze cu efect de seră, prin încurajarea stocării dioxidului de carbon în sol, prin dezvoltarea producerii de energii regenerabile durabile şi prin maximizarea funcţiei de fotosinteză. Dan Jørgensen Social-democraţii danezi au votat în favoarea raportului referitor la agricultură şi schimbările climatice. Sprijinim o politică agricolă ambiţioasă care echipează sectorul agricol european pentru a răspunde schimbărilor climatice, însă nu suntem în favoarea alocării de noi fonduri către politica agricolă europeană. Jarosław Kalinowski În ceea ce priveşte chestiunea schimbărilor climatice, agricultura nu ar trebui tratată ca o ramură a economiei care este dăunătoare. Dimpotrivă, ar trebui să fie tratată ca o industrie care posedă nu doar cele mai bune posibilităţi de adaptare la schimbările climatice în ecosistem, ci ca una care permite în mod pozitiv combaterea eficientă a efectelor încălzirii globale. Se observă acum o reducere semnificativă a nivelului de emisii de CO2 în agricultură comparativ cu deceniile anterioare. Investiţiile în dezvoltarea rurală, şi astfel cel de al doilea pilon al PAC, vor permite o educaţie mai bună a agricultorilor, modernizarea tehnologică a fermelor şi, de asemenea, supravegherea şi controlul adecvate ale conservării mediului şi biodiversităţii. Gestionarea corespunzătoare a exploataţiilor agricole va duce la captarea dioxidului de carbon şi o siguranţă alimentară sporită. Cercetarea inovatoare şi investiţiile adecvate în cadrul PAC vor ajuta agricultura să devină un instrument puternic în lupta împotriva schimbărilor climatice şi a poluării atmosferei. Jean-Luc Mélenchon Acest raport sprijină productivismul şi liberalismul, lucru care contravine interesului general. Aceasta depinde de respectul pentru fiinţele umane şi pentru ecosistemul nostru. Nici productivismul şi capitalismul nu încurajează. Cu toate acestea, preferinţa pentru scurtcircuite (cu toate că nu sunt descrise astfel), prioritatea acordată surselor de energie regenerabile, revizuirea sistemelor de irigare costisitoare sau chiar reducerea efectelor schimbărilor climatice descrise ca un "bun public” sunt prea multe concesii pentru ca argumentele noastre să fie ignorate. Nuno Melo Schimbările climatice au devenit treptat o realitate cu care ne vom confrunta cu toţii ca o prioritate pentru politica UE. Fenomenul schimbărilor climatice dăunează agriculturii care, potrivit unor rapoarte publicate recent, indică o perspectivă descurajatoare pentru acest sector. Aparent, ţările din Europa de Est vor fi, mai presus de toate, cele mai afectate de schimbările climatice. Este esenţial ca politica agricolă comună să ia măsurile corespunzătoare pentru a răspunde schimbărilor climatice, promovând gestionarea mai bună a resurselor. Optimizarea resurselor de apă, alegerea varietăţilor de culturi selectate pentru rezistenţa acestora la schimbările climatice şi boli, protecţia solului împotriva eroziunii, conservarea păşunilor, creşterea împăduririlor, restaurarea zonelor avariate, gestionarea mai bună a pădurilor astfel încât să limiteze riscul de incendiu, şi noi măsuri pentru monitorizarea şi controlul bolilor sunt toate măsuri extrem de importante pentru a adapta agricultura europeană la efectele încălzirii globale. Agricultorii vor fi din ce în ce mai dependenţi de starea climei, astfel încât aprobăm orice măsuri care soluţionează această problemă. Rovana Plumb în scris. - Am votat acest raport deoarece consider că agricultura este un sector productiv care este afectat de consecințele schimbărilor climatice și de presiunea exercitată de acestea, dar care este, totodată, direct legat de obiectivele de atenuare a efectelor schimbărilor climatice, fie contribuind la reducerea emisiilor de gaze cu efect de seră, păstrarea şi asigurarea gestionării adecvate a resurselor de apă, fie stimulând producția şi descentralizarea surselor regenerabile durabile de energie. În acest sens, statele est-europene cu sectoare agricole puternic dezvoltate pot beneficia din plin de dezvoltarea industriei de biocarburanti, aceasta contribuind la creşterea venitului in zona rurala şi la crearea de locuri de munca "verzi” (de exemplu, se preconizează că in domeniul energiilor regenerabile, în sectorul agricol, se vor crea 750 000 de locuri de muncă până în 2020). Frédérique Ries Toate iniţiativele care au ca scop reducerea încălzirii globale sunt binevenite. Acest lucru reiese din ceea ce a avut loc ieri în Parlamentul European, unde 1 500 de reprezentanţi aleşi din oraşele europene majore s-au angajat să reducă emisiile de gaze cu efect de seră cu peste 20 % până în 2020. Adoptarea de astăzi a raportului Le Foll referitor la adaptarea agriculturii europene la schimbările climatice se alătură acestei abordări. Să nu uităm că sectorul agricol este responsabil pentru aproximativ 10 % din emisiile de CO2. Agricultura are mult de câştigat prin anticiparea efectelor nocive ale schimbărilor climatice în ceea ce priveşte zonele inundate, o scădere a zonelor agricole, defrişarea şi întoarcerile imprevizibile. Prin urmare, este necesar să consolidăm aspectul durabil al agriculturii. Promovarea utilizării rezonabile a fertilizatorilor şi a pesticidelor, împreună cu diversificarea producţiei şi a creşterii animalelor, vor garanta agricultorilor mult mai multă autonomie şi o bază de capital îmbunătăţită. În mod cert, agricultura europeană trebuie să joace un rol major în combaterea schimbărilor climatice. Există mai multe posibilităţi: utilizarea rezervoarelor de carbon, o sursă de energie regenerabilă şi noi tehnici de irigare. Tot ce rămâne este ca aceste idei să fie transformate în politici concrete şi să fie încorporate în PAC reformată din 2013. Eva-Britt Svensson în scris. - (SV) Am votat împotriva acestui raport. Motivul este că dl Le Foll pledează pentru o politică forestieră comună. Politica forestieră este o chestiune naţională: există diferenţe foarte mari între statele membre ale UE. Consider, de asemenea, că pe lângă problemele transfrontaliere de mediu, nu este adecvat ca politica agricolă să fie decisă la nivel comunitar, în special după extinderea UE la 27 de ţări. Cu toate acestea, atâta timp cât politica agricolă comună a UE există, doresc ca deciziile să fie cât mai bune posibil, cu scopul clar de a lupta împotriva schimbărilor climatice. Sunt de acord cu multe dintre propunerile dlui Le Foll pentru lupta împotriva ameninţării climatice, problema-cheie a timpurilor noastre, însă recomandarea unei politici forestiere comune este o direcţie greşită. József Szájer în scris. - Pentru informare: în calitate de responsabil cu disciplina al Grupului PPE, declar că intenţia iniţială a Grupului PPE a fost de a vota împotriva punctului 18/2 (vot prin apel nominal). Grupul a comis o eroare tehnică. Marc Tarabella Am votat în favoarea raportului elaborat de Stéphane Le Foll. Am procedat astfel deoarece sunt convins de rolul semnificativ pe care agricultura îl va juca în problemele asociate cu lupta împotriva încălzirii globale. Agricultura noastră va asista Uniunea Europeană în atingerea obiectivelor de reducere a emisiilor. Salut adoptarea punctelor 18 şi 20 privind respectul pentru şi îmbunătăţirea calităţii solului cu fixarea carbonului şi utilizarea biomasei pentru încălzire, care ar putea reduce semnificativ impactul negativ al schimbărilor climatice. Sunt ferm convins că PAC va deveni mai durabilă în timp. Sprijin o politică agricolă comună ecologică! Viktor Uspaskich Schimbările climatice pot afecta agricultura: poate exista o lipsă de apă, noi boli pot să apară, iar animalele se pot scumpi. Agricultura poate contribui la încetinirea schimbărilor climatice, dar ar trebui, de asemenea, să fie pregătită pentru a se adapta impactului încălzirii globale. Politica agricolă comună (PAC) trebuie să recunoască impactul încălzirii globale şi să ia măsuri pentru a reduce schimbările climatice. Acest lucru se poate realiza prin promovarea energiei ecologice şi regenerabile, prin asigurarea stocării dioxidului de carbon şi prin limitarea cantităţii de gaze care provoacă efectul de seră. Totuşi, costurile asociate cu adaptarea PAC şi reducerea schimbărilor climatice nu sunt încă clare. Este nevoie de o analiză aprofundată a beneficiului economic. Schimbările climatice sunt o ameninţare reală, însă pe termen scurt este necesară o mai bună gestionare a resurselor. Extinderea UE a avut un impact major asupra agriculturii UE. Celor 6 milioane de agricultori europeni existenţi li s-au adăugat încă 7 milioane. Zonele rurale reprezintă 90 % din teritoriul UE, şi peste jumătate din acestea sunt implicate în agricultură. Acest fapt singur subliniază importanţa agriculturii pentru mediul natural al UE. La Conferinţa de la Varşovia din februarie 2010, Lituania şi alte opt state membre ale UE au semnat declaraţia referitoare la noua PAC, ca o expresie suplimentară a solidarităţii şi decenţei. Nu trebuie să împărţim Europa în state membre "noi” şi "vechi”; trebuie să dăm dovadă de solidaritate. Pentru a garanta un venit stabil şi echitabil pentru agricultorii europeni după 2013 şi pentru a reduce schimbările climatice avem nevoie de o politică agricolă europeană puternică. Sophie Auconie Am votat în favoarea acestui raport excelent elaborat de dl Dorfmann, de cetăţenie italiană, referitor la procesul început de Comisia Europeană de a revizui criteriile pentru acordarea statutului de "zonă agricolă cu handicapuri naturale” şi, prin urmare, indemnizaţia compensatorie pentru handicap natural permanent (ICHN). Ar trebui, în special, să subliniem importanţa punctului 18 din acest raport, care refuză deja să sprijine criteriile propuse de Comisia Europeană: "subliniază că avizul definitiv referitor la unitatea teritorială de bază aleasă, la criteriile şi valorile de prag propuse de Comisie poate fi emis doar atunci când sunt disponibile hărţile detaliate elaborate de statele membre [...]”. Liam Aylward Am votat în favoarea raportului Dorfmann referitor la agricultura în zonele afectate de handicapuri naturale (regiuni mai puţin favorizate). Aproximativ 75 % din terenurile din Irlanda au fost desemnate ca zone defavorizate, iar actualul sistem oferă ajutor pentru aproximativ 100 000 de familii de agricultori. Acest sistem este necesar pentru viabilitatea şi dezvoltarea rurală, şi pentru a combate abandonul terenurilor, precum şi pentru a proteja biodiversitatea şi mediul. Printr-o finanţare corectă, acest sistem poate oferi ajutor financiar agricultorilor care practică agricultura în condiţii foarte dificile. Întrucât agricultura în Irlanda este restricţionată din cauza condiţiilor climatice reci şi umede, sunt mulţumit să văd că raportul face referire la dificultăţile legate de agricultura pe soluri umede neexploatabile. Salut, de asemenea, trimiterea la criteriul de tipul "numărului de zile în care umiditatea atinge 100 % din capacitatea de absorbţie a solului”, care ajută la luarea în considerare a interacţiunii dintre tipul solului şi climat. Vasilica Viorica Dăncilă în scris. - Consider că prin aplicarea unor criterii unitare se asigură simplificarea implementării schemei de plăţi pentru zonele cu handicap natural la nivelul Uniunii Europene, un plus de transparenţă şi un tratament unitar al beneficiarilor acestor scheme de sprijin De o importanţă primordială este concentrarea acestui sprijin în zonele cele mai afectate de fenomenul abandonării terenului. Trebuie totodată ca în cadrul exerciţiului să fie avute în vedere următoarele: să nu se creeze costuri suplimentare şi impactul pe care îl va avea schimbarea delimitării în zonele în care agricultura deţine un rol central în economia locală. În acest sens, cred că este oportun ca în zonele afectate de schimbările de delimitare să existe măsuri care să vizeze creşterea competitivităţii sectorului agricol şi promovarea diversificării. Robert Dušek Raportul referitor la sprijinul pentru regiunile rurale dezavantajate urmăreşte redefinirea zonelor dezavantajate ale UE şi reformarea asistenţei financiare şi structurale. Statele membre au identificat anterior ca dezavantajate peste jumătate dintre terenurile folosite pentru agricultură în UE, şi este esenţial, prin urmare, să se redefinească conceptele şi condiţiile aplicabile acestor terenuri. Sprijinul pentru dezvoltarea rurală de la Fondul agricol european permite statelor membre, în cadrul îmbunătăţirilor aduse mediului şi mediul rural, să efectueze plăţi pentru dezavantaje naturale în zone montane, precum şi plăţi în alte zone dezavantajate. Aceste plăţi ar trebui, prin utilizarea permanentă a terenurilor agricole, să contribuie la conservarea mediului rural şi la sprijinul pentru sisteme durabile de agricultură, şi ar trebui să compenseze costurile suplimentare şi veniturile pierdute. Cercetările au arătat că statele membre identifică zonele defavorizate temporar pe baza unei serii de diferite criterii, iar acestea pot conduce la diferite răspunsuri şi diferite niveluri de plată între statele membre. Prin urmare, salut sugestia raportorului de a le lăsa statelor membre posibilitatea de a revizui noile criterii înainte de a începe efectuarea plăţilor. Cu toate acestea, ar trebui să existe un termen limită pentru realizarea acestui lucru, întrucât întregul proces de reformă poate fi întârziat în mod considerabil prin apatia unor state membre, ceea ce nu doar că ar avea un efect negativ asupra plăţilor de la aceste fonduri, dar ar şi contribui la un mediu legal confuz în statele membre. Sprijin întregul raport. Diogo Feio Ajutorul pentru zonele mai puţin favorizate este un element esenţial al celui de al doilea pilon al politicii agricole comune (politica de dezvoltare rurală), întrucât este firesc ca regiunile cu dezavantaje naturale să fie vizate de instrumente şi politici specifice. Comisia propune în această comunicare ca, potrivit articolului 50 alineatul (3) din Regulamentul (CE) Nr. 1698/2005, ca "celelalte zone mai puţin favorizate” să fie definite în conformitate cu criterii obiective. În acest scop, aceasta propune opt criterii referitoare la sol şi climă care indică, la o anumită valoare de prag, limitări stricte pentru agricultura europeană. criterii climatice (temperaturi scăzute sau căldură mare pe perioade îndelungate), criterii biofizice (terenuri cu drenaj insuficient; soluri nisipoase, argiloase sau cu pietriş; spaţiu redus pentru rădăcini; sol salin) şi criterii geografice (regim de umiditate al solului nefavorabil sau înclinări mari ale terenurilor). Această definiţie a criteriilor obiective este pozitivă, însă trebuie să fie testată la faţa locului pentru a verifica fiabilitatea şi adaptabilitatea acestora la situaţii reale şi caracteristicile specifice ale fiecărei zone naturale. Trebuie luată în considerare, de asemenea, posibilitatea unei perioade de tranziţie, cu propriul sistem, pentru orice regiune care îşi pierde clasificarea de zonă mai puţin favorizată. José Manuel Fernandes Sprijinul pentru zonele mai puţin favorizate constituie un element esenţial al politicii de dezvoltare rurală. Pledez pentru acordarea unei plăţi compensatorii adecvate pentru zonele mai puţin favorabile, astfel încât agricultorii să contribuie la conservarea mediului rural şi să înceapă o agricultură durabilă care oferă bunuri publice, precum peisaje, calitatea apei şi a aerului, precum şi conservarea biodiversităţii. Acest ajutor permite coeziunea teritorială şi socială, conservând zonele rurale, şi le conferă statutul de zonă cu importanţă naturală şi economică vitală. Criteriile referitoare la "alte zone cu handicapuri naturale”, în temeiul articolului 50 alineatul (3) litera (a) din Regulamentul (CE) Nr. 1698/2005, sunt cele puse în discuţie în acest raport. Un grup de experţi a identificat opt criterii referitoare la sol şi climă care indică, la o anumită valoare de prag, limitări stricte pentru agricultura europeană. Sunt de acord că criteriul geografic numit "izolare” trebuie, de asemenea, luat în considerare, întrucât este un handicap natural. Sper că statele membre pot aplica criterii obiective referitoare la sol, care sunt adaptate la condiţiile zonei naturale ale acestora, atunci când desemnează zone cu handicapuri naturale. João Ferreira Un aspect pozitiv este faptul că există convingerea că "plăţile acordate în cazul zonelor defavorizate trebuie să fie legate de practicarea unei agriculturi active” şi că "s-ar putea ca folosirea unor criterii stricte şi pur biofizice să nu fie potrivită”. De asemenea, considerăm valoroasă includerea criteriului geografic "izolare” şi afirmaţia potrivit căreia "s-ar putea să fie necesară utilizarea cumulată a criteriilor adoptate”. Cu toate acestea, aceste aspecte contrazic altele incluse în raport, în special definiţia "perioadei de tranziţie” pentru adaptarea la noile criterii; cu alte cuvinte, acceptarea tacită a noilor criterii propuse de Comisie. Ne opunem cu fermitate reflectării noilor criterii în dezvoltarea viitoare a politicii agricole comune (PAC), astfel cum se discută de asemenea aici, menţinând astfel această politică în domeniul dezvoltării rurale cu cofinanţare; cu alte cuvinte, aceasta conţine un alt mod de discriminare între ţări. În cazul în care se va pune în aplicare, propunerea Comisiei va fi extrem de dăunătoare pentru interesele ţărilor din sud, în special Portugalia. Acesta este motivul pentru care avertizăm cu privire la necesitatea de a corecta această propunere în momentul elaborării PAC şi de a demonstra şi evalua utilizarea nu doar a setului de criterii biofizice, ci şi a celor socioeconomice, cum ar fi: PIB-ul pe cap de locuitor, venitul pe unitate de muncă familială şi indicatorii de deşertificare. Lorenzo Fontana Acest raport subliniază importanţa pe care noua politică agricolă comună o va avea pentru toate statele membre. Protejarea zonelor cu handicapuri naturale va fi unul dintre punctele principale ale acestei politici pe care UE şi regiunile statelor membre o vor pune în aplicare, punând astfel în aplicare în termeni practici principiul subsidiarităţii. Comisia UE trebuie să ţină cont de această subsidiaritate, în special atunci când vine vorba de identificarea parametrilor care vor defini aceste zone. Comisia nu trebuie să neglijeze faptul că recuperarea zonelor cu handicapuri naturale va oferi un ajutor concret pentru exploataţiile agricole afectate de actuala criză majoră, şi va contribui la păstrarea mediului într-o stare bună. Permiteţi-mi să vă reamintesc că toate acestea trebuie să fie posibile nu numai în teorie, ci şi în realitate, prin alocarea de fonduri adecvate pentru protejarea şi reamenajarea acestor zone. Realizând acest lucru am putea recupera şi oferi stimulente pentru dezvoltarea economică a agriculturii în toate zonele cu potenţial de creştere şi am putea stabili efectele negative pe piaţă, precum producţia agricolă de produse alimentare specifice zonei, şi protejarea peisajului şi a mediului. Îi mulţumesc dlui Dorfmann şi doresc să-l felicit pentru raportul său excelent. Jarosław Kalinowski Pentru a obţine condiţii echitabile şi uniforme pentru toţi agricultorii din Uniunea Europeană, ceea ce ar trebui, fără îndoială, să reprezinte principalul obiectiv al reformei politicii agricole comune, ar trebui, de asemenea, să se aibă grijă de zonele cu handicapuri naturale. În vederea armonizării legislaţiei care clasifică zonele drept eligibile pentru a primi plăţi este esenţial, mai presus de toate, să se armonizeze criteriile de clasificare ale unor astfel de zone. Atingerea acestui obiectiv nu va fi posibilă fără o colaborare strânsă cu statele membre. Pragmatismul propus de autorul raportului, permiţând definirea criteriilor biofizice de fiecare ţară, poate reprezenta o ameninţare sub forma încercărilor de a impune interese naţionale specifice. Totuşi, atâta timp cât Comisia are grijă să se asigure că dispoziţiile cadrului legislativ european sunt respectate, această soluţie ar trebui să îmbunătăţească în mod semnificativ identificarea obiectivă a zonelor în discuţie. Nuno Melo Având în vedere că peste jumătate din zonele agricole utilizate în UE (54 %) sunt clasificate drept zone mai puţin favorizate - fie din cauza orografiei, a condiţiilor climatice sau a terenului mai puţin fertil - şi că o astfel de măsură este esenţială pentru dezvoltarea rurală, tragem concluzia că ajutorul pentru zonele mai puţin favorizate trebuie să constituie o prioritate pentru statele membre. Din acest motiv, pregătirea unei strategii cuprinzătoare pentru zonele mai puţin favorizate care răspunde nevoilor locale ale diferitelor regiuni va avea ca rezultat o reducere a neconcordanţelor existente între statele membre în ceea ce priveşte ajutorul care le este atribuit. Prin urmare, prin definirea precisă a zonelor cu handicapuri naturale, va fi posibilă obţinerea de fonduri suficiente pentru a utiliza terenul şi a îmbunătăţi producţia agricolă. Andreas Mölzer Nu există nicio îndoială că exploataţiile agricole din regiunile ultraperiferice au în special nevoie de sprijin financiar. Micile exploataţii agricole de munte trebuie adesea să lupte pentru a supravieţui, întrucât le este greu să reacţioneze rapid la noile cerinţe ale pieţei. Micii proprietari, în special, nu dispun de personal pentru a putea rămâne competitivi. Prin urmare, din punct de vedere comercial, situaţia acestora este mult mai dificilă decât aceea a unor întreprinderi agricole mari aflate în locuri expuse. Rata ridicată a exploataţiilor agricole care au eşuat în ultimii ani şi creşterea numărului de agricultori cu jumătate de normă arată în mod clar că politica de subvenţionare a UE se concentrează prea mult pe creşterea intensivă a animalelor şi activităţi asemănătoare. Pentru ca statele membre ale UE să rămână chiar şi la distanţă autosuficiente, este timpul să renaţionalizăm subvenţiile agricole. În vederea unei distribuţii mai echitabile a plăţilor compensatorii, am votat în favoarea acestui raport. Rareş-Lucian Niculescu în scris. - Am votat în favoarea acestui raport care vine în întâmpinarea problemelor cu care se confruntă agricultorii din multe state ale Uniunii. Doresc să subliniez în special importanţa unui amendament pe care l-am iniţiat în Comisie şi mulţumesc tuturor colegilor care l-au sprijinit. Amendamentul la care mă refer vizează ca delimitarea zonelor cu handicapuri naturale, pentru a fi relevantă, să fie bazată pe teritorii ecologice omogene şi nu pe LAU 2, ca în prezent. De asemenea, doresc să precizez că apreciez ca oportună introducerea în viitoarea propunere a Comisiei a unor reguli flexibile, care să permită acordarea ajutoarelor şi pentru fermierii din zone cu handicapuri naturale reduse ca suprafaţă, aflate din punct de vedere administrativ în unităţi care nu îndeplinesc criteriile stabilite. Franz Obermayr Sprijinul pentru zonele rurale cu handicapuri naturale dificile este una dintre cele mai importante componente ale celui de al doilea pilon al politicii agricole comune. - -În plus, raportul prevede subvenţii pentru aceste regiuni nu numai în ceea ce priveşte producţia de alimente, ci şi într-un context macroeconomic. Prin urmare, am votat în favoarea acestui raport. Wojciech Michał Olejniczak Am votat în favoarea rezoluţiei Parlamentului European, deoarece cel de al doilea pilon al politicii agricole comune, şi anume politica de dezvoltare rurală, este extrem de important pentru îmbunătăţirea eficienţei PAC în sine, dar şi pentru a facilita gestionarea terenurilor cu handicapuri naturale. Documentul elaborat de raportor este foarte necesar, nu numai pentru noi, ci pentru întreaga Uniune Europeană. Trebuie să avem informaţii despre terenuri care, din motive care nu depind de proprietari, nu pot fi utilizate în mod eficient sau potrivit. Sunt de acord cu raportorul în ceea ce priveşte analiza sa asupra revizuirii, care a început în 2005, a criteriilor de clasificare a zonelor dezavantajate. Criteriile anterioare pentru sprijinirea acestor zone trebuie modificate astfel încât să reflecte handicapuri cu adevărat existente. Trebuie menţionat, de asemenea, faptul că există zone care intră sub incidenţa anumitor criterii, dar în care handicapurile au fost înlăturate acum ca urmare a utilizării de soluţii eficiente. Statele membre ar trebui să fie responsabile pentru identificarea zonelor mai puţin favorizate şi pentru dezvoltarea programelor de ajutor şi dezvoltare. Desigur, toate măsurile trebuie să se bazeze pe un cadru comunitar. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat în favoarea acestui raport, împreună cu grupul din care fac parte. Eva-Britt Svensson M-am abţinut/am votat împotriva raportului Dorfmann. Motivul pentru care am luat această poziţie reiese în mod evident din raport. UE este o zonă mult prea extinsă pentru a pentru a putea trata ajutorul financiar în mod eficient pentru zonele cu handicapuri naturale. Zonele rurale ale UE sunt extrem de diverse. Acesta este cazul cu privire la recoltele care sunt cultivate, nivelurile de umiditate din sol, combinaţiile de tipuri de sol şi condiţiile climatice. Elaborarea unei liste de criterii şi standarde fixe pentru subvenţii este deosebit de dificilă din cauza schimbărilor climatice. UE a solicitat hărţi detaliate din partea statelor membre, însă numai câteva ţări le-au furnizat. Un exemplu evidenţiat în raportul elaborat de Curtea de Conturi este că Spania plăteşte 16 euro pe hectar, în timp ce Malta plăteşte 250 de euro pe hectar pentru ceea ce se interpretează ca împrejurări similare. Politica agricolă comună a fost elaborată în momentul la care CE/UE era formată din şase state membre. Situaţia din prezent este complet diferită şi chiar mai complicată. Gestionarea ajutoarelor agricole ar trebui realizată de statele membre. Acestea deţin cunoştinţe locale. Acum ne aflăm în mijlocul unei crize a monedei euro. O monedă unică este un obstacol în calea adaptării ratelor dobânzilor la diferite circumstanţe în cadrul zonei euro. O politică agricolă unică este, de asemenea, nepotrivită pentru toate cele 27 de state membre. Nuno Teixeira În această comunicare, Comisia a solicitat o mai mare rigoare şi uniformitate în ceea ce priveşte criteriile de repartizare a ajutoarelor pentru agricultori în zonele cu handicapuri naturale. Aceasta a încercat, de asemenea, să corecteze repartizarea inegală a plăţilor compensatorii în rândul statelor membre, care decurg din diferenţele de clasificare, în special ale aşa-numitelor "zone mai puţin favorizate”. Aceste plăţi sunt esenţiale pentru păstrarea locurilor de muncă şi comunităţile rurale, pentru utilizarea continuă a terenurilor agricole şi pentru biodiversitate şi peisajul cultural. Sunt mulţumit, în general, de acest raport, şi în special de avizul Comisiei pentru dezvoltare regională, care încearcă să protejeze interesele regiunilor ultraperiferice, deoarece insulele sunt excluse din comunicarea Comisiei. În conformitate cu principiul subsidiarităţii, mi se pare logic ca atunci când se identifică zonele defavorizate intermediare, statele membre să aibă posibilitatea de a lua în considerare nu doar criteriile biofizice, ci şi altele, cum ar fi acelea de a fi o insulă sau o regiune ultraperiferică. Mi se pare, de asemenea, important ca orice regiune care îşi pierde statutul de "zonă cu handicapuri naturale” să beneficieze de o perioadă de tranziţie, care să îi permită să diminueze impactul pierderii subvenţiilor. Trebuie să asigurăm acum că în cadrul revizuirii generale a politicii agricole comune, noile sisteme de ajutoare pentru agricultori sunt gândite în mod coerent, şi că există o mai bună coordonare între politica agricolă şi cea de coeziune. Elena Oana Antonescu în scris. - Am votat în favoarea acestui raport referitor la o nouă agendă digitală pentru Europa 2015.eu, deoarece cred că Europa trebuie să joace un rol principal în inovaţia din domeniul tehnologiei comunicaţiilor şi informaţiei şi, de aceea, trebuie să accelerăm investiţiile în această direcţie. Din păcate, astăzi, Europa riscă să rămână în urma zonei asiatice, dacă ne uităm doar la câţiva indicatori, cum ar fi viteza medie de transfer a datelor sau la faptul că deşi comunicaţiile în bandă largă sunt disponibile pentru peste 90 % din populaţia Uniunii Europene, acestea nu au ajuns la consumatori decât în 50 % din gospodării. Comisia trebuie să prezinte o agendă clară şi ambiţioasă pe această temă, care să nu se concretizeze doar într-o viziune, un document de perspectivă. Există soluţii pe care trebuie să le sprijinim, cum ar fi utilizarea programelor cu sursă deschisă, care ar permite accelerarea inovaţiei în domeniul software prin contribuţii deschise şi reducerea costurilor pentru afacerile care folosesc aceste programe. Totodată, trebuie să luăm măsuri pentru reducerea birocraţiei în programul-cadru UE şi pentru creşterea competitivităţii noastre pe plan internaţional. Sophie Auconie Raportul din proprie iniţiativă elaborat de dna del Castillo Vera este ambiţios în ceea ce priveşte strategia digitală pentru Europa. Această chestiune se învârte în jurul accesului la internet pentru toţi cetăţenii UE. În această privinţă, se recomandă ca jumătate din populaţia europeană să aibă acces în bandă largă până în 2015, şi întreaga populaţie până în 2020. Utilizarea pe scară largă a internetului este sprijinită prin propuneri referitoare la modul în care ar trebui să evolueze legislaţia privind consumatorii şi securitatea, precum şi la accesul digital necesar la servicii publice. Mai mult, această agendă ne va permite să oferim sprijin pentru cercetarea şi dezvoltarea inovatoare, facilitând astfel o creştere rapidă a cunoştinţelor şi a accesului la patrimoniu. Din aceste motive, am votat în favoarea raportului. Zigmantas Balčytis în scris. - Am votat în favoarea acestui raport. Sunt convins că Europa va culege numai beneficii din revoluţia digitală dacă toţi cetăţenii europeni sunt mobilizaţi şi împuterniciţi să participe pe deplin la noua societate digitală. Acest lucru necesită multe provocări, cum ar fi angajamentul pentru investiţii pe termen lung, încredere din partea guvernelor pentru a se deplasa mai mult spre administrarea online (e-government) şi încredere din partea cetăţenilor pentru a folosi serviciile digitale. Pentru a atinge aceste obiective este necesar ca până în 2015 să se reducă în mod semnificativ lacunele privind alfabetizarea şi competenţele digitale. Salut în special propunerile care urmăresc să asigure ca toate şcolile primare şi secundare beneficiază până în 2015 de conexiuni de mare viteză şi că tuturor adulţilor de vârstă activă li se oferă posibilităţi de formare profesională în domeniul TIC. Pentru a avea o agendă digitală competitivă trebuie să pornim de la oameni. Regina Bastos Tehnologiile informaţiei şi comunicaţiilor (TIC) este unul dintre domeniile care s-a dezvoltat cel mai mult în ultimele decenii, şi sunt prezente în toate domeniile vieţii umane. Într-un mediu de schimbare permanentă şi competitivitate crescândă, TIC pot fi un instrument puternic în sprijinirea dezvoltării durabile, precum şi combaterea sărăciei şi a inegalităţilor sociale şi economice. Fiecare persoană trebuie împuternicită cu competenţele adecvate şi acces ubicuu şi de mare viteză, şi este necesar un cadru juridic clar care protejează drepturile şi oferă încrederea şi securitatea necesare. Raportul referitor la "o nouă agendă digitală pentru Europa: 2015.eu”, în favoarea căruia am votat, urmăreşte să coopereze cu Comisia la elaborarea propunerii strategice universale şi a planului de acţiune pentru 2015. În acest scop: până în 2013, fiecare gospodărie trebuie să aibă acces la internet în bandă largă, la un preţ competitiv; o atenţie deosebită trebuie acordată zonelor rurale, zonelor afectate de tranziţia industrială, precum şi regiunilor care suferă de handicapuri demografice sau naturale permanente, în special în regiunile ultraperiferice; şi, în sfârşit, este important să se garanteze utilizatorilor finali cu handicap acces la un nivel echivalent cu cel de care dispun ceilalţi utilizatori finali. Mara Bizzotto în scris.(IT) Unul dintre obiectivele cele mai ambiţioase, dar nerealizate ale Strategiei de la Lisabona a fost ca Europa să devină cea mai competitivă şi dinamică societate bazată pe cunoaştere din lume. Scopul adoptării agendei 2015.eu, complementară strategiei UE 2020, este ca cetăţenii qua consumatori să devină punctul de interes al unei măsuri care urmăreşte să asigure că toţi cetăţenii statelor membre se pot baza pe o rezervă corespunzătoare de abilităţi IT care să le asigure accesul la principalele forme de tehnologii ale informaţiei şi comunicaţiiilor disponibile astăzi. Calea pentru a asigura utilizarea calculatorului de către familii, elevi, întreprinderi şi guvernele europene va fi sprijinită prin diferite strategii care se vor ocupa de problema definirii drepturilor digitale şi, de asemenea, vor pune în aplicare o infrastructură pentru a îmbunătăţi şi extinde banda largă, în special în zonele rurale. Întrucât consider cu tărie că viitorul formării trebuie să meargă neapărat mână în mână cu consolidarea formării pe bază de calculator şi interoperabilitatea competenţelor IT, sunt în favoarea acestui raport. Carlos Coelho Sprijin excelentul raport referitor la noua agendă, elaborat de dna del Castillo Vera. Sunt de acord că UE trebuie să joace un rol principal în crearea şi aplicarea tehnologiilor informaţiei şi comunicaţiilor, generând astfel o valoare adăugată pentru cetăţenii şi companiile sale. Sunt de acord, de asemenea, că va culege doar beneficii din această revoluţie digitală dacă publicul european în ansamblul său este mobilizat şi i se oferă mijloacele necesare pentru a participa pe deplin la noua societate digitală. Salut obiectivul de a oferi acoperire în bandă largă fiecărui cetăţean european şi pe întregul teritoriu, inclusiv în regiunile ultraperiferice. Salut, de asemenea, recomandarea ca noţiunea de alfabetizare digitală să fie introdusă în sistemele de educaţie, începând de la nivelul primar, în paralel cu limbile străine, cu scopul de a produce cât mai curând posibil utilizatori calificaţi. Aş dori să subliniez valoarea potenţială pentru cetăţeni şi întreprinderi a trecerii la tehnologia digitală a serviciilor publice (e-government), pentru a permite o furnizare mai eficientă şi mai personalizată a serviciilor publice. Aş dori, de asemenea, să subliniez faptul că prin folosirea sistemelor online de achiziţii publice (contracte publice de lucrări) sunt posibile câştiguri semnificative în termeni de transparenţă şi competitivitate, cu mai multe opţiuni, o calitate mai bună şi preţuri mai mici. Lara Comi Am votat în favoarea acestui raport, pe care îl susţin atât în ceea ce priveşte spiritul, cât şi conţinutul. Consider că, prin adoptarea acestui raport, Parlamentul European a transmis un semnal clar de conducere politică prin crearea unei agende digitale, un plan european adevărat, coerent şi cuprinzător, care este un pas fundamental pentru viitorul Europei. Pe de o parte, dezvoltarea digitală oferă o oportunitate majoră pentru creştere dar, pe de altă parte, atrage după sine schimbări sociale, cu un impact semnificativ asupra comportamentului cetăţenilor. Cel mai important lucru este să se asigure că această schimbare conduce la o societate europeană mai democratică, deschisă şi incluzivă şi la o economie viitoare bazată pe cunoaştere mai prosperă şi mai competitivă. Acest lucru se poate realiza doar dacă, astfel cum este evidenţiat în raport, "omul este plasat în centrul aceste acţiuni politice”. Este important să se concentreze îndeaproape pe creşterea conexiunilor în bandă largă, şi pe aplicarea tehnologiilor digitale în sectoarele de piaţă cheie, cum ar fi energia, transporturile şi serviciile medicale. Această acţiune politică trebuie însă să stabilească garanţii corespunzătoare pentru a evita adâncirea decalajului între întreprinderile mari şi IMM-uri; autorităţile publice şi sectorul privat; zonele dens populate şi zonele rurale, insulare şi montane; şi comerţul electronic naţional şi transfrontalier. Ioan Enciu în scris. - Apreciez efortul depus de doamna del Castillo la elaborarea acestui raport, precum şi aportul adus de colegii mei. Agenda Digitală, precum şi dezvoltarea pieţei unice ICT se numără atât printre priorităţile noastre, cât şi ale Preşedinţiei. Salut în această idee accentul pus pe alfabetizarea digitală a tinerilor, întrucât aceştia sunt cei care utilizează cel mai mult noile tehnologii şi trebuie, prin urmare, să o facă într-o manieră sigură şi eficientă Vreau să mulţumesc colegilor pentru sprijinul acordat în demersul efectuat de mine de a cere Comisiei elaborarea unui plan de promovare de noi afaceri on-line şi acordarea de facilităţi, în special pentru cei recent disponibilizaţi. Sunt sigur că votul meu şi cel al colegilor mei reprezintă un pas important pentru o abordare completă şi eficientă a viitorului digital european. Sper să primim sprijinul din partea Comisiei pentru stabilirea unor reguli clare în domeniu, atât la nivel european, cât şi la nivelul statelor membre. Diogo Feio O "agendă digitală” este din ce în ce mai importantă şi inevitabilă în societatea noastră. Evoluţiile tehnologice, în special în ceea ce priveşte punerea la dispoziţie online a informaţiilor, conţinuturilor şi cunoştinţelor, au fost extrem de rapide, şi în mai puţin de un deceniu, peisajul "digital” s-a schimbat drastic, asigurând un acces în masă la internet şi comunicaţii mobile. Prin urmare, este important să privim spre viitor şi să definim o strategie pentru agenda digitală, stabilind obiective concrete şi acordând o atenţie deosebită problemelor legate de drepturile consumatorilor la viaţă privată şi date cu caracter personal, precum şi drepturile de autor şi combaterea pirateriei online. José Manuel Fernandes Tehnologiile informaţiei şi comunicaţiilor (TIC) joacă un rol într-o economie prosperă şi competitivă, şi contribuie la consolidarea unei societăţi mai ecologice, democratice, deschise şi incluzive. TIC permit eficienţa, ajutând la o creştere durabilă, şi contribuie astfel la obiectivele strategiei UE 2020. Există discrepanţe majore între şi în statele membre în ceea ce priveşte accesul public potenţial la bandă largă în prezent. Trebuie să construim urgent o piaţă unică digitală pentru servicii, care să prevină normele fragmentare şi să contribuie la libera circulaţie a serviciilor digitale şi comerţul online. O agendă digitală ambiţioasă şi un plac de acţiune universal trebuie adoptate, care să permită Europei să progreseze către o societate deschisă şi prosperă ce oferă tuturor cetăţenilor oportunităţi economice, sociale şi culturale, şi acordă o atenţie deosebită zonelor rurale. Aş dori să subliniez importanţa de a oferi tuturor cetăţenilor acces ubicuu şi de mare viteză la bandă largă fixă şi mobilă. Fondurile naţionale şi europene ar trebui utilizate pentru a asigura că toţi cetăţenii UE au acces la internet în bandă largă la un preţ competitiv, până în 2013. Ilda Figueiredo Există destul de multe puncte pozitive în acest raport, în ciuda faptului că este elaborat în cadrul pieţei interne, pe care Uniunea Europeană o susţine. Recunoaştem beneficiile care stau la baza unei agende digitale pentru Europa incluse în acest raport, şi anume garanţia pentru "accesul tuturor cetăţenilor la produsele culturale”, garantarea pentru "utilizatorii cu handicap a unui acces echivalent cu cel de care beneficiază ceilalţi utilizatori”, gradul de pregătire pentru "mai multe investiţii în utilizarea software-lor cu sursă deschisă” şi afirmaţia potrivit căreia "ar trebui acordată o atenţie deosebită zonelor rurale afectate de tranziţia industrială şi regiunilor care suferă de handicapuri naturale sau demografice grave şi permanente, în special zonele ultraperiferice”. Permiteţi-ne să contribuim la aceste propuneri. Cu toate acestea, noi considerăm că o agendă digitală de vârf respinge orice comercializare a cunoaşterii, educaţiei şi cercetării. Acesta este motivul pentru care nu acceptăm relaxarea obiectivelor pozitive cu ambiguităţi şi variaţii ale pieţei unice europene. O consolidare şi o promovare a unei pieţei interne "funcţionale” nu vor face ca aceasta să devină mai "orientată spre client”, şi nici nu vor atrage după sine "o scădere a preţurilor”, astfel cum încearcă să ne facă să credem. Contrariul a fost demonstrat cu diferite ocazii, în întreaga gamă de activităţi a Uniunii Europene. Acesta este motivul pentru care ne-am abţinut. Cătălin Sorin Ivan Definirea unei noi agende digitale, 2015 eu., care se doreşte mai competitivă şi mai inovativă decât strategia recent încheiată, i2010, necesită o atenţie ridicată, în special cu privire la aspectele educaţionale si culturale. De aceea, din poziţia de raportor de aviz din partea Comisiei CULT, am susţinut acest raport, în special în punctele sale referitoare la rolul tehnologiilor informaţiei şi comunicaţiilor în formarea tinerilor şi pregătirea lor pentru piaţa muncii. În textul propus şi adoptat, am subliniat atât importanţa familiarizării copiilor, încă de la nivelul primar de şcolarizare cu cunoştinţe de bază în domeniul TIC, cât şi valoarea adăugată pe care o poate aduce învăţământul online societăţii noastre în continuă schimbare. În aceeaşi direcţie, am apreciat că tinerii reprezintă segmentul de populaţie cel mai receptiv faţă de TIC, iar specializarea lor in acest domeniu este necesară, putând avea o contribuţie importantă la reducerea nivelului şomajului în UE, în conformitate cu obiectivele Strategiei 2020. Nu în ultimul rând, am reafirmat nevoia de a dezvolta proiectul Europeana în cadrul agendei 2015.eu, în condiţii de implementare care să îi garanteze vizibilitate, dar şi care să asigure îndeplinirea misiunii sale culturale intrinseci. Petru Constantin Luhan în scris. - Salut adoptarea acestui raport care va contribui la elaborarea unei propuneri de strategie cuprinzătoare pentru 2015 referitoare la tehnologiile informaţiei şi comunicaţiilor (TIC). Consider că ieşirea din criza economică depinde într-o mare măsură de capacitatea sa de a facilita aplicarea la scară largă şi în mod eficient a tehnologiilor informaţiei şi comunicaţiilor în mediul de afaceri. IMM-urile pot reprezenta catalizatorul pentru redresarea economică a Europei, iar Comisia Europeană trebuie să consolideze pe viitor măsurile de sprijin pentru IMM-uri pentru utilizarea instrumentelor TIC, cu scopul de a le spori productivitatea. Prin votul de astăzi, sprijin propunerea din acest raport referitoare la elaborarea unui plan digital de promovare a întreprinderilor on-line, care să vizeze în primul rând oferirea de alternative acelor persoane care au fost disponibilizate recent, în contextul crizei financiare. O astfel de iniţiativă ar putea fi concretizată prin oferirea de conexiuni la internet şi consultanţă în mod gratuit. Nuno Melo O nouă agendă digitală pentru Europa este esenţială pentru a exista o revoluţie digitală din care publicul european în ansamblu poate beneficia. Cu toate acestea, implicarea tuturor cetăţenilor în acest proces este necesar pentru o astfel de revoluţie; este necesar pentru ca aceştia să devină actori în noua societate digitală. Pentru ca acest lucru să devină realitate, sunt necesare investiţii la scară largă pentru a permite decalajului digital care există în prezent în UE să fie redus. Nu trebuie să uităm că un public informat şi în cunoştinţă de cauză contribuie la creşterea potenţialului Europei. Miroslav Mikolášik Utilizarea deplină a tehnologiilor informaţiei şi comunicaţiilor este o precondiţie pentru o Europă mai competitivă şi pentru creşterea durabilă. UE ar trebui să asigure dezvoltarea şi aplicarea acestor tehnologii, şi să permită tuturor cetăţenilor UE să se alăture societăţii digitale prin conexiuni internet de mare viteză şi înaltă calitate, la preţuri accesibile. Din nefericire, pieţele telecomunicaţiilor din multe state membre nu au atins încă un grad suficient de deschidere către concurenţă şi, prin urmare, consumatorii şi gospodăriile sunt descurajate de preţurile ridicate, şi nu obţin suficiente competenţe digitale. Prin urmare, consider că este esenţial să se extindă integrarea şi liberalizarea totală a pieţei unice şi să se elimine obstacolele din calea furnizării de servicii de telecomunicaţii transfrontaliere. În acelaşi timp, sprijin crearea unui cadru juridic mai bun pentru noul spaţiu digital, care va asigura protecţia drepturilor civile fundamentale şi drepturile de proprietate intelectuală, precum şi prevenirea criminalităţii informatice, diseminarea pornografiei infantile şi alte infracţiuni pe internet. Franz Obermayr Se preconizează că fiecare gospodărie din UE ar trebui să fie conectată la reţele de mare viteză până în 2015. În plus, intenţia este ca Europa să fie cel mai mobil continent din lume în ceea ce priveşte accesul la internet, până în 2015. Sprijin măsurile luate în acest sens şi, prin urmare, am votat în favoarea acestui raport. Georgios Papanikolaou Noua Agendă digitală pentru Europa este un program ambiţios pentru a disemina noi tehnologii şi legături rapide în statele membre, motiv pentru care am votat pentru. Totuşi, în afară de declaraţiile, în principiu, pe care le face, cum ar fi creşterea vitezei de conectare mobilă şi familiarizarea cetăţenilor cu noile tehnologii, s-ar părea că unele obiective vor fi extrem de dificil de realizat. De exemplu, s-ar părea că, deşi extrem de dorit, obiectivul care solicită tuturor şcolilor din Uniunea Europeană să beneficieze de internet de mare viteză până în 2015 va fi greu de realizat din motive obiective (de exemplu în ţări montane sau insulare îndepărtate este dificil să se atingă imediat viteze mari). În consecinţă, noua Agendă digitală pentru Europa ar trebui să fie sprijinită printr-o serie de acţiuni şi iniţiative coordonate, cum ar fi finanţarea mai generoasă din partea UE pentru a proteja un acces mai bun la internet, chiar şi pentru elevii care se confruntă cu un dezavantaj geografic. Aldo Patriciello Europa continuă să fie un lider global în domeniul tehnologiilor informaţiei şi comunicaţiilor (TIC) avansate. World Wide Web, standardul GSM pentru telefoane mobile, standardul MPEG pentru conţinutul digital şi tehnologia ADSL sunt invenţii europene. Continuarea acestei poziţii de conducere şi transformarea acesteia într-un avantaj competitiv este un obiectiv politic vital. În ultimii patru ani, politicile TIC au confirmat rolul acestor tehnologii ca o forţă motrice în modernizarea economică şi socială a Europei, şi au consolidat capacitatea de adaptare a Europei în perioade de criză. Toate statele membre ale UE au dezvoltat politici TIC şi consideră aceste tehnologii ca fiind o contribuţie esenţială la creşterea economică şi ocuparea forţei de muncă pe piaţa internă în contextul Strategiei de la Lisabona reînnoite. În ciuda acestui fapt, în primul deceniu al secolului XXI, UE este în urmă în ceea ce priveşte cercetarea şi inovarea în domeniul TIC. Acesta este motivul pentru care Uniunea a lansat programe de cercetare ambiţioase în vederea reducerii acestor diferenţe şi pentru a sprijini cercetarea şi activităţile de dezvoltare pe termen lung. Prin urmare, aş dori să reafirm, în mod clar, sprijinul meu deplin pentru aceste acţiuni, în convingerea că Europa poate să devină din nou un lider şi un actor principal în acest sector extrem de important. Teresa Riera Madurell Am votat în favoarea acestui raport din proprie iniţiativă al Parlamentului având în vedere importanţa Agendei digitale în consolidarea conducerii tehnologice europene. Tehnologiile informaţiei şi comunicaţiilor (TIC) reprezintă un factor-cheie pentru creştere în acest moment de redresare economică, însă sunt, de asemenea, esenţiale pentru o creştere durabilă şi combaterea excluziunii sociale. Raportul sprijină principalele puncte identificate de Declaraţia ministerială privind Agenda digitală aprobată în cadrul reuniunii neoficiale a miniştrilor pentru telecomunicaţii de la Granada, din 18 şi 19 aprilie. Parlamentul reiterează necesitatea ca UE să deţină infrastructuri bune, rapide şi eficiente şi încurajează adoptarea de măsuri care să permită realizarea acoperirii integrale în bandă largă pentru toţi cetăţenii. Toţi cetăţenii trebuie să ia parte la revoluţia digitală pentru ca aceasta să devină un succes. Cu toate acestea, pentru ca acest succes să devină o realitate, aspecte precum securitatea pe internet nu pot fi lăsate la o parte. Prin urmare, raportul adoptat nu este doar angajat să ofere tuturor cetăţenilor competenţe pe calculator, ci subliniază, în acelaşi timp, necesitatea de a consolida securitatea pe internet şi respectul pentru drepturile cetăţenilor. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat în favoarea rezoluţiei, având în vedere că nu a fost inclusă nicio modificare dăunătoare. Jean-Pierre Audy Astfel cum a fost recomandat în excelentul raport elaborat de colegul meu polonez, dl Liberadzki, am votat în favoarea acordării descărcării de gestiune Comisiei Europene pentru execuţia bugetului general al UE aferent exerciţiului financiar 2008. Sunt încântat de faptul că au fost abordate anumite idei de care sunt foarte ataşat: organizarea unei conferinţe interinstituţionale care să implice toate părţile interesate, în special parlamentele naţionale şi organismele naţionale de audit, în vederea reformării procedurii de descărcare de gestiune; scurtarea termenelor limită, astfel încât descărcarea de gestiune să fie votată în anul următor anului în curs de revizuire; şi apelul din partea Curţii Europene de Conturi pentru un aviz unic (aplicarea regulii de "audit unic”) privind fiabilitatea şi regularitatea tranzacţiilor subiacente, astfel cum se prevede în tratat. Mai mult decât atât, trebuie să simplificăm normele privind alocarea de fonduri europene, deoarece multe erori provin din caracterul complex al procedurilor, la care se adaugă adeseori complexitatea naturală. În sfârşit, în ceea ce priveşte auditurile organismelor de cercetare în Europa, mă bucur că Parlamentul European a consolidat mesajul pe care l-am transmis Comisiei de a nu pune la îndoială într-un mod dur şi adesea nefondat finanţarea în raport cu standardele internaţionale de audit. Zigmantas Balčytis Au fost realizate progrese în ceea ce priveşte execuţia bugetului aferent exerciţiului financiar 2008, însă continuă să existe un număr ridicat de erori în domeniul fondurilor structurale şi de coeziune, al dezvoltării rurale, al cercetării ştiinţifice, al energiei şi transporturilor. Fondurile plătite în mod incorect se ridică la 11 %. Acest lucru a fost cauzat de norme şi reglementări complicate la care statele membre trebuie să adere. Prin urmare, la punerea în aplicare a bugetului pentru anul următor, trebuie acordată o atenţie deosebită simplificării acelor norme şi reglementări, îmbunătăţirii mecanismului de recuperare a fondurilor plătite în mod incorect, precum şi introducerii unor sisteme mai eficiente de supraveghere şi control. Odată ce aceste măsuri vor fi fost puse în aplicare, este probabil că execuţia bugetului UE se va îmbunătăţi, va fi asigurat un control mai eficient al fondurilor bugetare, iar proiectele puse în aplicare de statele membre vor avea o valoare adăugată mai mare pentru dezvoltarea diferitelor zone ale economiei şi alte domenii. Diogo Feio Articolul 317 din Tratatul privind funcţionarea Uniunii Europene prevede că responsabilitatea pentru punerea în aplicare a bugetului UE revine Comisiei, în cooperare cu statele membre, şi că Curtea de Conturi transmite Parlamentului European şi Consiliului o declaraţie privind fiabilitatea conturilor şi regularitatea şi legalitatea tranzacţiilor subiacente. Din motive de transparenţă, consider că este esenţial ca Parlamentul European să fie în măsură să verifice conturile şi să analizeze în detaliu punerea în aplicare a bugetului Uniunii. Sunt de acord cu raportorul şi rezoluţiile referitoare la descărcarea de gestiune atunci când acestea atrag atenţia asupra urgenţei de a introduce o declaraţie naţională la un nivel politic adecvat, care să acopere toate fondurile UE care intră sub incidenţa gestiunii repartizate, astfel încât fiecare stat membru să îşi asume responsabilitatea pentru gestionarea fondurilor UE primite. Acest lucru este deosebit de important, dacă realizăm că 80 % din cheltuielile UE sunt administrate de statele membre. În sfârşit, aş dori să remarc avizul pozitiv al Curţii de Conturi cu privire la conturi, care linişteşte publicul european că bugetul Uniunii este gestionat în mod adecvat şi riguros, în ciuda anumitor probleme care există în continuare şi sunt analizate în detaliu în acest raport. Bruno Gollnisch Imaginea de ansamblu oferită de cele aproximativ 40 de rapoarte dedicate execuţiei bugetului european 2008 elaborate de diferitele organisme comunitare este dureroasă. Pentru al 15-lea an consecutiv, Curtea Europeană de Conturi nu a putut aproba execuţia bugetului Comisiei Europene, într-atât este de marcat de erori şi cheltuieli nejustificate. Cu toate acestea, Parlamentul European îi acordă descărcarea de gestiune. Comisia se ascunde în spatele responsabilităţii statelor membre, care se presupune că gestionează 80 % din cheltuieli, în special cheltuieli agricole şi regionale. Cu toate acestea, problemele în aceste două domenii se reduc, în timp ce acestea sunt covârşitoare în cazul subvenţiilor gestionate direct de Bruxelles. Situaţia în ceea ce priveşte asistenţa de preaderare pentru Turcia este deosebit de gravă şi îngrijorătoare. Iar aceasta fără a mai menţiona organismele descentralizate care se înmulţesc, alături de procedurile de achiziţii publice nesatisfăcătoare, gestionarea aleatorie a personalului şi a personalului de recrutare, angajamentele bugetare care preced angajamentele juridice corespunzătoare, şi consiliile de supraveghere excesive, care duc la un avânt al costurilor de gestionare şi care, în final, nu sunt în măsură să îşi planifice în mod corespunzător acţiunea uneori destul de neclară şi, prin urmare, bugetul lor. Acesta este atât de mult cazul încât, în unul dintre rapoartele sale, dna Mathieu solicită o evaluare globală a utilităţii acestora. De aceea, am votat împotriva majorităţii acestor texte privind descărcarea de gestiune a bugetului. Cătălin Sorin Ivan în scris. - Un vot în favoarea descărcării de gestiune nu înseamnă că totul e perfect. Consider că lucrurile evoluează corect, dar prea lent. Numărul de erori a scăzut, însă nu ne aflăm încă la aşa numitul "nivel tolerabil de eroare". Subliniez necesitatea da a se institui obligativitatea, pentru toate statele membre, a declaraţiilor de management naţional, după cum a solicitat Parlamentul în repetate rânduri. Mă opun sistemului de semnalizare (roşu, galben, verde) doar pentru România şi Bulgaria, ar fi o măsură discriminatorie. Existe deficienţe în multe alte state membre şi regulile de monitorizare trebuie să fie comune. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. De aceea, am votat în favoarea raportului referitor la Comisie şi agenţiile executive. Georgios Papanikolaou Raportul Liberadzki referitor la descărcarea de gestiune pentru execuţia bugetului general al Uniunii Europene aferent exerciţiului financiar 2008, secţiunea III - Comisia şi agenţiile executive adoptă un ton foarte negativ pentru Grecia cu privire la o serie de probleme, care variază de la manipularea statisticilor financiare la acuzaţii vagi de corupţie generalizată în ţară. Grupul nostru parlamentar a solicitat posibilitatea de a vota separat împotriva referinţelor specifice, care sunt jignitoare pentru Grecia, în cadrul procedurii de vot parţial. Totuşi, acest lucru s-a dovedit a fi imposibil de realizat, motiv pentru care am votat împotriva întregului raport Liberadzki. Alf Svensson La 5 mai, am votat în favoarea raportului dlui Liberadzki referitor la descărcarea de gestiune pentru execuţia bugetului general al Uniunii Europene aferent exerciţiului financiar 2008, secţiunea III - Comisia şi agenţiile executive. Totuşi, am votat pentru eliminarea punctului 376, care a propus ca ajutorul de preaderare pentru Turcia să fie redus la nivelul prevăzut în 2006, şi a punctului 378, în care Parlamentul European invită Comisia să modifice obiectivele instrumentului de asistenţă pentru preaderare, de exemplu prin intermediul unor forme speciale a calităţii de membru. Motivul pentru aceasta este pentru că eu consider greşit ca un raport referitor la descărcarea de gestiune a Comisiei să aducă în discuţie perspectiva aderării ţărilor candidate. Sunt convins că, odată ce negocierile de aderare au început, indiferent de ţara candidată în cauză, acestea ar trebui continuate într-un spirit pozitiv, fără a complica mai mult procesul de aderare al UE sau a pune obstacole în calea acestuia. Jean-Pierre Audy Astfel cum a fost recomandat într-un raport foarte bun elaborat de colega mea deosebită şi vecină spaniolă, dna Ayala Sender, am votat în favoarea acordării Comisiei Europene a descărcării de gestiune pentru execuţia bugetului celui de al şaptelea, de al optulea, de al nouălea şi de al zecelea Fond european de dezvoltare (FED) aferent exerciţiului financiar 2008. Sprijin fără rezerve bugetarea FED şi, atunci când vine momentul, Uniunea va trebui să îşi creeze propriul instrument de acţiune în domeniul dezvoltării. În ceea ce priveşte facilitatea de investiţii gestionată de Banca Europeană de Investiţii (BEI), care este un instrument de risc finanţat de FED pentru a încuraja investiţiile private în contextul economic şi politic dificil al ţărilor ACP, sentimentele mele sunt amestecate faţă de ideea că BEI ar trebui să prezinte un raport în cadrul procedurii de descărcare de gestiune, însă acest lucru va fi un punct de discuţie, mai ales dacă, aşa cum doreşte Parlamentul, Uniunea devine acţionar la BEI. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să răspundă în faţa publicului, motiv pentru care trebuie să le ofere informaţii obiective şi detaliate cu privire la modul în care au fost utilizate fondurile publice. Deşi Curtea de Conturi consideră că veniturile şi angajamentele sunt lipsite de erori materiale, aceasta este, cu toate acestea, preocupată de incidenţa ridicată a erorilor care nu pot fi cuantificate în angajamentele de sprijin bugetar şi nivelul semnificativ de erori în plăţi. Asemenea raportoarei, deplâng faptul că Curtea de Conturi nu a fost în măsură să obţină toate informaţiile şi documentaţia privind 10 plăţi eşantion către organizaţii internaţionale şi că, în consecinţă, nu este în măsură să-şi exprime avizul cu privire la regularitatea cheltuielilor în valoare de 190 de milioane de euro, adică 6,7 % din cheltuielile anuale. Prin urmare, fac apel la Fondul european de dezvoltare pentru a rezolva toate aceste probleme pentru exerciţiul financiar următor (2009). Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. Acestea sunt motivele pentru care am votat pentru raportul referitor la cel de al şaptelea, de al optulea, de al nouălea şi de al zecelea Fond european de dezvoltare. Liam Aylward şi Pat the Cope Gallagher Deputaţii europeni Pat the Cope Gallagher şi Liam Aylward au votat în favoarea raportului referitor la descărcarea de gestiune a Parlamentului European pentru execuţia bugetului general al Uniunii Europene aferent exerciţiului financiar 2008, şi salută amândoi recomandările raportului referitoare la îmbunătăţirea transparenţei şi a responsabilităţii. Această transparenţă şi responsabilitate sunt necesare pentru funcţionarea cu succes a Parlamentului European şi pentru a încuraja buna guvernare în Uniunea Europeană. Dl Gallagher şi dl Aylward au acordat un sprijin deosebit amendamentelor care vizau transparenţă suplimentară şi care recomandau ca rapoartele Serviciului de Audit Intern să fie puse la dispoziţia publicului. Aceştia au sprijinit, de asemenea, recomandările referitoare la furnizarea de informaţii către contribuabilii europeni cu privire la modul de utilizare a banilor publici de către Parlament. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să răspundă în faţa publicului, motiv pentru care trebuie să le ofere informaţii obiective şi detaliate cu privire la modul în care au fost utilizate fondurile publice. Acest raport efectuează o analiză exhaustivă a situaţiei bugetare a Parlamentului, atrăgând atenţia asupra anumitor aspecte care trebuie revizuite de urgenţă. Constat că raportorul îşi exprimă preocuparea faţă de continuarea infracţiunilor minore în cadrul Parlamentului, solicitând, prin urmare, ca Secretarul General să acorde o atenţie deosebită acestui aspect, pentru a reduce rata infracţiunilor minore. Cu toate că acest aspect poate părea banal, este cu siguranţă extrem de important pentru noi toţi care utilizăm zilnic clădirile Parlamentului European. În sfârşit, aş dori să subliniez avizul pozitiv al Curţii de Conturi cu privire la conturi, ceea ce linişteşte publicul european că bugetul Uniunii este gestionat adecvat şi în mod riguros. Dan Jørgensen şi Christel Schaldemose Parlamentul European a votat pentru descărcarea de gestiune în ceea ce priveşte propriile conturi ale Parlamentului pentru 2008. Acest lucru nu am mai fost realizat niciodată atât de bine şi cu un astfel de ochi critic. Este o adevărată victorie atât pentru transparenţă, cât şi pentru control, şi este în conformitate cu viziunea daneză tradiţională de bune practici. Raportul referitor la descărcarea de gestiune cuprinde o serie de puncte de critici care necesită o înăsprire a procedurilor şi practicilor actuale. Acestea includ o claritate şi o deschidere mai mare cu privire la utilizarea fondurilor suplimentare şi responsabilitatea actorilor financiari în Parlament. Suntem, desigur, în favoarea acestui lucru şi, prin urmare, am votat în favoarea descărcării de gestiune şi a rezoluţiei în ansamblu. Parlamentul European trebuie să îşi acorde descărcarea de gestiune către sine în fiecare an şi tocmai de aceea este necesară e reexaminare critică. Raportul este, desigur, rezultatul multor compromisuri, însă în esenţă adoptă o poziţie deosebit de critică în timp ce, concomitent, indică direcţia bună cu privire la viitoarele proceduri de descărcare de gestiune. Mai mult, multe grupuri din Parlament au arătat un sprijin important faţă de acest raport critic. Astrid Lulling Scepticismul meu, sau într-adevăr, opoziţia mea faţă de anumite declaraţii cuprinse în rezoluţia raportului Staes, nu ar trebui să fie mascate de votul meu pozitiv pentru descărcarea de gestiune a bugetului Parlamentului European 2008. Afirmaţia potrivit căreia costurile de renovare ale sediului Strasbourg în urma dezastrului care a avut loc în august 2008 nu ar trebui să fie suportate de către contribuabilii europeni nu este suficientă. De fapt, Parlamentul European are obligaţia legală de a întreţine imobilele pe care le deţine cu grija şi atenţia cuvenite. Mai mult, proceduri legale au fost iniţiate pentru a obţine rambursarea pentru cheltuielile efectuate în urma dezastrului. În sfârşit, aş dori să văd o analiză riguroasă şi obiectivă a situaţiei privind fondurile de pensie ale deputaţilor europeni, mai degrabă decât să alunecăm către o anumită demagogie. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. Acesta este motivul pentru care am votat în favoarea execuţiei bugetului general al Uniunii Europene, secţiunea I - Parlamentul European. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am urmat raportorul, dl Staes, în acest vot, cu toate că am pierdut un amendament-cheie, numărul 22, privind transparenţa utilizării fondurilor publice, apărată de acelaşi raportor. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să răspundă în faţa publicului, motiv pentru care trebuie să le ofere informaţii obiective şi detaliate cu privire la modul în care au fost utilizate fondurile publice. Curtea de Conturi a indicat în raportul său anual că auditul nu a dat naştere la observaţii semnificative în ceea ce priveşte Comitetul Economic şi Social European (CESE). Cu toate acestea, Curtea de Conturi indică două situaţii în care nu s-au realizat îmbunătăţiri, cum ar fi rambursarea cheltuielilor de călătorie pentru membrii CESE, care trebuie să se bazeze numai pe costurile reale, sau faptul că CESE acordă personalului său un avantaj financiar care nu este acordat de alte instituţii, ceea ce conduce la cheltuieli mai mari. Observ cu satisfacţie faptul că CESE a adoptat practica de a include un capitol în raportul său anual de activitate, prin care se descrie modul în care deciziile anterioare de descărcare de gestiune a Parlamentului şi Curţii de Conturi au fost urmate. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. Acesta este motivul pentru care am votat în favoarea execuţiei bugetului general al Uniunii Europene aferent exerciţiului financiar 2008, secţiunea IV - Comitetul Economic şi Social European. Diogo Feio Consider că este esenţial ca funcţionarii publici să răspundă în faţa publicului, motiv pentru care trebuie să le ofere informaţii obiective şi detaliate cu privire la modul în care au fost utilizate fondurile publice. Evaluarea de către Parlament a conturilor prezentate şi descărcarea de gestiune a cestora se încadrează în această categorie. Observ cu satisfacţie faptul că raportul elaborat de Curte de Conturi menţionează că auditul nu a dat naştere la observaţii semnificative în ceea ce priveşte Comitetul Regiunilor (CoR). Sunt de acord cu evaluarea pozitivă a raportorului referitor la îmbunătăţirile constatate în mediul de control intern al CoR, în special inventarul principalelor sale proceduri administrative, operaţionale şi financiare. În sfârşit, constat cu satisfacţie calitatea raportului anual de activitate al CoR, în special includerea explicită a modului în care deciziile anterioare de descărcare de gestiune ale Parlamentului şi Curţii de Conturi au fost urmate, subliniind importanţa şi relevanţa acestor decizii. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. Acesta este motivul pentru care am votat în favoarea execuţiei bugetului general al Uniunii Europene aferent exerciţiului financiar 2008, secţiunea VII - Comitetul Regiunilor. Diogo Feio Creşterea numărului agenţiilor externe a jucat un rol important în concentrarea capacităţilor tehnice şi administrative care sprijină procesul decizional în cadrul Comisiei. Faptul că acestea sunt răspândite pe teritoriul UE permite, de asemenea, instituţiilor europene să se apropie cu adevărat de public, sporindu-le vizibilitatea şi legitimitatea. Deşi creşterea numărului de agenţii este, în general, pozitivă, adevărul este că aceasta dă naştere la provocări în ceea ce priveşte monitorizarea şi evaluarea performanţei acestora. Din acest motiv, în urma adoptării comunicării Comisiei "Agenţiile europene: calea de urmat”, din 11 martie 2008, Parlamentul, Consiliul şi Comisia au relansat proiectul de definire a unui cadru comun pentru agenţii şi, în 2009, a înfiinţat un grup de lucru interinstituţional. Cred că acest grup va juca un rol fundamental în eliminarea problemelor pe care Curtea de Conturi le-a identificat în cadrul mai multor dintre agenţii, multe dintre acestea comune, şi în definirea unui cadru comun care va permite o mai bună gestionare financiară şi bugetară pe viitor. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. Acesta este motivul pentru care am votat pentru raportul referitor la performanţa, gestiunea financiară şi controlul agenţiilor UE. Diogo Feio În raportul său referitor la conturile anuale ale Colegiul European de Poliţie aferente exerciţiului financiar 2008, Curtea de Conturi a adăugat o clauză la avizul său referitor la fiabilitatea conturilor, fără să o califice în mod expres, şi a adăugat avizul său privind legalitatea şi regularitatea tranzacţiilor subiacente. În plus, per ansamblu, răspunsurile Colegiului la observaţiile Curţii de Conturi sunt din nou inadecvate, iar măsurile de remediere invocate sunt mult prea vagi şi fără caracter specific pentru a permite autorităţii de descărcare de gestiune să determine în mod adecvat dacă Colegiul este în măsură să înregistreze îmbunătăţiri pe viitor. Mai mult, există în continuarea probleme structurale nenumărate şi nereguli referitoare la Colegiu, care sunt detaliate în raport. Acesta este motivul pentru care sunt de acord cu raportoarea în hotărârea sa de a-şi amâna decizia de a acorda directorului Colegiului European de Poliţie descărcarea de gestiune pentru execuţia bugetului Colegiului aferent exerciţiului financiar 2008. Nuno Melo Toate instituţiile europene care depind de bugetul Uniunii Europene trebuie să fie temeinic auditate de Curtea de Conturi şi de toate entităţile care deţin această funcţie. Este necesar să se verifice dacă fondurile Uniunii sunt bine utilizate, dacă aceste instituţii îndeplinesc obiectivele stabilite pentru ele, şi dacă există resurse care sunt irosite. În general - cu doar câteva excepţii, judecând după auditurile pe care le-am văzut deja - putem afirma că instituţiile în cauză utilizează în mod corespunzător fondurile care le sunt puse la dispoziţie şi îndeplinesc obiectivele care le-au fost propuse. Acesta este motivul pentru care am votat în favoarea raportului referitor la Colegiul European de Poliţie. Elena Oana Antonescu în scris. - Consolidarea parteneriatului strategic biregional dintre Uniunea Europeană şi ţările din America Latină şi Caraibe, încheiat în anul 1999, trebuie să constituie o prioritate a agendei externe a Uniunii Europene. Deşi în ultimii zece ani s-au înregistrat progrese însemnate în ceea ce priveşte dezvoltarea relaţiilor bilaterale UE - America Latină, mai rămân încă paşi de făcut, obiectivul final al parteneriatului fiind crearea în anul 2015 a unei zone Euro-Latinoamericane de cooperare globală interregională în domeniile politic, economic, comercial, social şi cultural, care să garanteze dezvoltarea durabilă a ambelor regiuni Prin votul exprimat astăzi, Parlamentul European susţine adoptarea în viitor a unei Carte Euro-Latinoamericane pentru pace şi securitate care, pe baza Cartei Organizaţiei Naţiunilor Unite şi a legislaţiei internaţionale conexe, să includă strategii şi orientări privind acţiunile politice şi în materie de securitate comună Consider, de asemenea, că lupta împotriva schimbărilor climatice, care afectează în cea mai mare măsură populaţia cea mai săracă de pe glob, trebuie să devină elementul cheie al strategiei UE - America Latină, ambele părţi trebuind să depună eforturi considerabile pentru a ajunge la o poziţie comună de negociere în cadrul dezbaterilor premergătoare Conferinţei Naţiunilor Unite privind schimbările climatice, care va avea loc la sfârşitul anului în Mexic Sophie Auconie Raportul din proprie iniţiativă referitor la strategia UE în relaţiile cu America Latină include abordarea pe care UE o promovează în relaţiile internaţionale. Într-adevăr, acest text reconciliază dimensiunile economică, socială, politică şi instituţională, pentru a se asigura că în urma schimburilor comerciale între cele două zone geografice beneficiază, de asemenea, cele mai dezavantajate populaţii, şi contribuie la dezvoltarea durabilă a subcontinentului. În plus, raportul recomandă armonizarea reglementărilor financiare pentru a introduce o mai mare responsabilitate cu privire la această problemă la nivel mondial. Prin urmare, am votat în mod clar în favoarea acestui raport. Sebastian Valentin Bodu în scris. - Rezoluţia adoptată astăzi de plenul Parlamentului European este un semnal important care arată că Uniunea îşi înţelege foarte bine rolul global. America Latină este destinaţia turistică preferată de mulţi europeni, dar pentru Europa înseamnă mult mai mult. America Latină poate suferi la capitolul democraţie, judecând după standardele şi principiile europene. Parlamentul European a dezbătut recent o rezoluţie legată de încălcările flagrante ale drepturilor omului în Cuba, soldate cu moartea unor oameni care îşi exercitau dreptul la liberă exprimare. Sunt situaţii dramatice, care nu trebuie să se mai repete. Experienţa Uniunii Europene arată însă că o relaţie construită în timp, în termeni amicali şi diplomatici, este mult mai productivă pe termen lung Printr-o abordare constructivă, Uniunea Europeană va reuşi să devină un exportator de principii democratice, aşa cum îşi doreşte. America Latină este un continent enorm, care nu poate fi ignorat din punct de vedere economic sau social, iar faptul că Banca Europeană de Investiţii este prezentă deja de mult timp pe continentul sud-american, oferind şansa unor investiţii pe termen lung, este un semnal semnificativ. Rezoluţia adoptată astăzi se constituie într-un mandat clar dat Înaltului Reprezentat al UE în ceea ce priveşte abordarea relaţiilor cu America Latină. Corina Creţu Susţin mesajul rezoluţiei cu privire la stimularea coordonării poziţiilor ţărilor celor două continente în ceea ce priveşte modalităţile de transpunere în practică a Obiectivelor de Dezvoltare ale Mileniului (ODM), cu atât mai mult cu cât în septembrie anul acesta va avea loc summitul referitor la ODM. Avem nevoie de o bază comună, cu atât mai mult cu cât există o întârziere în atingerea ţintelor propuse pentru anul 2015, în special în privinţa combaterii sărăciei. Mai ales în condiţiile recesiunii globale, e nevoie de o concentrare a investiţiilor spre ţările mai sărace şi spre categoriile de populaţie mai vulnerabile, astfel încât acestea să beneficieze de noi locuri de muncă şi de condiţiile necesare integrării sociale. Edite Estrela Am votat în favoarea raportului referitor la strategia UE în relaţiile cu America Latină, care pledează pentru crearea unui parteneriat strategic biregional complet. Aş dori să subliniez importanţa recomandării de a concilia poziţiile celor două blocuri regionale în ceea ce priveşte negocierile privind Conferinţa Naţiunilor Unite privind schimbările climatice. Diogo Feio Împărtăşesc opinia raportorului în ceea ce priveşte necesitatea de a crea legături mai profunde şi mai strânse de cooperare biregională între Uniunea Europeană şi America Latină. Cu toate acestea, cred că UE trebuie să acorde o atenţie deosebită uneia dintre ţările din America Latină a cărei populaţie imensă, potenţial economic şi poziţie ca lider regional o cer deja. Vorbesc, bineînţeles, de cea mai mare ţară vorbitoare de limba portugheză: Brazilia. Comunicarea Comisiei COM (2007) 281 din 30 mai a recunoscut în mod explicit că "dialogul UE-Brazilia nu a fost suficient fructificat, el desfăşurându-se în principal prin intermediul dialogului UE-Mercosur. Brazilia va fi ultima dintre ţările "BRICS” care va desfăşura un summit împreună cu UE. A sosit vremea ca Brazilia să fie privită ca un partener strategic, dar şi ca un principal actor economic şi lider regional sud-american.” În timp ce celelalte instituţii europene îşi fac datoria, Parlamentul European nu formează o relaţie cu această ţară mare, cu excepţia celei prin intermediul Mercosur, fiind singura dintre Brazilia, Rusia, India şi China (BRIC) în care Uniunea Europeană nu menţine o delegaţie parlamentară separată. Corectarea acestei situaţii anacronice şi regretabile este urgentă. José Manuel Fernandes Parteneriatul strategic biregional contribuie la o mai bună coordonare între UE şi America Latină în cadrul forurilor şi instituţiilor internaţionale. Pe lângă stabilirea unei agende comune, acesta ar trebui să continue să coordoneze poziţiile în chestiuni de importanţă globală, ţinând seama de interesele şi preocupările ambelor părţi. Acesta este motivul pentru care am votat pentru comunicarea Comisiei "Uniunea Europeană şi America Latină: un parteneriat între actori globali”, care urmăreşte să identifice propunerile operaţionale al căror scop este punerea în aplicare completă a parteneriatului strategic biregional. Ilda Figueiredo Acest raport nu ia în considerare adevăratele probleme cu care se confruntă America Latină şi nu stabileşte punctele esenţiale care ar trebui incluse în strategia UE în relaţiile cu America Latină. De exemplu, trece repede peste toate problemele economice şi sociale care vor rezulta din semnarea de acorduri de liber schimb, şi acceptă normalizarea relaţiilor cu Honduras ca pe un fapt incontestabil, ignorând lovitura de stat şi crimele încă recente ale membrilor Frontului Rezistenţei împotriva acestei lovituri de stat. Raportul ignoră situaţia din Columbia: crimele paramilitarilor, iar persecutarea membrilor de sindicat şi a politicienilor nu sunt probleme care merită să fie menţionate. Pe de altă parte, acesta critică Bolivia şi Venezuela, deşi nu face referire explicită la aceste ţări. Totuşi, raportul nu spune nimic despre desfăşurarea Flotei a 3-a Americană în regiune, planul Statelor Unite de a utiliza şapte baze militare din Columbia, sau operaţiunile de intervenţie întreprinse de la bazele militare pe teritoriile UE şi în ţările NATO. Din păcate, majoritatea propunerilor pe care le-am făcut cu privire la aspectele menţionate mai sus au fost respinse, astfel încât în cele din urmă am votat împotriva rezoluţiei. Erminia Mazzoni Am votat în favoarea raportului cu o singură reţinere, care este, de asemenea, o speranţă:aceea că vom găsi o soluţie pentru situaţia profundă "tango bond” care aruncă o umbră asupra relaţiei noastre cu Argentina. Determinarea de a promova relaţiile cu ţările din America Latină ar putea deschide calea pentru a rezolva întreaga problemă a drepturilor investitorilor europeni într-un mod adecvat. Jean-Luc Mélenchon Acest text arogant şi imperial este inacceptabil. Acesta susţine reluarea negocierilor pentru acorduri de liber schimb cu America Centrală, Columbia şi Peru. Aceste negocieri sunt dăunătoare atât din punct de vedere economic şi social, cât şi democratic. Cum putem negocia cu guvernul putschist al lui Porfirio Lobo Sosa în Honduras şi apoi pretinde a fi gardieni ai statului de drept şi drepturilor omului? Cum putem negocia bilateral cu guvernele opresive ale lui Álvaro Uribe şi Alan García şi lua în derâdere avizul altor state suverane, membre ale Comunităţii Andine, Bolivia şi Ecuador? Votez împotriva acestui text, care încălcă principiile democraţiei şi umanismului. Nuno Melo Suntem de părere că faptul că UE este principalul investitor si cel de al doilea mare partener comercial în America Latină, precum şi principalul donator al ajutorului pentru dezvoltare, este un motiv suficient să existe o strategie clară şi bine definită pentru relaţiile dintre UE şi America Latină. Pledăm pentru definirea unor orientări clare privind cea mai bună modalitate de a colabora pentru a promova stabilitatea politică, lupta împotriva schimbărilor climatice, de a gestiona fluxurile de migraţie şi de a preveni catastrofele naturale. Astfel cum a fost demonstrat în tragedia din Haiti, UE este acum clasificată pe locul al doilea în comparaţie cu alţii care au intervenit. Prin urmare, susţinem că UE trebuie să îmbunătăţească acţiunile sale la nivel internaţional. În acest caz, trebuie să intervină într-un mod mai consistent şi mai eficient în politica internaţională. Această îmbunătăţire trebuie să aibă loc la summitul următor, care se va desfăşura la 18 mai la Madrid şi în care Înalta Reprezentantă a Uniunii pentru afaceri externe şi politica de securitate/vicepreşedintă a Comisiei Europene, trebuie să participe în mod activ. Willy Meyer Nu am putut vota în favoarea acestui text deoarece unul dintre obiectivele parteneriatului strategic este de a încheia acorduri parteneriale subregionale cu America Centrală, Peru şi Columbia, şi Mercosur, în ciuda loviturii de stat din Honduras şi a guvernului nelegitim pe care Porfirio Lobo l-a format ca rezultat a loviturii. UE nu poate trata în guvernele care au fost parte dintr-o lovitură de stat în acelaşi mod ca pe guvernele alese. De asemenea, obiectivul de a crea o zonă euro-latino-americană de parteneriat global interregional nu ia în considerare asimetriile dintre regiuni. Termenii actuali ai Acordului de asociere între UE şi Peru şi Columbia sunt similari cu cei ai unui acord de liber schimb, iar poporul european sau din America Latină nu va beneficia de acesta. De asemenea, nu sunt de acord cu posibilitatea de a deschide un dialog politic tripartit (cum ar fi UE-America Latină-Statele Unite). Există deja organizaţii multilaterale cum ar fi Organizaţia Naţiunilor Unite pentru acest tip de dialog. Aceasta include, de asemenea, crearea Fundaţiei Europa-America Latină şi Caraibe. Nu m-aş opune acestui concept dacă raportorul nu ar propune să fie stabilită utilizând capital public şi privat, o modalitate clară pentru pătrunderea companiilor multinaţionale. Andreas Mölzer Raportul complet referitor la America Latină are o abordare rezonabilă în furnizarea pentru dezvoltarea relaţiilor dintre UE şi statele din America de Sud prin intermediul unui parteneriat strategic. Crearea unei zone euro-latino-americane are potenţialul nu numai de a aduce rezultate pozitive economice, ci şi, mai presus de toate, de a consolida rolul UE ca actor al politicii externe, în special în ceea ce priveşte Statele Unite. Din păcate, raportul conţine, de asemenea, unele punctele şi anumite formulări care fac aluzie la zelul aproape misionar al unor deputaţi în acest Parlament şi care ar putea fi interpretată ca un amestec prea mare în afacerile interne ale statelor din America de Sud. Nu este nici necesar, nici util să se prevadă în detaliu modul în care aceste ţări ar trebui să îşi organizeze economia sau educaţia şi ştiinţele politice, sau detaliile despre modul în care acestea îşi reglementează politica externă. Este absurd să se facă apel la ţările latino-americane pentru a introduce educaţia sexuală, de exemplu. Prin urmare, m-am abţinut de la votul final. Justas Vincas Paleckis Uniunea Europeană este partenerul Americii Latine. Împreună trebuie să combatem provocările şi problemele globale de azi. Probleme precum criza economică şi financiară, schimbările climatice, ameninţările la adresa securităţii, lupta împotriva terorismului, comerţul cu droguri şi crima organizată. Împreună trebuie să ne conservăm mediului, să economisim resursele naturale şi, de asemenea, să luptăm împotriva sărăciei, inegalităţii şi migraţiei. Am votat pentru acest raport, deoarece propune măsuri adecvate pentru a lupta împotriva sărăciei în regiune: educaţie şi o reducere a disparităţilor dintre cele mai bogate şi cele mai sărace ţări din regiune. Uniunea Europeană dispune de fondurile de solidaritate şi promovează, de asemenea, proiecte de integrare, în timp ce America Latină nu are astfel de oportunităţi. Sunt de acord cu raportorul că, dacă America Latină urmează modelul UE de integrare, această regiune va deveni mai puternică. Mai mult decât atât, aceasta va oferi locuitorilor mai multă securitate şi prosperitate. Raül Romeva i Rueda în scris. - M-am abţinut de la votul final asupra acestui raport. Deşi raportul nu este deloc ceva ce am putea accepta ca o contribuţie bună la viitorul summit UE-America Latină de la Madrid, am reuşit să păstrăm sau să votăm în text unele aspecte importante. Evidenţierile verzui din mijlocul unui raport dezamăgitor sunt: punctul privind hotărârea Curţii Interamericane a Drepturilor Omului privind feminicidul (cazul Campo Algodonero în Mexic) a fost păstrat în text, cu 359 voturi pentru, 235 împotrivă şi 17 abţineri; am reuşit să introducem în text faptul că instrumentul european de investiţii ar trebui să fie utilizat, în special, pentru proiecte care contribuie la combaterea schimbărilor climatice, cum ar fi transportul public local, vehiculele electrice şi proiectul Yasuni-ITT în Ecuador ("Păstraţi petrolul în pământ”). În final, 10 din 16 amendamente Verts/ALE au fost adoptate. Din păcate, am pierdut toate amendamentele care se refereau cu scepticism la acordurile de liber schimb recent încheiate şi acordurile de asociere în curs de negociere, şi care avertizează împotriva riscurilor de slăbire a eforturilor existente fragile de integrare regională. În cele din urmă, amendamentul nostru care solicită eliminarea treptată a mega-proiectelor de energie care dăunează grav mediului a fost respins, de asemenea. José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra în scris. - (ES) Având în vedere faptul că unele dintre expresiile incluse la punctul 34, introduse prin avizul Comisiei pentru dezvoltare, sunt atât de ambigue încât ar putea fi interpretate ca fiind destul de mulţumită cu privire la ceva atât de respingătoare precum avortul, delegaţia spaniolă a Grupului PPE a cerut grupului un vot separat cu privire la acest alineat, cu scopul de a clarifica faptul că se opune oricărei iniţiative care vizează să încalce drepturile inalienabile ale celor mai vulnerabili. Nuno Teixeira De-a lungul anilor, Uniunea Europeană şi America Latină au dezvoltat un parteneriat strategic puternic. Uniunea este principalul investitor, cel de al doilea partener comercial ca importanţă şi principalul donator de ajutoare pentru dezvoltare al Americii Latine. Obiectivul final este crearea, până în anul 2015, a unei zone euro-latino-americane de parteneriat global interregional în domeniile politic, economic, comercial, social şi cultural care să garanteze dezvoltarea durabilă a ambelor regiuni. În acest context, aş dori să subliniez importanţa, în primul rând, a reluării negocierilor privind acordul de asociere UE-Mercosur, care va fi cu siguranţă cel mai ambiţios acord biregional încheiat vreodată. Salut, de asemenea, acordurile de parteneriate comerciale între Uniunea Europeană şi America Centrală şi cu Comunitatea Andină, precum şi aprofundarea acordurilor de asociere cu Mexic şi Chile. Cu toate acestea, este regretabil faptul că astfel de acorduri ar putea afecta producţia internă a UE în aceste sectoare, în special în regiunile ultraperiferice, care se confruntă cu dificultăţi permanente. Este regretabil, de asemenea, faptul că nu a fost găsită o indemnizaţie adecvată pentru aceste regiuni la nivelul Uniunii. Am votat pentru acest raport deoarece consider că un parteneriat între aceste două regiuni ale globului este esenţial, întrucât va aduce avantaje reciproce în sferele politică, economică şi socială. Elena Oana Antonescu în scris. - Prin rezoluţia votată astăzi, Parlamentul European îşi exprimă îngrijorarea în legătură cu menţinerea obligativităţii vizelor de către autorităţile canadiene pentru cetăţenii români, bulgari şi cehi şi solicită eliminarea cât mai rapidă a acestei obligativităţi Menţinerea vizelor pentru cetăţenii acestor state membre contravine principiului liberei circulaţii, creând discrepanţe şi inegalităţi nejustificate, cetăţenii Uniunii Europene trebuind să beneficieze de un tratament egal şi echitabil Deşi la Summitul UE - Canada de la Praga din 2009 s-a reafirmat obiectivul comun al partenerilor de a asigura circulaţia liberă şi în deplină securitate a persoanelor între UE şi Canada, suntem în anul 2010 şi nu a avut loc nicio schimbare Îmi exprim convingerea că, în viitorul apropiat, autorităţile canadiene vor depune toate eforturile pentru eliminarea acestor vize. Alături de colegii din Parlamentul European, voi continua demersurile începute pentru a le permite cetăţenilor români, bulgari şi cehi să se deplaseze în mod liber în cel mai scurt timp. Zigmantas Balčytis în scris. - Am votat pentru această rezoluţie, întrucât consider că negocierile în curs de desfăşurare în vederea unui acord comercial cuprinzător ar putea consolida relaţiile UE-Canada. Este de aşteptat ca viitorul summit UE-Canada să se concentreze pe consolidarea relaţiei politice dintre cei doi parteneri, în special în abordarea unor provocări comune, cum ar fi negocierile privind un acord comercial cuprinzător, problemele în materie de afaceri externe şi securitate, o reacţie coordonată la criza financiară şi economică, precum şi schimbările climatice şi energia. Întrucât UE şi Canada s-au angajat în direcţia edificării unei economii globale cu emisii scăzute de dioxid de carbon, precum şi a realizării de investiţii în tehnologii energetice nepoluante şi a devenirii de lideri în materie de creare de locuri de muncă ecologice, consolidând astfel capacitatea de adaptare la impactul schimbărilor climatice. Corina Creţu Cetăţenii a trei state membre ale UE au încă nevoie de vize pentru Canada. Românilor şi bulgarilor li se adaugă cehii, cărora le-a fost impusă din nou obligativitatea vizelor din cauza afluxului mare de rromi. Este nevoie, în aceste condiţii, de o conlucrare mai strânsă, între statele UE pe de o parte pentru a rezolva problemele comunităţii rrome şi, pe de altă parte, între ţările membre şi Canada pentru a crea un sistem cât mai eficient şi transparent de informare cu privire la condiţiile acordării vizelor, pentru diminuarea ratei de respingere. E nevoie, totodată, de revizuirea sistemului canadian de azil, iar meritul rezoluţiei constă, în această privinţă, în solicitarea explicită adresată părţii canadiene de a acţiona în vederea eliminării obligativităţii vizelor. Ioan Enciu în scris. - Canada este unul din partenerii cei mai vechi ai Uniunii Europene, iar summitul de anul acesta este important pentru continuarea şi consolidarea acestei strânse colaborări bilaterale în toate domeniile. Am votat pentru rezoluţia comună pentru că aceasta reflectă, într-un mod concis şi obiectiv, viziunea pozitivă asupra colaborării noastre viitoare Asigurarea reciprocităţii în relaţiile bilaterale reprezintă un principiu de bază al Uniunii Europene şi am speranţa că, în viitorul apropiat, Canada va ridica vizele impuse cetăţenilor români, cehi şi bulgari, asigurând, astfel, un tratament egal şi echitabil faţă de toţi cetăţenii Uniunii Europene. Totodată, vreau să salut demersurile efectuate până în prezent privind încheierea unui acord comercial UE - Canada şi sper ca reuniunea de anul acesta să impulsioneze finalizarea acestora Având în vedere contextul economic şi climatic actual, trebuie să subliniez nevoia unei strânse colaborări pentru identificarea unor alternative la resursele tradiţionale pentru producerea energiei, care să respecte particularităţile fiecărui stat, atât UE cât şi Canada fiind angajate în dezvoltarea şi utilizarea tehnologiilor cu emisii reduse de carbon. În acelaşi timp, trebuie promovată şi colaborarea în domeniul energetic, climatic şi maritim în Zona Arctică. Diogo Feio Canada constituie un partener important şi de încredere pentru Uniunea Europeană din motive istorice şi culturale, ca urmare a afinităţilor etnice şi politice, şi pentru că civilizaţiile noastre împărtăşesc valori şi puncte de referinţă. Un acord comercial cuprinzător cu Canada ar putea aduce o contribuţie pozitivă la aprofundarea relaţiilor deja excelente dintre UE şi Canada. Cu toate că au apărut dificultăţi în această relaţie, în special în ceea ce priveşte pescuitul, securitatea şi imigraţia, adevărul este că, în comparaţie cu alte ţări, relaţia UE-Canada este stabilă şi profitabilă pentru ambii parteneri. Sper ca această relaţie de încredere să dureze o lungă perioadă de timp şi ca ambele părţi ale Atlanticului de Nord să continue să fie paşnice şi prospere. José Manuel Fernandes Constat că parteneriatul dintre Canada şi Uniunea Europeană este unul dintre cele mai vechi şi mai strânse, care datează din 1959, şi că negocierile actuale pentru un acord comercial cuprinzător urmăresc să consolideze şi mai mult relaţiile UE-Canada. Aş dori să subliniez că, în 2010, Canada deţine preşedinţia grupului de ţări G8 şi va găzdui viitorul summit G20. Salut, prin urmare, declaraţia Comisiei în care progresul în negocierile asupra unui acord comercial cuprinzător este menţionat drept fundamental pentru relaţiile economice UE-Canada. În această privinţă, cred că summitul UE-Canada de la Bruxelles din 5 mai 2010 oferă o bună oportunitate de a accelera aceste negocieri. Salut, în special, intenţia de a lansa o reformă majoră a sistemului canadian de gestionare a pescuitului, care implică, de asemenea, Organizaţia de Pescuit în Atlanticul de Nord-Vest. Jean-Luc Mélenchon Acest text este foarte mult în favoarea negocierilor iniţiate de către Comisie în vederea asigurării unui acord economic şi comercial între UE şi Canada. Acest acord va fi negociat în spatele cetăţenilor europeni, în ciuda faptului că va avea un impact semnificativ asupra vieţii lor de zi cu zi în următoarele domenii: distrugerea serviciilor publice; superioritatea dreptului investitorilor de a-şi proteja profiturile asupra celei a statelor de a proteja interesul general; declasarea drepturilor lucrătorilor; şi restrângerea accesului la servicii de sănătate, apă, educaţie şi cultură. Grupurile PPE, Grupul ALDE, ECR şi S&D propun susţinerea şi chiar accelerarea acestei politici şi a acestei negări evidente a democraţiei. Mă opun în totalitate. Nuno Melo Canada are un istoric de parteneriat cu UE. Prin urmare, este firesc că de-a lungul anilor această relaţie s-a aprofundat şi îmbunătăţit. Acordul comercial cuprinzător va fi abordat într-un mod foarte deosebit la acest summit, în speranţa că aceste negocieri vor avea succes, pentru că acordul este fundamental pentru relaţiile economice UE-Canada. Există încă alte probleme relevante între UE şi Canada, cum ar fi ajutorul Uniunii, în special în Haiti, aspecte legate de pescuit, precum şi preocupările legate de mediu. Nu putem uita faptul că Tratatul de la Lisabona a acordat acestui Parlament noi puteri cu privire la negocierea acordurilor internaţionale: Parlamentul trebuie să fie implicat acum în toate etapele de negocieri. Andreas Mölzer Am votat în favoarea propunerii comune de rezoluţie referitoare la summitul UE-Canada, care a avut loc astăzi, întrucât cred că este important nu numai să menţinem relaţiile la un nivel ridicat, dar şi să le aprofundăm şi îmbunătăţim în continuare. În special, acţiunea comună planificată pentru introducerea unei taxe bancare sau tranzacţionale la nivel global ar trebui să fie, de asemenea, subliniată în acest context. Raül Romeva i Rueda în scris. - Rezoluţia a fost votată cu o largă majoritate. M-am abţinut datorită modului de redactare de la punctul 6 privind persoanele de etnie rromă care justifică politica de vize restrictivă a Canadei împotriva Bulgariei, României şi a Republicii Cehe. Cu toate acestea, Grupul Verts/ALE a avut succes în introducerea următoarelor aspecte în rezoluţia privind tonul roşu şi CITES: "îşi exprimă dezamăgirea cu privire la poziţia guvernului canadian la cea mai recentă conferinţă a părţilor CITES cu privire la extinderea Apendicelui 1 CITES pentru tonul roşu”. Alf Svensson Când Parlamentul European a votat rezoluţia de stabilire a priorităţilor pentru viitorul summit UE-Canada, am fost printre minoritatea care a votat împotriva propunerii. Textul este în mare parte solid, dar conţine două puncte pe care pur şi simplu nu le pot susţine. Punctul 2 prevede că unul dintre subiectele prioritare care vor fi discutate în cadrul summitul ar trebui să fie "chestiunea introducerii unei taxe bancare sau tranzacţionale la nivel global”. Mă opun cu tărie acestui tip de taxă pe tranzacţiile internaţionale. În opinia mea, există numeroase alte probleme din sfera economică cărora ar fi mai bine să li se acorde prioritate în timpul summitului. În plus, sunt preocupat de modul de redactare de la punctul 6, care prevede că Parlamentul "observă că introducerea obligativităţii vizei pentru cetăţenii cehi a fost decisă de guvernul canadian în urma afluxului populaţiei rrome în Canada”. Acesta poate fi motivul pentru care Canada a făcut acest lucru, dar, după cum am văzut, nu există niciun motiv pentru noi, ca europeni, să-l sprijine sau chiar să îl menţionăm într-un text al UE. Întrucât aceste două pasaje au fost incluse în rezoluţie, iar invitaţia de a le şterge nu a fost, din păcate, susţinută de majoritate, am votat împotriva rezoluţiei în ansamblu. Elena Oana Antonescu în scris. - Prin votul exprimat astăzi, Parlamentul European a demonstrat că este deschis în ceea ce priveşte încheierea unui nou acord privind prelucrarea şi transferul datelor de mesagerie financiară în cadrul Programului de urmărire a finanţărilor în scopuri teroriste şi a reiterat că orice nou acord în acest domeniu trebuie să respecte noul cadru juridic instituit prin Tratatul de la Lisabona Lupta împotriva terorismului rămâne o prioritate pentru UE, iar cooperarea fructuoasă cu SUA, care să includă, printre altele, şi schimbul de date şi informaţii, constituie o premisă importantă în scopul prevenirii în viitor a atacurilor teroriste Consider că este esenţial ca acest schimb de date să se limiteze strict la informaţiile solicitate în scopul combaterii terorismului, transferul colectiv de date reprezentând o îndepărtare de la principiile pe care se sprijină legislaţia şi practicile europene. De aceea, prin rezoluţia de astăzi, am solicitat în mod explicit Comisiei şi Consiliului să abordeze acest aspect în mod corespunzător în cadrul negocierilor cu SUA care vor avea loc în viitorul apropiat şi să examineze împreună cu partenerii americani modalităţi de stabilire a unei proceduri transparente şi viabile din punct de vedere juridic, în vederea autorizării transferului şi extragerii datelor relevante. Sophie Auconie Am votat în favoarea rezoluţiei comune referitoare la SWIFT, cu privire la transferul de date bancare ale europenilor către Statele Unite, ca parte a luptei împotriva terorismului. În urma avertismentelor emise de către Parlamentul European cu câteva săptămâni în urmă, procesul de negociere este acum pe drumul cel bun. Parlamentul European va juca acum un rol în acest sens, în conformitate cu procedurile prevăzute de Tratatul de la Lisabona. Obiectivul este de a realiza un bun echilibru între protejarea eficientă a concetăţenilor noştri împotriva riscurilor de terorism şi respectarea drepturilor individuale. În opinia mea, mandatul de negociere prezentat Consiliului astăzi de către Parlamentul European sprijină acest punct de vedere. Zigmantas Balčytis în scris. - Am susţinut această rezoluţie, deoarece este important să avem un acord care ar ajuta atât Europa, cât şi Statele Unite, să consolideze lupta împotriva terorismului în interesul securităţii cetăţenilor, fără subminarea statului de drept. Principiile fundamentale trebuie încă să fie stabilite de către UE, care să ateste modul în care va coopera, în general, cu SUA, în scopul combaterii terorismului. Prin urmare, le revine Comisiei şi Consiliului să analizeze modalităţile de stabilire a unei proceduri transparente şi viabile din punct de vedere juridic în vederea autorizării transferului şi extragerii datelor relevante, precum şi pentru efectuarea şi supravegherea schimburilor de date. Aceste măsuri trebuie luate în deplină conformitate cu principiile necesităţii şi proporţionalităţii şi cu respectarea deplină a cerinţelor drepturilor fundamentale în cadrul legislaţiei Uniunii Europene, acordând unei autorităţi europene un rol care să permită aplicarea în întregime a legislaţiei europene relevante. Vilija Blinkevičiūt Trebuie să depunem eforturi pentru a consolida cooperarea transatlantică în domeniul justiţiei, libertăţii şi securităţii în contextul respectării drepturilor omului şi a libertăţilor civile. Un sistem de protecţie a datelor cu caracter personal trebuie să pus în aplicare în mod transparent şi neechivoc. Cerinţele juridice europene privind prelucrarea echitabilă, corect dimensionată şi legală a informaţiilor cu caracter personal sunt de o importanţă deosebită şi trebuie întotdeauna respectate. Actualmente schimbul de date vizate nu este permis. Soluţiile ar trebui să includă restricţionarea domeniului datelor transferate şi enumerarea tipurilor de date pe care furnizorii desemnaţi le pot filtra sau extrage, precum şi tipurile de date care pot fi incluse într-un transfer. Prin urmare, este deosebit de important să îndemnăm Consiliul şi Comisia să exploreze modalităţi de stabilire a unei proceduri transparente şi viabile din punct de vedere juridic în vederea autorizării transferului şi extragerii datelor relevante, precum şi pentru efectuarea şi supravegherea schimburilor de date. -Orice acord între UE şi SUA trebuie să includă garanţii stricte de punere în aplicare şi supraveghere, cu privire la extragerea, accesul şi utilizarea zilnice de către autorităţile americane a datelor transferate acestora în baza acordului. Ar trebui să existe o autoritate corespunzătoare desemnată de UE pentru a monitoriza punerea în aplicare a acestor măsuri. Sebastian Valentin Bodu în scris. - România a sprijinit, ca stat naţional, adoptarea acordului SWIFT, dar Parlamentul European a considerat că, în prima sa formă negociată de reprezentanţii Comisiei şi administraţia americană, acesta leza drepturile cetăţenilor europeni care erau trataţi ca bulk şi nu punctual, în funcţie de suspiciuni. Este important ca noul acord, negociat zilele acestea la Washington între reprezentanţi ai UE şi ai Congresului american, să răspundă îngrijorărilor Parlamentului European. Există totdeauna riscul ca şi noua variantă de acord să fie respinsă, dacă ea continuă să fie în dezacord cu Carta Europeană a Drepturilor Omului Parlamentul European este conştient că acest acord este important chiar pentru securitatea europenilor. Drept urmare, devine clar că obiecţiile parlamentarilor europeni sunt legate de fondul şi nu de forma acordului. Parlamentul European a dobândit puteri decizionale mai mari prin intrarea în vigoare a Tratatului de la Lisabona. Este normal ca această instituţie să facă uz de prerogativele sale şi să vegheze la interesele cetăţenilor comunităţii europene. Dar, atâta timp cât spiritul poziţiilor exprimate de legislativul european va fi păstrat în viitoarea formă a acordului, acesta va fi adoptat. Lupta împotriva terorismului şi identificarea rapidă a transferurilor bancare suspecte rămân la fel de sus ca întotdeauna pe lista de priorităţi ale Uniunii Françoise Castex Ca urmare a respingerii acordului SWIFT de către Parlamentul European în februarie 2010, un nou acord trebuie negociat între Uniunea Europeană şi Statele Unite pentru transferul de date bancare în contextul luptei împotriva terorismului. Prin respingerea acordului în februarie, noi, deputaţii europeni, am refuzat să permitem continuarea transferului de date masiv şi necontrolat către Departamentului de trezorerie al Statelor Unite. Am votat pentru această rezoluţie astăzi pentru a influenţa noul mandat potrivit căruia Comisia Europeană va trebui să negocieze un nou acord cu Statele Unite. Practic, solicităm ca transferul "colectiv” de date cu caracter personal să fie recunoscut, astfel încât să se efectuează într-un mod mai bine orientat, astfel încât să fie prevăzute despăgubiri, datele să fie păstrate pentru cel mai scurt timp posibil şi schimburile de date să se efectueze pe bază de reciprocitate. Problema protecţiei datelor cu caracter personal este una importantă pentru Parlamentul European. Prin urmare, am fost foarte vigilenţi în ceea ce priveşte problema transferului de date ale pasagerilor aerieni. Vom proteja drepturile fundamentale ale concetăţenilor noştri până la capăt. Proinsias De Rossa în scris. - Am susţinut rezoluţia referitoare la noua recomandare a Comisiei către Consiliu de autorizare în vederea deschiderii negocierilor cu Statele Unite cu privire la transferul de date din mesageria financiară, în scopul combaterii terorismului. În temeiul noilor prevederi ale Tratatului de la Lisabona, acordul interimar Uniunea Europeană-SUA, semnat în noiembrie 2009, a necesitat acordul Parlamentului European. Am votat împotriva acestui acord, care a fost blocat de către Parlament din motive legate de îngrijorarea pentru dreptul la viaţă privată al cetăţenilor şi întreprinderilor europene, pus în pericol de acordurile de transfer colectiv de date nereglementate. Terorismul trebuie să fie luptat decisiv, dar mijloacele utilizate nu trebuie lăsate să creeze un mediu de insecuritate pentru drepturile cetăţenilor, care este însuşi obiectivul atacurilor teroriste în primul rând. Orice nou acord trebuie să fie subordonat principiilor fundamentale cum ar fi o limitare strictă a schimburilor din motive necesare de combatere a terorismului, şi o autoritate europeană trebuie să asigure supravegherea judiciară şi respectarea cerinţelor drepturilor fundamentale în conformitate cu legislaţia UE. Noul acord trebuie să fie limitat în timp şi răspunzător pentru rezilierea imediată în cazul în care o obligaţie nu este îndeplinită. Nikolaos Chountis Am votat împotriva acestei propuneri deosebite de rezoluţie, deoarece nu respinge schimbul de date în masă cu SUA şi alte ţări în contextul aşa-numitei lupte împotriva terorismului. Aceasta nici nu promovează necesitatea unui acord internaţional obligatoriu între UE şi SUA privind un cadru pentru schimbul de informaţii în scopul impunerii legii. În sfârşit, întrucât Parlamentul European va trebui să aprobe acordul redactat, este inacceptabil chiar şi pentru negocieri neoficiale să înceapă fără participarea sa deplină şi echitabilă. Carlos Coelho Am votat împotriva acordului interimar semnat între UE şi Statele Unite ale Americii privind prelucrarea şi transferul de date financiare asupra cetăţenilor europeni, nu numai pentru că este rău în mod evident din cauza faptului că pune sub semnul întrebării principiile necesităţii şi proporţionalităţii, precum şi integritatea şi securitatea datelor financiare europene, dar şi pentru că Parlamentului i-a fost refuzată şansa de a-şi exercita prerogativele în mod corespunzător. Cred în necesitatea consolidării cooperării transatlantice în toate domeniile relevante, în special în domeniul libertăţii, securităţii şi justiţiei, dar acest lucru se poate întâmpla doar dacă există respectul absolut pentru principiile fundamentale, cum ar fi proporţionalitatea, necesitatea şi reciprocitatea. Trebuie, în această fază, să felicit atât Comisia, cât şi Consiliul, cu privire la noua poziţie a acestora în ceea ce priveşte cooperarea cu Parlamentul. Sper că împreună vom reuşi să stabilim principiile de bază care trebuie să orienteze şi să faciliteze cooperarea viitoare dintre UE şi Statele Unite referitoare la combaterea terorismului. Aştept cu nerăbdare concluziile vizitei efectuate de Delegaţia Parlamentului European la Washington, şi sper că aici, de asemenea, vom putea vedea începutul unui nou capitol. Ioan Enciu în scris. - Am votat în favoarea acestei rezoluţii şi ţin să reiterez că cooperarea UE - SUA în combaterea terorismului, la fel ca şi încheierea unui acord specific între UE şi SUA în acest sens, este de importanţă majoră. Acest acord trebuie să se afle permanent în vizorul Parlamentului. Consiliul şi Comisia trebuie să informeze organul legislativ european pe parcursul tuturor etapelor de negociere şi încheiere ale acestuia. Poziţia PE cu privire la acest subiect a fost exprimată în mai multe rânduri Un alt aspect esenţial din rezoluţie prevede că orice cerere de transfer a datelor trebuie să fie aprobată de o autoritate judiciară europeană. Transferul de date trebuie să aibă loc în mod justificat şi transparent, cetăţenii trebuie să aibă drepturi garantate, precum accesul, rectificarea, ştergerea, compensarea şi despăgubirea în caz de prejudiciu adus vieţii private a acestora Vreau să accentuez necesitatea găsirii unei soluţii pentru limitarea transferului de date, care să permită doar schimbul de date solicitate pentru persoanele bănuite de terorism. Este important să fie respectate principiile reciprocităţii şi proporţionalităţii în acord, ca şi rezilierea imediată a acestuia în caz de neîndeplinire a obligaţiilor asumate. Îmi exprim încrederea că Consiliul JAI va ţine cont de recomandările incluse în această rezoluţie Edite Estrela Am votat pentru această rezoluţie, deoarece consider că orice acord între UE şi Statele Unite în acest domeniu trebuie să includă şi măsuri de siguranţă stricte privind punerea în aplicare şi supravegherea, care să fie monitorizate de o autoritate corespunzătoare desemnată de UE. Numai în acest mod se poate să se asigure că aceste transferuri de date nu constituie o abatere de la principiile care stau la baza legislaţiei şi practicii UE. Diogo Feio Cooperarea judiciară legală şi cooperarea transatlantică sunt fundamentale pentru lupta împotriva terorismului. Acesta este motivul pentru care existenţa unui acord pe termen lung între Uniunea Europeană şi Statele Unite care se ocupă cu prevenirea finanţării terorismului ar trebui să fie salutată. Cu toate acestea, un astfel de acord nu poate supune riscului confidenţialitatea tranzacţiilor persoanelor fizice şi juridice. Din acest motiv, cerinţele juridice europene privind prelucrarea echitabilă, necesară, proporţională şi legală a informaţiilor cu caracter personal sunt de o importanţă capitală şi trebuie să continue, prin urmare, să se aplice în toate împrejurările. UE trebuie să stabilească principiile fundamentale care reglementează formele de cooperare generale cu SUA în scopul combaterii terorismului şi mecanismele de transmitere a informaţiilor referitoare la tranzacţiile efectuate de cetăţenii săi care sunt considerate suspecte sau neregulamentare. Un acord de cooperare legală UE-SUA care abordează prevenirea finanţării terorismului trebuie să fie semnat, asigurându-se că transferurile de date cu caracter personal respectă drepturile şi libertăţile cetăţenilor şi companiilor europene, şi că securitatea acestora este protejată, fără a supune confidenţialitatea tranzacţiilor acestora la riscuri inutile. José Manuel Fernandes În conformitate cu termenii acordului interimar semnat între SUA şi UE, am recunoscut necesitatea cooperării transatlantice în lupta împotriva criminalităţii internaţionale şi a terorismului. Am subliniat că această cooperare trebuie stabilită pe baza încrederii reciproce şi a respectării principiilor reciprocităţii, proporţionalităţii şi al respectului pentru drepturile cetăţenilor. Totuşi, securitatea nu ar trebui să fie superioară, ci mai degrabă să fie compatibilă cu alte drepturi, libertăţi şi garanţii. Nu este acceptabil ca poliţia din Portugalia să poată accesa informaţiile bancare ale unei persoane doar pe baza unui mandat, în timp ce milioane de date să poată fi trimise pentru a fi interpretate şi analizate de poliţia SUA fără niciun control judiciar. De aceea, am votat împotriva acestui acord interimar. Cu toate acestea, noua propunere de rezoluţie în cauză demonstrează o nouă poziţie din partea Comisiei şi Consiliului în ceea ce priveşte colaborarea cu Parlamentul. Sper că viitorul cooperării UE-SUA în lupta împotriva terorismului se bazează pe principiile proporţionalităţii, necesităţii şi reciprocităţii. Ilda Figueiredo În urma înfrângerii semnificative a proiectului de acord SWIFT al UE cu Statele Unite, s-a întors o rezoluţie demnă de critica noastră cea mai puternică, deoarece acceptă ideea unui schimb important de date în domeniul aşa-numitei "lupte împotriva terorismului”. Mulţi specialişti au declarat că protecţia drepturilor, libertăţilor şi garanţiilor nu este garantată în temeiul unui astfel de acord. Aşa-numitul acord "SWIFT” şi acordul-cadru privind protecţia şi schimbul de date constituie o ameninţare, nu o garanţie a securităţii. În cadrul relaţiilor UE-SUA, există o percepţie diferită asupra protecţiei datelor, competenţelor, legislaţiei şi confidenţialităţii. Aceste aspecte trebuie clarificate înainte de a se acorda un nou mandat Comisiei. Cu toate acestea, majoritatea din acest Parlament a acordat Comisiei un cec cu adevărat în alb prin stabilirea unor limite ambigue, cum ar fi "proporţionalitatea” sau "reciprocitatea”. Aceasta deschide o adevărată cutie a Pandorei împotriva libertăţii şi promovează eliminarea funcţiilor din statele membre, cum ar fi decizia asupra transferului de date despre cetăţenii lor, care este atribuită unei "autorităţi publice europene judiciare”. Nu există nicio posibilitate de asigurare a "proporţionalităţii” şi "reciprocităţii” în cazul stocării şi transferului colectiv de date, întrucât aceasta implică o serie de pericole incontrolabile, în special cu privire la cine are acces, modul în care datele sunt utilizate şi în ce scop. Sylvie Guillaume Am votat în favoarea unui mandat de negociere consolidat al Comisiei Europene pentru a negocia cu autorităţile SUA cu privire la problema SWIFT. Într-adevăr, trebuie să primim asigurări că două rezerve importante - problema transferului colectiv de date, precum şi posibilitatea pentru cetăţenii europeni de a avea dreptul la recurs în Statele Unite - sunt ridicate. Acesta este motivul pentru care cred că acest mandat ar trebui să fie schimbat în mod semnificativ înainte de a fi adoptat, altfel, la finalul negocierilor aş fi din nou obligat să votez împotriva acestui acord, astfel cum am făcut deja în trecut. Jean-Luc Mélenchon Votez împotriva acestui text care favorizează posibilitatea încheierii unui acord între Europa şi Statele Unite cu privire la transferul de date SWIFT. Este imposibil, în condiţiile actuale, să se filtreze datele care vor fi trimise autorităţilor americane. Autorităţile americane vor avea astfel acces la o cantitate mare de date private trimise ca o măsură de urgenţă, ca urmare a unei ameninţări teroriste care, deşi reală, este încă exploatată în scopuri imperiale. Mai mult decât atât, acest text nu necesită reciprocitate din partea Statelor Unite, dar îndrăzneşte să "observe” în mod supus că acest lucru ar fi normal. Transformarea Europei într-un vasal al Statelor Unite este complet inacceptabilă. Nu a existat niciodată un moment mai bun pentru Europa să îşi afirme independenţa faţă de Statele Unite. Nuno Melo Lupta împotriva terorismului este un motiv de îngrijorare pentru UE, precum şi pentru restul lumii democratice. Orice mecanism care poate ajuta la descoperirea unor posibile atacuri este esenţial pentru reuşita în această luptă. Acordul SWIFT este un instrument foarte puternic în lupta împotriva terorismului, deoarece oferă acces la informaţii financiare privilegiate în ceea ce priveşte sumele transferate între ţări. Renegocierea prezentului acord cu Statele Unite este o oportunitate unică pentru ca UE să aducă o contribuţie eficientă la descoperirea de noi atacuri teroriste şi potenţiale. În momentul de faţă există o mare dorinţă de a coopera de partea SUA: promovarea unui acord care protejează în mod eficient datele transmise şi oferă valoarea maximă de reciprocitate posibilă. Willy Meyer în scris. - (ES) Am votat împotriva acestei rezoluţii comune în numele grupurilor ALDE, S&D, PPE şi ECR, deoarece textul sprijină posibilitatea de a ajunge la un acord între cele 27 de state membre şi Statele Unite pentru transferul de date bancare, sub pretextul combaterii terorismului. În condiţiile actuale, autorităţile americane ar avea acces la o cantitate mare de date private referitoare la milioane de europeni. Cred că solicitarea Statelor Unite este inacceptabilă şi constituie o ameninţare la adresa libertăţilor şi drepturilor cetăţenilor europeni. Cu această propunere, cele mai conservatoare forţe încearcă să ne predea legaţi de mâini şi de picioare, în interesul Statelor Unite, fără a se gândi o clipă la siguranţa sau viaţa privată a cetăţenilor. Parlamentul European nu poate permite ca drepturile civile şi libertăţile europenilor să fie încălcate în scopuri antiteroriste. Andreas Mölzer Propunerea de rezoluţie referitoare la negocierile pentru un nou acord SWIFT conţine numeroase propuneri detaliate referitoare la modul în care protecţia datelor poate fi îmbunătăţită în viitor în legătură cu punerea datelor din mesageria financiară la dispoziţia Statelor Unite. Acest lucru este foarte apreciat. Cu toate acestea, în acest sens, rezoluţia ascunde problema necesităţii fundamentale a unei astfel de invazii masive a vieţii private. Acest lucru este în mod clar doar presupus. Cu toate acestea, nu este clar dacă putem contracara în mod eficient fenomenul de terorism în acest fel. Este de asemenea neclar modul în care solicitările pentru o protecţie mai mare a datelor urmează să fie puse în aplicare în practică. Ştim din experienţa trecută şi practica comună faptul că datele sunt utilizate la scară cât mai largă şi, adesea, şi pentru profit. Resping, prin urmare, transferul de date cu caracter foarte personal, din principiu, şi, astfel, am votat, de asemenea, împotriva propunerii de rezoluţie. Georgios Papanikolaou Am votat astăzi în favoarea rezoluţiei Parlamentului, care a fost, de asemenea, susţinută de majoritatea grupurilor politice şi care conţine condiţiile Parlamentului pentru ratificarea noului acord SWIFT şi începutul unei noi runde de negocieri cu SUA. Obiectivul Parlamentului este de a stabili norme flexibile pentru promovarea cooperării transatlantice, care vor contribui la combaterea terorismului şi la crearea unui sistem de transmitere în care cetăţenii Uniunii pot avea încredere. Unul dintre punctele cele mai sensibile de negociere, căruia trebuie să i se acorde o atenţie deosebită, este o reducere a volumului de date transmise. Pentru a realiza acest lucru, noul acord va trebui să includă o serie de garanţii menite să asigure conformitatea cu legislaţia europeană, care protejează datele cu caracter personal ale cetăţenilor europeni. În plus, astfel cum este menţionat în rezoluţie, este important ca cetăţenilor UE să li se ofere un mecanism de recurs mai bun, astfel încât aceştia să îşi poată apăra drepturile mai eficient. Raül Romeva i Rueda în scris. - M-am abţinut de la votul asupra rezoluţiei Swift (TFTP). Totuşi, aceasta a fost adoptată cu o majoritate foarte largă (niciun vot prin apel nominal). Grupul nostru s-a abţinut deoarece amendamentele noastre cheie au fost respinse, şi anume amendamentul 8, care solicită ca transferul de date să fie supus autorizării judiciare, şi amendamentul 9, care solicită ca Acordul privind asistenţa judiciară reciprocă (MLAA) să fie utilizat în cadrul Programului de urmărire a finanţărilor în scopuri teroriste (TFTP). Alte amendamente importante ale Verts/ALE au fost de asemenea respinse. Definiţia UE a terorismului, spre deosebire de cea americană, interzice transferul ulterior către ţări terţe sau organisme şi limitează la o perioadă de păstrare a datelor. Rezoluţia poate fi văzută, totuşi, ca un mesaj destul de puternic având în vedere negocierile UE-SUA pentru un nou acord TFTP după respingerea (procedura de aviz conform), în februarie, a acordului anterior, chiar dacă, în opinia noastră, textul adoptat astăzi este un pas înapoi în comparaţie cu Rezoluţia Parlamentului adoptată în septembrie anul trecut. Nuno Teixeira Lupta împotriva terorismului şi a finanţării acestuia este o realitate inevitabilă şi merită atenţia noastră deplină, astfel încât cooperarea transatlantică este imperativă. Încercarea anterioară de a realiza un acord între Uniunea Europeană şi Statele Unite privind prelucrarea şi transferul datelor a fost lipsită de proporţionalitate, transparenţă şi reciprocitate. Această propunere de rezoluţie solicită adoptarea unei definiţii comune a "activităţii teroriste” şi o clarificare a conceptului de "date neextrase”. Aceasta reiterează, de asemenea, necesitatea de a utiliza principiul necesităţii de a limita schimbul de informaţii, astfel de schimburi fiind strict limitate la perioada de timp necesară pentru scopul acestora. O serie de garanţii este propusă acum pe baza practicii legislative europene şi, prin urmare, oferă o protecţie mai mare pentru drepturile fundamentale ale cetăţenilor. Se fac încercări nu doar pentru a proteja principiul non-discriminării prin intermediul procedurii de prelucrare a datelor, dar, de asemenea, de a înfiinţa o autoritate europeană care să fie în măsură să primească şi să supravegheze cererile Statelor Unite. Am votat pentru această propunere de rezoluţie, deoarece am înţeles că fundamentele au fost stabilite pentru a permite începerea negocierilor care favorizează ajungerea la un acord echilibrat între Uniunea Europeană şi Statele Unite. Zigmantas Balčytis în scris. - Am susţinut această rezoluţie. Întrucât, în epoca noastră digitală, protecţia datelor, dreptul de autodeterminare informaţională, drepturile personale şi dreptul la viaţă privată au devenit valori care joacă un rol din ce în mai crescut şi trebuie, prin urmare, să fie protejate cu o atenţie deosebită. Pentru a proteja aceste drepturi în mod corespunzător, trebuie să se asigure că toate transferurile de date cu caracter personal din UE şi statele sale membre către ţări terţe în scopuri de securitate se bazează pe acorduri internaţionale cu statut de acte legislative. Mai mult, utilizarea datelor PNR ar trebui să se bazeze pe un singur set de principii care să servească drept bază pentru acorduri cu ţări terţe, şi trebuie să fie în conformitate cu standardele europene de protecţie a datelor. Vilija Blinkevičiūt Sunt de acord cu propunerile stabilite în prezenta rezoluţie a Parlamentului European ca, înainte de adoptarea unei noi măsuri juridice, trebuie să evaluăm impactul asupra vieţii private pe baza proporţionalităţii, întrucât este esenţial să se evalueze dacă măsurile legale existente sunt insuficiente. Tehnologia şi mobilitatea sunt caracteristicile esenţiale ale lumii de azi, astfel încât drepturile personale şi dreptul la viaţă privată au devenit valori pe care trebuie să le asigurăm şi să le protejăm îndeaproape. Sunt de acord cu solicitarea Parlamentului pentru o examinare a măsurilor privind informaţiile prealabile referitoare la pasageri şi Registrul cu numele pasagerilor; pe lângă combaterea criminalităţii trebuie, în acelaşi timp, să ne asigurăm că măsurile actuale sunt proporţionate şi nu încalcă drepturile fundamentale ale persoanelor. Astfel, transferul de date referitoare la pasageri trebuie să respecte standardele UE privind protecţia datelor, iar datele trebuie folosite numai în legătură cu infracţiuni specifice sau ameninţări. Având în vedere că Registrul cu numele pasagerilor este folosit în scopuri de securitate, condiţiile pentru transferul de date trebuie să fie stabilite în acordurile internaţionale cu UE, garantând certitudine juridică pentru cetăţenii şi companiile aeriene ale UE. În cadrul noilor acorduri ale UE, trebuie să stabilim, de asemenea, măsuri de supraveghere şi control adecvate care să ne ajute să coordonăm transferul şi utilizarea datelor din Registrul cu numele pasagerilor. Carlos Coelho Necesitatea de a ajunge la un acord echilibrat cu Statele Unite privind transferul datelor din Registrul cu numele pasagerilor (PNR) a fost o preocupare constantă în ultimii ani. Stadiul actual al negocierilor nu reflectă încă existenţa unei protecţii juridice valabile pentru date în Statele Unite, întrucât aceste date pot fi păstrate timp de ani după ce controalele de securitate au fost efectuate şi nu există nicio protecţie legală pentru orice persoană care nu este cetăţean american. Acordurile încheiate cu Australia şi Canada sunt mai acceptabile, deoarece principiul proporţionalităţii este respectat mai mult, întrucât accesul la date este limitat de controale judiciare în ceea ce priveşte tipul, perioada şi cantitatea. Numai printr-o abordare coerentă şi stabilirea unor principii şi reguli generale privind utilizarea datelor PNR putem pune capăt acestui impas şi putem trece la încheierea oricăror acorduri internaţionale în acest domeniu, fie cu aceste trei ţări sau cu avalanşa de cereri similare care vor veni în curând. Sprijin propunerea comună de a amâna votul asupra acordului Parlamentului, în speranţa că, cu un pic mai mult timp, negocierile ar putea răspunde preocupărilor pe care Parlamentul le-a exprimat întotdeauna. Diogo Feio Dezbaterea cu privire la transferul de date personale referitoare la pasagerii de pe zborurile transatlantice de către companiile aeriene a fost un punct important în relaţiile Uniunii Europene cu Statele Unite, Australia şi Canada, şi surprinde esenţa uneia dintre dilemele vremurilor noastre. Pe de o parte, nimeni nu se îndoieşte de necesitatea specială de a proteja viaţa privată şi confidenţialitatea datelor fiecărui cetăţean. Pe de altă parte, puţini oameni ar nega faptul că trăim într-un moment în care ameninţările la adresa securităţii oamenilor necesită nu doar un mai bun schimb de informaţii între autorităţile de poliţie în lupta împotriva criminalităţii, ci, de asemenea, o mai bună prelucrare a acestor informaţii, pentru ca acestea să fie mai potrivite pentru combaterea crimei organizate şi, în special, a terorismului. Sper că amânarea procesului impusă de Parlamentul European va permite atingerea unui echilibru echitabil între aceste valori. José Manuel Fernandes Stadiul actual al negocierilor nu reflectă încă existenţa unei protecţii juridice valabile pentru date în Statele Unite, întrucât aceste date pot fi păstrate timp de ani de zile după ce controalele de securitate au fost efectuate şi nu există nicio protecţie juridică pentru orice persoană care nu este cetăţean american. Prin urmare, sprijin propunerea comună de a amâna votul asupra acordului Parlamentului, în speranţa că, cu un pic mai mult timp, negocierile ar putea răspunde preocupărilor pe care Parlamentul şi le-a exprimat în această privinţă. Sylvie Guillaume Am susţinut această rezoluţie, pentru a-mi demonstra preocupările faţă de utilizarea de date PNR (date care sunt, în principiu, pur comerciale), ca parte a negocierii unor acorduri cu Statele Unite şi Australia (în scopul combaterii criminalităţii). Consider, într-adevăr, că înainte de a semna orice acord cu privire la transferul de date către părţi terţe, ar fi mai înţelept să se lucreze în primul rând la dezvoltarea unui cadru general pe acest tip de acord, prin definirea condiţiilor minime, cum ar fi limitarea juridică, un temei juridic solid, standardele de protecţie a datelor şi o perioadă limitată de păstrare. Trebuie să apărăm, de asemenea, dreptul cetăţenilor europeni ca datele incorecte să fie şterse şi să obţinem reciprocitate pentru accesul european la datele partenerilor noştri. De aceea, sper ca discuţiile să continue. Jean-Luc Mélenchon Voi vota în favoarea acestui text. Acesta propune respingerea actualelor acorduri cu Statele Unite şi Australia privind transmiterea a ceea ce este cunoscut ca datele PNR referitoare la pasagerii aerieni. Transmiterea unor astfel de date subminează libertatea de circulaţie a cetăţenilor europeni. Grupul din care fac parte are ceva experienţă în acest domeniu: unuia dintre membrii personalului, un activist pentru drepturile omului, i-a fost interzis categoric să viziteze sau să zboare deasupra teritoriului Statelor Unite, după ce a fost inclus pe o listă neagră cu potenţiali terorişti. Acesta este tipul de restricţie arbitrară a libertăţilor la care ne expun acordurilor de acest fel. Acte teroriste au loc. Acestea trebuie combătute. Cu toate acestea, nu trebuie să fie folosite ca un pretext pentru reprimarea libertăţilor fundamentale. Nuno Melo Registrul cu numele pasagerilor (PNR) este o altă armă în lupta împotriva terorismului. Conform Tratatului de la Lisabona, Parlamentul este din nou invitat să ia parte la negocierile privind un nou acord PNR între UE, SUA, Australia şi Canada. Ca un mare militant al luptei împotriva terorismului, UE este pregătită să negocieze orice acord care poate fi eficient în această luptă. Totuşi, Uniunea nu va pune în pericol libertăţile civile şi drepturile fundamentale. Andreas Mölzer Din motivele deja menţionate în legătură cu acordul SWIFT, mă opun transferului de date, în special dacă utilizarea constructivă a acestor date nu poate fi într-adevăr demonstrată, sau în cazul în care utilizarea abuzivă a datelor nu poate fi exclusă. Propunerea de rezoluţie se referă în detaliu la posibilele pericole şi recomandă amânarea votului privind cererea de aprobare în legătură cu acordul cu SUA şi Australia privind datele din Registrul cu numele pasagerilor. Din acest motiv, am votat în favoarea acestei propuneri. Georgios Papanikolaou Crearea unui model unic pentru registrele de pasageri care va fi aplicat în acordurile PNR cu toate ţările interesate şi amânarea votului privind cererea de aprobare a acordurilor cu SUA şi Australia pare a fi cea mai bună soluţie. O abordare grăbită, care ar putea rezulta într-o notă negativă cu privire la acordurile PNR cu SUA şi Australia ar opri fluxul de date, iar acest lucru ar putea duce la anularea drepturilor de aterizare, cu consecinţe dezastruoase pentru companiile aeriene. Propunerea comună de rezoluţie depusă astăzi de toate grupurile din Parlament, în favoarea căreia am votat şi eu, prevede, pe bună dreptate, că acordurile PNR trebuie să ţină seama de specificaţiile minime, care nu sunt negociabile. Obiectivul principal este securitatea pasagerilor, însă acesta nu pot fi realizat în detrimentul respectului pentru viaţa privată şi protecţia datelor cu caracter personal. Restricţionarea colectării datelor, care trebuie să fie întotdeauna în conformitate cu principiul proporţionalităţii şi necesităţii, este de o importanţă crucială pentru transmiterea datelor referitoare la pasageri. Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat în favoarea acestei rezoluţii. Rezoluţia PNR a fost adoptată cu o majoritate foarte largă şi cu sprijinul nostru. Aceasta solicită o amânare a votului privind aprobarea referitoare la acordurile privind Registrul cu numele pasagerilor (PNR) cu SUA, Canada şi Australia până când cele mai puternice garanţii privind protecţia datelor nu au fost obţinute, perioada de păstrare, limitările în acest scop, controlul parlamentar, controlul judiciar, dreptul de acces şi căile de atac. Zigmantas Balčytis în scris. - Am sprijinit prezenta rezoluţie, întrucât a ridicat multe probleme atât în Parlamentul European, cât şi în afara acestuia. Cianura a fost recunoscută ca un produs chimic extrem de toxic utilizat în exploatarea minieră a aurului, care este catalogat printre principalii agenţi poluanţi şi poate avea efecte catastrofale şi ireversibile asupra sănătăţii umane şi mediului. Acest produs chimic a cauzat cel mai mare dezastru ecologic din istoria Europei Centrale. Este regretabil faptul că nu sunt stabilite norme clare la nivelul UE şi cianura continuă să fie utilizată în exploatarea minieră a aurului, expunând lucrătorii şi mediul la un risc major. Consider că doar o interdicţie totală privind tehnologiile de minerit pe bază de cianuri poate proteja resursele noastre de apă şi ecosistemele împotriva poluării cu cianură. Elena Băsescu în scris. - Nu sunt europarlamentar al Ungariei să apăr interesele acestei ţări şi prin urmare să îl susţin pe domnul Ader şi nici angajata unui ONG. Sunt europarlamentar al României şi apăr interesele ţării mele În această calitate, am datoria de a cere realizarea unui studiu privind impactul utilizării acestei tehnologii, înainte de a cere interzicerea folosirii cianurii în minerit Cei care au iniţiat rezoluţia aveau datoria de a oferi o alternativă care să fie fezabilă din punct de vedere economic şi mai puţin toxică decât cea a cărei interzicere completă au cerut-o Ca urmare a declaraţiei reprezentantei Comisiei Europene, Cecilia Malmström, din urmă cu două săptămâni şi a întâlnirii cu reprezentanţi ai comunităţii locale (inclusiv cu primarii din zona Roşia Montană), am considerat că înainte de o interzicere completă a acestei tehnologii trebuie realizat un studiu detaliat şi analizate toate alternativele existente. Înainte de luarea unei decizii trebuie să avem în vedere toate aspectele implicate: protejarea mediului, crearea de locuri de muncă, atragerea de investiţii, precum şi lipsa altor alternative decât mineritul pentru populaţia din întreaga zonă. În concluzie, am votat împotriva acestei rezoluţii şi am depus două amendamente deoarece aceasta oglindeşte punctul de vedere şi interesele unei singure părţi George Becali Sunt semnatar al amendamentului de eliminare a punctului 4 din proiectul de rezoluţie votat azi. Am votat, în consecinţă, pentru acest amendament. Am votat împotriva proiectului de rezoluţie din câteva considerente. Nu putem cere Comisiei Europene să interzică tehnologia de minerit aurifer bazată pe cianuri pentru unele state membre, cum ar fi România, care dispune de resurse importante, nevalorificate. Proiectul Roşia Montană merită susţinut pentru efectele lui economice şi sociale şi în deplin acord cu restricţiile de protecţie a mediului şi a siturilor arheologice. Ca deputat european, susţin şansa acestei zone cu probleme şi sunt convins că autorităţile guvernamentale naţionale responsabile vor negocia un nivel al redevenţelor capabil să asigure relansarea şi protejarea zonei aurifere Roşia Montană. România, ca stat membru, are dreptul să-şi exploateze zăcămintele în condiţii sigure de protecţie a mediului, dar şi cu rezultate economice şi sociale pe măsura rezultatelor naturale de care dispune. Jean-Luc Bennahmias Cianura este un produs chimic extrem de periculos folosit de industria minieră, în ciuda riscurilor pe care acesta îl prezintă pentru mediu şi sănătatea umană. Cu zece ani în urmă, peste 100 000 metri cubi de apă contaminată cu cianură au fost deversaţi în mod accidental dintr-un bazin al unei mine de aur din România în sistemul fluvial. Această scurgere este responsabilă pentru unul dintre cele mai grave dezastre ecologice în Europa Centrală. Timp de mai mulţi ani, substanţele toxice au pus în pericol echilibrul ecologic, lanţul alimentar şi cerinţele fundamentale ale omului pentru apa din aceste râuri. Nu există nimic pentru a opri un accident ca acesta să se întâmple din nou. În Europa există mai multe proiecte de exploatare care folosesc cianura. Un dezastru noi s-ar putea întâmpla în orice moment. Este pur şi simplu o chestiune de timp şi de neglijenţă umană. Mineritul pe bază de cianuri necesită o forţă de muncă redusă, dar prezintă riscul unor adevărate dezastre ecologice. Legislaţia de mediu europeană consacră principiul precauţiei şi solicită prevenirea şi monitorizarea poluării apei. Prin urmare, am votat în favoarea rezoluţiei Parlamentului referitoare la interzicerea utilizării tehnologiilor de minerit pe bază de cianuri în Uniunea Europeană. Nikolaos Chountis Am aprobat şi am votat în favoarea acestei propuneri de rezoluţie specifice, deoarece problema utilizării tehnologiilor de minerit pe bază de cianuri este extrem de gravă şi necesită acţiuni imediate şi decisive, fără tergiversări. Până în prezent, Comisia a adoptat o abordare foarte relaxată a problemei, iar acest lucru trebuie să se schimbe. Această problemă priveşte numeroase ţări, starea de sănătate a cetăţenilor europeni şi protecţia mediului. Cazurile care au rezultat şi consecinţele folosirii cianurii in minerit, ca în România şi alte ţări, sunt bine documentate si extrem de îngrijorătoare. Când am întrebat Comisia cu privire la recenta decizie de a crea mine de aur pe bază de cianură în Bulgaria, răspunsul Comisiei a sporit temerile mele. Din nefericire, se pare că în prezent cianura poate fi utilizată în nordul Greciei, în cadrul a trei programe de investiţii de către trei companii străine. În sfârşit, Comisia ar trebui să propună o interdicţie completă cu privire la utilizarea cianurii în UE în următoarele şase luni, astfel încât să poată fi aplicată până la sfârşitul anului 2012, cel târziu. De asemenea, toate statele membre ar trebui să se angajeze să interzică folosirea cianurii, astfel cum a făcut recent Ungaria. Marielle De Sarnez Parlamentul European a adoptat o rezoluţie în favoarea unei interdicţii generale privind utilizarea de tehnologii de minerit pe bază de cianuri până la sfârşitul anului 2011. Consecinţele asupra mediului ale poluării cu cianură sunt transnaţionale şi, prin urmare, această interdicţie trebuie să se aplice la nivel european. De exemplu, în ianuarie 2000, peste 100 000 de metri cubi de apă contaminată cu cianură au fost deversaţi dintr-un bazin al unei mine de aur în România şi au poluat râuri şi pâraie din România, Ungaria, Serbia şi Bulgaria. Sperăm că statele membre vor înceta sprijinirea proiectelor miniere care utilizează tehnologii pe bază de cianuri. În acelaşi timp, Comisia va trebui să încurajeze reabilitarea industrială a acestor zone, cu sprijin financiar pentru industriile înlocuitoare ecologice, energiile regenerabile şi turism. Lena Ek, Marit Paulsen, Olle Schmidt şi Cecilia Wikström În industria minieră de aur suedeză, cianura este utilizată în sisteme închise într-un mod ecologic durabil. Aceasta este degradată înainte ca apa să fie eliberată din sistem, şi cea mai bună tehnologie disponibilă (BAT) prevede valorile limită care sunt cu mult sub nivelurile de securitate convenite la nivel internaţional. Standarde ridicate de siguranţă împiedică cianura să aibă vreun impact asupra mediului. Aceste mine contribuie la furnizarea de locuri de muncă în zonele slab populate, şi până în prezent nu a fost posibil să se dezvolte tehnologii alternative. Cercetarea şi dezvoltarea ar trebui să fie, de asemenea, încurajate în acest domeniu, însă în contextul actual o interdicţie ar fi dezastruoasă atât din punct de vedere social cât şi economic. Göran Färm, Anna Hedh, Olle Ludvigsson şi Marita Ulvskog Noi, social-democraţii, lucrăm pe o scară largă pentru a elimina treptat substanţele periculoase din produsele alimentare, mediu, fabricaţie şi aşa mai departe. Cianura este una dintre aceste substanţe periculoase, iar manipularea cianurii este reglementată din motive evidente. În Suedia, toate cianurile în minerit sunt manipulate în procese închise şi într-un mod care este considerată a fi sigur. În alte părţi ale UE, manipularea substanţei nu este la fel de strict controlat. Am ales să ne abţinem de la votul final pentru că nu putem susţine o interdicţie totală pripită, care ar penaliza, de asemenea, mineritul în acele ţări în care manipularea cianurilor este considerată a fi sigură. Cu toate acestea, am dori ca Comisia să ia măsuri imediate pentru ca procesele care implică utilizarea cianurii să fie efectuate în condiţii de siguranţă, pentru a se asigura că există procese închise în toate statele membre şi, pe termen lung, pentru a elimina treptat utilizarea cianurii în producţie, prin intermediul unei interdicţii. Diogo Feio Toxicitatea deosebită a utilizării de cianură şi efectele utilizării acesteia în industria minieră, atât pentru cei care o utilizează, cât şi pentru fauna şi flora din jurul minelor, necesită un pas spre interzicerea utilizării sale în industria minieră, de teama de creşterea numărului de cazuri de contaminare, cu consecinţe dezastruoase pentru oameni şi a mediu. Cu toate acestea, având în vedere nevoile curente ale industriei miniere, această interdicţie nu poate fi imediată, astfel încât aceste măsuri pentru a minimiza impactul de mediu al folosirii cianurii trebuie să fie studiate şi introduse în consecinţă. José Manuel Fernandes Am votat pentru această rezoluţie deoarece propune o interzicere generală a utilizării tehnologiilor de minerit pe bază de cianuri în Uniunea Europeană până la sfârşitul anului 2011, şi pentru că am înţeles că o interdicţie constituie, în acest moment, singura modalitate fiabilă de a ne proteja resursele de apă şi ecosistemele împotriva poluării cauzate de utilizarea cianurii în mine. Aş dori să subliniez necesitatea de obliga companiile de exploatare să deţină o asigurare pentru a compensa daunele şi a acoperi toate costurile de remediere pentru restabilirea stării ecologice şi chimice iniţiale, în cazul producerii unui accident sau al unei funcţionări defectuoase. Françoise Grossetête Am votat în favoarea acestui text şi sunt mulţumit cu rezultatul votului, întrucât cianura este un produs chimic extrem de toxic, care are efecte potenţial catastrofale si ireversibile asupra mediului şi sănătăţii umane. Cianura este catalogată printre principalii agenţi poluanţi în conformitate cu Directiva-cadru privind apa (DCA). Mai este nevoie să vă reamintesc că, în ianuarie 2000, peste 100 000 de metri cubi de apă contaminată cu cianură au fost deversaţi dintr-o mină de aur din Baia Mare (România) şi au contaminat râurile Someş, Tisa şi Dunăre? Aceasta a ucis peştii şi organismele vii, iar apa potabilă a fost permanent contaminată în România, Ungaria, Serbia şi Bulgaria. Mai este nevoie să vă reamintesc că acest incident este numit ca cel de "al doilea Cernobîl” din cauza impactului devastator pe care le-a avut asupra mediului? Dacă nu reuşim să adoptăm, într-o simplă propunere comună de rezoluţie, o poziţie fermă în favoarea unei interdicţii complete privind utilizarea de tehnologii de minerit pe bază de cianuri în Uniunea Europeană, atunci mesajul pe care îl transmitem Comisiei Europene devine lipsit de sens pentru viitor. Cătălin Sorin Ivan în scris. - Există momente când bunăstarea ecologică, protecţia patrimoniului şi bunăstarea oamenilor în general reuşesc să se impună chiar faţă de interesele economice şi partizane. Această rezoluţie demonstrează acest lucru Parlamentul european a reuşit astăzi să demonstreze că apără în primul rând interesul general şi bunăstarea oamenilor. Mineritul cu cianuri reprezintă un risc pe care nu ne putem permite să ni-l asumăm; efectele acestuia sunt ireversibile Mă alătur însă ideii de încurajare a reconversiei industriale a zonelor în care a fost interzis mineritul pe bază de cianuri, prin intermediul unui sprijin financiar adecvat pentru sectoarele industriale nepoluante, pentru energia regenerabilă şi turism Tunne Kelam în scris. - Am votat în favoarea acestei rezoluţii, întrucât consider că utilizarea cianurii in minerit ar trebui să fie interzisă în Europa. Cianura este un produs chimic foarte toxic folosit in mineritul aurului. Aceasta reprezintă o ameninţare gravă asupra mediului şi sănătăţii umane. Accidentele grave din trecut au dovedit că contaminarea cu cianură poate avea un impact ireversibil atât asupra mediului, cât şi asupra sănătăţii umane. În acest sens, am sprijin puternic cauza interzicerii acestui tip de exploatare minieră în cel mai scurt termen posibil, pentru a se asigura că nimeni, în prezent sau în viitor, nu trebuie să fie expus la impactul devastator al cianurii in minerit. Marian-Jean Marinescu în scris. - Am votat împotriva Rezoluţiei privind interzicerea mineritului pe bază de cianuri până la sfârşitul lui 2011, din mai multe motive: stoparea proiectelor în curs din mineritul cu cianuri ar afecta grav atât statele membre care utilizează aceasta tehnologie (Finlanda, Suedia, Spania, România, Bulgaria, Grecia), cat si Statele Membre care produc cianuri (Belgia, Marea Britanie, Cehia şi Germania). Europa ar deveni 100 % dependentă de importul de aur, metal utilizat in industria metalelor preţioase din Europa, dar şi în cea electronică. Aproximativ 87 % din producţia de cianură este utilizată în alte sectoare industriale, în afara industriei miniere, la fabricarea de vitamine, bijuterii, adezivi, componente electronice pentru computere, izolaţii ignifuge, cosmetice, nailon, vopsele, medicamente etc. Există, în activitatea economică, tehnologii periculoase pentru sănătatea oamenilor sau pentru mediu. Tehnologia utilizării cianurii este una dintre ele. Pentru prevenirea impactului negativ, există regulamente şi standarde care permit desfăşurarea în condiţii de siguranţă a unor astfel de activităţi. Acest principiu se aplică şi tehnologiei mineritului. Există legislaţie, trebuie respectată. Nu avem dreptul sa interzicem, avem dreptul sa protejăm. Nuno Melo UE a fost foarte explicită în obiectivele stabilite în Directiva-cadru privind apa în ceea ce priveşte calitatea resurselor de apă, care trebuie să fie lipsite de orice tip de agent chimic. Pentru ca aceste obiective să fie îndeplinite, o interdicţie privind utilizarea de tehnologii de minerit pe bază de cianuri este esenţială. Trebuie să înlocuim această tehnică cu alternative mai ecologice, întrucât tehnologiile de minerit pe bază de cianuri sunt responsabile pentru peste 30 de accidente grave în ultimii 25 de ani. Rareş-Lucian Niculescu în scris. - Am votat împotriva acestei rezoluţii pentru că directiva din 2006, care este în vigoare, asigură protecţie maximă pentru mediu şi pentru sănătatea oamenilor, cu referire la folosirea cianurilor în industria mineritului. Având în vedere prevederile stricte ale Directivei pentru reziduurile miniere şi absenţa unor alternative viabile, o interdicţie generală privind folosirea de cianuri în extragerea aurului nu este necesară Raül Romeva i Rueda în scris. - Am votat în favoarea textului final. Propunerea comună de rezoluţie a fost adoptată cu numai o mică completare pozitivă (încurajarea reconversiei industriale în zonele în care mineritul pe bază de cianuri este interzis). Încercările de a schimba apelul pentru "iniţierea unei interdicţii complete” de a efectua doar o evaluare a impactului a fost respinsă prin vot apel nominal (161/416), precum şi amendamentul la a "lua în considerare” o interdicţie (vot prin apel nominal: 246/337). Amendamentul nostru comun cu grupurile S&D şi GUE/NGL la "propunerea unei interdicţii” cu o dată la care acesta să fie aplicată a fost respins (vot prin apel nominal: 274/309). Rezoluţia finală a fost adoptată cu 524/54/13 voturi (Grupul ALDE abţinându-se, deoarece schimbarea la evaluarea impactului nu a fost adoptată). Alf Svensson În cadrul votării de ieri din Parlamentul European asupra interzicerii generale a utilizării tehnologiilor de minerit pe bază de cianuri în Uniunea Europeană, ca mulţi deputaţi europeni suedezi, am votat împotriva propunerii de rezoluţie. Cianurile sunt toxice şi este extrem de important ca utilizarea lor să fie păstrată în cadrul orientărilor privind mediul stabilite, precum şi ca levigarea să fie efectuată în cadrul unor procese închise. Aceasta este o practică standard în Europa şi minimizează riscul de emisii periculoase. O interdicţie totală privind utilizarea cianurii in minerit ar însemna că minele de aur din Europa, inclusiv Suedia, ar trebui să fie închise. În opinia mea, o interzicere totală a tehnologiilor de minerit pe bază de cianuri ar fi inoportună până în momentul în care nu vom avea o alternativă la levigarea cu cianură, care este fezabilă din punct de vedere tehnic, economic şi ecologic. Prin urmare, am votat împotriva propunerii de rezoluţie.

Arbejdsplan Formanden Det endelige forslag til dagsorden for denne mødeperiode som opstillet af Formandskonferencen på mødet den 14. juni 2007 i overensstemmelse med forretningsordenens artikel 130 og 131 er omdelt. Der er foreslået følgende ændringer: Den Socialdemokratiske Gruppe har stillet forslag om, at Europa-Parlamentets formand afgiver en erklæring om situationen i Palæstina, efterfulgt af korte indlæg fra gruppeformændene. Jeg foreslår, at denne erklæring bliver sat på dagsordenen i morgen kl. 9.00 som det første punkt. Hvis ingen gør indsigelse, betragter jeg det som godkendt. Daniel Cohn-Bendit Hr. formand! Jeg ønsker ikke at gøre indsigelse, men komme med et forslag. Måske repræsentanter for Kommissionen og Rådet kunne afgive en kort erklæring om denne meget prekære situation, for disse to organer har jo nu engang et overblik over situationen. Da det er en ekstraordinær situation, burde det være muligt, at også Rådet afgiver en erklæring. Er det tilfældet? Formanden Vi kan anmode om det, men jeg tvivler på, om der er nogen fra de pågældende institutioner, der vil være til rådighed i morgen tidlig kl. 9.00. Men vi vil prøve. (Parlamentet godkendte forslaget) Vedrørende i dag - mandag - foreligger der ingen forslag til ændring. Vedrørende tirsdag Jeg kan oplyse, at Rådet har meddelt mig, at det ikke kan være til stede i morgen eftermiddag i forbindelse med redegørelserne om konklusionerne fra G8-mødet. Hannes Swoboda Hr. formand! Det finder jeg mildest talt meget beklageligt. Allerede for omkring en måned siden blev Rådet anmodet om under alle omstændigheder at deltage i forhandlingen, og det fik vi også lovning på. Jeg forstår ikke, hvorfor der ikke er en minister eller en anden repræsentant for regeringen fra det land, som har formandskabet i EU, der kan være til stede. De bør efter min opfattelse give meget klart udtryk for, at vi er meget skuffet over situationen. Formanden Hr. Swoboda! Jeg har også først erfaret det nu. Vi vil give udtryk for det i passende vendinger. Vedrørende onsdag Der foreligger ingen forslag til ændring. Vedrørende torsdag Gruppen Alliancen af Liberale og Demokrater for Europa har stillet forslag om at udsætte afstemningen om beslutningsforslagene om Mellemøsten til mødeperioden i juli. Annemie Neyts-Uyttebroeck Tak, hr. formand, mine damer og herrer! I betragtning af de seneste udviklinger i de palæstinensiske områder synes vi, at det er vigtigere, at vi i morgen formiddag afholder en kort forhandling om situationen, de nye udviklinger og de udfordringer, som opstår, og derefter muligvis i juli drøfter et beslutningsforslag, som kan tage hensyn til alle nye udviklinger, end at vi gør det omvendt. Min gruppe støtter derfor fuldt ud forslaget om, at vi i morgen får en forhandling, som De selv har foreslået, hr. formand, og at vi derefter giver os tid til at foreslå et bedre underbygget og især mere aktualiseret beslutningsforslag hen imod næste mødeperiode. Hannes Swoboda Hr. formand! Vores gruppe støtter det fuldt og helt. Situationen er i den grad uoverskuelig, og det kan være, at alt det, vi siger i dag, slet ikke gælder i morgen eller overmorgen. Derfor er det bestemt fornuftigt at tage højde for situationen og så vedtage en sådan beslutning i juli. (Parlamentet godkendte forslaget) Hartmut Nassauer Hr. formand, mine damer og herrer! På Formandskonferencen i sidste uge blev det samstemmende besluttet at afholde en stor Cuba-debat til efteråret, da der ikke er nogen aktuel anledning til en debat om Cuba. Nu har Rådet (almindelige anliggender og eksterne forbindelser) beskæftiget sig med Cuba i dag og i går og offentliggjort konklusioner, hvor Rådets holdning fremstår i et noget andet lys. F.eks. inviterer Rådet en cubansk delegation til Bruxelles til sonderende drøftelser, og Rådet erklærer at være villig til at indgå i en åben og omfattende dialog med den cubanske regering om alle spørgsmål af gensidig interesse. Det er en aktuel anledning, og vi ville derfor sætte stor pris på, om emnet uanset drøftelsen på Formandskonferencen i sidste uge alligevel kunne blive sat på dagsordenen. Martin Schulz Hr. formand! Jeg var også til stede på Formandskonferencen, og forslaget om at gennemføre en omfattende debat om Latinamerikapolitikken, hvor Cuba skal spille en særlig rolle, til efteråret, stillede jeg på gruppens vegne. Hr. Nassauer er en særdeles hæderlig og anstændig kollega, og det, jeg siger nu, er ikke møntet på ham, da han sammen med os stemte for at få denne debat til efteråret på Formandskonferencen. Vi ved dog, at nogle af medlemmerne af Gruppen for Det Europæiske Folkeparti (Kristelige Demokrater) og De Europæiske Demokrater indtog det standpunkt - ikke som reaktion på dagens beslutninger truffet af Rådet (almindelige anliggender og eksterne forbindelser), men allerede i torsdags umiddelbart efter Formandskonferencen - at det ikke kom på tale, men at man under alle omstændigheder måtte tale om Cuba under den uopsættelige debat. Vi ved også, hvem det var. Det var navnlig den spanske delegation i PPE-DE-Gruppen. Vi har længe spurgt os selv, om PPE er en forkortelse for Partido Popular Español, for det er helt klart, at det er disse folk i PPE-DE-Gruppen, der er ansvarlige for at benytte enhver lejlighed til spansk indenrigspolitisk ideologisering i Parlamentet. Jeg gentager derfor, at det slet ikke vil give mening at debattere Cuba torsdag eftermiddag under den uopsættelige debat. Debatten ville måske trække 15 mennesker i mødesalen. Rådet beslutning i dag om at invitere en cubansk delegation er kun en bekræftelse på, at det er mest hensigtsmæssigt at afvente denne dialog, før vi fører en debat her til efteråret, som vi så vil være helt forberedt til. Det er seriøs politik. Det, vi oplever her, er et spansk indenrigspolitisk taktisk spil. Det er, hvad det er. (Bifald) (Parlamentet gav sin tilslutning til forslaget ved elektronisk afstemning) (Uro) Formanden Mine damer og herrer! Det er resultatet af Parlamentets afstemning. Martin Schulz (DE) Hr. formand! Jeg tror, det var en teknisk fejl - jeg er virkelig ked af det. Under afstemningen gik lamperne på mange af maskinerne ud, f.eks. hos hr. Karas og hr. Nassauer, som derefter ønskede at klage til Dem, idet de dog var uvidende om det faktiske resultat - hvilket jeg har forståelse for. Derfor beder jeg Dem om at lade afstemningen gå om. (Bifald) Formanden Mine damer og herrer! Lad os nu ikke skændes om et sådant spørgsmål. Der er uenighed nok i Europa. Det var et meget tæt resultat, og nogle af maskinerne virkede faktisk ikke, herunder hr. Nassauers, hr. Swobodas m.fl. Derfor beder jeg om Deres samtykke til, at vi lader afstemningen gå om. Hartmut Nassauer (DE) Hr. formand! Jeg henviser til den normale procedure, ifølge hvilken den pågældende, hvis afstemningsmaskine ikke har virket, kan lade sin holdning indføre i protokollen, uden at man behøver at lade afstemningen gå om. Formanden Mine damer og herrer! I betragtning af det tætte afstemningsresultat og det faktum, at nogle af maskinerne ikke virkede, anbefaler jeg, at vi lader afstemningen gå om. Alejo Vidal-Quadras (ES) Hr. formand! Afstemningen er gennemført korrekt og til tiden, og så vidt jeg kan huske, har jeg aldrig oplevet, at en afstemning blev gentaget i Parlamentet på grund af en maskinel fejl. Det har jeg aldrig set. Formanden Mine damer og herrer! Afstemningen kunne kun gå om, hvis der var enighed om det, og det henstillede jeg til, men det var der beklageligvis ikke. Det var desværre ikke muligt at få Parlamentets samtykke hertil. Retssituationen er nu den, at afstemningen har fundet sted. Men De får alligevel ordet, fru Scheele. Karin Scheele (DE) Hr. formand! Lamperne lyste, da vi stemte, og pludselig var de alle sammen gået ud. Det er noget andet, end hvis maskinerne ikke virkede, og vi skulle melde det til teknikerne. Spørgsmålet er, om man skal opnå flertal på så lusket en måde om et så vigtigt emne. Formanden Det kunne vi diskutere i timevis. Jeg vil nu læse det op, jeg har fået forelagt: Teknikerne fortæller os, at der var et teknisk problem. Faktisk lukkede de for afstemningen, lidt før jeg meddelte, at der var lukket. Formanden Når teknikerne siger, at de afsluttede afstemningen, før formanden erklærede afstemningen for afsluttet, så må jeg konstatere, at afstemningen er ugyldig. Vi vil derfor lade afstemningen gå om. (Parlamentet godkendte forslaget) (Arbejdsplanen godkendtes)

Barselonas Process: Vidusjūras reģiona valstu savienība (debates) Priekšsēdētāja Nākamais darba kārtības punkts ir Napoletano kundzes Ārlietu komitejas vārdā sagatavotais ziņojums "Barselonas Process: Vidusjūras reģiona valstu savienība”. Pasqualina Napoletano Priekšsēdētājas kundze, FerreroWaldner kundze, Vondra kungs, dāmas un kungi, ar šo ziņojumu Parlaments ierosina sniegt konstruktīvu atbalstu Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu partnerības stiprināšanai. Pagājušā gada 14. jūlijā Parīzes augstākā līmeņa sanāksmē izstrādātie ierosinājumi ietvēra divus mērķus, kas ir pelnījuši mūsu atbalstu. Pirmais no tiem ir ekonomikas, reģionālos un vides integrācijas projektus padarīt praktiskākus un efektīvākus, izveidojot sekretariātu, kam šis uzdevums tiktu uzticēts un kas saņemtu valsts un privāto finansējumu. Otrais mērķis ir stiprināt politisko dialogu visa procesa laikā ar tādu jaunu instrumentu palīdzību kā līdzprezidentūra, valstu valdību vadītāju augstākā līmeņa sanāksme un regulāras ārlietu ministru sanāksmes. Šajā kontekstā es vēlētos uzsvērt Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu Parlamentārās asamblejas lomu, kas tika atzīta Parīzē izstrādātajā dokumentā un pēc tam arī Marseļas dokumentā. Parlaments vēlas palīdzēt atrast izeju no strupceļa, kas sekoja pēc traģiskajiem notikumiem Gazā. Tomēr, daudz kas ir atkarīgs no politikas, kādu pieņems pēc vēlēšanām izveidotā jaunā Izraēlas valdība. Tomēr, es vēlētos norādīt, ka tuvākajā laikā sanāks Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu Parlamentārā asambleja un parādīs, kādu lomu šajā sarežģītajā situācijā parlamentiem ir jāuzņemas. Mēs vēlamies uzsvērt to iestāžu nozīmību, kuras apvieno gan Eiropas Savienību, gan valstis, kuras atrodas uz dienvidiem un austrumiem no Vidusjūras, tajā pašā laikā norādot, ka ir svarīgi visu šo procesu nesamazināt tikai līdz starpvaldību pieejai. Mēs ceram uz plašu pilsoniskās sabiedrības un sociālo partneru līdzdalību, vēl jo vairāk tādēļ, ka ekonomiskā krīze var vēl vairāk pasliktināt jau tā endēmiskās un briesmīgās problēmas, tādas kā bezdarbs un pieaugošais migrācijas radītais spiediens, padarot krīzi vēl grūtāk pārvaldāmu. Mēs aicinām lielāku uzmanību pievērst cilvēktiesību jautājumiem, kas lielākā vai mazākā mērā ietekmē visu partnervalstu uzvedību. Kas attiecas uz iestādēm, atcerēsimies, ka līdz ar Lisabonas līguma stāšanos spēkā, Eiropas Savienībai ar jaunā Padomes priekšsēdētāja un Eiropas ārlietu ministra palīdzību būs nodrošināta saskaņota un strukturēta pārstāvība. Pagaidām būtu labi nodrošināt Eiropas klātbūtnes kontinuitāti, vismaz līdzprezidentūras ietvaros. Mēs zinām, ka Čehijas prezidentūra pret to ir bijusi ļoti jūtīga, un ceram, ka arī Zviedrijas prezidentūra vēlēsies sadzirdēt šo vēsti. Priekšsēdētājas kundze, dāmas un kungi, es vēlētos pateikties visiem saviem kolēģiem deputātiem un dažādu politisko grupu un komiteju amatpersonām, kas ir izteikušas savu viedokli. Viņi visi ir palīdzējuši izstrādāt šo ziņojumu, kurš, manuprāt, bauda plašu atbalstu. Alexandr Vondra Padomes priekšsēdētājs. - Priekšsēdētājas kundze, esmu pateicīgs par šo iespēju izteikt savu viedokli šīsdienas diskusijā par Barselonas Procesu: Vidusjūras reģiona valstu savienību. Zinu, ka Parlaments šim jautājumam seko līdzi ar īpašu interesi. Īpaši ir jāpaslavē Pasqualina Napoletano. Līdz ar to, rezolūcijas priekšlikums, par kuru vēlāk balsosiet, ir vērtīgs ieguldījums mūsu kopējā darbā. Augstākā līmeņa sanāksme Parīzē pagājušajā jūlijā izveidoja Vidusjūras reģiona valstu savienību un partnerību, kuras pamatā ir pašreizējais Barselonas Process. Pašreizējā rotējošā prezidentūra par prioritāti ir noteikusi šīs partnerības stiprināšanu. Lai gan Lisabonas līgums vēl nav stājies spēkā, es jums varu apliecināt, ka saskaņā ar līdzdalības principu, mēs īpaši koncentrēsimies uz šīs iniciatīvas un it īpaši uz reģionālo projektu attīstīšanu. Tie ir svarīgi. Tie reģiona iedzīvotājiem konkrētā veidā parāda, ka partnerība strādā to interesēs. Vidusjūras reģiona valstu savienība nav tikai sadarbības mehānisms. Saskaņā ar Eiropas Kaimiņattiecību politiku turpinās arī divpusējā dimensija, kuru dažos gadījumos papildina pirmspievienošanās sistēma, kā arī ĀKK sistēma, kā tas ir Mauritānijas gadījumā. Šīs pieejas visas kopā veicina reformas atsevišķās valstīs un pastiprina reģionālo sadarbību. Kaimiņattiecību politikai, protams, arī ir būtiska austrumu dimensija, un mēs ļoti atzinīgi vērtējam šīs politikas paralēlu izstrādi. Augstākā līmeņa sanāksme Parīzē vienojās turpināt darbu četrās galvenajās jomās: Vidusjūras attīrīšana, jūras un sauszemes ceļi, civilā aizsardzība un alternatīvu enerģijas avotu attīstīšana, piemēram, izmantojot Saules enerģijas izmantošanas plānu Vidusjūras reģionam. Īpašs uzsvars tiek likts arī uz augstāko izglītību un pētniecību, kā arī uz atbalstu uzņēmējdarbībai, izmantojot Vidusjūras reģiona uzņēmējdarbības attīstības iniciatīvu. Saskaņā ar pagājušajā gadā Marseļā panākto vienošanos, šajā jomā iesniegto projektu pieteikumu tehniskos aspektus regulēs sekretariāts, kas tiks izveidots Barselonā. Papildus šīm īpašajām projektu jomām, Vidusjūras reģiona valstu savienības ministru konferences risinās arī vairākas globālas problēmas, kas skar mūs visus. Tās ietver miera un drošības panākšanu reģionā, ekonomiskās krīzes sociālo un ģeopolitisko ietekmi, vides problēmas, migrācijas plūsmu pārvaldību un sieviešu lomu mūsu sabiedrībā. Ir divas īpašas sadarbības jomas, kuras, kā man zināms, šim Parlamentam ir svarīgas un kuras mēs pilnībā atbalstām. Pirmā ir starpparlamentārā sadarbība, izveidojot Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu Parlamentāro asambleju un tās komitejas. Šī iniciatīva ir ļoti svarīga, lai Vidusjūras reģiona valstu savienībā attīstītu spēcīgu parlamentāro dimensiju. Kā norādīts jūsu rezolūcijā, tā kalpos savienības demokrātiskās likumības pastiprināšanai. Tā arī palīdzēs veicināt pamatvērtības, kas ir Eiropas Savienības pamatā. Mēs ļoti atzinīgi vērtējam to, kā jūs un jūsu priekšsēdētājs esat pieņēmuši šo iniciatīvu, un sniedzam jums pilnīgu atbalstu. Otra joma, kurai, manuprāt, būtu jābūt īpašai prioritātei, ir starpkultūru attiecību attīstība. Tas ir ļoti būtiski, ja vēlamies veicināt lielāku sapratni starp Vidusjūras reģiona kultūrām. Ir jāiesaista gan pilsoniskā sabiedrība, gan vietējie sociālie un reģionālie partneri. Šajā jomā īpaša loma ir jāspēlē Annas Lindas (Anna Lindh) vārdā nosauktajam fondam. Vidusjūras reģiona valstu savienība mums piedāvā iespēju attīstīt labākas attiecības starp tās dalībvalstīm. Nesenie notikumi ir parādījuši, ka tas nav viegls uzdevums, taču tie ir arī pasvītrojuši, cik svarīgi ir turpināt darbu šī mērķa sasniegšanai. Mēs apzināmies grūtības, ar kādām Gazā radušās krīzes dēļ saskaras reģiona iedzīvotāji. Kā jums zināms, tā ir novedusi pie Vidusjūras reģiona valstu savienības sanāksmju atlikšanas, taču prezidentūra uzskata, ka reģionālā sadarbība un dialogs ir īstais ceļš, kā panākt mieru, atjaunot uzticību un radīt labklājību, un mēs noteikti sagaidām pēc iespējas drīzāku darba atsākšanos Vidusjūras reģiona valstu savienībā. Tādēļ Vidusjūras reģiona valstu savienībā ietilpstošo ES dalībvalstu vārdā un, iespējams, sadarbībā ar Ēģiptes līdzprezidentūru tiek gatavots mūsu arābu partneriem adresēts demaršs no Čehijas prezidentūras un no Vidusjūras reģiona valstu savienībā prezidējošās valsts Francijas puses. Tā mērķis ir aicināt uz automātisku visu Vidusjūras reģiona valstu savienības aktivitāšu atsākšanu bez jebkādiem nosacījumiem uzreiz pēc Arābu valstu līgas augstākā līmeņa sanāksmes Dohā, kas notiks marta beigās. Mēs plānojam izmantot iespēju, ko sniegs Līdzekļu devēju konference par Gazas jautājumu, kas 2. martā notiks Šarmelšeihā, Ēģiptē un kurā šo jautājumu varēs apsvērt trīs ārlietu ministri: Čehijas ārlietu ministrs Karel Schwarzenberg, Francijas ārlietu ministrs Bernard Kouchner un Ēģiptes ārlietu ministrs. Benita Ferrero-Waldner Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi, P. Napoletano, vispirms ļaujiet man apsveikt jūs par paveikto darbu, jo tas ir ļāvis sagatavot ziņojumu, kas ir patiesi nozīmīgs vairākos līmeņos. Pirmām kārtām tādēļ, ka tas ir patiešām pozitīvs un konstruktīvs Eiropas Parlamenta ieguldījums saskaņotas Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu politikas definēšanā, kas ir uzdevums, pie kā mēs nopietni strādājam. Turklāt, kā jūs pareizi norādāt, ir jāpapildina Vidusjūras reģiona valstu savienība. Tai nav jābūt tikai valdību savienībai, bet tā pienācīgi jāpapildina, padarot to pieejamo citiem dalībniekiem, piemēram, vietējām un reģionālām iestādēm. Ir svarīgi aktivizēt parlamentāro dimensiju, nostiprinot parlamentārās asamblejas nozīmi, un arī veidot pilsoniskās sabiedrības ilgstošu līdzdalību. Tiesa, ka Vidusjūras reģiona valstu savienības uzdevums ir iestāžu un politiskā līmenī attīstīt atjaunojamo reģionālas partnerības kopīgo būtību. Tomēr ir arī tiesa, ka to var vienīgi izdarīt, pamatojoties uz Barselonas acquis, kas ir jāpaplašina un jānostiprina. Komisijas finansētā reģionālā sadarbība ir šī acquis daļa. Tādēļ nav pamata to šodien apšaubīt. Gluži pretēji, tas atbalsta un garantē Eiropas Savienības darbības saskaņotību šajā reģionā, īpaši tāpēc, ka tā mērķi ir ideāli saderīgi ar Eiropas kaimiņattiecību politikas uzdevumiem, kas ir galvenais pamats mūsu divpusējām attiecībām ar šī reģiona valstīm. Tas pats attiecas uz atbilstību Kopienas metodēm, ko izmanto lēmumu pieņemšanas un prioritāšu noteikšanas mehānismos Eiropas Savienībā, jo Vidusjūras reģiona valstu savienība ir iniciatīva, kas veido Eiropas sistēmas būtisku daļu. Priekšsēdētāja kungs, kā zināt, Vidusjūras reģiona valstu savienības dibināšanas augstākā līmeņa sanāksmei bija trīs mērķi: atjaunot politisko stingrību Eiropas un Vidusjūras valstu attiecībās, mainīt šo attiecību institucionālo pārvaldību par labu iniciatīvas kopīgai vadībai un visbeidzot - izkristalizēt daudzpusēju sadarbību starp Eiropas Savienību un tās Vidusjūras reģiona partneriem saistībā ar strukturāliem projektiem, kas veicinās reģionu integrāciju un, iespējams, samazinās attīstības atšķirības starp valstīm abpus Vidusjūrai. Mums patiešām ir jāsamazina šīs atšķirības ar sociāli ekonomisko attīstību, plašāku tirdzniecību un lielākiem ieguldījumiem. Ar dialogu un politiskiem konfliktu risinājumiem mums ir jāpretojas ideoloģiskajam radikālismam, kam attīstības trūkums un netaisnīgums rada auglīgu pamatu. Kā jūs esat norādījusi, mums ir jāīsteno atbildīga un saskaņota politika, lai gūtu labumu no demogrāfiskās stabilizācijas Eiropā un demogrāfiskās izaugsmes Vidusjūras reģiona valstīs. Jūs esat minējusi vairāku problēmu piemērus, kas mums jārisina kopīgi ar mūsu partneriem Vidusjūras reģiona valstu savienībā. Patiesi, mēs zinām, ka nevaram sasniegt šos mērķus bez parlamentu atbalsta - gan Eiropas Parlamenta, gan Euromed Parlamentārās asamblejas. Tas ir gars, kādā strādājam - ar stingru pārliecību, ka visos šajos jautājumos Eiropas Komisija varēs paļauties uz jūsu sadarbību, un es vēlētos jums par to jau iepriekš pateikties. Tomēr mēs, protams, arī zinām, ka, saskaroties ar ļoti uztraucošo stāvokli Tuvajos austrumos pēc kara Gazā - mēs to šodien apspriedām - mums patiešām ir problēma: mēs nevaram atstāt Vidusjūras reģiona valstu savienību politiskā vakuumā. Mēs to vienmēr esam teikuši. Patiesi, tas ir fakts. Tas ir izraisījis pašreizējo darba apstāšanos, par ko es personīgi paužu lielu nožēlu, bet, protams, mēs ceram, ka kādā brīdī atkal ķersimies pie darba. Sanāksme, kura notiks Šarmelšeihā un kurā Komisijai, protams, būs liela nozīme kā vienam no sponsoriem, būs ļoti svarīga. Es ceru, ka pēc tam tiks organizētas vairākas citas sanāksmes. Patiesībā jau ir izdarīts ļoti daudz, un, kad Komisija strādā, tā darbu uztver ļoti nopietni. Turklāt daudz ir paveikts saistībā ar jau ieviestiem noteikumiem, kas reglamentē sekretariāta darbību un kam vajadzēt ļaut Barselonai sākt savu darbu. Vural Öger Starptautiskās tirdzniecības komitejas atzinuma sagatavotājs. - (DE) Priekšsēdētāja kungs, P. Napoletano, dāmas un kungi, Vidusjūras reģiona valstu savienībai vajadzētu atjaunot Barselonas procesu, kas tika uzsākts 1995. gadā. Diemžēl pašlaik mums ir jāņem vērā tas, ka nesenā krīze Tuvajos Austrumos ir noteikusi to, ka projekts nav ticis īstenots pilnībā. Sekretariāta atvēršana Barselonā ir tikusi nebeidzami atlikta, un solīto naudu nevar ieskaitīt. Tādēļ līdz šim reālu rezultātu nav bijis, par ko es paužu dziļu nožēlu. Jājautā, vai pārāk lielu uzmanību esam pievērsuši iestādēm un vai tas ir pašreizējā strupceļa iemesls? Vai mēs esam par zemu novērtējuši politisko krīžu ietekmi uz Vidusjūras reģiona valstu savienību? Kā mēs varam nodrošināt projektu turpināšanu? Eiropas integrācijas vēsturē mēs esam bijuši ļoti veiksmīgi ekonomikas un tirdzniecības jomās. Tieši šī iemesla dēļ mēs Starptautiskās tirdzniecības komitejā esam apsvēruši, kā mūsu veiksmīgos mehānismus varētu piemērot mūsu kaimiņiem Eiropas dienvidos. Viens mērķis ir līdz 2010. gadam izveidot brīvās tirdzniecības zonu, bet arī tas ir apstājies. Tieši tāpēc, ka politiskie konflikti bloķē šo procesu, mums ir jānostiprina ekonomikas joma. Starptautiskajai tirdzniecības varētu būt labvēlīga ietekme ne vien uz ekonomiku, bet arī īpaši uz politisko un sociālo situāciju reģionā. Šajā saistībā būtiska ir reģionu ekonomiska integrācija. Mūsu dienvidu kaimiņiem ir arī ciešāk jāsadarbojas savā starpā. Vienlaikus valstis, kuras jau ir attīstījušas divpusēju tirdzniecības attiecību tīklu, ir jāpārliecina par daudzpusējas dimensijas pievienoto vērtību. Te liela nozīme būs vietējo iedzīvotāju informēšanai par ekonomikas integrācijas priekšrocībām. Tas būs viens solis ceļā uz situācijas stabilizēšanu Vidusjūras reģiona dienvidos. Es vēlos, lai tas notiktu mūsu visu un jo īpaši šī reģiona iedzīvotāju labad. Íñigo Méndez de Vigo "Dzejolis nekad nav pabeigts, tikai pamests”, teicis kāds Vidusjūras reģiona dzejnieks, kurš dzimis Setē. Es uzskatu, ka ar Barselonas procesu ir noticis kaut kas līdzīgs: tas netika pabeigts, bet gan pamests - vismaz daļēji. Tādēļ Parlaments uzskata, ka Francijas prezidentūras centieni atjaunot Barselonas procesu ir svarīgi. Tādēļ arī Konstitucionālo lietu komitejā mēs esam aktīvi strādājuši pie P. Napoletano ziņojuma, kurai es vēlētos pateikties par pacietību un sapratni. Kāpēc Konstitucionālo lietu komiteja bija saistīta ar šo jautājumu, priekšsēdētāja kungs? Vairāku iemeslu dēļ. Pirmkārt, lai garantētu Barselonas procesa un Vidusjūras reģiona valstu savienības nepārtrauktību. Otrkārt, lai novērstu struktūru dublēšanos un iekļautu šo procesu Savienības iestāžu sistēmā. Treškārt, kā jau norādīja B.Ferrero-Waldner, teikt, ka tas ir nevis vienkārši starpvaldību process, bet uzsvērt parlamentāro dimensiju. Tādēļ Konstitucionālo lietu komitejā mēs esam uzstājuši uz jautājumiem, ko priekšsēdētājs H.-G. Pöttering jau izvirzīja 2008. gada 13. jūlijā. Tie attiecas uz to, ka parlamentārajai asamblejas sanāksmei jānotiek vienreiz gadā, tā jāorganizē grupās, pamatojoties uz politisko piederību, un tajā jāsagatavo konsultatīvi ziņojumi. Mēs arī mēģinājām palīdzēt Padomei saistībā ar svarīgajiem lēmumiem, kas tai bija jāpieņem. A. Vondra, šis Parlaments vēlas sadarboties ar Padomi, un mēs noteicām kritērijus, kuriem jāatbilst šīs jaunās Vidusjūras reģiona valstu savienības galvenajai mītnei. Gadījuma pēc šie kritēriji atbilda pilsētai valstī, ko ļoti labi pazīstu; patiesībā Konstitucionālo lietu komiteja nolēma, ka Barselona varētu būt laba mītnes vieta. Turklāt īsi pēc tam to atzina ministri, kas, priekšsēdētāja kungs, vēlreiz atspoguļo šo vēlmi sadarboties ar Padomi. Iesākumā es citēju Paul Valéry; ļaujiet nobeigumā citēt vēl vienu Paul Valéry dzejoli: "Tu n'as que moi pour contenir tes craintes!”. Es uzskatu, ka, lai mazinātu bailes, kas varētu būt abos Vidusjūras krastos, nekas nevar būt labāks par šīs Vidusjūras reģiona valstu savienības panākumu. Cerēsim, ka tā, priekšsēdētāja kungs, un vēlreiz paldies P. Napoletano par jūsu izpratni un palīdzību. Vito Bonsignore Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi, es apsveicu P. Napoletano par pūlēm un līdzsvaru, ko viņa panākusi šajā jautājumu, un pateicos B. FerreroWaldner, kura vienmēr ir ļoti rūpīga attiecībā uz mūsu darbu, par svarīgo uzdevumu, ko viņa veic visā pasaulē. Mums visiem ir jāparāda liela vienotība, jo problēmas un sarežģījumi, ar kuriem mums jāsaskaras Vidusjūras reģionā, ir īpaši sarežģīti. Mums ir jāmēģina panākt stiprāka un ietekmīgāka Eiropas loma, ņemot vērā, ka stratēģiski mēs esam līdzās ASV. Eiropas Tautas partijas (Kristīgo demokrātu) un Eiropas Demokrātu grupa gadu gaitā ir nogājusi garu ceļu, lai izveidotu vēl stiprāku un aktīvāku lomu Eiropai. Ar finansēšanu nepietiek; ar finansēšanu vien vairs nav pietiekami; ir vajadzīga būtiska atjaunota politiskā darbība. Viena no daudzajām kopīgajām problēmām ir Eiropas imigrācijas jautājuma risināšana. Šo problēmu nevar risināt, sadarbojoties ar politiskajiem pretiniekiem, un to arī nevar novērst ar populisma palīdzību; drīzāk tai vajadzīgi stingrāki kontroles pasākumi, lai nodrošinātu atbilstību tiesību aktiem un Cilvēktiesību konvencijai. Vidusjūras reģiona valstu savienība, Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu Parlamentārās asambleja un kopējā ārpolitika attiecībā uz dienvidiem ir teicami un likumīgi instrumenti, ko var izmantot lai Eiropai panāktu stiprāku, nozīmīgāku un ticamāku lomu. Tādēļ mana politiskā grupa balsos pret galēji kreiso iesniegtajiem grozījumiem; mēs uzskatām, ka tie ir pārāk pretrunīgi un ne pārāk konstruktīvi. Mana politiskā grupa mēģina atjaunot šīs vērtīgās darbības gaitu, kura kļūs būtiska tuvā nākotnē, un tādēļ mēs atbalstām Eiropas un Vidusjūras reģiona parlamentārās asamblejas (EMPA) atsākšanu - nevis tikai kā diskusiju forumu, bet kā vietu, kurā var pieņemt svarīgus kopīgus lēmumus par mūsu un to cilvēku nākotni, kuri dzīvo Vidusjūras krastos. Carlos Carnero González Sociālistu grupas vārdā vispirms es vēlētos apsveikt P. Napoletano par teicamo ziņojumu, ar kuru viņa mūs iepazīstina šajā pēcpusdienā, bet jo īpaši, un kas ir pats svarīgākais, tāpēc, ka viņa ir bijusi Eiropas un Vidusjūras reģiona da prima ora. Bez viņas darba un stimula mēs nebūtu spējuši iztēloties sākotnējo Eiropas un Vidusjūras reģiona parlamentāro forumu vai vēlāko Eiropas un Vidusjūras reģiona parlamentāro asambleju, un mēs tagad nevarētu pieprasīt pilnvaras, kādām būtu jābūt pilsoņu pārstāvjiem tajā, ko mēs mēģinām izveidot. Es vēlētos turpināt sava kolēģa I. Méndez de Vigo teikto, kurš vienmēr citē izcilus literātus, atsaucoties uz frāzi no Šekspīra darba "Karalis Līrs”, kurā ir sacīts, ka "vēl nav tas ļaunākais, kamēr vien varam teikt: "Tas ir pats ļaunākais!”” Mēs esam centušies rīkoties pretēji, jo laikā, kad situācija Tuvajos Austrumos ir sliktāka, nekā jebkad, mēs esam izveidojuši instrumentu, kura mērķis ir reģionā kopumā veicināt politisko, ekonomisko un sociālo attīstību kā konfliktu risināšanas pamatstruktūru. Galu galā tāds ir Vidusjūras reģiona valstu savienības mērķis. Vidusjūras reģiona valstu savienība nav veidota ex novo, bet gan radusies no Barselonas procesa dziļajām saknēm, radot tādas jaunas iestādes kā pastāvīgo sekretariātu, kas atradīsies Barselonā. Mēs to atzinīgi vērtējam kā eiropieši, kā Vidusjūras reģiona iedzīvotāji, kā spāņi un kā parlamentu pārstāvji, kuri tajā laikā to pieprasīja. Tā ir arī tādas Eiropas un Vidusjūras reģiona parlamentārās asamblejas pieņemšana, kādai tai vajadzētu būt - iespējai parlamentāriešiem un pilsoņiem paust viedokli šajā savienībā. EMPA ir jāpiešķir, ko tā ir pelnījusi: apspriežu, uzraudzības un priekšlikumu gatavošanas uzdevumus. Vidusjūras reģiona valstu savienības pamatā ir jābūt kopīgai pārvaldībai, tai jābūt ar pietiekamu finansējumu un vērstai uz reģionālo integrāciju, kā arī tai jānodrošina pilsoņu vajadzības. Šādi mēs spēsim veidot Vidusjūras reģionu, kurā valda miers, solidaritāti un arī civilizāciju aliansi. Marios Matsakis ALDE grupas vārdā. - Priekšsēdētāja kungs, es arī vēlos apsveikt P. Napoletano ne vien par lielisko ziņojumu, ko viņa sagatavojusi, bet arī par viņas vērtīgo sadarbību ar ēnu referentiem. Ziņojuma temats ir ārkārtīgi svarīgs, jo tas attiecas uz Eiropas un Vidusjūras reģiona savienības perspektīvu, kurā valstis saista draudzība un sadarbība un kuras kopējais mērķis ir miera, stabilitātes un pilsoņu labklājības sasniegšana. Tas nav vienkāršs uzdevums ne vien tādēļ, ka nav viegli atrisināt vai pat dažkārt tikt galā ar reģionālajiem konfliktiem, piemēram, Izraēlas un Palestīnas problēmu. Tomēr nekad nedrīkst atmest cerības, un Vidusjūras reģiona valstu savienība var tikai palīdzēt, lai saglabātu šādas cerības. Un kas zina? Varbūt tā palīdzēs pārvērst cerību par realitāti, radot ilgtermiņa stabilitāti un ilgstošus risinājumus reģionālajām problēmām. Šajās debatēs ir svarīgi atzīmēt vērtīgo ieguldījumu, ko devusi Francijas valdības ierosinātā projekta uzsākšana, un ir arī svarīgi atkārtot, ka Vidusjūras reģiona valstu savienības izveide netiek piedāvāta kā alternatīva plānotajam Turcijas pievienošanās procesam ES. Mums ir jānodrošina, lai Turcijas iedzīvotāji zina un saprot, ka nav šāda slēpta mērķa vai viltības. Visbeidzot, attiecībā uz apspriežamajiem grozījumiem ALDE grupa ar PSE grupu ir piekritušas pieciem kompromisa grozījumiem, kuru mērķis ir vēl vairāk uzlabot ziņojumu. GUE/NGL grupas iesniegtie pieci papildu grozījumu netiek uzskatīti par ļoti noderīgiem, un mana grupa tos neatbalstīs. Vēlreiz apsveicu referenti! Salvatore Tatarella Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi, es no visas sirds atbalstu visas iniciatīvas, kuru mērķis ir attīstīt Eiropas reģiona valstu savienību. No šīs perspektīvas es ceru sagaidīt, ka tiek nostiprināta Eiropas un Vidusjūras reģiona parlamentārās asamblejas parlamentārā nozīme, paplašinot asamblejas attiecības ar Vidusjūras reģiona partneriem un ļaujot tai sagatavot ieteikumus ārlietu ministru sanāksmēm, un kā novērotājam piedalīties valstu vadītāju sanāksmēs, ministru sanāksmēs un augstākā līmeņa ierēdņu sagatavošanās sanāksmēs. Es vēlētos uzsvērt, ka ir jāstiprina Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu Ieguldījumu un partnerības instrumenta nozīme un iniciatīvas, un ir jāizveido Eiropas un Vidusjūras reģiona ieguldījumu banka, par kuru tika paziņots pirms kāda laika, bet kura vēl nav izveidota. Es atbalstu priekšlikumu izveidot Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu reģionālo un vietējo asambleju saskaņā līdzīgu Eiropas iestāžu struktūru, lai vairāk iesaistītu reģionus un pilsētas, kā arī izveidot Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu ekonomikas un sociālo lietu komiteju, lai iesaistītu sociālos partnerus un pilsonisko sabiedrību. Es arī atzinīgi vērtēju priekšlikumu izveidot Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu enerģētikas kopienu saskaņā ar politiku, kuras mērķis ir īstenot liela apjoma projektus atjaunojamo enerģiju un enerģētikas infrastruktūras jomās. Turklāt es ceru, ka savienībai būs arvien lielāka nozīme miera veidošanā, demokrātijas nostiprināšanā, reliģijas brīvību aizstāvībā un cīņā pret terorismu, narkotiku kontrabandu, organizēto noziedzību un cilvēku tirdzniecību. Visbeidzot, šī savienība nevar izvairīties no uzdevuma saskaņoti sadarboties ar iesaistītajām valstīm, lai pārvaldītu migrācijas politiku un plūsmas Vidusjūras reģionā. Galvenā uzmanība vairs nevar būt vērsta vienīgi uz drošību, tiesiskumu un nelegālās imigrācijas apspiešanu, bet tai arī un jo īpaši ir jāvērš uzmanība uz aktīvas politikas jomām, kopīgu noteikumu avotiem un mērķtiecīgu un ilgtspējīgu nodarbinātību. David Hammerstein Paldies, P. Napoletano, par šo lielisko ziņojumu! Dažas dienas pirms kara sākuma Gazā es pārstāvēju Parlamentu un EMPA Jordānā pēdējā ministru konferencē, pirms darbība atkal tika apturēta vardarbības dēļ Tuvajos Austrumos. Tā bija konference par ūdens jautājumiem. Tā bija ministru konference par vienu no svarīgākajiem jautājumiem, saistībā ar kuru ir jābūt sadarbībai Vidusjūras reģionā, kas radīs konfliktus, kas ir izdzīvošanas jautājums un kas ir arī mērķis vairākiem lieliem iespējamiem projektiem Vidusjūras reģionā, ietverot saules enerģiju, ūdens pārvadi un daudzas citas lietas. Tik ļoti svarīgi tas ir. Šī darbība ir apturēta, un es ceru, ka drīz Vidusjūras reģiona valstu savienības darbība tiks atsākta un ka Tuvajos Austrumos tiks panākts progress. Vidusjūras reģionā mums ir bijuši daži ļoti augsti mērķi. Rezultāti ir bijuši daudz pieticīgāki, sevišķi cilvēktiesību, demokrātijas un vides jomās. Mums ir arī jāveicina dienvidu - dienvidu tirgus un nevis tikai jābūt pārņemtiem ar domu par lielu brīvo tirgu Vidusjūras reģionā, pirms kura nav radīta sadarbība starp valstīm ar dziļiem konfliktiem, kas rodas cits pēc cita. Vienlaikus mums ir jārisina enerģētikas krīze. Enerģētikas krīze un pašreizējā ekonomiskā krīze varētu būt iespēja attīstīt gan Eiropai, gan mūsu dienvidu kaimiņiem ļoti svarīgus projektus, piemēram, plānus par saules termiskajām stacijām (augstas temperatūras saules enerģija) un inteliģentu, precīzu tīklu izveidi, lai apvienotu Ziemeļāfriku, Tuvos Austrumus un Eiropu plašā, skaidrā plānā cīņai pret klimata pārmaiņām un ekonomisko krīzi. Willy Meyer Pleite Priekšsēdētāja kungs, iesākumā es vēlētos pateikties P. Napoletano par viņas darbu. Turklāt es arī gribētu pateikt, ka es kā ēnu referents esmu lūdzis savai grupai nebalsot par šo ziņojumu divu būtisku iemeslu dēļ. Pirmkārt, tādēļ, ka pašu nesenāko notikumu, paša nesenākā Izraēlas uzbrukuma Gazai apmērs ir tik liels, ka to nevar atstāt nesodītu. Visam ir robeža, šī nav pirmā reize, bet šis uzbrukums palestīniešu suverenitātei ir tik nozīmīgs, ka tas patiesi neļauj Anapoles līgumam kļūt par realitāti, un aptur Palestīnas valsts izveides perspektīvu, kas ir vienīgā iespēja, lai Vidusjūras reģiona valstu savienībā būtu miers un solidaritāte. Otrais iemesls, kāpēc esmu ieteicis nebalsot par to, ir tas, ka attiecībā uz brīvās tirdzniecības zonu nav ņemtas vērā reģionālās atšķirības. Mēs uzskatām, ka ir svarīgi, lai tirdzniecības jautājumi tiktu skatīti saskaņā ar vienlīdzīgu attieksmi pret visiem, ņemot vērā reģionālās atšķirības un katras valsts īpatnības. Luca Romagnoli (IT) Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi, es domāju, ka tomēr balsošu par P. Napoletano rezolūcijas priekšlikumu, jo, manuprāt, tas neapšaubāmi ir stratēģisks, lai noteiktu galvenos īstenojamos projektus, un vienlīdz noderīgs, lai uzsvērtu nepieciešamību ieņemt "programmu nolīgumu” pieeju, lai to darītu. Tomēr šo nolīgumu pamatā - un es uzskatu, ka ir ļoti svarīgi to uzsvērt - ir jābūt subsidiaritātes principam. Atklāti runājot, mani mazliet mulsina aicinājums dot jaunu stimulu kopējās migrācijas politikas pārvaldībai, kaut arī es atzīstu dalībvalstu sadarbības nozīmi un ne tikai to; sadarbība ar Vidusjūras dienvidu krastu valstīm noteikti ir svarīga un ir jāīsteno. Godīgi sakot, man ir arī šaubas par ekonomikas un tirdzniecības iniciatīvām, ar kurām paredzēts bruģēt ceļu uz Eiropas un Vidusjūras reģiona brīvās tirdzniecības zonas izveidi. Tas ir nevis tāpēc, ka man būtu aizspriedumi, bet gan tāpēc, ka es labprāt dzirdētu kādus skaidrojumus par to, kā tas varētu būt savstarpēji izdevīgi. Ioannis Kasoulides Priekšsēdētāja kungs, vispirms es vēlētos apsveikt P. Napoletano par viņas ziņojumu. Vidusjūras reģiona valstu savienība noteikti ir būtisks solis uz priekšu centienos izveidot Eiropas un Vidusjūras valstu partnerību. Viens no šīs partnerības kavēkļiem līdz šim ir bijusi pārredzamība - partnervalstu iedzīvotāju spēja atzīt Barselonas procesa un mūsu Vidusjūras reģiona valstu savienības ietekmi. Ļaujiet man minēt kādu piemēru. Kad man lūdza sagavot ziņojumu par Vidusjūras attīrīšanu, ar to saistītās programmas bija šādas: Vidusjūra reģiona stratēģisko punktu ieguldījumu programma, ES jūras stratēģija, ANO vides programma/Vidusjūras Rīcības plāns (UNEP/MAP), Vidusjūras Ilgtspējīgas attīstības stratēģija, Vidusjūras Vides tehniskā atbalsta programma, Vidusjūras ES Ūdens iniciatīva un MYIS, kas darbojas saskaņā ar programmu Horizon 2020. Sadrumstalotība pasliktina pārredzamību. Otrs kavēlis ir Tuvo Austrumu problēma. Es apsveicu J. Solana par nostāju, ka šoreiz Četrinieks darbosies citādi, nekā iepriekš. Tas nav Eiropas Savienības gribas trūkuma dēļ, bet gan ASV administrācijas iepriekšējās politikas dēļ. Es ceru, ka šoreiz, nosūtot uz šo teritoriju G. Mitchell, tiks panākts politisks progress. Mēs esam daudz paveikuši šajā jautājumā. Pavisam nesen es apmeklēju Libānu un redzēju, ka UNIFIL, klātesot Eiropas kontingentam, vardarbības atkārtošanos Libānas dienvidos un Izraēlā padara par neiespējamu. Jamila Madeira (PT) Es pateicos savai kolēģei Pasqualina Napoletano par lielisko ziņojumu. Četrpadsmit gadus pēc Barselonas un piecus gadus pēc pirmās Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu parlamentārās asamblejas mums ir Vidusjūras reģiona valstu savienība ar ekonomiskām un parlamentārām pilnvarām, kurā lēmumus kopīgi pieņem pilsoniskā sabiedrība un valdību vadītāji. Visi grib darīt vairāk un labāk šajā teritorijā, kur 720 miljoni iedzīvotāju ir reāls potenciāls attīstībai un mieram pasaulē. Aprobežošanās tikai ar ekonomikas un uzņēmējdarbības dimensijām ir acīmredzama kļūda. Protams, lai reaģētu uz izaugsmes krīzēm, vajadzīga politiska reakcija, bet ir ļoti svarīgi reaģēt arī uz humanitārajām krīzēm, ārkārtas situācijām un militārajām krīzēm, piemēram, tām, kuras tika pieredzētas 2008. gada beigās un 2008. gada sākumā. Politiķiem un pilsoņiem ir jāreaģē uz pasaules problēmām. Pasaule tiem lūdza atbildes, un tomēr pēc vairākiem mēnešiem mēs, pilsoņi un politiķi, jo sevišķi tādā platformā kā Vidusjūras reģiona valstu savienība, joprojām vilcināmies reaģēt. Es ceru, ka šis krīzes laiks vismaz liks mums mācīties un panākt progresu. Kaut arī mēs varam mācīties tikai no savām kļūdām, ir ārkārtīgi svarīgi panākt progresu, ātrāk reaģējot. Miguel Portas (PT) Savā runā komisāre B. Ferrero-Waldner apkopoja jaunās savienības uzdevumus. Patiesībā šī savienība tika izveidota Francijas prezidentūras laikā un tās izveidē bija daudz kļūdu. Pirmā kļūda bija no darba kārtības izņemt konfliktus šajā reģionā, īpaši Izraēlas un Palestīnas konfliktu un Rietumsahāras konfliktu. Otrā kļūda savienībai bija censties sevi apliecināt, veidojot kopīgus ekonomiskus un vides projektus, neiedziļinoties brīvās tirdzniecības kontekstā. Trešā kļūda bija netieši norādīt, ka pastāv iespēja uz šo savienību attiecināt Turcijas pieteikumu par pievienošanos Eiropas Savienībai. P. Napoletano ziņojumā nav apskatīta pirmā kļūda, un tas ierobežo ziņojuma darbības jomu. Ekonomiska un reģionāla integrācija nenotiks, ja savienībai nebūs drosmes risināt pašreizējos konfliktus un darīt to, pamatojoties uz starptautiskajiem tiesību aktiem. Tomēr ziņojumā ir ietverti skaidri ieteikumi saistībā ar otro un trešo kļūdu, un tie visi norāda pareizajā virzienā. Vidusjūras reģiona valstu savienība nevar būt par uzgaidāmo telpu vai sētas durvīm Turcijai, ja tā izpildīs pievienošanās kritērijus, un Vidusjūras reģiona valstu savienība nevar būt par Eiropas brīvās tirdzniecības stratēģijas papildinājumu bez jebkādas sociālās integrācijas politikas. Ziņojumā ir svarīgi ieteikumi: savienība ar pilsoņu un pārstāvju dimensiju, ietverot Arābu valstu līgu; reģionāli projekti ar sociālu dimensiju, kā arī projektu paplašināšana cilvēku dzīvei būtiskās jomās, proti, ūdens, lauksaimniecība un izglītība. Ziņojumā ir arī skaidri noteikumi programmu nolīgumiem un Eiropas un Vidusjūra reģiona investīciju bankai. Savienība tika izveidota, pieļaujot kļūdas, bet tā vismaz pastāv. Es atbalstu šo ziņojumu, jo uzskatu, ka šīs savienība būs tāda, kādu mums to izdosies radīt. Tādēļ es to atbalstu. Luís Queiró (PT) Daudzi Eiropai politiski ļoti svarīgi jautājumi ietver Vidusjūras baseinu. Tādēļ "Vidusjūras reģiona valstu savienības” iniciatīva ir pelnījusi mūsu atbalstu, jo tā var dot jaunu stimulu procesam, kas ir nepieciešams un noderīgs, bet kam nav bijusi vajadzīgā veiksme vai pārredzamība. Jautājums ir par to, kā mēs varam īstenot šo stratēģiju. Barselonas modelim nav bijuši cerētie rezultāti. Vai šī jaunā partnerība var būt veiksmīga? P. Napoletano ziņojums ir pretrunā šādai izpratnei. Tomēr mēs nevēlamies, lai šīs savienība ciestu no tās pašas problēmas, kāda bija Barselonas procesam. Tā acīmredzami ietver daudzus projektus un daudzas rīcības jomas, bet prioritāšu secība nav pareiza. Pēc tam, kad tik daudz ir runāts par citām nozarēm un citiem jautājumiem, pazeminot jautājumu par starpkultūru un sabiedrību izpratni starp tautām abos krastos uz 26. punktu, un atstājot jautājumu par demokrātijas veidošanu un cilvēktiesību veicināšanu 27. punktā, kā arī migrācijas plūsmas 28. punktā, tiek radīts kļūdains iespaids par to, kādas ir vai kādām jābūt šīs partnerības prioritātēm. Ir jābūt skaidrai stratēģijai. Mūsuprāt, šajā stratēģijā ir jāietver ne vien lielāku priekšrocību un plašākas sadarbības piedāvājumi mūsu kaimiņiem, bet arī jāprasa no tiem lielāki rezultāti ekonomikas, sociālajā un demokrātijas līmenī, un jāpievērš uzmanība pareizi definētām un, iespējams, ne tik daudzām nozarēm, lai novērstu to, ka visas jomas būs vienlīdz prioritāras, tādējādi riskējot, ka beigās nekam nebūs piešķirta prioritāte. Protams, to var panākt tikai ar pienācīgu atbalstu un finansējumu. Beidzot ir labvēlīgi jāpieņem un jāatzīst tas, ka ir vajadzīga Vidusjūras reģiona investīciju banka. Ir svarīgi būt ambicioziem, un tas nozīmē pienācīgi darīt visu, kas ir mūsu spēkos. Visbeidzot, priekšsēdētāja kungs, man jāpiemin Tuvo Austrumu konflikts. Šis process, kaut arī tā nav alternatīva miera sarunām, var veicināt un tam jāveicina labāka sapratne, savstarpēja saikne un cieņa starp karojošajām pusēm. Tie ir trīs būtiski faktori - kā mēs visi labi zinām -, lai nostiprinātu mieru šajā reģionā. Priekšsēdētājs Ir izteikušies visi runātāji, kas bija pieteikušies debatēm. No sēžu zāles ir četri lūgumi uzstāties saskaņā ar nepieteiktas uzstāšanās procedūru. Christopher Beazley Priekšsēdētāja kungs, vai komisāre savā atbildē Parlamentam varētu precīzi paskaidrot, kādā veidā no jauna nodēvētā "Vidusjūras reģiona valstu savienība” - pretstatā "Vidusjūras savienībai” - paliek ES politikas joma? Es uzskatu, kar ir ļoti svarīgi, lai viņa arī ņem vērās divas pārējās ES jūras: Melno jūru un tās sinerģiju, un Baltijas jūru un tās stratēģiju. Manu valsti interesē Vidusjūras reģions. Šķiet, mums ir arī novērotāja statuss. Dalībvalstis ir Sadraudzības dalībvalstis un - kaut arī es nevēlos aizkaitināt savus spāņu kolēģus - ciktāl man zināms, Gibraltārs tehniski joprojām ir Viņas Augstības valdījuma daļa. Ir ļoti svarīgi, lai tas nav tikai kaut kāds reģionāls atzars, kurā nav pilnībā iesaistīta pārējā ES, jo es ceru, ka tā būs pilnībā iesaistīta attiecībā uz Baltijas jūru un Melno jūru. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Vidusjūras reģiona valstu savienības pilsoņu ekonomiskajai un sociālajai attīstībai un labklājībai ir jābūt ilgtspējīgai. Es uzskatu, ka jaunizveidotajai Vidusjūras reģiona valstu savienībai ir arī jārisina klimata pārmaiņu jautājums. Eiropas un Vidusjūras reģionā dzīvo aptuveni miljards cilvēku, kas veido trešo daļu no pasaules IKP. Reģionālā sadarbība visvairāk ir vajadzīga klimata draudu novēršanas jomā. Iedzīvotāju skaita palielināšanās un nokrišņu daudzuma samazināšanās šajā reģionā klimata pārmaiņu dēļ kā vienu no galvenajiem resursiem apdraud dzeramo ūdeni šajā teritorijā. Vidusjūras reģiona partnerības darbības lokā ir jāietver ūdens trūkums, ūdens piesārņojums, notekūdeņu attīrīšanas iekārtu trūkums, jūras negadījumu izraisītas naftas noplūdes, mežu izciršana un augsnes erozija. Es uzskatu, ka vienai no Vidusjūras reģiona valstu savienības veicinātajām pamatvērtībām ir jābūt vides aizsardzībai un cīņai pret klimata pārmaiņām gan attiecībā uz pielāgošanos tām, gan pārmaiņu veicinošo cēloņu samazināšanu. Marie Anne Isler Béguin (FR) Priekšsēdētāja kungs, ministr, komisāre, es arī vēlētos pateikties P. Napoletano, jo pirmās diskusijas laikā par Vidusjūras reģiona valstu savienību es biju diezgan skeptiski noskaņota un, lai gan noskaņojums, iespējams, nav mainījies, es ticu, ka ir cerība. Problēmas ir ārkārtīgi milzīgas. Vai mums ir resursu, lai stātos tām pretī? Mēs zinām, ka mums to nav. Protams, mērķi ir cēli: vide, enerģētika, cīņa pret pārtuksnešošanos, imigrācija utt. Tomēr mēs nedrīkstam tikai izveidot nesaistītu sarakstu, kas vienīgi radītu vilšanos Vidusjūras otrajā krastā. Tomēr, komisāre, ja atļausiet, es vēlētos pieminēt konkrētu valsti, kas nav Vidusjūras piekrastes valsts, bet ir iekļauta savienībā; tā ir ĀKK valsts un arī Vidusjūras reģiona valstu savienības dalībvalstis. Šī valsts, Mauritānija, pašlaik piedzīvo ļoti nopietnu politisko krīzi. Es domāju, ka šī valsts kā Vidusjūras reģiona valstu savienības partnere un ĀKK valsts kaimiņattiecību politikas vārdā ir pelnījusi mūsu atbalstu, lai palīdzētu tai izkļūt no šīs krīzes. Es uzskatu, ka tieši to mums lūdz darīt abas konfliktā iesaistītās puses, un mūsu pienākums ir apņemties palīdzēt valstij tikt laukā no šīs lielās politiskās krīzes. Avril Doyle Priekšsēdētāja kungs, ūdens ir galvenais jautājums sadarbībai Vidusjūras reģionā. Es ceru, ka tikpat svarīgs ir jautājums par Eiropas supertīklu jeb HVDC starpsavienojumu, ietverot savienotājlīniju starp Spāniju un Āfrikas ziemeļrietumu krastu. Ir ārkārtīgi svarīgi ieviest vispārējā apritē atjaunojamās enerģijas veidus, tostarp vēju, hidroenerģiju, dažādas saules tehnoloģijas un citus enerģijas veidus. Spēja uz tiem paļauties vislielākā pieprasījuma brīžos ir pilnībā atkarīga no ievades jaudas mūsu tīklos no pēc iespējas vairākiem avotiem, lai izejošā jauda vienmēr varētu apmierināt pieprasījumu. Ja vējš nepūš Īrijas ziemeļrietumu piekrastē - un attiecībā uz vēja enerģiju Īrija ir aprakstīta kā Eiropas Saūda Arābija - tas pūtīs Āfrikas ziemeļrietumu piekrastē, vai arī saules siltumenerģijas ražošana Vidusjūras reģionā, īpaši Spānijā, uzturēs tīkla darbību, vai arī padevi visā reģionā nodrošinās fotoelementu iekārtas. Šis scenārijs ir abpusēji izdevīgs Vidusjūras reģionam, lai garantētu energodrošību, enerģētikas politiku un jo īpaši - lai reģionā ievērojami samazinātu oglekļa dioksīda emisijas, ko rada mūsu pašreizējā atkarība no fosilajām degvielām rūpniecībai, transportam, apkurei un dzesēšanai. Priekšsēdētājs Mums ir piebiedrojusies I. Figueiredo un saskaņā ar nepieteiktas uzstāšanās procedūru iepazīstinās ar Sieviešu tiesību un dzimumu līdztiesības komitejas atzinumu. Ilda Figueiredo Sieviešu tiesību un dzimumu līdztiesības komitejas atzinumā ir uzsvērts, ka visām dalībvalstīm lielāka uzmanība ir jāpievērš Konvencijas par jebkādas sieviešu diskriminācijas izskaušanu un visu pārējo Apvienoto Nāciju Organizācijas un Starptautiskās Darba organizācijas cilvēktiesību instrumentu ratificēšanai. Tajā arī ir pievērsta uzmanība sieviešu stāvoklim, paužot nožēlu, ka Komisijas paziņojumā šis jautājums nav atsevišķi apskatīts, jo īpaši "projektu” dimensijā, kurā būtu jāiekļauj ģeogrāfiskā, ekonomiskā un sociālā kohēzija un kurā vienmēr būtu jāņem vērā jautājums par sieviešu un vīriešu vienlīdzīgām iespējām un dzimumu perspektīvu. Visbeidzot, es vienkārši vēlos uzsvērt bažas par nabadzību un sociālo atstumtību, kas nopietni ietekmē sievietes. Nobeigumā es gribētu norādīt uz Palestīnas un Rietumsahāras nopietnajiem gadījumiem, kur sievietes un bērni ir kara un ekspluatācijas galvenie upuri, īsi sakot, uz visu diskriminācijas procesu, kas ietekmē šos cilvēkus un kas nopietni ietekmē sievietes un bērnus. Alexandr Vondra Padomes priekšsēdētājs. - Priekšsēdētāja kungs, iesākumā liels paldies jums par šīm noderīgajām debatēm, kurās ir izvirzītas vairākas idejas. Jūs patiešām esat sagatavojis ļoti interesantu dokumentu. Kur esam tagad? Mēs zinām, kāpēc mēs to darām - Vidusjūras reģions ir mūsu civilizācijas šūpulis, un tāpēc ir loģiski, ka mēs Eiropas Savienībā vēlamies tam pievērst īpašu uzmanību. Pagājušajā gadā bija Francijas iniciatīva, un mums ir jāturpina šī procesa virzība un jāizmanto tā pilnībā. Tātad mēs zinām, kādēļ to darām un ko mēs vēlamie sasniegt. Daudzi no jums ir uzsvēruši, cik svarīgi ir tas, lai Vidusjūras reģions kļūtu par miera, stabilitātes un drošības telpu, kurā tiek aizstāvēti un pilnībā ievēroti demokrātijas principi, cilvēktiesības un pamatbrīvības, tostarp dzimumu līdztiesība un sieviešu loma sabiedrībā. Mēs arī zinām, kādā veidā to gribam panākt, lai mums būtu Vidusjūras reģiona valstu savienība un plašs pasākumu spektrs. Jūs ļoti labi zināt, kādas ir svarīgākās jomas, uzsverot atjaunojamos enerģijas avotus, saules enerģijas programmu un ūdens pārvaldības programmu. Tikai pirms nedēļas es biju Portugālē, un šī valsts varētu būt par piemēru, kā attīstīt ilgtspējīgu, dinamisku programmu atjaunojamam enerģijas avotam, kas ir ļoti svarīgi Vidusjūras reģionam. Mums tikai jāvirzās uz priekšu. Kad mēs pagājušajā gadā tikāmies gan Parīzē, gan Marseļā, mēs nevarējām paredzēt Gazā radušos situāciju, bet prezidentūra kopā ar Komisiju dara pietiekami daudz, lai varētu sākt īstenot visas vienošanās, kuras panācām pagājušajā gadā. Tāpēc es domāju, ka mēs varam saprātīgi cerēt, k, sākot ar aprīli, kā jau jūs informēju, mēs varēsim turpināt prezidentūras jaunāko pasākumu. Mūsu pasākumu programmā 2009. gadam ir ieplānotas aptuveni deviņas nozaru ministru konferences. Ciktāl man zināms, ir pieejami resursi, kas pārsniedz 1 miljardu eiro. Tādēļ es domāju, ka esam gatavi. Saistībā ar stāvokli Gazā ir radušās noteiktas situācijas, kas radījušas dažus aizkavējumus, bet es uzskatu, ka mēs to spēsim pārvarēt. Liels paldies par noderīgajām debatēm. Mēs noteikti esam gatavi turpmāk jums palīdzēt. Benita Ferrero-Waldner Komisijas locekle. - (FR) Priekšsēdētāja kungs, dāmas un kungi, protams, daudz kas ir palicis nepateikts, bet iesākumā es uzdošu šādu jautājumu: kāda šajā visā ir Kopienas dimensija? Pirmkārt, varu jums teikt, ka Kopienas dimensija šajā jautājumā ir svarīga tādēļ, ka Vidusjūras reģiona valstu savienības projekta pamatā ir Barselonas process, un tas ir arī mantojis Barselonas procesa acquis. Tātad tajā ir viss acquis. Mēs pie tā esam daudz strādājuši. Otrkārt, Vidusjūras reģiona valstu savienība ir daļa no mūsu kaimiņattiecību politikas. Kaimiņattiecību politika ir divpusējas politikas un Barselonas procesa daļa, savukārt Vidusjūras reģiona valstu savienība veido daudzpusējo daļu. Protams, es varu arī jums teikt, ka Melnā jūra un Baltijas jūra ir daļa no tās pašas sistēmas, kaut arī tās atrodas ziemeļos. Tādā gadījumā neuztraucieties. Par laimi tur ir viss. Patiesībā, tieši to vēlējās Francijas prezidentūra, citiem vārdiem sakot, kā jau iepriekš teicu, - iesaistīt līdzprezidentūrā Vidusjūras reģiona valstis un strādāt kopā. Tagad mēs, Komisija, arī pārvaldām visus turpmākos Kopienas projektus tāpēc, ka tas ir nepieciešams un tāpēc, ka mūs kontrolē arī Parlaments. Tikai tos projektus, kam var būt privāts finansējums, pārvalda citādi. Sekretariāts, kas atradīsies Barselonā, veicinās šos projektus. Tāds ir mūsu priekšstats par veicināšanu, un pēc tam mēs izmēģināsim veicināšanu ar privāta finansējuma palīdzību, jo attiecībā uz pārējo tas paliks Komisijas kontrolē. Šo lēmumu iesākumā kā parasti pieņems 27 dalībvalstis, un pēc tam vēlreiz līdzprezidentūra varēs strādāt kopā ar 143 valstīm, dienvidiem un ziemeļiem. Attiecībā uz Mauritāniju, M. A. Isler Béguin, tā piedalās tikai daudzpusējās attiecībās, proti, Vidusjūras reģiona valstu savienībā, bet nav iesaistīta kaimiņattiecību politikā. Tā ir vienīgā atšķirība. Ņemot vērā iepriekš minēto, neskatoties uz šo pagaidu pārtraukumu, mēs Komisijā, protams, konstruktīvi strādājam, lai īstenot četrus no sešiem projektiem, kuri ir izvirzīti kā prioritātes. Tās ir civilā aizsardzība, Vidusjūras attīrīšana, jūras maģistrāles un arī saules enerģijas plāns, saskaņā ar kuru mēs daudz strādājam atjaunojamo enerģiju jomā, īpaši saistībā ar saules enerģiju, jo tā līdz ar vēja enerģiju un citiem enerģijas avotiem ir ļoti svarīga. Kopumā Vidusjūras reģiona valstu savienība tagad var gūt labumu no 60 miljonus eiro vērta finanšu atbalsta 2008.-2009. gada budžetā, īpaši, izmantojot reģionālās programmas. Turklāt jau ir piešķirti 50 miljoni eiro Kaimiņattiecību ieguldījumu fondam, lai atbalstītu ieguldījumu projektus šajā reģionā. Mēs arī gribējām atbalstīt apmaiņu veicināšanu starp universitātēm un tieši tādēļ, piemēram, es nolēmu izvērst Erasmus Mundus programmu Vidusjūras reģiona dienvidu valstīs, lai piedāvātu tām papildu universitātes stipendijas. Attiecībā uz sieviešu jautājumu, M. A. Isler Béguin, mēs, protams, arī esam iesaistīti, kā tas minēts Barselonas acquis. Es piedalījos pirmajā Vidusjūras reģiona sieviešu konferencē, kas notika 2007. gadā Stambulā. Mēs, protams, turpinām risināt šo jautājumu. Tomēr, kā jūs zināt, no vienas puses ir divpusējais aspekts saistībā ar attiecībām ar katru valsti, un no otras puses ir daudzpusējais aspekts, kas pašlaik ir viens no Vidusjūras reģiona valstu savienības pamatvirzieniem. Es tikai vēlētos pateikt dažus vārdu par sekretariātu - mēs esam paredzējuši izveidot likumdošanas komiteju, kurai drīz tiks piešķirts uzdevums jo īpaši sagatavot sekretariāta juridiskos statūtus. Komisija sagatavošanās darbos jau ir panākusi lielu progresu. Šie statūti sekretariātam piešķirs juridiskas personas statusu; pēc tam tie būs oficiāli jāapstiprina Vidusjūras reģiona valstu savienības augstākā līmeņa ierēdņiem. Nobeigumā es vēlētos jums vēlreiz pateikt, ka Eiropas un Vidusjūras reģiona valstu Parlamentārās asamblejas līdzdalība kā novērotājam visās Vidusjūras reģiona valstu savienības sanāksmēs ir ļoti svarīga, un mēs atbalstām šīs lomas nostiprināšanu Vidusjūras reģiona valstu savienībā. Turklāt, kad R. Kratsa-Tsagaropoulou devās uz Marseļu, mēs viņai sniedzām lielu atbalstu šajā jautājumā. Es uzskatu, ka esmu apskatījusi galvenos jautājumus. Protams, par šo tematu vēl var runāt daudz. Pasqualina Napoletano Priekšsēdētāja kungs, B. Ferrero-Waldner, A. Vondra, dāmas un kungi, es domāju, ka šīs debates ir bijušas ļoti noderīgas un ir precizējušas noteiktus aspektus mūsu samērā sarežģītajā instrumentu sistēmā divpusējās un daudzpusējās partnerībās ar dienvidu valstīm. Es atbalstu B. Ferrero-Waldner sniegto skaidrojumu, norādot, ka tiek saglabāts Barselonas acquis un ka tieši šī iemesla dēļ mēs Parlamentā, iespējams, labāk būtu izvēlējušies pirmo definīciju, kas bija šāda: "Barselonas process - Vidusjūras reģiona valstu savienība”. Varbūt tad būtu bijis skaidrāks, ka mēs nostiprinājām sistēmu, kurai jau bija izveidots pamats. Tāpat es ceru, un es to saku diezgan atklāti, jo vairs nebūšu referente, bet es ceru, ka Eiropas iestāžu sistēma var attīstīties pati. Kāpēc? Tāpēc, ka, tiklīdz mums būs Eiropas ārlietu ministrs, kurš daļēji pārstāvēs Komisiju un Padomi, es ceru, ka šis ministrs nebūs 28. ministrs, ko pieskaitīt pārējiem, bet ka vismaz Eiropas pusē dalībvalstis jutīs, ka šis cilvēks tās pārstāv. Varbūt tad nebūs vajadzīgs savienībai pievienot vairāk valstu, bet, ja mums būs augstākā līmeņa pārstāvis ārlietu ministra amatā, mēs, iespējams, varēsim nostiprināt Eiropas Savienības nozīmi. Mēs visi esam strādājuši, lai to panāktu, un tādēļ mēs no visas sirds atbalstām ne vien to, ka jāturpina reģionālās programmas, bet, kā zina komisāre, to, ka Parlaments piešķir lielu nozīmi šīm programmām, kuras neapstrīdami ir radījušas labākus rezultātus. Pateicos jums visiem par šīm debatēm. Priekšsēdētājs Debates tiek slēgtas. Balsojums notiks trešdien, 2009. gada 19. februārī. Rakstiskas deklarācijas (Reglamenta 142. pants) Lidia Joanna Geringer de Oedenberg Eiropas Savienības un Vidusjūras baseina valstu ciešu partnerattiecību pamatā pirmkārt un galvenokārt ir jābūt cilvēktiesību un tiesiskuma ievērošanai. Priekšlikums ar nosaukumu "Barselonas process - Vidusjūras reģiona valstu savienība”, ko pieņēma 2008. gada 13. jūlijā Parīzē, veicina mieru un labklājību, un tas var būt svarīgs solis ceļā uz ekonomisku un teritoriālu integrāciju, kā arī sadarbību ekoloģijas un klimata jomās. Žēl, ka kopš Barselonas procesa uzsākšanas dažās dalībvalstīs nav panākts būtisks progress attiecībā uz dažu kopēju vērtību un principu ievērošanu, kas uzsvērti 1995. gada Barselonas deklarācijā, kuru tās parakstīja (sevišķi attiecībā uz demokrātiju, cilvēktiesībām un tiesiskumu). Nabadzības un sociālās atstumtības, kas nopietni ietekmē sievietes un bērnus, izplatība Vidusjūras baseina valstīs ir satraucoša. Ir ļoti svarīgi, lai Barselonas procesā iesaistītās dalībvalstis un partneri uzsvērtu dzimumu perspektīvas iekļaušanu visās politikas jomās un konkrētos pasākumus, kas veicina sieviešu un vīriešu vienlīdzīgas iespējas. Visām valstīm, kuras piedalās Barselonas procesā - Vidusjūras reģiona valstu savienībā, pēc iespējas ātrāk ir jāratificē gan Konvencija par jebkādas sieviešu diskriminācijas izskaušanu (CEDAW), gan visi pārējie Apvienoto Nāciju Organizācijas un Starptautiskās Darba organizācijas cilvēktiesību instrumenti. Tunne Kelam rakstiski. - Es atzinīgi vērtēju centienus turpināt ES attiecību attīstību Euromed reģionā, bet es arī vēlētos uzsvērt, ka ES nedrīkst atstāt novārtā tās divas pārējās jūras: Baltijas jūru un Melno jūru. Zviedrijas prezidentūras laikā viena no prioritātēm būs Baltijas jūras stratēģija. Stratēģiska nozīme ir arī Melnās jūras reģiona sinerģijai. ES ir jāmēģina atrast kopēja nostāja, lai līdzsvarotā veidā attīstītu visus šos reģionus. ES ir integrēta kopiena, un vienlīdz svarīga ir visu tās reģionu ilgtermiņa stratēģiska attīstība. Ir skaidri vajadzīgas cieša partnerība ar Vidusjūras reģiona valstīm, kas nav ES dalībvalstis, pamatojoties uz cilvēktiesību un tiesiskuma ievērošanu. Diemžēl joprojām ir vairākas valstis, kurām šajā jomā ir nopietnas problēmas. Es mudinu ES dalībvalstis ar vislielāko nopietnību risināt šos jautājumus. Arābu līgas iesaistīšana ir ievērojama iespēja apvienot visas valstis, lai kopīgi atrastu risinājumus konfliktiem šajā reģionā. Es aicinu ES dalībvalstis ieņem līdzsvarotu nostāju un būt par starpnieku, nevis dažādās konfliktsituācijās pieslieties vienai no pusēm. Tikai ar līdzsvarotu pieeju mēs varam veicināt ilglaicīgu mieru Tuvajos Austrumos.

Finansieringsinstrument för utvecklingssamarbete - Finansieringsinstrument för samarbete med industriländer och andra höginkomstländer och -territorier(debatt) Talmannen Nästa punkt är en gemensam debatt om en andrabehandlingsrekommendation från utskottet för utveckling om rådets gemensamma ståndpunkt inför antagandet av Europaparlamentets och rådets förordning om upprättande av ett finansieringsinstrument för utvecklingssamarbete (11944/2/2006 C6-0357/2006 (Föredragande: Gay Mitchell), och betänkandet av David Martin, för utskottet för internationell handel, om förslaget till rådets förordning om inrättande av ett finansieringsinstrument för samarbete med industriländer och andra höginkomstländer och -territorier (11877/2006 - C6-0265/2006 -. Gay Mitchell föredragande. - (EN) Herr talman! Denna förordning har haft en mognadsprocess på närmare två år. Det har funnits tider då trycket på parlamentet att ge efter, att splittras i omröstningen och ge upp vår lagstiftningsroll har varit nätt och jämnt acceptabelt. Jag har häpnat inför den beredvillighet som andra Europaparlamentariker tidvis har uppvisat att ge andra institutioner fritt fram på detta område, om bara vissa delar av deras intressen eller inflytande inte gick förlorade. Jag vill emellertid gratulera mina kolleger i utskottet för utveckling - ledamöter som inte lät påtryckningarna splittra oss, i alla politiska grupper, och som i slutändan var de som vann slaget. Jag vill också gratulera utvecklingsutskottets kansli och kanslierna hos de grupper som arbetade konstruktivt med oss i dessa förhandlingar. Det fanns hot om att avvisa det ursprungliga instrumentet för utvecklingssamarbete och ekonomiskt samarbete (DCECI), som det kallades, där man strävade efter att avskaffa medbeslutanderätten genom att ändra den rättsliga grunden från artikel 179 till artikel 181 a och även låta industriländer och anslag till poster som inte gäller utveckling ingå i ett utvecklingsinstrument. Vi har nu, med rådet och kommissionen, förhandlat fram ett instrument som få trodde var möjligt för tolv månader sedan, ett instrument som kommer att strama upp EU-åtgärderna för utvecklingsländerna med bibehållen ansvarighet och öppenhet. Jag vill särskilt lyfta fram förhandlingsgruppen som var med mig vid dessa samtal, de olika ordförandeskapen som avlöste varandra för det arbete de har lagt ned samt kommissionen för ett bra resultat. Jag har dock ett förbehåll. Jag tror att det var Voltaire som sa: ”Jag håller inte med om det ni säger, men jag skulle kunna gå i döden för er rätt att uttrycka det.” Jag gick in i hela förhandlingarna med ett förhållningssätt som syftade till att jämka samman, och jag blev mycket besviken över att man, i ett särskilt avseende, inte alls tog hänsyn till mina åsikter. Det handlar inte om att urvattna tillgången till sjukvård för behövande kvinnor. Om mina ändringsförslag - som var blygsamma - hade vunnit så skulle Kairokonferensen och alla med den sammanhängande frågor ha beaktats. Då jag själv verkligen fokuserade på kompromiss, att nå fram till och stödja andra, blev jag uppriktigt förvånad över att mina blygsamma förslag inte beaktades på ett riktigt sätt. En anledning till det verkar ha varit ett skriftligt utlåtande som var i omlopp, som åsidosatte mina förslag genom att det där hävdades att beslut fattats om PPE:s politik. Som underskrifterna på ändringsförslagen i dag visar är detta inte korrekt, och det borde inte ha hävdats, särskilt inte vid denna känsliga tidpunkt då förhandlingarna höll på att knytas ihop. Jag kan stödja det allmänna innehållet i den gemensamma ståndpunkten, med en reservation. Jag anser att detta är ett mycket gott resultat för oss. Parlamentet har vunnit i det avseendet att vi har bibehållit medbeslutande enligt artikel 179, som är en mycket viktig princip för oss. Det kommer att vara en tidsbegränsad lagstiftning. Detta är det särskilda instrumentet för utvecklingspolitik, och det kommer inte att ha något annat innehåll. Det kommer att finnas mer utförliga finansiella bestämmelser. De finansiella bestämmelserna i förslaget var en annan problematisk punkt för utskottet, eftersom de var synnerligen generella och långt ifrån den detaljnivå som parlamentet, i egenskap av budgetmyndighet, är vant vid. Detta är nu ändrat, och den gemensamma ståndpunkten innehåller nu en uppdelning av finansieringen per program och, i vissa fall, inom program. Vi bryter också ny mark. I och med det nya instrumentet för utvecklingssamarbete innehåller en lagtext för första gången den internationellt accepterade definitionen på utvecklingspolitik som fastställts av OECD:s kommitté för utvecklingsbistånd. En förklaring från kommissionen som bifogas det nya instrumentet för utvecklingssamarbete kommer - också det för första gången - att innehålla den referensnivå som utvecklingsutskottet använt sig av sedan 2003 för att främja en större fokusering på millennieutvecklingsmålens nyckelsektorer, nämligen grundläggande utbildning och hälsovård. Kommissionen har aldrig tidigare accepterat utskottets referensnivå på 20 procent för dessa sektorer, men vid detta tillfälle har den nivån accepterats. Vissa framsteg har också gjorts när det gäller dialogen mellan parlamentet och kommissionen om förslaget till strategidokument om att tillåta parlamentarisk insyn i tillämpningen av instrumentet för utvecklingssamarbete. Jag vill tacka kommissionsledamöterna Benita Ferrero-Waldner och Louis Michel för deras brev till mig och till ordföranden i utskottet, där detta bekräftas. Parlamentet vill inte, och måste inte syssla med detaljstyrning, men det ger oss en möjlighet, genom strukturer som vi själva beslutar om, att vara med på ett tidigt stadium. Därigenom får parlamentet en starkare roll på hela området med öppenhet och ansvarighet. Jag anser att den gemensamma ståndpunkten som den fastställts av rådet är ett mycket gott resultat för parlamentet, med det undantag som jag nämnde. Som jag sa inledningsvis: jag tvivlar starkt på att någon för tolv månader sedan trodde att vi skulle uppnå det som vi har uppnått. Men det visar att vi, när parlamentet står enat, när de olika grupperna inte låter sig splittras och är beslutna att inte lämna ifrån sig parlamentets makt, tillsammans med andra institutioner kan komma med mycket bra instrument, och också instrument för att se till att parlamentets rättigheter bevaras. David Martin föredragande. - (EN) Herr talman! Innan jag övergår till mitt eget betänkande vill jag gratulera Gay Mitchell till hans. Som parlamentet känner till började dessa två instrument sina liv som ett enda instrument, och utskottet för utveckling hade rätt när man framhöll att de borde delas upp eftersom vi blandade äpplen och päron. Utvecklingsinstrumentet har som huvudsakligt syfte att främja utvecklingsländernas intressen. Det ekonomiska instrumentet, som jag ansvarar för, går ut på att främja - inte uteslutande men huvudsakligen - Europeiska unionens intressen. Det var därför fel att ett enda instrument skulle innehålla båda dessa mål. Utskottet för utveckling gjorde rätt i att tala för ett separat instrument, och också i att tala för att man borde driva på för att Europaparlamentet skulle vara lika delaktigt som i de många redan befintliga instrumenten. Jag vill gratulera Gay Mitchell till hans betänkande. Om jag övergår till mitt eget betänkande kan jag säga att det är litet i jämförelse med de andra externa instrumenten, men ändå ett betydelsefullt verktyg för Europeiska unionen. Det syftar till att utvidga de befintliga programmen, först och främst det geografiska området. De befintliga programmen omfattar bara 6 länder, och detta nya instrument kommer att omfatta 17 länder. Det innebär också en utvidgning av målen och - kan man hoppas, då både målen och det geografiska området utvidgas - en budgetutvidgning. Även om det är det minsta externa instrumentet är det ändå ett betydelsefullt instrument. Instrumentet är fokuserat på främjande av EU-intressen i industriländer och bygger vidare på det mycket framgångsrika utbildningsprogrammet för företagsledare i Japan och Korea samt programmet ”Porten till Japan”. Båda har varit föremål för en undersökning som finansierats av kommissionen, där man har visat att de har ökat tillgängligheten för europeiska företag i både Japan och Korea och också ökat kunskapen om Europeiska gemenskapen i dessa båda länder. De är därmed motiverade i sig. Det nya programmet kommer att ha fem nyckelmål: att bygga vidare på offentlig diplomati och målinriktning, att främja ekonomiskt partnerskap och affärsverksamhet, mellanfolkligt utbyte - särskilt genom utbildning -, att stimulera dialoger och slutligen att utvärdera småskaliga samarbetsprojekt, för att bidra till att små och medelstora företag får tillgång till marknader i tredjeländer. Alla dessa mål är värdefulla. Utskottet för internationell handel har fokuserat på tre saker. Vi har först och främst, mot bakgrund av att programmens omfattning har utökats från 6 till 17 länder, betonat att det finns utrymme för differentiering inom programmet. Förhållningssättet att samma modell passar för alla skulle helt enkelt inte fungera i ett sådant här program. Det gläder mig att kunna säga att kommissionen har gått vidare utefter linjen att programmet ska vara landspecifikt snarare än ett allmänt program för 17 länder. Vi har också lagt fram ändringsförslag för att se till att förslaget kompletterar de andra instrument som vi kommer att anta, antingen i dag eller på ett senare stadium. Återigen mot bakgrund av utvidgningen av programmet har vi insisterat på att bestämmelser om de mänskliga rättigheterna och rättsstaten ska ingå i dessa instrument. Återigen har både rådet och kommissionen visat att man är villig att godta dessa ändringsförslag. Jag är också glad att kunna säga att rådet har gått med på att bifoga de två interinstitutionella överenskommelserna om budgetdisciplin och demokratisk insyn, trots att detta endast har varit ett samråd och inte en fråga för medbeslutande, till skillnad från Gay Mitchells betänkande. Rådet har också instämt i att parlamentet ska vara mer delaktigt i detta program än vad som ursprungligen var tanken och accepterat att man ska samråda med parlamentet fullt ut, om programmets omfattning ändras antingen geografiskt eller i fråga om målen. Kommissionen har också gått med på att tidigarelägga flerårsplanering för samråd med parlamentet om detta. Nivån på parlamentets delaktighet har alltså höjts avsevärt. Låt mig avslutningsvis säga att det, om vi antar alla ändringsförslag i dag, finns en möjlighet att detta instrument kommer att antas av rådet i exakt den form som det lämnar parlamentet. Det är faktiskt ett mycket bra resultat, med tanke på att det endast är fråga om ett samråd. Jag vill tacka kommissionen för dess förträffliga samarbete, och särskilt det finska ordförandeskapet som, i en fråga om ett instrument som är relativt litet i förhållande till de andra instrumenten, har engagerat sig helhjärtat i parlamentets arbete, informerat oss fullt ut om sin ståndpunkt och kompromissat. Vi har kompromissat med ordförandeskapet. Jag menar att vi i slutändan har fått ett mycket funktionellt instrument, och jag vill tacka alla institutioner för deras samarbete. Benita Ferrero-Waldner ledamot av kommissionen. (EN) Herr talman! Detta decembersammanträde är en viktig milsten i upprättandet av en effektiv och stram rättslig ram för gemenskapens externa utgifter. Jag måste säga att jag känner mig hedrad av att få företräda kommissionen denna sammanträdesperiod, då vi nu står nära ett avslut av förhandlingarna om de fyra återstående instrumenten för externa utgifter för perioden 2007-2013. Vi har alla gått en lång väg sedan kommissionen lade fram dessa förslag för två år sedan. Den nya förenklade strukturen var det första försöket att effektivisera alla instrument för externa utgifter. Detta bedömdes vara det som kommissionen prioriterade högst för att öka vår effektivitet och sammanhållning i alla våra externa åtgärder. Eftersom både parlamentet och rådet välkomnade förenklingsprocessen gav dessa förslag upphov till en mycket omfattande debatt. Viktiga frågor togs upp strax efter att parlamentet påbörjat sitt arbete. Jag uppskattar mycket de ansträngningar som parlamentet och de olika ordförandeskapen i rådet har gjort för att finna konstruktiva lösningar på de utmaningar vi har stött på med dessa innovativa förslag. Dessa ansträngningar kulminerade i ett framgångsrikt trepartsmöte i juni 2006 då man nådde en allmän överenskommelse om de externa finansieringsinstrumentens struktur. Vi gick med på att avskilja instrumentet för samarbete med industriländer, vilket återspeglade ert engagemang för att garantera att tyngdpunkten låg på utveckling i instrumentet för utvecklingssamarbete. Ett särskilt instrument för de mänskliga rättigheterna inrättades också. För att möta era vidare önskemål kom vi överens om att instrumenten skulle antas i enlighet med medbeslutandeförfarandet när så var möjligt enligt fördraget. Ett särskilt instrument för kärnsäkerhetssamarbete skapades också, så att stabilitetsinstrumentet kunde överföras från samråd till medbeslutande. Sammanlagt är nu fyra av de sju nya instrumenten föremål för medbeslutande. Detta ger parlamentet en legitim nivå av lagstiftningsmakt som inte skådats tidigare, över ramen för externa utgifter. Instrumentet för utvecklingssamarbete är centralt i denna nya struktur, och jag uppskattar mycket det givande samarbetet med parlamentet, särskilt under de senaste fem månaderna. Jag tackar föredraganden, Gay Mitchell, för den centrala roll som han har spelat för att föra förhandlingarna till ett positivt och lägligt avslutande. Jag vill också tacka förhandlingsgruppen från utskottet för utveckling. Den kompromiss som återspeglas i rådets framförhandlade gemensamma ståndpunkt står för en noga avvägd lösning. Jag uppskattar också att utskottet för utveckling stödde denna kompromiss och rekommenderade att man skulle godkänna rådets framförhandlade gemensamma ståndpunkt vid den andra behandlingen. Som parlamentet begärde omfattar nu instrumentet för utvecklingssamarbete en vägledande finansiell fördelning, en halvtidsöversyn och ett utgångsdatum. När det gäller de nya instrumenten som varit föremål för medbeslutande har vi också enats om att parlamentet, före översynen, ska undersöka hur instrumenten fungerar för att upptäcka om det har uppstått problem. Parlamentets rapport beaktas sedan av kommissionen vid översynen av instrumenten. Denna översyn bör genomföras under 2009. Till svar på brevet från ordföranden för utskottet för utveckling, Luisa Morgantini, vill jag bekräfta att datumet för översynen också kommer att gälla för instrumentet för utvecklingssamarbete. Instrumentet för samarbete med industriländer framstår inte som det allra största bland instrumenten för externa åtgärder, jämfört med instrumentet för utvecklingssamarbete och om man anser att budgetinflytande återspeglar betydelse. Man bör dock inte förledas att underskatta dess användbarhet och betydelse för att förstärka Europeiska unionens roll globalt. Detta instrument kommer faktiskt att direkt bidra till att främja EU:s mål att bli en mer synlig aktör på den globala scenen. Detta mål kommer att uppnås genom en ram där vi, genom konkreta initiativ, kan stärka förbindelserna med viktiga industrialiserade partner, främja gemenskapsintressen och också öka kunskapen om EU där. Sedan juni har föredraganden, det finska ordförandeskapet och kommissionen arbetat hand i hand för att se till att instrumentet kan antas i tid samtidigt som man vederbörligen beaktar varje institutions åsikter. I detta avseende vill jag uttrycka min uppskattning för föredraganden David Martin och utskottet för internationell handel i dess helhet för deras hårda arbete och den samarbetsvilja som kommit till uttryck i den skyndsamma hanteringen av ärendet. Den pågående dialogen har medgivit att parlamentets åsikter förts in i de förberedande diskussionerna i rådet parallellt med det parlamentariska arbetet och därmed, också tack vare denna samarbetsanda, utöver kommissionens egen åsikt och utan att inkräkta på rådets befogenheter. Jag kan föreställa mig, med viss tillförsikt, att de centrala ändringsförslag som gäller särskilt gemenskapens centrala värden - demokrati, rättsstaten, respekt för de mänskliga rättigheterna, skydd av gemenskapens intressen, förstärkt utvärdering och rapporteringsbestämmelser för att specificera en vägledande finansieringsram för perioden 2007-2013 samt översynsklausulen - kommer att hitta in i den slutliga texten. Dessutom kommer ytterligare redaktionella ändringar att leda till att den slutliga texten är mera i linje med det språkbruk som parlamentet föreslagit och med det språkbruk man redan enats om i andra externa åtgärdsinstrument, för att se till att de är enhetliga. Jag ser fram mot ett positivt resultat av omröstningen om instrumentet för utvecklingssamarbete i dag. Det kommer att möjliggöra för kommissionen att påbörja sitt arbete den 1 januari och att externt bistånd kan ges utan ytterligare dröjsmål, vilket är mycket viktigt. Med en överenskommelse om de återstående lagstiftningsförslagen kommer Europeiska unionen att väsentligt öka effektiviteten i de externa utgifterna och särskilt sin synlighet på den internationella arenan. Unionen kommer att kunna leva upp till sin roll som en stor givare av utvecklingsbistånd. På samma sätt välkomnar jag den positiva inställningen till instrumentet för industriländerna i det betänkande som läggs fram för parlamentet i dag. Jag kan tydligt försäkra er att den slutliga texten, som rådet kommer att anta mycket snart, också kommer att återspegla huvudinriktningen i parlamentets resolution. Det vittnar om vår vilja att arbeta konstruktivt tillsammans med parlamentet i detta ärende, något som kommer att fortsätta i framtida samarbete även med industriländer. Syed Kamall för PPE-DE-gruppen. - (EN) Herr talman! Jag vill tacka kommissionsledamoten och också tacka föredraganden för allt hans arbete och samarbete med detta betänkande. Föredraganden och jag brukar ofta skämta om att vi har så lite att vara oense om i frågor om internationell handel. Som skuggföredragande för betänkandet fann jag inte heller mycket att vara oense med föredraganden om, delvis eftersom han är så sakkunnig på området och har behandlat det i ett antal andra betänkanden. Jag vill bara upprepa vilket gott samarbete som har rått, och jag har faktiskt lärt mig en hel del av honom under denna process. En vacker dag kommer jag att hitta någonting som vi kan vara oense om, men låt oss nu se på de aktuella frågorna. Vi instämmer alla i att förslaget borde stramas upp och förtydligas. Det är mycket viktigt att vi definierar EU:s strategiska intressen, och jag välkomnar de ändringsförslag som antogs i utskottet i detta syfte. De finansiella instrumenten måste också vara konsekventa. Återigen, föredraganden och jag har haft ett antal diskussioner på detta område, och jag är mycket glad över att dessa ändringsförslag har antagits. Det andra området är översynsklausulen. Det är mycket viktigt att besluta om översynen av instrumentet ska ske medan detta parlament fortfarande sitter kvar eller efter Europavalet 2009, när nya ledamöter kommer in. Dessa nya ledamöter kommer inte att ha samma sakkunskap som vi i frågan, och därför skulle jag ha föredragit att en översyn ägde rum medan detta parlament fortfarande sitter kvar. Slutligen vill jag säga att betänkandet har hamnat rätt i frågan om de mänskliga rättigheterna och demokrati, särskilt i förhållande till industriländer. Låt oss hoppas att vi kan fortsätta sträva efter dessa mål inom ramen för handelsavtal och fortsätta arbeta tillsammans med våra partner. Margrietus van den Berg för PSE-gruppen. - (NL) Herr talman, fru kommissionsledamot! Med det nya utvecklingsinstrumentet får vi äntligen en rättsakt om utveckling som kommer att placera millenniemålen i rampljuset, något som vi hade lovat miljontals barn i Afrika, ett löfte som handlar om utbildning och hälsovård. Tyvärr är den bistra verkligheten att millenniemålen under de senaste åren har tenderat att försvinna ur sikte, snarare än att närma sig, och det var av just den anledningen som vi var så hårda i debatten om det befintliga finansieringsinstrumentet. Under ett och ett halvt års tid debatterade vi länge och hårt om denna nya rättsakt. Det var ingen dålig prestation, och det har visat sig att det inte var förgäves. Under de närmaste sju åren har vi en enda tydlig europeisk lag om utveckling som kommer att staka ut vägen, och som tillsammans med ett tydligt, tematiskt program och ett geografiskt program svarar för närmare 70 miljarder. Detta kommer att bli slutet för 16 olika förordningar, som är svåra att genomföra och övervaka. I den nya lagen finns det två klara prioriteringar, nämligen millenniemålen, och bland dessa utbildning och grundläggande hälsovård, områden som kort sagt verkligen betyder något. De kampanjer som vi har inlett för att uppnå detta har inte varit förgäves. Vi har deltagit i kampanjer med skollärares fackföreningar och många andra organisationer från utbildningssfären, däribland världsorganisationen Education International, för att ge utbildningen en mer central plats i europeiska utvecklingsprogram. Detsamma gäller våra kampanjer som omfattar vårdpersonal i ett försök att fördubbla anslagen till grundläggande hälso- och sjukvård. Äntligen har nu kommissionen officiellt lovat att minst dubblera sina anslag före 2008, och åtminstone 20 procent av den geografiska budgeten ska användas till utbildning och grundläggande hälsovård. Inbegripet lagens geografiska dimension uppgår detta till över 2,5 miljarder euro. Med detta nya finansieringsinstrument kan nu EU tillsammans med sina medlemsstater göra en insats i Afrika. Det finns fortfarande över 45 miljoner barn som inte får skolundervisning och miljoner patienter, särskilt flickor, som måste klara sig utan grundläggande sjuk- och hälsovård. År 2015 kommer de att få den utbildning och hälsovård som de har rätt till. Detta kommer att bli slutet på den kamp som jag, tillsammans med min grupp, har fört sedan det ögonblick då jag intog min plats som parlamentsledamot 1999. Jag skulle vilja tacka alla europeiska medborgare och organisationer som har hjälpt mig längs vägen, vilka omfattar allt från den brysselbaserade icke-statliga organisationen STOP AIDS Alliance till Bono - tack ska ni ha! Den 1 januari 2007 börjar vi på ett nytt kapitel, nämligen att omsätta denna lag, tillsammans med alla dess principer och löften, i handling. Detta är något som utvecklingsutskottet kommer att ägna mycket av sitt parlamentariska arbete åt, både när det gäller att planera nationella handlingsprogram som att övervaka deras genomförande. Vi vill inte ha en avvaktande hållning. Vi vill se ett hundraprocentigt åtagande från alla parter. Det är därför som vi inte godtar att programplaneringsskedet för perioden fram till 2008 redan skulle vara avslutat. Samråd med intresseorganisationer och parlament där borta och icke-statliga organisationer och vårt parlament här måste göras i enlighet med de nya avtalen. Detta ankommer på kommissionen enligt lag från och med den 1 januari. Jag antar att kommissionsledamoten instämmer med mig i detta, och att hon är redo att villkorslöst bekräfta detta. För tio dagar sedan höll finansieringen av den globala fonden ännu en gång på att äventyra de överenskommelser som träffats när det gällde den tematiska delen i 2007 års lag. Kommissionen bedyrade lyckligtvis sin villighet att respektera de tematiska arrangemangen för programplanering för 2007 i en skrivelse av den 8 december. Det skulle vara bra om kommissionsledamoten kunde bekräfta detta, och på så sätt lugna de 23 frivilligorganisationer som denna helg kommer att lägga fram en brådskande skrivelse om detta ärende inför ordförande José Manuel Barroso. Jag skulle vilja önska talmannen, Gay Mitchell, rådet och kommissionen lycka till med detta goda resultat. Jag är också oerhört tacksam mot dem för det ingående samarbetet. Jag hoppas verkligen att kammaren kommer att förkasta ändringsförslaget om annullering, eftersom jag anser att vi klargjorde att vi inte längre godtar ändringsförslag. Nu gäller det. Låt oss se till att denna lag blir en framgång. DanutBudreikaitė för ALDE-gruppen. - (LT) Herr talman, mina damer och herrar! Det förslag om en förordning om finansieringsinstrumentet för utvecklingssamarbete och ekonomiskt samarbete som lades fram inför Europaparlamentet av Europeiska kommissionen för två år sedan övertygade inte Europaparlamentet. I förordningen försökte man att kuva Europaparlamentets allmänna beslutsfattande behörigheter, och man höll sig inte till principerna om politik för utvecklingssamarbete, utan sammanflätade ekonomiskt samarbete med utveckling och utvecklingsländer. I dag diskuterar vi i en andra behandling ett dokument med en annan titel som rör Europaparlamentet och en förordning från Europeiska kommissionen som definierar ett finansieringsinstrument för samarbete som stöder utveckling. Det var särskilt viktigt för utvecklingsutskottet att få ett finansieringsinstrument för utvecklingssamarbete som enbart är avsett för utvecklingsländer. Det dokument som lades fram för en andra behandling är verkligen ett kompromissdokument mellan Europaparlamentet, Europeiska rådet och Europeiska kommissionen, som utarbetats genom trepartsförhandlingar. Regeln om enhällighet är tillbaka, liksom budgetär öppenhet och ansvarsskyldighet inför parlamentet, tidigare budgetposter har återställts tillsammans med detaljerade finansiella riktlinjer och särskilda bestämmelser om utvecklingssamarbete. Det bör påpekas att vi kom överens om att välja artikel 179 i EG-fördraget som grund, eftersom det innebär en bred tolkning av begreppet utvecklingssamarbete och ett brett urval av åtgärder i enlighet med geografiska och tematiska program som garanteras genom enhällighet. De geografiska programmen täcker Latinamerika, Asien, Centralasien, Mellanöstern och Sydafrika. De särskilda tematiska programmen omfattar sådana program som investering i människor, miljöförvaltning och hållbara naturtillgångar, inbegripet energikällor, deltagande av frivilligorganisationer och lokala regeringsinstitutioner i utvecklingsprocessen, livsmedelssäkerhet och invandring, samt asyl. Det är glädjande att det nåddes ett avtal om finansiering av grundläggande utbildning och hälsovård, och att över 20 procent av de medel som anslås till utveckling kommer att öronmärkas för dessa områden, vilket är en av prioriteringarna för Europaparlamentets utvecklingsutskott. Kommissionen åtog sig att utföra en förhöjd och mer noggrann övervakning av genomförandet. Vi upplevde med jämna mellanrum att detta saknades när budgetgenomförandet skulle godkännas. Förordningen om finansieringsinstrument för utvecklingssamarbete ersatte 16 befintliga rättsakter, något som är ett stort steg mot en förbättring och förenkling av EU:s lagstiftning. Jag rekommenderar att förordningen godkänns utan tillägg eller ändringsförslag. Gabriele Zimmer för GUE/NGL-gruppen. - (DE) Herr talman, mina damer och herrar! Gay Mitchell, kammaren, rådet och kommissionen har ägnat mycket tid åt att gräla om det framtida finansiella instrumentet för utveckling, och lyckades faktiskt till slut att finna en tämligen hållbar kompromiss. Avsikten är att detta nya instrument ska hjälpa oss att nå millennieutvecklingsmålen, och på så sätt främja ett mycket viktigt mål som försvarats av både utskottet och kammaren i dess helhet upprepade gånger, och med tanke på FN:s nyligen publicerade uppskattning av deras effektivitet fram till i dag, särskilt när det gäller kampen mot fattigdom, upplever jag att EU sänder ut ett mycket viktigt budskap i detta avseende. Det är uppenbart att Gay Mitchells hängivelse, i egenskap av föredragande, och utskottets hängivelse, som helhet, när det gäller att ändra denna framlagda förordning definitivt har lönat sig, och därför har alla grupperna, med kompromiss i åtanke, avstått från att lägga fram ändringsförslag, även om föredraganden gjort så, och jag måste med viss besvikelse säga att det är här som han kommer att få stark kritik från mig. I stället för att göra det som han sa att skulle göra och stödja dem som vill brottas med formuleringen i kompromissavtalet har Gay Mitchell själv lagt fram de relevanta ändringsförslagen, något som jag i många avseenden anser är mycket problematiskt och upprörande, eftersom man begär inget mindre än att kvinnors reproduktiva hälsa inte längre ska vara ett mål inom utvecklingssamarbetet. Hans ändringsförslag som syftar till att stryka skäl 18 och delar av artiklarna 5 och 12 tar inte bara bort de ordalydelser som han anser vara otrevliga, som strider mot det som han har sagt, men får också en effekt på borttagandet av andra mål, däribland rätten att föda utan risk och den allmänna tillgången till omfattande, säkra och pålitliga reproduktiva sexuella hälsovårdstjänster, minskning av spädbarnsdödlighet och kampen mot sjukdomar som hör samman med fattigdom, i synnerhet hiv/aids, tuberkulos och malaria. Genom att göra detta visar han inte bara likgiltighet för den kompromiss som redan träffats, utan också för den världsopinion som uttryckts vid FN:s konferenser om befolkningsutveckling, i Kairo, och om kvinnors situation, som hölls i Peking, och således också Världshälsoorganisationens definition. Detta anser jag vara en skandal, och jag anser att kammaren skulle göra sig till stort åtlöje om den skulle anta hans ändringsförslag i morgon. Min grupp kommer att rösta emot dem, som ett uttryck för djup övertygelse. Jag anser att det är mycket meningsfullt att kombinera EU:s biståndsalternativ - som hittills har varit mycket kaotiska - i ett enda instrument, men detta får inte leda till att viktiga frågor helt sonika överges. Eftersom föredraganden ifrågasätter kompromissen kan jag redan tala om för honom att min grupp i framtiden kommer att ställa ingående frågor om särskilt en aspekt av det nya finansiella instrumentet, nämligen användandet av resurser till utvecklingssamarbete för att finansiera åtgärder mot olaglig invandring och för att trappa upp gränskontroller. Genom artikel 16.2c införs något i denna kompromiss som faktiskt förvränger hela invandrings- och asylpolitiken, som är en positiv strategi, såsom den formuleras på ett annat ställe i artikel 16. Ni kan försäkra er om att min grupp i samband med detta kommer att använda sig av en särskilt positiv aspekt på det nya instrumentet, nämligen att kammaren får större tillfälle att ge sitt direkta bidrag vid sidan av rådet och kommissionen, som insisterar på att handeln i framtiden ska ingå i betydligt högre grad tillsammans med finansieringen av utvecklingen. Trots att de första orden i det nya instrumentet betonar vikten av utvecklingsländernas handelskapacitet, kommer vi att vara ytterst försiktiga för att se till att vi inte ger oss in i ett nytt årtionde som kännetecknas av ett förtäckt främjande av utrikeshandel. Vi kommer att ställa ingående frågor och inta en kritisk hållning om er enda önskan i samband med detta är att hjälpa länderna på det södra halvklotet att utan minsta hinder sälja det råmaterial till EU som unionen behöver, för det är inte genom att sälja allt sitt råmaterial, utan snarare med rättvis handel med färdigvaror som de södra samhällena har en möjlighet att övervinna fattigdomen. För fjorton dagar sedan varnade Philippe Maystadt, ordförande för Europeiska investeringsbanken, i Financial Times för att EU införde alltför stränga krav när det gäller finansiella överenskommelser för att kunna konkurrera med kinesiska eller ryska företag om afrikanska råmaterial. Vart leder detta argument? Slutar det inte med att vi ännu en gång tolererar slavarbete för att inte förlora kampen om råmaterial? Jag finner det högst beaktansvärt, och en anledning att glädjas, att man i det befintliga finansiella instrumentet och i vår kompromiss har hävdat att de kriterier som ska uppfyllas omfattar ”anständigt arbete”, ett ämne där kammaren inom kort ska uttrycka sin åsikt i ett betänkande. Jag anser att detta sänder ut ett mycket viktigt budskap som svar på uppmaningar till att Europeiska unionen i framtiden ska vara mindre krävande när det gäller sina politiska kriterier på kriget om fattigdomen och utvecklingens framsteg - något som jag anser vara befängt. Låt oss istället använda det nya instrumentet för att erbjuda något bättre, eftersom vi vet hur viktigt det är med samstämmighet och politik, och låt bauxit omvandlas till aluminium lokalt med miljövänliga metoder av arbetstagare som arbetar under anständiga villkor och för löner som de kan leva på. Vi kommer att uppnå något med det nya instrumentet om vi lyckas skapa sådana villkor när det gäller utbildning och hälsovård som är en förutsättning för ett produktivt ekonomiskt resultat som gynnar det lokala samhället. Konrad Szymański för UEN-gruppen. - (PL) Herr talman! Vår privilegierade och rika del av världen bär ett stort ansvar gentemot dem som svälter och inte har några utvecklingsmöjligheter. Det bistånd som vi ger dessa människor kan naturligtvis inte lösa alla deras problem, eftersom vissa av dem har djupare liggande politiska orsaker. Men det kan hjälpa dem att lösa kriser. Jag anser att vi är överens när det gäller att erkänna våra humanitära plikter, och detta gör oss mycket starka. Det är därför som jag kämpar desto hårdare mot införandet av lagstiftning om så kallade reproduktiva och sexuella rättigheter, som förutsätter vårt politiska och ekonomiska stöd till abort. Detta förslag fanns inte med i det första utkastet från Europeiska kommissionen, utan det infördes först av kammaren. Detta sänder ut en mycket negativ signal till de européer som har moraliska invändningar mot abort och som inte vill betala för åtgärder som gömmer sig bakom den svårbegripliga termen ”reproduktiva rättigheter”. När allt kommer omkring är det ett sätt för att underminera den gemensamma kampen mot fattigdom och för att försvaga europeisk integrering. Är det verkligen detta vi vill? Kan vi ignorera ett stort antal kristnas samvete bara för att de i dag befinner sig i minoritet? I dagsläget låter vi dem tydligt förstå att EU har blivit ett projekt där de inte längre har någon roll att spela. Jag uppmanar er därför att stödja ändringsförslagen 1, 2 och 3. Utan dessa ändringsförslag kommer jag inte att kunna rösta för detta betänkande. Hélène Goudin för IND/DEM-gruppen. - Herr talman! Jag upplever att det i detta parlament finns en stor iver att tycka till om allt mellan himmel och jord. Allt från ytterst stora frågor som en kemikalielagstiftning till en liten fråga som standardisering av vindrutetorkare dyker upp på vårt bord. Vi debatterar nu finansieringsinstrumentet för EU:s utvecklingssamarbete. Jag är övertygad om att alla mina kolleger i utvecklingsutskottet vill se att fattigdomen i världen minskar, så att utsatta människor jorden runt kan leva ett drägligt liv. Detsamma tror jag om de flesta kolleger i denna kammare. Jag skulle dock vilja uppmana dem att stanna upp och tänka till ett slag. Gör EU verkligen allt som står i dess makt för att minska fattigdom på ett globalt plan? Det är mycket svårt för mig att förstå hur man ena stunden kan sitta och förespråka ett bistånd i EU:s regi när man nästa stund stöder subventioner till EU:s jordbruk eller ett skadligt fiskeavtal med ett fattigt afrikanskt land där korruption är ett stort problem. Vill vi verkligen hjälpa utsatta fattiga människor i världen bör vi nog börja i en annan ände. Låt oss avskaffa EU:s gemensamma jordbrukspolitik, låt oss avskaffa EU:s protektionistiska handelspolitik, låt oss sluta skydda europeisk icke konkurrenskraftig produktion. Mina förslag är nödvändigtvis inte lösningen på världens alla problem, jag tror att det är en bra början. Irena Belohorská (SK) Först av allt skulle jag vilja framhålla att enligt min åsikt borde både ekonomiskt samarbete och utvecklingssamarbete omfattas av ett enskilt finansiellt instrument som understöds av en dubbel rättslig grund, nämligen artiklarna 179 och 181a. Jag respekterar dock slutsatserna från de trepartsmöten som har lett till att det ursprungliga finansiella instrumentet indelas i ekonomiskt samarbete och utvecklingssamarbete. Det instrument som används för att finansiera samarbete med industriländer samt andra höginkomstländer och -territorier är ekonomiskt flexibelt, och dess utvidgade geografiska räckvidd återspeglar den rådande situationen. Inom ramen för det instrumentet betraktas också länder som fortfarande står på DAC-listan som utvecklingsländer, trots att de har upphört att vara det sedan lång tid tillbaka. Detta omfattar länder som Brunei, Taiwan, Singapore, Saudiarabien, Bahrain, Qatar osv. Dessa nationer är viktiga handelspartner för Europeiska unionen, och det är därför nödvändigt att utvidga det befintliga samarbetet med länder som Japan, Sydafrika och Australien för att inkludera ovannämnda nya länder. Eftersom de länder som omfattas av detta finansieringsinstrument utgör en blandad komplott är det nödvändigt att alla fördrag inbegriper klausuler om mänskliga rättigheter och respekt för de demokratiska principerna. I mina ändringsförslag till betänkandet har jag belyst behovet att stärka Europaparlamentets roll. Sammanfattningsvis är jag för att Europaparlamentet stöder alla ändringar i förteckningen över industriländer och att kommissionen ska bedöma efterlevnad av de ursprungliga målen och kostnader på regelbunden basis. Fru kommissionsledamot! Jag skulle slutligen vilja uttrycka min beundran för ert arbete. Maria Martens (NL) Herr talman! Eftersom området utvecklingssamarbete har sin egen kommissionsledamot, sin egen budget, och sitt eget utskott i Europaparlamentet, och eftersom kammaren har medbeslutandebefogenheter på detta område, har det varit ett viktigt verksamhetsområde sedan det europeiska samarbetet inleddes. Europeiska unionen gör rätt i att känna sig ansvarig för att bidra till fred och välstånd i länder utanför unionen. Det är bra att kommissionen har gjort ett försök till förbättringar. Trots vi investerar åtskilligt är resultaten ibland långt ifrån tillfredställande. Afrika är ett bra exempel, för där verkar det till och med som om fattigdomen ökar. Det återstår fortfarande mycket att göra för att millennieutvecklingsmålen ska uppnås. Kommissionens ursprungliga förslag var menat att förbättra saker och ting, men blev i själva verket en oerhörd besvikelse och ingav knappast förtroende. Både budgeten för utvecklingssamarbete och kammarens engagemang riskerade att påverkas negativt. Som en följd av detta blev förhandlingarna svåra. Gay Mitchell ska ha mycket beröm för sitt fantastiska arbete. Resultatet är att i alla händelser kommer ett separat utvecklingsinstrument att finnas kvar, med medbeslutande och artikel 179 som enda rättsliga grund. Det har uppnåtts ett avtal om hur millennieutvecklingsmålen ska prioriteras sinsemellan, och man har prioriterat utbildning och grundläggande hälsovård. Avtalet innefattar också reproduktiv hälsa, och jag skulle vilja tillägga, också som ett svar till Gabriele Zimmer, att ändringsförslagen har lagts fram för att understryka hur viktig denna fråga är. Det är fel att påstå att Gay Mitchells ändringsförslag strider mot reproduktiv hälsa. Han hävdar - och jag citerar från hans motivering till ändringsförslagen - att det är en alltför viktig fråga för att den ska avhandlas i bara två meningar, som säger något helt annat. Det nya finansieringsinstrumentet för utvecklingssamarbete ska förändra parlamentets arbetssätt; vi kommer att behöva inrikta oss mer på övervakning och genomförande av programmen. Jag hoppas att vi kan räkna med kommissionens utlovade samarbete och öppenhet i denna fråga. Miguel Angel Martínez Martínez (ES) Herr talman! Denna debatt är viktig, eftersom vi ska godkänna det instrument som ska tjäna som rättslig grund för användandet av de resurser som Europeiska unionen anslår till utvecklingssamarbete och humanitära insatser. Samtidigt som budgetramen för perioden 2007-2013 minskar unionens handlingskraft inom nästan alla områden, minskas paradoxalt nog inte de pengar som står till vårt förfogande när det gäller att visa vår solidaritet med utvecklingsländerna, utan anslaget ökas snarare en aning. Denna debatt utgör ett tillfredställande slut på en process som har varat ovanligt lång tid, då man har tvingats övervinna allvarliga svårigheter. Det instrument som vi kommer att godkänna har emellertid den förtjänsten att det når kammaren som ett resultat av en enhällighet mellan parlamentet, kommissionen och rådet. Jakten på denna enhällighet var skälet till att processen drog ut så på tiden. Det var en komplicerad utmaning, eftersom uppgiften var att slå samman de tidigare över femton gällande rättsliga instrumenten, som grunderna för våra åtgärder när det gäller utvecklingssamarbete låg utspridda på, i ett enda. Det handlade om att rationalisera denna uppgift, och parlamentet instämde i detta. Trots detta tvingades parlamentet att förkasta kommissionens första förslag när det blev tal om att begränsa kammarens roll, det vill säga begränsa demokratin, förmodligen i ett försök att skapa större effektivitet. Detta var något som parlamentet inte kunde godta, och utvecklingsutskottet handlade mycket ansvarsfullt, vilket vi borde vara stolta över. Trots det som vissa hävdade handlade det inte om att främja rollen för vårt utskott. Det handlade om att upprätthålla och öka parlamentets roll, det vill säga kammarens demokratiska ansvar, på ett område som är viktigt från politisk och budgetär synpunkt. Många av oss har tvingats möta totalitära makter, som rättfärdigade sin auktoritet genom att hävda att demokrati försvårade förfarandena och gjorde förvaltningen mindre effektiv. Men vi känner alla till vilken vanföreställning detta är, och att det inte är kan förekomma effektivitet utan demokratiska regler, både vid beslut om åtgärder och när den verkställande maktens åtgärder blir föremål för kontroll. Tack vare vår bestämdhet när det gäller föredraganden Gay Mitchells arbete, och tack vare alla de grupper som slöt upp, blev resultatet av våra insatser framgångsrikt. Vi måste tacka de brittiska, österrikiska och finska ordförandeskapen för den förståelse som de har visat för våra synpunkter, och även kommissionen, som har strävat efter att ta hänsyn till parlamentets krav. Instrumentets text stämmer överens med den europeiska enhälligheten om utveckling och med de olika strategier som vi har godkänt, särskilt EU:s strategi för Afrikas utveckling. Den är också förenlig med konstitutionens text, som gör solidaritet med länderna i syd till en prioriteringsfråga för Europeiska unionen. Det som jag nu oroar mig för, efter att vi har befäst parlamentets befogenheter, är att vi kommer att misslyckas med att ta det ansvar som tilldelats oss genom instrumentet, och ett ansvar som kommer att kräva mycket arbete av kammaren, dess utvecklingsutskott, dess personal, som för övrigt måste utökas om vi vill klara av att ta på oss arbetet, och fram för allt från parlamentets grupper, vars åtaganden kommer att utökas eftersom de kommer att behöva medverka till strategidokumenten för alla de länder som blir mål för Europeiska unionens utvecklingssamarbete samt att övervaka de program som godkänns. Vi får inte försätta oss i den löjliga situationen att vi inte lyckas uppfylla det åtagande som vi har arbetat så hårt för att få från gemenskapens institutionella partner. Thierry Cornillet (FR) Herr talman! Det är alltid ett nöje att välkomna ett samförstånd och ett gott resultat. Jag ansluter därför mig till mina kolleger i detta sammanhang. Äntligen har balansen återställts. Vi har fått ett gemensamt rättsligt instrument, som löper ut 2013, och vi har en halvtidsöversyn. Vi har äntligen ett lämpligt instrument. Vi har undvikit förvirrande villkor som avviker: industriländer eller mänskliga rättigheter nämns inte; man hänvisar bara till utveckling. Vi kan fastställa tydliga mål och peka ut våra politiska prioriteringar. Vi har äntligen ett instrument som har sin rättsliga grund i artikel 179, vilket mina kolleger har betonat, varigenom medbeslutandeförfarandet återinförs. Europaparlamentet kommer aldrig någonsin igen att vara oförmöget att få delta i ett medbeslutandeförfarande om utvecklingspolitik. Vi har till slut lyckats se till att den ekonomiska tilldelningen är förbunden till olika program, och på så sätt öka vår kontroll. Jag skulle därför vilja belysa vår föredragande Gay Mitchells arbete och den uppmärksamhet som kommissionen och rådet har gett detta ärende. Fru Ferrero-Waldner! Vi har noterat kommissionens åtagande när det gäller vår funktion i samband med halvtidsöversynen och den rationella förankringen av finanser, dialogen om strategidokument och våra prioriteringar, som jag skulle vilja framhålla, nämligen hälsovård och utbildning. Avslutningsvis tror jag att parlamentet inte kommer att få problem när det gäller att anta detta betänkande och att anta det oförändrat. Jag ska inte ödsla er tid genom att diskutera dessa ändringsförslag, som verkligen inte hör hemma här, som är bakåtsträvande och absurda på alla sätt och vis. Witold Tomczak (PL) Herr talman! Idén om att Europeiska unionen ska tillhandahålla hjälp till nationer och länder i nöd förtjänar vårt stöd. Det råder dock tvivel om huruvida politiska frågor borde innefattas i samarbetspolitik som villkor för tillhandahållandet av denna hjälp. Jag förstår principen att inte ge stöd till länder som bryter mot mänskliga rättigheter eller begår diverse brott. Men att använda samarbetspolitik som ett redskap för att tvinga länder i nöd att anta lösningar som tillämpas inom Europeiska unionen som ett villkor för att få hjälp är samma sak som att utöva olagliga påtryckningar på dessa nationer, och det går emot idén om solidaritet. Vi kommer att göra mer för att främja demokratiska processer om vi visar att vi kan värna om medborgerliga rättigheter och friheter på hemmaplan, och säkerställa respekt för och utveckling av de värderingar som alltid har utgjort en del av den europeiska identiteten. Att förvandla samarbetspolitik till ett vapen för exempelvis militant feminism, som skapar en mängd strider inom själva EU, kommer att underminera vår ställning och vår makt att agera i andra delar av världen. Andreas Mölzer (DE) Herr talman, fru kommissionsledamot! Det mål som vi har satt upp för oss själva - att öka det offentliga utvecklingsbiståndet och halvera den globala fattigdomen före 2015 - är ambitiöst, men det måste sägas att det är långt kvar innan vi når dit. Min åsikt är att utvecklingsbistånd måste vara en kortsiktig åtgärd, som ges till människor som inte har någonting, till regioner som är fulla av flyktingar eller länder i kris till exempel. På lång sikt får det dock inte bli en ersättning för system som faktiskt fungerar. Det som är viktigt är att stödmottagarna får mer makt över sina egna angelägenheter, och att någon typ av ansvarsskyldighet utkrävs, som ett medel för att ta itu med korruption och så vidare. Afrika är ett exempel på att utvecklingssamarbete inte alltid har fungerat idealiskt, och inte att undra på, när det så ofta utnyttjades för att främja givarländernas export, för att stödja diktaturer eller att driva in stater i skulder och beroende. Det är därför inte acceptabelt att bland annat Kina uppmuntrar stater till att återvända till den skuldsättning som de just har flytt från och bli beroende på nya sätt, bara för att tillgången på råmaterial ska säkerställas. Det är inte heller godtagbart att stater är så ivriga att hålla ut sina händer för att motta utvecklingsstöd när de är ovilliga att ta tillbaka ens en enda av sina egna medborgare, som i stora antal har sökt en fristad någon annanstans. Nirj Deva (EN) Herr talman! Jag tar till orda för att gratulera ett antal av mina kolleger i utskottet för utveckling, särskilt föredraganden Gay Mitchell, liksom min samordnarkollega Maria Martens, och alla samordnare i de politiska grupperna, som har fört frågan framåt under två år och åstadkommit detta resultat. Varför tog det då två år, kan man fråga, eftersom det vi nu har åstadkommit skulle ha kunnat göras på tre månader? Det tog så lång tid på grund av en mycket envis inställning från en kommissionsledamot - man skulle kunna tala om en sovjetisk folkkommissarie - som hade en hög position i generaldirektoratet för yttre förbindelser. Att Europaparlamentet, som en demokratisk institution av främsta rang, måste kunna kritisera lagstiftning och ställa till svars hänger enbart samman med att kommissionsledamöterna och rådet erkänner det. Att kommissionen kunde utarbeta ett dokument som avlövade utvecklingsutskottet och Europaparlamentet all makt att fastställa utvecklingspolitiken var upprörande, vid en tid då Europaparlamentet och EU-institutionerna ses som något mycket avlägset från våra medborgare. Det beror enbart på att parlamentet stod enat, trots vissas försök att splittra ledamöterna och få oss att råka i luven på varandra, att vi lyckades uppnå detta. Jag vill att detta tas till protokollet, eftersom jag, som samordnare för utvecklingsutskottet, kan säga att vi led alla helvetets kval när vi försökte få till stånd en procedur där parlamentarisk insyn, parlamentarisk kontroll av politiken, parlamentarisk kontroll av strategidokument, parlamentarisk kontroll av tidsbegränsad lagstiftning och parlamentarisk kontroll av särskilda instrument för utvecklingspolitik samtliga visade sig vara mycket viktiga. Vi måste ha kontakt med våra folk, våra väljare - de som röstar på oss. Det var absurt när kommissionen tog över, som om den kom från Moskva på den gamla sovjettiden. Jag vill tacka er kommissionsledamöter, särskilt Benita Ferrero-Waldner, och Louis Michel, för att ni har förstått att vi har en demokratisk roll att spela. Marie-Arlette Carlotti (FR) Herr talman! En gemensam förklaring om utveckling, en strategi för Afrika, åtaganden om utvecklingsbiståndsnivåer: EU har verkligen justerat sina politiska ambitioner uppåt under de senaste åren när det gäller utvecklingssamarbete, och detta nya finansieringsinstrument ger oss ett redskap som motsvarar våra ambitioner. Ett finansieringsprogram på sju år, som helt ägnas åt internationell solidaritet, det är verkligen en stor seger för våra partner i syd, och det är en stor seger för oss här i parlamentet, eftersom våra viktigaste krav har uppfyllts efter två år av tuffa förhandlingar med rådet och kommissionen. Det är en seger i fråga om åtagandet att anslå minst 20 procent av anslagen till sektorerna utbildning och grundläggande hälsovård, för att öka utvecklingstakten för millenniemålen. Det är en seger i den meningen att man skapar ett särskilt instrument för att finansiera främjandet av mänskliga rättigheter och demokrati i länderna i syd. Det är också en seger i och med att det begränsar det nya instrumentets räckvidd till enbart länder i syd, för att se till att utvecklingsanslagen inte avleds till annan politik. Avslutningsvis kommer tillhandahållandet av en halvtidsöversyn för detta viktiga instrument att ge oss möjligheten att inom kort omarbeta det och göra de nödvändiga förbättringarna. Det är en trevlig framtidsutsikt, och den låter oss nu avsluta granskningsförfarandet av denna text i lugn och ro. Dessa segrar kommer att leda till andra, de pågående förhandlingarna om Europeiska utvecklingsfondens (EUF) programplanering till exempel, som jag i egenskap av föredragande verkligen kommer att anstränga mig för att prioritera på samma sätt. Även om det stämmer att vi inte har lyckats att integrera EUF i budgeten, trots att vi gjort vårt bästa, eller att delta officiellt i kommittéförfarandet, borde vi, för att hålla ett närmare öga på genomförandet av utvecklingspolitiken, likväl vara nöjda med våra många segrar, varav den viktigaste är främjandet av en generös syn på utvecklingspolitiken. Genom att inrätta detta instrument för utvecklingssamarbete skaffar Europeiska unionen ett rykte om sig som ledande på detta område. Unionen var redan världens överlägset största givare på detta område, och den gjorde redan mer än resten av världen för internationell solidaritet. Från och med nu kommer den att vara ännu bättre! Jag anser att dagens EU kan vara stolt över att det har förblivit lojalt mot sina värderingar om generositet och solidaritet. Även jag skulle vilja upprepa det som har sagts och tacka föredraganden, Gay Mitchell, och alla som har arbetat för att detta resultat - särskilt Margrietus van den Berg - samt alla de som har gett ett sådant värdefullt bidrag till det. Jag hoppas att detta betänkande kommer att antas utan ändringar. Toomas Savi (ET) Det finansiella instrumentet för utvecklingssamarbete innefattar en mycket ömtålig kompromiss mellan kommissionen, rådet och parlamentet. Vi måste också medge att det har tagits stor hänsyn till parlamentets åsikter under medbeslutandeförfarandet. Alla förslag om att lägga till ett nytt instrument skulle innebära att instrumentet inte skulle tillämpas från början av det följande året, och att hjälpen kanske inte ens skulle nå fram till dem som är i behov. Instrumentet kommer att täcka en rad utvecklingsländer, från de minst utvecklade länderna till höginkomstländer. Instrumentet kommer också att täcka en lång rad ämnen och omfatta åtgärder som tidigare finansierades med medel från miljöbudgeten. Jag är nöjd med hur arbetet har förlöpt. Under detta arbete har Europeiska folkpartiet avlägsnat de förslag som syftade till att ändra det omnämnande av politiska institutioner som finns med, och jag kommer därför att ge er en kort sammanfattning. Jag skulle än en gång vilja betona att finansieringsinstrumentet för utvecklingssamarbete är en kompromiss mellan institutioner, och att sakta ned behandlingen av det skulle innebära att försena och avbryta hjälpen, något som sannerligen inte fullgör instrumentets syfte med att främja demokrati och mänskliga rättigheter. Jag stöder därför att detta betänkande antas utan ändringar. Georgios Papastamkos (EL) Herr talman! I mitt inlägg ska jag ta upp David Martins betänkande, och jag måste gratulera honom till hans kreativa bidrag. I hans betänkande behandlas finansieringsinstrumentet för utvecklingssamarbete med industriländer och -territorier. Diskussionen om inrättandet av det nämnda finansieringsinstrumentet är en del av ett större problem som för det första rör harmoniseringen av Europeiska unionens åtgärder enligt principen in foro interno, in foro externo [parallellitet mellan gemenskapens interna och externa behörighet] och för det andra sammanhållningen av Europeiska unionens hela utrikesverksamhet, oavsett om den är av politisk, finansiell eller kommersiell natur. I synnerhet förenar den föreslagna förordningen en heterogen grupp länder liksom en lång rad åtgärder på områden som ekonomi, handel, forskning och vetenskapligt samarbete. Fördelningen av resurser per verksamhetsområde å ena sidan, och per land och landsgrupp å den andra, borde återspegla Europeiska unionens strategiska, politiska, ekonomiska och kommersiella mål. Med tanke på sammanhållningen av Europeiska unionens biståndsverksamhet skulle jag vilja hänvisa till den nya handelsstrategin som kungjordes av kommissionsledamoten med ansvar för internationell handel. Har förenligheten tagits upp när det gäller Europeiska unionens politiska prioriteringar, med tanke på att denna strategi rör våra kommande åtgärder i förhållande till viktiga handelspartner till Europeiska unionen? Innebär den att alla de ärenden som det föreslagna finansieringsinstrumentet täcker är förenliga med Europeiska unionens inrikespolitiska val? Och borde inte strategin dessutom främja Europaparlamentets aktiva roll när det gäller att besluta om prioriteringar och utvärderingen av programmens effektivitet i än högre grad? Erika Mann (DE) Fru talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Det är bra att vi för denna gemensamma debatt, eftersom vi i framtiden kommer att ha en delad rättslig grund som gör åtskillnad mellan utvecklingsländer och rikare, industrialiserade nationer. Det är alltså bra att vi diskuterar detta i dag. Föredraganden David Martin gjorde rätt i att påpeka att vi måste söka efter en mer logisk och systematisk strategi när det gäller att försvara Europeiska unionens intressen i våra ansträngningar att samarbeta med andra, och det gläder mig att kommissionen behandlade hans argument om att det krävs ytterligare differentiering, vid sidan av hänsyn mot ländernas särskilda intressen, mer utvärdering och en tidig översyn, med respekt. Jag skulle vilja lägga till ett par andra punkter, som Georgios Papastamkos redan har tagit upp. När denna översyn genomförs måste denna differentiering återspeglas på ett ännu mer logiskt sätt i vår hantering av utrikespolitik och handelspolitik. Det jag vill säga med detta är att vi för närvarande upprätthåller mycket intensiva förbindelser med vissa länder, genom frihandelsavtal och partnerskapsavtal, men det tänkesätt som ligger till grund för vårt samarbete genom användande av finansieringsinstrument ligger inte alltid i linje med hur vi tänker på politik. Det innebär att vi borde eftersträva ett större strategiskt djup även när det gäller ekonomiskt samarbete, för det är ingen mening att ha frihandelsavtal - med exempelvis Mexiko eller Chile - och ha fler länder av detta slag i åtanke inför framtiden, om vi inte tänker logiskt när det gäller vårt samarbete. Det är precis lika ologiskt att förneka de minst utvecklade länderna ett stöd som är mindre intensivt än det som vi ger till länder som redan är på väg upp och kan beskrivas som tillväxtländer. Det är precis i detta avseende som vi måste bli mer specifika i framtiden, och jag skulle kunna tillägga att detta också innebär att parlamentet inte bara rådfrågas om de finansiella instrumenten som en del av medbeslutandeförfarandet, utan också så snart man inleder en dialog om ingåendet av bilaterala avtal, och att avtal med parlamentet ska vara ett oumbärligt krav, för annars kommer parlamentets engagemang bara att leda till att en kil drivs in mellan kommissionen och medlemsstaterna i den slutliga analysen, och detta kommer att helt omöjliggöra ett fullständigt och demokratiskt stöd. Jag skulle vilja be kommissionsledamoten att betona nödvändigheten av att parlamentet ger sitt godkännande på alla områden i de debatter där kommissionen och medlemsstaterna deltar, som ett brådskande ärende, så att vårt värdesystem - som vi ständigt talar om - kan förbli intakt, inte bara när vi talar om andra länder, utan också när vi utformar politik för oss själva. Jana Hybášková (CS) Fru talman, fru kommissionsledamot! Jag skulle vilja tacka Gay Mitchell och samordnarna, och gratulera dem till att ha lyckats göra ett direktvalt parlaments vilja gällande tack vare delade moraliska värderingar, som de delvis har uppnått genom vårt stöd. Utvecklingssamarbete måste leda till utveckling och inte till stagnation. Det måste leda fram till rättsstatsprincipen, till utveckling av en fri ekonomi och i sin tur till pluralism i beslutsfattandet och respekt för mänskliga rättigheter. Som många av världens länder har visat räcker det inte med enbart ekonomisk utveckling. Strävan efter ekonomisk öppenhet och snabb ekonomisk utveckling är inte tillräckligt när det, i brist på rättsstatsprincipen, råder politisk stagnation, man har ett slutet samhälle, korruption och tillskansande av makt. Ekonomisk utveckling av detta slag leder till allvarliga politiska misslyckanden och säkerhetsproblem, och slutar med terrorism. Vi i parlamentet har ett instrument till vårt förfogande med vars hjälp vi kan villkora utvecklingsbistånd, samt styra och öronmärka det, så att kriterierna uppfylls ordentligt och äkta utveckling uppnås. Genom detta instrument fastställs exakta ekonomiska villkor, och det innehåller exakt kontrollerad finansiering av utvecklingsprogram, inbegripet programmen för icke-statliga stödmottagare och lokala myndigheter. När alla får det bättre kommer parlamentet att kunna påverka den slutliga utformningen av nationella strategidokument och bedöma genomförandet av dem. Som styrelseledamot i den globala demokratirörelsen World Movement for Democracy välkomnar jag möjligheten att främja äkta demokrati genom vårt demokratiskt valda parlament. Jag skulle bara vilja lova att jag, tillsammans med de övriga ledamöterna i kammaren, kommer att göra allt som står i min makt för att se till att vi arbetar effektivt i samverkan med kommissionen och rådet för att nå utveckling i hela världen. Proinsias De Rossa (EN) Fru talman! Jag vill lyckönska Gay Mitchell och Margrietus van den Berg till deras förträffliga arbete med instrumentet för utvecklingssamarbete. Jag måste dock säga att jag starkt motsätter mig de ändringsförslag som Gay Mitchell har lagt fram om skäl 18, artikel 5 och artikel 12. Inom några dagar kommer det inte att finnas en enda rad om stödet för rättigheter till sexuell och reproduktiv hälsa, och jag anser att det är en allvarlig orättvisa, särskilt gentemot de kvinnor som riskerar allvarliga sjukdomar vid barnafödande, att ta bort dessa hänvisningar. Vi har redan bundit oss, i olika överenskommelser som Europaparlamentet gjort med kommissionen och med rådet samt i internationella överenskommelser, för precis det språkbruk som redan används i detta instrument för utvecklingssamarbete. Jag menar att det är oärligt av Gay Mitchell att motivera dessa ändringsförslag genom att påstå att dessa frågor inte kan hanteras på två rader. Dessa frågor har debatterats till leda av parlamentet och de flesta nationella parlament, och resultatet blir alltid detsamma här i parlamentet. Europaparlamentet stöder människors rätt att fritt välja sexuell aktivitet, sexuella preferenser och deras rätt till ordentlig hälso- och sjukvård och att förhindra den skrämmande dödssiffran på närmare 90 000 kvinnor, som varje år dör till följd av illegala aborter. Det måste vi sätta stopp för, och jag anser att vi bör låta betänkandet stå oförändrat. Justas Vincas Paleckis (LT) I dag klingar gratulationerna särskilt högt för föredraganden Gay Mitchell, som har nått en god kompromiss efter två år av förhandlingar med rådet om en mycket viktig fråga. För första gången har vi en definition av utvecklingspolitik där anslag till utvecklingssamarbetsstöd bara får riktas till de länder som har mest behov av dem. En femtedel av medlen kommer att gå till områdena hälsovård och utbildning, något som är ett socialt rättvist stöd för länder som försöker frigöra sig från det strypgrepp som fattigdom, sjukdom och otillräcklig utbildning har tagit på dem. Det är mycket viktigt att parlamentet kan utöva fortgående kontroll och påverka hur medlen anslås. Den kompromiss som utarbetas visar att detta är grundläggande. Jag tror att utvecklingsländer kommer att välkomna detta konstruktiva framsteg från Europaparlamentets och Europeiska kommissionens sida, som ger oss förhoppning om att finansieringen på 17 miljarder euro kommer att anslås på ett eftertänksamt sätt, och således maximalt gynna de människor som står inför de största svårigheterna. Det är viktigt att sprida dessa nyheter också inom Europeiska unionens länder, särskilt i de nya medlemsstaterna. Eoin Ryan (EN) Fru talman! Även jag vill gratulera Gay Mitchell och Margrietus van den Berg till framgången med detta betänkande, som är inriktat på en förenkling av EU-stödet till utvecklingsländer. Jag vill också uttala att jag tyvärr inte kommer att kunna stödja de ändringsförslag som Gay Mitchell har lagt fram, av samma skäl som Proinsias De Rossa utvecklade. Som han sa är detta en fråga som har behandlats vid ett antal tillfällen, både i parlamentet och internationellt. Jag anser att vi måste hålla oss till överenskommelserna sedan Kairo. ”USA strider, FN ger mat och EU ger pengar.” Så sa en fransk student som studerar internationella relationer. Även om det inte är rättvist ger det en bild av EU:s betydelse för utvecklingsländerna. De senaste åren har tragiska katastrofer drabbat världen såsom tsunamier, jordbävningar i Pakistan och den nyligen inträffade översvämningen i Bangladesh. FN:s humanitära centralfond för katastrofhjälp (CERF) har utformats för att ge stöd och vidta snabba åtgärder vid alla plötsliga globala nödlägen, och ge nödvändigt stöd som redan har tillhandahållits av internationella givare. Under de första fem månaderna i år har CERF stått för 200 miljoner euro till mer än 320 projekt i 26 länder. EG:s kontor för humanitärt bistånd (ECHO) har emellertid hittills vägrat bidra till CERF, med argumentet att man har sin egen snabba stödmekanism för snabb och opartisk finansiering vid nödlägen. Jag skulle resonera på följande sätt: vad är det för poäng med att ha två fonder som syftar till att uppnå samma mål? Varför inte ha en central fond för att hantera dessa nödsituationer? Jag vill uppmana EU:s kommissionsledamot med ansvar för humanitärt bistånd, Louis Michel, att öppna en diskussionslinje med FN för att effektivisera de globala åtgärderna vid internationella nödsituationer. Byråkratin får inte stå i vägen när människoliv ska räddas, för det är vad vi talar om. Låt oss inte bråka om två olika fonder, när syftet är att ge mat och stöd till människor som drabbats av katastrofer så snabbt som det bara går. Benita Ferrero-Waldner ledamot av kommissionen. (EN) Fru talman! Jag vill återigen tacka för denna avslutande debatt. Vi har haft långa förhandlingar, som inte alltid har varit enkla, många formella och informella trepartsmöten. Som alltid måste varje part förtydliga sin inställning, och det kan ibland ta tid. Det viktiga är dock att vi i slutändan får ett bra resultat. Jag har lyssnat mycket noga till er alla, och jag anser att vi kan leva med detta resultat och se framåt. Nu finns det en uppsättning nya finansiella instrument, och vi vill se till att de externa åtgärderna blir bättre och mer synliga för att främja utveckling, stabilitet och de mänskliga rättigheterna. Låt mig nu säga några ord om några särskilda punkter som nämnts i debatten. Jag är medveten om att frågan om sexuell och reproduktiv hälsa och därtill hörande rättigheter är en mycket känslig fråga, varhelst den kommer upp i alla olika forum. Det blir en ännu mer komplicerad fråga i en union med 25 medlemsstater som alla har sina egna, olika traditioner. Av den anledningen utgör bestämmelserna i instrumentet för utvecklingssamarbete en väl avvägd kompromiss, som jag medger var svår att uppnå och som inte bör rivas upp. Dessa bestämmelser har i stor utsträckning tagits från den gamla förordningen om stöd för åtgärder avseende reproduktiv och sexuell hälsa och därtill hörande rättigheter i utvecklingsländerna. Därmed återspeglar bestämmelserna redan en viss konsensus, eftersom den gamla förordningen godkändes av parlamentet genom medbeslutande. Om man överförde frågan från instrumentet för utvecklingssamarbete till en separat förordning skulle det inte underlätta utan snarare förlänga diskussionerna i denna mycket känsliga fråga. En sådan lösning skulle också gå emot förenklingsmålet, som var den vägledande principen för reformen av instrumenten för externa åtgärder. Bestämmelserna om instrumentet för utvecklingssamarbete återspeglar en balanserad kompromiss som sannolikt inte skulle bli bättre av att man reglerade frågan om sexuell och reproduktiv hälsa i en separat förordning. Jag vill också säga några ord om huvudinriktningen. Kommissionen bekräftar på nytt att utrotning av fattigdomen och fullföljande av millennieutvecklingsmålen är kärnan i huvudmålet för dess utvecklingsbistånd. Kommissionen förbinder sig att prioritera grundläggande hälsa och utbildning samt social sammanhållning som en helhet i sitt arbete med att planera och genomföra landprogram. Kommissionen kommer dessutom att sträva efter att en referensnivå på 20 procent av det anslagna biståndet i landprogram som omfattas av instrumentet för utvecklingssamarbete reserveras för grundskole- och gymnasieutbildning samt grundläggande hälso- och sjukvård senast det år då översynen ska äga rum, 2009. Jag måste också säga att instrumentet för utvecklingssamarbete även innehåller ett tematiskt program för migration och asyl som ersätter det gamla Aeneasprogrammet. Innehållet i detta tematiska program är ännu ett uttryck för en väl avvägd kompromiss, särskilt med medlemsstaterna i rådet. Mot bakgrund av de utmaningar som Europeiska unionen nu står inför på migrationsområdet kommer de tematiska programmen att svara mot de behoven. De grundläggande skälen till migrationen kommer främst att mötas genom geografiskt samarbete - jag har nyss talat om det. De som har framtidsutsikter kommer inte att utvandra, men det finns många andra. Det handlar om att å ena sidan bekämpa olaglig invandring och att å den andra arbeta för laglig invandring. Vi får inte blunda för att invandringen, särskilt olaglig invandring, är en vår tids stora utmaningar som vi måste möta. Jag ser fram mot att sätta dessa instrument i arbete, tillsammans med er. Vi måste se framåt. En av de mest krävande frågorna under förhandlingarna om dessa nya instrument, som är föremål för medbestämmande, var parlamentets roll i den strategiska planeringen, som den uttrycktes i strategidokumenten. Formerna för en dialog om demokratisk insyn grundas på de förklaringar som bifogats för den interinstitutionella överenskommelsen om den nya budgetramen och har även utvecklats i en brevväxling med de berörda utskotten. Det första landstrategidokumentet, som är ett pilotdokument, kommer snart till parlamentet. Vi ser nu fram mot genomförandet av den demokratiska dialogen. När det gäller instrumentet för samarbete med industriländer (ICI) vill jag säga följande till David Martin och Erika Mann. Som ni vet är den rättsliga grunden artikel 181 a i EG-fördraget, där man föreskriver samråd med parlamentet under lagstiftningsprocessen. Självklart är kommissionen alltid beredd att utbyta åsikter med parlamentet om olika aspekter av samarbetet med industriländer också. Vi kommer definitivt att i högsta grad beakta alla eventuella resolutioner från parlamentet i detta avseende. Om vi ännu inte alltid har sett de resultat vi önskat i utvecklingsländerna beror det ibland även på att man ännu inte har uppnått god styrning. Det är en annan mycket viktig faktor som jag vill framhålla, eftersom vi tillhandahåller mycket stöd och försöker göra vårt bästa. Tyvärr är det ibland så att det inte finns någon god styrning. Sammanfattningsvis: förhandlingar är alltid komplicerade, men det vi önskade var förenkling. Det är så viktigt att förenkla för att uppnå synlighet och effektivitet. Att skära ned mer än 40 olika rättsliga instrument till 7 instrument med riktlinjer har varit svårt, men jag anser att det har varit en utmaning som lönar sig i slutändan. Tre nya instrument har redan trätt i kraft: instrumentet för stöd inför anslutningen, grannskapspolitiken och stabilitetsinstrumentet. Fyra instrument kommer att antas inom kort: instrumentet för utvecklingssamarbete (DCI), instrumentet för samarbete med industriländer (ICI), instrumentet för kärnsäkerhetssamarbete samt instrumentet för mänskliga rättigheter och demokrati. Alla som i dag har talat om de positiva resultaten av våra förhandlingar om DCI och ICI har också sett det. Hela denna övning har visat att om vi, de tre institutionerna - kommissionen, rådet och parlamentet - arbetar tillsammans på ett konstruktivt sätt så kan vi i slutändan åstadkomma goda resultat. Återigen: Jag ser fram mot att arbeta tillsammans med er för att garantera ett verkligt bra, effektivt och synligt genomförande. Talmannen Debatten är härmed avslutad. Omröstningen kommer att äga rum kl. 12.00.

Nutrição, excesso de peso e obesidade (debate) Presidente Segue-se na ordem do dia o relatório, do deputado A. Foglietta, em nome da Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar, sobre o Livro Branco sobre uma estratégia para a Europa em matéria de problemas de saúde ligados à nutrição, ao excesso de peso e à obesidade. Alessandro Foglietta Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, antes de dar início ao debate sobre o relatório que iremos votar amanhã, gostaria de aproveitar esta oportunidade para dizer algumas palavras de agradecimento. Gostaria de começar por agradecer à minha colega Adriana Poli Bortone, agora senadora da República Italiana, de quem herdei o projecto de relatório e um estudo já pormenorizado e meticuloso do tema em questão; em seguida, aos meus colaboradores, que me apoiaram de forma entusiástica e conscienciosa no aprofundamento e análise deste fenómeno; e, por último, aos relatores-sombra, cujo empenho contribuiu, sem dúvida, para a adopção do texto no seio da Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar, com um consenso político praticamente unânime. Senhoras e Senhores Deputados, quando me foi confiado este projecto, perguntei a mim mesmo qual deveria ser o meu objectivo, enquanto relator, ao realizar um estudo deste tipo. Encontrei uma resposta na natureza estratégica do documento, que me indicou os dois pilares sobre os quais iria basear o meu trabalho: em primeiro lugar, exaustividade, por forma a não deixar quaisquer lacunas ou subestimar a importância de alguns dos numerosos aspectos do assunto em questão; e carácter concreto, a fim de poder elaborar um documento genuinamente orientado para o futuro, identificando instrumentos e soluções eficazes. Ao adoptar essa perspectiva, baseei-me nos dados, estatísticas e percentagens já largamente disponíveis sobre este tema. Essas percentagens são preocupantes se sobre elas reflectirmos, porque, de acordo com a Organização Mundial de Saúde, mais de mil milhões de pessoas sofrem de excesso de peso e mais de 300 milhões são obesas. A obesidade infantil tem vindo a aumentar rapidamente, e devemos ter presente que as doenças ligadas à obesidade e ao excesso de peso absorvem até 6% das despesas nacionais com a saúde em certos Estados-Membros. Na procura de possíveis soluções, tivemos o cuidado de não condenar certas categorias de alimentos como as únicas responsáveis pelo problema da obesidade. O problema não se resolve eliminando esses alimentos da nossa dieta, mas sim educando os consumidores, principalmente os jovens e as crianças, no sentido de uma alimentação correcta. As gorduras são uma parte essencial de uma ingestão nutricional correcta, mas nas quantidades certas e nos momentos certos do dia. A pedagogia alimentar, em que insisto com veemência, não tem a ver com a capacidade de distinguir os alimentos bons dos maus; nada faz mal em termos absolutos e nada precisa de ser excluído da dieta das pessoas saudáveis que não sofram de doenças ligadas à alimentação. Outra questão para a qual gostaria de chamar a vossa atenção é que a obesidade é, para todos os efeitos, uma doença. Uma doença cujas causas não são apenas físicas mas, muitas vezes, também sociais ou psicológicas, mas, mesmo assim, uma doença que, todos os anos, acarreta custos enormes aos nossos sistemas nacionais de saúde. Uma doença que, enquanto tal, deve ser enfrentada com soluções concretas e multifacetadas. Contudo, durante estes meses de estudo, apercebi-me de que, muitas vezes, esse aspecto é subestimado pela opinião pública, que é sensível a um alarmismo perfeitamente justificado e a campanhas de sensibilização acerca da anorexia, mas também assume uma atitude de consolo igualmente injusta em relação ao excesso de peso, com frases do tipo "gordura é formosura” e outras que tais. Isso está errado e é deseducativo. Não estamos a falar de estética ou de aparência, estamos a falar de saúde. Por isso, tal como a praga da anorexia precisa de ser combatida com convicção, queremos do mesmo modo tentar combater a obesidade, actuando nas várias frentes especificadas neste relatório, que exige esforços paralelos e coerentes. Esses esforços são exigidos aos agentes do ensino, aos profissionais da saúde, à indústria alimentar e aos meios de comunicação social, especialmente à televisão. Todos eles devem dar provas de um grande sentido de responsabilidade ligado ao seu poder de orientação da opinião pública. A administração pública, sobretudo a administração local, deve igualmente desempenhar o papel que lhe cabe. Gostaria de terminar, Senhoras e Senhores Deputados, com uma notícia que levantou ondas nos últimos dias: concretamente, um dos dois candidatos à Casa Branca afirmou que seria bom, correcto e necessário criar impostos para os cidadãos obesos, à semelhança do que acontece com os alcoólicos e os fumadores. Na minha opinião, isso é absurdo como princípio, mas penso seriamente que este grave problema deve ser abordado de forma adequada, porque só se ele for enfrentado com método e determinação poderão ser alcançados resultados positivos. Presidente Vou pedir a todos os oradores que prestem atenção ao tempo pois não podemos alongar-nos neste debate, visto ser um debate nocturno e nós dispormos de um tempo muito limitado, particularmente em termos de logística, por exemplo, serviço de interpretação. Procurem, por favor, que eu não tenha de os interromper, o que considero muito desagradável para a Presidência, e preferia que fosse cada um de vós a assumir a responsabilidade. László Kovács Membro da Comissão. - (EN) Senhor Presidente, saúdo calorosamente o relatório do Parlamento em resposta ao Livro Branco da Comissão sobre problemas de saúde ligados à nutrição, ao excesso de peso e à obesidade. Em particular, permitam-me que felicite o senhor deputado Alessandro Foglietta pelo seu excelente trabalho. Congratulo-me por verificar que o Parlamento partilha do ponto de vista da Comissão de que a epidemia da obesidade só pode ser travada por meio de uma abordagem integrada e que o Parlamento saúda o Livro Branco da Comissão como um importante passo em frente para conter o aumento da obesidade e excesso de peso na Europa. Registo também o pedido do Parlamento no sentido de tomar medidas no futuro - incluindo mais medidas de carácter regulamentar - para além das já visadas actualmente pela Comissão. A Comissão procederá, em 2010, a uma primeira análise dos sucessos alcançados face aos objectivos estabelecidos no Livro Branco de 2007. Se o sistema de monitorização mostrar que os progressos são insuficientes, novas medidas, incluindo uma possível abordagem regulamentar, precisará obviamente de ser considerada. Com respeito ao processo de monitorização, gostaria de chamar a vossa atenção para o importante papel que a Organização Mundial de Saúde tem tido. Estamos a desenvolver uma cooperação em consonância com as conclusões da Conferência Ministerial da OMS realizada em Istambul, cuja tónica recai sobre acções de monitorização nos Estados-Membros com vista a implementar tanto o Livro Branco da Comissão como a estratégia da OMS. Por último, gostaria de partilhar convosco alguns dos mais recentes desenvolvimentos na implementação da estratégia para a Europa em matéria de problemas de saúde ligados à nutrição, ao excesso de peso e à obesidade, que respondem a algumas acções requeridas no vosso relatório. Como sabem, para reforçar as acções a nível europeu, a Comissão teve de criar um Grupo de Alto Nível sobre a Nutrição e a Actividade Física centrado nos problemas de saúde relacionados com estas questões. O Grupo tem garantido uma célere troca de ideias e práticas entre Estados-Membros, obtendo uma panorâmica de todas as políticas governamentais. Analisando o empenho das partes interessadas até à data, as organizações pan-europeias, membros da Plataforma de Acção Europeia em matéria de Regimes Alimentares, Actividade Física e Saúde, desenvolvem actualmente um trabalho de implementação de mais de 200 compromissos em áreas-chave como por exemplo, a reformulação de produtos, rotulagem e publicidade responsável. O sistema de monitorização está em curso e estão disponíveis ao público relatórios anuais no website da Comissão. Complementar à Plataforma da UE, até hoje foram comunicadas Parcerias Público-Privadas entre governos e o sector privado em 17 Estados-Membros da UE, pelo que considero que o trabalho nesta área está bem encaminhado. Em Julho, o Grupo de Alto Nível encontrou-se com a Plataforma de Acção Europeia em matéria de Regimes Alimentares, Actividade Física e Saúde a fim de discutir o potencial existente para criar sinergias e parcerias, centrando-se em particular na redução do sal - a prioridade inicial acordada para uma acção conjunta com os Estados-Membros. Esta reunião conjunta foi positiva e estou certo de que estes encontros que englobam tanto funcionários de alto nível dos Estados-Membros como membros da Plataforma ampliarão o impacto das medidas tomadas quer pelas autoridades governamentais quer por membros da Plataforma no futuro. Permitam-me que chame também a vossa atenção para a proposta da Comissão de Julho passado no sentido de reservar 90 milhões de euros para a compra e distribuição gratuita de fruta e legumes nas escolas. Inverter a maré da obesidade constitui um dos desafios mais prementes em matéria de saúde pública que enfrentamos hoje na Europa. Agradeço o vosso constante apoio e espero sinceramente poder continuar a dialogar com o Parlamento sobre a melhor forma de proceder de modo a que a Europa possa desempenhar o seu papel na íntegra no tratamento desta questão. Małgorzata Handzlik relatora de parecer da Comissão do Mercado Interno e da Protecção dos Consumidores. - (PL) Senhor Presidente, a obesidade e o excesso de peso representam um desafio para a sociedade contemporânea, uma vez que conduzem a muitas doenças crónicas, como doenças circulatórias, hipertensão, diabetes tipo II, acidentes vasculares cerebrais e certos tipo de cancro. Combater a obesidade e o excesso de peso constitui uma prioridade para a política de saúde da União. No processo, devia ser envolvido o maior número possível de parceiros. Estou a pensar nas autoridades locais, nos Estados-Membros, na Comissão Europeia, bem como nos representantes da indústria. Não devíamos, porém, ignorar os consumidores, que fazem as suas próprias opções no que respeita aos alimentos. Campanhas educacionais e promoção da actividade física parecem constituir a melhor abordagem. Os consumidores deviam, nesse caso, dispor de informações compreensíveis na base das quais poderiam fazer opções sensatas em matéria de alimentos. Não creio, porém, que a mera imposição de restrições aos produtores de alimentos tenha como resultado a redução do número de pessoas com excesso de peso. Estou a pensar na publicidade, por exemplo. Gostaria também de chamar a atenção para outro aspecto um tanto ou quanto negligenciado deste debate: a formação adequada para os profissionais dos serviços de saúde, particularmente no que diz respeito aos cuidados a prestar aos diabéticos e tratamento da doença, formação que tem sido um pouco negligenciada, especialmente nos novos Estados-Membros. Czesław Adam Siekierski relator de parecer da Comissão da Agricultura e do Desenvolvimento Rural. - (PL) Senhor Presidente, eu próprio quase podia ter elaborado este relatório. Apoio as medidas contidas no Livro Branco, que se refere à adopção de um estilo de vida mais saudável e a todos os tipos de actividade física como sendo o processo mais eficaz de tratamento. O Livro Branco contém, além disso, medidas preventivas, sob a forma de recomendações de grande alcance destinadas a produtores e consumidores de produtos alimentares, bem como a proprietários de restaurantes, cadeias de "outlets” de produtos alimentares e à indústria publicitária. Além disso, são também referidas campanhas de informação. A coordenação entre os vários sectores das políticas e níveis de gestão, juntamente com o envolvimento do sector privado, é crucial para a eficiente implementação destas medidas. Temos de enfrentar este problema em conjunto, cumprindo pôr particular ênfase na implementação de acções tendentes a evitar a obesidade infantil. Os adultos são responsáveis por meter na cabeça das crianças, à força de repetição, hábitos alimentares sensatos. Acontece frequentemente, porém, nós próprios, adultos, não estarmos plenamente conscientes do que é e do que não é aconselhável. Esse o motivo por que é tão importante organizarmos campanhas de informação destinadas aos país, de molde a estes poderem garantir que os seus filhos desfrutem de uma dieta equilibrada. Programas de promoção de princípios de alimentação e actividade física saudáveis deviam também ser dirigidos a crianças e jovens. Não há dúvida de que existe a obesidade generalizada. Não há dúvida, porém, de que também existe uma forte obsessão, uma insistência, e na realidade a exigência de se ser magro. Oitenta por cento das jovens com menos de 18 anos já tentaram perder peso, pelo menos uma vez na vida. Tentar perder peso pelo processo errado pode ser perigoso, Segue-se que, tal como é importante transmitir judiciosamente aos jovens conhecimentos acerca do mundo, também se deve transmitir-lhes conhecimentos sobre uma alimentação sensata, que resulte em fome de conhecimento, um tipo de fome altamente desejável. Deveriam envidar-se todos os esforços para implementar o programa pan-europeu conhecido pelo nome de Esquema de Fruta na Escola. A Comissão Europeia propôs a atribuição de uns meros 90 milhões de euros a este programa. Creio que este montante devia ser aumentado várias vezes, de molde a que as ubíquas máquinas automáticas de vendas existentes nas escolas, cheias de batatas fritas, tabletes de chocolate e bebidas gasosas, possam ser substituídas por outras que vendam fruta fresca, legumes e lacticínios. Devíamos lembrar-nos sempre de que a dieta dos nossos filhos irá determinar a sua saúde, mais tarde na vida. Anna Záborská Obrigada, Senhor Presidente, não tenho muito tempo, por isso, só quero mencionar alguns pontos. Tal como sempre, sou a favor da prevenção, da prevenção desde a infância. A prevenção está estreitamente associada à promoção da responsabilidade parental. A melhor forma de prevenir a obesidade infantil consiste em não utilizar a televisão, os jogos de vídeo e a Internet como serviços de baby sitting. Sem actividades criativas, as crianças e os adultos não fazem exercício físico suficiente. As crianças têm de adquirir hábitos alimentares apropriados do ponto de vista da qualidade e da quantidade de comida e da forma de estar à mesa. É essencial promover refeições em família, com pais e filhos a comer em conjunto. Não há nada melhor do que uma família poder ter pelo menos uma refeição em conjunto. Para tornar isto possível, é essencial facilitar uma conciliação entre a vida profissional e a vida familiar. Ensinar os filhos a cozinhar também constitui uma forma positiva de prevenção da obesidade. As crianças gostam de ajudar na cozinha e seria uma boa ideia encorajá-lo. Philip Bushill-Matthews em nome do Grupo PPE-DE. - (EN) Senhor Presidente, a obesidade constitui um dos maiores desafios da Europa em matéria de saúde, mas alguns poderão perguntar-se o que é que isso tem a ver connosco, aqui no Parlamento Europeu? Ou, na realidade, na UE? Há pelo menos duas razões. Uma prende-se, como o nosso relator já disse, com o facto de as doenças relacionadas com a obesidade representarem 6% das despesas governamentais em matéria de saúde na Europa. Todos nós temos de pagar. Em segundo lugar, vários países da UE estão a resolver o problema de maneira diferente e todos temos muito a aprender uns com os outros. Permitam-me pois que felicite a Comissão pelo seu Livro Branco que dá origem a este debate, e gostaria apenas de assinalar algumas questões fundamentais. Na generalidade saudamos a proposta da Comissão relativamente à rotulagem dos produtos alimentares, mas considerámos que seria inadequado este relatório chamar a si discussões exaustivas como as que serão necessárias entabular sobre esta questão específica. No que se refere à obesidade, os dados mostram que o problema reside muito mais na quantidade de exercício que as pessoas fazem do que na quantidade de alimentos que as pessoas ingerem. Trata-se de saída de calorias, não apenas de entrada de calorias. Logo seria absolutamente errado responsabilizar o sector alimentar ou das bebidas pelos problemas existentes, ou por não oferecer uma solução satisfatória. A realidade é de facto muito mais complicada. Precisamos de comunidades mais amigas de actividades que proporcionem mais vias para bicicletas, melhor planeamento urbano, maior promoção dos transportes públicos, mais parques e mais estruturas desportivas, mais campos de jogos nas escolas e, claro, melhor educação. São muitos os aspectos que precisamos de mudar na nossa vida. Permitam-me então que felicite o relator pelo seu relatório tão completo e pela sua difícil tarefa, que herdou da sua antecessora, de dar resposta a tantas questões pouco claras usando de várias ideias da sua lavra. Agradeço-lhe especialmente por aceitar algumas das minhas alterações, incluindo as que dizem respeito ao problema da má nutrição, concretamente nos hospitais e lares para idosos. É extremamente importante que cuidemos dos mais vulneráveis na nossa sociedade. Algumas pessoas tornam-se a si próprias vulneráveis, e, se é que posso concluir com uma generalização tão vasta, um dos problemas da sociedade de hoje é a falta de responsabilidade social, a crença de que todos os fracassos são problema de outrem, que alguém mais o resolverá. Mais regulamentação vem simplesmente alimentar esta percepção; mais auto-regulamentação e auto-disciplina são a resposta. Precisamos de incentivar a uma maior responsabilidade pessoal e dessa forma conseguiremos fazer progressos como sociedade. Linda McAvan em nome do Grupo PSE. - (EN) Senhor Presidente, este é um longo relatório. Houve 400 alterações, pelo que gostaria de agradecer ao relator porque tentou organizar de alguma forma o documento. Espero que as principais mensagens não se percam pela extensão excessiva do documento. Para nós, no Grupo Socialista, as principais mensagens - e há alguns pontos extremamente positivos aqui - prendem-se com a necessidade de uma boa regulamentação para a rotulagem dos alimentos e com o facto de querermos ver a questão da rotulagem na parte da frente das embalagens, se possível usando um código de cor, incluídas nas próximas discussões. Sabemos que a Comissão está a analisar essa possibilidade, o que vem ao encontro da nossa vontade. Regozijamo-nos com o apoio que o Parlamento dá a uma proibição dos ácidos gordos trans artificiais. Quando levantei esta questão pela primeira vez, há dois anos atrás, não obtive apoio do Parlamento - na realidade a Comissão estava a levar a Dinamarca a tribunal e nada acontecia. Agora, não só tivemos uma declaração escrita como temos um consenso, portanto espero que a Comissão tome qualquer medida do género. Senhor Comissário, o Senhor mencionou a reformulação dos produtos. Creio que essa é uma questão fundamental. É verdade o que o deputado Philip Bushill-Matthews diz, pois é óbvio que as pessoas precisam de assumir alguma responsabilidade, mas os fabricantes têm a responsabilidade no que toca à forma como confeccionam os produtos. Muitos deles estão agora a envidar grandes esforços para cortar no sal, gordura e açúcar. Estes elementos estão muitas vezes ocultos nos produtos alimentares. Não é evidente para os consumidores que o ketchup ou o iogurte que compram contêm elevadas quantidades de açúcar. Na verdade, o sistema de rotulagem dissimula frequentemente o conteúdo do produto, como por exemplo, os iogurtes com o rótulo "pobre em gorduras”, quando contêm elevados níveis de açúcar. Não acreditamos que a auto-regulação seja a resposta para tudo. Entendemos que deve haver um certo nível de regulamentação, em especial em relação às crianças. Sim, os adultos podem fazer as suas escolhas, as crianças precisam de ser protegidas pela lei, razão por que queremos um controlo independente de quaisquer acordos voluntários por parte da indústria. Sabemos que estamos a dar os primeiros passos nessa direcção. Por último, devo dizer que esta é uma questão de peso para a Europa. Vai custar ao tesouro público muito dinheiro se não resolvermos o problema, pelo que precisamos de algumas propostas concretas da Comissão - não sobre questões que são da responsabilidade nacional, mas nas áreas em que a UE tem competências, precisamos de políticas claras que ajudem os governos nacionais a reduzir a obesidade. Frédérique Ries em nome do Grupo ALDE. - (FR) Senhor Presidente, uma doença motivada pelo sedentarismo e agora, cada vez mais, também uma doença da juventude, o problema da obesidade, como já foi dito, é fulcral nos trabalhos deste Parlamento, e tem-no sido desde o início desta legislatura. Todos os anos, mais de 400 000 jovens juntam-se à longa lista de pessoas que, um dia, conhecerão o efeito iô-iô das dietas alimentares. A Europa fez bem, portanto, em abordar frontalmente este problema. Também adoptou uma estratégia clara neste domínio com o lançamento, em Março de 2005, da plataforma europeia que reúne todas as partes interessadas, incluindo a indústria agro-alimentar, o sector do retalho e da grande distribuição, os profissionais de medicina e as associações de consumidores. É preciso reconhecer - e isso já foi dito aqui - que não é fácil convencer as pessoas de que a Europa deve ter mais do que uma palavra a dizer nesta luta contra a obesidade. Para tal, temos de começar por clarificar os níveis de poder, o que não nos impede de recordar aos Estados-Membros - e estamos de facto a fazê-lo - quais são as suas competências e responsabilidades. Estou a pensar, aqui, em duas propostas fortes que fazemos no relatório: a primeira é evitar a discriminação e a estigmatização das pessoas obesas, reconhecendo oficialmente a obesidade como doença crónica - à semelhança do que já foi feito, por exemplo, pela OMS e por Portugal; a segunda é garantir que todas as crianças em idade escolar tenham acesso à actividade física e ao desporto na escola - duas horas por semana seriam, em minha opinião, o mínimo exigido -, bem como assegurar um melhor financiamento das cantinas escolares para que os produtos frescos integrem o menu infantil, e quero saudar aqui a iniciativa da Comissão relativa à distribuição gratuita de fruta nas escolas, conforme referido pelo Senhor Comissário. Acrescentaria também que é com acções simples, concretas e sensatas como esta que os cidadãos reaprenderão a amar a Europa. Passo agora ao relatório do senhor deputado Foglietta, a quem quero igualmente agradecer todos os esforços que desenvolveu. Gostaria de destacar duas propostas que foram feitas. Em primeiro lugar, a opção por uma política de incentivos - designadamente, redução dos preços e introdução de benefícios fiscais -, em vez de um sistema baseado na tributação agravada dos produtos de elevado valor calórico, a famosa fat tax, que, em última instância, penalizaria sobretudo as famílias europeias de menores rendimentos. O Grupo da Aliança dos Democratas e Liberais pela Europa, que represento hoje aqui, opõe-se portanto à alteração 6 apresentada pelo Grupo dos Verdes/Aliança Livre Europeia e prefere apoiar a proposta de uma redução substancial da taxa do IVA aplicável às frutas e aos legumes, conforme previsto no n.º 28. O meu grupo apoia igualmente a proibição dos ácidos gordos trans artificiais, que se sabe estarem associados a um aumento significativo dos problemas cardiovasculares. Opomo-nos também, portanto, às alterações propostas pelo senhor deputado Blokland, que visam atenuar os n.ºs 32, 34 e 35 e abrir caminho - para não dizer "branquear" - a estas gorduras hidrogenadas. A nossa mensagem aos fabricantes é muito clara: dêem mostras de boa vontade e inovem, a bem da saúde dos consumidores e também no vosso próprio interesse. Uma vez que o tempo escasseia, gostaria de concluir a minha intervenção evocando os primeiros encontros parlamentares europeus sobre nutrição e saúde, que lancei há um ano nesta Assembleia. Foi o início de um grande debate para todas as partes envolvidas e que se centrou em quatro grandes prioridades: praticar actividade física desde a mais tenra idade, manter uma alimentação variada e equilibrada, tratar a obesidade como doença crónica e legislar se necessário. Mais do que um mero slogan, diria que é um dever moral da União Europeia, que deve empenhar-se totalmente na luta contra a obesidade e o sedentarismo. Ewa Tomaszewska em nome do Grupo UEN. - (PL) Senhor Presidente, mais de 50% dos cidadãos europeus são obesos ou têm excesso de peso. Três milhões de crianças são obesas e 22 milhões tem excesso de peso. A obesidade exerce grande pressão sobre a estrutura óssea, com todas as consequências negativas que isso implica. Além disso, dá origem a perturbações do metabolismo e à consequente propensão para a diabetes, para as doenças circulatórias, para a hipertensão e níveis elevados de colesterol. O problema é devido, em parte, a alimentação inadequada e, em parte, a um estilo de vida sedentário que não envolve qualquer esforço físico. Certas características da nossa civilização, particularmente o stress, também desempenham o seu papel. A dimensão social do problema exige uma acção determinada, particularmente porque diz respeito à protecção das crianças. As crianças estão a comer demasiadas coisas doces, em vez de refeições equilibradas, e a passar dias inteiros em frente da televisão ou do computador, o que acontece porque os adultos são incapazes de guiar adequadamente o estilo de vida das crianças e de lhes proporcionar bons modelos de comportamento. O Livro Branco sobre a Segurança dos Alimentos é um documento útil, em termos de actividade para controlar a obesidade, especialmente entre as crianças. A selecção de produtos saudáveis devia ser facilitada pela política de promoção e informação centrada nas crianças, mas, sobretudo, nos seus pais. De um modo especial, damos o nosso apoio ao Esquema da Fruta na Escola. Kathalijne Maria Buitenweg em nome do Grupo dos Verts/ALE. - (NL) Senhor Presidente, hoje estamos a discutir o excesso de peso e a obesidade e penso que é importante - como várias pessoas já referiram - não falar demasiado de dieta e esbanjamento, mas falar principalmente da necessidade de ter uma alimentação saudável. Há uns meses, fiquei muito chocada quando a minha filha, que é extremamente magra, chegou a casa e não quis comer a segunda fatia de pão, alegando que isso a iria fazer engordar. Na escola, tinha ouvido falar sobre como, acima de tudo, não se deve engordar, mas não estava suficientemente consciente de como se deve ter uma alimentação saudável e do que é uma dose normal. Uma criança de oito anos não compreende verdadeiramente o que é estar demasiado gordo. Por isso, é muito importante falar principalmente sobre alimentação saudável e não sobre se uma pessoa é excessivamente gorda. Na realidade, cabe principalmente aos pais a responsabilidade de mostrar às crianças o que é saudável e o que significa comer uma dose equilibrada, e às escolas a responsabilidade de transmitir estas noções e de dar um exemplo. Os próprios pais têm de aprender mais sobre os valores dos alimentos e o teor de gorduras dos produtos e por isso estou de acordo com o que foi afirmado anteriormente sobre a rotulagem. Por esse motivo, devemos rever este ponto na legislação sobre a rotulagem. Também julgo ser uma boa ideia falar muito acerca de desporto e sobre o facto de ser necessário as crianças poderem brincar no exterior. Por conseguinte, temos, de qualquer modo, de fazer uma recomendação no sentido de que no planeamento urbano e rural se dê mais atenção ao desejo das crianças desfrutarem de muita liberdade. No que diz respeito à alimentação, a Comissão Europeia tem um website muito bom: Minichefes da UE. Este website tem melhorado. Agora tem também pratos vegetarianos, que anteriormente não eram muitos, mas quase todas as receitas contêm carne. Vamos ser honestos em relação a este assunto, as proteínas animais constituem um contributo fundamental para o excesso de peso. Mesmo não tendo em conta o bem-estar animal, a Comissão Europeia não devia promover explicitamente o consumo de carne. Quero apenas dizer uma última palavra sobre o IVA. A senhora deputada Frédérique Ries acabou de dizer que se opõe à 6ª Proposta de Alteração, porque ela quer recompensar as pessoas, e não penalizá-las. Por conseguinte, não quer um grande imposto nem impostos mais elevados sobre produtos e importações pouco saudáveis, mas, em particular, impostos mais baixos sobre os produtos saudáveis. Sem dúvida que concordo com isso, mas parece-me que, também nos Países Baixos, por exemplo, todos os produtos alimentares incluem-se agora na categoria baixa. Neste momento, as batatas fritas de pacote, os chupa-chupas e alimentos semelhantes têm uma taxa de IVA baixa, mas por certo não é possível que a intenção seja abrir essa excepção especial para os produtos pouco saudáveis. Assim, não se trata de penalizar, mas sim de não recompensar produtos que não são saudáveis, aplicando-lhes uma taxa de IVA mais baixa. Jens Holm Um terço dos europeus sofre de excesso de peso e obesidade. Uma fatia substancial dos orçamentos da saúde dos Estados-Membros tem de ser destinada ao combate aos problemas causados pelo excesso de peso. Além disso, estes problemas reflectem uma desigualdade socioeconómica. As pessoas que auferem baixos rendimentos são mais afectadas, uma vez que consomem mais açúcar e gorduras saturadas, o seja, têm uma dieta mais pobre. É claramente uma tarefa política a criação das melhores condições possíveis para que as pessoas se alimentem de forma mais saudável. É exactamente isso que o senhor deputado Foglietta se propõe fazer neste relatório. Conta, por isso, com o apoio do Grupo da Esquerda Unitária Europeia. O relatório pede à UE que seja mais flexível e autorize os Estados-Membros a aplicarem taxas de IVA mais reduzidas aos alimentos mais saudáveis e taxas mais elevadas àqueles produtos que devemos comer em menor quantidade. Trata-se de um pedido importante e espero que os líderes da UE o oiçam com atenção. O que tem a Comissão a dizer sobre isto? Poderá a Comissão voltar aqui com uma revisão da Directiva comunitária relativa ao IVA que confira mais flexibilidade aos Estados-Membros, para que possamos pagar menos IVA pelos alimentos saudáveis, por exemplo? Outra questão que quero colocar à Comissão prende-se com as gorduras trans. Sabemos que essas gorduras prejudicam a nossa saúde, como já foi apurado pelas autoridades dos Estados-Membros, bem como pela AESA, a Autoridade para a Segurança dos Alimentos da própria UE. Na audição realizada na Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Segurança Alimentar em 1 de Abril do corrente ano, a Comissária Androulla Vassiliou afirmou que não restam dúvidas de que as gorduras trans não são saudáveis. No relatório em apreço, pedimos a proibição dessas gorduras, mas a Comissão recusa-se a fazer uma proposta nesse sentido. A Senhora Comissária Vassiliou nem sequer pretende autorizar os Estados-Membros individuais a irem mais além e introduzirem essa proibição a nível nacional. Agora a Comissão tem uma oportunidade de retirar esta sua posição que não é nada saudável. Quando é que vamos ter uma proibição das gorduras trans? Será que a Comissão pode ao menos dar liberdade aos Estados-Membros liberdade para proibirem as gorduras trans se o desejarem? A carne é outra dimensão do problema de saúde pública, conforme salientou a oradora precedente, a senhora deputada Buitenweg. O consumo de carne está aumentar em flecha em todo o mundo. A Organização das Nações Unidas para a Alimentação e Agricultura (FAO) alerta que, se nada for feito, o já elevado consumo de carne irá duplicar até 2050. A carne contém gorduras saturadas e contribui para a obesidade. Além do mais, a indústria de produção de carne está a contribuir seriamente para acelerar as alterações climáticas. A UE deveria eliminar gradualmente os subsídios a esta indústria; no entanto, só no orçamento de 2007, foram inscritas dotações superiores a 45 milhões de euros precisamente para subsidiar os custos de comercialização da indústria de carne. Isso é contraproducente e, além disso, é uma forma bizarra de desperdiçar o dinheiro dos contribuintes. A eliminação progressiva dos subsídios à carne e uma estratégia para reduzir o consumo de carne deveriam ser medidas óbvias para melhorar a saúde na UE. Johannes Blokland em nome do Grupo IND/DEM. - (NL) Senhor Presidente, os ácidos gordos trans não são os ácidos gordos mais saudáveis. Eles existem na forma natural e industrial e encontram-se em muitos produtos alimentares. Embora os resultados da investigação científica variem, a maior parte da investigação mostra que os ácidos gordos trans que se encontram naturalmente nos alimentos e os ácidos gordos trans industriais que são artificialmente acrescentados apresentam um risco igual. Na realidade, ambos os tipos de ácidos gordos trans são igualmente prejudiciais se consumidos em excesso. Por este motivo, não me parece apropriado manter essa distinção na presente proposta; daí a minha proposta de alteração. Além disso, é muito difícil proibir por completo todos os ácidos gordos trans sem criar outros riscos para a saúde pública. Segundo a Food Standards Agency do Reino Unido, por exemplo, na realidade uma proibição dos ácidos gordos trans leva a uma concentração de ácidos gordos saturados, que são, pelo menos, tão prejudiciais como os ácidos gordos trans. Em média, o consumo total de ácidos gordos saturados é consideravelmente mais elevado do que a Organização Mundial de Saúde recomenda. Por esse motivo, apresentei propostas de alteração com vista a limitar também a quantidade de ácidos gordos saturados e, ao mesmo tempo, sugiro que não apelemos a uma proibição dos ácidos gordos trans, como agora é indicado no parágrafo 32º do relatório. Uma possibilidade poderia ser estabelecermos um limite de, por exemplo, uma proporção de 2% de ácidos gordos trans no consumo de energia total. Isso parece ser tecnicamente muito viável e, até certo ponto, já está a ser feito. Temos de garantir que não há uma troca entre ácidos gordos trans e ácidos gordos saturados, o que poderia ter por consequência não se verificarem quaisquer melhorias na saúde do consumidor. Irena Belohorská (SK) A tendência negativa para uma alimentação pouco saudável e para exercício físico insuficiente é alarmante na Europa. Por isso, apraz-me muito que nos estejamos a debruçar sobre este problema, aqui, no Parlamento Europeu. Sabemos que a obesidade é um dos factores responsáveis por chamadas "doenças civilizacionais”, como a hipertensão, doenças cardíacas, diabetes e consequentes doenças do sistema musculo-esquelético. No dia 17 de Setembro, organizei um almoço de trabalho, aqui, no Parlamento Europeu, dedicado ao problema da relação entre obesidade e diabetes na gravidez. Os senhores deputados e assistentes presentes tiveram a oportunidade de ouvir peritos europeus de renome, como a Dr.ª Rosa Corcoy Pla, presidente do grupo de trabalho para a diabetes na gravidez, e o Professor F. Andre Van Assche, antigo Presidente da Associação Europeia de Ginecologistas e Obstetras, assim como o Professor Dr. Pera Ovesena. A obesidade e a diabetes maternal representam um risco acrescido de morbidez e mortalidade maternal e também neonatal. Temos de compreender que tal envolve não só a doença da mãe, alguém que, frequentemente, pode não seguir uma dieta adequada, mas também responsabilidade pelo desenvolvimento saudável da população futura. Uma mãe obesa e diabética terá filhos obesos e o problema passará, assim, de geração em geração. Por isso, gostaria de chamar a vossa atenção para a declaração escrita que eu e os meus colegas preparámos sobre este problema, nomeadamente, acerca da relação entre a diabetes e a obesidade na gravidez. Os Estados-Membros deveriam dedicar mais atenção à prevenção e ao rastreio da diabetes na gravidez e aumentar a consciência da população no que diz respeito ao risco e às consequências da obesidade. Horst Schnellhardt (DE) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, com o Livro Branco a Comissão pretende apresentar uma estratégia integrada para a UE com o intuito de reduzir as despesas relacionadas com a má nutrição e o excesso de peso e questões de saúde relacionadas com a obesidade que lhe estão associadas. É uma meta correcta e adequada, pois o aumento das doenças relacionadas com a má nutrição e a falta de exercício físico forçam-nos a agir. O objectivo da Comissão de adoptar uma abordagem integrada transversal às áreas da política governamental está correcto e é a única forma de abordar as causas das doenças relacionadas com a obesidade. É importante uma alimentação equilibrada, bem como uma educação nutricional e a promoção do desporto escolar, e é importante darmos uma orientação e apoio que permita à população da União Europeia avançar nesta direcção. Foram já lançadas diversas iniciativas positivas. A Plataforma de Acção Europeia em matéria de Regimes Alimentares, Actividade Física e Saúde é uma delas e apoia este objectivo. Trata-se de uma iniciativa à escala europeia que tenta incentivar os cidadãos a fazerem as mudanças necessárias. O programa de fruta escolar da Comissão é outro exemplo. No entanto, se seguirmos de novo os desejos dos populistas, como a proposta defende, apenas desviaremos a atenção do verdadeiro problema. Qual a utilidade de se pedir mais uma vez uma limitação da publicidade? Acabámos de aprovar a Directiva relativa à televisão sem fronteiras, que contém regras muito claras, e apesar disso aqui estamos a apresentar mais uma vez novas ideias e pedidos. Vivi durante 40 anos numa região da Europa onde a publicidade era proibida. Ora o resultado disso não foi termos ficado todos mais magros na parte comunista da Europa. O que é que os Verdes estão a fazer, ao apelarem a impostos que incidam sobre géneros alimentícios com um determinado tipo de composição nutricional? Queremos que os pobres da União Europeia não possam comer determinados tipos de géneros alimentícios por já não os poderem comprar? Que estratégia é que queremos então adoptar? A estratégia que devíamos adoptar começa na educação e formação. É nisso que devíamos estar a investir. Não devíamos estar a restringir a liberdade de escolha dos nossos cidadãos com medidas punitivas ou a limitar o seu acesso a géneros alimentícios. Edite Estrela Senhor Presidente, este debate é muito importante e quero, por isso, começar por saudar a iniciativa da Comissão e o relatório do Sr. Foglietta. Tem-se falado mais da anorexia do que da obesidade, apesar de a obesidade se estar a transformar numa verdadeira epidemia mundial. Mais de 50% dos europeus sofrem de excesso de peso e cerca de 6% das despesas de saúde estão relacionadas com a obesidade - já aqui foram referidos esses números. A obesidade infantil continua a crescer, 22 milhões de crianças europeias sofrem de excesso de peso. O combate à obesidade deve ser uma prioridade política da União Europeia. Por isso concordo com a generalidade das medidas propostas: informação ao consumidor, restrição da publicidade televisiva, alegações nutricionais e de saúde na rotulagem dos alimentos. É preciso que as pessoas tenham consciência de que a obesidade constitui uma das principais causas de morte e que lhe estão associadas muitas doenças crónicas, como a diabetes, a hipertensão, as perturbações cardiovasculares, problemas ósseos e articulares, doenças respiratórias e cancro. É preciso agir e depressa. A solução é conhecida: mais exercício físico e mais cuidados com a alimentação. Precisamente o contrário do que a maior parte das pessoas faz. As sandes e os refrigerantes, os doces e os salgadinhos não devem ser consumidos todos os dias e a vida sedentária não faz nada bem à saúde. O exercício físico pode ser andar pelo menos uma meia hora por dia, não exige grande esforço, nem custa dinheiro, mas resulta. É importante para os adultos e fundamental para as crianças. Muitos pais nem sequer têm consciência do mal que fazem aos filhos deixando que passem o seu tempo livre em frente da televisão ou do computador, comendo o que não devem, sem qualquer tipo de acompanhamento ou controlo. É preciso unir esforços para combater a obesidade, por isso as intervenções devem ser concertadas e envolver as escolas, as famílias e os operadores do sector produtivo, sanitário e social - a cada um a sua responsabilidade. O papel da família na alteração dos hábitos é decisivo. Compete à escola cuidar do controlo qualitativo e nutricional das refeições escolares, proibindo a venda de produtos gordos, demasiado salgados ou com excesso de teor de açúcar nos bares e nas máquinas de venda automática e, ao mesmo tempo, facilitar e promover a actividade física dos alunos. Holger Krahmer (DE) Senhor Presidente, muito me congratulo com a estratégia apresentada no Livro Branco, que nos permitirá tratar as causas de uma nutrição deficiente e da obesidade e doenças associadas. Infelizmente a política alimentar europeia, quer estejamos a falar de perfis de nutrientes ou da rotulagem dos géneros alimentícios, ou até mesmo de alguns aspectos do Livro Branco, tende a recorrer a uma abordagem muito unilateral. Tentamos geralmente resolver os problemas da Europa através da política de produtos. Em meu entender, partir do princípio que existem bons e maus géneros alimentícios é uma abordagem fundamentalmente errada. Como mostram muitas das alterações, não se trata aqui disso. Existem apenas bons e maus tipos de alimentação, que podem ser equilibrados ou desequilibrados, e essa é que devia ser a nossa abordagem. Existem muitas razões para as pessoas terem um tipo errado de alimentação. Tratar deste problema procurando orientar os consumidores numa determinada direcção através da rotulagem de produtos ou mesmo da introdução de proibições da publicidade, ou de regulamentos ou diferentes taxas de IVA nesta matéria, não irá aproximar-nos do objectivo que almejamos atingir. Não quero condicionar o debate sobre a Directiva relativa à rotulagem dos géneros alimentícios, mas acredito que, quaisquer que sejam as medidas tomadas a este respeito, elas devem orientar-se pelo princípio de que devíamos motivar os consumidores a reflectirem sobre os seus hábitos alimentares. Uma rotulagem do tipo semáforo - que se espera faça o consumidor parar e pensar se está ou não a escolher um bom ou mau produto - é uma abordagem que trata com condescendência os consumidores em vez de os educar ou aumentar a sua sensibilização para a questão. Gostaria de ver uma abordagem mais equilibrada, bem como o reconhecimento de que uma abordagem exclusivamente orientada para a política de produtos não nos levará muito longe. Roberta Angelilli (IT) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, gostaria de começar por felicitar o relator pelo seu excelente trabalho. Obviamente, irei repetir muitas das observações já feitas pelos meus colegas, mas acho que não devemos usar meias-palavras: a obesidade afecta cerca de 25% das crianças europeias, constituindo, portanto, uma grave ameaça à sua saúde futura. As causas incluem falta de informação, hábitos alimentares incorrectos, ausência de actividade física e até falta de estruturas desportivas. Tão pouco devemos subestimar os problemas sociais e psicológicos envolvidos, até porque as crianças com excesso de peso são, muitas vezes, vítimas de intimidação e maus-tratos por parte dos colegas. Por esse motivo, penso que a proposta de aumentar o financiamento do programa fruta nas escolas, que disponibiliza gratuitamente fruta e legumes nas salas de aula, é uma boa ideia. Com efeito, 2009 deverá assistir ao relançamento da dieta mediterrânica e à produção de fruta e legumes, principalmente tendo em conta os dados mais recentes da OMS, segundo os quais o consumo desses alimentos tem vindo a diminuir, mesmo nos países mediterrânicos. Com essa iniciativa, em vez de ser destruída para manter altos os preços, a fruta será usada para garantir uma dieta mais saudável, principalmente às nossas crianças e, consequentemente, um futuro mais saudável para os cidadãos europeus. Ilda Figueiredo Senhor Presidente, é importante ter uma visão global e integrada sobre a nutrição, o excesso de peso e a obesidade, dado que são múltiplos os factores envolvidos onde as questões da pobreza alimentar, de má nutrição e de falta de informação sobre alimentação saudável assumem particular importância. Assim, a questão da garantia de uma alimentação saudável assume particular importância, devendo garantir-se através de políticas públicas que todos tenham acesso a uma alimentação saudável, o que coloca a necessidade de prever medidas diversas que assegurem a produção agrícola, de qualidade e de proximidade, de bens alimentares de qualidade, incluindo o leite, a fruta e os legumes, bem como a sua distribuição a pessoas com escassos recursos económicos. Por outro lado, uma outra política agrícola comum, apostada na defesa da agricultura familiar e na criação de mercados de proximidade, com frutas, legumes e outros bens alimentares de primeira necessidade, cuja produção seja devidamente apoiada, pode garantir uma alimentação saudável, a preços acessíveis, à generalidade da população. Havendo propostas que visam algum apoio à distribuição nas escolas de frutas e legumes, é fundamental aumentar o valor que a Comissão Europeia propõe para esse programa de forma a garantir a sua distribuição diária e gratuita a todas as crianças em idade escolar e não apenas um dia por semana, como agora acontece. Mas, igualmente importante, é preciso pôr em prática todo um conjunto de políticas e programas de saúde pública, que coloquem a questão da nutrição como uma prioridade, incluindo campanhas de informação e educação para a saúde, de promoção de regimes e modos de vida saudáveis, onde não faltem a educação física e o desporto, garantindo o seu acesso à generalidade da população, dando particular destaque às crianças e jovens, designadamente nas escolas. Urszula Krupa (PL) Senhor Presidente, o texto sobre as questões de saúde relacionadas com a alimentação, a obesidade e o excesso de peso contém muitas observações importantes. Existem indicadores alarmantes que mostram como ter excesso de peso se tornou comum. Consequentemente, é essencial combatê-lo, prestando especial atenção à promoção de alimentos orgânicos, aos desportos e ao exercício físico logo desde tenra idade. É igualmente importante melhorar a consciência de anúncios publicitários prejudiciais que deliberadamente encorajam o comer em excesso. Outras características positivas do documento são a promoção do aleitamento, de medidas tendentes a melhorar a qualidade das refeições nas escolas, o fornecimento de fruta e a proibição de venda de produtos alimentares e bebidas contendo níveis elevados de gordura, sal e açúcar nos estabelecimentos escolares. Todavia, há outras causas de obesidade e excesso de peso. Entre estas, desempenham uma papel importante traumas e condições psicológicas. Uma série de desordens psicológicas conduzem a desordens alimentares irracionais. A anorexia e a bulimia são disso exemplos óbvios. Respostas biológicas criadas pela disponibilidade geral de "comida de plástico” podem ser muito mais fortes do que habitualmente, quando existe um desenvolvimento pessoal inadequado, falta de respeito por valores, depressão generalizada e doenças nervosas. Desprezo pelos princípios éticos e morais e desprezo pela importância do jejum, pode, inclusive, impedir o desenvolvimento pessoal, tornando uma pessoa dependente dos seus níveis de açúcar no sangue e de sensações visuais ou tácteis. É surpreendente o facto de não se ter mencionado, nem nas discussões por e-mail, nem nas alterações propostas, a importância dos ácidos gordos saturados. O consumo destas substâncias está a aumentar. O problema do efeito diferente dos ácidos gordos trans artificiais comparado com o dos restantes parece, porém, ter sido resolvido. Na sua forma natural, os ácidos gordos trans existem apenas num número restrito de produtos, especialmente no leite, que contém uma pequena percentagem desses ácidos. Avril Doyle (EN) Senhor Presidente, mais de metade da população europeia tem excesso de peso, e a Organização Mundial de Saúde diz-nos que mil milhões de pessoas em todo o mundo têm excesso de peso, sendo que 300 milhões delas são obesas. 50% dos europeus não fazem qualquer exercício. As doenças cardiometabólicas como os diabetes, hipertensão e cardíacas estão a aumentar a um ritmo alarmante, sendo que as pessoas com elevados níveis de obesidade são extremamente propensas a desenvolver a diabetes de tipo 2 com todas as questões de morbilidade que tal acarreta, como o comprova o aumento alarmante neste tipo de diabetes entre os adolescentes mais jovens. Actualmente os médicos dizem que se verifica uma forte relação entre a obesidade e a demência /doença de Alzheimer. Fundamentalmente, trata-se de um enorme desafio para os políticos, em particular quando se trata das nossas crianças, 22 milhões das quais têm excesso de peso na Europa. Chegámos a um ponto neste estranho mundo dos dias de hoje em que há mais pessoas com excesso de peso do que pessoas com fome. A coroar tudo isto, em especial nos países mais ricos, temos uma relação cada vez mais problemática com a alimentação, com um aumento da anorexia e bulimia, doenças de países onde não há falta de produtos alimentares. Embora as questões de saúde sejam largamente um domínio da competência dos Estados-Membros, há muitas maneiras de as questões que rodeiam o problema da obesidade serem tratadas ao nível da UE: intercâmbio de melhores práticas, promoção de estilos de vida mais saudáveis nas políticas da UE relevantes para estas matérias e cooperação transfronteiriça no plano epidemiológico. Na semana passada organizei a semana do pequeno-almoço no Parlamento, altura em que sublinhei o facto de 61% dos europeus, normalmente, não tomarem o pequeno-almoço durante a semana. Este facto, segundo os nossos médicos, pode estar directamente ligado ao excesso de peso adquirido. A faculdade de medicina de Harvard conduziu recentemente um estudo que concluiu que as pessoas que tomam o pequeno-almoço todos os dias têm 35% menos de probabilidade de ser obesas. A investigação também concluiu que as pessoas que não tomam o pequeno-almoço são mais propensas a sentir cansaço, irritabilidade e ansiedade de manhã. Começar o dia com o nível adequado de açúcar no sangue é o melhor antídoto para o snacking e para o apetite constante de açúcar. Portanto, embora os cidadãos sejam, em última análise, responsáveis pessoalmente pelos seus próprios regimes alimentares, a constante promoção de estilos de vida mais saudáveis é imperativa. Apoio inquestionavelmente este relatório, excepto o nº 28, com o qual não concordo: entendo que não devem ser levantadas questões de natureza fiscal num relatório sobre saúde. Åsa Westlund (SV) Senhor Presidente, muitos oradores já referiram a importância de que se reveste este assunto que hoje estamos aqui a debater. Trata-se de um tema extremamente importante sobre o qual podemos aprender uns com os outros, os Estados-Membros em conjunto, mas é também extremamente importante observarmos o princípio da subsidiariedade quando discutimos esta matéria. Há muitas coisas que podemos fazer na UE para reduzir o problema da obesidade e que deveríamos analisar com atenção aqui no Parlamento. A publicidade e a informação do consumidor são áreas sobre as quais tomamos decisões aqui no Parlamento e sobre as quais deveríamos centrar a nossa atenção. Penso que em certa medida temos falhado nesse aspecto. Não conseguimos, por exemplo, impedir a publicidade dirigida às crianças, um grupo que não é capaz de fazer a distinção entre os anúncios e a realidade. Por isso, qualquer informação apresentada justamente a esses consumidores é enganosa por definição. A verdade é que grande parte da publicidade dirigida às crianças tem a ver com alimentos que contêm grandes quantidades de gordura, sal ou açúcar. Uma proibição da publicidade dirigida às crianças seria uma maneira eficaz de reduzir o problema da obesidade na Europa. O segundo ponto que gostaria de retomar é a questão das gorduras trans. Estou extremamente satisfeita com a possibilidade de amanhã conseguirmos pedir à Comissão que proponha uma proibição dessas gorduras. O argumento habitual contra essa proibição é que são as gorduras saturadas que efectivamente constituem o maior problema para a saúde pública na Europa. Para falar com rigor, se assim é, porque é que não pensamos como pensam na Dinamarca? Se é verdade que as gorduras saturadas representam um enorme problema, por que razão havemos de lhe acrescentar ainda o problema das gorduras trans? Não consigo compreender porquê. Não podemos eliminar todas as gorduras saturadas, mas podemos efectivamente eliminar a produção industrializada de gorduras trans, que é apenas uma maneira barata e incorrecta de produzir alimentos. Estou também extremamente satisfeita por termos abordado no relatório a questão dos glutamatos. Para finalizar, gostaria de insistir na importância da subsidiariedade. Podíamos ter tido muito menos para dizer sobre o que as escolas devem fazer e que alimentos devem servir. De facto, considero que há níveis políticos mais adequados do que o Parlamento Europeu para tomar essas decisões. Cristian Silviu Buşoi (RO) Todos nós já ouvimos falar das estatísticas relativas a crianças e adultos obesos, por isso não vale a pena repeti-las. O que é preocupante é que as perspectivas após 2010 são ainda mais sombrias. Esta é a razão pela qual nos devemos preocupar com o excesso de peso e a obesidade e por isso congratulo-me com o Livro Branco da Comissão, bem como com o relatório do senhor deputado Foglietta. Infelizmente, a obesidade afecta principalmente pessoas das classes desfavorecidas, sobretudo porque o preço dos alimentos básicos aumentou consideravelmente; no entanto, a promoção de um estilo de vida saudável e de uma alimentação saudável poderia prevenir a obesidade e conduzir a uma diminuição do número de pessoas obesas, reduzindo simultaneamente os custos do sistema de saúde por não haver necessidade de tratar todas as complicações relacionadas com a obesidade. Também eu acredito que medidas coercivas não são uma solução. Os cidadãos europeus têm liberdade de escolha. A solução é melhor informação nutricional, com rótulos adequados especificando os conteúdos, bem como campanhas de informação financiadas pela Comissão Europeia e pelos governos dos Estados-Membros. Não nos devemos esquecer de campanhas dirigidas aos pais, que desempenham um papel muito importante, e às crianças. Além disso, os Estados-Membros deverão fiscalizar o conteúdo das máquinas automáticas de venda colocadas nas escolas, assim como controlar a comida fornecida pelas escolas e jardins de infância, e incentivar o consumo de fruta e legumes. As aulas de educação física são também muito importantes. Não é menos importante que a Comissão preste especial atenção às iniciativas da indústria no que diz respeito a uma publicidade responsável e à redução de sal, açúcar e gorduras. Zdzisław Zbigniew Podkański (PL) Senhor Presidente, de acordo com as estatísticas da OMS, mais de mil milhões de pessoas têm excesso de peso e mais de 300 milhões são obesas. A situação na Europa é ainda mais dramática. A obesidade já não é apenas um problema, tornou-se uma epidemia, que tem como consequências a diabetes, a hipertensão, ataques cardíacos e certos tipos de cancro. Combater o excesso de peso e a obesidade exige uma série de acções complexas, que incluem a produção de alimentos saudáveis, uma alimentação sensata, melhoria da situação das pessoas mais pobres, consciencialização da sociedade, desenvolvimento da investigação, controlo da dieta das crianças, levar um estilo de vida saudável, e promover tempos livres activos. Infelizmente, além das causas geralmente reconhecidas da obesidade e do excesso de peso, há, associados à irresponsabilidade e à ânsia de lucro, outros factores que para eles contribuem. Um bom exemplo é a propagação dos organismos geneticamente modificados. Plantá-los e cultivá-los é prejudicial para a biodiversidade, substituindo os alimentos saudáveis. No interesse do bem-estar, do desenvolvimento e da saúde dos seres humanos, devíamos empreender medidas concertadas para libertar a Europa dos OGM. Fazendo-o, iremos proteger também o ambiente natural. Temos de nos lembrar de que o consumo de alimentos naturais saudáveis constitui o melhor processo de combater doenças, inclusive a obesidade e o excesso de peso. Christa Klaß (DE) Senhor Presidente, o excesso de peso e a obesidade constituem um grave problema da nossa sociedade. Sabemos que não podemos alterar o comportamento dos consumidores por via legislativa. Em vez disso, a alteração de um comportamento graças à sociedade tem um impacto a nível individual: afinal de contas, quem quer ser um excluído? O nosso comportamento em matéria de saúde e alimentação é influenciado pelo ambiente social em que vivemos. Tem havido queixas de que o consumo de carne está a aumentar. Contudo, está a aumentar porque cada vez mais pessoas na nossa sociedade podem comprar carne, e não porque o consumo per capita em si esteja a aumentar. É particularmente importante ter uma relação saudável com a alimentação e as bebidas. Uma obsessão em ser magro é tão prejudicial para a saúde como comer compulsivamente. Os hábitos alimentares não podem ser regulamentados por leis. As necessidades alimentares das pessoas variam e não existe "um tamanho único para todos" que responda aos requisitos das pessoas em termos de ingestão de calorias ou gordura. As pessoas são diferentes e as suas necessidades energéticas individuais também, consoante a idade, género, profissão e níveis de actividade. As proibições são uma alternativa pobre ao bom senso. Não precisamos de nova legislação mas sim de campanhas de informação para divulgar os conhecimentos que temos. Precisamos de liberdade, não de amas. A liberdade também implica responsabilidade. Os nossos cidadãos são adultos inteligentes que conseguem pensar pelas suas cabeças. A rotulagem do tipo semáforo não é representativa, uma vez que só mostra determinados aspectos isolados, confundindo assim os consumidores. O que é que eu devo escolher se um rótulo de um produto mostrar que um género alimentício específico contém componentes nutricionais vermelhos, amarelos e verdes? A indústria alimentar irá cobrar os custos da nova rotulagem ao consumidor, subindo ainda mais os preços. Sou contra uma abordagem com "amas" e um rótulo nutricional obrigatório colocado na frente do pacote com códigos de cores e gostaria, por conseguinte, de pedir aos senhores deputados que votassem contra o n.º 37 deste relatório. Se necessário, podemos abordar este assunto mais tarde, num contexto diferente, quando analisarmos a questão da rotulagem. Vamos considerar o Livro Branco sobre nutrição, excesso de peso e problemas de saúde relacionados com a obesidade como um instrumento de formação de opiniões, que dá matéria para reflexão à sociedade, e não como uma oportunidade para impor ainda mais condicionalismos e criar mais legislação. Justas Vincas Paleckis (EN) Senhor Presidente, gostaria de felicitar o relator por tratar com tanto êxito um tema desta envergadura. Em primeiro lugar, devo salientar a importância de fornecer almoços gratuitos aos alunos nas escolas, o que aliás é uma prática utilizada no meu país, a Lituânia, mas está longe de o ser em todos os Estados-Membros. Obviamente que há objecções que se prendem com o financiamento insuficiente e, de uma forma geral, com a qualidade dos alimentos que são servidos, mas a verdade é que ajuda as crianças - especialmente dos países mais pobres - a terem refeições apropriadas e de qualidade aceitável. Também saúdo a iniciativa de distribuir gratuitamente frutas e legumes nas escolas. Deverá ser considerado um exemplo de melhor prática. Creio que o financiamento da UE poderá ser útil na assistência aos Estados-Membros em termos de encargos financeiros. A importância destes projectos reside também no facto de relacionar a UE directamente com os cidadãos. Por último, mas certamente não menos importante, o relatório não menciona o consumo no sentido de excesso de consumo. Nos dias que correm, mudar os padrões de consumo corresponde a uma mudança no estilo das nossas vidas. Talvez seja difícil imaginar um paralelo entre a obesidade e a as alterações climáticas mas, na realidade essa interligação existe. Se começarmos a pensar nos dois assuntos simultaneamente, talvez passássemos a ter menos maçãs e morangos vindos do estrangeiro e cultivássemos mais internamente, vendendo-os em mercados locais de alimentos em vez de o fazer em supermercados - que é exactamente um dos pontos que o presente relatório propõe. Siiri Oviir (ET) Senhor Comissário, senhoras e senhores deputados, o número de pessoas que sofrem de excesso de peso e obesidade foi já aqui discutido por diversas vezes, mas, de acordo com os especialistas, mais 1,3 milhões de pessoas irão juntar-se às suas fileiras no próximo ano. Este número é o equivalente a toda a população da minha terra natal, a Estónia, o que é um pouco assustador. Há muitos factores subjacentes a um mau regime alimentar e à obesidade, mas não há dúvida de que, na nossa avaliação, teremos de ter em conta o custo e a disponibilidade dos alimentos, assim como a sensibilização para esta problemática. Dezasseis países da União Europeia têm mantido o IVA sobre os alimentos abaixo da taxa normal, o que é uma decisão louvável. A proposta incluída no relatório para a redução do IVA sobre as frutas e produtos hortícolas abaixo dos cinco por cento é bem-vinda. O relatório de saúde da OMS refere a baixa ingestão de frutas e produtos hortícolas como um dos sete riscos para a saúde. Neste contexto, seria recomendável começar a oferecer fruta nas escolas e será necessário o apoio da União Europeia, se quisermos introduzir a medida em todos os 27 Estados-Membros. Num minuto não se pode dizer muito, mas gostaria de acrescentar algumas palavras sobre a publicidade e os meios de comunicação. Precisamos da sua ajuda e das suas ideias para anunciar cenouras, em vez de Pepsi-Cola, e também no que se refere aos tipos de estereótipos e imagens do corpo a divulgar, uma vez que estes desempenham um papel muito importante na sensibilização das pessoas. Permitam-me, para terminar, que agradeça à comissão e ao relator pelos seus esforços. Andrzej Tomasz Zapałowski (PL) Senhor Presidente, hoje estamos a debater o número cada vez maior de pessoas obesas. Ao mesmo tempo, a Comissão da Agricultura e do Desenvolvimento Rural está a debater o futuro da política agrícola. Num certo sentido, estes dois debates dizem respeito à mesma questão, designadamente à saúde da nossa sociedade e dos jovens em particular. Por vezes, parece-me que em certos documentos lamentamos os problemas de saúde, ao passo que em outros promovemos os OGM, a clonagem e a importação de produtos alimentares provenientes de regiões onde são produzidos por métodos muito afastados dos métodos naturais. No âmbito da OMS, os nossos negociadores pretendem maior abertura aos mercados de fora da Europa. Devíamos interrogar-nos se realmente nos preocupamos com a nossa sociedade ou se simplesmente estamos a adulá-la. A maior parte dos pagamentos directos à agricultura são feitos a grandes empresas agro-industriais que produzem alimentos com elevado teor de químicos em vez de serem pagos a empresas agrícolas familiares que produzem alimentos saudáveis. É evidente que este relatório é extremamente necessário, como também é necessário que os principais achados nele contidos sejam implementados. À luz das actuais prioridades da Comissão, duvido seriamente que isso aconteça. Françoise Grossetête (FR) Senhor Presidente, actualmente, 27% dos homens, 38% das mulheres e uma em cada quatro crianças incluem-se no grupo de pessoas com excesso de peso ou obesas na Europa, e todos os anos contam-se 400 000 novos casos. É um verdadeiro flagelo que está a propagar-se na sociedade europeia. As campanhas de informação e as medidas de prevenção são sem dúvida uma resposta eficaz porque, infelizmente, estamos perante um problema de saúde pública, que está a converter-se também num problema social. Infelizmente, a obesidade está muitas vezes associada à pobreza e à exclusão. Falou-se muito de campanhas de informação e de prevenção. Não vou repetir o que já foi dito sobre a rotulagem dos alimentos, o papel das autoridades públicas, as cantinas escolares, os equipamentos desportivos, a transmissão de uma informação adequada, a necessidade de uma alimentação saudável e de exercício físico diário. Gostaria, contudo, de insistir no papel fundamental desempenhado pelos profissionais de saúde, que estão ali para detectar os riscos de doenças crónicas ligadas à obesidade, como a diabetes e as doenças cardiovasculares, e evidentemente as consequências que estas doenças têm para as pessoas com excesso de peso. A prevenção passa pelo intercâmbio de boas práticas, respeitando ao mesmo tempo o princípio da subsidiariedade. Estudos demonstraram, por exemplo, que um contorno de cintura superior a 88 cm nas mulheres, com excepção do período de gravidez, e acima dos 102 cm nos homens define a obesidade abdominal e constitui um risco para a saúde, e isto aplica-se independentemente da altura da pessoa. É, portanto, uma referência muito simples, mas ainda insuficientemente tomada em consideração nas consultas médicas. A medida do contorno da cintura deve, por conseguinte, tornar-se um ponto de referência simples para todos os pacientes, que deve levar ao despiste imediato dos factores de risco associados, como a intolerância à glucose, que é um sinal de pré-diabetes, o excesso de colesterol e de triglicéridos, a hipertensão arterial; e também sabemos, infelizmente, que todos estes sintomas apontam para o desenvolvimento da doença de Alzheimer. É por todas estas razões que devemos realmente acentuar o papel que os profissionais de saúde têm a desempenhar neste domínio. Marian Harkin (EN) Senhor Presidente, gostaria felicitar a relatora: o presente relatório é oportuno e merece toda a atenção dos políticos. Os factos sobre obesidade são alarmantes e já foram referidos. Ontem numa grande conferência em Dublin, um nutricionista afirmou que a Irlanda estava no pico de uma crise de obesidade e, na verdade, a Europa vive uma situação semelhante. Gostaria apenas de mencionar uma breve questão: auto-regulação versus legislação. Nós temos um código voluntário para a publicidade de produtos alimentares de pobre valor nutricional para crianças, mas há um enorme ponto de interrogação em relação à situação: será que está a funcionar. De acordo com a Irish Heart Alliance (ONG envolvida na luta contra as doenças cardíacas), este código voluntário não é eficaz. Creio que precisamos de monitorizar muito atentamente e tomar imediatamente medidas se necessário. O senhor deputado Bushill-Matthews mencionou a responsabilidade pessoal. Está certo a um determinado nível, mas nós precisamos de uma rotulagem para os alimentos clara e compreensível - o código em cor é uma boa medida. Vivemos num mundo em que consumimos cada vez mais enormes quantidades de alimentos transformados. Na verdade, algumas políticas da UE promovem isto - a Agenda de Lisboa: mais pessoas a trabalharem, menos tempo para a preparação dos alimentos. Apoio inteiramente a agenda de Lisboa, mas, a par disso, nós, como políticos da EU, temos o dever de garantir que os fabricantes de produtos alimentares indicam muito claramente o conteúdo dos produtos alimentares que confeccionam. Bogusław Sonik (PL) Senhor Presidente, o tópico das questões de saúde relacionadas com a alimentação, o excesso de peso e a obesidade é um assunto de preocupação geral, e justifica-se estarmos a tratá-lo agora. Todo o mundo, e não apenas a Europa, enfrenta actualmente um tremendo desafio envolvendo a obesidade, e as doenças directa e indirectamente com ela relacionadas. As despesas com o seu tratamento aumentam a ritmo alarmante. Sessenta por cento da população dos Estados Unidos sofre de excesso de peso e, actualmente, um terço sofre de obesidade. Os dados mais recentes desse país indicam que as despesas com as condições atrás referidas são superiores a 100 mil milhões de USD, o que representa mais de 10% do orçamento dos serviços de saúde. Lentamente, a Europa está a alcançar os seus vizinhos, no que diz respeito a estas vergonhosas estatísticas. Cada vez mais crianças e jovens sofrem de hipertensão e diabetes. Estas doenças são frequentemente consequência de má alimentação e falta de exercício. No interesse da futura Europa e dos seus habitantes, temos de prestar mais atenção aos problemas trazidos à colação no relatório do senhor deputado Foglietta. A catástrofe que ameaça a Europa e a totalidade do mundo globalizado no domínio da saúde só pode ser evitada mediante uma rápida e determinada acção conjunta. Actualmente, o Parlamento Europeu está a tratar de grande número de assuntos relacionados com questões económicas e sociais. Todavia, se pretendermos levá-las a cabo com êxito, não podemos esquecer que apenas sociedades saudáveis podem retirar o máximo de benefícios das vantagens postas à sua disposição. Cumpre tomar providências no sentido de se promover um estilo de vida saudável. Simultaneamente, porém é necessário introduzir medidas jurídicas que responsabilizem cada Estado-Membro por envidar mais esforços decididos para melhorarem a condição física dos seus cidadãos através da alimentação saudável e do desporto. É evidente que devíamos ter presente que as acções e as políticas específicas para combater este fenómeno são da competência dos Estados-Membros. DanutBudreikait (LT) O Livro Branco sugere que se analisem três factores quando se determinar uma estratégia para a Europa sobre questões de saúde relacionadas com a nutrição, o excesso de peso e a obesidade. Em primeiro lugar, o indivíduo é responsável pelo seu estilo de vida. Em segundo lugar, só um indivíduo bem informado é capaz de tomar decisões correctas. Por último, o Livro sugere a coordenação entre uma série de domínios - alimentos, consumidores, actividades desportivas, educação, transportes, etc. No entanto, todos estes factores são influenciados pela publicidade. O que é que andamos a comer? Onde é que vemos estes produtos? Como é que descobrimos que existem? Os produtos não saudáveis constituem 89% dos produtos alimentares publicitados na televisão. Mais de 70% das crianças pedem aos seus pais que lhes comprem alimentos que viram publicitados na televisão. Nos debates sobre questões de saúde penso que falta ainda um participante - os representantes da indústria de produtos alimentares. Gostaríamos que estes tomassem consciência dos efeitos nocivos dos produtos alimentares não saudáveis e dos custos que a sociedade tem de suportar por esse facto. Gostaríamos não apenas que parassem de fazer publicidade a produtos alimentares não saudáveis mas também que fabricassem produtos alimentares mais saudáveis. Miroslav Mikolášik (SK) Mais de metade da população europeia tem excesso de peso. De acordo com as estatísticas, quase 27% dos homens e 38% das mulheres sofrem de excesso de peso e mais de 5 milhões de crianças sofrem de obesidade. 5 a 7% dos gastos nos cuidados de saúde estão directamente associados à obesidade, o que representa milhares de milhões. É este facto preocupante que torna essencial a adopção de iniciativas firmes a todos os níveis para contrariar este fenómeno. Congratulo-me com os passos dados pela Comissão para a adopção do Livro Branco, o que desloca claramente o domínio da alimentação, do excesso de peso e da obesidade para o nível de uma prioridade política para a União Europeia, e sou de opinião que podemos fazer progressos na luta contra a obesidade se coordenarmos as diferentes políticas sectoriais a nível europeu. Gostaria de chamar a atenção para o problema das crianças e jovens com excesso de peso: esta faixa etária deveria constituir uma das prioridades. A alimentação correcta e o exercício físico constituem os pré-requisitos para um crescimento normal e para o desenvolvimento saudável das crianças. A educação para uma alimentação saudável é principalmente da responsabilidade dos pais, mas escolas também desempenham um papel nesta matéria. Elas deveriam constituir um outro centro para actividades na luta contra a obesidade. Concordo com a opinião do relator de que deveria haver médicos e nutricionistas nas escolas. Também sou favorável à proibição da venda de produtos com teor excessivo de gorduras, sal e açúcar nas escolas, onde estão disponíveis, sobretudo, nas máquinas de venda automática. De acordo com as estatísticas, os jovens passam hoje mais de cinco horas por dia em actividades sedentárias, principalmente, vendo televisão e jogando nos computadores. Por outro lado, o exercício aumenta o depósito de cálcio nos ossos, desenvolve as competências sociais das crianças e representa um factor importante na luta contra o stress. É importante criar condições nas escolas que lhes permitam reservar todos os dias tempo suficiente para a educação física e para encorajar as crianças a praticar desporto, por exemplo, através da construção de campos de jogos e de pavilhões desportivos. Estes passos são essenciais, se queremos preparar um futuro saudável para as nossas gerações jovens. Terminarei dizendo que a prevenção da obesidade exige, pelo menos, uma refeição tranquila no círculo familiar, cultivando-se, sobretudo, hábitos saudáveis. Antonio De Blasio (HU) Obrigado, Senhor Presidente. Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, a obesidade e o excesso de peso são alimentados não só por razões de saúde, mas também por razões sociais, no sentido mais lato. Fiquei muito satisfeito ao ver que o Livro Branco e o relatório salientam que a questão da obesidade e do excesso de peso não deve ser analisada na fase em que já se tornou um problema de saúde efectivo, mas sim tentando remontar às suas causas profundas. Considero que é importante sublinhar que o Livro Branco e o parecer do Parlamento não devem dirigir-se ao sector da saúde, mas aos cidadãos e às comunidades; por outras palavras, à sociedade. Esta questão extremamente importante deve ser tratada em harmonia com os outros documentos da União Europeia, uma vez que as causas do problema são multifacetadas. Assim, para que a solução possa ter êxito, ela deve provir de várias direcções diferentes, não deixando de ser coordenada. A difusão de um estilo de vida saudável deve ser apoiada de todas as maneiras possíveis, tanto a nível da União Europeia e dos Estados-Membros, como a nível regional e local. Temos de dar especial ênfase aos programas e acções que visam educar as crianças e os jovens em idade escolar para um estilo de vida saudável. Devo salientar aqui o papel das autarquias locais, pois são sobretudo elas que gerem as escolas. Os programas que funcionam bem devem ser amplamente divulgados. Todos sabemos que o papel dos meios de comunicação social na formulação de conhecimento está a ganhar cada vez mais terreno: o poder da publicidade pode transformar a alimentação saudável, o desporto, o exercício regular, basicamente, um estilo de vida saudável, numa moda a seguir. Na prevenção da obesidade, a importância do exercício e do desporto deve ser estreitamente ligada às exigências de uma alimentação saudável, mas não basta de modo nenhum focar apenas estes dois aspectos: incentivar as pessoas a ter um estilo de vida saudável deve ser a prioridade em todos os domínios políticos relevantes. O objectivo é que as pessoas compreendam que uma alimentação saudável e equilibrada não significa que não possamos consumir nunca determinados alimentos. O exercício regular não significa que tenhamos de fazer exercício em cada minuto livre. A ênfase deve ser colocada na moderação e, desta forma, a nossa alimentação e a nossa vida tornar-se-ão mais equilibradas. Gostaria de agradecer ao relator pelo seu trabalho e a todos vós por me terem escutado. Muito obrigado. Zbigniew Zaleski (PL) Senhor Presidente, hoje estamos a tratar de dois transtornos de saúde relacionados com a alimentação. Um é a anorexia, que geralmente tem uma base psicológica associada ao facto de haver tendência para apresentar os corpos magros como mais atraentes. Todos temos conhecimento de casos extremos em que esse transtorno teve a morte como resultado. Felizmente, porém, a moda está a mudar e esse transtorno está agora menos espalhado. O outro transtorno é a obesidade, que também pode ter uma causa psicológica. Os alimentos podem ser considerados um processo de enfrentar o stress e uma fuga dos problemas existenciais. Contra este pano de fundo, creio que a questão fundamental é a alimentação. Aos produtores e distribuidores de alimentos cabe a maior parte da responsabilidade. O relatório que temos perante nós é muito bem-vindo, e devia servir de aviso. A chamada "comida de plástico" fornecida aos alunos das escolas em excursões e viagens constitui um perigo. No fim de contas, isso equivale a uma lição sobre a alimentação, havendo necessidade de uma educação adequada e de controlo alimentar. A meu ver, os nossos esforços representam um passo no bom sentido, motivo por que apoio este relatório. Marian Zlotea (RO) Acredito que devemos concentrar a nossa atenção nas crianças com excesso de peso e tentar criar novos programas de combate à obesidade nos primeiros anos de vida, quando se adquirem os hábitos alimentares. Devemos promover a educação alimentar, tanto na escola primária como depois. Todos os Estados-Membros devem incluir nos seus programas escolares os princípios de uma dieta equilibrada e de exercício físico. Segundo algumas estatísticas, dentro de dez anos haverá mais de 30 milhões de crianças com excesso de peso na Europa. Estou profundamente preocupado com este sério problema. Por isso, iniciei uma série de declarações escritas propondo a criação de programas especiais nas escolas, incluindo check-ups de saúde periódicos e grátis e aconselhamento. Subscrevo as propostas do Livro Branco, como a rotulagem adequada dos alimentos, as restrições à publicidade no caso de produtos prejudiciais para as crianças, a redução do IVA sobre a fruta e os legumes, e os alimentos apenas para crianças. Em conclusão, gostaria de felicitar o relator pelo trabalho que realizou. László Kovács Membro da Comissão. - (EN) Senhor Presidente, é com prazer que vejo os deputados deste Parlamento que usaram da palavra concordarem basicamente com o Livro Branco da Comissão. Não só partilham dos seus pontos de vista, como também manifestam apoio às iniciativas da Comissão. Agradeço a complexa abordagem dos oradores. Está em total consonância com a natureza complexa do problema da obesidade. Muitos oradores exortam à consciencialização do público e cooperação com o sector alimentar, o que está na linha do texto do Livro Branco, tanto na letra como no espírito. O compromisso da Comissão reflecte-se na proposta sobre informação em matéria de nutrição aos consumidores que em breve discutiremos com o Parlamento e também com o Conselho. Gostaria também de salientar que há vários programas e projectos na União Europeia que reforçam mutuamente o Livro Branco sobre nutrição, excesso de peso e obesidade - tal como o Livro Verde "Por uma nova cultura de mobilidade urbana” ou o Livro Branco sobre o desporto, ambos visando um estilo de visa mais saudável e um ambiente mais saudável. Outros incluem o exame de saúde à política agrícola comum - que diminuiria, por exemplo, a ajuda ao consumo da manteiga - ou os regimes para o leite e fruta nas escolas, a legislação comunitária em matéria de publicidade e marketing com vista a promover uma publicidade responsável, ou a Directiva relativa às Práticas Comerciais Desleais. Tratam-se de importantes iniciativas que estão em total sintonia com a posição da Comissão. A Comissão continuará a trabalhar com a Plataforma de Acção Europeia em matéria de Regimes Alimentares, Actividade Física e Saúde e com o Grupo de Alto Nível de peritos dos Estados-Membros. Gostaria também de frisar que, neste momento, a Comissão se propõe encorajar iniciativas que ajudem a impedir o desenvolvimento de doenças cardiovasculares na Europa, para as quais o consumo de ácidos gordos trans constituem um factor de risco para além da ingestão em geral de gorduras e da ingestão de ácidos gordos saturados. A reformulação voluntária pode produzir resultados. Foram assumidos compromissos no seio da Plataforma de Acção Europeia em matéria de Regimes Alimentares, Actividade Física e Saúde para reformular produtos e reduzir a quantidade de ácidos gordos trans e ácidos gordos saturados nos mesmos. Há apenas mais uma questão que gostaria de referir porque tem a ver com a minha pasta - fiscalidade. Houve uma proposta para analisar a possibilidade de aplicar taxas de IVA reduzidas aos legumes e frutas. Sou solidário com esta proposta porque mostra exactamente como a política fiscal pode promover a consecução de outros importantes objectivos políticos. A terminar, gostaria de sublinhar que o Parlamento é um dos membros fundadores da Plataforma, e que a Comissão Europeia está disposta a informar com regularidade esta Instituição sobre as actividades da Plataforma. Prevê-se que o Parlamento debata o relatório de acompanhamento em 2010. Presidente Terminaremos este debate com uma intervenção do relator, o senhor deputado Foglietta, a quem solicito que não ultrapasse os dois minutos que lhe cabem. Alessandro Foglietta relator. - (IT) Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, gostaria de salientar um aspecto das declarações do Senhor Comissário que eu considero muito importante. Há que prestar grande atenção a uma questão que merece séria reflexão, ao mesmo tempo que tentamos criar novas oportunidades. Penso que este assunto é do interesse de muitos de nós, uma vez que diversas intervenções bem orientadas o exploraram e procuraram despoletar a acção da Comissão. Mais do que tudo, no entanto, o próprio relatório visa deixar bem claro que estamos a tratar de uma situação altamente crítica: a obesidade. Em termos de problemas de saúde, a obesidade está a tornar-se um problema extremamente complicado, que tem de ser resolvido. Deve ser disponibilizada ajuda e devemos elaborar um relatório que nos ajude a alcançar os nossos objectivos. Senhor Comissário, a Comissão de facto sublinhou o papel da Organização Mundial de Saúde, mas não nos esqueçamos de que a própria OMS pede que, até 2015, se consiga inverter a tendência de aumento da obesidade infantil. Outra data importante será 2010, altura em que estaremos em posição de avaliar o resultado desta estratégia. Gostaria, portanto, de agradecer a todos quantos intervieram neste debate e aos relatores-sombra. Fico grato por todas as sugestões feitas e penso que devemos estar muito atentos e ter o cuidado de elaborar um relatório importante que, efectivamente, nos permita pensar em termos de prevenção e de uma alimentação saudável e equilibrada, para bem não só do corpo mas também do espírito e da alma; Estou certo de que poderemos de facto alcançar esse objectivo com a colaboração de todos. Mais uma vez, aqui ficam os meus agradecimentos a todos quantos intervieram a favor deste relatório. Obrigado, Senhor Comissário. Presidente Muito obrigado pelo seu trabalho, Senhor Deputado Foglietta, o qual foi por todos reconhecido. Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã. Declarações escritas (Artigo 142º) Genowefa Grabowska por escrito. - (PL) Excesso de peso e obesidade constituem uma espécie de epidemia contemporânea com consequências perigosas para a saúde e, inclusive, para a vida dos seres humanos. Diabetes, doenças circulatórias, hipertensão, ataques cardíacos e certos tipos de cancro são apenas alguns dos resultados perigosos da obesidade e do excesso de peso. É, portanto, absolutamente oportuno o envolvimento do Parlamento Europeu na luta contra o excesso de peso e a obesidade. Justifica-se igualmente que o Parlamento encoraje os organismos responsáveis pela saúde dos cidadãos da UE a envolverem-se nessa batalha. Estou a referir-me aos organismos de todos os níveis das administrações nacionais e europeia. A obesidade infantil é particularmente preocupante. Já há na Europa 22 milhões de crianças com excesso de peso, e o seu número está a aumentar constantemente. Se não invertermos esta tendência, dentro em breve a nossa sociedade será ainda mais obesa, menos saudável e acentuadamente menos produtiva. Esse o motivo por que apoio plenamente este relatório. Creio ser chegado o momento de reunirmos os nossos esforços e de lançarmos um ataque decisivo e sustentado contra o excesso de peso e a obesidade. Temos de nos concentrar nos sectores sensíveis da sociedade, como é o das crianças e dos idosos, especialmente das mulheres e pessoas que vivem isoladas. Se conseguirmos convencer a sociedade de que vale a pena controlar o nosso peso corporal e combater o excesso de peso, e se conseguirmos montar mecanismos para promover um estilo de vida saudável, seremos capazes de evitar muitíssimos problemas. Evitar a obesidade não é, portanto, apenas uma questão de saúde e de beleza: tem igualmente implicações sociais e culturais. Louis Grech por escrito. - (EN) O problema de obesidade e de doenças relacionadas com o regime alimentar tomaram proporções dramáticas em todo o mundo. Na minha opinião, as técnicas de marketing sofisticadas e confusas impediram os consumidores de fazer escolhas informadas com respeito aos seus regimes alimentares. Neste aspecto, as crianças são particularmente vulneráveis. A Directiva SCAV prevê que os fornecedores de serviços nos meios de comunicação adoptem voluntariamente um código de conduta sobre a comunicação comercial em matéria de bebidas e produtos alimentares. Embora aprecie as aspirações à auto-regulação da indústria e dos meios de comunicação, teria preferido ver restrições concretas sobre a quantidade e tipo de publicidade dirigida às crianças. Os efeitos destrutivos da fraca qualidade alimentar na sociedade são comparáveis aos do álcool, cuja publicidade está regulamentada com grande rigor. Poder-se-á aplicar uma abordagem semelhante aos alimentos que foram avaliados como prejudiciais para a saúde humana. Os consumidores precisam de uma informação clara e objectiva, que pode ser facultada exigindo normas elevadas em matéria de rotulagem dos produtos alimentares e impondo mais restrições à publicidade. A actual crise financeira expôs mais uma vez os resultados de misturar ganância com falta de regulamentação. Se está em questão perder a casa ou a saúde, creio que a parada é demasiado alta para uma abordagem indiferente de marketing. Como reguladores, precisamos de avançar rapidamente e fazer o nosso trabalho. Mieczysław Edmund Janowski por escrito. - (PL) Saúdo o relatório do senhor deputado Foglietta sobre a nutrição, o excesso de peso e a obesidade ligados a problemas de saúde. É com toda a razão que, uma vez mais, o Parlamento aborda a importante questão da promoção da alimentação saudável. Faríamos bem em recordarmos que uma alimentação saudável é um dos 12 factores destacados pela Organização Mundial de Saúde que contribuem para uma boa saúde. Uma pessoa saudável é condição indispensável para uma sociedade saudável. Neste contexto, é crucial a segurança alimentar. Os últimos casos envolvendo a fórmula de leite chinesa para bebés que estava contaminada, demonstram quão importante isto é. Uma alimentação deficiente é causa de muitos males, incluindo excesso de peso e obesidade. Considera-se que a obesidade denota a existência de depósitos de gordura excessiva acumulada no corpo. A obesidade aumenta o risco de doenças cardíacas, hipertensão, aterosclerose, diabetes, pedras na vesícula, pedras nos rins e tracto urinário, degeneração dos ossos e das articulações, e de certos tipos de cancro. Na Polónia, 65% das pessoas de idades compreendidas entre os 35 e os 65 anos têm excesso de peso ou são obesas. A incidência da obesidade entre os nossos cidadãos mais jovens atingiu proporções de epidemia. Vinte e dois milhões de crianças europeias encontram-se afectadas pela obesidade. O impacto negativo da publicidade de produtos alimentares com elevado teor de gordura, açúcar ou sal é muito grave. É importante consciencializar as escolas e as famílias para os esforços tendentes a promover boa qualidade de produtos alimentares preparados de modo adequado. As escolas e as famílias deviam encorajar os jovens a adoptar um estilo de vida saudável, o que inclui desporto e outras actividades recreativas. Bogusław Rogalski por escrito. - (PL) Excesso de peso e obesidade são problemas que, em consequência do seu impacto negativo sobre a saúde humana, recentemente atingiram proporções de epidemia. Dados da Organização Mundial de Saúde revelam que 50% da população europeia sofre de excesso de peso ou de obesidade. O facto de 5 milhões de crianças serem obesas e 22 milhões terem excesso de peso constitui motivo para especial preocupação. Os números estão a aumentar a um ritmo alarmante. A obesidade é uma das principais causas de mortalidade e de doenças crónicas como a diabetes tipo II, doenças circulatórias, hipertensão, ataques cardíacos e certos tipos de cancro. O tratamento da obesidade é, de facto, muito dispendioso, representando na União uns 7% dos orçamentos nacionais da saúde e até 6% dos gastos do governo com os serviços de saúde. Para combater este problema, os consumidores europeus deviam ter melhor acesso a informações sobre as melhores fontes de produtos alimentares, de molde a poderem escolher uma dieta adequada. Os produtos alimentares deviam ter rótulos claros. Certos ingredientes como ácidos gordos trans artificiais e isómeros trans deviam ser postos de parte. É igualmente importante não esquecer que a publicidade na televisão afecta os chamados hábitos de consumo a curto prazo das crianças de idades entre os 2 e os 11 anos e tem um impacto negativo sobre o desenvolvimento de hábitos de consumo. Combater o excesso de peso, sobretudo entre as crianças, devia ser uma prioridade a nível internacional, europeu, nacional e local. Daciana Octavia Sârbu por escrito. - (RO) A obesidade e o aumento de peso devido a hábitos alimentares inadequados e à falta de exercício físico estão a aumentar em toda a UE, com sérias consequências económicas e sociais. A fim de promover uma sociedade mais saudável, a Comissão deve-se envolver de forma activa, apoiando os Estados-Membros na redução dos efeitos prejudiciais do desequilíbrio nutricional e do sedentarismo. No entanto, não é suficiente promover um estilo de vida saudável entre os cidadãos da UE; temos também de proporcionar a motivação e as infra-estruturas de que eles necessitam. Deveria haver medidas locais para incentivar a deslocação a pé e diminuir a utilização do automóvel; deveria haver parques e pistas para bicicletas. As políticas de combate à obesidade devem estar associadas ao desenvolvimento urbano e às políticas de transporte, tais como a Carta Verde sobre Mobilidade Urbana, e estas políticas devem complementar todas aquelas que incentivam o exercício. Devemos prestar mais atenção aos grupos social e economicamente desfavorecidos que são afectados pelo aumento do preço das matérias-primas e dos alimentos, bem como aos grupos vulneráveis, como crianças e mulheres grávidas. A promoção da educação sanitária nas escolas e a proibição da venda de alimentos com um elevado teor de gorduras, açúcar e sal em escolas e jardins de infância irá garantir a saúde da futura geração. Richard Seeber por escrito. - (DE) Tendo em conta a tendência alarmante verificada entre as crianças europeias em termos de saúde - mais de cinco milhões são obesas e 22 milhões sofrem de excesso de peso -, o desenvolvimento de uma estratégia para a Europa em matéria de nutrição é um passo que acolhemos com muito agrado. A rotulagem conscienciosa dos géneros alimentícios com informação nutricional é um instrumento sólido, que permite aos consumidores fazerem escolhas esclarecidas para melhorarem a sua alimentação. Uma sensibilização abrangente desde a infância irá também, indubitavelmente, ajudar a inverter a tendência nos próximos anos. A médio prazo, campanhas intercalares como a distribuição de fruta fresca nas escolas adquirem uma importância essencial. As escolas europeias devem também assumir mais as suas responsabilidades em matéria de desporto escolar e exercício diário, uma vez que as crianças e jovens passam grande parte do seu dia na escola. No entanto, a legislação a nível europeu só pode criar um pano de fundo para uma alimentação saudável e não deve cometer o erro de negar aos cidadãos uma responsabilidade que é fundamental. Se se pretende uma Europa mais saudável a longo prazo, a União Europeia terá de procurar parcerias a todos os níveis: a nível político, no sector empresarial e na sociedade civil.

10. Deficit proteico nell'UE ( Martin Häusling Signora Presidente, onorevoli colleghi, la presente relazione esamina la possibilità di ridurre l'80 per cento del deficit proteico nell'Unione europea grazie alla promozione della coltura delle proteaginose in Europa. La relazione non intende fomentare una discussione sulla questione della tolleranza zero, né tantomeno favorire le importazioni di soia geneticamente modificata. Vi prego quindi di esprimere voto contrario ai paragrafi 3 e 9, in quanto tali emendamenti snaturano la relazione. Qualora vengano presi in considerazione, ritirerò il mio nome. Martin Häusling (DE) Signora Presidente, visto l'esito della votazione a favore della modifica della relazione, la invito a cancellare il mio nome dal documento. Desiderio riconsegnare la relazione. (Applausi)

Tabákový fond Společenství (rozprava) Předsedající Dalším bodem je zpráva o návrhu nařízení Rady, kterým se mění nařízení (ES) č. 1782/2003, pokud se jedná o převod podpory pro tabák na léta 2008 a 2009 do Tabákového fondu Společenství, a nařízení (ES) č. 1234/2007 v souvislosti s financováním Tabákového fondu Společenství - C6-0062/2008 -, kterou předkládá pan Berlato jménem Výboru pro zemědělství a rozvoj venkova. Sergio Berlato zpravodaj. - (IT) Vážená paní předsedající, paní komisařko, dámy a pánové, návrh Evropské komise v podstatě předpokládá, že se prodlouží platnost srážky 5 % z poskytované tabákové podpory na kalendářní roky 2008 a 2009 a převodu těchto prostředků do Tabákového fondu Společenství, jehož jediným cílem je financovat informační iniciativy na zvyšování povědomí evropských občanů o škodlivých účincích konzumace tabáku. Nejprve by, myslím, bylo vhodné zdůraznit několik objektivních údajů. Převod podpory společné zemědělské politiky do fondu je vzácným a pozitivním příkladem propojení zemědělské a zdravotní politiky Evropské unie a spolupráce mezi nimi. Protože činnosti fondu jsou, jak Komise zdůraznila, důležité pro občany Unie a budou pro ně důležité i nadále, považujeme za nutné pokračovat v jeho podpoře v letech 2008 a 2009. Srážky z vázané podpory poskytované zemědělcům byly vždy jediným zdrojem financování Tabákového fondu Společenství. Finanční základna těchto srážek se značně zmenšila reformou společné organizace trhu s tabákem a rozhodnutím některých členských států úplně oddělit podporu od pěstování tabáku, čímž byl fond připraven o veškerý příjem z těchto srážek. Aby se fondu poskytly dostatečné prostředky k financování programů bez dalších požadavků na rozpočet EU, je nezbytné dále prodloužit dobu platnosti srážek a zvýšit jejich procento, přinejmenším do konce období současných výhledů, a zároveň hledat nové cesty financování fondu. Jedním z pozitivních aspektů mechanismu financování fondu je, že nejméně 25 % celkové částky schválených projektů musí být spolufinancováno osvědčenými účastníky trhu, což zabezpečuje další finanční prostředky. Výbor pro zemědělství tyto otázky často posuzuje a udržuje si vlastní kurz, kterým je zpřísňování omezení kouření a zvyšování povědomí obyvatel o jeho škodlivých účincích na lidské zdraví. Na druhou stranu si plně uvědomujeme, že jak uvádí legislativní usnesení Parlamentu z 10. března 2004, evropská produkce surového tabáku, v současné době soustředěná do několika zvláštních oblastí Unie, činí méně než 4 % produkce světové a nemá žádný vliv na místní spotřebu tabákových výrobků. Ačkoliv toto téma nemá pro dnešní debatu ústřední význam, stojí za to připomenout, že Evropská unie je vedoucím světovým dovozcem surového tabáku a svoji potřebu z více než 70 % uspokojuje dovozem ze třetích zemí, především z Brazílie, Malawi, Argentiny, Indonésie, Zimbabwe, Indie a Číny, což zvýhodňuje tabák často pěstovaný za méně přísných podmínek než tabák evropský. Zároveň to vede k obchodnímu schodku o objemu více než 1,2 miliardy EUR ročně. Na druhé straně zaznamenaly členské státy, ve kterých došlo k úplnému oddělení tabákové podpory od produkce, vedle zrušení převodů do fondu také úplné opuštění produkce, aniž by z hlediska hospodářství nebo zaměstnanosti existovala udržitelná alternativa. To mělo velmi vážné nepříznivé dopady na dotčené zemědělské oblasti jako celek, a přitom to nevedlo k žádné změně v místní spotřebě hotových tabákových výrobků. Co se týče návrhu provést srážky z podpory na kalendářní rok 2008, Výbor pro zemědělství se s ohledem na to, že již před časem byly uzavřeny smlouvy na pěstování tabáku v hospodářském roce 2008, domnívá, že schválení návrhu by mohlo vést celé řadě žalob nebo v každém případě ke sporu, který by ve svém důsledku způsobil závažné škody samotným zemědělcům. Závěrem konstatuji, že Výbor pro zemědělství za to, že prodloužením platnosti srážek do roku sklizně 2012 a zvýšením jejich sazby na 6 % by se vyčlenil dostatek prostředků na financování činností v rámci Tabákového fondu Společenství do roku 2013, a vyzývá Komisi, aby připravila víceletý program, který by - v podobě patřičně upravené v souladu se zde navrženými pozměňovacími návrhy - mohl čerpat 81 milionů EUR bez dalšího dopadu na rozpočet Unie. Mariann Fischer Boel členka Komise. - Vážená paní předsedající, úvodem chci poděkovat panu zpravodaji Berlatovi. Energie, se kterou jste dnes pronesl Váš projev, mě velmi povzbudila. Dále bych chtěla za zprávu o Tabákovém fondu Společenství poděkovat Výboru pro zemědělství a rozvoj venkova. V roce 2004 schválila Rada tabákovou reformu, která omezuje zčásti vázané a zčásti oddělené platby producentům tabáku v období let 2006 až 2009. Tato reforma předpokládá poměrně dlouhé přechodné období, protože tato částečně vázaná podpora může být poskytována až do roku 2009. Ale měli jsme, jak jste správně podotkl, členské státy, které již od roku 2006, kdy reforma vstoupila v platnost, podporu úplně oddělily. Reforma z roku 2004 rovněž zahrnovala převod srážky z tabákové podpory na léta 2006 a 2007 od producentů tabáku do Tabákového fondu. Návrh Komise prodlužuje převádění této srážky z tabákové podpory do Tabákového fondu až do roku 2009. Podporu převádění části tabákové podpory do Tabákového fondu společenství velmi vítám. Vaše zpráva správně zdůrazňuje, jaký zásadní význam mají pro evropskou veřejnost opatření tohoto fondu, zaměřených na podporu iniciativ osvěty o škodách, které tabák může způsobovat. Avšak Vaše žádost o prodloužení přechodného období až do roku 2012 představuje závažný problém. Takové prodloužení přechodného režimu částečné vázanosti jde zcela proti filosofii, kterou Komise zítra bude navrhovat ve svém sdělení o "kontrole stavu", jež se posouvá k více odděleným platbám, neboť ty zemědělcům skýtají svobodu produkovat, co si trh žádá. Pokud jsem dobře informována, členské státy, které se od samého počátku rozhodly platby producentům tabáku zcela oddělit, tak učinily, protože bylo pro zemědělce výhodnější opustit toto odvětví - možná kvůli nízké kvalitu tabáku bylo těžší utržit za něj slušnou cenu. V roce 2004 bylo rovněž dohodnuto, že 50 % podpory Společenství směřující do odvětví tabáku bude věnováno na opatření rozvoje venkova. Toto začneme realizovat v rozpočtovém roce 2011, a vznikne tak doplňková podpora Společenství pro regiony pěstování tabáku. Je důležité poznamenat, že tato podpora je vyčleněna pro regiony, kde se tabák pěstuje. Na tomto základě byla již do programů rozvoje venkova na období 2007-2013 včleněna částka 484 milionů EUR ročně pro členské státy, na které se tabáková reforma vztahuje. Proto jsem si jista, že Vás nijak nepřekvapím, nebudu-li moci podpořit prodloužení přechodného režimu částečné vázanosti, a to kvůli dohodě podpořené všemi členskými státy s produkcí tabáku při schvalování tohoto balíčku o středomořských produktech v roce 2004. Těším se však na velmi živou a zajímavou diskusi dnes večer. Wiesław Stefan Kuc navrhovatel stanoviska Rozpočtového výboru. - (PL) Vážená paní předsedající, paní komisařko, subvencování produkce tabáku je spolu s bojem proti kouření tabákových výrobků již řadu let předmětem sporů. Tabákový fond Společenství, který v současné době spotřebovává 5 % tabákové podpory, však slouží k financování výzkumu odstraňování nepříznivých účinků kouření, osvětových kampaní a odborné přípravy producentů tabáku s cílem, aby přešli na produkci jiných plodin. Jsem autorem stanoviska Rozpočtového výboru ke zprávě pana Berlata. Pokračování financování Tabákového fondu Společenství v příštích dvou letech je nanejvýš vhodné, ale je otázkou, zda důvody pro jeho existenci po skončení tohoto období pominou, neboť jak víme, lidé kouří a kouřit nepřestanou. Kouřit budou i bez ohledu na to, zda v Evropě pěstujeme tabák, nebo ne. Tento problém nezmizí ani se skončením subvencí pro pěstitele tabáku. Existence fondu proto musí pokračovat. Můžeme změnit jedině způsob jeho financování. Ioannis Gklavakis jménem skupiny PPE-DE. - (EL) Vážená paní předsedající, s radostí konstatuji přítomnost paní komisařky, neboť věřím, že je to velmi spravedlivá žena. Dovolte mi vysvětlit. Za prvé, zdůrazňuji kolegovi z Rozpočtového výboru, že se stavíme proti kouření a podporujeme rozsáhlou protitabákovou kampaň. Pokud však lidé nadále kouří a vytvářejí odpovídající poptávku po tabáku, nepotřebujeme tuto plodinu dovážet ze třetích zemí. Pěstujme ji v Evropě. K této zprávě panu Berlatovi blahopřeji a plně ji schvaluji. Žádám, aby financování Tabákového fondu Společenství pokračovalo. Paní komisařko, my zemědělci jsme rádi přijali jednoprocentní zvýšení sazby srážky do osvětového fondu proti kouření, i když jsou to peníze, které nám berete. Toto zvýšení rádi akceptujeme. Žádáme Vás však, aby status quo v oblasti tabáku zůstal zachován až do roku 2013. Paní komisařko, považuji Vás za velmi spravedlivou ženu. Proč by měli být pěstitelé tabáku diskriminováni? Žádáme proto stažení tohoto opatření a zachování statusu quo do roku 2013. Navíc jak víte, pěstitelé tabáku ve všech zemích, a zejména v mé vlastní zemi, se řadí mezi naše nejchudší zemědělce a často pocházejí z nejchudších, nejzanedbanějších regionů, kde v mnoha případech nelze pěstovat jiné plodiny. Pokud ukončíme tento režim a zrušíme podporu, pak těmto regionům hrozí úpadek a zhoršování životního prostředí. Proto žádám zachování statusu quo v souladu se zprávou pana Berlata a jeho a mými pozměňovacími návrhy. Paní komisařko, protože vím, že jste velmi spravedlivá, věřím, že mohu počítat s Vaší podporou našeho návrhu. Alejandro Cercas jménem skupiny PSE. - (ES) Vážená paní předsedající, paní komisařko, velmi Vám děkuji za Vaši dnešní přítomnost. Hovořil jsem s hejtmanem svého regionu, který má o Vás vysoké mínění, a já jeho mínění dnes mohu potvrdit. Hovořím sám za sebe a jménem stínové zpravodajky mojí skupiny paní Rosy Miguélezové, na podporu pana Berlata, neboť jeho postoj se mi zdá být nejrozumnějším. Berlatova zpráva se zabývá výlučně Tabákovým fondem Společenství, fondem Společenství určeným na boj proti kouření. Požaduje na tuto kampaň více času a více finančních prostředků. Z toho důvodu by pro tuto zprávu měli hlasovat i poslanci, kteří jsou proti prémiím za tabák, neboť jejím cílem je zvětšení časového fondu a působnosti pro boj proti tabáku. Slovo tabák však vzbuzuje u mnoha poslanců velmi silné pocity, které vedou ke zmatení. Zaměňují pak Tabákový fond Společenství s prémiemi Společenství a říkají, že žádáme o pokračování prémií. To není pravda. Hovoříme zde o situaci fondu do roku 2013. Zaměňují produkci za spotřebu. Problémem Evropy není produkce. Evropa produkuje jen velmi málo tabáku. Problémem Evropy je spotřeba tabáku dováženého z mimoevropských zemí. Zaměňují také tabák s kouřením. To je jako zaměňovat alkohol s alkoholismem. Tato rostlina, která je zemědělskou plodinou, má celou řadu využití, včetně lékařského, zatímco kouření představuje nemoc. Pokud chtějí vymýtit spotřebu, měli by svoje útoky mnohem více zaměřit na dovoz, výrobu, propagaci a obrovský tabákový průmysl jako celek, a nikoli na chudé zemědělce v mojí zemi, kteří jsou zodpovědní za pouhých 5 % tabáku, který se v Evropě vykouří. Závěrem, bych, paní komisařko, řekl, že nefinancujeme tabák pro tabák, nýbrž protože vytváří řadu pracovních míst, a to nejen mezi bezprostředními producenty tabáku, ale v pěstitelských oblastech jako celku. Řada producentů tabáku dokonce chce přestat s jeho pěstováním, protože si vydělají více bez práce. Dotyčné oblasti se však zhroutí, pokud ztratí tisíce pracovních míst pro ženy a přistěhovalce, jak se tomu stalo v jiných oblastech Evropy. Žádají pouze o čas, o čas na reorganizaci jejich hospodářství. Paní komisařko, velmi Vám děkuji za Vaši trpělivost a doufám, že podáte ruku nikoli panu Berlatovi, nýbrž pracovníkům, kteří tento Parlament sledují v naději, že nebude používat dvojí metr. Doufám, že zde nikdo nebude zaměňovat to, co by rád viděl, s realitou, a také doufám, že zde nikdo nebude upřednostňovat své vlastní zájmy před zájmy těchto skromných lidí. Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf jménem skupiny Verts/ALE. Vážená paní předsedající, paní komisařko, mám dojem, že cílem tohoto návrhu je, jak říkají ve Vestfálsku, hodit klobásu ke slanině, jinými slovy, malým dárkem si zajistit získání něčeho většího. Jinými slovy, Tabákový fond se používá ve snaze zajistit vázanost tabákové prémie do roku 2013. Kvůli silné opozici většiny poslanců ke kouření a otázkám řady poslanců, jak můžeme vzhledem k nebezpečí kouření podporovat pěstování tabáku, byl fond, který, jak všichni víme, se také používá k financování osvěty o škodlivých účincích kouření, zde v Parlamentu použit k prosazení tabákových prémií. Vždy jsem byl příznivcem tabákových prémií, protože věřím, že tyto dvě věci spolu nesouvisejí, ale pak bychom neměli pokrytecky předstírat, že děláme něco na boj proti kouření, když ve skutečnosti sledujeme jiný záměr, totiž zachování prémií. V sázce zde není zachování prémií. Jde v podstatě o otázku vázanosti prémií a cílem je zabránit jejich oddělení. Pořád děláme, jako by oddělení mělo pěstitele tabáku o prémii připravit. Víme ale, že to není pravda, a tuto celou otázku jsme vskutku již diskutovali v souvislosti s bavlnou. Podniky finanční podporu uvítají, jediný rozdíl je, že již nebudou nuceny pěstovat tabák, a já věřím, že to dává smysl. Pamatuji si na cestu Výboru pro zemědělství a rozvoj venkova do severního Řecka, kde jsme navštívili ty nejchudší z chudých. Viděli jsme chudé regiony, ty ale nebyly chudé kvůli oddělení podpory, které v té době nebylo ještě ani zavedeno, nýbrž protože tabákový průmysl neplatil pěstitelům v těchto regionech za tabák poctivou cenu a zneužil v té době vyplácené prémie ke sražení cen tak nízko, že pěstitelům z jejich prémií vůbec nic nezbývalo. Tehdy jsme to považovali za neuvěřitelné a divili jsme se, proč pěstitelé v tomto regionu, kteří pěstovali aromatický tabák, používaný po celém světě jako speciální tabák do směsí, nepobírali platby dostatečné k tomu, aby si pěstováním tabáku vydělali živobytí, a to bez ohledu na prémie. Pokud se již tabák v důsledku oddělení v některých regionech nebo zemích s úplným oddělením tabákové podpory nepěstuje, neznamená to, že v těchto regionech existují alternativy, nýbrž že pěstitelé nejsou schopni krýt náklady na pěstování tabáku. Proto se potřebujeme s tabákovým průmyslem vypořádat tak, aby konečně začal pěstitelům vyplácet slušnou cenu. Paní komisařko, věřím, že by bylo lepší přenechat osvětu o kouření jiným, neboť v Evropské unii už děláme osvěty dost, a namísto toho převést tyto prostředky na rozvoj venkova a na diverzifikační opatření pro tyto nejchudší regiony. Kromě toho tyto prostředky mohou být doplněny dalšími prostředky na to, aby v těchto regionech byla vedle zaměstnání při produkci tabáku vytvořena ještě jiná pracovní místa. Janusz Wojciechowski jménem skupiny UEN. - (PL) Vážená paní předsedající, rozhodnutí projednávaná v této sněmovně mají zřídkakdy tak závažné důsledky pro tak velký počet lidí. Rozhodnutí, před kterým dnes stojíme, se týká existence či neexistence producentů tabáku v Evropě. Pěstování tabáku zajišťuje živobytí asi 120 000 zemědělců, a zahrneme-li do tohoto počtu i sezonní pracovníky, zaměstnává ve starých i nových členských státech celkem 400 000 lidí. Případ Řecka již ukázal, že takzvaná reforma odvětví tabáku ve skutečnosti znamená jeho likvidaci. Jedná se o rozsudek smrti pro 120 000 zemědělských podniků, většinou malých rodinných hospodářství. Znám takováto tabáková hospodářství v Polsku, ale nacházejí se i zde v okolí Štrasburku. Hovoříme zde o velkém dramatu pro lidi, kteří produkci tabáku věnovali celý svůj život. Ve jménu čeho mají být připraveni o živobytí? Likvidace pěstování tabáku nezabrání lidem v kouření. Budou kouřit cigarety vyráběné z dováženého tabáku. Tato reforma nepomůže nikomu, a uškodí mnohým. Proto plně podporuji Berlatovu zprávu, která se oprávněně staví na obranu producentů tabáku, a připojuji svůj hlas k hlasům pana Glavakise a pana Cercase. Diamanto Manolakou Vážená paní předsedající, pěstitelé tabáku jsou krutě postihováni, neboť kampaň proti kouření se v podstatě rovná politice proti tabáku. V důsledku toho je tabák pěstovaný v EU považovaný za nezdravý, zatímco dovážený tabák nikoli. To je nelogické, nevědecké a nespravedlivé. Výsledky této politiky jsou dobře známy: Přes všechny kampaně je kouření na vzestupu, zatímco produkce v EU prudce klesá. Dochází ke ztrátám pracovních míst, desítky tisíc malých a středních pěstitelů tabáku jsou ruinovány, a přitom dovozy tabáku vzrostly na více než než 1,2 miliardy EUR ročně. Objem pěstování tabáku v Řecku poklesl o 73 %. Neustále roste počet nezaměstnaných pěstitelů tabáku. Celé oblasti jsou opouštěny, neboť se tam nepěstují žádné alternativní plodiny. Považujeme za nezbytné zrušit nařízení, které počínaje rokem 2010 převádí 50 % přímé podpory do druhého pilíře. Všechny srážky ze subvencí by měly být okamžitě zrušeny, aby mohlo pokračovat pěstování tabáku, neboť 70 % poptávky uspokojuje dovoz. Subvence by měly být vázány na produkci a měly by být nedílnou součástí zaručených minimálních cen, odpovídajících produkčním nákladům jednotlivých odrůd. Jelikož má Berlatova zpráva pozitivní prvky, které toto všechno podporují, budeme pro ni my, poslanci Evropského parlamentu za Komunistickou stranu Řecka (KKE), hlasovat. Hélène Goudin Vážená paní předsedající, subvence pro pěstování tabáku jsou jasným příkladem dvojích standardů, kterými se EU a Evropský parlament vyznačují. EU hrdě vyhlásila prioritu boje proti nemocem a každoročně vynakládá několik milionů švédských korun na informační kampaně, zatímco mimo jeviště subvencuje ztrátové pěstitele tabáku částkami v řádu několika miliard korun ročně. Podle zprávy bude platnost systému postupného snižování této podpory prodloužena až do roku 2013. Zpravodaj si chce umýt ruce nad negativními účinky spotřeby tabáku. Podle zjednodušujícího argumentu je dopad na konečnou spotřebu zanedbatelný, protože produkce tabáku v EU je tak malá, činí pouhá 4 %. Co to je za zdůvodnění? To má snad ospravedlnit pokračování subvencí? Domnívám se, že produkce tabáku v EU je o 4 % vyšší, než by měla být. Kromě toho je evropský tabák tak špatný, že se ho na evropském trhu prodá jen zlomek. Třetina se spálí. Zvláštní zájmy tabákového průmyslu nám již diktují příliš dlouho. Naši lidé potřebují, abychom dostáli své politické odpovědnosti. Dámy a pánové, poslední potáhnutí mívá špatnou chuť. Je načase vymýtit dvojí standardy. Proto Vás naléhavě vyzývám, abyste zítra hlasovali proti zprávě. Esther Herranz García (ES) Vážená paní předsedající, v důsledku nejnovější reformy bude podpora odvětví tabáku v roce 2010 snížena o 50 %. Domnívám se, že se jedná o bezprecedentní opatření, které producenty tabáku ve srovnání se zbytkem zemědělců Unie jasně znevýhodňuje. Žádné jiné zemědělské odvětví neutrpělo tak drastický škrt a ten navíc přijde navíc ke škrtům v důsledku změn přímé podpory, o které bude Rada ministrů rozhodovat zítra. Myslím, že je namístě citovat některá čísla o tomto odvětví. Nejméně 80 % evropského tabáku se pěstuje ve znevýhodněných regionech. Ve španělské oblasti Extremadura, do níž se soustředí většina národní produkce, se reforma týká 20 000 rodin s ročním obratem rovnajícím se 26 % celkové hodnoty zemědělské produkce regionu. Tabák se navíc ve Španělsku soustřeďuje do malých jednotek s vysokým podílem žen na pracovní síle, a to jak na farmách, tak i v odvětví jako celku. Dále bychom neměli zapomínat, že Evropská unie produkuje pouhých 5 % světového tabáku a 70 % tabáku, který spotřebovává, dováží. Zmizení produkce tabáku ve Společenství proto nikterak nezajistí snížení jeho spotřeby. Takzvaná kontrola stavu Společné zemědělské politiky představuje ideální okamžik k reflexi důsledků, které by toto rozhodnutí mohlo mít pro regiony jako Extremadura, kde se okolo této plodiny vytvořila významná sociální a hospodářská komunita a kde je jako jediné řešení dosud nabízena změna plodiny. Reforma tohoto odvětví je navíc v rozporu s očekáváními zemědělského sektoru Společenství jako celku, neboť Společenství zaručilo jeho stabilitu až do konce období současného finančního plánování, tj. do roku 2013. Zpráva přijatá Výborem pro zemědělství, která podporuje prodloužení platnosti Tabákového fondu Společenství, zohledňuje zájmy spotřebitelů a zároveň zpochybňuje správnost rozhodnutí o škrtech podpory zemědělcům, neboť fond je sám financován srážkami z přímé podpory zemědělcům. Lily Jacobs Tabák každoročně zabije okolo půl milionu Evropanů. Dokonce i mezi nekuřáky zemře ročně 19 tisíc osob na následky pasivního kouření. Jak to všechno vím? Toto poselství totiž vysílá sama Evropská unie v televizních spotech, které běží ve všech 27 členských státech v rámci rozsáhlé kampaně proti kouření. Vyčlenili jsme na ni celkem 18 milionů EUR, ovšem tato částka je jen kapkou v moři v porovnání se subvencemi, které Evropská unie každoročně vyplácí pěstitelům tabáku. Ještě letos na ně Brusel utrácí 320 milionů eur. Před třemi roky to byla takřka 1 miliarda EUR. Není velmi zvláštní, že se snažíme bojovat proti kouření a zároveň evropskými daňovými výnosy financujeme produkci tabáku? Kromě toho se pokračování tohoto financování obrací proti celé koncepci našich reforem zemědělské politiky, podle které máme rušit zemědělské subvence. Vážený pane předsedající, návrh Evropské komise na prodloužení podpory Tabákovému fondu do let 2008 a 2009 má moji plnou podporu, ale fond nesmí být používán jako záminka k pokračování tabákových subvencí do roku 2013. I přes obrovskou úctu k argumentům kolegů poslanců věřím, že v tomto případě musí mít veřejné zdraví přednost. Roberta Angelilli (IT) Vážený pane předsedající, dámy a pánové, nejprve bych chtěla panu zpravodaji pogratulovat ke skvělé práci. Jeho zpráva plní dvojí cíl: prodloužením financování Evropského tabákového fondu posiluje opatření na boj proti kouření a zároveň slaďuje odvětví tabáku s ostatními společnými organizacemi trhu, které automaticky skončí finančním rokem 2012. Boj proti kouření však nesmí znamenat konec pěstování tabáku v Evropě, protože Evropa je největším světovým dovozcem surového tabáku a své potřeby ze 75 % uspokojuje dovozem ze třetích zemí, z čehož má často prospěch tabák pěstovaný bez záruky hygienických kontrol. Jakékoli zrušení podpory by vedlo pouze k zániku produkce a zvýšení dovozu, a na kouření by nemělo vliv. Kartika Tamara Liotard (NL) Těžko říci, co je absurdnější, jestli subvence Evropské unie pro pěstování tabáku, nebo skutečnost, že pak Evropa část těchto subvencí převádí do fondu, který odrazuje od kouření tabáku. Podobná zcela pokrytecká opatření jsou přesně důvodem, proč má EU u veřejnosti tak malou důvěru. Argument, že EU produkuje poměrně málo tabáku, neobstojí. Pořád ještě je v každé krabičce jedna cigareta subvencovaná EU. Jakost této cigarety je pak v každém případě tak nízká, že ji v Evropě nechceme vykouřit, a raději ji vyvezeme někam jinam. V souladu s přáním tohoto Parlamentu musí skončit subvencování tabáku. Část těchto subvencí také nesmí být používána jako kamufláž v kampaních proti kouření, jak si přeje Komise. Těchto subvencí už mám dost. Musí být prostě s okamžitou platností zrušeny. Bogdan Golik (PL) Vážený pane předsedající, Berlatova zpráva se zabývá spojením zdravotní a zemědělské problematiky. Navýšení finančního příspěvku z 5 % na 6 % spolu s navrhovaným prodloužením platnosti systému do období let 2009-2012 vede ke značnému nárůstu objemu prostředků vyčleněných na fond, a to o celých 81 milionů EUR. Mnoho zemědělců a organizací tento návrh nařízení plně podporuje. Polští i evropští producenti tabáku očekávají, že přijetí zprávy povede k rozšíření činnosti Tabákového fondu Společenství, který má prvořadý význam pro veřejné zdraví, a k zachování odvětví produkujícího tabák pro 100 000 pěstitelů tabáku v Evropě. Navrhované nařízení umožňuje bez dodatečných rozpočtových výdajů udržet systém subvencí, který zčásti napomáhá produkci tabáku, čímž zamezuje diskriminaci pěstitelů tabáku ve srovnání s jinými zemědělskými odvětvími. Paní komisařko, je nezbytné, abychom hned zítra v souvislosti s představením kontroly stavu obnovili velmi důležitou debatu o budoucnosti produkce tabáku v Evropě. Andrzej Tomasz Zapałowski (PL) Vážený pane předsedající, v dnešní rozpravě se argumenty zemědělských producentů střetávají s argumenty skupin agitujícími pro zdraví evropského obyvatelstva. Bude ale evropské obyvatelstvo zdravější, když bude kouřit tabák jednoznačně nízké jakosti dovážený ze třetích zemí? Zničíme-li naši vlastní produkci, budeme dovážet nikoli 70 %, ale celých 100 %. Rovněž musíme zvážit, zda diskriminace zemědělců pěstujících tabák namísto pomoci při rozvoji venkovských oblastí nepovede v některých regionech Evropské unie k dalšímu prohloubení hospodářského zhroucení a růstu nezaměstnanosti. Samozřejmě pak do nich můžeme napumpovat finanční pomoc pro nezaměstnané, protože jsme tak bohatí, že si můžeme dovolit zničit naše vlastní zemědělství ve prospěch zemědělství na Dálném východě, které jsme nuceni podporovat, abychom bojovali s jejich vlastní nezaměstnaností. Zprávu pana Berlata plně podporuji. Thijs Berman (NL) Evropští zemědělci pěstující tabák by za něj od EU neměli dostat ani cent. Tabákové subvence jsou zcela zřejmě již po mnoho let obrovským zdrojem příjmů zemědělců, jsou pro ně jakousi politikou sociálního zabezpečení, která nebyla hodna tohoto jména. Daňové výnosy by však zásadně neměly být vynakládány na nezdravé produkty. Ohledně subvencí máme tedy jen jedinou volbu: zrušit je. Návrh v Berlatově zprávě je směšným pokusem dosáhnout prodloužení platnosti tabákových subvencí nejméně do roku 2012. To se nesmí stát a existuje pro to ještě další důvod. Rozvojové země považují subvencování evropského tabáku za zcela nespravedlivé. Jedná se o nekalou soutěž s těmito chudými zemědělci, která je v přímém rozporu s rozvojovou politikou Evropské unie, a tak vytváří klasický příklad, jakým způsobem může jedna veřejná politika podkopávat druhou. Povzbuďme evropské zemědělce, aby pěstovali plodiny, které jsou nyní finančně rentabilní, například v současné době tolik postrádané obiloviny. Prokažme však také solidaritu a v zájmu veřejného zdraví a v zájmu souladu evropské politiky s rozvojem nejchudších zemí světa nechme, aby se tabákové subvence vykouřily jednou provždy. Tak vypadá solidarita. Armando Veneto (IT) Pane předsedající, dámy a pánové, některé skutečnosti jsou nesporné. Za prvé, je jisté, že úplné oddělení vede ke snížení produkce. Za druhé, i když v Evropě přestaneme pěstovat tabák, neznamená to, že snížení evropské produkce sníží populaci kuřáků. Za třetí, bez dosažení konkrétního výsledku zde potenciálně odsuzujeme stovky a tisíce lidí k hladovění. Proto věřím, že na jedné straně by podpora pro pěstitele tabáku měla být využívána k vysvětlování škodlivých účinků kouření spotřebitelům - a z tohoto hlediska by peníze na osvětu měly samozřejmě pocházet z této podpory - ale zároveň věřím, že bychom měli pěstitelům tabáku s pomocí časového polštáře umožnit pomalé ukončení produkce a odchod z tohoto odvětví. Domnívám se proto, že bychom měli hlasovat pro Berlatovu zprávu. Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PL) Rád bych v této diskusi uvedl tři body. Za prvé, Evropská komise často opakuje myšlenku oddělení plateb od produkce. Jde o přístup, který zjevně vede k omezování zemědělské produkce v Evropě. Komisařka Fischerová Boelová dnes tuto myšlenku znovu zopakovala, tentokrát s odkazem na produkci tabáku. Za druhé, musíme mít na paměti, že k produkci tabáku dochází ve starých i nových členských státech na malých rodinných farmách v těch nejhůře rozvinutých regionech. Likvidace této produkce omezí příležitosti pro rozvoj těchto regionů a ohrozí existenci malých zemědělských podniků. Za třetí a závěrem, je pravda, že pěstování tabáku vzbuzuje spory, ale jeho omezení v Evropě znamená růst vývozu tabáku ze třetích zemí. Pan Berlato nám řekl, že objem dovozu tabáku dosáhl v loňském roce 1,2 miliardy EUR. Doufám, že při formulování svého stanoviska vezme Evropská komise tato varování v potaz. Ioannis Gklavakis (EL) Vážený pane předsedající, tleskám kolegům poslancům, kteří projevili takovou citlivost v otázce kouření. Věřím, že všichni z nás bez výjimky stojíme proti kouření, ale přátelé, rád bych zdůraznil jeden zásadní rozdíl: kouření a pěstování tabáku jsou dvě zcela odlišné věci. Poskytněme tolik prostředků, kolik jen máme k dispozici, hovořme na toto téma, jak jen můžeme, a učiňme veškeré kroky v našich silách, abychom přesvědčili kolegy poslance a naše spoluobčany, aby nekouřili. Vzhledem k tomu, že lidé budou kouřit tak jako tak, nemohu pochopit, proč máme tabák dovážet, místo abychom jej pěstovali sami. Teď bych na Vás rád apeloval jako na ochránce životního prostředí. Tabák je plodina vyžadující málo vody, málo hnojiv a málo pesticidů a pěstují jej chudí zemědělci na neúrodných půdách. Jsem si jist, že i mezi těmi z Vás, kteří vystupujete proti kouření a spojujete kouření s pěstováním tabáku, se projeví touha po ochraně životního prostředí a lidskost, a ty Vás povedou ke změně názoru. Spojovat kouření s pěstováním tabáku je jako zaměňovat naše světoznámé vinařství s alkoholismem. Měli bychom kvůli alkoholismu přestat s pěstováním vinné révy? Mariann Fischer Boel členka Komise. - Vážený pane předsedající, děkuji Vám všem, kteří jste přispěli do této rozpravy, a děkuji Vám ještě jednou za podporu prodloužení platnosti převodu do Tabákového fondu. Jsem si samozřejmě vědoma toho, že diskuse o tabákové politice jsou velmi citlivé téma, a mohu Vám říci, že jsem je zažila nedávno, při své dubnové návštěvě Řecka. Musím také jasně říci, že prodloužení platnosti Tabákového fondu není pozváním ke znovuotevření tabákové reformy z roku 2004, a podle mého názoru si musíte uvědomit, že dohoda na této reformě je uzavřená záležitost. A myslím také, že musíte vzít v úvahu fakt, že tuto reformu podpořily všechny členské státy s produkcí tabáku. Proto by bylo poněkud obtížné celou diskusi znovu otevírat. Myslím, že je rovněž důležité mít na paměti, že subvence producentům tabáku nezastavujeme. Naopak, i nadále jim vyplácíme nejvyšší přímou platbu neboli nejvyšší subvence, více než komukoli jinému v odvětví zemědělství. Skutečně, žádná jiná plodina nedostává tak vysokou přímou platbu. Budeme se proto držet rozhodnutí oddělit podporu v roce 2009 a přesunout ji od roku 2011 do politiky rozvoje venkova. Proto si myslím, že namísto plýtvání nebo využívání velké spousty času a značného úsilí na boj proti tomu, co bylo v Radě dohodnuto v roce 2004, by členské státy a producenti tabáku, celé odvětví tabáku, měli prozkoumat možnosti v rámci politiky rozvoje venkova, protože tam budou k dispozici značné prostředky na restrukturalizaci, na snahy o změnu předmětu podnikání v zemědělství. S trochou představivosti - ačkoli vím, že nemůžeme ve všech oblastech pěstovat všechno - jsem si jista, že může být nalezeno řešení, budou-li členské státy, odvětví tabáku a producenti tabáku spolupracovat na hledání životaschopných řešení pro tyto oblasti, a to i v období po roce 2011. Sergio Berlato zpravodaj. - (IT) Vážený pane předsedající, rád bych poděkoval paní komisařce a poslancům, kteří zde hovořili. Zdůraznil bych, že pokud jde o budoucnost odvětví tabáku v Evropě, byla Komisi nedávno předána formální žádost, podepsaná ministry takřka všech členských států, které tabáku produkují, a to včetně zemí, jež se rozhodly pro úplné oddělení, a nových členských států, aby Komise předložila návrh nařízení o prodloužení stávajícího systému podpory tabákové produkce až do roku 2013. Tato věc musí být řešena v rámci nyní probíhajících jednání o "kontrole stavu" Společné zemědělské politiky. Pane předsedající, na závěr bych rád vyzval kolegy poslance - kteří by na první pohled mohli o opatření zahrnující pouhou srážku z podpory pěstitelům v pěti členských státech, jež zachovaly částečnou vázanost podpory, jevit menší zájem - aby si uvědomili skutečnost, že využívání těchto prostředků a informační iniciativy fondu budou i nadále zaměřeny ve prospěch zdraví všech občanů Unie. Rád bych také zdůraznil, že se zde možná dopouštíme zásadního nedorozumění: Tato zpráva nepojednává a nerozhoduje o prodloužení podpůrných plateb producentům tabáku. Naopak hlasujeme pouze o zprávě, která hájí prodloužení financování Tabákového fondu Společenství. Pokud jde o prodloužení podpůrných plateb, bude se o něm rozhodovat později, a není předmětem této zprávy, která, jak jsem již řekl, se týká prodloužení financování Tabákového fondu Společenství, a nikoli prodloužení podpůrných plateb producentům tabáku v blízké a dohledné budoucnosti. Předsedající Rozprava je ukončena. Hlasování se bude konat v úterý 20. května 2008.

Време за въпроси (въпроси към Комисията) Председател Следващата точка е време за въпроси (B7-0223/2009). Следните въпроси са отправени към Комисията. Относно: Какви са мерките на Комисията за осигуряване на рамка, която да мотивира предприятията да инвестират в областта на изследването и да насърчи банките да финансират посочените инвестиции 2009 e европейска година на творчеството и иновациите. Приетата през 2000 година Лисабонска стратегия си поставя за цел да превърне европейската икономика до 2010 година в "най-динамичната и конкурентоспособна икономика в света, основана на знанието". Посочената обща цел впоследствие получи конкретен израз чрез други две цели: повишаване равнището на трудова заетост до най-малко 70% и увеличаване равнището на инвестиции в областта на изследванията до най-малко 3% от БВП, като се предвиждаше две трети от тази сума да се предоставя от частния сектор. За съжаление през 2009 година икономическата и финансова криза засегна всички държави-членки на ЕС и ограничи достъпа на частните компании до финансови инструменти. Равнището на инвестициите в областта на изследванията не надвишава 1,85% от БВП и само пет държави-членки са инвестирали в изследвания над 2% от БВП. Икономическото възстановяване на държавите-членки ще се реализира единствено, ако ЕС успее да запази конкурентоспособността си, но това зависи от инвестициите в областта на изследването и образованието. Какви мерки предвижда да вземе Комисията, за да осигури рамка, която да мотивира частните предприятия да инвестират в областта на изследванията, и по-специално, в областта на приложното изследване, и за да насърчи банките да финансират инвестициите в областта на изследванията и иновациите? Гюнтер Ферхойген Политиката на Европа в областта на научните изследвания и иновациите по същество се основава на Седмата рамкова програма за научни изследвания, която се провежда от 2007 до 2013 г., Рамковата програма за конкурентоспособност и иновации, която се провежда през същия период, и кохезионните фондове, които също важат за този период. В процеса на подготовка за тези три основни програми Комисията представи дългосрочна стратегия и план за действие през 2005 и 2006 г. Планът за действие беше предложен през 2005 г., а широкообхватната иновационна стратегия е от 2006 г. Резултатите от тези различни програми са изложени в изчерпателна документация на Комисията и често са обсъждани тук, в Парламента. Ще се радвам, г-жо Ţicău, да Ви предоставя отново всички тези документи. В ограниченото време за въпроси не е възможно да Ви предам тяхното съдържание, но ще се опитам да изтъкна ключовите моменти. Чрез Седмата рамкова програма за научни изследвания станахме свидетели на наистина забележително увеличение на европейските разходи за научноизследователска и развойна дейност, като същевременно бяха създадени и поредица от нови инструменти, по-специално, съвместните технологични инициативи, и те се доказаха като изключително успешни. Кохезионните фондове са нови и по-добре пригодени към целта за насърчаване на научните изследвания и иновациите и е наистина забележително, ако погледнете числата - за посочения период в кохезионните и структурните фондове за тези области са предвидени 86 млрд. евро, което във всеки случай е 25% от общия размер на структурните и кохезионните фондове. В рамките на европейската структурна политика беше създаден нов инструмент, инициативата за подкрепа JEREMIE, който е предназначен най-вече за осигуряване на по-лесен достъп до капитал за малките и средните предприятия. Той се осъществява в сътрудничество с Европейския инвестиционен фонд. Програмата за насърчаване на иновациите и конкурентоспособността, за която отговарям аз, също по същество е програма, създаваща инструменти за финансиране. По-голямата част от средствата в действителност се изразходват за улесняване на достъпа на малките и средните предприятия до финансови инструменти, които са предназначени да подобрят техния капацитет за иновации. Сигурен съм, че знаете, че нашата европейска политика за растеж и заетост не съдържа твърде много количествени цели. Имаме обаче една количествена цел, която остава непроменена от 2000 г. Тази цел е 3% от брутния вътрешен продукт да се разходва за научноизследователска и развойна дейност. Днес вече можем да кажем, че тази цел няма да бъде постигната. Разглеждането само на процентните данни обаче е малко подвеждащо, тъй като в крайна сметка абсолютните стойности на разходите за научноизследователска и развойна дейност в Европейския съюз са нараснали с 14,8% от 2000 до 2006 г. Този темп на нарастване е по-голям, отколкото например в САЩ. Въпреки това трябва да кажем, че резултатите не са задоволителни, поради което още през декември миналата година Съветът прие документ за Европейското научноизследователско пространство, озаглавен "Концепция 2020 г.", в който се разглежда въпросът, дали бихме могли да мобилизираме повече финансови средства за европейската политика в областта на научноизследователската и развойна дейност. Не искам да крия от вас загрижеността си, че сегашната икономическа рецесия заплашва дългосрочната стратегия за напредък в научноизследователската и развойна дейност. Комисията реагира много бързо на тази заплаха през ноември 2008 г. Европейският план за икономическо възстановяване, който допълва мерките на държавите-членки за борба с икономическата криза и има за цел да даде тласък и да противодейства на трудната ситуация във финансовия сектор, е насочен в голяма степен към областите инвестиции в научноизследователска и развойна дейност и насърчаване на инвестициите. Ще ви дам три примера: инициативата "Фабрики на бъдещето" за осъвременяване на промишлената база на Европа с финансиране от 1,2 млрд. евро; инициативата "Енергийноефективни сгради", за която са разпределени 1 млрд. евро; и Партньорството за създаване на "зелени" автомобили", за което също са разпределени 1 млрд. евро в областта на научните изследвания, както и разходи в размер на 4 млрд. евро от други икономически мерки. Комисията вече започна подготовката на следващата стратегия за растеж и заетост. Без да издавам никакви тайни - тъй като председателят Барозу вече обсъди това в насоките си - мога да кажа, че научните изследвания, развойната дейност и иновациите определено ще играят основна роля в следващата стратегия за растеж и заетост. Трябва да отбележа още нещо по отношение на иновациите. Всъщност Европа е в доста добра позиция, що се отнася до политиката в областта на научноизследователската дейност. Имаме добри, а в някои случаи и изключителни, възможности за научни изследвания. Имаме също много добри резултати в областта на технологичното развитие. По отношение на иновациите обаче със сигурност можем да бъдем по-добри. Ако разбираме иновациите като прилагане на практика на научноизследователската и развойната дейност за продукти, услуги, проекти и методи - с други думи, навсякъде, където съществува възможно практическо приложение - все още има огромен потенциал за създаване на допълнителен растеж и допълнителна заетост в Европа. Затова тази година Комисията обяви, че ще представи "акт в областта на иновациите". В този смисъл актът е нов политически инструмент, който за първи път разработихме във връзка с малките и средните предприятия - ще си спомните законодателния акт за малкия бизнес (Small Business Act). Ще представим предложение за акт в областта на иновациите, който обединява законодателни мерки, политически инициативи и политически обвързващи насоки в по-голям пакет. Стремя се да направлявам работата така, че новата Комисия да бъде свободна да реши кога иска да представи този акт в областта на иновациите. Разбирате, че не мога да предопределя този въпрос - той ще трябва да бъде решен от новата Комисия. В подготвителната работа обаче вече е постигнат добър напредък и мисля, че мога да кажа със сигурност, че Парламентът ще се занимае с акта в областта на иновациите през следващата година. Позволете ми в заключение да кажа, че през последните няколко години станахме свидетели на добър, макар и много непостоянен, цялостен напредък в широк мащаб. В това отношение обаче трябва да възприемем балансирана позиция. Не можем да очакваме например новите държави-членки да имат веднага същия дял на разходите за научноизследователска и развойна дейност от брутния вътрешен продукт, както по-старите държави-членки. Много съм доволен обаче да видя, че новите държави-членки - особено тези, които имат да наваксват най-много - напредват най-бързо, така че според мен развитията като цяло са положителни. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Благодаря Ви за информацията и дадения отговор. Бих искала да попитам Комисията дали възнамерява да проведе обсъждания с европейските банкови институции относно възможността за предоставяне на гаранции и кредити с преференциален лихвен процент за предприятия и проекти, свързани с научни изследвания и иновации, за които в момента се счита, че са силно рискови. Освен това европейските програми за научни изследвания, като например Седмата рамкова програма, които се прилагат за съфинансиране до 50%, не са много подходящи за малките и средните предприятия. Бих искала да попитам Комисията дали възнамерява да промени тези програми, за да увеличи участието на малките и средните предприятия. Гюнтер Ферхойген Г-жо Ţicău, това е много ценна забележка и аз с удоволствие мога да кажа, че Комисията споделя същото мнение и поради това предприема точно такива действия. Искам да изтъкна отново, че особено важен проблем за нашите малки и средни предприятия е намирането на необходимия рисков капитал, който да им позволи да финансират научноизследователската и развойна дейност. В тази област са създадени два важни инструмента, а именно Рамковата програма за конкурентоспособност и иновации и програмата JEREMIE. И в двата случая съществува един и същ проблем, а именно способността за мобилизиране на кредит с намален лихвен процент съответно чрез Европейската инвестиционна банка и Европейския инвестиционен фонд с помощта на рисков капитал - с други думи, прякото участие на капитала на предприятието - и с помощта на гаранции, за да се улесни достъпът на малките и средните предприятия до този кредит. Това са големи инвестиционни програми, в която участват стотици хиляди европейски предприятия. Сигурно разбирате, че Европейската инвестиционна банка и Европейският инвестиционен фонд, не могат да управляват информацията за всеки индивидуален случай на отпускане на кредит. Ето защо този процес се осъществява чрез посредници, обикновено банки в държавите-членки. Според последните данни за ситуацията, с които разполагам, с всички държави-членки имаме договорена позиция, според която националната банкова система е интегрирана в тази политика и предприятията, които търсят достъп до финансови средства, осигурявани от бюджета на Общността, могат да получат тези средства чрез въпросната национална банкова система. Paul Rübig (DE) Въпросът ми е свързан с концепцията на програма Eurostars, нещо, което изпълнихме в рамките на EUREKA, и която, по-специално, улесни бързото и ефективно разпределяне на средства за малки и средни предприятия. Считате ли, че тази програма може да бъде продължена? Освен това, какви са според Вас предизвикателствата пред Осмата рамкова програма за научни изследвания, за която се обсъжда идеята в бъдеще да предоставим 50 млрд. евро за научни изследвания в областта на енергийната ефективност, по-конкретно по отношение на малките и средните предприятия. Гюнтер Ферхойген Г-н Rübig, Вие, разбира се, знаете моя отговор, но аз Ви благодаря за въпроса. Да, считам, че всички програми, които имаме и които улесняват достъпа до финансиране за малките и средните предприятия, могат да бъдат продължени. Тези програми са източник на много положителен опит и поради тази причина следва да ги продължим. Трябва да ви помоля за разбиране относно факта, че не желая да правя коментари относно приоритетите на Осмата рамкова програма за научни изследвания. Първо, както знаете, това не е моя отговорност, а освен това би било неуместно да предопределям позицията на новата Комисия, която предстои да бъде сформирана. По отношение на основната предпоставка на Вашия въпрос, мога само да кажа, като становище на сегашната Комисия, че през следващите десет години фокусът в политиката за иновации и научноизследователска и развойна дейност ще трябва да бъде върху областта на енергийната ефективност, възобновяемите енергийни източници и в по-широк смисъл в областта на технологиите, които проправят пътя за устойчива икономика и начин на живот. Познавате ме достатъчно добре, за да знаете, че винаги съм посочвал, че повишаването на енергийната ефективност вероятно е най-евтината и най-ефективна програма за устойчивост, тъй като ни позволява да постигнем много с относително ниски разходи. Следователно, ако новата Комисия внесе конкретни предложения в тази посока, тя всъщност ще може да се възползва от извършената от настоящата Комисия подготвителна работа и нейните политики. Andreas Mölzer (DE) Г-н председател, научноизследователската и развойна дейност, по-конкретно във фармацевтичната промишленост, разбира се, е от основно значение що се отнася до иновациите и борбата със заболяванията, което, от своя страна, е от полза за гражданите на ЕС. Какви действия ще предприеме Комисията срещу фармацевтичните дружества, които се опитват да ограничат паралелната търговия в сектора на лекарствата? Ще бъдат ли категоризирани тези мерки като нарушаващи конкуренцията? Гюнтер Ферхойген Г-н Mölzer, този въпрос просто не е актуален, тъй като той беше разгледан изчерпателно и по него беше взето решение във връзка с пакета за фармацевтичните продукти, който Комисията предложи миналата година. По тази тема имаме ясна и недвусмислена съдебна практика на Съда на Европейските общности, според който паралелната търговия с лекарствени средства е част от свободата на вътрешния пазар и следователно не е налице правна възможност за противодействие. Предложеният от Комисията през миналата година пакет за фармацевтичните продукти не предвижда конкретни правила, които по някакъв начин влияят отрицателно на паралелната търговия. В много важните и всеобхватни предложения, свързани със защитата срещу фалшифицирането на лекарствени средства в законната верига за доставки, по отношение на производителите на лекарства се прилагат същите правила, както към лицата, които извършват паралелна търговия. Няма никаква дискриминация. Не разполагам с информация някой в Комисията да е имал намерение да разглежда този въпрос. Относно: Информиране на потребителите относно цените на енергията Наскоро Комисията откри в Лондон "Втория граждански форум за енергията". В своята декларация, членът на Европейската комисия, отговарящ за въпросите на защитата на потребителите, обърна специално внимание на важността на това потребителите на енергия да разполагат с фактури за газ или електричество, които съставляват най-добрия показател за консумацията на енергия поради своята простота и прецизност и поради факта, че позволяват съпоставянето на доставчиците. Извън големите ежегодни публични прояви, Комисията може ли да посочи конкретно как възнамерява да застави производителите и доставчиците на енергия да постигнат тази изключително важна за гражданите цел, при положение че Комисията отказа да приеме Хартата на потребителите на енергия, предложена от Парламента? Меглена Кунева В отговор на първия въпрос на г-н Tarabella относно цените на енергията мога да заявя, че с приемането на третия пакет за вътрешния енергиен пазар значението на гражданите в рамките на вътрешния енергиен пазар нарасна значително. Новите мерки имат за цел да подобрят функционирането на енергийния пазар на дребно и да осигурят допълнителна защита на потребителите. Тези теми бяха обсъдени и проследени на Гражданския енергиен форум, създаден с цел да се подобри функционирането на пазара на дребно в полза на отделните потребители. Форумът, в който участват представители на потребителите, промишлеността, националните енергийни регулатори и националните администрации, се стреми да подобри прилагането на енергийното законодателство и може да разработва елементи за кодекси за поведение със саморегулиращо и дори квазизадължително действие върху промишлеността. Във връзка с това на първото заседание на форума през 2008 г. беше създадена работна група по отчитането. Препоръките на работната група представляват примери за добра практика при отчитането и бяха представени и одобрени на втората среща на форума през 2009 г. Енергийните регулатори и промишлеността ще докладват за изпълнението на препоръките относно отчитането на следващия форум, който се очаква да бъде през есента на 2010 г. С третия пакет за вътрешния енергиен пазар беше въведен нов информационен инструмент за потребителите - европейски контролен списък за потребителите на енергия. Контролният списък е средство, което ще помогне за информиране на потребителите в държавите-членки за техните права - най-вече по отношение на отчитането - и ще съдейства за прилагането и изпълнението на енергийното законодателство. Целта е потребителите да получат опростена, точна и практическа информация за местните енергийни пазари. Хармонизирането на правомощията на енергийните регулаторни органи във връзка със защитата на потребителите, което ще доведе до активно наблюдение на пазара, допълнително ще повиши тяхната защита. Marc Tarabella (FR) Г-н председател, г-жо член на Комисията, във Вашия отговор Вие всъщност визирате резултатите от втория доклад от есента на 2010 г. относно третия енергиен пакет, който ще се наблюдава внимателно. Същевременно знаете много добре, че в хиляди жалби, подадени до организации на потребителите и национални регулаторни органи, се засяга въпросът за пълната липса на прозрачност в сметките за електроенергия и газ както по отношение на цените, така и по отношение на реалното потребление. И това става в момент, когато и Комисията, и държавите-членки подчертават в своите енергийни планове необходимостта от намаляване на потреблението и наличието на възможност за сравняване на цените с оглед на евентуална смяна на доставчика. Това беше основната цел на либерализацията. Ето защо, г-жо член на Комисията, ще мина по същество, като Ви попитам какви мерки - и тук използвам множествено число - възнамерява да предприеме Комисията в краткосрочен план, за да се справи с тези недостатъци. Ще отбележа също, че Комисията отхвърли предложената от Парламента Енергийна харта на потребителите - г-жа De Vits внесе предложението - която беше препоръчана по-рано от Вас самата. Меглена Кунева Г-н Tarabella, Вашият въпрос е силно съсредоточен върху това, защо хартата не беше приета. През юли 2007 г. беше открита обществено допитване под надслов "Към Европейска харта за правата на потребителите на енергия". Резултатите от допитването показаха, че съществуващите права на потребителите на енергия не се познават добре. Идеята за харта, която би създала един законодателен акт, обхващащ правата на потребителите, които в момента са включени в редица европейски директиви и множество национални инструменти за прилагане, беше отхвърлена по правни съображения. Правата на потребителите на енергия, които са залегнали в съществуващото европейско законодателство, вече са правнообвързващи. Питате защо не може да има стандартизирана сметка за всички потребители. Нашата работна група по въпросите на отчитането, създадена от първия Граждански енергиен форум, потвърди, че правото на саморегулиране на отрасъла, което насърчава новаторството в процесите на отчитане, следва да се запази. Същевременно следва да се гарантира по-голяма прозрачност и съпоставимост на предлаганите на потребителите цени и услуги. Точността на отчитането е тясно свързана с честотата на вземането на показания от измерителните устройства. Честотата на вземане на показания не е установена в законодателството на ЕС. Този въпрос обаче косвено се решава чрез техниката за интелигентно измерване. Бих искала също така да подчертая, че по време на Гражданския енергиен форум одобрихме препоръките за добри практики в отчитането, които имат за цел да предоставят на потребителите проста и ясна информация за сметките за газ и електричество. Чрез индекса за развитие на пазарите на дребно, с който изследвахме различни потребителски пазари, отбелязахме, че пазарът, от който имаме най-много оплаквания, е пазарът на електроенергия. Втори е финансовият пазар, а трети е местният транспорт. Ето защо Комисията започна голямо проучване на пазара на дребно на електроенергия и ще представи резултатите на форума през 2010 г. Това е вторият аспект на прилагането на резултатите от индекса за развитие на пазарите на дребно и аз считам, че в бъдеще той ще остане един от най-силните инструменти за диагностика на функционирането на пазара на дребно, особено в този случай, който е от толкова голямо и основно значение, а също така е силно свързан с услугите. Chris Davies (EN) Бих искал да продължа въпроса: знаем, че домакинствата имат огромен потенциал за спестяване на електроенергия. Разглеждам сметката си за електроенергия, разглеждам я с интерес, защото искам да направя тези спестявания и честно казано я намирам за объркваща. Ако тя е объркваща за мен, тогава подозирам, че това е така и за мнозина от моите избиратели. Мерките за саморегулиране не са достатъчни. Разясняването е област, в която Европейската комисия може да направи наистина много, и което смятам, че ще се приветства от хората навсякъде, като ще ни помогне значително в нашите опити да намалим нашите емисии, предизвикващи глобално затопляне. Моля, предайте това на Комисията и помислете отново. Franz Obermayr (DE) През първата половина на тази година цените на течните горива на доставчиците на газ паднаха с до 40%. Това обаче имаше само слаб положителен ефект върху потребителите, нещо, което е особено важно през по-студените периоди на годината. Какви стъпки ще предприеме Комисията, за да гарантира, че потребителите също ще могат да се възползват от тези положителни промени в цените? Меглена Кунева Ние сме наясно, че Комисията не определя цените. Това, което можем да направим и с което сме се ангажирали, е да направим цените прозрачни. В една от последните директиви - Директивата за потребителските кредити от 2007 г. - поискахме от банките да установят обща методология за изчисляване на лихвения процент, въз основа на която потребителите да могат да сравняват предложенията и да намерят най-доброто решение за тях. Разполагаме с няколко инструмента, с които можем да работим; този засяга нелоялните търговски практики и в основата на директивата е залегнала точно прозрачността на цените. Имаме и още една хоризонтална директива, относно нелоялните търговски условия, която разглежда дали условията са свързани с прекомерно и неоснователно обогатяване. Считам, че за това намекнахте, когато зададохте въпроса за цените. Този въпрос зависи от нас и трябва да направим всичко възможно, за да гарантираме, че привеждането в действие се прилага еднакво добре във всички държави-членки в Европа, тъй като всички тези директиви в голяма степен зависят от това, как се прилагат. Ето защо предлагам на Европейската комисия да бъде изготвено съобщение относно привеждането в действие. Това е нещо ново, тъй като обикновено привеждането в действие е в ръцете на държавите-членки, но ние трябва да можем да сравним резултатите и да имаме ориентири и ето защо, между другото - във връзка с предишния въпрос за измерванията и за разбирането - силно насърчаваме проекта за интелигентното измерване. Това може да не бъде общоевропейска инициатива, но държавите като Швеция, която осъществява председателството, са сред пионерите в тази област. Мога само да насърча всички да видят този пример и да се възползват в най-голяма степен от него. Това би могло да ни отведе и до други въпроси, като например как да се изчисли с колко всеки от нас допринася за емисиите на въглероден диоксид чрез потреблението на енергия. По отношение на други области, в последно време Комисията прави много повече за етикетирането с оглед на енергийната ефективност и възможностите за сравняване на цените, за да насърчи използването на потребителски индекси, какъвто например е случаят в Италия и други държави, тъй като това е и много добра услуга, която се предоставя чрез интернет и помага на потребителите да се борят за по-добра цена. За да постигнем това обаче, трябва да имаме трансгранично пазаруване и предлагане. В момента делът на трансграничната търговия чрез интернет в Европейския съюз е само девет процента, затова е наистина наш дълг да завършим втората фаза на вътрешния пазар, която е пазарът на дребно. Тази област е едно от липсващите звена от вътрешния пазар и аз много се надявам, че Парламентът и Комисията ще ускорят работата по една от важните директиви, предложена в рамките на Директивата за правата на потребителите, която има за цел да създаде набор от правила, които да осигурят по-голяма сигурност и по-голямо доверие - от гледна точка на потребителите и на предприятията - за да се подобри това наистина много ниско ниво на трансграничната търговия в Европа. Относно: Етикетиране на храни за потребителите Би ли могла Комисията да посочи какви проучвания е провела или какви доклади е изготвила във връзка с хранителни продукти, които претендират, че оказват полезно въздействие върху здравето, и дали дадена категория от тези храни е била изследвана или тествана, за да се провери дали въпросните твърдения са в действителност валидни, с цел защита на потребителите? Андрула Василиу По искане на държави-членки и заинтересовани страни Комисията предложи Регламента относно хранителни и здравни претенции за храните, който беше приет от Парламента и от Съвета през декември 2006 г. Целта на регламента е именно да се гарантира, че хранителните и здравните претенции за храните са верни, ясни и се основават на общоприети научни доказателства, за да се осигури подходяща защита на потребителите. Следователно Комисията има за цел да състави списъци с разрешени здравни претенции, а също така и да актуализира разрешените хранителни претенции. В регламента се определят процедурите за разрешаване, за да се гарантира, че се правят само научнообосновани здравни претенции. В тези процедури участва първо Европейският орган за безопасност на храните, който оценява обосноваността на здравните претенции; на второ място, Комисията, която прави предложения за мерки, съответно за разрешаване или отхвърляне на претенции; и на трето място, държавите-членки, които представят в регулаторната комисия своите становища относно мерките. До този момент Комисията е приела четири регламента, с които се разрешават или отхвърлят здравни претенции. Подобни мерки ще продължат да бъдат приемани в съответствие с оценката на здравните претенции от Европейския орган за безопасност на храните, с което се гарантира, че потребителите не са заблуждавани. Jim Higgins (GA) Бих искал да благодаря на члена на Комисията за нейния отговор. Приветствам проучването и събирането на информация за производството на храни, което се провежда от Европейския орган за безопасност на храните, тъй като вече е доказано, че клиентите са готови да платят по-висока цена за храни, които се свързват с ползи за здравето. В крайна сметка, най-важното е, че спазваме новите правила и оказваме натиск върху различните дружества да бъдат напълно честни по отношение на обема на информацията, която предоставят, така че да не лъжат хората, които купуват тези продукти. Андрула Василиу Мога само да се съглася с уважаемия колега. Точно поради тази причина предлагаме този регламент. Трябва да кажа, че бяхме впечатлени от броя на получените заявления. Очаквахме няколкостотин, а получихме 44 000 претенции. Консолидирахме тези 44 000 в група от 4 000, които представихме за становище в Европейския орган за безопасност на храните (EFSA). Поради тази причина EFSA не е в състояние да провери всичките 4 000 претенции в срока до декември 2010 г. Мисля обаче, че за потребителите е много важно да завършим този процес и те да знаят с точност, когато видят претенция и когато в супермаркета видят храни, върху които е посочена претенция, да знаят със сигурност, че тя е научно обоснована и не е подвеждаща. Janusz Władysław Zemke (PL) Бих искал да благодаря на члена на Комисията за тази информация - това, което правите, наистина е много важно. Над 40 000 дружества са подали заявление за решение, което потвърждава, че техните продукти отговарят на най-високите изисквания и критерии. Какво обаче ще стане, ако те получат това потвърждение, а на практика след известно време продуктите не отговарят на всички изисквания или на всички параметри, описани на етикетите? Какво ще бъде направено, особено в случая на големи международни концерни? Те са получили съгласие и одобрение и това се посочва на етикета, но реалността е съвсем различна. Какво ще се случи тогава? Paul Rübig (DE) Ще ми е интересно да чуя как възнамерявате в бъдеще регионалните продукти, предложени за продажба на място, да бъдат етикетирани и пуснати на пазара в съответното свежо състояние и с високо качество? Андрула Василиу Отговорът ми на последния въпрос е не, това е нещо съвсем различно. То се отнася до произхода на продукта. Сега говорим за здравните претенции. Когато производител твърди, че даден продукт е добър за вашето здраве поради тази или онази причина, трябва да бъде научнообосновано, че това наистина е така. Що се отнася до другия въпрос, разбира се, EFSA проучва здравните претенции, които се правят към момента на подаване на заявлението, въз основа на научните доказателства, представени към момента на заявяването. Разбира се, ако твърдението се прави въз основа на определени научни доказателства и след това производителят промени продукта, е ясно, че става въпрос за измама и срещу този производител ще бъдат предприети действия, защото той не само заблуждава, но и мами, обществеността. Относно: Променливост на потребителските права Много често се случва избирателите да се обръщат към избраните от тях членове на ЕП във връзка с проблеми, отнасящи се до техните потребителски права по време на пребиваването им или пътуването им в друга държава-членка. Какъв е подходът на Комисията за насърчаване опознаването и разбирането на правата на потребителите, които са различни в отделните държави-членки на ЕС? Меглена Кунева Въпросът за променливите права на потребителите е много навременен. Във всички държави-членки има институции и организации, които имат задачата да насърчават познаването и разбирането от страна на техните граждани на правата на потребителите. Тези национални институции и организации са представени накратко в уебсайта. Разбира се, мога да посоча адреса на уебсайта. Той е http://ec.europa.eu/consumers/empowerment/cons_networks_en.htm" и е наистина много интересен за разглеждане. Комисията насърчава познаването на правата на потребителите чрез различни инструменти. Ние спонсорираме мрежа от потребителски центрове в рамките на ЕС, която предоставя на потребителите информация за техните права при пазаруване зад граница и ги подкрепя, ако се нуждаят от защита, в случай че възникне проблем. Уебсайтовете, листовките и брошурите на центровете обясняват на потребителите какви са техните права, например когато пазаруват онлайн, наемат автомобил или направят резервация за почивка в друга държава-членка. Затова Комисията препоръчва на членовете на Европейския парламент да насочват техните избиратели към съответния Европейски потребителски център в тяхната страна. Освен това Комисията провежда информационни кампании в държавите-членки, които неотдавна се присъединиха към ЕС, за повишаване на осведомеността относно правата на потребителите и за подпомагане на националните организации и институции, в които потребителите могат да намерят допълнителна помощ и съдействие. Комисията също така насърчава познаването на правата чрез своите образователни инициативи за потребители, като например "Дневникът на Европа", насочена към учениците на възраст между 15 и 18 години и Dolceta - уебсайт, насочен към възрастните и преподавателите. Не на последно място, през октомври 2008 г. Комисията представи предложение за директива относно правата на потребителите, която в момента е предмет на преговори между Парламента и Съвета. Тази директива, ако бъде приета, ще намали сегашната фрагментираност на достиженията на правото в областта на правата на потребителите и ще гарантира, че всички потребители в ЕС могат да се ползват от единен опростен набор от права на потребителя, а това ще улесни провеждането на общоевропейски образователни кампании относно правата на потребителите. В момента Комисията извършва проучвания и установява факти относно информацията, която потребителите получават на мястото на продажба, и преди да предложи конкретни мерки, възнамерява да се консултира с експерти по търговия на дребно, потребителски организации и други заинтересовани страни, работещи в тази област. Имам и някои новини, които са много важни за нас. Информационният уебсайт Dolceta има две нови разширения. Добавихме още две области: едната е устойчивото потребление, а другата е услугите от общ интерес, така че се разширяваме. Gay Mitchell (EN) Благодаря на члена на Комисията за нейния отговор. Бих искал да попитам члена на Комисията, дали е наясно, че хората, които купуват чрез интернет, както тя споменава, например карти за лоялни клиенти от хотели или каквото и да е, срещат истински трудности да намерят някого, при когото да подадат жалба? Може и да има някакъв номер на пощенска кутия, но рядко е посочен телефонен номер или верен имейл адрес. Г-жо член на Комисията, ще внесете ли изискване всяко лице, което продава стоки, да има пряк телефон за контакт, на който хората, които имат трудности, да могат да се свържат пряко с тези, които са им продали дефектни стоки или услуги? Меглена Кунева Този въпрос в голяма степен попада в сферата на компетентност на държавните органи в държавите-членки. Комисията може да поиска да провери дали по този проблем работят държавни органи. Имаме мрежа от такива органи. Ние периодично събираме информация, но нашият фокус, на равнище на субсидиарност, е върху това, какво можем да направим на трансгранично или общоевропейско равнище. Иначе нещата са много различни в отделните държави. Това е част от образоването, а както знаем, за него до голяма степен отговарят държавите-членки. По отношение на жалбите, това, което правя е, да събера всички жалби и да видя на какво равнище са те в рамките на индекса за развитие на пазарите на дребно, сравнявам ги с удовлетвореността на потребителите и след това правя необходимите заключения за отношението към потребителите. Вие сте абсолютно прав, че трябва да сравняваме по колко жалби се получават в различните области. Ето защо предлагаме - и работим по - общ формуляр за жалба в Европа, тъй като информацията, която в момента получават държавните органи в страната "Х", не е подадена по същия начин, както е била подадена в държавата "Z". Ако имаме този общ формуляр за оплакване, неговата цел няма да бъде Комисията да се превърне в един вид омбудсман по въпросите на потребителите, а да развием нашата политика въз основа на тези жалби и на практика да бъдем по-полезни за гражданите. Смятам, че това е наистина важен проект за бъдещето. Нашите права на намеса в начина, по който държавите-членки разглеждат жалбите на национално равнище, наистина са доста ограничени. Бихме могли да изготвим индекс и да определим критерии за сравнение, но не можем да заменим присъствието на конкретната държава-членка. С нетърпение очаквам в Европейската комисия, заедно с Парламента, да продължим да определяме критерии и да измерваме отношението към потребителите, а също и колко държавите-членки инвестират в тази политика. Мисля, че е много добра инвестиция, особено сега в тези трудни за икономиката времена, да се види какво е отношението към потребителите, защото това дава добра информация за пазара. Malcolm Harbour (EN) Г-н председател, специално исках да бъда тук тази вечер, защото мисля, че това е последната възможност, когато г-жа Кунева може да разговаря с нас като член на Комисията, и бих желал да поставя два въпроса. На първо място, ще се съгласи ли тя с моето мнение, че информацията за потребителите, едновременните проверки и нейната работа са се увеличи значително през нейния мандат като член на Комисията, отговарящ конкретно за потребителите? На второ място, ще се съгласи ли тя с мен, че е изключително важно в следващата Комисия отново да имаме член на Комисията, който да се занимава с въпросите, засягащи потребителите? Чухме обезпокоителни слухове, че е възможно това да не е така в новата Комисия и аз исках да й дам възможност тази вечер да ни представи своето мнение. Меглена Кунева Имах привилегията да работя с г-н Harbour и за мен беше голямо удоволствие, затова бих искала да му благодаря специално и лично за тази възможност през последните три години. Можете да бъдете уверен, че аз ще продължа да бъда политик, който е убеден привърженик на пазарната икономика, защото пазарът не е прост, а един вид лаборатория за граждански права. Радвам се, че сме толкова близо до същите права, които сега са толкова важни за цялото човечество, а именно правата, свързани с околната среда. Ресорът за защита на потребителите е наистина много важен. Той засяга пазара и пазара на дребно, но има и още нещо, нещо допълнително и това е въпросът за правата, прилагането, жалбите на потребителите и как да се създаде по-подходяща политика. Напълно съм сигурна, че председателят Барозу ще намери правилния баланс, защото в речта си, той посочи, че трябва да намерим липсващите звена във вътрешния пазар. Мисля, че едно от тези липсващи звена е пазарът на дребно. Напълно съм сигурна, че председателят ще обърне по един или по друг начин изцяло внимание на проблемите на потребителите и съм убедена, че политиката ще продължи да бъде много стабилна. Въпреки това, разбира се, ще предам посланието. Относно: Компании за отдаване на автомобили под наем Одобрява ли комисия практиката на компаниите за отдаване на автомобили под наем, съгласно която потребителите трябва да заплатят пълен резервоар с гориво преди да наемат автомобил, без да се взема предвид факта, че автомобилът може да бъде върнат на компанията с наполовина пълен резервоар, без на потребителя да бъде възстановена съответната сума? Тази практика отговаря ли на Директивата за пакетните туристически пътувания (90/314/EEО)? Меглена Кунева Комисията е съвсем наясно с тази практика на дружествата, които отдават автомобили под наем, и е отговорила на редица други парламентарни въпроси и оплаквания на граждани във връзка с нея. Лично аз получавам много такива. И преди съм казвала, че такава практика е неприемлива, ако води до това потребителите да заплащат гориво, което не са използвали, без предварително да са били ясно информирани за това. Директивата за пакетните туристически пътувания ще се прилага, само ако наемането на автомобил е включено във ваканционен пакет. Директивата за пакетните туристически пътувания обаче не урежда този конкретен въпрос. От друга страна, тези практики може да бъдат в противоречие с Директивата за нелоялните търговски практики и Директивата относно неравноправните клаузи в потребителски договори. На първо място, съгласно Директивата относно неравноправните клаузи в потребителски договори стандартните условия не трябва да бъдат значително небалансирани в ущърб на потребителите. Освен това договорните условия следва да бъдат формулирани на ясен и разбираем език. Може да се твърди, че клауза, в резултат от която потребителите на практика плащат за нещо, което не са консумирали, е неравноправна. На второ място, Директивата за нелоялните търговски практики задължава търговците да отговарят на стандартите за дължима професионална грижа. Търговците трябва да посочват открито и предварително основните характеристики та предлаганата услуга. Въпреки това уважаемият колега следва да е наясно, че националните правоприлагащи органи определят дали тези практики са нелоялни и дали да преследват дружествата нарушители. Комисията няма изпълнителни правомощия; потребителите, които са закупили трансгранични услуги, обаче могат да подадат жалба в Европейския потребителски център в своята страна, който би трябвало да може да им помогне да получат компенсация от търговци в други държави от ЕС. Аз считам обаче, че трябва да направим всичко възможно, за да гарантираме, че в законодателството няма пропуски и че потребителите не остават с усещането за несправедливост, безнадеждност и безпомощност. Pat the Cope Gallagher (EN) Бих искал да благодаря на члена на Комисията за нейния отговор и да й пожелая успех във всичко, с което реши да се заеме след участието си в тази Комисия. Това е преобладаваща практика в целия Съюз и потребителите, които наемат автомобил, имат усещането, че са направили разумна сделка - разбираме въпроса за застраховката, който е много важен - но след това им се казва, че трябва да върнат автомобила с празен резервоар. Трябва да има директива, която дружествата нарушават. Считам, че не е достатъчно Комисията да посочи, че този въпрос може да бъде решен чрез контакти с потребителските центрове в различните държави. Мисля, че това е голям проблем. Трябва да бъде отправено много ясно послание, че това е изнудване. Хората, които отиват на почивка, често просто вземат автомобил, за да стигнат до мястото, накъдето отиват, и за да се върнат. Зная, че много от моите избиратели са употребили бензин за 15 евро, а той им е струвал 60 евро. Разликата е 45 евро, тъй като за средния автомобил цената на горивото за пълен резервоар е 60 евро. Това е нещо, което считам, че трябва да бъде решено, и се надявам, че новата Комисия и съответният член на Комисията ще поемат отговорността за този въпрос и ще вземат практически мерки. Меглена Кунева Както заявих, прилагането на съответния закон зависи от националните органи и колкото и да сме критични спрямо нашите европейски институции, мисля, че трябва също да имаме предвид, че в действията си трябва да съблюдаваме принципа на субсидиарност, а във връзка с това има определени области, в които Комисията не може да вземе преки мерки. Мисля, че също така би било много подходящо, ако подчертаем отговорността на държавите-членки; иначе мисля, че имаме добра новина от Парламента, защото комисията по вътрешен пазар и защита на потребителите (IMCO) в момента изготвя доклад по собствена инициатива относно защитата на потребителите, по който докладчик е Anna Hedh. Както беше договорено по време на последното заседание на комисията IMCO, този доклад по собствена инициатива ще обхваща както индекса за развитие на пазарите на дребно, така и прилагането на въпросното законодателство, за което Комисията изготви съобщение на 2 юли 2009 г. Работим по прилагането, но без участието на държавите-членки ще бъде много трудно да успеем. Аз обаче напълно осъзнавам сериозността на проблема - повярвайте ми, и споделям същото безпокойство, защото получавам много жалби, а не мога да взема практически мерки и да реша въпроса вместо дадена държава-членка. Seán Kelly (EN) Наех автомобил във Франкфурт за първия си ден тук в Парламента. Резервоарът беше пълен и беше платен от фирмата. Трябваше да върна автомобила отново с пълен резервоар. Това определено е най-добрата практика. Може ли Комисията да гарантира или да препоръча, че тази практика ще се прилага правилно в целия Европейски съюз? Тя е честна, осигурява прозрачност и е уместна. Malcolm Harbour (EN) Това е област, в която аз лично съм разговарял с дружествата за отдаване на автомобили под наем. Освен това има и други въпроси: например претенции за щети на неочаквано висока стойност и автомобили, които не се проверени. Затова се чудя дали членът на Комисията ще се съгласи с мен, че съгласно разпоредбите на Директивата за услугите, засягащи трансграничните доставки на услуги, държавите-членки се насърчават изрично да развиват подходящи етични кодекси за трансгранично предлагане на услуги. Това явно е точно такава област, в която следва да насърчаваме държавите-членки, може би с помощта на Комисията, да организират среща между дружествата за отдаване на автомобили под наем, на която да бъде етичен кодекс, който да бъде подписан от ползващите се с добра репутация оператори и да обхване споменатите от колегите въпроси, както и други сериозни проблеми в областта на защитата на потребителите. Меглена Кунева Мисля, че това е една от най-важните идеи, които трябва да развием в бъдеще. На първо място, Директивата за услугите, тъй като несъмнено нашата икономика и животът ни зависят толкова много от услугите и не можем просто да оставим дружества с лоша репутация да развалят цял промишлен сектор. Трябва да се борим срещу лошите практики и винаги да защитаваме потребителите. Но est modus in rebus (всичко си има мяра), наистина трябва да установим отговорностите на държавата-членка и на Комисията. Въпреки това имаме мрежа от държавни органи, чрез които извършваме нашите едновременни проверки в държавите-членки. Ако имаме етичен кодекс, за който г-н Harbour спомена, или ако установим нарушение на законодателството относно нелоялните търговски практики, центровете и различни държавни органи може да бъдат посъветвани да проверят всички дружества за отдаване на автомобили под наем в държавите-членки и да изчистят пазара. Направихме това с авиокомпаниите, които предлагаха билети на уебсайтовете си, направихме го с мелодиите за мобилни телефони, направихме го и с електронните стоки. Защо да не увеличим усилията си и да предприемем някакъв вид едновременни проверки на прилагането и в сектора на отдаване на автомобили под наем? Относно: Програма за действие за намаляване на административния товар в Европейския съюз През януари 2007 г. Комисията стартира Програма за действие за намаляване на административния товар в ЕС, с цел да се изчислят административните разходи, произтичащи от законодателството на ЕС, и да се намалят административните пречки с 25% до 2012 г. Програмата се финансира по Програмата за конкурентоспособност и иновации (ПКИ). Как оценява Комисията досегашния напредък в прилагането на горепосочената програма за действие и въздействието й върху конкурентоспособността на европейските предприятия? Гюнтер Ферхойген Г-н Papastamkos, този въпрос ми дава възможност да Ви разкажа една много приятна история за успеха. Програмата за действие за намаляване на административната тежест в Европейския съюз е един от стълбовете на програмата за по-добро законотворчество. През пролетта на 2006 г. за първи път споменах, че възнамерявам до 2012 г. да намаля с 25% бюрократичните разходи на европейските предприятия, които произтичат от европейски правила, и че във връзка с това ще бъде необходимо Комисията да внесе предложения до края на 2009 г. Комисията не само внесе съответните предложения, а дори постигна повече. Това беше направено въз основа на количествена оценка, която извършихме в цяла Европа. Всеки може да каже, че намалява разходите с 25%, ако никой не знае колко високи са в действителност бюрократичните разходи в Европа. Ето защо организирахме най-голямата досега количествена оценка, чрез която искахме да определим действителните разходи, които възникват за европейските предприятия вследствие от европейски правни актове и тяхното прилагане, доколкото те са свързани с документация, статистика, информация и др. подобни. Резултатите като цяло се доближиха до нашите очаквания. Европейските предприятия харчат 124 млрд. евро годишно за административни формалности, което е приблизително половината от общите бюрократични разходи на европейските предприятия. С други думи, ние в Страсбург или в Брюксел сме причината за 50% от тези разходи. По отношение на британската преса и британските членове на Парламента, бих искал да добавя, че е напълно погрешно от това да се прави извод, че самият вътрешен пазар е причина за бюрократични разходи в размер на 124 млрд. евро. Ако нямахме тези европейски правила, щеше да има 27 различни набора от правила в тези области и тежестта за европейските предприятия - доколкото те са част от вътрешния пазар - би била много по-голяма. Искам да отбележа това съвсем ясно, дори да го подчертая, защото наистина ми омръзна да слушам откровено злословни коментари за разходите на вътрешния пазар от определени медийни издания в Европа. При все това считаме, че 124 млрд. евро са твърде високо число и че чрез по-добро законотворчество можем да постигнем напълно целите на нашето законодателство и да намалим свързаните разходи. Поради тази причина Комисията направи съответните предложения и резултатът е следният - ще ви посоча само числата. Мерките, които вече са приети от законодателните органи - и следователно вече са в сила - намаляват разходите на европейските предприятия, свързани с бюрокрацията, със 7 млрд. евро годишно. Потенциалните икономии от предложените от Комисията мерки, които все още не са приети, възлизат на 31 млрд. евро годишно. Комисията в момента работи по други предложения, които скоро ще бъдат внесени и които ще дадат възможност за потенциални икономии от още 2 млрд. евро, което означава, че ще имаме общи потенциални икономии от повече от 40 млрд. евро годишно. С това целта от 25% намаление на тези разходи ще бъде преизпълнена, при условие че мерките в действителност бъдат приети от законодателите. Бих искал последно да отбележа още нещо, а именно, че програмата се допълва от съответните национални програми във всички държави-членки. С удоволствие мога да съобщя, че подобни програми вече са влезли в сила във всичките 27 държави-членки. Няма да ви изненадам обаче, ако кажа, че досега нито една държава-членка не е успяла да постигне изключително успешните резултати, които днес мога да ви цитирам по отношение на мерките на ЕС. Georgios Papastamkos (EL) Г-н председател, г-н член на Комисията, в програмата за действие на Комисията от 22 октомври, Вие споменавате, наред с други неща, въвеждането на изключение за отчетните изисквания по отношение на микросубектите. Според мен, г-н член на Комисията, има и други по-важни пречки от законодателен, административен и фискален характер. Малко микросубекти извършват търговска дейност с трансгранични контрагенти; много повече микросубекти се нуждаят от сигурността, която дава печатът на счетоводителя, за да получат достъп до финансиране от банкови сметки и за да осигурят прозрачност на операциите си. Бих искал да получа Вашия отговор на този конкретен, но специфичен въпрос. Гюнтер Ферхойген Г-н Papastamkos, вероятно знаете личното ми мнение, което всъщност дори е малко по-радикално от Вашето. Моето установено мнение е, че микропредприятията, които не работят на вътрешния пазар, не са наша грижа - не са грижа нито на европейските законодатели, нито на Комисията. Ще разберете обаче, г-н Papastamkos, че вие и аз сме малцинство в това отношение. Всеки път, когато този Парламент заседава - и особено във времето за въпроси - чувам няколко предложения, които са свързани с извършването на стопанска дейност от малките и микропредприятията. С други думи, г-н Papastamkos, ще трябва доста да убеждавате. Въвеждайки обаче специалния тест за оценка на въздействието върху МСП - с други думи теста за малките и средните предприятия - Комисията се е погрижила да гарантира, че се обръща особено внимание на това, какво ще бъде въздействието върху малките, средните и микропредприятията, като, където е възможно, принципът е, че микропредприятията се изключват от правилата. Ще посоча актуален пример в това отношение. Комисията предложи микропредприятията да бъдат освободени от европейските регламенти относно финансовите отчети. Мярката ще спести 7 млрд. евро разходи за тези предприятия. Със съжаление трябва да ви съобщя, че компетентната комисия на Европейския парламент отхвърли предложението на Комисията и за жалост трябва да кажа, че срещу това предложение е налице организирана опозиция - сигурен съм, че можете да си представите кой организира тази опозиция. Въпреки това Комисията продължава да отстоява своето предложение. Това е изключително важен елемент от нашата политика за малките и средните предприятия и за намаляване на разходите, свързани с бюрокрацията, за микропредприятията. Относно: Туризмът съобразно Договора от Лисабон Комисията може ли да посочи какви планове е разработила, като подготвителни действия и други инициативи, за да подготви основите за развитието на правомощията в сектора на туризма съобразно Договора от Лисабон (член 195 от ДФЕС), ако приемем, че той ще влезе в сила? Комисията може ли да коментира възможността за постигане на синхрон с политиките в областта на туризма и на регионалното развитие, като се обърне специално внимание на географски и икономически маргинализираните региони на ЕС? Гюнтер Ферхойген Г-н Kelly, от чисто правна гледна точка Договорът от Лисабон води със себе си промяна, която се състои в това, че туризмът се счита за компетентност на Общността от трето ниво, с други думи, с действията си Общността може да допълва дейностите на държавите-членки, но не може да предлага хармонизиращо законодателство в тази област. На практика Договорът от Лисабон не води до промяна на статуквото, тъй като ние постигнахме всичко, за което сега Договорът от Лисабон осигурява правно основание в това отношение, преди няколко години под формата на доброволно сътрудничество с държавите-членки. Това означава, че преди няколко години държавите-членки се съгласиха Комисията да участва в политиката в областта на туризма. Всъщност ние успяхме да вземем цял набор от конкретни решения заедно с държавите-членки. Фактът, че сега туризмът ще има собствено място в договорите на Европа обаче, ще означава, че туризмът ще придобие по-голямо значение в рамките на цялостната ни политика на растеж и заетост. Ако може новата Комисия, така да се каже, да наследи нещо от мен, то ще бъде това. В тази област има огромен потенциал за растеж и той може да се осъществи по-добре чрез умело и интелигентно сътрудничество между държавите-членки и институциите на Общността. Съвсем ясно е, че Европа все още е най-привлекателната дестинация за туристите от цял свят. Трябва обаче да предприемем огромни структурни промени. Трябва да се преборим с много силна конкуренция, особено от Азия. Трябва да направим всичко по силите си, за да гарантираме, че Европа продължава да е туристическа дестинация номер едно в света. Ако ме питате какво според мен е най-първостепенното изискване, бих казал, че всички доставчици на туристически услуги - регионите, държавите-членки и институциите на Общността - като цяло трябва да направят повече, за да подобрят известността на Европа по цял свят като туристическа марка и марка за качество. Ние направихме първите стъпки в тази посока и според мен в това отношение може да се направи много повече. Надявам се, че въз основа на ясния политически сигнал, който дава Договорът от Лисабон, и включването в него на политиката в областта на туризма през следващите няколко години ще станем свидетели на по-голямо използване, тук в Парламента, в Съвета и в Комисията, на съществуващите възможности за насърчаване на европейския туризъм и повишаване на неговата популярност. Напълно съм убеден, че това е област, в която имаме значителен потенциал да осигурим по-голям растеж и в която преди всичко можем да осигурим работни места в региони на Европа, където липсват реални алтернативи и където само туризмът може да предостави наистина добри работни места. Seán Kelly (EN) Първоначално бях малко изненадан от встъпителните думи на члена на Комисията, но след това той изясни ситуацията. Много съм доволен, тъй като той каза, че новата Комисия ще може да разгледа този въпрос. Съществуват големи възможности за развитие на туризма в целия Европейски съюз и за мен е удоволствие да работя съвместно с Комисията и да направим всичко, което можем, защото това е една възможност. Много е важно да се покаже, че Договорът от Лисабон работи за хората и че той създава работни места, по-конкретно в областта на туризма, затова съм доста доволен от отговора и не се нуждая от уточняване. Jörg Leichtfried (DE) Всеки път, когато обсъждаме туризма на европейско равнище - вече знам, че в това отношение и в бъдеще няма да има законодателни възможности - се сблъскваме с един основен проблем, свързан с туризма, транспорта и опазването на околната среда, а именно периодите на почивка в Европа, които не са хармонизирани, интегрирани или съгласувани. Сега имам въпрос, който бих искал да задам на Вас, като член на Комисията с дългогодишен опит, а именно дали в бъдеще виждате някаква възможност за съгласуване на европейските периоди на почивка, може би първоначално не на законова основа, но да се започне някакъв опит те да бъдат съгласувани така, че този хаос, който в момента настъпва през периодите на почивка, които винаги започват внезапно в събота, навсякъде и по едно и също време, да бъде спрян и то по такъв начин, че да станем по-гъвкави в това отношение и цялата картина да може до известна степен да бъде съгласувана? Nikolaos Chountis (EL) Г-н председател, член на Комисията, моят уточняващ въпрос ще Ви даде възможност да ми отговорите, тъй като въпросите, които искам да задам, бяха подкрепени и от отговорите, които дадохте досега. Световната икономическа криза оказва отрицателно въздействие и върху туризма. Затова предвид значението на туристическия продукт в Европа и за някои държави като Гърция, откъдето съм аз, бих искал да Ви попитам следното: първо, какви мерки възнамерява да вземе Комисията, за да укрепи и защити работните места в туристическия отрасъл в Европейския съюз? Второ, какви инициативи ще предприеме Комисията, за да засили вътрешния туризъм в Европа? И трето, какви мерки ще предприемете, за да привлечете туристи от други държави извън Европейския съюз? Гюнтер Ферхойген Г-н Leichtfried, по отношение на първия въпрос, бих казал, че винаги можем да опитаме. По време на австрийското председателство бяха направени няколко опита, макар и неуспешни, за съгласуване на началото на периода на почивка. Бих подкрепил идеята да се направи още един опит, но също така бих предупредил да не се възлагат прекомерни очаквания. Често срещаната представа в някои туристически райони, че е възможно периодите на почивка в Европа да се съгласуват по такъв начин, че тези туристически райони да могат да използват целогодишно пълния си капацитет, е илюзия и впрочем в никакъв случай не би се ползвала с моята подкрепа. Всеки има право на почивка в момент от годината, който му е най-удобен и когато ще може да се възстанови в най-голяма степен. Абсолютно сте прав обаче, като заявявате, че съседните държави следва да вземат мерки, така че техните периоди на почивка да не започват винаги и навсякъде в един същи ден. Считам, че това са неща, които са постижими, и не само от гледна точка на политиката в областта на туризма, но и защото към тях следва да се подходи сериозно чисто и просто от гледна точка на политиката в областта на околната среда и транспорта. Що се отнася до въпроса на г-н Chountis, направихме пълно проучване на въздействието на икономическата криза върху туризма и установихме въз основа на допитване до 50 000 заинтересовани страни в цяла Европа, че хората все още ходят на почивки - те не могат да се справят без своите ваканционни пътувания - но не пътуват толкова надалеч, харчат по-малко пари и са по-склонни да отидат на почивка в собствената си страна. Те обаче все още изискват същия стандарт, което означава, че в момента ще спечелят тези, които са в състояние да предложат специална комбинация от цена и услуга. Всички мерки, които Комисията предприема в тази област, може само да допълват мерките на държавите-членки. Ние нямаме самостоятелна европейска политика в областта на туризма сама по себе си и в този момент ще бъде прекалено да се изброят множеството инициативи, които имат за цел да повишат информираността по цял свят, а също и в рамките на Европа, за това, колко привлекателна е Европа като туристическа дестинация. Искам да посоча само един пример, който напоследък е много успешен. Преди три години поставихме началото на конкурса "Най-добри европейски дестинации". Конкурсът насърчава туристическите региони в Европа да демонстрират своите постижения в определени области и тригодишният опит показва, че навсякъде в Европа имаме туристически продукти, които са изключителни в почти всякакъв аспект. От решаващо значение е наистина също да се осигури осведоменост за тези туристически продукти. Ето защо създадохме уебпортал, който с едно щракване осигурява достъп от цял свят до цялата информация във всички държави-членки, която има отношение към туризма. Относно: Участие на социалните партньори в организирането и определянето на политики за заетост на национално и европейско равнище Както е всеизвестно, интензивността и мащабът на финансовата криза предизвикаха допълнителни, сериозни проблеми в организацията и функционирането на трудовите пазари в държавите-членки на ЕС, управлението на които надвишава националното правителствено равнище. Една от най-сериозните последици, с които се сблъскват държавите-членки, е намаляването на заетостта и съответното увеличаване на безработицата, което има тенденция да продължи, както и острата невъзможност за създаване на нови, качествени и стабилни работни места. Освен това, функционирането на националните трудови пазари е в процес на реконструкция, която има неприятни последици за трудещите се, тъй като колективните договори на практика се обезсилват, трудът без осигуровки е все по-често явление, а трудовите правоотношения се влошават с ориентирането към по-гъвкави форми на труд без съответстващото равнище на насърчаване на сигурността и закрилата на труда. Въпросът към Комисията е каква е нейната позиция и предвижда ли се по-активно участие и ангажиране на организациите на социалните партньори при формирането на политиките за гарантиране на плавно организиране и функциониране на трудовите пазари, за справяне с безработицата и насърчаване на заетостта на национално и европейско равнище? Владимир Шпидла Г-н председател, господа, както знаете отговорността за създаването и изпълнението на политически мерки в отговор на кризата, и по-специално по отношение на нейното въздействие върху заетостта, принадлежи преди всичко на държавите-членки. Въпреки това след започването на кризата миналата есен Комисията предприе поредица от инициативи, насочени към смекчаване на влиянието на финансовата и икономическата криза върху пазара на труда. Европейският план за икономическо възстановяване, който беше представен от Комисията през ноември 2008 г. и одобрен от Съвета, засяга решаването на неотложни въпроси и също така призовава да бъдат направени инвестиции, които следва да донесат дългосрочни ползи на Европейския съюз. Планът за възстановяване подчертава значението на прилагането на интегрираните политики, които намират своето обобщение в концепцията за гъвкава сигурност и имат за цел да защитят европейските граждани от най-тежките последици от кризата. Във връзка с това в плана се поставя акцент върху по-силните режими за повишаване на активността, преквалификацията и повишаването на квалификацията, както и върху подобряване на връзките между предлаганите умения и потребностите на пазара на труда, като се подчертава необходимостта от оказване на подкрепа на най-уязвимите. Целта е да бъде защитена заетостта, и по-специално дългосрочната заетост, а не конкретни работни места. Опитът показва, че основните цели на гъвкавата сигурност - а именно възможността за адаптиране към промени и улесняване на движението между работни места - са изключително важни през периоди на икономически спад и повишаваща се нестабилност на пазара на труда. Интегрираният подход осигурява единна политическа рамка, която позволява да се координират усилията, насочени към преодоляване на въздействието на кризата върху заетостта и в социалния сектор, и може да помогне за намирането на баланс между краткосрочните мерки, насочени към решаването на краткосрочни нужди, например временно намаляване на работното време, и дългосрочните реформи, които например включват повишаването на квалификацията и активните политики на пазара на труда. След приемането на плана за възстановяване през месец май тази година се проведе среща на върха по въпросите на заетостта. По този повод основните участници демонстрираха обща воля за смекчаване на въздействието на икономическата криза върху заетостта в ЕС. Във връзка със срещата на върха по въпросите на заетостта на 3 юни Комисията прие съобщение озаглавено "Споделен ангажимент за трудова заетост", в което се очертават три основни приоритета за действие: запазване на трудовата заетост, създаване на работни места и насърчаване на мобилността, повишаване на квалификацията и връзката между предлаганите умения и потребностите на пазара на труда, както и подобряване на достъпа до пазара на труда. Тези три основни приоритета бяха одобрени на срещата на Европейския съвет през юни. Комисията изразява твърдо убеждение, че сътрудничеството със социалните партньори и между социалните партньори е изключително важно, особено във време на криза, когато се налага преструктуриране. Социалните партньори играят особено важна роля при създаването и изпълнението на мерките за икономическо възстановяване. На национално равнище тази роля произтича от традициите и опита, свързани с участието на социалните партньори в определянето и прилагането на политиките за пазара на труда. На равнище на ЕС продължават консултациите по предложените политики, особено в рамките на тристранната социална среща на върха. През тази година беше засилено сътрудничеството със социалните партньори на ЕС във връзка с подготовката за споменатата среща на върха по въпросите на заетостта и съобщението от 3 юни. Konstantinos Poupakis (EL) Г-н председател, г-н член на Комисията, радвам се, че Вие също, или поне така изглежда от Вашето изказване, считате, че активното участие на социалните партньори е изключително важно за демократичното естество и ефективността на социалния диалог, особено в този критичен период на засилваща се икономическа криза, съчетана с намаляване на заетостта, безработица, несигурна работа и толкова много други неща. Познавайки обаче формалния характер на това участие досега, бихме искали да научим, дали Комисията възнамерява да предприеме конкретни институционални мерки, за да гарантира принципното участие като задължително условие, както на европейско, така и на национално равнище, чрез конкретни насоки от Европейския съюз. Владимир Шпидла Госпожи и господа, трябва да кажа, че член 138 от Договора ясно установява позицията на социалните партньори и тяхното участие при преговорите по всички важни социални въпроси. Комисията използва изцяло тази рамка и поради тази причина в някои области са постигнати договорености между социалните партньори, които са транспонирани или са в процес на транспониране в европейските директиви. Що се отнася до институционалните или законодателните промени, вероятно сте наясно, че Комисията предложи изменение на Директивата за създаване на Европейски работнически съвет, което беше одобрено в рамките на тези преговори и което засилва позицията на европейските социални партньори, особено в преговорите по преструктурирането на транснационално равнище. Вероятно също знаете, че Комисията подкрепя използването на всички тези начини за ефективна намеса на пазара на труда. Бих искал също така да подчертая, че Комисията е много активна в рамките на международните организации, като полага интензивни усилия и подкрепя прилагането на основните договори и конвенции на МОТ както на световно, така и, разбира се, на европейско равнище. Във всеки случай през мандата на настоящата Комисия се наблюдава напредък в сътрудничеството със социалните партньори и аз съм сигурен, че той ще продължи, тъй като, както вече посочих, дебатът със социалните партньори е част от договора, той е специфична особеност на европейското право и според мен представлява безспорен напредък. Georgios Toussas (EL) Г-н председател, г-н член на Комисията, стратегията за заетост на ЕС отбелязва нов пакет от капиталистически мерки за преструктуриране, които имат за цел да защитят и да увеличат печалбите на капитала чрез засилване на експлоатацията на работниците. От една страна, страх и пречки пред надеждите на безработните, жените и младите хора, а от друга, печалби за капитала. Какво ще кажете, г-н член на Комисията, на безработните, на работниците с гъвкава, временна, несигурна работа, които в продължение на повече от 4-5 години са работили в публичния и в частния сектор на прехвалените стажове и вече са получили уведомление за освобождаване? Какво ще кажете на жените, на които под претекст за равенство между мъжете и жените е казано, че възрастта им за пенсиониране следва да бъде повишена с 5 до 17 години, както става в Гърция? Владимир Шпидла Що се отнася до европейската политика на заетост, бих искал да кажа, че през периода преди кризата броят на заетите лица беше достигнал най-високата си стойност досега в Европа. Това показва до известна степен ефекта от европейските политики за заетост върху пазара на труда. По отношение на Вашите въпроси, свързани със системата за социално застраховане и социалната сигурност, съгласно Договора тези системи са отговорност на държавите-членки. Bernd Posselt (DE) Бих искал само да благодаря на члена на Комисията при последното му явяване пред нас за извършената от него работа. Със съжаление отбелязвам факта, че той няма да се върне отново и само исках да посоча това тук за протокола. Ние често сме били на противоположни мнения, но той беше добър член на Комисията. Председател Благодаря Ви за това отбелязване, г-н Posselt. Въздържах се да не отбележа същото пред други членове на Комисията тази вечер. Не сме съвсем сигурни: те може да се върнат и за още няколко седмици! Извинявам се на колегите, които бяха така любезни да присъстват, но чийто въпроси не бяха взети. Въпросите, които поради липса на време са останали без отговор, получават писмен отговор (виж приложението).

13. Deterioration of the situation in Georgia (vote) - Before the vote on paragraph 2: Marie Anne Isler Béguin (FR) Mr President, ladies and gentlemen, in order to reflect the reality of the situation in Georgia, I would like to add a phrase after 'South Ossetia and Abkhazia'. I will read it to you in poor English, for which I apologise. 'Deplores, in this regard, the decision taken by the Russian Ministry of Defence on 31 May 2008 to send its forces to Abkhazia to restore the rail and road infrastructure in the breakaway region in accordance with the presidential decree'. (The oral amendment was accepted)

Genehmigung des Protokolls Der Präsident Das Protokoll der gestrigen Sitzung wurde verteilt. Gibt es Einwände? Rübig Herr Präsident, im Protokoll ist vermerkt, daß in den letzten zehn Jahren durch die Abwertung des US-Dollars 50 % des Wertes und insgesamt 18 Millionen Arbeitsplätze verlorengegangen sind. Es waren aber nur 1, 3 Millionen Arbeitsplätze, die verloren gegangen sind. Der Präsident Herr Rübig, ich habe den Eindruck, daß Sie sich auf den Ausführlichen Sitzungsbericht beziehen. Wir werden die Angelegenheit jedoch überprüfen. (Das Parlament genehmigt das Protokoll.) Zusammensetzung der Fraktionen Der Präsident Ich teile Ihnen mit, daß sich Herr Kerr mit Wirkung vom 1. Januar 1998 der Fraktion Die Grünen angeschlossen hat. Kerr Herr Präsident, ich möchte mich nur kurz bei Ihnen für diese Mitteilung bedanken und darauf hinweisen, daß ich im Protokoll der gestrigen Sitzung als Mitglied der PSE-Fraktion aufgeführt bin. Ich weiß, daß dies meine Parteivorsitzende Pauline Green in große Verlegenheit bringen wird, und bitte Sie daher, dies zu berichtigen. Der Präsident Vielen Dank, Herr Kerr. Das Protokoll wird entsprechend geändert werden. Dringlichkeitsdebatte (Einsprüche) Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Abstimmung über die Einsprüche betreffend die Debatte über aktuelle, dringliche und wichtige Fragen. Hory Herr Präsident, bevor wir zur Abstimmung über die Einsprüche kommen, die zur Dringlichkeitsdebatte einerseits von der V-Fraktion zum Thema Tibet und andererseits von der ELDR-Fraktion zum Thema Kenia erhoben wurden, möchte ich einen Antrag zur Geschäftsordnung vorbringen. Unsere Fraktion wird sich diesen Einsprüchen anschließen; da dies von den beiden Fraktionen bei der Konferenz der Präsidenten jedoch nicht angekündigt wurde, konnten wir die Entschließungsanträge unserer Fraktion zu den gleichen Themen nicht mit einbeziehen. Wenn Sie damit einverstanden sind, möchte ich daher, daß bei der anstehenden Abstimmung ebenfalls über unseren Entschließungsantrag B4-1476/98 zum Thema Tibet und unseren Entschließungsantrag B4-0084/98 zum Thema Kenia abgestimmt wird . Der Präsident Wir werden uns sofort mit der Angelegenheit befassen . Tätigkeitsprogramm des britischen Vorsitzes und Lage in Algerien Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Erklärung des amtierenden Ratspräsidenten zum Programm des britischen Vorsitzes einschließlich der Lage in Algerien. Das Wort hat Herr Cook. Cook Herr Präsident, Herr Kommissionspräsident, meine Damen und Herren Abgeordneten, die luxemburgische Präsidentschaft hat erneut bewiesen, daß die kleinen Länder Europas genauso sind wie die größten Länder. Die luxemburgische Präsidentschaft war fähig, effizient und dynamisch. Es wird schwierig sein, diesem Beispiel zu folgen. Mir ist klar, daß jede neue Präsidentschaft traditionell ihre Antrittsrede vor dem Europäischen Parlament mit der Aussage beginnt, daß sich Europa gerade in einer besonders wichtigen Entwicklungsphase befindet. Mir ist vollkommen klar, warum dies getan wird. Es stimmt schließlich immer. Es ist eine gute Sache, daß aufeinanderfolgende Präsidentschaften ihre Aufgaben mit so viel Enthusiasmus angehen, denn der Vorteil einer rotierenden Präsidentschaft für Europa liegt ja darin, daß jede neue Präsidentschaft ihren eigenen, neuen nationalen Elan, einen neuen Erfahrungsschatz und eine neue Entschlossenheit mitbringt, sich einen Namen zu machen. Großbritannien besitzt das Privileg, die Präsidentschaft in einer Zeit zu innezuhaben, in der Europa zwei wirklich historische Schritte vollziehen wird. In den nächsten sechs Monaten wird unsere Präsidentschaft sowohl bei der Wirtschafts- und Währungsunion als auch bei den Beitrittsverhandlungen mit den mitteleuropäischen Ländern und Zypern eine leitende Rolle spielen. Hierbei handelt es sich um Vorhaben von großer Tragweite. Die britische Präsidentschaft wird eng mit dem Europäischen Parlament zusammenarbeiten, damit sowohl die Wirtschafts- und Währungsunion als auch die Erweiterung den bestmöglichen Start haben werden. Wir beide - Parlament und Präsidentschaft - sind Europa und unseren Wählern verpflichtet, beide Vorhaben durch Zusammenarbeit erfolgreich auf den Weg zu bringen. Als die neue Labour-Regierung im Mai ins Amt gewählt wurde, versprachen wir, unsere Beziehungen zu Europa grundlegend zu verändern. Das haben wir getan. Heute ist Großbritannien in Europa ein engagierter Mitspieler. (Beifall) Wir glauben, daß jedes einzelne Land in Europa profitieren wird, wenn Europa zusammenarbeitet. Die sich uns stellenden Probleme sind gemeinsame Probleme, die gemeinsame Lösungen erfordern. Probleme wie die Erwärmung der Atmosphäre und internationale Kriminalität sind keine Probleme, die irgend ein Land auf eigene Faust lösen kann. Die einzelnen Nationen sind heute in dem Maße interdependent, wie sie früher einmal unabhängig waren. Die Welt hat sich seit der Ära Monnets, Spaaks und Schumans verändert, aber jede Veränderung hat deren Vision von europäischer Zusammenarbeit zwingender als je zuvor gemacht. Großbritannien möchte seine Präsidentschaft nutzen, um eine effektive und universale Union zu schaffen, die ganz Europa offensteht. Deshalb liegt es uns am Herzen, die Wirtschafts- und Währungsunion und die Erweiterung zu einem Erfolg zu machen. Ebenso möchten wir eine Union schaffen, die auf die wirklichen Anliegen der Völker in Europa eingeht, und darum wollen wir den Kampf um Arbeitsplätze, für die Umwelt und gegen Kriminalität weiter vorantreiben. Wir wollen eine effiziente Union schaffen, daher konzentrieren wir uns auf Reformen und bereiten die Europäische Union auf die Herausforderungen des nächsten Jahrhunderts vor. Wir wollen aus der Union eine wirkungsvollere Stimme in der Welt machen und werden deshalb alles daransetzen, die Gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik zu verbessern und leistungsfähiger zu gestalten. Die neue britische Regierung ist fest entschlossen, die europäische Zusammenarbeit zu einem Erfolg werden zu lassen, und unsere Präsidentschaft wird die Bestätigung dieses Bestrebens sein. Die Wirtschafts- und Währungsunion wird einen Schritt von besonders großer Tragweite darstellen. Im Rahmen unserer Präsidentschaft wird die Schlüsselentscheidung darüber fallen, welche Mitgliedsländer sich für die dritte Stufe der WWU qualifizieren - welche Währungen in der Einheitswährung zusammengeschlossen werden. Das Europäische Parlament wird bei dieser Entscheidung natürlich eine Schlüsselrolle spielen. Großbritannien wird den EU-Vorsitz haben, wenn diese äußerst wichtige Entscheidung im Mai fallen wird. Wir werden diese Verantwortung mit allen uns zur Verfügung stehenden Mitteln, unter vollem Einsatz und gewissenhaft übernehmen, so daß Europa, wie wir hoffen, sich von seiner konstruktivsten Seite zeigen wird. Wir wollen, daß die Wirtschafts- und Währungsunion ein Erfolg wird. Großbritannien wird zwar in der ersten Runde nicht dabei sein, aber dies heißt nicht, daß wir nicht am Erfolg der Währungsunion interessiert sind. Unsere Wirtschaft ist eng mit der des europäischen Festlands verwoben, und wir haben genauso Grund, für einen erfolgreichen Start zu arbeiten wie jedes andere europäische Land. Ebensoviel liegt uns daran, daß die Erweiterung zu einem Erfolg wird. Der Luxemburger Gipfel ebnete den Weg zur Erweiterung. Nun liegt es an uns, diesen Prozeß fortzusetzen. Im Verlauf der britischen Präsidentschaft werden wir den Beitrittsprozeß aller Antragsteller in die Wege leiten. Ebenso werden wir Verhandlungen mit den Ländern führen, die eine Mitgliedschaft in der Europäischen Union anstreben. Dies ist ein Prozeß, in dem das Europäische Parlament eine entscheidende Rolle spielen wird. Wir müssen uns der Zusammenarbeit sicher sein, denn die Erweiterung der Europäischen Union stellt eine historische Chance dar, sowohl für Europa als auch für die neuen Mitgliedstaaten. Diese Erweiterung wird der Wirtschaft in allen europäischen Ländern einen kräftigen Anstoß geben. Durch sie wird Europa größer, stärker. Durch sie wird der Herausforderung begegnet, die sich vor acht Jahren mit dem Fall des Eisernen Vorhangs stellte, und wir werden in der Lage sein, ein blühendes, selbstbewußtes und stabileres Europa zu schaffen. Wir sind den Eisernen Vorhang losgeworden. Wir dürfen nicht zulassen, daß ein samtener Vorhang seinen Platz einnimmt und die wohlhabenden Nationen Westeuropas von den ärmeren angrenzenden Ländern in Mittel- und Osteuropa trennt. Die vergangenen 50 Jahre des geteilten Europas sind eine Verirrung unserer Geschichte gewesen. Große kulturelle Gestalten in der Geschichte Europas wie Mozart, Chopin, Goethe oder Voltaire hätten die Vorstellung eines geteilten Europa, so wie es in den letzten 50 Jahren der Fall war, niemals akzeptiert. Unsere Generation hat nun die großartige Chance, diese Teilung endgültig zu überwinden, indem sie die Türen der Europäischen Union für die neuen Demokratien Mittel- und Osteuropas öffnet. Wir haben zwei wichtige, aber pragmatische Ziele für die britische Präsidentschaft hinsichtlich der Erweiterung. Zum einen wollen wir die tatsächlichen Verhandlungen schnell in Gang bringen und zum anderen denen zu helfen, die einen längeren Weg vor sich haben - und sicherstellen, daß sich alle beitrittswilligen Staaten in den Prozeß einbezogen fühlen. Wir werden weiterhin allen Antragstellern auf diesem Weg Unterstützung zukommen lassen: Unterstützung bei der Reformierung ihrer Wirtschaft, bei der Privatisierung staatlicher Unternehmen, bei der Stärkung ihrer öffentlichen Verwaltung. Deshalb wird Großbritannien selbst bei der Fortbildung einiger der Unterhändler aus den mitteleuropäischen Ländern behilflich sein, die den Beitritt anstreben, denn wir glauben, daß diese Unterhändler weder unsere Widersacher noch unsere Gegner sind. Diese Verhandlungen haben einen einzigen Zweck: die Erweiterung zu einem Erfolg zu machen. Die Eröffnungssitzung der Europäischen Konferenz wird am 12. März in London stattfinden. Diese Sitzung wird eine sichtbare Demonstration des inklusiven Europas sein, das wir schaffen wollen. Wir möchten auch, daß es eine konkrete Sitzung wird, bei der Themen diskutiert werden, die all unsere Völker betreffen, sowohl in den Mitgliedstaaten als auch in den Anwärterstaaten - nämlich Umweltprobleme, Drogen und organisiertes Verbrechen. Die Aussicht auf Zyperns Beitritt zur Europäischen Union gibt uns die Möglichkeit, zu Frieden und Wohlstand im Sinne aller Menschen auf dieser Insel beizutragen. Die Europäische Union unterstützt den Generalsekretär der Vereinten Nationen mit aller Kraft bei seinen Bemühungen, eine politische Lösung für Zypern zu finden. Wir hoffen, daß die Anführer der beiden Gemeinschaften nach den Wahlen die Verhandlungen unter der Schirmherrschaft der UN wiederaufnehmen werden. Wir begrüßen die Bereitschaft der Regierung Zyperns, türkische Zyprioten in die Delegation für die Beitrittsverhandlungen miteinzubeziehen. Wir würden es begrüßen, wenn ein föderalistisches Zypern der zwei Zonen und zwei Gemeinschaften der Europäischen Union beitreten würde. Dennoch steht es Zypern zu, daß sein Antrag auf Mitgliedschaft auf der Grundlage seiner eigenen großen Vorzüge beurteilt wird, und Fortschritte dürfen nicht von einer Lösung hinsichtlich der Teilung der Insel abhängen. Wir werden ebenso hart an einer Vertiefung der Beziehungen zwischen der Europäischen Union und der Türkei arbeiten. Die Türkei ist von großer Wichtigkeit, sowohl als Hauptakteur in einer bedeutenden Region als auch in ihrer Rolle als Verbündete Europas seit langer Zeit. Wir erkennen die europäische Berufung der Türkei und wir erkennen die Notwendigkeit an, die Türkei in den Erweiterungsprozeß einzubeziehen. Wir haben Kriterien festgelegt, die für alle Länder gelten, die den Beitritt zur Europäischen Union anstreben: Notwendigkeit der Marktwirtschaft, demokratische Regierungsform und Einhaltung der Menschenrechte. Für einen Antrag auf EU-Mitgliedschaft der Türkei müssen die gleichen Kriterien gelten wie für alle anderen Länder. Großbritannien möchte die Völker Europas mit Hilfe der Europäischen Union, welche die einzelnen Regierungen zu schaffen versuchen, wieder vereinen. Unsere Völker müssen sich darüber klar sein, daß die Europäische Union für ihr Leben von Bedeutung ist. Sie denken manchmal, daß die Europäische Union zu viel Zeit damit verbringt, über Dinge zu diskutieren, die ihr Leben in keiner Weise betreffen: Abstrakte Begriffe und Theorien anstelle einer konkreten Agenda. Unsere Völker müssen sich dessen bewußt werden, daß ihre Sorgen unsere Agenda in Europa bestimmen. Drei Themen sind von eminenter Bedeutung für die Völker Europas: Beschäftigung und Arbeitsplätze, Kriminalität ssowie Umwelt. Ich weiß, daß diese Themen bei Ihnen an erster Stelle stehen. Sie werden auch bei uns an erster Stelle stehen. Erstens, Beschäftigung. Es spielt keine Rolle, in welchem Land Sie diese Frage stellen. Fragen Sie die Menschen, worum sie sich am meisten sorgen, so ist die Antwort in allen Ländern gleich: um Arbeitsplätze. Ich bin mir sicher, daß Sie genau dies in ihren Wahlbezirken von Ihren Wählern hören. In der Europäischen Union sind über 18 Millionen Menschen arbeitslos. Von ihnen sind über fünf Millionen unter 25. Somit ist jeder zehnte europäische Jugendliche ohne Arbeit. Jeder einzelne von ihnen ist nicht nur eine Zahl, sondern steht für eine menschliche Tragödie, die Verschwendung von Talent und für die Entfremdung von unserer Gesellschaft und Wirtschaft. Die moderne Wirtschaft ist sehr aufregend für die Menschen, die darauf vorbereitet sind, d.h. für die, welche die Fähigkeiten und das Vertrauen besitzen, mit dem neuen Markt zu wachsen und auf ihm zu gedeihen. Viele sind jedoch von diesem Markt eingeschüchtert, und viele sind von ihm ausgeschlossen. Unsere Aufgabe muß sein, eine moderne Marktwirtschaft in Europa aufzubauen, die allerdings auf gerechten, inklusiven Gesellschaftsstrukturen basiert. Ich glaube, daß dies machbar ist und daß Europa uns den Weg dorthin zeigen kann. Die Union spielt bei diesem Prozeß eine entscheidende Rolle. Der Beschäftigungsgipfel in Luxemburg resultierte in einer Agenda mit dem Ziel der Schaffung neuer Arbeitsplätze in der Europäischen Union. Großbritannien wird seine Präsidentschaft nutzen, um diese Agenda energisch in die Tat umzusetzen. Hilfe bedeutet den besten Weg für die Regierungen, den in ihrem Land lebenden Menschen zu Arbeit zu verhelfen und die vier auf dem Beschäftigungsgipfel von Luxemburg formulierten Ziele zu erreichen, die mit den Prioritäten der neuen britischen Regierung übereinstimmen: Beschäftigungsfähigkeit, d.h. die Menschen müssen über die notwendigen Fähigkeiten verfügen, um Arbeit zu finden; Flexibilität und Anpassungsfähigkeit, d.h. unsere Unternehmen müssen sich an den schnellebigen Markt anpassen können; Unternehmertum, d.h. wir müssen Europas Kreativität und Innovation in Arbeitsplätze und Wachstum verwandeln, insbesondere in kleinen und mittleren Betrieben; schließlich Chancengleichheit, d.h. jeder Menschen, der arbeiten will, muß die Möglichkeit dazu erhalten, nicht nur die jungen und körperlich gesunden Menschen. Auf dem Gipfel in Cardiff wird ein wichtiger Punkt der Tagesordnung sein, die Fortschritte der Aktionsprogramme zu untersuchen, die derzeit von den einzelnen Mitgliedstaaten unter Berücksichtigung der in Luxemburg vereinbarten Beschäftigungsleitlinien erstellt werden. Grundvoraussetzung für die Aufrechterhaltung der Konkurrenzfähigkeit ist das Funktionieren und die Vollendung des Binnenmarktes. Wir werden uns für den in Amsterdam verabschiedeten Aktionsplanes zum Binnenmarkt stark machen, und zusammen mit der österreichischen Präsidentschaft ist unser erklärtes Ziel seine Vollendung bis Ende 1998. Der Aktionsplan gibt uns alle Hände voll zu tun. Wir fordern, daß die Binnenmarktregeln schnell und strikter durchgesetzt werden. Wir fordern die Kommission und das Parlament auf, bessere, vereinfachte Rechtsvorschriften festzulegen. Wir fordern einen Binnenmarkt ohne Grenzen, so daß Europa voll und ganz von dem enormen Potential der Informationsgesellschaft und des elektronischen Handels profitieren kann. Unser Ziel ist ein effektiver Binnenmarkt ohne versteckte Hindernisse oder ungerechte staatliche Beihilfen, der wirklichen Wohlstand mit sich bringt. Dann wird ein Europa entstehen, das für die Menschen arbeiten kann und in dem sich die Menschen wieder beruflich eingliedern lassen. Die zweitgrößte Sorge der Menschen ist die Kriminalität. Der Drogenhandel bringt jährlich ungefähr $400 Milliarden weltweit ein und kommt vom Umsatz her gleich nach dem Ölgeschäft. Es handelt sich hier um einen der am stärksten integrierten Handelszweige Europas. Wenn wir die Köpfe des Drogenhandels fassen wollen, so müssen wir ebenso international und über Grenzen hinweg zusammenarbeiten wie sie selbst. Wir müssen das organisierte Verbrechen mit Teamwork und internationaler Zusammenarbeit bekämpfen. (Beifall) Als Präsidentschaft wollen wir so schnell wie möglich die nötigen Kompetenzen für Europol schaffen, damit die europäischen Polizeieinheiten effektiv zusammenarbeiten können. Wir werden die high tech- Kriminalität mit neuen Methoden bekämpfen. Neue Errungenschaften wie internationale Kommunikationsmedien, beispielsweise das Internet, eröffnen ungeahnte neue Möglichkeiten für den Zugang zu Informationen und für die freie Meinungsäußerung. Gleichzeitig besteht hier das Risiko des Mißbrauchs, das wir nur gemeinsam in den Griff bekommen können. Wir werden den Drogenhandel im Kern bekämpfen, indem wir den Drogenländern in Zentralasien dabei helfen, den Drogenfluß einzudämmen. Wir müssen den Menschen zeigen, daß die Europäische Union ihre Ängste und Sorgen teilt und in der Lage ist, sie in Angriff zu nehmen. Auch die Umwelt gehört zu den großen Sorgen der Menschen in der Union. Sie erwarten von uns, daß wir unsere Pflicht ernst nehmen, den Planeten sorgsam zu behandeln und ihn unseren Kindern in gutem Zustand zu überlassen. Im allgemeinen müssen die Aktivitäten der Europäische Union auf die Sicherung eines nachhaltigen Europa ausgerichtet sein. Wir werden die britische Präsidentschaft nutzen, um Umweltbelange in den Mittelpunkt des Entscheidungsprozesses innerhalb der Europäischen Union zu rücken. Sie sollten bei der gesamten Politik Europas im Mittelpunkt stehen und nicht schmückendes Beiwerk sein oder lediglich am Rande erwähnt werden. Die Verkehrspolitik der Europäischen Union hat großen Einfluß auf die Umwelt. Wir wollen sicherstellen, daß dieser Einfluß positiv ist. Mit diesem Ziel werden wir im Juni eine Ministerratstagung zu den Themen Verkehr und Umwelt abhalten. Wir werden uns der Vorschläge bezüglich strengerer Normen für Fahrzeugemissionen annehmen und so die Luftqualität im Sinne der Menschen verbessern. Dank der Verknüpfung dieser beiden Themen können wir dazu beitragen, die europäische Verkehrspolitik umweltfreundlich zu gestalten. Die britische Präsidentschaft geht einher mit drei wichtigen internationalen Vorhaben hinsichtlich des Umweltschutzes: die Umsetzung der auf dem Klimagipfel in Kyoto getroffenen Vereinbarungen, Verhandlungen über sauberes Trinkwasser in den Vereinten Nationen und Gespräche zum weltweiten Schutz der Wälder. Kyoto hat bewiesen, daß die Europäische Union eine führende Rolle im Umweltschutz auf überzeugende Weise übernehmen kann. Dennoch hat uns Kyoto nicht weit gebracht auf dem Weg zu unseren Zielen. Die getroffenen Vereinbarungen müssen nun erst in die Praxis umgesetzt werden, und die Fragen, bei denen kein Einverständnis erlangt werden konnte, müssen von neuem diskutiert werden, um das generelle Einverständnis mit unseren Partnern auf der ganzen Welt auszubauen. Beschäftigung, Kriminalität und die Umwelt. Dies sind die Hauptsorgen der Menschen in Europa und dies sind die Hauptanliegen der britischen Präsidentschaft. Gleichzeitig sind jedoch Fortschritte hinsichtlich der Reformpläne für Europa selbst unabdingbar. Die schnellebige Welt von morgen gehört denen, die am schnellsten reagieren und agieren sowie denjenigen, die modernisieren. Die Menschen wünschen sich eine Europäische Union, die gut und gerecht zu ihrem Nutzen funktioniert. Die von der Kommission im Rahmen der Agenda 2000 vorgeschlagenen Reformen stellen ein vielversprechendes Programm zur Modernisierung der Europäischen Union dar. Die Europäische Union muß sich wandeln, um den Herausforderungen der Erweiterung, aber auch denen einer sich wandelnden Welt gewachsen zu sein. Der Europäischen Union stehen einige schwierige Entscheidungen bevor. Die Gemeinsame Agrarpolitik ist vielleicht das beste Beispiel. In den fünfziger Jahren war sie vor dem Hintergrund einer Mangelsituation bei Lebensmitteln äußerst sinnvoll. Eine gemeinsame Politik ist auch heute noch sinnvoll, aber sie muß modernisiert werden. Die Kommission wurde in Luxemburg damit beauftragt, Legislativvorschläge vorzulegen. Im Zuge unserer Präsidentschaft wollen wir dafür sorgen, daß dies vonstatten geht. Ich weiß, welch großes Anliegen eine Reform der Gemeinsamen Agrarpolitik darstellt, und ich bin mir der unterschiedlichen Standpunkte bewußt. Dennoch sind wir uns in vielen Punkten einig. Im Rahmen einer neuen Agrarpolitik werden unsere Landwirte weiterhin unterstützt, aber die Steuerzahler und die Verbraucher sollen nicht mehr so stark dadurch belastet werden, wobei die ländlichen Gemeinden sowie der ländliche Raum geschützt werden soll. Ich weiß, daß viele Abgeordnete des Europäischen Parlaments einen Umschwung in unserer Politik wünschen, damit unsere Ressourcen zu einem höheren Anteil auf den Gebieten investiert werden können, die heute für uns von Belang sind. (Beifall) Wir werden unsere Präsidentschaft nutzen, um mit Ihnen gemeinsam dafür zu sorgen, daß unser Geld für die richtigen Zwecke ausgegeben wird. Die Menschen wollen sicher sein, daß die Lasten gerecht geteilt werden, daß regionale Beihilfen in die ärmsten Regionen fließen, also in die Regionen mit den größten Bedürfnissen. Sie fordern ein hartes Durchgreifen gegen Mißwirtschaft und Betrug, sie wollen sicher sein, daß ihr Geld nicht verschwendet wird. Unser Hauptziel ist eine effizientere, besser funktionierende Europäische Union zum Nutzen der Menschen. Ein weiteres Ziel ist eine für die Menschen zugänglichere Union. Wir werden Maßnahmen für eine transparenteres Europa vorschlagen, die auch den Ministerrat selbst betreffen. Wenn die Menschen glauben sollen, daß die Europäische Union Bestandteil ihres Lebens ist, so müssen sie zumindest auch wissen, was diskutiert und wie von uns entschieden wird. (Beifall) Darüber hinaus soll die britische Präsidentschaft dazu beitragen, den Glauben der Menschen an die Fähigkeit der Europäischen Union, weltweit für sie zu sprechen und zu handeln, wiederherzustellen. Dabei habe ich die Termini "sprechen" und "handeln" absichtlich gewählt. Es ist wichtig, daß die Stimme der Europäischen Union schnell und mit Autorität gehört wird. Es ist jedoch ebenso wichtig, daß unseren Worten Taten folgen und wir zeigen, daß Aktionen der Europäischen Union Einfluß haben. Die Europäische Union kann und sollte eine entscheidende Rolle auf der Weltbühne spielen. Wir werden unsere Präsidentschaft nutzen, um uns für einen Verhaltenskodex der Europäischen Union für Rüstungsexporte einzusetzen, damit allseits anerkannte Normen für sämtliche Rüstungsexporte durch Mitgliedsländer der Europäischen Union aufgestellt werden können. Wir werden die neue Gemeinsame Aktion der Europäischen Union gegen Landminen durchführen, welche das Engagement der Union für ein weltweites Landminenverbot, für ihr Programm der Landminenbeseitigung und für die Hilfe der Landminenopfer weiter bestärkt. (Beifall) Wir werden uns stark machen für ein kohärentes Vorgehen der Europäischen Union in der Frage der Menschenrechte und durch Zusammenarbeit in Partnerschaft und im Dialog mit anderen Ländern dafür sorgen, daß dies konkrete Auswirkungen hat. Wir werden die Bemühungen der Union um verbesserte Beziehungen zu den anderen Regionen der Welt fortsetzen. Morgen werde ich Washington und Ottawa besuchen, um die USA und Kanada von unseren Plänen im Rahmen der Präsidentschaft zu unterrichten. Im Mai werden wir Gipfeltreffen mit beiden Ländern abhalten. Im Februar werde ich Lateinamerika besuchen und den Vorsitz bei den Ministertreffen Europäische Union/Rio und Europäische Union/San José führen. Tony Blair wird den Vorsitz bei dem zweiten Treffen Asien-Europa im April in London führen, dem ersten Gipfeltreffen dieser Art mit Asien auf europäischem Boden und ein wichtiger Meilenstein für unsere Beziehungen zu Asien. Während unserer Präsidentschaft werden wir uns auch um eine Einigung über das Mandat der Europäischen Union hinsichtlich der Verhandlungen über die Nachfolge des LoméAbkommens bemühen. Im Zuge unserer Präsidentschaft wird die Europäische Union weiterhin mit unseren Partnern die Durchführung des Friedensabkommens in Bosnien unterstützen. Wer werden uns um schnellere und effizientere Hilfsleistungen der Europäischen Union in dieser Region bemühen. Wir werden dafür sorgen, daß die Europäische Union weiterhin einen positiven Beitrag zum Friedensprozeß im Nahen Osten leisten wird. Wir sind beunruhigt über die derzeit festgefahrene Situation, die für die Europäische Union von ebenso entscheidender Bedeutung ist wie für alle anderen. Deshalb werden wir die Bemühungen der USA ergänzen, Gespräche zwischen beiden Seiten zu forcieren, und wir werden prüfen, inwieweit Europa Fortschritte bei pragmatischen Maßnahmen wie z.B. beim Gaza-Flug und -Seehafen vereinfachen kann. Ich möchte an dieser Stelle auch betonen, daß wir die tiefe Besorgnis des Europäischen Parlaments über die jüngsten Vorfälle in Algerien teilen. Sie haben Ihren Gefühlen klar und deutlich Ausdruck verliehen, insbesondere durch die Verleihung des Sacharow-Preises 1997 an Selima Ghezali. Ihr Werk, das unter beschwerlichsten Bedingungen entstanden ist, soll eine Mahnung an die ganze Welt sein, die Probleme Algeriens nicht zu ignorieren. Die kürzlich in Algerien verübten Massaker und das Ausmaß der Grausamkeiten sind entsetzlich. Die Menschen in ganz Europa teilen das Gefühl der Abscheu und des Horrors angesichts der Presseberichte über Algerien in den letzten Wochen. Der britische Botschafter hat - im Namen der Präsidentschaft - bei den algerischen Behörden um Erlaubnis gebeten, die Stätten der jüngsten schrecklichen Greueltaten aufzusuchen. Wir möchten herausfinden, wie wir helfen können. Bisher gibt es keine Beweise für die Anschuldigungen, daß algerische Sicherheitsbehörden an den Massakern beteiligt waren. Die Weltpresse hat ein starkes Interesse an diesen dramatischen Vorfällen. Es liegt im Interesse der algerischen Behörden, daß sich die Presse selbst ein Bild von den Vorgängen im Land machen und mit eigenen Augen sehen kann, wer für den Terrorismus verantwortlich ist. Die Regierungen der internationalen Gemeinschaft haben ebenfalls ein legitimes Interesse an der Klärung dieser Frage. In der Vergangenheit mußten wir immer wieder die Erfahrung machen, daß Terrorismus allzu schnell auf andere Länder übergreifen kann, nachdem er zunächst in einem Land Fuß fassen konnte. (Beifall) Aus diesem Grund hat sich die britische Präsidentschaft so schnell dafür entschieden, eine Troika nach Algerien zu entsenden. Diese Troika soll die Möglichkeiten für einen Beitrag der Europäischen Union zur Beendigung der Massaker prüfen und das starke Mitgefühl der Menschen in Europa angesichts des Terrors und der Leiden der Menschen in Algerien demonstrieren. Ich versichere Ihnen, daß die Präsidentschaft das Europäische Parlament lückenlos auf dem Laufenden halten wird. Abschließend möchte ich sagen, daß man auch in einer noch so langen Ansprache nur einen kleinen Einblick in das Programm einer sechsmonatigen Präsidentschaft geben kann. Es ist ein ehrgeiziges und umfassendes Programm. Es ist ein Programm, das Europa so darstellt, wie Großbritannien und das Europäische Parlament es sich wünschen. Ein inklusives Europa, das von Wohlstand geprägt ist, das offen und friedlich ist, eine effiziente Union, die effektiv bei Belangen zusammenarbeitet, die unsere Bürger betreffen und die mit einer klaren und kräftigen Stimme weltweit für diese Menschen spricht. Dem Europäischen Parlament kommt eine Schlüsselrolle bei dieser Vision zu. Die britische Regierung hat sich bemüht, die Kontakte zum Parlament zu intensivieren - Kontakte, die von der vorigen britischen Regierung vielleicht zu sehr vernachlässigt wurden - und wir haben das Programm unserer Präsidentschaft in enger Beratung mit Ihnen und anderen Abgeordneten des Europäischen Parlaments ausgearbeitet. Wir möchten mit unserer Präsidentschaft bewirken, daß Sie die besten Voraussetzungen dafür haben, Ihre bedeutende Rolle bei den äußerst wichtigen anstehenden Entscheidungen zu spielen. Die Stimme des Europäischen Parlaments wird in der Debatte um die Wirtschafts- und Währungsunion großes Gewicht haben. Bei der Erweiterung ist Ihre Zustimmung notwendig. Nach Inkrafttreten des Amsterdamer Vertrags werden Sie noch weitaus mehr Gesetzgebungsbefugnisse erhalten. Die britische Präsidentschaft ist fest entschlossen, einen gleichberechtigten Dialog auf all diesen Gebieten mit Ihnen anzustrengen, von den Plenardebatten bis zu den Beratungen in Ihren Ausschüssen. Insgesamt jedoch geht Ihre Rolle weit über all dies hinaus. Ich bin überzeugt, daß das Europäische Parlament eine äußerst wichtige Rolle bei unserer Aufgabe spielt, die Europäische Union den Menschen näherzubringen, indem die Hauptpunkte den Bürgern Europas erklärt werden und indem sichergestellt wird, daß sie ihre Meinung äußern können und ihnen zugehört wird. Als Regierung, die an ein offenes, transparentes Europa glaubt und an ein Europa, das die Ansichten der normalen Leute reflektiert und im Sinne ihrer Bedürfnisse handelt, schreiben wir dem Europäischen Parlament eine äußerst wichtige Rolle zu. Wir werden nicht immer einer Meinung sein, aber ich kann Ihnen versichern, daß Ihre Ansichten bei uns immer Gehör finden werden. Wir befinden uns an der Schwelle zu einem größeren, stärkeren Europa; einem Europa, das sich von Warschau bis nach Edinburgh erstreckt; einem friedlichen, wohlhabenden und selbstbewußten Europa; einem Europa, das weltweit mit einer Stimme sprechen kann, aber gleichzeitig unterschiedliche nationale Kulturen innerhalb der Union respektiert und fördert. Es fällt Großbritannien zu, das Zepter der Präsidentschaft zu führen, wenn diese Möglichkeiten in greifbare Nähe gerückt sind. Wir sind auf Ihre Hilfe angewiesen, wenn wir diese Möglichkeiten beim Schopf fassen wollen. Ich weiß, daß wir diese Hilfe von Ihnen bekommen werden. (Lebhafter Beifall) Der Präsident Vielen Dank, Herr amtierender Ratspräsident! Das Wort hat Frau Green. Green Herr amtierender Präsident, es ist mir ein außerordentliches Vergnügen, Sie heute im Europäischen Parlament begrüßen zu dürfen. Als britische Labour-Abgeordnete des Europäischen Parlaments bin ich hocherfreut, den ersten Minister einer Labour-Regierung seit über zwei Jahrzehnten hier willkommen zu heißen. (Beifall von links) Als Vorsitzende der SPE-Fraktion hier im Haus weiß ich, daß Sozialisten, Sozialdemokraten - sowie einige andere Abgeordnete im Haus - unglaublich erleichtert über das Ende der vorigen Regierung sind, die der Europäischen Union ausgesprochen feindlich gesinnt war, ausgesprochen unehrlich ihr gegenüber war und ausgesprochen hinderlich innerhalb der Europäischen Union war. (Beifall von links) Am 4. Mai 1997, gerade drei Tage nach den Wahlen in Großbritannien, war folgende Überschrift im Observer zu lesen: " Ade Fremdenhaß" . Die erste positive Botschaft der britischen Regierung und des amtierenden Präsidenten, war insbesondere an die Europäische Union gerichtet. Der Außenminister ist hier sehr herzlich willkommen. Am 16. Oktober 1992, am Ende der letzten britischen Präsidentschaft, richtete mein Kollege und Vorgänger Jean-Pierre Cot das Wort an den damaligen britischen Premierminister und sagte: " Zu Beginn der britischen Ratspräsidentschaft war ich voller Vertrauen und ging davon aus, daß die britischen Tugenden fair play und Effizienz zu ihrem Erfolg gereichen würden." Sein Schlußurteil lautete: " Die britische Präsidentschaft verhielt sich weniger als gerechter Makler und mehr als eifriger Verfechter eigener Interessen" . Heute appelliere ich an den Außenminister, dafür zu sorgen, daß die britische Präsidentschaft dieses fair play und diese Effizienz an den Tag legt und die britische Selbstachtung und Würde in diesem Haus und in Europa wiederherstellt. Darüber hinaus hoffen wir, daß diese Präsidentschaft bei dem Bemühen um die Verwirklichung der von ihr gesetzten Prioritäten den Elan, die Stärke, die Phantasie, das Flair und die Vorstellungskraft unter Beweis stellt, welche die britische Regierung in den ersten acht Monaten seit Regierungsantritt unter Beweis gestellt hat. Es wird weder den Außenminister noch das Haus überraschen, daß meine Fraktion sich mit den Hauptpunkten der Politik einverstanden erklärt, die er uns heute in Form seines Tätigkeitsprogramms für die nächsten sechs Monate dargelegt hat. Kollegen aus meiner Fraktion werden sich im Laufe der heutigen Debatte eingehend mit dieser Agenda - Arbeitsplätze, Drogen, Umweltschutz, außenpolitische Fragen - befassen. Ich möchte besonders zwei Themen ansprechen. Zum einen die Erweiterung der Union um Zypern sowie die mittel- und osteuropäischen Länder. Wir begrüßen das Engagement des amtierenden Präsidenten, die Beitrittsverhandlungen auf inklusive und transparente Art und Weise im März in London zu eröffnen. Ich weiß, daß sich die britische Regierung nicht vor steinigen Wegstücken scheut. Ich möchte den amtierenden Präsidenten auffordern, den steinigen Weg zu begehen, der unserer Meinung nach die Eröffnungskonferenz begleitet, nämlich, den Diskussionsprozeß über das komplexe Thema zu beginnen, das in Amsterdam nicht abgeschlossen wurde und zu dem der Luxemburger Gipfel zumindest äußerte, es müsse in Angriff genommen werden. Zwar ist es nicht populär oder einfach, das Thema institutioneller Reformen anzusprechen, aber die simple Wahrheit ist, daß die Europäische Union ohne mehr qualifizierte Mehrheitsentscheidungen nicht funktionieren kann... ... ganz abgesehen von einer neuen Stimmengewichtung, der Anzahl der Kommissionsmitglieder usw. Ähnlich heißt es, daß die Reform der Gemeinsamen Agrarpolitik sowie der Strukturfonds, die von Ihnen erwähnt wurde, erst Ende des Jahres, nach den Bundestagswahlen in Deutschland, in Angriff genommen wird. Niemand erwartet, daß diese Fragen innerhalb der nächsten sechs Monate geregelt werden, aber bitte tun Sie nicht so, als existierten sie nicht. Das zweite Thema, das ich ansprechen möchte, ist die Entscheidung im Hinblick auf den Ebro, die Anfang Mai diesen Jahres ansteht. Dieses Parlament, so der amtierende Präsident, hat eine einzigartige und ganz besondere Verantwortung. Es ist das einzige Parlament in Europa, das eine direkte Beziehung zur Europäischen Zentralbank hat und das bereits eine direkte Beziehung zum ECOFIN hat. Dieses Parlament kann eine demokratische Kontrolle über den Ebro und die Institutionen ausüben, die seinen Erfolg oder Mißerfolg bestimmen werden. Auf dieser Seite des Hauses sind wir überzeugt, daß das Europäische Parlament diese Rolle auch spielen und sich dabei nicht "auf die Füße treten" lassen wird. Wir bitten nun den Rat eindringlich, die Vorschläge, die ihm vom Parlament unterbreitet werden, ernsthaft zu prüfen, um dem Ebro demokratische Legitimität zu verleihen. Dadurch, daß sich die britische Präsidentschaft für das Recht dieses Parlaments ausgesprochen hat, seine Meinung darzulegen zu den Empfehlungen des ECOFIN bezüglich der Frage, welche Länder in der ersten Runde der WWU dabei sein sollen, hat sie klar und deutlich ihr Engagement für die Demokratie signalisiert, wofür wir sehr dankbar sind. Ich hoffe nun, daß der amtierende Präsident seine Kollegen dazu bringen wird, einen demokratischen Ebro zu unterstützen. Diese Präsidentschaft fällt in eine sehr bedeutsame Zeit - falls der Außenminister dies nicht gesagt hat, habe ich es nun nachgeholt. Sie wird begleitet von Hoffnungen derer, die sich Gedanken machen über die Zukunft Europas und, insbesondere, über die Jugend. Wir wünschen uns, daß das Unternehmen gelingen wird. (Beifall) Martens Herr Präsident, Herr Ratspräsident, ich danke Ihnen für Ihre Erklärung und insbesondere für Ihre Zusage, daß Sie auf die Stimme dieses Parlaments hören werden. Sie haben daran erinnert, daß Ihre Präsidentschaft durch zwei historische Vereinbarungen gekennzeichnet sein wird. Am 30. März starten die Verhandlungen mit elf Beitrittskandidaten, und während des ersten Wochenendes im Mai wird die Entscheidung über den Ebro fallen. Diese historischen Schritte wurden in den Verträgen vorgesehen und lange bei den europäischen Gipfeln vorbereitet. Sie illustrieren abermals die Methode, welche die Europäische Gemeinschaft in die Lage versetzt hat, auf der Grundlage eines schrittweisen und kontinuierlichen, kreativen Prozesses zu funktionieren, bei dem Geduld, aber auch Entschlossenheit die besten und sichersten Motoren sind. Auch wenn der Weg jetzt abgesteckt ist, sind Sie für die Festlegung und die Abwicklung der Agenda verantwortlich sowie auch und vor allem für die Schaffung des politischen Klimas. Sie haben soeben über die Transparenz Ihrer Beschlüsse und die Berücksichtigung der öffentlichen Meinung gesprochen. Ich denke, daß während Ihrer Präsidentschaft die Unterstützung der Bevölkerung eine Schlüsselrolle in den Ländern spielen wird, in denen der Ebro eingeführt wird, aber auch in den beitrittswilligen Ländern, die endlich zu der Gemeinschaft von freien und demokratischen Völkern gehören wollen. Nie waren die Beschlüsse der Europäischen Gemeinschaft so konkret und haben so tief in das tägliche Leben unserer Mitbürger eingegriffen. Herr Ratspräsident, wir wissen, daß die britische Tradition, durchdrungen von ihrem Sinn für Demokratie, viel Wert auf die Teilnahme eines jeden an wichtigen gemeinsamen Entscheidungen legt. Darum ist es paradox, daß Ihre Regierung angekündigt hat, daß sie nicht zu der ersten Gruppe von Mitgliedstaaten gehören will, die den Ebro einführt. Jean Monnet sagte über die Briten: Wir sind uns bewußt, daß Ihr die Tatsachen respektiert und nicht die Hypothese. Die Geschichte gab ihm Recht, als er voraussagte, daß das Vereinigte Königreich nach langem Zögern für die EGKS und die EWG kandidieren würde, sobald diese zwei Gemeinschaften ihre ersten Erfolge verbuchen werden, ohne auch nur etwas an ihren föderativen Prinzipien zu verändern. Ich vertraue meinerseits in Ihren Pragmatismus. Sobald der Ebro eine starke, stabile, attraktive Währung sein wird, wird auch Ihr Land beitreten und zu ihrer Ausstrahlung beitragen. Wir erwarten von Ihrer Präsidentschaft, daß Sie während einer heiklen Phase, in der eingreifende formale Entscheidungen eine Menge alter Gewohnheiten über den Haufen werfen werden, all Ihr Talent und Ihre Energie einsetzen werden, um der Bevölkerung der ganzen Union eine Botschaft von Hoffnung und Vertrauen zu bringen. Denn jeder neue Tag bestärkt uns in unserer Überzeugung, daß der Ebro trotz Skepsis und Widerstand kommen wird. Dies ist eine neue Chance für die Sicherung des Lebensstandards unserer Bevölkerung, eine neue Chance für das Wachstum unserer Wirtschaft, die eine absolute Voraussetzung für die Schaffung neuer Arbeitsplätze bildet. Nie zuvor war auch die Hoffnung auf einen dauerhaften Frieden auf unserem Kontinent so nah und so fest. Darum müssen wir unsere Mitbürger überzeugen, daß sie der großen Erweiterung nach Mittel- und Osteuropa großzügig und dankbar entgegensehen müssen. Auf dem europäischen Gipfel von Cardiff, Mitte Juni dieses Jahres, werden ferner die ersten Schritte für die Reformen der Agenda 2000 gesetzt. Dort werden Sie all Ihre Kreativität aufwenden müssen, um zu verhindern, daß die Fünfzehn, nach den historischen Beschlüssen über die Erweiterung und den Ebro, in Ohnmacht sinken und sich über zweitrangigen Fragen von geldlichem Interesse zerstreiten. Das Streben nach dem Allgemeinwohl muß über die nüchterne Verteidigung erworbener Rechte oder den Populismus von nationalen oder Klassenegoismen siegen. Dafür gibt es die Methode, auf der die Europäische Gemeinschaft gebaut ist. Die gemeinschaftliche Integration, der Schlüssel zum Erfolg der Europäischen Gemeinschaft, lag darin, der Zugehörigkeit zu einem starken Ganzen den Vorrang einräumen, das unsere Interessen nach außen vertritt und zugleich intern solidarisch ist, so daß ein jeder sich einbezogen fühlt. Wir müssen diesen Weg weitergehen, und wir unterstützen Sie bei den Aktionen, die Sie angekündigt haben. Beschäftigung, Wettbewerbsfähigkeit, Betrugs- und Verbrechensbekämpfung, Schutz von Umwelt und Volksgesundheit, Kultur, Informationsgesellschaft, Start der Analyse- und Planungseinheit der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik, Erneuerung der Vereinbarung von Lomé, Förderung der Menschenrechte in der Welt, das haben Sie angekündigt, und ich frage Sie, Herr Ratspräsident: werden Sie Aktionen für die Menschenrechte in Nigeria, in Burma, die Lösung des zypriotischen Problems unternehmen? Frau Green hat das betont, ich tue es noch einmal. Auch die institutionelle Reform, die in Amsterdam nicht zustande gebracht wurde, ist absolut eine Aufgabe für jede Präsidentschaft, auch für die Ihre. Es hat mich besonders getroffen, als ich kürzlich ein Interview des früheren Präsidenten der Europäischen Kommission, Jacques Delors, las, der sagte: Die europäische Integration wurde auf der Basis der Wirtschaft zustande gebracht. Jetzt gehen wir an ein zweites großes Unterfangen heran: die Erweiterung um die Länder Mittel- und Osteuropas. Aber, sagt Jacques Delors, und ich zitiere ihn: "Dies würde voraussetzen, daß alle Mitgliedstaaten bis zum Jahre 2010 die gleichen Ziele für das vereinte Europa hätten und die Mittel, um diese zu erreichen. Nun bezweifle ich das aber stark. Wenn wir nicht ernsthaft über diese Frage nachdenken, befürchte ich, daß sich das Projekt Europa zugunsten einer großen Freihandelszone langsam verflüchtigt" . (NL) Diese Botschaft von Jacques Delors müssen wir gut in unseren Ohren, in unserem Gehirn, in unserer Mentalität und in unserem Geist haben. Ich appelliere an Sie, die Sie in Ihrer Tradition durch Pragmatismus gekennzeichnet sind, auch eine Anstrengung zu Kreativität zu unternehmen und diese Europäische Union auch im kommenden Jahrhundert leben zu lassen. (Beifall) Collins, Gerard Herr Präsident, ich heiße den Außenminister des Vereinigten Königreichs als amtierenden Ratspräsidenten heute vormittag herzlich im Parlament willkommen. Ich wünsche ihm jeden erdenklichen Erfolg im Namen der Bürger Europas. Ich danke ihm für die ausführliche, an das Parlament gerichtete Ansprache. Ich erkläre mich mit den Schwerpunkten Präsidentschaft gesetzten, die von ihm klar umrissen wurde, einverstanden. Ich unterstütze nachdrücklich die von der Präsidentschaft gesetzten Priorität, den Völkern Europas aufzuzeigen, daß die Europäische Union in praktischer Hinsicht für sie arbeitet. Dieses Ziel kann nur dann erreicht werden, wenn der Mehrheit der Bürger klar und deutlich gezeigt werden kann, daß die Europäische Union für ihre alltäglichen Belange von Bedeutung ist und, daß die Union dazu beitragen kann, Lösungen für gesellschaftliche Probleme zu finden. Das besorgniserregendste Thema der Gegenwart ist Kriminalität. Tatsächlich gibt es in jedem europäischen Land kaum jemanden, der nicht schon irgendwie Opfer eines Verbrechens war oder dessen Familie auf die eine oder andere Art von Kriminalität betroffen ist. Fast jede Fernsehreportage im Abendprogramm bringt Berichte in unsere Wohnzimmer, die immer schrecklichere Verbrechen zum Thema haben, die von schlechten Menschen verübt werden, und zwar oft gegen wehrlose Mitglieder unserer Gesellschaft, beispielsweise kleine Kinder oder ganz alte Menschen. Sehr viele unserer Mitmenschen sind besorgt um ihre persönliche Sicherheit oder um die ihrer Familie. In vielen unserer Gemeinden gehören Wohnungseinbrüche, Überfälle und gewalttätige Angriffe heute schon fast zum normalen Leben, was vor Jahren noch nicht der Fall war. Die Ursache für diese Verbrechen liegt zu einem großem Teil in der Drogenabhängigkeit und dem Mißbrauch illegaler Drogen. Illegale Drogen sind heutzutage anscheinend überall erhältlich, sowohl in jeder Menge als auch in jeder Form, insbesondere für junge Menschen. Dieser Drogenmißbrauch führt zu schwerwiegenden Gesundheitsproblemen bei jungen Leuten, die sich leicht beeindrucken und zum Experimentieren mit Drogen überreden lassen. Die Drogenabhängigkeit und -sucht, die im schlimmsten Fall folgt, kann dann nur noch durch kriminelle Machenschaften finanziert werden. Genau diese Beschaffungskriminalität stellt ein ernsthaftes Risiko für viele unserer Gemeinden dar. Ich bin sicher, daß die Europäische Union einen entscheidenden Beitrag im Kampf gegen die Geißel des Drogenmißbrauchs leisten kann, indem ihre Ressourcen in Absprache mit den nationalen Behörden auf die Bekämpfung des internationalen Drogenhandels konzentriert werden. Der illegale Drogenhandel ist ein komplexer, gut durchdachter internationaler Geschäftszweig. Der Kampf gegen den Handel mit Drogen muß genauso komplex, gut durchdacht und international organisiert sein, um etwas zu bewirken. Diejenigen, die an den Verhandlungen über den Maastrichter Vertrag teilgenommen haben, hatten gehofft, daß Europol nationale Behörden mit den Erkenntnissen und Informationen über Geldwäsche, illegale Drogenherstellung und Schmuggel versorgen könne, die für die Verfolgung der für die Verteilung der Drogen in unseren Gemeinden Verantwortlichen erforderlich sind. Viele Jahre später sehe ich voller Enttäuschung, daß wieder eine andere Präsidentschaft die Abschließung der Vorbereitungen für die Schaffung von Europol als eines ihrer Ziele auflisten muß. Die einzigen Menschen, die sich über diese erbärmliche Verzögerung freuen dürften, sind die am illegalen Drogenhandel Beteiligten. Trotzdem begrüße ich das Engagement der britischen Präsidentschaft, Europol aufzubauen, sowie ihr Interesse an der Unterstützung internationaler Bemühungen im Kampf gegen das illegale Drogengeschäft aufs herzlichste. Ich werde jeden diesem Parlament vorgelegten Vorschlag in dieser Richtung voll unterstützen. Während der britischen Präsidentschaft werden Entscheidungen fallen, welche die Länder betreffen, die bei der ersten Runde der einheitlichen Währung dabei sein werden. Zwar habe ich Verständnis dafür, daß Großbritannien nicht zu diesen Ländern zählen wird, aber trotzdem ist es nicht minder wichtig, daß alle Länder - und das gilt auch für die Länder, die nicht vom ersten Tag an bei der einheitlichen Währung dabei sind - aktiv an der Vorbereitungsund Planungsphase zur Einführung des Ebro beteiligt sind, denn diese Währung hat schließlich einen potentiellen Einfluß auf die Wirtschaft aller Länder, egal ob innerhalb oder außerhalb der einheitlichen Währungszone. Ein Aspekt von eminenter Wichtigkeit bei der Einführung der neuen Währung wird die Einstellung der einzelnen Bürger zum Ebro sein. Der amtierende Präsident kann sich sicherlich noch an die zurückhaltende, besorgte und sogar ängstliche Reaktion vieler Briten und, wohlgemerkt, irischen Bürger auf die Umstellung auf das Dezimalsystem bei unseren jeweiligen Währungen in den sechziger Jahren erinnern. Im Auftakt zur Einführung des Dezimalsystems war vielleicht nicht richtig verstanden worden, wie wichtig ein hoher Grad an Zufriedenheit bei den Verbrauchern ist. Ich glaube, daß wir heute mit dem gleichen Risiko konfrontiert sind. Es ist von großer Wichtigkeit, daß die europäischen Institutionen, genauso wie die nationalen Regierungen, in allen Bevölkerungsgruppen einen umfassenden Erziehungsprozeß einleiten und nicht nur in Finanz- und Geschäftskreisen, so wie dies zur Zeit der Fall zu sein scheint. Die Einführung des Ebro wird es erforderlich machen, daß Gelder der heutigen Währungen in die neue Währung umgetauscht werden. Dies stellt eine nützliche Gelegenheit für die Behörden dar, sich ein Bild vom Vermögen Krimineller zu machen und dementsprechende Maßnahmen einzuleiten. Ich hoffe, daß die Präsidentschaft die für diese Suche nach illegalem Vermögen notwendige Initiative und entsprechende Maßnahmen rechtzeitig ergreifen wird, um diese Gelegenheit zu nutzen. Im von der Präsidentschaft vorgelegten Tätigkeitsprogramm wird auch vorgeschlagen, sich in den nächsten sechs Monaten um Fortschritte bei den Verhandlungen über die Reform der Gemeinsamen Agrarpolitik zu bemühen. Selbstverständlich müssen die detaillierten Vorschläge der Kommission erst auf dem Tisch liegen, bevor bedeutende Fortschritte gemacht werden können. Einer endgültigen Einigung über die Reform der Gemeinsamen Agrarpolitik sollte eine lange und ausführliche Debatte über mehrere Präsidentschaften hinweg vorausgehen. Diese Reform wird von eminenter politischer Bedeutung sein, und zwar nicht nur für die zukünftigen Beziehungen mit osteuropäischen Ländern, sondern auch für unseren ländlichen Raum, für die Lebensmittelpolitik und für die Millionen betroffener Landwirte und Arbeitskräfte. Schließlich hat die Präsidentschaft die Umweltpolitik auf ihre Prioritätenliste gesetzt. In dieser Hinsicht würde ich mir wünschen, daß sie ernsthaft die Lösung eines Umweltproblems erwägt, das Ihren irischen Nachbarn sehr zu schaffen macht - das Problem, daß permanent radioaktives Material vom Sellafield-Komplex in die Irische See geleitet wird. De Vries Herr Präsident, nach Jahren des versauerten Negativismus ist die positive Einstellung der neuen britischen Regierung eine erfrischende Verbesserung. Wenige Präsidentschaften haben so viel goodwill geerntet. Wenige haben übrigens auch eine solche Public-Relations-Kampagne organisiert, um diesen Goodwill zu erzeugen. Wie auch immer: wir heißen England erneut willkommen. Aber eine Warnung ist wohl angebracht. Gute Absichten reichen nicht aus. Eine Präsidentschaft muß Ergebnisse sehen lassen. Das gilt vor allem für zwei Bereiche: Währungsangelegenheiten und Außenpolitik. Die wichtigste Entscheidung für die Union unter der britischen Präsidentschaft betrifft den Ebro. Leider war die britische Regierung nicht bereit, deutlich zu erklären, ob und wann England an der europäischen Währung teilnehmen wird. Die Präsidentschaft muß diese entscheidenden Verhandlungen also mit einer auf dem Rücken festgebundenen Hand führen. Tony Blair will in Europa die Führung übernehmen, aber er kann nicht erwarten, von der Seitenlinie aus führen zu können. Ich möchte Großbritannien dennoch auffordern, dafür zu sorgen, daß die Mitgliedstaaten den Vertrag respektieren, wenn sie den ersten Präsidenten der Europäischen Zentralbank ernennen. Nach dem Vertrag gilt diese Ernennung für einen vollen Zeitraum von acht Jahren und also nicht für zwei Zeiträume von vier Jahren. Hier an dem Vertrag zu mogeln, würde der Glaubwürdigkeit des Ebro schaden, noch bevor er eingeführt wird. Die Finanzkrise in Asien wirft immer mehr Schatten auf Europa. Obwohl kein Grund zur Panik besteht, besteht doch Anlaß zu ernsthafter Besorgnis. Abwertung in Hongkong oder China oder eine Finanzkrise in Japan würde sowohl Amerika als auch Europa stark treffen. Anders als Amerika hat die Union bis jetzt nicht direkt zum Finden von Lösungen beigetragen. Die Abwesenheit des größten wirtschaftlichen Blocks der Welt ist auffallend. Warum hat die Europäische Union kein Team in die betroffenen Länder entsandt, um politische Solidarität zu unterstützen? Natürlich, die Länder Asiens müssen ihre Wirtschaft deregulieren und ihren Finanzsektor reformieren, und der britische Präsident muß das in den ASEAN-Ländern und in Japan deutlich machen. Aber wir müssen auch auf höchstem politischen Niveau unser Vertrauen in die asiatischen Wirtschaften aussprechen. Die Union darf jetzt nicht den Eindruck erwecken, nach innen gekehrt, selbstsüchtig und irrelevant zu sein. Wenn es daneben noch einen Bereich gibt, in dem Bedarf an britischer Führung besteht, dann ist das die Außenpolitik. Vor allem an diesem Punkt wird die britische Präsidentschaft beurteilt werden. Es besteht ein dringender Bedarf an effektiver europäischer Diplomatie im Mittelmeer und auf dem Balkan. Ich unterstütze das Vorhaben der Präsidentschaft, die Union eine aktivere Rolle im Nahen Osten und Algerien spielen zu lassen. Da die algerische Regierung nicht in der Lage oder bereit ist, den Verbrechen gegen die Menschheit in ihrem Land ein Ende zu bereiten, muß die internationale Gemeinschaft ernsthaft in Erwägung ziehen, einen internationalen Strafgerichtshof für Algerien einzurichten. Dies könnte wohl die effektivste Weise sein, international Druck auszuüben. Die Union muß auch die Zusammenarbeit mit der Türkei verbessern. Natürlich kann kein Land der Union beitreten, das die Menschenrechte verletzt. Solange es keine wirkliche freie Meinungsäußerung gibt und solange sogar Kinder von der Polizei gefoltert werden, kann keine Rede von Verhandlungen mit der Türkei sein. Aber in der Zwischenzeit liegt es doch im Interesse Europas, mit der Türkei in Fragen wie regionale Sicherheit und Emigration zusammenzuarbeiten. Im März 1995 beschloß der Assoziationsrat, den politischen Dialog mit der Türkei zu vertiefen. Die Präsidentschaft muß dafür sorgen, daß diese Beschlüsse endlich ausgeführt werden und daß die finanzielle Zusammenarbeit wieder aufgenommen wird. Pacta sunt servanda. Zwei Anmerkungen zum Balkan. Ich mache mir zunehmend Sorgen, daß der Kosovo das nächste Pulverfaß sein wird, das auf dem Balkan explodiert. Vielleicht ist es noch nicht zu spät, um einen Krieg im Kosovo zu verhindern, aber die Zeit vergeht. Es ist wesentlich, daß die EU und die USA den Druck auf Präsident Milosevic erhöhen. Die internationale Gemeinschaft sollte einen hochrangigen Abgesandten für die Kosovo-Frage benennen. Der Kosovo muß eine der Prioritäten der britischen Präsidentschaft sein. Priorität verlangt meine Fraktion auch für die Verhaftung von Kriegsverbrechern in Bosnien. Nationen begehen keine Kriegsverbrechen, Individuen schon. Darum müssen die Schuldigen verurteilt werden. Nur dann wird der Kreislauf der Gewalt durchbrochen. 1998 muß das Jahr werden, in dem Karadzic und Mladic endlich vor Gericht gestellt werden. Das Vereinigte Königreich hat eine große Truppenmacht im ehemaligen Jugoslawien. Ich appelliere daher an die britische Präsidentschaft, alle politischen, aber auch militärischen Mittel einzusetzen, um eine Verhaftung und Ausweisung dieser zwei Verbrecher zu erreichen. Schließlich eine Bemerkung zum demokratischen Gehalt der Union. Eine Art und Weise, die demokratische Kontrolle in der Union zu erhöhen, ist die Einführung eines gemeinsamen Wahlsystems auf der Basis der verhältnismäßigen Vertretung durch den Rat. Wenn unsere europäischen Bürger 1999 über ein solches System verfügen wollen, müssen die nötigen Beschlüsse spätestens im Juni dieses Jahres gefaßt werden, nicht später. Das bedeutet, daß die Präsidentschaft spätestens Ende März Vorschläge vorlegen muß. Die Liberalen teilen den Wunsch der britischen Regierung, Europa näher an die Menschen heranzubringen. Ich vertraue darauf, daß die britische Regierung also unseren Wunsch teilt, diese wichtige demokratische Reform dieses Jahr zustande zu bringen. Herr Präsident, meine Fraktion begrüßt die Ziele und die Worte dieser Präsidentschaft von Herzen. Jetzt ist es an der Präsidentschaft, dafür zu sorgen, daß wir in sechs Monaten auch ihre Taten begrüßen können. Puerta Herr amtierender Ratspräsident! Wie Sie richtigerweise feststellten, bestimmen die den Ebro und den Beginn der Beitrittsverhandlungen betreffenden Fragen Aufgabe und Bedeutung des britischen Vorsitzes. Und was können die europäischen Abgeordneten von einem britischen Vorsitz erwarten? Zweifellos, daß er heute für Europa eintritt und über Zähigkeit, Optimismus, gesunden Menschenverstand sowie, falls möglich, Humor verfügt, und wenn der Ratspräsident Mitglied der Labour-Partei ist, dann gibt das, vor allem uns von der Linken, Anlaß zur Hoffnung, daß er auch sozial eingestellt ist. Daher möchte ich Ihnen zwanglos - keinesfalls erklärend oder feierlich - ein paar Worte zu einigen Ihrer Überlegungen sagen. In dieser Zeit der Erweiterung und der Vollendung der Wirtschafts- und Währungsunion und der anstehenden Entwicklung des Stabilitätspakts muß zwar, selbst wenn sich die Durchführung von Sozialpolitiken besonders schwierig gestalten wird - manchmal werden die Umstände dem im Wege stehen - eindeutig Ja zur Erweiterung gesagt werden, aber es muß auch klargestellt werden - und das haben Sie gemacht -, daß die Bekämpfung der Arbeitslosigkeit unerläßlich ist. Die Bekämpfung der Arbeitslosigkeit darf sich nicht lediglich auf Absichtserklärungen beschränken, sondern muß dieselbe Bedeutung wie die Währung und die Bekämpfung der Inflation, die unsere volle Unterstützung hat, besitzen. Aber es bedarf noch weiterer Dinge. Zur Errichtung eines ausgeglichenen, demokratischen und gerechten Europas ist es unabdingbar, das große Ziel des wirtschaftlichen und sozialen Zusammenhalts nicht aus den Augen zu verlieren. Ziel darf nicht lediglich ein Europa der Freiheiten sein, sondern nach wie vor ein Europa der wirklichen Gleichheit zwischen Nord und Süd, Ost und West. Hier liegt die Frage nahe, wie dieser Zusammenhalt erreicht werden soll. Was schlagen wir vor? Wir schlagen eine weiterhin vernünftige Verwendung der Strukturfonds ohne Verschwendung, mit Transparenz, aber unter Erhalt der inneren Solidarität zwischen Nord- und Südeuropa, die nicht mit einer Erweiterungspolitik in Widerspruch stehen darf, vor. Sie haben die Gemeinsame Agrarpolitik erwähnt, und ich erkühne mich, Ihnen zu sagen, daß die Ungleichgewichte bei den Beihilfen für die verschiedenen Agrarerzeugnissen überwunden werden müssen. Hier tut eine Reform not, aber eine Reform, die auf Chancengleichheit zwischen den verschiedenen Ländern und Landwirten in Europa abzielt. Wenn wir die Erweiterung und gleichzeitig die innere Solidarität finanzieren wollen, dann können wir nicht mit den Ausführungen der Kommission in der Agenda 2000 einverstanden sein. Es ist unmöglich, mit eigenen Einnahmen von lediglich 1, 27 % des Bruttoinlandsprodukts der Gemeinschaft zu arbeiten. Ich werde es so formulieren, daß es verständlich für den Bürger ist: die Kommission schlägt vor, daß pro 10.000 ECU des Bruttoinlandsprodukts 127 ECU dem Gemeinschafshaushalt zufließen sollen. Was fordert das Europäische Parlament? Daß pro 10.000 ECU des BIP der Gemeinschaft 4 ECU mehr - das heißt 131 - dem Gemeinschaftshaushalt zufließen, damit Erweiterung und Solidarität gleichzeitig berücksichtigt werden können. Wie kann es unmöglich sein, 4 ECU pro 10.000 mehr zu verwenden? Es ist mir unbegreiflich, und hier spreche ich nicht nur für mich selbst, sondern im Namen vieler europäischer Bürger. Wir möchten auch gegen Verschwendung und Mangel an Transparenz kämpfen, unterstützen aber gleichzeitig den Wohlfahrtsstaat als Kennzeichen der europäischen Identität. Der Markt muß transparent sein, aber der muß den demokratischen Werten und den politischen und sozialen Rechten der Bürger untergeordnet sein. Ich bin sicher, daß ein Labour-Ratspräsident mit allen Erneuerungen und Konkretisierungen, die jede politische Option benötigt, diesem Vorsatz, den Wohlfahrtsstaat als Kennzeichen der europäischen Identität aufrechtzuerhalten, gegenüber aufgeschlossen ist. Abschließend, Herr amtierender Ratspräsident, möchte ich Ihnen sagen, daß wir ebenfalls der Meinung sind, daß ein vernünftiger Dialog mit der Türkei aufrechtererhalten werden sollte, aber, wie Sie sagten, mit einer europäischen Sichtweise. Die Türkei muß die Bedingungen der übrigen Länder erfüllen. Sie kann im Nordteil Zyperns nicht drohen, kann nicht ständig die Menschenrechte verletzen. Wir können die US-amerikanische Sichtweise, bei der die Bedeutung der Türkei innerhalb der NATO im Vordergrund steht, nicht akzeptieren. Wir haben eine europäische Sichtweise und möchten, daß der Rat sie vertritt. Abschließend und mit der Duldung des Parlamentspräsidenten möchte ich Ihnen sagen, daß wir im Falle Algeriens alle verpflichtet sind. Vielleicht mit unterschiedlichen Sichtweisen, aber wir sind einverstanden, daß die Troika, daß auch eine bedeutende Delegation des Europäischen Parlaments in dieses Land reist, nicht nur um Klarheit hinsichtlich der Vorfälle dort zu schaffen, sondern auch zur Förderung des Dialogs zwischen den Kräften, die den Terrorismus verurteilen und bereit sind, in Algerien den Rechtsstaat zu entwickeln. Für all diese Aufgaben, für ein demokratisches und solidarisches und auch soziales Europa können Sie auf die Unterstützung der Konföderalen Fraktion der Vereinigten Europäischen Union/Nordische Grüne Linke zählen. Roth Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen, liebe britische Ratspräsidentschaft! Ich habe gestern abend lange gegrübelt, was mir einfällt, wenn ich an die britische Präsidentschaft denke, und plötzlich war es dann da in meinem Kopf und vor allem in meinem Bauch: der Rock'n Roll. Der Schrei nach Gerechtigkeit, nach Demokratie, nach Freiheit, nach Solidarität, der phantasievolle Ausbruch aus dem alten Mief. Das ist für mich der Rock'n Roll. Time is on my side vermittelt uns Tony Blair, also talking about my generation , Herr Cook, da stimme ich Ihnen zu, und lassen Sie uns nachdenken, was dieses Europa auf seiner long and winding road alles braucht, denn Europa ist krank. Gesund wird es ganz gewiß nicht dadurch, daß man seinen Zustand ratifiziert, daß man den Zustand akzeptiert und hinnimmt. Europa ist krank, die europäische Idee wird schwächer, weil sie mit vereinten Kräften zur Bedrohung erklärt wird. Früher stand Europa für Freiheit und Frieden, heute wird die Grenzöffnung zur Gefahr, und 2000 kurdische Flüchtlinge werden zur Bedrohung für Ordnung und Sicherheit erklärt. Ja, Herr Cook, ich stimme Ihnen zu: Die Teilung muß überwunden werden, statt neue Mauern zu errichten. Europa ist krank. Die ökologische Zerstörung breitet sich aus, und nicht nur der Wald siecht dahin. Europa ist krank. Es leidet an Massenerwerbslosigkeit und an einer Politik, die von Stabilität redet und dabei nur an Geld denkt, die sich auf den Ebro fixiert, aber nicht auf die Europäer und Europäerinnen. Demokratie lebt im Bemühen um Chancengleichheit, um soziale Gerechtigkeit, um Toleranz, Schutz und Hilfe für die Schwachen. Um die europäische Demokratie ist es schlecht bestellt, wenn 30 Millionen Menschen ohne Arbeit sind. Menschen, die ins soziale Aus gedrängt werden. Menschen, die über ihren sozialen Abstieg mehr und mehr von der gesellschaftlichen und politischen Partizipation ausgegrenzt und mit ihrem Schicksal alleingelassen werden. Menschen, die bereits als Kinder die Erfahrung eines Lebens in Armut und Perspektivlosigkeit gemacht haben. Diese Menschen brauchen mehr als words. Words are all I have to take your heart away. Das reicht diesen Menschen nicht! Weil die Menschen wissen müssen, warum sie Europa überhaupt wollen sollen, braucht es eine klare Zukunftsperspektive für die Europäisierung der Politik, um Probleme europäisch anzugehen, die national nicht lösbar sind. Der Mensch lebt nicht nur von Geld allein. Er braucht Arbeit, um es sich zu verdienen. Er braucht Chancengleichheit, um Arbeit zu bekommen. Er braucht Würde, um an seine Chance überhaupt zu glauben. Soziale Gerechtigkeit ist nicht alles, aber ohne soziale Gerechtigkeit ist Europa nichts! Das muß das Programm der britischen Präsidentschaft sein. Für Europa, aber auch für zuhause. Es sage keiner, das sei unmodern oder das gehe nicht. Frankreich und die selbstbewußte Bewegung der Arbeitslosen beweisen das Gegenteil. You can't always get what you want. But if you try, sometimes you may find that you get what you need! Die EU wird nur dann eine Union der Bürgerinnen und Bürger, wenn auch eine Sozial- und Umweltunion aus ihr wird, die der Nachhaltigkeit verpflichtet ist und die auf Demokratie basiert. Demokratie ist nicht eine Vision, Demokratie ist die Überlebensfrage für diese Europäische Union. Demokratie, die auf dem Prinzip der Partizipation beruht, auf gleichen Rechten für alle Menschen, auf dem Respekt von Grund- und Menschenrechten, Rechten wie dem Asylrecht, die nur dann Sinn machen, wenn ihr Gebrauch garantiert ist, statt daß ihr Mißbrauch beschworen wird. Demokratie, das heißt Transparenz und Öffentlichkeit, denn hinter verschlossenen Türen verkümmern die Prinzipien. Transparenz und Öffentlichkeit meint aber nicht, big brother is watching you in den Amtsstuben befreundeter Regierungen, und meint auch nicht Europol in meiner Privatsphäre. Wir wollen ein Gesamteuropa, das solide aufgebaut ist auf ein demokratisches, ein soziales und ein ökologisches Europa, und das ist es, was die britische Präsidentschaft tun muß. We can work it out, we can work it out! Life is very short and there is no time. Ich verspreche Ihnen, I will ask you once again! Ich danke den Stones, den Beatles und den Bee Gees, daß sie an meiner Rede mitgeschrieben haben! Ewing Herr Präsident, dies ist für mich ein wahrlich historischer Tag, denn ich bin die einzige Abgeordnete des Unterhauses, die auf den Tag genau vor 21 Jahren hier bei der allerersten britischen Präsidentschaft - der letzten Labour-Präsidentschaft - eine Ansprache hielt. Ich habe dem Protokoll entnommen, daß Herr Tomlinson in der Debatte nach mir sprach, und er ist auch noch hier, jedoch sprach er in seiner Rolle als amtierender Ratspräsident, nicht als Abgeordneter. So ist dies ein historischer Augenblick, und ich möchte einleitend gern eine positive Anmerkung machen und dem amtierenden Präsidenten ein Kompliment aussprechen, das ihn vielleicht überraschen mag. Das erste Kompliment gilt der Einführung der Verhältniswahlrechts bei Europawahlen - eine lang ersehnte Änderung. Die Teilnahme an der Sozialpolitik, welche die vorherigen Regierungen scheuten, das heutige Versprechen, die Beratungen des Rates zugänglich zu machen, worüber ich bereits vor 21 Jahren sprach, wobei ich damals, wie heute vorschlug, daß die Ausschußvorsitzenden des Europäischen Parlaments den Beratungen des Rates bei entscheidenden Fragen beiwohnen dürfen: ich würde mich sehr freuen, wenn dieser Vorschlag nach 21 Jahren umgesetzt würde. Hier geht es eher um einen langsamen Foxtrott als um Rock ʼnʼ Roll. Ebenso möchte ich den enormen Mut rühmen, den Herr Cooks Gegenüber in der Regierung, Frau Mowlam, in ihrem Verhalten in bezug auf Nordirland unter Beweis stellte. Weiterhin möchte ich den europäischen Wind rühmen, der aus der vordersten Reihe weht. Nun habe ich allerdings auch Kritik zu äußern, nämlich an der WWU. Es ist schon ein Witz, daß sich das Vereinigte Königreich in dem Augenblick, da die Entscheidung über die Teilnahme an der ersten Runde ansteht, gegen diese Teilnahme ausspricht, obwohl es die Konvergenzkriterien erfüllt, und es definitiv nicht von Anfang an dabei sein wird. Meiner Ansicht nach ist dies eine verpaßte Gelegenheit. I würde dem amtierende Präsidenten gern sagen, daß der Zug ins Rollen kommen wird, und wenn er erst einmal ins Rollen gekommen ist, wird es dann nicht schwieriger sein, bei voller Fahrt aufzuspringen? Der Gewerkschaftsbund, der CBI, die Exporteure, die in Schottland sehr weit verbreitet sind, sprechen sich alle für die WWU aus. Deshalb finde ich diese Entscheidung wirklich schade, und ich frage mich, ob die britische Regierung ihre Meinung nicht doch noch ändern könnte? Präsident Crosland sagte vor 21 Jahren, daß im Zusammenhang mit der WWU immer die Hoffnung bestanden hätte, daß die Finanzpolitik von den einzelnen Mitgliedstaaten auf die Gemeinschaft übergehen würde und die Gemeinschaft sich von einer Zollunion in eine voll integrierte wirtschaftliche Union mit eigener Zentralbank, einer einheitlichen, festgelegten Währung und zunehmender Angleichung der Steuern wandeln würde. Dies ist ein bißchen wie ein langsamer Foxtrott, nicht wahr? Während das Vereinigte Königreich bar jeder Vision zauderte, tickte die Uhr weiter, und ich halte die Nichtteilnahme des Vereinigten Königreichs an der WWU für eine Tragödie unserer Zeit. In der Sozialpolitik muß ich auch noch einen Kritikpunkt anbringen. Macht es Sinn, die Vorzüge einer Sozialpolitik zu haben, die wir in der Partei, als deren Vertreter ich hier bin, immer unterstützt haben, wenn die Haltung von Old Labour, die Interessen der Benachteiligten zu verteidigen, dafür über Bord geworfen wird? Behinderte, allein erziehende Mütter, Studenten - es gibt einen europäischen Jargon, die viel kritisiert wird, aber genauso gibt es einen Jargon bei New Labour, den ich kritisiere. "Means-testing" heißt nun "affluence-testing" . "Long-termism" ist ein Ausdruck, mit dem die derzeit drastischen Kürzungen gerechtfertigt werden. Ich werde mich nun einigen praktischen Fragen zur Prioritätenliste zuwenden. Wir haben alle unsere Lieblingsthemen in der Umweltproblematik, aber ich möchte darauf dringen, daß der von diesem Parlament verabschiedete Verhaltenskodex zu qualitativ unzulänglichen Tankschiffen in die Praxis umgesetzt wird, die unsere Küsten gefährden und, in der Tat, bereits enormen Schaden in vielen Mitgliedstaaten angerichtet haben. Im Zusammenhang mit Arbeitslosigkeit hat der EMAC-Ausschuß, bei dem ich mitgewirkt habe, vorgebracht, daß es eine verbindliche Regelung zu Zahlungsverzug geben sollte. Dies würde Kleinunternehmen bei der Lösung von Problemen wirklich helfen, und wir sollten auf die ganz kleinen Unternehmen schauen, wo wirklich eine große Anzahl von Arbeitsplätzen geschaffen werden kann. Der amtierende Präsident hat heute die Fischereifrage nicht angesprochen. Jahrzehntelang hatten wir ein Debakel bei der Fischerei wegen des Ausverkaufs an Spanien durch die letzte Regierung. Kürzlich hatten wir jedoch ein weiteres von New Labour verursachtes Debakel bei dem Ausverkauf hinsichtlich des Fraga-Berichts. Nun frage ich den amtierenden Präsidenten, ob er sich immer noch dem Prinzip der relativen Stabilität verpflichtet fühlt? Das ist die grundlegende Frage. Und dürfen Flaggschiffe weiterhin die gemeinschaftliche Fischereipolitik ad absurdum führen, so wie sie ursprünglich entwickelt wurde? Hat er die Kritik des Duke of Edinburgh an der Einseitigkeit der Fischerei-Abkommen zwischen der EU und armen Entwicklungsländern gelesen? Abgeordnete jeder politischen Couleur in diesem Haus und aus allen Ländern begrüßen das Referendum, womit ich dieser Regierung, die der amtierende Präsident vertritt, noch ein weiteres Kompliment machen muß. Dennoch stimmen die nicht eingehaltenen Versprechungen sehr traurig: die dem schottischen Parlament angebotene direkte Beziehung ist zunehmend verwässert worden, das Recht auf die Teilnahme an Treffen, bei denen schottische Interessen im Vordergrund stehen, ist verwässert worden. Hinsichtlich der Erweiterung wage ich einen Erfolg zu bezweifeln, wenn nicht die Mittel aufgestockt werden. Ich habe hier einen Ziel-1-Status anzumelden. Dieser Ziel-1-Status bedeutet nichts anderes als sich an die Arbeit machen, die über hundertjährige Vernachlässigung meiner Region wiedergutzumachen. Schließlich habe ich in meinen 23 Jahren hier die Versöhnung der Rivalen von damals miterlebt, die Krieg, Schrecken und Verwüstung angerichtet haben, und mit Hilfe geduldiger Gespräche über Jahrzehnte hinweg haben wir es uns angewöhnt, zusammenzuarbeiten. Dies ist eine schätzenswerte Angewohnheit, die wir niemals als selbstverständlich ansehen dürfen. (Beifall) Nicholson Herr Präsident, auch ich heiße den amtierenden Präsidenten heute vormittag hier willkommen. Ich möchte ganz einfach sagen, daß es sich bei dem Programm, das er hier heute vormittag umrissen hat, um ein sehr ehrgeiziges handelt, und ich es für meine Fraktion begrüße und ihm dazu gratuliere. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um die derzeitige britische Regierung zu ihrem Enthusiasmus zu beglückwünschen. Ich hoffe nur, daß dieser Enthusiasmus auch realistisch ist, wenn man bedenkt, wieviel man innerhalb dieser sehr kurzen Zeit von sechs Monaten, die ihr zur Verfügung steht, erreichen kann. Mir bereitet es Sorgen, wie sehr die Rolle der Europäischen Union bei der Bekämpfung der Arbeitslosigkeit immer wieder betont wird. Ich habe meine Ansicht in diesem Parlament bereits dargelegt, daß der einzig wahre Ansatzpunkt zur Lösung dieses ernsthaften Problems, das uns alle betrifft, auf nationaler Ebene liegt und somit näher bei den Menschen. Ich spreche mich nicht gegen eine Beteiligung der Europäischen Union an der Bekämpfung der Arbeitslosigkeit aus, aber sie muß die Grenzen ihrer Möglichkeiten auf diesem Gebiet realistisch einschätzen. Was wir auf europäischer Ebene machen können, ist eine bessere Ausbildung und Fortbildung zu unterstützen, insbesondere im Hinblick auf jugendliche Arbeitslose, und die Umschulung derer zu unterstützen, die das Pech hatten, ihren Arbeitsplatz zu verlieren. Ebenso können wir mehr erreichen, indem wir unsere Errungenschaften und Leistungen aus unseren Forschungs- und Entwicklungsprogrammen teilen und kombinieren. Ich möchte den Präsidenten bitten, der Forschung und Entwicklung aufgrund ihrer Wichtigkeit für die Zukunft mehr Aufmerksamkeit zu schenken und sie zu fördern. Wie der amtierende Präsident schon gesagt hat, treten wir auch in eine äußerst bedeutende Stufe der Vorschläge im Rahmen der Agenda 2000 ein. Genauer formuliert geht es um die weitere Reform der Gemeinsamen Agrarpolitik, die ein ziemliches Durcheinander darstellt, und das nirgendwo so sehr wie in seinem eigenen Land, dem Vereinigten Königreich. Das Exportverbot für britisches Rindfleisch muß aufgehoben werden, da es die Industrie zerstört. Ich bin überzeugt, daß der amtierende Präsident sich m Zuge seiner Amtszeit für die Aufhebung dieses Exportverbots und die Einführung des Konzepts "Geboren nach... " einsetzen wird. Ebenso muß er sich um die Beseitigung des Ungleichgewichts bemühen, das durch die Tatsache entstanden ist, daß die britische Regierung die ihr zustehende Unterstützung zur Abhilfe des Problems nicht beantragt hat. Mich beeindruckt der Enthusiasmus der Präsidentschaft für den Umweltschutz. Trotz Fortschritts sind die Ausmaße der Umweltverschmutzung weiterhin so hoch, das dies nicht hingenommen werden kann. Wir in Europa haben den Versuch unternommen, unserer Verantwortung durch aktives Handeln ins Auge zu sehen. Nun liegt es an uns, die Nicht-Mitglieder der Europäischen Union von ihrer Verantwort zu überzeugen. Der amtierende Präsident steht vor einer gewaltigen Herausforderung. Ich wünsche ihm alles Gute und freue mich auf eine enge Zusammenarbeit mit ihm bei der Bewältigung dieser Herausforderung. Gollnisch Herr Präsident, Herr Ratspräsident, liebe Kolleginnen und Kollegen, für einen Parlamentarier ist es ziemlich schwierig, etwas zu einem Redebeitrag zu sagen, den er eben erst gehört hat. Es fehlt ihm die Zeit zum Nachdenken. Auch werde ich Ihnen nur einige Eindrücke preisgeben, der erste bezieht sich auf die Ungenauigkeit der von Ihnen vorgetragenen Absichten bezüglich der angesprochenen Themen: osteuropäische Ländern und Zypern: es ist Ihr Wunsch, daß sie beitreten; Arbeitslosigkeit: der Rat würde gerne ein Europa der Vollbeschäftigung sehen; Kriminalität: man wünscht sich ein sicheres Europa ohne Drogen; Umwelt: man wünscht sich ein Europa ohne Umweltverschmutzung, weder der Luft noch des Wassers; Algerien: der Terrorismus muß ein Ende haben. Aber was dann? Untersuchen wir diese Fragen doch einmal etwas genauer. Ich habe festgestellt, daß der Ratspräsident es sich zum Ziel gesetzt hat, an der Privatisierung der Wirtschaft in den Ländern Osteuropas mitzuwirken. Das ist ein beachtliches und gewagtes Ziel. Erlauben Sie mir, ironisch festzustellen, daß es ziemlich amüsant ist, daß gerade das Außenministerium einer Labourregierung das Ende der etatistischen Wirtschaftsthesen ankündigt, die seine eigene Partei jahrzehntelang vorgebetet hat. Ich sage dies freundlich zu Frau Green. In Wirklichkeit ist es nicht die Europäische Union, die Wohlstand schafft, wie das Beispiel der Schweiz oder Norwegens zeigt, sondern die freie Wirtschaft. Was den Beitritt von Zypern angeht, so kann dieser nicht alleine eine Lösung der politischen Lage ersetzen, die dort herrscht. Wenn diese Lösung nicht vor dem Beitritt gefunden wird, ist dieser bei weitem kein Friedensfaktor, sondern läuft Gefahr, zu einem Kriegsfaktor zu werden. Zum Thema Arbeitslosigkeit hat sich der Herr Ratspräsident auf eine dramatische Feststellung und auf einen ausdrücklichen Wunsch versteift. Die Mittel zur Abhilfe für diese Lage sind doch bekannt. Man muß den Mut haben, zuzugeben, daß einer der Gründe das Fehlen eines vernünftigen Schutzmechanismus des europäischen Marktes gegen die Einfuhr von Produkten ist, die unter sozialem Dumping in der übrigen Welt hergestellt worden sind. Entweder schafft man ein zusammenhängendes Regionalgefüge, das allein auf den Präferenzen der Mitgliedstaaten basiert, oder man integriert sich komplett in einen Mechanismus der Freizügigkeit auf weltweiter Ebene. Das eine ist mit dem anderen gänzlich unvereinbar. Auf internationaler Ebene haben Sie Ihre Reisen erwähnt, Herr Ratspräsident: Ich bedaure ganz einfach, daß sie bei Washington beginnen. Ich sage nicht, daß man nicht nach Washington reisen soll; ich sage, daß man nicht bei Washington beginnen soll, es besteht die Gefahr, daß Sie Ihren Zuhörern den Eindruck vermitteln, unsere Politik richte sich nach den Vereinigten Staaten aus. Zum Thema Algerien schließlich bin ich ziemlich erstaunt darüber, daß man eine parlamentarische Mission schicken muß, als ob unser Geheimdienst keine Informationen zu diesem Thema hätte. Ich möchte erneut bekräftigen, daß all diese Ereignisse damit begonnen haben, daß man die Sieger des ersten Wahlganges der ersten freien Wahlen, die in diesem Land seit dreißig Jahren stattgefunden haben, ins Gefängnis gebracht hat. Herr Ratspräsident, ich glaube, daß Ihre Politik auf guten Absichten beruht. Jeder schätzt Sie für diese guten Absichten, aber sie machen keine gute Politik. David Herr Präsident, das letzte Mal hatte Großbritannien die Präsidentschaft der Europäischen Union in der zweiten Hälfte des Jahres 1992 inne. Damals war die britische Präsidentschaft von Ziellosigkeit und Unentschlossenheit, Mangel an Entschlußkraft und Vorstellungskraft gekennzeichnet. Dieses Mal wird es anders sein, ganz anders. Die britische Labour-Regierung verfügt über eine klar definierte, wohldurchdachte Agenda, wie wir heute vormittag gehört haben, eine Agenda, die darauf ausgerichtet ist, die wesentliche Verbindung zu den Sorgen und Wünschen der Bürger herzustellen, und die auf europäische Zusammenarbeit setzt. Europa sollte nicht aus unnahbarer Bürokratie und abstrakten Theorien bestehen. Europa sollte aus gemeinsamen Ansätze zur Lösung gemeinsamer Probleme bestehen. Europa sollte die Fragen in Angriff nehmen, die das Leben der normalen Leute auf der Straße in allen Mitgliedsländern betreffen. Da die britische Regierung sich dessen bewußt ist, ist die britische Präsidentschaft meiner Meinung nach so entschlossen, die aufgezeigten Prioritäten zu verfolgen. Vollkommen zu Recht steht weit oben auf der Agenda der Präsidentschaft, Einstimmigkeit darüber zu erzielen, welche Länder sich für die dritte Stufe der Wirtschafts- und Währungsunion qualifizieren. Ein erfolgreicher Start des Ebro liegt in unser aller Interesse. Mit an erster Stelle auf der Agenda rangiert die Schaffung von Arbeitsplätzen, und wenn es ein Thema gibt, das die Menschen in Europa mehr als alles andere belastet, so ist dies zweifellos die Tatsache, daß über 18 Millionen Menschen in der Union ohne Arbeit sind. Bei einer so hohen Arbeitslosigkeit kann es eine wirkliche Europäische Union nicht geben. Arbeitslosigkeit führt zu persönlichem Elend, sie untergräbt den sozialen Zusammenhalt, sie zerfrißt Europa von innen. Wir müssen die auf dem luxemburgischen Gipfeltreffen abgestimmten Beschäftigungsleitlinien vorantreiben, damit wir konkrete Aktionsprogramme zur Verfügung haben. Programme, die gutgemeinten Worten Taten folgen lassen; unternehmerische Initiativen unterstützen, Ausbildung, Weiterbildung und lebenslanges Lernen fördern, die Beschäftigungsfähigkeit verbessern und Chancengleichheit ermöglichen. Genau dies wird gebraucht, und ich bin sicher, daß die britische Präsidentschaft genau dies energisch und entschlossen fördern wird. Wenn Europa erfolgreich sein soll, so können wir es uns nicht erlauben, selbstgefällig oder konservativ zu sein. Um in der Welt als Sieger dazustehen, müssen wir die Veränderung und den Wandel zu unserem Lebensstil machen. Um konkurrenzfähig zu sein, müssen wir innovativ sein, und um innovativ zu sein, müssen wir radikal und zukunftsorientiert sein. Das heißt, wir müssen einen effektiveren Binnenmarkt schaffen, einen Markt, der beispielsweise die Telekommunikation und den Energiesektor umfaßt. Das heißt, ungerechte staatliche Beihilfen abschaffen. Das heißt, Kleinunternehmen fördern und dem Papierkrieg Einhalt gebieten, und das heißt, Forschung und Entwicklung müssen an der absoluten Spitze unseres wirtschaftlichen Fortschritts stehen. Eine weitere Priorität der Präsidentschaft ist die Aufnahme der Beitrittsverhandlungen zur Europäischen Union. Uns allen sollte klar sein, wie ungemein wichtig dies für alle Menschen in Europa ist. Die Erweiterung wird sowohl den jetzigen Mitgliedsländern als auch den zukünftigen Mitgliedsländern realen Nutzen bringen. Sie wird beiden Seiten wirtschaftlichen Nutzen bringen und zu mehr Sicherheit und Stabilität führen. Jedoch muß sich die Europäische Union, und das wissen wir alle, wandeln, damit die Erweiterung funktionieren kann. Die Agenda 2000 ist eine gute Ausgangsbasis. Nun müssen wir ernsthaft über die Entwicklung einer neuen regionalen Politik diskutieren, welche die Bedürfnisse der Zukunft befriedigt, und natürlich über die Reform der Gemeinsamen Agrarpolitik. Wenn Modernisierung irgendwo erforderlich ist, dann in diesem Bereich. Die Tatsache, daß die Präsidentschaft der Erweiterung soviel Gewicht beimißt, so glaube ich, zeigt uns, wie sehr sich die Präsidentschaft wünscht, daß die Europäische Union über die derzeitigen Grenzen hinaus wächst. In ähnlicher Art sollten wir der Präsidentschaft zu ihrer Entschlossenheit gratulieren, mit der sie die Außen- und Sicherheitspolitik der Union verbessern möchte, zu der Überzeugung, mit der sie die Einigung zu einem neuen Verhandlungsmandat für das Lomé-Abkommen betont und zu ihrem Wunsch, den Menschenrechten die Aufmerksamkeit zu schenken, die sie verdienen. Die britische Präsidentschaft hat in der Tat eine sehr ehrgeizige Agenda erstellt. Sie umfaßt eine große Anzahl von Themen, Themen, die den Menschen fürchterliche Sorgen bereiten. Meiner Erfahrung nach ist die internationale Bedrohung durch den Drogenhandel zweifellos eines der Themen, welches den Menschen in Europa ein besonderes Anliegen ist, und ich selbst begrüße Ihr Engagement, Herr Außenminister, diesen Kampf ernsthaft aufzunehmen aufs herzlichste. Ihr Engagement hinsichtlich einer Zusammenarbeit mit dem Europäischen Parlament, von dem sie heute morgen sprachen, ist in der Tat ebenso ermutigend. Ich kann Ihnen versichern, daß das Europäische Parlament sich mehr als glücklich schätzt, mit Ihnen arbeiten zu dürfen. Partnerschaft, Konsens, Zusammenarbeit sind die gemeinsamen Schlüsselwörter; wir haben den gleichen Ansatz im Hinblick auf die Entwicklung Europas. Schließlich frage ich mich, ob es angebracht ist, meinen Beitrag mit einer persönlichen Bemerkung zu beenden. Im Anschluß an die Präsidentschaft wird der europäische Gipfel in meinem Wahlkreis, in Cardiff, der Hauptstadt von Wales, stattfinden. Ich bin darüber hoch erfreut und ich bin überzeugt davon, daß wir am Ende der Präsidentschaft ein selbstbewußteres Europa sehen werden, ein dynamischeres Europa, ein bürgernäheres Europa und ein Europa, das wieder vollen Rückhalt bei den Bürgern haben wird. Lassen Sie uns gemeinsam daran arbeiten, daß der Gipfel in Cardiff ein Gipfel der Bürger wird. McMillan-Scott Herr Präsident, wir begrüßen den Beginn der britischen Präsidentschaft in der Europäischen Union ganz herzlich. Zwar hat die Labour-Partei ihre Meinung zu unserer Mitgliedschaft in der EU sechs Mal geändert, seit wir vor 25 Jahren beigetreten sind, aber in den letzten Jahren ist sie ziemlich konstant gewesen. Ich hoffe, daß die britische Präsidentschaft ein großer Erfolg wird. Bevor ich auf die Präsidentschaft zurückkomme, möchte ich kurz etwas sagen zu ein oder zwei Bemerkungen, die Robin Cook in seiner Ansprache gemacht hat. Es ist sehr ungewöhnlich, daß er darüber spricht, das Europäische Parlament den Bürgern näher zu bringen, während seine Regierung das Verhältniswahlrecht im Vereinigten Königreich einzuführen beabsichtigt, das, so wie ich es verstehe - und wir haben uns bisher auf keine Definition einigen können - ein System geschlossener Wahllisten darstellt. Zwar ist dies für das Europäische Parlament relevant und ich weiß, daß Robin Cook seit langer Zeit zu den Befürwortern des Verhältniswahlrechts zählt, aber meint er nicht auch wie sein Kollege Innenminister Straw, daß die Wahlkreise sehr groß sein werden und es äußerst unwahrscheinlich ist, daß mehr als nur ein kleiner Teil der Wählerschaft in diesem Kreis den jeweiligen Kandidaten kennt? Von den Wählern kann man dann nicht erwarten, daß sie so gut informiert sind, damit sie eine Vernunftentscheidung zwischen den verschiedenen Kandidaten der gleichen Partei treffen können. Diese Tatsache an sich spricht Bände über die Haltung der Labour-Partei zum Europäischen Parlament. Darüber hinaus muß ich sagen, daß ich aufgrund der Tatsache, daß zwei Abgeordnete des Europäischen Parlaments die Labour-Partei nun verlassen müssen, um ihre Meinung frei zu äußern, wobei der eine bei den Kommunisten sitzt und der andere bei den Grünen - jemand, der mir heute morgen von seinem Ausschluß per Fax berichtete - der Ansicht bin, daß die Tendenzen der totalen Kontrolle in der Labour-Partei den Menschen in Europa nun insgesamt langsam bewußt werden. Da uns die Auswahl der Kandidaten alle betrifft, möchte ich einen Satz aus der Geschäftsordnung der Konservativen Partei zur Kandidatenauswahl wiedergeben. Dort heißt es, daß Edmund Burks Worte auch heute noch gültig seien. Der Abgeordnete schulde der Partei nicht nur seinen Fleiß, sondern auch seine Ansichten, und er verrate die Partei, wenn er ihr nicht diene, sondern diese Ansichten der Meinung der Partei opfere. Autoritäre Anweisungen, die der Abgeordnete blind und stillschweigend zu befolgen hat, obwohl dies in krassem Gegensatz zur innersten Überzeugung, seinen Ansichten und seinem Gewissen steht, sind den Gesetzen unseres Landes völlig unbekannt und widersprechen dem Sinne unserer Verfassung, so Burk. Die Konservative Partei wird auch in Zukunft zu diesen Grundsätzen stehen, im Gegensatz zur Labour-Partei, die... es meinem Verständnis nach zulassen wird, daß der Parteivorstand die Rangfolge, die Rangordnung auf der Wahlliste und die Auswahl der Kandidaten in toto , im Geheimen bestimmen wird und diese Kandidaten dem Vereinigten Königreich aufoktroyieren wird. (Protestgemurmel) Ich werde mich jetzt wieder der Präsidentschaft zuwenden, da von mir erwartet hier, darüber zu sprechen. Die Konservativen stimmen den Prioritäten der Regierung für die Präsidentschaft im wesentlichen zu: Erweiterung, Arbeitsplätze, Umweltschutz und der Kampf gegen Kriminalität. Dies sind alles wichtige politische Ziele, die bei uns genauso an erster Stelle stehen würden. Wir hoffen, daß in bezug auf die Erweiterung Fortschritte gemacht werden. Es ist eine historische Herausforderung. Wir sind moralisch verpflichtet, uns der Völker Ost- und Mitteleuropas anzunehmen, die so lange unter dem Joch grausamer Tyrannei leben mußten. Die Erweiterung liegt in unser aller Interesse, da sie den Binnenmarkt drastisch vergrößern wird. In der Tat ist einer der vielen Gründe dafür, daß der Amsterdamer Vertrag so viel zu wünschen übrig ließ sein totales Versagen, mit dieser Herausforderung klarzukommen. Labor hat hinsichtlich der Erweiterung ein klares Ziel für die Präsidentschaft und bei der Erstellung eines detaillierten Zeitplans für die Anwärter der ersten Runde. Ich hoffe, daß sie erfolgreich sein wird trotz des Fiaskos in Luxemburg im Verhalten der Türkei gegenüber. Großbritannien schließt beim Thema Arbeitslosigkeit wesentlich besser ab als die meisten europäischen Länder. Leider wird der Ansatz der Labour-Partei wahrscheinlich zu mehr Arbeitslosigkeit führen, nicht zu weniger. Jede Partei, die behauptet, daß ein Unterschreiben der Sozialcharta und der entsprechend festgelegten und festzulegenden Bestimmungen zu mehr Flexibilität auf dem Markt führt, kann man wirklich nicht ernst nehmen. Europa muß aufwachen und der unverdaulichen Wahrheit ins Auge sehen, daß wir vom Rest der Welt sowohl bei unseren Preisen als auch bei unseren Leistungen ausgebootet werden, wenn wir nicht unsere Sozialausgaben kürzen und den Arbeitsmarkt liberalisieren. Inakzeptable Arbeitslosenquoten werden weiterbestehen. Papierkrieg und Regulierung sind ein Luxus, den sich Europa nicht mehr leisten kann. Ich bin in meiner Rede vom eigentlichen Thema abgewichen. Ich habe weit mehr Resonanz bekommen von den Abgeordneten als Robin Cook selbst bei seiner Rede. Sie wurde fast in völliger Stille angehört. (Der Präsident unterbricht den Redner.) Azzolini Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Herr Kommissionspräsident, liebe Kollegen! Die Europäische Union wird in den nächsten Tagen und Monaten große Veränderungen erleben und vor bedeutenden Herausforderungen stehen: der Ebro, die Erweiterung, die Umsetzung des Vertrags von Amsterdam, aber auch die Festlegung eines, wie wir zumindest hoffen, angemesseneren und mutigeren institutionellen, politischen Rahmens. In diesem Halbjahr werden die ersten Verhandlungen zur Reform der Struktur- und Kohäsionsfonds aufgenommen. Dies ist für uns eine sehr wichtige Aufgabe, da die in vielen Regionen der Union - häufig zum Schlechteren - veränderten Bedingungen eine besondere, wenn nicht größere Aufmerksamkeit verlangen. In diesem Halbjahr wird auch mit der Umsetzung der Maßnahmen begonnen, die bei der außerordentlichen Sitzung des Rates über Beschäftigung beschlossen wurden. In diesem Halbjahr müssen die Mitgliedstaaten ihre Aktionspläne für den Rat in Cardiff ausarbeiten. Wir vertrauen darauf, daß die pragmatische Einstellung Großbritanniens gefährliche demagogische Lösungen zur Erreichung der dringenden Beschäftigungsziele, die wir uns gesetzt haben, nicht zulassen wird. Wir sind genauso zuversichtlich, daß sich die britische Präsidentschaft mit derselben pragmatischen Einstellung für die Vollendung der Regeln für das Funktionieren des Binnenmarktes einsetzt. Damit meinen wir, daß die Deregulierung und Vereinfachung der Gesetzesbestimmungen ein erstrangiges Ziel darstellen müssen. Ich denke, daß dies die eigentliche Hilfe ist, die wir unseren Bürgern bieten können und müssen, unseren Bürgern, denen die britische Präsidentschaft, wie es scheint, besondere Aufmerksamkeit zuteil werden lassen möchte. Ich frage mich, ob sich die Präsidentschaft nicht auch bei den nationalen Regierungen für eine allgemeine Vereinfachung der Bestimmungen einsetzen kann, die das Leben der Bürger, Unternehmen und die zivile Gesellschaft im allgemeinen so stark belasten. Wir stimmen ferner dem Zeitplan für die Maßnahmen und Initiativen dieses Halbjahres gemäß der legislativen Programmplanung zu, über die wir hier bereits eine Aussprache abgehalten haben, insbesondere wegen der Absicht, die von dem amtierenden Ratspräsidenten, Herrn Cook, zum Ausdruck gebracht wurde, eine Reihe entschiedener Maßnahmen zur Drogenbekämpfung auf den Weg zu bringen. Abschließend möchte ich sagen, daß es mir sehr am Herzen liegt, an den Rat zu appellieren, damit er entschlossener und stärker auf Notstandssituationen reagiert, die in einer legislativen Programmplanung eben nicht vorhergesehen werden können. Damit beziehe ich mich auf die Aspekte der Sicherheits- und Außenpolitik, auf die sowohl unsere Länder als auch die Gemeinschaftsinstitutionen oftmals nicht vorbereitet sind. Die Untätigkeit beziehungsweise die schwerwiegende Verspätung der Union bei der Auseinandersetzung mit Problemen, wie zum Beispiel den Flüchtlingswellen, Völkermord, internationalen Spannungen oder Konflikten im allgemeinen sind in unserem Europa, das von der internationalen öffentlichen Meinung als stark und solidarisch angesehen werden soll, unannehmbar. Ich appelliere folglich auch an die Präsidentschaft, die Gelegenheit zur unverzüglichen Fortsetzung einer ernsthafen und verantwortungvollen Mittelmeerpolitik wahrzunehmen, die zur Stabilität in der Region und zur Entwicklung unserer Beziehungen beitragen kann. In diesem Zusammenhang möchte ich erwähnen, daß auch das Parlament so bald wie möglich ein parlamentarisches Europa-Mittelmeer-Forum einrichten wird. Mein ehrlicher Wunsch als Abgeordneter dieses Parlaments, als stellvertretender Vorsitzender der UPE-Fraktion und als europäischer Bürger an die britische Präsidentschaft ist, daß sie bei der Unionspolitik nicht nur eine Kurskorrektur, sondern eine Kehrtwende vornehmen kann und wird und dies dank dem sprichwörtlichen angelsächsischen Pragmatismus jetzt, da sich Albion, wie mir scheint, von der anfänglichen Skepsis gegenüber Europa auf ein überzeugtes und loyales Ja zu Europa besonnen hat. Als Verantwortlicher für die internationalen institutionellen Beziehungen der "Laboratorio Mediterraneo" -Stiftung freue ich mich, die Ergebnisse des zweiten EUROMED-Forums , das die Stiftung im Dezember des vergangenen Jahres in Neapel veranstaltet hat, nachdem Informationen aus Barcelona, Spanien 1995 eingeholt worden waren, zur Verfügung stellen zu können, und zwar zur offiziellen Vorlage bei der Präsidentschaft des Rates. Ich vertraue darauf, daß künftig insbesondere auch die amtierenden Ratspräsidentschaften, wie die anderen Gemeinschaftsinstitutionen, der Aktion des EUROMEDForums ständige Aufmerksamkeit und Unterstützung zukommen lassen. Watson Herr Präsident, ich begrüße die Aussage des amtierenden Präsidenten. Das Vereinigte Königreich ist weder ein großer noch ein kleiner Staat. Es ist eine westliche Demokratie mittlerer Größe mit einem komplizierten geschichtlichen Erbe. Es kann den Ruhm auf der Weltbühne, den es einst hatte, nicht wiedererlangen. Aber wo es einst an Macht dachte, kann es heute an Verantwortung denken. Die Rede des amtierenden Präsidenten gibt Anlaß zu der Hoffnung, daß dies der neue Ansatz des Vereinigten Königreichs ist. Großbritanniens neue Haltung zu Europa wird in diesem Haus auf Zustimmung treffen. Großbritannien ist für seine Regierungen - ob Labour oder Konservativ - berüchtigt, die überzeugt waren, daß der Atlantik schmaler sei als der Ärmelkanal. Aufgrund dieser Überzeugung waren wir anfänglich von der Europäischen Gemeinschaft ausgeschlossen und dann zehn Jahre lang nur peripher von ihren Geschäften betroffen. Wenn Großbritannien jedoch darauf erpicht ist, mit von der Partie zu sein und das Ruder in die Hand zu nehmen, so müssen wir eingestehen, daß dies nicht aus der Ferne geht. Die Entscheidung, sich zunächst nicht an der Einheitswährung zu beteiligen, ist eine Entscheidung, die von meiner Partei sehr bedauert wird. Wenn dem Vereinigten Königreich soviel daran liegt, daß der Binnenmarkt gut funktioniert und Arbeitsplätze geschaffen werden, wie der amtierende Präsident sagt, so sollte es auch sein Geld an diesen Ort der großen Worte bringen. Die Fraktion der Liberalen und Demokratischen Partei Europas ist über die Bedeutung erfreut, welche die britische Präsidentschaft dem Aufbau Europas beimißt. Wenn der amtierende Präsident die Europäische Union den Menschen in Europa näher bringen möchte, so müssen wir den Ministerrat dem prüfenden Blick der Öffentlichkeit zugänglich machen. Wir müssen es dem Parlament ermöglichen, sein demokratisches Potential voll und ganz zu entwickeln. Der amtierende Präsident persönlich hat hierbei eine extrem günstige Position. Als mein Landsmann hat er reichlich unter der Farce irreführenden druidischen Unsinns gelitten, die sich britische Verfassung nennt. Die Liberalen und Demokraten Europas begrüßen die Vorschläge der britischen Regierung, das Wahlverfahren im Vereinigten Königreich mit dem Ziel zu reformieren, ein Haus zu schaffen, in dem alle Abgeordneten nach einem einheitlichen Prinzip gewählt werden. Der amtierende Präsident sprach von seinem Wunsch, das Vertrauen der Menschen in die Europäische Union als ihr Sprachrohr und Handlungsträger wiederherzustellen. Es ist schade, daß er nicht näher auf die ethische Außenpolitik eingegangen ist, von der zu Hause die Rede war. Am Steuer der Union ist das Vereinigte Königreich genau in der richtigen Position, um einen kraftvollen, moralischen Schlag auszuteilen. Der Verhaltenskodex zu Rüstungsexporten, von dem der amtierende Präsident sprach, erinnert zu sehr an die ganzen Verhaltenskodizes, gegen die immer wieder verstoßen wird. Wir benötigen einen rechtlich verbindlichen EU-Kodex zu Rüstungsexporten, und wir müssen ein ständiges internationales Strafgericht einrichten. Wir dürfen Folterer nicht ungestraft davon kommen lassen oder die Hoffnung aufgeben, daß wir den Lauf der Dinge ändern können oder die Hoffnung, daß das 20. Jahrhundert, in dem durch unsere Waffentechnologie die Schlagkraft mehr zählt als die Überzeugungskraft und soviel menschliches Leid verursacht worden ist, von einem 21. Jahrhundert abgelöst werden wird, in dem die Kraft und die Phantasie und die Fähigkeiten Europas genutzt werden können, um eine stabile, gerechte und friedliche Welt zu schaffen. Die Liberalen im Haus wünschen der Präsidentschaft viel Erfolg. Wir wissen um den frischen Wind, der auf Straßen und Wegen Großbritanniens weht, in den Hauptstraßen seiner Dörfer, Städte und Großstädte, und wir wissen um den herzlichen Wunsch des britischen Volkes, einen konstruktiven Beitrag zum Bau Europas zu leisten. Wie Gladstone schon sagte, man muß den Menschen vertrauen. Hoffnung allein ist ein gutes Frühstück, aber ein recht erbärmliches Abendessen. Wir in diesem Haus werden der Präsidentschaft auf die Finger schauen und dafür Sorge tragen, daß sie den Mut zur Umsetzung ihrer Überzeugungen aufbringen wird. Cohn-Bendit Herr Präsident, Herr Ratspräsident, niemand braucht einen Wettermann, um zu wissen, woher der Wind weht. Ihre wohlgemeinte Troika kann in die falsche Richtung, ins Leere, gehen. Herr Präsident, es gibt Beweise dafür, daß in Algerien Terroristen im Namen eines geisterhaften Islams töten und Verbrechen gegen die Menschheit begehen. Es gibt Beweise dafür, daß die algerische Regierung mit den Terrorismus zu kämpfen hat, daß zwar Wahlen stattgefunden haben, aber daß es keinen Rechtsstaat gibt, daß Folter an der Tagesordnung ist, daß es geheime Inhafthaltungsorte gibt, Internierungslager und daß Menschen verschwinden! All dies dient dazu, zu sagen, daß eine Troika nach Algier reisen soll, daß eine Delegation des Europäischen Parlaments nach Algier oder nach Algerien reisen soll; worüber soll denn dort diskutiert werden? Wir müssen über Kultur, über Demokratie und über den Rechtsstaat diskutieren, mit den Algeriern, mit der algerischen Regierung, mit den politischen Parteien Algeriens, mit den Vertretern der algerischen Zivilgesellschaft, die gegen die Gewaltkultur sind. Wenn es das ist, was wir wollen, dann müssen wir uns darüber im klaren sein, daß Wahlen alleine nicht ausreichen, um Demokratie zu schaffen, daß Demokratie eine Kultur der Freiheit ist und eine gewisse Kultur der Macht. Wir müssen diejenigen, die in Algerien gegen diese Macht kämpfen, fragen, welche Macht, welche Machtkultur sie wollen. Wir müssen die algerische Regierung fragen, ob die Unfreiheit der Presse - egal, ob das Druckrecht in den Händen des Staates ist oder nicht - zu ihrer Vorstellung von Demokratie gehört? Ist Gesetzlosigkeit, Gesetzlosigkeit in Gefängnissen, an bestimmten Orten, Demokratie? Wir müssen gegenüber denjenigen, die sich bekämpften, unnachgiebig sein, egal auf welcher Seite sie sich befinden. Europa ist der harte Kern der Demokratie, der Freiheit und des Rechtsstaates. Wir haben nicht das Recht, nach Algerien zu reisen und das zu vergessen, egal mit welchem Gesprächspartner wir es zu tun haben. Egal, ob es sich um Anhänger des Islam, um Verrückte oder um Regierungsvertreter handelt, wir haben nicht das Recht, um des politischen Opportunismus' willen unseren Anlaß zu opfern, aus dem wir in Europa sind, nämlich der Rechtsstaat. Wenn die Troika das vergißt, wird sie von Terrorismus sprechen, aber die Freiheit des Rechtsstaates vergessen. Bonde Herr Präsident, lieber Robin Cook, das Programm der Präsidentschaft über Offenheit und Qualität der Rechtsnormen enthält gute Sachen, aber die Aufgabe - und der Widerstand - sind so groß, daß es nicht gelingen wird, falls die Präsidentschaft nicht auf neuen Methoden besteht. Was die Offenheit betrifft, muß die Präsidentschaft sieben andere Länder im Rat dafür gewinnen, die Geschäftsordnung zu ändern, so daß jede Sitzung und jedes Dokument automatisch öffentlich sind, falls der Rat nicht mit 2/3 Mehrheit etwas anderes beschließt. Dann sind da diejenigen, die eine Sitzung oder ein Dokument schließen möchten, das die Beweislast enthält. Das Prinzip wurde vom Institutionellen Ausschuß des Parlaments einstimmig beschlossen, und es ist Bestandteil des Berichts des New Labour -Kollegen und amtierenden Präsidenten David Martin, der von einer großen Mehrheit hier im Plenum genehmigt worden ist. Das größte Problem hängt heute mit der Qualität der EU-Rechtsnormen zusammen. Aus den Rechtsvorschriften der EU wird kein normaler Wähler klug. Ein EU-Gesetz besteht normalerweise aus einer Richtlinie oder einer Verordnung und dann aus einer langen Reihe nicht lesbarer Änderungen. Man ist sich nie sicher, ob auch alles dabei ist. Hier muß die Präsidentschaft darauf bestehen, daß keine Änderungen zu bestehenden Gesetzen mehr beschlossen werden, sondern daß die Änderungen in einer besonderen Ausgabe zusammengeschrieben und konsolidiert vorgelegt werden. Jede Abteilung, die eine Änderung braucht, wird dadurch gezwungen, die Gesetzesänderung auch anderen als denjenigen zugänglich zu machen, die spezialisierte Anwaltskanzleien in Brüssel haben. Und die vorhandene Gesetzesmenge von 20.000 Richtlinien, Verordnungen und anderen Rechtsakten wird schon allein dadurch halbiert, daß man die Änderungen hineinschreibt. Man kann dann weitermachen und Gesetze mit demselben Thema und Gewicht zusammenschreiben. Abschließend zum Thema Dezentralisierung. Wenn es in Brüssel eine Dezentralisierung geben soll, dann muß jede Vorschrift eine automatische Verjährung nach z. B. fünf Jahren enthalten. Soll sie weiter gelten, muß ein Gesetz erneut... (Der Präsident unterbricht den Redner.) Muscardini Herr Präsident, nachdem ich die Erklärung von Minister Cook gehört habe, dem ich für seine Klarheit danke, würde ich gerne das wiederholen können, was Premierminister Blair kürzlich in einem Interview mit der " Financial Times" gesagt hat, und zwar, daß die britische Präsidentschaft eine hervorragende Gelegenheit biete, um den Willen des Vereinigten Königreichs aufzuzeigen, eine konstruktive Rolle in Europa und für Europa zu spielen, eine Gelegenheit, um zu zeigen, daß die Agenda der Wirtschaftsreformen der Währungsunion vorankommt. Ich wünschte, diese Botschaft würde auch meinem Wunsch und meiner Hoffnung entsprechen, daß das Vereinigte Königreich in diesem Halbjahr seiner Präsidentschaft eine konstruktive Rolle spielt. Die Zeiten der antieuropäischen Haltung der Briten gehören wohl der Vergangenheit an; vorbei sind auch die Zeiten, in denen die Sitze der Labour-Abgeordneten in diesem Parlament, nachdem es in direkten allgemeinen Wahlen gewählt worden war, einige Monate lang frei blieben. Diese mehr als historische Episode muß als Sinnbild einer bestimmten, ideologisch geprägten Politik angesehen werden. Wie auch damals läßt sich die historische Entwicklung jedoch nicht durch Partei- und Partikularinteressen aufhalten, und dem Sieg der Geschichte ist es zu verdanken, und darüber freuen wir uns, daß die verantwortlichen Labour-Abgeordneten uns heute die Gewähr für ihre konstruktive Aktion zugunsten Europas geben. Diese konstruktive Rolle zeigt sich an den von der britischen Präsidentschaft festgelegten Prioritäten, insbesondere an dem gewünschten Erfolg der Wirtschafts- und Währungsunion, an dem Vorhaben, eine wirkliche Außenpolitik der Union auf den Weg zu bringen, die organisierte Kriminalität zu bekämpfen und die Umwelt zu schützen. Dieses Engagement zur Festlegung einer gemeinsamen Außenpolitik liegt uns sehr am Herzen, und wir unterstützen alle künftigen Initiativen zur Beendigung des Mordens in Algerien, dem weiterhin Tausende unschuldiger Menschen zum Opfer fallen. Die Maßnahmen der Präsidentschaft werden verdienstvoll sein, wenn die Union damit darauf verpflichtet werden kann, die Ausbreitung des mörderischen, fanatischen Fundamentalismus zu bekämpfen und zur Wiederherstellung des Friedens in einem befreundeten Land beizutragen, mit dem wir kulturell, politisch und wirtschaftlich verbunden sind, sowie zur Einführung echter Werte, die sich auf die Achtung der Menschenrechte gründen. Die Liste der zu ergreifenden Maßnahmen ist lang und berührt die verschiedenen Tätigkeitsbereiche der Union. Nur noch zwei Bemerkungen: Die erste bezieht sich auf die Vorbereitung der Erweiterung der Union. Sorgen wir dafür, daß mit der Reform der Agrarpolitik nicht Gebiete und Regionen benachteiligt werden, die privilegiert sind, weil sie als Ergebnis jahrhundertelanger Arbeit nun typische und hochwertige Lebensmittel herstellen können. Die zweite Bemerkung bezieht sich auf die Reform der Strukturfonds, die Gebiete und Regionen, die heute schon wegen ihrer strukturellen Lage und der Wirtschaftskrise mit schwerwiegenden sozialen Problemen zu kämpfen haben, nicht noch stärker treffen darf. In beiden Fällen besteht die konkrete Gefahr einer Zuspitzung der Krise, und die Bevölkerung würde die Funktion der Union gegenüber den Zielsetzungen der Regionalpolitik nicht verstehen. Diese Befürchtungen und Zweifel sind auch auf die Unsicherheit und das Unverständnis der Bürger zurückzuführen, die das europäische Aufbauwerk in seinem derzeitigen Stadium kennzeichnen. Die einheitliche Währung, die für uns ein föderatives Instrument sein soll, ruft in Wirklichkeit Angst hervor. Obwohl sich das Vereinigte Königreich selbst für die Einrichtung der WWU einsetzt, hat es bereits beschlossen, der Währungsunion nicht mit der ersten Gruppe beizutreten. Warum? Das fragen sich unsere Wähler. Diese Unsicherheit ist auf die Angst vor drohenden Gefahren zurückzuführen, davor, daß die Union keine Instrumente zur Verfügung hat, um gegen alle Eventualitäten gewappnet zu sein. Wir wollen jedenfalls folgendes wissen, Herr Präsident: Welche Union soll geschaffen werden, und soll auch die europäische politische Union geschaffen werden? Auf diese Frage müssen wir eine Antwort geben! Swoboda Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Herr Kommissar, liebe Kolleginnen und Kollegen! Als Österreicher - mein Land wird ja Nachfolger der britischen Präsidentschaft sein - danke ich Ihnen, Herr Ratspräsident, für Ihre klaren Aussagen, für ein Europa der Bürger, ein Europa, das seinen Menschen, seinen Bürgern näherkommen möchte, und ein Europa, das sich vorrangig um Arbeitsplätze und Umwelt kümmert. Aber als außenpolitischer Sprecher meiner Fraktion, der SPE-Fraktion, möchte ich mich mit zwei Krisenherden in unserer Nähe beschäftigen, die uns aber ganz konkret in unseren eigenen Sicherheitsinteressen berühren. Ich möchte Sie, Herr Ratspräsident, ersuchen, ich möchte Sie auffordern, das, was Sie schon öfters angekündigt haben, auch heute in diesem Haus zu tun, nämlich ein hohes Engagement zu zeigen in der Einflußnahme auf die Entwicklung im Nahen Osten und in Algerien. Es geht hier nicht um eine Einmischung, es geht hier um die legitime Teilnahme Europas an der Gestaltung einer gemeinsamen Umwelt, an der Bewahrung unserer ureigenen Sicherheitsinteressen. Der Nahe Osten, Herr Ratspräsident, ist sicherlich auch ein Schwerpunkt Ihrer Präsidentschaft. Der Friedensprozeß ist leider unterbrochen. Die Europäische Union zahlt unheimlich viel Geld, das meiste Geld mit einem letztendlich - das ist nicht unsere Schuld - negativen Resultat in Palästina. Wir dürfen nicht mehr die Zahlmeister sein nach dem Motto, Europa zahlt und andere, insbesondere die Vereinigten Staaten, schaffen an, so wie das in Bosnien und im Nahen Osten der Fall ist. Ich möchte Ihre Bemühungen voll unterstützen, Herr Ratspräsident, gerade auch bei den Gesprächen in Amerika die Amerikaner dazu zu bewegen, im Interesse des Friedens eine stärkere Partnerschaft im Nahen Osten aufzubauen. Wir wollen all das, was Amerika getan hat, nicht verhindern, wir wollen es unterstützen. Wir wollen aber auch eines tun, Herr Ratspräsident: Wir müssen uns gerade bei unseren Bemühungen im Nahen Osten, in Israel, aber auch in Palästina, um die Menschenrechte kümmern und auch den Kampf gegen die Korruption aufnehmen. Überall dort, wo unser Geld eingesetzt wird, muß das unser Ziel sein. Was nun Algerien betrifft, so ist das ein besonders tragisches Schicksal, das dieses Land erfährt. Auch hier geht es darum, daß wir uns um einen gemeinsamen Raum kümmern, um die gemeinsamen wirtschaftlichen und politischen Interessen, um die Kontrolle von Wanderungsbewegungen; es geht aber vor allem um ein Interesse an einer humanen Entwicklung. Die erschütternden Vorgänge in Algerien, das brutale und grausame Morden, der Horror der algerischen Nächte, niemandem von uns darf das gleichgültig sein! Es ist ein Hohn, wenn die Regierung behauptet, sie habe alles unter Kontrolle. Sie hat nichts unter Kontrolle! Es gibt Behauptungen, Vermutungen, daß Teile der Regierung, Teile des Militärs direkt oder indirekt hinter diesen Morden stecken. Wir haben keine Beweise, bloß anonyme Aussagen; um so dringlicher sind Kontakte, um so dringlicher sind Gespräche in Algerien. Wir vom Parlament werden das ebenso wie Sie tun müssen. Es sind unsere Schwestern und Brüder, die dort gemordet werden. Das darf uns nicht gleichgültig sein! Wir müssen alles unternehmen, um eine Fortsetzung zu verhindern. von Wogau Herr Präsident, meine sehr verehrten Kolleginnen und Kollegen! Das Frühjahr 1998 ist für die Europäische Union von entscheidender Bedeutung. Jetzt werden die Weichen für die dritte Stufe der Wirtschafts- und Währungsunion gestellt. Im Mittelpunkt stehen dabei die Frage des Teilnehmerkreises, die Festlegung der Wechselkurse zwischen den teilnehmenden Mitgliedsländern und die personelle Besetzung der Spitze der Europäischen Zentralbank. Am 25. März werden die Europäische Kommission und das Europäische Währungsinstitut aufgrund der dann vorliegenden statistischen Daten ihre Berichte vorlegen, welche Mitgliedsländer die Stabilitätskriterien erfüllen. Im April beginnen daraufhin die Beratungen des Europäischen Parlaments und der Parlamente der Mitgliedsländer. In Deutschland werden Bundestag und Bundesrat und voraussichtlich auch verschiedene Landtage ihre Stellungnahmen abgeben. Der April dieses Jahres ist in diesem Sinne also der Monat der Parlamente. Auf seiner Tagung am 1. Mai, an einem Freitag, nach Schließung der Börsen, beschließt der Rat der Wirtschafts- und Finanzminister über seine Empfehlung, welche Mitgliedsländer zum engeren Kreis der Währungsunion gehören sollen. Am Vormittag des folgenden Tages, dem 2. Mai, einem Samstag, nimmt das Europäische Parlament in einer Sondersitzung zu diesem Vorschlag Stellung. Diese Sondersitzung des Europäischen Parlaments ist notwendig, weil der Vertrag ausdrücklich eine Stellungnahme des Parlaments zu dem Vorschlag des Rates vorschreibt. Die endgültige Entscheidung über den Teilnehmerkreis fällt dann am Nachmittag des gleichen Tages auf der Tagung der Staats- und Regierungschefs der Europäischen Union. Am Abend des 2. Mai wird demnach endgültig feststehen, welche Mitgliedsländer zum engeren Kreis der Teilnehmer an der Währungsunion gehören. Der Zeitplan für die Währungsunion sieht jedoch vor, daß an diesem Wochenende noch zwei weitere Beschlüsse gefaßt werden. Dabei geht es einerseits um die endgültige Festlegung der Wechselkurse zwischen den Währungen der teilnehmenden Mitgliedsländer, andererseits um die Person des Zentralbankpräsidenten. Daher werden die Finanzminister, deren Tätigkeit ja bekanntermaßen nicht vergnügungssteuerpflichtig ist, am Sonntag, dem 3. Mai, voraussichtlich erneut tagen, um die bilateralen Wechselkurse endgültig festzuschreiben und einen Vorschlag zur personellen Besetzung des Direktoriums der Europäischen Zentralbank vorzulegen. An den personellen Entscheidungen über die Ernennung des Präsidenten, des Vizepräsidenten und der weiteren Mitglieder des Direktoriums der Europäischen Zentralbank ist das Europäische Parlament seit dem Maastrichter Vertrag direkt beteiligt. Der Maastrichter Vertrag hat ihm diese Rechte eingeräumt, die nach dem Vorbild vergleichbarer Rechte des Senats der Vereinigten Staaten gestaltet wurden und die in der parlamentarischen Tradition Europas keine Vorbilder haben. Das Verfahren für die Benennung der Mitglieder des Direktoriums ist genau festgelegt: Vorschlag des Rates, Stellungnahme des Europäischen Parlaments und schließlich die Entscheidung der Staats- und Regierungschefs der Länder, die zum engeren Kreis der Währungsunion gehören. Die vorgesehene Anhörung der Kandidaten wird im zuständigen Ausschuß des Europäischen Parlaments in der Woche vom 11. bis zum 14. Mai stattfinden, und das Europäische Parlament wird voraussichtlich am 14. Mai über seine Stellungnahme abstimmen. Anschließend treffen die Staats- und Regierungschefs der teilnehmenden Länder die endgültige Entscheidung. Dies bedeutet, daß das Direktorium der Europäischen Zentralbank beim Abschluß der britischen Präsidentschaft stehen wird und die Zentralbank, wie vorgesehen, in der zweiten Jahreshälfte mit ihrer Arbeit beginnen kann. In dieser Woche haben vier deutsche Professoren dem Bundesverfassungsgericht eine Beschwerde gegen die Währungsunion vorgelegt mit dem Ziel, sie zumindest zu verschieben, wenn nicht ganz aufzugeben. Verfassungsexperten haben festgestellt, daß das Medieninteresse an dieser Klage umgekehrt proportional zu ihren Erfolgsaussichten ist. Das Bundesverfassungsgericht wird allein zu prüfen haben, ob die Eingangskriterien, so wie sie im Maastrichter Vertrag und den dazugehörigen Protokollen enthalten sind, erfüllt sind. Dabei hat es ausdrücklich den Institutionen der Europäischen Union Einschätzungs-, Bewertungs- und Prognosespielräume eröffnet. Das deutsche Bundesverfassungsgericht könnte nur dann eine negative Entscheidung über die Teilnahme Deutschlands an der Währungsunion fällen, wenn die Staats- und Regierungschefs bei ihrer Entscheidung über die Teilnehmerländer gegen den Vertrag von Maastricht verstoßen würden. Nachdem aber alle Beteiligten gewillt sind, den Vertrag in allen Einzelheiten einzuhalten, können wir solchen Klagen gelassen entgegensehen; sie werden keinen Erfolg haben. Rosado Fernandes Herr Präsident, Herr amtierender Ratspräsident, ich dürfte heute der einzige Abgeordnete sein, der als Repräsentant eines Landes zu Ihnen spricht, das als der älteste Verbündete des Vereinigten Königreiches gilt. Seit John of Gaunt sind wir Verbündete. Damit will ich sagen, daß wir die Briten und ihre Denkweise sehr gut kennen. Ich möchte Sie zur Einnahme dieser neuen Haltung beglückwünschen, aber ich darf Ihnen hier auch ganz deutlich und in aller Offenheit sagen, daß die Euroskepsis der Briten Europa in vielerlei Hinsicht Reformen beschert hat. Das ist meine ehrliche Meinung. Es ist richtig, daß es Europa nicht gelungen ist, seine Institutionen im Sinne einer Annäherung an die Bürger zu ändern. Dies läßt sich nicht leugnen. Es ist ebenfalls richtig, daß es Europa nicht gelungen ist, seine Strafgesetzgebung dahingehend zu harmonisieren, daß Korruption und Wirtschaftsbetrug bestraft werden. Dasselbe gilt auch für den Lebensmittelsektor. Es reicht nicht aus, nur von Überwachung zu reden. Es müssen Formen der Bestrafung gefunden werden, damit wir eingreifen und diejenigen bestrafen können, die das Gesetz übertreten. Reden ist einfach, bestrafen ist schwierig und politisch häufig unrichtig. Ich hoffe, der derzeitige Ratsvorsitz bringt den Mut auf, sich mit diesem Problem auseinanderzusetzen, handelt es sich doch hier um ein Problem, das auch aus wirtschaftlicher Hinsicht insofern wichtig ist, daß nicht nur die Mitgliedstaaten bzw. die Gemeinschaft bestohlen wird. Wir haben es auch mit einer Ausdrucksform des unlauteren Wettbewerbs zu tun, und dies entspricht mit Sicherheit nicht dem Wirtschaftsmodell, das wir selbst in einer Globalwirtschaft haben möchten. Andererseits ist es leicht gewesen, die Staaten - auch die schwächsten unter ihnen - zur Übernahme sämtlicher Prinzipien und Verpflichtungen betreffend die währungspolitische Konvergenz zu bringen. Aber es wurde nichts getan, um eine Konvergenz im Bereich der allgemeinen und beruflichen Bildung zu erreichen, die die Bürger dem Fortschritt näher bringen und für ein offeneres Europa sorgen könnte, mit dem Ziel, sich besser vor den Bedrohungen einer Globalwirtschaft zu schützen. Abschließend möchte ich zur Gemeinsamen Agrarpolitik bemerken, daß sie zweifelsohne reformiert und abgestimmt werden muß, aber "um Himmels willen" , Herr Präsident, lassen Sie nicht zu, daß wir soweit sinken, daß wir "junk food" , also Nahrungsmittel ohne Nährwert produzieren. Das ist es nämlich, was wir derzeit in denjenigen Ländern sehen, die zwar im Namen der Verbraucher sprechen, aber nichts für deren Gesundheit tun. Dell'Alba Herr Präsident, Herr Ratspräsident, verehrte Kollegen! Meine Fraktion hat sich, wie auch andere Fraktionen, bereits zum Inhalt des Arbeitsprogramms der britischen Präsidentschaft geäußert. Auch ich möchte nun einige der Punkte untersuchen, die mir am wichtigsten scheinen. Ich hätte mir insbesondere gewünscht, Herr Ratspräsident, daß Sie unter den anderen Themen, die Sie ehrlich gesagt oft einfach nur aufgezählt haben, das Thema der Drogenbekämpfung vertieft behandelt hätten. In diesen Tagen wird dieses Thema übrigens hier im Europäischen Parlament diskutiert. Während dieses Halbjahres haben wir sicher Gelegenheit, unsere Standpunkte auszutauschen und einen Dialog über dieses Thema zu führen, das, glauben Sie mir, von großer Bedeutung ist und nicht auf die leichte Schulter genommen werden darf, sondern im Gegenteil in einem immer stärker integrierten Europa mit immer mehr Binnenmarkt nach einem koordinierten Ansatz auf europäischer Ebene verlangt. In meinem Redebeitrag, Herr Präsident, möchte ich jedoch nur einen Punkt ansprechen, in der Hoffnung, daß Sie dafür empfänglich sind, und der eine andere Front darstellen kann, an der wir in gewisser Weise die Maßnahmen der britischen Präsidentschaft messen können, auch weil es sich um ein Thema handelt, das dem Europäischen Parlament nicht nur sehr am Herzen liegt, sondern zu dem ich die britische Präsidentschaft, insbesondere Ihre Regierung, für die von der Präsidentschaft bereits angenommene Haltung beglückwünschen möchte. Ich beziehe mich auf das Thema des ständigen Strafgerichtshofes, Herr Präsident, über das wie man weiß bereits Verhandlungen bei den Vereinten Nationen geführt werden und das in diesem Jahr, am Ende der britischen Präsidentschaft, Gegenstand einer internationalen Diplomatenkonferenz ist, die vom 15. Juni bis zum 17. Juli in Rom stattfinden wird und den ständigen Strafgerichtshof aus der Taufe heben soll. In dem letzten vorbereitenden Ausschuß der UNO hat Ihr Land eine mutige und bedeutende Position bezogen, weil es sich dazu entschlossen hat, nicht nur die Einrichtung des Gerichtshofes mit aller Kraft zu unterstützen, sondern auf die Einrichtung eines gerechten, unparteiischen Gerichtshofes zu drängen, der nicht dem Veto des Sicherheitsrates unterworfen ist. Ihr Land hat als erstes der Länder mit einem ständigen Sitz im Sicherheitsrat eine fortschrittlichere Haltung angenommen, die als Position der like-minded countries bezeichnet wird. Wir wissen, welche Widerstände es dagegen seitens eines anderen Mitgliedstaates des Sicherheitsrates gibt, der dort auch einen ständigen Sitz hat und Mitglied der Europäischen Union ist, und wir wissen auch, welche Entschlossenheit andere Länder wie Deutschland, Italien, usw., an den Tag legen. Wird die britische Präsidentschaft versuchen, die Europäische Union zu koordinieren, damit sie mit einer Stimme spricht und die Einrichtung eines unparteiischen, echten Gerichtshofs im Juni 1998 fordert? Antony Herr Präsident, meine lieben Kollegen, hier ist die Plakette mit dem Titel "das Statut der Mönche" von Ibn Taymiyya. Diese Plakette wird in Brüssel verkauft; sie ist auch in Paris in der Rue des Fossés-StBernard erhältlich. Das ist die Rechtfertigung für die Morde an den Mönchen von Tibehirine. Der Übersetzer dieser Plakette ist Nasreddin Lebatelier: man könnte vielleicht Herrn Jean Michot, Präsident der Moslem-Gemeinde in Belgien und Professor an der katholischen Universität Louvain fragen, wie das wirkliche Pseudonym von Herrn Nasreddin Lebatelier lautet? Die Unkenntnis über den Islam ist tragisch. Vorhin hat mich die Rede von Herrn Cohn-Bendit alles in allem an Herrn Raymond Barre erinnert, der sagte: "Wir müssen einen Islam nach französischem Muster schaffen, einen Islam, dessen Moschee sich nach den Grundsätzen der Republik richtet" . Das bedeutet, den Islam nicht zu kennen. Das bedeutet, den Koran nicht gelesen zu haben, denn es gibt keinen alternativen Koran: der Koran kennt den Unterschied zwischen dem Spirituellen und dem Zeitlichen nicht, der aus dem Christentum kommt. Das bedeutet, hier eine Realität nicht zu kennen, die ich 15 Jahre lang in Beirut erfahren habe, wo ich mitbekommen habe, wie sich Stadtteile langsam verändert haben und wo man erst die Polizei, dann die Armee und schließlich auch die Minister selbst einer Identitätskontrolle unterzogen hat. In unseren Stadtvierteln, in 400 Stadtvierteln meines Landes beobachte ich, wie der Tahl Zaatar entsteht, den ich in Beirut erfahren habe: der Dar el-Islam, der sich aufzwingt und anderswo ist es der Dar el Harb, aber von all dem wissen Sie gar nichts. Eine Reise nach Algerien würde Ihnen sicherlich nicht die Augen öffnen, denn die Informationen haben wir ja. Eine Lektion in arabischer Kultur würde den Unwissenden, die unsere Versammlung bevölkern, gut tun. Donnelly, Alan Herr Präsident, ich möchte dem amtierenden Ratspräsidenten nur kurz darlegen, daß die letzte Rede von einer winzigen Minderheit in diesem Haus getragen wird und in keinerlei Hinsicht für die Ansichten des Europäischen Parlaments repräsentativ ist. Ich möchte die Themen Wirtschafts- und Währungsunion und wirtschaftspolitische Koordination aufgreifen. Eine der Hauptaufgaben der Präsidentschaft wird natürlich die sehr vorsichtige Lenkung der Endphasen der Wirtschafts- und Währungsunion sein. Trotz der Entscheidung der britischen Regierung, daß sich Großbritannien nicht in der ersten Phase an der einheitlichen Währung beteiligen wird, denke ich, daß die große Mehrheit der Mitglieder dieses Hauses erkannt hat, daß die neue Regierung und die Präsidentschaft entschlossen sind, die Endphase der WWU sicher und behutsam einzuleiten. Was uns in diesem Haus besonders Sorgen bereitet, ist die Verantwortlichkeit der Europäischen Zentralbank, die Rolle dieser Zentralbank nach Errichtung der WWU und in der Tat die Rolle des Ebro im allgemeinen. Wir möchten gern den Dialog über die Rolle der wirtschaftspolitischen Koordination und die Verantwortlichkeit dieser Bank mit der britischen Präsidentschaft aufnehmen und dann mit der österreichischen Präsidentschaft fortsetzen. Wir sind sehr beunruhigt darüber, daß die Europäische Zentralbank nahezu außer Reichweite für die Bürger der Europäischen Union sein wird. Zwar sieht der Maastrichter Vertrag die Unabhängigkeit der Zentralbank vor, aber dies bedeutet nicht, daß sie den Bürgern der Europäischen Union gegenüber nicht verantwortlich wäre. Ich möchte den amtierenden Ratspräsidenten fragen, ob er in den nächsten sechs Monaten zu einem Dialog mit dem Europäischen Parlament bereit ist, um zu gewährleisten, daß die Europäische Zentralbank rechenschaftspflichtig sein wird, und um zu gewährleisten, daß die Zielsetzungen der Wirtschafts- und Währungsunion dem Ziel der Beschäftigung innerhalb der Europäischen Union förderlich sein werden. Die Währungsunion wird am 1. Januar 1999 beginnen, aber viele von uns glauben nicht, daß am 1. Januar 1999 die Wirtschafts- und Währungsunion beginnen wird. Ich möchte den amtierenden Ratspräsidenten im Namen meiner Fraktion fragen, welche Schritte im Zuge der britischen Präsidentschaft gemacht werden können, um zu gewährleisten, daß es eine richtige Wirtschafts- und Währungsunion geben wird. In seiner Ansprache erwähnte der amtierende Präsident, daß Beschäftigung eines der Hauptziele der britischen Regierung sei. Könnte er uns bitte erklären, vielleicht in seiner Antwort auf die Debatte, was während der britischen Präsidentschaft sonst noch getan werden kann, um zu gewährleisten, daß die Ziele der WWU mit dem Ziel der Schaffung von Arbeitsplätzen innerhalb der Europäischen Union vereinbar sind, wenn man bedenkt, daß die WWU bereits in ein paar Monaten Realität sein wird? Wir räumen auch ein, daß es notwendig ist, den Bürgern der Europäischen Union den Ebro schmackhaft zu machen. Zu einem Zeitpunkt, wo wir die technische Arbeit an der Wirtschafts- und Währungsunion abschließen, begreifen die EU-Bürger den ganzen Vorgang einfach nicht. Es ist notwendig, daß die britische Präsidentschaft der Kampagne zur Aufklärung der Bürger in der gesamten Europäischen Union massive Impulse gibt, damit sie begreifen, daß die Europäische Union ihr Vorhaben ist, und nicht lediglich das von Politikern und, daß sie für ihr eigenes Leben von Bedeutung ist. Aus diesem Grunde möchte ich den amtierenden Präsidenten abschließend auch bitten, sich zu der Kampagne zu äußern, die im Laufe dieses Jahres organisiert werden muß, um sicherzustellen, daß die Bürger den Vorgang der WWU verstehen und begreifen, daß sie im Sinne ihres Lebens und der Zukunft ist, dieses Vorhaben ordnungsgemäß zu vollenden. Méndez de Vigo Herr amtierender Ratspräsident! Zu Beginn Ihrer Erklärung sagten Sie voller Humor, daß jeder neue Präsident behauptet, Europa stehe gerade an einem besonders bedeutenden Punkt seiner Entwicklung. Das stimmt. Aber er sagt auch etwas anderes: er verspricht eine stets enge Zusammenarbeit mit dem Europäischen Parlament. Wir - einige von uns sind schon eine ganze Zeit hier - werden Sie nach Ablauf der sechs Monate nach den Taten und nicht nach den schönen Worten beurteilen. Aber ich danke Ihnen heute für Ihren guten Willen. Ihre Ausführungen, Herr Cook, haben bei mir denselben Eindruck hinterlassen, wie manche Kompositionen von Sir Edward Elgar: sie sind gefällig, elegant und leicht zu trällern, aber es bleibt abzuwarten, ob etwas dahintersteckt. Sie sagen: "Wir wollen die Union leistungsfähig machen" . Das ist auch der Wunsch dieses Parlaments, und dieses Parlament hat am 19. November, in der Stellungnahme zum Vertrag von Amsterdam, einige Rezepte vorgelegt, die Frau Green Ihnen heute in Erinnerung gerufen hat: : für eine leistungsfähige Union sind eine Stärkung der Kommission, eine Ausweitung des Mitentscheidungsverfahrens, der Abstimmungen mit qualifizierter Mehrheit und eine Änderung der Gewichtung der Stimmen im Rat erforderlich. Herr Cook, sie sagten: "Wir wollen ein starkes Europa, das in der Welt mit einer Stimme spricht und handelt." Das stimmt. Das ist auch unser Wunsch. Sie verfügen über eine Waffe, um dies im Rahmen der internationalen Wirtschaftsbeziehungen zu erreichen, und zwar die Ausweitung der Verhandlungsbefugnis auf die Kommission, gemäß dem alten Artikel 113. Sie sagen: "Wir wollen Drogenpolitik betreiben; das liegt den Menschen am Herzen." Uns auch. Ich erlaube mir, Ihnen eine Frage zu stellen, Herr Ratspräsident: Glauben Sie, daß der Bericht von Frau d'Ancona - die ja die gleiche politische Meinung vertritt wie Sie - in die Richtung der Sorgen der Menschen geht? Einheitliche Währung. Sie - die britische Regierung - haben ein Recht, gegen eine Teilnahme zu sein. Dagegen ist nichts einzuwenden. Sie sagen sich, es gibt viele Risiken, zu viele Unbekannte, wir werden die Politik wait and see betreiben. Sehen Sie, was die Fraktion der Europäischen Volkspartei anbelangt, so werden alle Regierungen am 3. Mai diesen Schritt vollziehen; wir werden die Risiken eingehen, und wir werden die politischen Kosten der Unbekannten tragen. Sie mögen ja die Wahlmöglichkeit haben, aber ich muß Ihnen sagen, daß Sie es sich sehr leicht machen, indem Sie einfach abwarten, daß die Risiken und Unbekannten aus dem Weg geräumt werden. Aber diese Haltung hat immer ihren Preis, und Sie werden ihn zum gegebenen Zeitpunkt zahlen müssen. Sie wollen gegen den Betrug vorgehen, eine Mittelverschwendung verhindern. Sie haben recht. Wir sind Ihrer Meinung, und das Parlament hatte in diesem Kampf stets eine führende Rolle gespielt. Aber ich halte es nicht für intelligent, den Verdacht auszuweiten, daß das Geld der Steuerzahler in der Europäischen Union verschwendet wird. Führen Sie Ermittlungen durch, und verhängen Sie Sanktionen. Aber weiten Sie diesen Verdacht nicht aus, denn er trifft nicht zu. In Ihrem Beitrag, Herr Cook, haben Sie von viel Zusammenarbeit, viel Markt, viel Leistungsfähigkeit, viel Pragmatismus gesprochen. Sie sagten, die Welt habe sich seit Monnet und Schuman verändert, und das stimmt. Aber die Ideale jener Welt sind bestehen geblieben. Europa ist mehr als nur ein Markt, Herr Cook. Dazu haben Sie ja schon in den 60er Jahren die EFTA gegründet. Europa ist viel mehr als nur ein Markt. Als Sie, das britische Volk, 1974 die Mitgliedschaft in den Europäischen Gemeinschaften bestätigten, und zwar mittels einer von einer sozialistischen Regierung durchgeführten Volksabstimmung, bestätigten Sie nicht nur einen Markt, sondern auch ein bedeutendes, ein äußerst bedeutendes politisches Projekt. Ich fände es besser, wenn der britische Vorsitz von Europa mehr als einem politischen Projekt und weniger als einem marktwirtschaftlichen Projekt sprechen würde. Das ist äußerst wichtig, denn dieses Parlament vertritt die Auffassung, daß die Europäische Union ein politisches Projekt ist, und es würde uns nicht gefallen, wenn der britische Vorsitz sich hier irren würde, denn - um es mit den Worten von Lord Halifax auszudrücken - es würde uns nicht gefallen, wenn es ihm so erginge, wie dem, der nicht weiß, wo er hingeht, und der deshalb überallhin kommen kann. Möge dem nicht so sein, Herr amtierender Ratspräsident, und möge Ihr Vorsitz für alle Beteiligten fruchtbringend und nützlich sein. Daskalaki Herr Präsident, Großbritannien übernimmt den Ratsvorsitz an einem für die Geschicke der Union sehr wichtigen Wendepunkt. Der britischen Präsidentschaft fällt es zu, die Beitrittsverhandlungen mit den neuen Kandidaten aufzunehmen, und diesmal hat jeder der Beitrittskandidaten seine eigenen Besonderheiten. Zum einen haben wir die Länder, die irgendwann einmal hinter dem "Eisernen Vorhang" , wie man es im Verlauf des Kalten Krieges genannt hatte, lebten, und auf der anderen Seite ist da Zypern. Die Geschichte Großbritanniens war eng mit der Geschichte Zyperns verbunden, und bis zu einem gewissen Grade verliefen beide über Jahrhunderte hinweg parallel. Als Kolonialmacht und spätere Garantiemacht auf der Mittelmeerinsel beeinflußte Großbritannien die Geschicke der Insel positiv, in bestimmten Fällen aber auch sehr negativ und hat deshalb Zypern gegenüber eine Verpflichtung: Es muß die Beitrittsverhandlungen mit der Regierung der Republik Zypern einleiten im Geiste der Beschlüsse, die sowohl in diesem Haus als auch in der Kommission und im Rat wiederholt formuliert wurden, daß nämlich die Lösung der Zypernfrage nicht die Voraussetzung für den Beitritt ist. Das bedeutet, wie auch Herr Van den Broek betonte, daß Zypern nicht auf ewig die Geisel der Türken bleiben darf. Im übrigen hat das ja auch der amtierende Ratspräsident in seiner Rede indirekt zum Ausdruck gebracht, wenn ich ihn recht verstanden habe. An der Schwelle zum neuen Jahrhundert steht die Europäische Union jedoch noch vor vielen anderen Problemen, aber sie hat auch zahlreiche Visionen. Nach der außerordentlich erfolgreichen luxemburgischen Präsidentschaft, die im übrigen bewiesen hat, daß die angeblichen institutionellen Argumente für den Ausschluß der kleineren Länder vom sechsmonatigen Ratsvorsitz in keiner Weise aufrechterhalten werden können, hat Großbritannien nun die Verantwortung für das Beschäftigungsdossier und die Verpflichtung, den Sondergipfel für Beschäftigung in Luxemburg weiterzuführen. Es muß weiter an der Agenda 2000 arbeiten und der Innen- wie der Außenpolitik der Union neue Impulse verleihen, in einer Welt, in der es fast schon keine Grenzen mehr gibt. Die WWU ist ein anderes gewaltiges Kapitel, zu dem schon vieles gesagt wurde. Und nicht nur das. Die Chancengleichheit, die Politik in den Bereichen Jugend, Gesundheit, Kultur, Umwelt, Verkehr, Telekommunikation, Landwirtschaft, Fremdenverkehr, Energie und so vielem anderen braucht neue Anstöße. Die britische Präsidentschaft beginnt mit den besten Wünschen aller für das Wohl aller. Van Velzen, Wim Herr Präsident, Robin Cook hat einleitend an das erinnert, was jeder Präsident zu Beginn seiner Amtszeit sagt, an die Ziele, die festgelegt werden, usw. Vielleicht sollte auch an die Schlußworte eines jeden Präsidenten erinnert werden, nämlich das Bedauern darüber, daß ein halbes Jahr sich doch als furchtbar kurz herausgestellt hat. Es sollte nach dieser Wunschliste vielleicht daran erinnert werden. Ich will mich auf Beschäftigung und Sozialpolitik konzentrieren. Ich stütze mich dabei auf eine von der Präsidentschaft herausgegebene Broschüre mit dem Titel: Europe working for the people , in der zwei Prioritäten genannt sind, die mit Beschäftigung zu tun haben. Die erste ist der sogenannte dritte Weg in Europa: Reform der Wirtschaft auf der Grundlage der employability . Die zweite ist Fortbildung und nicht Regulierung. Ich möchte mich zunächst auf diesen zweiten Punkt konzentrieren. Meiner Meinung nach wird man damit der Bedeutung der Kombination Flexibilität und Sicherheit - eine Kombination, die wir hier im Europäischen Parlament ziemlich wichtig finden - nur unzureichend gerecht. Auch der wirtschaftlichen Bedeutung einer guten Sozialpolitik mit guten sozialen Spielregeln wird man nicht ausreichend gerecht. Das ist kein Plädoyer für Starrheit und Bürokratie, aber eine Reform der Wirtschaft erfolgt nun einmal am besten und am reibungslosesten, wenn Individuen auch Sicherheiten haben. Das wurde in vielen Studien inzwischen nachgewiesen. Dieselben Studien zeigen übrigens auch, daß berufliche Fort- und Weiterbildung den meisten Erfolg hat, wenn Menschen gut entlohnt werden. Es ist ein beinahe tragischer Widerspruch: Je schlechter die Bezahlung, umso geringer ist das Bestreben bei den Arbeitnehmern, sich weiterzubilden, und bei den Arbeitgebern, darin zu investieren. Der Beitritt zum Sozialprotokoll war für uns und gewiß für die Mitglieder der sozialistischen Fraktion, die im sozialen Sektor tätig sind, eine enorme Erleichterung. Wir haben die Unterzeichnung des Sozialprotokolls als eine Entscheidung des Vereinigten Königreichs für ein anderes Modell gesehen, ein anderes Modell auch für das Vereinigte Königreich mit einem sozialen Dialog und einer besseren Organisation und gerechteren Verteilung der Arbeitszeit. Ich fordere die Präsidentschaft auf, diese Vision nicht überschatten zu lassen durch einen zu engen Ruf nach Flexibilisierung und nach einer Liberalisierung, die in meinem Land im Bereich des Gesundheitswesens dazu geführt hat, daß die Kluft zwischen den haves und den have-nots größer geworden ist. Ich bin außerordentlich zufrieden darüber, daß Sie Cardiff zu mehr als einer bloßen deadline machen, daß Sie dort auch eine erste Evaluierung der nationalen Pläne stattfinden lassen wollen. Aber darf ich dann einstweilen anmerken, daß Luxemburg wirklich viel mehr bedeutete als Lernen, Lernen, Lernen und die WWU? Luxemburg war und ist eine Wahl für ein policy mix , für eine Verlagerung der Besteuerung von Arbeit auf andere Quellen und für eine Umverteilung der Arbeitszeit. Cardiff müßte daher mehr sein als das Sammeln und sogar Evaluieren von Plänen. Im follow-up von Luxemburg muß die Aufmerksamkeit zunächst der Gestaltung einer ausgewogenen wirtschaftlichen Verwaltung in der Union und der Entwicklung einer koordinierten europäischen Beschäftigungsstrategie inklusive Steuern gelten. Es tut mir leid, feststellen zu müssen, daß die Botschaft des Vereinigten Königreichs zu diesen Aspekten im Moment noch sehr vage ist. Ich hoffe, daß dazu heute mehr Klarheit geschaffen wird. Böge Herr Ratspräsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! In Ergänzung zu dem, was die Kollegen meiner Fraktion bereits angesprochen haben, möchte ich die Aufmerksamkeit der Präsidentschaft auf einige Entschließungstexte dieses Parlaments vom Dezember lenken, die sowohl für die Kommission als auch für den Rat von großer Bedeutung sind. Das Parlament hat in seiner Entschließung zur zweiten Lesung des Haushalts auch einige Vorgaben formuliert, die für das Arbeitsprogramm der Präsidentschaft von Bedeutung sind, und ich möchte Sie, Herr Ratspräsident, fragen, ob Sie bereit sind, dazu heute einige Aussagen zu machen bzw. wenn die Präsidentschaft in die einzelnen Ausschüsse kommt, dazu Stellung zu beziehen. Wir haben auf der Grundlage des erfolgreichen Haushaltsverfahrens für das Jahr 1998 gesagt, daß wir eine informelle Konzertierung mit dem Rat Anfang des Jahres erwarten, um die Festlegung realistischer gemeinsamer Haushaltsziele rechtzeitig auf den Weg zu bringen. Wir haben zweitens gesagt, angesichts des erfolgreichen Verfahrens für die Agrarausgaben erwarten wir, daß dieses Verfahren institutionalisiert wird und daß wir dazu spätestens im März 1998 ein Gespräch haben sollten. Ich möchte darüber hinaus festhalten, daß wir in der Entschließung zum Arbeitsprogramm der Kommission dazu aufgefordert haben, daß wir endlich in der Frage der Rechtsgrundlage zu einem Einvernehmen zwischen den Institutionen kommen müssen, und ich denke, daß auch die britische Ratspräsidentschaft sich diesem leidigen Thema widmen sollte. Ich will ergänzen, daß im Sinne dessen, was in Luxemburg besprochen wurde und was ständig Auffassung dieses Parlaments ist, auch die Vorbereitungen zur Reform des Systems der Eigenmittel geleistet werden müssen, weil dieses ein sehr langwieriges Verfahren ist, und man dies nicht innerhalb eines halben Jahres abarbeiten kann. Es fehlt mir auch angesichts der Erfahrung, die wir im BSE-Untersuchungsausschuß gemacht haben, eigentlich etwas, was bereits unter der luxemburgischen Ratpräsidentschaft im allgemeinen Rat hätte diskutiert werden müssen. Es ist gut, wenn Sie sagen, im Sinne von Öffentlichkeit und Transparenz wollen wir öffentliche Aussprachen im Rat haben, aber ich erwarte auch im Sinne einer positiven und verbesserten Zusammenarbeit aller Institutionen, und zwar unabhängig von der rechtlichen Bewertung des Artikels 3 der interinstitutionellen Vereinbarung zum Untersuchungsausschußrecht, daß der Rat zu einer Erklärung kommt, wonach in Zukunft klargestellt ist, daß auch nationale Minister, unabhängig von der Rechtsinterpretation dieser Vereinbarung, sagen, im Sinne von Transparenz und Verantwortung leisten wir auch Einladungen von Untersuchungsausschüssen des Europäischen Parlaments Folge. Ich würde mich sehr freuen, wenn Sie dazu auch als Ratspräsidentschaft eine positive Antwort finden würden. Zwei kurze Anmerkungen zur Agrarpolitik. Es ist klar, daß Sie hier auch die historisch bedingten traditionellen Agrarphilosophien des Vereinigten Königreiches vorgetragen haben. Ich bin sehr gespannt, ob Sie es schaffen werden, im Zuge Ihrer Ratspräsidentschaft auch von der Grundsatzphilosophie her die notwendige Anpassung der Bananenmarktordnung auf den Weg und mit den agrarpolitischen Vorstellungen Ihrer Ratspräsidentschaft in Einklang zu bringen. Das wird noch eine sehr spannende Debatte werden, und ich will hinzufügen, man muß hier sehr aufpassen. Es sind Nachbesserungen notwendig im Bereich der Agenda 2000, die das Parlament auch diskutiert: Liberalisierung auf der einen Seite, höhere Auflagen für die europäische Landwirtschaft und gleichzeitig Kürzung der Ausgaben, Herr Ratspräsident. Das ist in der Tat ein Crashkurs, den niemand aushält. Worauf wir uns verständigen müssen, ist eine notwendige Reform, eine Anpassung, damit es zu einem Gleitflug wird, der für alle Beteiligten im Sinne des Modells einer europäischen Landwirtschaft und der gleichzeitigen Durchsetzung einer Verbraucherschutzklausel im Rahmen der WTO auf den Weg gebracht werden kann. Van Bladel Herr Präsident, konkrete Aktionen scheinen der rote Faden in der britischen Präsidentschaft zu sein. Darum habe ich einige Fragen an Herrn Cook, dem ich übrigens viel Erfolg bei dieser schweren und historischen Aufgabe wünsche. Punkt eins, Algerien. Die EU reicht zu Recht eine helfende Hand, aber kann die britische Präsidentschaft angeben, wie sie sich eine Übersicht über Aktivitäten von Gruppen aus Algerien, Bahrein, Ägypten verschafft, die einfach von einem Faxgerät in London aus ihre aggressiven Pläne in die Welt versenden? Was wird die britische Präsidentschaft dagegen tun? Punkt zwei, die asiatische Krise. Im Juni letzten Jahres habe ich in einer schriftlichen Anfrage an den Rat vorgeschlagen, einen speziellen EU-Botschafter für die asiatische Region in Erwägung zu ziehen. Wann erhalte ich eine Antwort? Diese Person hätte schon lange in der asiatischen Region sein sollen, um bei einer Lösung der Krise zu helfen. Gestern haben wir hier die Transatlantische Agenda besprochen. Am Vorabend Ihres Besuchs in Washington fordere ich Sie auf, mit den Amerikanern die Zukunft von SFOR zu besprechen und dafür einzutreten, daß kulturelle, audiovisuelle Erzeugnisse aus Europa zum amerikanischen Markt zugelassen werden. Werden Sie mit der erforderlichen Anpassung der europäischen Institutionen beginnen, um die Erweiterung wirklich zu ermöglichen? Punkt sechs, die Türkei. Die Beziehungen mit diesem Land dürfen meines Erachtens nicht der Zypern-Frage untergeordnet werden. Was tun Sie, um die finanzielle Blockade gegen die Türkei aufzuheben? Wir benutzen die Türkei als NATO-Partner, aber sind nicht bereit, über ihre Chancen auf Mitgliedschaft Klarheit zu verschaffen. Herr Cook, Sie wollen nicht abstrakt, sondern konkret sein. Hier haben Sie eine Chance, was die Stabilität in Europa betrifft. Titley Herr Präsident, ich möchte zunächst meiner Freude darüber Ausdruck verleihen, die Präsidentschaft hier heute zu sehen und die Anwesenheit des Kommissars Neil Kinnock während der gesamten hier geführten Aussprache festzustellen, was mich an die wirkungsvolle Zusammenarbeit zwischen diesen beiden Herrn in der Vergangenheit erinnert, insbesondere natürlich im Rahmen einer gewissen Wahlkampagne 1983. Ich bin hoch erfreut, daß sich der amtierende Präsident für eine effektivere Außen- und Sicherheitspolitik einsetzt. Ich möchte deshalb den Rat eindringlich bitten, die Arbeit an den im Amsterdamer Vertrag niedergelegten Vereinbarungen aufzunehmen, um die GASP effektiver zu gestalten, insbesondere die Planungs- und Frühwarneinheit. Nun, mit Ratifizierung des Vertrags können wir uns an die Arbeit für eine effektivere GASP machen. Es ist klar, daß die unmittelbare Priorität Algerien sein muß, ein Land, das momentan in seinem eigenen Blut zu ertrinken droht. Dennoch müssen wir auch einsehen, daß wir in Algerien nur mit Hilfe ruhiger Diplomatie, vertrauenbildender Maßnahmen und der Entwicklung eines Dialoges etwas erreichen können. Genau dies hat das Parlament mit seiner Anhörung zu Algerien und seiner Absicht, eine Delegation zu Gesprächen mit Parlamentariern nach Algerien zu entsenden, natürlich zu erzielen versucht. Dies zeigt meiner Meinung nach, daß das Parlament, wenn es solche Fragen und Menschenrechtsbelange im allgemeinen erörtert, eine verantwortungsvolle und wirkungsvolle Rolle spielen kann. Ich würde mir wünschen, daß die Präsidentschaft dieses Jahr, in das der 50. Jahrestag der UN-Menschenrechtskonvention fällt, für einen Dialog oder Trilog mit der Kommission und dem Parlament nutzen wird, um sicherzugehen, daß die Politik der Europäischen Union zu Menschenrechten weiter in den Mittelpunkt rückt und kohärenter wird, als dies in der Vergangenheit der Fall war. Ich möchte ihn ebenso eindringlich bitten, zwei Themen Aufmerksamkeit zu schenken, die im Lärm anderer Debatten leicht untergehen könnten. Erstens haben wir es bei der sich scheinbar täglich verschlimmernden Situation im Kosovo im ehemaligen Jugoslawien mit einem Pulverfaß zu tun, das zu explodieren droht. Ich hoffe, daß die Präsidentschaft auf diesem Gebiet Initiativen ergreifen kann. Ähnlich ist es mit der Ukraine. In diesem Zusammenhang hoffe ich, daß wir ein sachgemäßes Inkrafttreten des Partnerschafts- und Kooperationsabkommen vorantreiben und unser Bestes zur Unterstützung von Reformen in der Ukraine tun werden, wo sich die Situation ebenfalls Tag für Tag verschlimmert. Schließlich begrüße ich die Verpflichtung zur Erweiterung, doch ich hoffe auch, daß wir der Europäischen Konferenz genügend Aufmerksamkeit schenken werden, da ich glaube, daß sie den Weg zu einer authentischen europäischen Politik ebnet, mit Hilfe derer wir den Dialog mit Ländern aufnehmen können, die für einen Beitritt zur Europäischen Union noch nicht bereit sind oder sich in Verhandlungen befinden, so daß wir ihnen so schnell wie möglich das Gefühl der Zugehörigkeit zu unserer Familie vermitteln können. Ich erkenne das Engagement für die Türkei an und hoffe, daß wir die Türkei aufnehmen können, vorausgesetzt, daß sie die Ziele und die Berufung der Europäischen Union zu akzeptieren bereit ist, was die Erweiterung anbelangt, speziell in bezug auf Zypern. Bernard-Reymond Herr Minister, ich habe für meine Worte an Sie zwei Minuten Zeit. Ich möchte zehn Sekunden darauf verwenden, Ihnen ganz ehrlich viel Erfolg für Ihre sechs Monate der Präsidentschaft zu wünschen und Ihre Bemühungen zu begrüßen, Ihr Land dem europäischen Aufbauwerk anzunähern. Es bleiben uns einhundertundsechs Sekunden für die Darstellung von vier Gedankengängen, die auf den Erklärungen beruhen, die Sie oder Ihr Premierminister heute oder während der letzten Wochen abgegeben haben. Der erste betrifft Ihre sehr lobenswerten Bemühungen, Europa bürgernäher zu gestalten. Ich bin der Meinung, daß wir bisher nicht genug über die beiden Begriffe "Nähe" und "Subsidiarität" nachgedacht haben, die nicht die gleiche Bedeutung haben. Die Wahl der prioritär zu lösenden Fragen, das richtige Niveau, auf dem wir die Antwort vorbringen müssen, sind wichtiger als ein Europa, welches sich bürgernah nennen und sich täglich mit allem beschäftigen würde. Ich hoffe, daß Ihr Pragmatismus auf kluge Art und Weise bei dieser Frage Fortschritte erzielen wird. Zweite Beobachtung: Sie wollen in Europa eine führende Rolle spielen. Wer würde sich darüber beschweren? Aber denken Sie nicht, daß Sie den Willen, den Sie so deutlich bekunden, erheblich schwächen, wenn Sie es ablehnen, sofort beim Ebro und selbst beim der EWU mitzumachen, wo es Ihnen Ihre wirtschaftliche Situation doch genauso gut und selbst besser als anderen erlauben würde? Wenn Sie für London zu europäisch sind und für Brüssel nicht europäisch genug, dann schlagen Sie doch mutig den Weg der Zukunft ein und warten folglich nicht, bis andere die Sache ausgebadet haben. Dritte Feststellung: Sie urteilen sehr streng über die Gemeinsame Agrarpolitik. Dennoch wünschen Sie einen dritten Weg zwischen Liberalismus und Protektionismus. Das bedeutet, daß Sie angesichts der Globalisierung, die mehr Vorteile als Nachteile mit sich bringt, aber deren Logik trotzdem zur Vereinheitlichung führt, damit einverstanden sind, ein Projekt der Zivilisation zu errichten, ein wirklich europäisches Projekt. Eines der Bausteine dieses Projektes ist ein bestimmtes Konzept der Landwirtschaft, der ländlichen Entwicklung und der Umwelt, vergessen Sie das nicht. Vierte und letzte Beobachtung: Jede der großen europäischen Nationen bringt ihre geschichtliche Erfahrung in den Aufbau Europas mit ein. Diese Erfahrung ruft oft bei den anderen Nationen Befürchtungen und stereotype Vorstellungen hervor. Der Kontinent hat oft den Eindruck, daß bei der internationalen Politik für Sie der Ärmelkanal größer ist als der Atlantik. Denken Sie daran, denn Sie werden jetzt Europa anführen! Schließlich, Herr Minister, wenn Sie diese vier Beobachtungen ein wenig berücksichtigen, werden Ihnen die Franzosen verzeihen, daß Sie Ihre Präsidentschaft von Waterloo aus eingeleitet haben. Der Präsident Liebe Kolleginnen und Kollegen, wie ich den ganzen Vormittag über versucht habe anzumerken, haben wir ein ernsthaftes Problem: Wir müßten nun 30 Minuten Redezeit in einen Zeitraum von 13 Minuten pressen. Natürlich ist das unmöglich. Wir haben zwei Möglichkeiten. Alle verbleibenden Redner gehören der PPEFraktion und der Fraktion der Sozialdemokratischen Partei Europas an. Entweder erklären sich die Redner mit drei Minuten Redezeit bereit, nur zwei Minuten zu sprechen, und die mit zwei Minuten Redezeit, eineinhalb Minuten zu sprechen, oder wir schließen die Debatte jetzt mit dem amtierenden Präsidenten. Sind die Fraktionen damit einverstanden? Ich weiß, daß dies keine besonders glückliche Lösung ist, aber es gibt nur die zwei Möglichkeiten. Ihrer Reaktion entnehme ich, daß die Abgeordneten eine verkürzte Redezeit in Anwesenheit des Präsidenten bevorzugen würden. Schulz Herr Präsident, ich spreche etwas schneller und bitte die Dolmetscher um Entschuldigung. Herr Ratspräsident, die Entwicklung der letzten Wochen im Bereich der Asylpolitik in der Europäischen Union macht uns große Sorgen. Wir empfehlen sie der besonderen Aufmerksamkeit Ihrer Ratspräsidentschaft. Ich hatte in den letzten Tagen die Gelegenheit, die Lager von kurdischen Flüchtlingen in Italien besuchen zu können, und habe dabei festgestellt, daß die öffentliche Darstellung des Zustroms von Flüchtlingen in die Europäische Union nicht mit der Wirklichkeit übereinstimmt. Das ist eine Feststellung, die ich deshalb verbittert mache, weil in der Öffentlichkeit in Europa der Eindruck erweckt worden ist, als stünden wir vor einer Massenüberflutung von Menschen, die aus der Türkei, aus dem Irak hierherkommen. In Wirklichkeit handelt es sich um ein paar hundert Leute, die von der italienischen Polizei bewacht und von den italienischen Behörden strikt kontrolliert werden und deren Asylverfahren strikt nach Recht und Gesetz unter strengster Kontrolle und ohne Bewegungsfreiheit durchgeführt werden. Das ist die erste Feststellung, aus der ich noch eine zweite ableite: Es fehlt in der Europäischen Union bei der immer weiteren Vertiefung im ökonomischen Bereich und bei der immer weiter fortschreitenden Verrechtlichung des Binnenmarktes eine Analogie in der Rechtsetzung der bürgerlichen Grundfreiheiten und ihrer Organisation. Es fehlt eine klare Definition der Außengrenzen und der Kompetenzen für Behörden, die Außengrenzen zu schützen. Wir haben auch kein Einwanderungsrecht in der Europäischen Union, was dazu führt, daß das Asylrecht permanent zum Schlüssel für die Einwanderung wird und letztendlich die Akzeptanz für ein Grundrecht, nämlich das Grundrecht auf Asyl, absinkt. Wir brauchen keine Fünfjahresfrist, um Asyl-, Einwanderungs- und Außengrenzenrecht zu harmonisieren. Im Gegenteil! Die Ereignisse der letzten Wochen zeigen, daß das vorgezogen werden müßte. Wenn Sie das in Ihrer Ratspräsidentschaft mit berücksichtigen, wären wir Ihnen sehr dankbar. Chanterie Herr Präsident, Herr Ratspräsident, ich freue mich auf die neue britische Präsidentschaft, die der weiteren Entwicklung der Union positiv gegenüber steht. Seit 1979 haben die Regierungen von Margaret Thatcher und John Major alles getan, um die soziale Entwicklung Europas aufzuhalten. Das hat zu einer einseitigen Entwicklung der Union geführt und auch zu einer inakzeptablen Diskriminierung zwischen Arbeitnehmern in Europa. Grundlegende soziale Rechte sollten für das Vereinigte Königreich nicht gelten. Glücklicherweise hat die Labour-Regierung dem ein Ende bereitet, und das Sozialprotokoll kann jetzt für die Fünfzehn funktionieren und dann in den Vertrag von Amsterdam aufgenommen werden. Herr Ratspräsident, Sie haben deutlich hervorgehoben, daß Sie die WWU zum Erfolg bringen wollen. Für die Bevölkerung wird die WWU ein Erfolg werden, wenn auch eine soziale Union ausgebaut wird, eine soziale Union, die die Prinzipien der sozialen Marktwirtschaft aufrechterhält, das heißt, die auf sozialer Gerechtigkeit und Solidarität basiert. Das Problem des Binnenmarkts ist, daß die soziale Dimension sich nicht ausreichend mitentwickelt. Ich befürchte daher, daß das soziale Programm der britischen Präsidentschaft auf dieser Ebene ungenügende Perspektiven bietet. Es sind wenig gesetzgebende Initiativen vorgesehen, um den sozialen Sockel zu stärken mit Mindestnormen sowohl bei der Beschäftigungspolitik als auch bei der sozialen Sicherheit. Der Schock, den die plötzliche Schließung von Renault-Vilvoorde vor einem Jahr erzeugt hat, schein vorüber. Der Ruf nach einem sozialeren Europa scheint nur noch ein fernes Echo zu sein. Es wäre ein schwerer Irrtum, die Dringlichkeit eines sozialeren Europas jetzt zu unterschätzen. Diese soziale Dringlichkeit spielt auch eine Rolle, wenn über die dritte Phase der WWU sprechen, auch wenn wir über Beitrittsverhandlungen sprechen, wenn wir über Steuern sprechen, und vor allem, wenn wir über Beschäftigung sprechen, die nicht nur Aus- und Fortbildung sein darf, sondern auch Beschäftigung über transeuropäische Netzwerke, Nachbarschaftsdienste, Umweltinvestitionen und ähnliches. Roth-Behrendt Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen, Herr Ratspräsident! Gestatten Sie mir, daß ich Ihnen sage: Ich habe mich sehr gefreut zu hören, daß in Ihrer Prioritätenliste die großen Umweltbereiche Wasser, Luft und Abfall eine Rolle spielen. Wenn die britische Ratspräsidentschaft dem Europäischen Parlament dabei hilft, wäre sie eine der fortschrittlichen und erfolgreichen Präsidentschaften. Ich gebe Ihnen aber auch zu bedenken, daß das, was Sie so allgemein nennen, Integration in andere Politikbereiche bedeutet, daß Sie bei der Neufassung der Strukturfondsverordnung sehr klar sehen, daß Umweltpolitik in allen Strukturfonds stattfindet, und daß Sie auch im nächsten halben Jahr ein Auge darauf haben, und das bitte auch allen anderen sagen. Wenn ich den Herrn Kommissar für Verkehr nicken sehe, gebe ich auch gleichzeitig meiner Begeisterung darüber Ausdruck, daß Sie Verkehrs- und Umweltpolitik verknüpfen, denn es sind wichtige Bereiche. Wenn Sie dort Schadstoffemissionen vermindern, bin ich Ihnen dankbar. Es ist natürlich keine Überraschung, daß ich erwarte, daß sie den Verbraucherschutz an die erste Stelle ihrer Agenda setzen. Sie haben dazu nichts gesagt, aber ich weiß, daß es in Ihrem Herzen schlägt. Es schlägt bestimmt so sehr in Ihrem Herzen, daß Sie am Freitag sehr aufmerksam verfolgen werden, wie das WTO-Panel die Hormonfrage entscheiden wird, und sicherlich in der Ratspräsidentschaft sicherstellen, daß die Europäische Union an ihrem Verbot von Hormonen und Wachstumssteigerern festhalten wird. Ich sage noch etwas anderes zum Verbraucherschutz, und das ist, was alle jetzt von mir erwarten: BSE. Natürlich sage ich dazu etwas. Es ist sicherlich nur ein Zufall, daß heute die Kommission ganz zu Beginn der britischen Ratspräsidentschaft über eine teilweise Aufhebung des Exportverbots nachdenken wird, und ich weiß, daß Sie, Herr Kinnock, mit besonderer Vehemenz dafür gekämpft haben. Ich bin an Ihrer Seite, wenn der Verbraucherschutz und die Sicherheit dabei eine Rolle spielen, und ich bitte Sie, Herr Ratspräsident, sehr klar zu machen, daß Großbritannien - auch wenn Sie die Ratspräsidentschaft haben, und gerade dann - völlig uneigennützig darauf achten wird, daß Sicherheit und Nachverfolgbarkeit an erster Stelle stehen werden, daß Betrug z.B. bei Fleischhandel und anderen Dingen bekämpft wird, und daß Sie das Vertrauen, das Sie auch in Europa wieder aufgebaut haben, im Europäischen Parlament und bei den Menschen nicht gefährden. (Beifall von der PSE-Fraktion) Moorhouse Herr Präsident, wir begrüßen die Entscheidung der britischen Regierung, den Kampf gegen das organisierte Verbrechen in den Mittelpunkt Ihrer Agenda für die Präsidentschaft zu rücken. Zwar ist jede Art von Verbrechen beunruhigend, aber das organisierte Verbrechen ist ganz besonders abstoßend, da es die Gesellschaft infiltriert und sich von der Gesellschaft selbst nährt. Kein zivilisiertes Land und kein Verbund zivilisierter Länder darf sich dem organisierten Verbrechen gegenüber selbstgefällig oder tolerant zeigen, und die Bürger der Europäischen Union haben unserer Ansicht nach ein Recht auf das allerhärteste Vorgehen auf europäischer Ebene. Zwar möchte ich der morgigen Debatte über den Ancona-Bericht, auf den bereits verwiesen wurde, nicht zuvorkommen aber ich kann die Drogenproblematik im Sinne meiner Fraktion nicht beiseite lassen, da wir absolut davon überzeugt sind, daß der Drogenhandel die wahre Ursache für organisiertes Verbrechen ist. Man kann das organisierte Verbrechen nicht bekämpfen, ohne den Drogenhandel zu bekämpfen. Deshalb haben wir einstimmig und energisch Widerspruch gegen die im Ancona-Bericht gemachten Vorschläge zur Legalisierung von Cannabis und die vereinfachte Versorgung mit Drogen auf Rezept eingelegt. Wenn mehr Zeit wäre, würde ich zu diesem Thema ausführlicher Stellung nehmen, aber die Zeit ist leider zu knapp. Darüber hinaus unterstützt und befürwortet meine Fraktion die Ziele der Präsidentschaft, die Zusammenarbeit von Polizei und Zollbehörden im Kampf gegen Drogen zu fördern, die Einrichtung von Europol mit wirklichen Kompetenzen und Mitteln zu vollenden und die Versorgungswege des Drogenhandels in die Europäische Union abzuschneiden. Unsere Botschaft an den Rat ist, daß es nicht ausreicht, die richtige Politik und die richtigen Organisationen auf den Weg zu bringen: jede Politik und Organisation muß unterstützt, koordiniert und mit genügend Mitteln ausgestattet werden. Schließlich noch eine Bemerkung zur Asylpolitik, zu der ich gern mehr gesagt hätte. Hierbei handelt es sich um ein weiteres Gebiet, auf dem die Präsidentschaft aktiver sein sollte, der Einbeziehung des Schengener Abkommens in die Europäische Union voran. Ich muß es bei dieser kurzen Bemerkung belassen, aber wir brauchen eine klarere Unterscheidung zwischen politischen Flüchtlingen und Wirtschaftsflüchtlingen. Vecchi Herr Präsident, im Halbjahr der britischen Ratspräsidentschaft in der Union muß eine ganze Reihe bedeutender Entscheidungen im Hinblick auf die Zusammenarbeit mit den Entwicklungsländern getroffen werden. Neben den spezifischen Dossiers , über die der Rat beschließen muß, gibt es meines Erachtens noch eine wesentliche Frage, auf die wir unsere Aufmerksamkeit lenken müssen, und zwar die Festlegung des Verhandlungsmandats der Kommission zur Zukunft der Beziehungen zu den AKP-Ländern. Wie das Parlament bereits im Oktober des vergangenen Jahres mit großer Mehrheit seiner Überzeugung Ausdruck verliehen hat, ist die Verlängerung des Abkommens von Lomé von grundlegender Bedeutung sowohl unter symbolischen Gesichtspunkten als auch unter konkreten Aspekten: symbolisch, weil man dann beurteilen kann, je nachdem, welche Entscheidungen getroffen werden, ob das Engagement der Union gegenüber unseren Partnern in den ärmsten Gebieten der Welt erneut bestätigt, vermindert oder sogar beendet wird; konkret, weil viele der Möglichkeiten der Union, die Weltlage positiv zu beeinflussen, auch davon abhängen, wie die Ziele und Regeln der europäischen Entwicklungszusammenarbeit und insbesondere die ihres wichtigsten Instruments neu definiert werden. Unser Parlament hat bereits gesagt, daß ein fünftes Lomé-Abkommen nach dem Jahre 2000 sinnvoll wäre. Was jedoch mit sehr viel mehr Kohärenz als in der Vergangenheit angegangen werden muß, ist die Aufnahme der Ziele und Konzepte in das Abkommen und in unsere Gemeinschaftsdokumente, die bei den großen Konferenzen der Vereinten Nationen in den vergangenen Jahren bekräftigt wurden, aber in den Verfahren der Zusammenarbeit bisher nur selten ihren Niederschlag gefunden haben. Ziel ist eine humane, partizipative und nachhaltige Entwicklung durch die Stärkung der zivilen Gesellschaft und der menschlichen Ressourcen in allen Ländern der südlichen Hemisphäre. Wichtig ist jedoch auch die Art und Weise, in der die legitimen Interessen der Länder und Völker der ärmsten Gebiete bei der Ausarbeitung der handelspolitischen Instrumente und der internationalen Wirtschaftsabkommen berücksichtigt werden. Entscheidend ist, welche Rolle die Europäische Union bei den internationalen Einrichtungen, wie zum Beispiel der Welthandelsorganisation, spielt. Bisher mußten wir in einigen Bereichen unserer Zusammenarbeit wegen des Überwiegens anderer starker Interessen zum Rückzug blasen. Die Sache mit dem Bananen-Panel ist vielleicht das deutlichste Beispiel. Der Rat muß sich zu der neuen Bananen-Verordnung äußern, die, soviel wir wissen, einige traditionelle Bananenlieferanten unter den AKP-Ländern, insbesondere Somalia, schwer treffen kann. Dies muß vermieden werden, und es dafür Sorge zu tragen, daß diese Länder in der banana's group der Gemeinschaft bleiben können. Wir fordern, daß in allen legislativen Dossiers , wie in den Dossiers über die NRO, die dezentrale Zusammenarbeit, die Menschenrechte und ähnliche Fragen, zu denen sich die Präsidentschaft und der Rat äußern müssen, die Meinung des Europäischen Parlaments gebührend berücksichtigt wird. Das, was allgemein neu geschaffen werden muß, ist die Fähigkeit, die nur die Europäische Union haben kann, nämlich einen politischen Dialog und eine "strategische Allianz" mit unseren Partnern in den Entwicklungsländern zu entwickeln, um gemeinsam den Herausforderungen der Globalisierung begegnen zu können. Soulier Herr Ratspräsident, ich werde mein Erstaunen nicht verbergen. Gerade eben, als Sie die Initiativen für Algerien angesprochen haben, haben Sie nicht betont, daß das Europäische Parlament als erstes über die Lage in diesem Land erschüttert war. Seit 1995 sind mehrere Dringlichkeitsentschließungen angenommen worden. Auf Initiative unseres Parlaments ist vorgesehen, im September eine Delegation nach Algerien zu schicken. Wir haben 48 Stunden lang ein Hearing der feindlichen Kräfte durchgeführt, unter Bedingungen, die dennoch heilsam und gelassen waren, und wir warten seit Wochen darauf, nach Algerien reisen zu können. So wird also die Troika, die im Moment von hohen Beamten repräsentiert wird, nach Algier reisen. Wir hoffen - und morgen vormittag wird sich die Delegation der Parlamentarier versammeln - Algier so schnell wie möglich zu erreichen, d. h. am 7. oder 8. Februar, damit wir mit den im algerischen Parlament sitzenden politischen Vertretern sprechen können. Es ist uns zugesichert worden, daß wir auf diesem politischen Niveau, das eine Einmischung ausschließt, da wir ja von Parlament zu Parlament diskutieren, verschiedene Kontakte werden aufnehmen können, nicht nur mit der Welt der Politik, sondern auch mit der Zivilbevölkerung, und daß wir die Orte besuchen können, an denen die Bevölkerung mißhandelt wird. Ich möchte gerne, daß Sie uns sagen, wie Sie als Ratspräsident diese Initiative einschätzen wollen. In einer Zeit des Mitleids und der allgemeinen Anteilnahme, in der die Massaker in aller Welt Erschütterung hervorrufen, glaube ich, daß es an der Zeit ist, zu erkennen, daß das Parlament die einzige Institution ist, die seit Monaten ihre Erschütterung gezeigt hat, aber wir möchten heute... (Der Präsident entzieht dem Redner das Wort.) Fantuzzi Herr Präsident, wie unsere Fraktionsvorsitzende bereits gesagt hat, wissen wir genau, daß wir erst in der zweiten Jahreshälfte in die Debatte über die Einzelheiten der "Agenda 2000" und die Themen der GAP eintreten werden, auch weil in Deutschland Wahlen stattfinden. Wir unterstreichen jedoch, daß man mit der Erwartung eines Themas nicht spielen darf, das zudem noch von größter Dringlichkeit ist. Unsere Fraktion hat am 13. und 14. November eine Konferenz über die Gemeinsame Agrarpolitik veranstaltet; wir haben von einem neuen Sozialpakt gesprochen, einem Pakt zwischen der Landwirtschaft und der Gesellschaft, und hervorgehoben, daß Trägheit der größte Feind einer moderneren und erneuerungsfähigen GAP ist. Wir sind wegen des Verzugs besorgt, weil wir uns seit 1995, als das Strategiepapier der Kommission über die Zukunft der GAP in Barcelona verabschiedet wurde, leider immer noch mit allgemeinen, vielleicht zu allgemeinen und oberflächlichen Darlegungen über das europäische Landwirtschaftsmodell befassen. Der Außenminister, Herr Cook, hat von den Steuerzahlern, Verbrauchern und den ländlichen Gemeinschaften gesprochen. Ja, das sind in der Tat die drei grundlegenden Themen. Ich meine, daß der Steuerzahler nicht vor das Dilemma einer Erhöhung der Steuerlast zur Finanzierung der Gemeinsamen Agrarpolitik gestellt werden darf. Es geht vielmehr darum, die für die Gemeinsame Agrarpolitik bereits zur Verfügung gestellten Finanzierungsmittel besser zu begründen, und zwar durch zielgerichtetere, transparentere Hilfen, die den Bedürfnissen nach Qualitätssicherung und -verbesserung besser entsprechen. Das ist das Thema, das auch die Verbraucher interessiert. Nicht durch die Abschaffung der Gemeinsamen Agrarpolitik im Zuge eines schlichten und einfachen Drucks zur wilden Liberalisierung wird der Verbraucher besser geschützt, sondern nur durch eine echte Qualitätspolitik, wie uns alle die Erfahrung mit BSE gelehrt hat. Meines Erachtens sind das, Herr Präsident, die wesentlichen Punkte. Hernández Mollar Herr amtierender Ratspräsident! Algerien ist schwerkrank, und es ist noch keine Diagnosestellung erfolgt. Daher ist gegenwärtig eine Therapie kaum durchzuführen. Aus diesem Grund müssen meiner Ansicht nach vorrangig zwei Dinge unternommen werden: Erstens muß die algerische Regierung überzeugt werden, daß es absolute Priorität hat, alle notwendigen Mittel zur Beendigung dieser grausamen Massaker an so vielen Unschuldigen bereitzustellen. Die Europäische Union muß zur Verwirklichung dieses Ziels beitragen, indem sie alle erforderlichen materiellen, politischen und diplomatischen Hilfen, die die algerische Regierung benötigt und um die sie bittet, gewährt. Zweitens ist für die Lösung des Konflikts eine Diagnose der Krankheit dringend erforderlich. Der Besuch der Gemeinschaftstroika und der anschließende Besuch einer Delegation des Europäischen Parlaments - was mein Kollege Soulier schon ansprach - müssen dazu beitragen, daß die Europäer wenigstens in etwa verstehen, was dort vor sich geht. Algerien ist nicht nur ein gas- und ölproduzierendes Land. Es ist ein Mittelmeerland mit einem großen menschlichen Potential, daß privilegierte Beziehungen zu der Europäischen Union fordert. Kontinuierlich kommen algerische Emigranten nach Europa. Ihre Geschichte hängt mit der Geschichte der europäischen Mittelmeerländer zusammen. Ihre Kultur und Religion wird von Millionen von Menschen geteilt. Nichts von dem, was dort geschieht, ist der europäischen Kultur, Wirtschaft und Gesellschaft fremd. Die Europäische Union und die algerische Regierung müssen gemeinsam im Rahmen ihrer jeweiligen Institutionen und Befugnisse und unter vollkommener Achtung derselben über eine Lösung eines Konflikts nachdenken, der gravierende Folgen für den Frieden, die Stabilität und die Entwicklung der Mittelmeervölker hat. (Beifall von der Fraktion der PPE) McNally Herr Präsident, der amtierende Präsident hat uns heute vormittag in eine sehr gute Stimmung versetzt. Nun zu dem Beitrag, den die britische Präsidentschaft in der Praxis zu den aufgezählten Zielen leisten kann. Eine der unbesungenen Erfolgsgeschichten der Europäischen Union ist die Zusammenarbeit in der Forschung. Die Forschung leistet praktische und effiziente Beiträge zu allen Prioritäten, die er heute vormittag erwähnte: Arbeitsplätze dank Innovation; Verbrechensbekämpfung mit Hilfe von Informationstechnologien und Umweltschutz durch neue Energieformen. Dem Vereinigten Königreich steht im nächsten Monate und in den folgenden Monaten eine delikate und schwierige Aufgabe bevor. Der amtierende Präsident muß Einigung über das Fünfte Rahmenprogramm erzielen und zu einer einheitlichen Entscheidung kommen. Dies ist eine Entscheidung, bei der es um viel Geld geht - 16, 7 Mrd ECU - und um unterschiedliche nationale Prioritäten. Brauchen wir sozio-ökonomische Forschung? Wie hoch sollten unsere Ausgaben für die Kernfusion sein? Auch dies sind dringende Angelegenheiten - das neue Programm muß 1999 beginnen. Herr amtierender Präsident, Forschung ist bestimmt kein Publikumshit, aber sie ist extrem wichtig und eine sehr positive europäische Tätigkeit mit beträchtlichem Mehrwert. Bitte tun Sie, was in Ihrer Macht steht, um nächsten Monat ein Ergebnis zu erzielen und die Ziele, die uns heute vormittag inspiriert haben, zu erreichen. (Beifall von der PSE-Fraktion) Der Präsident Ich erteile nun dem amtierenden Ratspräsidenten das Wort, um zu der geführten Aussprache Stellung zu nehmen. Cook Herr Präsident, ich fand die Debatte heute vormittag außerordentlich interessant. Es wurden zahlreiche, sehr wertvolle Argumente vorgebracht. Ich habe eine Menge Rückhalt bekommen, auf dem wir in den nächsten sechs Monaten aufbauen können. Ich muß zugeben, daß ich persönlich die Frage faszinierend finde, warum manchen Rednern 11/2 Minuten, anderen 2 Minuten und wieder anderen 3 Minuten zustanden. Bisher bin ich noch nicht hinter das Verteilungsprinzip gekommen, aber ich bin mir sicher, daß ich es in den nächsten sechs Monaten begreifen werde. Meiner Zählung nach haben wir in den letzten drei Stunden 37 Redner gehört. Mir stehen 10 Minuten zu. Sosehr ich es mir auch wünschen würde, kann ich unmöglich auf sämtliche 37 Beiträge eingehen, die allesamt von großem Interesse waren. Würde ich dies versuchen, bekäme jeder ganz zehn Sekunden meiner Zeit. So werde ich also versuchen, das Gesagte zusammenzufassen und Stellung zu nehmen. Vorab möchte ich sagen, daß ich der Diskussion entnehme, daß ich den ersten Test mit meiner Antrittsrede anscheinend bestanden habe. Ich hoffe, ich liege mit dieser Einschätzung richtig, obwohl ich vorsichtig genug bin, Sie über diese Frage nicht abstimmen zu lassen! Ich danke Ihnen für die vielen herzlichen und ermutigenden Beiträge. Ich habe auch den Kommentar einer Abgeordneten, daß unser Präsidentschaftsprogramm sie an Rock ʼnʼ Roll denken läßt, als wohlgemeint aufgefaßt. Sogar Herr McMillan-Scott hieß die britische Präsidentschaft herzlich willkommen, obwohl es später in seiner Rede so schien, als würde er davon wieder abrücken. (Heiterkeit) Wenn ich nicht zu allen aufgeworfenen Fragen und Bemerkungen Stellung nehme, so möchte ich doch betonen, daß ich sie alle genau zur Kenntnis genommen habe und sie in den kommenden Monaten nicht vergessen werde. Es herrschte ein großes Maß an Zustimmung unter den anwesenden Abgeordneten bezüglich meiner einführenden Äußerungen zu unserem Programm. Zunächst möchte ich sagen, daß mich die große Anzahl an Beiträgen ermutigt hat, welche die Wichtigkeit begrüßen, die wir einem Programm der Nähe zu den Bürgern und Wählern Europas beimessen. Wenn wir die Legitimität des europäischen Projekts bei den Bürgern in Europa wiederherstellen wollen, so müssen wir ihnen unbedingt zeigen, inwiefern dieses Projekt Bezug zu ihrem Leben hat. Im Verlauf der britischen Präsidentschaft werden wir dies tun, indem wir die Menschen direkt in die Präsidentschaft einbeziehen. Zum Beispiel haben wir bereits kleine Kinder aus ganz Europa einbezogen und sie unser Logo entwerfen lassen. Wir haben geplant, junge Menschen aus Großbritannien als Botschafter für einen Tag durch Europa reisen zu lassen. Ich freue mich darüber, daß manche meiner Gegenspieler wie z.B. Klaus Kinkel sich bereit erklärt haben, einen britischen Studenten als Botschafter für einen Tag mitzunehmen. Ich werde mir ganz genau anschauen, wie sich die Jugendlichen bei dieser Aufgabe machen, denn gute Botschafter können wir immer gebrauchen! (Heiterkeit) Wenn wir uns nach Cardiff aufmachen - was, wie Wayne David richtig bemerkte, eine sehr wichtige Gelegenheit für Europa, für Großbritannien, aber auch für Wales sein wird - werden wir auch einen Alternativgipfel nichtstaatlicher und ähnlicher Organisationen abhalten, der zwei Tage lang vor Beginn des formellen Gipfeltreffens stattfinden wird, damit die Teilnehmer die Themen eines Europas der Bürger unter sich eruieren und dem folgenden Gipfel der Regierungschefs ihre Empfehlungen und Beschlüsse vorlegen können. All unsere Wünsche werden nur in Erfüllung gehen, wenn wir demonstrieren, daß die Europäische Union und die britische Präsidentschaft bei wesentlichen Belangen für die Menschen in Europa funktionieren können. In vielen Ansprachen, die wir im Rahmen dieser Debatte gehört haben, war eine der häufigsten Forderungen, daß Europa den Kampf gegen den Drogenhandel und die Drogenbarone als Priorität ansehen muß. Es ist tragisch, daß es in Europa im vergangenen Jahr 6.000 Drogentote gab - zum größten Teil junge Leute. Was für eine Verschwendung! Diese Tragödie betrifft allerdings nicht nur diese Menschen. Die weite Verbreitung von Drogen in unserer Gesellschaft droht Teile dieser Gesellschaft zu korrumpieren, und es liegt in unser aller Interesse, diese Bedrohung durch Drogen einzudämmen. Ich versichere Ihnen, daß dieses Thema ganz oben auf der Prioritätenliste der britischen Präsidentschaft rangieren wird. (Beifall) Ebenso weit oben auf der Prioritätenliste wird die Schaffung von Arbeitsplätzen stehen, ein Thema, das in vielen Beiträgen zur Debatte hervorgehoben wurde. Cardiff stellt eine hervorragende Gelegenheit dar, sowohl im Rat als auch im Parlament zu prüfen, welche Fortschritte im Hinblick auf die Aktionsprogramme gemacht worden sind, die mit Hilfe der Luxemburger Leitlinien aufgestellt wurden. Welche Fortschritte können wir auf dem Gebiet der Ausbildung und Weiterbildung in Europa wirklich verbuchen? Welche Fortschritte konnten zur Wiedereingliederung Langzeitarbeitsloser gemacht werden? Sind die in Luxemburg vereinbarten zusätzlichen Mittel gut investiert und verwendet zur Schaffung von Arbeitsplätzen? Was haben wir seitdem noch bewerkstelligt, um Hindernisse auf dem Weg zum Binnenmarkt zu überwinden, um den Menschen Wohlstand zu bringen und neue Möglichkeiten zu eröffnen? Das Europa der Bürger hat dennoch eine weitere Dimension. Einer der wichtigsten Vorzüge, den Europa seinen Völkern bieten kann, ist der Vorzug des Friedens und der Sicherheit. Die Erweiterung wird die Schlüsselrolle in diesem Prozeß spielen. Ebenso müssen wir, wie einige Redner in dieser Debatte aufgezeigt haben, aktive Maßnahmen ergreifen, um in den Gebieten an den Grenzen Europas für Stabilität zu sorgen, die Konfliktherde darstellen. Ich stimme den Abgeordneten voll und ganz zu, die betont haben, daß die Situation im Kosovo inakzeptabel und von tiefster Instabilität gekennzeichnet ist. (Beifall) In keiner anderen Region in Europa oder auf dem Balkan sind Universitäten sechs Jahre lang geschlossen gewesen, und so etwas dürfen wir im modernen Zeitalter nicht hinnehmen. Tragisch ist, daß den Bemühungen um Konfliktvermeidung in der Außenpolitik nie die gleiche öffentliche Aufmerksamkeit zuteil wird wie die Reaktion auf Konflikte, die wir nicht vermeiden konnten. Dies darf uns aber nicht davon abhalten, jeden erdenklichen Schritt zur Stabilisierung der Lage auf dem Balkan zu unternehmen und, insbesondere, zu verhindern, daß das Pulverfaß Kosovo explodiert. Als Unterpunkt des allgemeinen Programms zur Förderung von Sicherheit und Stabilität hoffe ich, daß wir uns im Zuge dieser Präsidentschaft auf einen Verhaltenskodex und Waffenlizenzen für Rüstungsexporte einigen können, worauf sich eine Reihe von Abgeordneten bezogen haben, damit es in Europa eine klar definierte, strenge, allgemeingültige Norm zu Rüstungsexporten geben wird und kein europäisches Land der Meinung sein wird, eine Haltung zum Thema Menschenrechte einzunehmen, die ohnehin von irgendeinem Partnerland unterboten wird. Lassen Sie uns dieses äußerst bedeutende Thema gemeinsam angehen und eine gemeinsame Norm zu Menschenrechtsfragen und Rüstungsexporten erstellen. (Beifall) Es stimmt, daß eines der in den Beiträgen am häufigsten angesprochenen Themen die beunruhigende und besorgniserregende Lage in Algerien ist. Ich stimme den Beobachtungen der Redner zu. Die Delegation selbst kann das Problem nicht lösen. Aber es ist ein Anfang. Ich hoffe, daß die Delegation ihre Reise bald antreten wird. Ich hoffe, daß die Delegation rechtzeitig eintreffen wird, um dem Rat für Allgemeine Angelegenheiten am 26. Januar Bericht erstatten zu können, und daß wir dann in der Lage sein werden, die konkreten und spezifischen Schritte weiterzugehen, die Europa zur Beendigung des Terrors machen kann. Lassen Sie mich nun, nachdem ich dafür in meiner Antrittsrede getadelt wurde, kurz sagen, daß ich es sehr gut verstehen kann, daß dieses Thema für das Europäische Parlament so vorrangig ist. Das im Anschluß an die Sitzung des Politischen Ausschusses gestern herausgegebene Kommuniqué macht sich ganz besonders stark für einen besseren parlamentarischen Kontakt zwischen Europa und Algerien. Meiner Ansicht nach ist dies ein sehr wichtiger Aspekt bei dem Versuch, Algerien zu einem offeneren, demokratischeren Staat zu machen. Obwohl viel gesagt wurde, dem ich zustimme und nur wenig gesagt wurde, dem ich nicht zustimme, wäre es nicht richtig, meine Stellungnahme abzuschließen, ohne den Beobachtungen von Herrn Gollnisch zum Handel vehement zu widersprechen. Uns allen muß klar sein, daß kein Weg ins nächste Jahrhundert und ein neues Jahrtausend führt, wenn wir zum Protektionismus des vergangenen Jahrhunderts zurückkehren. (Beifall) Millionen von Menschen in Europa sind, was ihren Arbeitsplatz angeht, abhängig vom weltweiten Export. Wir können keinen freien Handel dort fordern, wohin wir exportieren und gleichzeitig bei uns zu Hause auf Protektionismus bestehen. (Beifall) Ebensowenig sollten wir uns davon bedroht fühlen. Durch einen freieren Welthandel werden andere Regionen der Welt wohlhabender und reicher. Ganz im Gegenteil ist dies unsere große Chance. Solange Menschen in Armut leben, können wir ihnen unser Exportwaren nicht verkaufen. Wenn sie aber eigenständig eine blühende Wirtschaft aufbauen, entsteht ein größerer Markt für Europa und für die Menschen, die in unseren Fabriken arbeiten. Herr Präsident, mir ist die bemerkenswerte Effizienz sehr wohl bewußt, mit der sie Redner zum Schweigen bringen, die ihre Zeit überziehen. Dieses Schicksal möchte ich lieber nicht erleiden. Erlauben Sie mir bitte deshalb, mit einigen Bemerkungen zu den gemachten Kommentaren über die Lage Großbritanniens zu schließen. Ich stehe vor ihnen nicht als britischer Außenminister, sondern als Präsident des Rates für Allgemeine Angelegenheiten. Aus diesem Grund steht es mir nicht zu, bestimmte nationale Ansichten anzusprechen oder mich für diese stark zu machen. Erlauben sie mir trotzdem ein oder zwei Bemerkungen zur spezifischen Lage Großbritanniens, die mehrfach Gegenstand der Debatte war. Erstens werden wir die Reform der Gemeinsamen Agrarpolitik nicht nur fortsetzen, weil es eine britische Politik ist, sondern, weil dies im Interesse ganz Europas liegt, worüber uns ein Bericht der Kommission vorliegt. (Beifall) Tatsächlich gibt es ein erfreuliches Maß an Konsens bezüglich dieser Reform. Als der Rat der Agrarminister im November zusammenkam, sprachen sich 14 von 15 Mitgliedstaaten für ein Vorantreiben der Vorschläge von Seiten der Kommission aus. Dies ist ein gute Basis, auf die wir bauen können. Zweitens haben wir uns sehr eingehend mit der einheitlichen Währung beschäftigt. Wir sind zu dem Schluß gekommen, daß unsere nationale Sichtweise unerschütterlich auf einer wirtschaftlichen Analyse begründet ist, d.h. wir befinden uns im Augenblick an einem ganz anderen Punkt im Wirtschaftszyklus als die meisten anderen Länder Europas, und wir verfügen nicht über die nötige Konvergenz für einen sicheren Beitritt. Wir stellen das Prinzip an sich aber nicht in Frage, und wir stehen auch den Ländern, die eine einheitliche Währung wünschen, nicht kritisch gegenüber. Während unseres Vorsitzes in den nächsten sechs Monaten werden wir dafür Sorge tragen, daß wir konsequent im Hinblick auf unsere Pflicht als Präsidentschaft agieren werden und unparteiische, effektive und kompetente Vereinbarungen für die Länder treffen werden, welche die einheitliche Währung weiterbringen möchten, und wir werden dies mit allen, uns zur Verfügung stehenden Mitteln tun. (Beifall) Selbstverständlich werden wir auch dafür sorgen, daß Schwierigkeiten im Zusammenhang mit Rindfleisch in keiner Weise zwischen uns als Präsidentschaft und unseren Pflichten als Präsidentschaft stehen werden. Da der ein oder andere Kollege dies zur Sprache gebracht hat, möchte ich folgendes entgegnen: Wir waren zur Situation hinsichtlich der BSE-Risiken und der Gesundheitsrisiken in Großbritannien offen und ehrlich. Tatsächlich stehe ich als Vertreter einer Regierung vor ihnen, welche die anfängliche Weigerung, dieses Thema mit dem Europäischen Parlament zu erörtern, aufgehoben hat. (Beifall) Einer der allerersten Schritte unseres Landwirtschaftsministers war, vor das Europäische Parlament zu treten und dieses Thema mit dem Ausschuß im Europäischen Parlament zu besprechen. Ich garantiere Ihnen als amtierender Präsident, aber auch als britischer Außenminister, daß wir nicht nur in dieser Angelegenheit, sei es als britische Präsidentschaft oder sei es als britische Regierung, die Zusammenarbeit mit und die Offenheit zum Europäischen Parlament anstreben werden. Wir werden nie und nimmer Erfolg haben, wenn wir gegeneinander arbeiten, anstatt offen und frei heraus über Probleme zu sprechen und sie zu teilen, in der Hoffnung, daß wir so eher eine gemeinsamen Lösung finden können. Abschließend möchte in noch einem nationalen Gedanken Ausdruck verleihen. Ich fand es interessant, daß vieler der Abgeordneten, die für verschiedene Länder und verschiedene Parteien innerhalb dieser Länder gesprochen haben, trotzdem eine gemeinsame nationale Sichtweise zu Europa dargestellt haben. Die britische Nation ist eine sehr offene und sehr ehrliche Nation. Wir zeigen es, wenn wir mit etwas nicht einverstanden sind, auch vor allen Abgeordneten im Europäischen Parlament. (Heiterkeit) Ich würde mir wünschen, daß die britische Präsidentschaft besonders ein nationales Ziel erreicht, und ich glaube, das es keine einzige Nation in dieser Hemisphäre gibt, die uns dies nicht gönnen würde: Ich würde mir wünschen, daß die britische Präsidentschaft an deren Ende zu mehr nationalem Konsens in Großbritannien hinsichtlich unserer Zukunft in Europa gefunden haben (Lebhafter Beifall) und daß am Ende dieser Präsidentschaft ein mit unserer Position in Europa zufriedeneres britisches Volk stehen wird, das unbefangener auf unsere Zukunft in Europa blickt und erkannt hat, daß wir zu unser beider Vorteil mit Europa zusammenarbeiten können. (Lebhafter und anhaltender Beifall) Der Präsident Vielen Dank, Herr amtierender Präsident. Vielen Dank für Ihre Kooperation heute vormittag und, im Namen des Parlaments, wünschen wir Ihnen persönlich jeden erdenklichen Erfolg in den nächsten sechs Monaten. Die Aussprache ist geschlossen. Abstimmungen Lannoye Herr Präsident, ich möchte gemäß Artikel 60 Absatz 2 der Geschäftsordnung als Berichterstatter die Vertagung der Abstimmung über den Entwurf einer legislativen Entschließung beantragen. In der Tat hat sich Herr Bangemann im Namen der Kommission gestern sehr negativ über eine sehr große Anzahl von Änderungsanträgen geäußert, selbst wenn er einige angenommen hat, aber die Bilanz ist im großen und ganzen negativ genug, so daß ich die Vertagung der Abstimmung beantragen kann. Selbstverständlich wird diese Abstimmung demnächst stattfinden, aber eine Konzertierung mit der Kommission ist vorher notwendig. Ich weise darauf hin, daß bei den vier übrigen Fällen mein Antrag identisch ist, ich ihn aber formell wiederholen muß. (Das Parlament billigt den Antrag auf Vertagung der Abstimmung über den Entwurf einer legislativen Entschließung.) - Vorschlag für eine Richtlinie des Rates über Honig (KOM(95)0722 - C4-0403/96-96/0114(CNS)) (Das Parlament nimmt den geänderten Vorschlag der Kommission an.) Lannoye Entschuldigen Sie bitte, Herr Präsident, wenn ich mich wiederhole, aber ich bringe den gleichen Antrag gemäß Artikel 60 Absatz 2 vor wie bei der vorherigen Abstimmung. Der Genauigkeit halber möchte ich noch hinzufügen, daß wir einen Antrag auf Änderung der Rechtsgrundlage angenommen haben, und das ist doch ein wichtiger Teil der Debatte. Ich möchte für die folgenden Fälle darauf nachdrücklich darauf hinweisen, daß die Stellungnahme des Ausschusses für Recht und Bürgerrechte zu diesen fünf Richtlinien im September 1996 abgegeben wurde, d.h. zu einer Zeit, die politisch anders war als die, in der wir heute leben. Alles, was mit Nahrung zu tun hat, ist sehr viel heikler geworden, deshalb glaube ich, daß unser Antrag gerechtfertigt ist. (Das Parlament billigt den Antrag auf Vertagung der Abstimmung über den Entwurf einer legislativen Entschließung.) - Vorschlag für eine Richtlinie des Rates über Fruchtsäfte und bestimmte gleichartige Erzeugnisse für die menschliche Ernährung (KOM(95)0722 - C4-0404/96-96/0115(CNS)) (Das Parlament nimmt den geänderten Vorschlag der Kommission an.) Lannoye Herr Präsident, dritte Version. Ich beantrage ebenfalls die Anwendung von Artikel 60 Absatz 2. (Das Parlament billigt den Antrag auf Vertagung der Abstimmung über den Entwurf einer legislativen Entschließung.) - Vorschlag für eine Richtlinie des Rates über bestimmte Sorten eingedickter Milch und Trockenmilch für die menschliche Ernährung (KOM(95)0722 - C4-0405/96-96/0116(CNS)) (Das Parlament nimmt den geänderten Vorschlag der Kommission an.) Lannoye Herr Präsident, vierte Version. Ich beantrage erneut die Anwendung von Artikel 60 Absatz 2, d.h. die Vertagung der Schlußabstimmung. (Das Parlament billigt den Antrag auf Vertagung der Abstimmung über den Entwurf einer legislativen Entschließung.) - Vorschlag für eine Richtlinie des Rates über Konfitüren, Gelees, Marmeladen und Maronenkrem für die menschliche Ernährung (KOM(95)0722 - C4-0406/96-96/0118(CNS)) (Das Parlament nimmt den geänderten Vorschlag der Kommission an.) Lannoye Herr Präsident, ich beantrage noch einmal die Vertagung über die Schlußabstimmung. (Das Parlament billigt den Antrag auf Vertagung.) Ojala Herr Präsident, ich habe anders als meine Fraktion für den Bericht Fayot gestimmt, da das Leben außerhalb des Parlaments fordert, daß es dem Parlament in dieser Angelegenheit gelingt, schnelle Entscheidungen zu treffen. Das Entscheidende an dem Beschluß ist die Annahme oder Ablehnung des Dokuments. Ich betrachte deshalb aus praktischen Gründen den Vorschlag von Herrn Fayot als gut. Es geht ja dabei nicht um eine Vorentscheidung dazu, wie in der Zukunft bei ganz anderen Fragen vorgegangen werden sollte. Was die Fragen, die dieses Thema berühren, betrifft und die im Zusammenhang mit der Stellungnahme zur dritten Phase der Wirtschafts- und Währungsunion ebenfalls angesprochen werden sollten, so werden sich für diese bestimmt auch noch später zahlreiche Möglichkeiten bieten. Fabre-Aubrespy Wie meine Kollegen von der I-EDN-Fraktion habe ich auch gegen den neuen Artikel 79a der Geschäftsordnung, wie er uns vom Ausschuß für Geschäftsordnung, Wahlprüfung und Fragen der Immunität vorgeschlagen wurde, gestimmt. Der erste Grund für diese Ablehnung liegt in den zahlreichen Unstimmigkeiten dieses Textes begründet: : zuerst einmal eine Unstimmigkeit des Annahmeverfahrens, dann, wie ich bereits sagte, als ich die Vorfrage stellte, stimmt die in der Plenarsitzung vorgeschlagene Version nicht mit der Version überein, die im Ausschuß angenommen wurde, und entspricht überdies dem Text eines vom Geschäftsordnungsausschuß abgelehnten Änderungsantrags. Es besteht auch eine inhaltliche Unstimmigkeit des neuen Artikels 79a, bei dem es um das Verfahren der Stellungnahme - wie bereits in Artikel 80 der Geschäftsordnung vorgesehen - und nicht um die obligatorische Konsultation geht, die in Artikel 109 j des EG-Vertrages vorgesehen ist. Außerdem ist die Parallele, die man zu den gewöhnlichen Konsultationen des Europäischen Parlaments ziehen kann, einleuchtend. In der Tat ist die in Artikel 109 j Absatz 2 und 4 des EG-Vertrages vorgesehene Anhörung des Europäischen Parlaments eine obligatorische Konsultation besonderer Art, in der vom Europäischen Parlament verlangt wird, dem Rat gegenüber, der sich auf der Ebene der Staats- und Regierungsoberhäupter versammelt hat, seine Stellungnahme über Schlußfolgerungen abzugeben, die in Form von Empfehlungen des Rates vorgelegt worden sind, d.h. in diesem Falle des Ecofin-Rates. Bei dieser Zweiteilung im Rat spielt der Ecofin-Rat gegenüber dem Europäischen Parlament die gewöhnliche Rolle der Kommission und der Rat, der sich auf der Ebene der Staats- und Regierungsoberhäupter versammelt hat, spielt die Rolle des Rates. Die Modalitäten, für die sich das Europäische Parlament zur Festlegung des Anhörungsverfahrens entschieden hatte, hätten also wie bei den gewöhnlichen Anhörungen des Parlaments zur Gesetzgebung beim gemeinschaftlichen Entscheidungsprozeß einen Bericht vorsehen müssen, der aus einer Begründung und einer legislativen Entschließung besteht, die sich für die Annahme oder Ablehnung der "Schlußfolgerungen in Form von Empfehlungen" des Rates ausspricht oder zu diesen Schlußfolgerungen Änderungen vorschlägt. Gleichermaßen hätte die Möglichkeit von Änderungsanträgen zu diesem Entschließungsantrag nicht ausgeschlossen werden dürfen. Diese Lösung ist so logisch, daß - und das ist aufschlußreich - das Europäische Parlament sie angenommen hat, als es am 28. November 1996 vor dem Rat, der sich auf der Ebene der Staats- und Regierungschefs versammelt hatte, seine Stellungnahme über die vom Ecofin-Rat formulierte Empfehlung unter Anwendung von Artikel 109 j Absatz 2 des Vertrages abgab. Es handelte sich also um die Entscheidung über den Aufschub des Eintrittsdatums in die dritte Phase der Wirtschafts- und Währungsunion: der zuständige Ausschuß hatte einen schriftlichen Bericht angefertigt, der von Herrn Alman Metten verfaßt wurde und einen Entschließungsantrag enthielt, und in der Plenarsitzung wurden zwölf Änderungsanträge eingereicht. Wie kann man akzeptieren, daß das, was im Augenblick der Entscheidung über den Aufschub des offiziellen Eintrittsdatums des Euros angenommen wurde, nun im Augenblick der - für die Länder der Europäischen Union grundlegenden - Entscheidung über das Inkrafttreten dieses Eintritts abgelehnt wird? Das ist doch eine schreiende Verletzung der Grundregeln der Demokratie durch die Mehrheit unseres Parlaments, die oft das Demokratiedefizit der Europäischen Union anprangert und die in vielen Ländern der Welt unaufhörlich mehr Demokratie fordert. Eine parlamentarische Versammlung muß Stellung nehmen, Änderungen vornehmen, etwas hinzufügen oder wegstreichen können, wenn sie zu einem Text konsultiert wird, der obendrein mehrere Empfehlungen enthält, und jedes Mitglied hat das Recht, diese Empfehlungen abändern und über jede einzeln abstimmen zu können. Ich wette heute schon, daß das Parlament eine solch strikte Haltung zu gegebener Zeit noch bereuen wird, die es ihm nicht erlaubt, über die Empfehlungen des Ecofin-Rates zu diskutieren, weil es sie entweder en bloc annehmen oder ablehnen muß. Nun könnten diese aber aus politischen Gründen erheblich von der Position der Kommission abweichen, für die sich das Parlament die Zeit genommen haben wird, ausführlich dazu Stellung zu nehmen, ohne daß der Vertrag dies vorsieht. Das Europäische Parlament, das gewöhnlich darauf bedacht ist, seine Vorrechte zu verteidigen und sogar zu erweitern - besonders gegenüber dem Rat -,hat also eine sehr paradoxe Haltung eingenommen. Unsere Fraktion kann sich damit nicht zufriedengeben und wird alle nötigen Schritte unternehmen, um die Rechte der Parlamentarier zu wahren. Gutiérrez Díaz Der von dem Vorsitzenden des Ausschusses für Geschäftsordnung, Wahlprüfung und Fragen der Immunität, Herrn Fayot, vorgelegte Bericht über die Einfügung eines neuen Artikels 79a war Gegenstand ausgiebiger und intensiver Gespräche im Ausschuß. Ergebnis war ein breiter Konsens, den unsere Konföderale Fraktion der Vereinigten Europäischen Linken/Nordische Grüne Linke nicht teilen konnte. Sie ging nämlich von einem anderen Grundsatz aus, demzufolge das Verfahren, nach dem das Europäische Parlament seine Stellungnahme zu der Liste von Staaten, die die Kriterien für die Teilnahme an der dritten Stufe der einheitlichen Währung erfüllen, abgibt, die Abfassung eines schriftlichen Berichts und die anschließende Möglichkeit zur Einreichung von Änderungsanträgen beinhalten sollte. Nach der mehrheitlichen Meinung, welche den breiten, für die Annahme erforderlichen Konsens ermöglichte, ist jetzt dagegen vorgesehen, daß das Parlament auf der Grundlage eines mündlich vorgetragenen Vorschlags seines federführenden Ausschusses um seine Stellungnahme ersucht wird und daß keine Änderungsanträge eingereicht werden können. Unsere Fraktion hat darauf verzichtet, die Änderungsanträge, die sie im Ausschuß vertreten hat, erneut im Plenum einzubringen. Ihr ist klar, daß der hinsichtlich eines anderen Verfahrens erzielte Konsens dem Europäischen Parlament zwar die Möglichkeit zur Stellungnahme gibt, aber nicht in der Form und der Bedeutung, die wir für notwendig erachten. Wenn wir also darauf verzichtet haben, dem Plenum erneut Änderungsanträge vorzulegen, von denen wir von vornherein wissen, daß sie zum Scheitern verurteilt sind, und obwohl uns klar ist, daß der Vorschlag von Herrn Fayot dem Europäischen Parlament ein Verfahren der Stellungnahme zugesteht, haben wir, da wir es für unzureichend halten, uns für eine Enthaltung entschieden. Die Enthaltung drückt unserer Meinung nach unsere Position insgesamt am besten aus. Lindqvist Es gibt keinen Grund, vom Vertrag abzuweichen und die Geschäftsordnung zu ändern, nur weil man einen Zeitplan aufgestellt hat, der solche Änderungen erzwingt, damit die Beschlüsse über den Ebro wie geplant gefaßt werden können. Die Unabhängigkeit des Parlaments wird zur nichtssagenden Floskel, wenn keine Änderungsanträge eingereicht und keine getrennte Abstimmungen vorgeschlagen werden können. Wenn Verträge wie in diesem Fall so einfach umgangen werden können, wird es zum Präzedenzfall für andere Zusammenhänge. zum Bericht Ford (A4-0400/97) Eriksson, Sjöstedt und Svensson Wir haben für den Bericht Ford über Änderungen der Geschäftsordnung gestimmt, um die Vermittlungsarbeit mit dem Rat für die Delegation des Parlaments zu erleichtern. Der Bericht enthält kleine Verbesserungen praktischer Natur. Wir möchten jedoch gleichzeitig unsere grundsätzlich kritische Einstellung zum Verfahren an sich betonen. Das Vermittlungsverfahren bedeutet, daß ein zentraler Teil des tatsächlichen Gesetzgebungsprozesses in Form von Verhandlungen hinter geschlossenen Türen vor sich geht. Dies verstößt gegen grundlegende demokratische Prinzipien, denen zufolge Gesetze immer vollständig offen und von Volksvertretern zu verabschieden sind. Marinho Ich habe gegen den Bericht von Herrn Ford gestimmt, weil er in keinem Punkt etwas mit der Frage zu tun hat, die vom Parlament angeregt wurde. Darin wird die Erhöhung der Zahl der Vizepräsidenten von drei auf fünf vorgeschlagen. Dies wurde von Präsident Gil Robles angeregt, als er vorschlug, Artikel 75 Absatz 3 zu ändern. Diese Änderung wurde als grundlegende Voraussetzung für die Ressortaufteilung des Präsidenten erachtet, die seit Beginn der zweiten Legislaturhälfte gilt. Wenn detaillierte Änderungen an anderen Artikeln der Geschäftsordnung als an dem vorgenommen werden, der den Antrag auf Stellungnahme des Parlamentspräsidenten ergab, verdient der Bericht die Bezeichnung Scheinheiligkeit, nämlich etwas aufzubauschen und ändern zu wollen, damit am Ende doch alles beim Alten bleibt. Daher ergibt es keinen Sinn, daß der Präsident zwei weitere Vizepräsidenten nominiert hat, die in der Praxis keinerlei Funktion im Vermittlungsausschuß ausüben werden. Außer der offensichtlichen Diskriminierung, die die Beibehaltung von Vizepräsidenten für ein und dieselben Funktionen bedeutet, die einen in der ersten, die anderen in der zweiten Reihe - im konkreten Fall unabhängig von der Nationalität der vom Präsidenten vorgeschlagenen neuen Mitglieder, was anscheinend in keinem Fall der ursprünglichen Absicht des Parlamentspräsidenten entspricht, - muß festgestellt werden, daß die vorgestellte allgemeine Lösung das Resultat des "Kollektivdrucks" einiger Parlamentsabgeordneten widerspiegelt, die manchmal in der Vermittlung intervenieren und die Gelegenheit nicht verpassen möchten, hin und wieder von sich reden zu machen. Dasselbe gilt auch für den Bericht, der unabhängig von der Kompetenz in der Ausübung des Vorsitzes im Vermittlungsausschuß eine Schutzreaktion der "Zitadelle" und das Verharren im Status quo reflektiert, bei dem die Vorsitzenden der wichtigsten Fraktionen nicht den politischen Willen demonstrierten, sich dagegen zu stellen bzw. für Aufklärung zu sorgen. In diesem Sinne ist der Bericht von Herrn Ford wichtig für die Statistik des Geschäftsordnungsausschusses und für seinen Verfasser. Für die Zukunft der Institution hat er keinerlei Bedeutung. zum Bericht Lambraki (A4-0001/98) Ahlqvist, Andersson, Hulthén, Lööw, Theorin, Waidelich und Wibe Die schwedischen Mitglieder der PSE-Fraktion haben sich an der Abstimmung über diesen Bericht nicht beteiligt. Unsere Grundeinstellung ist die, daß die Gemeinsame Agrarpolitik grundsätzlich reformiert werden muß. Dieser Bericht schlägt aber eine Anhebung von Subventionen vor, auch wenn es dabei nur um einen begrenzten Bereich geht. Der Vorschlag bedeutet eine stärkere Belastung des EU-Haushalts um ca. 30 Millionen ECU jährlich. Wir sind besorgt, daß sich hier für die aktuellen Produzenten eine Subventionsfalle auftun könnte. zum Bericht Filippi (A4-0002/98) Ahlqvist, Andersson, Lööw, Theorin und Wibe Die schwedischen Mitglieder der PSEFraktion haben sich an der Abstimmung über diesen Bericht nicht beteiligt. Es ist unsere Grundeinstellung, daß die Gemeinsame Agrarpolitik grundsätzlich reformiert werden muß. In diesem Bericht geht es um Einzelheiten der Reisproduktion. zum Bericht Chesa (A4-0003/98) Wibe Ich bin der Ansicht, daß die Gemeinsame Agrarpolitik grundsätzlich reformiert werden muß. Auch dieser Beitrag zur Einstellung der Produktion in Weinanbaugebieten ist sehr zweifelhaft. Die Auszahlung von Geldern, die eine Einstellung der Produktion bewirken sollen, ist mit keinerlei Garantien verbunden, daß die Produktion wirklich eingestellt wird. Sie kann verschoben werden, geändert werden, wiederkehren, usw. Ich beteilige mich nicht an der Abstimmung über diesen Bericht, da ich der Meinung bin, daß dieses Stillegungsprojekt nicht als vernünftig investiertes Geld betrachtet werden kann. zur Empfehlung Cabrol (A4-0004/98) Eriksson, Sjöstedt und Svensson Wir haben gegen den Cabrol -Bericht über ein Netzwerk zur epidemiologischen Überwachung und Kontrolle übertragbarer Krankheiten in der Gemeinschaft gestimmt. Herr Cabrol will das vorgeschlagene Netzwerk zwischen den Mitgliedstaaten durch eine permanente Struktur auf EU-Ebene ersetzen. Der Berichterstatter möchte auch die Methoden und Definitionen der Mitgliedstaaten in diesem Bereich standardisieren. Dies halten wir für überflüssigen Zentralismus. Eine direkte Zusammenarbeit zwischen den Mitgliedstaaten in der Form von Netzwerken scheint für die Lösung der Aufgaben auszureichen, die in diesem Bereich anfallen. Kirsten Jensen, Blak, Sindal und Iversen Die dänischen Sozialdemokraten haben heute für den Bericht über die Überwachung und Kontrolle übertragbarer Krankheiten in der Gemeinschaft gestimmt. Wir halten es für wichtig, daß in diesem Bereich aus Rücksicht auf die vielen Krankheiten, die keine formellen Landesgrenzen respektieren, zusammengearbeitet wird. Nichtsdestotrotz bezweifeln wir, daß ein direktes EuroCenter für übertragbare Krankheiten der richtige Weg ist, es sei denn, daß ein solches Zentrum sich restlos ins internationale Bild einordnet. Ein EuroCenter, das z. B. unabhängig von der WHO arbeitet, kann wohl nicht viel wert sein. Wibe Es ist natürlich eine gute Absicht, die hier verfolgt wird, nämlich die Einrichtung eines Zentrums für die Kontrolle übertragbarer Krankheiten. Ich hege jedoch starke Zweifel, ob es Sinn macht, ständig neue Institutionen auf "Gemeinschaftsebene" zu gründen. Schweden besitzt für diesen Zweck bereits ausgereifte Netzwerke, u. a. in Zusammenarbeit mit der WHO. Wenn ein Netzwerk in Europa entstehen soll, dann sollte es eine gesamteuropäische Struktur haben. Diese ständig neuen EU-Institutionen verbrauchen Ressourcen, und diese Ressourcen müssen von irgendwoher genommen werden. Die positive Entscheidung für eine EU-Institution erfordert daher vielleicht - insbesondere, wenn wir uns die negative Einstellung zu Steuern innerhalb der Union ins Gedächtnis rufen - negative Entscheidungen auf nationaler oder globaler Ebene. zum Bericht Cabrol (A4-0406/97) Bébéar Seit ungefähr zwanzig Jahren hat sich Asthma immer weiter ausgebreitet und zu einer wachsenden Sterberate geführt. Folglich entstehen menschliche, wirtschaftliche und soziale Kosten. Aktuelle medizinische Daten der Weltgesundheitsorganisation (WHO) weisen darauf hin, daß die Ausbreitung von Asthma größtenteils auf die Umwelt und auf in der Atmosphäre enthaltene Allergene zurückzuführen ist. Alles trägt zum Ausbruch der Krankheit bei, wenn gleichzeitig erbliche Vorbelastungen bestehen. Als Arzt bin ich also versucht, Ihnen heute zu sagen, daß es von großer Bedeutung ist, uns dem Problem zu widmen. Der Bericht Cabrol trägt dem Rechnung, indem er die verschiedenen menschlichen, gesundheitlichen und wirtschaftlichen Daten in Betracht zieht, die mit der Reduzierung der Emissionen von Lösungsmitteln im Zusammenhang stehen. Die betroffenen zehn Millionen Arbeitsplätze in mehr als 400 europäischen Unternehmen in fast 20 Wirtschaftssektoren können sich materiell an Normen anpassen, die geringere Emissionen vorschreiben als die, welche momentan erlaubt sind. Deshalb ist es wichtig, daß in diesem Bereich die Grenzwerte für Emissionen in allen Mitgliedstaaten und in allen Unternehmen, ungeachtet ihrer Größe, harmonisiert werden. Wenn wir eine solch strenge Anwendung nicht durchsetzen können, überließen wir einem unloyalen Wettbewerb unter dem Deckmantel der Subsidiarität oder der Unterstützung für KMU das Feld. Ich stimme also für den Bericht Cabrol, umso mehr als die Frist für die Umsetzung in die verschiedenen nationalen Rechtsvorschriften aufgrund ihrer Flexibilität und Modulierung eine zeitliche Anpassung in Funktion der von den Unternehmen zum Schutz der Arbeitnehmer und der Bevölkerung bereits unternommenen Anstrengungen ermöglicht. Cushnahan Als Elternteil von asthmakranken Kindern begrüße ich die Erstellung dieses Berichts und viele der darin gemachten Vorschläge. Flüchtige organische Verbindungen und andere industriell genutzte Lösemittel tragen zur Ozonbildung in Bodennähe bei. Leider verschlimmert dies die Probleme derer besonders, die an Asthma leiden, führt aber auch bei anderen zu Kopfschmerzen, Augenproblemen und Herzkrankheiten. Deshalb befürworte ich Herrn Cabrols Vorschläge zur Abänderung der Kommissionsvorschläge. Er hat Recht, wenn er den Vorschlag der Kommission ablehnt, die Mitgliedstaaten auszunehmen, die nationale Pläne aufgestellt haben. Eine Angleichung auf gesamter EU-Ebene ist der richtige Weg. Dadurch wird auch eine faire Behandlung aller Beteiligten gewährleistet und unlauterer Wettbewerb verhindert. Ich hoffe, daß die Mitgliedstaaten im Anschluß an die heutige Abstimmung die entsprechenden Vorschläge schnell umsetzen werden, hoffentlich sogar noch vor Ablauf der Frist im Oktober 2007. Díez de Rivera Icaza Eines der Ziele des Fünften Aktionsprogramms im Bereich Umwelt war die Verringerung der Luftverunreinigung. Diese Richtlinie fügt sich in diesen Bereich ein. Es ist bekannt, daß die Zunahme bestimmter Gasemissionen zur Erwärmung des Erdklimas beiträgt. Daher möchte die Kommission auch die Emissionen flüchtiger organischer Verbindungen, die bei bestimmten industriellen und kommerziellen Tätigkeiten bei der Verwendung organischer Lösungsmittel entstehen und die gesundheitsschädlich sind, begrenzen. Wir sind zwar mit der Argumentation einverstanden, aber es muß auch berücksichtig werden, daß die Annahme dieser neuen Grenzwerte bedeutende Investitionen, insbesondere für die kleinen und mittleren Unternehmen, mit sich bringt. Daher vermissen wir eine Studie zum Kosten/Nutzen-Verhältnis der Begrenzung dieser Emissionen. Dies ist der Grund für die hier vorgelegten Änderungsanträge, die den Sinn meiner Abstimmung erläutern. Rübig Ablehnung von Änderungsantrag 40 ist für KMU's völlig unzumutbar. Deshalb Ablehnung Gesamtbericht. Sandbæk Diese Richtlinie ist aufgrund einer echten Notwendigkeit der Reduzierung von Emission der sogenannten VOC entstanden. Insbesondere in Regionen mit viel Industrie ist es eine wichtige Aufgabe der Volksgesundheit, die Luftverschmutzung zu bekämpfen, eine Aufgabe, die ich unterstützen kann. Daß die VOC auch die Ozonschicht zerstören und uns dadurch ernsten Klimaveränderungen aussetzen, macht den Bedarf nach aktiven Maßnahmen noch größer. Auf dieser Grundlage ist es allerdings bedenklich, daß man bei der Durchführung der vorliegenden Richtlinie kleineren Unternehmen und regionalen Behörden eine lange Reihe von Verwaltungslasten auferlegt, deren Effektivität nicht einmal sicher ist. Daß man die Kontrollen auf Stichproben beschränkt, scheint mir problematisch, weil dadurch die Unternehmen bestraft werden, die gründliche Kontrollen durchführen und bei ihnen deshalb eher die Möglichkeit besteht, daß eine Überschreitung der Grenzwerte festgestellt wird. Ich meine, man sollte bewerten, ob die Kontrolle und die Verwaltung, die in der Richtlinie festgelegt ist, kosteneffektiv sind und ob es alternative Möglichkeiten gibt. Der Abbau der Ozonschicht ist ein grenzüberschreitendes Problem. Deshalb ist es positiv, daß wir gemeinsam nach Lösungen für das Emissionsproblem suchen. Man muß jedoch auch bedenken, daß gerade die Emission flüchtiger organischer Lösungen regionale Folgen hat. In Gebieten mit vielen Unternehmen, die diese Stoffe einsetzen, ist der Ausstoß an der Bildung von Smog und den sich daraus ergebenden Gesundheitsproblemen beteiligt. Vor diesem Hintergrund unterstütze ich den Vorschlag der Kommission, daß die Nationalstaaten eigene Pläne zur Verringerung dieser Verschmutzung ausarbeiten können. Die Probleme sind nicht überall in Europa dieselben. Solange wir an der Forderung nach der Reduzierung des Ausstoßes festhalten, ist es von Vorteil, wenn die Behörden, die bürgernah sind, die effektivste Methode feststellen. Ich unterstütze entschieden die Änderungsanträge Nr. 2, 17 und 20 des Umweltausschusses, die darauf hinweisen, daß mit der Emission von VOC auch Gesundheitsaspekte verbunden sind. Wir dürfen nicht vergessen, daß die Menschen, die tagtäglich mit den organischen Lösungsmitteln arbeiten, einem hohen gesundheitlichen Risiko ausgesetzt sind. Diese Richtlinie wird auch den Alltag dieser Menschen verbessern. Deshalb möchte ich dazu auffordern, daß die Reduzierung der Emission dadurch geschieht, daß alternative Produkte gefunden werden. Titley Herr Präsident, ich stehe hinter dem heutigen Bericht. Asthma ist eine Krankheit, die heute Ausmaße einer Epidemie annimmt. Junge und alte Menschen sind gleichermaßen betroffen. Ich weiß es, denn ich leide selbst an Asthma. Und meine 14-jährige Tochter leidet an Asthma. Es gibt immer mehr Beweise dafür, daß diese Krankheit ein Fluch unserer Zeit ist, der ausgelöst - oder verstärkt - wird durch die stark verschmutzte Luft, die wir einzuatmen gezwungen sind. Der Schritt der Kommission, Emissionsgrenzen für Industrie-Lösemittel festzulegen, wird zum Schutz der Volksgesundheit beitragen. Dadurch wird das Ozon in Bodennähe reduziert, das nicht nur Asthma, sondern auch Kopfschmerzen, Augenprobleme und sogar Herzkrankheiten fördert. Der Bericht fordert ebenso zu Recht Maßnahmen zum Schutz der Gesundheit von Arbeitnehmern in Unternehmen, die Lösemittel herstellen oder damit umgehen. Angesichts der Tatsache, daß die Kommission eine Frist für das Jahr 2007 zur Einhaltung der Sicherheitsstandards für Lösemittelemissionen von Seiten der Unternehmen vorschlägt, ist es nur recht und billig, das ehrgeizige Ziel einer fast 70 %igen Reduktion von Lösmittelemissionen im Handwerk und in der Industrie einzufordern. Ich hoffe, daß die Mitgliedstaaten auch Herrn Cabrols Vorschlag aufgreifen werden, daß sie noch weit strengere Begrenzungen auferlegen könnten. Die Aktivitäten auf EU-Ebene sollten nur ein Grundmaß darstellen, das von jedem Land erhöht werden kann, das die Lösemittelemissionen noch weiter reduzieren möchte. zum Bericht Lannoye (A4-0401/97) Lulling Herr Präsident! In der Antwort auf unsere gestrigen Beiträge zu dem Bericht Lannoye und insbesondere zu dem Vorschlag über Honig hat Kommissar Bangemann geantwortet, es sei nicht Ziel der Etikettierung, Fragen zu regeln, die sich auf die Qualität der Erzeugnisse beziehen, oder sogar Maßnahmen zur Unterstützung der Imker zu treffen. Ich muß sagen, daß ich etwas erstaunt war über diese Aussagen, weil ich - vielleicht bin ich naiv - doch immer angenommen habe, daß die Etikettierung eigentlich zum Ziel hat, den Verbraucher zu informieren, auch über die Qualität und die Herkunft. Wenn das geschieht, ist der Verbraucher nämlich automatisch über die Qualität des Erzeugnisses informiert. Das ist dann auch implizit eine Unterstützung für den hochqualifizierten Honig unserer Imker und die geschützte Ursprungsbezeichnung, für die die Kommission ja selbst mit teuren Anzeigen auf Glanzpapier wirbt. Eine gute Verwendung europäischer Steuergelder übrigens, zumal die Kommission auch noch mahnt, den Honig mit genauso viel Respekt wie St. Ambrosius zu genießen. Das ist implizit eine Maßnahme, die dazu beitragen kann, daß noch genug Bienen gezüchtet werden, um die wertvolle Bestäubungsleistung zu gewährleisten. Ich bin sehr zufrieden, daß die Kollegen hier so massiv unseren Anträgen zugestimmt haben, um auch sicherzustellen, daß der Verbraucher das hochwertige landwirtschaftliche Erzeugnis Honig aus unseren Mitgliedstaaten gegenüber dem billigen Importhonig mit geringerer Qualität noch unterscheiden kann. Ich bin froh, daß Herr Lannoye und das Parlament beschlossen haben, nicht über die legislative Entschließung abzustimmen. Damit bleibt uns jetzt erspart, was mir mit meinem Bericht über die Verbesserung der Erzeugung und Vermarktung von Honig im Juni passiert ist. Der Rat hat sich in der Tat einen feuchten Dreck darum gekümmert, daß wir hier 22 Anträge und meinen Bericht einstimmig angenommen hatten. Als Punkt A verabschiedete er ein paar Tage danach die Verordnung in einer regelrechten Nacht- und Nebelaktion, so wie sie die Kommission vorgeschlagen hatte. Im September habe ich dann in Gesprächen mit Agrarministern herausgefunden, daß die meisten keine Ahnung hatten, daß sie unsere Vorschläge abgelehnt hatten. (Unterbrechung durch den Präsidenten) Der Präsident Da ich Ihre Anwesenheit in diesem Saal sehr schätze, habe ich Ihnen doppelt soviel Redezeit eingeräumt, als Sie verdienen. Also, übertreiben Sie nicht. Lulling Ich habe nicht übertrieben. Ich wollte einfach nur sagen, Herr Präsident, wie der Ministerrat unsere Anträge behandelt hat. Ich wollte es gestern nicht sagen, weil ich keine Redezeit hatte. Wenn es um wichtige Probleme geht, wie die Natur, die Umwelt, die Produktion, dann haben wir keine Redezeit. Wir haben Zeit für alles, was in der Welt passiert, nur nicht für Angelegenheiten, die für unsere Bürger von Interesse sind. Der Präsident Frau Lulling, da muß ich zugeben, daß Sie eine ernsthafte Frage angesprochen haben, aber Sie müssen sich in Ihrer Fraktion streiten und in den anderen Fraktionen, damit sich etwas ändert. Ich bin gezwungen, die Vorschriften anzuwenden. Leider. Diese Vorschriften haben Sie verabschiedet, nicht ich! Souchet Zum richtigen Verständnis des Problems Honig ist es zuerst einmal notwendig, daran zu erinnern, daß die Bienen eine wichtige Rolle bei der Bestäubung der Pflanzen spielen, daß Frankreich der zweitgrößte Honigproduzent in Europa ist und schließlich, daß der Honig ein traditionelles Erzeugnis ist. Unsere Fraktion hat also eine Reihe von Änderungsanträgen in diesem Sinne angenommen, die von Herrn Lannoye im Rahmen seines Berichtes vorgeschlagen wurden. Was die Erhaltung des französischen Sektors der Imkerei betrifft, so wissen wir, daß immer mehr Honig aus China, den Ländern des Ostens und Südamerika importiert und zu sehr niedrigen Preisen verkauft wird. Deshalb ist der Honig für uns ein Lebensmittel landwirtschaftlicher Herkunft, das mit dem Begriff Boden verbunden ist. Wir wollten also die Angabe des Herkunftslandes zur Pflicht machen, um gleichzeitig die Qualitätskriterien einzuhalten und die europäische und französische Honigproduktion zu schützen. Außer der wirtschaftlichen Bedeutung dieses Sektors im Hinblick auf die Beschäftigung, sowohl auf Produktionsebene als auch für die Valorisierung und den Vertrieb, müssen wir uns die Bedeutung dieser Produktion für die Umwelt ins Gedächtnis rufen. Eine große Anzahl von Pflanzenarten, die keine Selbstbestäuber sind, können sich nur durch die Verteilung von Pollen durch Bienen vermehren. Ein Gebiet ohne Imkerei ist ein Gebiet, dessen Biotop in Gefahr ist. Ich möchte diesen Beitrag zum Anlaß nehmen, die Kommission vor den schädlichen Auswirkungen bestimmter Insektizide, die auf die Saat angewendet werden, zu warnen. Sie hätten eine tödliche Wirkung auf die Bienen. Als Bürgermeister von Lucon bin ich persönlich von professionellen Imkern der Region gewarnt worden. Sie haben festgestellt, daß die Verwendung bestimmter, besprühter Saaten eine Reduzierung der Schwärme verursachte und somit eine Abnahme der Honigproduktion zur Folge hatte. Als Experiment haben wir die Verwendung dieser Saaten im Département Vendée verboten. Ich denke, daß dieses Beispiel die Bedeutung der Wechselwirkung zwischen bestimmten agrochemischen Produkten und der Umwelt zeigt. Ich fordere also von der Kommission, diese Feststellung des Sachverhaltes zu berücksichtigen, da sie es ist, die die Genehmigung für einen Vertrieb im Handel erteilt. Schließlich ist es auf der Ebene der EU-Gesetzgebung sowie bei internationalen Abkommen, die im Rahmen der Welthandelsorganisation ausgehandelt werden, notwendig, den Grundsatz selbst der Herkunftsbezeichnung und der Benennung sowie die Qualität zu erhalten, die den unter dieser Herkunftsbezeichnung und Benennung vertriebenen Produkten eigen ist. Ich erinnere noch einmal daran, daß uns das Prinzip wichtig ist, die Klassifizierung des Honigs in der Kategorie Landwirtschaftsprodukte zu erhalten. Er darf auf gar keinen Fall als Industrieprodukt gelten, wie einige Änderungsanträge des Berichterstatters vorschlagen, die wir ablehnen. Wenn nämlich der Honig langfristig als Industrieprodukt gelten würde, würde sehr schnell administrativen Zwänge (Liste der Inhaltsstoffe, usw.) gelockert sowie Herkunftsbezeichnungen und Benennungen zum Nutzen der Handelsmarken umgangen werden, wodurch jegliche Wirkung einer Verbindung der Honigproduktion mit einem Gebiet abgeschwächt würde. zur UEFA Entschließung und Coca-Cola Cup Eriksson, Sjöstedt und Svensson Wir haben gegen die Entschließung gestimmt, da wir der Meinung sind, daß Fragen des Sports nicht zum Kompetenzbereich des Parlaments und der EU gehören, und auch außerhalb bleiben sollen. Ford Herr Präsident, als Initiator des Antrags auf eine Stellungnahme der Kommission im Dezember zu dem Rückzug der Gewinner des Coca-Cola Pokals um einen Platz im Europäischen Wettkampf und als Autor, zusammen mit meinem Kollegen Tony Cunningham, der Entschließung der Sozialdemokratischen Fraktion bin ich darüber erfreut, daß das Parlament den Fußballbund in seiner Auseinandersetzung mit der UEFA unterstützt. Das Verhalten der UEFA gefährdet das Wohl Dutzender Fußballvereine im Vereinigten Königreich mit der Aussicht darauf, daß der Coca-Cola Pokal nach und nach folgendes einbüßt: Interesse, Zuschauer, Berichterstattung im Fernsehen und Sponsoren. Warum? Als Strafe für das Versagen des Premierministers, sich bei der Größe der Liga nach der UEFA zu richten. Der Coca-Cola Pokal wird aber vom Fußballbund organisiert und nicht vom Premierminister. Dies ist also völlig unlogisch und widerspricht eindeutig dem Gemeinschaftsgesetz, da die Ausnutzung einer dominanten Position akzeptiert wird. Fußball ist ein Sport, aber auch ein bedeutender europäischer Industriezweig. Er kann sich den Konsequenzen der europäischen Gesetzgebung nicht entziehen. Je schneller die UEFA aufwacht und dies einsieht, desto besser für sie, den Fußball und seine Anhänger. zum Bericht Souchet (A4-0410/97) Blot Das Wichtigste zum Thema wird in der Erwägung B und in Ziffer 8 behandelt, worin gefordert wird, daß die Beziehungen zwischen den Vereinigten Staaten weniger unsymmetrisch und ungleich sein sollten, was besonders auf den Handelsbereich zutrifft, aber auch auf die Sicherheit und die Verteidigung. Ich möchte einen Vorbehalt zur Erwägung H äußern, die eine Beglückwünschung zur Zusammenarbeit EuropaVereinigte Staaten bei den Krisen im ehemaligen Jugoslawien und im Nahen Osten enthält. Unserer Meinung nach haben die Vereinigten Staaten im ehemaligen Jugoslawien überhaupt keine Rolle zu spielen, dies ist ein Fall für Europa im weiteren Sinne, aber nicht für Amerika. Was den Nahen Osten angeht, verdammen wir die von den Vereinigten Staaten und dem Irak geführte Politik, die nur dazu führt, die Zivilbevölkerung auszuhungern. Schließlich, wenn es stimmt, daß Europa und die Vereinigten Staaten gemeinsame Wertvorstellungen haben, so gibt es doch auch Unterschiede zwischen diesen beiden Kontinenten: der klassische, europäische Humanismus muß sich gegen eine Gesellschaft verteidigen, die nur auf Geld aufgebaut ist, wie dies in den Vereinigten Staaten zu oft der Fall ist. Außerdem scheint es notwendig zu sein, das Osteuropa orthodoxer Konfession, einschließlich Rußland, eng mit dem Schicksal Europas in Verbindung zu bringen. Die Verstärkung der Bindung zu den Vereinigten Staaten ist nur dann gerechtfertigt, wenn gleichzeitig eine Verstärkung der Bindung zu Osteuropa stattfindet. Ansonsten wäre die Welt einpolig und würde ausschließlich von der amerikanischen Macht dominiert. Ich für meinen Teil enthalte mich der Abstimmung über diesen Bericht. Rovsing Die tiefgreifenden Änderungen, die in der internationalen Landschaft seit den 80er Jahren eingetreten sind, haben auch die Verhältnisse zwischen der EU und den USA verändert. Die konstante amerikanische Gewogenheit, welche lange die Nachkriegszeit kennzeichnete, ist nicht mehr mit einem systematischen Interventionswillen im Fall von Krisen in Europa begleitet. Die neue amerikanische Haltung fordert eine größere europäische Selbständigkeit. Der Bericht bestätigt die neue Situation, stellt aber gleichzeitig fest, daß es noch immer ein Bedürfnis nach einer engen transatlantischen Zusammenarbeit gibt, im Hinblick auf die Sicherung von Frieden und Stabilität in der Welt sowie Respekt vor Werten wie Demokratie und Menschenrechten. Die europäisch-amerikanischen Meinungsverschiedenheiten betreffen insbesondere den Wirtschafts- und Handelsbereich. Diese Unterschiede müssen die EU und die USA, wie der Berichterstatter richtig sagte, auf ein Mindestmaß reduzieren. Souchet Ich bin sehr erfreut, daß der von mir vorgelegte Bericht über die Zukunft der Beziehungen zwischen der Europäischen Union, ihren Mitgliedstaaten und der Vereinigten Staaten von Amerika, mit sehr großer Mehrheit unseres Parlaments angenommen wurde. Der Erfolg des transatlantischen Wirtschaftsdialogs, der von nun an im Mittelpunkt unserer Beziehungen zu den Vereinigten Staaten stehen wird, scheint mir von mehreren Bedingungen abhängig zu sein. Zuerst einmal ist es unerläßlich, daß die Europäer ihre eigenen Interessen klar unterscheiden und formulieren können. Außerdem ist es notwendig, daß die gemeinsamen Ebro-amerikanischen Interessen klar, stichhaltig und realistisch definiert, daß sie konkret identifiziert und daß die Gesprächsthemen einer strengen und abgestimmten Definition unterworfen werden. Beide Partner müssen dann beweisen, daß sie in der Lage sind, durch den Dialog die Erfüllung dieser Interessen voranzutreiben, besonders zum Thema restliche Hindernisse und optimaler Umgang mit zahlreichen Reibungspunkten, die eine solche Verschachtelung der Interessen automatisch mit sich bringt. Der Umgang mit Meinungsverschiedenheiten ist ein Thema, das ehrlich und vertieft angesprochen werden muß; dabei darf man sich nicht auf einen einfachen Warnmechanismus versteifen. Der Erfolg des transatlantischen Dialogs setzt auch die aktive Teilnahme der Geschäftswelt voraus. Fehlt eine solche Teilnahme, läuft dieses Instrument Gefahr, besser von den Amerikaner als von den Europäern ausgenutzt zu werden, wenn man den deutlichen Unterschied in der Natur und der Art des Funktionierens bedenkt, der zwischen der Europäischen Union und den Vereinigten Staaten besteht. Die Besonderheit am transatlantischen Dialog liegt wahrscheinlich darin begründet, besser als andere ausgerüstet zu sein, um alle Themen anzusprechen, einschließlich die heikelsten, wie zum Beispiel die Finanzdienstleistungen, soziale oder Umwelt-Normen und Gesetzgebung außerhalb des Territoriums; dies sind Elemente der rechtlichen Unsicherheit für Auslandsinvestitionen. Man kann feststellen, daß diese verschiedenen Themen bis jetzt bei den kürzlich stattgefundenen, von den Vereinigten Staaten eingeleiteten, heikleren Dialogen sorgfältig vermieden wurden, besonders im Rahmen der APEC oder beim Amerika-Gipfel. Der transatlantische Dialog wird nur dann wirklich fruchtbar sein, wenn die Europäer geschlossen und entschieden die Interessen verteidigen können, die sie als gemeinschaftliche Interessen identifiziert haben. Unsere amerikanischen Partner können ihre nationalen Interessen eisern verteidigen. Sie erwarten von uns, daß wir dasselbe tun. Deshalb muß die Kommission bei Verhandlungen mit den Vereinigten Staaten über Außenhandelsbeziehungen gewissenhaft auf eine strenge Gegenseitigkeit der Konzessionen achten, auf die Symmetrie der eingeräumten Vorteile und auf die Globalisierung der Verhandlungen. Außerdem ist es notwendig, daß die Europäische Union über langfristige Instrumente verfügt, um unseren Partnern bei Bedarf glaubhaft mit Vergeltungsmaßnahmen drohen zu können. Unter Berücksichtigung der wichtigen Rolle des amerikanischen Kongresses bei der Außenpolitik und besonders bei der Außenhandelspolitik schließlich nimmt der parlamentarische Dialog mit den Vereinigten Staaten eine ganz besondere Bedeutung ein: Wenn er gut geleitet wird und mit Entschlossenheit alle Themen anspricht, kann er eine sehr nützliche Rolle bei der direkten, gegenseitigen Information und der Vorbeugung von Konflikten spielen. Wenn alle diese Bedingungen erfüllt sind, können wir auf eine erfolgreiche Zukunft für den neuen, transatlantischen Dialog schließen. Der Präsident Die Abstimmungsstunde ist geschlossen. (Die Sitzung wird um 13.25 Uhr unterbrochen und um 15.00 Uhr wiederaufgenommen.) Berufliche Weiterbildung Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den Bericht (A4-0405/97) von Frau Waddington im Namen des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten über dem Bericht der Kommission über den Zugang zur beruflichen Weiterbildung in der Union (KOM(97)0180 - C4 0208/97). Waddington Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen, da heute ein besonderer Tag für die britische Präsidentschaft ist, halte ich es für angemessen, aus einem Bericht mit der Überschrift "Partner in Europa: Gemeinsam lernen und arbeiten" zu zitieren, der mit den Worten beginnt "Der Erfolg bei der Förderung von Vermittelbarkeit und bei der Bekämpfung der Arbeitslosigkeit ist der symbolische Testfall für die EU, ob sie ein funktionierendes Europa für die Menschen schaffen kann. Vermittelbarkeit ist ein wesentlicher Punkt, um einen konkurrenzfähigen Arbeitsmarkt und den Menschen sichere Arbeitsplätze zu schaffen, indem ihnen Bildung und Fähigkeiten vermittelt werden, damit sie sich dem Arbeitsmarkt anpassen können, der sich stetig wandelt." Deshalb ist jetzt genau der richtige Zeitpunkt, daß vom Europäischen Parlament und von der Kommission jetzt ein Bericht über den Zugang zur beruflichen Weiterbildung geprüft wird, der als Ergebnis der Ratsempfehlung 1993 entstand. Diese Empfehlung nennt 15 Gebiete, auf denen Mitgliedstaaten zur Förderung des Zugangs zur Weiterbildung Maßnahmen ergreifen sollten. Allerdings enthält der aufgrund dieser Empfehlung von der Kommission erstellte Bericht nicht die nötigen Fakten, um zu beurteilen, ob Fortschritte gemacht werden konnten, und er bewertet ebenso wenig den Einfluß der EU-Weiterbildungsprogramme und der Mittel aus den Strukturfonds für eine Verbesserung des Zugangs zur Weiterbildung und den Einfluß auf die Vermittelbarkeit in den Mitgliedstaaten. Der Bericht zählt hauptsächlich erfolgreiche Einzelbeispiele auf, die 1993 in Mitgliedstaaten gesammelt wurden. Tatsächlich stammen die neuesten statistische Daten zu Erwachsenen, die an Weiterbildungsmaßnahmen teilnehmen, von EUROSTAT aus dem Jahr 1996. AEROSTAT untersuchte die berufliche Weiterbildung Erwachsener über dreißig im Jahr 1996 über einen Zeitraum von vier Wochen hinweg und kam zu dem Ergebnis, daß lediglich 3, 6 % aller Europäer an Weiterbildungsmaßnahmen teilnahmen. Es wurden beträchtliche Ungleichheiten im Zugang zur Weiterbildung konstatiert, und diese Ungleichheit wird auch von vielen anderen Studien bescheinigt. Für Menschen mit Zugang zu beruflicher Weiterbildung ist die Wahrscheinlichkeit höher, Arbeit zu finden, gehobenere Berufe auszuüben und leitende Funktionen zu übernehmen, jünger und dabei besser qualifiziert sowie für größere Unternehmen tätig zu sein. Zweifellos sind sich die Europäische Union, die Mitgliedstaaten und die Sozialpartner über die Notwendigkeit eines besseren Zugangs von Erwachsenen zur beruflichen Weiterbildung im Klaren, um so eine bessere Vermittelbarkeit, Sicherung der Arbeitsplätze, mehr Flexibilität und Konkurrenzfähigkeit zu gewährleisten. Aus diesem Grund muß das Problem der niedrigen und ungleichen Beteiligungsniveaus an Weiterbildungsprogrammen angegangen und ein Maßnahmenkatalog zu dessen Abhilfe erstellt werden. In diesem Zusammenhang muß die Kommission eine maßgebliche Rolle spielen. Der Bericht des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten enthält ein Anzahl sehr konkreter Vorschläge, deren Umsetzung in der Macht der Kommission liegt, und ich bin überzeugt, daß das Europäische Parlament von der Kommission erwartet, daß sie sich unmittelbar mit diesen beschäftigt. Kurzum, die Kommission sollte Vorschläge für einheitliche qualitative und quantitative Leistungsindikatoren vorlegen, damit ein System zur Untersuchung des Zugangs zu beruflicher Weiterbildung in der gesamten EU errichtet werden kann, mit dem Fortschritte gemessen und Maßstäbe gesetzt werden können. Zweitens sollten Untersuchungen zur Bewertung der Qualität und Quantität des Weiterbildungsangebots für arbeitslose und unterqualifizierte Arbeiter angestellt werden, die auch ältere Menschen einbeziehen und solche, die für ihre Gesellschaftsgruppe typische, unsichere Arbeitsplätze haben. Drittens sollte eine Strategie der Verbreitung entwickelt werden, damit alle Mitgliedstaaten von erfolgreichen Initiativen, die von einzelnen Mitgliedstaaten durchgeführt wurden und solchen, die mit Hilfe von EU-Mitteln umgesetzt wurden, mehr profitieren können. Der Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten hat vorgeschlagen, daß erfolgreiche Beispiele aus der Praxis bei Bildung- und Ausbildungsmessen europaweit vorgezeigt werden könnten. Viertens sollten Pilotprojekte durchgeführt werden, die den Einzelnen dazu ermutigen, seine zukünftigen Ausbildungsbedürfnisse einzuschätzen und sich beraten zu lassen und die es Firmen auf der anderen Seite ermöglichen, die von ihnen zukünftig benötigten Fertigkeiten systematisch vorauszusagen, und es sollten Ausbildungsprogramme mit Hilfe europäischer Mittel erstellt werden. Fünftens, und dies ist ein ganz wichtiger Punkt, müssen die Arbeit, die Programme und die Vorausplanung der Kommission im Bereich der Bildung koordiniert werden. Dies könnte und sollte zu einem konzertierten Ansatz zwischen arbeitsmarktbezogenen Programmen wie dem Europäischen Sozialfonds und bildungsbezogenen Programmen wie LEHNWORT DA VINCI führen. Die Frage der beruflichen Weiterbildung auf EU-Ebene darf und soll nicht länger isoliert von anderen beschäftigungsrelevanten Themen wie Arbeitsorganisation und Schaffung von Arbeitsplätzen betrachtet werden. Schließlich ist es an der Zeit, daß die Sozialpartner eine Rahmenvereinbarung über den Zugang zur Weiterbildung treffen. Sie müssen nur dazu ermutigt werden, denn sie sind sich weitgehend darüber einig, daß Fortschritte notwendig sind, und der Luxemburger Beschäftigungsgipfel hat sie diesbezüglich weiter inspiriert. Falls jedoch die Sozialpartner keine Fortschritte machen, sollte die Kommission unverzüglich eigene Vorschläge unterbreiten. Es hat wirklich noch keinen günstigeren Zeitpunkt für die EU gegeben, die Gelegenheit einer Zusammenarbeit mit den Mitgliedstaaten und den Sozialpartnern zu ergreifen, um das Konzept des lebenslangen Lernens für die Erwachsenen, Beschäftigten und Arbeitslosen Europas in die Realität umzusetzen. Die britische Präsidentschaft hat das Versprechen abgegeben, sich für Fortschritte hin zu anpassungsfähigen Arbeitsmärkten, die auf den wirtschaftlichen Wandel reagieren, einzusetzen und sicherzustellen, daß der Einzelne die in einer modernen, konkurrenzfähigen Wirtschaft erforderlichen Fertigkeiten erwerben kann. Ich bin davon überzeugt, daß wir mit der Empfehlung des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten zum Zugang zur beruflichen Weiterbildung ein Aktionsprogramm und eine Anzahl neuer Ideen vorliegen haben, mit denen wir wirklich Fortschritte erzielen können. Günther Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Man kommt sich ja hier fast wie in der später folgenden Mitternachtsitzung vor, aber ich möchte daraus keinen Rückschluß auf die Bedeutung unseres Themas ziehen. Wir haben im Ausschuß für Kultur, Jugend, Bildung und Medien eine Stellungnahme zu dem Bericht der Kollegin Waddington erarbeitet, und natürlich sehen wir einige andere Schwerpunkte, und vielleicht betrachten wir auch den einen oder anderen Aspekt anders. Eines scheint mir wichtig zu sein: Man muß bei der Frage des Zugangs zur Weiterbildung zwei Bereiche unterscheiden, und zwar zum einen den Bereich der jobgebundenen Förderung, um es einmal so zu nennen, also der Entwicklung von Fähigkeiten, die karrierefördernd in dem innegehabten Beruf sind, und zum anderen Maßnahmen, die dazu dienen, jemanden zu qualifizieren, um im Wettbewerb auch auf dem Arbeitsmarkt bestehen zu können. Wir haben in unserer Stellungnahme in diesem Zusammenhang auch auf die Frauen hingewiesen, die durch eine andere Gestaltung ihrer Berufslaufbahn mitunter in das Schema, das man der ganzen Entwicklung zugrunde legt, nicht so hineinpassen. Teilen möchte ich die Kritik der Berichterstatterin an dem Papier, das uns von der Kommission vorgelegt wurde. Auch ich habe zu bemängeln, daß keine deutliche Struktur zu erkennen ist und daß man mit einer Sammlung von Einzelbeispielen sicherlich die eine oder andere Anregung geben kann, aber letztlich keine Unterlage schafft, auf der man weiterarbeiten kann. Es gibt einen Punkt, den wir aus dem Ausschuß für Kultur, Jugend, Bildung und Medien dann noch in einem eigenen Änderungsantrag, den meine Fraktion eingebracht hat, unterstreichen möchten; er betrifft das, was auch die Berichterstatterin erwähnte, nämlich daß man ein bestimmtes Maß von Fähigkeiten haben muß, um Angebote, die gemacht werden, auch wirklich nutzen zu können. Daher sehen wir es im Ausschuß für Kultur, Jugend, Bildung und Medien als besonders wichtig an, daß schon bei der Grundausbildung die Fähigkeit vermittelt wird, weiterzulernen, lebenslang zu lernen und eigene Initiativen zu entwickeln, um auch die Angebote, die es gibt, wirklich effektiv nutzen zu können. Hinsichtlich der Bewertung von Qualität und Quantität möchten wir noch darauf hinweisen, daß es sicher immer Berufssparten geben wird, in denen ein erhöhtes Angebot an Weiterbildung besteht, und solche, in denen dieses Angebot nicht so stark eingesetzt werden kann, beispielsweise in ausgesprochen praktischen Tätigkeiten, und von daher sollte nicht nur auf den kognitiven Bereich abgestellt werden, sondern andere Bereiche sollten mit einbezogen werden. Wir danken der Berichterstatterin für ihre Arbeit und hoffen, daß die Anregungen bei der Kommission auf fruchtbaren Boden fallen! Larive Herr Präsident, als Verfasserin der Stellungnahme des Ausschusses für die Rechte der Frau bin ich mit dem Waddington-Bericht zufrieden. In guter Zusammenarbeit mit der Berichterstatterin, für die ich ihr danke, und in guter Zusammenarbeit mit dem Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten wurde der Großteil der Vorschläge des Ausschusses für die Rechte der Frau in der Entschließung aufgegriffen. Die konstruktive Kritik des Ausschusses für die Rechte der Frau an der Europäischen Kommission betrifft vor allem die folgenden Punkte. Erstens, wir bedauern sehr, daß im Bericht der Europäischen Kommission eine Reihe von Sektoren nicht untersucht wurden, die für Frauen sehr wichtig sind, wie die Behördenadministration, der Gesundheitssektor und der Unterrichtssektor. Zweitens, der Zugang zur Fortbildung für in Teilzeit und anderen flexiblen Arbeitsverhältnissen Beschäftigte wird zu wenig beachtet. Wir finden das sehr bedauerlich, da es hier in der großen Mehrheit um Frauen geht. Wir wollen eine intensive Zielgruppenpolitik mit unter anderem speziellen, auf diese Frauen ausgerichtete Kurse. Drittens, Frauen in kleinen und mittleren Unternehmen und Unternehmerinnen müssen mehr Beachtung bei beruflicher Ausbildung und lebenslangem Lernen erhalten. Frauen müssen durch gezielte Ausbildung stimuliert werden, ein eigenes Unternehmen zu gründen und dabei auch die neuen Technologien optimal zu nutzen. Schließlich, die Europäische Kommission hat immer den Mund voll mit mainstreaming , und es liegen auch gute Pläne auf dem Tisch, wie die Integration der Chancengleichheit in der allgemeinen Politik. Ich frage mich, warum ich dann beim Lesen des Evaluierungsberichts das unangenehme Gefühl bekomme, daß die Beachtung von Frauen bei der Ausbildung vor allem auf Argumenten wie Überalterung oder auf demographischen Faktoren fußt. Frauen sind keine Klappstühle, die man je nach Knappheit oder Überschuß auf dem Arbeitsmarkt ausklappt oder wieder zusammenklappt. Frauen sind genau wie Männer eine wertvolle menschliche Hilfsquelle, die jetzt genutzt werden muß, indem ihnen gute Chancen für Ausbildung und für lebenslanges Lernen gegeben werden. Wir sind der Ansicht, daß, solange Frauen sich noch in einem Rückstand befinden, hier positive Aktionen angewendet werden müssen. Andersson Herr Präsident! Ich möchte damit beginnen, der Berichterstatterin für einen, wie immer, gut durchdachten und sehr guten Bericht zu danken. Die Gesellschaft verändert sich immer schneller. In der alten Industriegesellschaft hatte derjenige Macht und Einfluß, der Geld hatte. In der neuen Gesellschaft, die im Entstehen begriffen ist, wird in zunehmendem Maße auch derjenige Macht haben, der über Wissen verfügt. In der alten Gesellschaft war die Macht zwischen denjenigen ungleich verteilt, die Geld besaßen, und denen, die keines besaßen. Auch in der neuen Gesellschaft besteht das Risiko einer solchen Ungleichheit, wenn wir nicht dafür sorgen, daß alle ausgebildet werden. Das ist das wichtigste Problem. Ausbildung wird immer wichtiger werden. Wir müssen dafür sorgen, daß alle, Männer und Frauen, Menschen mit niedrigem Ausbildungsstand, Arbeitslose und andere an der Ausbildungsgesellschaft teilhaben, eine Grundausbildung bekommen und am lebenslangen Lernen teilnehmen, wenn wir in Zukunft eine gleiche Gesellschaft haben wollen. Das ist der eine Faktor. Der zweite Faktor ist, daß wir dafür sorgen müssen, eine Ausbildung zu schaffen, von der man lange einen Nutzen hat, wenn man diese Ausbildung in Anspruch nimmt. Es muß eine breite Grundausbildung sein, da sich die Gesellschaft in immer schnellerem Takt verändert. Schnelle Ausbildungen sind nicht länger möglich. Außerdem müssen wir ein Leben lang lernen. Arbeitsleben und Ausbildung müssen vollständig integriert werden. Bei dieser Arbeit tragen die Gesellschaft und die Parteien des Arbeitsmarktes eine Verantwortung. Die Gesellschaft hat eine Verantwortung dafür, ausreichende Ressourcen bereitzustellen, indem sie eine aktive Arbeitsmarktpolitik schafft, sowie eine Steuerpolitik, welche Anreize für Ausbildung gibt, und indem sie ein Sozialversicherungssystem schafft, das ebenfalls die Möglichkeit für eine Ausbildung bereithält. Die Parteien des Arbeitsmarktes haben eine Verantwortung, da es in Zukunft nicht so sein wird, daß man sich einfach hinsetzen und über Löhne und allgemeine Anstellungsbedingungen verhandeln kann. Es wird immer wichtiger, auch die Ausbildung in die Verhandlungen einzubeziehen. Ich selbst war vor einem Monat für einen Bericht verantwortlich, der sich mit Veränderungen der Arbeitsorganisation befaßte. Es gibt eindeutige Berührungspunkte. Die wichtigste Frage, wenn neue Arbeitsorganisationen aufgebaut werden sollen, ist nämlich die, ob gut ausgebildetes Personal zur Verfügung steht, und zwar ein breit ausgebildetes Personal, da sich die Arbeitsorganisationen je nach Anforderungen der Zeit verändern müssen. Dann braucht man Personal, das auch in der Lage ist, den Anforderungen der neuen Zeit gerecht zu werden. Abschließend möchte ich noch einmal Frau Waddington danken. Es sind ausgezeichnete Vorschläge, konkrete Vorschläge über best practices , über die Anwendung der Strukturfonds und die Verbesserung der Statistik. Ich hoffe, daß sie von der Kommission gehört werden. Schiedermeier Herr Präsident! Zuerst darf ich der Berichterstatterin sehr herzlich danken. Sie hatte keine leichte Aufgabe, sie hat sie aber doch sehr gut gelöst. Der Zugang zur beruflichen Weiterbildung ist für alle Arbeitnehmer von entscheidender Bedeutung. Umgekehrt sind gut ausgebildete Arbeitnehmer auch für jeden Arbeitgeber die Grundlage des wirtschaftlichen Erfolgs. Völlig unzureichende Informationen und veraltete statistische Daten können nicht als Garanten für eine gute und sinnvolle Analyse gelten. Insofern ist der Bericht der Kommission leider wenig aussagekräftig. Andererseits hat die Kommission keinerlei Auswertung über den Beitrag der Gemeinschaftsprogramme in ihren Initiativen vorgelegt. Die Sozialpartner sind zwar auf europäischer Ebene einig über die Faktoren, die für die Förderung des Zugangs zur beruflichen Weiterbildung von Bedeutung sind, aber leider gibt es ein schwerwiegendes Hindernis, weil keine Einigung über die Maßnahmen und Durchführungsebenen besteht. Hier muß also noch etwas geschehen. Dies erschwert nämlich die Festlegung gemeinsamer Voraussetzungen und der von der Berichterstatterin vorgeschlagenen Leistungsindikatoren. Die Finanzierung von Pilotvorhaben muß bei den entsprechenden Bildungsprogrammen unbedingt berücksichtigt werden. In die Maßnahmen sollten besonders Frauen sowie kleine und mittlere Unternehmen einbezogen werden. Informationsveranstaltungen unter Beteiligung der Sozialpartner könnten tatsächlich eine Hilfestellung bieten. Eine Koordinierung der Vorhaben im Beschäftigungsbereich mit denen im Bereich der beruflichen Weiterbildung ist erforderlich. Auch eine Rahmenvereinbarung über die Öffnung der Betriebe für die berufliche Bildung ist sicher wünschenswert. Ob eigene Beurteilungs- und Beratungsdienste, die wieder Kosten verursachen, unbedingt nötig sind, wage ich allerdings zu bezweifeln. Lassen Sie mich auf eine Gefahr hinweisen. Die Empfehlungen des Rates von 1993 über den Zugang zu beruflicher Weiterbildung haben nach Meinung der Sozialpartner leider kaum Auswirkungen auf die Entwicklung in den Mitgliedstaaten gehabt. Nach Meinung des EGB gibt es nur eine sehr begrenzte Zahl von erfolgreichen Beispielen. Das heißt, das Fehlen von verläßlichen und stabilen Strukturen und Mechanismen behindert eine erfolgreiche Arbeit auf diesem Gebiet. Die Sozialpartner sind sich bis heute nicht einig, ob eine Richtlinie nötig ist. Das muß genau überlegt werden, und es ist auch eine Frage der Subsidiarität. Diese Frage beinhaltet also das Subsidiaritätsprinzip. Für eine erfolgreiche Umsetzung der Leitlinien zu diesem Bericht der Kommission muß man noch einige Hürden nehmen. Im Interesse der Arbeitnehmer und Arbeitgeber müssen sie allerdings alsbald beseitigt werden. Crowley Herr Präsident, ich möchte Sue Waddington ebenfalls zu ihrem Bericht beglückwünschen und betonen, daß die Fraktion Union für Europa mehr als bereit ist, den Bericht inhaltlich voll zu unterstützen, da er äußerst ausgewogen ist. Ganz besonders möchte ich Frau Waddington zu einigen der von ihr vorgeschlagenen innovativen Maßnahmen gratulieren und zu der Tatsache, daß sie sich nicht vor Kritik an der Kommission für die Nichterfüllung ihrer Pflicht und Verantwortung scheut, auf den dringenden Bedarf an beruflicher Bildung in unserer Gesellschaft zu reagieren. In dem altbekannten Sprichwort "Gib dem Menschen einen Fisch, dann wird er einen Tag lang satt; gib dem Menschen eine Angel, dann wird er sein Leben lang satt" liegt viel Wahrheit. Bei dem rasanten Fortschritt in den Technologien, besonders in der Informationsgesellschaft ist es erforderlich, den Menschen insgesamt besseren berufliche Fertigkeiten zu vermitteln, den Beschäftigten neue Fertigkeiten zu vermitteln und den Menschen ohne Arbeit, die mit neuen Formen der Beschäftigung zurecht kommen müssen, zusätzliche Fertigkeiten zu vermitteln, und der Arbeitsmarkt muß mit dem Ziel eines flexibleren Zugangs zur beruflichen Fortbildung liberalisiert werden. Die in diesem Zusammenhang von vielen Rednern zitierten Beispiele sprechen für sich, und wir dürfen nicht vergessen, daß wir die berufliche Aus- und Fortbildung wirklich praxisorientiert gestalten müssen, d.h. die Menschen mit den Fertigkeiten ausstatten müssen, die sie benötigen, um die sich ihnen bietenden Gelegenheiten beim Schopf zu packen. In den letzten Jahren ist in Irland ein unglaublicher Zuwachs an Unternehmen zu verzeichnen gewesen, die von den ADAPT-Programmen profitieren und die dadurch nicht nur ihren Angestellten neue Möglichkeiten bieten konnten, sondern auch neue technologische Gebiete erschließen und so Arbeitslose und Langzeitarbeitslose einstellen konnten. Die Einbeziehung der Sozialpartner in diesen ganzen Bereich ist unerläßlich, denn ohne weitgehendes Einverständnis zwischen Gewerkschaften, Arbeitgebern und anderen Sozialpartnern werden die auf dem gesamten Gebiet der Beschäftigung und beruflichen Fortbildung Einflußreichen sich nicht zu einer gemeinsamen Lösungsfindung bereit erklären. Schließlich möchte ich noch zwei Punkte ansprechen. Erstens ist es für den Erfolg aller Bildungsprogramme wichtig, daß die Menschen, welche die Fortbildung bereitstellen - sowohl die Bildung- als auch die Ausbildungsexperten - in den Entscheidungsprozeß hinsichtlich der Art der Programme einbezogen werden. Mir scheint es eine totale Verschwendung an wertvoller Intelligenz, daß eine Menge der Bildungseinrichtungen und -foren bei den Verhandlungen über neue Programme außen vor gelassen werden. Zweitens sollten die Menschen, die selbst an Kursen teilgenommen haben - egal ob dies gemeinschaftliche Programme zu Beschäftigung oder berufliche Fortbildungsprogramme waren - befragt werden, ob die Kurse ihrer Meinung nach ihren Bedürfnissen entsprachen und wie die Aussichten auf lange Sicht waren. Abschließend ist es unabdingbar, die Reaktionen in den nationalen Berichten generell zu standardisieren, um sich ein klares Bild von ganz Europa machen zu können. Boogerd-Quaak Herr Präsident, Frau Kommissarin, ich möchte natürlich auch der Berichterstatterin für die geleistete Arbeit danken und auch den Berichterstattern und -erstatterinnen der anderen Ausschüsse, die gute Argumente ins Spiel gebracht haben. Ich möchte hier jedoch eine grundlegende Frage stellen. Ich frage mich, ob die Europäische Kommission wirklich auf die richtige Weise dieses große Problem steuern kann. Faktisch haben wir es mit dem Grundsatz der Subsidiarität zu tun. Politikwettbewerb liegt in verschiedenen Mitgliedstaaten manchen sehr hochgestellten Personen auf den Lippen. Ich habe den Eindruck, daß das Maß, in dem man denkt, mit Ausbildung noch ein gewisses Maß an Politikwettbewerb führen zu können, eine Rolle spielt bei der Erteilung von Informationen. Die Berichte der Mitgliedstaaten enthalten zu wenig Informationen. Die Europäische Kommission hat es diesbezüglich auch unterlassen, eine Reihe von Sachen zu überwachen wie Behörden, Gesundheitswesen, Ausbildung und lebenslanges Lernen, Programme wie ADAPT und das Europäische Jahr für lebenslanges Lernen. Darüber haben wir auch keine wirklichen Informationen. Wenn wir z.B. die Zahlen von Aerostat anschauen, müssen wir feststellen, daß daraus hervorgeht, daß die Menschen, die in großen Unternehmen arbeiten, viel mehr Chancen haben, an von den Sozialpartnern finanzierten Ausbildungsmaßnahmen teilzunehmen als diejenigen, die in mittleren und kleinen Unternehmen tätig sind. Es müßten gemeinsamStrategien entwickelt werden, d.h. die Europäische Kommission zusammen mit den Mitgliedstaaten. Nach meiner Auffassung mangelt es daran zur Zeit noch zu viel. Vielleich kann infolge des Beschäftigungsgipfels hier doch das eine oder andere unternommen werden. Wir reden alle viel über employability . Wenn es eine Sache gibt, die Menschen die Chance gibt, auf den Arbeitsmarkt zurückzukehren und denjenigen gegenüber wettbewerbsfähiger zu sein, die die richtigen Ausbildungen abgeschlossen haben, dann ist es das lebenslange Lernen und dessen Förderung. Es ist Aufgabe der Kommission, die Mitgliedstaaten soweit zu bringen, daß sie tatsächlich ihre eigenen Interessen dem allgemeinen europäischen Interesse unterordnen. Ich appelliere an die Kommissarin, vor allem diesem Punkt weiter Gestalt zu geben. Ojala Herr Präsident, Frau Waddington ist es erneut gelungen, einen ausgezeichneten Bericht zu einem wichtigen Thema zu erstellen. Die Möglichkeit der erwachsenen Bevölkerungsteile, Weiterbildungen zu erhalten, wird durch die Alterung der Bevölkerung und die Zunahme der Anforderungen des Arbeitslebens immer wichtiger. In dem Bericht wird auch festgestellt, daß sich im Bereich der Schulung eine Konzentration auf Frauen, Arbeitslose, auf Personen mit mangelhaften Grundschulausbildungen und ältere Arbeitnehmer erforderlich ist. Ich möchte auf das Recht der älteren Arbeitnehmer auf Weiterbildung hinweisen. Der 45-Jährige hat erst etwa die Hälfte seines Arbeitslebens absolviert, womit es sich lohnt, sich seiner Weiterbildung zu widmen. Die Grundausbildung der über 45-Jährigen ist oft schlechter als bei den jüngeren. Es ist gut, sich das immer vor Augen zu halten. Eine weitere Gruppe, der es Schwierigkeiten bereitet, Zugang zu Weiterbildungen zu erhalten, sind die in atypischen Arbeitsverhältnissen Beschäftigten, von denen der größte Teil Frauen sind. Die Ausbildung dieser Personen muß insbesondere verstärkt werden, damit die dauerhafte Aufteilung der Arbeitnehmer in zwei Kasten unterbunden wird: in diejenigen mit Berufskenntnissen und festen Arbeitsverträgen und in die Stückarbeit verrichtende Reserve. Schörling Herr Präsident! Ich möchte mich den Gratulationen für den ausgezeichneten Bericht von Frau Waddington anschließen. Ich möchte dem gesamten Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten gratulieren, zum einen zu dem vorliegenden Bericht, zum anderen zu dem Bericht, den wir vor einem Monat angenommen haben, und in dem es um lebenslanges Lernen ging. Beide Berichte sind sehr wichtig. Es wird ja sehr viel über lebenslanges Lernen geschrieben, über Fortbildung und über Ausbildung generell. Es gibt wohl kaum größere Uneinigkeit über die Notwendigkeit und den Wert von Fortbildung. Außerdem ist dieses Problem im Zusammenhang mit dem Gipfel in Luxemburg stark in den Mittelpunkt gerückt, wo auch darüber geredet wurde und man sich damit beschäftigt hat, wie wichtig Fortbildung und Arbeitsmarktausbildung sind. Die Wirklichkeit sieht allerdings etwas anders aus. Wir können uns wirklich fragen, ob die Ausbildung besser geworden ist. Wir wissen alle, daß Grundausbildung eine Voraussetzung dafür ist, daß man sich Fortbildung zunutze machen kann. Trotzdem gibt es täglich Einsparungen bei der Grundausbildung, in der Grundschule. Es gibt z. B. Unterrichtseinheiten ohne Lehrer, und es herrscht Mangel an Schulmaterial. Die Klassen sind zu groß, so daß die Schüler, die Hilfe bräuchten, um Lesen, Schreiben und Rechnen zu lernen, nicht die notwendige Hilfe bekommen können. Diese Schüler sind also bereits Außenseiter, wenn sie die Schule verlassen. Ich möchte betonen, daß wir alle unsere politische Verantwortung übernehmen müssen, wenn es darum geht, eine gute Grundausbildung sicherzustellen, als Voraussetzung dafür, daß man ein lebenslanges Lernen auch nutzen kann. Was dann die Sozialpartner angeht, die im Bericht angesprochen werden, scheint es so zu sein, daß ihre Diskussion darüber, auf welcher Ebene über die Fortbildung entschieden werden soll, festgefahren ist. Ich stehe der Formulierung in der Ziffer 15 etwas skeptisch gegenüber, nämlich daß für den Fall, daß die Sozialpartner keine Einigung erreichen können, ihnen durch eine Richtlinie vorgeschrieben werden soll, wo diese Ebene angesiedelt sein soll. Ich glaube nicht, daß dies ein guter Weg ist, da es sich zeigen wird, daß Länder - oder Gesellschaften -, die sich nicht um Fortbildung und gute Ausbildung kümmern, die großen Verlierer sind. Das wird in dem Bericht meiner Meinung nach auch deutlich. Seillier Herr Präsident, diese auf der Grundlage des Dokumentes der Kommission und des Waddington-Berichtes geführte Aussprache über den Zugang zur beruflichen Weiterbildung in der Union würde zumindest einen dreiteiligen Gedankengang erfordern, nämlich auf wirtschaftlicher, sozialer und kultureller Ebene. Angesichts des Dramas der Arbeitslosigkeit, das wir alle vorbringen, müßte in der Tat die Bedeutung der Begriffe wie Wettbewerb auf dem Weltmarkt, Intensivierung des Wettbewerbes einmal genauer untersucht werden. Tatsächlich zeichnet sich hinter dieser Aussprache eine Basisdebatte über das eigentliche Konzept des Weltmarktes, des gemeinsamen Marktes, des Binnenmarktes in Verbindung mit dem Weltmarkt ab, die von uns geführt werden müßte: Welcher Marktwirtschaft unterliegen wir? Welche Marktwirtschaft wollen wir? Wollen wir, daß sie mit der Kultur konformer ist, mit persönlichen und sozialen Interessen in unseren einzelnen Ländern? Ich habe jedoch keine Zeit, diesen Punkt anzusprechen. Im Augenblick möchte ich die interessanten Bemerkungen, die der Bericht von Frau Waddington enthält, in einem speziellen Punkt ergänzen. Hierbei wende ich mich an die Frau Kommissarin, die sich vor zwei Jahren, als ich im Ausschuß für die Rechte der Frau diesen Punkt in ihrer Anwesenheit darlegte, sehr interessiert gezeigt hat. Wenn es normal ist, die Unterbrechung der Karriere bei Familienmüttern, die wieder in den Arbeitsmarkt eintreten wollen, die zurückkehrenden Frauen sozusagen, um einen nicht sehr schönen Begriff zu verwenden, zu berücksichtigen, dann muß man nämlich auch - und das ist der Punkt, an dem Sie sehr interessiert waren, Frau Cresson - das Problem der jungen Frauen mitberücksichtigen, die, nachdem sie jung geheiratet und nach Ausbildungsbeginn Kinder bekommen haben, während sie manchmal fast schon das Ziel ihrer Ausbildung erreicht hatten, regelrecht von allen Angeboten ausgeschlossen werden, eben weil sie geheiratet und ihre Kinder großgezogen haben. Ist das nicht eine wirkliche Ungerechtigkeit, die es zu beheben gilt? Sie müssen auch das Recht auf berufliche Weiterbildung haben. Raschhofer Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Lebenslanges Lernen ist in unserer heutigen schnellebigen Industriegesellschaft ein absolutes Muß, um die ständig auf jeden neu zukommenden Herausforderungen zu meistern. Am deutlichsten wird diese Entwicklung in der Berufswelt sichtbar, wo die Absolvierung von beruflichen Weiterbildungskursen und der Erwerb von fachlicher Kompetenz Voraussetzung für den beruflichen Aufstieg des Einzelnen, aber auch für die Erhaltung der Wettbewerbsfähigkeit des Unternehmens ist. Es ist Aufgabe der Politik, den Zugang zur beruflichen Aus- und Weiterbildung zu erhalten und für alle gleich zu gestalten. Es geht nicht an, daß nur den ohnehin schon Best- und Höchstqualifizierten die berufliche Fortbildung vorbehalten bleibt. Müssen wir nicht vielmehr auch Beschäftigten mit niedrigem Ausbildungsstand Weiterbildungsmöglichkeiten aufzeigen, um ihnen die Chance auf einen dauerhaften Arbeitsplatz zu geben und Aufstiegsperspektiven zu eröffnen? Müssen wir nicht gerade auch Frauen, die ohnehin durch die Mehrbelastung Familie/Beruf bei ihrer Karriere oft Abstriche machen müssen, entgegenkommen, indem wir auf ihre Bedürfnisse Rücksicht nehmen und sie besser in die Fortbildung integrieren? Die Regierungen sind daher aufgefordert, diese Mißstände aufzuzeigen und dagegen Maßnahmen zu ergreifen. Nur durch breite Information über die Fortbildungsmöglichkeiten und die Förderung der Fortbildung durch die Schaffung und den Ausbau beruflicher Anreize und die Beseitigung jeglicher Eingangsbeschränkungen können weitere Schritte gegen die steigende Arbeitslosigkeit und für die Erhaltung des sozialen Friedens getan werden. Papakyriazis Herr Präsident, ich möchte es nicht versäumen, unserer Berichterstatterin Susan Waddington zu gratulieren und ihr für ihren hervorragenden Bericht zu danken, der sich - wie das bei Susans Arbeit immer der Fall ist - durch Vollständigkeit, Scharfsinn sowie politische und soziale Sensibilität auszeichnet. Wir sprechen über die berufliche Weiterbildung, ihre Effizienz und demokratische Gestaltung, darüber also, wie sie, wie es sich gehört, allen Bürgern zugänglich gemacht werden und wie sie bei den Bürgern Europas Anerkennung finden kann. Es müssen nicht nur deshalb Anstrengungen unternommen werden, damit wir selbst in unseren Ländern bzw. in der Europäischen Union einen Nutzen davon haben, als Vorwand oder Alibi sozusagen, sondern als eine wesentliche Komponente unserer ehrlichen und mutigen Bemühungen um die Bekämpfung der Arbeitslosigkeit. Neue und umstrittene Begriffe sind in aller Munde wie Vermittelbarkeit, Anpassung, Flexibilität der Arbeit, moderne Begriffe, die jedoch von ihrem negativen Beiklang befreit und klar definiert werden müssen, denn es ist nur natürlich, daß solche Schlagworte und eine solche Herangehensweise im gegenwärtigen Klima der Arbeitslosigkeit Ängste bei unseren Mitbürgern auslösen. Die Neuorientierung bei der Bekämpfung der Arbeitslosigkeit und also auch bei der beruflichen Weiterbildung sind ein Erfordernis der Zeit. Dies entspricht den gegenwärtigen Notwendigkeiten. Die große Verantwortung des Europäischen Parlaments und generell der Europäischen Union gegenüber dem Alpdruck der Arbeitslosigkeit gestattet natürlich kein leichtfertiges Triumphgefühl. Lassen Sie mich jedoch noch einmal auf den glücklichen Umstand verweisen, daß unsere heutige Aussprache zu diesem Thema sich an die Präsentation des Programms der britischen Präsidentschaft anschließt, wo diese Frage hohe und innovative Priorität genießt, nur wenige Tage, wenige Wochen nach dem Sondergipfel für Beschäftigung und in Erwartung der Umsetzung der speziellen Aktionen zur Bekämpfung der Arbeitslosigkeit und gleichfalls im Vorfeld des nächsten Ratsgipfels in Cardiff. Ganz kurz zwei Gedanken zum Abschluß: Bei den Bemühungen zur Ausarbeitung von Methoden und speziellen Studien, auf die in Susans Bericht ausführlich eingegangen wird, könnten wir und könnten auch Sie, Frau Kommissarin, sehen, wie wertvoll der Beitrag des CEDEFOP in Thessaloniki bei der Durchführung derartiger Forschungen sein kann. Und als letzte zusätzliche Bemerkung möchte ich angesichts der Erweiterung auf den osteuropäischen Raum verweisen: sowohl in dieser Übergangsphase des verstärkten Prozesses zur Vorbereitung des Beitritts als auch langfristig für die zukünftige Perspektive der neuen Länder müssen wir uns schon jetzt um den Ausbau der beruflichen Weiterbildung kümmern, damit sie allen zugänglich ist. Mann, Thomas Herr Präsident! Erneut kann ich zu einem Bericht Stellung nehmen, der von Sue Waddington stammt. Ich unterstütze wiederum ihre präzise Arbeit und ausdrücklich ihre konstruktive Kritik an den Schwachstellen im Dokument der Kommission. Dabei ist der Ansatz, Frau Kommissarin, begrüßenswert, als erster Versuch Fortschritte in der beruflichen Bildung in Union und Mitgliedstaaten zu analysieren. Daß es Defizite gibt, wenn Systeme und Maßnahmen in Qualität und Quantität zu unterschiedlich sind, ist verständlich. Nicht akzeptabel jedoch ist, daß eine klare Trennung nach Unternehmensbranchen und nach Zielgruppen fehlt - von aktiv Beschäftigten bis zu den Älteren. CEDEFOP und AEROSTAT müssen hier sehr viel stärker eingebunden werden. Besonders darzustellen ist die Situation der Frauen. Angesichts ihrer Teilzeit - und Saisontätigkeiten sind sie vom Erlernen von neuen Technologien und neuem Wissen oft ausgeschlossen, obwohl sie über das intellektuelle Potential ebenso verfügen wie über hohe Flexibilität. Im Kommissionsbericht fehlt die Bilanz der gemeinschaftlichen Programme, also europäisches Jahr, lifelong learning , oder die Initiative ADAPT. Einige Kolleginnen und Kollegen haben schon darauf hingewiesen. Die Abstimmung der Bildungsprogramme - wie LEONARDO DA VINCI - auf die Programme in den Strukturfonds steht auch noch aus. Weitere wichtige Akteure sind die Sozialpartner. Sie sind einig in der speziellen Förderung der KMU, einig über neue Schulungsmethoden und die bessere gegenseitige Anerkennung von Abschlüssen, aber nicht einig über die Entscheidungsebenen. Ganz oben auf der Tagesordnung muß eine Rahmenvereinbarung stehen, die auf die Anforderungen moderner Arbeitsorganisation ausgerichtet ist. Berufliche Weiterbildung wird auch im öffentlichen Sektor in Krisenzeiten als am ehesten entbehrlich bewertet, ein folgenschwerer Irrtum. Wie kann die Facharbeiterlücke in Unternehmen denn anders geschlossen werden? Wie können Mitarbeiter angesichts immer geringerer Produktzyklen, veränderter Produktionen und höherer Marktanforderungen mithalten, um fit zu sein für das 21. Jahrhundert? Im globalen Wettbewerb ist konsequente Förderung der wichtigsten, nämlich der Humanressourcen, durch Weiterbildung wesentlich. Darüber hinaus ist sie unersetzlich für die geistige und physische Mobilität und die persönliche Entfaltung des Einzelnen! Hermange Herr Präsident, die Sondertagung des Europäischen Rates über Beschäftigungsfragen, die in Luxemburg stattgefunden hat, hat ganz klar die Bildung als Priorität im Kampf gegen die Arbeitslosigkeit hervorgehoben, und die Staats- und Regierungschefs haben sich dafür eingesetzt, den Zugang Langzeitarbeitsloser zu Weiterbildungsmaßnahmen zu verbessern. In diesem Zusammenhang analysieren wir den ersten Evaluierungsbericht, der den Anfang eines systematischen Versuchs der Analyse und des Vergleichs der Situationen in den Mitgliedstaaten darstellt. Jedoch ist es wichtig, wie Frau Waddington sagt, gemeinschaftliche Qualitäts- und Quantitätsindikatoren aufzustellen. Der Bericht schlägt auch Wege für Maßnahmen zur Förderung der Verbreitung beispielhaft guter Vorgehensweisen vor. Ich möchte sogar, daß die Kommissarin den Nachdruck auf die Bedeutung der Bildung für KMU legt. Heute wissen wir, daß die Schaffung zunehmend wettbewerbsfähiger Arbeitsplätze hochspezialisierte Arbeitskräfte, die in der neuen Technik ausgebildet sind - hauptsächlich im Bereich der Kommunikation - erfordert. Es ist also wichtig, daß in den KMU sehr schnell besondere Einrichtungen geschaffen werden, die den Zugang zu Bildungsmaßnahmen erleichtern und daß nationale Bildungssysteme eingerichtet werden, die auf die Bedürfnisse innovativer Unternehmen, welche die Arbeitsplätze von morgen schaffen, eingehen. Ryynänen Herr Präsident, Frau Cresson, wie in dem ausgezeichneten Bericht von Frau Waddington betont wird, und auch hier in der Aussprache mehrfach festgestellt worden ist, benötigen wir richtige Informationen über die Funktionalität der allgemeinen und beruflichen Bildungsprogramme der Union und der mit der allgemeinen und beruflichen Bildung im Zusammenhang stehenden Strukturfonds, bevor wir über deren Reform und Fortsetzung beschließen. Bildung, Beschäftigung und Wettbewerbsfähigkeit sind eng miteinander verbunden. Deshalb muß es auch gelingen, die gemeinschaftlichen Maßnahmen in diesen Bereichen besser miteinander zu koordinieren. Die Europäische Union sollte jedoch kein einheitliches Weiterbildungssystem oder -programm anstreben; im Gegenteil, ich bin davon überzeugt, daß auch in diesem Bereich die Unterschiedlichkeit der Mitgliedstaaten und die Vielfalt der Lösungen im Bildungsbereich einen Reichtum darstellt, der allen dienlich sein kann. Statt eines einheitlichen Systems müssen wir die Strukturen der Zusammenarbeit stärken. So können wir wirksam Informationen über die besten Praktiken verbreiten und Erfahrungen austauschen, um voneinander zu lernen. Ich möchte insbesondere drei Fragen im Zusammenhang mit der Erreichbarkeit und Qualität der Weiterbildung hervorheben, und zwar die Chancengleichheit, das Unternehmertum und die Fähigkeiten der Informationsgesellschaft. Der Chancengleichheit der Frauen beim Zugang zur Weiterbildung und Umschulung muß mehr Beachtung geschenkt werden. Natürlich ist die Qualität der Grundausbildung die Schlüsselfrage für die Nutzung der Weiterbildung. Die Fähigkeiten und der Wunsch nach lebenslangem Lernen sollte schon in der Grundausbildung herausgebildet werden. Die Grundausbildung sollte gleichfalls eine berufliche Vielseitigkeit der Frauen unterstützen. Die in den kleinen und mittleren Unternehmen Beschäftigten und diejenigen, die Unternehmer werden wollen, bedürfen einer besonderen Unterstützung zur Organisation einer passenden Weiterbildung. Eine richtige Ausbildung könnte insbesondere Frauen ermutigen, eigen kleine Unternehmen zu gründen und ihre Fähigkeiten produktiv einzusetzen. Die durch die Informationstechnik verursachte Umwälzung im Arbeitsleben ist eine zentrale Herausforderung für die Weiterbildung. In diesem Bereich muß angesichts der sehr unterschiedlichen Ausgangspunkte und individuellen Bedürfnisse die Weiterbildung besonders flexibel und vielseitig sein. Die schnelle technische Entwicklung stellt eine große Anforderung an die Anpassungsfähigkeit, und eine gute Weiterbildung sollte neben der Vermittlung reiner fachlicher Fähigkeiten, die Fähigkeit der Menschen stärken, Veränderungen im Leben zu bewältigen. Zur umfassenden Ausbildung gehören ferner kulturelle Erlebnisse und die Notwendigkeit, daß diese zu einer aktiven Beteiligung und zur Fähigkeit zur gegenseitigen Unterstützung beiträgt. Alavanos Herr Präsident, auch ich bin der Ansicht, daß der Bericht von Frau Waddington sehr zu loben ist, besonders angesichts der veralteten Daten, die im Dokument der Kommission angeführt werden, aber auch der bürokratischen und sowohl quantitativ als auch qualitativ unbefriedigenden Situation der Weiterbildung in den Mitgliedsländern, zumindest jedoch in Griechenland. Neben den besonders betroffenen und besonders sensiblen Kategorien wie den Frauen möchte ich auf drei weitere wichtige Gruppen hinweisen, über die auch andere Kollegen gesprochen haben. Erstens die Menschen, die sich dem Ende ihres produktiven Lebens nähern, arbeitslos werden, Weiterbildungsprobleme haben und denen nur ein sehr kurzer Zeitraum bleibt, in dem sie ihr produktives Leben fortsetzen können. Ein typisches Beispiel dafür sind Funker, die nicht mehr zur See fahren.-Zweitens die sehr jungen Menschen, die eine Universität oder Hochschule absolviert haben, ohne für eine bestimmte Beschäftigung qualifiziert zu sein.-Drittens die Immigranten. Bestimmte Maßnahmen im Hinblick auf die Sprache, die Kenntnis der Gesetze und andere ausbildungsrelevante Aspekte wären für ihre Eingliederung in den Arbeitsmarkt sehr wichtig. Weiler Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Auch ich möchte beginnen mit dem Dank an Sue Waddington für ihren Bericht, der, wie wir das schon kennen, in ganz bewährter Qualität vorliegt. Sie hat sehr genau die Defizite im Kommissionsbericht erkannt, und ich teile ihre Kritik an der Kommission. Es ist sicherlich gut gemeint, Frau Kommissarin, aber wir sind der Meinung, daß Ihr Zukunftskonzept wesentlich zu defensiv ist. Subsidiarität in allen Ehren, aber gerade die Vernetzung der Wirtschaft, der Binnenmarkt und auch der Ebro machen eine europäische Strategie erforderlich. Das ist kein Widerspruch, sondern ein Plädoyer für mehr Zusammenarbeit. Die auch von der Kommission festgestellte unzureichende Zuarbeit der Mitgliedstaaten spricht für dieses Defizit im europäischen Denken. Über einige Sektoren lagen ja sogar gar keine Daten vor, pikanterweise auch über den Bildungsbereich. Interessant sind auch die Zahlen zur Teilnahme an Weiterbildungsmaßnahmen. Ganz besonders negativ sind die Zahlen für Arbeitslose. Ich denke, und wir hoffen wohl alle, daß sich das jetzt durch die Leitlinien von Amsterdam ändern wird. Denn wir wissen alle, und ich möchte noch einmal genau darauf hinweisen, daß über 50 % der Langzeitarbeitslosen in Europa unzureichend oder falsch ausgebildet und weitergebildet sind. Dies zeigt die besondere Bedeutung der Weiterbildung in Europa, insbesondere im Zusammenhang mit der Bekämpfung der Arbeitslosigkeit. Der formale Zugang zur Berufsbildung ist sicher in allen 15 Mitgliedstaaten gewährleistet, aber die Realität, die Chancen für die Bürgerinnen und Bürger sind ganz unterschiedlich. Ich verweise hier ganz besonders auf die Forderungen von Frau Waddington in den Punkten 10 und 11 des Berichtes. Unterschiedlich sind auch die Branchen, z.B. die Baubranche, die ganz dringend eine Weiterqualifizierung brauchte, denn auch dort sind die Arbeitsstoffe und die Methoden neu, und sie entwickeln sich weiter. In der Baubranche sind nur 15 % in der Weiterbildung engagiert, in der Versicherungs- und Bankenbranche 57 %. Es gibt in vielen Ländern gute Ansätze und Möglichkeiten, auch in Deutschland. Ich habe allerdings festgestellt, daß alle Projekte, die ich gesehen habe, interessanterweise einen europäischen Kontext haben. Entweder sind sie über Europa durch Gemeinschaftsinitiativen mitfinanziert worden, oder es sind europäische Praktika, die von weitsichtigen Lehrern vermittelt wurden. Kürzlich hat der deutsche Bundespräsident Roman Herzog eine beachtliche Rede gehalten, die ich nicht in allen Punkten teile. Aber seine Kritik an der Provinzialität von Deutschland und anderen Mitgliedstaaten teile ich in jedem Fall. Wettbewerbsfähigkeit in Europa erreichen wir nicht durch den Abbau sozialer Rechte, sondern nur durch die Förderung des lebenslangen Lernens. Ghilardotti Herr Präsident, auch ich möchte der Berichterstatterin zur ihrer hervorragenden Arbeit gratulieren. Bildung und Ausbildung sind sicher eines der faszinierendsten und wichtigsten Themen für den Zusammenhalt und Aufschwung jeder entwickelten Gesellschaft, und an der Schwelle zum einunzwanzigsten Jahrhundert müssen meiner Meinung nach einige der Spannungen und Widersprüche, vor denen wir stehen und die wir nur mit Bildung und Ausbildung meistern können, mit einem neuen Ansatz angegangen werden. Es geht hier in erster Linie um die Beziehung zwischen dem immer breiteren, unausweichlichen Globalisierungsprozeß und der Wahrung der Werte, der Wurzeln eines jeden, der Werte der lokalen Gemeinschaften. Sodann muß der Konflikt zwischen Tradition und Modernität beigelegt werden, weil nur ein ausgewogenes Gleichgewicht zwischen diesen beiden Polen die Möglichkeit bietet, auch die globalsten Veränderungen in den Griff zu bekommen. Ein drittes zentrales Element ist die Beziehung zwischen der Notwendigkeit der Wettbewerbsfähigkeit und der Sorge um Gleichheit und Chancengleichheit, die allen zu gewährleisten sind, insbesondere den Schwächsten und Ausgeschlossenen. Die korrekte Analyse dieser drei Elemente macht zumindest Überlegungen möglich, die stärker auf das Problem der Aus-und Weiterbildung ausgerichtet sind. Die Weiterbildung muß das zentrale Ziel der Aktion der Europäischen Union und einer Initiative werden, die auf allen Ebenen, europäisch und national, ergriffen werden muß. Das Konzept des lebenslangen Lernens kann einer der Schlüsselfaktoren für den Eintritt in das nächste Jahrhundert sein. Davon wird zwar seit langem gesprochen, doch es wird noch zu wenig getan. Das zeigt auch die Mitteilung der Kommission, über die wir heute diskutieren. Dieses Konzept muß schnell in operative Entscheidungen, vertraglich vereinbarte Anreize und Investitionen gefaßt werden. Beim Luxemburger Gipfel hat der Rat eine präzise Verpflichtung in diese Richtung übernommen. In Cardiff werden wir prüfen, ob die Mitgliedstaaten kohärent handeln. Ich wünsche mir auch, daß die Kommission die wertvollen und wichtigen Hinweise, die in dem Bericht von Frau Waddington enthalten sind, bei ihrer künftigen Arbeit berücksichtigt. Cresson Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten, wie ich bereits in meinen Ausführungen vor dem Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten im Juli letzten Jahres betont habe, beglückwünscht sich die Kommission zu der besonderen Aufmerksamkeit, die das Parlament diesem Bericht beigemessen hat, der in drei Parlamentsausschüssen diskutiert wurde, nämlich dem Ausschuß für die Rechte der Frau, dem Ausschuß für Kultur, Jugend, Bildung und Medien sowie dem federführenden Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten. Ich möchte den Berichterstattern, Frau Larive vom Ausschuß für die Rechte der Frau, Frau Günther vom Ausschuß für Kultur, Jugend, Bildung und Medien und ganz besonders natürlich Frau Waddington vom Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten für die Qualität der Debatten in diesen Ausschüssen sowie für die Stellungnahmen und den Entschließungsantrag von Frau Waddington danken. Ich bin mit der Unterstützung des Parlaments für den von der Kommission gewählten Ansatz für diesen ersten Bericht über den Stand der Dinge zum Thema Zugang zur beruflichen Weiterbildung in der Union durchaus zufrieden. Die Kommission teilt den Standpunkt des Parlaments, wenn von ihm betont wird, daß eine regelmäßige Überwachung des Zuganges zur beruflichen Weiterbildung ein Element darstellt, das für die Formulierung der betreffenden politischen Strategien von großer Bedeutung ist und daß in Zukunft der gemeinschaftlichen Definition der Qualitäts- und Quantitätskriterien, die einen Vergleich der in den einzelnen Ländern erzielten Ergebnisse erlauben, besondere Aufmerksamkeit beigemessen werden sollte. Sie ist, wie das Parlament auch, der Meinung, daß Aerostat und CEDEFOP eine noch aktivere Rolle bei den fortlaufenden Bemühungen spielen sollten. Von diesem Standpunkt aus nimmt die Kommission also die Änderungsanträge 2 und 4 an, die von Frau Waddington eingereicht wurden, sowie den Änderungsantrag, der der Schlußfolgerung 2 der Stellungnahme entspricht, die vom Ausschuß für die Rechte der Frau abgegeben wurde, und den Änderungsantrag, der der Schlußfolgerung 4 der Stellungnahme des Ausschusses für Kultur, Jugend, Bildung und Medien entspricht. Außerdem hält es die Kommission für sehr wichtig, auf Gemeinschaftsebene über die Mittel zur Verbreitung beispielhafter Praktiken bei der beruflichen Weiterbildung auf allen Ebenen, Betrieben, Zweigstellen usw. zu verfügen, unter aktiver Einbeziehung der Sozialpartner. Die Kommission nimmt also den Änderungsantrag 6 von Frau Waddington an. Ein weiterer Punkt der Übereinstimmung der Kommission mit dem Parlament betrifft die besondere Rolle der Sozialpartner bei der Förderung des Zuganges zur beruflichen Weiterbildung. Letzere müssen auf angemessener Ebene den Kontext definieren, eine bestimmte Anzahl von Mindestbedingungen für den Zugang, insbesondere Leitlinien zur Beschäftigung in den Mitgliedstaaten. Sie nimmt also den Änderungsantrag 3 von Frau Waddington an. Übrigens ist die Kommission der Auffassung, daß alle zukünftigen Initiativen zur Förderung und zum Fortbestand der beruflichen Weiterbildung und der Entwicklung neuer Formen des Erwerbs von Qualifikationen, besonders diejenigen, die mit der Modernisierung der Organisation der Arbeit zusammenhängen, genauso auf Ebene der Mitgliedstaaten wie auf Unionsebene eingeführt werden müssen, in enger Zusammenarbeit mit den Sozialpartnern. Diese Initiativen müssen mit den Beschäftigungsleitlinien koordiniert werden, unter besonderer Berücksichtigung der Schlußfolgerungen der Sondertagung des Europäischen Rates über Beschäftigungsfragen in Luxemburg. In diesem Zusammenhang zähle ich besonders auf die britische und österreichische Präsidentschaft, um den Zugang zur Bildung für einen wachsenden Teil unserer Mitbürger zu erleichtern. Die Kommission wird die Komplementarität der verschiedenen Programme und Gemeinschaftsinitiativen in dieser Hinsicht überwachen. Die Kommission nimmt also die Änderungsanträge 5, 7 und 8 von Frau Waddington sowie den zur Erwägung D und zum Änderungsantrag 5 eingebrachten mündliche Änderungsantrag an. Sie nimmt auch den Änderungsantrag des Ausschusses für die Rechte der Frau an, der der Schlußfolgerung 1 seiner Stellungnahme entspricht. Außerdem wird die Kommission den Fragen der Chancengleichheit bei der Beförderung und dem fortlaufenden Zugang zur beruflichen Weiterbildung erhöhte Aufmerksamkeit widmen. Sie kann also die Änderungsanträge, die den Schlußfolgerungen 8, 10, 11 und 12 der vom Ausschuß für die Rechte der Frau abgegebenen Stellungnahme entsprechen, annehmen. Schließlich wird sie bei ihren zukünftigen Initiativen in bezug auf das Thema Zugang zur beruflichen Weiterbildung und zum lebenslangen Lernen der vorliegenden Entschließung des Parlaments Rechnung tragen. Wie Ihnen seit der Tagung der Staats- und Regierungschefs im Dezember 1994 in Essen bekannt ist, sind Investitionen in die Berufsausbildung eine Priorität für Europa, was in der Präambel des Amsterdamer Vertrages bestätigt wird. Ausweitung und Weiterentwicklung von Fertigkeiten und Kenntnissen der Arbeitskräfte gelten heute als Faktoren, die die Beschäftigungsfähigkeit des Einzelnen sowie die Anpassungsfähigkeit und die Wettbewerbsfähigkeit von Unternehmen bestimmen. Die Verbesserung des Zugangs zur beruflichen Weiterbildung und die Aussicht auf lebenslanges Lernen, durch die es ermöglicht wird, sich ständig neue Kompetenzen anzueignen, stehen im Mittelpunkt einer aktiven Beschäftigungspolitik, wie die Schlußfolgerungen der Sondertagung des Europäischen Rates über Beschäftigungsfragen am 21. November letzten Jahres und die Leitlinien zur Beschäftigungspolitik gezeigt haben, die im Dezember letzten Jahres vom Europäischen Rat angenommen wurden. Diese Ausrichtung ist bereits klar in den nationalen Berichten verschiedener Länder wie Dänemark, Finnland, Irland, den Niederlanden, Schweden und dem Vereinigten Königreich zum Ausdruck gekommen. Der heute vorgelegte Bericht stellt drei großartige Ergebnisse dar. Zuerst einmal den Beweis, daß das Ziel des Zugangs zur beruflichen Weiterbildung für alle Arbeitnehmer der Union noch zu erreichen ist. Im Durchschnitt für die Gemeinschaft hat nur etwas mehr als jeder vierte Arbeitnehmer im Laufe eines Jahres an einer Fortbildungsmaßnahme teilgenommen, und weniger als zwei Drittel aller Unternehmen entwickeln eine Fortbildungsstrategie. Diese Zahlen bilden eine ermutigende Grundlage, die aber angesichts des Rhythmus der bereits hervorgehobenen technologischen und demographischen Entwicklung unzureichend ist. Schließlich muß Europa dem Problem des ungleichen Zugangs zur beruflichen Fortbildung begegnen. Es existiert ein beachtliches Gefälle, entweder zwischen nationalen Situationen oder zwischen Unternehmens- und Arbeitnehmerkategorien. Schematisch dargestellt scheinen die Länder, deren Unternehmen ganz oben auf der Skala zu finden sind, auch die dynamischsten zu sein. Es besteht also sicherlich das Risiko, daß sich das Gefälle innerhalb der Union noch weiter vergrößert. Schließlich besteht ein ermutigendes Phänomen darin, daß es in diesem Bereich zahlreich Initiativen gibt, die gleichermaßen von der öffentlichen Hand, den Sozialpartnern oder den Unternehmen ausgehen. Diese Dynamik der Initiativen stellt eine interessante und ermutigende Chance zur Verbreitung beispielhafter Praktiken und zur Sicherstellung einer günstigere Gesamtentwicklung dar. Es scheint mir wichtig zu sein, mich auf die Folgemaßnahmen zu beziehen, die die Kommission zu dem Bericht ergreifen wird und besonders auf den Vorschlag für die Eröffnung einer Konzertierung mit den Sozialpartnern. Die Kommission hat mit großem Interesse die dynamische Neuigkeit des Sozialdialogs in der Union mit dem über Teilzeitverträge geschlossenen Abkommen zur Kenntnis genommen. Wenn sich außerdem eine neue Phase des Sozialdialogs über das Thema der Unterrichtung und Anhörung der Arbeitnehmer auf nationaler Ebene eröffnet, wäre es möglich, daß die Bildung vollen Bestandteil der im Rahmen dieser Anhörung der Sozialpartner behandelten Themen bildet. Mein Kollege Padraig Flynn, der für Fragen des Dialogs zwischen den Sozialpartnern verantwortlich ist, und ich würden es begrüßen, wenn wir vor einem neuen Vorschlag für die Nachbereitungsarbeit zu diesem Bericht eine vertiefte Diskussion mit den Sozialpartnern in der Gemeinschaft über die verschiedenen Möglichkeiten abhalten könnten. Außerdem haben wir festgestellt, daß die verschiedenen Instanzen der Gemeinschaft überaus positiv auf diesen Bericht reagiert haben. Dieser Prozeß der Zusammenarbeit zwischen der Kommission, den Mitgliedstaaten und den Sozialpartnern hat es möglich gemacht, die notwendigen Grundlagen aufzustellen, um auf Gemeinschaftsebene nach und nach einen Rahmen zu schaffen, der es jedem Mitgliedstaat und den Sozialpartnern erlaubt, die erzielten Fortschritte besser zu schätzen, die eigenen Maßnahmen in bezug zu den anderen zu setzen und sich von den Erfahrungen der einen oder der anderen anregen zu lassen. Wir haben also die Absicht, die Möglichkeit des Vorschlags eines gemeinschaftlichen Instrumentes noch einmal zu analysieren, um eine regelmäßige Überwachungseinrichtung auf der Grundlage von auf EU-Ebene festgelegten gemeinsamen Kriterien zu schaffen. Der Präsident Vielen Dank, Frau Kommissarin Cresson. Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. Gewinnbeteiligung der Arbeitnehmer (PEPPER II) Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den Bericht (A4-0292/97) von Frau Hermange im Namen des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten über den Bericht der Kommission über die Förderung der Gewinn- und Betriebsergebnisbeteiligung (einschließlich Kapitalbeteiligung) der Arbeitnehmer in den Mitgliedstaaten - 1996 - PEPPER II (KOM (96)0697 - C 4-0019/97). Hermange Herr Präsident, der Bericht, den ich heute vorgelegt habe, knüpft an die Empfehlung des Rates von 1992 über eine Förderung der Gewinn- und Betriebsergebnisbeteiligung der Arbeitnehmer an, die wiederum auf einen Bericht der Kommission zurückgeht, in dem die Situation im Jahre 1990 analysiert wird. In diesem nichtobligatorischen Instrument hat der Rat acht Empfehlungen zur Förderung der Beteiligung an die Mitgliedstaaten formuliert und gefordert, daß die Kommission innerhalb von vier Jahren einen Bericht über die Entwicklung von Beteiligungsformen in Europa ausarbeitet. Dieser Bericht PEPPER II bildet die Grundlage für unsere heutigen Überlegungen. Diese Grundlage muß allerdings noch ausgebaut werden, denn auch wenn uns die Existenz des Berichtes und sein Beitrag zum Wiederaufleben der europäischen Debatte über eine finanzielle Beteiligung freut, so muß doch festgestellt werden, Herr Kommissar, daß er zu einem Gefühl der Frustration führt, da darin die schwache Befolgung der Empfehlungen des Rates in den verschiedenen Mitgliedstaaten hervorgehoben wird, ohne daß jedoch konkrete Maßnahmen für die Europäische Union vorgeschlagen werden. Aus diesem Grunde wollte unser Ausschuß eine Reihe konkreter Vorschläge unterbreiten, um die Anwendungsbedingungen und die Auswirkungen der PEPPER-Regelungen zu studieren, damit sie in der Union gefördert werden können. Die sehr unterschiedlichen Methoden für eine finanzielle Beteiligung reichen von der Beteiligung der Arbeitnehmer am Betriebsergebnis bis zur Kapitalbeteiligung und schließen feststehende Formeln oder Unternehmenspläne mit ein. Übrigens wissen wir ja alle, daß die Gesetzgebung je nach Land auch sehr unterschiedlich ist: man kann sagen, daß Großbritannien und Frankreich in diesem Bereich vielleicht die fortschrittlichste Gesetzgebung haben, während diese Frage in vielen Ländern der Entscheidung der Sozialpartner überlassen bleibt. Die finanzielle Beteiligung hat gleichzeitig drei Ziele: die Arbeitnehmer besser am Funktionieren des Unternehmens zu beteiligen; die Bildung kollektiver Sparguthaben zu fördern und schließlich Investitionen weiter auszubauen. In diesem Zusammenhang stellt sie gleichzeitig Arbeitgeber und -nehmer zufrieden, was im gut verstandenen, gegenseitigen Interesse liegt, und auf einer anderen Ebene auch den Staat. Warum die Arbeitgeber? Weil sie oft eine Verbesserung der Produktivität und der Wettbewerbsfähigkeit verzeichnen können. Warum die Arbeitnehmer? Weil sie neben ihrem Gehalt noch über ein zusätzliches Einkommen verfügen, weil sie die Möglichkeit haben, fortlaufendes Kapital aufzubauen und weil sie sich mehr vom Erfolg ihres Unternehmens betroffen fühlen. Auf der Ebene des Staates schließlich kann man feststellen, daß eine Beteiligung die Wettbewerbsfähigkeit der Volkswirtschaft sowie die Zufriedenheit der Arbeitnehmer fördert und daß sie vielleicht durch die Finanzierung zusätzlicher Altersversorgungsfonds eine Art Lösung für das Problem der Modernisierung des Altersversorgungssystems in Europa darstellen könnte. In dieser Hinsicht verdient es die Diskussion, zumindest in Richtung dieser Möglichkeit geführt zu werden. Schließlich scheint es, daß das PEPPER-System eine positive Wirkung auf die Beschäftigung haben kann, denn die Beteiligung der Arbeitnehmer führt zu neuen Verhaltensweisen und einem neuen Gleichgewicht innerhalb des Unternehmens. Diese Frage der Beschäftigung steht heute im Mittelpunkt unserer Besorgnisse. Aus diesem Grunde fordern wir die Kommission auf, unverzüglich eine Studie über die Auswirkungen des PEPPER-Systems auf die Beschäftigung, die Produktion und die Arbeitnehmerflexibilität durchzuführen. Ein Teil der Analysen dieser Studie muß sich auch der finanziellen Beteiligung in Mittel- und Kleinbetrieben widmen. In dieser Hinsicht möchte ich Herrn Menrad sagen, daß ich mit dem von ihm eingereichten Änderungsantrag durchaus einverstanden bin, unter dem Vorbehalt, daß in der französischen Fassung einige Ungenauigkeiten vorhanden sind. Meiner Auffassung nach muß die Beteiligung in multinationalen Unternehmen ebenfalls einer sorgfältigen Prüfung unterzogen werden. Aus diesem Grunde, Herr Kommissar, haben wir im Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten die Bildung einer Arbeitsgruppe vorgeschlagen, die sich aus Vertretern der Sozialpartner, Abgeordneten des Europäischen Parlaments und aus Sachverständigen der Kommission zusammensetzt. Wir möchten gerne, daß Sie uns Ihre Stellungnahme zu diesem Vorschlag abgeben und daß Sie uns gegebenenfalls den Zeitplan sowie die praktischen Modalitäten der Zusammensetzung dieser Arbeitsgruppe vorlegen. Schließlich haben wir vorgeschlagen, ein Programm zur Förderung des Informationsaustausches über bewährte Praktiken durchzuführen. Hierzu wurde der Haushaltslinie betreffend den Dialog zwischen den Sozialpartnern für das Jahr 1998 eine Erläuterung zu diesem Programm hinzugefügt. In diesem Sinne wird, wie ich mitteilen möchte am 7. und 8. Mai in Brüssel die erste Versammlung der kapitalbeteiligten Arbeitnehmer stattfinden, die zur Bildung eines Europäischen Bundes der kapitalbeteiligten Arbeitnehmer führen wird. Es ist unser Wunsch, daß dieses Programm im Rahmen der Förderung des Informationsaustausches finanziert werden kann. Menrad Herr Präsident, Herr Kommissar! Frau Hermange hat für den Sozialausschuß einen ausgezeichneten Bericht zur Gewinn- und Kapitalbeteiligung der Arbeitnehmer und zum PEPPER-Bericht der Kommission verfaßt. Herzlichen Glückwunsch! Hierzu darf ich die Stellungnahme des Wirtschaftsausschusses vortragen, für die ich drei Minuten Redezeit zusätzlich von meiner EVP-Fraktion erhielt. Deshalb betone ich am Schluß jene Grundsätze meiner Fraktion, die in die Stellungnahme eingegangen sind. Es geht beim Pepper-Bericht um eine Übersicht über die freiwilligen Gewinn- und Kapitalbeteiligungsmodelle in der EU und darum, aus den gesammelten Erfahrungen zu lernen. Große Erfahrungen wurden, wie wir hörten, vor allem in Großbritannien und Frankreich gemacht. Die Erfolge in diesen Mitgliedstaaten mit vielen Modellen hängen auch damit zusammen, daß die Idee gesetzlicher Rahmenbedingungen zur Förderung der finanziellen Beteiligung der Arbeitnehmer dort von vielen unterschiedlichen politischen Kräften getragen wird. Frau Hermange bittet die Kommission, den Informationsaustausch über Beteiligungssysteme unter den Mitgliedstaaten zu verstärken und in diesen Staaten Informationskampagnen vor allem bei den Sozialpartnern zu starten. Der Bericht des Sozialausschusses übernimmt den Gedanken einer Lohnpolitik, die sich an der Produktivität orientiert. Sie wird von der EU seit dem Weißbuch über Beschäftigung den Tarifpartnern immer wieder empfohlen. Die Arbeitnehmer wissen, im Klartext bedeutet das Zurückhaltung bei Barlohnerhöhungen. Ein Franc oder eine Mark können nur einmal ausgegeben werden, bar oder investiv. Der Bericht und die Stellungnahme machen deutlich, daß es allerdings nicht genügt, die Mitarbeiter für ihre Einsicht mit einem Dankeschön abzuspeisen. Vielmehr sollen sie eben in freiwilligen Modellen an den Gewinnen und Investitionen beteiligt werden, die ohne ihre Zurückhaltung überhaupt nicht entstanden wären. Der PepperBericht bezieht sich etwas einseitig auf betriebliche Kapitalbeteiligungen der Arbeitnehmer, soweit sie durch Wertpapiere verbrieft sind, wie Aktien, Belegschaftsaktien, stock options , Schuldverschreibungen, Wandelschuldverschreibungen. Der Wirtschaftsausschuß nennt Anlagealternativen, wenn betriebliche Möglichkeiten nicht gegeben sind. Er will außerdem die Förderung von Beteiligungsformen in die Diskussion einbeziehen, wie sie überwiegend bei kleinen und mittleren Unternehmen vorkommen. In Österreich und Deutschland sind das stille Gesellschaften. Dem entspricht auch der Änderungsantrag 4. Der Änderungsantrag 2 der Fraktion Die Grünen im Europäischen Parlament will den Gedanken einer ergänzenden Altersversorgung durch Eigentumsbildung aus dem Bericht streichen und damit aus der vermögenspolitischen Debatte herausnehmen. Der Pepper-Bericht ist ja keine Gesetzesinitiative, sondern eine Anregung zur Diskussion, und diskutieren sollte man diesen Aspekt der Vermögenspolitik auf alle Fälle, zumal es ja überhaupt nicht um den Ersatz der gesetzlichen Sozialversicherung geht. Herr Wolf, da ist mir das, was der Grünensprecher Joschka Fischer bei der Etatdebatte im Deutschen Bundestag kürzlich sagte, schon lieber. "Eine breite Beteiligung der Arbeitnehmer an der Kapitalgewinnung in einer Miteigentümergesellschaft ist die Voraussetzung für die Rentensicherheit" . Der Gedanke der Eigentumsbildung in Arbeitnehmerhand gehört zu den wichtigsten Forderungen der christlichsozialen Bewegung. Nell-Breuning, der die wesentliche Vorarbeit für die Sozialenzyklika Quadragesimo anno geleistet hat, sagte einmal, Partnerschaft und die Beteiligung der Arbeitnehmer werde nur als Zange mit zwei Backen greifen. Die eine Backe sei Information und Mitwirkung. Hier setzen wir uns engagiert für Informationsund Konsultationsrechte der europäischen Betriebsräte ein. Ferner fordern wir Mitwirkungsmöglichkeit bei der geplanten europäischen Aktiengesellschaft. Die andere Backe sei die Beteiligung der Arbeitnehmer am Produktivvermögen. Die Beteiligungsidee hat natürlich nicht nur christlich-soziale Wurzeln, sondern unter anderem auch Wurzeln in der Aufklärung. Vom großen englischen Denker und Staatsmann, Francis Bacon, wird der Satz überliefert: " Eigentum ist wie Mist. Auf einem Haufen stinkt er, weit verbreitet bringt er reichen Segen" . Dieser 400 Jahre alten Aussage entspricht heute die Forderung nach einer breiten Streuung des Produktivvermögens. Es geht nicht um eine rückwärts gerichtete Eigentumsumverteilung. Ziel ist, die bisher Benachteiligten künftig stärker zu fördern, und zwar durch subsidiäre Lösungen. Innerhalb eines staatlichen Rahmens sind in erster Linie die Sozialpartner mit maßgeschneiderten Beteiligungsmodellen gefordert. Die richtige Antwort unserer Zeit heißt: Partnerschaft statt Klassenkampf. In diesem Sinne bitte ich Sie, dem Bericht von Frau Hermange zuzustimmen, der ich noch einmal auch im Namen des Wirtschaftsausschusses herzlich gratulieren und danken will. Schmidbauer Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Als erstes möchte ich Frau Hermange ganz herzlich zu ihrem ausgezeichneten Bericht gratulieren. Sie hat die Anregungen der Mitglieder des Sozialausschusses in ihren Bericht aufgenommen, und so war der Gesamtbericht nie strittig. Meine Fraktion ist deshalb gegen die ersten drei Änderungsanträge, die eingebracht wurden, und für den Antrag Nr. 4, weil er den Bericht sinnvoll ergänzt. Im Juli 1992 beschloß der Rat eine Empfehlung zur Förderung von Systemen der Beteiligung der Arbeitnehmer an den Betriebserträgen. Er beschloß - ich gebe das verkürzt wieder -, rechtliche Strukturen für die Einführung solcher Systeme der Beteiligung zu schaffen, die Möglichkeit zu prüfen, ob steuerliche Anreize eingeführt werden können, die Systeme durch Information zu fördern und die Erfahrungen aus anderen Mitgliedsländern zu berücksichtigen, dafür zu sorgen, daß Rechts- und Verwaltungsvorschriften so gestaltet werden, daß eine breite Palette von Systemen zur Verfügung steht und Gegenstand von Konsultationen zwischen Arbeitnehmern und Arbeitgebern wird, und besonders, das auch bei Tarifverhandlungen zu berücksichtigen. Nach drei Jahren sollten alle nationalen Angaben der Kommission für einen neuen Überblick zur Verfügung gestellt werden. Diese nationalen Ergebnisse liegen nun im Bericht der Kommission vor, und sie sind, sanft ausgedrückt, dürftig. Bis auf Frankreich und Großbritannien hat praktisch kein Mitgliedsland irgendwelche Initiativen ergriffen, und grenzüberschreitender Informationsaustausch fehlt ganz. Dieses Berichtsergebnis beweist leider wieder einmal mehr, daß Empfehlungen, die ja keine rechtliche Verbindlichkeit haben, vom Rat nur zur Schau beschlossen werden. Die Ratsmitglieder geben nach der Beschlußfassung wolkige Presseerklärungen ab, und lassen die Empfehlungen in den untersten Schubladen ihrer Schreibtische verschwinden. Wir aber wollen Taten sehen! Gerade die Beteiligung der Arbeitnehmer an den Betriebserträgen geht mit einer verbesserten Produktivität einher. Sie regt die Arbeitnehmer zu Qualifizierung an, das zumindest sind die Erfahrungen aus Frankreich und Großbritannien. Und sie könnte auch in der Zeit der hohen Arbeitslosigkeit gerade bei der Einführung der Betriebsbeteiligungssysteme bei kleineren und mittleren Unternehmen für bessere und sicherere Beschäftigung sorgen. Deshalb erwarten wir vom Rat, daß er sich an die eigenen Beschlüsse von 1992 hält. Wir erwarten aber von der Kommission mehr als nur einen Bericht mit einer Tatsachenbeschreibung. Sie soll Untersuchungen über die Auswirkungen der Peppersysteme durchführen, ein Programm zum Informationsaustausch auf den Weg bringen, eine Arbeitsgruppe einsetzen, um den Einsatz von Peppersystemen besonders in grenzüberschreitenden Unternehmen zu fördern, und eine Gemeinschaftsinitiative zur Vermögenspolitik prüfen, um auch das Problem der Beteiligungsrechte für Wanderarbeitnehmer zu lösen. Außerdem sollten Modellvorhaben für die mittel- und osteuropäischen Länder entwickelt werden. Wir erwarten aber auch von den Sozialpartnern, daß sie über die Peppersysteme informieren und sich selbst informieren, und diese bei ihren Verhandlungen jeweils berücksichtigen. Lindqvist Herr Präsident! Dies ist eine Empfehlung aus dem Jahre 1992, die laut Ausschuß und Bericht nicht zu besonders vielen nationalen Maßnahmen geführt hat. Der Ausschuß unterstützt im wesentlichen diesen Bericht und die Vorschläge für Maßnahmen, die man einführen will, steuerliche Unterstützung über den Staat, Beihilfen und ähnliches, um die Gewinnanteile der Unternehmen und den Einfluß der Arbeitnehmer zu steigern. Das ist gut! Ich glaube jedoch, daß man sehr deutlich sagen soll, daß es nicht schneller geht, als die Mitgliedstaaten dies selbst wollen. Es geht nicht, von oben herab zu sagen, daß man es so oder so tun soll, und dann erwartet, daß es natürlich auf diese Weise getan wird. Ich möchte insbesondere ein paar Beispiele nennen, die in meinem Land, Schweden, recht gut funktioniert haben. Wir haben seit langem kooperative Unternehmen, sowohl Kooperativen von Produzenten, z. B. in der Landwirtschaft, als auch Kooperativen von Verbrauchern, die sehr gut funktionieren. Man wird dort Mitglied mit einem Anteil und hat eine Stimme. Es ist also nicht dasselbe wie das Aktiensystem, wo man beliebig viele Stimmen kaufen kann, indem man viele Anteile kauft. Diese kooperativen Unternehmen funktionieren also gut. Die meisten von ihnen sind entwicklungsfähig. Außerdem gibt es Möglichkeiten, Wirtschaftsvereine - wie sie formell heißen, also kooperative Unternehmen - auch für kleinere Unternehmen zu nutzen. Ich halte es für wichtig, dies zu betonen, und ich möchte gerne hervorheben, daß man vielleicht mehr auf diese Art Maßnahmen setzen sollte. Ich selbst glaube auch sehr daran, daß man Unternehmen fördern sollte, die sich vollständig in Arbeitnehmerhand befinden. Das schafft völlig andere Möglichkeiten, im Unternehmen Zusammengehörigkeit und ein Gefühl entstehen zu lassen, daß dies etwas ist, was man gemeinsam tut. Dies wird im Bericht kaum erwähnt. Der Bericht ist in der Hauptsache jedoch positiv, und wir von unserer Fraktion halten es für wichtig, in diese Richtung zu gehen. Wir glauben auch, daß dies in Zukunft in den Mitgliedsländern Europas Arbeitsplätze schaffen kann , wenn es richtig angepackt wird. Dies muß jedoch in dem Takt und auf die Weise geschehen, die von jedem Mitgliedsland selbst gewünscht wird. Im Prinzip können wir auch die Änderungsvorschläge, mit einer Ausnahme, unterstützen. Eriksson Herr Präsident! Ich möchte damit beginnen, uns allen in Erinnerung zu rufen, daß die Linke, die politische und die gewerkschaftliche Linke, niemals irgend etwas dagegen einzuwenden hatte, daß die Menschen, die in Unternehmen arbeiten, auch einen sehr großen Einfluß auf das Unternehmen haben, sowohl auf die Unternehmensumgebung, als auch auf die Verwendung des Gewinns. Aber die einseitige Betonung von individuellen Anteilen, individuellem Aktienbesitz, als Anreiz für die Steigerung der Effektivität, das halte ich für unglaublich einseitig und kurzsichtig. Was wir möchten, ist statt dessen eine dynamische und kreative Entwicklung der Unternehmensdemokratie. Es wäre sehr gut gewesen, finde ich, wenn die Kommission und der Berichterstatter auch das Bedürfnis der Unternehmen nach Investitionen in Zukunftsfonds aufgegriffen hätten, sowie das, worüber wir vor kurzem gesprochen haben, lebenslanges Lernen, so daß man sich nicht nur mit privatem Besitz befaßt, sondern auch mit kurzen Ausbildungen zur Verbesserung der Kompetenz, nicht nur für den einzelnen, nicht nur für das Unternehmen, sondern auch für die Gesellschaft insgesamt. Wolf Herr Präsident! Worum geht es der Sache nach? Ich glaube, das muß man sich noch einmal klarmachen. Es geht nicht um die allgemeine Frage, Herr Menrad, Partnerschaft oder Klassenkampf. Da kann ich es mir nicht verkneifen, zu bemerken: Wer nicht kämpfen kann, wird als Partner auch nicht ernstgenommen. Es geht darum, wie man Beteiligungssysteme jenseits der fordistischen Fabrik entwickelt, d.h. jenseits des Großunternehmens mit Mitbestimmung oder anderen Formen gewerkschaftlich vermittelter Einbindung der Arbeitnehmer. Wir wissen, die Volksaktie ist keine Antwort. Der Aktionär ist hin- und hergerissen zwischen der shareholder value , die für Entlassungen plädiert, und seinem Arbeitnehmerinteresse, das für Beschäftigung plädiert. Das ist bei Volkswagen so, das ist bei Renault so, und das ist auch bei allen anderen breit in Arbeitnehmerhand gestreuten Volksaktien durchaus so. Wir müssen dringend prüfen, wie weit uns eine Erweiterung des Unternehmensbegriffs gelingt, die auf den funktionalen Zusammenhang abstellt, statt auf bloße Eigentumsbildung; gerade moderne Franchiseunternehmensketten sind hier in Betracht zu ziehen. Wir müssen auch die Neubestimmung der Grenzen von betrieblicher und gesellschaftlicher Demokratisierung ins Auge fassen. Insofern habe ich eine kleine Differenz zur GUE, denn auch die lokale und regionale Koordination erfordert neue Formen der Einbeziehung, und da ist eine Abstützung auf Eigentum durchaus sinnvoll. Im einzelnen geht es aber dabei um echte Gewinnbeteiligung, nicht um zeitlich gestreckt ausgezahlten Lohn, und es geht auch um die Notwendigkeit einer öffentlichen Absicherung der Arbeitnehmeranteile. Wir haben entsprechende Anträge gestellt. Wir können auch die Anträge von Herrn Menrad unterstützen, denn sinnvolle Privatisierung nochmals abzustützen durch entsprechende Beteiligungsstrategien erscheint uns sinnvoll; auch eine spezifische Zuspitzung auf Klein- und Mittelbetriebe, wenn deren Kontext entsprechend berücksichtigt wird, erscheint uns sinnvoll. Grundsätzlich geht es aber darum, die bereits vom Meitner-Plan in Schweden in der Hochblüte des Fordismus aufgeworfene Frage zu behandeln: Wie kann ein Mechanismus wirksam installiert werden, der den Automatismus außer Kraft setzt, wonach die Kapitalbesitzer den gesellschaftlichen Reichtum akkumulieren und die abhängig Arbeitenden allenfalls die eigene Arbeitskraft reproduzieren können? Das ist die Frage, vor der wir stehen, und da ist der Pepper-Bericht wirklich nur ein Vorläufer, so sehr Frau Hermange dafür zu danken ist, daß sie mit dem Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten etwas daraus gemacht hat. Musumeci Herr Präsident, sehr verehrte Kollegen! Den abhängig beschäftigten Arbeitnehmern das Recht auf Gewinn- und Betriebsergebnisbeteiligung zuzuerkennen, ist immer ein erstrangiges Ziel der italienischen politischen Rechten gewesen. Seit fünfzig Jahren vertreten wir die Auffassung, daß die Überwindung des Klassenkampfes und die Beseitigung des Konflikts zwischen Kapital und Arbeit im wesentlichen über die Beteiligung der Arbeitnehmer am Unternehmenskapital erfolgen muß. Daher begrüßen die Abgeordneten der Alleanza Nazionale in diesem Parlament die Neuvorlage dieses Themas und gratulieren der Berichterstatterin zu ihrer Arbeit, auch wenn wir zur Kenntnis nehmen müssen, daß sich seit der Empfehlung des Europäischen Rates vor etwa sechs Jahren in den verschiedenen Mitgliedstaaten nichts oder nur wenig verändert hat. Wir haben das deutliche Gefühl, daß in Europa die Themen der Beschäftigung und der Industriedemokratie, einer neuen, qualifizierten Rolle der abhängig Beschäftigten zu Allgemeinplätzen verkommen sind, zu Slogans, die nur dazu benutzt werden, guten Willen zu zeigen, der dann jedoch keinerlei konkreten Niederschlag findet. Mit Ausnahme Frankreichs und des Vereinigten Königreichs, wo in den vergangenen fünf Jahren Fortschritte bei der finanziellen Beteiligung der Arbeitnehmer erzielt wurden, fährt man in den anderen Ländern der Europäischen Union fort, eine sterile Debatte darüber zu führen, ob diese neuen Beteiligungsmodelle in den Zuständigkeitsbereich der Regierungen oder der Sozialpartner fallen. Die Europäische Union muß mehr Mut und stärkere Entschlossenheit in diesem heiklen Bereich zeigen, auf Worte müssen Taten folgen, vielleicht durch die Einrichtung eines Europäischen Rates für Beteiligung mit der Aufgabe, die Einführung von Beteiligungsmodellen unter vergleichbaren Bedingungen in der gesamten Gemeinschaft zu fördern. Es gilt, dafür zu sorgen, daß die Sozialpartner dieses Modell in ihre Verhandlungen aufnehmen und die Mitgliedstaaten ein Rahmengesetz ausarbeiten. Heute, da die Arbeitslosigkeit das schwerwiegendste Problem in der Europäischen Gemeinschaft vor der Jahrtausendwende ist, muß Europa alle Anstrengungen unternehmen, um die Regierungen der Mitgliedstaaten dazu zu bringen, einen sicheren Weg einzuschlagen, dessen Erfolg bereits unter Beweis gestellt wurde, den jedoch bisher nur wenige beschritten haben. Es muß daher mehr getan werden als nur vollmundige Willensbekundungen abzugeben! Blak Herr Präsident, ich freue mich sehr über diese Initiative der Kommission. Dort wird den Vorteilen großer Wert beigemessen, die damit verbunden sind, daß die Mitarbeiter am Überschuß der Unternehmen teilhaben. Die Teilung des Überschusses kann die Mitarbeiter zufriedener und motivierter machen, kann ihnen zu mehr Geld in der Lohntüte verhelfen und ein besseres psychisches Arbeitsumfeld schaffen. Es kann dazu führen, daß die Überschüsse der europäischen Unternehmen anwachsen, wenn die Produktivität steigt, und es kann vielleicht dazu beitragen, die Beschäftigung in Europa zu verbessern, was ja notwendig ist. Aufteilung von Überschüssen kann in sehr vielen Variationen auftreten. Wirtschaftliche Teilung des Überschusses, Wirtschaftsdemokratie oder Mitarbeiteraktien. Das Kind hat viele Namen. Das Modell, für das sich die Mitgliedstaaten entschieden haben, wird davon abhängig sein, wie der Arbeitsmarkt in dem jeweiligen Land funktioniert. Wenn im Bericht der Kommission steht, daß es in Dänemark keine Überschußteilung gibt, dann ist das nicht richtig, Herr Flynn. Die Rentenkassen der Mitarbeiter sind ja Besitzer eines großen Teils der dänischen Unternehmen. Das bedeutet in der Tat, daß die Lohnempfänger in Dänemark einen großen Anteil am Kapital besitzen. Wir dürfen uns daher nicht auf ein fest umrissenes Bild festlegen, was Überschußteilung bedeutet, oder auf ein enges europäisches Modell. Wir müssen von den unterschiedlichen Traditionen der Länder ausgehen und aus den guten und schlechten Erfahrungen der anderen lernen. Ich möchte deshalb eine Untersuchung darüber befürworten, wie die unterschiedlichen Regeln in den Mitgliedsländern funktionieren. Es ist auch eine gute Idee, eine Arbeitsgruppe einzusetzen, welche die Sozialpartner umfaßt. Diese Arbeitsgruppe kann u. a. Fragen untersuchen, die einen grenzüberschreitenden Charakter haben, z. B. Überschußteilung in multinationalen Gesellschaften. In Dänemark sind wir nicht der Meinung, daß eine europäische Rechtsnorm erforderlich ist, aber wir freuen uns darüber, daß wir auf diese Weise das Thema auf die Tagesordnung der EU bringen können. Dies ist ein Bereich, in dem wir auf Freiwilligkeit setzen müssen. Es wäre hervorragend, wenn wir die Unternehmen auf die Vorteile hinweisen könnten, die mit Überschußteilung verbunden sind, durch Austausch von Erfahrungen und Untersuchungen, aber die Entscheidungen und die Durchführung müssen entweder dem einzelnen Betrieb überlassen oder zum Gegenstand von Vereinbarungen zwischen den Parteien des Arbeitsmarkts gemacht werden. Flynn Herr Präsident, gestatten Sie mir, mich zunächst bei Frau Hermange und dem Ausschuß Beschäftigung und soziale Angelegenheiten für die gründliche Arbeit am PEPPER-II-Bericht bedanken. Der PEPPER-II-Bericht gibt eine Übersicht über die Art und Weise, wie die Mitgliedstaaten die finanzielle Beteiligung von Arbeitnehmern am Unternehmensgewinn und -kapital seit 1992 im Anschluß an die Annahme einer diesbezüglichen Ratsempfehlung gefördert haben. Seit der Annahme des PEPPER-Berichts im vergangenen Januar war die finanzielle Beteiligung neben zahlreichen anderen Themen Gegenstand vieler Diskussionen im Zusammenhang mit dem Grünbuch zu Partnerschaft für eine neue Arbeitsorganisation. In den im Dezember beschlossenen Beschäftigungsleitlinien werden die Sozialpartner aufgefordert, über Vereinbarungen hinsichtlich der Modernisierung der Arbeitsorganisation zu verhandeln, mit dem Ziel, Unternehmen produktiv und konkurrenzfähig zu gestalten sowie das nötige Gleichgewicht zwischen Flexibilität und Sicherheit herzustellen. In diesem Zusammenhang könnte die Beteiligung von Angestellten am Gewinn und den Betriebsergebnissen einen immer höheren Stellenwert einnehmen. Wie der PEPPER-II-Bericht zeigt, gehen Gewinnbeteiligungsmodelle in allen Fällen mit einer Produktivitätssteigerung einher, unabhängig von den verwendeten Methoden, dem gewählten Modell und den jeweiligen Daten. Weitere positive Auswirkungen der Modelle sind bei Lohnflexibilität, Beschäftigung und Beteiligung der Arbeitnehmer zu verzeichnen. Die Kommission stimmt dem Parlament zu, daß die Auswirkungen eines finanziellen Beteiligungsmodells auf Beschäftigung, Produktivität und Lohnflexibilität näher untersucht werden sollten. Wir stimmen an dieser Stelle dem Parlament zu - ein genaues Ermessen der Auswirkungen eines solchen Modells kann oft äußerst schwierig sein, besonders in Anbetracht der verschiedenen Finanz- und Sozialversicherungssysteme, die in den Mitgliedstaaten bestehen. Die Mitglieder werden die große Vielfalt in dieser Hinsicht und die Tatsache berücksichtigen, daß eine sachgemäße Bewertung und vergleichbare Datenauswertung nur schwer durchführbar ist. Da der Mangel an vergleichbaren Informationen ein Hindernis bei der Förderung der finanziellen Beteiligungsmodelle zu sein scheint, unterstützt die Kommission darüber hinaus die Idee, Anreize für einen Informationsaustausch zwischen den Mitgliedstaaten zu schaffen, wenn dies finanzierbar ist. Ich denke, daß die Forderungen der Berichterstatter und des Parlaments von ganz zentraler Bedeutung sind. Die Bewerberländer könnten ebenfalls zur Beteiligung an diesem Vorhaben aufgefordert werden, was den grenzüberschreitenden Austausch erfolgreicher Praktiken und wertvoller Informationen anbelangt. In Hinsicht auf andere vom Parlament vorgeschlagene Maßnahmen würde die Kommission lieber die endgültigen Ergebnisse der Konsultation abwarten, die auf Grundlage des Grünbuchs über die Arbeitsorganisation in die Wege geleitet wurde. Ferner sollte die Einsetzung einer Arbeitsgruppe in Zusammenhang mit den möglichen Folgewirkungen des Grünbuchs in Betracht gezogen werden. Der Präsident Vielen Dank, Herr Kommissar. Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. Kurdische Flüchtlinge Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den Bericht von Rat und Kommission über die Situation der kurdischen Flüchtlinge und die Reaktion der Europäischen Union. Henderson Herr Präsident, vielen Dank für Ihre Einführung und die Gelegenheit, heute nachmittag im Parlament sprechen zu dürfen. Dies ist meine erste Gelegenheit, die ich freudig ergreife. Heute steht ein sehr wichtiges Thema im Mittelpunkt der Debatte, und ich fühle mich privilegiert, an dieser Debatte teilnehmen zu dürfen. Die Präsidentschaft teilt viele der Sorgen, denen vom Europäischen Parlament Ausdruck verliehen wurde. Die schrecklichen Szenen von verzweifelten und verletzlichen Menschen, die an den Küsten Europas strandeten, deren Zeugen wir in den vergangenen Wochen wurden, sind erschütternd. Manche dieser Menschen sind echte Flüchtlinge, denen der Schutz von Seiten der internationalen Gemeinschaft zusteht. Viele aber sind Wirtschaftsflüchtlinge, die keiner wirklichen Gefahr durch Verfolgung in ihren Heimatländern ausgesetzt sind und die einfach ein besseres Leben in der Europäischen Union suchen. Beide Kategorien scheinen von skrupellosen Schleppern ausgebeutet zu werden, die ihr Geld mit dem Versuch verdienen, Flüchtlinge illegal in die Europäische Union zu schmuggeln. In unserer Rolle als Präsidentschaft sind wir entschlossen, dieses schwierige und komplexe Problem auf effektive und doch humane Art und Weise anzugehen, die vereinbar ist mit unseren internationalen Verpflichtungen gegenüber echten Flüchtlingen. Dies ist nicht lediglich ein Schengen-Problem, sondern ein gemeinsames Problem der Europäischen Union. Dieses Problem stellt eine Herausforderung an unser Fähigkeit des gemeinsamen Handels auf innenpolitischer und außenpolitisch Ebene dar. Die Präsidentschaft hat Vorschläge zur Lösung dieses schwerwiegenden Problems vorgelegt. Auf innenpolitischer Ebene muß die Einwanderungs- und Asylpolitik der Mitgliedstaaten gerecht und beständig gestaltet sein. Die Kontrolle der Außengrenzen muß vehement verschärft werden. Wir schauen uns in der Europäischen Union nach weiteren möglichen Schritten um. Wir haben vorgeschlagen, daß wir bei der Verhängung von Sanktionen gegenüber Fluggesellschaften und anderen Unternehmen strenger vorgehen könnten, die Passagiere ohne gültige Papiere in die Europäische Union befördern. Wir können Ihnen versichern, daß unsere Botschaften und Konsulate, in denen Iraker ihre Visumanträge stellen, angemessen ausgebildet sind. Ähnlich könnten wir das Personal der Fluggesellschaften ausbilden, damit sie gefälschte Papiere erkennen. Dies allein wird jedoch nicht ausreichen. Wir müssen die Verbrecher ausfindig machen und vor Gericht bringen, die mit Menschen handeln, indem sie diese ermutigen, ihr Heimatland zu verlassen und ihr Erspartes für eine illegale Überfahrt nach Europa, oft unter erbärmlichen Bedingungen, ausgeben. Das Treffen der Polizeipräsidenten am 8. Januar in Rom stellt einen entscheidenden Schritt in diese Richtung dar. Mehrere Vertreter der Büros für die Einhaltung der Gesetze der Europäischen Union, die am direktesten von dem Problem betroffen sind, konnten ihr Wissen zusammenführen. Die Präsidentschaft wird versuchen, darauf aufbauen. Wir werden weiterhin dafür sorgen, daß unsere Büros zur Einhaltung der Gesetze die von ihnen benötigte Unterstützung erhalten, damit sie bei der Bekämpfung dieser Art internationalen Verbrechens reibungslos zusammenarbeiten können. Als Präsidentschaft werden wir alles tun, was in unserer Macht steht, um dieses Ziel zu erreichen. Da sich unter den Menschen, die nach Europa geschmuggelt werden, einige echte Flüchtlinge befinden, die vor Verfolgung in ihrem Heimatland fliehen, muß unser Handeln mit unseren internationalen Verpflichtungen solchen Menschen gegenüber in Einklang stehen. Das Büro des Hohen Kommissars der UNO für Flüchtlinge wird von sämtlichen geplanten Maßnahmen in Kenntnis gesetzt werden. Auf der anderen Seite hat die Präsidentschaft beim UNHCR bereits Rat eingeholt zur humanitären Lage in den Regionen, aus denen die Flüchtlinge kommen und wird dies auch weiterhin tun. Innenpolitische Maßnahmen allein werden jedoch nicht ausreichen, um die Fluchtwelle zu stoppen, wenn wir nicht auch auf außenpolitischer Ebene aktiv werden. Wir müssen die wahren Ursachen für die Flüchtlingsströme erkennen: Menschenrechtsverletzungen, die humanitäre Lage in der Region und das repressive Wesen des irakischen Regimes sowie die Kämpfe, unter denen so viele Zivilisten im Nordirak und im Südosten der Türkei leiden. Wir müssen uns genau überlegen, was wir gemeinsam tun können, um diese Probleme zu lösen. Ganz besonders müssen wir die Bemühungen der Vermittler im Versöhnungsprozeß der kurdischen Parteien im Nordirak unterstützen. Mit Hilfe humanitärer Intervention müssen wir solche Bedingungen im Nordirak schaffen helfen, daß die Menschen keinen Anreiz mehr zur Flucht haben. Der Türkei kommt bei der Bewältigung dieser Krise eine Schlüsselrolle zu. Die Präsidentschaft hat die Angelegenheit mit der türkischen Regierung diskutiert, welche das Problem ernst nimmt und die Sicherheitsmaßnahmen an den Häfen verschärft hat. Für die Präsidentschaft steht die Arbeit am Aktionsplan zu illegaler Zuwanderung aus dem Irak, der bei der Europäischen Ratstagung in Luxemburg in Auftrag gegeben wurde, ganz oben auf der Tagesordnung. Diese Krise stellt die Fähigkeit der Europäischen Union auf die Probe, im Rahmen des zweiten und des dritten Grundpfeilers rasch und effektiv zu handeln und mit diesem Problem umzugehen. Die Präsidentschaft wird alles daransetzen, damit wir diese Probe gemeinsam bestehen. Van den Broek Herr Präsident, auch die Kommission begrüßt die Gelegenheit, dieses wichtige Thema in Ihrem Parlament zu besprechen. Wenn wir nämlich einerseits denen gerecht werden wollen, die zu Recht ihren Schutz als Flüchtling beanspruchen, aber andererseits auch unsere Bürger gegen die Lasten der illegalen Einwanderung schützen wollen, dann muß die Europäische Union in zunehmendem Maße ihre Zusammenarbeit verstärken und vor allem die Asyl-, Einwanderungs- und Visumpolitik harmonisieren beziehungsweise stärker koordinieren. Begreiflicherweise übt die Europäische Union eine Anziehungskraft auf viele außerhalb der Union aus, die sich politisch oder wirtschaftlich in Bedrängnis befinden. Wenn die Europäische Union dem keine gemeinsame Politik gegenüberstellt, wird der Druck der illegalen Einwanderung nur noch zunehmen, dessen Opfer dann zu leicht der echte Flüchtling wird. Das ist nicht akzeptabel. Gegenüber den Mitgliedstaaten, die jetzt die größte Last bei der Aufnahme von Flüchtlingen tragen, sind wir auch zu einer effektiveren Politik verpflichtet. Wenn wir über den zunehmenden Zustrom von Kurden der letzten Zeit sprechen, dann sieht es für uns so aus, daß das nicht an erster Stelle auf neue politische oder wirtschaftliche Ursachen zurückzuführen ist. Die Kurdenfrage ist, wie wir alle wissen, nicht neu, und es muß leider auch zugegeben werden, daß eine Lösung in absehbarer Zeit nicht zu erwarten ist. Dennoch versucht die Europäische Kommission auch von ihrer Seite, unter anderem über das MEDA-Programm, zum Beispiel im Südosten der Türkei, aber auch in Nordirak, mittels der humanitären Hilfe ECHO die Lebensumstände vor Ort zu verbessern, wobei es auch ein Ziel ist, die Migration als erste Option zu verhindern. Vor allem, wenn es um die MEDAProgramme geht, weiß Ihr Parlament, wieviel Wert wir auf eine enge Zusammenarbeit in diesem Punkt legen. Die zusätzliche negative Dimension - die Präsidentschaft hat ebenfalls soeben darauf hingewiesen -, die wir jetzt spüren, ist eine immer größer angelegte Schmuggelpraxis, bei der kriminelle Organisationen großes Geld mit dem Elend von Tausenden verdienen, die sich, aus welchen Gründen auch immer, in Westeuropa niederlassen wollen. Diese kriminellen Praktiken können nicht hart genug bekämpft werden. Wir begrüßen daher sehr die politischen Gespräche, die kürzlich in Rom zu diesem Thema stattgefunden haben. Bei Angelegenheiten, die in den Bereich des dritten Pfeilers fallen, bei denen natürlich die nationale Befugnis unserer Mitgliedstaaten Vorrang hat, hat die Kommission die erforderlichen konkreten Initiativen ergriffen und Vorschläge eingereicht, von denen ich hier noch einige nennen möchte. So hat die Kommission den Vorschlag für das ODYSSEUS-Programm vorgelegt, das zum Ziel hat, den Austausch und die Schulung von Beamten, die im Bereich Emigration, Außengrenzen und Asylfragen tätig sind, zu fördern. Dieser Vorschlag wird zur Zeit noch im Ministerrat besprochen. Wir weisen auf die Gemeinsame Aktion vom März vorigen Jahres für die Gewährung von befristetem Schutz für Asylsuchende hin, die Ihr Parlament bereits unterstützt hat. Die jüngsten Ereignisse weisen auf den Bedarf an einer solchen Möglichkeit des befristeten Schutzes hin, und die Kommission hofft, daß der Rat bald einen Beschluß wird fassen können. Für eine Zusammenarbeit zwischen der Europäischen Union und der Türkei im Bereich Justiz und Inneres wurde 1994 bereits ein institutioneller Rahmen angenommen, aber Mechanismen für seine Ausführung sind leider aus bekannten politischen Gründen noch immer nicht umgesetzt. Die Mitteilung vom 16. Juli letzten Jahres über die Vertiefung der Beziehungen zwischen der Europäischen Union und der Türkei enthält auch Vorschläge zur weiteren Zusammenarbeit im Bereich Polizei und Zoll, auch unterstützt durch finanzielle Mittel. Der Europäische Rat von Luxemburg hat die Folgen möglicher großer Migrantenströme - und auch da war das Problem der Kurden aus dem Irak auf der Tagesordnung - beraten, und wie bekannt bereitet der Rat zur Zeit einen Aktionsplan vor, in dem Aspekte des zweiten und dritten Pfeilers zusammengebracht werden. In diesem Rahmen will die Kommission auf die komplementäre Natur von Initiativen der Union einerseits und Aktionen im Rahmen von Schengen andererseits hinweisen. Dies ist von Bedeutung, da die Schengen-Vereinbarung in dem Vertrag von Amsterdam aufgenommen wurde und da die aktuellen Entwicklungen die Umsetzung eines der Ziele des Vertrags, nämlich der Aufhebung von Grenzkontrollen, gefährden könnten. Gestern ist übrigens eine Task-Force zusammengekommen, um aufgrund einer Liste, die am 15. Dezember von dem Schengen-Exekutivausschuß erstellt wurde, eine ganze Serie an praktischen Maßnahmen zur Kontrolle der Außengrenzen zu besprechen. Abschließend möchte auch die Kommission ihre Wertschätzung für die Anstrengungen Italiens zum Ausdruck bringen, adäquat auf den Druck von Hunderten von neuen Immigranten zu reagieren, und das in Übereinstimmung mit den Verpflichtungen der internationalen Konventionen, wie der Leistung von humanitärer Hilfe und der Möglichkeit, einen Asylantrag zu stellen, wobei es auch seinen Verpflichtungen nachkommt, die Außengrenzen so gut wie möglich zu schützen. Herr Präsident, der gemeinsame Aktionsplan, der beim Rat in Vorbereitung ist, wird versuchen, alle Politikbereiche zu bündeln. Die Kommission ihrerseits wird die Anstrengungen der Präsidentschaft für weitgehende Vereinbarungen zwischen den Mitgliedstaaten auf diesem Gebiet kräftig unterstützen. Swoboda Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Ich glaube, die beiden Statements haben gezeigt, daß es zwischen den Institutionen der Europäischen Union sehr viele Punkte der Übereinstimmung gibt. Erstens geht es darum, daß das Asylrecht in diesem Europa voll gewahrt wird. Zweitens geht es aber darum, daß wir kriminellen Organisationen, die kein Pardon und kein Verständnis finden, weil sie das Schlimmste machen, das Elend der Menschen aus Profitsucht ausnutzen, das Handwerk legen. Drittens möchte ich das voll unterstützen, was auch der Ratspräsident erwähnt hat: Es geht um die Bekämpfung der Ursachen der Wanderung, und auch Sie, Herr Kommissar, haben das gesagt. Ich glaube, wir müssen alle Anstrengungen unternehmen, um das Problem der Kurden, das wirtschaftliche, soziale, politische und kulturelle Problem der Kurden nicht nur in der Türkei, aber vor allem in der Türkei lösen zu können. Ich möchte aber bei dieser Gelegenheit ganz klar sagen: Vielen erscheint es nicht als Zufall, daß diese Zuwanderung wenige Wochen nach dem Luxemburger Gipfel vonstatten ging - nicht zufällig erscheint diese Reaktion. Es kann ja nur mit Wissen türkischer Behörden geschehen sein. Wir müssen manche Reaktionen aufmerksam verfolgen. Wir müssen geduldig sein. Wir müssen den Dialog mit der Türkei fortsetzen, trotz aller Probleme, die es hier gibt, weil ein Problem wie das Problem der Kurden letztendlich nur gemeinsam gelöst werden kann, mit gegenseitiger Unterstützung und Hilfe. Wir müssen die Türkei auch davon überzeugen, daß es nicht nur ein internes Problem ist, nicht nur ein politisch oder gar militärisch zu lösendes Problem, sondern ein wirtschaftlich-soziales und kulturelles Problem, das zu lösen ist, daß Europa helfen und nicht gegen die Türkei vorgehen will, sondern der Türkei den Weg zur Hilfe aufzeigen möchte. Viertens: die Lasten. Der Herr Kommissar hat es auch angesprochen, und andere haben es angesprochen - wenn wir die Fremdenfeindlichkeit, die es leider Gottes gibt, und zum Teil auch die Hysterie, die damit verbunden war, bekämpfen wollen, dann müssen wir uns Gedanken machen, wie die Lasten und die Verantwortung, die mit dem Flüchtlingswesen verbunden ist, besser verteilt werden können. Wir haben Sie, Herr Kommissar, im Ausschuß für auswärtige Angelegenheiten, Sicherheit und Verteidigungspolitik auch darauf angesprochen. Ich glaube, da muß mehr geschehen, um klar zu machen, daß dann, wenn einige Länder - Italien hat sich hier vielfach in hervorragender Weise verhalten - von Flüchtlingsströmen unmittelbar betroffen sind, andere Länder in Europa nicht sagen können, das geht uns nichts an, das ist deren Problem, oder vielleicht sogar noch negativ reagieren. Wir müssen in Europa gemeinsam die Verantwortung dafür übernehmen, gemeinsam eine vernünftige Asylpolitik in diesem Europa herstellen. Das ist noch nicht geschehen, und Kollegen werden noch darauf zu sprechen kommen. Die gemeinsame Außenpolitik muß sicherstellen, daß in diesem Europa das Asylrecht gewahrt bleibt, daß es keine Festung Europa gibt, daß aber eine vernünftige kontrollierte Zuwanderung dafür sorgt, daß Fremdenfeindlichkeit abgebaut wird und daß wir ein gastliches Europa sind, aber für jene, die wirklich unsere Hilfe und unsere Unterstützung brauchen. Bianco Herr Präsident, Herr Kommissar! Ich denke, daß Kommissar Van den Broek gut daran getan hat, anzuerkennen, daß das Kurdenproblem nicht nur unter dem Aspekt einer polizeilichen Eindämmungsmaßnahme oder einer Sicherheitsmaßnahme gesehen werden kann, die ausschließlich auf ein Zurückdrängen der Flüchtlinge abzielt, weil das eben ein hochpolitisches Problem ist, das an der Wurzel angepackt werden muß. Zwanzig Millionen Menschen, die auf fünf Staaten verteilt leben, ein Volk ohne Land, mit einer alten, aber zerrissenen Identität, Menschen ohne Staatsangehörigkeit, die harter Repression und autoritären Regimen ausgesetzt sind. Das alles kann nicht aus dem europäischen Bewußtsein verdrängt werden. Ich meine, daß die Frage mit der gebührenden Vorsicht anzugehen ist, wobei aber auch die Einzelaspekte in das richtige Verhältnis zueinander zu bringen sind. Es waren nur 2.646 Kurden, die an den italienischen Küsten gestrandet sind, davon 1.500 türkische und 1.384 irakische Kurden. Italien hat, und ich danke Kommissar Van den Broek dafür, daß er das anerkannt hat, gemäß den internationalen Abkommen und unter Einhaltung des Schengener Abkommens gehandelt, seine Kontrollen verschärft, die illegalen Einwanderer ausgewiesen - 54.000 und 38.000 im Jahre 1997 - und hat sich an alle Verpflichtungen gehalten. Italien hat aber auch die erforderlichen Maßnahmen zur Wahrung des Asylrechts ergriffen, ohne seine Verantwortung auf andere Länder abzuwälzen. Die Frage muß jedoch einheitlich und politisch angegangen werden, wobei auch zu versuchen ist, eine andere Politik gegenüber der Türkei zu verfolgen, die bei den Entscheidungen über den Nahen Osten eines der zentralen Länder bleiben wird. Ich möchte hier sagen, daß Europa nicht nur diese horizontale Blickrichtung haben darf, die Minister Cook heute morgen gezeigt hat, als er den Bogen von Edinburgh nach Wien spannte, sondern daß diese Blickrichtung auch von Edinburgh nach Barcelona, Neapel und Athen verlaufen muß. Diese Probleme können nur mit einer vielschichtigen Betrachtungsweise Europas, mit einem angemessenen Bewußtsein und auch mit der gebührenden Menschlichkeit, die angesichts dieser Probleme gefordert ist, angegangen werden. Viceconte Herr Präsident, verehrte Kollegen! Als die kurdischen Flüchtlinge in den letzten Tagen in Italien gestrandet sind und mein Land einen Solidaritätsappell an die europäischen Länder gerichtet hat, um eine gemeinsame europäische Aktion auf den Weg zu bringen, erhielten wir die Antwort, es handele sich um ein rein italienisches Problem, und unseren europäischen Bürgern wurde damit wieder einmal vor Augen geführt, daß sie einer führungslosen Union angehören, einer Union, die alles regelt, was im täglichen Leben überhaupt zu regeln ist, die dann jedoch bei Ereignissen mit weltweiten Auswirkungen, die nach dringenden Maßnahmen auf unserem Kontinent verlangen, untätig bleibt. Die Landung der Kurden in Kalabrien und Apulien ist nur in zeitlicher Reihenfolge gesehen die letzte, und die Union wird in wachsendem Maße von den fliehenden Völkern als bevorzugtes Ziel angesehen. Es sind zwei Überlegungen anzustellen, die ich für wesentlich halte, die erste ist politischer Natur und die zweite bezieht sich auf die rechtliche und institutionelle Ebene. Wir, die wir zum Zusammenbruch der kommunistischen Regimes in Osteuropa beigetragen, Maßnahmen zur Stärkung der schwachen Demokratien in diesen Ländern auf den Weg gebracht und uns für den Beitritt weiterer Länder zur Union geöffnet und damit tatsächlich eine Entscheidung getroffen haben, die neue Frakturen begründet, dürfen angesichts solcher Notstandssituationen nicht untätig bleiben. Es bedarf folglich einer kohärenten, deutlichen Politik, um auch die Wirtschaftsentwicklung in den Regionen Kleinasiens und im Mittelmeerraum und die Weiterentwicklung der dort lebenden Völker zu fördern. Im Hinblick auf die rechtlichen und institutionellen Aspekte möchte ich daran erinnern, daß in Titel IV des neuen Vertrags der Rat beauftragt wird, binnen fünf Jahren gemeinsame Regelungen für die Überquerung der Außengrenzen, die Visaerteilung, Asylgewährung und Einwanderung festzulegen. Angesichts der Tatsache, daß die Küsten im Süden der Union keine nationalen Grenzen mehr, sondern Grenzen der Union darstellen, fordern wir dringend die Ausarbeitung gemeinsamer und dauerhafter Lösungen. Wiebenga Herr Präsident, der derzeitige Zustrom von Kurden nach Europa erfordert eine gemeinsame europäische Reaktion. Wir können Italien - hier schließe ich mich den Vorrednern an - nicht alleine lassen. Herr Präsident, in diesem Fall ist die Zahl der Emigranten vielleicht ein Problem, aber die Machtlosigkeit der Europäischen Union ist ein viel größeres Problem. Umso mehr, als vorhersehbar ist, daß sich in der Zukunft derartige Fälle öfter ereignen werden. Wir von der liberalen Fraktion finden, daß es seit langem einen europäischen Aktionsplan hätte geben müssen, statt dessen sehen wir immer noch Gerangel zwischen den Mitgliedstaaten. Hier verweise ich auf den anfänglichen Streit zwischen Deutschland und Italien. Als konstruktiver Beitrag folgt hier ein Zehn-Punkte-Plan der liberalen Fraktion. Ich kann ihn natürlich nicht ausarbeiten, ich nenne nur die Punkte. Erstens, wie Kommissar Van den Broek ebenfalls gesagt hat, ist es erforderlich, in der europäischen Gesetzgebung gemeinsame Zulassungsregelungen, Regeln für Flüchtlinge zu verankern. Dadurch wird verhindert, daß sich die Wanderungsströme auf Länder richten, in denen der Verbleib für aussichtsreicher gehalten wird. Das bedeutet also Harmonisierung. Zweitens, der Datenaustausch mittels Eurodac, der morgen hier im Parlament behandelt wird, muß schnell eingeführt werden. Drittens, es ist eine Gemeinschaftsregelung für eine gerechtere Verteilung von Vertriebenen erforderlich, wenn es sich um massiven Zustrom in die Union infolge von Krieg und ähnlichem handelt. Das ist Teilung der Verantwortung. Viertens, die Bewachung der Außengrenzen muß drastisch verbessert werden. Fünftens, die Aufnahme von Vertriebenen in der Region bei großen Notlagen ist erwünscht. Sechstens, Menschenschmuggel muß mit Hilfe von Europol mit aller Kraft bekämpft werden. Siebtens, auch die Rückkehrpolitik muß auf europäischer Ebene angepackt werden. Achtens müssen Maßnahmen auf europäischer Ebene ergriffen werden, wenn Herkunftsländer nicht bei der Rücknahme ihrer eigenen Bürger mitarbeiten. Neuntens geht es um das Angehen der Ursachen der Wanderung. Schließlich muß eine Stelle zur Beobachtung der Wanderung eingerichtet werden. Herr Präsident, ich komme zum Schluß. Die Moral dieser Geschichte ist: Entweder wir gehen gemeinsam vor, oder das Problem gerät außer Kontrolle. Pettinari Herr Präsident! Ich denke, daß die Ratspräsidentschaft und Kommissar Van den Broek genau wissen, daß es absurd ist zu denken, man könne die Migrationswelle der Kurden ohne eine radikale Veränderung der Lage in den Gebieten, in denen sie heute leben, eindämmen. Dabei denke ich insbesondere an die Türkei und den Irak. Es wurde gesagt, daß wir die Gründe für die Migrationswelle verstehen müßten. Die Gründe sind einfach: Im Irak wird ein Krieg gegen die Kurden geführt, und in der Türkei macht das türkische Militär die kurdischen Dörfer dem Erdboden gleich. Das sind die Gründe für die Flucht der Kurden: Das sind politische, hochpolitische Gründe, und deshalb muß das Kurdenproblem als politische Frage angegangen werden. Daher ist meines Erachtens eine internationale Konferenz über die Kurdenfrage dringend erforderlich. Diese Notwendigkeit ist offensichtlich, und die Europäische Union kann und muß sich für eine Lösung dieses Problems einsetzen. Wichtig wäre ein Engagement des Kommissars für eine Lösung dieser Frage. Ich möchte nur noch hinzufügen, daß auch ich es für wichtig halte, daß die positive Rolle der Regierung meines Landes heute anerkannt wurde. Es war nicht schön, andere Regierungen erklären zu hören, das Migrationsproblem sei ein rein italienisches Problem. Ich meine, daß wir uns jetzt die Frage einer gemeinsamen Asylpolitik stellen müssen. Roth Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! In dieser Debatte geht es um Verantwortung in der Politik. Es geht um den verantwortlichen Umgang mit dem Thema "Flucht" und um einen europäischen Verantwortungszusammenhang, wenn es darum geht, Flüchtlingen zu helfen, die Schutz suchen. Es geht in dieser Debatte um Flüchtlinge, es geht darum, Flüchtlingen zu helfen, und es geht nicht darum, zu verhindern, daß Flüchtlinge überhaupt fliehen können. Was wir erleben, ist genau das Gegenteil. Flüchtlinge werden pauschal kriminalisiert, und das Mittel Eurodac, Herr Wiebenga, ist ein Mittel, Flüchtlinge pauschal zu kriminalisieren. Aus ihnen werden per definitionem illegale Einwanderer gemacht, und nun wird ein ganz neuer Begriff in die Debatte eingeführt, der der illegalen Ausreise. Ich kenne ihn aus dem Sprachgebrauch der DDR, und Herr Swoboda benutzt diesen Begriff, wenn er von der Türkei verlangt, sozusagen zu verhindern, daß Flüchtlinge überhaupt aus der Türkei fliehen können. Mit den Forderungen, Schengen außer Kraft zu setzen, was nur möglich ist, wenn es tatsächlich zu einer Bedrohung für die öffentliche Ordnung und innere Sicherheit kommt, werden 2000 Menschen auf der Flucht zur Bedrohung für 370 Millionen EU-Bürger erklärt. Das ist demagogisch, und das ist der Mißbrauch des Elends von Menschen auf der Flucht für parteipolitische Zwecke, für Wahlkampfzwecke und für ganz andere Zwecke, als tatsächlich dafür zu sorgen, daß das Flüchtlingsrecht hier noch Bestand hat. Wenn nun vor allem der bundesdeutsche Innenminister, der sich in den letzten Tagen aufgespielt hat wie der Zuchtmeister Europas, Italien kritisiert, dann ist das ein offener Aufruf, geltendes Flüchtlingsrecht zu brechen. Er ruft dazu auf, die Genfer Flüchtlingskonvention zu brechen! Er ruft dazu auf, die Europäische Menschenrechtskonvention zu brechen! Ja, wo sind wir denn hier angelangt, wenn europäische Verantwortung nur noch heißt, das Flüchtlingsrecht möglichst auszuhöhlen? Das kurdische Problem ist kein polizeiliches Problem. Bitte lassen Sie mich eines noch sagen: Vor vier Wochen hat Herr Juncker hier in diesem Saal gesagt, er setze sich mit Folterern nicht an einen Tisch, und er hat die türkische Regierung damit gemeint. Vier Wochen später wird genau mit diesen, wird mit türkischer Polizei kooperiert, wird mit türkischer Polizei darüber verhandelt, wie die Täter die Opfer bekämpfen können. (Beifall) Das ist doppelbödig und zynisch und macht deutlich, wie ernsthaft hier Menschenrechtspolitik betrieben wird! (Beifall) Dell'Alba Herr Präsident! Viele Kollegen haben auf die falschen Töne hingewiesen, die Europa und einige Mitgliedstaaten angesichts des Zustroms kurdischer Flüchtlinge nach Italien anklingen ließen. Ich schließe mich dieser Kritik an. Die italienischen Behörden haben gute Arbeit geleistet und dabei viel Verantwortungsbewußtsein bewiesen. Wenn Sie erlauben, muß ich jedoch eines sagen: Auch wenn wir rechtzeitig daran gedacht hätten, daß diese Grenzen und das Asyl für die Flüchtlinge Maßnahmen darstellen, die auf europäischer Ebene zu ergreifen sind, so kommen wir doch nicht um die Feststellung herum, daß weder aus dem Vertrag von Amsterdam noch aus der Aktion des Rates, der seit 1991 einen Vereinbarungsentwurf über die Außengrenzen blockiert, ermutigende Zeichen kommen. Europa ist da, doch wenn man es braucht, ist es allzuoft nicht da! Das ist eine Aufgabe, die sicher von der britischen Präsidentschaft anzugehen ist, um einen Bereich zu ordnen, der nicht den nationalen Regierungen überlassen werden darf. Dies vorausgeschickt, möchte ich nun zu dem Text, über den wir abstimmen werden, Herr Präsident, sagen, daß wir einseitig an die Abstimmung herangehen, ohne uns auch nur einen Augenblick mit der Frage der Türkei zu befassen, die in Luxemburg aufgeschoben wurde. Wenn wir über einen solchen Text abstimmen, besteht die Gefahr, daß wir dem Willen zur Wiederaufnahme des Dialogs mit der Türkei zwecks ihrer Beteiligung an der Europäischen Konferenz, die wir alle wünschen, an der bereits gearbeitet wird und auf die das Parlament leider nichts zu antworten weiß, eine weitere Ohrfeige verpassen. Striby Herr Ratspräsident, zuerst einmal möchte ich der britischen Präsidentschaft viel Glück wünschen. Herr Präsident, liebe Kollegen, der Strom Hunderter von kurdischen Flüchtlichen nach Europa gibt uns die Gelegenheit, uns zu fragen, ob die vom Schengener Abkommen vorgesehene polizeiliche Zusammenarbeit und die in einem Teil des Abkommens vorgesehene gänzliche Abschaffung der Personenkontrolle an den Grenzen funktioniert. Der Sachverhalt ist klar. Diese Maßnahme ist nicht angepaßt. Während Italien dem Schengener Raum am 26. Oktober letzten Jahres beigetreten ist, überqueren mehr als 10.000 Menschen jeden Monat illegal die Grenze in Süditalien, um ins übrige Europa zu reisen und profitieren dabei von der Durchlässigkeit der Binnengrenzen. Österreich, welches am 1. Dezember 1997 Schengen beigetreten ist, hat gerade die Schutzklausel geltend gemacht, um die Kontrollen an der italienischen Grenze zu verstärken. Frankreich, das bereits für seine Grenze im Norden von dieser Klausel Gebrauch gemacht hat, hat ganz einfach seine Kontrollen an der Grenze zu Italien verstärkt, ohne auch nur zu versuchen, die juristische Deckung der Schutzklausel in Anspruch zu nehmen. Wenn es um Schengen geht, und das muß man schon zur Kenntnis nehmen, machen sich jedenfalls alle lustig. Ich bin gewählter Vertreter eines Grenzgebiets und weiß deshalb, daß Grenzkontrollen auf keinen Fall einen Hindernis für die Bewegungsfreiheit darstellen. Wenn man seinen Abgeordnetenausweis vorzeigt oder seinen Beamtenausweis, dann ist das ja auch kein Hindernis für den Eintritt in die Räumlichkeiten unseres Parlaments. Als gewählter Vertreter eines Grenzgebiets kenne ich die wirtschaftlich-sozialen und politischen Schäden, die eine nicht gemeisterte Emigration darstellen kann. Jedem Land muß freigestellt bleiben, zu bestimmen, wer auf seinem Grund und Boden bleiben darf, diejenigen zu schützen und zu respektieren, die es aufnimmt und dieses Recht denjenigen zu verwehren, die seine Gesetze nicht einhalten. Genau in diesem Zusammenhang sieht der Amsterdamer Vertrag innerhalb einer Frist von fünf Jahren nach seinem Inkrafttreten vor, alle Personenkontrollen an den Binnengrenzen der Union abzuschaffen, auch für Staatsangehörige aus Drittländern, und wir wollen, daß Frankreich seine Verfassung in diesem Sinne abändert? Ich hoffe nur, daß die Franzosen und besonders die Elsässer ihre Meinung zu diesem Thema kundtun können und den Amsterdamer Vertrag ablehnen. Moretti Herr Präsident! Ich frage mich noch einmal, was Europa will und welche Rolle Europa spielt angesichts der täglichen Einwanderungsströme ganzer Bevölkerungen aus außereuropäischen Ländern. Einerseits reicht es den Neuankömmlingen die Hand und ermutigt zu diesen Massenwanderungsbewegungen, andererseits tritt es auf schändliche Weise die Rechte der Völker der Mitgliedstaaten mit Füßen: Die Padania ist dafür ein Beispiel. Die Türkei und der Irak haben das Gebiet Kurdistans unter sich aufgeteilt, Italien und die Mitgliedstaaten teilen nun das kurdische Volk unter sich auf, das seines Heimatlandes beraubt wurde. Ich frage mich, ob die Union nicht die politische Kraft hat, zu reagieren oder ob sie gegenüber der türkischen Regierung nicht reagieren will, die von Demokratie redet, aber in Wirklichkeit die kurdischen Dörfer bombardiert und die Menschen ermordet und ihre Staatsangehörigen im eigenen Land dazu zwingt, auf den Ausweisen die Religionszugehörigkeit eintragen zu lassen. Welches Europa wollen wir aufbauen, wenn wir wieder einmal weder die Fähigkeit noch den Willen bezeugen, diese Verbrecher wirksam zu bekämpfen, die den Massenexodus organisieren und dabei auch mit dem Tod dieser armen, verzweifelten Menschen spekulieren? Die kriminellen Organisationen kennen die Unfähigkeit Europas, dieser Union mit Sicherheit besser als die Union die kriminellen Organisationen kennt. Damit, liebes Europa, zeigen wir erneut unsere Unfähigkeit oder, noch schlimmer, unser eigentliches Ziel: genau das Gegenteil von dem tun, was wir sagen. Bontempi Herr Präsident! Auch ich möchte auf dieses Ereignis zu sprechen kommen, das uns alle tief getroffen hat: Das Europa, das wir bei der Ankunft der kurdischen Flüchtlinge in Italien entdeckt haben, war das Europa der bloßliegenden Nerven und des schlechten Gewissens. Bloßliegende Nerven, weil wenig mehr als 2.000 Flüchtlinge ausreichend waren, daß einige sogar die Auflösung eines Paktes, eines Übereinkommens, eines Vertrags verlangt haben, der viele Jahre Arbeit gekostet hat und mit dem die Freizügigkeit umgesetzt wurde. Andererseits das schlechte Gewissen, weil dieses Europa, diese europäischen Kräfte nicht zu der einzig möglichen Lösung gelangen wollten, die die Bürger von uns verlangen: eine gemeinsame Einwanderungs- und Asylpolitik sofort und nicht erst in fünf Jahren. Doch zum Glück gibt es auch ein anderes Europa: ein Europa, daß wir gesehen haben, als sich eine Delegation der Europäischen Sozialistischen Partei unter der Leitung meines Kollegen, Herrn Abgeordneten Schulz, nach Apulien und Kalabrien begeben hat; dieses Europa mit seiner Bevölkerung, den Verwaltungskräften, Regierungsorganisationen und der katholischen Kirche an vorderster Front verlangt nachdrücklich nach einer gemeinsamen Einwanderungs- und Asylpolitik und will, daß Schengen als das erfahren wird, was es ist, als ein Solidaritätspakt und nicht als Gelegenheit, die Bürde auf andere abzuwälzen, insbesondere auf die, die Mutter Natur zufällig mit einem herrlichen Meer ausgestattet hat: Italien ist vom Meer umgeben und hat keine kleinen Binnengrenzen wie zum Beispiel Luxemburg. Man verlangt von uns weiter, angefangen mit dem Erzbischof von Lecce, den wir getroffen haben, daß wir eine Asylrechtspolitik ausarbeiten. Wir sind kein Auswanderungsland mehr, sondern erleben Einwanderungsbewegungen, die den Einwanderungsbewegungen in anderen Länder dieser Erde immer ähnlicher werden. Wir verlangen noch etwas, eine Forderung, die von den anderen an uns gerichtet wird, die aber auch wir haben: die Bekämpfung der Kriminalität. Sie wissen, daß derzeit zum Beispiel in Apulien mit dem Eintreffen weiterer Flüchtlinge in den nächsten Monaten gerechnet wird, die jedoch nicht mehr in den großen Schiffen anlanden werden, die Amelio in seinem Film verewigt hat. Man rechnet mit der Ankunft von Flüchtlingen in sehr schnellen Schlauchbooten, die nachts jeweils ein paar Menschen an der Küste absetzen. Zur Kontrolle von 120 Kilometern Küste wäre es vielleicht an der Zeit, unsere Regierung bei ihren Maßnahmen im südlichen Albanien zu unterstützen, damit das organisierte Verbrechen diesem Exodus keinen Vorschub mehr leisten kann. Wir haben mit den kurdischen, tamilischen und singhalesischen Flüchtlingen gesprochen: 4.000 Dollar pro Person, um nach Hamburg oder Amsterdam zu kommen. Wir haben ihnen erklärt, daß die italienische Regierung aus humanitären Gründen oder aus praktischen Erwägungen beschlossen hat, das Asylrecht auf sie anzuwenden. Ich sage praktische Erwägungen, weil das alte Gesetz, auch angesichts von Dingen, die wir nie gewollt haben, wie zum Beispiel Abschiebungen, ihnen grünes Licht gegeben hätte, um die nordeuropäischen Länder zu erreichen. Unter diesem Gesichtspunkt gestatten Sie mir, folgendes zu sagen: Diejenigen, die gegen unsere Regierung vom Leder zogen, haben sich zwei Mal geirrt und insbesondere einen schweren Fehler begangen: Sie haben ein Zeugnis davon abgelegt, daß das Europa der bloßliegenden Nerven und des schlechten Gewissens in ihrer Person und ihrem Verhalten lebendig ist. Nassauer Herr Präsident, meine Damen und Herren! Wir Europäer werden, so ist zu befürchten, noch öfter Gelegenheit haben, über Flucht nach Europa zu sprechen. Deswegen muß zunächst festgehalten werden, daß das, was sich jetzt im Augenblick in Italien ereignet, kein italienisches Problem darstellt, auch kein deutsches und schon gar kein deutsch-italienisches Problem, sondern daß die kurdische Fluchtbewegung ihren Kern in der Türkei hat. Deswegen ist die erste Forderung an die türkische Regierung zu richten, den Konflikt mit den Kurden friedlich und mit rechtsstaatlichen Mitteln beizulegen und zum anderen dafür zu sorgen, daß kriminelle Organisationen, die aus dem Elend von Menschen auch noch Kapital schlagen und die die Türkei als Fluchtroute nutzen, nachdrücklich verfolgt werden. Das ist die erste Forderung. Zweitens ist gesagt worden, das Schengener Abkommen müsse außer Kraft gesetzt werden. Nun, meine Damen und Herren, wir müssen uns abgewöhnen, das Außerkraftsetzen von europäischen Regeln dann zu verlangen, wenn es einmal Schwierigkeiten gibt. Schengen enthält alle Möglichkeiten, um mit solchen Situationen fertig zu werden. Gerade deswegen haben wir das Vertragswerk abgeschlossen! Ich akzeptiere, daß die italienische Regierung das ihre tut, um diesen Verpflichtungen gerecht zu werden, und man muß anerkennen, daß es in Italien schwieriger ist als in anderen Ländern. Es muß uns selbst auch die Erkenntnis wachsen, daß über illegale Zuwanderung immer weniger bei der Sicherung der Außengrenzen entschieden wird. Weil wir Europa - im Zeitalter der Mobilität - weder zu einer Festung machen können noch dies wollen, muß über illegale Zuwanderung in den Ländern entschieden werden. Wir müssen entscheiden, ob Flüchtlinge bei uns bleiben können oder nicht, und das muß rasch und rechtsstaatlich geschehen. Wenn wir zu der Überzeugung kommen, daß sie nicht bleiben können, dann müssen sie eben in ihre Länder zurückgebracht werden. Auch das gehört zur Regelung von Zuwanderung, nicht nur die Sicherung von Außengrenzen, über die im Augenblick diskutiert wird. Der letzte Punkt: Alles, was wir im Zusammenhang mit der Situation in Italien jetzt sehen, schreit nach einer europäischen Regelung. Wir können uns nicht einbilden, daß solche Probleme immer nur die Länder lösen können, die gerade aktuell betroffen sind. Da bedarf es gemeinschaftlicher europäischer Anstrengungen, so, wie sie im Amsterdamer Vertrag niedergelegt sind. Deswegen sollten sie rasch umgesetzt werden, nicht erst nach der Fünfjahresfrist, sondern wir sollten sofort beginnen. Das ist es, wozu der Fall Italien, der Fall der kurdischen Flüchtlinge mahnt. Daskalaki Herr Präsident, es ist sehr traurig, daß das Schicksal der Kurden die Europäische Union erst dann intensiver zu beschäftigen beginnt, wenn ein winziger Teil des Problems in den Westen Einzug hält. Wenn wir uns nicht nur auf schöne Worte beschränkt hätten, als man begann, an der irakisch-türkischen Grenze ganze Dörfer zu bombardieren und ein Volk auszurotten, müßte Europa heute vielleicht nicht mit einem weiteren Flüchtlingsstrom aus dem Osten fertigwerden. Der Verdacht, daß vielleicht gar Ankara selbst mit hinter den letzten Schüben illegaler Einwanderer in den Westen steckt, aus Rache gewissermaßen für die bekannte Entscheidung von Luxemburg, ändert nur wenig am allgemeinen Bild. Die Kurden werden in ihrer Heimat, die zwischen vier Ländern aufgeteilt ist, weiterhin umgebracht. Und dabei geht es um 20 Millionen Menschen, wie bereits gesagt wurde. Bevor der Westen angesichts der jüngsten Ereignisse anfing, sich Sorgen zu machen, hatten wir Griechen es schon seit Jahren mit den modernen Sklavenhändlern, die illegale Einwanderer ins Land schleusen, zu tun. Anfangs jedoch hat das noch niemanden beunruhigt. Zu Beginn des Jahrhunderts hat Europa die Gelegenheit, das Kurdenproblem ein für allemal zu lösen, verpaßt. Nun hat sich die Lage allerdings geändert. Möglichkeiten wie ein positives friedliches Eingreifen gibt es immer, sowohl um den Völkermord zu stoppen als auch um den Strom der illegalen Einwanderer zu zügeln. Das Problem hat nicht nur mit Schengen zu tun. Europa hat von Schengen einmal abgesehen eine tiefe humanistische kulturelle Tradition, wir haben es hier mit einem wesentlichen politischen und humanitären Problem zu tun, und diese Dimension dürfen wir nicht vergessen. Alavanos Herr Präsident, ich sehe positive Entwicklungen in der Politik Europas in der Kurdenfrage, die uns durch diesen dramatischen, diesen geradezu biblischen Exodus auf eine andere große Frage verweist, auf eine Frage, die abgesehen von den Migrations- und Asylproblemen auch etwas mit politischen und ethnischen Säuberungen zu tun hat. Herr Präsident, da ich dem Herrn Minister eine Frage stellen möchte, wäre es mir sehr lieb, wenn er mir auch zuhören würde. Ich weiß allerdings nicht, ob er griechisch spricht. Ich möchte gern, daß der amtierende Ratspräsident meiner Rede folgen kann. Ich weiß nicht, ob Sie Griechisch sprechen und mein Griechisch verstehen. Sie verstehen mein Griechisch? O.K. (EL) Ich komme also zu meinem Thema zurück. Es gibt den Aspekt der ethnischen Säuberungen, der Vertreibung der kurdischen Bevölkerung und, wie wir es mit den Moslems aus dem ehemaligen Jugoslawien gemacht haben, die wir aufgenommen haben, wobei wir aber gleichzeitig Vorschläge zur Lösung der Jugoslawien-Krise gefordert und verhandelt haben und aktiv geworden sind, so müssen wir auch hier Vorschläge zur Lösung der Kurdenfrage unterbreiten. Solche Vorschläge existieren aber nicht. Zum ersten Mal debattieren wir über die Wurzeln. Und meine Frage an Herrn Henderson - und ich bitte ihn, mir wirklich darauf zu antworten - lautet, ob der Rat für allgemeine Angelegenheiten am 26. und 27. Januar den Ursachen dieses Problems auf den Grund gehen wird und ob der Vorschlag der Einberufung einer internationalen Konferenz über die Kurdenfrage zur Debatte steht, den auch die italienische Regierung gemacht hat. Ich erwarte eine Antwort von Herrn Henderson. Parigi Herr Präsident, Herr Kommissar! Wir Italiener haben in der Geschichte zahlreiche Erfahrungen mit Wanderungsbewegungen gesammelt. Jahrhundertelang haben die Völker aus Nord- und Mitteleuropa jenseits der Alpen in Italien einen so glücklichen Ort vorgefunden, daß sie dort sogar eines ihrer Reiche einrichteten. Ich füge hinzu, daß die derzeitige Tragödie in der Türkei historisch gesehen eine Folge der Scheinheiligkeit und des Egoismus vieler sogenannter ziviler und entwickelter Länder ist, die oft stillschweigend dazu beigetragen haben, daß diesem Volk immer noch das Recht auf eine sichere, einzige und friedliche Heimat verwehrt wird. Ich stimme denen zu, die hier gesagt haben, das Kurdenproblem sei kein ausschließlich italienisches Problem, auch wenn wir Experten in Sachen Auswanderung und Beschäftigung sind. Das Kurdenproblem ist insbesondere und ausschließlich ein europäisches Problem, unter anderem auch weil die vielen Waffenfabriken, die diesen Ländern Waffen verkaufen, damit sie sich friedlich gegenseitig abschlachten können, europäische Fabriken sind. Das Kurdenproblem ist also auch unter diesem Gesichtspunkt ein europäisches Problem! Schulz Herr Präsident, meine Damen und Herren! Mich hat weder die Erklärung des Ratspräsidenten, noch die Ihrige, Herr van den Broek, befriedigt. Wir reden über das Schicksal von Menschen, die fliehen müssen, weil sie an Leib und Leben bedroht sind, weil sie am Eigentum bedroht sind, weil sie aus ihrer Heimat vertrieben sind, weil ihre Angehörigen getötet werden, weil die Lebensgrundlagen vernichtet werden. Das, was der Herr Ratspräsident uns vorträgt, und was Sie uns vortragen, ist zwar richtig, das kann man nicht abstreiten, es trifft alles zu, aber es reicht nicht. Wir können auf diese Phänomene nicht ausschließlich mit einer technokratischen Reaktion antworten. Sie haben das auf den Punkt gebracht, Herr van den Broek, was der Geist in der Kommission und auch im Ministerrat ist, als Sie gesagt haben: " Wir müssen Menschen schützen vor Verfolgung, aber wir müssen die Bürger der Europäischen Union vor Flüchtlingsströmen schützen" . Nein! Das müssen wir nicht! Denn die Bürger der Europäischen Union sind durch keinen Flüchtlingsstrom aktuell bedroht. Es handelt sich um 800 Menschen, die ich selbst in Lagern besuchen konnte und von denen der überwiegende Teil zur Zeit aus dem irakischen Teil Kurdistans kommt. Wovor fliehen denn die 50 %, die jetzt in Süditalien in den Lagern sind? Sie fliehen vor Saddam Hussein z.B., nicht nur vor der Türkei, auch vor den Türken. Aber wenn Saddam Hussein Kuwait besetzt, wenn dieser Mann Waffen produziert, die international geächtet und verboten sind, dann tut sich eine internationale Allianz zusammen, um ihn niederzuringen, was richtig ist. Wir reden über die Opfer der Politik dieses Mannes hier so, als müßten wir sie abwehren. Dieser Geist ist gefährlich, er vergiftet das Klima in der Europäischen Union, und wir tragen mit dieser Art von Politik und dieser Art der Diskussion dazu bei, daß solche Kräfte Oberwasser in der Europäischen Union bekommen, die das wollen, was Herr Nassauer nicht will. Wir wollen keine Festung Europa, da sind wir uns einig, aber wir sind nicht die Mehrheit. Es gibt eine ganze Reihe von Leuten auch in diesem Parlament, die nicht so denken wie Sie, Herr Nassauer, und nicht so denken wie ich, die die Festung Europa wollen, und die diese Art der Debatte, die wir führen, als Begründung und als Legitimation auffassen, daß Sie recht haben. Deshalb bin ich anderer Meinung. Wir dürfen uns nicht darauf beschränken zu sagen, wir brauchen harmonisiertes Recht in der Europäischen Union, wir brauchen auch noch etwas anderes. Wissen Sie was? Einen Waffenexportstopp z.B. in solche Gebiete. Und wir brauchen eine internationale Ächtung der Länder, die ihre Politik unter Mißachtung des internationalen Völkerrechts durchsetzen, wie das die Türkei im Nordirak tut, und der Länder, die hemmungslos Minderheiten in ihren Gebieten unterdrücken und ihnen die kulturelle und die ethnische Selbstbestimmung verweigern, denn das sind die eigentlichen Fluchtursachen. Lassen Sie uns bitte neben den technischen Reaktionen auch diese politisch-inhaltlichen Reaktionen hier diskutieren. Oostlander Herr Präsident, ich fand es ein bißchen pessimistisch von Herrn Schulz, zu rufen: Wir sind nicht die Mehrheit. Ich denke, daß wir uns beinahe alle einig sind und auch in hohem Maße dem zustimmen, was der Ratspräsident und der Kommissar gesagt haben. Ich muß sagen, daß ich sehr davon eingenommen war, daß sie beide das Problem in einen breiten Rahmen setzen und nicht der Neigung nachgeben, in einer Panikreaktion auf einen Vorfall zu schießen, sondern nach Problemen zu schauen, die sich im zweiten und dritten Pfeiler abspielen und die die eigentliche Ursache für das Geschehen sind. Das Eigenartige ist, daß, während das Europäische Parlament noch vor kurzem im Rahmen der Erweiterung der Union betont hat, daß wir ein Verbund von Rechtsstaaten und von Demokratien sind und daß nur Staaten, die diese Bedingungen erfüllen, beitreten können, die Betonung auf den Rechtsstaat sofort nachdrücklich als richtig bewiesen wird durch die Ankunft von Schiffen mit einigen Hundert Flüchtlingen aus der Türkei und dem Irak, Länder, in denen für sie zur Zeit von Rechtsstaat und Demokratie keine Rede ist. Es wurde bereits gesagt, daß möglicherweise gerade durch unsere Abweisung des Verlangens der Türkei nach der Mitgliedschaft in der Europäischen Union das eine Art Racheaktion gewesen sein soll. Vielleicht ist es gut, daß der Vertreter des Rates das dementieren kann. Denn es wäre eine merkwürdige Sache, wenn ein Land mit einer solchen Erpressung versuchen würde, Mitglied der Europäischen Union zu werden. Aber so wird geredet, und es ist, denke ich, die Mühe wert, das widerlegen zu können. Zweitens möchte ich gerne die Tatsache betonen, daß es natürlich auch Probleme im Bereich der Außenpolitik gibt. Mein Kollege Nassauer hat bereits vortrefflich die Schengen-Frage erläutert. Unsere Außenpolitik ist, denke ich, oft eine Ursache für massive Wanderungen, von massiven Flüchtlingsbewegungen. Das war sie im Falle Bosniens in direktem Sinn. Jetzt kann sie es in indirektem Sinne sein, da wir keine präventive Außenpolitik haben. Dasselbe kann auch mit Algerien in der Zukunft geschehen. Ich denke, daß wir uns dafür einsetzen müssen, daß wir wirklich eine gemeinsame Außenpolitik gegenüber den betreffenden Ländern haben. Noch zu oft ziehen die Mitgliedstaaten in bezug auf Problemgebiete nicht immer am selben Strang. Ich halte das für eine ernstliche Gefahr. Das wird sich rächen durch massives Auftauchen von Flüchtlingen an unseren Grenzen, und dann oft auch noch von Flüchtlingen, die zu Recht den Namen Flüchtling tragen, denn das ist natürlich lange nicht immer der Fall. Der Präsident Ich habe gemäß Artikel 37 Absatz 2 der Geschäftsordnung sieben Entschließungsanträge erhalten. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. Ich erteile jetzt das Wort Herrn Henderson, der auch die Erlaubnis hat, ein paar Worte über die Situation in Algerien zu sagen. Henderson Herr Präsident, vielen Dank für die Gelegenheit, einige Bemerkungen zu der Debatte zu machen. Die Debatte war streckenweise recht hitzig, und ich habe den diversen Standpunkten der verschiedenen Abgeordneten mit Interesse zugehört. Trotz der hitzigen Debatte denke ich, daß es doch einen weitreichenden Konsens gibt, auf dem wir in Zukunft aufbauen können. Es sind sich alle einig, daß ein Handeln auf EU-Ebene dringend erforderlich ist. Hier geht es nicht um ein Problem, daß nur Teile der Union, sondern möglicherweise die gesamte Union betrifft. Ebenso herrscht Einstimmigkeit darüber, daß die Mitgliedstaaten zusammenarbeiten müssen. Wir alle stehen vor demselben Problem, und ein Höchstmaß an Solidarität wäre sehr dienlich. Ermutigend ist auch das völlige Einvernehmen bei der Verurteilung des verbrecherischen Handels mit menschlichem Leid, wie ihn die Schlepperbanden betreiben, die Geld aus unschuldigen Menschen schlagen, indem sie ihnen eine Zukunft in der Europäischen Union vorgaukeln, die sie in der Form nie werden haben können. Ein weiterer wichtiger Punkt ist, daß in der Debatte eingeräumt wurde, daß auch in den Ländern selbst Maßnahmen ergriffen werden müssen, aus denen die Menschen flüchten. Ich möchte mich bei Herrn Alavanos dafür entschuldigen, daß ich mir seinen Beitrag nicht ganz angehört habe. Gemäß althergebrachter Tradition im Unterhaus in Großbritannien habe ich versucht, zwei Dinge gleichzeitig zu tun, nämlich, mich auf die nächste Angelegenheit vorzubereiten, während die aktuelle noch diskutiert wurde. Dennoch kann ich ihm zusichern, daß die Präsidentschaft dem Rat für Allgemeine Angelegenheiten am 26. Januar über die Debatte Bericht erstatten wird. Mir ist in der Diskussion nicht gerade Enthusiasmus aufgefallen bei der Idee, daß die anberaumte Konferenz eine Schlüsselrolle bei der Bewältigung bestehender Probleme spielen soll, aber wir werden am 26. Januar Mittel und Wege in Betracht ziehen, um die Situation in Angriff zu nehmen. Herr Oostlander sprach die Lage in Algerien an, und natürlich besteht die Möglichkeit, daß dort aufgrund der Unruhen und Schwierigkeiten ein ähnliches Problem entstehen könnte. Ich wurde aufgefordert, mich zu Meldungen zu äußern, laut derer die algerischen Behörden die vorgeschlagene Entsendung einer Troika abgelehnt haben. Die Präsidentschaft bemüht sich heute nachmittag um Klärung der Reaktion von Seiten der Algerier. Wir sind über die Meldung überrascht, da die Algerier angedeutet hatten, daß sie den Besuch einer Troika akzeptieren würden. Wir sind in ständigem Kontakt mit unseren Partnern der Europäischen Union und wir werden weiterhin Anstrengungen unternehmen, um zu einem Ende der entsetzlichen Greueltaten beizutragen. Wir werden auch den Dialog mit Algerien in den nächsten Stunden und Tagen fortsetzen. Der Präsident Vielen Dank, Herr Henderson. Eine kurze Bemerkung von Frau Aelvoet. Aelvoet Herr Präsident, ich möchte der Präsidentschaft gegenüber nur anmerken, daß die Reaktion der algerischen Behörden auf die Tatsache, daß die Troika, die geschickt wurde, aus Diplomaten bestand und nicht aus Ministern, doch nicht unberechtigt ist, wenn es um so eine heikle und politisch sehr sensible Materie geht. Das ist der Punkt, und darauf haben sie auch reagiert. Der Präsident Danke. Möchte der amtierende Ratspräsident auf diese Wortmeldung reagieren? Henderson Wir werden verschiedene Möglichkeiten in Betracht ziehen, um mit dieser Schwierigkeit umzugehen. Wir ziehen alles in Betracht. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. Fragestunde (Rat) Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Fragestunde (B4-0001/98). Wir behandeln die Anfragen an den Rat. Anfrage Nr. 1 von Freddy Blak (H-0940/97): Betrifft: Weißrußland Das diktatorische Regime in Weißrußland unter Führung von Präsident Lukaschenko ist für die fortgesetzten, systematischen Verletzungen der Menschenrechte in diesem Land verantwortlich. Die Opposition wird brutal erstickt. Vor kurzem mußte der Vorsitzende der Weißrussischen Liga für Menschenrechte, Jewgenij Nowikow, untertauchen, nachdem er schlimm schikaniert worden war, ohne daß die weißrussische Polizei eingriff. Sein Büro wurde beschlagnahmt und von einer staatlichen Organisation übernommen, seine Mitarbeiter wurden verprügelt. Ist dem Rat das Schicksal von Jewgenij Nowikow bekannt und ist er bereit, sich in dieser Sache einzusetzen und die Geschehnisse zu untersuchen? Wie werden sich die Menschenrechtsverletzungen in Weißrußland auf das Verhältnis dieses Landes zur EU auswirken? Henderson Dem Rat sind die Ereignisse bezüglich der Besetzung des Büros der weißrussischen Menschenrechtsorganisation in Minsk bekannt. Man kann noch nicht mit Sicherheit sagen, wer für die Besetzung verantwortlich ist. Herr Nowikow war während der Beschlagnahmung seines Büros im Ausland. Danach kehrte er nach Minsk zurück, und im November und Dezember 1997 traf er sich mit dem britischen Botschafter. Herr Nowikow wurde zwar von den Behörden einer Befragung unterzogen, aber nicht festgenommen. Die Behörden Weißrußlands haben eine Entscheidung gefällt, daß Herrn Nowikow seine Geschäftsräume zu überlassen sind, und haben die derzeitigen Besatzer zum Verlassen des Büros aufgefordert. Der Rat sieht es momentan nicht als notwendig an, bei den Behörden Weißrußlands im Namen von Herrn Nowikow zu intervenieren. Der Rat möchte den Herrn Abgeordneten daran erinnern, daß die Union es gern sähe, wenn Weißrußland der Gemeinschaft demokratischer Nationen beitreten würde, und daß die Union bereit ist, den Demokratisierungsprozeß in Weißrußland zu unterstützen. Dennoch nahm der Rat 1997 mit Bestürzung zur Kenntnis, daß Weißrußland keine nennenswerten Fortschritte in dieser Richtung gemacht hat, und es zeigte sich, daß zahlreiche Menschenrechte und Grundfreiheiten durch die Behörden Weißrußlands verletzt wurden, insbesondere die Pressefreiheit. In den Schlußfolgerungen des Rates für Allgemeine Angelegenheiten vom 24. Februar, der Stellungnahme vom 29. April und den Schlußfolgerungen vom 15. September ist diese Bestürzung dokumentiert. In Zusammenarbeit mit AEROSTAT und dem Europarat hat der Rat schnell und entschlossen auf diese Ereignisse reagiert und wird seine Bemühungen fortsetzen, bei den Behörden Weißrußlands auf Einhaltung der Menschenrechte und demokratischen Grundsätze zu drängen. Blak Das war eine sehr erfreuliche Mitteilung des Rates. Der Druck, der unter anderem vom Parlament auf Weißrußland ausgeübt worden ist, hat also dazu beigetragen, daß Jewgenij Nowikow vielleicht seine Rechte und auch sein Büro zurückerhält. Aber der Ratspräsident erwähnte auch Schikanen gegen die Journalisten, und ich würde gerne fragen, ob er weiß, wieviele Rechtsstreite es gegen Journalisten gibt, denn in Weißrußland wird die Meinungsfreiheit wirklich stark unterdrückt. Henderson Es ist allgemein bekannt, daß Journalisten in Belarus nicht frei über Ereignisse in diesem Land berichten durften. Es gibt besondere Vorfälle in diesem Zusammenhang, über die ich informiert wurde. Im Augenblick kann ich Ihnen keine Einzelheiten geben, aber ich würde mich zu einem späteren Zeitpunkt sehr gern schriftlich an den Herrn Abgeordneten wenden und ihm die Informationen übermitteln, die ich in meinem Büro habe. Habsburg-Lothringen Herr amtierender Ratspräsident, ich möchte gerne folgende Nachfrage stellen: Es ist ja nur ein Einzelfall, der hier beschrieben wird. Es gibt ja wesentlich mehr Fälle. Es gibt Organisationen, die in ihrer Tätigkeit behindert oder einfach aus Weißrußland ausgeschlossen wurden, sei es das IRI aus den Vereinigten Staaten von Amerika oder auch die Pan-Europa-Union aus Europa, die dort ihren Tätigkeiten nicht nachgehen konnte. Wir wissen aber alle, inwieweit Rußland selber in Weißrußland involviert ist und welche Einflußmöglichkeit es auf Weißrußland hat. Glauben Sie nicht, daß es an der Zeit wäre, daß wir, die wir von der Europäischen Union aus derart viel Geld nach Rußland pumpen, langsam in Rußland anklopfen und denen sagen sollten, nachdem sie solchen Einfluß in Weißrußland haben, sie sollen dort ihren Einfluß geltend machen, damit diese Menschenrechtsfragen endlich irgendwie in den Griff zu kriegen sind, damit wir auch unseren Einfluß irgendwie geltend machen können? Henderson Herr Präsident, ich denke, daß der Fragesteller zu Recht sagt, daß es sich um eine sehr komplizierte Situation handelt und Rußland möglicherweise Einfluß nehmen könnte. In der Vergangenheit war Rußland in der Lage, einen gewissen Einfluß auf Belarus auszuüben. Meiner Einschätzung nach gibt es zur Zeit keine klare Verständigung zwischen Rußland und Weißrußland. Viele der von ihnen geführten Gespräche waren nicht fruchtbar. Dies ist ein Thema, das wir mit Rußland im Kooperationsrat ansprechen möchten, und ich bin auf ihre Reaktion gespannt. Ich hoffe, daß sie helfen können. Kurzfristig bin ich nicht sonderlich optimistisch, aber vielleicht wird sich die Lage mittelfristig bessern. Theorin Meine Frage bezieht sich eigentlich auf dasselbe. Es ist ja so, daß im letzten Frühjahr eine Union zwischen Weißrußland und Rußland entstanden ist. Weißrußland ist als Grenzland nach Westen für Rußland strategisch sowie als Symbol wichtig, das zeigt, daß die Sowjetunion nicht nur zerfallen, sondern in gewissem Umfang geographisch auch wiedererstanden ist. Ich bin natürlich sehr daran interessiert, daß der Rat und seine Mitglieder alle denkbaren Möglichkeiten ihrer Kontakte mit Präsident Jelzin und anderen Mitgliedern der russischen Duma und der Regierung nutzen, um auf diesem Weg Weißrußland beeinflussen zu können, so daß das Land zumindest einen Teil unserer Kritik am dort herrschenden undemokratischen System annimmt. Zu welchen Initiativen in diese Richtung ist der Rat bereit? Henderson Herr Präsident, ich bin Ihnen dankbar für Ihre Hilfe, aber wahrscheinlich sind Ihnen die Dolmetscher noch dankbarer. Ich möchte der Frau Abgeordneten sagen, daß die von ihr angesprochenen Punkte meiner Ansicht nach im wesentlichen denen des Vorredners sehr ähnlich sind. Mir ist klar, daß manchmal der Eindruck entsteht, Rußland könne seine Interessen in Gebieten wie Belarus immer durchsetzen. Es gab sicherlich Zeiten, als dies so war. In der Zeit nach 1989 hatte Rußland dort wahrscheinlich noch beträchtlichen Einfluß. In jüngster Vergangenheit ist dies nicht mehr der Fall, und ich habe Ihrem Kollegen versichert, daß ich diese Frage beim bevorstehenden Kooperationstreffen mit Rußland erörtern werde, und ich hoffe, daß sie einen gewissen Einfluß auf die Lage werden ausüben können. Der Präsident Anfrage Nr. 2 von María Izquierdo Rojo (H-0941/97): Betrifft: Ausschluß der spanischen Arbeitslosen von den Vorteilen der neuen Beschäftigungspolitik Hat der einsame Selbstausschluß von Präsident Aznar auf dem Europäischen Rat in Luxemburg (20./21. November 1997) von den wichtigsten Vereinbarungen, um die Jugend- und Langzeitarbeitslosigkeit zu bekämpfen und zu verhüten, keine negativen Auswirkungen auf die Arbeitslosen selbst, die dadurch nicht in den Genuß der geplanten Angebote für Beschäftigung und Berufsausbildung kommen können? Wieviele spanische Arbeitslose werden nicht mehr in den Genuß der getroffenen Maßnahmen kommen? Wäre es nicht angebracht, einen geeigneten Zeitplan für die Umsetzung dieser Vereinbarungen auszuarbeiten, der es den spanischen Arbeitslosen ermöglichen würde, von den vereinbarten Maßnahmen zu profitieren? Wie kann verhindert werden, daß sie durch diese negative Entscheidung von Präsident Aznar benachteiligt werden? Henderson Bei der Sondertagung des Europäischen Rates über Beschäftigungsfragen am 20. und 21. November in Luxemburg haben die Mitgliedstaaten einem neuen, koordinierten Ansatz einstimmig zugestimmt, um das europaweite Problem der Arbeitslosigkeit unter Berücksichtigung des Subsidiaritätsprinzips anzupacken, wobei respektiert wird, daß aufgrund der unterschiedlichen Voraussetzungen in den jeweiligen Ländern unterschiedliche Schwerpunkte gesetzt werden. Die in Luxemburg abgestimmten Maßnahmen, die vom Rat für Soziale Angelegenheiten am 15. Dezember 1997 formal verabschiedet wurden, sind für alle Mitgliedstaaten in der Europäischen Union anwendbar. Die Mitgliedstaaten werden nun politische Strategien entwickeln, um allen arbeitslosen Jugendlichen einen Neuanfang in Form von Jobs, Ausbildungs- und Fortbildungsmaßnahmen, Umschulungsmaßnahmen oder anderen Eingliederungsprogrammen bieten zu können, bevor sie sechs Monate lang ohne Arbeit sind, und um allen erwachsenen Arbeitslosen einen Neuanfang bieten zu können, bevor sie länger als 12 Monate arbeitslos sind. Der Europäische Rat entschied, daß diese Ziele innerhalb eines Zeitraums von fünf Jahren erreicht werden sollen. Zwar muß diese Frist in Mitgliedstaaten mit extrem hoher Arbeitslosigkeit vielleicht verlängert werden, aber letztendlich werden die Luxemburger Beschlüsse in der ganzen Europäischen Union Anwendung finden werden. Darum sollte die Frau Abgeordnete anerkennen, daß es keinerlei Ausnahme hinsichtlich der Luxemburger Beschlüsse geben wird. Izquierdo Rojo Herr amtierender Ratspräsident! Wie bekannt ist, hat der Selbstausschluß von Herrn Aznar eine Diskriminierung aller spanischen Arbeitslosen zur Folge. Ich frage Sie, ob der Ministerrat, in Anbetracht dieser Tatsache und angesichts dessen, daß der Europäische Rat keine Gemeinschaftsinstitution ist, diesen Fehler Aznars unterstützen oder im Gegenteil seine Berichtigung empfehlen wird? Es trifft nicht zu, daß es bei allen gleich angewendet werden wird. Wer wäre besser geeignet als Sie - als Brite -, Herr amtierender Ratspräsident, um unsere begründeten Ängste zu verstehen. Ist doch das Modell, das Herr Aznar verfolgt, exakt das Modell von Frau Thatcher. Dabei bleiben die Vorteile der neuen Beschäftigungspolitiken ausgerechnet dem Land vorenthalten, das sie am dringendsten benötigt. Henderson Ich denke, wir haben es hier mit einem Mißverständnis zu tun. Trotz der von Herrn Aznar geäußerten Bedenken in bezug auf die Richtung der Diskussion im Luxemburger Rat ist kein Mitgliedstaat von den vereinbarten Beschlüssen ausgenommen. Allerdings hat der Rat eingeräumt, daß der Zeitplan für die Umsetzung mancher Vorschläge unter besonderen Umständen vielleicht hinausgeschoben werden muß. Soweit gibt es keine Ausnahmeregelung, und deshalb sind Spanien und spanische Regionen wie Andalusien, wo hohe Arbeitslosigkeit herrscht, genauso gefordert, die Luxemburger Leitlinien anzuwenden wie alle anderen Länder der Europäischen Union auch. Der Präsident Ich sehe, daß Frau Izquierdo Rojo mich um das Wort bittet. Leider kann ich es ihr nach der Geschäftsordnung nicht erteilen. Das Wort hat Herr Hernández Mollar. Hernández Mollar Herr amtierender Ratspräsident! Die Anfrage von Frau Izquierdo Rojo - alleine schon die Formulierung - kann nur dahingehend verstanden werden, daß sie dazu dienen soll, hier im Parlament dieselbe vernunftswidrige Ausübung der demagogischen Opposition, die ihre Partei in Spanien betreibt, weiterzuführen. Sie zeigt auch, daß sie es nicht für nötig befunden hat, die Schlußfolgerungen des Sondergipfels für Beschäftigung zu lesen. Herr amtierender Ratspräsident, gibt es ein Land, das sich von der Vorlage eines nationalen Aktionsplans auf dem nächsten Europäischen Rat in Cardiff ausgeschlossen hat und das eine Ausschlußklausel für die vom Rat erlassenen Richtlinien angekündigt hat? Herr Präsident, ich bitte um Unterstützung, da ich unterbrochen werde. Der Präsident Frau Izquierdo, ich darf Sie um Ruhe bitten. Sie haben Ihre Minute gehabt, Sie haben sich zu Wort gemeldet. Jetzt bitte ich Sie, die Wortmeldungen der anderen Mitglieder des Parlaments, wie es - auch bei Ihnen - üblich ist, zu respektieren. Alles andere erstaunt mich, denn ich bin an Ihre höfliche parlamentarische Praxis gewöhnt. Hernández Mollar Herr Präsident! Ich erinnere ebenfalls daran, daß die sozialistische Regierung von Felipe González - die der Regierung Aznar 3 Millionen Arbeitslose hinterlassen hat - sich 1996 geweigert hat, den auf dem Gipfel von Essen festgelegten Mehrjahresplan für Beschäftigung vorzulegen. Dies ist den Protokollen des Parlaments vermerkt. Die Regierung Aznar dagegen führt schon heute mit den führenden Gewerkschaften Gespräche über den beim nächsten Europäischen Rat in Cardiff vorzulegenden Aktionsplan. Der Präsident Danke, Herr Hernández Mollar. Herr Henderson, wie Sie sehen, führen auch wir hier, wie Sie im Unterhaus, angeregte Diskussionen. Henderson Herr Präsident, ich wollte Ihnen gerade sagen, daß ich dachte, ich wäre tatsächlich wieder im Unterhaus in London. Ich kann den spanischen Abgeordneten nur noch einmal sagen, daß es von den Luxemburger Beschlüssen keine Ausnahmen gibt. Es wurde lediglich eingeräumt, daß es eventuell nötig sein könnte, die Zeitvorgaben vielleicht in einigen Fällen, über die soweit noch nichts bekannt ist, hinauszuschieben, aber insgesamt gelten die Prinzipien der Luxemburger Leitlinien für alle EU-Mitgliedstaaten gleichermaßen. Jedes Mitgliedsland ist von der britischen Präsidentschaft gefordert, Aktionsprogramme vorzulegen, die dann noch vor dem Gipfel in Cardiff sowohl im Parlament als auch im Rat diskutiert werden, so daß die einzelnen Mitgliedsländer hoffentlich von den Vorschlägen der anderen Länder und von den diesbezüglichen Stellungnahmen des Parlaments, die einen sehr hohen Stellenwert haben, und natürlich der Ausschüsse des Rates selbst profitieren werden. Der Präsident Anfrage Nr. 3 von Birgitta Ahlqvist (H-0944/97): Betrifft: Freier Personenverkehr zwischen Schweden und Finnland Der freie Personenverkehr ist ein Grundsatz der Europäischen Union, der in der Präambel und in Artikel 3 Buchstabe c EWGV festgeschrieben ist und seither oftmals bekräftigt wurde. Obwohl die finnische Regierung diesen gemeinschaftlichen Besitzstand anerkannt hat, beabsichtigt sie nun, das Kraftfahrzeug von Herrn Peter Enbuske, schwedischer Staatsangehörigkeit, mit Zoll-gebühren zu belegen und die Entrichtung der Mehrwertsteuer zu verlangen, da er aufgrund seiner häufigen Aufenthalte in Finnland (wo seine Verlobte lebt) als finnischer Staatsangehöriger und Halter eines Importwagens angesehen wird. Man beruft sich hierbei auf Paragraph 1 Absatz 2 des Informationsblattes über die zeitlich begrenzte Nutzung von Kraftfahrzeugen in Finnland, in dem es heißt, daß als Wohnort eines Staatsbürgers der Ort gilt, an dem der/die Betreffende sich mindestens 185 Tage im Jahr aufhält. Herr Peter Enbuske ist jedoch in Schweden ansässig, im Besitz eines schwedischen Passes und entrichtet sämtliche Steuern in Schweden. Das Handeln der finnischen Regierung stellt somit einen eklatanten Verstoß gegen den Grundsatz des freien Personenverkehrs dar. Welche Maßnahmen gedenkt der Rat zu ergreifen, um diesem Mißstand abzuhelfen und eine Wiederholung auszuschließen? Henderson Die Anfrage der Frau Abgeordneten ist zweifelsohne von eminenter Wichtigkeit, nicht nur für die von ihr erwähnten Person selbst, sondern insofern, als sie sicherlich auch andere Bürger der Union in ähnlichen Situationen direkt betrifft. Dennoch geht es hier um die Frage - und soviel hat die Frau Abgeordnete in ihrer Anfrage angedeutet -, ob ein bestimmter Mitgliedstaat die betreffenden Bestimmungen des Gemeinschaftsrechts korrekt anwendet. Ich möchte darauf hinweisen, daß dies keine Angelegenheit des Rates, sondern der Kommission ist. Gemäß Artikel 155 erster Absatz des EG-Vertrages hat die Kommission für die Anwendung dieses Vertrags sowie der von den Organen aufgrund dieses Vertrags getroffenen Bestimmungen Sorge zu tragen. Diesbezüglich heißt es in Artikel 169 des Vertrags, daß die Kommission ein Vertragsverletzungsverfahren vor dem Europäischen Gerichtshof gegen einen Mitgliedstaat einleiten kann, wenn dieser gegen eine Verpflichtung aus dem Vertrag verstößt. Artikel 177 des Vertrags steht einzelnen Personen ebenso als Rechtsmittel zur Verfügung, z.B. durch Behandlung einer Frage in einem Verfahren bei nationalen Gerichten, die dann an den Gerichtshof weitergeleitet wird zwecks Vorabentscheidung, ob die entsprechenden Bestimmungen des Gemeinschaftsrechts korrekt ausgelegt wurden. Ahlqvist Ich möchte dem Präsidenten für diese Antwort danken. Diese Sache betrifft ja nicht nur Schweden und Finnland, sondern es ist, wie der Präsident sagt, ein Verstoß gegen das EU-Prinzip der Freizügigkeit. Meiner Auffassung nach hat der Europäische Gerichtshof dies früher in einem ähnlichen Fall zwischen Dänemark und Deutschland hervorgehoben, im sogenannten Ryborgfall. Es freut mich auch zu hören, daß es Möglichkeiten gibt, d. h., daß sich die Kommission oder ein Einzelner an das Gericht wenden können. Ich möchte noch eine abschließende Frage stellen: Was wollen Sie, Herr Ratspräsident, diesen EU-Bürgern sagen? Henderson Ich möchte Frau Ahlqvist sagen, daß ich mich nicht zu dem von der Frau Abgeordneten angesprochenen Einzelfall äußern kann, aber ich möchte sie hinweisen auf den in einem 1991er Verfahren bereits vom Gerichtshof gefaßten Entschluß hinweisen. Hier heißt es, daß ein Staatsbürger des EU-Mitgliedstaats B, der in den Mitgliedstaat A umgezogen ist und dort Arbeit und Wohnung gefunden hat, ab einem bestimmten Zeitpunkt und länger als ein Jahr fast jede Nacht und am Wochenende mit einer weiblichen Bekannten in Mitgliedstaat B verbracht hat, wobei er seinen Arbeitsplatz und seine Wohnung in Mitgliedstaat A behalten hat, als Tatsache allein nicht ausreicht, um zu dem Schluß zu kommen, daß er seinen Hauptwohnsitz in Mitgliedstaat B verlegt hat. Sjöstedt Ich möchte dem Rat für die Antwort danken, die ich erhalten habe. Ich verstehe auch, daß es Aufgabe der Kommission ist, die Beachtung dieser Vorschriften zu überwachen. Gleichzeitig ist dies ein sehr ernstes Problem. Es gibt jetzt ziemlich viele Beispiele für - fast kann man schon sagen - " Schikanen" gegen schwedische Bürger. Es gibt ein Paar, das ein Ferienhaus in Finnland hat, und der finnische Zoll hat ihr Auto beschlagnahmt, da sie zu oft zu ihrem Ferienhaus gefahren sind. Es ist ja so, daß der Rat damals die Richtlinie beschlossen hat, die als Grundlage für das Verhalten des finnischen Zolls dient. Der Rat muß trotz allem eine Vorstellung davon haben, ob dies die Absicht der Richtlinie war, d. h., daß man auf diese Weise verhindern kann, daß junge Männer ihre Freundinnen treffen oder daß ältere Paare ihre Ferienhäuser aufsuchen. Ich frage mich also, ob Sie finden, daß dies die Absicht der Richtlinie war, die der Rat angenommen hat? Henderson Ich denke, ich muß auf die Grundaussage meiner ersten Antwort zurückkommen, nämlich, daß die Beantwortung dieser Frage eigentlich nicht dem Rat obliegt. Es gibt Mittel und Wege, um die Lage zu klären, wenn Sie sich einer Mißachtung des Gemeinschaftsrechts sicher sind. Sollte es Zweifel hinsichtlich der Zielsetzung des Gemeinschaftsrechts geben, so wäre es vielleicht angemessen, dies bei der Kommission vorzutragen. Es wäre unangemessen, wenn ich dazu Stellung nehmen würde. Thors Dies soll kein Länderkampf werden, sondern ein kombinierter Versuch, dasselbe Ziel zu erreichen wie die Freunde auf der anderen Seite des Meerbusens. Ich möchte mitteilen, daß ich persönlich bei der Kommission eine Beschwerde über die finnische Autobesteuerung eingereicht habe. Die Frage, die ich dem Ministerrat stellen will, ist, ob es nicht von grundlegender Bedeutung wäre, daß sich der Ministerrat und die Mitgliedstaaten auf gemeinsame Richtlinien einigen könnten, einmal in bezug auf die Autobesteuerung, und zweitens in bezug auf die Definition des Heimatorts gemäß den Vorschriften der Steuergesetze, etwas, was im Petitionsausschuß des Parlaments oft aufgetaucht ist. Dies müßte auch harmonisiert werden, da wir viele Fälle erlebt haben, daß Personen auf die von Frau Ahlqvist und Herrn Sjöstedt geschilderte Weise "schikaniert" wurden. Ist der Ministerrat bereit, hier Gesetzesinitiativen zu ergreifen? Henderson Ich möchte Frau Thors sagen, daß der freie Verkehr von der Höhe der Besteuerung von Fahrzeugen nicht beeinträchtigt wird. Die Höhe der Besteuerung liegt nicht in der Macht der Gemeinschaft. Aus diesem Grund kann ich nur folgendes wiederholen: Wenn angenommen wird, daß die Situation dem geltenden Gemeinschaftsrecht widerspricht, so müssen die Betroffenen die entsprechenden Mittel ergreifen und Wege einschlagen. Diejenigen, die glauben, daß die derzeitige Situation aufrechterhalten werden sollte, können ihre Meinung äußern und ihrerseits die notwendigen Ausführungen machen, die denen der anderen entgegenstehen mögen. In diesem Fall müssen die Gerichte entscheiden. Der Präsident Anfrage Nr. 4 von Konstantinos Hatzidakis (H-0948/97): Betrifft: Politische Vertretung Griechenlands im Ausschuß der Regionen In Artikel 198 a des Vertrags über die Europäische Union ist die Einsetzung eines "Ausschusses der Regionen" vorgesehen, dem Vertreter der regionalen und lokalen Gebietskörperschaften angehören. Diese Mitglieder werden auf Vorschlag der jeweiligen Mitgliedstaaten vom Rat einstimmig ernannt. Die griechische Regierung hat dem Rat für den nächsten Zeitraum von vier Jahren sechs Vertreter der regionalen Gebietskörperschaften und sechs Vertreter der lokalen Gebietskörperschaften vorgeschlagen. Die Mitglieder des Ausschusses der Regionen sind wie im Europäischen Parlament in politische Gruppierungen aufgeteilt. Von den insgesamt 12 ordentlichen Mitgliedern unseres Landes hat die griechische Regierung jedoch 10 Mitglieder aus ihren eigenen Reihen und sonstigen linken Gruppierungen vorgeschlagen, und lediglich zwei Mitglieder (einen Bürgermeister und einen Präfekten) aus den Reihen der offiziellen Opposition, die (gemäß den letzten Parlamentswahlen) 38 % des griechischen Volkes vertritt. Kein anderer Mitgliedstaat hat je eine ähnliche Taktik verfolgt. Auf diese Art und Weise wird das Gerangel zwischen den Parteien auf die europäische Ebene übertragen, wodurch die elementarsten Ziele der politischen Vertretung unseres Landes im Ausschuß der Regionen verfälscht werden. Kann der Rat mitteilen, was er bis zum 22. Januar 1998 zu unternehmen gedenkt, um der Verfälschung des griechischen politischen Willens in einer europäischen Institution, die die lokalen und regionalen Körperschaften vertritt, Einhalt zu gebieten? Henderson Die Mitglieder des Ausschusses der Regionen werden vom Rat durch einstimmigen Beschluß ernannt. Nominierungen für die nächste vierjährige Mitgliedschaft werden in nächster Zukunft vom Rat in Betracht gezogen. Nominierungen zur Mitgliedschaft obliegen den einzelnen Mitgliedstaaten. Die einzige Voraussetzung laut Vertrag, die von den Nominierten erfüllt werden muß, ist, daß sie Vertreter regionaler und lokaler Organe sein müssen. Hatzidakis Herr Präsident, Herr Minister, ich weiß, was der Vertrag vorsieht, und das steht auch in meiner Anfrage, daß nämlich keine konkreten Kriterien existieren. Angeblich ist aber die Europäische Union auf der Grundlage der Prinzipien der Demokratie und der Repräsentativität aufgebaut. Wir dürfen ebenfalls nicht verkennen, daß der Ausschuß der Regionen wie unser Europäisches Parlament in Fraktionen organisiert ist. Was ist also im konkreten Fall geschehen? Griechenland stehen zwölf Vertreter zu. Die Regierung, also die Sozialisten, hat vor vier Jahren auf der Grundlage der gleichen Ergebnisse der Kommunalwahlen den Schlüssel der griechischen Vertreter festgelegt, demgemäß unsere Partei, die größte Oppositionspartei, vier Sitze bekam. Jetzt, bei der neuen Zusammensetzung, hat die sozialistische Partei, die bei den letzten Wahlen auf 41 % kam, sieben Vertreter und wir nur zwei. Sie verstehen sicher, daß das eine offensichtliche Ungerechtigkeit ist. Ich weiß, daß Ihre Position da sehr heikel ist, möchte aber dennoch hoffen, daß es zumindest hinter den Kulissen Aktivitäten geben wird, um diese Frage zu regeln. Gestatten Sie mir abschließend, Herr Präsident, noch eine Frage an den Minister: Glauben Sie nicht, daß mit dieser Entscheidung ein Präzedenzfall geschaffen wird, so daß am Ende jeder machen kann, was er will? Und sagen Sie mir doch bitte, wo Ihres Wissens sonst noch so etwas geschieht, wie das, was ich hier angeprangert habe! Henderson Herr Hatzidakis, ich muß wirklich noch einmal auf meine erste Äußerung zu dieser Anfrage zurückkommen. Wie Sie selbst schon bei der Formulierung der Frage bestätigt haben, heißt es in Artikel 198a des Vertrags, - über die Einrichtung des Ausschusses der Regionen, der sich aus Vertretern regionaler und lokaler Organe zusammensetzt - daß die Zugehörigkeit zu einem regionalen oder lokalen Organ gemäß des europäischen Vertrags die einzige Voraussetzung für die Ernennung von Mitgliedern in den Ausschuß der Regionen darstellt. Der Rat hat kein Recht, die politische Gesinnung der Nominierten in Frage zu stellen. Ich denke nicht, daß es hier einen Präzedenzfall gibt, und hinsichtlich anderer Beispiele bin ich nicht darüber informiert, wer in der Vergangenheit ernannt wurde. Ich nehme an, daß der Fragesteller den gleichen Zugang zu diesen Informationen hat wie ich. Wenn er eine Antwort wünscht, so kann der dies zweifelsohne zu einem späteren Zeitpunkt mit Vorankündigung ansprechen. Ephremidis Herr Präsident, ich habe die Antwort des amtierenden Ratspräsidenten gehört. Ich gehöre nicht zu denen, die eine Einmischung in die inneren Angelegenheiten ihres Landes wünschen, besonders wenn es um Vertreter Englands geht, denn wir haben sehr bittere und schmerzhafte Erfahrungen mit deren Einmischung machen müssen. Das Problem liegt jedoch woanders. Die Europäische Union verlangt Repräsentativität in diesem Organ. Deshalb fordert sie, daß die Vertreter gewählt werden müssen. Aber was geschieht nun, wenn es mehrere gewählt werden, und die einen sind die schwarzen und werden von der Regierung nicht vorgeschlagen, und die anderen sind die weißen, also Parteigenossen, und werden vorgeschlagen? Da wird doch die Repräsentativität in diesem Gemeinschaftsorgan verfälscht, und Sie sind verpflichtet, sich damit zu befassen, so wie Sie die unwichtigsten Angelegenheiten anprangern und wegen irgendwelcher Betrügereien Jagd auf kleine Produzenten machen. Hier haben wir einen politischen Betrug allererster Größenordnung, und deshalb müssen Sie einschreiten. Henderson Herr Präsident, ich habe meinen beiden Antworten wirklich nichts mehr hinzuzufügen, welche die Sachlage hoffentlich ausreichend klären konnten. Die Grundvoraussetzung für Nominierungen ist die Zugehörigkeit zu regionalen und lokalen Organen, und es ist nicht unsere Aufgabe, politische Gesinnungen zu bewerten. Papakyriazis Herr Präsident, Herr Ratspräsident, ich verstehe und teile Ihre Ratlosigkeit in dieser Debatte. Irgendwo, Herr Henderson, haben Sie gesagt, in einer anderen Phase der heutigen Aussprache, Sie hätten irgendwann das Gefühl gehabt, Sie seien im Parlament der Gemeinschaften. Etwas ähnliches könnte jetzt auch ich sagen, daß es mir nämlich vorkommt, als sei ich im griechischen Parlament. Es handelt sich hier meines Erachtens um eine Frage, die - wenn Sie wirklich die Bedeutung hat, die ihr Herr Hatzidakis beimißt - genau dort hätte debattiert werden müssen. Im übrigen ist mir die Auffassung ganz neu, daß die kommunalen, lokalen und regionalen Gebietskörperschaften nach dem Proporz von politischen Kräften und Parteien besetzt werden. Bei der Vertretung in den lokalen Behörden geht es doch wohl um etwas anderes. Wie dem auch sei, Herr Henderson, vielleicht haben Sie ja die Möglichkeit, sich in der Zukunft mit einer ähnlichen Frage auseinanderzusetzen, wenn Sie, wie Sie sagten, mehr Erfahrung in solchen Dingen haben. Ich glaube jedoch, daß ein solches Problem, wie es Herr Hatzidakis versucht hat uns aufzutischen, gar nicht zur Debatte steht - er hätte das nicht tun sollen. Henderson Es wird oft gesagt, daß man sich in Familienstreitigkeiten lieber nicht einmischen sollte, aber manchmal ist es recht amüsant, sie sich als Außenstehender anzuschauen. Für mich ist offensichtlich, daß sich bei manchen Fragen lokale politische Differenzen in die Debatte einschleichen. Ich kann dem bereits zur Ausgangsfrage Gesagten wirklich nichts mehr hinzufügen. Watson Nicht so sehr eine Frage der Ordnung, Herr Präsident. Ich habe mich gefragt, ob der amtierende Präsident die Tatsache wohl kommentieren würde, daß es sich hierbei nicht um ein Problem handelt, das nur in Griechenland existiert, sondern auch in einer Reihe von Mitgliedstaaten und habe mich gefragt, ob er seine eigene Regierung auffordern wird, das politische Gleichgewicht der britischen Vertretung im Ausschuß der Regionen zu prüfen? Der Präsident Anfrage Nr. 5 von Gary Titley (H-0950/97): Betrifft: Ablauf des SFOR-Mandats und der Friedensprozeß in Bosnien Wie beurteilt der Rat die Entwicklung des Friedensprozesses in Bosnien angesichts des Ablaufs des SFOR-Mandats im Juni 1998? Henderson Der Friedensprozeß hat gute Fortschritte gemacht seit Unterzeichnung von Dayton vor zwei Jahren. Insbesondere viele der militärischen Bestimmungen wurden durchgeführt. Im kommenden Jahr wird die Durchführung ziviler Belange im Mittelpunkt stehen, aber klar ist dabei, daß dies weiterhin eine sichere und stabile Lage erfordert. Der Friedensrat, an dem die Europäische Union und die Mitgliedstaaten aktiv beteiligt sind, betrachtete die Fortsetzung militärischer Präsenz auf der Bonner Konferenz am 9./10. Dezember für unerläßlich für die Ausführung dieser Aufgabe und begrüßten den Plan der NATO, Möglichkeiten einer Verlängerung des SFOR Mandats multinationaler Art über Juni 1998 hinaus zu erwägen. Die Europäische Union hat ihrer Unterstützung eines Hohen Vertreters für die GASP Ausdruck verliehen, indem sie die Beschlüsse des Bonner Friedensrats durchgesetzt hat. Titley Ich möchte meine Ausführungen beginnen mit einem herzlichen Willkommen an Herrn Henderson in seiner Funktion als amtierender Präsident zur Fragestunde im Europäischen Parlaments. Ich würde ihm gern drei kurze Fragen stellen. Erstens, gibt es irgendwelche Anzeichen dafür, daß die USA ihre Truppen weiterhin in Bosnien stationieren wird und, wenn dies so ist, werden diese tatsächlich in Bosnien stationiert sein oder weit weg in Ungarn? Zweitens, ist es nicht höchste Zeit für europäische Überlegungen zu einer europäischen Verteidigungsidentität, um diese zu aktualisieren und damit wir endlich mehr Verantwortung für den bosnischen Friedensprozeß zu übernehmen? Drittens, räumt er ein, daß alles auf ein zweites Zypern mit ständiger militärischer Präsenz in einem geteilten Land hinauslaufen kann, wenn wir die zivilen Aspekte von Dayton nicht auf den Weg bringen? Henderson Ich danke dem Herrn Abgeordneten herzlich für die netten Bemerkungen und für seine Frage. Ich muß ihm mitteilen, daß die amerikanische Regierung noch keine Entscheidung getroffen hat, obwohl die Angelegenheit diskutiert wird. Eine Reihe von Mitgliedstaaten hat sich zu dieser Frage geäußert, und Ende dieser Woche werden in Washington Treffen zwischen der Präsidentschaft und der US-Regierung stattfinden. Ich bin sicher, daß dies eines der Themen ist, die erörtert werden. Ich stimme Ihnen zu, daß es wichtig ist, mehr Verantwortung zu übernehmen, und die Präsidentschaft hofft, daß sich dieses Thema in den nächsten sechs Monaten zu einer entscheidenden außenpolitischen Priorität entwickeln wird. Auf lange Sicht hat der Herr Abgeordnete vollkommen Recht, daß es wichtig ist, die Situation politisch, diplomatisch und militärisch weiter "im Griff zu haben" , um es salopp zu formulieren. Weitere Fortschritte sind von eminenter Wichtigkeit, auch wenn es nur langsam vorangeht, damit für die ein Ende in Sicht ist, die unter der Situation zu Land leiden, besonders die Zivilbevölkerung, und damit sie den Friedensprozeß weiterhin unterstützen. Hoffentlich wird dies - wenn nicht kurzfristig, dann mittelfristig - ein gutes Ende nehmen und sich nicht zu einer dieser internationalen Krisensituationen zuspitzen, die sich über Jahre hinziehen, anstatt gelöst zu werden und wo Fortschritte quasi undenkbar sind. Posselt Herr Ratspräsident! Die Dauer des SFOR-Mandats hängt natürlich auch mit der inneren Entwicklung in Bosnien-Herzegowina zusammen. Hier möchte ich zwei Punkte anschneiden. Erstens die Frage der Rückkehr der Vertriebenen. Es gibt überall Probleme, in allen drei Teilstaaten, aber am meisten in der Republik Srpska, wo es bisher eigentlich gar keine Rückkehr gab, und ich möchte fragen, ob man nicht zumindest mit Frau Plavsic verbindlich vereinbaren könnte, daß im Raum Banja Luka endlich Möglichkeiten zur Rückkehr von Vertriebenen geschaffen werden. Der Bischof von Banja Luka war vor einigen Wochen hier in Straßburg und hat genau diese Forderung an uns gerichtet. Der zweite Punkt bezieht sich auf die Kriegsverbrecherfrage, vor allem Herrn Karadzic betreffend, aber auch andere Kriegsverbrecher. Auch hier muß ein Fortschritt erzielt werden, denn solange diese beiden Punkte nicht geklärt sind, wird auch das SFOR-Mandat nicht beendet werden können. Henderson Der Fragesteller führt den sehr wichtigen Punkt an, daß eine Schlüsselfrage im Dayton-Ablauf die Rückkehr von Flüchtlingen ist. Jeder mögliche Einfluß von Seiten der Präsidentschaft wird dahingehen, die Betroffenen bei der Verfolgung dieses Weges zu unterstützen. Truscott Mich beziehend auf Herrn Titleys Frage an die amtierende Präsidentschaft begrüße ich Herrn Hendersons Bestätigung, daß die Frage des US-Einsatzes in Bosnien-Herzegowina auf der Tagesordnung des ministeriellen Treffens zwischen der EU und der USA in Washington stehen wird. Ich möchte gern noch ein weiteres Thema angehen. Wird der amtierende Präsident auch die Priorität ansprechen, die er verbesserten EU-Hilfsleistungen für Bosnien-Herzegowina beimißt? Henderson Ich danke dem Herrn Abgeordneten für seine Frage. Ich möchte nur kurz erwähnen, daß die Problematik, auf die ich mich bezogen habe, nicht aus rein formalen Gründen auf der Tagesordnung des Besuchs der Präsidentschaft steht. Allerdings ist dies ein Thema, das bei einigen Gelegenheiten von einigen Mitgliedstaaten behandelt wurde und permanent erörtert wird. Die Frage der Hilfsleistungen ist von eminenter Bedeutung. Ich hoffe, daß ich den Herrn Abgeordneten davon überzeugen kann, daß wir im Zuge der Präsidentschaft alles tun werden, um den betroffenen Menschen die Hilfsleistungen zukommen zu lassen, die ja im Grunde verfügbar sind. Es geht darum, so schnell wie möglich grünes Licht zu bekommen von den Verantwortlichen vor Ort, was davon abhängt, ob die Hilfsleistungen wirklich für die gedachten Zwecke verwendet werden und davon, ob die vorhandene Infrastruktur für die Verteilung ausreichend ist. Hoffentlich wird uns dieses grüne Licht möglichst rasch gegeben. Dann, so hoffe ich, wird ist es möglich, diese Hilfsleistungen rasch in Tat umzusetzen. Der Präsident Anfrage Nr. 6 von Bernd Posselt (H-0951/97): Betrifft: Menschenrechte in Kuba Wie beurteilt der Rat im Lichte seiner kritischen Stellungnahme vom Dezember 1997 die politische und vor allem die Menschenrechtssituation in Kuba, einschließlich der Frage der Gewissens- und Religionsfreiheit? Wie steht er in diesem Zusammenhang zu einem Beitritt Kubas zum Lomé-Abkommen? Henderson Bei seiner zweiten Bewertung der Lage auf Kuba beschloß der Rat im Dezember 1997 einstimmig, daß in den sechs Monaten seit der letzten Bewertung keine wesentlichen Veränderungen politischer und wirtschaftlicher Natur auf Kuba zu verzeichnen waren. Der Rat betonte erneut, daß das Ziel der Europäischen Union im Hinblick auf Kuba die Förderung eines friedlichen Übergangs zur Demokratie, die Beachtung der Menschenrechte und der Grundfreiheiten, der dauerhafte wirtschaftliche Aufschwung und die Verbesserung des Lebensstandards des kubanischen Volkes bleibe. Gewissens- und Religionsfreiheit werden den kubanischen Bürgern in der kubanischen Verfassung explizit nicht zugestanden, weshalb in der Praxis der Umgang der Behörden mit diesen von Fall zu Fall verschieden ist. Kuba hat keinen Beitrittsantrag für die Gruppe der AKP-Staaten gestellt. Der Rat hat die Möglichkeit nicht diskutiert, daß Kuba dem sich dem Lomé-Abkommen anschließen könnte. Mitgliedschaft zu den AKP-Staaten ist in erster Linie eine Angelegenheit der AKP-Staaten selbst. Trotzdem ist klar, daß, käme Kuba als Mitglied in Betracht, das Land sich an bewährte Bestimmungen des Lomé-Abkommens halten müßte, zu denen die Einhaltung der Menschenrechte und das Prinzip der Rechtsstaatlichkeit und der Demokratie zählen. Posselt Herr Präsident! Vielen Dank für Ihre sehr präzise Auskunft. Ich möchte nur zwei ergänzende Aspekte ansprechen. Wir hatten am letzten Sonntag Wahlen in Kuba, wo 601 von 601 Kandidaten für das Parlament gewählt wurden, und ich wollte den Rat fragen, wo da eigentlich eine Entwicklung hin zur Demokratie festzustellen ist! Die zweite Frage, die ich stellen wollte, ist: Nächste Woche, glaube ich, ist es schon so weit, wird der Papst in Kuba sein, und wir erleben, daß der internationalen Presse der Zugang nach Kuba verwehrt wird, daß also großen Zeitungen die Akkreditierung in Kuba für dieses Ereignis nicht erteilt wird, und ich wollte den Rat auch darauf hinweisen. Henderson Meiner Überzeugung nach können die Abgeordneten ihnen angemessen erscheinende Urteile zu Kuba abgeben, so wie ich dies als Individuum tun kann. Als amtierender Präsident jedoch habe ich keinen Zugang zu speziellen Informationen, die mir eine andere Einschätzung erlauben würden. Was ich anmerken möchte ist, daß bei jeder Definition von Demokratie Wahlen eine ganz große Rolle spielen. Sie stellen eine unabdingbare Voraussetzung für Demokratie dar, aber sie sind nicht die einzige. Es gibt andere Voraussetzungen, die in einer Demokratie ebenso gegeben sein müssen: Pressefreiheit, Menschenrechte und andere Aspekte. Ich war mir der besonderen Umstände nicht bewußt, auf die ich in Zusammenhang mit der Berichterstattung in der Presse über den bevorstehenden Besuch aufmerksam wurde. Ich kann nur sagen, daß ich die tatsächliche Entwicklung sehr genau verfolgen werde, so wie ich hier Prognosen dazu anhöre, was passieren könnte, und ich werde über sämtliche Berichte zu diesem Thema intensiv nachdenken. Diese Gedanken werden der Präsidentschaft bei der Formulierung von Entschließungen zu der momentanen Lage auf Kuba und bei der Entscheidung dazu dienlich sein, wie wir auf die diversen Geschehnisse dort am besten reagieren. Hardstaff Auch ich möchte gern den neuen amtierenden Präsidenten willkommen heißen und ihn fragen, ob er nicht auch der Meinung ist, daß das von den USA verhängte Handelsembargo in Wirklichkeit die Beziehung zwischen Kuba und der ehemaligen UdSSR intensiviert hat? Dem Land wirtschaftliche Abhängigkeit aufzuoktroyieren war im Hinblick auf eine demokratische Entwicklung völlig destruktiv. Es gibt Länder, die von unter dem Lomé-Abkommen geschlossenen Handelsvereinbarungen mit Regierungen profitieren, die weit entfernt sind von der Art parlamentarischer Demokratie, wie wir sie in Europa kennen. Dennoch gewähren sie Handelsvorteile. Ist es nicht wahrscheinlicher, daß Kuba durch eine stärkere Einbindung in den Handel mit demokratischen Ländern und durch die Wiedereingliederung in das Weltgeschehen der Mitte den Weg zu einer demokratischeren Regierungsform finden wird als dadurch, daß es wie ein Aussätziger behandelt wird? Henderson Ich möchte dem Herrn Abgeordneten für die zusätzliche Frage danken. Die Existenz des Handelsembargo der USA wird von niemandem bestritten, und die Abgeordneten werde ihre eigenen Schlüsse ziehen hinsichtlich der Wirkung über eine so lange Zeit hinweg. Ich denke, daß wir der Tatsache Aufmerksamkeit schenken sollten, daß die Europäische Union solch ein Embargo nie gebilligt, sondern sich für das Gespräch und Überzeugungsarbeit ausgesprochen hat, um einen Wandel in Europa zu begünstigen. In der Tat weiß ich, daß viele Mitgliedstaaten der Europäischen Union Kuba besucht haben, um an Gesprächen teilzunehmen und die kubanische Regierung dazu zu bringen, ihre Haltung zu einer Reihe von politischen und wirtschaftlichen Themen zu ändern. Smith Vielen Dank an Herrn Morris für die Minute Redezeit. Ich frage mich, ob der amtierende Präsident meine Meinung teilt, daß die Menschenrechte der kubanischen Kinder von ein und demselben Handelsembargo betroffen waren, von dem Frau Hardstaff sprach? Kinder hatten nichts zu essen und keine Medikamente wegen des Handelsembargos der USA. Finden Sie nicht auch, daß ein sofortiges Aufheben des amerikanischen Embargos einen wesentlichen Beitrag zur Anhebung des Lebensstandards des kubanischen Volkes leisten würde? Dieses Embargo steht im Widerspruch zu allen internationalen Abkommen, allen internationalen Gesetzen und ist, so wie das Helms-Burton Gesetz, in der Tat von der Europäischen Union verurteilt worden. Zu Herrn Posselts Information: Er wird alles über den Papstbesuch auf Kuba im Morning Star nachlesen können. Henderson Mir ist die Not der Armen auf Kuba klar - insbesondere die der Kinder, die unter der momentanen Situation sehr leiden, wofür es ja genügend Beweise gibt. Die Verantwortung hierfür liegt hauptsächlich bei der kubanischen Regierung. Das soll nicht heißen, daß es nicht auch andere Einflüsse gibt, aber die Verantwortung für eine interne Situation muß von jeder Regierung anerkannt werden. Wie ich schon in meiner Antwort auf Frau Hardstaffs Anfrage sagte, halte ich das Embargo nicht für den richten Weg nach vorn, sondern erachte Überzeugungsarbeit als sinnvoller, und wäre die kubanische Regierung empfänglicher für diese Überzeugungsarbeit, so wäre es möglich, daß es von vermehrten Handelsverbindungen profitieren würde, vielleicht von mehr Hilfsleistungen, und dies allein wäre ein entscheidender Beitrag dazu, den ärmsten Menschen in diesem Land zu helfen, insbesondere den Kindern. Der Präsident Anfrage Nr. 7 von Glenys Kinnock (H-0953/97): Betrifft: Handelsverhandlungen Südafrika/EU Kann der amtierende Präsident bestätigen, daß der Abschluß der EU-Handelsverhandlungen mit Südafrika für die britische Präsidentschaft Vorrang hat? Geht er davon aus, daß die Schwierigkeiten im Zusammenhang mit Agrarerzeugnissen, Wein und Spirituosen und Fischereierzeugnissen überwunden werden können? Henderson Die Präsidentschaft möchte gern ihre Zufriedenheit über den Durchbruch bei den Verhandlungen mit Südafrika Ende 1997 zum Ausdruck bringen, als Südafrika der Europäischen Union ihr detailliertes Handelsangebot unterbreitete. Die Gemeinschaft bereitet im Augenblick ein ebenso detailliertes Handelsangebot vor, das sie Südafrika so schnell wie möglich vorzulegen beabsichtigt. Der amtierende Präsident kann bestätigen, daß der Abschluß der Verhandlungen mit Südafrika zum Handel eine der Prioritäten der britischen Präsidentschaft darstellt. Der Präsidentschaft ist sich dessen bewußt, wie sensibel manche Mitgliedstaaten auf bestimmte Produkte reagieren. Diese Sensibilität und die Interessen der Gemeinschaft auch in anderen Regionen müssen bei den Verhandlungen mit Südafrika natürlich in Betracht gezogen werden. Die Präsidentschaft wird sich für einen erfolgreichen Ausgang bei all diesen Punkten einsetzen. Kinnock, Glenys Nochmals ein Willkommen dem britischen Labour-Vertreter und amtierenden Präsidenten. Ich möchte gern aufgreifen, was Sie zu den umstrittenen Produkten gesagt haben, um die es bei diesen Verhandlungen geht und fragen, ob die Präsidentschaft getrennte Protokolle für diese Produkte für sinnvoll erachtet, insbesondere in bezug auf Weine und Spirituosen, um wenigstens etwas bei den Verhandlungen voranzukommen und, natürlich, die Aussichten auf eine Vereinbarung in der Fischerei zu verbessern? Wäre es nicht klug, in dieser Phase und, wie Sie, einen positiven Ausgang der Verhandlungen annehmend, Präsident Nelson Mandela unverzüglich zu dem Gipfel in Cardiff einzuladen, damit er persönlich sein Siegel unter die Vereinbarungen setzt, die wir zu schließen hoffen und, natürlich, damit er das erste Mal in seinem Leben Wales besucht und die Reize entdecken kann, die es zu bieten hat? Henderson Ich danke der Frau Abgeordneten für ihre netten Bemerkungen und für ihre Frage. Ich bin auch davon überzeugt, daß Fortschritte bei dem Versuch, während der britischen Präsidentschaft eine Vereinbarung mit Südafrika zu schließen, äußerst wichtig sind, und dieses Anliegen steht weit oben auf unserer Prioritätenliste in diesem Tätigkeitsbereich. Ich möchte Ihnen sagen, daß ich keinen sich abzeichnenden Weg beim Umgang mit den verschiedenen Themen in den Gesprächen außer acht lassen werde. Ich schließe die Möglichkeit getrennter Protokolle nicht aus, aber die Kommission müßte dies natürlich in Betracht ziehen, und wir erwarten die Vorschläge der Kommission mit großer Spannung, die dann im Rat diskutiert werden. Ich hoffe, ich konnte sie davon überzeugen, daß wir an schnellst möglichen Fortschritten interessiert sind. Im Hinblick auf die Bemerkungen der Frau Abgeordneten zum Gipfeltreffen in Cardiff in Wales folgendes: Es wäre ein schöne Sache, wenn Präsident Mandela seinen Besuch einrichten könnte. Bis dahin bleiben uns noch fünf Monate, und ich hoffe, daß diese Frage zur angemessenen Zeit maßgeblich beantwortet werden wird. Spiers Ich begrüße den vorsichtigen Optimismus des amtierenden Ratspräsidenten an dieser Stelle. Dennoch muß ich bemerken, daß uns in diesem Haus seit dem Ende der Apartheid unendlich viel guter Wille Südafrika gegenüber zu Ohren gekommen ist, aber relativ wenig in die Tat umgesetzt wurde, insbesondere bei den Handels- und Kooperationsgesprächen. Die Zeit läuft in einem gewissen Sinne ab, denn nach der britischen Präsidentschaft werden andere Ereignisse - Neuverhandlung des Lomé-Abkommens, Erweiterung und so weiter - sehr rasch die Tagesordnung beherrschen. Also müssen wir, wenn wir eine Einigung erzielen wollen, dies während der britischen Präsidentschaft tun. Bisher lagen die Schwierigkeiten beim Rat, nicht bei der Kommission und schon gar nicht beim Parlament, und falls die südafrikanische Regierung auf den Rat zukommt, um ein Mandat neu zu verhandeln, dann muß die britische Präsidentschaft in der Tat absolute Priorität einräumen, um die eher zurückhaltenden Mitgliedstaaten zu einem Einvernehmen zu bewegen. Also hoffe ich, daß allen bewußt ist, daß es ein neu verhandeltes Mandat geben könnte und, daß die britische Präsidentschaft dies ganz oben auf die Tagesordnung setzen wird, sollte dies erforderlich sein. Henderson Vielen Dank für die zusätzliche Frage. Meiner Ansicht nach hebt sie einen ganz wichtigen Aspekt hervor. In den nächsten fünf Monaten gibt es Raum für Bemühungen, eine Vereinbarung zu treffen. Im Anschluß an diesen Zeitraum werden viele andere Belange auf der Tagesordnung unsere Aufmerksamkeit verlangen. Mich persönlich haben die Aussagen der beiden verhandelnden Parteien, daß bis Mitte 1998 eine Vereinbarung getroffen sein wird, ein Gefühl der Sicherheit gegeben. Deshalb habe ich allen Grund, optimistisch zu sein und ich kann Ihnen versichern, daß wir während unserer Präsidentschaft alle Kräfte daran setzen werden, die Union bei der Bemühung um eine rasche Vereinbarung einzubeziehen, so daß alle Beteiligten daraus Nutzen ziehen werden, insbesondere jene in den ärmeren Teilen der Gemeinschaft und in Südafrika, die diesen Nutzen ganz besonders benötigen. Crampton Ich heiße den amtierenden Präsidenten willkommen. Für das südafrikanische Handelsabkommen ist dies zweifelsohne eine positive Neuigkeit, aber ich sehe zwei Probleme in Zusammenhang mit einem der schwierigen oder umstrittenen Themen, auf die er und Frau Kinnock sich bezogen haben. Zum einen die südafrikanische Fischereifrage. Ich habe den Botschafter und die Minister für Fischerei aus Südafrika bei einer Reihe von Gelegenheiten getroffen und ich hoffe, ich kann davon ausgehen, daß die Kommission Südafrika nicht unter Druck setzen wird, ihre Gewässer für die Flotten der Europäischen Union zu öffnen, bevor es dazu bereit ist oder bevor es sich dazu entschieden hat. Ich hoffe, daß dies respektiert wird. Bei der Fischerei handelt es sich um ein unglaublich schwieriges Thema. Zum anderen haben wir das Problem Südafrikas in der Region. Zweifellos ist es die dominante politische und wirtschaftliche Kraft im südlichen Afrika, und ich bin über die Auswirkungen einer Vereinbarung auf umliegende Staaten, insbesondere auf Namibia und seine Fischereiindustrie besorgt - ich hoffe, daß dies nicht vergessen wird. Henderson Ich möchte klarstellen, daß ich die angeführten Aspekte verstehe, aber man muß zuallererst zwischen einer Politik für Südafrika und einer Politik für das südliche Afrika unterscheiden; dies ist ein Punkt, der die vom Kollegen vorgebrachten Angelegenheiten betrifft. Ich hoffe, Herr Crampton stimmt mir zu, daß man in der Anfangsphase einer Verhandlung am besten keinen Punkt von dieser Verhandlung ausschließt. Das soll nicht heißen, daß manche der von ihm aufgeworfenen Punkte nicht mit dem Endergebnis der Verhandlung in Einklang stehen werden. Dennoch wäre es meiner Meinung nach falsch von mir, vorauszunehmen, was die verhandelnden Parteien vielleicht vereinbaren werden, und dies gilt für sämtliche Aspekte. Wie ich schon in meiner Antwort auf Frau Kinnocks Frage und die erste Frage zu diesem Thema sagte, schließe ich die Möglichkeit getrennter Protokolle in bestimmten Handelsbereichen nicht aus. Darüber müssen sich die verhandelnden Parteien besprechen, wenn sie das Thema abhandeln. Der Präsident Anfrage Nr. 8 von Nikolaos Papakyriazis (H-0954/97): Betrifft: Sacharow-Preis im Europäischen Parlament - Inhaftierung von Leyla Zana in der Türkei Am Mittwoch, dem 17. Dezember wird im Europäischen Parlament der algerischen Journalistin Salima Ghezali der Sacharow-Preis 1997 für ihren Kampf für die Menschenrechte und die friedliche Lösung der Algerierkrise verliehen. 1995 wurde mit dem Sacharow-Preis Frau Leyla Zana, die Abgeordnete kurdischer Abstammung im türkischen Parlament, für ihren kompromißlosen Kampf geehrt, der ihr eine schonungslose Verfolgung und die Inhaftierung durch die türkische Regierung einbrachte. Heute, zwei Jahre später, ist Leyla Zana noch immer in der Türkei inhaftiert, obwohl sie in der internationalen Gemeinschaft zum Symbol einer Frau erhoben worden ist, die friedlich für das Überleben eines Volkes kämpft, das in der Türkei nach wie vor der Unterdrückung und der blutigen Repression ausgesetzt ist. Jetzt, wo die Türkei die Annäherung an die Europäische Union sucht und das Thema der Beziehungen der Europäischen Union zur Türkei erörtert wird, gewinnt das Symbol Leyla Zana besondere Aktualität. Voraussetzung und Bedingung für die Mitgliedschaft in der Europäischen Union ist nach wie vor die Achtung der Menschenrechte, des Völkerrechts und der Demokratie. Welche Maßnahme gedenkt der Rat zu treffen, um bei der türkischen Regierung zu erreichen, daß sie ihre elementaren Verpflichtungen einhält und die Abgeordnete Leyla Zana unverzüglich freiläßt? Henderson Das Europäische Ratstreffen am 12. und 13. Dezember 1997 in Luxemburg unterstrich, wie wichtig es für die türkische Regierung ist, ihren grundlegenden Verpflichtungen in Menschenrechtsfragen und Demokratie nachzukommen. In Übereinstimmung mit dem bei der Assoziierungs-Ratstagung mit der Türkei am 29. April 1997 formulierten Standpunkt des Rates wurde dort erneut betont, daß ein Ausbau der Beziehungen zwischen der Türkei und der Europäischen Union auch davon abhängt, ob die Türkei politische Reformen anstrebt, d.h. auch das Niveau und die Umsetzung der Menschenrechte an das Niveau der Europäischen Union angleicht und den Schutz von Minderheiten anerkennt. Der Rat bedauert die Haltung der türkischen Regierung in bezug auf den Fall von Frau Leyla Zana und kann Ihnen versichern, daß die Frage der Menschenrechte und der Demokratie, inbegriffen die Rechte der kurdischen Bevölkerung in der Türkei, weiterhin eine vorherrschende Stellung in seinem Programm einnehmen wird. Diese Themen sind bei unserem Umgang mit den türkischen Behörden allgegenwärtig. Papakyriazis Herr Ratspräsident, ich möchte die Gelegenheit nutzen, um in Ihrer Person die englische Labour-Regierung sowohl zur Übernahme des Ratsvorsitzes zu beglückwünschen als auch dazu, daß Herr Cook vor wenigen Stunden das Programm der englischen Präsidentschaft vorstellte, ein kreatives, dynamisches und sehr ehrgeiziges Programm. Haben Sie vielen Dank für Ihre Antwort auf meine Anfrage, die in meinen Augen sehr befriedigend und vollständig ist, zumindest was die allgemeinen Prinzipien betrifft. Meine Anfrage betraf jedoch konkret die Freilassung von Leyla Zana, unserer Kollegin und Abgeordneten des türkischen Parlaments, die wir hier, im Europäischen Parlament, für ihren Kampf für Demokratie mit einem wichtigen Preis, nämlich dem Sacharow-Preis, ausgezeichnet haben. Ich habe Verständnis dafür, Herr Ratspräsident, daß es Ihnen in den zwei Wochen seit der Übernahme des Ratsvorsitzes noch nicht möglich war, eine "persönliche" Haltung und Ansicht zu dem Thema zu entwickeln. Ich stelle die Frage nach der Notwendigkeit der sofortigen Freilassung von Leyla Zana jedoch in der Hoffnung, heute oder in absehbarer Zukunft eine konkrete Antwort von der Ratspräsidentschaft zu bekommen. Henderson Ich danke Herrn Papakyriazis für seine freundlichen Bemerkungen zu meiner Antwort. Ich habe dieser wirklich nur hinzuzufügen, daß die Präsidentschaft den von mir beschriebenen, eingeschlagenen Weg energisch verfolgen wird. Newens Ich möchte dem amtierenden Präsidenten für seine sehr einleuchtende Antwort danken, aber wird er auch bedenken, daß vielen von uns glauben gemacht wurde, daß eine Zustimmung zur Zollunion mit der Türkei, die wir im Haus erwogen haben, automatisch und zwangsläufig die Freilassung von Leyla Zana und anderen Gefangenen zur Folge haben würde? Dies ist nicht so gekommen. In der jetzigen Phase gibt es nicht nur Leyla Zana, wie wichtig ihr Fall auch sein mag, sondern viele andere kurdische Gefangene, die sich in einer vergleichbaren Lage befinden. Wird der amtierende Präsident den türkischen Behörden unmißverständlich zu verstehen geben, daß eine wirkliche Verbesserung in den Beziehungen zwischen der Türkei und der Europäischen Union, die wir uns alle wünschen, quasi undenkbar ist, bevor nicht das ein oder andere auf den Weg gebracht wird? Henderson Ich hoffe, ich konnte dem Herrn Abgeordneten davon überzeugen, daß die Menschenrechtsfrage einen ganz entscheidenden Teil der Außenpolitik im Zuge unserer Präsidentschaft ausmacht. Es hat in der Vergangenheit Situationen gegeben, in denen Zugeständnisse gemacht wurden. Wir werden den Kurs vehement weiterverfolgen, den ich in meiner Antwort auf die anfänglich gestellte Frage auf diesem Gebiet dargelegt habe. Wie der Abgeordnete und andere hoffe ich, daß unsere Bemühungen von Erfolg gekrönt sein werden. Eine Verbesserung der Menschenrechtslage in der Türkei ist ein ganz wesentlicher Bestandteil des laufenden Dialogs mit der türkischen Regierung und dem türkischen Volk. Lindqvist Ich bedanke mich für die Antworten, die wir bisher bekommen haben, was dieseAnfrage angeht. Ich glaube, daß die englische Präsidentschaft in diesen sechs Monaten große Dinge tun könnte. Dazu gehört das Problem der Menschenrechte und der inhaftierten Kurden, einschließlich Leyla Zana. Ich fand allerdings, daß im einleitenden Beitrag des Außenministers des Rates heute morgen sehr wenig über die Türkei gesagt wurde. Es wurde aber viel über Zypern gesagt. Ich habe eine Anschlußfrage, die vielleicht nicht direkt beantwortet werden kann, wofür ich Verständnis habe. Könnten Sie als Repräsentant der EU für sechs Monate vorschlagen, daß eine Delegation, z. B. der EU, der OSZE oder der UN in die Türkei geschickt wird, um herauszufinden, was dort passiert, und gute Verbindungen zu dem Land schaffen? Das ist eine klare Frage, auf die ich gerne eine Antwort hätte. Henderson Wie ich bereits anderen Abgeordneten zuvor gesagt habe, ist dies eine der Angelegenheiten mit absoluter Priorität im Rahmen der Präsidentschaft. Sie hängt zusammen mit anderen wichtigen außenpolitischen Belangen, die während unserer Präsidentschaft zur Diskussion stehen werden. Eine der Prioritäten, die wir für unsere Präsidentschaft gesetzt haben, ist das stete Bemühen um Fortschritte. Ich mache mir keine falschen Hoffnungen bezüglich der sich bei manchen Belangen stellenden Schwierigkeiten, aber ich hoffe, daß ich den Herrn Abgeordneten überzeugen, indem ich nochmals unsere Entschlossenheit zu Fortschritten betone. Ich persönlich bin sehr stark involviert; ich war erst kürzlich in der Türkei; ich lasse die Vorgänge und die Lage keine Sekunde aus den Augen, und ich habe der türkischen Regierung in meiner britischen Verantwortung oft dargestellt, welche Veränderungen ich und andere uns wünschen würden. Ich hoffe, daß meine im Zuge der Präsidentschaft unternommenen Anstrengungen dieser Art bei der türkischen Regierung auf fruchtbaren Boden fallen werden und sie einsehen wird, daß Veränderungen erforderlich sind und nicht nur den Menschen zugute kommen, die an Menschenrechtsverletzungen leiden - und zum Teil inhaftiert sind - sondern auch der Türkei und dem türkischen Volk zugute kommen bei der Verbesserung, Intensivierung und einer effektiveren Gestaltung der Beziehungen zur Europäischen Union. Der Präsident Anfrage Nr. 9 von Jonas Sjöstedt (H-0955/97): Betrifft: Eurodac-Übereinkommen Der Rat muß demnächst über die Gestaltung des gemeinsamen Systems der EU zur Überprüfung der Fingerabdrücke von Asylsuchenden (Eurodac) beschließen. Wie werden registrierte asylsuchende Personen die Möglichkeit haben, irrtümlich in das System aufgenommene falsche Informationen zu ihrer Person zu korrigieren? Werden in das Register aufgenommene Daten automatisch gelöscht, nachdem einem Asylsuchenden die Aufenthaltserlaubnis in einem Mitgliedstaat bewilligt wurde? Soll die Verpflichtung der Mitgliedstaaten zur Übermittlung von Daten an das Register bedeuten, daß die Fingerabdrücke letztendlich auch gewaltsam genommen werden können? Henderson Hinsichtlich des Entwurfs zum Eurodac-Abkommen möchte ich zunächst betonen, daß der Rat diesen Text dem Europäischen Parlament am 6. Oktober 1997 mit der Bitte um Stellungnahme vorgelegt hat. Die Beratungen des Rates finden zur Zeit statt, und momentan es ist schwierig vorauszusagen, welche Richtung die Beratungen einschlagen werden. Noch schwieriger ist vorauszusagen, wann der Rat zum Abschluß kommen wird. Dennoch sind in der jetzigen Phase zwei Dinge sicher. Erstens können Fingerabdrücke nur in völliger und absoluter Übereinstimmung mit dem Europäischen Abkommen zum Schutz der Menschenrechte und Grundfreiheiten genommen werden. Zweitens erwartet der Rat die Stellungnahme des Europäischen Parlaments zu diesem Entwurf des Abkommens mit Spannung, der vor gut zwei Monaten vorgelegt wurde. Tatsächlich hat sich der Rat noch nicht auf den gesamten Textentwurf verständigen können und beabsichtigt, seine Beratungen unter Einbeziehung der Stellungnahme des Europäischen Parlaments fortzusetzen. Sjöstedt Ich möchte dem Ministerrat für die Antwort danken. Ich verstehe, daß es nicht möglich ist, heute auf alle Fragen zu antworten. Ich halte es jedoch für wichtig, daß wir jetzt darüber diskutieren, da es zum Diskutieren zu spät ist, wenn der Beschluß gefaßt worden ist. In dem Vorschlag einer Entschließung, der bei der Sitzung des Ministerrats im Dezember vorlag, gibt es einen britischen und einen deutschen Vorbehalt, und zwar in bezug auf die Möglichkeit, Personenangaben für Flüchtlinge zu löschen, die eine Aufenthaltsgenehmigung bekommen haben. Dies halte ich für zentral, damit Personen, die sich in einem Land völlig legal aufhalten, nicht registriert werden. Es interessiert mich, ob Sie in der Sitzung des Ministerrats im Dezember zu einer Schlußfolgerung in diesem Punkt gekommen sind. Das zweite, was ich aufgreifen möchte, sind die Erfahrungen des Schengener Abkommens, das eine ähnliche Struktur wie das System Eurodac hat. Man kann dort erleben, daß die Rechte der Flüchtlinge sehr wenig beachtet werden, sie werden nicht informiert, wenn sie Asyl beantragen, und es ist in der Praxis sehr schwer für sie, einen Beschluß anzufechten. Wie kann man verhindern, daß in Eurodac dieselbe Rechtlosigkeit entsteht, die es heute im Schengen Information System gibt? Außerdem möchte ich meine Meinung darüber äußern, daß ich für unangemessen halte, daß von allen systematisch Fingerabdrücke genommen werden, auch von Kindern im Alter von 14 Jahren, und daß man im äußersten Fall auch Gewalt anwenden kann, um das zu tun. Hier handelt es sich nicht um Kriminelle, sondern um Flüchtlinge, d. h. um Menschen, die Schutz suchen. Henderson Ich muß Sie auf meine erste Antwort in diesem Bereich verweisen. Bei der Ratstagung im Dezember wurde Einigung darüber erzielt, die Inhalte einer Reihe von Artikeln auszusetzen. Über den Rest hat man sich noch nicht verständigen können. Also kann ich Ihnen versichern, daß diese Belange eingehend erörtert werden. Ich kann ihnen fest zusichern, daß sich der Rat sehr für die Rechte von Flüchtlingen einsetzt. Dies wurde bereits bei vielen Gelegenheiten unter Beweis gestellt. Ich hoffe, daß ich dies in meinem heutigen Beitrag zur Debatte der Kurdenfrage klargestellt habe. Während die Union einerseits zusammen mit den Mitgliedstaaten Maßnahmen zur Sicherung der Außengrenzen ergreifen muß, um eine Regelung für die Zuwanderungen zu finden, ist es genauso wichtig, daß die Union und die Mitgliedstaaten die Grundsätze unterstützen, die in der Genfer Flüchtlingskonvention niedergelegt sind. Ich hoffe, daß dadurch sichergestellt ist, daß wenn Flüchtlinge in einen Mitgliedstaat der Europäischen Union kommen und sagen, daß sie in ihrem Heimatland der Gefahr von Verfolgung ausgesetzt sind und vieles für die Gewährung politischen Asyls spricht, dieser Fall angehört wird und bei berechtigtem Anspruch politisches Asyl gewährt wird. Wenn Flüchtlinge das Gefühl haben, daß ihrem Fall nicht genügend Beachtung geschenkt wird, sollten sie bzw. ihre Vertreter in jedem Mitgliedstaat zu Maßnahmen greifen können, um ihre Rechte als echte Flüchtlinge geltend zu machen. Diese Möglichkeit ist in allen Mitgliedstaaten gesetzlich verankert, aber dies bedeutet nicht, daß immer alles ordnungsgemäß abläuft. In manchen Fällen werden Schnitzer gemacht. Wo Schnitzer gemacht werden, sollten echte Flüchtlinge die Chance haben, sich zu wehren. Ich kann Ihnen versichern, daß die Präsidentschaft alles tun wird, um zur Unterstützung dieser wichtigen Grundsätze beizutragen. Elliott Auch ich heiße die britische Präsidentschaft willkommen und möchte gern sagen, wie schön es ist, daß ein britischer Labour-Minister Fragen beantwortet. Dies ist etwas, worauf ich seit 14 Jahren mehr oder weniger geduldig warte. Die Frage der Eurodac-Konvention wirft ein Schlaglicht auf die Art und Weise, auf die berechtigte Sorgen und die nationale Sicherheit manchmal in Konflikt mit Menschenrechten und Freiheitsrechten geraten können. Morgen wird sich das Parlament zu der Eurodac-Konvention beraten und später darüber abstimmen. Ich würde gern auf die Frage eingehen, über welchen Zeitraum die Fingerabdrücke aufbewahrt werden. Ich beziehe mich auf eine Notiz, die ich vom Innenministerium erhielt. Hier heißt es, daß das Vereinigte Königreich derzeit im Inland die Fingerabdrücke der Menschen, denen Asyl gewährt wurde nur dann aus den Archiven nimmt, wenn diese Menschen ein unbegrenztes Aufenthaltsrecht haben. Würde die Präsidentschaft einer Verlängerung dieses Zeitraums über das in Großbritannien praktizierte Maß hinweg zustimmen? Henderson Dieses Thema taucht in vielen Mitgliedstaaten auf. Ich kann dem Abgeordneten nur sagen, daß es heute nachmittag nicht in der Macht der Präsidentschaft liegt, die von Herrn Elliot gemachten Vorschläge in die Tat umzusetzen. Vielmehr ist dies eine Frage von Konsens bei den Mitgliedstaaten im Rat und in anderen Foren. Ich kann Herrn Elliot nur dahingehend ermutigen, dieses wichtige und berechtigte Argument bei so vielen Gelegenheiten wie möglich vorzubringen, um die Entscheidungsträger bei diesen Belangen ständig an die Wichtigkeit dieser Überlegungen zu erinnern. Dies gilt insbesondere für die Frage, wie lange Unterlagen dieser Art aufbewahrt werden. Der Präsident Anfrage Nr. 10 von Gérard Caudron (H-0956/97): Betrifft: Verspätete Zahlungen von Warenschulden Verspätete Zahlungen von Warenschulden sind eine enorme Behinderung für KMU, die sich am Binnenmarkt beteiligen. Was gedenkt der Rat in diesem wichtigen Bereich zu tun? Henderson Wie dem Herrn Abgeordneten vielleicht klar ist, hat die Kommission am 12. Mai 1995 eine Empfehlung zum Zahlungsverzug bei Handelsschulden, Dok. 95/198/EG erlassen und am 17. Juli 1997 eine Mitteilung zu diesem Punkt veröffentlicht. Die Kommission hat darüber hinaus angekündigt, daß dem Rat in nächster Zukunft ein Vorschlag für eine Richtlinie zum Zahlungsverzug vorgelegt würde. Bei Vorlage eines solchen Vorschlags wird der Rat die Prüfung desselben unverzüglich einleiten. Caudron Herr Präsident, ich danke dem Ratspräsidenten für seine Antwort, aber er ist der Auffassung, daß ich diese Empfehlung kenne, die vor etwas mehr als einem Jahr entstanden ist, und auch den Bericht, der vor sechs Monaten verfaßt wurde. Trotz dieser beiden Texte hat sich heute jedoch nichts geändert, und die Zahlungsverzüge bleiben außerordentlich ungleichmäßig, denn sie schwanken von 19 bis zu 75 Tagen, mit zusätzlichen Verzögerungen von 6 bis 41 Tagen. Ich erwarte also von der Präsidentschaft einen Terminkalender der festen Verpflichtungen, weil hier Wettbewerbsverzerrungen, ja sogar manchmal Mechanismen der nationalen Präferenzen vorkommen, die mit dem Binnenmarkt vollkommen unvereinbar sind. Henderson Ich möchte dem Herrn Abgeordneten bekunden, daß ich seine Sorgen verstehen kann. Sie werden von vielen in der gesamten Europäischen Union geteilt. In den einzelnen Mitgliedstaaten wird oft und anhaltend diskutiert, welche Maßnahmen in dieser Hinsicht, insbesondere auf dem Sektor der Kleinunternehmen, ergriffen werden könnten. In einigen Fällen mögen klare Maßnahmen auf nationaler Ebene angemessen sein, aber im Falle von internationalen Verträgen sollte sorgfältig geprüft werden, ob wir uns nicht auf den Zusammenhang und die spezifischen Vorschriften einigen können, die den internationalen Handel solcher Kleinunternehmen innerhalb unserer Union vereinfachen würden. Ich stimme dem von ihm vorgebrachten Argument vollkommen zu, und ich freue mich wie er auf den Vorschlag der Kommission. Ich möchte ihm versichern, daß unsere Präsidentschaft diesen Vorschlag bei Vorlage als dringliche Angelegenheit behandeln wird. Harrison Ich frage mich, ob der amtierende Präsident sich der Tatsache bewußt ist, daß das britische, in Cheshire ansässige Forum für Privatunternehmen schätzt, daß Kleinunternehmen Einbußen von ungefähr £20.000 Mio. aufgrund des Problems der Zahlungsverzögerungen haben, die sonst für den Aufbau von Unternehmen und damit für die Schaffung von Arbeitsplätzen investiert werden könnten. Wenn dies für das Vereinigte Königreich zutrifft, so stellen sie sich doch nur die Situation auf Unionsebene vor. Ich frage mich, welche anderen Maßnahmen er in Übereinstimmung mit seiner Kollegin Frau Barbara Roche und Kommissar Papoutsis vorschlagen wird, um zu einer sachgemäßen Vollendung des Binnenmarkts beizusteuern. Henderson Ich möchte dem Herrn Abgeordneten sagen, daß mir von der Statistik vom Forum für Privatunternehmen in Cheshire nichts bekannt war, obwohl mir der allgemeine Trend bei diesem wichtigen Aspekt der Europäischen Union bekannt ist. Ich kann ihm nur sagen, daß es in meinem eigenen Wahlkreis in Newcastleupon-Tyne - dem anderen wichtigen Teil der Europäischen Gemeinschaft - Menschen gibt, denen dieser Punkt sehr am Herzen liegt. Ich weiß, daß diese Angelegenheit nicht nur einzelne Regionen oder Länder betrifft, sondern Unternehmen in der gesamten Union angeht. Aus diesem Grund freue ich mich auf den Erlaß von Verordnungen durch die Kommission, aus denen klar hervorgeht, daß in manchen Punkten eine gemeinsame Verantwortung auf EU-Ebene vorzuziehen ist und in anderen Punkten vielleicht besser den einzelnen Nationen die Verantwortung überlassen wird. Dies muß geklärt werden, um eine Formel zu erzielen, die von kleinen Geschäftsleuten in der gesamten Europäischen Union anerkannt wird, da durch sie eine effektivere Führung ihrer Unternehmen gewährleistet wird. Selbstverständlich ist dies für die Schaffung von Arbeitsplätzen in der gesamten Union unabdingbar. Der Präsident Vielen Dank, Herr Henderson. Da die Zeit für Anfragen an den Rat abgelaufen ist, werden die Anfragen Nr. 11 bis 43 schriftlich beantwortet. Der Präsident Damit ist die Fragestunde beendet. (Die Sitzung wird um 19.05 Uhr unterbrochen und um 21.00 Uhr wiederaufgenommen.) Betriebsverlagerungen und Investitionen in Drittländern Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den zweiten Bericht (A4-0392/97) von Herrn Sainjon im Namen des Ausschusses für Außenwirtschaftsbeziehungen über die Betriebsverlagerungen und die ausländischen Direktinvestitionen in Drittländern. Sainjon Herr Präsident, wie Sie wissen, wurde der Bericht über die Betriebsverlagerungen und die Direktinvestitionen im Dezember letzten Jahres an den Ausschuß für Außenwirtschaftsbeziehungen zurücküberwiesen, der ihn in seinem allgemeinen Tenor erneut mit großer Mehrheit bestätigt hat. In dem Bericht wird versucht, der Welt, in der wir leben, Rechnung zu tragen, und er steht ganz klar in der Moderne. Ob man damit einverstanden ist oder nicht, die Abkommen der Uruguay-Runde beispielsweise, die Globalisierung, die Einführung des Ebro und die technologische Revolution, die wir derzeit erleben, können nicht außer acht gelassen werden, wenn die Problematik der Betriebsverlagerungen erörtert wird. Auch die Schwankungen des Dollar und die sich daraus ergebenden Konsequenzen dürfen nicht unterschätzt werden. Die Einführung des Ebro wird somit ein stabilisierender Faktor im Währungsbereich sein und dazu beitragen, wettbewerbsbedingte Abwertungen zu verhindern und dadurch bestimmte Betriebsverlagerungen im Rahmen der Union einzudämmen. Andererseits ist auch klar, daß die Überbewertung des Ebro nur den bereits vorhandenen Trend zu Betriebsverlagerungen in Länder mit unterbewerteten Währungen verstärken würde. Deshalb müssen meines Erachtens die politischen Entscheidungsträger in Europa im Rahmen des Eurorats darüber nachdenken, welche Folgen die Festlegung der Parität Ebro-Dollar auf Betriebsverlagerungen und ausländische Direktinvestitionen hat. Zudem gibt es bezüglich der Länder, die nicht bereits am 1. Januar 1999 in die Währungsunion aufgenommen werden, eine Reihe von Fragen. Herr Präsident, in Wirklichkeit ist der Bericht gegen protektionistische Thesen und vertritt einen bedeutenden Gedanken, nämlich den Gedanken verstärkter Loyalität im Rahmen der Globalisierung als Reaktion auf bestimmte Betriebsverlagerungen. Die Erschließung neuer Märkte ist für die Unternehmen eine unabdingbare Notwendigkeit, und begleitend zu dieser Strategie sind Investitionen erforderlich. Die Kommission muß deshalb weiterhin erforschen, was genau die europäischen Unternehmen daran hindert, sich dieser Politik anzuschließen. Die diesbezüglich eingerichtete Datenbank ist ein großer Erfolg. Es geht also nicht darum, Betriebsverlagerungen, die ich als offensiv bezeichnen würde, abzulehnen. Es geht ganz im Gegenteil darum zu erkunden, wie bestimmte unsinnige Betriebsverlagerungen zu vermeiden sind, bei denen es nicht darum geht, einen Markt zu erschließen, sondern eher darum, Subunternehmertum zu betreiben, was sehr häufig zu einer größeren Ausbeutung der menschlichen Arbeitskraft und massiven Arbeitsplatzeinbußen in Europa führt. Loyalität sollte deshalb für alle die Regel sein, angefangen in der Europäischen Union. Loyalität muß gegenüber den europäischen Arbeitnehmern geübt werden, die das Recht auf verbesserte Unterrichtung haben, insbesondere vor Beschlüssen aller Art über Betriebsverlagerungen oder Standortstillegungen, weshalb eine Überarbeitung der Richtlinie 94/45 C gefordert wird. Loyalität ist ebenfalls gegenüber der Europäischen Union von den Unternehmen zu üben, denen zur Auflage gemacht werden muß, daß sie, wenn sie Beihilfen aus der Gemeinschaft oder auf nationaler Ebene erhalten, nicht mehr einige Monate später den Betrieb verlagern dürfen. Diesbezüglich wollen wir uns mit unseren Vorschlägen der Strukturfondsverordnung in Sachen Betrügereien anschließen und zur Auflage machen, daß Beihilfen zurückerstattet werden müssen, wenn das Unternehmen vorzeitig verlagert wird. Schließlich ist auch zwischen den großen europäischen Vertreibern, den Herstellern und den Subunternehmern Loyalität im Wege eines Vertrauensvertrags zu schaffen, der verbesserten Informationsaustausch und somit stärkere Treue bewirkt. Wir möchten so den Druck verringern, der von bestimmten Vertreibern ausgeübt wird und Betriebsverlagerungen begünstigt. Europäische multinationale Unternehmen, die sich außerhalb Europas niederlassen, müssen als Vektoren für den sozialen Fortschritt wirken. Wir schlagen deshalb vor, einen Verhaltenskodex auszuarbeiten, der auf der Einhaltung der Übereinkommen der IAO zur Bekämpfung der Zwangsarbeit und der Förderung der Koalitionsfreiheit basiert. Dieser Kodex sollte keine Sanktionen vorsehen, sondern die Namen der Unternehmen, die sich zu seiner Einhaltung verpflichten, könnten entweder im Amtsblatt der Europäischen Gemeinschaften oder im Internet veröffentlicht werden. Heute wissen wir, daß die Macht der Information so groß ist, daß damit Druck auf multinationale Unternehmen ausgeübt werden kann. Und wenn jetzt die Regierung der Vereinigten Staaten einen Verhaltenskodex für die amerikanischen Unternehmen ausarbeitet, ist dann nicht auch die Europäische Union als Wiege der Menschenrechte quasi verpflichtet, in diesem Bereich sehr offensiv vorzugehen? Es ist natürlich klar, daß die Löhne der europäischen Arbeiter, auch wenn man die Lohnnebenkosten maximal senkt, niemals auf das Niveau der chinesischen Arbeiter heruntergeschraubt werden können. Die Lohnnebenkosten sind in unseren Ländern einfach zu hoch. Aber, und das möchte ich an dieser Stelle noch einmal wiederholen, die Standortvorteile der Union liegen nicht im Bereich der Lohnkosten, sondern die Standortvorteile Europas beruhen vor allem auf Technologie und Ausbildung. Wenn man in diesen beiden Bereichen eine großangelegte Politik in die Wege leitet, kann die Union nicht nur bestimmte Betriebsverlagerungen verhindern, sondern, was noch besser ist, dazu beitragen, daß Betriebe wieder rückverlagert werden, daß heißt wieder nach Europa zurückgelegt werden. Ich zähle im übrigen darauf, daß diese Politik durch die Entscheidungen, die auf dem Beschäftigungsgipfel in Luxemburg getroffen wurden, einen neuen Impuls erhält. Zudem fordern wir die Einführung eines Verhaltenskodex im Steuerbereich. Die Abschaffung von Steuernischen wäre mit Sicherheit eine Lösung für unsinnige Betriebsverlagerungen, aber das wäre lang und schwierig. Was die soziale Harmonisierung betrifft, stellt die Sozialcharta ebenso wie das in den Vertrag aufgenommene Sozialprotokoll eine gute Grundlage für einen Neubeginn in Sachen soziales Europa dar. Aber bis zu einer Harmonisierung der Renten- und Sozialversicherungssysteme, die als einzig wirksames Mittel bestimmte Betriebsverlagerungen verhindern könnte, ist es noch ein weiter Weg. Herr Präsident, das wollte ich Ihnen heute abend sagen. Randzio-Plath Herr Präsident! Der Berichterstatter hat zu Recht in seinem Bericht die problematischen Beziehungen, die zwischen ausländischen Direktinvestitionen und Betriebsverlagerungen bestehen können, herausgestellt. Er hat auch die gleichen Themen in einen großen Zusammenhang hineingestellt, die wir in diesem Europäischen Parlament immer wieder diskutiert haben, wenn es um den Welthandel mit Waren und Dienstleistungen ging. Wir können nicht auf der einen Seite zu einer Liberalisierung, zu einer Globalisierung, zu einer Nutzung aller Möglichkeiten der modernen Transportmittel und Informationstechnologien kommen, wenn wir uns auf der anderen Seite nicht auch für ein Regelwerk einsetzen. Das gilt genauso für die Ebene des europäischen Binnenmarktes, für den Handel, der für uns alle so wichtig ist, wie eben auch für den Weltmarkt. Ich denke, daß gerade im Zeichen der Globalisierung der Zusammenhang zwischen Handel und Direktinvestitionen immer stärker wird, weil Wirtschaftsunternehmen von heute die Möglichkeit haben, global zu agieren, ganz unabhängig davon, ob sie Multis sind, ob sie große, kleinere oder mittlere Unternehmen sind. Mit einer Direktinvestition - und das muß hier herausgestellt werden - ist es eben anders als beim reinen Export oder bei der Vergabe von Aufträgen, da engagiert sich ein Wirtschaftsunternehmen langfristig. Von daher sind die Entwicklungen von Direktinvestitionen auch zu Recht stärker im Hinblick auf ihre weiteren Auswirkungen zu hinterfragen als die Probleme, die mit dem Handel zusammenhängen. Hiermit verknüpft sich auch die Frage nach Investitionsabflüssen, die wachstumshemmend und beschäftigungsfeindlich wirken können. Glücklicherweise muß man sagen, daß in der Welt von heute die Globalisierung noch nicht so weit fortgeschritten ist, daß wir wirklich einseitig verschobene Investitionsbilanzen feststellen könnten. Gerade in der Europäischen Union können wir immer noch feststellen, daß wir ein attraktiver Investitionsstandort sind, der durch die Einführung des Ebro und durch den vollendeten Binnenmarkt noch gewinnen wird. So gesehen ist das sicherlich eine Frage, die zunächst nur ganz bestimmte Sektoren und Branchen oder auch einzelne Unternehmen in bezug auf ihre Beschäftigungssituation oder ihre wirtschaftliche Aktivität bei uns betreffen wird. Die Frage ist jedoch, inwieweit wir noch mehr handeln müssen. Zu Recht hat der Berichterstatter in seinem Bericht nicht nur herausgestellt, daß Regelungsbedarf besteht, daß Sozial- und Umweltklauseln und mehr Wettbewerbsgerechtigkeit eingeführt werden müssen, sondern daß auch die globale Integration von Wirtschaft, Handel und Investitionen vollzogen sowie Arbeitsplätze, die eben Sprengstoff schaffen, durch eine Regelung für die Beziehungen mit privaten Unternehmen geschaffen werden können. Wir brauchen nicht nur eine internationale Wettbewerbsordnung, wir müssen wegen der Zunahme der Auslandsproduktion und der Internationalisierung und Globalisierung auch einen Verhaltenskodex haben. Schließlich sind durch transnational agierende Konzerne Monopole auf dieser Welt entstanden, und sie kontrollieren nicht nur ein Drittel des Weltsozialproduktes, sondern die hundert größten Konzerne sind auch für 16 % der Beschäftigung zuständig. Daher halte ich es für sehr wichtig, daß wir es hier nicht zu privaten Wettbewerbsbeschränkungen und Monopolen kommen lassen, sondern daß wir über einen Verhaltenskodex, aber auch über Regelungen - nicht nur auf der OECD-Ebene, sondern auf der WTO-Ebene -dazu kommen, daß die Wertschöpfung, die weltweit erwirtschaftet wird, die Wohlstandsgewinne nicht einseitig verteilt werden. Ich meine, dieser wichtige Sainjon-Bericht ist ein perspektivischer und zukunftsorientierter Bericht, weil Beschäftigungs- und Anpassungsprobleme der Industrieländer ganz klar eine Struktur bekommen, ihnen eine Antwort gegeben wird, weil hier nicht einem neuen Protektionismus das Wort geredet wird und statt dessen für umfassende Marktöffnung und für internationale Regelungen plädiert wird. Daher muß dieser Bericht einfach unterstützt werden und für notwendige Schritte seitens der Kommission und des Rates auf europäischer und internationaler Ebene eine Vorlage bilden. Schwaiger Herr Präsident, Frau Kommissarin, sehr geehrte Kolleginnen und Kollegen! Betriebsverlagerungen sind unternehmerische Instrumente, die innerhalb der sozialen Marktwirtschaft bestimmte Standortbedingungen berücksichtigen; sie sind an sich nichts Tadelnswertes. Sie werden aber dann problematisch, wenn die Bedingungen am neuen Standort gegen gesetzliche Bedingungen verstoßen, wie z.B. in Extremfällen bei Kinderarbeit oder Zwangsarbeit, und wenn Frauen in den verlagerten Betrieben beruflich diskriminiert werden oder wenn z.B. Geldwäsche mit im Spiel ist. Betriebsverlagerungen können aber teilweise notwendig werden, um Märkte auf anderen Kontinenten verbrauchernäher zu erschließen und auch verbrauchernahe zu produzieren. Der Standort Europa insgesamt, und auch der der meisten Mitgliedsländer der Europäischen Union, auch der meines Landes, verbessert sich wieder und wird mit dem Ebro und bestimmten Reformen in der nächsten Zeit noch attraktiver werden. Mittel- und langfristig sollten sich die Unternehmen in ihrem eigenen Interesse überlegen, ob Betriebsverlagerungen außerhalb Europas geeignete Mittel sind, um von einer gewissen geographischen Entfernung aus den europäischen Markt beliefern zu können. Es sprechen viele - auch logistische - Gründe gegen ein solches Verhalten. Einige Unternehmen haben daraus die Konsequenzen gezogen und beginnen jetzt, Teile ihrer Betriebe aus Asien nach Europa zurückzuverlagern. Wir sind also für eine differenzierte marktwirtschaftliche Analyse der sehr verschiedenartigen Faktoren, die für Verlagerungen von Produktionsaktivitäten verantwortlich sind, und auch gegen interventionistische Bestimmungen, die für Unternehmen Belastungen darstellen. So sollten alle Maßnahmen gegen Verlagerungen sorgfältig geprüft werden, um im Ergebnis für die Wirtschaft nachteilige Interventionen zu vermeiden. Bestimmte Rahmenbedingungen und eine gewisse Selbstbindung der Wirtschaft für Betriebsverlagerungen können aber wünschenswert sein, um nach den Regeln der Europäischen Union gewährte Subventionen der öffentlichen Hand sinnvoll einzusetzen oder aber um Betrügereien zu verhindern. Die Empfehlung an die Europäische Kommission, einen Verhaltenskodex, der sich auf solche marktwirtschaftlichen Prinzipien stützt, für europäische und multinationale Unternehmen vorzuschlagen, möchten wir daher ausdrücklich unterstützen. Nachdem der ursprüngliche Bericht am 6.11.1997 in den Ausschuß für Außenwirtschaftsbeziehungen zurückverwiesen wurde, konnten im Laufe weiterer konstruktiver Beratungen mit dem Berichterstatter wesentliche Änderungen in unserem Sinne eingefügt werden. Vielen Dank, Herr Sainjon, für Ihre Aufgeschlossenheit, mit der Sie unsere Änderungsanträge behandelt und auch in der großen Mehrheit übernommen haben. Aber, ich muß andererseits darauf hinweisen, daß zur Thematik des Ebro ein Änderungsantrag von Ihnen vorliegt, nämlich Ziffer 22a (neu) mit dem Inhalt, daß die europäischen politischen Behörden - wer auch immer das ist - sich im Rahmen des Eurorates Gedanken über die Auswirkungen einer Festlegung der Parität Ebro/Dollar auf die ausländischen Direktinvestitionen machen sollten. Dies, meine ich, ist eine Empfehlung, die in die falsche Richtung geht und auch gestern von Kommissar de Silguy in der Debatte über den Bericht Ruffolo zurückgewiesen wurde. Der jetzige Artikel 111 - früher Artikel 109 Absatz 1 und 2 des EWG-Vertrags - kann nicht so interpretiert werden, daß eine wie auch immer geartete währungspolitische Lenkungsbefugnis des Eurorates im Bereich der Wechselkurse besteht. Die dort angesprochene Problematik der formellen Vereinbarung über Wechselkurssysteme ist eine ganz andere und beträfe - wenn es dazu käme - ein neues Bretton Woods, aber nicht die Kurspflege des Wechselkurses Ebro/Dollar. Hier ist allein die europäische Zentralbank absolut zuständig, und sie darf in ihrer Unabhängigkeit auch nicht beeinträchtigt werden. Artikel 109 unterstreicht ausdrücklich, daß die Europäische Zentralbank weder von Beschlußorganen, Organen oder Einrichtungen der Gemeinschaft, Regierungen der Mitgliedstaaten oder anderen Stellen Weisungen oder Empfehlungen einholt. Dies gilt dementsprechend auch für die Wechselkursentwicklungen zwischen Ebro und Dollar, deren Pflege - wenn Sie so wollen - allein der Europäischen Zentralbank obliegt. Plooij-Van Gorsel Herr Präsident, Frau Kommissarin, am 6. November letzten Jahres wurde auf Antrag der liberalen Fraktion der Bericht von Herrn Sainjon an den Ausschuß für Außenwirtschaftsbeziehungen zurückverwiesen, und zwar aus drei Gründen. Erstens deckte der Titel den Inhalt nicht ab. Der Bericht sollte von Betriebsverlagerungen und Direktinvestitionen in Drittländern handeln. Nun, ein großer Teil der Entschließung betrifft sozialökonomische Politik in der Union oder Empfehlungen zur Einführung des Ebro. Ich bin froh, daß Herr Schwaiger diese Kritik, vor allem zum Ebro, unterschreibt. Diese Dinge liegen außerhalb der Reichweite des vorliegenden Berichts und der Kompetenz des Ausschusses für Außenwirtschaftsbeziehungen. Der zweite Grund, aus dem meine Fraktion Schwierigkeiten mit diesem Bericht hatte, betrifft die inhaltlichen Ausgangspunkte. Während wir alle ins digitale Zeitalter mit all seinen Folgen vor allem für Unternehmen stürmen, stützt Herr Sainjon seine Entschließung auf eine Industriegesellschaft, die nicht mehr existiert. Drittens wurde der Großteil der von mir eingereichten und für meine Fraktion wesentlichen Änderungsanträge nicht aufgegriffen. Zu meinem Bedauern muß ich feststellen, daß Herr Sainjon die Kritik der liberalen Fraktion, die offensichtlich am 6. November von der Mehrheit des Parlaments geteilt wurde, ignoriert hat. Er hat sich nicht einmal die Mühe gemacht, sich mit mir zu beraten, und meine erneut eingereichten Änderungsanträge wurden nicht aufgegriffen. Meine Fraktion ist daher der Ansicht, daß der Bericht so, wie er hier vorliegt, noch immer nicht akzeptabel ist. Wir werden uns der Stimme enthalten, obwohl eine Reihe von Mitglieder für ihn stimmen werden. Seppänen Herr Präsident, im Ausschuß habe ich für die Ablehnung des Berichts gestimmt und hier die Begründungen: Der Berichterstatter Herr Sainjon spricht über die Informationsgesellschaft. Mit Hilfe dessen verläßt er das erkennbare Wirtschaftssystem, welches der globale Kapitalismus ist. In dem Bericht wird über die Gesetzmäßigkeiten des Wirtschaftslebens gesprochen, ohne zu sagen, worum es eigentlich geht. Es wird vergessen, daß die Gesetzmäßigkeiten des Wirtschaftslebens der Logik des Kapitals folgen. Das Kapital muß immer den höchst möglichen Gewinn erreichen. Der Kapitalismus ist sowohl Wertvermehrungsprozeß des Kapitals als auch die um diesen herum aufgebaute Gesellschaft. Die Europäische Union ist die gegenwärtige Erscheinungsform des Kapitalismus in Europa. Die Massenarbeitslosigkeit ist ein Teil dieses Systems, in der die europäischen Politiker dem Kapital ein Wirkungsumfeld für Ausbeutung und Spekulation schaffen. Diese Kultur bringen wir durch die Verlagerung von Unternehmen und direkte Investitionen in andere Länder. In dem Bericht ist die Logik des Kapitals, das heißt das Profitstreben mystifiziert, und die Marktwirtschaft wird geheiligt. Dem Berichterstatter ist es gelungen, zu vergessen, daß die freie Marktwirtschaft oft im Widerspruch zur Menschenwürde steht und sogar den Verkauf der Menschenwürde zu Dumpingpreisen voraussetzt. Das erklärt die Verlagerung der Unternehmen dorthin, wo das Ergebnis des Kapitals am besten ist. Daß der Kapitalismus vereinheitlicht und gleich macht, hat man zuletzt in Asien gelernt, für das dieser eine fremde Kultur gewesen ist. Der Kapitalismus ist weder Zivilisation noch Humanismus, sondern eine unabhängig von den Mitteln rohe Gewinnerwirtschaftung. Bitte überlegen Sie sich folgendes: In der Welt ist jetzt mehr als sechzig Mal soviel freies Geld im Umlauf, als zur Zahlung im Welthandel benötigt wird. Die Betriebsverlagerungen sind ein Teil des gegenwärtigen elektronischen Kapitalismus; dieses Weltkasinos, in dem der Einsatz oft die Menschenwürde des armen Menschen ist. Kreissl-Dörfler Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Wenn es nach den Vorstellungen der Arbeitgeber geht, sagte kürzlich ein Gewerkschafter, befindet sich die ideale Textilfabrik des Jahres 2000 auf einem Schiff, das immer dort anlegt, wo die Löhne gerade am niedrigsten sind, und - das ist inzwischen reichlich belegt - auch dort, wo der Arbeitsschutz und gewerkschaftliche Rechte am geringsten, die sozialen Kosten und die soziale Absicherung am niedrigsten, die Gewinne am höchsten sind und der Markt am vielversprechendsten ist. Gegen Letzteres, mit dem Markt, kann eigentlich niemand etwas haben. Es ist logisch, daß die Unternehmen den kürzesten Weg zum Konsumenten suchen, aber wir können keineswegs wollen, daß das europäische Schiff sich als globaler Pirat betätigt. Ein Mechaniker einer europäischen Autofirma hat ein Recht auf einen unverseuchten, sauberen und sozialen Arbeitsplatz, egal ob sich die Fabrik in Stuttgart oder im brasilianischen Campinas befindet. Es ist auch nicht einzusehen, daß der europäische Kollege eines Multis lediglich mit der Begründung unter Lohndruck gesetzt wird, in irgendeiner Firmenniederlassung könne billiger produziert werden. Deswegen brauchen wir Regeln, und deswegen haben wir vom Ausschuß für Außenwirtschaftsbeziehungen eine Anhörung veranstaltet und den heute im zweiten Anlauf zu verabschiedenden Bericht vorgelegt. Es ist allerdings bedauerlich, daß sich bei der letzten Abstimmung eine Reihe von Abgeordneten von dem ungeheuerlichen Argument haben einfangen lassen, in dem Bericht würde so viel von Sozialem geredet, und er müsse deswegen im Ausschuß nachgebessert werden! Es ist geschehen. Wir haben ihn nachgebessert, und es hat sich interessanterweise herausgestellt, daß die Nachbesserungen dem sozialen Bereich noch mehr Rechnung tragen. Auch das hat sich herumgesprochen. Schließlich kaufen Autos keine Autos! Aber lassen Sie mich noch zwei Punkte erwähnen. Multinationale Unternehmen brauchen einen Verhaltenskodex, der die wesentlichen ILO-Konventionen und Umweltrichtlinien enthält. Alle Unternehmen, die sich daran halten, sollen im Amtsblatt der EU namentlich genannt werden. Wir fordern darüber hinaus, daß Unternehmen, die sich nicht an diese Spielregeln halten, von EU-Subventionen ausgeschlossen werden, und ich bitte daher um Zustimmung zu unserem Änderungsantrag. Das gleiche gilt eigentlich auch für Exportkreditversicherungen, denn nur wer tatsächlich Menschenrechte achtet, dessen Unternehmergeist sollte sich eigentlich auch auszahlen. Lassen Sie mich noch einen Satz zur Kollegin Plooij-Van Gorsel sagen. Ich halte es eigentlich schon für sehr bedenklich, wenn jemand, der Änderungsanträge vorlegt, a) bei der Anhörung nicht dabei war und b) dann bei der Endabstimmung zum Bericht wiederum nicht da ist, um diese Änderungsanträge vorzustellen. So kann man mit unserem Ausschuß nicht umspringen! Sie kann diesen Teil in den Ausführlichen Sitzungsberichten nachlesen, denn sie versteht sehr gut Deutsch! Ich halte den Bericht Sainjon für ausgezeichnet. Ich kann mich vielem, was Herr Schwaiger gesagt hat, auch anschließen. Wir vom Ausschuß für Außenwirtschaftsbeziehungen stehen zu diesem Bericht! Souchet Herr Präsident, nachdem der Bericht Sainjon ohne besondere Änderungen zwischen dem Plenum und dem Außenwirtschaftsausschuß hin- und hergegangen ist, stehen wir wieder dem minimalistischen Ansatz des Berichterstatters in Sachen Betriebsverlagerungen gegenüber, den wir damals schon bedauert hatten. Der Bericht ist im übrigen paradox, denn in der Begründung wird versucht, die sozialen und territorialen Auswirkungen der Betriebsverlagerungen herunterzuspielen und im Entschließungsantrag möglichst viele Gegenmaßnahmen zu finden, mit denen die schlimmsten Folgen eingedämmt werden sollen. Diese zahlreichen Maßnahmen, die sicherlich nicht uninteressant sind - globale soziale Gütezeichen, Vertrauensverträge zwischen Herstellern und Vertreibern, Maßnahmen zum Schutz gegen Zwangsarbeit - sind eher Eingeständnisse des Umfangs der abartigen Auswirkungen von Betriebsverlagerungen. Die dem Phänomen zugrundeliegenden Tatsachen sind sicherlich statistisch schwer zu fassen, dennoch ist der Ansatz von André Sainjon außerordentlich restriktiv. Wenn man zusammenrechnet, wieviel Arbeitsplätze in unseren Ländern durch Betriebsverlagerungen verloren gehen, genügt es nicht, nur die Produkte zu berücksichtigen, die aus Billiglohnländern reimportiert werden, sondern es sind auch Produkte aus hochentwickelten Ländern miteinzubeziehen, denn deren Komponenten werden durchschnittlich zu 30 % in Niedriglohnländern gefertigt. Zudem läßt sich das Phänomen der Betriebsverlagerungen nicht isoliert von dem Lohnsenkungsdruck analysieren, den für die Arbeitgeber die Entscheidung für die systematische Liberalisierung des Handels mit sich bringt, da die Unternehmen gezwungen sind, durch Automatisierung der Produktion der Tatsache zu begegnen, daß die Märkte Produkten aus Niedriglohnländern ausgesetzt sind. Alle diese Kosten sind somit in die Analyse der sozialen Auswirkungen der Betriebsverlagerungen miteinzubeziehen. Erst dann läßt sich der Umfang des Phänomens überblicken. Die von Herrn Sainjon vorgeschlagenen Korrekturmaßnahmen entsprechen nicht diesem Umfang. Insbesondere ist es schade, daß er nicht versucht hat, das Feld der Maßnahmen zu erkunden, die möglicherweise geeignet sind, den Rückimporten die Attraktivität zu nehmen. Denn das ist mit Sicherheit eine der wirkungsvollsten Methoden, um in Zukunft - vorausgesetzt das ist wirklich gewollt - den Umfang des abartigen Phänomens der Betriebsverlagerungen einzuschränken. Smith Herr Präsident, zuerst möchte ich gerne Herrn Sainjon ein Lob für seine Arbeit an diesem Bericht aussprechen. Er umfaßt zunächst einmal sehr ausführlich das Thema und die Probleme, die während der letztes Jahr vom Ausschuß für Außenwirtschaftsbeziehungen veranstalteten öffentlichen Anhörung angesprochen wurden. Zum anderen gibt er ein sehr gutes Bild der Meinungsvielfalt, die im Ausschuß für Außenwirtschaftsbeziehungen herrscht. Ich für meinen Teil möchte nur auf einige wichtige Aspekte, die der Berichterstatter genannt hat, näher eingehen. Ich begrüße die Forderung nach einem Verhaltenskodex für multinationale europäische Unternehmen, den die Kommission erarbeiten soll. Wir müssen sicherstellen, daß er auch für Tochtergesellschaften und Subunternehmer gilt. Wenn er wirklich effektiv sein soll, müssen die Gewerkschaften bei der Überwachung der Effektivität auch eine Rolle bekommen. Ich muß gestehen, daß ich nicht gerade ein Verfechter freiwilliger Kodices bin. Ich habe doch große Zweifel, ob freiwillige Kodices effektiv sein können und hoffe, daß die betreffenden Unternehmen dies registrieren. Außerdem möchte ich die Forderung des Berichterstatters nach Einfügung von Sozial- und Umweltklauseln, internationalen Verträgen und WTO-Regeln unterstreichen. Wir befürworten das schon lange im Ausschuß für Außenwirtschaftsbeziehungen. Angesichts der Tatsache, daß wir uns in Europa in einer Zeit geringen Wachstums und steigender Arbeitslosigkeit befinden, ist es äußerst wichtig, daß wir alle Aspekte von ausländischen Direktinvestitionen und Betriebsverlagerungen behandeln. Herr Sainjon hat einige interessante Fragen zu den möglichen Konsequenzen der Einführung einer gemeinsamen Währung aufgeworfen; ich bin auf die Antwort der Kommission auf diese Fragen gespannt. Es gibt jedoch noch einen weiteren wesentlichen Aspekt, der meiner Meinung nach in bezug auf Betriebsverlagerungen behandelt werden sollte, und zwar den der Transparenz. Ich möchte behaupten, daß die Großunternehmen, die in der Kommission eine Lobby haben, die günstige Gesetzgebung oder sogar Deregulierung möchten oder von Schulungsprogrammen profitieren, die Pflicht haben, ihre langfristigen Investitionsverlagerungspläne offen darzulegen. Ich bin der Meinung, daß es nicht zuviel verlangt ist, wenn wir von ihnen rechtzeitig informiert werden wollen, nicht nur wo ihre geplanten Auslandsinvestitionen stattfinden sollen, sondern auch welchem Markt sie dienen sollen und welche Auswirkungen sie voraussichtlich auf Beschäftigung und Arbeitslosigkeit in der Europäischen Union haben werden. Ich hoffe, daß die Kommission bei ihren Gesprächen mit Multis, die - wie wir wissen - stattfinden, diese Punkte thematisieren wird, denn in Ermangelung dieser Informationen verkommen alle Pläne zur systematischen Bekämpfung der Arbeitslosigkeit zu reinen Feuerlöschübungen. Kaum haben wir ein Feuer gelöscht, lodert hinter uns schon das nächste auf. Zum Schluß noch ein Wort zum vorgeschlagenen multilateralen Investitionsabkommen. Wenn dieses vorgeschlagene Abkommen als Einschränkung der Sozial- oder Umweltgesetzgebung oder als Behinderung des sozialen und wirtschaftlichen Fortschritts von Entwicklungsländern angesehen wird, wird er nur Opposition hervorrufen, und ich würde der Kommission raten, die wachsende Unruhe um das multilaterale Investitionsabkommen gut zur Kenntnis zu nehmen. Porto Herr Präsident, man muß die Investitionsverlagerung realistisch und konstruktiv sehen. Sie dient der Risikoabschwächung und der möglichen Nutzung von Chancen, die geschaffen werden. Dies unterstreicht auch der Berichterstatter, der Kollege André Sainjon, den ich dazu beglückwünsche, unbeschadet des Vorbehalts, den mein Kollege Schwaiger äußerte. Es sei daran erinnert, daß im weltweiten Vergleich die meisten Direktinvestitionen in der Europäischen Union plaziert werden, nämlich 45 %. Dies wirkt sich wirtschaftlich gesehen durchgängig positiv aus. Daher müssen wir es als normal betrachten, wenn Europa wiederum Investitionen in Drittländern tätigt. Dennoch sollten wir bei Investitionen in Billiglohnländern wachsam sein, insbesondere wenn dies in unseren Mitgliedstaaten zu Arbeitslosigkeit führt. Die Entwicklung dieser Länder muß von uns begleitet werden. Zweifelsohne müssen wir an sie und an die Konzerne die Forderung nach Erfüllung der Mindestnormen in den Bereichen Soziales und Umwelt stellen. Dennoch können diese Investitionen in Chancen für uns selbst umschlagen. Ich denke dabei im besonderen an die Öffnung der Märkte für Halbfabrikate. Auf diesem Gebiet könnten wir dank technologischem Fortschritt weiterhin führend sein und eine einzigartige Position in der Welt einnehmen. Im Rahmen der erweiterten Anforderung an uns stellt der Verfasser ganz richtig fest, daß die Mittel der Strukturfonds noch mehr als in der Vergangenheit auf die Förderung von Forschung und technologischer Innovation der Unternehmen in den weniger begünstigten Regionen der Union konzentriert werden sollten, damit diese ihre Wettbewerbs- und Leistungsfähigkeit gegenüber der aufkommenden Konkurrenz der Entwicklungsländer stärken können. Nur ein ausgeglichenes Europa, ohne den Preis großer Konzentrationen, und unter Ausnutzung sämtlicher nationaler und regionaler Möglichkeiten wird in der Lage sein, vor dem Wettbewerb einer Welt bestehen zu können, der wir uns in unserem ureigenen Interesse zunehmend öffnen müssen. Diese Anforderung stellt sich an die gesamte Union und an jeden einzelnen Mitgliedstaat, insbesondere Portugal, mein Land, in dem auf dem Gebiet der Regionalentwicklung noch soviel zu tun ist. González Álvarez Herr Präsident! Ich schließe mich der Feststellung meines Kollegen Esko Seppänen an, der sagte, daß wir uns in einem kapitalistischen System befinden. Allerdings möchte ich das Augenmerk auf einen Aspekt des Berichts lenken, auf den sich andere Kollegen bezogen haben und der mir von grundlegender Bedeutung zu sein scheint, nämlich die Erwägung, in der der Berichterstatter, Herr Sainjon, feststellt, daß soziale Gerechtigkeit und nachhaltige Entwicklung der wirtschaftlichen Effizienz und der makroökonomischen Stabilität gleichgestellt sein müssen. Auch möchte ich etwas hervorheben, was andere Kollegen gesagt haben: der Verhaltenskodex muß auch bei multinationalen Unternehmen angewandt werden. Dieser Verhaltenskodex umfaßt schließlich den gemeinschaftlichen Besitzstand: die Bekämpfung der Zwangsarbeit, der Kinderarbeit, die Beseitigung der Diskriminierung in Beschäftigung und Beruf und Gleichheit des Entgelts männlicher und weiblicher Arbeitskräfte und der Einsatz für eine nachhaltige Entwicklung. All dies, was theoretisch zur Grundlage aller europäischen Politiken gehört, muß auch ein Verhaltenskodex für multinationale Unternehmen sein. Vor kurzem wurde uns mitgeteilt, daß etwa 200 Millionen Kinder ab 5 Jahren arbeiten. Die Europäische Union darf nicht zulassen, daß dies in den multinationalen Unternehmen, mit denen sie in Beziehung steht, vorkommt. Weiterhin tut eine Überarbeitung der Richtlinie 94/95/EG not, weil sie die Anhörung der Arbeitnehmer bei Betriebsverlagerungen von gemeinschaftsweit operierenden Unternehmen und Unternehmensgruppen nicht deutlich genug fordert, wie der Berichterstatter so treffend feststellt. Wir in Spanien verfügen gegenwärtig über Beispiele von zukunftsträchtigen Sektoren, wie z.B. dem Telekommunikationssektor. Aber es gibt ein schwedisches Unternehmen, Ericsson - andere Unternehmen folgen dem Beispiel -, das einen Teil seiner Produktion an kleine Betriebe verkauft, ohne die Rechte der Arbeitnehmer zu gewährleisten und ohne die Zukunft dieser Arbeitnehmer in diesem kleinen Unternehmen zu garantieren. Wir sind der Auffassung, daß verhindert werden muß, daß die multinationalen Unternehmen mit den Rechten der Arbeitnehmer machen, was sie wollen, und die Europäische Union verfügt über genügend Waffen, um dies zu verhindern. Van Dam Herr Präsident, bei der Behandlung des ersten Sainjon-Berichts zu diesem Thema haben wir unsere Anerkennung und unsere Kritik bereits erläutert. Die meisten dieser Anmerkungen gelten immer noch, aber die Entschließung wurde doch in bestimmten Punkten verbessert. So wurden bei der Folgebehandlung im REX-Ausschuß zu Recht die Urteile über Harmonisierung von Steuerbedingungen und einen steuerlichen Verhaltenskodex gestrichen. Auch ist es eine gute Sache, daß die These, wonach die multinationalen Unternehmen die Pflicht haben, sich als Träger der sozialen Entwicklung aufzuspielen, abgeschwächt wurde. Jedoch ist die Entschließung noch immer durch Dirigismus gekennzeichnet. Die Europäische Kommission muß einen Verhaltenskodex für europäische multinationale Unternehmen aufstellen. Es muß ein europäisches soziales Gütezeichen geben und einen Vertrauensvertrag zwischen Vertriebshändlern, Herstellern und Subunternehmen. Außerdem ziehen wir die Grenze zwischen dem öffentlichen und dem privaten Bereich ganz anders als der Kollege Sainjon. Er sieht den Staat offenbar als eine Art "Löser" aller Probleme. Indem auf diese Weise der öffentlich-rechtliche und der privat-rechtliche Bereich vermischt wird, leugnet er die Besonderheiten und die Verantwortungen der öffentlichen Verwaltung einerseits und der Wirtschaft andererseits. Ein Unternehmen ist primär eine wirtschaftliche Organisation, auch wenn es Verantwortung in vielen Bereichen trägt, wie Umweltschutz und Sozialpolitik. Unternehmen dürfen jedoch keine öffentlich-rechtlichen Befugnisse zuerkannt bekommen, und sie können und dürfen sich daher auch nicht als Behörde verhalten. Die Möglichkeiten zur Steuerung sind für öffentliche Einrichtungen ihrer Art nach beschränkt. Die Behörden müssen Bedingungen schaffen für das Funktionieren von wirtschaftlichen Verbänden. Der Berichterstatter fordert - als ob das selbstverständlich ist - die Europäische Kommission auf, verschiedene Maßnahmen zu ergreifen, ohne abzuwägen, ob das wohl eine Aufgabe für die Europäische Union ist. Vom Subsidiaritätsprinzip aus gesehen sprechen wir vor allem über Aufgaben der Mitgliedstaaten. Die europäischen Institutionen sind nämlich keine Staatsorgane, sondern supranationale Obrigkeiten, an die eine beschränkte Anzahl von Befugnissen delegiert wurde. Der Berichterstatter verliert das leider aus den Augen. Darum können wir diesen Bericht auch nicht unterstützen. Lukas Frau Präsidentin! Ich stimme mit dem Berichterstatter überein, wenn er im Erwägungsgrund C sagt, daß die Betriebsverlagerung ein Phänomen darstellt, das der wirtschaftlichen Logik entspricht und das nicht ideologisiert werden darf. Der wirtschaftlichen Logik müssen aber aus humanitären und aus sozialen- und arbeitsmarktpolitischen Gründen Grenzen gesetzt werden. Ein Verhaltenskodex für multinationale Unternehmen wäre zu begrüßen. Wenn es aber um die Bekämpfung von Kindesarbeit oder Zwangsarbeit, also um moderne Sklaverei geht, ist ein Verhaltenskodex zu wenig. Keine europäische Firma dürfte auf Kosten mißbrauchter Kinder Wettbewerbsvorteile erzielen. Europa sollte abgesehen von Verletzungen der Menschenrechte, deren Bekämpfung oberste Priorität hat, alles daransetzen, um durch massive Erhöhung des Forschungsaufwands den Wirtschaftsstandort attraktiver zu machen. Durch Protektionismus und Isolationstendenzen kann Europa dem Problem der Arbeitslosigkeit nicht begegnen. Die Strukturfonds müssen in Zukunft viel mehr als bisher der technologischen Forschung und Innovation gewidmet werden. Ziel muß es sein, in Europa konkurrenzfähige Produktionskosten trotz höherer Lohnkosten zu erreichen. Caudron Herr Präsident, Frau Kommissarin, verehrte Kollegen! Die Frage der Betriebsverlagerungen ist in der europäischen Öffentlichkeit ein besonders drängendes Thema. Wir haben an dieser Stelle gerade erst während der Sitzungswoche im November ausführlich über den Bericht debattiert, und wir hätten damals unseren Standpunkt bei der Abstimmung festlegen sollen; der Bericht wurde ja nur wegen eines kleinen, übrigens recht armseligen Manövers in letzter Sekunde an den Ausschuß zurücküberwiesen. Nachdem ich mich damals bereits geäußert habe, möchte ich also nun lediglich den Vorschlägen des Berichterstatters bezüglich der Forschung und insbesondere der technischen Neuerungen zustimmen, denn diese sind, wie er sagt, Faktoren für die Rückverlagerung unserer Betriebe nach Europa. Dies tue ich in meiner Eigenschaft als Berichterstatter zu einem Bericht über die Wettbewerbsfähigkeit der europäischen Industrie, an dem ich derzeit arbeite. Ich möchte auch noch einmal meine Zustimmung zu der Forderung nach einer Sozialklausel im internationalen Handel zum Ausdruck bringen, mit der sämtliche Formen der Ausbeutung oder gar Sklaverei in den Ländern der Dritten Welt bekämpft werden sollen. Drittens möchte auch ich energisch die immer wieder zu hörende Äußerung zurückweisen, die Lohnkosten in Europa seien die Hauptursache für die Betriebsverlagerungen. Schließlich möchte ich wiederholen, was ich bereits im November letzten Jahres zu Betriebsverlagerungen innerhalb der Union geäußert habe. Natürlich kann man solche Betriebsverlagerungen nicht unterbinden, aber es muß alles getan werden, um die steuerliche und soziale Harmonisierung von oben zu beschleunigen. Ein gemeinsamer Markt, auf dem die Spielregeln und damit die Kosten grundverschieden sind, ist nicht akzeptabel. Schließlich, das habe ich bereits gesagt und wiederhole es hier noch einmal, ist nicht akzeptabel, daß Unternehmen, die europäische Beihilfen erhalten, danach ihre Betriebe verlagern, noch weniger ist akzeptabel, daß europäische Beihilfen gar Betriebsverlagerungen innerhalb Europas verursachen. Solche Fälle sind oftmals bekannt geworden. Meines Erachtens wäre es an der Zeit, daß auch in diesem Bereich ein echter europäischer Wille entsteht. Wir könnten so der Öffentlichkeit konkret zeigen, daß wir unsinnige Betriebsverlagerungen bekämpfen, die wirtschaftlich und sozial nicht tragbar sind. Burenstam Linder Herr Präsident! Dieser Bericht greift ein interessantes Phänomen auf, nämlich die Schwierigkeiten Europas mit der Schaffung von expansiver Wirtschaft und Vollbeschäftigung. Der Bericht wäre allerdings besser geworden, wenn er in höherem Maße daran erinnert hätte, wie die Gesamtinvestitionen innerhalb der EU gesteigert werden können. Das ist nämlich am wichtigsten. Standortverlagerungen sind nur ein kleiner Teil des Ganzen. Der Tenor des Berichts ist defensiv: Ein Versuch, etwas zu erhalten, anstatt vieles neu zu schaffen. Das paßt nicht zum Bild eines dynamischen Europa, sondern es bestätigt eine stagnierende Perspektive. Dieser Eindruck wird durch die Vorschläge verstärkt, die vorgestellt werden, um Betriebsverlagerungen zu verhindern. Diese gehen weniger davon aus, wie man Europa attraktiver machen könnte, sondern davon, wie man andere Länder weniger wettbewerbsfähig machen kann. Eine Reihe von Vorschriften und Kodizes sollen auch auf andere Länder übertragen werden. Man kann sich fragen, wie effektiv dieses Vorhaben ist. Bei allem Respekt vor Verhandlungen innerhalb der IAO, vor den Kodizes innerhalb der OECD, Regeln der Entwicklungshilfe, Regeln über ungerechten Wettbewerb, Strukturfonds, Forschungssubventionen und Sozialklauseln, so werden diese Maßnahmen oft von Politikern aufgezählt, um handlungsfähig und engagiert zu wirken, doch ohne das gewünschte Ergebnis zu erreichen. Dadurch werden kaum Standortverlagerungen eingeschränkt, und es wird auf jeden Fall nicht zu einer Steigerung der Gesamtinvestitionen in Europa führen. Es ist nicht möglich, Unternehmertum und Beschäftigung zu befehlen, es wäre gut, wenn man das im Europäischen Parlament einsieht. Um das Ziel zu erreichen, sind allgemeine Maßnahmen notwendig, die Unternehmungsgeist und Neugründungen erleichtern, die Rentabilität von neuen Maßnahmen erhöhen, Ausbildungs- und Forschungsprogramme verbessern, Europa Wettbewerbsfähigkeit verleihen. Ich möchte die Ziffer 15 des Berichts als Beispiel anführen. Dort wird gesagt, daß die Strukturfonds in größerem Ausmaß darauf ausgerichtet werden sollen, ein innovations- und forschungsgünstiges Umfeld für große und kleine Unternehmen in den Bereichen Informationstechnologien zu schaffen, und daß das Adapt-Programm die Umschulung von Arbeitnehmern beschleunigen soll, um besser auf technische Veränderungen reagieren zu können. Das ist ausgezeichnet und sehr gut gemeint, aber es ist riskant, wenn man solche politisch gesteuerten Subventionsprogramme mit echten Maßnahmen zur Schaffung einer Basis für ein investitionsfreundliches und investitionsbereites Wirtschaftsleben verwechselt. Dieser Bericht enthält Ziffer für Ziffer vieles von Interesse, aber insgesamt wird eine unvollständige Perspektive vermittelt. Die 25 Ziffern können aufgrund ihres Umfangs den Eindruck erwecken, sie seien etwas besonderes, aber es fehlen grundlegende Punkte darüber, wie die europäische Wettbewerbsfähigkeit entwickelt werden kann, und damit die Basis, die benötigt wird, um Betriebsverlagerungen entgegenzuwirken und, noch wichtiger, neue Investitionen zu fördern. Howitt Herr Präsident, ich möchte näher auf die Auswirkungen von Entscheidungen zu europäischen Betriebsverlagerungen und ihren Einfluß auf Entwicklungsländer eingehen. Wie der Bericht ganz richtig besagt, haben europäische Investitionen einen großen Einfluß auf die sich schnell entwickelnden Länder Lateinamerikas und Asiens. Aber die internationale Kapitalflucht auf diesen beiden Kontinenten ist ein Grund für große Instabilität, während sich die Vorstellungen zu einer Steuer auf solche Kapitalbewegungen noch immer in der Planungsphase befinden. Inzwischen gibt es für die ärmsten Länder Afrikas einfach keine Investitionen - wenn Multis in den letzten 20 Jahren 380 Millionen Pfund mehr aus Afrika herausnehmen als sie investiert haben. Insgesamt könnten, wie wir alle wissen, ausländische Direktinvestitionen sowohl hinsichtlich ihres Umfangs als auch ihres Potentials einen wesentlich stärkeren positiven Einfluß in der Welt haben als Entwicklungshilfe. Durch die Globalisierungsprozesse werden heute jedoch allzu oft soziale Ungleichheiten verschärft. Deshalb sollten wir, wie der Berichterstatter ganz richtig vermerkt, die ethische Geschäftsbewegung unterstützen. Wenn wir uns aber nach diesen Prinzipien richten, dürfen wir keine Angst haben, diejenigen beim Namen zu nennen, die keine gerechten Standards aufrecht erhalten haben. Wie die Einheimischen, die die Einstellung der Ölförderung durch British Gas im Regenwald von Ecuador erzwungen haben, oder die Bananenarbeiter von Costa Rica, die Shell verklagt haben, weil der Einsatz gefährlicher Pestizide Unfruchtbarkeit verursacht hat. Oder das vielleicht berüchtigtste Beispiel des weltweiten Verbraucherboykotts war der gegen Nestlé wegen seines unverantwortlichen Vermarktung von Muttermilchersatzstoffen. Der Berichterstatter fordert zu Recht einen europäischen Verhaltenskodex für Multis, und zwar einen, der zusammen mit internationalen Institutionen entwickelt wurde. Ich bin stolz, daß diese Forderungen im Weißbuch für internationale Entwicklung der neuen Regierung in meinem eigenen Mitgliedsland, dem Vereinigten Königreich, aufgegriffen wurden. Heute abend sollten wir jedoch das Parlament auffordern, diese Frage sehr viel detaillierter zu behandeln, und dies insbesondere mit sehr viel mehr Nachdruck auf die Auswirkungen auf die Völker in den Entwicklungsländern und die Partnerschaft mit diesen. Bonino Auf der Plenartagung im November in Brüssel hat Sir Leon Brittan den ersten Bericht ausführlich kommentiert. Deshalb kann ich mich sehr kurz fassen, da sich die wichtigsten Elemente des Berichts nicht wesentlich geändert haben. Ich möchte deshalb auf zwei Aspekte eingehen, die die Kommission begrüßt. Erstens, der Bericht legt dar, welche Vorteile Auslandsinvestitionen sowohl der Europäischen Union als auch den Ländern, in die ausländische Direktinvestitionen fließen, bringen. Er betont, wie ich sagte, die Vorteile und unterstreicht auch die begrenzteren Kosten. Er tut - und das ist wichtig - diese Kosten jedoch nicht einfach ab, sondern berücksichtigt die Bedenken, die größtenteils die öffentliche Meinung und auch der Industriebereich in bezug auf die Betriebsverlagerungen zum Ausdruck bringen. Der Bericht - so scheint es der Kommission - empfiehlt eine nützliche Lösung, die die Vorteile von Betriebsverlagerungen weiter verstärkt und gleichzeitig die möglichen Negativeffekte beschränkt. Ich möchte zwei Punkte herausgreifen. Erstens: Den Verhaltenskodex. Die Kommission begrüßt den pragmatischen Gedanken eines Verhaltenskodex, insbesondere in Drittländern, in bezug auf soziale Normen. Jedoch sieht die Kommission nicht ihre Rolle darin, einen solchen Verhaltenskodex zu entwickeln und der Geschäftswelt aufzuerlegen. Das müssen die Unternehmen selbst tun. Es ist ein pragmatischer und freiwilliger Verhaltenskodex, dessen wichtigstes Instrument die Information ist, und nicht Sanktionen, die normalerweise nicht greifen. Die Kommission hält es also für eine gute Idee, eine Liste im Amtsblatt der EU oder, noch besser, im Internet zu veröffentlichen. Zweitens möchte ich Sie daran erinnern, daß die Kommission bestrebt ist, die internationalen Arbeits- und Umweltnormen zu verbessern. Wie Sie wissen hat die Kommission die besondere Initiative bezüglich Handelsund Arbeitsnormen vor der WTO-Ministerkonferenz in Singapur vorgelegt. Diese Initiative wurde leider nicht angenommen; die Kommission wird jedoch weiterhin die Arbeit der ILO unterstützen und auch andere Mittel untersuchen, wie zum Beispiel Maßnahmen im Zusammenhang mit dem allgemeinen Präferenzsystem, wie diese Normen weiter verbessert werden können. Ich möchte gerne noch zwei weitere Punkte nennen. Zum einen den Wechselkurs. Ich habe gehört, daß der Ausschuß heftig darüber diskutiert hat. Die Kommission nimmt zur Kenntnis, daß das Parlament gestern den Ruffolo-Bericht angenommen hat. Unseres Erachtens sollte dieses Problem innerhalb dieses Textes behandelt und - wenn möglich - gelöst werden. Zu einer Bemerkung von Herrn Smith: die Kommission kann ihm versichern, daß wir für die Bestimmung des multilateralen Investitionsabkommens sind, die ausdrücklich besagt, daß Länder nicht ihre Umwelt- oder Sozialstandards herunterschrauben sollten, um Investitionen hereinzuholen. Die Chancen, daß eine solche Klausel eingefügt wird, stehen nicht schlecht. Nach dieser Bemerkung möchte ich jedoch sagen, daß die Kommission diesen Bericht begrüßt. Wir freuen uns auf eine weitere Zusammenarbeit mit dem Europäischen Parlament. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. Fischereierzeugnisse der Azoren, Madeiras, der Kanarischen Inseln und Guayanas Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den Bericht (A4-0385/97) von Herrn Medina Ortega im Namen des Ausschusses für Fischerei über den Vorschlag für eine Verordnung des Rates über eine Regelung zum Ausgleich der durch die äußerste Randlage bedingten Mehrkosten bei der Vermarktung bestimmter Fischereierzeugnisse der Azoren, Madeiras, der Kanarischen Inseln und des französischen Departements Guayana (KOM(97)0389 - C4-0451/97-97/0200(CNS)). Medina Ortega Herr Präsident! So langsam wird es zur Gewohnheit, daß die Aussprache über Berichte des Ausschusses für Fischerei zu fortgeschrittener Stunde stattfindet. Wie Sie wissen, ist dies die Lieblingszeit vieler Fischer, wo sie die besten Fänge machen. Allerdings weiß ich nicht, ob dies mit den strengsten Artenschutzvorschriften in Einklang steht. Insbesondere ist es meiner Meinung nach nicht förderlich für den Erhalt der beiden Arten Parlaments- und Kommissionsmitglied. Jedenfalls handelt es sich um einen Bericht, der diesem Plenum wohl kaum Schwierigkeiten bereiten wird. Es ist ein Vorschlag für eine Verordnung, der von der Kommission kommt, in dem es darum geht, bestimmte Beihilfen für die Gebiete in äußerster Randlage der Gemeinschaft - die es vorher schon für bestimmte Zeiträume gab - auf Dauer einzuführen. Ich glaube, den Abgeordneten ist das Thema schon zu Ohren gekommen. Auf der Konferenz von Maastricht 1992 gab es einezusätzliche Erklärung zu den Gebieten in äußerster Randlage der Gemeinschaft, und im neuen Vertrag von Amsterdam wird in Artikel 299 Absatz 2 festgestellt, daß diese Gebiete einige Besonderheiten aufweisen wie Abgelegenheit, Insellage, Mangel an Energieressourcen usw., welche den Erlaß spezifischer Maßnahmen rechtfertigen. Die Sonderprogramme für diese Gebiete werden im Rahmen dieser Maßnahmen durchgeführt. Dabei geht es konkret um die Kanarischen Inseln, die Azoren, Madeira und die französischen Inseln Guadeloupe, Martinique und Réunion sowie das französische Departement Guayana. Zu den Maßnahmen für diese Gebiete gehören die Fangbeihilfen, die 1992 zum ersten Mal mit einer Verordnung eingeführt und 1994 und 1995 verlängert wurden. Sie hätten am 31. Dezember 1997 auslaufen sollen. Ich glaube, daß das Parlament sich gründlich mit dem Thema befaßt hat. Im Ausschuß haben wir im November die Vorschläge für die Verordnung mit Änderungsanträgen angenommen, und ich glaube, wir werden sie morgen ohne Probleme in diesem Plenum annehmen können. Im Ausschuß für Fischerei wurden die Vorschläge der Kommission zweifellos ohne Schwierigkeiten angenommen. Die einzige Sorge des Berichterstatters und der Mitglieder des Ausschusses war die Flexibilität. Denn wenn eine Verordnung vorübergehender Art in eine endgültige umgewandelt wird, dann macht es wenig Sinn, die ursprünglich festgelegten Zahlen auf der Grundlage einer Ausgangssituation, die vielleicht 1992 bestand, beizubehalten. Die Entwicklung sowohl der Erzeugung und Nutzung von Fischen wie der Vermarktung und der Wandel der Verbrauchergewohnheiten usw. würden diese Anpassungen rechtfertigen. Dies ist der Sinn der vom Ausschuß für Fischerei angenommenen Änderungsanträge. Die Änderungsanträge 1 bis 9 können in drei Gruppen unterteilt werden: In der ersten Gruppe von Änderungsanträgen geht es um die Einfügung bestimmter Erzeugnisse der Insel Réunion. Die Insel Réunion ist auch eine Insel mit äußerster Randlage, und es gibt keinen Grund, warum sie ausgeschlossen werden sollte. Die Änderungsanträge 5, 6, 7 und 8 stellen einen Versuch dar, die Beihilfen für die Kanarischen Inseln an die Erzeugnisse anzupassen, die tatsächlich derzeit vermarktet werden. Änderungsantrag 3 - eine geringfügige Änderung einer Erwägung - wiederholt etwas schon Bestehendes, nämlich die Verpflichtung zur Einhaltung der Mindestgrenze von 30 Metern Tiefe für die Fischerei auf dem Festlandsockel. Wie die Mitglieder dieses Parlaments sehen können, hat der Ausschuß für Fischerei allergrößten Wert auf die Berücksichtigung des Grundsatzes der Haushaltsstrenge gelegt, um die Grenzen der Finanzbögen nicht zu überschreiten. Möglich, daß unser Ausschuß überempfindlich war und die Befugnisse des Haushaltsausschusses und die Haushaltsansätze der Gemeinschaft fast schon übermäßig berücksichtigt hat. Man kann anführen, daß die im Hinblick auf die Kanaren genehmigten Änderungsanträge - 5 bis 8 - so eng formuliert sind, daß sie wenig Spielraum für eine spätere Fortentwicklung lassen. Änderungsantrag 9, nach dem die zusätzlichen Beihilfen für die Insel Réunion von den Beihilfen für ein anderes französisches Gebiet in äußerster Randlage abgezogen werden müssen, bereitet diesem anderen französischen Gebiet in äußerster Randlage Probleme. Die interessanteste Äußerung - und es war schade, daß sie so spät kam - war wahrscheinlich die, die ein Vertreter der Kommission am 25. November 1997 in unserem parlamentarischen Ausschuß machte. Er führte an, daß für die Verordnung wahrscheinlich auch eine wesentlich flexiblere Formel möglich gewesen sei, mit gewissen Finanzkontrollen, aber ohne die jeweilige Art und Menge, die Gegenstand der Regelung ist, genau zu spezifizieren. Dieses Bestreben einer Kombination von Flexibilität mit Haushaltsstrenge scheint Änderungsantrag 12 von Herrn Souchet im Namen der Fraktion der Unabhängigen für ein Europa der Nationen, Änderungsantrag 13 von Herrn Baldarelli im Namen der Fraktion der Sozialdemokratischen Partei Europas und meinen eigenen Änderungsantrag 4 im Namen der Fraktion der Sozialdemokratischen Partei Europas, der Änderungsantrag 9 ersetzen bzw. ändern soll, welcher in dem französischen Departement Guayana Irritationen auslöste, zu prägen. Dem Berichterstatter erscheinen diese Änderungsanträge in Ordnung; am besten gefällte ihm sein eigener Änderungsantrag 14. Jeder dieser Änderungsanträge scheint jedoch auf eine Verbesserung der Lage ausgerichtet zu sein, damit keine Auseinandersetzung zwischen der Insel Réunion und dem französischen Departement Guayana heraufbeschworen wird. Die Änderungsanträge 15 und 16 von Herrn Baldarelli im Namen der Fraktion der Sozialdemokratischen Partei Europas streben ebenfalls nach einer Kombination dieser Flexibilität mit Haushaltsstrenge, und ich glaube, sie sind ebenfalls akzeptabel. Ich denke, sie werden in einer auf Dauer angelegten Verordnung dazu beitragen, daß diese Flexibilität möglich ist. Andererseits ist der Berichterstatter der Auffassung, daß weder Änderungsantrag 10 der Herren d'Aboville und Aldo im Namen der Fraktion Union für Europa, noch Änderungsantrag 11 von Herrn Souchet im Namen der Fraktion der Unabhängigen für ein Europa der Nationen über Arten, Größe der gefangenen Fische und Garnelen usw. in eine Verordnung über Beihilfen zur Vermarktung gehören. Sie gehören in eine Verordnung über Beihilfen zum Schutz der Fischarten. Daher spricht sich der Berichterstatter dafür aus, daß sie nicht angenommen werden. Ich weiß natürlich nicht, was nach ihrer Annahme aus der Verordnung wird, aber in Anbetracht der Bemerkung des Vertreters der Kommission und angesichts dessen, daß der Rat zu einem späteren Zeitpunkt die endgültige Verordnung erlassen muß, hoffe ich, daß weder Kommission noch Rat die vom Ausschuß für Fischerei eingereichten Änderungsanträge - die morgen mit Leichtigkeit angenommen werden könnten - als Zwangsjacke empfinden. Im Gegenteil sollte bei der Formulierung des endgültigen Verordnungstextes eine Klausel, die eine wirkliche Flexibilität ermöglicht, eingebaut werden. Das heißt, daß wir nicht jedesmal, wenn wir Beihilfen von einem Posten auf einen anderen, von einem Konzept auf ein anderes, verschieben wollen, eine Änderung der Verordnung vornehmen müssen. Dies war offensichtlich nicht der Ausgangsgedanke des Ausschusses. Ich weiß nicht, welche Formel man wählen sollte. Es ist möglich, daß die Frau Kommissarin uns diesbezüglich weiterhelfen kann. Vielleicht hat sie eine Idee oder vielleicht beschränkt sie sich auch darauf, die Änderungsanträge so anzunehmen, wie sie morgen vom Plenum des Parlaments angenommen werden können. Ich glaube, daß die Änderungsanträge positiv und konstruktiv sind, und ich möchte es natürlich nicht versäumen, der Kommission für die Vorlage dieser Art von Verordnung zu danken, die den Gebieten in äußerster Randlage der Gemeinschaft zweifellos zum Vorteil gereichen wird. Correia Herr Präsident, Frau Kommissarin, sehr geehrte KollegInnen und Kollegen, erlauben Sie mir, daß ich zunächst unserem Kollegen Medina für seinen Einsatz zur Verteidigung der Interessen der Regionen in äußerster Randlage ein Wort der Anerkennung und Wertschätzung ausspreche. Der Bericht, mit dem wir uns heute befassen, ist beispielhaft. Die Europäische Union hat die Notwendigkeit der Schaffung gleicher Vermarktungsbedingungen für bestimmte Fischerzeugnisse im Sinne eines Ausgleichs der durch die äußerste Randlage bedingten Nachteile seit 1992 anerkannt und unterstützt, indem sie eine Beihilferegelung einführte, die bis 1997 systematisch verlängert worden war. Die Regionen der Union in äußerster Randlage weisen eine Reihe von Gemeinsamkeiten struktureller Art auf und sind in der Gruppe der Ziel 1 - Regionen zusammengefaßt, die - wie Sie wissen - dadurch gekennzeichnet sind, daß ihr Pro-Kopf-BIP unter 75 % des EU-Durchschnitts liegt. Die große Entfernung zu den Absatzmärkten für Fischereierzeugnisse, die begrenzten Absatzmöglichkeiten für diese Erzeugnisse und die höheren Produktionskosten als Folge der Mehrkosten für den Transport machen das Überleben dieser Weiterverarbeitungsbetriebe und einer Reihe von Arbeitnehmern, die direkt bzw. indirekt in diesem Sektor beschäftigt sind, von der Gewährung von Ausgleichsbeihilfen abhängig. Erschwerend kommen noch Phänomene wie unlauterer Wettbewerb als Folge von Handelsabkommen hinzu, die die Union mit Drittländern abgeschlossen hat, wodurch letzteren Handelsvorteile gegenüber den genannten Regionen entstehen. Was Madeira und die Azoren angeht, konnte aufgrund steuerlicher Anreize die Industrietätigkeit nicht nur gefestigt, sondern auf eine harmonische Weise in einigen Fällen sogar gesteigert werden. Dadurch konnten die lokalen Überschüsse in der Produktion aufgefangen werden, hauptsächlich bei Thunfisch, Makrelen und schwarzem Schwertfisch, was der weiterverarbeitenden Industrie eine stabile Entwicklung in Aussicht stellt. Daher begrüßen wir den Vorschlag der Kommission und die Änderungsanträge des Berichterstatters. Wir empfehlen wärmstens ihre Billigung durch das Parlament und den Rat, damit die Stabilität im Fischereisektor fortbestehen kann und auch die Schaffung neuer Arbeitsplätze angeregt wird. Cunha Herr Präsident, Frau Kommissarin, werte Kolleginnen und Kollegen, wir, die Fraktion der Europäischen Volkspartei, halten die vorgeschlagenen Maßnahmen für gerecht und fundiert. Im Grunde genommen handelt es sich um die Fortsetzung bereits bestehender Maßnahmen und Regelungen, die im Dezember vergangenen Jahres abgelaufen waren. Wie wir alle wissen, sind sie in den Regionen in äußerster Randlage als Ausgleich für die Mehrkosten bei der Produktion, die Kosten für die Weiterverarbeitung sowie in der Hauptsache für die mit der Vermarktung von Fischereierzeugnissen, deren Markt außerhalb der genannten Regionen liegt, verbundenen Kosten gedacht Diese Märkte sind in der Regel sehr klein. Daher müssen die Regionen in das europäische Festland und den Gemeinsamen Markt exportieren. Es ist bekannt, daß es sich um sehr arme Regionen in äußerster Randlage mit sehr niedrigem Einkommensniveau handelt, die unter das Ziel Nr. 1 fallen. Das wurde bereits von dem Kollegen Correia gesagt. Wir reden hier auch über strukturelle Dauersituationen, d.h. die Benachteiligung kann leider nicht kurzfristig behoben werden. Deswegen müssen diese Beihilfen unserer Auffassung nach als permanente und nicht als zeitlich befristete Beihilfen gelten, deren Höhe in regelmäßigen Abständen überprüft werden sollte, und zwar unter Berücksichtigung die Entwicklung der Fangmengen, der bestehenden Bestände und natürlich der Märkte selbst. Bei einer positiven Entwicklung von Produktion, Fangmengen und Märkten sollte jederzeit eine Aufstockung der Beihilfen möglich sein. Von einigen Kollegen wurde eine Erweiterung der Beihilferegelung auf die Fischerei der Insel Réunion vorgeschlagen. Dafür haben wir vollstes Verständnis und wir sind damit einverstanden, doch müssen für die Insel und die dortige Situation Finanzmittel aufgebracht werden, die angemessen sind, wobei allerdings die derzeitigen Beihilfeempfänger - das sind, wie wir wissen, das französische Departement Guayana, die Azoren, Madeira und die Kanarischen Inseln - nicht dadurch benachteiligt werden dürfen. Die Fraktion der Europäischen Volkspartei dankt dem Kollegen Medina Ortega für die hervorragende, sehr positive und effiziente Arbeit, die er geleistet hat. Wir sind mit den vom Ausschuß für Fischerei angenommenen Änderungsanträgen einverstanden, stimmen aber gegen einige Änderungsanträge, die nachträglich im Plenum eingebracht wurden, namentlich die Änderungsanträge Nr. 10 und 12. Ich hoffe, daß die hier anwesende Kommissarin mit der ihr eigenen Wachsamkeit die Situation der Regionen in äußerster Randlage verfolgen und Sondermaßnahmen für sie vorschlagen wird, zumal der Fischereisektor in den genannten Peripher- und Inselregionen eine strategische und endogene Ressource für ihre Entwicklung darstellt. d'Aboville Herr Präsident, für die Regionen in äußerster Randlage ist ihre große Entfernung ein Nachteil. Da die Beförderung der Produkte aus diesen Gebieten zum europäischen Binnenmarkt mit Mehrkosten verbunden ist, müssen ihnen, damit sie gegenüber Konkurrenzprodukten aus Drittländern wettbewerbsfähig sind, bestimmte Ausgleichsmaßnahmen zugestanden werden, wie uns dies Herr Medina Ortega vor Augen geführt hat. Weil die Erzeuger auf der Insel Réunion gerade solchen Problemen gegenüberstehen, haben wir den Vorschlag gemacht, dieses Gebiet in den Geltungsbereich der Ausgleichsregelung aufzunehmen. Réunion ist als Region in äußerster Randlage am weitesten von Europa entfernt. Die Insel liegt mitten im Indischen Ozean, in einem Gebiet, in dem die Bestände nicht überfischt sind und in dem sich reichhaltige Thunfisch- und SchwertfischVorkommen finden, die für den örtlichen Langleinen-Fischfang erreichbar sind und auf dem internationalen Markt verarbeitet werden können und die für dieses von Arbeitslosigkeit stark betroffene Gebiet in bezug auf die Arbeitsplätze wichtig, wenn nicht sogar von existentieller Bedeutung sind. Der Verkauf frischer Produkte, insbesondere nach Europa, wird durch die Fracht- und Verpackungs-Preise erschwert. Diese Situation veranlaßt die Langleinen-Fischer der Insel Réunion, auf den lokalen Markt zurückzugreifen, weshalb die Langleinen-Fischerei und die handwerkliche Fischerei in direkte Konkurrenz geraten. Um das friedliche Zusammenleben dieser beiden Sektoren sicherzustellen, muß der Export der Erzeugnisse aus der Langleinen-Fischerei bezuschußt werden. Aus diesem Grund möchte ich Herrn Medina Ortega für seinen Änderungsantrag Nr. 14 danken, der dieser Situation Rechnung trägt. Übrigens erhielten wir im Rahmen der Debatte über den Bericht im Ausschuß für Fischerei den Besuch einer Delegation von handwerklichen Fischern aus Guayana, die speziell kamen, um unsere Aufmerksamkeit auf die Probleme zu lenken, mit denen sie in dieser Region konfrontiert sind. Dort scheuen einige industrielle Fischereifahrzeuge nicht davor zurück, in Küstennähe in weniger als 30 m Tiefe Krabben zu fangen. Damit bringen sie die Bestände in Gefahr, indem sie die Jungkrabben-Bestände zerstören, die gerade in diesem Küstenbereich zu finden sind. Eine weitere verheerende Folge ist der Verkauf der mitgefangenen Fische auf dem lokalen Markt, der dadurch destabilisiert wird. Diese Gründe haben meinen Kollege Blaise Aldo und mich veranlaßt, als Voraussetzung für die Gewährung von Krabbenbeihilfen an Guayana eine bestimmte Größe der Produkte, das heißt ausgewachsene Fangprodukte, vorzuschlagen, damit durch das Abfischen nicht die Bestände insgesamt gefährdet werden. Novo Herr Präsident, Frau Kommissarin, verehrte Kolleginnen und Kollegen, der Vorschlag der Kommission für eine Fortführung der Ausgleichsregelung für Fischereierzeugnisse in Regionen in äußerster Randlage findet natürlich unsere Unterstützung; ebenso unterstützen wir den Bericht und die Änderungsanträge des Ausschusses für Fischerei. Der Vorschlag der Kommission beweist heute, 1998, daß wir vor drei Jahren Recht hatten, als über den gleichen Antrag auf eine Fortführung der am 31. Dezember 1997 auslaufenden Regelung eine Aussprache geführt wurde. Heute haben wir den Beweis dafür, daß es ein Akt elementarer Gerechtigkeit war, 1995 für die in der Tiefseefischerei auf den Azoren und den mit dem Fang von schwarzem Schwertfisch und Makrelen auf Madeira Beschäftigten Ausgleichsmaßnahmen einzuführen, wobei es selbstverständlich erschien, daß die Ausgleichsmaßnahmen für den Thunfischsektor fortgesetzt werden sollten. Der Sektoren, die auf den portugiesischen Inseln in äußerster Randlage unterstützt werden sollen, und von denen bereits vor drei Jahren Ausgleichsmaßnahmen gefordert wurden - wofür wir uns eingesetzt hatten -, wurde jetzt durch die Annahme der eingereichten Änderungsanträge Rechnung getragen. Es sei darauf hingewiesen, daß wir uns heute, 1998, alle über die Verantwortung der Regionalbehörden einig sind, die vor drei Jahren die Tiefseefischer auf den Azoren und die Fischer schwarzer Schwertfische und von Makrelen auf Madeira vergessen hatten nicht die Notwendigkeit sahen, den Bedürfnissen dieser örtlichen Wirtschaftssektoren weiterhin gerecht zu werden. Nicht übersehen werden darf ferner ein gewisser Mangel an Sensibilität seitens der Kommission selbst. Obwohl es ihr meiner Auffassung nach möglich gewesen wäre, hat sie eine Änderung ihres Vorschlags nicht akzeptiert. Schließlich sollten wir auch nicht vergessen, daß es gewisse Versäumnisse und Behinderungen bzw. Ablenkungsmanöver, wie sie bei der heute hier im Parlament geführten Aussprache deutlich wurden Somit wird nun - wenn auch mit dreijähriger Verspätung - die Gerechtigkeit wiederhergestellt. Dazu sollten wir uns selbstverständlich beglückwünschen. Taubira-Delannon Herr Präsident, Frau Kommissarin, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Die Grundlage dieser Verordnung ist in der Tat nachhaltig legitimiert. Diese legitime Grundlage wurde bereits im Vertrag von Rom verankert, im Vertrag über den Beitritt von Spanien und Portugal übernommen, in den Schlußfolgerungen der Regierungskonferenz von Maastricht erneuert und findet sich schließlich im Vertrag von Amsterdam wieder, auch wenn dieser noch nicht ratifiziert ist. Anders gesagt besteht inhaltlich eine Kontinuität dieser Regelung und des Beihilfesystems. Ferner haben die Europäische Union und insbesondere Europäische Parlament anerkannt, daß den Besonderheiten der Regionen in äußerster Randlage Rechnung zu tragen ist, und bereits 1989 und 1991 die POSEI-Programme verabschiedet. Schließlich ist noch anzumerken, daß bezüglich dieses Instruments keine besonderen Zweifel festzustellen sind, was ihm zusätzliche Legitimität verleiht. Die Europäische Union und insbesondere das Europäische Parlament können deshalb auf die bedeutende Hilfe stolz sein, die sie diesen Gebieten und die sie Tätigkeiten gewährt haben, die in einigen Fällen die Hauptexporteinnahmen darstellen. Bezüglich dieser von Großzügigkeit aber auch gleichzeitig von rationalen wirtschaftlichen Erwägungen und der Sorge um Gerechtigkeit geprägten Maßnahme, durch die ein Ausgleich für die uns vorgegebenen Tatsachen geschaffen werden soll - insbesondere für die geographischen Vorgaben -, ist schwer zu verstehen, daß nun plötzlich, nur weil ein Gebiet ganz legitim dazugenommen wird, anderen die Beihilfen entzogen werden sollen, die dieses erhält. Die bisherigen Maßnahmen haben deutlich gezeigt, daß es nicht vertretbar war, wenn allen französischen Überseeischen Departements bzw. allen Regionen in äußerster Randlage die Mittel abgezogen werden, die die Fischer auf der Insel Réunion brauchen, um ihre Nachteile auszugleichen. Im übrigen möchte ich insbesondere bezüglich Guayana Ihre Aufmerksamkeit darauf lenken - und ich weiß, daß der Ausschuß für Fischerei mich da sehr gut verstehen wird, denn dieser Ausschuß ist dynamisch und gleichzeitig offen - daß verschiedene Ansätze in Betracht zu ziehen sind. Wenn wir dieses System auf Dauer fortführen wollen, müssen auch die verschiedenen Akteure im Wirtschaftsbereich dazu bewegt werden, gemeinsam zu arbeiten, sich zu verständigen und sich gemeinsam zu organisieren, um im gemeinsamen Interesse die Ressourcen zu verwalten, die sicher nicht unerschöpflich sind, für die jedoch bestimmte ethologische Gesetze gelten. Wir müssen uns darum kümmern, zu welchen Ergebnissen die Forschung gekommen ist, was wir über die Bestände wissen, welche Interessen wahrgenommen werden, nicht nur für eine einzige Ressource - wie in diesem Fall die Krabben - sondern auch für andere Ressourcen, und dann feststellen, in welchen Situationen Widersprüche bzw. Antagonismen auftreten können, wenn sich Krabben- und Fischfanggebiete überschneiden. Es handelt sich also um eine langfristige Arbeit, die der Ausschuß hier aufnehmen kann, und die er sicherlich ausgezeichnet leisten wird. Der nüchterne, präzise und überzeugende Bericht von Herrn Medina Ortega kann uns nur davon überzeugen, daß diese Arbeit im Interesse aller getan wird. Momentan steht fest, daß das System weitergeführt werden muß, daß Gerechtigkeit geschaffen werden muß - wobei es sicherlich nicht angeht, die einen ärmer zumachen, um für andere Gerechtigkeit herzustellen - und wir müssen für die Zukunft zunächst eine gemeinsame Bewirtschaftung der Ressourcen durch die Fischerei sicherstellen. Apolinário Herr Präsident, Frau Kommissarin, werte Kolleginnen und Kollegen, der vorliegende Vorschlag der Kommission und der Bericht von Herrn Medina Ortega, der von Weisheit und wohldurchdachten Überlegungen zeugt, öffnet die Tür für eine Reihe von Beihilfen für die Vermarktung von Erzeugnissen der Tiefseefischerei auf den Azoren unter gleichzeitiger Beibehaltung der für die Thunfisch-Industrie gewährten Beihilfen. Das bringt mich dazu, ein portugiesisches Sprichwort zu zitieren: " Stille Wasser gründen tief" . Im Februar und im März 1995 traten wir für die Unterstützung der Tiefseefischerei ein - gegen die Auffassung des damaligen Berichterstatters und der damaligen Regionalregierung auf den Azoren. Letztere wies die Verantwortung für die Nichteinbeziehung der Tiefseefischerei von sich und schob sie der Kommission zu. Sie ließ damals sogar öffentlich verlauten, daß die Kommission angeblich mit der Gewährung von Beihilfen für die Tiefseefischerei nicht einverstanden gewesen sei. Nachdem die Regionalregierung und die Regierung in Portugal inzwischen gewechselt haben, wird das, wofür wir 1995 eintraten, jetzt umgesetzt. Ich möchte die jetzige Regionalregierung zu ihrer Strategie des Dialogs und der verantwortungsvollen Forderung beglückwünschen, die sie gegenüber der Kommission vertrat, deren Vorschlag von uns heute hier behandelt wird; darin wird die Beihilfe für 10.000 Tonnen Thunfisch beibehalten und erstmals die Beihilfe auf 3.500 Tonnen Tiefseearten erweitert. Natürlich kann stets mehr gefordert werden, doch stellt dies bereits einen Fortschritt dar. Die wirtschaftliche und gesellschaftliche Auswirkung des Fischfangs, insbesondere auf die Beschäftigung, und die besonderen Bedingungen einer Region in äußerster Randlage wie im Falle der Azoren stellen eine Rechtfertigung dar. So sieht es auch der Ministerrat, der nun für die abschließende Bewilligung dieser Beihilfen zuständig ist, die durch die Aufnahme des Konzepts der äußersten Randlage in den Vertrag über die Europäische Union gemäß den in Amsterdamgetroffenen Festlegungen zusätzlich legitimiert werden. Fraga Estévez Herr Präsident, Frau Kommissarin! Dank der detaillierten und aufschlußreichen Analyse der schwierigen wirtschaftlichen Ausgangslage, in der sich die Gebiete in äußerster Randlage befinden, die Herr Medina Ortega in seinen Bericht aufgenommen hat, müssen wir die Angebrachtheit des Vorschlags der Kommission nicht mehr gesondert begründen. Jeder, der die Begründung in diesem Bericht liest, wird feststellen, wie berechtigt diese Beihilfen sind und wie wichtig es ist, daß sie beibehalten werden. Durch die Insellage an sich und um so mehr in Verbindung mit einer großen Entfernung zu den Hauptwirtschaftszentren ergeben sich in mehr oder weniger starkem Maße gewisse Besonderheiten bei den Produktionen der Inseln und dem Handelsverkehr mit dem Rest Welt. Dies hat zweifellos zu einer gewissen Spezialisierung im Hinblick auf die für Wirtschaft dieser Inseln wichtigsten Erzeugnisse geführt. Die Fischereierzeugnisse sind offensichtlich besonders wichtig. Der Thunfisch von den Azoren, die Kopffüßer der Kanarischen Inseln, die Schalentiere von Guayana sind Beispiele dafür, auf welche Industrien die Einwohner der jeweiligen Inseln ihr Augenmerk gerichtet haben, um ihre Zukunft zu sichern. Als traditionelle Grundlage der Wirtschaft dieser Völker müssen diese Spezialisierungen respektiert und gefestigt werden. Dies ist nicht möglich ohne besondere Finanzinstrumente, die es den Inseln gestatten, sich als gleichberechtigte Partner auf den Märkten zu bewegen, z.B. durch einen Ausgleich der durch die äußerste Randlage bedingten Mehrkosten beim Transport dieser Erzeugnisse zu den Vertriebs- und Verbrauchszentren. Die im Rahmen der Programme POSEICAN, POSEIMA und POSEIDOM gezahlten Beihilfen haben eine Fortentwicklung dieser Industrien von der reinen Entnahme zum Export halb- oder verarbeiteter Erzeugnisse ermöglicht und so neue Entwicklungs- und Wohlstandsaussichten eröffnet. Allerdings wäre es wünschenswert, daß die Kommission den Besonderheiten einiger dieser Gebiete, deren Stimme aufgrund der großen geographischen Entfernung manchmal vielleicht kaum zu hören ist, mehr Aufmerksamkeit schenkt. Dies war der Fall bei den Beihilfen für Guayana, bei denen nicht, wie es nötig gewesen wäre, ein wirklicher Schutz der Interessen der handwerklichen Fischerei angestrebt wurde. Die Anwesenheit der Vertreter von Guayana im Ausschuß für Fischerei machte den Wunsch dieses Gebiets nach einem Beihilfesystem, das den Erhalt der Fischereibestände gewährleistet, deutlich. Das ist etwas, was die Kommission aus Prinzip unterstützen müßte. Wir hoffen, daß die von den verschiedenen Fraktionen zur Lösung dieser Frage vorgelegten Änderungsanträge, die unsere Zustimmung haben, zur Behebung dieser Situation, die sich nicht wiederholen darf, beitragen werden. Sierra González Herr Präsident, Frau Kommissarin! Die in dieser Verordnung vorgeschlagenen Maßnahmen stellen lediglich eine Aktualisierung und Weiterführung der 1994 und 1995 im Rahmen der Programme POSEIMA, POSEIDOM und POSEICAN erlassenen Maßnahmen dar. Diese Maßnahmen hatten nur den Ausgleich der im Fischereisektor durch die besonders schwierigen Umstände verursachten Nachteile aufgrund von Mehrkosten zum Ziel. Und es sind Maßnahmen, die im Laufe der Zeit eine gewisse Effizienz bewiesen haben. Wie es scheint, sind es Maßnahmen mit gesundem Menschenverstand. Es gibt Drittländer, die vorteilhafte Abkommen mit der Europäischen Union abgeschlossen haben, und es wäre schwierig, dem Fischereisektor der Gemeinschaft keine stabile Unterstützung zukommen zu lassen, wenn sie Drittländern gegenüber geleistet wird. Der kanarische Fischereisektor, der - andererseits - immer mehr abnimmt, wäre ohne diese Maßnahmen zum Verschwinden verurteilt. Das Beste, was mir zur Verteidigung dieser Maßnahmen einfällt, ist die Tatsache, daß ohne diese Maßnahmen, der größte Teil des Fischereisektors der Gebiete in äußerster Randlage seinem Ende entgegensehen müßte und daß in diesen schwachen Wirtschaften jeder Sektor von Bedeutung ist. Langenhagen Herr Präsident! Diese Verordnung betrifft, wie wir gehört haben, Regionen in äußerster Randlage, wie die Azoren, Madeira, die Kanarischen Inseln, Französisch-Guyana und andere. Bei der Vermarktung bestimmter Fischereierzeugnisse entstehen durch diese äußerste Randlage bedingte Mehrkosten. Eine bereits bestehende Beihilferegelung soll aktualisiert und weitergeführt werden. Das Ziel ist es, lediglich die tatsächlich entstehenden Mehrkosten bei der Vermarktung der Fischereierzeugnisse gegenüber anderen Gebieten der Union auszugleichen. Der Vorschlag wurde im Ausschuß für Fischerei angenommen. Einige Änderungsanträge betreffen eine interessante Umverteilung der Beihilfen im Sinne von Flexibilität, wobei der Gesamtbetrag aber unberührt bleibt. Der Bericht ist insofern hochaktuell, weil er die Strukturpolitik im Fischereibereich anspricht. Der Wirtschaftszweig Fischerei ist, wie von uns schon mehrfach beklagt, in der Agenda 2000 kaum und im Arbeitsprogramm der Kommission für 1998 nur beiläufig erwähnt. Dies motiviert uns, uns jetzt auf die Strukturprobleme in der Fischerei zu konzentrieren. Das mehrjährige Ausrichtungsprogramm und die technischen Maßnahmen - beschlossen 1997 - wirken sich nur positiv auf die Menschen und deren Arbeitsplätze und Lebenssituationen aus, wenn die strukturellen Aufgaben der Fischereigebiete angepackt und endlich gelöst werden. Dazu brauchen wir allerdings auch das notwendige Geld. Unseren Anteil als Parlament haben wir bereits 1997 erbracht, mit dem Zukunftsbericht zur europäischen Fischereipolitik nach dem Jahr 2002. Zwei weitere Initiativberichte sollen 1998 folgen. Der zur Industriefischerei wird wieder heftige Diskussionen hervorrufen, aber das Ergebnis wird zeigen, daß wir in Sachfragen zur Fischerei kompetent sind und bereit und in der Lage sind, Konflikte zu lösen, auch was die Durchsetzungskraft in diesem Haus betrifft. Bei den internationalen Abkommen liegen jetzt strittige Finanzmittel in der Reserve. Beobachten wir also das Verfahren mit weiser Gelassenheit, und setzen wir die gemeinsame Kraft insbesondere des Haushaltsausschusses und aller anderen Mitglieder dieses Hauses dazu ein, endlich die nicht nur ersehnte, sondern legislativ notwendige Mitentscheidung zur Stärkung des Parlaments zu erreichen. Ein Inselbericht wird zur Zeit beraten. Ein Küstenbericht wird folgen. Das Ziel ist, auf die ungenügenden Infrastrukturen hinzuweisen und diese zu korrigieren, um die notwendigen Arbeitsplätze und Produktionsstätten in diesen labilen Regionen eben zugunsten der Fischerei zu erhalten und aufzubauen. Daran werden wir so gut wie bisher oder noch konzentrierter als bisher weiterarbeiten, ich denke, auch ganz im Sinne unseres Berichterstatters Medina Ortega. Fernández Martín Wie Sie sehen, Frau Kommissarin, unterstützen alle Fraktionen und alle Länder Ihren Vorschlag. Daher möchte ich zunächst dem Berichterstatter, Herrn Medina Ortega, und Ihnen selbst, Frau Bonino, zu dem Erfolg und der Richtigkeit Ihres Vorschlags für eine Verordnung gratulieren. Ich befürworte vor allem die Änderungsanträge, die sich auf die Kopffüßer und die Aquakultur beziehen. Ich verstehe Ihre Sorge hinsichtlich der Einhaltung der Schonfrist in den Hoheitsgewässern des Königreichs Marokko, Frau Bonino, die Sie in Ihrem Schreiben vom 27. Dezember der Regierung der Kanarischen Inseln gegenüber zum Ausdruck bringen. Schon die Überschrift des Vorschlags für eine Verordnung ist gelungen. Hier ist von einem Ausgleich von Mehrkosten die Rede. Über Jahre hinweg haben wir auf die Notwendigkeit hingewiesen, daß die natürliche Benachteiligung der Gebiete in äußerster Randlage anerkannt wird, damit sie sich in den Binnenmarkt eingliedern und von ihrer Teilhabe profitieren können. Wir haben einen langen Weg zurückgelegt, nicht ohne Steine, aber wir waren letztendlich erfolgreich. Ich möchte darauf hinweisen, daß die Mehrkosten, welche die Kommission ausgleichen möchte nicht konjunktureller, sondern struktureller Art sind. Daher halte ich es für notwendig - was die Kommission auch anerkennt -, daß diese Art von Beihilfen auch in Zukunft beibehalten wird. In einigen der Gebiete in äußerster Randlage - wie z.B. der Insel Pico der Azoren oder der Kanareninsel Lanzarote - stellt die Fischerei nicht nur eine weitere wirtschaftliche Ressource dar, sondern sie ist Teil des Lebens an sich, der Kultur, der Traditionen. Aufgrund seiner wirtschaftlichen Bedeutung, aufgrund der dadurch geschaffenen Arbeitsplätze, ist sie nicht einfach eine Zahl mehr, sondern Bestandteil einer strategischen Ressource, der unerläßlich ist, damit die Beihilfen das Überleben des Sektors in den Gebieten in äußerster Randlage ermöglichen können. Diese Gebiete weisen schließlich die höchste Arbeitslosenquote innerhalb der Union auf und aufgrund ihres niedrigen Pro-KopfEinkommens sind sie alle Ziel-1-Regionen. Daher müssen die gegenwärtigen Politiken beibehalten werden, was die Verordnung, die heute Thema der Aussprache war, ja auch eindeutig bezweckt. Mendonça Herr Präsident, Frau Kommissarin, werte Kolleginnen und Kollegen, der ausgezeichnete Bericht, den wir hier diskutieren, befaßt sich mit Beihilfen, die einem der Wirtschaftssektoren der EU-Regionen in äußerster Randlage gewährt werden sollen, der in einigen dieser Regionen zwar am stärksten vertreten sein mag, der deswegen aber nicht weniger unterstützungsbedürftig ist, angesichts der strategischen Bedeutung, die der Fischereisektor einschließlich Produktion, Weiterverarbeitung und Vermarktung in ökologischer und sozialer Hinsicht besitzt. Es geht hier um eine im Rahmen des Programms POSEIMA eingerichtete Sonderregelung zum Ausgleich der durch die äußerste Randlage bedingten Mehrkosten. Es sei hier auf die Errungenschaft im Rahmen der jüngsten Revision des Vertrags über die Europäischen Union hingewiesen, die dazu geführt hat, daß in den Vertrag ein eigener Artikel betreffend die Regionen in äußerster Randlage aufgenommen und die Besonderheit anerkannt wurde, die diese Inselregionen aufgrund ihrer großen Entfernung zum Kontinent, zum europäischen Markt, zu den Absatzmärkten für den größten Teil ihrer Erzeugnisse aufweisen; Artikel 229 Absatz 2 des Vertrags sieht daher entsprechende Maßnahmen im Bereich der Fischereipolitik vor. Einige der angeführten Gründe und weitere, die formuliert werden könnten, rechtfertigen voll und ganz, daß die nun ergriffenen Maßnahmen nicht als Übergangs- bzw. zeitlich befristete Maßnahmen betrachtet werden dürfen, sondern im Rahmen der Logik ihrer ständigen geographischen Situation, die eine schwere Benachteiligung bedeutet, im Gegenteil als ständige und definitive Maßnahmen gelten müssen. Auf andere Regionen in äußerster Randlage, die vielleicht noch nicht in Betracht gezogen wurden, sollten zwar entsprechende Beihilfen erweitert werden, doch muß unbedingt darauf hingewiesen werden, daß sie niemals auf Kosten der bereits geförderten Regionen vergeben werden dürfen. In der autonomen Region Madeira werden die Arten Thunfisch, schwarzer Schwertfisch und Makrelen derzeit mit einem Höchstbetrag von 1, 6 Mio ECU gefördert. Durch eine solche Förderpolitik konnte ein harmonisch funktionierendes industrielles Gefüge errichtet und gefestigt werden, wodurch der Absatz lokaler Produktionsüberschüsse ermöglicht wurde. Nun ist es unsere Aufgabe, eine entsprechende Überarbeitung in bezug auf die zu fördernden Arten und Fangquoten unter Berücksichtigung der Entwicklung der Produktion, der Weiterverarbeitung und der Vermarktung durchzuführen. Wir erkennen den Bericht und den Großteil der eingereichten Änderungsanträge, die Gegenstand der heute geführten Aussprache sind, an und werden dafür stimmen. Costa Neves Herr Präsident, Ich möchte zunächst unseren Kollegen Medina Ortega und die Kommissarin zu ihrer wirklich hervorragenden Arbeit beglückwünschen. Was den Vertrag von Amsterdam betrifft, so stellt, wie Sie wohl verstehen werden, die Aufnahme des Artikels über die Regionen in äußerster Randlage in den Vertrag für mich eine der bedeutendsten Neuerungen dar. In diesem Artikel werden die Besonderheiten dieser Regionen und damit die Notwendigkeit entsprechender Maßnahmen anerkannt. Eine solche Entscheidung ist richtig. Das Europäische Parlament hat sich von Anfang dafür eingesetzt . Wenn sich nun einige fragen, wie den neuen Möglichkeiten, die durch den Vertrag eröffnet werden, konkreter Ausdruck verliehen werden kann, fällt die Antwort leicht. Wir verfügen über positive, über erfolgreiche Erfahrungen, die einen guten Ausgangspunkt darstellen. Damit meine ich die Gemeinschaftsinitiativen wie z.B. REGIS und POSEIMA. Das sind genau die richtigen Instrumente für die Umsetzung der Maßnahme, mit der wir uns hier befassen. Durch POSEIMA wurde zwar ein positiver, jedoch unzureichender Beitrag dazu geleistet, daß wir uns auf den Azoren nunmehr als Teil der Europäischen Union fühlen. In diesen Rahmen fällt auch die Maßnahme, die wir gerade diskutieren. Sie darf nicht als vorübergehend verstanden werden, denn die strukturell bedingte Benachteiligung dieser Regionen ist auf die Entfernung zum europäischen Markt, ihrem Zielexportmarkt, zurückzuführen. Daher die Forderung nach ihrer dauerhafte Einrichtung, denn die geographische Lage wird sich nicht verändern. Zum Beitrag des Kollegen José Apolinário habe ich einzuwenden, daß er anscheinend ein Kurzzeitgedächtnis hat, denn zum damaligen Zeitpunkt billigte das Europäische Parlament seine Änderungsanträge, denen ich nicht zugestimmt hatte, und die Kommission hat sie nicht in ihren Bericht mitaufgenommen. Andererseits entspricht sein Vorschlag nicht dem, was uns jetzt hier vorliegt. Was uns nun vorliegt, ist eher das, wofür ich eingetreten bin, als was von ihm vorgeschlagen wurde, denn ich setzte mich dafür ein, daß beim Thunfisch alles beim Alten bleibt und die Tiefseefischarten hinzugenommen werden. Der Kollege aber bestand darauf, beim Thunfisch einen Teil zugunsten der Tiefseefische abzuzweigen. Von daher ist das, was er soeben gesagt hat, nur eine Halbwahrheit. Abschließend möchte ich bemerken, daß die ausdrückliche Erwähnung der ultraperipheren Regionen im Vertrag über die Europäische Union deutlich macht, daß Lösungen wie diese, die wir gerade diskutieren, und auch andere - ich möchte hier im besonderen die Landwirtschaft nennen - weiter ausgebaut werden müssen, denn sie führten zu hervorragenden Ergebnissen. Wir befinden uns auf dem richtigen Weg. Was mir aber unverständlich ist, ist die fehlende Erwähnung der Programme REGIS und POSEIMA in der Agenda 2000. Dies sollte dringend berichtigt werden. Der Abgeordnete José Apolinário könnte dabei behilflich sein. Bonino Herr Präsident, verehrte Abgeordnete! Der Berichterstatter hat bereits darauf hingewiesen, daß wir mit der häufigen Aufnahme von Fischereithemen auf die Tagesordnung Gefahr laufen, uns alle in einem Club der Fischereifreunde wiederzufinden, in einem vielleicht ein bißchen engen Kreis, in dem oftmals dieselben Personen zusammentreffen, der jedoch auch positive Aspekte aufweist, weil man dort mit Parlamentskollegen spricht, die dieses Dossier sehr gut kennen. Daher muß ich hier nicht wieder auf die Begründung und den Inhalt dieser Verordnung eingehen, denn dies haben Sie bereits in allen Einzelheiten erläutert. Ich halte es dennoch für angebracht, auf einige Änderungsanträge einzugehen. Die allgemeine Philosophie dieser Verordnung wurde von Ihnen allen hervorgehoben sowohl im Hinblick auf den Aspekt einer gerechten Behandlung wie auch als Lösungsansatz. Darüber hinaus spiegelt der Vorschlag auch die Entwicklung der letzten Jahre wieder, da neue Fischarten aufgenommen wurden. Der Vorschlag ist also unter gewissen Gesichtspunkten höchst aktuell und beschränkt sich nicht darauf, die früheren Vorschläge einfach nur zu wiederholen. Nun zu den einzelnen Änderungsanträgen: Die Kommission kann die Änderungsanträge Nr. 1, 2 und 4 akzeptieren, die Nr. 3, 5, 6, 7 und 8 bedürfen dagegen wohl noch einer kleinen redaktionellen Nachbesserung. Was dagegen die Insel Réunion anbelangt, ist die Kommission grundsätzlich mit den Abänderungen einverstanden, aber wir können die technischen Modalitäten und Mengen noch nicht festlegen, weil der Antrag Frankreichs sehr spät eingegangen ist. Die Kommission hat zwar eine Mission auf die Insel Réunion entsandt, doch wir warten noch auf weitere Informationen, um die wir die französischen Behörden gebeten haben. Ihre Änderungsanträge werden also in den geänderten Vorschlag aufgenommen, den die Kommission vorlegen muß. Ich möchte in jedem Fall unterstreichen, daß die Kommission mit der Aufnahme dieser Abänderungen grundsätzlich einverstanden ist. Wenn die Kommission dann den auf der Grundlage der Änderungsanträge und der neuen Informationen geänderten Vorschlag vorlegt, werden die Abänderungen Nr. 13 und 15 unseres Erachtens überflüssig. In bezug auf die Zielsetzung der Änderungsanträge Nr. 10 und 11 möchte ich Ihnen mitteilen, daß die Kommission diese Ziele unterstützt, weil sie auf die Erhaltung der Bestände ausgerichtet sind. Doch offen gesagt scheint es mir besser, dies im Rahmen der Durchführungsverordnung zu behandeln. Unseres Erachtens ist das hier nicht der geeignete Kontext, in den diese Art von Überlegungen aufgenommen werden sollte, insbesondere wenn es um die technischen Modalitäten zur Gewährleistung des Bestandschutzes geht. In Artikel 6 ist die Art des Berichts, den die Kommission vorlegen muß, wohl ausreichend klar formuliert, während der Änderungsantrag Nr. 16, der sich nur auf die finanziellen Aspekte konzentriert, zu einer Teilbewertung der fraglichen Maßnahmen führen könnte. Ein letzter Punkt, der insbesondere an Herrn Abgeordneten Langenhagen gerichtet ist: Ich kenne die Forderung des Europäischen Parlaments genau - und das ist ständig Thema unserer Diskussion -, zu einer Mitentscheidung über die Abkommen in bonne et due forme zu gelangen. Doch im Augenblick müssen wir aus der Not eine Tugend machen und mit den bestehenden Regeln leben. Sehr geehrte Abgeordnete, Herr Präsident! Die Kommission hat den Wunsch, daß diese von uns positiv aufgenommene Verordnung in einer Situation, in der eine Zwischenregelung zu einer ständigen Regelung wird, diesem Bereich auch stabile Perspektiven eröffnen kann, die einen der wichtigsten Dreh- und Angelpunkte einer auch ökonomischen Betrachtung des gesamten Fischereisektors darstellen. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. MwSt für Telekommunikationsdienstleistungen Der Präsident Nach der Tagesordnung folgt die Aussprache über den Bericht (A4-0376/97) von Herrn Cox im Namen des Ausschusses für Wirtschaft, Währung und Industriepolitik über den Vorschlag für eine Richtlinie des Rates zur Änderung der Richtlinie 77/388/EWG im Hinblick auf das für Telekommunikationsdienstleistungen anwendbare Mehrwertsteuersystem (KOM(97)0004 - C4-0100/97-97/0030(CNS)). Cox Herr Präsident, das ist ein kurzer Vorschlag der Europäischen Kommission -was Berichte betrifft, für die ich mehrere Jahre lang Berichterstatter war, ist es vielleicht der kürzeste. Es ist auch einer der komplexesten. Der Ausschuß für Wirtschaft, Währung und Industriepolitik ist der Überzeugung, daß der Vorschlag der Kommission aktuell ist und begrüßt ihn in dieser Hinsicht. Er ist eine nützliche Reaktion auf eine globale Revolution in der Telekommunikation, die im wesentlichen einige der vorhandenen MwSt-Systeme in Relevanz und Wesen in diesem Sektor überholt hat. Zweifellos hat die Technik die MwSt-Konstruktion überholt. Der Vorschlag möchte ein grundlegendes Problem angehen, und zwar daß die Anbieter von Telekommunikationsdienstleistungen der Europäischen Union für ihre EU-Kunden Mehrwertsteuer abführen, daß jedoch Anbieter aus Drittländern diese Steuer für ihre EU-Kunden nicht abführen müssen. Das war zumindest bei Vorlage des Vorschlags der Fall. Das heißt, daß es eine ungerechte Marktverzerrung gab, die sich für Anbieter von Telekommunikationsdienstleistungen in der EU nachteilig auswirkte und daß die Mitgliedstaaten Mindereinnahmen hatten. Es waren dynamische Mindereinnahmen, weil das eine Wachstumsbranche ist und sich die Probleme mit der Zeit verschärfen würden, insbesondere im Kontext des liberalisierten Marktes, den wir ab jetzt haben. Die unmittelbare Dringlichkeit, die hinter dem Kommissionsvorschlag steht, ist teilweise durch 15 parallele, identische Abweichungen, die vom Rat am 17. März letzten Jahres beschlossen wurden, abgeschwächt. Deshalb war der Ausschuß für Wirtschaft, Währung und Industriepolitik der Meinung, daß dies eine Denkpause erlaubt, eine Chance zur Klärung von Fragen und Problemen, und daß man dann sehen wird, wie man den Grundantrag der Kommission, den wir beraten haben, vertiefen und vielleicht gewichtiger machen könnte. Der Vorteil des Kommissionsvorschlags war, daß es eine gemeinsame Mehrwertsteuer-Registrierung für Anbieter geben würde. Dies wird jedoch in der Praxis konterkariert - und der Bericht bringt einige recht ausführliche Beispiele - durch die umständlichen und teuren Verfahren zur Mehrwertsteuerrückerstattung unter der Achten Mehrwertsteuer-Richtlinie. Die Kommission hat von einem R-Gespräch-Mechanismusabgeraten, und die Konsequenz ist deshalb - wenn man das Dossier genau besieht -, daß Kunden Mehrwertsteuerrechnungen vorfinanzieren und einige Monate warten müßten, bis sie diese Erstattungen zurückbekommen würden, wenn sie Telekommunikationsdienstleistungen von EU-Anbietern aus einem anderen Mitgliedstaat in Anspruch nehmen würden. Da nun der Rat die Angelegenheit teilweise behandelt hat - wenngleich ich weiß, daß die Kommission in unserem Ausschuß argumentiert hat, das sei nicht in der Weise geschehen, daß es langfristig befriedigend wäre -, glauben wir, daß die Kommission jetzt Zeit zum Nachdenken hat, und möglicherweise die eine oder andere Änderung an diesem Antrag vornehmen kann. Zunächst möchten wir die Kommission bitten, die Achte MehrwertsteuerRichtlinie in bezug auf das umständliche und teure Erstattungsverfahren zu ändern. Jetzt ist der richtige Moment, sich dieses Problems anzunehmen, das sicherlich eine große Sorge für die Anbieter war, die mit mir als Berichterstatter sprachen und die Kontakt mit Kollegen im Ausschuß hatten. Zweitens: Weil wir nun eine Liberalisierung des Marktes haben, weil die Kommission der Ansicht ist, daß die Abweichungen des Rates langfristig nicht aufrecht erhalten werden können und sogar einige Probleme in bezug auf die WTO-Bedingungen schaffen könnten, glaube ich, daß sich der Versuch lohnt, genau festzustellen, wo die Schwachpunkte liegen und wo sie verbessert werden müssen. Letztens: Wir haben untersucht, ob es nicht angemessen wäre, für Telekommunikationsdienstleistungen einen Originalbegriff eines einheitlichen Mehrwertsteuersatzes in Erwägung zu ziehen. Wir haben die Kommission gebeten, über diese Elemente nachzudenken und dann mit einem überarbeiteten Vorschlag zu kommen, der den jetzigen grundlegenden Vorschlag erweitern würde. Im wesentlichen hält der Ausschuß für Wirtschaft, Währung und Industriepolitik die Vorschläge der Kommission für positiv, ist der Meinung, daß die bisher geleistete Arbeit des Rates eine Denkpause ermöglicht und sähe diese Zeit gerne für eine Verbesserung und Erweiterung des Vorschlags verwendet, damit dieser dann eine breitere Akzeptanz finden kann. Ich empfehle der Kommission die eingereichten Änderungsanträge . Read Herr Präsident, ich möchte Herrn Cox sowohl zu seinem Bericht gratulieren als auch zu seiner Erläuterung des Berichtes hier in diesem Hause. Ich denke, es ist ein sehr komplexes Thema, das nicht leicht zu erklären ist. Ich wäre sehr daran interessiert, Herr Kommissar, Ihre Reaktion auf die Vorschläge von Herrn Cox zu hören. Mir scheint, daß sowohl der Antrag der Kommission als auch der des Rates mit gewissen kurz- und mittelfristigen Nachteilen verbunden ist. Herr Cox hat sehr deutlich erklärt, daß der Fortschritt der Technik an den MwSt-Systemen vorbeigezogen ist. Diese sind sehr große Hindernisse für Anbieter von Telekommunikationsdienstleistungen in der Europäischen Union und eine schwerwiegende nachteilige Wettbewerbsverzerrung. Wir können gut verstehen, warum der Rat die Abweichungen, die Herr Cox beschrieben hat, aufgenommen hat. Nach dem Vorschlag der Kommission - der Änderung der Sechsten MwSt-Richtlinie - wird es eine Verschiebung bei der Versteuerung vom Besteuerungsort zum Ort des Empfängers der Leistungen, dem Standort des Kunden, und weg von dem des Anbieters, dem Standort des Telekommunikationsunternehmens, geben. Die Probleme, die Herr Cox hinsichtlich der umständlichen und teuren MwSt-Verfahren genannt hat, über die ich und viele Mitglieder des Parlaments viele Briefe bekommen, sind eindeutig ein sehr großes Hindernis. Ich halte den Ansatz von Herrn Cox für richtig, würde aber gerne die Reaktion des Kommissars auf die Frage hören, wie ein Fortschritt auf ein endgültiges MwSt-System erzielt werden kann und wie MwSt ohne unnötige Kosten und Bürokratie zurückerstattet werden kann, auf die Frage, welchen Einfluß die Liberalisierung der Telekommunikationsdienstleistungen auf Steuereinnahmen hat - denn das ist ein enorm wachsender Markt und die steuerlichen Auswirkungen für Finanzminister sind nicht beachtlich. Könnte der Herr Kommissar auch auf die Auswirkungen der Abweichungen des Rates eingehen? Herr Cox hat mögliche Konflikte mit den GATT-Bestimmungen und dem spezifischen Vertrag mit der WTO erwähnt, die ich für mehr als wahrscheinlich halte. Wenn auch der Antrag des Rates kurzfristig Bestand haben kann, - was in gewissem Sinn etwas Druck von diesem Parlament und der Kommission nimmt, - wird das Problem dennoch nicht kleiner, sondern größer. Klare Vorschläge seitens der Kommission würden von den Mitgliedern des Ausschusses für Wirtschafts- und Währungsfragen und Industriepolitik mit großem Interesse aufgenommen werden. Porto Herr Präsident, meine Fraktion unterstützt den Bericht des Kollegen Cox und ebenso die eingereichten Änderungsanträge. Wir hatten es hier mit einer besorgniserregenden Situation der Benachteiligung der Europäischen Union gegenüber ihren Konkurrenten außerhalb der Gemeinschaft zu tun. So sind denn auch die Ausnahmeregelungen des Rates zu verstehen. Auffällig daran ist, daß man sich letztendlich für eine Lösung gemäß dem "Prinzip des Bestimmungsortes" entschieden hat. Nur so lassen sich Marktverzerrungen sowie ferner Probleme als Folge einer mangelnden Harmonisierung in der Besteuerung und eines fehlenden EinnahmeAusgleichsmechanismus vermeiden, der für eine Besteuerung, die den Verbraucher treffen soll, unabdingbar ist. Nun könnte man sich fragen, ob es sich nicht um potentielle Möglichkeiten handelt, bei denen es gut wäre, wie gehabt fortzufahren und allgemein von der MwSt. zu profitieren, was bedeutete, die Übernahme der definitiven Regelung gemäß dem "Ursprungsprinzip" auf den Zeitpunkt zu verschieben, wenn die Besteuerung vollständig harmonisiert und die Garantie für ein sicheres Kompensationssystem gegeben ist. Im konkreten Fall, un den es hier geht, könnte man die Annahme des Vorschlags der Kommission mit dem hinzugefügten neuen Unterabsatz s) von Artikel 9 Absatz 2 der Richtlinie 7788/EWG rechtfertigen. Die Umsetzung jedoch - und damit sind wir einverstanden - würde man von einem Bericht abhängig machen, der dem Rat und dem Europäischen Parlament vorzulegen ist und in dem die Kommission detailliert sämtliche Fortschritte in Richtung einer definitiven Regelung erklären müßte: Dazu gehören auch die Auswirkung der Liberalisierung in der Telekommunikation auf die Steuereinnahmen sowie die Auswirkungen der inzwischen eingeführten Ausnahmeregelungen. Boogerd-Quaak Herr Präsident, bis vor kurzem haben wir mit einem MwSt-System gearbeitet, das nachteilig war für die europäische Wettbewerbsposition und für die Telekomanbieter in der Europäischen Union. Wiederholt wurde in diesem Haus bereits auf die zukünftige Problematik der Besteuerung in diesem Sektor hingewiesen, und wir werden darüber, denke ich, noch oft miteinander beraten müssen. Der Cox-Bericht beinhaltet eine klare Analyse der Vor- und Nachteile des Kommissionsvorschlags und der befristeten Regelung, die der Rat getroffen hat. Zur Zeit wird mit fünfzehn identischen Befreiungen für alle Mitgliedstaaten gearbeitet, womit man kurzfristig gut leben kann. Der aktuelle Vorschlag der Kommission enthält auch eine Reihe von Fußangeln, wie teure Verfahren, um MwSt zurückzufordern. Darum ist es vor allem vernünftig, Änderungsantrag 5 des Berichts von Herrn Cox auszuführen, in dem die Kommission aufgefordert wird, die Problematik der Forderungen bezüglich einer definitiven MwStRegelung ohne unnötige Demokratie, die Auswirkung der Liberalisierung und die Auswirkung der fünfzehn Entscheidungen noch einmal gründlich zu prüfen und auf der Basis der sich daraus ergebenden Analyse diesem Parlament und dem Rat eine neue Richtlinie vorzulegen. Ich denke, daß wir uns diese Zeit erlauben dürfen, um sie dafür zu nutzen, gemeinsam zu einer guten und abschließenden Regelung zu finden, die auch der Kritik der nächsten WTO-Verhandlungen standhalten kann. Meine Fraktion hat völliges Verständnis für die schwierige Lage, in der die Kommission sich befindet, da eigentlich noch niemand das Rad erfunden hat, um diese Problematik zu lösen. Der Cox-Bericht zeigt jedoch, wie wir zu einer besseren Lösung finden könnten als sie jetzt vorliegt, und ich denke, daß es wichtig ist, diesbezüglich dem Cox-Bericht zu folgen. Wolf Herr Präsident, die Kommission sitzt sozusagen zwischen zwei Problemen: einmal dem Problem, daß wir es immer noch nicht geschafft haben, ein definitives Mehrwertsteuersystem in der Union zu entwickeln, das auch funktioniert. Das wäre in der Tat für die Entwicklung des Binnenmarktes und der Union äußerst vorteilhaft. Einige der Nachteile, die das Fehlen hat, hat Herr Cox hier illustriert. Das kann dann zu paradoxen Resultaten führen, so z.B., daß ein ausländischer Anbieter plötzlich nicht mehr mehrwertsteuerpflichtig ist, während ein inländischer Anbieter mehrwertsteuerpflichtig ist, was natürlich höchst unerwünscht und paradox ist. Das zweite Problem ist die technologische Revolution in dem Bereich, die praktisch das Anbieten derartiger Telekommunikationsdienstleistungen örtlich ungebunden macht, so daß es dann im Grunde möglich ist, diese Dienste planetar anzubieten. Ich denke, in dieser Situation ist der Vorschlag von Herrn Cox ein Vorschlag, um Zeit zu gewinnen; dies ist wahrscheinlich sinnvoll. Aber ich denke, wir sollten doch energisch versuchen, eine Lösung zu finden in Richtung einer definitiven Mehrwertsteuerpolitik und auch im Hinblick auf eine verstärkte lokale Einbindung wenigstens des Gebrauchs der Telekommunikationsdienstleistungen, denn dort ist die lokale Einbindung immer noch möglich. Das würde dann doch etwas in die Richtung des Richtlinienvorschlags der Kommission gehen. Martinez Herr Präsident, Herr Kommissar, in dem Bericht von Herrn Cox über das für Telekommunikationsdienstleistungen anwendbare Mehrwertsteuersystem wird eine wesentlich weiterreichende Frage aufgeworfen, die für die gesamte Weltdoktrin des Steuerrechts von Bedeutung ist, was auch die Studien der OECD zeigen. Ich selbst bin ein Vertreter der These des jungen französischen Forschers Huet über die Frage des internationalen Handels und dessen Besteuerung, also über den gesamten Problemkreis der Risiken der Verlagerung in den Cyberraum, einer Besteuerung des Cyberraums, von der noch niemand weiß, wie diese aussehen soll, die Internet-Dienstleistungen, das call back , das Fernladen von Software, die geistigen Dienstleistungen und den ganzen Problemkreis der digitalen Informationsflüsse, die sich weder steuern noch kontrollieren lassen, und ein Handelsaufkommen, von dem es heißt, es könne bis zum Jahr 2000 einen Umfang von 70 Milliarden Dollar erreichen. Die Fragen sind bekannt: Wer soll besteuert werden? Wie soll besteuert werden? Wo soll besteuert werden? Soll insgesamt die Besteuerung aufgehoben werden? Muß es eine spezifische Abgabenordnung geben? Soll es eine Weltkonferenz geben mit einer ganzen Palette von Steuern: Zollabgaben, Verbrauchsteuern, Körperschaftssteuer und MwSt? Und alle die Verfahren, die für die Körperschaftssteuer bekannt sind? Da gibt es das Verfahren, bei dem der Server eine ortsfeste Betriebsstätte sein könnte; bei der MwSt das Verfahren für den Versandhandel oder Artikel 9 Absatz 1 der Sechsten Richtlinie; oder auch Artikel 9 Absatz 2, ebenfalls der Sechsten Richtlinie, die die Dienstleistungen kultureller Anbieter betrifft. Das Problem ist bekannt: Es gilt, Wettbewerbsverzerrungen zu vermeiden. In der ursprünglichen Ordnung war es der Dienstleistungserbringer, der für den Ort der Besteuerung ausschlaggebend war, hinzu kam die Wettbewerbsverzerrung außerhalb der Gemeinschaft oder innerhalb der Gemeinschaft, und man wollte damit das relativ kohärente System der Kommission verknüpfen, bei dem der Kunde für den Ort der Besteuerung ausschlaggebend war, bevor dann dieser Vorschlag aufkam, schließlich die Lösungen vom März 1997, die in allen Ländern allgemein eingeführt wurden - in Frankreich und Deutschland gelten sie seit Januar 1997, wir haben in Frankreich eine Verordnung von Mai 1997 darüber - aber da entsteht ein Problem, weil der Ort des Dienstleistungserbringers und der Ort des Dienstleistungsempfängers durcheinandergebracht werden, je nachdem ob Mehrwertsteuerpflicht besteht oder nicht. Ich beschränke mich also darauf, eine Auswahl zu treffen. Ich bin nicht gegen die aufgezeigten Übergangslösungen. Ich frage mich - einmal ist keinmal - ob nicht da eine weltweite Meinungsbildung über die Steuerdoktrin angesagt wäre, und ob die Möglichkeit einer vollständigen Aufhebung der Besteuerung, mit allen damit verbunden Risiken zwischen traditionellem und virtuellem Handel, oder die Möglichkeit einer spezifischen Besteuerung nicht vielleicht doch einer Prüfung wert wären. Ich glaube, daß da vielleicht eine großen Konferenz, in der über diese gänzlich neue Fragestellung nachgedacht wird, vielleicht der richtige Weg wäre, aber ich gebe zu, daß bis dahin die von Herrn Cox ausgearbeiteten Übergangslösungen akzeptabel sind. Paasilinna Herr Präsident, liebe Kollegen, das verfälschende und den Wettbewerb schwächende auf die Telekommunikationsdienste ausgerichtete Mehrwertsteuersystem bugsiert die europäischen Unternehmen der Telekommunikationssektors gegenüber den Drittländern in eine schlechtere Position. Die Telekommunikationsdienste werden nach derzeitigen Rechtsvorschriften nach dem Sitz der Betreibers besteuert. Das bedeutet, daß die innerhalb der Union arbeitenden Telekommunikationsanbieter Mehrwertsteuer zahlen und die außerhalb der Union angesiedelten keine. Der Mehrwertdschungel ist auch innerhalb der Union von sehr unterschiedlichen Niveau, wodurch der Wettbewerb ebenfalls verzerrt wird. Ein funktionierender Binnenmarkt erfordert auch funktionierende Strukturen. Die Harmonisierung der Steuersysteme ist deshalb ein Schritt in diese Richtung. Die Hauptpunkte der Besteuerung und des einheitlichen Mehrwertsteuersystems müssen auf europäischer, und nicht allein auf nationaler Ebene festgelegt werden. Mit der dritten Phase der Europäischen Währungsunion und bei der Einführung der einheitlichen Währung unterliegen die öffentliche Wirtschaft aller Mitgliedstaaten auf jeden Fall einer genauesten gemeinschaftlichen Kontrolle. Weshalb ist diese Kontrolle nicht auch für die Besteuerung möglich? Global gedacht, ist das größte derzeitige Problem der europäischen Besteuerung, die immer stärkere Ausrichtung der Steuer auf die sogenannten fixen Faktoren, also auf die Arbeitskraft. Aus irgendeinem Grund wird angenommen, daß die Unternehmen, die Arbeitsplätze bieten, reicher sind, da deren Besteuerung beispielsweise im Vergleich zu automatisierten Unternehmen unangemessen ist. Für die Beschäftigung wird bestraft, statt zu belohnen. Bei der Entwicklung der Steuersysteme muß begonnen werden, die verschobene Besteuerung zu begradigen. Die Mindestanforderung besteht natürlich darin, daß die Unternehmen, die Arbeitsplätze schaffen zu mindestens in der gleichen Position sind wie automatisierte Unternehmen. Der Rat hat ein vorläufiges Ausnahmesystem angenommen, wonach die Telekommunikationsbetreiber aller Mitgliedstaaten die Mehrwertsteuer im Mitgliedstaat des Kunden direkt an die nationale Steuerbehörde zahlen. Wenn der Kunde jedoch außerhalb der Europäischen Union angesiedelt ist, wird keine Steuer abverlangt. Eine solche Ungerechtigkeit fordert die großen Telekommunikationsunternehmen direkt dazu auf, auf die Märkte von Drittländern und in Steuerparadiese auszuweichen. Hier müssen wir gemeinsam etwas korrigieren. Monti Herr Präsident! Seit dem 1. Januar 1998 sind die Telekommunikationsdienstleistungen in der Europäischen Union liberalisiert. Nun ist es an der Zeit, die Rahmenbestimmungen, die diese Liberalisierung begleiten, mit einem MwSt-System zu vervollständigen. In der Tat müssen sowohl unsere Telekommunikationsgesellschaften als auch die Telekommunikationsunternehmen anderer Länder wissen, welche steuerlichen Verpflichtungen in den nächsten Jahren auf sie zukommen. Das ist das allgemeine Ziel des Vorschlags. Darüber hinaus verfolgt die Richtlinie zwei spezifischere Zwecke. Der erste Zweck liegt in der Änderung des territorialen Kriteriums der Gemeinschaftsmehrwertsteuer und zielt darauf ab, daß die MwSt immer zu erheben ist, wenn einem Leistungsempfänger in der Gemeinschaft eine Telekommunikationsdienstleistung erbracht wird: Die Dienstleistung wird tatsächlich in der Gemeinschaft in Anspruch genommen. Der zweite spezifische Zweck zielt darauf ab, die derzeitige Regelung der sechsten Richtlinie zu bestätigen, der zufolge ein in der Gemeinschaft ansässiger Anbieter von Telekommunikationsdienstleistungen nur in dem Mitgliedstaat steuerpflichtig ist, in dem er seinen Sitz hat. Würde man ihn zwingen, sich in jedem Mitgliedstaat, in dem er einen Kunden hat, registrieren zu lassen, führte das dazu, den größten Teil der mit der Liberalisierung verbundenen Vorteile zunichte zu machen. Die Gründe sind offensichtlich, denn er wäre zur Führung einer besonderen Buchhaltung verpflichtet oder müßte auch auf einen steuerlichen Vertreter in jedem dieser Mitgliedstaaten zurückgreifen. Daraus folgt logischerweise, daß wir die Dienstleistungsanbieter aus Drittländern nicht diskriminieren dürfen, indem wir ihnen zur Auflage machen, sich in allen Mitgliedstaaten registrieren zu lassen. Auch sie müssen in den Genuß des Vorteils einer einzigen Registrierung in der Gemeinschaft kommen. Ihr Berichterstatter, Herr Cox, hat die Folgen dieses Ansatzes genau untersucht und schlägt in seinem von dem EMAC angenommenen Bericht verschiedene Abänderungen vor. Ich kann Ihnen sagen, daß die Kommission kein Problem hat, die Änderungsanträge 1, 3 und 4 zu akzeptieren. Die Änderungsanträge 5, 6 und 7 sind nach Auffassung der Kommission dagegen nicht zu akzeptieren, weil sie das Inkrafttreten des Vorschlags für eine Richtlinie bis zur Ausarbeitung eines Berichts über Aspekte, die in Wirklichkeit mit dem vorliegenden Vorschlag nichts zu tun haben, aufschieben würden. Die Fortschritte in Richtung der Einführung eines neuen gemeinsamen Mehrwertsteuersystems sind unabhängig von der Schaffung eines Steuersystems für die Telekommunikationsdienstleistungen. Die Auswirkungen der Liberalisierung dieser Dienstleistungen auf das Mehrwertsteueraufkommen sind sicher geringer als die, die das Fehlen eines MwSt-Systems auf den Erfolg der Liberalisierung hätte. Die Auswirkungen der derzeit in den Mitgliedstaaten angewandten Ausnahmeregelungen werden sicher bei den Verhandlungen des Rates berücksichtigt, aber wir wissen auch, daß diese Systeme aufgrund ihrer Nachteile und Unzulänglichkeiten, auf die auch Herr Cox sehr klar hingewiesen hat, nicht verlängert oder verallgemeinert werden können. Andererseits bleiben die Implikationen der Anwendung eines einheitlichen MwSt-Satzes auf die Telekommunikationsdienstleistungen letztendlich gegenstandslos, denn ich verstehe, daß das Parlament nicht die Einführung eines solchen einheitlichen MwSt-Satzes fordert. Unter Berücksichtigung der Tatsache, daß der Ansatz der Kommission als solcher nicht in Frage gestellt wird, und in Ermangelung konkreter Anregungen hält es die Kommission für besonders unangebracht, daß den Leistungsanbietern signalisiert wurde, sie würden der Möglichkeit beraubt, kurzfristig einen steuerlichen Rahmen zu haben, mit dem sie in den vollen Genuß der Vorteile der Liberalisierung der Telekommunikationsdienstleistungen kommen könnten, zum Wohle unserer Unternehmen und aller Verbraucher. Schließlich können wir auch den Änderungsantrag 2, von dem ich bisher noch nicht gesprochen habe, nicht akzeptieren, weil er bezüglich der Fakten nicht korrekt ist. Sein wesentlicher Inhalt ist jedoch in dem Änderungsantrag 4 aufgenommen, zu dem ich Ihnen bereits gesagt habe, daß ihn die Kommission annimmt. Die Kommission wurde unter anderem aufgefordert, die Gründe zu erläutern, weshalb die in der Ausnahmeregelung, in den 15 Ausnahmeregelungen vorgesehenen Grundsätze nicht in Kraft bleiben können, indem sie direkt in die sechste Richtlinie übernommen werden. Die Antwort ist im Grunde bereits klar in dem Bericht von Herrn Cox enthalten. Diese Ausnahmeregelungen weisen drei Nachteile auf: Das in ihnen vorgesehene System ist nicht praktikabel, die Überwachung wirft konkrete Probleme auf, und darüber hinaus gibt es auch ein kritisches Element, auf das einige unter Ihnen hingewiesen haben, und zwar den Gegensatz zwischen dem Mechanismus der Ausnahmeregelungen und der Struktur der im Bereich des GATS vorgesehenen Bedingungen und Klauseln. Abschließend möchte ich zur Frage des "warum sollen wir uns so weit hinauslehnen, wir haben doch Zeit" bemerken, daß wir in Wirklichkeit gar nicht so viel Zeit haben, weil die Ausnahmeregelungen Ende 1999 auslaufen und das neue Gerüst sagen wir mal vor dem Ende des Jahres 1998 verabschiedet sein muß, damit es in das nationale Recht der Mitgliedstaaten gefaßt werden kann. Unsere unterschiedliche Einschätzung, wieviel Zeit wir haben und wie dringlich die Frage ist, bleibt vielleicht also bestehen. Cox Herr Präsident, angesichts der späten Stunde möchte ich nicht noch einmal einen wesentlichen Punkt der Debatte berühren. Ich bin jedoch von einer Bemerkung des Kommissars fasziniert, die mich zum Nachdenken bringt, wie wir morgen bei der Abstimmung verfahren sollen. Wenn ich ihn richtig verstanden habe, sagte er in bezug auf die Anwendung eines gemeinsamen Mehrwertsteuersatzes für den Telekommunikationsbereich, daß dies schließlich eventuell sinnlos wäre, und daß das Europäische Parlament das sowieso nicht verlangt, und daß - da kein Antrag vorliegt - die Kommission in gewissem Sinn diese Möglichkeit gar nicht erwägt. Lassen Sie mich direkt fragen: - es ist eine Hypothese, ich bin der Berichterstatter und nicht das Parlament -, aber wenn das Parlament zum Kommissar kommen und sagen würde: Wir möchten in einem Antrag, nicht nur eine Revision der Achten MwSt-Richtlinie, sondern auch einen gemeinsamen Steuersatz für Telekommunikationsdienstleistungen, könnte ich dann, wie es in der Antwort des Kommissars angedeutet ist, davon ausgehen, daß seine Antwort positiv ist? Monti Herr Präsident, als Antwort auf Herrn Cox, hinsichtlich der Harmonisierung des Steuersatzes: Es stimmt, daß bei jedem Steuersystem eine Besteuerung am Unternehmenssitz des Anbieters oder am einzigen Registrierungsort innerhalb der Europäischen Union aufgrund der unterschiedlichen Steuersätze der Mitgliedstaaten einige Wettbewerbsverzerrungen auftreten können. Die Kommission würde gerne die Anwendung eines einheitlichen Steuersatzes für Telekommunikationsdienste sehen, die der vorliegende Antrag nicht vorsieht, und könnte detailliert und wahrscheinlich mit einer positiven Grundhaltung einen Hinweis des Europäischen Parlaments in diese Richtung aufnehmen. Der Präsident Die Aussprache ist geschlossen. Die Abstimmung findet morgen um 12.00 Uhr statt. (Die Sitzung wird um 23.07 Uhr geschlossen.)

8. Nomina del direttore esecutivo dell'Autorità bancaria europea (EBA) ( Sharon Bowles Signora Presidente, sarò breve. Oggi votiamo delle risoluzioni per approvare i direttori esecutivi delle autorità europee di vigilanza. Le questioni relative alla procedura generale per il futuro sono state affrontate lo scorso mese nel corso dei negoziati circa la nomina dei Presidenti delle autorità. Per l'Autorità bancaria, il direttore esecutivo proposto è Adam Farkas, per l'Autorità delle assicurazioni e delle pensioni aziendali e professionali è Carlos Montalvo e per l'Autorità dei mercati è Verena Ross. I nominati hanno tutti partecipato a delle audizioni di conferma in seno alla commissione per i problemi economici e monetari Queste conferenze sono state trasmesse in webstreaming e sono pertanto disponibili, insieme alle biografie dei candidati, sul sito della commissione ECON. I membri titolari della commissione hanno deciso, con un'ampia maggioranza, che dovremmo votare il favore dei candidati presentati. E' questa, pertanto, la raccomandazione della commissione.

12. Situación actual de las relaciones UE-África (votación) - Informe Martens - Antes de la votación de la enmienda 1 Alain Hutchinson (FR) Señor Presidente, Señorías, quisiera proponer muy brevemente una enmienda oral a la letra a del nuevo artículo 61 de la enmienda 1, que introduciría el siguiente texto en la segunda parte: "por tanto pide a la Comisión [...] que busque soluciones mientras continúa las negociaciones". Creo contar con el apoyo de mis colegas de ALDE y PPE. (El Parlamento aprueba la enmienda oral.)

Прилагане на разпоредбите на достиженията на правото от Шенген в България и Румъния (разискване) Председател Следващата точка е докладът на г-н Coelho, от името на комисията по граждански свободи, правосъдие и вътрешни работи, относно проекта за решение на Съвета относно пълното прилагане на разпоредбите на достиженията на правото от Шенген в Република България и Румъния (1412/2010 - C7-0369/2010 - 2010/0820(NLE). Carlos Coelho Г-жо председател, г-жо Гьори, г-жо член на Комисията, госпожи и господа, бих искал да направя шест кратки бележки. Първо, за укрепването на Шенген: свободното движение на хора е сред най-големите успехи и постижения на ЕС, а Шенген е един от основните стълбове на Съюза. Затова ние сме от хората които смятат, че той не трябва да бъде отслабван, а по-скоро запазен и укрепван. Съгласен съм с бележките, които членът на Комисията Малмстрьом направи в този смисъл преди малко. Първоначалните пет държави-членки вече наброяват 25: 22 в рамките на Съюза и три извън него. Така се гарантира свободно движение на територия от почти 43 000 км външни водни граници и повече от 7 700 км външни сухопътни граници, които обхващат 25 страни и 400 милиона души. Второ, за взаимното доверие: премахването на проверките по вътрешните граници изисква високо равнище на взаимно доверие между държавите-членки. Трябва да бъдат налице бърз и адекватен обмен на информация чрез Шенгенската информационна система (ШИС), добро полицейско сътрудничество и ефективен контрол по външните граници. Сигурността на Шенгенското пространство зависи от строгия и ефективен контрол от страна на всяка държава-членка на нейните външни граници. Ако това не се постигне, сигурността на Шенгенското пространство отслабва, авторитетът на Европейския съюз се подкопава, а взаимното доверие изчезва. Трето, за еднаквите правила: следва също да има доверие в процедурите, които трябва да бъдат ясни и справедливи. Страните кандидатки трябва да бъдат в състояние да прилагат и налагат ефикасно и правилно всички Шенгенски критерии: същите критерии, които беше изискано да покрият предишните страни кандидатки; нито повече, нито по-малко. Четвърто, за прозрачността: нужно е да осигурим по-голяма прозрачност в интерес както на свободата, така и на сигурността. Съжалявам, че за пореден път Съветът не действа така, както би следвало по отношение на Парламента, отказвайки на членовете на залата достъп до докладите за оценка. Проблемът можа да бъде преодолян само благодарение на старанието на посланиците на Румъния и България, които поискаха докладите да бъдат декласифицирани и предоставени на Парламента, давайки с това възможност на членовете на залата да получат достъп до съдържанието на оценките, препоръките и окончателните заключения. За съжаление, Съветът и този път не прояви уважение към Парламента. Именно такава прозрачност е необходима за справяне с нерешените проблеми, които бяха посочени, тъй като макар и да не са пречка за пълноправното членство на двете страни в Шенген, следва да бъдат обект на наблюдение от комисията по оценяването с цел да се удостовери, че са предприети действия съгласно препоръките, заедно с евентуални промени, които може би все още са в ход. Парламентът изисква достъп до тази информация. Пето, за европейското гражданство: колко често говорим за ценността на европейското гражданство в изказванията си? След присъединяването си към ЕС през 2007 г. както България, така и Румъния имаха оправдано очакване техните граждани да станат пълноправни граждани на ЕС и да бъдат в състояние да упражняват същите права, както и другите граждани на ЕС, включително на свободно движение в рамките на Шенгенското пространство. Като разширяваме Шенгенското пространство, укрепваме именно европейското гражданство. Шестата ми и последна бележка е, че те работиха много усърдно. Очевидно е, че и двете страни трябва да бъдат поздравени за усилията, които положиха за изпълнение на всички изисквания на Шенген. Това е ясно в докладите за оценка и в последващите наблюдения от експертните мисии, които направиха оценката. Това стана ясно и по време на мисията, която проведохме в България и Румъния и бих искал да благодаря на моите румънски колеги г-н Marinescu, г-н Enciu и г-жа Weber и моите български колеги г-н Ковачев и г-жа Неделчева за това. Ето защо сме в състояние да приветстваме България и Румъния в Шенгенското пространство и се надявам Съветът да възприеме същата позиция веднага щом получи нашето положително становище. Енико Гьори Г-н председател, особено съм радостна от възможността да участвам от името на Съвета в разискването относно разширяването на Шенгенското пространство с включване на България и Румъния. Този въпрос неизменно беше основен приоритет за унгарското председателство. Затова съм особено удовлетворена, че към настоящия момент както България, така и Румъния получиха положителни оценки за техническата си готовност да прилагат разпоредбите на достиженията на правото от Шенген в тяхната цялост. Приветстваме факта, че оценката от Парламента също стигна до подобни заключения. Специално искам да похваля работата на докладчика г-н Carlos Coelho за неговата професионална и лична ангажираност. Позволете ми за момент да се отклоня от протокола, за да направя една историческа препратка. Когато присъединяването на Унгария и други нови държави-членки от Централна Европа към Шенген беше затруднено от техническа пречка, свързана с разработката на Шенгенската информационна система - ШИС II - тогавашното португалско председателство ни помогна с едно великодушно и изобретателно решение. Бих искала също да благодаря на председателя г-н López Aguilar и всички членове на комисията по граждански свободи, правосъдие и вътрешни работи за тяхната ангажираност с този въпрос. Унгарското председателство положи значителни усилия за постигане на напредък по тази тематика. Председателството установи на ранен етап, че е необходимо да се работи по упоритите резерви, които имат редица държави-членки към процеса. Затова председателството включи състоянието на нещата във връзка с присъединяването на България и Румъния към Шенген в дневния ред на заседанието на Съвета по правосъдие и вътрешни работи на 24 и 25 февруари. В този случай Съветът одобри заключенията на председателството за постигнатия напредък и необходимостта да продължи работата в тясно сътрудничество с всички държави-членки за постигане на решение, приемливо за всички участващи страни. Както България, така и Румъния предприеха твърде значими мерки за издигане на политиката и практиката в техните страни до равнището на стандартите на Шенген. Сред тях са области като защита на данните, полицейско сътрудничество, контрол на външните въздушни, морски и сухопътни граници, издаването на визи и правилното използване на функциите на ШИС и Искането за допълнителна информация от националните звена (SIRENE). Междувременно шенгенската оценка на Румъния и България по всички глави приключи през месец март с положителен резултат. След приемането на съответните доклади от съответната работна група на Съвета, председателството представи проект на заключения относно приключването на процеса на оценка за Съвета по правосъдие и вътрешни работи на, насрочен за 9 юни. Знам, че това ще бъдат добри новини за повечето от вас в залата, не на последно място за членовете на ЕП от България и Румъния. То ще се яви важна крачка по пътя им към пълноправно участие в Шенген. Съветът ще продължи да наблюдава по-нататъшния напредък във всички области, тъй като правилното проследяване на изпълнението е постоянно провеждано мероприятие във всички шенгенски страни. В това отношение мога да уверя уважаемите членове на ЕП, че както България, така и Румъния ще продължат да докладват редовно за мерките, предприемани за отстраняване на оставащите недостатъци. По-конкретно те ще се опитват да усъвършенстват допълнително контрола по границите си и да подобряват презграничното полицейско сътрудничество, както и системите си за издаване на визи. Когато Парламентът приеме подготвения от г-н Coelho доклад, а Съветът приеме съставените от председателството заключения, ще остане само последната стъпка - вземането на решението на Съвета, за което, както всички знаем, се изисква единодушие. В това отношение бих искала да подчертая, че Съветът може много скоро да се върне към въпроса, за да обмисли как би могъл да придвижи процеса, може би през септември тази година. В подготвения от докладчика доклад се засяга темата за достъпа до класифицирани документи - както беше също споменато от докладчика във встъпителните му бележки - което е важен въпрос при работата по този кръг въпроси. Достъпът на Парламента до класифицирани документи е един от нерешените междуинституционални въпроси между Съвета и Парламента, който унгарското председателство се опитва да реши. Макар да успяхме да постигнем съгласие за пътя напред с делегациите на Парламента, за прилагане на намереното решение все още е необходимо известно време. Въпреки това унгарското председателство от самото начало на мандата си търсеше незабавно решение, за да не се отлага присъединяването на България и Румъния към Шенгенското пространство. В този контекст именно по предложение на унгарското председателство Съветът даде съгласието си, за да може Парламентът да получи достъп до документите, имащи отношение към присъединяването на двете държави-членки към Шенгенското пространство. В крайна сметка унгарското председателство е убедено, че разширяването на Шенгенското пространство с приемането на България и Румъния, след като те вече отговарят на всички технически и правни критерии, би било от полза за цялото шенгенско сътрудничество и за цяла Европа, в която човек ще може да пътува от Черно море до Атлантическия океан без да бъде спрян да покаже паспорт или карта за самоличност. Всички знаем, че свободното движение е едно от основните принципи в нашия Европейски съюз - нещо, което е наистина осезаемо за нашите граждани и нещо ценно, което всички ние трябва да пазим. Сесилия Малмстрьом Г-н председател, Шенген е наистина фантастично постижение. Той е един от най-осезаемите дарове, които европейските институции са осигурили за гражданите на Европа - фактът, че както каза председателството - човек може наистина да се придвижи с автомобил от Финландия до Португалия без да спре за гранична проверка. Трябва да защитаваме Шенген, а дискусията в последно време за връщане на границите трябва да бъде прекратена. Вече по много поводи обсъдихме как следва да укрепваме Шенген, а не да го отслабваме. В тази област се нуждаем от повече Европа, а не от по-малко Европа. Нуждаем се от по-точни оценки, по-добри инструменти и по-добри насоки и препоръки как да тълкуваме разпоредбите на достиженията на правото от Шенген. Това ще се обсъжда с държавите-членки на Съвета тази седмица, но също и по-късно на Европейския съвет в края на юни. Бих искала да поздравя Румъния и България за значителните усилия, които положиха. Уверих се със собствените си очи, че свършиха много сериозна работа. Едно от предимствата да идваш по-късно е, че можеш да се възползваш от най-съвременната технология. Бях впечатлена от технологията и работата, която е внедрена от Румъния и България и бих искала да ги поздравя за тези инвестиции. Резултатът е, че сега и двете страни вече отговарят на техническите критерии на Шенген и са ангажирани и заслужават доверието на Европейския съюз. Комисията приветства доклада за работата на Румъния и България и аз също бих искала да благодаря на г-н Coelho и докладчиците в сянка за доклада и възприетия подход. Комисията винаги се е придържала към линията, че няма формална връзка между механизма за сътрудничество и проверка и присъединяването към Шенген. Разбира се, всички знаем обаче, че достъпът до Шенген също е основан на доверието, а доверието или липсата на доверие беше обсъдено нашироко през последните седмици. Решението за отмяна на проверките по вътрешните граници с Румъния и България трябва да се опира не само на техническата оценка, но също и на това доверие, което, за съжаление, днес липсва. Ето защо беше толкова важно, както очерта председателството, да се работи с държавите-членки за намиране на незабавно решение, така че границите да могат да бъдат премахнати възможно най-скоро. Това трябва да остане приоритет. Съветът, който има думата по въпроса, трябва да определи ясна рамка с ясни графици по отношение на граничния контрол, така че Румъния и България да виждат решение на въпроса. Те доказаха, че са готови да се присъединят, че са постигнали необходимия напредък и, надявам се, много скоро да има възможност за напредък и за вземане на решение от Съвета. Agustín Díaz de Mera García Consuegra Г-н председател, би следвало да поздравя г-н Coelho и го правя, защото работата му е, както винаги, много изрядна. Сега добавям, че трябва да помогнем на България и Румъния. Имам доверие в България и Румъния. Те работиха добре и усърдно и следва да получат това, което е тяхно по право - това не е подарък. И действащото председателство на Съвета и членът на Комисията Малмстрьом заявиха, че тези две страни отговарят на техническите и правните изисквания и присъединявам моя глас към техните. Мисля, че не трябва да разглеждаме други критерии освен строго техническите и правните. Тези критерии са по същество пет на брой. Двете страни са изпълнили следното: те са изпълнили изискванията за защита на данните, те са изпълнили изискванията на Шенгенската информационна система (SIS), те са изпълнили изискванията за полицейското сътрудничество, те са изпълнили изискванията за издаването на визи и са изпълнили изискванията за контрола на външните граници по въздух, море и суша. Строго казано, те са изпълнили изискванията за ШИС и Искането за допълнителна информация от националните звена (SIRENE). Предвид всичко това залата следва да изпрати недвусмислено категорично послание до Съвета, и по-специално до постоянните представителства на петте страни, които ще се въздържа да спомена, но които всички ние тук днес знаем. Наистина мисля, госпожи и господа, че като включваме Румъния и България в Шенгенското пространство, което обхваща повече от четиристотин милиона човешки същества, ние добавяме, а не изваждаме; ние изграждаме една по-силна Европа. Освен това не следва да се допуска прилагане на двоен стандарт. Не следва и да поставяме условия на Румъния и България, каквито не изискваме от другите държави-членки, за да бъдат част от това пространство на свобода. Така че, за да приключа изказването си, изразявам горещото си желание залата да изпрати до Съвета категорично послание, подкрепено от мнозинство. Поздравления още веднъж за г-н Coelho и поздравления за Румъния и България. Ioan Enciu Г-н председател, изказвам благодарностите си към г-н Coelho за неговите усилия, ангажираност и конкретния експертен опит, които вложи в доклада. Благодаря също на унгарското председателство и на члена на Комисията Малмстрьом за подкрепата, която дадоха за доклада. С разискването за присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство толкова пъти е злоупотребявано за политически цели, че почти забравихме какво всъщност разискваме. Искам да припомня на всички, че всъщност говорим за много ясни, конкретни критерии, които трябва да изпълни всяка страна кандидатка, за да стане член на Шенгенското пространство. Няма морален или правен аргумент, който да ни накара да променим правилата за присъединяване точно накрая. Правилата могат да бъдат подобрявани при одобряването на новия шенгенски механизъм за оценка, който ще важи за всички държави-членки, без да се допуска прилагане на двоен стандарт. Дойде време да бъдем честни и да признаем, че Румъния и България биват държани отговорни за всичко, което се обърква на равнище на ЕС и вътре в някои държави-членки. Това схващане е напълно неприемливо. Не Румъния и България са виновни, че Европейският съюз и някои държави-членки не са в състояние да управляват имиграцията по границите си, нито са отговорни за екстремистките и популистки отклонения на някои правителства, прилагащи антиимиграционни политики и разглеждащи мобилността на европейските граждани, особено на ромските граждани, като престъпление. Не на последно място, румънските и българските граждани са принудени да страдат поради лошите лични отношения, които националните органи имат с някои влиятелни лидери. Институциите на ЕС трябва да бъдат гласът на разума и да се борят против отклоняването на вниманието, което някои се опитват да постигнат. Европейският парламент и Съветът трябва да спазват европейското законодателство, докато Комисията трябва да наблюдава това като пазител на договорите. Renate Weber Г-н председател, днес разискваме тематика, която през последните месеци включи в нашия дневен ред редица принципни въпроси. Бих искала да благодаря на докладчика Carlos Coelho за изключително професионалния начин, по който свърши работата си в комисията по граждански свободи, правосъдие и вътрешни работи, за да гарантира, че тези принципи се спазват. За мен беше удоволствие да работя с г-н Coelho, чието градивно отношение остави отпечатък върху целия кръг въпроси. От една страна, разглеждаме принципен въпрос, когато проучваме дали две държави-членки на ЕС, които отговарят на критериите за присъединяване към Шенгенското пространство, следва да бъдат приети в него. Според правилата отговорът е "да". Двете страни бяха оценени по отношение на техническата си подготвеност за това присъединяване, с изцяло положителни изводи. Нашият докладчик е отишъл дори по-далеч, като организира сам работни посещения в двете страни, придружен също от докладчиците в сянка, за да могат и те да видят как командните центрове и някои гранични пунктове изглеждат в техническо отношение. От друга страна, друг принципен въпрос беше свързан с институционалните отношения между Европейския парламент и Съвета, когато се стигна до това членове на ЕП да оценяват документите, въз основа на които трябваше да гласуват. Гледната точка на Съвета, че само някои от членовете на ЕП можеха да имат достъп и да гласуват напълно информирано, докато останалите трябваше само да вдигат ръка, за да ги копират, беше остро критикувана от комисията по граждански свободи, правосъдие и вътрешни работи. Радвам се, че нашата гледна точка надделя. Институционалното сътрудничество трябва да бъде справедливо, логично и демократично. Надявам се утрешният вот да изпрати ясно политическо послание до членовете на ЕП за присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство. Timothy Kirkhope Г-н председател, бих искал да кажа на члена на Комисията, че европейските граждани губят сигурност и доверие към все повече европейски програми. Важно е да не продължаваме да напираме напред със скорост и темп, за които не сме изцяло подготвени. Това е чувството, изпитвано от много държави-членки по отношение на Шенгенското пространство, и не следва да се хвърляме в по-нататъшно разширяване преди всички участващи в него да бъдат напълно и достатъчно готови и подготвени. Разбира се, трябва да подчертая, че разискването не следва да се използва като предлог да се критикуват България или Румъния, които, както знаем, работиха много усърдно, за да изпълнят техническите критерии, определени от Комисията. Въпреки че наистина може да има разногласия между нас за това дали тези критерии са изпълнени, беше направено много. Но това е възможност да говорим за възраждане на вярата в самата система на Шенген и интегритета на Европейския съюз като такъв, както и възможност за подобряване на един напълно остарял и неефикасен механизъм за оценка. Понастоящем работим със система, която не е в състояние да се справя със сегашните или бъдещите предизвикателства, пред които Европа е изправена или политическите възгледи на своите държави-членки. Сега е моментът да бъдат заложени критерии, които не само да отчитат техническите аспекти на системата на Шенген, но и да оценяват влиянието на организираната престъпност и корупцията, също и в рамките на оценката на настоящите държави-членки на Шенген и бих искал да видя Европол и Евроюст да участват в тези оценки. Може би един такъв нов механизъм за оценка би спомогнал за предотвратяване на някои от разногласията и липсата на доверие в сегашната система, които се наблюдават не само в залата, но и по цяла Европа в настоящия момент. Tatjana Ždanoka Г-н председател, въпросът, който е заложен, е дали ще дадем достъп до Шенгенското пространство за България и Румъния. Аз самата идвам от нова държава-членка и си спомням колко силно желаеше да се присъедини към пространството. Затова енергично приветствам присъединяването на България и Румъния към него. Имаше някои недостатъци по пътя към Шенген, но сега проблемите вече са решени. България и Румъния са напълно готови да се присъединят към пространството за свободно пътуване през 2011 г. Разбирам опасенията във връзка с корупцията и организираната престъпност. Ето защо сътрудничеството в рамките на механизма за сътрудничество и проверка следва да продължи. Не можем да измисляме обаче нови критерии за присъединяване към Шенгенското пространство и не можем да подкопаваме увереността, че една държава става част от това пространство, веднага след като сегашните критерии бъдат изпълнени. Разискванията в Парламента откроиха ясна необходимост да не се допуска прилагане на двоен стандарт при оценка на прилагането на разпоредбите на достиженията на правото от Шенген в настоящите и присъединяващите се държави-членки на Шенген. Поради това материалите по тази оценка са от ключово значение. Намираме за неприемливо, че няколко държави-членки предложиха в Съвета да бъдат променени правните основания за предложението, така че Парламентът да бъде изключен от процеса на вземане на решения. Силно се надявам нашият докладчик г-н Coelho да защити правомощията на Парламента, както той винаги много успешно прави, с пълната ни подкрепа. Бих искала да му благодаря за неговата работа и се надявам на по-нататъшно добро сътрудничество в бъдеще. Cornelia Ernst Г-н председател, госпожи и господа, време е България и Румъния да бъдат включени в пълното прилагане на разпоредбите на достиженията на правото от Шенген. Помислете си само - премахването на проверките по вътрешните граници и постигането на свобода на движение са сред най-важните постижения и ценности на Европейския съюз. Поради тази причина намирам тактиката на блокиране от страна на редица държави-членки - включително родната ми страна Германия - за напълно неразбираеми. Използваните аргументи са свързани със страх от неуправляем прилив от бежанци и как да се противодейства на корупцията. Предвид представените мнения аз не мога да разбера тези аргументи. Тук с България и Румъния се играе опасна игра. Поради тази причина също от самото начало подкрепихме докладчика г-н Coelho в мнението му, че едни и същи стандарти трябва да важат за всички държави-членки, включително когато стане дума за Шенген. Както и останалите членове на комисията, ние бяхме безкрайно отвратени от невъзможното поведение на Съвета към Парламента и от това как в началото той дори отказа да ни позволи да разгледаме документите. Като цяло внесеното становище е положително. Очакваме присъединяването към Шенгенското пространство да стане реалност и да не трябва да чакаме до септември. В заключение бих искала да цитирам работещата в Букурещ журналистка г-жа Sabina Fati. Тя каза, че румънците са еуфорични граждани и те гледат на Западна Европа като на място, чийто стандарти те безусловно искат да постигнат, и ако сега им бъде обърнат гръб, това би могло да направи мнозина от тях евроскептици. Това не е нещо, което искаме - било то в Румъния или в България. Mario Borghezio Г-н председател, член 4, параграф 2 от Акта за присъединяване на България и Румъния към Европейския съюз гласи, че установяването чрез процедура на оценка, че новите държави-членки спазват необходимите условия за прилагането на всички части от достиженията на правото на Шенген, представлява предварително условие за вземането на решение от страна на Съвета относно отмяната на проверките по вътрешните граници с тези държави. Ние обаче сме на мнение, че би имало неотложна необходимост от създаване на регулаторни и оперативни условия за недопускане на нежелателни елементи, които биха могли да подкопаят сигурността на държавите-членки, да се промъкнат незабелязано в ЕС през България и Румъния, но оценката ни е, че към днешна дата такива условия не съществуват. Докладите, обсъждани в Парламента, не са успокоителни предвид сериозните недостатъци, които все още съществуват по въздушните, сухопътните и морските граници, започвайки от прилагането на граничния контрол. Не е учудващо, че нашите полицейски служби са изправени пред многобройни случаи на незаконни имигранти, които ежедневно идват от тези две страни. Предлагам да спрем временно процеса по влизане в Шенгенската схема за България и Румъния като предпазна мярка, не на последно място с оглед предвидимия огромен натиск по външните граници на тези две страни, които ще станат дупките в швейцарското сирене, каквото представлява системата на Европейския съюз по отношение на влизането на незаконни имигранти. Daniël van der Stoep (NL) Г-н председател, ще премина направо към същността. България и Румъния, нашите корумпирани източноевропейски свърталища на крадци, абсолютно не отговарят на условията за присъединяване към Шенгенското пространство. Повтарям: абсолютно не отговарят. Членът на Комисията Малмстрьом може най-идеалистично да разсъждава колко свещени са разпоредбите на достиженията на правото от Шенген, докато мнозинството в Парламента може съвсем най-сухо да разглежда колко чудесно би било, ако България и Румъния се присъединят към Шенгенското пространство, но това просто не е реалистично. Това е наивно, всъщност това е детински наивно. Фактите просто не потвърждават тази идея. България и Румъния отдавна сами доказват, че не са достойни за присъединяване към Шенгенското пространство на този етап. Според Индекса за възприемане на корупцията на организацията "Трансперънси интернешънъл" (Transparency International), корупцията е най-злободневното нещо в двете страни. Стигне ли се до заслужаване на доверие, България има оценка от само 3,6 по скала от 1 до 10, докато Румъния има 3,7. В един ученически бележник това би било оценено като двойка, пълна двойка. При все това от нас се очаква да допуснем тези страни в Шенген? Разбира се, че не бива - никога! И фактите просто не потвърждават и тази идея. През януари тази година няколко десетки български митнически служители бяха арестувани за корупция. През февруари тази година близо 200 румънски митнически служители бяха арестувани, също за корупция. Двете страни имат и тревожно високи показатели, когато стане дума за трафик на хора. През миналата година само в Нидерландия бяха открити десетки жертви на български и румънски трафик на хора. При все това от нас се очаква да допуснем тези страни в Шенген? Това би било скандално и напълно безотговорно. Може да искате нещо да се случи - може много силно да искате нещо да се случи - но трябва да виждате действителността. Свалете капаците от очите си! България и Румъния абсолютно не са подготвени за Шенген. Те не са подготвени сега и никога няма да бъдат. Андрей Ковачев Благодаря на г-н Coelho за обективната и справедлива оценка на направеното от България и Румъния. Благодаря и на Председателството, и на Комисията за тяхната подкрепа по този доклад. Процесът на оценка и присъединяване на тези страни трябва да завърши по същите критерии, по които е започнал. Още през 2007 г. е залегнало, че след изпълнение на техническите критерикакто България, така и Румъния ще се присъединят към Шенген през 2011 година. Това вече е факт. Оценката на експертите на Съвета е еднозначна: България и Румъния изпълняват критериите за членство. Всички резерви, които напоследък чуваме, са в сферата на вътрешнополитическия дебат на някои страни-членки. Вместо краткосрочни сметки, ние трябва да се мобилизираме за по-доброто опазване на нашите външни граници, за подписване и спазване на реадмисионни споразумения с нашите съседи на юг и изток и солидарност с тези страни-членки, които са подложени на най-силен имиграционен натиск в Южна Европа. Това е особено важно в сегашния момент на външни заплахи и страхове сред нашите граждани от нелегална имиграция, която може да застраши сигурността и социалните придобивки в Европа. Нужни са ни ефективни и работещи планове при кризи, каквито имахме в Италия и Малта. Не може да допускаме двоен стандарт. Ако ще обсъждаме и приемаме нови правила, то те трябва важат за всички страни - и старите, и новите. Уважаеми колеги, България и Румъния са си свършили работата и сега надграждат техните системи за сигурност в координация с партньорите по Шенген. Те са положили и полагат много усилия в борбата с корупцията и организираната престъпност. В настоящия момент ще съм по-спокоен, ако средиземноморската граница на Шенген се охранява така добре, както България и Румъния охраняват техните черноморски граници. Докладчикът, както и други колеги бяха там и те знаят за какво говоря. Ето защо, за да се засили сигурността в Шенген, то е необходимо Съветът да вземе решение за приемане на България и Румъния в Шенген още тази година през септември. Колеги, призовавам ви да подкрепим доклада на г-н Coelho, с което ще изразим ясен и силен политически сигнал към Съвета, че за по-сигурни външни граници и за по-спокойни наши граждани мястото на България и Румъния е в Шенген още през настоящата година. Monika Flašíková Beňová (SK) Г-н председател, свободата на движение е сред основните свободи и постижения на гражданите на държавите-членки на ЕС и от името на нашата група - групата на Прогресивния алианс на социалистите и демократите в Европейския парламент - бих искала да подкрепя присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство. Трябва да кажа, че както докладът от инспекцията, така и становището на самия докладчик са положителни и че следва да им благодарим, като в същото време изразим разочарованието си. Разочаровани сме от начина, по който някои членове на ЕП от страни, които сами имат проблеми с нелегална имиграция и корупция, гледат на Румъния и България днес. България и Румъния са пълноправни държави-членки на Европейски съюз и подходът ни към тях трябва да бъде същият, както към всяка друга държава-членка на ЕС. Така че ако мислите за присъединяването на България и Румъния и ако гласуваме по него утре, много бих се радвала, ако погледнете на него по същия начин, по който гледате на собствените си страни. Станимир Илчев На тази сесия ние финализираме своята оценка за готовността на България и Румъния да се присъединят към Шенгенското пространство и ще го направим успешно, защото е успешен докладът на г-н Coelho. Доминиращо е очакването оценката на Парламента да съвпадне с положителната позиция на комисията LIBE и гражданите на двете страни (България и Румъния) да чуят, че техните институции са направили необходимото и светофарът пред булевард "Шенген" вече светва в зелено. Дискусиите бяха дълги, но добрата новина е, че ние не допуснахме експеримента критериите за членство за Шенген да се променят ad hoc. Трудните дни, разбира се, не са отминали и правителствата на двете държави трябва да изяснят сега всички мотиви на онези, които са скептични и които пред очите ни се превърнаха от някогашни съюзници на българското и румънското интегриране в автори на тезата за изчакване. Какво е ядрото на тези мотиви - обективни опасения или предразсъдък, ситуационна предпазливост или разочарование. Надявам се министрите на вътрешните работи и министрите на правосъдието да бъдат поне толкова откровени помежду си, колкото откровени бяхме ние по време на процеса на доклада Coelho. Paweł Robert Kowal (PL) Г-н председател, имам впечатлението, че в дискусиите в Европейския парламент в последно време ние все повече мислим с категории като самоотбрана зад древноримски крепостни стени - понякога те минават по външната граница на Европейския съюз, но понякога искаме да издигаме и охраняваме граници и вътре в Европейския съюз. Искам да заявя твърдо и категорично: днес няма съществени причини да отлагаме присъединяването на България и Румъния към Шенгенското пространство. Следва да се противопоставим на всички опити за ограничаване на контактите между гражданите и следва да се противопоставим на всякакви опити за ограничаване на свободата да се пътува и живее активно в Европейския съюз. Дискусията, която слушам, показва колко силно е разделен Европейският съюз днес. На съвестта на тези, които днес издигат изкуствени аргументи против присъединяването на България и Румъния към Шенгенското пространство, ще тежи отговорността за унищожаването на политическия проект, какъвто е Европейският съюз и те никога няма да могат да избягат от тази отговорност. Gerard Batten (EN) Г-н председател, не намирате ли за странно, че докато Шенгенското пространство се разпада в страните, които са ядрото му, има планове то да бъде разширено, за да включи както България, така и Румъния. В Румъния и България има около 900 000 цигани, мнозина от които биха искали да мигрират. След като ще могат да пътуват свободно в рамките на Шенгенското пространство, много от тях неминуемо ще намерят пътя до Обединеното кралство, за да се възползват от нашата щедра система за социални придобивки и обществено жилищно настаняване, както и толкова много други преди тях. Може би някои предприемчиви британски граждани ще поискат да посрещнат ромите, които слизат на брега в Кале или летище "Хийтроу" и ще им дадат адресите и карти на местността, за да могат да стигнат до домовете на нашия министър-председател, колегите му от кабинета и всички депутати, които подкрепят членството в ЕС. Само след като ромите паркират караваните си на моравите пред домовете на нашата откъснала се от живота политическа класа тя може би ще промени мнението си относно ползите от членството в ЕС. Philip Claeys (NL) Г-н председател, опасявам се, че Европейският парламент отново ще покаже най-наивната си страна като одобри присъединяването на България и Румъния към Шенгенското пространство. Ясно е във всеки случай, че има различни държави-членки, които се противопоставят на това. Те имат сериозни причини за това. В един неотдавнашен доклад на Европол за организираната престъпност се посочва, че престъпни групи от Албания, Турция и бившия Съветски съюз ще използват възможностите, които ще донесе присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство. Докладът, който споменавам, също отбелязва и визовата либерализация за балканските страни, което също беше малко неблагоразумна мярка. Съществува и проблемът с незаконната имиграция през Турция, която ще стане далеч по многобройна, след като България влезе в Шенгенското пространство. Какви гаранции дава Комисията, че по този проблем ще се вземат ефикасни мерки? Абсолютно никакви. Какви мерки взема тя за да не допусне допълнителни проблеми във връзка с ромските цигани и неудобствата и престъпността, свързани с тях? И тук абсолютно никакви мерки. Какво е положението, когато се стигне до реформата на съдебната система и мерките срещу корупцията, които все още са необходими? Тези от гражданите на Румъния и България, които пътуват до страните от Шенген с добри намерения във всички случаи - и съм убеден в това - ще разберат, че неудобствата при граничния контрол са оправдани от необходимостта да бъдат защитени всички други европейци от организираната престъпност и масовата незаконна имиграция. Marian-Jean Marinescu (RO) Г-н председател, присъединяването на Румъния към Шенгенското пространство е проект, в който бяха вложени големи финансови, институционални и човешки усилия, тъй като това е една от най-важните политически цели на Румъния. Румъния е вложила повече от 1 млрд. евро и резултатите определено бяха положителни във всички доклади за оценка. Всички условия от разпоредбите на достиженията на правото от Шенген са изпълнени. Румъния управлява една от най-дългите външни граници на Европейския съюз, в резултат на което е развила една от най-съвременните, интегрирани системи за охрана съответстваща на стандартите, определени с разпоредбите на достиженията на правото от Шенген. Румъния и агенция Фронтекс засилиха партньорството си. В операциите на Фронтекс, извършени в Гърция, Румъния беше втора след Германия по обем на предоставеното оборудване и човешки ресурси. Специализирани механизми за имиграция и убежище са въведени за случай на огромен наплив на имигранти на границата, в партньорство с подобни институции в други държави-членки - Германия и Нидерландия. По отношение на усилията за борба с незаконния трафик се използват всички най-модерни методи за разследване и събиране на информация. В Европа е разработено уникално приложение, което позволява данни да се обработват както в ШИС I, така и в ШИС II. Системата за наблюдение на морската граница се дава като пример за добра практика. В същото време властите отделят особено внимание на борбата с корупцията. Постоянното сътрудничество като част от специалния механизъм, създаден от Европейската комисия даде резултати, които показват, че Румъния има необходимия институционален капацитет, който се изисква и политическата воля да бъдат постигнати целите в съдебната система. Мисля, че присъединяването към Шенгенското пространство не е подарък, който се предлага на Румъния, а по-скоро признание за нейните качества и усилия и ще бъде безспорно в актив за сигурността на външните граници на ЕС. Г-н Coelho, благодаря Ви и поздравления за начина, по който работихте по тази тематика. Tanja Fajon (SL) Г-н председател, България и Румъния изпълниха поставените условия и се присъединяват към Шенгенското пространство въз основа на собствените си заслуги. Не можем да допуснем политически спорове да бавят разширяването. Силно съм загрижена от популистката и крайно дясната националистическа риторика, която по един много опасен начин тласка Съюза към нетолерантност, расизъм, дискриминация и необмислено затваряне на врати. С всяко разширение на Шенгенското пространство ние увеличаваме пространството на ​​свобода, сигурност и правосъдие и съм сигурна, че както и преди времето ще покаже възможности за икономическо и друго развитие. Неприемливо е някои държави-членки на Съюза да призовават днес за връщане на вътрешните граници. Мобилността на европейските граждани в рамките на Съюза, свободата да се пътува, е една от възловите европейски свободи и всяко нейно ограничаване би подкопало една от най-осезаемите придобивки, които нашите граждани получиха от по-тясната европейска интеграция. Чрез разширяването на Шенгенското пространство с България и Румъния ние ще докажем, че идеята за европейската интеграция е жива и здрава, че Европа се насочва напред и че страните, които чукат на вратата, имат ясно бъдеще в ЕС, включително тези от западните Балкани. David Campbell Bannerman (EN) Г-н председател, може да съм сменил мястото си тук и от тази седмица да съм в групата ECR, но не съм сменил гледната си точка за Европейския съюз. Стане ли дума за Шенген, мнението на групата ECR винаги е, че това като цяло е въпрос, който трябва да се решава от членовете на Шенгенското пространство, включително Швейцария, разбира се, която е член в Шенген, но не е в Европейския съюз. Но затварянето на границата от Франция за италианските влакове и датските искания за промени в Шенген показват, че той е в криза. Прагматизмът сочи, че последиците от присъединяването на България и Румъния са големи и за тези, които са твърде далеч от Шенгенското пространство. Една пробита граница ще означава, че много незаконно влизащи лица, запътили се към Обединеното кралство, ще могат безпрепятствено да стигнат до Кале например, а България не е изпълнила задълженията си по отношение на организираната престъпност. В резюме, предложението просто е извън всякакви граници. Mara Bizzotto (IT) Г-н председател, докато Европа се прави, че не забелязва, докладът на Европол за 2011 г. относно организираната престъпност твърди, че с влизането на Румъния и България в Шенгенското пространство, мощни престъпни организации от Турция, Русия и Албания ще бъдат в състояние за разпрострат действията си из цяла Европа. Освен това там се казва, че незаконната имиграция от Турция ще се разпростре към бреговете на България, а трафикът на наркотици и хора от турски и албански престъпни групи ще се увеличи. Също така, по отношение на трафика на хора в него се казва, че влизането на Румъния и България в Шенгенското пространство би могло да даде на българските престъпни групи и ромските общности нови възможности да увеличат и без това вече значителния си трафик към останалата част на Европа. В крайна сметка увеличената незаконна имиграция от Турция и по-големият трафик на наркотици и хора означават по-малко сигурност за европейските граждани. Европа иска да направи огромна услуга на организираната престъпност. Партия "Северна лига" (Lega Nord) е и винаги ще бъде против такъв вид порочен избор. Който утре гласува в подкрепа на доклада ще носи отговорност за това, че е гласувал "за" откриването на магистрала, по която организираната престъпност ще пристигне право в сърцето на Европа. Kinga Gál (HU) Г-н председател, г-жо Гьори, г-жо член на Комисията, госпожи и господа, радвам се, че като гласува утре по доклада Coelho Европейският парламент ще изпрати ясен сигнал, че приема готовността на Румъния и България и подкрепя присъединяването на двете страни към едно от най-важните постижения на Европейския съюз - Шенгенското пространство. Това постижение означава много за страните от Източна и Централна Европа, също и поради исторически причини, тъй като то дава възможност за свободно пътуване без препятствия. Най-важното послание от нашето разискване днес за държавите-членки трябва да бъде, че Румъния и България отговарят на същите критерии за присъединяване, които Европейският съюз изискваше от страните, които се присъединиха до момента. Трябва да се наблегне, че не можем да налагаме повече изисквания към Румъния и България, отколкото направихме при предишното присъединяване към Шенген. Държавите-членки не трябва да използват двоен стандарт, тъй като това подкопава самата основа, върху която са изградени достиженията на правото от Шенген: изграждането на взаимно доверие. Именно събитията от последните месеци доказват, че най-важните достижения на правото на Европа се нуждаят от защита и подкрепа. Бих искала също да наблегна, че при никакви обстоятелства не следва тук да смесваме два въпроса, а именно да обвързваме присъединяването към Шенген на двете държави-членки с въпроса за наблюдението на шенгенския механизъм за проверка. От последното има голяма необходимост, но двете не бива да се обвързват точно сега. И в заключение позволете ми да поздравя г-н Coelho, който подготви доклада и чиято конструктивна и последователна работа беше наистина важна по този въпрос. Бих искала също да благодаря на унгарското председателство за неговата ангажираност и конкретните стъпки, които предприе за улесняване на възможно най-скорошното присъединяване на двете държави-членки. Anna Hedh (SV) Г-н председател, утре ще гласуваме дали да позволим България и Румъния да се присъединят към Шенгенското пространство. За мен като за социалдемократ не ще и дума, че всички държави-членки на ЕС, които отговарят на всички строги изисквания за сътрудничеството следва да бъдат допуснати да се присъединят. Разбира се, за нас е важно да въведем строги изисквания за присъединяването към Шенген, но за всички трябва да важат едни и същи обективни критерии. Всичко друго е политическо лицемерие. Вече след като всички експерти са на мнение, че Румъния и България отговарят на изискванията, според мен е ясно, че те трябва да бъдат допуснати да се присъединят. Тази вечер бяха повдигнати някои възражения по отношение на корупцията в двете страни, но това не е нещо, което може да бъде преодоляно чрез шенгенската система. Съвсем неотдавна членът на Комисията Малмстрьом представи пакет от мерки във връзка с борбата с корупцията, който може до служи за основа за по-нататъшната работа. Това е въпрос за целия Европейски съюз, не само за Румъния и България. Също така, за борбата с организираната престъпност се изисква повече сътрудничество, а не още затворени врати. (Ръкопляскания) Salvatore Iacolino (IT) Г-н председател, г-жо член на Комисията, Шенген със сигурност е наследство на цивилизацията с най-висока стойност. Днес ние трябва да приветстваме един важен резултат, а именно, че намираме гражданите на България и Румъния за такива, които могат да се ползват от този основен инструмент. Затова Шенгенското пространство трябва да бъде утвърдено и заздравено още повече. Ако някога е имало конкретни доказателства за европейската цивилизация, това е от тях: правото на европейско гражданство намира конкретен израз именно в рамките на Шенгенското пространство. Следователно разпоредбите на достиженията на правото от Шенген са основен инструмент за легалната икономика и съм убеден, че на 24-и юни тази година Съветът ще си вземе сериозни бележки за размисъл от това, което има за цел да служи за заздравяване на доверието и сътрудничеството между държавите-членки. Разбира се, механизмите за оценка трябва да се превърнат от междуправителствени системи в системи на Съюза, както наскоро обяви г-жа Малмстрьом, също както управлението на Шенген със сигурност води до засилено сътрудничество и динамично укрепване, както и модернизация, прозрачност и диалог. Изискванията са изпълнени от България и Румъния и аз поздравявам г-н Coelho за съчетаването на свободата на движение със сигурността на гражданите в балансирания му доклад, който беше приет от комисията по граждански свободи, правосъдие и вътрешни работи. Илияна Малинова Йотова Групата "ШЕВАЛ” определи хиляда и триста-километровата българска граница за сигурна външна граница на Европейския съюз, за което работиха няколко български правителства. Комисията LIBE препоръчва на Съвета да одобри присъединяването на двете страни в Шенгенското пространство и аз искам да благодаря на всички колеги за професионалната работа. Някои държави-членки поставят нови политически критерии, които ще отложат Шенгенския процес. Присъединяването бе определено дори като хазарт за сигурността на европейските граждани заради престъпността и корупцията. Очевидно е, че резултатите тук не са убедителни, но затова си има вътрешнополитически критерии и евентуални оставки на български министри. Тези проблеми са предмет на други оценки: например механизмът на Европейската комисия за проверка и сътрудничество. Искам да приветствам и комисар Малмстрьом за предложения вчера от нея нов пакет от мерки за борба с корупцията. Днес обаче България и Румъния не могат да бъдат боксова круша за нерешените проблеми, свързани със сигурността в Европа: бежанската вълна от Африка, наближаващите избори в някои страни-членки, популистка риторика, разочарованието от финансовата и икономическа криза. Никой днес няма интерес от Европа на две писти и затова ви призовавам да подкрепите доклада Coelho и да призовете Съвета да вземе положително решение. Véronique Mathieu (FR) Г-н председател, г-жо член на Комисията, госпожи и господа, най-напред бих искала да поздравя колегата Carlos Coelho, който свърши майсторска работа по доклада, Бог ми е свидетел, че той беше сложен. България и Румъния извършиха значителен обем работа за укрепване на своя граничния контрол и успяха. Най-новите оценки са съвсем еднозначни във всички области от полицейско и съдебно сътрудничество, до защита на данните, политики по визите и граничен контрол по въздушни, сухопътни и морски граници. Всички технически условия са изпълнени. Можем да приемем това за установен факт. България и Румъния вече са в състояние да прилагат разпоредбите на достиженията на правото от Шенген от гледна точка на технически капацитет и човешки ресурси. Макар вече да няма нищо, което да ни възпрепятства да разширим Шенгенското пространство, заслужава си да отбележим препоръките, дадени на двете страни. Надявам се тези препоръки да бъдат строго контролирани, особено по отношение на границите между България, Гърция и Турция, защото както знаете взаимното доверие между шенгенските държави разчита на това страните изцяло да се придържат към реципрочните си задължения. Ако някоя от страните не спазва задълженията си, това прекъсва затворената верига и цялата система рухва. Искрено се надявам Съветът да постигне съгласие, за да могат двете страни да станат част от привилегирования кръг шенгенски държави. Всички ние в залата сме наясно с последиците, които решенията от такова естество имат за въпросните граждани. Отново изказвам поздравления на г-н Coelho за неговия доклад. Vasilica Viorica Dăncilă (RO) Г-н председател, според мен държавите, които изразиха резервите си по отношение на присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство не трябва да забравят, че този процес е правно задължение, включено в Договора за присъединяване към Европейския съюз на Република България и Румъния, което всички тези страни са поели с подписването на Договора. В същото време страните от Европейски съюз трябва също да бъдат наясно, че е в техен интерес Румъния и България да се присъединят към Шенген, защото те ще бъдат в състояние да дадат собствен принос към сигурността на всички държави-членки и да разширят Шенгенското пространство, което ще засили интеграционния процес в рамките на Европейския съюз и общото пространство на свобода, сигурност и правосъдие. Потвържденията от мисиите на Европейския съюз за оценка на нормалната работа и връзката, която Румъния и България имат със Шенгенската информационна система, която работи при най-високи стандарти на защита, е силен аргумент за това. Връзката ще позволи на всички страни от Съюза да имат достъп до данни в режим онлайн за нелегални пътници, опитващи се да стигнат до Европа и ще осигури по-ефикасен контрол по външните граници на Европейския съюз. Hubert Pirker (DE) Г-н председател, г-жо Гьори, г-жо член на Комисията, всички ние сме напълно наясно, че и двете страни - Румъния и България - са инвестирали твърде много в охраната на външните граници на Европейския съюз. Те отговарят на шенгенските стандарти. Всички обективни прегледи стигнаха все до този извод, а именно че предварителните условия за присъединяване към Шенгенското пространство са изпълнени. Нашият докладчик също проведе преглед на място. Той извърши обективна оценка и стигна до същия извод. Ето защо ние не само ще гласуваме в подкрепа на доклада, но също и ще дадем съгласието си двете страни да се присъединят към Шенгенското пространство. Шенгенското пространство обаче е и пространство на доверие. Това означава, че не всичко приключва с единично, еднократно действие, а че доверието трябва да се гради в дългосрочен план; инвестицията в сигурността трябва да бъде направена в дългосрочен план. Същото се отнася за всички държави, бих искал да отбележа, а не само за Румъния и България. Надявам се това доверие да остане незасегнато в дългосрочен план, за да бъдем в състояние да поддържаме свободата на пътуване, свободата на движение в рамките на Европейския съюз като голяма обществена придобивка в дългосрочен план. Обезпокоен съм обаче от нещо, което чух днес, макар то да е нещо, което не съм в състояние да проверя, а именно че заплатите на полицията в Румъния ще бъдат намалени с около една трета. Ние всички знаем, че предпоставка за неподатливост на корупция, за надеждна работа на полицията е служителите й да бъдат добре платени. Затова се надявам информацията ми да не е точна и полицията, която служи на интересите на тези страни и на сигурността на целия Европейски съюз, да продължи да бъде добре платена и в бъдеще, за да бъде неподкупна. Antigoni Papadopoulou (EL) Г-н председател, г-жо член на Комисията, съгласно доклада Coelho Румъния и България, въз основа на докладите за оценка, са достатъчно подготвени да прилагат разпоредбите на достиженията на правото от Шенген по своите сухопътни, морски и въздушни граници. Те отговарят на основните изисквания и на същите критерии както и останалите държави-членки за пълноправно приобщаване към Шенгенското пространство. Подкрепяйки пълноправното приобщаване на тези страни ние доказваме нашата солидарност като Общност и подпомагаме европейската идея и основното право на свобода на движение на гражданите в рамките на Европейския съюз, създавайки по този начин една по-силна Европа. Що се отнася до опасенията, изказани в доклада относно увеличаването на миграционния натиск в чувствителния регион на България, Турция и Гърция това са днешните предизвикателства за Европейския съюз и държавите-членки, които трябва да намерят цялостни, общоевропейски решения за ефикасно укрепване на външните си граници, за укрепване на Фронтекс, за показване на необходимата солидарност като Общност и подпомагане на държавите-членки в южната част на Европа, където пристигат имигрантите. Належащият диалог за осъвременяването на Шенгенското споразумение трябва да отчете горните предизвикателства. Ивайло Калфин Г-жо Комисар, участието в Шенгенското пространство означава поемане на отговорност. България и Румъния трябва да бъдат приети, за да поемат своята част от отговорността, заедно с останалите страни-членки за опазването на европейските граници. Зная, че в много страни-членки днес темата за Шенген е чувствителна и предизвиква много обществени дебати. Тя получи ново значение през последните месеци с прилива на емигранти от Северна Африка. Факт е, че дори стари и големи страни-членки бяха затруднени да се справят с емигрантския поток. Тези проблеми обаче няма да се решат, като не се допускат България и Румъния. Точно обратното - правилната реакция би трябвало да бъде укрепването на принципа на солидарността по отношение на емиграционната политика и ангажиране на всички страни-членки с нейното провеждане. Ние трябва не само да дадем възможност, но и да изискаме от България и Румъния да поемат своите отговорности и да изпълняват задълженията си на външните граници на Европейския съюз. Комисар Малмстрьом спомена за доверието. Това е точно така: правителствата на двете страни трябва да получат възможността да отговорят на предизвикателството и да докажат, че могат успешно да пазят европейските граници. Rovana Plumb (EN) Г-н председател, уважаеми колеги, аз пристигнах в Брюксел с кола и на унгарската граница видях огромна опашка от камиони. Помня, че преброих 87. Те бяха от Германия, Италия, Дания и Унгария и натоварени със стоки, които някой чакаше. Те бяха забавени от процедура, която вече не се прилага в останалата част на Европейския съюз. Бих искала да подчертая значението на присъединяването на Румъния и България към това важно пространство. То е важно за интересите на цяла Европа, защото искаме да възродим доверието на нашите европейски граждани в Европейския съюз и неговите институции. Вие казахте, г-жо член на Комисията, че Шенген е важна придобивка за всички европейски граждани, но той също е важен инструмент не за "по-малко", а за "повече" Европа. Твърдо съм убедена, че Европейският парламент ще приеме доклада утре и че Съветът ще постъпи съответно възможно най-скоро. (Ръкопляскания) Csaba Sógor (HU) Г-н председател, докладът Coelho определя, че както Румъния, така и България са доказали, че са се подготвили подходящо за правилно прилагане на разпоредбите на достиженията на правото от Шенген. Обаче датата на присъединяването им към Шенгенското пространство все още не е ясна, тъй като някои държави-членки са на мнение, че въпреки нееднократните оценки от различни институции на Европейския съюз, присъединяването им би могло да доведе до проблеми в системата на Шенген. Като отчитам недостатъците в румънската съдебна система бих искал да привлека вниманието на колегите и на Съвета към факта, че решението което вземат пряко ще повлияе на ежедневието на 30 млн. граждани на ЕС. Премахването на проверките по вътрешните граници е огромен успех на европейската интеграция. Румънските и българските граждани с основание очакват да бъдат в състояние да се ползват от предимствата от разпоредбите на достиженията на правото от Шенген като пълноправни граждани на Европейския съюз. Изразявам твърдо убеждение, че цяла Европа би била по-силна, ако България и Румъния се присъединят към Шенгенското пространство тази година. Katarína Neveďalová (SK) Г-н председател, заставам тук днес за да дам недвусмислена подкрепа на присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство. По мое мнение, докладът на г-н Coelho наистина доказва мнението, че двете страни са напълно подготвени и са изпълнили всички условия. България и Румъния са държави-членки на ЕС вече от четири години, но някои колеги като че ли не са забелязали това, а някои от техните въпроси и расистки забележки за тези страни наистина ме тревожат като гражданин на ЕС, защото ако говорим как незаконни имигранти от тези страни някак си нахлуват на наша територия, ние всъщност говорим за членки и граждани на ЕС, а те със сигурност не могат да бъдат незаконни имигранти. По мое мнение всеки, който отговаря на условията, следва да има шанс да стане член на Шенгенското пространство. Това е основен принцип на равенството, върху което е изграден ЕС и който се съмнява в това се съмнява в основните принципи на ЕС. Филиз Хакъева Хюсменова Г-жо Комисар, колеги, след приемането на България в Европейския съюз, влизането в Шенгенското пространство е следващото събитие, натоварено с очакване. То е очакване за справедливост. След като България и Румъния се потрудиха и се справиха добре с техническите критерии за Шенген, забавянето на двете страни би било в разрез с правилата, утвърдени в Европейския съюз. Условията в Съюза са еднакви за всички. За нашите страни трябва да се прилагат същите критерии, които са действали и към другите държави-членки. Противното е дискриминация. Проблеми с корупцията има в много държави-членки и цяла Европа трябва да се бори с нея, защото четирима от всеки пет европейски граждани считат корупцията за основен проблем в страната си. Европа има проблеми с увеличаването на емигрантите. По тези теми трябва да намерим общи решения, но придържайки се към ценностите ни и устоявайки принципите ни. Lena Kolarska-Bobińska (PL) Г-н председател, в Европейския съюз много се говори за криза. Досега говорим основно за икономическата криза. Ставащото в момента със Шенгенското пространство кара хората да мислят, че не само икономиката е заплашена, а и основните права на гражданите. Затова след събитията, свързани с Шенгенското пространство в Италия, Франция и след това в Дания мисля, че трябва да изпратим много ясен сигнал в смисъл, че не, Шенгенското пространство не е под заплаха, ние не искаме то да бъде суспендирано, искаме то да бъде укрепено и разширено и наистина искаме Европа да бъде отворена. Трябва да покажем, че знаем как се преодоляват кризи. Бих искала да изразя благодарността си към члена на Комисията за това, че когато Дания поиска да върне граничния контрол, много бързо беше пуснато съобщение относно общата политика по предоставянето на убежище и имиграцията. Трябва обаче да бъде предприета и следваща стъпка. Не става дума само да се гласува за приемане влизането на Румъния и България в Шенгенското пространство. Въпросът е това да бъде направено възможно най-бързо. Ioan Mircea Paşcu (EN) Г-н председател, днес Шенгенските договорености са поставени под силен натиск. От една страна, предвид сегашната вълна от имигранти от Северна Африка, където ЕС насърчава демократичната промяна, едни държави поискаха и получиха, временно суспендиране на тези договорености. От друга страна, други държави решиха поради причини, които като че ли отразяват техните собствени тесни интереси по отношение на кандидатките, да се възползват от факта, че Румъния и България още не са част от пространството и да се опитат да ги оставят вън от него, за пореден път. Следователно, правилата на играта бяха променени в движение, в ущърб на двамата играчи. Аз лично подкрепям положителните заключения на доклада и поздравявам автора за тях, но макар и да мога да разбера политическите причини за изменението на препоръката - все пак компромисът е основата на политиката - не мога да подмина факта, че предлаганите нови условия могат да улеснят субективното му тълкуване. Моля се на Бог да не съм прав. Cristian Silviu Buşoi (RO) Г-н председател, докладът, който е днес пред нас, е обективен и справедлив, като подчертава, че Румъния и България са напълно подготвени технически да се присъединят към Шенгенското пространство. Освен това в някои аспекти Румъния може да бъде използвана като пример за добра практика, както се посочва в документите за оценка. Твърдото ми убеждение е, че присъединяването на Румъния и България към това пространство няма да има отрицателно отражение върху охраната на границите. Тъкмо обратното. То ще засили доверието на европейците към Шенгенското пространство. Често се говори за взаимно доверие, също както беше споменато и в разискването. Как обаче можем да говорим за взаимно доверие, когато някои държави-членки променят правилата на играта в движение, като въвеждат нови критерии за присъединяване към Шенген? Аргументите, които се използват днес против присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство не бяха взети под внимание за нито една друга държава, присъединила се към Шенген в миналото. Единственото, което румънците и българите очакват, е равноправно третиране по отношение на другите страни и обективна оценка въз основа на едни и същи критерии. Парламентът трябва да изпрати до Съвета категорично послание в това отношение и да настоява за определена дата за присъединяване. Petru Constantin Luhan (RO) Г-н председател, искам да благодаря на докладчика, който в случая състави един изключително важен доклад, но в същото време и изключително труден поради факта, че имаме противоречиви мнения по темата за присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство. Уважаеми колеги, искам също да благодаря на всички измежду вас които осъзнаха, че Европейският съюз се разширява на основата на ценности. Не на последно място присъединяването на България и Румъния към Шенгенското пространство е част от поемането на задължение, което двете държави направиха през 2004 г., да отговорят на условията, което впоследствие се оказа изпълнено съгласно докладите за оценка на Европейската комисия. Днес попитах един от колегите членове на ЕП от страна, чиято позиция по нашето присъединяване към Шенгенското пространство е отрицателна, каква причина би имал той да се противопоставя на това. Техническите условия като че ли са изпълнени, но причината би била, защото това е спорен политически въпрос във вътрешен план. Такова положение е неприемливо. Nikolaos Salavrakos (EL) Г-н председател, аз смятам, че доверието към Европейския съюз се гради върху еднообразното прилагане на правилата. Смятам за очевидно, че интеграцията на Румъния и България в Шенгенското споразумение трябва да бъде приета при същите правила, които бяха приложени когато други държави станаха страни по споразумението. Приветствам доклада на г-н Coelho и предложението му за необходимостта България да предприеме допълнителни мерки, като подготви специален план с действия с Гърция и Турция, предвид проблема с нелегалната имиграция по гръцко-българската граница. Повтарям категоричната си позиция, че регламент "Дъблин II" трябва да бъде преразгледан, а оперативното бюро на Фронтекс в Гърция трябва да работи постоянно. Andreas Mölzer (DE) Г-н председател, г-жо член на Комисията, както знаем Шенгенското споразумение не трябва да насърчава масова имиграция към социалните системи, а свободата на пътуване не трябва да води до ръст на престъпността и незаконната имиграция. Борбата с организираната престъпност и подобряването на охраната на границите трябва най-накрая да бъдат по-добре оценени в Европейския съюз. Ако Италия и системата за охрана в нейната гранична полиция, както се твърди, изостават далеч зад обичайния шенгенски стандарт, можем да се опасяване, че новите членове като Румъния и България също биха могли скоро да намалят усилията си. Следователно прекалено прибързаното присъединяване към Шенген на тези страни следва да бъде отхвърлено, тъй като от това най-вече биха могли да се облагодетелстват организираната престъпност от източна Европа и дори от региона на Кавказ. Мисля, че с борбата си с проблемите при предоставянето на убежище Дания проправи път за правила на равнище ЕС. Вероятно затова Комисията реагира толкова категорично на съобщението за засилване на граничния контрол с цел борба с нарастващата престъпност. Трябва да дадем да се разбере ясно, че макар Шенген да изисква отворени вътрешни граници, случаят е такъв само когато външните граници наистина са сигурни. Wim van de Camp (NL) Г-н председател, всеки, който е следил този кръг въпроси знае, че приемането на България и Румъния в Шенгенското пространство е извънредно трудна тема в Нидерландия. Ние обаче имаме и европейска отговорност. Поради това имам един въпрос към члена на Комисията: как прилагането на Шенгенските критерии се вмества в общия контрол в рамките на политиката по борба с корупцията? Съвсем неотдавна чухме за граничния контрол между България и Украйна, при което български гранични служители са били подкупени да пускат през външните граници на Европейския съюз хора, които нямат работа тук. Имам и втори въпрос, който зададе и г-н Pirker, а именно какво съществените съкращения на полицията в Румъния ще означават за прилагането на шенгенските критерии? По този въпрос не е имало консултации с профсъюзите. Какво е актуалното състояние на нещата? Monika Smolková (SK) Г-н председател, за три години България и Румъния предприеха всички мерки, необходими за да станат те в състояние да се присъединят към Шенгенското пространство. Критериите и мерките за охрана на външните граници не са прости. И двете страни ги изпълниха и имат право да бъдат членове на общото Шенгенско пространство независимо от факта, че сега Европа е изправена пред потоп от имигранти от Африка. Важното е, че комисията по оценяването, членове на която лично посетиха двете държави заяви, че както Румъния, така и България отговарят на шенгенските изисквания. Твърдо съм убедена, че членовете на ЕП ще одобрят доклада и че той ще бъде еднозначно одобрен от Съвета. Пожелавам на гражданите на Румъния и България да изпитат възторга, който лично аз изпитах при разбиването на граничния портал на 22 декември 2007 г., когато Словакия стана част от Шенгенското пространство. Anneli Jäätteenmäki (FI) Г-н председател, разширяването на Шенгенското пространство предполага изпълнение на стандарти, но също така изисква доверие. Исканията от България и Румъния постъпиха в интересно време, когато ЕС започна да поставя под въпрос принципа на свободно движение. И по-рано очевидно се правеха проверки по вътрешните граници, но причината за тях по това време беше провеждане на определени мероприятия като спортни прояви, европейско първенство по футбол, световни първенства или някои конференции на най-високо равнище. И сега много Шенгенски страни извършват полицейски проверки в рамките на националното законодателство, например при полети вътре в Шенгенското пространство. Сега обаче разискването се промени. Сега проверки вече се правят не поради особени събития, а поради едно явление. Това е чувствителна тема, защото поставя под въпрос схващането за свободно движение и... (Председателят отнема думата на оратора) Мария Неделчева Приветствам г-н Coelho за добре балансирания и безпристрастен доклад. Текстът е отражение на констатациите на докладчика на място при посещенията му в България и Румъния, но и израз на волята на Европейския парламент да остане верен на европейския дух. А именно: готовността за членство в Шенген се базира само и единствено на изпълнени технически критерии. Това е факт. Техническата готовност, вследствие на добре свършената работа на България и Румъния, е положителната констатация, която днес и ние правим. Сега е важно чрез убедително мнозинство утре по време на вота да изпратим двоен сигнал. Най-напред - послание към Съвета на министрите. Чрез достъп до информацията, чрез конструктивен диалог и зачитане мнението на Парламента, Съветът ще покаже не само добрата си воля за сътрудничество с нас, но и ще изпрати силен сигнал за една от институциите-пазители на европейски ценности и прозрачно сътрудничество и партньорство. Силен сигнал и към българските и румънските граждани. На тях Европейският съюз казва: "Да" на равното третиране на всички страни-членки, "Да" на еднакви правила и "Да" на еднакво зачитане на постигнати резултати. Сигурна съм, че Съветът знае да се вслуша в положителните опити. Надежда Нейнски Първо искам да благодаря от своя страна на г-н Coelho за задълбочения доклад. Вземам думата, защото съм провокирана от очевидните опити през казуса за България и Румъния да бъдат решавани вътрешни проблеми, както и да се дава отговор на вътрешни страхове. Премахването на визите за България и Румъния преди повече от десет години беше посрещнато със същите страхове. Но тогавашните европейски лидери проявиха кураж и далновидност и то в период, когато България и Румъния не бяха членки на Европейския съюз. И не сбъркаха. Затова днес трябва да си спомним, че днешният дебат е дебат за правилата, които трябва да бъдат еднакви за всички, за равнопоставеността между държавите-членки, заложена в Европейския договор, и не на последно място за прокламираната толкова много европейска солидарност. Сигурно Европа днес е по-различна от Европа преди двадесет години. Това никого не бива да го изненадва. Но ако има криза в Шенгенското пространство, то това е предмет на друг дебат. И ако той доведе до промяна на условията, те трябва да се променят за всички. Защото нека припомним, че огромни групи нелегални емигранти преминават .... (Председателят прекъсна оратора) Метин Казак Аз искам да поздравя докладчика г-н Coelho за изключително балансирания и положителен доклад. Той е резултат от общото настроение и общата визия, която има мнозинството от тук присъстващите колеги за това, че България и Румъния заслужават и трябва да бъдат част от Шенгенското пространство. Разбира се, не бива да се прехвърлят проблеми от болната глава на здравата. Корупция и престъпност има във всички държави от Европейския съюз. Но борбата срещу тези явления би могла да се постигне, само когато се обединят усилията на всички 27 страни. И не бива да се прехвърлят отговорности, не бива да се прехвърлят тежести само върху една част от европейските страни. България и Румъния доказаха, че могат да работят за обединена Европа. Аз мисля, че те ще бъдат достойни членове и на Шенгенското пространство. Traian Ungureanu (EN) Г-н председател, България и Румъния доказаха, че могат да гарантират сигурността на границите на ЕС и че това е изцяло - повтарям, изцяло - документирано. Между другото, длъжностните лица, арестувани в Румъния и България, бяха арестувани за корупция. Ще се наеме ли някой в залата да твърди, че например едно нидерландско длъжностно лице, едно корумпирано нидерландско длъжностно лице, не би било арестувано за корупция в Нидерландия? Второ, Румъния и България не се съревновават за голямата награда на организацията "Трансперънси интернешънъл". Те сключиха правен договор и изпълниха всичките му критерии. Сега вече ако някой иска да промени правилата на играта в движение, мисля, че това може да се окаже незаконно според правото на ЕС и във всички случаи е несправедливо от гледна точка на здравия разум. Сесилия Малмстрьом Г-н председател, благодаря за това много полезно разискване. Наистина има безспорна необходимост да се укрепи авторитета и доверието в Шенген чрез укрепване на управлението и укрепване на механизма за оценка - както Комисията предложи далеч преди Коледа - с по-широко участие на независими експерти и Комисията и също със засилена прозрачност и участие на Парламента във всички стъпки, които се предприемат там. Трябва също да станем много по-умели при оказване на незабавно съдействие на държави-членки, изпаднали в затруднение поради една или друга причина и трябва да изясним при какви обстоятелства граничният контрол би могъл да бъде въведен отново. Всичко това трябва да се направи. Трябва също да се борим с корупцията и да засилваме тази борба. Да, корупция има в България и Румъния, но корупция има във всяка държава-членка и Комисията предложи точно вчера доклад за това как желаем да налагаме борбата с корупцията. Някои от вас бяха така любезни да споменат това. Междувременно обаче трябва да признаем огромните усилия, които бяха положени от България и Румъния, за да изпълнят техническите изисквания на Шенген. Те са много ясни, те са много прозрачни. Ето защо на тези страни трябва да се даде ясна перспектива, ясна рамка за това какво се очаква от тях, така че държавите-членки да се почувстват готови да ги приемат в Шенгенската общност. Енико Гьори действащ председател на Съвета. - (HU) Г-н председател, г-жо член на Комисията, госпожи и господа, преди всичко бих искала да благодаря на всички, които положително коментираха усилията на унгарското председателство. За нас беше много важно да усещаме подкрепата ви през всичките изтекли пет месеца. Днешното разискване ясно показа също, че има голямо мнозинство в Европейския парламент, което подкрепя присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство, защото те са свършили своята работа. През изминалите пет месеца и през оставащото време пред нас ние ще се борим да изразим това и Съветът да определи, че що се отнася до техническите стандарти, Румъния и България са подготвени да се присъединят към Шенгенското пространство. Двете страни работиха много усърдно и заслужават най-висока оценка за усилията си. Мнозина изказаха мнението си по време на разискването - едни, които са "за", както и други, които са "против" или искат отлагане на присъединяването - че взаимното доверие е ключовата дума по този въпрос. Аз също съм напълно съгласна с това и унгарското председателство се стремеше да изгражда доверие през цялото време. Как се опитвахме да постигнем това? От една страна, бяхме ангажирани с непрекъснат диалог с двете страни, наблюдавайки техните усилия и опитвайки се да им помогнем да намерят начини за постигане на по-добро признание на усилията си. От друга страна, поддържахме постоянно връзка със страните, които изказаха съмнения за присъединяването на Румъния и България. След това полагахме усилия да насърчим тези страни да се свържат и със страните кандидатки. В резултат от това мога да ви кажа, че в кулоарите имаше постоянен диалог, за да могат страните по-добре да се разберат и да си имат взаимно доверие. Това е взаимното доверие, на основата на което се градят повечето наши политики в Европейския съюз; без него държавите-членки не са в състояние да вземат това политическо решение, за което се изисква единодушие. Този процес отнема време. Имахме шест месеца за да постигнем това. Мисля, че през тези шест месеца ние ще стигнем до точка, в която точно за два дни държавите-членки ще кажат "да, подготвили сте си домашната работа". Какво може да помогне за създаване на взаимно доверие? От една страна поредицата от консултации, които споменах. От друга страна - и двете страни кандидатки да продължат усилията си и да доказват, че са в състояние да защитават външните граници на Европейския съюз. Поведението, показано от двете страни, съчетано с тяхното огромно израстване, темп и ритъм, трябва да продължат и в близкото бъдеще. От друга страна съм убедена, че механизмът за сътрудничество и проверка - прочутият МСП, за който Комисията ще издаде доклад през юли, разглеждащ точно същите въпроси, които бяха повдигнати в разискването - би могъл да е от помощ, дори и официално да не е част от условията за присъединяване към Шенген. Комисията ще издаде свидетелство относно борбата с организираната престъпност и корупцията. През цялото време се борихме това да не бъде включено като условие, но то със сигурност ще спомогне за изграждането на взаимно доверие. Затова съм убедена, че един положителен МСП ще подпомогне вземането на положително политическо решение и за разширяването на Шенген. Ако ме питате за общата нагласа за каквото и да било приемане в Шенгенското пространство всички знаем, че трудно може да се твърди, че Европейският съюз понастоящем е в особено гостоприемно настроение. В разискването бяха направени няколко бележки, които подходящо онагледяват това. Например някои казват, че с румънско-българското присъединяване ромското население ще започне да излиза от двете страни. Бих искала да бъда напълно ясна: свободата на движение е основен принцип на Европейския съюз, той е в сила и валиден, именно върху него се градят нашите политики; от тази свобода понастоящем се ползва румънското и българското ромско население, както и на практика всеки друг човек във всяко ъгълче на Европейския съюз. Всеки може да се движи свободно, няма визови изисквания и ако някой би искал да напусне дори и сега, би могъл. Много съм горда обаче от факта, че по време на унгарското председателство беше създадена стратегия, която ясно определя задълженията на всяка държава-членка във връзка с общността с тази трудна съдба. Проблемът трябва да се решава в корените му: като се осигурят по-добри възможности за заетост и образование за тях, вътрешният натиск за миграция също ще намалее в рамките на Европейския съюз. И позволете ми още една бележка: ако някой би отнел едно от най-основните наши свободни права от най-слабите, тези права биха били застрашени за всички ни. И в заключение, тъй като нашироко беше обсъдена и постоянната оценка на системата на Шенген бих искала да кажа, че унгарското председателство вече заяви това много ясно от първия момент и това е нещо, в което продължаваме да сме убедени. Въпросът за разширяването на Шенген трябва да бъде еднозначно отделен от вида оценка, на която ще подложим системата на Шенген. Нека не смесваме двете. Трябва да запазим достиженията на правото по отношение на свободата на движение и да използваме по-добре наличните средства, например да осигурим по-добър взаимен контрол на нашите външни граници. Ето защо работим по регламента за Фронтекс; ето защо работим за намаляване на миграционния натиск от Северна Африка, като въздействаме на причините му на място; ето защо има нова политика на съседство; ето защо работим по увеличаване способността за отпускане на кредити от Европейската инвестиционна банка. Вече сме в дванадесетия час. Има само един правен проблем на пътя на постигането на съгласие с вас: обичайният проблем за "делегирания акт". Само след това ще направим преглед на системата на Шенген и ще помислим как тя може да бъде приспособена или подобрена, тъй като можем да видим, че при нея наистина има проблеми, но нека се придържаме към този ред на нещата. Г-н председател, госпожи и господа, убедена съм, че предстоящото заседание на Съвета по правосъдие и вътрешни работи, което трябва да се проведе след два дни, ще вземе важни решения по шенгенския въпрос както за аспектите по разширяването, така и за аспектите по проверка, но по начин, който да гарантира свободата на движение на нашите граждани. Carlos Coelho По време на разискването един от колегите ни каза, че да се позволи на Румъния и България да се присъединят към Шенген би било детинско решение. Изразявам пълно несъгласие. Мисля, че когато станем възрастни хора, държим на рационалните аргументи, а ако сме били и добре образовани, можем да различим кога рационалните аргументи са справедливи. За да действаме справедливо, не можем да се компрометираме с двоен стандарт. Трябва да питаме дали България и Румъния отговарят или не отговарят на условията за влизане в Шенген. Ако отговарят, те следва да влязат. Напълно оправдано е на техните граждани да се гледа като на пълноправни европейски граждани. Народите на България и Румъния не бива да стават заложници на популистка риторика. Знаем, че по отношение на Шенген не всичко е така, както трябва да бъде. Затова се застъпваме за нова система на оценка на Шенген, за да сме в състояние да определяме проблемите, да реагираме съответно и да вземаме решения, ако проблемите продължават. Обаче разискванията по новата система за оценка на Шенген не бива да държат народите на България и Румъния заложници на законодателния процес. Това са различни процеси и всеки има свой темп. В заключение, г-жо Гьори, много Ви благодаря за любезното споменаване на Португалия и схемата "един за всички" на Шенгенската информационна система (ШИС), която улесни влизането на няколко страни, включително Вашата, в Шенгенското пространство. Благодаря Ви, че ни напомнихте за това и за тази любезна бележка. Бих искал на Съвета да бъде предоставено обобщение на това разискване и надявам се, обзор на нашите гласове утре, тъй като това според мен ще бъде много ценно от познавателна гледна точка. Надявам се Съветът да признае, че когато събранието представляващо европейските граждани каже "да" с голямо мнозинство на България и Румъния, както надявам се ще направи, Съветът би следвало да направи същото възможно най-скоро. Председател Уважаеми колеги, мисля, че въз основа на преобладаващото мнозинство на положителните коментари и оценки в залата днес от членовете на Парламента, както и на оценките на Комисията и на Съвета, можем енергично да поздравим България и Румъния. Разискването приключи. Гласуването ще се състои на 8 юни 2011 г. Elena Oana Antonescu Румъния и България отново доказаха, ако въобще е трябвало да го правят, че са способни да вземат всички мерки, необходими за гарантиране на значително равнище на сигурност на източната граница на Европейския съюз. Предвид финансовите, техническите, институционалните и административните усилия, положени от Румъния за присъединяване към Шенгенското пространство, мисля, че положителната оценка по този кръг въпроси трябва да бъде изразена в предстоящия период чрез определяне на твърд краен срок за присъединяване към това пространство. Положението не трябва да се обърква чрез промяна в правилата по средата на играта, засилване на риториката на евроскептиците и повдигане на отделен въпрос, свързан с необходимостта от контролиране на незаконната имиграция. Технически Румъния е по-подготвена от когато и да било да охранява източната граница на Европейския съюз. При все това прилагането на двоен стандарт за оценка на отделни параметри не е достоен и характерен аспект на проекта за обединена Европа. Твърдо съм убедена, че след като Румъния бъде включена в Шенгенското пространство, тя ще докаже на всички държави-членки сериозния и щателен начин, по който може да гарантира охраната на източната граница. Нещо повече - постигнатите резултати ще убедят цяла Европа, че тя успешно е укрепила сигурността на целия Съюз. Vilija Blinkevičiūt Свободата на движение е една от най-важните ценности на Европейския съюз за всички граждани на ЕС, а Шенгенското пространство се характеризира с отсъствие на проверки по общите граници между участващите страни и въвеждане на свободата на движение в рамките на това пространство. Затова трябва да зачитаме правото на всички граждани на Европейския съюз без изключение да се движат свободно. Ако България и Румъния бъдат обект на повече критерии от другите държави-членки на ЕС, за да се присъединят към Шенгенското пространство, ще сме допуснали прилагане на двоен стандарт. Не трябва да се допуска система, основана на двоен стандарт, която да е много строга към страните кандидатки и много мека към страните, които вече са част от Шенгенското пространство. Разпоредбите на достиженията на правото от Шенген трябва да бъдат едни и същи за всички страни, а системата за оценка трябва да се гради върху положението, че правилата трябва да се спазват постоянно, а не само в процеса на присъединяване. Страните, които се присъединяват към Шенгенското пространство, трябва да продължат да спазват всички изисквания по сигурността, защото сигурността на Шенгенското пространство наистина зависи от строгостта и ефикасността, с които всяка държава-членка извършва контрол по външните си граници, както и от качеството и бързината, с които се обменя информация чрез Шенгенската информационна система. Затова за премахването на проверките по вътрешните граници е необходимо държавите-членки да сътрудничат възможно най-много и да предприемат необходимите действия, особено при нарастване на миграционните потоци, защото сигурността на Шенгенското пространство зависи от строгостта и ефикасността, с които всяка държава-членка извършва контрол по външните си граници. Kinga Göncz в писмена форма. - (HU) Според оценката на Европейската комисия Румъния и България са подготвени за присъединяване към Шенген и следователно Съветът трябва без отлагане да вземе решение за приемането на двете държави-членки. Не можем нито да прилагаме двоен стандарт, защото това би подкопало доверието към Европейския съюз, нито да въвеждаме нови условия. Присъединяването към Шенгенското споразумение и премахването на границите е стъпката, която гражданите най-много ценят измежду достиженията на правото на Европейския съюз; заедно с еврото, то е и символът на Европейския съюз. Свободата на движение е един от ключовете към успеха на общия пазар. Необходимо е, разбира се, външните граници на Европейския съюз да бъдат надеждно защитени, тази цел обаче се постига, не като не се допускат държави-членки, които са подготвени, а чрез въвеждане на постоянно действаща и прозрачна шенгенска система за проверка, която - заедно с общата европейска политика по миграцията и политиката относно бежанците, основана на международна солидарност - е решение за много открити въпроси. Затова призовавам Съвета да постигне напредък в тези области възможно най-скоро. Iosif Matula Румъния е готова да премахне вътрешните проверки по своите сухопътни, въздушни и морски граници. След извършените посещения на място и проведените технически проверки не само докладчикът, назначен от Европейския парламент, но също и групата експерти стигнаха до заключение, че Румъния отговаря на всички критерии за присъединяване към Шенгенското пространство, които са разпоредбите, поети чрез Договора за присъединяване през 2005 г. Всички установени по-рано недостатъци са отстранени. Освен това в някои области страната ми дава пример за добра практика. По отношение на възраженията, повдигнати от някои членове на ЕП, искам да посоча, че те се отнасят за теми, които нямат пряка връзка с разпоредбите на достиженията на правото от Шенген и следователно не могат да се използват като оправдания за блокиране достъпа на Румъния до това пространство. Разбирам загрижеността на някои колеги за това външните граници на ЕС да бъдат направени сигурни, особено поради факта, че на някои държави може да се гледа като на предпочитани дестинации за потоците от емигранти. Следва обаче да ви напомня, че европейските правила трябва да бъдат еднакви за всички държави-членки и не могат да бъдат променяни в движение, тъй като това би се явило дискриминация на румънските граждани. Предвид положителната техническа оценка Съветът по правосъдие и вътрешни работи трябва да даде "зелена светлина" за включването на Румъния в Шенген от идващата есен нататък. Franz Obermayr Ако вярвате на доклада, всичко е изрядно и тип-топ и Румъния и България са доказали, че са достатъчно подготвени да прилагат всички Шенгенски правила. Тези от нас обаче, които са запознати с доклада на Европол OCTA 2011 по темата за организираната престъпност, ще се питаме дали комисията по граждански свободи, правосъдие и вътрешни работи е глуха и сляпа и защо изобщо сме си позволили лукса да имаме Европол, ако с лека ръка пренебрегваме предупрежденията му. Европол докладва, че Румъния и България са транзитни пътища за контрабанда на наркотици, оръжие и трафик на хора. Организираните престъпни банди, които стават все по-пъстри в етническо отношение, действат изключително брутално. Мнозина от тях са с военизирана подготовка. Тези групи и аз цитирам дословно от доклада на Европол, се опитват да разширят интересите си в ЕС и може да използват възможностите от евентуалното присъединяване на България и Румъния към Шенгенската зона. Директорът на Европол Роб Уейнрайт посочи в интервю, че възможното присъединяване към Шенген на България и Румъния и визовата либерализация за Украйна - на тях може да се гледа като на потенциални нови възможности за организираната престъпност. Имаме дълг пред нашите граждани да приемем сериозно предупрежденията на Европол. Шенгенското споразумение вече отваря всички врати в Европа за организираната престъпност и незаконната имиграция. Затова то се нуждае от спешен ремонт, преди да бъде разширявано. Debora Serracchiani Благодаря на докладчика г-н Coelho за отличния му доклад, който се вписва в неотдавнашното разискване по прилагането на Шенгенското споразумение. Наличието на ефикасен контрол по нашите външни граници трябва да бъде важен фактор, доколкото сигурността на Шенгенското пространство зависи от ефективността, с която всяка държава-членка контролира външните си граници. Макар някои проблеми да остават нерешени, Румъния и България се доказаха като достатъчно подготвени за прилагане на всички изисквания на разпоредбите на достиженията на правото от Шенген. Обстойно обсъдихме практическата ефикасност на държавните машини в двете страни, както и равнищата на корупция в тях; при все това мисля, че за прилагането на Шенген това не трябва да взема под внимание, тъй като - точно както стана с другите държави-членки - достатъчно е решението да се основава само на ефикасността на граничния контрол и равнището на подготвеност на полицейските сили. Добавянето на нови изисквания би създало дискриминационен прецедент, каквато досега не е имало, дори и след голямото разширяване от 2007 г. Adrian Severin Истинският въпрос е дали всички граждани на ЕС, независимо от националния им произход, трябва да бъдат третирани еднакво и да имат еднакъв достъп до основните права на ЕС. На фона на световната икономическа криза ЕС преживява криза на демокрацията и солидарността. Свидетели сме на ренационализация в Европа. В този контекст разискването относно присъединяването на Румъния и България към Шенгенското пространство предизвика остри реакции, движени от фалшиви аргументи и двоен стандарт. Тук не става дума за технически аспекти, нито за сигурността на външните граници на ЕС, нито дори за миграция или ефективност на съдебната система. Това е европейски политически проблем от стратегическо естество. Става дума за сближаването в ЕС. Да се говори на липса на подготовка по нашите източни граници, когато виждаме колко пропускливи са нашите южни граници, е просто смешно. Да се прокарва национален политически дневен ред за сметка на стремежите на гражданите на ЕС от български и румънски произход е скандално. Наистина, необходими са ни по-добре защитени граници, по-добра политика по миграцията, по-добър административен капацитет и честни държавни служители. За това обаче е необходима повече, а не по-малко Европа. Една правилна стъпка в това направление е незабавното разширяване на Шенгенското пространство с приемане на Румъния и България. Кристиан Вигенин в писмена форма. - Можем категорично да кажем, че сама по себе си България, или по-конкретно българските граждани не представляват заплаха - нито пряка, нито потенциална - за безопасността, реда и спокойствието в рамките на Шенген. Страната ни, макар и със закъснение, е изпълнила всички технически изисквания, свързани с контрола по външните граници. Налице е обаче висока степен на недоверие, че в практическото прилагане на контрола могат да възникнат сериозни пробойни. Това недоверие личи в докладите на Европейската комисия относно механизма за сътрудничество и проверка, в докладите на Европол, в поредицата изявления на висши представители на различни страни членки. При този невиждан ръст на контрабандата и на сивата икономика, при наличието на корупция, при несправянето с организираната престъпност няма защо да се сърдим, че пред нашето членство възникват допълнителни пречки. Европейският парламент трябва да заеме принципна позиция, а тя е, че не може правилата на играта да се променят в движение. Според формалните изисквания България и Румъния са готови за членството в Шенгенското пространство и Европейският съвет трябва да вземе възможно най-скоро положително решение. Разчитам докладът на г-н Coelho да бъде одобрен с голямо мнозинство, с което да даде ясен политически сигнал към страните членки. (Заседанието се прекъсва за кратко)

Ред на работа Председател Окончателният проект на дневен ред, изготвен от Председателския съвет на 10 септември 2009 г., четвъртък, съгласно член 137 от Правилника за дейността, е раздаден. Понеделник и вторник Няма предложения за промени. Bruno Gollnisch (FR) Г-н председател, ще бъда много кратък. Всъщност бих искал да се позова на Правилника за дейността по отношение на Председателския съвет, който, както посочихте Вие, г-н председател, изготвя дневния ред. Според предвиденото в Правилника за дейността на ЕП Председателският съвет се състои от Вас, разбира се, председателите на групи и също така представител на независимите членове на ЕП. До настоящия момент все още не е определен представител на независимите членове на ЕП. Редица независими членове на ЕП Ви писаха по този въпрос и имат силно желание за среща с Вас. Г-н председател, добре би било да свикате заседание на всички независими членове на ЕП, за да могат те, в съответствие с Правилника за дейността, да изберат свой представител в Председателския съвет, който по този начин да може да взема решенията си в пълен състав. Председател Благодаря Ви за коментара. Ще се свържа с Вас и с другите членове на ЕП в рамките на настоящата сесия, за да вземем необходимите мерки. Сряда Внесено е предложение от групата на Зелените/Европейски свободен алианс за сряда. Daniel Cohn-Bendit Госпожи и господа, Председателският съвет е гласувал избирането и назначаването на председател на Комисията да се проведе в сряда. Във вторник следобед ще имаме разисквания по предложенията на председателя на Комисията. Предлагаме да се отложи гласуването на неговото назначаване по простата причина, че референдумът в Ирландия ще се проведе след 22 дни. Този референдум е от критично значение за приемането или отхвърлянето на Договора от Лисабон. В публикувано днес проучване на общественото мнение се посочва, че 62% от ирландците са готови да гласуват с "да". Смятам, че трябва да зачетем избора на ирландския народ, независимо дали подкрепяме или не Договора от Лисабон. Според нас обаче е абсурдно заради 21 дни да изтегляме напред гласуването и да назначим председател съгласно Договора от Ница, когато имаме възможността - най-малкото онези от нас, които подкрепят Договора от Лисабон - да назначим Комисия и председател на Комисията съгласно Договора от Лисабон. През октомври вече ще сме наясно с условията. Президентът на Полша тържествено заяви, че ще подпише Договора от Лисабон след референдума в Ирландия. Чешкият Конституционен съд тържествено заяви, че ще ускори постановяването на решение по двете жалби срещу Договора от Лисабон, след като последно той обяви с единодушие Договора от Лисабон за конституционен. Следователно чешкият президент няма да може да каже "не", след като Договорът бъде ратифициран в Полша и в Ирландия. Привършвам, но това е много важно, г-н председател. Този въпрос засяга идентичността на Парламента и ако не отделим две минути да помислим по него, значи не сме си свършили работата като членове на ЕП. Това е нещо много важно. Ето защо ви призовавам да не гласуваме "за" или "против" г-н Барозу, а да проведем гласуването след това на ирландския народ; да отложим гласуването днес и да го осъществим следващия месец, ако е необходимо. Martin Schulz Г-н председател, г-н Cohn-Bendit обсъди предложение, внесено миналата седмица в Председателския съвет от моята група. Ние внесохме това предложение, тъй като считаме, че настъпилото объркване всъщност се дължи не толкова на резултата от референдума в Ирландия или на решението на Конституционния съд в Прага, а на липсата на съгласуваност в становищата на Съвета. Напълно ясно е, че една общност, основана на закона - а Европейският съюз претендира да бъде именно такава общност - трябва да функционира в съответствие с приложимото законодателство. Приложимото законодателство е Договорът от Ница. Следователно няма друг избор, освен да се работи с Договора от Ница, което означава да се работи с председателя на Комисията и с всички членове на Комисията. Съветът иска председателят на Комисията да бъде избран на основата на Договора от Ница, но после да направи онова, за което говори г-н Cohn-Bendit, а именно, да приложи Договора от Лисабон за членовете на Комисията, което би означавало, че ще имаме председател на Комисията, избран на правно основание, различно от това за членовете на Комисията - нещо, което впрочем самият председател на Комисията намира за много неправилно. Именно затова той говори за мнозинство съгласно Договора от Лисабон, от каквото има нужда, но каквото няма да получи. Това само по себе си показва какво объркване предизвика Съветът - нещо, което в никакъв случай не е добре за ЕС, както и за самия председател на Комисията. По тази причина ние бяхме на мнение, че гласуването трябва да бъде отложено, докато Съветът не постигне съгласие по въпроса какво всъщност иска. Ето защо ние подкрепяме това... (Председателят отнема думата на оратора) Считаме, че това отлагане е необходимо поради причини, които не са много по-различни от изтъкнатите от г-н Cohn-Bendit, и поради посочените от нас основания подкрепяме предложението. Председател Сега бих искал да чуя изказване на член на ЕП, който е против предложението. Г-н Daul поиска думата. Имате думата, г-н Daul. Joseph Daul Г-н председател, както знаете, аз винаги се съобразявам с времето си за изказване. На първо място, не разбирам г-н Cohn-Bendit: той би трябвало вече да е поискал избирането на Европейския парламент да бъде отложено до влизането в сила на Договора от Лисабон. След като понастоящем в Европейския парламент разполагаме с Договора от Ница, призоваваме за прилагането на този Договор до влизането в сила на Договора от Лисабон. Бих искал също така, преди да гласуваме отново за г-н Барозу, да спазим правилата докрай. Парламентът трябва да бъде готов да работи съгласно Договора от Лисабон и тогава ще можем да гласуваме за г-н Барозу според Договора от Лисабон, г-н Cohn-Bendit. В противен случай няма да сме последователни. Това е, което исках да ви кажа. За да имаме Комисия - и аз ще отправя такова искане утре - призовавам след референдума на 2 октомври да изберем Комисия на основата на съществуващия Договор, а именно Договора от Ница. Ще разискваме по Договора от Лисабон, когато му дойде времето, след като г-н Cohn-Bendit убеди г-н Клаус да подпише - а тъй като той е готов да направи това, ще го направи много скоро. Парламентът ще функционира съгласно Договора от Лисабон и тогава ще изберем председател на Комисията съгласно Договора от Лисабон, защото ако искаме да сме последователни, трябва да сме последователни от началото до края. Сега, в рецесията, се нуждаем от работеща Комисия - Комисия, която да работи съгласно Копенхаген. Както знаете обаче, има да се извърви още дълъг път, преди всички членове на Комисията - и самата Комисия - да започнат да функционират. Ето защо заедно с членовете на моята група аз призовавам да гласуваме в сряда за председател на Комисията. (Ръкопляскания)

10. Direkte forsikringsvirksomhed bortset fra livsforsikring (Kommissionens gennemførelsesbeføjelser) (afstemning) Betænkning af Pervenche Berès Før afstemningen Pervenche Berès ordfører. - (FR) Fru formand! Det drejer sig om en vigtig sag vedrørende komitologi. Jeg skal ikke spilde Parlamentets tid, men vil gerne have os til at stemme mod første del af Europa-Parlamentets ændringsforslag og for anden del. Jeg er sikker på, at medlemmerne forstår vigtigheden af denne afstemning. Formanden Tak, fru Berès. Så vi stemmer kun om anden del.

Innovation Union: transforming Europe for a post-crisis world (debate) President The next item is the report by Mrs Merkies, on behalf of the Committee on Industry, Research and Energy, on Innovation Union: transforming Europe for a post-crisis world. Judith A. Merkies Mr President, Commissioner, you are an innovator, I am an innovator, we are innovators, we can all be innovators. How can we be? The answer is as researchers, scientists, policy makers, workers on the shop floor, consumers and citizens. It is the citizens who are key to innovation - they make or break it. Yet what can we, as policy makers, as politicians, do to accelerate that innovation? Innovation is the only way out of the financial and economic crisis, as innovation will provide the solution to the problems that affect us all - such as the ageing of the population, climate change and the scarcity of raw materials - and will also put an immediate end to the financial and economic crisis. Through innovation, we hope to be able to link all these things together, give the economy a vigorous boost and, at the same time, move towards a sustainable society. This will not happen on its own, of course. A change of mindset is required - a changing of the concept of society and of how we need to get to work in politics and in business and industry. So, what are the specific measures that we could take? We need more focus and less fragmentation. We need to do away with our narrow-mindedness when it comes to innovation and in policy. What do we want to achieve? Innovation is not just a question of one building, one ministry, one programme. Innovation needs to be something that runs through every area of policy. That therefore has to be the political mindset, too. Preferably, we need a holistic approach. Why do we have so many programmes already? Bring these together wherever possible and actually start to simplify things, for once. That is the mission for us, as politicians. Cut the red tape. As politicians, we have a constant tendency, if we want to achieve something, to throw a new layer on top, additional regulation, an additional programme, an additional funding option. Maybe the solution is not the 'additional' in this case; maybe it is just 'less' or 'instead'. We thus need less control-freakery in funding applications and - something that is very important - to offer service to those who come to us for funding and promotion, to provide a one-stop shop for applicants, new business founders, SME operators and, where appropriate, for regions and research bodies. This means not merely checking funding applications but, where appropriate, also seeking out suitable partners or networks for collaboration. There needs to be a great deal more venture capital and, in that regard, instead of EUR 1 billion in the next funding period, we really need to aim for EUR 5 billion, as that will provide the banks with just the little bit of support they need in order to grant loans to SMEs. We need a cheap and simple patent and workable rules to protect intellectual property. We need a true European internal market where innovations are better able to succeed through access to a market of 500 million citizens. At the moment, that market is much too compartmentalised. Up to now, innovation has predominantly been seen as a high-tech product. That is not necessarily the case - it can also relate to social innovation. Europe has been struggling for years against an innovation brain drain - creative people who would rather head to the United States because they believe that it is easier there. If we are honest, the truth is that that is sometimes the case. Inflexible personal liability rules, the lack of financial support and high thresholds in order to enter the European market are all barriers that ensure that innovation has not, hitherto, seen great success in Europe. The EU must dare to reward - not punish - courage, entrepreneurship, curiosity and creativity. We need European versions of Steve Jobs. Let us merge where we are strong; let us in Europe bring together the spirit of research, Einstein and Steve Jobs. Máire Geoghegan-Quinn Member of the Commission. - Mr President, I congratulate the rapporteur, Ms Merkies, for this excellent report. I want to thank the shadow rapporteurs on the Committee on Industry, Research and Energy (ITRE), as well as the members of the seven committees that delivered their opinions to ITRE. Their support for all the various aspects of Innovation Union will be crucial to its success. Innovation has been placed at the heart of the Europe 2020 strategy for smart, sustainable and inclusive growth. I would like to take this opportunity to illustrate in concrete terms what Innovation Union will mean for different people. We will encourage and support better collaboration between business and academia through the creation of knowledge alliances to develop new curricula that address innovation skills gaps. For Europe's researchers, we will take measures to boost cross-border cooperation and remove obstacles to research and mobility, completing the European Research Area by 2014. Ultimately, as Ms Merkies put it, we have to merge Albert Einstein and Steve Jobs and keep him or her in Europe: we must be seen to be attractive and dynamic, and unfettered by unnecessary red tape. For our small and medium-sized enterprises (SMEs) and entrepreneurs, Innovation Union is working to create conditions on intellectual property rights (IPR), standard setting and access to finance that will be much more conducive to innovation. On 13 April 2011, we presented two legislative proposals on IPR, under enhanced cooperation, which will reduce the cost of patents by up to 80%. A single European patent will be valid in 25 Member States and, if you want to build a start-up or you need access to finance, the Commission will ensure by 2012 that venture capital funds established in any Member State can function and invest freely elsewhere in the EU. Innovation Union will also champion the best examples of public sector innovation, and the private and public sectors can learn from each other's best practice. Public procurement represents 17% of the EU's GDP, an enormous potential market for innovation. So we encourage Member States and regions to set aside budgets for public procurement of innovative products and services. Finally, what about the average taxpayer? Well, Innovation Union will make the best use of public money. This means prioritising smart fiscal consolidation, despite severe budget constraints. Investment in education, research and innovation has the potential to create more wealth and jobs than it costs, and investment in innovation will help us tackle the great challenges that society faces. That brings me to the partnerships which will provide a framework for aligning instruments and resources, bringing all the key actors together. They aim to cover the whole innovation chain, from supporting excellent R&D to making sure that we have the conditions in place to bring the results of that R&D to the market successfully. We are delighted that Parliament gave such strong support on 11 November 2010 to the concept of the innovation partnerships. Parliament's President has been invited to nominate four members to the steering board, and we look forward to that. Last but not least, Ms Merkies mentioned social innovation, which has been discussed by ITRE. The Commission is committed to launching a European social innovation pilot that will provide expertise and a networked virtual hub for social entrepreneurs and for the public and third sectors. Let me stop there, because I think tonight is all about hearing what the Members of Parliament have to say, so that after the debate, when we go away with the report, we will be able to respond to those comments. Inese Vaidere Mr President, ladies and gentlemen, the financial crisis has particularly emphasised the necessity of innovation in the economy of the European Union and therefore, the Commission's proposals for the 'Innovation Union' are particularly welcome. A successful innovation policy must rest on three pillars: political support, finance and orderly legislation. As we emphasise in the opinion of the Committee on International Trade, the overarching objective of the 'Innovation Union' must be long-term development and competitiveness based on technology, knowledge and the development of education. In increasing investment in research and development to 3% of gross domestic product, we must carry out structural reforms to secure its effective application and accessibility for small and medium-sized enterprises. An important aspect is entrepreneurs' understanding of innovations. These do not only include high technology and discoveries, but also social, business, management, marketing and other innovations, which demand ever more effective application of knowledge, and more active collaboration with universities and research centres. It is important to identify the strong aspects of research, while avoiding excessive prioritisation, where everyone is researching one and the same thing. European patents currently cost 15 times more than US patents, hence the reason why we must develop the European patent more quickly and reduce its cost. Valuable inventions are being made in many of the new Member States but due to lack of funding, the researchers are forced to sell them to other countries and companies for a few thousands, whereas their real worth can be measured in millions. As regards patents obtained with public funds, it is important that universities and private persons be able to share in intellectual property created in this way. The European Union must reinforce protection of intellectual property in order to safeguard our technology and know-how from piracy and fraud, especially by concluding agreements with third countries. For their part, governments must draw up programmes for developing innovation. We may not be able to overtake China and India in the quantity of research, but we can definitely offer quality and better conditions for implementing ideas. Thank you. Sari Essayah Mr President, we on the Committee on Employment and Social Affairs have argued that innovations are absolutely crucial to economic development and improved employment, now that Europe is looking for a way out of the economic crisis. R&D investment tends to drop in periods of economic crisis, even though it has been proved that those companies and Member States that invest the most during those periods are the ones that gain the greatest comparative market advantage. They are also the ones to recover fastest from recession. That is why it is extremely important for the Member States to meet the Europe 2020 target and invest at least 3% of GDP into research and development. The Committee on Employment stresses the importance of innovation policy being viewed broadly, not merely in the form of technical innovation, but also - more than has previously been the case - in the form of social and servicerelated innovation that helps resolve challenges facing society, such as ageing, healthcare, and changes in the environment, climate and energy efficiency. A good example of this is the pilot project known as the European Innovation Partnership on Active and Healthy Ageing. Information and communications technology (ICT) is important in all innovative activity. ICT skills depend on improvements in the quality of training, support for lifelong learning, and the opportunity for those already in employment to update their own knowledge and skills continuously. Most of the initiatives that will make innovation possible come from the business sector, and so closer cooperation with universities and research centres is essential. On the other hand, the commercial exploitation in the EU of research findings in universities is inadequate or too slow. That is why we need business incubators linking the business world and universities, whose task it would be to promote the commercial exploitation of research findings. The Committee on Employment considers it absolutely essential that a European research area be created, with obstacles to the mobility of researchers being eliminated, and advanced European research infrastructure being created. We should therefore prevent the brain drain from Europe to other places - if anything, Europe should be an area that attracts researchers from elsewhere. João Ferreira Mr President, Commissioner, the possibility of strongly stimulating the economic and social development that is so necessary in our times is, in fact, integral to innovation. We can go even further and say that innovation constitutes a necessary means of helping respond to many of the problems and challenges facing humankind today. As rapporteur for the opinion of the Committee on the Environment, Public Health and Food Safety, I sought to uphold this idea by drawing attention to some of the main challenges we are facing in the following areas, to cite but a few examples: the scarcity and efficient use of resources, waste recovery and treatment, food quality and security, demographic change, new epidemics, and conservation of nature and biodiversity. I sought to uphold the fact that innovation should be guided, above all, by the criteria of defending the public interest, improving people's quality of life, promoting social welfare, and preserving the environment and the balance of nature. It should be a key element of public policy in such areas as the environment, water, energy, transport, telecommunications, health and education. I drew attention to the fact, acknowledged by the 2009 European Innovation Panel, that the economic and financial crisis is having a disproportionate impact on a number of countries and regions, thereby undermining the objective of convergence. The constraints currently imposed on the Member States could result in increased restrictions on investment in science, technology and innovation, particularly in the most vulnerable countries. Instead of the announced 'Innovation Union', the result could be a veritable innovation divide between the countries and regions that innovate most and the rest. Unfortunately, the first draft opinion that I tabled ended up being diluted by amendments adopted in committee. Where there was - and should be - public interest, development, cohesion, progress and social welfare, what has ended up predominating are so-called business opportunities, competition, and the harnessing of innovation for business purposes. While that is also the dominant vision in the Commission communication, it is not our vision. This is not the vision of the future that we need. Kyriacos Triantaphyllides Mr President, the key point, in the opinion of the Committee on the Internal Market and Consumer Protection, is the creation of an Innovation Union with an enhanced social profile predicated on job creation. Innovative goods and services need to be adopted, which will target both the private and the public sector, so as to facilitate the implementation of administrative procedures, strengthen the public administration and reduce bureaucracy and the inflexibility of the public sector. Furthermore, the adoption of innovative solutions is closely bound up with pre-commercial procurement, which resolves issues which the market cannot cover or where the solutions proposed are uneconomic. In the private sector, we must encourage small and medium-sized enterprises, as well as micro-enterprises, which are having particular difficulty adapting to the market, to increase the use of innovative products, on the one hand, and create innovative solutions, on the other. Special mention also needs to be made of micro-enterprises in regional and rural areas, which are struggling to survive due to the lack of funding, so that we can find ways of encouraging the use of innovative solutions, thereby improving their viability. At the same time, environmental innovation programmes need to be encouraged, so as to plug the gaps which exist in efforts to deal with climate change and promote environmentally-friendly solutions. In addition to strengthening innovation, we need to look at how it can directly benefit the citizens of the European Union. The use of innovative solutions should result in lower costs for enterprises and should enable consumers to enjoy cheaper and better products. Danuta Maria Hübner rapporteur for the opinion of the Committee on Regional Development. - Mr President, I would say to the Commissioner that, in recent years, innovation has become a symbol of a policy instrument that can fix all our problems. This means that there are huge expectations and that we must deliver. Of course, for a successful implementation of ideas, governance matters very strongly and a governance framework for innovation must be based today on pragmatism and must be delivered with a sense of urgency, and also must be at the service of the policy content. Europe, we all agree, has to innovate or it will lose out to competitors. Every link in the European innovation chain must be strengthened and innovation policy must be focused towards challenges. That is what I understand the Innovation Union is offering. Today, we run the risk that, not only companies, but also governments might decrease investment in innovation. That is the logic of the crisis and the logic of national budget cuts. EU policy responses and EU budgetary instruments must move firmly against that logic. In Europe, innovation is not just a concept that can be limited to specific innovation centres. It needs to be applied across the entire European territory. Europe is simply too small to afford an innovation deficit anywhere on its territory. Research and innovation are clearly not the same thing and we agree with you very clearly. Governance for innovation should therefore do more than just support research and development policy. Promoting innovation-led growth is not about increasing excellence in R&D infrastructure. Important as they are, it is, first and foremost, about mobilising talents and mobilising new ideas. Governance for innovation must mean establishing new partnerships enabling efficient innovation systems that mobilise intellectual and entrepreneurial capacities, detecting also sleeping innovators - of which we have many in Europe - through a business environment that is conducive to innovation, and particularly for SMEs, covering all sectors of the economy. To conclude, let me say that we do not yet have a fully-fledged European model for innovation, but what is clear is that it must be rooted in a well-orchestrated, concrete, strong and joint public/private effort. I trust that the Innovation Union will take us all the way forward towards such a model. Amalia Sartori Mr President, the report by Mrs Merkies - whom I thank for the work she has done - is Parliament's first important contribution to the Commission proposal on the Innovation Union initiative. In recent years, major countries around the world have tenaciously pursued the objective of concentrating their competition policies on certain key sectors, which have generated growth and development by aiming at innovation. The high-tech sector is a good example. Europe, too, recognises the need to pursue projects aiming at economic and industrial growth, by focusing resources and investment on innovative policies, without abandoning the path it has followed in recent decades of playing a leading and guiding role in economic and social development. The main thrust of this report shows the need for a cross-cutting approach, promoting innovation in all areas of business, the economy and society in general. Small and medium-sized enterprises - the mainstay of Europe's economic performance even in difficult crisis situations - are picked out as places where innovation occurs every day. Today, these abilities should be recognised, rewarded and put at the service of the growth and development of the whole continent. It is also made clear that innovation and research are two sides of the same coin. Innovation may derive from research, but it can also be a wide-ranging ability to change things for the better in all areas of daily life. Succeeding in this will be a challenge for Europe. We may not manage to create a Silicon Valley straight away, but perhaps we can establish a Stanford University. Teresa Riera Madurell Mr President, Commissioner, I would like to congratulate our rapporteur, Mrs Merkies, on her excellent work, because she has unpicked the content of the report and concentrated on the more relevant aspects for our group, such as social innovation - understood as innovation by workers and the public - the incentive provided by the public procurement of innovative and green products and services, and the need to improve the access to finance on the part of SMEs. This allows me to concentrate and comment on a specific aspect of the report: the need to develop indicators. Ladies and gentlemen, if we understand innovation simply in terms of new products, processes and services that result in an increase in economic activity, it is essential that we equip ourselves with the instruments to measure our innovation capacity precisely in economic terms and that we do so on the basis of parameters, such as private investment and R&D, employment or the number of innovative companies. We have to establish indicators that reflect the capacity of innovation to generate growth, employment and an increase in GDP, and which allow us to compare our situation, in terms of intensity, with the economies of our competitor countries. I would like to end with a few words as a member of a delegation that opposed the launch of enhanced cooperation on the unitary Community patent and to say that we opposed it, because we believe that the enhanced cooperation instrument may directly affect the internal market, territorial cohesion and the right of citizens of all Member States to have maximum legal security. Vladko Todorov Panayotov on behalf of the ALDE Group. - (BG) Mr President, Europe is currently faced with a comparatively new but very serious danger of lagging behind or even of a decline in terms of global competition in the field of science and technology. Such a development would put our prosperity, economic progress and social status under serious pressure. Put in simpler terms, Europe is under threat of turning into a mediocre actor on the global scientific and economic stage. Europe urgently needs innovation now. I congratulate Mrs Merkies on her fine report. I am also delighted with the excellent ideas from Commissioner Geoghegan-Quinn. This guarantees success because the Innovation Union is primarily a strategy for the European Union's economic development. We require the following for us to succeed in this. Firstly, we need to have better access to credit and financial support; we need more investment in scientific research and development; clear rules offering long-term prospects in terms of innovation; simplified procedures for accessing European and national support programmes; and cheap, simple European patents. Evžen Tošenovský Mr President, today, we are discussing innovation strategy in plenary for the second time. In many of our debates on the standing of European countries on world markets, we regularly remark on the importance of boosting the competitiveness of the European economy. The EU's position on world markets will, in future, be greatly influenced by the success of innovations and the speed of innovation cycles. European states clearly operate at a very high level in research projects. The long-term problem, however, is the slow implementation of this knowledge in practice, due to complex bureaucracy. The fund for science and research is one of the largest EU funds. It must therefore be our aim to simplify the bureaucracy involved in the transfer of research results as much as possible, and thus to provide maximum assistance to innovation, thereby strengthening the competitiveness of the EU. We must think how to deal with the commercial exploitation of the results of research projects within the framework of innovation measures. If we complicate the implementation of European research in the commercial sphere, we will find it hard to speed up the innovation cycle. Philippe Lamberts Mr President, ladies and gentlemen, research and innovation policy is one of the three main pillars of the polices of the European Union. I would also say that it will increasingly become a strategic tool that is absolutely essential for our future. Why? Because we have the good fortune, or the challenge, of living at the dawn of a change of civilisation. Think about this. We need to ensure the conditions of a decent existence for all, not only here and now, but elsewhere, too, and for future generations. This, in itself, is already a major challenge. On top of this, however, for the first time in the history of mankind, we need to do this within the physical limits of the planet. This, of course, radically transforms the context. Our conviction is that Europe can be a world leader in this profound transformation, not only of our infrastructure and organisations, but also, and more importantly, of our way of producing, consuming and living. For us, it is by being right up there among the leaders that we will best ensure the competitiveness of the European Union. This gives me the opportunity to say that competitiveness is not an objective in itself. Our objective is to be in a position to meet the challenges which, let us not forget, threaten the very existence of mankind on this planet. If we are among the best, our competitiveness will, however, be assured. A great many things have been said with which we agree. There are just two points I would like to raise. Firstly, we need to maximise the impact of each euro spent. This requires better alignment between the different EU policies and between what is done at the level of the European Union and what is done at the level of the Member States. This means that we need to progress from a logic where the general rule is subsidy and exemption, lending and risk sharing, to a logic where catalysing private investment by using public funds is a major objective. The best way of doing that is not always by contributing non-repayable money. Finally, we must have the courage to put an end to a number of huge white elephants, such as the ITER project which, in fact, gobbles up a substantial amount of European research money - EUR 7 billion out of EUR 60 billion - just imagine! We need to put an end to that. Niki Tzavela on behalf of the EFD Group. - Mr President, I would like to thank Ms Merkies for all her efforts and her coordination during the period in which this report was being negotiated among the political groups. I believe that she has done a very good job. I have three points to make. I am happy to see that the rapporteur has taken on board the role of broadband. The digital world and information and communication technologies are engines of innovation, and high-speed broadband should be an essential precondition for all European innovation partnerships. Secondly, in the run-up to the FP8, we should further strengthen the monitoring and ex-post evaluation of results of EU-funded research and innovation activities. Thus, we see that Ms Merkies has quite correctly included in her report a paragraph calling on the Commission to develop an integrated indicator system that would allow better monitoring and assessment of progress and the measurable impact of innovation policies and programmes in the EU. In conclusion, a few days ago, the President of the European Council, Mr Van Rompuy, stated that Europeans are not innovative because they are depressed. That is, indeed, an innovative assumption, but I think it is a matter of character. We need to encourage a culture of learning, curiosity and risk-taking. Franz Obermayr (DE) Mr President, we are facing major societal challenges: the economic crisis, the ageing population, the scarcity of resources and the need to maintain our international competitiveness. This makes it all the more important for us to promote innovation, which can counteract these problems by providing creative ideas and solutions. This is not just about introducing technical innovations, but also socio-political innovations. For example, in order to deal with the problem of the ageing population, we need so-called classic innovations, on the one hand, such as new drugs, and, on the other, we should be thinking about innovative models for society, pensions and healthcare systems. We need to create an environment today which promotes the innovations of tomorrow, including investment in research and development, protection for intellectual property, in particular, using patent legislation, and the encouragement of creative skills, starting in school classrooms. Finally, I would like to mention a particular problem relating to the use of resources. Innovations should ultimately ensure that products last longer. This will be of benefit to consumers and the environment. Unfortunately, there are also innovations which have the opposite effect. Products are developed with deliberate weak points which shorten their useful life and increase consumption, such as laptops and smart phones. The Innovation Union must help to combat this. Herbert Reul (DE) Mr President, Mrs Geoghegan-Quinn, ladies and gentlemen, firstly, I would like to give my sincere thanks to Mrs Merkies for her hard work. I would also like to thank the many Members who were involved and the Commission for its support. We are largely in agreement on this issue. Over the years, we have adopted a large number of programmes and papers here, from the Lisbon strategy to Europe 2020, and many more. We have constantly said that the future of Europe will depend on whether we succeed in resolving the question of innovation. We all agree that this involves all aspects of education, training and research, and that the entrepreneurial side is also important. Nevertheless, it is true, as a previous speaker has just said, that other regions of the world are obviously able to mobilise talent and ideas more effectively than we can. Therefore, we need to stop for at least a second or two to think about the reasons for this. Is it because we are providing too little funding or because we cannot find the right way of exploiting the potential that is there? This is what Mrs Merkies referred to in her speech. I would like to mention briefly one other issue. I was part of a delegation to California and one evening, we met with young entrepreneurs and people who wanted to start new companies. I will never forget that evening. Those young people's eyes were shining, they were full of enthusiasm and they and others believed that they were capable of achieving something. They only asked for one thing. They wanted help for everyone who aimed to start up a business, so that they were given a chance, had the freedom to act, and did not spend all their time grappling with red tape. I will not forget this, because it was a very, very important signal for me. How can we increase the effectiveness of our investments in research? I believe that the contributions made by the European Research Council (ERC) and the European Institute of Innovation and Technology (EIT) in the area of research are interesting and exciting and could produce good results. The questions concerning venture capital and people can probably best be answered if we as politicians do not attempt to evaluate all the questions, to come to a decision and to draw up guidelines. Perhaps only a few regulations are needed. As Mrs Merkies has said, less is often more. (The speaker agreed to take a blue card question under Rule 149(8)) Judith A. Merkies Mr President, Mr Reul, thank you for your speech. How do you think that we can incorporate these ambitions within the framework of the Innovation Union into all the work that we do in the Committee on Industry, Research and Energy, into all the other documents that are still to come, into the common strategy framework, into all the research funding and into future programmes? How can the Commission ensure that, ultimately, a single thread runs through all these policy elements so that we actually attain the objectives set in this Innovation Union? Herbert Reul (DE) Mr President, I still believe in the things that are good and positive. In the spirit of the young people we met in California, I would like to say that we can achieve this. However, perhaps we do not need to impose regulations covering every detail. Britta Thomsen (DA) Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I would like to start by congratulating the rapporteur on this report. It is a very fine result. In the 2020 strategy, we acknowledged the fact that, if we are to maintain our level of prosperity in Europe, we need to increase our productivity. We therefore need to focus on innovation. However, it is important that we do not restrict innovation to research and technology. If we take innovation seriously, we must, first and foremost, invest in the human element. Innovation involves creative processes that can be taught and that should be included in the teaching methods used in the Member States, because we need workers with good suggestions for improvements to the job and solution models to tackle the new tasks. However, this means that we need to educate and provide further training for our workforce. We are also faced with the huge task of teaching businesses how they can best utilise the innovation potential of their workers. Worker-driven innovation is not only good for businesses, it is also good for job satisfaction, and it can help to reduce stress. I would like to call on the Commission to enter into talks with the two sides of industry to discuss how we can best promote worker-driven innovation in Europe. Marek Henryk Migalski (PL) Mr President, of course we are all in favour of innovation, particularly when it comes to science and industry - and I say this not only as a politician, but also as someone who once worked at a university, since I was a lecturer before I became a politician. In reality, however - and a few speakers have already mentioned this - we are losing the race for innovation against countries such as the United States and the Middle Eastern countries. This is why we are calling for our cooperation on innovation to be extended to include non-EU countries as well. I am very pleased by the adoption of the amendment I tabled, which has been included as paragraph 167 and which calls for cooperation with the countries participating in the Eastern Partnership, and I hope that paragraph 71 will be similarly amended. This paragraph does admittedly refer to the Mediterranean countries, but it should be extended to include all countries involved in the European Neighbourhood Policy. Nikolaos Salavrakos (EL) Mr President, Mrs Merkies has produced an excellent report and I congratulate her. Of course, we also have the EU 2020 strategy, we have numerous efforts and numerous reports on innovation and youth employment on paper, which we need to put into practice. Young people in Europe are unemployed at a rate of 9.6% in terms of general unemployment, but this rate exceeds 20.2% for young people aged 19-27 and, of course, these people are in despair. Work is not just a livelihood; we have to understand that and we have to give young people the opportunity to work because, in doing so, we give them their self-esteem. Every citizen must have the opportunity, of course, to develop innovative action, by taking part in the innovation programme, and to change Europe. Commissioner, the Commission communication refers to partnerships in the innovation sector. How does the Commission intend to promote closer participation by the regions, what means will be used, and what funding will be provided? Angelika Werthmann (DE) Mr President, the major challenges faced by the Innovation Union include the ageing population and maintaining healthcare systems. In order to ensure that the systems are sustainable and stable, they must be considered and discussed in their full context. It will only be possible to find successful solutions by looking at the interrelationships between the systems. By 2050, the ratio of EU citizens of working age to those over the age of 65 will fall from 4:1 to 2:1. As a result, spending on pensions and healthcare is certain to rise. However, focusing only on pension legislation and increasing patients' contributions will not allow us to achieve our objectives. Successful solutions will also have to consider the failings of our education and labour market policies. It will be essential to invest in training and to change the direction of our training policy in order to counteract a situation in which a growing number of jobs in highly specialised industries cannot be filled, while an equivalent number of low-skilled people of working age are relying on benefits. As part of our labour market policy, we will have to coordinate our family and equality policies, instead of seeing them as contradictory. Maria Da Graça Carvalho (PT) Mr President, Commissioner, I should like to begin by congratulating the rapporteur on her excellent work. Europe needs a sustainable and competitive economic model that responds to the major social challenges of today, and that ensures more and better jobs. The 'Innovation Union' initiative introduces a strategic European innovation policy that is integrated and oriented towards companies and people. The concept of innovation must go further than technological innovation: it must be associated with products, but also with processes, services, movements, systems and organisational structures. In particular, social innovation aims to find new and effective solutions for pressing social needs. In addition, young people are the engine of innovation: we therefore need to implement policies that promote young people's access to the labour market. It is also essential to create proper support mechanisms for small and medium-sized enterprises. The success of innovation policy depends on the existence of a simple, efficient, unbureaucratic system for science and higher education. The proper financing of these two areas is a necessary condition for developing innovation. Therefore, given the target of 3% of gross domestic product for technological research and development, I call on the Commission to consider the possibility of establishing an effective EU-wide system for governing this target, in the light of what is happening with economic governance. Catherine Trautmann (FR) Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, when we set ourselves the objective of strengthening our capacity for innovation and investment or the competitive advantage to be found with the United States and China, we speak of economic development, certainly, but specifically, we also speak of creating jobs. For that reason, we must give ourselves the means to strengthen innovation. I would like to congratulate Mrs Merkies on the one-stop shop, the funding strategy, and the recognition of necessary risk-taking by researchers. Her report points in the right direction and proposes a context that is favourable to small and medium-sized enterprises (SMEs), which are essential to the success of the European Union. Innovation means attractiveness and competitiveness of the territories, and the involvement of the regional and local authorities is essential in terms of committing appropriations, reducing disparities and enhancing the active role that citizens must play. It is directly on the ground that the measure proposed in this report will contribute effectively to the achievement of the Europe 2020 strategy objectives. Edvard Kožušník (CS) Mr President, Europe and innovation. I would like to say a little here about what my colleagues, Mr Migalski and Mr Tošenovský, were just talking about. Where are we, essentially? The US is ahead of us, Japan is ahead of us, and Brazil, India and China are hot on our heels. I see the Innovation Union programme as a programme coming at one minute to midnight. In all likelihood, this is the last opportunity we will have to get a grip in the area of innovation, and to prevent those countries from catching up with us. Any failure in this area by Europe as a continent will have fatal consequences - as all the other Members have said - for the competitiveness of Europe, for the quality of life of its inhabitants and, ultimately, also for the values which Europe represents for the world. I am therefore pleased that the European Parliament has managed to initiate specific legislative measures, such as greater cooperation over the introduction of a European patent. I also consider the area of standardisation very important in relation to the introduction of innovations into practice, as well as their application by small and medium-sized enterprises. Zbigniew Ziobro (PL) Mr President, in the speech I made here in Strasbourg last November, I highlighted the significant differences that exist between the old and the new European Union Member States when it comes to financial support for the research and development sector. In the long term, this will result in substantial imbalances in the development of the individual European Union Member States, and in the phenomenon given the ugly name of 'brain drain' by journalists, which is mistakenly referred to as intellectual mobility in the report. In order to guarantee sustainable development in Europe - and I would emphasise the word sustainable - the EU must earmark more funding for the development of innovation and research projects in the new EU Member States, under the heading of sustainable development. It is also worth encouraging the individual governments to increase the sums allocated from the budget each year to research, and also to set a minimum percentage of the budget which must be used for projects of this kind. A further key issue is the funding of innovation in the SME sector, upon which we should place much more emphasis. Lambert van Nistelrooij (NL) Mr President, Commissioner, the main challenge is to do things differently - in a much less fragmented way, to have much less parallel activity from the Member States and the European Union - and also to invest in a better-targeted way. I believe that businesses and the citizens are watching on. The report, and your proposal for the Innovation Union, generate expectations. Indeed, we should also expect a lot from it, but I still want to highlight a couple of points on the instrumental side, in particular, including those of the European Union. First of all, we need to ensure that funding is made easier and there need to be more subsidies and incentives for venture capital. Secondly, we already have the funds, but they are ring-fenced and separately governed: the regional funds, the agricultural funds and so on. We need to move to a multi-fund approach. Will you agree with this in the forthcoming regulations? What kinds of proposals will this be covered by? My next point is that we have just seen that investment in research and development largely ends up in the twelve 'old' Member States, so further distribution is required. A re-balancing is needed. How can you support businesses and citizens in the 'new' Member States in this regard? Finally, I wanted to say that this is a process that we would like to help you consider. How will you now conduct the dialogue? It says in your communication that, at the end of 2011, you will hold a convention and take some other action. I have already had the opportunity to speak with you a couple of times, including in the form of a dialogue, at the knowledge for innovation summits in this House. How will you organise that from here on in? We want to see more of you. In fact, I have a lot of faith in that. You currently coordinate such things in the Commission and that did not happen in the past. Along with Mrs Merkies, we will keep a close eye on you. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Mr President, I congratulate Mrs Merkies for the excellently drafted report. To ensure that the Innovation Union initiative contributes to sustainable development, the education system needs to be modernised, the rules on accessing existing funds need to be simplified and converged, forecasts need to be made about the skills required, partnerships between universities and businesses need to be encouraged, along with standardisation, and intellectual property needs to be protected. However, broadband access is an absolute prerequisite for Innovation Union, given that it improves the level of citizens' involvement. We call for more funds for innovation, but I think that, for consistency's sake, as we have also done in other cases, we must avoid prejudicing through this report the future of the cohesion policy, the common agricultural policy and the multiannual financial framework. I hope that this amendment will receive majority support tomorrow. Finally, we call on the Commission to transpose the Union's innovation policy into an action plan with specific objectives and measurable targets. Francesco De Angelis (IT) Mr President, ladies and gentlemen, I should like to congratulate Mrs Merkies on her excellent work. I believe we have to invest more in innovation, research and knowledge, and we have to do so more boldly. Innovation must not be swallowed up by research. Innovation and research are not the same thing, and I welcome the fact that the report points out this strategic distinction. The report sets some important objectives: it targets ordinary people and workers through social innovation; it introduces measures to facilitate access to credit and finance for small and medium-sized enterprises; and, above all, it establishes an increasingly close and direct relationship linking together businesses, research centres and our universities. Facilitating and simplifying life for small and medium-sized enterprises through a one-stop shop and focusing on talent, creativity and innovative ideas are essential conditions for growth and development. Europe must take innovation policies seriously if we want to find a way out of the crisis and build a better future for our younger generations. Ioan Enciu (RO) Mr President, at the moment, research and innovation are the privilege of the most developed Member States, which is detrimental to the European Union. The European Union must take this factor into account and foster the balance of potential innovative capabilities throughout the whole EU. Support must be given to new Member States to develop their research infrastructure by allocating additional resources, as Commissioner Quinn promised not so long ago. This is the only way we can be sure of preventing the gap between the east and west of the European Union from widening in terms of research and innovation, thereby enabling us to achieve our aim of creating a proper Innovation Union. An idea is being promoted for structural or agricultural funds for financing innovation and research. I think that this notion is neither feasible nor fair. A realistic solution is to create specific instruments which will be earmarked only for research and innovation. António Fernando Correia De Campos (PT) Mr President, Commissioner, Mrs Merkies, this strategy is important to all European countries, especially those whose economies are not competitive enough. It is essential to the creation of small and medium-sized enterprises. Jobs are being created more actively today. It is essential to universities and laboratories, whose survival depends, in part, on their relationship with productive sectors. It is essential to the financial system, which will find a new market in innovation as the classic manufacturing model becomes exhausted. Innovation is top of the European agenda and, as it is a pillar of the Europe 2020 strategy, it will have to be served by new financial instruments so that it does not succumb to budgetary constraints in the current situation. Finally, I should like to congratulate the rapporteur, Mrs Merkies, on her important contribution to a more innovative Europe with a more knowledge-based economy. Zigmantas Balčytis (LT) Mr President, I would like to add to the many congratulations my group colleague has already received for drafting an excellent report. The European Union is at a difficult crossroads. On the one hand, we urgently need to address problems caused by the crisis while, on the other, we need to adopt measures now, so that we can find an adequate response and implement the long-term commitments we have made to counter challenges like climate change, energy security, food security, our ageing society, and so on. In today's global context, innovation policy has a huge impact on all areas of life and, in future, it will become the main pillar of economic, cultural and social development in the European Union. Hitherto, this policy has been fragmented and more oriented towards academic and scientific research, rather than transforming innovative ideas into real or adapted products or services that would stimulate growth and job creation. I support the comprehensive approach to innovation policy and believe that together, we must establish a strategic and integrated European Union innovation policy that is geared to practical adaptation. Miroslav Mikolášik (SK) Mr President, innovation is one of the main driving forces of European competitiveness, without which it would be impossible to achieve our set strategic objectives. For example, there is a pressing need for innovation in the areas of public health and environmental protection. The Union and the Member States must therefore provide financial or tax incentives to businesses and individuals, in order to focus on scientific and technical research and development in areas that are less lucrative but highly beneficial to the public. In my opinion, we are still allocating relatively small amounts of the budget to research and I would therefore also like to emphasise the need for financing instruments in this area in future EU budgets. The area of European research would also be supported by the introduction of a single European patent which, besides protecting the intellectual property of innovators, would also have the potential to reduce lengthy and costly bureaucratic processes, and avoid repeat applications from one entity in all Member States. Claudiu Ciprian Tănăsescu (RO) Madam President, achieving the Europe 2020 strategy target of increasing research and development investment to up to 3% of GDP could create 3.7 million jobs and boost annual GDP by up to EUR 795 billion by 2025. To achieve this, however, we will need 1 million additional researchers at a time when many of them are attracted at the moment by non-European countries where there are mechanisms to remove the bottlenecks preventing ideas from reaching the market. The fragmentation of research systems and markets, the underuse of public procurement to stimulate innovation, the precarious nature of funding and the slow standardisation process are the problems which European Union countries are still faced with. However, we hope that they will be taken seriously if we want the Innovation Union programme to be one of the successes of the Europe 2020 strategy. This is the only way we will be able to achieve sustainable growth in Europe and resist the ever-growing pressure of globalisation. Elena Băsescu (RO) Madam President, the Innovative Union initiative promotes a strategic European policy geared towards business. Particular attention must be focused on the objectives set in the Europe 2020 strategy. Innovation must be guided by public interest, improving quality of life and promoting social well-being. This means that globalisation and research are key factors in external competitiveness and economic growth. Additional factors include active commitment from SMEs and the involvement of European citizens. The Commission should focus on technologies which underpin smarter, sustainable systems. All the strategies linked to adapting the EU to post-crisis conditions must be aimed at creating sustainable jobs. In this respect, Member States must promote stable economic models based on creativity. Vasilica Viorica Dăncilă (RO) Madam President, in a Europe without borders, and with an ongoing globalisation process, innovation can and must play an important role in enhancing social cohesion by improving the quality of services provided, no matter which sector they are from. However, better services also require an improvement in vocational training. Therefore, I feel it is beneficial to initiate specific vocational training programmes, with a focus on innovation and encouraging creativity, aspects which can be nurtured, taught and enhanced at different stages of the training process. The European Commission must encourage and support Member States so that they include, to a larger extent, as part of the components making up national education systems, elements such as innovation and creativity, and encourage improvement in cooperation between education systems and the business world by developing new curricula and doctoral programmes, including at cross-border level. Pat the Cope Gallagher (GA) Madam President, thank you for giving me the opportunity to speak on this topic. Madam President, it is incumbent on us to sell the message to third-level educational institutions, research organisations and, indeed, private sector companies concerning the opportunities that are available under the Seventh Framework Programme (FP7) for Research and Development. We must, at all times, highlight the benefits that can accrue to small and medium-sized companies under what is the largest publicly funded research programme in the world. Support for research and innovation is vital for peripheral regions within the Union if they are to stay competitive in an increasingly globalised world. From an Irish perspective, the FP7 is helping to develop research that is, in turn, creating jobs and delivering new goods and services for our people. EUR 270 million has already been drawn down by Irish organisations in the agriculture, food, fisheries, health, energy, transport and ICT sectors. In conclusion, I say that this is vitally important, particularly during these very difficult economic times, both in Ireland and throughout the Union. Ilda Figueiredo (PT) Madam President, at a time of serious economic and social crisis, like that currently being experienced in a number of European Union Member States, a debate on innovation in all fields of knowledge and in all economic and social areas is welcome. However, it is necessary for this innovation to be guided by criteria of defending the public interest, improving people's quality of life, promoting social welfare, and preserving the environment and the balance of nature. In this context, it is essential not to forget unemployment, which already affects around a quarter of young people, many of whom have been through higher education; not to forget that jobs are increasingly insecure, especially for women and young people; and not to forget the growth of poverty and social exclusion. It is therefore time to go from words to actions, and to demand the necessary budget and policies that recognise the true value of people, their creativity and their capacity for innovation, and that respect workers' dignity. Seán Kelly Madam President, a recent GE survey established that 85% of key people believe that innovation is the way to future prosperity for the European Union. It is one thing to establish it, but another thing to make it a reality. That is the challenge facing us. I had the privilege of drawing up the draft opinion for the Committee on Culture and Education on the Innovation Union and I emphasised a number of points. One was the need to avoid duplication. This was prompted by an answer given by the Commissioner in her hearing, when she pointed out that one particular strain of salmonella was being researched by 40 different institutes - a clear case of a lack of joined-up thinking, and a waste of money. We also need productive cooperation between the various stakeholders. I saw a very good example of that at Santiago de Compostela University, which tracked research all the way until a new company was founded. Thirdly, we need to develop the European patent. Máire Geoghegan-Quinn Member of the Commission. - Madam President, I would like to thank all the Members who took part in the debate. I think everybody here agrees that we need to improve the conditions for innovation. Most of the speakers talked about jobs. That is what Innovation Union is all about. It is about taking the very basic blue-sky research that we do so well in the European Union, and translating it all the way to the marketplace so that we provide the jobs here, and they are not provided abroad. A number of speakers raised the role of the regions. This is really important and we need to develop synergies between research and innovation funding, on the one hand, and structural funds, on the other. Indeed, Ms Merkies underlines that point in her report. All the regions of Europe should play to their strengths. I will go in a couple of weeks' time to Debrecen, in Hungary, to the 'Week of innovative regions of Europe' conference, where all the regions will come together to talk about the concept of smart specialisation. Some of the less advanced regions can obviously gain from the networking and know-how that is fostered by research and innovation programmes while, of course, using structural funds to build up the research infrastructure facilities that they require. Mr van Nistelrooij raised the matter of the Innovation Convention, and I would like to say that this is well advanced. As part of the preparation, we have invited Mr Reul, the Chair of the Committee on Industry, Research and Energy, to talk about the committee's representation at the heart of the Innovation Convention. Obviously, we have also invited representatives of the Member State governments, business leaders, stakeholders of all kinds, policy makers and so on. We think this is very important because one of the things I consider essential in relation to innovation is that we should have a 'living document': in other words, that we will have the opportunity on a regular basis - in Parliament, internationally at the Innovation Convention, and also at Heads of State or Government level - to monitor progress and to insist, where the progress is slow, on speeding it up. That is very important if this initiative is going to be successful, to create the kind of jobs we want and to deliver what we expect it to deliver at the end of the day. Judith A. Merkies rapporteur. - Madam President, I would like to thank colleagues and innovative citizens for all their very valuable contributions. It was a very inclusive process. We are in unison here: we want to boost economic growth and move towards a different, sustainable social model. We want to stimulate SMEs and start-ups; we want to update our skills in lifelong learning; we want social innovation. We want the money actually to be spent on research and development, not to be kept in the pocket. We agree that research is not a synonym for innovation; innovation stands on its own, though it might derive from research. Both are extremely important, but innovation needs to get an extra push. To clear up the issue of funding coming from the agricultural funds or the structural funds: the intention is not that we move funding from the CAP or the structural funds to the innovation funds, but that we pay attention to the horizontal aspect of innovation. We need innovation in agriculture and in regional policy too: we need it everywhere. So where do we go from here? Let us not end with this one report. We cannot let it end here. Let us take this onwards, together with the Member States. Let us really try to get a different mindset. Let us spend the money, but let us change the policy. Let us change our economic model, move towards a sustainable model and create jobs. The report said that innovation is not only a product, process or service, but also a movement. So let us be innovators here today. Let us start a movement: a movement for innovation. President The debate is closed. Written statements (Rule 149) Edit Herczog Innovation means the successful implementation of ideas in practice. We must not allow the Innovation Union to remain merely an exciting idea, a political objective. In the Committee on Budgets, we are working on firmly implanting the Europe 2020 flagship in the European Union's strategy through an independent financial framework. The Innovation Union is able to play a role in transforming the crisis-laden economy of Europe, which will be guided by sustainable job creation. If 3% of the EU's GDP can really be earmarked for research and development by 2020, 3.7 million new jobs will be created, which would increase annual GDP by some EUR 800 million by 2025. We must treat it as a fact that the key to and, at the same time, the only effective tool for the European Union's economic recovery is research and innovation. This is why we must unanimously support Member States devoting 1% of their gross domestic product to research and technological development. Willingness to take risks is a prerequisite for successful innovation, but this does not mean a risky investment for Member States now. The return is guaranteed. In order to maintain European competitiveness, a change of approach is needed, the key drivers of which are enhancing innovation potential and encouraging more people in Europe to become entrepreneurs. This is why we revised the Small Business Act, making it consistent with the Single Market Act, which is able to show synergy with the Innovation Union as well. Our measures must be harmonised, because this way, efficiency is also increased many fold. Jarosław Kalinowski Innovation, competitiveness, sustainable development, creativity, efficiency - these are all fine words which fit in very well with current political, economic and labour market trends, but are there any concrete measures or real projects behind these words? Those who hear them will certainly react positively to their use, and they will help to promote the ideals they represent, and to gain support for them. Let us not forget, however, that these slogans must be backed up by practical measures, and that the appropriate legislative decisions must be taken and laws implemented which will contribute to the achievement of the objectives which have been mentioned, namely, the objectives of the Europe 2020 strategy. Europe and Europeans hold enormous potential; our task is to put in place the appropriate conditions for this potential to be exploited fully. Joanna Senyszyn As a member of the Committee on Culture and Education, I support the 'Innovation Union' initiative. I would stress the role played by education, vocational training and social research (into the fight against poverty and social exclusion) within the framework of this initiative. It is important to simplify the administrative procedures involved in submitting applications for EU programmes in the field of scientific research and innovation in such a way as to make it possible for more enterprises and scientific institutions to take part in them. Simplified procedures will also ensure that public funds are used more effectively and efficiently, and that the administrative burden is reduced. Innovation policy should go hand-in-hand with policy in the field of vocational training and the labour market. New products and services are intended to help increase employment levels and promote the forecasting of future trends and the qualifications needed on the labour market. In view of the fact that women account for only 30% of European researchers and only 13% of directors of European research institutions, I would highlight the need for the 'Innovation Union' initiative to take account of future guidelines as regards a more balanced representation of women and men in scientific disciplines. I would also call for such guidelines to be implemented effectively by the Member States.

Appointment of the ECB President President. The next item is the debate on the recommendation (A5-0307/2003), on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, on the appointment of Mr Jean-Claude Trichet as President of the European Central Bank (10893/2003 - C5-0332/2003 - 2003/0819(CNS)) (Rapporteur: Mrs Randzio-Plath) Magri . (IT) Mr President, ladies and gentlemen, Commissioners, it is a pleasure to speak today on a matter of great importance for the European Union: the appointment of the President of the European Central Bank. The creation of the euro is a considerable success in the history of European integration in both political and technical terms. The euro is still a relatively new currency, and it will need to draw on the - widely recognised - experience of the European Central Bank to continue to be a success. We are now replacing a President of the European Central Bank for the first time. It is crucial for the European Central Bank and the euro that the selection of a successor to President Duisenberg is carried out transparently and that it is based only on the criteria laid down in the Treaty establishing the European Community and in the Statute of the European system of Central Banks and of the European Central Bank, and on the agreement of the latter on the candidate most qualified for the job. In appointing the successor, we must recognise and pay tribute to the excellent work carried out by President Duisenberg, and express our confidence that the European Central Bank will continue to perform all its functions as successfully as it has thus far. The legal basis for the procedure for appointment of the new President of the European Central Bank is Article 112(2)(b) and Article 122(4), of the Treaty establishing the European Community, and Articles 11.2 and 43.3 of the Protocol of the Statute of the European System of Central Banks and of the European Central Bank. In accordance with these provisions, the Ecofin 'Information' Council adopted a recommendation on 15 July 2003 advocating the appointment of Mr Trichet as President of the European Central Bank for a term of eight years with effect from 1 November 2003. The recommendation was forwarded to both you and the European Central Bank, in accordance with the Treaty, so that you could give your opinion before the recommendation was presented to the Heads of State or Government for the final decision. The Governing Council of the European Central Bank adopted its opinion on 31 July and forwarded it to the Council and Parliament. This opinion confirmed that the Governing Council of the European Central Bank is of the opinion that the proposed candidate is a person of recognised standing and professional experience in monetary or banking matters, as required by Article 112(2)(b) of the Treaty. I hope that the European Parliament will agree with the Council and the European Central Bank that Mr Trichet is an excellent candidate for this important job. The adoption of the opinion by Parliament will allow the Heads of State or Government to take a final decision on the new President of the European Central Bank's taking up office, within the time-scale set down in the Council recommendation. Randzio-Plath (PSE) Mr President, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, I recommend that Parliament confirm the appointment of Mr Jean-Claude Trichet as the appropriate candidate for the office of President of the European Central Bank. The nominee has submitted a written statement and has given oral explanations to the committee in the course of a confirmation process. He has convinced the members of the committee not only of his personal integrity and professional competence, but also of his views on economic and monetary policy in the Eurozone. At the same time, he has shown that he is receptive to the demand for more transparency and democratic accountability for the European Central Bank. Five years after its foundation, the European Central Bank has come of age. Its independence - in political, economic, financial, organisational and staffing terms - is guaranteed and is not challenged by the draft Treaty establishing a Constitution for Europe. Its high measure of independence, which exceeds that of America's Federal Reserve, means that the ECB has a high measure of responsibility for macroeconomic and social development. This requires the greatest possible transparency in the interests of democracy and integration policy. For this reason, the transparency of decisions and the decision-making procedure is integral to the European Central Bank's role. This effort to achieve transparency is reflected in the quarterly monetary dialogue with the European Parliament, in the regular publications and decisions, but also in reports, conferences and the inflation forecasts that are published every six months. A kind of cultural revolution has thus taken place in Europe. The culture of the national central banks in Europe did not have this kind of transparency. Incidentally, transparency is also in the ECB's interests because it is still a new institution, and is thus especially reliant on establishing and consolidating its legitimacy, credibility and trustworthiness as a European authority. Ultimately, a nation's monetary system reflects all that the nation stands for and all that it aspires to and endures, to quote Europe's leading economist Josef Schumpeter. I believe that at the current stage of the debate, incorporating the Maastricht Treaty in its entirety into the draft Treaty establishing a Constitution for Europe was the right step. Over their centuries of existence, the role of the central banks has undergone radical change, starting with their private form of organisation in history to their changing status in the USA, the concept of combating inflation, and the role of an independent issuing bank. It may be too early to find answers to new challenges today. The task is to define the role of the Central Bank in a globalised world dominated by trade, commerce and international financial markets. That means not only dynamic markets, but also more and higher risks to international financial stability. What role, then, can and should central banks play in order to contribute to financial stability, to avoid financial crises and to provide assistance? Is the ECB equipped for a role as a lender of last resort? Is this what we want? The euro has enhanced Europe's international status as well. The ECB will have to play an ever greater role in defining and implementing appropriate policies for the global economy. We are concerned about the dramatic imbalance in the US economy and the risks that may arise for every other part of the world in the mid to long term as a result. Many issues relating to the ECB's future policy are tied in with the appointment of its new President. They include the definition of price stability as much as the issue of monetary policy instruments. Maintaining price stability as the primary goal must not result in the ECB removing support for growth and employment from its list of tasks. Monetary policy is not neutral, so the ECB must play a role, as a macroeconomic actor, in coordinating European policies. This is where willingness to engage in ex-post coordination is not enough. Decisions will have to be taken on this issue, and fresh impetus must come from the new President. The European Parliament expects other measures towards greater transparency as well, from the publication of summary reports of decisions, with arguments for and against the decisions adopted, to the (anonymous) results of voting in the ECB Governing Council. What is important is an open and transparent monetary policy in which access to the decision-making process is a given, because this is in all our interests and in the interest of the common good. The future President is able to build on the successful work undertaken by the first ECB President, Wim Duisenberg. The Members of the European Parliament are confident that he will face up to the new challenges and be able to find the right solutions. Karas (PPE-DE). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, my group has three economy and monetary policy criteria by which we also judge the proposal for the new President of the European Central Bank. Only last week, at our study days in Madrid, we redefined and laid down once again the crucial points of our policy. The first is a clear and unequivocal endorsement of the Stability and Growth Pact. We regard the Stability and Growth Pact as the regulatory framework for the Member States' budgetary policies. We regard it as a prerequisite for price stability and therefore for sustainable growth and job creation. The Stability and Growth Pact is a driving force for reform, and it is the basis on which to achieve more transparency in the Member States' budgetary situations. It is also an orientation aid for the new accession countries as they move towards the common currency, in order to be able to fully accept the euro. Our second cornerstone is the independence of the ECB. This independence must be expressed through the continuation of the policies that were guided by Wim Duisenberg's steady hand. It must be expressed through continuity, trust, credibility, professionalism, team spirit, and vigilance towards change, as well as clarity in its decision and a considerable talent for communication. Thirdly, our group says a resounding 'yes' to the single currency. The single currency is the basis of a functioning internal market and the expansion of the internal market into a home market. These are also the criteria by which we judge the candidate. In both his written statements and oral answers, he voiced unequivocal support for the principles of the Stability and Growth Pact, price stability, independence and the single currency, and rejected any attempts to sabotage them as undermining currency stability, price stability, and a policy for growth and jobs. When asked about the most important guiding principles, Mr Trichet said, and I quote: 'The highest level of credibility in the pursuit of the objective of price stability, independence, enshrined in the Treaty, vis-à-vis any power or type of influence whatsoever; lastly, realism and pragmatism in the assessment of a financial and economic environment changing rapidly, due to new technologies and changes in the behaviour of economic agents'. Secondly, he said: 'Indeed, price stability is a prerequisite for sustainable growth and job creation.' He made it clear that price stability is not enough on its own, and that it must be supplemented by a judicious budgetary policy, by an appropriate balance of productivity gains and moderate nominal compensation growth, and by urgently needed structural reforms. He pointed out that the Stability and Growth Pact provides the overall concept and the common rules for the different economic policies of the Member States. In all his answers, he has thus clearly recognised and affirmed our principles as the correct ones. For this reason, my group, too, will endorse his appointment. (Applause from the PPE-DE Group) Goebbels (PSE). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the vast majority of the Group of the Party of European Socialists will give its vote to Mr Trichet. Mr Trichet was one of the architects of the Maastricht Treaty and is clearly qualified to head the European Central Bank, but because he is to some extent one of the inventors of the Maastricht criteria which led to 12 of the Union's Member States adopting the euro, he knows better than anyone that there is nothing scientific about these criteria, which were transferred largely unchanged into the Stability Pact: they are the product of a political compromise that reflects the economic reality and balance of political power of that time. The Stability Pact is not the outcome of an exact science: like any agreement entered into freely, its terms must be complied with. Nevertheless, this pact is not as sacred as Mr Karas would have us believe. It can and must be improved, as Commissioner Monti stated in an interview: it is high time that we made what is an intelligent Stability Pact an even more intelligent Stability and Growth Pact. The Group of the Party of European Socialists is in favour of a stability policy. The fight against inflation is crucial for protecting Europe's poorest citizens in particular. As, however, the Italian President, Carlo Ciampi underlined, there can be no stability without growth and no growth without stability. This dual policy is, therefore, necessary. The European Central Bank must fight against inflation, but also against recession. The Bank has objective criteria for combating inflation, but none for combating recession. Furthermore, the European Central Bank must support the Union's other economic policies: in this regard, combating inflation is extremely important but not enough. Europe must pull itself together. We cannot confine ourselves to constantly calling for stability. We must also invest in growth and allocate more money to research and development, to infrastructures in Europe, and to lifelong learning and training. We hope that the European Central Bank, with its new President, will give such a policy the appropriate support. Lipietz (Verts/ALE). Mr President, ladies and gentlemen, at the death of Louis XIV, King of France, the French people showered their devotion on his successor, Louis XV. We too wish to shower our devotion on Mr Trichet and will be voting for him, although there are no more objective reasons for supporting him than there were for feeling devotion in advance for Louis XV. The main reason behind our enthusiasm for Mr Trichet is the lethargy of his predecessor. Mr Trichet will tell us that, throughout his mandate as vice-president, although it was his task to provide secondary support for the European Union's objectives - the Lisbon and Gothenburg objectives, which are full employment and sustainable development - he personally considered that pursuing the first objective: price stability, would be support enough. Consequently, during the three and a half years of his mandate, whilst achieving the same rate of inflation as the United States, we have done infinitely less well than the Americans in the field of investment and stability. I hope that Mr Trichet will not say: 'this could last as long as I do, after me, the deluge'. Abitbol (EDD). Mr President, together with the majority of my group and, in any event, all the French members of the Group for a Europe of Democracies and Diversities (EDD), I will be voting against the appointment of Jean-Claude Trichet as President of the European Central Bank although I have been told that it is unusual to vote against one's fellow countryman. Nevertheless, as we all saw, Mr Trichet renounced his nationality in the Committee on Economic and Monetary Affairs, saying 'I'm not a Frenchman' - in order to gain the good graces of the Commission, in which he appears to have succeeded. The reason for our opposition, however, goes deeper. Jean-Claude Trichet is, as every French person knows, one of the instigators of a policy that sacrifices, which has sacrificed and which continues to deliberately sacrifice growth to the Malthusian dogma of stability. For ten years we have been paying for the Central Bank's monetary policy at a rate of one growth point per year and I must say that I am astonished, Mr Lipietz, that you have become such an ardent royalist. During the work of the European Convention, we and by 'we' I mean Mr Katiforis and many others, most of the socialists and the Greens, tried to change this dogma and to propose that, in the new European Constitution, as much ambition should be devoted to growth as to stability. We failed and I believe that this Parliament, at least those Members who took part in this struggle, would restore some pride by abstaining on Mr Trichet's appointment, because he is so emblematic of this policy which has caused and which continues to cause so much damage, as we see on a daily basis, to the European economy. Villiers (PPE-DE). Mr President, I shall be abstaining from voting on Mr Trichet's appointment partly because, as the UK is not a member of the eurozone, I tend to act cautiously in speaking on these internal matters of organisation in relation to the euro, and partly because I have mixed feelings about Mr Trichet's appointment. He is clearly an exceptionally talented, able and intelligent central banker. However, at the end of our discussions in committee, I felt that despite these qualities he really did not have anything new to say about the euro. He did not have any answers to some of the real economic problems that we are seeing in the eurozone. There are increasing levels of unemployment in Germany and France and their economies are in trouble to the extent that neither are able to meet the rules of the Stability Pact. It is clear that there are real economic problems in the eurozone and I have heard nothing from Mr Trichet that would indicate his ability to solve them. It came as no surprise to me that the Swedes have decided that they do not want to abolish their national currency. The continuing economic difficulties in the eurozone are one of the many reasons why the UK should not abolish its national currency either. For those reasons I shall be abstaining from voting on Mr Trichet's appointment. Berès (PSE). Mr President, I shall be no more of a royalist than Mr Goebbels or Mr Lipietz, and I will therefore be supporting Mr Trichet's appointment on the basis of his professional skills. I believe that his qualities are unanimously recognised by the central bank governors within the euro zone. He has all the qualities to make a rigorous president of the ECB. He does not receive full marks for the monetary policy he will be implementing but I have yet to meet a central bank governor who is open to any other monetary policy. I would say, therefore, that if we are looking for the Eurozone's economic and monetary policy to be overturned, we should look elsewhere. I wish to add three observations to this statement. Firstly, I hope, and for the moment I have no way of telling whether this will happen, that Mr Trichet will be more open to what we must call economic policy coordination. Because he has been involved since the signing of the Maastricht Treaty, he knows very well that this is founded on two pillars: monetary union and economic union. This economic union cannot operate without governments that are able to understand that their budgetary and fiscal policy falls within the realm of the common interest. The role of a central bank governor today, unless he or she wishes to be a permanent scapegoat, is to remind governments of this responsibility. Telling governments that they can avoid having to coordinate economic policies by simply having a monetary policy and instructing them only to undertake structural reform will not enable the Eurozone to tap into a real potential for growth centred on investment in research, development and education. My second observation is that, if we want to restore confidence, we will need this economic policy coordination and not just a central bank that applies the criteria strictly. Lastly, I shall take the opportunity provided by this morning's debate to express my astonishment and my concern to see the position adopted by the European Central Bank yesterday, calling for non-inflationist growth and price stability to be included in the objectives of the draft Constitution. I believe that the balance of the wording of Article 3 as produced by the Convention is quite satisfactory and that it would be dangerous to follow the lead of the Central Bank on this matter. Pex (PPE-DE). Mr President, a hearing with the president or a governor of the Central Bank always leaves much to be desired, as this person has to be extremely careful in public on account of his position. For the rest, I enjoyed his expertise. Based on the response to the questionnaire drawn up by ECON, I have come to the conclusion that Mr Trichet is like a clone of Mr Duisenberg. I think it will be excellent if this comparison continues to be true in the long-term. The difference between the two was the use of language. You see, psychology is important in monetary policy. Mr Duisenberg never spoke Dutch because English is the main language of the ECB, and as far as I was concerned, Mr Trichet spoke French too much during the hearing. I hope that this does not mean that he will still be a little bit French from a functional point of view, because one would want him to defend the case of the euro in clear language in Paris. The euro will only exist if the people have faith in their currency. For this to happen, we need to have strict enforcement of the rules of the Growth and Stability Pact. I am extremely pleased that Mr Trichet is also of this opinion and is continuing Mr Duisenberg's policy. It is of the greatest importance that we adhere to the rules of the Stability Pact without political games and without interpreting the rules to promote our own interests. Those who argue for a flexible approach to the rules in order to stimulate growth - I am thinking here of Prime Minister Raffarin, for example, deny or do not understand, or even more seriously, do not want to understand, that the percentages mentioned in the pact already have a structural component which operates within all movements of the economy. I expect Mr Trichet to continue to follow this line in the future and to be consistent when it comes to the execution of the rules and to speak out clearly on this matter in Paris too. I expect the European Commission to do the same and if necessary to impose sanctions on Member States that do not abide by the rules. A tight policy promotes the credibility of monetary union and faith in our euro. According to the classical economy, die Massengewohnheit der Annahme [the mass custom of acceptance] is the basis for the functioning of money. Our willingness to use the euro in the European Union must be confirmed and increased every day. Santos (PSE). Mr President, taking Mr Duisenberg's place will be no easy task, since the current President successfully guided the Central Bank through the formative years of the single currency and, above all, since the need for a more generous monetary policy is becoming crucial for economic growth. In his answers before the Parliamentary committee, Mr Trichet emphasised, among other things, the fundamental role of realism and pragmatism in assessing the economic and financial climate at a time of such rapid change. That realism and that pragmatism are, indeed, exactly what is expected of the new president. The citizens of Europe are calling for more economic growth and more employment. Most of the politicians who represent them are calling for more budgetary flexibility and monetary understanding, given the economic crisis which Europe is experiencing. We fail to heed or respond to these worries at the cost not merely of leaving matters unresolved, but also of giving impetus to the collapse of the single currency's credibility, in the wake of which citizens' loyalty to Economic and Monetary Union will be weakened. The results of the Swedish referendum and the recent surveys of the level of commitment to Europe in Norway are a sobering warning. We can no longer gloss over the fact that citizens are starting to think that the cost of the euro is too high for Europe. The Stability and Growth Pact, of which the Commission is the guardian and the European Central Bank a fierce advocate, reflects a noble and fundamental ideal, but the way in which it is drafted is not satisfactory because it fails to address crisis situations such as we are in currently. Defining broad guidelines for public spending is more important than the level of deficit. The pact does not take this principle into account. Encouraging the deficit in order to lower taxes - a policy which when implemented in isolation brings only a few economic benefits, and always creates inequalities - is one thing; accepting the deficit as the result of investment policies that really do help the economy recover is quite another. The Keynesian benefits of increasing public spending dry up over a certain level, it is true; it is also true, however, that the launch of subsequent initiatives to promote economic growth, which is absolutely crucial to recovery, will never be possible without increasing public spending. Besides, it is very strange that there is so much talk today of economic growth initiatives, when the reforms and goals defined for that very purpose in the Lisbon Strategy are still so far from being attained. The ECB, then, is required to show the realism and pragmatism recognised as essential by its President-Elect if the economic system based on the single currency and the common monetary policy, which was constructed so laboriously and with such difficulty, is not to be threatened with collapse. That responsibility, moreover, is in the hands of Mr Trichet. Good luck! Radwan (PPE-DE). Mr President, on behalf of the CSU, I too would like to voice support for Mr Trichet. This is due firstly to his professional competence and secondly to his personal qualities, for he will continue the tradition established by Mr Duisenberg. Although my highly esteemed colleague Mrs Villiers criticised Mr Trichet on the grounds that he did not have anything new to say, that is precisely what we are looking for. We want him to stand for continuity as the head of the ECB. This applies especially to the ECB's core tasks - low inflation, a commitment to the ECB's independence, and the struggle to uphold the Stability Pact. In this context, I especially hope that, as a Frenchman, he will deal critically with his home country. I also hope that the two Commissioners who are our guests here in plenary today, Mr Solbes and Mr Bolkestein, will fight to uphold the Stability Pact. Sweden showed us how the wrong budgetary policy in the Member States can influence the vote. What I really do not like about this debate is the constant criticism of the ECB. The ECB is being held responsible for meeting the Lisbon objectives. The main responsibility for meeting the Lisbon objectives lies not with the ECB or indeed with the Commission. They can both contribute to the process, but the chief responsibility lies with the Member States, and a great deal of time has been lost here because Member States have not done their homework. I would ask all of you who regularly hold the ECB responsible and voice criticism of it to be equally or even more critical of the Member States' failures. I think that would take us much further forward. Katiforis (PSE). Mr President, the appointment of the new President of the European Central Bank and the opinion of the European Parliament on this appointment are acts that exercise the sovereignty of the European peoples and must be addressed with all due seriousness. One would hope that the appointment would one day be made solely by Parliament. Then it would have greater validity and greater weight. Today the House has the affirmative proposal of the Committee on Economic and Monetary Affairs and there is no doubt as to the professional qualifications of the candidate. On the contrary, his impressive career to date is a full guarantee of his personal qualifications. Unfortunately, the same cannot be said of the economic philosophy which the candidate President of the European Central Bank defended before the Committee on Economic and Monetary Affairs with such obstinacy. I am still having trouble understanding how an economist with Mr Trichet's immense experience could maintain that, in times of protracted economic stagnation, increasing public spending may damage the recovery of the economy. He took recourse to various theoretical sophisms, while it has been known since at least 1910 that the classic antidote to depression and unemployment are public works. I imagine that even Mr Trichet would agree that, without investment, the economic machine cannot restart and I imagine that he himself will note the delay in private investment and the need for us to give impetus to public investment, as Mr Chirac and Mr Schröder have finally understood, albeit belatedly. If, however, persistence with this philosophy was reason enough to vote against Mr Trichet last week, I greatly fear that it is no longer reason enough, because in the meantime the Swedish people have rejected the euro, forcing all of us to rally round the symbols of the stability of the single currency, which is why I feel it is my obligation - and I believe that I speak at least for my Greek colleagues with similar visions - to support and vote in favour of Mr Trichet. Nonetheless, I hope that he will be forced by events to take a different attitude and stance because the central bankers cannot use their stance to say, as Mr Lipietz said, 'après moi le déluge', [after me the deluge] nor can they say 'avant moi le déluge, pendant moi le déluge, et après moi Dieu nous sauve' [before me the deluge, for the duration of my reign the deluge and after me, may God help us]. Magri . (IT) Mr President, I would like to thank the Members for their attentive and authoritative speeches on this issue. We are proud, honoured, privileged and aware of our good fortune to be part of the transition to an enlarged European Union, and, today, we are witnessing a moment which is certainly important for the strength and the stability of Europe. In reiterating the Council's support for the candidacy of Mr Trichet, I would like to reassure Parliament that I will pass on all the opinions you have expressed today, both positive and negative, to my colleagues in the Council. Allow me to conclude with a word of encouragement: I would like to quote Seneca, who said in 'On Providence' that, fortunately, often 'the most dangerous enterprises are assigned to the bravest soldiers'. I am convinced that this will be true in this case too. President. The debate is closed. The vote will take place today at 11.30 a.m. President. The next item is the debate on the report (A5-0238/2003) by Mrs McCarthy, on behalf of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, on the proposal for a directive of the European Parliament and of the Council on the patentability of computer-implemented inventions (COM(2002) 92 C5-0082/2002 2002/0047(COD)) Bolkestein . Mr President, on behalf of the Commission, I wish to begin by thanking Mrs McCarthy, the rapporteur on this complex and technical but important matter, for her excellent work on this report. I should also like to thank the rapporteurs of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport and the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, who have also made a major contribution to Parliament's work on this issue. Computers are becoming ever more ubiquitous in our everyday lives and, quite apart from the box that sits in almost all our offices and quite a few of our bedrooms, microchips are now commonplace in everyday gadgets, such as electric razors, cars and microwave ovens. The question of how to define the patentability of computer-implemented inventions is thus becoming steadily more important, especially as such inventions are estimated to cover 15% of new patent applications. Indeed, the potential patentability of computer-implemented inventions is already accepted in current European Patent Office practice. The proposed directive does not aim to abolish this practice or extend it to cover the patenting of pure computer programs, as many opponents of the directive have claimed. The directive is not intended to cover the patenting of pure computer programs. Indeed, many have - falsely - claimed that the directive introduces for the first time the notion of patentability of software inventions in the European Union's patent practice. That is not the case. I am, therefore, all the more pleased that the rapporteur has been able to steer past these misconceptions and produce a highly constructive report which seeks to build on the objective of the Commission set out in its original proposal, namely to clarify the scope of patentability of inventions, which incorporates software, and to harmonise across the European Union, on the basis of existing practice, the proposal which seeks to achieve harmonisation and clarification. However, nothing will become patentable which is not already patentable. It is in this spirit that the Commission would welcome the amendments to the text proposed in the report by Mrs McCarthy as a further step to clarifying that objective. Opponents of the directive have mounted a very vocal and, at times, even personal campaign based on half-truths and misconceptions which play on legitimate concerns over competitiveness, especially for smaller firms. But the fact is that the proposal does not introduce software patents and will not have all the terrible effects that the prophets of doom would have you believe. It is a prudent, cautious measure which will clarify and, if anything, tighten the rules which already exist. I am aware that a large number of amendments to the McCarthy report have been tabled, many of which seek to reintroduce ideas and themes already considered and rejected by the committee during the preparation of the report. There are some interesting points but, in the main, I am afraid that the majority of those amendments will be unacceptable to the Commission. I am very concerned about this situation: many of these amendments are fundamental. There is a very real prospect that the proposal will fail if Parliament chooses to accept them. If that were to happen, I fear two possible consequences, neither of which, I suspect, has been foreseen by some Members of Parliament and neither of which would advance the objectives which seem to lie behind a number of the new amendments. Firstly, in the complete absence of harmonisation at Community level, the European Patent Office and the various national patent offices would be free to continue their current practice of issuing patents for software-implemented inventions which may blur or even cross the line in undermining the exclusion from patentability of software as such under Article 52 of the European Patent Convention. The result would be not only continued legal uncertainty and divergence for inventors, but also a roll-back of the position adopted by almost everyone in this Chamber and, above all, the Commission itself, namely to maintain the exclusion of pure software from patentability. We do not want that. The proposal rejects that. Secondly, in the absence of harmonisation at Community level, Member States are very likely to pursue harmonisation at European level instead. Let me explain what I mean by that remark. Unlike many other fields, that of patents is unusual in that, as a result of the existence of the European Patent Convention and the creation of the European Patent Office, there is already a supranational patent system in place which covers the whole of the European Union and indeed beyond. This system can be operated independently of the Community's legislative process. If we fail in our efforts to achieve harmonisation of patent law relating to computer-implemented inventions in the European Union, we may well be confronted with a renegotiation of the European Patent Convention. The process of renegotiating the European Patent Convention would not require any contribution from this Parliament. The situation is clear: there is a single objective but a choice of means. Either we proceed using the Community method or we take a back seat and watch while Member States proceed by means of an intergovernmental treaty. It is clear that proceeding via this Parliament would give European citizens a greater say in patent legislation, an area which is so crucial to our economy. McCarthy (PSE) Mr President, the Commission proposal on the patentability of computer-implemented inventions before Parliament is not, as some opponents of the directive have suggested, a new phenomenon. Neither does it argue for the patenting of software, nor for extending the patentability and scope of protection in this area. The fact is that some 30 000 patents for computer-implemented inventions have been handed out by the European Patent Office and indeed national patent offices. Computer-implemented inventions are present, as the Commissioner has said, in everyday household appliances, from safety devices such as airbags in cars to mobile phones, washing machines and an endless list of other devices with relevance going well beyond the traditional computer industries to the heart of our manufacturing sectors. Let us be clear: without this directive, patents will continue to be filed. Out of over 110 000 applications received at the EPO in 2001, 16 000 dealt with inventions in computer-implemented technologies. In the USA, and increasingly in Japan, patents have unfortunately been granted for what is essentially pure software. An EU directive, by setting limits to patentability in this area, could stop the drift in Europe towards a US-liberal style of patenting software as such, and indeed of patenting pure business methods. One oft-quoted example of such a bad patent is Amazon's 'one-click' shopping method. Clearly this technology is not new, nor is it unique, and patenting of software business methods such as this is not good for innovation and competition. It is unfortunate that the EPO has granted it a patent: this is an example of bad EPO practice. Without a doubt computer-implemented inventions - genuine inventions which, in some cases, are the result of 10 to 15 years' R&D investment - are important for the European economy. At a time when many of our traditional industries are migrating to China and the Far East, we need to rely on our innovation and inventiveness to earn our living. I have seen letters from small companies across Europe which are supportive of this directive. A small Belgian company employing 12 people has written to me saying that it needs patents to get a return on its investment, to grow its business and to ensure that others respect its technology. It is important for many European companies to grow their businesses through revenue secured by patents and licences. This is also the case for a ten-person company in the south-west of England, located in an economic blackspot with high unemployment. This company granted a licence to a US multinational for its computer-implemented voice recognition patents, which shows that in the world of global patents there can be examples of David meeting Goliath. Without patent protection the small company could have found itself in a perverse situation where its R&D efforts would have been free for the multinational company which, with its team of patent lawyers, would have gained the patent in this area. Consequently, the European company would not have reaped the benefits and, indeed, there could have been an infringement of a patent owned by a multinational. I have tabled amendments in my report to underline my opposition to the patenting of software as such. We want explicitly to exclude computer methods, algorithms and mathematical models from patentability, as set out in a new Article 4. I have attempted to produce balanced legislation that takes account of the needs of all sectors of the industry, not just one vocal sector that is against this directive. I would be the first to agree that we need more debate on and refinement of the proposed legislation. I therefore ask the Commission to look at the crux of this debate: how do we get good patent law which rewards our most innovative companies for their investment in R&D while, at the same time, not allowing companies to use patents to abuse a dominant position, lock up technology and stifle innovation and competition? I therefore ask the Commissioner to look at these amendments tabled in plenary today. They are very clear in suggesting that we need to limit patentability to genuine inventions in Articles 2 and 4. We want to ensure interoperability to enable computer programmers to engage in reverse engineering practices and to decompile programs for experimental purposes without risking infringement or legal action. It is vital that we address the perception that patents are only for big business: small companies can, and do, gain from patent protection. However, to have a fighting chance in such a competitive business they need access to affordable patents and assistance with legal fees to protect and enforce their patents. Other amendments seek to ensure that the granting of a patent does not allow monopoly or abuse of a dominant position. We also want to protect the open-source community which makes a vital contribution to competitiveness in the area of software development. Therefore, I ask the Commissioner to give serious consideration to the amendments and to recognise them in the spirit in which they have been tabled, as a genuine attempt to ensure that Europe develops good patent law in the field of computer-implemented inventions. This does not mean rubber-stamping bad practice in Europe, but developing good practice for the future, good law, good patent examiners, and a quick death for applications that are clearly not inventions. We also want to ensure that multinationals do not dominate in our EU markets. We need patents in order to protect our own companies and investments so that they can be effective global players in this fast-changing and rapidly developing software-development market. Plooij-van Gorsel (ELDR) Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen. First of all, I would like to comment that in the nine years that I have been working in this Parliament I have never been lobbied by any acquaintance so aggressively, so often, so impolitely or so freely. There must really be a lot at stake, although I can understand that people are worried. The aim of this proposal is to harmonise the European regulations. At present there is legal uncertainty on what is patentable and what is not in the area of software. This is because the rules of the European Patent Convention are interpreted differently in the Member States and are not being tested. This legal uncertainty has adverse effects in terms of the operation of the internal market. The Committee on Industry, External Trade, Research and Energy is therefore positive about the aim of this proposal: recognition of the patentability of computer-implemented inventions and more transparent rules. It is illusory to think that no patents have been granted for software in Europe up to now. The European Patent Office has awarded more than 30 000. The directive now being proposed will not make patents for computer programs possible as such and will thus restrict the existing practices of the European Patent Office. In general terms, nothing will be made patentable that was not patentable already. The Committee on Industry, External Trade, Research and Energy is of the opinion that the directive must be strictly limited to unambiguous cases. The condition of technical innovation is essential. This is characteristic of an invention, as opposed to an idea. Unlike in the USA, we want to prevent so-called trivial patents being awarded, for example on business matters. The possibility of linking equipment in order to achieve interoperability is a method of achieving an open network and preventing the misuse of dominant positions. I am therefore asking you to support the standpoint of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, article 6A of the report, and of course the other amendments as well. Finally, I am asking for your support for the introduction of a grace period. This will prevent an inventor from being cheated out of his invention if he publicises it in order to sound out interest in the market shortly before applying for the patent. Rocard (PSE) Mr President, Commissioner, this directive and this debate are horrifyingly complex, and also doubly complex, in both legal and computing terms. The stakes, however, are extremely high: in economic terms, tens of billions of dollars, in philosophical terms, respect for human knowledge. Throughout the 6 000 years of our history, it is by means of copying that the enormous body of human knowledge has increased. The prerequisite was that access to the products of science, music, mathematics or of any other field should be free and without charge. Copyright compensates the author without calling these principles into question. When individuals use materials or harness natural forces, the costs change, the remuneration required is much higher, and patents make such remuneration possible by prohibiting the unremunerated use of the invention. A piece of software is nothing more than a collection of mathematical formulae; the creation of new software can use hundreds of pieces of existing software. Prohibiting or slowing down this creative development would constitute an attack on the dissemination of knowledge and nevertheless, in future, human knowledge will increasingly take the form of software. The 1972 Convention prohibits the patenting of any software but the needs of big business, which has taken advantage of the vagueness of definitions, have led to a surge in the number of such patents. The legal position of these thousands of patents is unclear and this is extremely dangerous for millions of individual creators or small businesses. You were right to want to put an end to this. We need a directive and your draft provides a good working basis, as you reiterated this morning. You were right to insist and to write that this is not about extending the scope of patentability, as you stated in some quite recent articles. We therefore support your motives, Commissioner, but as we have just heard, many of us, including my own group, consider that you have not followed your ideas through to their logical conclusion. You conclude your recent article by this admirable phrase which I applaud: 'existing users of free software can continue to use this free of charge, regardless of future patents filed in this area'. Well done! This is what we want to hear. The technical provision of your directive, however, does not guarantee this freedom. We have, therefore, tabled amendments that make a distinction between an invention and a pure product of the human mind. The reference to materials and natural forces is not universally accepted and that is the subject of this debate. And yet this reference is the only one possible for preventing companies that are powerful enough to create and protect an enormous portfolio of patents from capturing an infinitely expanding amount of knowledge. When I read your words, Commissioner, I had the pleasure of thinking that you will agree with us and that you will thank us for having clarified your text. Wuermeling (PPE-DE). Mr President, Mrs McCarthy, ladies and gentlemen, I would like to start by expressing my warm thanks to the rapporteur for her excellent work on this report. Mrs McCarthy, you had to overcome two major problems not usually faced by rapporteurs. Firstly, this is a highly complex topic, involving both legal issues and complicated technical matters. Secondly, you also had to deal with a sometimes very aggressive, but sometimes also very irrational lobby, yet you ultimately managed to establish an ongoing dialogue, even though you undoubtedly found this difficult at times, as the rest of us did occasionally as well. No, ladies and gentlemen, we do not want any general patenting of any software. We do not want to strengthen the market power and monopolies of the software giants. No, we do not want to threaten the commercial bases of small and medium-sized software companies. And no, we do not want to undermine the successful open source community and Linux technology in any way. So what do we want? We want to make a sensible distinction between computer-implemented technical inventions, on the one hand - which must of course be patentable - and pure software for ordinary data processing, which should not be patentable, on the other. It is true that in the past, the European Patent Office has handed out far too many patents far too lightly. Mrs McCarthy has cited the most recent example of Amazon's 'one-click' shopping method. However, only the legislator can bring this harmful trend to a halt. It makes no sense whatsoever to be opposed to this directive, because then these practices will simply continue. I am therefore at a loss to understand how anyone - especially the open source community - can be opposed to any form of directive in this area, as this would simply allow the current practice, which this community views very critically, to continue. On the other hand, it is also true that an invention, in the classical sense, deserves to be protected by legislation. The inventor has invested time and money in his invention, and it is of course quite unacceptable for the state to stand and watch while others exploit his ideas commercially. In this area, the issue of the European Union's competitiveness must therefore also be discussed, for if we go so far in our directive that virtually every software element results in an invention no longer being patentable, we will be at a major disadvantage in the global competition for innovation. We should be aware of this. The proposal by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market improves the directive on key points. It limits the tendency to issue patents too casually, which has been criticised here, and it does so more effectively than the Commission's original proposal. The new Article 4A, with its negative examples, creates watertight protection against the patenting of software, because we are saying quite clearly that pure software cannot be patented, business methods cannot be patented, and algorithms and data processing cannot be patented either. What we need is a European patent law to promote innovation, one that contains clear and sensible rules and draws a watertight border against pure software. This directive achieves these goals. Medina Ortega (PSE). Mr President, the Socialist Group does not believe that the amendments approved in the Committee on Legal Affairs and the Internal Market reflect the current situation in the field of the patentability of computer-implemented inventions. We must work on the basis that this is not a proposal for a Directive for patenting computer programs. The system for those, as the rapporteur for the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport, Mr Rocard, has pointed out, is already regulated by means of a Community Directive. We are talking about the field of intellectual creation, which have very different rules from those which govern the field of industrial protection. Industrial protection, as Mr Rocard pointed out, relates to the application of industrial uses, and we already have well established rules. What has happened here has been a very dangerous tendency on the part of United States jurisprudence, which has allowed purely intellectual creations, which do not have industrial applications as such, to be patented. The attempt to establish a monopoly on computer programs by means of patents has caused justifiable indignation on the part of all those who are currently using the open network in Europe, and whose possibilities for action would be prejudiced. It would represent a backward step in terms of European progress towards the creation of an information society as laid down in the Lisbon Declaration. The Socialist Group therefore believes that the proposal for a Directive must be substantially modified, establishing very clear limitations, so as not to undermine the nature of industrial patenting. We cannot end up in a situation here like the United States situation, in which there are currently certain companies which in practice are able to prevent all work in the field of computer programming. As Mr Bolkestein has pointed out, the European Patent Office has allowed itself to take this dangerous route to a certain extent, as Japanese jurisprudence has also done, for example. And that is precisely why we need a Community Directive. We believe that intellectual property in the field of computers must be maintained and that we need a Community Directive which just regulates industrial applications, not computer programs, and which regulates it in a sufficiently clear way to prevent us from taking that route, so that the jurisprudence of the European Patent Office does not drag the countries of the European Union along the road of the patentability of computer-implemented inventions as such. Manders (ELDR). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the subject we are discussing here is a difficult subject. There is a big difference between copyright and patent law. That this difference is difficult to define is evident from the amount of lobbying we have been experiencing. I therefore thank Mrs McCarthy, who has managed to clarify the line. Particularly in her briefing to aggressive lobbyists who I think have incorrectly interpreted this and who want to achieve exactly the opposite of what is intended with this directive. That is regrettable. The aim of this directive, in my view at least, is to prevent legal uncertainty. Mr Medina Ortega and many other fellow MEPs have already given examples of this. The European Patent Office in Munich is already using the United States method at the moment and is already patenting software as such. I believe that it is necessary to put an end to this by way of this directive, if we get it. I think that this is also what the lobbyists who want this directive voted down want. I therefore think it is odd that they are calling for this directive to be totally rejected. After all, this would make it possible for the US methods referred to by some fellow Members to remain in place and the Patent Office to continue to issue patents for thousands of software methods. I think that would be a bad thing. We have submitted a number of amendments. A large number of these have been approved by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market in the debate on the McCarthy report. A large proportion of them relate to the protection of small- and medium-sized enterprises, while the purpose of others is to achieve improved definitions. I therefore think that the report before us is already suitably balanced. I would like to see a number of improvements implemented, however. Among other things, I am referring to the grace period which my colleague Mrs Elly Plooij-Van Gorsel has already mentioned. I think it would be a good idea to establish this in the directive. I would even like to call upon the Commission to go further and include a grace period in all directives pertaining to intellectual property rights we may get in the future. It seems to me to be a good thing for the not-so-powerful inventors in particular to be allowed such a period of time so that they can find out whether there is a market for their products. I have also submitted an amendment concerning new inventions with software that is computer-implemented and which - to put it very clearly - is not patentable per se. This amendment intends to set a limited period for new inventions, if you separate them from the software, which - to put it very clearly - is not patentable. Why? Because with a patent application, even if you do separate it and even if the product is not patentable per se, you have a number of legal procedures at your disposal with which you can keep businesses out of the market for a long time. I think that would be a bad thing. I am also of the opinion that such an approach does not conflict with the non-discrimination policy of TRIPS as it does not exclude a particular sector. I think that it will simply be sending a clear signal. Now a few words about interoperability. Interoperability is necessary, but we must make a clear distinction between standalone inventions and inventions intended for use in conjunction with other inventions. We have applied this distinction in our amendment. I call upon fellow Members to support the directive in any event, in order to prevent legal uncertainty in the future. Frahm (GUE/NGL). Mr President, Commissioner, I should like to thank the rapporteur for the huge amount of work she has done. It does sound as if we, in actual fact, all have the same intentions. I should like to praise the Commission, and also the rapporteur, for having emphasised what the intentions are, namely to create still more development and still more investment in small- and medium-sized enterprises in this area. What is odd is the simple fact that small and medium-sized enterprises are not pleased with this directive when those are what the intentions are. Why are they not shouting with joy and, upon being consulted, using their answers to praise the proposal for a directive? Why are small and medium-sized enterprises not demanding that we implement this directive in one go? Why are all the software industry's innovators not demanding that we introduce this directive at breakneck speed? Why are they doing almost the opposite? That should, I think, in any case give rise to a certain amount of doubt as to whether we are in actual fact doing what we say we are doing. The ostensible purpose of the directive is to ensure that rights can be enforced. Being able, however, to enforce rights in this area or, perhaps, to protect oneself against others' maintaining that their own rights are being violated is so expensive that it is transparently obvious to small and medium-sized enterprises that this is not a method of progress for them. Legal cases of this type cost approximately one million euros and are not the kind of thing that small and medium-sized enterprises can get directly involved in. We say that we shall not extend the existing provisions. That, I think, sounds wise, especially since the European Patent Convention does emphasise that software cannot be patented. Let us, therefore, stick with that. We are not in fact without rights now. We have a legal basis in the form of the European Patent Convention. The fact is, moreover, that the European Patent Office has extended the scope of its activities slowly and gradually. If we were now to respond by legalising that extension, we should in fact be heading in the wrong direction. We should then be heading in a direction in which it was more and more usual to demand patents on software, but not on pure software. My question is therefore: how pure must software be before it is pure? That is a question I have been in no position to obtain a clear answer to. Moreover, it is perhaps precisely such questions that should be clarified before we take definitive action in this area. I very much want to invite reflection. I very much want to recommend that we allow doubts to be heard and that we listen to what the small and medium-sized enterprises in Europe have to say in this area. Echerer (Verts/ALE). Ladies and gentlemen, I will try to be brief, keep to the time available and not repeat anything that has already been said. I will therefore begin by stating that I support, wholly and unequivocally, everything that has been said by the draftsman of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport, Mr Rocard. My group and I support the thrust of this directive, just as Mrs Frahm has already said. You wanted to create legal certainty, and that is what we want as well, yet the Commission is wielding its rod against this directive's opponents and critics. I almost heard a threat in your words, Commissioner Bolkestein! None of us here is talking about software patentability here, oh no! We are talking about computer-implemented inventions based on software. You claim, and I quote, that opponents of the directive - I repeat, critics of this directive - have mounted a very vocal and, at times, even personal campaign based on half-truths and misconceptions. In fact, what we tried to do was to avoid the massive lobbying and find some neutral and objective legal experts who could explain this very complex subject matter to us. However, there is one simple question to which I have not yet heard an answer from you. Even if only a tiny component within a solution - and after all, software does consist of a multitude of solutions - in a computer-implemented invention is patented, it is patented and I cannot use it freely. As Mr Manders has said, we are running up against the border between copyright and patentability. It is a difficult problem and I think that the proposals that have been devised in the opinions by the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy and the Committee on Culture are the basis for our decision-making. By 'our', I mean the critical members here in this committee who want to pursue the same approach as you, Commissioner Bolkestein, but who are perhaps going further and thinking it through. Possibly - as many legal experts have explained - this directive will not create any more legal certainty. It may close a few loopholes, but open up others. Let us be honest for once, ladies and gentlemen. We all know the reality of the market. We know how someone can use a patent as an instrument of market dominance and even as a weapon against his competitors, if he chooses to do so. We should think very carefully about how we can protect both investment and innovation here. We have a copyright directive dating from 1991; perhaps we should have revised it. Perhaps there are points that can be brought up to date in legal terms. If we had arrived at a conclusion based on the European Patent Convention in this matter, you would have my full support. Nonetheless, I think the proposed amendments make a contribution here. Last but not least, the European Patent Office and the unfair patents that may have been granted or that will be granted in future are primarily the responsibility of the signatory states. It is laudable that Europe is showing responsibility here, but taking the first step on the basis of the European Patent Convention would have been enough, and then we could have given the matter further thought. Mussa (UEN). Mr President, ladies and gentlemen, information technology is the backbone of the future development of every country in the world and it is based on technology - hardware - and science - software. At present, all technological innovations are protected by their patentability; but software development gives rise to copyright which protects its intellectual property. To make this clearer, let me draw a parallel with the music world. An electronic computer is an instrument which is used to create music, not composed of notes but of codes and commands, alternating with rhythm and a composed sequence, made by the developer, giving rise to different actions and results. What would happen to music if, one day, you could patent scales, chords, trills and everything else that makes the world of classical music so rich and exciting? Information technology would suffer the same fate: with patents, every command, every sequence of codes and algorithms would be protected, and the market transformed into a web of restrictions. If all existing patents had to be validated, then all software development would be restricted, limited and increasingly inhibited, since all small and medium-sized enterprises and programmers would be forced to buy rights or licences and virtually pushed out of the market. The intellectual property of a painting or a book is not protected by patenting the subject or argument, but by guaranteeing its distribution subject to copyright laws, stimulating other minds to produce original works, similar but not copies, improving, where possible, on the original work or reinterpreting it on the basis of different or more interesting models. An expanding market, open to new horizons of lively criticism and fantasy, such as the European market, cannot allow itself to impose more regulations which would, in actual fact, further constrain development in the European nations. We firmly believe that the McCarthy report cannot be accepted, since supporting it would seriously jeopardise the technological growth and development which can be generated only where people have a free spirit and mind. Andersen (EDD). Mr President, I am a trained architect and have worked as an architect all my life. The problem we face in this case is like that which would arise from the introduction of patents in my own field. Let us imagine that patents were taken out on stairs so that, in future, approval was needed and a licence had to be paid for before a house with stairs could be designed. In a way, that would be a very good thing, since we should not then have all these wretched skyscrapers. It is a grotesque idea, however, that an individual colleague of mine or a major firm within my industry should be able in some way to obstruct all development. In the design and architectural work I have done, I have of course been protected by copyright law so that my work cannot be plagiarised. In actual fact, it is the same with software and all other artistic activity which can of course be compared with the design of software programs in which the design itself is protected by copyright law. Permitting the patenting of software in the EU would have negative consequences for the consumer, small and medium-sized enterprises, the whole 'open source' movement and innovation within the industry. One would have to be more than usually naive to believe that innovation in the EU were being encouraged by allowing an American firm to take out a patent on the use of the special Danish letters æ, ø and å in domain names, or that it would be of benefit to small and medium-sized enterprises if, before they began to develop their product, they had to invest in a department concerned with legal matters relating to patents. It should not be possible to patent either particular items of software or software per se. Cappato (NI). Mr President, I would like to thank the rapporteur and the Commission for the work they have carried out in all its difficulty. The Radical Members of the Bonino List will vote in favour of the amendments seeking to restrict the margin of software patentability and will vote against the proposal as a whole if the main amendments are not adopted. Why? Because we do not believe in the need for European harmonisation, perhaps? Not at all. We support the Commissioner and the rapporteur in taking note of a situation whereby the European Patent Office has actually received thousands of applications for software patents. In the light of such a clear violation of the spirit and letter of the European Patent Convention, what was needed, what would be needed, what is needed is clarification and confirmation that software is non-patentable. Whilst the distinction between the patentability of software as such and the patentability of software as part of a computer-implemented invention is a subtle one - which means that we are running the risk of getting into a mess - the solution is, I believe, very clear: if a piece of software is an integral part of an invention, it is this invention that is patentable and is patented, not the software. It is, however, already possible to do this through laws on computer-implemented inventions that are defined as such. Software is excluded from patentability for a very specific reason, for the same reason that mathematic formulae are excluded, for the same reason that theorems are excluded, for the same reason that musical formulae and symphonies are excluded: these are all part of the field of ideas, of the organisation and transformation of ideas. We know that a task that can be performed by software can be transformed into countless different types of codes by countless programmers using different programming languages. This is what makes patenting software dangerous, and even more dangerous if the patent is to last for 20 years, which is a geological era in software development. Independent programmers and programmers in general would now be authorised to use a function patented in 1983, the early history of computer software. This is the danger. I do not believe that it was necessary to venture into the realms of complex formulae to define the distinction between software as such and software as a part of computer-implemented inventions. It would have sufficed to keep computer-implemented inventions as patentable and ensure respect for the regulations excluding software from patentability, which, in any case, provides for protection by copyright. Hence our support for the amendments, in particular those on interoperability and those on the need for natural forces if software is to be considered an invention. I also believe that we cannot adopt the proposal now because, if we do, the States will do their own thing. We must try to do the best we can here. I also believe that the involvement of hundreds of thousands of people who have all expressed their opinion on this issue individually should be seen as a democratic contribution, not an inconvenience. Fiori (PPE-DE). Mr President, ladies and gentlemen, I must admit that, of the many subjects dealt with in this term, the subject that we are dealing with this morning has, for me, been one of the most complex, and I must acknowledge the enormous amount of work that Mrs McCarthy has carried out. I do not have all the answers and I understand the Commission's need - as Commissioner Bolkestein explained clearly - to speak on this issue. I will, nevertheless, make a few remarks of a general nature, starting with the premise that we are dealing with an issue where identifying the subject of legal protection, and thus converting computer terms into legal terms and concepts, can already, in itself, be an extremely complex matter. Now to a second point: we have, of necessity, to deal with a complex international legislative framework and, if we look at what is happening, not just in Europe but in the United States, in particular, the patent system is proving to have very many limitations, above all very many practical limitations. Having said that, I believe that this directive, although there is room for improvement, has addressed a serious political issue facing the European Union. We need to stand apart from the US positions and we may well also have to convince our main economic partners of the need for a measure harmonising all aspects of the legal protection of software in a form different from the current form. In this, we are not starting from scratch, because the characteristics on which patents are based have already been clearly identified in the TRIPs agreements. We therefore need to insist on the idea - from which we must not be moved - that software patents are only granted on solid grounds. We have seen an abnormal number of applications for software patents in the United States, and there are probably just as many in the EU, and this makes it clear that we are not dealing with genuine inventive activity and that we cannot afford to grant every type of application a patent. Furthermore, with the number of patent applications increasing uncontrollably, it will become virtually impossible to ascertain properly from the archives whether the application will genuinely lead to a new invention. Of course, there are some legal aspects that could be improved upon; there are some discrepancies with Directive 91/250/EEC; we could certainly have reflected more from a legal point of view on Article 52 of the European Patent Convention, because one thing is certain: we will be forced to return to this issue because - as many Members have stated - development is so rapid that the European Union will have to adopt a measure in the next few years, when we will be able to revise our positions. Gebhardt (PSE). Mr President, ladies and gentlemen, it is rare for our legislative activity to be the focus of so much public attention at such an early stage as Mrs McCarthy's report. That has certainly not made it easier for her to complete her very demanding task, but it has generated a flood of information and arguments. Much of it was important and very informative, both for the rapporteur herself and for all of us. However, mountains of paper were destined for the waste paper basket from the outset. Our intensive work and the fact that it was monitored so closely by stakeholders has produced the compromise which I would encourage you to support and which is reflected in my group's proposed amendments. It aims to release us from the pitfalls contained in Article 2 and Article 4, where a new definition of 'technical contribution' opened the way for the patenting of software. Ladies and gentlemen, this loophole has now been closed to some extent. Admittedly, I would have liked to have achieved more, and the small and medium-sized enterprises in particular had hoped for more. Above all, I do not believe that we have made it sufficiently clear that we do not simply want to restrict software patents. We actually do not want to grant any more of them in future at all. This is because software patents make life particularly difficult for small and medium-sized enterprises, to whom we have always pledged special protection and support. To put it another way, anyone who patents software is playing into the hands of big business, not helping those with great intelligence. Let us therefore send out a clear message which goes beyond this compromise solution. Say no to software patenting! Boogerd-Quaak (ELDR). Mr President, ladies and gentlemen, Commissioner, I share the opinion of Messrs Rocard and Cappato and other fellow Members who think that software as such should not be patentable. Article 52 of the European Patent Convention excludes software as such and states that ideas and theories are not suitable for patents. It must be about technical innovation, and that is precisely the heart of the problem we are all facing. It is also the heart of the directive. The Patent Office recently concluded that all programs that run on a computer are technical by definition. Under the Patent Office's current practices, it has already awarded more than 30 000 patents, many of which are not actually legally valid. Mr Rocard has rightly mentioned that there is a difference between an invention based on the forces of nature and a product of the human intellect. I am of the opinion that we must therefore support some of the amendments, which have also been submitted to the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy and also the amendments submitted to the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport in the past. These tighten the definition in such a way that, in my view, software as such is excluded. If these amendments are not accepted, I will vote against the directive. There is a good deal of disquiet among small- and medium-sized enterprises and the open source movement. Human knowledge and the dissemination thereof is an important freedom which we in Europe must preserve. This must be done if only on account of human dignity, but not solely for that reason. We will be even more competitive than the United States and the directive will have to rule out the US situation completely. I therefore hope that many of you will vote in accordance with this line so that we will get a directive that is workable. Caudron (GUE/NGL). Mr President, ladies and gentlemen, this morning's debate follows a turbulent period in which the world of computer users, inventors and innovators has been fighting tooth and nail to protect its right to difference, freedom and creativity. At the heart of this debate is patentability, with its advantages (when the patent rightly protects the inventor) and its major disadvantages, which involve often conservative monopolies being established to the detriment of young creators. Personally, I still support this movement, which I believe follows the same approach as all alternative movements fighting for a less rigid and less commercial society. Since this debate opened, we have scored points by tabling proposals for amendments that substantially improve the original draft. Recognising that in order to be patentable, a computer-implemented invention must have an industrial application is a step in the right direction. A statement to the effect that patents must not be granted for simple computer programs was needed. Nevertheless, we cannot ignore the shades of meaning that have been introduced as well as the excessive vagueness. At this point in the debate, even at the risk of seeing these amendments fail to receive the vote or then fail to be included, we must state that not all problems have been solved, by any stretch of the imagination. I personally shall, therefore, be vigilant during voting and I remain willing to vote against the draft if the improvements prove to be nothing more than a cosmetic attempt to conceal the hold that large companies have over creative minds. In this regard, Commissioner Bolkestein's last sentence, which smacks of blackmail, does nothing to alleviate my deep suspicion. MacCormick (Verts/ALE). Mr President, many of the amendments - and certainly all those to which my group has given its name - are clearly and directly aimed at preventing any leakage from this directive into the patenting of computer software itself. That is very important to us. It is quite clear that a body of intellectual property law which protects computer software by copyright, and leaves patents for other purposes, works well from the point of view of the software industry, and of the creative minds which develop computer software. Neither Mrs McCarthy nor Mr Bolkestein disagrees with me on this point. Nobody wants a leakage resulting in the patenting of pure software. There is some risk that genuine inventions which involve a software element would not be adequately protected without a new directive. So be it. But then the burden of proof lies with the Commission to show us which of Parliament's proposed amendments would over-protect us against the risk that we see and under-protect against the danger which the Commissioner is anxious to avoid, namely the danger of 'real' inventions not being adequately patentable within the European Union. The strategy of those of us who are amending this directive is to prevent any leakage into software patents as such. That would be a real disaster. We have been lobbied heavily about this, but we have been lobbied heavily because we have very many able, hardworking constituents who see the leakage which I have mentioned as a threat to their livelihood. Let us be absolutely sure that what we send back from this debate and from tomorrow's vote - and Mrs McCarthy has worked very hard on this report - really does provide a completely watertight seal against such leakage and protects what Mr Bolkestein wants to protect without creating the danger which so many of us have been taught to apprehend by our constituents. Van Dam (EDD). Mr President, Commissioner, our starting point is also that we do not think that the patent is the right way to protect computer-implemented inventions. Up to now, copyright has offered reasonable protection for this. With the awarding of patents in this area we are running the risk of actually discouraging innovation and putting small- and medium-sized enterprises at a disadvantage, something that other people have already pointed out. Regrettably, this discussion has actually been overtaken by the practices of the European Patent Office. For years this office has been issuing so-called software patents, and these have already been enforced up to the highest international level. The proposal that is now before us is really a sort of emergency measure designed to keep the awarding of patents in Europe within certain limits. I have some sympathy for that. The question is whether there is any point in doing so any more. The European Patent Office has already awarded 30 000 patents on the basis of regulations which go further than the present proposal for a directive. As far as that is concerned, this directive comes too late in the day. On the positive side, the directive will lead to harmonisation and clarity in the Member States. The danger that small, innovative businesses will lose out to the monopolies of the big ones will not go away, however. This is inherent in the patent system. We are sorely aware of this. We therefore find the fact that the Commission and the rapporteur are laconically bulldozing over this here disturbing. It proves that they have little affinity with European small- and medium-sized enterprises, the backbone of our economy. Gollnisch (NI). Mr President, ladies and gentlemen, what is the real issue here? The real issue concerns protecting the intellectual property that is the result of innovations in computing. There are two conflicting legal procedures in play: on the one hand patentability and on the other, copyright. We and I believe the vast majority of speakers in this House, Commissioner, believe that the standard form of protection is copyright. Whereas journalists or novelists know that their text is protected by copyright, they cannot then claim the syntax, the morphology, the vocabulary and the grammar of the language they are using as their own. The same must apply to software, because software also uses language. You claimed in your statement, Commissioner, which was extremely aggressive and even threatening with regard to the criticism inspired by your draft directive, that software as such was not covered by patentability. You must not, however, treat people like idiots. Furthermore, your directive is at best ambiguous, because your definition of a computer-implemented invention in Article 2(a), can just as easily apply to software. Of course, in Article 4 of the draft directive, you appear to limit patentability to inventions, and I quote, 'susceptible of industrial application'. This is a concept, however, that you have been very careful not to define. We all know that US multinationals have managed to patent aspects as trivial as clicking a button to close a window on a screen, or the idea of alerting users by means of a tune to the fact that they have received an email, or even using a colour to underline words that need to be corrected when a text is revised - and textual revision is susceptible of industrial applications in typography or printing. I will also mention the electronic 'shopping basket' used in e-commerce. Young creators have even managed to patent the 35-hour working week imposed by the previous government of my country. Why, then, is such a text being proposed in this Parliament? Do the interests of the European Patent Office, which is funded according to the number of patents filed, have no part to play in this? The fact is, Commissioner, that there was a strategic choice to make: either to fall in line with the patenting practice of US multinationals - which is what you appear to be starting to do - or to protect the specific characteristics of European law and refuse to let abusive patents have any effect. You have clearly not taken the latter choice and it would be reasonable to believe that your directive does not tally with the legitimate interests of European creators. Harbour (PPE-DE). Mr President, in all my time on the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, this is the first time that I can recall that one of our major directives has received such prominence in the Parliamentary agenda. I hope that trend will continue. In fact the report was called so early that I was not here on time, and I apologise to both the Commissioner and the rapporteur for not being here to hear their speeches. I have listened with interest to what Members have had to say and at this stage in the debate I would like to reflect on what this report is really all about. We have an objective to create the most dynamic and competitive knowledge-driven economy in the world. Patents are an indispensable part of that. I want to remind all of you here, and everyone listening to this debate, that there are hundreds of thousands, maybe even millions of people across the European Union working on inventions that have been protected by patents. That patentability has stimulated investment to develop those inventions into products that the world wants to buy. What we are talking about here is a regime that is legitimately going to encourage invention in all fields. Part of the problem we have had in dealing with this is that a lot of the issues that have been raised have come from one particular direction of creativity: writing elements of computer programs. Actually, patents are about protecting a genuine invention, a new way of doing something, something that is - as this directive says - susceptible of industrial application. I would like to remind colleagues that when you apply for and are granted a patent it does not have to include all the details. In today's world almost every technical and industrial innovation requires some form of computer-aided activity. Why should we deny protection to people who are working on inventions in that field? The Commission has made a persuasive case, supported by a lot of research, that we need a consistent framework so as to ensure that people know that they can get patents for these types of invention. They will also know that they cannot get patents for trivial business process inventions that should not under any circumstances be patented, and will be discouraged from applying for them. We know this is difficult to do, which is why we have argued about the wording. That is why Mrs McCarthy has done such a good job as rapporteur on this directive. She has consistently seen the importance of this in a knowledge-driven economy and has led us in looking at ways of improving and making this work better. She has not allowed herself to be diverted by all the noise around her. I hope that you will support this directive, and that you will support the thrust of the Legal Affairs Committee's amendments. There will be some other amendments but I hope you will resist some of the complicated and abstruse concepts that have been put forward by some people which will make an inventor's life far harder. It is invention and creativity that we are here to support and nothing else. Berenguer Fuster (PSE). Mr President, this is a political chamber and I believe that as a political chamber the first question we should consider, as should the Commission, is why this proposal has caused so much commotion and so much reaction. It is not fair to discredit any person not agreeing with it and to say that there has been aggressive opposition on the part of lobby groups. Because, at least on the part of those who have been in contact with me, university teachers of information technology, experts in patents and industrial property and also representatives of small businesses, what I have heard, rather than aggression, has been concern; concern at the way things are progressing and the danger being faced in terms of the possibilities for inventions. The people who advocate this initiative tell us that the only intention is to unify practice on the part of the national patent offices, in a field in which there have recently been contradictory resolutions. And that is true; what is not true, or at least what is not certain, and please allow us to accept this intellectual doubt at least, Commissioner, is that this proposal for a Directive is going to resolve the problems which the intention is apparently to resolve. Because it is very easy to do so, the practice of the European Patent Office, in a break with what was the traditional approach of European law, has tended towards a practice very similar to that in United States law. All the honourable Members know, all the experts know, that European law demands that an invention must be of an industrial nature if it is to be patentable, which means that not only must the method be industrial, but also the result of the product must be industrial, while in US law it is sufficient for it to have a useful application. This has allowed certain innovations and certain patents of software programs. We therefore insist on this point. It makes no sense to say that with the report of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market and the Commission's proposal these problems are resolved, because they are resolved by means of the amendments approved in the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport and in the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy. Therefore, if the amendments such as those proposed by the Committee on Industry and the Committee on Culture are not approved, it will be very difficult for us to support this proposal. De Clercq (ELDR). Will we all still be able to use our computers in the future without having to pay patent rights to do so? This is the question that is occupying all our minds. What we do not want is the United States situation, one in which patents can be granted on simple computer languages or software. We are, however, less able to agree with each other when it comes to describing this. We also often lag behind reality; you just have to look at what is happening at the European Patent Office. We cannot therefore afford to postpone this any further and must seek proper clarification of what is patentable and in particular of what is not. Personally I think that the right balance has been found in the standpoint of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy and in the amendments put forward by my colleagues Mr Manders and Mrs Plooij. Any form of software is explicitly excluded from patenting. Only genuine inventions must be patentable. They must thus involve a worked-out technical process with industrial applications and not simply an idea or a language. The piece of technology that contains this new technical process must then be protected. Not the fact that you need a computer to use it. Fraisse (GUE/NGL). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, there are a number of things I do not understand. I am not sure, for example, that I understand the reasons for deciding to draft this directive. If this is simply a problem for the European Patent Office and for applications for patents, I believe that this is really quite a limited starting point. What is completely beyond me is that the European Commission, which is so concerned about preventing concentrations in industry, is proposing - if we are to believe a number of experts - support for industrial concentration. This appears to contradict the Commission's objectives. Nor do I understand the amnesia we are seeing here with regard to the disastrous directive on patenting life. No one knows how to implement this directive and its validity is universally questioned. Can one patent the cells of a leaf without patenting the leaf itself? The problem of software and of technical contributions is identical. The legal uncertainty we faced with regard to the directive on patenting life reappears in connection with the patenting of software, programmes and technical contributions. I am struggling to find the right words because the directive gives no clear definition of a technical contribution. In light of these uncertainties, I find it hard, Commissioner, to understand what is happening here. Mr Rocard referred to 6 000 years of history, but history has speeded up as rapidly in the field of biotechnologies as in those of software and computing. Are we going to be able to pursue these rapid developments when economists are predicting that we will have a number of problems to face? In the field of pharmaceuticals, we are told, it is easier to see what is an innovation and it is easier to determine what is covered by copyright or a patent. With regard to software, it is still extremely hard to tell. Publishers and teachers fear that this type of directive threatens the knowledge-based society, transparency and the circulation of information. I thought that the European Commission and Europe had made preventing such threats one of their aims. I do not understand what is going on here. Dhaene (Verts/ALE). Mr President, ladies and gentlemen, there has been heavy lobbying around this report because there is much at stake. I understand this very well and I share this concern. This directive, which is probably well-intentioned, is a threat to scores of small- and medium-sized enterprises in Europe who are at risk of losing their creativity as a result of all these patents. These small- and medium-sized enterprises are the avant-garde of the business sector. We must nurture these small- and medium-sized enterprises because they deliver innovation. This innovation enables us to maintain our position in the world market. We are against this directive because it represents over-regulation. The present protection offered by copyright is sufficient. We Greens are often reproached as being busybodies. Well, here is the proof that we are not. As a matter of fact, there is talk in the USA of toning down patent laws, which are regarded as counterproductive. So why should we have to approve an outdated law in Europe? Oreja Arburúa (PPE-DE). Mr President, I would firstly like to congratulate the rapporteur, Mrs McCarthy, and the rapporteur from our group, Mr Wuermeling, for the effort they have made to reach a consensus and, in the case of Mr Wuermeling, to explain the complicated proposal within our group. The protection of computer-implemented inventions by means of patents is not a new problem and it must be made clear, as other Members have said in this House, that there is no intention to establish rules allowing computer programs to be patented, but to extend the classic doctrine of patents to computer-implemented inventions. We want to apply the existing arrangements for patents to computer-implemented inventions. It is clear that we must expressly exclude, as certain amendments do, the patentability of inventions solely because they use a computer. With regard to the scope, I would like to focus on a very specific aspect: that of interoperability. Interoperability and communication between programmes should be excluded from the scope of this Directive. This aspect should be reviewed in a few years time. The exclusive use which the law allows holders of patents obliges the holder to explain their invention so that it may be comprehensible to an average expert in the field. I believe that in this case as well we must stress this aspect and oblige the person applying for a patent to sufficiently explain the object of that patent, though perhaps not until the publication of the source code, as Mr Harbour has said. That would be excessive. As I have said, it is especially important in this field to oblige applicants to describe their invention. Finally, many people have criticised this proposal and have said that it may harm small- and medium-sized businesses. However, what we are doing is applying traditional patent law to small- and medium-sized businesses, in the knowledge that patents have increased growth and have made it possible for all types of companies - including small ones - to carry out research and invest in new developments. We are competing today in a globalised market in which the United States and Japan develop many patents and inventions. We cannot be left behind and we must regulate here in Europe as well the possibility of registering computer-implemented inventions as patents. Ghilardotti (PSE). Mr President, I would also like to thank the rapporteur for her work because I feel that - as this morning's debate has confirmed - this is a very complex, sensitive issue. As has already been said, software plays an important role in countless industries; it is a basic form of creation and expression. Software is, in addition, a field of specialised engineering and a basic human activity, with more than ten million professional developers throughout the world and tens of millions of people creating software. Independent software developers and small businesses play a fundamental role in innovation in this area, above all in Europe. Europe is at the forefront of the culture of information technology: 71% of open source software developers work in Europe and only 13% in the US. Patents should not, therefore, permit the monopolisation of tools for the expression, creation, dissemination and exchange of information and knowledge, must not hold back the development of research and knowledge. The stakes are considerable because this is a matter of guaranteeing that research and innovation continue to be free and - according to the spirit of Lisbon - to stimulate economic growth based on knowledge, to bring about the stimulation of software-based innovation and inventions at all levels and to avoid production and trade monopolies for products that use the software. Thus, some fundamental points of the Commission proposal need to be modified and improved on, so that the regulation is a step towards clear, severe limitation of the conditions for patentability. A great deal has been said about technical contribution, industrial application, the meaning of computer-implemented invention; the conditions for the industrial use of an invention based on software filed for a patent must be extended to the product as well as the method. This is why Commissioner Bolkestein said that he is concerned that the amendments tabled in this House will be adopted, For my part, I have to say that I am concerned that, if they are not adopted, we will not be able to support the proposal on the table. Figueiredo (GUE/NGL). Mr President, our debate today is of the utmost importance not only for software developers in the European Union, but also for all those with an interest in knowledge. This is because, by proposing the patentability of computer-implemented inventions, the Commission is preparing the ground for the patentability of human knowledge. It goes without saying that human knowledge cannot become the birthright of large multinationals, which are almost synonymous with Microsoft in this case. We all know that this proposal for a directive responds neither to the economic, scientific and cultural challenges facing the software sector, nor to the imperative to promote innovation, technological development or the interests of SMEs. We know how important it is to maintain a supply of free software, and how important it is to give the public sector tools for developing a content and service industry, in order to protect the common interest. For that reason, and to give voice to the strong opposition of scientists and software publishers, this proposal for a directive must be rejected. I hope that this plenary will send a clear message by approving the proposal for a rejection, which I endorse and which was tabled by my group. Karas (PPE-DE). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, a directive which regulates the uniform application of the law by patent offices and patent tribunals is to be welcomed unreservedly in the interests of a well-functioning internal market and for the sake of avoiding distortions of competition. However, we must not forget that the development of new software must not be impeded, the position of SMEs must not be made more difficult, that we must create legal certainty, and that we want to prevent new distortions of competition. I took every letter and every discussion very seriously. Some fears are rooted in misinterpretations. Some points of criticism are based on American realities and not on the content of the directive. However, I do endorse some of the arguments. The European Patent Office is violating the laws between EPAT, the Member States and the European Patent Convention. The definition of 'technical contribution' is too vague. A clear distinction between technical and intellectual inventions is required. I therefore support some of the amendments and compromises proposed by my friend Mr Wuermeling and the rapporteur. I would like to thank my fellow Member Mrs Echerer for the large quantity of material that she supplied. I support some of the amendments proposed by my colleague Mrs Kauppi: Amendments Nos 107 and 108, which clearly define the term 'field of technology', Amendments Nos 112, 114 and 117, which make it clear that computer programs do not, in themselves, constitute patentable inventions, Amendment No 116 on the limits of patentability, and Mr Wuermeling's compromises in which reference is made to the current EPAT legal framework and there is a clarification to the effect that trivial inventions and business methods are not patentable. I hope that we can all live with these amendments. Sousa Pinto (PSE). Mr President, in the absence of a clear legal framework, the rise of the abusive and opportunistic exploitation of legal provisions designed to protect patents, with the aim of profiting from advances made in information technology to do business, constitutes an unacceptable way of privatising human knowledge. Privatising knowledge in a field which cannot, even in the broadest terms, be confused with that of technical and industrial inventions simply means creating new business opportunities. Progress in information technology results, by definition, in advances which are as a rule unpatented, or which cannot be patented by anyone in particular, being added to the sum of knowledge. The right to make a profit of those who are most assiduous in appropriating common property should not be protected by law, much less should their interests take precedence over the interests of the general public, the interests of the economic and scientific communities, and the interests of civilisation, in knowledge not being commercialised. The application of true software inventions, resulting from investments, to the process of production should, of course, be protected. There is a world of difference, however, between protecting these legitimate interests and using that protection as a pretext to patent software indiscriminately. The proposal on the table today, with the compromise amendments suggested by the Group of the Party of European Socialists, manages to reconcile these different concerns in an acceptable way. Niebler (PPE-DE). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I would also like to start by expressing my warm thanks to the rapporteur, Mrs McCarthy, and our shadow rapporteur. Ladies and gentlemen, do we really need this directive? Like many other Members, I too have received many worried letters expressing serious concerns about the Commission proposal. I have taken these concerns very seriously, because no one wants to stand in the way of innovation in Europe or impose additional burdens, especially on the small and medium-sized IT companies. After weighing up all the pros and cons of this directive, however, I am convinced that we will make the right decision tomorrow if we adopt this directive with the amendments proposed by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market and various other clarifications. We need this directive. It is simply designed to harmonise existing practice governing the granting of patents in Europe, and in this context, more stringent criteria are to be adopted, particularly for the granting of patents. I have a number of reasons for supporting the directive. Firstly, the directive will ensure that we do not end up with US conditions in the granting of patents. Simple business methods and pure software will not be patentable in Europe. The directive states this quite explicitly, and it is also prevented by the fact that patent protection for computer-implemented inventions requires a technical contribution. I am grateful to Commissioner Bolkestein for stating this quite explicitly again today, and would like to reiterate that we have no doubt about this. This House should also not act as if someone might interpret the report in a way which conflicts with the clear statement by the Commission and the proposed amendments, which are also very clear on this point. Secondly, the directive is not meant to protect trivial software. Patents on trivial software, such as progress bars, are a cause for concern and are not desirable. The directive also makes it clear that we do not want to grant patent protection to trivial software. I would ask you, in tomorrow's vote, to support the proposed amendments in which we clarify a number of points, but also to give your endorsement to Mrs McCarthy's report as a whole. Zrihen (PSE). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen. At a time when we want to encourage innovation, growth and competitiveness within the European Union, in the form of a simple legal harmonisation and clarification of the varying practices and interpretations in this area, this directive represents a real step backwards, a real change of approach in relation to the European Patent Convention and to the directive on software copyright, because it seeks to extend to the limit the possibilities of patenting this software. We should consequently reject this directive, because it contains too many vagaries. First of all, computers have become a crucial tool in transmitting ideas, thoughts and knowledge. Excessive private appropriation of this tool is, therefore, dangerous. Copyright is more suitable. Secondly, from the economic point of view, innovation in the field of software is often accomplished by SMEs or by independent researchers, for whom patenting is not a suitable instrument because it is too expensive, too involved and will create a legal nightmare. It has not been proven that protection will increase innovation, growth and competitiveness. Lastly, in the context of the economic rivalry that pits us against the United States, adopting this directive would allow some large corporations, which act as monopolies, to maintain their dominant position in the market. We shall, therefore, continue to wait for a directive drafted after a more detailed study has been undertaken into the economic effects on innovation, competition and intellectual property policy in this sector. Thyssen (PPE-DE). Mr President, Commissioner, if it were up to the EVP (Evangelical People's party), there would be no software patents at all, and if it were up to you, Commissioner, there would not be any either. This is how I understood it, after I received the proposal and after I read the existing legislation - and the innumerable letters we have all been receiving - more than once. Many people in our group support the starting points and the objectives in the Commission's proposal. Commissioner, I hope that you will be able to support a number of amendments which have been submitted on behalf of our group and which - building on Mrs McCarthy's report and the report by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market - define matters more clearly and put more flesh on the bones of the monitoring task. I do not believe the assertions that are persistently doing the rounds that this proposal would be a bad thing for small- and medium-sized enterprises. More legal certainty and uniform application of the legal rules in the internal market are things small- and medium-sized enterprises have a particular need of. In my view, small- and medium-sized enterprises do not have a specific problem with this directive, but they do have a general problem with the patent system as such. Much of the criticism in the letters boils down to that. This is true both when they enjoy the protection of a patent themselves and when they have to deal with the patent rights of others. Hence my question, Commissioner, as to whether you and your administration could not think creatively about how we can achieve a European approach that will enable small- and medium-sized enterprises to improve their position in patent land. I have not submitted an amendment on this as I think that this text is not an appropriate place for this from a legal point of view. I do, however, think that it is important enough to make this suggestion now from a political point of view, and I would therefore appreciate it very much if you could give me an answer. Paasilinna (PSE). Mr President, I would like to thank the rapporteur. If we try to complicate the work of the open-source community, software houses, those toiling away on their own and small associations by extending patentability, we shall be destroying the whole basis of the information society. Innovations that benefit all of us, such as Linux, show just how big an issue this is: it is about narrowing the digital divide. Of course, copyright already protects software codes. Software patents have their downside in that designers can by no means always know they are infringing patents and may indeed become liable for damages on a huge scale. The limits of patentability must be defined in such a way that programs, algorithms and business methods are, as such, precluded from patentability, and so that patents may not be used to hinder competition. We support small-scale entrepreneurship in this sector. De Rossa (PSE). Mr President, this is one of those areas where those of us who are neither legally nor technically expert address debates of this kind with our fingers crossed behind our backs, hoping that we are getting it right. I say that particularly in relation to this debate because so many hundreds of thousands of livelihoods depend on this Parliament and the Commission getting this issue right. There are very few absolutes in this debate. Perhaps the Commission is right to some extent, and perhaps Parliament is also right to some extent. What is absolutely certain is that doing nothing is not an option; we cannot allow the current situation to continue as it is. Therefore, I hope that the Commissioner can find a way to accept many of the excellent amendments that Mrs McCarthy has brought forward. The rapporteur has done tremendous work in teasing out the issues and presenting, certainly within my group, a very clear position. She has made every effort to find a consensus position. It is important that we ensure that the open-source area is encouraged and that the whole IT industry is maintained in a vibrant and innovative way. However, it is not right that we should allow the current legal uncertainty to continue. Bolkestein . Mr President, since there are many amendments, I do not propose to go through them all one by one, indicating the Commission's response. With your permission I should like to provide you with a list of the amendments by number, showing which of them the Commission can accept, which we cannot accept and which we could accept with suitable rewording President. Thank you very much, Commissioner. Our rapporteur wishes to add a few words. McCarthy (PSE) Mr President, I did not want to make this point during my speech, but it is necessary that it should be made. In the ten years that I have been an MEP I have never encountered such a personal, aggressive and abusive campaign as I have with this particular directive. I have been bullied and harassed by lobbyists. My staff have been bullied to the extent that one of them had to take days off with a stress-related illness. I am now asking you, Mr President, to ensure that you conduct the vote tomorrow in an orderly way, to ensure that Parliament and its Members are permitted to vote as they are empowered to do by their democratic mandate to draft and make legislation. President. The debate is closed. The vote will take place tomorrow at 12 noon. Kauppi (PPE-DE) The proposal for a directive on the patentability of computer-implemented inventions must have aroused more passion than any other matter debated in Parliament in recent times. From the outset my opinion of the directive has been critical. I do not, however, object to it totally, as I think it is good that the present confused situation regarding conditions for granting software patents is to be clarified. At present, with the regulations being so unclear, the decisions taken by national patent offices and the European Patent Office may well have been very different, and therefore common European rules could be needed. There have to be quite a number of amendments made to the report, however, before it can be adopted. The amendments I have proposed would make the directive less harmful to independent software developers and small- and medium-sized companies. My main arguments are as follows: In its present form the directive could significantly harm independent software developers and European small- and medium-sized software houses, which may find it impossible to survive in the 'patents jungle' of the great software giants. Patent processing times are very long and application is expensive. That is why they could slow down and even obstruct the development of the European software sector, dependent as it is on innovation and speedy reaction. Software interoperability and communications should, furthermore, be possible without huge licence fees. I am in favour of open interfaces. Algorithms, business prototypes and computer programs should not be patentable as such. One of the main purposes of granting patents has always been to make society aware of the existence of inventions. Patents on computer-implemented inventions are virtually useless as data sources if the source code is not published. In the United States of America the source code is published in the patent application in the case of most software patents, which is established business practice in the industry. This should also be possible in Europe. I hope that tomorrow's vote will have a favourable outcome and that as many of my fellow Members as possible will show their support for a creative and innovative European software industry. President. The next item is the vote. Report (A5-0309/2003) by Klaus-Heiner Lehne, on behalf of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, on the request for defence of parliamentary immunity and privileges submitted by Jannis Sakellariou (2003/2023 (IMM)) (Parliament adopted the text) Report (A5-0283/2003) by Gianfranco Dell'Alba, on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, on insertion of a new Rule 29a in Parliament's Rules of Procedure: activities and legal situation of the political groups (2003/2114 (REG)) (Parliament adopted the text) Report (A5-0285/2003) by Göran Färm, on behalf of the Committee on Budgets, on the Draft Amending Budget N° 4/2003 of the European Union for the financial year 2003, Section III - Commission (SEC(2003) 626 - C5-0339/2003 - 2003/2113(BUD)) (Parliament adopted the text) Report (A5-0288/2003) by Carlos Coelho, on behalf of the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, 1. on the initiative by the Hellenic Republic on a Council Decision on procedures for amending the Sirene Manual (7180/2003 - C5-0149/2003 - 2003/0808(CNS)) 2. on the initiative by the Hellenic Republic on a Council Regulation on procedures for amending the Sirene Manual (7179/2003 - C5-0148/2003 - 2003/0807(CNS)) Before the vote: Coelho (PPE-DE) Mr President, ladies and gentlemen, the report on which we are about to vote is not what it appears to be. What it appears to be is a set of amendments to the Sirene Manual, which regulates the exchange of information between Member States in relation to the Schengen Information System. Underlying this vote, however, is something a little more complex. This Parliament was initially asked to express an opinion on two initiatives, but was refused access to the relevant documentation, the Sirene Manual. At a meeting of the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, the Greek Presidency promised to grant that access so that we could express our opinion. The Council agreed to nothing of the sort. The Presidency gave in and the ban remained in place. The Council eventually agreed to reveal in committee the nature of the contents of the classified documents. On the basis of that information, I proposed the report which will be put to the vote today, approving the two initiatives with amendments. My committee accepted that proposal. By voting in favour, however, we are sending a political message to the Council, a message of good faith and collaboration, but also a message saying that it is time to stop playing hide-and-seek with the European Parliament. The Council has delayed opening talks with Parliament on how to deal with classified documents within the area of freedom, security and justice. This situation cannot continue. This type of information is usually available for Council work, but is not passed on to us in Parliament. There are other cases, too, in which information regarding a Member State is not passed on until the Member State in question decides that the information should no longer remain classified. If we are to prevent these situations from reoccurring, clear rules should be drawn up on dealing with classified documents in the legislative area, laying down an appropriate level of security and accepted by all the interested parties. That is the message we are sending the Council through this report. Schmidt, Olle (ELDR) Mr President, I propose that we now vote on the draft legislative resolution, to confirm the rejection of the Austrian initiative. President. Therefore we will vote on the legislative resolution, the adoption of which will close the procedure. (Parliament adopted the legislative resolution) Recommendation (A5-0307/2003) by the Committee on Economic and Monetary Affairs, on the appointment of Mr Jean-Claude Trichet as President of the European Central Bank (10893/2003 - C5-0332/2003 - 2003/0819(CNS) (Rapporteur: Christa Randzio-Plath) (Parliament adopted the text) Report (A5-00282/2003) by Harald Ettl, on behalf of the Committee on Employment and Social Affairs, on the Commission's communication on 'Progress on the implementation of the Joint Assessment Papers on employment policies in candidate countries' COM(2003) 37 - (2003/2105(INI)) (Parliament adopted the text) Report (A5-0295/2003) by Peter Michael Mombaur, on behalf of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, on the proposal for a directive of the European Parliament and the Council concerning measures to safeguard security of natural gas supply (COM (2002) 488 - C5-0449/2002 - 2002/0220(COD)) (Parliament adopted the legislative resolution) Report (A5-0297/2003) by Hans Karlsson, on behalf of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, on the proposal for a European Parliament and Council directive concerning the alignment of measures with regard to security of supply for petroleum products (COM(2002) 488 - C5-0448/2002 - 2002/0219(COD)) (Parliament rejected the Commission proposal) President. We must now ask the Commission if it intends to withdraw its proposal. Bolkestein . Mr President, I shall certainly report this to my colleague, Mrs de Palacio, and ask the Commission to act accordingly. President. Commissioner, I am afraid we need the answer now, so that we can complete this part of the voting procedure. Parliament has rejected the Commission proposal. I assume that for the moment the Commission is going to maintain its text. Bolkestein . Mr President, I am informed by people who are competent in this matter that, according to the framework agreement, I should refer to my colleagues and after that I shall of course inform Parliament correspondingly. Chichester (PPE-DE). Mr President, perhaps I can assist the Commissioner here. Last night Commissioner de Palacio gave the House an assurance that if the proposal were to be rejected, she would not seek to reintroduce it. Bolkestein . Mr President, this Commissioner is always grateful for any assistance he is given. I can assure you that it happens very infrequently! (Laughter) I would not wish to deny the truth of the statement that has just been made. Once again, I assume that matters will develop as indicated by the honourable Member. President. Colleagues, under the circumstances I propose that we refer this matter back to committee. (Parliament agreed to the proposal) Report (A5-0293/2003) by Hans Karlsson, on behalf of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, on the proposal for a Council directive on repealing Council Directives 68/414/EEC and 98/93/EC imposing an obligation on Member States of the EEC to maintain minimum stocks of crude oil and/or petroleum products, and Council Directive 73/238/EEC on measures to mitigate the effects of difficulties in the supply of crude oil and petroleum products (COM(2002) 488 - C5-0489/2002 - 2002/0221(CNS)) Before the vote: Karlsson (PSE) Mr President, as a consequence of our previous decision to reject the proposal for a directive, I believe that we should not vote on the following report because it is about cancelling the previous directives. President. As these two reports are closely linked I believe that we should follow the rapporteur's advice and refer this back to committee as well. (Parliament agreed to the proposal) Report (A5-0236/2003) by Luis Berenguer Fuster, on behalf of the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, on the proposal for a Council regulation amending Regulation (EC) No 40/94 on the Community trade mark (COM(2002) 767 - C5-0009/2003 - 2002/0308(CNS)) Before the vote: Berenguer Fuster (PSE) Mr President, I do not know whether the procedure would be appropriate, but in Amendment No 3, relating to paragraph 5 of Article 8, there has been an error on presentation. If we take account of the justification for the amendment, which is aimed at increasing legal certainty and protection of holders of earlier trade marks or geographical indications, on drawing up the text, earlier trade marks have been mentioned on five occasions and on only one occasion are earlier Community geographical indications mentioned. I would therefore like, if possible, to introduce an oral amendment now, to the effect that each time the text of this Amendment No 3 mentions an earlier trade mark, it is followed by 'or Community geographical indication', because that was the purpose of the amendment, but for some mysterious reason, caused by printing gremlins or I am not sure who, Mr President, it has not been included. President. We now continue with the vote. Report (A5-0278/2003) by Dirk Sterckx, on behalf of the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism, on improving safety at sea in response to the Prestige accident (2003/2066(INI)) Before the vote on Amendment No 11: Sterckx (ELDR) Mr President, Amendment No 11 concerns a temporary committee. It is an amendment which I submitted myself, because although the two main groups had submitted a proposal for a temporary committee, there was no agreement on the content. I am trying to keep out of a political discussion that is taking place in one of the Member States of the European Union. I have always tried to do so, and I am now trying to do so again. Hence this oral amendment, which I think should combine various proposals better. I will read it out in English as that is the language in which the amendment was drawn up. President. Are there any objections to that oral amendment? Hatzidakis (PPE-DE). Mr President, I should like to thank Mr Sterckx for his initiative and to say that I regret the stand being adopted by the socialists. Obviously, we shall return to vote on his initial amendment which, I am sorry to say, contradicts Article 193 of the Treaty and Rule 151 of our Rules of Procedure, because it basically makes provision for a covert committee of inquiry. Consequently, I think that we are voting for something which contradicts the Treaties and the Rules of Procedure. (The President cut off the speaker) President. Mr Hatzidakis, that was not a point of order. It is quite clear that more than 32 Members objected to the oral amendment. It is therefore not accepted. Before the vote on Amendment No 3: Sterckx (ELDR) , rapporteur. (NL) Mr President, on the basis of previous information I had written that there was still 13 000 tonnes on board the wreck. Yesterday I spoke to the people who are trying to bring this oil up to the surface, and they told me that there was still 14 000 tonnes in the wreck. I would therefore like to amend these two figures. Marchiani (UEN) . (FR) Inserting new provisions on the legal position of political groups constitutes the umpteenth time that these groups have been recognised. In principle, there is no reason why the statute of the political groups in the European Parliament needs to be enhanced any further, although one can condemn the desire that has been expressed in recent years to eliminate any form of national representation in the Chamber, which would only lead to a highly partisan form of representation. Nevertheless, let us not go too far by making Parliament the seat of a future 'government of the parties'. The influence exerted by the major political groups in this Parliament is already very - or even too - large; it should not in future become a kind of monopoly, which would be inimical to pluralism. We have recently seen disturbing abuses committed by certain groups that are in a dominant political position, mainly due to their federalist ideology. I am thinking here of the dissolution of the TDI Group, which was an extremely serious political act given that even Member States no longer ban political parties! There should be no more shifts of this type. I am concerned, however, when I see that the proposed text gives further consideration to this idea, which threatens people's freedoms. Let us show some moderation! Berthu (NI) . (FR) Austria, using the right of initiative that Member States still have in the field of immigration policy, has just submitted a useful proposal: to draw up a list of European countries considered to be safe in terms of their respect for human rights in order to determine whether to allow them to examine applications for asylum lodged in a Member State by persons that have passed through their territory first. This measure appears to simplify matters, to be common sense, to match the need for closer cooperation between European countries in light of the influx of refugees of all sorts. This Austrian initiative, which we supported, has not been fortunate enough to meet with the favour of the European Parliament which, in rejecting it, invoked various legal grounds, all of which are quite specious. One of the reasons given is that this text would anticipate a future, broader directive on asylum procedures. The real reason is quite different. As we can see from the explanatory statement, the European Parliament is clinging to a narrow interpretation of the Geneva Convention, which was founded on the principle of 'non-refoulement'. This principle is absolute and without shades of meaning or conditions. It is this narrow interpretation that must be called into question if we genuinely want to address asylum-related issues. Bordes, Cauquil and Laguiller (GUE/NGL) . (FR) We have voted against this initiative of the Republic of Austria, which advocates a particularly restrictive application of the right of asylum. As to the Schmidt report, we do not support its call to 'arrive at a solution to the issue of safe third States'. Indeed, we believe that it is not a question of drawing up a slightly longer list of States whose decision to grant the right of asylum would be acceptable to the European Union. The right of asylum must be unrestricted. We also reject any restrictive application with regard to the 'Geneva Convention and the principle of non-refoulement'. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) The Republic of Austria's initiative, motivated by a need to respond to 'a dramatic increase in asylum applicants' in that country, 'contrary to the European trend', fits into the logic of building 'Fortress Europe'. The initiative aimed to produce a list of third countries which qualify as safe for the purpose of taking the responsibility for examining an application for asylum, on the assumption that the country responsible for studying an application was the country where the applicant entered the Union. Of the countries on the proposed list, Switzerland is the only non-EU Member State and non-Schengen country. It can therefore be deduced that Austria's immediate targets were the EU candidate countries with which it shares a border. As the rapporteur points out, however, there is a fundamental principle at stake here, namely that the Geneva Convention allows any applicant for asylum to have his or her case individually examined. Even if a list of 'safe third states' could be established, therefore, an application for asylum could not be automatically rejected because of the provisions of the Geneva Convention. Besides, in accordance with the principle of subsidiarity, a regulation would not be the right instrument to use in relation to such a vital aspect of the sovereignty of the Member States. Krivine and Vachetta (GUE/NGL) The reasons for rejecting the Austrian initiative are more fundamental than those relating to the rapporteur's recitals. Basically, the concept of 'safe third States' runs counter to the international obligations arising from the 1951 Geneva Convention. This is most striking in the case of gypsies fleeing the racism and discrimination that they suffer in countries such as Romania or Slovakia - States that the EU considers to be 'safe'. As the rapporteur acknowledges: 'Even if a list of safe third states were to be established, an application for asylum cannot be automatically rejected, as this would override the Geneva Convention'. Declaring that a request for asylum is 'clearly unfounded' is already common practice. The list of 'safe States' will be used as a pretext for further encouraging a hasty examination and the systematic rejection of requests. The idea of keeping refugees in their regions of origin breaches the principle of non-refoulement. This is refoulement by another name. In France, the Villepin law calls this 'internal asylum'! This means choosing refugee camps over welcoming refugees. The Austrian initiative must be rejected on the grounds that it authorises attacks on the right of asylum in Europe and anticipates the way in which, in the context of drafting European legislation, the Member States intend to abandon any consideration of the right of asylum and of the Geneva Convention. Ribeiro e Castro (UEN) . (PT) I support the rapporteur's arguments, since I believe that the scope of the Austrian initiative is indeed limited. The rapporteur observes that this regulation would only apply to Switzerland, which is clearly insufficient justification for drawing up such a legal instrument. At the same time, the inflexible nature of the proposal makes no provision for mechanisms allowing the list of 'safe states' to be revised and countries added or removed. That might lead to the proposed system being paralysed ab initio, without any benefits flowing from it, either for those making asylum applications or for those implementing the law. The rapporteur notes that underlying this Austrian proposal is the problem of a 'dramatic increase' in applications for asylum in that country, which is regrettable. Here, however, is where I part company with the rapporteur, since I have to say that I consider it normal and even positive for a Member State to try to exercise its rights and solve its specific problems even if, at times, this might breach the abstract principle of 'Community interest', which is very often elusive when it comes to security and justice. I also support the rapporteur's contention that the concept of safe third European states should not be targeted by a separate regulation, but should rather be dealt with as part of the comprehensive approach established by the framework of the Directive on asylum policy. Fatuzzo (PPE-DE). I was at the Campione d'Italia casino, a distinguished casino which is well-known in Europe. At a table, a little set apart, the governors of the fifteen national banks of the European Union were playing cards, and with them was Mr Trichet, candidate and now elected President of the European Central Bank. Mr Trichet was very young, whilst the fifteen governors were elderly, not only did they have white hair, but they were genuinely weary: they were pensioners. I asked myself then whether this vision that I had was not a warning sign. What is there for the national banks to do when there is a Central European Bank? What is there for the national governors to do? Would it not be good if they went and had a rest, if they retired? Berthu (NI) . (FR) We have voted against the appointment of Jean-Claude Trichet as president of the European Central Bank because during his hearing he expressed no desire for there to be any political reorientation given the semi-stagnation in which the heart of the Eurozone is currently plunged. Instead, he stressed that there is no recession in the strict sense of the word, which is true, and that the Eurozone's key interest rates are ' the lowest for fifty years', which is also true. His implicit message was that he could not, in his capacity of president of the ECB, do much more than that. He is not completely wrong, moreover: the slowdown currently enveloping France and Germany probably cannot be corrected by the tools of traditional monetary policy, because this is the result partially of the single currency - a rigid framework applied in a uniform way to economies that are quite different. In light of this situation, the room for manoeuvre available to the President of the ECB is perhaps limited. Is entrapping one of the very people responsible for inventing the Maastricht Treaty, however, not a fitting punishment for history to mete out? Bordes, Cauquil and Laguiller (GUE/NGL) . (FR) We have voted against 'the appointment of Jean-Claude Trichet as president of the European Central Bank' partly because of the institution but also because of the man himself. The ECB is responsible, in the field of money and credit, for applying a policy which is entirely favourable to employers in the European Union and, consequently, entirely unfavourable to the working classes. We oppose the very purpose of this institution, whoever is in charge of it. Nor, however, did we want to let the man himself off. Before being nominated for this position, Jean-Claude Trichet was the governor of the Banque de France. In this capacity, he is responsible for a 'restructuring' plan at this bank that has resulted in half of the branches being closed and the loss of over 2 000 jobs, in other words more than a quarter of the bank's staff. A man who is happy to carry out such jobs deserves no more support than the institution whose reins he is about to take over. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) Predictably, Mr Trichet, President-Elect of the European Central Bank (ECB), has reaffirmed and reinforced the EU's current economic 'triangle', based on price stability, the Stability Pact, and the 'Lisbon strategy', despite the increasingly obvious incompatibility of this 'triangle' with economic growth and employment. In his answers to the questionnaire, Mr Trichet reaffirms that price stability is a prerequisite for growth, 'by limiting the rise in unit production costs' - in other words, through wage restraint, reductions in real wages and increases in productivity, but only for employers, in this case. Mr Trichet also mentions the consensus among EU governments on the 'Lisbon strategy', and the need to emphasise the approach based on structural reforms, by which he means liberalisation, increasing the flexibility of the labour market and gradually privatising pensions. Finally, he reaffirms the Stability Pact's 3% threshold, claiming that no government has called for it to be altered and that the Commission has shown it to be essential. This is rather ironic, given that France is about to fail, for the third year in a row, to comply with that very requirement. Mr Trichet also supports amendments to the ECB's voting procedures, which fundamentally distance countries like Portugal from the financial decision-making process. That is why we voted against this report. Krivine and Vachetta (GUE/NGL) . (FR) We have voted against the appointment of Jean-Claude Trichet as president of the European Central Bank, because for fifteen years he has embodied the doctrine known as 'competitive disinflation', which has inspired the neoliberal policies that have been implemented in our countries. It is under his influence that salaries were frozen in order to allow an increasing share of the wealth generated to be channelled into financial profit. This policy has stifled growth and stimulated the rise in mass unemployment. We do not, therefore, want to see this disastrous dogmatism transferred to the European level. We are not making this an issue of personality, however: we would probably vote against any other candidate, because it is the concept of the European Central Bank itself that we dispute on two key points. An institution of this nature should not be given a needlessly rigid target of 2% for inflation, which blindly prioritises finance over employment. The ECB should also be placed under genuine democratic control that goes further than the caricature of democracy that consists, as it does today, of voting for full powers to be given to a man over whom we will henceforth have no control whatsoever. Meijer (GUE/NGL) . (NL) Today we have to choose a new president of the European Central Bank, but there is not really any choice at all. From the outset the intention was for the bank to be located in Germany with a Frenchman at the helm. As the Dutchman Wim Duisenberg had done the groundwork for the ECB, he was ultimately given the presidency for a short time. It was known when he was appointed that a compromise had been reached in which the eight-year term would be shared between Mr Duisenberg and Mr Trichet. Mr Trichet was thus assured of this post, albeit for only half the period, from the start. That threatened to go awry when it looked as if Mr Trichet was going to go to prison. It has now been suggested that he be given a further period of eight years. As an argument in favour of his appointment it is now being said that, unlike the government in his country, he will adhere strictly to the 3% ceiling for national budget deficits in the Stability Pact. That ceiling is turning into a recipe for disaster. Large Member States are not managing to achieve it; poor Member States will certainly not be able to. In the Netherlands, which is adhering to it, everything that is valuable is being cut back to nothing. Against this background I see no reason whatsoever to approve the candidature of Mr Trichet. Pasqua (UEN) . (FR) The appointment of the next president of the European Central Bank is an act of the utmost importance because, in addition to the personality of the candidate, it is also, and above all, on monetary policy that we should comment. In the event, although I am clearly pleased that a Frenchman is soon to become president of the ECB, I cannot avoid the fact that Mr Trichet, for he is the person we are discussing, embodies a strict budgetary orthodoxy and demands that this be implemented. Mr Trichet put this quite bluntly during his hearing with the Committee on Economic and Monetary Affairs: come hell or high water, he intends to continue the approach he has inherited from Mr Duisenberg, in other words, a form of monetarism that is as rigid as it is inappropriate. This decision should not be endorsed, however. At a time when many Member States are unable to comply with a Stability Pact, the limitations of which appear, in the current situation, to be completely out of step with the harsh realities of the economic climate, I cannot sanction the appointment of a candidate who is clearly afflicted by the same disease: autism. Purvis (PPE-DE) . I voted in favour of confirming Mr Trichet as President of the European Central Bank because it is in my country's and my constituents' interest that the ECB be well managed and that the euro succeed as a currency. The euro zone is by far the most important destination for Scottish exports and source of our imports and tourists. I am adequately persuaded by Mr Trichet's reputation, and by the way he responded to the questions in the Committee on Economic and Monetary Affairs, that he will maintain the stability of the euro. He will also maintain the requisite pressure on the Member States to pursue prudent financial policies and to reform their social structures in order to foster economic growth and development. This is what matters to Scotland. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) Unemployment is one of the main problems facing the candidate countries. In six of the 12 candidate countries, unemployment exceeds 10%, leading to social exclusion and poverty. Economic and monetary policies promoting economic growth and employment are needed, therefore, and should be driven by the public and cooperative sectors. This unemployment can be blamed on the rapid destruction of planned economies, linked to waves of privatisation and the complete opening-up of markets, which have caused severe disruption not only of economic activity but also of public services themselves, in particular in the field of social security. This very transformation is confirmed in the report's explanatory statement, where it is said to have 'further increased the proportion of the population who are threatened with poverty' and caused the rise of 'employment on insecure terms, e.g. on a temporary ? basis'. This Commission communication, then, aims to transpose the European Employment Strategy, in its 'post-Lisbon strategy' form, to the candidate countries. The latter do not appear to require greater occupational flexibility and mobility. Once again, the solution lies in a thorough revision of the EU's entrenched neoliberal economic and monetary policies. The EU's efforts to achieve economic and social cohesion should be redoubled. Ribeiro e Castro (UEN) . (PT) I voted in favour of this report on the Commission's communication on the progress made by the candidate countries in relation to their respective employment policies. Its aim is to ensure that the candidate countries define employment policies which prepare them for EU membership. As we know, employment, employment policies and their coordination constitute one of the main challenges facing the EU today. Above all, it is one of the demands of the people of Europe. The Lisbon strategy, indeed, defined the challenge of creating more and better jobs as essential to promoting truly humane progress, concerned not only with questions of economic growth, but also with the individual fulfilment of its citizens. Among the central messages of the European Commission's communication, I would emphasise those which lay particular emphasis on the strategic significance of education and training, from basic level up to the increasingly important lifelong learning. Lastly, I would also like to mention the importance attached to special programmes on equal treatment for disabled people and provisions to promote equal opportunities. These measures make it possible to reconcile family life with a professional career. Fatuzzo (PPE-DE). Mr President, I invited the supporters, the fans, and the enthusiasts of my explanations of vote for dinner. There were more than 300 of them. In the kitchen, Mr Fatuzzo was preparing the meal: spaghetti with garlic, olive oil and chilli. What a wonderful aroma there was, Mr President! Right at that moment, however, the gas ran out and there could be no more cooking. That was a bit of a problem, and I wondered what would happen if there was no gas across the European Union. The Mombauer report is therefore welcome and I voted in favour of it for this very reason. Who knows how Europe would be affected, when it took so little to spoil a meal! Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) The Commission's proposal aims to implement natural gas supply measures, in the wake of recent crises or impending crises, particularly as a result of the United States' attacks on countries like Iraq. There are so many relevant issues here that it is impossible to deal with all of them in this speech. The Commission even attempts to appropriate the right to intervene in the workings of Member States, an ambition quashed by Parliament, thus ensuring that the Member States retain their prerogatives in this area and in relation to their international obligations. As researchers suggest, the substance of these documents is not explicit but implied, the point being that world oil production has more or less peaked, or even passed its peak, and that although natural gas production may indeed continue to rise, it will peak in about 25 years at best. Both face inevitable decline. In view of these facts, the establishment of a European Observation System for supply of hydrocarbons, charged with solving this key problem, could make a contribution, in particular, to our knowledge of the state of world stocks and to essential research into other energy sources, such as renewable ones. Ribeiro e Castro (UEN) . (PT) As in the case of the concerns addressed by the Karlsson reports, which deal with a different set of substances, there can be no doubt that it would also be beneficial to begin aligning measures on securing natural gas supplies. The enforced harmonisation proposed by the European Commission is an altogether different matter. This harmonisation finds its highest expression in a power which the Commission would like to claim for itself: 'shall closely monitor the degree of new gas supply import contracts from non-EU countries' (Article 6(1) of the proposal). Regrettably, the Commission's proposal is based on the assumption that, in a competitive market, security of supply cannot be entrusted to the sector responsible, an argument it takes too far. For my part, I agree with the rapporteur that market operators - businesses and Member States, in other words - are perfectly capable of safeguarding security of supply. Recent studies confirm this. For that reason, I was forced to abstain. I feel that the European Commission should respect the legal nature of the proposed legislation - a directive - and, therefore, suggest general minimum safeguards and precautions, which could then be adopted by the Member States and operators in this sector, with enough flexibility to accommodate the specific circumstances of each country, and with the political freedom to enact concrete legislation in that framework. Fatuzzo (PPE-DE). I was in my car - a Renault Scenic - taking a pleasure trip in the company of Miss Italy, that is the most beautiful woman in Italy, Miss France, that is the most beautiful woman in France, and Miss Spain, the most beautiful woman in Spain. We were going to Madrid, where I took part recently in a meeting of the Group of the European People's Party (Christian Democrats) and European Democrats, for a night on the town alla spagnola. However, Mr President, at the height of the evening, we ran out of petrol. Again, I thought: 'a bit of a problem this lack of petrol and petroleum. What would have happened to the European Union if we had not thought - with the Karlsson report - of securing petroleum supply? There would have been a real problem!' As a result, I voted for the motion. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) As in the Mombaur report on natural gas supply, the substance of this report too may be found not in its explicit concerns but in the underlying ones, namely in the fact that world petroleum production has more or less reached or even already passed its peak, and natural gas production will go the same way in time. The report suggests various measures, which amount to a set of palliative steps. This approach does not get to the heart of the matter or tackle the larger problem, which is our falling capacity to produce petroleum. While the European Parliament's proposed Amendments Nos 2 and 5 point to the need to reduce the demand for petroleum, mentioning renewable energy sources, researchers claim that what is actually needed is a reduction in supply over time. Various researchers claim that there is a need to bring demand into line with supply capacity, to restrain demand according to the rate at which the resource is being exhausted, thereby avoiding any imbalance. Saying that demand 'must' be diversified and reduced is not enough. We need to find an objective basis to substantiate that reduction. A target for reducing consumption, something similar to Kyoto - not made into a mystery or a big deal - is a most essential and pressing requirement. Ribeiro e Castro (UEN) . (PT) I voted in favour of the proposal for an amendment whose approval by a majority meant that the European Commission's proposal was rejected. This really was the best solution, and will spare us a great deal of inconvenience and conflict. It is not so much that I opposed the overall aims set out in the proposal, which do in fact respond to serious current concerns. The problem, however, is that the European Commission was using those concerns to mask an attempt almost to assert its right to interfere directly in managing the Member States' energy resources and to nurture a desire to affect the market on its own account. True, the rapporteur nevertheless attempted to introduce some 'damage limitation': he proposed more realistic transition periods (2007), he left it to the Member States to decide what percentage of stocks should be held by private or public bodies, and he removed the right to intervene if prices rise significantly (that right will apply only during supply crises). After everything that happened in the specialist Parliamentary committee, however, and after the various proposed amendments were tabled, stiffening opposition to the Commission's ambitions still further, this was a predictable outcome, and a fortunate one, particularly if the principle of subsidiarity is to be respected. Vlasto (PPE-DE) . (FR) I have tabled an amendment calling for the European Commission's proposal concerning the alignment of measures with regard to security of supply for petroleum products to be rejected. I do not believe that this proposal would provide an appropriate or effective response in the event of an oil crisis. Increasing the level of minimum stocks from 90 to 120 days would be an expensive measure to put in place in many States, due to the current inadequacy of stock infrastructures in the Union. Furthermore, increasing the level of these stocks would not make a difference significant enough to give the Union a greater influence over the oil markets than the producer countries. Lastly, setting up public oil stock bodies would impose substantial costs on the Member States whereas the European Commission would increase its intervention capacity for managing these stocks. Such an approach, which deprives States of their powers in the field of managing energy supply is, therefore, unacceptable. In rejecting this text, we have rejected an idea that wrongly appeared to be a good one, based on solutions that were both simplistic and ineffectual. Bordes, Cauquil and Laguiller (GUE/NGL) . (FR) Whatever nationalists of all hues might think, it makes more sense to establish energy reserves at the level of the entire Union than at the level of each small- and medium-sized Member State that comprises it. So why do we need to build up stocks? According to the authors of the report themselves, it is not to protect against any type of natural disaster that would cut off supply routes but 'more importantly, the economic risks due to market instability'. The Union must, therefore, protect itself against the consequences of the economic system on which its very existence is founded. We will consequently take no part in this debate which is for those who worship the market economy. We do not worship at that altar. Ribeiro e Castro (UEN) . (PT) I am glad that this report met the fate it did, after the European Commission proposal addressed by the other Karlsson report was rejected. I hope that the decision in plenary to refer the matter back to the specialist Parliamentary committee will allow for improvements to the text of the proposal for a directive. It will need to become more realistic if this legislative process is to continue. It is particularly important to consider the grave economic and financial repercussions of increasing the level of minimum stocks from 90 to 120 days, which would entail intolerable or unjustifiable management costs for various Member States. The best strategy might perhaps be to leave this matter as it stands today and concentrate above all on promoting real mechanisms for linking stocks together, for encouraging a community of interest and connections between European energy networks. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) This consultation procedure, which aims to amend Regulation (EC) No 40/94 on the Community trade mark, may seem unimportant. That, however, is not the case. There is in fact a relationship here between Community trade marks and designations of origin or geographical indications, which brings to mind the case of Limiano cheese, from Ponte de Lima, and even the question of wines. That is why Amendments Nos 1 and 2 in this report are dangerous. Although he states that a commercial trade mark may in no event be at the same time a geographical indication or designation of origin, the rapporteur also says that the indication or designation may be included in the trademark when the products covered have the right to bear it. The problem with this is that it may lead to trade protection for trade marks belonging to a titular holder, usually a company, thus threatening the designation of origin, as in the case of Limiano cheese. That is why we abstained from the vote. Fatuzzo (PPE-DE). Excuse me, Mr President, but I feel unwell here because of the shouting and the noise from the very large number of Members present, who are always attentive but this time chattering rather. Well, I was on an aeroplane from Brussels going I do not know where. I saw many passengers in first class being served copious, tasty, delicious repasts: champagne, beautiful hostesses and stewards serving them, armchairs, comfort ? A dream, Mr President. I approached them and asked them who they were to be travelling in such luxury on the plane. 'Ah' was the response, 'we are illegal immigrants and we are on this plane because we are being sent back to where we came from. We are treated so well on the aeroplane, though, we like it so much, that we keep coming back and we keep being sent back to our country of origin.' It was a dream, Mr President, because things are much less refined in reality; but it is good to take care of the comfort of illegal immigrants too when they are being returned by air to their state of origin. Berthu (NI) . (FR) We have supported Mr Kirkhope's report on the German initiative to increase cooperation between Member States when measures need to be adopted on the removal, by air, of third country nationals residing illegally in the Union. These are useful, but relatively technical measures that, Mr Kirkhope, a former Secretary of State for immigration under the UK's last Conservative government, has nevertheless found it extremely difficult to admit to the Commission and the European Parliament. We have heard, from the benches on the left, unreasonable speeches denouncing the 'deportations', 'inhumane methods' and 'mass expulsions'. This is a view that is out of step with the reality of the situation, because these removal measures have a clear basis in the law. In particular, these are not mass expulsions (expulsion of an entire social group without taking individuals into account). These are individual expulsions, overseen by the legal system, of persons in an illegal situation. On this subject, the minority opinion of Mr Krivine, Mrs Boumediene-Thiery and others, who see these expulsions as a 'violation of the rights of migrants', and who clearly wish to open Europe's borders to immigrants from the entire world, is quite enlightening. Bordes, Cauquil and Laguiller (GUE/NGL) . (FR) We share the minority opinion of the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs condemning this report, which proposes to organise more effectively the deportation mechanisms applicable to migrants 'residing illegally'. Parliament is asked to make the scope of the original initiative even harsher by removing a passage that rejects transit for the purpose of expulsion in the event that the expelled migrant 'faces the threat of inhumane or humiliating treatment, torture or death'. By voting for this report, the European Parliament claims for itself and endorses the policy of most national States seeking to expel migrants for whom the local authorities refuse to grant the necessary papers. We, on the other hand, call for a complete halt to deportations, the immediate release of all persons being detained pending deportation and for all those in Europe without residence permits to be given the permanent right to remain. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) This initiative by the Federal Republic of Germany with a view to adopting a Directive on assistance in cases of transit for the purposes of removal by air - which is to say expulsion by air of people accused of being 'illegal immigrants' - is one of a set of initiatives and measures whose aim is to build 'Fortress Europe'. As the group of honourable Members who put their names to the 'Minority Opinion' appended to the report point out, the real objective of this initiative is to make a cynical attempt to improve and render more effective the machinery for expelling people accused of 'illegal' residence, with as little resistance as possible. An amendment seeking to safeguard the rights described in the European Convention for the Protection of Human Rights and Fundamental Freedoms has been tabled, by inserting a clause. This amendment does not change the fact that the status quo will now de facto - if not de jure - violate the rights of men and women migrating in search of a better life. It is impossible, and even intolerable in human terms, to address the tragic situation of thousands and thousands of men and women by applying repressive measures designed to increase security. Ribeiro e Castro (UEN) . (PT) I voted in favour of this report. Assistance in cases of transit for the purposes of removal by air is a sufficiently important issue to justify laying down a code of conduct and clear provisions on the rights and responsibilities of transit states, as well as of the escorts accompanying third-country nationals during expulsion. The state of 'legal limbo' in which both states and escorts accompanying persons in the process of being expelled found themselves was of no help in defining their roles and responsibilities. I cannot, however, support minority arguments which irresponsibly advocate lifting all border restrictions. If I may, moreover, refer ironically to one of the rapporteur's proposals, I do not consider it 'inappropriate' to refer to third-country nationals as 'persons', because that is what we all actually are, regardless of our nationality. That is exactly why it is justifiable to insert clauses forbidding transit when there is a risk of any third-country national suffering inhumane or humiliating treatment, torture or the death penalty, or when his or her life or freedom is threatened on grounds of race, religion, nationality, social group or political conviction. Stirbois (NI) . (FR) Instead of being concerned with security, the text now before us seeks to regulate the conditions of transit for persons residing illegally within Union territory and subject to an expulsion order. Already rejected in April and referred back to committee, this proposal for a directive has clearly caused an outcry amongst the far left, the greens and the third world activists for one simple reason: it is immoral and inhumane to expel illegally-residing foreigners to their country of origin! Consequently, these individuals do not hesitate, in the minority opinion appended to Mr Kirkhope's report, to express their horror and denounce fortress Europe and even the deportation mechanisms illustrating the cynicism of a racist policy that places state interests above people's interests in a better life. This might appear to be funny but the fact is that we are sick and tired of hearing endless repetitions of all these speeches stuffed with human rights diatribes, these fine sentiments which mean that throughout Europe today, we are seeing the same things, such as uncontrolled immigration and States that are swamped and no longer know what to do with their illegal immigrants and whose only solution is to open temporary accommodation centres, which are temporary in name only. (Explanation of vote abbreviated in accordance with Rule 137(1) of the Rules of Procedure) Fatuzzo (PPE-DE). Once again, whilst I was taking part in a programme on a major Italian commercial television channel and was answering the questions of pensioners who were asking me for information on how to claim their pensions, being so used to giving such replies, I fell asleep whilst we were on air. I saw again Fatuzzo the seafarer who, aged 20, was sailing a magnificent cruise ship from New York to the Bahamas and back - the good ship Oceanic - flying a European flag: there were dances, elegant clothes, money being spent everywhere. In short, a trip on a luxury ship, and - unlike the Titanic - in complete safety. Mr Sterckx has done a good job with this report, but I voted against it because, despite its good intentions, it does not succeed in ensuring this safety. I would also like to ask when we will have the security of always being able to draw our pensions? Goodwill (PPE-DE). Mr President, earlier this year I visited Galicia to see the environmental catastrophe that was the wreck of the Prestige. The only word to describe it is devastation. In particular it was very distressing to see the seabirds; the endangered Galician guillemot is even more seriously threatened now because of this. It is true that mistakes were made in the early stages and a lot of these mistakes were due to confusion between the regional and national governments. I am concerned that this inquiry will not be constructive but will be used by the Left in Spain as a stick to beat the government. We already know the facts, we do not need a post-mortem. We need rapid action to ban rust-buckets like the Prestige and we also need to defend sensitive coastlines, for example the Beverley and Holderness coastline in my region. That is the reason we voted against this report. Alavanos (GUE/NGL) . (EL) I voted in favour of the motion for a resolution, which makes provision for a series of important measures for safety at sea, such as: the creation of refuges for ships in distress, the creation of a European coastguard for strict monitoring, compliance with rules and prosecution of persons responsible, frequent surveys of high-risk ships, the creation of a special anti-pollution fleet, the creation of special zones for ecologically sensitive areas. Darras (PSE) . (FR) The sinking of the Prestige, which caused a large-scale environmental and economic disaster, is a cruel reminder of how crucial it is to attach the utmost priority to maritime safety at both European and world level. We must rapidly adopt an entire range of measures designed to prevent future accidents similar to that of the Prestige. Heading the list of these measures are implementing the Community and international legislation in force and monitoring compliance with these regulations. The measures set out in the two Erika packages must be implemented without delay. These agreements, which have already been concluded, can be built on and they will be built on more effectively if those working in the fishing and fish farming industries are involved in the negotiations. This disaster is not, therefore, as some would have us believe, 'just' a Spanish matter. I believe it is crucial to set up a temporary committee. This is indeed crucial if we are to prevent similar disasters from occurring again, to find out the causes and the consequences of what has happened as objectively as possible: what is at stake is Parliament's credibility and the dynamic role that Europe must play in the field of maritime safety. Esclopé (EDD) . (FR) I have voted for Mr Sterckx's report, which provides a detailed overview of the information currently available on the Prestige accident and whose proposals have proven to be appropriate. Member States must indeed transpose the Erika legislation into their national legal systems as quickly as possible and ensure that it is complied with. If these rules had entered into force sooner, the sinking of the Prestige could have been avoided. By the same token, international legislation in force must be strictly observed and monitored. On the basis of the 'polluter pays' principle, I support the rapporteur's idea of criminal liability applying to all actors involved, including the political decision-makers, in maritime disasters. It is of the utmost importance that all Member States ratify the protocol on additional International Oil Pollution Compensation Funds (IOPC) totalling EUR one billion for the compensation of victims from 2004 onwards. I am, however, unhappy that the compensation fund for victims of oil spills in European waters (COPE) is blocked in Council, when it would have enabled the victims of the Prestige and perhaps of other disasters to be compensated quickly. A high level of compensation must be assured for the victims of maritime disasters, this must be provided by means of the IOPC fund, with the COPE fund being able to provide a more flexible method of European participation. Figueiredo (GUE/NGL) . (PT) The Parliamentary committee incorporated some of our proposals into the report. They were: the need for Member States to have at their disposal the appropriate means for carrying out checks, which should be achieved by increasing the number of inspectors and improving their working conditions and methods; the importance of qualified seafarers, in order to ensure that the required preventive maintenance of vessels is carried out; the existence, aboard vessels carrying dangerous goods, of means for instantly combating small-scale pollution; providing safe havens with the appropriate means for implementing the relevant emergency plans. Some important proposals were rejected, however, including the following: tabling a proposal on the social, living and working conditions of seafarers. These conditions are to be respected aboard ship; delegating the authority to award qualifications to companies which have the technical expertise needed for the job, and which are independent of shipowners; setting up a European Parliament committee of inquiry. The votes in plenary, however, went in favour of setting up a temporary committee, which shows that our stance did eventually prevail, in a sense. That is why we voted in favour of the report. Grossetête (PPE-DE) . (FR) I have voted in favour of this report. There is absolutely no question here of one Member State in particular being targeted; what we are trying to do is to become aware of the loopholes that exist in the implementation of the Erika I and Erika II packages, to discover the reasons for the delays in the texts' transposition and to resolve them. There is still a considerable risk of seeing 'floating dustbins' - genuine weapons of mass destruction - continuing to pollute our coastlines, destroy our beaches, attack our fisheries resources, massacre birds and bring our economies to a standstill. As we know, such destruction cannot be repaired simply by throwing subsidies at it. The European Union does, however, have a legislative arsenal at its disposal in the field of maritime safety. These texts must be transposed, harmonised and fully implemented. There has been too much shilly-shallying. Today, no State with a coastline should fail to respond to this call, and this is why I have voted the way I have. Lastly, I wish to make an observation on the possible establishment of a European coastguard service. I am in favour of such a development. Krivine and Vachetta (GUE/NGL) - (FR) Let us hope that the provisions recommended by this report do not suffer the same fate as the Erika and the Prestige. Since 1999, there have been countless reports on safety at sea. The Erika packages only entered partially into force on 23 July 2003. It would have been heartening to see the European Union being as diligent in its fight against the 'sea thugs' as in its fight against terrorism. Now, the oil from the Prestige continues each day to pollute the whole of the Atlantic coast up to the Channel. Moreover, there are still more than 37 500 tonnes of heating oil in the wreck. We have supported the principle of a parliamentary committee of inquiry to shed as much light as possible on the ways in which responsibility for this disaster is to be apportioned. Above and beyond this, however, we have to outlaw the liberal logic that, thanks to the system of flags of convenience, permits the use of dustbin vessels and the exploitation of sailors outside the framework of any social legislation. We are voting in favour of this report because it strengthens the safety rules by demanding an increase in the number of ships inspected, the training of crews and the unlimited liability, in the event of disaster, of the oil companies and of the whole 'flagships of convenience' chain. What is missing, however, is a system of monitoring and penalties that gives effective expression to everything for which we are voting in this House. Marques (PPE-DE) . (PT) The sinking of the Prestige oil tanker off the coast of Galicia on 19 November 2002 caused a huge ecological and economic disaster, to which, I am very glad to say, Parliament devoted its full attention from the beginning. A Parliamentary delegation, of which I was a member, travelled to Galicia in March of this year and observed the scale of the disaster at first hand. I therefore share the concerns expressed by the Commission and by the Members of this House about maritime safety. I appeal to all parties to make firm commitments in the vital area of maritime safety, since the quality and safety of vessels sailing in European waters, and of European vessels the world over, depends on them, as does protecting the coasts and citizens of Europe from further disasters. Safety is down to us all and demands all our commitment! I am speaking, moreover, as Member for a region where many of the shipping lanes running between the Americas and Europe come together, and which is thus extremely vulnerable to this type of disaster. The island of Porto Santo has already suffered the terrible consequences of such accidents. Let us hope that these measures will mean that my region or any other will experience them NEVER AGAIN. Meijer (GUE/NGL) . (NL) The world pays the price for keeping maritime transport artificially cheap. Ships from rich countries sail under the flags of poor countries, with minimum taxation and minimum protection for the crews, who are paid at developing-world levels. The ships are inspected on a commercial basis and by agencies who are in competition with one another and who fear that they will lose their customers if they are too strict. The coastal states try to limit the problem of cargo loss and shipping disasters by keeping transport in which they themselves have no interest as far as possible away from their coast. In the case of the wreck of the tanker Prestige off the coast of Galicia, the disaster was made worse by the Spanish authorities chasing the ship away from the coast instead of quickly accommodating it in a safe haven. Now, six months after the disaster, there is still oil coming up from the sunken wreck. The Spanish Government is persisting in its mismanagement and the rapporteur has largely chosen to ignore this. I support his proposals to promote safe havens, make guidance by pilots compulsory, encourage investigation, refrain from criminalising seafarers, make the polluter pay compensation and give money for cleaning up oil-covered animals. They remain inadequate, however, as long as companies chase after maximum profits and countries try to keep costs to a minimum. Ribeiro e Castro (UEN) . (PT) I supported this report and cast my final vote in its favour, in line with the speech I made during the debate. It is deplorable that the socialists and other left-wing Members should have rejected the proposal for an oral amendment, tabled by the rapporteur himself just before the vote on a sensitive amendment - Amendment No 11, on the setting up of a temporary committee - which might have produced an even broader consensus on the final wording of this excellent and comprehensive report. Sadly, the European left is still more interested in petty political chicanery, serving the interests of sectarian squabbles within Spain, than in serving the common interest effectively. Developments such as the adoption of Amendment No 23, whose partisan language is unmistakeable, prove as much. Despite all of this, I voted in favour of the report, and of Amendment No 11 in the rapporteur's original formulation. The coasts of Portugal are always vulnerable in these situations. This is true both of the mainland (which was nearly struck by the Prestige disaster) and of Madeira and the Azores. Clearly, we must always be in the vanguard in matters of maritime security, therefore, and in making progress and substantial demands in this field. Congratulations once again to the rapporteur on his excellent work. Ries (ELDR) - (FR) Marine safety must be reinforced in Europe. It must even become a priority. Otherwise, there is the risk of seeing, in the near future, all our seas and oceans polluted, as the Atlantic coast is by the successive losses of the Erika and Prestige oil tankers. That is why the Member States must, as soon as possible, withdraw from service the single-hulled tankers that are often the cause of disasters, but also make port inspections more stringent and impose stricter rules upon the companies that issue certificates of seaworthiness. In short, they must apply the Erika package of December 1999 indefinitely. That is why, too, I have voted in favour of the excellent report by my colleague, Mr Sterckx. It includes a whole series of innovative measures to prevent oil slicks and effectively combat them: a European coastguard service, a victim compensation fund and ports of refuge made available for welcoming ships 'in distress'. I have also voted in favour of setting up a temporary parliamentary commission to cast as much light as possible upon the Prestige disaster, to discover who was responsible and to take action for the future. In this way, it will, once and for all, be the polluter who genuinely pays, as it is in the United States with its Oil Pollution Act. Souchet (NI) - (FR) I am delighted by the decision just taken by our Assembly to create, as I myself had requested, a temporary commission of the European Parliament devoted to safety at sea. This decision shows how important it is for us that this issue - which is of profound concern to our fellow citizens, particularly those on the Atlantic coast who have been doubly hit by the last two oil slicks - should be handled, at the appropriate levels, with all the rigour and consistency required, in order to prevent the occurrence of other, similar disasters. The mandate of this temporary commission would have been perfectly clear and would have appeared devoid of petty political ulterior motives if the oral amendment presented by the rapporteur had not been the subject of genuine obstruction by the socialist MEPs. On a subject as important as this, petty manoeuvring should not be acceptable. Whatever the case, it is, in actual fact, following the double disaster of the Erika and the Prestige that it appears necessary to take stock of the relevance of the measures adopted, of the initiatives taken by the Member States and regions affected by the oil slicks, of the issues of liability and compensation and, above all, of the persistent gaps in international law concerning ships in transit outside territorial waters. Vairinhos (PSE) . (PT) Water quality in seas and rivers throughout Europe and all over the world is crucial to people's welfare. Political decision-making should not be faltering, fragile or equivocal. The Council, the Commission and Parliament should assume a united, clear and unbending stance to ensure that cases like the Prestige disaster do not happen again. Never again! We cannot and must not underestimate the value of strengthening vessels' hulls, monitoring their routes (shipping lanes), a high degree of professionalism among their crews, moving shipping lanes further out to sea, and of using corridors correctly. Vlasto (PPE-DE) - (FR) I voted in favour of the creation of a temporary commission, for it is evident that we must maintain absolute vigilance on the subject of safety at sea in Europe, so that the measures we adopt in this House might be fully and effectively applied in the Member States. That must be the purpose of a temporary commission, which will only be of use if it endeavours to improve Community legislation and to check that it is being applied. The Prestige disaster hit our coasts and our populations hard. A temporary commission will certainly have lessons to draw from this tragedy, but certainly not lessons to give to any government. This petty political objective, which has been pursued by a number of left-wing MEPs, has unfortunately sullied the conclusions of Mr Sterckx's report. I regret this all the more, given that, following the loss of the Erika, our Parliament had marked itself out by its non-partisan work. Out of respect for the victims, in Spain and France, of the oil slick from the Prestige, I hope that we shall fittingly pursue our work in the interests of safety at sea. President. That concludes the explanations of vote. Wieland (PPE-DE). Mr President, I would like to register my formal protest. I had to be in my constituency early this morning, which is not far away - around 150 km - and would have arrived in time for the vote had it not been for the demonstrations that were being held in front of the building. This is why I did not arrive here until half way through the Sterckx report and missed most of the roll-call votes. I would ask you formally, Mr President, to discuss in the Bureau how it can be ensured that Members are not prevented from attending the vote. In terms of my journey time, I should have arrived punctually, but this was impossible due to the demonstrations blocking access to the building. Most parliaments in the European Union have laws defining a zone around parliament where demonstrations are prohibited. Unfortunately, we do not have anything of the kind here, and apart from the matter of my expenses, the Bureau should give serious thought to this issue and how we can ensure that Members are not prevented from attending votes. I know that in Westminster, which you know well, it is an offence to prevent a Member from voting. I have been prevented from taking part in at least five roll-call votes today, and I want this to be noted specifically. President. I will certainly make sure that your complaint appears in the Minutes and is raised in the Bureau. I will point out to the services that you were present, but not voting, during the vote on the Sterckx report. (The sitting was suspended at 1.10 p.m. and resumed at 3 p.m.) President. Mr Staes has the floor for a point of order. Staes (Verts/ALE). Mr President, we were all a little hasty because we did not want to delay the forthcoming debate on the submission of the budget needlessly. I have a genuine procedural motion. I am making a point of order as I think that the Conference of Presidents and the President of this Parliament are violating the Rules of Procedure, in particular Article 3 of Annex XIII. Yesterday, the Commission President, Mr Prodi, sent the President of this Parliament, Mr Cox, a letter setting out how the members of the Committee on Budgetary Control and the members of the Conference of Presidents should debate the documents on the current investigation into Eurostat. Mr Prodi drew up a form for this purpose in accordance with Annex 3, Article 3.2, Line 2. With one exception, that is the least strict rule, in accordance with which we will be looking at the matter behind closed doors tomorrow evening. According to the agreement between Parliament and the Commission, however, the President of Parliament and the President of the Commission have to negotiate on this. I would therefore like to ask Mr Cox and the Conference of Presidents to argue for a more favourable regulation. My second comment is that the meeting between the Conference of Presidents, the members of the Committee on Budgetary Control and the Commission President, Mr Prodi, is to take place behind closed doors next Thursday. All the people from the press in the room downstairs tell me, however, that Mr Prodi's spokesman said that if Parliament wants this meeting to take place in public, it can be. I think that it is befitting for our dignity and is also in our interest to ask most emphatically that this meeting be held in public. I think that all citizens of Europe are entitled to this and that it would be counterproductive if it were not to happen. I would therefore like to ask you, Mr President, to put these two questions to Mr Cox very emphatically. I will be extremely grateful to you for doing so. President. Mr Staes, I take note and naturally your comments will be communicated to President Cox, but I would remind you that that procedure is not a decision by Mr Prodi, but a decision by the Conference of Presidents of Political Groups, including yours, on the procedure for dealing with the issue. Your comments will therefore be passed on but please be aware what the basis for it has been. No, thank you, I will not enter into debates. Mr Parish has the floor for a point of order. Parish (PPE-DE). Mr President, on a point of order, I am sure you will be aware of the recent announcement by the UK Electoral Commission that the people of Gibraltar should vote in the South-West of the United Kingdom at the next European Elections, following a decision by the European Court. Will you join with me in welcoming an end to the historic wrong that has denied the people of Gibraltar a voice in Europe? I should like to ask you to write, on behalf of this Parliament, to Mr Peter Caruana, the First Minister of Gibraltar, offering his citizens a warm welcome and congratulating them on their hard-fought campaign to secure their rightful democratic representation in Europe. President. Mr Parish, I take good note and I will be very happy when the citizens of Gibraltar can vote for the Westminster Parliament first. President. The next item is the presentation by Council of the draft general budget for 2004. Mr Magri, President-in-Office of the Council, will take the floor first. Magri Mr President, ladies and gentlemen, it is a great honour and privilege for me to present, on behalf of the Presidency of the Council, the draft budget of the European Communities for the year 2004, as established by the Council on 18 July 2003. The budget for the year 2004 is of historic significance, first and foremost because it takes into account the enlargement of the European Union to 25 States next May. The preparation of the institutions for enlargement started with the current budget. At the same time, this is the first budget to be established according to the new Activity-Based Budgeting presentation. The draft budget that I am going to present to you incorporates a number of items that were discussed at length during the traditional conciliation meeting last July. I am sure that cooperation in budgetary matters, as set out by the Interinstitutional Agreement of 6 May 1999, initiated with trialogues and the July conciliation meeting, will continue for the rest of the year, and that it will allow the two arms of the budgetary authority, with the assistance of the Commission, to adopt a budget for 2004 which is satisfactory in all respects by the end of this budgetary procedure. The Council used the preliminary draft budget of the European Communities submitted by the Commission on 30 April as the basis for establishing the draft budget. The preliminary draft budget contained figures for the 25-Member State Union but, for purely legal reasons, the Council adopted a draft budget for 2004 for the 15-Member State Union, while also agreeing on a position for the 25-Member State Union with a view to achieving a political agreement with the European Parliament by the end of the budgetary procedure. The figures concerning the draft budget established by the Council that I will mention today thus relate to the 15-Member State Union. The transition to a budget for the 25-Member State Union will then be made during the first part of 2004 by means of a specific amending budget. The Council established a draft budget for 2004 that includes commitment appropriations for a total of EUR 100.066 billion. This represents an increase of 0.4% over the 2003 budget. It should be noted that this is the first time that the draft budget has exceeded the EUR 100 billion mark in commitments. It includes payment appropriations for a total of EUR 95.034 billion. This represents a decrease of 2.54% on the 2003 figure. The total payment appropriations provided for in the draft budget amount to 0.98% of Community Gross National Income. The draft budget for 2004 established by the Council takes into due consideration the Interinstitutional Agreement of 6 May 1999 on budgetary discipline and improvement of the budgetary procedure. Moreover, it is fully in line with the Council's conclusions on the budget guidelines for 2004 adopted in March 2003. Lastly, it takes into account the conclusions of the conciliation meeting of 16 July 2003 between the European Parliament and the Council, with the participation of the European Commission. In particular, we endeavoured to comply with the annual expenditure ceilings set by the Financial Perspective for 2002-2006, to leave, where possible, adequate margins below the ceiling for the various headings, with the exception of headings 2 and 7, and, lastly, to provide sufficient funding for the European Union's various priorities. Concerning more specific points, the Council made some changes to the nomenclature proposed by the Commission in the preliminary draft budget and, as in the past, rejected the inclusion of the European Development Fund in the general budget. Generally speaking, it followed the classification proposed by the Commission in its preliminary draft budget, while emphasising that all expenditure concerning pensions, the common agricultural policy, veterinary and plant health, and international fisheries agreements constitute compulsory expenditure pursuant to the Interinstitutional Agreement. In addition to the above, the Council was guided by the following principles in establishing the draft budget for 2004: examination in the autumn, as provided for in the Interinstitutional Agreement, of an amending letter concerning agricultural expenditure, in order to take account of the updated estimates of requirements, without immediately ruling out a reduction in appropriations for agricultural expenditure. The letter of amendment should also take into account the effects of the revision of the common agricultural policy and any requirements related thereto. The second guiding principle was honouring of the commitments written into the Financial Perspective for structural measures. Regarding the level of payment appropriations, the Council, like last year, invited the Commission to present a preliminary draft amending budget if the appropriations included in the 2004 budget for the Structural Funds - as well as for agricultural expenditure - prove insufficient to cover the payments to be made. Moreover, the Council noted that the payment appropriations included in the 2004 budget concerning programming periods prior to 2002 are intended for financing measures which have been suspended for legal reasons and similar situations. The third principle was the identification of genuine requirements within the financial envelope for internal policies, taking into account the possibilities for implementation of appropriations and bearing in mind the need to maintain a margin below the ceiling for that heading of the Financial Perspective. The Council applied the same principle when deciding on amounts for external action. In this connection, the Council asked the Commission not to pre-programme the equivalent of 15% of the appropriations for humanitarian aid. Concerning, more specifically, the common foreign and security policy budget, what is known as the CFSP budget, the Council included in the draft budget a CFSP budget amounting to EUR 52.6 million in commitment and payment appropriations, transferring EUR 2 million for the peace and stabilisation process - budget line 19 03 03 - to line 19 07 04 and also creating a new line to contain appropriations (transferred from the Council's section of the budget) for the Special Representatives. The new line for Special Representatives is allocated EUR 3.1 million. A fifth principle was the acceptance of the preliminary draft budget for expenditure on pre-accession aid concerning commitment appropriations. Regarding the level of payment appropriations, the Council has asked the Commission to submit a preliminary draft amending budget if the payment appropriations entered in the 2004 budget for pre-accession aid are insufficient to cover the payments to be made. Finally, with regard to administrative expenditure, the Council stresses the importance of maintaining a sufficient margin below the ceiling of heading 5 of the Financial Perspective in line with sound financial management. While agreeing to a rigorous approach for heading 5, the Council stressed that the appropriations and the items necessary for the success of enlargement should be provided for in the 2004 budget. The end result must, without a doubt, be a margin very close to the margin which resulted from the Council's first reading. The Council considers that the opportunity afforded by the accession of ten new Member States should be exploited and additional endeavours made to increase the effectiveness of the organisational structures and management of the institutions. I must also add that the Council reserves the right, as provided for in the budgetary procedure, to return to the question of the posts requested by the Commission, provided that the Commission presents new arguments, in particular as regards vacant posts. In the establishment of the draft budget, there was particular focus on the possibilities for implementation of the appropriations. Thus, in deciding the amount of payment appropriations to be entered in the draft budget, the Council duly took into account the rate of implementation of previous years. Concerning the rate of growth of the overall payment appropriations, the Council stresses, in particular, the importance of budgetary discipline and sound financial management, and the need to keep the rate of increase of the overall payment appropriations as low as possible, taking into account the results of its first reading. Recent examples of huge surpluses and reimbursements of unused payment appropriations should certainly guide us in the direction of sensible budgeting with regard to the total amount of payment appropriations, resulting in realistic estimations of payment appropriations which are genuinely needed during the budgetary year. The Council's concern regarding the level of payment appropriations is even more understandable and important in the current economic climate, in which - as you are all aware - national budgets are facing serious difficulties. As you have all received a comprehensive explanatory memorandum, I do not think that it is necessary to make a detailed presentation now. However, I would like to underline the main points of this draft budget in the fields covered by the different headings of the Financial Perspective: As regards heading 1, relating to agricultural expenditure, the Council has accepted an across-the-board cut of EUR 160 million in the appropriations requested in the preliminary draft budget for all budget lines under subheading 1a - Market expenditure - where the amount of appropriations is greater than EUR 1 billion. This reduction is in line with the overall approach of controlled growth of payment appropriations. I must stress the fact that this approach concerns both headings that include compulsory expenditure and headings that include non-compulsory expenditure, like subheading 1a. As regards subheading 1b, dealing with rural development, the Council has accepted the amounts proposed by the Commission. Regarding heading 2, relating to structural operations, commitment appropriations have been fully budgeted as proposed by the Commission, in accordance with the conclusions of the March 1999 Berlin European Council. Concerning payment appropriations, an across-the-board reduction of EUR 138 million has been applied for the budget lines concerning Community initiatives, due to the under-implementation of corresponding budget headings in previous years. Moreover, EUR 22 million in payment appropriations proposed by the Commission for the scrapping of fishing vessels have not been accepted, consistently with the rejection of corresponding commitment appropriations in 2003. As regards heading 3, concerning internal policies, the Council has accepted the amounts proposed by the Commission for the 15-Member State Union relating to multiannual programmes adopted under the codecision procedure. As regards appropriations included in the draft budget relating to codecided programmes for the 25-Member State Union, I must, of course, stress that they are provisional, pending an agreement on new reference amounts, which are currently under discussion. In addition, it has increased the proposed amounts for some budget lines that are not based on multiannual programmes. Appropriations have also been reduced for subsidies for a number of agencies while, at the same time, account has been taken of the special situation of agencies that are new or starting up. It has decided not to accept two new areas of preparatory actions relating to chemical products and to the security of supply of conventional forms of energy. At the same time, the Council has accepted only partially the new preparatory action for European security research. It has decided on an increase in appropriations for the Argo programme, to take account of the conclusions of the European Council of 19 and 20 June 2003, for the forest protection programmes and for Prince, an information programme, specifically the part dealing with the promotion of the European Union's role in the world. I feel that the Council has provided adequate funding for priorities within heading 3. A margin of EUR 77.78 million has been left below the ceiling of the heading, allowing the European Parliament to finance its own priorities and preserving the possibility of financing future requirements. As regards heading 4, relating to external action, I can assure you that the Council has accepted the appropriations proposed by the Commission across the board. However, the Council has reduced some appropriations, making small cuts in a limited number of non-geographical budget lines; it has made a slight cut in the appropriations for geographical headings other than those relating to the Balkans, for which the amount entered in the preliminary draft budget has been accepted. It has accepted the amount proposed in the preliminary draft budget for the CFSP budget, together with two transfers of appropriations, one from the CFSP budget to transitional civilian administrations for the Stability Pact and the other from the Council budget to the CFSP budget, giving a final total for the CFSP budget of EUR 52.6 million, as already explained. It has also accepted the appropriations proposed by the Commission for international fisheries agreements. The Council has left a margin of EUR 145.95 million below the ceiling of heading 4, allowing the European Parliament to finance its own priorities and ensuring that it will be possible to finance future needs. As regards heading 5, relating to administrative expenditure, the Council's scrutiny of the institutions' administrative expenditure was based on the following principles. One: leaving an adequate margin within the ceiling under heading 5, in the interests of sound financial management. This margin should incorporate an amount for the future budget of the European Data Protection Supervisor. Two: making allowance, in expenditure, for the impact of the revision of the Staff Regulations following the political agreement reached within the Council on 19 May 2003. Three: limiting the increase in current expenditure to 2.7% in 2003, this being the maximum rate of increase for the 15-Member State Union. Four: accepting exceptional expenditure put forward by institutions, such as the move of the Commission to the Berlaymont building or the replacement of members of the Commission or of the Court of Justice. Five: not accepting the creation of new posts or upgrading of posts for ordinary purposes, save in exceptional cases. Six: accepting all the new posts requested for enlargement according to language requirements; the minor reductions in other posts requested were mainly for C and D posts; the period for which posts approved have been budgeted for in the draft budget is 6 months. Seven: accepting most of the appropriations requested for enlargement. Eight: accepting the pensions appropriations, after making allowance for the impact of the revision of the Staff Regulations. Nine: placing in reserve the appropriations intended for subsidies under the former Chapter A-30, in the absence of legal bases, which are currently under discussion. The result is that a margin of EUR 128.45 million is left below the ceiling for heading 5. I will end my presentation of the different headings of the Financial Perspective with heading 7, relating to pre-accession instruments, for which the draft budget includes the proposed commitment appropriations. As regards payment appropriations, the Council requested a cut of EUR 100 million, in order to take into account underimplementation in previous years. In conclusion, I think that this draft budget provides adequate funding for the European Union's various priorities while, at the same time, preparing the Union and its institutions so that enlargement can take place under the best possible conditions. We all know that this budgetary procedure is only at the beginning and that there is still a long way to go until the final adoption of the budget for 2004 in December. I believe that all the necessary conditions are there for a satisfactory budget to be achieved at the end of the year. I am sure that all three Institutions represented here today - European Parliament, Council and Commission - will do their utmost to give the European Union the necessary means to take up the challenges that await us, bearing in mind that this budget is ultimately financed, as always, by the citizens of the European Union. In particular, I hope that we will reach agreement not only on the 2004 budget for the 15-Member State Union but also on the figures that will be entered in an amending budget for the 25-Member State Union to be adopted in 2004, so that the integration of the new Members States into the Union will be a success. Wynn, Terence (PSE) . Mr President, I should like to thank Mr Magri for his speech. I do not need to remind Members that this is the last budget of this Parliament. If we look back over the last four years, we can see that there have been significant changes to the way in which the budgetary procedure has taken place. Those of us who have been here for a long time have seen many changes, not least in the relationship between Parliament and Council. We now have a minister who will sit here for three hours or so in a budgetary debate, as we had last year, which says a lot about the Council. At one time we never saw a Council minister here at this point in the budget process. I say that to be complimentary, not to be insulting. There have been a lot of cultural changes in the way the process has evolved. I suppose that we are now less confrontational. There is now more codecision between the two arms of the budgetary authority, especially when we talk about the flexibility instrument. The conciliation process that takes place in November each year is a real conciliation. I am not too sure whether the July conciliation still serves much purpose, but the November conciliation proves its worth. There has been respect on both sides for the fact that we are the two arms of the budgetary authority. I hope that the changes we have seen over the past four years will be taken forward when the Convention is finally ratified and Parliament given its rightful place as one arm of the budgetary authority, thereby maintaining its strategic role for future years. Over these last four years I have had the pleasure of being Chairman of the Committee on Budgets. This will probably be my last budget as Chairman - I hear one or two boos at the back there - but I am looking forward to seeing this budget through. It has been non-stop ever since we were elected in 1999. The first thing we had to do was try to get an agreement on the flexibility instrument for the rebuilding of Kosovo. That was quickly followed by successive discussions and arguments with the Council about how to fund Serbia, Afghanistan, the notorious fisheries agreement, and even this year we had the problem of Category 5 and how we were going to fund the administration expenditure that was needed. This period has not been without its moments. At the beginning of this year, someone asked me whether there were any problems ahead for the 2004 budget. In a moment of weakness I said, 'no, not really'. That is, however, if we do not include enlargement, potential problems with Iraq later on or activity-based budgeting. But, since we do have to include these matters, we have to try and sort them all out. All those issues need to be resolved. The 2004 budget will be far from easy for a variety of reasons, firstly because it is in the ABB - activity-based budgeting - format. The fact is that we now have to vote in a different way for a different structure, and hopefully get it right, as well as deal with enlargement. We are voting on a new structure and then we will be voting for 10, 15 or 25 countries, depending on the way you look at it. It will be difficult because of the different amendments from the groups and committees, not least including the extremely interesting amendment by the PPE-DE Group requesting EUR 500 million for the rebuilding of Iraq. I will touch on that shortly. The new Financial Regulation is also complicating matters, especially the A-30 lines. Whilst these matters are just peanuts, they seem to take up a lot of time in the committees, as every member of the Committee on Budgets knows. There is also the real question of what the real needs of enlargement are, especially within the institutions. How do we determine that reality from the proposals of the Commission as well as of all the other institutions? The two rapporteurs, Mr Mulder and Mrs Gill, have striven manfully to try to get answers to that - I am not excluding Parliament here either. The fact is that this budget has to ensure that enlargement is a success and that we treat the applicant countries as equal partners and not as second-class cousins. We have to ensure that this is done correctly. We also have to ensure that, within this new format, this debate is meaningful. Let us hope these next few hours give a real chance for dialogue and trialogue between our three institutions. In the pursuit of solutions, it is important to address questions to the institutions, rather than to produce formal set-piece statements. I should like to start that ball rolling in relation to the amendment from the PPE-DE Group that I mentioned earlier. I will be interested to know how the Commission and the Council would react if we voted through this amendment to give an extra EUR 500 million next year for the rebuilding of Iraq. Mulder (ELDR) . (NL) Mr President, firstly I would like to express my thanks for the presence of the Council and the Commission. I see that both institutions are represented here by a very large staff. I have been allocated five minutes in which to speak. When I look at the budget before us, this means that I can speak for about three seconds on each billion euros of expenditure. That is not very long, so I will have to restrict myself to the main issues. Firstly, I am pleased that the Council has said - and Mr Terry Wynn has also emphasised - that 2004 is a crucial year. It is the first year of the enlargement and we must do everything we can to make the enlargement a success. Now that the last referendum in the ten new countries has taken place in Latvia, we know for certain that ten new countries will be joining on 1 May next year. We must immediately make them feel at home and that they are welcome. Mr President, you and Mr Böge have been given an important role in working out the budgetary envelopes for the codecision programmes. I think that it is of vital importance that we reach agreement on this before November of this year. There are signs of recession all over Europe at the moment. I think that we must try to develop more economic activity. I myself have high expectations of the initiative, which is even mentioned in the directives, to further develop the small- and medium-sized enterprise sector by way of guarantee facilities, via banks in Eastern Europe. If Parliament approves this, I hope that the Council will take a more favourable stance despite its policy of not changing the allocations for the ten new Member States from what was agreed in Copenhagen. This side may submit amendments asking for more attention to be paid to certain developments in the new Member States. Now the budget in general. It has already been said once or twice before; we want to be a responsible Parliament when it comes to expenditure. Unnecessary expenditure is something we do not need. As far as I am concerned, we should hold each item of expenditure up to the light to see whether the expense in question is justified or not. Last year's expenditure pattern will play a particularly important role in this. I think that this is especially important, now that there is strict budgetary discipline in all Member States. It has been said once or twice before, but the Iraq question casts a shadow over Heading 4 of the budget. What do we do about Iraq? I think that the Commission must come up with a very clear proposal and must indicate clearly why it thinks a specific amount is necessary and how it intends to finance it. I do not only mean certain amounts that are going directly from the Commission to Iraq. Would the Commission be able to look into what other facilities there may be at some stage? Could there be a role in the long term for the European Investment Bank to encourage businesses to invest in Iraq? Could there be a role for the European Investment Fund and other businesses of this kind? I understand that change is not possible from one day to the next, but perhaps the Commission could make a statement about this. We will have to try to finance this mainly from the 2004 budget, but I think - I do not know - it is going to be close in that area. What role does the Commission envisage for the flexibility instrument, and what is realistic in the attempt to reach agreement with the Council? Perhaps the Council can say something about this. One point that affects the whole budget is that it has been customary over the years for Parliament to include certain amounts in the budget for preparatory activities, trials and so on, and that the Commission was then free not to implement them. Other actions that were also proposed in the budget were not financed by the Commission. We want to try to avoid this state of affairs this year. We should therefore put certain amounts of money in the reserve and only release them if we have the impression that the Commission - in other words the budget authority - is taking Parliament's decisions seriously. A lot of discussion will also be needed on the Commission's human resources policy. The Council has announced that it does not agree with the Commission's proposals regarding additional human resources. Parliament's position is not yet clear, but it might be possible for us to put specific items in the reserve and only release them once the Commission has met certain conditions. One of the interesting things this year is that this is this Commission's final year. In this case it is often customary to give various people in the Cabinet of Commissioners attractive positions in the Commission administration, the practice known as 'parachuting'. We would like the Commission to give us an overview of the promotion policy over the past few years and the plans they have in this area this year. My last point; may I say how impressed I am with the good cooperation with the Council, the rapporteurs of the various committees and the Commission itself thus far. I hope that this good cooperation will last until December. Gill (PSE) . Mr President, as we have heard, the 2004 budget will have some profound changes as a result of the historic enlargement due to take place in May 2004. My objective has been to balance the needs of the institutions so that they can fulfil their tasks and equip themselves to meet the challenges that will be presented by an EU of 25 Member States. At the same time, however, we must ensure that the principles of budgetary rigour and prudence are at the core of all our budgetary decisions. The budget will present the other institutions with major challenges, because it will significantly change many of them. Some of the institutions will receive additional 50% increases in their budgets, which will lead to doubling or trebling of the staff within them. This will require sensitive and intensive management to absorb this change seamlessly. Therefore, I would like to start by welcoming the submission of the Third Report of the Secretaries-General on the evolution of Heading 5. This has become a useful tool for the decision-making process, and although we have an annual budgetary procedure, it is important to be aware of the likely multi-annual situation, so that the right strategic choices can be made, for example in buildings and staff policy. I would like to remind everybody that we call upon the Commission and the other institutions that we have this annual report submitted to us by 1 September every year. The Council's reading of the 2004 budget has been quite a surprise. I am totally perplexed by the Council's approach: there does not appear to be a clear strategy other than the doubling of the margin. On the one hand, the Council continues to apply an across-the-board approach, of which the Parliament has always been critical. In the past we have said that the Council made horizontal cuts in the institutions without looking into real needs. This has happened again this year on the Commission's budget. On the other hand, however, the Council has been surprisingly generous, to the extent that I have to question whether all requests that it has endorsed are well justified. This year it will be for the Parliament to ensure that the budgetary rigour is applied and a more critical examination of needs is undertaken. Therefore, I would like to ask the President-in-Office's opinion about the approach that I have taken on his decisions. We will be proposing to put money in reserve for two committees - about a million euro for each committee - and to cut back further posts in most of the other budgets. My concern is that the Council has agreed to everything to do with enlargement, and enlargement should have resulted in greater economies of scale. I am a firm supporter of enlargement, but that does not mean that everything that is demanded is required. It is important that we do not have 'carte blanche' as regards enlargement and at the same time reject existing posts and existing staff policy issues - such as upgrading - which are important for the staff who are already working. We need to have a balance here. I do not wish to go into detail on all of the Council's decisions, but I do want to ask about buildings, which is the second biggest item of expenditure after staff. I want to understand the Council's strategy. We have always agreed on a policy of purchasing the premises of European institutions because it tends to give greater value for money to the European taxpayer, therefore we need to look at building expenditure, taking a multi-annual approach rather than a piecemeal approach, and to try to purchase the buildings as soon as possible. We know that the margin in Heading 5 will be under pressure from 2006 or 2007 onwards. However, we have a considerable margin in 2004. I was disappointed that the Council rejected my proposal to use this to finance buildings to cater for enlargement. This would lead to more savings, including savings for taxpayers. On buildings we do not need piecemeal solutions, we need to take a multi-annual strategic approach. My next question is to the Commission. It is about the importance of the adoption of the new Staff Regulation. This issue has been dragging on for some time and it has implications for all institutions and for our staff. However, all the establishment plans in the budget pertain to the old Staff Regulation, so I call on the Commission today to confirm that it will propose an amending budget for the implementation of new Staff Regulations and what the likely timing of this may be, because next year, with the elections, the parliamentary calendar will be restricted. Finally, I would like to call upon all the other institutions to take account of some of the changes and demands affecting them in the light of enlargement. They should start planning now and start introducing controls that are absolutely essential. Schreyer . (DE) Mr President, Mr President-in-Office, honourable Members, overall, we are living through a very exciting time for the European Union, involving a great many changes, especially for the European Union's budget policy experts. We are jointly preparing the historic 2004 budget - the first for a European Union of twenty-five Member States. All the lights are now green, as the last referendum has also produced a positive result. In most cases, the general public in the accession countries has said a resounding - indeed, a very forceful - 'yes' to the European Union. Next year, the priority for policy-makers will be the successful launch of common policies in an enlarged Union. Together, we - the European Parliament, the Council and the Commission - have put the conditions in place for this enlarged budget by adapting our financial planning to the needs of enlargement. The budgetary framework for the next three years is therefore fixed and the 2004 draft budget naturally operates within this new framework as well. Promoting stability in Europe and encouraging sustainable economic development - these are the further priorities for new initiatives in 2004. They include, for example, immigration policy measures, the new Intelligent Energy for Europe programme, and measures to improve safety in the transport sector. My fellow-Commissioners Mrs de Palacio, Mr Fischler, Mr Barnier and Mr Vitorino will tell you more in their own contributions about these initiatives and about the specific programmes which have recently been agreed, such as the financial assistance for the closure of nuclear power plants or the assistance with compliance with the Schengen Agreement, which, after all, are new initiatives for the accession countries. Of course, my colleagues will be pleased to answer any questions posed during the course of the debate. The Commission's priorities for the budget proposal are in fact very much in line with the priorities set for 2004 by the European Parliament and, indeed, the European Council. It is a good procedure. The method by which priorities are discussed and elaborated jointly at such an early stage has proved its worth. This is undoubtedly one reason, Mr Wynn, why the budgetary procedure is no longer confrontational and has become far more constructive in tone. I would like to convey my thanks to Mr Mulder, the general rapporteur, for his excellent cooperation, as well as to Mrs Gill, the rapporteur, and especially the chairman of the Committee on Budgets, Mr Wynn. I would like to thank the other members of the Committee on Budgets and, of course, the other committees' budget policy experts as well. I would also like to express my gratitude to the President-in-Office of the Council for his cooperation and the swift completion of the budget's first reading in the Council. As far as it is possible to sum up the most recent budgetary procedures at this stage, I too would like to say that it really is time for the European Parliament to have a stronger role in the budget process, as envisaged, indeed, in the Convention's draft Treaty establishing a Constitution for Europe. I certainly do not share some finance ministers' fears that it would be contrary to budgetary discipline if this House had the final say on the overall budget. On the contrary, my experience over recent years has shown quite clearly that Parliament fully respects the guidelines on budgetary discipline in its proposals and decisions. The Commission's preliminary draft budget for 2004 envisages expenditure of EUR 100.7 billion. The increase compared with this year would thus be 3.2%, which demonstrates that all the fears about enlargement being unaffordable were entirely groundless. Indeed, next year's European public budget ratio will be even lower than this year's, showing that the necessary scope to fund enlargement has been created in the financial planning process. At the same time, we can be certain that all the new Member States will be net recipients. The fears of some new Member States that they would be net contributors are quite groundless, especially in view of the decisions that have already been taken, as well as the adjustment of the Financial Perspective and the proposals now on the table, which were not challenged by the Council in the first reading. In its first reading, the Council made relatively few changes to the Commission's preliminary draft budget compared with previous years, and I would like to thank the Council for that. However, there is one point where I must register the Commission's complete opposition, and that is on the issue of staff increases for the Commission. We face the imminent prospect of enlargement and the accession of ten new Member States with 75 million people, and the Commission must guarantee, from the outset, the full integration of the new Member States by all the means at its disposal. Surely it is obvious that more staff will be needed? My fellow-Commissioner, Mr Kinnock, will take up this issue as well, and Mrs Gill will talk about the budgetary implications of the new Staff Regulations. The Commission has certainly not been extravagant in its demands for new posts. Indeed, we have examined the situation very carefully and calculated very tightly. DG Budget, which is the directorate-general responsible, can be relied on to produce a very accurate calculation in this particular area. The 780 new posts are the minimum required to manage integration. I would like to thank Parliament for its very supportive position. I will of course ensure that all the additional questions and requests for information which you may have at this time are answered in as much detail as you require, for I believe that it is also in Parliament's interest to ensure that the Commission functions effectively. In the foreign policy field, we face a new challenge as a result of the situation in Iraq. Next year, we must also launch a strategy for closer cooperation with our new neighbours, but also with the European Union's old neighbours, as part of a genuine neighbourhood policy. Within the Union, the challenge we face is ensuring a new growth dynamic at a time when the general public also expects more vigorous measures to guarantee internal security. We also intend to push through the successful implementation of our common policies, such as the agricultural policy, in an enlarged Union and help the new Member States make up substantial economic ground. At the same time, we know that the Council is watching to make sure that there is no widening of the gap here. It is everyone's task to do our utmost to ensure that enlargement is a success, that the Union offers the stability which is sought by old and new Member States alike, and that through sustainable growth, positive living conditions are safeguarded for every citizen of the Union. Thank you for your attention. Elles (PPE-DE). Mr President, it is certainly good, as Mr Wynn said, that we have this kind of generalised debate. We hope it will not be his last time for presenting this report to Parliament as the chairman of the Committee on Budgets, but there may be life after 2004. We congratulate the two rapporteurs, as always, but we would like in this particular budget to take a cautious approach to the budget overall. As the Commissioner and the President-in-Office of the Council said, there will be major changes as a result of enlargement, as well as activity-based budgeting. We will also have three different Commissioners between May and November 2004. It is going to be a turbulent year. For this reason, my group does not wish to see any opening of the revision of the Financial Perspective over the next 12 months. This would be an unnecessarily complex thing to start at a time when we will be out on election campaigns and the present Commission will be in its last year. We had great problems, in the last legislature in 1999, with negotiating a financial perspective which then tied not only the current Parliament and Commission, but also subsequent ones, to a situation where they could not revise it. It smacks of Soviet-style planning that we should start now to think of what financing will be like in 2013. We, as a group, would like to have a five-year financial perspective negotiated from 2005 to apply from 2006 onwards. I should like to refer to two points in particular. One is Commission reform. Last year we linked the Commission's request for new posts to a comprehensive review on what had happened on Commission reform. It produced a very impressive numerical report. What we would like this year - and we have tabled an amendment to this effect with one or two other points - is to have not only a report about what the Commission has done, but also a report showing what has gone wrong with the reforms and what still needs to be done to ensure that there is proper communication - Eurostat is only one example, though a rather high-profile one. The report also needs to show, quite clearly, where the reforms have not taken place. Is it true that, as Mrs Andreasen stated in a press release today, if the accounting systems had been put in place before, we might not have had this kind of problem? Who knows? We wish to clarify it and to have a document to that effect. The other point is the question of Iraq. Mr Wynn asked what the purpose of this amendment was. We believe that, at this stage of international development, Europe needs to show that it is not only capable of acting on the world stage and assisting with humanitarian aid and reconstruction in Iraq, but can also put a figure for this item in its budget. This figure pales into insignificance compared with the EUR 30 billion which the President-in-Office of the Council has said has been reimbursed over the last three years from the budget to Member States. A figure of EUR 500 million for next year focused on Iraq would show very clearly Europe's willingness to cooperate with the United States and others in bringing that country to the path of prosperity. In conclusion, we wish, as a group, to be able to be principled and responsible in this budget process. We want to ensure that parliamentary priorities will be maintained. All three issues which I raised are ones on which Parliament has the final say. You can expect us to be constant in the process which is now opening out ahead of us to the end of the year. Walter (PSE). Mr President, Commissioner, Mr President-in-Office of the Council, we have a budget before us which - contrary to what we otherwise hear about budget proposals - is shrinking, not growing. That may be a response to conditions in the Member States. Certainly, this budget is equipped with fewer resources. As a response to what is happening in the Member States, we must undoubtedly say: yes, we must manage the taxpayers' money prudently, and as the Group of the Party of European Socialists, we will do that. However, we must also set priorities for the budget. That is something which we will certainly do. Let me start with an issue which - if Commissioner Schreyer is right, and I hope she is - will fall to us too as a task for the future. Let us talk about the revenue side of the EU budget. The revenue side - that means: where is the money coming from? Who pays? We pay from the taxpayers' money. As we have observed, some estimates in Europe suggest that as much as twenty billion is being lost as a result of VAT fraud. Anyone who accepts this VAT fraud also accepts the shortfalls in revenue at European level. We are not prepared to accept that - because all these shortfalls must be made good out of the ordinary taxpayer's pocket. During this budgetary procedure, we will therefore be proposing that the campaign against VAT fraud be stepped up in order to ease the burden on the ordinary taxpayer, so that the money that should be flowing to Europe can actually do so. We will have to debate this issue more often as part of the budget process from now on as well. In future budgetary procedures - including the next one - we will ensure that citizens can see for themselves that dependability is guaranteed as one of our fundamental values. This means dependability in combating the economic and social gap, and it means dependability in tackling unemployment. We have heard that the Council has slashed payments for the Structural Funds in particular. This raises a number of questions, in our view. On the one hand, the Member States are registering the substantial amounts of money which they intend to spend in the coming years, and especially next year. Yet at the same time, the Council has agreed, in its draft budget, that spending must be kept below these same figures. We wonder which of these figures is correct. We know that arrears have arisen in respect of commitments undertaken in the past, where payment has not yet taken place. The Council neatly sidesteps this issue and claims: 'We don't need the payments.' We will not get involved in this game. Anyone reaching agreement, after tough negotiations, on the Financial Perspectives, especially in relation to the Structural Funds and therefore structural and economic development in the European Union, must also accept that when it comes to implementation, he will be reminded of his commitments and we will demand payment of the appropriate amounts. In the next budget year, we will take care to ensure that the European Union, as an economic area, is not just an economic area for major companies and corporations. We will push for intensive support for SMEs in future too. They are the backbone of the European economy. They are creative, innovative and willing to take risks, and we must give them our support so that even though they have no legal departments and no tax departments, they can benefit from the European Union and the internal market. Fourthly, in the budgetary procedure, we will ensure that enlargement is shaped on the basis of certainty. There have been various references already to the staffing issue. We will be looking very closely at what staffing levels are actually required in order to ascertain whether every one of the stated vacancies is genuinely needed. However, we will not allow enlargement and the accession countries to become the European Union's piggy bank. I agree with all the previous speakers here. There must be equality. Decisions like this are the best indicators of whether or not equality genuinely exists. Anyone can voice noble intentions, but it is the decisions themselves that show whether there really is equal treatment, regardless of whether an old or a new Member State is involved. We will monitor this very carefully. In other areas too, we will continue to maintain continuity to some extent, but we will also have to shape our policy in a future-oriented way. This applies especially to foreign policy. Here, it has been our frequent experience in recent years that whenever a crisis situation develops anywhere in the world, we have responded in the heat of the moment and immediately pledged to make additional resources available, sometimes at the expense of established policies. If we look at some parts of the world which we supported in the past, we see that fewer resources are available than in previous years. We have had to restructure. We have done so because we have also recognised, of course, that we cannot increase the funding indefinitely. However, I would like to cite two statistics which, while not relating directly to our budget, do give us food for thought. Today, the United States of America and the countries of the European Union spend 460 billion every year on defence. 460 billion! Yet we spend just 37 billion on development. Is this really a forward-looking policy, one that is aimed at conflict prevention? Is it the kind of policy that developed states should be pursuing? The answer is 'no', which is why we want to develop European policy further within the bounds of what is possible - and that is modest enough. We want to work preventively. We want to develop conflict management strategies that will stop such conflicts from occurring in the first place. We are not so naive as to believe that there will be no more conflicts in the world. There will always be conflicts and our region, our Member States, must deal with that. Nonetheless, we will focus more intensively on prevention. A further area in which we must work preventively is demographic change. The European continent is changing dramatically. We see that the average population is ageing considerably, not only in individual countries but in all countries. That has an impact on all institutions and agencies. It not only means that there will, in future, be fewer kindergartens, or that we will need fewer kindergartens at local level. It will also have an impact on us. Let me once again give as an example the pensions burden, which we will have to shoulder. In many other areas, too, we will see that the numbers of young people are steadily dwindling and there are more and more older people. We must deal with this situation by shaping it positively. It should be viewed not as a threat but an opportunity. We in the Group of the Party of European Socialists will apply a number of criteria to this budget. The first is financial prudence, because we are dealing with our citizens' money. The second is dependability. Everyone must see that what we start, we finish, and that we do not drag our feet or drop it half way through. The third is this: we will shape European policies in a way which enables us to work preventively instead of being caught on the hop when situations occur. We will endeavour to monitor developments early on, structure them appropriately and thus shape the European Union, our European continent, so that we have a good and secure future together. Virrankoski (ELDR). Mr President, the European Union budget presented by the Council shows a very disciplined approach. Payment appropriations account for just 0.99% of GDP, or, in terms of cash, EUR 11.4 billion below the financial perspective. The Commission's budget has been drawn up as an activity-based budget concerning 31 policy areas. This has long been our group's clear objective. It will facilitate the monitoring of EU activity. The costs associated with each policy area are clearly visible. Administrative and operational costs are itemised. Efficiency can be more easily assessed, as can the relation between achieved results and money spent. Excessive bureaucracy is a glaring signal of immoderate administrative costs. The biggest problem with EU budgetary policy is outstanding appropriations. Year in, year out, Parliament struggles to adapt the budget to the financial frameworks. In the financial statements we state that arguments over a few euros are totally superfluous when there are billions in outstanding appropriations, easily exceeding as much as EUR 10 billion every year. Next year's budget will be dominated by the enlargement of the EU. The Council has had a strict view on posts in the Commission that are required for enlargement. It is the opinion of our group that enlargement requires an adequate number of posts but it must not be used as a pretext for swelling the ranks of officialdom. The administrative success of enlargement will depend not only on the creation of posts but also how existing resources can be reallocated and used more effectively. Our group supports the priorities that Mr Mulder has proposed. We are worried about funding for human rights, as we are too about funding in respect of the International Court of Justice in the Hague. We also hope that the Northern Dimension Action Plan will be taken proper account of in the budget headings. We should also step up cooperation with our new neighbours within the framework of the Wider Europe programme, and the administration of appropriations connected with that should be simplified. Seppänen (GUE/NGL). Mr President, the grand total for next year's budget for an EU of 25 countries will fall to less than 1% of the total GDP for the Member States. The Union does not seem to have any ambitious plans to support social cohesion between Member States. Many new Member States, or at least their nationals, will be disappointed in their expectations, when there is no manna from heaven for them after all. Differences in standards of living cannot be reduced without money. The Commission is underrepresented in this parliamentary debate. I would have liked to see at least Mr Michel Barnier and Mr Chris Patten here, without in any way meaning to disparage Mrs Michaele Schreyer's expertise. In relation to next year's budget I would have liked to hear these Commissioners speak about the Commission's plans to reduce outstanding commitments on the basis of the 'sunset clause'. The President-in-Office of the Council had no clear idea regarding a reduction in outstanding commitments. The Commission should have. Our group in the cohesion countries would like to clarify on the basis of what condition of the 'sunset clause' the outstanding commitments to be cancelled have come about. If they have come about owing to the inaction of the Commission, that is a matter of failing to carry out the will of the budgetary authorities. If they have come about through miscalculations on the part of Member States' governments, then cutting them is justified. Member States have to obey the rules, and we demand an explanation of how the outstanding commitments have come about. Reconstruction aid for Iraq will probably be charged to next year's budget. We are to have the same sort of division of labour as in Afghanistan. The United States of America, in this case aided by Prime Minister Blair, attacks and destroys, and the EU pays for the reconstruction. Our group takes a very critical view of that. We want instead to use Union finances for the reconstruction of Palestinian targets destroyed by Israel. There has been no oil war going on in Palestine. Objects of criticism by many members of our group in the end are the expenditure associated with the common foreign and security policy and the funding of Europe-wide political parties. One feels the EU is pushing for liberalisation of the markets and the development of privatisation, and hence, the neo-liberal 'made in the USA' policy. President. Thank you very much. Mr Seppänen, you have made personal references to several Commissioners. According to our agenda, some of the people you have mentioned will be present during this debate, but later on. For example, Mr Barnier, who you have referred to, is scheduled for this afternoon, but not for a little while. I mention this for your information. Buitenweg (Verts/ALE). Mr President, I am very pleased that this debate is taking place as it enables us to put a number of questions to the Commission before we vote on the amendments in the budgetary procedure. In my first contribution of the afternoon, I would like to pause, as Mr Virrankoski did, at the implementation of the budget, as the political decisions which we take here with a lot of fuss often falter on that point. Money is shelved, or red tape hinders recipients of subsidies from spending the money properly and effectively. Mr Mulder, the rapporteur for the forthcoming budget, said just now that he wanted the Commission to be encouraged to increase the percentage of the money spent by putting part of the administrative credits in the reserve. Mr Mulder, and also possibly a majority in this House, are not yet convinced that all the items that the Commission asked for before enlargement are really necessary. A Commission official said the following in this regard: you are tying our legs together and still expecting us to be able to run the 100 metres faster. I think that the rapporteur's concerns are legitimate, but I have doubts as to the means. I would therefore like to ask the Commissioner whether she can give us her opinion on this. What are the consequences of the reserves? How can you use them in a positive way? Even more importantly, do you think that we are on the right track by spending the money slowly? Up to now we have always put the emphasis on the quantitative side of this. Is it not time we focused more on the qualitative side of the solutions, like Mr Pittella is doing with the structural funds? That means that procedures would have to be simplified, that we would need less paper and more responsible officials. My last point with regard to spending the money properly concerns the fact that we often find that projects that are financed with EU resources often do not respect European environmental legislation. What happens when you discover this? Will the money be frozen or will some other more-or-less soft solution be found? One example of this is the bridge over the Tagus River. This was a project financed with EU funds in which the bird and habitat directives were not respected. There are more examples like this. I would like to know what the consequences are if it is discovered that EU-financed projects are violating EU legislation. Turchi (UEN). Mr President, ladies and gentlemen, on a general note, this is a historic budget, for we are preparing for eastward enlargement. I would like to start by thanking my committee and its chairman - from whom I have learned so much - the staff of the Secretariat, my fellow Members and the rapporteurs, both for this budget and for the budgets of previous years. As a young Member, I have been able to accrue a great deal of experience in the field, even becoming vice-chairman of the committee. I believe that, as far as we are concerned, this is a fundamental budget, for it lays the foundations for the future Europe and for the future European Parliament, and I feel that, in political terms, the crucial issue is precisely expenditure for eastward enlargement. In this respect, the budget has the full support of both our committee and all the Members of the House, but only where expenditure related to staff and structures for eastward enlargement are concerned. I would, however, like to focus on what may be a painful aspect of the budget - we must exercise caution when it comes to the appropriations for Iraq. Personally, I have some misgivings about these appropriations: there is a danger that they will grow out of all proportion. Moreover, I would call for there to be close monitoring of these funds, an effective monitoring structure which will prevent reoccurrence of what has already happened with respect to the PNA - the Palestinian National Authority - whose funding is currently being analysed in depth. I would like to flag this point because this kind of monitoring will be essential. I believe that an experimental phase will be necessary for the new Financial Regulation too. As a wide-ranging, complex instrument, it will inevitably cause mounting tension in the Commission above the level of Director-General, although I hasten to add that I have greatly appreciated the way we have worked together over this recent period. Lastly, I must mention the initiative that has led to a major debate within our committee: health insurance for Members of Parliament. This is an issue which we will be able to address when we get the results of a study we have commissioned. In this and in all other matters, I would like to wish the Council, in particular, good luck in its work, proud to be able to say that I, too, am an Italian representative. Van Dam (EDD). Mr President, Minister, Commissioner, we welcome the proposed reduction in payment appropriations. In view of the economic recession, Member States are having to tighten their belts, and the European Union cannot lag behind in this. The Council has made a number of substantial reductions in the draft budget. We do not share the rapporteur's position of categorically opposing this. Particularly in Heading 2 - Structural measures, 3 - Internal policies, and 4 - External action, we do not consider it necessary to earmark more money than the Council is proposing. We must not close our eyes to the enormous payment arrears in several items of the budget in these headings. The arrears in the structural funds are impossible to explain to voters; they amount to more than EUR 66 billion, two-thirds of the current total EU budget. A Swedish market research bureau came to the conclusion that the effectiveness of the structural policy is clearly not up to the mark. Does the Commission know the results of this survey, and what is it going to do about this persistent problem? The European Parliament must also look closer to home and check critically whether certain policy sectors do in fact belong at EU level. For example, the fact that some people in this House want to use money for the EU budget for tourism is just one example of something that is preeminently a matter for the Member States. Money for development aid is also going to countries in the southern hemisphere, whilst that is a duty of one or more Member States which have historical connections with these countries. We are of the opinion that the 8.4% increase in the budget for the common foreign and security policy is inadequately explained. The European Union must not set up an organisation in parallel with NATO. That is throwing money away. The EUR 18 million increase in subsidies to the Palestinian Authority is actually unwarranted as long as it refuses to unequivocally condemn and stop terrorist attacks on innocent people. Is the Commission aware of the IMF report, which shows that Arafat had USD 900 million deposited in secret accounts between 1995 and 2000? Finally, the Commission must be more critical when supporting third countries in the Mediterranean region. We must apply the human rights clause consistently in such cases. We wholeheartedly support the amendment for a substantial contribution to the rebuilding of Iraq. At the same time we must stress that the extent of this necessary humanitarian aid should not be contingent on political differences of opinion between some Member States and the United States. My group thinks that it is a bad thing that the reformation of the European Commission will deliver much smaller savings than originally forecast. The difference of EUR 8.8 billion is really very substantial. How does the Commission explain that? Where we could also make savings is on the supervisory boards of the agencies in which each Member State has three members. Would it not be excessive if these bodies were to expand to 75 members per agency? I must also comment on the management of the budget. It concerns us that expenditure on audits has fallen by 6.4% in the common agricultural policy. This reduction is unwise, given the problems surrounding the management of this policy and the intensity of manpower required for proper control of agricultural expenditure. This spring the European Court of Auditors presented a report on support for the so-called 'problem areas'. What lessons has the Commission learned from this? Is it, for example, willing to tighten up the vague definition of 'good agricultural practices'? Finally, according to the people involved, the fraud at Eurostat is partly related to the limited resources the European Commission releases for proper statistics. Better cooperation between Eurostat and the national statistical agencies is certainly to be desired. Eurostat needs more independence for this, so that the impartiality and scientific objectivity of the statistics continues to be ensured. After punishing the fraud and improving administrative control of Eurostat, we need to pay attention to this. What is the Commission's response to this? Dell'Alba (NI). Mr President, this is a historic budget - as one of the previous speakers has said - a budget proposed by the Council for the Fifteen which, with a view to enlargement, is 2.7% down on last year. Although yet another statistic, this is a sign which speaks volumes, the sign of a Europe which is afraid of itself, of its budget and of addressing the problems of the world. From this perspective, we welcome the amendment on Iraq, which, at least, sends out a signal, rather than of inconsistency, that Europe does exist, that it wants to do its part and that it has to equip itself to do so. For the time being, it would appear that the budget heading in question is a token entry; subsequently we will do what we can to find the funds to address what is clearly one of the major political challenges before us and which therefore calls, not least in symbolic terms, for an immediate, convincing, substantial appropriation. Many of the Members have highlighted the European Parliament's priorities. It is important not just to state our priorities but - and I am addressing the Commissioner here - it is important that the Commission acts in accordance with Parliament's priorities. I am afraid that the impression we often receive is that the priorities established by Parliament are not adhered to. I am not just referring to the EUR 13 billion which we are giving back to the Member States this year; although this does, of course, need mentioning as it reveals a flaw in the system: while this is largely funding earmarked for the Member States, a substantial amount of money has not been spent and a considerable number of priorities, of measures laid down, often together with the Commission, have been carried forward, because of a crisis that we might define as structural. I see this as a major issue, the importance of which must not be underestimated in our assessment of both the current budget and the budget to be adopted for 2004, for the measures actually adopted often fail to be consistent with Parliament's priorities. Then there is the section on external aid, which I will comment on, if I may, during the second part of the debate. Van Hecke (ELDR) . (NL) Mr President, the subject of the budget. The Council has 'only' cut the European Commission's original proposals for Heading 4, External action, which contained a 3.9% increase on the previous year, by 0.3%. As we all know, the European Union will be taking on more and more new commitments. These relate to the fight against terrorism and organised crime, the reconstruction of Iraq, badly governed countries such as Afghanistan and Congo, the enlarged Europe, conflict prevention in the Middle East, and so on. These are important matters and it is also clear that the people are in favour of a more assertive external policy: 67% of Europeans state that they support more European Union in the world. On the other hand, it is crystal clear that the financial limits of the possible commitments will have been reached unless more money is made available. In a few weeks' time the European Union will be participating in the international donor conference on the reconstruction of Iraq. Mr Patten is suggesting a possible EU contribution of about EUR 200 million in 2003-2004. Others are suggesting an amount of EUR 500 million. Either way, our Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy does not want this to be at the expense of other geographical zones or commitments, such as Afghanistan, or non-geographical budget lines such as the rapid response concept and landmines. If the European Union wants to assume its share of responsibility for peace and security in the world, it must also be prepared to earmark the necessary financial resources. If not, Europe is at risk of becoming a political dwarf on the international stage. Sanders-ten Holte (ELDR) . (NL) Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I would like to make a couple of comments on the budget proposals for 2004 from the point of view of development cooperation. Although we are dealing with activity-based budgeting in this case, I cannot get away from the impression that this split has more to do with the Commission's internal structure. Funds intended for development cooperation should also fall under this section. Yet we have seen that budget lines for Asia, Latin America and the Middle-East have been placed under the heading 'External relations'. My committee finds this unacceptable. After all, fighting poverty is the main aim of European development policy. If these budget lines are placed under 'Foreign relations', this will be lost from sight. My second comment concerns our support for the reconstruction in Iraq. Regardless of the amounts mentioned, it must be made clear that this money cannot come from the pot for Heading 4, External action, which is limited as it is. In my opinion the flexibility instrument must be used for this. The third and last point I would like to mention is the target percentage of 35% for social infrastructure. The Commission has pointed out that it has achieved this figure in the last few years, but education and healthcare, which are after all two of the very important objectives of the Millennium Development Goals, still come off worst. I would therefore like to call upon the Commission to adhere to what was agreed at the social summit in Copenhagen in 1995. McNally (PSE) . Mr President, I should like to congratulate Mr Mulder for the very collegiate and cooperative way in which he has worked with other committees, and Mrs Gill for the same reason. The budget lines dealt with by my committee are the most complex of any committee. We cover something like 120 budget lines with reference to ten different directorates-general. Because of that complexity, plus the changes in nomenclature, the activity-based budgeting and enlargement, it has been a difficult task to give an overall view. I would like to thank the Commission and those staff in its directorates-general who have been patient in their explanations and have explained their rationale for preparing the preliminary draft budget. I cannot offer the same praise to the Council of Ministers, because in our committee we have seen a whole succession of very large cuts with no rationale whatsoever provided as to why they should have taken place. I find it impossible to work on that basis. You cannot have a dialogue when one side does not explain its reasoning for what it is doing. There may be some sense behind the suggestions, but it is not at all clear to us. Let me take as one example the preparatory action for security research, of enormous interest to the citizens of Europe. Why has that been cut? I am delighted that Mr Mulder is prepared to support us in reinstating the money which was suggested for this action, which many of us on our committee think is important. We want an explanation about Chernobyl. We lay great emphasis on SMEs, as you will see, and I look forward to some sort of rational discussion with the Council about its motivation for making cuts which appear to contradict every policy of the European Union. Grönfeldt Bergman (PPE-DE) Mr President, the Commission's preliminary draft budget contains few surprises when it comes to those issues that fall within the area of responsibility of the Committee on Economic and Monetary Affairs. We therefore support its main features and have also clearly expressed our support for the amounts proposed by the Commission. I nonetheless wish to make a few comments and recommendations. Those measures that are supported within the framework of budget line 02 05 01 ('Industrial competitiveness policy for the European Union') - for example, for the purpose of analysing the effect of the information society on competitiveness and of stimulating the development of electronic trade - involve no genuine European added value and should therefore be discontinued. We therefore propose that these appropriations be transferred to budget line 02 02 03 ('Programme for enterprise and entrepreneurship, particularly for SMEs'), where the funds could be of direct use to European businesses. We are also concerned about the problems and irregularities in connection with Eurostat and therefore want the European Parliament to ask for 25% of the appropriations to Eurostat's administrative expenditure to be placed in Title 31 ('Reserves') until the Commission has given Parliament sufficient assurance that the problems have been solved and that the people responsible have been identified and appropriately penalised. We also support the information campaign concerning the euro and welcome the fact that the Commission has proposed increases in the funding for this. These extra resources will be needed, given that the EU is to acquire ten new Member States that have all undertaken to introduce the euro as soon as possible. We are nonetheless still concerned about the implementation of this budget line in recent years and therefore want again to call upon the Commission to report each quarter to Parliament's relevant committee on the implementation of the programme in the current year and on the planning for next year. We also want to call upon the Commission to ensure that additional funds for the information campaign concerning the euro are available if further needs should arise, for example as a consequence of referendums in any of those countries that do not at present have the euro. As an aside, I regret that, following the result of the referendum last week, my own country, Sweden, will not be eligible for funds for the information campaign concerning the euro. The committee nonetheless supports the Commission's draft budget, but with the reservations I have expressed. Schreyer . (DE) Mr President, Mr President-in-Office of the Council, honourable Members, recent years have already seen the common foreign policy become a priority in the Budget debates, and that will be the case in the 2004 Budget too. The number of foreign policy areas in which the EU is involved in common action is reflected in its Budget. Together we have taken on responsibility for rebuilding Kosovo, and for bringing political stability to the Balkan States, and this is reflected in the Budget just as much as is support for the reconstruction work in Afghanistan. The 2004 Budget provides aid for the Balkans to the tune of some EUR 600 million and EUR 184 million for Afghanistan, which, together with other funds, means that the aid we are proposing for Afghanistan amounts to EUR 214 million. I might point out, by the way, that the European Union is doing all that it undertook to do at the donors' conference in Tokyo. I would also like to mention that the accusation referred to earlier to the effect that nothing happens for years after the European Union promises aid, is no longer accurate in such sweeping terms. It is here in the area of overseas aid that financial management reform has made a very positive and visible impact. This is one reason why the Commission greatly regrets the way in which the Council has cut the funding for the Commission's delegations, which play an ever-greater part in implementing the Budget. A major feature of the 2004 Budget will be the crisis in Iraq and the European Union's aid for the people there. This year already, the European Union has allocated EUR 100 million from the Community Budget for humanitarian aid. Reference has already frequently been made in this House to the fact that, on 24 October, the donors' conference on aid for the reconstruction of Iraq will be taking place. Commissioner Patten, who is today attending the UN General Assembly in New York, has made it clear to this House the great relevance of the budgetary constraints to effective aid in Iraq. An independent Trust Fund or a UN agency should guarantee that the aid given by the European Union is multilaterally applied. Next week - on 1 October - the Commission will propose the amount that we intend to pledge at the donors' conference, that being EUR 200 million. This proposal will provide for funds amounting to EUR 40 million to be mobilised this year, for the margin under heading 4 to be used next year and for the partial mobilisation of the flexibility reserve as well. That, then, will be our proposal for the donors' conference for up to the end of 2004. I believe that, in terms of its size, this promise of aid stands up well to comparison with the EUR 214 million for Afghanistan next year. Our promising EUR 200 million for Iraq has to be seen in context, in that Iraq is less populous than Afghanistan, which is a wretchedly poor country lacking access to income from oil reserves. Let me also take this opportunity to thank the budgetary authority for approving the support grant for Turkey, estimated at EUR 250 million for next year, and to be paid from the funds for pre-accession strategies; I mention the amount for Turkey only in relation to our aid for Iraq. I believe that these things always have to be seen in comparative terms. The Commission's draft envisages a total of EUR 507 million for humanitarian aid. The Budget sets aside EUR 82 million for the fight against Aids, malaria and other communicable diseases, which have a catastrophic effect on many countries in Africa; this amount will also be used to fund our further donation to the Global Health Fund - that, too, will be the same amount as this year. The reason I mention this is that it figured prominently in this debate last year. Let me announce right now that my fellow-Commissioner Mr Nielson and I will, in a few days' time, be presenting a communication to the effect that, in future - from 2007 onwards, to be precise - resources for the European Development Fund will be incorporated into the normal Budget. Although the priority will still be the fight against poverty, the needs of the ACP States in particular require of us that we adopt a coherent policy approach. The simple fact is, though, that comparisons have revealed that the mechanism for implementing the ordinary Community Budget is much better than that for the European Development Fund. As part of the development policy measures, new resources are being provided specifically for the integration of gender issues into the aid programmes. Overseas aid in particular involves support for many projects particularly targeting the - often dire - situation of women in poor countries and crisis-hit regions. This is described in the reports on the aid programmes. Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, I would firstly like to thank the draftsman of the opinion of the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, Mr Van Hecke, for his work and his wonderful spirit of consensus and for his choice of the difficult priorities which have been included. What we need now of course is for these priorities to be accepted by the Committee on Budgets and by Parliament as a whole, with any modifications which the Committee on Budgets may have to make. Some speakers such as Mr Wynn or Mr Walter have explained very clearly the pressures which have been facing heading 4 of the Budget and the urgent issues which the European Union has had to deal with over recent years. We have had the case of Kosovo, of the Balkans, of East Timor, of Afghanistan and this year we have the problem of Iraq. Since this has been discussed during this debate, I would like to say that my political group believes that the European Union must make a significant contribution to the rehabilitation, reconstruction, pacification and democratisation of Iraq, because we believe that the democratisation of that country must not be the exclusive responsibility of the United States, but that it must also fall to the whole of the international democratic community. Nevertheless, Mr President, tomorrow the European Parliament is going to approve a resolution on Iraq which states very clearly, as Mr Van Hecke has quite rightly said, that the action in Iraq must not be funded to the detriment of other areas or other commitments made. I have listened with great interest to the comments that the Commissioner has just made and I note that the Commission's intentions or forecasts are not going to go as far as that EUR 500 million. I would ask you, Commissioner, whether you intend to consider the complete mobilisation of the flexibility instrument, which was not used last year or this year, and whether you intend to consider other very interesting possibilities such as those referred to by the general rapporteur, Mr Mulder. Next year, with the incorporation of the candidate countries, there will be lines within the external action of the European Investment Bank which could perhaps be used for that priority. It may perhaps be worth considering that possibility. Mr President, the problem we are facing this year with Iraq is a recurrent problem, we cannot live from hand to mouth, we must try to find a permanent solution to the urgent issues which arise in the field of external action and try to mobilise instruments which, in a flexible manner, allow us to assist with these priorities but without, I would insist, prejudicing others. Mr President, as the President of Romania said this morning, or as the President of the Convention, Mr Giscard d'Estaing, said the other day in this Chamber, if our aspiration is for the European Union to play a key role on the international stage, we will have to seek permanent solutions to these problems, because otherwise we will have to be content with being a non-governmental organisation or a kind of international Red Cross which has no other purpose or job than to pay the bill for the great dramas of our times. Gröner (PSE). Mr President, ladies and gentlemen, enlargement is not merely a project for the ruling classes, but will also, if it succeeds, be an enormous triumph for democracy. The EU will soon have 450 million citizens, and over half of them are women. If women are to take their share in building Europe, information must be targeted at them and they must be involved in specific ways. This parliamentary term has seen us developing our strategy for gender mainstreaming and finding room for it in the Budget process, but its successes are not as evident as they could be, in that women are still generally not visible in the policy areas and we still generally do not see them occupying positions of leadership in the institutions. Women make up only 14% of the observers from the candidate countries, only 17% of the members of the Convention, and only 25% of the Commissioners. Whilst women make up 70% of the staff in category C, not one of Parliament's Directors-General is a woman. Our resolution on gender mainstreaming proposes a whole range of actions to set benchmarks for the horizontal task of deliberately bringing women into the institutions, such as monitoring the success of leave for educational purposes, retraining, career and personal development, and so on. Commissioner, you are now encouraging high expectations of gender budgeting, the implementation of which will mean the professional 'gendering' of every committee, every policy area, and every one of the Directorates-General. We need to identify women as a target group when thinking in terms of the visibility of information campaigns, particularly in elections, and that we should involve women in every area of foreign policy - for example, in the reconstruction of Afghanistan and Iraq. DAPHNE was a good challenge, and so, of course, are the internal policy areas such as the Structural Funds, for example. Figueiredo (GUE/NGL). Mr President, I would like to draw attention to three different issues in relation to this debate. They are forest fire prevention, East Timor and economic and social cohesion. The tragic fires which have devastated southern Europe, especially Portugal, where 5% of the land area and 11% of woodland has been consumed by flames, makes clear the need to increase assistance for measures to prevent forest fires. Sadly, a retrograde step has been taken in the form of the new Forest Focus programme. In its resolution of 4 September, the European Parliament insisted that the amount of appropriations for the European Union should, within the framework of the draft Forest Focus regulation, be the same as in the previous 1992 regulation on the protection of forests from fires with a view to funding appropriate forest fire prevention measures. We have, therefore, made a proposal suggesting that another EUR 6 million be allocated to the programme and that prevention issues be clearly included in it. We hope this proposal will be approved. I would like to know, nevertheless, whether the Commission agrees with increasing the amounts and including preventive measures in the Forest Focus programme. Turning to East Timor: in its preliminary draft budget, the Commission has removed the specific aid line and reduced aid by around 70%. This is unacceptable. We have, therefore, tabled another amendment with a view to restoring the amount of aid to the EUR 25.5 million programmed in 2003. We hope that Parliament will support this amendment, as in the past, but I would also like to know how the Commission can justify this cut, given the discussions held on the budget during 2003 and the various difficulties and areas of instability still existing in East Timor. Finally, in view of the fact that this draft Community budget is the lowest, in relative terms, since 1987, representing less than 1% of Community gross national income, I would like to know how the principle of economic and social cohesion in the European Union will be safeguarded. I would ask, in particular, how we will fight for social inclusion and employment growth, given that enlargement in 2004 will see the accession of 10 new countries whose average per capita income is only about 40% of the Community average. As I believe it is impossible to achieve economic and social cohesion with this budget, I would like to ask the Commission whether it wants to abolish economic and social cohesion through future amendments to the Treaties. Buitenweg (Verts/ALE). Mr President, various people have already complained about the Council's reduction of the money for Afghanistan. I think that this is primarily also an example of the short-term vision of many governments, who seem to be engaged in 'crisis hopping'. From Kosovo to Serbia - the money transferred along too - and from Afghanistan to Iraq. The Member States will therefore not keep the promises they made at the donor conference for Afghanistan, despite the fact that it is increasingly turning out that these promises were on the low side anyway. I assume that common sense will prevail in this House and that we will fix a higher amount than the Council has in mind. I would like to ask the Commissioner another question, this time concerning a different amendment from the one on Afghanistan, namely an amendment from the PPE. They suggest putting an amount aside until they stop growing poppies and start growing legal agricultural products. Is it not true, however, that the aid provided by the EU hardly reaches the remote areas where these poppies are grown? How do you intend solving this problem? I also note that the committees and groups have submitted amendments for external policy which amount to EUR 841 million more than the Commission's proposals. I would like the Commissioner to tell me how she can explain this discrepancy. Is it true that we simply agree massive amounts, or do you in fact adhere rigidly to the ceiling of the financial forecasts after all, conflicting with the EU's priorities in the process, because there are many more needs in the area of external policy than you suggest? My last question - very brief - is about North Korea. The money for the KEDO project has been frozen and we are doing absolutely nothing else about energy provision there. Is it possible to use the money or part of the money which was previously intended for nuclear energy provision to subsidise alternative energy sources in North Korea? Dell'Alba (NI). Mr President, ladies and gentlemen, as well as the draftsman's work and the line he has taken on external relations, we support many - if not all - of the amendments tabled by Mr Van Hecke on behalf of the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, some of which we have been able to contribute to specifically. In particular, I would draw your attention to a whole set of amendments on the human rights clause. As Parliament, we have called - and we have battled for years with success - for our relations with third countries to incorporate a human rights clause imposing - and I do not wish to offend anybody by using that word - mutual respect for the most well-known and most supported agreements in force, the cooperation and aid programmes for emerging countries and, more generally, for countries with which we sustain relations. In actual fact, this clause, formally included in agreements with third countries, is often disregarded by those who should be enforcing it. It is disregarded for various reasons, probably because there is no specific monitoring mechanism in place. However, the fact remains that, very often, we continue blithely to implement our budget on the basis of these agreements - which, as such, must clearly be observed - despite frequent disregard for one of the clauses. That is why there are a number of amendments seeking to ensure that the budgetary authority is provided with timely information on the situation as regards the human rights clause, so as to place Parliament in a position to decide, should this prove necessary and in the appropriate manner, to request formally the suspension of the agreements with a country. There are serious, significant cases of systematically violated rights and of countries whose economies depend greatly, if not on European Union aid, certainly on the rich tapestry of relations they sustain with the European Union: I refer to countries such as Vietnam, Laos and Cambodia itself, where, as you are aware, the situation is currently very serious and there is a danger of a coup d'état taking place within the next few days, in contempt of the results of elections which Parliament itself declared - maybe rather prematurely - to be perfectly above board. These are the reasons why I believe it is possible, not least through the lever of the budget, to send a clear signal to the beneficiary countries so as to make the human rights clause a genuine reality and to reassure Parliament, which is one arm of the budgetary authority as well as the promoter of the idea, that the Commission is not implementing the budget as if nothing had happened but is carrying out pre-emptive monitoring. This is one of the most important aspects. I welcome the exchanges on the subject of Iraq, which would appear to be an indication of a desire for constructive dialogue on the issue. I believe that the consideration which I have just illustrated deserves, in all respects, as stated by the draftsman of the opinion of the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, the support of the House in the final vote on the budget. Poos (PSE). Mr President, in the framework of preparing the priorities for foreign affairs, defence and security matters, the rapporteur, Mr van Hecke has had broad support from the members of our committee, in particular when he reinstated a portion of the Commission's proposal and further encouraged NGO activity. Our rapporteur placed the emphasis on the role of the European Union as promoter of human rights in the world. The Group of the Party of European Socialists recommends that all the lines concerning countries benefiting from an association and stability agreement on the Balkans be transferred from the category of 'external actions' to that of 'pre-accession aid'. In addition, we request that realistic appropriations for the Israel-Palestine line be provided, instead of the practice being continued of a posteriori transfers. We fully support Amendment No 445 which proposes EUR 47 million for conflict prevention activities - and, in my view, prevention is always less expensive than cure - and Amendment No 118, which proposes EUR 2.5 million by way of additional appropriations for information programmes in third countries. An amendment by Mr Elles proposes establishing a line of EUR 500 million for the reconstruction of Iraq. There are two reasons why this amendment is unacceptable to the PSE Group. While remaining open to the creation of a new budgetary line, we cannot envisage providing funds in the absence of any mandate from the United Nations for the reconstruction of Iraq and in the absence of reliable estimates from the Commission. In our view, it is important that the UN have exclusive control over the reconstruction fund. Finally, I should like to invite the Commission to inform Parliament regarding the use of the funds in Latin America and to tell us if the considerable increase proposed by a series of amendments is realistic. Boudjenah (GUE/NGL). Mr President, the solemn calls for budgetary rigour and discipline entail devastating constraints when it comes to development aid. The promises remain, but there is a difficulty in getting actions to follow. That, in the end, is the thought inspired in me by this 2004 budget on development cooperation. I agree, on this matter, with our rapporteur, Mrs Sanders-Ten Holte, that any subordination to the external actions heading cannot but accentuate this phenomenon. Indeed, how is one to believe that the objective of eradicating poverty between now and 2015 will be achieved when - and this is only one example - the financial commitments to the Middle Eastern, Latin American, Asian and ACP countries that are the concern of the OECD's Development Assistance Committee have not been honoured by the Commission, particularly when it comes to the health and education sectors? One is permitted to have doubts. The sums allocated still offer very little basis for fulfilling the declared wish of achieving the millennium objectives. How can approval not be given to any demand made of the Commission to give attention also to the rights of the most vulnerable people and to provide for a specific budgetary line when necessary? I am thinking, for example, of the rights of children. Any reduction in, or financial pressure upon, the fundamental elements of Community policy, such as human rights or the duty to give assistance to those who are weakest, would have the effect of sending out a very negative signal indeed to peoples already largely excluded from the march of world progress - victims, no more nor less, of a globalisation that has more in common with the law of the jungle than with growth and the equitable distribution of wealth. Developing countries are waiting for the European Union's ambitions to change, a fact witnessed to, I think, by the reactions at the last WTO conference in Cancún. As a final word on the subject of development aid, I remain convinced that, without a serious review of the financial perspectives, the pressure upon this heading will become unbearable. As for the proposals concerning reconstruction in Iraq, they also call, at any rate in the long term, for an increase in overall resources to avoid the need to draw on the reduced sums for development aid. That being said, I agree with Mr Poos: the announcement of such a financial commitment cannot in any case precede Europe's indispensable adoption of an independent policy in favour of the sovereignty of the Iraqi people and of the role of the UN. Regarding the amendments, I approve of those that could favour an annual evaluation of the results and anticipate a joint dialogue between the Commission, Parliament and the Council on the methods to be put in place in order to achieve the objectives. In the same spirit and in the interests of genuinely democratic and effective development cooperation, I am in favour of encouraging the widest participation, at all levels, of all those active in civil society. Finally, I am going to support my group's proposal aimed at creating a specific line of aid for the rehabilitation and reconstruction of the territories under the administration of the Palestinian Authority. The Israeli army's destruction, to the tune of almost EUR 40 million, of the infrastructure funded by the EU or the Member States was the product of criminal fury. The Palestinian population's conditions of life have deteriorated considerably during the most recent period. We know that the Commission's delegation on the ground is doing a remarkable job in difficult conditions. If, however, the EU is to be an active member of the quartet in the manner suggested by the speeches, the EU would do well to accord its budgetary lines as it intends. Garriga Polledo (PPE-DE). Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner Schreyer, Mr Fischler, ladies and gentlemen, I would like to begin by welcoming the fact that we are holding this new budgetary debate, which has already shown itself to be a useful and profitable experience for the Commission and Parliament. It is a good opportunity which we Members of the European Parliament are grateful for and take a very positive view of. From a general point of view, this is the year in which we should avoid the conflict between national and Community interests. The principles of budgetary austerity in national budgets, which are at the root of the Stability Pact, must be reconciled more than ever with the complete implementation of the Community policies contained in the objectives of the Community budget. It is perhaps we, as Members of the European Parliament, who have the greatest interest in the Stability Pact being complied with and respected. Compliance with it must not be an excuse to interfere in the development of the great areas of expenditure of the Union's budget, but it must be another incentive to improve its implementation. Providing our budget with sufficient payment appropriations does not mean failing to comply with the austerity objectives, but to help the European Union's growth by means of its policies. Otherwise we would be preventing the correct absorption of the leftovers or hindering the efficient implementation of the structural policies. The Union's best budgetary policy is not one that allows for a high budgetary expenditure, but one which implements the commitments in the Budget well. We would therefore like to ask the Commissioner whether she agrees with this approach and whether the Commission believes that the level of payment appropriations in the Council's draft budget is sufficient. On the other hand, our group has no particular reasons to disagree with the Council on this Budget. We would like, and this will be agreed in the sectoral debate, to go further into certain questions of agricultural or internal policy. In external policy we are still seeking a more active role for the Union in the world, because that is also part of the programmed objectives of the Group of the European People's Party (Christian Democrats) and European Democrats. This must be seen not only in relation to the strengthening of the common foreign and security policy - both its objectives and its budgetary appropriations - but to particular reconstruction actions in Iraq and Afghanistan, as part of the European Union's moral commitment to promote peace, security and human rights. We would therefore like to know, Commissioner, whether there is really sufficient room in the budget to be able to take account of the approach taken by the PPE by means of its amendment. Sauquillo Pérez del Arco (PSE). Mr President, firstly, from a conceptual point of view, we legitimately wish the new nomenclature for the Budget to be a technical instrument which rationalises it, and not a cunning way to modify the political orientations of Community action. The Committee on Development and Cooperation is therefore, under the heading 'Development', restoring the cooperation lines with Asia and Latin America, which had been diverted to the external relations heading. Development policy is not only directed towards the ACP countries, but towards all developing countries with a view to eradicating poverty. Furthermore, Commissioner, we thank you and we congratulate and support you, as well as Mr Nielson, in relation to the budgeting of the EDF. Secondly, our policy for assisting certain groups such as the Saharan people, who for years have been objectively in a situation of humanitarian need, should not be called into question for administrative reasons. And finally, the integration of the gender perspective into the Budget is one of our objectives. With regard to the figures, our priorities are the funding of actions to promote children's rights, funds for combating AIDS and malaria, increasing funds for Latin America and the Mediterranean: between the 2000 Budget and the draft 2004 Budget the funds intended for cooperation with these regions have plummeted; they have been reduced by 10.8% for Latin America (EUR 37.2 million) and 16% for MEDA in real terms (EUR 193.9 million), despite the new priorities for these two regions and the summit which is going to take place. Their reflection in the Budget should not conflict with the ceiling corresponding to us, provided that there is no intention to fund any other new action or initiative through development funds. And it is for this reason that we are also concerned about the reconstruction of Iraq or any other issue which may arise. Laschet (PPE-DE). Mr President, Commissioner, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, I would also like to say something about some of this Budget's foreign policy aspects and will start by responding to Mr Poos, who said that the amendment tabled by the Group of the European People's Party (Christian Democrats) and European Democrats is unacceptable in terms of the amount that it proposes for Iraq, as a UN mandate is required. Mr Poos has evidently not read this amendment, which takes as its reference value the resolution that this House will be adopting tomorrow, it being a minimum precondition for the European Union's involvement in Iraq that there should be a UN resolution, that the money should be put in a trust fund controlled by the World Bank and the United Nations, that the Iraqi people should be involved in the processes of democratisation, in the adoption of a constitution and of the establishment of institutions, all of which are now needed, and, above all, that the oil industry should be placed in the hands of the United Nations, in order that it may be a source of funding for the country's reconstruction. The budget allocation we have proposed is dependent on that condition, and, even if we are talking in terms of one single euro rather than five hundred million of them, it matters that we should get this general concept and these framework conditions right. From that point of view, the Budget today and Parliament's resolution tomorrow must be seen as very closely interconnected. Secondly, if this leads us to say that we want to get the United Nations more involved, then we must give more attention to it and to our relations with it overall - and that is what Parliament and the Commission are currently working on. I believe it is tomorrow that the Italian Presidency of the Council is signing, in New York, an agreement on crisis management and crisis prevention, but this needs to be mentioned in the Budget. At present, our programmes for the United Nations are all shared out between a whole load of items in the Budget, without there having been a policy debate to set priorities. As an issue in this House, the subject of the United Nations has been dormant in recent years, and the Commission's new document gives hope that we will now be defining our relationship with the UN in more political terms, even though the Commission has achieved the masterly feat of producing a document of nearly fifty pages that refers not even once to Parliament and the budgetary authority. I think that any redefinition will also necessitate dialogue between the Commission and Parliament. Now for a third comment, addressed to the Council. As we do in every Budget procedure, we have put a number of Budget lines in reserve, as the Council still refuses to provide the information agreed on in the November 2002 agreement between Parliament, the Council and the Commission. This sometimes seems as if we are battering our heads against the Kremlin wall in the way we used to do. We are sure that we will overcome this obstacle and come to an agreement with the Council that will guarantee the public and Parliament greater transparency in future concerning what is going on in the common foreign and security policy. Herranz García (PPE-DE). Mr President, firstly, and as a Member of the Committee on Budgets, I would like to thank the two rapporteurs, Mrs Gill and Mr Mulder, who are present at the moment, and the President of the committee, Mr Wynn, for the work being done at the moment in that committee, which we hope will have a favourable and happy outcome in December. I would like to refer to the agriculture chapter, and I would also like to thank Mr Fischler for being here and say to him that, despite the lack of success in Cancún, I am particularly grateful for his defence during these meetings of the interests of European farmers and breeders, of all Europeans and of the whole commercial world. The amendments proposed to the agriculture chapter are aimed above all, in my view, to the promotion and quality of European products. It is important to bear in mind the amendments I have presented, because one of our fundamental tasks is to protect and defend European products, because their production involves stricter methods with regard to quality and respect for the environment. We must also promote information in relation to the common agricultural policy. At this moment, when the whole of the common agricultural policy is being changed, it is important that the citizens know what this policy is and, above all, the opportunities it represents for European agriculture and livestock. I have placed particular emphasis on the introduction of agricultural insurance systems and I would like this to take place and for it to be reflected in the 2004 Budget. Finally, I would like to refer to the restoration of funds for the 'Forest Focus', for the prevention and combating of fires, because, as we have seen this summer, the absence of prevention and combating of forest fires may lead us into very dramatic environmental situations. Schreyer . (DE) Mr President, Mr President-in-Office of the Council, honourable Members, I do not propose to discuss agricultural policy, as much more has been said - by Mr Poos, Mr Laschet, and Mr Salafranca - on the subject of Iraq. I am glad to see consensus on the need for the conditions to be met. Aid, including that given by the European Union, must be provided under the aegis of the United Nations. The Trust Fund must not be confused with the fund administering the yields from oil deposits, but must be separate from it. I also believe that we can also achieve consensus on other points relating to the conditions. The EUR 200 million proposed by the Commission would also express well our sense of obligation, our awareness of the need for us to take on responsibility, and our willingness to do so together on the basis of the EU Budget. It is also very important that this aid for Iraq should be seen in relation to the shared commitments that we have made in other areas. Let me reiterate that EUR 214 million have been allocated to Afghanistan for next year, thus discharging in full the obligations into which we entered at the donors' conference in Tokyo. I would also like to again lay stress upon the fact that we are allocating, next year, EUR 250 million as additional aid for Turkey, Iraq's neighbour, with 65 million inhabitants, and that must also, of course, be seen in its context. Next week - on 1 October - we will have the opportunity to debate this in a joint meeting of the Committee on Budgets and the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, when the Commission will be putting forward a proposal that the margin and also part of the flexibility reserve be used for Iraq, and will be submitting an amending budget. Mrs Figueiredo asked about the Forest Focus programme. For this we have allocated the same amount as this year. Both the Regional Development Fund and the Structural Funds can be used for reforestation measures and also for measures to prevent natural disasters. The question has been raised as to whether cohesion policy can be pursued at all successfully using a European Budget amounting to some 0.99 per cent of the Community's economic product. The answer to that is in the affirmative. The European Budget and its effects demonstrate that our support for cohesion policy is yielding fruit. Last week, I presented what we are calling the 'allocation report', which shows who is paying what and where the money goes. The four cohesion countries are the four net recipients from the EU's Budget, which is only right and proper. The two poorest countries receive the most funds expressed as a percentage of their gross national product, and the cohesion reports do indeed show how successful that is, and that the European Union is successful in its efforts to reduce the economic gaps between one country and another. Mrs Buitenweg addressed the issue of the Korean Peninsula Energy Development Organisation. This year, these funds - which, by the way, your House had blocked - will be reallocated to other purposes, whilst this breach of the agreement means that we have allocated no funds in the preliminary draft Budget for next year. North Korea is not, unfortunately, offering to abandon its atomic programme and to invest instead in renewable forms of energy. This is also relevant to Mr Dell'Alba's question on the human rights clause. Countries such as North Korea, in which humanitarian emergencies exist at the same time as human rights are being abused, always put us in a very difficult position. Indeed, the Commission had also decided to step up humanitarian aid for North Korea, concentrating this aid on mothers, who are worst affected by the terrible conditions in that country. The Commission did of course bear in mind administrations' capacity for implementing them when making its proposals relating to Latin America, but we will of course look at Parliament's various proposals as well. Next, Mr Garriga Polledo asked whether the means of payment cut by the Council are still adequate. As it usually does in October, the Commission will shortly be proposing a revision of the agricultural policy, with new assessments of market developments and taking due account of the exchange rate. We will also be submitting an estimate relating to the old Structural Funds programmes, but I can tell you even now that the Commission cannot accept that the means of payment for pre-accession aid should be cut back. Next year, although the candidate countries will be Member States, they will still be getting help with their pre-accession programmes, as these will still be in progress. It is fortunate that the pre-accession programmes are now at last being better implemented, and this of course means that we need the means to pay for them. We would be very glad if Parliament and the Council together were to restore the former amounts. Maat (PPE-DE). Mr President, before discussing the budget, I would like to convey our good wishes to our Commissioner, Mr Fischler, on his birthday today. We are particularly pleased that he is here for the budget, but also that he is celebrating his birthday with us. We appreciate that very much. This is not the only support I am giving this Commissioner, as my words will also be critical of the Council and will contain support for the Commission's policy. For the sake of clarity, much has changed in the budgetary system. Amongst other things, pre-accession aid for the new members has been added to the agricultural budget. What is particularly striking, though, is that the Council has cut the Commission's original preliminary draft of the budget right down to the bone. For a start, a distinction has again been drawn between the old or existing Member States and the new Member States. The Committee on Agriculture and Rural Development regrets that. A linear reduction has also been made, however, which amounts to a considerable sum in many cases. A linear reduction has been implemented ruthlessly in budget amounts of more than a billion in particular. I would like to say this to the Council: you must realise that the Committee on Agriculture and Rural Development stands four square behind the Commission. It wants the approbations included in the preliminary draft of the budget reinstated. I can understand that the general rapporteur, Mr Mulder, wanted to submit a block amendment that includes this. This is also urged in the Committee on Agriculture and Rural Development's report. It would be a good thing if the Council were to realise this, particularly given the fact that next year will be a difficult year; a complete review of our agricultural policy and the accession of new Member States. The Council must therefore realise that it is essential that the Commission be given sufficient financial leeway to implement this policy. I would like to mention some of the various items. It is true that we are aiming for a more market-compliant policy, but at the same time the Council wants to make too many cutbacks, which the Committee on Agriculture and Rural Development considers unacceptable. To begin with the school market programme; we propose earmarking an additional 10.3 million for this. We also refer to the support for young farmers and for future-oriented and innovative projects. I am referring to the LEADER programme and the SAPARD programme. If it were up to the Committee on Agriculture and Rural Development, there would be an extra 144 million. The same applies to promotion, control and prevention. With regard to the latter point, I would like to say that we must not allow more cutbacks on the veterinary funds and the emergency funds for animal diseases to be made. We want 30 million extra for these two items. Goodwill (PPE-DE). Mr President, a number of amendments to the budget were adopted by the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy. A main objective was to restore or increase the budgets of the agencies on which we rely to carry out statutory and other tasks set by Parliament, namely those of the European Medicines Evaluation Agency, the European Environment Agency and the fledgling European Food Safety Authority. New tasks are continually being delegated to these agencies and it is vital that they are adequately resourced. Secondly, once again we expose the hypocrisy of a European Union that pays lip-service to health promotion by combating smoking-related diseases but continues to pour EUR 1 billion per annum into subsidising the production of low-quality tobacco, much of which is exported to developing countries. How can this be justified? Lastly I turn to CAP reform. European Union and US farmers are subsidy junkies and although the agreement does not spell an end to this transatlantic addiction, it may be a step in the right direction. We applaud moves from direct aid to aid linked to environmental objectives, but we know very well that many environmental directives are not being complied with. For example, the Nitrates Directive, despite being 13 years old, is only being complied with in two Member States. Does Commissioner Fischler foresee individual farmers, regions or Member States having their cheques cut back because of this non-compliance? Are we only paying lip-service to a link between the CAP and a cleaner, better environment? Fischler . (DE) Mr President, honourable Members, ladies and gentlemen, as Mr Maat has already mentioned - amendments adopted by the Committee on Agriculture and Rural Development are restoring the estimates for various Budget lines under heading 1a to the levels envisaged by the preliminary draft Budget. Although the Commission welcomes these amendments, I would like to remind you that, at the end of October, the Commission will be approving a letter of amendment to the preliminary draft Budget in respect of the European Agriculture Guidance and Guarantee Fund, in order to update the resources required. It would certainly be premature to give precise figures for the amendments that we will be proposing, but I am already able to tell you something about the important factors that make these changes necessary. These include, first, the depreciation of the US dollar against the euro, which has had consequent effects on certain export refunds or on aid; then, the decision to grant, as early as 2003 - that is to say, in the Budget year 2003 - certain advances against animal premiums for those regions that suffered particularly from the summer drought; and, finally, an agreement on the reform of the common agricultural policy, which, however, is expected to have little effect on the Budget for 2004. Let me now return to the amendments that the Committee on Agriculture and Rural Development adopted. The amendment relating to subheading 1b on rural development increases the estimates to such an extent that they would exceed the upper limit in the Financial Perspective by some EUR 100 million. Whilst the Commission shares your view that there is an absolute need to strengthen the second pillar - after all, this is also the general tendency of the modulation agreed on as part of the reform of the common agricultural policy, and, moreover, funds will be reallocated from subheading 1a to subheading 1b with effect from 2006 - you will understand that, where the 2004 Budget is concerned, the Commission is unable to go beyond the upper limit in the Financial Perspective. Turning to SAPARD and to the introduction of a new Budget line for the funding of a sort of 'Leader East', I would like to say that, in the short time available, I see it as neither feasible nor desirable to provide, in the 2004 Budget, for 'Leader'-type measures in a new preparatory instrument. We are, however, currently examining how SAPARD's basic rules can be altered in such a way as to do justice to your concerns. Finally, I would like to discuss some of the priorities set by the general rapporteur. Firstly, the resolution on the Budget for 2004 states that funds are to be made available for the further development of opportunities for the use of environmental indicators. In this context, the rapporteur demands that a study be drawn up on how these indicators are worked out. I take a favourable view of this. The second point has to do with the implementation of a preparatory measure to promote the introduction of insurance schemes to cover economic losses resulting from epizootics. As the Commission is very much in favour of a public debate on this issue, to involve all the stakeholders, we are planning for next year a series of consultations and seminars, which will involve all the services and parties affected. As regards the development of marker vaccines and discriminatory tests for pathogens such as those causing foot and mouth disease or classical swine fever, let me say on behalf of my fellow-Commissioner Mr Byrne, that the Commission is working on a directive in this area, which is to create the legal basis for funding to be made available for the development of standard serums. Once the Commission has approved this directive, there will be an invitation to tender for the manufacture of these standard serums. After evaluation, a decision will then be taken on the manufacture of other serums and the funding that this will require. Turning to the proposal for the examination of systems for the quality assurance and certification of what is termed integrated supply chain management, I am able to assure Mr Mulder that the Commission is in favour of budgeting half a million euros for the purpose of funding new studies and a conference. I would also like to respond to the accusation that we are continuing to fund the tobacco sector. Let me draw your attention to the fact that the Commission has today decided that we will carry out a reform of the tobacco sector, which will result in these financial resources being completely decoupled. As regards non-compliance, in certain situations, with the nitrates directive, let me point out to you that the Commission has for some time already been taking legal action on this, but this is primarily to do with the way in which the Member States have only partly complied with the requirements of the nitrates directive and have therefore not implemented it. It follows that this cannot be laid at the door of individual farmers. I would, finally, like to point out to you that the Council has reduced the number of posts for expenditure connected with enlargement. As you will all be aware, the common agricultural policy will be applicable in the new Member States from the day of their accession, with nothing left out. This makes it absolutely necessary that the Commission should have enough in the way of personnel resources to be able to effectively implement the common agricultural policy. Let me turn now - very briefly - to fisheries and to the report by Mrs Langenhagen, Mr Mulder and Mr Färm, the motion for a resolution in which I can very largely endorse, so that I would now like simply to pick up on only a few of its aspects. As long ago as March, when we had the resolution on the white fish sector, Parliament called on the budgetary authority to draw up a plan for allocating EUR 150 million to compensate for the losses sustained by coastal communities as a consequence of the crisis in white fish stocks. On several occasions, I asked the Member States to tell us how much additional funding they required. With the exception of the United Kingdom and Denmark, though, not one Member State reported itself to be in any need. The Commission is therefore unable to put before Parliament any proposal for additional funds. The same is true of the attempt to have scrapping funds funded to the tune of an additional EUR 32 million. That, too, proved unsuccessful, as the Member States did not provide the necessary data. Mr Färm asked why funds could not be reallocated to provide the EUR 32 million, and so I would like to remind him that there is no longer any margin in heading 2, quite apart from which, all funding commitments were finalised right at the beginning of the programme planning period in the national and regional programme planning documents for all four of the Structural Funds. There can therefore be no reallocation before next year's mid-term review. I can confirm that we will, in the coming weeks, be submitting a proposal on the Regional Advisory Councils. I agree with the statement in Mrs Langenhagen's report that fisheries agreements should be endowed with appropriate funding and that their budgets should be as transparent as possible. On fisheries inspections, I am able to inform you that we will, in the weeks to come, propose that the current Regulation on the Member States' expenditure on inspection work be extended to run until 2005, and provision is made for this in the draft of the 2004 Budget. Kreissl-Dörfler (PSE). Mr President, Commissioner, we Socialists welcome Mr Maat's report, on which I would like to make the following comments. As young people's health is always of very great importance to us, we should be building up the school milk programme, rather than virtually freezing its current funding in the way that the Council has decided. Existing funds will not be enough for ten new Member States, and adequate funding for rural areas and their development, along with assuring the quality of food production, are equally indispensable. This is another area in which money must flow, and it is also important that it should be possible to move from measures to regulate the market to support for rural areas, which, at present a fragile sapling, may thus be enabled to put down strong roots and to flourish. As rapporteur of the temporary committee on foot and mouth disease, I can see that the enlargement of the European Union means that there must be significantly more investment in the prevention of epizootics. I am glad to hear Commissioner Fischler tell Mr Byrne that more money should find its way into research, as a calamity such as the one we have witnessed in Great Britain must not be allowed to happen again. What I would say in general terms to the Council is that trimming budgets as if you were mowing the lawn serves no useful purpose whatever, for the agricultural budget is not a quarry to be worked for the benefit of this or that other project. The right road ahead does not go by way of across-the-board cuts, and this House wants what was provided for in the Convention's draft constitution - full powers of codecision and the abolition of the clear-cut dividing line between compulsory and non-compulsory expenditure. You can be certain that expert decision-making in both the Committee on Agriculture and Rural Development and the Committee on Budgets would then be guaranteed beyond doubt. Thank you for your attention. Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). Mr President, Commissioner Schreyer, Commissioner Fischler, I want to focus on rural development. By topping up the funds for this area, the committee has made it clear that it is to this that we attach a higher value and that the cutting back of the market organisations demands that there should be compensation for farms that take themselves to market. We note with concern the evidence that the groups - and, so one gathers, the Commission - are discussing how to use long-term financial planning as a means of trimming this area rather than extending it, or the possibility of putting it under the Structural Funds. Commissioner Fischler, I see the fact that there is now a structural line devoted to 'rural areas' as a great triumph on your part. It would be fatal if the forces that want to put things back the way they were were to prevail, as the Structural Funds criteria for rural areas are not very favourable. When expressing your view of the 'Leader East' issue, you pointed out that you wanted to adjust the SAPARD programme accordingly. We have had this discussion before. I hear what you say, but I lack the faith to believe that the administration will actually put it into practice and that a sensible practice will be the result. A 'Leader East' programme should therefore be set up for Bulgaria and Romania, in order to involve the ordinary population in the development of rural areas. Let me conclude by saying that it was also with great disquiet that we heard - as we shall shortly do in the committee, when you will give us your comments - that the offer was made to make the Green Box a subject for negotiation. Such a development we really would regard as crazy. If something that is necessary from the point of view of rural development is now to be seen as a subsidy currently laid off and liable to be cut back, then we should discuss that in this House and make our position clear in the next round at the WTO. Hyland (UEN). Mr President, the common agricultural policy remains the single biggest item of expenditure in the Community budget. Along with most colleagues, I welcome the fact that a series of reforms under the current and past Commissioners have brought agricultural expenditure under control. It is also welcome that the Council agreement in Brussels in October 2002 brought stability and predictability to farmer spending up to 2013. Furthermore, the most recent Luxembourg agreement on CAP reform ensures that payments will shift away from trade-distorting subsidies to payments based on services to society provided by our farmers in areas such as the environment, food safety and animal welfare. I strongly support this trend. I also strongly support the need to maintain export refunds as a crucial stabilising tool within the budget. The amount of money given has been a decreasing portion of farmer spending over the past number of years. Nevertheless, this will remain an essential mechanism for assisting heavily export-dependent sectors to maintain a position in export markets in periods when prices are plunging and markets are uncertain. In conclusion, I welcome the statement from Commissioner Fischler on the proposal to decouple aid for tobacco producers, which will hopefully lead to a reduction in the production of this health-damaging crop. Haug (PSE). Mr President, Commissioners, comrades, ladies and gentlemen, in the areas of environmental protection, consumer protection and health, we keep on, at European level, we keep on attempting to tackle very ambitious projects that are intended to improve the public's quality of life in every area: environmental action programmes, action programmes in the field of public health, consumer protection strategies, strategies for the environment and health, and so on and so forth. But what about the resources that are needed if we are to be able to successfully bring these projects to fruition? This is where the Commission's preliminary draft Budget is rather timid, characterised by willing submission to the Council's mania for indiscriminate austerity measures. How else is one to imagine the genesis of this PDB, which the Council or - to put it a better way, the functionaries in COREPER - have tightened up? That, let me add, for a year in which the Budget is to be drawn up not for fifteen Member States, but for twenty-five, for which it must be adequate. That, though, is the Council with which we are familiar, ceremoniously signing treaties, but refusing to put its name to the budget appropriations for them. Just do not let the Commission get into the same way of doing things. We know that the ten new Member States' institutions are in need of a great deal of reconstruction where the protection of the environment, consumer policy and health care are concerned; these are areas in which, despite the funds made available under the pre-accession strategy, they have as yet achieved nothing of any substance. Not only have we learned that from the Consumers International report, but the Court of Auditors has also enjoined us to take good note of it. Of course we want 'greening of the budget', consumer protection as a mainstreaming principle in all European policies, and awareness at every level of Europe, but, to do that, we need operational resources and resources in terms of personnel, and these have to be made available. That will not be done only by pithy strategies or action programmes written down on paper - which, of course, does not blush! Miguélez Ramos (PSE). Mr President, Mrs Langenhagen, the draftsman of the opinion of the Committee on Fisheries, has clearly communicated the concerns of this committee with regard to the draft Budget for 2004. In the view of the Socialists, and in my view as their spokesman, three of the issues of the many which the rapporteur indicates in her report are the most prominent and my group fully agrees with them. The first relates to the socio-economic crisis in the white fish sector, which results from the recovery plans for a series of species including hake and cod and to which we must now also add halibut in the fishing grounds of the NAFO. We agree with the sum of EUR 150 million proposed by the rapporteur. The second, ladies and gentlemen, relates to the scrapping fund, for which the Committee on Fisheries proposes a sum of EUR 32 million. I would like to say to the Commissioner that he, as Commissioner, and the Commission itself, has promoted a reform of the CFP of a highly destructive nature, scrapping fleets, and that the Commissioner for budgets should perhaps tell us now how much additional funding is going to be allocated by the Commission to pay for this policy of scrapping. The third issue I would like to focus on is the fisheries agreements. The new ones: Tanzania, Kenya, Libya, etc. for which additional funds will be needed, and the old ones, for which the Committee on Fisheries maintains its former demand that the part corresponding to compensation for fishing opportunities be separated in this budget line from the part corresponding to development cooperation with third countries. Fischler . (DE) Mr President, Mr President-in-Office of the Council, honourable Members, I do not want now to repeat all the things I said in my speech earlier, but just to deal with a number of the issues that have been raised. For a start, I believe that we are, in principle, in entire agreement where the issue of rural development is concerned, but we must, on the other hand, all abide by the boundaries set by the Financial Perspective. As regards what Mr Graefe zu Baringdorf rightly described as a long drawn-out debate on additional measures in connection with a sort of 'Leader East', I do not know if I can now, so to speak, convert him, as he has said he lacks the faith, but I am quite serious in saying ? ... that we will rearrange the basic regulation in such a way as to do justice to your concern. Taking up your suggestion that we should discuss the things that were said in Cancún about the Green Box, I really would greatly welcome a discussion of this sort, which we could perhaps extend by inviting various representatives of NGOs to join in. I did in fact get the impression from Cancún that this is where what one might term the sustainability department and the development department in some of the NGOs sometimes put forward quite contrary points of view, and I believe that this is something we should really hammer out together. I have already indicated that the Commission can make a proposal on fisheries policy only if the Member States are willing to give us the necessary figures. Their needs are obviously not that great, or else they would have provided the figures. I am not, therefore able to say at present how much of the Budget is to be allocated additionally to the scrapping policy; my only guide is what we have actually been told is needed. We are meant to - and we will - draw a distinction between the development component and that element in which we pay for the acquisition of fisheries rights under an agreement, but no new subheadings are needed for this in the Budget; it can be quite sensibly organised within one Budget line, and that is what we are going to do. You will very soon find your requests being complied with in the proposals that we are going to submit. (Applause) Heaton-Harris (PPE-DE). Mr President, I am delighted to speak to the House - and in public - as a member of the gagged and muzzled committee of this Parliament which has been unable to conduct its business properly because of a decision by the Conference of Presidents about interviewing Mr Prodi on one of the subjects I will be raising shortly. Following the normal practice within my committee, this year I have used the matters that we found during our discharge procedure to draw some budgetary amendments to get what the Committee on Budgetary Control would like to see from the Commission and other institutions. It breaks down into three different areas, two are related and will be touched on later, and the other is the Committee of the Regions. We have yet to grant discharge to this committee for the 2001 set of accounts and, as more revelations appear about the state of its accounts and what has been going on within that committee, it is highly unlikely that we will do so. Therefore we have tabled an amendment asking for 25% of members' allowances within the Committee of the Regions to go into the reserve until the rapporteur provides us with much of the information we have requested. The main point concerns Eurostat and OLAF. We have tabled an amendment asking for a significant sum of money to be placed in the reserve for OLAF. This achieved near-unanimity in the committee, because we have been unhappy with the way OLAF has been reporting to the budgetary authority, in many cases contravening its own rules. Finally, I turn to Eurostat. We are very concerned about some of its activities and the way in which the Commission is dealing with it. We have tabled a number of amendments and, when it comes to the main budget debate, more amendments - that we shall be pushing on behalf of our committee - may be tabled by the political groups, because it is about time that someone took responsibility for the problems within Eurostat. Rothley (PSE) Mr President, the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, when dealing with the issue of European jurisdiction, limited itself to seconding the proposal for the Commission's preliminary draft, which provides for increases for two reasons; the first being in consequence of enlargement, and the second in response to new tasks for European justice, in which context more funds are allocated for the purposes of documentation and translation. What that means - no more and no less - is that the Commission's preliminary draft does not include any structural improvements in the conditions under which the European justice system functions. Nevertheless, we went no further than doing this, and I would like to urge the Committee on Budgets not to reduce this still further, for, if we allocate only the funding relating to enlargement, and not the funds for the additional tasks, the situation cannot fail to deteriorate still further. The Committee on Budgets will have to decide whether to take sides with the Council or with the Commission and the Court of Justice. The second point that I would like to address has to do with the Academy of European Law, the work of which, over the past ten years, has met with immense success. Its founding members, Germany and Luxembourg, have since been joined by Ireland, Poland, Greece, Spain, Portugal, Italy, the United Kingdom, the Netherlands, Hungary and Sweden. Finland has announced its intention of joining. Over the past ten years, a total of 38 000 people from the European Union and the new countries have taken part in seminars and training courses. The Academy of European Law has, in that time, become the secretariat of the European Judicial Training Network, and it will, in future, be particularly involved in promoting cooperation between judges in Eastern Europe. All this justifies a commensurate increase in the grants to the Academy of European Law under the financial programme, not only for 2004, but thereafter. Kinnock . Mr President, I am extremely grateful to you and indeed to Mr Rothley for speaking long enough to enable me to get through the door. Mr Rothley did this without any pre-arrangement or knowledge, and, I guess, by extra-sensory perception. As the House will know and as my colleague Commissioner Schreyer has said, the Commission's Annual Policy Strategy for 2004 has identified three policy areas as priorities, namely enlargement, stability and sustainable growth. We also made it clear that on the second and third of those priorities the work is to be staffed by internal redeployment of Commission personnel. The Commission also decided that in the further implementation of reform, the redeployment of resources should be accomplished with the assistance of the time-and-numbers-limited voluntary early retirement scheme. In the case of enlargement, we recognised the reality that new human resources - new posts - were needed in order to meet the fresh and very substantial demands arising from the historic change. The rationale for the proposed increase is very straightforward: the accession of ten countries on 1 May 2004 will bring a 66% increase in the number of Member States, a 20% increase in the population of the Union and an 82% increase in working languages. The Commission will handle the very diverse and substantive new demands with just 13% more staff: 3900 extra qualified people recruited over a transition period of five years from the beginning of 2004 through to the end of 2008. For 2004 - enlargement year - after 500 deployments of existing personnel within and between existing services, the net addition needed is 780 new posts. To establish this figure, all current tasks performed by Commission services were classified on the basis of 'activity-based management'. Calculations were strictly based on the additional workload that we know will have to be borne by the Commission as a direct result of enlargement. This systematic approach was applied across all services and the information provided was then carefully screened for extra certainty. In short, we based our request for additional human resources on a rigorous and comprehensive analysis of real and proven operational needs. I am very glad that representatives of the Council are here. I thank them for their courtesy in attending this debate, but I have to say candidly that, against this background, the cut of 272 posts proposed by Council in its judgment on the provisional draft budget is unwelcome and, in the light of enlargement, unrealistic. I believe that it is vital for this Parliament to be made aware of the sombre reality that providing less than the 780 enlargement-related posts which we have proposed as essential for 2004 would have a major and very negative effect on the Commission's ability to manage the fresh task arising directly from the accession of ten new Member States which, universally and unanimously in Commission, Parliament and Council, we strongly advocate and stoutly support. In making our proposal we were not seeking to grab posts. We were simply being realistic about what has to be done in and for a bigger Union. I am therefore pleased to see the horizontal amendment - Amendment No 3053 - tabled by Mr Mulder, which would facilitate the re-establishment of the number of posts requested. However, the fact that those posts would be in the reserve would produce significant practical problems. By definition, it would mean that the new posts would be made available to the services later, thereby further delaying the recruitment process. In the meantime, the resulting uncertainty and delay would seriously inhibit proper fulfilment of the tasks of the Commission. I want to make it clear to the House that the list of criteria given by Mr Mulder in his Amendment No 3053 is realistic, but those criteria could usefully be clarified further. For instance, concerning the second criterion, I want it to be plainly evident that the proposed recruitment figures will enable the Commission to ensure geographical balance across the institution after enlargement. That is fundamental. In any case we want to avoid the addition of any further criteria which the Commission could not, frankly, feasibly meet in time for the second reading in this House. The Commission has manifestly shown great care and deliberation in calculating needs. The minimum necessary number has been proposed. No-one in this House appears to be motivated by any intention to destabilise the already demanding processes of fulfilling the tasks arising from enlargement. When all of those facts are self-evident, I hope that there will be further reflection on the proposal to put posts in the reserve with all that implies in practical terms. The House is also considering amendments which seek to make changes to the establishment plan. Amendment No 3502 proposes to reduce administrative and staffing costs by 10% in a number of policy areas and to place that 10% in the reserve with the aim of fostering the operational part of the programmes. I am bound to say that this would lead to a substantial delay in future recruitments. While I understand the political intention behind this amendment and realise that it is consistent with similar amendments in previous years, the Commission will have great difficulty in trying to fulfil the relevant programmes effectively without the appropriate level of administrative resources. I do not need to tell Members who have been involved in efforts to introduce activity-based budgeting and greater transparency that we are not debating a technical matter. The Commission's responsibility for allocating resources to activities and for accounting for those allocations is a profoundly political issue. As the internal allocation of human resources is decided, the Commission will give proper consideration to the concerns expressed by this Parliament in its budgetary resolution. But, for the sake of effective operation and responsibility, the administrative autonomy of our institutions must be maintained. That means that the conclusive decisions on establishment plans must, in the final analysis, continue to be for the Commission to make on the basis of properly calculated and manifest needs. I know that many Members will recognise the principle and its practicality. I have huge respect for the many qualities of Mr Mulder, but he is pre-eminently a practical man. I hope that those considerations will recommend themselves to him. I only give praise where it is due ... ... lavishly to Mr Mulder, but nevertheless, when it is due. Apart from the cuts relating to the appropriations for posts, the Council has made a number of other cuts in the administrative budget of the Commission relating to delegations, auxiliaries, missions, meetings and representation offices. Faced with that I want to be absolutely clear: cutting the budget of our delegation offices would damage the last phase of the deconcentration, which is a process strongly favoured by this House and by the Commission. The proposed reduction on missions, meetings and representation offices will also inevitably have a negative impact on the enlargement process. The Commission needs the preliminary draft budget to be re-established in order to meet the administrative challenges of 2004 arising inevitably and foreseeably from enlargement. Expenditure in that area is neither excessive nor decorative. It is absolutely essential to good performance. Also essential to good performance is the continuation of the normal transformation of posts needed for career development. If, as the Council had proposed, the transition to the new career structure - strongly and rightly supported by this House and indeed by the Council - was to be accompanied by the withholding of conventional patterns of promotion, the effect would understandably be confusing and demoralising for the staff of the European public service. However, I understand that the rapporteur proposes tabling an amendment to re-establish this routine practice. That would be a most welcome proposal and one that would give a reassuring and strongly cooperative signal to our staff, whose active and confident engagement in modernising change continues to be absolutely vital, as it always will be. Casaca (PSE). Mr President, Commissioner, allow me to begin by telling you in public what I have already taken the opportunity to tell you in private, namely that I profoundly admire the courageous and direct manner in which you are facing up to your responsibilities in the Eurostat case. Allow me also, however, to say to you just as directly that I would describe the way in which the Commission is hiding the internal audit report from Parliament, and especially from the Committee on Budgetary Control, as a deeply irresponsible act. I must alert you to the consequences of that act as of now. We required that report as part of the discharge procedure, as the essential condition on which discharge was to be granted. The Commission itself, as a body, must consider where the responsibility lies here. I would also like to let you know, Commissioner, that I fully agree with what Mr Heaton-Harris has already said about the cuts in the amounts for both OLAF and Eurostat. I also believe that it is essential that the principle of political responsibility should be implemented, in practical terms. I believe that Commissioners should assume their responsibilities and be given the means to do so. I believe, in particular, that each Commissioner should have at his or her disposal an inspection, an audit, or whatever else they need in order to address the questions asked of them. Virrankoski (ELDR). Mr President, firstly I wish to thank Commissioners Schreyer and Kinnock for their successful reform of the Commission and the reshaping of the Financial Regulation connected with it. They create a basis for the clarification of personal accountability, taking responsibility and the creation of activity-based budgeting and management. This budget is in fact the first activity-based budget. How to improve activity-based management is a continual challenge. The objective must be that the different policy areas be given room for manoeuvre in creating the most efficient administrative structure possible. This means that in the future we can very likely abandon the practice where Parliament decides separately on the establishment of a post or changes to it. Parliament will only decide how much money is available in a particular administrative area. This may then itself decide on the creation of the most appropriate administrative structure. In the future, defining and bearing personal responsibility will be of key importance, because activity-based budgeting and management lead to the downward delegation of power of decision. As regards financial management, we have to be able to establish exactly what we require of the careful management of finances. Different organisations and NGOs make up their own areas of specialisation, which the European Parliament has given its support to. These 'earmarked' A-30 budget lines have been the budget's bugbear. To be honest, access to them on the part of organisations has been on an arbitrary basis. Often the European dimension to these organisations has not been any better off than that of hundreds of other organisations that have been operating without support. Now a legal basis is being established for the system and the question of assistance is to be for the Commission to decide. This measure must be implemented as soon as possible. Ferber (PPE-DE). Mr President, ladies and gentlemen, Commissioner Kinnock, I am glad that you have been able to get back to your roots as transport commissioner by delivering your speech to us just in time. When you took up your new responsibility in 1999, you promised to create the most modern and most efficient administration in the world. Now you are trying to get us to buy the idea that, as your term of office in this Commission draws to a close, you have actually achieved this exalted objective, but, Commissioner, things in the garden are not quite as rosy as the glowing colours in which you have depicted them would suggest. There are many dark clouds overshadowing it, and a number of points that I would like to take up. The first is that it is, in my view, unacceptable that the Commission's administration does not reflect what the budgetary authority wants. I am glad to see that Commissioner Vitorino has now arrived; we discussed this under the heading of information policy this morning. We have topped up the funds for this, leaving nothing in the reserves, but, at ground level, there is no administration and the decentralisation to which you referred does not work either. Agreements with the Member States are not concluded and there are no funds for things - like the outcome of the Convention - in which the Commission has no political interest. You have EUR 10 million at your disposal, and only EUR 1.5 million have been spent. It is not your job to decide for yourself how the Budget is to be administered, but to ensure that the administration actually carries out what the Council and Parliament have decided. You are failing to do so, and, as Commissioner for personnel, you share the responsibility for that. I could give you many other examples of this. Secondly, this is also about those areas in which the Commission itself bears financial responsibility. The excuse is always given that it is the dastardly Member States who administer 80% of the budget, but, where you yourself are responsible, you have to maintain order and, the members of the Committee on Budgetary Control have given you the clear message as regards the way you do that: that is your responsibility and you have to answer for it! Kinnock . Mr President, I am grateful to Mr Ferber for his kind remarks on my timely arrival. It reminded me of the time when I used to have to get to a 10 a.m. division in the House of Commons and narrowly make it in, practising my side-step around the policemen. It was not quite as complicated on this occasion. I am grateful for constructive contributions and I can reply very briefly but I hope reassuringly to the honourable Members who have contributed. Firstly, I am grateful for the kind remarks by Mr Casaca because they are based on very thorough analysis of everything we are seeking to do. I wish that was a universal characteristic, but I find that some people writing in the press, for instance, have a confidence and an assertiveness in what they write, which is in inverse proportion to the amount of knowledge that they have. I regret his understandable view that the Commission, to use his term, is hiding the internal audit report from Parliament. I understand the force of what he says when he reminds us again that the internal audit activity, the examination of contracts, was a direct product of the discharge resolution drafted, in fact, by Mr Casaca himself and some of his close colleagues. I fully recognise the force with which he puts the point. I only say this: we are having to use the Annex III procedure for a very basic reason which I am sure will be understood. We have to observe strict confidentiality whilst trying to maximise information to the people who are most entitled to know, including Members of this House, simply because those reports which are now being completed contain a potential for disciplinary and even more grave procedures. That is not an excuse, it is not an evasion. It arises from the proper observance of the rights of natural justice and the presumption of innocence, and also from our strong desire not in a precipitate fashion to release details into the public domain which could then compromise the integrity of a case or cases we may wish to bring against individuals. I hope that on examination it will be understood that I say this in a mood of explanation and transparency, not apology or evasiveness, and it is necessary simply because of the material we are dealing with. I realise that if there had been a historic background of trying to keep confidentiality to a minimum, and transparency to a maximum, then it would be easier for this House to understand that, when it is critically essential that we use confidential procedures, it is done for absolutely the best reasons. I hope that, amongst other products of activity-based management and budgeting and the transparency that Mr Virrankoski spoke about, we will see a further evolution of the readiness of the Commission to make maximum disclosure whilst trying to safeguard the integrity of necessary procedures. The report will be available under Annex III of the framework agreement procedure when it is ready. It is being finalised literally now, so that it can be available in the proper form at the time promised. As regards the consolidation of political responsibility I do not yet envisage the full implementation of the architecture that Mr Casaca desires, though I have a lot of sympathy for it. That architecture consists in the establishment of a full financial control unit, as it were, in the office of every Commissioner. But I consider that we have made substantial progress towards achieving that, on the one hand in the general ambit of the Financial Regulation, but more specifically in the reforms adopted by the Commission, in some cases as recently as July 2003. Those guarantee an absolute requirement for reporting on management conduct and financial operation in a DG at least twice a year, specifically to the responsible Commissioner, so that Commissioners will in future continue to be au fait with the practical operational management of the directorate-general, as well as bearing their straightforward and obvious political responsibilities. It will not diminish political responsibility, portfolio responsibility or policy engagement: it is likely to add to those. Commissioner Schreyer and I sent a letter to all DGs in July 2003. The response we got from the DGs - with very thorough analysis seeking to detect any practices remotely related to what we have observed in Eurostat - was rigorous and encouragingly thorough. I know that Mr Casaca, with his interest in these matters, and probably Mr Mulder, will want to examine that. That will be very welcome. Mr Virrankoski obviously shows great understanding and I know his background really gives him an authority in this area. I would simply say to him that I agree with his forecast for future structures and the practices that he anticipates, and express confidence that they will come to pass. Culture in an organisation of human beings is substantially a product not of ethnic or national origin or regional origin or language. Culture is a product of the systems and structures in which people work. By making massive reforms that radically change systems and structures, we foster the kind of culture of transparency and accountability which is fundamental to the successful operation of activity-based management and of the activity-based budgeting which reinforces that process. To Mr Ferber I would say: it is a matter of record that my promise at the outset of the Commission - and I am not trying to denounce or go back on any catchphrases about the best in the world, etc. was that we would strive to achieve, through radical modernising reform, a well managed, high-performance, service-orientated, independent European Commission in the service of the peoples of the European Union. I do not think that was modest, and yet we are accomplishing it. To use his phrase, I do not imagine that the sky is as blue as he says I have painted it. We acknowledge in our frequent progress reports the shortcomings, the target dates that we have missed, as well as the ones that we have bettered. We acknowledge where further development needs to take place. It was, after all, this Commission which - as soon as we had prima facie evidence that gave us legal security in undertaking certain actions - suspended contracts, opened disciplinary proceedings, established the strongest, biggest ever inquiry task force in the history of the Commission, increased the staffing of the internal audit examination of contracts from 9 to 24 persons and has had those reports coming in absolutely on schedule. This is not evidence of a slothful or lax Commission, but neither does it mean that we imagine that the sky is permanently blue, nor do these glasses have any rose tint. I am impatient for further change. I want to see total implementation. That ambition is shared universally by my colleagues and we could not have made the progress we have unless we had had massive cooperation from staff assuming these obligations in addition to their normal workload and if we had not had the full-hearted commitment of every single Member of the College of Commissioners. Therefore, I do not try to pretend that we have done more than we have. I simply ask for a factual examination of what has been achieved. For instance, automatic mandatory mobility for senior management and for people in money-handling, contract-handling posts will in itself provide a safeguard against a repetition of the double accounting that we have detected in Eurostat. More than any other measure, but in addition, reforms of structures and systems of audit control and management control that give us - insofar as any human organisation handling money can get it - real, strong safeguards against any form of repetition of what we have detected and are acting upon now. As far as the response to Parliament and the Council is concerned, I respect it. I come from a parliamentary tradition where an elected House of Commons obtained its strength by having the vote on the budget. Therefore I fundamentally respect and want to endorse that democratic procedure. I do not plead for us to depart from that. I do not make an argument for being insulated against the representations and judgment of Parliament or of the Council which represents the taxpayers. I do not ask for that for one second. I simply say that it is a practical reality that, without autonomy, it is difficult to exercise responsibility, and when we have autonomy our responsibility must be fully accountable. However, if we do not have the resources or the people whose presence, qualities and qualifications we can totally justify, then it is very difficult to see how the Commission can undertake the tasks it has now, let alone the ones that are to come as a consequence of this glorious enlargement, but which nevertheless we recognise to be additional obligations which we must discharge with efficiency and honesty. President. I would like to make a comment on the way this debate is structured. Our Rules of Procedure state that Commissioners may speak for as long as they wish. Personally, though, I feel that something is out of balance if a Commissioner speaks for twice as long as the three Members before him. Without wishing to restrict their rights under the Rules of Procedure, I would urge the Commission to give some thought to what I have said. Kinnock . I rise to do two things. First, I apologise if you feel that I have abused the Rules of the House. I would certainly not repeat that. I believe that people in this House know that my occupation of time is, generally speaking, very disciplined. There were fundamental points raised on a budget about which I feel passionately. We need people! President. Do not take it personally Commissioner. It was just a general remark. Weiler (PSE). Mr President, Commissioners, ladies and gentlemen, along with continuity and accountability, planning a budget requires that any necessary adjustments and reforms be made; more than anything else, it also calls for political vision. In a constructive dialogue, this House's specialists in social policy have made a package of these objectives and adopted them by an overwhelming majority in the Committee on Employment and Social Affairs. Our priorities include industrial safety, by which I mean that our agencies should be adequately equipped and enabled, above all, to press on with the programmes for small and medium-sized enterprises and also micro-businesses, something that is especially necessary in the candidate countries. We also seek a moderate increase in funding for the Community initiative EQUAL and for non-governmental organisations. The Community initiative EQUAL is a specific instrument, within the framework of the European Social Fund, for realising our ideas and achieving our objectives, which are also those of the Lisbon process. We have to make progress towards these goals, and to do so, we have to guarantee that the initiative is endowed with the necessary funding. We need more jobs - sustainable jobs - and we also want to promote training - training with qualifications - and strengthen its role in the Member States, while at the same time offering businesses incentives to discharge their obligations. Until such time as there is any change, we will keep on criticising the flow of funds from the European Social Fund, which, this time round, is still a scandal - not one attributable to Parliament or the Commission, but, we believe, one for which the Member States bear responsibility. This is something that we want to change in the forthcoming reform of the Structural Funds, rather than taking action in the course of this Budget. Our political vision is of course not just about making enlargement a reality, but primarily about the creation of a social Europe, which is where we still have a lot of catching-up to do in amidst the other tasks that Europe has to accomplish. Dell'Alba (NI). Mr President, I am speaking on behalf of the Committee on Constitutional Affairs, which has presented a certain number of amendments that I can combine in several chapters. The first concerns the perspectives and priorities of the European Parliament, notably in the framework of the Prince programme. We talked about the subject this morning in the course of the meeting on the issue of interinstitutional information, and we are very concerned about the non-implementation of a fair portion of the appropriations made to the priorities that Parliament recommends, has already recommended and will again recommend for next year. I would appeal to the Commission to place this non-implementation at the heart of its concerns. Commissioner Barnier is well aware of the matter. I think that we are in a decisive year for the integration of Europe and for the image of Europe. The Constitution will, we hope, be adopted, and the elections are approaching. The credits in question must, therefore, be implemented and put to good use. So much for the first chapter of the amendments by the Committee on Constitutional Affairs. There then follows another chapter of amendments that I would call 'image of the institutions'. We would put forward the idea, which we would ask the general rapporteur also to support, that the Internet should become the tool by which Europeans can really take an interest in, and get up to date with, what is happening in Europe. I am thinking not only of the written Internet, which obviously makes a lot of things possible already, but also of the broadcasting of debates such as the budgetary debate, the committee debates, the public meetings of the Council, when these take place, and the daily conferences of the European Commission. We think that this tool, which is actually very cheap to use, really can enable people to keep up to date with what is happening in the European institutions. Barnier Mr President, ladies and gentlemen, we are about to vote on a 2004 budget which is, in a manner of speaking, historic because it will be the first budget of a reunited Europe. Before mentioning three points, I would like to say to Mrs Weiler that I have noted the perspectives that she outlined, which have in fact more to do with future regional policy, its appraisal and how that regional policy and cohesion policy can be made to serve the Lisbon or Göteborg objectives. That is precisely what the college is discussing at the moment in preparation for future financial perspectives and for the content and proposals of the third cohesion report. Thank you very much for the impetus you have given. Mr President, I would, therefore, like to mention three points: the 2000-2006 programmes, the closure for the period 1994-1999, and the structural policy consequences of enlargement. My first point is that the 2000-2006 programmes are honestly making up lost time. This is the fruit of the simplifications we have proposed and undertaken with the Member States. The payments for 2000-2006 were made more quickly than before. At the end of August, we had already paid 25% more than at the same time in 2002. For the first time, the 2000-2006 payments could even be higher than forecast and I anticipate asking for at least EUR 1 billion more in objective 1 appropriations when the overall end-of-year transfer is made. We can also see here the effect of the n+2 rule about which we alerted ministers on 22 April last, as I informed your committees. Between 1 January and 1 September, the governments reduced the backlog of payment appropriations that had to be dealt with in order to avoid decommitments. To avoid any decommitment, I am also going to write to every government again and they will have to present us with another 5 billion in payments by the end of the year. If their forecasts are to be believed, it will be done, but, ladies and gentlemen, to be perfectly honest I no longer give much credence to Member States' forecasts when I get them. Having said that, Italy, which has got us used to miracles, accounts for 40% of the effort that still has to be made. Three states alone account for 80% of the remaining effort. Conversely, in Austria, Spain and Greece the risk is very low and there is therefore nothing inevitable about it. My second point is the 1994-1999 closure. This is a difficult point, as I have often said in this House. This closure will in fact be longer than expected. It was only on 31 March last that the Commission received virtually all of the some 2 000 files to be closed for these 1994-1999 programmes. I want the necessary checks to be made and any corrections that may be necessary as a result of those checks to be completed. I do not therefore want to rush the closure of those programmes. In view of the time required to guarantee the quality of the checks and the consultations that the procedures require, ladies and gentlemen, despite the best efforts of my services and those of the Commission we shall be unable to pay all the appropriations earmarked for 1994-1999 in 2003. That is the main reason for the delays just highlighted by Mr van Dam. There is therefore a risk of under-implementation in 2003 of at least EUR 5 billion for the Structural Funds as a whole. As soon as I had identified this risk in July, I alerted my colleague Commissioner Michaele Schreyer. Together, we will shortly be proposing that the Commission submit a draft amending budget to the budgetary authority in order to cancel without delay the appropriations that would be unused. The actual amount that will have to be cancelled still needs to be clarified by Commissioner Schreyer's services, they being the only ones with an overall picture of the budget, in order to identify any needs that will have to be covered under other budget headings between now and the end of the year. Nevertheless, ladies and gentlemen, I confirm my commitment to reducing the amount remaining to be settled in two ways: firstly by cancelling commitments not covered by a request for payment, for example when the project has been abandoned or cost less than expected (in this connection, decommitments are already being prepared; they will represent at least EUR 1.5 billion for the European Regional Development fund (ERDF) alone) and, secondly, by making as many payments as possible where the dossiers are now in order. Between payments and decommitments, I confirm that I have set myself the target of cutting by at least half what remains to be settled for 1994-1999 for the ERDF in 2003. I think these few explanations on this point will satisfy Mr Seppänen's request. The flaw in the 1994-1999 management was precisely the lack, Mr Seppänen, of what you called a sunset clause. We now have one with the new n+2 rule and it is starting to bear fruit. My third and final point is the structural-policy consequences of enlargement. The success of this enlargement, taking in 10 new Member States, is the Commission's top priority. Cohesion policy is also a top priority. The big challenge facing us is to complete negotiations with all the new Member States before the end of 2003 on the programmes that will have to be operational in a few months' time for the very short period 2004-2006. Enlargement is therefore already part of the everyday lives of our directorates-general responsible for the Structural Funds and your constant support - which I will still need for the crucial period ahead - has enabled me to anticipate the Commission's commitments. What are the budgetary effects of this enlargement? For commitment appropriations, for the structural funds and the Cohesion Fund, in addition to the 34 billion provided for the present Member States, an additional EUR 6.7 billion is earmarked for the new Member States. That is an increase of around 20%. In terms of human resources, the number of posts requested to guarantee the success of this enlargement is, it seems to me, modest. If you accede to the Commission's requests, the directorates-general concerned will increase their staff by only 7% to manage a 20% increase in appropriations. This increase in our administrative capacity is a minimum because these countries are not yet used to Community programmes. They will therefore need more support, more advice, and more controls, too, than the present members. That is my objective answer to Mrs Gill's comment that she would like us to make economies of scale. Quite honestly, a mission to Poland cannot be combined with a mission to Spain. However that may be, I thank you for your support in obtaining the human resources essential for guaranteeing the success of our cohesion policy in 2004 and beyond. In conclusion, Mr President, what are the consequences of all this for the payment appropriations needed for 2004? So far as enlargement is concerned, it is not really an issue. As was decided in Copenhagen, payment appropriations for the new Member States in 2004 have been confined to advances. For the 2000-2006 programmes, your rapporteur, Mr Mulder, suggests increasing payment appropriations by 3 billion. If Member States' forecasts are to be believed, that will be necessary. It is true that if the Member States manage to avoid any decommitment under the n+2 rule, we would then need an extra 1 billion for the ERDF alone. As you see, the Commission has adopted a prudent and realistic approach in the light of the implementation of earlier years. I think some decommitments under the n+2 rule will be unavoidable in 2004. We will also have to get used to including them in our forecasts. If the payment appropriations turned out to be insufficient for the 2000-2006 Structural Funds and for closing the 1994-1999 period, the Commission would then ask for an additional amending budget during the 2004 financial year. Finally, for the 1994-1999 programmes it is clear that we will need appropriations in 2004 to complete the closure beyond the Commission's preliminary draft budget. I cannot yet say how much those appropriations will amount to. The checks currently being made will certainly result in reductions in the amounts to pay, either by excluding amounts which are not legitimate or by applying financial corrections. Over all, on the basis of the information I have available, an increase in heading 2 payment appropriations would not be illegitimate while not perhaps going as far as Mr Mulder suggests. At this stage, however, I would prefer to confront the Member States with their responsibilities and get them in the end to make realistic forecasts, even if that means increasing the appropriations under management in an amending budget when we have all the data. Finally, Mr Dell'Alba, we have had a very important dialogue and, like my colleague Mr Vitorino this morning, I have paid great attention to it. I can confirm that of the 12 million available this year for information on the great debate on the future of Europe, 8.3 million are in the process of being or have already been committed. There are 3.7 million remaining, which can be redeployed. Like Mr Vitorino, I will endeavour to propose a use for this money by the end of the year, perhaps in partnership with Parliament, for an information campaign or to compile documents that will help to explain the outcome of the Convention and, I hope, the outcome of the Intergovernmental Conference, but also to show how this new institutional architecture we are going to have can be useful for specific policies to benefit the citizens. We are thinking of a new document - we discussed it with some parliamentary officials this morning - that could be made available to Members of Parliament and European election candidates to show specifically what this new Constitution consists of and how it can be useful for specific policies to benefit the citizens. That is the information I wanted to give you on this specific point that Mr Dell'Alba raised. Hatzidakis (PPE-DE). Mr President, speaking about issues which concern the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism, I should like to start with the issues touched on by Commissioner Barnier, the issues of regional policy, and to say here that, as far as the previous period from 1994 to 1999 is concerned, as he himself admitted, developments are not the most propitious. There is a delay in closing dossiers, the basic responsibility for which lies with the Member States, which are late submitting all the information required or, in all events, when they do submit it, do not submit it in the proper form. That is why there are funds which have not yet been paid to the Member States and that is creating a problem both with the Community budget and, of course, with the national budgets. By contrast, there are more positive developments in the new programming period from 2000 to 2006, although here too, of course, we must be very, very careful. I noted with satisfaction that this year we are doing better than last year from the point of view of the take-up of appropriations and trust that the n+2 rule, despite the criticism it sometimes receives, even here in Parliament, is a rule which will result in proper management on the part of the Member States as regards programming and managing the sums of money. Besides, we should not forget that it was the Member States themselves which, in unanimously adopting the current Structural Fund regulations, came to accept this n+2 rule. These, broadly speaking, are also the reasons why, in our committee at least, we propose to return essentially to the preliminary draft budget initially submitted by the Commission as far as category II of the budget is concerned. As far as the other matters are concerned, I should like to comment in particular on the trans-European networks and to say that, even after the van Miert report of 30 June this year, and pending the proposal to reform the trans-European networks, our committee wishes to note their importance and to stress that words and deeds must coincide at some point. If we want to promote the trans-European networks, we need to find ways of funding them and one of these ways is obviously the Community budget. I should also like to comment on the issue of the European Maritime Safety Agency, the headquarters of which have not been decided. The fact that the headquarters of this agency have not been decided should not lead us to conclude that we should also not fund it. We need to put sums of money in reserve so that, when the headquarters are decided, we are ready to fund this agency, which will play a particularly important role in these issues of safety at sea which we debated this morning. I should also like to underline the importance of two issues to which we are not, I think, paying proper attention. One is tourism, where we consider that a number of pilot programmes which will strengthen small and medium-sized enterprises in the sector in particular should be funded and, the second, which is sometimes undervalued, is safe transport where, here too, we believe that we could proceed to increase the funds somewhat. Guy-Quint (PSE). Mr President, Commissioner, President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, first of all, still on the subject of regional policy, transport and tourism, I have to say to you that we are quite worried, not to say disillusioned, by our reading of the draft budget. The problem has been clearly explained: to see the budget lines for essential policies cut so drastically by the Council worries us extremely. I have to say to you that it worries us because it happens all the time. Whatever the decision-making procedures, whatever the reports highlighting the European Union's development needs, the same thing has happened for years: whenever budget time comes the Council makes the most astounding cuts to its programmes, which are nevertheless among the most important ones for encouraging development in the European Union. Time passes and nothing changes in this. Hence our concern and hence the Commission's unanimity in seeking to use amendments to get the level of expenditure provided for in the preliminary draft budget reinstated. I will return for a few moments to the issue of the Structural Funds and I would like to thank Commissioner Barnier for all the explanations he has given us. We can indeed see that the simplifications made are bearing fruit. We also note a qualitative and quantitative improvement in the management of those funds. In short, we want the European Union's budget to take account of the reality of expenditure, which will avoid the Commission having to present supplementary draft budgets, which would be damaging to the peaceful implementation of these essential funds. Jensen (ELDR). Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner Barnier, I wish to begin by congratulating you, Commissioner Barnier, for the results achieved with the n+2 rule, by the efforts at simplification and by the fact that matters are now apparently such that, within structural policy, there is more success in implementing expenditure and getting money used. We do in fact see, however, how the budgets and the payment appropriations have been significantly cut back, both in the Commission's and the Council's proposals, and, in the light of what you are saying today, it has of course to be wondered whether it is right to take matters so calmly, confident that there are enough payment appropriations, and whether a proposal for the supplementary budget is enough to solve the problem, if it emerges that the money is being used up more quickly than we anticipated. In recent years, we have of course seen that there has been a huge amount of money left over from the agricultural budgets in the autumn, but will that continue, with a falling dollar and other growing expenditure? That is a matter for reflection. I also think it right to look at the problem constituted by the fact that it is not possible to have confidence in the reports we obtain from the Member States. Neither the Commission nor the Member States' finance ministers have confidence in the reports obtained as to what needs exist. This is therefore worth investigating more carefully. I nonetheless think Mr Mulder has the right idea in saying we should increase the payment appropriations so that we might be sure that the projects can be implemented within the agreed time frames, even if those of us in my group have never supported large increases in the payment appropriations. I want to mention something else, namely the issue of the cutbacks we see in a range of budget lines where small and medium-sized enterprises are concerned. In particular, we see how, within the action programme for the working environment, the budget is being drastically cut back, and that, I think, is a completely wrong signal to send out prior to enlargement. I want to attach a lot of importance to our being able to obtain an exchange of knowledge and development of experience in the area relating to the working environment, so that free competition in the EU is not at the expense of a good working environment. Pronk (PPE-DE). Mr President, I should like to make one or two observations with regard to social policy. I totally agree with what Mrs Jensen said on this subject a moment ago. It is regrettable that some areas leave something to be desired. I should particularly like to ask for attention to be paid to the European Year of the disabled which we are celebrating at the moment and which is also reasonably successful. It is, in my view, very important that we should provide an opportunity for follow-up next year. I also hope that provision can be made for this in the budget during the course of this budget procedure. I should also like to make a brief comment further to what Commissioner Barnier has stated. Needless to say, we have all looked into the figures. It is indeed satisfying to see that the situation has improved particularly over the past few months and that a little more money is being spent than during the period immediately preceding it. Despite this, I do think that we have not solved the problem by a long way. Neither am I completely convinced that we need an additional budget. I myself do not expect this at all. What can we see happening? Countries are working out how much money they would need to spend in order to use up all the money that has been allocated to them. Those countries are saying: well, it should be this or that amount, which they subsequently find impossible to spend. They are far too optimistic and there is no monitoring procedure of any kind. I think that we ought to be extremely grateful to the Commissioner for having introduced all kinds of gentle mechanisms that will hopefully rectify the situation to some degree. For years, I have been indignant about the fact that everyone knows that there are too many payment credits and that the money is not being spent. The only thing we notice at the end of the year is that a great deal of money is retuned to the Member States. I think we should put a stop to this. This is probably more important than approving the occasional additional budget. Iivari (PSE). Mr President, we can be glad that the Lisbon Process is working in spite of everything. Two multiannual programmes that become effective from the start of next year are an indication of that. Erasmus Mundus is a master's course programme to improve the attractiveness of Europe for nationals of third countries. E-Learning, which Parliament has been active in setting up through a pilot project, will provide inter alia schools and universities with new opportunities for cooperation. Now we have to ensure that the programmes get the necessary level of funding. Likewise, we must guarantee the financing of the European Year of Education through Sports and improve opportunities for youth organisation activities in the new Member States. It is a positive sign that enlargement is being taken into consideration in the Socrates-Youth programme and Culture 2000 programme. Switching to an activity-based budget will mean the opportunity to establish a legal basis for the financing of European cultural organisations. If we are firm and prudent we will create legislation that serves the cause of cultural cooperation and at the same time goes further to meet the requirements of transparency and good management. President. Rule 19 in our Rules of Procedure states that the President shall possess all the powers necessary to preside over the proceedings of Parliament. Rule 120 (6) states that the President shall attempt to agree speaking times with the Commission and the Council. Commissioner Barnier, I will now agree to give you eleven minutes, the same that Parliament has had. Barnier As I took ten minutes, does that mean that I only have one minute left? I do hope that that is not the case, but do not worry, I will not take advantage, I will answer as quickly as possible. I would like to thank everyone who has expressed an opinion on Structural Funds policy, for which I am responsible together with Mrs Diamantopoulou and Mr Fischler, in particular regional policy. I am not going to go back over the figures I confirmed today and which I sought to give as the most sincere and honest answer possible to the questions put by the Committee on Budgets, the Committee on Budgetary Control and Mr Hatzidakis' Committee on Regional Policy, Transport and Tourism. The first assessment I outlined before you confirms what I said on 22 May about the period 1994-1999, which for me is the black spot, or at least the grey spot: the procedure used for this programming was so unwieldy that control and certification became concentrated at the end of the period. Mr Hatzidakis, what applies to this period is not n+2 but, you might as well say, n+11. That is the objective reason for the amount of work we have to do to process and check the 2 000 files received. I repeat that my colleagues and I will not skimp this certification period; I shall have no hesitation in taking any measures that may be necessary. I do not want to lower the quality of the controls or the level of information and certification required by rules with which we are all familiar. Mr Hatzidakis is right when he says that the n+2 procedure adopted for new programmes in 1999 is more efficient and is already producing better results, creates an impression of continuity and results in a smaller number of regular cancellations. Mr Pronk, I am not satisfied either, even if progress has been made. I am not going to act self-satisfied in front of you, believe me. I am simply noting, like you, a better use for the period 2000-2006. This improvement is due mainly to the n+2 rule and our ongoing cooperation with the governments. Mr Hatzidakis, I will pass on your comments on the matter of transport and road safety to Mrs de Palacio. I would like to thank Mrs Guy-Quint and Mrs Jensen for their appraisal of our management under your supervision. Mrs Guy-Quint, we are at this moment making progress on programme appraisal. I am thinking in particular of the efforts being made by Mr Likanen, Mr Monti and myself to make it easier to use the Structural Funds to cover areas not yet served by mobile telephones or the Internet. Let us have less padding and more quality. We are doing so already, but with the future regional policy we are working on and for which I need your support we can go a lot further. The future objective 2 policy in particular will enable us, in partnership with the regions and governments, to implement directly the major objectives of Göteborg and Lisbon relating to competitiveness and sustainable growth. Mrs Jensen, I shall be continuing the efforts we have begun. The commitment appropriations that you regretted were cut do not fall under heading 2 for which we are responsible. They are transport appropriations, like those for small and medium-sized undertakings. I therefore think that Commissioner Schreyer understood those comments correctly, but I cannot answer this point because there is no reduction in the commitment appropriations, which, incidentally, were safeguarded for the whole period in Berlin. Mr Pronk, I have answered your question. I am not sure that we will need the supplementary budget I mentioned just now, but as I am being transparent with you I am mentioning it to you at this stage. So far as 2003 is concerned, we do need an amending budget. We may need a supplementary budget next year, but that is not certain. It is simply that we have to be able to pay when the time comes. I do not want States that are capable of consuming and implementing to be penalised on the pretext that there are some bad pupils in the class. Mrs Iivari, your comment was addressed more to Mrs Reding, but I have heard it. Regarding the cultural cooperation of which you spoke - even though it is not my subject, I am sensitive to what you have said in this regard - in the forthcoming debate on regional policy after 2007 I intend proposing an increase in our appropriations for Interreg and a simplification of that programme's rules, in order to target cross-border cooperation in transport infrastructures in particular. In that field, too, we need cultural and university cooperation. There you are, Mr President, I have taken more than a minute but less than 11 minutes and I thank you for your understanding. Ceyhun (PSE) Mr President, I make this statement on behalf of the Committee on Home Affairs and as its rapporteur. I am very glad that this House's rapporteur, Mr Mulder, has noted that everything related to home affairs and justice policy in the European Union has a close connection with enlargement, and that he himself has already made some necessary proposals. It makes things much easier for those of us who deal with home affairs and justice policy if the rapporteur who understands us best is right alongside us. I must, secondly, extend warm thanks to Commissioner Vitorino for the excellent cooperation with his staff, which has gone outstandingly well. Although our proposals relating to the 2004 Budget were adopted unanimously, I must simply point out, now that we are debating them in plenary, that this year, we have a priority issue in the shape of our three agencies. What particularly makes our agencies in Vienna, Lisbon and the Hague very important to us is the fact that we will soon have ten new Member States, which will make more work for the agencies in the areas of combating racism, drug crime, criminal activities and terrorism. Our monitoring centres in Vienna and Lisbon, along with Eurojust in The Hague are three agencies in need of active support, and that will cost money. I take it as read that my fellow-MEPs who sit on the Committee on Budgets will join with us in seeing the need for this and in giving us their support in this House. Thank you. Perry, Roy (PPE-DE) . Madam President, I would like to place on record my appreciation to the general rapporteur, Mr Mulder, for his attention to our concerns. This committee takes less than 1% of the EU budget, but I would not want anyone to think that we should see education, culture, media and information as optional extras. The creative industries in Europe contribute some 12% to Europe's GDP. There are two points I would particularly like the Commission to heed. Firstly, in its culture budget each year, Parliament helps a number of cultural organisations and networks such as the European Youth Orchestra and the Yehudi Menuhin Foundation. If these organisations are to survive, let alone flourish, then they not only need our financial and moral support, they need legal certainty. I am appalled that at the end of September, there is still no guarantee they will get their money for 2004 and sadly, as usual, some have not yet been paid for 2003. I urge the Commission to resolve this legal base problem. Secondly, if EU citizens are to know about the EU they require information. 25% of Britons do not know their country is in the EU. 31% of Germans have never heard of the European Commission and 90% of Spaniards do not know what the European Convention is! The public learn about Europe through television. We have Euronews, an excellent independent channel, but like all public sector broadcasters, it needs funding. This year Parliament voted EUR 3 million for Euronews. As far as I am aware, that money has not yet been paid. We have proposed in our budget suggestion for next year that it should receive EUR 5 million. I am afraid that we could enter the year of enlargement - the year of European elections - with no European Youth Orchestra and no European television. I hope the Commission will take these points seriously. Vitorino Madam President, ladies and gentlemen, this is the second time that the justice and internal affairs sector has been invited to this budget debate, but when it comes to figures those for which I am responsible seem so small that I almost feel ashamed to be standing here alongside my colleagues from agriculture or cohesion. Nevertheless, from a statistical point of view the budget for justice and internal affairs has increased by 252% this year. In reality, however, much of that increase is the result of the decision taken in Copenhagen to create the Schengen facility, at a cost of EUR 317 million, to help the seven future Member States to adopt and incorporate the Schengen acquis. Another EUR 13 million are for transitional measures for Lithuania in connection with transit to and from Kaliningrad. So far as justice and internal affairs are concerned, the most important changes from the budgetary point of view are therefore the enlargement-related increase in appropriations for programmes (EUR 16 million) and the increase in appropriations for control of the external frontiers, which has been a major European Union priority since the Seville and Thessaloniki summits. I would like to stress the importance of the ARGO programme in support of frontier control operations carried out jointly by the Member States; this is given an extra EUR 15 million. I would also like to highlight the creation of a new budget line for development of the VIS project, a visa information system, to which EUR 10 million will be allocated initially. This year 2004 will be marked by a number of important factors affecting budget management. It will be the last year of operation for the European Refugee Fund. We therefore need to learn from experience in making a new allocation after 2004. Then there is the doubling of the amount allocated to the Daphne programme, which will be 10 million for 2004. In this connection, I want to stress the importance of reaching a conclusion concerning the legal basis as quickly as possible in the codecision procedure between Parliament and Council. Finally, as rapporteur Ceyhun points out, the budgets for Eurojust and the Drugs Monitoring Centre in Lisbon are increased in particular in order to enable those bodies to adapt to enlargement. Regarding the proposed amendments voted unanimously by the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs - for which I want to thank Mr Ceyhun - I am particularly pleased about the increase in the budget for the European Refugee Fund. However, I would like to draw your attention to the fact that doing so today will allow voluntary return actions to be paid for and that there is absolutely no question of using this money for forced returns. There is therefore a contradiction between the fact that capacity is being increased and the comment. I would like to draw your attention to that. I am also pleased with the two amendments which the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs has proposed concerning the VIS system and the new generation Schengen information system, SIS II. Following the feasibility studies, it is in fact necessary to reprogramme expenditure for these two systems so as to spread the cost over the following three financial years 2004 to 2006, 2006 being the deadline for the SIS II system to become operational and therefore ready to fully integrate the countries that will join on 1 May 2004. Finally, I would like to thank Parliament for its idea of creating an Erasmus programme for judges; the Commission will try to conduct a pilot project. I turn now to the field of information and communication. Following the adoption of the Bayona de Perogordo report, 2003 was the first year in which we developed a new information and communication strategy for the general public. You will remember that the cornerstone of this strategy is cooperation with the Member States, the establishment of partnerships with the Member States. I am pleased to say that the interinstitutional group on information and communication has managed to reach broad agreement on what should be the priority subjects for such public information and communication campaigns. I am speaking not only of the euro, but also of enlargement, the future of Europe, the area of freedom, security and justice and, for next year 2004, the role of Europe in the world, including a specific line to support information campaigns in the field of defence. Let us be clear, however, and in saying this I am trying to answer the comments made by Mr Ferber just now. This is in fact the second time I have tried to answer him today, but he is never there to hear me. I nevertheless hope that the message will get to him. When we are talking about partnership, we have to rely on the Member States being available to take part in such a partnership. For example, EUR 4 million were reserved for such partnerships with the Member States for the information campaign on the Future of Europe. Up until now, however, only three Member States have said they are willing to reach an agreement with us in order to develop the campaign on the future of Europe. Since partnership is built on a voluntary basis, what the Commission has done is to allocate those EUR 4 million that were not used by the partnership with the Member States to other funds. Until the end of this year, therefore, we are covering the expenditure for the entire budget for the Future of Europe programme, including an invitation to tender for an audiovisual campaign on the future of Europe, amounting to EUR 4 million, and the reallocation of EUR 3.7 million for the production of printed objective information material for distribution at the end of this year and early next year on the conclusions of the Convention. I would also like to stress, as Mr Perry has said, that we attach great importance to the use of audiovisual systems. For this year 2003 we therefore have EUR 4 million for an audiovisual information strategy on enlargement, EUR 4 million for the Future of Europe and EUR 8.5 million for audiovisuals providing general information about the European Union, including the Euronews channel. I agree with you entirely, Mr Perry, that we should meet Euronews' request as Parliament agreed. What have we done? We have granted Euronews EUR 1.5 million in accordance with the framework agreement signed with Euronews in 2001 and we have taken into account the further sum of EUR 3 million voted by Parliament. Having said that, Parliament has clearly said that those three million euros were not to finance Euronews's administrative costs but to pay for its activities. We have therefore suggested to Euronews that it submit to us programmes for information activities and we are perfectly willing to assess them and finance them by releasing the EUR 3 million by the end of the year. You raised the question of the legal bases. This aspect is not my direct responsibility but I do know that the Commission has already put forward proposals for the creation of legal bases for a number of entities, including Euronews. I think that will be the best way of proceeding and the best approach for giving stability to such funding. I will eagerly await Parliament's position on this matter. Guy-Quint (PSE). Madam President, President-in-Office of the Council, Commissioners, the way speaking time is organised is so mischievous and bizarre that I now have to speak again about transport problems and agencies. Having said that, I very much support what my colleague Mr Hatzidakis has said, namely that we must keep the lines as they were in the preliminary draft budget because there are no savings to be made on these policies for the present. I would like to take the opportunity, Commissioner, to respond to the problem of the policy of providing information to European Union citizens. This subject will really be one of the most important in the years ahead. You may know that several of us have tabled amendments to restore the lines to what they were last year. The most important thing, however, is that all institutional communication should get as close to ordinary citizens as possible. What worries me the most about the present communications policy is that we do not have the necessary tools to reach those who are going to vote. The citizen's ignorance of the present machinery and the institutions as they will be is quite appalling. You have the resources, Commissioner, but for goodness sake let us ensure that they go to the heart of our present-day society. That would be a great step forward for the democratic future of our Union. Dover (PPE-DE). Madam President, I should like to talk about two matters: first, in my capacity as shadow rapporteur for the PPE-DE Group on various transport matters; secondly, as shadow rapporteur on the other institutions. So firstly, I should like to address Mrs de Palacio and secondly, Commissioner Schreyer. The TENs programme is a wonderful one, which allows transport, energy and telematics projects throughout Europe to be decided upon by the nation states themselves in order to connect the 15 countries now in the Union with the 10 countries coming in, embracing the whole of the European Union and making sure that each nation can build its part within the trans-European network. I have nothing but full confidence in that programme. I would just point out that there is an item of some EUR 225 million for studies relating to it in the budget, whereas the Committee on Regional Policy, Transport and Tourism, of which I am a substitute Member, says that they do not want more studies but more action and implementation on the ground. With regard to the Marco Polo programme on transfer to other modes of transport, away from road traffic and the congestion which it causes, I give that my full support. We need to have more telematics and computer information technology used to advance the efficient movement of goods and passengers throughout the European Union. Touching upon the Galileo project, we need to maximise the use of the private sector. I welcome this project. I hope that we will not use it for automatic levying of tolls on lorries, but rather allow individual drivers of private commercial vehicles to avoid congestion by knowing their best route from where they are to where they want to go: in other words, to help the motorists rather than tax and hinder them. On the other institutions, we have had useful discussions in the last day or two. I was delighted to attend the conciliation meeting in July and pay tribute to Mr Magri and his superb chairmanship of that committee. There was one matter that was left. That was where our rapporteur, Mrs Gill, thought that the Commission and the Council were being generous - I would say extremely generous - in their attitude to the budgets proposed by three of the other institutions: the Court of Justice, the Committee of the Regions, and the Economic and Social Committee. Whereas Parliament's budget is only going up by 13%, the Council's by 21% and the Commission's by 8% or 9%, the Court of Justice, for example, is asking for 57%. I am delighted the Council has knocked that figure down to 46%. But in an amendment that we tabled from the United Kingdom delegation, we are asking for a further, similar reduction. The same applies to the Economic and Social Committee. It asked for 33%, knocked down by the Council to 27%. We want it down by the same percentage again. The Committee of the Regions asked for 63% and was knocked down to 54%. We want a further reduction to 46%. We can afford these increases, but that is not the point. We must get the best possible value for money from these other institutions and ask them to re-examine their budget spending. Buitenweg (Verts/ALE). Madam President, in the preliminary draft budget, a sum of EUR 39 million has been earmarked for the European Refugee Fund to cover the present fifteen Member States. This is EUR 3 million less than in the budget for 2003. This, despite the fact that the objectives of the fund are rather bold: promoting the integration of newcomers and organising solidarity between the EU Member States when receiving refugees. In actual fact, a much larger fund is needed to share the responsibility effectively and put an end to the negative policy rivalry between the Member States to adopt the strictest asylum policy. As long as three years ago, I, backed by this House, asked the Commissioner to make an assessment of how much money he would actually need in order to realise the Fund's objectives. As I have never seen this assessment, I should like to remind him of this request. It is particularly important to give this a lot of consideration, because the Commission will be presenting its plans for the financial perspectives in mid-November. Mr Vitorino, I therefore rely on your courage. Not only is there insufficient money in the Fund structurally speaking, the Fund's objectives are also at risk of being contaminated. Less funds for the distribution of the cost of reception, but more emphasis on sharing the burden of repatriation policy. In fact, the Member States now want forced repatriation to be paid for from the Refugee Fund. However, the question as to who can stay and who has to go is still the subject of a debate between Member States, and is simply a national decision. It therefore seems very wrong to me to pay European tax money for national decisions. As long as we have not reached agreement on who can stay on European territory and who has to go, it seems wrong to cover the cost of forced repatriation from the European budget. Rübig (PPE-DE). Madam President, ladies and gentlemen, Commissioner, I believe that today finds us again at an important and decisive point in the history of Europe. It is quite clear to us that small and medium-sized businesses are of particular significance in terms of Europe's economic development. Whilst we have heard that in many contributions to today's debate, we know that we are directly affected by many developments on the international stage, one example being Basel II. That is why we have decided to seize the initiative and introduce a pilot scheme facilitating guarantees through the European banks for especially small businesses. I believe that such guarantees will play an essential part in the future of small- and medium-sized enterprises. Support of this kind is especially important when businesses are being set up. My second point is that we have just got through the failed assembly in Cancún, the failure of which is attributable to the presence in the ministerial conference of certain persons who make a very healthy profit from their own system and are therefore unwilling to do for their national economies something that we would see in a favourable light. This leads us to believe that there is an urgent need for a parliamentary assembly in this area. We want to lend our active support to this in future and to discuss the possibilities with parliamentarians from the countries in question, with the opposition in certain countries also being given the opportunity to state its position on international issues. With this in mind, we should concentrate on representing Europe on the international stage, taking a share in decisions rather than just sharing in paying the bills. Thank you, Madam President. Vitorino Madam President, first of all I would like to say to Mrs Guy-Quint that I agree with her entirely. I think a successful information policy is a policy that gets as close as possible to the citizens. That is why we developed this strategy of partnership with the Member States, including regional and local authorities. It is an approach which also enjoys the support of the Committee of the Regions. But if this approach is to succeed, there must be the political will for a partnership. There must be at least two partners. That is why I hope, so far as the campaign on the future of Europe is concerned, that the European elections, the national debate on ratification of the Constitution and the referendums that will be held in some Member States will next year all be further incentives, further reasons for the Member States to join in partnership with us to conduct information and communication campaigns on the future of Europe, on the content of the Constitution, and to conduct those campaigns as closely to the citizens as possible. I am expressing here my complete agreement with the strategy that Commissioner Michel Barnier has just explained in answer to Mr Dell'Alba's question. De Palacio Madam President, I am going to be very brief because Parliament has supported all the proposals I have presented. I would like to take this opportunity to expressly thank Mrs McNally and Mr Collins for their contributions to this work. We have been working in great harmony over all these years and this has been the case once again in the discussion of these budgets. I thank Parliament for its support for the proposals I have presented. Pohjamo (ELDR). Madam President, Commissioners, Union support is needed in energy policy for the Trans-European Energy Network, the Intelligent Energy - Europe programme, sustainable energy systems and also nuclear safety projects. The Union has set ambitious targets to promote renewable energy sources and combined heat and power production. With regard to reaching these targets it is unfortunate that cuts in the area of research into energy have been proposed in the budget. If we support the diverse use of local renewable energy resources we will improve security of energy supply and reduce dependence on imports. The basis of transport policy must be the development of a versatile transport network, decongestion, improved safety and the promotion of sustainable transport. The development of trans-European transport networks has not progressed in the way that was hoped for, owing to inadequate funding. Only three of the 14 Essen projects have been finalised, and in the summer Mr Van Miert's group listed a number of new TEN-T projects. The Union, for its part, must set aside the necessary funds for both the old and the new projects and take account of the needs of an enlarging Union. For the internal market to function there have to be flexible transport connections between the different regions of the Union. Transport connections in the peripheral regions are a vital necessity. In the summer the Commission issued a communication on the development of transport in the Mediterranean region. I think a similar communication should also be drafted with regard to transport in the north. De Palacio Madam President, I would like to thank Mr Pohjamo for his support, despite the fact that he is calling for more resources. I would also call for more resources, of course, but we must be aware that we are dealing - my colleague Commissioner Schreyer has just discussed this - with specific financial perspectives and we have specific limits. With regard to the support for renewable energy sources, as the honourable Member is well aware, we are dealing with this jointly with support for energy efficiency by means of the intelligent energy programme. The honourable Member will think that this is not much money. The truth is that we have approved it on a multi-annual basis and, in the end, we reached agreement with the Council. Once we have agreements, I believe that we must conserve them and maintain them and I would therefore refer back to what we approved and adopted at the time. With regard to the trans-European networks, I have said very clearly, with a view to the next financial perspectives, that the amount dedicated to trans-European networks must not be increased by 5, 10 or even 15%, but, in my opinion, by 600 or 700%. In other words, it should be multiplied by 7. As simple as that. We need some EUR 4000 million if we are really going to be able to act as the driving force behind the construction of networks of a trans-European nature, and not of a solely national nature. These trans-European networks of a trans-European nature are necessary in view of the reality of the internal market and for the competitiveness of the European economy as a whole, and I can therefore only agree with the honourable Member but, I would insist, this cannot be done by modifying budgets, but by reviewing the new financial perspectives, given the great importance of the issue. With regard to the transport networks, in relation to the energy sector, I have already presented specific projects for Euro-Mediterranean energy networks, which must allow, firstly, for the rationalisation of investments made in a series of countries and greater coordination and efficiency in investments, thereby achieving not just purely national benefits from certain investments, but providing a broader continental-type perspective. When I talk about these Euro-Mediterranean energy networks, I am talking about Europe as a continent, not the European Union. These networks also take account of neighbouring countries such as Russia, Belarus or the Ukraine. In other words, the whole ring of friends included by President Prodi in his strategy. Secondly, in the transport sector we are working on it, and I hope that in the near future we will be able to make it a reality. Specifically, I was in St Petersburg a week ago discussing these very networks, and in this case they were even Euro-Asian, because we should be seeking systems to better integrate, in a continental sense, the European Union with our neighbours. I would like to thank Parliament once again for supporting the proposals we have presented. Magri (PPE-DE). Madam President, as the day draws to a close, I would like to thank the Commissioners and Members of Parliament who have taken part in the debate and reflect briefly on what has been said. This is clearly a constituent phase and, not least in the new Constitution, for instance, the European Parliament will be given wider, more extensive powers. This is a welcome, inevitable, historical fact, and we have, without a doubt, given fresh impetus to the process which will certainly give the European Parliament greater autonomy, more clout and greater representativeness in the near future. That said, we must focus for a moment on the points made during the debate. Without mentioning any one issue in particular, I would like to stress that the Council is quite prepared to look at all the recommendations made. Moreover, it must be said that, even in the introductory report and in the meetings which have taken place thus far on all the issues - including that of the availability of new posts for Commission staff and other matters such as the cut in preaccession funds and so forth - the Council has been completely open to reassessing the proposals on the basis of new approaches, new information and new decisions. I would therefore like to say a word in defence of the Council - which has been somewhat ill-treated, so to speak, by some of the Members in their speeches - and explain that, in cases such as this, the Council has the task of seeking to realise and harmonise many different expectations. Since the European budget is, of necessity, the result of prioritising and compromise, it is not always possible to say 'yes' to everybody immediately. For precisely this reason, I would ask the Members not to make the mistake of attempting to criticise the intentions of others, for we all have the right to criticise our own intentions but, above all, we have a duty to display full confidence in others. I believe that this is one of the principles of democracy, of our political culture, and I believe it is a principle that we all share. It is precisely because we do have shared cultural models, because we believe in a united Europe, that we realise that there is a great difference between the management of power and politics. Politics is the management of power harmonised according to a cultural model. I believe that our shared cultural models will help us to achieve an excellent result at the next reading. Schreyer . (DE) Madam President, Mr President-in-Office, honourable Members, I too wish to be brief. The importance of enlargement goes without saying, and it has also become clear how important the other priorities are for the 2004 Budget. The debate has also, I believe, made it clear that the Commission must have the necessary human resources at its disposal. This is an area in which I am grateful to the President-in-Office of the Council for being so frank in what he said. I am quite happy to provide any information required by the members of the Committee on Budgets, by the Council, or by Parliament, and the Budget Directorate-General is also at your service. If I might take up again the issue of the quality of public service at the European level, the Budget Directorate-General has a department with seventy staff to handle everything to do with drawing up the Budget - the drafting, the hearings, all the information, the transfers, the supplementary budgets, the lot. When I compare that figure with the numbers required in the Member States and compare the quality involved, I can say loud and clear and with a clear conscience that the service is first-rate. Those who have any dealings with it will, I think, be able to back me up on that. I would like to say how very grateful I am for this debate, and that I am confident that we will be able, once more, to produce a good European Budget for 2004, one that will do a good job of promoting enlargement. Wynn, Terence (PSE) . Mr President, I just want to thank those Members who have taken part in this debate. I thank in particular Mr Magri and his officials for being here all this time. As I said at the beginning, it is rare to have ministers here. The Danes set this trend, and I congratulate Mr Magri for keeping it up. I also congratulate the Commissioners who have participated in this debate. On the whole, it has gone quite well. However, occasionally we have strayed from the subject. The idea of having the Commissioners here is to question them directly on specific issues, and not all Members have done that. Perhaps we need to refine our act for next time. All in all, although it has been long, it has been well worthwhile. President. - Thank you, Mr Wynn. The debate is closed. President. - The next item is the Commission statement on the situation of the Alstom Group. Before that, I am giving the floor to Mr Harbour for a procedural motion. Harbour (PPE-DE). Madam President, am I right in thinking that there will be an opportunity for questioning the Commissioner under the catch-the-eye procedure at the end of his statement? You did not actually say so at the beginning, but I very much hope that I and other colleagues here will have the opportunity to do so. President. - Thank you for your question, Mr Harbour. The decision has, however, already been taken: you will not be able to ask the Commissioner questions at the end of his statement. However, people have their names down to speak and will no doubt ask the Commissioner questions in the course of what they have to say. Monti Madam President, ladies and gentlemen, I would like to thank the European Parliament for inviting me this evening. I am always pleased to be offered the opportunity to examine competition policy issues with Parliament in greater depth, issues relating to which, incidentally, I have the honour to appear periodically before the Parliament's Committee on Economic and Monetary Affairs. The subject of your invitation this evening, Madam President, is a specific file which is currently under examination and about which I must therefore observe a measure of discretion. Within those limits, I am at your disposal to provide the explanations that will be asked of us. What has the European Commission done about the Alstom file so far? It has taken a decision and it has decided not to take another. The decision to initiate the review procedure regards the support measures adopted by the French State on 2 August under an agreement with Alstom and a number of banks then the Commission was notified. This decision to initiate this procedure was taken by the college on 17 September. That was a perfectly normal decision. I come now to the decision that was not taken. It concerns one specific part of the support plan that was decided and announced on 2 August but has not yet been put into effect: state participation in Alstom's capital. The Commission was unable to agree to an immediate participation by the French Republic in Alstom's capital because a measure of that kind, unlike other contributions of liquid assets, was likely to have irreversible consequences for the markets on which the Alstom Group is active. On 17 September, the Commission therefore found that the conditions were such that the French authorities should be asked not to go ahead with a State holding in Alstom's capital. The Commission, however, wanted to give France one last opportunity before proceeding with that injunction. It therefore authorised me to adopt and execute, by 22 September at the latest and by agreement with President Prodi, an injunction for the suspension of certain aids unless the French authorities publicly agreed not to take measures automatically and irreversibly entailing a State holding in the capital of the Alstom Group without the Commission's prior approval as required by the Community rules concerning State aids. Following speedy and fruitful contacts with the French authorities, I was able to note yesterday that they had agreed to amend the support plan in a way that satisfies the Commission's condition. The French state will not therefore become an Alstom shareholder in the immediate future and will not adopt any measures likely to constitute equity capital, that is structural measures to which the Commission cannot agree without prejudicing the findings of the competition inquiry it will be conducting. The state participation in the capital increase will be replaced by a fixed-term floating-rate note redeemable in shares. It is a liquidity measure that may be converted into equity only if the Commission decides that the state participation in the capital increase presents no problems for competition on the markets in question. Since France had agreed not to automatically acquire a stake in Alstom's capital and had promised that it would no longer present the Commission with a fait accompli, there was no longer any need for me to exercise the power given me by the college of Commissioners to order a suspension. So that is the decision the Commission did not take. The Commission is pleased with the constructive attitude taken by French authorities and in particular, I would like to stress, by Mr Francis Mer, the Minister for the Economy, Finance and Industry. It was our duty to prevent the conditions of competition on the market from being immediately and irreversibly changed in Alstom's favour before the Commission had even been able to begin looking at the effect of the aids on the markets in question. The changes made would probably have entailed an increase in the overall amount of aid granted. This shows the knock-on effect of a capital increase and its irreversible effects. In other words, it would never have been possible to restore the status quo. I would like to point out that the amount of aids will also be one of the key factors that the Commission will take into account when examining the matter in depth. The fact that it is not necessary to implement the suspending injunction does not, of course, at this stage mean that the Commission has approved the aids. The measures as a whole are now going to be examined. We will be able to undertake the in-depth scrutiny in a constructive spirit and will do so as quickly as the complexity of the matter allows. The aim is to enable the undertaking to be restructured while at the same time preserving the proper working of the internal market, which is the only guarantee of sustainable employment. In the course of its assessment, the Commission will check the undertaking's long-term viability and the proportionality between the amount of aid granted and what France will be willing to accept in return in order to preserve the conditions of competition on the markets in question. Ladies and gentlemen, I would like to emphasise that there is absolutely no position of principle involved on the part of the Commission concerning the system of ownership of undertakings in the Member States. You know as well as I do that the Treaty provides for and therefore imposes on us the strictest neutrality in the matter of public or private ownership of undertakings. I am therefore very much aware that the suspension was not designed to prevent the French state's entry into Alstom's capital as such. The Commission's desire was to prevent aid-constituting measures from producing irreversible consequences on the markets in question without the Commission's prior approval, that is in violation of the rules of the Treaty concerning state aid. Please do not let it be said that the Commission is against the public ownership of undertakings. As I have always stressed, it is not the Commission that asks a Member State to open the capital of public undertakings like the French Government is doing with Électricité de France, for example. Those choices are entirely up to the Member State concerned. What the Commission does have a duty to do under the Treaties is to ensure that undertakings, whether public or private, comply with the competition rules. As I said, I would like to stress the quality of our cooperation, based on a constructive spirit and one of confidence, with the French Government and Minister Mer in particular. Some of the reactions and remarks heard from French political and economic circles recently would benefit from a more detached analysis. I understand the feelings of the trade unions perfectly. I am well aware of the Alstom Group's importance in the European industrial and social fabric. On the other hand, I find it harder to understand the reference made here and there recently in the French debate to the European Commission acting like a lawyer and allegedly having no political awareness. Can people not see the political value of preserving a single market with no distortions of competition, a necessary, not sufficient, true, but necessary part of a social market economy? Can they not see the political merit of preventing a State from bypassing the rules of the single market the chief beneficiaries of which are European undertakings themselves and the possibilities for growth, including growth in employment? Can they not see the political necessity of inspiring confidence in Europe as a whole by demonstrating to the citizens of the small and future Member States that the Commission, in its role of guardian of the Treaty, is not strict with the small ones and weak with the big ones? Karas (PPE-DE). Commissioner, Madam President, ladies and gentlemen, speaking as I do on behalf of my group, the Group of the European People's Party (Christian Democrats) and European Democrats, I would like to make three things very clear, especially to those who, following Commissioner Monti's statements, have forced today's debate upon us. Any criticism of the Commission is unfounded, and there is no reason to change competition policy; on the contrary, indeed, we owe a debt of gratitude to the Commission and, above all, to Commissioner Monti, whose actions over recent days have been marked by calmness, consistency and frankness, and who has been willing to engage in dialogue. On 17 September, we read in Agence Europe that Commissioner Monti had said, 'We are open to dialogue, and I am still confident that we will find a solution capable of safeguarding the integrity of the Common Market without distorting competition. This is a necessary condition for healthy European industry and for lasting employment.' On 22 September, again in Agence Europe, Mr Monti had this to say: 'The Commission has never had negative prejudices against France and Alstom, but it was our duty to check that no direct and irrevocable change was made to conditions of competition in the market.' He went on to say: 'I am happy to let it be known that the French authorities have fully complied with the Commission's conditions'. End of quotation. This is, of course, a sensitive case, but it is an issue of state aid. Yes, of course this company is of enormous importance on our continent. The Commission cannot, however, make adherence to EU law conditional on the size of a company and the number of people it employs. When questions are raised or something goes wrong, it has to intervene. All over the media, we read today's headlines: 'All banks agree rescue plan.' 'French industrial giant Alstom saved!' 'Alstom shares fall after initial rescue.' 'Paris urges Alstom industrial conglomerate to restructure.' 'Battle for the future of 110 000 jobs.' This is a sensitive issue, but can we really claim that we would have wanted or expected the Commission to act in a different way? I can speak for my group when I say that no, we would not, even though our hearts are in the right place where the associated problems are concerned and there is adequate awareness of the problems associated with it. Let me remind you of three articles in the new constitution. Article 3(2) will read: 'The Union shall offer its citizens an area of freedom, security and justice without internal frontiers, and an internal market where competition is free and undistorted'. In Article 4(2), we adopt and put on the record our prohibition on discrimination within the internal market as a domestic market. In Article 5(2) we lay it down that 'Member States shall facilitate the achievement of the Union's tasks and refrain from any measure which could jeopardise the attainment of the objectives set out in the Constitution.' In Lisbon, we resolved to become, by 2010, the most competitive continent in the world. Let me emphasise that state subsidies need to be approved. Anything that distorts competition cries out to be investigated by the Commission, after conditions have been fulfilled and time limits have elapsed. Anything that goes against EU law must be prohibited. All discrimination is banned. Whatever weakens the internal market is irresponsible, as it damages growth and employment. My group has committed itself to the social market economy, and hence also to social responsibility. We are committed to the internal market and to competition, on which the creation of new jobs and growth depend. Commissioner Monti is its independent regulator. He has our entire support, and he has done the right thing. Wurtz (GUE/NGL). Madam President, Commissioner, at our initiative, the Alstom trades union representatives have visited the European Parliament on several occasions. As long ago as 1999, they condemned serious management errors committed by the group's directors. On 17 February 2000, here in Parliament, we adopted a resolution expressing a warning about the future risks facing the business. At the time, certain people stood up to speak and, in the name of the sacrosanct principles of liberalism, condemned this as an incongruous and, inevitably, incompetent intrusion of politics into economics - an experience that should give us all pause for serious thought. The coordinator of the Alstom Europe unions, Mrs Francine Blanche, was telling me yesterday evening that the employees were naturally pleased about the Commission's approval, in principle, of the rescue plan. However, they remember the many warnings given by their elected representatives, warnings that have never been taken seriously at any level. They are not about to agree to be the victims of this rescue now. Mrs Blanche gave me to understand that, since his appointment in January of this year, the new chairman of the group, Mr Kron, had devoted no more than two hours to discussions with the European representatives of the employees. Such arrogance is no longer tolerable. The need is enormous, and the demands are loud for those employees to exercise their rights as employees. Already, Commissioner, Alstom's European trades union coordinators are asking to be received, heard and listened to by the Commission. In the meantime, they will have studied the plan in detail and will be in a position to propose measures to achieve savings which will not take the form of job losses. That is what will happen in the immediate future. After that, this enormously important affair places certain major questions squarely on the agenda of the debate on the future of the European Union. I shall mention three of these. The first of these issues is the social dialogue, or rather the essential new rights of employees. Those timid and dust-covered directives on informing and consulting workers and on the European Works Council must be revised. Real rights must be established, even the right to suspend a restructuring plan so as to enable a second expert opinion to be obtained and all the available options considered. The second issue is that European industrial policy does not exist. All that exists is a race for state aids in the name of the competition rules. Yet in the present case, conversely, if there had not been any state aids, world economic competition would have been seriously distorted, given, on the one hand, what would be left of European industries in the strategic sectors of energy and the railways and, on the other, American giants such as General Electric, or those of Japan such as Mitsubishi. Thirdly, the democratic functioning of the Union makes it necessary to review the discretionary powers granted to the Commission in competition matters. It is essential that the social partners, the national parliaments and, of course, Parliament should have their say as regards the criteria to be met, the objectives to be assigned, and the controls to be exercised. Where would have been the legitimacy, in the minds of our fellow citizens, in implementing the Commission's initial threat to refuse the rescue plan for a strategic business which employs 118 000 people? Finally, the Alstom case is a powerful reminder of the essential political choices to which the public debate on the European constitution will be leading us. For all these reasons, it was well worth adding this item to our agenda. Lipietz (Verts/ALE). Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, let us be clear about this, the Alstom affair, in its European dimension, is first of all a matter of form. The Commission was perfectly right to sanction the French Government for the arrogance and contempt for the common rules which it has demonstrated in this affair. This incident is only part of a long series of incidents. The way in which Mr Raffarin's government openly flouted the provisions of the Stability Pact, even though President Chirac had been one of its initiators and unconditional supporters, will make it difficult to renegotiate that pact, something that even Mr Prodi himself describes as stupid. There are other examples, such as the Raffarin government's contempt for the Directive on the conservation of wild birds and the Natura 2000 Directive, which resulted in the massacre in the wetlands of Poitou. The icing on the cake is Mr Raffarin's statement in which he talks about the legal requirements for the executive authority of the European Union as if it were some office in a foreign country. For this shameful statement I should like, on behalf of the great majority of French people who are aware of the fact that Europe is not a foreign country but rather our joint home, to offer our apologies to the Commission. Agreement has been reached today, and in this I rejoice. It will make it possible to save Alstom from imminent bankruptcy, something for which the directors, and those of ABB, are entirely responsible, despite warnings from their union members. It will give the French Government and the Commission time to negotiate formally a final solution. Having said that, Competition Commissioner, I should like to say a few words about the substance of this affair. You are aware that our group, the Greens, has loyally supported your efforts to defend consumers against the abusive practices of monopolies. My report on competition in 2001 bears witness to that fact. Nevertheless, I made certain observations which we have discussed in detail face to face, not only between Commissioner and MEP, but also between one economist and another. The Alstom affair once again gives me the opportunity to tell you this. Consumer protection consists, first of all, in guaranteeing consumers the existence of the supply of goods or services, before even thinking about the price of those goods or services. In other words it consists in implementing an industrial policy. The disappearance of Alstom, which would have caused the collapse of Asean Brown Boveri, would have greatly reduced the European supply of electricity turbines and high-speed trains, just at the time when the climate crisis and the Kyoto Agreement are calling for enormous investment in these two areas. Then again, what applies in the case of network infrastructures, where economic theory shows that monopolies and public subsidies are sometimes preferable to pure competition, often applies, ipso facto, to the oligopoly which is responsible for constructing and maintaining those networks. Finally, the brutal way in which the Raffarin Government was put in its place was perceived by the employees and the people who live in the regions concerned as a piece of brutality and inhumanity directed against them personally by a Europe which is once again being experienced as a foreign and hostile institution. In the final analysis the position of the Raffarin Government means privatising profits and nationalising losses. I do not approve of that and neither do you. You need to be able to demonstrate that European competition policy is aimed at keeping excessive profits in check and promoting the supply of public goods. Pasqua (UEN). Madam President, Commissioner, the people of France have had the feeling that, quite apart from the debate about any aid which the French Government may or may not decide to provide, there is an ego problem between Mr Mer and yourself. I should like to say right away that that is a matter which is of no interest to us. We are not here to give you our support, any more than we are here to give Mr Mer our support. The question we have to consider is simple: does Europe, the European Union - and more specifically the Commission of which you are a member - have a clear industrial policy? Ought we to have blind faith in you? The answer is 'no'. I do not see any clear industrial policy. As for having blind faith in you, the decisions which have been taken by the Court of Justice, which have overturned three of the decisions which you had taken, demonstrate only too well that this is not possible. I do not doubt your good intentions, but I do doubt the efficacy and the justice of the decisions that you take. At all events this affair has revealed that even the European Commission, whatever its claims, when confronted with an exceptionally serious problem involving one country, cannot do anything either. I would be the first to admit that the French Government has presented its case badly. However, I would also like to say that the way in which you yourself have reacted is not calculated to help Alstom either. Finally, it would seem that both sides have now seen reason to some extent. I would add, in conclusion, the Mr Lipietz is in the wrong place. If he wants to criticise the French Government, he should not do it here, because it is not the job of this House to judge the French Government. Come and do it in a different forum, Mr Lipietz, in our own country, where people will be able to give you an answer. Abitbol (EDD). Madam President, Commissioner, our experiences of recent days involving the Alstom affair remind me a little of the story of the man who, when he was asked why he kept hitting himself on the head with a hammer, replied that it was because it felt so good when it stopped. Admittedly, Mr Monti, your strong-arm tactics enabled you to impose your will on the French Government. Let us admit it: you even made it look ridiculous. That government, which had rejected all the figures on the Friday, then spent the weekend producing a whole lot more, with the support of every bank in the country. You have won then, but at what price? All Europeans now know that Brussels can sacrifice 120 000 jobs without losing sleep over it, that it can ruin such prestigious industrial sites as Belfort or St-Nazaire, simply in order to get its own back. Mr Pasqua mentioned this a moment ago - the wounded pride of a European Commissioner. You are playing with communities, Mr Monti, simply in order to satisfy unimportant dogmas and your own vanity. You are not a lawyer, Mr Monti. Indeed, to call you a lawyer would be a compliment, since there are many lawyers who are actually working in the interests of families and their inheritance. You are only a bailiff, the man who carries out the process of seizing this social market economy, which can best be summed up as follows: the market is economising on society. Mr Monti, we, the people of France, already have you to thank for the fact that Péchinet was abandoned. You did not allow us to buy back Alcan, even though you could have done so. We might have had you to thank for the ruin of Schneider and of Legrand. Do you not sometimes think that you are to European industry what Torquemada was to the Catholic religion? In other words, you are playing the grand inquisitor in hunting down state aids just as the good Torquemada, if I may put it this way, hunted down heresy, sodomy and to some extent, let us admit it, Jews. Lang (NI). Madam President, following on as it does from the debate in France about the budget austerity pact, the arrogant and dogmatic handling of the Alstom affair by the European Commission is symbolic, and full of lessons to be learned for the future. It is an extremely bitter foretaste of the future that lies in store for a Europe of nation states in thrall. The people of France, surprised and shocked, have suddenly discovered the reality of Europe, a technocratic and imperialist octopus, which puts balance sheets before people, and Community legalism before enterprise. It is not a Europe of industry, growth and employment that the Commission is preparing, but rather a vast industrial wasteland, a Europe of delocalisation, unemployment, economic decline and social vulnerability. France has gone from independence to dependence, from liberty to submission, to the extent that it is now reduced to sending its government to beg our lords and masters in Brussels for new conditions and for new time limits - a pitiable and humiliating spectacle! Finally, an agreement obtained only after a hard fight will not hide for long the vital need for the French people to recover their freedoms, their economic and social independence, their political sovereignty and, quite simply, their dignity. Konrad (PPE-DE). Madam President, Commissioner Monti, ladies and gentlemen, the threat of the Alstom Group's imminent bankruptcy has been averted through a compromise solution between more than thirty lending banks, the French Government and the Commission. The support package amounts to EUR 2.8 billion. EUR 2.8 billion, that is a generous package, and it could also be said that it is, for the most part, a generous present from the state that is of doubtful benefit. In my view, it is impossible to eradicate from Europe the erroneous belief that money can be used to prop up uncompetitive structures. I would argue for temporary support to avoid structures breaking down and to allow them to change, but I am concerned that even in this way uncompetitive structures will continue to be supported. The convertible loan, which is on the cards as a compromise, is nothing more than an invitation to the French state to exchange this for shares after this enquiry, which would once again result in the re-nationalisation of Alstom. It is precisely this mindset in Europe of not wanting to allow structural change, the belief that state money should, as a matter of principle, be used to avoid structural change, that is damaging for Europe as a business location. The International Monetary Fund has once again pointed out that it is the large states, Germany, France and Italy, that act as bottlenecks on the continent and are thus responsible for the fact that the next boom will probably pass Europe by. The elimination of businesses that cannot sustain competition is part of the market economy, and, let me add, also part of the social market economy. Something else of importance for me is that today, Mr Monti, we can read the headlines saying that the test of strength has been passed. I see that as positive and I should like to congratulate you on this in this House. It was important that the French state should not put before the Commission a fait accompli without being asked. No, this European Union is a Community based on the rule of law and this includes competition law. I can only invite all national states to heed this law. From 2001 to date there has been an increase in state aid - EUR 88 billion to date within the European Union - that is revealing and something to fear. I think that the nation states are well advised to adhere to competition law, in particular on the eve of the enlargement of the European Union. Cashman (PSE). Madam President, firstly I wish to tell Mr Monti that I will not be engaging in any personal attacks on him - he has an extremely difficult job. However, let me just say, in reaction to the previous speaker, that businesses just stop - they go out of business. That is the reality. We have to remind ourselves of what we are trying to address tonight, which is the reality of 110 000 jobs. The reality is that if you do not have a job, you cannot pay your bills or support yourself. This House needs to recognise that we must come together to create better social dialogue and a better awareness and social responsibility for those in employment. In the United Kingdom alone, 10 000 jobs rest with Alstom. We need to support Alstom. The uncertainty over the aid is not helpful. There are already concerns that plants in Washwood Heath (Birmingham), Rugby and Stafford face an unnecessary and uncertain future. We need to give them certainty and encourage development and investment. We are not doing that. We need flexibility of application in the rules on state aid. When we are dealing with huge social upheaval we must also look at the costs. I support this refinancing package, but it must not be at the expense of British workers and British jobs. There is real concern for those in the transmission and distribution businesses that their business is likely to be transferred to Arriva. There is real concern about the final salary pension schemes of those workers. We must give them some form of certainty. My big fear tonight is that we will conclude that Alstom may survive and get the support of the European Union. What we need to say is that Alstom will survive, and we must do everything possible to ensure that survival and protect those 110 000 jobs. We owe it to ourselves and to those people in those jobs. Berthu (NI). Madam President, Alstom, that great and excellent undertaking, has almost been done to death on two occasions, the first time by the management mistakes of its former chairman, and the second time by the intransigence of the Commission. Admittedly the Commission has just told us yet again that it is only applying the Treaty and I have to admit, Mr Monti, that that is true. The Treaty itself poses a problem, because its wording, in the 'competition' part, goes back to the Treaty of Rome. It proves that our vision of competition is now too narrow, too focused on the internal market, whereas we should be taking a more global view of the strategic, national and European interests at stake in what is now worldwide competition. This is why, in the Alstom affair, the French Government was defending, in the last analysis, a more balanced and more global position than the Commission. In this way it was demonstrating that a nation state, democratically responsible, was perfectly capable of assessing whether state aid should be given in order to save, in exceptional circumstances, industries that are strategically important for the economic independence or cultural identity of the country. It would have been better if the Commission had helped it and cooperated in achieving that objective. Any future reform of the Treaty ought to take this into account. In the meantime, we deplore the fact that Mr Monti, in his statements just now, has continued to allow the sword of Damocles to hang over the plan to rescue Alstom, and we deplore the fact that the Commission has absolute power in this area. On that too it will be necessary to reform the Treaty in the near future. Harbour (PPE-DE). Madam President, I would like to thank my colleague, Mr Konrad, for generously giving me a minute to talk on behalf of the constituents Mr Cashman and I share in the United Kingdom, and who are affected by the uncertainty over Alstom. I will come straight to the point; it is perhaps a reflection of our different views that I want some answers from the Commission about the way forward. It is clear this business has to be restructured and that it must change in its present form because of the lack of demand for its products. However, I would like to ask the Commission, firstly, its views about the sale of the transmission and distribution division to Arriva. Could the Commissioner confirm that this will not be subject to any further delays for competition purposes or, if that disposal or sale is to be referred to him, that he will speed up the procedure as much as possible, so that the employees and that very important division with a long-term future are not affected by any more uncertainty? As far as the other parts of the undertaking are concerned, will he confirm that the Alstom management will be free to consider offers and to sell other parts of the business to whomsoever they choose and wherever they come from? We know that there are businesses in Germany and potentially in Japan and America which would be interested in giving a future to employees by reconsolidating the sector. Finally, will he look at the competition implications in the transport business, and at the fact that within the United Kingdom the majority of railway rolling stock is manufactured outside the country, whereas other countries seem quite capable of introducing into their contracts provisions to ensure that rolling stock is made in their own country? That is a crucial issue that will affect the future of an excellent railway assembly plant in Birmingham where there is no future work. At any rate, as part of a restructuring process, we would like to see those people employed in making trains for the United Kingdom market. Savary (PSE). Madam President, Commissioner, we welcome with relief, even if it is only a stay of execution, the Commission's decision to allow the Alstom rescue plan to take its chances. Let us not deceive ourselves: behind all the good reasons put forward by one side or the other, this issue will be a political test of the first order for the European Union as far as public opinion is concerned. This issue, which concerns one of the jewels in the crown of industrial and technological Europe, on which hangs the future of 118 000 employees throughout the world, is a practical test of both the European project and the Commission. Commissioner, we do not underestimate the extent to which the French Government, forced into a corner, making its clumsiness and its attempts to lay down the law even worse, has presented us with a fait accompli by publishing a rescue plan before negotiating with the Commission, as it is obliged to do under the Treaties. However, Mr Mer must be aware that in the past, on the basis of the same Treaties, another French Government, that of Mr Fabius, succeeded, without any difficulty and without any vain polemics from Brussels, in saving the French steel industry in circumstances which were difficult in other ways. Believe me, we are the first to suffer, we the elected representatives of France, when we see the Prime Minister of our country prostrating himself here in order to ask you to accept record deficits, and, at the same time, the reduction of VAT for his voters in the restaurant trade. It is true to say that in this behaviour, on the part of a country like France towards the European Union, there is something similar to, and as unilateral and arrogant as, the behaviour of Mr Bush towards the United Nations. Unfortunately, however, he needs a diversion and a scapegoat. He needs the old trick of treating himself to false victories when faced with the bureaucracy of Brussels. For all that, Commissioner, this episode, which can only be the herald of others like it, given the worrying movements towards deindustrialisation and delocalisation which are affecting the brightest jewels in our industrial crown, should make us, as Europeans, ask ourselves about the place and the status of our policy on competition within the Union. It is becoming increasingly outrageous and intolerable that our competition policy, in a context that is quite different from that of the Treaties by which it was established in 1986 and 1992, should remain bound by the impassable horizon of being simply a policy of the European Union. Many voices - too many, and increasingly credible - are being raised to claim that Europe cares more about the inexorable law of the market than any of the most free-market countries in the world, starting with the United States of America. Today, faced with the inexorable affirmation of the new major powers of tomorrow, Europe needs to look at things and judge them from an angle other than that of unbridled competition. It needs an industrial policy which is capable of protecting its national champions, of safeguarding its priceless technical heritage and its precious savoir-faire. It needs a social policy which aims to maintain living standards and the employment of the greatest possible number of Europeans. What is at stake here is, first and foremost, a social issue of primary importance, but also the competitiveness of Europe in the world at large. Finally, how can we make our peoples understand that an administrative authority over which there is no parliamentary control should alone take a decision of such importance that thousands of workers' families are now awaiting it with bated breath and with anguish in their hearts? Above and beyond the decision that you take - and I cannot imagine that it will be a second negative - the whole meaning of the European project and the structure of the current Treaties are being called into question here. In this respect, we can only hope, if such a thing is possible, that the next Intergovernmental Conference will tackle this need to push forward, side by side and on equal terms with competition policy, a social policy of employment and an industrial policy which will enable the Union to defend its economic and social interests in the global world in which we shall be living from now on. Monti . (IT) Madam President, I would like to thank all the Members who have spoken on a subject of great economic, social, institutional and political importance. I would like to start by thanking Mr Karas for expressing his full support for the Commission's work: he mentioned the new draft Constitution and the Lisbon strategy. I believe that we must also take note of the fact that, whenever the Heads of State or Government meet in the European Council, they send out clear calls for state aid to be cut and channelled into horizontal objectives rather than into supporting any particular sectors or businesses. Therefore, it is not just the fantasies of the European Commissioners that are taking this direction. Mr Karas also pointed out - and I agree with him fully - that competition is, although not the only factor, of course, an essential element in the social market economy. Mr Wurtz, thank you for pointing out the different occasions - 1999, February 2000 - on which the trade unions brought to the attention of the European Parliament, inter alia, the deterioration of Alstom's financial situation and position within the industry. This helps us to place the issue in its historical and chronological context and to eliminate the over-simplified view - expressed by some malicious rumourmongers in recent days - that it is the European Commission who will be responsible for any unemployment problems. I, too, Mr Wurtz, am extremely sensitive to the need for the trade unions to be fully informed and made aware of these issues, just as the public authorities need to be aware of how the trade unions are coping with them. I therefore have no hesitation in agreeing to your request for a meeting with the Coordination syndicale Alstom and I can tell you that I have, in any case, already agreed to a request for a meeting which is to take place in the next few days with the European Trade Union Federation, to which this association belongs. Mr Wurtz, together with almost all the speakers - Mr Lipietz, Mr Pasqua, Mr Savary and others - mentioned the need for a European industrial policy. I hope I will not cause offence if I say that I fully agree with them. A European industrial policy is something which has as a foundation stone, as an essential component, the promotion of a single market under conditions of competition. Please let us not create confusion by saying that the single market and competition are contrary to the requirements of an industrial policy. An industrial policy needs other things as well, but if you ask French, German or Italian entrepreneurs what the European Union's essential contribution is to their industrial activities and their expansion and export activities, etc., they will reply: the single market, a single market in which the conditions for competition are preserved. Of course, other things are necessary too, and, in the Commission, I always support the initiatives of Commissioner Liikanen, Commissioner Busquin and the Vice-President, Mrs De Palacio, seeking to find other ways of boosting Europe's industrial development, but I feel that it would be an extremely serious error to think that we can further industrial policy by eating away at the foundations of the single market and competition. Mr Wurtz said that the Commission has discretionary power in the field of competition which is not subject to control. Mr Pasqua provided part of the answer when he pointed out that there have been cases in which judicial control, which always applies to all Commission decisions, including in the field of competition, has rejected some of the European Commission's decisions. The Commission certainly does not claim to be infallible and still less do I. Our actions are subject to two levels of judicial control: the Court of First Instance and the Court of Justice. In the great majority of cases, these judicial bodies rule in favour of the Commission's decision; in others, they do not. With regard to political legitimacy, Mr Wurtz, decisions relating to competition policy are taken in the individual Member States at national level by bodies which do not have the political legitimacy which the European Commission has conferred on it at European level by the European Parliament, in particular, with individual hearings for each Commissioner. Mr Lipietz made a number of points relating to French internal politics, on which I do not believe he expects me to express an opinion. I welcome the support given by both the Group of the Greens/European Free Alliance and by Mr Lipietz, personally, as he has stated on many occasions, to competition policy as an essential tool for consumer protection. By the way, I would like to say that one of the tasks of competition policy is, without a doubt, to guarantee a secure supply of products, and there is even a specific legal instrument, what is known as 'failing company defence', which makes it possible for the potential disappearance of operators from the market, which could jeopardise security of supply, to be taken into account in competition policy decisions. It is not, therefore, such an inflexible, blinkered policy as might be imagined at first glance. Mr Pasqua - who appears to have left the Chamber - said that he is not prepared to place blind trust in the Commission. I would point out, if I may, that, even if he were prepared to do so, the Commission would not want blind trust to be placed in it at all. It is extremely important that the Commission acts in close cooperation with Parliament and in accordance with Parliament's basic guidelines and, in any case, in particular in these matters, under the strict control of the judicial authority based in Luxembourg. Mr Pasqua, too, mentioned the need for a clear industrial policy for Europe. President Prodi and the Commission as a whole, all the Commissioners, are reflecting on the effects of the deindustrialisation of Europe, which we all feel cannot be dealt with just by giving the Member States licence to breach competition rules or state aid legislation. Mr Abitbol talked of the 'orgueil blessé d'un commissaire européen'. Quite frankly, I do not believe it is a matter of any particular orgueil, nor that it has received blessures. Then, as regards to the difference between the professions of notary and huissier, I do not think it is at all relevant: they are both, in any case, occupations, professions, which deserve the greatest respect, as, I believe, does the job of European Commissioner. Mr Abitbol's comment on European Commission decisions which have allegedly harmed the development of French industry is interesting: interesting and curious, for I always mention France in my speeches as an example of a country whose industry has benefited greatly while observing European competition rules. Here are some examples, Mr Abitbol - and I am addressing Mr Berthu, too, here - of cases in which French companies, with the authorisation of the European Commission, have succeeded in becoming either French national industry leaders or European industry leaders or world industry leaders. These are genuine examples, and I will confine myself to mentioning cases from recent years. Total-Fina-Elf, the result of a merger authorised by the Commission, has become a major industry leader, to say the least, in France, as has Carrefour-Promodes. The merger in the field of nuclear plant engineering between Maton and Siemens created Arriva, which a number of Members have mentioned this evening, a major European industry leader, and, thanks to the then Managing Director, Francis Mère, the Usinor group, with the authorisation of the Commission, merged successfully with other European iron and steel companies to create Arcelor, which is not the European industry leader but the world industry leader, the largest iron and steel group operating in the world today. I therefore believe that it is possible to reconcile consumer protection, which is the primary task of competition policy, with the creation of large structures which can compete at international level. In this, therefore, I agree with Mr Berthu that we need to have a global vision for global markets, although not, of course, where the markets are still national or local. Mr Lange described the European Commission's attitude as 'arrogant and dogmatic' - I believe these were the words he used. I would not presume to disagree with him if this is his opinion; I think I have explained today and on other occasions how and why we act as we do, and that we are convinced that our work is not so much based purely on legal formalism but on the need to give the European economy strong foundations and to ensure respect for rules, not least as a principle of democratic peaceful coexistence, if I may use that term, at European level. As Mr Konrad rightly pointed out, the European Union is a community of law - I do not feel this is a pejorative term - which is founded on respect for rules in a number of fields, and since the Commission is the guardian of the Treaties, I believe that it also has a duty to ensure that they are observed. Mr Konrad pointed out that, ultimately, state aid often leads to loss of money without bringing any significant tangible benefits. At the same time, Mr Cashman is in favour of aid to the Alstom group, provided that this does not harm the British workers. This would appear to be a very respectable position on the matter, taking a specific point of view. Our task is to attempt to preserve the jobs of the employees of the Alstom group by facilitating a restructuring plan and, at the same time, while preventing excessively serious distortions to trade, to stop the employees of competing firms from losing their jobs. This is the task of state aid control. Of course, the loss of currently existing jobs from a specific area is always going to have a higher profile than the other jobs we manage to save elsewhere in Europe by ensuring respect for the rules. In any case, I can assure you that the preservation and expansion of employment is something to which the Commission attaches great importance. Mr Harbour asked me some actually very specific questions, in particular whether the Commission will have to decide, I imagine in the context of concentration control, whether the sale of Alstom's transmission and distribution division to Arriva is to take place quickly. If that task falls to us, I can assure you that we will decide quickly for, as Mr Harbour knows, the regulation on concentration control in Europe, unlike that in force in the United States, for example, lays down extremely short, unextendable deadlines for such decisions. I have to apologise, for I am not qualified to comment on the issue of the Birmingham establishment or on the varying degrees of dependence of the different Member States on foreign manufacturers in the purchase of railway rolling stock. I will end, Mr President, with a simple observation. If we look back at cases of state aid authorised by the Commission for restructuring plans and at the occasions when it was employed, we see that, in many of those cases, the state aid did not help: in other words, those companies, those jobs, were not saved in spite of the state aid. In those - numerous - cases, the end result was, nevertheless, job losses, plant closures and, what is more, increased taxation to replenish the state coffers, affecting taxpayers. That is why the matter before us is not an easy one to resolve. I can assure you that the Commission will endeavour to exercise due control with all due responsibility. Thank you very much for your thoughtful contributions to this debate, both those expressing support and those expressing criticism. Cashman (PSE). Madam President, I merely wish to correct something Commissioner Monti said. He is right that I referred to the 10 000 jobs in the United Kingdom and specifically those in my constituency, Birmingham, Rugby and Stafford. However, the record will show that I said we had a care of duty - a responsibility - to the 110 000 jobs. Therefore, whilst I recognise that I looked at the British consequences, I am extremely concerned about the effects on those jobs across Europe. President. - Thank you Mr Cashman. The debate is closed. The sitting is suspended until 9 p.m. (The sitting was suspended at 8.50 p.m. and resumed at 9 p.m.) Ion Iliescu . Mr President, Members of the European Parliament, ladies and gentlemen, I am deeply honoured to be here today. It is a privilege to address you in a plenary session of the European Parliament, and I am grateful to Mr Cox and all of you for giving me this opportunity. I speak to you today at a time of great hope for my country and for its European destiny. Almost a year ago in Bucharest, Mr President, you spoke before the Romanian Parliament and shared with my fellow Romanians your vision for Europe's future and Romania's destiny within Europe. It is this Europe of values and principles that we wish to join. Today I stand before the European Parliament to let you know that we have faced countless challenges. We have overcome many of them and our political will is to overcome them all. But my main message today is that Romania is a country that the democratic community of nations can count on. Romania will be a consistent and reliable European Union member. The European Union will gain much more than just a new EU Member State of over 22 million inhabitants; it will gain a firm believer in European integration, a Euro-optimist by choice. Connected to Europe throughout our entire history, we believe in the system of positive values now underlying the European construction: democracy, respect for citizens' rights and liberties, justice and social equity, tolerance, solidarity within and among nations and accountability to future generations. For us Romanians, sidelined by history for more than half a century, natural evolution within the European Community, whose values served as a beacon, was an aspiration which came true upon the revolution of December 1989. Coming out of totalitarianism - both fascist and communist - was neither simple nor easy. We had to face a twofold handicap, the first of which was institutional: the institutions of a totalitarian state are incompatible with democracy and the market economy. The second handicap was represented by our isolation from the world and our autarchic tendencies. All this occurred against the background of a deeply-rooted, historical delay in economic and social development. We had to build up institutions, see them in place and functioning, confer on them power originating in their legitimacy and functionality. Assisted by friends and partners of Romania - who are very many, and some of whom are present in this Chamber today - we have mapped out and adopted a modern and democratic constitution, we have trained people to cope with the new demands of a working democracy. Politically, over the past 14 years, Romania has developed its functional democracy, which has twice successfully passed the test of alternative governance. Meanwhile, civic society has emerged and asserted itself ever more strongly, thus presenting - by way of its organisations - a necessary and useful counter-power, and forming a catalyst for public debate. The formulation of a national strategy on the relationships between the majority and ethnic minorities, including the implicit representation of such minorities in parliament, has been highly successful for this political transition. The treatment that ethnic minorities enjoy in Romania is exemplary and meets every European and international standard. Our country is a realm of tolerance and dialogue and of fruitful cooperation between various ethnic groups; such treatment has become a tradition and a culture of dialogue and consensus has developed. There is an important party belonging to the Hungarian minority, just as there are parties and organisations representing, politically and culturally, the interests of the Germans, Roma, Jews, Ukrainians, Polish, and so on: citizens of Romania. At the moment, we are focusing on making better use of the programmes for the economic and social integration of the Roma minority. We have scored significant progress in the field of economic reforms, although most delays in our transition occur in that sphere. Such delays are the result of a whole host of factors, both objective and subjective, as well as the consequence of a particular historical reality. We have often been criticised for not having carried out shock therapy, and for our gradual approach to reforms, which has prevented us from scoring the results envisaged. We consider such accusations to be unfounded. The first days of 1990 saw the most astonishing shock in the Romanian economy: the complete and unconditional renunciation of the planned, centralised economic system, the dismantling of the institutions and mechanisms characterising the state-controlled economy. When harking back, we realise that this brought about deeply entrenched economic imbalances, caused inflation and enhanced de-industrialisation and increased unemployment and the migration of the labour force from the city to the countryside. All these consequences were entirely inconsistent with the mainstream world economy. Moreover, a lack of domestic capital and the extremely low volume of foreign investment in the Romanian economy have made privatisation an even more difficult and lengthy process. We needed more than a decade to redress the macroeconomic balances and to resume - over the past three and a half years - a steady economic growth of about 5%. The economic reform which began in the absence of the market institutions and mechanisms has entailed extremely high and hardly bearable social costs. As a matter of fact, the process of economic recovery is not over yet. Poverty is our main problem in the social sphere. We are aware that we cannot succeed in alleviating poverty significantly without continued economic reform, without speeding up the creation of new, more stable and better paid jobs. Responses to the economic and social problems facing Romania need to be formed, first and foremost, from within the country, mainly through a concerted effort by all the accountable political forces, so that the principles and institutions of good governance can be established. That means that we must reprimand corruption and red-tape efficiently and firmly, and give to the public servant a professional status that should no longer be used to reward political clients. Such efforts need to result in the Romanian State's modernisation. They must enhance its institutional and administrative capabilities and turn it into a genuine and friendly partner of the citizen. We have made good progress in that direction, but we are aware of the many problems that still await adequate responses. The logic applied to state modernisation and the preparations for accession to the European Union also applied to the revision of our constitution, which has been carried out through the active participation of representatives of all parliamentary political parties and through consultation of civil society. The revision will soon be submitted for endorsement by national referendum. Despite the hardships and flaws in Romanian society, I truthfully believe that Romania is now on the right track, that the Romanians have now come to understand that democracy is a better and more efficient political system than totalitarianism, securing higher levels of performance across the board. Freedom of choice and freedom to set up and implement alternative political, economic and social projects provide the democratic system with better opportunities. Conflicts can be settled by way of dialogue, negotiation and consensus. Romanian society has grown up. It has acquired new foundations for national cohesion and social solidarity. It stands ready to assume the new responsibilities incumbent upon it in terms of Romania's new status as a Nato member and future Member State of the European Union. President. Thank you, Mr President, for that address. The calendar is foreseen; the pathway is known; the progress will be determined, as you have remarked, by Romania itself in preparation. We, in this House, look forward to the fulfilment of Romania's European vocation. We thank you for your presence. President. The next item is the report (A5-0232/2003) by Mr Whitehead, on behalf of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy on the proposal for a decision of the European Parliament and Council establishing a general framework for financing Community actions in support of consumer policy for the years 2004 to 2007. (COM(2003) 44 C5-0022/2003 2003/0020(COD)). Byrne . I wish to thank the rapporteur and the shadow rapporteurs for their very constructive efforts to reach a compromise between the institutions so that we can adopt this proposal at first reading. As you know, an adoption at first reading is of major importance for the timely execution of the 2004 consumer policy budget. I very much appreciate your support for the key principle of this proposal - that the Consumer Policy Strategy sets the scope, political orientations and priorities for the programming of expenditure on consumer policy. It is essential that we spend our money on actions designed to achieve the objectives of this strategy: a high common level of consumer protection, better enforcement of consumer protection rules and the closer involvement of consumer organisations in the making of all EU policies that affect consumer interests. Regarding accession countries, I fully share Parliament's view that the application of the acquis communautaire in the accession countries must be given high priority in the consumer policy budget. The Commission will ensure that specific projects undertaken by consumer organisations and aiming to accelerate the effective implementation of the acquis communautaire on consumer protection in the new Member States can be eligible for a financial contribution of 75%. As to independent European consumer organisations, you have, in your report, emphasised the need to support these organisations. Here also, I fully agree with you. I also share Parliament's view that the integration of consumer interests in other EU policies must be given high priority in the consumer policy budget. Coming to grant applications, firstly, the Commission will ensure that consumer organisations are appropriately informed about the new requirements and their strict implementation. The application procedures for grants will be kept as simple as possible, and we will offer consumer organisations seminars to explain how they work. Secondly, in order to improve the quality of project applications and project management, initiatives are already under way to offer professionals of consumer organisations training in project development. Thirdly, in order to assist consumer organisations in finding project partners, the Commission is putting into place an on-line forum to facilitate networking and cross-border contacts. In response to your report, Mr Whitehead, I also wish to assure you and the European Parliament that the Commission will speed up the decision-making on grant applications. Payments will also be made as promptly as possible. However, I must also plead here for your understanding. We will make every effort to complete the decision-making on grant applications within three months. But you must be aware that in the post-accession period, the workload and translation requirements will substantially increase. It is also probable that we will have more third-country participation in consumer policy actions than before. Our efforts to streamline and speed up the grant application process cannot be made at the expense of proper evaluation of the proposals, and must comply fully with the rules governing budget management. I take the sound management of Community funds very seriously. The consumer policy budget must and will be executed in strict accordance with the rules set out in the Financial Regulation. On that, no compromise is possible, and I trust that you share that conviction. Whitehead (PSE) . Mr President, as this Parliament enlarges, Commissioner, you and I get physically further apart, but we are drawn closer together by the consequence of enlargement, which is that consumer protection is a prime concern now for a Community of 450,000,000 people. Tonight, the House has the opportunity to carry through an agreement at first reading, which will guarantee that support for consumers' activities. It came to us a little late but we have made good progress. I would particularly like to thank you, Commissioner, for the effort you made to get here tonight, after the lengthy day you have had, and also for the work of your staff. I would also like to thank the shadow rapporteurs for their solidarity which includes their presence here tonight, my own assistant Laura Sullivan, the consumer NGOs and the Council Presidency, all of whom have brought us to a position where we can tonight demonstrate that the total support in Council is overwhelmingly replicated in Parliament. We are presenting about thirty-one compromise amendments en bloc, all of which have involved give and take. If passed, the second bloc of amendments to the fifteen original ones would fall. That would leave about five remaining amendments which I would advise the House to vote down. I will deal with those last. These compromises reflect the consensus view that we need to widen the scale and the proportionate limit of support for consumer activities. We stand on the brink of enlargement and all the diverse needs that will follow from it. We have had to find legally sound ways to extend those provisions up to 2007, in cooperation with our friends and colleagues on the Committee on Budgetary Control. We also acknowledge that small - but equally deserving - applicants have been disadvantaged in the past by the arcane nature and length of the assessment process. The converse also applies. We need to be certain of the rules, qualifications and funding of all applicants, however obscure. Events unfolding today before other committees suggest that this caution is necessary. The Commission has told us that it accepts with good grace the requirement to supply an assessment of applications within three months. When that is not possible, we will be told why. I am glad that the Commissioner has stressed that his best endeavours and those of his team will go towards making early consideration of all these applications as effective as possible and that there will be seminars and other instruction particularly for those making applications for the first time and, sometimes, from a country which is itself a new Member State. It is an anomaly that we are having to discuss the pressing needs of enlargement at a time when, technically, we cannot consider the budget that we know must be used for that purpose post 2004. This is a first reading which can result in instant agreement between the three institutions if we all accept that none of the three have been pushed beyond their limits. The Commissioner knows that there has been a certain exasperation over some of the committees that have been set up and the discussions that have been held about consumer protection, not just in this institution but elsewhere too. We have to accept the limits of what we can do in saying who can meet where and do what in relation to consumer advice. My colleagues have wisely decided on that score that they would not push some of the amendments that came before the Committee, although we support and indeed sometimes salute the principles that inspired them. I have to say to my good friend, colleague and namesake Mr Bushill-Matthews that his Amendment No 11 is an amendment too far. I supported it in the Committee because I felt that we needed to make this point: there is exasperation where sometimes - and the Commission I think accepts this as the case - applications have not been considered not just within three or four months, as the Commission would have preferred, but within five months and beyond. The worst offenders are not DG SANCO. Indeed, some of the examples Mr Bushill-Matthews gave come from other directorates-general. The point however stands, we need to improve on it and we need to be able to demonstrate a greater responsiveness on the part of the Commission. I hope Mr Bushill-Matthews will tell us tonight with his customary subtlety that he understands the position we are in. In conclusion, this is a modest proposal. The Commissioner will understand that I do not mean this in a Swiftian sense. We are not devouring our children; we are nourishing them with this proposal. I hope it is commended by everybody in the House. Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). Mr President, I am very happy to see that the European Union and the Commission, and all of us together, are supporting the consumers' associations. They are, in a sense, the other element of the triptych which makes up democracy. I would also, however, like to stress certain aspects which seem to me to be very positive. In accordance with this spirit of providing incentive, I believe it is enormously important to create networks and that they are not just made up of the European consumers' associations already consolidated. The danger with this type of aid is that we create a group of associations receiving preferential treatment which, in the end, creates an autonomous body, with no relationship with the grass roots. To this end, we have introduced certain amendments mentioning regional and national associations, because it is extremely important that, particularly in relation to the management and implementation of the programme, the Commission ensures that the small associations can emerge, clearly linked to the scheme and the network. Since we also have the challenge of the new democracies in the Eastern countries, it is essential to incentivise the creation of small associations in every part of the Union. I would like to praise the efforts of the small associations located in regions far from the decision-making centres such as Brussels. It often takes genuine heroism to create an association in these regions, in which the people feel alone and misunderstood and where they often have to touch raw nerves or denounce aspects relating to their immediate neighbours to the local authorities, bearing in mind the scant inspection the administration can carry out. I therefore welcome this initiative and would ask that, when it comes to distributing aid, account be taken not just of the need to provide incentives for emerging associations and to strengthen the small ones, by linking them to the more consolidated associations, but that we also need to ensure that the more consolidated ones fulfil their duties and make contacts with all parts of the Union. Thors (ELDR). Mr President, Commissioner, as a Scandinavian, I do not usually go in for flowery language, but I wish to thank Mr Whitehead and the Commission's officials for the intensive work done so that we might quickly have this proposal turned into a reality. We have all worked in a spirit of how important it is to strengthen the consumer organisations and reinforce the objectives of consumer work. I therefore want to say thank you to Phillip. The previous speakers have already mentioned the situation in the candidate countries. It is for the new Europe that we are developing the consumer area. In this area, as in many others, I believe there is an old heritage we must combat. I believe that strong consumer organisations are extremely important for enabling people to participate and for giving them the opportunity to exercise influence. For those reasons too, approval is important so that the candidate countries become part of the required network. In Parliament's amendments, we indicate the importance of genuinely integrating consumer issues into other areas. This has been an issue especially close to my heart. As MEPs, we see how strong the lobbying is in other areas. We must give the consumer the power to study, inform and share best practices. The next issues must be those of mobile telephone conversations, price fixing or the ways in which billing operates in different countries. I therefore think it important for us to highlight this issue. The previous speakers, especially the rapporteur and the Commissioner, spoke of the administrative procedures. The work we have done together - and I want to emphasise the word 'together' - may be genuinely groundbreaking in bringing about rapid procedures and quick responses in place of a situation in which applicants are constantly forced to communicate when there is no need to. I hope that the outcome of our work will serve as an example of better procedures. We in the committee proposed that the committee, mentioned in Article 15, should be disbanded. We knew that the Council would not perhaps accept the proposal. I nonetheless hope that the Commissioner, the Commission and all of us are agreed about following up the question of what the committee costs. Does it give value for money? In an enlarged EU, it may be extremely difficult to have large committees of this kind that decide about quite small funds. I hope that the Commission will genuinely look into what the committee mentioned in Article 15 will, in reality, cost. Rod (Verts/ALE). Mr President, we are satisfied, on the whole, with Mr Whitehead's report and with the fact that the Council has generally taken on board our amendments. The clarification of the detailed rules for financing consumer protection organisations was essential. The definition of such bodies must be strict. The report follows this line, while at the same time guaranteeing the participation of a panel of organisations. Of course we must keep those organisations which demonstrate the necessary technical competence, but we must also ensure the independence of representative bodies. It is absolutely essential to avoid a situation in which pressure groups - whether industrial, commercial, professional or any other kind - see those bodies as a means of indirectly influencing the Union's policy. On the other hand, we must maintain our relations with the cooperatives, which take consumers' interests into account in their charters. Relations with consumer protection organisations have to be developed in close contact with the public. We cannot, therefore, be satisfied with giving preferential treatment to relations with Community or national organisations while merely offering support to regional bodies: the latter must enjoy proper representation within the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, as well as corresponding financial aid. That committee will also be responsible for ensuring even greater representation of civil society. The expansion in the sphere of competence is important. The bodies in the food sector have now been joined by consumer protection organisations in the services sector and, more broadly, in the non-food sectors. Access to information is an essential guarantee of consumer protection. This is why we asked for, and obtained, public data banks that would be easily accessible. The public must be able to find out about the precise history of products, their origin, their method of production etc. This means, amongst other things, improving labelling - an effective means of guaranteeing that consumers are informed. We must go further, however. If we want to be sure that safe products are being marketed, we not only need to be informed about the risks: we also need to see about reducing those risks. That is only possible if we develop comparative evaluations with a view to sustainable and responsible production and consumption. That is the real consumer protection policy. Bushill-Matthews (PPE-DE). Mr President, I thank the rapporteur for his kind mention of my Amendment No 11, which referred to Article 6, paragraph 5a (new). This called for Commission officials responsible for non-payment in due time to be named in the official Parliamentary record after a three-week deadline. The purpose of this flowed from an experience of one of my constituents in the West Midlands who had to wait for over a year to get paid his due from - I have to say - the Agriculture DG rather than your own, Commissioner, but who none the less came across two particular individuals who were not only incompetent but also unhelpful. They know who they are. I think it is appropriate that other people should know who they are. So this amendment was not tabled out of malice, but out of experience and a desire to be helpful, in my usual style. I was pleased that in your opening remarks you said that, perhaps as a result of this amendment, it is your intention to speed up decision-making. But I was concerned about your follow-up comments when you said that we have to take note of the possibility of enlargement slowing things up, that we still have to take care of evaluation, and so on. There were too many 'buts' from my point of view. I have to say gently, but firmly, Commissioner, that those are fine words but we shall be watching you. It is important to say that this should go through at first reading, despite what I have just said. I agree with the rapporteur that this is an important issue. To help it on its way the PPE-DE Group is calling for a roll-call vote on this particular amendment but will then abstain so that the amendment will fall. Hopefully then, the report will go through but we will have put down a marker. As MEPs we are each held accountable for what we say, what we do and what we fail to do. This is as it should be. But I must say to the Commissioner that such a policy should not just apply to us; it should apply to everyone in authority and especially to those in public service. Some Commission officials clearly believe that it does not apply to them. They are quite wrong. If they fail to learn, then I am confident that Parliament will put forward another helpful amendment in due course that will not be voted down. Today and tomorrow we will have given a warning shot. If this fails to work, we shall use live rounds. Schörling (Verts/ALE). Mr President, I also wish to begin by thanking the Commission and Mr Whitehead for the work that has been done. It cannot be emphasised enough how important a proper consumer policy is for the EU. Consumer policy has, of course, many important purposes. It must contribute to sustainable development, sustainable production and sustainable consumption. It is also necessary to change our consumer behaviour, and the small consumer organisations are very important in this context. I particularly want to discuss the aid given to small consumer organisations and, in particular, to the new Member States. They should not be discouraged by the fact that it takes some time for them to be informed about the co-financing projects. Instead, it must be ensured that the procedure is changed so that they are notified quickly and so enabled to continue their good work. Byrne . Mr President, I wish to thank all the Members concerned for participating in this useful and interesting debate, and for the constructive position they have taken. I personally feel that the codecision process has resulted in significant improvements to this decision. The compromise amendments proposed have reaped the benefit of the combined expertise of all three institutions. The Commission can accept this compromise package, consisting of Amendments Nos 1, 2, 12, 14, 15, 22, 23 and 29 up to and including 59. As far as Amendment No 52 is concerned, the Commission notes the Parliament's wish and the Council's unanimous agreement that there should be a three-month deadline for decision-making on grant applications. We are committed to reducing the time taken for such decisions to the absolute minimum and will work towards this deadline. Nevertheless, the Commission wishes to remind Parliament of the importance of not deviating from the imperatives of proper evaluation and the full respect of rules on financial and budget management. In response to the comments from Mrs Gutiérrez-Cortines and Mr Rod on regional organisations, I should say that I am fully aware of the important role played by regional consumer organisations in certain EU countries. Their proximity to consumer concerns makes them an interesting partner for implementing the policy objectives of EU consumer policy. Regional consumer organisations are eligible for grants for specific projects and can also benefit from the capacity-building actions we offer to consumer organisations. For example, the training courses we offer to consumer organisations to help improve their managerial capacity and the contribution of consumer representatives to EU policy development are open to the staff of regional consumer organisations. Specific projects that promote the objectives of EU policy at regional level are eligible for cofinancing from the EU budget. I very much hope that regional consumer organisations will make good use of such opportunities. In response to Mrs Thors' question regarding the integration of consumer issues in other policies, I want to stress that the integration of consumer interests into all relevant EU policies is enshrined in Article 153 of the Treaty. It should be pursued by all Commission services and by all EU institutions. We have been making progress on this issue. In the important debate about services of general interest, that followed the adoption of the Commission Green Paper, consumer interests are amongst the core issues on the table. We hope that the progress achieved so far - in air transport, for example, with the charter on passenger rights and the denied boarding regulation - will serve as a reference for the improvement of passenger rights in other modes of transport. Actions in this proposal for a decision that will contribute to the integration objectives are many; to name but a few: actions to provide consumer organisations with the technical and legal expertise to effectively contribute to policy development in EU policy areas relevant to consumers, and actions to collect data that provide an evidence base for the integration of consumer interests into other EU policies. On the question of comitology raised by Mrs Thors, I would like to say that since 1999 the Consultative Committee of the Member States has advised the Commission, in particular concerning the attribution of grants. It makes a useful contribution to coordinating EU and national policies for project grants. In addition, this Committee will become the essential forum for discussion and advice on the implementation of a new type of action - those that are jointly financed by the Community budget and the Member States. These joint actions will in particular be used for the Commission's future activities in the area of administrative and enforcement cooperation and to consolidate the existing networks of European Consumer Centres and the Extra-Judicial network. The Committee, therefore, has a key role to play in the implementation of the proposed framework. I took full note when Mr Bushill-Matthews said that he will be watching me: that, of course, is his job and that of Parliament. We are accountable to Parliament and Parliament is of course accountable to the elected Members. I noted that Mr Bushill-Matthews also said that next time he will fire live rounds. I suppose that means that up until now he has been firing blanks! To conclude, my special gratitude goes to Mr Whitehead, who has proved a master in negotiating at a high level to achieve a compromise with the Council. I take note of what he said in relation to us nourishing our children rather than devouring them. Of course you will realise, Mr Whitehead, that this proposal is not a modest proposal: it is quite a substantial proposal. Your reference to my fellow countryman points to the title 'A Modest Proposal', which, of course, is inappropriate in this instance. I consider this exercise to be an excellent example of how the European Parliament, the Council and the Commission can work together constructively on consumer policy issues. I trust that the vote will confirm the orientations set out today. I hope that other consumer issues pending before this Parliament can also, in due course, be resolved with equal skill and constructive spirit. President. The debate is closed. The vote will take place at 12 noon tomorrow. President. The next item is the report (A5-0259/2003) by Mr Andersson, on behalf of the Committee for Employment and Social Affairs on the Joint Report by the Commission and the Council on adequate and sustainable pensions (COM(2002) 737 2003/2040(INI)). Andersson (PSE) Mr President, we are concerned here with the Commission's Communication on Adequate and Sustainable Pensions and with an analysis of whether, in their first Strategy Reports, the Member States have complied with the three overarching aims of the common pensions policy. The first of these is whether pensions are adequate and whether we have set future pensions at a level sufficient to prevent poverty and provide a reasonable standard of living. The second is whether pensions are economically sustainable in the long term so that future generations do not have an unnecessarily large economic burden placed upon them. The third is whether pensions are sufficiently up-to-date to cope with the new situation, characterised by atypical jobs and more and more women in the labour market. We think that the Commission's communication is sound. The Commission has carried out a sound analysis. In Parliament, we have tried to distance ourselves from the national debates on various national changes to the pensions systems. We have tried to stick to our task at EU level, namely that of setting up objectives for the common strategy we are to have at EU level. The Member States must themselves deal with the purely practical proposals for the pensions systems. We have a number of viewpoints. First of all, there must be a balance between social and economic considerations. It is important for economic development that we have sustainable pensions systems. That applies especially to those countries that are involved in cooperation in connection with the euro, but also to other countries, so that we obtain sustainable economic development. It is at least as important, however, for us to address the social aspects that affect people's living standards. We must ensure that people have a comfortable standard of living in later years, not hugely different from that they enjoyed when gainfully employed, and that they do not end up in poverty. Pensions systems still reveal a lack of equality. Women's pensions are not as large as men's. In some cases, that has to do with the pensions systems, but the main reason is women's position in the labour market. Women have, to a larger extent, lower paid jobs, part-time work and a lower level of employment. That means that the Lisbon process is the most important thing in this connection. The situation for those who have atypical jobs is not satisfactory either, especially when it comes to the supplementary pensions on which the two sides of industry are agreeing. There is good reason to address these problems. The absolutely most important thing if we are to meet our commitments in the future is that we obtain growth and full employment. It is therefore important for us to link these aims to the Lisbon process and to the employment and economic guidelines and for us to take a global view. We very often talk about solidarity between our generations here and now, and it is important that there be solidarity right now between the generations. In view of demographic development, it is, however, at least as important that we talk about solidarity with future generations so that we ourselves - and I personally belong to the generation born in the forties - do not indulge ourselves too much now with the result that future generations of earners have to contend with unreasonably high costs when we become pensioners. We must ensure that that will not be the case with the new pensions systems. We must show solidarity with future generations. What caused most discussion in the committee was the actual and/or statutory pensionable age. We are not interfering with the statutory pensionable age. It is paradoxical that the elder portion of the population is becoming healthier and healthier - which is a good thing - at the same time as it is working less and less. We are today working less than we did thirty years ago. There are many reasons for this. If something is missing from the Commission's communication, it is perhaps an overall picture of how the actual pensionable age is to be increased. We are concerned here with financial incentives, but we are also concerned with matters such as lifelong learning, the organisation of work and problems involving the working environment, so that older people can also remain in the labour market. We must change working life in such a way that people can remain actively in work and not be excluded from it. We shall then also address the subject of enlargement. Finally, I wish to thank all those who have helped us obtain a broad, if not complete, consensus in the committee. We have enjoyed sound cooperation in the committee. Diamantopoulou Mr President, I should like to congratulate and thank Mr Andersson. The report on adequate and sustainable pensions touches on one of the most burning issues in the hands of all the governments. Reforms in each country are, of course, a national responsibility, but I would say that we are turning a blind eye if we fail to look at the European dimension and the need for cooperation, not only because there is a very close economic dependency between the economies of the Member States, but also because our analysis has resulted in convincing conclusions that the causes of the crisis in the pension systems are precisely the same in all the countries. They are demographics, longer life expectancy, the new working models and the new family models. Using the open method of cooperation was the first important attempt made at European level for the countries to cooperate with each other. We agreed on three lines of approach. The first concerned the economic viability of the pension systems. The second concerned adequate pensions, meaning a dignified standard of living for pensioners, which is something Mr Andersson insists on in his report. And the third is the adaptability of the pension systems, so that they take account of changes. The reference in the report to the link between pension systems and the labour market is important, and I shall explain how the Commission is meeting the demands made in the report with a series of initiatives. First, the question of increasing the actual retirement age. It is clear, on the one hand, that it is important and necessary to change the age limit, for reasons of sustainability and, on the other hand, that this cannot be done on its own, without flanking employment policies which will help elderly workers to remain in the labour market, because today, due to the culture which exists in the labour market, the reality which has existed for many years, it is very difficult for elderly workers over 55 years of age to find work easily. Within this framework, both the European strategy on employment and the European Social Fund are being called on to play an important role. The second important issue is that the Commission, on the orders of the European Council, is continuing to apply the coordination method. In 2005, we shall move to a new report on the monitoring of the systems, while the Social Protection Committee will examine the contribution of social systems to the extension of working life. Finally, we are constantly monitoring the indicators to which we committed in Barcelona and we have agreed on the need to increase the actual retirement age by five years by 2010. To come back to what Mr Andersson said about the gender dimension. The gender dimension is most important in pension systems, especially in the private sector. I should like to remind you, ladies and gentlemen, that in the private sector there is no equal treatment of men and women, while account is mainly taken of the gender criterion when calculating pensions. Two more points: the issue of enlargement, on which we have constant communication with the Member States, so that they can also integrate the issue of mobility. The report refers in detail to how we can overcome the obstacles which exist in the labour market in Europe and with mobility, which is an issue for which we have drawn up a ten-year action plan. Boogerd-Quaak (ELDR) . (NL) Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I too should like to thank Mr Andersson warmly for his excellent cooperation which is, among other things, evident from the fact that he has adopted the women's amendments and inserted them in his own report. The Commissioner has stated that the pension schemes are in crisis, and I share her view. The costs of pensions will put pressure on the Stability Pact and, in a previous term of office, I occasionally referred to this as 'a bomb under the EURO'. Many countries are taking measures for that reason, and because of many of these measures, women are hit harder than other groups in the population. As a result of a lower participation rate in the labour force, a higher percentage of women working part-time, the lower incomes and the slower rise in income (due, among other things, to maternity leave), many women receive lower pensions than men, on average. According to the report by the Commission, this difference varies from approximately 16 to 45% depending on the Member State in question. There is also the issue of equal treatment. In this context, I should like to make a reference to America. There is a judgment by the Supreme Court that stipulates that calculating contributions towards, and payments of, supplementary pensions differently on the basis of gender-based actuarial factors is in contravention of the Civil Rights Act. Hopefully, this view will be generally held in Europe too. The fact that, according to a recent hearing, it transpired that women no longer live all that much longer than men at all, should be added to this. I should also like to draw your attention to a regrettable fact, namely that the Commission has never implemented Parliament's proposals to force Member States to make arrangements to deal with the problem that parts of the pension rights accrued during marriage are at risk of being lost in periods when one of the partners decides to care for the other. I should also like to urge Member States to ensure that people continue to remain part of pension accrual schemes during maternity leave or care leave for children or other dependants. This is already the case in a number of countries, and I think that those countries set a good example for other Member States that have not done this to date. Member States should promote the individualisation of pension rights, without abolishing the derived rights of the surviving spouse and children. As I have stated before, it is an all-embracing problem, in fact, whereby, often, women are at greater risk of losing out than others. I therefore agree that we should promote labour mobility and in the light of this, I should like ? Thank you, Mr President, I notice that my three minutes are up. Finally, I hope that the Commissioner will particularly take the position of women into consideration. Fatuzzo (PPE-DE). Mr President, I would like to start by thanking the rapporteur, Mr Andersson, for his endeavours and his achievement in putting together a report which received almost unanimous support in the vote in committee. I hope that the same thing will happen in tomorrow's vote. I am equally pleased to pay tribute to Commissioner Diamantopoulou for having endeavoured thus far and for continuing to make every effort to ensure that the reforms which the 15 Member States are attempting to carry out do not bring extreme poverty for the elderly, who are already too poor and, in many of these States, whose only source of income is their pension. That said, I would like to advocate a different course of action to fulfil the commendable desire to provide secure, funded pensions in the future. It is absolutely vital that we stop the wastage taking place in the different pension systems of the States of Europe. It is absolutely vital that we reduce the cost of labour, which is so great in many of our States as to make it difficult for European States to compete on the world market economy. In Italy, for example, each worker carries pension costs of 34%, in Switzerland, contributions of just 10% lead to pensions which are just as respectable as Italian pensions, and, in Portugal, for example, the figure is 7.6%. This means that we must investigate where it is that the money is being wasted, where the inefficiency lies and where changes need to be made. Moreover, I would like to say that there are two ways of paying debts: there are debtors who, when they have to pay the debt which has fallen due, do not show up and run away; then there are others who do without a summer holiday and give up their car in order to pay their debts. The debtors are our 15 States and the creditors are people - pensioners and elderly people - who live off their pensions. We must not bury our heads in the sand but endeavour to pay off the debts we have incurred with the elderly people of today. Cercas (PSE). Mr President, few things concern the European citizens more than the health of their pensions, few things in their family life or their social life demands such constant attention throughout their lives, perhaps because for millions and millions of Europeans pensions are the only significant asset they accumulate and the only security they have against the risks of biological life or economic life. This excellent report by Mr Andersson is the culmination of a legislature of the European Parliament during which we have brought our agenda into line with the agenda of the citizens. This is an important legislature because the European Parliament, also following excellent communications and excellent initiatives from the Commission, has introduced the issue of pensions into the Community agenda for the first time. We are extremely happy that at the end of this legislature progress has been made on a philosophy which has radically increased the appreciation of this phenomenon. It is no longer just a concern inspired by financial considerations or the balance of public finances. We now have a doctrine, a strategy, which together with this important issue, we have enriched and supplemented with the objectives and needs of the European citizens. We are therefore pleased that this report and the Commission's Communication have analysed the strategies of the Member States, taking account of financial viability of course! Perhaps in this way we are also demonstrating that we are responsible politicians. There are basically two categories of politician: there are irresponsible politicians, who only think about the next elections, and there are responsible politicians who think about the next generations. The Andersson report is thinking about the next generations, but is also thinking about bringing things up to date so that social security, pensions, fulfil our objectives and combat poverty. It also thinks about modernisation and categories of workers, particularly women, who face such risks in the new social order and the labour market. What does the Commission tell us about the situation of our Member States? We can see that there is a will, but we can also see that there is sometimes apathy and a lot of prudence; and I would also add that there is fear of reform in the Member States, perhaps because the population is afraid that reform may in fact be an excuse to talk about cuts in their social rights. It is therefore very important that we help to overcome these fears amongst the population by presenting reforms which are not just cuts, but which are aimed at satisfying their current and future needs within a more secure, fair and equitable framework. Tomorrow, the Socialist Group will support the Andersson report and the work of the Commission because we believe that in fact the changes proposed are not frivolous, or opportunistic, but that they respond to our social commitment to this generation of workers, to these citizens, and also to those who will live in Europe in the next generation. Jensen (ELDR). Mr President, Commissioner, I also wish to thank Mr Andersson for his very clear and well set-out report, and the Commission for a very interesting report on European pensions systems. How countries organise their pensions systems falls within the sphere of national competences, but I think that the report, with its objectives of adequate, sustainable pensions and flexible pensions systems may provide inspiration and give rise to sensible debates at national level. I also think that an interesting conclusion has been reached, namely that, in general, there is a high degree of redistribution and solidarity in the Member States' pensions systems, but that women are disadvantaged in many countries because of their special position in the labour market. Something needs to be done about this, and I am pleased about the strong emphasis placed here upon the need to press for something to be done about the matter. I therefore very much agree with the overall conclusion of Mr Andersson's report. On the other hand, I disagree with a number of the amendments before us from the left side of the House where the investment of pensions savings in shares and bonds is clearly seen as an evil in itself. It is true that there have been problems with pension funds, which have suffered large losses in connection with the large falls in share prices, but I do not think that the answer is to stop introducing savings schemes for pensions. On the contrary, I think that better control of the risk in connection with pension funds' investments must be ensured and that there must be stronger supervision on the part of the authorities. That is also something we can cooperate on at EU level in order to guarantee better risk management. We are all, of course, getting older, and it is not too much to ask that each of us take joint responsibility for saving up for old age and help ensure that future generations do not have unreasonable burdens placed upon them, for it is also a question of distribution between the generations. Ainardi (GUE/NGL). Mr President, Commissioner, the report by Mr Andersson stresses the need to take account of the poverty suffered by many pensioners and the inequalities between the pension entitlements of men and women. With this in mind he recommends a sufficient level of minimum guarantee pensions and increasing the employment level among women in a bid to promote equal opportunities. I and my group agree with these parts of the report. Mr Andersson even indicates that he is anxious to ensure that a balance is struck between social and financial concerns. Unfortunately, this undertaking is contradictory and causes the rapporteur to call into question fundamental social principles in the name of financial criteria. Indeed the vote in the committee was not unanimous. We did not vote in favour of this report in the parliamentary committee because it supports the Commission's proposal to raise the retirement age. In so doing, it aligns itself with the liberal approach, manifest at many European Councils in the past, which advocates greater flexibility and increased working time. We are opposed to this kind of reform, which imposes increased working time and yet does nothing to resolve the employment issue. The report claims that the Member States have taken measures that are heading in the right direction, which is to say towards increased working time. Given that a majority of workers in France, Austria and Germany have demonstrated that they reject a move towards increased working time and funded pension provision, do we wish to settle the European debate on pensions without public involvement? With my group's support, we are tabling amendments that seek to reflect these aspirations. In them, we of course oppose raising the statutory retirement age and extending the contributions period. We are also opposed to funded pension provision, which provides no guarantee of an income and undermines the principle of solidarity inherent in pay-as-you-go schemes. We propose that contributions be calculated taking into account how hard the work is and the number of dependent children. Finally, we propose studying new ways of financing legal pension schemes. The argument of increased life expectancy is used to broach the issue of funded pension schemes; this does little to mask the financial appetites of multinationals in favour of this option. There are other ways to resolve the issue of financing in the long term that are more viable and characterised by greater solidarity. We propose, for example, extending social security contributions to all revenue, with the amount adjusted depending on whether the companies are creating jobs or not. These proposals do not appear to me to be entirely irresponsible. In conclusion, I would say that faced with mounting criticism of the choices made in this field by Europe's Heads of State or Government, what matters now is to listen to the demands that people are making and not to go against them, unless we wish to see the people of Europe grow even more disaffected with the Union. Bouwman (Verts/ALE). Mr President, Commissioner, Mr Andersson, first of all, thank you for the work of both the rapporteur and the Commission. I welcome the fact that we are gradually applying the open coordination method to pensions. It is not so much a debate as a beginning. I do not know what we should do in the long term with regard to the accessibility, financability and modernisation of pensions. The proposal offers, among other things, a number of guidelines. In my view, the benefit of the Commission proposal is that it gives a good insight into what is going on and that it contains a first set of measures. However, as I have already stated, they are long-term measures. Mr Cercas may well make a comment with regard to the next generation, but that is precisely the problem that we will be facing. In the short term, we are having to deal with a labour market that is silting up in many parts of Europe and the solution of getting people to work for longer is not effective in the short term. Mrs Ainardi has already pointed out that there are a number of problems in a number of Member States, including France and Austria. In the Netherlands, 20 000 people have taken to the streets in protest against the largely Liberal Christian-Democratic government that has thought out all kinds of measures to encourage the participation of the elderly in the labour market in the long term. For example, by cutting back on early retirement, the early retirement scheme (VUT), extended unemployment benefit (WW), general unemployment benefit and similar schemes. In this connection, it has, by the way, left no scope for circumventing these measures. This means that people are currently protesting against a government in the Netherlands that is intent on taking measures of this kind. As I stated before, 20 000 demonstrators have taken to the streets in protest. Short-term policy is the missing link and, in that sense, the report by Jan Andersson is, in fact, a shallow report for problems of this type. I am stating the facts as they are. The report is not a disaster. It is a first step. In the coming period, however, something should be added. And this will bring with it all kinds of problems. I agree on increasing the effective pensionable age, but, at the moment, we should just see how things pan out, and alternatives will therefore need to be developed to ensure that short-term and long-term policy are balanced out more effectively. Crowley (UEN). Mr President, I too would like to thank the Commissioner and, in particular, the rapporteur for his work on this issue. In one sense, we tend to forget what it was like at the end of the 19th century when the elderly, the sick or the unemployed had no protection whatsoever until a miserly amount of money was introduced in the late 1870s to try to give some protection to older people. Fortunately we, as a society, have developed in our attitude towards giving future protection to the elderly, those in need of pensions and the most vulnerable within our society. One thing that we have all recognised in the past is that we have not made proper provision for the future needs of changing demographics, a reducing workforce in certain cases and limits in taxation expenditure. We are now faced with what appears to be a sudden problem on account of the large population. But if you ask an anthropologist or anyone involved in any of the sciences, this was highlighted 15 years ago as an issue to be dealt with by 2015. It is only now that we are beginning to take action on it. In particular, I would point out that Mr Andersson has put forward a balanced proposal in his report. He has looked at creating solutions to the problems that we now face. In fairness to him - and I do not agree with everything that he says on most occasions - he has also brought forward short-term, medium-term and long-term priorities that must be carried out. In Ireland we have a system whereby we are now putting 1% of GDP towards our future pension requirements every single year. It gives a guarantee to those people who will need pensions in the future. One area we must look at is ensuring that the pension is set at a proper, reasonable standard of living to allow people to have independence and freedom of choice. Pronk (PPE-DE). Mr President, I too should like to thank the rapporteur warmly for this work that is partly his own and partly the work of others. This is why I should also like to extend a warm thank you to Mr Fatuzzo for his contribution. In my view, it is a little bit of a mixture of the best that the Italian and Swedish cultures have to offer. Milan meets Malmö, if you like. As far as I am concerned, this work should be kept more or less unchanged. It is extremely regrettable that the Confederal Group of the European United Left/Nordic Green Left should have tabled these amendments. I have to say, I have listened with great interest to Mrs Ainardi, who reminded me of Louis XVIII who returned after the revolution and of whom people said that he had learned nothing and forgotten everything. I find it even more deplorable that Mr Bouwman appears keen to associate himself with this statement. We are facing real problems in Europe in the area of pensions. Naturally, we could maintain the pension system, but the best way of eventually destroying it is to do what has been proposed in the amendments by the GUE/NGL Group: to act as if nothing is wrong, while the system does show up inadequacies. After all, when this system was agreed upon, the average lifespan was 63 years, two years under 65. Fortunately, the average lifespan is quite a bit longer now. In the light of this, it is unacceptable for us to say that we could carry on as we are for ever. Mr Andersson is pointing in a certain direction, and this direction receives our support. Pension schemes are slightly different in every country and cannot be compared, but the worst thing is that some people are behaving as some did on the Titanic who, when the ship was sinking, thought that nothing was wrong. This is dangerous. I hope that the majority of this Parliament - and I have every faith in them - want to distance themselves from attitudes of this kind and want to commit themselves to the people who really matter. After all, poor people will not gain in any way if there is no money left in the end. Hughes (PSE). Mr President, I join with everyone else in congratulating Mr Andersson on the production of an excellent piece of work. I would also like to thank the Commission and the Council for their joint report. It really does provide an excellent overview of this very important subject. I hope that you, Mr President, can pass on a request to DG I that maybe one of these days they could organise a daytime debate for an important social dossier such as this one. We are supposed to be building bridges back to the citizens. This is a subject that matters to many millions of citizens. It is a shame that it is tucked away in a night sitting once again. The Andersson report really underlines the need for both the employment strategy and the Lisbon strategy to begin to deliver in several important respects: continuing gross gender inequality in terms of access to and participation in the labour market is reflected in gross gender inequality in pension entitlement. Even if we achieve the Lisbon target of 60% for labour market participation by women, the target itself acknowledges the fact that women's participation will continue to be less than men's. We therefore need to consider flanking measures along the lines suggested in the report by, for example, promoting the individualisation of pension rights and urging Member States to guarantee continuity of membership of pension schemes during parental leave or leave to take care of children or other dependants. A second problem highlighted by Mr Andersson, and one that we really have to redouble our efforts to tackle, is the need to raise the effective retirement age, not the statutory retirement age. There is some confusion in certain quarters on that. There is now a widespread early retirement culture within the Union. Sustained long-term efforts will be needed to change attitudes and tackle that culture. But there are few signs that we are even beginning to make a start in doing that. The joint employment report from the Commission for 2002 reported that only four Member States have put in place fully-fledged national active ageing strategies. The same report showed that the efforts of most Member States to provide education and training to older age groups are still woefully inadequate. The Commission must, in its next round of recommendations examining the achievements of Member States against the set guidelines, make the strongest possible recommendations against Member States who continue to fail to deliver in these and other important respects. The final point of the report I should like to emphasise concerns atypical workers. Their insecurity in the labour market - and many of them are women - will be reflected again in continuing insecurity in their later years, in the decades ahead, unless something is done to lessen that insecurity. It is a terrible shame that several Member State governments - my own included - have set their hearts and minds against the proposed directive on temporary employment agency workers. The longer it is delayed the more the earlier directives on part-time and fixed-term working will be undermined, as temporary agency working becomes the favoured choice for employers for whom the word 'flexibility' means squeezing the maximum out of labour for the least possible reward. Temporary agency working would become an ever-growing bottom tier in a two-tier labour force. In the end the whole of European society would face the consequences. I hope even at this late stage that the governments concerned - including my own - might see sense and help us put in place a sensible piece of legislation to reinforce the point that flexibility can actually be a positive concept for both employers and workers. Figueiredo (GUE/NGL). Mr President, pensions schemes, administered through common and universal public programmes, are acknowledged as a fundamental means of achieving social inclusion. Without pensions, benefits and other forms of social assistance, poverty levels in the European Union would exceed 40%. Any modernisation of state social security systems must, therefore, take this fact into account. This has not happened in most Member States introducing such reforms. The stubborn resistance of workers to measures threatening their fundamental rights in this regard is well-known. The cases of France, Portugal, Germany and Greece have already been mentioned here. In this report, however, not enough is done to avoid these positions, which lead to the impairment of rights and welfare cover. Hence the set of proposals we have tabled, of which I would like to highlight the following: a reference to the growing difficulties faced by pension funds in the wake of the worldwide stock market slump, which provides ample proof that the growing risks of the financial market have an adverse effect on the adequacy and sustainability of funded pension provision; a critique of the antisocial nature of most reforms recently implemented by certain Member States, which have reduced state pensions considerably and attempted to raise the retirement age; a note on the importance of adopting strategies for reforming pension schemes at European and national levels, promoting full employment along with social rights which strengthen and reinvigorate state pension schemes by broadening their financial bases, by ensuring that employers comply with their financial obligations, and by enhancing pay-as-you-go mechanisms; lastly, a rejection of all attempts aiming to weaken or replace state schemes based on the principles of pay-as-you-go and solidarity, pointing out that, in order to guarantee pension schemes in the long term, it is vital to broaden the scope of their eligibility criteria and investigate new ways of financing statutory pension schemes, in particular by extending welfare contributions to all financial returns and establishing modulation for companies on the basis of the number of jobs created. Bushill-Matthews (PPE-DE). Mr President, I also congratulate the Commission and the Council on the quality of their joint report, and especially the rapporteur on his own powerful report on this key issue. I trust that Member States in particular will take note that the problem of adequate and sustainable pensions is a problem today, will be an even bigger problem tomorrow, and requires action now. I particularly commend the rapporteur on the way he has worked hard to absorb amendments from colleagues from different parties, who also care strongly about this issue. Indeed I am grateful that he has seen fit to accept five of mine: on defining the objective; to provide adequate and fair incomes to older people and prevent poverty in old age; on defining the gravity of the problem; on the importance of promoting pension portability; and, in particular, on the disgrace that certain EU institutions continue to discriminate against allowing older workers to apply for jobs - a point I have raised on several occasions with Commissioner Kinnock with, I regret to say, only bluster in response. Because the rapporteur has accepted so much it would probably be churlish of me to lament his non-acceptance of my amendment declaring that secure, inflation-proof pensions for public sector workers, such as Members of this Parliament, are seen as increasingly unfair by those in company schemes that depend on stock market performance in the real world. I believe we should show that we recognise this. It is, after all, the reality. Having said that, his report recognises much that is a problem. It also seeks to focus attention on what needs to be done. In the next 50 years the number of over-65s will double from 25% to perhaps 50% of the population. In rural areas, including large parts of my own constituency of the West Midlands, the percentage could be higher still. His report deserves support from across this House. He certainly has mine. De Rossa (PSE). Mr President, the key point that Mr Andersson made in his contribution tonight is the need to get the social and financial concerns in balance. Clearly there is a need for both. It seems to me that one of the key issues here, at least in relation to poverty in old age, relates to women. All the statistics show that because of intermittent work, breaks in their employment record, family care commitments etc. they by and large end up in a poorer situation than men. Add to that the fact that they also survive longer than men, and the result is greater numbers of older women than men after a certain age. There is a need for us to address the question of funding of pensions. As Mr Crowley has mentioned, in Ireland we have introduced a reserve fund where 1% of GDP is set aside each year, and there are some billions in this fund now; in fact there is so much money in it that people are beginning to fight over how and where it should be invested. Nevertheless it is an attempt to ensure that there is a fund there for the future. We are fortunate in that we have a demographic lag of about 20 to 25 years, so that the bulge that is hitting the rest of Europe at the moment will not hit Ireland for some time yet. Nevertheless we expect it will arrive. Another attempt to deal with this issue is the introduction of personal retirement savings accounts, where individuals, with the assistance of their employer, can open an account and put money in it which will provide some pension funding for them at a certain point. The difficulty is that the financial institutions which are given responsibility for selling these products are in many cases resisting them because they cannot make enough money out of the categories of people that they are aimed at, mainly the lower income section of the workforce. There is a need to address that issue. The point I am making here is that there is no need for us to be unduly pessimistic providing we make the policy choices now about what we are going to face in the future. It is not enough for us to wring our hands, it is not enough for Member States, as Mr Hughes has pointed out, to oppose the temporary agency workers directive - which provides some degree of security for certain categories of workers - and then pretend that they are going to do something serious about pensions, when in fact they are undermining the possibility for many thousands of people to have sufficient contributions, even for a State pension. To conclude, there really is a need for some joined-up thinking in this area. Schmid, Herman (GUE/NGL). Mr President, I and the Confederal Group of the European United Left/Nordic Green Left take the basic view that a pensions system must be based upon solidarity between the generations. I am therefore in favour of a 'pay as you go' system, which is much more stable. Savings systems, which are dependent in one way or another upon the capital markets, constitute a much more unstable project. In my own country of Sweden, which has been singled out as a model in certain quarters, we have moved in the direction of a capitalisation of pensions arrangements and of greater dependency upon the capital markets. With the victory for the 'no' side in the Swedish referendum on the euro, we have obtained slightly greater freedom when it comes both to economic and to pensions policy. I believe it was precisely that which the Swedish 'no' voters wanted: greater freedom of action, and solidarity as a feature of development in Sweden. Pérez Álvarez (PPE-DE). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I too would like to congratulate the rapporteur. I would like to begin by saying that retirement, while still being a technical/legal and economic/actuarial issue, has become an issue of the greatest media interest and has won the status as a central issue within policy in general, and within social policy in particular. Back in 1950, the age of sixty was regarded as the threshold of old age; the age of 65 implied retirement from active working life, and not to have a will drawn up by the age of seventy would unquestionably have been considered recklessly irresponsible. We can conclude from this that the population of our current society, which has doubled by the end of the twentieth century and into the twenty-first, includes many people of a very advanced age, who until recently were classified as 'old people', and those older people have a strong social image, they are real, they have active lives and have good reason to hope to continue living. Within this context, a long-term perspective is necessary in the field of pensions and, despite the fact that dealing with pensions and pension policy are essentially the responsibility of the Member States, in accordance with the principle of subsidiarity, the European contribution appears to be necessary, both in the exchange of best practices and in increasing consensus, and in the common regulation of certain aspects necessary in order to ensure the possibility of transferring pension rights of all types and their viability. Pension systems through public schemes linked to income - first pillar - through private professional schemes - second pillar - and individual retirement pension funds - third pillar - must offer Europeans the opportunities to maintain their standard of living following retirement. A system which prevents or hinders the free movement of people must therefore be excluded, as must the European citizens' fear of ageing or physical or psychological deterioration. In the face of the weight of the third pillar, fear must be alleviated and business interests excluded. The viability of the pension system must be guaranteed, and it must respond to changes in society and in the ways in which production is organised: the greater presence of women, an older active population and atypical forms of contract. Cauquil (GUE/NGL). Mr President, the proposals contained in this report simply relay the retrograde policy pursued by all of the European Union's Member States on pensions. In seeking to increase the effective retirement age, in wishing to extend time at work, in proposing even to replace pay-as-you-go pension schemes with funded pension provision, the rapporteur vindicates and harmonises the attacks on workers. The rapporteur is cynical enough to observe that the increase in the number of pensioners and their increased life expectancy will put considerable pressure on pay-as-you-go pension schemes. Should we therefore wish for lower life expectancy and for a fall in the number of pensioners so as to save money? If the fruits of productivity were distributed differently, with a little less being given to employers and the wealthiest members of society so as to enable workers who have spent their lives making them rich to grow old with dignity, there would be no problem in providing an increasing number of pensioners with a proper pension. However, your economy does not serve to satisfy the needs of a majority as best possible, but to make a minority rich more effectively. Kauppi (PPE-DE). Mr President, I wish in my speech to focus attention on Mr Jan Andersson's excellent report on adequate and sustainable pensions. It is good that Parliament is taking an active part in the pensions debate, because pensions and how we pay for them will be one of the biggest social and economic challenges of the decades to come. Old age these days no longer means poverty, because statutory public pension schemes and the private occupational pension schemes and private insurance policies that supplement them are a guarantee to many Europeans that they can maintain their standard of living even after retirement. The generation gap must nevertheless be narrowed by means of vigorous pension scheme reforms, so that increased pensions do not become a burden on the shoulders of younger generations. Four factors will jeopardise state pension schemes if no reforms are made. These are the ever-increasing life expectancy rate combined with low birth rates, substantial long-term unemployment and people entering employment late in life. The baby-boom generation is beginning to retire in this decade and by 2050 the number of those in receipt of a pension in relation to those of working age will have doubled. In some Member States pension schemes paid for out of public funds are estimated to rise to one fifth of GNP. In my opinion, European pension schemes have, in the main, achieved their social goals. To strengthen pension provision, however, the priorities are that the age of retirement must be raised, the range of supplementary forms of finance must be increased, and there has to be an increase in long-term private savings. At Community level we need coordination in the taxation of occupational pensions to make it easier for people to move from one country to another and comprehensive internal market legislation for institutions offering occupational retirement provision. At European Union level we can play a part in defusing the pensions bomb by promoting the development of cross-border personal pensions and savings schemes. I hope that Parliament will, on the strength of this excellent report by Mr Andersson, also play an active role regarding these matters in the future. Patakis (GUE/NGL). Mr President, the European Union considers that pensions are yet another expense which needs to be cut back within the framework of the financial discipline imposed by the Stability Pact and is indifferent to the needs of those who have retired from work. On the pretext of the ageing population, it is promoting an increase in the retirement age, an extension of working life, cutbacks in pensions, the dissociation of pensions and wages and increased financial contributions by workers. At the same time, the European Union and the Member States, with the recent reforms, are using pensions to support the profitability of big business. They are reducing employer benefits and offering them the resources and reserves of the pension funds, promoting the spread of professional pension funds and forcing workers to rely on private insurance schemes, thereby exposing their pensions to the risks inherent in the financial markets. We support a different policy, where pensions will respond to modern social needs. We and the workers are calling for a reduction in the retirement age and working life, for pension funds to be financed from the national budget and for an increase in employers' contributions, coupled with a reduction in employees' contributions. This sort of social insurance system can only be imposed by the workers, by fighting against the choices of big business and the European Union. President. The debate is closed. The vote will take place at 12 noon tomorrow. President. The next item is the report (A5-0302/2003) by Mr Jonckheer, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs on the draft Council directive restructuring the Community framework for the taxation of energy products and electricity (8084/2003 C5-0192/2003 1997/0111(CNS)). Bolkestein . Mr President, after more than six years of negotiation the Council has finally reached a compromise on energy taxation. Because the compromise text significantly modifies the Commission's 1997 proposal, the Commission has asked the Council to reconsult Parliament. I am convinced that Parliament and the Commission share the same analysis: all of us would have preferred a more ambitious compromise, especially as far as the approximation of tax rates is concerned. This is mainly due to the decision-making process and the unanimity requirements in the Council. Co-decision and qualified majority voting would undoubtedly have led to a better result for the internal market. However, I am very happy to see that Parliament's committees responsible for the analysis of the text - the Committee on Economic and Monetary Affairs and the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy - have supported the compromise. This future directive remains a positive step, both for the internal market and for sustainable development policies. To that extent, nothing has changed in comparison with the rapporteur's view on the initial proposal in the 1998/1999 session. As you may remember, Mr President, it was said then that the proposal was 'modest but useful'. Now I should like to thank Parliament and the rapporteurs, Mr Jonckheer and Mr Caudron, for their speedy examination of the text. It is of crucial importance that the opinion of Parliament be adopted as soon as possible, so as to allow the directive to enter into force on the scheduled date, 1 January 2004. I will reply at the end of the debate giving the Commission's opinion on some of the amendments. Jonckheer (Verts/ALE) Mr President, Commissioner, as you yourself underlined, this proposal goes back a long way. I will not go back over its entire history, but I would like to stress, in connection with what you have just said, that in 1999 the European Parliament adopted a report, for which Mr Pat Cox was the rapporteur, which improved the Commission's proposal, in particular in three respects: Parliament asked for an increase in all of the minimum rates stated in the Commission's proposal; it also called for these minima to be index-linked, and finally, it called for the number of derogations and exemptions to be reduced. As you yourself pointed out, we have had to wait four years for the Council to reach an agreement and for Parliament to be re-consulted. In general, the report seeks to support the compromise struck in the Council - acting, as you said, under the constraint of unanimity - despite the text's serious shortcomings, the Council of Ministers not having in fact taken on board the proposals made in the Cox report in 1999. I should like to focus on two points amongst many where the position adopted by the Council appears to us to be weak. Firstly, the minimum rates set by the Council to be applied from 1 January 2004 are, almost without exception, lower than those proposed by the Commission in 1997 and by the European Parliament in 1999. Such a step backwards stands in flagrant contradiction to the undertaking given by the Council, and in particular the European Council, to provide instruments that seek to break the link between economic growth and energy consumption. The second issue that we have addressed is that of derogations and exemptions. The text of the directive is littered with them. The Council has added an annex with a virtual shopping list of individual exemptions and derogations so that each of the 15 Member States can find what they want in the list and can therefore agree to the text. Having referred to the position adopted by Parliament in 1999 and taken into consideration new political material such as the Gothenburg European Council's declaration in favour of a Sustainable Development Strategy, as rapporteur I therefore proposed to the Committee on Economic and Monetary Affairs that we should reinforce Council's position on certain points, while retaining a moderate stance bearing in mind the different political sensitivities. In particular, I proposed bringing forward the second step of motor fuel taxation and the revision of tax rates by two years. I also proposed a sunset clause for all derogations, whereby exemptions and derogations could only be maintained if the Council explicitly so decided. Finally, I proposed making it mandatory to support renewable sources of energy. In principle all renewable sources of energy should be fully exempt. I confess that it came as an unpleasant surprise when all of the amendments were rejected by the Committee on Economic and Monetary Affairs - and I do not share your approval, Commissioner. It is true that in many cases they were rejected by a majority of one single vote and that not all Members of the committee were present. I therefore think that the logical step for me, as rapporteur, is to re-table these amendments in the plenary. In addition, Commissioner, I would draw your attention to Amendment No 2, tabled by Mrs Kauppi and adopted by the committee. If it were to be confirmed in the plenary it would mean that Parliament was denying the very timeliness of this proposal for a directive because we recently adopted a directive on emissions trading. In conclusion, I hope that Parliament's vote in September 2003 does not represent a retreat from its 1999 position, although this was adopted, it is true, during a different term of office. Caudron (GUE/NGL) Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, my task this evening is a simple one: it is to give you an account of the unanimous votes in the ITRE Committee in favour of my report for opinion and all of my amendments, apart from one, in relation to the Council's common position of 3 April 2003. As everyone has said, the Council took a great deal of time to reach this agreement, since the Commission's initial proposal dates back to 1997 and Mr Pat Cox's report to 1999. Despite this, we agreed to play ball and treat this as a matter of urgency given that it is clearly in the general European interest to do so. Although there are many areas with which I and my fellow Members are dissatisfied, as rapporteur, so as not to threaten the agreement in the Council, I only proposed amendments that enhance that agreement. Although the agreement reached by the Council does not go as far as the Commission's 1997 proposal or the European Parliament's vote in 1999, it still remains a first step, in my view and that of my fellow Members, towards establishing a common framework for taxation in Europe. The amendments adopted by unanimity improve it by providing for time limits for exemptions, so that the exemptions do not become the rule; by specifying units of measurement and by reinforcing the political signal in favour of biofuels. I dare to hope therefore, ladies and gentlemen, that when Mr Jonckheer's report is put to the vote tomorrow the plenary will confirm an agreement that is for the time being, admittedly, minimalist, by seeing it as part of an ongoing process to serve the interests of the environment in Europe. Kauppi (PPE-DE). Mr President, I would like to thank Mr Jonckheer for his excellent work and I think the directive, as it was approved in the committee, is very good. In my opinion, it is a good and positive sign that an attempt is being made to harmonise the environmental point of view with healthy competition in the energy markets. Common minimal levels of energy taxation are needed and the polluter pays principle is important, as long as we remember to give attention to the effects on competition and employment. Furthermore, emissions trading, which is beginning to be implemented, is an important means of regulation, and we can therefore also avoid regulation overlapping with it, as would be the case with taxation of energy products and the various exemptions proposed thereto. In the matter of energy taxation, in general renewable natural resources should be treated favourably, and in the same way there should be tax relief on new fuels that are particularly environmentally friendly. In this way we can use financial incentives to steer both consumers and industry in the direction of environmentally friendly energy use. The Commission proposal on tax incentives with regard to certain biofuels is worthy of our firm support. Although this directive does not directly deal with hydrogen, for example, it is a good, and will in the future be, an important energy source that in time could clearly replace oil for transport in particular. It is obviously worth supporting hydrogen in matters of taxation. We have to remember, however, that any form of taxation that deviates from neutral taxation has an impact on market activity and for that reason any such support measures as these should be temporary and exceptional in nature, in order to promote new fuels and production methods. The troubled aviation industry has enjoyed tax exemptions on air fuel for a long time. Taxation in this area is a problematic issue because aircraft can choose fairly freely where to refuel. If a tax were imposed on air fuel within the EU but not outside it, this would lead to refuelling outside the Union. That is why the international agreement on the tax-exempt status of air fuels should be respected. The Member States have a right they must not lose to decide themselves on taxes on fuels for local use. These fuels, such as peat, for example, which is important in my country, are of no importance to a viable internal market, but at local level they may well be very important and necessary sources of energy and employment. In Finland and the other Nordic countries taxes on energy are already widely applied, so these countries would have no problem with even shorter periods of transition. I, however, have yielded to the will of the majority in my group. My group is not in favour of a shorter timescale, as Mr Jonckheer has proposed. In other words, I personally would have been prepared to go further in this. Randzio-Plath (PSE). Mr President, on behalf of the Group of the Party of European Socialists, I would like to thank the rapporteur for his work, and I share his disappointment on the minimum solution. Commissioner Bolkestein also made it very clear that this minimum solution is a small breakthrough, but that the European Union has not actually succeeded in a consistent approach to energy taxation. This consistent approach remains coherent though, and after the experience with fiscal coordination we can almost be grateful because once again we had to experience how much the unanimity rule in fiscal decision-making hampers the functioning of the internal market. It is extremely regrettable that the fourth Environment Action Programme, which envisaged that sustainable development and economy could be stimulated not only by environmental regulation but also by tax regulation, could not be implemented, and so this directive's tale of woe goes further back than just 1999. Furthermore, the directive also has the defects - as has already been said - of low minimum rates, non-indexation of minimum rates and also the difficulty of derogations. We have already debated the issue of derogations on several occasions in this House. I believe that we have actually always agreed that there have to be derogations for energy intensive enterprises, but that these derogations should at least incorporate conditions enabling the situation to be tackled. This has not happened, and so this directive is bound soon to be followed by another. What is positive is that this directive is not only a framework for the taxation of all types of energy, including electricity, but that at the same time it also supports the promotion of renewable sources of energy and thereby will surely be able to give additional impetus to further develop these renewable sources of energy. That is a good thing, because we know that it is renewable energy that gives not only Europe, but also world civilisation, a chance, since we all profit from the tax incentives for using environmentally friendly forms of energy. Actual primary energy generally costs nothing, and furthermore it can be obtained and converted where energy consumption takes place. Thus the steering effect of tax incentives for energy use is an important addition to the EU Environmental policy and, I believe, also to emissions trading. Rather than seeing this as a contradiction, here too, I see it as adding to the instruments that steer our European economies and lives towards sustainable development. It is also to be welcomed that this directive will make possible the final implementation of measures for preferential tax treatment for biofuels, on which we have already agreed, but the regulation of which was, of course, coupled to general taxation. I can also see that the goals that we set can be achieved. I would just like to emphasise once again that in the past many Member States have taken advantage of the revenue effect of environmental taxes, in particular, energy taxes. I welcome the fact that in the meantime we can at least have the possibility of reaching a European agreement. Schmidt, Olle (ELDR). Mr President, Commissioner, I wish to begin by thanking the rapporteur for his work. I share his view that the proposal is a small step in the right direction. Mr Cox wrote a similar report as long ago as 1999. If the Council had followed his directions, the basic conditions would have been different now. Just as the Commissioner says, the long period required for discussing this issue shows how important it is for us to obtain a sensible decision-making procedure. Today's environmental problems must be seen in a pan-European perspective. The EU is a unique tool for creating common environmental rules. The EU's environmental policy must be developed by means of more stringent minimum rules and environmental charges. It must be possible to take decisions on such rules and charges by qualified majority voting. As is well known, this is an extremely sensitive issue. Some of my fellow MEPs visibly shake when EU taxes are mentioned. I nonetheless hope that the Intergovernmental Conference can devise solutions when it comes to energy and environmental taxes, together with a robust decision-making system. The EU's and the Member States' task in the energy sphere is to formulate requirements concerning safety and the environment, to check that the requirements are being complied with and to promote research and development in the energy sphere, aimed at replacing fossil-based energy production with environmentally friendly energy sources. We should nonetheless be very careful that, with taxes as a weapon, we do not seriously reduce competition in the energy sphere. A rational energy policy is best promoted through free trade and the free production of energy. The Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party will support most of the amendments. Blokland (EDD). Mr President, Commissioner, Mr Jonckheer, ladies and gentlemen, last week, I was in Moscow with a delegation of this Parliament, where we tried to convince the Russian Parliament, the Duma, of the need to sign, as well as implement, the Kyoto Protocol, which was no mean feat. We are asking the Russians to make an effort to combat climate change and environmental pollution. I personally experienced the need for this in the form of a serious chest irritation during my stay in Moscow. Even in Russia, a clean environment has a price tag, despite the pledges of financial support and cooperation. To bring this need to attention in Moscow is all the more difficult, given the fact that we in the European Union are already so reluctant to pay a price for a better environment. The Council's draft directive for energy taxation is a striking example of the lack of unanimity in making efforts to bring about a better environment. An environmental tax on energy has been the subject of discussion and negotiation for more than ten years. Only in the past six months, under Greek Presidency, did it seem possible to agree on a compromise text. However, it became a compromise that left something to be desired. My first observation is that the Council is still lacking the vision and audacity to take decisive action and move the tax pressure from the area of labour to environmental pollution. In this way, employment can be promoted and environmental pollution given a real price. A second point of criticism concerns the many interests of the Member States and industries which are taken into account in the proposal. As a result, the proposal contains too many exceptions and exemptions. As such, the amendments that aim to restrict the conditions for exceptions receive my support. I should like to bring to your attention a few other matters. First of all, I should like to argue in favour of biofuels being made exempt from energy taxation. In that way, the development of these clean fuels is given a fair chance. It would be quite ludicrous to grant subsidies to promote biofuels with one hand and levy taxes on these fuels with the other. Secondly, I should like to point out that it is important for the proposal on emissions trading to be taken into consideration. Both instruments can co-exist and complement each other. I should like to warn the Council to ensure that the directives do not overlap during implementation. Finally, in his report, the rapporteur argues in favour of abolishing the unanimity rule where tax matters are concerned. Although I consider energy taxation to be a valuable instrument for reasons of content, I cannot share the view on the unanimity rule. This is why I will not be supporting Amendment No 13 although I support the rest of Mr Jonckheer's report. The idea of energy taxation as a supplement to the agreements that have been reached with regard to emissions trading has been mooted before. It is time we were serious about its implementation. Korhola (PPE-DE). Mr President, the matter now before us has been an awkward one for the Council. Nevertheless, the long period of time during which the Council has considered the matter - one lasting more than five years - has been a disappointment. Now is the time to put the disappointment to one side; making headway in the debate on the directive is the next step in an inevitable direction. I am happy to note that it is just this sort of practical approach that we also see in the report drawn up by Parliament's rapporteur. The Council has declared a commitment to adopt instruments to be able to decouple economic growth from energy consumption. The Commission has also committed itself to such aims, and so has Parliament. In principle it is therefore not an obstacle to significant change. In practice it is sorely needed. The directive now up for discussion offers an opportunity for this and it is our responsibility to implement it soon. In the integrated European economy the solution must be more coherent than ever. While energy taxation satisfies the parliamentary needs of Member States, at the same time it provides the means to lighten taxation on labour and employment and is an effective and precise tool for guidance in what is, ecologically speaking, the right direction. Taxation on energy products is the link that has long been missing which ties all the small parts of sustainable development together. I would furthermore like to raise the matter of the connection between energy taxation and the Directive on emissions trading that was recently completed. Independent studies show that responding to the challenge of climate change will be most favourable in overall financial terms if the reduction for sectors outside the emissions trading scheme is set at the right level. Cuts across the board will not bring that about: we need a comprehensive energy taxation system. We have to ensure that each branch of industry falls within the ambit of either energy taxation or emissions trading. That way, every company, through taxation, will be looking at a maximum price that is the equivalent of the marginal cost to society. Europe needs an ambitious energy taxation system very quickly. It would seem that the Commission and Parliament are to shoulder the responsibility for establishing one. Bolkestein . Mr President, political realism has led the Commission to conclude that it is not appropriate at this stage to modify its proposal of 1997. A formal modification of the Commission's proposal would significantly postpone the entry into force of the Directive, and might even endanger its adoption during this legislature. But as the Council will be examining the proposed amendments in early October, the Commission will do its best to have the relevant amendments included in the Directive. In that context, the Commission could agree in principle with amendments 1, 2, 3, 7, 8, 12 and 13. Regarding amendment 2, I would like to point out that it is my intention to make a dedicated proposal on this subject early next year. The real issue behind amendment 4 is that of establishing a common definition for reference units in the Directive. The Commission is pursuing this goal in the Council's working group. Furthermore, despite some sympathy with amendments 6, 9, 14 and 15, the Commission considers that reopening these issues might endanger the whole compromise. Therefore, the Commission regrets that it cannot support these amendments. The Commission furthermore does not support amendments 5, 10, 11, 16, 17 or18. Thus far about the amendments. I should also like to make a few general remarks. Firstly, Members of Parliament will understand that this whole business is increasingly made difficult by the existence of the unanimity rule. The Commission has proposed very modest changes to the unanimity rule in the form of qualified majority voting in the areas of simplification, modernisation, co-operation against fraud, and the establishment of a harmonised tax basis for company taxation. However I am pessimistic as to the possibility of those very modest proposals being accepted. It is regrettable, but it is the reality. Lastly, I would direct a remark towards Mrs Kauppi. Mrs Kauppi has said that hydrogen is a source of energy, but I am afraid that is not true. Yes, one can use hydrogen in cars and maybe in the future in aeroplanes, but in order to use hydrogen one must first get it. In order to produce hydrogen one needs electricity. Therefore, I am afraid that whatever the advantages of the so-called hydrogen economy - and the Commission is fully aware of these advantages - let us not forget that in order to get hydrogen one must produce it and that costs electricity, a lot of electricity. I would like to thank the rapporteur for his good work. President. Thank you, Commissioner Bolkestein. The debate is closed. The vote will take place at 12 noon tomorrow. President. The next item is the oral question to the Commission (O-0062/2003 B5-0277/2003) by Mrs Boogerd-Quaak, on behalf of the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, on the transfer of personal data by airlines in the case of transatlantic flights. Boogerd-Quaak (ELDR) . (NL) Mr President, Commissioner, since March of this year, the European Parliament and the Commissioner have come a great deal closer to each other in this matter. That is to say, Mr Bolkestein has written an excellent letter to Mr Ridge, but the upshot of this is somewhat less convincing. During your speech to the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, I gathered that you are serious about having Directive 95/46/EC and Regulation 22/99/89 observed. Despite this, Mr President and Commissioner Bolkestein, we yesterday held a lengthy discussion in the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs about a resolution in which we want to convey the fact that, in Europe, certain minimum standards must be observed. This resolution could have been approved yesterday thanks to the level of unanimity within the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs. I was of the opinion, though, that you should also have the opportunity of reacting to our questions, so that we can incorporate your reaction in our resolution. Our objective is to announce a common position that we could also take to the United States because the negotiations that fundamentally matter must be brought to a successful conclusion over there. In the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs, a number of suggestions have been made, such as whether it would not be possible after all to put an end to the existing situation earlier than within the suggested two months, for example by imposing a push system on the airlines at this stage. I should also like to ask you - since I could not make out clearly what you were saying in your contribution in the committee - whether you agree with us that we should develop a European standard as soon as possible on the basis of the recommendation of the Working Party on the Protection of Individuals with regard to the Processing of Personal Data - Article 29 of Directive 95/46/EC. Do you agree with us that we should only transmit limited information, as indicated on the passport and airline ticket? The issue of data storage also requires further attention. In my view, the period of storage should not exceed the duration of the stay. Six to seven years is still far too long. During the purchase of tickets, passengers must be made aware of the fact that this data is required. It is also extremely important to our committee that passengers be given the opportunity of having incorrect data corrected promptly, efficiently and independently and that there be a clear judicial process in the US. It is unacceptable for citizens to get into difficulty over there. This matter has, meanwhile, also been raised at international level. As you know, a conference took place in Sydney on 12 September last that involved the members of the data protection committee. A resolution was adopted on this matter, and I should like to hear the opinion of the Commissioner about the proposal to conclude an international agreement in this area. According to this resolution, such an international agreement should in any case contain the following components: the required conditions for data protection; the reason why the data is collated; a defined list of the required data, which should not be excessive; strict time limits for the storage period; adequate information to the people in question; and methods of rectifying any errors in the data. This is, in fact, more or less what Parliament wants too. What is your opinion about this and do you consider an international agreement to be a viable solution? Furthermore, I should like to find out from Mr Bolkestein what he expects to achieve in the next two months with the United States, since hardly any headway has been made in the course of six months? I should also like to point out to Mr Bolkestein that the course currently taken by matters has led to unrest in the US too. A few days ago, I read in the paper that it had become known in the US that the airline company, Jet Blue, has secretly transmitted personal data of more than 1 million passengers to a bureau of the Pentagon. The American Civil Liberties Association deems this a highly 'un-American system of border controls'. A US citizen who was working in the World Trade Center on 11 September, and luckily survived, says that he can understand that safety is important, but that it should not be done in this way, for that is ludicrous! The US is lobbying for its own standards, but should we not be doing the same thing in the US? This brings me to another point which may not entirely fall within this Commissioner's remit: would it not be preferable for organised crime and terrorism to be fought by setting up a transatlantic system along the lines of the European Schengen system for the exchange of data on potentially dangerous persons? In my view, the solution is two-pronged. First of all, we need to regulate data protection effectively and then look for another way of fighting terrorism. Bolkestein . Mr President, as I said to the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs on 9 September 2003, and in accordance with the messages I received from Members of Parliament on that occasion, the Commission is pursuing its negotiations with the American authorities which receive passenger name record data transferred from the European Union with a view to obtaining improved undertakings on four major issues. First, I will touch upon purpose limitation. So far, the United States has refused to limit its use of passenger name record data to the fight against terrorism. The Americans also want to cover other serious domestic criminal offences. So far, they have not been prepared to further narrow these down. Second, as far as the scope of the data required is concerned, the United States requires 39 different PNR elements, which it is hard to regard as necessary for or proportionate to the purpose. The Commission is seeking a reduction in the list of 39 data elements from the United States. Thirdly, the data storage periods are still far too long. Mrs Boogerd-Quaak has stressed that they last six to seven years. Fourth, American undertakings are insufficiently legally-binding, since the available extra-judicial redress mechanisms are not fully independent. Therefore we must insist that rights are, to the greatest possible extent, legally-binding and thus actionable before American courts. Currently, we are working with the target date of Christmas 2003, the date that I set when I last spoke to the LIBE Committee. Ideally, an adequacy decision should be well on track by that time. An adequacy decision will only be possible, however, if the United States is ready to improve significantly its undertakings. I must be frank with the House and say that I am not confident that we shall be able to secure the necessary significant improvements in order for the Commission to be able to make an adequacy finding. However, progress in the United States' commitments is in any case necessary for any kind of solution, whatever its legal form - be it an adequacy finding or, if supported by the European Parliament, a bilateral international agreement. The most recent step in our negotiations with the United States was the meeting which I held yesterday with Under Secretary Asa Hutchinson of the US Department of Homeland Security - he is the number two person in that department. That was a useful meeting in which we discussed all the main issues and agreed to put our officials to work to make further efforts to find a solution in the coming weeks. When I am in Washington in mid-October I expect to meet with senior Homeland Security officials, including, hopefully, Secretary Tom Ridge. I emphasised to Mr Hutchinson yesterday the urgency of finding a solution - and of course I also referred to the serious concern with which PNR transfers are viewed in this Parliament. I find it difficult to accept any remark that the Commission is tolerating the situation and not doing its job as Guardian of the Treaties. As far as the Data Protection Directive is concerned, applying the law is a job for the Member States and their data protection authorities. The Commission's immediate role is to ensure that it is the Member States that respect the directive, not the airlines. But the problem, in any case, is not one that we can solve via purely intra-European means. We have a conflict of laws with the United States and that is the heart of the matter. In my talks with the United States authorities, I hope to be firm. But being entirely inflexible on the European side will not necessarily obtain more flexibility from our counterparts. Regarding passenger consent, which was mentioned by some Members as a possible way out - at least in the short term - this would not, in our view, constitute a legally-secure, longer-term solution. First, making consent unambiguous would prove very burdensome in practice. Second, the result would be a transfer of data that - despite being legal in the EU - would still lack any significant protection on the American side. Therefore, securing the best possible undertakings from the United States on the way in which they will treat the data collected from EU citizens is much to be preferred. The oral question submitted by Mrs Boogerd-Quaak also refers to what should happen if an adequacy finding cannot be reached by the end of the year. She proposes to stop the data transfers that are not in accordance with the principles of non-discrimination, prior informed consent and an efficient appeals procedure, and to begin immediate negotiations on an international agreement with the United States. These measures reflect to some extent the options for possible courses of action that I outlined in my meeting with the LIBE Committee earlier this month. However, as I stressed then, we should be very prudent not to shoot ourselves in the foot. Enforcement action may be superficially attractive, but it is not clear that its consequences would be those that we seek. Therefore, let us cross that bridge when we come to it. Political judgments will have to be exercised at the right moment. It is clear that the course we shall follow will fully involve the Parliament and the Council. I am sure we can all agree on the need to unite to combat terrorism. But we equally agree on the need to avoid security concerns becoming an excuse for dismantling our civil rights and liberties. I should like to assure the House that the Commission will continue to devote its unstinting efforts to finding an agreed solution with the United States on this important but also very delicate issue. The solution needs to be found as a matter of urgency, and must respect the law on both sides of the Atlantic. Santini (PPE-DE). Mr President, ladies and gentlemen, a number of key dates have been mentioned repeatedly in this affair. The first is, without a doubt, 5 March 2003, when the United States asked airlines operating between the United States and Europe to make available all the data relating to passengers: absolutely all the data, not just, as had been the case thus far, the data necessary for air transport agreements. The second date is 15 March 2003. Just a week later, with timing worthy of an even greater cause, Parliament adopted the resolution calling for enforcement of the 1995 directive and the 1989 regulation on the protection of privacy. The third date is 23 September, today: six months after the adoption of the resolution, it would appear that nothing has changed; the United States has not responded to the Commission's demands. We might ask whether the Americans are deaf or whether it is the Commission that is unable to find the rights words to get through to them. Thus, still today, travellers to the United States find themselves asked, in addition to the usual general questions, about their religion, their taste in food, where they last went on holiday and their close and distant relatives. That is certainly going too far. It is right that the Commission should raise its voice, that Parliament should call for more resolute endeavours such as an international agreement, perhaps, as proposed by the resolution. It would, however, seem appropriate to mention another date too: 11 September 2001. As we all remember, it was then that strict controls started to be enforced. Mindful of that appalling incident, I feel that perhaps we ought to be just a little more patient and realise that, behind what is certainly an annoying breach of confidentiality, there is still a great deal of fear. In any case, as the Commissioner said, a little flexibility might facilitate dialogue. Paciotti (PSE). Mr President, ladies and gentlemen, the current situation is clearly unlawful. There is no legal basis for giving the US authorities direct, unfiltered access to the personal data of European passengers and it is contrary to Article 8 of the Charter of Fundamental Rights; it is contrary to the Community provisions on the protection of personal data; it is contrary to the Community Computer Reservations Systems Regulation. Part of the responsibility for this unlawful situation lies with the European Commission, for the US legislation requiring the disclosure of this information dates back to November 2001 and was updated in May 2002, while the system did not enter into force until March 2003. In the meantime, the Commission failed to inform Parliament of any of this and negotiated at senior-official level with the United States to achieve the joint statement of 18 February 2003 which, in practice, allowed the US authorities indiscriminate access to the personal data of European citizens collected by airlines for completely different purposes, even suggesting that national control authorities should not take action against airlines complying with the United States' requests. Only the firm reaction of the European Parliament and said control authorities induced the Commission, at last, to acknowledge that the conditions of adequate protection required by Article 25 of the directive were not being met as regards the transmission of data collected in the Union. I would, however, point out that, in the case of Italy, the ban by the control authority on access to data collected by the company, Alitalia, has not met with negative reactions or sanctions from the United States authorities. The Commission must, therefore, make more vigorous endeavours to achieve a genuine international agreement with the United States as soon as possible which regulates the matter on the basis of fundamental principles: respect for the principle of reciprocity, on the basis of which, if the Union gives US citizens the same rights as its own citizens, then the United States must do the same for European citizens; respect for the principle of proportionality; respect for the principle of informed consent and the right of the person concerned to appeal to an independent authority or judge. In the meantime, pending the achievement of a satisfactory agreement, a situation of legality must be restored and access to data which violates Community law must be banned. In future, then, a centralised system will have to be established at European level for the electronic collection of data relating to flight reservations, containing adequate filters which ensure that only data which may be lawfully disclosed is transmitted to third parties, with due regard for the fundamental rights of the European citizens which we, Parliament and the Commission, are under obligation to protect, not least against terrorism. Buitenweg (Verts/ALE). Mr President, I should first of all like to pursue in greater depth the news to which Mrs Boogerd-Quaak has already referred. It is about the airline company Jet Blue that recently had the dubious honour of being the first American airline company to be able to provide data about its airline passengers to the Pentagon. The latter had requested this information so as to be able to make a risk assessment of passengers based on the CAPS II programme. When this piece of information was leaked, a huge outpouring of indignation in the United States ensued. Apologies were made and the data tap was turned off immediately. Especially serious was the fact that passengers had not been previously informed of the violation of their privacy, but the wrath of public opinion was also directed at the very fact of registration on a massive scale. As already stated, the influential UCLA, the American Civil Liberties Association, qualified this as 'a highly un-American system' and condemned the fact that, in this way, every passenger is turned into a suspect. I am giving this account of American indignation to press home to the Commissioner that he should not be fixated on striking a compromise between us and Minister Rich and company in the current negotiations with the United States, because the playing field is much wider and it is up to us to make it wider still. Apparently, the American public does not deem the actions and measures viable, and we must therefore also raise our objections. Commissioner, I should like to ask you to try out an alternative route using an alternative strategy. You have easy access to the Anglo-Saxon press, and I therefore count on your written powers of persuasion, via American public opinion, to put the administration effectively under pressure. Consider it to be a kind of hearts and minds campaign. What are our specific problems? It would be useful to clarify this, because I think that we will find a ready audience in this respect, also among the public in the USA. Mr President, the second point that I should like to bring to your attention is the proposals that are circulating to develop a passport with advanced electronic chips in which biometric data, including somebody's past travelling history, can be stored. If this travelling history is stored on this chip and somebody travels to America, then Bush will still have unfettered access to the information which is the subject of our bickering. My question to the Commission is therefore: how can we ensure that we are not fighting a rearguard action today? How much progress has been made with the discussion about these passports, and are you considering how this might affect the privacy of our citizens? This is, after all, how we can avoid being faced again with faits accomplis in a year's time and being indignant on a massive scale. Cappato (NI). Mr President, Commissioner, flexibility is highly appropriate in negotiations but highly inappropriate when it comes to respect for the law. Article 2 of Regulation 22/99 bans the disclosure to third parties which are not party to a transaction of personal information on a passenger without the passenger's consent. Commissioner, you stated that responsibility for enforcing legislation lies with the Member States. This is true where directives are concerned but not when it comes to regulations. You are vested with all the necessary authority to intervene and ensure that the law is enforced, under Article 11, which states that the Commission, when appealed to or acting on its own initiative, is to instigate proceedings in order to stop all violation of the provisions of the regulation. Do we want to require respect for the law when that would actually be counterproductive? I believe, first and foremost, that where there is a law, it must be respected, and that a condition of any reform - even reform of an international agreement - is compliance with procedure. Commissioner, you would acquire greater clout in international negotiations if the Commission were to demand respect for the law without delay, for it has the power to do so as well as the Member States. The timeframe is not for us to decide: it is - and, in my opinion, should be - the timeframe laid down by Article 232 of the Treaty, which stipulates a period of two months from our request for action. If no action is taken, we have two months in which to appeal to the Court of Justice. Posselt (PPE-DE). Mr President, the thirty-nine data elements that we have been dealing with today can be divided into three categories. Firstly, superfluous data, the storing of which has already - in the GDR and elsewhere - caused intelligence services and whole states to collapse. In the interests of the fight against terrorism this data should not be saved. Secondly, useful data which would, on entry, be removed anyway. This data can be used in an appropriate and legal manner. Thirdly, however, there is sensitive data, on which we need precise rules, and which must either not be recorded, saved and passed on at all, or it must at least be deleted after a deadline, after the person leaves the USA. Although we are all vehement advocates of the fight against terrorism, terrorism cannot be fought with anarchy, but rather in two ways. Firstly on the basis of the law, and this - rather than arbitrariness - we should step up. I regret to say that at the moment in transatlantic relations there is arbitrariness regarding these questions of data, and an absence of any legal basis. Secondly we can fight international terrorism only on the basis of trust between the USA and Europe, trust that was damaged through both sides apportioning blame and must be re-established. Trust can only arise when genuinely transparent rules are created, ones that the public can understand, otherwise we will fuel mistrust of both the USA and the European Union itself. Commissioner, I do not think that we can wait until international rules are in place, nor can we rely on the current fifteen and future twenty-five Member States implementing the law. It is much more a fluke that the Commission, with you as a spokesman for the European Union, which will soon have more inhabitants than the USA and Russia together and must be a partner of the USA, is acting on this important issue, but intentionally and on the basis of the law. Therefore, Mr President, I would like to call out to the Commission: be tough in your conduct of the negotiations, Mr Bolkestein! Be firm, or be tough on these important questions of trust and the law! President. The debate is closed. I would remind the House that the vote on possible motions for resolution will take place on Thursday 9 October in Brussels. President. The next item is the report (A5-0287/2003) by Mrs Villiers, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs on the proposal for a European Parliament and Council directive on investment services and regulated markets, and amending Council Directives 85/611/EEC and 93/6/EEC and European Parliament and Council Directive 2000/12/EC (COM (2002) 625 - C5-0586/2002 - 2002/0269(COD)). Bolkestein . Mr President, I begin by thanking the rapporteur for her report. It certainly improves the Commission's text in some places, while ensuring that the goals of high investor protection and market efficiency are adequately respected. We know it was a very difficult debate, but Parliament has demonstrated a great willingness to compromise and find a workable solution. Let me also pay tribute to the Chairman of the Committee on Economic and Monetary Affairs, Mrs Randzio-Plath, who, true to her word, has helped drive forward on time the financial services action plan. In particular, we welcome the efforts of the rapporteur in reaching a compromise on two major points. Firstly, as you know, pre-trade transparency was one of the principles of the Commission's proposal, in order to ensure market efficiency and investor protection. We are very pleased that the principle is kept in the proposal, but it has been adapted in a pragmatic way. Secondly, we appreciate the work carried out on the suitability test - Article 18. I consider this to be a good basis for working out a solution that is adapted to the specificities of each type of service and it will help to complete our proposal in this respect. Villiers (PPE-DE) . Mr President, I thank the Commissioner for his kind words and all the members of the Committee on Economic and Monetary Affairs who worked exceptionally hard on this. In particular I should like to thank Mr Karas and Mr Radwan, Mr Bourlanges, Mr Katiforis, Mr Goebbels, Mrs Cazalet from the committee secretariat and my assistant, Sarah McCarthy, for all the help that they have given me on this very demanding dossier. The goals of the ISD should be competitive, integrated, liquid, transparent and efficient markets with a high level of investor protection. The ISD should not prescribe a particular market structure. It should recognise and be adaptable to the diversity of the different European market structures. It should properly distinguish between retail and professional investors. The type of regulation that is absolutely essential for consumers can be damaging, disruptive and unnecessary if applied to professionals. Rules should always be risk-based, they should be properly costed and they should be proportionate to the harm they seek to avoid. I very much support the emphasis in the Commission's proposal on country of origin, with a qualification that in many cases and in many areas the host country is suitable to deal with branches. I also agree with the Commission's overall aspiration to abolish concentration rules and open up the business of executing share trades to competition between exchanges, between MTFs and between the internal execution platforms of investment firms. Exchanges are not public utilities and they should not be granted a monopoly. Allowing firms to compete with exchanges will lead to more choice for investors, more liquidity, narrower spreads, better prices and lower costs. The markets where competition is already allowed in this way are successful, transparent and highly liquid. Competition in this context will deliver a good deal for the consumer, as it has in so many other areas. I agree with the Commission that the best way to protect investors is through a strong combination of competition, conduct of business rules, conflict of interest rules, best execution rules and transparency. However, there are important areas where the compromise agreed in the ECON committee has greatly improved the Commission's proposal. I strongly urge the House to support the ECON Committee's compromise because these amendments are essential to remedy or, at any rate, reduce some very serious problems caused by the Commission's original text. I strongly support the committee amendments and would only advocate a couple of fairly technical changes. This compromise should be accepted as a package. I would appeal to the House not to seek to destabilise this carefully-balanced and hard-won compromise that was achieved after many meetings, with input from different MEPs from different political groups and of different nationalities. Indeed, at the very heart of the matter, the concept of standard market size was a concept contributed to the debate by the PSE group. I genuinely believe that the ECON compromise would be good for all Member States. There are many people in my country who would say that the compromise does not go far enough to meet their concerns. I would have liked to delete Article 25, but I have conceded that it is not feasible or appropriate, and I have conceded the need for a pre-trade transparency requirement. I believe this compromise will be good for the national interests of Luxembourg, France, Italy, the UK and indeed all Member States. I believe it will be good for consumers. I have had to make concessions, I have moved a long way from my initial position and I would very strongly thank everyone in the committee and in the House who have also made concessions. I can support some of the plenary amendments: 145, 148, 151, 156 and 157, and I will be delighted to continue discussing the other plenary amendments. We had a very serious debate in committee on the word non-professional: a whole range of interest groups from around Europe said they could accept the compromise if non-professional was deleted; now it has been. It is now a balanced compromise which allows a significant pre-trade transparency requirement to go ahead whilst at the same time addressing some of the practical problems with the original proposal - as Mr Bolkestein says, 'in a pragmatic way'. The original Article 25 would have severely damaged liquidity and liquidity is vital for the health of our markets and our economy. This compromise seeks to deal with those practical problems, and reduce any damage that may occur to liquidity, by exempting the small banks and focusing on systematic internalisers, and by reducing counter-party risk. It allows price improvement: without price improvement the compromise is not workable. Only with price improvement will retail customers get the good prices they deserve. The obligation to give the same price to everyone will make internalisation uneconomic. Why should we who are charged with representing the peoples of Europe pass a law to prevent firms from giving good deals to their customers? Finally, it is vital that we accept the committee's amendments on execution-only business. The Commission proposal needs alteration, otherwise it would drive execution-only business out of business by making it uneconomic. I believe investors should continue if they wish to be able to take their own decisions about their investments. They should not be forced to buy professional advice they neither need nor want. This is unnecessary regulation and I would appeal to MEPs to reject it in the same way as the Committee did. Radwan (PPE-DE). Mr President, I would like to begin by thanking the rapporteur. The road has been long and, in parts, an arduous one, but we have now found a compromise that reflects the whole House, that reflects opinion, and we should do our best to ensure that, in this week's vote, the compromise as such is no longer challenged, but that there are only editorial changes to be made. We all accept that in future there will be competition between the different trading platforms, competition between stock markets and banks. On the other hand, we cannot disregard specific criteria, for example, that in competition the same conditions apply to banks as do to markets. What that means is that, if I take markets as sources of prices - of meaningful market prices - then this cannot be allowed to lead to liquidity being damaged in future and markets no longer being meaningful. As for transparency, we must ensure that the market is transparent for all as a place where prices emerge, and that everyone can understand how prices evolve there. Supply and demand must be maintained. This is what our laborious discussions achieved, and also for pre-trade transparency. We gave some points to the Committee of European Securities Regulators (CESR) and we will listen attentively to what advice the CESR gives us. I see it as crucial that there are no winners and no losers in this discussion. Neither the City of London nor any other financial centre in Europe has won. Also we cannot say that the markets or the investment houses should have won, but everyone should be in this market together in the future, in order then to attract customers with the best offer. From a German point of view it is also important for me that the market structure should take national factors into account. I would, therefore, also ask that you give broad support to the two amendments tabled by the Group of the European People's Party (Christian Democrats) and European Democrats so that small dealers in Germany are still protected. Thank you, Mr President. Katiforis (PSE). Mr President, ladies and gentlemen, Commissioner, the report we are debating concerns one of the most central issues of the economic unification of Europe, the unification of the financial markets. The principle that a large financial market offers greater liquidity and greater economic weight is well known. It can also offer greater competitiveness and, consequently, better prices to transacting parties. In this way, it encourages investors and investments and an increase in investments has an obvious economic importance on which we all agree. Our group is aiming for the maximum possible employment which can be created by increasing investments. The Commission proposal is based on the unification of the financial markets, on the so-called 'European passport'; in other words, it offers investment banks the right to develop their activities in all 15 Member States, provided they comply with the rules of approval in just one Member State rather than in 15. But the Commission has complemented its proposal with the thought that, if a financial market really is to be able to operate without frontiers, the transacting parties must feel the same security wherever they place their money in Europe. This thought has given rise to regulatory rules common to everyone, which the Commission is also introducing in connection with the exercise of activities in a fair and transparent manner, the integrity of the market and the rights of investors to proper, honest treatment by banks and financiers. Rules always regulate conflicting interests. The interests are fluid at the moment, because technology and the concentration of banking capital in large enterprises are creating new conditions, conditions under which banks are turning into stock exchanges with internal transactions and the stock exchanges are turning from infrastructures into companies. Thus, there is a risk of multiple fragmentation of the market which the directive, in one of its most controversial provisions, is trying to overcome, by forcing investment banks to communicate with the market transparently and before and after their commercial transactions are closed. Generally speaking, the Commission proposal has again struck a good balance between the various interests and technological developments. The debate and the amendments by the Committee on Economic Affairs in general reinforce the Commission's work, thanks to the huge contribution by the rapporteur, whom I want to congratulate on her endeavour and her conciliatory approach. I hope that this conciliatory approach will prevail until the end and that the amendments proposed by our group will be supported, so that the report can be approved by a large majority. Schmidt, Olle (ELDR). Mr President, I want to congratulate the rapporteur on an exceptional piece of work. She has managed to piece together a sustainable compromise against all the odds. At present, the stock exchanges within the EU have a near monopoly on dealing in securities, especially in certain national markets. Now, we are obtaining competition and freedom of choice and, Mr Katiforis, sound protection of investors. I want briefly to comment on the two sensitive articles, namely Articles 18 and 25. Where Article 18 is concerned, we think it important that the suitability test be reserved for services where advice is given and not, for example, Internet-based dealing in securities. These clients have consciously chosen a brokerage service in which they will have no need to pay for professional advice. That would just be more expensive. We shall therefore vote in favour of the committee's Amendments Nos 53, 54 and 55. The most discussed article in the proposal is Article 25, which deals with the internalisation of trade and the publication of price information prior to transactions that take place outside the regulated markets or MTF platform. We view this as rather risky. It would reduce liquidity on the market and increase costs. There has not been sufficient political support for the removal of this article, but we think that the committee's Amendments Nos 33, 86, 87, 88 and 89 should remove the negative effects that the proposed rules on the publication of prices would have on the market. Finally, I should like to ask why we are debating as important a proposal as this so late in the evening. Herzog (GUE/NGL). Mr President, the new directive on investment services seeks to order competition between three major structures: exchanges, the Internet and companies using internalisation. Competition between them over processing transactions will intensify as the European financial market becomes more integrated. Everyone knows that the City of London, which is also an aircraft carrier for American investment banks, has a strong lead where internalisation is concerned. Other companies such as Deutsche Bank or ABN-AMRO are launching out into the trade with ambitious business plans. I observe that in carrying out our task as legislators we have singularly lacked a sound economic analysis clarifying the nature of the competition entered into and its implications. For example, do we want the small European markets stretching from the South to the East to be piloted by a handful of global players in London? In this House we are accountable to the general interest and not the interests of individual countries. That is why we have supported two main principles: quality of information and fair competition. Businesses that use internalisation harness huge resources, but they do not form the market. They manipulate it but they need it, which is why pre-trade transparency is crucial to the quality of price formation, in particular to prevent volatility, speculation and insider dealing. The Commission proposal applied this principle of pre-trade transparency that Mrs Villiers initially wished to abolish. Later she accepted it. She has shown great professionalism, it has to be acknowledged. She has given ground, but a large number of traps and mines were adopted in the committee on her initiative that drain this requirement for transparency of much of its meaning and create legal uncertainty. This applies to the definition of businesses practising internalisation, bonds and the size of orders, the exemption for eligible counterparties and the notion of price improvement. As it stands, the report that was adopted proposes a system of regulation that is inferior to that enjoyed by the United States. That is why we have requested a number of separate votes so as to remove passages that we feel are harmful. Our aim is not to conclude this at first reading at any price nor simply to seek a compromise between the various interests, but to adopt a resolution that really does serve the common good. Bourlanges (PPE-DE). Mr President, confrontation lay at the very root of this report because of two different philosophies. The first considered that investment firms - businesses practising internalisation - should be authorised to forge a strictly bilateral relationship with their clients, which had the disadvantage of not enabling these clients to benefit from the best possible price on the market, or even to learn what that best price was, or even quite simply to ensure price formation, which can only emerge from a general confrontation of bids and offers. The second philosophy, the so-called philosophy of regulated markets, considered that consumer protection required competition on a single, transparent market between all bids and offers, so as to enable clients to know the price and to benefit from the best possible price. Were these two philosophies compatible? Yes, provided that the policies of investment firms were subject to common rules. In this respect the Commission text was very satisfactory. I am not sure, unlike Mr Bolkestein, that Mrs Villiers's report does markedly improve your initial text. But we can live with this compromise, because it is, as we have just been reminded, relatively satisfactory. It allows us to defend true principles and to act on them. This statement is however subject to two reservations. The first concerns the issue of price improvement. It is not a question of knowing whether the client has the best price. Of course he should have the best price! The issue with price improvement is that it makes it possible for investment firms to apply a different price from the one that they publish and thus to prevent the market from contributing to the formation of fair prices. Secondly, we are also unable to accept transactions relating to portfolios that consist, for the purpose of removing a transaction from the constraints of the directive, of an amalgam of securities of different kinds bearing no relation to each other. Subject to these two essential reservations, where some of us will be voting against the proposal, we consider Mrs Villiers's report to be satisfactory. I would be happy to congratulate the rapporteur if I felt - and this is a reservation - that she had been completely fair throughout the negotiations between the groups. Randzio-Plath (PSE). Mr President, the negotiations on the directive on investment services and regulated markets have once again shown how difficult it is to bring together the different European market philosophies and traditions, in particular the continental model of stock exchanges, which have in the meantime lost their public-private character to a large extent and have been privatised, and the investment banks' new internal trading systems. To allow these two systems to coexist at European level and to organise fair competition as well as protecting the interests of investors at the same time is a difficult task, and that will become particularly clear when we see what high sums are transferred every day and what effects the development of the financial markets will have on European and world economies. That being so, I hope that the compromise, which was reached through very tough negotiations in the Committee on Economic and Monetary Affairs, will encourage the Council to come to similar compromises so that this important legislative act on implementing an integrated financial services market can actually be passed in this term. I believe that we have tried to consider the interests of all market participants, including non-professional investors, and that we have implemented the principle of transparency in all key areas, just as the Commission intended. For example, in the interests of price transparency and investor protection, it is necessary that contracts limited to internal trading systems, if they cannot be carried out by the internaliser directly, can be directly transferred to the regulated markets, unless the customer explicitly rules this out. A quick transfer offers the best chances for the best possible completion of the contract in the interests of the customers. I thereby believe that we have reached the right decision in this House, as is the case for the disclosure requirements in Article 25. I hope that with this directive competition of all trading systems will have a chance without the protection of investor interests being neglected. Lulling (PPE-DE). Mr President, the compromise that we agreed upon in the Committee on Economic and Monetary Affairs took a great deal of work and nerve for those involved. I would like to express my thanks to the rapporteur for her valuable work. Without her endurance and extreme patience we would not have achieved this compromise. I would, however, like to make a few clarifications on this matter. The Commission proposal provides for pre-trade and post-trade transparency. This is just as costly as it is superfluous and would prevent financial institutions from investing in internalisation. This would mean virtually no more competition, and the abnormal concentration rule, which various Member States really have at heart, would - as Mr Bourlanges has just made clear - be brought in through the back door. It is regrettable that pre-trade transparency is provided for despite this. This, Mr Bolkestein, is where I agree with the Commission that this should only apply to private customers and should not be extended to professional customers. It must, however, also be possible for internalised financial institutions to offer their customers better prices than those who give notice of them through pre-trade transparency. If the financial institutions concerned achieve this, then so much the better, it is in the interests of the customer. Various Members also want pre-trade transparency extended to loan bonds. I am against this, as the two markets are structured in very different ways. Shrewd football fans will not then be prevented from investing loan bonds into their favourite clubs without having to weigh up the risks and potential profits, as was the case in Italy. The proposal for the directive also requires financial institutions to get the go-ahead from customers when the order is to be executed. I think that this is excessive. The compromise as it was adopted in the Committee on Economic and Monetary Affairs goes a lot further than what was required to create a single market that functioned well for financial services. I regret to say that policy is the art of achieving. We are currently involved in the first reading and perhaps those who agreed with the rapporteur in her first version will come round and then perhaps we can find a better text than we have at this first reading. Berès (PSE). Mr President, everyone is congratulating the rapporteur, so I will do likewise, and I recognise the progress that has been made between what she referred to as the 'Prodi amendment' and the text that is on the table today, even if influences from outside the continent have had a significant bearing on our debate. We are all familiar with the directive's objectives: to ensure that the financial sector allocates our economy's financial resources in the best possible way. On this basis, I believe that the text that we have drafted is expected by all traders. All that remains is for me to make a few essential observations. To protect non-professional investors, financial companies need to take the trouble to check their level of knowledge and their resources. Execution only is not a continental practice and by suddenly imposing it we would run the risk of destabilising many investors. Secondly, for competition to be genuine, information must be made available to all players. Transparency is therefore essential. Pre-trade transparency should not admit of any exception and I can accept that it does not apply to limit price orders and is restricted to orders of a standard size, but the possibility of price improvement, already mentioned by Mr Jean-Louis Bourlanges, seems to me to be an extremely worrying development. Finally, in the vote on Thursday, I think that we should try to restate the position that we in Parliament adopted on the 'delivery' regulation, which is to say that we should ask the Commission to draft a directive on this point. Karas (PPE-DE). Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I would like to begin by thanking all of those involved in this compromise, beginning with the rapporteur and Mr Radwan. It was a very difficult task, but we were successful. Further, I would like to make it clear that Parliament wants to pass this directive in this term and we hope that this compromise will also help the Council to come to one of its own. The new directive for investment services and regulated markets will strengthen the single European financial market. Why do we even need a directive? Because inadequately harmonised rules, high levels of bureaucracy and antiquated provisions for investor protection have so far been considerable barriers to cross-border securities trading. What are the main points of our compromise and the new regulations? Firstly, investor protection. Investors must be well informed and the rules on the conduct of business are one of the most important pillars of investor protection: the differences between advice and non-advice business. In future a suitability test will only be required for advice business. Thirdly, we want the best possible service. The Committee on Economic and Monetary Affairs have come up with a wording that is acceptable to both small and large financial institutions. Fourthly, the decisive point: the level playing field between banks dealing internally with securities and markets. In this compromise, it was decided that banks are subject to appropriate supervisory and transparency rules. The aim is that the internalisation systems are allowed but not to the detriment of markets and other market participants. We hope that this compromise will make for fairer competition between banks and stock markets, from which the consumer will benefit most. I would ask everyone to vote in favour of the compromise the day after tomorrow. Van den Burg (PSE). Mr President, all honour to you for your stamina. In the short time that has been allocated to me and at this late hour, I can only formulate a few guiding principles that will determine my commitment to reach compromises and my voting behaviour on Thursday. I should like to outline two objectives. First of all, promoting private investment in the European Union. We must make every effort to increase liquid assets for the benefit of economic activity and to recover from the economic decline once again. Secondly, protecting small private investors. On the one hand, by laying down unambiguous rules that are closely monitored and, on the other hand, by optimising these small investors' choices in terms of investment products, institutions and methods. It is the latter point that formed the subject of the debates concerning the directive. In my view, the small investor should be able to have access to stock exchanges as well as his own home bank. In-house matching is a fully-fledged alternative to the monopoly of stock exchanges, something which causes me increasing anxiety, certainly if it transcends national borders and stands in the way of national supervision. This requires transparency, but must not adversely affect price forming and liquidity on the financial markets. As far as the last point - the method of legislation - is concerned, I agree with the approach, based on the Lamfalussy method, of delegating a number of things to supervisors and regulators. I concur with everyone who has stated that it is important to reach compromises and to encourage the Council to do the same. Skinner (PSE). Mr President, this House is fast demonstrating that it can solve things that even the Council cannot solve. Maybe that suits us for what may happen in the very near future. I hope, Commissioner, you will take note of that. But if the financial services plan is to work, this directive has to be in place. There is no point in acting on the issues of barriers of national protectionism if we look backwards. If we do not look at what is happening with the global financial position then Europe, its investment, its potential for growth, all the risk capital action plan issues of the Lisbon European Council go by the by. As in so many of these issues, as before, we in Parliament, as elsewhere, have often been distracted by our own national concerns as opposed to what happens with the European economy. I commend the rapporteur for the work she has done. Acting in the way she has done - and I am being cheeky here - she is acting in the most European of ways. As we know, markets cross borders. I am glad that as a British Conservative she has acted in a European fashion. Bolkestein . Mr President, I shall briefly explain some of the points where we have some concerns with the amendments which have been proposed by this Parliament. As regards pre-trade transparency obligations for investment firms, Article 25, all the amendments related to pre-trade transparency, that is to say Amendments Nos 33 and 86 to 90, can be accepted at least partially or in principle, but we are not convinced of the necessity to allow for price improvement. We are not convinced that in the way it is presented in the amendments it is necessary or beneficial for the interests of retail investors. We consider that the current exemption for commodity derivatives and the dealers of such instruments should apply on a consolidated basis. As already explained, in the conduct of business obligations we accept - and this is in line with the Commission's initial proposal - the limitation of the obligation on investment firms to carry out a full suitability test only for certain services. Regretfully, we do not agree with a number of amendments referring to comitology provisions. Some of them are against the principles set out in the report of the Wise Men - the Lamfalussy approach in particular. We consider that implementing measures should only contain detailed technical rules, not principles. The purpose of adopting level 2 measures is always to ensure uniform application of EU legislation in all Member States, so any vague formulations proposed in that respect cannot be accepted. On the division of responsibilities between competent authorities, in the case of branches we consider that in order to ensure a correct functioning of the single market the principle of the host Member State regulation should only apply as an exception for determining the conduct of business rules and record-keeping. In this context the Commission is in a position to accept a large number of amendments, some of them in their entirety, but also a large number partially or in principle and with adaptations. To conclude, the Commission can accept 36 amendments in their entirety. Furthermore, 62 amendments could be at least accepted partially or in principle, with some changes needed in order to ensure the overall coherence of the text. We consider that 60 amendments have to be rejected. The Commission's opinion on the individual amendments has been provided in writing President. The debate is closed. The vote will take place at 12 noon tomorrow. (The sitting was closed at 12.05 am.) Lund (PSE) I have today in the European Parliament chosen to follow the Group of the Party of European Socialists in relation to Mr Olle Schmidt's report (A5-0210/2003). I am, however, aware of the fact that the proposal is covered by Title IV of the Treaty establishing the European Community and does not therefore apply to Denmark, cf. the protocol on Denmark's position. Lund (PSE) I have today in the European Parliament chosen to vote in favour of Mr Kirkhope's report (A5-0291/2003). I am, however, aware of the fact that the proposal is covered by Title IV of the Treaty establishing the European Community and does not therefore apply to Denmark, cf. the protocol on Denmark's position.

Reinício da sessão Presidente Declaro reaberta a sessão do Parlamento Europeu, que tinha sido interrompida em 4 de Dezembro de 1997. Aprovação da acta Presidente A acta da sessão de 4 de Dezembro de 1997 foi distribuída. Há alguma observação? Galeote Quecedo Senhor Presidente, na passada sexta-feira, o Conselho Europeu do Luxemburgo aprovou por unanimidade uma resolução de condenação e de repúdio do grupo terrorista ETA e, no dia seguinte, através de manifestações que reuniram multidões, o povo basco teve ocasião de sair à rua para exigir o mesmo que nós estamos a oferecer aos países da Europa do leste que batem à nossa porta: paz, liberdade e democracia. Peço-lhe, Senhor Presidente, que, em nome deste Parlamento, faça uma declaração pública na qual manifeste a nossa solidariedade para com os anseios do povo basco e para com a dor da família de José Luis Caso, assassinado por ter sido eleito democraticamente para representar outros cidadãos bascos como ele próprio. Puerta Senhor Presidente, gostaria de associar-me às palavras do senhor deputado Galeote e dizer que consideramos que o assassinato de José Luís Caso, um humilde vereador, pela sua forma de viver e pela sua forma de representar os seus concidadãos de Rentería, uma pequena localidade do País Basco, é um atentado à democracia espanhola, às instituições democráticas bascas e a esta grande democracia europeia que, em conjunto, estamos a construir. Congratulamo-nos com o facto de o Conselho Europeu do Luxemburgo se ter manifestado de forma tão inequívoca, e chegou ao nosso conhecimento que o senhor presidente manifestou já o pesar deste Parlamento e que prestará toda a solidariedade possível aos familiares da vítima. Penso que amanhã teremos ocasião de receber no Parlamento a família do vereador Miguel Ángel Blanco, assassinado em Ermua, e que o vice-presidente Cot presidirá um acto de solidariedade, a realizar aqui no Parlamento, para com todas as vítimas do terrorismo na Espanha e na Europa. Partilhando este espírito, o meu grupo deseja manifestar o seu pleno apoio e exprimir o seu compromisso de trabalhar vivamente para que tais actos não possam ocorrer no futuro. Medina Ortega Senhor Presidente, gostaria de associar-me às manifestações dos colegas que me precederam no uso da palavra e dizer, em nome dos socialistas espanhóis, que o assassinato do vereador Caso é um assassinato que atenta contra os princípios democráticos, contra a tentativa por parte do povo espanhol de construir uma democracia estável e duradoura, e que, em suma, é mais uma manifestação do totalitarismo, por vezes velado existente em algumas das nossas sociedades europeias. Agradeço ao senhor presidente ter manifestado as suas condolências, congratulo-me com a declaração do Conselho Europeu do Luxemburgo e espero que o Parlamento e as demais instituições comunitárias continuem a apoiar os esforços do povo espanhol em prol da paz e da democracia. Presidente Obrigado, Senhor Deputado Medina. Senhores Deputados, penso que os três deputados que usaram da palavra exprimiram o sentimento de pesar de todos os membros desta assembleia. Sentimento que eu próprio, no momento da declaração do Conselho Europeu, também subscrevi. Gostaria ainda de relembrar, à semelhança do que fez o senhor deputado Puerta, que terá lugar amanhã, às 18H00, um acto aberto a todos os membros desta assembleia para manifestar a solidariedade para com todas as vítimas de actos terroristas - perpetrados tanto em Espanha como em qualquer outra parte da Europa -, bem como a firme vontade e o compromisso desta assembleia de lutar contra toda e qualquer forma de terrorismo onde quer que este se manifeste. Papakyriazis Senhor Presidente, depois de amanhã, quarta-feira, iremos todos viver o momento extremamente importante da atribuição do prémio Sakharov. Este é um ano particularmente importante, pois comemora-se o cinquentenário dos direitos do Homem. Em 1995, a laureada com o prémio Sakharov foi Leila Zana, nossa colega do Parlamento turco que é de origem curda e que, por causa das suas lutas incansáveis, foi alvo de uma perseguição feroz e foi detida pelo Governo turco. Lembremos-nos, Senhor Presidente, do discurso de Leila Zana, lido por seu marido nesta sala, no dia 12 de Janeiro de 1996, uma vez que ela não se encontrava entre nós. Esse discurso terminava com este apelo "Peço a ajuda do Parlamento Europeu para que acabe a tragédia do meu povo». Hoje, decorridos dois anos, Leila Zana continua detida na Turquia, apesar de a sociedade mundial a ter reconhecido como símbolo de uma luta pacífica pela resolução dos problemas de todo um povo e pela sua sobrevivência. Senhor Presidente, hoje, em que mais uma vez assume alguma actualidade a aproximação da Turquia à União Europeia, creio que o Parlamento Europeu, fiel aos seus princípios, deverá exigir ao Governo turco a libertação imediata da nossa colega deputada Leila Zana que nós aqui distinguimos com o prémio Sakharov. Presidente Obrigado, Senhor Deputado Papakyriazis. Recordo, de qualquer forma, aos senhores deputados que a melhor maneira de exprimirem a sua solidariedade para com a atribuição dos prémios Sakharov por parte do Parlamento é afluir de forma massiva à sessão plenária da próxima quarta-feira, às 12H00, na qual se fará a entrega do prémio à galardoada Salima Ghezadi, que luta por uma causa que se inscreve na mesma linha da de Leyla Zana. McMillan-Scott Ponto de ordem, Senhor Presidente! Como deve ser do seu conhecimento, os Estados Unidos proibiram, ao que tudo indica, a importação de carne de bovino europeia. Creio que foi isto que aconteceu, embora não tenha sido ainda confirmado oficialmente. Este facto, juntamente com outros boatos que correm relativamente à carne de bovino e de ovino, leva-me a crer que seria importante que a Comissão fizesse uma declaração a esta assembleia, especialmente depois da reunião do Conselho de hoje. Será que o senhor presidente pode dirigir este pedido à Comissão num dos dias desta semana? Presidente O assunto já foi discutido pela Conferência dos Presidentes. Visto tratar-se de boatos e não de factos, ficou decidido que seria melhor fazer a declaração em Janeiro, quando estivermos na posse dos factos e da declaração da Comissão. Hallam Ponto de ordem, Senhor Presidente! Pode ser que na Europa haja boatos acerca da situação relativa à carne de bovino, mas no meu círculo eleitoral, onde é grande o número de produtores de carne de bovino, o que há, é uma verdadeira e crescente crise. O mercado está a ser invadido por carne importada de outros países europeus que não têm os mesmos padrões de higiene que nós temos no Reino Unido. Portanto, não se trata aqui de boatos mas sim de um problema real. Roth-Behrendt Senhor Presidente, sem pretender entrar no conteúdo do debate, pois aí teria de ser mais incisivo, permita-me apenas fazer referência ao facto de, hoje à tarde, ter ouvido da parte da senhora comissária Bonino que estava a contar fazer uma declaração amanhã à noite, após a reunião da Comissão. Da leitura da ordem do dia depreendi que esta declaração irá ter lugar, aqui neste plenário, amanhã à noite, às 21H00, seguida de debate. Até há dois minutos atrás, eu estava convencido de que iria ser assim e a senhora comissária Bonino também. Presidente A senhora deputada está consciente de que isso requererá modificar a ordem do dia pela via prevista no Regimento para o efeito, o que, como é óbvio, não aconteceu. Ah! Desculpe, rectifico o meu erro. Com efeito, está prevista na ordem do dia, às 21H00, uma declaração da Comissão sobre produtos de carne de bovino susceptíveis de constituir um risco para a saúde, seguida de debate. Rectifico, por conseguinte, o meu erro. Está inscrita na ordem do dia - a senhora deputada Roth-Behrendt tem razão - e o debate está previsto para amanhã. De Vries Ponto de ordem, Senhor Presidente! Eu ia chamar a atenção para a mesma coisa. Na realidade, o referido debate deverá ter lugar na terça-feira à noite, às 21H00, como foi acordado. Banotti Senhor Presidente, estou escandalizada com as palavras do senhor deputado Hallam, que levantou uma calúnia grosseira acerca dos hábitos de higiene do meu país, dado que são os produtores de carne irlandeses que são retidos ilegalmente no porto. Gostaria de dizer o seguinte ao senhor deputado Hallam: já há muito tempo que não temos porcos na sala. Macartney Senhor Presidente, em vez de enveredarmos por um longo debate acerca deste problema, não poderíamos limitar-nos a concordar que o assunto que está agendado para as 21H00 de amanhã poderá cobrir todos os aspectos em questão, incluindo a carne de ovino, para além da de vitela e de bovino? Parto do princípio que era isto que a Conferência dos Presidentes tinha em mente quando incluiu este ponto na ordem do dia. Presidente Tudo depende do senhor comissário e da declaração que fizer, é claro. Berthu Senhor Presidente, amanhã, às 21H00, vai efectivamente ser apresentada uma declaração da Comissão sobre os produtos de carne de bovino susceptíveis de apresentarem riscos para a saúde. Mas aquilo que me choca, Senhor Presidente, é que essa declaração seja seguida de um debate mas não de uma tomada de posição por parte do Parlamento Europeu. Com efeito, não vai haver, nem resolução, nem votação. E também não vai haver resolução nem votação sobre a rotulagem dos organismos geneticamente modificados, questão que vamos debater na sexta-feira de manhã. Penso que os motivos desta declaração da Comissão serão muito sérios. Sem dúvida uma proibição de importação dos Estados Unidos; sem dúvida uma modificação da proibição de utilização dos produtos de risco, que devia teoricamente entrar em vigor no próximo dia 1 de Janeiro. Em resumo, outros tantos pontos extremamente importantes, pelo que seria inconcebível que o Parlamento não tomasse claramente posição em tempo útil, isto é, agora, e não dentro de um ou dois meses, quando já não puder senão lamentar o que já estiver feito. Presidente Senhor deputado Berthu, o senhor estava presente, tal como eu, na Conferência dos Presidentes quando esta tomou a decisão de não prever resoluções. Com efeito, ela considerou que era necessário realizar um debate, mas que, pelo contrário, não haveria provavelmente elementos suficientes para elaborar uma resolução sem que as comissões competentes pudessem pronunciar-se sobre este assunto. Foi a explicação apresentada na Conferência dos Presidentes. O senhor estava lá, tal como eu. Queria transmitir esta informação à assembleia. Sturdy Senhor Presidente, em primeiro lugar gostaria de manifestar o meu acordo com as observações que fez acerca da posição actual relativamente à América, mas talvez possa dar-lhe uma pequena achega no que respeita ao facto de o senhor deputado Hallam estar a fazer política barata. Deveria ser do conhecimento do senhor deputado que a carne de bovino britânica já há vários anos que está proibida na América e que é o seu governo que está a causar problemas ao sector da carne de bovino por se recusar a revalorizar a «libra verde». Presidente Senhor Deputado Sturdy, este não é o lugar próprio para discutir os problemas internos de nenhum Estado-Membro. Presidente Senhora Deputada Roth-Behrendt, peço-lhe por favor, uma vez que a ordem do dia está muito sobrecarregada, que não percamos neste momento mais tempo com acusações mútuas. Roth-Behrendt Senhor Presidente, não tenciono imiscuir-me no debate. Gostaria apenas de fazer um ponto de ordem e felicitar a Conferência de Presidentes pela sabedoria que demonstrou ter. No mês passado, em Novembro, aprovámos uma extensa resolução, praticamente sem lacunas. Não acho razoável repetir este processo um mês depois. Aos colegas que, apesar de tudo, consideram isto necessário, coloco à reflexão o seguinte: vamos debater, já em Fevereiro, o próximo relatório da Comissão - o primeiro dos relatórios semestrais - e vamos novamente elaborar uma resolução. Ou seja, no espaço de três meses, vamos ter novamente resoluções sobre a BSE. Creio que será um prazer termos a possibilidade de nos darmos ao grande luxo de realizar um debate amanhã que nos proporcione as informações necessárias. Podemos, assim, dispensar-nos da elaboração de uma resolução para a análise do bem fundamentado relatório da Comissão, em Fevereiro. Gallagher Senhor Presidente, desejo apenas dizer ao senhor deputado Hallam que se o governo do seu país tivesse observado... Presidente Não, Senhor Deputado Gallagher, não vai haver mais debate sobre esse assunto. Posselt Senhor Presidente, eu já estava inscrito desde o início. Peço desculpa por não me pronunciar sobre a carne britânica. Também não queria subscrever as felicitações da colega Roth-Behrendt à Conferência de Presidentes, antes pelo contrário! Amanhã devia realizar-se uma reunião da Comissão das Relações Económicas Externas com o senhor comissário Brittan. Pela temática envolvida, esta reunião seria urgentemente necessária esta semana, mas vamos tê-la como se fosse uma reunião informal, sem que haja interpretação. Apenas queria protestar contra o facto de cada grupo de trabalho e cada intergrupo poder ter aqui as suas reuniões em condições adequadas, ao passo que tal não acontece com uma comissão que tem um assunto importante para debater, assunto esse que terá ainda de ser tratado esta semana. Peço que se ponha fim a este tipo de situações. Presidente O senhor deputado Posselt sabe que se trata de uma decisão da Conferência dos Presidentes. A decisão de acordo com a qual as reuniões das comissões têm lugar em Bruxelas foi explicada à Conferência dos Presidentes, bem como a todas as comissões parlamentares. Se o senhor deputado considera que tal decisão deveria ser alterada deve dirigir-se à Conferência dos Presidentes, porque este não é nem o momento nem o local para proceder a tal modificação. Van Bladel Senhor Presidente, nos termos do nº 5 do artigo 22º, poderá a Mesa disponibilizar, com a maior brevidade possível, os meios necessários aos funcionários da sala do correio, para que possam desempenhar satisfatoriamente as suas funções, e zelar também por melhores instalações para os motoristas, que permanecem actualmente num canto gelado do hall do edifício em Bruxelas? É que, entretanto, Senhor Presidente, nós próprios já dispomos das condições necessárias para fazermos o nosso trabalho e penso, portanto, que o mesmo deve acontecer com nossos colaboradores. Provan Senhor Presidente, o senhor é frequentemente alvo de uma chuva de críticas nestas ocasiões e eu penso que noutras ocasiões também deveria receber alguns elogios. Peço-lhe que transmita a todos os serviços que estiveram envolvidos na nossa mudança para as novas instalações em Bruxelas os nossos agradecimentos pela forma como tudo foi efectuado. Houve algumas pequenas dificuldades mas, no seu conjunto, esta tarefa gigantesca foi efectuada com excepcional eficiência. Por favor, transmita estas palavras a todos os que participaram na operação. Presidente Obrigado, Senhor Deputado Provan. Posso dizer à senhora deputada van Bladel que o secretário-geral está a tentar encontrar um lugar melhor para os motoristas no novo edifício. Agradeço as suas palavras, Senhor Deputado: tivemos uma equipa que trabalhou muito bem e temos de felicitar o secretário-geral por ter providenciado a equipa para essa operação desempenhada com tanto êxito. Fabre-Aubrespy Senhor Presidente, pedi o uso da palavra para falar efectivamente sobre a acta, exactamente no momento em que introduziu este primeiro ponto da ordem do dia. Gostaria de fazer uma observação relativa à página 5 de acta da reunião de 4 de Dezembro, mais concretamente à resposta à minha intervenção baseada no artigo 48º do Regimento. Nessa intervenção, recordava que, a 19 de Novembro, tinha apresentado uma declaração escrita sobre a regularidade e a transparência dos procedimentos que regem as nossas despesas de funcionamento e investimento, de forma a que fosse inscrita no registo. Queria que o conjunto dos deputados pudessem pronunciar-se sobre todas as questões e todos os rumores que envolvem estas questões. Senhor Presidente, o senhor respondeu-me que tinha encarregado a Comissão do Regimento, da Verificação de Poderes e das Imunidades de analisar o assunto. Efectivamente, escreveu-me uma carta, a 3 de Dezembro, dizendo-me que iria encarregar a dita comissão nesse mesmo dia. A Comissão do Regimento, da Verificação de Poderes e das Imunidades, Senhor Presidente, reuniu-se a 8 e 9 de Dezembro. Continuava sem ter recebido essa carta. Hoje, dia 15 de Dezembro, continua sem receber quaisquer indicações suas para analisar esse assunto. Gostaria de lhe perguntar as razões de uma tal lentidão. Gostaria de saber por que razão o seu gabinete, os seus serviços e os seus colaboradores mostram tanta má vontade em fazer avançar este processo, tão importante, como sabe, para a imagem do nosso Parlamento. Presidente Senhor Deputado Fabre-Aubrespy, assinei a consulta à Comissão do Regimento, da Verificação de Poderes e das Imunidades logo que me foi possível, tendo em conta as minhas deslocações à Grã-Bretanha. Vai partir hoje, juntamente com o correio registado, pois sabe como são as formalidades do correio interno. Portanto, já a assinei. Sabe perfeitamente que existem formalidades que tentamos reduzir, mas que ainda se processam muito lentamente. Esteja tranquilo, a consulta partiu para a Comissão do Regimento, da Verificação de Poderes e das Imunidades, que a receberá ainda hoje. (O Parlamento aprova a acta) Ordem dos trabalhos Presidente Segue-se na ordem do dia a fixação da ordem de trabalhos. Foi distribuída a versão final do projecto de ordem do dia do presente período de sessões, elaborada pela Conferência dos Presidentes, nos termos do artigo 95º do Regimento. Foram propostas as seguintes modificações: Segunda-feira a quinta-feira: (sem modificações) Sexta-feira: Presidente Com o acordo da Comissão da Agricultura e do Desenvolvimento Rural, a senhora deputada Redondo Jiménez solicita que o seu relatório sobre a luta contra a Pseudomonas solanacearum (Smith) Smith seja inscrito na ordem do dia sem debate. Tem a palavra o senhor deputado Colino Salamanca, presidente da Comissão da Agricultura e do Desenvolvimento Rural. Colino Salamanca Senhor Presidente, no relatório em questão consta a aprovação de alterações por unanimidade em comissão. Não se levanta, pois, qualquer objecção. Consequentemente, consideramos que o pedido tem fundamento. Presidente Submeto à votação o pedido da senhora deputada Redondo Jiménez. (O Parlamento aprova o pedido) Presidente A votação do relatório terá lugar, por conseguinte, na terça-feira, às 12H00. Presidente O senhor deputado Ford, conjuntamente com mais 28 co-signatários, solicita que se inclua na ordem do dia uma declaração da Comissão sobre a decisão da UEFA de não permitir a participação dos vencedores da Taça Coca-Cola nas competições europeias. Uma vez que a ordem do dia do presente período de sessões está muito sobrecarregada, tal declaração apenas poderia ser inscrita - caso a sua inscrição seja aprovada - no final da sessão de sexta-feira. Tem a palavra o senhor deputado Ford para fundamentar o pedido. Ford Senhor Presidente, isso será perfeitamente aceitável no fim dos trabalhos na sexta-feira de manhã, se a assembleia estiver de acordo. Presidente Alguém deseja intervir para fundamentar o pedido? E para se manifestar contra o pedido? Ninguém. Passamos agora à votação. (O Parlamento aprova o pedido) Presidente O Parlamento Europeu aprova a ordem de trabalhos assim modificada Livro Verde «Parceria para uma Nova Organização do Trabalho» Presidente Segue-se na ordem do dia o relatório (A4-0313/97) do deputado Andersson, em nome da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais, sobre o Livro Verde da Comissão: »Parceria para uma Nova Organização do Trabalho» (COM(97)0128 - C4-0187/97). Andersson Senhor Presidente, em primeiro lugar, agradeço à Comissão pelo seu excelente Livro Verde. Aproveito também a oportunidade para agradecer aos meus colegas da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais pela excelente cooperação na elaboração do relatório. Em matéria de renovação da organização do trabalho, constatamos que estamos atrasados em relação aos EUA e ao Japão. Isto é uma constatação e não um juízo de valor. Ao renovarmos a organização do trabalho na Europa, devemos escolher o nosso próprio modelo, que se baseia designadamente no modelo social, e não plagiar os modelos americano ou japonês. Gostaria também de falar um pouco sobre o termo «flexibilidade». Trata-se de um termo rodeado de tabus. Para mim, a flexibilidade está ligada à segurança. Nunca será possível criar uma organização flexível do trabalho se não existir ao mesmo tempo um direito de trabalho bem estruturado, uma política activa no mercado de trabalho, o direito dos trabalhadores à formação, etc.. Não está em causa um único modelo para a criação de novas organizações do trabalho na Europa, mas sim muitos modelos. Estes diferem para os vários ramos e empresas. Existe, porém, um aspecto comum importante, que é o envolvimento dos parceiros do mercado de trabalho a nível de sector e de empresa. Por outro lado - dirijo-me em especial ao Grupo do Partido Popular Europeu, a propósito da proposta de alteração nº 4 -, não devemos imiscuir-nos nas formas de organização dos parceiros no mercado do trabalho. As pequenas e médias empresas também devem ser envolvidas. Porém, quem deve decidir as formas de representação das pequenas e médias empresas nas organizações patronais não somos nós, mas sim os próprios empresários. A renovação da organização do trabalho envolve vários domínios políticos, designadamente o da política fiscal. Tal como anteriormente, a Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais preconiza uma modificação do sistema fiscal de molde a reduzir os impostos sobre o trabalho e a aumentar os impostos sobre a energia, a poluição do ambiente e o capital. Por este motivo, opomo-nos à proposta de alteração do Grupo União para a Europa em que se defende uma redução geral dos impostos. Nós queremos uma modificação do sistema fiscal, mas não uma redução geral dos impostos. Um outro domínio envolvido é o direito do trabalho. Em sessão anterior foi aprovado um acordo sobre o trabalho a tempo parcial. Esta medida, porém, não basta, sendo igualmente importante introduzirmos modificações e aumentarmos a segurança no tocante às formas de trabalho atípicas. Gostaria, por conseguinte, de perguntar à Comissão quando tenciona retomar a questão da regulamentação e da segurança relativamente às situações de trabalho atípico. Existem também propostas de estabelecimento de normas mínimas para a informação, a consulta e a participação. Qual é a posição da Comissão sobre o estabelecimento de normas mínimas vinculativas nestes importantes domínios? O terceiro domínio a que me referirei é o do tempo de trabalho. Apesar de esta ser, principalmente, uma questão da alçada dos parceiros no mercado de trabalho, a sociedade deve estabelecer normas básicas e encorajar a redução do tempo de trabalho. O Parlamento Europeu já apresentou propostas nesta matéria, com o relatório do senhor deputado Rocard. Retomamos agora esta questão: quando tenciona a Comissão apresentar propostas próprias sobre a redução do tempo de trabalho? Quando será apresentado o levantamento, tantas vezes prometido, da situação da Europa em matéria de redução do tempo de trabalho? Em quarto lugar, consideramos que a formação é importante para a renovação da organização do trabalho. Porém, a situação neste domínio é sombria. Apenas 1 em cada 3 trabalhadores tem acesso à formação. Nas pequenas e médias empresas a situação é ainda pior. Nestas empresas apenas 1 em cada 10 trabalhadores beneficia de formação. Devemos apoiar as pequenas e médias empresas, mas não podemos, como os do Grupo Verdes no Parlamento Europeu propõem, apoiar determinadas formas de propriedade. Sou um fervoroso apoiante das formas de propriedade empresarial cooperativa, mas não podemos comprometer-nos no apoio a determinadas formas de propriedade. Devemos, todavia, apoiar as pequenas e médias empresas. A renovação da organização de trabalho é um compromisso a longo prazo. É importante que os trabalhadores também participem nessa renovação. No que se refere à saúde e à segurança, muito pode ser feito para melhorar a situação. Entretanto, existe também um perigo. Há exemplos de agravamento da situação, após a introdução de modificações na organização do trabalho, e é justo que os empresários suportem em maior grau os custos que estas modificações possam implicar para o ambiente de trabalho. Por este motivo, opomo-nos à proposta do Grupo União para a Europa que enfraquece a posição da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais nesta matéria. Gostaria, ainda, de abordar a questão da igualdade de oportunidades entre os sexos. A posição da Comissão nesta matéria é positiva. A posição da Comissão dos Direitos da Mulher também é positiva, e apoio, igualmente, a proposta de alteração do Grupo do Partido Popular Europeu nos aspectos relativos à igualdade de oportunidades e à repartição das responsabilidades familiares entre homens e mulheres. Por último, gostaria de agradecer à Comissão o útil Livro Verde que apresentou, e aos meus colegas da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais pela sua colaboração construtiva tanto em sede de Comissão como agora, segundo espero, no debate em sessão plenária. Hughes Senhor Presidente, gostaria de felicitar o senhor deputado Jan Andersson pelo seu excelente relatório, e a Comissão, porque o Livro Verde pegou em todos os temas mais importantes da futura organização do trabalho. Gostaria de chamar a atenção apenas para três aspectos breves. O primeiro, como o próprio relator afirma, é que precisamos agora de converter esta análise exaustiva em medidas práticas no quadro do próximo programa de acção social. Por exemplo, precisamos de tentar arranjar urgentemente ou um acordo-quadro que diga respeito aos instrumentos necessários relativamente à gestão do tempo de trabalho ou medidas que digam respeito a contratos relativos a formas de trabalho atípicas que não os contratos de trabalho a tempo parcial. O segundo aspecto é que estas medidas vão exigir a utilização tanto da via negocial como da via legislativa nos termos do novo capítulo social. Precisamos, pois, de dispor de um acordo interinstitucional claro que estabeleça os mecanismos e os calendários que vão vigorar, a fim de garantir que agiremos de forma expedita. Senhor Presidente, o senhor foi o próprio a levantar esta questão no trílogo. Espero que quando se chegar a ela na ordem de trabalhos do trílogo, a Comissão a leve muito a sério e consigamos fazer alguns progressos durante a Presidência britânica. O terceiro e último aspecto para que quero chamar a atenção é que precisamos de um novo acordo com os Estados-Membros e o Conselho relativo ao facto de que há questões de carácter social por resolver que são importantíssimas e que só podem e devem ser abordadas a nível europeu - por exemplo, a mobilidade da mão-de-obra, que é um outro importante aspecto deste Livro Verde. Temos de pôr fim ao impasse dos dois ou três últimos anos na esfera social e conseguir que as coisas comecem de novo a mexer. Se assim não for, tenho sinceros receios de que o mercado interno, que todas as capitais consideram ser de crucial importância, fique sujeito a perturbações crescentes e de grande dimensão. Temos de chegar a uma posição de equilíbrio. Chanterie Senhor Presidente, Senhora Comissária, caros colegas, quem de perto ou de longe acompanhar a diversificação dos contratos de trabalho e dos estatutos laborais, a mobilidade dos locais de trabalho e a flexibilidade dos tempos de trabalho, verificará que o actual sistema laboral está a ser objecto de reformas profundas. As regras laborais vigentes têm de ser adaptadas em função das mudanças incisivas que se verificam, quer no plano económico, quer no plano social. Quem não tiver em conta estes desenvolvimentos corre o risco de ser ultrapassado. Porém, a responsabilidade europeia em todo este domínio não é simples. Quem participará nas negociações? Quem integrará a parceria? Tratar-se-á de uma troca de ideias informal, ou de um diálogo orientado para o consenso? Em que consiste a organização do trabalho? Falamos de segurança e de saúde no local de trabalho e, em particular, dos tempos de trabalho. Falamos de condições salariais, das circunstâncias laborais no seu conjunto, dos seguros contra acidentes de trabalho e doenças profissionais, de educação, de formação profissional, da política do mercado de trabalho e dos grupos-alvo, aspectos que têm de ser ponderados e que são efectivamente mencionados no Livro Verde, muito embora nem sempre seja claro qual deve ser o papel da Europa nesse domínio. Entendemos que a Europa tem de poder exercer um determinado poder normativo no sentido de modular e procurar introduzir um certo equilíbrio nas desigualdades profundas que ainda hoje existem entre os diversos Estados-Membros. Neste sentido, quero subscrever as propostas para o próximo programa de acção social, formuladas pelo relator e também, ainda há pouco, pelo senhor deputado Hughes. Em todo este contexto, não podemos obviamente ignorar um conjunto de princípios básicos. Assim, concordamos também com o relator quando diz que devemos ter em conta as possibilidades de crescimento económico e a sua promoção, mas por outro lado também a possibilidade de os trabalhadores manterem os seus empregos e os regimes de segurança social. É este equilíbrio que designamos por modelo social europeu, modelo esse que estamos apostados em preservar nesta nova organização do trabalho, aperfeiçoando-o e adaptando-o de acordo com as necessidades. É preciso esclarecer que, para nós, não pode acontecer que o benefício de um seja obtido à custa do outro. Em nome do meu Grupo, quero por isso agradecer ao relator o seu relatório, e também o facto de ter concordado com a maioria das nossas alterações. Foi-me dado perceber, há momentos, que também o relator concorda com uma alteração que voltámos a apresentar e que se prende, nomeadamente, com a influência da organização do trabalho sobre a família. Pensamos que não faz sentido incrementar o crescimento, a competitividade, o emprego e a segurança no trabalho se, ao mesmo tempo, as famílias forem destruídas. Quero chamar mais uma vez a atenção do relator, o senhor deputado Andersson, para o papel das PME no âmbito do diálogo a nível dos parceiros sociais, no qual a representação específica deste sector tem também de ser possível. Nesse sentido, estaremos também dispostos a apoiar amanhã o relatório. Crowley Senhor Presidente, gostaria de me associar aos meus colegas para felicitar o senhor deputado Andersson pelo seu relatório, apesar das dúvidas que algumas partes do mesmo me suscitam. As maiores modificações que estão a ocorrer no local de trabalho e no que respeita ao trabalho são as modificações no domínio da tecnologia. Temos de nos debruçar sobre a melhor forma de adaptar e reconverter os nossos empregados, de modo a garantir que eles poderão obter o máximo benefício e a máxima vantagem que lhes permitam conseguir novos tipos de trabalho. Nessa medida, tanto o relatório Andersson como o Livro Verde da Comissão contêm iniciativas que são muito bem-vindas. No entanto, no relatório também se encontram algumas anomalias que deveremos pôr em destaque. Por exemplo, a proposta de um imposto sobre o capital. Se não se investir capital em nova maquinaria, na formação, em novas instalações, em novo equipamento e por aí adiante, como se pode esperar empregar mais gente? Se não existir flexibilidade no que respeita aos tipos de trabalho que as pessoas pretendem a fim de conciliar a vida familiar com a vida profissional, estar-se-á a negar às pessoas, em especial às mulheres, a oportunidade de trabalharem. Por conseguinte, solicito à Comissão que, quando o Parlamento lhe devolver este relatório, estude com o máximo cuidado o efeito que o mesmo terá em cada um dos países. Boogerd-Quaak Senhor Presidente, quero também agradecer ao senhor deputado Andersson o seu excelente relatório. Penso que estamos perante um relatório que acompanha os tempos. No que diz respeito à globalização da economia, à informatização da sociedade e aos desenvolvimentos demográficos, somos confrontados com enormes revisões do nosso sistema, nomeadamente no que se prende com as nossa formas de trabalho. Para que isso seja possível, terá de haver um apoio das medidas políticas e, nesse contexto, gostaria de remeter para os nossos sistemas de segurança social e, em particular, para as prestações de reforma. A maneira como actualmente estas se encontram organizadas dá origem a que, em muitos países, se verifiquem ainda problemas com a portabilidade do valor dessas pensões, isto é, em muitos países as pessoas se vejam confrontadas com a quebra das pensões; na Alemanha, por exemplo, há longos períodos de espera, o que é muito mau para a renovação neste sector. Além disso, queria chamar a atenção para os sistemas de formação. O relator diz, com razão, que temos de aprender e poder frequentar formação durante toda a vida. No entanto, a propósito da alteração apresentada pelo Grupo Democrata-Cristão, o relator diz que não devemos ingerir-nos no sector das PME. Se olharmos para os números relevantes nesse domínio, constataremos que, nomeadamente as PME, praticamente não podem fazer face a despesas relacionadas com a formação contínua. Penso pois ser da maior importância que elas sejam chamadas a participar no diálogo social, em matéria da reforma da organização do trabalho. Nesse sentido, o Grupo ELDR apoiará, consequentemente, a alteração apresentada pelos democrata-cristãos. Por último, Senhor Presidente, gostaria ainda de chamar a atenção para o problema do trabalho atípico. Temos de caminhar para um sistema que permita aos cidadãos optarem, por exemplo, por trabalhar a tempo parcial, por conta de terceiros ou como empresários independentes. Para isso, o nosso sistema de segurança social tem de ser adaptado. Espero pois que, no desenvolvimento complementar destas propostas, a Comissão tenha realmente em conta este aspecto. Ojala Senhor Presidente, queria em primeiro lugar felicitar o relator, o senhor deputado Jan Andersson, que conseguiu reunir neste relatório também os comentários críticos, que foram apresentados no debate da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais em relação ao Livro Verde elaborado pela Comissão. A afirmação da Comissão no Livro Verde, de que a nova organização do trabalho põe em causa a legislação do trabalho e toda a base das relações do mercado do trabalho, é na minha opinião, dizendo de uma forma suave, bastante estranha. A legislação do trabalho, pelo menos no nosso país, na Finlândia, não limita as medidas de desenvolvimento e a política de desenvolvimento, as quais são referidas no Livro Verde. Disso existem numerosos exemplos. É perfeitamente possível encontrar novas e flexíveis soluções para a organização do trabalho no âmbito da actual legislação. A flexibilidade, conjuntamente com a segurança, como o senhor deputado Andersson aqui afirmou, é muito importante. É extremamente insensato procurar uma situação em que o desenvolvimento começa com a anulação da legislação e do sistema de parceria. A nova organização do trabalho não pode ser feita através de uma alteração da legislação do trabalho, que só aumenta a flexibilidade incontrolável. Na mudança contínua da vida de trabalho é preciso legislação do trabalho que corresponda à necessidade da segurança das pessoas. Sem se sentirem seguros e sem uma situação garantida, os trabalhadores dificilmente participarão em acções de desenvolvimento. Por isso, é importante que se dê uma maior atenção ao princípio da protecção dos trabalhadores na continuação do debate e nas medidas para a nova organização do trabalho. À semelhança da Comissão dos Direitos da Mulher, também estou profundamente preocupada com a futura situação das mulheres na vida de trabalho, alvo actualmente de grandes mudanças. Existe um grande risco, a saber, o aparecimento de duas categorias de cidadãos: os que possuem um emprego efectivo e os que desempenham um trabalho atípico. O problema é que as mulheres pertencem a esta última categoria. Schörling Senhor Presidente, gostaria de começar por felicitar o senhor deputado Andersson pelo que considero ser um relatório importante e positivo sob muitos aspectos. Segundo o Livro Verde da Comissão, são necessárias novas formas de organização do trabalho para permitir o aumento da competitividade das empresas da União. Exige-se, ainda, que os trabalhadores sejam mais flexíveis. Ao mesmo tempo, afirma-se que a flexibilidade da mão-de-obra deve ser ligada à segurança dos trabalhadores. Creio que nunca conseguiremos realçar suficientemente este aspecto, como, aliás, o senhor deputado Andersson procurou também fazer no seu relatório. A produtividade e a flexibilidade não devem, portanto, tornar-se objectivos dominantes, devendo pelo contrário evoluir a par da segurança social, da garantia dos direitos dos trabalhadores e do objectivo de criação de mais empregos. Neste contexto, penso que o relatório poderia ser mais claro no que se refere à redução do tempo de trabalho, pois apenas se defende a continuação dos estudos sobre a adequação da redução do tempo de trabalho como método. Creio que já investigámos isso suficientemente. Agora, resta apenas exigir uma redução geral do tempo de trabalho. Quanto à nossa proposta de alteração nº 6, no Livro Verde afirma-se também que a influência e a participação são aspectos importantes para uma nova organização do trabalho. Nesta medida, considero importante apoiarmos e facilitarmos as formas de propriedade empresarial cooperativa. Certamente que se trata de uma decisão política, de uma medida política, mas não nos vamos empenhar na criação de empresas, apenas as facilitamos ou apoiamos. Penso que devemos fazê-lo se desejarmos uma evolução no sentido da participação e do controlo. Sainjon Senhor Presidente, quero felicitar o senhor deputado Andersson pelo seu excelente relatório, que faz claramente a ligação entre a inovação, a formação e a reorganização do trabalho, com uma preocupação fundamental: o emprego. Com efeito, estamos a viver uma verdadeira revolução tecnológica, nomeadamente com a Internet, comparável à revolução industrial que a Europa conheceu na segunda metade do séc. XIX. Como demonstra a História, não existe nenhuma revolução com esta importância que não seja acompanhada por uma modificação total da organização do trabalho e das condições de vida. A sociedade interactiva que vamos conhecer, funcionando 24 horas por dia e mais aberta para o mundo, destruirá por completo os hábitos e os horários de trabalho de tipo clássico. Estou convencido de que essas mudanças se basearão sobretudo na flexibilidade da organização do trabalho e permitirão reduzir o tempo de trabalho numa base anual. A inovação, a formação e a reorganização do trabalho constituíram os três pilares da cimeira do Luxemburgo. Resta pôr em prática decisões que continuam a pertencer ao domínio do virtual. Em primeiro lugar, a inovação financiada pelos empréstimos do BEI. A ajuda às PME europeias é decisiva, nomeadamente para que estas sejam apresentadas na Internet e possam aceder ao comércio electrónico. Em seguida, a formação, que acompanha o desafio tecnológico: há que reforçar os programas ADAPT e LEONARDO, assim como o objectivo 4, que apontam nesse sentido. Por fim, a reorganização do trabalho, que compete aos Estados-Membros. A França está a dedicar-se-lhe e vencerá a aposta desde que não enquiste o princípio das 35 horas no esquema ultrapassado dos horários de trabalho semanal. Para concluir, Senhor Presidente, liguemos o tríptico inovação, formação e reorganização do trabalho à redução dos encargos decorrentes do trabalho, e teremos a garantia de aproveitar a mundialização, favorecendo o investimento na Europa para ganhar a batalha do emprego. Weiler Senhor Presidente, quero juntar a minha voz aos agradecimentos já formulados pelo bom relatório apresentado, que é de toda a importância, mas também é altamente complicado. Quero, no entanto, agradecer igualmente à Comissão pelo facto de, com este relatório, ter mais uma vez entendido e acentuado o consenso desta casa ao atribuir à flexibilidade e à segurança social a mesma importância que ao desenvolvimento da competitividade e do emprego. Este facto é para nós importante, pois defendemos e pretendemos consolidar este modelo social europeu, baseado na solidariedade e no consenso. Continuo a pensar que faz falta um plano de acção, e não estou sozinho nesta pretensão, pois este plano de acção já foi reivindicado por todos os oradores desta câmara. Continua a existir uma grande lacuna entre o que se conclui ser necessário fazer e o que se faz na prática. Gostaria igualmente de salientar alguns pontos. Em primeiro lugar - já aqui foi dito - a formação complementar e a formação contínua. Nós pretendemos ajudar as pequenas e médias empresas a garantir e aumentar a sua qualidade, pois sabemos muito bem que estas nem sempre têm possibilidades de criar as condições necessárias, quer em termos de pessoal, quer em termos técnicos. Gostaria, contudo, de referir outro aspecto - por vezes esquecido - que é a necessidade de uma formação para as respectivas gerências e administrações. Segundo ponto: a igualdade de oportunidades para as mulheres. Aí o Livro Verde da Comissão deixou escapar alguns aspectos. Nós estávamos, de facto, habituados a uma melhor actuação vossa, e agradeço que leiam com atenção o parecer da Comissão para os Direitos da Mulher, que se encontra anexo ao relatório e que todos nós apoiamos. Terceiro ponto: a modernização da organização do trabalho. Neste ponto inclui-se um reforço da participação dos trabalhadores, mais participação na gestão e nas decisões e nada menos do que isso. Diga-se, para rematar, que o Livro Verde retomou muitas das propostas que o Parlamento Europeu apresentou nos últimos anos. Estamos agora dispostos, e temos todo o prazer nisso, a passar à sua concretização, em conjunto com a Comissão e com o Conselho. Santini Senhor Presidente, lamento, mas não posso dizer que estou de acordo com este documento na sua versão actual, e também não concordo com o conteúdo do Livro Verde. Com efeito, em ambos os documentos se parte de pressupostos aceitáveis e que podemos subscrever, como por exemplo, a segurança dos trabalhadores, a protecção social, a igualdade de oportunidades para mulheres e deficientes, novas possibilidades para os imigrantes e ainda a participação dos trabalhadores nos lucros e a introdução de novas tecnologias, mas depois afirma-se que uma redução de horário pode garantir uma maior competitividade, melhores condições de trabalho e um aumento do emprego sem que a produção disso se ressinta: como se se dissesse, portanto, tudo e coisa nenhuma. No relatório não se tem minimamente em conta o grito de alarme dos empresários, para os quais, pelo contrário, as 35 horas semanais significariam custos mais elevados, menor produtividade, bloqueio dos investimentos, perigo de sobrevivência para as empresas mais débeis e, portanto, em última análise, perigo de perda de postos de trabalho. Não acreditam nas nossas palavras? Basta ver a experiência feita na Alemanha, onde, após a introdução das 35 horas, se está agora a fazer rapidamente marcha atrás. Menrad Senhor Presidente, em nome do Grupo do Partido Popular Europeu, saúdo mais uma vez o Livro Verde da Comissão e felicito o colega Andersson pelo relatório objectivo e equilibrado que nos apresentou. O objectivo em questão é melhorar a competitividade da economia europeia, melhorando deste modo o emprego. Neste Livro Verde e no relatório são avançados novos aspectos; relativamente à discussão sobre a Europa como local de implantação empresarial, não podemos de modo algum efectuar esse debate à volta do tema custos. A Europa não pode competir no mundo em matéria de salários, mas apenas e em última análise, em matéria de produtividade. Esta pressupõe um aumento da motivação associada a novas formas de remuneração, alterações da organização do trabalho, melhoria das qualificações, aprendizagem permanente. Fiquei muito satisfeito por o colega Andersson referir no número 19 o aumento da participação dos trabalhadores nos lucros. Neste aspecto eu gostaria de dar mais um passo em frente, no sentido de estabelecer ligação com uma maior mobilidade na política salarial. Para finalizar, gostaria de abordar uma questão já muito discutida. Naturalmente que é a administração que decide sobre a introdução de novas formas de organização, no entanto, estou de acordo com o relatório da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais quando este exige uma participação dos trabalhadores nas decisões. Para tal existem três razões: em primeiro lugar, não é possível que funcione bem o trabalho de grupo contra a vontade dos trabalhadores. Segundo: as novas tecnologias e formas de organização não podem ser introduzidas ao estilo «operação-relâmpago», mas sim após informação e consulta aos trabalhadores. Terceiro: quando as chefias aproveitam a experiência que os trabalhadores trazem do seu anterior universo laboral estão seguramente também a melhorar a produtividade da empresa. É por esta razão que eu considero como um autêntico programa o título do Livro Verde: parceria para uma nova organização do trabalho. As nossas empresas precisam de melhores formas de organização do trabalho, também numa perspectiva de mais emprego, e estas têm de ser concebidas num espírito de parceria. É nesta perspectiva que vamos votar a favor do relatório Andersson. Dybkjær Senhor Presidente, também eu gostaria de agradecer ao relator o excelente relatório efectuado. Há muitas questões em aberto na ordem do dia europeia para os próximos anos. O alargamento é a questão de maior envergadura, mas entre estas, encontra-se a possibilidade da criação de emprego. Este objectivo deve ser levado a cabo, à nossa maneira europeia, tal como explicado pelo relator e, tal inclui, entre outros, conceitos como desenvolvimento sustentável, igualdade de oportunidades e de tratamento que deverão ter um lugar de destaque entre nós. Desenvolvimento sustentável significa uma reorientação da política de impostos, passando de uma tributação sobre o trabalhador para uma tributação sobre a poluição e recursos. Sem tal reorientação, continuaremos a impor às próximas gerações, uma factura por pagar. Igualdade de oportunidades significa, entre outras coisas, que deverão existir direitos iguais para homens e mulheres, também em consideração às próximas gerações, ou seja, às crianças de todos nós. Neste contexto e, ao contrário do que hoje acontece, deverá o homem, como líder, trabalhador ou pai, ter uma compreensão e uma colaboração, superiores às actualmente praticadas, não apenas a favor da mulher, mas em nome das crianças. Na verdade, estas beneficiam da presença dos pais. Finalmente, igualdade de tratamento e aqui refiro-me, concretamente, à situação dos deficientes, a quem devemos atribuir uma possibilidade real de participarem no mercado de trabalho. Se pudermos combinar estes três conceitos, teremos bases para criar o nosso próprio caminho na Europa. Theonas Senhor Presidente, o Livro Verde da Comissão não é original. Tal como acontece com todas as políticas da União, também a política relacionada com a organização do trabalho está sujeita aos interesses e às exigências do capital. Existe a preocupação de que o ritmo da reforma do mercado de trabalho na Europa seja inferior em relação ao dos Estados Unidos e ao do Japão, o que é interpretado como uma exigência para que haja uma generalização substancial do emprego precário e uma subversão dos principais direitos e conquistas dos trabalhadores. Infelizmente, embora contenha algumas ideias importantes, o relatório do colega Andersson aponta quase no mesmo sentido. Os trabalhadores, Senhor Presidente, estão preocupados não com o ritmo mas com a orientação dessas reformas. Lutam e exigem uma redução geral do horário de trabalho sem redução salarial, sendo o primeiro passo mais importante, a fixação das 35 horas semanais, cinco dias a sete horas, e uma protecção substancial em termos salariais, laborais e de segurança, de todos aqueles que são obrigados a trabalhar em condições de emprego precárias e atípicas. Só assim a organização do trabalho poderia ser compatível com as exigências e com as expectativas dos trabalhadores. Blak Senhor Presidente, este relatório é, de facto, um óptimo trabalho. A reorganização do mercado de trabalho do futuro é, realmente, um "bico de obra», mas o relatório em apreço, avalia, adequadamente, as muitas possibilidades mas também perigos com as quais está confrontada a nova organização do trabalho. Um mercado laboral mais flexível, poderá representar uma vantagem tanto para os empregadores como para os empregados. Estes últimos conseguem um trabalho mais gratificante e estimulante, bem como alguns benefícios adicionais. Os primeiros obtêm empregados flexíveis, dispostos a "dar um empurrão extra» à empresa. Nós, europeus, obtemos empresas concorrenciais, capazes de fazer frente aos Estados Unidos e ao Japão....tudo isto é muito bonito! Mas enfim! Devemos velar para que o elo mais fraco da cadeia de empregados, a mulher, não saia perdedora no mercado de trabalho do futuro. Podemos, nomeadamente, recear que, enquanto que os mais fortes e mais bem preparados para a reconversão do mercado de trabalho perceberão a utilidade das exigências e possibilidades existentes, os mais fracos, ou seja, com educação inferior, irão ter dificuldades acrescidas para se manterem. Penso que o orador acerta em cheio nas suas previsões quando adverte contra a existência de duas classes no futuro. Uma classe inferior de pessoas sem formação, desprotegidas e, acima de tudo, mulheres trabalhadoras que serão tipicamente domésticas. Por outro lado, teremos uma classe superior, capaz de usufruir de todas as vantagens das novas tecnologias. O Livro Verde da Comissão não põe suficientemente em evidência as consequências da igualdade de oportunidades, num momento em que é necessária uma maior flexibilidade por parte dos empregados no que se refere ao horário de trabalho. Na maior parte dos lares, as coisas estão de tal forma organizadas, que a mulher tem uma posição flexível em relação à família, por exemplo, através de trabalho a tempo parcial, enquanto que o homem tem uma posição flexível no que se refere ao local de trabalho, no sentido em que assume trabalho extra, etc. Tal padrão deverá ser utilizado, se a mulher quiser ter, igualmente, uma oportunidade de usufruir das vantagens inerentes às possibilidades inovadoras, existentes no mercado de trabalho. Carlsson Senhor Presidente, presentemente, o mercado de trabalho evolui a um ritmo rápido, devido à globalização e às novas técnicas. Deste modo, o nosso objectivo deve ser acabar com o colectivismo e a grande escala, em benefício de contratos individuais e de organizações facilmente adaptáveis. No bem elaborado relatório do senhor deputado Andersson, constata-se que a Europa está atrasada em relação aos seus concorrentes americano e japonês. Creio que os quadros regulamentares rígidos geram hierarquias e centralismo, retardando o ritmo de renovação. A renovação a que hoje assistimos deve ser observada e reconhecida. O debate nesta assembleia deve tomar como ponto de partida o mercado de trabalho de amanhã. Na minha opinião, a tentativa de intervir a nível comunitário ou nacional na organização das empresas, ou de, por qualquer outra forma, limitar a sua liberdade de acção, irá contrariar o objectivo desejado, ou seja, a criação de novos postos de trabalho e o aumento do emprego. A modernização da organização do trabalho nas empresas é uma questão de concorrência e de sobrevivência e pressupõe evidentemente a participação e a predisposição para a mudança. Neste sentido, penso que devemos concluir que é necessário aligeirar, e não intensificar, a regulamentação do mercado de trabalho na Europa. Receio que a posição contida no Livro Verde e no relatório do senhor deputado Andersson não facilite a modernização e o espírito empresarial. Olsson Senhor Presidente, felicito o senhor deputado Jan Andersson pelo seu relatório. Estou de acordo com ele na maioria dos aspectos, mas gostaria de contribuir para clarificar alguns deles. Quando referimos uma nova organização do trabalho, não devemos associá-la apenas à actividade actual, mas pensar também em novas formas de trabalho. As actividades tradicionais, ou seja, a produção de mercadorias e o sector público actual estão em declínio. Devemos, evidentemente, investir no serviço e na prestação de serviços, na disseminação de conhecimentos e informações, assim como na produção de experiências, em domínios que sejam positivos de um ponto de vista social e ambiental para as pessoas e para o mundo que nos rodeia. Neste aspecto, regozijo-me muito por o senhor deputado Andersson levantar a questão da adaptação do regime fiscal, com redução dos impostos sobre o trabalho. A situação que se verifica na Europa, em que a máxima imposição fiscal incide sobre o trabalho, precisamente o recurso que mais desejamos utilizar, é absurda. Em vez disso, podemos aumentar os impostos de carácter ambiental. Creio que seria vantajoso - talvez neste aspecto tenhamos opiniões diferentes - se lográssemos obter uma redução global dos impostos. De outro modo, nunca conseguiremos alcançar os EUA e o Japão. Gradin Senhor Presidente, começo por felicitar o senhor deputado Jan Andersson pelo seu excelente relatório sobre o Livro Verde «Parceria para uma Nova Organização do Trabalho». O objectivo principal do Livro Verde tem sido promover um debate sobre as formas de melhorar o emprego e a competitividade, através de uma organização do trabalho aperfeiçoada e de um nível mais elevado de qualificações e de qualidade, ao mesmo tempo que procuramos garantir a segurança social. A resposta ao Livro Verde da Comissão tem sido muito positiva. A Comissão congratula-se também com o apoio que esta assembleia dá ao Livro Verde e adoptará as propostas e pontos de vista que o Parlamento apresenta através do seu relatório. Durante o próximo ano, a Comissão continuará a dar seguimento ao Livro Verde. A nossa intenção é criar uma rede europeia, através da qual os Estados-Membros possam permutar as suas experiências neste domínio. Hoje mesmo, os ministros do Emprego e dos Assuntos Sociais vão reunir-se. No mês passado, realizou-se a Cimeira sobre o Emprego no Luxemburgo. Esperamos que o Conselho de Ministros aprove hoje, formalmente, as orientações para a política de emprego que a Comissão apresentou no encontro de alto nível. As orientações que apresentámos baseiam-se em 4 pilares principais: empregabilidade, espírito empresarial, capacidade de adaptação e igualdade de oportunidades entre homens e mulheres. Estas orientações estão também reflectidas no Livro Verde, nomeadamente no que se refere à capacidade de adaptação. Gostaria de recordar que, no mês passado, o Conselho Europeu convidou os parceiros no mercado de trabalho a negociarem acordos, precisamente, sobre a modernização da organização do trabalho. Tais negociações devem processar-se a todos os níveis adequados, designadamente local, regional e nacional, devendo, para além disso, processar-se a nível das empresas e ultrapassar os limites dos diversos sectores de actividade. Isto aplica-se também à questão do tempo de trabalho levantada pelo senhor deputado Andersson. Parto do princípio de que estamos de acordo em que a tónica, nesta matéria, deve ser colocada nos parceiros no mercado de trabalho ou, por outras palavras, na parceria. Este poderá ser o tema dominante se quisermos modernizar o mundo do trabalho. Presidente Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã às 12H00. Tráfico de mulheres para a exploração sexual Presidente Segue-se na ordem do dia o relatório (A4-0372/97) do deputado Waddington em nome da Comissão dos Direitos da Mulher sobre a Comunicação da Comissão ao Conselho e ao Parlamento Europeu no que se refere ao tráfico de mulheres com vista à exploração sexual (COM(96)0567 - C4-0638/96). Waddington Senhor Presidente, o tráfico de mulheres para fins de exploração sexual é um comércio global de dimensões crescentes de que são vítimas as mulheres de países mais pobres, forçadas à escravatura sexual na UE e noutros países. O mês passado foram divulgados dois exemplos. O primeiro, o caso de uma centena de mulheres brasileiras, com idades entre os 18 e os 25 anos, a quem convenceram a vir trabalhar para Londres como amas, empregadas domésticas e bailarinas. Uma vez no Reino Unido, foram obrigadas a trabalhar como prostitutas seis a sete dias por semana, doze horas por dia. Os traficantes confiscaram-lhes os passaportes e tudo o que ganhavam. No segundo exemplo, a investigação publicada no mês passado revelou que dezenas de milhares de mulheres oriundas da Rússia, da Ucrânia, da Letónia e da Bielorrússia estão a ser aliciadas com ofertas chorudas para trabalharem como au pair e empregadas de mesa na União Europeia, e acabam por se ver apanhadas nas malhas da prostituição. O ex-bloco soviético transformou-se na principal fonte de mulheres e crianças que são objecto de tráfico para fins de exploração sexual. Este relatório elaborado pela Comissão dos Direitos da Mulher recomenda a tomada de uma série de medidas para proteger as mulheres e combater o tráfico. Propõe a realização de campanhas de informação nos países de origem, para avisar as mulheres do perigo de caírem nas mãos de organizações do tipo da mafia, responsáveis pelo tráfico. Apela aos Estados-Membros para que concedam maior protecção e apoio às vítimas, pois essas vítimas e as respectivas famílias correm enormes riscos de violência e intimidação. Sublinha a importância de impor a aplicação de sanções eficazes contra as organizações e os indivíduos envolvidos no tráfico de mulheres. Sugere que vários programas comunitários, entre os quais o STOP e o DAPHNE, poderão ser desenvolvidos e utilizados de forma mais eficaz para combater o tráfico de mulheres, apoiar as vítimas e permitir-lhes refazer a sua vida. Propõe que as organizações não governamentais, que estão em contacto mais estreito com as vítimas, tenham o máximo acesso aos programas comunitários para poderem ajudar as vítimas potenciais e as sobreviventes da exploração sexual e da prostituição forçada. Insiste em que questões como a da igualdade dos géneros e a da necessidade de combater o tráfico de mulheres nos países de origem figurem nos programas da UE ligados ao desenvolvimento e nas negociações da UE ligadas ao alargamento, pois o que mais alimenta este comércio é a pobreza das mulheres e a sua falta de poder e de oportunidades naqueles países. Este Parlamento deve felicitar a senhora comissária Gradin pelo trabalho que tem desenvolvido neste domínio, convencendo os Estados-Membros a começarem a trabalhar em conjunto com o intuito de combater este comércio de mulheres. Apoiando este relatório, daremos um maior incentivo à prática de acções que combatam a exploração de mulheres vulneráveis cujos direitos humanos estão a ser violados, e permitiremos que sejam tomadas mais medidas de apoio às vítimas da escravatura sexual para que elas possam refazer a sua vida. Espero que este relatório seja aprovado por unanimidade pelo Parlamento, tal como foi na Comissão dos Direitos da Mulher, pois dessa forma o trabalho da senhora comissária Gradin pode ganhar ímpeto e força, e poderemos então dizer, em verdade, que esta União Europeia está a tomar todas as medidas possíveis para evitar a vitimização das mulheres e a violação dos seus direitos humanos. Colombo Svevo Senhor Presidente, para este relatório solicitámos o procedimento «Hughes», que o associa ao relatório sobre o tráfico de seres humanos, que foi aprovado por unanimidade. A Comissão das Liberdades Públicas e dos Assuntos Internos salienta, portanto, em primeiro lugar uma homogeneidade de abordagem relativamente a este tema nas suas diversas manifestações, que têm uma correlação estreita, tanto com a imigração ilegal como com a criminalidade organizada. Convivemos diariamente com a realidade do tráfico de mulheres e crianças, e a posição firme do director da Europol confirma-nos também que este tráfico se está a associar a outros tipos de comércio - ou mesmo a substituí-los -, por ser mais lucrativo e menos perigoso; tudo isso demonstra a necessidade desta homogeneidade de acção. Consideramos, portanto, que é necessário reforçar medidas que, aliás, encontramos em todos os actos da Comissão e do Conselho, quer se trate da definição do crime, quer da cooperação judiciária, da formação dos agentes aduaneiros e da polícia, ou da cooperação entre as forças policiais; a atribuição desta competência à unidade «Droga» reforça, seguramente, a orientação seguida relativamente a este tema. Defender isso, como faz a Comissão das Liberdades Públicas e dos Assuntos Internos e como faz também o programa da senhora comissária Gradin não significa, certamente, descurar as vítimas, significa apenas retirar espaço de manobra aos criminosos, significa exercer uma acção de prevenção e de repressão de uma forma séria, que posteriormente justificará também as outras ajudas que pretendemos conceder às vítimas. Como o relatório, apresentado pela senhora deputada Waddington, acompanha a evolução de todos estes actos que se sucederam no seio da União Europeia e se ocupa, mais concretamente, da exploração sexual, coloca precisamente em relevo sobretudo as vítimas, ou seja, recorda-nos que as vítimas de um tráfico para fins de prostituição sofrem uma violação dos direitos humanos e devem ser tratadas como tal. Consequentemente, a ligação entre a denúncia dos traficantes e a ajuda, assim como a procura do consenso - tão difícil de obter em situações deste tipo - tornam-se menos importantes no relatório face à violação de um direito fundamental do ser humano. Justificam-se, portanto, as ajudas à vítima, e a autorização temporária ou humanitária de residência, já prevista no primeiro relatório, foi também referida na declaração ministerial de Haia, com uma série de medidas complementares. O relatório da senhora deputada Waddington acrescenta ainda algo mais, nomeadamente duas considerações: a primeira, relativa à informação sobre uma série de ajudas - o asilo, a autorização definitiva, a autorização de trabalho - que podem ser concedidas às vítimas deste tráfico; não se trata - note-se bem - de uma atribuição automática, mas apenas de uma informação, que se refere, consequentemente, às opções que os Estados podem adoptar neste domínio; a segunda, relativa à intenção de ter em maior conta os danos sofridos do que a colaboração prestada. Penso que esta reflexão, que é, sem dúvida, um passo positivo relativamente aos nossos primeiros relatórios, é útil mesmo para os Estados que estão neste momento a legislar. A Itália, por exemplo, na nova lei sobre a imigração, fala de autorizações de residência por motivos de protecção social. Na Bélgica, onde esta prática já está em vigor, não se verificou uma explosão de pedidos de asilo. Demonstrou-se, pelo contrário, que a lentidão dos procedimentos de asilo permite, precisamente, que muitos criminosos explorem as mulheres para fins de prostituição. Considero, portanto, que há que ter um grande equilíbrio e uma grande seriedade. Nenhum de nós quer introduzir instrumentos fáceis de contornar, mas a incapacidade de gerir situações difíceis não pode impedir-nos de defender as vítimas, e parece-me que neste equilíbrio assenta o mérito do relatório da senhora deputada Waddington, a quem dirijo os nossos agradecimentos. Acrescento também um agradecimento à senhora comissária Gradin, porque poucas problemáticas foram objecto de uma posição tão positiva e concreta como estas, graças à senhora comissária e ao seu empenhamento. Van Lancker (PSE). (NL) Senhor Presidente, gostaria de felicitar calorosamente as colegas Susan Waddington e Maria Colombo Svevo pelo seu excelente relatório mas, ao mesmo tempo, cumprimentar a senhora comissária Gradin pelo seu fervoroso empenho na luta contra o tráfico de mulheres. Desde a publicação do último relatório, as Nações Unidas, mas sobretudo a União Europeia, não se têm, com efeito, poupado a esforços para circunscrever o problema do tráfico de mulheres. Porém, a despeito de todos os compromissos comunitários, os Estados-Membros continuam a não conseguir conduzir uma luta eficaz contra o tráfico de mulheres. Quanto a mim, isto acontece por duas razões. Em primeiro lugar, e acima de tudo, em virtude da enorme complexidade do problema propriamente dito, mas, em segundo lugar, também em virtude do ângulo errado sob o qual o problema do tráfico de mulheres é abordado. A senhora deputada Maria Colombo Svevo já há momentos aludiu a esta questão - para começar por este último aspecto. Os países tendem mais a conduzir uma luta contra o tráfico de mulheres, uma luta contra a imigração ilegal, do que uma luta contra a mais brutal violação dos direitos humanos. Muito embora seja desejável, muito embora seja bom, que em alguns países existam agora formas de protecção temporária das vítimas, essa preocupação com as vítimas é, todavia, ainda muito selectiva, incidindo apenas nas mulheres que apresentaram queixas processuais contra os traficantes e que, à partida, têm hipóteses de ser bem sucedidas. Nós exigimos, contudo, que todas as vítimas sejam protegidas e que todas elas tenham oportunidade de começar uma nova vida. Em segundo lugar, o aspecto da complexidade do problema. O tráfico de mulheres para fins sexuais passa pela prostituição coerciva, mas também por agências de raparigas au pair , por agências de casamento e de emprego, alastrando-se mesmo ao tráfico de droga e ao circuito de trabalho clandestino. Enquanto os países em causa não abordarem uniformemente o problema do tráfico de mulheres, enquanto não o penalizarem de forma idêntica, enquanto não adoptarem as mesmas coimas, as mesmas penas de prisão, enquanto não procederem às mesmas confiscações de bens, enquanto não existir uma cooperação policial e judicial a nível internacional, não conseguiremos circunscrever eficazmente o problema do tráfico de mulheres. Por último, Senhora Comissária, gostaria de dizer-lhe que desenvolveu um formidável trabalho em torno do tráfico de mulheres na União Europeia, trabalho esse que o Parlamento Europeu apoia muito explicitamente. O problema, porém, é que os compromissos assumidos no Conselho de Ministros não são vinculativos, não podem ser impostos. Esperamos que esta comunicação, com que a Comissão nos presenteou, e o relatório do Parlamento, na sequência da avaliação em 1999, possa conduzir-nos a uma nova convenção em matéria do tráfico de seres humanos, pois só então este problema poderá ser abordado com eficácia. Banotti Senhor Presidente, gostaria de me associar aos meus colegas para manifestar a minha admiração à senhora comissária Gradin e à senhora deputada Waddington por este excelente relatório. Gostaria também de ser um pouco nacionalista e de dizer que me sinto extremamente feliz por ter sido durante a Presidência irlandesa que a importância da questão que hoje estamos aqui a discutir finalmente fez sentir o seu impacto na agenda política, com a senhora presidente Norah Owen, que era na altura presidente em exercício do Conselho. Segundo as estimativas, são 500 000 as mulheres vítimas de tráfico na União Europeia, o que é um número assustador. Quando a senhora comissária Gradin levantou esta questão e fez dela uma das prioridades do seu mandato, foram provavelmente grandes o divertimento e o cepticismo acerca das dimensões do problema. Hoje é, pois, um dia muito bom para todos nós que estamos aqui a debater o relatório excelente e muito abrangente da senhora deputada Waddington. A luta europeia contra o tráfico de mulheres é uma questão que tem a ver com um crime grave mas é também um problema fundamental dos direitos da mulher. Concentrar a atenção sobre o tráfico de mulheres apenas como crime, significa passar para plano secundário o apoio e os serviços de que necessitam as vítimas do tráfico de mulheres. Muitos dos procedimentos de concessão de asilo em todos os nossos países, em especial o meu, neste momento, parecem levar muito tempo. Corremos verdadeiramente o perigo de acrescentar mais uma dose de vitimização para muitas destas mulheres que estão a ser introduzidas na rede de tráfico através da oferta de oportunidades de trabalho na UE, como au pair , empregadas domésticas ou de mesa. A muitas outras são oferecidas possibilidades de travar conhecimentos com vista ao casamento. Embora haja algumas mulheres que sabem que irão trabalhar como prostitutas, muitas não sabem. Chegam muitas vezes ilegalmente ao novo país, sem terem papéis, e depois ficam presas nas malhas da prostituição. O que ganham é-lhes tirado por traficantes, não falam a língua do país, e sentem-se oprimidas pelo medo e pelo secretismo que rodeia esta questão. Larive Senhor Presidente, todas as medidas orientadas para a luta contra o tráfico de mulheres continuarão a ser inúteis se, ao mesmo tempo, não for conduzida uma política tendente a melhorar a posição das mulheres nos seus países de origem. Isto tem de ser feito mediante a promoção de um maior número de projectos envolvendo mulheres, no quadro da política de desenvolvimento a nível europeu e a nível nacional; isto tem de ser feito mediante o cumprimento rigoroso das cláusulas dos direitos humanos, consignadas nos acordos com países terceiros, e mediante uma acentuação da política de igualdade de oportunidades nas negociações com os países candidatos da Europa Central e Oriental. Se assim não for, nada valeremos. Os direitos das mulheres são direitos humanos. A raiz do problema do tráfico de mulheres reside, com efeito, na desigualdade existente nas relações entre homens e mulheres, em termos de poder e de prosperidade. Dito isto, Senhor Presidente, os liberais consideram o relatório Waddington um excelente relatório. Para o nosso grupo, os pontos mais relevantes residem, em primeiro lugar, na execução dos artigos K.1 e K.3, por via da acção conjunta da União Europeia no plano policial e judicial, e também no reforço orçamental dos programas STOP e DAPHNE, tanto a favor das crianças como das mulheres. Em segundo lugar, num muito incremento do papel das ONG, nas áreas da informação, da prevenção e da protecção, e posterior integração das mulheres no seu país de origem. E, em terceiro lugar, no apoio à polícia e à justiça nesses países terceiros, nomeadamente no que se prende com a formação de pessoal e a aquisição de equipamento - e neste contexto poderão perfeitamente ser accionados os actuais programas europeus. A coordenação e a cooperação a nível europeu são factores necessários para proteger as vítimas, para julgar e penalizar os responsáveis, para a transmissão de dados, por exemplo através das representações da União Europeia nos países terceiros, para consolidar o papel das ONG e apoiar no terreno as organizações vocacionadas para os assuntos da mulher. O tráfico de mulheres é humanamente indigno. É escravatura e, como já foi dito, constitui também uma importante componente do crime organizado. Em Abril de 1997, a Presidência neerlandesa organizou uma excelente conferência dedicada ao tema da protecção contra o tráfico de mulheres, na qual foram assumidos importantes compromissos. Demonstremos, por isso, agora - União e Estados-Membros em conjunto - a vontade política necessária para darmos execução às medidas, de forma rápida, eficiente e generosa. Se isso não acontecer, não será por falta de vontade do Parlamento, nem da senhora comissária Gradin. Eriksson Senhor Presidente, devido a uma característica muito sueca, não costumo entusiasmar-me particularmente quando se trata de agradecer os relatórios. Neste caso, porém, faço-o com entusiasmo, agradecendo à senhora deputada Waddington e à senhora comissária Gradin o excelente trabalho que realizaram; expresso-me, assim, com toda a sinceridade. Muito obrigada! A comparação que a senhora deputada Waddington faz entre o actual tráfico de mulheres e as antigas formas de escravatura é plenamente justificada. As antigas formas de escravatura perduraram tanto tempo que já não se reconhecia qualquer valor humano às pessoas que de África eram embarcadas para todo o mundo. Ainda que o documento seja excelente, considero que apresenta uma lacuna, presente tanto na comunicação da Comissão como no relatório da senhora deputada Waddington, designadamente no que se refere à «vertente da procura». Quando eu, em Setembro, abordei a possibilidade de os clientes das prostitutas serem criminalizados, inúmeros deputados desta assembleia desataram a rir. Apesar disso, acho que devemos apelar a todos os homens responsáveis, que não compram menores, nem mulheres obrigadas a prostituir-se, nem mesmo aquelas que se prostituem voluntariamente. Temos de obter o seu apoio. Como já disse, temos de informar os homens e trazê-los para o nosso lado na luta contra esta nova forma de escravatura. Van Dijk Senhor Presidente, todos temos, não só de felicitar a senhora comissária Gradin - embora ela o mereça inteiramente - mas, por certo, também outras pessoas envolvidas, incluindo algumas das recentes presidências, que zelaram para que o problema do tráfico de mulheres fosse finalmente inscrito na agenda da União Europeia, para o que esta comunicação da senhora comissária Gradin contribuiu também de forma muito significativa. Assim, atendeu-se o desejo expresso, não só por parte do Parlamento, mas também pela sociedade, de uma abordagem a nível internacional do problema do tráfico de mulheres. É claro que isso não será simples, uma vez que o Tratado agora em vigor, poucos pontos de referência oferece nesse sentido e que também o novo Tratado - o Tratado de Amesterdão - está insuficientemente equipado para viabilizar uma abordagem integral à escala europeia. Essa abordagem global reveste-se, justamente, de uma importância fundamental, não só para a cooperação entre os serviços policiais e judiciais, mas também, particularmente, para a protecção das vítimas, necessária para se poder agir contra os criminosos. Neste contexto, como aliás já aqui foi dito, o papel das ONG é crucial, pois estão efectivamente muito mais bem colocadas para conquistar a confiança das mulheres que chegam a uma sociedade totalmente diferente. Os programas DAPHNE e STOP são programas que, na realidade, reflectem a necessidade de uma abordagem integral e, por isso, devemos saudar a sua existência, embora não possamos naturalmente alegrar-nos com o facto de o Parlamento Europeu ter sido tão pouco generoso quanto à reserva de verbas a favor destes dois programas para o próximo ano. Porém, há que fazer mais e, também nos Estados-Membros, haverá que zelar por uma melhor actuação, no que se refere à protecção das vítimas, visto que uma licença de estadia temporária se revela muitas vezes insuficiente para conquistar, verdadeiramente, a confiança destas mulheres. Na realidade, o problema da violação dos direitos humanos, deverá levar-nos a lidar mais generosamente com as licenças de estadia das vítimas do tráfico de mulheres. Leperre-Verrier Senhor Presidente, antes de mais, gostaria de felicitar o nosso relator, assim como a senhora comissária, pela qualidade do trabalho efectuado sobre um tema tão delicado. Com efeito, a questão exigia uma atenção muito especial, e impunham-se medidas de peso para resolver este problema, que constitui um verdadeiro flagelo. Quanto à forma, como quanto à matéria de fundo, não acrescentaria nada. Poria sobretudo a tónica na necessidade de atacar as raízes do mal, que afecta as mulheres mais desfavorecidas. As raízes do mal, como o nosso relator já recordou e bem, estão nas desproporções entre as situações económicas dos países ricos e dos países pobres, na desigualdade dos recursos económicos entre os homens e as mulheres. A pobreza e o desemprego explicam o desenvolvimento crescente desse tráfico, que as mulheres que dele são vítimas se entusiasmem com a esperança de um futuro melhor. Assim, é nesse terreno que temos de concentrar um pouco mais as nossas acções. Gostaria também de referir a situação dos PECO, onde este fenómeno atingiu proporções importantes. Esperemos apenas que a abertura da União Europeia a esses países permita um melhor controlo desse problema, tanto mais que as mulheres oriundas dos PECO, implicadas neste tipo de tráfico são jovens, instruídas, e deveriam portanto ter mais hipóteses de poderem inserir-se na vida profissional. Em contrapartida, as mulheres oriundas dos países em vias de desenvolvimento são mais velhas, menos instruídas e têm menos perspectivas de futuro. Assim, o problema coloca-se com mais acuidade nos países de África e da América Latina. As mulheres que vêm desses países recorrem a subterfúgios para obterem um título permanente que lhes permita estabelecerem-se no seio da União. Em conclusão, diria que, embora não coloque nenhuma dúvida quanto à eficácia das medidas que nos são propostas, penso apenas que devemos multiplicar os nossos esforços no sentido de relançar economicamente esses países pobres. É o único meio para pôr termo a esta exploração sem escrúpulos da miséria. Antony Senhor Presidente, o relatório da senhora deputada Waddington sobre o tráfico de mulheres para fins de exploração sexual tem a nossa aprovação. Todavia, apresenta algumas lacunas na análise do fenómeno e na observação das causas. Em primeiro lugar, dado o actual desenvolvimento da homossexualidade, o comércio das mulheres não se distingue do comércio dos homens ou dos transsexuais - para fins semelhantes, se assim se pode dizer - e, pior ainda, do comércio, mais horrível ainda, mais monstruoso ainda, das crianças, como se verificou com as ignomínias cometidas na Bélgica por Dutroux e pelos seus comparsas. Estes negócios constituem evidentemente a vergonha da nossa Europa que, cada vez menos cristã, respeita cada vez menos a dignidade humana. Todavia, não esqueçamos que a prática institucional islâmica, senão do harém, pelo menos da poligamia e da posse de numerosas concubinas, como defende o profeta Maomé no Corão, continua a constituir um factor decisivo para a manutenção real da escravatura em muitos países de África e da Ásia. Mas não podemos deixar de observar também - neste momento em que a nova inquisição da polícia do pensamento persegue em todo o lado, em vez de os refutar, os livros, por exemplo nos do professor marxista Garaudy - que deixamos que se vendam, aos milhares de toneladas, nos quiosques de jornais e nas livrarias, revistas, livros e jornais exaltando, defendendo e descrevendo todas as formas de perversão sexual e de sadismo, incitando a elas. Como é que se pode negar esta afirmação quando se constata que em França, por exemplo, o número de assassínios de crianças acompanhados de torturas de sadismo sexual aumentou vinte vezes desde os anos setenta, altura em que todas as liberdades da decadência e do horror tiveram livre curso? Como é que podem negar aqui, onde acreditam no perigo que a influência de certas teses históricas representa para a liberdade, que a liberdade deixada à pornografia sádica não teria também influência? Não seria tempo de voltar a pôr as coisas no lugar? Para a ciência, para a história, para a filosofia, a procura da verdade na liberdade e na confrontação e, em contrapartida, para aqueles que defendem cada vez mais sadismo, dois séculos depois do Marquês de Sade, a proibição e a repressão da sua horrível indústria. Mas como diabo defender as crianças quando lhes atacamos tantas vezes a vida, desde a sua concepção, através do crime do aborto? Karamanou Senhor Presidente, de facto, também eu queria felicitar tanto a senhora deputada Waddington como a senhora comissária Gradin, por terem a coragem de colocar o dedo na ferida de um dos problemas mais escaldantes dos nossos tempos, o do comércio de almas e de corpos, sobretudo de mulheres e de crianças, problema esse que, com a ajuda da tecnologia, está a transformar-se num flagelo contemporâneo. As 500 000 mulheres que são alvo de tráfico na União Europeia e os milhões de mulheres que o são também na Ásia atestam de forma trágica que a busca do lucro fácil foi promovida a valor supremo, enquanto a ideologia do mercado e a lei da oferta e da procura transformaram em mercadoria o próprio homem. Neste ponto, queria pôr em evidência algo que é silenciado nos relatórios oficiais: o tráfico de mulheres e de crianças tendo por objectivo a sua exploração sexual não poderia existir se não houvesse procura desse tipo de serviços; se não existissem os clientes consumidores de boa reputação; se, finalmente, os valores e as estruturas patriarcais, que repartem de forma desigual os direitos, os recursos e o poder entre os dois sexos, não determinassem ainda, infelizmente, o nosso sistema socioeconómico. Não devemos esquecer este aspecto quando nos referimos às causas do fenómeno: pobreza, marginalização, problemas de imigração, de asilo, etc., mas, acima de tudo, não devemos esquecê-lo quando procuramos os meios para combater eficazmente o fenómeno. Precisamos de desenvolver imediatamente uma acção de natureza preventiva, dissuasiva e repressiva. É preciso que haja vontade política e um aumento das verbas já disponibilizadas para financiar acções que tenham por objectivo a cooperação internacional, o reforço dos serviços da Europol, medidas destinadas à protecção e à reinserção social das vítimas. Acima de tudo, porém, precisamos de reforçar a política de igualdade de oportunidades entre os dois sexos. Precisamos, ainda, de lembrar aos Estados-Membros que devem pôr em prática a acção comum adoptada a 24 de Fevereiro de 1997 e que devem observar os compromissos que assumiram na Conferência de Haia em 24 de Abril de 1997, tomando medidas concretas para combater eficazmente o fenómeno, com a participação tanto das entidades competentes como das organizações de mulheres. Mann, Thomas Senhor Presidente, as mulheres são aliciadas com promessas de virem para a UE ganhar dinheiro. São recrutadas para trabalhar em clubes nocturnos e outros locais de diversão, que são tudo menos uma diversão para elas. São atraídas para relações de trabalho duvidosas e para casamentos fictícios. São mulheres da Ásia, da África, da América do Sul e dos países da Europa Central e Oriental. Bandos de traficantes, a operar com uma perfeição cada vez maior, reduzem as mulheres à obediência através da ameaça ou da concretização da violência, exploram-nas, obrigam-nas a prostituir-se, mantêm-nas presas. É este o quotidiano que passam a viver todos os anos mais de 500 000 mulheres. Na luta contra o tráfico de mulheres para exploração sexual, a Comissão propõe um esquema de abordagem e acção a nível europeu. Senhora Comissária Gradin, aqui no Parlamento Europeu apoiamos total e plenamente esta proposta. Este esquema terá, no entanto, de ser concretizado e de envolver as ONG. A colega Sue Waddington, no seu relatório, cheio de empenhamento e com uma excelente investigação, exige que esta questão seja tratada sob a óptica da vítima, e eu estou absolutamente de acordo. São necessárias, em primeiro lugar, campanhas informativas, com vista à prevenção e à transmissão de conhecimentos básicos: os objectivos dos, digamos, angariadores, a estrutura dos seus sistemas e os seus esquemas fraudulentos. As vítimas necessitam de auxílio para terem coragem de acusar os criminosos. Nas casas-abrigo para mulheres poderão ter um refúgio seguro e, pelo menos, um direito de estadia por tempo limitado, para depois poderem regressar ao seu país de origem, devendo ser preparadas para esse regresso, por forma a que se consigam impor apesar da pobreza e da discriminação. O que vou dizer é cínico, mas é a verdade: o tráfico de seres humanos é um dos mercados em crescimento na Europa. É um mercado autenticamente sem fronteiras e o acesso ao mesmo não implica grandes riscos. Tem de se pôr cobro a este tipo de crime internacional, através do encerramento dos estabelecimentos em que exista comprovado tráfico de seres humanos, através da confiscação dos lucros provenientes dos actos criminosos, através da aplicação de penas de prisão máximas com colocação sob custódia, através da perda de direitos cívicos. Os Estados-Membros têm de adoptar uma actuação comum e, através da inclusão de cláusulas apropriadas nos acordos e tratados com países terceiros têm de acabar com este tráfico de seres humanos, em nome do sofrimento de centenas de milhar de mulheres. Anttila Senhor Presidente, os meus agradecimento à relatora, pelo seu excelente relatório. O tráfico de pessoas faz parte da criminalidade organizada, que tem grande dimensão e existe de igual modo também nos países do antigo bloco de leste. Nós temos na Finlândia recentes exemplos disto. Muito problemático é o facto de serem pessoas cada vez mais novas, inclusivamente crianças, que se tornam objecto do tráfico humano, e fundamentalmente porque essa é a única maneira de sobreviverem. Trata-se da questão da falta de protecção social básica e da negligência na protecção das crianças. Concordo com a opinião da relatora de que este problema deve ser visto também do ponto de vista das vitimas. Trata-se da violação dos direitos humanos básicos das mulheres e das crianças, que não deve ser permitida nem aceite. A União Europeia vai iniciar as negociações de adesão com os países da Europa Oriental na próxima Primavera. Nessas negociações deverá ser levantado o problema deste tráfico de escravos, cujo objecto são as mulheres e as crianças. A igualdade entre os sexos e os direitos das mulheres e crianças devem ser esclarecidos nestas negociações. Nós, mulheres, não podemos também passar ao lado da nossa responsabilidade no que se refere a nós mesmas e sobre os nossos filhos. Nós próprias não devemos aceitar ser objecto de tráfico, porque todo o ser humano deveria ter a possibilidade de ganhar um sustento suficiente com o seu próprio trabalho ou a sua actividades empresarial. Gröner Senhor Presidente, no final deste debate, o Grupo do Partido Socialista Europeu associa-se aos elogios endereçados à senhora comissária Gradin e à senhora deputada Waddington. Como ouvimos, as vítimas do tráfico de seres humanos são, em primeiro lugar, as mulheres. De acordo com estimativas de organizações não-governamentais, 500 000 mulheres são anualmente raptadas ou atraídas, através de contratos de trabalho fictícios, para países da União Europeia, onde vêm a ser coagidas à prostituição ou ao casamento. A maior parte destas mulheres vem da Europa Central ou Oriental, em particular, da Rússia, da Polónia ou dos Estados Bálticos, onde as carências económicas são particularmente grandes e as mulheres não têm frequentemente outra saída para alimentar as suas famílias, tornando-se assim marionetes de indivíduos sem escrúpulos, que lhes prometem trabalho e bem-estar na Europa Ocidental. São chocantes os dados fornecidos pelo Serviço Federal de Investigação Criminal da Alemanha, que no ano passado registou a existência de 10 000 vítimas do sexo feminino. Este serviço constatou que, num ano, houve um aumento de 43 %, e eu tenho a certeza de que os números negros ainda são muito superiores. Com o relatório sobre o tráfico de seres humanos, a Comissão para os Direitos da Mulher percorreu um caminho que permite sair da zona tabu. A comunicação da senhora comissária Gradin sobre o tráfico de mulheres e os programas STOP e DAPHNE constituem uma importante evolução neste domínio. No entanto, tendo em conta a gravidade e a urgência do problema do alastramento desta moderna escravatura, chegamos à conclusão de que tudo isto não passa afinal de uma gota de água no oceano, pelo que se torna imperioso que os ministros da Justiça e da Administração Interna actuem a nível nacional com a maior brevidade. Terão de desenvolver estratégias eficazes em conjunto com a Europol, com a Comissão e com as organizações não-governamentais. Com base no relatório da senhora deputada Waddington, exigimos concretamente a aplicação de uma série de medidas eficazes no domínio da protecção às vítimas, colaboração entre os Estados-Membros e informação. Também me parece importante que concedamos às vítimas um direito de estadia por tempo limitado, de modo a conferir-lhes um estatuto legal pelo menos até à conclusão do processo criminal contra os criminosos. Caso contrário, a falta de protecção às vítimas acaba por ser a melhor forma de protecção aos criminosos. Através desta proposta de decisão poderemos ser bem sucedidos na eliminação desta moderna forma de escravatura. Gradin Senhor Presidente, começo por felicitar a senhora deputada Waddington pelo seu bem elaborado e equilibrado relatório. Agradeço também todas as palavras simpáticas que me foram dirigidas. O tráfico de mulheres jovens, que actualmente se verifica na Europa, constitui uma vergonha para o nosso continente. É uma tragédia para todas as mulheres jovens que têm a infelicidade de cair nas suas malhas. Infelizmente, é uma forma muito lucrativa de criminalidade organizada. Como a senhora deputada Waddington salienta, para obtermos êxito na luta contra o tráfico de seres humanos, são necessárias abordagens multidisciplinares. Foi também por isso que eu, na minha proposta para um plano de acção, destaquei a necessidade de nos concentrarmos nas questões dos direitos humanos e da protecção das vítimas, assim como na necessidade de actuar de forma multidisciplinar. Desde a grande Conferência de Viena, no Verão de 1996, e após o plano de acção aprovado pela Comissão em Novembro do ano passado, esta questão passou definitivamente a estar na ordem do dia. A Presidência neerlandesa realizou, na última Primavera, uma grande conferência de ministros em Haia. Nesta conferência, foram aprovadas orientações, guidelines , dirigidas directamente aos Estados-Membros. A conferência deu, assim, um seguimento concreto ao plano de acção. Os ministros da Justiça e dos Assuntos Internos agiram rapidamente e deram seguimento tanto ao plano de acção sobre o tráfico de mulheres como à Conferência de Estocolmo sobre a exploração sexual de menores. Várias medidas são comuns às duas áreas. Em Outubro passado, o Conselho de Ministros decidiu alargar as competências da Unidade «Drogas» da Europol, tendo esta organização passado a ocupar-se também do problema do tráfico de seres humanos. O Conselho de Ministros decidiu igualmente que o referido tráfico deve ser considerado como uma actividade criminosa e os traficantes devem ser castigados. Porém, a aplicação prática destas decisões só será possível quando os Estados-Membros alterarem a sua legislação nesse sentido. Actualmente, apesar de ser muito rentável traficar droga, é também muito arriscado. Em caso de detenção, não é raro que a pena atinja 10 ou 12 anos. O tráfico de mulheres jovens é também altamente rentável, mas os riscos são reduzidos. Em caso de detenção, a pena não é superior a 1 ou 2 anos. A pergunta que faço à assembleia é esta: consideram isto justo? O Conselho de Ministros tomou também decisões sobre o Programa STOP, que significa Sexual Trafficking of Persons (tráfico de seres humanos para fins de exploração sexual). Trata-se de um programa plurianual através do qual se proporciona formação, informação e intercâmbio de experiências a polícias, juízes, representantes do Ministério Público, funcionários dos serviços aduaneiros e de imigração, assim como a outros funcionários que possam estar em contacto com vítimas do tráfico de seres humanos. Durante este ano, desenvolvemos uma actividade intensa no âmbito do Programa STOP. Iniciaram-se cursos de preparação para o apoio às vítimas e para o desenvolvimento de acções preventivas, de estatística e de estudos. A rede europeia de mulheres-polícias apresentou um código de conduta para as organizações policiais, em situações em que estejam envolvidas mulheres vítimas de violência ou de violação. A rede de juízas organizou recentemente uma conferência em Roma, também com o apoio do Programa STOP. No âmbito do mesmo, a Presidência luxemburguesa organizou, em Novembro, um seminário de peritos. Este seminário constitui o início de um projecto comum euro-americano relativo ao tráfico de mulheres. Durante o próximo ano, levaremos a cabo um projecto comum de acções de prevenção na Ucrânia e na Polónia. Os EUA irão cooperar com a OIM, Organização Internacional das Migrações, e, na UE, com a organização não-governamental La Strada. Quando o trabalho estiver concluído, tencionamos levar a cabo uma avaliação comum dos métodos e dos resultados. O interesse por esta questão tem vindo também a crescer no exterior da União Europeia. O Presidente e a primeira dama dos EUA estão também fortemente empenhados na resolução deste problema. A ministra dos Negócios Estrangeiros dos EUA, Madeleine Albright, deu instruções ao seu ministério para atribuir à luta contra o tráfico de seres humanos uma prioridade idêntica à que é atribuída à luta contra o tráfico de drogas. Neste Outono, realizouse a primeira conferência, em Moscovo, na Rússia, na qual se reuniram representantes das autoridades e das organizações não governamentais para debater o problema do tráfico de mulheres jovens. Senhor Presidente, o Programa DAPHNE teve início este ano graças a uma iniciativa do Parlamento Europeu. Este programa destina-se às organizações voluntárias que trabalham com crianças, jovens e mulheres vítimas de violência. No plano de acções da Comissão, destaco o contributo das organizações voluntárias na ajuda às mulheres vítimas dos vários tipos de violência. A minha experiência diz-me que as mulheres vítimas de violência preferem dirigir-se a uma organização de mulheres do que às autoridades. Verificou-se que a iniciativa DAPHNE foi recebida com grande interesse. Foram apresentadas muitas candidaturas de valor, mas ainda não nos foi possível apoiar mais de 40 ou 50 projectos. Uma verba de 3 milhões de ecus é considerável, mas não é suficiente. O grande interesse revelado demonstra claramente a necessidade de acções das organizações não governamentais neste domínio. Passo a referir alguns exemplos concretos de projectos DAPHNE. Um destes projectos visa aumentar a consciência da polícia sobre a forma de lidar com mulheres vítimas de violação. Um outro destina-se às vítimas de tráfico na Áustria, originárias principalmente da América Latina e da Europa Oriental. Este projecto envolve organizações e autoridades, designadamente da Itália, Polónia e República Dominicana. Um dos objectivos do projecto é informar as mulheres das suas possibilidades e direitos, e instituir redes para lhes dar apoio, a nível regional, europeu e internacional. Existe um terceiro projecto relativo à exploração sexual de imigrantes do sexo feminino. Cooperam no âmbito deste projecto a Itália, a Espanha e o Reino Unido. Todos os Estados-Membros estão envolvidos em um ou mais projectos. Conseguimos estabelecer uma repartição que permite que recursos disponíveis sejam divididos em partes iguais pelos projectos destinados às mulheres e os projectos destinados a menores. Esperamos, evidentemente, poder prosseguir com o Programa DAPHNE no próximo ano. Direi ainda, neste contexto, algumas palavras sobre outros programas plurianuais neste domínio. Temos o Programa Sherlock relativo à formação e intercâmbio de experiências em matéria de migração, em especial no que diz respeito à detecção de documentos falsos. O Programa Grotius promove a informação e o intercâmbio no domínio jurídico e o Programa Oisin visa o reforço da cooperação no domínio policial. No seu relatório, a senhora deputada Waddington refere a necessidade da elaboração de um relatório de acompanhamento por parte da Comissão. Registámos também a exigência de uma convenção. Posso informar a Assembleia de que a Comissão já está a planear um relatório de acompanhamento, que espero poder apresentar dentro de 1 ano. Devemos, pois, fazer tudo o que nos for possível para manter esta questão em agenda. No debate de hoje, o Parlamento Europeu deu um contributo importante, que agradeço. Presidente Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã às 12H00. Emissões de gases de motores de combustão interna Presidente Segue-se na ordem do dia o relatório (A4-0413/97) do deputado Kenneth D. Collins em nome da delegação do Comité de Conciliação do Parlamento Europeu, sobre o projecto comum, aprovado pelo Comité de Conciliação, de directiva do Parlamento Europeu e do Conselho relativa à aproximação das legislações dos Estados-Membros respeitantes a medidas contra a emissão de poluentes gasosos e de partículas pelos motores de combustão interna a instalar em máquinas móveis não rodoviárias (C4-0627/97-95/0209(COD)) Collins, Kenneth Senhor Presidente, devo dizer que por vezes há assuntos que temos de debater neste hemiciclo que são de tal maneira aliciantes que os deputados percorrem quilómetros para virem até aqui participar no debate. Como pode ver, é muito raro o hemiciclo estar tão cheio como agora. Penso que neste momento estão presentes mais intérpretes do que deputados! Até a galeria está a ficar vazia. Estão-se todos a ir embora! Esta é a conclusão da conciliação relativa não apenas a máquinas móveis não rodoviárias mas, como o próprio senhor presidente assinalou, à eliminação de poluentes gasosos emitidos por estes veículos. Isto vem complementar o pacote "auto-oil», que se encontra neste momento em segunda leitura e que faz uma abordagem conjunta do design das máquinas e da tecnologia dos combustíveis, a fim de reduzir as emissões dos automóveis e outros veículos. Não se trata aqui de automóveis, de facto, trata-se de máquinas móveis não rodoviárias, e há muita gente que, efectivamente, não sabe o que isso é. Na realidade, trata-se de tractores, ceifeiras debulhadoras, escavadoras, tractores de terraplanagem e por aí adiante, e a verdade é que estas máquinas contribuem significativamente para este tipo de poluição e que sem a presente directiva estas emissões continuariam a não estar regulamentadas. A existência desta directiva permitirá também que países da União Europeia liderem o fabrico e a comercialização de novas máquinas que foram concebidas com este objectivo, a fim de reduzirem a emissão de poluentes gasosos. Isso colocará a indústria europeia numa posição de enorme vantagem no mercado mundial - partindo do princípio, é claro, de que a indústria europeia agarra esta oportunidade. Mas é uma directiva importante e, como tal, bem-vinda. A directiva foi objecto de conciliação entre este Parlamento e o Conselho. A proposta original da Comissão foi aprovada por esta assembleia sem alterações. Não é muito comum acontecer uma coisa assim, e devo dizer que não se ficou a dever apenas ao facto de ser uma proposta extremamente técnica. Mereceu verdadeiramente a nossa aprovação. Mas a seguir foi enviada ao Conselho, que na sua posição comum introduziu modificações consideráveis. Modificou o tipo de procedimento a utilizar pela Comissão para implementar as medidas. Senhor Presidente, se me é permitido, falarei agora para a galeria, porque nesta assembleia passamos muito tempo a discutir uma coisa que se chama comitologia. Para qualquer pessoa que esteja fora deste hemiciclo, e devo dizer que para um bom número de pessoas que se encontram dentro do hemiciclo, a palavra comitologia não tem grande significado. A comitologia tem a ver com a maneira como são tomadas as decisões de natureza técnica decorrentes das directivas, e aqui temos uma opção: estas decisões podem ser tomadas em público, para que os membros do público possam ver quais são essas decisões e as possam compreender, ou então podemos tomar estas decisões à porta fechada, para que o público não oiça aquilo que se diz e para que o público não compreenda que decisões é que estão a ser tomadas, e a coisa fique toda em segredo. Neste caso recorremos, pois, à conciliação, e durante o processo de conciliação lográmos modificar a posição comum do Conselho nesta matéria; e penso que conseguimos, portanto, fazer avançar a posição democrática que queríamos fazer avançar. Também assegurámos a inclusão de uma referência ao modus vivendi . O modus vivendi tem a ver com a união entre o Parlamento e a Comissão no que respeita a estas decisões, e em nossa opinião o modus vivendi na sua forma actual não funciona muito bem. Pretendíamos que fosse melhorado, e estou muito satisfeito pelo facto de a Comissão ter feito agora uma declaração que vai ser publicada no Jornal Oficial, onde diz que informará integralmente o Parlamento sobre as medidas de execução que pretenda adoptar na sequência das directivas. Temos igualmente um compromisso da Comissão de que, em meados de 1998, será proposta uma nova forma de modus vivendi . Por outras palavras, as multidões que hoje aqui se reuniram para escutar este aliciante debate sobre poluentes gasosos emitidos por máquinas móveis não rodoviárias podem sentir-se satisfeitas. Todos os presentes nesta assembleia, todos os que ocupam além aqueles lugares, podem regozijar-se por termos chegado ao fim deste assunto, porque se trata de uma boa nova para o ambiente, uma boa nova para a transparência e uma boa nova para a democracia. Gradin Senhor Presidente, começo por expressar a satisfação da Comissão face aos resultados do processo de conciliação relativo a esta importante questão legislativa. Gostaria de recordar que esta proposta de directiva visa um sector que nunca foi regulamentado. As emissões de gases dos motores de máquinas móveis, construídas para utilização exterior à rede rodoviária, têm sido subestimadas, sendo a sua quota nas emissões dos veículos de transporte significativamente mais elevada do que se supunha. Deste modo, a utilização de máquinas desse tipo com motores menos poluentes contribuirá de forma importante para a redução da poluição atmosférica nas nossas cidades, e com um custo aceitável. A primeira leitura no Parlamento Europeu realizou-se sem relatório, e as propostas de alteração na segunda leitura apenas visaram a questão da comitologia e a implementação do modus vivendi de que se falou há pouco. Estou ciente de que a questão da comitologia constituiu um problema para o Parlamento. A Comissão comprometeu-se a apresentar uma proposta de revisão da decisão de 1987 sobre essa questão. Na sequência do desejo expresso pelo Parlamento, a Comissão comprometeu-se a fazê-lo já no início de Junho de 1998. Este compromisso está expresso numa carta datada de 11 de Novembro de 1997 do presidente da Comissão, senhor Jacques Santer, dirigida ao presidente do Parlamento Europeu, senhor Gil-Robles. Foi, deste modo, possível afastar os obstáculos ao processo de conciliação nesta matéria. Posso comunicar também, em nome da Comissão, que iniciaremos contactos informais com as outras instituições envolvidas já no início do próximo ano, com vista a preparar o terreno para uma nova proposta. Para concluir, gostaria de expressar a satisfação da Comissão pelo facto de o Parlamento e o Conselho terem chegado a um acordo construtivo no que se refere à proposta de directiva. A entrada em vigor desta directiva constituirá um importante passo em frente para a melhoria do ambiente, tanto no tocante à qualidade do ar como à saúde das pessoas. Presidente Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã, às 12H00. Protecção dos consumidores em matéria de indicação dos preços Presidente Segue-se na ordem do dia o relatório (A4-0414/97) da deputada Oomen-Ruijten, em nome da delegação do Parlamento Europeu ao Comité de Conciliação, sobre o projecto comum, aprovado pelo Comité de Conciliação, de uma directiva do Parlamento Europeu e do Conselho relativa à protecção dos consumidores em matéria de indicação dos preços dos produtos oferecidos aos consumidores (C4-0643/97-95/0148(COD)). Oomen-Ruijten (PPE), relatora. Senhor Presidente, a relatora está satisfeita com o resultado do processo de conciliação. As negociações com o Conselho decorreram de forma muito satisfatória e penso que devemos agradecer à ministra luxemburguesa, senhora Jacobs, que num momento crucial conseguiu desfazer o nó e convencer os outros a mostrarem-se disponíveis, quanto mais não seja para chegarem a um acordo a respeito das últimas alterações do Parlamento. Penso pois que, mesmo assim, poderemos concluir o tratamento deste dossier dentro de um prazo razoável. Senhor Presidente, passarei agora a fazer uma breve retrospectiva da directiva que hoje analisamos, que possui já uma longa história. Há anos, nomeadamente desde 1979, que através de diversas medidas regulamentares se vem procurando concretizar algo, no âmbito da indicação dos preços dos produtos. Com base numa legislação extremamente complexa, toda a espécie de tentativas foram envidadas nesse sentido. Neste domínio, houve um sistema de disposições obrigatórias e um sistema de disposições não obrigatórias. Seria viável fazê-lo a nível europeu, mas também a nível nacional. Porém, em volta da indicação dos preços dos produtos, acabou por se gerar tal confusão que nem o consumidor nem os fornecedores sabiam exactamente o que fazer, muito embora o objectivo, tanto para o consumidor como para o vendedor, devesse residir na uniformidade quanto à forma de indicar os preços, no sentido de facilitar a sua comparação. Quando, em Dezembro de 1994, a Comissão veio apelar para a concessão de um período transitório suplementar para esta desordenada legislação, na Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Defesa do Consumidor constatámos muito rapidamente - o que mais tarde viria também a ser confirmado pelo Parlamento - que essa situação não podia manter-se e que algo de novo seria preciso - uma nova proposta, um sistema simples e transparente, em princípio aplicável a todos os produtos, por forma a que, ao determinar a sua escolha, o consumidor pudesse fazer uma boa comparação de preços. Em 1995, a Comissão adoptou então, numa nova proposta, as alterações apresentadas pelo Parlamento. A par da indicação obrigatória do preço de venda, a proposta previa também - em casos relevantes - a indicação, na embalagem, da quantidade de referência, por quilo ou por litro. Neste contexto, gostaria de observar que, se em virtude da natureza ou do objectivo do produto, a indicação do preço por quantidade de referência não for relevante, ou não contiver elementos informativos relevantes para o consumidor, poderão ser feitas algumas excepções em relação às disposições gerais. Também a nível nacional poderão ser excluídos determinados produtos, como uma garrafa de vinho de 0, 75 l, não havendo, nesse caso, que mencionar obrigatoriamente o preço por litro. Alguns sectores poderão mesmo ficar totalmente isentos da obrigatoriedade da indicação do preço. No processo de conciliação, acordámos com o Conselho que os próprios Estados-Membros - em consonância, aliás, com os critérios estabelecidos - podem determinar quais serão esses sectores específicos. Será lícito pensarmos aqui, por exemplo, num estabelecimento do sector da hotelaria, num hospital, nas máquinas automáticas, etc.. Nas negociações, o Conselho adoptou, de facto, a maioria das alterações apresentadas pelo Parlamento. Algumas delas, de cariz técnico ou linguístico, foram aceites de imediato. Houve também, naturalmente, alguns obstáculos. Importante, neste contexto, foi a total isenção das pequenas empresas, que até ao último instante o Conselho pretendeu incluir, contrariamente à posição por nós defendida. O que defendemos é, sim, um período de transição para as empresas de menor dimensão e, nesse sentido, tínhamos previsto um período bastante prolongado. Porém, este ponto continuou a gerar alguma fricção, pelo que, finalmente, chegámos a uma solução de compromisso, tendo então ficado estabelecido que dentro de três anos a Comissão preparará um novo relatório sobre a situação das pequenas empresas e que, nessa altura - após apresentação desse relatório - poderemos ver se estas empresas - incluindo os pequenos lojistas - terão de cumprir essa obrigação, ou se acabaremos, eventualmente, por manter a isenção total dos estabelecimentos muito pequenos - como a pequena loja da Dona Maria, ao virar da esquina. Enquanto Parlamento, mantivémo-nos fiéis ao princípio que aqui está em causa, e que defende que tem de haver um sistema muito simples e, simultaneamente, muito claro e transparente, com o mínimo de possibilidades de exclusão. Por isso, suprimimos grande parte da carga contida no texto do Conselho e julgo que o texto finalmente acordado é um texto bastante claro. Seguidamente - e isto foi algo que, nem o Conselho, nem a Comissão, providenciaram - apresentámos uma disposição complementar em relação ao euro. Quanto a esta matéria, continuam a não existir disposições claras e a Comissão não apresentou ainda uma proposta nesse sentido. Penso ser positivo que o Parlamento possa rever no texto alguma coisa a esse respeito. Senhor Presidente, estamos aqui, a meu ver, perante um bom resultado, um bom instrumento legislativo em benefício do consumidor. Whitehead Senhor Presidente, é frequente discutirmos até que ponto o Parlamento é bem sucedido no que respeita ao alargamento da co-decisão. Por vezes, talvez fosse mais importante discutir o que fazer com a co-decisão, quando dispomos dela. Gostaria de saudar as três Graças deste relatório: a senhora deputada Fontaine, a senhora ministra Marie-Josée Jacobs e a relatora. As suas negociações em representação dos três elementos da União Europeia conduziram a uma execução exemplar da co-decisão. Neste momento temos uma forma simples e clara de passar do regime de preços duplos à indicação do preço unitário. Podemos preparar o caminho para o euro, para quando e como ele for introduzido nos diferentes Estados-Membros. Demos uma resposta às aflições tanto daqueles que sentiam que as unidades de medida tradicionais poderiam ser eliminadas nos diferentes Estados-Membros - e muito simplesmente não vão ser -, como dos pequenos retalhistas que pensavam que seriam forçados a integrar-se num sistema para o qual não estavam preparados. Neste momento temos uma situação em que esses retalhistas vão dispor de um período de cinco anos para se prepararem. É assim que deve ser, e estou muito satisfeito por termos chegado a esta fase. Thyssen Senhor Presidente, de uma comparação entre a proposta de resolução comum e a proposta inicialmente apresentada resultam, pelo menos, três diferenças, que nos permitem classificar o resultado do processo de conciliação como sendo um produto de qualidade, o que me leva, desde já, a felicitar calorosamente a colega Oomen-Ruijten pelo seu aturado empenhamento e pelo resultado obtido. Em primeiro lugar, o preço de venda e o preço por unidade de medida encontram-se definidos de forma mais precisa, agora que se tornou claro que o IVA e outros impostos estão incluídos nos mesmos. Em segundo lugar, chegou-se a uma solução aceitável quanto ao período de transição do euro - metade do qual terá decorrido na altura em que a presente directiva entrar em vigor. Ainda que não tenhamos conseguido fazer adoptar um máximo de três preços a indicar obrigatoriamente, conseguimos, pelo menos, criar o espaço necessário para que os Estados-Membros possam limitar o número máximo de preços a indicar. Compete agora aos Estados-Membros, com cuja sensatez contamos, evitarem situações extremamente improdutivas, possivelmente com quatro a oito preços por produto. Em terceiro lugar, Senhor Presidente, temos as pequenas empresas retalhistas, às quais temos de continuar a oferecer todas as oportunidades. Os Estados-Membros podem conceder uma isenção às pequenas empresas, relativamente às quais a aplicação da obrigatoriedade de indicação dos preços por unidade de medida, para outros produtos que não os vendidos por unidade, gera um encargo administrativo exagerado. Espero que os EstadosMembros saibam, por isso, utilizar positivamente este espaço político, que constitui, no fundo, o reconhecimento implícito de uma pequena imperfeição da directiva, mas com a qual - esperamos - se virá a lidar de forma produtiva e positiva, fazendo votos para que dentro de seis anos tenhamos uma directiva adaptada - ou até, quem sabe, com a evolução tecnológica, o problema tenha entretanto sido resolvido de forma literalmente automática. Hautala Senhor Presidente, agradeço à senhora deputada Oomen-Ruijten o excelente trabalho, que, uma vez mais, foi feito nesta conciliação com a sua ajuda. Pois, realmente, trata-se de uma informação fundamental para os consumidores. Em causa está, inclusivamente, a questão de o consumidor poder, de facto, comparar os preços dos produtos na loja. Acredito que aqui também se obteve um óptimo resultado, visto que, em conformidade com o artigo 10º desta directiva, os Estados-Membros têm o direito adoptar medidas ainda mais exigentes do que as impostas pela própria directiva no que se refere à indicação dos preços. Neste aspecto, em nenhum país será preciso recuar, quando esta disposição regulamentar for aprovada. É, certamente, correcto que, neste domínio, se tenham feito algumas excepções e dado algumas facilidades. Seria muito estranho que estas exigências sobre a indicação dos preços dissessem respeito, por exemplo, aos leilões. Posso aconselhar vivamente a aprovação desta resolução de conciliação. Souchet Senhor Presidente, na anterior leitura deste texto relativo à afixação dos preços dos produtos oferecidos aos consumidores, o Parlamento Europeu tinha aprovado 22 alterações, insistindo nomeadamente na necessidade de se prever um período de adaptação mais longo para que os pequenos comerciantes a retalho pudessem pôr em prática o dispositivo. O Conselho aceitou sete dessas alterações no âmbito do Comité de Conciliação. Durante as reuniões de compromisso, outras cinco alterações foram objecto de acordo. No total, o resultado é bastante satisfatório pois, a partir de agora, contrariamente à proposta inicial, deixa de ser obrigatório indicar o preço por unidade, se for idêntico ao preço de venda. Por exemplo, no que respeita ao vinho de qualidade comercializado pela França em garrafas de 0, 75 l, é evidente que essa especificidade não deveria tornar obrigatória a afixação do preço por litro. Essa obrigação limitar-se-ia a acrescentar um encargo suplementar, sem nenhum efeito positivo para o consumidor. Além disso, era indispensável poder isentar o pequeno comércio a retalho da obrigação de indicar, para além do preço de venda, os preços por unidade de medida, tudo isto durante o período transitório. Quero recordar o custo exorbitante que irá já suportar o conjunto do comércio a retalho e, mais concretamente, o pequeno comércio, devido à obrigação, que lhe será imposta, de dupla afixação em moeda nacional e em euros. Os custos adicionais consideráveis que vai provocar a passagem à moeda única obrigarão já alguns comerciantes a adiarem investimentos necessários à sua actividade comercial, por forma a fazerem face a essa obrigação. Para alguns, o custo da dupla afixação será desproporcionado relativamente à sua margem e arrisca-se a pôr em perigo a sua perenidade. Não é assim que se encoraja o desenvolvimento do emprego. Por conseguinte, é absolutamente indispensável zelar escrupulosamente para que não se multipliquem as imposições que pesam sobre os nossos comerciantes. A presente directiva obrigará já os comerciantes a afixarem o preço de venda real do produto, assim como o preço de venda por unidade de medida, para os produtos que não os vendidos a granel. Felizmente que o período transitório foi alargado para 24 meses e que a Comissão tem de apresentar um relatório e fazer uma proposta sobre o contexto específico do pequeno comércio. Para concluir, Senhor Presidente, o nosso grupo votará favoravelmente a resolução legislativa referente a esta directiva, mas pretende chamar a atenção para a difícil situação que pode ter de enfrentar o pequeno comércio a retalho face à dupla obrigação de aplicar a presente directiva no final do período transitório e de pôr em prática a dupla afixação nos países abrangidos pela moeda única. Só quando se presta um verdadeiro serviço suplementar ao consumidor é que se justificam as imposições. Fitzsimons Senhor Presidente, faltam apenas doze meses para a introdução da moeda única europeia na União Europeia. As ramificações e consequências práticas que a UEM terá para o consumidor têm de ser atentamente analisadas e acompanhadas. As notas e moedas em euros só no ano 2002 é que estarão, fisicamente, nos bolsos dos consumidores. No entanto, a senhora comissária Bonino, responsável pelas questões relativas aos consumidores, tem de organizar, juntamente com os governos nacionais, campanhas de informação abrangentes que digam especificamente respeito à indicação dos preços dos produtos em euros e na moeda nacional de cada Estado-Membro no período que antecede imediatamente a UEM. Essencialmente, devem começar agora as campanhas de indicação dupla dos preços por essa Europa fora, em todos os principais supermercados e locais de compras. Os preços dos produtos deverão ser indicados em euros e também na moeda nacional do país em questão. Isto deverá ter o efeito desejado e imediato de inteirar o consumidor do preço do produto em euros, para que quando o euro estiver em circulação como moeda corrente, os consumidores possam adaptar-se ao novo sistema monetário com compreensão e confiança. Gradin Senhor Presidente, em primeiro lugar gostaria de exprimir a satisfação da Comissão pelo facto de termos alcançado um compromisso no que se refere directiva relativa protecção dos consumidores em matéria de indicação dos preços dos produtos. Gostaria de felicitar o Parlamento e o Conselho pelos esforços envidados no sentido de se chegar a um compromisso. As directivas relativas à indicação dos preços, aprovadas em 1979, 1988 e 1995 representaram progressos em matéria de informação de preços aos consumidores. O sistema, porém, não assegurava suficientemente a informação dos preços e era muito difícil de aplicar. A proposta em apreço é, assim, importante para que os consumidores passem a dispor de informação rigorosa e transparente. Graças à indicação do preço por unidade de medida em paralelo com o preço de venda, os consumidores poderão comparar os vários produtos. Deste modo, poderão tomar uma decisão bem fundada com base numa simples comparação dos preços. O compromisso alcançado não significa uma solução definitiva para os pequenos retalhistas. Para uma parte destes, a disposição relativa à indicação do preço por unidade de medida implica custos pesados. Durante um período de transição, os Estados-Membros terão, pois, a possibilidade de derrogar a aplicação desta disposição. Por seu lado, a Comissão, três anos após o termo do período de execução, deverá apresentar ao Parlamento Europeu e ao Conselho um relatório sobre a aplicação desta directiva. O relatório deverá propor disposições específicas para os pequenos retalhistas. Com base neste relatório, o Parlamento e o Conselho deverão proceder a uma avaliação e tomar uma decisão num prazo de três anos. Durante este período e até ao termo do prazo de execução, esta directiva proporcionará, seguramente, aos consumidores europeus a possibilidade de beneficiarem de informação completa em matéria de preços na maioria do comércio retalhista. Presidente Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã, às 12H00. Serviços postais Presidente Segue-se na ordem do dia a discussão conjunta das seguintes perguntas orais à Comissão: B4-0911/97 - O-0144/97, do deputado Ferber, em nome do Grupo PPE, sobre o aperfeiçoamento dos serviços postais na UE; -B4-0914/97 - O-0155/97, do deputado Wijsenbeek, em nome do Grupo ELDR, sobre a compensação dos custos terminais entre serviços postais; -B4-1004/97 - O-0165/97, dos deputados Schmidbauer e Simpson, em nome do Grupo PSE, sobre a evolução dos serviços postais no futuro; -B4-1005/97 - O-0169/97, do deputado Donnay, em nome do Grupo UPE, sobre os serviços postais; -B4-1007/97 - O-0171/97, do deputado Scarbonchi, em nome do Grupo ARE, sobre os serviços postais e os custos terminais; -B4-1008/97 - O-0172/97, da deputada Moreau, em nome do Grupo GUE/NGL, sobre o futuro dos serviços postais na União Europeia. Ferber Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, não foi há muito tempo que aqui em Estrasburgo discutimos em segunda leitura a directiva sobre a evolução dos serviços postais na Comunidade. Nessa altura, apresentei em nome do Grupo PPE duas propostas de alteração relacionadas com a problemática dos encargos terminais. Esta câmara, lamentavelmente - e, gostaria de dizê-lo, também pouco inteligentemente - não aceitou as nossas propostas. O nosso objectivo tem de ser a criação de condições, e neste ponto estou plenamente de acordo com o senhor comissário, para que a concorrência possa regressar à União Europeia, ou seja, para que as regras da concorrência passem também a aplicar-se. No entanto, tal não é possível, se for utilizado um acordo a nível mundial, designadamente a Convenção Postal Universal, na questão dos encargos terminais. A base deste acordo é colocar as entradas e as saídas de correio respectivamente em cada um dos pratos da balança, de modo a obter um equilíbrio interno ao nível de cada Estado. Já não temos esta situação no seio da União Europeia. O mercado interno também significa, conforme já constatámos com as restantes liberalizações, que, para ter acesso a determinados serviços, têm de ser pagas compensações que cubram os custos respectivos, seja no mercado interno da electricidade, seja nos direitos de passagem de condutores, seja no sector das telecomunicações ou ainda na problemática dos interconectores. Parece que, apenas no domínio dos serviços postais, a concorrência e o mercado interno vão continuar a não existir, devido a uma regulamentação absurda. Por esta razão, o Grupo do PPE pergunta à Comissão: vão abordar este problema na anunciada comunicação sobre a aplicação das regras de concorrência no sector postal? Vão abordar estas questões na próxima directiva sobre o sector postal, quando se tratar do acesso às redes, pois aí vamos lidar precisamente com esta temática? Será que têm consciência do que significa ter de prestar serviços à margem de qualquer cálculo, estando simultaneamente envolvido num processo concorrencial em que há competidores que não têm os mesmos deveres e obrigações? Os serviços postais da Europa não podem funcionar desta forma. Senhor Comissário, se não conseguir resolver esta problemática, estará a pôr em causa, não apenas muitos postos de trabalho, mas também os próprios serviços postais, sobre os quais já tínhamos chegado a um acordo nesta casa. Simpson Senhor Presidente, apesar de, em Outubro, o Parlamento ter chegado a acordo com o Conselho sobre uma posição comum relativa aos serviços postais, esta questão parece recusar-se a deixar-nos e volta a estar no primeiro plano das deliberações do Parlamento. A fazer fé na primeira leitura que fiz do projecto de nota da Comissão, a questão dos serviços postais poderá muito bem dominar igualmente o ano de 1998. Embora o debate de hoje incida sobre uma questão específica, a saber, a questão dos encargos terminais, gostaria de aproveitar a oportunidade para avisar a Comissão de que o nº 3 do artigo 8º da nota vai não só contra as opiniões do Parlamento mas também contra a posição comum adoptada por via da directiva, devendo portanto ser suprimido. Durante as discussões acerca da directiva, a questão dos encargos terminais suscitou muitas preocupações. Fora de facto meu desejo - como o senhor deputado Ferber afirmou - garantir, como relator, que se tivesse procurado uma solução para este problema no âmbito da directiva. Surgiram, porém, discordâncias no seio do Conselho, e para se conseguir chegar a acordo sobre uma posição relativa à totalidade da directiva, o Parlamento decidiu prescindir das alterações relativamente a esta questão. É claro que isto não resolve o problema que afecta alguns Estados-Membros, em particular a Alemanha, que não recuperam os custos da entrega de correio proveniente de fora. Em nosso entender, isto é bem capaz de pôr em perigo o funcionamento adequado do mercado único, e põe em causa a viabilidade económica de algumas administrações postais nacionais. Põe igualmente em causa o objectivo expresso pela própria Comissão na sua comunicação de Junho de 1993, que afirma que os operadores postais deverão ser pagos em função dos custos. Há que enfrentar este problema dos encargos terminais. Na ausência de um acordo entre as várias partes sobre esta questão, a responsabilidade de agir tem de recair sobre a Comissão. Apelamos, por conseguinte, à Comissão para que apresente o mais rapidamente possível uma proposta que reconheça que os Estados-Membros poderão autorizar os respectivos prestadores de serviços universais a estabelecer encargos terminais conformes aos seus custos. Compreendo que este é um assunto de carácter técnico e de difícil abordagem, mas uma solução anódina não seria de forma alguma do interesse dos serviços postais europeus. Com a implementação da directiva, é chegada a altura de tomar medidas relativamente a esta questão. Schaffner Senhor Presidente, como pode ver, não sou o deputado Jacques Donnay, mas penso que há problemas de transporte e, se me permite, intervirei em seu lugar. Senhor Presidente, Senhor Comissário, aquando da recente aprovação da directiva sobre os serviços postais, chegámos a acordo sobre o princípio segundo o qual os encargos terminais deviam basear-se nos custos reais incorridos pelo correio de distribuição. Ora, os diversos operadores postais europeus estão constantemente a ser confrontados com a prática da repostagem, que pode comparar-se a um furto ou a um acto de pirataria, para não dizer um assalto, em detrimento dos correios que não tentam contornar as regras e os acordos internacionais. Não podemos ignorar o facto de alguns países tratarem um volume de correio internacional anormalmente elevado relativamente ao seu correio doméstico. De facto, a proporção de correio internacional relativamente ao correio doméstico é apenas de 5 % em França, de 6 % na Alemanha e de 7 % em Itália, mas atinge 12 % na Grã-Bretanha e 25 % na Holanda. Estes números mostram claramente que alguns correios encaminham para eles o correio nacional de outros países, organizando assim inaceitáveis e ilegítimos desvios de tráfego através da deslocalização do local de depósito do correio. O único remédio para a ameaça que a repostagem faz pesar sobre o equilíbrio da recentíssima directiva europeia sobre os serviços postais consistiria em obter uma remuneração das prestações fornecidas ao seu justo preço e, para isso, definir urgentemente os encargos terminais com base nos custos do correio distribuidor. A repostagem deixaria assim de representar qualquer interesse para os seus autores. E passo assim à minha pergunta à Comissão, Senhora Comissária. A Comissão considera que é compatível com as regras da concorrência visadas no tratado que os correios de um Estado-Membro de destino facture aos correios de um outro Estado-Membro de expedição o correio proveniente deste último a uma tarifa que cobre as suas despesas de distribuição, sob o controlo da autoridade nacional de regulamentação? Scarbonchi Senhor Presidente, a proposta de resolução que apresentei em conjunto com o meu colega Michel Dary, em nome do Grupo da Aliança Radical Europeia, visa corrigir os abusos perpetrados por alguns países membros da União Europeia. Com efeito, beneficiando de tarifas especialmente competitivas, alguns correios praticam uma concorrência desleal ao facilitarem a repostagem do correio, abordando o correio nacional transformado em correio internacional, pela deslocalização do seu depósito ou do seu fabrico noutros países. Os principais correios beneficiários deste sistema são os correios da Holanda, os KPN, que obtiveram lucros da ordem dos mil milhões de dólares em 1996, graças a essa actividade de repostagem. Essa prática não cumpre, nem o espírito, nem a letra da directiva aprovada em 1 de Dezembro de 1997 e cujas regras comuns, se respeitadas escrupulosamente, permitirão o desenvolvimento harmonioso do serviço postal, assim como da sua qualidade. Por estas razões, a nossa proposta de resolução convida a Comissão a realizar um inquérito sobre essas práticas desleais e a sancionar os seus autores. Pedimos à Comissão que subordine as ajudas aos países terceiros, no âmbito dos programas PHARE e TACIS, com vista a reorganizar os seus serviços postais, à aprovação por esses países de um sistema de encargos terminais que cumpram as disposições da directiva. Por fim, na ausência de acordos entre operadores sobre os custos terminais, conviria que os Estados-Membros estivessem aptos a autorizar as suas sociedades de serviço universal a facturar desde já as suas prestações para o tratamento e a distribuição do correio transfronteiriço que recebem, com base nos custos reais. Juntamente com o senhor deputado Donnay, apresentámos quatro alterações à resolução, nomeadamente, do Grupo do Partido Socialista Europeu, do senhor deputado Simpson, do Grupo do Partido Popular Europeu e do Grupo dos Verdes no Parlamento Europeu. Se forem aprovadas por unanimidade, pensamos que teremos mais força para resolver, finalmente, este problema. Moreau Senhor Presidente, no que se refere aos encargos terminais, devemos chegar a uma solução que elimine a prática desleal da repostagem e que respeite o espírito da directiva, nomeadamente os princípios do serviço universal. Em seguida, gostaria de abordar uma outra questão, ligada aos serviços postais. Segundo algumas informações, a Comissão estaria prestes a discutir uma comunicação sobre a matéria, quando o Parlamento Europeu aprovou, a 1 de Dezembro último, uma directiva já aprovada pelo Conselho, aliás depois de longas discussões. Essa comunicação visaria fragmentar o serviço postal e abri-lo em grande medida à concorrência, o que não corresponde às orientações definidas na directiva. É certo que estas não correspondem à opinião da Comissão, e recordo-me da sua reacção muito forte, Senhora Comissária. Mas não é menos verdade que foram aprovadas pelo Parlamento Europeu. Seria uma curiosa concepção da democracia pôr em causa, com esta comunicação, as disposições aprovadas pelo Parlamento Europeu, disposições essas que, constato com satisfação, travam os ardores desregulamentadores das Comissão. A Associação dos Operadores Europeus expressou aliás as suas preocupações sobre esta questão, pondo de sobreaviso contra aquilo que equivaleria a repor em causa a qualidade de serviço e a viabilidade de um serviço universal fornecido a tarifas uniformes em todo o território nacional. Assim, a Comissão não pode decidir contradizer ou inflectir as deliberações do Parlamento Europeu. O meu grupo pede, como já tinha pedido na altura o Parlamento Europeu, que a Comissão renuncie à sua comunicação, perigosa para os serviços postais e ofensiva para o Parlamento Europeu. Gostaria muito, Senhor Comissário, que esclarecesse as intenções da Comissão relativamente a essa comunicação. Bangemann Senhor Presidente, em primeiro lugar, os meus agradecimentos pelas perguntas formuladas, pois dão-me, a mim e à Comissão, possibilidade de expor mais uma vez a nossa posição, o que é capaz de ser necessário para evitar mal-entendidos. Apreciei particularmente as perguntas do senhor deputado Ferber, as quais gostaria de salientar, até porque ele também me deu os parabéns pelo meu aniversário. Isto não foi feito por nenhum dos restantes senhores deputados que me colocaram questões. (Aparte da senhora deputada Moreau) Sim, talvez para o ano que vem, mas, apesar disso, muito obrigado! São do conhecimento de todos - pelo menos do círculo daqueles que participam neste debate - as dificuldades que estamos a ter com os encargos terminais. As tarifas encontram-se estabelecidas uniformemente a nível internacional e, na maior parte dos países desenvolvidos, não cobrem os custos dos portes. O problema é, pura e simplesmente, este. Desta situação advêm grandes tensões, também no que se refere à qualidade dos serviços, visto que o que está estabelecido a nível internacional não contempla a qualidade dos serviços. Estas determinações são válidas independentemente deste aspecto absolutamente fundamental. Os actuais encargos terminais baseados no sistema CEPT, em vigor desde 1989, não conseguem cobrir os custos reais, mas não o conseguem por uma larga margem. Os encargos incorridos actualmente com uma carta em correio normal, primeiro escalão de peso, situam-se em média em 45 % da tarifa nacional, ao passo que os portes reais nesta categoria se situam em 80 % da tarifa nacional. Estamos sem dúvida, e naturalmente que a Comissão não o contesta, em presença de um problema intrincado. O problema, juridicamente falando - e já no último debate pedi compreensão para o facto, o que levou a que o Parlamento não aprovasse algumas propostas de alteração -, é que o sistema actual de encargos terminais, baseado em acordos internacionais, não está em consonância com as regras de concorrência da convenção, visto que estas tarifas de encargos terminais não se reportam aos custos. Entramos assim num círculo vicioso, pois se as tarifas se reportassem aos custos incorridos, então estariam em consonância com as regras da concorrência. Mas se a ideia é reportá-las aos custos, as regras internacionais terão, nesse caso, de ser modificadas. Neste momento, estamos, portanto, num impasse e, permitam-me chamar a atenção para o facto, isso também é consequência das resoluções do Parlamento sobre o serviço universal e sobre os serviços reservados. De acordo com as decisões do Parlamento e do Conselho existe, neste domínio, um claro poder dos Estados-Membros e não, em primeira linha, da Comissão. Os Estados-membros e os serviços de regulamentação respectivos terão de actuar no sentido de estes aspectos serem regulamentados. No entanto, nós não ficámos parados e um ponto está perfeitamente claro: numa situação destas não podemos virar a cara e dizer, os outros que tratem do assunto. Nesta perspectiva, pedimos aos serviços postais envolvidos que nos apresentassem um acordo com melhores encargos terminais, naturalmente dentro da União, não no âmbito das regras internacionais. O chamado acordo REIMS - que não tem nada a ver com a cidade de Reims, é sim uma daquelas lindas siglas para designar actividades da União - foi o primeiro destes acordos e não foi satisfatório. Estamos neste momento a examinar o segundo, modificado à luz das críticas entretanto exprimidas. Quanto à forma como se irá desenrolar esta análise, não é possível ainda dizê-lo, mas é possível encontrar, por um lado, uma relação equilibrada entre qualidade dos serviços e custos, bem como encargos terminais. É nesse sentido que estamos actualmente a envidar os nossos esforços. Naturalmente que também pretendemos controlar custos e baixar o nível de despesas actualmente muito elevado de alguns operadores postais. Se não conseguirmos fazer isso, então, digo-o mais uma vez com toda a clareza, - a senhora deputada Moreau chamou a atenção para o facto de eu ter sido muito claro nesta questão, mas a verdade é que tenho de ser sempre assim para evitar equívocos -, se não conseguirmos baixar os elevados custos, se apenas os contivermos em relação aos encargos terminais, nesse caso vão ser os próprios serviços postais a fazer a sua auto-exclusão da concorrência. Por outras palavras: aquilo que é necessário implementar, conjuntamente com um acordo desta natureza em conformidade com as regras da concorrência, é uma melhoria dos serviços postais, tanto no que diz respeito aos custos, como no que se refere à qualidade. Mas alguns dos membros desta câmara que se interessam pela problemática dos correios continuam infelizmente muito duros de ouvido. Sim, tenho de dizer isto, aqui e agora, embora o meu amigo Florus Wijsenbeek não esteja presente, mas ele é de ouvido apurado, ao contrário de alguns colegas seus, que são muito surdos. Senhora Deputada Moreau, se os serviços postais não conseguirem adoptar uma política razoável que lhes permita baixar os custos e aumentar a qualidade, também e precisamente nos serviços reservados, se assim não for, a reserva não lhes vai servir absolutamente de nada. Vai ser como um saco vazio, sem nada para meter lá dentro, pois não vai haver procura dos clientes para esse serviço. Esta é que é a questão. É por esta razão que eu considero as perguntas uma coisa óptima. Estamos agora a tentar melhorar a situação através do REIMS II. Se não formos bem sucedidos, teremos de procurar um outro ponto de partida. Nós, Comissão, pretendemos contribuir para que se encontre uma solução e, estou certo, o Parlamento também. Mas, nesse caso, vamos ter de colocar os operadores postais sob esta salutar pressão. Infelizmente ainda não conseguimos colocá-los sob a salutar pressão da concorrência, pelo menos não tanto como eu tinha imaginado. Mas, faremos então com que isso aconteça de outra forma. Quanto a perguntas, estamos conversados. Conversemos agora com a senhora deputada Moreau. Exclamação Está bem, já falamos. Neste momento, esse aspecto é completamente irrelevante, visto que as perguntas se referem a esta problemática dos encargos terminais e não à comunicação. Esta vai, provavelmente, ser aprovada amanhã na Comissão. O texto já foi acordado entre os vários serviços e podemos partir do princípio de que, amanhã, iremos obter uma maioria. A este respeito gostaria de dizer algumas palavras, não em termos de conteúdo sobre cada pormenor, mas sim de carácter geral, sobre o papel a desempenhar por esta comunicação. Primeiro: é evidente que seria uma comunicação perfeitamente absurda se apresentasse outro conteúdo que não a directiva por nós aprovada. Não é este o caso. Esta directiva foi adaptada à última decisão do Parlamento, de modo a não haver oposição entre a directiva e a comunicação. Segundo: esta comunicação tem utilidade para as partes envolvidas, nomeadamente porque indica quais os princípios segundo os quais a Comissão vai aplicar as regras da concorrência também e precisamente aos correios e seus serviços reservados, pois a este respeito não pode haver mal-entendidos. De resto, a este respeito existem inclusive sentenças judiciais. É absolutamente evidente que as regras da concorrência têm também de se aplicar aos correios e aos serviços em que estes desfrutam de um monopólio ou são operadores de um serviço reservado. Foi apenas para que os correios soubessem de antemão o modo como a Comissão vai aplicar estas regras que nós emitimos esta comunicação, para que fiquem claras as regras que, por sua vez, vão ser por nós aplicadas. Estamos, efectivamente, a fazer mais do que aquilo a que somos obrigados. Tínhamos também a possibilidade de tomar as nossas decisões sobre as regras da concorrência perfeitamente out of the blue . Uma atitude destas iria desencadear, naturalmente, um grito de revolta e a consequente pergunta, justificada: quais são afinal os vossos princípios de carácter geral? Como é que querem fazer a aplicação geral? Ou quando tomam as vossas decisões é sempre de uma maneira diferente? É por essa razão, Senhora Deputada Moreau, que admiro o interesse que demonstra pela questão, assim como a força do seu empenho. Mas é melhor reflectir antes de lançar ataques, que nem sequer se dirigem a mim, aliás, mas sim ao meu colega Van Miert. Sou o eterno bode expiatório. Dito isto, estou absolutamente de acordo com o senhor comissário Van Miert. O documento do senhor comissário Van Miert vai ser apresentado com o meu acordo. Oferece aos serviços postais a garantia de que a Comissão não vai fazer nada de inaceitável, nada de inesperado. Eis a razão pela qual o seu pedido não se justifica quanto à matéria de fundo. Aliás, quanto à forma, não pode impedir a Comissão de fazer qualquer coisa que é da sua competência. Pode obrigar a Comissão a fazer qualquer coisa que é necessária, mas não pode obrigá-la a não a fazer. Schmidbauer Senhor Presidente, caros colegas, existe uma antiga canção infantil alemã que diz: »Andei e tornei a andar na carruagem dos correios. Andei com eles a passo de caracol, porque é assim que eles andam e não me custa um centavo.» Não posso deixar de me lembrar do passo de caracol no que diz respeito à velocidade com que, até agora, a legislação dos serviços postais tem sido elaborada a nível europeu. Foi de facto em andamento de caracol que as coisas avançaram. Mas tudo se poderia aceitar se a directiva tivesse sido elaborada de acordo com o velho provérbio «devagar se vai ao longe». Mas o que acontece é que, realmente, não se vai longe, pois as coisas não estão bem e ainda subsistem consideráveis problemas. Por um lado, a decisão do Conselho foi formulada de um modo tão brando e suave, que cada Estado-Membro pode ler nela aquilo que muito bem entender. Além deste aspecto, a comunicação da Comissão continua a pairar de modo ameaçador. Tanto quanto sei, a comunicação que está planeada torna obsoletos os princípios da directiva e, nesta medida, considero-a perfeitamente supérflua. O capítulo encargos terminais com os serviços postais transfronteiriços não se encontra solucionado na directiva sobre os serviços postais. Até aqui, disse-se sempre que os operadores postais poderiam negociar a partir desta base e que poderiam solucionar o problema sem recurso a legislação. E assim ficaram as coisas, só que a solução ainda não foi encontrada. O Grupo do Partido Socialista Europeu exige portanto à Comissão que apresente um projecto de lei. Não pode existir concorrência leal, quando se envia correspondência a partir de um país que, devido à suas infra-estruturas e localização favoráveis, pode oferecer portes baratos, ao mesmo tempo que se exige o mesmo de um outro país que possui um esquema de distribuição oneroso em termos de pessoal e, portanto, um maior dispêndio de custos - foi o próprio senhor comissário Bangemann que acabou de o dizer, os custos apenas estão cobertos a 80 % -, sem que seja dada uma compensação adequada. É que, a situação acima descrita, induz os utilizadores dos serviços postais a enviarem contentores cheios de cartas para esse tal país com portes baratos, ao passo que o país de origem da correspondência fica a ver navios e ainda suporta custos. O remailing é uma prática profundamente desleal e tem de se lhe pôr cobro. Não basta invocar a Convenção Postal Universal. De facto, no artigo 13º da directiva sobre os serviços postais, existe a este respeito uma passagem em que, passo a citar, se «sugere aos Estados-membros que providenciem no sentido de, nos seus acordos sobre encargos terminais nos serviços postais transfronteiriços dentro do território comunitário, serem observados os seguintes princípios». E os princípios são descritos em seguida. Não é possível pôr o mercado interno a funcionar apenas com a mera sugestão de realizar um acordo. Mesmo que venhamos a ter o REIMS II, isso não é suficiente. É necessário que haja clareza e legalidade para todos os participantes e é dever da Comissão providenciar no sentido de que o mercado interno funcione. É por este motivo que aguardamos uma proposta de directiva, e pretendemos não ter de aguardar muito. Aquando da elaboração da directiva, a Comissão não deverá de modo nenhum andar a passo de caracol. Stenmarck Senhor Presidente, a problemática em torno das tarifas terminais sobre a distribuição postal internacional, assim como a nossa decisão recente em matéria de distribuição postal nos Estados-Membros e da União Postal Universal enquanto instituição, baseiam-se numa visão da distribuição postal como monopólio estatal, visão essa cada vez mais obsoleta. Os distribuidores privados, o correio electrónico e o fax substituem progressivamente os serviços postais, que estão velhos e esgotados. Tal como o senhor deputado Ferber, gostaria de felicitar o senhor comissário Bangemann e louvar a sua perspectiva sobre esta problemática e sublinhar a necessidade de prosseguir a luta por um mercado de serviços postais mais liberalizado e neutro em matéria de concorrência. O meu colega de grupo parlamentar, senhor deputado Ferber, colocou uma pergunta especialmente interessante e importante sobre as tarifas terminais, pelo que não voltarei a abordar essa questão. A pergunta complementar que gostaria de fazer refere-se à situação das empresas postais privadas no contexto da futura legislação comunitária, aspecto que creio ter sido muito pouco debatido no Parlamento Europeu. Tendo isto em consideração, faço a seguinte pergunta ao senhor comissário Bangemann: O Senhor Comissário considera que o sistema actual de tarifas terminais deforma de algum modo a concorrência em prejuízo das empresas postais privadas que desejem levar a cabo a actividade de distribuição postal a nível internacional? Em que situação ficaram as empresas postais privadas e quais são as suas possibilidades de operar no mercado europeu após a nossa decisão recente, ou seja a decisão da UE? Wolf Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, não há dúvida de que o remailing é uma prática de concorrência desleal. É sabido que não acabamos com a concorrência desleal só por sentarmos todas as partes envolvidas à mesma mesa e os mandarmos firmar um gentlemen's agreement , pois as coisas não funcionam assim. Para eliminar a concorrência desleal é necessário que haja um regulamento. Para alcançar uma situação de concorrência leal, são necessárias regras vinculativas e, num mercado interno, estas regras terão de ir um pouco mais longe do que o estipulado na, digamos, velha Convenção Postal Universal. Daqui advém a necessidade de uma directiva. Existe necessidade de uma regulamentação, Senhor Comissário Bangemann. De qualquer modo, é tranquilizador o facto de nos dizer que a comunicação apenas se destina a tornar a directiva compreensível e aplicável. Mas então, porque é que não se toma a directiva como base, de modo a deixar clara a interpretação das regras da concorrência para este domínio? Este ponto não ficou claro na resposta do senhor comissário. Van Dam Senhor Presidente, o Conselho e o Parlamento tomaram recentemente a imprudente decisão de adiar, pelo menos até ao ano de 2003, a liberalização dos serviços postais transfronteiriços. Agora que os serviços postais se vêem isentados da obrigação de funcionarem de forma eficaz e orientada para o mercado, a legislação terá de ser dirigida para a protecção do consumidor, contra os abusos de poder por parte dos serviços postais. A maioria dos fornecedores de serviços postais nos Estados-Membros tem, aparentemente, ideias diferentes a esse respeito. Sob pressão - designadamente dos serviços postais alemães e franceses - a regulamentação inicial em matéria de serviços postais transfronteiriços, o chamado acordo REIMS I, foi revista, tendo posteriormente as negociações de um novo acordo, REIMS II, sido concluídas. Contrariamente ao que acontecia com o primeiro acordo, as tarifas dos serviços postais transfronteiriços irão aumentar sem que, em contrapartida, haja um melhoria dos serviços. Além disso, uma vez que as tarifas debitadas se baseiam nas tarifas nacionais, o REIMS II vai favorecer os serviços postais que praticam a tarifa nacional mais elevada, retirando além disso aos serviços postais todos os estímulos para que passem a funcionar de forma orientada para o mercado. Para mim, este factor torna o acordo inaceitável. Daí, pois, a minha simpatia para com os operadores de serviços postais que se negaram a subscrever o acordo. Porém, também neste Parlamento se consagra maior atenção à posição dos serviços postais monopolistas do que à do consumidor. Assim, a proposta de resolução do PPE, do PSE, do ELDR e do Grupo dos Verdes no Parlamento Europeu indica que, como consequência de o acordo REIMS II não ter sido subscrito por todas as partes, os serviços postais podem agora estabelecer as tarifas em função dos seus custos. Não encontro no texto quaisquer requisitos mínimos em matéria de qualidade da prestação de serviços. Além disso, esquece-se também que, se alguns serviços postais não sabem quais são os seus próprios custos, muito menos ainda saberão estabelecer correctamente as suas tarifas. Gostaria de pedir à Comissão que rejeite o acordo REIMS II. Para a liberalização dos serviços postais transfronteiriços, as tarifas terão de ser estabelecidas nos termos do disposto no Acordo de REIMS I, uma vez que neste se faz depender o aumento das tarifas da melhoria dos serviços. Além disso, as empresas activas noutro Estado-Membro - entre as quais as do sector dos serviços postais - deviam receber um tratamento idêntico às que oferecem grandes lotes de correio dentro de um Estado-Membro. Gostaria de conhecer a posição do senhor comissário a este respeito - e posso garantir-lhe que nem todos aqui são surdos. Moreau Senhor Comissário, peço-lhe desculpa por não me dirigir a si na sua língua. Não posso fazê-lo. Não ficará com certeza surpreendido pelo facto de não ser da sua opinião militante a favor da redução contínua dos custos que, em minha opinião, tem consequências dramáticas para o emprego e as condições de vida e não beneficia verdadeiramente os consumidores. Gostaria apenas de lhe pedir, Senhor Comissário, que tenha a gentileza de pensar que, apesar de não sermos da sua opinião, continuamos a ser capazes de reflectir! Bangemann Senhora Deputada Moreau, é precisamente isso que eu estava a dizer: temos primeiro de reflectir e, depois, se não for da minha opinião, está no seu direito... Sou contra os monopólios, de uma maneira geral. Não exijo um monopólio para as minhas opiniões: é muito claro, sou contra os monopólios, completamente contra, ainda que esta posição possa não me beneficiar. Senhor Presidente, posso dizer ao senhor deputado van Dam que estou plenamente de acordo com o que ele disse. O problema é precisamente esse: nós, Comissão, não conseguimos, digo-o também à senhora deputada Schmidbauer, deixar esta questão clara. Não quero com isto dizer que tenhamos sempre razão, mas neste caso esforçámo-nos verdadeiramente, tanto no Parlamento como no Conselho, e lutámos com abnegação pela clareza no calendário de liberalização, bem como na interpretação das regras da concorrência para este sector, contribuindo para aquilo que também nós queremos, nomeadamente, serviços postais eficazes e competitivos. Mas realmente não fomos bem sucedidos - não preciso de repeti-lo -, pois aquilo de que se queixaram, foram os Senhores os próprios a rejeitar, foi o senhor deputado Ferber que o solicitou. Sim, senhora deputada Schmidbauer, eu não me esqueço deste tipo de coisas! Sou daquelas pessoas que reflecte nas coisas que defende e que, depois de as ter defendido, assume a responsabilidade a elas inerente. Nessa altura não apoiaram estas propostas e agora vêm dizer que precisavam delas. Portanto, há aqui qualquer coisa que não está certa e acho que não tem muito a ver com a história do correio a passo de caracol - embora seja uma imagem engraçada. Precisamente o problema que, actualmente, se nos depara em muitos casos é o correio a passo de caracol. E assim chego ao mercado interno. Senhor Deputado Wolf, congratulo-me por vê-lo entre as fileiras dos firmes defensores do mercado interno. Nelas não tem sido presença assídua. É verdade, não se pode dizer que tenha sido assíduo, mas, enfim, é bom que tenha chegado. A chegada de um pecador arrependido causa sempre maior júbilo do que a chegada de um crente. Só que, é este precisamente o problema, se tivéssemos o mercado interno iríamos utilizá-lo como instrumento contra os serviços postais lentos e sonolentos. A situação é perfeitamente clara: os correios neerlandeses, por exemplo, saíram do acordo REIMS II. E porquê? É muito simples, porque são competitivos. O remailing passa, no seu essencial, pela Holanda. Não vamos tentar enganar-nos a nós próprios, nem sequer com as regras do mercado interno vamos poder proibi-lo. Gostaria que isto aqui ficasse dito. De acordo com as regras do mercado interno, não se pode impor a uma empresa o local da sua sede ou as actividades que deverá ter dentro ou fora do seu país. Não vai mesmo ser possível! Se pretendemos aplicar já regras do mercado interno, pur et nature , nesse caso vamos chegar a uma, chamemos-lhe assim, profissão de fé nas leis da concorrência, o que também acaba por não nos servir de nada, pois nós, graças à vossa decisão, Senhora Deputada Schmidbauer, estamos actualmente numa situação em que os serviços reservados se encarregam de fazer com que muitas pessoas não tenham acesso à concorrência. Estamos, assim, numa situação em que a Comissão tenta desesperadamente fazer o melhor possível com a situação que tem diante de si. Foi por essa razão que dissemos às pessoas, dêem-nos sugestões, façam-nos propostas, e assim obtivemos agora o REIMS II. Estamos agora a efectuar a sua análise. Se não formos bem sucedidos, teremos de acabar por deixar este assunto aos Estados-Membros. Com isto, as possibilidades da Comissão chegaram ao fim. Os serviços reservados já não nos permitem intervir, mesmo que seja no âmbito do controlo da concorrência. Estas situações podem, por vezes, tornar-se muito dolorosas e é assim que nos encontramos neste momento. Conforme foi dito: a Comissão não pretende, de modo algum, virar o bico ao prego e dizer: então se decidiram assim, agora suportem as consequências. O que nós estamos a tentar é suavizar as consequências. Mas não posso, obviamente, ouvir dizer que somos nós os responsáveis pelo lento andamento do processo. Nós fizemos tudo o que estava ao nosso alcance. Primeiro, tínhamos maioria no Conselho, depois, de repente, deixámos de a ter, porque um país membro considerou os correios um serviço tão importante que colocou em movimento todas as engrenagens para alterar as maiorias existentes. No país membro a que me refiro, pode-se cortar verbas para o exército, mas não para os correios. Por este exemplo podemos ver o dramatismo da situação. Presidente Comunico que recebi três propostas de resolução, apresentadas nos termos do nº 5 do artigo 40º do Regimento. Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã, às 12H00. Contratos nos sectores da água, da energia, dos transportes e das telecomunicações Presidente Segue-se na ordem do dia o relatório (A4-0398/97) do deputado Langen, em nome da delegação do Parlamento Europeu ao Comité de Conciliação, sobre o projecto comum aprovado pelo Comité de Conciliação, de uma directiva do Parlamento Europeu e do Conselho que altera a Directiva 93/38/CEE relativa à coordenação dos processos de celebração de contratos nos sectores da água, da energia, dos transportes e das telecomunicações (C4-0619/97-95/0080(COD)). Langen Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, já poucos de nós aqui se encontram. Como diz o provérbio, devagar se vai ao longe. Andámos durante dois anos e meio a discutir a forma de adaptar as directivas europeias relativas à adjudicação dos contratos de direito público ao mais recente acordo da OMC, tendo, após o processo de concertação, chegado agora a uma regulamentação de compromisso. Quero agradecer a todos quantos contribuíram para este desfecho, especialmente ao colega Tappin, pela forma construtiva como colaborou no acompanhamento e nas decisões. Por esta razão, hoje à noite vou apenas referir os aspectos mais importantes. Senhor Comissário, tudo poderia ter sido decidido de uma forma muito mais rápida, se a Comissão ou uma parte da Comissão tivesse sido um pouco mais flexível, visto que o Parlamento, desde o princípio, era da opinião de que a adaptação das directivas ao acordo da Organização Mundial de Comércio apenas tinha de ir até onde fosse estritamente necessário. Nós pretendíamos uma revisão em pontos importantes, razão pela qual o primeiro projecto - provavelmente pela primeira vez na história do Parlamento - foi amplamente rejeitado, tendo havido um único voto que não foi neste sentido. A Comissão também pretendia regulamentar aspectos que não faziam parte do acordo da Organização Mundial de Comércio, tendo sido este o motivo da demora e de todo o tempo gasto em deliberações. Por fim, a Comissão acabou por apresentar uma nova proposta. Realmente não era inteiramente nova, mas foi revista nos seus elementos principais, tal como o Parlamento havia proposto. Podemos hoje falar de um êxito em termos de resultado final. Unimo-nos na defesa de uma linha e os aspectos que se apresentaram bastante controversos até ao fim foram objecto de uma ampla concertação. Refiro aqui especialmente os regulamentos para o diálogo técnico, um tema que nos ocupou desde o princípio até ao fim. A Comissão acabou por reconhecer na fase final - e o Conselho também, no processo de concertação - que nós tínhamos defendido uma regulamentação bastante razoável relativamente ao diálogo técnico. Isto quer dizer que o diálogo técnico, isto é o processo de consulta antes da adjudicação de contratos, vai continuar a ser possível, sempre que a concorrência não esteja expressamente excluída. Esta solução permite propostas globais exigentes do ponto de vista tecnológico e também precursoras em termos de tendência para o futuro. Possivelmente, estas propostas apenas poderão ser apresentadas por firmas isoladas, ou do sector dos transportes, ou da energia. Daí que estejamos, no geral, bastante satisfeitos. A Comissão considerou esta exigência no documento final. Por fim, houve apenas discussão sobre uma questão controversa entre o Parlamento, a Comissão e o Conselho, a saber, a do o estabelecimento da validade dos requisitos da chamada directiva sectorial para entidades adjudicantes públicas e privadas, pretendendo-se estipular se os requisitos são válidos da mesma forma para umas e outras. Este tema foi objecto de longas e controversas discussões a todos os níveis de tomada de decisões, no contexto europeu, e, por último, no documento final o Parlamento anuiu, de modo que agora temos duas declarações adicionais para o processo de concertação, as quais os senhor comissário Bangemann vai certamente explicar de seguida. Das cinco recomendações do Parlamento, duas foram aceites, sendo uma, a alteração relativa às pequenas e médias empresas, uma pretensão do colega Tappin relativamente a material de formação e informação e, a outra, a alteração relativa à permissão do diálogo técnico, desde que a concorrência não seja excluída. As alterações 3, 4 e 5 que visavam introduzir uma distinção entre entidades adjudicantes públicas e privadas foram objecto de um texto de compromisso no artigo 1º da presente proposta de directiva e de duas declarações, a publicar no Jornal Oficial. Estas estabelecem que a obrigação de dar a conhecer as vantagens da proposta seleccionada, bem como o nome do adjudicatário, não deve lesar os legítimos interesses das empresas, tendo portanto de ficar salvaguardada a confidencialidade das informações técnicas. O segundo ponto é a questão do fornecimento de dados estatísticos e a sua limitação ao mínimo estritamente necessário. Também nesse ponto a Comissão anuiu. Para finalizar, gostaria de agradecer a todos quantos acompanharam este processo de forma construtiva e crítica, e acho que podemos hoje dizer que - julgo que o colega Tappin também é da mesma opinião - com esta proposta se conseguiu, em última análise, um compromisso sensato no Comité de Concertação - embora ao fim de muito tempo -, compromisso este subscrito por ambas as partes. É um compromisso com o qual podemos viver perfeitamente, além de que satisfaz totalmente as nossas exigências em relação ao acordo da Organização Mundial de Comércio, designadamente o anexo relativo aos contratos de fornecimento governamentais. Deste modo, um novo mercado envolvendo 350 mil milhões de ecus, poderá ser usufruído por nós e pelos outros. Tappin Senhor Presidente, desejo felicitar o meu colega Langen, por ter conduzido a equipa de conciliação a um desfecho tão bem sucedido. Sempre considerei que os contratos de direito público são assim uma espécie de romance pouco edificante, e pelo número dos presentes vejo que as outras pessoas pensam exactamente o mesmo. Todo o debate sobre os contratos de direito público sofreu uma modificação radical devido aos progressos que fizemos desde que a Comissão apresentou as suas propostas a este Parlamento. Na altura, havia uma distância fundamental entre a posição do Parlamento e a do Conselho. Sinto-me orgulhoso pelo facto de os acordos conseguidos pelo Comité de Conciliação reflectirem os princípios avançados pelo Parlamento em primeira leitura, e saúdo a disponibilidade da Comissão para os escutar. O nosso desejo era, em primeiro lugar, levar à prática uma boa política em matéria de contratos de direito público, em benefício dos cidadãos que representamos. Muito embora - como acontece em todos os compromissos - o resultado final possa não ser exactamente o que nós, como indivíduos, ou nós, enquanto comité, eventualmente desejávamos, é justo dizer que ninguém lamentará o resultado obtido. Neste relatório debruçámo-nos sobre questões que constituem o cerne da política de contratos de direito público: em primeiro lugar, a distinção entre o sector público e o sector privado; em segundo lugar, questões relativas ao diálogo técnico, a que o senhor deputado Langen se referiu; em terceiro lugar, a prestação de informações; e finalmente, em quarto lugar, a questão da confidencialidade. Voltaremos a ocupar-nos destas questões num futuro próximo. Primeiro, quando a Directiva 93/38/CEE relativa aos serviços públicos subir ao Parlamento para revisão no próximo ano, mas também quando recebermos a resposta da Comissão ao Livro Verde que será apresentado no Parlamento no início de 1998. Espero que continuemos a trabalhar em conjunto no Parlamento de forma tão eficaz como no caso do relatório Langen e que consigamos chegar a um resultado igualmente positivo. Espero também que a Comissão e o Conselho continuem a levar muito a sério os sentimentos do Parlamento relativamente aos contratos de direito público, em especial quando não estivermos presentes para defender os nossos pontos de vista. Neste caso, refirome em especial a negociações a nível do GPA (Acordo sobre Contratos de Direito Público) e da OMC. Um dos temas dominantes subjacentes a este relatório tem sido a questão da reciprocidade, de conseguir que as condições sejam, e se mantenham, iguais para todos. Muito embora o relatório Langen tratasse dos contratos de direito público no âmbito da União Europeia, tornou-se evidente, mesmo para os que estavam menos inclinados a prestar atenção, que o ambiente global é tão importante para a actividade empresarial na UE como a regulamentação interna. O efeito que o primeiro tem sobre a competitividade da segunda não pode ser separado dela. Este não é o momento próprio para prosseguir esta discussão, mas estou certo de falar em nome de muitos dos meus colegas quando digo que aguardamos com grande expectativa a próxima ronda de debates, aguardamos acima de tudo poder estabelecer transparência e responsabilidade - duas palavras-chave do Parlamento quando se trata de contratos de direito público. Se o conseguirmos fazer, teremos dado um grande passo em frente no sentido de estabelecer um sistema de regulamentos relativos aos contratos de direito público que seja consentâneo com os desejos expressos em todas as fases deste relatório e permita ao utilizador exercer as competências empresariais sem o impedimento que a sobrecarga da burocracia e da legislação restritiva representa. Tem sido este o nosso objectivo. Se conseguirmos realizar tudo isso, sentir-nos-emos mais orgulhosos ainda. Entretanto, apresento os meus agradecimentos e as minhas felicitações em especial ao senhor deputado Langen e aos outros colegas que tão activamente colaboraram neste relatório. Giansily Senhor Presidente, caros colegas, em Junho de 1996, a nossa assembleia rejeitava, por larga maioria, o projecto de directiva que liberalizava o código dos mercados dos contratos de direito público, proposto pela Comissão, para os sectores da água, da energia, dos transportes e das telecomunicações, pois considerava-o demasiado liberal, abrindo, sem contrapartidas, as portas da Europa às indústrias americanas. É evidente que esse texto favorecia demasiado as empresas além-Atlântico e, se tivesse sido aprovado tal e qual, recordo que teria sido directa e imediatamente aplicável, sem controlo parlamentar, na maior parte dos nossos Estados, pois pertencia ao domínio regulamentar. Na altura, esse texto ia um pouco longe de mais para, nomeadamente, demolir as concessões públicas existentes em muitas colectividades dos países da União. Assim, recorde-se que o projecto de directiva previa que um grupo - ou uma das suas filiais - chamado a analisar a concretização de um equipamento não poderia, posteriormente, concorrer à sua realização. No momento oportuno, o senhor deputado Langen - que não podemos deixar de felicitar - desmontou ponto por ponto esse projecto de directiva que entregava, sem reciprocidade, o mercado europeu às empresas estrangeiras. Desde então, muita água passou por baixo da ponte, e temos agora de nos pronunciar sobre o relatório da delegação ao comité de conciliação. (O presidente interrompe o orador) Só mais um minuto, Senhor Presidente, pois pensava dispor de dois minutos. Se não é o caso, vou terminar. A leitura das alterações e destas duas declarações, que serão publicadas no Jornal Oficial, acalma os nossos receios, Senhor Presidente, e o nosso grupo dará o seu pleno apoio ao relatório de qualidade do senhor deputado Langen. Lamento profundamente que não me tenha dado mais um minuto de uso da palavra, pois nós tínhamos recuperado dois minutos pelo facto de o senhor deputado Porto não vir amanhã, e penso que o senhor poderia ter dado mostras, nesta ocasião, de um pouco de amabilidade. Bangemann Senhor Presidente, creio que posso resumir o que tenho para dizer. Já todos ouviram os elogios justificados ao senhor deputado Langen. Muitas vezes se elogia sem razão nenhuma, mas, neste caso, é realmente verdade que o senhor deputado contribuiu para que chegássemos a um compromisso adequado. O facto de a Comissão também ter participado na fase final, demonstra seguramente como também nós estamos disponíveis para obter resultados num processo deste tipo. Talvez na fase inicial tenha dado um aspecto diferente, pois nessa altura muitos e diversos serviços da Comissão, pelas razões mais diversas, procuravam simplesmente obter uma posição que fosse ideal para a Comissão. Claro que nós também sabemos que, por vezes, isso não é exequível. Permita-me mais uma vez endereçar-lhe os meus agradecimentos, Senhor Deputado Langen, e desejar ao Parlamento a obtenção de êxitos semelhantes em processos de concertação futuros. Presidente Está encerrado o debate. A votação terá lugar amanhã, às 12H00. (A sessão é suspensa às 18H15)

Véronique de Keyser (PSE ).    – Señor Presidente, permítame volver un momento sobre un deplorable incidente ocurrido ayer en relación con la exposición antiaborto organizada por nuestros colegas polacos del Grupo Independencia y Democracia. La señora Gomes y yo misma no solo fuimos empujadas y casi golpeadas, sino también tratadas de «fascistas» y «nazis» por ese Grupo. Esto es inaceptable. No pensaba quejarme ante el Presidente, puesto que la exposición fue anulada y retiradas las escandalosas imágenes que asociaban el aborto al Holocaustao, que realmente es de lo más absurdo. Pero, dado que mi colega diputado tuvo la audacia de llamarnos para quejarse de haber sido tachado de «fascista», quisiera señalar que nosotras mismas fuimos tratadas de «nazis». En esta Cámara, es algo especialmente chocante. El Presidente.    – Gracias por la información, Señoría. Como ha podido comprobar, la exposición fue retirada porque la norma dicta que la controversia tenga lugar aquí, en esta Cámara, y no a través de una exposición del exterior. Con respecto a los hechos que acaba de comunicar, le propongo que remita el asunto a la Mesa para ver qué curso procede darle. El Presidente.    – De conformidad con el orden del día, se procede a las declaraciones del Consejo y de la Comisión sobre la situación en Iraq tras el referendo sobre la Constitución. Lord Bach,    Señor Presidente, este debate se produce en una fase crítica de la transición política de Iraq. Cuando este Parlamento debatió por última vez el tema de Iraq con la Comisión y el Consejo en julio, los dirigentes políticos iraquíes estaban negociando una nueva Constitución. Hace un mes, los iraquíes refrendaron la Constitución que les iba a otorgar, por primera vez en la historia, garantías de libertad, seguridad y derechos humanos. El referendo constitucional supone un nuevo paso del pueblo iraquí hacia la democracia, la libertad y la paz. Dentro de un mes volverán a votar, esta vez para elegir un nuevo Gobierno que tendrá que abordar rápidamente tareas importantes, como la planificación y provisión de servicios muy necesarios, que significarán una esperanza en un futuro más brillante y mejor para millones de iraquíes. El referendo del mes pasado fue notable en muchos aspectos. Junto con las elecciones de enero, ha proporcionado a los iraquíes una primera degustación de la democracia. Han participado, por primera vez, en decisiones políticas que afectarán a su propio futuro y el de su país. Fue aleccionador, sobre todo para quienes procedemos de países que a menudo dan por descontadas nuestras libertades y nuestra democracia, constatar el valor y la firmeza de quienes ejercieron sus derechos democráticos y participaron en la votación, arrostrando circunstancias difíciles y la amenaza de la violencia. El apoyo de la Unión Europea al referendo constitucional ha tenido un efecto significativo. La Comisaria expondrá en detalle, dentro de un momento, la valiosa ayuda que la Comisión ha prestado al proceso en apoyo de la Comisión Electoral Independiente para Iraq y de las Naciones Unidas. Las Naciones Unidas han desempeñado, y continúan haciéndolo, un papel clave y destacado de apoyo en los procesos de revisión constitucional y electoral. La Misión de Ayuda a Iraq de las Naciones Unidas ha ejercido una función crucial apoyando a la comisión electoral iraquí en las circunstancias más difíciles. La decisión de aprobar la Constitución ha allanado el camino a las elecciones generales de diciembre. Debería constituir otro avance importante en la transición política que, llegado el momento, llevará a Iraq a asumir plenamente su papel en el seno de la comunidad internacional. Iraq se encuentra, desde luego, bastante lejos de materializar esta aspiración. Aun cuando una gran mayoría de los votantes se expresaron a favor de la Constitución, los resultados del referendo demuestran que todavía hay que superar diferencias sustanciales entre las comunidades étnicas de Iraq. En los primeros compases de la andadura del nuevo Gobierno se procederá a revisar la Constitución. Esto supone una oportunidad importante para que los iraquíes forjen un consenso más amplio acerca del futuro de su país, contribuyendo a la creación de un sistema político integrador. Los dirigentes políticos iraquíes tendrán que resolver asuntos fundamentales, incluido el federalismo, el examen de su pasado político y la gestión de los recursos naturales. El descontento supone además una amenaza para el proceso electoral. Fomenta la sensación de frustración y privación de los derechos que experimentan algunas comunidades. Asimismo fomenta la simpatía que utilizan los extremistas y los terroristas para justificar el mantenimiento del ciclo de violencia y la insurrección. Por tanto, resulta imperativo que los dirigentes políticos, étnicos y religiosos de Iraq hagan cuanto puedan por resolver estas cuestiones. Esperamos que el nuevo Parlamento y el nuevo Gobierno sean lo más representativos e integradores posible. Volviendo ahora a la ayuda internacional al proceso de transición política iraquí, la UE y la comunidad internacional en general ya han prestado un apoyo significativo y útil. Espero con impaciencia la descripción por parte de la Comisaria de la ayuda inestimable y todavía en curso prestada por la Comisión. Quiero mencionar el importante paso dado en favor de una asociación más estrecha entre la UE e Iraq en virtud de la firma de la declaración política conjunta UE–Iraq el 21 de septiembre. Allana el camino a un diálogo político regular con Iraq sobre temas de interés mutuo, como la promoción de la gobernanza, la protección de los derechos humanos y la prevención y resolución de conflictos. Durante esa visita, el Gobierno iraquí resaltó lo mucho que valora la ayuda de la UE, sobre todo en cuanto al respaldo de los procesos constitucionales y electorales y la labor de mejora de la capacidad en asuntos del Estado de Derecho, merced a la misión EUJUST LEX. Muchos países vecinos y otros agentes regionales están realizando esfuerzos concertados por implicarse de forma constructiva. Acogemos con agrado, en particular, la propuesta de la Liga Árabe de colaborar con Iraq para celebrar una Conferencia sobre el Diálogo Nacional a principios del año que viene. Dentro de unos pocos días, el 19 de noviembre, tendrá lugar una reunión preparatoria en El Cairo. Esta reunión busca sentar los cimientos de la participación internacional después de las elecciones y el apoyo al nuevo Gobierno. El Consejo ha instado insistentemente a los Estados de la región, sobre todo a Siria, a que apoye el proceso político en Iraq. Esto incluye cooperar con Iraq para evitar el tránsito a través de las fronteras y el apoyo a los terroristas e insurgentes. Al aproximarnos a estas elecciones históricas, deberíamos considerar qué implicaciones puede tener la formación de un Gobierno iraquí nuevo y duradero para nuestra implicación en Iraq. Nuestro primer objetivo tiene que ser la continuación del apoyo al proceso electoral. El Gobierno iraquí lo ha solicitado concretamente. La UE va a brindar apoyo al proceso de supervisión electoral, inclusive a la labor de los observadores electorales nacionales. Sé que algunos de ustedes estuvieron presentes en Iraq durante las elecciones de enero. Espero que vuelva a ser posible que los diputados a este Parlamento ofrezcan su apoyo a los aspirantes a diputados iraquíes en diciembre. Ya he manifestado que la revisión de la Constitución durante la primera parte del mandato del nuevo Gobierno va a ser fundamental. La UE está dispuesta a apoyar activamente estos importantes esfuerzos y se encuentra en una situación ventajosa para prestar asesoramiento experto y asistencia técnica. A la larga, tenemos que seguir prestando apoyo al sector vital del Estado de Derecho y plantearnos su mejora. La UE está desempeñando un papel protagonista al convertirse en donante del grupo de trabajo del sector del Estado de Derecho, destinado a coordinar la actividad de los donantes y del Gobierno en este sector. The EU’s rule of law mission for Iraq, EUJUST LEX, is due to reach the end of its mandate at the end of June 2006. The Iraqi Government has asked for the programme to be extended and expanded to include wider training of judicial, police and prison officers. El Consejo está estudiando la respuesta. El fortalecimiento del respeto de los derechos humanos también es esencial. Iraq ha pedido ayuda para desarrollar su capacidad para aplicar los principios de los derechos humanos y acceder a las principales convenciones sobre los mismos. La Unión Europea se encuentra en una situación única para prestar esta ayuda y asesoramiento, y la UE está dispuesta a seguir ofreciendo su apoyo en este terreno. Tanto la UE como Iraq esperan ampliar y reforzar aún más su asociación, a medida que avance el proceso político, a través de la creación de un diálogo político regulado y otras relaciones contractuales adecuadas. Permítanme decir una vez más que, al aproximarse Iraq a este hito en su transición política, es el momento de que la comunidad internacional brinde su apoyo pleno al pueblo iraquí. La Unión Europea, junto con otros miembros de la comunidad internacional, se encuentra y deberá seguir encontrándose –como en otros tantos países en desarrollo y en vías de recuperación– a la cabeza de la reconstrucción y el desarrollo. Espero con interés poder debatir este tema con el Parlamento y escuchar las opiniones de sus Señorías. Benita Ferrero-Waldner,    . Señor Presidente, hace casi cuatro meses exactamente que debatimos por primera vez el tema de Iraq, como ha dicho Lord Bach. Recuerdo que entonces dije que para los iraquíes las dificultades tan solo empezaban. Y realmente lo pensaba. Hoy, los iraquíes tienen una Constitución. Pronto elegirán un Gobierno constitucional. Pero hoy los iraquíes también son conscientes de que en su país existen unas divisiones profundas que deben superar. Ahora se enfrentan a dos dificultades muy graves: por una parte, asegurar que las consultas electorales de diciembre no excluyan a nadie y, por otra parte, efectuar después una revisión global de la Constitución, que debe ser más inclusiva. Estuvimos al lado de los iraquíes durante el proceso constitucional y seguiremos estándolo durante la preparación del proceso electoral y las elecciones. Con otros 20 millones de euros más de ayuda, la Comisión fue el único apoyo de las Naciones Unidas y del proyecto de asistencia constitucional dirigido por las Naciones Unidas. Nos consideramos parte de un proceso que permitió a los iraquíes expresar su opinión sobre la Constitución emitiendo su voto el día del referendo. En cuanto a las elecciones, seguramente recordarán que en julio yo tenía muchas esperanzas de poder enviar también una misión de observación electoral. Pero hoy debemos aceptar la evidencia de que las condiciones de seguridad no lo permiten. Sin embargo, eso no nos impide ayudarles de otras formas igualmente eficaces. Aportamos 30 millones de euros al proyecto de asistencia electoral de las Naciones Unidas. Mientras hablo, varios expertos electorales europeos trabajan codo con codo con la Comisión Electoral Independiente de Iraq y con las Naciones Unidas para asegurar una preparación adecuada de las elecciones y establecer un sistema de control nacional transparente. Pero la vía que conduce a la democracia y la paz en Iraq no termina con las elecciones. Inevitablemente, se cruza con la vía de la cooperación regional. Iraq, sus vecinos y los demás Estados de la zona deben desempeñar un papel importante mediante la consolidación de unas buenas relaciones vecinales y la cooperación para mejorar la seguridad de la región. Me complace en gran manera decir que el Secretario General de la Liga Árabe, el señor Amre Moussa, también está allí ahora y que el año próximo se celebrará una conferencia, junto con los árabes, para mejorar las relaciones que se han deteriorado en los últimos años. Iraq será un Iraq federal. Se crearán instituciones centrales que funcionen para apoyar la estructura estatal que los propios iraquíes han elegido. Con este fin hay que establecer marcos legislativos e institucionales adecuados. Habrá que delimitar rápidamente soluciones viables para asegurar un progreso continuo hacia la estabilidad y la democracia. La inclusividad es, con toda certeza, el único camino para avanzar. También debemos pensar cuál es la mejor forma para que nosotros, la Unión Europea, podamos ayudar en la creación de instituciones que favorezcan un planteamiento inclusivo. También debemos aplaudir los esfuerzos de la Liga Árabe y de otros países de la región, como Jordania por ejemplo, por promover la inclusividad y la reconciliación nacional. Estoy convencida de que la reciente visita de Kofi Annan ha tenido un efecto positivo para mejorar el entendimiento entre diferentes partidos. El proceso político y la estabilidad de Iraq son importantes para todos nosotros y para sus vecinos. Los recientes acontecimientos de Jordania nos recuerdan claramente la importancia del éxito de este planteamiento inclusivo, que es crucial para la estabilización política de la región en su conjunto. Para los ciudadanos iraquíes es muy importante que realmente tengan la sensación de libertad y puedan ejercer esa libertad. En este sentido, no debemos olvidar que la mayoría de los iraquíes aun tienen dificultades para que sus hijos puedan ir a la escuela, para que se abran los hospitales y puedan combatir las enfermedades más ordinarias, para tener acceso al agua, a puestos de trabajo –lo esencial– y para ganarse la vida. Es una situación insostenible para cualquier persona en cualquier país, y, por lo tanto, también para los ciudadanos de Iraq. Sus necesidades seguirán siendo el objetivo básico de nuestra ayuda a Iraq en 2006. Quisiera explicar con más detalle lo que hemos hecho. Hemos apoyado el proceso político. Además, junto con los Estados Unidos, hemos patrocinado una conferencia muy importante, la Conferencia Internacional sobre Iraq, celebrada en Bruselas el 22 de junio. Fue un instrumento para movilizar la ayuda internacional de más de 80 países y organizaciones para el Gobierno de transición iraquí y para las instituciones durante el período de transición antes de las elecciones de diciembre. También hemos ayudado siempre a la reconstrucción: hemos entregado un paquete de ayuda de 580 millones de euros a través del Fondo Internacional para la Reconstrucción de Iraq. Siempre hemos intentado trabajar para satisfacer las necesidades básicas de la población como el agua, el saneamiento, la salud y la creación de puestos de trabajo. También estamos trabajando junto con dos Ministerios –los Ministerios de Energía y de Comercio– para la estructuración institucional. En el futuro queremos apoyar el proceso político para las elecciones. También queremos crear grupos de trabajo conjuntos en ámbitos de interés común como el comercio y la energía. Queremos apoyar la petición de adhesión a la OMC, iniciar negociaciones para un acuerdo UE-Iraq sobre comercio y cooperación y progresar en la apertura de una delegación de la Comisión en Bagdad en 2006. La Unión tiene mucho que ofrecer, además de apoyar el proceso de reconstrucción. Queremos ser un socio importante para Iraq. Los iraquíes lo esperan. Cumpliremos sus expectativas. Giorgos Dimitrakopoulos,    – Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señora Comisaria, después de su interesante intervención, quisiera realizar los siguientes comentarios: El primero se refiere a la última frase de la Comisaria. La Unión Europea tiene en realidad mucho que ofrecer más allá de la reconstrucción, y nuestro problema es cómo podemos convertir esa idea tan interesante en una política concreta. El segundo comentario se refiere a la votación sobre la constitución. Yo también estoy de acuerdo en que votar a favor de la constitución, a pesar de que un grupo importante no haya dado respuesta, es un acontecimiento importante. Pero un acontecimiento importante que todavía deja sin resolver algunos problemas importantes, como el tema y el papel de la religión, el modelo federal, la identidad nacional y el acceso a los recursos naturales, en especial el petróleo. El tercer comentario se refiere a las elecciones. Las elecciones son realmente muy importantes, sobre todo porque el nuevo Parlamento dirigirá su atención, como dice la constitución, no solo a revisar la constitución sino también a la forma en que se aplican algunas de sus disposiciones. El cuarto comentario se refiere a un tema que, desafortunadamente, a pesar de los esfuerzos, a pesar del proceso de democratización, todavía está pendiente. Es el tema de la seguridad. No quiero recuperar el debate que se ha celebrado en el Parlamento, en el Consejo y en todos los Estados miembros. Pero quiero decir lo siguiente: se han realizado muchas investigaciones, muchas de las cuales también se han publicado en periódicos de su país, señor Presidente en ejercicio del Consejo, que plantean la cuestión de la presencia continuada de fuerzas militares extranjeras en Iraq. Con esto me refiero, para terminar, a la propuesta que hemos debatido en el Parlamento Europeo: creo que ha llegado el momento de sustituir a las fuerzas militares extranjeras por una fuerza de mantenimiento de la paz de las Naciones Unidas. Véronique de Keyser,    . – Señor Presidente, señora Comisaria, en primer lugar quisiera felicitarle y prestarle todo el apoyo del Parlamento en los esfuerzos que realiza hoy por que la Unión Europea tenga algún peso en la reconstrucción de Iraq. Pero permítame volver sobre un punto desagradable. Poco antes del desencadenamiento de la guerra en Iraq, el General Morillon advertía al Parlamento Europeo diciendo «no hay guerra limpia». Sin embargo, cabía esperar que una guerra de independencia pudiera ser menos sucia que las demás. ¡No ha sido así en absoluto! Tras las terribles imágenes de la invasión y el escándalo de la prisión de Abu Ghraib, tenemos hoy el controvertido asunto de las bombas de fósforo blanco que supuestamente se han empleado en el asedio de Faluya, una ciudad rebelde, pero también una ciudad mártir. Nuestra historia nos enseña que no se construye la paz en un país sobre la base de la ocultación de las atrocidades cometidas. Hay aquí una necesidad de de investigación y búsqueda de la verdad. La democracia formal que intenta instalarse en Iraq y las relaciones que intentamos reconstruir con este país tropiezan con esta evidencia: «no puede haber democracia sin verdad». Sadam Husein va a ser juzgado por los crímenes que cometió y, probablemente, por el uso de armas químicas contra los kurdos en 1991. Esto es un mero asunto de justicia. La verdad sobre el asedio de Faluya, sus mártires calcinados y las responsabilidades por la utilización de armas prohibidas por la Convención de Ginebra de 1980, forman parte también de lo que debemos aportar a los iraquíes, además de nuestra ayuda material. Vamos a ayudarles a formar su sistema de justicia, es lo que se denomina «creación de capacidad». Pero ¿de verdad podemos tener éxito en esta empresa si no les damos también la impresión de que la justicia, y especialmente la justicia internacional, existe? Les pido, pues, señor Presidente, señora Comisaria, que exijan a las fuerzas coaligadas que se lleve a cabo una investigación totalmente independiente y que se haga justicia. En su momento pedimos que Sadam Husein fuera juzgado por la Corte Penal Internacional. El crimen contra la humanidad que constituiría el empleo de armas químicas en Faluya, de demostrarse, lo merecería ampliamente. Pero si pensamos en esta Asamblea que esto no es más que una utopía, ¿qué mensaje de esperanza podemos transmitir hoy al pueblo iraquí? Graham Watson,    . – Señor Presidente, cuando Sadam Husein mandaba en Iraq, el país se describía, con razón, como una fosa común bajo tierra y una cámara de tortura encima. Sin embargo, al cabo de dos años y ocho meses de guerra, la muerte de infinidad de iraquíes y más de 2 000 soldados de la coalición, es evidente que la vida en Iraq apenas es mejor que antes. Bagdad era estadísticamente el peor lugar del mundo para vivir incluso antes de que se deteriorara la situación de la seguridad. Mucho peor es ahora que las bajas de civiles ascienden a más de 60 al día y los ataques de insurgentes casi se han triplicado en 18 meses. Es difícil saber si la persistente presencia de las tropas de la coalición en esas condiciones es una ayuda o un obstáculo para el restablecimiento de la normalidad. Me temo que detecto cierto aire de complacencia en la intervención del Consejo de hoy y un optimismo sorprendente de la Comisión. Ha habido éxitos notables en la ruta hacia la democracia. Los iraquíes tienen su propia Constitución; tienen sus propias fuerzas de seguridad y en diciembre tendrán un Gobierno elegido democráticamente. Hay incluso signos de que los árabes suníes están entrando en la política y se preparan para participar en las elecciones, como indica la formación, la semana pasada, del Movimiento Democrático Público Nacional en la provincia de Anbar. No obstante, los europeos tienen varios motivos de preocupación. Hay indicios de que la inestabilidad de la región va en aumento. El descubrimiento de graves violaciones de los derechos humanos, como la tortura y el uso sistemático de la detención arbitraria, ha dañado terriblemente el prestigio de la coalición. Con ello ha aumentado el alistamiento de muchas personas a la causa de los insurgentes. Hay tres cosas concretas que me preocupan. Primera, el reconocimiento por parte del Pentágono hace unas horas de que los Estados Unidos utilizaron armas incendiarias a base de fósforo en Faluya. La Unión Europea debe exigir una investigación de las Naciones Unidas respecto al uso de esas armas prohibidas. Segunda, que ayer se revelara en algunos medios de comunicación que de los más de 35 000 iraquíes civiles detenidos por la coalición, solo un 5 % han sido procesados y a muchos se les ha negado asistencia jurídica. ¿Qué ejemplo estamos dando? Tercera, los Estados miembros de la Unión Europea necesitan una estrategia de salida clara. Si queremos impedir que los insurgentes violentos sigan ganando a expensas de los iraquíes moderados, lo que necesitamos, y lo que ha faltado siempre a la alianza Blair-Bush, es un final claro. Los europeos no estuvieron de acuerdo con las razones para ir a Iraq. No debemos permitir que nos dividan las condiciones para salir del país. Debemos hablar con la Liga Árabe, con las autoridades iraquíes y con los demás Gobiernos de Oriente Próximo con el fin de establecer las condiciones y el calendario de nuestra salida, con lo que Iraq será un lugar más estable y seguro. El Presidente Talabani ya ha dejado claro que el pueblo iraquí, y cito textualmente, «espera el día en que podamos decir adiós a las fuerzas de la coalición». Europa debe trabajar para ese fin. Angelika Beer,    . Señor Presidente, Señorías, también mi Grupo apoyará las medidas propuestas por el Consejo y la Comisión a fin de ofrecer al pueblo iraquí una oportunidad de tener un futuro pacífico y democrático. Sin embargo, también quiero centrarme en algo que ha dicho Lord Bach sobre que nosotros, los europeos, queremos asumir el papel de líderes en lo que se refiere a la democracia y los derechos humanos en Iraq. Debo decirle a Lord Bach que, en este caso, debemos tener la valentía y la fuerza necesarias para decir a nuestros socios de la OTAN que deben dejar de incumplir constantemente el derecho internacional, asegurarnos de que no lo incumplen, y debemos ofrecer garantías en este sentido. ¿Qué lecciones podemos aprender de Abu Ghraib y Guantánamo? Hasta la fecha, los prisioneros de Guantánamo no tienen derechos ni protección jurídica. Están encerrados en condiciones espantosas. ¿Cómo podemos horrorizarnos, pues, por el hecho de que quienes ostentan el poder en Iraq también tengan prisiones secretas? ¿En qué sentido la comunidad internacional y la UE están sentando un precedente democrático? Es de lo más cínico que Rumsfeld promulgue nuevas normas sobre la tortura diciendo que en el futuro ya no se pueden usar perros para la tortura y los interrogatorios, sin decir ni una palabra sobre el cumplimiento de la Convención de Ginebra. Son aspectos sobre los que espero que se hagan declaraciones. ¿Saben lo que es el fósforo blanco? ¿Saben cuáles son los efectos del fósforo blanco, que los estadounidenses admiten ahora que utilizaron en Faluya? Es una forma de incendiarismo, con personas como víctimas, y no tiene antídoto, no hay forma de apagar el fuego, ni siquiera con agua. Es una forma de exterminio contraria al derecho internacional, y son medios como este los que se han utilizado. Lord Bach, puede pasarse nueve minutos y medio acentuando lo positivo, pero no transmitirá ningún tipo de convicción a menos que, y hasta que, pida que la UE y el Consejo, sobre todo ahora que está presidido por los británicos, se comprometan a conseguir que los estadounidenses firmen finalmente la Convención internacional, porque, a menos que hagamos esto, no recuperaremos nuestra credibilidad internacional, y sean cuales sean los instrumentos que apliquemos, e independientemente de los esfuerzos que hagamos, todo será inútil. Por este motivo, le pido que se asegure no solo de que se realicen investigaciones sino también de que los estadounidenses firmen la convención internacional que deja específicamente fuera de la ley el uso del fósforo blanco. De lo contrario, jamás podremos promover activamente la paz en Iraq. Erik Meijer    ,. Señor Presidente, durante años Europa y América han cerrado los ojos a la horrible dictadura de Iraq porque Iraq suministraba petróleo. En vez de ofrecer apoyo a la oposición en Iraq en su debido momento, se decidió que habría una intervención del exterior basada en argumentos falsos y sin la aprobación de las Naciones Unidas. La forma en que se han impuesto las opiniones y los intereses de la superpotencia, por la fuerza y unilateralmente, ha provocado que parte de la mayoría chií volviera la espalda a los ocupantes occidentales y buscara recursos en forma de dictadura teocrática al estilo de Irán. Lo bueno es que ahora se ha demostrado que es posible poner fin a la situación en la que los kurdos del norte y los chiíes del sur eran tierras ocupadas oprimidas por la zona central que rodea Bagdad. El federalismo inherente en la nueva constitución protege a las zonas desaventajadas contra la opresión y la explotación, de modo que un 80 % de la población saldrá beneficiada. Una democracia en los nuevos Estados federales solo saldrá bien si los militares extranjeros y la predominancia de las empresas extranjeras se retiran de este país más pronto que tarde. Seguir allí es una nueva provocación que sigue incitando protestas. ¿Cuando llegará a su fin la presencia militar de los Estados miembros de la UE y de qué forma está ayudando la UE a Iraq a encontrar sus soluciones internas, desbancando así a Halliburton, una deficiente compañía americana que no puede reparar los servicios públicos? Bastiaan Belder,    . – Señor Presidente, 2005 pasará a la historia como el año de las elecciones más libres jamás conocidas en Iraq. Basta con comparar este período de votación de tres días con la experiencia del país bajo los 35 años de régimen del Partido Baas, sin elecciones de ningún tipo durante los primeros 12 años y, en cuanto al resto, con elecciones falsas. ¡Qué diferencia y qué progreso político! No oímos nada de esto en esta Cámara. A buen seguro, la reconstrucción de Mesopotamia sigue estando amenazada tanto desde dentro como desde fuera, tal como lo estaba antes. Esta es la razón por la que el futuro de un Iraq federal parece muy frágil. A principios de esta semana, un eminente político iraquí me advirtió de que esto afecta a Europa en igual medida. En efecto, si ganan los poderes destructivos, nuestro continente también estará en la línea de fuego. Pregunto al Consejo y a la Comisión qué es lo que la Unión Europea puede hacer por el Estado iraquí y los iraquíes en esta situación precaria. En primer lugar, es necesario que ejerzamos una presión firme sobre los vecinos de Bagdad para no avivar las llamas del terrorismo transfronterizo. En segundo lugar, tenemos que ayudar a sentar las bases del Estado de Derecho democrático a lo largo de las orillas del Tigris. «Tenemos que aprender de los europeos, y de verdad que queremos hacerlo», ha dicho mi amigo iraquí, lleno de optimismo. ¡Lo principal es que no hay que defraudarles en esta aspiración! Alessandro Battilocchio (NI ).    – Señor Presidente, Señorías, hablo en nombre del nuevo Partido Socialista Italiano. Iraq está levantando cabeza, con dificultad pero con firmeza, tras la sanguinaria y en muchos aspectos demente dictadura de Sadam Husein y tras los sucesos de estos años, que sin duda han abierto la puerta al cambio, pero que han causado también profundas heridas al pueblo iraquí. El paso siguiente, también bajo la égida de la comunidad internacional, debería ser una implicación progresiva de todos los Estados árabes de la región en el proceso de democratización y lucha contra el terrorismo. El extraordinario éxito de participación en las recientes elecciones constituye un acontecimiento histórico, pero es nuestro deber concreto seguir estando al lado de los iraquíes y de las autoridades libremente elegidas que administran el país. Debemos ayudar a los muchos jóvenes que con gran valentía y a menudo con riesgo personal quieren luchar para hacer de Iraq un país por fin libre, democrático y justo. Antonio Tajani (PPE-DE ).    – Señor Presidente, Señorías, las elecciones, el referendo y la nueva votación prevista para el 15 de diciembre demuestran que en Iraq está naciendo una verdadera democracia tras decenios de sangrienta dictadura. Esto representa un éxito para el pueblo iraquí, que, con su participación en la votación, ha demostrado que quiere contribuir a la construcción de la paz en el Próximo Oriente. A costa de grandes sacrificios y centenares de víctimas inocentes, los defensores de la democracia están derrotando a la pequeña minoría que, en nombre del fundamentalismo, practica el terrorismo. No obstante, el objetivo final no se ha alcanzado aún y todavía hay mucho que hacer para vencer a Al Quaeda y sus aliados y lograr una estabilidad definitiva en Iraq. La Unión Europea, aunque con retraso y tras haber superado muchas divisiones, ha empezado a contribuir de forma importante. Comparto las palabras pronunciadas por el representante del Consejo y por la Comisaria Ferrero-Waldner. Sin embargo, tendremos que hacer aún más por este pueblo, naturalmente junto con la ONU, que, con la Resolución 1546, ha permitido a 35 países aportar una contribución importante al nacimiento de esta nueva democracia. Se trata de una contribución económica, como la recogida por el Fondo para la Democracia instituido ante las Naciones Unidas, pero también de una contribución política y militar. Muchos ciudadanos europeos están participando en la misión de paz y debemos estarles agradecidos por todo lo que han hecho y siguen haciendo –incluso arriesgando su vida– a fin de aportar una contribución fundamental al renacimiento de Iraq. Esos militares y civiles, entre los que se encuentran muchísimos italianos, han dado vida a miles de proyectos de desarrollo de infraestructuras en los sectores de la agricultura, los transportes, la educación y la cultura. La estrategia del éxito está conduciendo a una reducción de los contingentes militares, que abandonarán Iraq de común acuerdo y con el acuerdo del Gobierno legítimo de Bagdag. Hoy muchos críticos de esta misión de paz están reconsiderando su opinión y se están dando cuenta de la importancia que ha tenido. Señor Presidente, concluiré recordando que sería un error pensar que la solución de la crisis iraquí será suficiente para llevar la paz al Próximo Oriente. Debemos resolver, mediante de una contribución importante de la Unión Europea, la crisis israelo-palestina, garantizando seguridad a Israel y creando un Estado palestino. Lilli Gruber (PSE ).    – Señor Presidente, Señorías, la democracia no es un mero ejercicio de estilo; necesita raíces que en Iraq todavía no se han plantado. Miremos por fin de cerca la situación. Los kurdos han ido a votar porque ven perfilarse en el horizonte la independencia de sus provincias, los chiítas por respetar la orden de sus jefes religiosos y los pocos sunitas para no quedar completamente apartados de la reorganización del país. Las condiciones básicas para que la democracia pueda enraizar son la seguridad económica, un aparato estatal que funcione y la igualdad de todos los ciudadanos ante la ley. La realidad es que el proyecto de exportar la democracia en las alas de los cazabombarderos ha fracasado y que la ocupación militar del país por parte de potencias occidentales impide hoy cualquier progreso sólido y tangible. Por otra parte, Iraq se ha convertido en un país exportador, y no solo de petróleo. Los atentados de Jordania lo han demostrado: Iraq exporta hoy terrorismo. Los kamikazes que se hicieron explotar eran, en efecto, iraquíes. Una mujer que debía participar en los atentados, pero que sobrevivió, ha explicado que su familia fue diezmada durante las ofensivas estadounidenses en el triángulo sunita. Por tanto, también yo pido enérgicamente una investigación de la ONU sobre el uso, por parte de las fuerzas estadounidenses, de bombas prohibidas de fósforo blanco. Iraq se asemeja peligrosamente a un nuevo Afganistán. Bush quería combatir a los terroristas en Afganistán para no tenerlo que hacer en otros lugares, pero hoy los terroristas están ya en otros lugares y nos preguntamos hasta dónde llegarán. Europa se encuentra, por tanto, con que tiene que afrontar dos desafíos: la torpeza de quienes siguen afirmando que la campaña iraquí es un éxito y la determinación homicida de quienes demuestran cada día que es un dramático fracaso. Para salir de este marasmo no necesitamos ni propaganda ni cuentos de hadas, sino lucidez y hombres de Estado valientes, capaces de reconocer sus errores y de diseñar una nueva estrategia, una estrategia de paz. James Hugh Allister (NI ).    – Señor Presidente, por desgracia el antiamericanismo de algunos europeos es tan grande que tengo la sensación de que algunos incluso sienten una perversa satisfacción por el caos imperante en Iraq. Por supuesto, esas mismas personas son las que habrían estado contentas de permitir que la tiranía de Sadam siguiera intacta. Claro que fue un error que Blair y Bush confiaran en información falsa y la utilizaran para justificar la invasión de Iraq, pero la caída de Sadam fue justa y necesaria. Ahora debemos hacer frente a la situación creada. La cuestión principal es asegurar el triunfo del orden sobre el terror para que pueda instaurarse efectivamente la estabilidad democrática. Se está pagando un precio muy alto y me gustaría reconocer el sacrificio de las tropas estadounidenses, británicas y de otros países para conseguir un poco de orden en esa tierra destrozada por los conflictos. Lamento que en sus intervenciones ni el Consejo ni la Comisión se hayan prestado a reconocer ese sacrificio. Hay que decir que es típico de su presunción que la UE quiera ahora pontificar sobre el futuro de Iraq. Es poco creíble lo que puede aportar, porque, cuando realmente importaba, la UE como organización y la mayor parte de los Estados miembros de la UE dejaron el trabajo pesado a otros. Béatrice Patrie (PSE ).    – Señor Presidente, Señorías, la aprobación de una Constitución provisional por el pueblo iraquí representa para nosotros un importante paso adelante. La elevada participación de los ciudadanos en el proceso electoral constituye un factor de optimismo para la naciente democracia. La evolución del país abre la puerta a una futura cooperación entre Iraq y la Unión Europea, en particular en el marco de la política de vecindad y de un Mashrek pacificado y, a este respecto, agradezco a la señora Ferrero-Waldner los compromisos que ha contraído en nombre de la Comisión. Las ventajas de dicha cooperación son muchas: estabilización democrática del país, construcción de un Estado de Derecho real y no ya formal, respeto de las libertades fundamentales y de los derechos de las minorías, pero también el paso de una economía de guerra a una economía de paz, de una economía dirigida a una economía de mercado, asignación de los recursos petroleros a la diversificación, en favor de la agricultura, la industria y los servicios y, por último, reconstrucción de los sistemas de educación y sanidad destruidos por tantos años de poder autoritario, embargo y guerra. Pero hay algunas condiciones previas para esta cooperación. La evolución aún incierta de Iraq merece nuestra máxima vigilancia. No podemos pasar por alto el empleo de bombas de fósforo blanco por los estadounidenses en Faluya, si esta información fuese correcta. Hay que realizar una investigación. El reemplazo de las fuerzas extranjeras por un dispositivo de mantenimiento de la paz bajo la égida de las Naciones Unidas es uno de nuestros objetivos. Las elecciones del mes de diciembre deberían permitir a los iraquíes elegir un Gobierno y un Parlamento representativos de los equilibrios humanos y políticos del país. A este respecto, el marco institucional federal parece especialmente adecuado. Frenar los integrismos, combatir la tesis del supuesto choque de civilizaciones y construir el conjunto del Mashrek sobre valores compartidos son los objetivos que debe proponerse la Unión Europea. Józef Pinior (PSE ).       Señor Presidente, han muerto más de 2 000 soldados estadounidenses y 15 000 han resultado heridos desde que comenzaron las operaciones militares contra el régimen de Sadam Husein en Iraq. Iraq Body Count, un grupo de investigación británico, basándose en una agencia de noticias y artículos de periódicos, ha calculado que más de 30 000 iraquíes han muerto, mientras que otras fuentes cifran el número de víctimas en 100 000. La ratificación de la Constitución es un paso de fundamental importancia hacia la reconstrucción de Iraq. Se han inscrito doscientos veinticinco grupos políticos y coaliciones para las elecciones parlamentarias que deben celebrarse el 15 de diciembre, y el Parlamento elegirá un nuevo Gobierno el 31 de diciembre de este año. Este Parlamento elegido democráticamente, que incluirá a miembros suníes, podrá presentar enmiendas a la Constitución durante los próximos seis meses. El referendo constitucional que se ha celebrado en Iraq nos da más razones para esperar que el Islam y el concepto de democracia liberal se puedan reconciliar en Oriente Próximo y en Asia Central bajo la forma de una denominada democracia musulmana. En el país está llegando a su fin el periodo donde reinaban los gobiernos provisionales y de transición, y una cultura de política democrática está emergiendo en su despertar. Sin embargo, al mismo tiempo, la situación sigue caracterizándose por ataques terroristas ininterrumpidos y la posibilidad constante de que pueda estallar una guerra civil. Panagiotis Beglitis (PSE ).    – Señor Presidente, la comunidad internacional ha acogido con satisfacción los resultados del referendo como una etapa importante en el curso de la democratización de Iraq. Así es, en efecto, si uno no mira más allá del grado de participación y de los aspectos aritméticos de los resultados. No obstante, mucho me temo que todo el mundo se está formando su propia realidad ficticia de Iraq. Sin embargo, no podemos ignorar la auténtica realidad en Iraq, puesto que continúa existiendo un vacío de seguridad grave. Las tendencias centrífugas de las comunidades nacionales y religiosas, en lugar de ir debilitándose gradualmente, se están reforzando y están socavando el objetivo de la unidad, la identidad y la soberanía nacionales de Iraq. La mayoría de suníes se autoexcluye de los procesos políticos. El proceso de reconstrucción política está conduciendo a la creación de un Estado poco rígido de al menos tres velocidades. Por un lado, acogemos con satisfacción los progresos realizados en la democratización de Iraq y, por otro, se está estableciendo un régimen chií teocrático en el sur y la casi independencia de los kurdos en el norte. Las consecuencias para la paz y la estabilidad son obvias. En estas condiciones, se planifican las elecciones para promover al nuevo Parlamento iraquí. Sin embargo, me temo que los deseos y esperanzas que se están expresando hoy en esta Cámara no se corresponden con la dura realidad de la ocupación militar y los graves errores estratégicos que los Estados Unidos siguen cometiendo. Existe un viejo proverbio en árabe que dice: «Mejor cien años de tiranía que un año de caos». Aunque la tiranía del régimen de Husein se ha acabado, las condiciones que se crean diariamente están empujando a Iraq hacia un caos a largo plazo. Lord Bach,    Señor Presidente, doy las gracias a todos los que han intervenido en este debate. Es un tema que levanta pasiones y opiniones firmes, y esta mañana hemos podido escuchar cómo se han expresado en esta Cámara. Sin embargo, espero que podamos ponernos de acuerdo al menos en dos aspectos. En primer lugar, sobre lo excelente y lo bueno que es que Sadam Husein ya no esté en el poder en Iraq. En segundo lugar, estamos de acuerdo en que todas las violaciones de derechos humanos demostrables que se hayan cometido desde que cayó del poder deben ser investigadas y tratadas como es debido y de forma razonable. Estoy muy agradecido por lo que ha dicho la Comisaria y por el excelente trabajo de la Comisión. Es correcto decir que la UE ha contribuido a la Oficina de las Naciones Unidas para el Apoyo Constitucional, tanto financieramente como a través del envío de expertos. El Gobierno iraquí ha pedido a la UE que aporte supervisores electorales y, aunque, como ha dicho la Comisaria, de momento no será posible enviar una misión para observar las elecciones, el Consejo estudiará de cerca qué se puede hacer para controlar las elecciones y apoyarlas. En lo que se refiere a los derechos humanos, en las conclusiones del Consejo después de la reunión de relaciones exteriores del 7 de noviembre se resaltó la importancia del pleno respeto de los derechos humanos en Iraq. El Consejo subrayó la firme oposición de la UE al uso de la pena de muerte. Tomó nota, con preocupación, de los recientes informes, como el de las Naciones Unidas, sobre violaciones de los derechos humanos por parte de las fuerzas de seguridad iraquíes e instaba al Gobierno iraquí a abordar esas denuncias. La UE está dispuesta a ofrecer más ayuda. Al mismo tiempo, el Consejo reconoció con satisfacción la mejora de la situación de los derechos humanos desde la caída de Sadam Husein y condenó, como todos, las atrocidades que han cometido los terroristas desde entonces. En el debate se ha abordado el tema de las tropas de coalición y es sin duda un tema importante. Sin embargo, sus Señorías me perdonarán si digo que el Presidente Talabani, el líder kurdo cuyo pueblo tanto sufrió bajo el mandato de Sadam Husein, dijo el fin de semana pasado: «La retirada inmediata sería catastrófica y comportaría una especie de guerra civil. Perderíamos lo que hemos hecho por liberar Iraq de la peor de las dictaduras... En vez de tener un Iraq estable y democrático, tendremos una guerra civil en Iraq, tendremos problemas en Iraq y estos afectarán a todo Oriente Próximo». Me parece una declaración importante hecha por el Presidente de Iraq en estos momentos. El pueblo de Iraq ha demostrado un gran compromiso con la democracia. Acudieron a millones y en las circunstancias más difíciles para aprobar una nueva Constitución que guiará a su país y protegerá sus derechos. Si este impulso puede mantenerse para las elecciones de diciembre, creo que Iraq podría estar viviendo un importante momento crucial y, con la elección de un nuevo Gobierno, entrará en una nueva fase. Los líderes del primer Gobierno constitucionalmente elegido de Iraq tendrán una gran deuda de responsabilidad con sus ciudadanos. Depositarán su confianza y su futuro en manos de dichos líderes y estos deberán honrar esa confianza. Esto significa que los intereses de la nación deberán pasar por encima de la ambición política y personal o de los intereses étnicos o religiosos. El nuevo Gobierno debe ser verdaderamente representativo, si quiere sobrevivir. También debe ponerse manos a la obra sin demora. Esto significa garantizar la seguridad, la sanidad, la educación, el empleo y, por supuesto, los derechos humanos. El terrorismo y la falta de seguridad siguen siendo los principales obstáculos para el progreso político y la reconstrucción. No debemos subestimar las dificultades que se nos presentan, y no creo que este Parlamento lo haga. Todavía queda mucho por hacer y estos procesos están amenazados por grandes peligros que todos conocemos bien. Esta democracia en ciernes necesitará ayuda durante algún tiempo. La comunidad internacional ya ha hecho mucho y la UE puede estar orgullosa de sus logros: se ha unido a las Naciones Unidas y otros en la aportación de recursos significativos para apoyar la transición política y la reconstrucción. Todos tenemos una experiencia valiosa que compartir en la instauración de democracias. El Gobierno iraquí ha expresado su agradecimiento por la significativa aportación de la UE y ha pedido más. No debemos defraudarles. Benita Ferrero-Waldner,    . Señor Presidente, es cierto que la Unión Europea ha estado dividida en torno a Iraq en el pasado, pero también es cierto que en estos momentos estamos unidos en la construcción del nuevo Iraq, y eso es lo que más importa ahora. No podemos seguir mirando atrás. Debemos construir un Iraq estable ahora y, aunque el señor Watson tiene razón cuando dice que he resaltado las cosas positivas que hemos hecho, también queda absolutamente claro que la situación que tenemos delante es muy difícil. Por este motivo he dicho que no podemos enviar a Iraq una misión para la observación de las elecciones que, en otras circunstancias, yo habría organizado. Es demasiado peligroso para nuestros ciudadanos y además no podría realizar su trabajo de forma correcta. ¿Cuál sería la alternativa? De hecho, no tenemos otra alternativa que intentar trabajar juntos. Por supuesto, el reto es inmenso, y considero que el Gobierno iraquí y sus ciudadanos han demostrado que son muy valientes. Lo que mi colega acaba de decir es cierto. Los resultados de las elecciones fueron bastante alentadores y realmente sorprendentes dadas las difíciles circunstancias. Eso demuestra que el iraquí medio quiere estabilidad y paz, pero también existe una minoría, una minoría muy fuerte, que por supuesto es extremista y radical, que intenta socavar todos los esfuerzos de la comunidad internacional y el Gobierno iraquí. No quería parecer unilateral y quizás debí expresarme con más claridad. En cuanto al tema de la tortura y los recientes acontecimientos, tendremos que ver si las acusaciones son ciertas. Si lo son, debemos dejar claro que los derechos humanos, como ha dicho ya Lord Bach, forman parte de nuestros valores más firmes y que queremos exportar a Iraq y que deben tenerse en cuenta allí. Hoy he sabido que el Primer Ministro de Iraq ya ha dicho que él mismo va a crear una comisión para investigar todos los casos de tortura perpetrados por los propios iraquíes. Podemos contribuir a ello a través de EUJUST LEX y creando un cuerpo policial que no torture, sino que sepa cuáles son los límites e intente ayudar a restaurar el orden. Por lo tanto, estamos en ello y deberemos permanecer en Iraq durante mucho tiempo para recuperar la estabilidad en este país. Esto también es muy importante para la región en su conjunto. En realidad, estoy trabajando para toda la región en el marco de una iniciativa más amplia para Oriente Próximo, y cooperaremos con los estadounidenses también en esta cuestión. El Presidente.    – El debate queda cerrado. La Presidenta.    De conformidad con el orden del día, se procede al debate conjunto sobre las declaraciones del Consejo y de la Comisión sobre el cambio climático y sobre el informe (A6-0312/2005) del señor Wijkman, en nombre de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria, sobre Ganar la batalla contra el cambio climático mundial. (2005/2049(INI)). Margaret Beckett,    Señora Presidenta, hoy en día se acepta casi universalmente que el cambio climático es un problema grave y urgente. El IPCC prevé que las temperaturas del planeta pueden subir 5,8 ºC más antes del año 2100. Según una compañía de seguros, el coste económico estimado del calentamiento del planeta podría doblarse hasta alcanzar los 150 000 millones de dólares cada año en los próximos diez años, acribillando a los aseguradores con unas reclamaciones de 30 000 a 40 000 millones de dólares. Hay pruebas de que la ola de calor que sacudió Europa en 2003 fue en parte a causa del calentamiento global y, como sus Señorías recordarán, el resultado fue de 26 000 muertes prematuras, así como unos costes de 13 500 millones de dólares. Estos acontecimientos y los costes asociados nos traen muy cerca de casa la realidad de lo que significará para nosotros un cambio climático no controlado. Es evidente que la escala de un problema de cambio climático es enorme y apremiante. Por este motivo, el Reino Unido decidió que el cambio climático fuera una prioridad durante nuestra Presidencia tanto del G8 como de la UE. El año 2005 ha sido decisivo para la política internacional sobre el cambio climático. Ha entrado en vigor el Protocolo de Kyoto. El Sistema de Comercio de Emisiones de la UE está en marcha y, para finales de año, debemos iniciar las discusiones sobre nuevas ayudas para después del 2012, un tema al que volveré más tarde. El G8 representa solo a un grupo pequeño, aunque esencial, de países, pero espero que el progreso que hemos conseguido allí tenga un efecto importante. Las conversaciones en la cumbre del G8 en julio terminaron con un comunicado ambicioso. Incluía el acuerdo de todos los miembros, también de los Estados Unidos, sobre el papel de la actividad humana en el calentamiento global y sobre la necesidad de tomar medidas urgentes. También hubo consenso en cuanto a un paquete de medidas para combatir el cambio climático con toda una gama de medios: eficiencia energética, generación de energía más limpia, investigación y desarrollo, financiación de energía más limpia, gestión de impactos del cambio climático, así como la lucha contra la tala ilegal de árboles. Los países del G8 se han comprometido con el Banco Mundial y otros bancos de desarrollo a mejorar el uso de la financiación de tecnologías limpias y, sobre todo, acordaron iniciar un nuevo diálogo entre el G8 y otros países con necesidades significativas de energía sobre el cambio climático, la energía limpia y el desarrollo sostenible. La primera reunión de ese dialogo tuvo lugar en Londres el 1 de noviembre. México se ha ofrecido a organizar una segunda reunión el año que viene. En la década de los noventa, los Estados miembros de la Unión Europea fueron de los primeros en reconocer los peligros del calentamiento global y el vínculo entre la actividad humana y la necesidad de reducir las emisiones de gases de efecto invernadero. Ya en 1991 la Comisión emitió la primera estrategia comunitaria destinada a limitar las emisiones de CO2 y mejorar la eficiencia energética. A la luz de los compromisos de la UE con el Protocolo de Kyoto, pronto se hizo evidente que había que hacer mucho más. Por ello, en el año 2000 vino el lanzamiento del programa europeo de cambio climático. Hoy la UE, por ejemplo, es la primera en abordar las emisiones procedentes de la aviación, y agradecemos sinceramente el reciente comunicado de la Comisión sobre la reducción de los impactos de la aviación en el cambio climático. Ese anuncio de su apoyo a la inclusión de las emisiones de la aviación en el Sistema de Comercio de Emisiones de la UE es muy alentador y esperamos impulsar el progreso en ese sector como prioridad de nuestra Presidencia de la Unión Europea. En Europa se reconoce claramente la importancia de la eficiencia energética para superar el desafío del cambio climático, y ya se está trabajando para ahorrar energía mediante la eficiencia energética en toda la Comunidad. Se espera que la directiva de servicios energéticos, sobre la que esperamos poder llegar a un acuerdo antes de finales de este año, sea un primer paso, mientras que el Libro Verde de la Comisión sobre eficiencia energética, publicado a finales de junio, debería constituir un plan de acción para la futura estrategia europea de eficiencia energética hasta 2020. Pero a pesar de todo este trabajo y esfuerzo, es evidente que las emisiones de la UE no se están reduciendo tan rápidamente como quisiéramos y que se necesitan medidas urgentes en todos los sectores, tanto a escala nacional como de la UE. Por ello, aplaudo la decisión de la Comisión de lanzar una nueva fase del programa europeo de cambio climático para estudiar qué más podemos hacer. Junto a todo esto, la Comisión y el Consejo están desarrollando una estrategia europea a medio y largo plazo para abordar el cambio climático e informaremos del progreso hasta la fecha en el Consejo Europeo de diciembre. La aportación del Parlamento será esencial, por lo que la resolución que han aprobado recientemente será una contribución muy valiosa a este proceso. La Presidencia del Reino Unido se ha propuesto dar un nuevo impulso en el más amplio proceso internacional en el que la UE desempeña un papel esencial. Por este motivo hemos incluido el cambio climático en la agenda de nuestras cumbres de la UE con China y la India. Esos dos países son socios especialmente importantes para la UE en el terreno del cambio climático. Ambas cumbres incluían debates bilaterales útiles sobre la seguridad y la eficiencia energéticas. Un elemento clave de la asociación con China es una nueva iniciativa sobre las emisiones casi nulas del carbón, con captura y almacenamiento del carbono, para afrontar el reto vital de tratar de resolver el aumento de las emisiones de gases invernadero procedentes del carbón. También hemos acordado una nueva asociación con la India. Y la cumbre UE-Rusia fue una oportunidad excelente para considerar qué experiencias podíamos compartir en la aplicación del Protocolo de Kyoto, para asegurar que esos mecanismos estén en marcha lo antes posible. En septiembre, por primera vez, los Ministros del Consejo de Agricultura se reunieron con los Ministros de Medio Ambiente para debatir los efectos del cambio climático en la agricultura de la UE. También incluimos el cambio climático en la agenda de los Consejos de Energía, Transporte y Competitividad. Toda esta actividad nos lleva a la primera reunión en diciembre de las partes del Protocolo de Kyoto en Montreal, donde, según el Protocolo, se iniciarán las conversaciones sobre el próximo período posterior a 2012. Permítanme dejar bien claro que la UE y el Reino Unido están absolutamente comprometidos tanto con el Protocolo de Kyoto en sí como con la Convención Marco de las Naciones Unidas sobre el Cambio Climático. Como ha dicho nuestro Primer Ministro, Tony Blair, esta semana en el banquete del alcalde de Londres, el mundo necesita un marco con los objetivos necesarios, aplicados de forma sensata e inteligente en un plazo de tiempo adecuado, que nos lleva más allá de 2012. Quizás podría pedir a sus Señorías que tomen nota del uso de la palabra «objetivos», porque el Reino Unido ha declarado reiteradamente que los acuerdos formales con objetivos son absolutamente esenciales en cualquier programa internacional sobre el cambio climático, sobre todo porque proporcionan un incentivo y seguridad a la comunidad empresarial. El proceso informal del G8 también es de gran importancia, pero es complementario. No es, y nunca ha pretendido ser, un sustituto del Protocolo de Kyoto o de la Convención de las Naciones Unidas. Espero que el trabajo que hemos realizado este año a través de ambas Presidencias sirva efectivamente de punto de partida en Montreal. Montreal será principalmente la celebración de un logro inmenso: la entrada en vigor del Protocolo de Kyoto. A veces parecía que esto no iba a ocurrir nunca, pero la UE seguía trabajando obstinadamente para conseguir ese resultado, y ahora aquí estamos, con el único acuerdo mundial vinculante y creíble sobre el control de las emisiones de gases de efecto invernadero. La UE fijó nuestra postura de negociación para Montreal en el Consejo de Medio Ambiente de octubre. En primer lugar, queremos aceptar los Acuerdos de Marrakech, las decisiones que constituirán el Reglamento del Protocolo. En segundo lugar, queremos acordar un mecanismo de conformidad que asegure que las partes del Protocolo se atengan a sus normas. En tercer lugar, queremos intentar mejorar el funcionamiento de los mecanismos de Kyoto, y me refiero principalmente al mecanismo de desarrollo limpio. El intercambio de emisiones, el MDL y la implementación conjunta son, todos ellos, elementos esenciales del Protocolo, y seguirán siendo esenciales en los próximos años. Finalmente, la Conferencia de Montreal mirará al futuro, y empezará a debatir qué ocurrirá cuando termine el primer período de compromiso de Kyoto en 2012. Es probable que este tema sea el elemento más delicado, y también el más importante. No cabe duda de que queremos seguir con el Protocolo de Kyoto después de 2012 y que, de conformidad con el apartado 9 del artículo 3 de dicho Protocolo, debemos iniciar un debate para considerar los futuros compromisos de la UE junto con las demás partes de Kyoto. Sin embargo, también es evidente que, para que un sistema de cambio climático mundial sea realmente efectivo, necesitamos una participación más amplia que la que ofrece actualmente el Protocolo. En Montreal buscaremos vías para llegar a un marco para después de 2012 que tome como base y aprenda del Protocolo de Kyoto actual y pueda incluir al mayor número posible de países. La UE tendrá que apoyar manifiestamente nuestra ambición política para la Conferencia de las Partes de Montreal con pruebas reales de que vamos en cabeza a la hora de hacer frente al cambio climático. El Protocolo de Kyoto también establece que para finales de 2005 las partes deben demostrar sus progresos en la consecución de los compromisos de Kyoto. Será el momento ideal para que la UE reafirme su compromiso con Kyoto, para cumplir nuestros objetivos de reducción de emisiones y nuestras obligaciones de ayudar a los países en desarrollo. En la preparación de la conferencia estamos reuniendo datos, hechos y cifras para demostrar la aplicación práctica de nuestro compromiso político. Sabemos que debemos hacer más y todos estamos dispuestos a hacer más. El debate de hoy aquí en Estrasburgo nos permitirá hacer balance de la situación actual y nos ofrece una nueva oportunidad para demostrar al resto del mundo que la UE se toma este problema muy en serio y se compromete a ofrecer resultados. Juntos ya hemos conseguido mucho; hemos demostrado nuestro liderazgo y hemos marcado una verdadera diferencia. Debemos seguir así y no desfallecer a medida que crezcan los problemas ambientales. No veremos una resolución del problema en Montreal, ni bajo la actual Presidencia del Reino Unido en la UE. Necesitamos presidencias futuras –tanto en la UE como en el G8– que continúen este trabajo, que sigan dando prioridad al cambio climático en sus programas de trabajo y hagan frente a la importante amenaza que supone para nuestra economía, nuestra sociedad y nuestro medio ambiente. Hay signos alentadores de que las próximas Presidencias del G8 –Rusia y Japón– tienen esa intención, por lo que tengo toda la confianza en que la UE seguirá decidida a abordar este tema vital. Stavros Dimas,    . Señora Presidenta, me alegra en especial que se me conceda la oportunidad de debatir con ustedes los últimos acontecimientos en torno al cambio climático y la manera en que la política pertinente de la Unión Europea se reforzará y cómo se conseguirá la participación dinámica de todos los socios en una cooperación internacional productiva en este ámbito. El debate de hoy es especialmente importante en la fase previa de la próxima reunión de las partes en Montreal, que estará marcada por la entrada en vigor del Protocolo de Kyoto y por las conversaciones sobre el sistema para luchar contra el cambio climático después de 2012. A todos nos preocupa la reciente sucesión de catástrofes. Este verano, en la Península Ibérica, se registró una grave sequía e inundaciones en Europa Central; se produjeron una serie de huracanes –el Katrina, el Rita y el Wilma– y otras catástrofes de menor envergadura. En 2005, ya se ha producido un récord sin precedentes y es que este ha sido el año con el mayor número de los llamados ciclones tropicales desde que se comenzó su historial. Aunque los fenómenos meteorológicos concretos no se pueden relacionar directamente con el cambio climático, el aumento de las sequías e inundaciones y la mayor incidencia de huracanes o tormentas tropicales confirman, no obstante, las alertas científicas sobre el cambio climático. Probablemente desde que existe, la Tierra nunca se había calentado tan rápidamente como en los últimos 30 años. La década de los noventa ha sido la más caliente y nueve de los diez años más cálidos de la historia se han registrado entre 1995 y 2004, siendo el más cálido el año 1998. Los científicos expresan sus temores de que 2005 será finalmente el año más caluroso de la historia. Como todos sabemos, cuando el planeta se calienta, también se eleva la temperatura del mar y cuando la temperatura del mar supera los 26 ºC, es probable que se desarrolle un ciclón tropical. La temperatura de la superficie del mar se ha incrementado a escala mundial durante los últimos 100 años en un 0,6 %, lo que supone que probablemente tendremos ciclones más potentes y con más frecuencia en el futuro. Sin embargo, en lugar de determinar en qué medida el huracán Katrina u otros fenómenos climáticos han sido causados por la actividad humana, es más importante que saquemos lecciones de estos fenómenos meteorológicos, para poder luchar contra el cambio climático. Quiero referirme en particular a la propuesta de resolución sobre la Comunicación titulada «Ganar la batalla contra el cambio climático mundial» y quiero agradecer en especial al ponente, el señor Wijkman, y a los miembros de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria, a la Comisión de Desarrollo y a la Comisión de Industria, Investigación y Energía sus propuestas concretas y valiosas. La propuesta de resolución hace hincapié en que la estrategia comunitaria para reducir el cambio climático tiene que basarse en un enfoque que incluya lo siguiente: basarse en los elementos fundamentales del Protocolo de Kyoto; fuertes reducciones de las emisiones de gases de efecto invernadero en la Unión Europa; la participación de los principales países, como los Estados Unidos; el desarrollo de una asociación estratégica con los países en desarrollo de importancia crucial; el fomento enérgico de la investigación y la innovación y la mejora de la eficiencia energética en la Unión Europea. Estoy de acuerdo y apoyo este enfoque; las iniciativas adoptadas por la Comisión este año en el ámbito del cambio climático, en su mayoría van de la mano de la propuesta del Parlamento. Permítame hacer una breve observación general: en octubre, la Comisión marcó el comienzo de una nueva era en el programa europeo sobre el cambio climático en una importante conferencia en Bruselas a la que asistieron los principales actores del sector. El nuevo programa europeo sobre el cambio climático constituirá un nuevo marco para la política que ejerzamos sobre el cambio climático más allá de 2012. Abordamos una serie de cuestiones nuevas, como la aviación, y también nos centramos en las nuevas tecnologías, como la fijación del carbono, que brindan oportunidades para adoptar medidas económicamente eficientes para reducir las emisiones de gases de efecto invernadero. Como primer paso, la Comisión está creando varios grupos de trabajo. Entre ellos, el grupo de trabajo que revisará los progresos realizados hasta la fecha en la aplicación de las políticas sobre el cambio climático; el grupo de trabajo que investigará la fijación y el almacenamiento del carbono en las formaciones geológicas para moderar el cambio climático; el grupo de trabajo que evaluará la integración de la aviación en el régimen comunitario para el comercio de derechos de emisión de gases de efecto invernadero; el grupo de trabajo que preparará la revisión de la estrategia comunitaria sobre la reducción de emisiones de dióxido de carbono generadas por los vehículos comerciales ligeros y el grupo de trabajo que determinará los ajustes políticos necesarios que conviene que siga la Unión Europea. Cada uno de estos grupos de trabajo determinará nuevos campos específicos en los que la Unión Europea pueda intensificar su actuación para luchar contra el cambio climático. Se espera que el primero de estos grupos de trabajo empiece a presentar sus informes finales durante el primer semestre del año que viene. Tal como ha dicho la señora Beckett, la Comisión también ha adoptado un Libro Verde sobre la eficiencia energética. De modo similar, quiero referirme a la Comunicación de la Comisión titulada «Reducción del impacto de la aviación sobre el cambio climático». La aviación está contribuyendo cada vez más a las emisiones de gases de efecto invernadero. La Comunicación llega a la conclusión de que la mejor manera de reducir estas emisiones es integrar el sector de la aviación en el sistema comunitario de derechos de emisión. Tras las consultas con las partes interesadas, la Comisión pretende presentar la propuesta legislativa pertinente a finales de 2006. Por descontado, las iniciativas de la Comisión no se limitan exclusivamente a desarrollar medidas dentro de la Unión Europea. Tomamos parte activa en las conversaciones con terceros países y pedimos su opinión sobre las próximas medidas que conviene adoptar durante las futuras negociaciones sobre el clima y sobre la creación de nuevas estructuras para reforzar nuestro diálogo político y la cooperación tecnológica. El cambio climático y, en particular, sus conexiones con la energía y el suministro seguro de energía se incluyen en las prioridades de nuestros contactos bilaterales y multilaterales. En este sector, estamos cooperando estrechamente con la Presidencia británica que, tal como ha dicho antes la señora Beckett, ha reservado un lugar destacado al cambio climático en la agenda de la cumbre del G8 en Gleneagles y que siempre ha ocupado un lugar en su lista de prioridades. Los resultados son alentadores. El acuerdo sobre la asociación entre la Unión Europea y China relativo al cambio climático y la energía facilita el marco político para una cooperación y un diálogo más estrechos sobre estas cuestiones. El principal objetivo de la asociación China-UE es desarrollar tecnología avanzada para reducir las emisiones de carbono a un nivel cercano al cero, basada en la fijación y el almacenamiento del carbono en las formaciones biológicas. Sus otros objetivos son el fomento de otras fuentes de energía limpias y la eficiencia energética, el ahorro energético y las fuentes renovables de energía. La iniciativa de la India-UE sobre el desarrollo limpio y el cambio climático dispone varias iniciativas para desarrollar el diálogo. Hace hincapié en la cooperación sobre el desarrollo y la evaluación de tecnologías limpias, sobre los ajustes necesarios al calentamiento del planeta y sobre el mecanismo de desarrollo limpio del Protocolo de Kyoto. La Conferencia de las Naciones Unidas sobre el cambio climático empezará en Montreal (Canadá) a finales de mes y tendrá una duración de dos semanas. La Comisión ha participado activamente en una serie de reuniones informales para preparar la conferencia de Montreal. Nuestras actividades, tanto en la Unión Europea como en el escenario internacional, han desempeñado un papel importante en la configuración de las condiciones para el éxito de esta conferencia. ¿Cuáles son nuestros objetivos en Montreal? En primer lugar, la conferencia marcará la entrada en vigor del Protocolo de Kyoto, con la adopción de las normas y procedimientos exigidos para su aplicación. Dentro de este marco, es importante que demostremos que la Unión Europea cumple sus compromisos. En segundo lugar, el diálogo intenso mantenido durante los últimos meses ha creado un impulso importante, de modo que en la conferencia de Montreal el debate comenzará a escala internacional sobre la forma que adoptará la futura estrategia internacional sobre el cambio climático. Sin embargo, la consecución de los anteriores objetivos no es una conclusión predecible. Un pequeño número de países, encabezados por los Estados Unidos, siguen sin mostrarse dispuestos a participar en el diálogo sobre la futura estrategia mundial relacionada con el cambio climático. Tendremos que redoblar nuestros esfuerzos durante los próximos meses, para que estos países también cooperen en el inicio del diálogo. También es importante que comprendamos que la conferencia de Montreal no será el fin del procedimiento, sino que marcará el comienzo del diálogo, pero que no va a dar la solución. La solución solo se encontrará a través de un debate internacional intenso durante los próximos años. Mediante este diálogo, es necesario que hallemos las soluciones que darán una respuesta a los elementos básicos de la futura estrategia sobre el clima, tal como se determinó en la Comunicación de la Comisión a principios de este año. Estos elementos se reflejan en la propuesta de resolución del Parlamento: una participación más amplia, cobertura de todos los sectores y todos los gases, fortalecimiento del desarrollo y uso de nuevas tecnologías, utilización de medios basados en mecanismos de mercado y, por último, políticas para ajustar las consecuencias del aumento del calentamiento del planeta. Para concluir, si hay que obtener un resultado positivo de este diálogo, tiene que continuar existiendo un interés político serio en la cuestión del cambio climático y hay que reforzar el papel destacado de la Unión Europea. Es necesario que demostremos que podemos reducir nuestras emisiones y que esto contribuye a nuestro desarrollo económico. La propuesta de resolución envía un mensaje claro de que, al afrontar este reto, la Comisión siempre puede contar con el apoyo del Parlamento Europeo. Anders Wijkman (PPE-DE ),    – Señora Presidenta, Comisario quiero expresar mi especial agradecimiento a la señora Beckett, quien hoy ha estado presente en esta Cámara. El cambio climático es una de las amenazas más graves con las que nos enfrentamos. Quiero destacar que ya no se puede considerar un mero problema medioambiental. Un clima más cálido es un clima menos estable, que supone una amenaza para todos los sectores de nuestra sociedad, una amenaza que hay que declarar como uno de nuestros problemas de seguridad. Se trata de una amenaza para la seguridad no solo para la UE y sus Estados miembros sino también, por supuesto, para muchos países pobres de los trópicos. Al mismo tiempo que digo esto, quiero destacar que es importante que no se considere que la cuestión climática es simplemente un problema y una carga. Si hacemos lo correcto, podemos reducir los riesgos para la sociedad en el futuro. Si hacemos lo correcto, también podemos abrir nuevas oportunidades para las empresas y la tecnología en una serie de ámbitos. El mundo cuenta con una asociación conocida como el Grupo Climático. Incluye a una serie de grandes empresas, lo que demuestra que es posible reducir las emisiones y ganar un montón de dinero en un período relativamente corto. Creo que la necesaria transformación de los sistemas energéticos y de transporte en nuestra parte del mundo debería convertirse en una palanca importante del Proceso de Lisboa y debería poder crear un cierto impulso para la creación de nuevos puestos de trabajo y oportunidades de exportación. El informe del Parlamento ofrece una lista de medidas propuestas para la estrategia después de 2012. Creemos que la UE tiene que seguir desempeñando un papel destacado en la labor sobre el cambio climático a escala internacional. La señora Beckett nos acaba de confirmar en su intervención que en el Consejo se comparte este punto de vista. Es preciso que hagamos algo más a corto plazo para, de esta manera, cumplir realmente los requisitos del Protocolo de Kyoto. En estos momentos, no obstante, solo somos responsables de una parte de las emisiones, que ascienden aproximadamente a un 14 %. Por lo tanto, tenemos que implicar a otras partes interesadas. Es urgente que, con el tiempo, impliquemos a los Estados Unidos en una cooperación constructiva. Tenemos que establecer objetivos a largo plazo. Lo que pedimos, y queremos ver, son reducciones del 30 % en 2020 y del 60 % al 80 % en 2050. Esto también es una reivindicación constante del mundo empresarial, que dice que precisa directrices a largo plazo. La situación de los países en desarrollo es, por supuesto, increíblemente importante. Para ellos, la energía es ante todo una cuestión de crecimiento y desarrollo, pero no deben repetir nuestros errores. Necesitamos asociaciones estratégicas, en especial, con los grandes países en desarrollo, con el fin de incentivar los saltos tecnológicos hacia delante y la inversión en la mejor tecnología posible. Lo que se ha introducido en este ámbito mediante el acuerdo de la Comisión con China es, naturalmente, extremadamente constructivo, pero ha de tener lugar a mayor escala y ser mucho más importante. Hay que tener presente que, todos los meses, China pone en funcionamiento dos nuevas centrales eléctricas que utilizan carbón como combustible. Tenemos que invertir en investigación y desarrollo. Ahora es un hecho que los Gobiernos en todo el mundo invierten menos en investigación energética proporcionalmente al PIB de lo que lo hacían hace 30 años. Esto me resulta completamente incomprensible. A menudo, comparo esta situación con la que se aplicaba con relación al proyecto Apolo. Si los estadounidenses fueron capaces de poner un ser humano en la luna en un plazo de diez años, deberíamos, mediante enormes esfuerzos en los ámbitos de la investigación y el desarrollo, poder hacer algo similar con respecto a un avance importante en las nuevas tecnologías. Para poder ser políticamente creíbles, tenemos que adoptar medidas enérgicas en casa. Hemos de impulsar el ahorro energético, algo que se ha destacado en diversas ocasiones. Esto significa que, por ejemplo, la Directiva relativa al rendimiento energético de los edificios debería ampliarse y ser más ambiciosa. El ámbito del transporte también es muy crítico. Acogemos con satisfacción que la aviación y el transporte marítimo se incluyan en la política climática. Recomendamos que se conciban medidas rápidas para que el transporte por ferrocarril sea más eficiente. Creemos que hay que sacar las conclusiones correctas de las dificultades que conlleva la reducción de las emisiones del tráfico por carretera. Necesitamos, y, por lo tanto, proponemos, una normativa ambiciosa y vinculante que rija las emisiones de dióxido de carbono de los nuevos vehículos. Es necesario que contribuyamos a sacar al mercado nuevas tecnologías, que ya existen. Sin embargo, hay un gran número de obstáculos. Uno de ellos es, por supuesto, que seguimos subvencionando la tecnología convencional, o sea la tecnología alimentada por combustibles fósiles. Es necesario que desarrollemos el comercio de derechos de emisión, pero, por supuesto, hay que asegurarse de que el derecho de emisión no es tan ambicioso como el año pasado. En vez de ello, debemos reducir el límite máximo de emisiones gradualmente. Hay que invitar a otros agentes a que participen en este proceso para que Europa no se convierta en el único mercado. La mayoría de las medidas que se proponen en el informe van dirigidas a las empresas y a los fabricantes. También creemos que es necesaria una participación más activa de los ciudadanos. El estilo de vida de todos nosotros afecta a los desarrollos. Tenemos la idea de considerar, con el tiempo, alguna forma de comercio de derechos de emisiones a nivel de los particulares. Puede que esto sea imposible de aplicar en la práctica, pero un primer paso sería aumentar el conocimiento tanto del contenido de dióxido de carbono de todo lo que compramos como del que emiten nuestros medios de transporte. En el Parlamento y en las instituciones europeas tenemos que poner en práctica lo que predicamos. Conviene que nos aseguremos de que, por ejemplo, nuestros edificios y medios de trasporte sean tan eficientes como sea posible en cuanto a las emisiones de dióxido de carbono se refiere. Aún nos queda mucho por hacer en este terreno. Para resumir, quiero desear buena suerte tanto a la Comisión como al Consejo en Montreal. Deben asegurarse de que la UE continúa desempeñando un papel destacado y deben fomentar que se trabaje sobre el cambio climático en el plano internacional con vistas a conseguir resultados positivos. Paul Verges (GUE/NGL ),    . – Señora Presidenta, Señorías, en nombre de la Comisión de Desarrollo quisiera felicitar en primer lugar a nuestro colega, el señor Wijkman, por su excelente informe sobre el cambio climático. Como ponente de esta comisión, quisiera hacer algunas breves observaciones de orden general. Nuestro colega tiene razón al subrayar que si el calentamiento planetario constituye un desafío ambiental, es ante todo un desafío para el desarrollo. De hecho, el cambio climático representa, a nuestro entender, un verdadero motivo de preocupación para la civilización. Por esta razón, nuestra comisión ha querido subrayar que la combinación de las consecuencias del cambio climático, de los cambios demográficos a escala mundial y de la globalización económica abre un período de inestabilidad sin precedentes en la historia de la humanidad. En efecto, es de temer que en este contexto el calentamiento del planeta agrave la fractura entre el mundo desarrollado y los países de desarrollo retrasado. Por desgracia, no hay duda de que esos países serán los más afectados por las repercusiones del cambio climático. Esto es especialmente cierto en el caso de los pequeños Estados insulares, vulnerables por más de un concepto y, en especial, ante los ciclones y la elevación del nivel del mar. Por ello, consideramos que la ayuda a la adaptación de esos países a las repercusiones del cambio climático debe ser una prioridad de la política de ayuda al desarrollo de la Unión Europea. Recomendamos que la Unión Europea desarrolle una política de cooperación específica para los países en desarrollo. Como habrán comprendido, para la Comisión de Desarrollo la lucha contra el cambio climático es inseparable de la lucha contra la pobreza y la realización de los Objetivos de Desarrollo del Milenio. El informe también tiene razón al insistir en los esfuerzos que quedan por hacer en materia de disminución de las emisiones para alcanzar los objetivos del Protocolo de Kyoto. Para terminar, una pregunta, señora Presidenta. Cuando, hoy, el 20% de la población del planeta consume el 80 % de la energía mundial, ¿qué sucederá hacia 2050 con la contaminación de la atmósfera, cuando haya que responder a las necesidades energéticas de nueve a diez mil millones de habitantes? Cristina Gutiérrez-Cortines,    . Señora Presidenta, evidentemente el cambio climático es tan intenso y tan cercano a nosotros que ya ha dejado de ser un problema intelectual y un problema de determinados grupos más sensibles, que lo habían puesto sobre la mesa. Es una oportunidad para cambiar nuestros hábitos y costumbres, es una oportunidad para reducir emisiones y conseguir un aire más limpio, es una oportunidad para el desarrollo de energías renovables y alternativas y, también, es una oportunidad para que Europa se plantee su dependencia de las energías fósiles, muchas veces en territorios con una inestabilidad política grande y sometidos a fuertes cambios de precios. Por tanto, creo que abre también la puerta a la oportunidad de revisar y plantearnos la energía nuclear como una de las muchas soluciones, además de otras alternativas. Todavía hemos de mejorar mucho la investigación y el conocimiento de las causas del cambio climático. Se ha investigado muy poco, por ejemplo, sobre la relación entre agricultura y cambio climático. Hay recientes investigaciones que han encendido una luz roja y abierto otro camino; estamos culpando únicamente a la industria del problema. Creo que tendríamos que hacer una agricultura inteligente y orientada hacia esas estrategias; eso sería científicamente mucho más seguro. Por otra parte, creo que hay que mejorar también el tema de las cuotas, los modelos matemáticos para la fijación de cuotas; todavía hay muchos países que lo están haciendo de una manera poco correcta, cuando otros han llegado a buenas soluciones, como los británicos. También creo que es preciso buscar estrategias para compensar el cambio climático y determinar en qué medida se puede paliar. Considero que ha de revisarse la política sobre la sequía y la desertificación en el Mediterráneo y atender el sufrimiento y el deterioro ocasionados al sistema ecológico e, incluso, al sistema de nuestros recursos animales y a la fauna. Gyula Hegyi,    . – Señora Presidenta, hemos visto las caras de las víctimas del huracán y las inundaciones de Nueva Orleans. El calentamiento mundial no significa un calentamiento efectivo en todas las partes del planeta. Significa un número creciente de catástrofes, por ejemplo irregularidades meteorológicas y enormes pérdidas de vidas y bienes. El caso es utilizamos demasiada energía fósil. Si los países en desarrollo, como los casi tres mil millones de habitantes de China y la India, siguen el modelo de consumo estadounidense, quemaremos nuestro planeta. Por ese motivo, en nombre del Grupo Socialista, acojo con satisfacción el valiente informe del señor Wijkman. Pero no basta con palabras bonitas. Debemos insistir ante nuestros socios en que ratifiquen el Protocolo de Kyoto. Debemos encontrar aliados para este objetivo entre políticos y ciudadanos estadounidenses de mentalidad abierta que comprendan la importancia del desarrollo sostenible. Para reducir las emisiones debemos utilizar mucho más el transporte público. El ferrocarril es cinco veces más eficiente que el transporte por carretera. Además, es menos dañino para el medio ambiente. Pero la Unión Europea todavía no tiene los instrumentos adecuados para fomentarlo. La UE no tiene ningún proyecto para mejorar el transporte público urbano y el hecho de que en nuestras ciudades el número de coches vaya en aumento significa que la vida urbana es cada vez más caótica e insalubre. Nuestra población urbana merece más atención por nuestra parte como políticos en relación con la pureza del aire y la calidad del transporte público. Las energías renovables se desarrollan en algunos países, pero en otros Estados miembros se han tomado muy pocas medidas. Necesitamos objetivos vinculantes, si no para 2010, al menos para 2020. Hay una cuestión en la que no estoy de acuerdo con la señora Beckett. Creo que las soluciones a medias como la del almacenamiento de carbono no pueden ser una solución para el futuro. En vez de ocultar nuestras crecientes emisiones temporalmente, debemos reducirlas. Si hay que cerrar una central nuclear por el motivo que sea, debe ser sustituida exclusivamente por energías renovables. Cerrar centrales nucleares y utilizar más energía fósil sería una especie de suicidio colectivo. Caroline Lucas,    . – Señora Presidenta, quiero dar las gracias a la Comisión y al Consejo por sus declaraciones. Pero debo decir que no comparto la valoración optimista de la señora Beckett sobre lo que hace la Unión Europea, a pesar de la promesa del Gobierno británico de hacer del cambio climático una prioridad de su Presidencia. El progreso sobre el terreno ha sido muy decepcionante. Escuchar que el comunicado del G8 sobre el cambio climático es ambicioso tensa la lengua inglesa casi hasta el límite. Si la Presidencia británica quiere de verdad ejercer el liderazgo internacional en este terreno, primero tiene que poner orden su propia casa. A principios de este año encargamos un informe a la Asociación para la Conservación de Energía con el fin de evaluar si este Gobierno ha cumplido debidamente las leyes europeas sobre la reducción del uso de combustibles fósiles. Sus resultados dejaron claro que este Gobierno ha retrasado la aplicación de la directiva sobre el rendimiento energético de los edificios, ha pedido un aumento del nivel de emisiones de CO2 que permite el Sistema de Comercio de Emisiones de la UE, no ha establecido unos objetivos vinculantes para la reducción de la demanda de energía, como estipula la directiva de servicios energéticos, y no ha promovido las plantas de ciclo combinado de calor y electricidad a pequeña escala, en línea con la directiva de cogeneración. Por este motivo, el Consejo debería prestar especial atención al informe del Parlamento Europeo sobre el cambio climático, redactado con mano experta por el señor Wijkman. Allí encontrarán una llamada a la acción realmente valiente y ambiciosa. En concreto, el informe exige una fuerte reducción de las emisiones en el propio país, empezando con una reducción nacional del 20 % al 30 % en la UE antes de 2020, que debería pasar a ser del 60-80 % para 2050. Pide que se intente conseguir que Europa sea la economía más eficiente del mundo desde el punto de vista energético, estableciendo unos objetivos de reducción anual de la energía del orden del 2,5 % al 3 %, y que se elabore una estrategia contundente para Montreal. Y, en nuestra enmienda, los Verdes pedimos a la UE que garantice un mandato formal y un calendario para negociar futuros compromisos sobre el clima con un plazo fijo para llegar a un acuerdo a finales de 2008. Quiero terminar con dos preguntas breves al Consejo. Primera ¿cuál es su opinión sobre la contracción y la convergencia como marco para una acción futura? Segunda, junto con la inclusión de la aviación en el sistema de intercambio de emisiones, ¿propondrá el Consejo instrumentos paralelos para resolver todo el impacto climático de la aviación, dado que, por lo que sabemos, el Sistema de Comercio de Emisiones no abarca las emisiones no relacionadas con el CO2? Kartika Tamara Liotard,    – Señora Presidenta, para ir al grano, un sistema de libre mercado no es la mejor solución para el problema del cambio climático. Una economía desenfrenada de libre mercado sin restricciones para un exceso de consumo y productos conduce al aumento de emisiones de gases de efecto invernadero y, por lo tanto, agrava el problema. El crecimiento económico es como una vaca sagrada: es sacrosanto, con todos y cada uno de los productos de consumo que necesitan estar disponibles en el mercado, en todo el mundo y al mismo tiempo. Hay que recordar, sin embargo, que las vacas sagradas también pueden despedir gases perjudiciales, y no se trata solo de una metáfora, sino que es literalmente cierto, si uno considera el porcentaje de explotaciones intensivas de ganado en el nivel de emisiones de CO2. El grupo de presión de la energía nuclear se ha apoderado de la cuestión del cambio climático para volver a colocarlo en el mapa. Aunque parezca extraño, no dicen ni una palabra de las enormes montañas de residuos que crean para nosotros y que van a darnos enormes problemas durante los próximos diez mil años. No hay que intentar resolver una crisis medioambiental creando otra. Los miles de millones que siguen bombeándose en el desarrollo y el fomento de la energía nuclear podrían gastarse de forma más sensata en energía eólica, solar e hidráulica. En 2030, los niveles de emisiones en el sector del transporte seguirán siendo del 28 % por encima del nivel de 1990. Su valor simbólico para una economía internacional de libre mercado hace que sea un sector difícil en el que se puedan adoptar medidas y, por lo tanto, pido que se impongan impuestos al transporte marítimo y aéreo. En contraposición al comercio de derechos de emisión, no podemos, mediante la fiscalidad, pasar el problema a los países en desarrollo. Johannes Blokland,    . – Señora Presidenta, estoy impresionado con el programa de trabajo que el Presidente de la Comisión, el señor Barroso, presentó ayer a esta Cámara. Contiene muchos puntos válidos en lo que se refiere al objetivo de evitar el cambio climático. Por ejemplo, apoyo firmemente la inclusión del tráfico aéreo en el ámbito del sistema de comercio de derechos de emisión, así como la revisión de la Directiva sobre techos nacionales de emisión de determinados contaminantes atmosféricos, que data de 2001. Incluso así, la Comisión no ha sido, a mi entender, muy ambiciosa en este sentido. Durante años, hemos estado debatiendo reducciones drásticas en las emisiones de gases de efecto invernadero, pero los niveles de emisión siguen en aumento año tras año, no solo en todo el mundo, sino también en varios Estados miembros. Si queremos que se nos tome en serio en Montreal, no solo hay que atreverse a mencionar las reducciones, sino que también hay que comprometerse a que, en esta ocasión, se adopten realmente medidas. En caso necesario, deberíamos implicar a un número más pequeño de países. Pido al Comisario Dimas que presente una estrategia que contenga medidas que puedan ayudarnos a conseguir nuestro objetivo a largo plazo, ya que, a pesar del efecto positivo que han tenido las propuestas que se han presentado en esta Cámara esta semana, solo están inspiradas con una visión a corto plazo. Liam Aylward,    . – Señora Presidenta, hace una década se especulaba mucho con el cambio climático, pero hoy es una realidad a medida que vemos cómo el futuro se despliega ante nuestros ojos. Los habitantes del Ártico lo ven en la desaparición del hielo ártico; los habitantes de las chabolas de América Latina y el sur de Asia lo ven en forma de tormentas e inundaciones mortales; Europa lo ve en la desaparición de sus glaciares, en los incendios forestales y en las olas de calor fatales. En Brasil, este año, por ejemplo, mientras a miles de kilómetros de distancia los huracanes destrozaban los Estados Unidos y el Caribe con agua y viento, los habitantes de un pequeño pueblo pesquero en la región profunda del Amazonas veían cómo el lago del que dependían para la comida y el transporte se secaba en un año en el que la región experimentó la peor sequía en cuatro décadas: consecuencia del calentamiento del agua del océano, que también ha sido la causa de los huracanes más violentos registrados en el Golfo de México. La firma y la ratificación del protocolo de Kyoto por parte de algunos de los principales agentes ha sido un acontecimiento muy bien recibido. El Protocolo de Kyoto es un soplo de vida porque la Federación Rusa lo ha ratificado. Pero ahora los principales agentes deben esforzarse más por convencer a los países con los niveles más elevados de contaminación: los Estados Unidos y los países en desarrollo. Me preocupa muchísimo que los Estados Unidos sigan prefiriendo abordar el cambio climático mediante actividades unilaterales. El cambio climático debe abordarse como problema mundial. Si no se reduce el dióxido de carbono, la cubierta de hielo del Ártico desaparecerá. Y, en concreto, afectará a la calidad de vida de quienes viven en las regiones costeras y en islas. Es un hecho científico, no un apasionado alegato político por mi parte. Irlanda es mucho más eficiente, energéticamente, que hace una década. Animo a los demás Estados miembros a seguir su ejemplo. Nunca se ha dicho que abordar el cambio climático sea fácil, pero la autocomplacencia es mucho peor. Lo que es un hecho, y lo que sorprende a muchas personas, es que debido al nivel de gases de efecto invernadero que ya tenemos en la atmósfera, estemos expuestos a un grado considerable de calentamiento global y al aumento del nivel del mar. Aunque fuéramos alumnos modélicos en términos de emisión de gases de efecto invernadero, también sufriríamos por la contaminación pasada, pero cuanto más esperemos a resolver seriamente el tema de las emisiones de gases invernadero, más duros serán sus efectos. Ya se ha notado un aumento de las temperaturas. El aumento de medio grado de temperatura es similar al que se observó a finales del siglo XX. Pero lo más alarmante es el aumento previsto del nivel del mar, que es más del doble del aumento de tres pulgadas que tuvo lugar durante la última parte del siglo pasado. Esas cifras no tienen en cuenta el agua dulce que se funde de las capas de hielo y los glaciares, que podría al menos doblar el aumento del nivel de mar provocado solo por la expansión térmica. Los científicos han dicho que la temperatura del agua en el Atlántico norte y en el Golfo de México ha sido este año 3,6 grados más alta que lo normal. Lo que ha contribuido a la formación de los huracanes que han devastado la costa del Golfo de los Estados Unidos y el Caribe. También ha contribuido a generar las corrientes de aire más cálido que lo normal que han soplado en la cuenca del Amazonas y han impedido que se formen las nubes de lluvia. Greenpeace ha advertido de que la experiencia de este año podría ser un indicio de lo que nos espera si no detenemos prácticas como la deforestación y la emisión a la atmósfera de gases que atrapan el calor. Si abordamos seriamente el tema del cambio climático, no solo ayudaremos a preservar nuestro planeta para nuestros nietos y las generaciones futuras, sino que además les ahorraremos, a ellos y a nosotros, un coste monetario, dado el elevado gasto que supone la protección de las especies y los hábitats en vías de extinción. Las regiones en evolución como el Sur de Asia, América Latina y África exigen unas políticas de reducción de emisiones que no perjudiquen su desarrollo económico. Así pues, las políticas de cambio climático deben elaborarse de forma que contribuyan al crecimiento económico de los países en desarrollo. Dado que el mes que viene viajaré a Montreal con la delegación europea, espero ver cómo los agentes mundiales se enfrentan a la realidad de este año y trabajan juntos como socios en la resolución de este problema mundial tan importante. Irena Belohorská (NI ).    – Europa fue una de las primeras regiones del mundo en documentar los cambios climáticos que son la consecuencia de peligrosos cambios climáticos a escala mundial. Los veranos son más calurosos, los inviernos son más lluviosos, los caudales de los ríos han disminuido, la humedad del suelo se ha reducido y se registran más inundaciones, así como sequías y huracanes extremos. No cabe duda de que estos cambios son el resultado directo de la actividad humana, principalmente en los países desarrollados que son los principales responsables de las altas emisiones de gases de efecto invernadero. La Unión Europea se incluye entre los mayores contaminadores. Todos los años, las catástrofes causan pérdidas económicas y se cobran vidas, y se produce una mayor incidencia de muchas enfermedades relacionadas con la contaminación medioambiental. Es esencial la acción común por parte de los principales contaminadores –China, los Estados Unidos, la Unión Europea y la India– en la lucha contra los cambios climáticos. No es realista esperar que el género humano renuncie a las comodidades de la vida moderna, como los automóviles y otros medios de transporte, a favor de las bicicletas. Lo que necesitamos, por lo tanto, es innovación con respecto a las tecnologías existentes y el desarrollo de fuentes de energía más respetuosas con el medio ambiente. Es necesario utilizar más energía solar, hidráulica y eólica e impulsar la investigación de estas nuevas formas de energía. En Europa, asistimos al éxodo de nuestros jóvenes científicos a los Estados Unidos, ya que Europa no les ofrece unos recursos adecuados para llevar a cabo una investigación efectiva con un alto nivel de calidad en este ámbito. Asimismo, existen otros campos de investigación que ni tan siquiera se tratan en Europa El cambio climático afectará a la salud de los europeos. Debido a los cambios climáticos, Europa estará expuesta a enfermedades que no son autóctonas de este continente, ya que son más típicas de zonas geográficas más meridionales. El calentamiento global incrementará la incidencia de enfermedades infecciosas transmitidas por los artrópodos, como los mosquitos que propagan la malaria y determinadas inflamaciones virales del cerebro. Peter Liese (PPE-DE ).    – Señor Presidente, Señorías, permítanme que comience observando que la Presidencia del Consejo nos ha hecho esperar entre 10 a 15 minutos para el comienzo de este debate. Agradeceré al menos una explicación y una excusa, quizás se nos dé una. Quiero expresar mi gratitud al señor Wijkman por su dedicación y su ardua tarea. La suya no ha sido una tarea fácil, y seguramente no es un secreto que se han mantenido deliberaciones en el Grupo del Partido Popular Europeo (Demócrata-Cristinos) y Demócratas Europeos, aunque hemos podido resolver estas cuestiones satisfactoriamente. El informe que nos ocupa es un buen informe, y hay un aspecto en particular que quiero destacar. El lunes, en Alemania, se llegó a un acuerdo sobre una nueva Gran Coalición, cuyos aspectos son objeto de crítica justificada: contiene algunos compromisos con los que no todo el mundo puede estar de acuerdo. Los capítulos sobre el medio ambiente, la energía y el cambio climático son, no obstante, perfectamente respetables, y creo que permitirán que Europa también avance. Mucho de lo que contiene el acuerdo de coalición es idéntico a lo que la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria ha propuesto en el informe Wijkman, y esto es un estímulo para que la Comisión redoble su determinación de perseverar en sus objetivos en ámbitos como el transporte aéreo. En lo relativo a las energías renovables, queremos –no solo en la Gran Coalición alemana sino también en las enmiendas que hemos presentado al informe Wijkman– que se dé una nueva prioridad al calentamiento, un ámbito en el que, con poco gasto, podemos ahorrar mucho CO2 y es por esta razón que la Comisión ha querido presentar una propuesta de directiva sobre el tema. Creo que hay una cuestión sobre la cual ni la Gran Coalición alemana ni la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria han resuelto satisfactoriamente: la energía nuclear. Estoy de acuerdo con la señora Gutiérrez de que la energía nuclear es indispensable si queremos resolver el problema climático. Sin embargo, me gustaría que el informe obtuviera una mayoría amplia y convincente, y para concluir, quiero hacer hincapié en lo que el señor Wijkman ha dicho sobre que también existe un problema de seguridad. Según un estudio del Pentágono, el cambio climático representará, a largo plazo, un mayor peligro para los humanos que el terrorismo internacional. Esto debería dejar claro a todo el mundo que ha llegado la hora de actuar. Dorette Corbey (PSE ).    Señor Presidente, en primer lugar, quiero dar las gracias al señor Wijkman por su informe excelente e implacable. También quiero felicitar a la señora Beckett por su compromiso con la política climática. Hoy, esta Cámara vuelve a reclamar una política climática ambiciosa y el Comisario Dimas ha explicado por qué está plenamente justificado que se haga así. En Montreal, hay que sentar las bases para una nueva política climática. Nos enfrentamos con el enorme reto de suministrar energía limpia y un transporte más limpio, al mismo tiempo que reducimos el consumo de energía. Hasta la fecha, Europa ha desempeñado un papel destacado, lo que ha tenido su compensación. No cabe duda de que hay que celebrar algo en Montreal. El primer cometido de Europa ahora es garantizar que el mayor emisor de CO2, los Estados Unidos, también acepten obligaciones y que la implicación de países como China y la India en todo el proceso sea honesta. Esto solo se puede conseguir si la propia UE aborda estos problemas y demuestra que la economía europea recibirá un buen impulso mediante la innovación, siendo mucho más eficiente energéticamente, con una producción más eficaces y comercializando productos sostenibles. Sin embargo, por desgracia, a excepción de Gran Bretaña, la mayoría de los países no cumplen sus obligaciones y, lamentablemente, los automóviles más limpios y más económicos no se fabrican en Europa sino en Japón. ¡Es necesario que hagamos más y mejor! Esto solo será posible si implicamos a los ciudadanos en la política climática. Alyn Smith (Verts/ALE ).    – Señor Presidente, estoy totalmente de acuerdo con los comentarios de mi compañera de Grupo, la doctora Lucas, sobre la trayectoria bastante irregular del Gobierno del Reino Unido en la lucha contra el cambio climático. Sin embargo, si el Consejo tiene alguna aspiración, haría bien en examinar atentamente y adoptar el informe del señor Wijkman. El hecho es que necesitamos un cambio radical en la forma de debatir el cambio climático, especialmente entre los ciudadanos. Debemos empezar con nuestros propios actos, porque son los que podemos controlar mejor. Debemos darnos cuenta de que si aceptamos el reto, podremos sacar provecho de nuestro propio ejemplo. La energía renovable es la clave de la solución. Mi propio país, Escocia, podría ser el líder mundial de la energía renovable, verde y limpia. Tenemos olas, mucha costa, colinas barridas por el viento, biomasa y energía geotérmica, y la materia prima para crear cascadas hidroeléctricas nos cae del cielo de forma regular. Sin embargo no invertimos suficiente en tecnologías renovables, ni en Escocia ni en Europa. En el caso de Escocia, es porque el Reino Unido controla la política energética y sigue empeñado en un plan nuclear que creo que no ofrece ninguna solución a largo plazo. En esta Cámara podemos contribuir a ese cambio radical en materia de energía renovable y al debate sobre el cambio climático, y debemos unirnos alrededor del informe del señor Wijkman. La Comisión puede desempeñar su papel dando prioridad a la energía renovable en los Programas FP7. Roberto Musacchio (GUE/NGL ).    – Señor Presidente, Señorías, el efecto invernadero es el problema más importante que tenemos que afrontar, porque tiene que ver con una alteración estructural de las condiciones necesarias para la existencia. La capacidad para afrontar este problema debe ser un elemento primordial de nuestra actuación. A este fin, es necesario asumir la estrategia de Kyoto y su aplicación como elementos principales de todas nuestras opciones, como fundamento jurídico y una base para la planificación, y como factor clave de la política interior e internacional de Europa de Montreal en adelante. Los ejes del Protocolo de Kyoto, es decir, la convergencia y la reducción, nos indican que nuestros modelos de desarrollo y económicos deben cambiar radicalmente y orientarse a una gestión más racional y equitativa de los recursos. Pienso que se puede llegar a la cifra de una tonelada de equivalente petróleo por persona. Este compromiso debe conducirnos al ahorro energético y al uso de fuentes alternativas renovables, gestionadas democráticamente. Toda idea de recurrir a la energía nuclear –que es una fuente finita y sumamente peligrosa, que acarrea problemas irresolubles como los residuos nucleares, y que no es democrática– para alcanzar este objetivo y responder a esta necesidad es realmente inaceptable. Urszula Krupa (IND/DEM ).       Señor Presidente, me resulta difícil dar mi aprobación a un informe que contiene tan pocas sugerencias constructivas con respecto a las medidas prácticas que pueden adoptarse para impedir el cambio climático, y que tampoco incluye un análisis financiero. Asimismo, los Objetivos de Desarrollo del Milenio y el cumplimiento de las recomendaciones contenidas en el Protocolo de Kyoto son insuficientes por sí mismas. Este último obliga a cada Gobierno y empresa a una política de aplicación de programas cuyo objetivo es reducir los gases de efecto invernadero y poner en práctica sistemas de comercio de derechos de emisión y normativas en materia de ahorro de energía. La principal responsabilidad de la destrucción medioambiental radica en los países industrializados. Los estilos de vida liberales de los que gozan y el comportamiento de los consumidores que fomentan son la causa de este desastre, que tiene consecuencias inimaginables para la salud y para el futuro de la Tierra en general. Al margen de estas medidas a las que ya se han referido anteriores oradores, hay que dar, por lo tanto, igual importancia a la labor de cambiar la mentalidad de la gente y a asegurar que se desarrollan como individuos. Esto se ha descrito, con razón, como el avance hacia una cultura de la satisfacción, e invierte la tendencia de la posesión a cualquier precio y la acumulación de bienes sin control. Bruno Gollnisch (NI ).    – Señor Presidente, si el calentamiento climático parece hoy una evidencia, todavía hay que verificar los análisis que lo atribuyen casi exclusivamente a los gases de efecto invernadero, cosa que discuten algunos científicos, pues son posibles otras causas. Dicho esto, en caso de respuesta afirmativa, los defensores del medio ambiente deberían preguntarse si no se han excedido en su encarnizado combate contra toda forma de energía nuclear, que sin duda presenta riesgos, pero no emite gases de efecto invernadero. Como propone el informe Wijkman, las energías alternativas deben alentarse, en especial la energía solar y la geotérmica. Pero no se pueden imponer restricciones tan importantes solo a los países europeos, cuando China, los Estados Unidos y otros muchos aumentan masivamente sus emisiones de CO2. En cuanto al almacenamiento del dióxido de carbono, permítanme preconizar un método natural, eficaz y beneficioso, a saber, la repoblación forestal, puesto que una repoblación sistemática podría ser objeto de un vasto programa de cooperación internacional. Avril Doyle (PPE-DE ).    – Señor Presidente, el debate está a punto de terminar y el jurado científico se ha puesto de acuerdo en general sobre el impacto de los gases de efecto invernadero en nuestro clima. Las pérdidas económicas a causa de las catástrofes naturales relacionadas con el clima se han sextuplicado desde los años sesenta. La temperatura de la tierra aumenta a un ritmo alarmante. La UE de los 15 no cumplirá sus actuales objetivos de Kyoto sobre reducción de emisiones de CO2 y no se hará nada al respecto. En la reunión COP 11/MOP 1 de Montreal, el mes que viene, nos centraremos en el período posterior a Kyoto y en lo que ocurrirá después de 2012. Sin una verdadera cooperación mundial, sobre todo del principal productor mundial de gases de efecto invernadero, los Estados Unidos, ningún acuerdo tendrá sentido. Es un reto enorme. Esperamos que la Comisión revise el funcionamiento del régimen de comercio de emisiones el próximo mes de junio para mantener a raya a los cínicos y a los del «ya te lo dije» y conservar la credibilidad del sistema de comercio de emisiones. Es esencial que ampliemos su alcance y establezcamos objetivos sectoriales horizontales. Quedan excluidos demasiados sectores, lo que crea vacíos e ineficiencias en el mercado, con lo que se corre el riesgo de aumentar el coste para las empresas. Todavía seguimos ofreciendo soluciones de boquilla al sector de la eficiencia energética, que tiene mucho que ofrecer. También debemos centrarnos en el desarrollo de combustibles alternativos y otras tecnologías. Los vehículos de transporte público y las líneas urbanas deberían utilizar combustibles limpios y alternativos para estimular al mercado y al sector privado y poner en marcha el proceso de instalación de una red de puntos de venta en estaciones de servicio. Debemos crear sistemas impositivos favorables para los biocombustibles y los bioflexicombustibles. ¿Por qué no legislar de forma que todos los combustibles para automóviles incluyan una mezcla de combustible procedente de fuentes renovables, por ejemplo una mezcla del 5 % de bioetanol en gasolina, un mezcla del 2 % de biodiésel en los vehículos de gasóleo, sin que sea necesario modificar los vehículos? Necesitamos ideas radicales y acciones radicales. Si estamos convencidos de que deben reducirse radicalmente las emisiones de CO2, debemos dejar de juguetear en los márgenes de la energía renovable y conseguir una autentica liberalización de los mercados eléctricos. Actuemos de acuerdo con lo que decimos, dirijamos la mirada hacia el FP7 e invirtamos en este sector. Anne Ferreira (PSE ).    – Señor Presidente, Señorías, el informe del señor Wijkman merece toda nuestra atención. Debemos considerar este texto nuestro plan de trabajo para luchar contra el cambio climático en los próximos años. Las vías que propone son realistas, a nosotros nos corresponde emprenderlas lo más rigurosamente posible apoyándonos en todos los socios implicados de la aplicación del informe, desde los Estados miembros hasta los ciudadanos, y cambiando nuestros métodos de producción y de consumo. Pero si hay un ámbito esencial en el que debemos comprometernos mucho más, dotándonos de medios financieros a la altura del reto, es el de la política de investigación, pues no hay nuevas tecnologías ni innovación sin investigación. La materia gris de nuestros investigadores constituye para la Unión Europea un recurso que debemos explotar para superar el desafío del desarrollo sostenible y del cambio climático, sin olvidar, por supuesto, nuestra responsabilidad con los países más pobres. Así pues, mañana tendremos que disponer de un presupuesto para investigación que esté a la altura de nuestras ambiciones. Lena Ek (ALDE ).    – Señor Presidente, el otro día fue grato oír al Comisario Dimas expresar su apoyo, en la Conferencia Internacional de Energías Renovables de Beijing, a la ambición del Parlamento de disponer de un 25 % de energía renovable en 2020, igual que también fue gratificante oírle decir que la energía renovable es crucial para superar problemas como el cambio climático y la pobreza, así como para el fomento del desarrollo económico general. Si tenemos que crear un mercado para la energía renovable, hay que mostrar claramente los costes que conlleva la actual dependencia insostenible de las fuentes de energía a base de combustibles fósiles. No se trata solo de mostrar los efectos, en el medio ambiente y la salud pública, de los elevados niveles de emisiones a la atmósfera. Más bien, lo que hay que hacer también es expresar los efectos en de euros y céntimos. Europa ya ha introducido un sistema de comercio de derechos de emisión regido por el mercado. Seguramente, el papel que desempeña la aviación en el sistema es tema de discusión, pero también quiero ver incluidos el transporte marítimo y, sobre todo, el tráfico terrestre. Solo cuando veamos claramente los costes que conllevan las emisiones de dióxido de carbono de este sector, impulsaremos en serio la demanda –y el suministro– de fuentes de energía renovables. Por lo tanto, mi primera pregunta es si –y, de ser así, cuándo– la Comisión tiene la intención de incluir el sector del transporte en el comercio europeo de derechos de emisión. Mi segunda pregunta es sobre la proporción de fuentes de energía renovables. Queremos incrementarlas, pero, por supuesto, también es necesario utilizarlas. ¿Cuándo pretende la Comisión proponer que lo establecido en la Directiva relativa a la calidad de la gasolina y el gasóleo se sustituya por un 10 % de aditivo de etanol como mínimo en el carburante de los vehículos? Bairbre de Brún (GUE/NGL ). El informe del señor Wijkman deja claro que cumplir los requisitos de Kyoto es la primera prioridad de la UE. Aunque Kyoto es solo un pequeño paso en la lucha contra el cambio climático, debemos apoyarlo e instar a quienes no lo han firmado a que lo hagan inmediatamente. Me ha complacido oír esta mañana que la Comisión y el Consejo resaltan la importancia de la siguiente fase, porque el verdadero reto es establecer unos objetivos ambiciosos para el período posterior a 2012 y conseguir que los principales agentes mundiales se impliquen. También quiero apoyar las enmiendas presentadas por mis colegas del Grupo GUE/NGL, sobre todo la afirmación de que la promoción de un libre mercado desenfrenado ha comportado un exceso de consumo, que a su vez desemboca en un aumento de las emisiones de gases de efecto invernadero. Georgios Karatzaferis (IND/DEM ).    – Señor Presidente, quería que habláramos sobre una cuestión muy grave. Me pregunto cuántas mujeres esta mañana no se han echado laca en el cabello y quién de nosotros no ha utilizado un desodorante en forma de spray. De esta manera, contribuimos a crear el efecto invernadero. Son cosas simples que incluso pasamos por alto. Se esfuerza en vano, señor Dimas, si no consigue que los estadounidenses se adhieran a las normas. Permítame que le cite dos estadísticas: los Estados Unidos emiten más contaminantes que las tres cuartas partes de los miembros de las Naciones Unidas y el Estado de Nueva York emite la misma contaminación que toda África. Por consiguiente, independientemente de lo que hagamos en Europa, a menos que persuadamos a la parte díscola de costumbre, con lo que me refiero a los Estados Unidos, de que asuma su responsabilidad, fracasaremos. Esta es la trágica verdad. También conviene que consideremos que es lo que hará China al respecto, siendo el país con más habitantes del mundo, que por sí sola posee un tercio de la población mundial. Independientemente de lo que hagamos en Europa, no obtendremos resultados. Se nos plantea el enorme problema del clima, que no conoce fronteras. No podemos instalar alambradas. Por lo que es necesario convencer a los estadounidenses si queremos impedir que se produzcan resultados catastróficos. El rumbo que se está trazando con precisión matemática es que vamos a tener el mismo destino que los dinosaurios. Conviene que todos entendamos que la amenaza de Bin Laden y el terrorismo es mucho menor que la amenaza medioambiental que se cierne sobre los estadounidenses. Por consiguiente, si queremos obtener resultados, es necesario que consigamos que los estadounidenses se adhieran a las normas. Françoise Grossetête (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señor Comisario, señora Ministra, hace apenas unos años, cuando se hablaba de cambio climático, algunos sonreían con aire dubitativo. Hoy nadie pone en duda la evidencia de este cambio. Incluso hay urgencia. Hay que actuar de inmediato para responder a esta amenaza, sin duda una de las más graves de la historia de la humanidad, con un número creciente de inundaciones, sequías, huracanes, deshielo de la banquisa, deshielo de los glaciares y quizás un día con el desarrollo de determinadas enfermedades. Ante esta amenaza tenemos una oportunidad sin precedentes de lanzar un auténtico programa tecnológico, que permita suscitar la innovación que tanto necesitamos para la creación de nuevos puestos de trabajo en Europa. Europa y el mundo han celebrado muchos debates, pero los actos no son suficientes. Ha llegado, pues, el momento de tener la valentía política de dar un nuevo impulso al Protocolo de Kyoto. Biocarburantes, energía solar, energía eólica, hidroeléctrica, hidrógeno, esfuerzos en materia de eficiencia energética, estas tecnologías existen. Nos corresponde acelerar su utilización en nuestras políticas de planificación urbana y nuestros métodos de construcción. Hay que utilizar todas las posibilidades que se nos ofrecen. No hay una solución única e ideal, sino que debemos combinar el uso de todas estas fuentes. Todavía existen demasiados obstáculos a la aplicación y la comercialización de las innovaciones tecnológicas, como los vehículos híbridos o los vehículos eléctricos. Nuestros conciudadanos están dispuestos a asumir su parte de responsabilidad en el control de la energía. Los Estados Unidos, la India y China están tomando ya iniciativas, en especial en el ámbito de la energía nuclear. No podremos prescindir de la energía nuclear, que no emite ningún gas de efecto invernado. ¿A qué espera Europa para abrir de verdad el debate sobre la energía nuclear? Un debate serio, desapasionado. Les pido que no lo retrasen. Marie-Noëlle Lienemann (PSE ).    – Señor Presidente, Señorías, para ser creíble a los ojos de los europeos, la Unión Europea debe dejar de lado las buenas intenciones y actuar de forma concreta, dotándose de ambiciones acompañadas de inversiones. ¿Cuánto dinero se asignará al transporte combinado ferrocarril-carretera? ¿Cuándo tendremos las grandes redes transeuropeas, que seguimos esperando? ¿Cuándo tendremos créditos de la PAC para los biocarburantes? ¿Cuándo veremos un aumento de los presupuestos de investigación al servicio de los grandes desafíos energéticos, como los relativos al sector del hidrógeno? ¿Cuándo veremos un ajuste de los Fondos Estructurales y las subvenciones con vistas a la eficiencia energética y al ahorro de energía? Pienso en el medio urbano, en la vivienda y en la vivienda social. ¿Cuándo veremos unos impuestos ecológicos sobre el transporte de mercancías, en particular el transporte marítimo? ¿Cuándo veremos una regulación del comercio que tenga en cuenta la lucha contra el efecto invernadero? Esperamos respuestas concretas y operativas, que sienten las bases para la acción inmediata. La Unión Europea debe actuar aquí y ahora para convencer a los ciudadanos, para servir de modelo y para entablar nuevas cooperaciones con los países del Sur. Todavía estamos solo en las intenciones. Pasemos a los actos. Gunnar Hökmark (PPE-DE ).    – Señor Presidente, quiero agradecer al señor Wijkman su informe equilibrado sobre una cuestión importante. Quiero destacar que, en estos momentos, es difícil que Europa logre cumplir los objetivos de Kyoto, ya que son muy exigentes y la política que ahora se lleva a cabo no parece que vaya a dar lugar a que podamos lograr estos objetivos en la primera etapa. Una de las razones es que se ignoran en gran parte las exigencias de una política medioambiental moderna sobre política energética. Si consideramos las condiciones tal y como están, no podremos cumplir los objetivos de Kyoto en cuanto a las expectativas relativas a los combustibles renovables. Se van a desarrollar estos combustibles y desempeñarán un papel más amplio, pero no resolverán los problemas. No podemos cumplir los objetivos de Kyoto regulando la economía o ahorrando, ya que este tipo de medidas interferirían con el objetivo de crear las condiciones básicas para una mejor economía más rigurosa en el cumplimiento de los requisitos medioambientales. No podemos resolver los problemas haciendo que la economía crezca más lentamente. En cambio, conviene aplicar una política medioambiental compatible con una política energética creíble y coherente, en cuyo caso también deberá examinarse la base de nuestro suministro energético. El petróleo y el gas no son el camino del futuro y, sin embargo, vemos cómo es, ante todo, el uso del petróleo y del gas lo que aumenta cuando se elimina progresivamente la energía nuclear, cuya consecuencia es un aumento de las emisiones de dióxido de carbono. Con la actual diversificación de los combustibles primarios, la producción de energía nuclear en Europa representa el 50 % de las emisiones de dióxido de carbono y da lugar a la reducción de estas últimas, que equivalen a las de los automóviles privados. Esto viene a ilustrar el tipo de cifras sobre las que estamos hablando. Dado que esto es así, no podemos descartar la energía nuclear. La energía nuclear no resolverá nuestros problemas medioambientales, pero esos problemas no se pueden resolver ni se pueden cumplir los objetivos de Kyoto ignorando a la energía nuclear. Por lo tanto, es una tarea importante para este Parlamento y también para los Estados miembros que apliquemos una política energética creíble que no esté dirigida a eliminar progresivamente la energía nuclear y a sustituirla por petróleo y gas. En cambio, tenemos que garantizar que la energía nuclear pueda desempeñar un papel importante en la política energética equilibrada que se necesita. Justas Vincas Paleckis (PSE ).    – Quiero agradecer al señor Anders Wijkman y a otras personas que comparten la convicción de que salvar el planeta es nuestro problema, no de los demás. La Unión Europea debe ejercer toda la influencia que esté en sus manos para instar a los países que todavía no se han adherido al Protocolo de Kyoto, incluso a los más poderosos, a que lo hagan. Sería ingenuo afirmar que si los Estados Unidos de América hubieran cumplido los requisitos del Protocolo de Kyoto, no habría sufrido la devastación de los huracanes Katrina y Wilma. Pero la naturaleza devolvió el golpe precisamente al Estado que más daños le inflige. A menos que la comunidad internacional adopte medidas drásticas y urgentes para detener la extensión del calentamiento global, nuestro planeta se convertirá en un monstruo portador de huracanes y que escupe fuego y agua. El presente informe ofrece, con razón, la posibilidad de que la UE sea un dirigente aún más destacado en el uso de las fuentes de energía renovables. También expreso mi pleno apoyo a la propuesta de incrementar la sensibilidad de los ciudadanos de la UE e implicarlos en la conservación del medio ambiente. Conviene que dediquemos más energía al desarrollo de un sistema fiscal, sancionador y de fomento que estimule a las empresas a operar de forma eficiente y respetuosa con el medio ambiente. Aún más importante es el estilo de vida. Todos los ciudadanos de la UE deben entender que vivir con la menor contaminación posible y alteración del clima del planeta no solo es noble y bello, sino que también es una empresa que merece la pena. Bogusław Sonik (PPE-DE ).       Señor Presidente, a finales de este mes y a principios del próximo, el Parlamento Europeo presentará de nuevo su posición sobre el cambio climático en una conferencia de las Naciones Unidas. Antes de que se presente esta posición a la comunidad internacional para su debate, es crucial asegurarse de que refleja los mejores intereses de todos los Estados miembros de la UE. Tal como la señora Grossetête y el señor Hölmark han observado, con razón, también debería darse la debida consideración al papel que desempeña la energía nuclear. En muchos Estados miembros, las emisiones de gases de efecto invernadero siguen aumentando. Por consiguiente, cada ciudadano deberá desempeñar un mayor papel en los esfuerzos conjuntos para limitar las emisiones y encontrar un estilo de vida más sostenible, si hay que aplicar en su totalidad el Convenio de las Naciones Unidas y el Protocolo de Kyoto. En este sentido, un aspecto importante de la lucha para reducir las emisiones de CO2 es el enfoque integrado, que implica a políticos, a la industria y la sociedad. La aprobación de este enfoque integrado sería una forma de reducir las emisiones de CO2 más efectiva y más económica. Se basa en el supuesto de que la responsabilidad de reducir las emisiones reside no solo en los fabricantes de automóviles y los proveedores de combustible, sino también en los usuarios de los vehículos. Otros factores que merecen nuestra atención incluyen las condiciones de las infraestructuras de las carreteras y los sistemas de gestión del tráfico por carretera, tal como se indica en el II Programa Europeo sobre el Cambio Climático puesto en marcha en octubre de 2005. Aunque el cambio de una economía basada en los combustibles fósiles nos brinda una oportunidad de negocio histórica, no hay que olvidar que muchos países con abundantes recursos de energía renovable no disponen actualmente de las tecnologías necesarias para aprovecharlos. Esto es especialmente cierto en el caso de los países en desarrollo. La cuestión de las subvenciones energéticas es, por lo tanto, muy importante en las negociaciones sobre la reducción de las emisiones de gases de efecto invernadero. Ya se han encontrado muchos métodos para reducirlas. Las tecnologías de ahorro de energía y de baja emisión son una herramienta eficaz en la lucha contra la contaminación medioambiental, pero no deben combinarse con la reducción de las subvenciones a los combustibles fósiles propuesta por el ponente como un requisito para el uso de soluciones modernas de protección medioambiental. Edite Estrela (PSE ).    – Señor Presidente, señora Ministra, señor Comisario, como un gran líder indio dijo en una ocasión, la Tierra no nos pertenece, la hemos tomado prestada de nuestros hijos. Si perdemos la batalla contra el cambio climático, ¿qué clase de Tierra les vamos a dejar? Se ha hecho el diagnóstico. Todo lo que falta es el valor de poner en práctica políticas más ambiciosas y efectivas. El informe del señor Wijkman es un paso en la buena dirección. Las acciones hablan más alto que las palabras y, con arreglo a la Estrategia de Lisboa, hay que adoptar nuevas tecnologías, y la comunidad internacional tiene que esforzarse por cumplir las obligaciones del Convenio de Kyoto. Los Estados Unidos tienen que asumir sus responsabilidades. Agradezco el diálogo de la UE con China y la India, pero también es necesario implicar a países como Brasil, Sudáfrica, Rusia, Japón e Indonesia y eliminar las contradicciones como las subvenciones a los combustibles fósiles. El señor Dimas ha dicho que la Conferencia de Montreal no dará todas las soluciones que estamos buscando. Sin embargo, se espera que algunas soluciones salgan de ella. Nuestros hijos y las futuras generaciones no esperan menos. Richard Seeber (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señor Comisario, señora Beckett, me alegra que la Presidencia del Consejo siga nuestro debate y, antes de decir algo más, quiero dar las gracias a mi buen amigo, el señor Wijkman, por el informe tan ambicioso que ha elaborado sobre este tema. La necesidad de actuar se ilustra simplemente por los fenómenos naturales que se producen en torno a todos nosotros, ya sean incendios que arrasan el sur de Europa, los huracanes en América o las inundaciones en el Tirol austriaco, de donde procedo. Sin embargo, hay un error que no podemos permitirnos: hay que tener cuidado en no atribuirlo todo al cambio climático mundial o decir que este cambio solo es debido a las emisiones de CO2 producidas por los humanos y que es, de algún modo, culpa nuestra. Por desgracia, los efectos que ocurren en la naturaleza están coincidiendo en parte con los que se pueden atribuir a la acción humana; es preciso hacer mayores esfuerzos en la investigación en este ámbito si es que, en el futuro, se han de poder facilitar pronósticos fiables de la evolución climática y, ante todo, evaluar los efectos de la actividad humana. Sin embargo, también es importante que se establezcan estrategias a largo plazo para que podamos dar una respuesta y con el fin de que nos dé la seguridad de planificar el futuro. Simplemente hay que dar a entender a las empresas y a la industria hacia donde conduce este camino y de qué opciones dispondrán en el futuro. Esto es de suma importancia para Europa como lugar de negocios. Tengamos también presente que, actualmente, la Comunidad es responsable de solo el 14 % de las emisiones de CO2 y, por consiguiente, es de importancia capital que no solo se convenza a los países en desarrollo sino también, por supuesto, a los Estados Unidos de América, que son la principal fuente de emisiones. El punto del informe que conviene subrayar varias veces es el que dice: «necesitamos una estrategia global». He de decir que no estoy de acuerdo con mis colegas con respecto a la energía nuclear, que considero que no es una alternativa a aquellas tecnologías que producen CO2, puesto que sus efectos a largo plazo son demasiado negativos. Ante todo, no hay que ofrecerla a los países en desarrollo como una alternativa, sencillamente porque no la pueden utilizar con seguridad. También es importante que prestemos más atención al transporte e intentemos simplemente en este ámbito hacer pleno uso del potencial para la reducción del CO2. Rebecca Harms (Verts/Ale ),    . – Señor Presidente, Señorías, aprovecharé esta oportunidad para continuar donde lo dejó el anterior orador. He de decir que, tras mi visita al Reino Unido la semana pasada, creo que es muy fastidioso que Tony Blair y otras personas dirijan el debate del cambio climático hacia la idea de que los objetivos de la protección del clima se consigan haciendo un mayor uso de la energía nuclear, lo que produciría energía que supuestamente sería más limpia. Quiero aprovechar esta oportunidad para desengañarles de su error, y preguntarles qué es lo que ustedes, en Inglaterra, suelen entender cuando hablan sobre energía nuclear más limpia. ¿Están hablando de la extracción de uranio, que es una actividad especialmente sucia? ¿Se refieren al enriquecimiento del combustible, que es sucio en particular? ¿Están hablando de la conversión del hexafluoruro de uranio, que es un proceso muy difícil que implica elevados niveles de contaminación medioambiental? ¿Cuando hablan sobre energía atómica limpia, quieren decir la fabricación de barras de combustible en Rusia? ¿En Inglaterra, han estudiado alguna vez cuántos residuos deberán eliminar y cuándo y a qué coste harán esto? ¿Cómo evalúa los peligros y riesgos que implica su reprocesamiento? Windscale es un ejemplo de la gran experiencia que han adquirido con los daños reales que el reprocesamiento causa al medio ambiente y a las personas. Me asombra mucho que sean los británicos quienes, de hecho, abandonaron la energía nuclear por motivos económicos, los que impulsen este debate demencial sobre la «protección climática mediante un mayor uso de la energía nuclear». Consideremos solo el cuadro global: si realmente queremos ser eficientes contribuyendo mediante la energía nuclear a proteger el clima, tendremos que construir cientos y miles de reactores nucleares. Esto, en realidad, implica la expansión masiva de una nueva generación de reactores reproductores rápidos, que ya han demostrado ser un fracaso devastador en Europa. Implicaría el funcionamiento de instalaciones de reprocesamiento en todo el mundo, ya que las existencias de uranio disponibles ni por asomo serían suficientes para una expansión de la energía nuclear de esta envergadura. Embarcarse en una expansión como esta en un momento en que estamos debatiendo el terrorismo y los riesgos de la proliferación es irresponsable. Aunque es mucho más difícil abordar los problemas de la energía potenciando la eficiencia energética, recortando su utilización, o cualquier otro enfoque, empecemos ahora, por fin, a hacerlo así y continuar haciéndolo, en lugar de volver a utilizar una tecnología que ya está confinada al siglo pasado y tratar su contaminación y sus residuos que aún no hemos comenzado a abordar. Margaret Beckett,    Señor Presidente, ha sido un debate interesante y estimulante, marcado por una aceptación casi total –con toda la razón– del informe del señor Wijkman y de su contenido, y por un verdadero acuerdo sobre la naturaleza y la magnitud del reto. También ha estado marcado por la insistencia de muchos oradores en los recursos renovables, citándose varios ejemplos de esto, y también por las grandes diferencias de opinión sobre la energía nuclear. Quisiera decir a la última oradora, la señora Harms, que si el único aspecto del debate sobre el cambio climático que ha escuchado en el Reino Unido ha sido el de la energía nuclear, entonces debe de haberse movido en círculos muy restringidos, porque se ha discutido mucho en el Reino Unido, que no ha optado realmente de nuevo por la energía nuclear, aunque se ha comprometido a discutirla. De hecho, la eficiencia energética está en el Reino Unido a la cabeza de la lista de políticas para hacer frente al cambio climático, tal como ella desea. Se ha hecho mucho hincapié en lo que en la jerga se conoce normalmente con el nombre de «cobeneficios». Algunos oradores han puesto el acento en el daño causado por la contaminación atmosférica por los mismos gases que contribuyen al cambio climático, mientras que otros han hecho hincapié en que, al mismo tiempo que abordamos el cambio climático, con la reducción en el uso de esos gases obtendremos otros beneficios potenciales para la salud. La señora Gutiérrez-Cortines ha preguntado sobre el papel de la agricultura. Como debe de saber, en países como Nueva Zelanda el ganado es la fuente de casi todas las emisiones de gases de efecto invernadero, lo que lo convierte en un problema particularmente difícil de resolver. No hay por consiguiente ninguna duda de que la agricultura puede, en determinadas circunstancias, ser parte del problema. Sin embargo, tal como han señalado muchos oradores con respecto a la biomasa y los combustibles biológicos, también puede ser parte de la solución. Es un asunto que se analizará con más detalle. Siento que el señor Hegyi se oponga a la recogida y almacenamiento del carbono. La pura y triste realidad es que países como la India y China, que necesitan crecer y desarrollarse para abordar la pobreza –y este ha sido otro asunto al que se ha hecho referencia, también con toda la razón, en el debate– tienen enormes reservas de carbón y las usarán, porque piensan que no tienen elección. Seguramente es mejor para nosotros intentar encontrar maneras de ayudarles a hacerlo de manera sostenible, con tecnologías como la recogida y almacenamiento de carbono, en lugar de decirles simplemente que no usen estas fuentes de energía, lo que me temo que sería inútil. Todas las referencias hechas a los Estados más vulnerables y a los sectores más vulnerables dentro de otros países destacan la necesidad de las acciones que la UE debe emprender para adaptar, y ayudar a adaptar, los impactos que no podemos evitar. Se ha hecho mucho hincapié en el papel de los otros numerosos países implicados y en la necesidad de un diálogo global –con el que el Consejo está de acuerdo incondicionalmente–, y hay un acuerdo claro en que la UE debe continuar a la cabeza a escala internacional y nosotros debemos continuar poniendo el acento sobre todo en cumplir nuestros propios programas. La señora Doyle y el señor Hökmark han sugerido que es poco probable que la UE cumpla sus objetivos de Kyoto. No es así como yo entiendo la última posición, tal como la valora la Comisión. Sin embargo, este es un informe que publicaremos cuando nos acerquemos a Montreal, y sin duda sigue dándose el caso de que debemos continuar manteniendo e incluso intensificando nuestra propia actividad. Esto me lleva a los comentarios de la señora Lucas y el señor Smith, quien con toda la razón alabó la ambición del informe Wijkman al establecer el objetivo de la reducción de un 60 % de las emisiones en 2050, sin darse cuenta por lo visto de que este es el objetivo del Gobierno del Reino Unido establecido en su propio Libro Blanco de la Energía en 2003. Aunque, tal vez, esto no debería ser una sorpresa, ya que la señora Lucas no tiene nada que decir sobre el enfoque del Reino Unido. Sin embargo, tengo que dejarle muy claro a ella y en nombre de este Consejo que es una pérdida de tiempo para todos pedir que la UE entregue un mandato formal y una agenda formal en Montreal. Este órgano debe reconocer sobre todo que el mundo del imperialismo ha concluido. No podemos simplemente ir a Montreal y dictar al resto del mundo cómo debe conducirse y ocuparse de sus cosas, entre ellas cuando hablamos de algunos de los países más pobres y vulnerables del mundo cuya prioridad, con toda la razón, es desarrollar y alimentar a sus poblaciones. No vamos a actuar así. Si somos capaces de suscitar un diálogo y provocar un proceso en Montreal, será un éxito real y sustancial, tal como fue un éxito real y sustancial aclarar el lenguaje y garantizar el programa de acción acordado en Gleneagles. Todos estamos de acuerdo en que deberíamos movernos más rápidamente, pero permítasenos reconocer al menos el hecho de que estamos progresando algo. Stavros Dimas,    . Quiero dar las gracias a todos los que han participado en este rico e importante debate. El señor Wijkman y otros han subrayado la necesidad de actuar urgentemente para abordar el cambio climático. Creo que las acciones emprendidas y las series de nuevas iniciativas establecidas por la Comisión desde que se aprobó su Comunicación de febrero demuestran claramente su voluntad de actuar en este terreno. La primera prioridad de la Unión Europea en Montreal es organizar una amplia ayuda internacional para futuras acciones y llegar a un acuerdo para iniciar un proceso formal de discusión de la forma de un futuro régimen multilateral de cambio climático. Una vez que las discusiones estén en marcha, la Unión Europea tendrá que considerar el momento oportuno para presentar sus puntos de vista sobre los objetivos de tal régimen futuro. Los objetivos han demostrado ser un instrumento muy útil para la adopción de políticas ambientales. Orientan a los responsables de la toma de decisiones en la sociedad. Son particularmente útiles para la industria y el sector privado cuando tienen que tomar decisiones de inversión a largo plazo. Así pues, los objetivos siguen siendo un elemento central de cualquier arquitectura futura de cambio climático. Necesitamos objetivos. Como saben, el Consejo Europeo del pasado marzo estableció el objetivo del 15 al 30 % de reducción de las emisiones para 2020. Sin embargo, la Comisión cree que todavía no ha llegado el momento de establecer objetivos concretos para los países desarrollados en Montreal en diciembre. Eso solo se hará cuando tengamos más claro el progreso de las negociaciones en el periodo posterior a 2012. El señor Seeber ha subrayado que cualquier régimen futuro de cambio climático tendrá que basarse en una amplia participación de todos los principales emisores y es sumamente importante que nuestra cooperación sea verdaderamente eficiente. La Comisión y los Estados miembros están esforzándose mucho por promover un diálogo más profundo con los Estados Unidos y los países en vías de desarrollo. Hemos establecido un diálogo político con el Gobierno de los Estados Unidos dentro del Convenio Marco de las Naciones Unidas sobre el Cambio Climático y en otros foros y reuniones, como el Taller Conjunto de Ciencia y Tecnología sobre el Cambio Climático. Esto comprende asuntos concretos como la energía renovable, la eficiencia energética y el secuestro del carbono. Los Estados Unidos alegan que tienen un enfoque diferente para combatir el cambio climático, basado principalmente en la investigación y el desarrollo de nuevas tecnologías. La diferencia entre su enfoque y el nuestro es que ellos han visto un incremento aproximado del 15 % en las emisiones de dióxido de carbono mientras que la Unión Europea de 25 ha conseguido una reducción considerable comparada con los niveles de 1990, y los 15 países miembros sometidos al régimen de obligaciones de Kyoto están un 1,7 % por debajo del nivel de 1990. No es suficiente, pero estamos seguros de que al final de nuestro periodo de compromiso cumpliremos el objetivo de Kyoto. Esta es la diferencia entre los dos enfoques. En cuanto a los países en vías de desarrollo, la Unión Europea tiene una visión abierta de cómo deben participar en la futura cooperación multilateral en materia climática. Está claro que no podemos esperar las mismas exigencias preceptivas que las que esperamos de los países desarrollados. Cualquier compromiso que contraigan se basará en el principio de responsabilidades comunes, pero diferenciadas. China y los demás países en vías de desarrollo han contribuido a la formación del fenómeno invernadero en un porcentaje mucho más pequeño que los países desarrollados, y las emisiones por habitante en China son en la actualidad inferiores a un décimo de los niveles en el mundo desarrollado, así que deberíamos seguir ese ejemplo. Cuando la renta per cápita es mucho menor y las necesidades de desarrollo son mayores, tenemos que seguir lo que el Convenio de las Naciones Unidas sabiamente prescribe como política común pero diferenciada. El señor Verges ha señalado que tenemos que ocuparnos especialmente de los países en vías de desarrollo y de sus crecientes necesidades derivadas del calentamiento del planeta. Deberíamos prepararnos realmente para ese efecto. La Comisión ya está proporcionando fondos y apoya las intenciones de Canadá de preparar un programa de trabajo de cinco años sobre la adaptación en la Conferencia de Montreal. Además, la Unión Europea es el principal contribuyente a la Declaración Política de Bonn de 2001, que ha prometido 410 millones de dólares estadounidenses al año en fondos para el cambio climático para los países en desarrollo, a comenzar este año. En el Consejo de octubre sobre el Medio Ambiente, los Ministros se comprometieron a comunicar en Montreal el progreso realizado en el cumplimiento de este objetivo. También, para ayudar a los países en desarrollo, tenemos que estar seguros de que los mecanismos de desarrollo limpio funcionan realmente. El asunto clave es la eficiencia del consejo ejecutivo en Bonn, y la Unión Europea ya está aportando financiación, pero se necesita claramente más ayuda. La Unión Europea sigue siendo el principal contribuyente de fondos al consejo ejecutivo. Ha habido algunas preocupaciones acerca de la cooperación bilateral fuera del contexto de las Naciones Unidas, y especialmente en la Asociación Asia-Pacífico. Permítanme subrayar que esto no se puede considerar de ninguna manera una alternativa al proceso de las Naciones Unidas. Sin embargo, esta Asociación puede respaldar nuestros esfuerzos en la Convención del Cambio Climático y el Protocolo de Kyoto a través de una cooperación bilateral más estrecha que incluya tanto un diálogo político más fuerte como una especial atención a la tecnología. Así es también como deberían verse las asociaciones Unión Europea-China y Unión Europea-India. Esto se traduce en acciones muy concretas: hemos celebrado recientemente dos talleres en la India y China sobre el Mecanismo de Desarrollo Limpio y los mecanismos basados en el mercado. En relación con China, también vemos la necesidad de prestar atención al desarrollo y demostración de sistemas generación eléctrica de casi cero emisiones, y estoy de acuerdo con la señora Beckett en que la captura y el almacenamiento de carbono es uno de los medios de abordar el problema del cambio climático. No es la panacea, pero es uno de los muchos medios que podemos utilizar. Estas asociaciones tendrán el efecto positivo e inmediato de apoyar las discusiones sobre un régimen de cambio climático multilateral para después de 2012. El señor Blokland ha preguntado sobre la eficiencia de las actuales medidas de la Unión Europea. Si aplicamos plenamente todas las medidas, el resultado será una reducción del 4 % en comparación con 1990, lo que evidentemente no es suficiente para cumplir el objetivo del –8 % que nos hemos impuesto. Por eso hemos incluido más medidas en el programa de cambio climático que lanzamos hace un mes. Eso implica que tenemos que hacer más recortes en las emisiones, que nos permitan alcanzar el objetivo de Kyoto y seguir progresando durante el periodo posterior a 2012. Es importante saber que para la Unión Europea de 25, el resultado obtenido con las medidas existentes será del –7%. La señora Doyle, la señora Grossetête y otros han preguntado sobre las emisiones de los automóviles. Estoy plenamente de acuerdo en que es un asunto vital y, por ese motivo, en 2006, la Comisión revisará el acuerdo con la industria del automóvil para valorar la posibilidad de alcanzar el objetivo de la Comunidad de 120 g/km en un momento determinado, estando seguro, naturalmente, de que alcanzaremos el objetivo, acordado voluntariamente con la industria del automóvil de Europa, Japón y Corea, de 140 mg. La señora Ek se ha referido a la inclusión del transporte en las emisiones industriales de la Unión Europea. La Comisión ha hecho ya una propuesta con respecto a la aviación, como saben. La Comisión tendrá esto en cuenta para los demás sectores de transporte en el marco de la revisión de 2006. Sobre la energía renovable, la Comisión establecerá, en las próximas semanas, un nuevo informe asignando un objetivo para la energía renovable en 2020. Con respecto a la energía nuclear y las observaciones hechas por el señor Hökmark, algunos Estados miembros prevén que la energía nuclear forme parte de su energía futura. Sin embargo, tenemos que garantizar que dispongamos de una gran variedad de fuentes de energía de bajas emisiones de carbono. La energía nuclear no podrá satisfacer las crecientes demandas energéticas y también tenemos que ser conscientes de que la energía nuclear se enfrenta a problemas relativos a los residuos nucleares y a la opinión pública. Con respecto a lo que la señora Gutiérrez-Cortines ha dicho sobre la agricultura, la Comisión acepta que se pueden encontrar sinergias entre el cambio climático y la agricultura. Hemos tenido una reunión muy interesante en Londres, organizada por la señora Beckett y la Presidencia del Reino Unido, sobre el cambio climático y la agricultura y se han alcanzado allí conclusiones muy importantes. La Comisión va a establecer un plan para ayudar a los combustibles biológicos. Finalmente, ganar la batalla contra el cambio climático exige tomar medidas decididas con carácter inmediato. Requiere medidas, como ha dicho el señor Smith, de todos los agentes y sectores de la sociedad. No debemos subestimar la magnitud del reto. Ganar la batalla contra el cambio climático llevará tiempo, del que disponemos bien poco, y esfuerzos que algunos alegarán que no podemos permitirnos. Con su esfuerzo continuado, estamos decididos a reafirmar el liderazgo de la Unión Europea en este reto vital para la humanidad. Muchas gracias. El Presidente    .–El debate queda cerrado. La votación se celebrará hoy a las 12.00 horas. El Presidente.    – De conformidad con el orden del día, se procede al Turno de votaciones. Hannes Swoboda (PSE ).    – Señor Presidente, el informe sobre Iraq, sobre el que vamos a votar, podría parecer quizás uno más del montón, pero es importante porque tanto el Parlamento como el Consejo y la Comisión demuestran que las instituciones europeas son capaces de responder rápidamente y en aras del interés público. Este informe se debatió ayer bien entrada la noche, justo antes de medianoche. Aunque cada momento de esta Cámara es importante, creo que todos hemos de asegurarnos –es decir, los servicios y los diputados– de que informes legislativos de esta importancia, cuya aprobación redunda en el interés de los ciudadanos, se debatan en mejores horas del día, para que se envíe un mensaje claro al mundo exterior. Philip Bushill-Matthews (PPE-DE ).    – Señor Presidente, planteo una cuestión de observancia del Reglamento de acuerdo con el artículo 132 sobre el turno de preguntas de anoche a la Comisión. La última noche tuvimos 90 minutos de preguntas, pero solo se respondieron 11, principalmente porque todos los Comisarios dieron respuestas largas y farragosas. Todo comenzó con el Comisario Mandelson, que se excedió en el tiempo previsto de modo que al final el Comisario Špidla solo tuvo oportunidad de responder a dos preguntas. Cuando planteé esto anteriormente, el Presidente Borrell escribió una carta a la Comisión solicitando a los Comisarios que fueran más escuetos en sus respuestas. Desde entonces no ha habido nada nuevo. Quiero pedirle que vuelva a mandar otra carta, mucho más enérgica, diciendo que lo que queremos los diputados al Parlamento Europeo son respuestas cortas, no largos discursos farragosos. Edith Mastenbroek (PSE ).    – Señor Presidente, quiero señalar el hecho de que esta Cámara se dispone a debatir sobre la Cumbre Mundial sobre la Sociedad de la Información en Túnez tan solo el mes que viene. Es una cumbre de las Naciones Unidas sobre la libertad de información. A las delegaciones que han acudido a esta cumbre se les ha filtrado en sus hoteles el acceso a Internet y el correo electrónico. Han visto manifestantes arrestados y periodistas acosados y golpeados. La policía de Túnez ha confiscado cintas con testimonios de violaciones de derechos humanos. No hay libertad de información en Túnez. Las delegaciones de la Unión Europea están ahora mismo en Túnez. No me parece que podamos esperar otro mes para condenar estos actos. Herbert Bösch (PSE ).    – Señor Presidente, aunque ahora es un poco tarde, lo he indicado antes. Parece ser que la aprobación anterior de la enmienda 5 hace que esta enmienda sea superflua. Aunque me gustaría mucho saber qué piensa la ponente al respecto, doy por sentado que esta votación no era necesaria. Rebecca Harms (Verts/ALE ),    – Señor Presidente, quiero hacer una declaración sobre esta votación. Ahora que esta Cámara ha votado por amplia mayoría extender, sin ningún dinero que lo respalde, un cheque por valor de 400 millones de euros, que bien podrían, sin cálculos fiables, ir a parar a las arcas de los conglomerados energéticos italianos, les pido ahora que voten en contra de mi informe. Considero que esta decisión que hoy ha tomado esta Cámara es absolutamente irresponsable. Convencida de que será más acertado seguir la línea de la Comisión, les pido que voten en contra de mi propio informe, del que, en cualquier caso, voy a retirar mi firma, convencida como estoy de que los cheques sin nada que los respalde no tienen ninguna utilidad para obtener la aceptación de la política europea o para comprar seguridad para la energía atómica. Lamento tener que decir esto pero creo que esta Cámara es extremadamente insensata si una mayoría de sus diputados pueden votar a favor de aceptar estas falsas promesas. Henrik Lax (ALDE ).    – Señor Presidente, quiero añadir «eutrofización » –probablemente el problema ecológico más serio en el mar Báltico– al texto que se ha distribuido. El texto debe corregirse para quedar así: «Subrayando la necesidad complementaria de mejorar la cooperación entre los Estados miembros de la UE y en particular de reducir la eutrofización». Anders Wijkman (PPE-DE ),    . – Señor Presidente, quiero añadir el siguiente texto al final del apartado 24 después de las palabras «proporciones de mezcla»: «al examinar la eficacia medioambiental de exigir el 10 % de mezclas de biocarburantes en combustibles de transporte». Bernd Posselt (PPE-DE ).    – Señor Presidente, creo que existen problemas con las versiones en los diferentes idiomas. En la versión alemana, se hace referencia a «»: dos sedes o bases, pero creo que esto no tiene sentido ya que, con arreglo al Tratado, la sede del Parlamento solo está en Estrasburgo. Esto se decidió hace mucho tiempo. La versión inglesa hace referencia a una «doble sede», siendo Bruselas la segunda «sede»; es algo que podemos suprimir alegremente, pero la traducción tiene que ser la correcta. Por lo tanto, le pido que compare las dos versiones idiomáticas. El Presidente.    – El turno de votaciones queda cerrado. Hélène Goudin, Nils Lundgren y Lars Wohlin (IND/DEM ),    Hemos votado en contra del informe en su totalidad ya que creemos que la propuesta de la Comisión es mejor. Es justo que se informe a los pasajeros de las compañías aéreas de cuál es el transportista que opera un determinado vuelo para que puedan tomar decisiones meditadas con detenimiento desde, por ejemplo, una perspectiva de seguridad. Apoyamos la propuesta de la Comisión de que los Estados miembros recopilen información en materia de seguridad con vistas a transmitirla a la Comisión y a otros Estados miembros, pero nos oponemos a la propuesta del Parlamento de introducir, en su lugar, una lista comunitaria y, de esta forma, centralizar la administración de los datos. Sérgio Marques (PPE-DE ),    . Quiero felicitar a la señora De Veyrac por su informe, importante y oportuno, sobre la propuesta de Reglamento del Parlamento Europeo y del Consejo relativo a la información que deben recibir los pasajeros aéreos sobre la identidad de la compañía operadora y a la comunicación de información de seguridad entre los Estados miembros. Apoyo el informe, y quiero destacar la propuesta para ampliar la competencia de la Agencia Europea de Seguridad Aérea y darle un papel central en la publicación de medidas de seguridad relacionadas con las aeronaves de compañías de terceros países. La «lista negra» no solo debería ser publicada por la Comisión sino también por todos los Estados miembros, los vendedores de billetes de avión, las autoridades nacionales de aviación civil y los aeropuertos de los Estados miembros, con el fin de garantizar que se mantiene debidamente informados a los pasajeros y que se cumplen adecuadamente los objetivos de esta propuesta. David Martin (PSE ),    . Esta es una propuesta muy oportuna, de entrada en respuesta a las preocupaciones surgidas después del accidente aéreo de Sharm el Sheij (donde murieron 148 personas) y después de la avalancha de catástrofes aéreas de agosto de este año. Muchos de los pasajeros que murieron en Sharm el Sheij no sabían que iban a volar con una compañía aérea egipcia llamada Flash Air ni que en 2002 Suiza había sometido temporalmente a esta aerolínea a restricciones pro problemas de seguridad. Los pasajeros tienen derecho a ser informados de la compañía aérea que opera sus vuelos con independencia de dónde empieza el servicio en la Comunidad. Los pasajeros aéreos deberían estar bien informados sobre su vuelo posible antes de viajar, particularmente si la aerolínea real no es la indicada originalmente en el momento de la reserva. Esta propuesta nos lleva en esa dirección. Seán Ó Neachtain (UEN ),    . Apoyo totalmente el informe De Veyrac que solicita una amplia lista negra de la UE de las líneas aéreas que no cumplen las normas de seguridad internacionales de los aviones. Estas aerolíneas deberían ser identificadas y denunciadas con arreglo al principio de tolerancia cero en toda la Comunidad. Al fin y al cabo, todos los ciudadanos de la UE quieren vuelos seguros cuando viajan dentro y fuera de la Comunidad y no podemos transigir con este objetivo. Creo también firmemente que la información contenida en la lista negra tiene que ser fácilmente accesible y ampliamente válida para todos los interesados (las autoridades de la aviación civil nacional, todos los aeropuertos de la UE y por supuesto los pasajeros). Como miembro de la comisión de transportes creo que el papel del Parlamento Europeo, como colegislador, es hacer todo lo posible para tener dicha lista establecida rápidamente. Creo que es igualmente vital que la lista negra comprenda también los aviones que las compañías fletan en países ajenos a la UE y que los Estados miembros deben facilitar a la Comisión Europea una lista de aerolíneas prohibidas en su espacio aéreo. La cooperación y la coordinación son la clave. A este respecto es preciso ampliar las funciones de la Agencia Europea de Seguridad Aérea para controlar las normas internacionales y emitir certificados de aprobación. Reitero que no podemos transigir en ningún aspecto con la seguridad de nuestros ciudadanos de la UE. Frédérique Ries (ALDE ),    . – Por supuesto, he votado a favor de esta propuesta de reglamento encaminado a elaborar una lista negra de las compañías aéreas poco seguras. ¿Cuál es el espíritu de la propuesta? Hacer posible que los viajeros elijan transportista con conocimiento de causa sobre las condiciones de seguridad y que sean informados en caso de cambio de compañía en el último minuto. Esta tarea se inscribe en una estrategia más amplia con miras a reforzar la seguridad de un transporte aéreo en pleno auge. En 2003 se registraron 1 700 millones de viajeros aéreos en todo el mundo y se prevén 2 500 millones para 2015. Solo en Europa, el número de pasajeros aéreos aumentó en promedio un 5,5 % al año entre 1990 y 2003. Este trabajo debe realizarse a escala europea y en colaboración con los Estados miembros, a fin de fijar unos criterios comunes de inspección. Todavía hay demasiadas disparidades, en especial en materia de controles. La Comisión, sin ocupar el puesto de los gendarmes del cielo, debe demostrar ambición, tomar nota de los malos alumnos, descubrir los puntos débiles y armonizar la normativa europea en materia de seguridad aérea. Es una condición imprescindible para que el transporte aéreo siga siendo lo que es, el medio de transporte más seguro. Milan Gaľa (PPE-DE ).    – En calidad de diputado al Parlamento Europeo y miembro de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria, es evidente que he votado a favor de la propuesta de incrementar la ayuda destinada al desmantelamiento de los dos reactores de la central nucleoeléctrica de Jaslovské Bohunice. El Gobierno eslovaco, cuyos representantes tomaron la difícil decisión sobre el desmantelamiento en las negociaciones de adhesión, hubieran tenido que dar explicaciones estrictas si el resultado de la votación en el Parlamento Europeo hubiera sido diferente. Si se hubiera dejado a su propia discreción, Eslovaquia no hubiera podido asumir una caída del 19 % en la generación de energía, unida a los costes directos e indirectos como consecuencia de la reducción de la producción en la central de Bohunice. Por lo tanto, quiero agradecer a todos mis colegas del Parlamento Europeo, que consideraron que el problema eslovaco era un problema europeo, y que votaron a favor de prestar ayuda financiera para el desmantelamiento de la instalación de Bohunice. Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE ).    – Me alegra el resultado de la votación sobre los recursos financieros para el desmantelamiento de la central Bohunice V1. Los motivos son los siguientes: en la década de los noventa, la instalación Bohunice V1 se reconstruyó a fondo bajo el ojo observador de una agencia internacional, con un coste de cerca de 300 millones de euros. Por lo tanto, es evidente que la central se está desmantelando antes de tiempo, ya que ahora es capaz de producir electricidad con seguridad como mínimo hasta 2015. La decisión de 1999 fue política, dictada no por el sentido común sino por un razonamiento partidista. Los costes directos ascenderán a más de 1 300 millones de euros. Por suerte, la sesión plenaria al menos ha acordado una contribución de 400 millones, pero esto solo representa una tercera parte de la cantidad necesaria. Los costes generales ascenderán a 5 000 millones de euros, incluidos elementos críticos como el almacenamiento seguro de los residuos radioactivos, pérdidas considerables en la generación de electricidad, etc. Las centrales nucleoeléctricas producen en torno a un 57 % de la electricidad en Eslovaquia. El desmantelamiento de la central V1 ocasionará un déficit de aproximadamente siete teravatios-hora anuales de electricidad. Lo que equivale a desenroscar una bombilla cada segundo en el país. Les doy las gracias a todos por su apoyo. Andreas Mölzer (NI ).    – Señor Presidente, los precios sin precedentes de la gasolina y del petróleo nos hacen darnos cuenta, con mucho desagrado, de la posibilidad de una nueva crisis energética. El consumo energético mundial se ha casi triplicado desde 1960 y, mientras los Estados Unidos de América van en cabeza en este sentido con su consumo de un cuarto de la energía mundial, la causa real es la modernización continua de los antiguos países en desarrollo y las economías de los países recién industrializados. Sigue dándose el caso de que el 80 % de la producción mundial de energía deriva de fuentes de combustible fósil como el petróleo, el gas y el carbón, cuya extracción cada vez es más laboriosa y, por lo tanto, cada vez más cara, y cuya utilización es perjudicial para nuestro medio ambiente. Cuando se está tan equivocado como nosotros, la renovada demanda de energía nuclear equivale a la de elegir una plaga en vez del cólera. Hay que admitir que la fusión nuclear tiene la ventaja de no emitir dióxido de carbono ni de contribuir, por lo tanto, al calentamiento global pero, hasta que llegue el momento en que se resuelvan los problemas acuciantes de la seguridad de los reactores y del almacenamiento final de los residuos nucleares, no se deben construir nuevas centrales nucleoeléctricas, ni debe prorrogarse la duración de las que ya existen. Si hay que hacer frente a la demanda y mejorar la eficiencia con la que utilizamos la energía y las tecnologías existentes, no tenemos otra opción que la de un mayor desarrollo del sector de las energías renovables, que ofrecen la única alternativa plausible a largo plazo. Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström y Åsa Westlund (PSE ),    Hemos elegido votar en contra de las enmiendas nos 5 y 12 relativas a un incremento del importe asignado para el desmantelamiento de la central nucleoeléctrica Bohunice V1, ya que creemos que el marco presupuestario para 2007 a 2013 no debe superarse. Naturalmente, es preciso que se desmantelen las centrales nucleoeléctricas a tenor de consideraciones medioambientales y de seguridad. David Martin (PSE ),    . El propósito de la normativa propuesta es facilitar financiación para el desmantelamiento de la central nuclear de Bohunice VI en Eslovaquia. Eslovaquia se ha comprometido a cerrar las Unidades 1 y 2 de la central el 31 de diciembre de 2006 y el 31 de diciembre de 2008, respectivamente. El proceso de desmantelamiento de la central es caro, ya que durará más allá de 2006 y de las próximas perspectivas financieras 2007-2013. A la vista de esto, la UE ha acordado extender la ayuda de preadhesión facilitando apoyo financiero al desmantelamiento en 2006. En consecuencia, se ha aprobado una enmienda para aumentar el presupuesto de 237 millones a 400 millones de euros. A pesar de que estoy claramente a favor de aumentar el presupuesto, creo que la nueva cantidad de 400 millones de euros propuesta por la enmienda es excesiva y estoy a favor de la alternativa de buscar fondos que no sean de la UE para aumentar la cantidad de dinero necesaria para proceder al desmantelamiento. Luís Queiró (PPE-DE ),    . La alternativa nuclear, que creo que está justificada en determinadas circunstancias, solo es viable si va acompañada de una política sobre seguridad estricta que rija su utilización. Cuando la seguridad se convierte en un problema, hay que cerrar y desmantelar estas centrales. Sin embargo, en esta determinada situación, no creo que haya motivo para ceder unos mayores recursos financieros que los que había propuesto la ponente. Por lo tanto, hemos optado por abstenernos en la votación sobre la propuesta que nos ocupa. Hélène Goudin, Nils Lundgren y Lars Wohlin (IND/DEM ),    Apoyamos la cooperación nórdica de la UE, conocida como la Dimensión Nórdica, pero creemos que la cooperación debería ser esencialmente intergubernamental, limitada y centrada estrictamente en obtener resultados prácticos. Entre las cuestiones a las que debería darse prioridad se incluyen el medio ambiente, la seguridad en lo relativo a la energía nuclear y la lucha contra la delincuencia internacional. Apoyamos la propuesta según la cual la UE debe desarrollar su cooperación con organizaciones regionales, inclusive el Consejo Nórdico. La cooperación nórdica puede servir de modelo para la UE, ya que muestra cómo se puede promover y estimular la libre circulación sin una burocracia supranacional exhaustiva. A la vista de todo lo que se ha expuesto anteriormente, elegimos votar a favor del informe. Luís Queiró (PPE-DE ),    . La geografía de «nuestra Europa» –la Comunidad Europea– cambió de forma espectacular en el mes de mayo del año pasado. Se reconoce ampliamente que estos cambios han sido todo un éxito, pero, al haber cambiado de vecinos de un día para otro, con todo lo que supone para una serie de ámbitos políticos, la UE se enfrenta a nuevos desafíos. La UE ya posee una gran experiencia en las políticas regionales adaptadas a particularidades geográficas específicas, aunque no siempre con el éxito deseado. Agradezco las orientaciones que se han expuesto en esta resolución, ya que representan un paso positivo hacia una acción política efectiva de esta naturaleza. A mi entender, la política no debería simplemente aplicarse a grandes pinceladas, sino que debería adaptarse a situaciones diferentes y a características concretas. Alyn Smith (Verts/ALE ),    . Ha sido un placer que esta propuesta de resolución conjunta haya obtenido un apoyo suficientemente amplio en toda la Cámara, ya que se trata de un terreno político particularmente importante. Mi país, Escocia, como país del Norte de Europa, debería desempeñar un papel más activo en esta política, aunque tristemente ni siquiera en nuestro propio Parlamento escocés hayamos hecho oír hasta ahora nuestra voz en este asunto. Bogusław Sonik (PPE-DE ),    .  Señorías, el 1 de mayo de 2004, la frontera de la Unión Europea se desplazó más hacia el este y el norte. Esto ha supuesto un gran número de nuevos retos, por cuyo motivo las medidas y proyectos como la Dimensión Nórdica de la Unión Europea son cruciales en este contexto. El objetivo de la cooperación regional multilateral entre los Estados miembros de la UE en la región del Báltico es crear condiciones que favorezcan el desarrollo social y económico y la estabilidad política en esta región. Ahora la Unión Europea posee un mar interior por primera vez en su historia. Quiero aprovechar esta oportunidad para llamar la atención de la Cámara sobre la importancia política particular de esta iniciativa. Al fin y al cabo, los países de la Dimensión Nórdica se sitúan en el punto donde la Unión Europea se encuentra con el Este, con lo que quiero decir que comparten fronteras con socios clave como Rusia y Belarús. Por lo tanto, la región podría desempeñar un papel crucial en la puesta en marcha de un proyecto de especial valor, en concreto, la cooperación estrecha y polifacética entre la UE y Rusia. La Dimensión Nórdica tendrá un efecto favorable sobre la cooperación económica y la creación de infraestructuras, y una mayor cooperación en el ámbito de los asuntos de interior y de justicia probablemente aumentaría la seguridad en lo que se refiere a las cuestiones transfronterizas. También hay que prestar atención a las ventajas medioambientales que se obtendrían de la Dimensión Nórdica, que abarcan un ecosistema valioso y delicado. En vista de ello, la cooperación debería, por lo tanto, fomentarse en las esferas de la protección medioambiental y el desarrollo sostenible. El proyecto sobre el gasoducto del Báltico o norteuropeo ha sido una fuente de gran controversia, y sigue siendo una cuestión clave que hay que resolver. Ninguno de los Gobiernos de los países del Mar Báltico fueron consultados en modo alguno sobre la decisión de construir este gasoducto, y esta decisión plantea una gran amenaza para la seguridad energética de muchos países. No hay que permitir que se discrimine a países más débiles ni que se adopten medidas que perjudiquen sus intereses. En caso contrario, la Dimensión Nórdica seguirá siendo pura teoría y no guardará ninguna relación con la realidad. El proyecto del gasoducto del Báltico también representa una gran amenaza para el medio ambiente en la región del Mar Báltico. Luís Queiró (PPE-DE ),    . A veces las ventajas de la UE son la base de sus problemas. Esto seguramente es válido para los desafíos tecnológicos, respecto a los cuales el enorme tamaño de una Unión de 25 Estados miembros dificulta naturalmente que se llegue a un acuerdo. Cuando se trata del desarrollo tecnológico y de adoptar nuevas tecnologías, es crucial que pensemos rápidamente y actuemos con decisión. Estas consideraciones entran en juego en lo que se refiere al importante cambio tecnológico que representa la conversión al sistema digital. Acojo con satisfacción las directrices contenidas en la resolución común, aunque creo que debería darse prioridad a garantizar que el mercado en este ámbito pueda funcionar libremente. Respaldar el desarrollo tecnológico no tiene por qué significar poner en peligro la libertad natural que los mercados necesitan en general, y este mercado en particular. Catherine Stihler (PSE ),    . Aunque apoyo este informe, tiene que haber paridad cuando se produce un cambio así. Los ciudadanos tienen que estar informados y preparados. Ilda Figueiredo (GUE/NGL ),    . La forma en que votamos este informe tuvo en cuenta la perspectiva checa sobre estas propuestas, a la luz de la presión a la que estaban sometidos para que desmantelaran las centrales nucleares. Por consiguiente, se han facilitado recursos financieros suficientes para cubrir todos los costes de desmantelamiento y el tratamiento y almacenaje finales de los residuos radioactivos. Actualmente, existen 14 Estados miembros que disponen de centrales nucleares, lo que equivale a 149 reactores, cuya antigüedad media es de 20 años. En los nuevos países de la UE que se enfrentan a estos requisitos de desmantelamiento, como es el caso que nos ocupa, creemos que es justo que reciban el apoyo necesario para llevarlo a cabo debidamente, desde el punto de vista de la seguridad medioambiental y de las personas. Ian Hudghton (Verts/ALE ),    . Este informe es un paso en la buena dirección para mejorar los aspectos técnicos y financieros del desmantelamiento de las centrales nucleares. Como nos enseña la experiencia de Dounreay en Escocia, se requieren mejoras considerables para manejar este proceso peligroso, pero necesario. La seguridad debe ser la prioridad número uno, y el estado insatisfactorio de los preparativos para el desmantelamiento en la mayoría de los Estados miembros de la UE justifica el punto de vista de que no deben construirse nuevas centrales nucleares. David Martin (PSE ),    . He votado a favor de este informe. El desmantelamiento es un asunto importante, ya que hay unas 50 a 60 centrales de energía nuclear en la UE que serán desmanteladas de aquí a 2025. No hace falta decir que las centrales de energía nuclear deben clausurarse con seguridad para proteger a las personas y al medio ambiente. La falta de financiación para este proceso podría causar retrasos y riesgos potenciales de seguridad. Todas las empresas nucleares tienen que tener fondos suficientes para el desmantelamiento. La Comisión desea proponer un marco común y, a largo plazo, armonizar los métodos por los que se financia el desmantelamiento en la UE. Este informe contribuye a ese objetivo. Tobias Pflüger (GUE/NGL ),    . La UE no debe promover la energía nuclear más de lo que el Tratado Euratom especifica que debe hacerlo. Cuando la UE, con carácter excepcional, pide el desmantelamiento de una central nucleoeléctrica para proteger la vida humana y el medio ambiente, como lo ha hecho en el caso del reactor eslovaco Bohunice V1, estas exigencias merecen ser respaldadas, incluso si la distinción que la Comisión ha hecho entre los reactores «buenos» de Occidente y los «peligrosos» de la Europa del Este es insostenible. El alto grado de apoyo que se dio en un principio es adecuado para un inicio decidido del proceso de desmantelamiento, ya que la República eslovaca ha acumulado fondos por importe de solo 320 millones de euros. El apoyo está en consonancia con los compromisos contraídos con motivo de la adhesión de Eslovaquia a la UE. Si no fuera por el apoyo de la UE, hubiera sido motivo de preocupación que los reactores de Bohunice V1 continuaran funcionando, lo que supondría graves riesgos de seguridad. Sin la financiación de la UE, seguramente tampoco hubiera sido posible garantizar que se adoptaran de inmediato medidas para el desmantelamiento destinadas a proteger la vida humana y el medio ambiente. Sin embargo, la utilización de fondos de la UE debe limitarse al desmantelamiento de los reactores de Bohunice V1 y a las medidas que lo acompañan. A este efecto, se tiene que efectuar una adición al artículo 2 de la propuesta de la Comisión, que también debe concretar las prioridades de la UE para el uso de estos fondos, incluido, entre otras cosas, el mantenimiento de las normas en materia de seguridad durante el desmantelamiento y la consecución de los objetivos del cambio climático mediante el fomento de energías renovables. Luís Queiró (PPE-DE ),    . He votado a favor del informe sobre la utilización de recursos financieros destinados al desmantelamiento de las centrales nucleares. Agradezco los principios formulados en el informe, no solo debido a que hay que adoptar cuantas medidas de seguridad sean posibles cuando se trata de energía nuclear, sino también porque, a mi entender, hay que disponer de recursos financieros suficientes para cubrir el coste de estas medidas durante la vida útil de estas centrales. Creo que las condiciones para utilizar los recursos financieros para el desmantelamiento, definidas en este informe, son responsables y efectivas, entre las cuales quiero destacar la creación de un fondo de desmantelamiento que tendrá en cuenta la gestión de los fondos generados por la producción de energía. Quiero observar que es crucial, siempre que hablemos sobre asuntos relativos a la energía nuclear, que adoptemos las medidas necesarias de seguridad y protección medioambiental durante toda la vida útil de una central nucleoeléctrica. En este contexto, se tienen que incluir las medidas propuestas cuyo objetivo es el desmantelamiento seguro, efectivo y respetuoso con el medio ambiente de este tipo de centrales. Alyn Smith (Verts/ALE ),    . Ha sido un placer respaldar a los colegas de mi Grupo apoyando este importante informe, ya que subraya la preocupación acerca de la viabilidad a largo plazo de la industria nuclear en lo que se refiere al desmantelamiento. Con tantas alternativas tecnológicas disponibles, creo que debemos invertir en energías renovables, que no legarán una carga ecológica. Richard Seeber (PPE-DE ).    – Señor Presidente, quiero dar una explicación de voto con respecto al informe Wijkman, que, en esencia, acojo con mucha satisfacción. Es lamentable que la aprobación de la enmienda del señor Vidal-Quadras Roca suponga que ahora se haya eliminado la excepción para la energía nuclear. Considero que esto es falso, puesto que considero que la energía nuclear no es una alternativa realista para el futuro y creo que los riesgos que conlleva aún no se pueden controlar. Por este motivo, yo, junto con mis colegas en su totalidad, hemos votado en contra del informe. No tenemos nada en su contra como tal, pero hubiera podido ser más claro al llegar a la conclusión de que la energía nuclear no es una alternativa. Luca Romagnoli (NI ).    – Señor Presidente, Señorías, me temo que el informe del señor Wijkman –y espero que no me lo tome a mal– está equivocado desde su propio título. El hombre nunca ha vencido ni jamás vencerá la batalla contra el cambio climático, porque tiene sobre él una influencia limitada y todavía no demostrada científicamente. Considero que, como mucho, se pueden compartir los auspicios de una reducción de las emisiones perjudiciales y potencialmente alteradoras del clima, pero entre esto y la aprobación de un documento de dudoso carácter científico, incluso presuntuoso en sus objetivos, hay una gran diferencia. En este sentido, basta citar los puntos 2 y 3, después el considerando M, donde se pretende limitar a dos grados el aumento medio de la temperatura del planeta respecto de los niveles de la era preindustrial, de la cual no existen por lo demás registros ni datos seguros. Además, no estoy de acuerdo con la afirmación de que la Unión Europea debería comprometerse a ayudar financieramente a China, la India, Brasil y Sudáfrica para que estos países desarrollen estrategias energéticas sostenibles. Sería más oportuno aplicar medidas de sanción y restricción comercial contra los países industrializados, incluidos los Estados Unidos, y los países en desarrollo citados, si sus producciones continuaran perjudicando el medio ambiente y, más en general, si mostraran una escasísima consideración social. Por tanto, a la luz de todo lo dicho, he votado en contra de este informe. Ilda Figueiredo (GUE/NGL ),    . Antes de la próxima Conferencia de las Partes en Montreal, que se celebrará entre el 28 de noviembre y 9 de diciembre, el Parlamento hace hincapié en la necesidad de dar la más alta prioridad a las conversaciones sobre los compromisos relativos a la reducción de las emisiones para el período posterior a 2012, derivados del Protocolo de Kyoto de la Convención Marco de las Naciones Unidas sobre el Cambio Climático, que entró en vigor el 16 de febrero de 2005, que ha sido ratificado por 152 países y organizaciones regionales. Se desprende que los objetivos que se han fijado son más bien demasiado ambiciosos, dado que poco se conoce en cuanto a las consecuencias de la interferencia humana en el cambio climático, que incluso es mucho más problemático mientras los Estados Unidos de América no se adhieran al Protocolo de Kyoto. Acogemos con satisfacción todas las medidas que pretenden reducir el volumen de consumo energético y de residuos, para conseguir una mayor eficiencia energética, para desarrollar una política de transporte más respetuosa con el medio ambiente, junto con el transporte público en su conjunto. Por otro lado, nuestro punto de vista es diametralmente opuesto en cuanto a la cuestión del comercio de derechos de emisión, dado que, a decir de todos, no resuelve nada y solo sirve para exacerbar desigualdades y desequilibrios medioambientales. Los países más ricos podrán continuar contaminando adquiriendo derechos de emisión de terceros, y esto es inadmisible. De ahí nuestra abstención. Hélène Goudin, Nils Lundgren y Lars Wohlin (IND/DEM ),    El cambio climático mundial constituye un gran problema y creemos que hay buenas razones para tratarlo a escala internacional. El informe Wijkman ha abogado mucho a favor de ello. Sin embargo, la Lista de Junio reitera su posición de que el Parlamento Europeo no debe asumir las políticas exteriores de los Estados miembros, solicitando a terceros países, que aún no han ratificado el Protocolo de Kyoto, a que lo hagan. También es lamentable que el informe pida a los Estados miembros que aborden una serie de asuntos que deberían tratarse a escala nacional. Por ejemplo, incluye propuestas sobre límites de velocidad a escala de toda la UE, impuestos de circulación e incentivos fiscales y para el desarrollo del transporte por ferrocarril y del transporte público en general. También somos críticos con las iniciativas de la UE para que los ciudadanos se sensibilicen sobre cómo el consumo y la producción desenfrenados repercuten en el clima. Es una dimensión que, por supuesto, puede abordarse a nivel nacional. Hemos decidido votar en contra del informe en su conjunto, pero hemos apoyado distintas enmiendas con el fin de mejorar, a nuestro entender, el informe. Françoise Grossetête (PPE-DE ),    . – Me he abstenido con respecto a este texto. Como indiqué en mi intervención en la sesión plenaria de hoy, esta es una cuestión urgente. Hay que actuar de inmediato para responder a la amenaza del cambio climático, sin duda una de las más graves de la historia de la humanidad. Apoyo las acciones preconizadas en este informe –si bien rechazo la idea de las ecotasas– y la voluntad política declarada. Si me he abstenido, es para demostrar mi enorme descontento con una enmienda que pone en entredicho la existencia del Parlamento de Estrasburgo. Es inadmisible utilizar un texto tan importante para incluir en él consideraciones que no tienen nada que ver con el tema tratado. Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström y Åsa Westlund (PSE ),    Estamos a favor de un impuesto sobre un nivel mínimo de dióxido de carbono en la UE. Sin embargo, creemos que toda decisión de imponer un impuesto de este tipo debe contar con el respaldo unánime del Consejo y no solo de una mayoría. También en el futuro, se tendrán que reducir los impuestos a nivel nacional y no por la UE. Sérgio Marques (PPE-DE ),    . El excelente informe del señor Wijkman presenta una serie de medidas para ayudar a resolver el problema del cambio climático en todo el mundo. Se prevé que la Conferencia de las Partes se celebre en Montreal, donde se espera que los dirigentes europeos presenten propuestas para futuros acuerdos sobre el cambio climático. Estos acuerdos deben basarse en responsabilidades compartidas pero distintas, cuyo objetivo sea la reducción continuada de las emisiones y la participación de más países en estos esfuerzos. También hay que establecer objetivos más ambiciosos. El Consejo Europeo de marzo de 2005 subrayó la necesidad de que los países desarrollados redujeran las emisiones entre un 15 % y un 30 % para 2020. La ponente propone que se establezcan objetivos a más largo plazo para reducir las emisiones entre el 60 % y el 80 % para 2050. Por último, conviene desarrollar una estrategia para que Europa sea la economía más eficiente del mundo desde el punto de vista energético. Hay que introducir incentivos para una mayor utilización de tecnologías «limpias», e investigación y desarrollo para apoyar la energía sostenible y es preciso fomentar la gestión sostenible del uso del suelo a escala europea. David Martin (PSE ),    . Estoy de acuerdo con el informe, que resume la necesidad de luchar contra el cambio climático. Una vez se ha sobrepasado determinado nivel de concentración de gases de efecto invernadero en la atmósfera, el conjunto del sistema está abocado a sufrir cambios drásticos. Se producirán catástrofes como los daños materiales causados anualmente debido a unas condiciones climáticas extremas, que dejarán sin hogar a millones de personas. Probablemente los países en desarrollo serán los que más sufran. La UE ha reducido sus emisiones un 3 % por debajo del nivel de 1990, pero hay que hacer más por alcanzar el objetivo del 8 % acordado en el Protocolo de Kyoto. Aunque estoy de acuerdo en que la UE necesita reducir sus emisiones para alcanzar el objetivo pactado en el acuerdo de Kyoto, me parece que el informe es extremadamente optimista al plantear la inclusión de más ámbitos políticos y el plazo límite y me gustaría ver un mayor sentido de la urgencia. Jean-Claude Martinez (NI ),    . – El clima cambia. Las pinturas rupestres muestran mamíferos en el Sáhara e íbices en Lascaux. El hecho de que esos animales hayan desaparecido de esas regiones es una demostración de que el clima ha cambiado. Y, si hay cambio, es forzosamente por causa del hombre. El hecho de que el eje de la Tierra se incline con respecto al plano de la eclíptica, que cambia cada 10 000 años, por ejemplo, y de que esto influya en el clima, como demostró Milankovitch, importa poco. Que el gran fenómeno de la respiración oceánica, con inmensos ríos que se hunden en el Atlántico Norte para resurgir en el Pacífico, tenga una influencia sobre el clima, tampoco importa mucho. El miedo quiere explicaciones, grandes mitologías tranquilizadoras, cosmogonías, el bien y el mal, castigos. Así, somos castigados por la industria, castigados por el progreso, castigados por inventar, por crear. El hombre Prometeo que roba el fuego debe ser castigado hoy con la fusión de los hielos, la elevación de las aguas, la canícula y la falta de oxígeno. Como antes caían plagas sobre Egipto. Todo esto estaría muy bien si este embrollo postmedieval provocara un cambio del clima económico y social que genera el declive –muy real– que sufrimos. Luís Queiró (PPE-DE ),    . Es natural que las cuestiones medioambientales y, en particular, el cambio climático, sean las que más nos preocupen. Apoyo muchas de las directrices sobre política medioambiental que Europa ha aplicado y que se reflejan tanto en el informe como en la Comunicación de la Comisión. Sin embargo, creo que existen dos puntos que hay que tener presentes. En primer lugar, es obvio que las cuestiones medioambientales no ocupan un lugar prioritario en los problemas de los países en desarrollo y, en realidad, no son los únicos en este sentido. En segundo lugar, las sociedades desarrolladas no están dispuestas a aceptar un nivel de vida más bajo ni esto debe constituir nuestra política ni nuestro proyecto. Este es precisamente el motivo por el que es necesario que la investigación y el desarrollo sean nuestra principal prioridad, dado que el objetivo debería ser el de gestionar recursos, para así garantizar una calidad de vida mejor y más sostenible. Bernd Posselt (PPE-DE ).    – Señor Presidente, en el acta se hace constar una controversia entre la señora Gröner y yo acerca de la exposición contra el aborto del señor Giertych. El Presidente de sesión afirmó que no habría censura. Sin embargo, después se ha suprimido la exposición y, por lo tanto, sí que ha habido censura. Quiero señalar que en el edificio también hay una exposición en contra de REACH, en la que se representa al Presidente de la Comisión envenenando a un niño. Considero que esto es tan controvertido como puede serlo la exposición del señor Giertych. Si va a emplear el término «controvertido» como justificación para suprimir exposiciones, entonces hay que suprimir las dos. Creo, no obstante, que no hay que suprimir nada, y esta discusión, y no la censura, tendría que ser el orden del día. El Presidente.    Señor diputado, los Cuestores están al tanto de lo ocurrido y elevarán al Presidente un informe al respecto, en base al cual tomaremos las decisiones oportunas. El Presidente.    El siguiente punto es el debate sobre el Informe del Consejo Europeo y la Declaración de la Comisión acerca de la reunión del Consejo Europeo informal, celebrada en Hampton Court, a la que, como saben, el Parlamento fue invitado en la persona de su Presidente. Agradezco a la Presidencia británica la deferencia que tuvo con el Parlamento. Jack Straw,    . Señor Presidente, es un gran honor dirigirme de nuevo a este Parlamento, en el que sé que hay un numeroso grupo de parlamentarios muy cualificados. En todos los Parlamentos a veces se habla a mucha gente y a veces no. Interpreto esto como un pleno apoyo a todas las políticas seguidas tanto por la Presidencia británica como por el Reino Unido en aspectos como el presupuesto, sobre el que volveré dentro de un momento. Esta es la 48ª vez que un Ministro del Gobierno británico comparece en el Parlamento desde el comienzo de la Presidencia británica en la Unión Europea y, de cara a las seis semanas que quedan, me complace decirles que todavía hay más Ministros en camino. Este es un indicio de la importancia que damos al Parlamento. Hoy quiero informarles de la cumbre informal de Hampton Court. Mucho de esto ya les resulta ahora familiar, pero lo que se consiguió hace tres semanas es importante. Al comienzo del verano, los europeos dieron una clara muestra de que no estaban contentos con la manera en que se dirigía Europa. Se sintieron desvinculados de la política y de los políticos europeos. En Hampton Court, los líderes europeos dieron un paso adelante significativo en la respuesta a esa preocupación al alcanzar un amplio acuerdo sobre la orientación de la política social y económica de Europa. Naturalmente, muchos de los preparativos ya los había realizado la Comisión Europea y los había publicado en su excelente documento «Valores europeos en el mundo globalizado». Si se lo puedo decir al Presidente Barroso, me parece que ese documento es uno de los mejores y más lúcidos que he leído sobre el futuro de Europa y sus países miembros en los últimos tres años. Con 20 millones de personas en el paro en toda Europa y el empleo juvenil situado en el 18 %, la tarea principal de todos los que creemos en el modelo social para Europa es conseguir que Europa vuelva al trabajo y dar a nuestros ciudadanos los instrumentos para competir en el mercado mundial. La cumbre de Hampton Court identificó seis áreas básicas, apoyadas por un conjunto de políticas específicas, en las que los esfuerzos de los Estados miembros y de la Comisión pueden reforzar la prosperidad económica de Europa y la seguridad colectiva. En primer lugar, el área de investigación y desarrollo. Necesitamos una fuerte base tecnológica si queremos que las empresas europeas aventajen a la competencia, particularmente la de las economías asiáticas. En segundo lugar, el área de inversión en nuestras universidades. Nos estamos quedando rezagados con respecto a los Estados Unidos y, en algunos aspectos clave, también de China y la India. La tercera área se refiere al cambio demográfico dentro de la Unión Europea y la necesidad de afrontarlo. Actualmente, la UE cuenta con cuatro personas en edad de trabajar por cada ciudadano de edad avanzada, pero en las próximas décadas esta proporción caerá de cuatro a uno a tan solo uno a dos o uno. Por consiguiente, en la cumbre informal los líderes de la UE acordaron que teníamos que examinar con mucho más detalle la relación entre la inmigración legal y las necesidades económicas futuras de la UE. La cuarta área es la energía. ¿Cómo podemos gestionar el aumento vertiginoso de la demanda mundial de energía mientras la oferta sigue siendo escasa? La cumbre reconoció que la solución exige actuar en una serie de vertientes. Tenemos que diversificar nuestras fuentes energéticas y abordar a nuestros principales proveedores de energía actuales de manera más coherente. Tenemos que utilizar nuestro volumen de mercado y nuestro poder como usuarios con quienes son nuestros proveedores. También tenemos que impulsar la eficiencia energética y tecnologías limpias y desarrollar dentro de Europa un mercado de la energía que sea realmente mucho más abierto. Es un mercado abierto en algunos países, pero no en todos. Yo a esto no lo llamo un mercado abierto. La quinta área es la labor de la Unión Europea sobre la seguridad mundial. Sobre la retención de datos, este Parlamento tiene la oportunidad de unirse a la responsabilidad colectiva de la UE para crear una legislación que incremente la seguridad de nuestros ciudadanos y entregue los criminales a la justicia. Hay una estrategia antiterrorista que indicará cómo hacer frente a la radicalización, cómo proteger nuestras infraestructuras y cómo garantizar un mejor intercambio de información. También tenemos que combatir la inmigración ilegal y fortalecer nuestras fronteras, asegurando al mismo tiempo que aprovechemos los beneficios de la migración legal para la UE y para los países en desarrollo. Finalmente, la cumbre acordó que Javier Solana, en colaboración con la Presidencia, siguiera trabajando en torno a los aspectos de la defensa y la seguridad de nuestra política de exterior y seguridad común. Hay propuestas concretas de investigación y formación en este terreno para cubrir lagunas en nuestra capacidad. También tenemos que mejorar la crisis de las estructuras de dirección para responder a las catástrofes e intentar incrementar la financiación de la PESC. En diciembre, por cierto, publicaremos una estrategia integral para África. En todas las áreas habrá informes provisionales para el Consejo Europeo de diciembre e informes finales durante la Presidencia austriaca en la primera mitad del año que viene. Confío en que cuando redacte estos informes la Comisión tenga muy en cuenta los puntos de vista de las respectivas comisiones parlamentarias. Esto es, más o menos en detalle, lo que se discutió en Hampton Court. Sin embargo, ahora que hemos llegado a un amplio acuerdo en torno a la orientación de una Europa moderna, hemos de conseguir el presupuesto idóneo para cumplir estas prioridades económicas y sociales. La Presidencia se compromete a trabajar por un acuerdo presupuestario en diciembre. Pero todos sabemos que va a ser extremadamente difícil de alcanzar. En junio, cinco Estados miembros rechazaron el presupuesto propuesto; el mes que viene nos reuniremos los 25 para pactarlo. Así que nos esperan duras negociaciones. Teniendo esto presente, queremos poner en la mesa de negociación propuestas integrales a comienzos de diciembre para discutirlas en un cónclave de Ministros de Asuntos Exteriores. Habrá que introducir cambios en tres ámbitos principales. En primer lugar, tenemos que marcar un nuevo rumbo para el presupuesto de la Unión Europea a fin de garantizar que responda a los retos del siglo XXI. Esto exige el establecimiento de un claro calendario de revisión que comprenda todos los aspectos de los ingresos y gastos, un control estricto de dónde viene el dinero, cómo se usa y cómo lo contabilizamos. La falta de aprobación de las cuentas de la Unión Europea por undécimo año consecutivo –un verdadero suspenso– afecta al clima de debate y de opinión sobre el conjunto de la Unión Europea en cada de los Estados miembros. Así que este nuevo rumbo exige fijar objetivos claros para el futuro gasto de la Unión, para la contabilización de ese gasto, sin la cual el contribuyente no confiará en lo que se hace en esta Unión, y el trazado de caminos claros para la reforma futura de las políticas de la Unión. En segundo lugar, tenemos que rectificar la estructura del gasto a partir del 1 de enero de 2007 a la luz de la que se propuso en la última negociación en junio, particularmente para tener en cuenta las recientes discusiones de los Estados miembros de las propuestas del Presidente de la Comisión Barroso, que formuló el 20 de octubre. En tercer lugar, las consecuencias de cualquier cambio propuesto de la decisión sobre los recursos propios –en otras palabras, sobre la cantidad que cada Estado miembro paga al presupuesto de la UE– deben considerarse justas y equilibradas en todos los Estados miembros. Para que eso suceda, se necesitan cambios significativos en todos los acuerdos que afectan al Reino Unido –entre otros Estados miembros– que se propusieron en junio. No quiero que nadie se sienta cogido por sorpresa: cuando hablo de cambios significativos, quiero decir cambios significativos. Sin cambios significativos veo pocas posibilidades de acuerdo. Sin embargo, con ellos creo que podremos sacar las negociaciones adelante y nos comprometemos, como Presidencia, a intentar llegar a un acuerdo y haremos todos los esfuerzos por conseguirlo. Hasta ahora he hablado de la respuesta de Europa a los retos de la mundialización principalmente en términos de lo que haremos: las políticas que adoptamos y el presupuesto que acordamos. Sin embargo, la globalización también plantea el reto a Europa en términos no solo de qué hacemos, sino de cómo lo hacemos. Como he indicado, hay una brecha creciente entre las políticas de Europa y los ciudadanos de Europa. Es exactamente esta cuestión el tema central de una conferencia que tendrá lugar mañana en La Haya, de la que son anfitriones conjuntamente los Gobiernos neerlandés y británico. La conferencia sobre «Compartir el poder en Europa» examinará cómo los Parlamentos regionales y nacionales pueden trabajar más efectivamente con las instituciones europeas, incluido el Parlamento Europeo, y cómo podemos conseguir el equilibrio correcto entre las acciones en los ámbitos regional, nacional y europeo para conseguir los mejores resultados para nuestros ciudadanos. Quiero expresar aquí mi gran aprecio de Jan Peter Balkenende, Primer Ministro de los Países Bajos, por ser el primero en proponer que se celebrara una conferencia así –lo hizo en el Consejo Europeo de junio– y de nuestro colega Bernard Bot, Ministro de Asuntos Exteriores de los Países Bajos, quien ha ayudado a la Presidencia Británica a sacar esta idea adelante y a ser el anfitrión de la conferencia mañana. Una parte de todo este esfuerzo tiene que dedicarse a acercar Europa a sus ciudadanos y hacer que la legislación de la Unión Europea sea más clara y más relevante. Al igual que la mundialización ha dificultado la relación de los europeos con sus instituciones, estas personas, nuestros ciudadanos, son más críticos con la naturaleza de la legislación de la Unión Europea. Se impacientan mucho más con un régimen intervencionista e insisten en que los métodos legislativos no pueden y no deben ser un cheque en blanco. Demasiado a menudo –y esto sucede en todos los Parlamentos y uniones, pero muy especialmente en la Unión Europea– el método se ha asimilado al resultado. No es este el caso. Las empresas, las organizaciones no gubernamentales y los Estados miembros quieren nuevas normas europeas, por ejemplo, para luchar contra la competencia desleal, para proteger el medio ambiente o para mejorar nuestros ordenamientos jurídicos. Sin embargo, quieren medidas que mejoren nuestras vidas, no que las compliquen. La normalización y la armonización no añaden valor por sí mismas. Gracias a los esfuerzos de la Comisión durante del Presidente Barroso, ahora hay muchos signos positivos. Por ejemplo, la Comisión ha escuchado lo que quieren las empresas y los ciudadanos y ha propuesto un toque normativo más ligero en los servicios financieros. Esto ayudará a promover un sector financiero europeo mundialmente competitivo. El programa de acción trienal de la Comisión para simplificar el acervo es otro paso muy satisfactorio, como lo es el reconocimiento de que la Unión Europea no siempre tiene que intervenir en las áreas en que solía hacerlo. De ahí la decisión de suprimir una directiva de 1968 que regulaba el número y el tamaño de nudos en la madera. Hace 37 años pudo haber una razón para que la Unión Europea regulara el número y el tamaño de los nudos en la madera. Sin embargo, hoy quizás debamos dejar esto en manos de los Estados miembros o simplemente al juicio de las personas que compran madera a un comerciante maderero. ¿Por qué? La propuesta para ver si podemos simplificar la manera en que los empresarios tienen que presentar informes de conformidad sobre 20 directivas distintas en materia de salud y seguridad en el trabajo debe reducir la carga de las empresas, dándoles más tiempo para centrarse en las necesidades de los trabajadores –quizás en crear empleos– en lugar del papeleo. Como colegislador, el Parlamento Europeo desempeña un papel fundamental en todo esto. Pensemos en REACH, que ha sido motivo de un pequeño alboroto fuera cuando he llegado y, lo he oído, un pequeño alboroto aquí. Es un tema polémico hasta dónde se regula la industria química europea para proteger al consumidor. Ninguno de nosotros quiere ser envenenado por productos químicos. Creo sin embargo que el historial de Europa en esto es ejemplar y no tiene parangón en todo el universo. Igualmente, ninguno de nosotros quiere ver, en un mundo globalizado en el que han caído las barreras, a la industria química europea de rodillas hasta que la normativa, que es muy buena, acabe regulando una industria que ha desaparecido, sustituida por industrias asentadas en China, la India y otros sitios, donde la normativa es mucho menos buena de lo que es hoy. Este es el dilema al que se enfrenta el Parlamento, como todos nuestros ciudadanos. Tenemos que reconocer los casos difíciles. Los cambios propuestos en la Directiva sobre el tiempo de trabajo son un buen ejemplo de legislación bienintencionada que no conseguirá lo que se ha propuesto con los cambios, y en que el procedimiento y el resultado han sido muy confusos. Estamos todos de acuerdo en que los mercados de trabajo europeos deben adoptar normas decentes de protección para nuestros trabajadores. Los europeos deben tener derechos en el trabajo, pero también deben tener trabajos en los que poder ejercer esos derechos. Mi Primer Ministro ha dicho recientemente que esperaba resolver los asuntos pendientes de esta directiva durante nuestra Presidencia, y ese sigue siendo nuestro objetivo. Seamos francos acerca de la naturaleza de los retos que tenemos que afrontar. La Directiva sobre el tiempo de trabajo se justifica por versar sobre salud y seguridad, y en parte así es. Pero fijar límites rígidos sobre el total de horas trabajadas no es la respuesta. El Reino Unido tiene uno de los mejores historiales de salud y seguridad en el conjunto de la Unión Europea. Ya que ustedes preguntan, ocupamos el segundo puesto en términos de días perdidos por accidente y, me parece, el tercero en términos de muertes en el lugar de trabajo. Nuestro historial demuestra que un buen resultado en materia de salud y seguridad es plenamente compatible con mercados laborales y tiempos de trabajo flexibles. Los rígidos límites paneuropeos sobre las horas de trabajo no traerán salud y seguridad para nuestra mano de obra, particularmente si las normas se aplican de modo desigual. Algunos socios europeos han expresado, me parece que con razón, una gran preocupación por el hecho de que en otros Estados miembros los límites del tiempo de trabajo se aplican por contrato y no por trabajador. Algunos de estos países son los mismos que dicen que tiene que haber límites rígidos; pero cuando se trata de aplicarlo en sus propios países, se produce un regateo y en lugar de aplicarse por trabajador –que tiene que ser la base de la salud y la seguridad– se hace por contrato. Así pues, si uno tiene dos contratos –dos trabajos, una persona–, entonces pueden sortear el límite, completamente desregulado y desprotegido. No tiene sentido desde el punto de vista de la salud y la seguridad. No tiene sentido desde la perspectiva de la práctica de empleo. No tiene sentido desde el punto de vista de la reputación de la Unión Europea de aplicar una normativa justa y sensata en toda Europa. Tenemos que encontrar maneras de aplicar e imponer la directiva que satisfagan las necesidades de todos los mercados laborales. Tenemos que garantizar que todos los trabajadores disfruten de derechos laborales adecuados y que ninguno se vea abocado por las rigideces de esta Directiva a la economía sumergida, porque eso es lo que está pasando. La cruda verdad sobre la directiva es que al buscar recomponer los límites y normas europeos, nos arriesgamos a infringir la libertad individual de los trabajadores de trabajar las horas que deseen. Sin duda restringiremos la flexibilidad de las empresas para adaptarse a los cambios económicos y a las demandas estacionales y, de este modo, amenazaremos los auténticos trabajos de los que depende el sustento de los trabajadores. Eso no puede estar bien. Es fundamental que los trabajadores se sientan seguros y debidamente protegidos en el puesto de trabajo. Es un buen negocio tanto como una buena política. Tenemos que juzgar hasta qué punto esto debe fijarse a escala europea y cuánto debe quedar en manos de los Gobiernos nacionales, empresarios y sindicatos para que pacten un enfoque que refleje las tradiciones laborales y buenas prácticas de los Estados miembros individuales y del conjunto de Europa. Después de todo, el salario mínimo, otro aspecto de la normativa laboral en el que creo apasionadamente, siempre se ha dejado en manos de los Estados miembros. Me parece que esto es lo correcto. Ahora es el momento de dejar también más asuntos relativos al tiempo de trabajo en manos de los Estados miembros. Me parece que este es un ejemplo excelente de un área en la que Europa, al afrontar los retos de acercarse más a nuestros ciudadanos, debe avanzar con un bagaje más ligero. Cuando el Reino Unido se hizo cargo de la Presidencia de la Unión Europea, también heredamos la necesidad de entablar un amplio debate sobre el futuro de Europa. La cumbre de Hampton Court fue un elemento fundamental de ese debate. Pero el debate está lejos de haber concluido. El proceso de construir una Europa moderna y segura será todavía más largo. Este es un viaje que los Gobiernos, los políticos y los Parlamentos, incluido este, no pueden emprender solos. Tenemos que revertir las ventajas de Europa en los europeos y hacer que los ciudadanos nos sigan. José Manuel Barroso,    . Señor Presidente, señor Straw, Señorías, como ha destacado el señor Straw, podemos sentirnos satisfechos de los resultados de esta cumbre informal. Quiero decirles que me alegro de que la voz del Parlamento Europeo se haya dejado oír a través de la participación del señor Borrell en todos los debates. No puedo sino felicitar al señor Blair por el modo en que contribuyó a crear una atmósfera positiva, un clima de confianza. Estoy especialmente orgulloso del papel desempeñado por la Comisión en el éxito de esta cumbre. Nuestros debates en Hampton Court han conducido a un consenso en torno a una idea fundamental y cinco ámbitos clave. La idea fundamental es la siguiente: para preservar nuestros valores, tenemos que modernizar nuestras políticas. No hay contradicciones entre un proyecto de reforma económica para modernizar Europa y el apego a una Europa política, a una Europa social. Los cinco ámbitos clave son, brevemente: en primer lugar, un consenso sobre el análisis y la naturaleza de los desafíos a que nos enfrentamos, siguiendo la contribución presentada por la Comisión, y a este respecto, señor Straw, le agradezco sus palabras sobre la calidad de nuestro documento. En segundo lugar, la importancia de poner en práctica reformas ambiciosas a favor del crecimiento y del empleo. Todos los Estados miembros se han afanado a esta tarea y la Comisión elaborará a comienzos del año próximo un informe sobre los programas nacionales desarrollados para poner en práctica las conclusiones de Lisboa. En tercer lugar, la profundización de los trabajos concretos sobre las respuestas políticas que deben darse a la mundialización y al envejecimiento de la población, en ámbitos concretos como la investigación y el desarrollo, las universidades, la energía y la demografía, incluido el problema de la inmigración. En cuarto lugar –y esto tiene que ver concretamente con mi último punto–, dar una nueva prioridad a la política de inmigración, que abarcará tanto la inmigración legal, que responde sin duda a las necesidades de nuestra economía, como la seguridad de las fronteras que esperan nuestros conciudadanos, y unas políticas de integración eficaces, que son indispensables en nuestras sociedades multiculturales. En quinto lugar, nuevas iniciativas a fin de examinar cómo reforzar nuestra acción exterior, a fin de responder mejor a la mundialización y a las nuevas amenazas para la seguridad, que no se detienen en las fronteras nacionales. Ahora, debemos avanzar con nuestro trabajo. Espero que podamos hacerlo en estrecha colaboración con el Parlamento y con las Presidencias actual y futura del Consejo. A fin de apoyar la dinámica a favor del crecimiento y el empleo a largo plazo, la Comisión se propone dar un nuevo impulso a la investigación y desarrollo y presentar formas de reorganizar los sistemas educativos de Europa y las universidades. Informaremos al Consejo y al Parlamento de estas cuestiones antes del Consejo Europeo de primavera. Buscar los medios para afrontar mejor el desafío demográfico: desde comienzos del año próximo presentaremos los resultados de la consulta lanzada a comienzos de año con la publicación de un Libro Verde sobre la demografía. Definir una política energética coherente: el año próximo presentaremos una estrategia para Europa. Todas las opciones deben seguir abiertas. Este renacimiento, resultante del trabajo conjunto en un ámbito que hasta hace muy poco se consideraba reservado a los Estados miembros, es muy importante. Por lo que respecta a la inmigración, los trabajos ya están en curso. Se han presentado ya varias propuestas al Parlamento y antes de finales de año un documento debería permitirnos profundizar la reflexión y la acción en materia de inmigración legal e ilegal. Por último, la seguridad nos coloca ante un doble desafío. No solo debemos trabajar conjuntamente de modo más efectivo para atajar la delincuencia transfronteriza que registramos en Europa y, a la vez, dar mayor firmeza a nuestro compromiso de luchar contra el terrorismo internacional. También en este punto, la Comisión ha puesto sobre la mesa importantes propuestas y está en fase de elaboración una estrategia de lucha contra el terrorismo. Pero también debemos esforzarnos más por que la Unión Europea ocupe plenamente el lugar que le corresponde en el debate sobre las respuestas que hay que dar a la mundialización. Por esta razón, la Comisión presentará un documento de reflexión en el que se examinará el modo en que nosotros, la Comisión Europea, podemos contribuir, junto con el Consejo y el Parlamento, a reforzar la coherencia exterior de la Unión. Es evidente que podemos hacer más por la coherencia de nuestra acción exterior, no solo por lo que se refiere a la política exterior y de defensa común, sino también a los distintos instrumentos de política interior que tienen una dimensión exterior, así como en ámbitos en los que la Comisión tiene un papel especial que desempeñar, por ejemplo la ayuda al desarrollo, el comercio internacional y la política de vecindad. Hampton Court ha vuelto a demostrar por qué la Unión Europea importa en un mundo globalizado. Nunca antes ha estado la integración europea tan cuestionada, pero nunca antes había sido tan necesaria. Europa tiene las políticas necesarias para maximizar los beneficios de la globalización para sus ciudadanos y reducir las amenazas. Gracias a la legislación europea, un sospechoso de terrorismo puede ser extraditado de Italia a Londres en 50 días. Un proceso que antes requería años, ahora solo requiere semanas porque contamos con un instrumento a escala europea y porque la legislación europea nos faculta para hacerlo. Europa puede proporcionarnos respuestas a los retos que plantean el encarecimiento y la carestía de la energía. También es Europa la que nos ayudará a gestionar el acuerdo sobre el acceso a Gaza, un acontecimiento reciente muy importante. Es Europa la que lidera los esfuerzos de ayuda a África. Por lo tanto, necesitamos esta dimensión europea. Estamos de acuerdo –y hemos avanzado bastante en este camino a base de legislar mejor– en la necesidad de una legislación sensata para evitar medidas burocráticas. Sin embargo, esto no significa una Europea minimalista, y quiero que esto quede absolutamente claro. En absoluto. Significa que Europa debería hacer menos en algunos ámbitos y que debería facilitar la vida de nuestros ciudadanos y nuestras empresas. No obstante, al mismo tiempo, hay ámbitos en los que tenemos que hacer más, no menos. Es muy importante evitar la idea de una Europa minimalista. Es nuestra responsabilidad, la de todos los líderes europeos, en el Consejo, el Parlamento y la Comisión, explicar esto y evitar la demagogia y el populismo que en ocasiones se blanden contra Europa. Porque en este mundo globalizado necesitamos más que nunca una Europa fuerte. No obstante, todas estas políticas –desde las relaciones exteriores hasta la seguridad, la inmigración, la energía, la investigación y las universidades– necesitan dinero, cuestan dinero. De niño, mi madre me decía que nunca hablara de dinero porque era señal de mala educación. Pero ahora tengo que hablar de dinero. Porque sin dinero no podremos llevar a cabo estas políticas, necesitamos recursos para seguir adelante con ellas. Honorables miembros del Consejo, no pueden pedir a la Comisión ni a las demás instituciones europeas que cumplan su cometido y no darles los medios para llevar a cabo estas políticas. La atmósfera positiva, las señales de una voluntad política europea más fuerte que vimos en Hampton Court, deben ponerse ahora en práctica, convertirse en un acuerdo sobre las perspectivas financieras el mes que viene. Esta es la cuestión definitoria de la Presidencia británica, sería la prueba de que Europa avanza y necesitamos que Europa avance. En cuanto a la prosperidad, la solidaridad y la seguridad, todo lo que podemos hacer es proporcionar a nuestros ciudadanos los medios para lograrlas. Soy consciente de que la Presidencia británica se está esforzando por llegar a un acuerdo; el coste del fracaso sería demasiado alto. Es difícil discernir cómo nuestras posiciones convergerán en unos meses. Así que existe el riego efectivo de que no se alcance ningún acuerdo el mes que viene, lo que conllevaría retrasos en el flujo de dinero destinado a los nuevos Estados miembros, el riesgo de que la Comunidad no pueda cumplir sus cruciales compromisos internacionales, incluidos los compromisos con los más pobres. Sin perspectivas financieras, ¿cómo puede la Unión Europea contraer compromisos a medio plazo con los fondos mundiales para la lucha contra el VIH/sida? ¿Cómo podemos respetar los compromisos suscritos en las Naciones Unidas para alcanzar los Objetivos de Desarrollo del Milenio? ¿Cómo podemos ayudar a los países del Caribe a ajustarse a los cambios de los regímenes del plátano de la Comunidad Europea, por ejemplo? ¿Cómo podemos mantener nuestros compromisos con las misiones de paz en África? ¿Cómo podemos seguir adelante con las llamadas nuevas políticas, las políticas para el futuro? De hecho, si no llegamos a un acuerdo, mantendremos las políticas del pasado; no tendremos los medios para desarrollar las políticas del futuro. También creo que todos estamos de acuerdo en que una Unión Europea ampliada y más diversa necesita más inversiones. No me refiero a los «costes de la ampliación», porque no me gusta utilizar la palabra «costes» al hablar de la ampliación. Pero ahora somos una Europa más grande y ahora somos una Europa mucho más diversa y necesitamos más inversiones para los nuevos Estados miembros. Tenemos que compartir la carga de esta inversión. Es nuestra obligación ser solidarios con los nuevos Estados miembros que miran a la Unión Europea para buscar ayuda en el rápido y extraordinario progreso modernizador y reformista. Esta es una situación en la todos los Estados miembros salen ganando. Esto no es juego de suma cero y precisamente porque tenemos que reducir este déficit he presentado algunas propuestas, entre ellas una que está siendo examinada por la Presidencia británica, a la que agradezco su consideración, que vincula la cohesión con la competitividad. En nuestra opinión no creemos que exista una contradicción entre la cohesión por un lado y la competitividad por otro, al contrario. La cohesión y al apoyo a los nuevos Estados miembros también es una forma de mejorar su competitividad y de hacer que Europa, a su vez, sea más competitiva. Así pues, espero que estas propuestas serán tenidas en cuenta en el acuerdo final para que, finalmente, quede claro que lo que estamos proponiendo no es más dinero para un antiguo concepto de Europa, sino que es dinero para una Europa más competitiva y más moderna, pero una Europa que, al mismo tiempo, mantenga sus firmes valores en relación con la cohesión. Tenemos que compartir esta carga equitativamente. Ningún Estado miembro puede disfrutar de la ampliación sin apenas pagar. Confío en el sentido común de la Presidencia británica para llegar a un acuerdo justo y equilibrado el próximo mes. Espero que lo lograremos fortaleciendo, y no debilitando, la ambición de la Comisión y del Parlamento de una Europa ampliada. Porque tenemos que decir con franqueza que las perspectivas financieras representan un acuerdo entre el Consejo, la Comisión y el Parlamento, y la posición del Parlamento y de la Comisión debe estar reflejada en el acuerdo final. Hampton Court ha sido, de hecho, un éxito. Hampton Court ha sido el primer paso importante hacia un nuevo consenso por una Europa dinámica y moderna. Espero que el espíritu positivo de dinamismo y apertura que todo el mundo demostró pueda traducirse ahora en un acuerdo sobre el presupuesto. Apoyo plenamente a la Presidencia en sus esfuerzos por lograrlo y deseo lo mejor a la Presidencia y a todos los Estados miembros. El Presidente.    Gracias, señor Barroso, la Presidencia desea observar que el debate era sobre el Consejo Europeo de Hampton Court y está derivando hacia un predebate sobre las perspectivas financieras. Pero la Presidencia no va a señalar a los participantes en el debate sobre qué deben debatir. Pueden insistir en el tema de las perspectivas financieras si lo desean aunque no figure específicamente en el orden del día. Hans-Gert Poettering,    – Señor Presidente, señor Presidente de la Comisión, señor Presidente en ejercicio del Consejo, Señorías, en vísperas de Hampton Court, el Presidente del Consejo Europeo estuvo presente en esta Cámara, no el Primer Ministro del Reino Unido. También es, por cierto, el Primer Ministro del Reino Unido, pero es en esa calidad que es Presidente del Consejo Europeo. Tony Blair, al estar aquí el día antes de Hampton Court, envió el mensaje correcto. En eso creo que estableció la prioridad adecuada: primero el Parlamento y, a continuación, los Jefes de Estado o de Gobierno. También me alegra que el Presidente de esta Cámara estuviera en Hampton Court mientras duró el acto. Le recomiendo, señor Presidente en ejercicio del Consejo, que invite al Presidente del Parlamento durante toda la cumbre. Esto podría ser el principio de unas buenas prácticas en el futuro, y siempre se recordará al Reino Unido por haber implicado plenamente al Presidente del Parlamento Europeo en las cumbres europeas. Su referencia a la calidad de los diputados que se encuentran hoy aquí ha sido una obra maestra del eufemismo británico. Creo que es maravilloso que lo utilice para criticar, de forma indirecta pero justificada, el hecho de que podría haber un mayor número de diputados aquí, pero que es nuestra calidad la que ha decidido destacar, y esto ilustra la maestría de las habilidades parlamentarias que se pueden encontrar en el Reino Unido. Llegados a este punto, siento la necesidad de recomendar cautela. Ha mencionado usted las visitas de Ministros y ha dicho que un Ministro ha estado en las instituciones europeas en 48 ocasiones. Aunque pienso que es formidable, y estoy seguro de que la cifra aumentará a 60, ya que aún quedan seis semanas, hay que decir que, a fin de cuentas, lo que es fundamental es que el número de Ministros de la Presidencia británica se corresponda con su calidad, y todavía abrigamos la esperanza de que así sea de aquí a finales de este mes de diciembre. Ha dicho usted que Europa está muy alejada de sus ciudadanos; esto es verdad, y deberemos pensar cómo podemos, juntos, mejorarlo, pero también se puede decir lo mismo de la política en el ámbito nacional. De lo que se deduce que tenemos que hacer el mismo esfuerzo tanto a nivel nacional como europeo, si es que los ciudadanos tienen que confiar en el proceso de elaboración de políticas. Cuando se considera desde el punto de vista de una persona de fuera –y estoy seguro de que es uno de los logros de Hampton Court– creo que existe una nueva confianza entre las partes involucradas. Como presidente de un Grupo con diputados al Parlamento Europeo de todos los 25 Estados miembros y de 45 partidos nacionales, sé por experiencia que, donde existe una interacción problemática de intereses –como la que también se puede encontrar en los otros Grupos políticos, en este Parlamento en su conjunto, y en los Gobiernos nacionales– los problemas solo pueden resolverse si existe confianza. Cuando no existe confianza, tampoco hay soluciones políticas. Lo que esperamos de los Jefes de Estado o de Gobierno es que todos y cada uno de ellos desempeñen su papel en el fomento de la confianza en los otros miembros del Consejo Europeo. No deseo repetir ahora mismo todo lo que se ha dicho sobre el futuro de Europa, sobre el documento de la Comisión, ni sobre la globalización, pero lo que es crucial es que tenemos que aceptar lo que está en el meollo de la globalización, el que seamos un solo mundo y cada vez lo seamos más; por otro lado, sin embargo, no se trata de que tengamos que soportar la globalización nosotros solos, sino más bien algo que podemos moldear, y con esto lo que quiero decir es que podemos, mediante la acción política, mantener los excesos de la globalización, y sus manifestaciones negativas, bajo nuestro control. Esto es lo que considero que es nuestro cometido. Ahora, quiero decir algo sobre la decisión más importante que hay que tomar, sobre la cual ya han mantenido un debate, aunque al margen. Me refiero, tal como lo ha hecho antes el Presidente de esta Cámara, a las perspectivas financieras. Espero que no le importe si le aconsejo –e incluso si le importa, le voy a dar mi consejo igualmente– que tiene que hallar una solución para las perspectivas financieras, ya que el Reino Unido siempre ha estado a favor de la ampliación, gracias a lo cual en esta Cámara, hoy, hay diputados de los países que se han adherido a la Unión Europea el 1 de mayo de 2004, incluso si no han seguido la misma senda que nosotros en lo que se refiere a las cuestiones institucionales. Si no puede avanzar con respecto a las perspectivas financieras será decepcionante para los antiguos países comunistas en particular, que se adhirieron a la UE el 1 de mayo de 2004. Por lo tanto, le pido que haga cuanto le sea posible para obtener un resultado. Hay que decir, no obstante, que si usted y el Presidente del Consejo Europeo lo hacen, deberán tener el valor de poner un punto final a la cuestión del «cheque británico». Ha hablado sobre un cambio fundamental, y probablemente pensaba en la política agrícola cuando lo ha hecho, pero también es necesario un cambio fundamental en las contribuciones realizadas por los distintos Estados miembros, y en este aspecto es donde el Reino Unido, durante su Presidencia, puede desempeñar un papel principal. Se ha establecido la política agrícola para el período que finaliza en 2013, pero, si hay que encontrar una solución al problema del «cheque británico», y si queremos disponer de unas perspectivas financieras, hay que asegurarse de que podemos, en algún punto, considerar en serio la reforma de la política agrícola, con la intención de producir al menos una declaración de intención vinculante. Cuando debata las perspectivas financieras y, espero, llegue a algunas decisiones sobre las mismas, señor Presidente en ejercicio del Consejo –también estoy diciendo esto a la Comisión– le pido que recuerde que usted, en el Consejo, no está tomando decisiones por su propia cuenta; el Parlamento Europeo forma parte de la autoridad presupuestaria, y posee iguales derechos de codecisión, por lo que conviene que garantice usted su plena participación. Por supuesto, igual que usted, también nosotros representamos a los ciudadanos de Europa, y si, juntos, demostramos buena predisposición, si confiamos unos en otros, nuestros problemas no serán insolubles. Robert Goebbels,    . – Señor Presidente, Hampton Court fue una cumbre sin conclusiones formales. Las promesas de la cumbre pueden ser tan efímeras como los compromisos maritales contraídos por el rey Enrique VIII en ese mismo palacio. La Presidencia británica tiene razón el pedir a los 25 que realicen reformas, inviertan más en las tecnologías de futuro y creen las condiciones para aumentar el empleo. Las reformas siguen siendo necesarias, pero para muchos ciudadanos la palabra «reforma» tiene una connotación negativa y es sinónimo de pérdida de puestos de trabajo y de rebajas sociales. El señor Straw acaba de criticar la posición del Parlamento sobre la directiva relativa al tiempo de trabajo. Aconsejo al Ministro que relea el primer convenio adoptado por la Organización Internacional del Trabajo en la época de la Sociedad de Naciones y que contemplaba la semana de 48 horas sin exclusión voluntaria. Las reformas se aceptan si conducen a mejorar el bienestar general. Para conseguirlo, Europa debe cambiar su postura demasiado pesimista y descorazonada. Vista desde el exterior, la Unión es un ejemplo. El Presidente de Chile lo repitió aquí el mes pasado. Pero según las Comunicaciones de la Comisión, para el año 2050 Europa se habrá convertido a todos los efectos en un hospicio. ¿Quién de nosotros podrá comprobar si esas proyecciones alarmistas se habrán verificado realmente en 2050? Sí, Europa se enfrentará a un envejecimiento de la población. Pero Japón y Rusia tendrán una población en declive. ¿Y qué decir de China, con su política de un único hijo por familia? ¿Qué decir de la India y de los demás países que no consiguen contener un crecimiento acelerado de su población? ¿Qué país tendrá mayores problemas demográficos en 2020, sin atrevernos a hablar siquiera de 2050? Si hay un ámbito en que Europa podría imitar a los Estados Unidos, es el de la política de inmigración, que podría ser más generosa. Gran parte del crecimiento suplementario estadounidense del último decenio se debe a la aportación de los diez millones de latinoamericanos y los cientos de miles de científicos europeos y asiáticos. Hace quince días, el Senado norteamericano decidió conceder cada año 330 000 Tarjetas Verdes suplementarias para inmigrantes altamente cualificados. La competitividad de Europa es una preocupación permanente. No obstante, si comparamos la competitividad por hora y, sobre todo, la competitividad industrial de Europa con otras, por fuerza hemos de constatar que batimos con mucho a los Estados Unidos en la mayoría de los sectores económicos. La Comunicación de la Comisión sobre la política industrial así lo reconoce. La Unión sigue siendo el primer destino y la primera fuente de las inversiones internacionales. En 2003, las inversiones de los 15 en los diez nuevos Estados miembros fueron cuatro veces más altas que en China, que solo recibió el 3,8 % de la inversión europea. Dejemos, por tanto, de temer a China. Es normal que un país con 1 300 millones de habitantes conquiste una parte más importante en el comercio mundial, pero en cifras absolutas, la parte de Europa en el comercio mundial aumenta, aun cuando algunos sectores tengan dificultades. No obstante, las nueve décimas partes de nuestros intercambios no se realizan con países de bajos salarios, sino con países desarrollados. La mundialización es una gran oportunidad para reducir la miseria en el mundo. El aumento de los intercambios internacionales es, desde hace cincuenta años, más rápido que el crecimiento del producto mundial bruto. Esto demuestra que el comercio exterior no es un juego sin bazas, sino que ha permitido sacar de la pobreza a millones de seres humanos al mismo tiempo que ha beneficiado a los consumidores de los países ricos. De hecho, son nuestros consumidores los que, al comprar los productos más baratos, fuerzan a nuestros industriales a ser más competitivos. La Unión sigue siendo la primera potencia exportadora del mundo, impulsada por Alemania, Francia e Italia. Sin embargo, esos tres países están estancados en su crecimiento interior. Sus ciudadanos ahorran cantidades sin precedentes. Por su parte, los estadounidenses y los británicos consumen todo, endeudándose peligrosamente. Para recuperar el crecimiento, hay que devolver la confianza a los europeos. No hay alternativa al mercado, pero el mercado es incapaz de producir solidaridad, que es el signo distintivo del modelo europeo. Hace falta voluntad política para crear más solidaridad entre nuestros países y en nuestros países. La política se reduce siempre a una cuestión de recursos y, en este punto, coincido con el Presidente Barroso. Sin duda Europa carece de recursos presupuestarios. El señor Blair tiene razón al invitarnos a invertir más en investigación y en las universidades. Para ello, el presupuesto de la Unión debería recibir más recursos que el miserable 1 % del PIB que quieren conceder algunos grandes países, empezando por el Reino Unido. El Grupo Socialista en el Parlamento Europeo juzgará a la Presidencia por su capacidad para decidir unas perspectivas financieras realistas, pero más generosas. La cumbre de diciembre debe ser la cumbre de la solidaridad renovada. Un compromiso firme de los 25 a favor de una política de reactivación coordinada, así como inversiones en infraestructuras nacionales y transeuropeas más importantes, permitirán a Europa recuperar el crecimiento, condición necesaria, señor Presidente, para que se acepten unas reformas estructurales difíciles. El crecimiento generará estabilidad, señor Presidente, y no a la inversa. El Presidente.    Muchas gracias, señor Goebbels. El debate se anima, y esto es positivo para conseguir que algunos diputados más se incorporen a él. Karin Riis-Jørgensen,    . – Señor Presidente, Señorías, puedo entender cómo la terapia de relaciones de alto nivel en Hampton Court se ha desarrollado al parecer como debiera. Sin embargo, se celebrado en un entorno debidamente romántico y exclusivo, por lo que las circunstancias estaban todas de su lado. Ahora que todos los dirigentes gubernamentales han regresado a sus respectivos países después del tratamiento, veremos definitivamente si los esfuerzos terapéuticos de Tony Blair han dado sus frutos, ya que todos nosotros sabemos, por descontado, que cuando los matrimonios empiezan a desintegrarse, a menudo las parejas vuelven a los malos hábitos familiares. Por lo tanto, tengo que plantear una petición práctica a la Presidencia y a la Comisión. En la práctica realmente no hay muchas cosas que los países de la UE puedan hacer conjuntamente para poner en marcha el proceso necesario y deseado de la reforma cuyo objeto es modernizar el mercado laboral europeo con el fin de que se adapte a la sociedad de hoy. Por supuesto, todos sabemos que conviene que cada uno de los Estados miembros lleve a cabo esta tarea necesaria. Los esfuerzos a favor de la reforma son exclusivamente un asunto nacional. Sin embargo, la UE puede y tiene que completar la tarea sobre la creación de un mercado interior de pleno derecho para el capital y los servicios. Mientras aún se pueden sentir los efectos de la terapia de relaciones, pido, por lo tanto, a la Presidencia y a la Comisión que trabajen para asegurar que los mercados europeos de servicios y capitales se liberalicen totalmente. Estoy convencida de que si este proceso es un éxito dará lugar a auténticas reformas en el mercado laboral sobre la base del lema «No hay otra alternativa». Las ventajas que implicará para los ciudadanos una reforma de este tipo serán enormes y esto, naturalmente, es en lo que consiste la cooperación de la UE: aportar a nuestros ciudadanos ventajas adicionales. También quiero formularle una pregunta clara, señor Straw. Ha mencionado usted el informe anual del Tribunal de Cuentas Europeo. ¿Está dispuesto a predicar con el ejemplo y garantizar que usted y el Reino Unido asumirán la responsabilidad de administrar una subvención de la UE en su país, cosa que, por desgracia, su Ministro de Hacienda se negó a hacer la semana pasada? Quiero una respuesta clara. Gracias por su atención. Pierre Jonckheer,    . – Señor Straw, señor Barroso, haré tres comentarios en respuesta a su discurso, señor Straw. Con respecto a la Conferencia de La Haya, que ha mencionado, me permito sugerirle con toda modestia que relea el proyecto de Constitución que usted firmó y que, a mi entender, comprende soluciones tanto sobre el reparto de las competencias como sobre el papel de los Parlamentos nacionales. ¿Por qué abandonar ese proyecto? Por lo que respecta a la política social y la directiva relativa a la ordenación del tiempo de trabajo, estoy de acuerdo con usted: hay que decir sí a la diversidad nacional, pero hay que inspirarse en un modelo, y me gustaría más inspirarme en el modelo escandinavo. Ahora con respecto a la cuestión del mercado único: espero convendrá conmigo en que la competencia debe ser también justa y equilibrada. En otras palabras, el mercado único se construye también sobre unas normas sociales comunes, inscribiéndose así en el espíritu mismo de los Tratados. Por último, por lo que respecta al presupuesto, creo que tenemos un auténtico problema de credibilidad tanto por lo que se refiere a los ingresos como a los gastos –el señor Barroso y el Parlamento Europeo han hecho suficiente alusión a ello. Culminar con éxito la Unión Europea de 25, expresar una solidaridad constante con los nuevos Estados miembros y practicar una política exterior con medios suficientes –quizá más del 5 % del presupuesto– requieren un aumento del presupuesto comunitario. Ante todo –y terminaré con esto–, tenemos que superar un debate presupuestario caracterizado por la escalada de los egoísmos nacionales. En la evaluación intermedia solicitada por la Comisión y el Parlamento, es preciso que la Presidencia y todo el Consejo Europeo contraigan el compromiso político de proponer un mecanismo europeo que dote a la Unión Europea de auténticos recursos autónomos para el futuro de las políticas de la Unión. Con un compromiso de este tipo, quizás podríamos convencer a nuestros ciudadanos de la utilidad de la política europea. Kyriacos Triantaphyllides,    – Señor Presidente, Señorías, me encanta que tengamos hoy la oportunidad, en presencia del Presidente en ejercicio del Consejo y del Presidente de la Comisión, de hacer una valoración del Consejo Europeo informal celebrado a finales del mes pasado. Por desgracia, aunque la idea de celebrar el Consejo no era mala, la realización práctica se resintió. En efecto, en un momento en que la Unión Europea está en las últimas, considerando que tenemos veinte millones de parados, cuando no sabemos cómo afrontar los problemas sociales, especialmente los que han estallado recientemente en Francia, y cuando la confianza de los ciudadanos en los Gobiernos cae exponencialmente, la idea de que los líderes de la Unión Europea se reunieran en Londres para discutir el modelo social europeo y la resistencia a la mundialización era, en vista de ello, muy buena. Por desgracia, en lugar de prevalecer el acuerdo, hemos vuelto a ser testigos del estallido de las peleas en torno a una cuestión tan importante para el futuro de Europa como las perspectivas financieras. Quisiera recordar a esta Cámara que el señor Blair, durante su discurso del 23 de junio desde esta misma tribuna del Parlamento Europeo, señaló que siempre había sido un entusiasta defensor de Europa. Me pregunto, cuatro meses y medio después, cómo pone el señor Blair estas palabras en práctica. Cuál es la valoración de la Presidencia de este país hasta ahora, teniendo en cuenta que un mes antes de que termine no hemos llegado a un acuerdo sobre las perspectivas financieras. El modelo social no ha progresado lo más mínimo y la respuesta del Consejo a la mundialización es la creación de un ambiguo fondo de ajuste. Me pregunto de verdad, señor Presidente de la Comisión, si ha reflexionado seriamente sobre la reacción de los trabajadores despedidos cuando les dice que existe la panacea del fondo para todos los males de la mundialización. La Presidencia británica tuvo la oportunidad de hacer historia en Hampton Court. En lugar de ello, ha demostrado una vez más que es una unión de intereses que desperdicia tiempo y dinero público en conversaciones insustanciales y cuyos errores, por desgracia, tienen que pagar todos los ciudadanos de Europa. Michael Henry Nattrass,    . Señor Presidente, la cumbre de Hampton Court iba a ser la del «modelo social». Entonces, al señor Blair le dio por alternar, el mismo señor Blair que en julio llegó a Bruselas prometiendo reformas radicales, que más tarde quedaron reducidas a la propuesta más invisible de todas las Presidencias de la UE de que se tiene recuerdo. Los comentarios tras la cumbre de Hampton Court fueron de asombro de que nada ocurriera. De hecho, a la cumbre de Hampton Court debería calificarse de anodina. El canal de televisión alemán, ARD, ha dicho que en cuatro meses no ha ocurrido nada, absolutamente nada. Los medios de comunicación polacos la llamaron una de las más estrafalarias cumbres europeas. En Italia, acaba de calificarla de «penosa» y «lamentable». El señor Blair arguyó que se había debatido lo que los ciudadanos querían que se debatiera, pero los ciudadanos no quieren políticas europeas sobre universidades cuando la UE no tiene competencias en educación. Ni quiere cosas como nueve misiones separadas en todo el mundo como parte de una política europea de defensa. Si algo quedó demostrado en Hampton Court, es que el vacío es peligroso cuando se llena de aire caliente de los políticos. Propongo que coloquen una placa de metal en la pared de Hampton Court que diga: «En este lugar el 27 de octubre de 2005 no ocurrió nada» o, como dicen en Yorkshire: «Eh, me estás tomando el pelo». Roberta Angelilli,    . – Señor Presidente, Señorías, parafraseando sus palabras iniciales, señor Straw, estoy aquí y me permito disentir. Bromas aparte, a pesar de las buenas intenciones, que hay que acoger con agrado, del señor Blair y del señor Barroso, el resultado práctico de la cumbre de Hampton Court ha sido muy insatisfactorio. Ante todo, la tan esperada plataforma sobre el modelo social europeo de la Comisión ha sido más bien decepcionante. No se ha propuesto ninguna estrategia real ni ninguna ambición para un auténtico relanzamiento de la economía europea, sino más bien una política de reducción de daños. Tras las altisonantes reclamaciones, como la «lisboización» de los recursos y el fondo para la mundialización, hasta la fecha no hay nada concreto. Por lo que respecta al señor Blair, su balance político sin duda no es positivo. De hecho, a pesar de las continuas garantías de fachada, no hay ningún acuerdo sobre las perspectivas financieras, que son a todas luces el núcleo del problema. En conclusión, no existe ante todo ninguna intención real de relanzar el debate sobre el injusto cheque británico. Se trata de un privilegio que pagan en su mayor parte Italia y Francia, sustrayendo preciosos recursos de nuestros dos países. James Hugh Allister (NI ).    Señor Presidente, por el revuelo causado hoy se podría pensar que en Hampton Court se lograron muchas cosas, pero como ya hemos oído, el veredicto de la prensa europea informada ha sido casi universalmente negativo. Una agencia de prensa ha informado de que muchos periódicos no podían recordar un ejemplo más inútil y superficial de poses intrascendentes. En un periódico se ha hablado de un curioso espectáculo de líderes distendidos que evitaban debatir los asuntos más cruciales a los que se enfrenta Europa. Otro la ha calificado de la cumbre de la vía muerta con una fachada de sonrisas forzadas. El ha dicho en un artículo que los líderes intentaron responder a la pregunta de qué impacto tendrá la mundialización en la economía europea y llegaron a la conclusión de que necesitamos más investigación y desarrollo y, por supuesto, más dinero. En otras palabras, no fueron capaces de responder a la pregunta. La UE, según el , no sirve como plataforma institucional para hacer frente a la mundialización. Ha crecido demasiado y está muy dividida. Los niveles políticos adecuados son los Gobiernos nacionales y la zona del euro. En mi opinión, el artículo del se acerca bastante a la verdad. Si los Estados miembros por sí solos dedicaran el mismo esfuerzo y la misma energía a la cuestión de cómo competir como naciones en un mercado mundial que el que dedican a preparar cumbres de escaparate, entonces seguramente veríamos muchos más resultados. Mi mayor temor es que ante el fracaso de la cumbre de Hampton Court y la mediocre Presidencia británica, mi Gobierno esté excesivamente ansioso de llegar a un acuerdo sobre el presupuesto en diciembre para salvar la cara y que, debido a ello, el señor Blair haga demasiadas concesiones con respecto al cheque británico, solo para decir que algo se logró durante la Presidencia británica o, por decirlo de otro modo, que se logró algo más que asegurar la quiebra de la UE al abrir la puerta a la adhesión de Turquía. Timothy Kirkhope (PPE-DE ).    – Señor Presidente, lo siento pero me temo que también tendré que ser un poco maleducado. La cumbre de Hampton Court ha resultado ser lo que ya advertí en su momento: una especie de corrillo, incluso un corrillo palaciego. Y creo que la intervención del señor Straw fue, como dijo una vez Churchill, «un pastel sin tema». En primer lugar, el Primer Ministro acortó el encuentro de Hampton Court a un día. Luego elaboró un orden del día que no abordaba cuestiones concretas y evitaba las principales y más acuciantes cuestiones a las que se enfrenta la UE y, finalmente, decidió por sorpresa que no habría comunicado final. Estas son las improntas de una Presidencia y un Primer Ministro que dirigen el programa político y que pretenden diseñar nuestro futuro. Francamente, me sorprende que la Presidencia tenga algo que comunicarnos sobre la cumbre. Al menos, sin embargo, este Parlamento está siendo informado, cosa que el Primer Ministro ha omitido en la Cámara de los Comunes británica después del evento. El Consejo informal ha sido una oportunidad desperdiciada. Europa necesita que le marquen el rumbo de la reforma económica. En cambio, la Presidencia presentó un par de documentos de debate escritos por académicos y ni siquiera estos llegaron a debatirse. Europa necesita que le marquen el rumbo de la reforma del llamado modelo social. De nuevo, todo lo que conseguimos fueron unos pocos documentos de debate encomiables pero irrelevantes. Europa necesita una batuta que le marque el camino para ser más flexible y más sensible a lo que acontece a su alrededor. Sin embargo, la cuestión fundamental de qué hacer tras el rechazo a la Constitución ni siquiera se puso sobre la mesa. Europa también necesita un rumbo en su futura financiación. Hay asuntos importantes sobre la mesa, sin olvidar la cuestión del cheque británico. Pero la Presidencia sigue sin ir al grano y continuamos a la deriva. Estoy de acuerdo con el señor Barroso en que la Presidencia debe esforzarse por llegar a un acuerdo en el Consejo de diciembre. Todos estaremos atentos para ver exactamente qué contiene y si el señor Blair renuncia a sus anteriores compromisos de proteger el cheque británico. La transparencia y la apertura son otros dos asuntos que la Presidencia debe tratar. Hace poco insistí en que las reuniones del Consejo deberían celebrarse en público cuando actúe en su función legislativa. El señor Blair dice que quiere que se avance en este terreno. Reto a la Presidencia a que ponga en marcha este procedimiento antes de que termine su mandato y espero la respuesta del Consejo a este respecto durante el turno de preguntas que seguirá a este debate. ¿Y qué pasa con el informe del Tribunal de Cuentas sobre las cuentas de la UE? Después de once años consecutivos, el Tribunal no ha podido emitir una declaración de fiabilidad sobre las cuentas. La Presidencia debe resolver realmente esta cuestión. La deriva y la indecisión han sido características fundamentales de la Presidencia británica. De hecho, el Primer Ministro de Eslovaquia, hablando de ella, ha dicho que «reina el silencio, no tenemos información». Estoy de acuerdo con ese análisis y, aunque he disfrutado con la intervención de hoy del señor Straw, no veo que nos lleve a ninguna parte. Hampton Court ha demostrado que la Presidencia, y en particular el Primer Ministro, no tienen ninguna estrategia. Lo hemos visto errar de cumbre en cumbre incapaz o reacio a ejercer la clase de liderazgo que nosotros, los conservadores británicos, defendimos en junio. Esperemos que la última oportunidad que se nos presenta con la próxima cumbre de Bruselas demuestre que mi decepción con la Presidencia británica está injustificada. Gary Titley (PSE ).    Señor Presidente, hace poco, un supuesto terrorista buscado por el Gobierno británico fue detenido y extraditado desde Roma en cuestión de semanas. Esto fue un resultado directo de la orden de detención europea; antes se habrían necesitado años. No es más que un ejemplo de los beneficios positivos que la Unión Europea reporta a sus ciudadanos. Todos los ciudadanos se han beneficiado del mercado único al aumentar la producción a razón de unos 6 000 euros por persona. Ahora es posible, si a alguien le apetece, bañarse en el mar en Blackpool, en mi región, gracias a las leyes de la Unión Europea que han mejorado el medio ambiente. Son beneficios positivos para nuestros ciudadanos y es necesario que los proclamemos a los cuatro vientos. Estoy satisfecho con los documentos presentados en Hampton Court porque abordan la cuestión de cómo la Unión Europea puede aportar valor añadido a nuestros ciudadanos, particularmente en el ámbito de los mercados energéticos, donde acecha una crisis. Sin embargo, tenemos que asegurar un seguimiento adecuado de estas cuestiones. Una de las dificultades de la Agenda de Lisboa, en particular, es que los Estados miembros se comprometen a cumplirla, pero no lo hacen. Me gustaría que los debates de Hampton Court sirvieran para aclarar el papel de los Estados miembros y el importante cometido de la Comisión Europea de garantizar que los Estados miembros lleven a cabo lo que han acordado hacer. Si esto ocurriera, la Unión Europea podría seguir avanzando sin necesidad de ninguno de los grandes planes que algunos han esbozado en este debate. Cumplamos lo que nos hemos comprometido a cumplir. Este será el éxito crucial de la Unión Europea. Felicito al Presidente en ejercicio del Consejo por el compromiso contraído por esta Presidencia ante el Parlamento. Nos complace ver hasta qué punto los Ministros han colaborado con el Parlamento y, particularmente, los esfuerzos del Ministro británico de Exteriores para garantizar que este Parlamento participe en el impulso del programa en materia de seguridad. Esta es una de las dimensiones más importantes hacia las que se encamina la Unión Europea en el futuro para proteger los intereses de sus ciudadanos. Marielle De Sarnez (ALDE ).    – Señor Presidente, una reunión para nada o para bien poca cosa, en un marco agradable y bajo un cálido sol de otoño, eso fue la cumbre informal de Hampton Court. Ningún resultado concreto, ningún avance, ninguna perspectiva. En resumen, los Jefes de Estado y de Gobierno ni siquiera intentaron esbozar un comienzo de respuesta a la profunda crisis de Europa, como si, a fin de cuentas, se acomodasen a ella perfectamente. En lugar de ello, desgranaron, como de costumbre, la letanía de propuestas mil veces repetidas. Sí, por supuesto, hay que aumentar el esfuerzo europeo en materia de investigación y desarrollo. Sí, por supuesto, son necesarios centros universitarios de excelencia en Europa. Sí, por supuesto, es necesaria una política energética común. Sí, por supuesto también, hace falta una auténtica política de inmigración. Sí, por último, Europa necesita, por supuesto, una política de seguridad. Pero siempre llegamos a los mismos problemas. Si queremos hacer cosas en común, hace falta voluntad política, hacen falta unas instituciones eficaces y democráticas y hace falta un presupuesto común. Ahora bien, por fuerza hemos de constatar que, en esos tres puntos, la Presidencia británica no ha hecho nada, ni siquiera lo ha intentado. La Presidencia británica no solo ha fracasado en la tarea de poner nuevamente en marcha la Unión, sino que ha contribuido a su debilitamiento. Ahora, su responsabilidad está claramente comprometida. Señor Straw, la cumbre de diciembre será la última oportunidad de dotar a Europa de un presupuesto sustancial y devolver así la esperanza a todos los que creen en su futuro. Pero será también la última oportunidad para el Primer Ministro británico de no pasar a la historia como el hombre que contribuyó al fracaso europeo, de no pasar a la historia como el hombre que pasó deliberadamente la página de la unión política de Europa. Elisabeth Schroedter (Verts/ALE ).    – Señor Presidente, si puedo decirlo así, señor Presidente en ejercicio del Consejo, la cumbre de Hampton Court ha sido la mayor vergüenza orquestada jamás por Presidencia alguna. Lejos de progresar con los problemas acuciantes de las perspectivas financieras y el debate sobre la Constitución, dichos asuntos quedaron excluidos del orden del día. La cumbre incluso se sintió incapaz para abordar el tema elegido de la «Europa Social». No hubo discusión alguna sobre los instrumentos políticos para una Europa social, ya sean normas mínimas, legislación laboral o los medios por los que pueden suprimirse el paro y la exclusión social. Lo que usted ha propuesto, señor Straw, es el particularismo, y no hace nada por impulsar la causa de la Europa social. En vez de acción, usted ofrece solamente ideas; en lugar de medidas activas para tratar la mundialización, usted ha ofrecido respuestas reactivas como la idea de un fondo anticrisis. Nuestro objetivo, sin embargo, no debe ser la creación de una Europa retrógrada, sino más bien de una Europa capaz de abordar el futuro con confianza. Ilda Figueiredo (GUE/NGL ).    – No basta con señalar que hay problemas sociales en la UE y en todo el mundo. Tal como dijo mi Grupo en la reunión informal mantenida a finales de octubre, es fundamental que analicemos estos problemas y cambiemos las políticas que están en la raíz de este problema. La verdad del asunto es que lo que hemos oído aquí no ofrece garantías de que las políticas vayan a cambiarse, aunque se sabe ampliamente que crece el descontento entre los ciudadanos y que hay serias tensiones sociales en varios países, aquí mismo en la UE. En lugar de las necesarias propuestas para dar una respuesta adecuada a estos serios problemas sociales, el Consejo pone el acento en los archiconocidos proyectos neoliberales, a saber, la Estrategia de Lisboa, con sus liberalizaciones y privatizaciones de servicios públicos, junto con unas condiciones de trabajo todavía más precarias. La infame propuesta de directiva por la que se crea un mercado interior de servicios es un ejemplo, como, en algunos casos, lo es el Pacto de Estabilidad y Crecimiento, que hinca un clavo más en el ataúd de los trabajadores y las pequeñas y medianas empresas. Como la competencia se ve como lo único que importa, se da siempre preferencia a las medidas encaminadas a generar competencia entre trabajadores para intentar rebajar cada vez más los salarios y otras prestaciones sociales. De ahí la insistencia en una mayor flexibilidad laboral, movilidad y ayuda para los traslados de empresas, que recorta puestos de trabajo y conduce a más paro y a un mercado laboral más precario. Como demuestra el enorme crecimiento de los márgenes de beneficio de los principales grupos económicos y financieros de la UE, las políticas actuales se centran esencialmete en satisfacer los deseos de la Unión de Confederaciones Industriales y Empresariales de Europa (UNICE). Lo que hemos oído hoy sigue el mismo guión. Incluso cuando se habla de crear un entorno favorable para las empresas, todos sabemos que las empresas en cuestión son únicamente las grandes. El señor Mandelson lo dejó perfectamente claro aquí ayer en las respuestas que dio en relación con las preocupaciones sobre las consecuencias de la liberalización del comercio en sectores industriales que son fundamentales para los países del sur de Europa, como el textil, la confección y el calzado, que se usan como moneda de cambio en las negociaciones con la Organización Mundial del Comercio para obtener beneficios para los sectores de alta tecnología y los servicios. Hay que invertir esta tendencia. Mario Borghezio (IND/DEM ).    – Señor Presidente, Señorías, tengo la impresión de que los Jefes de Estado y de Gobierno reunidos en Hampton Court han estado debatiendo en medio del vacío. En los grandes temas sociales, económicos y políticos, que se han mencionado en muchas intervenciones anteriores, se han alcanzado resultados decididamente escasos. Me parece muy grave que mientras en media Europa arden ciudades, se hable en términos tan generales e imprecisos de la inmigración y la crisis social y económica, que de hecho son la causa de lo que está sucediendo en París, Estrasburgo y Bruselas. El desafío que nos lanza la revuelta de estos chicos es un desafío muy grave y peligroso, sobre el que tendremos que reflexionar seriamente cuando hablemos de inmigración. Sin duda no pretendo señalar con el dedo a esos jóvenes, sino más bien a quienes han elaborado estas políticas erróneas y quienes todavía hoy hablan de inmigración en términos tan burocráticos, generales y superficiales. Nos hemos quedado cortos ante el desafío de la inmigración. Las políticas de inmigración han sido un fracaso para Europa y considero que es nuestro deber tomar nota de ello y discutirlo. Pienso que esta cumbre habría debido dar indicaciones en este sentido y que la solución propuesta por la Comisión, es decir, la dotación de un puñado de euros para los suburbios parisinos, no es una respuesta suficiente. En vez de ello tenemos que abordar las causas, cambiar nuestra política y dejar de tomar decisiones demenciales, como facilitar la reagrupación familiar o facilitar todavía más la adquisición de la nacionalidad. En esencia, lo que necesitamos es una política de inmigración razonable. Armando Dionisi (PPE-DE ).    – Señor Presidente, Señorías, señor Ministro, señor Barroso, el debate mantenido por los Jefes de Estado y de Gobierno en Hampton Court supone un reconocimiento significativo de las dificultades que vive actualmente la Unión Europea. El hecho de que los 25 hayan recuperado la compostura tras las tensiones de los meses pasados y de que quieran cerrar la negociación sobre las perspectivas financieras en diciembre debe valorarse de forma positiva. Sin embargo, quisiera llamar la atención del Consejo sobre el hecho de que no se puede alcanzar un acuerdo basado en el mínimo común denominador y, sobre todo, que no se puede ignorar la posición del Parlamento. Las prioridades señaladas por Tony Blair para el relanzamiento de Europa –la investigación, la innovación y la formación permanente– son propuestas que hay que compartir y que de hecho se recogen en nuestro informe sobre las perspectivas financieras. Además, la necesidad de una política energética europea, el aumento de la ayuda comunitaria a los países de tránsito de los inmigrantes y el fondo de compensación para la mundialización constituyen otros tantos objetivos prioritarios para Europa, pero requieren una financiación suficiente. Los ciudadanos de la Unión son conscientes de que ahora ningún Gobierno puede aportar, por sí solo, una respuesta a los problemas más graves de la actualidad, como el desempleo, la precariedad, la pérdida de competitividad, el terrorismo internacional y la inmigración clandestina. Solo Europa puede responder positivamente y garantizar bienestar y seguridad en nuestros países. Un presupuesto magro no permitirá superar estos desafíos, pero el Consejo Europeo de octubre ha sido un punto de partida prometedor. Por este motivo, miramos con moderado optimismo la cumbre de diciembre. Bernard Poignant (PSE ).    – Señor Presidente, he mirado en mi diccionario de lengua francesa qué quiere decir «informal». Informal, en francés, significa mal formado y poco agraciado. En 1580, Montaigne empleaba este adjetivo para calificar algo difícil de definir. Les dejo que juzguen la cumbre de Hampton Court y el fantasma de Catherine Howard. No tienen ustedes mucha suerte en la Presidencia británico. Francia dijo «no» y se pide al Reino Unido que relance Europa. Me parece que es pedir demasiado. Dicho esto, durante muchos años se ofrecieron a nuestros conciudadanos algunos horizontes, con los cuales vivían o se les hacía vivir, y que eran la reunificación de Europa, la Constitución, la Carta de los Derechos Fundamentales, el mercado único y la moneda única. Al pensar en nuestros conciudadanos, me digo que Lisboa no cumple esta función. Hoy está el vacío. En última instancia, no discuto las prioridades de la cumbre: este no es el problema. El problema es el vínculo con el ciudadano. Es como si hubiese desaparecido en cierto modo algo que compartíamos. Pienso que la próxima cumbre o las que le sigan deben devolvernos un horizonte que compartir con nuestros conciudadanos. Por supuesto, pensamos en la cohesión de los 25 Estados miembros, que a veces se le denomina el Plan Marshall para los que se unen a nosotros, porque la ampliación sin fin y la tacañería en la financiación no escapan a la mirada de los ciudadanos. No es bueno en absoluto. En mi opinión, sería bueno recuperar, con todo, el término «armonización» en el vocabulario europeo, dado que, por sí decirlo, es una especie en vías de extinción; esto también es desafortunado, máxime cuando queden cosas que es necesario armonizar. No vamos a armonizarlo todo, pero todavía es posible progresar en algunos ámbitos. Y si olvidamos hacerlo, si descuidamos esta palabra y este valor, los ciudadanos se distanciarán de nosotros. Por último, otro ámbito en el que tengo interés, el de los intercambios entre los jóvenes. He consultado las estadísticas. En 2005-2006, Europa financia a 280 000 jóvenes en el marco de tres programas: Comenius, Erasmus y Leonardo. Ahora bien, son 58 millones. Multiplicar el presupuesto correspondiente por diez no costaría demasiado, habida cuenta de que en esos jóvenes es donde debe crecer la conciencia europea. Jack Straw,    . Señor Presidente, me gustaría abordar dos puntos concretos y luego hacer algunos comentarios más amplios sobre el debate. La señora Riis-Jørgensen me ha preguntado por el Tribunal de Cuentas y me ha pedido que le responda con un sí o un no. Lo siento mucho, pero tengo que responderle que sí y que no, porque esta cuestión está en manos de los Ministros de Hacienda y usted ya sabe cómo son. La respuesta es que el Consejo Ecofin del 8 de noviembre adoptó unas conclusiones en las que se enumeran una serie de medidas tanto para la Comisión como para los Estados miembros. Hablaron de un programa de trabajo que afirmaron que es vital, ya que presta más atención a la responsabilidad de los Estados miembros de mejorar sus sistemas de auditoría y de responsabilizarse del dinero que gastan en sus países. En mi opinión, si los Estados miembros tienen el control del dinero, también deben rendir debida cuenta del mismo. Si no lo controlan, entonces tendrá que responsabilizarse la Unión Europea, pero estoy con ustedes e insto a los Ministros de Hacienda a que controlen esto. Sin embargo, esto es responsabilidad de la Comisión y de este Parlamento. Todos somos responsables. En cuanto a la cuestión de la transparencia mencionada por el señor Kirkhope, pronto distribuiremos un documento en el que se plantean las posibles opciones relativas a la mejora de la transparencia y, esencialmente, presentaremos al Consejo dos opciones. Con ello queremos ayudar al Consejo a tomar una decisión sobre la base de una mayoría simple, al igual que con todas las cuestiones de procedimiento, así que me complace poder satisfacerle en este aspecto, señor Kirkhope, si no en los demás. Sus Señorías han sido muy francas, así que yo también lo seré. Mi problema con lo que han dicho algunos diputados es que los ciudadanos se refieren a la necesidad del cambio y luego dicen que el fututo de la Unión Europea reside en el pasado. Lo único que puedo decir a los que así piensan es que la mundialización es un hecho real. Es posible, amigo camarada, que a los franceses no les guste, pero o le hacemos frente o nos arrollará. Yo no la he inventado, el Presidente Barroso tampoco la ha inventado, ni el Presidente Chirac, sino que es un hecho real. Es fruto de otras políticas que llevamos años aplicando, como la creación de la Organización Mundial del Comercio, el fomento del libre comercio y la ayuda a países de Asia, África y América Latina para salir de la pobreza, por lo que ahora estos países quieren participar en el comercio y desean aprovechar su ventaja competitiva, como nosotros hicimos en el pasado. Esto significa que el antiguo modelo económico y social de Europa no funcionará para crear prosperidad, justicia social y empleos como antaño. Este es un gran reto, especialmente, por así decirlo, para el país que representan, y para algunos otros en el continente. Sin embargo, sencillamente no entiendo por qué siguen aferrándose a métodos anticuados, como los métodos inflexibles de legislación laboral, incluida la Directiva sobre el tiempo de trabajo, que puede que funcionaran en el pasado, pero que no sirven para el futuro. Francia es un país que lo sabe y, por ese motivo, el nivel de evasión en Francia es más alto que en otros países. Francia es uno de esos países que optan por decir, según lo entendemos nosotros, que a las personas se las puede valorar según trabajen 48 horas por contrato en lugar de 48 horas por empresa. No queremos ser aleccionados sobre nuestras prácticas de empleo cuando hacemos cumplir la ley, incluso si es inconveniente, por países que defienden a bombo y platillo la aplicación de las leyes y después se escapan por la puerta de atrás para no tener que aplicarlas. Esto es un hecho, y este Parlamento subestima su confianza en sus propias medidas si cierra los ojos a lo que está ocurriendo, cuando todo el mundo sabe qué es lo que pasa. Además, es mejor ser flexibles. No existe una obligación a escala europea de fijar un salario mínimo, que en mi opinión es un derecho humano fundamental. Pero no es obligatorio y está en manos de los Gobiernos nacionales. Algunos países tienen un salario mínimo y otros no, así pues, ¿por qué debe haber una obligación en Europa, independientemente de las circunstancias nacionales y de la naturaleza de los contratos de trabajo, por la que se pretenda limitar la jornada laboral, cuando los criterios que deberían aplicarse son la salud y la seguridad? Los países que aparentemente tienen jornadas de trabajo ligeramente más largas son los que en realidad tienen un mejor historial en materia de salud y seguridad, en comparación con otros, incluido el suyo, amigo mío. Pasando a la importante cuestión del presupuesto, he escuchado con mucha atención la intervención del Presidente Barroso. Ha dicho que la cuestión definitoria de la Presidencia británica serán las perspectivas financieras, que son la prueba de que Europa se mueve. Sin lugar a dudas, es una prueba de que Europa se mueve, pero nosotros no lo consideramos la cuestión definitoria. Si me pidieran que hiciera una apuesta sobre lo que los historiadores juzgarán la cuestión definitoria de esta Presidencia dentro de diez o veinte años, no apostaría por la cuestión de si alcanzamos o no un acuerdo sobre las perspectivas financieras en diciembre, que espero que hagamos. Creo que será juzgada por el hecho de que el 3 de octubre acordamos entablar las negociaciones con Croacia y Turquía. Esto es lo que ayudará a conformar el futuro de Europa. Me gustaría recordar a sus Señorías que las últimas perspectivas financieras no se aprobaron hasta lo que sería el equivalente del Consejo de marzo de 2006, y no del Consejo de diciembre de 2005. Esperamos con mucho interés llegar a un acuerdo, pero va a ser muy difícil. ¿Por qué? Bueno, el señor Jonckheer ha dicho que no tenemos que dejar que los egoísmos nacionales dominen esta cuestión. Comparto esa opinión, pero me gustaría decir a sus Señorías –y ustedes saben que es cierto– que este debate tiende a estar dominado por las distintas perspectivas nacionales y por el hecho de si un país ha sido siempre un importante contribuyente o un beneficiario neto de los fondos de la Unión Europea. Esa es la realidad. Si alguien ignora este hecho o denigra a aquellos de nosotros –como Alemania, los Países Bajos, Suecia y otros Estados miembros, cuyos ciudadanos están realmente preocupados por la cantidad de dinero que han pagado en el pasado y la que tendrán que pagar en el futuro– diciendo que todo gira en torno al egoísmo nacional, entonces no iremos a ninguna parte. Me gustaría recordar a los diputados belgas que su país ha sido un beneficiario neto, a pesar del hecho de que es un país rico, y que seguirá siéndolo en cualquiera de las ejemplificaciones del presupuesto entre 2006, 2007 y 2013. Luxemburgo –un país que aprecio mucho– es el país más rico de Europa, pero seguirá siendo beneficiario neto. Si nos encontráramos en estas felices condiciones, entonces diríamos a la Presidencia: «Venga, pongámonos de acuerdo». Si el único problema fuera acabar con 3 000 o 6 000 millones de euros en el bolsillo, la cosa sería fácil. El problema, sin embargo, para varios Estados miembros –y no solo para el Reino Unido– radica en el hecho de que, históricamente, siempre hemos sido contribuyentes sustanciales. Digo esto solo para que sus Señorías puedan entender el problema que tenemos en el Reino Unido. También podemos poner las cartas sobre la mesa y ser francos. El problema es que con las últimas perspectivas financieras el Reino Unido ha pagado 39 000 millones de euros, Francia 28 000 millones, Italia 24 000 millones y Alemania 77 000 millones, que es otro extremo. Sin embargo, el Reino Unido ha pagado 39 000 millones, que, desde el punto de vista demográfico, es mucho más que aquellos otros dos países. España ha recibido 48 000 millones de euros y Portugal se ha beneficiado de 14 000 millones, lo que cambia la perspectiva de las cosas. Estoy de acuerdo en que todos hemos tenido que pagar nuestro peaje a la ampliación. Con un cambio, aunque sea mínimo, de las perspectivas financieras, o sin ningún cambio, el Reino Unido tendría que pagar otros 11 000 millones de euros –casi otro tercio más– con vistas a las próximas perspectivas financieras para pagar la ampliación. La cuestión no es si el Reino Unido o los países más ricos pagan un poco más por la ampliación –aunque algunos países adinerados no pagarían nada–, sino de cuánto más paga cada uno en un contexto en el que el Reino Unido, en los últimos 20 años, ha pagado 2,5 veces más el equivalente de, digamos, Francia o Italia, independientemente de que nuestras RNB hayan sido las mismas en ese periodo. Ese es el problema y estamos examinándolo. Nuestra responsabilidad es servir a la Unión al igual que a nuestros ciudadanos. Nadie pude acusar a mi Primer Ministro de no demostrar valor o de no estar comprometido con esta Unión, ya que hemos hecho muchas cosas. Tan solo quería dejar esto claro para que todo el mundo entienda las dificultades a las que nos enfrentamos. El último punto que deseo comentar, con un enfoque más optimista, es que el Presidente Barroso ha hablado muy elocuentemente del hecho de que la Unión Europea tiene que hacer menos en algunos ámbitos y más en otros, y yo creo que esto es exactamente la forma correcta de ver las cosas. No se trata de una Europa minimalista, porque los logros de Europa han sido sorprendentes en los últimos 60 años si uno recuerda la situación de conflicto que había caracterizado a Europa durante los tres siglos anteriores. Cuando observamos con horror otros ámbitos conflictivos en la actualidad, particularmente Oriente Próximo, me recuerda a la Gran Bretaña en la que crecí de niño justo después de la guerra y las condiciones incluso peores que prevalecían en el continente. Este es el logro de la Unión Europea. Lo que tenemos que hacer en el futuro, sin embargo, es seguir avanzando a partir de ese logro y reconocer que los retos son algo diferentes. Uno de los ámbitos en que podemos sacar el máximo beneficio, y donde ya lo estamos haciendo gracias al gran liderazgo de Javier Solana y de la Comisión, es en política exterior, de defensa y seguridad. Por ejemplo, el acuerdo de ayer entre Condoleezza Rice y Javier Solana. O el hecho de que la Unión Europea sea ahora la tercera parte de ese acuerdo que permite a los palestinos entrar y salir de Gaza y Cisjordania. No siempre el Gobierno israelí nos ha considerado la tercera parte en estas cuestiones. Tomemos, por ejemplo, lo que estamos haciendo juntos con respecto a Irán, la declaración conjunta que acabamos de acordar con Afganistán y el incremento palpable de la ayuda destinada a África. Es en estos ámbitos donde podemos ver los progresos reales que Europa está realizando colectivamente. Es en este ámbito, al igual que en muchos otros, donde necesitamos hacer más y, al mismo tiempo, reequilibrar lo que la Unión hace en comparación con lo que hacen las autoridades nacionales, regionales y locales con respecto a la política interior. Esta Presidencia ha sido un gran privilegio para nosotros, señor Presidente. Sin lugar a dudas, he disfrutado y espero seguir disfrutando otras seis semanas interesantes aquí en Estrasburgo, en Bruselas o en otras ciudades. Lapo Pistelli (ALDE ).    – Señor Presidente, Señorías, creo que la Presidencia británica y Tony Blair son, en realidad, víctimas de las grandes expectativas que el Primer Ministro británico despertó con su intervención del 2 de julio en este Parlamento. Es obvio que cuanto mayores son las expectativas, tanto mayor es la desilusión después. El tiempo se acaba, los resultados escasean y creo que la Presidencia británica no se debe sorprender de las críticas que el Parlamento está expresando en este debate. En realidad, más que de un Consejo informal, se ha tratado de un Consejo inconsistente, que en el mes anterior habría debido debatir el modelo social europeo y que se encontró, en cambio, abordando un debate sobre los cuatro rincones del mundo sin tomar ninguna decisión. No voy a poner las manos en el fuego por esta Constitución, pero creo que aparece con toda claridad la limitación que suponen las Presidencias semestrales. De hecho, cada Presidencia hereda el programa de la anterior y añade un nuevo estrato de compromisos, lo que aumenta la lista de decisiones por tomar y reduce el capítulo de decisiones tomadas. Seguimos añadiendo ingredientes a la tarta, pero la tarta no sale nunca del horno. Quisiera citar un ejemplo que puse ayer por la tarde al Presidente Barroso. Es cierto que en el pasado Europa vivió otras crisis profundas. No soy un nostálgico de la Europa de los Seis, ni creo que haya una edad de oro que añorar. Sin embargo, cuando a los 18 años te deja la novia, aunque la vida parece muy dura, se es consciente de que de todos modos las cosas seguirán adelante, mientras que, cuando se rompe un matrimonio a los 45 años de edad, con cinco hijos y la hipoteca de la casa por pagar, todo es más complicado. Me parece que Europa, en esta fase que sigue a la ampliación y precede a la Constitución, se encuentra en una situación muy similar al segundo caso, y no al primero. No temo la crisis institucional, las perspectivas financieras o la estrategia de Lisboa en sí mismas, pero temo que todos estos elementos en conjunto estén causando un daño muy grave a la Unión Europea. La Presidencia británica dispone aún de seis semanas para realizar su trabajo y espero que pueda transmitir un mensaje positivo a la Europa de mañana. Ian Hudghton (Verts/ALE ).    Señor Presidente, normalmente me quejaría de que un minuto no es tiempo suficiente para resumir una Presidencia en su última etapa, pero no así en este caso. La Presidencia británica es sinónimo de progreso nulo. Resulta interesante que el señor Straw haya realizado comentarios sobre la escasa asistencia en la Cámara y que haya hecho ademán de parecer gracioso al respecto. El hecho es que la mayor parte de los diputados tenían cosas mejores que hacer que no escuchar cómo dice las mismas cosas que el señor Blair al comienzo de su Presidencia y que repitió hace un par de semanas con pequeñas variaciones. Yo esperaba, si el señor Straw aún hubiera estado aquí, plantearle la misma pregunta que el señor Alexander no supo responder cuando se la planteé directamente a él hace unas semanas, pero lo volveré a preguntar. ¿Puede garantizar la Presidencia británica que no sacrificará los intereses de las comunidades pesqueras de Escocia en beneficio de intereses más importantes para Whitehall en el regateo que se ha montado de cara al Consejo de diciembre y el posterior Consejo de Pesca, que será prácticamente el último acto de la Presidencia? Jana Bobošíková (NI ).    – Señorías, me opongo por principio al establecimiento del llamado fondo de mundialización en respuesta a los retos de la mundialización. Esto no es más que barrer el problema debajo de la alfombra, y es un indicio del populismo de los políticos, que tienen miedo de decir a los ciudadanos la verdad de lo que es, ha sido y seguirá siendo la mundialización, y que aunque puede producir algunas pérdidas de puestos de trabajo también puede crear, en particular, nuevas oportunidades de empleo. Hay mucho que ganar de la mundialización, pero solo en un entorno de mercado libre flexible, en el que trabajar merezca la pena. La política europea está a menudo en desacuerdo con esta idea, invitando a los ciudadanos a ser pasivos y a veces incluso recompensando la pereza. La cuota de la UE en el comercio mundial ha disminuido en los últimos 10 años, mientras que la de los Estados Unidos, y en particular las de China y la India, se han disparado. Así es cómo valora el mercado libre las políticas de la UE, y aun así los líderes de los 25 reaccionan una vez más con políticas de redistribución que pueden servir de parche en el presente, pero en ningún caso son un remedio a largo plazo para el futuro. Estoy convencido de que en lugar de discutir sobre el fondo de mundialización proteccionista, los Estados miembros de la UE deberían reformar urgentemente sus mercados laborales. El aplazamiento de tales reformas socava la ayuda pública a las políticas de mercado libre y abona el terreno para el nacionalismo, la xenofobia y el racismo. Margie Sudre (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señor Alexander, señor Barroso, Señorías, la Unión Europea se enfrenta a una crisis de identidad, a una pérdida de valores, a un desencanto general. Por primera vez desde hace mucho tiempo, los europeos temen que sus hijos vivan peor que ellos. ¿Cómo podemos reaccionar y dar elementos de respuesta a esas graves preocupaciones? La cumbre de Hampton Court pretendía ser una etapa en esta reflexión. Me temo que ha habido pocos resultados concretos, porque si la pregunta planteada estaba justificada, a saber: «¿hay uno o varios modelos europeos en un mundo globalizado?», la respuesta dada a esta pregunta carece de claridad, por decirlo suavemente. Europa se ha hundido en una crisis porque no sabe lo que quiere. Está dividida: para algunos, el único objetivo es hacer de ella una zona comercial sin barreras aduaneras, en resumen, una Europa que corre tras el tren de la mundialización con una Unión que se expande sin fin. Otros tienen una visión diferente, una ambición política con arreglo a la cual la Unión debe estar definida por sus fronteras y su proyecto, a fin de reafirmarse y compartir sus valores humanistas en un mundo inestable. Los diputados franceses al Parlamento Europeo que pertenecen a la , así como la gran mayoría de los miembros del Grupo del Partido Popular Europeo (Demócrata-Cristianos) y de los Demócratas Europeos, han optado claramente por luchar por que prevalezca esta última visión, conscientes del desafío que tenemos que superar. Las propuestas de Francia, divulgadas en toda la Unión por el Presidente Chirac en vísperas de la cumbre, tienen el mérito de hacer hincapié tanto en la necesidad de concluir el mercado interior, como en la de promover la solidaridad entre los Estados y garantizar la emergencia de una Europa de grandes designios. Pero para contemplar un relanzamiento europeo, el Consejo Europeo debe superar previamente un obstáculo fundamental. En efecto, desde el momento en que, como resultado de las negociaciones emprendidas por la Presidencia luxemburguesa, la práctica totalidad de los Estados miembros llegaron a una opinión convergente sobre las perspectivas financieras 2007-2013, deben llegar imperativamente a un acuerdo antes de finales de este año. Cualquier otro debate se limitaría a puras conjeturas. Christopher Beazley (PPE-DE ).    – Señor Presidente, quisiera intervenir por una cuestión de observancia del Reglamento, conforme a la letra c) del artículo 65, si la memoria no me falla. Acabamos de oír al Ministro británico de Asuntos Exteriores. A través de su Presidencia, formulo la siguiente pregunta a la Conferencia de Presidentes. Mi colega acaba de intervenir durante un minuto. El Ministro de Su Majestad británica encargado de los asuntos europeos está con nosotros. ¿Cómo puede limitarse el tiempo de palabra del Parlamento Europeo a un minuto para responderle? ¿Podría hablar de ello con sus colegas de la Conferencia de Presidentes, para decidir el enfoque que debe adoptarse en el futuro? El Presidente.    – Gracias, señor Beazley, creo haber entendido su argumento. Los Grupos políticos son los que distribuyen el tiempo de uso de la palabra. Si quieren dejar diez minutos o un cuarto de hora a sus oradores principales, están en su derecho; en caso contrario, también. Los tiempos de la Comisión y del Consejo no se miden. Pero unos y otros se esfuerzan por no abusar, como he observado. Nicola Zingaretti (PSE ).    – Señor Presidente, señor Ministro, Señorías, soy de los que han apreciado y siguen apreciando el esfuerzo realizado por esta Presidencia para intentar relanzar Europa, con sus esperanzas y sus desafíos, en estos tiempos difíciles. Esto se ha hecho también con actos y compromisos, incluso algunos concretos. Me refiero a la solución positiva del asunto de Turquía, que no habría sido posible sin un gran empeño de la Presidencia británica, y a la capacidad de mostrar un camino, una visión y unos objetivos claros que después se han puesto en práctica, al menos potencialmente, en Hampton Court, y que son las universidades, la energía, la seguridad y la política de defensa. Sin embargo, permítame decir que, justamente al ver esas grandes ambiciones y los pocos resultados concretos, me convenzo cada vez más –y les invito a todos ustedes a que reflexionen sobre ello– de que existe una enorme contradicción entre las vocaciones de esa Europa y la ilusión de que esos resultados puedan alcanzarse con una Europa que posee menos recursos de los necesarios y, sobre todo, que no está dispuesta a modificar sus reglas. Quiero decir que si queremos alcanzar aunque solo sea la mitad de esos objetivos y queremos ser leales entre nosotros, debemos profundizar en las cuestiones centrales de la crisis. Abordar esas cuestiones exige más recursos, que deben utilizarse mejor; también exige menos Europa intergubernamental y más Europa integrada, más Europa política, es decir, nuevas reglas para la Comisión, precisamente para alcanzar los objetivos que ya nos hemos fijado. La única vía para seguir adelante ahora consiste en definir una nueva arquitectura institucional y compartir políticas en cada vez mayor medida. El mantenimiento del , que quizás sea el mayor logro de la Presidencia británica, conducirá inevitablemente a una renacionalización de las políticas, lo que agravará la crisis, aumentará el poder de veto de los Gobiernos y mermará la capacidad de las cumbres para tomar decisiones. Espero, pues, que este semestre consiga convencer incluso a los más escépticos de que no basta con tener buenas ideas y buena voluntad: debemos darnos cuenta también que o tenemos la valentía de cambiar dando un salto adelante en la vía de la integración, o nos morimos. Chris Davies (ALDE ).    Señor Presidente, ¡me encantaría saber en qué momento la Presidencia británica se dio cuenta de que se había equivocado al elegir como logotipo una bandada de aves que vuelan hacia Europa! Si la Presidencia británica no garantiza un acuerdo sobre las futuras perspectivas presupuestarias, se considerará que ha fracasado. Estoy de acuerdo en que hay que mover pieza en la cuestión agrícola. Aunque la Presidencia británica tiene que reconocer que, en algún momento, ha de llegar a algún tipo de compromiso, también es importante que otros Estados miembros también se den cuenta de que han de ceder. En algún punto los franceses –sobre todo ellos, según parece– tendrán que ceder para que los que buscan un acuerdo puedan remitirse a los futuros cambios y revisiones de la política agrícola, no solo para ayudar al Reino Unido a salir de esta complicada situación, sino para ayudar al mundo a llegar a un acuerdo en la Ronda del Desarrollo de Doha. Othmar Karas (PPE-DE ).    – Señor Presidente, Señorías, espero, señor Presidente en ejercicio del Consejo, que sea usted consciente de la creciente impaciencia que suscita su Presidencia y del creciente sentimiento de desilusión. Puede que su periodo de ejercicio todavía no haya llegado a su fin, pero en su mayor parte ya ha transcurrido. No solo lamentamos la ausencia de Tony Blair, pero me pregunto si ha reconocido quizás por fin que una buena Presidencia del Consejo es más que dos buenos discursos. Sobre todo, sin embargo, lamentamos la falta de resultados concretos, propuestas constructivas y negociaciones serias con esta Cámara para resolver problemas y elaborar respuestas a las preguntas de los ciudadanos. La única manera de generar confianza pasa por un nuevo sentimiento de unidad y por soluciones sostenibles. Puede que a su ministro de Asuntos Exteriortes se le escaparan las palabras cuando, en lugar de mirar adelante, dijo que «lo importante en esta Presidencia –Croacia y Turquía– ya está detrás de nosotros.» Permítanme preguntarles esto: ¿son estas las cosas que los europeos consideran prioritarias? ¿Son estas realmente las cuestiones que interesan a quienes no tienen trabajo o a la Europa que tiene que hacerse más competitiva? No, afirmo, no lo son. Tal vez se han equivocado de prioridades. Solo con declaraciones de intenciones no se consigue una buena Presidencia. Puede que todos los seis puntos que han salido de Hampton Court sean correctos, pero la mayoría de ellos no son competencia de la Unión Europea. Si quieren que consigamos las cosas que ustedes mismos postulan, entonces dennos los poderes, dennos el dinero, y no se interpongan en el camino de Europa hacia la unión política, o en el camino de la Política Exterior y de Seguridad Común. Permítanme hablar de las perspectivas financieras. Entre su propuesta y la nuestra hay una diferencia de 70 000 millones de euros. Entre su propuesta y el Tratado hay una diferencia de 2 000 millones de euros. Entre su propuesta y la de la Comisión hay una diferencia de más de 100 000 millones de euros. Digan a la gente qué piensan quitarles antes de pretender que están de su lado... Csaba Sándor Tabajdi (PSE ).    – Señor Presidente, la cumbre de Hampton Court nos ha demostrado que la Unión Europea necesita una reforma fundamental. La Unión Europea tiene que armonizar la investigación y el desarrollo, incrementar significativamente los gastos en educación, liberalizar los servicios y aplicar una política energética común europea, y ha de hacer todo esto al mismo tiempo. Tenemos el diagnóstico, pero los líderes europeos han sido hasta ahora incapaces de dar las respuestas. Sabemos lo que tenemos que hacer, pero no cómo conseguir esos objetivos. Tampoco tenemos los recursos para hacerlo. No podemos tener más Europa con menos dinero. Todavía no se ha alcanzado el acuerdo sobre las perspectivas financieras 2007-2013, lo que podría ser un desastre para nosotros, los nuevos Estados miembros, que nos arriesgamos a perder dos tercios de nuestra posible ayuda financiera. Esta es la razón por la que la directiva financiera es tan importante para nosotros. También creo que es importante, puesto que el señor Tony Blair ha atacado la Política Agrícola Común, que el camino adelante para nosotros no consiste en demoler la política actual de la Comunidad, ya que la política de cohesión y la Política Agrícola Común son los principales logros de la Unión Europea. En lugar de echarlas abajo, hay que aplicar más políticas comunitarias en otros terrenos. La gran pregunta es cómo hacer todo esto. El Primer Ministro húngaro, Ferenc Gyurcsány, propuso que, junto a las políticas de la Comunidad, deberíamos establecer una cooperación coordinada, lo que significaría armonizar la política nacional en los diferentes ámbitos. Esto no supondría crear nuevas políticas comunitarias, pero ayudaría a mejorar la cooperación, ya fuera en el ámbito de la energía, ya en el de la investigación y desarrollo. Hago un llamamiento al señor Barroso y a la Comisión: ayudemos a Europa a superar su crisis actual y avancemos en el terreno de la cooperación coordinada. Bogusław Sonik (PPE-DE ).       Señor Presidente, los británicos son famosos por sus nervios de acero, su carácter reservado, su flema, su peculiar sentido del humor y también por su autocontrol emocional. Por eso me sorprendió mucho oír decir a Lord Bach ayer que si no se llegaba a un compromiso en torno al Reglamento REACH antes de que finalice el año, lo considerará tanto un fracaso personal como un fracaso de la Presidencia británica. Quisiera aprovechar la oportunidad de hoy para preguntar al señor Alexander si comparte estos sentimientos. Si las perspectivas financieras para 2007-2013 no se adoptan antes de que termine el año, ¿también considerará usted que este es un fracaso personal, suyo y del Primer Ministro Blair? Tony Blair hizo un excelente discurso ante esta Cámara en Bruselas en junio, y su análisis de la crisis en la que se encuentra Europa merece la pena publicarse. Por desgracia, durante los meses siguientes y los discursos ministeriales posteriores no hemos oído nada más que repeticiones cada vez más pálidas de las propuestas del Primer Ministro. Mi impresión es que los británicos han perdido la voluntad de luchar por la realización de su visión de la Unión Europea. En lugar de ello, han decidido ir tirando en estos seis meses de Presidencia lo mejor que puedan. Por desgracia, también ellos se han contagiado de la enfermedad europea de la impotencia y la parálisis. Al mismo tiempo, sin embargo, tengo que admitir que después de que las preguntas y los discursos de diputados a esta Cámara no le dejaran otra opción, el señor Straw ha empezado finalmente a hablar de los asuntos como un ser humano normal, que es como debería hablar un político. Europa únicamente puede construirse con medidas efectivas y decisiones que quedarán grabadas para siempre en la historia de nuestro continente. La manera en la que la Presidencia aplaza el debate sobre las perspectivas financieras hasta el último minuto y elabora las propuestas de presupuesto a puerta cerrada, hablando en una neolengua orwelliana sobre los problemas de la civilización a que se enfrenta el mundo en lugar de mantener un debate descarnado sobre las cuestiones candentes, equivale a una pérdida de tiempo o a un intento deliberado de pasar la patata caliente del presupuesto a Viena en diciembre. La tarea principal a que nos enfrentamos hoy son las perspectivas financieras. Se calcula que si no se aprueban estas perspectivas, los nuevos Estados miembros recibirán 10 000 millones de euros para el desarrollo en 2007. Si se aprueban, sin embargo, esta cifra aumentará a unos 22 000 millones de euros, con unos 3 500 millones de euros adicionales para Rumanía y Bulgaria. Así que estos países perderían aproximadamente un 60 % del dinero que podrían recibir potencialmente. Les pido que se tomen estas perspectivas financieras en serio y que adopten medidas efectivas para garantizar que se aprueben en diciembre. Libor Rouček (PSE ).    – Señorías, hoy debatimos el resultado de la reunión informal del Consejo Europeo en Hampton Court y no el resdultado de los seis meses de Presidencia británica. Estoy contento con el resultado de Hampton Court. La reunión ha delimitado claramente seis ámbitos que son cruciales para la supervivencia de Europa y el éxito en el mundo globalizado, a saber, entre otros, ciencia e investigación, inversión en nuestras universidades, política energética, seguridad mundial y la Política Exterior y de Seguridad Común. Fijémonos en la situación energética, por ejemplo. Europa es cada vez más dependiente, hasta un 65 %, de una fuente que se halla en regiones muy inestables, bien en territorio ex soviético, bien en Oriente Próximo. Necesitamos por consiguiente una política energética común y una Política Exterior y de Seguridad Común, aunque en primer lugar y sobre todo necesitamos dinero para financiar esas políticas comunes. Llegados a este punto quiero pedir a la Presidencia británica que centre todos sus esfuerzos en conseguir un acuerdo justo y equilibrado en la cumbre de diciembre, no solo para los nuevos Estados miembros, sino también para los antiguos. Este sería el mayor logro de la Presidencia británica, que se discutirá el 20 de diciembre. Creo que el resultado será positivo. Geoffrey Van Orden (PPE-DE ).    Señor Presidente, el señor Straw nos ha dicho con orgullo que ha pronunciado 48 discursos como Ministro durante la Presidencia británica, pero tengo que decir que poco hay que decir de cualquiera de ellos. Me sorprende que tan solo un mes antes de concluir la Presidencia británica siga hablando de programas, estrategias y calendarios. Hablo en nombre de los numerosos habitantes de East Anglia que quieren ver medidas, seguridad, prosperidad y un cambio de rumbo efectivo de la UE, y no promesas vacías. Ciudadanos de muchos países han reaccionado ante lo que se ha estado haciendo en su nombre. Cuestionan seriamente la naturaleza y el rumbo del proyecto de la UE. Los ciudadanos quieren que se ejerza un control más local de sus propias vidas, pero nuestros Gobiernos siguen cediendo poderes a las regiones y a Bruselas. Señorías, yo les pregunto: ¿Qué tipo de relación con qué clase de Europa conviene a nuestros ciudadanos y nuestras naciones en la primera mitad del siglo XXI? Nuestro Gobierno y las instituciones de la UE nunca se plantean esta pregunta crucial. Esta debería haber sido tal vez la cuestión central en Hampton Court. El hecho es que en Hampton Court no hubo ningún tipo de revisión a fondo de la Unión Europea y esta sigue impertérrita. La legislación inútil no tiene fin. El señor Straw ha mencionado la Directiva sobre el tiempo de trabajo y la Directiva sobre trabadores temporales. Hay docenas más de esta clase de textos legislativos de la UE irrelevantes e intervencionistas. ¿Qué estamos haciendo al respecto? Se ha mencionado el presupuesto. Una cuestión fundamental, pero que sigue sin resolverse. En comparación con una economía de tamaño similar como la francesa, el Reino Unido sigue contribuyendo desproporcionadamente al presupuesto de la UE, incluso después del cheque británico negociado por Margaret Thatcher. Aparentemente quieren que paguemos más. Mientras tanto, nuestras naciones y sociedades se enfrentan peligrosamente a la fractura debido a las catastróficas políticas de asilo e inmigración. En lugar de crear y mantener centros de excelencia académica de gran calidad, los estamos destruyendo debido a la falta de recursos y a doctrinas clasistas descabelladas. Nuestras fuerzas armadas se encuentran desesperadamente desbordadas y carentes de recursos y equipos. Al mismo tiempo, nuestros valientes oficiales y soldados son arrojados al olvido por un sistema concebido por el Gobierno que se despreocupa de su bienestar y para el que solo cuenta su propio programa político… Ana Maria Gomes (PSE ).    Señor Presidente, la cumbre de Hampton Court debía debatir el modo en que Europa puede funcionar mejor en el futuro. Los ciudadanos de Etiopía votaron masivamente en mayo ante la atenta Mirada de la UE, pero los primeros resultados no fueron del agrado del partido en el poder. De repente, se pusieron trabas al trabajo de los observadores, se suprimió la libertad de prensa y se prohibieron las manifestaciones. En junio los manifestantes fueron brutalmente reprimidos: más de 40 resultaron muertos y 5 000 fueron detenidos. A pesar de todo, unas semanas más tarde, el Primer Ministro Meles acudió a la cumbre de Gleneagles organizada por la Presidencia británica. En septiembre, varios Gobiernos y el Presidente de la Comisión le enviaron mensajes de felicitación. El 1 de noviembre tuvo lugar otro baño de sangre: 58 líderes electos, periodistas y miembros de ONG fueron encarcelados y, según el Primer Ministro, pueden ser condenados a muerte; decenas más fueron asesinados, cientos resultaron heridos y miles fueron detenidos. No obstante, unos días después el señor Meles fue homenajeado en una cena de gala en Alemania. Señor Presidente en ejercicio del Consejo, ¿por qué el Consejo lanza mensajes contradictorios que inspiran un sentimiento de impunidad en gobernantes que violan los derechos humanos y los principios democráticos, gobernantes que pueden decidir hacer la guerra con sus vecinos para desviar la atención? ¿Tuvieron esto en cuenta en Hampton Court? ¿Puede el Presidente en ejercicio del Consejo decir que Europa está haciendo lo posible y suficiente en favor de los derechos humanos, la democracia y el desarrollo en Etiopía, el segundo país más poblado de África? Douglas Alexander,    . Señor Presidente, es un honor concluir este debate de hoy sobre las deliberaciones que tuvieron lugar en Hampton Court. Me complace especialmente intervenir junto al Presidente Barroso. El debate que se ha desarrollado después de la partida del Ministro de Exteriores, Jack Straw, ha comenzado con la intervención del señor Pistelli, que ha comparado a la Unión Europea con una familia. Sin lugar a dudas, a la luz de nuestro breve debate de esta tarde, se trata de una familia en la que, como en otras, hay desacuerdos de vez en cuando. No obstante, comparto su idea de que hay retos a los que tenemos que enfrentar en las próximas semanas. El señor Hudghton ha planteado un punto menos ostentoso. Como escocés que soy y como diputado al Parlamento en representación de un escaño escocés, de buen grado me pasaría todo el día debatiendo con su Señoría sobre el hecho de que el nacionalismo retrógrado y decimonónico no constituye una alternativa de futuro para ninguna parte de Escocia ni para ningún grupo escocés. Pero yo, a diferencia de usted, soy consciente de que hoy estoy hablando en nombre de la Presidencia de la Unión Europea y no voy a repercutir las disputas políticas nacionales entre nuestros partidos. La señora Bobošíková ha hablado de las oportunidades que nos ofrece la mundialización. Sin lugar a dudas, comparto su punto de vista; este fue un elemento central del constructivo y fructífero debate que tuvo lugar en Hampton Court. La señora Sudre ha destacado la necesidad de llegar a un acuerdo sobre la futura financiación a finales de diciembre. Tal como ha aclarado el Ministro de Exteriores, estamos trabajando para alcanzar ese objetivo. De hecho, varios oradores han abordado esta cuestión sostenida de lo importante que es llegar a un acuerdo. Dentro de un momento diré algo al respecto. El señor Zingaretti ha reconocido generosamente la importancia de la adhesión de Turquía. Le estoy agradecido por ello. Es un reflejo del enfoque distintivo adoptado por Jack Straw como Ministro de Exteriores, por el que –de forma similar a lo que ocurre con la futura financiación– se cuestiona la estrategia seguida por la Presidencia. Me complace decir que el 3 de octubre aseguramos el resultado por el que muchos de nosotros llevábamos trabajando desde hace tanto tiempo: ver el comienzo de las negociaciones de adhesión con Turquía y Croacia. Espero que logremos un resultado similar en lo que respecta a la futura financiación. El señor Davies, que ha abandonado la Cámara, ha vuelto a hacer hincapié en la importancia de la futura financiación. Sobre la base de la motivación británica y de la capacidad británica, en efecto, de llegar a un acuerdo, lo que importa no es la voluntad de un país –el de la Presidencia–, sino la disposición de todos los Estados miembros a sentarnos juntos para hallar un consenso. Si lo único que importara fuera la motivación de la Presidencia, habríamos llegado a un acuerdo en junio, en lugar de encontrarnos en una situación en la que cinco Estados miembros no pudieron aceptar las propuestas luxemburguesas. El señor Karas ha puesto en tela de juicio la importancia de la ampliación a la luz de los retos competitivos duraderos y significativos a que nos enfrentamos, como el desempleo. Sin duda ese mismo comentario que hace sobre el desempleo duradero y la necesidad de abordar estos retos justifica la cumbre de Hampton Court. Europa tiene que tener más claro cuál será su rumbo en el futuro antes de que podamos tratar de asegurar el consenso que deseamos sobre la financiación de la Unión Europea. El señor Tabajdi ha considerado positivos, aunque con reservas, algunos aspectos del programa de trabajo acordado en Hampton Court, y el señor Sonik me ha leído las observaciones iniciales de mi compañero de gabinete, Lord Bach. Siento decepcionarle: en lo que respecta a la futura financiación, no puede haber garantías de que lleguemos a un acuerdo. Lo que puedo asegurarle es que la Presidencia británica está seriamente decidida a esforzarse por alcanzar ese acuerdo, aunque quedan por delante días y debates críticos. Es importante que todas las partes implicadas reconozcan la relevancia del avance logrado desde junio, cuando la división, más que la unidad, fue el sello distintivo de la conclusión de las negociaciones. El señor Rouèek ha mostrado su satisfacción con el resultado de la cumbre de Hampton Court y ha defendido un acuerdo honesto, justo y equilibrado sobre la financiación para el futuro. No puedo estar más de acuerdo con eso. No comparto muchos de los puntos planteados por el señor Van Orden, que ha abandonado la Cámara. Ha divagado por completo al tiempo que afirmaba hablar en nombre de los ciudadanos de East Anglia, antes de que le cortaran el micrófono. Basta decir que durante su intervención no ha tenido la oportunidad de reconocer el valioso trabajo que la Comisión ha emprendido durante la Presidencia británica en relación con esa misma cuestión de legislar mejor. Hoy quiero encomiar el compromiso personal del Presidente Barroso y del Comisario Verheugen, que han sacado adelante este proyecto durante la Presidencia británica. La señora Gomes ha planteado cuestiones complejas en relación con los derechos humanos, la democracia y el desarrollo en África. De nuevo, me gustaría remitirme a los avances logrados por los Ministros de Desarrollo de la Unión Europea en junio, cuando se acordó efectivamente doblar la cuantía de las ayudas directas al extranjero que prestan los Estados miembros, pasando de unos 40 000 millones de dólares a 80 000 millones. Me gustaría volver a destacar el compromiso alcanzado en Gleneagles entre los días 6 y 8 de julio de duplicar realmente la ayuda destinada a África. Quiero reflexionar otra vez sobre el enfoque muy constructivo y unánime adoptado por los Estados miembros de la Unión Europea en la cumbre de Revisión del Milenio celebrada en septiembre de este año. Me gustaría retomar un punto que el señor Davies ha planteado antes, según el cual los que se comprometen de forma sincera y verdadera con el objetivo de ayudar al mundo en desarrollo reconocen que se nos presenta un reto creciente en las próximas semanas de la Presidencia británica, que es intentar alcanzar un resultado ambicioso y equilibrado en la reunión ministerial de Hong Kong que tendrá lugar en diciembre. Puedo garantizar a sus Señorías que esta sigue siendo una prioridad de la Presidencia británica. José Manuel Barroso,    . Señor Presidente, para resumir, habrá una cuestión definitoria de la Presidencia británica: alcanzar un acuerdo sobre las perspectivas financieras. Creo que el mensaje ha sido transmitido hoy con total claridad a la Presidencia británica. Entiendo lo que ha dicho el Ministro británico de Exteriores, el señor Straw, antes de marcharse sobre otras cuestiones que son muy importantes y que tendrán consecuencias estratégicas. Precisamente por eso, es importante que alcancemos un acuerdo sobre las perspectivas financieras, porque esta será la primera prueba para la Europa ampliada. Seamos francos. Hay quien piensa que con 25 Estados miembros no podemos trabajar ni cumplir nuestros compromisos. Hay quien piensa que una Europa más grande será una Europa más débil. Sé que esto no es lo que piensa la Presidencia británica, sé que esta no es la idea de la Comisión. Nosotros creemos en esta Europa más grande que estamos construyendo. Creemos que es un gran logro que tengamos 25 Estados miembros libres y democráticos, como los que tenemos. Sin embargo, no podemos hacer una ampliación de bajo coste. Necesitamos recursos para esta nueva Europa que estamos ayudando a consolidar. Por ello, es crucial que alcancemos un acuerdo sobre las perspectivas financieras, porque si no lo logramos, si no tenemos este instrumento para lo que los ciudadanos reclaman de las instituciones europeas, habrá, y lo creo sinceramente, una crisis de confianza que se reforzará en Europa. Y esto no solo afecta a la actual situación en Europa, sino también a su porvenir, a las futuras adhesiones a Europa, a nuestra capacidad para seguir construyendo Europa. Sin embargo, para una Europa más grande necesitamos también una política más grande. Y esa es la cuestión. ¿Estamos dispuestos? ¿Somos capaces de hacerlo? ¿Podemos cumplir lo que prometemos? Por ese motivo insto a la Presidencia británica a que haga todo lo posible –y conozco la energía y la dedicación de su Primer Ministro y de todos sus colaboradores– por llegar a un acuerdo. Por supuesto, todos tienen que mover pieza: no es responsabilidad exclusiva de la Presidencia británica. Por supuesto que no. Pero realmente creo que la clave del problema, o mejor dicho la clave de la solución, está en sus manos. Puede lograr ese acuerdo, al menos entre los Estados miembros. Estuvimos cerca de lograrlo en el último Consejo Europeo formal: podemos hacerlo. Es crucial y es mi obligación y mi responsabilidad, como Presidente de la Comisión Europea –que representa los intereses generales de Europa– apelar a la responsabilidad de todos los líderes en Europa para que hagan todos los esfuerzos necesarios por lograr ese compromiso. Permítame que le diga sinceramente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, que de mis contactos con todos los Estados miembros –que, debido a mi responsabilidad, mantengo a diario, especialmente con los nuevos Estados miembros– que miran a ustedes y al papel de su Presidencia con esta expectativa. De hecho, todo lo que hemos logrado hasta el momento, desde mi punto de vista, constituye una gran contribución a Europa. Como he dicho en mi anterior declaración, creo que la cumbre de Hampton Court fue una buena cumbre, que supuso una contribución positiva al nuevo e incipiente consenso en torno a una Europa más fuerte y más moderna. Sin embargo, la prueba que los nuevos Estados miembros tienen en mente, la prueba para la mayor parte de la ciudadanía europea radica en si seremos realmente capaces de demostrar que podemos avanzar en estas cuestiones concretas. Este es el gran reto. Hagamos todo lo posible, pidamos a los Jefes de Estado y de Gobierno que se dispongan a buscar el compromiso, pidamos a la Presidencia británica que haga el máximo esfuerzo. Creo que es posible. Es difícil, pero posible, y la verdadera prueba de nuestro liderazgo es hacer posible lo que es necesario y creo que podemos hacerlo. El Presidente.    – El debate queda cerrado. El Presidente.    – De conformidad con el orden del día, se procede a las declaraciones del Consejo y de la Comisión sobre las recientes declaraciones del Presidente de Irán, el señor Mahmud Ahmadineyad. Douglas Alexander,    . Señor Presidente, es un placer dirigirme al Parlamento en este importante y oportuno debate sobre Irán, y me alegro enormemente de intervenir junto a mi buena amiga, la Comisaria Ferrero-Waldner. Durante el último debate que se celebró aquí sobre este tema el 12 de octubre utilicé las mismas palabras para referirme a lo oportuno que fue el debate sobre Irán. Ahora me parece que este debate es quizá incluso más oportuno que el del 12 de octubre, porque la preocupación internacional en torno a la política de Irán sigue siendo grande y me parece que Irán afronta decisiones cruciales sobre su futuro. Por tanto, la Unión Europea hace bien en determinar activamente este debate. Las decisiones de Irán sobre sus relaciones con los países vecinos pueden afectar a la seguridad y la prosperidad de los pueblos mucho más allá de la región de Oriente Próximo. Es importante para la seguridad de la región y de fuera de ella que ahora Irán tome decisiones inteligentes. Como ya sabrán todos los diputados a esta Asamblea, en junio de este año Irán eligió a un nuevo Presidente. Creo que la comunidad internacional, y en particular la Unión Europea, ha de mantener el diálogo con el nuevo Gobierno de Irán. Ahora tenemos la responsabilidad de animar a quienes ocupan el poder para que tomen decisiones que beneficien al país y al conjunto de la región. Tal y como dije la última vez que tuve el privilegio de dirigirme a este Parlamento, Irán es un país con un potencial realmente enorme. Tiene una población joven, formada y de espíritu emprendedor. Cuenta con vastos recursos naturales, en particular petróleo y minerales. Sugerí que la combinación de estos factores contribuiría a una economía y una sociedad vivas en cualquier país si su Gobierno pudiera crear una cultura de oportunidades basada en el Estado de Derecho. Hoy más que nunca existe una verdadera necesidad de promover una cultura así en Irán. Sé que las últimas declaraciones del Presidente de Irán acerca de Israel han indignado, como a mí, a muchos diputados a esta Asamblea. Estas declaraciones son profundamente inquietantes. Además, se hicieron en el contexto de las crecientes preocupaciones sobre el programa nuclear y de misiles balísticos de Irán, su actitud ante los derechos humanos y su compromiso de combatir el terrorismo. Permítanme centrarme primero en estos compromisos concretos. Como ya saben, el 26 de octubre el Presidente Ahmadinejad habló en una conferencia en Teherán sobre un mundo sin sionismo. Se dice que en su discurso pidió que Israel fuera borrado del mapa y dijo que «el mundo islámico no permitirá que su enemigo histórico viva en el corazón de su tierra». La Unión Europea encabezó la respuesta internacional, que fue rápida y, me complace decir, inequívoca. La declaración de la Presidencia emitida en nombre de los Jefes de Gobierno de la Unión Europea reunidos en Hampton Court el 27 de octubre condenó duramente las declaraciones del Presidente Ahmadinejad. Josep Borrell dijo en nombre de este apreciado órgano que están ustedes profundamente escandalizados, indignados y sublevados por esta declaración. Habló de condena absoluta por parte de los líderes de sus Grupos políticos. Sé que el señor Poettering, que va a tomar la palabra en unos momentos, también expresó entonces su preocupación por esos comentarios. Hoy en este debate se nos pide que hablemos de estas declaraciones y sus implicaciones. Las llamadas a la violencia y a la destrucción de cualquier Estado son manifiestamente incoherentes con cualquier condición de miembro maduro y responsable de la comunidad internacional. La Presidencia pidió al encargado de negocios de Irán en Londres que protestara por estas declaraciones, y muchos Gobiernos de nuestra Unión de 25 países hicieron lo propio en el plano nacional. Celebro la rápida respuesta de la comunidad internacional en general, incluidos algunos Gobiernos de la propia región de Oriente Próximo. Saeb Erekat fue muy elocuente cuando en nombre de la Autoridad Palestina expresó su esperanza de que el Presidente Ahmadinejad se empeñara en incluir a Palestina en el mapa en lugar de exigir que Israel fuera borrado del mapa. Kofi Annan, el Secretario General de las Naciones Unidas, habló en nombre de todo el mundo al afirmar que Israel es un antiguo miembro de las Naciones Unidas, con los mismos derechos y las mismas obligaciones que cualquier otro. Según la Carta de las Naciones Unidas, Irán, al igual que otros miembros de la organización, se ha comprometido a abstenerse de amenazar o de utilizar la fuerza en contra de la integridad territorial o la independencia política de cualquier Estado. Espero que el Presidente Ahmadinejad reconozca el daño que estas declaraciones han causado a su posición en la comunidad internacional y las retire incondicionalmente. Sus declaraciones son otro recordatorio más de que Irán tiene que hacer algo para disipar la preocupación internacional en torno a sus intenciones en relación con el programa nuclear. Cuando nos reunimos en Bruselas el 7 de noviembre, los Ministros de Asuntos Exteriores de la Unión Europea debatimos las ambiciones nucleares de Irán. En esa reunión, el Consejo reiteró su gran preocupación por la reanudación iraní de las actividades en la planta de conversión de uranio en Isfahan, y exhortó a Irán a aplicar todas las medidas reclamadas por el Consejo del Organismo Internacional de la Energía Atómica. Entre ellas se incluye el restablecimiento de la plena suspensión de todas las actividades del ciclo de combustible. El enfoque preferido de la Unión Europea sigue siendo la reanudación de las negociaciones en el marco acordado en París el pasado noviembre. La Unión Europea ha insistido a Irán en que adopte las medidas necesarias para que esto sea posible. Es fundamental para la comunidad internacional resolver de forma satisfactoria la cuestión de las ambiciones nucleares de Irán. Un Irán con armas nucleares aumentaría enormemente la inestabilidad en la región y podría herir de muerte el Tratado de No Proliferación Nuclear y todo el sistema internacional de prevención de la proliferación. Volviendo sobre los derechos humanos, seguimos muy preocupados por las graves y continuas violaciones por parte de Irán. Seguimos teniendo noticias de delincuentes menores de edad sentenciados a muerte. Irán sigue limitando la libertad de expresión y encarcelando a presos políticos, como el periodista investigador Akbar Ganji. Irán sigue persiguiendo a las minorías religiosas, incluida la Comunidad de Baha’i. Por nuestro último debate sobre esta cuestión sé que este asunto sigue preocupando profundamente a numerosos diputados a este Parlamento. Por tanto, urgimos a Irán a que asegure el respeto de los derechos humanos y el Estado de Derecho. Es decepcionante que desde junio de 2004 no se haya celebrado un diálogo sobre derechos humanos entre la Unión Europea e Irán, a pesar de repetidos intentos, se lo puedo asegurar, por parte de la Unión Europea de fijar fechas para la próxima ronda. Es importante que Irán adopte medidas para reanudar conversaciones sustanciales en el marco de este diálogo. Celebro la resolución sobre derechos humanos que Canadá presentó la semana pasada en la Asamblea General de las Naciones Unidas. Los Estados miembros de la Unión Europea han acordado copatrocinarla. Irán tiene que demostrar con hechos que está dispuesto a mejorar el respeto de los derechos humanos. Irán puede empezar a hacerlo cumpliendo sus obligaciones y los compromisos anteriores en relación con las ejecuciones de menores y liberando definitivamente a los presos de conciencia. Espero que el Gobierno de Irán lo haga sin demora. Volviendo ahora sobre del terrorismo, el Consejo sigue estando preocupado por el enfoque iraní del terrorismo. El hecho de que el Presidente Ahmadinejad lanzara sus comentarios el mismo día en que se produjo el horrible ataque en Hadera, en Israel, cuya responsabilidad reclamó la Yihad Islámica palestina, debería reafirmarnos a todos en la lección de que la incitación a la violencia y el terrorismo que alimenta son actos viles e inaceptables. La Unión Europea ha animado a Irán a unirse, sin reservas, al consenso internacional sobre la existencia necesaria de dos Estados –Palestina e Israel– que convivan pacíficamente con fronteras reconocidas. La Unión Europea subraya que el apoyo a grupos terroristas palestinos es inaceptable. Todos los Estados tienen la responsabilidad de trabajar juntos para combatir la amenaza del terrorismo internacional. Me parece que este es un momento realmente crucial para Irán y su Gobierno. Las recientes declaraciones del Presidente Ahmadinejad han llamado la atención sobre Irán y su posición en el mundo. Es imperativo canalizar constructivamente esta atención para influir efectivamente en Irán con miras a revisar su política en materia nuclear, terrorismo, derechos humanos, cuestiones regionales y otras, incluido el proceso de paz de Oriente Próximo. La comunidad internacional puede ejercer una gran influencia cuando está unida. Creo que nuestra respuesta unívoca a las declaraciones del Presidente Ahmadinejad sobre Israel ha logrado llamar la atención sobre la política iraní en este asunto. Tal y como dijeron los Ministros de Asuntos Exteriores de la Unión Europea el 7 de noviembre, la evolución de la relación a largo plazo entre Irán y Europa dependerá de que Irán aborde efectivamente todos los ámbitos que preocupan a la Unión Europea. Depende de Irán determinar con sus actos si su relación a largo plazo con la Unión Europea mejorará o se deteriorará. Benita Ferrero-Waldner,    . Señor Presidente, aunque voy a repetir algo que ya se ha dicho, quiero hacerlo porque me parece un asunto tan grave que es preciso repetirlo. En efecto, ha habido una reacción amplia y muy rápida por parte de todas las instituciones europeas. El Presidente Barroso respondió inmediatamente en nombre de la Comisión Europea expresando una firme condena en los términos más claros. Sabemos que el Presidente del Parlamento Europeo también ha condenado muy enérgicamente esta declaración y, como ha dicho el señor Alexander, el Consejo Europeo también ha emitido una dura declaración desde Hampton Court. Asimismo, yo he reiterado en público que la declaración del señor Mahmud Ahmadinejad sobre Israel era escandalosa y totalmente inaceptable. También la comunidad internacional la ha condenado como es debido en los términos más duros. Además, quiero dar las gracias a la Presidencia por haber sumado a nuestros jefes de delegación a las declaraciones realizadas por la Presidencia, junto con la Comisión, especialmente en los países árabes. Los Ministros de Asuntos Exteriores reiteraron esta condena colectiva de las llamadas a la violencia y a la destrucción de cualquier Estado. También coincidieron en el hecho de que tales comentarios generan preocupación en torno al papel de Irán en la región y sus futuras intenciones. Existe una larga y horrible lista de precedentes en mítines políticos, desfiles militares y otros actos, que nos retrotraen a los primeros años de la revolución. Pero cuando se hace en el actual clima delicado, y especialmente en boca del propio Jefe de Estado en relación con una conferencia llamada «El mundo sin sionismo», me parece que ya va siendo hora de trazar una línea roja y recordar al Presidente iraní las responsabilidades que conlleva ser miembro de la familia de naciones. En cuanto a la cuestión más candente, el tema nuclear, seguimos pensando que es preferible el compromiso a las apuestas arriesgadas, la confrontación y el aislamiento. Por tanto, apoyamos los esfuerzos de la Presidencia británica, Francia, Alemania, del señor Javier Solana y de otros que comparten esta postura por animar a Irán a que coopere plenamente con el Organismo Internacional de la Energía Atómica y el doctor El Baradei. A este respecto, la próxima reunión del Consejo del OIEA será crucial. Sin duda todos queremos evitar que Irán se convierta en un Estado con armas nucleares. Pero este no es el único ámbito donde esperamos que el Gobierno iraní se pronuncie. La actitud de Irán con respecto al proceso de paz de Oriente Próximo en particular es muy importante. Desde el inicio de nuestro diálogo global entre la Unión Europea e Irán, el sucesor del diálogo crítico, esta cuestión figura entre los principales motivos de preocupación, junto con las armas de destrucción masiva, el terrorismo y los derechos humanos. Durante la presidencia del señor Jatamí utilizamos este canal de diálogo con buenos resultados. Aunque Irán no reconociera oficialmente la existencia de Israel, percibimos algunas señales positivas y una mejor apreciación de toda la situación de Oriente Próximo. En particular se declaró que Irán no obstaculizaría el proceso de paz y que no pretendería ser «más palestino que los palestinos». Pero las desaforadas observaciones del Presidente Ahmadinejad fueron un revés. Entre las varias condenas que desencadenó, me complació en particular advertir que el representante de la Autoridad Palestina, el principal negociador palestino, el señor Saeb Erekat, hizo gala de un verdadero sentido de Estado al recordar que la OLP y la Autoridad Palestina habían reconocido el Estado de Israel, con el que estaban embarcadas en un proceso de paz. Las estruendosas advertencias neorrevolucionarias de la dirección iraní a otros países musulmanes para que no reconozcan a Israel parecen estar curiosamente fuera de lugar en el mundo moderno y pueden acabar siendo fácilmente un tiro por la culata. En los últimos meses, la Unión Europea ha invitado a Irán a reactivar nuestras vías de diálogo, celebrando sesiones tanto de diálogo amplio como sobre los derechos humanos. Espero firmemente que Irán se vuelva a comprometer a seguir estos procesos y aproveche la oportunidad de aclarar su posición, disipe los malentendidos y empiece a restaurar una confianza mundial gravemente dañada por las últimas declaraciones. Aunque hoy no sea el momento adecuado, podría hablar largo y tendido sobre los derechos humanos y las expectativas positivas creadas en un principio durante los primeros años de la presidencia del señor Jatamí, y después sobre la posterior tendencia negativa que, lamentablemente, ella misma ha fraguado. Urgen las mejoras y la Unión Europea obviamente no puede guardar silencio al respecto. Creo que deberíamos intentar construir puentes con el pueblo iraní y prefiero pensar que no todos los iraníes se identifican con las declaraciones y la postura de sus líderes. La libertad de expresión y de asociación en Irán están siendo erosionadas. Deberíamos seguir supervisando de cerca, por ejemplo, el trato de casos individuales como el del señor Akbar Ganji. Pero como dijo claramente el Consejo la semana pasada, la evolución de la relación a largo plazo, evitando un deterioro entre Irán y Europa, dependerá de la decisión por parte de Irán de abordar efectivamente todos los aspectos que preocupan a la Unión Europea. Esto incluye la actitud de Irán con respecto al proceso de paz de Oriente Próximo. La pelota está ahora en el tejado del Gobierno iraní. Como condición previa esperamos que el Gobierno iraní ejerza un liderazgo responsable, tanto en el ámbito nacional como internacional. Irán cuenta con notables activos históricos, culturales y geopolíticos, así como con inmensos recursos naturales y humanos. Esto conlleva responsabilidades especiales en el fomento de la paz y la estabilidad en un vecindario particularmente fluctuante. Hans-Gert Poettering,    – Señor Presidente, señora Comisaria, señor Presidente en ejercicio del Consejo, Señorías, nuestro Grupo ha pedido este debate, y quiero agradecer cálidamente a los demás Grupos que lo hayan aceptado sin mayor problema. Lo que dijo el Presidente Ahmadineyad de Irán el 26 de octubre sobre borrar a Israel del mapa es tan monstruoso que debe ser condenado del modo más enérgico. Sabemos que el ayatolá Jomeini, que dirigió la revolución iraní, siguió una línea similar, pero estamos ahora todos muy agradecidos al ex Presidente Jatamí por haberse distanciado de ella. A Israel –que yo he criticado en varias ocasiones en esta Cámara– le decimos que, cuando algo afecta, como en este caso, de tal manera a la seguridad, estabilidad e integridad de Israel, entonces ese país goza de nuestro apoyo incondicional y que cualquier ataque a Israel o intento de desestabilizarla equivale a un intento de poner en peligro la civilización occidental y constituye una declaración de guerra a Europa y al mundo en general. El Gobierno iraní debe tomar nota de esto. Me decepcionan tanto los acontecimientos en Irán precisamente porque estuve pasando una semana entera en Irán cuando Ahmadineyad tomó posesión de su cargo y yo albergaba todavía la ilusión de que no todo sería tan malo como parecía. Sin embargo, es precisamente porque las cosas han tomado un giro tan siniestro por lo que quienes, con una gran dosis de buena voluntad, querían dar al nuevo Gobierno una oportunidad, hoy deben proclamar a los cuatro vientos: «¡Esto hay que cortarlo de raíz!» Y esa es la posición que debemos adoptar. Lo trágico es que ese comportamiento por parte de lo que debemos llamar el nuevo régimen iraní no ayuda para nada a quienes pretende ayudar, a saber, los palestinos. No son solo los israelíes quienes tienen derecho a vivir dentro de fronteras seguras; nosotros en el Grupo del Partido Popular Europeo (Demócrata-Cristianos) y de los Demócratas Europeos hemos reconocido siempre ese mismo derecho también a los palestinos. Lo que el Presidente de Irán está haciendo pone en peligro todo el proceso de paz en Oriente Próximo, y esto son malas noticias no solo para Israel, sino también para la dignidad del pueblo palestino. Tras nuestras críticas a Ahmadineyad, he visto en la televisión alemana manifestaciones en Teherán, con hombres que llevaban cinturones suicidas, cosa que constituye en sí misma una incitación al terrorismo. Mientras estaba en Irán vi una revista en la que se incitaba a los jóvenes a alistarse como terroristas suicidas o luchadores por la libertad; los pueden llamar como quieran, pero sigue siendo una incitación al terrorismo. Ayer me contaron que los programas de televisión infantiles iraníes muestran a niños palestinos llevando dichos cinturones suicidas, por decirlo así, poniendo un ejemplo a los niños iraníes y alentándoles a alistarse voluntarios para este tipo de misiones suicidas. También ayer, un colega británico me dijo que dos personas en Irán habían sido ahorcadas en castigo por mantener relaciones homosexuales. Todo esto demuestra que lo que está pasando allí es una vuelta a lo peor de la Edad Media y tenemos que conseguir que los líderes iraníes vean el error de sus opciones. Tanto el Presidente en ejercicio del Consejo como la Comisaria Ferrero-Waldner han hablado del programa nuclear civil. Esto es algo a lo que Irán, por supuesto, tiene derecho, pero no goza de nuestra confianza y podemos estar prácticamente seguros de que el desarrollo de la capacidad nuclear civil llevará algún día a su uso para armas nucleares, que nosotros, como civilización europea y mundial, no podemos permitir que caigan en manos de personas cuya perspectiva puede considerarse medieval. Esta mañana he instado al Gobierno ruso, a través de uno de sus representantes, a hacer todo lo posible –ya que goza de cierta influencia en Irán– para conseguir por fin que haya transparencia en todas estas cuestiones que afectan a la energía nuclear; la Comisaria y el Presidente en ejercicio del Consejo han formulado exigencias similares. Tenemos que estar vigilantes en lo que afecta a Irán. Irán debe darse cuenta de que está echando por tierra su oportunidad de desempeñar un importante papel geográfico y estratégico. Irán tiene un importante papel que desempeñar en el proceso de paz en Afganistán, el proceso de paz en Iraq, en las relaciones con Siria, Israel, Líbano, y Palestina. Los iraníes son un gran pueblo, muchos de cuyos miembros no participaron en las elecciones porque se temían lo peor y no podían evitarlo. Hay gente de buena voluntad en Irán y no debemos olvidarlos. Irán necesita un buen futuro y es de esperar que su Presidente acabe dándose cuenta de que necesita adoptar un enfoque civilizado en sus tratos, tanto con las personas como con los Estados de todo el mundo. Pasqualina Napoletano,    . – Señor Presidente, Señorías, también nosotros compartimos la necesidad de celebrar este debate, porque queremos que las graves declaraciones efectuadas por el Presidente iraní, el señor Ahmadinejad, sobre la existencia del Estado de Israel reciban una respuesta firme y unánime del Parlamento Europeo. El Grupo Socialista en el Parlamento Europeo considera que no se debe infravalorar la gravedad de lo sucedido, pues esas palabras se pronunciaron en un momento enormemente delicado de la situación en Oriente Próximo. En honor a la verdad, en los días siguientes pudimos escuchar por suerte las declaraciones del líder Jatamí, que apuntaban en una dirección muy diferente. En efecto, se expresó en contra de las cruzadas de todo tipo, en contra de la guerra y en contra de la violencia, calificándolas de inmorales. Volviendo a Oriente Próximo, por una parte han renacido las esperanzas de un proceso de paz que conduzca al nacimiento de un Estado palestino junto al Estado de Israel, que para nosotros nunca ha estado ni jamás estará en discusión. Por otro lado, sin embargo, sabemos que son muchos los enemigos de este proceso y que el terrorismo apoya de hecho a quienes no quieren una solución de esta trágica situación. La paz, la democracia, la libertad y la justicia social son los valores que queremos que se afirmen en Oriente Próximo y deseamos que Europa desempeñe un papel creciente en este sentido. Por tanto, acogemos con agrado que la Unión Europea haya asumido la responsabilidad del control de la frontera de Rafah, que esperamos pueda constituir en un futuro próximo una de las fronteras del Estado palestino. Irán es un gran país y no queremos que se aísle de la comunidad internacional. Al contrario, consideramos que las decisiones que tome, empezando por una clara e incontrovertible renuncia al armamento nuclear, pueden contribuir a la estabilización pacífica de toda la zona. Israel y Palestina están unidos por un mismo destino, y anular Israel equivale a anular Palestina. Digo esto porque ya es hora de desenmascarar a quienes, en nombre de la defensa de los derechos de los palestinos, contribuyen a alimentar su drama. A diferencia del Presidente Ahmadinejad, nosotros trabajaremos por añadir un nuevo Estado al mapa de Oriente Próximo. Por último, hagamos saber a Israel que Europa no puede olvidar el Holocausto, porque ello equivaldría a anular las razones mismas de su existencia como proyecto político. Annemie Neyts-Uyttebroeck,    . – Señor Presidente, señora Comisaria, Señorías, me voy a hacer eco de algunas cosas que otros diputados han dicho antes que yo, pero creo que es importante demostrar que todos los Grupos en esta Cámara coinciden en la condena de los recientes acontecimientos de Irán. Irán es una cuna de la civilización y su aportación al patrimonio cultural, artístico, religioso, intelectual y científico de la humanidad es de un valor incalculable. Cuando Irán se convirtió en República Islámica, se aisló durante décadas. La Unión Europea ha encabezado la iniciativa para poner fin a este aislamiento y se ha iniciado un amplio debate sobre aspectos como las relaciones económicas, la cooperación internacional y los derechos humanos. Desde que el Presidente Ahmadineyad tomó posesión de su cargo, sin embargo, se ha producido un claro y perceptible retroceso en forma de condenas a muerte de menores de edad, renovadas persecuciones de periodistas y defensores de los derechos humanos y la retirada de 40 embajadores. Las recientes declaraciones del Presidente –que ha felicitado a los terroristas suicidas y ha dicho que Israel debe ser borrado del mapa– son incompatibles con la Carta de las Naciones Unidas, merecen ser condenadas y son completamente inaceptables, no solo políticamente y desde el punto de vista del Derecho internacional, sino también, y sobre todo, desde un punto de vista humanitario y moral. El derecho de Israel a la existencia dentro de unas fronteras internacionalmente reconocidas y seguras, junto a un Estado palestino viable, no está en discusión. Irán haría bien en contribuir a una solución en Oriente Próximo y dejar de apoyar el terrorismo internacional. Las últimas declaraciones de su Presidente amenazan con precipitar a Irán, que es realmente un gran país, de nuevo al aislamiento y, en cualquier caso, impedirle desempeñar un papel destacado en su región. Angelika Beer,    . – Señor Presidente, Señorías, mi Grupo, el de los Verdes, también celebra que vayamos a aprobar una resolución unánime por la que el Parlamento Europeo deje claro que quienquiera –no importa si es una organización o un Estado– que cuestione el derecho de Israel a existir o predique el odio hacia ese país no será secundado por esta Cámara y que semejantes actitudes se rechazan con firmeza. También la Comisión y el Consejo han descrito los serios problemas a que nos enfrentamos. Los discursos del Presidente Ahmadineyad dejan claro que los europeos no podemos hacer nada por impedir que un sembrador de odio movilice a miles de personas por todo el país; no es nuestra tarea, ni es nuestro campo de actividad, pero apelo sin embargo a los que están en el poder en Irán a que consideren si pueden desempeñar un papel positivo en la comunidad internacional prestando apoyando el derecho a existir tanto de Palestina como de Israel, en lugar de permitir que su Presidente haga de su rico país un paria internacional. De ahí mi llamamiento a los ciudadanos de Europa y a esta Cámara: tenemos que diferenciar. Irán es un país fascinante, con una sociedad joven y bien educada. También hay, en la sociedad iraní, organizaciones de mujeres activas que luchan por los derechos de las mujeres. Irán está representado también por un hombre como Akbar Gandji, cuya vida está en peligro porque se niega a someterse a la censura. Irán es también una sociedad llena de internautas y periodistas que intentan permanecer en contacto con nosotros y revelarnos la verdad sobre el régimen de su país. Irán es también el ganador del Premio Nobel de la Paz, Shirin Ebadi, que ha hablado ante esta Cámara. Irán es también el abogado Abdolfattah Soltani, a quien una vez invitamos a esta Cámara y que está ahora en la cárcel. Es a este otro Irán, entonces, al que debemos tratar de echar una mano. No vamos a cometer el error de romper los contactos con su sociedad civil ahora, de cerrarle la puerta. Eso es precisamente lo que personas como el Presidente Ahmadineyad quiere que hagamos, y esta es la razón por la que no debemos hacerlo. Nos hemos comprometido con los derechos humanos, con la paz y con la resolución pacífica de los conflictos. Ese es nuestro camino. Es solamente el diálogo ... Eva-Britt Svensson,    – Señor Presidente, el régimen iraní impide cualquier oposición dentro del país. Viola los derechos humanos y condena bárbaramente a muerte a personas ahorcándolas, etc. Se puede establecer una larga lista de los crímenes del régimen, pero por lo visto estos crímenes no le bastan a este régimen. Ahora, el Presidente iraní ha hecho declaraciones terribles sobre otro Estado. Ha hablado de aniquilar el Estado de Israel. Su comportamiento es, por supuesto, totalmente inaceptable y debe ser condenado por todos. Supongo que somos un Parlamento unido que apoya las condenas tanto de esta declaración como de las violaciones de derechos humanos del régimen iraní. Hay un peligro de que la declaración del Presidente dificulte enormemente la labor en pro de la paz en Oriente Próximo. Al mismo tiempo, tenemos que exigir que el Estado de Israel cumpla las resoluciones del Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas, que se retire inmediatamente de los territorios ocupados y que asuma su cuota de responsibilidad en la solución de dos Estados y así acepte finalmente un Estado independiente palestino con capital en Jerusalén Este. En este contexto tenemos que criticar también la construcción por parte del Estado de Israel de un muro en los territorios palestinos. Es un muro que, entre otras cosas, separa a los agricultores de sus tierras y a los alumnos de sus escuelas e impide a los enfermos acudir a los hospitales. Este muro debe también derribarse. Gerard Batten,    . – Señor Presidente, Irán está desarrollando un programa nuclear que no necesita porque se asienta sobre un mar de petróleo. Ha sido claramente diseñado para dotar al país de armas nucleares. El Presidente de Irán opina que habría que borrar a Israel del mapa. La capacidad de Occidente para abordar la amenaza lanzada por Irán se ha visto gravemente limitada por la guerra de Iraq, una guerra en la que intervino el Reino Unidos debido a las mentiras y el engaño de nuestro Primer Ministro, el señor Blair. Todos esperamos que la situación de Irán pueda resolverse pacíficamente y sin duda alguna este es uno de esos casos en que Occidente tiene que hablar suavemente y llevar un gran garrote. Por desgracia, el garrote de Gran Bretaña –su ejército– se está fundiendo con la eufemísticamente llamada Identidad de Defensa Europea, es decir, un ejército europeo. Si se completa esta fusión se impedirá que en el futuro Gran Bretaña pueda embarcarse en acciones militares independientes. Pero una vez más la Unión Europea asume los atributos de un Estado político para abordar este problema y sus pretensiones reciben el apoyo incondicional de un Ministro del Gobierno de Su Majestad. Mientras tanto, este Parlamento sigue pidiendo a Francia y a Gran Bretaña que desmantelen sus fuerzas de disuasión nucleares independientes. Si así lo hicieran, dejaría de existir el garrote que en última instancia podría resultar necesario en cualquier negociación con Irán. Cristiana Muscardini,    . – Señor Presidente, Señorías, las manifestaciones de odio y violencia propaladas por el Presidente iraní con vistas a borrar del mapa al Estado de Israel representan una amenaza para todo el mundo civilizado. Irán es un país de 68 millones de habitantes y una superficie de 1,7 millones de kilómetros cuadrados y es un importante productor de petróleo. Su Presidente actual está intentando convertirlo en un Estado que representa la forma más extrema del fundamentalismo islámico, que apoya o no condena actos terroristas y se dispone a producir energía nuclear sin el respaldo de la comunidad internacional. Si el Presidente iraní no cambia de forma clara su postura, representará una amenaza no solo para Israel y la región, sino también para todos nosotros, para la paz y para la democracia. Hay que responder a esa amenaza del modo más enérgico. Hay que impedir el rearme nuclear unilateral de Irán, de acuerdo con nuestra Resolución de 13 de octubre de 2005 y con las conclusiones del Consejo de Asuntos Generales de 7 de noviembre. Debemos encontrar además una solución diplomática que disipe las preocupaciones legítimas por el programa nuclear iraní. Si esta amenazadora tendencia de la política iraní no se detiene, tendremos que hablar con resolución de consecuencias diplomáticas y económicas, porque las declaraciones de incitación a la violencia contra un Estado democrático y soberano suponen un peligro para toda la comunidad democrática. Como instituciones, sin embargo, deberíamos seguir alentando las relaciones con la población. Manifestamos nuestra máxima solidaridad con el Estado de Israel, que ha recibido testimonios de apoyo también de aquella parte del mundo islámico que rechaza el terrorismo, y que ha recibido el apoyo espontáneo de los ciudadanos de muchos de nuestros países. La búsqueda de una paz duradera pasa por una firme condena y por las necesarias y consiguientes acciones contra todos aquellos que instiguen el odio y la violencia. Pedimos que nuestras instituciones estén también más atentas a los movimientos de la oposición en Irán, que denuncian los métodos de un régimen violento y represivo incluso contra su propio pueblo. Douglas Alexander,    . Señor Presidente, otra vez hemos mantenido un debate de gran calidad sobre un tema importante, parecido a la última vez que tuvimos oportunidad de hablar sobre estos asuntos en esta Asamblea. Una serie de oradores, entre ellos la Comisaria y el señor Poettering, han subrayado el significado que tiene la declaración del Presidente iraní para el proceso de paz de todo Oriente Próximo, con lo que estoy de acuerdo. Los comentarios del Presidente Ahmadinejad han causado preocupación por el papel de Irán en el conjunto más amplio de la región y, de hecho, por sus futuras intenciones. El hecho de que estos comentarios se hicieran el mismo día en que hubo el horrible atentado contra ciudadanos israelíes debería reafirmarnos a todos en la lección de que la incitación a la violencia y el terrorismo que alimenta son infames e inaceptables. Francamente está claro qué debe hacer Irán. Ha de repudiar a los grupos que emplean el terror y la violencia, incluida la aborrecible propaganda que ha mencionado el señor Poettering, y apoyar una solución de la cuestión palestina basada en el principio de dos Estados que conviven en paz y con seguridad. No hay motivo para que un sistema político islámico como el de Irán deba negar derechos democráticos fundamentales, como la libertad de elección y de expresión, y no vale ninguna excusa para que cualquier sistema incumpla los derechos humanos, como han dicho varios oradores en el curso de sus intervenciones en este debate. En cuanto a la cuestión nuclear más amplia, Irán ha de dar garantías objetivas de que su programa nuclear solo persigue fines pacíficos. Los Gobiernos de la Unión Europea están celebrando consultas entre sí y con otros socios fundamentales, como los Estados Unidos, Rusia, China, la India y Sudáfrica, acerca de los próximos pasos a dar. Todos esperamos que Irán vuelva a suspender la actividad de conversión de uranio que acordó el año pasado y que el propio Consejo del OIEA ha declarado esencial para restablecer la confianza, y exhortamos a Irán a que regrese a las conversaciones sobre medidas a largo plazo basadas en el acuerdo de París. El 7 de noviembre, como han mencionado algunos oradores, los Ministros de Asuntos Exteriores de la Unión Europea reafirmaron el apoyo por parte de la Unión a una solución diplomática a las inquietudes internacionales en torno al programa nuclear de Irán, que debería incluir un acuerdo sobre medidas a largo plazo. Una solución así debería contribuir a crear el clima que consideramos necesario para mejorar la relación con Europa en general y con el conjunto de la comunidad internacional. Naturalmente, trabajar y comprometerse con Irán es un desafío, pero debemos hacer lo posible por abordarlo en las semanas y meses cruciales que nos aguardan. Nosotros preferimos establecer una relación mutuamente beneficiosa, basada en la cooperación y en nuestros intereses comunes, porque Europa quiere que Irán aproveche su potencial y que crezca y prospere. Si duda alguna esto es lo que merece su joven población y, por ello, tal y como ha dicho la señora Beer, es importante abrir los vínculos para que el otro Irán, como lo han llamado –la sociedad iraní más abierta a la que se han dirigido hoy los oradores–, pueda celebrar los esfuerzos que se están haciendo por mantener el diálogo, sin duda por parte de la Comisión y de otros. Pero una relación de este tipo también exigirá abordar las principales preocupaciones de la Unión Europea, incluida, por supuesto, la proliferación nuclear y los derechos humanos. Para concluir, en nombre de la Presidencia, permítanme simplemente decir lo siguiente: Irán se encuentra en una coyuntura crítica. El mundo espera ver cómo su nuevo Gobierno afronta las importantes decisiones que ha de tomar en las próximas semanas, meses y años. Desde el punto de vista de la Unión Europea, seguiremos animando a Irán a que aborde las preocupaciones internacionales en torno a su política y sus declaraciones. Espero que Irán lo haga y que sus relaciones con el mundo en general y la Unión Europea en particular puedan, por tanto, evolucionar en la dirección que a mi juicio desea esta Asamblea. El Presidente.    El debate queda cerrado. La votación tendrá lugar mañana. El Presidente.    De conformidad con el orden del día se procede al Turno de preguntas al Consejo (B6-0339/2005). El Presidente. ¿Cómo evalúa el Consejo las repercusiones de los acuerdos bilaterales e internacionales y de las obligaciones de la Unión Europea en la evolución del mercado europeo en materia de deslocalizaciones y reestructuraciones de empresas, en particular en las regiones insulares, agrícolas y periféricas de la UE? ¿Existen previsiones sobre las reestructuraciones de empresas y sobre la futura evolución económica y laboral en cada sector del mercado y en cada tipo de puesto de trabajo en estas regiones? ¿Mediante qué mecanismos piensa asegurar el desarrollo sostenible de estas regiones, el mantenimiento de su tejido social, en particular la adaptación de los trabajadores a nuevos empleos, y la programación de la formación de las nuevas generaciones? Douglas Alexander,    . Señor Presidente, soy consciente de que al hablar a sus Señorías también lo ha hecho, sin duda alguna, a la Presidencia, y por tanto intentaré que mis respuestas tengan la brevedad apropiada, dado el número de preguntas que se nos han formulado. En respuesta a la pregunta nº 1 diré que la evaluación del impacto de los acuerdos internacionales sobre los traslados y reestructuraciones de empresas no es competencia del Consejo. El Consejo no tiene ninguna previsión sobre la reestructuración de empresas. El Fondo Social Europeo es la principal herramienta con que la Unión Europea apoya las políticas de empleo de los Estados miembros en el marco de la estrategia europea de empleo. Creado por el Tratado de Roma, es el Fondo Estructural más antiguo. El Fondo Estructural respalda medidas encaminadas a mejorar las oportunidades de empleo y a desarrollar recursos humanos y la integración en el mercado laboral a fin de promover un elevado nivel de empleo, la igualdad entre hombres y mujeres, el desarrollo sostenible y la cohesión económica y social. Además, el Consejo impulsará el debate de las propuestas de la Comisión de crear un fondo de ajuste para la mundialización, que podría ayudar a los afectados por la reestructuración económica. El desarrollo rural también contribuye a la disponibilidad de financiación de la Unión Europea, paralela a la financiación nacional, para el desarrollo de las zonas rurales. Entre 2007 y 2013, este dinero se centrará en el aumento de la competitividad de la agricultura, la alimentación y la silvicultura europeas, la gestión de la tierra y el medio ambiente, la calidad de vida y la diversificación en las zonas rurales. De este modo, el Fondo Estructural Europeo y la financiación del desarrollo rural proporcionan las herramientas que ayudan a los trabajadores a ajustarse a las situaciones mencionadas por su Señoría. Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE ).    – Señor Presidente, quisiera preguntar al representante del Consejo si el fondo de reestructuración tendrá fondos específicos y si la Presidencia británica ya ha usado el método abierto de coordinación para hacer nuevas propuestas para la gestión de las reestructuraciones. Douglas Alexander,    . Empezaré por el aspecto básico, que es, claramente, la supeditación del nivel de financiación a la conversación más amplia sobre la futura financiación de la Unión Europea. A lo largo de la tarde hemos celebrado un debate largo y útil que, aunque aparentemente centrado en la reunión informal en Hampton Court de los Jefes de Gobierno, en realidad ha derivado en la cuestión de la futura financiación. Simplemente quiero reiterar los aspectos planteados por el Ministro de Exteriores cuando ha dicho antes esta tarde que nuestros esfuerzos por llegar a una conclusión en los debates sobre la futura financiación en el curso de la Presidencia británica son sinceros. No obstante, los datos específicos de programas concretos dependen naturalmente de la resolución de dicha cuestión. El Presidente. ¿Qué incidencia puede tener sobre el mercado interior la adopción de medidas nacionales divergentes sobre fiscalidad del tráfico aéreo de personas y qué medidas cabe adoptar para armonizar esas medidas? Douglas Alexander,    . Los datos relativos al efecto sobre el mercado internacional de las medidas nacionales para fiscalizar el tráfico aéreo de personas son limitados. Si los Estados miembros aprobaran medidas nacionales para fiscalizar el tráfico aéreo de personas que fueran incompatibles con el mercado interior, la Comisión podría proponer medidas y el Consejo aprobarlas previa consulta al Parlamento Europeo y al Comité Económico y Social, de acuerdo con el artículo 93 del Tratado por el que se establece la Comunidad Europea. Sin embargo, sigue siendo un derecho de los Estados miembros establecer tipos impositivos de acuerdo con sus propias circunstancias nacionales. Manuel Medina Ortega (PSE ). –    Gracias, señor Presidente en ejercicio del Consejo, por su contestación. La pregunta, sin embargo, versa sobre la incidencia que la introducción de cualquier tipo de fiscalidad sobre el tráfico aéreo de personas va a tener en el mercado interior. Usted es de una isla, yo también; esta medida, aunque no afectaría a los países que solo tienen una estructura continental, sí afectaría, y muy negativamente, a las regiones insulares y, sobre todo, a aquellas que están muy alejadas del núcleo central de la Unión Europea. Por tanto, este es un tema que probablemente merezca la consideración del Consejo, de acuerdo con la Comisión. Douglas Alexander,    . Sin duda no quiero dejar la impresión en esta Cámara de que de alguna manera el Reino Unido por su geografía está aislada del núcleo central de la Unión Europea. De hecho, espero que muchos de nuestros esfuerzos durante el curso de la Presidencia hayan desmentido esa impresión. Tal y como propuse en mi respuesta inicial, los Tratados prevén que la Comisión adopte medidas cuando lo estime necesario. Sin embargo, sigue correspondiendo a los Estados miembros individuales adoptar decisiones en relación con la fiscalización, como he intentado declarar. Si su Señoría sugiere que es preciso adoptar más medidas en el ámbito de los Estados miembros o escala europea, no estoy seguro de que esto se refiera necesariamente a cuestiones de fiscalidad distintas de otras soluciones políticas posibles de los problemas que dice haber detectado. Joseph Muscat (PSE ).    – Gracias, señor Presidente. Creo que sería un error que siguiéramos examinando esta cuestión estrictamente desde el punto de vista de los impuestos; también debemos mirarla desde la perspectiva de la libre circulación de personas y servicios, dos de las libertades esenciales de la Unión Europea. Permítame poner como ejemplo mi propio país, Malta. Comprar un billete de Malta a Bruselas cuesta unos 104 euros si se consigue un buen precio; los impuestos y recargos ascienden a 126 euros, es decir, el 121 % del precio; entre Malta y Londres, el 200 % del precio son impuestos y otras «cargas». Tenemos que tomarnos esto en serio, no es posible que viajar, especialmente desde lugares remotos y aislados, se considere en modo alguno una forma de lujo. Si no podemos ir al «continente Europa» en coche, ¿qué podemos hacer entonces, nadar? Esto significa que tenemos que examinar esta cuestión desde la perspectiva de la libre circulación. Douglas Alexander,    . Simplemente quiero reiterar la cautela que he destacado antes respecto de la competencia legítima del Consejo en esta materia. Como he dicho, está previsto que la Comisión adopte medidas en circunstancias especiales, y el señor Muscat tiene razón al reconocer que la libre circulación de servicios es un elemento del Tratado de Roma original. No obstante, a fin de contrarrestar la interpretación bastante negativa que ha hecho de la posición actual con respecto a las tarifas aéreas en un Estado miembro en particular, es importante reconocer que algunas de las medidas adoptadas en el ámbito de la Unión Europea en los últimos años han propiciado caídas muy drásticas del precio de los billetes que se cobran a los ciudadanos de la Unión Europea para viajar a cualquier lugar de la Unión Europea. Esta mañana he tenido la oportunidad de viajar a Budapest para conocer de primera mano que actualmente existen diecisiete vuelos diarios entre una serie de aeropuertos regionales del Reino Unido y Hungría. Esto habría sido inconcebible hace unos años, y la Unión Europea merece un reconocimiento por su contribución a la creación de nuevas oportunidades de viajar que se brinda a muchos ciudadanos, que las han disfrutado en los últimos meses y años. Philip Bradbourn (PPE-DE ).    – El mes pasado formulé una pregunta para esta sesión del Turno de Preguntas al Consejo sobre un asunto relacionado, el impuesto sobre el queroseno en la Unión Europea. En respuesta a la pregunta de cuál era la posición del Consejo con respecto al impuesto sobre el queroseno en la Unión Europea, se me dijo que, como no se había recibido propuesta alguna de la Comisión, el Consejo no podía adoptar una posición. Tengo aquí pruebas documentales de que la Comisión ha presentado propuestas al Consejo. Al final, la cuestión se debatió en el Consejo bajo la Presidencia de Luxemburgo, antes de la Presidencia británica, debate al que seguramente asistieron los Ministros británicos. ¿Podría la Presidencia del Consejo, por favor, decirme si se trata de un caso de incompetencia o es que existe un plan secreto para introducir un impuesto sobre el queroseno? Douglas Alexander,    . Puedo asegurar a su Señoría que no existe ningún plan secreto por mi parte. Por otro lado, si quisiera compartir conmigo la información que hoy ha esgrimido ante esta Asamblea, examinaré sin duda alguna la cuestión que ha planteado y me aseguraré de que se le haga llegar una respuesta. Presidente. ¿Por qué no han firmado todos los Estados miembros de la UE el Convenio del Consejo de Europa sobre la Lucha contra la Trata de Seres Humanos, en el que se alienta a considerar a las personas objeto de la trata principalmente como víctimas en lugar de como inmigrantes ilegales? ¿Está ofreciendo el Reino Unido, como país que ocupa la Presidencia, un buen ejemplo? Douglas Alexander,    . El Consejo no está en condiciones de facilitar información sobre la situación de las decisiones de los Estados miembros individuales con respecto a la firma de la Convención del Consejo de Europa relativa al tráfico de seres humanos. Hasta la fecha, cinco Estados miembros de la Unión Europea han firmado la convención: Austria, Chipre, Polonia, Portugal y Suecia. Ningún Estado miembro ha ratificado la convención. Es preciso señalar que parte de la convención es competencia de la CE y, por tanto, la CE tendrá que firmarla y ratificarla. Actualmente, el Consejo está estudiando un plan de acción sobre el tráfico de seres humanos para desarrollar un enfoque exhaustivo y estratégico de la Unión Europea a este respecto. El plan de acción se basará en la conferencia celebrada los días 19 y 20 de octubre, «Abordar el tráfico de seres humanos: política y buenas prácticas en Europa», organizada por la Presidencia del Reino Unido, la Comisión y Suecia. Sarah Ludford (ALDE ).    – Esto no es suficiente. La reciente Comunicación de la Comisión decía que la protección de las víctimas es la máxima prioridad, pero los Estados miembros tienden a meter en el mismo saco el tráfico y la inmigración ilegal, y prefieren condicionar la protección de las víctimas a su actuación como testigos. Por esto no les gusta la convención. El consejo que mis colegas y yo recibimos de la policía es que las víctimas cooperarán con la policía voluntariamente cuando ellos y sus familias estén seguros. La policía teme que una política de deportación de víctimas como inmigrantes ilegales o de condicionamiento de la asistencia socave la posibilidad de un procesamiento judicial efectivo de los traficantes. Hace poco, el señor Blair dijo que se necesitan motivos de peso para girar la cabeza y decir «no» a la policía. ¿Por qué 17 Primeros Ministros de la Unión Europea, y ahora me dice usted que en realidad son 20 Primeros Ministros, incluido Tony Blair, dicen que «no» a la policía al negarse a firmar esta convención? Douglas Alexander,    . En primer lugar, quiero repetir a su Señoría la cuestión que he planteado al principio de que no me corresponde a mí, que represento a la Presidencia hoy en este debate, hablar sobre la toma de decisiones de esos 20 Primeros Ministros que ella menciona. Sin embargo, malamente puede sugerir que existe una refundición entre la inmigración ilegal y el tráfico de seres humanos cuando la conferencia que he mencionado sobre este importante asunto del tráfico de personas se tituló «Abordar el tráfico de seres humanos: política y buenas prácticas en Europa». Este asunto, como ya he dicho, lo planteó la Presidencia británica y, por tanto, la acusación que parece lanzar de que de alguna manera existe una profunda y perpetua confusión entre la inmigración ilegal y el tráfico de seres humanos parece, sobre todo por el título de la conferencia, insostenible a la vista de las pruebas. Elizabeth Lynne (ALDE ).    – Al hilo de este asunto, creo que el motivo de por qué mi colega ha dicho lo que ha dicho es porque la Presidencia del Reino Unido parece considerarla una cuestión de seguridad y estabilidad en lugar de una cuestión de derechos humanos. Además de lo que ha dicho el Presidente en ejercicio del Consejo, ¿podría intentar garantizar que los debates del Consejo sobre el plan de acción de la Unión Europea en torno al tráfico sean de dominio público, ya que en estos momentos no disponemos de ningún dato al respecto? ¿Podría, además, asegurarnos que el plan de acción de la Unión Europea contenga al menos las normas mínimas que recoge la Convención de la Unión Europea contra el tráfico? Douglas Alexander,    . Permítanme asegurarle a su Señoría que los objetivos de la Convención relativa al tráfico de seres humanos cuentan con un amplio respaldo y que los Estados miembros de la Unión Europea desean que una acción concertada aborde de raíz lo que es sin duda un comercio detestable, para proteger y apoyar a las víctimas que ha mencionado ella y llevar a los responsables ante la justicia. Puedo asegurar a su Señoría que para el Reino Unido, que ahora ejerce Presidencia de la Unión Europea, su tarea prioritaria es combatir el tráfico de seres humanos, y que el Plan de Acción de la Unión Europea de buenas prácticas, normas y procedimientos para combatir e impedir el tráfico de seres humanos ha constituido el centro de nuestros esfuerzos. No hemos celebrado una, sino dos conferencias sobre este asunto Ese plan de acción, se lo aseguro, aborda todo el ciclo del tráfico de seres humanos y, específicamente, reconoce la importancia de un enfoque basado en los derechos humanos y centrado en la víctima. Por tanto, espero que con la única respuesta que he sido capaz de ofrecer, algunas de sus preocupaciones en torno al enfoque que ha adoptado la Presidencia británica en torno a esta importante cuestión resulten ser infundadas. El Presidente. La Comisión Europea y el Parlamento Europeo son favorables a la eliminación de las directrices relativas a las cantidades de tabaco y alcohol procedentes de otro Estado miembro que los consumidores pueden introducir en su propio país para uso personal. ¿Qué esfuerzos está realizando la Presidencia para convencer al Consejo de que elimine estas directrices y permita a los compradores ejercer plenamente sus derechos en el mercado interior? Douglas Alexander,    . La supresión propuesta de las cantidades indicativas de productos de tabaco y de alcohol constituye uno solo de los elementos de la correspondiente propuesta de la Comisión por la que se que se modifican los acuerdos sobre productos sometidos a impuestos de consumo. La cantidades indicativas son un indicador importante de si la cantidad de productos sujetos al impuesto que se cruzan las fronteras va a utilizarse con fines comerciales o son de consumo privado por parte de personas no sujetas al impuesto. Por sí mismas no constituyen un obstáculo a los derechos de los compradores transfronterizos. Desde que se transmitió al Consejo, la propuesta de la Comisión se ha discutido en varias ocasiones en los organismos pertinentes, sin que haya indicios que los Estados miembros vayan a pactar la abolición de los niveles mínimos indicativos. Por tanto, la Presidencia no cree que seguir hablando de esta cuestión sirva para algo. John Purvis (PPE-DE ).    – ¿No está el Presidente en ejercicio del Consejo de acuerdo conmigo en que un mercado único de la Unión Europea, donde los productos, las personas, los servicios y el capital pueden circular tan libremente entre fronteras europeas como lo hacen en los Estados miembros, es un objetivo político vital? ¿Estará de acuerdo conmigo en que deberíamos preferir la competición fiscal entre Estados miembros a la armonización de tipos impositivos en toda la Unión Europea? Sí está de acuerdo, ¿puede ver alguna justificación de límites o directrices con respecto a cuántos productos sujetos a impuestos pueden llevarse nuestros ciudadanos cuando cruzan nuestras fronteras? Douglas Alexander,    . Es alentador escuchar en esta Cámara un punto de vista tan diferente de algunas de las acusaciones normalmente lanzadas en contra de los británicos y la Presidencia británica. La libre circulación de productos y servicios, por supuesto, está reflejada en los Tratados originales de la Unión Europea, y uno de los objetos de nuestro trabajo durante nuestra Presidencia ha sido la culminación del mercado interior. Hemos intentado, y seguimos intentándolo, avanzar en materia de servicios. En efecto, los países que a veces en el pasado han puesto en duda nuestras credenciales proeuropeas han estado entre las voces más críticas con nuestros esfuerzos por avanzar en los debates relativos a la cuestión de los servicios. En cuanto a la cuestión concreta que ha planteado el orador en relación con la compra transfronteriza, permítanme decir simplemente que la Presidencia apoya plenamente los derechos de los compradores transfronterizos. Sin embargo, al mismo tiempo estamos comprometidos con el control de quienes abusan de las libertades que, de lo contrario, disfrutarían los ciudadanos de toda la Unión Europea. Estamos decididos a abordar los abusos que se hagan de las libertades en el mercado único por parte de quienes se dedican a actividades ilegales, como el contrabando. Por tanto, es esencial establecer niveles orientativos para ayudar a las autoridades aduaneras a distinguir entre verdaderos compradores transfronterizos y contrabandistas. En cuanto al asunto más general con el que ha concluido su intervención, el buen ejemplo dado esta tarde por el Ministro de Exteriores con respecto a los límites de armonización en la Unión Europea es un reflejo elocuente de la opinión que tiene el Gobierno británico sobre el equilibrio apropiado entre armonización y competición en la Unión Europea. David Martin (PSE ).    – ¿Estaría de acuerdo el Presidente en ejercicio en que las directrices son precisamente eso, directrices, y que si las personas pueden demostrar que la cantidad importada es para consumo privado, entonces, aunque rebasen las directrices, no estarán incumpliendo la ley? Además, ¿estará de acuerdo en que las directrices existen para garantizar que el mercado único funcione en este ámbito y que, si no tuviéramos las directrices, el mismo objetivo que persigue el señor Purvis se debilitaría, porque las directrices sirven para poner coto a los abusos que ha mencionado el Presidente en ejercicio del Consejo? Douglas Alexander,    . Puedo asegurar a su Señoría que nos hemos tomado en serio el tipo de abuso del que habla con tanta elocuencia. Desde el punto de vista del Reino Unido, más que desde el de la Presidencia, en el Reino Unido contamos con los niveles orientativos más exigentes de todos los Estados miembros de la Unión Europea. Al igual que todos los Estados miembros, imponemos sanciones a quienes introducen productos sujetos a impuestos que no están destinados al consumo privado con la intención –justamente la que menciona su Señoría– de esquivar el impuesto que de lo contrario deberían pagar. En mi opinión, estas sanciones son proporcionales a la naturaleza del delito. Por tanto, tiene razón al reconocer que las directrices son justo eso. El Presidente. El Gobierno del Reino Unido intenta obligar a muchas mujeres británicas a abandonar el país para reunirse con sus cónyuges a los que se ha denegado el derecho de residencia. Se les dice que es seguro vivir en países como Iraq, Irán, Afganistán, Congo y Burundi que el Ministerio de Asuntos Exteriores británico o el Departamento de Estado de los EE.UU. consideran peligrosos para visitantes occidentales y en los que se violan los derechos humanos. ¿En qué medida es compatible esta práctica con el Convenio Europeo de Derechos Humanos, especialmente el derecho a una vida familiar, con la Carta de los Derechos Fundamentales de la Unión y con el artículo 6 del Tratado de la Unión Europea? Douglas Alexander,    . El Consejo nunca ha debatido esta cuestión y no es competencia suya. Elspeth Attwooll (ALDE ).    – He de decir que la falta de justificación jurídica desde el punto de vista del derecho de la Comunidad Europea y la Convención Europea de Derechos Humanos es penosa. Poco es lo que me tranquiliza con respecto al bienestar de mis electores. El Presidente en ejercicio del Consejo sabrá que, desde febrero de 2005, las personas que no son nacionales de la Unión Europea ni del Espacio Económico Europeo han de obtener un permiso del Ministerio de Interior para poderse casar en el Reino Unido. Por tanto, estamos hablando de un número limitado de parejas. ¿Estaría dispuesto el Presidente en ejercicio del Consejo al menos a transmitir a las personas que trabajan en el Ministerio de Interior mi petición de que se garantice la amnistía a dichas parejas, por lo menos cuando se reconozca que es una relación auténtica y duradera, y de que se renuncie al requisito de viajar al país de origen a fin de solicitar la suspensión de la residencia conyugal? Douglas Alexander,    . Puedo asegurar a su Señoría que me preocupan el bienestar y los intereses de sus electores, sobre todo porque compartimos algunos de ellos, siendo como soy representante de los electores de Paisley y Renfrewshire South de Escocia. Respeto su experiencia, sobre todo en el ámbito del derecho constitucional, pero simplemente quiero mencionar lo que me parece una cuestión obvia, es decir, que mis responsabilidades de hoy no consisten en explicar o articular la posición del Gobierno británico con respecto a esta cuestión política concreta, sino, en su lugar, perfilar la posición de la Presidencia de la Unión Europea que en estos momentos está en manos del Reino Unido. Por tanto, me quedaría plenamente satisfecho si su Señoría deseara escribirme sobre una base bilateral en torno a los aspectos específicos que ha planteado a fin de que podamos garantizar que se remita una respuesta al Ministerio de Interior del Reino Unido. Pero no quiero profundizar más, dado que realmente no es el objeto apropiado de nuestros debates en esta Cámara esta tarde. Sarah Ludford (ALDE ).    – Me he dado cuenta de que con respecto a la cuestión de las directrices sobre el alcohol, el Ministro ha mencionado la práctica del Reino Unido, por lo que estoy segura de que puede hacer lo mismo en torno a esta cuestión: ¿no desentona esta práctica del Reino Unido con las normas de libre circulación de la Unión Europea con respecto al concepto en gestación de la ciudadanía europea? Si una de mis electoras, amparada por la nueva ley y cuya boda ha sido aceptada por el Gobierno, se marcha a Francia, tendría derecho a trasladarse junto con su marido. Así, el extraño efecto que produce es que las parejas consiguen una protección mayor de su derecho a la vida familiar en cualquier país de la Unión Europea antes que en el suyo propio. En todo esto hay una gran dimensión europea, por lo que considero válido pedir al Ministro del Reino Unido que responda como Presidencia. Douglas Alexander,    . Bien, señor Presidente, ha sido un valiente intento en las preguntas suplementarias de conducirnos a un debate sobre la política interior de Gran Bretaña, pero creo que la respuesta apropiada, y verdaderamente respetuosa con esta Cámara, es centrarnos en las cuestiones que han sido planteadas al responder como Presidencia. Ya he hecho una oferta a una colega parlamentaria de su Señoría de que si desea escribirme directamente a mí haré que la carta se transmita al Ministerio de Interior del Reino Unido, pero creo que, sobre todo por el tiempo limitado de que disponemos durante el Turno de Preguntas, es importante que nos centremos en las preguntas al Consejo en esta fase, en lugar de seguir lo que es un debate apropiado dentro del Estado miembro en cuestión. El Presidente. El 25 de septiembre de 2005, el Ministerio de Información chino publicó disposiciones sobre la difusión de información por Internet. Dicha información no ha de incitar a la participación en reuniones ilegales, ni a la pertenencia a las mismas, ni a la participación en demostraciones ilegales que perturben el orden público. La nueva legislación afecta tanto a los sitios web como al correo electrónico. Se trata de evitar la difusión de toda información (noticias, comentarios) que no hayan sido revisados y filtrados por el régimen. Los portales Internet tienen la obligación de sacar todas las noticias y comentarios de las fuentes oficiales. En lo que al correo electrónico respecta, todas las agrupaciones privadas y los particulares deben registrarse previamente como «organización informativa», y sólo entonces pueden proceder a la difusión de noticias y de los análisis de las mismas. Antes de que se adoptara dicha legislación, Zheng Yichun fue condenado el 22 de septiembre de 2005 a siete años de cárcel por haber abogado por Internet en favor de reformas políticas. ¿De qué manera piensa abordar el Consejo esta nueva violación por parte del Gobierno chino del derecho fundamental a la libertad de expresión? ¿Planteará el Consejo en detalle el caso de Zheng Yichun para insistir sobre su liberación? Douglas Alexander,    . En respuesta a la pregunta nº 6, el Consejo comparte las preocupaciones de su Señoría en relación con las restricciones de la libertad de expresión, incluso en Internet, en China. Hace poco la Unión Europea expresó estas preocupaciones en el contexto del diálogo sobre derechos humanos entre la Unión Europea y China, que se celebró en Pekín los días 24 y 25 de octubre de 2005. La Unión Europea también ha planteado repetidamente esta cuestión en otras reuniones bilaterales, incluso en el más alto nivel. Con vistas a que China firme e inicie el proceso de ratificación del Convenio Internacional sobre Derechos Civiles y Políticos, es muy importante que se garantice la libertad de expresión de acuerdo con las normas internacionales. Por tanto, el artículo 19 de dicho Convenio ha sido el tema de un reciente seminario jurídico de académicos y profesionales de la Unión Europea y China que tuvo lugar en Pekín en junio de 2005 en el contexto de este diálogo. Las recomendaciones conjuntas que salieron de ese seminario se entregaron a China durante el último diálogo. En el marco del diálogo y en el contexto de las directrices de la Unión Europea sobre los defensores de los derechos humanos, la Unión Europea ha planteado a las autoridades chinas una serie de casos de personas encarceladas por expresar pacíficamente sus opiniones, solicitando más datos sobre su futuro y presionando a favor de su liberación. Frank Vanhecke (NI ).    – Señor Presidente, aunque estoy por supuesto agradecido al Consejo por esta respuesta, no me puedo quitar de encima la impresión de que el Gobierno chino, al margen de algunas declaraciones benévolas, hace muy poco en concreto. Tengo la impresión de que el Consejo y la Unión Europea están, hasta cierto punto, aplicando un doble rasero y que a China le consienten muchas cosas a cuenta de su fuerza numérica y de nuestro claramente enorme interés económico en ella. Creo personalmente que el Consejo debe adoptar una política más dura, más basada en fuertes principios y más valiente, en la que se tengan en cuenta los derechos humanos fundamentales y la libertad de expresión, y quisiera pedir, si es posible, que se revise el caso específico que he mencionado y quizás, en este caso específico, se contacte con las autoridades chinas. Douglas Alexander,    . La pregunta complementaria va más allá de ese caso concreto y de la preocupación por la censura en Internet y plantea si existe una respuesta efectiva a las peticiones de la Unión Europea y sus conversaciones con China en relación con los derechos humanos. Nos enfrentamos a la decisión fundamental de si el aislamiento de un país con el que discrepamos en lo que se refiere a la protección de los derechos humanos es la forma correcta de proceder. La Unión Europea ha opinado siempre que la mejor forma de promover el tipo de cambio que estoy seguro que todos los diputados al Parlamento Europeo desean ver, es por medio del diálogo estructurado y la participación. Por ejemplo, gracias al diálogo se ha conseguido que China participe más en los mecanismos internacionales de protección de los derechos humanos, como con la ratificación en marzo de 2001 del Convenio Internacional de Derechos Económicos, Sociales y Culturales. China recibió al Representante Especial de Educación de la Unión Europea en 2003 y al Grupo de Trabajo de las Naciones Unidas sobre Detenciones Arbitrarias en 2004, y todos esperamos que este año reciba al Ponente Especial de las Naciones Unidas sobre la Tortura. Puedo asegurar a su Señoría que el diálogo es muy fluido y muy franco y que, como he querido reflejar en mi respuesta inicial a esta pregunta, se trata de un diálogo que está teniendo lugar no solo entre funcionarios, sino también con contactos del más alto nivel entre la Unión Europea y China. El Presidente. En el transcurso de esta semana, el Tribunal de Cuentas deberá presentar su Informe Anual sobre las actividades del Presupuesto de la UE. En los últimos diez años, el Tribunal de Cuentas no ha sido capaz de otorgar una declaración de fiabilidad (DAS) satisfactoria. Esto es inadmisible. ¿Qué medidas adoptará la Presidencia del Reino Unido para rectificar esta situación nada satisfactoria? ¿Garantizará ahora el Consejo que para el próximo ejercicio se podrá contar con una declaración de fiabilidad positiva para las actividades del Presupuesto de la UE? Douglas Alexander,    . El Consejo comparte la preocupación expresada por su Señoría respecto al hecho de que en los últimos 11 años el Tribunal de Cuentas Europeo no haya sido capaz de otorgar, en sus informes anuales, una declaración de fiabilidad como garantía razonable de la legalidad y la regularidad de la mayoría de las transacciones subyacentes. Ahora bien, en lo que respecta a las cuentas de 2004, el Tribunal sí que ha podido asegurar la legalidad y regularidad de las transacciones correspondientes a las ayudas de preadhesión, así como a los recursos propios y la administración. Por primera vez, el Tribunal ha podido concluir que el Sistema Integrado de Administración y Control (SIAC) ha reducido el riesgo de cometer errores en la mayor parte del gasto agrícola hasta un nivel aceptable. Puedo asegurar a la Cámara que el Consejo ha dado siempre una gran importancia a esta cuestión y ha expresado reiteradamente su preocupación por el número de errores en las transacciones subyacentes a los pagos y por las deficiencias del sistema de control. Como sabrán sus Señorías, el Consejo ha examinado la reciente comunicación de la Comisión sobre un plan de trabajo para crear un marco integrado de control interno, que forma parte del proceso para conseguir una declaración de fiabilidad positiva. El panel de expertos creado por la Presidencia británica y la Comisión ayudó a elaborar un primer documento con las conclusiones del Consejo sobre esta cuestión. El Consejo aprobó dichas conclusiones el 8 de noviembre de 2005, confirmando que la obtención de una declaración de fiabilidad positiva es el objetivo de la Unión Europea y ofreciendo una serie de recomendaciones para la acción a la Comisión y a los Estados miembros. El Consejo considera que esas conclusiones constituyen un paso importante hacia la obtención de una declaración de fiabilidad positiva y seguirá apoyando los esfuerzos de la Comisión para contribuir activamente a mejorar la gestión financiera de la Unión Europea a todos los niveles, pero la decisión corresponde en última instancia al Tribunal de Cuentas. Philip Bushill-Matthews (PPE-DE ),    . – Acepto que en su respuesta reconozca usted que se han realizado algunas mejoras, pero espero que la Presidencia acepte también que a pesar de tantas recomendaciones para la acción como ya hemos tenido, esa acción ha sido más bien escasa. Muy brevemente, la nota informativa del Tribunal de Cuentas Europeo dice en su página 7 que se han retrasado las adaptaciones y validaciones necesarias para asegurar la plena aplicación del nuevo marco contable. ¿Por qué y por cuánto tiempo? En la página 8 concluye que el gasto de la PAC sigue viéndose materialmente afectado por errores. ¿Por qué? Añade también que en política interior persistirá el riesgo de errores salvo que se modifique el marco jurídico. ¿Se modificará dicho marco y cuándo? Todos debemos reconocer que esos problemas no son culpa de la Presidencia. ¿Pero aceptará la Presidencia que tiene la responsabilidad de presionar para que se actúe sobre la base de esas recomendaciones y sería posible que me respondiera por escrito a las cuestiones concretas que acabo de formular? Douglas Alexander,    . Puedo asegurar a su Señoría que nos tomamos muy en serio estas cuestiones. En efecto, en su intervención ante esta Cámara, mi colega el Ministro de Asuntos Exteriores ha dejado claro esta tarde que la falta de aprobación de las cuentas por undécimo año consecutivo es un hecho lamentable que afecta al clima de debate en todos nuestros países. Así que en todos los niveles del Gobierno británico y durante nuestra Presidencia hemos reconocido la necesidad de trabajar y avanzar en esta cuestión. Por eso hemos trabajado con la Comisión para mejorar la gestión financiera y el control presupuestario. En enero de 2005, la Comisión introdujo un nuevo sistema de contabilidad que debería proporcionar al Tribunal de Cuentas mejor información como base para emitir un dictamen favorable sobre la presentación de las cuentas. El nuevo sistema, según tengo entendido, se utilizará para presentar las cuentas de 2005. La Presidencia ha conseguido también el apoyo de los Estados miembros en el Consejo ECOFIN del 8 de noviembre a un paquete de nuevas propuestas para mejorar la gestión y el control financieros, el llamado –como ya dije en mi anterior respuesta– plan de trabajo que la Comisión ha presentado. Así que puedo asegurar a su Señoría que no se trata simplemente de una cuestión que preocupe a la Presidencia británica, sino de una cuestión en la que, durante esa reunión del Consejo ECOFIN y en apoyo a los redoblados esfuerzos de la Comisión, hemos decidido avanzar. Es usted generoso al reconocer que este problema, porque es un verdadero problema para la Unión Europea, es muy anterior a la Presidencia británica. Espero que en el curso de los seis meses de Presidencia británica podamos contribuir a resolver un problema que viene de largo, que no contribuye al prestigio de la Unión Europea y para el que espero que se pueda encontrar una solución en los próximos meses y años. David Martin (PSE ).    – ¿Reconoce el Presidente en ejercicio que en Bruselas hay pocas personas, si es que hay alguna, que se estén llenando los bolsillos de dinero? ¿Reconoce también que la mayoría de las quejas que plantea el Tribunal de Cuentas se refieren a sistemas y procedimientos y no a fraudes en el sentido estricto del término, y que si se produce algún fraude suele ser en los países donantes o, de hecho, a veces en los Estados miembros de la Unión Europea? Douglas Alexander,    . Su Señoría hace bien en reconocer que aunque el informe del Tribunal de Cuentas Europeo se refiere al presupuesto de la Unión Europea, el 80 % del gasto de dicho presupuesto lo aplican en realidad los Estados miembros a través de los fondos agrícolas y estructurales. Ahora bien, no debemos limitarnos a esgrimir este argumento cuando se nos critica por dormirnos en los laureles ante el reto que tenemos delante. Solo quiero reiterar la puntualización que ha hecho antes el Ministro de Asuntos Exteriores, y es que, en manos de los que se muestran hostiles hacia la propia idea de la Unión Europea, el hecho de no aprobar las cuentas por undécimo año consecutivo es un arma que debemos tratar de quitarles en los próximos años. Es muy cierto que hay que tomar medidas en cada Estado miembro y no simplemente en el plano burocrático de Bruselas, pero eso no debe ser en ningún caso una excusa para no tomar las medidas que otros diputados han reclamado tanto en Bruselas como en los Estados miembros. Todos los que queremos conseguir y mantener el apoyo de los ciudadanos europeos a la Unión Europea y a sus esfuerzos tenemos un gran interés en que se resuelva este problema que viene de tan largo. Para ello habrá que tomar medidas en los Estados miembros, pero también llevar a cabo el tipo de trabajo importante que conseguimos avanzar en el Consejo Ecofin y que, me complace decir, cuenta con el apoyo de la Comisión Europea. Christopher Beazley (PPE-DE ).    – Quiero proseguir con la observación del señor Martin a la Presidencia del Consejo, porque el Presidente en ejercicio ha utilizado la expresión «no contribuye al prestigio de la Unión Europea», como si la Unión Europea fuera una institución diferente de nuestras instituciones nacionales. Solo quiero recalcar que el motivo por el cual el Tribunal de Cuentas no ha querido aprobar las cuentas no es porque exista corrupción en la Unión Europea –como entidad diferenciada de los Estados miembros–, sino porque los Estados miembros no ayudan a la Unión Europea a presentar el tipo de contabilidad válida que exigen el Tribunal de Cuentas y las instituciones de la UE. Quiero pedir al Presidente en ejercicio del Consejo que asegure a los ciudadanos que, por supuesto, tenemos que ser escrupulosos; pero la culpa de esto no la tienen otros: la culpa es de nuestros Estados miembros. Douglas Alexander,    . Con el máximo respeto por su Señoría, discrepo de que la mejor forma de afrontar este problema que existe desde hace once años consista en exigir responsabilidades, dando a entender que uno es mejor que otro, o viceversa. El reto, desde luego, es reconocer que existe un problema común. Sería poco sincero de mi parte sugerir que esta cuestión no representa un riesgo muy importante para el prestigio de la Unión Europea, sobre todo por la forma en que se ha presentado en la prensa de algunos países de la Unión Europea el hecho de no haberse otorgado una declaración de fiabilidad positiva por undécimo año consecutivo, en lugar de ponernos a discutir quién tiene razón y quién está equivocado. El reto está en encontrar soluciones que reflejen las respectivas responsabilidades de la Comisión, la burocracia de Bruselas y los Estados miembros, pero la respuesta adecuada al hecho de que durante 11 años no se haya podido otorgar una declaración de fiabilidad no consiste simplemente en decir que se trata de un problema de los Estados miembros y que, por tanto, no existe ninguna responsabilidad colectiva de encontrar una solución. Existe una responsabilidad compartida por todos los que queremos ver declaraciones de fiabilidad en el futuro para poder tomar las medidas prácticas que contienen las propuestas de la Comisión y que, celebro poder decir, hemos avanzado durante la Presidencia británica en la reciente reunión del Consejo Ecofin. El Presidente. ¿Podría indicar el Consejo cuál es el estado de los trabajos en relación con su revisión de la propuesta de Decisión sobre Comitología de 1999? ¿No considera el Consejo que la propuesta revisada de 2004 de la Comisión, con ligeras modificaciones, sería un punto de partida aceptable para encontrar una solución duradera a la controversia sobre la comitología? ¿Consideraría el Consejo la modificación de dicha propuesta para evitar que la Comisión mantenga sin modificaciones una medida de aplicación que haya sido rechazada por el Consejo o el Parlamento? Douglas Alexander,    . Celebro la pregunta que ha formulado su Señoría, quien sé que tiene desde siempre un gran interés por la cuestión de la comitología. Sabrá, por tanto, que los debates sobre las propuestas modificadas de la Comisión no se reanudaron hasta septiembre, por lo que espero que entienda que es demasiado pronto todavía para que pueda darle una respuesta definitiva a esta pregunta en nombre del Consejo. El grupo de trabajo que examina la propuesta modificada de la Comisión sobre comitología se ha reunido tres veces hasta ahora y se reunirá dos veces más durante la Presidencia británica. No obstante, tengo entendido que los debates avanzan a buen ritmo. Richard Corbett (PSE ).    – Quiero agradecer a la Presidencia su respuesta y le insto a que persevere. Si logramos encontrar una solución a esta cuestión que lleva años atribulando a la Unión Europea, estaremos haciendo una importante contribución a nuestros compromisos de legislar mejor. Ahora lo que queda son tres lecturas en el Parlamento y otras tantas en el Consejo que realmente deberían delegarse en el poder ejecutivo. Pero no delegaremos salvo que recibamos garantías de que podamos, en caso necesario, volver a plantear la cuestión, de la misma forma que puede hacerlo el Consejo. La igualdad entre el Parlamento y el Consejo es la clave de todo esto. Si existen más oportunidades de escrutinio, nosotros estaremos a cambio mucho más dispuestos a delegar. Douglas Alexander,    . Quiero ensalzar como es debido tanto la experiencia como los conocimientos de su Señoría en esta cuestión. Comparto su opinión, tanto en lo que se refiere a la importancia de esta cuestión como al hecho de que tenemos que perseverar. Puedo asegurarle que, desde el punto de vista de la Presidencia, estamos perseverando en esta importante cuestión y así lo seguiremos haciendo. Por último, solo quiero reiterar que, a pesar de que estos debates no se reanudaron hasta septiembre, celebro poder decir que ya se ha conseguido en ellos un verdadero progreso. Soy optimista respecto a la posibilidad de seguir progresando en las dos reuniones que se celebrarán en lo que queda de Presidencia británica. El Presidente. En el plazo de solamente dos semanas hemos recibido mensajes contradictorios de dos ministros del Gobierno del Reino Unido, país que ostenta actualmente la Presidencia del Consejo. En su prefacio al Informe anual de la Unión Europea sobre los derechos humanos - 2005, publicado el 3 de octubre, Jack Straw, Ministro de Asuntos Exteriores del Reino Unido, citaba a Kofi Annan: «no disfrutaremos del desarrollo sin seguridad, no disfrutaremos de la seguridad sin desarrollo y no disfrutaremos ni de uno ni de otra sin el respeto de los derechos humanos». El Sr. Straw también afirmaba que «es esencial que sigamos adelante, no solo para reafirmar estos valores, sino para insistir en su validez». Sin embargo el 26 de septiembre, en el New Statesman, se citaba a Charles Clarke, Ministro del Interior británico, quien manifestaba que «teniendo que elegir entre la seguridad y el Convenio de los Derechos Humanos.... [su] primera responsabilidad es la seguridad nacional». ¿Puede el Consejo conciliar estas declaraciones aparentemente contradictorias? En caso contrario, ¿cuál de ellas se aproxima más a la opinión del Consejo? Si fuese necesario elegir entre la seguridad y los derechos humanos, ¿cuál sería su prioridad? Douglas Alexander,    . Todos los Gobiernos se enfrentan al reto que supone la actual amenaza sin precedentes del terrorismo internacional. Pero no hay elección posible entre seguridad y derechos humanos. Sin seguridad no hay derechos humanos y sin derechos humanos no hay seguridad. Tras los atentados de Londres, el 7 de julio de este año, el Consejo celebró una reunión extraordinaria el 13 de julio. En ella se aprobó una declaración sobre la respuesta de la Unión Europea a esos terribles atentados con bomba. El Consejo dejó claro, y cito textualmente, que «los atentados constituyen una afrenta contra los valores universales en los que se basa la Unión Europea. En el centro de esos valores está el compromiso con unas instituciones democráticas y abiertas y unas sociedades regidas por el Estado de derecho en cuyo seno puedan vivir, trabajar y prosperar juntas personas con todo tipo de creencias y orígenes. Los terroristas que rechazan este compromiso y quieren utilizar la violencia para imponer sus ideas serán derrotados». A continuación añadía que la Unión Europea está reforzando, y vuelvo a citar textualmente, «su compromiso de combatir el terrorismo y defender los principios fundamentales de libertad, seguridad y justicia». Sajjad Karim (ALDE ).    – Muchas gracias por su respuesta. Reconozco que se trata de una cuestión en la que debería haber más opciones y se trata de conseguir un equilibrio adecuado. Lo que quiero saber es: ¿de qué forma la detención de personas sin acusación, la negativa a facilitar información significativa sobre el motivo de la detención y la supresión del derecho de un abogado a emprender las diligencias oportunas en esos asuntos reafirman esos valores o confirman su validez? Douglas Alexander,    . Diría con todos mis respetos que su Señoría está tratando de tentarme para que discuta los planteamientos adoptados o sugeridos por un Estado miembro u otro, cuando mi responsabilidad hoy es hablar en nombre del Consejo. Puedo asegurarle que desde el punto de vista de la Presidencia, la declaración que he citado ante el Parlamento y que fue acordada por los miembros del Consejo el 13 de julio constituye una buena base para que podamos luchar, en un frente unido, contra la amenaza del terrorismo internacional. Seamos muy claros: los terroristas quieren quitarnos no solo la vida, con sus horribles atentados sin precedentes, sino también nuestra forma de vida. Por eso creo que la declaración realizada por el Consejo el 13 de julio refleja perfectamente los sentimientos paneuropeos de cómo debemos hacer frente a esos retos. El Presidente. Los medios de comunicación suecos informaban el 14 de octubre de 2005 de que el ministro de Defensa británico, John Reid, había declarado públicamente que los Estados miembros de la UE debían aumentar los créditos asignados para los respectivos sectores de defensa. Según los mismos medios, el ministro de Defensa afirmó que un nivel razonable de créditos de los Estados miembros destinados a la defensa sería aproximadamente el 2,5 % del PNB, lo que corresponde a la asignación en Gran Bretaña para defensa. Los gastos suecos para defensa ascendieron el año pasado al 1,7 % del PNB del país. ¿Es la opinión general de la Presidencia que los países de la UE deben asignar créditos para la defensa al mismo nivel que Gran Bretaña? ¿Considera la Presidencia que los países de la UE que destinan menos del 2 % de su PNB a financiar los gastos de defensa deben aumentar las dotaciones destinadas a este sector? ¿Considera la Presidencia que se trata en primer término de una cuestión común de la UE, o se debe dejar a los propios Estados miembros decidir qué porcentaje de su PNB consideran oportuno destinar a la defensa? Douglas Alexander,    . El Consejo no ha debatido el nivel de los presupuestos de defensa de los Estados miembros, por tratarse de una competencia nacional. En cuanto a las capacidades de defensa, se están buscando formas de mejorarlas aumentando los niveles de gasto en investigación, así como la colaboración en materia de investigación, para suplir las deficiencias existentes en capacidad y formación. Por ese motivo y como continuación de lo hablado en la reunión informal de Jefes de Gobierno en Hampton Court, la Presidencia ha solicitado al Alto Representante, en asociación si procede con la Presidencia actual, la futura Presidencia y la Comisión Europea, que siga trabajando en este ámbito en particular. En colaboración con la Presidencia, el Alto Representante presentará un resumen de sus recomendaciones iniciales antes del Consejo Europeo de diciembre. El Presidente. Una de las primeras prioridades de la Presidencia, tal y como se le presentaron al Parlamento Europeo el 23 de junio de 2005, es el avance en la cuestión de la financiación e la UE y las perspectivas financieras 2007-2013. Teniendo en cuenta que un acuerdo de última hora perturbaría una adecuada programación y la correcta aplicación de los programas plurianuales de la Comunidad, ¿puede indicar el Consejo en qué fase se encuentran las conversaciones sobre este tema? ¿Qué medidas piensa tomar el Consejo para conseguir llegar a un acuerdo antes del fin de la Presidencia del Reino Unido? Douglas Alexander,    . Señor Presidente, la Presidencia es plenamente consciente de la importancia de alcanzar un acuerdo sobre las nuevas perspectivas financieras antes de que finalice el año y hará todo lo que pueda por facilitarlo. Ese ha sido un tema recurrente en los debates celebrados esta tarde en la Cámara. Para ello, el Consejo realizó una serie de consultas bilaterales con los Estados miembros durante el verano y los debates sobre esta cuestión se reanudaron en el Consejo el 7 de noviembre y continuarán, por supuesto, en el Consejo de Asuntos Generales que se celebrará el lunes, 21 de noviembre. La Presidencia seguirá trabajando para alcanzar un acuerdo, pero hasta que no esté preparada para presentar al Consejo una propuesta de compromiso global, no puede comentar lo que dicha propuesta podría o no contener. Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL ).    – Señor Presidente, ¿tiene intención de notificar al Parlamento Europeo, antes de la cumbre de diciembre, el texto de compromiso elaborado por la Presidencia? Dado que el Reino Unido desempeñó un papel destacado en junio para anular el acuerdo, ¿desea sinceramente la Presidencia cambiar para que pueda llegarse a un acuerdo entre los Veinticinco? ¿Han considerado en el Consejo que la Presidencia británica corre el peligro de convertirse en una de las más ineficientes y fracasadas en la historia de la Unión Europea? Douglas Alexander,    . Mi colega, el Ministro de Asuntos Exteriores, ha recordado que esta es la cuadragésima séptima comparencia de un Ministro británico durante la Presidencia ante este Parlamento. Puedo asegurar a su Señoría que volveré a ocupar mi lugar habitual en las futuras sesiones plenarias de este Parlamento. Nuestro Primer Ministro se ha comprometido a volver a comparecer ante el Parlamento Europeo. Con independencia de otras posibles críticas o escepticismos dirigidos contra la Presidencia británica, la ausencia de debates con el Parlamento Europeo es posiblemente una de las críticas que menos peso tienen. Esko Seppänen (GUE/NGL ).    – Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, voy a aprovechar esta oportunidad, ya que he redactado mi propia pregunta sobre este mismo asunto, lapregunta nº 17, que puede que no haya tiempo para responder durante este turno de preguntas. Quisiera preguntar si es posible que esa propuesta de compromiso incluya también un procedimiento de cofinanciación para la agricultura, de manera que pueda alcanzarse un acuerdo, descartando la rebaja especial del Reino Unido. Douglas Alexander,    . Admiro el sentido de la oportunidad de su Señoría, que ha sabido aprovechar la pregunta complementaria para plantear la cuestión que iba a plantear en la pregunta nº 17. Solo quiero repetir, aunque quizás le decepcione, mi anterior respuesta, en el sentido de que realmente no sería apropiado, dada la delicadeza y la importancia de las cuestiones que se están debatiendo y que se llevarán adelante durante nuestra Presidencia, que tratáramos de sacar un elemento particular del posible paquete de medidas en torno al cual esperamos alcanzar un consenso en diciembre. El Presidente. En 1998 se prohibió en Polonia viajar al ciudadano sueco, Lech Sierpinski, por lo que desde entonces no ha podido abandonar el país. Como ciudadano extranjero en Polonia, durante estos siete últimos años, se le han negado derechos fundamentales tales como el acceso a la sanidad y al mercado laboral, y ya no puede seguir financiando los gastos de abogado. Todos los Estados miembros de la UE deberían cumplir los criterios de Copenhague y son signatarios del Convenio Europeo para la Protección de los Derechos Humanos y las Libertades Fundamentales que, entre otras cosas establece el derecho a una protección jurídica eficaz y a un juicio justo. Si bien soy consciente de la dificultad que supone comentar asuntos particulares, ¿podría la Presidencia indicar si considera que se puede intervenir a nivel del Consejo para influir sobre un Estado miembro de la UE que en situaciones como ésta no cumple los requisitos razonables de las garantías procesales? Douglas Alexander,    . Puedo responder brevemente a esta pregunta. El Consejo no ha debatido nunca esa cuestión, ni está dentro de su ámbito de competencias. El Presidente. ¿Qué avances se han realizado en la cuestión de la transparencia y la apertura en el Consejo desde que el Presidente en ejercicio de dicha institución respondió a mi pregunta H-0567/05(1) sobre el mismo tema? Tras la campaña iniciada en el Parlamento Europeo por los dirigentes políticos británicos ¿hasta qué punto ha logrado la Presidencia convencer al Consejo para que abra sus reuniones a la luz pública en aras de la transparencia y la responsabilidad? Douglas Alexander,    . Señor Presidente, siguiendo con el debate que se está celebrando sobre transparencia y apertura en el Consejo y el intercambio de opiniones entre la Presidencia del Reino Unido de la Unión y los diputados al Parlamento Europeo sobre esta cuestión, el 19 de octubre se celebró un primer debate en el COREPER, el Comité de Representantes Permanentes. La Presidencia está examinando actualmente, junto con las próximas Presidencias austriaca y finlandesa, una serie de posibles medidas encaminadas a aumentar la transparencia legislativa en el Consejo. Chris Davies (ALDE ).    – Doy las gracias al Presidente en ejercicio del Consejo. Permítanme decir el enorme alivio que es que durante unos minutos no se debata REACH en corrillos interminables formados en este Parlamento, aunque solo sean unos minutos, me temo. Veo que el señor Kirkhope no está aquí, pero sé que ha planteado esta cuestión en un debate anterior. Quiero agradecer personalmente al Presidente en ejercicio sus esfuerzos en esta materia. Reconozco que está haciendo todo lo que puede para promover el plan de trabajo. Tengo en mis manos una copia de una carta del señor Rasmussen, el Primer Ministro de Dinamarca, en la que dice que apoya un cambio del Reglamento. Sospecho que podrían conseguirse cartas similares de Estonia y Suecia para empezar. Sabemos ya cuál es la posición británica. Eso son cuatro votos y solo necesitan otros nueve. Sé que el Consejo prefiere hacer las cosas por consenso, pero para conseguir algo realmente sustancioso –un cambio real– ¿no debería la Presidencia someterlo a votación en el próximo Consejo de Asuntos Generales y nombrar y avergonzar a los Estados miembros que no apoyen esta posición? Douglas Alexander,    . Me intriga el consejo que me está dando su Señoría. La estrategia de no buscar el consenso y de nombrar y avergonzar es una curiosa línea de argumentación para avanzar, pero creo que indica la seriedad y la fuerza de los sentimientos de muchas de sus Señorías respecto a esta importante cuestión. La posición del Gobierno británico sobre esta cuestión no se ha dado a conocer más que por nuestro Primer Ministro, quien ha hecho bien en reconocer que el Reino Unido, aunque asuma la Presidencia, no es el único actor subido al escenario. Me temo que decepcionaré a su Señoría al decir que el orden del día para el lunes está tan cargado, con la comparecencia no solo de los Ministros de Defensa, sino también de los Ministros de Desarrollo, que no podremos debatir la transparencia la próxima semana. En los próximos días se publicará un documento de opciones, que será debatido por el Grupo Antici antes de ser debatido en el COREPER II. El COREPER I contribuirá también a ese proceso, por lo que agradezco las generosas palabras de su Señoría. Puedo asegurarle que es una cuestión en la que estamos haciendo un esfuerzo continuado, pero estamos convencidos de que la forma de avanzar no consiste en plantear el tema el 21 de noviembre en el próximo Consejo de Asuntos Generales, sino tratar de conseguir lo que será un progreso importante en esos otros foros que he descrito. James Hugh Allister (NI ).    – Señor Presidente en ejercicio, a usted le ha intrigado el autor de la pregunta. A mí me intriga su respuesta, en la que ha pretendido decir que el Gobierno británico es partidario de una mayor transparencia. Tengo en mis manos el informe del Comité de Escrutinio Europeo de la Cámara de los Comunes publicado el 24 de octubre. Contiene una respuesta en la que se explica la posición del Gobierno británico ante la propuesta de que las reuniones del Consejo se celebren en público. Dice así: «El Gobierno cree que el Consejo Europeo no podría alcanzar acuerdos sobre cuestiones difíciles que el Consejo de Ministros no puede resolver si se viera obligado a trabajar a la luz pública.» Así pues, ¿cuál es la verdadera postura del Gobierno británico? ¿Están ustedes a favor de la transparencia, o están ustedes a favor de no tener que trabajar a la luz pública, como sugiere esta respuesta? Douglas Alexander,    . Responderé a su Señoría diciendo que, al menos en lo que corresponde al país que ostenta la Presidencia de la Unión Europea, la respuesta se dará de acuerdo con las propuestas de la Presidencia, porque lo que importa no es la opinión de un país, sino la opinión de los Estados miembros. Cuando presentemos las propuestas en los próximos días, explicando a los socios las posibles opciones para aumentar la transparencia en el Consejo, puedo asegurar a su Señoría, quien ha hablado con elocuencia sobre la importancia que otorga a esta cuestión, que debatiremos este documento con las próximas Presidencias y también con la Secretaría del Consejo. Esas opciones se debatirán también en el COREPER, como he dicho antes, sobre la base del documento de opciones que se verá en la reunión de Antici este mismo mes. Esa es, en mi opinión, la forma constructiva de proceder para conseguir el resultado que tantos desean aquí. Richard Corbett (PSE ).    – ¿Es consciente la Presidencia de lo antigua que es esta cuestión de las presiones del Parlamento al Consejo para que abra sus reuniones a la luz pública cuando actúe como poder legislativo desde que fue elegido por primera vez en 1979? De hecho, la Presidencia británica en 1976, cuando estaba representada en el Consejo de Energía por Tony Benn, tomó la iniciativa de decir que el Consejo debía reunirse en público cuando tuviera intención de cambiar la legislación. ¿Reconoce que hemos hecho un gran progreso juntos con la modificación gradual de nuestra Constitución, ya que ahora al menos el Consejo publica los resultados de todas sus votaciones en materia legislativa y reconoce el derecho de acceso de los ciudadanos a los documentos, pero que sería bueno que diera un paso más y que de verdad se reunieran y votaran en público a la hora de legislar? Douglas Alexander,    . Me remito a su Señoría por el profundo conocimiento histórico que tiene de esta cuestión, lo cual demuestra el interés que la familia Benn ha mostrado siempre por esta cuestión. Sería bueno que su Señoría supiera que he discutido este tema con el hijo de Tony Benn, porque él es ahora uno de los representantes del Reino Unido en el Consejo de Ministros de Desarrollo y, por tanto, tiene un interés directo en la posición que hemos adoptado en ese y en otros Consejos. Celebro decir que sus comentarios reflejan bien el peso de la historia que subyace tras las importantes conversaciones que estamos manteniendo con los Estados miembros en este momento. En respuesta a la primera pregunta, quiero reiterar simplemente el comentario que nuestro propio Primer Ministro hizo en su comparecencia ante el Parlamento Europeo al inicio de la Presidencia británica: ese impulso es el que nos ha permitido avanzar en los debates celebrados en el COREPER y que ahora esperamos seguir avanzando en los próximos días. Timothy Kirkhope (PPE-DE ).    – Señor Presidente en ejercicio del Consejo, me disculpo ante usted y ante la propia Presidencia por llegar tarde. Hablé justo de este tema con el señor Hilary Benn el sábado, cuando fuimos a la Misa en Conmemoración de los Caídos celebrada en Leeds. Quiero preguntar al Presidente en ejercicio cuál es la posición respecto a lo que me dijo el señor Blair –y también respecto a lo que me ha dicho hoy el señor Straw– sobre cómo vamos a proceder con esta cuestión de la apertura y la transparencia en el Consejo. El señor Blair me dijo que podría avanzarse siempre dentro de los límites marcados por el Reglamento. El señor Straw me ha dicho esta tarde que se estaban considerando dos opciones distintas. Quisiera saber si esas dos opciones están dentro de los límites marcados por la legislación o si estamos examinando una modificación del Reglamento. Douglas Alexander,    . Agradezco a su Señoría que haya reforzado la naturaleza contemporánea de estos debates entre políticos británicos. No puedo afirmar que haya hablado con Hilary Benn hace tan pocos días como él, pero puedo asegurarles que, cuando me reúna con él en el Gabinete mañana por la mañana, me enteraré de lo que le dijo a usted en la Misa en Conmemoración a los Caídos celebrada en Leeds en domingo. En cuanto al comentario que ha hecho, tendrá que esperar un poco, porque justo antes de que volviera a entrar en la Cámara esta tarde, le estaba explicando a otros colegas el proceso que estamos avanzando ahora: como él sabe, celebramos un debate en el COREPER al inicio de la Presidencia británica. No se debatirá en el Consejo de Asuntos Generales del 21 de noviembre. En su lugar, hemos decidido elaborar un documento de opciones que publicaremos en los próximos días de nuestra Presidencia y que luego debatiremos en la reunión de Antici antes de que se debata en el COREPER II. El COREPER I contribuirá también a este proceso. Si le sirve de algo a su Señoría, puedo asegurarme de que reciba una copia del documento de opciones cuando se publique. El Presidente. En su respuesta a una pregunta anterior (H-0692/05(1)) sobre la celebración de un acuerdo de pesca entra la UE y Marruecos que incluye los territorios ocupados del Sahara Occidental, el Consejo declara que «apoya el proceso iniciado por las Naciones Unidas». En lo que se refiere a las Naciones Unidas, el 11 de octubre, el Cuarto Comité de la Asamblea General de las Naciones Unidas adoptó una Resolución relativa al derecho de los territorios no autónomos a sus propios recursos naturales. La Resolución contó con el apoyo de 137 miembros presentes, 22 de los cuales son además miembros de la UE. Francia y Gran Bretaña se abstuvieron, mientras que Dinamarca estuvo ausente. Partiendo de la referencia anterior del Consejo al apoyo del proceso iniciado en las Naciones Unidas y teniendo en cuenta la Resolución apoyada por una mayoría de los miembros de la UE mediante votación el 11 de octubre en las Naciones Unidas, se podría extraer la conclusión de que el acuerdo de pesca negociado entre la UE y Marruecos no incluirá el territorio del Sahara Occidental. ¿Puede el Consejo confirmar que los puertos y aguas del Sahara Occidental no se incluyen en el acuerdo de pesca? Douglas Alexander,    . Señor Presidente, quiero remitir a su Señoría a la respuesta del Consejo a su pregunta H-0692/05 formulada el 28 de septiembre. En mi respuesta, decía que en el artículo 2 del Acuerdo de Pesca firmado el 28 de julio de 2005 se indica que es aplicable a «las zonas de pesca marroquíes bajo soberanía o jurisdicción del Reino de Marruecos». Esta delimitación del ámbito geográfico del acuerdo es idéntica a la delimitación que se establecía en el acuerdo previo expirado en 1999 y no perjudica en modo alguno a la cuestión del estatuto del Sáhara Occidental. El acuerdo firmado está ahora en proceso de ratificación, que se espera que concluya con su celebración formal en el primer trimestre de 2006. Jonas Sjöstedt (GUE/NGL ).    – Quiero dar las gracias al Consejo por su repuesta. El problema es que significa que la UE ha concluido un acuerdo de pesca por el que la UE pescará en las aguas del Sáhara Occidental, que es un país ocupado ilegalmente por Marruecos. Ninguno de los Estados miembros de la UE reconoce la soberanía de Marruecos sobre el Sáhara Occidental. Por muy elegante que sea la explicación, no se puede pasar por alto el hecho de que han celebrado, o están a punto de celebrar, un acuerdo que aprueba indirectamente la soberanía de Marruecos sobre el Sáhara Occcidental, dado que el acuerdo incluye negociaciones relativas a los recursos naturales del país ocupado. Me parece que esto es sumamente inconsecuente e inmoral. Me pregunto por consiguiente si no hay una falta de unanimidad con respecto a la política del Consejo en este terreno. Douglas Alexander,    . Permítanme asegurar a su Señoría que el estatuto político del Sáhara Occidental se está tratando en el marco de las Naciones Unidas. El Consejo ha ofrecido a las Naciones Unidas todo su apoyo para encontrar una solución satisfactoria al problema del Sáhara Occidental, y espera que la situación se resuelva en breve. Como ya dije antes, el acuerdo de pesca no perjudica para nada a la cuestión del estatuto del Sáhara Occidental. Como con el anterior acuerdo, en vigor desde hace mucho tiempo, el nuevo acuerdo de pesca UE-Marruecos es aplicable a «la zona de pesca de Marruecos bajo soberanía o jurisdicción del Reino de Marruecos». El acuerdo de pesca no perjudica para nada a la cuestión del estatuto del Sáhara Occidental, como sugiere su Señoría. Bernd Posselt (PPE-DE ).    – Señor Presidente en ejercicio del Consejo, no creo que uno pueda, como acaba de hacer el señor Sjöstedt, calificar simplemente a Marruecos de potencia ocupante. Quiero preguntarle si el problema del Sáhara Occidental no es un vestigio de nuestro propio pasado colonial europeo, y si no debemos intentar comprender a ambas partes –a los marroquíes y a las demás facciones– si queremos conseguir una auténtica solución de compromiso que tenga también en cuenta los intereses de Marruecos. Douglas Alexander,    . Permítanme que asegure a su Señoría que estamos buscando una solución verdadera, pero reconocemos que esa solución verdadera –el estatuto político del Sáhara Occidental– se está planteando en el marco de las Naciones Unidas. Las Naciones Unidas disfrutan del pleno apoyo del Consejo para buscar una solución verdadera y satisfactoria al problema del Sáhara Occidental. Desde luego, esperamos que se encuentre en breve una solución a esta situación. El Presidente.    Las preguntas 16 a 36 se contestarán por escrito(1). El Presidente.    El Parlamento está preocupado por las violaciones de los derechos humanos en Túnez, que han salido a la luz en la Cumbre Mundial de las Naciones Unidas sobre la Sociedad de la Información (WSIS). En una visita al país a comienzos de este año, y en una declaración realizada en septiembre, el Presidente expresó su descontento con la represión y el acoso a que están sometidos las ONG y los medios en Túnez, y señaló que eso es contrario al espíritu del acuerdo de asociación UE-Túnez. La sociedad de la información representa una inmensa oportunidad para la libertad de expresión y el intercambio pacífico de ideas, y permite a la gente estrechar relaciones por encima de las fronteras y culturas. Lo que debería haber sido una celebración de progreso se vino abajo debido al acoso a que fueron sometidos los defensores de los derechos humanos en Túnez y en el extranjero y los representantes de los medios de comunicación, y debido a las restricciones de las actividades en defensa de los derechos humanos y de la democracia en Túnez que se han desarrollado por Internet. La delegación del Parlamento en la WSIS, presidida por la señora Trautmann, expresará nuestra posición en la misma reunión y en la cumbre paralela de ciudadanos que tendrá lugar esta semana. Deploramos los intentos de las autoridades de impedir que tenga lugar este acto pacífico. Tal como dejó claro el Parlamento en su reciente resolución, estamos codo con codo con todos los que trabajan pacíficamente por el desarrollo de la democracia y el Estado de Derecho en Túnez. El Presidente.    De conformidad con el orden del día se procede al debate del informe (A6-0304/2005) de la señora Scheele, en nombre de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria, sobre la propuesta de Directiva del Parlamento Europeo y del Consejo por la que se introducen normas de captura no cruel para algunas especies animales (COM(2004)0532 C6-0100/2005 2004/0183(COD)). Stavros Dimas,    . Señor Presidente, quiero empezar felicitando a la ponente por su trabajo muy razonable y diligente y quiero decir que la propuesta de directiva que se debate está destinada a introducir normas que salvaguarden unas condiciones de captura relativamente no crueles para los animales atrapados. Esta propuesta viene dictada por la obligación de la Comunidad Europea de contraer compromisos internacionales con Canadá, Rusia y los Estados Unidos. Estos compromisos y obligaciones internacionales se derivan del acuerdo sobre normas internacionales de captura no cruel firmado en 1998 entre la Comunidad Europea, Canadá y la Federación Rusa y de otro acuerdo de contenido similar firmado entre la Comunidad Europea y los Estados Unidos en forma de prácticas acordadas. El acuerdo con Canadá y Rusia, que ya ha sido ratificado por la Comunidad Europea y Canadá, entrará en vigor inmediatamente después de su inminente ratificación por Rusia, un trámite que, de acuerdo con la información oficial de la Comisión, ya está en curso. Por consiguiente, a menos que se apruebe la legislación aplicable de la Comunidad, esta no estará en condiciones de cumplir sus compromisos internacionales cuando entre en vigor el acuerdo. El ámbito de aplicación de la directiva propuesta es realmente restringido. Sin embargo, si se aprueba, creará una estructura para la adopción de normas comunes en la Unión Europea a fin de limitar el sufrimiento y la angustia innecesarias de los animales atrapados. Las normas propuestas se basan en los resultados de un trabajo científico serio en el marco de la Organización Internacional de Normalización y, sobre todo, han sido adoptadas por la Unión Mundial para la Conservación. La propuesta también prevé que los Estados miembros puedan mantener en vigor y aplicar disposiciones nacionales más estrictas. Además, el proyecto de directiva refuerza y no debilita las normas vigentes sobre la base de la actual legislación de la Comunidad. Por ejemplo, la prohibición en la Unión Europea del uso de cepos, basada en el Reglamento del Consejo 3254/91, seguirá vigente incluso después de que se apruebe la nueva directiva. Debo subrayar que en el curso del procedimiento queremos examinar las enmiendas principales para tener en cuenta las preocupaciones expresadas por varios Grupos políticos y numerosas sociedades protectoras de animales, y la Comisión pretende continuar trabajando en esta dirección. El rechazo de la propuesta significaría que la Unión Europea se quedaría sin ninguna norma de captura en el futuro inmediato y que la Comunidad Europea sería incapaz de cumplir sus obligaciones internacionales. Para terminar, quiero señalar que tendré en cuenta la opinión del Parlamento y evaluaré las posiciones que se formulen tanto en el Parlamento como en el Consejo. Sobre esta base, la Comisión decidirá las posibles medidas, incluida la eventual retirada de la propuesta. Al mismo tiempo, la Comisión tiene previsto elaborar un estudio con vistas a poner al día las bases científicas de cualquier propuesta sobre la adopción de normas de captura. Por supuesto, también se prevén las debidas consultas con las partes interesadas. Finalmente, quiero expresar mi deseo de mantener una buena cooperación con ustedes en el futuro. Karin Scheele (PSE ),    . – Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, después de un debate muy tenso sobre la política en materia de sustancias químicas, es un gran alivio volver a examinar un asunto sobre el que ya ha habido una mayoría muy amplia en la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria, y sobre el que supongo que mañana también la habrá. Como ha dicho el Comisario Dimas, la propuesta de la Comisión de 2004 es el instrumento por el que hay que aplicar el acuerdo internacional. Mi propuesta de que se rechace ha sido aprobada prácticamente por unanimidad en la Comisión de Medio Ambiente, con 47 votos a favor, 3 en contra y 2 abstenciones. Procederé ahora a explicar por qué el mío ha sido uno de los votos en contra. Dado que la propuesta se fundamenta en el capítulo relativo a la política ambiental, la Unión Europea está obligada a basarse en los conocimientos científicos más avanzados al plantear la propuesta legislativa. Tal base no existe; todo lo que se ha hecho es incorporar, casi palabra por palabra, el acuerdo negociado hace diez años. También hay incongruencias jurídicas entre la propuesta y otros textos legislativos de la UE, incluida, por ejemplo, la Directiva sobre la protección de los animales utilizados para experimentación y la Directiva Hábitats. La propuesta de la Comisión permitirá que se capturen y maten animales protegidos por la Directiva Hábitats. Como todos sabemos, existen determinadas circunstancias en que los métodos de captura y las trampas pueden ser necesarios, pero desde el principio hemos señalado que no procedía declarar que la directiva establece normas de captura no cruel. La propuesta es muy débil y no contribuirá en modo alguno a reducir el sufrimiento de los animales capturados o muertos mediante trampas. El propio Comisario ha dejado claro, y yo también lo creo, que tenemos que recapitular una parte de la historia si queremos entender el firme rechazo del Parlamento. Fue en 1989 cuando el Parlamento aprobó una resolución que pedía la prohibición del uso de cepos en la Unión Europea y la importación de pieles y productos manufacturados de países en los que se usaban. En respuesta a esto se aprobó un reglamento sobre esta cuestión en 1991, que prohibió, a partir de 1995, el uso de cepos y la importación de pieles de trece especies mencionadas de países terceros. Esta prohibición no se aplica cuando se cumple uno de los dos requisitos. Esta es también la razón de este acuerdo internacional. Existen leyes adecuadas o reglamentos administrativos que prohíben los cepos excepto si el método usado para capturar los animales incluidos en la lista cumple las normas internacionales de captura no cruel. Este reglamento de la UE haría totalmente necesario que se establecieran normas de captura a escala internacional para evitar la prohibición de importaciones. Han sido las amenazas por parte de los Estados Unidos y Canadá de impugnar estas restricciones a la importación ante la OMC las que han originado las negociaciones en torno a un acuerdo entre la UE, Canadá, Rusia y los Estados Unidos, que solamente la UE y Canadá han ratificado hasta ahora. Las normas de captura establecidas en el acuerdo recogen normas que ya están en vigor en Rusia, Canadá y los Estados Unidos y que de ninguna manera pueden calificarse de no crueles. Ya en 1997, el Parlamento Europeo aprobó un informe que tachaba el acuerdo internacional de totalmente inapropiado desde el punto de vista tanto de la protección de los animales como del objetivo ambiental y expresaba el punto de vista de que era totalmente inaceptable que la Unión Europea lo firmara. Un acuerdo que ni siquiera ofrece la más mínima garantía de que las demás partes abandonarán el uso de cepos en el marco de un calendario rápido y específico es un acuerdo que ni siquiera debería tomarse seriamente en cuenta. Esta Cámara aprobó dicho informe por amplia mayoría en 1997. Hasta aquí el repaso histórico. Espero que mañana una amplia mayoría vote a favor del rechazo de lo que considero una propuesta muy deficiente de la Comisión, y también que la Comisión demuestre que entiende un poco qué es la democracia y la retire. Horst Schnellhardt,    . – Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, permítanme empezar agradeciendo a la ponente, la señora Scheele, la cooperación mostrada en la elaborción del informe que examinamos hoy, que fue muy equilibrada, incluso agradable, aunque no pensáramos lo mismo en todas las cuestiones. Sin embargo, finalmente nos pusimos de acuerdo, por lo que puedo decir, simplemente, que son muchos los caminos que llevan a Roma. La inclusión de este asunto en su orden del día es característico de la peculiaridad del Parlamento Europeo. Nos ocupamos de la transposición de un acuerdo internacional entre Canadá, los Estados Unidos, Rusia y la UE, aunque dicho acuerdo –como ha dicho la ponente– fue rechazado en 1998. Solamente en el Parlamento Europeo puede pasar una cosa así. Hablando a título personal, no me parece que esta situación sea tan problemática, ya en aquel momento yo voté a favor del acuerdo o, para decirlo de otra manera, en contra de su rechazo, porque confiaba en que los países participantes mantuvieran realmente las normas exigidas y porque quería que la población autóctona de esos países no perdiera su sustento y fuera capaz de vivir del comercio de sus pieles y cueros. Esto es sin duda defendible sobre la base de que el comercio estaba liberalizándose, pero también se consiguió otra cosa –y esta fue otra razón por la que voté a favor en su momento– , a saber, que fueran prohibidas las trampas crueles que atormentaban a los animales, algunas de las cuales, los cepos, por ejemplo, no eran sino instrumentos de tortura. Lo que hizo posible este logro fueron los años de presión ejercidos por el Parlamento Europeo, por la Comisión y también por las sociedades protectoras de animales. La directiva de la Comisión que abordamos hoy contiene todas las medidas del acuerdo que facilitan el comercio, con lo que me refriero sobre todo a la importación de pieles y cueros de animales a la Unión Europea. Por esta razón creemos que su aplicación tendría un impacto en el mercado interior y por consiguiente debería estar sujeta al artículo 95 como su fundamento jurídico. El hecho de que no sea así es para nosotros otra razón para votar en contra de este informe. A pesar de que mis enmiendas no obtuvieran el apoyo de una mayoría de esta Cámara, quiero sin embargo someterlas a la consideración de la Comisión. Puede que el momento no sea el adecuado para determinados reglamentos. Propuse que estas propuestas de la Comisión se encauzaran en un reglamento que pidiera a los Estados miembros que transpusieran el acuerdo, y en consecuencia que se comprometieran también a todo lo que ello supone, como los informes, etc. Me parece que este es el enfoque correcto. Estoy también de acuerdo con la ponente en que necesitamos mejorar estos parámetros y exigir también que se investigue, pero esta no es una labor para la Unión Europea, sino más bien para los Estados miembros, en los que las condiciones varían tan ampliamente que hay que tener en cuenta debidamente la subsidiariedad. Esta es la razón por la que hemos rechazado la propuesta de la Comisión. Dorette Corbey,    . Señor Presidente, lo haré lo mejor que pueda. Hoy –o más bien mañana, de hecho– nos enfrentamos a una decisión muy complicada. Vamos a votar a favor de rechazar la propuesta de la Comisión, pero yo, por mi parte, lo haré a regañadientes. En este Parlamento tenemos el deber de contribuir al proceso legislativo y mañana vamos a rechazar la propuesta sin dar indicación alguna de cómo deberían hacerse las cosas en su lugar. En mi opinión, es una oportunidad perdida. Parece que todas las partes tenían quejas. Algunos pensaban que la propuesta iba demasiado lejos, mientras que otros pensaban que no iba suficientemente lejos. Deberíamos, sin embargo, decidir qué camino tomamos. La Comisión también tendría una base para presentar una nueva propuesta para aplicar el tratado internacional. Por supuesto, he de decir también algo acerca de los ratones almizcleros. Ni que decir tiene que los diques neerlandeses deben protegerse. No podemos promover el binestar de los animales a expensas de nuestra seguridad. Pero tampoco me entusiasman los dispositivos de ahogo y les urgiría también que revisaran las trampas para ratones almizcleros y los métodos que se usan en ellas. En mi opinión, sin duda deben cumplirse los siguientes requisitos antes de que se puedan instalar dispositivos de ahogo. En primer lugar, tiene que haber proporciones de plaga y, con ellas, daños para los diques. Tales daños son evidentes en varios lugares de los Países Bajos, concretamente en Frisia y Holanda del Sur, pero en Brabante son mucho menos pronunciados. El segundo requisito es que el sistema de ahogo se use únicamente cuando la prevención haya resultado ineficiente o sea imposible de aplicar, y el tercer requisito es que no haya alternativas respetuosas con los animales. Aunque es decepcionante que Europa no presente una directiva viable a corto plazo, con esto no se ha acabado el debate. En mi opinión, esto tampoco debería suponer el doloroso final de los ratones almizcleros. En este momento, son los Estados miembros los que deben adoptar sus propias medidas. Les insto por consiguiente a que encuentren alternativas y reduzcan el sufrimiento animal a un mínimo. El que se rechace esta directiva no debería ser una excusa en los Países Bajos para no entablar el debate sobre el control de los ratones almizcleros, y ya que estoy en este asunto, quisiera agradecer a la señora Scheele que provocara una discusión enorme, que no se habría producido sin su enmienda. Así que veamos la situación actual desde un punto de vista positivo y hagamos algo que esta Cámara no ha hecho todavía, aprovechando la oportunidad de dar prioridad a la prevención, desarrollando las alternativas necesarias de manera que los Países Bajos puedan hacer una contribución importante a una nueva propuesta legislativa. Jules Maaten,    . – Señor Presidente, mi Grupo apoya la propuesta de la señora Scheele de rechazar la propuesta de la Comisión. Creo que ha demostrado sin duda que este es un ejemplo de mala legislación. Por ejemplo, la elaboración de normas que deben cumplir las trampas no ha venido respaldada por una investigación científica sólida. Los criterios que deben cumplir las trampas y las pruebas de las mismas son arbitrarios. Por supuesto que es difícil medir los sufrimientos de los animales. ¿Cuándo acaba la tensión y empieza la lucha por la vida? Además, especialmente en el caso de la captura en vivo con cepos, la propuesta no contempla la falta de crueldad de métodos alternativos que quizá tuvieran que usarse para matar a los animales. Los animales a menudo se ahogan de manera diferente, se les apalea hasta la muerte o se matan unos a otros. Hay una incongruencia entre esta propuesta y la Directiva Hábitats. Algunas especies animales que están protegidas por la Directiva Hábitats –quiero mencionar especialmente la prohibición de cazar y matar animales salvajes como la nutria, el castor, el lobo y el lince– están también incluidas en el anexo a la propuesta sobre métodos de captura no cruel. ¿Qué podemos hacer con esto? Otros animales que también entran en el ámbito de esta propuesta, incluida la marta y el tejón, están protegidos o preservados en determinadas zonas. En relación con esta directiva, tampoco puedo dejar de mencionar brevemente una cuestión de seguridad típicamente neerlandesa, a saber, la protección de sus tierras bajas frente a las inundaciones por la rotura de los diques. A causa de su estilo de vida, el ratón almizclero socava los diques, lo que supone una auténtica amenaza para la seguridad y la salud públicas en los Países Bajos. Aunque este animal es una especie foránea y debería, por supuesto, controlarse de la manera menos cruel posible, no hay por el momento ningún método viable menos cruel que sea tan eficaz como el ahogo. La prohibición del ahogo –y puedo imaginar que la propuesta retomará en algún momento tal prohibición– impide el control efectivo de los ratones almizcleros. La consecuencia sería que peligrarían la seguridad y la salud pública en los Países Bajos. Para bien del ratón almizclero, tenemos que encontrar también métodos de captura no crueles que puedan usarse, pero hasta que llegue ese momento de las alternativas adecuadas, acogeríamos con agrado una clara postura de excepción para los Países Bajos o para situaciones en que peligre la seguridad. Quiero terminar con un comentario de carácter más general. En la Unión Europea nos permitimos el lujo de establecer una protección animal a la carta. Se está haciendo mucho en el ámbito, por ejemplo, de la reducción de la experimentación animal. La Directiva de cosméticos o REACH es un claro ejemplo. También hacemos algo en el transporte internacional de animales. Todo esto es muy importante, pero también muy arbitrario. Tenemos que preguntarnos qué quisiera hacer Europa, o de hecho qué tiene que hacer, en el ámbito de la protección animal. ¿Queremos prohibir la recogida de huevos de avefría en los Países Bajos, o las corridas de toros en España o el engorde de los gansos franceses para hacer , porque estas costumbres son crueles para los animales, o bien son asuntos nacionales en los que la interferencia de Europa no añade valor alguno? No sería un mala idea que en esta Cámara y en la UE pensáramos en lo que queremos y no queremos hacer en el ámbito de la protección animal, en lugar de consentir una caprichosa protección a la carta. Marie Anne Isler Béguin,    . – Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, también yo deseo felicitar a la ponente por la lucidez que ha demostrado en este asunto y manifestar que apoyamos plenamente su propuesta de rechazo de la propuesta de la Comisión. También podemos suscribir sus argumentos. No obstante, quisiera insistir en algunos puntos. En primer lugar, señor Comisario, quisiera decirle que aprecio mucho sus disposiciones sobre el curso que hay que dar a este proyecto, habida cuenta de la posición del Parlamento Europeo. De hecho, me gustaría destacar lo incoherente que ha sido la gestión de la Comisión de este asunto de la captura no cruel de los animales. En efecto, hay que recordar que, en 1998, el Parlamento Europeo rechazó las conclusiones de los acuerdos tripartitos con Rusia, Canadá y los Estados Unidos, por considerar que no eran suficientemente ambiciosos para ser eficaces. Pero a diferencia de lo que sucede hoy, la votación de 1998 carecía de consecuencias, puesto que el Consejo podía celebrar acuerdos incluso en contra del dictamen del Parlamento. Ahora bien, esta vez, la Comisión propone una directiva europea para la aplicación de esos mismos acuerdos, es decir, un proyecto que no alcanza los objetivos que se habían fijado. ¿Por qué, pues, habría de aceptar el Parlamento una propuesta tan floja? Es la pregunta que formulamos a la Comisión. También por lo que se refiere al contenido, esta propuesta nos parece inaceptable. No solo es criticada por los científicos –otros colegas han hablado de ello– y por las asociaciones de defensa del bienestar animal, sino que además no reduce en nada los sufrimientos de los animales que caen en las trampas. A este respecto, creo que debemos remitirnos a la exposición de la señora Scheele, que explica precisamente que no se reduce en nada el sufrimiento. Un último punto que es crucial: este proyecto es inaceptable porque, a fin de cuentas, se burla de la legislación europea, al incluir en su lista positiva especies protegidas por el artículo 12 de la Directiva Hábitats. Están la nutria, el lobo, el castor y el lince. Y usted sabe, señor Comisario –soy muy consciente de ello, pues procedo de Francia–lo difícil que es hacer cumplir la Directiva Hábitats, proteger a los lobos e intentar explicar la situación. Por todas estas razones, rechazamos esta propuesta y, realmente, señor Comisario, contamos con usted para que sirva de enlace entre el Parlamento y la Comisión y conseguir que esta retire el proyecto. Jonas Sjöstedt,    – Señor Presidente, esta propuesta de directiva de la Comisión no es un gran acierto. Todo el mundo, desde los cazadores hasta aquellos cuya misión es la protección de los animales, puede decir que está insatisfecho con su contenido. Nuestro Grupo político está de acuerdo con las críticas formuladas. En particular, el contenido no se basa, desde luego, en los últimos descubrimientos científicos, como de hecho debería hacerlo una propuesta de directiva de este tipo. Ha llegado por consiguiente el momento de retirar la propuesta y empezar otra vez desde el principio. En nuestra opinión es cuestión de equilibrar la propuesta. La protección animal debe primar, lo que significa que hay que introducir mejoras considerables en la propuesta. Cuando se establezcan normas aplicables será importante, sin embargo, no establecer innecesariamente normas de caza en los Estados miembros que vayan más allá de lo estrictamente necesario para proteger a los animales del sufrimiento. También en el futuro esto debe incumbir en general a cada Estado. Esperamos que la Comisión vuelva con una nueva propuesta. Agradecemos a la ponente su trabajo y votaremos a favor del informe tal como está. Johannes Blokland,    . – Señor Presidente, mi Grupo apoya la propuesta de rechazo de esta directiva, aunque basándose en argumentos que difieren de los de la ponente. En primer lugar, me parece que esta directiva impediría el control eficaz de las plagas en algunos Estados miembros; me refiero especialmente al ratón almizclero en los Países Bajos. Esto puede tener consecuencias importantes para la seguridad pública. No puedo apoyar una propuesta que no contiene ninguna excepción al respecto. El Comisario Dimas ha dicho que puede comprender las preocupaciones de muchas organizaciones. Quisiera saber si también puede comprender la preocupación que tenemos en los Países Bajos por la seguridad de nuestros ciudadanos, cuando las madrigueras de los ratones almizcleros socavan los diques. Mi segundo argumento de rechazo se refiere al fundamento jurídico. El Protocolo 33 del Tratado CE concede a la UE competencias en el área del bienestar de los animales tan solo en las políticas comunitarias en materia de agricultura, transporte, mercado interior o investigación. El proyecto de directiva aplica el acuerdo internacional sobre métodos de captura no cruel, concluido en el contexto de la política comercial común. Ya que la propuesta armoniza las normas de los Estados miembros para la captura de animales en el mercado interior y no sirve a un fin ambiental directo, el artículo 95 es el único que cabe contemplar como fundamento jurídico correcto de esta propuesta. Me gustaría conocer la respuesta del Comisario Dimas a esta cuestión. Jean-Claude Martinez (NI ).    – Señor Presidente, señor Comisario, por quinta vez desde 1991, es decir, desde hace quince años, este Parlamento, también en sesión de noche, aborda la cuestión de las trampas y su «barbarie de rostro humano». En 1991, por ejemplo, se trataba de prohibir los cepos y la importación de pieles de zorro, nutria, lince y trece especies animales procedentes de Canadá y los Estados Unidos. La prohibición debía aplicarse a partir de 1995. No obstante, en 1998, la Comisión vino a explicarnos que había que prolongar la vida de los cepos en interés de los inuits y su caza ancestral, cuando los tramperos inuits en cuestión son multinacionales de la piel instaladas en la Quinta Avenida de Nueva York. Aquí mismo, ante el Comisario irlandés, el señor Mac Sharry, describí al animal del lejano Norte, con los huesos de la pata rotos, los tendones triturados y las arterias seccionadas, que se arranca él mismo la pata y se arrastra por la nieve roja para morir veinte metros más allá bajo los abetos, todo ello en beneficio de una industria de lujo que es tan india como yo, que me llamo Martinez, soy genéticamente sueco. Entonces, esta noche, a la directiva sobre la captura no cruel, que se supone permite actuar para gestionar la fauna, proteger los diques, proteger las culturas y respetar los Tratados, digo: ¡No y no! Porque por un ratón almizclero o un tejón que crean un peligro se captura a diez zorros plateados que generan un beneficio. Así pues, señor Presidente, señor Comisario, ¡déjenles vivir! Richard Seeber (PPE-DE ).    – Señor Presidente, también yo quiero dar las gracias a la ponente por su informe. La votación en comisión tuvo un claro resultado. Creo que a todos, en principio, nos encanta que se regule la protección de los animales salvajes, por lo que me parece deseable un enfoque integral. Consideremos las grandes diferencias entre la Directiva Hábitats, la Directiva Aves y la protección concedida a otros animales: las diferencias no siempre están justificadas. Por supuesto, también hay que tener en cuenta la capacidad de los animales de causar daños que suponen una amenaza para la vida. Creo que necesitamos hacer una distinción y simplemente dar prioridad al bienestar humano. Baste tan solo recordar las roturas de los diques que nos han descrito tan elocuentemente nuestros colegas diputados neerlandeses. Dicho esto, como legisladores tenemos que considerar cómo podemos adoptar las decisiones correctas, teniendo en cuenta los poderes de los que estamos investidos. Sin embargo, ya que el propio fundamento de esos poderes ha sido motivo de disputa, por motivos de seguridad jurídica es necesario que este asunto se examine a fondo. Si seguimos el razonamiento de la Comisión Europea y de la Comisión de Asuntos Jurídicos de esta Cámara, el fundamento es el artículo 175 y los inmediatamente siguientes. Puesto que, sin embargo, esta propuesta no tiene en cuenta el conocimiento científico más actualizado, creo que debe ser rechazada en su totalidad. Es demasiado importante para nosotros no buscar lo mejor para los animales tanto como para los seres humanos. También hay que tener en cuenta, por supuesto, que la doctrina de la subsidiariedad exige que se dé a los Estados miembros la oportunidad de promulgar normas rigurosas de protección de los animales, también dando prioridad a la seguridad de los seres humanos. Linda McAvan (PSE ).    – Señor Presidente, no voy a romper el molde porque yo también apoyo la idea de rechazar esta propuesta. Como han dicho todos los demás, es difícil percibir beneficios para el bienestar animal en la propuesta de la Comisión. Tengo entendido que el propio Comité Científico y Veterinario de la Comisión expresó dudas acerca de la propuesta y que incluso se cuestiona la forma en que fue consultado. Es también sorprendente –y ya lo planteé en comisión– encontrar una lista de 19 especies que deben ser protegidas por la directiva, para luego descubrir que algunas de ellas son ya especies protegidas en la Unión Europea. Me parece extraño que se explique la forma de utilizar trampas para animales cuya caza está prohibida por ley. Agradecería algún comentario al respecto del Comisario. Dicen que no se puede contentar a todos siempre, pero me temo que esta propuesta no satisface a nadie. Por lo tanto, me ha complacido saber que el Comisario está dispuesto a escuchar al Parlamento y encontrar una forma alternativa de avanzar en esta cuestión. La señora Scheele ha hecho un trabajo excelente y tenemos un frente unido en el Parlamento, muy diferente del debate presenciado por el Comisario sobre REACH ayer, cuyo resultado veremos en la votación de mañana. Mojca Drčar Murko (ALDE ).    Si el propósito de esta Directiva ha sido introducir normas de captura no cruel para determinadas especies animales, entonces dicho propósito ha fracasado. El hecho de no tener en cuenta los últimos hallazgos de la investigación científica está en contradicción con otros instrumentos de la legislación de la UE y no contribuirá en modo alguno a aliviar el sufrimiento de los animales salvajes capturados. Desde el punto de vista del desarrollo psicológico y del comportamiento de los mamíferos, la principal objeción moral al uso de trampas para matar es que el periodo que media entre la captura y la pérdida de conciencia del animal, es decir, el periodo de lucha con la muerte, es demasiado largo. El hecho es, sin embargo, que el acuerdo internacional firmado por la UE, Canadá y la Federación Rusa, cuyo componente ambiental quiere transponer esta Directiva a la legislación de la UE, es el primero de los dos que tratan específicamente la cuestión de la protección de los animales, a pesar del hecho de que su propósito fundamental es facilitar el comercio de pieles. Quisiera llamar su atención sobre el artículo 5 de este acuerdo, que obstruye en gran medida los esfuerzos de países que ya han establecido reglas sobre la caza que van más allá de las normas internacionales. Si las normas vigentes se derivan solamente de un conjunto de mínimos comunes denominadores, no se estimulará a las partes de este acuerdo a que consideren el desarrollo de normas menos crueles. Jillian Evans (Verts/ALE ).    – Señor Presidente, quiero sumarme a los comentarios que ya han hecho otros diputados en apoyo a la posición de la señora Scheele, la ponente, en su informe. Como hemos escuchado, nuestros colegas quieren rechazar la propuesta de la Comisión por una serie de razones diferentes; pero estamos de acuerdo con ese rechazo. Como ya se ha dicho en varias ocasiones, esta propuesta ha sido criticada por todos los afectados –científicos, grupos de defensa de los derechos de los animales, grupos defensores de la caza– porque no se basa en las últimas pruebas aportadas por la investigación científica y porque tampoco previene, o siquiera reduce, el sufrimiento de los animales que caen en las trampas. Este Parlamento ha demostrado a menudo su voluntad política de proteger a los animales y esta débil propuesta desde luego no lo consigue. Las normas que contiene son crueles. No estamos hablando de unos cuantos animales, sino de millones de animales que caen en trampas todos los años en la Unión Europea. Son muchos los aspectos en los que la propuesta se queda corta respecto a lo que podemos o podríamos conseguir para mejorar el bienestar de los animales. Por ejemplo, permite la utilización de trampas calificadas de crueles mientras se desarrollan trampas mejores, pero no se fija ningún límite de tiempo. La prioridad es que sigan utilizándose trampas. No se introducen salvaguardias, como hemos escuchado ya, para proteger a especies en peligro de extinción de morir en trampas en algunas zonas donde sabemos que habitan esas especies. La única forma de hacerlo sería prohibir el uso de trampas en esas zonas. Por eso y por muchas otras razones, no podemos aceptar la actual propuesta y la Comisión debería presentar una nueva. Hélène Goudin (IND/DEM ).    – Señor Presidente, la propuesta de la Comisión relativa a la captura deja mucho que desear. De acuerdo con esta propuesta, las trampas deben probarse conforme a normas estrictas, hay que prever una formación especial para los tramperos y las trampas hechas a mano solamente se permiten en circunstancias excepcionales. Si el Parlamento Europeo aprueba esta propuesta, será prácticamente imposible dedicarse a la caza en los países nórdicos. Es gratificante que la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria haya rechazado la propuesta de la Comisión. Las cuestiones de la caza deben decidirse en los niveles local o nacional, no en Bruselas. Quiero llamar la atención de los diputados sobre el hecho de que la Comisión de Asuntos Jurídicos haya emitido una opinión relativa al fundamento jurídico de la propuesta. Esta opinión ha sido incorporada al informe por la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria y recomienda que el artículo 175 constituya el fundamento jurídico de la propuesta. Este artículo se refiere a la política ambiental de la UE. La protección de los animales salvajes no forma parte, sin embargo, de la política ambiental de la UE y ni siquera es competencia de la UE. Si el artículo 175 constituyera el fundamento jurídico, se correría el grave peligro de que cada vez más asuntos como este se consideraran cuestiones de la UE y se trataran a escala de la UE. Estoy de acuerdo con la ponente, la señora Scheele, en que la propuesta de la Comisión debería rechazarse. La señora Scheele piensa, sin embargo, que la propuesta no va suficientemente lejos. Mi punto de vista es el contrario. Por supuesto que se necesitan normas, incluso con respecto a la captura, para garantizar, por ejemplo, la protección de los animales. Estas normas, sin embargo, deben establecerse en los Estados miembros y no en Bruselas. Christofer Fjellner (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, creo que mañana esta propuesta será probablemente rechazada. Ello se debe en parte a que fuerzas poderosas aquí en el Parlamento parecen querer regular la captura en detalle y casi acabar con la captura de animales salvajes como tal. Parece casi como si el objetivo final fuera que no se pudiesen capturar animales salvajes en Europa. Para estas personas, esta propuesta simplemente no va suficientemente lejos. Aunque se califican a menudo amigos del medio ambiente, también hacen a menudo peticiones que no favorecen en nada al medio ambiente. Hacen caso omiso del hecho de que la caza sea una parte importante del cuidado de la vida salvaje y del medio ambiente. Puedo citar, a título ejemplo, algo que oí el otro día, concretamente que hay especies de aves marinas que dependen de las capturas por parte finlandesa, por ejemplo, de tanukis, que no pertenecen naturalmente a la fauna local, sino que han sido importados. En mi opinión, la propuesta de la Comisión no peca de demasiado limitada. Al contrario, en realiudad va demasiado lejos. Además, la Comisión trata de extender sus poderes a cuestiones que los Estados miembros están realmente mejor preparados para tratar. Tengo dos argumentos que espero que la Comisión asuma con vistas a eventuales propuestas futuras. En primer lugar, creo que los acuerdos internacionales vigentes deben ser nuestro punto de partida y no debemos intentar ampliarlos de manera que haya peligro de levantar nuevas barreras al comercio. En última instancia, esto solamente afecta a fabricantes y cazadores individuales y crea problemas. Más aún, creo que en lugar de seguir el ejemplo de la Comisión y ampliar el acuerdo, habría bastado con pedir que los mismos Estados miembros aplicaran partes de dicho acuerdo. En segundo lugar, esta propuesta generaría mucha burocracia, que podría haberse evitado. Estados miembros como Suecia tienen sistemas eficientes para ensayar todas las trampas. A fin de evitar la burocracia, debería ser posible aprobar los resultados de las pruebas ya efectuadas con varias trampas. Espero que la Comisión asuma estos argumentos y no escuche solamente los argumentos de quienes quieren acabar con la captura de animales salvajes. Robert Evans (PSE ).    – Señor Presidente, el Comisario ha hablado antes de nuestras obligaciones internacionales. Yo diría que el llamado acuerdo internacional es, en el mejor de los casos, ambiguo. No soy experto en leyes, pero la Comisión tiene que reconocer que existen graves incoherencias jurídicas entre esta propuesta y otras políticas de la UE sobre las que tanto la señora McAvan como el señor Blokland han llamado la atención, desde diferentes puntos de partida. El señor Maaten ha mencionado la Directiva Hábitats. Pero está también la protección de los animales de laboratorio en la investigación. Estas y otras son políticas serias y bien fundadas para la protección de la vida silvestre y los animales que son tristemente utilizados en los laboratorios. Es un tema importante que no puede dejarse simplemente a su suerte. El aire atmosférico y el aire que respiramos son justamente considerados como un aspecto necesario de la legislación medioambiental a escala comunitaria. Diría al anterior orador, el señor Fjellner, que su propuesta está dentro de la misma categoría de importancia y necesidad, pero por ahora no tiene en cuenta muchas decisiones ya tomadas. Como ha dicho el señor Schnellhardt, hemos trabajado con otros países del mundo: Estados Unidos, Canadá y Rusia. Pero para nuestra propia credibilidad, diría que podemos y tenemos que hacerlo mejor. Felicito a la ponente por su trabajo y, hablando en nombre del Intergrupo Parlamentario de Bienestar Animal, quiero pedir también que se retire esta propuesta, porque lamentablemente no contribuirá para nada al bienestar de los animales. En vista de lo que el Comisario ha escuchado esta noche, sugiero que para evitarle humillaciones mañana, la retire antes de que se someta a votación en el pleno. Margrete Auken (Verts/ALE ).    – Señor Presidente, por supuesto que estoy de acuerdo tanto con mi Grupo como con los otros que han argumentado en contra de la propuesta de la Comisión, y no repetiré estos argumentos en esta Cámara. De hecho, solo he pedido la palabra para recordar que los animales que viven casi inobservados en estado salvaje viven mejor que los animales enjaulados. Hemos visto imágenes horribles de China con osos enjaulados porque se codicia su piel, pero no es, por supuesto, solo de los osos de los que tenemos que ocuparnos aquí. En Dinamarca tenemos grandes granjas de zorros que también son horribles, al margen de cómo hayan sido capturados. Las granjas de zorros son absolutamente crueles para los animales. Creo que deberíamos incluir a otros animales en este debate, en lugar de hacer caso omiso de este problema e interesarnos solamente por la crueldad infligida a los animales por la manera en que se capturan. Quisiera hacer hincapié en que tenemos que ampliar nuestra perspectiva para evitar que se legitime el trato brutal de los animales en las granjas, tanto en China como en Dinamarca. Piia-Noora Kauppi (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señor Comisario, no podría estar más en desacuerdo con la anterior oradora. Creo que la cría de animales para la obtención de pieles en Europa está mucho mejor que la cría de animales en China. La cría de ciervos, la cría de zorros y la cría de visones son cuestiones totalmente diferentes. Quiero aprovechar esta oportunidad para manifestar mi apoyo a la conclusión de la señora Scheele de que la propuesta de la Comisión debe ser rechazada. Pero no estoy de acuerdo con las razones que ha expuesto ella. En primer lugar, el fundamento jurídico de la propuesta de la Comisión es cuestionable. Esta propuesta trata de aplicar un acuerdo comercial que permita a la UE cumplir sus obligaciones comerciales internacionales, pero su contenido hace referencia al bienestar de los animales silvestres, una cuestión que no compete ni debe competer a la UE. El Tratado solo faculta a la UE a asumir la responsabilidad del bienestar de los animales en el contexto de la agricultura, el transporte, la investigación del mercado interior y ámbitos como el bienestar de los animales de granja, incluida la cría de animales para la obtención de pieles. En segundo lugar, la Comisión tampoco ha presentado una evaluación del impacto de la directiva propuesta. El coste estimado de las pruebas de un único tipo de trampa varían entre 30 000 y 100 000 euros. Si esas pruebas se realizasen utilizando medios técnicos, se harían más fiables, baratos y fáciles de evaluar y armonizar los requisitos en todos los Estados miembros. Pero existe un problema, como ha dicho el señor Evans. Los animales de laboratorio son también animales y tenemos que ocuparnos de su bienestar. Además, la idea de exigir un permiso cada vez que se utilicen trampas caseras es peregrina. ¿Cómo piensa atender la Comisión la solicitud de permisos de cientos de miles de tramperos finlandeses en Bruselas? En tercer lugar, como muchos de los oradores que me han precedido, quiero insistir en los efectos negativos de la propuesta para la conservación de la vida silvestre y la naturaleza. El perro mapache, que no es una especie autóctona de Finlandia, pero sí un depredador extremadamente eficiente de aves y demás fauna silvestre, solo puede controlarse eficazmente mediante la caza con trampas. Si se dificultara la utilización de trampas, como sugiere la propuesta, la pérdida de biodiversidad sería enorme. En general, es fundamental que la aplicación de la legislación sobre trampas y caza se base en el conocimiento de la población local. Solo ella tiene un conocimiento suficiente de la flora y la fauna locales para ayudar a redactar una legislación equilibrada. Una intervención del tipo inadecuado a escala de la UE puede comprometer un objetivo por lo demás noble, como en todos los ámbitos en los que debe defenderse el principio de subsidiariedad. Pido sinceramente a la Comisión que retire su propuesta para evitarse la humillación de mañana. Hans-Peter Mayer (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, intentaré resumir mucho en un breve espacio de tiempo. Cientos y miles de animales se capturan con trampas en toda la Unión Europea, y esta práctica se usa fundamentalmente para controlar animales que viven en estado salvaje y, en particular, para combatir las plagas, de las que los ratones almizcleros son solo un ejemplo. Fue en 1998 cuando la UE, conjuntamente con Canadá, Rusia y los Estados Unidos de América, celebraron el acuerdo sobre normas internacionales de captura no cruel. Estos países son los principales exportadores de cueros y pieles, y la UE, en dos decisiones, lo justificó correctamente por referencia a su competencia en materia de política económica general y, en particular, de la política que afecta al mercado interior. Esta propuesta legislativa constituye un intento de transponer este acuerdo al Derecho de la UE, cuya sustancia es que la Comisión aboga por un equilibrio –que sin duda ha de discutirse más– entre la necesidad de limitar en lo posible los sufrimientos de los animales y la necesidad de usar trampas para capturarlos. Hay que decir, sin embargo, que la propuesta sitúa el fundamento primario en la política ambiental, pero la UE solo es responsable del bienestar de los animales en combinación con otras áreas políticas, como la agricultura, el transporte, el mercado único o la investigación. Se deduce de ello que no tiene competencia general con respecto al bienestar de los animales salvajes. Esta Cámara está, por supuesto –y yo también, desde luego– totalmente a favor de salvaguardar el bienestar de los animales salvajes, pero esto, como objeto de legislación, compete a los Estados miembros. Dado que el Parlamento Europeo, como legislativo europeo, debe respetar el derecho de los Estados miembros de acuerdo con la subsidiariedad, esta propuesta legislativa debe rechazarse con independencia de las buenas intenciones que contenga. Tengo que decir al Comisario que la promulgación de normas correspondientes por parte de los Estados miembros aliviará las obligaciones de la Unión Europea. Stavros Dimas,    . Señor Presidente, quiero empezar diciendo que los procedimientos democráticos incluyen el rechazo de propuestas y no considero que esto sea humillante ni vergonzoso. Forma parte del proceso democrático que tenemos que tener en cuenta. Como he dicho antes, he tenido en cuenta la posición de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Seguridad Alimentaria con respecto al rechazo de la propuesta de la Comisión y he oído esta tarde todas las opiniones diferentes formuladas aquí, opiniones que en muchos casos pueden tener varios puntos de partida pero que casi todas llegan a la misma conclusión. La propuesta de directiva que se debate habría llenado un vacío jurídico, dado que si excluimos el Reglamento del Consejo de 1991 no hay más legislación sobre normas de captura a escala de la Unión Europea y, en el plano nacional, el marco legal existente es muy restringido. En cualquier caso, esta propuesta enriquecería la legislación vigente de los Estados miembros, no la mermaría: en los que hubiera una legislación más estricta, esta continuaría aplicándose. Sin embargo, teniendo en cuenta sus preocupaciones y la posición del Consejo, quiero informarles de que la Comisión examinará muy cuidadosamente los siguientes pasos en relación con esta propuesta, incluida por supuesto la posibilidad de retirarla. En la fase actual, sin embargo, quiero decir que necesitamos examinar todos los parámetros relevantes. El Presidente.    El debate queda cerrado. La votación tendrá lugar el jueves. El Presidente.    De conformidad con el orden del día, se procede al debate conjunto sobre los siguientes informes: - A6-0292/2005, del señor Romeva i Rueda, en nombre de la Comisión de Asuntos Exteriores, sobre el Sexto Informe anual del Consejo con arreglo a la disposición operativa nº 8 del Código de Conducta de la Unión Europea en materia de exportación de armas (2005/2013(INI)), - A6-0297/2005, del señor Kristovskis, en nombre de la Comisión de Asuntos Exteriores, sobre la no proliferación de armas de destrucción masiva: un papel para el Parlamento Europeo (2005/2139(INI)), y - A6-0288/2005, del señor Wuermeling, en nombre de la Comisión de Mercado Interior y Protección del Consumidor, sobre el Libro Verde sobre los contratos públicos de defensa (2005/2030(INI)). Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE ),    . Señor Presidente, en primer lugar quiero agradecer no solamente la presencia de mis colegas, sino también de la señora Comisaria, aunque tengo que lamentar la importante ausencia del Consejo, que había prometido su presencia, pero que, debido al cambio del orden del día a última hora, ha tenido que excusarse. Creo que no hay que atribuir este problema al Consejo, sino a la Mesa y lamento no tener en estos momentos la oportunidad de poder plantear este debate junto con el Consejo. Teniendo en cuenta que el mío es un informe de seguimiento de la acción del Consejo, esta ausencia es especialmente lamentable. Sin embargo, el tema es importante, fundamental, como lo demuestra el seguimiento que numerosos sectores de la sociedad civil están haciendo tanto del control de armas como de su descontrol. Vender armas no es como vender neveras, camisetas u ordenadores, es una cuestión que tiene unas repercusiones muy graves a muchos niveles y, por lo tanto, las consecuencias de una venta masiva y descontrolada pueden ser nefastas. Recordemos un dato importante: cada minuto una persona es víctima de un arma de fuego. Además, el gasto que supone ese tipo de exportaciones y ese tipo de compras, va en detrimento de otras inversiones que son, a menudo, mucho más necesarias para el desarrollo económico y social. Asimismo, dichas exportaciones y compras conllevan frecuentemente un efecto desestabilizador desde el punto de vista regional, porque suponen, de una forma también habitual, el inicio de una carrera armamentística que hace que, en definitiva, nos hallemos ante un problema de grandes dimensiones. Por todo ello, la transparencia y el control de ese tipo de exportaciones son fundamentales. Los datos son claros. En el año 2003 el comercio internacional de armamento movió entre 34 000 y 43 000 millones de dólares y entre los principales exportadores destacan países europeos como Reino Unido, Francia, Italia y Alemania, de los que procedió el 25 % del total de las exportaciones mundiales. En el caso europeo, por tanto, tenemos una gran responsabilidad. Entre los principales importadores, además, hay que destacar que China e India son dos de los países que más aceptan y compran ese tipo de producción. En Europa tenemos un código de conducta aprobado en el año 1998 que es ¯venimos diciéndolo hace mucho tiempo¯ insuficiente. Es débil y no es jurídicamente vinculante. Por esto, ya en el informe que debatimos el año pasado y del que también me honré de ser ponente, planteamos la propuesta ¯que hemos recogido también en este nuevo informe de revisión¯ de convertirlo en jurídicamente vinculante. De hecho, en el informe que aprobó la Comisión de Asuntos Exteriores hace unas semanas se especificó de una forma clara la necesidad de fortalecer el código de conducta y de convertirlo en un texto jurídicamente vinculante. Además de lo anterior, en este informe se plantean otras cosas también importantes: el hecho, por ejemplo, de que se sometan al código las transferencias de capacidad de producción y de que se establezcan mecanismos de especial vigilancia para aquellos casos en los que se ha decidido levantar el embargo de armas. Permítanme hacer en este sentido un inciso –con relación al caso concreto de China, recordemos que una vez más esta Cámara se manifiesta favorable a que no se levante en las condiciones actuales dicho embargo. En primer lugar, porque no se dan las condiciones suficientes y razonables para ello y, en segundo lugar, porque el hacerlo supondría mandar un mensaje claramente equivocado, no solamente a China, sino al mundo en general, sobre la seriedad con la que abordamos ese tipo de embargos–. El informe también menciona aspectos que tienen que ver con el corretaje de armas, con la regulación de equipos de tortura, con el impacto de la ampliación y, también, con el papel que tiene que desempeñar la Unión Europea con relación a las Naciones Unidas. En la Presidencia holandesa se nos prometió, y así lo celebramos, que habría una revisión del código y un endurecimiento del mismo, así como una conversión del mismo en posición común. Estamos a finales del año 2005, han pasado ya dos Presidencias más y todavía estamos esperando. Hay que reconocer que la Presidencia británica ha puesto mucho énfasis en que esto tenía que concluirse y esperamos que antes de que termine su mandato podamos verlo realizado, pero de momento estamos esperando. Por último, hablando de Presidencias, quiero concluir mi intervención lamentando que entre las prioridades que ha manifestado la próxima Presidencia austriaca se dé una lamentable ausencia: no se menciona la cuestión de las armas ligeras. Teniendo en cuenta la importancia de este tema, no solamente en esta Cámara, sino en la sociedad civil en general, creemos que se trata de una ausencia muy preocupante y que hay que recoger desde el punto de vista de la necesidad y del compromiso que el Consejo y esta Cámara han reiterado en favor de un Tratado internacional de armas. Insisto en que este informe es un paso hacia adelante y espero que no perdamos más tiempo con este tema, pues no hay tiempo que perder. Ģirts Valdis Kristovskis (UEN ),    . – Señora Comisaria, señores representantes del Consejo y de la Comisión, Señorías, los debates de esta noche sobre la lucha contra de la amenaza de proliferación de armas de destrucción masiva confirman que el Parlamento Europeo comprende la necesidad de participar activamente en la eliminación de la máxima amenaza para la civilización contemporánea. He de decir que la elaboración del informe ha sido política y técnicamente complicada, teniendo en cuenta el carácter mundial y las características especiales de las amenazas que constituyen las armas de destrucción masiva (ADM). Sin embargo, el Parlamento Europeo ha sido capaz de abordar la complejidad de este asunto. A este respecto, como ponente, quiero expresar mi gratitud tanto a mis colegas del Parlamento como a los especialistas de la Comisión de Asuntos Exteriores, a la Representante Personal y a su oficina, así como a los especialistas de la Comisión por su cooperación activa y constructiva en la elaboración del informe durante varios meses. En mi opinión, la conclusión más importante es la preocupación por el hecho de que, por desgracia, entre las organizaciones internacionales y las grandes potencias implicadas no existe un entendimiento común o una acción concertada con respecto a la restricción de la proliferación de ADM y los materiales y tecnologías asociados a ellas. Esto es preocupante porque las organizaciones y los países más influyentes reconocen, a su vez, que las AMD y su proliferación constituyen la mayor amenaza potencial para la seguridad de la humanidad. En círculos criminales y terroristas existe un creciente interés por las ADM y sus componentes. Aún más, desde la época de la guerra fría esta amenaza, lejos de reducirse, en realidad aumenta. Por tanto, el informe contiene una valoración no solo de la política aplicada conjuntamente por la Unión Europea y sus Estados miembros con respecto a la no proliferación y la restricción de ADM, sino también un examen de aspectos de las actividades de los Estados Unidos, Rusia y otros países corresponsables. El informe expresa insatisfacción con respecto a la incapacidad de la comunidad internacional para alcanzar un consenso en la Conferencia de revisión del Tratado de No Proliferación celebrada en Nueva York en mayo de este año. Este fracaso se considera un duro golpe al multilateralismo. Como es bien sabido, las más de 40 medidas prioritarias presentadas por el Consejo Europeo y la Comisión para mejorar la situación no recibieron apoyo suficiente. Esto confirma la diversidad de intereses, la mentalidad táctica y la acción entre países con influencia internacional. Tal falta de confianza no promueve la cooperación multilateral, sino que devalúa la actividad del Organismo Internacional de la Energía Atómica y otras organizaciones de control de armas y productos químicos especiales. Su información suele ser crítica con respecto al sometimiento del asunto de las armas de destrucción masiva al control internacional. De forma similar, cuando el informe se debatió en la Comisión de Asuntos Exteriores del Parlamento Europeo, se expresaron diferentes opiniones en relación con las medidas que podían adoptarse a escala internacional sobre una base multilateral. Por ejemplo, hubo diferentes opiniones sobre el actual programa nuclear políticamente sensible de Irán. Señorías, trataré un aspecto más del informe que, en mi opinión, es especialmente apremiante. Creo que el éxito de la estrategia común de la Unión Europea sobre la proliferación de ADM depende ahora en gran medida de los aspectos financieros disponibles de la estrategia de la Unión Europea para restringir la proliferación de ADM. Es necesario señalar que actualmente la ausencia de una rúbrica de financiación distinta y orientada a los objetivos mina la aplicación satisfactoria de la estrategia. Por desgracia, en estos momentos no existe claridad alguna ni en el Parlamento Europeo ni en las demás instituciones acerca de la financiación de las prioridades establecidas por el Representante Personal del Consejo o de los programas aceptados por la asociación mundial de ocho de la Comisión. Esto es absurdo, pues entonces sería necesario, de acuerdo con decisiones políticas previas, asignar más de 900 millones de euros a lo largo de los próximos cinco años a las diferentes medidas de los programas de la Unión Europea previstos para la restricción de la proliferación de ADM, para el desarme y para la destrucción de armas. Esta cifra y este nivel de financiación demuestran las ambiciones de la Unión Europea de los años anteriores, pero llega un momento en que es preciso demostrar la voluntad política de cumplir los compromisos ya asumidos. Esto significa que, en primer lugar, la Comisión y el Consejo necesitan poder acordar la redacción de un instrumento financiero eficaz y orientado a los objetivos para las necesidades del programa de ADM en el marco de las próximas perspectivas financieras, así como en el presupuesto Comunitario, y el marco financiero de la Política Exterior y de Seguridad Común del Consejo Europeo. Los problemas planteados confirman la necesidad de que el Parlamento Europeo, como institución con competencias presupuestarias, participe en la garantía de que se cumpla consistentemente la estrategia de seguridad de la Unión Europea. Joachim Wuermeling (PPE-DE ),    . – Señor Presidente, señora Comisaria, Señorías, el tema de mi informe es básicamente de naturaleza distinta a lo que acabamos de oír. No se trata de si nos ocupamos de las armas a escala internacional, o de ponerles coto, sino más bien de si queremos que la contratación pública de equipos militares se liberalice en el mercado único europeo. Quisiera empezar expresando mi más sincera gratitud por la aportación de los diputados que han ayudado a elaborar el informe, como el ponente de la Comisión de Asuntos Exteriores o como el ponente alternativo de la Comisión de Industria, Investigación y Energía. Mis debates y conversaciones con ellos han constituido una fuente de sugerencias muy útiles, que se han incorporado al informe. Además, también quiero agradecer a la Comisión su gran cooperación, que ha supuesto su voluntad de retrasar la aprobación del posterior Libro Blanco hasta que hubiéramos emitido nuestra opinión. Asimismo, quiero agradecer a las partes interesadas su participación en nuestras audiencias y, por tanto, su ayuda a preparar al sector para estos cambios. El tema es decididamente delicado, ya que puede decirse que los contratos públicos de equipos militares afectan al mismísimo corazón de la soberanía nacional. Por este motivo el Tratado constitutivo de la Comunidad Europea, que se remonta a la década de 1950, comprendía una cláusula de derogación que salvaguardaba los intereses de la seguridad nacional. Sin embargo, en la pasada década, progresiva y continuamente, nos hemos acercado más, incluso en asuntos fundamentales de política de seguridad, y el debate sobre los dos informes precedentes es una demostración de cómo, en estos ámbitos, adoptamos un enfoque básicamente mundial de esta política. Sin embargo, el mercado de contratos públicos en la Unión Europea está completamente fragmentado, y cada país tiene sus propios proveedores preferidos por designación. En lugar de competencia, existe una fragmentación que impide que nuestra industria sea internacionalmente competitiva y comporta elevados costes en la compra de equipos militares que podrían estar disponibles en condiciones más favorables en otro lugar, lo cual constituye una carga para las carteras de los contribuyentes que, en última instancia, han de pagar por ello. Por este motivo, en la Comisión de Mercado Interior y Protección del Consumidor y en la Comisión de Asuntos Exteriores llegamos paralelamente a la conclusión de que ha llegado el momento de que nos atrevamos a dar un paso valiente. Aprobamos la propuesta de la Comisión de aclarar y concretar esta cláusula de excepción, el artículo 296, porque hemos decidido que se ha abusado de ella ampliamente. Esta cláusula sirve de pretexto para eliminar prácticamente todo el sector de las compras públicas de equipos militares del mercado interior. Existe un agujero negro en el mercado interior con un gasto total de 160 000 millones de euros al año. Queremos hacer llegar al público el mensaje de que la apertura mutua de mercados de contratación pública atestigua, entre otras cosas, la confianza mutua entre los Estados miembros. Queremos decirles lo siguiente: demos un paso adelante que permita recortar el gasto estatal y pongamos en marcha un proceso que al final nos haga más competitivos y quizá incluso nos permita liberarnos en cierto grado de algunas dependencias de proveedores de fuera de Europa. Basta con que mencione los actuales mecanismos de contratación pública para reabastecer los aviones o misiles guiados, para lo que dependemos en gran medida de los suministros de otros mercados. Permítanme concluir con unas breves palabras sobre las enmiendas presentadas. Creo que la clave para haber llegado a una opinión común por encima de las diferencias partidarias en torno a este asunto ha sido el hecho de que desde el principio dijimos que nos concentraríamos en la cuestión del mercado único y no permitiríamos que el debate se empantanara en las cuestiones de política general relativas a la seguridad, los ejércitos y la construcción de la paz. A raíz de todo esto la señora Beer, de los Verdes, y un servidor, como miembro de la CSU, emprendimos las deliberaciones con informes en gran medida idénticos. Estas enmiendas, que sin duda son de naturaleza ideológica, han reducido dicho parecido. Por tanto, recomiendo que aprueben el informe, pero que no voten a favor de las enmiendas con excepción de la enmienda 5. Benita Ferrero-Waldner,    . Señor Presidente, deberíamos elogiar una vez más al ponente, el señor Romeva i Rueda, por haber elaborado un informe que exige a los Estados miembros que establezcan controles mejores, más estrictos y armonizados sobre las exportaciones de armas. Pese a que el informe se centra principalmente en la estimulación de la mejora de la práctica europea, también reconoce el potencial de la UE para estimular las mejores prácticas en la vecindad europea y en el mundo en general. Aboga por un acuerdo internacional sobre el comercio de armas. La Comisión respalda con firmeza que se abran las negociaciones sobre un tratado de comercio de armas que sea legalmente vinculante. Creemos que esto sería de gran valor, especialmente para reducir la propagación de las armas ligeras y de pequeño calibre ilegales, que contribuyen a fomentar la inseguridad humana, la delincuencia y el conflicto en todo el mundo. Este es un ámbito en el que la Comisión no lleva la iniciativa, sino que estamos plenamente asociados al amparo de la PESC. La Comisión participa regularmente, junto con otras organizaciones internacionales y no gubernamentales, en la lucha contra las consecuencias de las ventas indebidas o ilegales de armas. A través de la aplicación de proyectos específicos, también contribuimos a reducir las acumulaciones desestabilizadoras de armas en todo el mundo. Como señala el informe, aproximadamente medio millón de personas mueren cada año a causa de la violencia con armas cortas. Ante estadísticas tan graves no podemos ser complacientes. Volviendo a la segunda parte –la no proliferación de armas de destrucción masiva–, en primer lugar quisiera felicitar al ponente, el señor Kristovskis, por su importantísimo trabajo. Hace ahora dos años que se adoptó la estrategia comunitaria en contra de la proliferación de armas de destrucción masiva. El régimen de no proliferación está gravemente amenazado. Muchos consideran una amenaza muy grave el riesgo de que los terroristas puedan adquirir armas de destrucción masiva. La Unión Europea está definiendo sus prioridades presupuestarias para los próximos años. Todo esto hace que el informe no solo sea importante, sino también muy oportuno. Esta materia no es nueva para la Comisión. Como se menciona en el informe, la Comisión participa desde hace tiempo en programas de asistencia cooperativa para reducir los riesgos asociados a los materiales relacionados con las armas, equipos y tecnologías de destrucción masiva, sobre todo en la región de la antigua Unión Soviética. La Comisión también ha adquirido experiencia en la realización de acciones comunes de la UE sobre la no proliferación en Rusia en el marco de la PESC. Estas medidas son la esencia de la contribución realizada por la Comisión hasta el momento a la asociación global del G8 contra la proliferación de armas de destrucción masiva. Yo, al igual que el ponente y sus Señorías, lamento enormemente que las negociaciones de Nueva York sobre la no proliferación no tuviesen demasiado éxito. No es una señal positiva para países como Irán. La estrategia de la UE reclama la creación de una línea específica del presupuesto comunitario en este ámbito. La Comisión ha respondido a esta reclamación introduciendo importantes objetivos de no proliferación en su propuesta de octubre de 2004 sobre el Instrumento de Estabilidad. Esta propuesta y las propuestas subsiguientes están siendo examinadas aquí y en el Consejo. Es esencial que estas negociaciones tengan un resultado positivo. Mientras se debaten los aspectos financieros generales, quisiera expresar mi aprecio al Parlamento por permitir, de acuerdo con el Consejo, que la Comisión realice una serie de proyectos piloto en este terreno, que ayudan a definir el mejor modo en que los instrumentos comunitarios pueden contribuir a reforzar la asistencia de la UE a la no proliferación. A principios de diciembre se celebrará en Bruselas una conferencia interparlamentaria de alto nivel, en la que se presentarán y debatirán una serie de estudios independientes sobre el camino a seguir. Agradezco la excelente cooperación con el Parlamento en la organización de este acto. Esperamos que muchos diputados estén presentes en esa ocasión. Como se solicita en el informe, la Comisión está dispuesta a facilitar información adicional al Parlamento sobre los programas comunitarios pasados y en curso en apoyo a los objetivos de desarme y no proliferación de armas de destrucción masiva. Ni que decir tiene que la Comisión espera una continua cooperación positiva con el Consejo y el Parlamento en apoyo a estos objetivos. A continuación hablaré de los suministros de defensa. El papel del Parlamento Europeo en un debate tan delicado es esencial, y me complace que ahora la Comisión pueda tener en cuenta la contribución del Parlamento. Como saben, en las próximas semanas la Comisión aprobará una comunicación sobre los resultados de la consulta pública que se ha realizado durante los últimos meses. Es muy importante que esta comunicación refleje de forma adecuada la posición adoptada por el Parlamento. Quisiera manifestar mi sincero agradecimiento, en nombre del Comisario McCreevy, a todos aquellos que hicieron que esto fuera posible, especialmente al señor Wuermeling, la señora Beer y el señor Hökmark, que han llevado a cabo un excelente trabajo en sus correspondientes comisiones. La Comisión, a la que instó el Parlamento Europeo ya en 2002 a que tomase iniciativas en este campo, está especialmente contenta con el contenido de la contribución de esta Asamblea. El objetivo final de la Comisión en este campo es el de abrir los mercados de defensa que, en la actualidad, como ha dicho el ponente, se encuentran enormemente fragmentados, y aumentar la eficiencia del gasto público mediante la promoción de la competencia y la transparencia en estos mercados. Esto debería beneficiar a compradores y contribuyentes, pero también a la industria de defensa europea, que está sufriendo las consecuencias de una estructura de mercado que le impide competir en el mercado mundial. El debate público que tuvo lugar durante los últimos meses y las diversas contribuciones recibidas muestran que la mayoría de las partes interesadas comparten el mismo objetivo. Incluso los Estados miembros parecen ahora convencidos de que hay que tomar medidas rápidamente para hacer que las cosas avancen. Las negociaciones actuales dentro de la Agencia Europea de Defensa sobre un código de conducta demuestran claramente la voluntad política de poner fin a una situación unánimemente considerada insatisfactoria. Por lo tanto, la Comisión está dispuesta a desempeñar su papel en este proceso. Concretamente, podría aclarar aquellos aspectos en los que la consulta ha demostrado que las distintas interpretaciones de las normas existentes han provocado diferencias en su aplicación. Esto podría hacerse fácil y rápidamente, mediante una comunicación interpretativa, bajo la exclusiva responsabilidad de la Comunidad y la Comisión. Pero también –y lo que es quizás más importante– podría proponer normas nuevas y más flexibles para la obtención de material de defensa, normas que se adapten mejor a la naturaleza específica de este material. Esto no sería ni rápido ni fácil. Requeriría una nueva propuesta legislativa. Por lo tanto, en estos momentos, el instrumento legal más adecuado parece ser una directiva específica sobre suministros de defensa, que podría tratar todas las cuestiones importantes que han de tener en cuenta las autoridades nacionales a la hora de adquirir material de defensa, como la garantía de suministro, la confidencialidad o una urgencia particular. La Comisión realizará las evaluaciones y consultas preliminares necesarias y el Parlamento Europeo participará directamente en este proceso. Muchas gracias por su apoyo y por sus tres importantísimos informes. Gunnar Hökmark (PPE-DE ),    – Señor Presidente, señora Comisaria, voy a hablar de contratos públicos de defensa y quiero dar las gracias al señor Wuermeling por su informe sobre este asunto. Me parece importante decir que los contratos públicos de defensa desempeñarán un papel decisivo en la capacitación de Europa para asumir el liderazgo desde el punto de vista militar y tecnológico. No obstante, la adquisición de material de defensa también es crucial si queremos desempeñar un papel en la investigación y desarrollo en este terreno. Esto significa que precisamos contar con grandes empresas que puedan operar a escala internacional y presentar los mejores productos. Lo que queremos es lograr una mejor relación calidad-precio, además de desempeñar un papel en el desarrollo de la tecnología militar para que Europa sea autónoma en la política de seguridad y en la cooperación con otras partes del mundo. Una cuestión básica es cómo vamos a obtener la capacidad industrial para estar en la primera fila del desarrollo de tecnología moderna. El problema de Europa es que tenemos un mercado fragmentado debido a unos intereses de seguridad históricamente fragmentados. Con un volumen decreciente de compras y el recorte de los créditos de defensa, además de –y esto es preciso recordarlo– un notable refuerzo de la necesidad de investigación y desarrollo, Europa no está bien situada si queremos que en nuestro continente los avances estén más o menos equilibrados, por ejemplo, con los de los Estados Unidos. Por tanto, una de las tareas cruciales es garantizar que en el caso de los contratos públicos de defensa amparados en el artículo 296 del Tratado, podamos potenciar la cooperación tanto con respecto a los contratos públicos como a la competencia abierta entre fabricantes. Si no conseguimos obtener todo esto no podremos competir o desempeñar nuestro papel en el desarrollo de los equipos de defensa más avanzados, porque dichos equipos están amparados en el artículo 296, que contempla excepciones para los Estados miembros. Si somos capaces de cambiar esta situación, el primer paso es establecer un código común de conducta y, a largo plazo, una directiva. Sin embargo, es importante poner en marcha esta tarea. De lo contrario se debilitarán los cimientos de la industria de defensa europea. Ģirts Valdis Kristovskis (UEN ),    . – Señora Comisaria, señores representantes del Consejo y de la Comisión, Señorías, primero quiero agradecer a Raül Romeva i Rueda, el ponente, el trabajo realizado para evaluar el Código de Conducta de la Unión Europa en materia de exportación de armas. Como me fue confiada la tarea de redactar el proyecto de opinión de la Comisión de Desarrollo a este respecto, quiero agradecer al ponente el hecho de que pudiéramos acordar la inclusión en el informe de los aspectos que la Comisión de Desarrollo consideró más importantes. En nombre de la Comisión de Desarrollo quiero expresar mi convicción de que no se puede tolerar la exportación de armas a los países pobres devastados por los conflictos, ya que promueve la pobreza y la vulneración de los derechos humanos. Es paradójico que los Gobiernos hablen de combatir la pobreza y fortalecer el Estado de Derecho, y al mismo tiempo que permitan el comercio de armas ligeras y de pequeño calibre con regímenes represivos y Estados que sufren duros conflictos militares. Es preciso indicar que el impacto del comercio de armas ligeras y de pequeño calibre es especialmente perjudicial para la política de desarrollo en los Estados del Acuerdo de Cotonú. El informe de 2000 transmite una opinión similar. Por este motivo, la Comisión de Desarrollo pide al Consejo y a la Comisión que formulen directrices de armas ligeras y de pequeño calibre precisamente para los países en desarrollo, subraya la necesidad de desarme, de medidas de desmovilización y reintegración social, repite la necesidad de redactar un paquete de nuevos instrumentos posteriores al embargo, y exhorta a los Estados miembros de la Unión Europea, al Consejo y a la Comisión a promover los organismos regionales de la Unión Africana y de África y consolidar los requisitos de exportación y control de armas en el ámbito regional y nacional de acuerdo con las normas del código de la Unión Europea. Se hace hincapié en la necesidad de que el código de conducta en materia de exportación de armas sea legalmente vinculante. A la Comisión de Desarrollo también le gustaría llamar la atención sobre la necesidad de que un acuerdo comercial en materia de armas fuera legal e internacionalmente vinculante. Espero que la opinión de la Comisión de Desarrollo, que ha sido presentada por primera vez, contribuya considerablemente a la verdad, y la reafirme, de que la seguridad es la principal condición necesaria para el desarrollo. Jas Gawronski,    . – Señor Presidente, Señorías, señor Comisario, con respecto a la disposición operativa nº 8 del Código que estamos examinando, el Parlamento y Consejo tienen la obligación de reexaminar este documento cada año. Se trata de una disposición fundamental, que en un futuro debería ser el principal instrumento para introducir enmiendas en el Código y que ha permitido ya mejorarlo, convirtiéndolo en un instrumento dinámico capaz de adaptarse a los problemas y los cambios en relación con el comercio de exportación de armas en la Unión Europea. Basta pensar en la adhesión a la Unión de diez nuevos países, que, gracias a este mecanismo de revisión, han podido aportar su valiosa contribución. El avance más importante introducido por el sexto informe es la posibilidad de transformar el Código en posición común, haciéndolo así legalmente vinculante. Es preciso que el Consejo avance sin demora en esta dirección, porque una política de control de la exportación de armas basada en un Código común jurídicamente vinculante puede desempeñar un papel fundamental en la lucha contra el terrorismo y la prevención de conflictos. El segundo nuevo elemento positivo es la «caja de herramientas», destinada a los países a los que se acaba de levantar el embargo. A este respecto, considero justo que en el informe se resalte la valiente opinión del Parlamento Europeo, contraria al levantamiento del embargo sobre China hasta que en ese país se registren considerables mejoras en materia de respeto de los derechos humanos y de las libertades civiles, religiosas y políticas. Hay, por supuesto, algunos aspectos del informe en los que habríamos querido ver progresos más palpables, por ejemplo con respecto al intercambio de información y al sistema de notificación de denegaciones. No obstante, los resultados positivos alcanzados hasta ahora nos permiten confiar en el futuro. Jan Marinus Wiersma,    . – Señor Presidente, es mala suerte que sea justo a estas horas tan tardías cuando debatimos una serie de temas realmente muy importantes y sin duda muy urgentes, a saber, los problemas relacionados con el objetivo de la no proliferación y el Tratado de No Proliferación. Por eso mismo también lamento la ausencia de la Presidencia esta noche, sobre todo porque el país que actualmente ejerce la Presidencia de la Unión Europea es también una potencia nuclear reconocida. Quizá pudiera transmitirse el mensaje de que la presencia de la Presidencia es muy deseable en debates de este tipo. Una vez más existe una necesidad urgente de lanzar campañas encaminadas a detener la proliferación de armas de destrucción masiva. Si hay algo cierto, es que el número de países que tienen armas nucleares parece aumentar, lo que constituye un mal ejemplo para otros países y, al mismo tiempo, como ya ha dicho la Comisaria, existe un verdadero y evidente riesgo de que las armas de destrucción masiva o el material nuclear acaben en manos de terroristas. Urge reforzar el marco internacional para poder afrontar estos riesgos. Sin embargo, justo ahora podemos percibir una tendencia a resolver las cuestiones del desarme fuera de los marcos internacionales. Este año, la comunidad internacional, incluida Europa, no ha logrado ajustar, reformar ni fortalecer el Tratado de No Proliferación, mientras que los Estados Unidos quieren aplicar cada vez más su propia política de desarme, en particular con respecto a la lucha contra la proliferación de armas nucleares. Ambos son muy perjudiciales para la credibilidad y la eficacia del régimen mundial de no proliferación, que sigue siendo un pilar esencial de nuestra política. Por este motivo es muy importante para nosotros frenar esta tendencia y ejercer un mayor control sobre la proliferación no solo de armas de destrucción masiva, sino también de la tecnología nuclear y del material nuclear, químico y biológico; lo mismo ocurre, de hecho, con las exportaciones de armas convencionales. La Unión Europea tendrá que llevar la voz cantante a la hora de marcar el rumbo que ha de seguir el Tratado de No Proliferación, pero también está realizando una buena labor en muchos otros ámbitos, como la reciente propuesta o presión a favor de un tratado internacional de exportación de armas. Al mismo tiempo, en el régimen internacional existen muchas contradicciones, lo que también afecta a países europeos. Las potencias nucleares mundiales reconocidas tienen una gran responsabilidad. Presionan más a los países que quieren separarse del sistema internacional, y al mismo tiempo consideran la posibilidad de modernizar el arsenal nuclear, y uno de ellos incluso rechaza rotundamente suscribir la prohibición de pruebas nucleares. Europa es una de las fuerzas motrices, y esta es otra contradicción, del régimen internacional de no proliferación. Una de las máximas prioridades de la Estrategia Europea de Seguridad es tratar de encontrar, bajo la dirección europea, una solución pacífica a la cuestión iraní; al mismo tiempo, invertimos bastante menos en la eliminación de arsenales nucleares que los estadounidenses. Por tanto, el informe Kristovskis acierta cuando solicita un mayor respaldo financiero para esta prioridad política. Por último, el Grupo Socialista en el Parlamento Europeo da mucha importancia al Estado de Derecho internacional. En la comisión comentamos largo y tendido los apartados del informe Kristovskis en torno al uso de la violencia para prevenir la no proliferación, la expansión de armas nucleares. Todavía pensamos que la cláusula del informe no hace suficiente justicia a nuestra opinión sobre el Estado de Derecho internacional y el papel de las Naciones Unidas en todo esto. Si no se modifican esos apartados y si mañana el Parlamento decide respaldar esta cláusula, entonces no descarto una abstención de nuestro Grupo en la votación final sobre este informe. Alexander Lambsdorff,    . – Señor Presidente, señora Comisaria, Señorías, igual que al señor Wiersma, a mí también me habría gustado que este debate se hubiera celebrado en una hora más civilizada, porque, como miembro de la Comisión de Mercado Interior y Protección del Consumidor y también de la Comisión de Asuntos Exteriores, me parece especialmente importante. Por supuesto, todos somos conscientes del hecho de que los Estados miembros evaden actualmente las normas del mercado interior con respecto a las armas aduciendo, al amparo del artículo 296 del Tratado de las Comunidades Europeas, un interés nacional básico en los contratos públicos de nuevos sistemas de armas, si bien no se limitan a verdaderos sistemas de armas, sino que en la práctica engloban contratos públicos de todo tipo de equipos militares. Al parecer, para hacer un examen más minucioso, ya que el artículo 296 solo abarca un 4 %, es necesario encontrar la forma de aportar más transparencia en la adjudicación del 96 % restante de las licitaciones públicas. La Comisión ha merecido nuestra gratitud al emprender la iniciativa y el ponente del informe, el señor Wuermeling, ha defendido la elaboración de un proyecto de comunicación que interprete el artículo 296 y de un proyecto de directiva sobre contratos públicos en ámbitos relevantes para la seguridad. En nombre de mi Grupo recomiendo la aprobación del informe, aunque no queremos que se excluya la opción de un código de conducta como instrumento adicional para crear mayor transparencia. Las ventajas de un sistema unificado de adjudicación de contratos bajo la política europea de defensa son evidentes. Actualmente, Europa se gasta unos 160 000 millones de euros en defensa, y hemos de garantizar que se haga de modo más eficiente; se lo debemos a los contribuyentes. Los vendedores pueden lograr economías de escala si la cantidad demandada es suficientemente grande, y así se puede ahorrar una cantidad considerable de impuestos. También en el ámbito de la investigación, de alta intensidad de costes, un enfoque conjunto adquirirá cada vez mayor importancia en el futuro. Asimismo, es vital que nos esforcemos por conseguir normas técnicas uniformes, para que las tropas de diferentes países realicen operaciones conjuntamente, y también es muy importante considerar que las estructuras de defensa compartidas contribuyen a intensificar la integración política y a crear más solidaridad en la Unión Europea. Por tanto, recomiendo que la Cámara apruebe el Libro Verde y también que se utilicen los tres instrumentos propuestos para mejorar la transparencia. La propuesta de la Comisión emprende el camino correcto para lograr el reposicionamiento estratégico de Europa en la política de seguridad y defensa, que se ha vuelto necesaria debido a la perspectiva de nuestras tareas políticas exteriores, que aumentan en lugar de reducirse en número. Vivimos en un nuevo entorno de seguridad, con nuevas amenazas, terrorismo, países inestables, conflictos por el reparto de recursos naturales, fanatismo religioso y político. Ningún Estado miembro de la Unión Europea puede afrontar estos desafíos por sí solo; «europeización» ha de ser la consigna. Solo una Unión Europea con una única política exterior, que haga pleno uso de sus propias capacidades, que cante un solo himno y que haya dejado atrás la fragmentación estructural, lo logrará. El hecho es que el coste de las operaciones aumentará, especialmente si el mercado de armas de la Unión Europea de 25 Estados miembros sigue fragmentado. Para contrarrestar esto se precisan políticas más y mejor normalizadas, que también mejorarán la interoperatividad de las tropas europeas, ya que se trata de un ámbito donde todavía existen diferencias flagrantes. Nuestro objetivo ha de ser capacitar a nuestras tropas para que actúen juntas. De acuerdo con el Eurobarómetro, dos tercios del público europeo están a favor de una cooperación más estrecha en el seno de la Unión Europea en materia de seguridad. Nuestra seguridad depende de la existencia de un mercado de armas operativo, y por este motivo celebramos la iniciativa de la Comisión y el informe del ponente. Además, quiero añadir que en mi opinión deberíamos celebrar este debate en Bruselas y no en Estrasburgo. Raül Romeva i Rueda,    . Señor Presidente, quisiera utilizar esta nueva oportunidad para referirme, en concreto, al informe de mi colega, el señor Kristovskis. Creo que el tema de las armas de destrucción masiva realmente merece una atención especial, sobre todo por algo que ya se ha dicho: si queremos ser creíbles en la esfera internacional, especialmente en esta materia, tenemos que empezar a dar ejemplo desde la Unión Europea. En el informe se manifiesta de una forma clara la necesidad de acentuar el papel del desarme nuclear y de hacer que la petición del Tratado de No Proliferación sea un éxito. Creo que es una cuestión en la que hay que insistir cada vez más. Pero, en segundo lugar, hay que recordar también otro punto: hay algunos países de la OTAN, entre ellos el Reino Unido y Francia, que, obviando este hecho, están iniciando lo que podría ser una nueva carrera armamentística desde el punto de vista nuclear. Hay que advertir de que esto representa un riesgo que hay que frenar, por lo que es necesario, al menos desde ese punto de vista, ser coherentes. Y, por último, quiero recordar y, en todo caso, llamar la atención de esta Cámara sobre un hecho: las recientes noticias de que tropas estadounidenses han utilizado fósforo blanco en las calles de Faluya. Si es así, creo que es una vulneración clara de unos principios claves que hay que respetar y que, precisamente, este informe requiere que se tengan en cuenta. Tobias Pflüger,    . – Señor Presidente, podría decirse que aquí, en esta Cámara, las armas salen por la noche. De acuerdo con nuestro orden del día tenemos tres informes: el del señor Romeva í Rueda sobre la exportación de armas, el del señor Kristovskis sobre las armas de destrucción masiva y el del señor Wuermeling sobre el mercado europeo de equipos militares. En los tres hay gran cantidad de material explosivo y están interrelacionados. Mi Grupo tiene una opinión en general positiva del informe sobre la exportación de armas, aunque todavía sea mejorable, por ejemplo fijando criterios más precisos, y por mucho que las consideraciones en materia de política de paz, por supuesto, hagan que, desde mi punto de vista, una prohibición categórica de la exportación de armas sea preferible. No olvidemos que la producción, la exportación y la utilización de armas van juntos y que sin ellas no hay guerra. Las exportaciones de armas hacen peligrar la paz, por lo que es vital que el código de conducta sea por lo menos jurídicamente vinculante, que es justo lo que solicita el informe, y lo que todos aquí en esta Asamblea por supuesto celebraríamos. El señor Romeva se ha ganado nuestra gratitud por haber aceptado una enmienda de mi Grupo, que permite que el código sea jurídicamente vinculante también con respecto a los productos de doble uso. Los expertos en armamento consideran que la Agencia Europea de Armamento, que lleva un año existiendo, no solo promueve la exportación de armas, sino que también dificulta mucho más la supervisión y el control, y por este motivo nuestra enmienda propone la eliminación de esta agencia, de la que se dice que guarda relación con la defensa. Quiero solicitar en particular a mis colegas miembros de los Grupos Socialista y de los Verdes de esta Cámara que se unan a la Izquierda para lograr la sustitución de la Agencia de Armamento por una agencia de control de las exportaciones de armas. El informe Kristovskis nos presenta asuntos bastante diferentes. En realidad pretendía comentar los medios con los que podría lucharse contra la proliferación de armas de destrucción masiva, pero lo que tenemos ante nosotros es un informe de fuego, que transmite una opinión positiva de la guerra de Iraq, un crimen según el derecho internacional. Solicito a la Cámara que no apoye este informe, y no meramente absteniéndose de votar, que es, según acabamos de escuchar, lo que recomiendan los Socialdemócratas, y que no apruebe las enmiendas que piden una actuación más dura con respecto a Irán por parte del Grupo de la Europa de las Naciones, a la que pertenece el señor Kristovskis. Solicito a los conservadores de esta Cámara que no apoyen una interpretación según la cual Irán, en cuestiones de armas de destrucción masiva, en los últimos 17 años no ha hecho más que sembrar y cosechar desconfianza; esto no es cierto. El informe parece considerar la guerra contra Iraq un proyecto para un ataque contra Irán, aunque ahora ni siquiera el ex Secretario de Estado Colin Powell afirme que en esos momentos realmente Iraq tuviera armas de destrucción masiva y esté avergonzado de su actuación ante el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas. En cuando a las armas de destrucción masiva de Occidente, el informe es hipócrita según el estilo habitual de esta Cámara. Por tanto, proponemos que se solicite la retirada de las armas nucleares de los Estados Unidos de suelo europeo, que se desguacen las armas nucleares francesas y británicas y que Alemania, de una vez por todas, renuncie a su potencial para enriquecer uranio en su reactor de investigación de Garching. En cuanto al último de los informes, he de decirle al señor Wuermeling que confirma no solo que nuestra industria no es competitiva en el escenario mundial, sino también, y al mismo tiempo, que no existía relación alguna entre los informes. Si solo se trata de competencia, entonces también vale para la competencia de los mercados de exportación, y por este motivo el artículo 296 ha de aplicarse. Este informe sobre la industria de los equipos militares me parece muy franco y sincero. Trata de la estrecha cooperación con la OTAN y los Estados Unidos, y nuestro Grupo también votará «no» a este informe. Gerard Batten,    . – Señor Presidente, en estos tres informes hay una nueva proliferación de ideas descabelladas del Parlamento Europeo, pero que muestran adónde quieren llegar a parar esta Asamblea y la Unión Europea. En ellos se solicita que se rechace una nueva generación de armas nucleares, medidas progresivas e importantes a favor del desarme nuclear del Reino Unido y Francia, así como la armonización de las exportaciones de armas, y todo esto cuando el mundo es cada vez más peligroso y no al contrario. Los incompetentes soñadores utópicos de izquierdas que principalmente componen este lugar profundamente estúpido y corrupto ya hacen suficiente daño con sus esfuerzos legislativos sin tener que inmiscuirse en cuestiones de defensa. Puede que finalmente un día los Gobiernos nacionales sean capaces de enmendar las estúpidas políticas de la UE sobre agricultura, pesca, comercio y finanzas, pero si la UE se las arregla para asumir el control de la defensa, esto podría tener consecuencias irreversibles. Todos estos informes son sendos ladrillos de una política europea de defensa y seguridad, lo cual queda claramente demostrado por el hecho de que en uno de estos informes aparece una política armonizada de suministros de defensa, pese a ser un elemento de la fracasada Constitución Europea. Las fuerzas armadas británicas se están diluyendo en un ejército europeo. El Reino Unido camina como un sonámbulo hacia el día en que nos despertaremos y encontraremos que no contamos con una capacidad de defensa y militar independiente. Si llega el día en que la defensa nacional británica esté controlada por la Unión Europea, que Dios nos ayude. Sí, que Dios nos ayude, panda de bufones. Marios Matsakis (ALDE ).    – Señor Presidente, me siento profundamente ofendido por el orador que me ha precedido. No sé por qué se le ha permitido seguir diciendo cosas tan absurdas a esta Asamblea y a nosotros. Me siento personalmente ofendido y le ruego que tome medidas. El Presidente.    Que haya dado las gracias al anterior orador es mi problema personal. Prometo remitir el asunto a la Mesa para que tome una decisión. Ryszard Czarnecki (NI ).       Señor Presidente, las guerras se declaran a menudo al amparo de la oscuridad. Es un signo de los tiempos que la lucha por la paz también la libren los diputados a este Parlamento por la noche. El gasto militar alcanzó los 956 000 millones de dólares hace dos años, y el año pasado la cifra llegó al techo del billón de dólares. Estamos siendo testigos de la vuelta a los niveles récord del gasto registrados por última vez durante la Guerra Fría. El gasto militar aumenta en torno a un 10-11 % al año, lo que equivale a una auténtica carrera armamentística. Hay un proverbio que dice «si quieres paz, prepara la guerra», pero hemos de preguntarnos si esta es la respuesta correcta a los problemas del siglo XXI. ¿No es cierto que, tal y como dijo el representante del Vaticano en la 59 Sesión de la Asamblea General de las Naciones Unidas, «la mayor recurrencia a las armas, grandes y pequeñas, aleja, en lugar de acercarlo, al mundo de la seguridad»? Deberíamos apoyar la iniciativa de las Naciones Unidas de crear una cultura de paz y de promover la civilización del amor defendidas por el Papa Juan Pablo II. Quiero felicitar al ponente, el Ministro Kristovskis, por haber elaborado un informe razonable basado en un compromiso. El apartado que se refiere al riesgo de proliferación de los arsenales de la Guerra Fría de armas biológicas, químicas y nucleares es especialmente importante, al igual que la referencia a la prohibición de las pruebas de armas nucleares en el espacio, que se aprobó hace 38 años. Quiero concluir diciendo que es elogiable el énfasis que damos a la necesidad de que incluso un uso justificado de la fuerza militar cumpla la Carta de las Naciones Unidas y vaya precedido del uso de todos los medios políticos y diplomáticos posibles. El Parlamento Europeo no puede hacer maravillas, pero hoy en día puede estar muy bien en posición de dar a la paz una oportunidad mejor. Gitte Seeberg (PPE-DE ).    – Señor Presidente, esta noche estamos debatiendo tres informes importantes en esta Cámara. Como ponente de la oposición del Grupo del Partido Popular Europeo (Demócrata-Cristianos) y de los Demócratas Europeos en relación con el informe sobre armas de destrucción masiva, creo que el informe es sólido, robusto y equilibrado. Es un informe muy completo, pero el tema es, por supuesto, muy importante. El ponente ha hecho un trabajo excelente. En la época en la que vivimos, donde las amenazas no proceden de la Guerra Fría sino de Estados delincuentes y organizaciones terroristas, es crucial vigilar a quienes poseen este tipo de armas y es vital que estas no acaben en manos inapropiadas. No podemos ni debemos deshacernos de nuestras armas nucleares, que forman parte de la estrategia de defensa de la OTAN y que son uno de los motivos por los que la Guerra Fría fuera realmente fría. Sin embargo, hemos de tratar de garantizar constantemente que los países que no deben tener armas nucleares dejen de desarrollarlas. Por supuesto, en este caso en particular me refiero a Irán y a los problemas relacionados con Corea del Norte. También hemos de esforzarnos por garantizar que los países que tienen armas nucleares ilegalmente, es decir, Pakistán, India e Israel, firmen el Tratado de No Proliferación (TNP). Los medios deben ir asociados a los fines. Si se quiere que la estrategia de la Unión Europea para la no proliferación de armas de destrucción masiva siga teniendo cierto peso, será necesario dar prioridad a la Exterior y de Seguridad Común (PESC) y, especialmente, dar la máxima prioridad a este ámbito particular también en el futuro. Por último, quiero dejar constancia de lo mucho que me ha complacido el informe del señor Romeva. Especialmente me ha alegrado que el Parlamento se muestre unido a la hora de recomendar que no se levante el embargo de armas contra China. Esforcémonos individualmente para garantizar que esta también sigue siendo la actitud de los Gobiernos de nuestros respectivos países. Ana Gomes (PSE ).    – De acuerdo con un informe reciente del Congreso de los Estados Unidos, en 2004 los contratos de armas firmados por los cuatro principales exportadores europeos con los países en desarrollo casi alcanzaron los 5 000 millones de dólares. Esto supone un aumento de cinco veces la cifra de 2003. Esto servirá para dificultar el desarrollo promoviendo la proliferación de conflictos en África y posiblemente también en otros continentes. En este contexto se precisan normas estrictas y eficaces sobre la exportación de armas, ahora más que nunca. Europa no puede promover la construcción con la ayuda al desarrollo con una sola mano, mientras con la otra, a través de una exportación sin regular de armas convencionales, destruye. Por este motivo, de acuerdo con el excelente informe Romeva, creemos que el código de conducta ha de ser, con carácter urgente, jurídicamente vinculante. Como la señora Comisaria, celebramos la decisión del Consejo de luchar por la consecución de un Tratado universal apropiado de las Naciones Unidas que recoja normas comunes sobre el comercio mundial de armas. El embargo de armas contra China, un país que ha amenazado repetidamente a Taiwán, no debe levantarse hasta que se le pidan cuentas a China de la detención y desaparición de los participantes en Tiananmen, y hasta que mejore el conjunto de su historial de derechos humanos. El informe Wuermeling contiene un aspecto que es básico para el futuro del proyecto europeo de política exterior y de defensa, y que se refleja en la Enmienda 6 presentada por mi Grupo. Ninguna potencia mundial ha abierto completamente mercados de equipos de defensa; los Estados Unidos protegen sus empresas de defensa con un «Ley de compras nacionales». Tenemos mucho que aprender de nuestros amigos norteamericanos. Es necesario incorporar las preferencias europeas cuando se trata de contratos públicos de defensa de los Estados miembros, lo cual es esencial si queremos garantizar la supervivencia de un sector que contribuye significativamente a la Estrategia de Lisboa, a la innovación tecnológica y a la autonomía estratégica de la Unión. No seamos inocentes y no nos engañemos: los aviones no son plátanos y los tanques no son neveras. No tratemos esta cuestión como si fuera una simple cuestión de mercados. El Parlamento ha de encabezar lo que es, sobre todo, un debate político y estratégico, y lo que proponemos es un primer paso en esta dirección. Por último, me centro ahora en el informe del señor Kristovskis, que también celebro. Me parece que no es posible tener una estrategia coherente y eficaz de no proliferación mientras los cinco Estados autorizados a tener armas nucleares, incluso dos Estados miembros de la Unión Europea, no cumplen sus compromisos de desarme gradual, de acuerdo con el artículo 6 del Tratado sobre la no proliferación de armas nucleares (TNP), y mientras siguen rechazando, o actuando en contra de potencias nucleares como Israel, India y Pakistán, que no son países firmantes del TNP. Todo esto es tanto más grave cuanto que, además de otros países, agentes no estatales o terroristas pretenden hacerse con armamento ilegal. Marios Matsakis (ALDE ).    – Señor Presidente, señora Comisaria, la más peligrosa de todas las armas de destrucción masiva es la bomba nuclear. Esta bomba, esta arma, ya ha sido utilizada en dos ocasiones por los Estados Unidos, matando a cientos de miles de civiles inocentes en una fracción de segundo. También ha sido utilizada por Gran Bretaña, Francia, Rusia y China en pruebas nucleares que han provocado un inmenso daño al medio ambiente. Estos países, junto con Israel, la India y Pakistán, pertenecen al temido club nuclear formado por ocho miembros que tiene al mundo secuestrado. Aterrorizan a toda la comunidad internacional con su irresponsabilidad belicista, amenazándose mutuamente con mortíferos juegos nucleares de aniquilación, e insultan violentamente nuestra inteligencia tratando de imponernos su punto de vista de que el suicidio nuclear es una forma de disuasión. Los Gobiernos de estos países, haciendo uso de una lógica inteligible solamente para los caudillos impertérritos dispuestos a sacrificar a toda la humanidad en su búsqueda de beneficios económicos, están gastando sumas astronómicas de dinero en la construcción de un arsenal nuclear capaz de destruir varias veces el mundo, y todo lo que podemos hacer es aprobar resoluciones sobre estrategias ineficaces que reclaman la no proliferación. ¿Por qué no pedimos enérgicamente a los países que cuentan con bombas nucleares que se deshagan inmediatamente de sus arsenales? ¿Por qué toleramos que haya en nuestra Comunidad Europea países con bombas nucleares como el Reino Unido y Francia? ¿Por qué no aprobamos resoluciones o adoptamos medidas en contra de estos dos países? ¿Y por qué un país pequeño como el mío, Chipre, debe vivir con la amenaza de un desastre nuclear debido a que el Reino Unido quiere almacenar, en contra de nuestra voluntad, armas nucleares en sus bases coloniales británicas en la isla? Desde mi punto de vista, la respuesta es vergonzosamente simple: nos falta valor político. Por eso optamos por la hipocresía y la vida sigue como si nada. Eva-Britt Svensson (GUE/NGL ).    – Señor Presidente, el señor Wuermeling sostiene en su informe que el debate no versa sobre política exterior, de seguridad o defensa en general, sino solo sobre contratos públicos de productos y servicios. Sin embargo, existe evidentemente un vínculo entre contratos públicos de defensa y política de defensa. Con la creación de la Agencia Europea de Defensa, un mercado común para la contratación pública de defensa es un paso ulterior en el rearme militar aplaudido por la industria europea de defensa. So pretexto de incrementar la eficiencia económica y reducir la carga para los contribuyentes europeos, el ponente defiende la armonización y la normalización de acuerdo con las normas aceptadas de la OTAN. Si esto no es una contribución al debate sobre la política de defensa, entonces realmente no se qué es. En mi opinión, trata claramente del aumento y la intensificación de la militarización. Empleando la neolengua de George Orwell, podría decir que la guerra se ha convertido en paz. En lugar de hablar tanto sobre mayores recursos para investigación y desarrollo de nuevas armas, la Unión Europea y los Estados miembros deberían invertir sus recursos en investigación en consolidación de la paz y la resolución de conflictos. Me parece que la Unión Europea debe realmente ponerse mano a la obra. Mediante el desarme y la desmilitarización construiremos la paz, no a través de la militarización y la compra de más armas. Andreas Mölzer (NI ).    – Señor Presidente, señora Comisaria, por un lado las grandes potencias, como Rusia, están reduciendo sus arsenales de armas, mientras que por otro lado el número de Estados y, lamentablemente, de organizaciones criminales que poseen conocimientos técnicos necesarios para fabricar armas de destrucción masiva aumenta. Sabemos que, tan solo en 2004, los servicios secretos de todo el mundo registraron más de 300 casos de manipulación ilegal de material nuclear. Cuanto más se extienden los conocimientos técnicos necesarios, tanto más difícil es obtenerlos por métodos convencionales. La guerra en Iraq y el silencio ante Corea del Norte han dado la impresión a no pocos Gobiernos de que el armamento nuclear por sí mismo basta para detener intervenciones militares. La posesión de armas nucleares por parte de países como Israel propicia que otros, como Irán, crean que han de fabricar las suyas propias, aumentando así el riesgo de que esas armas lleguen a parar a manos de terroristas, y lo que se precisa son medidas rigurosas para contrarrestar este proceso. Será realmente un mensaje poderoso si podemos ajustar el código de conducta sobre la venta de armas y, por tanto, impedir que los Estados miembros de la Unión Europea vendan armas a terceros países que después las utilizan contra sus propios pueblos o para agredir directamente a otros Estados. Sin embargo, este código de conducta no ha de ser algún tipo de tigre desdentado, o de lo contrario no solo estaremos arriesgando la seguridad de innumerables personas, sino que también nos expondremos al ridículo. Karl von Wogau (PPE-DE ).    – Señor Presidente, Señorías, si me preguntan, el debate de hoy es una oportunidad desaprovechada. En primer lugar, en cuanto a la hora del día, este debate debió celebrarse a las 11 de la mañana de hoy en presencia del Consejo. Ahora se está celebrando casi a medianoche, tras un debate sin duda fascinante en torno a normas sobre la captura de algunas especies de animales. En segundo lugar, el título es incorrecto. Aquí no se habla de armas, sino de Política Europea de Seguridad y Defensa. Si, por ejemplo, tuviéramos que hablar de nuestra actuación con respecto a Irán, no se trataría de un asunto de armas, sino de política. En tercer lugar, lamento mucho la ausencia del Consejo, ya que el elemento que define la Política Europea de Seguridad y Defensa es el encaje ajustado de la gestión de crisis civil y militar. Esto solo puede lograrse mediante la acción conjunta entre la Comisión y el Consejo, y sé lo difícil que es. ¿Cómo vamos a hablar de estos asuntos si el Consejo no está ni siquiera presente? Otro motivo por el que es una oportunidad desaprovechada es que el ámbito de la seguridad y la defensa, en particular, brinda grandes oportunidades. Incluso en presencia de un padre fundador de la Constitución Europea, como el señor Brok, me atrevería a decir que la Constitución se halla actualmente en punto muerto. En estos momentos también estamos en punto muerto con respecto a aspectos financieros. No obstante, lo que no está en punto muerto es el desarrollo ulterior de la Política Europea de Seguridad y Defensa, recientemente cristalizada por la Agencia Europea de Seguridad. En el proyecto de Constitución tan solo se había contemplado, y ya es una realidad. Hemos asumido la responsabilidad de la seguridad en Bosnia-Herzegovina; hay tropas allí bajo mando europeo. El compromiso de mutua defensa, que también recogió primero el proyecto de Constitución, es ahora una realidad. Esto significa que en este sentido avanzamos, y estoy convencido de que vamos por el buen camino hacia una Unión Europea de Seguridad y Defensa, que es también nuestro objetivo común. Este debate no debería celebrarse en una Cámara, como estamos haciendo esta noche. También quiero decir algo a mi colega el señor Lambsdorff. Creo que Estrasburgo es el lugar apropiado para este debate, ya que es la sede del Parlamento Europeo. Manuel Medina Ortega (PSE ). –    Señor Presidente, quiero empezar sumándome a la protesta del señor Matsakis. En los veinte años que llevo en este Parlamento, nunca había visto a un diputado comportarse con tanto desprecio hacia esta institución y hacia los miembros que la componen. Por tanto, pido que se adopte una medida eficaz contra este señor, para que un incidente de este tipo no se vuelva a repetir. Como ha dicho el señor von Wogau, no se trata de un debate sobre armas; es un debate más amplio, es un debate sobre política exterior y de seguridad común, aunque yo solamente tendré ocasión de referirme al informe del señor Wuermeling, sobre la contratación en materia de defensa. Yo creo que la Comisión tiene razón al señalar que el artículo 296 del Tratado de la Comunidad Europea, que constituye en este momento un obstáculo constitucional para el desarrollo de un mercado común –diríamos– de la defensa, puede ser, de alguna forma, superado partiendo de la jurisprudencia del Tribunal de Justicia en casos recientes, como el caso Johnston, o el caso Comisión contra España, de 1997. Pero las limitaciones constitucionales siguen existiendo. Es decir, en materia de política exterior y de defensa, sigue habiendo un amplio grado de soberanía estatal. Por tanto, en esta materia, tenemos que actuar con una gran prudencia, desde el punto de vista jurídico y desde el punto de vista político. En tanto no se llegue a adoptar la Constitución Europea, lo que espero que se pueda hacer en breve, tendremos que conformarnos con los instrumentos jurídicos que tenemos y, con esos instrumentos jurídicos, lo que se puede hacer es poco, pero me parece muy bien que la Comisión oriente su trabajo, primero hacia una Comunicación y, eventualmente, hacia una propuesta de Directiva, como sugiere el señor Wuermeling. Pero también tenemos que ser prudentes desde el punto de vista político, porque el objetivo de un mercado común de la defensa europea no puede ser transformar la Unión Europea en un complejo industrial militar, como ocurre en alguna potencia exterior. Las armas son peligrosas. Yo tengo alguna formación militar; lo que me sorprendió es que, la mayor parte del tiempo, a mí no me enseñaban a matar, sino, al contrario, a protegerme de las armas. Las armas no son juguetes. No las podemos utilizar, por ejemplo, para el desarrollo económico o para el desarrollo de la industria. La finalidad de las armas tiene que ser proteger a los ciudadanos europeos y, en todo caso, también proteger a aquellas naciones amigas, pacíficas y democráticas que las necesiten para su propia defensa, pero no para hacer negocio con ellas o convertir Europa en una especie de gran plaza industrial que acabe, al final, volviéndose contra nosotros. Creo que las propuestas de la Comisión son positivas, que estas propuestas llevarán a la creación de ese mercado común de la defensa, pero que ese mercado común de la defensa debe ser un instrumento para la consecución de la paz en Europa y también de la paz en el mundo. Luca Romagnoli (NI ).    – Señor Presidente, Señorías, en este informe se resalta el compromiso de la Unión de promover la universalización de los acuerdos multilaterales de no proliferación y contra el desarrollo de armas de nueva generación. El informe pide que se apliquen sanciones a los países que incumplan la Resolución 1540 del Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas. Sin embargo, si bien es cierto que los Estados miembros de la Unión Europea son partes contratantes de los acuerdos multilaterales de no proliferación, es igualmente cierto que dos Estados miembros son Estados nucleares, que Turquía, país candidato a la adhesión, es un Estado nuclear y que, cosa aún más grave, en los territorios de muchos Estados miembros, entre ellos Alemania, Italia, Grecia y los Países Bajos, están desplegadas armas tácticas estadounidenses. Mientras que en los cien puntos de la resolución que debatimos se dedican pocas palabras a Israel, la India y Pakistán, que no se han adherido al Tratado de No Proliferación, por lo que respecta en cambio al programa nuclear civil de Irán, se ignoran los legítimos intereses económicos y de seguridad regional de este gran país y se pide al Gobierno que aporte garantías comprobables del carácter pacífico de cada uno de sus programas nucleares. Es una resolución ridícula, que por añadidura pretende que la Unión Europea y la OTAN convenzan al Gobierno estadounidense de que desista de sus programas y que expresa su satisfacción por la enorme cantidad de dinero de los contribuyentes europeos –centenares de millones de euros– que se gastarán en la estrategia de reducción de armas de destrucción masiva. El informe propuesto constituye una clamorosa burla del sentido común y es, por tanto, del todo inaceptable. Elmar Brok (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señora Comisaria, Señorías, los tres ponentes, el señor Wuermeling, el señor Romeva i Rueda y el señor Kristovskis, han abordado importantes ámbitos que debían tratarse conjuntamente más a fondo, en lugar de hacerlo en tres informes separados como estos, ya que solo son aparentemente contradictorios, pero en realidad están relacionados. Vivimos en un mundo en que la amenaza de los terroristas, que también podrían conseguir armas sucias, es más peligrosa que nunca. Si suponemos que no puede impedirse a Irán que fabrique armas nucleares –ya está fabricando cohetes con un alcance de 3 000 kilómetros–, tendremos una región que se extiende sobre Irán, Paquistán, India, China y Rusia: una gran región, la mayor del mundo, que posee armas nucleares. Hemos de estudiar cómo garantizar nuestra seguridad como un pequeño rincón del mundo. Y esto solo puede hacerse mediante la seguridad colectiva en la alianza transatlántica, que también significa que Europa no puede abandonar esta alianza, ya que ello supondría ser susceptible al chantaje: por varios motivos y por parte de varias regiones del mundo. En segundo lugar, tenemos que dejar claro que solo fabricando nuestras propias armas, nosotros también estaremos en situación de dar un rumbo a la política industrial, que creará puestos de trabajo y, asimismo, que nos dará independencia porque, si este enfoque político industrial no se nos ofrece y no tenemos nuestra propia industria armamentística, dependeremos de la compra de armas adicionales a otras regiones del mundo. Lo cual nos volverá constantemente susceptibles al chantaje, pues no podemos hacer lo queramos o, consecuentemente, contribuir a nuestra propia seguridad. Cuando menos será mucho más caro, porque no estaremos aprovechando las sinergias que proporciona este enfoque europeo. La Unión Europea y la Comisión necesitan más dinero para la investigación y para otros ámbitos, por tanto, a fin de asegurar que estamos en situación de garantizar nuestra propia seguridad y formar alianzas, a la vez que mantenemos nuestra independencia e inmunidad al chantaje. Todo esto ha de integrarse en un código de conducta, que dotaría de credibilidad a nuestra lucha en contra de la proliferación de armas de destrucción masiva. En mi opinión, este código de conducta debería ser jurídicamente vinculante. Sin embargo, más deseable en mi opinión sería eliminar la excepción del Tratado que exonera a la Comisión de exportar armas, a diferencia de otros comercios, que es uno de los puntos débiles tanto con respecto al control, como a la capacidad de acción del conjunto de la Unión Europea. Convendría buscar enfoques adecuados. Por tanto, con objeto de ahorrar dinero, garantizar la seguridad de nuestros ciudadanos y, al mismo tiempo, un mundo más pacífico, quiero invitarles a que prestemos más atención a este asunto. Richard Howitt (PSE ).    – Señor Presidente, en primer lugar quisiera celebrar el informe sobre el código de conducta y las ventas de armas y llamar la atención de la Asamblea sobre el hecho de que muchas de las demandas que hicimos en nuestros anteriores debates anuales sobre este tema se han cumplido: concretamente el nuevo reglamento sobre el comercio de equipos de tortura, la posición común sobre actividades de intermediación y la nueva obligación de detener las exportaciones si existe un riesgo para el derecho humanitario internacional. Sobre todo celebro el compromiso de este año de hacer que el código sea legalmente vinculante. ¿Podría comentar hoy la señora Comisaria el hecho de que la práctica en ocasiones se queda corta? ¿Por qué motivo Austria, Luxemburgo y Grecia, por ejemplo, no elaboran sus propios informes anuales? Este año se han publicado informaciones de que Francia ha exportado bombas y granadas a Myanmar y Sudán y que Italia ha exportado armas de fuego a China y Colombia. ¿Podría comentar nuestras exportaciones de armas a Colombia, un país en el que actualmente existen numerosas pruebas de abusos de los derechos humanos por parte del ejército colombiano? Esta noche, muchos oradores y algunas enmiendas han hecho referencia a la posición del Reino Unido. Me enorgullece que mi país, en su anterior Presidencia, supervisase el acuerdo del código de conducta de la UE sobre la venta de armas y en esta Presidencia haya supervisado el acuerdo de la Unión Europea, por primera vez, para respaldar un tratado internacional sobre el comercio de armas. Nos tomamos en serio nuestras obligaciones como potencia nuclear. El Gobierno del Reino Unido ha reducido el arsenal de cabezas nucleares en más de un 70 %, ha reducido el número de cabezas de guerra de cada submarino Trident de 94 a 48 y ha desmantelado todas las bombas nucleares WE-177. En la conferencia del Tratado de No Proliferación del 5 de mayo, el portavoz del Gobierno británico declaró: «reconocemos que tenemos obligaciones particulares como Estado que cuenta con armas nucleares conforme al artículo 6 del Tratado. Reafirmamos nuestro compromiso inequívoco de llevar a cabo la total eliminación de los arsenales nucleares, conducente al desarme nuclear». Como todos los demás que están presentes esta noche, comparto los temores de que no se haya conseguido alcanzar un consenso sólido en la conferencia del Tratado de No Proliferación de principios de este año. Pero creo que es un error que nos centremos en países individuales, sean el Reino Unido o Francia. Deberíamos asegurarnos de que todas las naciones asuman sus obligaciones conforme a dicho Tratado. Deberíamos celebrar al hecho de que hubiese una posición común acordada por la UE antes de la conferencia de revisión del Tratado de No Proliferación y asumamos los problemas, en aquellos casos en que nosotros, como UE, deberíamos tomar la iniciativa, como la retirada del Tratado, la universalización de rigurosas normas de salvaguardia a través del protocolo adicional del OIEA y también la cuestión de la transferencia de tecnologías de enriquecimiento y reprocesado. Geoffrey Van Orden (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señora Comisaria, al debatir sobre cuestiones de defensa nos estamos metiendo en territorios importantes y sensibles de soberanía nacional. Muchos de nosotros creemos que las ambiciones militares de la UE están totalmente fuera de lugar. Si desean otorgar poder a la Unión Europea como agente mundial o si creen en un Estado europeo integrado o, de hecho, en una Unión Europea de Defensa, como hemos oído anteriormente, entonces tendrán un punto de vista distinto. Por principio y desde el punto de vista de sus consecuencias prácticas nos oponemos a que la UE se inmiscuya en asuntos de defensa. Sin embargo, reconocemos que existen áreas en las que podría ser beneficioso un planteamiento multilateral, y esto se aplica especialmente a los controles de exportaciones de armas y de no proliferación. Refiriéndome en primer lugar a los suministros de defensa, el informe Wuermeling está condicionado por un impulso integracionista muy fuerte. En el apartado 12 incluso plantea la cuestión de en qué medida puede hacerse todavía una distinción significativa entre los intereses de seguridad nacionales y comunes de Europa. Realmente el informe pretende afianzar el papel de la Comisión Europea en los suministros de defensa y quiere que estos temas se traten conforme a la legislación comunitaria y no la nacional. Ya estamos en una situación en la que el mercado de suministros de defensa británico está abierto a la competencia exterior de un modo en que por ejemplo el mercado francés no lo está. Vemos cómo las empresas británicas dedicadas a la defensa –importantes activos estratégicos nacionales– son adquiridas por empresas extranjeras. Pese a que los conservadores británicos respaldan la mayoría de las medidas destinadas a reforzar un verdadero mercado único, la defensa debería salvaguardarse y seguir siendo la excepción. Respecto al tema de las armas de destrucción masiva, concedemos una gran importancia a luchar contra la proliferación y reforzar la seguridad de los materiales que las componen. Al mismo tiempo, la fuerza nuclear disuasiva independiente del Reino Unido sigue siendo un elemento vital de nuestra estrategia de defensa, que no ha perdido importancia pese al cambio del entorno de seguridad en que vivimos. El Gobierno británico no solo debe tomar las decisiones necesarias para mantener nuestra capacidad nuclear; también debe estar preparado para adaptar nuestras armas y la doctrina para su uso. Sobre la cuestión de la exportación de armas, pese a que celebramos los llamamientos para una mejor verificación del uso final de los bienes exportados y el mantenimiento del embargo de armas a China, sin embargo seguimos teniendo dificultades con la idea de un código de conducta legalmente vinculante. Esto ampliaría la autoridad judicial a áreas que son justamente competencia del Gobierno y ampliaría más el alcance de las instituciones de la UE, incluido el Tribunal Europeo de Justicia. Esta noche debatimos una peligrosa mezcla de conceptos. Helmut Kuhne (PSE ).    – Señor Presidente, permítame empezar dirigiéndome al señor Batten. Ha sido interesante escuchar este discurso de boca de un representante de una lista de candidatos que también incluye a dos personas que, una tras otra, han sido públicamente declaradas culpables de hacer un uso indebido de las dietas de asistencia secretarial en las últimas semanas. Deberíamos intensificar nuestra ofensiva en contra de esta banda de hipócritas de esta Asamblea y de nuestras actividades de relaciones públicas. Vayamos al grano. No tiene sentido que varias empresas de tres grandes Estados miembros de la Unión Europea trabajen en el proyecto del vehículo aéreo no tripulado, por ejemplo, en proyectos separados que no tienen nada que ver entre sí, para duplicar de este modo las ganancias. El contribuyente europeo no lo merece. Ni tampoco tiene sentido que tres grandes Estados miembros de la Unión Europea desarrollen, independientemente entre sí, sistemas de identificación electrónicos para soldados de infantería y que no se sepa con claridad si las tropas de uno y del mismo grupo de batalla europeo, por ejemplo, podrían identificarse a sí mismas en el campo de acción si proceden de diferentes países. Asimismo, deberíamos tener en cuenta que incluso dentro de 10 años los ejércitos de la Unión Europea todavía tendrán que utilizar 23 tipos diferentes de vehículos blindados. Todos podemos imaginar el tipo de compatibilidad y problemas de suministro que supondría esto en condiciones operativas. Sin embargo, también quiero advertir en contra de una ilusión: es imposible lograr un mercado europeo único de equipos de defensa si las empresas que operan en condiciones de mercado han de competir con las que cuentan con el apoyo gubernamental. Este aspecto no se ha mencionado en el debate de hoy, y además quiero proponer al señor Wuermeling que examine más de cerca esta implicación del debate sobre el artículo 296 y extraiga conclusiones para el futuro. Othmar Karas (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señora Comisaria, Señorías, el Libro Verde de la Comisión y, en particular, el informe Wuermeling responden a los deseos de la población: el público europeo. La respuesta del público a la pregunta sobre qué objetivos tendría la Unión Europea que fijarse es que debería convertirse en una Unión de Seguridad y Defensa. Cuando se pide al público qué quiere, su respuesta es: una política exterior común representada por una cara y una persona, no 25 intereses nacionales creados. Cuando nos fijamos en el cambio sufrido por el entorno de la seguridad nos preguntamos si cada uno de los Estados miembros es capaz por sí mismo de garantizar la seguridad suficiente, dada la atmósfera general que prevalece y la actual situación financiera de los Estados miembros. La respuesta es «no». Por este motivo, en este ámbito precisamos más Europa, no necesariamente más dinero. Sin embargo, si necesitamos más Europa pero no tenemos dinero adicional, hemos de modificar en algo nuestra actitud. Queremos una política exterior y de seguridad común, queremos que la Unión Europea evolucione en una unión política, queremos un mercado interior fuerte y reducir nuestra dependencia de los Estados Unidos. Por tanto, ¿qué hay que hacer? A este respecto disponemos de normas tecnológicas europeas comunes, que permiten y fortalecen la cooperación. Hemos de crear estructuras de defensa comunes, que tienen su importancia para la cooperación política, la integración y la solidaridad. Por supuesto, en vista de la máxima «más Europa, pero no más dinero», hemos de hacer un uso eficaz de los recursos de defensa, aumentar la competitividad de la Unión Europea, mejorar los equipos militares y reducir los costes, aumentar la dimensión europea en relación con los equipos y la formación, mejorar la cooperación y, así, contribuir al aumento de la eficacia. Este debate ha demostrado la necesidad de aumentar la dimensión europea; lo cual, asimismo, puede explicar la ausencia del Consejo, porque aunque los grandes Estados miembros, en particular –y estoy pensando en el Reino Unido y Francia–, hablan mucho de temas comunes, se hallan entre los que obstaculizan una Comisión más fuerte en este sentido. Joel Hasse Ferreira (PSE ).    – Señor Presidente, Señorías, señora Comisaria, la seguridad de los trabajadores y ciudadanos ha de garantizarse en los procesos de fabricación de equipos de defensa, y las propias empresas han de operar con la mayor eficacia posible. Por tanto, se precisan normas claras sobre contratos públicos en materia de defensa. Los ciudadanos europeos han de ser conscientes de la importancia de contar con empresas de defensa modernas y eficientes, integradas en la estructura innovadora de las PYME, que trabajen con tecnología para uso civil o militar. Además, se necesita una coordinación estratégica de las empresas de defensa existentes en varios Estados miembros, con la Agencia Europea que actúa como uno de los puntos focales para la innovación tecnológica y para perfeccionar los productos y procesos de las empresas europeas que trabajan en sectores asociados a la defensa. En cualquier caso, nunca debemos permitir que en la Europa de la Unión se instale un complejo militar-industrial que pudiera restringir las competencias políticas, el tipo de complejo de cuya poderosa influencia se lamentaba Eisenhower cuando abandonó la Presidencia de los Estados Unidos. Los contratos deben ser transparentes. Las normas claras y transparentes sobre contratos en materia de defensa pueden servir de gran ayuda en este sentido. De lo contrario, el mercado se concentrará en estas empresas, por tanto, en la práctica, bloqueará la libre competencia en el mercado interior europeo. Asimismo, es urgentemente necesario animar a las pequeñas y medianas empresas a que participen, en la medida de lo posible, en el proceso de fabricación mundial de la industria de defensa. Señor Presidente, Señorías, señora Comisaria, quiero concluir diciendo que la Unión Europea necesita mantener vínculos constantes entre su política exterior y las normas de comercio internacional, especialmente con respecto a los embargos. En el futuro nadie comprenderá por qué las empresas de defensa de la Unión Europea iban a respaldar la declaración de guerras injustas o a sostener regímenes dictatoriales. Europa no fue originalmente creada para esto y tampoco es lo que debería hacer la Unión Europea. Zuzana Roithová (PPE-DE ).    – Señorías, al desmantelar las prácticas establecidas de los Estados miembros con respecto al comercio de armas estamos intentando hacer historia. Por tanto, el Libro Verde sobre contratos públicos de defensa y toda directiva futura precisan un fuerte respaldo político, al igual que para penetrar en el entorno herméticamente sellado del mercado de defensa europeo. El objetivo es nada más y nada menos que imponer restricciones de gran alcance en las derogaciones de las normas generales sobre la competencia económica –el artículo 296 del Tratado permite a los Estados miembros usar y hacer un uso indebido del sistema de derogaciones–, y una serie de monopolios nacionales se han aprovechado de esto a costa de los ciudadanos. Detrás de las barreras creadas a propósito, el mercado de defensa está prácticamente cerrado y dominado por monopolios, y es difícil supervisarlo, pues se mantiene el secretismo incluso cuando no hay motivos de seguridad para ello. La falta de transparencia cuando se trata de contratos públicos, programas de investigación fragmentados y una normalización insuficiente empeoran la calidad y la interoperatividad, y a su vez restan eficacia a los sistemas de defensa nacionales. Por tanto, existe amplia justificación para abrir un mercado de defensa de 160 000 millones de euros, sobre todo porque a la mayoría de los Estados miembros les parece difícil cumplir sus obligaciones con respecto a la política de defensa de la OTAN. Si la propuesta de la Comisión obtiene el apoyo de los 25 Estados miembros, se supone que todos juntos se pondrían a trabajar en materia de estrategias innovadoras, para recortar costes y crear nuevas oportunidades para las empresas, no solo las grandes, sino también los pequeños y medianos fabricantes y proveedores de equipos de logística. Sin embargo, la condición fundamental para abrir el mercado de defensa, a mi parecer y al de una serie de diputados a esta Asamblea, es garantizar que se cumple rigurosamente el Código de conducta de la Unión Europea en materia de exportación de equipos militares. Mi solicitud del cumplimiento de este Código se incorporó al texto del informe, con objeto de tomar medidas enérgicas contra la exportación ilícita de armas de democracias avanzadas a países en desarrollo. Es un requisito esencial, y exhorto a la Comisión a que garantice en lo posible una supervisión de forma sencilla. Mi opinión se basa en la saludable experiencia de un trato armamentístico que tuvo lugar en la República Checa hace 10 años. Estoy profundamente consternada por la ausencia del Consejo. Proinsias de Rossa (PSE ).    – Señor Presidente, también yo quisiera expresar mi preocupación por lo que ha dicho el señor Batten e insto a que se adopten medidas para hacer que retire sus comentarios insultantes para algunos diputados a esta Asamblea. Señora Comisaria, el Código europeo sobre exportaciones de armas tiene una serie de carencias, entre las que destaca el hecho de que no sea legalmente vinculante. Sin embargo, también es necesario que se aclare el lenguaje y la aplicación del código. Es necesario que se amplíe su ámbito de aplicación, y de hecho es necesaria una mayor transparencia y capacidad de acceso a la información, especialmente en relación con los informes anuales y las notificaciones de rechazo. Varios diputados han mencionado que algunos Estados miembros de la UE incumplen el código, pese a que se declaran dispuestos a impedir la exportación de equipos que podrían ser utilizados para la represión interior o la agresión internacional, o de hecho contribuir a la inestabilidad regional. Dichos países han permitido la entrega de armas y equipos de seguridad para un uso final ilícito. Por último, el 20 de septiembre, en respuesta a una pregunta que le planteé, usted indicó que pretende elaborar una comunicación sobre armas ligeras y de pequeño calibre antes de finales de 2006. Quisiera sugerir que sería mejor que dicha comunicación se publicase y debatiese en esta Asamblea antes de mediados del año próximo, ya que para entonces las Naciones Unidas celebran una conferencia sobre estos tipos de armas. Andreas Schwab (PPE-DE ).    – Señor Presidente, señora Comisaria, Señorías, a estas alturas de la noche nos encontramos debatiendo si necesitamos tecnología militar en Europa y qué podemos hacer para establecer una política exterior y de seguridad común en Europa. En primer lugar, con respecto a un asunto que han planteado mis colegas diputados del otro lado de la Asamblea, quiero decir que, y con ello me manifiesto abiertamente de acuerdo con mi colega el señor Brok, los europeos no podemos depender de terceros o permitirnos quedar expuestos al chantaje cuando se trata de nuestra seguridad. Algunos colegas diputados también han mencionado que el público europeo espera que entre los Estados miembros aumente la acción común en relación con la política exterior y de seguridad. A este respecto ya se han cosechado algunos éxitos: la misión en Bosnia antes mencionada es solo uno de ellos. Sin embargo, para ser totalmente sinceros, todavía queda mucho por recorrer antes de poder contar con una política exterior y de seguridad común, como la que contempla el público. Por ello celebro manifiestamente el hecho de que la propuesta de la Comisión en forma de su Libro Verde sobre el mercado de equipos de defensa y el informe de mi colega el señor Wuermeling apunten en la dirección correcta. Las normas comunes sobre contratos públicos en materia de equipos de defensa militar obligan a los Estados miembros a dar un paso importante con respecto al desarrollo de estructuras de defensa común y hacia una integración política más sólida. La mayor eficacia que se obtendrá gracias al considerable gasto en defensa traerá automáticamente una mayor unificación del mercado europeo, lo cual redundará expresamente en beneficio para el contribuyente. Quiero hacer algún comentario sobre la forma que podría adoptar este código de conducta común. En 1958 la Comisión creó material y reglamentos que podrían utilizarse como base para configurar el artículo 296. Por desgracia, hasta la fecha nunca se han publicado o utilizado, pero ciertamente mercería la pena echar un vistazo a lo que por entonces se consideró importante. La creación de un código de conducta debe garantizar que las decisiones adoptadas por la Agencia Europea de Armamentos, por un lado, y la Comisión, por el otro, no se contradigan entre sí. En este sentido, convendría garantizar los éxitos de la óptima coordinación entre la Comisión y la Agencia Europea de Defensa. Simon Coveney (PPE-DE ).    – Señor Presidente, quisiera aprovechar este debate para destacar el efecto que las armas ligeras y de pequeño calibre tienen sobre los derechos humanos de tantas personas. No son las denominadas armas de destrucción masiva las que en la actualidad causan la gran mayoría de tragedias y conflictos que se producen en todo el mundo. Tal vez sean las armas ligeras y de pequeño calibre las que se consideran que causan la mayor destrucción masiva. Me impresiona el informe, que apoyo, sobre exportaciones de armas de la UE, y quisiera felicitar al ponente por el trabajo que ha realizado. El código de conducta voluntario de la UE ha dado cierto resultado al fijar unas normas. Sin embargo, el objetivo final debe ser conseguir la aceptación de un código legalmente vinculante, y este Parlamento debería reclamarlo sistemáticamente. Una y otra vez, la UE se complace en moralizar sobre cuestiones de derechos humanos y reclamar que se cumplan las normas y el derecho internacionales. Debemos demostrar liderazgo y predicar con el ejemplo en el comercio de armas con el fin de tener credibilidad para provocar el cambio de las normas de comercio de armas fuera de la Unión. No deberíamos temer un código legalmente vinculante, sino verlo como una oportunidad para la UE respecto a la mejora de las normas de la política de exportación de armas. Los cuatro principales proveedores de armas de la UE aumentaron considerablemente su cuota de ventas de armas a los países en desarrollo durante el pasado año. En 2004, el negocio ascendió a 4 800 millones de dólares estadounidenses, lo que representa más del 22 % del total de ventas de armas. Cuando se piensa que casi medio millón de personas mueren asesinadas cada año por armas cortas, la importancia del comercio de este tipo de armas resulta clara. Respaldo el concepto de la creación de la denominada lista negra de países a los que la UE no debería vender armas. Sin embargo, los criterios de dicha lista deberían aplicarse de forma igualitaria en virtud de una serie de normas basadas en las violaciones de los derechos humanos y la inestabilidad. Por último, quisiera instar a la Comisión a que haga uso de todas las oportunidades disponibles para promover la aceptación de un tratado internacional sobre las armas cortas con el fin de hacer avanzar un planteamiento común en torno a las ventas internacionales de armas. Demasiados Estados gamberros, Gobiernos irresponsables, dictadores militares y líderes malhechores tienen fácil acceso a las armas que se emplean de modo brutal y corrupto, lo que provoca una espiral de demanda de armas ligeras y de pequeño calibre en los numerosos conflictos de pequeña escala que persisten. El hecho de que los países en desarrollo sigan tolerando la venta de armas a dichas personas debería ser una causa de seria y continua preocupación en esta Asamblea. Ģirts Valdis Kristovskis (UEN ),    . – Señorías, en vista de que aquí en el Parlamento, durante el curso de los debates sobre mi informe, han surgido ciertas diferencias de opinión, y a fin de encontrar un compromiso, propongo ciertos cambios en el apartado 34. Así, tras las palabras «toma nota» se insertaría lo siguiente: «... como ha dicho Hans Blix, que la amenaza creíble del uso de la fuerza ha desempeñado un importante papel para facilitar el trabajo de desarme de UNSCOM y UNMOVIC». Después de esto propongo borrar el resto del apartado. Creo que así los socialistas, que han dicho que se abstendrían, también podrían votar a favor de este apartado. El Presidente.    Muchas gracias, pero eso deberá someterlo a debate como enmienda oral durante la votación de mañana. Benita Ferrero-Waldner,    . Señor Presidente, aunque es tarde, creo que el debate ha sido muy interesante. Estoy de acuerdo en que podría haber sido mucho más amplio. Hemos hablado de temas bastante concretos, pero algunas Señorías han dicho muy claramente que existen muchas más dimensiones, incidiendo en una política exterior y de seguridad común y una política común de seguridad y defensa. Dicho esto, quiero formular algunas observaciones concretas. En primer lugar, respecto a la exportación de armas, la Comisión no puede sino apoyar la esencia del debate de hoy. Probablemente ya seamos uno de los agentes regionales del mundo con los controles más estrictos sobre las armas, pero debemos seguir avanzando para reforzar las normas y su aplicación. Hacer que el código de conducta sea una posición común constituirá un importante paso en el ámbito europeo. De hecho, el código de conducta sobre exportaciones de equipos militares que se aprobó en 1998 contiene numerosos criterios comunes a la luz de los cuales se evalúan las solicitudes de licencias de exportación. Como se establece en el código de conducta, la decisión de entregar o denegar la entrega depende de cada Estado miembro y por lo tanto la Comisión no está en condiciones de comentar los presuntos incumplimientos del código de conducta respecto a ningún país. Digo esto concretamente con referencia a la pregunta sobre Colombia. Uno de los principales criterios es siempre la cuestión de los derechos humanos. Este es un criterio entre otros, como la paz, la seguridad y la estabilidad regional, pero son los Estados miembros los que deben comentar esta cuestión. El código de conducta reforzado, que ya está ultimado en el aspecto técnico y que se introducirá en el momento adecuado, aumentará el alcance de los controles. Este código de conducta reforzado irá más allá de las exportaciones físicas de bienes y tecnología. Incluirá las actividades de intermediación y la transferencia de tecnología intangible, y también será más explícito con respecto al rediseño y las transferencias de tecnología no intencionadas. Además, el criterio de los derechos humanos se reforzará todavía más. Actualmente la Unión Europea está tratando de proponer un tratado sobre el comercio de armas, promovido por la Presidencia británica. Este tratado sobre armas convencionales se basaría en las responsabilidades actuales de los Estados conforme al Derecho internacional y establecería criterios de transferencia que cumplan las normas sobre derechos humanos y derecho humanitario internacionalmente aceptadas. Este debería ser legalmente vinculante, responder a una iniciativa independiente y autónoma, abarcar todas las transferencias de armas convencionales, establecer los principios que definen las transferencias ilegales, incluir un seguimiento y contar con una amplia base. Respecto a las armas de proliferación masiva, hace ahora dos años que desarrollamos una estrategia de pleno derecho contra la proliferación de las armas de destrucción masiva. La Unión Europea y la asociación global del G8 han contraído compromisos. En este contexto, es esencial garantizar que en el futuro se disponga de medios económicos. La combinación de las herramientas de la PESC y comunitarias permitirá a la Unión Europea mantener una mayor visibilidad y también más credibilidad. Sin embargo, como he dicho antes, queda mucho por hacer, por ejemplo, en el marco de las Naciones Unidas, donde nos han decepcionado mucho las últimas negociaciones sobre armas de destrucción masiva. Sobre el tercer aspecto –los suministros de defensa– quisiera darles una vez más las gracias a todos ustedes, especialmente al ponente, que ha respaldado este informe y por lo tanto las propuestas planteadas por la Comisión. No puede ni debe infravalorarse la sensibilidad política de esta materia. Sin embargo, estoy de acuerdo con el señor Wuermeling en señalar que principalmente tiene que ver con el mercado interior. El informe se centra correctamente en esta cuestión y en los objetivos que persigue la Comisión con sus iniciativas. Como he dicho, un gasto público más eficiente en materia de defensa contribuirá a la prosperidad de la Unión, ya que implica que pueda reducirse el gasto de dinero de los contribuyentes. Esto se hará dentro de los límites de nuestra competencia comunitaria y también respetando plenamente las prerrogativas y la soberanía de nuestros Estados miembros. Como es habitual, seguiremos trabajando en estrecha colaboración con la Agencia Europea de Defensa, como se sugiere en el informe Wuermeling. Me complace que la Comisión y el Parlamento compartan los mismos puntos de vista, no solo respecto a los objetivos que hay que perseguir, sino también sobre las medidas para alcanzarlos. En conclusión, permítanme decir que estoy deseando debatir de nuevo estas y otras cuestiones en la conferencia interparlamentaria de alto nivel a principios de diciembre en Bruselas. También quisiera dar las gracias al señor Brok y al señor Von Wogau por esta iniciativa, que acogemos con sumo agrado. Tal vez también podríamos aplicar una política más orientada a la seguridad, que hasta el momento ha brillado por su ausencia. El Presidente.    El debate conjunto queda cerrado. La votación tendrá lugar el jueves. Francesco Musotto (PPE-DE )    , . – El enfoque de la Unión Europea sobre las armas de destrucción masiva ya está definido; ahora debemos convencer a los demás pueblos de su validez. La UE debe impedir el fracaso de las futuras conferencias sobre el Tratado de No Proliferación y aspirar necesariamente a la adhesión de todos los países al Tratado, por su respeto y por la mejora de los mecanismos de verificación, con el pleno apoyo de las autoridades de la ONU y con la ayuda de sanciones cuando sea necesario. Pedimos una estrategia más enérgica que implique a todos los países de la UE, que sancione duramente las actividades que contribuyen a la proliferación y que refuerce la prohibición sobre las armas químicas y biológicas. Una estrategia en la que participe más el Parlamento Europeo, a fin de imponer un Código que regule las exportaciones de armas y unas normas más claras sobre los contratos públicos de defensa. Resaltamos además la necesidad de una moratoria sobre las municiones de uranio empobrecido. La firme postura del Parlamento Europeo contra el uso de armas de destrucción masiva se debe a la conciencia de que su empleo no solo causa la pérdida de vidas humanas, sino sobre todo la erosión de los valores éticos –patrimonio común de los pueblos de la Unión Europea– que subyacen a nuestra historia e inspiran la existencia presente y futura de nuestra Comunidad.

Komisijos 2010 m. teisėkūros ir darbo programa (diskusijos) Pirmininkas Kitas klausimas - Europos Komisijos Pirmininko J. M. Barroso pareiškimas dėl Komisijos 2010 m. teisėkūros ir darbo programos. Norėčiau pabrėžti, kad salėje šiandien taip pat yra nemažai Komisijos narių. Taigi Europos Komisijai šiandien labai gausiai atstovaujama, nes klausimas, kuriuo ketiname diskutuoti, nepaprastai svarbus mums visiems. Dėl pakeitimų darbotvarkėje turėjome šiek tiek sutrumpinti šioms diskusijoms skirtą laiką. Išklausę J. M. Barroso, suteiksime žodį frakcijų pirmininkams, kurie pateiks politinę nuomonę dėl to, ką Komisija 2010 m. siūlo. Po to paprašysime J. M. Barroso vėl tarti žodį ir atsakyti į frakcijų pirmininkų pastabas. Pirmininkas Pone Komisijos Pirmininke J. M. Barroso, dėkoju, kad čia atvykote. Mums visiems nebuvo lengva pasiekti Strasbūrą. Daug EP narių dar neatvyko į Europos Parlamentą, taigi dalyvavimo lygis šiandien nelabai aukštas. Nusprendėme šioje mėnesinėje sesijoje nebalsuoti, nes galimybbalsuoti turi būti suteikta kiekvienam, bet kai kurie EP nariai visiškai neturėjo galimybės atvykti į Strasbūrą. Taigi šiai mėnesinei sesijai nustatėme keletą visiškai naujų taisyklių. José Manuel Barroso Pone pirmininke, ponios ir ponai, man tenka garbir malonumas pristatyti jums šiandien pirmąją šios Komisijos darbo programą. Tai taip pat pirmoji darbo programa po Lisabonos sutarties įsigaliojimo. Man tenka garbir malonumas pristatyti ją kartu su praktiškai visa savo komanda, Europos Komisija, ir tai yra pagarbos jūsų Parlamentui ženklas. Ši programa pateikiama Europai lemiamu metu, nes būtent dabar privalome veikti. Ši programa - tai tiesioginis mūsų politinio dialogo rezultatas. Po intensyvių konsultacijų dėl politinių gairių, kurias pateikiau ateinančiam penkerių metų laikotarpiui, rugsėjį šis Parlamentas patikėjo man šį antrąjį mandatą. Pasibaigus nuodugniems klausymams, kurie leido mums susidaryti bendrą pasiūlytų veiksmų viziją, vasario mėn. kolegija, kaip visuma, gavo jūsų pasitikėjimo balsą. Kitaip sakant, ši darbo programa labai atitinka jūsų institucijos politinius prioritetus. Taigi ji suteikia tvirtą pagrindą siekti plataus užmojo rezultatų. Mūsų pats pirmasis prioritetas turi būti krizės įveika ir pamatų klojimas tvariam ir naujų darbo vietų kūrimą skatinančiam augimui. Pirmiausia turime spręsti neatidėliotinos skubos klausimus: neseniai aptarėme Europos Vadovų Tarybos susitikimo rezultatus. Pasiūlytas finansinės paramos Graikijai mechanizmas galutinai patvirtintas balandžio 11 d. Komisija atliks svarbų vaidmenį įgyvendinant šį mechanizmą, kuris bus paleistas Graikija paprašius jį aktyvuoti. Tai logiška, nes Komisija nuo pat pradžių labai aktyviai dalyvauja ieškant būdų išspręsti finansines problemas, su kuriomis susidūrGraikija, ir išsaugoti stabilumą euro zonoje. Mūsų dalyvavimas visada grindžiamas ne tik solidarumo, bet taip pat atsakomybės principu. Tačiau privalome padaryti daugiau ir savęs paklausti, kodėl šios problemos kilo ir kaip ateityje jų išvengti. Būtent todėl šiuo metu persvarstome Stabilumo ir augimo paktą siekdami sustiprinti ekonominę priežiūrą ir išplėsti jos taikymo sritį, kuri neturėtų apsiriboti vien tik deficito klausimu. Mums reikia ilgalaikio krizės įveikos mechanizmo. Trumpai tariant, turime parodyti, kad Europos Sąjunga ir ypač euro zona geba reaguoti į nūdienos iššūkius, ir šiuo požiūriu privalome išnaudoti visas Lisabonos sutartimi suteikiamas galimybes. Todėl viena iš pirmųjų svarbių iniciatyvų, kurias Komisija ketina pateikti ateinantį mėnesį, bus komunikatas dėl didesnio ekonomikos politikos sričių derinimo. Visi žinome, kad bendram Europos interesui šioje srityje iškilo grėsmė. Europos Sąjunga privalo sustiprinti sistemą ir atsižvelgti į visą rizikos veiksnių ir ekonominių skirtumų spektrą. Turime patobulinti vidaus mechanizmus. Apsiginklavusi tvirtesnėmis struktūromis ir labiau suderintu požiūriu, Europa galės nustatyti naują viešųjų finansų sektoriaus perspektyvią kryptį ir sukurti sistemą, palankią platesnio masto tvariam ekonomikos atkūrimui. Ponios ir ponai, per pastaruosius aštuoniolika mėnesių padarėme didžiulę pažangą kurdami etiškesnę, tvirtesnę ir patikimesnę finansų sistemą. Šiuo keliu turime eiti toliau, pašalinti likusias spragas reglamentuose ir užtikrinti, kad mūsų priežiūros struktūros ir toliau būtų suderintos su sektoriumi, kuris nuolat plėtojasi. Esu įsitikinęs, kad netrukus bus priimtas sprendimas dėl mūsų pasiūlymo dėl rizikos draudimo fondų ir privataus kapitalo. Komisija mano, kad įstatymų leidžiamoji valdžia pritars mūsų bendram tikslui - užtikrinti, kad naujoji europinfinansų sektoriaus priežiūros struktūra pradėtų visapusiškai veikti kitų metų pradžioje. 2010 m. Komisija ketina pateikti keletą pasiūlymų tokiose svarbiose srityse kaip išvestinių finansinių priemonių rinka, indėlių garantijų sistemos ir piktnaudžiavimas rinka. Eilinių finansinių paslaugų vartotojų apsaugai bus skiriamas ypatingas dėmesys. Taip pat spręsime kitus svarbius klausimus, susijusius su kredito įsipareigojimų neįvykdymo apsikeitimo sandoriais (angl. CDS) ir vadinamuoju "meškos" principu grindžiamu spekuliaciniu akcijų pardavimu, ir netrukus pasiūlysime gaires dėl fondų naudojimo sprendžiant bankų bankroto klausimą Komisijos Pirmininkas. - Pone pirmininke, gerbiami Parlamento nariai, ši Komisija iš karto ėmėsi darbo. Tik pradėję eiti pareigas pateikėme strategiją "Europa 2020", kuria paruošėme dirvą Europos grįžimui į senas vėžes - į pažangaus, tvaraus ir viską apimančio augimo kelią. Dabar mes - Europos Parlamentas, valstybės narės ir Komisija - turime dirbti išvien, kad šiam procesui būtų suteiktas ir išlaikytas pagreitis. Tam, kad tvarios socialinės rinkos ekonomikos vizija iki 2020 m. taptų tikrove, reikės daug pastangų visais sprendimų priėmimo lygmenimis ir visais visuomenės lygmenimis. Europos lygmeniu turėsime siekti sukurti tikrai europinę prodėtinvertę. Štai pavyzdinės iniciatyvos, kurias numatėme strategijoje "Europa 2020" ir kurias sieksime įgyvendinti: "SkaitmeninEuropos darbotvarkė", "Globalizacijos erai pritaikyta pramonės politika", "Europinis mokslinių tyrimų ir inovacijų planas", "Tausiai išteklius naudojanti Europa", "Naujų įgūdžių ir darbo vietų kūrimo darbotvarkė", "Judus jaunimas" ir "Europos kovos su skurdu planas". Tai būtent tos sritys, kuriose Europa gali pakeisti padėtį. Taigi įgyvendindami šias iniciatyvas skatinsime perėjimą prie tausiai išteklius naudojančio ir klimato kaitai atsparaus ūkio. Kova su klimato kaita ir vidaus, ir visuotiniu mastu ir toliau bus prioritetinis mūsų darbotvarkės klausimas. Šiais metais ypač daug dėmesio skirsime energetikos ir transporto sektoriams - abiem šiems sektoriams tenka lemiamas vaidmuo paverčiant iššūkį sukurti tvarią Europą mūsų konkurenciniu pranašumu. Viena bendra rinka, kaip vidaus rinka, turinti 500 mln. darbo vietas palaikančių vartotojų, konkurencingumas ir prieinamos kainos bei vartotojų poreikius atitinkanti prekių pasiūla ir toliau sudarys Europos ūkio pagrindą. Jo potencialas turi būti visapusiškai išnaudotas ir tai ypač svarbu mažosioms ir vidutinėms įmonėms, kurios yra svarbiausias darbo vietų kūrimo variklis Europos Sąjungoje. Turėti XXI a. veikiančią vieną bendrą rinką yra Komisijos prioritetas ir šioje srityje Komisija iki 2012 m. pateiks naujų pasiūlymų. Be to, šiuo klausimu paprašiau Mario Mončio parengti pranešimą, kuris netrukus bus pateiktas. Noriu pabrėžti socialinės įtraukties svarbą įgyvendinant mūsų strategijoje numatytą 2020 m. Europos viziją. Tikroji visuomenės stiprybglūdi jos gebėjime suteikti galimybių silpniausioje padėtyje esantiems jos piliečiams. Turime išnaudoti visas galimybes skatinti užimtumą ir socialinę sanglaudą. Tai reiškia, kad turime būti pasirengę išnaudoti sparčiai besivystančius naujus sektorius, kuriuose bus kuriama naujų darbo vietų. Tai reiškia, kad turėsime suteikti žmonėms galimybę įgyti tinkamų įgūdžių, kad būtų užtikrintas ir išlaikytas aukštas užimtumo lygis ir palengvintas perėjimas prie naujo ūkio modelio. Tai reiškia, kad turėsime dirbti, kad būtų įveikti krizės padariniai jaunimo užimtumo srityje, palengvindami jauniems žmonėms perėjimą iš švietimo ir profesinio rengimo sistemos į darbo rinką. Šiuo tikslu šiais metais, kurie paskelbti Europos kovos su skurdu ir socialine atskirtimi metais, bus sukurta Europos kovos su skurdu platforma. Ši darbotvarkė, žinoma, yra mūsų indėlis į ekonominės, socialinės ir teritorinės sanglaudos principų įgyvendinimą. Europos piliečių gerovir interesai visada buvo ir bus Komisijos dėmesio centre. Būtent todėl įgyvendinant išsamų Stokholmo programos veiksmų planą, kurį Komisija vėliau šiandien patvirtins, pirmiausia bus siekiama užtikrinti, kad Europos integracijos laisvės, saugumo ir teisingumo srityje teikiama nauda taptų apčiuopiamesnpiliečiams. Šiuo veiksmų planu Komisija vadovausis kaip išsamia savo darbo laisvės, saugumo ir teisingumo srityje programa. Šia programa siekiama padidinti piliečių galimybę naudotis specialiomis teisėmis ir taip užtikrinti, kad piliečiai būtų visos mūsų politikos dėmesio centre. Ja taip pat siekiama sukurti atvirą ir saugią Europą, ypatingą dėmesį skiriant kovai su tarptautiniu nusikalstamumu, taip pat bendrai imigracijos ir prieglobsčio politikai. Laisvės, saugumo ir teisingumo srityje Europos Sąjunga per pastarąjį dešimtmetį nuėjo kelią nuo laisvo judėjimo teisės taikymo iki bendros politikos. Iki šiol pasiekti laimėjimai iš tiesų labai įspūdingi, bet dabar, šios krizės įveikos laikotarpiu, labiau nei bet kada anksčiau būtina propaguoti ir ginti Europos vertybes ir, žinoma, pirmiausia išnaudoti visą dabar turimą potencialą, sukurtą Lisabonos sutartimi. Veiksmų plane numatytos išsamios priemonės, padėsiančios mums įgyvendinti šioje srityje jau apibrėžtus prioritetus ir Europos, ir visuotiniu lygmenimis. Įsigaliojus Lisabonos sutarčiai mums suteiktos priemonės parodyti didesnį užmojį. Svarbesnis šio Parlamento vaidmuo, efektyvesnis sprendimų priėmimas Taryboje, didesnės valstybių narių darnos priimant Europos Vadovų Tarybos sprendimus perspektyva ir objektyvus priimtų sprendimų vertinimas Teisingumo Teisme sustiprins Europos Sąjungos ryžtą dirbti mūsų piliečių labui sprendžiant jų problemas ir stengiantis pateisinti jų lūkesčius. Žvelgdami į ateitį, į 2020 m., taip pat turime pagalvoti apie ilgalaikes tendencijas, kurios daro tiesioginį poveikį mūsų piliečių kasdieniam gyvenimui. Veiksmai, kurių imsimės dabar, duos dividendų ateityje. Pvz., Komisija surengs viešas diskusijas dėl pensijų ateityje ir išnagrinės galimybes užtikrinti pensijų sistemų tvarumą ir tinkamumą. Tokioje srityje kaip ši dauguma svertų, žinoma, yra valstybių narių rankose, bet tai neturėtų mūsų sulaikyti nuo siekio užtikrinti, kad Europos Sąjunga prie to kuo daugiau prisidėtų. Išorės veiklos srityje, kurioje dabar turime naują Sąjungos vyriausiojo įgaliotinio ir Komisijos Pirmininko vaidmenį ir kurioje pradės veikti Išorės veiksmų tarnyba, taip pat turėsime galimybių suformuoti tvirtesnę ir darnesnę ES išorės politiką. Ketiname nustatyti strateginius prekybos politikos prioritetus, tęsti prekybos derybas ir spręsti kartu su partneriais daugybę klausimų - nuo klausimo dėl patekimo į rinką iki klausimų dėl reguliavimo sistemos ir pasaulyje visuotiniu mastu esamų skirtumų. Strategijoje "Europa 2020" užsibrėžtus tikslus, kurių numatome siekti pasaulio rinkoje, galėsime pateikti, pvz., dalyvaudami G20 procese. Komisija taip pat spręs klausimus, susijusius su geopolitiniais energetikos iššūkiais, kurie labai svarbūs siekiant užtikrinti stabilų saugios, tvarios ir pigios energijos tiekimą. Dar viena prioritetinKomisijos užsibrėžta užduotis - toliau įgyvendinti tarptautinę vystomąją darbotvarkę ir pasiūlyti ES veiksmų planą, skirtą pasirengimui 2015 m. aukščiausiojo lygio susitikimui dėl Tūkstantmečio vystymosi tikslų. Remdamasi šia iniciatyva, Europos Vadovų Taryba birželio mėn. susitikime parengs bendrąją ES poziciją dėl rugsėjo mėn. vyksiančio Junginių Tautų aukščiausiojo lygio susitikimo Tūkstantmečio vystymosi tikslų (TVT) klausimu, kuriame ketinama patvirtinti visuotinį 2015 m. užsibrėžtų Tūkstantmečio vystymosi tikslų įgyvendinimo veiksmų planą. Norime Europos, kuri yra atvira ir konkrečiais veiksmais rodo savo solidarumą su tais pasaulyje, kurie yra pažeidžiamiausi. Galiausiai, kaip sutarta su Parlamentu, šių metų trečiąjį ketvirtį paskelbsime biudžeto peržiūros išvadas. Jose išdėstysime pagrindinius principus ir kriterijus, kurie, mūsų nuomone, padės užtikrinti kuo efektyvesnį Europos Sąjungos finansinių išteklių naudojimą, visapusiškai atsižvelgdami į strategijoje "Europa 2020" užsibrėžtus tikslus. Taip pat nuodugniau įvertinsime pagrindines sritis, įskaitant žemės ūkio ir sanglaudos sritis. Galiu jus patikinti, kad visuose biudžeto peržiūros proceso etapuose su Parlamentu bus palaikomas glaudus ryšys. Prieš baigdamas norėčiau trumpai paaiškinti apie darbo programoje esančias naujoves. Šia programa, taip pat būsimomis programomis, turi būti suteiktas tinkamas pagrindas institucijoms pasiekti tvirtą sutarimą dėl to, kam Europa turėtų skirti didžiausią dėmesį. Todėl turime būti politiškesni, taip pat apgalvoti daugiamečio mūsų planuojamų tokio užmojo iniciatyvų įgyvendinimo iššūkį. Manau, kad tai, kaip rengsime darbo programas ateityje, turėtų būti konkretus ypatingos partnerystės, kurią aš ir Komisija norime užmegzti su Europos Parlamentu šio mandato galiojimo laikotarpiu, įrodymas. Šioje programoje nustatytos 34 strateginės iniciatyvos, kurias esame įsipareigoję pateikti iki gruodžio mėn. pabaigos. Esu tikras, pritarsite, kad ateinančių aštuonių mėnesių darbotvarktikrai plataus užmojo. Programa taip pat apima daug kitų iniciatyvų, kurias ketiname įgyvendinti iki 2010 m. ir vėlesniu laikotarpiu. Šį orientacinį sąrašą sudaro iniciatyvos, prie kurių Komisija artimiausiu laikotarpiu susitelks. Nebūtinai bus taip, kad visos šios iniciatyvos virs konkrečiais pasiūlymais. Turime vadovautis sumanaus reguliavimo principu ir nuodugniai įvertinti, kurios iniciatyvos turėtų būti plėtojamos toliau ir kokiu pavidalu. Kiekvienais metais darbo programa bus peržiūrima siekiant nustatyti poreikį naujoms strateginėms iniciatyvoms atsižvelgiant į galimus pokyčius ir, jeigu bus reikalinga, atitinkamai priderinti prie jų ilgamečius tikslus. Šis "ciklinės peržiūros" metodas leis mums užtikrinti visiems suinteresuotiesiems subjektams didesnį skaidrumą ir nuspėjamumą, kartu išlaikant būtiną galimybę veikti lanksčiai reaguojant į nenumatytus pokyčius. Viena pamoka, kurią pastaraisiais metais išmokome - kad visada būtina numatyti tai, kas nenumatoma. Pastarieji metai parodė, kad strateginiai planai negali būti galutiniai - jie turi kisti prisitaikydami prie tikrovės. Gerbiami Parlamento nariai, Komisijos 2010 m. darbo programa, kurią didžiuojamės galį šiandien jums pristatyti, yra plataus užmojo, bet ja taip pat pateikiama Europos politikos formavimo ateinančių laikotarpiu koncepcija, kurią būtina ir galima įgyvendinti. Ją bus galima įgyvendinti, jeigu visos institucijos bus pasirengusios suvienyti jėgas ir bendradarbiauti siekdamos laiku pateikti piliečiams rezultatus. Ją būtina įgyvendinti, nes dirbdami įprasta tvarka negalėsime pasiekti, kad 2010 m. taptų lūžio metais. Ji yra plataus užmojo, nes dabar labiau nei bet kada anksčiau būtina turėti stiprią Europą, gebančią pateikti piliečiams sprendimus, kurių jie laukia. Jie to iš mūsų tikisi ir privalome dirbti jų klestėjimo ir gerovės labui. Pirmininkas Dėkoju, pone J. M. Barroso, už labai išsamų ateinančiam aštuonių mėnesių laikotarpiui numatytų svarbiausių Komisijos iniciatyvų pristatymą. Norėčiau tik pabrėžti, kad strateginpartnerystė, apie kurią kalbėjote, mums labai svarbi. Mes skiriame vykdomąją ir įstatymų leidžiamąją valdžią, bet mūsų bendradarbiavimas labai svarbus mūsų piliečiams, todėl mus buvo labai malonu girdėti jus kalbant apie būtinybę Komisijai ir Parlamentui palaikyti kuo glaudesnius ryšius. Jūsų ir Komisijos narių dalyvavimas šiame posėdyje yra geriausias įrodymas, kad Komisijos ketinimai ir veiksmai nesiskiria. Labai jums už tai dėkoju. József Szájer PPE frakcijos vardu. - (HU) Pone pirmininke, Europos liaudies partijos (krikščionių demokratų) frakcija, kurios vardu kalbu, teigiamai vertina tai, kad Komisija energingai ėmėsi darbo ir pristatsavo 2010 m. darbo programą. Džiaugiamės, kad Komisija šiandien čia atvyko, kad visi jos nariai yra čia, ir vertiname tokį Komisijos parodytą pagarbos Parlamentui, rimto požiūrio į Parlamentą ženklą. Tačiau apgailestaujame, kad šiais metais prarasta daug laiko, nes dėl užtrukusio Lisabonos sutarties ratifikavimo suderinti teisėkūros programos ir sudaryti biudžeto šiais metais jau nespėsime. Esame visiškai tikri, kad įveikę smulkias kliūtis šį procesą 2011 m. galėsime atnaujinti. Lisabonos sutartis jau galioja, taigi nei mes, Europos Parlamento nariai, nei Komisija ar Taryba dabar nebeturime jokios pateisinamos priežasties nesiimti ryžtingų veiksmų ir nepradėti darbo - įgyvendinti tai, kas nustatyta Lisabonos sutartyje, ir įvykdyti tai, ko nori piliečiai, didžiausią dėmesį mūsų politikos planuose skirdami būtent jiems. Komisijos planų atžvilgiu Europos liaudies partija parengdu sąrašus. Nusiuntėme jums išsamius sąrašus dar net negavę sutikimo. Šie du sąrašai, apie kuriuos trumpai norėčiau pakalbėti - tai tiesiog sąrašas dalykų, kurių Komisija neturėtų daryti, ir dalykų sąrašas, kuriame išdėstoma tai, ką Komisija, mūsų nuomone, turėtų padaryti. Pirmiausia norėtume paprašyti, kad Komisija nesivadovautų iki šiol taikytu darbo metodu, antraip šios diskusijos bus beprasmiškos, turiu galvoje būtent tai, kad iki spalio mėn. pateikėte tik 40 proc. šiems metams planuotų pasiūlymų dėl teisės aktų. Jeigu taip bus dirbama ir ateityje, nėra prasmės tokių diskusijų rengti. Parlamentas negali pasinaudoti teise daryti įtaką Komisijai jai sprendžiant, kokius pasiūlymus teikti. Būtent dėl šios priežasties manome, kad svarbu, jog šie pasiūlymai dėl teisės aktų ar darbo programos nebūtų svarstomi lygiai taip, kaip būdavo daroma senais komunistų valdymo laikais svarstant penkmečio planus, kuriuose viskas nuo pradžios iki galo buvo netikra. O tai, kas galiausiai būdavo pasiekta, visiškai neturėjo nieko bendra su galutiniais tikslais. Kiti dalykai, kurių prašome Komisijos - netoleruoti melo ir apgavystės. Šiuo metu keletas Europos šalių patiria krizę, nes jos slėptikruosius faktus ir melavo dėl biudžeto deficito dydžio. Jos nuslėpšią informaciją nuo kitų, tačiau visi esame vienoje valtyje ir tokie dalykai kenkia daugybei žmonių. Taip buvo Vengrijoje, taip atsitiko ir Graikijoje. Tokiais atvejais tikimės iš Komisijos, kad ši neatsitrauks, bet aiškiai įvardys ir sugėdins tokias šalis, kitaip vėliau neišvengsime dar didesnių bėdų. Grafas F. Széchenyi, įžymus XIX a. vengrų mąstytojas, gyvenęs Vengrijos reformų amžiuje, pasakė, kad tas, kas dangsto negeroves, jas didina. Taigi neturėtume šios negerovės dangstyti, bet viešai pareikšti savo nuomonę ir ryžtingai imtis atitinkamų būtinų veiksmų. Šiuo atžvilgiu Komisija privalo pasinaudoti savo kompetencija. Nesupraskite manęs neteisingai. Nesakau, kad dėl šių krizių kalta Komisija. Už šias krizes atsakingos šių šalių vyriausybės. Tačiau dėl bendros gerovės turėjome ryžtingiau ir garsiau reikšti savo nuomonę, kad dabar galėtume matyti rezultatus. Dabar norėčiau pereiti prie to, ką Komisija, mūsų nuomone, turėtų daryti. Visų pirma ji galiausiai turėtų imtis veiksmų ir priimti sprendimus, taip pat parengti plataus užmojo darbo vietų kūrimo programą. Visos jos veiklos dėmesio centre turi būti piliečiai. Darbo vietos, darbo vietos ir dar kartą darbo vietos - štai kas turi būti mūsų pagrindinis principas. Šiuo požiūriu pirmiausia norėčiau pasakyti, kad kreipdamiesi į piliečius, žinoma, turime kalbėti jiems suprantama kalba. Kai sakome 2020 m., man - EP nariui iš buvusios komunistinės šalies - vėl kyla asociacijų su penkmečio planu ar su kokiu nors numeriu, kurį komunistinio režimo laikais priskirdavo kaliniams. Kodėl mums nepavadinus 2020 m. programos Europos Sąjungos darbo vietų kūrimo programa, kodėl nepavadinus Stokholmo programos - šio pavadinimo, beje, niekas, išskyrus mus, tai pat nesupranta - Europos piliečių saugumo programa? Noriu pasakyti, kad žodžiai, kuriuos vartojame, taip pat yra svarbi šio viso proceso pradžios dalis. Manome, kad svarbu, jog mažosios ir vidutinės įmonės aktyviai dalyvautų darbo vietų kūrimo procese. Jos nenorėtų, kad 2020 m. darbo vietų kūrimo programa Parlamentui būtų primesta jėga. Ši programa turi būti išsamiai aptarta, ne tik čia, šiame Parlamente, bet taip pat nacionaliniuose parlamentuose, ir šiose diskusijose taip pat privalo dalyvauti nacionalinės sprendimus priimančios institucijos. Pasimokykime iš nesėkmės, kurią patyrLisabonos programa - dar vienas pavadinimas, kurio niekas nesupranta! Dirbkime dėl savo piliečių saugumo ir imkimės šiuo atžvilgiu būtinų veiksmų. Pone pirmininke, ir dar viena pastebėjimas: žmogus ne vien duona gyvas - stiprinti mūsų bendras vertybes taip pat svarbu. Tikimės, kad Komisija tęs šias vertybėmis grindžiamas programas, susijusias su komunizmu, tautinių mažumų sambūviu ir Europos bendra praeitimi. Europos liaudies partija parems jus, bet taip pat griežtai kritikuos, jeigu nukrypsite nuo pirminės programos. Hannes Swoboda Pone pirmininke, J. M. Barroso, ponai Komisijos nariai, norėčiau padėkoti jums, kad šiandien taip gausiai dalyvaujate mūsų posėdyje. Deja, to paties negaliu pasakyti apie savo kolegas EP narius. Man gėda sakyti, bet ne visų, kurių šioje salėje nėra, iš tikrųjų čia nėra. Jie Strasbūre, bet šiuose rūmuose, kuriuose jie turėtų būti, jų nėra. Mane tai labai liūdina. Kadangi neturime bendros rezoliucijos, pateiksime jums savo pastabas atskirai ir galėsite jas nuodugniai įvertinti. Pone J. M. Barroso, sutinkame su jumis, kad pagrindinis klausimas yra konkurencingumas ir socialinapsauga tvarioje Europoje. Žinoma, didžiausią dėmesį turime skirti tolesnei kovai su skurdu ir nedarbu, kurio lygis tebeauga kai kuriuose regionuose ar bent jau tebėra nepriimtinai aukštas. Norėčiau padėkoti jums už tai, kad tai paminėjote, nes kai kurie vyriausybių vadovai, regis, tuo nėra įsitikinę. Kaip galime užtikrinti, kad tai įvyktų biudžetinio konsolidavimo eroje?Nereikia nsakyti, kad privalome konsoliduoti savo biudžetus. Tačiau tai turi būti daroma proporcingai - norėčiau paprašyti Komisijos į tai atkreipti dėmesį - ir chronologine tvarka, kad kiti mūsų užsibrėžti svarbūs tikslai, kitaip sakant, kova su nedarbu ir skurdu, nebūtų sužlugdyti. Pasinaudojęs šia galimybę norėčiau pasakyti, koks šis klausimas svarbus atsižvelgiant į pastaruoju metu Kordoboje įvykusį aukščiausiojo lygio susitikimą romų klausimu, kuriame jūs nedalyvavote, bet dalyvavo du Komisijos nariai - V. Reding, Komisijos Pirmininko pavaduotoja, ir L. Andor, Komisijos narys, atsakingas už užimtumą, socialinius reikalus ir įtrauktį. Pastaruoju metu lankiausi romų gyvenvietėse Serbijoje ir buvau apstulbintas pamatęs, kad tokių vietų dar esama Europoje. Raginu Komisiją padaryti viską, kas jos galioje, kad šiame regione su skurdo ir nedarbo problema būtų kovojama. Kita pastaba, kurią norėčiau pateikti, susijusi su biudžeto konsolidavimu. Mums reikia daugiau investicijų. Šiuo klausimu anksčiau ryte diskutavome su S. Kallasu. Pernelyg mažai investavome, pvz., į transeuropinius tinklus. Dabar turime galimybę išsiaiškinti, kur kilo problemų, nes dar neįgyvendinome to, kas pasiūlyta vadinamajame Delors'o plane. Kalbėjote apie partnerystę, pone J. M. Barroso, ir norėčiau paprašyti jūsų nepamiršti, kad mums reikia šios partnerystės, ypač sprendžiant biudžeto klausimą ir planuojant biudžetą ateityje, nes yra aišku, kad Taryba jau ketina sumažinti asignavimus smulkesnėms išlaidoms Europos lygmeniu. Negalime to toleruoti. Pone J. M. Barroso, minėjote pranešimą, kurį rengia M. Monti. Tai neabejotinai svarbus pranešimas ir gerai, kad paprašėte M. Mončio jį parengti, nes jis šios srities žinovas. Tačiau kalbėdami apie vieną bendrą rinką taip pat turime paminėti socialinę rinkos ekonomiką. Šiuo atžvilgiu ypač viešosios paslaugos mums labai svarbios. Sutikote pateikti pasiūlymų dėl pagrindų direktyvos. Nenorime čia ir dabar gilintis į visus pavienius aspektus, bet manau, kad turėsime remtis šiomis paslaugomis įtvirtindami europinę tapatybę, ypač transporto sektoriuje, kur kilo problemų, kurios rodo, pvz., kokios svarbios yra viešosios geležinkelio transporto paslaugos. Neatsižvelgiant į tai, kas šias paslaugas teikia - privatusis ar viešasis sektorius, jos turi būti reguliuojamos ir užtikrintos bendra Europos politika viešųjų paslaugų srityje. Dabar norėčiau pakalbėti paskutiniu ir lemiamu klausimu. Kalbėjote apie ekonomikos krizę, taip pat apie Graikiją ir kitas šalis, patiriančias sunkumų. Ankstesnėse diskusijose su H. Van Rompuy nustatėme, kad veiksmai, kurių Europos Taryba šiuo atveju ėmėsi, nėra geriausias pavyzdys to, ką Europa gali pasiūlyti. Jeigu visa tai būtų buvę padaryta prieš du ar tris mėnesius, Graikijai nereikėtų mokėti didelių palūkanų. Tą minėjote, bet manau, kad mums reikia daugiau nei paminėjimas. Mums reikia, kad Komisija reikalautų šių dalykų galingu balsu. Sutinku su jumis, kad kalbama ne apie įsikišimą tada, kai jau susiklostlabai kritinpadėtis ir deficitas labai išaugo, nes šis faktas dažnu atveju netinkamai suprantamas. Kalbama apie būtinybę užkirsti kelią tokiems dalykams, kiek tai įmanoma, vykdant ekonominių ir biudžetinių pokyčių stebėseną. Vėl girdžiu vyriausybes sakant, kad negalime susipažinti su jų statistika ar biudžetinėmis procedūromis. Tai nepriimtina. Jeigu norime, kad tai, kas įvyko pastaraisiais mėnesiais ir metais, nepasikartotų, privalome tą padaryti. Kodėl vyriausybės turi laikyti savo statistiką ir biudžetines procedūras paslaptyje? Žinoma, vyriausybės privalo turėti tam tikrą laisvę. Jos privalo turėti šią laisvę ir, ypač euro zonoje, ji turi atitikti Europos siekius ir tikslus. Pone J. M. Barroso, esame pasirengę ypatingai partnerystei, kurią minėjote. Tačiau ši partnerystturi būti grindžiama tvirta abiejų partnerių - Parlamento ir Komisijos - pozicija. Artimiausiomis dienomis derėsimės dėl bendrojo susitarimo. Jame išsamiai išdėstyti kai kurie klausimai, bet lemiamos įtakos turės tai, kokia dvasia bus bendradarbiaujama. Taigi Komisija taip pat turės aiškiai pareikšti kai kuriems vyriausybių vadovams, kurie nori netinkamai pasinaudoti Lisabonos sutartimi siekdami sustiprinti savo poziciją, kad Lisabonos sutarties tikslas yra sustiprinti Europą. Todėl Komisijos balsas turi būti tvirtas. Šiuo atveju pritarsime jums ir jus paremsime, net jeigu mūsų nuomonės pavieniais klausimais skiriasi. Tačiau abi mūsų institucijos privalo kovoti už stiprią Europą. Tai labai svarbu, ypač atsižvelgiant į tai, kaip kai kurie vyriausybių vadovai pastaruoju metu elgiasi. Marielle De Sarnez Pone pirmininke, Komisijos Pirmininke, mano vertinimu, atsižvelgiant į šiandien vykstančius poslinkius ir kilusius iššūkius, ši programa galbūt pernelyg nedrąsi. Manau, turime teisę tikėtis iš Komisijos platesnio užmojo, juolab kad patys esate dėl to įsipareigoję. Pirmiausia noriu pakalbėti finansų sistemos reguliavimo klausimu ir pasakyti, kad visiškai suprantu, ko siekia M. Barnier. Einama teisinga kryptimi, bet manau, kad galėjome būti pažengę toliau ir apsvarstę kitus kelius, pvz., galimybę atskirti bankininkystės veiklą, apmokestinti finansinio kapitalo judėjimą ar tiesiog visiškai uždrausti išvestines finansines priemones, kaip šiuo metu svarstoma Jungtinėse Amerikos Valstijose. Tačiau manau ir tam tebeteikiu daugiau svarbos, kad privalome daryti viską, ką galime, kad būtų skatinama realioji ekonomika ir ilgalaikės investicijos, kurios, priešingai nei esama nuo finansinių paslaugų labai priklausoma ekonomika, iš tikrųjų skatina naujų darbo vietų kūrimą. Labai norėčiau turėti galimybę bendradarbiauti su jumis plėtojant konkrečius projektus, kurie padėtų mums eiti šia kryptimi. Tačiau šiandien jūsų pristatytoje programoje tokių projektų nematau. Taip pat manau, kad mums reikia į tolimą ateitį orientuotų projektų. Jeigu kada ir buvo palankus metas atgaivinti geležinkelių Europos idėją, tai būtent šiandien, kai patyrėme krizę. Šiuo metu skrydžių skaičius per dieną Europos Sąjungoje siekia 28 000. Dabar iš tikrųjų tinkamas laikas atgaivinti šią geležinkelių Europos idėją, apie kurią kalbėta dešimtmečiais. Tačiau manau, kad be tikro ekonominio koordinavimo ir ekonominio valdymo nieko nepasieksime. Šiuo atžvilgiu apgailestauju, kad Tarybai pavesta sudaryti darbo grupę šiuo klausimu. Man labiau norėtųsi, kad šį klausimą spręstų jūsų Komisija. Būtinai turime derinti veiksmus biudžeto, ekonomikos ir pramonės srityse. Turime įsteigti Europos valiutos fondą, taip pat įgyvendinti priemones, kurios padėtų stabilizuoti valstybių narių finansinę padėtį. Nors šis žodis daugiau nebevartojamas, turime siekti finansinės konvergencijos. Šiuo atžvilgiu konkrečiai turiu galvoje klausimą dėl įmonių apmokestinimo sistemos. Be to, turėsime spręsti klausimą dėl ES biudžeto nuosavų išteklių sistemos. Manau, kad tai būtų stiprūs veiksmai, kurių ėmęsi, visai galimas dalykas, grįžtume į augimo kelią. Norėčiau pasakyti dar vieną dalyką apie būsimą 2020 m. Europos Sąjungos strategiją ekonomikos srityje: neatsisakykite skurdo mažinimo ir švietimo srityse užsibrėžtų kiekybinių tikslų. Šiuo atžvilgiu, manau, turite viso Europos Parlamento paramą. Juk kalbama apie Europos socialinį modelį, kuris mums labai patinka ir kurį norime įgyvendinti. Rebecca Harms Pone pirmininke, J. M. Barroso, ponai Komisijos nariai, aš taip pat norėčiau, kad Parlamentas būtų atsakęs į jūsų parodytą pagarbos ženklą gausesniu dalyvavimu. Turėsime spręsti šį klausimą. Jūsų pristatyta darbo programa yra labai plataus masto ir, sprendžiant pagal antraštes, joje užsibrėžta siekti labai plataus užmojo tikslų. Net įvadindalis turi antraštę "Naujoji era". Tačiau nesu tikra, kad išsamus turinys po šiomis pagrindinėmis antraštėmis iš tikrųjų atitinka šį teigiamai nuteikiantį požiūrį. Mums vis dar tenka spręsti problemas, susijusias su klimato krize, taip pat su finansų ir ekonomikos krize. Graikijos atvejis dar kartą parodė, kad didėja atotrūkis tarp šalių ne tik ekonominiu, bet taip pat socialiniu požiūriu, nes Europos piliečių gyvenimo sąlygos pietuose, rytuose ir šiaurės vakaruose labai skiriasi. Tai reiškia, kad mūsų laukia dideli iššūkiai. Turiu sutikti su kolegos H. Swobodos išsakytomis mintimis dėl socialinės Europos ir didesnės pažangos teisingumo srityje. Šią sritį bus būtina peržiūrėti. Nesame visiškai tikri, kad to, kas šiandien pasiūlyta, pakanka kovojant su didėjančiu skurdu Europos Sąjungoje. Ar padarėme teisingas išvadas iš finansų krizės ir paskesnės ekonomikos krizės? Manome, kad sprendžiant finansinės ir ekonominės integracijos klausimą, būtų tinkama pateikti naujų pasiūlymų dėl įmonių apmokestinimo sistemos pakeitimų. Mes Žaliųjų frakcijoje / Europos laisvajame aljanse visada pasisakome už tai, kad šis klausimas būtų toliau sprendžiamas. Taip pat remiame pasiūlymą dėl energijos apmokestinimo. Galėsite mūsų parama pasikliauti, jeigu galiausiai apsispręsite šiuos pasiūlymus įgyvendinti. Tačiau, atsižvelgdami į finansų krizės metu įgytą patirtį, manome, kad dar neturime apibrėžę aiškaus tikslo dėl finansinių sandorių apmokestinimo. Žinoma, galime pasakyti, kad laukiame valstybių narių, tačiau manau, kad kartais jūs privalote pateikti konkretesnių ir tikslesnių reikalavimų ir po to kovoti dėl jų, ir apie tai taip pat kalbėjo J. Szájer. Akivaizdu, kad mūsų reakcija į padėtį Graikijoje buvo netinkama. Nemanome esant priimtina tai, kad dabar nepateikta jokių pasiūlymų dėl euroobligacijų. Pone J. M. Barroso, savo rinkimų antrai kadencijai kampanijos metu labai pabrėžėte visuotinės svarbos paslaugas. To taip pat jūsų prašParlamento frakcijos. Tačiau tai, ką kalbėjote apie viešąsias paslaugas, ir tai, kas rašoma dalyje antrašte "Piliečių darbotvarkė, pagal kurią Europos veiksmai pirmiausia būtų vykdomi piliečių labui" dėl jų reguliavimo, visiškai neatitinka jūsų ankstesnių žodžių. Vadinasi jau laužote vieną iš savo svarbiausių pažadų. Kalbant apie klimato apsaugą, įvairūs generaliniai direktoratai, kurie šiuo metu sprendžia klimato apsaugos klausimą, rengia scenarijus, kuriuose numatomi skirtingi tikslai 2050 m. Transporto sektoriaus atveju nustatytas 70 proc. ilgalaikis taršos mažinimo tikslas, bet energetikos atveju jis siekia 75 proc. Komisijos narės C. Hedegaard žmonės dar neapsisprendė. Tačiau aišku, kad Balio susitarimas ir dviejų laipsnių tikslas nei vienam iš šių generalinių direktoratų nėra svarbūs. Kokia nauda iš visų šių kalbų apie naują svarbią Europos diplomatijos klimato srityje iniciatyvą, jeigu akivaizdžiai atsisakome Balio susitarimo ir susitarimų, kuriuos sudarG8 šalys? Programoje pateiktų pasiūlymų nepakaks, kad galėtume pasiekti sėkmingų rezultatų Bonoje, Kankune ar Pietų Afrikoje. Dar daug ką reikia padaryti. Timothy Kirkhope ECR frakcijos vardu. - Pone pirmininke, kalbant apie šias darbo programas, reikėtų prisiminti 1992 m. programos pamokas: kad galėtų pasiekti rezultatų, Komisija turi nustatyti vieną prioritetą ir konkrečiu laikotarpiu susitelkti ties viena politikos sritimi. Vertėjo susitelkti ties tinkamu tikslu sukurti vieną bendrą rinką, kurį visos susijusios šalys ir, kas svarbiausia, visuomenbūtų neabejotinai supratusios, bet nuo tada pernelyg dažnai matėme, kaip Komisija ėmėsi vienos iniciatyvos po kitos neatsižvelgdama į tai, ar Europa yra tinkamas forumas ir ar šios iniciatyvos iš tikrųjų gali duoti apčiuopiamų rezultatų, bergždžiai tikėdamasi, kad dėl šių iniciatyvų ji taps populiari. Toks metodas netinkamas ir jis nepasiteisino. Todėl palankiai vertiname naująją kryptį, kurią išplėtojo Komisijos Pirmininkas J. M. Barroso. Europos ekonomika tebėra gilioje krizėje ir tik ėmęsi nuoseklių veiksmų galėsime pakeisti padėtį. Kalbu ne tik apie krizę, kurią tiesiogiai paskatino bankų sistemos žlugimas, ar papildomus sunkumus, atsiradusius dėl suirutės transporto sektoriuje. Turiu galvoje užslėptą krizę, kuri lėmė, kad dabar Europos ekonomika atsilieka nuo konkurencingos ir pažangios daugybės Atlanto vandenyno regiono ir Azijos šalių ekonomikos. Todėl tvirtai palaikome pagrindinę šios Komisijos iniciatyvą ir tai yra 2020 m. strategija. Nors manome, kad joje reikėtų padaryti smulkių papildymų ir pakeitimų, bendra politinkryptis tinkama. Europai reikia strategijos pažangiam, tvariam ir viską apimančiam augimui, kuris gali užtikrinti aukštą užimtumo, produktyvumo ir socialinės įtraukties lygį - teisingai! Tai turi būti pagrindinis prioritetas, charakterizuojantis šią Komisiją. Mūsų būsimas ekonomikos klestėjimas ir nauda, kurią turėsime pasiekę jį, priklauso nuo sėkmingai dirbančių įmonių ir verslininkų. Būtent jie sukurs gerovę ir tvarias bei produktyvias darbo vietas. Tai pati geriausia iki šiol sugalvota kovos su skurdu strategija. Komisija turi būti jų sąjungininkė, o ne priešininkė. Todėl palankiai vertiname įsipareigojimus atnaujinti vieną bendrą rinką ją išplečiant, pabrėžti sumanaus reguliavimo svarbą, užtikrinti, kad taisyklės būtų nuosekliai ir sąžiningai įgyvendinamos visoje Europos Sąjungoje, gerokai sumažinti administracinę naštą ir biurokratijos mastą bei šalinti esamas kliūtis, taip pat įsipareigojimus keistis gerąja patirtimi mokymo srityje, modernizuoti darbo rinką ir šalinti prekybos kliūtis. Jeigu imamasi iniciatyvos sukurti aktyvią ir dinamišką Europos ekonomiką, Pirmininkas J. M. Barroso turės mūsų paramą. Žinoma, mums ne viskas patinka. Mums kelia rūpestį tai, kad įgyvendinant kai kurias priemones, susijusias, pvz., su piliečių Europos sąvoka ar kai kuriais Stokholmo programos aspektais, galės būti pažeistos valstybių narių teisės ir pareigos. Esame padrąsinti bendros žemės ūkio politikos ir žuvininkystės politikos reformavimo perspektyvos, bet mums kelia rūpestį tai, kad šiomis reformomis galės būti veikiau sukurta daugiau biurokratijos, nei iš tikrųjų deramai padėta ūkininkams ir žvejams. Galiausiai nepritariame tam, kad Komisija perimtų iš Tarybos visas bendras iniciatyvas, kurių valstybės narės imasi užsienio reikalų srityje. ECR frakcija įsteigta siekiant remti subsidiarumo principą. Norime tokios Europos, kuri pagrindinį dėmesį skiria jai prideramoms pagrindinėms funkcijoms ir teikia tikrą naudą, ir tikimės, kad Pirmininkas J. M. Barroso ir jo Komisija - kurios visi nariai yra čia, šiandien mūsų čia po lygiai - išnaudos pateiktoje darbo programoje akivaizdžiai matomą galimybę Europai atlikti savo vaidmenį atkuriant ekonomiką ir galės pakloti pamatus mūsų ilgalaikiam klestėjimui ateityje, kuri bus kupina sunkių išbandymų ir iššūkių. Miguel Portas Pone pirmininke, programa, kurią šiandien svarstome, pavadinta "Laikas veikti". Atsižvelgdamas į tai, kad Europos Sąjungos ministrams prireikpenkių dienų vaizdo konferencijai surengti, galiu tik pagirti jūsų humoro jausmą, pone J. M. Barroso. Tačiau kodėl dabar laikas veikti? Todėl, kad iki šiol dar niekas nesiėmveiksmų ir programos pavadinimą reikėtų suprasti kaip savikritiką? Ar todėl, kad šis pavadinimas, kaip ir visi mūsų biurokratinių komunikatų pavadinimai, yra tik tušti pažadai, dangstomi daugybe žodžių? Pateiksiu pavyzdį. Šie metai paskelbti Europos kovos su skurdu ir socialine atskirtimi metais, nors tie, kas kenčia skurdą, to nežino. Jūsų dokumente kalbama apie iniciatyvą - cituoju - "užtikrinti, kad augimo ir darbo vietų kūrimo teikiama nauda būtų plačiai dalijamasi". Ar vėl juokaujate? Kas tai per iniciatyva ir kaip ja galės būti kompensuota socialinparama, kurią valstybės narės dabar atšaukia dėl savo programų stabilumo? Kaip Komisija ketina dalytis nesamų dalykų - ekonominio augimo - teikiama nauda? Kaip ji ketina sumažinti skurdą kenčiančių žmonių skaičių nepaliesdama turtingų ir labai turtingų piliečių pajamų? Mes nesutariame su jumis dėl politikos. Grįžę prie deficito diktatūros tik įstumsime valstybių narių ekonomiką į spąstus, paskatinsime darbo užmokesčio, socialinių pašalpų karpymą ir valstybės kapitalo investicijų atsitraukimą. Tai nedarbo didinimo receptas. Nors iš tikrųjų laikas veikti, Komisija mano, kad Europos Sąjungai galų gale pavyko suvienyti jėgas kovojant su krize. Paklauskite graikų, ką jie mano, ar jie mano, kad reagavome skubiai ir elgėmės su jais sąžiningai. Kada įsteigsime Europos kredito reitingų agentūrą? Paklauskite portugalų, kurių skolos palūkanos kiekvieną kartą išauga, kai tik kuris nors Komisijos narys nusprendžia kalbėti apie ekonomiką. Paklauskite Europos visuomenės. Paklauskite Europos visuomenės, piliečių, kodėl yra taip, kaip yra, ir jie tik nusišypsos, nes humoro jausmas galų gale nėra apmokestinamas. Fiorello Provera Pone pirmininke, ponios ir ponai, įmonėms, ypač mažosioms ir vidutinėms, kurios sudaro 99 proc. visų Europos gamybos sektoriuje veikiančių įmonių, reikia keturių pagrindinių dalykų: geresnės galimybės gauti kreditų, didesnio darbo rinkos lankstumo, mažiau biurokratijos ir galiausia apsaugos nuo nesąžiningos konkurencijos. Vertiname Komisijos pastangas praeitą kadenciją supaprastinti Europos teisę panaikinant 1 600 teisės aktų ir remiame pasiūlymus, kuriuos pateikEdmundo Stoiberio vadovaujama aukšto lygio grupė. Kitas verslo konkurencingumui svarbus elementas - padėtis tarptautinės prekybos srityje. Šiuo krizės metu svarbu sustiprinti Europos Sąjungos prekybos apsaugos sistemą. Įmonės negali konkuruoti su socialinio ir aplinkos apsaugos dempingo strategijomis, kurias įgyvendina kai kurios sparčiai besivystančios šalys, pvz., Kinija, kuriose darbo jėga labai pigi ir kuriose nėra socialinės apsaugos normų, taigi ir susijusių išlaidų, ar griežtų aplinkos apsaugos standartų. Kita sritis, į kurią Komisija turėtų agresyviau įsikišti - kova su klastojimu ir intelektinės nuosavybės teisių apsauga. Trumpai sakant, nematau Komisijos darbo programoje iniciatyvų dėl Lisabonos sutartyje nustatytų sanglaudos politikos gairių įgyvendinimo. Pirmą kartą Steigimo sutartyje, jos 174 straipsnyje, pripažįstamas ypatingas vaidmuo, tenkantis kalnų regionams, kurie sudaro 40 proc. mūsų teritorijos ir kuriuose gyvena per 90 mln. Europos piliečių. Todėl raginu jus įtraukti į kitą Komisijos teisėkūros programą pasiūlymą dėl kalnų regionams skirtos bendrosios programos, kad šiems regionams būtų suteikta vystomoji parama, kad jie būtų apsaugoti ir kad būtų visapusiškai panaudotas kalnų teikiamas atsinaujinančiųjų energijos išteklių potencialas. Andrew Henry William Brons Pone pirmininke, Komisijos 2010 m. darbo programoje teigiama, kad Europos Sąjunga turi pasirengti ilgalaikiams iššūkiams, kaip antai globalizacija, ir vėl tapti konkurencinga. Problema ta, kad ES nepasirengglobalizacijai: ES ją tiesiog įsileido. Ji leidžiasi būti užtvindyta importo iš besivystančių šalių, kuriose darbo užmokestis tesudaro tik menką dalelę darbo užmokesčio, mokamo Europoje. Vienintelis būdas, kaip galbūt galėtume vėl tapti konkurencingi, būtų sumažinti savo darbo užmokesčio lygį iki jų lygio. Aš net, žinoma, nesu už narystę Europos Sąjungoje. Tačiau net jeigu būčiau už narystę, vis tiek apkaltinčiau jos vadovus išdavus ekonominius jos piliečių interesus. Tarčiau, ES nėra Europos Sąjunga, o labiau visuotinsąjunga, siekianti visų prekių ir paslaugų judumo visuotiniu mastu. Manau, suverenios nacionalinės valstybės turėtų pertvarkyti savo gamybinę bazę ir tada apsaugoti savo rinkas bei savo piliečių darbo vietas. Tačiau noriu pasakyti, ir ši žinia taip pat skirta eurofilams, kad Europai, kaip visumai ar pavienėms šalims, nepavyks apsaugoti savo gamybos sektoriaus ir žemės ūkio nuo trečiojo pasaulio šalių konkurencijos savo rizika. Globalizacijai būtina priešintis, pavieniui ar bendrai, kitaip ji visus mus sužlugdys. Komisijos dokumente kalbama apie tariamą būtinybę toliau plėtoti teisėtos imigracijos politiką siekiant sumažinti demografinio senėjimo keliamus pavojus. Nėra abejonių, kad gyventojų senėjimo reiškinys kelią rūpestį daugelyje šalių. Tačiau turime išsiaiškinti, kodėl šios problemos atsirado. Daug moterų renkasi nepertraukiamą karjerą ir pačios nenori turėti vaikų - šią teisę jos tikrai turi - bet daugybkitų renkasi karjerą, nes tai būtina joms ekonominiu požiūriu. Jos dirba, kad galėtų apmokėti sąskaitas, o ne todėl, kad kratosi motinystės. Nėra abejonės, kad tai turėjo įtakos gimstamumo rodikliams, kurių augimas buvo dirbtinai sulaikomas ekonominių jėgų prašymu. Tačiau neturime vadovautis nesikišimo į ekonominių jėgų veiklą požiūriu. Įsikišę galėsime pakeisti šias ekonomines jėgas, o šie pokyčiai atneš atitinkamų pokyčių šeimos demografijoje. Mintis, kad galime importuoti gausias šeimas iš trečiojo pasaulio šalių kaip Europoje negimusių vaikų pakaitalą, grindžiama labai pražūtinga ir klaidinga prielaida, kad žmones galima pakeisti ir kad įvažiavimo punkte trečiojo pasaulio kultūrą pasienyje galime nusimesti tarsi paltą ir pakeisti ją Europinės kultūros paltu, išduodamu kartu su pilietybės dokumentais ir leidimu nuolat gyventi Europoje. Tokių imigrantų vaikai yra tik tariamai tokie pat europiečiai, kaip ir vietos gyventojai, bet tikrovėje taip nėra. Skirtingas kultūras kuria skirtingi žmonės, o ne atvirkščiai. Nesame savo kultūrų produktas: mūsų kultūros yra mūsų žmonių produktas. Europiečių pakeitimas žmonėmis iš trečiojo pasaulio šalių reikš, kad pati Europa bus pakeista trečiuoju pasauliu. Europoje lėtai, bet užtikrintai vykdomas etninis europiečių valymas. José Manuel Barroso Pone pirmininke, apskritai - nekalbame apie tuos, kurie atvirai ir sąžiningai pareiškesą prieš Europos Sąjungą ir narystę joje - manau galįs teigti, kad mūsų ką tik pristatyta programa šiuose rūmuose sulaukplataus pritarimo. Jeigu ir pastebėjau vieną bendrą vardiklį daugumos frakcijos atstovų kalbose, tai tas vardiklis - užmojis. Europa turi parodyti platesnį užmojį. Šiuo atžvilgiu norėčiau pakomentuoti keletą čia išsakytų minčių, kurioms, galėčiau pridurti, ypač pritariu. Mūsų draugas J. Szájer kalbėjo apie būtinybę vengti iš tikrųjų komunistinių režimų penkmečio planų modelio. Būtent todėl norime išlaikyti šį lankstumą, nes tai svarbu tam, kad galėtume prisitaikyti prie kintančių sąlygų. Taip pat norėčiau dar kartą patvirtinti atsakydamas J. Szájerui, bet taip pat H. Swobodai, kad jie teisūs ragindami ES imtis daugiau veiksmų ekonomikos ir finansų srityse, teisūs kalbėdami apie valstybių narių priešinimąsi, pvz., aktyvesniam Komisijos vaidmeniui nacionalinių valstybės lėšų sąskaitų priežiūros srityje. Pirmoji Komisija, kurios Pirmininku man teko garbbūti, pateikpasiūlymą dėl konkretaus reglamento, kuriuo Eurostatui būtų suteikti didesni audito įgaliojimai, ir šis pasiūlymas buvo atmestas kai kurių valstybių narių, kurios nenorėjo, kad Komisija atliktų šį vaidmenį. Todėl tikiuosi, kad padarysime išvadą iš šios krizės, kuri parodė, kad tampame vis labiau vieni nuo kitų priklausomi ir kad ekonomikos politika Europoje nėra vien tik nacionalinis reikalas. Tai nacionalinis reikalas, žinoma, bet taip pat bendrų Europos interesų reikalas, todėl mums reikia daugiau koordinavimo. Šiuo atžvilgiu manau, kad J. Szájer, H. Swoboda, M. De Sarnez ir visi kiti pritaria būtinybei daugiau koordinuoti ekonomikos politiką. Taip galėsime daryti pažangą ir šiuo požiūriu ypač norėčiau pabrėžti mintis, kurias išsakH. Swoboda ir už kurias jam dėkoju, kad turime siekti glaudesnės Komisijos ir Europos Parlamento partnerystės sprendžiant finansinės perspektyvos klausimą, taip pat kad būtina priešintis tam tikriems tarpvyriausybiškumo požiūriu grindžiamiems aiškinimams, kurių šiandien galima išgirsti. Tokie aiškinimai stebina, nes Lisabonos sutartis, tiesą sakant, yra kaip tik priešinga tarpvyriausybiškumui: ja stiprinamas europinis matmuo. Tikiuosi, sugebėsime padaryti teisingas išvadas iš šios krizės ir judėsime link to, kad turėtume daugiau, o ne mažiau Europos. Vienas pavyzdys, kurį minėjo M. De Sarnez - finansinio reguliavimo klausimas. Vis dėlto keista, jeigu nepasakyti - ironiška, kad po tokios daugybės kai kurių valstybių narių prašymų imtis priemonių finansų reguliavimo srityje valstybės narės vieningai susitarsumažinti Komisijos po J. de Larosière'io pranešimo pateiktų pasiūlymų užmojį. Taigi šis pavyzdys rodo, kad kartais atsiranda atotrūkis tarp to, kas kalbama, ir to, kas iš tikrųjų nusprendžiama. Tikiuosi mes, Europos Parlamentas ir Komisija, kartu sugebėsime užpildyti šį atotrūkį ir pasistengsime pasiekti šiek tiek daugiau nuoseklumo Europos lygmeniu, nes to užmojo mums iš tikrųjų reikia. Dabar svarbu - ir tą norėčiau pabrėžti - užtikrinti, kad subsidiarumo principas būtų tinkamai suprantamas. Aš esu už subsidiarumą. Šiuo požiūriu, pone T. Kirkhope'ai, taip pat trokštu išreikšti savo pritarimą šiai subsidiarumo idėjai, bet svarbu teisingai suprasti, ką ji reiškia. Subsidiarumas reiškia, kad turėsime spręsti, koks sprendimų priėmimo lygmuo tinkamiausias. Kalbant apie šią oro eismo krizę, tai, kas vyksta, vis dėlto kelia nuostabą. Šiandien skaičiau spaudoje - ne tik euroskeptiškos ar eurofobiškos pakraipos spaudoje, bulvarinėje spaudoje, bet ir rimtos spaudos leidiniuose - kad Europos Sąjunga dabar pripažįsta priėmusi klaidingą sprendimą uždrausti skrydžius. Neįtikėtina! Jei ir yra viena sritis, priklausanti nacionalinei jurisdikcijai, tai ta sritis yra Europos oro eismo kontrolė. Sprendimą priėmkiekvienas Europos nacionalinis reguliuotojas. Tačiau būtent tie, kurie pasisako prieš įgaliojimus Europos lygmeniu, dabar protestuoja prieš Europą. Netrukus bus prieita prie kalbų, kad dėl ugnikalnio išsiveržimo Islandijoje kalta Europos Komisija ir kaltas Briuselis. Visa tai iš tiesų gana keista. (Plojimai) Turime aiškiai suprasti, kad yra skirtingi atsakomybės lygmenys: nacionaliniai ir europiniai. Kiekvienu atveju turime išsiaiškinti, koks lygmuo tinkamiausias. Galiu pasakyti jums, kad Komisija pasirengusi prisiimti savo atsakomybės dalį, bet manau, kad turime sudaryti su Europos Parlamentu aljansą, kad galėtume aiškiai pareikšti, už ką esame atsakingi ir kas nėra mūsų atsakomybė. Be šio aljanso visada turėsime šį instinktyvų poreikį - o mes žinome, kad krizės laikais patogiau griebtis nacionalistinės, populistinės retorikos - priskirti Europai, kartais vadinamai Briuseliu ar galbūt taip pat Strasbūru, atsakomybę už tai, už ką, atvirai sakant, atsakingos valstybės narės. Būkime šiek tiek konkretesni! Susitelkime prie to, ką galime padaryti Europos lygmeniu srityse, kuriose savo veiksmais galime sukurti pridėtinę vertę, kartu, žinoma, gerbdami savo valstybes nares, demokratiškas valstybes nares. Vadovaudamasi 2020 m. darbotvarke, Europa, manau, galės susitelkti prie to, kas svarbiausia. Dabar mums reikia augimo, bet ne bet kokio augimo, kokį turėjome praeityje, mums reikia teisingesnio, atviresnio, tvaresnio ir pažangesnio augimo, kuris orientuotas į ateitį. Turime sukurti naujus augimo šaltinius, kad galėtume sėkmingai spręsti savo didžiausią problemą, kurią aptarsime šiandien po pietų, būtent nedarbo, o kalbant konkrečiau, jaunimo nedarbo problemą. Tiesą sakant, tai būtent ta sritis, kurioje turime sudaryti šį Europos institucijų aljansą, taip pat sąžiningai ir lojaliai dirbti su savo valstybėmis narėmis, kad galėtume pateikti savo piliečiams konkrečių rezultatų. Šiuo požiūriu, manau, turime tvirtą pagrindą savo darbui ateinančiu laikotarpiu ir po šių diskusijų jaučiuosi padrąsintas - mano kolegos, manau, taip pat - jūsų paramos žodžių ir kai kuriais atvejais - jūsų reikalavimų. Stengsimės pateisinti esą pajėgūs atlikti darbą, kurį dabar mums patikite. (Plojimai) Pirmininkas Labai dėkoju, pone J. M. Barroso, už šį pareiškimą. Norėčiau pasakyti, kalbant apie Europos Komisijos pastangas dirbti mūsų Europos bendrijos labui, kad Komisija gali pasikliauti Europos Parlamento parama. Dauguma EP narių remia šias pastangas, taip pat Komisijos požiūrį, kad ji turėtų imtis didesnės atsakomybės, ypač esant krizei, apie kurią pirmiau kalbėjome, nes būtent tokiais atvejais suprantame, kaip mums reikia Europos Sąjungos ir veiksmų Komisijos lygmeniu. Dabar, kai Lisabonos sutartis jau galioja, Europos Parlamentui taip pat tenka gerokai didesnatsakomybė. Manome, kad tai naudinga europiečiams, naudinga mūsų piliečiams. Dabar turime prisiimti šią didesnę atsakomybę ir išnaudoti visas Lisabonos sutartimi suteikiamas galimybes. Norėčiau dar kartą jus patikinti, pone J. M. Barroso, kad jūs ir Europos Komisija čia turite sąjungininkų, ir šiuos žodžius tariu daugumos Europos Parlamento narių vardu. Diego López Garrido Pone pirmininke, norėčiau tik pasveikinti Komisiją ir jos Pirmininką José Manuelį Durão Barroso parengus šiandien čia pristatytą plataus užmojo, labai europinę programą, kuri atitinka Europos Sąjungai pirmininkaujančios Ispanijos užsibrėžtus tikslus ir trijų pirmininkaujančių valstybių - Ispanijos, Belgijos ir Vengrijos - programą. Galiu pasakyti, kad Taryba bendradarbiauja su Komisija, taip pat su Europos Parlamentu, kurį taip pat sveikinu konstruktyviomis kalbomis parėmus Komisijos teisėkūros programą. Komisija dirbo labai įtemptai. Visi žinome, kad naujoji Komisija - vadinama antrąja J. M. Barosso Komisija - turėjo pradėti eiti pareigas lapkričio 1 d., bet dėl įvairių priežasčių tai įvyko po keleto mėnesių, tad dabar Komisija įtemptai dirba stengdamasi konstruktyviai ir teigiamai kompensuoti šį prarastą laiką ir pirmininkaujanti Ispanija jai už tai dėkinga. J. M. Barroso ir visa Komisija - Pirmininko pavaduotojai ir Komisijos nariai - taip pat žino, kad bendradarbiaujame su Komisija, mano nuomone, labai teigiamai, ir šiuo atžvilgiu Komisijos pastangas vertiname. Pirmininkaujanti Ispanija taip pat dėkinga Europos Parlamentui. Diskutuojant šiais klausimais Europos Parlamentas visada laikosi labai konstruktyvaus požiūrio. Norėčiau pasinaudoti šia proga ir dar kartą paprašyti Europos Parlamento, kad šios teisėkūros iniciatyvos - šiandien kalbama pirmiausiai apie teisėkūros iniciatyvas - būtų patvirtintos ir tai padaryta kuo skubiau, kad galėtume kompensuoti prarastą laiką, apie kurį minėjau. Esu tikras, Parlamentas taip pat prisidės. Pirmininkas Dėkoju už šį Tarybos vardu padarytą pareiškimą ir už jūsų paramą Komisijos programai. Norėčiau dar kartą padėkoti J. M. Barroso, visiems Komisijos Pirmininko pavaduotojams ir Komisijos nariams už dalyvavimą. Gausus Komisijos dalyvavimas byloja apie tai, kad Komisija teikia didelę svarbą bendradarbiavimui su Parlamentu, ir to mes taip pat tikėjomės. Diskusijos baigtos. Raštiški pareiškimai (Darbo tvarkos taisyklių 149 straipsnis) Elena Oana Antonescu Europos Komisijos 2010 m. darbo programa yra plataus užmojo ir lanksti daugiametprograma, kurioje nustatyti šie pagrindiniai tikslai: įveikti krizę ir remti Europos socialinės rinkos ekonomikos plėtojimą, parengti piliečių darbotvarkę, pagal kurią Europos veiksmai pirmiausia būtų vykdomi piliečių labui, parengti plataus užmojo ir nuoseklią užsienio politikos darbotvarkę, turinčią visuotinį matmenį, ir galiausiai, bet ne mažiau svarbu, persvarstyti Europos Sąjungos naudojamas priemones ir taikomus darbo metodus. Vienas svarbus piliečių darbotvarkės elementas - 2009 m. gruodžio mėn. Europos Vadovų Tarybos susitikime patvirtinta Stokholmo programa, kuria siekiama sukurti atvirą ir saugią Europą, kuri tarnautų piliečių labui ir užtikrintų jų apsaugą. Norėčiau pasveikinti Komisiją ėmusis iniciatyvos pateikti Stokholmo programos įgyvendinimo veiksmų planą, kuris leis mums užtikrinti, kad piliečiai iš tikrųjų galėtų džiaugtis laisvės, saugumo ir teisingumo erdvės teikiama nauda. Įgyvendinant šią programą, didžiausias dėmesys bus teikiamas kovai su tarpvalstybiniu nusikalstamumu ir bendros imigracijos ir prieglobsčio politikos, apimančios pirmiausia tokias sritis, kaip kova su organizuotu nusikalstamumu, terorizmu ir kitomis grėsmėmis, darnesniam įgyvendinimui gerinant policijos ir teismų institucijų bendradarbiavimą. Vilija Blinkevičiūt raštu. - (LT) Šiuo metu Europa susiduria su nuolat didėjančiu nedarbu, ir jau beveik 17 proc. Europos gyventojų yra žemiau skurdo ribos. Daugelis europiečių, net ir turintys darbą, kiekvieną dieną kovoja su skurdu ir neturi galimybės džiaugtis visavertišku gyvenimu, nes recesija skurdo link pastūmėjo daugelį net vidutines pajamas turėjusių žmonių. Taigi, pirmiausia, ypatingą dėmesį reikėtų atkreipti į dirbančiųjų skurdo problemą. Didinant užimtumą būtina kurti naujas darbo vietas - ne bet kokio darbo vietas, bet stengtis užtikrinti visišką aukštos kokybės užimtumą, atsižvelgiant į darbo rinkos reikalavimus. Daugiausia dėmesio turėtume skirti vienai iš skaudžiausių visuomenės problemų - didėjančiam jaunimo nedarbui. Jei jauniems žmonėms nebus suteiktos galimybės patekti į darbo rinką, tuomet Europai iškils grėsmprarasti visą jaunų žmonių kartą! DemografinEuropos situacija jau seniai verčia kalbėti ir apie vyresniojo amžiaus žmonių užimtumą. Būtina numatyti užimtumą skatinančius darbo santykius, užtikrinti mokymosi visą gyvenimą galimybę. Norėčiau pažymėti, kad taip pat reikėtų kalbėti ir apie neįgalių žmonių užimtumą. Svarbu jiems sudaryti sąlygas įsijungti į darbo rinką ne tik dėl demografinių pokyčių, bet ir dėl jų pačių - jų orumo ir savęs vertinimo užtikrinimo. Tad norėčiau Komisijos paklausti, kaip Europa sukurs naujas darbo vietas? Kokios yra realios galimybės žmonėms patekti į darbo rinką? Kaip užtikrinti kokybišką užimtumą, kad sumažintume dirbančiųjų skurdą? Andreas Mölzer Komisijos 2010 m. darbo programa - tai keturiolika puslapių, kuriuose surašytos eilinės banalybės. Pritariu tam, kad Europa privalo duoti bendrą atsaką į krizę. Tačiau tokį neigiamą šios krizės poveikį Europai lėmtik Komisijos vykdoma politika ir nevaržomas visų sričių liberalizavimas. Nepaisant to, niekas nenori nieko keisti. Priešingai, tolesnis prekybos apribojimų naikinimas, kurio siekia Komisija, paskatins globalizaciją, bus naudingas tik didelėms bendrovėms ir padarys žalą valstybėms narėms bei jų piliečiams. Strategija "Europa 2020" numatoma duoti atsaką į krizę. Kalbant apie konkrečias priemones, požiūris į ekonomikos ir finansų politiką, regis, protingas, kaip ir sumanymas sukurti naują europinę priežiūros struktūrą, skirtą finansų rinkų stebėsenai. Griežtesnvalstybės finansų kontrolir biudžetindrausmvalstybėse narėse, tikėkimės, leis ateityje išvengti tokių problemų, kokių šiandien patiriame Graikijoje. Komisijos nauji planai mokesčių srityje kartu su planuojamu energijos apmokestinimo direktyvos persvarstymu, susijusiu su energetikos produktų apmokestinimu, grindžiamu šių produktų energetiniu turiniu, turėtų būti atmesti dėl klimato kaitos, nes tai pirmiausia gamtos reiškinys, ir mūsų pastangos mažinti taršą CO2 tiesiog negali jos sustabdyti. Be to, dėl šių taršos mažinimo reikalavimų Europos ūkiui bus dar sunkiau varžytis su konkurentais Amerikoje ir Azijoje, kur tokių iniciatyvų neketinama imtis. Richard Seeber Komisijos 2010 m. darbo programoje nustatyti tinkami prioritetai. Numatydama modernizuoti savo darbo metodus, kurie taps lemiamu veiksniu skatinant ekonomikos augimą, taip pat aktyviau įtraukti Europos piliečius, Komisija pirmiausia susitelkia į finansų krizės įveiką. Svarbu, kad ES piliečiams, ypač tiems, kurie dėl esamos krizės prarado darbą, būtų kuo greičiau suteikta ateities perspektyva. Man, kaip Europos liaudies partijos (krikščionių demokratų) frakcijos atstovui aplinkos klausimais, rūpi, kad įgyvendindami iniciatyvas aplinkos apsaugos srityje, kurioje Europa atlieka pirmaujantį vaidmenį, sukurtume kuo daugiau tvarių darbo vietų ir pateiktume pridėtinę vertę darbo rinkoje. Jeigu norime pertvarkyti savo ūkį ir sukurti naujo amžiaus tvarią pramoninę ekonomiką, darbo vietų kūrimas ir visapusiška aplinkos apsauga daugiau neturėtų būti laikomi tarpusavyje nesuderinamais tikslais. Mano nuomone, Komisijai šiek tiek pristigo ryžto pakeisti šį požiūrį. Dabar turime pakloti tam pamatus. Galėsime pasiekti labai daug, jeigu sugebėsime patobulinti galiojančių reglamentų taikymą. Joanna Senyszyn Sveikinu J. M. Barroso pristačius plataus užmojo Komisijos 2010 m. teisėkūros ir darbo programą. Deja, laikas bėga - jau liko tik aštuoni mėnesiai. Nepaisant to, tikiuosi, kad nustatyti prioritetai nevirs tik tuščiais pažadais. Programos stiprioji pus- joje numatytos krizės įveikos priemonės. Deja, dauguma šių priemonių susijusios su ekonomine padėtimi. Dalyje, kurioje kalbama apie piliečių darbotvarkę, pasigendu kovos su diskriminacija iniciatyvų, skirtų, pvz., kovai su smurtu prieš moteris, didesnio ryžto ir įsipareigojimo siekti socialinių tikslų, taip pat ilgalaikės bendravimo su Europos Sąjungos piliečiais tobulinimo strategijos. Sprendžiame smurto prieš moteris reiškinio problemą jau daugybę metų. Atėjo laikas šioje srityje priimti veiksmingus, europinius teisės aktus. Komisijos programoje norėčiau matyti pasiūlymą dėl kovos su smurtu prieš moteris direktyvos. Kalbant apie tikslus socialinėje srityje, iniciatyva dar iki šių metų pabaigos sukurti Europos kovos su skurdu platformą yra svarbi. Deja, šioje srityje nėra jokių konkrečių išsamių pasiūlymų. Jie turės būti pateikti birželio mėn. Tarybos susitikime. Kalbėdama apie Europos Sąjungos ir jos naudojamų priemonių modernizavimą, norėčiau atkreipti dėmesį į bendravimo su piliečiais klausimą. Tai turi būti procesas, o ne rinkimų kampanija. Tarp ES ir jos piliečių yra bendravimo spraga, kurią turime stengtis mažinti, o ateityje ir panaikinti. Privalome įkvėpti ES piliečiams jausmą, kad Europos Sąjungos veiksmai pirmiausia vykdomi jų labui. Tik tada referendumų rezultatai mūsų nestebins. Nuno Teixeira Diskusijos dėl Komisijos programos labai svarbios, nes jos sutampa su naujos eros pradžia Europos Sąjungoje. Būtinybšiuo krizės metu priimti priemones, kurios gali padėti spręsti su ilgalaikiais iššūkiais susijusias problemas, primygtinai reikalauja suteikti prioritetą darbo vietų kūrimui, finansų rinkų reguliavimui ir euro stabilizavimui, nes tai turėtų padėti mums susigrąžinti visuomenės, taip pat ekonominių ir socialinių subjektų pasitikėjimą. Norėčiau pabrėžti sanglaudos politikos svarbą įgyvendinant įvairių krypčių Europos politiką. Europos regionai galės pasiekti tvaraus integruoto augimo tikslą tik tuo atveju, jeigu įgyvendindami savo sanglaudos politiką pateiksime matomų rezultatų ir gerbsime subsidiarumo principą ir jeigu į valdymo procesą bus įtraukti visi lygmenys: nacionalinis, regionų ir vietos. Ekonominės, socialinės ir teritorinės sanglaudos tikslas turi būti Europos Sąjungos veiksmų vedlys ir tam, kad jis būtų pasiektas, būtinas tinkamas Bendrijos finansavimas ir daugiau skaidrumo, paprastumo ir veiksmingumo struktūrinių fondų naudojimo srityje. Gyvybiškai svarbu nustatyti gaires, skirtas sanglaudos politikai ir finansinei perspektyvai laikotarpiui po 2013 m. Norėčiau atkreipti dėmesį į padėtį atokiausiuose regionuose, kurie dėl jų nuolatinių struktūrinių savybių susiduria su kliūtimis, darančiomis rimtą poveikį šių regionų ekonominiam vystymuisi ir reikalaujančiomis imtis specialiųjų priemonių. Silvia-Adriana Ţicău Pagrindinis ES rūpestis - kova su ekonomikos krize ir jos socialinės rinkos ekonomikos rėmimas. Nedarbas ES šių metų pradžioje išaugo iki 10 proc. lygio, o jaunimo nedarbo lygis net pasiek20 proc. ribą. Nedarbo lygio augimas glaudžiai susijęs su ES vykdoma pramonės politika. Kokias teisėkūros iniciatyvas, susijusias su būsima Europos Sąjungos pramonės politika ir naujų darbo vietų kūrimu, Komisija svarsto? 2010 m. kovo 25-26 d. susitikime Europos Vadovų Taryba pirmą kartą vienu iš ES tikslų nustattikslą iki 2020 m. padidinti energijos vartojimo efektyvumą 20 proc. Šio tikslo Komisijos darbo programoje neradome, nepaisant to, kad iniciatyvų, kurios galėtų būti skirtos ir namų ūkio, ir verslo sektoriui, šioje srityje iš tikrųjų reikia. Be to, Bendrijos biudžeto, skirto transporto infrastruktūrai plėtoti 2010-2013 m., beveik nėra, nors iššūkiai ir plėtojimo poreikiai šioje srityje iš tikrųjų didžiuliai: būtina užtikrinti veiksmingą atskirų transporto rūšių ir jų derinių naudojimą, išplėtoti greitųjų traukinių geležinkelio tinklą sujungiant šio tinklo linijomis ne tik visas valstybių narių sostines, bet ir kitus Europos didmiesčius, išplėtoti krovininio geležinkelio transporto koridorius ir bendrą Europos dangų, taip pat modernizuoti uostus ir išplėtoti jūrų transportą. Kada Komisija pateiks pasiūlymą dėl būtino transeuropinės transporto infrastruktūros plėtojimo finansavimo?

11. Naiste ja meeste võrdõiguslikkus - 2010 ( Sergio Paolo Francesco Silvestris (IT) Lugupeetud juhataja, head kolleegid! Teen suulise muudatusettepaneku lisada lõikesse 66 pärast teksti "rõhutab, et naistel peab olema kontroll oma seksuaalsete ja reproduktiivsete õiguste üle, eriti rasestumisvastase vahendite ja abordi lihtsa kättesaadavuse teel” järgmise teksti: "ent tunnistades ka sündimata lapse õigust elule, kutsub liikmesriike ja komisjoni üles rakendama konkreetsed sotsiaal- ja heaolumeetmeid raseduse jätkamise toetamiseks, et aidata naistel võimaluse korral lahendada olukorrad, mis sunnivad neid otsustama abordi kasuks”. Selle suulise muudatusettepaneku eesmärk on tagada naistele vabadus katkestada ohutul viisil rasedus, kuid samas kinnitada põhimõtet, et abort ei ole mingi hiline rasestumisvastane ega pereplaneerimise vahend.

2. Az Azori-szigetekről, Madeiráról, a Kanári-szigetekről, valamint Franciaország Francia Guyana és Réunion tengerentúli területeiről származó egyes halászati termékek forgalomba hozatalakor felmerülő többletköltségek ellentételezésére vonatkozó rendszer 2007-től 2013-ig terjedő időszakra történő bevezetése (szavazás) - Bericht: Freitas

Volba místopředsedů (první, druhé a třetí kolo hlasování) József Szájer Pane předsedo, chci se zeptat, zda je pro hlasování stanoven minimální počet osob. Předseda Pane Szájere, minimální počet není stanoven. Můžete hlasovat pro jednu nebo dvě osoby, je to jedno. Předseda Vážení kolegové, dovolte mi, abych na začátek řekl pár slov. Během přestávky zasedání jsem se dozvěděl, že byl dnes v Afghánistánu v misi vedené NATO zabit italský voják. Jeho smrti předcházela smrt 15 britských vojáků, kteří byli zabiti minulý měsíc. Myslím, že musíme vždy pamatovat na naše muže a ženy v ozbrojených silách, kteří jsou v zahraničích misích a často se dostávají do nebezpečné situace, aby věděli, že se na ně nezapomíná. (Potlesk) Véronique De Keyser (FR) Pane předsedo, velice se omlouvám, ale nestihli jsme zachytit jména a počty hlasů, která nemáme na displeji a které jste velmi rychle přečetl ve svém příspěvku. Mohl byste v zájmu srozumitelnosti hlasování přečíst ještě jednou jména a počty hlasů trochu pomaleji? Daniel Cohn-Bendit Pane předsedo, zobrazte počty na displeji, abychom je viděli všichni. Není to tak těžké. (Potlesk) Bernd Posselt (DE) Pane předsedo, naléhavě vás žádám, abyste zazvonil, protože jak je vidět, řada poslanců ze všech skupin tady není. Spousta lidí si myslí, že hlasování má začít až v 19:30. Proto vás ještě jednou žádám, abyste zazvonil.

2. Razmere na Tajskem Predsednica Naslednja točka je razprava o šestih predlogih resolucij o Tajski. Marietje Schaake avtorica. - Gospa predsednica, Tajska prestaja nasilno krizo z demonstranti v rdečih srajcah na eni strani in vojsko v rumenih srajcah na drugi. Okrog 80 ljudi je že izgubilo življenje in skoraj 2 000 je bilo ranjenih. Demokracija je ogrožena in vlada je razglasila, da se je država znašla v izrednih razmerah. Izredne razmere so povzročile cenzuro. Medijski viri, kot so televizija, radio in internet, so blokirani. Zaustavitev nasilja je zelo pomembna in spodbujamo vse strani, naj se pri tem samoobvladujejo, vendar ne smejo v prizadevanju, da bi obnovile umirjenost, zlorabiti izrednih razmer za omejevanje temeljnih pravic in svoboščin posameznika. Cenzura se mora končati in treba je obnoviti svobodo medijev in izražanja. Te vrednote so pomembne za odnos Evropskega parlamenta do Tajske. Cristian Dan Preda Kot smo vsi opazili, ker je bila to glavna novica že od začetka aprila, je Tajska doživela ozračje političnega nasilja, ki ga v zadnjem desetletju ni bilo. Najprej bi rad izrazil solidarnost z družinami žrtev nasilja na ulicah. Mislim, da gre tu za nekaj, kar bi opisal kot klasičen spopad med svobodo izražanja in združevanja na eni strani in potrebo vlade, da vzdržuje javni red, na drugi strani. Zaporedje dogodkov se je v zadnjih dnevih in urah zelo hitro zvrstilo. A čeprav je bilo glavno mesto sinoči po posredovanju vladnih sil v plamenih, se zdi, da se je v Bangkok vrnila nekakšna umirjenost. Upajmo, da se bo mogoče izogniti novemu izbruhu nasilja. A, da bi to zagotovili, je potrebna zmernost, kajti demokracija se ne more uveljavljati z nasiljem. Mislim, da bo morala vlada izpeljati načrt, ki ga je predstavila 3. maja. Prepričan sem tudi, da je med, ukrepi, ki so potrebni za zagotovitev sprave, preiskava nedavnih dogodkov in kaznovanje krivcev. Véronique De Keyser Gospa predsednica, demonstracije rdečesrajčnikov so bile v kali zatrte. Rada bi nekaj povedala, ne da bi želela prilivati olja na ogenj, kajti nujni postopek Evropskega parlamenta zahteva, da pomirimo krizo in poiščemo rešitev, ne pa, da še bolj razplamtevamo jezo ljudi. Prvič, vsak državljan je upravičen do svobodnih in poštenih volitev. To je neizpodbitna pravica in mora biti zagotovljena vsem Tajcem. To možnost je nekoč že predlagal premier Vejjajiva, vendar so jo rdečesrajčniki zavrnili. Zdaj se je treba k temu vrniti. Drugič, obsojam streljanje na protestnike in brutalno zadušitev v zadnjih dneh, ki je po uradnih virih terjala najmanj 12 žrtev, vključno z italijanskim novinarjem, bilo pa je tudi veliko ranjenih. Čas je, da se ustavi nasilje, ki se je razširilo po vsej državi. Pri tem ne zagovarjam ne ene ne druge strani, vendar pozivam tajsko vlado, naj da prednost rešitvi s pogajanji, in zagotovi, da se razglašene izredne razmere ne bodo omejile na pravice posameznikov ali pravico izražanja, kar bi zgolj poslabšalo napetosti, in jo pozivam, naj se vrne predvsem k volitvam. Sedanji pretres vodi v tveganje, da bo država razdeljena. Na severovzhodu je podeželsko območje z laoško kulturo, ki skoraj uporniško nasprotuje osrednjemu področju, Bangkoku in jugu, ki so demokratske trdnjave. To bi lahko vodilo v nastanek kvaziterorističnih gibanj in napade na tisto, kar lahko imenujemo birokracija in elita, ki sta branika moči. Vsekakor se je treba nujno vrniti k volitvam, pogajanjem in končanju nasilja, hkrati pa obdržati svoboščine. Seveda so to zelo preproste besede in morda razmeroma naivne glede na sodobno nasilje. Ta parlamentarna resolucija je bila namenoma izbrana, da bi se izognili izbruhu nasilja na Tajskem in bi pustili odprto pot za dialog, vendar to ne pomeni, da lahko opustimo vse pozive k demokraciji. Barbara Lochbihler Gospa predsednica, podobe jeze, nasilja in uničevanja v Bangkoku so še vedno sveže v našem spominu. Čeprav se je pozornost na silno napete razmere v tajskem glavnem mestu zdaj nekoliko umirila, tveganje nadaljnjih nasilnih spopadov še zdaleč ni mimo. Nasilni spopadi med tako imenovanimi rdečesrajčniki in vlado, podprto z vojsko, so že povzročili, da je bilo ubitih več kot 70 ljudi in skoraj 2 000 ranjenih. Vlada je naznanila, da bo raziskala te smrti in v to preiskavo je treba vključiti tudi smrti, ki so se zgodile v zadnjih dneh. Da bi našli uresničljivo politično rešitev, je pomembno, da se upoštevajo temeljni vzroki za ponavljanje teh protestov in spopadov. Del tajskega prebivalstva je hudo prikrajšan in socialno izključen. Ti ljudje so zelo kritični do svoje nepoštene obravnave in pomanjkanja pravic. Bojujejo se proti razmeroma nizkemu življenjskemu standardu. Drugi dejavniki vključujejo očitno in razširjeno korupcijo v političnem vodstvu, pa tudi med ljudmi na položajih z odgovornostjo v civilni družbi. Te strukturne probleme je treba razkriti in rešiti, če naj bi našli trajno rešitev, ne pa samo končali sovražnosti. Pozivamo vse strani v spopadu, da prevzamejo resno in tvorno vlogo pri iskanju rešitve iz te pomembne krize. Vendar morata pri tem obe strani uporabiti le miroljubna in demokratična sredstva in zato potrebujeta podporo EU. Marie-Christine Vergiat Gospa predsednica, priljubljeno gibanje "rdečesrajčnikov" zdaj že nekaj tednov protestira v Bangkoku, ker zahteva demokracijo. Ne pozabimo, da je sedanja vlada, čeprav je predsednik na oblasti šele od decembra 2008, kljub temu rezultat vojaškega udara, ki je bil septembra 2006. Kaj zahtevajo "rdečesrajčniki"? Odstop premierja, razpustitev parlamenta, predčasne volitve - skratka, demokracijo. 4. maja 2010 je premier napovedal načrt sprave na podlagi teh slavnih predčasnih volitev, vendar so se zaradi umora generala Khattiya, poveljnika "rdečesrajčnikov", 13. maja pogajanja končala. To so okoliščine, v katerih smo pripravili resolucijo, ki je danes pred nami. Včeraj je posredovala vojska in ubila nekaj ljudi, med njimi italijanskega novinarja. Za nas je bistveno, da bi se v resoluciji, o kateri bomo danes glasovali, upoštevali ti dogodki, zlasti glede na to, da so se glavni voditelji "rdečesrajčnikov" takoj predali in pozvali prebivalstvo, naj ostane mirno. Dejansko gre za vprašanje, kdo bo nasledil kralja. Ta je ostal nenavadno tiho. Sporočilo, ki ga moramo posredovati, je, da se demokracije ne da vpeljati na silo in da ni sprejemljivo, da se demonstracije zadušijo tako, da se pošlje vojsko in se ji naroči, naj strelja brez odlašanja. Resolucija sploh ne obsoja nasilja. Ne bomo glasovali zanjo. Tajci imajo pravico do demokracije in treba je storiti vse, da se prepreči še en vojaški udar. Adam Bielan Tajska - država, ki je do nedavnega veljala za branik demokracije in stabilnosti v jugovzhodni Aziji, - je pred kratkim doživela svoje najbolj dramatične dogodke v skoraj pol stoletja. Boj se nadaljuje v spopadih med podporniki prejšnjega premierja Thaksina Shinawatra, znanega kot "rdečesrajčnika" in vlado ter vojsko. Več kot 60 ljudi je bilo ubitih, tudi tujih državljanov in med njimi državljanov iz držav EU, skoraj 2 000 ljudi je bilo ranjenih in glavno mesto Bangkok je utrpelo znatno stopnjo škode. Seveda si družine žrtev zaslužijo izraze našega sočutja, sožalja in solidarnosti, vendar se moramo zavedati tudi, da je tajski narod danes zelo razdeljen. Človekove pravice, kot so svoboda združevanja in svoboda govora, so znatno omejene in spor bo zelo težko rešiti z miroljubnimi in političnimi sredstvi. Zato je potreben pritisk - mednarodni pritisk, tudi iz Evropske unije - na obe strani spora, tako da bosta obnovili pogovore in skušali rešiti svoj spor s političnimi sredstvi, ne z nasiljem. Thomas Mann Gospa predsednica, v pouličnih bojih, ki so začeli spominjati na državljansko vojno, je bilo samo od prejšnjega tedna ubitih 75 ljudi in ranjenih več kot 1 800. Po hudem vojaškem posredovanju so se voditelji demonstrantov vdali. Vendar se razmere v Bangkoku še naprej stopnjujejo. Včeraj in danes sem dobil telefonske klice v zvezi s tem. Do zdaj nekatera območja glavnega mesta niso bila prizadeta zaradi spopada, a to se že spreminja. Tudi razmere na severovzhodu so kaotične. Dramatične podobe posredujejo jasno sporočilo. Ne glede na to, ali ljudje nosijo rdeče, črne, rumene ali zelene srajce, morajo ustaviti nasilje in ne smejo dovoliti, da se razmere še naprej stopnjujejo. Stališče skupine Evropske ljudske stranke (Krščanskih demokratov) je jasno. Razen objektivne razprave ni nobene druge možnosti. Vse incidente mora preiskati neodvisna komisija. Zelo podpiramo načrt, da bi prestavili parlamentarne volitve. Gospod Tajani, EU mora zavzeti dejavno vlogo in delovati kot posrednik. Imamo diplomatska sredstva, da se prekine izbruh nasilja in začne proces tvornega dialoga. Gospod Tajani, moramo ukrepati, kajti Tajska se je zamajala v temeljih. Corina Creţu Tudi jaz bi rada izrazila svojo solidarnost s tajskimi družinami, ki žalujejo zaradi nasilnih spopadov v Bangkoku. Razmere so toliko bolj zaskrbljujoče, ker ni nobenih pravih obetov za rešitev notranjega spora. Povračilni ukrepi na ulicah tajskega glavnega mesta, ki so povzročili na desetine smrti in na stotine ranjenih, se ne morejo na noben način sprejeti kot sredstvo za reševanje obstoječih problemov. Brutalna uporaba sile in uvedba cenzure, ki prepoveduje televizijskim kanalom, da bi predvajali kaj drugega razen programov, ki jih je odobrila vlada, so kršitev osnovnih človekovih pravic. Dejansko je dolžnost Evropske unije in vsega civiliziranega sveta, da obsodi uporabo oborožene sile proti civilistom in zahteva izpustitev tistih, ki so bili nezakoniti prijeti, pa tudi čim bolj nepristransko preiskavo smrti, ki so se zgodile. Izgube človeškega življenja so samo še povečale nepopustljivost opozicije in podžgale nasilje, ki se je razširilo tudi na severovzhod države. Obstaja tveganje, da se bodo ti poulični spopadi sprevrgli v državljansko vojno. Verjamem, da morajo mednarodne organizacije, predvsem ZN, čimprej posredovati, da bodo preprečile še hujše poslabšanje razmer, in pomagati, da se začne potreben dialog med oblastmi in opozicijo, ki je edina demokratična možnost za mirno reševanje sedanje krize. Joe Higgins v imenu skupine GUE/NGL. - Gospa predsednica, obsojam okrutno zatiranje, ki ga tajska vlada in država izvajata nad protestniki v Bangkoku in drugje na Tajskem. Kljub propagandi, da so bili to teroristi, pa so bili v glavnini to dejansko osiromašeni kmetje s severa in iz okolice Bangkoka, skupine mestnega delavskega razreda in njihove družine, ki so svoj protest smatrali kot boj proti gromozanski revščini in stiski, ki jo trpijo. Žal ti zatirani ljudje rešitev iščejo pri milijarderju in nekdanjemu predsedniku vlade, Thaksinu Shinawatri. Kljub nekaterim populističnim ukrepom proti revščini, ko je bil v vladi, gospod Thaksin predstavlja kapitalistično elito in goljufa množice. Po drugi strani pa imamo sedanjega predsednika vlade Abhisita in njegovo stranko, ki predstavljajo druge skupine elite. Mislim, da revne množice s podeželja in mestni delavski razred na Tajskem nujno potrebujejo svojo lastno neodvisno organizacijo, ki se bo borila za njihove pravice, in upam, da bo morda naslednja mobilizacija na Tajskem pomenila združen boj za delavce, revne kmete, študente in mladino, posvečen strmoglavljenju vseh pokvarjenih elit in prenosu glavnine bogastva Tajske v javno last in pod demokratični nadzor ter preoblikovanju življenja ljudi socialistične Tajske, pa tudi boju za pravice vseh manjšin. Monica Luisa Macovei Gospa predsednica, obsojam uporabo izstrelkov proti protestnikom na Tajskem: več tisoč ljudi je umrlo; več sto je bilo ranjenih. Kakor je poročal Amnesty International, pripovedovanja prič in video posnetki zelo jasno kažejo, da vojska z ostrimi naboji strelja na neoborožene ljudi, ki za vojake ali za druge ne predstavljajo nikakršne nevarnosti. Med mrtvimi so tudi zdravniki in otroci. Tajski vojaki morajo prenehati streljati; nasilje nad protestniki ne more in ne bo vodilo k demokratični rešitvi. Vlada se mora zavedati, da lahko z onemogočenjem protestnikov za sedaj izprazni ulice, a ne bo rešila težave, ki je ljudi pripeljala na ulice, in prednost pred vsem drugim ima človeško življenje, zato prenehajte streljati. Miroslav Mikolášik (SK) Demonstracije na Tajskem sedaj žal potekajo že več tednov. Civilni prebivalci trpijo nasilje kot neposredne žrtve krvavih spopadov med oboroženimi protivladnimi demonstratorji in državnimi silami. Zato bi rad izrazil svoje sočutje tistim, ki so izgubili člane svojih družin. Menim, da je v tem napetem položaju za obe strani popolnoma nujno, da se odpovesta fizičnemu nasilju in preprečita nadaljnje izgube življenj. Prav tako podpiram poziv k takojšnji prekinitvi nasilja, ki se dogaja, in k odprtju konstruktivnega dialoga z namenom mirne in demokratične rešitve spora. Hkrati pa pozivam tajsko vlado, naj se ne zateka k nepooblaščenim in neupravičenim kršenjem človekovih pravic v času, ko je razglašeno izredno stanje. Jaroslav Paška (SK) Politični spor na Tajskem je zelo hitro prerasel v resne civilne nemire, katerih posledica je bila mnogo mrtvih protestnikov po posredovanju represivnih sil. Če državni organi proti državljanom svoje države uporabljajo okrutno nasilje in nenadzorovano zatiranje, velja to obsoditi. Zato mora EU, gospa predsednica, gospod komisar, uporabiti svoj politični vpliv na stranke, udeležene v sporu, in pozvati k mirni rešitvi politične rešitve tako, da državljani Tajske ne bodo plačali za politične spore med voditelji posameznih skupin. Zlasti tajska vlada mora sprejeti odgovornost za zagotavljanje mirne in miroljubne rešitve spora. Sergio Paolo Francesco Silvestris (IT) Gospa predsednica, gospod komisar, gospe in gospodje premirje in konec cenzuriranja: menim, da je to dvojni ukrep, za katerega si mora Komisija z največjo odločnostjo pa tudi doslednostjo s tistimi vrednotami, ki jih Parlament smatra za neprenosljive, prizadevati, da bi ga dosegla. V razpoloženju državljanske vojne, kakršno prevladuje na Tajskem, je za povrnitev demokracije preko svobodnih volitev - o katerih smo na začetku razpravljali in nanje upali, a so sedaj nekoliko dvomljive - potreben odločilen korak, in sicer zavedanje podpore mednarodne skupnosti za prebivalce Tajske in za vrnitev države v popolno demokracijo. Da bi mednarodni skupnosti omogočili udeležbo na tej stopnji, so ključni dejavnik informacije in zato to izredno stanje ne sme biti oblika prikrite cenzure. Internet, časopisi in mediji morajo imeti možnost obveščanja mednarodne skupnosti o dinamiki delovanja na Tajskem, da bo lahko mednarodna skupnost sedaj s čim večjo obveščenostjo glede dejstev podpirala oživitev demokracije. Antonio Tajani podpredsednik Komisije. - (FR) Gospa predsednica, spoštovani poslanci, Tajska doživlja tragično fazo v svoji politični zgodovini. Državo, ki je znana po svoji gospodarski in socialni dinamiki, sedaj prizadeva globoka kriza, ki bi lahko ogrozila stabilnost, če ne bo najdena rešitev za ta spor. Seveda je ta kriza prizadela samo srce te države: zdi se, da je mnogo prebivalstva izgubilo zaupanje v institucije, ki jo upravljajo. Po drugi strani pa se vlada bori, da bi izvajala rešitve, ki jih zahtevajo sedanje razmere. Iz tega je nastala politična krhkost, ki je pripeljala do nasilnih spopadov in napadov, ki neposredno vplivajo na človekove pravice in temeljne pravice. Nenehno obstaja negotovost glede prihodnosti države. V takšnih okoliščinah Evropska unija obžaluje dejstvo, da ljudje izgubljajo svoja življenja, kot na primer italijanski novinar Fabio Polenghi, ki je bil včeraj zjutraj ubit med spopadi med demonstranti in vojaki. Nobena politična ali ideološka kriza ne more opravičiti tega dejstva, niti oboroženega spopada. Že ob dveh priložnostih je visoka predstavnica Unije za zunanje zadeve in varnostno politiko opomnila strani, ki se vojskujeta, naj se obvladata. Tudi pri izrednem stanju se ne sme dovoliti, da bi posledično prišlo do pretiranih ukrepov, ko gre za temeljne pravice in pravice do svobode izražanja. Tem pravicam grozi nesorazmerna uporaba sile. Da bi preprečili nadaljnje poslabšanje teh razmer, je nujno nadaljevati pogajanja. Komisija je upoštevala načrt, ki ga je predložil predsednik vlade Abhisit Vejjajiva. Tajska se ne bo rešila iz sedanje krize, če ne bo rešila svojih glavnih strukturnih problemov. Nujno je, da vse strani, udeležene pri upravljanju države, priznajo zakonite zahteve prikrajšanih družbenih skupin. To je nepogrešljiv korak proti nacionalni spravi. Zato je nujno, da Tajska najde soglasje z vsemi stranmi glede tega, kako se gibati v smeri proti prodornejši družbi. Evropska unija je kot partnerka Tajske med tem zapletenim procesom pripravljena državo podpreti, kolikor jo bo lahko. Predsednica Razprava je zaključena. Glasovanje bo potekalo kmalu. Pisne izjave (člen 149) Bruno Gollnisch Tajska prestaja zelo resno obdobje v svoji zgodovini. "Dežela nasmeha" je postala dežela solz, krvi in morda jutri dežela državljanske vojne med vladnimi silami in tako imenovanimi "rdečimi srajcami". Kako so stvari dosegle točko, kjer se je poziv v demonstracijah k demokratičnim volitvam končal z več deset mrtvimi in več tisoč ranjenimi, politično usmrtitvijo vodje opozicije, prizorišč vojskovanja mestnih gverilcev, začetka uporov v več provincah in ustvarjanja izrednega stanja in policijskih ur? Kralj je v tej državi zelo spoštovana osebnost, a zdi se, da to ne zmanjšuje napetosti. Nadaljevanje negotovosti glede njegovega nasledstva kaže, da bo ta nestabilnost trajala še naprej. Nasilje se mora končati. Sedanja vlada je zagotovo nastala z volitvami, a volitve, ki so bile izvedene po državnem prevratu in razpustu opozicijskih strank. Nepravičnost se mora končati. Rešitev se nahaja le v hitri organizaciji splošnih volitev in predhodni povrnitvi politične svobode vseh udeleženih strani, da bi se zagotovile demokratične volitve. EU bi morala uporabiti svoje dobre gospodarske in politične odnose s Tajsko, da bi pripeljala do te rešitve.

Infotund (küsimused komisjonile) Juhataja Järgmisena on päevakorras küsimused komisjonile (B6-0316/2007). Komisjonile on esitatud järgmised küsimused. Esimene osa Teema: Spordi eripära kaitsmine Kas komisjon nõustub, et UEFA kohalikku koolitust saanud mängijate algatus suurendab sportlaste solidaarsust ja kaitseb Euroopa jalgpalli? Milliseid samme kavatseb komisjon õigusaktide ettepanekute koostamisel ja kehtiva ELi õiguse tõlgendamisel astuda spordi eripära kaitsmiseks? Ján Figeľ komisjoni liige. - Proua juhataja, mul on hea meel anda oma panus, vastates küsimusele spordi eripära kohta. Oleks väga ajamahukas seda veelgi põhjalikumalt arutada - mitte praegu, kuid hiljem - sest komisjon võttis käesoleva aasta 11. juulil vastu valge raamatu spordi kohta. See oli väga oluline panus, milles rõhutati, kui oluline on edendada noorte andekate sportlaste treenimist korralikes tingimustes, mis on ülioluline spordi jätkusuutlikuks arenguks kõigil tasanditel. Tegemist on institutsionaalse ja väga poliitilise panusega sporti ja spordialasesse koostöösse. Ma tsiteerin: "Eeskirju, mis nõuavad, et võistkondades oleks teatud arv kohalikku koolitust saanud mängijaid, võib tõlgendada vaba liikumist käsitlevate asutamislepingu sätete kohastena, kui need ei põhjusta otsest diskrimineerimist kodakondsuse alusel ning kui neist tulenevat kaudse diskrimineerimise mõju võib põhjendada asjaoluga, et see on proportsionaalne taotletava seaduspärase eesmärgiga, nagu näiteks andekate noorte mängijate koolituse ja arengu toetamise ja kaitsega”. Ma usun, et siin on väga hästi seletatud, kuidas seda teemat mõista. Komisjon tegeleb praegu UEFA kohalikku koolitust saanud mängijate meetmete ühenduse õigusele vastavuse hindamisega, pidades silmas õige tasakaalu saavutamist ühelt poolt ühenduse õiguse ja spordiorganisatsioonide iseseisvuse ja teiselt poolt Euroopa jalgpalli huvide täitmise vajaduse vahel. Seda tehakse, pidades silmas Amsterdami lepingule lisatud nn Nice'i deklaratsiooni, mis võetu vastu 2000. aastal Euroopa Ülemkogul, ja valget raamatut spordi kohta, milles on Pierre de Coubertini nimelise tegevuskava meetmes nr 9 konkreetselt märgitud, et analüüsida tuleb "eeskirju, mis nõuavad, et võistkondades oleks teatud arv kohalikku koolitust saanud mängijaid”. Selline ülevaatlik võrdlev teave jalgpallikoolide kohta liikmesriikides ja kohalikku koolitust saanud mängijate kohta ei ole praegu kättesaadav. 2006. aastal käivitas komisjon uuringu spordikoolide kohta liikmesriikides, uurides ka kohalikku koolitust saanud mängijate teemat. Selle uuringu tulemused peaksid andma analüüsile väärtuslikku materjali. Vastuseks küsimuse teisele poolele - sest see koosneb kahest lausest spordi eripära koha - valge raamatu 4. peatükis on seletatud spordi eripära olemasolevate ELi pädevuste raames. Nagu on näha lisatud komisjoni talituste töödokumendis, Euroopa Kohtu ja komisjoni otsustes, on spordi eripära tunnustatud ja arvesse võetud. Komisjon jagab seisukohta, et teatud Euroopa spordi väärtusi ja traditsioone tuleb edendada, ning on ka tulevikus seda meelt, et selle sektori eripära tuleb tunnustada, austades samas ELi õigust. Komisjon kontrollib ELi õiguse, eriti konkurentsi- ja siseturu eeskirjade, rakendamist üksikjuhtumi põhiselt. See on kooskõlas kehtivate asutamislepingu sätetega. Kõigi sidusrühmade õigusliku selguse huvides ja selleks, et aidata kaasa Euroopa spordi paremale juhtimisele, on see eripära küsimus põhjalikult lahti seletatud eespool nimetatud komisjoni talituste töödokumendis ja selle kahes lisas. Selles käsitletakse spordi ja ELi konkurentsieeskirjade ning spordi ja siseturu vabaduste suhet ning antakse esimest korda hinnang Euroopa Kohtu praktikale ja komisjoni otsustele spordi valdkonnas. Ma tahan rõhutada, et spordi eripära on sätestatud ELi poliitilises dokumendis põhjalikumalt kui kunagi varem. See on üks olulisemaid panuseid, mitte üksnes sellele teemale, vaid üldiselt spordi edendamisele Euroopa Liidus. Richard Corbett UEFA reegel, et klubides peab olema teatud osa kohaliku koolitusega oma mängijaid, on mõeldud selleks, et klubid ei loodaks üksnes oma finantsilisele tugevusele mängijaõiguste turul, vaid investeeriksid kohapeal treeninguteks oma kohalikes kogukondades. See kava on ülioluline. Samas ei ole komisjon seda valges raamatus käsitlenud ega öelnud, et see kava asutamislepingu alusel vastuvõetav oleks, samas teie, volinik, ütlete nüüd, et võib olla küll... - ja te ikka veel uurite. Kas ma võin komisjonilt küsida, miks see nii kaua aega võtab? Millal on komisjon valmis selle oodatud kava kinnitama? Ján Figeľ komisjoni liige. - Ma tahaksin anda parema vastuse, kuid juba praegu on tegemist teatud edasiminekuga, kui me tuletame meelde meie arutelusid aasta tagasi või vähemalt parlamendi seisukohast vaadatuna. Ma arvan, et vastus, mis oli tsitaat teatisest, mis on osa sellest poliitilisest dokumendist, näitab, et me tahame spordi eripära toetada, eriti jalgpallis, eriti noorte kaitsmise ja edendamise ning noorte treenimise ja nendesse investeerimise tähenduses. Uuring ei ole valmis, sest meil ei ole kõiki andmeid, mida me sooviksime. Ma loodan, et me saame puuduolevad arvud sellest praegu töös olevast täiendavast küsimustikust. On väga oluline, et partnerid liikmesriikide ühingutest, föderatsioonidest, klubidest ja liigadest meiega koostööd teevad. Loodetavasti saame me lähitulevikus - ma tahaksin loota, et järgmise aasta alguses - anda kindla vastuse. Kahe nädala pärast kohtume me Brüsselis spordimaailma kõigi sidusrühmadega, et arutada valge raamatu sisu ja rakendamist. Ma usun, et see on olulise tähtsusega konkreetsete tegevuste jaoks ja sportlike väärtuste edendamiseks. Komisjoni nimel saan ma teile öelda, et me jätkame nende teemadega tegelemist. Muidugi tuleb nõuetekohaselt tegelda kõigi tundlike teemadega. Enne otsustamist - ja mitte üksnes selles küllaltki spetsiifilises valdkonnas - tuleb teostada põhjalik analüüs ja alles siis langetada tegelikud otsused. Reinhard Rack (DE) Volinik, soovimata solvata komisjoni või Euroopa Kohut, on mul tunne, et ühtki meie kohtunikest ega volinikest ega komisjoni naisliikmetest ei ole eriti tihti nähtud jalgpalliväljakul. Kui nad seal tihedamini käiksid, siis märkaksid, et oleme parajasti Euroopa karikavõistluste hooaja alguses ning meil on üksteise vastu mängivaid meeskondi, milles tihtipeale kõigest üks liige on kohaliku rahvusmeeskonna liige. Seetõttu oleme olnud tunnistajaiks, et uue põlvkonna üleskasvatamine on täielikult hooletusse jäetud, ning omistame kõigele sellele eranditult majandusliku mõõtme. Jalgpall on midagi enamat kui siseturg ning jalgpall ei ole lihtsalt konkurents õiguslikus mõttes. Jalgpall on sportlik konkurents rahvuslike, piirkondlike ja kohalike võistkondade vahel. Midagi peab siin juhtuma ja kiiresti. Kas komisjon lubab, et pärast läbiviidud uuringuid midagi tõepoolest juhtub? Ján Figeľ komisjoni liige. - Olen veendunud, et midagi tõesti tehakse. Mina kasutan jalgpalli suurepärase näitena, sest teatud mõttes on Euroopa jalgpallis maailma parim. Ma usun, et me saame olla parimad mitmes teiseski valdkonnas, näiteks hariduses, mida tavaliselt Euroopa parima küljena ei nähta. Mida Euroopa vajab, ei ole mitte üksnes viidata oma edule või jalgpalli ja spordi olulisusele nende saavutuste tõttu minevikus ja praegu, vaid ka tulevikus. Tasakaalustatud lähenemisviis sporditegevusele on üks lahendusi, mis tähendab, et küsimus ei ole kõigepealt rahas, vaid reeglites ja väärtustes, mis maailma juhivad, ning rahas, millega toetada investeerimist tervisesse. Ma olen kursis tasakaalu puudumise, probleemide ja kahtlustega võistluste usaldusväärsuse ja korruptsiooni kohta ning sellega, et raha otsustab liiga palju, kes on tegelikult tugev partner või tugev konkurent. Alates 1999. aasta Helsingi aruandest - teie mäletate ehk isegi paremini - ja siis Nice'i deklaratsioonist, on minu meelest uut hoogu juurde saadud. Komisjon ei ole enne kunagi poliitilist dokumenti vormistanud. Kui me ette astume, mitte üksnes paberil, ja pakume välja tegevusi - näiteks Pierre de Coubertini tegevuskava nime all on 53 meedet -, siis võime päris palju ära teha. Kui me täideviimises usaldusväärsed oleme, siis ma arvan, et me saame aluslepingusse lisada ka esimese artikli spordi kohta. Praegu ei ole meil õiguslikku alust ja seepärast ei ole võimalik osasid tegevusi määratleda ja probleeme tuleb lahendada igal üksikjuhul eraldi. Sellest vastusest hargneb palju muid teemasid, nii et suurem usaldusväärsus tähendab koostööd ELi institutsioonide, liikmesriikide seadusandjate, aga ka spordi valdkonna juhtorganite vahel. Nemad määravad reeglid, nemad juhivad ja nad peavad olema ka usaldusväärsed üksikute spordialade või mängude või võistluste juhtimisel. Ma ütleksin, et spordifoorum, mille me Portugali eesistumise ajal korraldame, võib olla üks lahendus püsiva või korrapärase läbipaistva ja usaldusväärse dialoogi pidamiseks mis tahes probleemide ja võimalike lahenduste üle nii väikeses mastaabis, Euroopa mastaabis kui laiemas rahvusvahelises koostöös. Manolis Mavrommatis (EL) Proua juhataja, volinik, oma kirjas palub UEFA president Michel Platini 27 ELi liikmesriigi juhtidel sekkuda ning tegelda jalgpalliklubide kasvava jõukusega, kes kulutavad veel rohkem mängijate ja muu ostmiseks, muutes jalgpalli sellega pigem äriks, mitte väärtusi omavaks spordiks. Oma avaldustes enne seda kirja palus UEFA president siiski poliitikutel jalgpalli mitte sekkuda. Ta ütles, et EL ja Euroopa Parlament peaksid piirduma oma poliitilise rolliga ja spordist eemale hoidma. Kas olete nõus, et UEFA presidendil on niisugused vaated, ja millise määrani? Kas valge raamat spordi kohta on hea võimalus nende lahendamata probleemide selgitamiseks? Ján Figeľ komisjoni liige. - Tänan teid muretsemast ja UEFA presidendi Michel Platini kaudse sõnumi eest; me oleme korduvalt kohtunud ja mul on isegi kohalikku koolitust saanud mängijate ettepaneku kirjeldus. Niisiis, meie nõuame tavapärasemaid tegevusi, sealhulgas võimaluse korral spordi lisamist reformilepingusse - mandaadis ja projektis on sport sees. Me ei küsi volitusi; valges raamatus soovime me koostööd väga konkreetseteks valdkonnaülesteks tegevusteks - hariduse, koolituse, sotsiaalse kaasatuse, rahvatervise jaoks -, kuid teisest küljest ka selliste nähtuste allasurumiseks nagu vägivald, rassism, korruptsioon spordis või üksikutes organisatsioonides või võistlustel. Me ei saa lihtsalt oodata järgmist aluslepingut ega isegi pidada tuleviku mõistes enesestmõistetavaks ühtki täna saavutatud konsensust. Parema tuleviku nimel tuleb tegutseda täna, nii jalgpallis kui mujal. Ma arvan, et Euroopa Parlament, komisjon ja nõukogu saavad paljusid neid probleeme käsitleda ja, nagu ma ütlesin, koos saame paljugi ära teha. See ei tähenda, et me peaksime sekkuma ELi tasandil. Näiteks, kui me lepime oktoobris ministrite tasandil kokku dopinguvastase konventsiooni juhiste või Maailma Antidopingu Agentuuri eeskirjade muutmise või parandamise sisus, siis on tegemist dopinguvastase tegevusega. Ma tuletan meelde härra Mavrommatist ja paljusid kolleege, kes 2004. aastal, kui ma volinikuks sain, nõudsid ELilt viivitamatuid dopinguvastaseid meetmeid, mis oli olümpiamängudel probleemiks. Doping on spordis väga nähtav, kahjustav ja mõjukas vähkkasvaja või nähtus. Selles osas saame me palju ära teha, kuid meil tuleb tegutseda, mitte ainult arutada, ning see ongi meie praegune lähenemisviis. Teema: Biokütused Millal loodab komisjon võtta vastu ettepanekud biokütuste tootmiseks mõeldud teraviljade või biokütuste endi sertifitseerimise kohta, pidades silmas, et sellised tooted ei kiirenda troopiliste metsade hävitamist? Andris Piebalgs komisjoni liige. - Komisjon praegu just lõpetab taastuvenergia edendamise direktiivi ja minu eesmärgiks on selle direktiivi vastuvõtmine enne selle aasta lõppu. Ja üks väga olulisi küsimusi selles direktiivis on biokütuste säästev areng ning põhimõtted ja moodused, kuidas tagada, et biokütustel ei oleks keskkonnale negatiivset mõju. Sel põhjusel pakutakse kindlasti välja konkreetne kava, mida võiks kasutada - ja hakatakse kasutatama - nii oma liikmesriigis kasvatatud biokütuste kui ka imporditud biokütuste puhul. Chris Davies Kas volinik nõustub, et meie andmed ebaseaduslikest allikatest saadud puidu impordi kohta on kahetsusväärsed - lihtsalt kohutavad? Pidades silmas seda kogemust ja võimalikku korruptsiooni ja dokumentide võltsimist, siis kuidas võime me olla kindlad, et biokütuse teraviljade sertifitseerimine on kehtiv? Kas me mitte ei tee probleemi hullemaks? Andris Piebalgs komisjoni liige. - Esiteks ei saa ma kinnitada, et Euroopa Liitu tuuakse palju ebaseaduslikku puitu, kuid mida ma saan selgelt öelda, on see, et senini on Euroopa Liitu tulnud väga vähe biokütuseid. Meil ei ole olnud mitte mingit negatiivset mõju vihmametsadele. Väljapakutud sertifitseerimiskavad rakendatakse. Mul ei ole selles vähimatki kahtlust, sest toll on Euroopa Liidus teinud üldiselt väga head tööd. Jörg Leichtfried (DE) Volinik, see, millest just praegu räägiti, on probleem. Teine probleem on nähtavasti see, et biokütuste suurenenud kasutamise tõttu hakkavad tõusma põhitoiduainete hinnad, eriti riikides, kus see võib tõesti olla probleemiks, ja paljud inimesed, eriti neis riikides, ei saa endale enam põhitoiduaineid lubada. Kas te olete sellest probleemist teadlik? Kui jah, siis mida te sellest arvate ja mida on selles suhtes tehtud? Andris Piebalgs komisjoni liige. - (DE) Peamine põhjus praeguseks toiduainete hinnatõusuks on kasvav nõudlus, eriti Hiinas, Indias ja ka teistes riikides. See on peamine põhjus hinnatõusuks. Mu kolleeg, kes pärast mind sõna võtab, seletab, milliseid meetmeid on meil tarvis võtta. On selge, et peame rohkem tootma, sest ka nõudlus tuleb rahuldada. Mis puutub biokütustesse, siis nende mõju toiduainete hindadele on praegu väga marginaalne, sest ülemaailmne biokütuste kasutamine on endiselt väike. Me peame seda muidugi arvesse võtma, sest praegu toodetakse Ameerika Ühendriikides suur osa maisist biokütuste jaoks. See võib mõjutada teatavat sektorit, kuid leidub viise kasvava nõudluse rahuldamiseks. Ma olen arvamusel, et peame komisjonis maailmahindadele vastuse leidma. Mu kolleeg on selleks juba ette valmistanud mõned ettepanekud. Georgios Papastamkos (EL) Proua juhataja, volinik, on olemas arvamus, et biokütuste kasvav tootmine ja nendega kauplemine võib haarata arengumaade ületoodangu, muutes selle nende oma tarbeks või ekspordiks kasutatavaks biokütuseks. Kas komisjon usub, et biokütuste sektor võiks WTO läbirääkimiste Doha vooru taas avada? Andris Piebalgs komisjoni liige. - Kindlasti on mõned riigid, kes on biokütuste rahvusvahelisest kaubandusest rohkem huvitatud - eelkõige Brasiilia; see on tõsi, kuid Doha arenguvooru läbirääkimised hõlmavad palju enamat. See ei käsitle ainult biokütuseid, mis on selle üks väike osa, ja me peaksime kindlasti leppima kokku väga erinevates küsimustes. Ma ütleksin, et biokütustel on Doha arenguvooru tulemusele väga marginaalne mõju. Teema: Hetkeolukord WTO läbirääkimistel Kas Euroopa Komisjon teeks ülevaatliku avalduse, milline on hetkeolukord WTO protsessis? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Tõeline Põhjamaade lähenemisviis - suhteliselt lühike ja otse asja juurde! Ma võin selgelt öelda, et järgmised kaks kuud on Doha arenguvoorus olulise tähtsusega. Läbirääkimised on nüüd uuesti alanud nende ettepanekute alusel, mida vastavate läbirääkimisrühmade juhid esitasid juulis põllumajanduse ja tööstustoodete kohta. Läbirääkimisrühmade juhid on oma läbiräägitavate ettepanekute esitamisel teinud ausat tööd. Minu arvates võib öelda, et nad on jaganud muret õiglaselt. Nad avaldavad survet nn läbirääkimiste kolmnurga (põllumajandustooted, mittepõllumajandustooted ja riigisisesed toetused) iga teema igale peamisele osapoolele, mis on erinevate osapoolte jaoks kõige tundlikum. Samuti on selge, et eesistujate tekst ei ole raiutud kivisse. WTO liikmetel oli võimalus kuulda esimesi reaktsioone nende tekstide kohta enne suvevaheaega. Kuid nüüd on läbirääkimistel tõepoolest aeg laskuda üksikasjadesse. Järgmine läbirääkimistevoor koostööviiside üle algas kohe septembri alguses Genfis. WTO peadirektori Pascal Lamy ja eesistujate eesmärk on jõuda niikaugele, et mingil ajal oktoobris oleks võimalik avaldada läbivaadatud dokument, mis oleks mitte hiljem kui sel sügisel saavutatava koostööviiside lõpliku kokkuleppe alustekstiks. Kas see nii läheb - kas jõutakse lõppdokumendini - sõltub täielikult erinevate osapoolte osalemisest läbirääkimistel. Ameerika Ühendriikidel tuleb nüüd kokkuleppe saavutamiseks muuta APECi tippkohtumisel president Bushi antud poliitiline lubadus konkreetseteks läbirääkimiste pakkumisteks. Ameerika Ühendriikide jaoks on oluline, et teda nähtaks tegelemas ja edasi liikumas põllumajandustoetuste teemaga, eelkõige oma eesmärgiga tagada juurdepääs arengumaade põllumajandusturgudele. Brasiilia, India ja samuti teised esilekerkivad majandused peavad liikuma edasi õiges suunas ja täitma oma osa lepingust, st vähendama teatud määral tööstustoodangule seatud tariife. Nende läbirääkimiste tegelikkus on see, et - majanduslikus mõttes - on finišijooneni vähe maad, antud etapis isegi väga vähe, võrreldes teega, mida me siiani maha oleme käinud. Järelejäänud soodustuste väärtus, mida nii arenenud riigid kui ka mõned arengumaad tahavad lõplikku dokumenti lisada, on väike, võrreldes tehingu sõlmimisest saadava süsteemse kasuga, eriti olukorras, kus ülemaailmsed majandustingimused muutuvad järjest ebakindlamaks. Kuid kell tiksub. Kui sügiseks ei ole koostööviiside kokkulepet saavutatud, muutub Doha arenguvooru varajane lõpetamine väga ebatõenäoliseks. Ameerika Ühendriikide presidendikampaania kogub tuure ja sel juhul võib läbirääkimistevooru aastateks külmutada. Et läbirääkimistevoor nüüd õnnestuks, tuleb kõigil osapooltel näidata paindlikust ja kompromissitahet. Euroopa Liit jätkab püüet jõuda WTO liikmelisuse erinevate ringkondadeni ja nende juhtivate liikmeteni, et tagada nende konstruktiivne kaasatus. Brian Crowley Ma tahan tänada volinikku vastuse eest. Oleks tahtnud täna siin näha ka volinik Mandelsoni, sest ma tean, et tal oli eelmisel nädalal kohtumine Ameerikas, kus saadud vastus oli talle pettumuseks. Kuid te rääkisite väga lühidalt arengumaadest ja mainisite nende hulgas Brasiiliat ja Indiat. Tööstuse ja ekspordi seisukohast ei saa neid liigitada arengumaadeks. Samas on nad kultuurilisest seisukohast arengumaadeks liigitatud, kui vaadata nendele suunatud soodustusi. Kas Euroopa peaks põllumajandusvaldkonnas tegema rohkem, eriti kui on näha, et nüüd jõustunud Ameerika Ühendriikide talumajapidamiste seadus (Farm Bill) jagab rohkem toetusi kui algselt läbi räägiti ja Euroopa tundub andvat järjest rohkem mänguruumi, samas kui Ameerika üldse vaeva ei näe? Kas see on õige tee edasiminekuks? Ja lõpuks, kui sügis on tähtaeg, siis oktoober ongi sügis. Talv algab 1. novembril. Nii et kas te näete, et selle aja jooksul jõuab? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Minu kalendri järgi algab talv detsembris, aga see selleks. Esiteks, on ilmne, et kui me vaatame, millise suuna Ameerika Ühendriikide talumajapidamiste seadus on võtnud, ei ole see Doha arenguvooru kokkuleppele väga soodus suund, kuid me ei saa anda eelnevat hinnangut otsustele, mida senat kavatseb teha aasta lõpus. Ma ei hakka arutama teemal, kas Brasiilia on arenenud riik või arengumaa, kui me räägime põllumajandussaadustest ja tööstustoodetest, kuid on selge, et põllumajandussektoris - ja biokütuste valdkonnas, mida me paar minutit tagasi arutasime - on Brasiilia väga konkurentsivõimeline riik. Suhkruroost toodetud biokütused on maailmaturul väga konkurentsivõimelised. Marian Harkin Tänan vastuste eest, volinik. Te ütlesite, et on väga oluline, et Ameerika Ühendriigid pakkumise teeks. Viimastel päevadel on tugevalt vihjatud, et Ameerika Ühendriigid on tõepoolest teinud väga olulise ja väga huvitava pakkumise siseturu toetuste kohta. Tahaksin lihtsalt küsida, kas see vastab tõele, ja kui vastab, kas te saaksite meile teavet anda? Minu teine küsimus on: Kas te ei nõustu, et vähemalt tänaseni tundub järeleandev pool olema meie? Kas te kinnitate, et volinik Mandelson on pakkunud ELi põllumajandustootjatele makstavate toetuste vähendamist 70% võrra, ning kui see on tõsi, kas toetate seda seisukohta? Kas te ei nõustu, et selline vähendamine hävitaks Euroopa põllumajanduse ja eriti veisekasvatuse sektori? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Esiteks, kui me vaatasime kahe eesistuja läbirääkimise alaseid dokumente, siis hr Falconer, kes on vastutav põllumajandussektori eest, pani lauale paberi mõnede tühikutega numbrite vahel. Ja kui me vaatame riigisiseseid toetusi, mis on ameeriklaste jaoks kõige raskem teema, on selge, et nad on nüüd andnud märku, et neil on võimalik tegutseda selle tühimiku raames või nende kahe arvu vahel, mida Falconeri dokumendis on mainitud. Läbirääkimised, st arutelud, käivad, nii et on ülimalt raske öelda, kuhu mäng lõpuks välja jõuab. Aga ma pean ütlema, et Euroopa Liidu jaoks on, mis puudutab põllumajandussektorit, keeruline küsimus muidugi tariifid. Kuid isegi olulisem kui tariifid, on see, kuidas me käsitleme oma tundlikke tooteid. Tundlikud tooted on asja tuum ja tegelikult olulisemad kui tariifide alandamine erinevates kategooriates. Nii et ma saan vaid julgustada teid jälgima, kuidas käsitletakse tundlikke tooteid, sest just see on lõpuks oluline. Jörg Leichtfried (DE) Ma saan aru, et meil tuleb tegelda nende läbirääkimistega kvootide hindadest jne, aga mida ma siin ei näe, on läbirääkimised või selle levitamine, mis meil on, meie eluviisi levitamine. Proua volinik, minu jaoks on küsimuseks see, kas te lähete nendele läbirääkimistele ja ütlete: me ei taha ühtegi toodet, mille on valmistanud lapsed! Me ei taha ühtegi toodet, mis on valmistatud sunniviisilise või orjatööga! Me ei taha ühtegi toodet, mida pole valmistatud kooskõlas põhiliste töönormidega! Kas see on probleem ja kas teie teete sellest probleemi? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Me oleme tegelikult püüdnud algatada arutelu selle üle, mida me tavaliselt nimetame kaubandust mitte puudutavateks küsimusteks, kuid selle arutelu uuesti käivitamine on mõnede teiste ettevõtjatega väga keeruline olnud. Mina olen täiesti veendunud, et küsimus tekib seoses toodetega, mille puhul me nõuame töötajate elatise ja tervise eest teatud tasemel hoolitsemist - muidugi, mina isiklikult arvan, et need on pühendunud ettevõtjad, kes nendest riikidest kaupu impordivad. Võib rääkida India käterätikutest, mis on värvitud teatud piirkonnas kasutatavate värvidega. Nii et ma arvan, et kui me liigume samas suunas - meie kõik - siis ma loodan, et me võime leida rahuldava lahenduse. Teine osa Teema: Doha vooru põllumajandusläbirääkimised Milline on komisjoni hinnang Doha arenguvooru põllumajandusläbirääkimistele ja ELi läbirääkimispartnerite pakkumistele? Kas vastab tõele, et ELi nimel kavatsetakse teha suurem pakkumine - võrreldes 2005. aasta oktoobri pakkumisega põllumajandussektori, eriti turulepääsu kohta? Igal juhul, kas komisjon on viinud läbi uuringu mõju kohta Euroopa põllumajandussektorile? Kui WTO läbirääkimised luhtuvad, siis millised on komisjoni prioriteedid kahepoolsel, piirkondlikul ja piirkondadevahelisel tasandil põllmajandussaaduste kaubanduse valdkonnas? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Komisjon usub ikka, et Doha läbirääkimised võivad lähimas tulevikus positiivselt lõppeda, nagu ma oma eelmises vastuseski mainisin. Ma võin vaid korrata, et kui läbimurret ei saavutata enne aasta lõppu, on mul väga raske näha võimalust läbirääkimised lõpetada ja seda lähenevate presidendivalimiste tõttu Ameerika Ühendriikides. Osade meie läbirääkimispartnerite tehtud pakkumised ei vasta siiski sellele, mida oleks vaja läbirääkimistel tasakaalustatud tulemuse saamiseks. ELi lõpliku pakkumise ulatuse kohta võib öelda, et käimasolev ühise põllumajanduspoliitika reform seab komisjoni läbirääkimiste mandaadile selgelt piirid ning see tähendab, et me ei saa võtta vastu pakkumist, mis tähendaks, et me peaksime uuesti oma ühist põllumajanduspoliitikat reformima. See on selgelt kooskõlas nõukogu antud mandaadiga ja meie läbirääkimiste piirideks on loomulikult ka samaväärsed järeleandmised meie WTO partneritelt põllumajanduses ja teistes valdkondades, mis toob kaasa paremad turuvõimalused meie eksportijatele. On oluline, et kui me räägime tariifide vähendamisest, siis mõnikord me kardame, et meie põllumajandussektor satub imporditud tarbekaupade tohutu surve alla. Meil tuleb meeles pidada, et medalil on kaks külge, mis tähendab, et tariifide alandamine toimub ka uutel esilekerkivatel turgudel, mis võivad pakkuda - ja ma olen veendunud, et pakuvadki - Euroopa tootjatele suurt huvi, nagu näiteks Hiina ja India. Nii et me ikka veel püüdleme Doha arenguvooru positiivse tulemuse suunas. On selge, et eelistada tuleb mitmepoolset lahendust, kusjuures kahepoolne lahendus võib mitmepoolseid läbirääkimisi täiendada. Me anname endast selles etapis parima, kuid on ülioluline, et kui me lahenduse leiame, oleks see tasakaalustatud lahendus - põllumajanduse kolme samba, aga ka põllumajanduse, tööstustoodete ja teenuste raames. Georgios Papastamkos (EL) Tänan teid vastuse eest, volinik. Mul on tunne, et te kõnelete rohkem nagu rahvusvahelise kaubanduse volinik ja vähem nagu põllumajandusvolinik. Kas härra Mandelson, rahvusvahelise kaubanduse eest vastutav volinik, jagab samuti teie seisukohta, et ühise põllumajanduspoliitika läbivaatamine ei tee mingit kahju? Kas ta jagab seisukohta, et 2007. aasta menetluste tunnustamine, mis läheb kaugemale 2005. aasta oktoobris ELi tehtud pakkumisest, ei ületa mandaati, mille andis ministrite nõukogu 2005. aastal? Kui nõnda, siis ei ole teil tarvis enne meie kaubanduspartneritele midagi lubamist nõukogult uut mandaati küsida. Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Kui ühise põllumajanduspoliitika reform 2003. aastal nõukogus ministrite vahel kokku lepiti, oligi see kaubanduse ja põllumajanduse volinikele antud mandaadiks. Selle mandaadi raames võisime läbi rääkida. Mida me nüüd - või õigemini 20. novembril - esitame, on põllumajanduspoliitika tervisekontroll, mitte uus reform. Tegemist ei ole uue reformiga ja seepärast ei näe ma - saame me Doha kokkuleppe või mitte -, et see võiks mõjutada ühise põllumajanduspoliitika tervisekontrolli mõjutada. Seega, olemasolevat mandaati see ei mõjuta ega muuda. Reinhard Rack (DE) Proua volinik, geneetilised muudatused toiduainete kasvatamisel teevad paljud Euroopa inimesed rahutuks, murelikuks ja kartlikuks. Kas see teema mängib jälle suuremat rolli Doha voorus või jätkab selle rolli mängimist? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - On selge, et viimase paari kuu jooksul Euroopas nähtud hinnatõusud, eriti ajalehtedes suvevaheajal kajastatud hinnatõusud Saksamaal, on tõstatanud mitmeid küsimusi. Need on Euroopa põllumajanduspoliitikas küllaltki uued küsimused, kui me enne võitlesime ületootmise, sekkumisvarude vastu, siis nüüd oleme me palju tasakaalustatumal turul, minu arvates tänu põllumajandustootjate otsetoetuste tootmisest lahtisidumisele, mis annab põllumajandustootjatele võimaluse reageerida turule, selle asemel et arvutada parimat Brüsselist laekuda võivat summat. On selge, et Doha arenguvoorus ei ole préférence communautaire või toiduainetega kindlustatus omaette teema. Loomulikult on kõigile kogu maailmas oluline, et nendel inimestel oleksid kõhud täis, kuid see ei ole meie läbirääkimistel eraldi peatükk. Jim Allister Lisaks murele veel täiendavate järeleandmiste pärast, mis meie põllumajandushuve kahjustada võivad, kas ma võin küsida, millele on läbirääkimistes keskendutud veiseliha tootmise standardite tõstmise puhul nendes riikides, mis soovivad saada suuremat juurdepääsu meie turule, nii et me võiksime lõpetada meie enda tootjaid kahjustava mõju, mida avaldab toidu impordi lubamine riikidest, kus jälgitavus ja kvaliteet jäävad oluliselt alla sellele, mida me oma tootjatelt nõuame? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Mulle tundub, et seda ma juba kuulsin. Ma võin eksida, kuid see meenutab mulle küsimust, mille esitasid Iiri minister ja mõned Iiri parlamendiliikmed Brasiilia impordi ja jälgitavuse kohta ning Iiri põllumajandustootjate arvamust läbipaistvuse puudumise kohta. Loomulikult me jälgime seda tähelepanelikult ja ma tean, et kolleegil volinik Kyprianoul on kohtumine parlamendikomisjoniga. Me tahame tagada õiglast kaubandust, mis tähendab, et importijad või Euroopa Liitu eksportijad peavad täitma samu kvaliteedistandardeid kui meie enda tootjad. Ma sõidan järgmisel kuul Brasiiliasse, et näha, kas nad saavad mulle näidata seda, mida ma näha tahan: st kuidas on asjad Brasiilias korraldatud Euroopasse toodud toodete jälgitavuse võimalikkuse osas. Juhataja Küsimus nr 36 on tagasi lükatud, sest küsimuse esitaja ei ole enam parlamendiliige. Teema: Veinituru ühise korralduse muutmine 4. juulil 2007. aastal avaldas komisjon ettepaneku võtta vastu nõukogu määrus veinituru ühise korralduse kohta (KOM (2007)0372). Riiklikele assigneeringutele eraldatakse rahalised vahendid valemi alusel, kus 50% moodustab liikmesriikide ajalooline panus, 25% piirkond ja 25% toodang. Peale selle on teatud liikmesriikidele tehtud korrigeerimisi. Kas komisjon ütleks, milliseid kriteeriumeid konkreetse valemi valimiseks kasutati ja miks ei eraldata rahalisi vahendeid liikmesriikide teatud arvestusperioodi ajalooliste maksete alusel, nagu on tehtud siiani muudetud ühiste korralduste puhul? Peale selle, arvestades, et rahaliste vahendite kogusumma on piiratud, mille alusel otsustati mõnede liikmesriikide panust suurendada, mis tähendab tingimata teiste jaoks sama suurt vähenemist? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Otsustamaks, kuidas jaotada õiglaselt liikmesriikide assigneeringute kogusumma ja maaelu arenguks suunatud summa, oleme me tegelikult kasutanud kolme erinevat kriteeriumit: viinamarjakasvatuse piirkonnad meile esitatud varasemate andmete alusel, teiseks, tootmise kogumahud varasemate keskmiste alusel ning, kolmandaks, kulud varasemate keskmiste alusel, välja arvatud Bulgaaria ja Rumeenia puhul, kus kasutati ühinemise raames arvutatud eelarvega seotud tingimusi, sest need olid ainukesed usaldusväärsed arvud, mida me kasutada saime. Assigneeringute ja maaelu arengu poliitika eraldiste jaotus nende erinevate valdkondade vahel on 25% piirkonnale, 25% tootmisele ja 50% eelarvele. 50% piirkonna ja 50% tootmise eest assigneeringu selles osas, mis on konkreetselt seotud edendamisega kolmandates riikides, mis on minu arvates väga uus ja väga oluline tulevikku vaatav veinisektori poliitika. Kui me arutasime ümberjagamist liikmesriikide assigneeringute vahel, tegime me positiivse korrigeerimise kolmele liikmesriigile, et piirata nende osa vähenemist, mis oleks tulenenud erinevusest nende liikmesriikide varasemate kulude ja kahe teise kriteeriumi osakaalu vahel. Seda korrigeerimist ei tehtud teiste liikmesriikide summade arvelt, ehk teisisõnu, me ei vähendanud teisi summasid, et leida raha nende kolme liikmesriigi jaoks, nii et me lihtsalt suurendasime eelarve kogusummat. See võimaldab jagada ühenduse toetust lihtsamini, võttes ühest küljest arvesse iga liikmesriigi asjaomast vähenevat võimekust ja teisest küljest reformi raames välja pakutud uute meetmete tõhusat rakendamist. Ioannis Gklavakis (EL) Proua juhataja, volinik, kas ajal, mil komisjon arvab, et on tarvis mõnede liikmesriikide jaoks teha seaduslikus raamistikus struktuurilisi muudatusi, on ta uurinud võimalust toimida samamoodi, et aidata Kreeka viinamarjakasvatajaid, keda hiljuti tabasid katastroofilised tulekahjud? Nende järgmiste aastate sissetulek väheneb märkimisväärselt. Tohutud, tuhandeid hektareid viinamarjaistandusi hõlmavad alad on põlenud; see tähendab, et viinamarjakasvatajad kannavad kahjumit ja nende kasvandused on rikutud. Kas komisjon kavatseb seda silmas pidades solidaarsust üles näidata ja neid inimesi aidata? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Esiteks, ma arvan, et kõik, kes Kreeka hävitavaid metsatulekahjusid televiisoris nägid, mõtlesid, et mis nendest kahjustatud piirkondadest edasi saab. Reisides ringi lahenduste leidmiseks, on mul olnud võimalus seda arutada Kreeka parlamendiliikmetega, ministriga, ministeeriumiga ja ka Kreeka majandusministriga. Lahendusi on erinevaid ja see on järgmise küsimuse teema. Ma saan vaid öelda, et metsatulekahjude probleeme ei saa me lahendada veinituru ühise korralduse raames. See on välistatud. Ja ma saan teile öelda, et kui me avame uuesti võimaluse tõsta rahasummasid assigneeringute ja liikmesriikide vahel ümber, on see nagu Pandora laeka avamine ja mul ei ole veinisektorile rohkem raha kui praegune eelarve: ligikaudu 1,3 miljardit eurot igal aastal. Me peame leidma lahenduse tulekahjude tagajärgede likvideerimiseks maaelu arengu poliitika ning piirkondliku rahastamise raames ja ma olen päris veendunud, et leitakse rahuldavad lahendused. Juhataja Kuna tegemist on sama teemaga, jätkatakse kohe järgmise küsimusega. Teema: Ühise põllumajanduspoliitika toetuste maksmine põlengute tõttu kannatada saanud piirkondadele Hiljutistel Kreeka põlengutel oli laastav mõju põllumajandusele, eriti oliiviõli-, puu- ja juurvilja- ning veinisektorile, tõsised tagajärjed keskkonnale ja nende piirkondade arengule, kujutades suur ohtu põllumajandustegevuse jätkumisele. Kuidas tuleks nõuetele vastavuse eeskirju kohaldada, et kahju kannatanud põllumajandustootjatele oleks seaduslikult võimalik ühtset tootmisest lahti seotud toetust maksta? Kuidas tagatakse veinisektori uue ühise turukorralduse rakendamine tulest laastatud piirkondades, eriti mis puudutab komisjoni ettepanekuid otsese abi andmise kohta keskkonnasäästlikke viljelusviise kasutavatele viinamarjakasvatajatele. Milliseid täiendavaid sätteid ja selgitusi on rosinate uue turukorralduse puhul veel vaja, et kriisiohjamismeetmed saaks viivitamata rakendada? Kas on võimalik suurendada rakendusfondi vahendeid, et selliseid meetmeid saaks hädaolukordade korral kasutada? Kas on mõeldav luua konkreetne riiklik programm põllumajandustootjate toetamiseks, nii et rahastamine tuleks puu- ja köögivilja- ning veinisektori ühisest turukorraldusest? Teema: Valitsusväliste organisatsioonide ja asutuste rahastamine viivitamatuks taasmetsastamiseks Kreekas Kreekas oli hiljuti suurim keskkonnakatastroof Kreeka ajaloos. Paljudel põlenud maastikul asuvatel Kreeka keskkonnaorganisatsioonidel ja kloostritel on siiski olemas oskusteave ja teadlased kiire taasmetsastamise korraldamiseks nendes piirkondades laialdase istutamistegevuse kaudu. Kuidas saaks komisjon rahastada otse valitsusväliseid organisatsioone, kloostreid, keskkonnaorganisatsioone jne (väljaspool kolmanda ühenduse abi raamprogrammi), et nad saaksid viivitamata taastada tules hävinud keskkonna Kreeka metsades? Milliseid ühenduse algatusi saaks sel eemärgil kasutada? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Esiteks, ma saan vaid tunda kaasa kõigile neile inimestele, keda tulekahjud on tabanud. Ma arvan, et on oluline öelda, et põllumajandustootjate otsetoetused ohus ei ole. Saagi, loomade või ehitiste võimalik hävimine ei mõjuta eraldatud makset, kuna tootmine ei ole kohustuslik. Üks oluline nõuetele vastavuse reegel on see, et ühise põllumajanduspoliitika otsetoetusi võib selle alusel vähendada üksnes otse põllumajandustootjaga seostatavate tegevuste või tegematajätmiste tõttu. Seega ei saa tänavu suvel Kreekas nähtud metsatulekahjusid maksete vähendamisega seostada. Mis puutub viinamarjadesse, siis osalise hävimise korral on viinamarjaistandustel kehtiva määruse alusel õigus saada abi ümberkorralduskavast ning riiklike assigneeringute puhul nähakse see ette uues ühises turukorralduses. Puu- ja köögivilja reformitud turukorralduses nähakse ette uued kriisiennetuse ja -juhtimise vahendid. Kuid see uus määrus hakkab kehtima alles 2008. aastal ja mitte tagasiulatuvalt. Viimase küsimuse kohta saan öelda, et finantseeskirjad ei luba komisjonil kanda turukorralduse eelarve võimalikku kokkuhoidu üle konkreetsetele riiklikele programmidele Kreeka põllumajandustootjate toetamiseks. Vastuseks valitsusväliste organisatsioonide, kloostrite ja keskkonnaorganisatsioonide konkreetsele küsimusele - komisjonil ei ole võimalust neid keskkonna taastamise tegevustes otse toetada. Euroopa Liidu abi on võimalik üksnes konkreetselt koostatud programmide ja sekkumiste näol, mille liikmesriigid on subsidiaarsuse põhimõtte alusel koostanud ja komisjonile kaasrahastamiseks esitanud. Ma tahan mainida mõnda konkreetset võimalust meie maaelu arengu poliitikas, millest võib ka abi olla. Ma viitasin nendele oma eelmises vastuses. Esimene võimalus on programm 2000-2006, mis hõlmab riiklike tegevuskavade ja piirkondlike tegevuskavade programmi lisade muudatusi põllumajandusliku potentsiaali taastamiseks pärast riikliku katastroofi meetmeid. See võib tähendada näiteks, et põllumajandustootja võib saada raha karja, vilja- ja oliivipuude ostmiseks või hävinud hoonete taastamiseks. Ma pean siiski väga kindlalt kordama, et maaelu arengu poliitika kaudu ei ole võimalik hüvitada põllumajandustootjatele saamata jäänud tulu. Teine võimalus on uus maaelu arengu programm 2007-2013, mis hõlmab põllumajandustootmise, aga ka metsanduse, potentsiaali taastamise meetmeid pärast looduskatastroofe. Tuleb mainida, et nende kahe võimaluse sekkumismeetmed piirduvad metsa uuendamise ja tootmispotentsiaali taastamisega ja siingi ei saa hüvitada saamata jäänud tulu. Tahan lõpetada sellega, millised võimalused on riigiabiprogrammide raames. Sellist katastroofi nagu metsatulekahjud Kreekas loetakse tavaliselt erijuhtumiks, mis tegelikult lubab liikmesriikidel anda toetust materiaalse kahju hüvitamiseks. Riigipoolset abi põllumajandusele ja metsandusele võib anda pärast riigiabiprogrammi teadet ja komisjoni heakskiitu. Ma tuletaksin teile ka meelde, et on olemas märksa lihtsam võimalus, milleks on nn vähese tähtsusega riigiabi kasutamine, mis tähendab, et liikmesriigid võivad uute muudatuste alusel maksta põllumajandustootjatele 6 000 eurot iga kolme aasta järel. Seega võib ilma kelleltki küsimata põllumajandustootjale vajaduse korral kohe maksta kuni 6 000 eurot. Stavros Arnaoutakis küsimuse esitaja nimel. - (EL) Volinik, tahaksin teilt küsida, kas olete saanud konkreetse näidislahenduse tulest kahjustatud piirkondade taastamiseks. Milline on sellise lahenduse heakskiitmise kord? Mariann Fischer Boel komisjoni liige. - Nagu ma mainisin, on teil programmide raames kaks võimalust. Nagu ma ütlesin, võib maaelu arengu programmiga leida toetust taastamiseks, et osta uusi oliivipuid ja viinamarjataimi. Siis on veel piirkondlik poliitika, mis on minu kolleegi volinik Hübneri pädevuses. Ma tean, et volinik Hübneril on oma vastutusalas otseside ja väga head kontaktid. Ma olen kindel, et käimas on palju konstruktiivseid arutelusid. Teema: Teadusuuringute rahastamine Millised teadusuuringute sektorid jäävad komisjoni hinnangul programmiperioodi 2007-2013 rahastamises teistest maha? Milliste kriteeriumide alusel määratakse rahastamise prioriteedid? Kuidas mõjutab kuuenda teadusuuringute raamprogrammi raames rahastatud teadustegevuse kasulikkusele ja tõhususele antud hinnang uute teadusprojektide valimist? Milliste kriteeriumide alusel määratakse kindlaks iga sektori rahastamise prioriteedid? Janez Potočnik komisjoni liige. - Proua juhataja, meeldiv on jälle siin viibida. Ma tahaksin tänada austatud parlamendiliiget teadustegevuse rahastamise küsimuse eest. Küsimus viitab selgelt eelkõige Euroopa Liidu rahastatud teadustegevusele ja neid aspekte ma oma vastuses ka käsitlen. Lissaboni eesmärkide saavutamiseks tuleb suurendada teadustegevuse investeeringuid nii riiklikul kui ka Euroopa tasandil, erasektoris isegi rohkem kui avalikus sektoris. Samal ajal peame me veenduma, et see raha on maksimaalse mõju saamiseks hästi investeeritud. Küsimusel on neli osa ja ma vastan igale osale eraldi. Samal ajal peame me meeles pidama, et lõplike järelduste tegemiseks kuuendast ja seitsmendast raamprogrammist saadud õppetundide kohta on ikka veel liiga vara. Kuid enne austatud parlamendiliikme küsimuse nelja osa juurde asumist tahaksin ma meelde tuletada, et Euroopa teadustegevuse valdkonnale annab olulise panuse ka Euroopa Liidu ühtekuuluvuspoliitika, eriti Euroopa Regionaalarengu Fond ja Euroopa Sotsiaalfond. Komisjon prognoosib, et võrreldes ajavahemikuga 2000-2006, suureneb ühtekuuluvuspoliitika toetus teadustegevusele ja innovatsioonile programmiperioodil 2007-2013 rohkem kui kolm korda. Esimene küsimus oli, et millised teadussektorid jäävad komisjoni hinnangul programmiperioodi 2007-2013 rahastamises teistest maha. Komisjon usub, et programmi ülevalt-alla suunatud temaatiliste valdkondade ja teiste raamprogrammide alt-üles suunatud tegevuste vahel (näiteks eesliiniuuringud ja stipendiumid) valitseb tasakaal. Spetsiaalselt teatud valdkondade väljavalimine rahastamiseks ei oleks asjakohane. Mida lähemalt vaadata 10 temaatilist prioriteeti, seda selgemaks saab, et lisarahastamist ja rohkem teadustegevust on vaja praktiliselt neis kõigis. Teile näite toomiseks võib mainida üleeuroopaliselt huvi pakkuvaid teadustegevuse infrastruktuure, mille lõplik eelarve seitsmendas raamprogrammis on märksa väiksem kui komisjon esialgu välja pakkus. See on oluline valdkond, kus meil on Euroopas tegelik lisandväärtus. Me püüame kombineerida rahastamist erinevatest allikatest, eriti riiklikest ja piirkondlikest allikatest ja Euroopa Investeerimispangast. Pärast esimest Euroopa Teadusnõukogu projektikonkurssi on ka ilmne, et taotletav summa ületab oluliselt meie võimalusi. Oleme saanud märksa rohkem suurepäraseid taotlusi peamisteks eesliiniuuringuteks kui meil on rahastamiseks raha. Vaadates temaatilise suunitlusega teadustegevust, võime selgelt näha vajadust toetada rohkem selliseid teadustegevuse valdkondi nagu energia ja kliimamuutused. Siin saavad liikmesriigid aidata mitte üksnes teadustegevuse investeeringute suurendamisega, vaid ka uurides võimalusi teadustegevuse jõupingutuste ühendamiseks, selle asemel et hoida neid killustatuna. See on ka üks valdkondi, mida me propageerisime rohelises raamatus Euroopa teadusruumi kohta. Üldistest kriteeriumidest rääkides, on rahastamise temaatilised prioriteedid kehtestatud eriprogrammis "Koostöö”. Need on teadustegevuse valdkonnad, mida toetatakse projektikonkursside kaudu ajavahemikul 2007-2013. Meie ettepanek valmis pärast ulatuslikke konsultatsioone sidusrühmadega 2004. aastal, sealhulgas veebipõhiseid konsultatsioone koostöö teemadel, aga ka tööstuse sidusrühmade panuse kohta Euroopa tehnoloogiaplatvormide kaudu. See põhines ka laialdasel eelneval hindamisel. Teadustegevuse rahastamise prioriteetide määramisel moodustavad olulise elemendi ka järelhindamise ja järelevalve tulemused. Kõnealune minevikust õppimise kogemus oli tõepoolest raamprogrammi prioriteetide määramisel võtmetähtsusega, nagu te viitasite oma küsimuse kolmandas osas, mille juurde ma nüüd pöördun. Küsisite, kuidas mõjutab kuuenda raamprogrammi raames rahastatud teadustegevuse kasulikkusele ja tõhususele antud hinnang uute teadusprojektide valimist. Siin tuleb eristada kaht erinevat seose loomise viisi. Esiteks, üksikasjalikumal tegevustasandil tuleb märkida, et komisjoni talitused jälgivad mitut tuhandet kuuenda raamprogrammi projekti. Need kolleegid on teaduskogukonnaga tihedas kontaktis ja nende kursisolek projekti raames saavutatud edusammudega on seitsmenda raamprogrammi tööprogrammide koostamisel oluline. Kuid teises etapis, üldisemal tasandil, korraldab komisjon kuuenda raamprogrammi järelhindamise. Selle erinevate teadustegevuste üldise mõju hindamise teostavad kõrgetasemelised eksperdid. Selle kuuenda raamprogrammi järelhindamise tulemused on oluliseks sisendiks eelseisvale seitsmenda raamprogrammi vahekokkuvõttele 2010. aastal. Lõpuks pöördume küsimuse viimase osa juurde - iga teadussektori rahastamise prioriteedi kaalumisel määratakse rahastatavad teemad aasta tööprogrammides ja projektikonkurssides. Igal aastal konsulteerime me tööprogrammide koostamisel erinevate sidusrühmadega. Me kutsume appi ka väliseid nõuanderühmi, valdkonna juhtivaid spetsialiste, kes tagavad, et tööprogrammid hõlmaksid teadustegevuse kõige olulisemaid valdkondi, arvestaksid käimasolevate projektidega, mida on rahastatud eelmiste projektikonkursside raames. Projektikonkurssidele laekunud taotlusi hinnatakse vastastikuste eksperdihinnangutega, kasutades standardseid hindamiskriteeriumeid. Rahastatakse neid taotlusi, mis saavad vastava konkursi või konkursi osa kohta kõrgeima üldhinde. Kokkuvõttes, ma usun, et on õiglane öelda, et ühenduse vahendite kaudu teadustegevuse rahastamise süsteem on läbipaistev, sellega eraldatakse vahendid kõige asjakohasematele valdkondadele ja sõlmitakse lepingud kõige paremate taotlustega. Maria Panayotopoulos-Kassiotou (EL) Tänan teid teie üpris informatiivse vastuse eest. Tahaksin küsida, kas teadusuuringute rahvusvahelisi edusamme võetakse arvesse otsuste tegemisel eri meetmete kohta, kuna me elame globaliseerunud maailmas. Millise määrani rahastatakse Euroopas noorte inimeste osavõttu teadusuuringutel? Janez Potočnik komisjoni liige. - Ei olegi muud moodust, kui ülemaailmse konteksti vaatamine. Kui praktikas vaadata, millele teised juhtivad kogukonnad maailmas oma teadustegevuses pühenduvad, siis on teemad meiega sarnased. Peale selle oleme meie oma jõupingutused mitmes valdkonnas ühendanud. Üks asi, mida me tõepoolest seitsmendas raamprogrammis tugevdasime, oli just nimelt rahvusvaheline koostöö. Me rahastame ja toetame seda ning teeme seda ka tulevikus, sest me usume, et globaliseeruvas maailmas on meie ees seisvad väljakutsed just ülemaailmsed - olgu see siis toit, tervis, joogivesi, kliimamuutused, julgeolek või energia - ja meil tuleb leida õiged lahendused. Justas Vincas Paleckis Volinik, te mainisite temaatiliste prioriteetidena energiat ja kliimamuutusi. See on õige prioriteet ja Euroopa Liit vajab läbimurret. Kuidas kavatseb komisjon korraldada, et sellel teemal töötaksid koos ELi parimad ajud, ja võib-olla isegi edendada maailma parimate ajude koostööd? See on keskse tähtsusega küsimus. Janez Potočnik komisjoni liige. - Jah, me tõesti tegeleme sellega. Selline filosoofia meil põhimõtteliselt oli - see on kirjas olemasolevas raamprogrammis -, kuid tõsi on see, et praegu me keskendume ka Euroopa strateegilise energiatehnoloogia kava koostamisele. Komisjon võib selle vastu võtta enne aasta lõppu. Selle koostamisel konsulteerime praktiliselt kõigiga, kes Euroopas selles valdkonnas tegevad on. Nii et me oleme konsulteerinud kõigi juba eksisteerivate tehnoloogiaplatvormidega. Meie vestlused on olnud väga avameelsed. Praktiliselt kõik nad, alt ülespoole, on meie tegevustega seotud ja me püüame leida õiget viisi selle koordineerimiseks. Te ütlesite õigesti, et oluline on ka see, et jagaksime parimal võimalikul moel - rahvusvaheliselt - seda, kuidas neid küsimusi käsitleda. Selles suhtes on olulised kaks asja: kui püüda seda käsitleda ka erasektoris, siis tuleb seda teha tasakaalustatult, enne koostööd ja konkurentsivõimet, või nende vahel, ning just seda me püüamegi arvestada. Paul Rübig (DE) Volinik, nõukogu on vähendanud teadusuuringute rahastamist 2008. aastal. Kuidas te valmistute tervisekontrolliks, finantsperspektiivi vahekokkuvõtteks? Kas arvate, et saame siin esitada uusi algatusi ja ettepanekuid, mis samuti peegeldavad teadusuuringute tähtsust Euroopa eelarves? Janez Potočnik komisjoni liige. - Minu arvates on see rohkem põhimõtteline küsimus, kui kaugele selles vahekokkuvõttes peaks minema. Ma arvan, et me peaksime sellele vastama. Kui vastus on, et meil tuleb kiireloomuliselt käsitleda mõnd teemat, mis jääb juba kokku lepitud finantsperioodi sisse, siis ma olen veendunud, et üks teemasid, mida käsitleda tuleks, oleks teadus. Teema: ITERi projekt ITER on ambitsioonikas projekt, mis on kahtlemata teaduslikus õnnesärgis sündinud - me võime leida asju, ilma et me teaks, kuidas neid otsida. Kaasatud on ka mitmeid kolmandaid riike. Kas partnerid on oma majanduslikke ja muid kohustusi korrektselt täitnud? Janez Potočnik komisjoni liige. - ITERi projekt, nagu austatud parlamendiliige teab, on maailma tuumasünteesienergia alaste teadusuuringute programmi rahvusvaheline lipulaev. Alates selle sünnist tippkohtumise läbirääkimistel 1980. aastate lõpus, on Euroopa mänginud projekti järgnevates ettevalmistavates etappides juhtivat rolli. Komisjon võib õigusega uhke olla ITERi partnerite näidatud enesekindluse üle, alates Euroopa kesksest rollist võõrustava partnerina kuni projekti ühise rakendamiseni. Euratomi ja selle liikmete ühistegevusena projekteeritud ja ehitatud Euroopa Ühistoroidkambri (JET) rajatised osutusid väljapaistvaks näiteks selle kohta, mida on võimalik saavutada, kui tuumasünteesi alaste teadusuuringute organisatsioonid oma kogemused ja vahendid ühendavad. ITERi projekt laiendab selle põhimõtte Euroopa koostöö tasandilt ülemaailmsele tasandile. ITERi tehnilised eesmärgid ja ülesehitus põhinevad kindlal ja teaduslikult rangel arenguprotsessi perspektiivil, tuumasünteesi alastel teadusuuringutel kogu maailmas, mis on olnud tunnistajaks eksperimentaalsete tuumasünteesi rajatiste tulemuste drastilisele paranemisele viimastel aastakümnetel poliitilisi takistusi ületanud rahvusvahelise teadustöö õhkkonnas. Peale Euroopa Ühistoroidkambri demonstreerib ITER eksperimentaalselt tuumasünteesienergia teaduslikku ja tehnoloogilist teostatavust. Alates ITERi lepingu allakirjutamisest 2006. aasta novembris on ITERi partnerid ITERi läbirääkimistel kokkulepitud kohustustest kinni pidanud. Poliitilisel tasandil on kõik partnerid oma asjakohased põhiseaduslikud nõuded lepingu ratifitseerimiseks või vastuvõtmiseks täitnud, see on nüüd vastu võetud ja jõustub ametlikult selle aasta oktoobris. Vahepeal on partnerid palunud oma ettevõtjatel kuni lepingu jõustumiseni lepingu tingimusi võimalikult täies ulatuses täita. Komplekteerimisel on rahvusvaheline ITERi meeskond ja valmimisel ITERi keskus Prantsusmaal Cadarache'is, kus on nüüd esindatud kõigi partnerite esindajad. Partnerid teevad oma rahalised panused ITERi organisatsiooni eelarvesse ja jätkavad täpselt vajalike tehniliste ettevalmistuste tegemist, et anda oma lubatud tehniline ja teaduslik panus. Euroopa Liidus loodi 27. märtsi 2007. aasta otsusega ITERi ja tuumasünteesienergeetika arendamise Euroopa ühisettevõte. Selle roll on tuumasünteesi näidisreaktori ja sellega seotud rajatiste ehitustegevuse ettevalmistamine ja koordineerimine. Tänaseks on juhatus kohtunud kaks korda ja võtnud vastu esimese tööprogrammi vajalikud haldusotsused, et ühisettevõte saaks 2008. aasta alguses tööd alustada. Täpsemalt on alla kirjutatud peakorterit käsitlev leping Hispaaniaga. Juhatus on määranud ka direktori, kes on ühisettevõtte tegevjuht. ITER vajab ambitsioonikat projekti. Selle täideviimisel nihutame me kaugemale oma teaduslike, tehnoloogiliste ja organisatoorsete kogemuste piire. See on katsetustele omane, et tulemusi ei ole võimalik kindlalt prognoosida. Kuid ITER ei ole ettevõtmine, mida me oleme võtnud kergelt või mille otsa õnneliku juhuse läbi komistanud. ITER tähendab pikaajalisi rahvusvahelisi partnerlusi ja kohustusi, selliste partnerite kokkuviimist, kes esindavad enam kui poolt maailma elanikkonnast, eesmärgiga käsitleda meie ühises tulevikus kesksel kohal olevaid teemasid, säästvate, mittesaastavate energiaallikate arendamist inimkonna hüvanguks. ITERi väljavaated tuginevad projekti tugevale teaduslikule ja tehnoloogilise vundamendile ning partnerite tänaseni püsinud entusiasmile ja pühendumusele - kõigile neile, või õigemini, kõigile meile. Maailmas ei ole kunagi enne sellist koostööd olnud, nagu me ITERisse oleme koondanud. Esko Seppänen (FI) Volinik, meil on halvad kogemused ühe konkreetse koostööprojektiga, Galileoga. vastupidiselt esialgsetele plaanidele pidi seda rahastama Euroopa Liit, kuna kõik osapooled ei osalenud rahastamises nii, nagu oli kavandatud. Kas voliniku vastust tuleb võtta selles tähenduses, et meil võib-olla ei tule ITERiga mingeid probleeme seoses võetud kohustuste täitmisega, st meil ei tule ITERiga samu probleeme, mis olid Galileoga, kui asjaomased osapooled jätsid endale võetud kohustused täitmata? Janez Potočnik komisjoni liige. - Täpselt nii see on. Ma võin lühidalt seletada. Kohustusi võtavad valitsused. Need on kõik avalikud kohustused. Nii et Galileos ei olnud avaliku sektori kohustused kunagi küsimärgi all. Sellist probleemi, nagu oli Galileoga, ITERiga tõesti ei teki. Teema: Nanotehnoloogia Nanotehnoloogia on uus tehnoloogia haru, mis sisaldab palju võimalusi, kuid ka suuremaid riske. Nanotehnoloogia alase dialoogi projekti kohaselt soovib 48% ELi inimestest moratooriumit nanotehnoloogia kasutamisele tarbekaupades, kuni on teada selle mõju inimestele ja keskkonnale. Millised õigusaktid on koostamisel nende sektorite jaoks, kus kasutatakse nanomaterjale sisaldavaid tooteid, mis on juba turule jõudnud, näiteks kosmeetika, nahahooldusvahendid, ravimid, puhastusvahendid ja muud tarbekaubad? Kas komisjon näeb ette sektoripõhist lähenemisviisi või horisontaalseid õigusakte nanotehnoloogia kohta tarbekaupades? Janez Potočnik komisjoni liige. - Kõigepealt sooviksin teid tänada nanotehnoloogia alase küsimuse eest. Komisjon võtab ohutust ja tarbijakaitset väga tõsiselt ning töötab selle nimel, et tagada, et avalikkus saaks nanotehnoloogia alasest innovatsioonist kasu, olles samas kaitstud mis tahes kahjulike mõjude eest. Ohutuse küsimustele pööratakse palju tähelepanu. Viienda ja kuuenda finantsperspektiivi raames on eraldatud ligikaudu 28 miljonit eurot projektidele, mis on konkreetselt suunatud nanotehnoloogiate keskkonna- ja tervisekaitsealastele aspektidele, ning kava kohaselt on seitsmendas raamprogrammis selliste teadustegevuste maht veelgi suurem. Nagu te teate, võttis Euroopa Komisjon vastu Euroopa nanoteaduste ja nanotehnoloogia tegevuskava ajavahemikuks 2005-2009 ning Euroopa Parlament võttis vastu sellekohase resolutsiooni, milles tegevuskava hästi vastu võeti. Sel kuul avaldatud teatises nanotehnoloogia tegevuskava rakendamise kohta on täielikult vastatud teie küsimuse teisele osale. Nanotehnoloogiate potentsiaalselt kahjuliku toime käsitlemiseks järgitakse mitmeid Euroopa ja rahvusvahelisi (eelkõige OECD ja ISO) lähenemisviise, nii siduvaid kui ka suunavaid. Komisjon teostab nanotehnoloogial põhinevate toodete tervise, ohutuse ja keskkonnaga seotud külgede õiguslike aspektide hindamise. Esmased tulemused viitavad, et olemasolev ühenduse õiguslik raamistik on täna arendatavate nanotehnoloogial põhinevate toodete hõlmamiseks üldiselt piisav. Tootmise ja toodete, ka küsimuses mainitud kosmeetika ja ravimite erinevaid aspekte reguleerivad juba ühenduse erinevad sätted, kuigi mitte konkreetselt nanotehnoloogia alased. Seepärast ei tundu täna olevat vajadust koostada uusi nanotehnoloogia ohutusega seotud õigusakte või teha suuremaid muudatusettepanekuid. Sellest olenemata võib vajaduse korral teha õigusloomega seotud ettepanekuid teaduse arengu või reguleerimise vajaduse tõttu konkreetses valdkonnas, mida komisjon hoolikalt jälgib. Õiguslikke aspekte ei pea kaaluma mitte niivõrd nanotehnoloogias kui sellises, vaid nanotehnoloogial põhinevate toodete puhul. Komisjon on veendunud, et nanotehnoloogia moratoorium oleks arengule tõsiseks takistuseks. Ühiskonnale sellistest tehnoloogiatest saadava võimaliku kasu keelamise kõrval võib see viia tehnoloogiaparadiiside tekkimiseni väljaspool Euroopat, kus teadustegevus ja innovatsioon toimuks väljaspool õiguslikku raamistikku. Lõpuks tahaksin ma mainida üht teist Eurobaromeetri uuringut uute tehnoloogiate kohta, mis viidi läbi 2005. aastal 25 000 inimese valimiga. Kui võrrelda seda projektiga "NanoDialogue”, mida te oma küsimuses mainite, siis seal oli 700 vastajat. Eurobaromeeter näitas, et 55% eurooplastest üldiselt toetab nanotehnoloogia arendamist. Neid tehnoloogiaid nähakse ühiskonnale kasulikena ja moraalselt vastuvõetavaina. Arusaadavatel põhjustel ei olnud 42% vastajatest selle uue tehnoloogia mõjude kohta kindlat arvamust, kuid uuringu kohaselt oli ligikaudu 70% vastajatest, kes selle mõjude kohta arvamust avaldasid, optimistlikud. Carl Schlyter (SV) Ma mõtlen, et oleme kokkuleppele jõudnud, et kõige halvem oleks nanotehnoloogia jaoks see, kui tooted, mis me nüüd ringlusesse lubame, on halvasti jälgitavad ning kahjustavad varases arenguetapis selle tehnoloogia mainet. Ma ei usu, et traditsiooniliste mürgisuse testidega saaks nanotehnoloogia ohtusid usaldusväärselt hinnata; otse vastupidi, ma arvan, et kehtivate õigusaktidega nõutavaid mürgisuse teste on tarvis ajakohastada. Ma arvan, et vajame märgistamissüsteemi, et tarbija saaks ise valiku teha, ning tahaksin teada, kas komisjonil on selline õigusakt kavas. Janez Potočnik komisjoni liige. - Ma nõustun täiesti teiega ja esimese väitega. Kõige halvem oleks see, kui midagi juhtuks, nii et seda tuleb takistada ja olla ootamatuste vastu kindlustatud. See ongi kõige olulisem ja ma olen teiega täiesti nõus. Õigusakti ettepaneku tegemine ei ole minu pädevuses, vaid minu tarbijakaitsega tegeleva kolleegi pädevuses. Ma olen kindel, et seda kaalutakse põhjalikult. Võin öelda, et me teeme teadustegevuses kõik endast oleneva, et analüüsida teie mainitud potentsiaalset riski ja see toimub kindlasti minu vastutusalas. Paul Rübig (DE) Volinik, kus on seitsmendas teadusuuringute raamprogrammis koondatud tähelepanu nanotehnoloogia sektorile? Elanikkonnal on sellega seoses väga kõrged ootused, eriti pika ja tervisliku elu osas. Kas näete siin meditsiinisektoris täiesti uusi võimalusi, et saaks pikka ja tervislikku elu elada? Janez Potočnik komisjoni liige. - Jah, vastus on kindlasti "jah”. See on üks valdkondadest. Nanotehnoloogia, kui seda üldse võrrelda, on veidi nagu infotehnoloogia, sest sellega kaasneb horisontaalne mõju paljudele sektoritele. Üks sektoritest, kus tulemused on paljulubavad, on tervishoid, nii et see on osa meie teadustegevusest, mis on kahtlemata ka sellele suunatud. Piia-Noora Kauppi Tänan vastuste eest, volinik. Mul on hea meel kuulda, et te arvate, et ühine õiguslik raamistik liigub õiges suunas ning et te seate küsimuse alla "NanoDialogue” projekti ja uuringu tulemused, millele küsimus viitab. Ma arvan, et Eurobaromeeter näitab selgelt, et Euroopa kodanikud on nanotehnoloogiate arendamise poolt. Minu küsimus teile on, et oma küsimuses ütleb härra Schlyter, et nanotehnoloogia sisaldab suurenevaid riske. Kas teil on mingeid andmeid, mis näitaksid, et nanotehnoloogia endast sellist ohtu kujutaks, mida härra Schlyter väidab juba tõsiasja olevat? Janez Potočnik komisjoni liige. - Vähimagi kahtluseta on tegemist valdkonnaga, mis vajab tähelepanu ja seda kindlasti ka seoses riskidega. Kui me hakkame tegelema valdkondadega, millel on praktikas sisemine potentsiaal, tuleb tegutseda ettevaatlikult. Kui me ei taha, et inimesed pöörduksid millegi vastu, mis ettevaatliku käsitsemise korral oleks neile kindlasti kasulik, siis tuleb meil teha kõik endast olenev, et nii ei juhtuks. See ongi meie lähenemisviis. Praegu ei ole selles valdkonnas muidugi veel vahejuhtumeid olnud, kuid see on ilmselgelt valdkond, millele on märksa parem läheneda ettevaatlikult. See on kindlasti õige tee ka edaspidi. Juhataja Küsimustele 43 ja 44 vastatakse kirjalikult. Teema: Londoni bussid Suur-Londoni Assamblee juunis avaldatud arvude järgi olid nn lõõtsbussid (pikad ühekorruselised kahe vaguniga bussid), mida paljudes Euroopa linnades kasutatakse ja mis võeti Londonis kasutusele 2002. aastal, kaasatud 2006. aastal 1751 avariisse. See on 75% rohkem kui muud tüüpi bussid ja tähendab keskmiselt ligikaudu viis õnnetust päevas või üle viie õnnetuse aastas iga Londoni bussipargi lõõtsbussi kohta. Arvestades seda selgelt mitterahuldavat olukorda, eriti võrreldes teist tüüpi bussidega, siis milliseid samme kavatseb komisjon võtta, et tagada piisavate ohutusmeetmete olemasolu lõõtsbusside kasutamisel ja et juhid saaksid vajalikul tasemel koolitust? Kuidas saab neid rahvarikastes linnatingimustes pidada liiklemiseks piisavalt ohutuks? Jacques Barrot komisjoni asepresident. - (FR) Komisjon ei ole teadlik murettekitavast statistikast teistes Euroopa linnades, kus kasutatakse liigendbusse. Ühenduse õigusaktides käsitletakse siiski probleemi mitmel moel. Direktiivis 97/27/EÜ, mis on seotud teatavate kategooriate mootorsõidukite ja nende haagiste masside ja mõõtmetega, on sätestatud manööverdamisvõime standardid busside jaoks üldiselt ning samuti eristandardid liigendbusside jaoks. Reisija- või kaubaveol kasutatavate teatavate maanteesõidukite juhtide alus- ja jätkuõpet käsitleva direktiivi 2003/59/EÜ eesmärk on tõsta juhtide koolituse taset. Selles osas oleks soovitav, et direktiivi alusel vastuvõetud siseriiklike õigusaktidega nähakse ette liigendbusside juhtide eriettevalmistusprogrammid. Juhtide vaatevälja osas on Euroopa õigusaktid käsitlenud raskeveokite probleemi direktiivis 2007/38/EÜ ühenduses registreeritud raskeveokitele tagantjärele peeglite paigaldamise kohta. Komisjon on siiski teadlik vajadusest võtta arvesse ka teiste kategooriate sõidukeid, näiteks linnaliinibusse. Sellepärast esitabki komisjon sobival ajal, vastavalt õigusandja nõudmisele eespool nimetatud direktiivis, saadud tulemuste kohta aruandei, millega on vajaduse korral kaasas ettepanek kehtivate õigusaktide läbivaatamiseks. See on mu vastus paruness Ludfordile. Sarah Ludford Ma arvan, et minu küsimus tuleb õigel ajal, sest just täna avaldas komisjon rohelise raamatu linnalise liikumiskeskkonna kohta. Ma ei saa eeldada, et komisjoni huvitaks minu isiklik kaotusvalu, et Londoni kahekorruselised sümbolbussid on asendatud nende madalate mandri-Euroopa tüüpi lõõtsbussidega (või liigendbussidega, nagu komisjon neid nimetas), kuid ma tänan selle viite eest ELi õigusaktide erinevatele osadele, mida tuleks kohaldada. Kas ma võiksin paluda, et komisjon võtaks ühendust Londoni linnapeaga ja Londoni transpordiametiga, et selgitada välja, miks juhtub nende bussidega 75% rohkem õnnetusi kui teiste bussidega, ning uuriks, kas neid direktiive Ühendkuningriigis, eelkõige Londonis, õigesti kohaldatakse? Jacques Barrot komisjoni asepresident. - (FR) Teil on üpris õigus nende busside ohutuse küsimuse lahendamist nõuda. Kui te pole vastu, siis me küsime selle probleemi kohta järele Londoni ametiasutustelt. On tõsi, et liigendbusse on kergem juhtida kui jäiku busse, aga kui juht on kord välja selgitanud, milleks sõiduk suuteline on, kipub ta sõitma pisut kiiremini ja olema pisut enesekindlam pöörete tegemisel, mõnikord kahjuks natuke õnnetult. Sellepärast olete te tõstatanud hea küsimuse ja me püüame, nagu ma just ütlesin, välja uurida, kas kehtivaid õigusakte tuleks tõepoolest muuta. Olgu öeldud, et teil oli seda küsimust tõstatades õigus, võttes arvesse ka asjaolu, mida ma enne selle täiskogu ees rõhutasin, et praktiliselt kaks kolmandikku liiklusõnnetustest toimub linnades ning et seepärast tuleb mõista kõiki nende õnnetuste põhjuseid. Te olete ühele neist õigeaegselt tähelepanu juhtinud. Teema: Bukaresti, Constanta ja Sofia ühendamine Euroopa kiirraudteevõrgustikuga Üks üleeuroopalise transpordivõrgu 30 prioriteetprojektist on prioriteetne suund nr 22, mis hõlmab järgmisi raudteelõike: Ateena-Sofia-Budapest-Viin-Praha-Nürnberg/Dresden. Rumeenia on selles projektis 480-kilomeetrise raudteelõiguga Curtici ja Braşovi vahel. Arvestades, et Rumeenia ja Bulgaaria ühinemisega on Euroopa Liit saanud väljapääsu Mustale merele ja suurendanud oma elanikkonda ligi 30 miljoni elaniku võrra, sooviksin ma komisjonilt küsida, milliseid samme tuleks Rumeenial ja Bulgaarial võtta, et ühendada Rumeenia puhul Bukaresti ja Constanta linnad ja Bulgaaria puhul Sofia linn Euroopa reisijate ja kaupade kiirraudteevõrgustikuga? Jacques Barrot komisjoni asepresident. - (FR) Proua Ţicău, raudtee prioriteetne suund nr 22 peab tegelikult ühendama Saksamaad Kreekaga üle Praha, Viini, Budapesti ja Sofia. Selle suuna põhjapoolne haru läheb Curtici ja Brasovi kaudu Bukaresti ja Constantasse. Rumeenia ja Bulgaaria, nagu ka teised asjaomased riigid, teevad märkimisväärseid jõupingutusi selle raudteeliini ehitamiseks, nii et lõpuks oleksid nende mõlema pealinnad ja Constanta sadam ühendatud ülejäänud Euroopa Liidu osa kiirraudteevõrgustikuga. Need jõupingutused peaksid jätkuma ajavahemikul 2007-2013. Need projektid on potentsiaalselt kõlblikud saama ühenduse abi Ühtekuuluvusfondist või struktuurifondist või isegi üleeuroopaliste võrkude eelarve kaudu. Täpsemalt öeldes, Rumeenia peab esmatähtsaks Curtici-Brasov-Bukarest-Constanta raudteeliini arendamist. 92 km pikkune lõik Bukarestist põhja poole on juba valmis ehitatud. Bukaresti ja Constanta vahel on projektid pooleli. Need tuleks enne 2010. aastat järk-järgult lõpule viia. Rumeenia on oma 2007.-2013. aasta transpordi rakenduskavas märkinud, et kavatseb Curtici-Brasovi-Predeali liini arendada, kasutades 1,1 miljardit eurot Ühtekuuluvusfondist. Sofia ühendamisel ELi raudteevõrgustikuga tehti suur samm edasi, kirjutades alla lepingule Doonau maantee- ja raudteesilla ehitamiseks Vidin-Calafatis, mida rahastab ISPA fond. Sild peaks valmima aastaks 2010. Lisaks kavatseb Bulgaaria oma 2007.-2013. aasta transpordi rakenduskavas arendada välja lõigu Vidin-Sofia liinist. 2013. aastaks läbiviidavate tööde maksumus ulatub 320 miljoni euroni kogusummast 1 380 miljonit eurot, mis on terve liini maksumus. Rumeenia on kohustunud 2013. aastaks lõpetama kõik ettevalmistavad uuringud Craïova-Calafati liini ajakohastamiseks Doonau sillast põhja pool, nii et varsti pärast 2013. aastat oleks võimalik töödega alustada. Nõndaks. Vabandan, et esitasin kogu selle informatsiooni suuliselt, kuid ilmselt me saame selle teile vajaduse korral anda ka kirjalikult, proua Ţicău, kui te seda soovite. Silvia-Adriana Ţicău (RO) Muidugi, härra volinik, kui võimalik, siis tahaksin saada seda teavet ka kirjalikult. Tahaksin ka paluda teil korraldada seminar Rumeenia struktuurifondide kohta, sest ma arvan, et uued liikmesriigid vajavad toetust, suutmaks saavutada juurdepääsu struktuurifondidele ja arendada oma transpordi infrastruktuuri. Euroopa Liidu pääs Mustale merele on oluline ning sel põhjusel ma usun, et reisijate ja kaupade liikuvuse huvides on oluline ka raudtee arendamine. Pöördun tagasi küsimuse juurde seoses kiirrongidega: reisijate liikuvus on oluline ning sel põhjusel ma taotlengi dialoogi, et suudaksime samm-sammult saavutada kõik, mis on selle tähtsa projekti jaoks vajalik. Jacques Barrot komisjoni asepresident. - (FR) Proua Ţicău, tunnen asja vastu sama palju huvi kui teiegi. Mulle tõesti meeldiks kui uued liikmesriigid, praegusel juhul just Rumeenia ja Bulgaaria, Ühtekuuluvusfondist võimalikult rohkem kasu saaksid. Kindlasti me peame nii palju kui võimalik rongiliikluse erastama, mis aitaks meil siis hiljem vältida peamisi probleeme seoses keskkonnanõudmistega ja riskiga ummikuteks Euroopa kiirteedel. Tänan teid küsimuse eest. Palun oma kolleegidel täielikumalt vastata. Kui mul tekib juhus neid riike külastada, siis võime muidugi teile isegi veel rohkem informatsiooni anda. Teema: Pariisi-Budapesti ning Strasbourgi-Brüsseli vahelised kiirrongiliinid Mida komisjon pärast Stuttgart 21 projekti aluskokkuleppeid arvab, milline on "Euroopa magistraali” Pariisist Strasbourgi ja Müncheni kaudu Viini, Bratislavasse või Budapesti kulgevate raudteelõikude ehitamise ajakava? Milliseid võimalusi näeb komisjon selle magistraali pikendamiseks kiirrongiliinide kaudu kolme "Euroopa pealinna” Strasbourgi, Luxembourgi ja Brüsselisse? Jacques Barrot komisjoni asepresident. - (FR) Ma vastan, härra Posselt. Pariisi-Strasbourgi-Stuttgarti-Viini-Bratislava raudteeliin nr 17 on üks kolmekümnest üleeuroopalise transpordivõrgu prioriteetprojektist. Stuttgart 21 projekt, mida te mainisite, on selle prioriteetprojekti peamine ühenduskoht. 19. juulil 2007 kirjutasid lepingule alla Saksamaa transpordiminister härra Tiefensee, Bade-Wurtembergi liidumaa piirkonna ja linna ametiasutused ning Deutsche Bahn. See leping on keskse tähtsusega tegur ummikute likvideerimiseks Stuttgart-Ulmi piirkonnas ning sisaldab rahastamist 2010. aastal algavateks töödeks. Komisjon hoiab hoolega silma peal Stuttgarti ja Ulmi vahelise piirkonna moderniseerimisel. 2005. aasta juulis määras ta selleks Euroopa koordinaatori, härra Péter Balázsi, kes on juba esitanud oma teise raporti. See raport saadeti parlamendi transpordi- ja turismikomisjoni esimehele. See on kättesaadav transpordi ja energia peadirektoraadi veebisaidil. Koordinaator härra Balázs osutab endiselt suurt tähelepanu Stuttgarti-Ulmi ummikutele, mis tuleb likvideerida. Oma raportis analüüsis koordinaator Pariisi-Bratislava prioriteetprojekti edenemist ning jõudis järeldusele, et enamik sellest projektist peaks 2015. aastaks saama lõpule viidud. Stuttgarti-Ulmi lõigu keerulisuse tõttu ei saa seda siiski valmis ehitada enne 2019. aastat. On selge, et prioriteetprojekt ei välista teiste suundade jätkamist. Muud prioriteetprojektid, näiteks Ateena-Sofia-Budapesti-Viini-Praha-Nürnbergi-Dresdeni liin, jätkavad Pariisi-Bratislava projekti Musta mere ja Kreekani, kuna Eurocaprail prioriteetprojekt nr 28 ühendab Brüsseli Luxembourgi kaudu Strasbourgiga. 2007. aasta juulis esitasid liikmesriigid oma taotlused ühenduse kaasfinantseerimiseks. Need taotlused on praegu hindamisel. Nende hindamiste põhjal teeb komisjon Euroopa Parlamendile ja nõukogule ettepanekud RTE-T eelarveeraldiste kohta ajavahemikuks 2007-2013. Need on vastused, mida ma tahtsin teile anda, härra Posselt. Mina isiklikult olen äärmiselt huvitatud Pariisi-Budapesti liinist ja ma võin teile öelda, et härra Balázs ja mina oleme tõesti innukad tegema kõiki jõupingutusi, et see suur projekt lõpule viia. Bernd Posselt (DE) Volinik, teist oleneb selle ajaloolise usalduse kasutamine, mille härrad Kohl ja Mitterand otsustasid 1982. aastal lepinguks sõlmida ja mis nüüd lõpuks on saamas tegelikkuseks. Mul on kaks lühikest küsimust. Esiteks, Strasbourgi-Kehli-Appenweieri ja Müncheni-Mühldorfi-Salzburgi piiriülesed projektid on ka ülimalt keerulised. Kas nende kohta on midagi uut kuulda? Teiseks: kas võiksite ehk veel kord pöörduda raudtee-ettevõtete poole - kui me kord juba nii palju Euroopa fonde piiriüleste liinide heaks kasutame - ja paluda neil lõpetada piiriüleste rongiühenduste kärpimine. Me laiendame oma rahaga raudteid samal ajal, kui raudtee-ettevõtted transpordiliine tükkideks hakivad vastavalt riikide ajakavale. Jacques Barrot komisjoni asepresident. - (FR) Loomulikult olen ma üpris valmis sekkuma. Kas võiksite pöörduda minu poole sel teemal kirjalikult, et saaksin Deutsche Bahniga ühendust võtta? Tahan ka järele vaadata, kuidas saaksime selles järgus asju parandada, sest ka see on osa meie tööst: mitte ainult nende tulevikuliste suurte koridoride planeerimine, vaid ka praeguse olukorra parandamine. Ootan teie lühikest memot, et saaksime selle põhjal tegutsema asuda. Teema: Kreeka kohtu lõplik otsus äriühingu Olympic Airways (OA) kohta Arutelus minu 13. märtsi 2007. aasta suulise küsimuse "Kohtuotsus, millega tasaarvestatakse Kreeka riigi võlad äriühingule Olympic Airways” kohta ütles volinik Jacques Barrot: "kohtuotsus on uus aspekt, mida me praegu analüüsime”. Ning hiljutised kajastused Kreeka ajakirjanduses (3. juuni 2007) väidavad, et volinik Barrot lubas oma viimase külastuse ajal Kreeka majandus- ja rahandusministeeriumi vanemametnikele "teatud ruumi võlgade tasaarvestamiseks, eeldusel et OA erastamine liigub edasi”. Mida täpselt komisjon analüüsib? Kas komisjon kaalub, kas vahekohtu lõplik otsus on kooskõlas ühenduse õigusega? Kas komisjon võib kinnitada, et kui Kreeka ametiasutused jätkavad OA erastamist, siis on komisjon valmis kohtuotsuse aktsepteerimise üle läbi rääkima? Jacques Barrot Härra Papadimoulis esitas mulle küsimuse, millele ma nüüd vastan. Komisjon on võtnud arvesse Kreeka vahekohtu 13. juuli 2006. aasta otsust avaliku teenistuse tingimustel tehtud lendude kohta ning 6. detsembri 2006. aasta otsust Olympic Airwaysi ümberpaigutamise kohta Ateena rahvusvahelisele lennuväljale. Kreeka ametiasutused on komisjoniga juba mitteametlikult konsulteerinud nende kompenseerimisotsuste osas, mis sõltusid eelnevatest uuringutest. Nende eelnevate uuringute ja Kreeka ametiasutuste poolt selles järgus esitatud dokumentide alusel ei suuda komisjon ikka veel võtta ELi riigiabieeskirjade alusel otsuste olemuse suhtes seisukohta. Kui need otsused tooksid kaasa edasise abi, oleks nendest tulnud ilmselt teavitada vastavalt lepingu artikli 88 lõikele 3. Komisjoni talitused teavitasid Kreeka ametiasutusi esialgsest hindamisest ja me ootame vastust. Üldiselt teeb komisjon kõik mis tema võimuses, et abi, mis peaks saama tagastatud, oleks ka tegelikult tagastatud. See on teave, mille ma teile anda saan, härra Papadimoulis. Dimitrios Papadimoulis (EL) Proua juhataja, volinik, see pole ainult Olympic Airways, kes riigile raha võlgneb. Ka riik võlgneb Olympic Airwaysile väga suure summa. Kokku nõuab Olympic Airways Kreeka riigilt rohkem kui 1 miljard eurot. Tahaksin teilt küsida, kas komisjon kavatseb oodata ja eriti selles suhtes, pädevatelt Kreeka kohtutelt lõplikku kohtulahendit Mind on informeeritud, et järgmisel nädalal kohtute te vastutava Kreeka ministriga, kellega hakkate neid asju arutama. Kas võiksite meile üldjoontes öelda, milliste selle teema punktide suhtes olete Kreeka valitsusega nõus ja milliste suhtes mitte? Kreekas ollakse märkimisväärselt mures ning suur osa avalikust arvamusest süüdistab komisjoni Olympic Airwaysi likvideerimises sümboolse hinna eest ajal, kui see alles tegutses, selle konkurentide kasuks. Millise vastuse te saate sellele anda? Jacques Barrot komisjoni asepresident. - (FR) Praegusel hetkel me ootame Kreeka ametiasutuste selgitust vahekohtu otsuse kohta. Me pole viimasel ajal Kreeka ametiasutustega mingite erastamiskavade osas ühendust võtnud. Küsimus pole mitte selles, kas vahekohus on langetanud õige otsuse, vaid selles, kas lepingulised suhted, millel see lähtepunktina põhines, on kooskõlas ühenduse õigusega. Ma ei saa selle kohta palju rohkem öelda, härra Papadimoulis, sest nagu te ise teatasite, olen ma kohtumise uue Kreeka ministriga alles kokku leppinud. Ma mõtlen, et meil on siis võimalus seda temaga arutada. See on kõik, mida ma teile hetkel öelda saan. Meil on Kreeka ametiasutustelt rohkem informatsiooni tarvis, enne kui saame vajalikud otsused langetada. Juhataja Tänan, volinik, ja tänan, et vastasite sellele viimasele küsimusele. Küsimustele, millele ajapuudusel ei jõutud vastata, vastatakse kirjalikult (vt lisa). Sellega on küsimused komisjonile lõppenud. Jörg Leichtfried (DE) Proua juhataja, palun lubage mul rääkida kodukorrast. Kõnelesin oma kolleegi proua Madeiraga ning kuulasin muidugi ka voliniku vastuseid. Oleme oma küsimusi esitanud nüüd juba kolm aastat, aga pole saanud suulist vastust mitte ühelegi neist. Muidugi on kirjalikud vastused alati väga üksikasjalikud ja täpsed, kuid suuliselt on lihtsam küsida ja järelepärimisi teha ning see muudab tulemused veelgi huvitavamaks. On teil mõni nõuanne või suunis, kuidas seda saaks ehk tulevikus saavutada? Juhataja Hr Leichtfried, tänan teid märkuste eest. Kõik, mida ma parlamendi sisemise reformi töörühmaga seoses ütleksin, on see, et küsimused komisjonile on üks teemadest, mida me väga põhjalikult vaatame ning teie märkused võetakse arvesse. (Istung peatati kell 19.30 ja jätkus kell 21.00)

1. Informe anual sobre la zona del euro 2006 (votación) - Antes de la votación sobre la enmienda 13: Alain Lipietz (FR) Con el acuerdo del ponente, los Verdes estamos dispuestos a suprimir la enmienda 7, a condición de añadir, al final de la enmienda 13, una enmienda oral. Se trata, de hecho, de precisar las responsabilidades de cada cual en materia de política de cambio de divisas. Les leo el texto de la enmienda oral en inglés: "Sin perjuicio de sus respectivos poderes y responsabilidades para hacer frente a los desequilibrios internacionales". (El Parlamento rechaza la enmienda oral)

Skat på finansielle transaktioner (forhandling) Formanden Næste punkt på dagsordenen er mundtlig forespørgsel (B7-0019/2010) til Kommissionen af Sharon Bowles for Økonomi- og Valutaudvalget om skat på finansielle transaktioner Edward Scicluna Hr. formand! Økonomi- og Valutaudvalget har stillet dette spørgsmål og beslutningsforslag, fordi der skal tænkes grundigt over tingene. Sidste år drøftede udvalget skat på finansielle transaktioner med kommissær Kovács, der - som så mange andre - sagde, at han fandt ideen tiltalende, og vi gjorde opmærksom på, at det ville være en god idé at undersøge, hvordan det ville fungere, også den relevante infrastruktur. Siden da har Kommissionen undersøgt spørgsmålet, og i den forbindelse belyser vi de mange forskellige spørgsmål, som der skal findes svar på. Der har været opfordringer, bl.a. på det seneste G20-møde i september, til at kræve, at finanssektoren betaler for oprettelsen af stabilitetsfonde og kompenserer for den skade, de har anrettet på realøkonomien. Kommissionsformand Barroso har foreslået, at man indfører en global finansiel afgift til finansiering af miljøprojekter. Den oprindelige idé med Tobinskatten, nemlig at anvende en skat på finansielle transaktioner til udviklingsbistand, er også kommet stærkt på banen igen. Hensigten med dette beslutningsforslag er ikke at lægge pres i den ene eller anden retning, bortset fra pres for at få nogle svar og vurderinger af virkningerne, men vi har selvfølgelig mange stærke fortalere for transaktionsskat, og mange med lige så stærke forbehold over for dem. Nu om dage er det højst sandsynligt blevet lettere at indkassere en skat på transaktioner, selv på internationalt plan, på grund af de mange elektroniske transaktioner, men man kan heller ikke ignorere, at der er mange alternative konkurrerende formål, som overskuddet fra en skat kan gå til. En af ideerne i forbindelse med skatten er, at ingen ville lægge mærke til den, fordi den er så ubetydelig i de enkelte tilfælde. Andre, derimod, foreslår, at den anvendes til at forhindre alt for store transaktioner. I udvalget mener vi, at hvis det endelige beløb, som indkræves, er stort - og det tyder beløbene på - er der rent faktisk nogle, der vil betale. Mange finansielle transaktioner er midlertidige, i modsætning til slutsalg, så det er formidlerne - banker m.m. - der kommer til at betale skatten. Men de ekstra omkostninger - for det er jo, hvad det er - vil naturligvis blot blive overvæltet på den endelige bruger. Nogle vil måske sige, at det er lige meget. Der er imidlertid også andre måder, man kunne opkræve skat på inden for finansielle tjenesteydelser. Så er der spørgsmålet om, hvem der skal opkræve skatten, og hvem der skal beslutte, hvordan den skal bruges. Her opstår også spørgsmålet om "ingen beskatning uden repræsentation". Hvis skatten opkræves i London for en derivattransaktion, som ikke er prissat, til et andet sted i verden, hvem skal så bestemme, hvor den skal bruges? Spørgsmålet bliver måske nemmere at besvare, hvis den går til et formål, der tjener den finansielle stabilitet, hvor de, der betaler den, tydeligvis deltager, end hvis den går til et formål uden for den finansielle verden såsom miljøprojekter eller udviklingsbistand. Alle disse ting har et internationalt element, både på betalingssiden og anvendelsessiden. Vi kan nok ikke gøre alt dette og få alle disse fordele, så der skal i hvert fald træffes nogle valg med hensyn til, hvad vi gerne vil rette op på, hvilken metode vi skal anvende, og det primære formål med skatten. Endelig er der spørgsmålet, om det er rigtigt af os at blande regulering med skatteopkrævning. Er de to ting i virkeligheden komplementære? Algirdas Šemeta Hr. formand! Jeg glæder mig over at kunne bidrage til denne vigtige forhandling om innovative finansieringsinstrumenter og svare på den mundtlige forespørgsel. Med hensyn til mulighederne for at indføre en generel skat på finansielle transaktioner agter Kommissionen, som den bekendtgjorde i sin EU 2020-strategi, at bidrage til debatten om innovativ finansiering på globalt plan. Kommissionen arbejder netop nu på at definere og vurdere forskellige indfaldsvinkler, og en af disse er en generel skat på finansielle transaktioner. Den "finanskrisens ansvarsafgift", som er foreslået i USA, og den "stabilitetsafgift" på visse af bankernes aktiver, som er indført i Sverige, er andre måder at gribe det an på. Hvad angår den generelle skat på finansielle transaktioner, står det klart, at mulighederne i dag er nogle andre, end da den oprindelige Tobinskat blev drøftet, da den ville dække et bredere grundlag af finansielle produkter. Med hensyn til fordele og ulemper ved at indføre en generel skat på finansielle transaktioner mener Kommissionen, at det under vurderingen af de forskellige instrumenter er vigtigt at undgå, at der kommer alt for mange initiativer, som kan skade den finansielle sektor, og at sikre, at de nye initiativer ikke medfører, at transaktionerne flyttes til andre regioner, da det kunne have en negativ effekt på Europas konkurrenceevne. Med hensyn til muligheden for at indføre en generel skat på finansielle transaktioner i EU, hvis vores største samarbejdspartnere ikke indfører en sådan skat, vil jeg gerne gøre opmærksom på, at IMF også, sideløbende med Kommissionens arbejde, undersøger de muligheder, der er, herunder en global afgift på finansielle transaktioner. Dette viser, at spørgsmålet har global karakter, og at Kommissionen mener, at den bedste måde at håndtere problemet på er ved at finde globale, koordinerede løsninger. Dette er vores første, foretrukne valg. Hvad angår anvendelsen af skat som et supplerende reguleringsredskab sammen med reformer af de finansielle markeder, kan jeg bekræfte, at Kommissionen overvejer at lade skatten supplere reguleringsinstrumenter og vil være opmærksom på disse to typer instrumenters samlede virkning på den finansielle sektors evne til at støtte et økonomisk genopsving. Hvad angår muligheden for at gøre det finansielle system fremsynet med indførelsen af en generel skat på finansielle transaktioner, har Kommissionen ikke kendskab til klare informationer om eller undersøgelser af forholdet mellem en sådan skat og den finansielle formidlings forfaldsstruktur. Hvad angår fordelingen af indtægterne fra en skat på finansielle transaktioner, mener jeg, det er for tidligt at drage konklusioner med hensyn til fordeling af indtægten, da analysen af innovativ finansiering ikke er færdiggjort. Ikke desto mindre vil jeg gerne understrege, at en eventuel indtægt fra en generel skat på finansielle transaktioner ville være meget asymmetrisk og sandsynligvis ville være samlet i nogle få lande, der har de største finanscentre. Denne asymmetri tyder på, at der er brug for globale løsninger, også vedrørende delingen og fordelingen af indtægter. Endelig er der tidsplanen for de forskellige initiativer. Som det første skridt er Kommissionens tjenestegrene i gang med en generel undersøgelse af spørgsmålet om innovative finansieringsinstrumenter. Kommissionen vil også tage de konklusioner i betragtning, som vores vigtigste internationale samarbejdspartnere drager, når vi skal finde de muligheder, der har det største potentiale. På grundlag heraf kan der, som det næste skridt, blive fremsat konkrete forslag med en grundig vurdering af virkningerne på linje med Kommissionens standard tilgang til bedre lovgivning. Jean-Paul Gauzès Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer! Den finansielle krise, vi befinder os i, har tvunget myndighederne til finansielle indgreb ved brug af offentlige penge. Under disse omstændigheder er det fristende at overveje at gennemføre en skat på finansielle transaktioner. Indtægten fra denne skat ville f.eks. blive brugt til at finansiere genopsvinget og udvikle en bæredygtig økonomi og kunne i første omgang være med til at udligne krisens omkostninger, som bæres af realøkonomien og skatteborgerne. Denne skat ville supplere den lovgivning, der gælder for den finansielle sektor, afskaffelsen af skattely eller den lovgivning, som er under udarbejdelse, vedrørende derivatprodukter. På nuværende tidspunkt vil det være klogt at vurdere virkningerne af en skat på finansielle transaktioner. Dette er hovedformålet med den mundtlige forespørgsel, nemlig at tilskynde Kommissionen til at gennemføre en praktisk undersøgelse af de forskellige punkter i beslutningsforslaget, så den kan tilkendegive sin holdning til, hvorvidt en sådan skat kan gennemføres, og om det er det rette tidspunkt. Kommissærens udtalelser i dag er et skridt i den rigtige retning. Det bør dog fremhæves - som kommissæren også gjorde - at denne foranstaltning skal gribes realistisk og pragmatisk an. En sådan skat må ikke skade den europæiske økonomi eller gå ud over den europæiske finanssektors konkurrenceevne. Mere generelt er det vigtigt at understrege konsekvenserne af at gennemføre denne skat i EU alene, sådan som nogle taler for, hvis der ikke kan opnås enighed på internationalt plan. En sådan ren europæisk løsning kan efter vores opfattelse ikke tolereres. Udo Bullmann Hr. formand, hr. kommissær! Jeg vil gerne give mit besyv med og stille et par spørgsmål i forbindelse med hr. Sciclunas udtalelser på udvalgets vegne. Jeg vil gerne bede kommissæren svare på følgende: Hvis der er 70, 80, 90 eller 100 gange så mange finansielle transaktioner i verden som bruttonationalproduktet, og hvis denne udvikling bliver stærkere og stærkere, vil De så mene, at spekulative elementer hovedsagelig hænger sammen med denne eksplosive udvikling af finansielle produkter? Hvis ja, hvordan har De i sinde at bremse dem, eller hvad kan bidrage til at bremse dem? Hvis kortsigtede finansielle transaktioner vokser mere og mere i forhold til verdens bruttonationalprodukt, er De så enig med os i, at vi er nødt til at styrke den langsigtede indfaldsvinkel i realøkonomien, hvor folk arbejder, tjener penge og fremstiller produkter, som vi kan forbruge og bruge. Hvis De er enig i dette, på hvilken måde og med hvilke midler tror De, vi vil kunne opnå dette? Hvis skatten på finansielle transaktioner kan bidrage til dette - det er det, vi gerne vil undersøge - hvilken tidsramme vil der så være for de relevante forhandlinger med internationale samarbejdspartnere? Det er vores indtryk, at de finansielle instrumenter, der er dannet i verden, lige nu anvendes til at spekulere mod euroområdet og euroen og bruges mod de svageste medlemsstater. Er det ikke på tide, vi tager os af dette og definerer en europæisk tilgang til situationen? Der er en ting, jeg ikke forstår, nemlig hvorfor vi opfordrer medlemsstaterne til at sætte momsen op med 3-4 procentpoint, når en transaktionsskat på 0,01 eller 0,05 procentpoint tilsyneladende vil ødelægge konkurrencen og svække Europas position. Det kan jeg ikke tro. Der skal handling til. Det er, hvad Parlamentet ønsker. Carl Haglund Hr. formand! Som vi har hørt her i Parlamentet, har man for nylig fundet den såkaldte Tobinskat frem af gemmerne som følge af den økonomiske krise og de stadig mere problematiske drøftelser om klimaændringer. Vi har også hørt, at der er store håb knyttet til denne skat, som bl.a. har til formål at skabe sikkerhed på de finansielle markeder og skabe indtægter, der kan anvendes til finansiering af forskellige værdige formål såsom udviklingsbistand og bekæmpelse af klimaændringer. Jeg mener, at disse håb er temmelig naive, og jeg er meget skeptisk over for muligheden for at indføre en skat på finansielle transaktioner, der virkelig fungerer. På den ene side hører jeg til dem, der tvivler på, at det vil være muligt at gennemføre skatten i praksis. På den anden side tror jeg ikke, den vil have den virkning, som mange håber på. Jeg er bl.a. helt overbevist om, at ingen skat i hele verden kunne have afværget den finanskrise, vi har haft de seneste år. Personligt er jeg også kritisk over for ideen om at beskatte noget og herefter anvende den skat, der kommer ind, til et formål, som ikke har noget at gøre med den aktivitet, som beskattes. Jeg synes, det er ulogisk og ikke nogen særlig sund skattepolitik. Misforstå mig ikke. Jeg ser gerne, at der afsættes flere midler til udviklingsbistand. Jeg er kritisk over for mit eget land, som ikke har været i stand til at nå op på 0,7 % af BNP, der ofte betragtes som minimum. Økonomi- og Valutaudvalget har frembragt et afbalanceret dokument om dette emne. Det er godt, at der gennemføres en egentlig undersøgelse på EU-plan af, hvordan en skat som denne kan fungere. Derefter vil der forhåbentlig være flere facts og færre politiske synspunkter i denne debat. Ellers risikerer vi at køre fast i en debat om en skat, der er umulig at føre ud i livet, samtidig med at vi ikke kan finde muligheder og løsninger, så vi kan rejse tilstrækkeligt med midler til udviklingsarbejdet og indsatsen for at bekæmpe klimaændringer. Det værste, der kunne ske, er, hvis EU forsøger at indføre denne skat på finansielle transaktioner ved tvang og af ideologiske årsager, uden at resten af verden gør det samme. Det kan kun føre til økonomisk fiasko for Europa, og det har man næppe brug for i tider som disse. Det er vi nødt til at huske på. Jeg håber, undersøgelsen bliver både seriøs og resultatrig. (Taleren indvilligede i at besvare et spørgsmål i henhold til forretningsordenens artikel 149, stk. 8 Catherine Stihler (EN) Hr. formand! Jeg prøver den nye regel, vi har fået, så vi kan bruge vores blå papir. Det vakte min interesse, da den tidligere taler nævnte sit eget land og sine forbehold og talte om 0,7 % af BNP og Tobinskatten. Tobinskatten er tydeligvis noget helt andet end skatten på finansielle transaktioner, og det er ofte her, forvirringen hersker. Jeg vil give Dem helt ret i, at vi skal have klarhed, men jeg kunne måske godt tænke mig, at De gik lidt mere i dybden med, hvorfor vi ikke opfylder de 0,7 %, og hvordan vi kan opnå klarhed om, hvad vi gerne vil nå frem til, når vi taler om en transaktionsskat, som fungerer. Carl Haglund (EN) Hr. formand! Denne nye forhandlingsform er ret interessant, da den giver os mulighed for dialog. Finland er desværre et af de lande, som ikke afsætter 0,7 % af sit BNP til udviklingsbistand, og det er ikke så godt. Det er noget, vi skal håndtere politisk i vores eget land. Det er en skam, at vores regering ikke har kunnet gøre dette. Med hensyn til Tobinskatten og skatten på finansielle transaktioner, har De ret. Det er sikkert ikke helt, som hr. Tobin oprindeligt havde tænkt sig. Jeg er stadig meget skeptisk med hensyn til, om det rent faktisk er muligt at indføre en skat, der kan fungere globalt, hvor alle verdens lande deltager, for det er den eneste måde, den kan fungere på, uden at kapitalen flyttes til andre steder i verden. Men vi får se - og det er også derfor, vi skal have Kommissionen til at se nærmere på det. Det skal nok blive interessant. Pascal Canfin Hr. formand, hr. kommissær! Vores offentlige finanser er i krise, og vi ved, at løsningen måske delvis ligger i at nedbringe nogle af udgifterne, men at en stor del af løsningen ligger i medlemsstaternes evne til at skaffe flere midler. Det, det handler om, er derfor at vide, hvilken type skat der måske skal stige, hvilken type skat der skal stige, og hvad konsekvenserne af disse skattestigninger vil være. Gruppen De Grønne/Den Europæiske Fri Alliance vurderer, at det vil være vanskeligt at foretage betydelige forhøjelser af de skatter, der betales af små virksomheder, som er dem, der skaber de fleste arbejdspladser. Det er vanskeligt at forhøje de skatter, som betales af familier - muligvis bortset fra de skatter, der betales af de rigeste - fordi de i de fleste tilfælde allerede er høje nok, især i Europa. Spørgsmålet er derfor, hvilke skatter der skal forhøjes. Hvis små og mellemstore virksomheders skatter ikke forhøjes, og momsen heller ikke forhøjes, er man nødt til at finde andre muligheder. Vi vurderer, at en skat på finansielle transaktioner i sidste ende er den skat, som er mindst smertefuld for europæisk økonomi. Det er den skat, der har de færreste negative konsekvenser for den europæiske økonomis globale konkurrenceevne. Endvidere er omkostningerne i forbindelse med finansielle transaktioner faldet kolossalt i de sidste 10 år eller deromkring, både på grund af en række tekniske forbedringer - hvis man kan kalde dem det - og på grund af europæisk regulering. Disse nedsættelser af omkostningerne er faktisk blevet fuldstændig opslugt af finanssektoren og bankerne. Det ville slet ikke være uretfærdigt, hvis en del af dette overskud, som bankerne har fået på grund af de reducerede omkostninger, blev ført tilbage til de offentlige myndigheder, som sparede dem, ved hjælp af en skat på finansielle transaktioner. Som det altid sker, er Parlamentet ved at gøre dette til en meget ideologisk debat, men den er i virkeligheden ret teknisk. Transaktionsomkostninger har altid været der, men nu er de blevet reduceret. I dag foreslår vi så, at de øges igen, så de offentlige myndigheder, og ikke kun de private aktører, kan drage fordel af disse tekniske forbedringer. Naturligvis rejses spørgsmålet om, hvorvidt EU kan tage dette skridt på egen hånd. Alle er klar over, at det ville være bedre, hvis dette blev gennemført inden for internationale rammer. Hvis andre - især USA - ikke følger efter os, rejser det følgende spørgsmål: Går EU så glip af mulighederne for at nå dette mål? Nogle af de udtalelser, vi har hørt - f.eks. fra hr. Gauzès - tyder på, at Det Europæiske Folkepartis Gruppe ikke mener, at Europa kan gøre noget på egen hånd. Den situation ville selvfølgelig ikke være perfekt, og der ville være hindringer, som skulle overvindes. Men betyder det, at EU nødvendigvis skal holde sig til den laveste fællesnævner, at vi skal have den mindst mulige regulering og holde os på linje med den mindst ambitiøse aktør? Vi synes ikke, det virker som noget, der vil styrke EU's førende position i verden. Desuden er det muligt at forestille sig, at EU iværksætter dette på eget initiativ. Det er det af den simple grund, at de kapitalstrømme, der vedrører os, starter i EU, hvorefter de måske flyder et andet sted hen, men blot for at vende tilbage til EU. Når disse strømme flyder væk og vender tilbage, har vi mulighed for at kræve, at de kan spores, og for at finde ud af, om de er blevet underlagt en skat på finansielle transaktioner eller ikke. Hvis de er, er der ingen problemer. Hvis ikke, kan vi opkræve en indgangs- eller udgangsskat. Det har vi gjort i årevis i realøkonomien med den fælles eksterne told. Den finansielle globalisering tvinger os nu til at gøre dette i den finansielle del af økonomien, og det er absolut muligt teknisk set. Det, der skal til, er politisk vilje. Kay Swinburne Hr. formand! Efter den seneste uro på de globale finansmarkeder verden over søger akademikere, politikere og nobelpristagere med rette at finde en metode til at vinde de penge, der er brugt på at redde vore finansielle institutioner, tilbage igen. Afgifter på finansielle transaktioner er i deres mange forskellige former blot en af mange idéer på bordet, og vi må ikke begrænse de redskaber, der står til rådighed for EU og dets medlemsstater, til denne ene idé. Vi må være kreative og søge så bredt som muligt for at se, hvor vi bedst kan reagere på finanskrisen og styrke vores nationale finansielle systemer. Præsident Obamas tanke om en afgift på finansielle institutioner kunne være en mulighed. Dog er dette forslag meget specifikt, og det ser ikke på alle andre former for finansielle skatter og afgifter. Som kommissæren sagde, er IMF på G20's foranledning i øjeblikket ved at udarbejde en undersøgelse af eventuelle finansielle skatter, men denne beslutning ser ud til at søge svar, inden denne undersøgelse foreligger. Jeg forstår ikke logikken i at forsøge at gennemføre en EU-løsning på et globalt problem. Det giver ingen mening, og det er naivt at tro, at EU, hvis det gennemfører en skat på transaktioner uden støtte fra alle de globale nøglepartnere, ikke vil miste noget til andre lande. Jeg har to indvendinger mod denne beslutning om en skat på finansielle transaktioner, sådan som den ser ud nu. For det første kan vi ikke støtte en foranstaltning, der søger at give EU beføjelser til at opkræve skat. Det er grundlæggende for vores EU-medlemsstaters suverænitet, at de bevarer retten til at kontrollere deres egne skattesystemer. Det ville derfor være nyttigt at klarlægge, om dette forslag vedrører de enkelte medlemsstaters koordinerede skatteopkrævning - som bevares og anvendes på det niveau - eller om der virkelig er tale om en EU-skat. For det andet bør de skatter, der opkræves for at stabilisere de finansielle systemer, efter min mening ikke være en forlængelse af en EU-budgetkonto. Der er mange initiativer og anvendelsesprogrammer iværksat af EU og medlemsstaterne, som søger at håndtere det globale klima på intelligente måder. Vi har ambitiøse mål om penge, der skal bruges i udviklingslandene. Jeg vil ikke kunne støtte noget, som rent faktisk indebærer opkrævning af skat til andre formål. Miguel Portas Hr. formand! Jeg mener, at den tekniske forhandling, vi må gennemføre, uden tvivl er meget vigtig, men den må ikke skjule det faktum, at det valg, vi står over for, er af politisk art. Derfor savner gennemførelse og bygning af hele argumentet på et teknisk grundlag for at undgå at skulle træffe et politisk valg i nogen grad legitimitet. Hr. Haglund forklarede for eksempel, at vi ikke ville have undgået finanskrisen, hvis vi havde haft en Tobinskat. Jeg er enig med ham, men vi ville helt klart have haft flere ressourcer til bekæmpelse af virkningerne af finanskrisen i vores økonomier og på de dårligst stillede grupper i den europæiske befolkning. Det er derfor det, der er spørgsmålet her. Og det andet spørgsmål vedrører ... og det er grunden til, at kommissær Šemetas svar ikke overbeviste mig overhovedet, hverken med hensyn til tidsplanerne eller med hensyn til det grundlæggende spørgsmål. I sidste ende fortalte kommissær Šemeta og også hr. Gauzès os, at skatten er en tiltrækkende og meget interessant idé, men vi kan ikke anvende den på europæisk plan. Den skal være global. Lad os gøre en ting klart. Når vi siger det, siger vi, at Tobinskatten aldrig vil blive indført på globalt plan. Der er derfor ingen grund til at føre folk bag lyset. Det, der bliver sagt, er, at den enten er global, eller også vil den ikke blive indført. Det, der bliver sagt, er derfor, at den aldrig vil blive indført. Jeg har en helt anden opfattelse. Jeg mener, at EU er et tilstrækkeligt stærkt finansielt marked til, at der kan indføres en generel restskat på alle transaktioner, uden at det fører til kapitalflugt. Vi ville dog først og fremmest fortælle vores borgere noget helt afgørende, nemlig at den finansielle kapital, der førte os ind i krisen i en krisesituation i det mindste på restplan, i det mindste på restplan skal betale. Og dette skulle grundlæggende og specifikt bidrage til at bekæmpe sult og fattigdom i verden og begynde finansieringen af oprettelsen af en social søjle i det europæiske projekt, den søjle, vi mangler, og som vi ikke har. Borgerne ville have fuld forståelse herfor. Hans-Peter Martin (DE) Hr. formand! For 11 år siden var jeg et af en håndfuld parlamentsmedlemmer, der sammen nedsatte arbejdsgruppen om Tobinskat på tværs af partierne, og vores møder blev ofte mødt med et foragteligt smil. I lyset af årtusindskiftet henviste vi igen og igen til det tilsyneladende rationelle marked, til risiciene for konkurrence og mulige revner i globaliseringen. Det duer ikke, hvis man i dag fortsat fremsætter de samme argumenter. Vi har med nød og næppe undgået et stort sammenbrud, og det kostede ikke blot en frygtelig masse penge, men også megen tillid. Hvis man nu tror, at vi kan sætte farten lidt ned med en sådan skat på finansielle transaktioner, så vil spekulanterne - som jeg vil kalde dem - som jeg personligt er kommet godt ud af de med, med andre ord forvaltere af investeringsfonde som de eufemistisk er blevet kaldt, have et helt andet synspunkt, fordi de udfører deres forretninger stadig hurtigere og mere intensivt langs denne skillelinje. Det er grunden til, at jeg ikke er overbevist om, at en skat på finansielle transaktioner af omfanget af de finansielle transaktioner vil have større virkning end at lægge en dæmper på disse enorme spekulationsbølger. Jeg håber virkelig, at repræsentanterne for Kommissionen og de nationale regeringer vil lægge sig især udtalelserne fra vores kolleger fra De Grønne, men også fra hr. Bullmann og fra venstrefløjen på sinde. Det er et politisk spørgsmål. De tekniske aspekter kan løses hurtigt, da der findes eksperter, som kan gøre dette. Gunnar Hökmark (EN) Hr. formand! Man kan stille sig det spørgsmål, om det ud fra et administrativt synspunkt er muligt at indføre en skat på finansielle transaktioner, eller om det er politisk muligt, men jeg tror, at det grundlæggende spørgsmål her må være: Er det en god ting? Er det nyttigt for den økonomiske udvikling at have en skat på finansielle transaktioner? For dette betyder, at man vil have en skat på investeringer. På tværs af grænserne vil man have en skat på investeringer i lande, hvor der findes mindre kapital end i andre. Vil dette hjælpe den internationale handel eller vil det nedbringe den internationale handel, hvis det har en betydning? Jeg siger dette, fordi der findes to eksempler, som vi kan se på, når vi drøfter dette spørgsmål. For det første har vi 30 år med en enorm økonomisk vækst takket være velfungerende globale finansmarkeder. Så har vi oplevet, at følgerne af krisen gav os kreditsammenbruddet. Jeg mener, at vi skal have rigere og bedre fungerende finansmarkeder frem for at forsøge at komme i nærheden af et kreditsammenbrud. For en skat på transaktioner sigter som enhver anden skat mod at nedbringe den mængde, der beskattes, og jeg ser ikke nogen fordele ved at nedbringe omfanget af den internationale handel, for vi har set konsekvenserne, når det sker. Jeg kan ikke se, at det er nyttigt at gøre investeringer i fattige lande dyrere. Beskatning af finansielle transaktioner vil ikke forhindre finansielle transaktioner. Det vil end ikke forhindre det, der nogle gange kaldes spekulative investeringer. Det vil forhindre den store strøm af normale investeringer og handel, som vi har behov for. Og jeg tror, der er god grund til at være forsigtige og tøvende, når vi drøfter dette spørgsmål, hr. kommissær. Pervenche Berès (FR) Hr. formand, hr. kommissær! Det ser ud til, at kommissæren er ansvarlig for beskatning, og at hans bidrag til 2020-strategien på dette område vil være at foreslå en ny form for beskatning. Det kræver mod at fremkomme med nye former for skat, og kommissæren bør ikke se bort fra alt det intelligente og konstruktive arbejde, som hans forgængere har udført. Jeg har noteret mig, at en harmonisering af selskabsskatten end ikke nævnes i 2020-strategien. Måske har kommissæren ladet den ligge i skuffen et eller andet sted. Jeg foreslår, at han ser lidt nærmere på den. Hvis han imidlertid udviser det samme mod med hensyn til en skat på finansielle transaktioner, vil vi ikke komme særlig langt. I EU og i Kommissionen, som kommissæren nu er medlem af, ser konklusionerne fra G20 ud til at være ubestridelig sandhed. Skatten på finansielle transaktioner optræder i konklusionerne fra G20-topmødet, så vi anmoder om, at de bliver gennemført. Og spis os ikke af med det argument, at vi må gøre det, alle andre gør, for når præsident Obama under påvirkning af Paul Volcker foreslår en reform af USA's banksystem, vender han ryggen til konklusionerne fra G20-topmødet. Hvorfor skal vi udelukke en metode, der kunne være god for USA? Og jeg har noteret mig kommissær Barniers ord, da han sagde, at denne reform kunne passe godt specifikt på den amerikanske situation og ikke have noget at gøre med Europa. Europa skulle følge sin egen vej med hensyn til en skat på finansielle transaktioner. Det er rigtigt. Vi afventer kommissærens modige og innovative forslag. Louis Michel (FR) Hr. formand, hr. kommissær! For at være helt ærlig - og alle ved, at jeg fuldt ud støtter Kommissionen - forekommer kommissærens forslag mig at være usædvanlig frygtsomme. Ingen af dem er et udtryk for et ønske om at være politisk ambitiøs på et område, der ellers forekommer mig at være meget vigtigt. Jeg vil gerne minde om, at der i Monterrey Konsensus fra 2002 og på Doha opfølgningskonferencen i 2008 anbefaledes innovative og alternative metoder til finansiering på udviklingsområdet. Jeg mener heller ikke, at denne skat på finansielle transaktioner vil kunne regulere verdens finansielle system. Det er ikke det, det handler om. Jeg mener, at EU - helt klart sammen med G20 - må tage initiativet til at lancere en skat på internationale finansielle transaktioner, der, som det er blevet sagt, kan sættes til mellem 0,01 % - sikke en masse penge! - og 0,1 % af transaktionens værdi. De forventede indtægter varierer naturligvis på grundlag af disse to koefficienter. Man kan vælge mellem 20 mia. USD og 200 mia. USD. Den kan være af global og generel art. Der er dog et sted, hvor jeg slet ikke er enig. Jeg mener ikke, at gennemførelsen heraf bør være betinget af en aftale mellem alle lande i verden, men i stedet mellem de økonomiske nøgleaktører. Vi bør ikke vente på, at hele verden accepterer denne skat, hvilket vi ved ville sætte en stopper for enhver tanke herom. Den bør opkræves på statsligt niveau og frivilligt i første omgang, hvilket naturligvis ville give tanken et vist skub fremad. Den bør navnlig koordineres af de økonomiske nøgleaktører, G20. Hvis man tænker på, hvad den kan anvendes til, kunne en mulighed være, at den indbetales til en global eller endog europæisk fond. Den Europæiske Udviklingsfond kunne virkelig have behov herfor for at kunne yde offentlig udviklingsstøtte. Alternativt kunne landene bruge den til deres egne udviklingspolitikker. Der er også noget andet, som jeg nærer forbehold over for, og det ser desuden ud til at tingene går i den retning. En klar indikation herpå er f.eks., når jeg hører direktøren for Den Internationale Valutafond mere eller mindre afvise tanken om Tobinskatten eller skatten på finansielle transaktioner og gør den til en slags dække, der foregriber eller dækker den finansielle verdens risici - det, jeg kalder finansielle jonglører. Det er slet ikke det, det handler om! Jeg ønsker ikke, at formålet med denne skat skal være at dække de risici, som den finansielle verden løber. Det må betales på en anden måde. Det er en forkert anvendelse, som jeg ikke kan acceptere. Jeg vil gerne minde alle om, at de fremskridt, der er registreret i de seneste få år i nogle af udviklingslandene - selv dem, der klarer sig bedst - vil blive tilintetgjort, hvilket forhindrer en realisering af millenniumudviklingsmålene. Jeg er derfor ivrig tilhænger af en skat på finansielle transaktioner. Vicky Ford (EN) Hr. formand! Der er naturligvis mange gode grunde til at bede de finansielle institutioner bidrage mere til skatteindtægterne efter finanskrisen, og det er en skam, at denne beslutning kun ser på transaktionsskatter og ikke på eksempler som Obama-afgiften. Jeg har tre betænkeligheder med hensyn til skat på transaktioner. For det første betydningen for slutbrugerne af finansielle tjenesteydelser. I Det Forenede Kongerige har der eksisteret en stempelafgift i mange år, og den har haft en uforholdsmæssig stor betydning for mindre investorer og virksomheder, der søger kapital. For det andet betydningen af, at EU handler på egen hånd. Vi ved, at de finansielle markeder er globale og meget flydende. Der er naturligvis en risiko for, at vi blot skubber transaktionerne uden for EU, hvilket ikke ville være gavnligt. Min tredje betænkelighed gælder den moralske fare, nemlig hvis disse penge skal anbringes i en redningsfond. Jeg mener ikke, at alle finansielle institutioner automatisk skal reddes af skatteyderne. Det skal være muligt at lade en bank gå konkurs, samtidig med at kunderne beskyttes. Eksperter har advaret både Økonomi- og Valutaudvalget og Det Særlige Udvalg om den Finansielle, Økonomiske og Sociale Krise om, at en sådan fond vil kunne tilskynde til, at der løbes uansvarlige risici. Vi ønsker ikke at risikere større risiko, og dette bør undersøges. Nikolaos Chountis (EL) Hr. formand! Der kan ikke herske nogen som helst tvivl om, at den seneste finanskrise har vist, at liberaliseringen af de finansielle markeder og kravet om markedsfrihed har tilladt det finansielle system at vokse sig foruroligende stort i forhold til og i korrelation med realøkonomien og at operere i årevis på grundlag af massiv profitsøgning, uansvarlighed og uden regulering, hvilket i sidste ende førte til krisen. Forslaget om en skat på finansielle transaktioner kunne derfor begrænse det finansielle systems størrelse og gøre visse finansielle spekulationsmuligheder uprofitable. Denne foranstaltning vil dog være dødfødt, hvis den ikke ledsages af en integreret plan for regulering af det finansielle system for at minimere de lyssky politikker, som bankerne anvender, og hedgefondes og kreditvurderingsbureauers spekulation, som forværrer og udnytter de økonomiske problemer i mange lande. Alligevel bør enhver sådan foranstaltning efter min mening ikke blot betragtes som en midlertidig foranstaltning. Bankerne skal betale af på de massive støttepakker, de har modtaget fra de europæiske regeringer, pakker, som i sidste ende øgede det finansielle underskud i disse lande. Disse lande tvinges nu til at låne fra de samme banker, hvorved de modtager betaling to gange. Vi må slå en ting helt fast. Bankerne skal betale af på deres gæld til regeringen. Derfor må vi om ikke af andre grunde indføre en skat på finansielle transaktioner, først for at begrænse den finansielle sektors størrelse og dernæst for at opspare ressourcer til nye sociale politikker og udviklingspolitikker. Markus Ferber (DE) Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer! Hvad handler alt dette her om? Spørgsmålet er ganske enkelt, hvordan de finansielle markeder kan bidrage til at nedbringe de omkostninger, de har medført for landene, samfundene og økonomien. Det er det afgørende spørgsmål, vi skal besvare. Jeg mener, at vi i fællesskab har udarbejdet en meget afbalanceret tekst. Jeg er også meget taknemmelig over for kommissæren for den måde, han har formuleret den på. På den ene side kan vi ikke foregive, at Europa er de saliges ø, hvor vi kan gøre, hvad vi vil, uden at de globale finansielle markeder reagerer på det. Tingene skal koordineres internationalt. På den anden side må vi også sikre, at sektoren yder et passende bidrag til at overvinde krisen. Derfor vil jeg advare mod, at vi fremkommer med et nyt punkt hver uge, som vi kan bruge til at løse alverdens problemer. For nogle måneder siden var det en ekstraafgift på flybilletter, som skulle løse alle vores problemer, nu er det en skat på finansielle transaktioner, og næste måned vil nogen finde på noget andet. Det går for vidt. Det drejer sig om at inddrage de finansielle markeder på en internationalt koordineret måde. Hvis Kommissionen kan fremkomme med en fornuftig løsning, som kan indgå i de internationale forhandlinger, så vil vi være på rette vej. Vi bør være ærlige over for os selv. Dem, der hævder, at vi kan stoppe spekulation med sådanne instrumenter, stikker helt klart sig selv blår i øjnene. Vi ønsker, at spekulanterne skal yde deres bidrag til risikoen og til at overvinde risikoen. Det er den rigtige strategi. Kommissæren har vores fulde støtte hertil. Catherine Stihler (EN) Hr. formand! I Det Forenede Kongerige er der i øjeblikket blevet lanceret en såkaldt Robin Hood-kampagne med deltagelse af ngo'er, kirker og det civile samfund og med skuespilleren Bill Nighy i spidsen. Hvis kommissæren ikke har set deres webside, vil jeg på det kraftigste anbefale den som en del af denne forhandling. Grundlaget for kampagnen er en skat på finansielle transaktioner på 0,05 %, hvilket de mener vil rejse i omegnen af 37 mia. GBP. Så skatten på finansielle transaktioner handler ikke om, at folk skal gå til en kasse og hæve penge. Dette handler om ikkeoffentlige transaktioner, og det handler om, at de, der har bidraget til finanskrisen, skal betale noget tilbage. Hvis jeg skal sætte dette i perspektiv, lyttede jeg til økonomen John Kay for omkring tre uger siden. Han kom til Skotland for at tale, og hvis Skotland havde været et uafhængigt land, og vores banker var kollapset, ville hver eneste mand, kvinde og barn i Skotland skylde 750 000 GBP. Vi kan ikke tillade, at dette sker i fremtiden. Det er heldigvis ikke sket endnu, fordi vi i Skotland er en del af Det Forenede Kongerige, men i fremtiden må vi se seriøst på skatten på finansielle transaktioner og se på, hvordan den vil blive anvendt. Robin Hood-kampagnen er en interessant kampagne, og jeg mener, at den bør fordeles 80:20. 80 % skal gå til offentlige tjenesteydelser og 20 % til at sikre, at vi har en fond, der kan sikre, at der ikke indtræder en ny bankkrise. Jeg vil gerne takke kommissæren og afventer hans forslag. Måske kan kommissæren give os en tidsplan for, hvornår vi kommer til at høre hans mening. Jeg ved, at EU 2020 vil blive fremsat i april, men det ville være dejligt at høre noget om kommissærens tidsplan. Patrick Le Hyaric (FR) Hr. formand, hr. kommissær! I den aktuelle krise, har vi kun to valg. Det første går ud på at lade befolkningen betale for krisen, som vi har gjort hidtil. Gennem kriseplaner, arbejdsløshed og skattestigninger som den seneste momsstigning i Grækenland. Den anden valgmulighed er at beskatte spekulative kapitalbevægelser og finansielle transaktioner. Det ville medføre betydelige indtægter for den europæiske økonomi, og jeg mener, at det ville være et våben imod den finanskrise, vi oplever i øjeblikket. Det ville også være nødvendigt at have modet til at lukke skatteparadiser. Dette forslag er på ingen måde revolutionerende, da det allerede indgår i G20-aftalerne. Nogle af disse principper er endog blevet drøftet her, og der er blevet stemt om dem her, men det haster med at komme videre end til frugtesløse erklæringer. Vi må øjeblikkelig sætte en stopper for denne farlige spekulation. Adskillige økonomer mener faktisk, at EU ville råde over yderligere 500 mia. EUR, hvis vi indførte en lav afgift på 0,5 % på finansielle transaktioner. Det er penge, som vi kunne bruge til en genopretning baseret på arbejde, uddannelse, forskning, lønninger og nye, miljøvenlige industri- og landbrugspolitikker. Vi må derfor begynde at handle. Vi bør have modet til at stemme for princippet om en sådan skat og dernæst til at gennemføre den. Othmar Karas (DE) Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer! I det østrigske parlament og i den østrigske forbundsregering samt i mit parti, Det Østrigske Folkeparti, er der bred politisk vilje til at indføre en skat på finansielle transaktioner. Den finansielle og økonomiske krise har globale eftervirkninger og årsager, der ikke kan begrænses til et enkelt kontinent. Vi har ikke brug for globale ledelsesmekanismer. Vi har brug for globale tilsynsmekanismer, globale lovgivningsmæssige retningslinjer og for finansieringskilder. Spørgsmålet om finansieringskilder er dog ikke nok. Retningslinjernes virkninger er lige så vigtige. For det første har vi brug for en fælles europæisk vilje, et europæisk projekt, så vi kan opnå succes på globalt plan. Spørgsmålet er for Kommissionen og for beslutningen, som jeg håber, Parlamentet vil vedtage onsdag med et stort flertal, et udtryk for den fælles politiske vilje til at udvikle og gennemføre en model for en skat på finansielle transaktioner - helst på globalt plan. Jeg ser frem til at modtage et meget konkret forslag fra Kommissionen, som vil bidrage til denne solidaritet i Europa, og jeg forventer, at Kommissionen fremlægger dette forslag samt svar på vores spørgsmål snarest muligt. Hvilken indvirkning vil en sådan skat på finansielle transaktioner have på realøkonomien og på EU's konkurrenceevne og finansielle stilling? Hvad skal den opkræves af, og hvor høj skal procentsatsen være, hvem skal opkræve den, og hvem skal have pengene? Skal pengene være øremærket? Jeg vil sige ja, men til hvad? Vi må løse alle disse spørgsmål. Med dagens forhandling og afstemningen på onsdag sætter vi kursen. Kom med et svar hurtigt. Magdalena Alvarez (ES) Hr. formand, hr. kommissær! Krisen har vist, at EU mangler de nødvendige instrumenter til at imødegå virkningerne af denne og fastsætte passende rammer for økonomisk genopretning. Det er derfor nødvendigt at fremkomme med et fælles svar. Dette skal omfatte ikke blot koordinering af medlemsstaternes strategier, men også at vi giver os selv som Union passende instrumenter, der sætter EU i stand til at træffe betydningsfulde foranstaltninger for at fremkomme med et øjeblikkeligt og globalt svar. Det første mål bør være at give EU en mere vidtrækkende og mere effektiv økonomisk styring, hvilket kræver større finansiel uafhængighed. I denne forbindelse vil en skat på finansielle transaktioner, der skal opfylde tre formål, være en stor hjælp. Når alt kommer til alt, må vi øge EU's kapacitet til at udvikle sine egne politikker, vi skal forbedre den økonomiske stabilitet ved at begrænse spekulation, og vi skal levere de oplysninger, der er nødvendige for at overvåge situationen på og udviklingen af de finansielle markeder. Derudover skal der ved udviklingen af dette fiskale instrument indføres bestemmelser for at sikre, at den finansielle sektor bidrager til at råde bod på den skade, realøkonomien har lidt, og til dækning af udgifterne til stabilisering af banksystemet. Kommissæren bedes give os en tidsplan herfor. Diogo Feio (PT) Hr. formand! Europa-Parlamentet gør rigtigt i at stille en række spørgsmål om dette emne og ikke afgive en endelig holdning til den nye skat på finansielle transaktioner. Der er desuden flere årsager hertil. Man behøver blot at lytte til det, de fejlfrie tilhængere af denne skat har fortalt os. De siger, at det er et politisk problem, at de tekniske løsninger dårligt nok har nogen betydning. For det første lad os gå videre med skatten, og så vil vi se, hvordan den skal gennemføres. Det er en fejl. Det er ikke muligt at løse problemet med finanskrisen med ideologi. For det andet siger de, at dette vil være en skat, som kan hjælpe de dårligst stillede, en form for Robin Hood-skat, da de bedst stillede overvinder deres situation gennem væksten i økonomien. Spørgsmålet om en europæisk eller global skala har dårligt nok nogen betydning. Dermed undgår man også at løse spørgsmålet. Hvad ville der ske, hvis kun Europa indfører denne form for skat? Der er adskillige elementer, som skal tages i betragtning. I en krisetid er det ikke ved hjælp af en ny skat, at man løser nogen problemer. Det er ikke ved hjælp af en ny skat, at vi vil løse problemet med de offentlige finanser. Det er ikke ved hjælp af en ny skat, der fungerer som en slags sanktionsskat, en straffeskat, en skat, der skal straffe dem, der er ansvarlige for krisen. Slutbrugerne er dem, der lider med en ny skat. Dem, der har behov for kredit, er dem, der lider med en ny skat. For det andet er der en række tekniske problemer, der skal drøftes. Dem, der ikke betyder noget. Findes der et europæisk forvaltningssystem, som kan gennemføre en skat som denne? Kan nogen fortælle os om omkostningerne ved indførelse af skatten? Kan nogen fortælle os, hvilken indvirkning den vil have på likviditeten og på kreditter? Hvordan skal en global skat anvendes med tidsforskelle og transaktioner, der finder sted på sekunder? Hvordan kan alt dette kontrolleres? Alle disse spørgsmål er stadig ubesvarede. Jeg mener, at vi bør lære af krisen og vedtage holdninger. Jeg tvivler på, at den nye skat er den rigtige. Anni Podimata (EL) Hr. formand, hr. kommissær! Forhandlingen om indførelse af en skat på internationale finansielle transaktioner er måske ikke ny, men den er yderst relevant i dag, fordi den grundlæggende lære, vi kan drage af krisen i den globale økonomi, navnlig i euroområdet, som for nylig har været udsat for systematiske angreb fra spekulanter, er, at de finansielle markeders tidligere uansvarlighed og fraværet af en grundlæggende finansiel regulering og styring har umiddelbare og synlige følgevirkninger for realøkonomien, på de offentlige økonomiers bæredygtighed og på den sociale stabilitet. I denne henseende er indførelse af en skat på internationale finansielle transaktioner særlig vigtig, fordi det er et af nøglepunkterne i den længe ventede omstrukturering af de finansielle kontrolmekanismer. Løsningen er naturligvis ikke, at vi indfører endnu en europæisk skat, som vil have tvivlsomme eftervirkninger på den europæiske økonomis konkurrenceevne, men at udforme et ambitiøst europæisk forslag, som skal fremlægges for G20. Sirpa Pietikäinen (EN) Hr. formand! De finansielle markeder er globale, og finansielle virksomheder er globale. Den finansielle industri er faktisk den største globale sektor i øjeblikket. Da vores behov også er globale - f.eks. udviklingsdagsordenen, millenniumudviklingsmålene eller håndtering af klimaændringer - er det for mig mere end naturligt, at beskatning af finansielle transaktioner bliver det første forsøg på en global beskatning. Politik er ikke global. Og den er som bekendt heller ikke reelt europæisk. Nogen skal tage føringen med håndtering af dette spørgsmål, og det tilfalder helt naturligt EU at tage føringen. Normalt har den, der tager føringen - udvikler mekanismer, modeller, har de intellektuelle ejendomsrettigheder - en fordel, og også fordelen ved at være den første. Der er mindre fordele i form af at begrænse de mest spekulative transaktioner lidt, men efter min mening vil de største fordele ligge i at åbne et nyt beskatningsområde, en global mekanisme og i at indsamle ressourcer - ikke så meget inden for den finansielle sektor, men især til vores europæiske og globale udviklings- og miljøkrav. For at kunne være aktivt på dette område må EU tænke klart, vi må indtage en enig holdning, og derfor ser jeg gerne meget snart Kommissionen fremkomme med et forslag til, hvordan vi gør denne skat på finansielle transaktioner brugbar. Edward Scicluna (EN) Hr. formand! Det er ikke mere end 40 år siden, at vi som studerende drøftede en ny international økonomisk orden, hvoraf en del bestod i et forslag til at anvende særlige trækningsrettigheder på lån til IMF og til at medtage en form for skat på nationale regeringer, som skulle anvendes til at hjælpe fattige lande. Dette blev som bekendt ikke til virkelighed. Mange år senere har virkeligheden ændret sig. Globalisering og teknologiens fremmarch samt den stærkere politiske vilje har gjort visse planer mere gennemførlige. Antallet af globale, politiske mål er dog vokset. Ud over fattigdom, som desværre stadig findes, er vi også optaget af globale miljøproblemer såsom klimaændringer, og vi taler nu hovedsagelig om en slags global forsikringspræmie for at kompensere ofrene for den sociale og økonomiske smerte, som den finansielle katastrofe har medført. Vi må være forsigtige, når vi står over for mange mål. Jeg foreslår, at vi følger den kloge regel, at vi for hvert mål skal have et separat instrument. Lad blot Kommissionen være modig, men vi må sikre, at skatten på finansielle transaktioner er meget fokuseret og gennemførlig. Lad os ikke forsøge at gøre alt for alle mennesker. Elena Băsescu (RO) Hr. formand! Jeg mener, at indførelsen af en skat på finansielle transaktioner overhovedet ikke vil være til nogen hjælp. Den vil ikke få os ud af finanskrisen, og den vil heller ikke hjælpe os til at forhindre en ny krise, og den vil heller ikke bidrage til de finansielle markeders stabilitet. Denne foranstaltning vil kun resultere i stigende omkostninger til kapital og kredit, og den vil lægge en dæmper på investeringer. Inden vi indfører en ny skat, skal Kommissionen meget omhyggeligt undersøge de fordele og ulemper, den vil medføre. Hvis der træffes beslutning om at indføre en afgift på finansielle transaktioner, kan dette påvirke den europæiske økonomis konkurrenceevne globalt. Dobbeltbeskatning må også undgås, ligesom vi må undgå at skabe hindringer for kapitalens frie bevægelighed. Omkostningerne ved en sådan skat må ikke bæres af almindelige borgere. Det ville være hensigtsmæssigt at overveje at indføre denne form for skat i lande, hvor der findes en ophobning af spekulativ kapital, der resulterer i skabelsen af kortsigtet ekstern gæld. Denne foranstaltning kunne forhindre ophobning af spekulativ kapital. I 2009 indførte Sverige et årligt stabilitetsgebyr, der skal anvendes på banker og kreditinstitutioner, og som beløber sig til 0,036 % af den samlede værdi af visse forpligtelser. Indførelsen af en sådan skat er imidlertid ikke berettiget i Rumænien. I forbindelse med forhandlingerne mellem den rumænske regering, IMF og Europa-Kommissionen blev der opnået enighed om lovændringer vedrørende den særlige forvaltningsprocedure for at gøre det muligt for den rumænske nationalbank hurtigt og effektivt at gribe ind, når en kreditinstitution er i vanskeligheder. På denne baggrund vil jeg gerne spørge Kommissionen, hvilke mekanismer eller formler der overvejes for at beskytte landene mod ophobningen af spekulativ kapital, og om den også overvejer andre foranstaltninger til regulering og overvågning af det finansielle system. Seán Kelly (EN) Hr. formand! To ord rinder mig i hu, når vi drøfter dette emne. Det er de latinske ord festina lente eller "at skynde sig langsomt", fordi dette emne naturligvis er ret kontroversielt, som alle skatter er. Jeg antager, at det er særligt attraktivt at tale om at beskatte finansielle institutioner for at gøre dem mere opmærksomme på risici og måske få dem til at betale for deres synder, men finansielle transaktioner er globale og ikke blot europæiske, så som hr. Swinburne påpegede, må vi overveje alle muligheder. Se på hvor IMF og G20 er på vej hen og så måske handle selv, men vi må helt sikkert overveje dette meget nøje. Så jeg siger festina lente, skynd jer langsomt, når vi har tænkt indgående og gennemført brede høringer, og så skal vi måske handle med eller uden Robin Hoods hjælp. Kriton Arsenis (EL) Hr. formand, hr. kommissær! Selv om de udviklede lande tegner sig for 80 % af drivhusgasemissionerne, betaler udviklingslandene i dag for de værste eftervirkninger. Disse meget drastiske eftervirkninger rammer de fattigste lande, de lande, der ikke har gjort noget for at skabe drivhusvirkningen. Der er i øjeblikket 20 mio. miljøflygtninge. Hvis vi ikke gør noget med det samme, vil der være 500 mio. i 2050. Vi har en seriøs klimarelateret forpligtelse over for disse lande på anslået 100 mia. EUR om året. Heraf vil en retfærdig andel for EU være 35 mia. EUR. Det er afgørende, at vi straks indfører en skat på finansielle transaktioner, så vi kan finansiere vores klimarelaterede forpligtelser. Samtidig vil denne skat gøre det muligt for os at betale vores klimarelaterede gæld til eftertiden ved at hjælpe med at finansiere energiuafhængighed af kul. Enrique Guerrero Salom (ES) Hr. formand, hr. kommissær! Et forslag, der ikke havde medvind for to årtier siden, er endnu en gang genstand for forhandling og debat på grund af den finansielle og økonomiske krise. Det er ikke længere blot akademikere og minoritets- eller oppositionsgrupper, der går ind for den. Nu foreslår G20, Den Internationale Valutafond og nogle ledere af de mest udviklede lande i verden, at der indføres en sådan skat. Vi må benytte os af lejligheden, fordi tiden er inde. Som medlem af Udviklingsudvalget støtter jeg den opfattelse, at en del af indtægterne, hvis en sådan skat indføres, skal gå til finansiering af udvikling. Hvis indtægten udelukkende anvendes til finansiering af forsikring af indskud eller til rent økonomiske formål, vil den finansielle sektor ikke yde et retfærdigt bidrag til global retfærdighed. Derfor bør en del af denne indtægt afsættes til udviklingsbistand. Algirdas Šemeta Hr. formand! Jeg er glad for, at der er afsat tid til denne vigtige forhandling. Tanken om en skat på finansielle transaktioner har indtil videre vakt stor opmærksomhed. Som jeg har forklaret, er Kommissionen i øjeblikket ved at undersøge innovativ finansiering på globalt plan, og den er særlig opmærksom på følgende spørgsmål. Først analyse af konkonkurrencedygtighedsaspektet. Da finansielle transaktioner er så mobile og de finansielle markeder så konkurrenceprægede, ser risikoen for, at aktiviteterne flyttes til andre markeder, ud til at være meget høj. Dette betyder, at en fælles strategi og i det mindste godt samarbejde er nødvendigt på internationalt plan. Et andet spørgsmål er forskellige initiativers kumulative virkning, som ikke bør underminere den finansielle sektors evne til at støtte økonomisk genopretning. Det tredje punkt er, at analysen skal være rigtig. Kommissionen vil snart offentliggøre sin analyse af forskellige muligheder. Jeg må sige, at det ikke er så enkelt endda. Vi er ved at gennemføre en analyse, og vi analyserer forskellige instrumenter. Disse instrumenter hænger ikke blot sammen med en skat på finansielle transaktioner, men også med eventuelle afgifter på bankers aktiver, på bankers gearing og så videre. Vi må foretage en meget grundig analyse for at nå frem til de rigtige konklusioner med hensyn til, hvilke muligheder der er de bedste. Kommissionen vil sammenligne sine resultater med sine internationale partneres resultater. På dette grundlag vil de mest lovende instrumenter blive påvist, og Kommissionen vil så vurdere dem nærmere. Jeg vil også gerne sige, at "beskatning" eller "skatter" nævnes mange gange i EU 2020-strategien, hvilket står i skarp kontrast til tidligere strategiske dokumenter. Jeg mener, at Kommissionen er meget opmærksom på spørgsmålene i tilknytning til udviklingen på beskatningsområdet. Afslutningsvis vil jeg gerne understrege, at Kommissionen fremmer og støtter en seriøs global analyse af de potentielle fordele og ulemper ved forskellige innovative finansieringsinstrumenter, herunder en skat på finansielle transaktioner. Jeg vil gerne takke Parlamentet for dets interesse og engagement i dette spørgsmål. Formanden Jeg har modtaget et forslag til beslutning fra Økonomi- og Valutaudvalget som sammenfatning af forhandlingen i henhold til forretningsordenens artikel 115, stk. 5. Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen vil finde sted onsdag den 10. marts 2010 kl. 12.00. Skriftlige erklæringer (artikel 149) Proinsias De Rossa Jeg har længe støttet en skat på finansielle transaktioner, eller som tilhængerne i USA kalder den - en skat på finansiel spekulation. James Tobin var en af de første til at fremsætte tanken som et middel til at stabilisere globale finansielle markeder og i processen rejse betydelige midler til udviklingsbistand. De magtfulde finansielle spekulanter forkastede den som uigennemførlig, og det samme gjorde magtfulde regeringer. Nu undersøger IMF som en konsekvens af krisen gennemførligheden af den, og vi må insistere på, at eksperternes rapport ikke raseres og gøres nytteløs af lobbyvirksomhed. Vi er nu i besiddelse af redskaberne, f.eks. SWIFT-clearingsystemet i Europa, som kan sætte os i stand til at indføre en skat. Men i modsætning til, hvad forskningen viser os, trækkes de gamle, falske argumenter frem: "den kan omgås, den vil være en byrde på forbrugerne". Finanskrisen drevet af skruppelløse finansielle spekulanter, som fortsat tjener enorme formuer, hvis aktiviteter har bragt den økonomiske verden i knæ, skal begrænses. Den offentlige opinion må give klart udtryk for den voksende støtte til en skat på finansielle transaktioner, så regeringerne kan handle og ikke give efter for de mennesker, for hvem grådighed ikke er nok.

7. Zivsaimniecības un akvakultūras produktu tirgu kopīga organizācija (balsojums) - Ziņojums: Pedro Gueirrero - Pirms balsošanas: Pedro Guerreiro referents. - (PT) Es vēlos sākt šo īso runu ar atzinīgu vērtējumu par Eiropas Parlamenta Zivsaimniecības komitejas lēmumu izstrādāt ziņojumu par zivsaimniecības un akvakultūras produktu tirgu kopīgu organizāciju. Ir zināms un atzīts, ka šī komiteja vēl nav sasniegusi tos mērķus, kādiem tā tika izveidota, proti, nodrošināt stabilu tirgu zivsaimniecības produktiem un nodrošināt taisnīgus ienākumus ražotājiem. To zinot, mēs atzinīgi vērtējam Eiropas Komisijas lēmumu, kaut gan tas ir novēlots, uzņemties padziļinātu esošās komitejas novērtējumu, un aicinām to veikt steidzamu revīziju, lai veicinātu tās ieguldījumu ienākumu garantēšanā šajā jomā, nodrošinot tirgus stabilitāti, uzlabojot zivsaimniecības produktu tirdzniecību un palielinot pievienoto vērtību, īpaši ievērojami palielinot finanšu resursus. Par spīti faktam, ka daži mūsu sākotnējie priekšlikumi neguva atbalstu Zivsaimniecības komitejā, mūsu tagad balsojumam piedāvātajā ziņojumā ir vērtīgi pasākumi, piemēram, pasākumi, lai noteiktu to, vai esošās iejaukšanās sistēmas ir vispiemērotākās un vai tās ir pietiekami elastīgas, lai apmierinātu attiecīgās vajadzības dažādās dalībvalstīs; lai ieviestu kompensācijas par sardīnēm, tāpat kā tas ir attiecībā uz tunci; lai apmierinātu nepieciešamību pēc struktūrfondiem, kas nepieciešami ražotāju atbalsta infrastruktūru izveidei un modernizācijai ražošanas/ mārketinga kontekstā; lai sniegtu patiesu atbalstu ražotāju organizāciju izveidei un finansēšanai, un galvenokārt mazām piekrastes un tradicionālām zivsaimniecībām; lai nodrošinātu, ka importētiem zivsaimniecības produktiem, ko pārdod ārējā tirgū, tiktu piemēroti tādi paši likumi un prasības kā Kopienas zivsaimniecības produktiem. Tie ir jautājumi, kas, lai gan neizsaka neko daudz daļai deputātu, tomēr ir visbūtiskākie zvejniekiem.

Sociala paketet (andra delen: Gränsöverskridande sjukvård) (debatt) Talmannen Nästa punkt är rådets och kommissionens uttalanden om det sociala paketet (andra delen: Gränsöverskridande sjukvård). Roselyne Bachelot-Narquin rådets ordförande. - (FR) Herr talman, kommissionsledamot Vassiliou, herr Bowis, medföredragande, föredragande för yttrandet, mina damer och herrar! Jag tackar parlamentet för att det gick med på att skjuta upp vårt arbetsmöte, som ursprungligen var planerat till början av denna månad. Som ni känner till fäster det franska ordförandeskapet stor vikt vid samråd och dialog om lagstiftning. Jag ansåg att det var nödvändigt att ha ett första meningsutbyte med mina ministerkolleger vid det informella rådsmötet i Angers den 8-9 september, innan jag kom till er för att lägga fram - inte den franska uppfattningen naturligtvis - utan uppfattningen hos rådets 27 hälsoministrar. Detta första meningsutbyte, liksom det inledande arbete som genomförts av rådets arbetsgrupp för hälsa, gör det inte möjligt för mig att besvara alla era frågor i detta högst komplexa och mångfacetterade ämne, men jag är säker på att dagens sammanträde kommer att ge kommissionsledamoten med ansvar för hälsa möjlighet att förklara Europeiska kommissionens viktigaste beslut och låta mig förmedla rådets första intryck till er. Rådet stöder antagandet av ett direktiv om gränsöverskridande hälso- och sjukvård och patienträttigheter. Det skulle vara otänkbart att låta besluten på detta område vara helt i händerna på EG-domstolen. Enligt min åsikt, som jag delar med mina kolleger, bör detta inte uppfattas som kritik av domstolen eller ens av innehållet i dess domar, som ofta medför stora framsteg för patienterna. Inte desto mindre vore det lämpligt om EU:s hälsopolitik utvecklades av de båda medlagstiftarna, det vill säga av er och oss, som ett resultat av politisk dialog och en demokratisk process. Det måste vara vårt gemensamma mål att bygga upp en lagstiftning som bidrar till den rättsliga säkerheten. Andra punkten: I Angers lovordade alla delegationer från de 27 medlemsländerna kvaliteten på det arbete som utförts under de senaste månaderna, och var eniga om att man hade tagit hänsyn till deras åsikter under de senaste samråden. Kommissionsledamot Androulla Vassiliou tackades varmt för detta vid det informella rådsmötet. Det slovenska ordförandeskapet har utan tvivel upplyst er om att rådet var väldigt tveksamt till textens första version, vars huvuddrag hade presenterats för rådet (sysselsättning och socialpolitik, hälso- och sjukvård samt konsumentfrågor) den 19 december 2007. Endast några få stater stödde den versionen. I själva verket fanns ett liknande motstånd mot den i parlamentet, vilket parlamentsledamöter bekräftade för mig under mina förberedande samråd med det franska ordförandeskapet i Strasbourg, Bryssel och Paris. Det råder inga tvivel om att den politiska dialog som kommissionsledamot Vassiliou inledde så fort hon tillträdde sin tjänst hjälpte till att lägga en god grund för förhandlingar, och rådet välkomnar detta. Tredje punkten: När det gäller tidsplanen så kom detta förslag, som kommissionsledamöterna antog den 2 juli, för sent för att vi skulle kunna ha en första behandling under vårt ordförandeskap, men vi kommer att driva på förhandlingarna i rådet så långt som möjligt, samtidigt som vi inleder en politisk dialog med Europaparlamentet. I det syftet har arbetsgruppen för folkhälsa redan tagit upp direktivet vid flera tillfällen. Den sammanträder igen i morgon för att fortsätta att granska texten artikel för artikel. På detta område, liksom med våra övriga politiska prioriteringar, kommer Frankrike att fullgöra sin uppgift i ordförandetrion genom att nära samarbeta med Tjeckien och Sverige. Låt mig för protokollet påminna er om att hälsan i EU, i patienternas tjänst, har varit en prioritet för vårt gemensamma 18-månadersprogram. Fjärde punkten: När det gäller tillämpningsområdet för förslaget till direktiv vet jag, genom att ha talat med ledamöterna i utskottet för den inre marknaden och konsumentskydd när de var i Paris i maj, att många av er beklagar beslutet att endast ägna texten åt patientrörlighet och inte ta upp frågan om rörligheten för yrkesverksamma inom hälso- och sjukvården. Med tanke på att jag själv var parlamentsledamot då man röstade om Evelyne Gebhardts betänkande och lämnade parlamentet endast några få dagar före debatten om Bernadette Vergnauds betänkande, förstår jag fullkomligt skälen till denna besvikelse. Att utelämna sjukvårdstjänsterna från direktivet om tjänster på den inre marknaden skapar en gråzon som inte helt behandlas i det föreliggande förslaget till direktiv, som endast tar upp patientrörlighet. Man skulle till och med kunna säga att förslaget till direktiv har mer att göra med strävan att införliva och anpassa EG-domstolens rättspraxis än med att utesluta sjukvårdstjänsterna från tjänstedirektivet, och därför med vissa parlamentsledamöters krav på ett konkret sektoriellt instrument som omfattar sjukvårdstjänster. Detta ämne diskuterades inte av hälsoministrarna. I det avseendet är allting ändå en fråga om tidsplaner, och Europeiska kommissionens beslut kan berättigas av behovet av att så snabbt som möjligt reagera på utmaningarna inom området patientrörlighet, som redan omfattar ett väldigt stort område. Ett bredare direktiv som omfattar rörligheten för yrkesverksamma inom sjukvården skulle säkerligen inte ha haft någon möjlighet att antas före valet i juni. Femte punkten: När det gäller textens innehåll har vi ännu inte tagit itu med alla föreslagna bestämmelser. Inte desto mindre kan ordförandeskapet i detta skede meddela att förhandstillstånd för sjukhusvård i rådets ögon är en nyckelfråga för EU:s medlemsstater. Den skulle till och med kunna betecknas som hälsoministrarnas största orosmoment. Under arbetslunchen i ämnet, som anordnades i Angers den 9 september, var de ministrar som där höll anföranden positiva till att man strävar mot en bättre balans mellan patienternas individuella rätt till rörlighet och upprätthållandet av nationella reglerande och planerande befogenheter, till nytta för alla. Texten speglar denna förbättrade balans, i synnerhet genom att återinföra kravet på förhandstillstånd för sjukhusvård. Det är inte fråga om att sätta EG-domstolens rättspraxis i tvivelsmål, vilken konkretiserar hur fördragets principer om fri rörlighet tillämpas för hälso- och sjukvård, utan om behovet av att i positiv lagstiftning införliva den balans som domstolen redan har upprättat mellan principen om fri rörlighet och medlemsstaternas reglerande roll. Den skilde i själva verket mellan öppenvård, där tillhörighetssystemet inte kan kräva förhandstillstånd, och sjukhusvård, där kravet på förhandstillstånd framstår som en nödvändig och rimlig åtgärd. I en tid av stora budgetbegränsningar - åldrande, teknisk utveckling - måste medlemsstaterna ha möjlighet att vara helt ansvariga för den vård de tillhandahåller i detta avseende, i synnerhet sjukhusplanering. Som domstolen själv erkände är ett syfte med denna planering att säkerställa fullgod och permanent tillgång till en balanserad sjukhusvård av god kvalitet i hela landet. Detta är också en del av arbetet med att kontrollera kostnaderna och i mest möjliga mån undvika slöseri med mänskliga, ekonomiska och tekniska resurser. Jag skulle också vilja påpeka att kravet på förhandstillstånd gör att man kan tillhandahålla gränsöverskridande vård så snart det är medicinskt berättigat. I förordningen om samordning av de sociala trygghetssystemen erkänns i själva verket redan detta: tillståndet kan inte förvägras om likvärdig behandling inte finns tillgänglig inom en rimlig tidsrymd. Vi bör heller inte glömma att förhandstillstånd också är en skyddsåtgärd för patienterna, eftersom den ser till att all vård som ges i en annan medlemsstat blir ersatt. Slutligen skulle direktivet, även om vi håller oss till vad vi anser vara den rätta tolkningen av domstolens rättspraxis, ändå erbjuda mycket mervärde genom att man där klargör patienternas rättigheter, förser dem med nödvändig information och ser till att denna rättspraxis tolkas på ett enhetligt sätt och därför tillämpas allmänt och konsekvent i alla EU:s medlemsstater. Tack för er uppmärksamhet. Jag kommer att begära ordet igen i slutet av debatten för att besvara era frågor. Androulla Vassiliou ledamot av kommissionen. - (EN) Herr talman! Jag har redan haft möjlighet att ingående diskutera förslaget med olika intressenter och aktörer i beslutsprocessen. Ni kanske minns att jag lade fram förslaget för utskottet för miljö och folkhälsa då det hade antagits av kommissionen, och vi hade ett fruktbart meningsutbyte. Och jag har också haft möjlighet till meningsutbyte med olika nationella parlament och självfallet med medlemsstaterna inom ramen för hälso- och sjukvårdsrådets informella möte i Angers nyligen. Det är nu ett stort nöje för mig att ta del av den här diskussionen, och jag ser fram emot den tillsammans med er, ärade ledamöter, i plenum. Jag vill ta tillfället i akt att tacka Roselyne Bachelot-Narquin för hennes stöd och möjligheten hon gav mig att ingående diskutera frågan med ministrarna. Jag skulle vilja sätta förslaget om patienträttigheter i sitt sammanhang. Efter EG-domstolens talrika diskussioner i frågan om unionsmedborgares fördragsmässiga rättighet att välja hälso- och sjukvård i den medlemsstat som de själva föredrar, och efter den konkreta begäran från Europeiska rådet och Europaparlamentet att lägga fram ett förslag för att lagstifta om rättigheten efter det att de sjukvårdsrelaterade bestämmelserna med rätta hade avlägsnats från förslaget till tjänstedirektiv, antog kommissionen förslaget om patienträttigheter vid gränsöverskridande hälso- och sjukvård den 2 juli. Det är utan tvivel det viktigaste hälsoinitiativet under den nuvarande kommissionens mandatperiod. Dess syfte är att ge patienterna större möjligheter och tillgång till hälso- och sjukvård, oavsett bostadsort, samtidigt som de nationella ansvarsområdena för sjukvårdsorganisationen respekteras. Det har tre huvudsakliga mål: Det första är att klargöra de omständigheter under vilka patienter har rätt att söka gränsöverskridande hälso- och sjukvård och få ersättning samt göra den effektiv, om detta är rätta lösningen i deras bestämda fall. Det andra är att uppnå en trygg gränsöverskridande hälso- och sjukvård av god kvalitet i hela EU. Det tredje är att främja samarbete mellan hälso- och sjukvårdssystemen i EU. Som jag nämnde är förslaget baserat på EG-domstolens rättspraxis. Det är helt i enlighet med fördraget å ena sidan och medlemsstaternas befogenheter att organisera och leverera hälsovårdstjänster och sjukvård å andra sidan. Förslaget är uppbyggt kring tre huvudområden. För det första klargörs och bekräftas de grundläggande principerna hos alla EU:s hälso- och sjukvårdssystem: allmängiltighet, rättvisa, tillgång till hälso- och sjukvård av god kvalitet, samt solidaritet. I förslaget erinras om den övergripande princip som understryks i fördraget och av domstolen, nämligen att de medlemsstater där sjukvården erbjuds är helt ansvariga för att bestämma reglerna och se till att dessa gemensamma principer följs. I syfte att hjälpa medlemsstaterna att översätta denna princip i tydligare begrepp har vi föreslagit att man genom kvalitets- och säkerhetsnormer på ett bättre sätt förtydligar syftena hos den hälso- och sjukvård som erbjuds på deras territorium till patienter från andra medlemsstater. Vi införde också en bestämmelse för att se till att patienter från andra medlemsstater får likvärdig behandling som medborgarna i den medlemsstat där behandlingen utförs. För det andra klargörs i direktivet vad patienterna har rätt till samt förknippade villkor för att få hälso- och sjukvård i en annan medlemsstat. Till exempel kan det för människor i gränsregioner vara lättare att söka sjukvård utomlands än att resa långa sträckor till närmaste inhemska sjukvårdsinrättning. Mervärdet av en gränsöverskridande sjukvård är också tydligt då människor behöver mycket specialiserad behandling, som endast ett mycket begränsat antal läkare i EU kan tillhandahålla. Detta kan exempelvis vara fallet i fråga om sällsynta sjukdomar. I verkligheten är dock de flesta patienter helt enkelt inte medvetna om att de har rätt att söka sjukvård i ett annat EU-land, och att de har rätt till ersättning för sådan vård. Och även om de är medvetna om denna rättighet är ofta reglerna och förfarandena långt ifrån tydliga. Detta är vad vi vill klargöra med det nya direktivet: alla patienter kommer att få samma tydliga information och garantier för gränsöverskridande sjukvård. I praktiken innebär det att så länge vården omfattas av patienternas inhemska sjukvårdssystem så kan de få denna behandling utomlands och få ersättning upp till kostnaden för samma eller liknande behandling i hemlandet. Vi klargör också att medlemsstaterna under vissa omständigheter har rätt att införa begränsningar för ersättningen eller betalning av sjukhusvård som erhållits utomlands genom förhandstillstånd, om det finns en tydlig risk eller möjlighet att det nationella sjukvårdssystemet undergrävs. Dessutom klargörs i direktivet definitionerna av sjukhus- och icke-sjukhusvård, och på det sättet förenklas förfarandena och villkoren för tillgång till gränsöverskridande sjukvård. I detta sammanhang skulle jag vilja betona att vi har behållit möjligheten att utvidga begreppet ”sjukhusvård” till sjukvård som inte nödvändigtvis kräver sjukhusvistelse, men som i sig är kostsam eller kräver en väl utbyggd infrastruktur för att kunna tillhandahållas på ett riktigt sätt. För det tredje fastställs i direktivet nya ramar för EU-samarbete på områden som vi har identifierat som nyckelområden inför framtiden och där vi måste agera samfällt på EU-nivå för att på ett bättre sätt bemöta utmaningarna framför oss. Detta görs i enlighet med de principer jag nämnde tidigare, genom rationaliserat och förbättrat samarbete, genom enkel teknisk vägledning och genom ett systematiskt sökande efter bästa praxis. Dessa ramar kommer att göra det möjligt att utveckla ett förbättrat framtida samarbete på EU-nivå när det gäller exempelvis europeiska referensnätverk, i syfte att sammanföra expertis, kunskap och medicinska färdigheter, både för tillämpad medicinsk forskning och för diagnos och behandling. I synnerhet kommer detta att bli mycket viktigt för sällsynta sjukdomar, för tillhandahållande av nya behandlingsmetoder och för en snabb spridning av ny hälsoteknik. Det andra området gäller bedömningen av hälsoteknik, genom vilken de mest effektiva behandlingsmetoderna kommer att identifieras på EU-nivå av medlemsstaternas främsta experter, och spridas för att främja deras användning. När det gäller nya behandlingsmetoder och deras höga kostnader måste vi, eftersom de tillgängliga resurserna är begränsade, se till att de väljs ut och används så ändamålsenligt som möjligt. Det tredje området är e-hälsa, där tiden är kommen att främja tekniska krav för att uppnå interoperabilitet på alla nivåer och åtminstone hjälpa till att etablera e-hälsa som en integrerad del av morgondagens sjukvård. För det fjärde finns ett behov av en bredare strategi på EU-nivå för insamling av hälsorelaterade uppgifter förknippade med gränsöverskridande sjukvård, för att bättre övervaka följderna av de föreslagna åtgärderna och förbättra den epidemiologiska kontrollen. Slutligen behöver vi underlätta erkännandet av medicinska recept i alla medlemsstater. Vi måste dock hålla i minnet att recept som utfärdats i en annan medlemsstat endast kommer att ersättas av patientens ursprungsland om läkemedlet är godkänt och ersättningsberättigat i detta land. Låt oss också vara tydliga med att initiativet inte handlar om att harmonisera sjukvårdssystemen. Det handlar inte om att byta roller i fråga om hanteringen av hälso- och sjukvården. Medlemsstaterna är ansvariga för att bestämma hur de ska organisera sina respektive system, vilka förmåner de ger sina medborgare och vilka behandlingar och läkemedel de betalar. Så kommer det att förbli. Vad vi vill uppnå med lagstiftningsförslaget nu och framöver är att ge patienter möjligheter och information för att få tillgång till de säkraste och bäst lämpade behandlingarna av bästa kvalitet, var denna behandling än finns tillgänglig i EU. Mer samarbete mellan hälso- och sjukvårdssystemen kommer även att leda till större solidaritet och tillgång till ett större sjukvårdsutbud. Målet med den föreslagna lagstiftningen är kort sagt att bereda väg för bättre sjukvård i EU. Direktivet diskuteras redan i rådet, som Roselyne Bachelot-Narquin nämnde, och jag hoppas att diskussionerna kommer att fortlöpa snabbt även i parlamentet, och att de till sist bär frukt. (Applåder) John Bowis Herr talman! Vi känner alla till frågan som hänger i luften: Vad gör EU för mig? Här kommer ett svar: EU skapar en ny möjlighet för patienter. Det är goda nyheter. Vi måste bara se till att det fungerar, och de tre institutionerna kommer att samarbeta, och man kommer säkerligen att arbeta tillsammans i parlamentet, för att se till att det fungerar. Men vi talar om domstolsbeslut. Vi talar inte om ett tomt pappersark, så vi börjar inte från början. Vi måste ta hänsyn till de domstolsbesluten. Domarna innebär i lekmannatermer att om din behandling otillbörligen försenas har du rätt att vända dig till en annan medlemsstat, genomgå behandlingen där och få räkningen skickad till hemlandet, så länge kostnaden är jämförbar och behandlingen är normalt tillgänglig. Det är enkelt. När jag lade fram mitt betänkande om patientrörlighet i parlamentet godtogs det av en överväldigande majoritet. Framför allt fastslog vi att detta måste beslutas av politiker, inte av jurister. (FR) Fru Bachelot-Narquin! För att citera Jean Giraudoux: ”Ingen poet har någonsin tolkat naturen så fritt som en advokat tolkar sanningen.” (EN) Det är därför vi vill att politiker och inte jurister tolkar detta. Det är därför vi kräver rättslig säkerhet, så att alla vet var de står - myndigheter, sjukvården, patienter, läkare. Och det är skälet till att vi måste få det att fungera för patienterna och sjukvården. Det måste bli en möjlighet och inte en mardröm för cheferna inom sjukvården där hemma. Så vi har frågor. Vi har frågor som patienten har rätt att få svar på. Är jag kvalificerad? Om jag är det, vilket är nästa steg? Var kan jag ta reda på vart jag kan åka och vilken läkare jag kan konsultera? Vilka valmöjligheter har jag? Vilka är sekretesskraven? Och vad händer om något går snett? Detta är frågor vi måste besvara. Och sedan finns det frågor som vi måste diskutera inbördes. Några av dem har redan tagits upp. För det första förhandstillstånd. Min känsla säger att det är rättvist att ha förhandstillstånd för sjukhusvistelse. Domstolen bedömde inte att detta skulle vara fel i sig. Den sa att det är fel att neka under vissa omständigheter, så vi behöver se över detta mycket noga. Vi behöver också se över frågan om recept. Ja, jag inser att hemstaten måste kunna avgöra vad som ska ordineras, men om du ordineras en läkemedelsbehandling som en del av vårdvistelsen i en annan medlemsstat och du återvänder hem och de säger att du inte kan få resten av behandlingen, vad blir det då av patienten? Det är den sortens frågor vi måste besvara. En annan fråga är ersättningen. Patienten vill slippa åka med fickorna fulla av pengar. Det måste finnas ett sätt att få räkningen hemskickad, exempelvis genom en clearingcentral. Men detta är en åtgärd för patienterna - inte för sjukvården, som vi kan lämna därhän tills vidare. Patienterna står i centrum här - patienter, inte jurister - och det är för alla patienter, inte bara för några få. Dagmar Roth-Behrendt för PSE-gruppen. - (DE) Herr talman, mina damer och herrar! Vi talar i dag om ett förslag som i sanning är inriktat på människor i Europeiska unionen, nämligen patienterna. Jag är mycket tacksam mot kommissionsledamoten för hennes inledning, men jag skulle också vilja uttrycka min tacksamhet mot Markos Kyprianou för allt grundarbete som han utförde under en svår tid. Varför kallar jag det en svår tid? Därför att medlemsstaterna i många fall fortfarande är de sista fossilerna i EU, huggna i sten, oförmögna att förstå att människorna är det centrala och inbillande sig att världen kretsar kring dem och deras system. Så är inte fallet. Patienterna står i centrum, och de är de svagaste länkarna i vårt samhälle, eftersom de är sjuka och försvarslösa. Om vi talar om patientrörlighet i dag, med vetskapen om att det faktiskt är en rättighet på den inre marknaden, vilket innebär att den skulle ha införts redan för 20 år sedan, bör vi besinna om det är en läglig debatt och om medlemsstaterna håller jämna steg med utvecklingen. Jag hävdar att så inte är fallet! Om Eurobarometern i dag meddelar att 30 procent av alla människor i EU är omedvetna om sin rättighet att få vård utanför sitt eget land så innebär det att alla medlemsstater har misslyckats. De har inte informerat människor om deras rättigheter. De har inte meddelat dem vad de har rätt att göra och vilka alternativ som står öppna för patienter. Ja, jag delar John Bowis och andra ledamöters åsikt, och kommissionens med, att medlemsstaterna helt klart bör behålla sina självstyrande sjukvårdssystem. Vi vill inte lägga oss i där, men vi vill samtidigt se till att patienterna har fri rörlighet. Med hänsyn till medlemsstaternas oberoende inser jag också behovet av att kunna planera i förväg, i synnerhet när det gäller sjukhusvård. Av detta skäl bör tillstånd utgöra ett av huvudämnena för våra diskussioner. John Bowis har redan uttryckt den åsikten. Genom nätverk och informationsställen måste man se till att patienterna vet vad de får göra, men de måste också veta var den bästa vården finns - vare sig det är i Tyskland eller på Cypern - så att patienterna också har möjlighet att bli framgångsrikt behandlade. Om vi lyckas förbättra sjukvårdens kvalitet och människors tillgång till sjukvård nära hemmet, kommer det med all säkerhet att vara en fantastisk prestation, och ingen kommer behöva vända sig någon annanstans. Det är vad vi verkligen vill åstadkomma. Jules Maaten Herr talman, kommissionsledamot Vassiliou, fru Bachelot-Narquin! I förra veckan deltog jag vid presentationen av en ny webbplats om patienträttigheter på alla EU-språk, som anordnades av min danska kollega i ALDE-gruppen, Karen Riis-Jørgensen. En dam från Danmark var där, men det hängde på håret. Hon hade bröstcancer och kom ingen vart i det danska systemet, eftersom hon hade fel antal tumörer. Om hon hade haft fem tumörer skulle hon ha fått behandling, men hon hade sju och var därför inte kvalificerad enligt kriterierna. Så på ett eller annat sätt var hon tvungen att bli av med två tumörer innan hon kunde få hjälp. Kort sagt, en ändlös kamp. I slutänden fann hon hjälp i Tyskland. Hon gjorde det - hon lånade pengar från vänner och familj och åkte till Tyskland, där hon fick hjälp. Hennes sekundära metastaser har nu försvunnit. Hon är botad, i den utsträckning som man någonsin kan säga att man är botad från cancer. Det är omänskligt att tvinga en individ att kämpa mot systemet vid en tidpunkt då personen är sjuk, vid en tidpunkt då personen är svagare än någonsin. Det är att ge systemet företräde framför patienten. Jag anser att det är fullkomligt oacceptabelt! Danskarna betalade i slutänden en stor del av behandlingen, och allt slutade lyckligt. Men vad den kvinnan var tvungen att gå igenom hör inte till undantagen. Det händer alltför ofta. Så kommissionens förslag innebär ett stort steg framåt för att hjälpa dessa patienter och min grupp är mycket angelägen om att stödja det. Vi måste också se till att denna debatt inte blir en ideologisk debatt. Detta är inte bara ytterligare ett direktiv om sjukvården. Detta handlar inte om hur man ska förändra sjukvården i EU. Det handlar inte om huruvida det ska finnas en fri marknad inom sjukvården. I mina ögon är det inte ens en subsidiaritetsfråga. Frågan är inte huruvida medlemsstaterna eller unionen segrar. Nej, frågan är huruvida patienterna vinner. Det är allt som verkligen betyder något. Vi kommer definitivt att bli tvungna att ta upp alla dessa andra frågor, kanske orda ordentligt om dem under valkampanjen, men i mina ögon och enligt min grupp är de inte relevanta för oss i dag. Vi försöker inte harmonisera sjukvården, det är inte rätt tid för det och kanske kan det ändå inte genomföras. Men vi måste lära oss att använda oss av de möjligheter som Europeiska unionen ger oss, skalfördelarna som vi kan dra nytta av, så att verklig specialisthjälp kan ges människor med sällsynta sjukdomar. Denna möjlighet har naturligtvis funnits i åratal, men nu kan vi verkligen använda oss av den, och det måste vi göra. Avslutningsvis anordnade parlamentet i förra veckan också ett möte där Dagmar Roth-Behrendt stod som värd och där Europeiskt patientforum lade fram sin programförklaring. Jag gläder mig över att patienterna gör sig hörda, för det är deras åsikter vi behöver. Vi är nu redo att fatta ett demokratiskt beslut, i juristernas fotspår. Men beslutet kommer nu att fattas av rätt instans, nämligen de folkvalda representanterna. Ryszard Czarnecki för UEN-gruppen. - (PL) Herr talman! Det är synd att vi inte hade möjlighet att diskutera denna konkreta fråga under föregående session, när vi diskuterade de två föregående lagstiftningsförslagen. Men som man säger, bättre sent än aldrig. Vi är nöjda med att kommissionens förslag verkligen går på parlamentets föreslagna linje, i den riktning som parlamentet uppmanade kommissionen att gå i detta avseende. Om EU verkligen ska bli ett EU utan gränser så måste detta först och främst åstadkommas på sjukvårdsområdet. Att garantera sjukvården för invånarna i våra medlemsstater kommer att visa att vi verkligen har åstadkommit något för EU:s skattebetalare och väljare. Vad som, när allt kommer omkring, intresserar den genomsnittlige polacken, eller den genomsnittlige ungraren, cyprioten, engelsmannen eller italienaren mer än Lissabonfördraget är om de kommer att kunna få sjukvård utomlands under semestern, eller till och med om de kan företa en särskild resa för att dra nytta av ett specialiserat sjukhus. Slutligen är jag övertygad om att de åtgärder som vi diskuterar i dag verkligen skulle kunna förbättra sjukvården för utlänningar och på samma gång öka EU:s auktoritet - en auktoritet som nyligen har skakats av ideologiska debatter och genom försök att pådyvla EU:s medborgare oönskade institutionella lösningar. Jean Lambert för Verts/ALE-gruppen. - (EN) Herr talman! Jag välkomnar starkt rådets uttalande om detta konkreta direktiv och dess begränsningar och sammanhang. I egenskap av parlamentets föredragande för uppdateringen av samordningen av de sociala trygghetssystemen, och även dess föredragande för tillämpningsförordningen, har jag ett mycket speciellt intresse i detta eftersom frågor om ersättning - hur den tillhandahålls, vilken information som ges, dess snabbhet och metod etc. - faller inom ramen för den förordningen. Jag anser att när vi talar om frågor som sjukvård för människor som är på semester på andra håll i EU, så bör vi komma ihåg att det faller inom ramen för det europeiska sjukförsäkringskortet och samordningen av de sociala trygghetssystemen. Det är uppenbart. Vad man försöker göra genom direktivet är att ta fasta på några av de frågor som inte nödvändigtvis behandlas i den nämnda förordningen, och jag anser att vi måste vara försiktiga på denna punkt för att urskilja skiljelinjen mellan dem. Frågan om förhandstillstånd har naturligtvis varit oerhört viktig. Jag anser att vi måste vara tydliga med att vi inte nödvändigtvis talar om en absolut rätt för patienter att flytta och få vård inom EU inom ramen för sina nationella system, och att deras nationella system ska ersätta dem. Det är en begränsad rättighet och jag anser att vi måste var på det klara med det. Jag anser att vi också behöver vara på det klara med att vad som föreslås i direktivet, som jag förstår det, är att vad som kommer att betalas är vård som är tillgänglig inom det nationella systemet, inte nya eller andra behandlingar, så även detta begränsar rättigheten som vi talar om inom ramen för detta konkreta direktiv. Det rådet inga tvivel om att förhandstillståndet behöver hanteras på ett bättre sätt, och att inte bara patienterna utan även de berörda förvaltningarna behöver förstå vad detta är och att det bör fungera snabbt i fråga om medicinska behov. Det är kriteriet som har fastslagits av domstolen: medicinskt behov. Förvaltningarna måste därför ta hänsyn till detta, och inte nödvändigtvis sitt eget kostnadsunderlag. Det finns mycket bra i direktivet, och frågorna rörande bästa praxis, kvalitet, rättslig säkerhet och ansvarighet är också viktiga. Som John Bowis nämnde måste vi också göra framsteg i frågor som fortlöpande vård eller recept som kanske inte är giltiga i en medlemsstat på grund av dess egna system. Men vi måste också vara försiktiga - och detta gäller förordning (EG) nr 883/2004 såväl som direktivet - så att vi inte ägnar oss åt att hjälpa patienter att tjäna pengar genom att spela ut ett system mot ett annat. Jag anser inte att sjukvårdssystemen i allmänhet är betjänta av det. Jag vill på min grupps vägnar göra klart att det inte är ett mål i sig att öka mängden gränsöverskridande vård. Dagmar Roth-Behrendt nämnde att de flesta patienter vill få vård hemma och ha den kvalitet och snabbhet som denna vård kan erbjuda. Att öka mängden i sig är alltså inte något mål. Det görs många påståenden om följderna av att man försöker öka mängden gränsöverskridande vård, vilka jag anser att vi behöver ta oss i akt för, och jag är glad att debatten har speglat detta. Somliga hävdar att det inför konkurrens, att det driver upp den inhemska kvaliteten, och att vi till och med bör öppna marknaden för att faktiskt öka och uppmuntra den gränsöverskridande sjukvården. Parlamentet har dock tagit tydlig ställning: sjukvård är inte en tjänst som bilförsäkring. Den har en väldigt speciell roll och dess användare är inte bara konsumenter, utan potentiellt utsatta människor i behov av hjälp. Många av dem som hävdar att det är bra att öka den gränsöverskridande sjukvården försäkrar också att den bara omfattar 2-3 procent. Jag vill veta vilken bedömningen är för framtiden och vilken effekten blir för de 98 procent som inte flyttar och för närvarande inte vill flytta. Roberto Musacchio för GUE/NGL-gruppen. - (IT) Herr talman, mina damer och herrar! Jag är ledsen att jag inte kan dela övriga ledamöters optimism, eftersom jag är övertygad om att direktivet mycket väl kan åstadkomma mer för företagen än för sjukvården: ett sorts Bolkestein-direktiv fast för sjukvården. Det centrala för EU måste vara att varje medborgare måste ha rätt till den bästa möjliga vården i sitt eget land. Den okränkbara rättigheten att få vård var som helst kommer annars att dölja att behandlingen inte finns tillgänglig i hemlandet - vilket är något som inte kan hänföras till subsidiaritetsfrågor. Det döljer också intressena hos dem som gärna vill spekulera i sjukvård, vilket gynnar försäkringsbolagens affärer och ökar medborgarnas kostnader liksom EU:s sjukvårdsutgifter. Direktivet är i mina ögon missriktat eftersom det inte tar hänsyn till harmoniseringen, till den allmängiltiga karaktären hos den vård som EU måste garantera, och inte är grundat på uppfattningen att sjukvård är en rättighet som måste garanteras av den offentliga sektorn och inte lämnas åt människors möjligheter att teckna privat försäkring. Fackföreningarna är med rätta mycket oroade, och vi med dem. Derek Roland Clark för IND/DEM-gruppen. - (EN) Herr talman! Det centrala i detta paket - uppsökandet av vård utanför sjukhus i andra länder än hemlandet - är att hemlandet ersätter kostnaderna, men enbart upp till det belopp som behandlingen skulle ha kostat där. Så det är fördelaktigt att åka till ett land där vården är billigare, så länge den samtidigt är bättre. Hälsoturisterna kommer att bli tvungna att finna skillnaden mellan kostnaden på behandlingsorten och hemlandets kostnadsgrund. Det är sant att resekostnaderna i slutänden ersätts av hemlandet, men på hemlandets egen nivå, vilket gör att hälsoturisterna troligen får stå för mellanskillnaden för behandlingskostnaden och för resekostnaderna. De fattigaste har inte möjlighet att göra detta och får därför den lägsta vårdkvaliteten. De rika kan göra det, men de väljer troligen ändå privata kliniker. När det gäller väntelistor så kommer länder med undermålig och dyr sjukvård inte att besväras av hälsoturister, men där sjukvården är billig och bra kan landet snart bli överbelastat. Detta skapar därför ett tudelat sjukvårdssystem. Är det vad man kallar en oavsiktlig följd? Luca Romagnoli (IT) Herr talman, mina damer och herrar! Fyra av hundra medborgare i EU söker vård utomlands. Enligt min uppfattning är emellertid hälsoturismen ett symptom på lokala tillkortakommanden och brister i vårdutbudet. Den italienska sjukvården spenderar omkring 40 miljoner euro om året på italienska medborgare som söker vård i andra länder, och det omfattar naturligtvis inte privata försäkringar. Vilka är orsakerna till detta? Utan tvivel de mycket långa väntetiderna för behandling. I Italien måste man till exempel vänta 300 dagar för att genomgå en prostataoperation och väldigt ofta en månad eller mer för datortomografi. För det andra måste man betala för tjänster som tandvård eller kosmetisk kirurgi i Italien, vilket man inte behöver i andra länder. För det tredje - och jag vill göra alla uppmärksamma på detta - åker människor utomlands för att dra nytta av teknik som konstbefruktning, vilket är förbjudet eller delvis förbjudet i deras egna länder, eller företeelser som är rent ut sagt olagliga, såsom köp av levande organ. Även om Indien är ett sorgligt exempel kan det mycket väl ha funnits lika sorgliga exempel i andra länder innan de gick med i EU. Sammantaget beslutar sig människor för hälsoturism på grund av att högkvalitativa och mindre kostsamma behandlingar erbjuds. I många fall anser jag dock att unionens tillsyn behöver skärpas, både som en garanti för konsumenterna och för att se till att konkurrensen blir rättvis. Det sociala sammanhang inom vilket tjänsterna erbjuds utgör ofta en blandning av offentligt och privat, även i de länder som nyligen har anslutit sig. Fru Vassiliou! Jag skulle därför, utöver de principer som ni har inriktat er på, vilja rekommendera sträng tillsyn av hur befintliga regler följs, vilka kräver användning av råmaterial, CE-märket och överensstämmelsedokument, eftersom kvaliteten hos medicinsk utrustning och medicinska behandlingar måste garanteras. Vi får inte glömma bort att det alltid finns någon... (Talmannen avbröt talaren.) Charlotte Cederschiöld Herr talman! Fru kommissionsledamot! Feminister! Nu har vi europaparlamentariker chansen att visa att vi just är europaparlamentariker. Att vi står upp för fördraget och de rättigheter som det ger oss. Att vi lagstiftar med patienternas bästa för ögonen, inte för att skydda och understödja den protektionism som ibland genomsyrar diskussionen. Att vi är övertygade om att det finns ett mervärde i att samarbeta för att kunna ge våra patienter bästa möjliga vård oavsett var den finns. Det förslag som kommissionsledamot Vassiliou har lagt fram är en bra utgångspunkt och värd en eloge. Vi måste fullfölja hennes linje och se till att inga onödiga byråkratiska hinder sätts upp. Det betyder i klarspråk att medlemsstaterna inte har rätt att hindra den fria rörligheten utan att det finns anledning därtill. Krav på förhandsbesked får bara användas i undantagsfall - om det specificerats på kommissionens lista eller om det finns risk för en massutvandring av patienter som skulle underminera hälsosystemet. Att det skulle ske med tanke på att det är så få patienter som valt att söka vård utomlands är högst otroligt. Alltså, utgångspunkten är inga förhandstillstånd. Allt annat skulle strida mot fördraget. Nästa steg i det här arbetet med att skapa förutsättningar för bästa möjliga vård är att implementera direktivet korrekt. Sjuka människor ska inte behöva gå till domstol för att få sina rättigheter och för att ta bort omotiverade krav på förhandstillstånd. Domstolen kommer att döma till den fria rörlighetens förmån, men vad det skulle kosta i pengar och hälsa om patienterna ska behöva tvinga fram sina rättigheter varje gång! Det hoppas jag verkligen att vi ska slippa få erfara och jag uppmanar mina kolleger att hjälpa till, och också fru ordförandeminister, och jag är helt övertygad om att vår kommissionsledamot hjälper oss. Bernadette Vergnaud (FR) Herr talman, fru Bachelot-Narquin, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Efter mitt initiativbetänkande om sjukvårdstjänster, som parlamentet antog den 23 maj 2007, föreslår nu kommissionen som en del av det sociala paketet ett direktiv som helt och hållet är inriktat på patienträttigheter inom gränsöverskridande sjukvård. Jag är därför mycket ledsen över att texten har så låga ambitioner och att man inte tar hänsyn till de många interna utmaningar som måste lösas för att bekämpa de växande klyftorna på hälsoområdet, såsom åldrande befolkning, sociala klyftor, geografisk segregation och medicinska demografiska problem inom medicinsk demografi. I en fråga som är så viktig för EU:s medborgare kan rådet och parlamentet därför inte bara kodifiera EG-domstolens beslut. Vi måste finna en viss balans mellan att garantera både patienternas (som inte bara är konsumenter) rätt till gränsöverskridande vård och allas tillgång till kvalitetsmässig vård, och det solidariska ansvaret att uppnå social och territoriell sammanhållning och respekt för subsidiaritetsprincipen. Det finns fortfarande en oroande gråzon när det gäller definitionerna, till exempel av förhandstillstånd och begreppet sjukhusvård. Vi behöver ett klargörande här för att inte öppna för en diskriminering som kan ge upphov till ett tudelat sjukvårdssystem i EU, i stället för att skapa mervärde. Sjukvård har inget pris men dock en kostnad. Direktivet å andra sidan - och det är bra - bekräftar både subsidiaritetsprincipen och behovet av närmare samarbete för att föra nätverken för medicinsk forskning och centrum för patientupplysning närmare varandra. Debatten har inletts. Det måste bli en djupgående och fruktbar debatt hellre än en förhastad debatt, och alla inblandade aktörer måste ta del i den, i syfte att bygga en verkligt europeisk social modell. Elizabeth Lynne (EN) Herr talman! Varför ska en patient behöva förlora synen i väntan på en gråstarrsoperation i Storbritannien - bara för att ta ett exempel - när ingreppet skulle kunna göras i en annan medlemsstat? Och varför ska någon som har ont och väntar på en höftoperation inte kunna dra fördel av att det saknas väntelistor i en del medlemsstater och att kostnaden ibland är lägre än i ursprungslandet? Och varför måste vissa hjärtpatienter vänta i månader på kirurgiska ingrepp för att vidga artärer, trots att det egentligen inte finns någon anledning till det? Om en läkare rekommenderar behandling och denna behandling inte kan erbjudas där vi bor, behöver det finnas ett regelverk som gör att vi kan söka behandling på annat håll. Diskriminering och orättvisor när det gäller tillgången till sjukvård drabbar alltför ofta de som har det allra sämst ställt. Därför måste vi se till att medlemsstaterna kan godkänna behandling i ett annat land innan behandlingen genomförs. Vi får inte begränsa den gränsöverskridande sjukvården enbart till dem som har råd. Detta nya direktiv får inte heller äventyra vårdstandarderna för de personer som väljer att stanna där de bor. Vi måste också se till att det finns säkerhetsmekanismer så att patienternas rättigheter och säkerhet sätts i första rummet. Därför är det viktigt att det utvecklas en mekanism för att överföra patientjournaler mellan patienternas hemland och landet där de får sin behandling. Utöver detta behöver vi utveckla ett ersättningssystem för patienter som lider undvikbar skada när de behandlas i ett annat EU-land. Och när det gäller spridning av bästa metoder välkomnar jag artikel 15 i direktivförslaget, där det ställs krav på ett system med europeiska referensnätverk. Dessa centrum med specialiserad kompetens skulle kunna vara en bra kanal för kunskapsspridning, utbildning och informationsutbyte. Alltför ofta ser vi vårdförvärvade infektioner eller riktlinjer för cancerscreening; svaret finns i vår omedelbara närhet, och det är hög tid att vi börjar lära oss mer effektivt av varandra. Ewa Tomaszewska (PL) Herr talman! När det gäller sjukvården består våra främsta utmaningar i dag i att ge äldre människor en förbättrad hälsa, att förbereda oss inför att behandla geriatriska sjukdomar i förhållande till den åldrande befolkningen, att ge allmän tillgång till rätt nivå av sjukvård, att garantera ekonomisk stabilitet för de nationella sjukvårdssystemen, och då med särskild tonvikt på tillgången till sjukvård för funktionshindrade, barn, äldre personer samt sämre ställda familjer, att garantera patienträttigheterna vid gränsöverskridande sjukvård, att upprätta gränsöverskridande elektronisk interoperabilitet för sjukjournaler, samtidigt som personuppgifter skyddas, samt att erbjuda de anställda inom vårdsektorn goda arbetsförhållanden. De konkreta åtgärder som föreslås i det sociala paketet i syfte att bemöta dessa utmaningar - t.ex. att utarbeta en kommuniké som handlar om att tillgodose behoven hos den åldrande befolkningen eller att utarbeta en grönbok om de anställda inom vårdsektorn - ger oss visst hopp om att vi inte kommer att hålla oss enbart på önskestadiet. Det gläder mig att så mycket fokus har lagts på frågan om gränsöverskridande sjukvård, vilket är så viktigt i dessa tider av ständigt ökande migration. (Talmannen avbröt talaren.) Eva-Britt Svensson Herr talman! Direktivet innebär mer makt till EU över sjuk- och hälsovården och jag är emot att man öppnar upp för EU-lagstiftning på detta område. Sjuk- och hälsovård ska vara en nationell kompetens. Att patienter ska kunna ägna sig åt en form av sjukvårdsturism är en felaktig prioritering av våra gemensamma sjukvårdsresurser. Den nya grundregeln att ha rätt till vård i annat EU-land utan att förhandsbesked krävs öppnar upp för en gräddfil för unga, språkbegåvade, relativt friska personer och riskerar att utarma resurserna för dem med ett större vårdbehov, exempelvis våra äldre och människor med funktionsnedsättningar. Självklart ska alla ha rätt till vård om man blir sjuk i ett annat EU-land, men den rätten har vi redan, utan ny EU-lagstiftning på området. Sjuk- och hälsovård är fortfarande en nationell kompetens. Hanne Dahl (DA) Herr talman! Vi önskar väl alla den snabbaste och bästa behandlingen om vi skulle bli allvarligt sjuka, men jag vill inte se en amerikansk modell där de resursstarka medborgarna får den bästa behandlingen och de svaga i samhället får andra klassens behandling - om de har tur. Har de otur får de ingen behandling alls. Därför måste vi fastställa några grundläggande principer. Alla ska ha fri och lika tillgång till sjukvårdstjänster, och behandlingen ska ske baserat på turordning och behov. Detta innebär att en offentlig myndighet måste övervaka att ”turordning” och ”behov” fastställs utifrån en läkarbedömning. Det är de sjukaste som ska behandlas först, inte de rikaste. För alla medborgares fria och lika tillgång till sjuk- och hälsovårdstjänster skulle det vara en framkomlig väg att granska de offentliga anslagen till behandlingar på privata sjukhus samt skatteavdragen för privata sjukförsäkringar. EU:s lagstiftning ska inte följa någon ideologisk tankeskola som bygger på den inre marknaden. Den ska syfta till att skapa ett flexibelt system i Europa, som säkerställer alla medborgares minimirättigheter till behandling. Irena Belohorská (SK) Direktivet om tillämpning av patienträttigheter vid gränsöverskridande hälso- och sjukvård syftar till att lösa ett akut problem. Det här problemet består i att det finns en konflikt mellan sjukvårdssystemens subsidiaritet och EU-medborgarnas rätt till fri rörlighet samt även deras grundläggande mänskliga rättighet att få tillgång till sjukvård. Alla medborgare som bor i en medlemsstat har rätt till fri rörlighet och deras hälsa är något som följer med dem. Om de inte kan ta del av sjukvården står de inför ett allvarligt hinder som begränsar deras fria rörlighet. Fullständigt likvärdiga tjänster är omöjligt att uppnå, eftersom man betalar olika skatt i olika länder för sjukvården samtidigt som behandlingsnivåerna varierar mellan olika länder. Många politiker oroar sig visserligen för att det ska uppstå en vårdturism, särskilt från öst, men deras farhågor är ogrundade. För en patient är det väldigt viktigt att vara nära sina släktingar och att inte behöva konfronteras med en språkbarriär. Relationen mellan patient och läkare är mycket speciell. Om behandlingen ska bli lyckas beror till viss del på om patienten har förtroende för sin doktor och vårdinrättningen. Patientens beredvillighet att resa utomlands för att få behandling beror på hur allvarlig sjukdomen är. När det gäller livräddande behandlingar eller behandlingar av en allvarlig sjukdom saknar hindren betydelse. Jag tror att det vore bättre om dessa frågor behandlades av Europaparlamentet än av EG-domstolen. Jag kan bara beklaga att vi - trots att vi är medborgarnas företrädare - har svårare att fatta beslut än EG-domstolen, som i varje fall så här långt har konstaterat att patienten har haft rätt. Avslutningsvis skulle jag vilja säga en sak. Många av mina parlamentskollegor här talar om fattiga och rika. För mig som själv är läkare finns det bara patienter. För mig spelar det ingen roll om patienten äger en Ford eller är hemlös. Ria Oomen-Ruijten (NL) Herr talman! Först och främst skulle jag vilja säga hur roligt jag tycker att det är att se vår tidigare kollega Roselyn Bachelot hos oss här i dag och återigen få höra henne framhålla att EU-medborgaren står i fokus. Denna ståndpunkt är något som avspeglas i denna rättsakt. Jag skulle också vilja framföra mina komplimanger till kommissionsledamot Androulla Vassiliou, som har gjort att denna mycket komplicerade rättsakt har kommit till stånd. Med denna rättsakt gör vi - Europaparlamentet, Europeiska kommissionen och rådet - verkligen något för folket. Genom det här direktivet införs rättsliga skyddsmekanismer för rörlighet samtidigt som det ger en rättslig grund när det gäller befintliga initiativ inom gränsöverskridande sjukvård. Men när jag jämför detta direktiv med de tidigare versionerna, som mötte motstånd, kan jag konstatera att fokus nu ligger mer på patientrörlighet än på sjukvårdstjänster, och syftet med detta är att tillfredsställa medlemsstaterna. Jag har en kritisk ståndpunkt här. Gränsregioner som redan har genomfört ett antal bra initiativ inom gränsöverskridande sjukvård - t.ex. samarbetsavtalet mellan Universitätsklinikum Aachen och Academisch Ziekenhuis Maastricht i min egen region, provinsen Limburg, som ingår i EU-regionen Meuse-Rhen och som gärna skulle vilja vara ett pilotområde - håller på att bli alldeles för beroende av rörligheten och därmed också av försäkringsgivarnas godtycke och de nationella myndigheternas goodwill, eftersom fokus nu inte längre ligger på tjänsterna i sig. Vi bör titta mycket ingående på artikel 13 för att bestämma hur vi ska kunna få regioner att samarbeta i mycket högre utsträckning. Och när jag ändå tar upp denna fråga, fru kommissionsledamot, skulle jag vilja framhålla att vi i EU-regionen Meuse-Rhen mycket gärna skulle kunna tänka oss att vara ett pilotområde. För det andra skulle jag vilja tala om patienternas delaktighet när det handlar om att inrätta nationella kontaktpunkter. Ulla Schmidt i Tyskland har genomfört ett utmärkt initiativ här och vi bör undersöka hur vi ska kunna integrera detta i våra mer omfattande planer. En annan fråga är den ”förteckning över behandlingar som inte kräver att patienten läggs in men som ska omfattas av samma regler som sjukhusvård”, som har till syfte att undanta vissa inrättningar från detta direktiv. Detta behöver också övervägas noga, eftersom vi inte kan ha en situation där en överdrivet strikt tolkning av denna lista omöjliggör samarbetsmöjligheter av det slag som jag redan har nämnt. Det är viktigt att veta att ett effektivt samarbete leder till att de bästa expertklinikerna inte blir dyrare, utan billigare och lättillgängligare för människor. Det är trots allt det vi vill åstadkomma. Anne Van Lancker (NL) Herr talman, kommissionsledamot Vassiliou och minister Bachelot-Narquin! EU har en viktig uppgift när det gäller att hjälpa medlemsstaterna så att de kan garantera alla en kvalitativ och överkomlig sjukvård, i närheten av hemmet om det går och utomlands om så krävs. Därför känner jag stor tacksamhet gentemot er, fru kommissionsledamot, för ert initiativ som utan tvivel har många positiva aspekter när det gäller att säkerställa kvalitet och trygghet, information till patienten, mer europeiskt samarbete, e-hälsa, referensnätverk och liknande. Jag håller också med er, fru minister, när ni säger att det inte är bra att överlåta avgöranden om patienternas rörlighet till EG-domstolen och att det finns ett behov av lagstiftning här. Jag instämmer också i John Bowis och Jean Lamberts synpunkter om att vi kanske borde tänka på en bättre balans när det gäller frågan om godkännande av patientrörlighet, eftersom detta förhandsgodkännande är ett viktigt instrument för medlemsstaternas planering och politik. Fortfarande är det en del frågor som återstår om vilka avgifter som ska tas ut och vilka mekanismer som ska förhindra att patientrörligheten leder till väntelistor i vissa länder. Men jag är säker på att vi ska kunna lösa dessa frågor och överväganden under de fortsatta diskussionerna om direktivet. Ännu en gång skulle jag vilja tacka er för ert initiativ, fru kommissionsledamot. Och vi ser fram emot att samarbeta med er, fru minister. Marian Harkin (EN) Herr talman! I början av året genomförde jag ett antal samrådsmöten i min valkrets kring EU:s socialpolitik, och resultaten från dessa möten slussades sedan vidare till kommissionens samråd om kartläggningen av den sociala verkligheten. Det blev väldigt tydligt för mig att medborgarna är mycket intresserade av att EU får en mer framträdande roll inom socialpolitiken och detta omfattar med all säkerhet patientrörligheten. Kravet på ett mer socialt Europa stärktes också under kampanjen för Lissabonfördraget, och denna respons från kommissionen behandlar visserligen inte alla medborgares farhågor, men den kommer i alla fall lägligt och är ett steg i rätt riktning. Jag välkomnar verkligen förslagen om patientrörlighet, men håller med vissa av de föregående talarna om att det fortfarande är väldigt många frågor som behöver klargöras - särskilt frågan om förhandsgodkännande. Kärnpunkten är ändå att patienterna måste stå i fokus för all politik och att de inte ska behöva oroa sig för kostnader, säkerhet och kvalitet. Under tiden måste patienterna få fullständig information om sina nuvarande rättigheter, eftersom rättsosäkerhet alltid är till nackdel för personer som inte har så mycket egna resurser. Det franska ordförandeskapet påpekade slutligen att vissa personer kommer att bli besvikna över att rörligheten för vårdpersonalen inte har behandlats. Jag är en av dessa personer. Oavsett hur politiken är utformad gäller att om vi ska sätta patienterna i fokus så är patientsäkerheten av största vikt och därför måste vi upprätta standardiserade ackrediteringssystem för vårdpersonal runtom i EU. Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PL) Herr talman! Genom mitt inlägg i den här debatten skulle jag vilja framhålla att sett ur de nya medlemsstaternas perspektiv är det viktigt att låta de nationella myndigheterna ha möjlighet att införa begränsningar för utnyttjandet av sjukvård utomlands, framför allt på grund av de otillräckliga finansieringsanslagen till sjukvården i dessa länder. Fram till dess att det inte är så stora skillnader mellan de gamla och nya medlemsstaternas utvecklingsnivå är det också viktigt att tillämpa principen om att en patient har rätt att få ersättning för kostnaderna upp till ett värde av vad som skulle ha betalats om patienten skulle ha utnyttjat sjuk- och hälsovården i sitt eget land. Slutligen bör det understrykas att de lösningar som har föreslagits, framför allt vad gäller införandet av det europeiska referensnätverket samt även EUnetHTA, det europeiska nätverket för utvärdering av medicinska metoder, är en möjlighet att höja standarden på sjukvården samt även att utnyttja sjukvårdsresurserna mer effektivt inom EU. Jiří Maštálka (CS) Mina damer och herrar! Som ni säkert redan känner till är det kommande tjeckiska ordförandeskapets motto ”Ett Europa utan gränser”. I detta sammanhang är jag glad över att kommissionen i samarbete med EG-domstolen har kunnat lägga fram ett förslag som bryter en av dessa gränser, nämligen tillhandahållandet av sjukvård. Jag är positiv till att medborgarna är närmare en lösning, tack vare de förhandlingar som har förts så här långt. Eftersom jag själv är läkare skulle jag vilja se att de nödvändiga dokumenten antas så snart som möjligt, men jag antar att frågan är så komplex att det gamla romerska ordspråket ”skynda långsamt” får gälla här. För närvarande anser jag att följande grundläggande frågor bör diskuteras: För det första bör vi ställa oss bakom att det är nödvändigt att ge patienter som har rätt till sjukvård i EU ett garanterat rättsligt skydd genom att hålla oss till EG-domstolens domslut. För det andra kan inte direktivet leda till att kommissionen får några nya befogenheter, eftersom dessa inte är avgörande. För det tredje anser jag att det är felaktigt att direktivtexten i första hand inriktas på rörlighet för patienter som behöver icke-akut vård, trots att det grundläggande syftet var att säkerställa fri rörlighet för medicinska tjänster. De fortsatta diskussionerna utgör en möjlighet, inte bara för det tjeckiska ordförandeskapet, utan även för Europa. Kathy Sinnott (EN) Herr talman! Direktivet om gränsöverskridande sjukvård är något som jag både ser fram emot och oroar mig för. Jag ser fram emot det eftersom jag vet att det finns så många personer som har fått ökade funktionshinder eller som har dött efter att ha väntat länge på behandling på de irländska allmänna sjukhusen. Tanken att mina väljare kommer att kunna få sina journaler och resa utan det hinder som E112-ordningen för förhandsgodkännande utgör - att resa och få behandling direkt - är fantastisk. Jag kommer definitivt att rekommendera mina väljare som faktiskt kan resa att göra det. Men jag är också medveten om att detta ytterligare kommer att förstärka problemen i det irländska sjukvårdssystemet och jag känner oro för dem som inte har möjlighet att resa och måste förlita sig till detta system. Gunnar Hökmark Herr talman! Den här frågan handlar om den enskildes rätt att söka sjukvård där det finns bra vård att få. Vänsterns företrädare Eva-Britt Svensson sa här tidigare idag att detta kommer att leda till sjukvårdsturism. Jag skulle vilja upplysa henne om att när sjuka människor söker vård, så är det för att de har ont, de lider, de är skadade och de behöver vård. Det handlar inte om turism. Den här frågan handlar ytterst om byråkratins makt eller den enskildes rätt. Det handlar om huruvida man ska använda gamla gränser som ett hinder för människor att söka sjukvård eller om man ska använda den europeiska öppenheten som en möjlighet för människor över hela Europa att få den bästa sjukvård man kan få. Det var intressant med beskedet från vänstern, men eftersom jag har socialdemokratins företrädare här framför mig, Jan Andersson, och han kommer precis efter mig på talarlistan, så vore det intressant att av honom få veta: Delar han Eva-Britt Svenssons uppfattning om att sjuka människor som vill ha vård utomlands ägnar sig åt sjukvårdsturism? Vill han liksom hon bygga upp olika typer av hinder eller kommer du att verka för, och socialdemokratin att verka för, att vi har största möjliga öppenhet, där sjuka människor inte behöver be offentliga makthavare om lov för att få sjukvård. Den här frågan, Jan Andersson, handlar om det sociala Europa. Det handlar inte om hur enskilda beslutfattare ska bestämma över andra, utan om hur den enskilde ska kunna få den bästa sjukvården. Ordet är därmed ditt, Jan Andersson. Jan Andersson Herr talman! Fru kommissionsledamot och speciellt välkommen till fru Bachelot. Vi samarbetade bra tidigare och jag hoppas vi kommer att samarbeta bra i framtiden också. Välkommen till parlamentet. Snabbt till herr Hökmark, detta är ingen inrikesdebatt. Jag relaterar inte mina åsikter till fru Svensson, jag framför mina egna åsikter. Jag välkomnar det här direktivet av flera skäl. Vi behöver klargörande, rättsligt sett. Jag tycker att det är bättre än det utkast som fanns tidigare. Det finns stora fördelar framför allt för människor som bor i gränsregioner, vilket jag själv gör. När detta är sagt vill jag också säga att det är viktigt att det går att förena detta med de olika systemen runt om i Europa, kring organisation, finansiering och liknande frågor. Framför allt en fråga det är viktigt att vi tar hänsyn till. Det är likabehandlingen. Vi vet om att det sker prioriteringar inom sjukvården, men det är viktigt att alla människor behandlas lika och att inte några på grund av sina resurser går före och att vi med en gränsöverskridande vård kan kombinera de här två sakerna. Då är frågan om förhandsgodkännande viktig. Vi måste diskutera den frågan mera. Den gräns som ges i direktivet är inte bra. Sjukhusvård, icke sjukhusvård. Det är väldigt olika mellan länder, det förändras över tiden. Vi måste hitta andra kriterier. Jag ser fram emot ett samarbete. Vi i vårt utskott kommer att syssla med finansieringen av de sociala trygghetssystemen, som är en del av detta samarbete. Jag ser fram emot samarbetet med de andra utskotten i denna fråga. Anneli Jäätteenmäki (FI) Herr talman! För patienterna är det viktigast att få bra, säker och billig vård, och i de allra flesta fall vill de få sin vård så nära hemmet som möjligt. Den nationella sjukvården behöver med andra ord kunna erbjuda sina tjänster på lämpligt sätt. Det kommissionsförslag som vi har framför oss bör ändå välkomnas. Det är viktigt att vård och behandling också kan erbjudas i ett annat land. Det skulle ge ökad valfrihet och tydligare riktlinjer och råd, samtidigt som även frågor som rör hälsa och säkerhet skulle klargöras. För patienterna skulle detta i så fall vara en fördel. För medlemsstaterna är detta en något mer komplicerad fråga, eftersom direktivet inte kan fungera ordentligt förrän medlemsstaternas elektroniska system för social välfärd och sjukvård är kompatibla. Det vet vi att de inte är i dag och att genomföra detta direktiv skulle kräva en hel del av medlemsstaterna. När direktivet har antagits behöver vi också se till att patientuppgifter kan överföras från ett system till ett annat, att informationssäkerheten garanteras och att patientens säkerhet garanteras. Patienten är det som är viktigast här. Søren Bo Søndergaard (DA) Herr talman! Vägen till helvetet är stensatt med goda föresatser och man behöver inte vara någon professor för att se vad det här förslaget leder till i dess nuvarande form. Å ena sidan kommer det att vara ett topplag med dem som är rika, välutbildade och har rätt kontakter - vilket i princip alla vi här i kammaren är. Vi har möjlighet att hoppa över väntelistan i vårt hemland och söka de bästa experterna i EU. Vi har nämligen råd att betala för behandlingen och vi har råd att betala för resan och andra extra omkostnader. Å andra sidan har vi de fattiga och de underprivilegierade. De får ställa sig längst bak i kön och när det till slut är deras tur får de den behandling som vi, de rikaste, inte vill ha. Vid högtidliga tillfällen presenterar EU sig självt som ett alternativ till USA, men poängen är att EU börjar likna USA alltmer - även inom hälsoområdet. Vår grupp stöder fri och lika tillgång till nödvändiga behandlingar. Därför säger vi nej till detta förslag. Alojz Peterle (SL) Europas sociala landskap har förändrats. Vi står inför nya utmaningar som kräver en förnyelse av den europeiska sociala modellen. Europas sjukvårdslandskap håller också på att förändras. Framgångstalen ökar för vissa sjukdomar, liksom utgifterna för att driva sjukvårdssystemen. Men den sjukvård som medborgarna möter uppvisar också stora kvalitetsskillnader, både mellan medlemsstaterna och mellan olika medborgare. Överlevnadstalen för cancer varierar så mycket som 10 procent mellan medlemsstaterna. Jag välkomnar Europeiska kommissionens planer på att undersöka sjukvårdsfrågan inom ramen för en förnyad social agenda. Samtidigt beklagar jag emellertid att medborgarnas hälsorelaterade rättigheter har kommit i fokus enbart på grund av en dom i EG-domstolen. Jag talar i egenskap av en som själv har överlevt cancer och som känner till fall där patienter har fått höra att ”vi kan inte göra något mer för dig” i ett land och sedan fått effektiv vård i ett annat land. Fri rörlighet innebär valmöjlighet. Valmöjligheten leder till större konkurrens och därmed till ökad kvalitet och möjligtvis också till lägre kostnader. Jag är övertygad om att direktivet om patientrörlighet kommer att sätta fart på Europa och få många positiva konsekvenser. Vårt gemensamma mål är hälsa för alla. Direktivet om gränsöverskridande hälso- och sjukvård innebär utan tvekan ökad närhet till medborgarna, som är mindre intresserade av diskussioner om befogenheter än av den kortaste vägen till hälsa - och det är helt naturligt den som är tydligt utmärkt. Den mest framgångsrika EU-politiken är sådan politik som medborgarna känner i plånböckerna, vilket de gjorde med roaming-direktivet. När det gäller direktivet om gränsöverskridande hälso- och sjukvård kommer medborgarna inte att känna det direkt i sina plånböcker, åtminstone inte till att börja med, men de kommer att få ökad valfrihet för samma pengar. Och det är ingen dålig känsla, särskilt inte när det gäller hälsa. Evelyne Gebhardt (DE) Herr talman, fru minister, fru kommissionsledamot! När vi talar om ett socialt EU måste vi alltid sätta människorna och deras intressen främst. Det betyder att vi alltid först måste prioritera att genom hälso- och sjukvårdssystemet ge människor bästa möjliga vård lokalt. Det är den absolut första prioriteringen. Det är det förbehåll som måste vara grunden för vårt förhållningssätt till direktivet. Det finns dock många problem som kräver andra lösningar, oavsett om det handlar om att människor reser eller arbetar i andra länder, har en sällsynt sjukdom eller att de kan få bättre vård i ett annat land. I dessa fall finns det således ett behov av att upphäva hindren för rörlighet och se till att rättslig klarhet skapas. Det är den andra prioriteringen. Den tredje prioriteringen är att vi återigen måste komma ihåg att enligt EU:s fördrag är den nationella hälso- och sjukvården en fråga för medlemsstaterna, och vi måste respektera detta. Med andra ord är organisationen och finansieringen av hälso- och sjukvårdssystemen medlemsstaternas ansvar, och vi kan inte förändra detta genom vår lagstiftning. Det är inte en åsikt, vi kan inte det, och vi har inte för avsikt att göra det om vi inte någon gång i framtiden kommer överens om att inrätta en gemensam hälso- och sjukvårdspolitik. Det vore ett idealiskt scenario, men jag är rädd att vi långt ifrån är redo att ta ett sådant steg. Othmar Karas (DE) Herr talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Vi och EU:s folk är nöjda över att vi äntligen kan börja diskutera förslaget i parlamentet. Jag beklagar att PSE-gruppens hot mot kommissionen ledde till ett dödläge som varade i flera månader. Förslaget är bra och det ger mervärde för EU:s befolkning. Vi vill se att man politiskt skapar gränsöverskridande rättslig klarhet så att folk inte längre behöver vända sig till domstolen för att hävda sin grundläggande rätt till personlig frihet och rörelsefrihet. Vi diskuterar ett direktiv om patientrörlighet, inte om hälso- och sjukvårdstjänster. Det främsta ansvaret för att se till att hälso- och sjukvården genomförs och att den håller hög kvalitet samt att finansiera den ligger alltjämt hos medlemsstaterna. Vi vet dock att vi behöver större samarbete mellan medlemsstaterna inom hälso- och sjukvården samt mer gränsöverskridande europeisk input i forskningen, framför allt när det gäller tillhandahållande av sjukhus och på utbudssidan. Frågan gäller den fria rörligheten för patienter. Vi frågar inte om hälso- och sjukvårdssystem och högkvalitativa hälso- och sjukvårdstjänster kan organiseras utan oönskade sidoeffekter, utan vi frågar hur det kan göras. Vi rör oss mellan fyra poler: patienträttigheter, skydd av hälso- och sjukvårdssystemen, skydd av sjukförsäkringar och kvalitetssäkring av hälso- och sjukvården, säker finansiering samt rättslig klarhet. Patienterna har ett legitimt intresse av att söka efter vad som verkar vara den bästa sjukvården. För att de ska kunna göra det behöver vi en rättslig ram och rättslig klarhet. Å andra sidan vill huvuddelen av befolkningen ha tillgång till vård så nära sina hem som möjligt. Vi har problemet med finansiering av sjukvården i medlemsstaterna. Större rörlighet till samma kostnad är därför den rätta lösningen. Vi har problemet med kvalitetssäkring av hälso- och sjukvårdstjänster. Vi borde inleda en debatt om europeiska minimistandarder även inom detta område. Mia De Vits (NL) Herr talman, fru kommissionsledamot! Jag håller med andra ledamöter om att det är viktigt att vi äntligen lägger fram det här förslaget. Det tillgodoser ett behov, en realitet, och det betyder att vi verkligen kan göra någonting för människor. Vissa ledamöter påstår att bara de som är rika kommer att ha möjlighet att få behandling utomlands. Vi måste se till att hälso- och sjukvården utomlands inte bara är tillgänglig för de mest välbärgade, bara för att de kan utnyttja lagstiftningen för att få tillgång till dyra behandlingar. Patienterna har rätt till klarhet och rättslig klarhet och vi kan arbeta för det. Det är vårt jobb. Förslaget är verkligen positivt för EU-medborgarna. Det är givetvis inte perfekt, utan vissa förändringar behövs. Jag tänker på definitionerna av ”sjukhus”, ”vård utanför sjukhus” och så vidare samt på att man bör ta upp särskilda fall där det kan vara berättigat med förhandstillstånd. Vi kommer säkerligen att ta upp detta under debatten. Jag hoppas att vår debatt kommer att var lugn och pragmatisk samt att den inte kommer att baseras på ideologier. Man kommer att vara tvungen att ta itu med andra aspekter i den nationella lagstiftningen, men jag håller verkligen inte med dem som säger att förslaget undergräver medlemsstaternas möjligheter att organisera sin hälso- och sjukvård. Jag anser att det är oerhört viktigt att vi diskuterar förslaget. Milan Gaľa (SK) Ansvaret för hälso- och sjukvården i EU ligger först och främst hos medlemsstaterna. Ansvaret för att organisera och tillhandahålla hälso- och sjukvårdstjänster enligt artikel 152 i fördraget erkänns fullt ut. Syftet med förslaget är att införa och garantera en öppen ram för säker, högkvalitativ och effektiv gränsöverskridande hälso- och sjukvård inom EU och på samma gång garantera en hög nivå av hälsoskydd, samtidigt som man fullt ut respekterar subsidiaritetsprincipen. Även om jag helhjärtat stöder direktivets avsikter och mål skulle jag vilja ta upp några tillkortakommanden i förslaget som kan övervinnas. Vissa är rädda för att den här typen av vård kommer att skapa onödig press på vissa medlemsstaters sjukförsäkringssystem. Vi behöver en mer exakt definition av de förfaranden som rör tillhandahållande av vård och ersättning av kostnader för upprepade sjukhusvistelser och skador, liksom för komplicerade behandlingar Vi måste fastställa en tidsram för ersättning av kostnader och samtidigt tydligt ange att vi genom direktivet varken vill eller kommer att lösa långsiktiga hälso- och sjukvårdsfrågor inom de inrättningar där hälso- och sjukvårdssystem och sociala system vanligen möts. Termen ”fördelaktig för patienten” måste specificeras. I första hand bör man ta hänsyn till de medicinska aspekterna, inte till de subjektiva fördelarna. När man specificerar termerna ”sjukhusvård” och ”öppenvård” skulle det vara bra om man också specificerar termen ”specialiserad öppenvård”. Dessutom kvarstår problemet med metoder för ersättning för recept som utfärdats i andra länder. Precis som andra gånger när fri rörlighet har införts finns det vissa problem. Jag menar dock att dessa inte är oöverkomliga. Pier Antonio Panzeri (IT) Herr talman, mina damer och herrar! Det har sagts att hälso- och sjukvårdstjänsterna är en viktig pelare för den europeiska sociala modellen. Därför är det helt riktigt att vi bör ta itu med denna fråga för att garantera en hög nivå av hälsoskydd och lika tillgång till sjukvård för alla. Tyvärr verkar det inte som texten som diskuteras är ett steg i den riktningen. Vi får inte glömma bort varför direktivet bör upprättas, nämligen för att se till att medborgarna har rätt att utnyttja hälso- och sjukvårdstjänster inom EU, inom ramen för den fria rörligheten. I praktiken kan texten ses som ett verktyg för att sjukvårdsmarknaden ska öppnas upp på gemenskapsnivå, någonting som är tämligen svårt och som mycket väl skulle kunna leda till en rätt till hälsa för de välbärgade. I direktivet tar man enbart upp rätten till ersättning för de kostnader man lagt ut och det handlar bara om ersättning av sjukvårdskostnaden i förhållande till kostnaden i hemlandet. Kostnader för transporter och uppehälle i värdlandet ingår inte. Direktivet innehåller också andra kritiska punkter som har diskuterats, från behovet av att garantera tjänsterna håller en viss standard på gemenskapsnivå till den viktiga frågan om information. Därför anser jag att det behövs en djupare reflexion så att vi tillsammans kan försöka ge EU-medborgarna de svar som fortfarande fattas i direktivet. Roberta Alma Anastase (RO) För det första skulle jag vilja välkomna kommissionens hela förslag om ett nytt socialt paket. Behovet av att modernisera den europeiska sociala modellen är uppenbart under 2000-talet och i förhållande till Lissabonsstrategins mål angående fortsatt ekonomisk tillväxt och befolkningstillväxt. Det direktiv som diskuteras är viktigt för att man ska kunna förstärka den sociala agendan, i synnerhet när det gäller att främja geografisk och yrkesmässig rörlighet, liksom ett längre och hälsosammare liv för EU-medborgarna. Jag hoppas att bestämmelserna i direktivet kommer att föra hälso- och sjukvårdstjänsterna närmare medborgarnas hem och då syftar jag på alla sociala kategorier, inklusive invandrare och personer som arbetar eller studerar utomlands. Det är mycket viktigt att sjukvården tillhandahåller säkra, kvalitativa tjänster överallt i EU. I detta avseende skulle jag vilja betona vikten av utbildning av hälso- och sjukvårdspersonal inom EU, liksom vikten av att man underlättar kommunikation och utbyte av god praxis inom gemenskapen. Med tanke på direktivets gränsöverskridande natur bör utbildningen omfatta studier i främmande språk och kännedom om grunderna i den interkulturella dialogen. Dessutom är adekvat kunskap om informations- och kommunikationsteknik lika viktig för direktivets framgång. Det är till och med nödvändigt för att man ska kunna stärka den så kallade e-hälsan. Daciana Octavia Sârbu (RO) Hälso- och sjukvårdstjänster är en pelare i den europeiska sociala modellen och när man inrättar en inre marknad för dessa tjänster bör man inte uppmuntra sjukvårdsturism, som bara välbärgade patienter som kan många språk och har tillgång till information kan utnyttja. Man behöver förtydliga villkoren för ersättning och beviljande av sjukvård, liksom begreppet hälso- och sjukvård. Jag är oroad över vilka konsekvenser direktivet kommer att få för de nya medlemsstaterna. EU-medborgarna kommer inte att resa till länder där sjukvården är mycket dyr, tvärtom kommer de att åka till länder som Rumänien, Bulgarien eller Polen, vilket kommer att leda till en massutvandring av patienter från Västeuropa till Östeuropa. Även om bestämmelserna om hälso- och sjukvårdstjänster i de nya medlemsstaterna i enlighet med tydligt definierade kvalitets- och säkerhetsnormer inte tillämpas på samma sätt för alla sorters hälso- och sjukvård växer efterfrågan på tandläkartjänster i Östeuropa hela tiden. Det kommer att leda till att priserna ökar i värdländerna, vilket gör att det blir svårare för medborgarna att utnyttja hälso- och sjukvården, dels på grund av priserna och dels på grund av att vissa företag kommer att leta efter klienter som är beredda att betala mer. Att öppna upp EU:s marknad för hälso- och sjukvårdstjänster kommer att ha stora effekter på hälso- och sjukvårdssystemen i Östeuropa, och ojämlikheten kommer att öka. Ökad valfrihet när det gäller form och plats för sjukvården är positivt, så länge alla medborgare har tillgång till tjänsterna, oberoende av social ställning. Dariusz Rosati (PL) Herr talman! Syftet med det sociala paketet bör vara att se till att alla EU-medborgare har en universell och rättvis tillgång till högkvalitativa hälso- och sjukvårdstjänster. I viss utsträckning kan målet nås genom adekvat reglering på gemenskapsnivå, men många problem uppstår på grund av felaktiga och ineffektiva lösningar inom de enskilda medlemsstaterna. Därför bör kommissionen uppmuntra medlemsstaterna att reformera sina nationella sjukvårdssystem, främst genom att sprida god praxis och genom effektiva finansieringsmetoder. En förutsättning för en effektiv hälso- och sjukvård är fri rörlighet för vårdpersonal mellan medlemsstaterna. I detta avseende måste jag rikta er uppmärksamhet på de restriktioner som alltjämt tillämpas för polska sjuksköterskor och barnmorskor som vill arbeta utomlands. Detta är diskriminering av polska arbetare och en uppenbar kränkning av principen om fri rörlighet för arbetskraft samt principen om likabehandling. Jag uppmanar kommissionen att sätta stopp för denna diskriminering och att åter ge de polska sjuksköterskorna rätt att utöva sitt yrke, utan restriktioner, i andra EU-länder. Zita Pleštinská (SK) Utskottet för den inre marknaden och konsumentskydd hade intensiva diskussioner om gränsöverskridande hälso- och sjukvård när tjänstedirektivet debatterades. Den överenskomna kompromissen uppnåddes bara genom att hälso- och sjukvårdstjänster, på grund av sin specifika natur, ströks från direktivets räckvidd. Eftersom problemet är komplext välkomnar jag debatten. Patienterna måste, även innan de efterfrågar hälso- och sjukvård i en annan medlemsstat, ha tillgång till tydlig och begriplig information, framför allt när det gäller behandlingskostnadernas nivå, möjligheten till ersättning från sjukförsäkringsgivaren och behovet av förhandstillstånd. Vi måste anta regler på gemenskapsnivå som gör det möjligt för patienterna att utnyttja hälso- och sjukvården överallt inom EU, snarare än att göra dem till offer för systemet. Arlene McCarthy (EN) Herr talman! Många talare betonar att alla patienter, oavsett om de reser eller stannar hemma, är berättigade till högkvalitativ och säker sjukvård. Låt oss inte glömma att en av våra största demografiska utmaningar är en åldrande befolkning som utan tvekan vill ha tillgång till hälso- och sjukvård nära hemmet. Vi behöver tydlighet för att kunna respektera patienternas rätt till hälso- och sjukvård, och på samma gång måste vi respektera att organisationen av sjukvårdstjänsterna, framför allt finansieringen, enligt EU-fördraget ligger inom medlemsstaternas behörighet. Vi måste inse att 27 stater har olika system, olika finansieringssystem. Jag beklagar att man inte är tydlig på denna punkt i direktivet, men jag litar på att våra föredragande kan förtydliga dessa frågor. Om vi vill hålla advokaterna utanför måste vi vara tydliga, inte bara för att undvika att patienterna vänder sig till domstol, utan också för att undvika att de vänder sig till domstol på grund av att de har nekats gränsöverskridande hälso- och sjukvård. Vi behöver således vara mer nytänkande i vår strategi. Jag anser att den ideala blandningen är att ha patientrörlighet och samtidigt uppmana medlemsstaterna att köpa in experttjänster, att inte bara behandla en patient utan grupper som lider av samma problem. Det är mer kostnadseffektivt, och på så sätt har patienterna möjlighet att vara nära familj och vänner. Marios Matsakis (EN) Herr talman! I teorin är direktivet underbart, men i praktiken skulle det kunna vara en mardröm. Jag säger detta eftersom det skulle kunna leda till att tjänsterna blir bättre på vissa ställen och sämre på andra. Ta följande exempel. Om alla patienter i ett litet land som Cypern med neurokirurgiska problem åker till Sverige eller Storbritannien för att få neurokirurgisk behandling, vad kommer då att hända med neurokirurgin på Cypern? Standarden kommer oundvikligen att minska, och detta gäller även behandlingar av hjärt- och kärlsjukdomar, ortopediska behandlingar, onkologiska behandlingar med mera. Så vi måste vara mycket försiktiga. Jag stöder helt och hållet direktivet, men vi måste se till att vi inte gör bra vårdinrättningar bättre och dåliga sämre. Vi måste vara försiktiga när vi höjer hälsonivån i EU, i stora länder såväl som i små. Czesław Adam Siekierski (PL) Herr talman! Syftet med den nya sociala agendan är, bland annat, att upphäva hindren för rörlighet i ett samhälle som accepterar likhetsprincipen, där det inte borde finnas några hinder för någon. En mycket viktig fråga är förslaget till direktiv om patienträttigheter vid gränsöverskridande hälso- och sjukvård. Det behövs för att människor ska kunna fungera i dagens snabba värld, där människor reser hundratals kilometer för att delta i möten. Därför är det oerhört viktigt att alla EU-medborgare vet att om deras liv är i fara kommer någon att rädda dem och att de är garanterade hälsa utan onödiga regler eller hinder. Vi bör se till att alla EU-medborgare vet att de måste ha ett europeiskt sjukförsäkringskort för att kunna få tillgång till sjukvård i en nödsituation. Patienterna måste veta att i en nödsituation ska de behandlas på samma sätt som medborgarna i det land de behandlas i. Kvalitet, produktivitet och, framför allt, patientsäkerhet är de frågor som bör vara viktigast för oss. Christel Schaldemose (DA) Herr talman! Jag skulle vilja tacka kommissionen för att den har lagt fram detta direktiv. Jag anser att det är otroligt viktigt att politikerna har möjlighet att diskutera patienträttigheter, snarare än att det ska vara upp till EG-domstolen att fatta beslut inom ett så viktigt område. För mig är patienterna allra viktigast. Vi måste koncentrera oss på patienterna och därför måste vi också reflektera över hur vi ska inrätta direktivet så att vi kan fokusera på att ge alla patienter möjlighet att få bra vård. Därför anser jag att det är viktigt att se till att man genom direktivet gör det möjligt för patienterna att stanna i sitt hemland och att de även där har tillgång till bra behandling. Följaktligen anser jag att förhandstillstånd bör bara regel snarare än undantag. Det är vad jag menar att vi bör fokusera på. Dessutom håller jag med min kollega Daciana Octavia Sârbu om att vi måste se till att direktivet inte skapar en klyfta mellan öst och väst, och mellan nord och syd i Europa. Colm Burke (EN) Herr talman! Jag välkomnar kommissionens förslag. Frågan som ställs är ”Vad kan EU göra för mig?” Jag anser att det är viktigt att vi gör sjukvården tillgänglig i hemlandet om den inte redan är det. Eftersom jag är en av dem som har dragit fördel av gränsöverskridande hälso- och sjukvård - men jag hade råd med det - anser jag att det är viktigt att den är tillgänglig för alla i gemenskapen. Därför är det viktigt att se till att behandlingarna inte tillhandahålls för sent. Det är en av de saker jag anser är viktiga när man utvecklar politiken. Proinsias De Rossa (EN) Herr talman! Jag menar att det finns ett antal principer som man bör beakta i den här frågan. Den första är att patienternas hälsa givetvis måste vara det centrala. Vi får inte lämna över frågan om dessa rättigheter till domstolsbeslut. Vi som lagstiftare måste skapa lagen inom detta område. För det tredje får inte konkurrens mellan nationella hälso- och sjukvårdstjänster uppmuntras i direktivet eller bli resultatet av det. Inte heller får konkurrens i allmänhet uppmuntras inom området. Petru Filip (RO) De nya medlemsstaterna har problem med en omfattande migration av högt kvalificerad arbetskraft inom sektorn för hälsovårdstjänster, vilket leder till svåra obalanser som kommer att bli utgiftskrävande att korrigera. De nya medlemsstaterna måste få stöd genom EU:s utökade finansieringsprogram för att kunna utveckla en flexibel hälsovård för alla patienter på ett handfast och icke-diskriminerande sätt. Monica Maria Iacob-Ridzi (RO) EU:s politik för rörlighet är ett av EU:s viktigaste politikområden, som ger medborgarna möjlighet att etablera sig och arbeta i de länder där de kan höja sin levnadsstandard. Den fria rörligheten hämmas dock avsevärt av oron över om det är möjligt att få ersättning för sjukvårdsbehandling utomlands. Jag förordar därför att det inrättas ett europeiskt sjukförsäkringsprogram som erkänns av alla medlemsstater och som underlättar det europeiska samarbetet inom området för gränsöverskridande hälso- och sjukvård. Det kommer att leda till att vi utvecklar en modern social agenda som kan bidra till att skapa möjligheter inom utbildning och sysselsättning. Elisabeth Morin (FR) Herr talman! I detta förslag till direktiv läggs tonvikten vid patientintresset och jag välkomnar att kommissionen och ministern anlägger detta mänskliga perspektiv. Jag uppskattar också det förbättrade samarbetet mellan medlemsstaterna vad gäller respekten för nationella hälsovårdssystem och jag hoppas att denna möjlighet för EU:s medborgare ska förstärkas genom tillhandahållandet av korrekt information, något som behövs. Effektivitet och medmänsklighet - det är vad som tilltalar mig i förslaget till direktiv. Panayotis Demetriou (EL) Herr talman! Jag är stolt över att detta direktiv har utarbetats och drivits av två cypriotiska kommissionsledamöter, Markos Kyprianou och Androulla Vassiliou. Direktivet är riktigt och nödvändigt och måste genomföras. Fokus i direktivet läggs framför allt på patienten, som ges rätt till bästa möjliga vård, i synnerhet när den inte kan tillhandahållas i patientens hemland. De praktiska svårigheterna har effektivt kartlagts och måste uppmärksammas, eftersom bristfällig tillämpning i slutänden kan omintetgöra en idé som i andra avseenden är sund. Roselyne Bachelot-Narquin rådets ordförande. - (FR) Herr talman, fru kommissionsledamot, mina damer och herrar! Låt mig börja med att vara lite personlig och säga hur glad jag är över att återse mina kolleger från utskottet för sysselsättning och sociala frågor, utskottets ordförande Jan Andersson, Anne Van Lancker, Ria Oomen-Ruijten, Jiří Maštálka med flera. Jag vill framföra mina varmaste hälsningar till dem. John Bowis, som talade för PPE-DE-gruppen, satte frågan i sitt rätta sammanhang när han undrade: Vad kan EU kan göra för mig? Han tog på nytt upp frågan om ett europeiskt grannskap, i likhet med flera andra, exempelvis Dagmar Roth-Behrendt för socialdemokratiska gruppen och Jules Maaten för ALDE-gruppen. Många av dem som talade efter John Bowis betonade också att patienterna ska ges företräde framför stater och system. Det är helt riktigt. Likväl får vi inte hamna i att ställa patienter mot stater och sjukförsäkringssystem eftersom varje form av destabilisering av sjukförsäkringssystemen skulle få förödande konsekvenser för hälso- och sjukvårdens organisation och i synnerhet för de patienter vi vill värna om. Därför vill jag svara Dagmar Roth-Behrendt att det här inte handlar om patientens rätt till rörlighet inom EU, som är en självklar och grundläggande rättighet. Den fråga som tas upp i direktivet gäller ersättning och ersättningsvillkor, och huruvida man har rätt till ersättning eller inte. I artikel 152 i fördraget slås det fast att medlemsstaterna får organisera och finansiera hälso- och sjukvården i det egna landet som de vill. En central aspekt av frågan om förhandsgodkännande är balanserade och sunda finanser i de nationella hälsovårds- och sjukförsäkringssystemen, framför allt i de fattigaste länderna. I denna text påminns vi om det ansvaret, och medlemsstaterna kan under inga omständigheter använda sig av direktivet för att undfly sitt ansvar. Jean Lambert sa i korthet att gränsöverskridande vård inte är ett mål i sig och Derek Roland Clark påpekade att vi kanske bör se till att bestämmelserna i det nya direktivet inte i sista hand gynnar de mest välbärgade, högutbildade och välinformerade patienterna, medan de fattigaste patienterna givetvis missgynnas. Kärnfrågan här, den fråga vi nu diskuterar och som kommissionen och rådet noga bör överväga, är emellertid förhandsgodkännande för sjukhusvård, eftersom det verkligen är där det föreligger störst risk för en avreglering av de nationella systemen. Jean Lambert frågade om förslaget till direktiv var förenligt med förordningen om samordning av de sociala trygghetssystemen. Domstolen har slagit fast att dessa båda ersättningssystem är förenliga. Vi måste därför se till att de båda systemen organiseras på rätt sätt. I det föreliggande förslaget till direktiv prioriteras genomförandet av förordningen, vilket förefaller rimligt. Principen om patientens valfrihet måste dock fortsätta att tillämpas om en patient av andra skäl än rent ekonomiska föredrar att utnyttja de möjligheter som öppnar sig genom EG-domstolens rättspraxis. I likhet med Bernadette Vergnaud beklagade en del ledamöter att texten inte täcker alla svårigheter patienter kan stöta på inom EU, och i synnerhet i sitt ursprungsland. Om vi tittar enbart på de svårigheter som tas upp i denna text kan man konstatera att det inte är sannolikt att en mer vittfamnande text skulle ha varit bästa sättet att lösa en del högst konkreta problem, exempelvis rörande ersättning till patienter som reser till ett annat EU-land för att studera, arbeta eller helt enkelt ha semester. Direktivet handlar inte heller enbart om hälsovårdstjänster, på gott och ont. Därför är det inte meningsfullt att beskriva det som någon sorts ”Bolkesteindirektiv”. Det är inte alls vad direktivet handlar om. När de grundläggande principerna väl har slagits fast - och jag har noterat dem - måste därför detta direktiv ge oss möjlighet att bevara vissa regleringsmöjligheter, såsom finns mellan kommissionen och rådet men även mellan många ledamöter i alla grupper, vad gäller respekten för patientens valmöjligheter. När det gäller förhandsgodkännande för gränsöverskridande hälso- och sjukvård måste medlemsstaterna även i fortsättningen ha ansvaret för vilka vårdalternativ de erbjuder. När en stat ställer vissa villkor för tillgång till vård som ges av folkhälsoskäl - exempelvis systemet med läkares remittering, eller vad som brukar kallas ”gate-keeping” på engelska - så ska de systemen iakttas och tillämpas när patienter vänder sig till ett hälsovårdssystem i ett annat land än hemlandet. Självklart kan inte diskussionen om direktivet frikopplas från kommissionens kommande meddelande eller från rådets förslag till rekommendation om gemenskapens åtgärder inom området för sällsynta sjukdomar. Jag menar att det är fullt möjligt att föra dessa diskussioner samtidigt. En annan fråga som många ledamöter berört är hälsoinformationssystemens interoperabilitet. Direktivet kan bidra till detta i lagstiftningshänseende. Självklart befinner vi oss bara i inledningen av dialogen och diskussionen om denna fråga, som ska omfatta så skilda ämnen som dataskydd och transparenta normativa delar och räckvidd. Med hjälp av den rättssäkerhet direktivet skapar bör vi emellertid kunna fortsätta utvecklingen mot ökad interoperabilitet, vilket inte betyder att det är vårt enda mål. Vi vill helt enkelt ha harmonisering och ökad kompatibilitet. Tack allihop för era genomtänkta och värdefulla bidrag, som har varit mycket klargörande för debatten. Androulla Vassiliou ledamot av kommissionen. - (EN) Herr talman! Det har varit en mycket intressant diskussion. Låt mig säga att vi ofta hör frågan om hur vi ska få medborgarna att närma sig EU. Detta är ett exempel på hur vi kan få medborgarna att känna att EU gör någonting just för dem. Med det nuvarande systemet finns många orättvisor. Genom den tydliga lagstiftningsram som tillhandahålls i förslaget till direktiv när det gäller medborgarna och diverse frågor försöker vi ge medborgarna tydlig information om deras rättigheter och hur de kan utöva dessa. Visst finns det problem. Jag lyssnade mycket uppmärksamt på er oro, och jag är säker på att vi under debatten och våra kommande överläggningar måste ta itu med dessa frågor så att vi i slutänden får ett resultat som verkligen gagnar medborgarna. Detta är inte ett andra Bolkesteindirektiv - långt därifrån - och vi ska inte tänka i de banorna. Direktivet handlar om patienternas rättigheter och hur dessa rättigheter kan utövas. Vi försöker inte att harmonisera hälsovårdssystemen. Medlemsstaterna kan fortsätta att driva och reglera sina hälsovårdssystem, och de kan själva avgöra vilka förmåner de vill erbjuda sina medborgare och i vilken omfattning. Vi försöker inte att uppmuntra till hälsovårdsturism. Vi försöker inte att erbjuda medborgarna en möjlighet att skönhetsoperera sig. I stället försöker vi att ge medborgarna rätt till god hälso- och sjukvård när de är sjuka och behöver det. Vi förväntar oss inte heller att en våg av EU-medborgare ska strömma från sina hemländer till andra medlemsstater. Enligt våra beräkningar och konsekvensanalyser kommer endast en liten andel medborgare att söka sig utomlands. Varför? För att de vill få den vård de behöver i närheten av familjen, de vill tala sitt eget språk och vistas i en bekant miljö. Det finns dock tillfällen då de behöver extra hälso- och sjukvård som deras hemland inte kan tillhandahålla. Detta är en rättighet vi ger dem - en extra rättighet att på basis av adekvat information själva besluta vart de ska vända sig för att få vård. Vi har faktiskt uppmuntrats av EG-domstolen att lagstifta. Vi kan inte hela tiden överlåta åt domstolen att från fall till fall besluta om patientens rättigheter. Det är inte rättvist. Hur många europeiska medborgare har råd med advokat och kan kosta på sig att gå till domstol? Bara ett fåtal. Därför måste vi erbjuda alla patienter lösningar, ge dem korrekt information och låta dem själva bestämma vad de behöver. Nu är det dags för oss att samarbeta - rådet, kommissionen och parlamentsledamöterna - och försöka hitta bästa tänkbara lösningar för patienterna. (Applåder) Talmannen Tack, fru kommissionsledamot! Av applåderna att döma tror jag att parlamentet är belåtet. Jag har mottagit sex resolutionsförslag, som ingivits i enlighet med artikel 103.2 i arbetsordningen. Jag vill upplysa er om att PPE-DE-gruppen nu har dragit tillbaka sitt resolutionsförslag. Debatten är härmed avslutad. Omröstningen kommer att äga rum om några minuter. Skriftliga förklaringar (artikel 142) Lívia Járóka skriftlig. - (EN) Hälso- och sjukvård för romer är en fråga man systematiskt har blundat för och sällan tagit i beaktande inom EU, trots att tillgång till hälso- och sjukvård är en grundläggande rättighet för EU:s medborgare. Den förnyade sociala agendan om gränsöverskridande hälso- och sjukvård måste ta i tu med de problem romer stöter på när de inte kan få hälsovårdstjänster i närheten av där de bor. De flesta romer lever i städernas utkanter, miltals från hälsovårdsinrättningar. Att de är avskurna från dessa tjänster leder till att den förväntade livslängden för romer beräknas ligga tio år under riksgenomsnittet. Förebyggande åtgärder och vaccination mot vanligt förekommande sjukdomar i romska samhällen, liksom frågan om akutsjukvård och regelbundna hälsokontroller, återstår fortfarande att lösa. En annan faktor som begränsar romernas tillgång till hälso- och sjukvård sammanhänger med att de ofta saknar id-kort som gör att de kan ansöka om försäkringar och socialhjälp. I samband med kommunistregimernas fall blev många romer inte registrerade, de glömdes bort eller ströks från ländernas medborgarregister. Slutligen måste de romska kvinnornas hälsa uppmärksammas, eftersom det är de som bär upp de romska samhällena. Om kommissionen ska hjälpa EU-medborgare att få tillgång till hälsovårdstjänster inom EU måste den se till att detta tillämpas generellt och rättvist. Lasse Lehtinen skriftlig. - (FI) I ett välfungerande EU måste patienten kunna begära att få god vård överallt där den finns att tillgå. Om det är väntelistor för en hjärtoperation eller en höftledsoperation i ett land måste det vara möjligt att få tillgång till behandling i ett annat land utan någon protektionistisk lagstiftningsdjungel. Att undanröja hinder innebär också att befintliga resurser utnyttjas mer effektivt. Många av uttalandena mot den fria rörligheten för patienter och tjänster vädjar till de sämsta sidorna hos Europatanken - främlingsfientlighet och misstro. Välfungerande hälsovårdstjänster i både privat och offentlig regi hör hemma i välfärdssamhället - det europeiska välfärdssamhället. James Nicholson skriftlig. - (EN) Gränsöverskridande hälso- och sjukvård är en viktig del av det sociala paketet. Eftersom EU har underlättat fri rörlighet och rätten att bo och arbeta i andra EU-länder fanns det ett trängande behov av att klargöra patienternas rätt till hälso- och sjukvård i andra medlemsstater. Trots en rad domar i EG-domstolen inom detta område är medborgarna ännu inte fullt medvetna om sina rättigheter. Dessutom får de inte korrekt information om exakt vad de har rätt till och hur de ska gå till väga för att få behandling eller ersättning. I Nordirland har pilotprojekt genomförts i angränsande länder för att folk ska kunna utnyttja de hälsovårdstjänster som ligger bäst till för dem. Dessa projekt har varit mycket framgångsrika och blivit mycket uppskattade av de patienter som deltagit. Jag vill i detta sammanhang berömma de brittiska och irländska läkarförbunden för deras insatser när det gäller att främja gränsöverskridande hälso- och sjukvård mellan Nordirland och Irland. Även om jag välkomnar kommissionens arbete kan jag inte hjälpa att jag tycker den är sent ute. Nu när denna fråga har blivit utredd och fått en rättslig ram hoppas jag uppriktigt att medlemsstaterna kommer att samarbeta fullt ut. Marianne Thyssen skriftlig. - (NL) Vi är fortfarande glada över att Europaparlamentet undantog hälsovårdstjänster från det allmänna tjänstedirektivet. Hälsovård är när allt kommer omkring en speciell sektor som kräver en speciell strategi. Grundförutsättningen i förslaget, som ligger i linje med gällande rättspraxis, måste vara att det är medlemsstaternas ansvar att organisera och finansiera sin egen hälso- och sjukvård. Det betyder å ena sidan att patientens rörlighet inte får upphöjas till en absolut rättighet och å andra sidan att det inte finns några ursäkter för att inte investera i det egna landets hälsovårdssystem. Det förutsätter också med nödvändighet att medlemsstaterna måste få låta patienten betala den verkliga kostnaden. Det måste finnas solidaritet, men också en möjlighet att tillämpa olika taxor för patienter som via socialförsäkrings- och skattesystemet bidragit till finansieringen i sitt eget land och utländska patienter som inte har gjort det. Det är en god sak att vi har direktivet, men alla med inblick inom området vet att mycket arbete fortfarande återstår. Enligt min mening är nyckelkriterierna fortfarande kvalitet, tillgänglighet och ekonomisk hållbarhet på grundval av en socialt ansvarsfull solidaritet. Silvia-Adriana Ţicău skriftlig. - (RO) Jag anser att tillgång till hälso- och sjukvård av god kvalitet är ett grundläggande värde i det sociala Europa. Patienternas rättigheter inom EU och gränsöverskridande samarbete mellan medlemsstaterna på detta område är en väsentlig del av det sociala paketet. Patienterna måste få tillgång till hälsovårdstjänster av hög kvalitet i alla medlemsstater och de måste få möjlighet till ersättning med belopp motsvarande vad de skulle få i hemlandet. I dagsläget finns betydande skillnader inom EU både när det gäller kvaliteten på hälsovårdstjänster och ersättningsbelopp. Jag menar att det finns ett brådskande behov av en utvärdering av EU:s hälsovårdssystem och den medicinska teknik som används. Lämplig utrustning på alla sjukhus med den teknik som krävs för att ställa diagnos och behandla olika tillstånd är en grundförutsättning för att tillhandahålla hälso- och sjukvård av god kvalitet. Läkare och sjuksköterskor flyttar mellan olika medlemsstater på jakt efter högre lön men också bättre diagnos- och behandlingsmöjligheter. Det är viktigt att direktivet om patienters rättigheter enligt EU:s prioriteringar omfattar en minimiförteckning över hälsovårdstjänster som fullt ut ska omfattas av sjukförsäkringsbudgeten.

Sdělení předsednictva Předseda Nejprve v krátkosti čtyři informace. S velkým uspokojením jsem přijal zprávu, že Nobelovu cenu za mír obdržel Liou Siao-pao. Tento bojovník za lidská práva je kvůli svému pokojnému úsilí o svobodu projevu v Číně dosud vězněn. Oceňujeme současnou snahu čínských orgánů dosáhnout politických, hospodářských a sociálních standardů svobodného světa. Tato snaha je však nedostatečná, a proto o to naléhavěji žádáme, aby byli z vězení propuštěni Liou Siao-pao, držitel Sacharovovy ceny Chu Ťia a další obhájci lidských práv. Evropský parlament bude stále bdít nad dodržováním lidských práv. Druhá informace: v souvislosti se včerejším Mezinárodním dnem za odstranění chudoby pořádá Evropský parlament tento týden řadu akcí. Mnozí z nás nosí při této příležitosti odznáčky. Vedle plenárních zasedání věnovaných tomuto tématu bych vás rád pozval na slavnostní akt, jenž bude zahájen zítra ve 14:45 na nádvoří Bronisława Geremka za účasti generálního tajemníka OSN Ban Ki-muna. Třetí informace: Dnes si připomínáme již čtvrtý Evropský den proti obchodování s lidmi. Tento problém bereme velmi vážně. v současné době vedeme jednání o návrhu směrnice o prevenci obchodování s lidmi a boji proti němu. Na závěr čtvrtá informace: Chtěl bych vás pozvat, abyste si ve středu ve 12:00 hodin přišli vyslechnout hodnotící projev v polovině mého funkčního období předsedy Parlamentu. Bude především shrnutím toho, čeho dosáhl Evropský parlament, a zvláště toho, čeho jste v daném období dosáhli vy, a také mých vlastních iniciativ. Budu hovořit o tom, kde jsme se ocitli a jaké je ve změněné Evropské unii naše postavení, budu hovořit o stavu Evropského parlamentu a o spolupráci s ostatními orgány. Domnívám se, že vám v polovině svého funkčního období tyto informace dlužím.

Rozhodnutie o naliehavom postupe Návrh nariadenia Rady, ktorým sa stanovuje odchýlka od nariadenia (ES) č. 1782/2003, ktorým sa stanovujú spoločné pravidlá režimov priamej podpory v rámci Spoločnej poľnohospodárskej politiky a ktorým sa zavádzajú niektoré režimy podpory pre poľnohospodárov, pokiaľ ide o vyňatie pôdy z produkcie stanovené na rok 2008 - C6-0302/2007 - Neil Parish Pán predsedajúci, včera usporiadal môj výbor mimoriadnu schôdzu, aby preskúmal návrh Komisie a žiadosť o prístup k tomuto návrhu ako naliehavému. Môj výbor súhlasil s tým, že žiadosť o naliehavý postup by mala byť schválená. Návrh bol schválený jednohlasne. Komisia navrhuje stanoviť pre rok 2008 povinné percento pre vyňatie pôdy z produkcie vo výške 0 %. Tento návrh musí byť prijatý čo najskôr - teda do konca tohto mesiaca - aby sme poľnohospodárom umožnili rozhodnúť sa ohľadom pestovania plodín na pôdach vyňatých z produkcie v roku 2008. Dotyčná pôda musí byť vrátená späť do výrobného procesu, pretože zlá úroda v roku 2008 v spojení s 10 % pôdy vyňatými z produkcie vystaví vnútorný trh potenciálnym závažným rizikám. Trh s obilninami je na začiatku hospodárskeho roku 2007/08 charakterizovaný historicky najvyššími cenami v rámci Spoločenstva aj celosvetovo. Úroda na rok 2007 ostáva pravdepodobne na podobnej úrovni ako v predchádzajúcom roku, čo do konca hospodárskeho roku 2007/08 povedie k ďalšiemu znižovaniu súkromných zásob obilnín v EÚ. Predpokladá sa, že v celosvetovom meradle klesnú konečné zásoby v období 2007 - 2008 na historicky nízku úroveň, najmä v krajinách, ktoré sú hlavnými vývozcami. V tejto súvislosti by bežná úroda na rok 2008 s výnosmi zodpovedajúcimi trendom a s odchýlkou pre vyňatie pôdy z produkcie na rok 2008 v Európskej únii umožnila iba čiastočnú obnovu súkromných zásob, takže žiadam o naliehavé prerokovanie. (Parlament schválil naliehavý postup) Martin Schulz (DE) Pán predsedajúci, chcel by som sa zmieniť o včerajšej plenárnej schôdzi a o jednominútových prejavoch, ktoré boli prednesené na jej začiatku. Počas týchto jednominútových prejavov došlo k incidentu. Jeden poľský poslanec (neviem, do ktorej skupiny patrí), kritizoval nášho predsedu spôsobom, ktorý je v tomto Parlamente nepatričný. Obhajoval som predsedu nášho Parlamentu tak, ako som považoval za potrebné. Mal som dojem, že mnoho kolegov vidí veci rovnako ako ja. V dôsledku toho môj kolega poslanec Markus Ferber neskôr vyslovil na moju adresu poznámku, ktorej jadrom bolo to, že si privlastňujem právo komentovať v tomto Parlamente všetko, čo ale rozhodne nie je pravda. Ľutujem, že nemám právo to robiť, ale všetko nekomentujem. V dôsledku toho som urazil pána Ferbera v celkovej vypätej situácii dvoma nemeckými výrazmi, ktoré by som tu nerád opakoval a ktoré takisto nie sú pravdivé. Preto ich beriem späť a vyslovujem svoje poľutovanie a byl by som vďačný, ak by ste oznámili môjmu kolegovi poslancovi pánovi Ferberovi, že by mal moje ospravedlnenie prijať a že ho inak považujem za veľmi zábavného kolegu poslanca. (potlesk) Predsedajúci Pán Schulz, zahrnieme Vaše poznámky do zápisnice z rokovania a vezmeme ich na vedomie.

2. Венецуела и конкретно случаят на Maria Lourdes Afiuni Председател Следващата точка е разискването на седем предложения за резолюции относно Венецуела и конкретно случая на Maria Lourdes Afiuni. Santiago Fisas Ayxela автор. - (ES) Г-жо председател, съдия Афиуни постанови условно освобождаване на Елихио Седеньо, съобразно законите на Венецуела и в съответствие със становището на работната група по произволното задържане на ООН. Това доведе до нейното лишаване от свобода при максимални мерки за сигурност и при условия, които поставят живота й в опасност. Президентът Чавес публично поиска прокуратурата да приложи максималното наказание и призова Народната асамблея да приеме закон за утежняване на присъдата й, който да влезе в сила със задна дата. "Амнести интернешънъл" и Върховният комисар на ООН за правата на човека изразиха своята голяма загриженост. Това не е изолиран случай, госпожи и господа. Напротив, той демонстрира деспотичната и авторитарна насока на режим, който при привидно демократични избори затваря опозиционните медии, нарежда конфискации и арестува политически противници, без да зачита правата на човека и принципите на правовата държава. Затова поискахме съдия Афиуни да бъде освободена незабавно. Renate Weber автор. - (EN) Г-жо председател, отново обсъждаме положението във Венецуела в Парламента - не защото искаме, а защото се налага. Положението не се е подобрило след последната резолюция, напротив. Самата идея за принципите на правовата държава в момента изчезва под огромния натиск, оказван върху съдии и съдебната система, а това засяга упражняването на всички права на човека, от свободата на словото - особено свободата на медиите - до частната собственост. Член 26 от конституцията на Венецуела ясно постановява, че съдебната система е независима и президентът е гарант на тази независимост. Въпреки това президентът Уго Чавес все повече просто нарежда чрез публичните си речи на прокурорите и съдиите какви действия да предприемат и какви решения да вземат. Няколко съдии са станали жертва на това поведение на президента. Някои са били свалени от поста си, други са напуснали страната. Случаят със съдия Мария Лурдес Афиуни е просто най-неотдавнашният и най-известен в смисъл, че съдия е била хвърлена в затвора, обвинена заради взето от нея решение. Как биха могли съдиите, които разглеждат делото й, да действат независимо, когато президентът на страната, вместо да изчака съдебното дело и анализа на фактите от съдебната система, публично нарича съдия Афиуни "бандит" и иска максималната присъда? Мария Лурдес Афиуни е прекарала последните седем месеца на място, където физическото й благосъстояние и дори животът й са застрашени. Тя е в затвор с над 20 затворнички, които тя е осъдила през годините за много тежки престъпления. Няма съмнение, че тази мярка е взета, за да бъде унижена и сплашена. И понеже не очаквам много от венецуелските съдилища, осмелявам се да поискам от президента Чавес да позволи нейното освобождаване. (ES) Г-н Чавес, съдия Афиуни трябва да бъде освободена незабавно. Трябва незабавно да се проведе справедлив съдебен процес с всички необходими гаранции, че тя ще може да се защити срещу обвиненията на прокуратурата. Това не само би било справедливо от Ваша страна, но и значим хуманен жест. Véronique De Keyser Г-жо председател, в случая с Мария Лурдес Афиуни във Венецуела дали става дума за борба с корупцията, което е официалната версия, или за преследване на политически противник, което версията на "Ню Йорк Таймс" според техния кореспондент Симон Ромеро? Въпросът със сигурност си заслужава да бъде зададен, защото и двата случая са възможни при авторитарните режими. Моята група обаче оттегли подписа си от компромиса и е готова сама да внесе резолюция. Смятам, че отивате до крайности, госпожи и господа, а аз не искам този случай, който според мен трябва да се изясни, да се използва за отправяне на критики към целия венецуелски режим, което в действителност искате да направите. За каква става дума тук? Посредством извънредна процедура съдия Афиуни постанови освобождаването на банкер, обвинен в кражба на 27 млн. щатски долара от държавна агенция чрез фалшив договор за внос. След неговото освобождаване тя беше арестувана и задържана в следствения арест. Вярно е, че условията й на задържане са абсолютно ужасни, подобно на тези във всички венецуелски затвори. Тук обаче не провеждаме спешно разискване относно затворите. Ето защо това не прави съдията активист за правата на човека - тя никога не се е изказвала по този въпрос. Подобно на вас, призовавам за справедлив и бърз съдебен процес с всички свързани гаранции за защита, продължаването на борбата с корупцията, която съществува в съдебния апарат, и строгото отделяне на политиката от съдебната система. Споделям това мнение, но не мога да се съглася с останалото. Raül Romeva i Rueda автор. - (ES) Г-жо председател, аз споделям мнението на г-жа De Keyser. Когато преди няколко дни от нас беше поискано да обсъдим спешно въпроса, аз заявих, че конкретният случай на съдия Афиуни заслужава внимание. Може би не под формата на извънредна резолюция. Може би под формата на писмо, което да бъде подписано от различни членове на Парламента и което да демонстрира нашата загриженост и да посочи отправеното от нас искане - или по-скоро това, което трябва, но все още не сме отправили - за спазване на правните гаранции за всички съдебни дела, включително делото на съдия Афиуни. Това беше намерението ни и с него нашата група представи и предложение за резолюция, в което представихме няколко точки, съвпадащи с някои от изразените мнения и които според мен е важно да припомним. Това, което установихме по време на процеса обаче е, че вместо резолюция по конкретния случай на нарушение на правата на човека или конкретната ситуация на съдията понастоящем, имаше твърдения от гледната точка на венецуелската опозиция. На никого няма да убегне, че много скоро ни предстоят избори. Също така, на никого няма да убегне, че тази резолюция ще бъде използвана за политически цели - политически! - във Венецуела. Категорично не подкрепям или симпатизирам на политиката на г-н Чавес; категорично. Не искам обаче Европейският парламент да бъде използван за провеждане на кампания на опозицията, която в момента използва конкретния случай, за да урони доверието в една цяла политика, с която можем да сме съгласни или не, но която трябва да бъде обсъждана в политически план по всяко време. Не това е разискването, което се провежда днес, то може би трябва да се проведе в друг контекст, но не днес, не тук, не сега. Резолюцията относно случаите на нарушения на правата на човека и принципите на правовата държава има много специфичен мандат и много специфична цел, а вие прекарахте много време да правите други неща, които нямат нищо общо с отделните и конкретни случаи на нарушения на правата на човека. Струва ми се, че целият Парламент, всички групи, се нуждаят от известно време за обмислят въпроса заради правата на човека. Charles Tannock автор. - (EN) Г-жо председател, явната демагогия на президента на Венецуела Уго Чавес, изглежда, няма граници. Сега той се е прицелил в независимостта на съдебната власт като следващо препятствие по пътя му за установяване на абсолютна власт. Арестът и задържането на съдия Мария Лурдес Афиуни Мора представлява неговият най-безочлив и нагъл опит да заглуши противниците си и да подкопае отделянето на властите и принципите на правовата държава. Не мога да си представя как може съдията да се надява на справедливо съдебно производство. Чавес вече я нарече "бандит", обвини я във вземане на подкуп и каза, че тя трябва да лежи в затвора в продължение на 30 години. Също така, той заяви, че Симон Боливар би я застрелял - едно изключително провокаторско изявление във все по-диктаторския режим на Чавес и според мен е безразсъдно подстрекателство към насилие. Въпреки това Чавес си позволява това поведение най-вече защото той продължава да бъде истеричен критик на Съединените щати и като такъв е популярен сред много хора от левицата в Европа и в Парламента. Този парадокс продължава да подкопава колективните усилия на Европейския съюз да разкрие тази обезпокоителна тенденция към тоталитаризъм във Венецуела. (Ръкопляскания) Bernd Posselt (DE) (Отправен е въпрос с вдигане на "синя карта" съгласно член 149, параграф 8 от Правилника за дейността към г-н Romeva i Rueda) Г-жо председател, бих искал да попитам г-н Romeva дали знае, че Правилникът за дейността не само споменава правата на човека, но и че обект на това разискване са и принципите на правовата държава, и демокрацията. Освен това знае ли, че г-н Чавес представлява опасност за демокрацията и принципите на правовата държава? Raül Romeva i Rueda Г-н Posselt, това е въпрос на приоритети. Преди два месеца обсъждахме именно този въпрос тук, във връзка с извънредната резолюция относно Венецуела. Това, което имам предвид, по-конкретно е, че не трябва да забравяме кое е важно и какви са приоритетите. Ако е необходимо да се проведе разискване относно Венецуела в комисията по външни работи, нека бъде така, но не трябва да използваме тази сесия за неща, които нямат нищо общо с основното, конкретно и навременно даване на информация за нарушения на правата на човека. Joe Higgins автор. - (EN) Г-жо председател, тази резолюция, която претендира, че е за правата на човека във Венецуела, разкрива голямо лицемерие сред десните партии в Парламента. Истинската цел тук не е да се защитят правата на човека, а всъщност да се спомогне за свалянето на правителството на Уго Чавес във Венецуела и да се подпомогне дясната опозиция на големите дружества във Венецуела, която все още контролира голяма част от частните медии, предприятия и поземлени имоти и включва тези, които се опитаха открито да организират държавен преврат преди по-малко от 10 години. Правителството на Чавес осъществи определени напредничави мерки, които подобриха живота на най-бедните слоеве на обществото, но това означаваше, че Чавес се противопостави на неолибералните икономически политики, които Европейският съюз и Съединените щати налагаха на много държави в Латинска Америка: политики като дерегулация, либерализация и приватизация на икономиките им, което е в полза предимно на големите транснационални корпорации със седалище в Европейския съюз и САЩ. Ето защо е налице тази клеветническа кампания. Искам съдия Афиуни и всички затворници във Венецуела да бъдат третирани с достойнство и да им се осигури добросъвестно съдебно производство. Аз и моите социалистически колеги във Венецуела, от групата "Socialismo Revolucionário" (революционен социализъм) например, не сме съгласни с някои аспекти от политиките на Чавес: все по-големите тенденции към бюрократизация и сталинистка тенденция за тормоз и дискредитиране на опозицията от страна на левицата във Венецуела и на работническото движение. Искаме основните ресурси във Венецуела да бъдат публична собственост, но при един истински режим на демократичен контрол и управление на работниците, което да бъде в основата на достатъчно благосъстояние и услуги за преобразяване на живота на по-голямата част от населението на Венецуела, което ще сложи край на ужасните проблеми като бедността и престъпността, но и ще осигури изцяло демократични и социални права на човека за всички. Bogusław Sonik Г-жо председател, в Парламента често си задаваме един въпрос, който ни се задава и в нашите избирателни райони: колко ефективна е работата ви в областта на защитата на правата на човека? Като слушам колегата комунист, който казва, че речите, направени тук, може да доведат до свалянето на даден режим, аз се радвам и бих искал диктаторските режими в Беларус, Зимбабве и навсякъде, където хора страдат от такива режими, да паднат заради казаното в Парламента. Натъжен съм и от отношението на г-жа De Keyser и г-н Romeva i Rueda. Преди два месеца заявихте същото - че това не е нито правилният форум, нито подходящото време да се говори за Венецуела. Именно това обаче е времето и мястото и ние трябва да защитаваме тези хора, независимо от различните ни политически пристрастия. Президентът Чавес и апаратът, който той контролира, постоянно извършват множество актове на политическо преследване и тормоз на представителите на демократичната опозиция. Във връзка с това отправям искане за освобождаването на съдия Афиуни и призовавам върховния представител на Съюза по въпросите на външните работи и политиката на сигурност да изпрати - и вече приключвам - петиция до венецуелските органи, в която са изразени опасенията на Европейския съюз във връзка с нарушенията на правата на човека, демократичните принципи и законността и реда във Венецуела. Anneli Jäätteenmäki от името на групата ALDE. - (EN) Г-жо председател, радвам се, че Европейският парламент постави случая на съдия Афиуни в дневния си ред и надигна глас срещу нарушенията на правата на човека във Венецуела. Нещо повече, призовавам венецуелското правителство да уважава народа на Венецуела, както и международните харти за правата на човека, и да предприеме действителни стъпки към истинска демокрация, където правата на човека и принципите на правовата държава биват и ще бъдат зачитани. Случат на съдия Афиуни е тъжно напомняне на отрицателното отношение на Венецуела към правата на човека. Задържането на съдия Афиуни е нарушение на основните й лични права и много сериозна заплаха за независимостта на съдебната власт. Eija-Riitta Korhola (FI) Г-жо председател, обсъдихме продължаващата ерозия на демокрацията във Венецуела и предишният път, който беше преди шест месеца. Особено тревожно видимо развитие са атаките на правителството срещу пресата и свободата на интернет, както и затварянето на вестници, радиостанции, уебсайтове и телевизионни станции. Вероятно не знаем всички факти, но все пак трябва да разгледаме проблемите и принципите, свързани с положението. При това открито преследване на Афиуни, президентът Чавес пое роля, в която открито атакува независимостта на съдебната власт, въпреки че той би трябвало да е неин основен защитник. Разделението на властите е в основата на демокрацията и конституционната държава, а свободата на медиите е от съществено значение за демокрацията и зачитането на основните свободи. Свободното публично изразяване на мнение и идеи е гаранция за участие в демократичния процес и прави възможни свободните и справедливи избори и доброто управление. Да се надяваме, че никой тук няма да оспори това. Monica Luisa Macovei (EN) Г-жо председател, демокрацията във Венецуела е в опасност и аз бих искала да добавя още един случай, който е свързан с ограничаването на свободата на словото от страна на правителството и контрола му над гражданското общество. Една неотдавнашна ситуация с последици за целия регион е опитът на Венецуела през юни 2010 г. да измени проекта за резолюцията за участието на гражданското общество в Организацията на американските държави. Венецуела искаше да направи участието на гражданското общество обект на националното право. Налице е лош прецедент. Подобна клауза в договора за изпълнение на Междуамериканската конвенция срещу корупцията беше използвана от Венецуела с цел да не позволи на неправителствените организации да докладват за корупцията в страната. Комисията и Съветът трябва категорично и открито да подкрепят гражданското общество във Венецуела и трябва внимателно да наблюдават предстоящите парламентарни избори. Легитимността на следващия парламент е от съществено значение в тези времена на влошаваща се демокрация. И накрая, бих искала да се присъединя към призива за освобождаването на съдията. Corina Creţu (RO) Бих искала повторя, че защитата на правата на човека винаги е била и продължава да бъде приоритет за нас. Ето защо за нас е естествено да сме загрижени за условията, при които се водят такива съдебни производства, и за режима на задържане. Считам, че трябва да гарантираме, че процесът е справедлив, прозрачен и в съответствие с основните норми на принципите на правовата държава. По същия начин обаче не смятам, че е уместно да използваме такива случаи, с които не винаги сме добре запознати, като претекст за политическа борба. Miroslav Mikolášik (SK) Аз съм шокиран от начина, по който президентът Чавес управлява във Венецуела. Неговият стил на ляво управление напомня за най-лошите комунистически правителства в Източна и Централна Европа в периода преди падането на Берлинската стена. Мария Лурдес Афиуни е била неправилно лишена от свобода, а основните и права са били нарушени, както и свободата й да взема решения в качеството си на съдия. Ясно е, че в този случай съдебната власт не е независима, а Венецуела и Чавес се подиграват с демокрацията. Gabriel Mato Adrover (ES) Г-жо председател, това не е първият път, в който говоря за Венецуела и нарушенията на правата на човека, които се случват в тази красива страна, и се страхувам, че няма и да е последният. По време на предишната ми реч говорих за журналистите. Днес става дума за съдии, като съдия Афиуни, и както винаги за обикновените венецуелци, които, подобно на хилядите канарчета, които живеят там, искат единствено да живеят в мир и свобода. Тези хора се стремят за запазят земите си и работите си без постоянната несигурност от това "какво ще се случи утре". Венецуела е била земя на убежища за мнозина. Днес, за съжаление, това е една страна, в която свободата на изразяване и другите свободи и права са само спомен. Днес говорим за правата на човека и кой ги нарушава. Нека от тук изпратим подкрепата ни до съдия Афиуни и до всички, които живеят във Венецуела, заедно с надеждата ни, че политическите свободи отново ще станат реалност. Кристалина Георгиева член на Комисията. - (EN) Г-жо председател, Европейският съюз внимателно следи ситуацията във Венецуела. В тази връзка бих искала да отбележа, че споделяме опасенията, изразени тук, относно обстоятелствата около ареста и задържането на съдия Мария Лурдес Афиуни и последващите изявления по отношение на нейния арест от страна на венецуелските органи. Важно е да се отбележи, че специалният докладчик на ООН за независимостта на съдиите и адвокатите и работната група по произволното задържане на ООН определиха ареста на съдия Мария Лурдес Афиуни като дълбоко обезпокоителен удар върху независимостта на съдебната власт. Експертите на ООН дори заявиха, че репресивните мерки за упражняването на конституционно гарантираните им функции и създаването на атмосфера на страх сред съдебните служители и професионалните кръгове на правистите няма друга цел освен да подкопае принципите на правовата държава и да попречи на правосъдието, и изтъкнаха, че незабавното и безусловно освобождаване на съдия Афиуни е задължително. Междуамериканската комисия за правата на човека излезе с защитна мярка в полза на Съдия Мария Лурдес Афиуни, като подчерта отговорността за защитата на нейния живот и физическо благосъстояние, както и за прехвърлянето й на сигурно място. Въпреки че венецуелските органи заявиха, че тя е задържана отделно от другите затворници, както вече беше споменато тук, тя продължава да бъде затворена в Националния институт за женска ориентация, където биха могли да се намират затворници, които тя е осъдила. Във връзка с диалога ни с венецуелските органи винаги сме подчертавали значението на пълното зачитане на международните задължения и ангажименти по отношение на правата на човека, включително свободата на изразяване, зачитането на принципите на правовата държава и най-вече зачитането на независимостта на съдебната система. Тези въпроси бяха изрично повдигнати във връзка с диалога ни с венецуелските органи и въпреки че същите твърдяха, че арестът е в съответствие с венецуелското законодателство, ние счетохме, въз основа на решението на ООН и Междуамериканската комисия за правата на човека и нашата собствена преценка, че това представлява въпрос, за който сме дълбоко загрижени. Следим тенденцията за повторната поява на политическа поляризация в страната със загриженост. Парламентарните избори през септември биват широко възприемани като крайъгълен камък за бъдещето на страната и сега е моментът Европейският съюз да подчертае колко е важно тези избори да бъдат проведени в една мирна, прозрачна и напълно демократична среда. Бих искала да използвам тази възможност, за да подчертая, че Европейският съюз насърчава всички участници да се включват в изборния процес в дух на толерантност, гражданско съзнание и зачитане на плурализма на мненията. Ще продължим внимателно да следим развитието на събитията във Венецуела във връзка с и въз основа на ангажимента ни за подкрепа и укрепване на демокрацията и насърчаване на правата на човека и основните свободи навсякъде в света, включително във Венецуела. (Ръкопляскания) Председател Разискването приключи. Гласуването ще се проведе след малко. Писмени изявления (член 149) Cristian Dan Preda Случаят с Мария Лурдес Афиуни е абсолютно ужасяващ за всички, които защитават демократичните ценности. Той подчертава факта, че принципите на правовата държава представляват само безсмислени понятия във Венецуела. Политизацията на съдебната власт се увеличи, след като Уго Чавес дойде на власт. Съдебните органи обикновено не се осмеляват да говорят против правителството. Когато това се случи, последиците са драстични. Неприемливо е съдия, която само е изпълнявала задълженията си за гарантиране на основните права на гражданите, да бъде подложена на такива репресивни мерки. Правителството на Венецуела трябва бързо да освободи съдия Афиуни и да прекрати атаките срещу независимостта на съдебната власт. В същото време трябва да разгледа този случай във връзка с парламентарните избори през септември. Практиката на инкриминиране на действията на критиците на правителството трябва да спре, заедно с всички опити за ограничаване на свободата на словото и на печата. Авторитарната тенденция на режима на Чавес е изключително тревожна и аз смятам, че не трябва да се боим да заявим това.

3. Ανθρωπιστική κατάσταση των ατόμων στον καταυλισμό Ασράφ -Πριν από την ψηφοφορία Charles Tannock Κυρία Πρόεδρε, φαίνεται ότι έχει γίνει κάποιο λάθος στο κείμενο που δημοσιεύθηκε στο διαδίκτυο από τις υπηρεσίες του Κοινοβουλίου. Υπάρχουν φραστικά λάθη και το κείμενο δεν συνάδει με το κείμενο το οποίο πράγματι κατατέθηκε στο πλαίσιο του κοινού ψηφίσματος από τη δική μου και από άλλες ομάδες. Δεν γνωρίζω αν έχετε ενημερωθεί σχετικά και αν μπορείτε να το λάβετε υπόψη σας, αλλά το κείμενο της παραγράφου 2 θα έπρεπε να έχει διατυπωθεί ως εξής: "σεβόμενο τις ατομικές επιθυμίες όλων όσων διαμένουν στο στρατόπεδο Ασράφ σχετικά με το μέλλον τους". " φράση αυτή διαφέρει από τη φράση που δημοσιεύθηκε τελικά, ενώ κανονικά το κείμενο θα έπρεπε να περιλαμβάνει αυτή τη διατύπωση. Πρόεδρος Κύριε Tannock, έχω ενημερωθεί και θα γίνουν όλες οι γλωσσικές διορθώσεις. Μετά την ψηφοφορία Hans-Peter Martin (DE) Κυρία Πρόεδρε, θα ήθελα να επιστήσω την προσοχή σας στο γεγονός ότι πίσω μου, μεταξύ των ριζοσπαστών της άκρας δεξιάς, υπάρχουν άνθρωποι οι οποίοι δεν είναι βουλευτές, και απ' ό,τι βλέπω, χρησιμοποιούν και αυτοί τους εκλογικούς καταλόγους. (Αναταραχή) Πρόεδρος Κύριε Martin, όλα αυτά θα εξακριβωθούν.

2. Julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt (äänestys) - Fruteaun mietintö - Äänestyksen jälkeen Hannes Swoboda (DE) Arvoisa puhemies, minusta meidän on onniteltava jäsen Fruteauta, joka tuli valituksi Ranskan parlamenttiin. Se ei kenties ole hyvä uutinen meille, mutta olen varma, että hän on tyytyväinen tulokseen. Puhemies Minäkin haluan onnitella jäsen Fruteauta, ja nyt siirrymme seuraavaan kohtaan.

Cooperación entre los órganos jurisdiccionales de los Estados miembros en el ámbito de la obtención de pruebas en materia civil o mercantil (breve presentación) Presidenta De conformidad con el orden del día se procede a una breve presentación del informe por el señor Medina Ortega, en nombre de la Comisión de Asuntos Jurídicos, sobre la cooperación entre los órganos jurisdiccionales de los Estados miembros en el ámbito de la obtención de pruebas en materia civil o mercantil. Manuel Medina Ortega ponente. - (ES) Señora Presidenta, a esta tardía hora del lunes probablemente la Comisión tendrá otras cosas que le preocupen más que este informe. En definitiva, lo que estamos haciendo es nada más que contestar a un informe de la Comisión, a un informe sobre la aplicación de Reglamento (CE) nº 1206/2001 del Consejo, de 28 de mayo de 2001, relativo a la cooperación entre los órganos jurisdiccionales de los Estados miembros en el ámbito de la obtención de pruebas en materia civil o mercantil. Estamos en un ámbito que realmente es no comunitario, es un ámbito intergubernamental, en el que desde el Consejo -a través del Reglamento- se ha tratado de estimular la cooperación entre esos órganos jurisdiccionales. Pero, al hacerlo, creo que hay una cierta falta de rigor por parte de la Unión Europea. Es decir, se ha previsto determinadas medidas, por ejemplo, la emisión de ideas prácticas, la utilización de medios electrónicos, etc., pero reconozco que es bastante difícil una acción por parte de la Comisión. No sé lo que la Comisión ha conseguido o piensa conseguir, pero me parece bastante difícil conseguirlo por la enorme dificultad que constituye esta forma de cooperación intergubernamental. Es decir, les estamos pidiendo a las autoridades judiciales que colaboren entre sí, estamos hablando de veintisiete países, de autoridades judiciales que manejan veintidós idiomas diferentes, con sistemas jurídicos muy distintos entre sí, y estamos tratando de conseguir resultados. La Comisión ha constatado que los resultados no son buenos, que hay un enorme retraso en estos mecanismos de cooperación y, desde luego, que no contamos con medios para hacerlo. Lo ideal sería contar con medios materiales. Por ejemplo ¿qué podría hacer la Comisión para dotar a los órganos jurisdiccionales, sobre todo a los de un nivel inferior, de elementos tecnológicos, como un sistema de videoconferencia? La videoconferencia puede ser una utopía en muchos juzgados pequeños del conjunto de la Unión Europea, pero parece que es la única forma de hacerlo. Creo que la Unión Europea tendría que apoyarse en instituciones ya existentes, concretamente la Red Judicial Europea. Tendríamos que reforzar esta Institución para que los propios jueces, a través de sus sistemas de cooperación, pudieran desarrollar este tipo de comunicación. Por otro lado, todo lo que sea formación de los jueces es fundamental. Esto es algo que tampoco puede hacer la Comisión por sí misma. Pero la Comisión sí puede estimular el desarrollo de este tipo de cursos, de formación en Derecho comunitario y en el conocimiento de los diferentes sistemas jurídicos. Aparte, hay una enorme dificultad, el problema de las lenguas, es decir, ¿cómo se pueden comunicar -pongamos- un juez español con un juez finlandés con dos lenguas tan diferentes? No se puede pretender que los jueces, además de tener que manejar su propio Derecho, que ya es bastante complejo de por sí, estén obligados a tener conocimientos para este tipo de cosas. ¿Qué podemos hacer desde el punto de vista práctico para facilitar a los jueces la tarea de interpretación y traducción? ¿Qué podríamos hacer para ayudarles a hacerlo? Al exponer este informe, no quiero manifestar ningún tipo de rigor o dureza frente a la Comisión. Creo que el trabajo es bastante difícil. Lo que sí me gustaría saber, aprovechando que tenemos aquí a un Comisario que está interesado en este tema, es qué piensa la Comisión que se puede hacer para poder dar mayor rigor a este Reglamento del año 2001 un poco impreciso, un poco voluntarista y que no sé si, desde el punto de vista práctico, puede tener alguna consecuencia o se puede conseguir avanzar con él. Jacques Barrot Vicepresidente de la Comisión. - (FR) Señora Presidenta, en primer lugar deseo dar las gracias al señor Medina Ortega, que plantea una serie completa de cuestiones fundamentales. Es cierto que los jueces y los profesionales de cada país deben ser más conscientes de este Reglamento. Debería destacarse que la toma directa de pruebas según menciona el artículo 17 del Reglamento ha simplificado y acelerado la obtención de pruebas sin ningún problema especial. Los organismos centrales mencionados en dicho Reglamento desempeñan una importante función, controlando los organismos jurisdiccionales que han de tratar las peticiones presentadas en virtud del presente Reglamento y resolviendo los problemas con los que tropiecen. La asistencia proporcionada por los organismos centrales puede ser esencial para los pequeños organismos jurisdiccionales, que se enfrentan por primera vez con un problema relacionado con la obtención de pruebas en un contexto transfronterizo. Las TIC y la videoconferencia, empleadas junto a un sistema fiable de correo electrónico, deberían, señor Medina Ortega, ser un recurso estándar para el envío de pruebas. La tarea habitual de la Red Judicial Europea en materia civil y mercantil, como usted dijo, es facilitar esta cooperación legal en Europa. Desde que entró en vigor, la aplicación del Reglamento sobre la obtención de pruebas, en muchas ocasiones, ha sido el centro del trabajo de la Red. Se elaboró un manual acerca de la aplicación del Reglamento en 2006 y se distribuyó entre todos los organismos jurisdiccionales europeos en 2007. La Red Judicial Europea en materia civil y mercantil puede, sin duda, utilizar sus contactos -tiene razón en esto, señor Medina Ortega- para adquirir una implicación más intensa a la hora de lograr un mayor cumplimiento de los requisitos para la obtención de pruebas dentro de los plazos establecidos en el Reglamento. Eso es cierto. Quiero continuar y examinar brevemente las perspectivas. Es cierto que el Reglamento establece unos criterios específicos para la forma y el contenido de la solicitud. La solicitud debe cumplimentarse de una forma específica y contiene información concreta: el nombre y dirección de las partes participantes en el proceso, la naturaleza y asunto del caso en particular y una descripción de las pruebas que se presentan. El Reglamento también establece que la solicitud debe presentarse en una de las lenguas oficiales del Estado miembro del organismo jurisdiccional receptor o en cualquier otra lengua que el Estado miembro receptor haya señalado como aceptable pero, como usted acaba de subrayar, el idioma es el menor de los problemas. Una solicitud para la obtención de pruebas debería normalmente ser atendida rápidamente. Si no es posible atender la petición dentro de los noventa días posteriores a su recepción por parte del organismo jurisdiccional receptor, este organismo debe informar al organismo jurisdiccional emisor y exponer las razones del retraso. De hecho, sólo es posible rechazar la tramitación de la solicitud de obtención de pruebas en situaciones excepcionales y estrictamente limitadas. Así era el Reglamento. Se realizó un estudio de su aplicación en marzo de 2007 y, partiendo de los resultados del estudio, la Comisión adoptó un informe en diciembre de 2007. El informe fue redactado conforme al artículo 23 del Reglamento. ¿Qué es lo que dice? Que la aplicación del Reglamento ha mejorado en cierta forma, se ha simplificado y ha acelerado la cooperación entre organismos jurisdiccionales en el ámbito de la obtención de pruebas en materia civil o mercantil. Por consiguiente, ya ha logrado dos objetivos principales: simplificar la cooperación entre Estados miembros y acelerar la obtención de pruebas. La simplificación se ha conseguido, en concreto, mediante la introducción de transmisiones directas entre organismos jurisdiccionales, aunque a veces las solicitudes van a los organismos centrales, y mediante la introducción de formularios estándar. También se ha podido observar un progreso en la rapidez con la que se tratan las solicitudes para la obtención de pruebas. La mayoría se realizan más rápido que antes de que el Reglamento entrara en vigor, afortunadamente, y dentro de los noventa días fijados en el texto. Así pues, señor Medina Ortega, yo diría que consideramos que no hay necesidad de modificar el Reglamento. Sin embargo, es imperativo que se mejore su actividad. En el plan de acción adoptado en noviembre de 2008, el Consejo confió a la Comisión la creación de un portal europeo de e-Justicia. La creación y entrada en funcionamiento durante este año de la primera versión de este portal es, evidentemente, una absoluta prioridad para todos y para mí. En cuanto al empleo de la videoconferencia, eso también se convertirá en una prioridad. La Red Judicial Europea en materia civil y mercantil está, por el momento, preparando un manual sobre aspectos legales del empleo de la videoconferencia en la obtención de pruebas. Lógicamente, este manual se enviará los jueces europeos y estará acabado para finales de este año. Será parte del portal que, como he dicho, aparecerá antes de fin de año. Evidentemente las salas de los tribunales han de estar adecuadamente equipadas para la videoconferencia. Esperamos aprovecharnos de los nuevos métodos financieros durante la revisión de la perspectiva financiera de 2010-2013. Las opciones de financiación para proyectos transfronterizos ya existen en el Programa Justicia Civil, donde el empleo de videoconferencia figura como una prioridad. Le diría, señor Medina Ortega, que estoy de su lado en un punto esencial que, desde mi punto de vista, debe ser una prioridad para Estocolmo: me refiero a la formación de los jueces. Para el tema que ha planteado esta noche, la obtención de pruebas, necesitamos realmente formación adecuada para los jueces. Para mí ésta será una de las pautas a seguir en el próximo programa de Estocolmo. En cualquier caso, gracias por este útil informe que ha demostrado ser de lo más ilustrador. Presidenta Queda cerrado este punto del orden del día. La votación tendrá lugar mañana.

Posėdžio pradžia (Posėdis prasidėjo 9.00 val.) Pirmininkė Gerbiamieji nariai, labas rytas! Šiandien, rugsėjo 26 d., yra Europos kalbų diena. Mūsų pareiga priminti žmonėms Europos Parlamente, kalbų šventovėje, apie šios dienos svarbą Europos Sąjungos filosofijai ir esmei bei darbą, korį mes atliekame, norėdami sukurti daugiakultūrę Europą, kurioje gerbiami žmonių saviti bruožai, kultūros ir dvasia. Josu Ortuondo Larrea - (ES) Gerb. Pirmininke, labai ačiū, kad suteikėte man žodį. Šiandien švenčiame Europos kalbų dieną ir aš noriu išreikšti daugelio Ispanijos valstybės piliečių jausmus, kurie nesupranta, kodėl juos diskriminuoja Europos Parlamento biuras, nes katalonams, galicijams ir baskams, kaip ir man, piliečių atstovams, Parlamente neleidžiama naudoti savo kalbos. Ne taip, kaip Komisijoje, Taryboje ir Regionų komitete, kuriuose žmonių atstovai gali pasisakyti šiomis bendrosiomis oficialiomis kalbomis, biuras atsisako priimti baskų, katalonų arba galicijų kalbas - bendrąsias oficialios Ispanijos valstybės kalbas. Gerb. Pirmininke ... (Kalbėjusysis kalbėjo baskų kalba) Pirmininkė Josu Ortuondo Larrea, pirmininkaujančioji valstybieškos informacijos šiuo klausimu, net jeigu tai yra kažkas tokio, apie ką diskutavome daug kartų ir atsakymai gerai žinomi.

Binnenmarktinitiative (Aussprache) Die Präsidentin Als nächster Punkt folgt die Erklärung der Kommission zur Binnenmarktakte. Michel Barnier Frau Präsidentin, sehr geehrte Damen und Herren, es ist mir eine Freude, diesem Parlament die von der Kommission am 27. Oktober angenommene Mitteilung zur Binnenmarktakte vorzustellen und sie gemeinsam mit Ihnen zu erörtern. Wir haben unsere Gespräche eigentlich gestern auf Betreiben von Herrn Harbous und Herrn Grech aufgenommen, an einem anderen Ort, aber vor mehreren hundert politischen, wirtschaftlichen und gesellschaftlichen Interessensvertretern auf europäischer, nationaler und regionaler Ebene. Das ist ein wichtiges Dokument. Sehr geehrte Damen und Herren, es ist wichtig, weil wir finden, dass Europa an mehreren Fronten zur Rechenschaft gezogen wird. Die Außenwelt fragt nach den Ursachen der Krise. Wir wurden in den letzten zwei Jahren von einer unglaublich schweren Finanzkrise heimgesucht, und ihre zahlreichen wirtschaftlichen, sozialen und menschlichen Auswirkungen sind noch heute in allen Mitgliedstaaten zu spüren. Es gibt die allgemeine Wirtschaftskrise, und dann gibt es andere Krisen, die zu ignorieren wir uns nicht leisten können, wie die Lebensmittelkrise, obwohl darüber weniger gesprochen wird. Annähernd eine Milliarde Menschen laufen Gefahr, an Hunger oder Wasserknappheit zugrunde zu gehen. Dann gibt es noch die Umweltkrise, wahrscheinlich die schlimmste. Wir müssen Antworten auf diese Fragen finden, aber zusätzlich zu diesen Fragen, die von außen kommen gibt es auch solche, die von innen kommen. Am wichtigsten ist sicherlich die, die sich die europäischen Bürgerinnen und Bürger stellen, die verständnislos, oftmals besorgt und manchmal wütend sind, die nicht überzeugt sind und Bedenken hinsichtlich dieses großen Binnenmarkts haben, der doch seit dem Entstehen der Europäischen Gemeinschaft für Kohle und Stahl in den 1950ern einen Pfeiler darstellt; dieser große Binnenmarkt, den wir geduldig zusammen aufbauen. Die Frage, die sich unsere Bürgerinnen und Bürger und die Klein- und Mittelbetriebe stellen, lautet: Was kann uns der Binnenmarkt bieten? Was tut Europa für uns? Wir müssen eine positive Antwort auf diese Frage geben, was nicht immer der Fall ist. Das ist die Schlussfolgerung von Mario Monti im von Präsident Barroso in Auftrag gegebenen Bericht; ein Bericht, den Sie oftmals diskutiert haben und der viele nützliche Informationen enthält. Mario Monti stellt zum Beispiel fest, dass der Binnenmarkt immer notwendiger und trotzdem immer unbeliebter wird. Meine Damen und Herren, wir sind Politiker, jeder mit einem eigenen Mandat, und wenn etwas Derartiges festgestellt wird, muss man sich bemühen, sicherzustellen, dass das, was notwendig wird, auch Anklang findet, unterstützt und besser verstanden wird. Aus diesem Grund und angesichts der genannten Krisen und Fragen wollten wir, gemäß unserem Mandat, ein praktisches Nachfolgedokument zu Mario Montis Ergebnissen erarbeiten, ebenso wie natürlich zu den umfassenden Erkenntnissen, die dieses Parlament unter der Leitung von Herrn Grech, dem ich hiermit danke, hinsichtlich der imperfekten, unvollständigen und manchmal enttäuschenden Funktionsweise dieses großen Binnenmarktes gewonnen hat. Das Dokument, das wir Ihnen heute vorlegen, Frau Präsidentin, meine Damen und Herren, ist ein originelles Dokument. Es ist nicht etwas, das man annehmen oder aber auch lassen kann. Es enthält weniger einen Gesetzesvorschlag als einen Aktionsplan, der derzeit aus 50 Vorschlägen besteht, die wir zur Diskussion unterbreiten und die alle die Funktionsweise des Binnenmarkts im Interesse der Klein- und Mittelbetriebe, des Wachstum und der Bürgerinnen und Bürgern verbessern sollen. Dieser Markt ist ein Mittel zur Förderung von Wachstum und sozialem Fortschritt und nicht zu deren Belastung, wie ich bereits mehrmals betont habe. Wir haben soeben die Richtlinie von Private Equity und Hedge-Fonds erörtert. Ich habe eine sehr klare Strategie, die ich in den nächsten fünf Jahren mit Entschlossenheit zu verfolgen gedenke. Wie ich Ihnen am 13. Januar gesagt habe, wir wollen und werden sicherstellen, dass die Finanzdienstleistungen und -märkte, die essenziell sind, wieder der Realwirtschaft dienen und nicht umgekehrt. Wir werden dadurch gewährleisten, dass die Realwirtschaft und der ihr zugrunde liegende Binnenmarkt Wachstum und sozialen Fortschritt ankurbeln. Unsere Wachstumsstrategie, die mit der 2020-Strategie einhergeht, wurde erarbeitet, um die Funktionsweise des Binnenmarkts zu verbessern. Dieser Markt muss als Fundament angesehen werden, auf dem die europäische Wirtschaft aufbaut. Wir sind überzeugt, dass, wenn dieses Fundament besser funktioniert als es heute der Fall ist - was das Ziel unseres Aktionsplans ist - alles, was darauf fußt, ebenfalls besser funktionieren wird: private und öffentliche Initiativen; lokale, regionale, nationale und europäische Initiativen; die Tätigkeit der Verbände und der gesamten Bandbreite der anderen auf dem Markt anwesenden Akteure. Wir wollen auf diese Fragen und Herausforderungen reagieren, indem wir gemeinsam mit den Unternehmen daran arbeiten, zu starkem, nachhaltigem und fairem Wachstum zurückzukehren. Wir schlagen hiermit eine Reihe von Maßnahmen vor, die speziell auf Innovation und Klein- und Mittelbetriebe ausgerichtet sind. Die Binnenmarktakte enthält die wichtige Patent-Frage, die wir zurzeit besprechen - daher auch die terminlichen Komplikationen, Frau Präsidentin - im Wettbewerbsrat unter dem belgischen Ratsvorsitz. Allgemeiner ausgedrückt, wollen wir das gesamte regulatorische und steuerpolitische Umfeld für Unternehmen flexibler gestalten und ihnen den Zugang zu Finanzierung zu erleichtern, auf die sie angewiesen sind, um Investitionen zu tätigen. Hinsichtlich der Verbesserung der europäischen Wettbewerbsfähigkeit schließlich wollen wir unsere externe Strategie im Sinne der Gegenseitigkeit und des gegenseitigen Nutzens stärken. Um sicherzustellen, dass die europäischen Bürgerinnen und Bürger im Zentrum des Binnenmarktes stehen, will die Kommission vermitteln, dass der Markt die Entwicklung von Dienstleistungen von allgemeinem Interesse und breiter Infrastruktur nicht beeinträchtigt. Wir werden eine Mitteilung erarbeiten, die gewiss durch Beiträge des Parlaments unterstützt, gefördert und verbessert wird: eine Mitteilung über Dienstleistungen von allgemeinem Interesse und öffentliche Dienstleistungen. Wir wollen klarstellen, dass der Binnenmarkt die sozialen Rechte gemäß der Charta der Grundrechte wahrt, dass er sozial innovativen Unternehmen neue Möglichkeiten zur Entwicklung bietet, die den europäischen Arbeitnehmern und Verbrauchern gleichermaßen nützlich sind. Kommen wir nun zum dritten Kapitel der Binnenmarktakte. Dieser ganzheitliche Ansatz hat nur Sinn, wenn wir ihn in Zusammenhang mit verbesserter Governance setzen und zwar durch vermehrten Dialog und verstärkte Partnerschaft mit unseren Unternehmen und unseren Mitbürgern und Mitbürgerinnen, aber auch zwischen den europäischen Institutionen, den Mitgliedstaaten, regionalen und lokalen Behörden und durch einen besseren sozialen Dialog. Wir sind überzeugt, dass bei unserer gemeinsamen Arbeit zur Bewältigung der Herausforderung der Wettbewerbsfähigkeit, der Herausforderung, das Wachstum zu schaffen, das sich die europäischen Bürgerinnen und Bürger erwarten, der Beitrag jedes einzelnen Bürgers und jedes einzelnen Unternehmens erforderlich ist. Es erfordert die Unterstützung jeder einzelnen Gemeinschaft. Das ist also das Ziel bei der viermonatigen öffentlichen europäischen Debatte, die wir mit Ihnen zusammen anstoßen wollen. Viele Kommissare, 13 von uns, haben an der Binnenmarktakte gearbeitet - wofür ich mich bei ihnen bedanke - die von der Kommission nach langatmigen internen Gesprächen angenommen worden ist. Dieses Thema ist eine unserer obersten Prioritäten, und wir besprechen zurzeit diese 50 Vorschläge. Wir werden aufmerksam zuhören, wenn die verschiedenen Institutionen und unsere diversen Partner ihren Standpunkt darlegen, und am Ende unserer Konsultierungen, wahrscheinlich im Februar, werden wir die Liste der Verpflichtungen fertigstellen, zu denen die betreffenden Kommissare innerhalb von maximal zwei Jahre Vorschläge liefern werden. Daraus folgt, dass 2012, wenn wir den 20. Jahrestag des Binnenmarktes begehen, 20 Jahre seit den Verpflichtungen und Vorschlägen von Jacques Delors, dieser Jahrestag nicht von Nostalgie oder Melancholie geprägt sein wird - Nostalgie ist derzeit nicht angebracht - sondern es wird vielmehr ein proaktiver und dynamischer Anlass sein. Aus diesem Grund werden wir heute den Ball ins Rollen bringen, so wie wir es gestern getan haben. Vier Monate lang werden meine Kolleginnen und Kollegen und ich die öffentliche europäische Debatte koordinieren, die heute im Europäischen Parlament ihren Anfang genommen hat. Wir werden uns bemühen, uns auf konstruktive und aufmerksame Weise zu beteiligen. Andreas Schwab im Namen der PPE-Fraktion. - Frau Präsidentin, Herr Kommissar, meine lieben Kolleginnen und Kollegen! Wir haben in dieser Woche schon beim sogenannten Binnenmarkt-Forum über den Vorschlag der Europäischen Kommission gesprochen, mit dem eine in hohem Maße wettbewerbsfähige soziale Marktwirtschaft in Europa erreicht werden soll. Alle drei Begriffe - Wettbewerbsfähigkeit, sozial und Marktwirtschaft - sind uns dabei wichtig, und wir begrüßen ganz ausdrücklich, dass es dem für den Binnenmarkt zuständigen Kommissar Michel Barnier gelungen ist, den von uns gewünschten horizontalen oderwie Louis Grech in seinem Bericht geschrieben hat, holistischen Ansatz für den Binnenmarkt wiederzubeleben. Wir glauben, dass dies ein großer Schritt ist, aber wir glauben auch, dass noch weitere kleine Schritte zur wirklichen Vervollständigung der horizontalen Anlage dieses Gesetzgebungsprojekts notwendig sind. Hier wird sich das Europäische Parlament entsprechend einsetzen. Dieser Einsatz des Europäischen Parlaments wird nur gelingen, wenn wir in die Lage versetzt werden, die technischen, institutionellen und politischen Unterschiede, die ein solches Gesetzgebungsprojekt mit sich bringt, zu überwinden. Denn nur dann können wir das Gesetzgebungspotenzial, das in diesem Vorschlag liegt, voll ausnutzen. Und das wollen wir. Ich bin mir sicher, dass die öffentliche Anhörung der Bürgerinnen und Bürger, der beteiligten stakeholders dazu beitragen kann, alle an diesem Gesetzgebungsvorschlag teilhaben zu lassen, und ihnen das Gefühl geben kann, mitentscheiden zu können, was am Ende aus diesem Gesetzgebungsvorschlag wird. Das Parlament, lieber Kommissar Barnier, wird seinen Beitrag dazu leisten, diese Ziele zu erreichen. Wir wollen das Programm mit 50 Punkten überarbeiten, wir wollen Schwerpunkte setzen, wir wollen dazu beitragen, dass sämtliche Ausschüsse des Europäischen Parlaments beteiligt werden, dass wir diese institutionelle Einigkeit, die ein solches Gesetz braucht, erreichen. Am Ende, liebe Kolleginnen und Kollegen, müssen wir zu dem Ergebnis kommen, dass jede und jeder in diesem Binnenmarkt seinen Platz hat und wir alle gemeinsam von der Zusammenarbeit in diesem Binnenmarkt profitieren können. Das wollen wir bis 2012 - zum zwanzigjährigen Geburtstag des Binnenmarkts - zeigen. Dafür werden wir hart arbeiten. Evelyne Gebhardt im Namen der S&D-Fraktion. - Frau Präsidentin! Vielen Dank, Herr Kommissar Barnier, für die Arbeit, die Sie gemacht haben. Denn es war kein einfaches Stück Arbeit, das Sie vor sich hatten, und Sie haben einiges von dem aufgenommen, was Professor Monti in seinem Bericht formuliert hat, was Louis Grech für das Europäische Parlament erarbeitet hat. Wir finden auch einiges davon darin wieder. Auch der Versuch, diesen holistischen Ansatz zu verfolgen, der nicht ganz so gelungen ist, wie wir uns das vorgestellt haben, aber auf dem richtigen Weg ist. Ganz wichtig ist auch, dass Sie durchaus auch sichtbar machen, dass Sie versuchen, die sozialen Rechte der Bürger und Bürgerinnen, die ja ein Herzstück der Gesetzgebung der Europäischen Union sein sollen, auch Wirklichkeit werden zu lassen. Allerdings muss ich für meine Fraktion sagen, dass uns in dem Text einiges fehlt oder zu vage oder zu einfach oder zu gering herausgekommen sind. Denn eine der ganz wichtigen Forderungen, die wir hatten, die Sie uns auch zugesagt hatten, war, dass eine Sozialklausel in allen wichtigen Bereichen der europäischen Politik gestaltet wird. Diese Sozialklausel finden wir nicht wieder. Es ist eine Zusage, die uns befriedigen kann, dass soziale Folgenabschätzungen durchgeführt werden sollen. Aber eine Sozialklausel ist wesentlich mehr als das, was wir hier in diesem Text finden. Und wir werden daran arbeiten, Ihnen zu helfen, dass wir da einen Fortschritt in die richtige Richtung erzielen, denn das ist ganz wichtig für uns. Ganz problematisch finde ich auch einen anderen Punkt, der für unsere Fraktion immer wieder ganz wichtig war: Wir fordern eine Sammelklage. Wir wollen Sammelklagen für die Bürgerinnen und Bürger, damit sie auch wirklich ihre Rechte im Verbraucherschutz durchsetzen können. Sie kündigen als Europäische Kommission an, dass wieder Studien erstellt werden. Seit drei Jahren werden Studien in diesem Bereich erstellt. Ich denke, es wird Zeit, dass wir einmal darangehen und wirklich auch einen Gesetzentwurf von Ihnen erhalten und nicht nur wieder den Vorschlag, eine Studie zu machen, um zu sehen, wie wir weiterkommen. Sie sehen, wir haben einiges, das uns befriedigen kann, aber einiges eben nicht so sehr, und wir werden mit Ihnen, mit dem Rat, mit den anderen Kollegen der anderen Fraktionen hart daran arbeiten, um am Ende wirklich einen guten Text zu haben. Jürgen Creutzmann im Namen der ALDE-Fraktion. - Frau Präsidentin, Herr Kommissar Barnier, meine sehr verehrten Damen und Herren, liebe Kolleginnen und Kollegen! Der nach der Wirtschaftskraft größte Binnenmarkt der Welt hat sich im globalisierten Zeitalter zum entscheidenden Standortvorteil der Europäischen Union entwickelt. Deshalb ist es so wichtig, protektionistischen Tendenzen entgegenzutreten und den Binnenmarkt weiter auszubauen. Angesichts überschuldeter Staatshaushalte bleibt Europa auch gar nichts anderes übrig, als durch strukturelle Reformen die Wirtschaft zu stärken. Seit seiner Gründung im Jahr 1992 hat der Binnenmarkt bereits ein zusätzliches Wachstum von 1,85 % generiert. Die Umsetzung der angekündigten Maßnahmen soll weitere 2-4 % Wachstum bringen. Man kann die 50 Vorschläge der Kommission zur Binnenmarktinitiative in drei Kategorien einteilen: erstens in die vielen konkreten Vorschläge, die den Binnenmarkt für Unternehmen und Bürger auf jeden Fall weiterbringen werden. Dazu zählt unter anderem die Schaffung eines voll funktionierenden Energiebinnenmarkts zur Sicherung bezahlbarer Energie, was für den Wirtschafts- und Industriestandort Europa besonders wichtig ist, dann ein europäischer Berufsausweis und ein europäischer Qualifikationspass zur Erleichterung der Mobilität innerhalb der Europäischen Union, die in Zukunft immer wichtiger sein wird, um in einer globalisierten Welt Europas Wettbewerbsfähigkeit zu erhalten, und die Stärkung des elektronischen Handels durch eine bessere Verwaltung von Urheberrechten und neue Leitlinien für die effektive Umsetzung der Dienstleistungsrichtlinie, um neue Arbeitsplätze zu schaffen. Zweitens gibt es aber auch viele Vorschläge, die jedoch zu vage formuliert sind, um sie bereits jetzt beurteilen zu können. Wir müssen also die konkreten Vorschläge der Kommission noch abwarten. Hierzu zähle ich die Überarbeitung der EU-Vorschriften für die öffentliche Auftragsvergabe, Maßnahmen zu den Diensten von allgemeinem Interesse und auch - Frau Kollegin Gebhardt - die Überlegungen für ein europäisches Sammelklagenkonzept. Ich weiß nicht, ob wir uns auf den Holzweg der Amerikaner begeben sollten. Drittens enthält die Mitteilung auch Vorschläge, die meines Erachtens kontraproduktiv für eine Stärkung des Binnenmarktes sind, weil sie Unternehmen nur mit zusätzlicher Bürokratie belasten. Es gilt also, die vorgeschlagenen Dinge zu diskutieren. Wir sind dazu bereit. Emilie Turunen im Namen der Verts/ALE-Fraktion. - Frau Präsidentin, wir führen heute Abend eine Debatte über das, was ich für das für die EU wichtigste Dokument der kommenden Jahren halte. Gerade im Zusammenhang mit einer Reform des Binnenmarktes haben wir eine echte Chance, Europa in ein eine sozialere und nachhaltigere Union zu verwandeln. Die Frage lautet also: Schafft es diese Mitteilung, in Richtung eines umweltfreundlicheren und sozial gerechteren Binnenmarkts zu gehen? Ich glaube, wir sind noch nicht so weit. Lassen Sie mich Ihnen zwei Beispiele geben: erstens Vorschlag Nr. 29. In diesem Zusammenhang muss ich Sie, Herr Barnier, fragen: Wo ist von der Garantie des Rechts zu streiken die Rede? Wo ist die Garantie, dass die grundlegenden sozialen Rechte nicht durch die Freiheiten des Marktes gestürzt werden? Mir ist bewusst, dass es innerhalb der Kommission unterschiedliche Haltungen gegenüber dieser Frage ist, und ich möchte Sie sehr direkt fragen: Ist es wahr, dass unter anderem die Kommissare aus Dänemark, Schweden, Deutschland und dem Vereinigten Königreich sich gegen Ihren Vorschlag, eine soziale Klausel einzuführen, gewehrt haben? Sollte das stimmen, Herr Kommissar, sollten Sie wissen, dass Sie die Unterstützung dieses Parlaments haben, denn die Erlangung solcher Garantien würde einem Akt der Versöhnung gleichkommen. Ein zweites Beispiel für etwas Verbesserungswürdiges ist Vorschlag Nr. 19, die Einführung einer gemeinsamen konsolidierten Körperschaftssteuer-Bemessungsgrundlage (GKKB). Wir Grünen fordern so etwas schon seit geraumer Zeit ein und sollten daher zufrieden sein. Unsere Bedenken treten jedoch auf, sobald wir den Text lesen. Darin steht, dass die GKKB zum Ziel haben sollte, eine Zersplitterung der Unternehmen zu verhindern. Hören Sie. Ich glaube, dass das größte Problem bei Unternehmenssteuern in Europa nicht die Zerklüftung ist, sondern ein ungesunder Abwärtswettbewerb zwischen den Mitgliedstaaten. So geht es nun seit 15 Jahren. Kein Wunder, dass wir heute Probleme bei der Finanzierung unserer Sozialsysteme haben. Ich glaube, dass das Ziel einer GKKB sein sollte, dem ungesunden Wettbewerb in Europa ein Ende zu setzen. Das ist das eigentliche Problem. Darüber hinaus denke ich, dass wir über den Vorschlag zur "Ökologisierung" des Binnenmarkts etwa durch umweltfreundliche Auftragsvergabe hinaus gehen können. Ich glaube, wir können in dem Bereich viel mehr erreichen. Nun, Herr Barnier, ich denke, wir sollten uns an die Arbeit machen. Ich freue mich darauf und danke Ihnen, dass Sie uns eingeladen haben, an dieser breiten Debatte teilzunehmen. Wir wissen das zu schätzen. Malcolm Harbour im Namen der ECR-Fraktion. - Frau Präsidentin, ich denke wir müssen uns damit auseinandersetzen, dass die Idee, ein ehrgeiziges Programm zu haben in Bezug auf die Vollendung des Binnenmarktes - oder besser unsere Schritte hin zur Vollendung, denn ich denke, dass dieser Prozess nie wirklich abgeschlossen sein wird -, nicht in der Strategie EU 2020 enthalten war. Ebenso wenig war sie in Ihrem Programm, als Sie letztes Jahr für Ihre Anhörung hierher kamen. Ich denke, das ist ein Anzeichen des politischen Funkens, der hinter der Notwendigkeit steht, den Binnenmarkt zu vollenden und seine Qualität zu verbessern, und der durch die Entscheidung des Präsidenten Barrosos erzeugt wurde, als er Mario Monti ersuchte, sich die Sache näher anzusehen, und als er gleichzeitig unseren Ausschuss unter der Leitung von Louis Grecht darum ersuchte. Wir sind sehr erfreut, dass Sie die Initiative ergriffen haben, weiter zu gehen. Da haben Sie einen Vorgeschmack der anstehenden Debatten. Ich finde, wir sollten dies als gute Gelegenheit sehen, uns mit dem auseinanderzusetzen, was Europa dringend braucht: Wirtschaftswachstum, Arbeitsplätze, einen dynamischen Sektor von Kleinunternehmen, mehr Innovation, ein effizienteres öffentliches Auftragswesen - danach werden uns unsere Bürgerinnen und Bürger beurteilen. Wenn wir mehr Menschen einen Arbeitsplatz geben und mehr Unternehmen gegründet werden, ist das die größte gemeinsame soziale Errungenschaft, die wir mit dieser Akte erzielen. Kyriacos Triantaphyllides Frau Präsidentin, wir sind der Ansicht, dass das neue Dokument der Europäischen Kommission über den Binnenmarkt in einer Linie mit der Lissabon-Strategie ist, die, das geben alle zu, ein Misserfolg war. Unserer Ansicht nach sollte der Wettbewerb strengen Regeln und, wie die Krise gezeigt hat, staatlicher Intervention unterliegen. Die Verbraucher müssen vor den Spekulationen geschützt werden, die es möglich machen, dass Märkte von Oligopolen kontrolliert werden und effiziente öffentliche Dienstleistungen müssen Mängel des Marktes kompensieren. Der Vorschlag der Kommission ignoriert das Fehlen von grundlegendem sozialem Schutz und übergeht die tatsächliche aktuelle Lage vieler Länder Europas. Während die Europäische Kommission bereit ist, eine Reihe von Maßnahmen einzuleiten, die den Unternehmen helfen sollen, werden im Bereich des Verbraucherschutzes kein Fortschritte gemacht, für den vorangegangene Vorschläge für durchzuführende Folgenabschätzungen wiederverwendet wurden. In Bezug auf die Verbraucher sind also keine Fortschritte gemacht worden. Wie können wir also die Bürgerinnen und Bürger davon überzeugen, dass diese Richtlinie sie betrifft? Was hat sich im Vergleich zu früher geändert? Der Schutz von Verbrauchern und Arbeitern muss in allen Gesetzesinitiativen der EU ein Schlüsselfaktor sein. Insbesondere Dienstleistungen von allgemeinem wirtschaftlichem Interesse dürfen nicht dem Wettbewerbsrecht, dem Recht des Binnenmarktes oder Vorschriften zur Regelung von Beihilfen oder der Liberalisierung öffentlicher Aufträge unterliegen. Allgemeiner Zugang zu hochwertigen öffentlichen Dienstleistungen muss das zugrundeliegende politische Kriterium sein. Matteo Salvini Frau Präsidentin, meine Damen und Herren, ich danke dem Kommissar und hoffe, dass er bedenkt, dass nicht die Menschen Europas im Dienste des Marktes stehen, sondern der Markt im Dienste der Menschen steht - im Gegensatz zu dem, was meine Vorredner gesagt haben - und daher muss der Markt auf die Bedürfnisse der Menschen reagieren. Ich spreche im Namen einer der vier Antriebskräfte der europäischen Wirtschaft, der italienischen Region Lombardei. Die Klein- und Mittelbetriebe stellen bei uns mehrere Millionen Arbeitsplätze. Ich hoffe, dass der ehrgeizige von Herrn Barnier unterzeichnete Plan, den wir gelesen haben, nicht unvereinbar mit den Vorschlägen einiger seiner Kollegen in der Kommission ist. Ich denke dabei an die Abschaffung der Zollgebühren auf Textilprodukte aus Pakistan, was den Verlust Hunderttausender Arbeitsplätze in der Lombardei und im übrigen Europa verursachen würde. Wir sind gerne bereit, bei der Verbreitung mitzuhelfen, aber ich weiß nicht, ob vier Monate ausreichend sind. Ich denke an die Unternehmen in der Region Venetien, die vom Hochwasser betroffen sind. Ich weiß nicht, ob sie in der Lage sein werden, vor Februar ausreichend einbezogen zu werden in etwas, das sicherlich ein ehrgeiziger Plan ist, den wir, die EFD-Fraktion und die Lega Nord, hoffentlich mitverbessern und mitunterstützen können. Lara Comi (IT) Frau Präsidentin, Herr Kommissar, sehr geehrte Damen und Herren, der Binnenmarkt stellt ein wesentliches strategisches Ziel für Europa dar, das mit frischer politischer Entschlossenheit verfolgt werden muss. Die im Laufe der Jahre erreichten Ziele sind große Erfolge, aber heute müssen wir definitiv in die Zukunft blicken. Europa ist nicht mehr das, was es 1985 war. Die neuen Realitäten, die sich mit der Zeit durchgesetzt haben, verlangen nach neuen Antworten. Der gegenwärtige europäische und internationale Kontext, der durch die Globalisierung des Handels, technologischen Wandel und das Auftreten neuer Akteure auf dem internationalen Parkett geprägt ist, verlangt sicherlich eine ernsthafte Erneuerung des Binnenmarktes, bei der sich der Schutz aller Beteiligten ausgewogen gestalten muss: Unternehmen, Verbraucher und Arbeitnehmer. Das vorgeschlagene Dokument ist ein guter Anfang, aber es muss jetzt unterstützt und so viel wie möglich unter die Leute gebracht werden. Unter den vielen Zielsetzungen, die das Dokument festsetzt, möchte ich im Besonderen die Bedeutung dreier wichtiger Aspekte hervorheben. Zu allererst stimme ich vollauf mit der Notwendigkeit überein, den Regulierungsrahmen im Bereich der Normung durch künftige Überprüfungen zu stärken. Eine vollständige Vollendung des europäischen Binnenmarktes erfordert Normung, die sich in den letzten Jahren als entscheidend für den freien Warenverkehr herausgestellt und zur Beseitigung von Hemmnissen des freien Handels beigetragen hat. Ebenso wichtig ist eine Abstimmung der einzelstaatlichen Steuerpolitiken aufeinander, einschließlich der Festlegung einer Bemessungsgrundlage. Meine Arbeit in den kommenden Monaten wird es sein, so viel Bewusstsein über dieses wichtige Dokument wie möglich zu schaffen und mit allen betroffenen Akteuren zu sprechen, damit eine Strategie angenommen wird, die in der Lage ist, auf die Bedürfnisse und Erwartungen der Unternehmen und unserer Bürgerinnen und Bürger zu reagieren. Louis Grech Frau Präsidentin, die Erneuerung des Binnenmarktes muss für die europäischen Bürgerinnen und Bürger von politischer Seite unterstützt, wirtschaftlich rentabel und sozial annehmbar sein. Dabei kann es nur dann einen erfolgreichen Ausgang geben, wenn wir die Bürgerinnen und Bürger davon überzeugen, dass der Binnenmarkt wirklich ihre Interessen hochhält. In dieser Hinsicht danke ich Kommissar Barnier für sein starkes Engagement, die Bedenken und Wünsche der Bürgerinnen und Bürger zu berücksichtigen. Kommissar Barnier ist sogar so weit gegangen, einander entgegengesetzte Ansichten zu versöhnen und Spannungen auszuräumen und unterschiedliche Prioritäten der diversen betroffenen Akteure einzubinden. Allerdings berücksichtigt die Binnenmarktakte in ihrer jetzigen Form die soziale Dimension nicht ausreichend. Diese würde jedoch die Ausgewogenheit einer offenen Wirtschaft sicherstellen, Wachstum und die Schaffung von Arbeitsplätzen ankurbeln und im Zuge des Prozesses den Verbraucherschutz und die Bürgerrechte schützen. Wir dürfen unsere ganzheitliche Vision des Binnenmarktes nicht aus den Augen verlieren, aber ebenso wenig sollten wir dabei allzu pessimistisch sein. Ich stimme mit Kommissar Barnier darin überein, dass wir etwas gegen den Überdruss im Zusammenhang mit dem Binnenmarkt tun sollten, insbesondere dann, wenn dieser Überdruss von den Institutionen ausgestrahlt wird. Meiner Ansicht erhält der Binnenmarkt nicht die politische Unterstützung, die er dringend benötigt, um sicherzustellen, dass er keine Sache von Gestern wird. Eine stärkere politische Führung seitens der Präsidenten von Kommission und Rat in Bezug auf den Binnenmarkt würde viel zur Erreichung eines rentablen Binnenmarkts beitragen, der wiederum als Antriebskraft für den wirtschaftlichen Wiederaufschwung wirkt. Wir vertrauen darauf, dass Kommissar Barnier unsere Anliegen im Zuge der ernsthaften Debatten in den nächsten Monaten berücksichtigen wird. Wir dürfen diese politische Chance und diese einzigartige Gelegenheit zur Wiederbelebung des Binnenmarktes nicht verpassen. Ich möchte wiederholen, dass die Marktintegration kein irreversibler Prozess ist und nicht als selbstverständlich angesehen werden sollte. Ein schwacher und zerbrechlicher Binnenmarkt würde mehr zur Zerklüftung als zur Integration des europäischen Projektes führen. Olle Schmidt (SV) Frau Präsidentin, der Binnenmarkt der EU ist vielleicht das wichtigste Instrument, um Europa wieder in Schwung zu versetzen. Diejenigen, die versuchen, die Globalisierung als Bedrohung zu verkaufen, irren sich. Die Globalisierung bedeutet für Europa eine Chance. Wenn wir nicht wollen, dass Europa ein isolierter Kontinent wird, müssen wir weiterhin Barrieren und Grenzen beseitigen. Sie haben bei diesem Unterfangen meine und die volle Unterstützung der Fraktion der Allianz der Liberalen und Demokraten für Europa. Wir müssen mehr tun, um Barrieren zu beseitigen. Das ist die gemeinsame Verantwortung von uns allen. Es wäre mir lieber gewesen, Sie wären ein paar Schritte weitergegangen und hätten sich mit Ihrer Arbeit stärker an das angenähert, was Herr Monti vor kurzem vorgelegt hat. Er hat eine sehr detaillierte Analyse darüber abgegeben, was Europa tun kann. Die Kommission muss mutiger werden, aber auch wir im Europäischen Parlament. Wir müssen klar sehen. Europa kann die Krise überwinden, aber nicht indem es stillsteht und sich im Status quo verwurzelt. Edvard Kožušník (CS) Herr Harbour hat von Ehrgeiz gesprochen. Ich möchte über Mut sprechen. Als Herr Monti seinen meiner Ansicht nach großartigen Bericht erstellte, fragte ich ihn, ob er der Meinung sei, die Politiker wären mutig genug, seine Empfehlungen auf europäischer Ebene sowie in den Mitgliedstaaten durchzusetzen. Seine Antwort fiel sehr klug aus, weil er ein sehr kluger Politiker ist: Das liegt an Ihnen - Sie sind Politiker. Ich möchte auch über den Mut sprechen, Dinge zu fördern, die für Europa wichtig sind, denn der Binnenmarkt ist im Kontext eines globalen Europas eines der wichtigsten Instrumente zur Schaffung von Wettbewerbsfähigkeit, aber auch für die Aufrechterhaltung von Arbeitsplätzen. Ich möchte daher den Kommissar einfach dazu aufrufen, im Umgang mit den Mitgliedstaaten, den nationalen Parlamenten und mit uns Mut zu zeigen, denn diese Gespräche werden sicherlich nicht besonders einfach sein. Es gibt sicherlich Themen, bei denen wir sehr schnell feststellen werden, ob wir zu einer Einigung gelangen werden, aber es gibt auch Fragen, zu denen wir sehr intensive Gespräche führen werden. Anna Maria Corazza Bildt Herr Präsident! Die deutsche Bundeskanzlerin Angela Merkel sagte der Financial Times gestern, dass "die größte uns bedrohende Gefahr Protektionismus sei". In diesem Zusammenhang kommt die Initiative der Kommission zum richtigen Zeitpunkt, einem Zeitpunkt, zu dem wir uns erneut auf die Realwirtschaft konzentrieren müssen, um aus der Krise herauszukommen. Das Binnenmarktgesetz ist eine historische Initiative. Meiner Ansicht nach sollte ihm der gleiche Status wie dem Delors-Weißbuch vor 20 Jahren eingeräumt werden. Ich hoffe wirklich, dass es die größtmögliche politische Aufmerksamkeit in der Kommission, im Rat und in den Mitgliedstaaten auf sich ziehen wird. Ich bin dem belgischen Ratsvorsitz dankbar, der gestern meinem Gesuch im Namen der EVP zugestimmt hat, den Rat für Wettbewerbsfähigkeit auf Ministerebene einzuberufen und sich mit dem Binnenmarktgesetz zu befassen. Des Weiteren gratuliere ich dem Kommissar, Herrn Barnier, zu seiner Vision zur Förderung eines bürgerzentrierten Marktes. Dies wird Partnerschaften und eine geteilte Verantwortung erfordern. Sie können diesbezüglich auf uns in der EVP, im Ausschuss für Binnenmarkt und Verbraucherschutz zählen. Dies wird Partnerschaften seitens aller Institutionen der EU erfordern. Das Engagement in Wirtschaftskreisen ist ebenso wichtig, wobei die Selbstregulierung ein Schlüssel zum Erfolg ist. Die nächsten vier Monate müssen in der öffentlichen Debatte dazu genutzt werden, die politische Unterstützung aufzubauen und zusammen mit Bürgerinnen und Bürgern sowie Interessenvertretern die 50 Vorschläge des Binnenmarktgesetzes auszuarbeiten. Es ist Zeit zu handeln. Ich möchte uns heute allen eine gewisse Dringlichkeit ans Herz legen. Arbeitslose können nicht mehr länger auf Arbeitsplätze warten, Bürgerinnen und Bürger nicht länger auf eine bessere Auswahl und geringere Kosten, Unternehmen nicht länger auf einen besseren Wettbewerb. Als Berichterstatterin für einen effizienteren und faireren Einzelhandelsmarkt möchte ich betonen, dass der Einzelhandel eine Säule des Binnenmarktes und der Verbesserung des Lebens unserer Bürgerinnen und Bürger ist. Es gibt nach wie vor nationale Vorschriften, die den freien Warenverkehr behindern. Es existieren immer noch unfaire Handelspraktiken und Einschränkungen im Hinblick auf den Marktzugang. Es gibt Spielzeuge, die immer noch erneut getestet werden müssen, obwohl sie bereits in anderen Mitgliedstaaten zertifiziert wurden. Im Hinblick darauf möchte ich dem belgischen Ratsvorsitz für sein Engagement bezüglich der Umsetzung danken. Das Licht am Ende des Tunnels ist nicht Protektionismus, sondern freier Warenverkehr, und das neue Binnenmarktgesetz verfügt über das Potenzial Europa so auszustatten, dass es seine globale Rolle spielen kann. Stephen Hughes Herr Präsident! In seinem letztjährigen Missionsbrief bat Präsident Barroso Professor Monti darum, "erneut einen Blick darauf zu werfen, wie die Markt- und die sozialen Dimensionen einer integrierten europäischen Wirtschaft gegenseitig gestärkt werden können". Professor Monti rief in dem Bericht seinerseits vehement zu einem politischen Konsens auf und sagte, dass "die Schaffung eines Konsenses [...] daher eine ausschlaggebende Komponente einer neuen Strategie für den Binnenmarkt sein wird. Die Bemühungen zur Erzielung eines Konsenses müssen die wichtigsten Anliegen des modernen Binnenmarktes voll und ganz berücksichtigen". Für uns erfordert die Erzielung dieses Konsenses ein neues Gleichgewicht zwischen den sozialen und den wirtschaftlichen Säulen der Binnenmarktstrategie. Nun, Herr Kommissar Barnier, ich weiß, dass Sie sich bewusst sind, dass ich Ihnen für Ihre persönlichen Bemühungen zur Erzielung dieses ausgewogenen Konsenses ein Lob ausspreche. Leider fehlte anderen Mitgliedern des Kollegiums dieses Bewusstsein und deshalb denken wir, dass diese Mitteilung, obwohl sie, wie meine Kolleginnen und Kollegen gesagt haben, gute Elemente aufweist, momentan nicht die Basis für diesen Konsens bildet. Ich hoffe, dass unsere Fraktionen in diesem Parlament effektiv zusammenarbeiten können, um zu versuchen, das richtige Gleichgewicht und somit diesen Konsens zu erzielen, und ich hoffe, dass das Kollegium der Kommission am Ende des Konsultationszeitraums davon Kenntnis nehmen und ein ausgewogenes Konsenspaket vorlegen wird. Herr Kommissar, ich würde sehr gerne den Änderungsnachverfolgungstext in Bezug auf die Vorschläge 29 und 30 sehen. Ich denke, es wäre faszinierend zu sehen, wer für die Änderungen und die darin verwendete, sehr spezielle Sprache verantwortlich ist. Einige Mitglieder haben auf die Sozialklausel, Vorschlag 29, verwiesen und ich bin der Meinung, dass Vorschlag 30 sehr wichtig ist. Ich bemerke hier die Bezugnahme auf die Notwendigkeit für einen "Gesetzgebungsvorschlag, der voraussichtlich eine Klärung der Ausübung von Grundrechten im Kontext der wirtschaftlichen Freiheiten des Binnenmarktes enthält oder durch eine solche ergänzt wird". Eine Art und Weise, dies zu interpretieren, Herr Kommissar, ist, davon auszugehen, dass Bezug auf die so genannte Monti-II-Verordnung genommen wird. Ich hoffe, dass dies der Fall ist, da damit unser Anliegen bezüglich der Sozialklausel direkt angesprochen würde. Wir werden in den kommenden Monaten mit Ihnen daran arbeiten. Kay Swinburne Herr Präsident! Unter den 50 Zielen der Kommission in der Mitteilung zum Binnenmarktgesetz habe ich 13 gezählt, die meine Arbeit im ECON-Ausschuss des Parlaments betreffen, jedoch betreffen alle 50 meinen Wahlkreis und die Menschen, für deren Vertretung ich gewählt wurde. Im Wesentlichen werden sich viele dieser EU-Projekte, wenn sie gut durchgeführt werden, sehr positiv auf all meine Wähler in Wales auswirken. Insbesondere KMU sind für die walisische Wirtschaft und für Europa als Ganzes entscheidend. Deshalb begrüße ich die Vorschläge im Hinblick sowohl auf den Zugang zu Fördermitteln mittels der Kapitalmärkte als auch auf die Sicherstellung, dass die in den einzelnen Mitgliedstaaten eingerichteten Wagniskapitalfonds in den Unternehmen in der EU frei genutzt und investiert werden können. Mario Monti drückte sich bei seiner kürzlich vorgelegten Arbeit klar aus, als er sagte, dass der Binnenmarkt zum Stillstand gekommen sei. Wir müssen den Prozess wiederbeleben und unsere Wähler auf diese Art und Weise daran erinnern, dass die EU nicht nur teure Verordnungen und Bürokratie mit sich bringt, sondern auch tatsächlich greifbare Vorteile für Unternehmen und den Handel sowie auch für die Verbraucher und Einzelpersonen schaffen sollte und kann. Dort liegt der wirkliche Mehrwert der EU verborgen. Sandra Kalniete Herr Präsident! Die EVP-Fraktion hat den Binnenmarkt immer stark unterstützt und ich kann bekräftigen, dass wir unser Möglichstes tun werden, damit diese Initiative Realität wird, damit wir 2012 stolz, und nicht mit Bedauern, das Jubiläum des Binnenmarktes feiern können. Ich möchte das wiederholen, was Professor Monti bereits gestern im Rahmen des ersten Binnenmarktforums gesagt hat. Er sagte, dass der Binnenmarkt keine "Flaggschiff-Initiative" ist, da es sich dabei weder um eine Flagge noch um ein Schiff handelt. Er ist das Meer und der Wind, der es allen Schiffen ermöglicht zu segeln. Ich bin mir sicher, dass das Parlament in seinem Bericht über das Binnenmarktgesetz auf das richtige Gleichgewicht zwischen dessen sozialer Dimension und der Förderung von Unternehmen und Wachstum abzielen wird. Die EVP-Fraktion wird dem wirtschaftlichen Umfeld für kleine und mittelständische Unternehmen besondere Aufmerksamkeit widmen und zur Ausarbeitung präziser Konzepte bezüglich der Steuerung des Binnenmarktes beitragen. Ich danke Kommissar Barnier für diese sehr zeitgemäße Initiative und für seine Weitsicht. Er hat all unsere Unterstützung. Małgorzata Handzlik (PL) Das Binnenmarktgesetz ist eine gute Neuigkeit für den Binnenmarkt und somit auch für Unternehmen, Verbraucher sowie Bürgerinnen und Bürger. Ich freue mich, dass die Kommission ein solch ehrgeiziges Programm für den Abschluss des Aufbaus des Binnenmarktes vorgelegt hat. Während des gestrigen Binnenmarktforums, bei dem der Herr Kommissar zum ersten Mal ein Programm mit 50 Vorschlägen präsentiert hat, wurde eine Reihe von Meinungen im Hinblick auf das Gesetz zum Ausdruck gebracht. Darunter betraf die vorherrschende Meinung die Notwendigkeit für eine ganzheitliche Vision zum Aufbau des Binnenmarktes, um den Abschluss des Projekts zu unterstützen, mit dem vor über 20 Jahren begonnen wurde. Es ist wichtig, einen wirklich bürgerfreundlichen Binnenmarkt zu schaffen, bei dem Menschen nicht mit Problemen bei der Eröffnung von Bankkonten, der Anmeldung von Autos, der Anerkennung ihrer Qualifikationen, der Übertragung von Rentenansprüchen oder der Bestellung von Gütern und Dienstleistungen aus anderen Mitgliedstaaten über das Internet konfrontiert werden. Für mich bleibt jedoch das Ziel eines freien Dienstleistungsverkehrs eine Priorität, und dies wiederum erfordert weiterhin, an der Umsetzung der Dienstleistungsrichtlinie zu arbeiten. Ich muss jedoch der gestern von Professor Mario Monti gemachten Äußerung zustimmen. Er sagte, dass wir seit langem über viele der in dem Binnenmarktgesetz enthaltenen Initiativen Bescheid gewusst haben und es sich somit dabei weder um neue Probleme noch um neue Lösungen handelt. Daher appelliere ich an die Europäische Kommission, die Mitgliedstaaten und an meine Kolleginnen und Kollegen im Europäischen Parlament, den Prozess zu beschleunigen und Rechtsvorschriften umzusetzen, die für Bürgerinnen und Bürger, Verbraucher und Unternehmen entscheidend sind. Regina Bastos (PT) Ich möchte zu Beginn Herrn Kommissar Barnier zur Vorlage dieses wichtigen Dokuments gratulieren. Wie richtig erkannt wurde, machen sich die Auswirkungen der Krise, mit der wir gegenwärtig konfrontiert werden, in allen Bereichen unserer Gesellschaft und Wirtschaft bemerkbar und führen zu Bestürzung und zu Misstrauen gegenüber dem Binnenmarkt seitens der Öffentlichkeit. Jedoch ist genau dieser Binnenmarkt eine der größten Waffen Europas zur Bekämpfung der gegenwärtigen Krise. Daher begrüßen wir diese Mitteilung sehr, die einen neuen Ehrgeiz für Binnenmarktpolitiken zu Tage fördert und es uns somit erlaubt, das Vertrauen in unser Modell der sozialen Marktwirtschaft wiederherzustellen. In der gegenwärtigen Situation sollte die Europäische Union ihren 20 Millionen kleinen und mittelständischen Unternehmen besondere Aufmerksamkeit widmen. Angesichts dessen sollte eine der Prioritäten der EU die Schaffung von Mechanismen sein, die das Problem des Zugangs dieser Unternehmen zu Krediten lösen. Des Weiteren möchten wir den Vorschlag der Kommission zur Evaluierung des "Small Business Act" bis Ende 2010 hervorheben, um das Leben dieser Unternehmen, insbesondere durch die Vereinfachung bürokratischer und steuerlicher Angelegenheiten sowie die stärkere Betonung sozialer Verantwortung zu erleichtern. Wir hoffen, dass die hier vorgelegten 50 Maßnahmen dazu beitragen können, den Binnenmarkt weiter auszubauen und ihn voll und ganz zu nutzen, da er sich als eine Quelle zusätzlichen Wachstums für die europäische Wirtschaft erweisen könnte. Sophie Auconie (FR) Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Zu einem Zeitpunkt, zu dem die europäischen Bürgerinnen und Bürger mehr denn je ein Europa brauchen, das Solidarität und Ambition zeigt, ein soziales jedoch gleichzeitig dynamisches Europa, möchte ich Herrn Barniers Ansatz hier Anerkennung zollen. Dieser Ansatz, das Binnenmarktgesetz, ist ein umfassender, ganzheitlicher Ansatz für den Binnenmarkt, ein gemeinschaftlicher Ansatz. Sie haben es geschafft, Herr Barnier, eine Reihe europäischer Kommissarinnen und Kommissare, die Interesse an diesem gesamten Dokument und an einem offenen Ansatz haben, in einer Diskussionsrunde zu versammeln, da Sie heute hierher gekommen sind, um die Aussprache bezüglich dieses Dokuments zu eröffnen, damit jeder Einzelne von uns es mit seinen eigenen Überlegungen verbessern kann. Ein "bürgerlicher" Ansatz, da Sie die Bürgerinnen und Bürger zurück in den Mittelpunkt des Binnenmarktes bringen möchten, ebenso wie Unternehmen, und ich denke, dass dies tatsächlich die größte Herausforderung der kommenden Monate und Jahre sein wird. Darüber hinaus basiert dieser Ansatz auf Politik und ich glaube, dass Europa, mehr als alles andere, mehr Politik braucht, und dies ist sicherlich auch eine der Verantwortlichkeiten unseres Parlaments. Hinsichtlich des Inhalts, Herr Barnier, möchte ich mich auf den Punkt über Dienstleistungen von allgemeinem Interesse konzentrieren. Wie Sie auch, denke ich, dass wir eher Rechtssicherheit als einen Gesetzgebungsrahmen benötigen. In der Stellungnahme des Ausschusses für Wirtschaft und Währung, die ich in Kürze darlegen werde, spreche ich über einen Fahrplan für die Organisationsträger. Sie sprechen über eine Toolbox. Wir nähern uns bereits jetzt an, auch wenn wir auf semantischer Ebene beide einen Schritt machen müssen. Ich glaube, wir müssen insbesondere an dieser Toolbox arbeiten, was eine wirkliche Herausforderung sein wird, sowie auch an der Transparenz für all diejenigen, die Dienstleistungen von allgemeinem Interesse nutzen oder anbieten möchten. Damien Abad (FR) Herr Präsident! Europa befindet sich an einem Wendepunkt und hat die Verpflichtung, sich ehrgeizig und offensiv mit einer Wirtschafts- und Finanzkrise auseinanderzusetzen, von der die Bürgerinnen und Bürger Europas in großem Maße betroffen sind. Ich möchte die Initiative von Kommissar Barnier begrüßen. Er verdient es, für die von ihm angewandte Methode beglückwünscht zu werden, eine Methode, die er in den kommenden Jahren weiter verbreiten möchte. Ich begrüße des Weiteren die Veränderung beim Ansatz der Kommission im Hinblick auf den Binnenmarkt. Man fühlt eine gewisse Zielgerichtetheit, einen Willen für den Erfolg dieses ausgezeichneten Projekts, das der Binnenmarkt ist, zusammenzuarbeiten. Bezüglich des Inhalts freue ich mich zu sehen, dass die Außenbeziehungen unseres Binnenmarktes zumindest in Betracht gezogen werden, sowohl im Hinblick auf die Förderung unserer Industrien als auch im Hinblick auf die Vertretung der Interessen unserer Bürgerinnen und Bürger. Nur wenn wir intern stark sind, können wir auch externe Angelegenheiten beeinflussen. Sie sehen, ich glaube wie Sie fest an den Binnenmarkt, aber nicht an irgendeinen und deshalb möchte ich meine Rede mit diesem Zitat von Jacques Delors beenden, der sagte: "Ich lehne ein Europa ab, das lediglich ein Markt ist, eine Freihandelszone, ohne Seele, ohne Gewissen, ohne politischen Willen und ohne soziale Dimension". Mit diesem Binnenmarktgesetz zeigen wir diesen politischen Willen. Marc Tarabella (FR) Herr Präsident, Herr Kommissar! Ich begrüße das Binnenmarktgesetz, insbesondere die Einbeziehung sozialer sowie Konzepte der sozialen Marktwirtschaft. Ich kann mir vorstellen, dass dies innerhalb der gegenwärtigen Kommission mit Schwierigkeiten verbunden war. Gestatten Sie mir aber, drei Beispiele anzuführen, in die ich meine Erwartungen setze, die mich aber bisher jedoch eher unzufrieden machen. Erstens, und Frau Gebhardt hat dies erwähnt: Sammelklagen. Wir beratschlagen uns seit 20 Jahren. Die Kommission beratschlagt sich seit der Initiative von Kommissar Van Miert fortlaufend. Natürlich hoffe ich, dass wir es eines Tages erleben werden, dass diese Angelegenheit geklärt ist. Ein weiteres Beispiel bezieht sich auf Passagiere. Sie führen den Ausbruch des isländischen Vulkans an, um die Verordnung für Flugpassagiere endlich zu ändern, aber wir fordern seit 10 Jahren eine umfassende Verordnung über die Rechte für alle Passagiere. Wann wird uns diese vorliegen? Ich bin der Meinung, dass sich diesbezüglich zu Recht Ungeduld breitmacht. Lassen Sie uns die Angelegenheit der Dienstleistungen von allgemeinem Interesse gar nicht erst erwähnen. Wir warten auf eine Rahmenrichtlinie. Was werden wir bekommen? Sie sagen, dass es eine Mitteilung und Maßnahmen geben wird. Herr Kommissar, ich verlasse mich auf den pragmatischen Mann, der Sie sind, um dieses Binnenmarktgesetz in etwas umzuwandeln, das mehr als nur eine Liste guter Absichten ist. Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PL) Ich möchte meine Erfahrungen mit Ihnen teilen, die ich während eines Treffens mit einem jungen Journalisten heute über die Anhörung bezüglich des Binnenmarktes gestern gemacht habe. Der Journalist war sehr beeindruckt und äußerte sich sehr überrascht über das Dokument. Er sagte, dass es ein sensationelles und revolutionäres Dokument sei und fragte, weshalb nicht öfter darüber gesprochen wird und weshalb es nicht im Mittelpunkt der europäischen Debatte steht. Wir sind diejenigen, die die vom Herrn Kommissar dargelegten 50 Punkte des Dokuments in unserem Parlament, den anderen Institutionen, den Mitgliedstaaten und den Medien in den Mittelpunkt der europäischen Debatte rücken müssen. Das Dokument ist sehr wichtig und sehr spezifisch. Wir alle wissen, dass die wichtigsten Fragen Frieden, Demokratie und Menschenrechte betreffen; was jedoch jeden Einzelnen von uns unmittelbar betrifft, ist etwas, das unser Alltagsleben erleichtert - der Binnenmarkt. Man sagt, dass dies unser "Flaggschiff-Programm" ist. Wie Professor Monti jedoch sagte, handelt es sich dabei weder um eine Flagge noch um ein Schiff, sondern um Meer und Wind. Wir sind diejenigen, die unseren Bürgerinnen und Bürgern helfen müssen, indem wir dieses Terrain nutzbarer für sie machen. Bernadette Vergnaud (FR) Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Ein paar Monate nach Professor Montis Bericht, der zu einer notwendigen Wiederbelebung des bürgerorientierten Binnenmarktes aufrief, begrüße ich die Antwort der Kommission. Was mir besonders im Gedächtnis blieb, ist die verbesserte Anerkennung beruflicher Qualifikationen, die Unterstützung von KMU, die neuen Rechtsvorschriften für öffentliche Aufträge und Dienstleistungskonzessionen sowie die Rechtssicherheit für die Sozialwirtschaft. Daher begrüße ich diese Ambitionen. Ich bedaure es jedoch, dass die 50 Vorschläge keine klare Festlegung der Prioritäten beinhaltet. Ich mache mir Sorgen über die wenig systematische Strategie der verschiedenen Generaldirektionen sowie Kommissarinnen und Kommissare, und ich appelliere an Herrn Barroso, sich mehr einzubringen, um widersprüchliche Vorschläge zu vermeiden. Abschließend bedaure ich das Fehlen einer wirklichen Verpflichtungszusage im Hinblick auf Dienstleistungen von allgemeinem Interesse, angesichts dessen, dass wir seit Jahren nach schützenden Rechtsvorschriften verlangen, was im Rahmen des Vertrags von Lissabon nun möglich ist. Aus diesem Grund, Herr Barnier, warte ich auf die endgültigen Texte, bevor ich mir eine Meinung bilde und Sie möglicherweise bei dieser großen Herausforderung für die Zukunft Europas und all seiner Bürgerinnen und Bürger unterstütze. Pablo Arias Echeverría (ES) Herr Kommissar! Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um die Mitteilung zu begrüßen, die Sie uns vorgelegt haben. Ich bin der Meinung, dass es sich dabei um eine gute Initiative handelt, um weiterhin daran zu arbeiten, den europäischen Binnenmarkt zu verbessern. Ich betrachte es als unerlässlich, dass über die 50 Vorschläge, auf die Sie sich in Ihrer Rede bezogen haben, gesprochen wird. Ich hoffe, dass ich im Parlament dazu in der Lage sein werde, eine aktive Rolle bei der Unterstützung des Abbaus von Hindernissen für den E-Commerce in Europa spielen zu können. Viele der gegenwärtigen Hindernisse für den E-Commerce wurden bereits ermittelt, und es gibt sogar schon spezifische Vorschläge für deren Beseitigung. Wir könnten sagen, dass wir auf den politischen Willen angewiesen sind, um diese Hindernisse zu überwinden. Ich glaube, dass diese Mitteilung ein guter Anfang ist und daher denke ich, dass wir sie unterstützen sollten, indem wir eine aktive Rolle spielen. Michel Barnier Herr Präsident! Vielen Dank für Ihre Botschaft. Ich werde versuchen Ihnen allen Antworten zu geben, ohne jedoch zu versprechen, im Detail auf alles einzugehen. Ich bin mir sicher, dass wir die Gelegenheit haben werden, erneut zusammenzukommen. Ich werde mit meinen Antworten damit beginnen, was der erste Ihrer Redner, Herr Schwab, sagte, als er auf die ursprüngliche Intention hinwies, die wir wiederbeleben sollten und der wir treu bleiben, nämlich der sozialen Marktwirtschaft. Er fügte hinzu, und ich bin einer Meinung mit ihm, dass wir beide diese Worte wertschätzen: soziale Marktwirtschaft. Das ist wichtig, und natürlich enthält der Vertrag von Lissabon diese beiden Worte und verleiht ihnen die Bedeutung einer starken Wettbewerbsfähigkeit. Sehr geehrte Abgeordnete, es ist tatsächlich das Bestreben, dieses Binnenmarktgesetz als eine äußerst wettbewerbsfähige soziale Marktwirtschaft zu etablieren, und um das zu erreichen, ist es unsere und insbesondere meine Überzeugung, dass - ich wiederhole - Wettbewerbsfähigkeit und Wachstum die Unterstützung jeder einzelnen Bürgerin und jedes einzelnen Bürgers, jedes Unternehmens und jeder Gemeinschaft erfordert. Dies wird uns nicht einfach in den Schoß fallen. Obwohl wir Gesetze erlassen und Rahmenbedingungen schaffen müssen, obliegt es den Bürgerinnen und Bürgern, den Unternehmen sowie den Gemeinschaften, die Gelegenheiten und Möglichkeiten dieses Binnenmarktes zu ergreifen. Dies ist das Bestreben. Natürlich möchte ich Herrn Schwab und vielen anderen von Ihnen zum Abschluss dieser Aussprache sagen, dass wir uns selbstverständlich für wichtigere und spezifischere Prioritäten entscheiden werden müssen, als jene, die wir selbst in der Lage waren festzulegen, obwohl wir bereits 29 oder 30 Hauptprioritäten von 50 ermittelt haben. Ich möchte hinzufügen, dass Mario Montis Bericht noch viel mehr Konzepte enthält. Ich möchte jedoch auch dem zustimmen, was Herr Creutzmann und Frau Corazza Bildt vorhin gesagt haben. Sie sagten und wiederholten damit gewissermaßen die Analyse, die ich zuvor in meiner Rede vorgenommen habe, dass wir einen Blick darauf werfen sollten, was in vielen unserer Länder aufgrund der Krise, aufgrund fehlenden Verständnisses, aufgrund der Frage, "Was bietet uns der Markt?" geschieht, worauf die Antwort lautet, "Nicht sehr viel." Dadurch entsteht eine gewisse Angst und Unverständnis und infolge all dessen können wir einen zunehmenden Populismus und Protektionismus beobachten. Der Binnenmarkt wäre das erste Opfer von Protektionismus. Daher müssen wir diesen protektionistischen Versuchen und Versuchungen mittels Maßnahmen, Dynamik und Initiativen entgegenwirken. Herr Harbour wies darauf hin, dass es sich dabei um eine neue Verpflichtung handelt. Herr Präsident, ich erinnere mich insbesondere daran, dass ich während meiner Anhörung am 13. Januar sagte, dass ich im Laufe der fünf Jahre, die wir zusammen verbringen würden, zusammen mit einigen meiner Kolleginnen und Kollegen versuchen würde - da ich nicht der einzige Kommissar bin, gibt es wahrscheinlich 15 oder 16 Kommissarinnen und Kommissare, die einen recht großen Teil der Rechtsvorschriften übernommen haben - 1 500 Texte in Einklang zu bringen, die marktgerecht umgesetzt werden müssen. Eintausendfünfhundert Texte! Herr Harbour, ich habe jedoch erwähnt, dass ich beabsichtige, Bürgerinnen und Bürger sowie Unternehmen mit diesem Binnenmarkt auszusöhnen, und Sie haben Recht, wenn Sie die Möglichkeiten hervorheben, die sich uns durch diese Aussprache und die Vorschläge der Kommission zu einem umfassenden und ganzheitlichen Aktionsplan bieten, um die aufmunternden Worte von Herrn Grech zu wiederholen. Herr Harbour hat die Zunahme der Wettbewerbsfähigkeit erwähnt. Dieses Binnenmarktgesetz beinhaltet viele praktische noch zu bearbeitende Vorschläge zum rechtlichen und steuerlichen Umfeld für Unternehmen, insbesondere kleine Unternehmen, zur Überprüfung der Rechnungslegungsrichtlinien 2011, zu einer gemeinsamen konsolidierten Bemessungsgrundlage für Körperschaftssteuer - mein Kollege, Herr Šemeta, arbeitet daran -, neuen Strategien für MwSt und der Vernetzung von Unternehmensregistern. Dies ist eine Reihe praktischer Vorschläge zur Vereinfachung des regulatorischen, steuerlichen und finanziellen Umfelds kleiner und mittelständischer Unternehmen. Darüber hinaus gibt es die digitale Agenda, an der ich zusammen mit meiner Kollegin, Neelie Kroes, die sehr zielstrebig vorgeht, arbeite. Des Weiteren gibt es den Einzelhandel und viele weitere Konzepte, die Frau Handzlik heute bereits angesprochen hat. Ich möchte etwas genauer auf die Themenbereiche der sozialen Dimension eingehen, für die ich mich ebenfalls engagiere. Herr Triantaphyllides und Herr Hughes erwähnten diese gleich zu Beginn unserer Aussprache, so wie auch Frau Gebhardt und Frau Turunen. Frau Turunen, wir haben bereits in der Vergangenheit über dieses Thema diskutiert und Standpunkte eingenommen, bei denen es sich, wie ich hinzufügen möchte, nicht notwendigerweise um diejenigen handelt, über die in den Zeitungen berichtet wird. Meiner Meinung nach ist solch eine Diskussion innerhalb des Kollegiums normal, völlig normal. Vielmehr wäre das Gegenteil nicht normal. Es gibt 27 von uns mit unterschiedlichen Ansichten, Traditionen und Nationalitäten, und indem wir alle zusammenarbeiten, werden wir in diesen Vorschlägen vereint. Wir arbeiten daran, den Schwerpunkt des europäischen allgemeinen Interesses für Vorschläge zu ermitteln, die anschließend von Ihnen hier im Parlament und im Ministerrat erörtert werden, um sie zu ergänzen oder zu verbessern. Daher haben wir diskutiert, was normal ist, um das richtige Gleichgewicht zwischen den durch den Vertrag festgelegten wirtschaftlichen Freiheiten, der Freizügigkeit und den rechtlichen Freiheiten und Rechten der Sozialpartner, insbesondere im Hinblick auf Kollektivmaßnahmen zu finden. Ich bin der Meinung, dass es nur rechtens ist, dass Arbeitnehmern, genau wie Unternehmen, ein klarer und zuverlässiger Rahmen für ihre Arbeit bereitgestellt wird. Dies wird daher der Geist sein, in dem die Maßnahmen der Kommission koordiniert werden. Wir werden auf der Grundlage der neuen Strategie zur Umsetzung der Charta der Grundrechte sicherstellen, dass die von der Charta garantierten Rechte, einschließlich des Rechts auf Kollektivmaßnahmen, berücksichtigt werden. Die Kommission wird die in Artikel 9 des Vertrags festgelegte horizontale Sozialklausel im Einzelnen umsetzen, indem sie vorab eine gründliche Analyse der sozialen Auswirkungen all dieser Gesetzesvorschläge auf den Binnenmarkt durchführt. In jedem Fall befürworte ich, soweit erforderlich, eine Bestimmung, die festlegt, wie Kollektivrechte im Kontext der neuen Rechtsvorschriften gewährleistet werden. Mit anderen Worten wird dies die Einschätzung der Notwendigkeit für solch eine Klausel in jedem einzelnen Fall nach sich ziehen. Dies ist ein Thema, über das wir in den nächsten Monaten mit Ihnen diskutieren werden, um, soweit möglich, die Vorschläge der Kommission weiter zu verbessern. Dies wird, Frau Vergnaud und Frau Auconie, auch für den Qualitätsrahmen der Fall sein, zu dem Präsident Barroso sich in Bezug auf Dienstleistungen von allgemeinem Interesse verpflichtet hat. Des Weiteren möchte ich Herrn Grech sagen, dass die Vorschläge in Bezug auf Verbraucher noch abgeschlossen werden müssen. Daran arbeiten wir zusammen mit Herrn Dalli. Sie haben Recht, Herr Grech, vor der Instabilität des Binnenmarktes zu warnen. Nichts ist in Stein gemeißelt. Dies ist der Grund dafür, weshalb wir diese Eigenverantwortung, diese Unterstützung von Bürgerinnen und Bürgern brauchen, um diesen Binnenmarkt auf dauerhafte Art und Weise zu konsolidieren, da dies eine Gelegenheit darstellt. Es sollte vielmehr ein Bereich für Möglichkeiten als ein Bereich für Einschränkungen sein. Frau Gebhardt und Herr Tarabella, Sie haben Sammelklagen angesprochen. Wir werden diese Angelegenheit nicht vernachlässigen. Sie verdient, dass ihr wirklich nachgegangen wird, wie einige Aussprachen, hier im Parlament und auch in der Kommission, gezeigt haben. Meine drei Kolleginnen und Kollegen, Herr Dalli, Frau Reding und Herr Almunia, arbeiten daran, und sie werden baldmöglichst Schlussfolgerungen aus den Beratungen ziehen, mit denen wir hinsichtlich der Einführung von Sammelklagen gerade begonnen haben, wenn der richtige Zeitpunkt gekommen ist. Des Weiteren möchte ich Frau Comi sagen, dass ich ihr im Hinblick auf die Verbindung zustimme, die wir zwischen dem Binnenmarktgesetz und Herrn Tajanis Mitteilung über Industriepolitik herstellen müssen. Daran arbeiten wir gemeinsam, insbesondere auf dem Gebiet der Normung. Herr Salvini erwähnte die Regionen und insbesondere seine eigene Region. Ich möchte jedoch meine feste Überzeugung zum Ausdruck bringen, dass Sie die Debatte, die wir hier beginnen, wie immer auf die Regionen ausweiten sollten. Ich werde dieses Dokument in den 23 Sprachen der Union an alle auf nationaler Ebene gewählten Vertreter in jedem einzelnen Ihrer Länder schicken. Wir werden es in die Regionen senden, an die Sozialpartner sowie an die Berufs- und Unternehmensorganisationen, damit diese Debatte so dezentralisiert wie möglich geführt wird. Während ich Herrn Salvini zuhörte, ließ ich meine Gedanken auch zu einer großen Verpflichtung zurückschweifen, die von dem damaligen Präsidenten Delors eingegangen wurde, zu genau dem Zeitpunkt, zu dem der Binnenmarkt geschaffen wurde. Es handelte sich um eine Verpflichtung zur Kohäsionspolitik, die ich schon seit langem befürworte, um jeglichen regionalen Missverhältnissen auf diesem Binnenmarkt vorzubeugen. Diese Dinge gehören daher zusammen. Frau von Thun und Hohenstein erwähnte diese Aussprache. Sie fühlt sich mit ihr verbunden, insbesondere mit der Idee des Forums, die wir ihr verdanken. Wir werden dieses Forum über den Binnenmarkt jedes Jahr veranstalten und die Top 20 auf den neuesten Stand bringen, das heißt, die zwanzig Bereiche, in denen wirkliche Fortschritte erzielt wurden. Ich hoffe, dass dies nicht fünf Jahre lang immer wieder die gleichen sein werden, dass sie sich verändern werden und dass wir in der Lage sein werden, einige zu eliminieren und Fortschritte zu erzielen, aber auf jeden Fall werden wir dieses Forum abhalten. Des Weiteren möchte ich das wiederholen, was Herr Abad über die Außenbeziehungen gesagt hat. Zweifellos müssen wir sowohl intern stark sein, um auch andere Märkte zu erobern, den Bedürfnissen in der restlichen Welt gerecht zu werden, ohne naiv zu sein, und mit dem Bestreben nach Offenheit und Gegenseitigkeit. Mein Kollege, Herr De Gucht, sagte gestern ebenfalls einige sehr wichtige Dinge, denen ich zustimme, in Bezug auf die Erfordernis der Gegenseitigkeit, auf die wir bei unseren Beziehungen mit den wichtigsten Partnerregionen und -ländern der Europäischen Union achten sollten. Abschließend noch ein paar Worte, um zu wiederholen was Herr Kožušník vorhin gesagt hatte, als er uns dazu aufforderte, mutig zu sein. Ja, Herr Kožušník, ich werde diese Debatte mit der ganzen Kraft, die mir zur Verfügung steht, führen, aber ich kann sie nicht alleine führen, überall, in jedem einzelnen Land. Ich werde sie morgen in ihrem Land führen, da wir zusammen in Prag sein werden, und ich werde sie, so gut ich kann, in allen Ländern führen. Alleine können wir nicht erfolgreich sein. Hier geht es um Zusammenarbeit. Die 13 Kommissarinnen und Kommissare, die sich im Februar zur Umsetzung dieser Vorschläge verpflichten werden, werden ebenfalls mit uns teilnehmen, so wie auch all die anderen. Das Parlament, die Regionen, die Wirtschafts- und Sozialpartner sowie die auf nationaler Ebene gewählten Vertreter müssen sich in diese Diskussion miteinbringen. Dieses Dokument ist nicht etwas, womit man nach Belieben verfahren kann, meine Damen und Herren. Es kann immer noch verbessert werden. Wir sind der Meinung, dass wir es verbessern können, dass wir es priorisieren können, und vor allem mit Ihnen zusammen umsetzen, da wir das Wachstum und die Wettbewerbsfähigkeit zusammen mit den Bürgerinnen und Bürgern sowie den Unternehmen dringend wiederherstellen müssen. Der Präsident Die Aussprache wird geschlossen. António Fernando Correia De Campos 1. Es wurden beeindruckende Anstrengungen unternommen, um 1 500 einzelne Rechtsvorschriften zusammenzuführen. 2. Die Mitteilung liefert einen Überblick über die 50 Instrumente zum Aufbau des Binnenmarktes, die bisher auf wenig zielgerichtete und fragmentierte Art und Weise genutzt wurden. Dies ist das erste Mal, dass wir uns der uns zur Verfügung stehenden Mittel bewusst sind. 3. Die Zukunft sollte von gemachten Erfahrungen bestimmt werden. Einige Maßnahmen waren sehr erfolgreich, während andere nach wie vor nur mäßig erfolgreich waren oder sogar noch ganz am Anfang stehen. Bei anderen kann man erkennen, dass sie, wenn man sie mit ihren Zielen vergleicht, nicht funktioniert haben. Mehr als je zuvor können wir nun das nutzen, was in der Wissenschaft als "natürliches Experiment" bezeichnet wird. 4. Wir können uns nicht über einen Mangel an technologischen Ressourcen beschweren. E-Commerce, E-Procurement und die in Bezug auf die digitale Agenda für Europa und den digitalen Binnenmarkt angewandten Instrumente sind Hilfsmittel, die mehr und mehr genutzt werden. Sowohl die Technologien als auch ihr Bedarf sind vorhanden. Lediglich die Initiative fehlt. 5. Dieser Fall ist einzigartig: die Europa-2020-Strategie mit Indikatoren und Zielen. Sie muss gut umgesetzt werden. Die Krise verschärft sich und die Stärkung des Binnenmarktes kann zur Lösung beitragen. 6. Dies ist ein sehr ehrgeiziges Projekt. Ist die Kommission darauf vorbereitet, diese Eigendynamik bestmöglich zu nutzen? Ist sie dazu bereit, sich dazu zu bekennen, dass dieses Projekt in seiner jetzigen Form weiter fortgeführt wird, ohne ein Sammelsurium von Anhängen? João Ferreira Die Bedingungen, unter denen Kommissar Barnier diese Aussprache begonnen hat, sind sehr aufschlussreich, von verschiedenen Standpunkten aus betrachtet. Letzten Endes ist der Markt tatsächlich der Hauptgrund und das ausschlaggebende Ziel für den Prozess der europäischen Integration, woran er uns erinnerte. Diese Vision, die hier auf so direkte und klare Art und Weise zum Ausdruck gebracht wurde, macht die kapitalistische Wesensart dieses Integrationsprozesses, den der Vertrag von Lissabon institutionalisiert und gestärkt hat, sehr deutlich. Zu einer Zeit, in der die Europäerinnen und Europäer wirklich von den Auswirkungen der kapitalistischen Krise, zu deren Entstehung die EU und ihre Politiken beigetragen haben, betroffen sind, tritt die Kommission hier vor uns, um als Lösung zur Behebung der Krise eine Fortführung der Marktordnung, die uns in diese Bredouille gebracht hat, darzulegen. Die Stärkung des Binnenmarktes, die größere Gewinne für die großen Wirtschafts- und Finanzgruppen der europäischen Mächte gewährleistet, ist das Grundübel der wachsenden Missverhältnisse innerhalb der EU, zwischen und innerhalb der einzelnen Staaten. Sie führt zur weiteren Schwächung der am meisten gefährdeten Volkswirtschaften, zur Privatisierung zentraler Sektoren der Wirtschaft, zur Ökonomisierung von immer mehr Bereichen des sozialen Lebens sowie zum Abbau öffentlicher Dienstleistungen. "Business as usual" ist die vorherrschende Parole in der EU. "Kohäsion" wird immer mehr zu einem reinen Slogan, ohne praktische Bedeutung. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg Die Mitteilung der Europäischen Kommission, "Towards a Single Market Act", die auf der Grundlage des Berichts von Professor Monti erstellt wurde, ist ein äußerst wichtiges Dokument, das die von der EU auf dem Gebiet des Binnenmarktes im Laufe der nächsten 12 Jahre zu ergreifenden Maßnahmen darlegt. Unter den von der Kommission vorgelegten Initiativen möchte ich besonders auf jene aufmerksam machen, die in Bezug zur Schaffung eines "digitalen‟ Binnenmarktes stehen, da ich der Meinung bin, dass dies die Zukunft der europäischen Wirtschaft ist. Ohne die guten Absichten der Kommission schmälern zu wollen, habe ich den Eindruck, dass sie sich mehr auf die Bewahrung der Kreativität als auf den Abbau von Hindernissen für den Ausbau kommerzieller Dienstleistungen im Internet konzentriert hat. Ein Beispiel dafür ist die Anzahl der geplanten Rechtsprojekte. Die Mitteilung enthält nicht weniger als 50 Initiativen, die den Binnenmarkt im weitesten Sinne betreffen, dennoch konnte ich keinen Hinweis auf ein Thema finden, an dem ich seit mehreren Jahren arbeite und das in Bezug zur Schaffung einheitlicher Bedingungen für den Zugang zu Mediendienstleistungen auf dem Gemeinsamen Markt steht. Ich spreche über die EU-weite Förderung der Einführung von Untertiteln für Fernsehprogramme, die es tauben Menschen wesentlich einfacher machen, auf die Medien zuzugreifen. Des Weiteren erleichtern sie das Erlernen von Fremdsprachen. Ich hoffe, dass die Europäische Kommission ihre Aufmerksamkeit in der näheren Zukunft auf dieses Thema richten wird. Othmar Karas schriftlich. - Sehr geehrter Herr Kommissar! Faktum ist, dass der Single Market Act eine Revolution ist, das konkreteste Arbeitsprogramm dieser Kommission. Es ist das dritte große Projekt nach der Euro-Einfuehrung und der EU-Erweiterung. Wir benötigen mehr Dynamik, Entschlossenheit, Mut, europäische Gesinnung, um die 50 Maßnahmen umsetzen zu können. Der Binnenmarkt muss zum Heimatmarkt von 500 Millionen Menschen werden, weil er unser Potential für Wachstum, Beschäftigung und Wettbewerbsfähigkeit ist. Viele Schätze sind noch zu heben. Der Binnenmarkt macht auch die sogenannten Nettozahler, wie z.B. Oesterreich und Deutschland zu großen Nettoempfaengern. Das Potential nützen heißt dem Binnenmarkt die Fesseln nehmen, Protektionismus und Nationalismen überwinden, die EU als Kontinent begreifen wollen. Ob dies gelingt, liegt primaer an uns Politikern. An die Arbeit! Alajos Mészáros Wir alle können dem Vorhaben der Europäischen Kommission zustimmen, eine wettbewerbsfähige soziale Marktwirtschaft zu erreichen. Die Berichte der Kommission enthalten spezifische Vorschläge zur Stärkung des Binnenmarktes. Wir vertrauen darauf, dass sie umgesetzt werden. Kommissar Barnier zufolge müssen wir die Möglichkeiten des Binnenmarktes ausnutzen, die bisher noch nicht ausgeschöpft wurden. In der Tat lassen sich viele Errungenschaften auflisten, die unser Leben innerhalb der EU erleichtert haben. Die weltweit stattfindenden Veränderungen verlangen jedoch nach weiteren Maßnahmen. Der Binnenmarkt kann noch einheitlicher gestaltet werden. Ich schätze die Auffassung, dass die Märkte sowohl der Wirtschaft als auch den Bürgerinnen und Bürgern gleichzeitig dienen müssen. Die Rechte der Bürgerinnen und Bürger und wirtschaftliche Angelegenheiten werden in separaten Dokumenten behandelt. Der Grund dafür ist hoffentlich, diese beiden Pole des Marktes auszugleichen. Die Rolle der EU als Initiator und Koordinator bei der Stärkung des Binnenmarktes ist unbestritten. Ohne das Engagement der Mitgliedstaaten die Umsetzung betreffend werden wir jedoch lange auf ein gutes Sozialsystem, hohe Bildungsstandards und wettbewerbsfähige Arbeitsplätze warten müssen. Obwohl einige die Bedeutung des offenen Dialogs infrage stellen, bin ich der Auffassung, dass alle Interessenvertreter die Möglichkeit haben sollten, ihre Meinung zum Ausdruck zu bringen. Gleichermaßen bin ich der Meinung, dass die Diskussion im Rahmen eines jährlichen Forums von Angelegenheiten, die den Binnenmarkt betreffen, positiv ist. Die Teilnehmer dieser Diskussion sind logischerweise die Institutionen, die Mitgliedstaaten, Unternehmen sowie Bürgerinnen und Bürger, mit anderen Worten, all jene, die am Binnenmarkt beteiligt sind. Das Forum wird des Weiteren dazu beitragen, das Bewusstsein dafür zu schärfen, dass der Binnenmarkt Teil unseres Alltagslebens ist. Alfredo Pallone Ich unterstütze die Inhalte und den zeitlichen Rahmen des "Small Business Act", der Initiative für kleine und mittelständische Unternehmen, voll und ganz. Der Binnenmarkt ist die integrierteste Form des gemeinsamen Marktes, da er den Abbau von Hindernissen zwischen den Mitgliedstaaten forciert - dingliche Hindernisse (Grenzen), technische Hindernisse (Normen) und steuerliche Hindernisse. Das ist der Schlüssel zu Integration und nachhaltigem Wachstum in Europa. Die gegenwärtige Wirtschaftskrise hat erneut die Bedeutung des Binnenmarktes unterstrichen, wenn es darum geht, das europäische Projekt zum Erfolg zu führen. Darüber hinaus fordern wir die Erneuerung des politischen Willens, um den Versuchungen des wirtschaftlichen Nationalismus zu widerstehen und das Potenzial aller voll und ganz auszuschöpfen. Die Krise hat das Risiko des Missbrauchs staatlicher Beihilfen erhöht, die dafür ausgelegt sind, die wichtigsten nationalen Firmen zu unterstützen. Die Lösung des Problems der Wiederbelebung der gesamten europäischen Wirtschaft erfordert stattdessen (und dies ist die Binnenmarktlösung) den Abbau anhaltender Hindernisse für den freien Personen-, Waren- und Dienstleistungsverkehr sowie die Gleichbehandlung von Wirtschaftsteilnehmern und Bürgerinnen und Bürgern in der ganzen EU. Olga Sehnalová Das Binnenmarktgesetz ist eine Initiative, die ich sehr begrüße und unterstütze. Ich möchte jedoch ein Problem ansprechen, das ich hier erahne, und das nicht unbedeutend ist. Es geht um die langfristige Kommunikationsstrategie, nicht nur für dieses Dokument, sondern für den Binnenmarkt im Allgemeinen. In Punkt 48 des Berichts gibt die Kommission an, dass sie die Konsultation und den Dialog mit der Zivilgesellschaft verbessert hat, wobei besonders darauf geachtet werden soll, sicherzustellen, dass die Standpunkte der Verbraucher berücksichtigt werden. Falls die Kommission tatsächlich für die Ansichten der Verbraucher einsteht, muss sie wesentlich mehr als bisher dafür tun, diesen Bericht in den Medien zu bewerben. So wird die Einführung dieses elementaren Dokuments in der Tschechischen Republik und in der Slowakei z.B. leider überhaupt nicht in den Medien erwähnt. Es scheint, als ob dies dort kein Thema wäre, das Aufmerksamkeit verdient. Die Informationskampagne über die Vorteile des Binnenmarktes sollte daher nicht nur auf Ebene der europäischen Institutionen stattfinden, sondern sowohl auf nationaler als auch auf regionaler Ebene dezentraler sein. Der Schwerpunkt sollte auf den Vorteilen liegen, die der Binnenmarkt bietet, sowie auf der Lösung alltäglicher Probleme von Verbrauchern auf dem Binnenmarkt, wie z.B. Bankgebühren, dem Preisvergleich von Waren, usw. Ich möchte daher an die Kommission appellieren, ihre Kommunikationsstrategie im Hinblick auf die Endverbraucher zu verbessern, damit die Bürgerinnen und Bürger besser über die Vorteile des Binnenmarktes informiert werden.

Actieplan van de Commissie voor een geïntegreerd internecontrolekader (korte presentatie) De Voorzitter Aan de orde is een korte presentatie van het verslag van Gabriele Stauner, namens de Commissie begrotingscontrole, over het actieplan van de Commissie voor een geïntegreerd internecontrolekader. Gabriele Stauner rapporteur. - (DE) Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte afgevaardigden, het grondbeginsel van een doelmatige interne controle behoort tot de belangrijkste begrotingsprincipes waar de Commissie zich bij de besteding van het budget en de omgang met financiële middelen aan te houden heeft. De Europese Rekenkamer en het Europees Parlement hebben jaren achtereen aangedrongen op een doelmatig toezicht op de begrotingsmiddelen en de Commissie heeft, vooral van de kant van de Rekenkamer, tal van suggesties gekregen voor een doeltreffende en spaarzame omgang met de begrotingsmiddelen. Desalniettemin wist de Commissie zich al die jaren niet te kwalificeren voor een zogeheten betrouwbaarheidsverklaring van de Rekenkamer. Ik herinner u slechts aan de onregelmatigheden bij de uitvoering van het Leonardo-programma enkele jaren geleden en aan andere stimuleringsmaatregelen die telkens weer bijzonder vatbaar bleken voor onregelmatigheden en misschien zelfs fraude. In januari 2006 heeft de Commissie dan toch een actieplan voor een geïntegreerd intern controlekader aangenomen, opnieuw met het oogmerk om voor een betrouwbaarheidsverklaring in aanmerking te komen. De Commissie heeft zich ontegenzeggelijk serieuze inspanningen getroost bij de uitvoering van dit plan, zoals ook in ons verslag te lezen staat, maar toch moet het Parlement in alle duidelijkheid vaststellen dat de uitvoering van de maatregelen aanzienlijke vertraging heeft opgelopen. De Commissie dient daarom het tempo flink op te voeren, wil er binnen afzienbare tijd sprake zijn van een positieve wending in het jaarverslag van de Europese Rekenkamer, waarna ook wij Parlementsleden met een gerust hart de rekeningen kunnen goedkeuren. Ik wil niet in detail ingaan op wat er nog altijd schort aan de uitvoering van deze maatregelen, maar wijs er wel op dat doelmatige controlemaatregelen nu des te noodzakelijker zijn, aangezien in aansluiting op het conjunctuurpakket bijna alle uitvoeringscriteria voor steunmaatregelen in het belang van snelle hulp danig versoepeld zijn. Ik herinner u slechts aan de voorgenomen versoepelingen bij de structuurfondsen en aan de aanzienlijke wijzigingen bij de steuncriteria van het Europese Globaliseringsfonds. Natuurlijk zijn wij ons ervan bewust dat alle steunmaatregelen, zeker op het terrein van de structuurfondsen, in nauw overleg met de lidstaten uitgevoerd worden, wat enerzijds absoluut noodzakelijk is om een zinvolle besteding van de gelden te waarborgen, anderzijds de Commissie voor aanzienlijke problemen bij het toezicht op de besteding stelt. We weten al jaren dat de Commissie bij dergelijke controles in de lidstaten niet altijd kan opereren zoals zij misschien graag zou willen en zoals de begrotingsprincipes en de Rekenkamer ook vereisen. Vooral bij de jaarlijkse overzichten en beheersverklaringen op nationaal niveau, die de Commissie ons 15 februari 2008 voor het eerst voorgelegd heeft, heeft het Parlement grote moeite zich een afrondend beeld te vormen, doordat de stukken niet aan uniforme criteria voldoen. Ons verslag - dat overigens met eenparigheid van stemmen in de Commissie begrotingscontrole is aangenomen - roept dan ook op om de lidstaten er op dit punt bij voortduring toe aan te houden om allereerst volledige en tevens verifieerbare informatie te leveren. Ik hoop zeer dat de Commissie ook in de toekomst werk blijft maken van het interne controlekader. Ik dank u zeer. Jacques Barrot vice-voorzitter van de Commissie. - (FR) Mevrouw de Voorzitter, ik bedank mevrouw Stauner voor haar verslag en het Parlement voor de opbouwende dialoog die wij hebben gevoerd sinds de Commissie bezig is met het actieplan voor een kwijting en een gunstige betrouwbaarheidsverklaring. In dit verband acht de Commissie de betrouwbaarheidsverklaring van de Rekenkamer voor 2007, de beste die ooit is afgegeven. Het actieplan heeft aan deze verbetering bijgedragen. Ik heb het genoegen u te informeren dat de Commissie op 3 februari haar laatste verslag over de vorderingen heeft aangenomen. Zoals mevrouw Stauner in haar verslag heeft gevraagd kunt u dit dus meenemen in uw resolutie over de kwijting. Onze mededeling van 3 februari bevat een eerste beoordeling van de uitwerking van het actieplan op 31 december 2008. Hierin wordt geconcludeerd dat in de loop van het mandaat van de huidige Commissie aanzienlijke vorderingen zijn geboekt. Ik zal enkele punten hieruit noemen. Wat de vereenvoudiging betreft: het aandeel van de begroting dat volgens duidelijkere en eenvoudiger toe te passen subsidiabiliteitsregels wordt uitgevoerd is toegenomen tot 25 procent van de begroting. In het kader van het economisch herstelplan stellen wij andere vereenvoudigende maatregelen voor, met name voor de structuurfondsen. De Rekenkamer heeft vastgesteld dat de jaarverslagen over de activiteiten van de Commissiediensten die zijn afgerond onder actie 3, duidelijker en betrouwbaarder zijn geworden. De Commissie heeft de financiële correcties aangescherpt - actie 11 in de structuurfondsen -: in 2008 is een bedrag van 1 miljard 500 miljoen teruggevorderd. Ter vergelijking: het teruggevorderde bedrag in 2007 was 288 miljoen. De diensten van de Commissie passen steeds vaker gemeenschappelijke normen toe voor de controlemethodes, waarmee de coördinatie wordt verbeterd en de resultaten met elkaar worden gedeeld. Hierdoor wordt de administratieve last verminderd en worden de controleresultaten beter toegepast. Wij gaan de verantwoordelijkheid van de lidstaten in het gezamenlijk beheer verder verstevigen - actie 5 - en wij hebben de jaarlijkse samenvattingen van de controles zojuist voor de tweede maal ontvangen. De Commissie zal deze acties verder voortzetten, evenals andere initiatieven ter verbetering van het controlekader. Het verslag van mevrouw Stauner maakt duidelijk dat het begrip "toelaatbaar risico” een sleutelrol speelt bij het doorvoeren van verbeteringen in de toekomst. Dit begrip is bedoeld om het toelaatbaar evenwicht tussen de resultaten en de kosten van de controles op politiek niveau vast te stellen. Het spreekt vanzelf dat een foutenindex van nul onmogelijk is en het lijkt logisch dat de foutenindex kan afwijken per gebied. De interinstitutionele discussie over dit begrip wordt verder gevoerd op basis van de recente mededeling van de Commissie. Vice-voorzitter Kallas heeft in januari de gelegenheid gehad met het Parlement hierover te spreken. Ik wil graag benadrukken dat dit initiatief van groot belang is, de kwijtingsautoriteit zal de kwaliteit van het door de Commissie uitgevoerde risicobeheer beter weten te waarderen. Ons laatste verslag maakt duidelijk dat de Commissie de laatste acties heeft voltooid. De Rekenkamer zal een eigen beoordeling maken van de uitwerking van de verschillende acties in zijn jaarverslag van 2008. Ik dank mevrouw Stauner voor haar verslag, dat een stimulans biedt om ons boekhoudkundig kader verder te verbeteren. De Voorzitter Hiermee is dit onderdeel beëindigd. De stemming vindt morgen plaats. Louis Grech schriftelijk. - (EN) Dit verslag, dat gericht is op meer transparantie, efficiëntie en controleerbaarheid van de Europese uitgaven, is relevanter dan ooit met het oog op de uitvoering van de EU-begroting volgens het beginsel van goed financieel beheer. We moeten oprecht streven naar transparantie en effectieve interne controle om zoveel mogelijk voordeel uit ons beleid en onze prioriteiten te kunnen halen. Bovendien sta ik volledig achter het standpunt dat een maatregel die in termen van kosten en risico's niet op bevredigende wijze tot uitvoering kan worden gebracht, opnieuw moet worden bekeken. Onder de huidige economische omstandigheden kunnen we ons geen verspillende uitgaven of verkeerd gebruik van Europese fondsen permitteren. Tevens is de instelling gebaat bij minder ingewikkelde juridische vereisten. De administratieve en financiële lasten voor de aanvragers en ontvangers van EU-steun moeten worden verlicht, vooral omdat onnodige bureaucratie in veel gevallen de daadwerkelijke tenuitvoerlegging van beleid in de weg staat. De uitdaging is het juiste evenwicht te vinden.

Undertegnelse af retsakter vedtaget i overensstemmelse med den almindelige lovgivningsprocedure Formanden Jeg skal meddele, at jeg på onsdag sammen med Rådets formand undertegner 14 retsakter vedtaget i overensstemmelse med den almindelige lovgivningsprocedure i henhold til forretningsordenens artikel 74. Titlerne på disse retsakter vil fremgå af protokollen fra mødet. De vil være tilgængelige for Dem, og De vil kunne studere dem på et hvilket som helst tidspunkt.

2. Uplatňování směrnice 2003/9/ES v EU, kterou se stanoví podmínky pro přijímání žadatelů o azyl a uprchlíků: delegace výboru LIBE v období od 2005 do 2008 ( - Před hlasováním: Martine Roure Pane předsedo, nemohli jsme k této velmi důležité zprávě vést rozpravu v plénu, a proto považuji za nutné zde dnes jménem Výboru vystoupit. Všichni jsme pracovali společně a já chválím vynikající práci stínových zpravodajů. Navštívili jsme 26 zadržovacích středisek v 10 členských státech EU a zjistili řadu klíčových skutečností. V některých střediscích jsme zaznamenali zjevný rozklad a nedostatek hygieny a kritizovali jsme nedostatek respektu k lidské důstojnosti. Zjistili jsme, že ne vždy byl umožněn přístup k lékařské péči a že nebylo vždy respektováno právo dětí na vzdělání. Žádáme dodržování jednoznačných, spravedlivých, účinných a přiměřených azylových řízení a žádáme zavedení soustavného systému prohlídek a kontrol zadržovacích středisek. Musíme sledovat skutečnost na místě a hájit právo kontroly těchto středisek - tedy něco, co tyto prohlídky umožňují - a to proto, abychom mohli podniknout opatření ke změně. Zástupci tisku se ptali, proč jsme v souhrnné zprávě neuvedli žádné země. Odpověděla jsem, že to bylo moje rozhodnutí, že to bylo naše rozhodnutí, protože máme společnou odpovědnost za to, co se děje v zadržovacích střediscích v Evropě a účelem této zprávy není hodnotit členské státy. Nepřestaneme volat po evropské solidaritě v oblasti azylu. Nemůžeme ponechat členské státy na hranicích, aby samy čelily velkým migračním tokům. Opět opakuji: máme kolektivní odpovědnost. (Potlesk) Předsedající Děkuji mnohokrát paní Roureová. Vidím, že ani přední právníci zde v plénu, nebo ti, kteří se za ně považují, si nejsou vědomi toho, že zpravodaj má nárok na dvouminutové prohlášení, pokud nebyla zpráva projednána v plénu. Paní Roureová proto má toto právo, kterého využila, a každý by to měl respektovat, neboť je zakotveno v Jednacím řádu. (Potlesk)

Approvazione del processo verbale Presidente Il processo verbale della seduta di ieri è stato distribuito. Vi sono osservazioni? Hallam Signor Presidente, abbiamo avuto qualche problema in merito alle votazioni effettuate in quest'Aula nel corso della settimana. Nel processo verbale, relativamente al paragrafo 39 della proposta di risoluzione sulla revisione dei trattati, il mio nome risulta nell'elenco dei voti a favore di tale paragrafo. Non so se ciò sia dovuto al cattivo funzionamento delle mie dita o al cattivo funzionamento della macchina, ma in ogni caso era mia intenzione votare contro tale paragrafo. Presidente Onorevole Hallam, non si preoccupi, attribuiremo l'errore al cattivo funzionamento del sistema elettronico, e nel processo verbale il suo voto verrà indicato nella maniera corretta. Hory Signor Presidente, nel verbale di ieri non figuro sull'elenco dei presenti. In effetti, ho forse dimenticato di firmare le liste di presenza, ma ero presente, come attesta la mia partecipazione alle diverse votazioni per appello nominale. Le sarei quindi grato di impartire istruzioni per rettificare il verbale a questo riguardo. Presidente Onorevole Hory, il processo verbale verrà corretto, ma la sua parola vale più di qualsiasi verifica. Pertanto, riteniamo che la sua parola sia già da sola sufficiente a far apportare la correzione nel processo verbale. Bourlanges Signor Presidente, mi trovo nella stessa situazione dell'onorevole Hory. Non so se la mia parola valga quanto la sua, ma come lui ho partecipato a diverse votazioni nominali che attestano la mia presenza qui, eppure ho dimenticato di firmare. Presidente Onorevole Bourlanges, non so se lei, nella sua vastissima cultura, conosca un'espressione castigliana che dice: »Tanto vale, vale tanto, Isabella quanto Fernando». Perciò la sua parola vale tanto quanto quella dell'onorevole Hory. Kerr Signor Presidente, intervengo per fare un'osservazione che la prego di voler trasmettere al Presidente del Parlamento. Abbiamo appena ricevuto gli inviti, distribuiti ieri, a partecipare ad una serata musicale per festeggiare la sua elezione alla presidenza. La serata è in programma per domenica sera, quando la maggior parte dei deputati non si troverà a Bruxelles. Saremmo stati tutti molto lieti di assistere alla serata e nella mia veste di presidente dell'»Associazione amici della musica» al Parlamento avrei preferito ricevere l'invito con maggiore anticipo. Forse lei può trasmettere al Presidente il rammarico e le scuse di tutti i deputati che non saranno presenti. Presidente Onorevole Kerr, lei può stare assolutamente certo che trasmetterò al Presidente le sue scuse, alle quali unirò peraltro le mie, giacché mi spiace, ma neanch'io potrò assistere alla serata. Tomlinson Signor Presidente, mi riferisco all'intervento precedente. Abbiamo ricevuto questo invito che reca l'intestazione «Recital esclusivo». Sarà indubbiamente esclusivo per i deputati, dal momento che è in programma per un giorno in cui non si trovano sul luogo di lavoro. Tuttavia, la mia domanda riguarda un aspetto più sostanziale rispetto all'intervento dell'onorevole Kerr. L'invito a festeggiare l'insediamento in carica del nuovo Presidente del Parlamento europeo è firmato Luigi Mormino, presidente del comitato artistico del Parlamento europeo. Sono certo che il sig. Mormino sia dotato di innumerevoli qualità, ma non l'ho mai associato direttamente ad un grande talento artistico. Mi chiedo se la grande responsabilità dell'incarico di presidente del comitato artistico viene distribuita tra i vari funzionari in base ad una specie di sistema de Hondt per uso amministrativo. Nel corso della settimana abbiamo dovuto decidere come distribuire le competenze tra i deputati. Forse prima o poi riusciremo ad apprendere come il sig. Mormino abbia ricevuto questo incarico di grande prestigio e come gli sia poi stata riconosciuta l'autorità di organizzare un concerto in onore del Presidente, peraltro in associazione con una società privata, in un momento in cui i deputati non possono assistervi. Si tratta di una questione che forse il Presidente vorrà prendere in considerazione. Presidente Non ho voluto interrompere né l'onorevole Kerr né l'onorevole Tomlinson per cortesia parlamentare, però ricordo loro che siamo nella fase di approvazione del processo verbale. Pertanto, tali questioni si sarebbero dovute esaminare successivamente. In ogni caso, ho preso buona nota degli interventi degli onorevoli Kerr e Tomlinson. Saranno compiuti i debiti accertamenti sulle competenze musicali della persona alla quale è stato assegnato detto incarico. Ma adesso, onorevoli colleghi, se non vi sono altre obiezioni riguardo al processo verbale, lo consideriamo approvato. (Il Parlamento approva il processo verbale) Votazioni Díez de Rivera Icaza , per iscritto. (ES) Non c'è dubbio che la proroga dei regolamenti relativi alla protezione delle foreste contro l'inquinamento atmosferico e contro gli incendi riveste grande importanza, come ho già avuto modo di affermare in una discussione di qualche anno fa. Oggi mi interessa soltanto sottolineare che una delle grandi difficoltà per introdurre il concetto di sviluppo sostenibile nelle zone di sviluppo rurale del Sud dell'Unione è dovuta principalmente alle gravi conseguenze degli incendi boschivi, piaga estiva di quest'area dell'Unione. Perciò, gli emendamenti presentati, con i quali si chiede di incrementare di 70-100 milioni di ECU la dotazione finanziaria per l'attuazione di tali azioni, risultano imprescindibili per l'adeguata conservazione e ricostituzione del patrimonio forestale dell'Unione. Dunque, il mio voto sarà positivo. Concludo, signor Presidente, sottolineando ancora una volta l'esigenza di mettere a punto una politica forestale comune per l'intera Unione. Con ciò, peraltro, si darebbe risposta al V programma d'azione in materia ambientale, ed alla Dichiarazione di Rio riguardo a questo tema. Sulla relazione Cornelissen (A4-0381/96) Donnay Desidero porgere un saluto all'onorevole Pam Cornelissen, autore della relazione circa «la gestione del traffico arereo» e rallegrarmi dell'elevata qualità del suo lavoro, il cui contenuto è assai soddisfacente. Per questa ragione il mio voto è naturalmente favorevole. Mi si consenta di evidenziare due elementi importanti: il primo è quello dell'efficacia finanziaria del controllo aereo. Per quanto sia legittimo ottimizzarlo, non bisogna tuttavia esimersi dal prendere in considerazione i vincoli legati al mantenimento di un servizio pubblico del controllo aereo, per garantire la qualità del servizio reso su tutto il territorio coperto. Il secondo elemento che vorrei sottolineare riguarda la sicurezza: bisogna agire in via prioritaria per l'armonizzazione dei metodi di lavoro utilizzati dai controllori aerei, e penso segnatamente alle terminologie in uso. Questi due punti sono stati oggetto di emendamenti, ampiamente approvati dai membri della commissione per i trasporti ed il turismo. Essi completeranno proficuamente quest'ottima relazione, e me ne rallegro. Lindqvist Con il progressivo aumento del traffico aereo, sino al raddoppio previsto per il 2000, si rendono necessari il rafforzamento della sicurezza e il miglioramento dei sistemi operativi. Non è però scontato che debba essere l'Unione a studiare e risolvere questi problemi. Ciò dovrebbe piuttosto avvenire a cura degli Stati membri, nel quadro di un processo internazionale e intergovernativo, che veda l'intervento del maggior numero possibile di Stati. Un'eventuale autorità europea per il coordinamento del traffico aereo dovrà ovviamente interessare tutti i paesi del continente e, pertanto, essere gestita a un livello più ampio rispetto alla sola Unione europea. Titley Ho votato a favore di questa relazione perché condivido il parere che i provvedimenti finora adottati non siano sufficienti a porre fine ai gravi disagi ed agli sprechi causati dai ritardi negli aeroporti. I disagi subiti dai passeggeri a causa di tali ritardi sono inaccettabili. Coloro che si recano ad un appuntamento di lavoro devono poter fare affidamento sul sistema di gestione del traffico aereo europeo per giungere a destinazione all'ora prevista. La stessa considerazione si applica agli innumerevoli passeggeri in viaggio di piacere, costretti a perdere parte della loro meritata vacanza a causa dei ritardi dei voli. Poiché l'aeroporto di Manchester si trova nei pressi del mio collegio elettorale, so anche che l'aeroporto, le compagnie aeree che vi operano ed il personale di servizio trarrebbero giovamento dagli enormi risparmi di tempo e denaro realizzabili grazie ad un migliore sistema di gestione del traffico. Pur approvando la decisione adottata ieri a favore di una seconda pista per l'aeroporto di Manchester, sono dell'avviso che senza una migliore gestione del traffico aereo in futuro la situazione potrebbe precipitare nel caos. Insieme al settore ed ai milioni di passeggeri interessati, attenderò fiducioso che i nostri governi e la Commissione migliorino i sistemi europei di gestione del traffico aereo. Dopo tutto, la libera circolazione in tutta Europa è di vitale importanza per il nostro futuro economico. Sulla relazione Castricum (A4-0419/96) Ahlqvist, Theorin e Wibe La relazione è in linea di massima positiva; intendiamo quindi seguire la linea del gruppo socialista e votare a favore. Vi sono tuttavia due punti in ordine ai quali avanziamo forti riserve. Ciò vale da un lato per il paragrafo 13, in cui viene affermato che per i trasporti pubblici la soluzione migliore consiste nella loro cessione (ai privati) tramite gare d'appalto, dall'altro per il paragrafo 24, in cui viene detto che la gestione dei trasporti pubblici deve essere finanziata, »nella misura del possibile, dai passeggeri». Il paragrafo 13 equivale a una diretta discriminazione ai danni delle aziende pubbliche. Nel nostro paese, la Svezia, non v'è nulla che lasci supporre che i trasporti pubblici, se gestiti dalla collettività, risultino meno efficienti che in mano ai privati. Quanto al paragrafo 24, vi si compie una generalizzazione non sempre rispondente a verità. Può darsi che in alcuni casi (forse neppure tanto rari), per ragioni di ordine socioeconomico, un massiccio sovvenzionamento dei costi di gestione dei trasporti pubblici risulti pienamente giustificato. In alcuni casi, può essere addirittura indicata l'applicazione della «tariffa zero». In Svezia, se i costi di gestione venissero finanziati unicamente dalla vendita dei biglietti, i trasporti pubblici finirebbero per sparire completamente da tutte le zone a popolamento diradato. Una simile eventualità sarebbe totalmente inammissibile. Eriksson, Sjöstedt e Svensson I trasporti pubblici svolgono per molte persone un ruolo decisivo: consentono loro di condurre una vita normale. Dal punto di vista dell'ambiente, i trasporti pubblici costituiscono un elemento essenziale per una società sostenibile. I trasporti pubblici dovrebbero naturalmente essere gestiti con la massima efficienza possibile dal punto di vista dei costi. Tuttavia, tenendo presente il loro delicato ruolo e la responsabilità della collettività nei confronti delle esigenze di ciascun cittadino, l'efficienza economica non può costituire l'unico criterio per la gestione dei trasporti pubblici. Per garantire un funzionamento efficace dei trasporti pubblici, la responsabilità va affidata al piano locale, regionale o nazionale, mentre queste stesse autorità dovranno avere competenze decisionali in merito al sostegno finanziario. Queste sono le ragioni per cui votiamo contro la relazione. Gahrton, Holm e Schörling In questa relazione di iniziativa vi sono molti punti che possiamo sostenere senza riserve, adoperandoci altresì perché venga loro riconosciuta una maggiore importanza nei vari Stati membri: ci riferiamo per esempio all'idea che la politica debba mirare a diminuire l'uso dell'autovettura e a migliorare i trasporti pubblici, garantendone al contempo le qualità ecologiche. Riteniamo dunque anche noi che i trasporti pubblici vadano sostenuti e incentivati in più modi. Non riusciamo invece a comprendere perché il Parlamento desideri che il problema dei servizi pubblici venga discusso alla Conferenza intergovernativa. Né riusciamo a capire perché l'Unione dovrebbe intromettersi nel modo in cui gli Stati membri sostengono i trasporti pubblici. Deve essere ogni singolo Stato a decidere in materia, tenuto conto della varietà di situazioni esistenti. Gli Stati membri divergono tra loro anche per densità di popolazione. In Svezia i trasporti pubblici richiedono un maggiore impegno della collettività proprio in ragione della bassa densità di popolazione che contraddistingue molte zone del paese, ad esempio nel settentrione. Non sarebbe pertanto auspicabile che l'Unione impartisse direttive e criteri circa il modo in cui verranno erogati sussidi di Stato per sostenere i trasporti pubblici. Lindqvist I trasporti pubblici costituiscono una materia di competenza nazionale e regionale. Non v'è quindi motivo per regolamentare i trasporti pubblici tramite il Trattato sull'Unione. Anche i vari tipi di aiuti e di finanziamenti esistenti costituiscono una materia di competenza regionale o nazionale. La libera concorrenza va inoltre esaminata dal punto di vista nazionale e non su indicazione dell'Unione. Sulla relazione Menrad (A4-0411/96) Malone Le attività imprenditoriali europee hanno risentito del fallimento delle trattative volte a raggiungere un accordo in merito allo statuto della società europea ed alle misure da adottare in proposito. La necessità di tenere conto del diritto societario vigente in 15 Stati membri comporta costi supplementari e di conseguenza può avere ripercussioni sui posti di lavoro. Elogio i tentativi compiuti dalla Commissione al fine di ottenere l'approvazione di tali misure. Tuttavia, qualora vengano adottate, esse dovranno essere accompagnate da norme per la regolamentazione dei diritti di partecipazione dei lavoratori. In caso contrario, alcune imprese potranno eludere la legislazione in materia di informazione e consultazione dei lavoratori attualmente in vigore in alcuni Stati membri. Promuovere la partecipazione dei lavoratori all'attività economica delle imprese può soltanto incoraggiare sviluppi positivi tanto per i lavoratori che per le imprese. Il consenso a livello nazionale che da dieci anni esiste in Irlanda in materia di retribuzioni e condizioni di lavoro è un fattore che ha contribuito alle sane condizioni di cui oggi gode l'economia irlandese e per tale ragione riceve pieno appoggio dalla federazione dei datori di lavoro, l'IBEC. Riconosco che estendere le procedure di informazione e partecipazione a un maggior numero di imprese comporta alcuni costi. Per tale motivo approvo l'atteggiamento prudente della Commissione, in particolare l'istituzione di un gruppo di esperti ad alto livello, che rappresenta le parti sociali, incaricato di esaminare l'argomento in tutti i suoi aspetti nonché l'accento che essa pone sul rispetto dei modelli nazionali. Strategia dell'Unione europea nei confronti delle Repubbliche transcaucasiche Presidente L'ordine del giorno reca la discussione sulla relazione (A4-0279/96), presentata dall'onorevole Carrère d'Encausse a nome della commissione per gli affari esteri, la sicurezza e la politica di difesa, sulla comunicazione della Commissione intitolata «Verso una strategia dell'Unione europea nei confronti delle Repubbliche transcaucasiche» (COM(95)0205 - C4-0242/96). Carrère d'Encausse Signor Presidente, onorevoli colleghi, la Transcaucasia, che, dal Mar Nero al Mar Caspio, comprende tre Stati - Georgia, Armenia, Azerbaigian - è una delle più complesse e tragiche regioni del mondo, il cui futuro non può lasciare indifferente l'Unione europea. Come dimenticare anzitutto che tutte le grandi invasioni hanno attraversato la Transcaucasia? Più prossimi a noi, quelli che sinora sono stati tre grandi Stati, e che furono tre grandi imperi, Russia, Iran e Turchia, paesi limitrofi della Transcaucasia, vi si sono confrontati e vi si affrontano ancora, e le loro ambizioni rappresentano un dato permanente della storia. In questa regione, la diversità caratterizza tutto. Diversità dei gruppi etnici: se ne annoverano quasi cento. Diversità delle lingue, altrettanto numerose. Diversità delle religioni, poiché, oltre alle tre grandi religioni monoteiste - cristianesimo, islam, ebraismo - sono qui rappresentate numerose forme eterodosse di queste religioni, che complicano ulteriormente i rapporti fra uomini, e fra questi ed il potere e gli Stati vicini. Ad esempio, gli Azeri sono per lo più sciiti e quindi vicini all'Iran, ma la loro lingua è di origine turca, il che li avvicina ad Ankara, ed hanno un forte sentimento di solidarietà per i loro fratelli dell'Azerbaigian iraniano. Si possono altresì menzionare i legami fra gli Ossezi cristiani di Georgia, gli Ossezi musulmani di Russia, i Curdi d'Azerbaigian o d'Armenia ed i Curdi di Turchia o d'Iraq, ecc. A tal riguardo, le frontiere non significano nulla, eppure i tre Stati di questa regione hanno un'identità ed un'accanita volontà d'esistenza indipendente. In seno a questi Stati, i confronti hanno portato a tragedie che si perpetuano: la pace è tornata in Georgia dopo una guerra civile di tre anni, ma l'Abkhasia rifiuta tuttora di riconoscere l'autorità di Tbilisi. In Azerbaigian le armi hanno taciuto nel 1994, ma ciò non può occultare la gravità del problema. Il Nagorno-Karabakh, popolato da Armeni, sogna un destino d'indipendenza e, nel frattempo, i suoi guerrieri occupano gran parte del territorio dell'Azerbaigian, da loro conquistata. Oltre un milione di profughi azeri, quasi 400000 profughi armeni, migliaia di morti, questo è il prezzo di tale conflitto fra l'Azerbaigian e gli Armeni che vivono sul suo territorio; a ciò bisogna aggiungere l'opposizione fra l'Armenia, solidale coi fratelli del Karabakh, e l'Azerbaigian. Il blocco subito dall'Armenia, tanto più disastroso in quanto questo Stato non ha alcuno sbocco sul mare, ne è la conseguenza. Questi conflitti sono spesso il portato della politica del nascente impero sovietico che, nel 1922, ha creato tali ostacoli per evitare la creazione di una federazione transcaucasica contraria all'intromissione bolscevica nei giovani Stati indipendenti della regione. Benché il potere sovietico li avesse celati, la fine dell'URSS li ha messi a nudo e ha lasciato il posto ai sanguinosi confronti che si sono andati sviluppando da cinque anni a questa parte. La verità è che qui si contrappongono ormai due principi fondamentali del diritto internazionale: la volontà d'emancipazione dei popoli, per Armeni del Karabakh, Aprasi ed Ossezi di Georgia, ed il rispetto dell'integrità territoriale degli Stati, per Georgia o Azerbaigian. In una regione così complessa, ove il sovrapporsi delle popolazioni su territori limitati è assoluto, come distinguere fra queste due esigenze del diritto? È senz'altro facile affermare che i profughi debbono rientrare nei rispettivi paesi; è facile sostenere che bisogna restituire all'Azerbaigian i territori occupati; è facile dire che bisogna abrogare il blocco che paralizza l'Armenia. Tuttavia, la contraddizione fra diritto delle minoranze e diritto degli Stati a preservare la propria integrità non sarà agevolmente risolta. È a questo riguardo che il ruolo dell'Unione europea può rivelarsi determinante, in quanto la Transcaucasia si trova alle porte dell'Europa, dato che l'Europa, l'Iran, la Turchia e, al di là, il Vicino Oriente comunicano con essa; poiché, nel ricco sottosuolo dell'Azerbaigian e, oltre, del Kazakistan, si trovano le risorse petrolifere di cui l'Europa ha bisogno. L'Europa ha un interesse diretto nella regione: il Mar Nero, di cui i tre Stati della Transcaucasia intendono essere attori privilegiati, collega infatti questa regione all'Europa, ben dimostrando la compenetrazione di interessi. L'Unione europea ha deciso di impegnarsi in Transcaucasia: essa può contribuire a riportarvi la pace ed a consolidare la speranza democratica, ma lo farà solo se saprà tener conto dell'estrema complessità di questa regione, se ne farà l'elemento centrale della propria strategia. Essa deve quindi rivolgersi ad ogni paese in particolare, ed aiutarlo a rafforzare la propria indipendenza minacciata, che costituisce l'ambito naturale del progresso democratico. Nel contempo, essa deve contribuire allo sviluppo del contesto regionale comune, ossia della Transcaucasia. È in quell'ambito comunitario cui l'Unione può servire da modello che le tendenze centrifughe dei popoli ed i sanguinosi confronti etnici si spegneranno a poco a poco. Sarà l'affermarsi di questo sentimento d'appartenenza ad una comunità regionale a proteggere gli Stati della Transcaucasia dalle mire degli Stati vicini. Sarà questo il contesto più favorevole al progresso economico di tutti i popoli della regione ed al radicarsi della democrazia. La posta in gioco per l'Unione europea è palese: le sue responsabilità sono immense. Le spetta il compito di aiutare dei popoli, civilità antichissime, che le costrizioni geografiche ed una storia tragica hanno bistrattato, a ritrovare il proprio rango, quello di nazioni democratiche e sviluppate. Schwaiger Signor Presidente, onorevoli colleghi, il relatore per parere della commissione per le relazioni economiche esterne, l'onorevole Dimitrakopoulos, non può purtroppo intervenire personalmente a causa di un impegno importante fuori Strasburgo. Desidero pertanto ringraziare in sua vece la onorevole Carrère d'Encausse per l'ottima e approfondita relazione sottopostaci, nella quale sono state elaborate anche tutte le proposte contenute nella commissione per le relazioni economiche esterne, cosa che ci onora particolarmente. Anche la commissione per le relazioni economiche esterne approva la volontà di instaurare una più stretta cooperazione regionale fra l'Armenia, la Georgia e l'Azerbaigian, volontà che costituisce il leitmotiv della relazione. Senza questa cooperazione è infatti praticamente impossibile sviluppare l'economia e creare benessere in queste regioni. Gli accordi bilaterali dell'Ue con le tre repubbliche transcaucasiche si fondano su questa irrinunciabile premessa. Si tratta di elaborare niente di più e niente di meno di un approccio politico globale che comprenda gli aspetti economici, politici e finanziari e includa anche l'aiuto umanitario. Per mettere a frutto le risorse economiche di questi paesi occorre modernizzare e migliorare decisamente le infrastrutture dell'energia e dei trasporti a livello transnazionale. Mediante una più stretta collaborazione fra l'Azerbaigian, la Georgia e anche l'Armenia sarà possibile sfruttare gli incommensurabili giacimenti petroliferi del Mar Caspio - maggiori di quelli dell'Arabia Saudita - sia procedendo all'esportazione verso l'Europa e il resto del mondo, sia sviluppando in loco l'industria di trasformazione. La cooperazione regionale può inoltre contribuire ad allentare le tensioni politiche nella regione. L'allacciamento alle reti transeuropee e alle altre reti mondiali dell'energia è al contempo anche la strada verso una più intensa cooperazione con l'Europa. Dal punto di vista politico si tratta di favorire il processo di stabilizzazione di tre repubbliche della ex Unione sovietica, un processo che comporta anche profonde ristrutturazioni nell'economia e nella società. L'Europa nella sua veste di partner in sede di negoziazioni può influire su questo processo congiuntamente alla Turchia e alla Russia. Dovremmo pertanto adoperarci, anche provvedendo al necessario coordinamento delle relazioni bilaterali, affinchè i nostri partner transcaucasici prendano sul serio la nostra volontà di cooperare. Proposte comuni messe a punto nel quadro delle relazioni bilaterali, rispettivamente con l'Azerbaigian, l'Armenia e la Georgia, possono venir ulteriormente sviluppate nelle trattative future. Nella mia veste di relatore della commissione per le relazioni economiche esterne mi sia concesso di procedere ad alcune considerazioni in merito alla cooperazione con l'Azerbaigian, che possono forse rivelarsi importanti per la comprensione dei problemi in Transcaucasia. L'Azerbaigian è un paese potenzialmente ricco. I suoi giacimenti petroliferi nel Mar Caspio, lo si è già ricordato, sono addirittura maggiori di quelli dell'Arabia Saudita. Anche l'industria, l'agricoltura e il terziario offrono buone opportunità di sviluppo. Al momento attuale, però, l'Azerbaigian è un paese povero, bisognoso di forti aiuto allo sviluppo. Deve sopportare i pesanti oneri della guerra persa contro l'Armenia. Geograficamente è un paese situato alla soglia di un'Unione europea in procinto di ampliarsi verso Est e dalla quale, fra qualche anno, sarà forse diviso solo dal Mar Nero e dal Caucaso. Gli investitori europei sono i benvenuti in Azerbaigian: ve ne è bisogno soprattutto nell'industria petrolifera, dove devono essere costruiti impianti adeguati, per l'ampliamento della rete dei trasporti e nell'edilizia. L'Azerbaigian da parte sua sta già mettendo a punto le necessarie condizioni quadro per facilitare le investizioni straniere. La premessa decisiva per superare la crisi economica è la progettazione e la costruzione di oleodotti e di vie di trasporto per i prodotti derivati del petrolio sul territorio della Georgia. Fondamentale per il futuro è la creazione di collegamenti e di reti di trasporto compatibili con l'ambiente e che dovrebbero essere accuratamente valutate sotto l'aspetto della redditività. Jöns Signor Presidente, cari colleghi, innanzitutto desidero congratularmi con la onorevole Carrère d'Encausse per la relazione sottopostaci che, a nostro avviso, rappresenta un ulteriore notevolissimo contributo per la messa a punto di una strategia nelle relazioni tra l'Unione europea e le Repubbliche transcaucasiche. La relazione si sforza altresì di rendere il giusto tributo all'indipendenza conquistata da questi Stati e si adopera affinchè tale processo venga sostenuto. L'Europa deve perseguire una politica comunitaria nei confronti della Transcaucasia. Una politica comunitaria che tenga conto in modo ampio e completo della difficile situazione politica in cui versa la regione. Siamo ovviamente coscienti del fatto che non sarà un compito facile, basti pensare ai vecchi problemi irrisolti che minacciano lo sviluppo della democrazia all'interno di ognuno di questi tre paesi. Seguiamo inoltre con preoccupazione i persistenti casi di violazione dei diritti umani. Lo stesso vale per il problema dei profughi in questa regione, che è ben lontano dall'essere risolto. Un impegno rafforzato dell'Unione europea contribuirà tuttavia ad appianare la strada del processo di democratizzazione. I conflitti armati che minacciano di scoppiare ai confini degli Stati transcaucasici, e che sono già costati inauditi sacrifici alla popolazione civile, possono venir risolti solo nel quadro di trattati internazionali e mediante l'impegno internazionale. Facciamo appello a tutte le parti in causa affinchè apportino il loro contributo al riguardo e ci compiacciamo del ruolo responsabile svolto dall'OSCE. Cari colleghi, dal 22 aprile 1996 esistono accordi di partenariato con la Georgia, l'Azerbaigian e l'Armenia e auspichiamo che tali accordi entrino presto in vigore poichè essi rappresentano un passo importante nella prospettiva di relazioni più strette con questi paesi. Ma gli accordi da soli non bastano. Forse bisogna mettere in atto una cooperazione multilaterale, quale parte di una strategia globale, attraverso cui, oltre a sviluppare la cooperazione fra l'Unione europea e questi Stati, sia possibile anche migliorare le relazioni reciproche fra le tre Repubbliche transcaucasiche. Dobbiamo fare tutto il possibile per promuovere e sostenere la cooperazione interregionale fra questi paesi. Non basta inoltre continuare a sostenere politiche ambientali, ma bisogna anche battersi attivamente a tal fine. Una catastrofe ecologica in Transcaucasia colpirebbe anche noi. La nostra strategia globale deve pertanto puntare sullo sviluppo e sull'ampliamento di fonti energetiche compatibili con l'ambiente. La centrale di Medzamor deve venir chiusa. Chiediamo inoltre fermamente la revoca di tutti gli imbarghi e il ripristino della libera circolazione delle merci e dei servizi attraverso e all'interno della Transcaucasia. Con la messa a punto di una strategia globale per la Transcaucasia, l'Unione europea aiuta i paesi della regione e contribuisce a stabilizzarne le strutture politiche. L'Unione europea deve chiaramente segnalare che questa regione riveste anche per noi una grande importanza. Dal canto loro gli Stati trancaucasici devono impegnarsi a consolidare ulteriormente le loro democrazie e ad osservare i diritti umani. Solo cooperando insieme sarà possibile realizzare progressi. In tal senso il mio gruppo politico appoggia la relazione e la proposta di risoluzione della onorevole Carrère d'Encausse, inclusi gli emendamenti nn. 2 e 3. Tindemans Signor Presidente, onorevoli colleghi, nel mio breve intervento vorrei sottolineare cinque punti. In primo luogo vorrei fare i miei complimenti allʼonorevole Carrère dʼEncausse, la relatrice. Non solo la sua relazione è eccellente dal punto di vista tecnico, ma si capisce leggendola che tiene personalmente alle opinioni che esprime nella relazione. Per questo desidero complimentarmi con lei. In secondo luogo la relatrice ha giustamente affermato che si tratta di una regione tragica. Vorrei dire che, se si approfondisce la problematica di queste tre giovani repubbliche, è chiaro che non si può mai sopravvalutare il significato geopolitico e geostrategico di questi tre paesi, e che quindi il primo compito dellʼEuropa nei loro confronti è un compito di tipo politico. Erano indipendenti nel 1917, poi furono integrati nellʼUnione Sovietica e ora sono di nuovo indipendenti. Possiamo contribuire molto per consolidare finalmente lʼindipendenza di questi stati, per svilupparne l'ancora giovanissima democrazia, per crearvi uno stato di diritto, per il rispetto dei diritti umani vengano rispettati e la creazione di una società civile. In terzo luogo vorrei dire qualcosa su ognuna delle tre repubbliche, che hanno tutte gravi problemi. Prima di tutto la Georgia: dobbiamo fare quello che possiamo perchè la pace vi sia garantita e si trovi una soluzione definitiva alla tensione. Per quel che riguarda poi lʼArmenia e il suo conflitto nel Karabakh, dobbiamo fare tutto quello che possiamo affinchè abbiano esito positivo le trattative che hanno avuto luogo con il cosiddetto gruppo di Minsk. Il sedici dicembre nel Consiglio di sicurezza è stato detto che i due presidenti del gruppo di Minsk devono proseguire i loro sforzi, devono continuare a trattare per arrivare ad un accordo. Quindi non dobbiamo assumere un atteggiamento negativo nei confronti di queste trattative, ma anzi un atteggiamento positivo, facendo tutto il possibile affinchè le trattative abbiano esito positivo. Quindi lʼAzerbaigian: dobbiamo fare tutto quello che possiamo affinchè il Mar Caspio abbia finalmente uno statuto giuridico accettato, altrimenti il problema del petrolio sarà causa di tensioni in futuro. In quarto luogo vorrei in questa occasione affermare anche che il nostro compito in questa regione diventa sempre più impegnativo. Il collega Schwaiger ha già parlato degli aspetti economici. Vorrei ricordare questi aspetti: i trasporti e la mobilità sono d'importanza fondamentale per rendere accessibili queste regioni. La rete stradale europea dovrebbe rendere possibile questo obiettivo. In questo modo questi paesi potranno entrare a far parte dellʼeconomia europea. Il petrolio e gli oleodotti sono d'importanza capitale e ci auguriamo che questo problema sia risolto in modo economicamente logico. Un sistema bancario moderno, con banche centrali che funzionino a dovere, può migliorare enormemente i rapporti economici. Infine il mio quinto punto, signor Presidente, è che questo Parlamento deve approvare la relazione dellʼonorevole Carrère a grande maggioranza. Ne vale la pena perchè in questo modo potremo contribuire allʼapertura di questa strada tra lʼAsia, il Medio Oriente e lʼEuropa. Kaklamanis Signor Presidente, cari colleghi, ho chiesto la parola non tanto per formulare osservazioni sulla relazione della onorevole Carrère d'Encausse, quanto piuttosto per congratularmi con lei per il suo eccellente lavoro. La regione della Transcaucasia è afflitta da numerosi problemi: di ordine politico, economico, sociale, ecologico e, soprattutto, problemi di stabilità, pace e democrazia. La relazione della onorevole Carrère d'Encausse tocca tutti questi problemi con sensibilità, direi quasi con tenerezza politica, ma anche con realismo. Fornisce risposte e propone soluzioni che l'Unione nel suo complesso -innanzitutto il Parlamento europeo, quindi la Commissione e il Consiglio-, dovrebbe adottare e soprattutto applicare, facendo leva tra l'altro sul fatto che uno Stato membro dell'Unione, la Grecia, svolge in quest'area un ruolo tanto rilevante quanto utile. L'Unione europea deve impegnarsi, di concerto con Russia e Turchia, ad aiutare in più modi i tre paesi transcaucasici. Ma anche questi tre paesi dovranno sforzarsi di collaborare con l'Unione europea, proponendo a loro volta soluzioni, specie in ordine alla democratizzazione interna e al rispetto dei diritti umani. L'Unione, comunque, non dovrà in alcun caso restare inerte. Dovrà invece -a costo di farlo da sola- dare seguito a tutte le belle cose esposte nella relazione o proclamate dai colleghi oggi in quest'Aula. Ciò nel caso in cui Russia e Turchia rifiutassero di cooperare con noi per garantire un aiuto sostanziale ai tre paesi transcaucasici. In conclusione, desidero congratularmi ancora una volta con la collega Carrère d'Encausse per il suo straordinario lavoro, che certamente non avrà sorpreso nessuno in quest'Aula, vista l'enorme esperienza della collega e la sua profonda conoscenza della regione. Voglio inoltre sperare, insieme a tutti voi, che tutte le belle parole e gli auspici ascoltati oggi non rimarranno tali, ma che si tramuteranno in azioni concrete per ottenere risultati concreti e per fornire un reale aiuto ai popoli dei tre paesi transcaucasici. Bertens Signor Presidente, è positivo poter approfittare delle competenze in materia dellʼonorevole Hélène Carrère dʼEncausse. Della sua conoscenza dei problemi delle regioni dell'ex Unione Sovietica abbiamo già potuto approfittare con piacere più di una volta sia nella commissione esteri che in questa sessione plenaria. La regione transcaucasica è un crocevia che merita lʼattenzione europea, e che la ottiene anche. Appoggiamo lʼiniziativa della Commissione europea di sviluppare attraverso una comunicazione le possibilità di una politica europea comune e la relazione di cui discutiamo ora è una buona reazione da parte del Parlamento. Spero che la Commissione in futuro presenti una relazione sui futuri rapporti con la regione prima di trattare nuovi accordi. Il mandato a trattare per la definizione di accordi con paesi terzi può essere messo a punto in base alle necessità dei paesi interessati e allʼaccordo raggiunto tra le istituzioni sulle vie da percorrere nei confronti di questi paesi terzi. Così si aumentano le possibilità di definire una politica coerente. Per la regione transcaucasica, il tramonto dellʼUnione Sovietica ha segnato l'inizio di un periodo difficile. Sono affiorate molte tensioni sotterranee, di cui sono esempi eloquenti i problemi del Nagorno-Karabakh, dellʼAbkhasia, dellʼOssezia e il blocco dellʼArmenia da parte dei paesi confinanti. Il ruolo dei paesi confinanti che cadono in tentazioni secolari di politica di potenza non contribuisce certamente alla stabilità della regione. LʼUnione ha grande interesse alla stabilità nei paesi transcaucasici. La parte meridionale, così vicina al Medio Oriente, merita quindi unʼattenzione prioritaria. La politica dellʼUnione deve contenere qualcosa di più dellʼaiuto tramite il programma TACIS. Gli Stati membri devono capire che la stabilità a lungo termine è più importante delle forniture di petrolio a breve termine. LʼUnione europea deve quindi sviluppare una strategia globale e coerente, che comprenda il commercio e lʼeconomia, la politica estera e gli aiuti. Questa strategia deve basarsi sul riconoscimento delle diversità allʼinterno della regione. Nella sua politica estera lʼUnione europea deve agire in comunione con le istituzioni specializzate, come il Consiglio dʼEuropa e lʼOSCE, per rendere possibile il raggiungimento di una pace duratura in questa regione. Mi congratulo anche con lʼOSCE per gli sforzi compiuti nel Nagorno-Karabakh e mi auguro che si possa ristabilire anche lʼintegrità territoriale della Georgia. La costituzione di ambasciate comunitarie dei paesi dellʼUnione dovrebbe inoltre accrescere lʼefficacia della azione comunitaria. Nel settore economico dobbiamo contribuire al rafforzamento delle infrastrutture economiche e alla promozione delle cooperazione reciproca. Questo naturalmente richiede lʼeliminazione del blocco dellʼArmenia da parte della Turchia e dellʼAzerbaigian. Il Parlamento europeo dovrebbe considerare positivamente il raggiungimento di accordi di partenariato. Questo atteggiamento positivo esige naturalmente che i paesi interessati rispettino la democrazia, la società civile e i diritti umani. Per quanto possa essere difficile la situazione in questi paesi, le gravi violazioni di questi principi non potranno mai portare alla pace e alla stabilità. Per quel che riguarda gli aiuti e la cooperazione, la relazione propone idee buone e fruttuose. Tutto sommato il gruppo liberale arriva alla conclusione che lʼapproccio comunitario ai rapporti con la regione transcaucasica è auspicabile e che le idee della relatrice meritano tutto lʼappoggio di questo Parlamento. Schroedter Signor Presidente, innanzitutto desidero sottolineare che la relatrice, con la sua ricerca ampia e approfondita, ha definito le idee portanti dell'Unione europea per una strategia della cooperazione con la regione transcaucasica. Nei punti fondamentali la relazione non si discosta dalla proposta della Commissione. La Transcaucasia riveste una grande importanza sotto più aspetti, ne siamo tutti coscienti. Regione strategica dal punto di vista geopolitico, essa è tutt'oggi contrassegnata dalla varietà delle sue genti, da una storia turbolenta e da una tradizione frutto di numerosi conflitti, aspetto quest'ultimo che si dovrebbe cercare di superare. D'altro canto la Transcaucasia è custode di preziose materie prime come i giacimenti petroliferi del Mar Caspio. Dobbiamo trovare un modo di portare la pace in questa regione, non mettendosi in concorrenza con la Russia, bensì cooperandovi nel quadro di una strategia dell'OSCE. Non riesco però a riconoscere una reale responsabilità dell'Unione europea che vada oltre interessi di ordine economico in questa regione. L'Europa nutre in prima linea interessi economici che prescindono dai problemi del mantenimento della pace e dello sviluppo della democrazia nella piena osservanza dei diritti umani. Sia in Armenia che in Azerbaigian la democrazia non ha salde radici. Entrambi gli Stati desiderano, è vero, allacciare quanto prima relazioni con l'Europa e si adoperano a tal fine anche a livello ufficiale, ma le intenzioni dichiarate e la realtà sono in aperta contraddizione. In entrambi i paesi non esiste la libertà di stampa e l'opposizione è o imbavagliata o interdetta. Oltre a ciò la vita politica in Azerbaigian continua ad essere dominata dai clan. Un esempio esimio è l'assegnazione di posizioni chiave all'interno dello Stato e dell'economia a persone di fiducia del presidente Alijev. Sia in Armenia che in Azerbaigian il familismo è all'ordine del giorno. Tendenze nazionalistiche si manifestano in tutti i ceti della popolazione e non viene intrapreso nulla per metter freno ad ataviche forme d'odio. In Georgia si sta cercando con una nuova costituzione di creare una struttura democratica, ma le carenze sono evidenti: non viene fatto nessun accenno alla situazione delle due regioni focolai di conflitto dell'Ossezia meridionale e dell'Abkhasia. I dissidi aperti dalla guerra civile sono lontani dall'essere ricomposti nell'ambito di una nuova normativa di legge. Per questa ragione la ratifica degli accordi di partenariato e di cooperazione dovrebbe essere collegata ad una serie di richieste riguardanti l'osservanza dei diritti umani e dei principi basilari della democrazia, chiara dovrebbe essere inoltre la volontà di questi paesi di accettare la Convenzione del Consiglio d'Europa. Al capitolo 71 gli accordi di partenariato e cooperazione entrano nel merito anche dell'immigrazione illegale. Credo che su questo punto si disconosca la situazione reale: in questi paesi, che attraverso la ratifica vengono automaticamente dichiarati paesi terzi sicuri, si registra una situazione di conflitto strisciante. L'Azerbaigian e l'Armenia sono tuttora in guerra fra loro. Al momento attuale non è stata dichiarata altro che una tregua delle ostilità. È fuor di discussione che, essendo le torture all'ordine del giorno, si continueranno a registrare flussi di profughi e che, in una tale situazione, la clausola relativa agli stati terzi rappresenta una vera e propria catastrofe. Anche la questione dei diritti civili al cospetto di milioni di profughi continua a rimanere irrisolta e non è assolutamente possibile affermare, come sta scritto nel trattato, che possa essere raggiunto il livello necessario per l'applicazione della clausola relativa ai paesi terzi. Le trattative di pace non avanzano, l'abbiamo constatato in occasione dell'ultimo Vertice OSCE. Il successo della missione a lungo termine dell'OSCE dipende dal supporto che essa riceverà a livello internazionale. L'autorità dei mediatori è grande in loco, ma essa è legata anche a tale supporto. Un sostegno da parte dell'Unione europea non è visibile in loco. Manca una strategia unitaria nel contesto di una politica estera di sicurezza comune. Per questo motivo dovremmo collegare la ratifica degli accordi di partenariato e di cooperazione con una soluzione negoziata del conflitto. A questo punto il problema dell'embargo si risolverebbe da solo, poichè l'embargo dipende dallo stato di guerra e sarebbe automaticamente revocato nel caso di una soluzione negoziata del conflitto. Il tentativo delle parti belligeranti di mantenere lo status quo significa per milioni di persone la detenzione in campi profughi per un periodo indeterminato. Intere generazioni crescono nei campi profughi e credo che già all'attuale livello degli accordi sia possibile fornire un aiuto, un sostegno, gettare una passerella fra ECHO e uno dei programmi TACIS. A causa di problemi di ordine tecnico la prima parte del nostro emendamento è assai confusa. Abbiamo distribuito una modifica redazionale e chiedo che si voti su quest'ultima. Per la sua stesura ci siamo basati sulla dichiarazione del chairman in office al Vertice OSCE di Lisbona. Presidente Molte grazie, onorevole Schroedter. Al momento debito, vale a dire al momento della votazione, esamineremo la questione dell'emendamento da lei presentato. Lalumière Signor Presidente, la relazione della onorevole Carrière d'Encausse approva giustamente la politica che la Commissione esecutiva comincia ad elaborare nei confronti delle tre repubbliche transcaucasiche nate dall'ex Unione Sovietica. Nessuno meglio del relatore, specialista di quest'area del mondo, avrebbe potuto spiegare e giustificare le ragioni di tale politica. Certo, questi tre paesi sono lontani dall'Unione europea, ma la loro storia li avvicina a noi. Inoltre, la loro posizione geografica conferisce loro una notevole importanza geostrategica, in particolare in quanto si situano fra la Russia, la Turchia e l'Iran, posizione geostrategica che non possiamo trascurare. Infine, nell'ambito economico questi paesi dovrebbero svilupparsi e divenire, a poco a poco, partner non trascurabili per il nostro commercio e per i nostri approvvigionamenti, segnatamente di petrolio e così via. Approvo in particolare, in questa relazione, il rilievo dato alla necessità di una vera e propria strategia europea, i cui primi elementi rivestono attualmente la forma di accordi di partenariato. Ciò significa, da un canto, che l'Unione europea non deve trascurare di sviluppare, separati gli uni dagli altri, gli interventi frammentati dei propri paesi membri. Una strategia veramente propria dell'Unione europea dovrebbe evitare di scatenare una gara fra i nostri Stati, che potrebbero rivelarsi pericolose in questa regione ultrasensibile. Ne è un triste esempio l'affaire del Nagorno-Karabakh, fortunatamente, perlomeno si spera, in corso di soluzione. D'altra parte, una vera strategia europea significa che si prendano in considerazione al contempo aspetti comuni a questi tre paesi, ma anche la loro specificità. In effetti, questi paesi vicini presentano caratteristiche proprie molto accentuate, ed i conflitti fra di loro sono stati quasi permanenti. L'Unione europea, con la sua costante presenza, i suoi programmi d'aiuto ed un dialogo politico che può divenire una vera cooperazione politica, deve svolgere un ruolo benefico nello sviluppo economico, democratico e politico di questa regione. Fabre-Aubrespy Signor Presidente, la relazione della onorevole Carrère d'Encausse costituisce un rapporto estremamente ricco, appassionante, direi addirittura magistrale! Esso si fonda su un'analisi storica dettagliata, di cui condivido le grandi linee. Sì, la Transcaucasia è una regione strategica i cui legami con l'Europa sono forti ed antichi, come dimostra, ad esempio, la presenza di una nutritissima popolazione di origine armena in taluni paesi europei, soprattutto in Francia. I paesi della Transcaucasia hanno una storia ed una cultura ricche, una forte identità nazionale: l'Europa deve svilupparvi una presenza attiva. Il successo della nostra iniziativa esige tuttavia l'adempimento di tre condizioni: la prima è che si rispettino le nazioni a cui ci rivolgiamo. Se l'Europa deve costituire un modello per i paesi della Transcaucasia, senz'altro sarà un'Europa delle nazioni, non un'Europa federale. In effetti, dobbiamo rispettare le scelte fondamentali operate da questi paesi, ad esempio la scelta dell'energia nucleare da parte dell'Armenia non appena sarà accertata la sicurezza della centrale di Medzamor: i membri della delegazione Transcaucasia che vi si sono recati hanno avuto modo di rendersene conto. La seconda condizione è che l'Europa si assuma le proprie responsabilità nei confronti di questi paesi. Questo, riconoscendo il genocidio armeno, riconoscimento che permetterà al popolo di questo paese di vivere la propria storia; inoltre, appoggiando molto fortemente - in quanto è ciò che si attendono i paesi in causa - la soluzione del conflitto del Nagorno-Karabakh. È incontestabile che il principio dell'intangibilità delle frontiere, tenendo conto delle condizioni in cui Stalin, a suo tempo, le tracciò, debba qui cedere il passo al diritto d'autodeterminazione dei popoli. Si tratta di garantire la sicurezza della popolazione armena del Nagorno-Karabakh e di porre fine al blocco imposto all'Armenia dalla Turchia e dall'Azerbaigian. A questo proposito, è stato sottolineato, bisogna che esercitiamo una sorveglianza dei progressi attuati in materia di diritti dell'uomo, segnatamente in Azerbaigian. La terza condizione, signor Presidente, è che si evitino i passi falsi o le improprietà. Non si può parlare di ambasciate della Comunità: esistono delle delegazioni, ed il loro ruolo dev'essere precisato, ma esse non possono sostituirsi alle ambasciate dei paesi membri. A Tbilisi, l'»ambasciatore» della Comunità si autoproclama tale, e si ridicolizza spostandosi in macchina blindata con la guardia del corpo, ed esigendo di essere anteposto, nel protocollo, ai rappresentanti degli Stati membri. Così facendo, egli non rende un servigio ai buoni rapporti fra Europa e Transcaucasia. Non incoraggiamo questo tipo di deviazione... Blot Signor Presidente, onorevoli colleghi, questa relazione è assai interessante, ma il suo stesso titolo tradisce forse l'eccesso di un'impostazione volontariamente assai globale. La storia mostra che ogni tentativo artificiale di fare della Transcaucasia un'unità politica e culturale è votato al fallimento. Il minimo che si possa dire è che l'Azerbaigian non ha la medesima identità culturale dell'Armenia e della Georgia: per questo motivo, le politiche nazionali sono del tutto insostituibili, in quanto molto più sfumate di una politica europea unica. Ad esempio, i legami speciali che uniscono la Francia all'Armenia non possono essere dimenticati. Altra generalizzazione, altro amalgama abusivo, quello del paragrafo 12, inutilmente sgradevole al contempo per la Russia e per la Turchia. Comunque, è la Turchia e non la Russia ad imporre un blocco all'Armenia: bisogna riconoscerlo. D'altronde, il paragrafo 17 fa giustizia alla realtà, chiedendo a giusto titolo l'abrogazione del blocco imposto all'Armenia. Ciò detto, e nonostante queste riserve, è ottimo che l'Unione europea abbia buoni rapporti con queste tre nazioni così diverse, i cui interessi comuni con l'Europa sono palesi. Ecco perché siamo a favore di questa relazione. van Bladel Signor Presidente, dieci anni fa ho lavorato nella redazione di un giornale e nessuno aveva mai sentito parlare del Nagorno-Karabakh, dellʼIngossezia o del Daghestan. Questa settimana, tanti anni dopo, il giornale francese Le Figaro parla dellʼAzerbaigian come del Kuwait del Caucaso. I tempi cambiano. Perchè come deputato olandese dovrei interessarmi di queste regioni? Perchè capisco che sotto la superficie del Caucaso giace una materia prima che interessa tutto il mondo, e che è importante per la stabilità. La relazione dellʼonorevole Carrère dʼEncausse sembra un romanzo storico. Una cosa è chiara. I problemi sono onnicomprensivi e così dovranno essere le soluzioni. LʼEuropa può svolgere qui un grande ruolo facendo per prima cosa un inventario delle necessità economiche di questa regione e soprattutto cercando di fornire con la sua presenza una garanzia politica dellʼindipendenza degli stati, dello sviluppo della democrazia e del rispetto delle minoranze. In questo ambito lʼOSCE può avere un ruolo molto importante. Esiste un accordo di cooperazione con il Mar Nero. Si tratta di un percorso interessante verso questo territorio che, attraverso il Danubio e il Reno, finisce nel Mare del Nord. La Grecia rientra in questo accordo di cooperazione e lʼAustria e lʼItalia sono osservatori. Sarebbe molto importante che questi paesi fossero coinvolti in una partecipazione attiva in questa regione. Lʼonorevole Carrère dʼEncausse ha fornito il quadro generale. Spetta ora alla Commissione e al Consiglio mettersi al lavoro. Appoggio di cuore questa relazione. Féret Signor Presidente, terrei anzitutto a sottolineare l'elevata qualità del magistrale insegnamento impartitoci, una volta di più, dalla onorevole Carrère d'Encausse. Peraltro sono del tutto convinto delle argomentazioni elaborate a favore di una stretta cooperazione fra l'Unione europea e le tre repubbliche transcaucasiche. La ricchezza petrolifera del sottosuolo in Azerbaigian è, evidentemente, un elemento che ha il suo peso. Il quesito che si pone è vedere se la necessità che l'Europa non lasci il campo sgombro alle società americane, già molto presenti a Baku, debba avere la meglio sul rischio che essa corre solleticando il gigante russo alle sue frontiere. A quest'interrogativo, risponderó di si. Per contro, non penso che si possa tener conto dell'auspicio dei popoli transcaucasici di integrarsi nelle strutture europee: le repubbliche transcaucasiche non sono più europee di quanto non siano la Turchia, il Marocco o la Corea del Sud. L'argomentazione del ritorno all'Europa, ad una delle fonti della sua cultura, non è sostenibile, a meno che si accetti di prospettare l'integrazione nell'Unione europea della vecchia Mesopotamia, dell'Iran, dell'Iraq e, perché no, di fare quindi di Bagdad la capitale della futura grande Europa. Habsburg-Lothringen Signor Presidente, desidero innanzitutto ringraziare calorosamente la relatrice, la onorevole Carrère d'Encausse, per l'eccellente ed esaustiva relazione riguardante la strategia per i rapporti con le Repubbliche transcaucasiche. Desidero ringraziarla particolarmente per la retrospettiva storica da lei elaborata, la quale è a mio avviso oltremodo preziosa in quanto dimostra come sia possibile comprendere i problemi di determinate regioni, nonchè trovarne una soluzione, solo a partire dal loro contesto storico e religioso. Vorrei però anche evidenziare che riscontro una certa coloritura politica in questa retrospettiva storica, in particolare nelle parti in cui si descrive l'operato di quella marionetta russa che è Schewarnadze, il quale, a mio parere, continua a venir interpretato in modo troppo positivo. Vorrei tuttavia impiegare il breve tempo di parola a mia disposizione per sottolineare l'importanza della regione transcaucasica - e delle relazioni con i paesi vicini, in particolare con la Turchia - nella prospettiva dell'approvigionamento energetico dell'Europa per il futuro. Dobbiamo adoperarci al massimo, nell'interesse delle popolazioni transcaucasiche, ma anche nel nostro stesso interesse, per assicurare la stabilità di questa regione. Oreja Aguirre Signor Presidente, onorevoli parlamentari, debbo confessare che mi è dispiaciuto molto che i rigorosi, inesorabili limiti di tempo abbiano impedito alla onorevole Carrère d'Encausse, indiscussa autorità in materia di problematiche relative a quell'area, di fare un intervento più ampio. Desidero congratularmi con lei per questa relazione tanto esaustiva ed approfondita. Ha reso un grande servigio all'Unione sottolineando l'importanza strategica della regione e rilevando i nostri interessi in quell'area. Il primo di tali interessi è la necessità di aiutare quei paesi. Di aiutarli a svilupparsi in democrazie indipendenti, a rafforzare i legami con l'Europa e a porre fine ai conflitti in cui sono invischiati. Nonostante il tempo trascorso dacché è stata elaborata la comunicazione della Commissione su una possibile strategia dell'Unione europea nella regione, la situazione nel Caucaso purtroppo non è sostanzialmente mutata. Non si potrà avere una ripresa durevole, né produrranno frutti tutti gli investimenti che abbiamo effettuato sotto forma di aiuti umanitari ed alimentari, di assistenza tecnica e di prestiti - che, dopo la proclamazione di indipendenza, ammontano a più di 800 milioni di ECU - se i tre paesi in questione non riusciranno a trovare un modus vivendi tra loro stessi e con i vicini. Speravamo di approfittare della nostra condizione di primo donatore nella regione per rafforzare gli sforzi internazionali intesi a dare soluzione ai conflitti, specie nel Nagorno-Karabakh. Il Consiglio, pur non giungendo ad una posizione comune, come noi avevamo proposto, ha tuttavia adottato alcune conclusioni che ci hanno consentito di promuovere la cooperazione regionale nel Caucaso, sia attraverso gli accordi di partenariato e cooperazione, sia attraverso il nostro programma TACIS, specie nei settori dell'energia e dei trasporti. Grazie a ciò, continuiamo a contare sui mezzi atti a consentirci di proseguire la nostra cooperazione economica con ciascuna delle Repubbliche, conformemente ai nostri obiettivi politici. Il quadro si presta altresì a rafforzare la presenza economica dell'Europa, compensando in tal modo i problemi di sicurezza che dominano la scena politica, specie nell'Armenia e nell'Azerbaigian. Per tutte queste ragioni, ritengo essenziale l'immediata ratifica dei tre accordi, elaborati con l'intento che fossero quanto più simili possibile. Se aspiriamo a svolgere un ruolo importante nella regione, le nostre relazioni con ciascuno di tali paesi esigono un'attenzione particolare, e in questo momento la Commissione non soltanto è accolta come un importante finanziatore, ma è altresì rispettata - come qui è stato peraltro rilevato in alcuni interventi - per la sua imparzialità. È essenziale continuare a dimostrare che comprendiamo i problemi con cui tutte le parti debbono confrontarsi. E quando la relazione sottolinea la necessità di aprire le frontiere tra Turchia, Azerbaigian ed Armenia, dobbiamo ricordare che mentre la preoccupazione dell'Armenia è il blocco, quella dell'Azerbaigian è che cessi l'occupazione dei suoi territori, compresi quelli che si trovano fuori del Nagorno-Karabakh, e che si possa dare a più di un milione di rifugiati la garanzia di rientrare. Riguardo allo sviluppo della democrazia nella regione, la Commissione seguirà da vicino la situazione, ed eserciterà pressioni affinché si continui a compiere progressi. E la relazione dell'OCSE sulle elezioni presidenziali in Armenia rivela che i problemi di democrazia non sono esclusivamente limitati all'Azerbaigian. La cosa più importante è che i due paesi si rendano conto della necessità di compiere progressi; a tal fine possiamo usare i nostri programmi di assistenza tecnica quale strumento di appoggio, e dobbiamo insistere sul fatto che quanto più strette saranno le nostre relazioni bilaterali, tanto più si avrà modo di realizzare effettivi passi in avanti. Presidente La discussione è chiusa. Passiamo ora alla votazione. (Il Parlamento approva la risoluzione) Schroedter Signor Presidente, cari colleghi, devo purtroppo attirare di nuovo l'attenzione sulla posizione del gruppo verde. Non abbiamo votato a favore della relazione e degli emendamenti appena adottati poichè essi sono l'espressione di una strategia unilaterale animata soprattutto dalla volontà degli Stati europei di accedere al più presto alle riserve petrolifere del Mar Caspio battendo sul tempo gli altri concorrenti. Chi è stato nella regione e ha visto l'incredibile inquinamento causato dai pozzi petroliferi sa che esiste una responsabilità ben maggiore nei confronti di questi paesi del tempestivo accesso ai giacimenti petroliferi: la responsabilità di portare la pace nella regione. Ma in questo senso non mi sembra che sia stata elaborata una strategia davvero efficace. Una ratifica veloce degli accordi di partenariato e cooperazione non legata a nessuna soluzione negoziata, ma solo a una richiesta generica di revoca dell'embargo manifesta come in Europa non vi sia una reale comprensione dei problemi di questa regione e, inoltre, proprio questo non porta a una soluzione del conflitto. Se i trattati di partenariato e di cooperazione vengono ratificati e entrano in vigore, significa che una gran parte della popolazione che è stata costretta ad abbandonare la propria abitazione - si tratta di alcuni milioni di persone - non potrà affatto usufruire degli aiuti. Ciò significa che tutta la regione del Berg-Karabach ne resta esclusa. O intendete forse far giungere gli aiuti al Berg-Karabach attraverso il corridoio di Latschin, infrangendo il diritto internazionale? Senza una soluzione negoziata del conflitto non sarà possibile rendere operativi i trattati di partenariato e di cooperazione. Ciò non vuol dire che non dovremmo impiegare energia e denaro per aiutare laddove è necessario. Ma nulla si muove nell'Unione europea. Nulla si muove quando si tratta di ampliare il mandato ECHO creando una passerella con altri programmi. Nulla si muove quando si tratta di modificare TACIS per impostare la questione a partire da misure sociali e nulla si muove quando si tratta di sostenere davvero il processo di pace. Vengon fatti tanti bei discorsi, ma non vi è comprensione alcuna per i veri problemi della regione. Non possiamo dirci a favore di una strategia all'insegna delle buone intenzioni, ma che prescinde dalla realtà. Fabre-Aubrespy Signor Presidente, vorrei in effetti spiegare il motivo per cui, nonostante quanto ho detto poco fa, ho votato contro la relazione che ci era proposta nella sua redazione finale, e sono stato l'unico deputato a farlo. Condivido a grandi linee il contenuto della relazione, ma ho un'obiezione fondamentale, allorché si dice che incoraggiamo la Commissione ed il Consiglio ad aprire ambasciate della Comunità. La Comunità non può avere ambasciate in un paese: farlo, e volerlo fare nonostante le realtà, significa rendere un cattivo servigio all'Unione europea. Attualmente, contrariamente a quanto è stato detto poc'innanzi dagli oratori, vi sono ambasciate dei diversi paesi: ve ne sono quattro o cinque per ognuno dei tre paesi della Transcaucasia. Contrariamente a quanto è stato detto, gli ambasciatori hanno un vero e proprio coordinamento; vi è persino una presidenza esercitata dagli ambasciatori stessi, anche qualora la presidenza dell'Unione non sia di un paese rappresentato da un'ambasciata. Per contro, la delegazione della Comunità dev'essere una delegazione e non un'ambasciata. Ho riscontrato in loco quanto, in Georgia, potesse essere pericoloso chiamare ambasciata ciò che deve restare una delegazione. È il motivo per cui ho votato contro la relazione, ma, ci tengo a precisarlo, ne condivido la sostanza. Eriksson e Sjöstedt Abbiamo votato a favore della relazione, perché reputiamo essenziale che gli Stati membri dell'Unione instaurino una rete di relazioni, assistenza, commerci e cooperazione con gli Stati transcaucasici. Poiché non condividiamo gli sforzi dell'Unione per la creazione di una politica estera comune, ci opponiamo tuttavia all'enfasi che la relazione pone sulla PESC, e in particolare all'idea di creare ambasciate autonome dell'Unione. Lindqvist A mio avviso, l'Unione non dovrebbe istituire ambasciate proprie, ma piuttosto organizzare secondo altre modalità i rapporti che intrattiene con il resto del mondo. Wibe Concordo appieno con la relazione sul fatto che occorra prestare aiuto alle repubbliche transcaucasiche. Nutro tuttavia alcune riserve in merito ai paragrafi 1 e 36, laddove si afferma la necessità che l'Unione si doti di ambasciate proprie. Non ritengo che l'Unione europea sia una persona giuridica in grado di aprire ambasciate. È questa una prerogativa dei singoli Stati. Protezione delle indicazioni geografiche e delle denominazioni di origine Presidente L'ordine del giorno reca la relazione dell'onorevole Fantuzzi (A4-0412/96), a nome della commissione per l'agricoltura e lo sviluppo rurale, sulla proposta di regolamento (CE) del Consiglio che modifica il regolamento (CEE) n. 2081/92 relativo alla protezione delle indicazioni geografiche e delle denominazioni di origine dei prodotti agricoli e alimentari (COM(96)0266 - C4-0439/96-96/0159(CNS)). Fantuzzi Signor Presidente, non so se tutti i colleghi hanno letto la motivazione di questa relazione. Credo che esprima una certa preoccupazione e anche un pò di amarezza per come si sta gestendo l'applicazione del regolamento 2081/92 relativo alla protezione delle indicazioni geografiche e delle denominazioni di origine dei prodotti agricoli e alimentari. Possiamo dire che anche quella di oggi è la tappa di un confronto tra il Parlamento europeo, la Commissione e il Consiglio su un dossier , a mio parere, molto sensibile e delicato. L'antefatto è noto: a partire dalla decisione sul formaggio feta, che è stato registrato come prodotto tipico d'origine europeo a partire dal giugno 1996, la Commissione ha avanzato la proposta di oggi, quella cioè di fissare il periodo transitorio nel quale può essere autorizzato un prodotto che usurpa, evoca o imita la vera origine di un prodotto registrato - che ora è di cinque anni dalla data di pubblicazione del regolamento e vale per tutti - a cinque anni a decorrere dalla data di registrazione di ogni singolo prodotto, cioè, praticamente, da ora in poi. Qualcuno potrebbe dire che si tratta di una semplice e modesta modifica di carattere tecnico, motivata semplicemente dal ritardo oggettivo che c'è stato nell'attuazione del regolamento. Io credo di no, e per questo esprimo preoccupazione. E anche la commissione per l'agricoltura del Parlamento riconosce, intendiamoci, il ritardo; ne abbiamo fatto più volte, anzi, motivo di denuncia; abbiamo detto che è stato anche un ritardo colpevole. Io ricordo che il 26 ottobre 1995 ci fu un'interrogazione orale in quest'Aula, e nella risoluzione finale si invitava la Commissione a porre fine al ritardo, che comportava gravi conseguenze per i produttori e i consumatori. Io credo che si sia sottovalutato questo dossier e avallato anche un uso improprio della procedura semplificata. Devo dire che solo nel 1996, a metà dell'anno, abbiamo avuto i primi due pacchetti di prodotti registrati. Se il ritardo, quindi, è la ragione vera, obiettiva di queste modifiche di carattere tecnico, credo che la Commissione e il Consiglio farebbero bene ad accettare le idee contenute nella mia relazione, cioè aumentare a sette i cinque anni, previsti dal regolamento 2081/92, che decorrono dalla data di pubblicazione del regolamento, e prevedere un'ulteriore possibilità di proroga per prodotti particolari, secondo la procedura dell'articolo 15, sempre restando nello spirito e nella filosofia del regolamento 2081/92. Temo invece che, così com'è, questa proposta più che dal motivo reale prenda spunto dal ritardo per farne un alibi e incoraggiare i nemici di questo regolamento, e sappiamo quanti sono stati e quanti sono. Riazzerando totalmente il periodo transitorio, io non credo che si dia un buon segnale politico, anche perché uno dei vantaggi della nuova Organizzazione mondiale del commercio è l'esistenza dell'accordo TRIPS sulla proprietà intellettuale, che all'articolo 22 prevede proprio la possibilità di tutelare nei mercati mondiali i prodotti agroalimentari a denominazione di origine geografica. E allora, con queste modifiche, come saremo credibili nei confronti dei partner extraeuropei nel voler esigere questo loro rispetto? Credo che poi rinunciamo a valorizzare una filiera affermata di prodotti di qualità. Se dopo la crisi della mucca pazza tutti abbiamo riconosciuto che si è spezzato un legame che c'era, automatico, tra la fiducia dei consumatori e la bontà del lavoro agricolo, beh, dunque, vivi i fili rimasti!E credo che questa idea dei prodotti tipici sia un'idea che fa ancora breccia validamente, oggettivamente, nella fiducia del consumatore. Non credo che i prodotti tipici debbano essere una griffe da usare soltanto nei convegni, ma esprimano un patrimonio vasto di conoscenza e di professionalità di tutta l'agricoltura europea. Rinunciare a questo vuol dire fare un grosso regalo, secondo me, agli americani. Credo, infine, che la Commissione ci debba dire quando completerà gli elenchi previsti attuando i nuovi pacchetti che daranno completamento - io mi auguro finalmente - alla procedura semplificata prevista dall'articolo 17 del regolamento 2081/92. Questa risposta, a mio parere, è molto importante perché dobbiamo passare a una nuova fase di applicazione dei regolamenti e cioè dare il via alla procedura ordinaria che metta fine a questa gestione, che ha avuto molti problemi e molto ritardo e che va presto superata. Wilson Signor Presidente, intervengo in merito alla proposta di un regolamento del Consiglio volto a modificare un regolamento. Esiste sempre la possibilità di fare eccezioni, come previsto dal regolamento originale. La procedura semplificata ammessa costituiva un'eccezione, tuttavia non dovremmo consentire che l'eccezione diventi una regola, salvo per circostanze eccezionali. Stiamo discutendo l'argomento da circa due anni. La Commissione indica la data 1996 più cinque anni. Il nostro relatore propone la data originale 1992 più sette anni. Noi diciamo 1999, loro dicono 2001. La protezione delle indicazioni geografiche è una buona idea. Può aggiungere valore alla produzione proveniente dalle zone rurali più povere. Può fornire una garanzia di qualità. Può essere usata da piccoli gruppi di interesse per contrastare il potere delle grandi imprese internazionali. Ma, se rendiamo flessibili le scadenze, se adottiamo un'agenda meno rigorosa, se seguiamo prassi complicate, daremo l'impressione di essere poco seri oppure inefficienti. La Commissione giustamente desidera migliorare la situazione. Tuttavia, ritengo che il testo modificato dall'onorevole Fantuzzi sia preferibile e vi invito quindi ad appoggiarlo. Schierhuber Signor Presidente, onorevoli colleghi, l'agricoltura sta indubbiamente attraversando una fase di orientamento. La liberalizzazione propugnata dalla OMC, metodi di produzione che si rinnovano e si perfezionano di continuo e infine un'agguerrita concorrenza internazionale sono all'origine dei profondi mutamenti intervenuti negli ultimi anni. È chiaro che non si dovrebbe fare di ogni erba un fascio, ma ritengo che anche la BSE abbia in un certo senso a che fare con questo stato di cose. Dobbiamo vigilare affinchè l'agricoltura si sviluppi in una direzione che, senza volerlo, arreca danni all'uomo. Nei prossimi anni alcune riforme saranno imprescindibili. Esse dovranno prestare particolare attenzione alle richieste dei consumatori. È altresì incontestabile che la maggioranza dei consumatori desidera prodotti naturali e sani e che attraverso metodi di produzione che rispettano la natura nonchè attraverso un'agricoltura a base contadina viene favorito anche lo sviluppo delle aree rurali. Uno dei principali aspetti di questo nuovo orientamento deve essere l'esatta definizione dell'origine e del contenuto dei prodotti agricoli. Due misure devono essere introdotte: la denominazione d'origine ai sensi del regolamento 2081/92, sul quale siamo chiamati ad esprimerci oggi, e la marcatura dei capi e delle carni bovine, resa necessaria dopo la catastrofe della BSE. Solo così i consumatori potranno riacquistare la fiducia in tali prodotti e solo così sarà possibile una concorrenza leale fra i diversi produttori presenti sul mercato. Le tradizioni e le diversità culturali delle varie regioni europee devono ovviamente essere tenute nella giusta considerazione. Ritengo che ogni regione dell'Unione europea sia in grado di far valere le proprie caratteristiche specifiche e - ne sono sicuro - anche i propri vantaggi specifici. È stato acutamente detto una volta che nell'Unione europea ogni posizione geografica è una posizione privilegiata. Bisogna solo sapere per che cosa. Se mettiamo a frutto questo vantaggio sarà lo stesso buon nome dei prodotti europei a proteggerli dalle imitazioni. Ma è altrettanto chiaro che in questa faccenda i confini non possono venir rigidamente tracciati. Molti generi alimentari, originariamente provenienti da una determinata zona, vengono da anni prodotti anche in altre regioni. Faccio pertanto appello affinchè, concedendo adeguati periodi transitori, sia possibile per i produttori interessati far fronte alle conseguenze negative di tale normativa. In nome del mio paese, l'Austria, chiedo che si prenda in considerazione questo aspetto, poichè in Austria ampli settori della produzione sono interessati dalla nuova normativa. La relazione dell'onorevole Fantuzzi rende giustizia anche alla richiesta di prorogare i periodi transitori. Credo che questa sia la strada giusta. Santini Signor Presidente, questa proposta di regolamento assume un pò il sapore di una sanatoria, di una risposta un pò tardiva ad un problema di vitale importanza per il rapporto di fiducia fra produttore e consumatore. L'auspicio che si può fare a questo punto, dopo tanto tempo perduto, è che la burocrazia acceleri il passo e consenta il perfezionamento delle procedure in tempi più rapidi di quelli che sono stati necessari per arrivare alla parte istruttoria. L'articolo 13 prevede un periodo transitorio di cinque anni al massimo dalla data di pubblicazione del regolamento, per permettere agli Stati membri di mantenere le misure nazionali che autorizzano le espressioni indicate al paragrafo 1, lettera b), ma questo a determinate condizioni: innanzitutto che i prodotti siano stati legalmente immessi in commercio, con tali denominazioni, almeno cinque anni prima della data di pubblicazione del regolamento; secondo, che dalle etichette risulti chiaramente la vera origine dei prodotti. Condivido la proposta del relatore di arrivare a sette anni di periodo transitorio, rivendicando il diritto di godere di una ulteriore proroga in caso di comprovate difficoltà, ma sette anni ci porterebbero, facendo un pò di conti, dal 1992 - cioè dalla data di nascita di questo regolamento - al 1999, non come vuole proporre la Commissione. Cinque anni, ma da quando? Dalla data di pubblicazione del regolamento, quindi da quest'anno - almeno lo speriamo - e questo ci porterebbe al 2002 con l'attuale situazione di disagio. Questo significherebbe che, nel frattempo, i danesi continuerebbero a produrre la famosa «feta» greca - imbrogliando quindi il consumatore - che anche i signori tedeschi continuerebbero a produrre formaggio «grana» tipico italiano con un marchio tedesco. Questo, signor Presidente, non è sintomo di libertà: è volgare plagio commerciale. L'Europa non è questo! Ho letto ieri un'intervista a un sociologo il quale diceva: »Respingo l'idea di un'integrazione europea basata sull'appiattimento dell'identità; rifiuto l'idea di una birra identica da Amburgo a Palermo; rifiuto l'idea di un vino dalle stesse caratteristiche organolettiche dalla Grecia fino alla Bretagna». Beh, credo che non sia un problema di unità europea: questa è solo una confusione produttiva. Orbene, le indicazioni, le denominazioni geografiche protette possono costituire il documento notarile della conservazione delle identità produttive, senza compromettere la libera circolazione in un mercato che deve conservare - questo è vero - il suo respiro europeo. Anche per i prodotti dell'agricoltura e dell'industria l'omologazione, quindi, è solo politica, così come per i cittadini che nascono e rimangono tedeschi, portoghesi, italiani, ma vivono da cittadini europei. Ecco, questo deve avvenire anche per i prodotti della terra. Olsson Signor Presidente, l'Europa è un continente davvero fantastico è altrettanto fantastica è l'Unione, con il suo multilinguismo e il suo carattere multiculturale. Si potrebbe persino dire che noi siamo una realtà «multigastronomica»: nelle varie zone dell'Unione, la cultura culinaria differisce grandemente. Ciò implica anche che, con una certa frequenza, utilizziamo denominazioni diverse per lo stesso oggetto, cosa del tutto naturale in ragione del fatto che ci esprimiamo in lingue diverse. D'altro canto ci capita anche di chiamare cose diverse con lo stesso nome, ciò che invece non è altrettanto corretto. Tutto ciò dà vita a un contesto estremamente complesso, nel quale è importante fare ordine. È al contempo altrettanto importante tener presente che quanto sta avvenendo sul fronte dell'integrazione europea e in campo economico è una sempre maggiore concentrazione delle attività in grandi unità centralizzate. E non è affatto scontato che, in campo alimentare, il consumatore veda in questa tendenza un fatto positivo. Anzi, probabilmente il consumatore vuole alimenti contraddistinti da sapore locale, o forse vuole sapere come e dove un certo alimento sia stato prodotto. Da questo punto di vista, essenziali risultano tanto le indicazioni d'origine, quanto quelle geografiche, a patto che non se ne faccia un uso abusivo. Avendo seguito il negoziato d'adesione della Svezia all'UE, so che questo argomento è stato ampiamente dibattuto. Si può affermare che i nomi e le denominazioni da noi utilizzati per i prodotti svedesi non sarebbero sempre stati adatti al contesto dell'Unione, ma noi intendevamo comunque poter continuare a utilizzarli. Ecco perché credo che un chiarimento si imponga, in modo da evitare per il futuro l'esistenza di informazioni fuorvianti. Al contempo occorre trovare una soluzione flessibile che permetta a un dato paese di utilizzare sul piano interno una determinata denominazione tradizionale, almeno per il momento, o comunque finché il problema non sarà stato risolto in altro modo. Ecco perché reputo importante l'esistenza di una precisa scadenza; trovo che, tutto sommato, la scadenza proposta dalla Commissione sia preferibile. Vorrei inoltre che fosse possibile prolungare tale termine in caso di difficoltà su un prodotto concreto. Non vedo di buon occhio alcuna limitazione di tale facoltà di proroga. Signor Presidente, con ciò credo che potremo passare al voto sulla relazione, sperando che ne emerga un sostanziale accordo. Concordo in massima parte con l'onorevole Fantuzzi, purché si riconosca l'esistenza di alcune difficoltà, non da ultimo nei paesi di recente adesione. Barthet-Mayer Signor Presidente, i terreni e le produzioni agricole regionali di qualità richiedono un poderoso sistema europeo di protezione nell'ambito del mercato unico: la creazione di IGP e di DOP si orienta in tal senso. La Commissione non ha accolto la richiesta di taluni Stati membri, volta ad ottenere una protezione nazionale transitoria nell'attesa della registrazione comunitaria definitiva di queste nuove denominazioni. Originariamente il regolamento prevedeva la possibilità che gli Stati membri conservassero le proprie denominazioni nazionali per cinque anni dalla pubblicazione del regolamento stesso, nella fattispecie sino al 1997. La Commissione ha proposto di modificare la data di decorrenza del periodo transitorio, sostituendo alla data del regolamento la data di pubblicazione dei prodotti interessati. Potrete agevolmente immaginare le difficoltà di controllo che ciò implica. Il nostro collega Fantuzzi ritiene, a giusto titolo, che la Commissione abbia sbagliato a tardare nel trattamento dei fascicoli, penalizzando così i produttori e trasformatori delle nostre regioni, laddove essi attendevano con tutta legittimità, sin dalla creazione del mercato unico, l'esclusività delle loro denominazioni su tutto il territorio comunitario. La proposta del relatore è semplice: portare la durata del periodo transitorio a sette anni a decorrere dalla data d'entrata in vigore del regolamento. È una proposta valida, che ha il merito di facilitare il controllo. Più in generale, nell'ambito della protezione e della circolazione intracomunitaria dei prodotti agricoli regionali, molto resta da fare per creare l'Europa che auspichiamo: ho discusso di recente del problema con i produttori alsaziani. Tuttora, in alcuni Stati membri, produttori agricoli o viticoli, nonché artigiani trasformatori delle nostre regioni europee, si scontrano quotidianamente con ostacoli giuridici, fiscali ed amministrativi, che continuano a costituire, né più né meno, una forma mascherata di protezionismo. Quanto ai prodotti regionali, parrebbe quindi che il grande mercato unico non abbia portato nulla di nuovo. Onorevoli colleghi, bisognerà che le nostre commissioni esaminino queste disfunzioni, per consentire ai nostri eccellenti prodotti di qualità di circolare infine liberamente in tutta l'Unione, con norme unificate, a tutto vantaggio della trasparenza e della soddisfazione dei nostri consumatori e cittadini europei. Baldarelli Signor Presidente, sono d'accordo con la proposta del relatore perché coglie il segno di un'opinione ormai consolidata presso i produttori agricoli, e soprattutto fa riferimento alle opportunità che sono organizzate nel mercato. Da più di una parte ci si affretta a ragionare sul mercato come punto di riferimento fondamentale per l'organizzazione della produzione nonché come elemento di garanzia del reddito. Si sappia che le denominazioni di origine produttive e anche quelle geografiche possono essere una risposta significativa per mantenere il reddito, per incentivare l'agricoltura e, naturalmente, per superare anche una politica dei sussidi che, fino a questa fase, è stata mantenuta anche per le ovvie difficoltà di reddito in molte realtà agricole della nostra Unione europea. Da questo punto di vista, quindi, dobbiamo fare in modo che l'azione della Commissione sia un'azione più puntuale, più precisa, e ulteriori deroghe non possono essere accettate. Naturalmente questo non deve essere il punto di riferimento esclusivo, quello regolamentare, perché il mercato può essere affrontato anche attraverso un'azione precisa e puntuale delle associazioni dei produttori, anche attraverso i consorzi di tutela della qualità che, anch'essi, hanno anticipato la stessa impostazione regolamentare e hanno fatto prendere atto, da parte della stessa Unione europea, che esisteva un'azione di mercato e una parte del prodotto che doveva comunque essere tutelato. Da questo punto di vista, quindi, pensiamo che l'azione delle associazioni dei produttori debba essere ulteriormente stimolata e che occorra, naturalmente, anticipare anche il percorso, troppo farraginoso e burocratico, che attualmente è a carico della produzione per l'individuazione delle IGP e delle DOP. Funk Signor Presidente, sono ovviamente d'accordo con l'assunto di fondo della relazione dell'onorevole Fantuzzi, sebbene debba evidenziare che i periodi transitori sono assolutamente necessari, poichè sono in gioco numerosi posti di lavoro in varie imprese. Anche di ciò bisogna tener conto. Se un'impresa deve procedere a una ristrutturazione viene a crearsi una situazione di emergenza, che dovrebbe venir controbilanciata. Concordo in generale con l'idea che dovremmo valorizzare meglio le nostre specialità europee. McDonald's, Burger King e Coca Cola sono nomi che si incontrano ormai dappertutto, in Europa e fuori d'Europa. È un punto che va a discapito della nostra industria alimentare il non essere riusciti a creare simili catene di distribuzione alimentare di massa, perdendo così grossi settori di mercato. Noi europei dovremmo pertanto curare maggiormente le nostre specialità, che hanno una lunga tradizione e sono ben accolte dai consumatori, e cercar di progredire anche in questo settore. In occasione di controlli da me effettuati mi sono imbattuto in fatti assai strani. Abbiamo trattato a lungo la faccenda della BSE e tutti hanno detto di essere a favore della marcatura delle carni per salvaguardare la salute dei consumatori. Agli svizzeri è stato imposto il divieto di esportazione e in questa occasione siamo venuti a sapere che la bresaola svizzera, famosa in tutto il mondo, è prodotta con carni argentine. La mucca svizzera non c'entra affatto. In tutta sincerità: se applichiamo le denominazioni di origine in modo così rigido come ha proposto il collega Baldarelli, salterà fuori che in Italia si produce dell'ottimo parmigiano reggiano utilizzando latte bavarese e del Baden-Wüttenberg, come ho potuto constatare io stesso. Non dovremmo insinuare a vicenda cose sul conto altrui che non sono affatto vere, poichè questo formaggio di cui parlavo è ottimo; del resto viene in seguito importato in Germania. Io sono un fan del Parmigiano, lo confesso, e lo accompagno con del vino del Wüttenberg. Non è male come combinazione, dato che anche il vino è buono. Dovremmo pertanto accordarci su un alto livello di protezione dei prodotti, ma ritengo giusta anche con la proposta della Commissione di concedere ulteriori cinque anni per l'attuazione della normativa a partire dal giorno della sua pubblicazione, affinchè vi sia tempo a sufficienza per effettuare le ristrutturazioni necessarie. A prescindere da ciò sono d'accordo con quanto lei ha detto: dovremmo adoperarci per valorizzare le nostre specialità europee, trasmettendo così ai consumatori una consapevolezza della qualità dei nostri prodotti, a partire dalla quale si possa instaurare di nuovo un rapporto di fiducia. A causa dell'impiego illegale di ormoni, della BSE, etc. le carni europee hanno subito una forte perdita di credibilità e attraverso le specialità dobbiamo cogliere l'opportunità di migliorare il rapporto di fiducia con i consumatori. Ma per realizzare tutto questo è necessario un adeguato periodo transitorio. Se sarà concesso, saremo pienamente d'accordo con la relazione Fantuzzi. Rosado Fernandes Signor Presidente, signor Commissario, ogni paese d'Europa ha una sua identità storica da difendere. Non c'è alcun dubbio sul fatto che vadano evitate un'uniformazione e una globalizzazione che ci trasformino in tanti anonimi «signori Rossi» della storia d'Europa, sempre più simili gli uni agli altri. Che ci sia almeno qualcuno che non si chiami Rossi. E ciò che è diverso è, appunto, il prodotto di origine controllata, è la nozione geografica, è il «Porto» che è effettivamente «Porto», il «Madera» che è vero «Madera», e non è prodotto in California o in Australia. Se di fatto l'Europa vuole difendere un pò della sua storia, un pò della sua individualità e non vuole diventare uguale al resto del mondo - non in quanto superiore, bensì in quanto differente - deve difendere i suoi prodotti, deve difendere le sue indicazioni geografiche. Per far ciò è necessario che la Commissione non sia così esitante come è stata in questo caso. Ed è necessario che non aspetti che altri si facciano avanti per proteggere ciò che è suo e di nessun altro. È necessario che rispetti i valori che possiede. Finora non lo ha fatto ed è questo che io contesto. Hardstaff Signor Presidente, desidero ringraziare il nostro relatore, l'onorevole Fantuzzi, per l'ottimo lavoro svolto ai fini di questa relazione, nell'esaminare e rivedere la legislazione in materia di protezione delle denominazioni di origine dei prodotti agricoli e alimentari. Si tratta di una questione di enorme importanza tanto per i produttori che per i consumatori. I produttori di particolari specialità regionali di alta qualità hanno bisogno di garanzie in merito al fatto che i loro prodotti non vengano imitati e quindi commercializzati, a prezzi eccessivi o irrisori, come se si trattasse dell'articolo originale. I consumatori hanno bisogno di sapere esattamente cosa stanno acquistando, se si tratta di champagne autentico o di formaggio Wensleydale o prodotti analoghi, magari anche prodotti di qualità ugualmente eccellente, ma provenienti da un'altra regione. Come rileva l'onorevole Fantuzzi, la Commissione ha espresso preoccupazione riguardo al fatto che il periodo transitorio di cinque anni si sta rivelando insufficiente per registrare tutti i prodotti per i quali è richiesta la denominazione di prodotti agricoli o alimentari regionali protetti. La Commissione ha quindi proposto che, a partire dal 1996, per ogni prodotto non ancora registrato si preveda un nuovo periodo transitorio di cinque anni a decorrere dalla data di presentazione della domanda anziché dalla data originariamente concordata. Come ha osservato il nostro relatore, ciò significa che i tempi di attuazione del regolamento potrebbero dilatarsi oltre ogni limite, creando confusione e pregiudicando l'efficacia della legislazione. La sua proposta di modifica volta a prorogare il periodo transitorio per un periodo fisso, precisamente da cinque a sette anni - otto in circostanze del tutto eccezionali - a decorrere dalla data di riferimento originale, agirebbe tanto sui produttori che presentano le domande che sui funzionari incaricati di esaminarle, incoraggiando entrambi a rispettare le scadenze. L'onorevole Fantuzzi propone inoltre di consentire l'adozione di misure nazionali atte a proteggere tali prodotti in attesa della decisione della Commissione. Si tratta di proposte ragionevoli, volte a garantire una maggiore trasparenza e chiarezza nell'attuazione dei regolamenti, di cui beneficeranno sia i produttori che i consumatori. Vi invito dunque a sostenerle. Filippi Signor Presidente, io sono pienamente d'accordo con le cose dette dal relatore Fantuzzi e anche sulle argomentazioni che portava il collega Santini, per cui non le riprendo. Vorrei utilizzare il tempo che ho a disposizione per recuperare e sottolineare i significati della discussione di oggi, che può sembrare particolare ma che richiama invece alcune filosofie e impostazioni diverse sui problemi dell'agricoltura europea. Prima però di fare questo vorrei rassicurare il collega e caro amico Funk che il parmigiano reggiano - il «grana» parmigiano reggiano - è impossibile farlo con del latte di Baviera, che i criteri di controllo sul parmigiano reggiano possono essere di esempio, proprio sul tema della qualità, per altri prodotti. Io sono figlio di produttori di latte che fanno da sempre parmigiano reggiano, e so di che cosa parliamo. Parlavo poc'anzi di filosofie diverse. Tutti parliamo di qualità, però - i colleghi mi perdonino lo schematismo - esistono due impostazioni sulla qualità, che vengono fuori sempre e, secondo me, sono emerse già nel dibattito di questa mattina. C'è chi, fra noi, quando si parla di qualità, pensa ai piccoli e medi produttori e all'esigenza di premiarli se fanno prodotti di qualità; c'è chi pensa nello stesso tempo al consumatore, che ha il diritto di sapere esattamente che cosa compra e che cosa consuma; c'è poi della gente che magari parla di consumatori ma ha sempre in mente le grandi imprese che fanno produzione estensiva in agricoltura e nell'industria, cioè le grandi multinazionali della distribuzione, e utilizzano il tema della qualità cercando di tirarlo e piegarlo ad interessi che niente hanno a che fare con quelli dei piccoli e medi produttori e dei consumatori. Orbene, su questo bisogna fare un pò di chiarezza. Io credo che noi dobbiamo prendere dei provvedimenti che ci permettano di superare i limiti ancora presenti nella normativa, che deve essere una normativa chiara e definitiva e deve tendere all'applicazione del regolamento 2081/92 e non ad una modifica di esso. Occorre avere meno burocrazia e più trasparenza nella distribuzione delle competenze fra l'Unione europea e i paesi membri. Per ottenere questi risultati io credo che gli emendamenti nn. 4, 9, 10, 11 e 12 debbano essere bocciati. Quindi, invito tutti i colleghi del Parlamento, se sono coerenti, a bocciare questi emendamenti - il 4, il 9, il 10, l'11 e il 12 -altrimenti.... parliamo bene ma razzoliamo male. Oreja Aguirre Signor Presidente, onorevoli parlamentari, desidererei innanzi tutto ringraziare la commissione per l'agricoltura e lo sviluppo rurale, nonché il suo relatore, onorevole Fantuzzi, per il costruttivo approccio a questo tema, che è stato oggetto di una animata discussione al Parlamento europeo lo scorso mese di ottobre. Il regolamento (CEE) n. 2081/92, concernente la protezione delle indicazioni geografiche e delle denominazioni di origine, vieta l'impiego di quelle espressioni relative all'origine di un prodotto che evochino denominazioni registrate e protette, fatta eccezione per il periodo transitorio che il regolamento stesso stabilisce. L'obiettivo della proposta della commissione è di consentire ai produttori che non possono usare le denominazioni registrate di adeguarsi alla nuova normativa. Pertanto, tale periodo deve essere effettivamente sufficiente, in modo da consentire ai produttori di adottare le misure necessarie relative alla commercializzazione, all'etichettatura, ecc. Tenuto conto che la prima proposta di registrazione delle indicazioni geografiche e delle denominazioni di origine secondo la procedura semplificata è stata presentata solo nel marzo 1996, e che il periodo transitorio attualmente applicabile scade il 25 luglio 1997, occorre adottare misure per modificare la decorrenza di tale periodo, di modo che si faccia riferimento, per il calcolo, alla data di registrazione delle denominazioni, anziché alla data di pubblicazione del regolamento. Per questa ragione, con la proposta di modifica dell'articolo 13, paragrafo 2, del regolamento n. 2081/92, si mira ai seguenti obiettivi: primo, il periodo transitorio di cinque anni si applicherà a partire dalla data di registrazione delle denominazioni. Tuttavia, ciò concerne solamente le denominazioni esistenti registrate conformemente alla procedura semplificata di cui all'articolo 17, e non già le nuove denominazioni registrate secondo la procedura ordinaria di cui agli articoli 5, 6 e 7. Secondo, il periodo transitorio verrà applicato anche al disposto della lettera a) del paragrafo 1 dell'articolo 13, oltreché alla lettera b) dello stesso paragrafo. Obiettivo di questa disposizione è che, ad esempio, espressioni quali «tipo feta», »gusto feta», »metodo feta», ecc., possano essere impiegate, conformemente alla normativa esistente, esclusivamente durante il periodo transitorio, laddove la denominazione «feta» potrà continuare ad essere impiegata tal quale. Terzo, dato che le denominazioni già esistenti e dunque utilizzate negli Stati membri sono quelle notificate ai sensi dell'articolo 17 - cioè conformemente alla procedura semplificata - il periodo transitorio va applicato soltanto alle denominazioni registrate in base a tale disposizione, mentre il periodo di adeguamento non va accordato alle nuove denominazioni, onde evitare di arrecare pregiudizio ai produttori. Per quanto riguarda gli emendamenti, la Commissione non può accogliere gli emendamenti n. 1 e 5, poiché, ad avviso della Commissione, questa proposta non è in grado di consentire ai produttori interessati di adeguarsi alle disposizioni della nuova normativa, cioè al divieto di utilizzare le denominazioni registrate. Gli emendamenti n. 2 e 8 non possono essere accolti perché la Commissione, a norma dell'articolo 17, paragrafo 3, deve adottare una decisione positiva o negativa su ogni denominazione che sia presentata per la registrazione. Tuttavia, gli emendamenti n. 4 e 11, prima parte, possono risultare utili e verranno esaminati. Certo è che cercheremo di trovare la formulazione più adeguata in relazione a questi temi. Quanto all'emendamento n. 7, ci sembra superfluo, dal momento che la proposta della Commissione è relativa ad un periodo di cinque anni, e quanto all'emendamento n. 6, riteniamo che esso non sia necessario, dato che si propone un obiettivo già previsto nel testo. L'emendamento n. 11, seconda parte, non può essere accolto, giacché uno Stato membro non può stabilire un periodo transitorio. Riguardo all'emendamento n. 12, risulta più restrittivo della proposta formulata dalla Commissione, e pertanto non sarebbe utile. Concordiamo con gli emendamenti n. 3 e 9, che accogliamo. Presidente La discussione è chiusa. Passiamo ora alla votazione. (Il Parlamento approva la risoluzione legislativa) Interruzione della sessione Presidente Dichiaro interrotta la sessione del Parlamento europeo. (La seduta termina alle 11.20)

Goedkeuring van de notulen De Voorzitter De notulen van de vergadering van gisteren zijn rondgedeeld. Geen bezwaren? Giansily Mijnheer de Voorzitter, ik wil alleen maar zeggen dat ik gisteren aanwezig was, maar dat mijn naam niet in de notulen voorkomt. De Voorzitter Ik dank u. Zijn er nog andere bezwaren? Sisó Cruellas Mijnheer de Voorzitter, ofschoon ik gisteren aanwezig was op de vergadering, staat mijn naam niet vermeld in de notulen. Dank u. De Voorzitter Ik dank u. Ook uw opmerking zal worden genotuleerd. Schiedermeier Mijnheer de Voorzitter, voor mij geldt hetzelfde: ik was aanwezig, maar dat staat niet in de notulen. (De notulen worden goedgekeurd) Giansily Mijnheer de Voorzitter, wat is de termijn voor indiening van de amendementen op het morgen te behandelen voorstel inzake de stemming van het Parlement over de benoeming van de president, de vice-president en de overige leden van de directie van de Europese Centrale Bank? De Voorzitter Mijnheer Giansily, als ik het me goed herinner, was u gisterenavond ook op de vergadering van de Commissie economische en monetaire zaken en industriebeleid. Ikzelf was ook aanwezig en ik herinner me dat de voorzitter het had over een uiterlijke termijn, 20.30 uur gisteren. Over andere informatie beschik ik niet. Giansily Ja, ik heb inderdaad om 19.45 uur een amendement ingediend. Daar de termijn is vastgesteld op 20.30 uur, is het op tijd ingediend. Er is alleen gezegd dat een bevestiging door het Parlement vereist is. Daarom vraag ik u het amendement te bevestigen. Uw voorstel is geen probleem voor mij, want mijn amendement is binnen de voorgeschreven termijn ingediend. Het is dus geen enkel probleem dat het Parlement het morgen behandelt, waarvoor ik u bedank. De Voorzitter Mijnheer Giansily, ik heb alleen gezegd wat ik gisterenavond zelf gehoord heb. Het antwoord van de voorzitter kwam wel een beetje ironisch op mij over, aangezien hij het om 20.32 uur gaf. Hij had gezegd dat de termijn 20.30 uur was. Hoe dan ook, een en ander kan wellicht beter uitgelegd worden door de voorzitter zelf, de heer von Wogau. von Wogau Mijnheer de Voorzitter, gisteravond heb ik voorgesteld de termijn voor de indiening van amendementen op 20.30 uur te bepalen. Ik heb ondertussen ingezien dat dit geen goed idee was. Ik verzoek de heer Giansily evenwel na te gaan of hij zijn doel ook niet kan bereiken door een mondeling amendement in te dienen of een stemming in onderdelen te vragen. Het gaat alleen om de woorden "voor acht jaar" en over de vraag of wij daarover apart kunnen stemmen. Ik zou dan ook willen vragen dat de experts van het Reglement nagaan of die mogelijkheid bestaat. Op die manier kunnen wij de heer Giansily recht laten wedervaren. Zijn verzoek is immers gewettigd. Het probleem is dat wij buitengewoon snel hebben moeten werken. Daarom was een termijn voor de indiening van amendementen niet nodig. Het gaat hier om een fundamenteel politiek probleem. Daarom meen ik dat de heer Giansily het recht heeft zijn mening over dit onderwerp te zeggen. In dit geval ben ik het, zeer uitzonderlijk, niet met zijn mening eens, maar ik vind dat hij zijn mening moet kunnen zeggen. De Voorzitter Normaliter is het zo dat stemmingen waarbij op een kandidaat "ja" of "nee" wordt gestemd, zonder amendementen geschieden. Ik denk dat het voorstel dat de heer von Wogau thans oppert, een gewillig oor kan vinden bij de heer Giansily en ook bij de andere collega's. We kunnen op deze manier voortgaan, door dus een soort verzoek om stemming in onderdelen te aanvaarden. Urgentverklaring Monti Mijnheer de Voorzitter, de Commissie staat achter de redenen die de Raad heeft aangevoerd om uit te leggen waarom hij vraagt om toepassing van de urgentieprocedure op de bespreking van deze voorstellen van de Commissie. Een en ander houdt namelijk verband met het vijfde kaderprogramma, in die zin dat het voor realisering van het programma noodzakelijk is dat er voorschriften komen voor deelname en verspreiding van onderzoeksresultaten. De Raad Onderzoek zal op 22 juni aanstaande een vergadering houden. Als het Europees Parlement ermee akkoord gaat om al tijdens de vergaderperiode van 27 en 28 mei in Brussel zijn advies uit te brengen, in plaats van in juni in Straatsburg zoals momenteel gepland staat, dan zou de Raad bijtijds de elementen in handen krijgen om een gemeenschappelijk standpunt aan te nemen. (Het Parlement willigt het verzoek om urgentverklaring in) Bemiddelingsprocedure op het gebied van beleggingen in effecten De Voorzitter Ik wilde u de volgende mededeling doen in verband met het mislukken van de bemiddelingsprocedure inzake beleggingen in effecten, overeenkomstig artikel 78, lid 1, van het Reglement. "Sedert de inwerkingtreding van het Verdrag over de Europese Unie heeft de medebeslissingsprocedure de toets doorstaan: via deze procedure hebben Parlement en Raad samen op zeer uiteenlopende terreinen in het belang van de Europese burger besluiten van wetgevende aard kunnen nemen. Tot op heden is de procedure voor 124 besluiten voltooid, waarvan 77 zonder dat een beroep hoefde te worden gedaan op het in artikel 189 B van het Verdrag bedoelde bemiddelingscomité. Bij de behandeling van de resterende 47 teksten moest het bemiddelingscomité bijeenkomen om tot overeenstemming te komen. Tot nu toe moest in de meer dan vier achter ons liggende jaren slechts één maal, en wel in juli 1994 met betrekking tot spraaktelefonie (ONP) worden geconstateerd dat er geen overeenstemming was. Thans is opnieuw een bemiddeling zonder overeenstemming beëindigd. Bij schrijven van 3 april 1998 hebben de covoorzitters van het bemiddelingscomité betreffende het voorstel voor een richtlijn tot instelling van een Comité voor het effectenbedrijf (C4-0228/98-95/0188(COD)) het Parlement en de Raad medegedeeld dat het comité niet in staat is geweest binnen de maximumtermijn van acht weken waarover het beschikt een gemeenschappelijke ontwerptekst goed te keuren. De aanzienlijke inspanningen ten spijt is het niet mogelijk gebleken de standpunten van beide instellingen nader tot elkaar te brengen, met name ten aanzien van de keuze van het type comité "comitologie" . Wat betreft de voortzetting van de procedure deel ik u mede dat de Raad heeft laten weten niet voornemens te zijn zijn gemeenschappelijk standpunt te bekrachtigen. Derhalve wordt overeenkomstig artikel 198 B, lid 6 van het Verdrag het voorgestelde besluit geacht niet te zijn aangenomen. Hoewel deze mislukking van het bemiddelingscomité moet worden betreurd, zij eraan herinnerd dat het Verdrag zelf in deze mogelijkheid voorziet. Door te besluiten zijn gemeenschappelijk standpunt niet te bekrachtigen, heeft de Raad geen gebruik gemaakt van een van de prerogatieven die de huidige medebeslissingsprocedure hem verleent. Ik ben blij met deze beslissing, die zodoende vooruitloopt op de toepassing van de nieuwe, vanaf de inwerkingtreding van het Verdrag van Amsterdam bindende procedurebepalingen. Het is voor de eerste maal dat het Europees Parlement en de Raad het resultaat kunnen constateren van het feit het bemiddelingscomité geen overeenstemming heeft bereikt als definitief resultaat van een medebeslissingsprocedure. Aldus blijkt de pariteit waartoe de beide instellingen zijn gekomen als de beide takken van een werkelijke communautaire wetgevingsautoriteit en die in versterkte mate tot uiting zal komen als de nieuwe procedureregels eenmaal in werking treden. Ik moet vaststellen dat de beide instellingen met betrekking tot de comitologie op zeer uiteenlopende standpunten zijn blijven staan. Ik hoop dat dit gebrek aan overeenstemming hen zal aanmoedigen bij het beraad over het nieuwe voorstel dat de Commissie begin juni zou moeten indienen een basis voor overeenstemming te vinden. Het Parlement zal al het mogelijke doen om dit te bewerkstelligen zonder daarbij afstand te doen van zijn fundamentele eisen, met het oog op zowel de vereenvoudiging van de procedures van het comité als de noodzaak een evenwichtige en doeltreffende controle in te voeren op de uitvoeringsbesluiten door de beide takken van de wetgevingsautoriteit." Voor dit onderwerp staan drie sprekers op de lijst. Ik nodig de collega's uit nauwlettend te luisteren. Fontaine Mijnheer de Voorzitter, eenmaal is nog geen gewoonte, en wij kunnen niet anders dan vaststellen dat wij geen overeenstemming in de bemiddeling over het comité voor het effectenbedrijf hebben bereikt, ondanks dat er aan weerskanten hard aan gewerkt is. Ik wil met name rapporteur Christine Oddy complimenteren, omdat zij kosten noch moeite heeft gespaard om ondanks alles te proberen de zaak tot een goed einde te brengen. Wij zijn gekwetst, Voorzitter, geachte collega's, door de volharding van de Raad om ons een regelgevend comité type 3b te willen voorschrijven waarvan wij het anti-democratische karakter altijd hebben gehekeld en dat hopelijk zal verdwijnen in het kader van de algemene oplossing op het gebied van de comitologie die de Commissie binnenkort aan het Europees Parlement moet voorstellen. Mijnheer de Voorzitter, ik vermeld deze mislukking met spijt, natuurlijk, maar zonder verbittering, en ik weet ook dat mevrouw Lidl persoonlijk veel tijd in deze zaak heeft gestoken en veel begrip heeft getoond. Het punt dat ik zojuist heb genoemd, is in feite bepalend geweest voor onze delegatie. Aan de vooravond van het zoeken naar een nieuw evenwicht op het gebied van comitologie konden wij geen oplossing aanvaarden die ons een vervelend precedent had kunnen bezorgen en zelfs de afloop van toekomstige onderhandelingen in gevaar zou kunnen brengen. Ik wil de delegatieleden heel hartelijk bedanken voor het feit dat zij, ondanks dat er andere belangen op het spel stonden, hebben willen accepteren dat dit institutionele aspect in het onderhavige geval de boventoon voert, en ik bedank onze institutionalisten, en met name de voorzitter van de Commissie institutionele zaken, de heer De Giovanni, voor de verhelderende medewerking die hij ons bij deze zeer gevoelig liggende zaak heeft verleend. Ik wil benadrukken dat onze delegatie met algemene stemmen haar beslissingen heeft genomen. De Raad heeft ervoor gekozen zijn gemeenschappelijk standpunt niet te bekrachtigen. Zoals de Voorzitter het in zijn verklaring zo goed heeft verwoord, is het een wijze beslissing die wij slechts positief kunnen opvatten, aangezien zij vooruitloopt op de toepassing van het nieuwe artikel 251 van het Verdrag van Amsterdam, op grond waarvan - naar onze wens - de veelbesproken derde lezing wordt afgeschaft. Nu rest ons, geachte collega's, nog te wensen dat er snel een akkoord wordt bereikt, opdat alle bemiddelingsonderhandelingen eens en voor altijd bevrijd zijn van dit structurele probleem, dat in talrijke zaken op pijnlijke wijze steeds de kop weer opsteekt. Wij hopen dat de welwillendheid van de Commissie, en ik richt mij tot commissaris Monti, ons zal helpen de Raad ervan te doordringen dat de uitvoeringsmaatregelen in het teken van de doorzichtigheid en de democratie genomen moeten worden. Oddy Mijnheer de Voorzitter, ik wil allereerst stellen dat het bemiddelingsteam dit besluit volledig unaniem genomen heeft. Ik wil de collega's tevens danken voor hun steun en voor de vastberadenheid die zij tijdens deze heel moeilijke onderhandelingen betoond hebben. Ik wil met name mevrouw Fontaine en de Voorzitter van het Parlement, die persoonlijk interesse voor deze kwestie betoond heeft, danken, alsook de medewerkers die mij gesteund hebben en mij een aantal nachtmerries bespaard hebben. De bemiddeling is mislukt om de volgende redenen. Om te beginnen wilde het Parlement geen precedent scheppen. Het heeft nooit een comité van het type 3b aanvaard in de bemiddelingsprocedure. Ten tweede is het Parlement van oordeel dat comitologie anti-democratisch is: het Parlement wordt in feite terzijde geschoven en richtlijnen kunnen worden gewijzigd zonder verhaalmogelijkheid voor het Parlement. De huidige modus vivendi is in alle opzichten onbevredigend. Ten derde heeft de Commissie een herziening van de comitologieprocedure aangekondigd. Het bemiddelingsteam was ook hier van oordeel dat de bespreking van deze kwestie de herziening van de comitologie zeker niet in het gedrang mocht brengen. Zoals mevrouw Fontaine ook al zei, is er een nieuwe procedure gepland in het Verdrag van Amsterdam. Ten vierde was de Commissie mijns inziens niet erg behulpzaam. Toen dit Parlement te kennen gaf dat het bereid was het standpunt van de Commissie te steunen, ging de Commissie niet op dit aanbod in. Ten vijfde voerde de Raad, opnieuw naar mijn bescheiden mening, de onderhandelingen niet echt te goeder trouw. Hij wilde dat het Parlement almaar toegevingen deed, maar wilde zelf niet de minste toegeving doen. Het COREPER heeft onlangs een bezoek gebracht aan mijn kiesdistrict en ik kan de collega's verzekeren dat geen permanente schade aangericht is en dat de relaties opnieuw hartelijk verlopen. Het was ook jammer dat de Britse minister de eerste bijeenkomst niet kon bijwonen om redenen buiten haar wil. Als zij wel aanwezig geweest was, hadden wij van bij het begin van deze acht weken kunnen profiteren van het gezond verstand en de overtuigingskracht die zij had kunnen bijdragen. Mijns inziens mogen wij in de toekomst principieel nooit meer de bemiddeling op gang brengen zonder dat een minister aanwezig is en mogen wij geen bindend precedent scheppen. Het Parlement heeft de juiste beslissing genomen en ik wil mijn collega's feliciteren omdat zij mij tijdens deze heel moeilijke acht weken gesteund hebben. Monti Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, de Commissie is het eens met de positieve mening die u heeft gegeven, zowel over de manier waarop de medebeslissingsprocedure tot op heden gefunctioneerd heeft als over de vruchtbare resultaten die het bemiddelingscomité heeft afgeworpen in de gevallen waarin zijn hulp is ingeroepen om alsnog te zoeken naar een akkoord. Juist in deze gunstige context acht de Commissie het zinvol te kijken hoe de bemiddeling met betrekking tot de ontwerprichtlijn ter instelling van een comité voor belegging in effecten is afgerond. In dit verband wil de Commissie u vandaag twee verschillende interpretaties aanreiken. Enerzijds vinden wij het jammer te moeten constateren dat een akkoord niet haalbaar bleek, ondanks alle moeite die de betrokken partijen hebben gedaan. Wij zijn het bemiddelingscomité heel dankbaar dat het onder het prijzenswaardige voorzitterschap van mevrouw Fontaine tijd en aandacht aan dit thema heeft gewijd. Mijn waardering gaat ook uit naar de rol die de rapporteur, mevrouw Oddy, heeft vervuld. U staat mij hopelijk toe u eraan te herinneren dat de Commissie gedaan heeft wat in haar vermogen lag om de standpunten van beide partijen dichter bij elkaar te brengen. Zo heeft de Commissie onder meer opheldering verschaft over technische aspecten van de uitvoerende taken die in het voorstel staan, en zij heeft een paar compromisformules gesuggereerd, gezien de politieke verantwoordelijkheid die zij krachtens de Verdragen heeft in haar hoedanigheid als autoriteit belast met de uitvoeringsmaatregelen. Anderzijds - en dat is, mijnheer de Voorzitter, de tweede interpretatiemogelijkheid - geloof ik dat wij dit uitgebleven akkoord inzake een beleggingscomité niet alleen maar als iets negatief moeten beoordelen. Want in feite is het zo dat de medewetgevers en de Commissie nu zelf kunnen constateren hoe ver de kernproblemen rondom het besluit van december 1987 reiken. Wat dat betreft zou ik haast zeggen dat dit een tastbare realiteit is geworden. Nu kunnen de instellingen in ieder geval in alle rust wijzen op de noodzaak van een herziening. Afsluitend, mijnheer de Voorzitter, wilde ik u bevestigen dat de Commissie dezer dagen aan het overleggen is over de definitieve richting die het nieuwe comitologievoorstel moet krijgen. Dit voorstel zal begin zomer worden gepresenteerd. De Voorzitter Ik dank u, mijnheer de commissaris. Ik geloof dat deze korte gedachtewisseling voor alle collega's nuttig en interessant was. Dit is inderdaad een situatie die nooit eerder is voorgevallen en wij hebben dus ondervonden dat het niet mogelijk was rekening te houden met de institutionele eisen van het Europees Parlement. Controle op synthetische drugs De Voorzitter Aan de orde is het verslag (A4-0157/98) van de heer Pirker, namens de Commissie openbare vrijheden en binnenlandse zaken, over de mededeling van de Commissie aan de Raad en het Europees Parlement betreffende de controle op nieuwe synthetische drugs (designer drugs) (COM(97)0249 - C4-0244/97). Pirker Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, sedert het einde van de jaren '80, maar vooral de laatste jaren is het gebruik van synthetische drugs spectaculair toegenomen. Het gaat om amfetamines, de derivaten daarvan, ecstasy en LSD, met andere woorden om drugs die in het laboratorium uit chemische stoffen en dus niet uit natuurlijke producten worden vervaardigd. Volgens voorzichtige schattingen gebruiken al 5 miljoen jongeren zulke synthetische drugs in de Europese Unie, in sommige landen tot 10 % van de jeugd. Uit het verslag van de Europese drugseenheid blijkt dat in 1996 alleen al in Nederland 1, 5 miljoen pillen en 29.000 LSDdosissen in beslag werden genomen. Dat is respectievelijk 30 en 90 keer meer dan enkele jaren geleden. Dames en heren, de situatie is dramatisch. De toename is volgens mij eenvoudig te verklaren door het feit dat synthetische drugs in zeer eenvoudige laboratoria in een keuken, garage of mobiele werkplaats kunnen worden aangemaakt, dat de grondstoffen vrijwel overal verkrijgbaar zijn, dat ze goedkoop kunnen worden geproduceerd en dat ze lang werken. Synthetische drugs zijn een deel van een bepaalde jeugdcultuur op raves en in clubs geworden. Ze zijn echter ook een belangrijke bezigheid van de georganiseerde criminaliteit geworden om de eenvoudige reden dat de winsten groot en de risico's uiterst klein zijn. De situatie voor de jongeren in Europa is dramatisch. Zij weten niet wat zij gebruiken en zijn proefkonijnen van gewetenloze zakenlui. De LOGO-databank van de Europese drugseenheid heeft wel al 250 pillen onderzocht, ingedeeld en gecatalogeerd, maar elke dag duiken nieuwe soorten op. Als een nieuwe pil als illegaal wordt ingedeeld, is ze al niet meer op de markt. De neveneffecten noch de effecten op lange termijn zijn al voldoende onderzocht. De jongeren zijn zich volstrekt niet bewust van het gevaar dat zij lopen. Zij beschouwen zich gewoonlijk ook niet als druggebruiker. In deze gevaarlijke omstandigheden zijn uitgebreide maatregelen nodig. De Commissie openbare vrijheden en binnenlandse zaken heeft over dit verslag, dat zich uitdrukkelijk tegen drugs uitspreekt, een uiterst grondig debat gehouden. Driekwart van de leden van de Commissie openbare vrijheden en binnenlandse zaken heeft het verslag goedgekeurd en zich daarmee duidelijk uitgesproken tegen de legalisering van de productie, de verkoop en het gebruik van synthetische drugs. Ik dank alle afgevaardigden die dit omvangrijke pakket maatregelen hebben ondersteund. Het gaat hier om een reeks pragmatische maatregelen om onze jeugd te beschermen. Ik zou enkele van die maatregelen nader willen toelichten. Een eerste maatregel is de dringend noodzakelijke harmonisering van de strafrechtelijke bepalingen inzake misbruik van precursoren, productie, handel en gebruik van synthetische drugs. Een andere maatregel is het dreigen met straffen, in het bijzonder tegen dealers, waarvan ook een preventieve werking kan uitgaan. De autoriteiten in de Unie moeten tegen de georganiseerde criminaliteit ook operationeel samenwerken. Die heeft immers de zaak in handen. Voorts moet ook de samenwerking tussen de Europese Unie en de Centraal- en Oost-Europese landen op het gebied van politie en justitie worden versterkt. Dat kunnen wij met behulp van onze programma's OISIN, FALCONE en PHARE. Voorts moet er een systeem voor vroegtijdige waarschuwing komen om nieuwe synthetische drugs sneller op te sporen. Met de medewerking van de Centraal- en Oost-Europese landen moeten wij zorgen voor een daadwerkelijke controle op de uitgangsstoffen en een intensieve en realistische samenwerking tussen de politie en de chemische industrie. Wij hebben vooral nood aan intensieve preventie. Het Europees Waarnemingscentrum in Lissabon moet beoordelen welke maatregelen effect sorteren en welke niet. Voorts moeten wij het Internet gebruiken om de jongeren voor te lichten en moeten er antidrugsdiscotheken komen. Voor de preventie stel ik echter - dat is heel belangrijk - een nieuwe aanpak voor. Op vrijwillige basis zouden scholen zich in Europa tot drugsvrije zone moeten uitroepen. Zo kunnen wij alle jongeren bereiken. Het gaat daarbij niet om een politieoptreden, maar om bewustmaking en voorlichting, om hulp in plaats van straf om de jongeren weerbaar te maken tegen de verleidingen van drugs en hen van drugs weg te houden. De kostprijs van dit project is minimaal, maar het kan een reusachtig effect sorteren. Ik heb in Oostenrijk, Frankrijk en Duitsland al scholen gevonden die bereid zijn aan het project mee te werken. Vertegenwoordigers van die scholen zullen hier vanmiddag aanwezig zijn. Als het Parlement het amendement aanneemt dat ik namens de Fractie van de Europese Volkspartij heb ingediend, kan het op vrijwilligheid gebaseerde concept van de drugsvrije school in geheel Europa worden gerealiseerd. In Europa gebruiken 5 miljoen jongeren synthetische drugs. Wij moeten de drugsbestrijding doeltreffender maken. Dames en heren, ik verzoek u dit verslag in het belang van onze jeugd met een ruime meerderheid goed te keuren. Heinisch Mijnheer de Voorzitter, in tegenstelling tot gewone drugs bedreigen synthetische drugs vrijwel uitsluitend de gezondheid en het leven van de jongeren in onze samenleving. Als vertegenwoordiger van de cultuurcommissie, die zich ook met de jeugd bezighoudt, wil ik mij in dit verband dan ook concentreren op de vraag hoe wij de jeugd met preventiemaatregelen rechtstreeks kunnen bereiken. Onontbeerlijk is dat wij de jongeren beter over de risico's van het gebruik van synthetische drugs voorlichten. Wij moeten daarmee al bij de kinderen beginnen en daarbij vooral de ouders, leerkrachten, opvoeders, artsen en apothekers betrekken. In de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs en media werden op basis van dat inzicht tal van amendementen ingediend. Typisch voor synthetische drugs is ook dat ze vrijwel uitsluitend in techno- en rave-kringen worden gebruikt, die voor vele jongeren uit alle sociale groepen een deel van hun cultuur zijn. Bijzonder gevaarlijk is de techno en rave wordt verheerlijkt in de media, vooral op het Internet, waar voor bepaalde nieuwe drugs letterlijk reclame wordt gemaakt. Die schadelijke invloed van het Internet moeten wij niet alleen tegenwerken, maar bovendien moeten wij het Internet zelf gebruiken om voorlichtingscampagnes te voeren. Belangrijk is dat wij met de jongeren even ernstig spreken als met volwassenen. Een voorbeeldig initiatief in mijn land zijn de zogenaamde antidrugsdisco's. Laat het echter meteen duidelijk zijn dat druggebruik altijd een probleem is. Als apotheker ben ik tot het besef gekomen dat elk geneesmiddel neveneffecten heeft. Dat geldt ook voor de synthetische drugs. De kleinste dosis daarvan kan al gevaarlijk zijn. Wat de ene persoon kan verdragen, kan bij de andere al ernstige lichamelijke schade veroorzaken. Daarom ondersteun ik vooral het voorstel van de heer Pirker voor drugsvrije scholen. Ik ben daar al twintig jaar voorstander van. Wij kunnen echter wel drugsvrije scholen maken, maar de jongeren komen vaak al onder invloed van drugs naar school. d'Ancona Mijnheer de Voorzitter, het verslag dat collega Pirker heeft opgesteld naar aanleiding van de mededeling van de Commissie, een hele evenwichtige mededeling, denk ik, over de controle op nieuwe synthetische drugs bevat een aantal zeer behartenswaardige ideeën. Ideeën die gerubriceerd zijn in repressieve maatregelen, informatie en controlesystemen, controle op de uitgangsmaterialen, preventie en beperking van de schade. Een heldere en logische indeling die echter ook door de amendering in onze eigen commissie enigszins uit balans is geraakt waarmee ik bedoel dat nu teveel nadruk is komen te liggen op de repressie en de preventie alsmede de harm reduction er wat bekaaid, er wat povertjes afkomt. Mijn fractie heeft dat evenwicht weer trachten te herstellen door middel van een paar amendementen waarover wij straks om 12.00 uur kunnen stemmen. De enorme populariteit van nieuwe synthetische drugs kwam aan de orde op een conferentie die wij als Parlement samen met de Commissie en de Raad enige tijd geleden organiseerden als vierde in een reeks drugsconferenties. Hele nuttige, hele interessante conferenties kan ik hier wel zeggen omdat wij daar niet politiek met elkaar in de slag gingen, maar omdat wij op een hele rationele manier, de commissaris herkent het ook wat ik zeg, over dat moeilijke onderwerp konden praten. Ons werd daar gezegd dat de populariteit van de synthetische drugs werd verklaard uit het gegeven dat zij niet duur zijn, niet verslavend, meestal in een feestelijke context worden geconsumeerd, de illusie verschaffen erbij te horen, contact te maken. In tegenstelling tot verslavende en harde opiaten, die men associeert met zielepoten en loosers , zijn dit de drugs voor de winners . Dat is het beeld, maar de werkelijkheid is natuurlijk wat minder mooi. In combinatie met andere drugs of alcohol kunnen gebruikers agressief worden. Bij langdurig of veelvuldig gebruik zijn de effecten op de gezondheid wellicht gevaarlijk, niet zo afschrikwekkend als hier wordt gezegd. Want als het zo afschrikwekkend was, zouden zij niet zo populair zijn. Ik heb met talloze jongeren gesproken die zich ontzettend lekker voelden, die helemaal niet misselijk werden of depressief. Als dat het geval was, misschien zou dat wel goed zijn, want dan zouden deze drugs minder populair zijn dan op dit moment. Doden vielen om dit beeld nog wat grauwer te maken dan het al is. Er vielen doden omdat mensen onder invloed van ecstasy hun grenzen overschreden of omdat er gevaarlijke pillen werden ingenomen. Maar ook die grauwe werkelijkheid heeft de populariteit van die drugs nauwelijks doen verminderen en daarmee dus een belangrijke inkomstenbron voor de georganiseerde criminaliteit vormend. Zij zorgen voor een gevarieerd aanbod, eenvoudig en dicht bij huis te produceren en de jongeren die om wat voor reden dan ook een onverzadigbare zucht naar steeds meer prikkels hebben, zorgen voor de vraag. Die vicieuze cirkel van aanbod en vraag dient te worden doorbroken door een uitgebalanceerde reeks van maatregelen die lopen van preventie naar een gezamenlijke aanpak van de georganiseerde criminaliteit met daar tussenin beperkingen van het risico voor jonge mensen. Als die balans is teruggebracht in het verslag zal onze fractie er voor kunnen stemmen. De Esteban Martin Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, om te beginnen wil ik net als de sprekers voor mij de heer Pirker gelukwensen met het uitstekende verslag van zijn hand. Opnieuw beraadslagen wij in dit Parlement over het onderwerp drugs, die een verwoestende uitwerking hebben op onze burgers. Ik ben het met de rapporteur eens als hij benadrukt dat het gebruik van de zogenoemde "synthetische drugs" speciale risico's met zich meebrengt. Ik zeg met opzet "synthetische drugs" en niet "designer drugs" , omdat de term "synthetisch" naar mijn idee geschikter is aangezien de positieve bijklank van het woord "designer" tot verwarring kan leiden, vooral onder jongeren die de voornaamste gebruikers zijn van dit soort drugs. Op het ogenblik geeft het drugsgebruik onder jongeren een bepaalde trend te zien die is gebaseerd op het gebruik van synthetische drugs welke in sommige gevallen worden gecombineerd met hallucinogenen, amfetaminen, cannabis en cocaïne. Het gebruik is onregelmatig en staat in nauw verband met de leefstijl en vrijetijdsbesteding tijdens het weekend die voor een bepaalde groep jongeren dé trend zijn geworden. Deze cocktail van drugs in combinatie met overmatig alcoholgebruik vormt op het ogenblik een ernstig epidemiologisch en sociaal probleem waaraan maximale aandacht moet worden geschonken. Wat een ander aspect betreft ben ik het met de rapporteur eens als hij in zijn verslag wijst op de voor deze drugs specifieke problematiek die samenhangt met het feit dat zij niet gemakkelijk op te sporen zijn. Daarom moeten er uniforme programma's en modellen worden opgezet ter bevordering van adequate maatregelen voor samenwerking tussen de regeringsinstanties, terwijl ik het eveneens van groot belang acht dat er een impuls wordt gegeven aan het onderzoek door deskundigen op het gebied van chemische substanties die zouden kunnen worden gebruikt voor de productie van illegale drugs, met het oog op het toezicht op en de regulering van het gebruik van deze drugs zonder dat de handel in of het gebruik van deze stoffen voor handels- of industriële doeleinden hier enige gevolgen van ondervindt. Kortom, geachte collega's, onze inspanningen moeten in het bijzonder zijn gericht op preventie en op scholing, met speciale nadruk op het versterken van positieve waarden en alternatief gedrag dat aan het afwijzen van drugsgebruik ten grondslag dient te liggen. Door op realistische wijze voorlichting te verstrekken over de schadelijke effecten van dergelijke stoffen en over de risico's van hun gebruik, zullen wij met vereende krachten ons gemeenschappelijk doel kunnen bereiken, te weten een samenleving waarin drugsgebruik niet voorkomt. Schaffner Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, nogmaals, een maatschappelijk debat zal vandaag verdeeldheid zaaien in het Parlement. Een debat, zou ik zeggen, tussen enerzijds de overjarige aanhangers van mei ʼ68 die in naam van "het is verboden te verbieden" vrijheid en morele laksheid door elkaar halen en anderzijds degenen die heel gewoon wensen dat echte vrijheid voor jongeren is dat zij hun lot in eigen handen nemen. De onderhavige synthetische drugs worden immers, zoals de heer Pirker in zijn verslag zegt, niet gebruikt door jongeren die sociaal of daadwerkelijk zijn achtergesteld - dan zou men de reden nog kunnen begrijpen - maar door moderne jongeren die erbij willen horen, het interessant vinden om op een "raven" of "techno" ecstasy, LSD of amfetaminen te gebruiken, en geen gevaar zien onder het motto van "doen waar je zin in hebt" . Dat is gemakkelijk praten, zonder je druk te maken over bewijzen en vooral wetenschappelijke bevindingen waarover op advies van collega Burtone namens de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming verslag is uitgebracht. Zoals deze laatste zojuist heeft vermeld, kan LSD hallucinaties met zich brengen, zelfs meerdere jaren na gebruik. Ecstasy veroorzaakt grote veranderingen in de hersenen van dieren. Zouden op dit gebied ook geen voorzorgsmaatregelen moeten worden genomen net als op veel andere gebieden die betrekking hebben op de gezondheid van de consument? Je kunt de consument toch niet zomaar alle drugs laten gebruiken maar wel waarschuwen voor genetisch gemanipuleerd voedsel? Dat is toch niet logisch? Amfetaminen kunnen per slot van rekening gewelddadig gedrag veroorzaken. Het debat over de stadsveiligheid is uitgesteld, en dat is spijtig. Je kunt je afvragen of bepaald gewelddadig, onverklaarbaar gedrag van jongeren niet verklaard kan worden door het gebruik van dit soort drugs. Ik denk dat het nuttig is dergelijke geweldplegers een medisch onderzoek te laten ondergaan. Mijn fractie zal, in deze omstandigheden, het uitstekende verslag-Pirker volledig goedkeuren, mits het van amendementen verschoond blijft. Wiebenga Voorzitter, synthetische drugs zijn al behoorlijk oud. Het prachtige en klassieke nummer van de Beatles Lucy in the sky with diamonds is al meer dan 25 jaar oud. Het is wat vreemd dat er nu pas aandacht aan deze drugs wordt gegeven en dat er volgens het verslag ook zo weinig over bekend is. Wel is bekend dat de synthetische drugs in grote hoeveelheden binnen de Europese Unie worden gemaakt en ook geslikt. Mijn land, Nederland, staat daarbij in de voorste linies. De voorliggende resolutie is een goede resolutie. Daar wordt terecht niet over legalisering van deze designer drugs gesproken. Over legalisering hebben wij in dit Huis al meerdere malen gesproken en dat leidt niet tot een grote harmonie. Net als bij het algemene drugsbeleid vindt de liberale fractie dat het ook bij dit beleidsonderdeel moet gaan over een drievoudig beleid onder het motto: voorkomen, bestrijden en behandelen. Dat betekent dus een combinatiebeleid. De aanpak van synthetische drugs moet onderdeel zijn van het algemene drugsbeleid en dus niet een aparte deelsector worden. Het verslag geeft als belangrijkste beleidspunten aan - ik resumeer kort - meer onderzoek door het drugsobservatorium, harmonisatie van de betreffende strafbepalingen en betere samenwerking met de Oost-Europese landen. De liberale fractie kan zich in die hoofdlijn van het verslag uitstekend vinden en ik wil daarmee rapporteur Pirker ook van harte complimenteren. Wij zullen in beginsel, zoals het er nu uitziet, voor zijn verslag kunnen stemmen. Pailler Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, ik stem in met het voorstel van de Commissie, waarbij een tamelijk evenwichtige benadering wordt gevolgd, met name wat betreft de strijd tegen de dealers, wat volledig strookt met de geest van de aan de gang zijnde onderhandelingen in het kader van het VN-verdrag. Het gaat hier immers om de gebruikelijke dealers, maar tevens om nieuwe methoden, alsmede natuurlijk om de leveranciers van de producten waarmee de onderhavige nieuwe drugs gemaakt kunnen worden. Hoezeer ik derhalve ook kan instemmen met de bestrijding van de drugshandel, mijn fractie en ikzelf kunnen niet instemmen met de onderhavige ontwerpresolutie als wij vasthouden aan de repressieve teneur ervan die absoluut geen afschrikeffect op jongeren heeft. Dat zou men toch moeten weten. In Frankrijk worden mensen al heel lang voor drugsgebruik veroordeeld, ofschoon velen ertegen zijn. Het drugsgebruik is er evenwel niet door afgenomen. Er wordt beweerd dat jongeren die drugs gebruiken zich absoluut niet van het risico bewust zouden zijn. Maar het is misschien juist omdat zij het risico kennen dat zij drugs gebruiken. Wanneer wordt er eens rekening mee gehouden dat drugsgebruik veroorzaakt kan worden door sociaal isolement, dat het in ieder geval het gevolg is van een sociaal probleem, maar ook dat de individuen zelf - in sommige gevallen - geen andere weg zien om zich te uiten dan door hun leven op het spel te zetten, juist om te pogen het zin te geven, terwijl de maatschappij, de familie, of de ouders het levensverlangen niet konden ingeven? Laten wij stoppen met dit afschrikbewind jegens drugsgebruikers! Voorts kan mijn fractie niet goedkeuren dat in de overwegingen gesproken wordt van mensen die "in sociaal opzicht niet opvallen" . Dat is een afschuwelijke uitspraak, en op die manier worden jongeren tot criminaliteit aangezet. Onze fractie kan deze resolutie alleen steunen als door middel van een aantal amendementen de zeer repressieve teneur ten aanzien van drugsgebruik achterwege wordt gelaten, en vooral de minachtende toon van de maatschappij ten aanzien van jongeren die zich soms genoodzaakt zien hun weg te zoeken door dergelijke risico's te nemen. Cohn-Bendit Mijnheer de Voorzitter, het is altijd moeilijk in een parlement de waarheid te erkennen en met de juiste oplossingen te komen. U kunt dan steeds allerlei kritiek spuien over synthetische drugs en uw toevlucht tot repressie zoeken, degenen die u wilt beschermen bereikt u er niet mee, omdat zij deze bescherming niet willen. De zaak ligt heel eenvoudig: sinds LSD op de markt is, zijn er mensen - niet alleen jongeren - die verwachten vermaak te vinden in het gebruik van een bepaald soort drugs. Het spreekt vanzelf dat drugsgebruik een gevaarlijk vermaak is. Synthetische drugs en alcohol zijn gevaarlijk. Maar dat weten wij allang, en eenieder weet ook dat rijden na gebruik van LSD of alcohol enorm gevaarlijk is, niet alleen voor anderen maar ook voor zichzelf. Het probleem dat u heeft, het probleem van het onderhavige verslag, is dat u tracht een zedenpreek te houden tot een groep die daar geen behoefte aan heeft. Het is of het een of het ander: of er wordt ingestemd met zeer strenge voorschriften - bijvoorbeeld voor tabak, alcohol, synthetische drugs en natuurlijke drugs - of men begrijpt dat er in het leven mensen zijn die een andere visie hebben over de wereld, over morele normen en waarden en hoe zij hun leven willen leiden, of men begrijpt dat niet en blijft in parlementen betogen houden die tot niets leiden. Met de in het verslag opgenomen geïntensiveerde repressie begaat men niet alleen een vergissing maar zij werkt ook contraproductief. Maak jongeren die onderaan de sociale ladder staan niet tot randgroep, u gaat dan voorbij aan een grote groep mensen die repressie als enige oplossing voor het probleem afwijst. Ik moet u dan ook zeggen dat als het verslag wordt gelaten zoals het is, als er geen amendementen op worden ingediend, wij zullen tegenstemmen, omdat dit verslag de verkeerde invalshoek heeft, omdat het nietszeggend is en omdat het niet realistisch is. Dupuis Mijnheer de Voorzitter, ik wil de rapporteur feliciteren met de juiste wijze waarop hij de kwestie in de overwegingen heeft beschreven. Toch zou ik er nog enige kleine nuances in willen aanbrengen. Hij beweert dat er 5 miljoen gebruikers van synthetische drugs zijn, wat helemaal geen randgroep is. Hij spreekt over de bijzondere sociale positie van deze gebruikers. Daniel Cohn-Bendit heeft er zojuist het woord over gevoerd. Hij spreekt weinig over de gegevens die over het gevaar van drugsgebruik beschikbaar zijn. Dat lijkt me toch belangrijk. Hij geeft aan - en dat is essentieel - hoe gemakkelijk deze drugs gemaakt kunnen worden. Hij vermeldt tevens dat in sommige lidstaten reeds - buiten de wet om - controles op de kwaliteit van deze verboden producten worden verricht. Wij kunnen daarentegen niet akkoord gaan met de conclusies van het verslag betreffende de maatregelen die wij van de Commissie, de Raad en de lidstaten verlangen. Redelijkerwijs kan men niet 5 miljoen politieagenten voor ogen hebben, een in elke keuken, op elke zolder, in elke kelder - dat zijn immers de plaatsen waar deze drugs worden gemaakt. Wij weten dat deze drugs heel eenvoudig te vervoeren zijn, omdat zij niet ontdekt kunnen worden met de middelen die normaliter worden gebruikt om andere drugs op te sporen. De rapporteur stelt voor de consumenten en de producenten - die vaak een en dezelfden zijn - een straf op te leggen. Voorts stelt hij volstrekt ondoeltreffende middelen voor om de georganiseerde drugshandel te bestrijden. Laten wij kritisch blijven, het is toch niet omdat onze vrienden van de Fractie van de Europese Volkspartij en anderen van de Very New Labour en de Scandinaviërs zich er rekenschap van hebben gegeven dat zij de eerste strijd tegen de traditionele drugs verloren hebben dat zij met een nieuwe strijd moeten komen, die overigens reeds verloren is, aangezien er al 5 miljoen gebruikers van synthetische drugs zijn. Om aan preventie te kunnen doen, en om voorlichting te kunnen geven, moet er snel een juridisch kader komen dat de lidstaten de mogelijkheid biedt dit probleem onder controle te krijgen. Want als men dan zo nodig steeds opnieuw strijd moet voeren, dan nodig ik de heer Pirker en de vrienden van de Fractie van de Europese Volkspartij uit om de strijd aan te gaan tegen het parachutisme, waarbij een op de 80.000 sprongen een dode tot gevolg heeft. Ecstasy of synthetische drugs leiden tot een dode op de 3, 4 miljoen keer dat ze gebruikt worden. Het zou dan ook moeten beginnen te dagen dat degenen die de adrenaline in hun bloed willen opvoeren door parachute te springen veel gevaarlijker zijn voor de samenleving en voor zichzelf dan degenen die ecstasy slikken. Ik denk dat men moet beginnen de zaken op die manier te zien, ze rationeel te zien, waarbij geprobeerd moet worden de situatie weer onder controle van de lidstaten te krijgen, want de situatie is thans, zoals het aantal van 5 miljoen gebruikers aantoont, volledig uit de hand gelopen. Buffetaut Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, in het verslag-Pirker wordt de zorgwekkende toestand van het gebruik van nieuwe synthetische drugs scherpzinnig en nauwgezet beschreven. Hiervoor wil ik de rapporteur graag bedanken. Het schijnt dat bijna 5 miljoen jongeren in de Europese Unie aan deze drugs verslaafd zijn. De drugs worden tegenwoordig maar al te vaak gepresenteerd als een recreatief onderdeel van dansfeesten. Enerzijds is bekend dat zij schadelijke effecten kunnen hebben op zowel de zelfbeheersing als de gezondheid - hartproblemen, verhoging van de bloeddruk, hallucinaties, depressiviteit, agressiviteit, maar dat het zo moeilijk is deze drugs te bestrijden komt ook doordat zij voortdurend in een ander jasje worden gestoken en gemakkelijk te produceren zijn. Het lijkt ons derhalve duidelijk dat er bij de bestrijding beter gebruik moet worden gemaakt van het hele arsenaal preventieve, curatieve en repressieve maatregelen en voor een betere samenwerking tussen de lidstaten moet worden gezorgd. Wij moeten in het Europees Parlement de beste pleiters zijn, de beste voorvechters van de echte vrijheid, de reële vrijheid, ofwel de verantwoordelijke vrijheid, want alleen op die manier kan de menselijke waardigheid stijgen. Het zou absurd zijn als het Parlement op de een of andere manier het vrije gebruik kan bevorderen van producten waarvan het effect is dat de gebruikers hun zelfbeheersing en daarmee hun menselijke waardigheid verliezen. Het verslag-Pirker, waarin zowel preventieve als repressieve maatregelen, die een preventief en pedagogisch effect kunnen hebben, worden aanbevolen lijkt ons daarom evenwichtig van opbouw en verdient het om gesteund te worden in de vorm waarin het ons is gepresenteerd. Tot besluit, Voorzitter, wil ik het hebben over een recente ervaring. Ik was afgelopen weekend in Turijn, waar langs de Po een kade loopt die drugskade genoemd zou kunnen worden. Bij de aanblik van de afgetakelde jonge mensen die daar rondzwerven, wordt duidelijk dat drugsbestrijding noodzakelijk is om drugs de wereld uit te helpen. Angelilli Mijnheer de Voorzitter, ik voeg me bij het koor van felicitaties dat mijn collega's hebben geuit aan het adres van de heer Pirker voor zijn verslag, dat uitmunt in diepgang en tegelijkertijd heel concreet is. Uit het verslag blijkt dat de traditionele onderverdeling in softdrugs, als marihuana en hasjiesj, en harddrugs, zoals heroïne, niet de meest realistische is. Door het toenemend gebruik en groeiend aanbod van synthetische drugs is de wereld van verdovende middelen compleet op zijn kop gezet. Synthetische drugs worden steeds meer door jongere kinderen gebruikt, deze drugs genieten de meeste populariteit, maar er is weinig bekend over de negatieve langetermijneffecten die deze drugs op de gezondheid hebben. Er is dus grote behoefte aan ingrijpende en fijnmazige voorlichtings- en preventieacties, en vooral is het nodig dat de lidstaten meer hun best gaan doen om de vervaardiging van en handel in nieuwe drugs tegen te houden. In mijn optiek moet er een harde strijd aangebonden worden tegen voorstanders van gedoogbeleid, die ook over synthetische drugs beweren dat legalisering de schade ervan zou beperken doordat illegale winsten onmogelijk worden gemaakt: alsof het probleem van verslaving alleen maar een kwestie van openbare orde is! In de strijd tegen verdovende middelen is berusting en aanvaarding een tussenweg die absoluut niet aanvaardbaar is, omdat dit dikwijls mensenlevens kost. Zoals met klem wordt gezegd in het verslag over de gemeenschappelijke actie voor drugsbestrijding 1996-2000, is er maar één manier om drugshandel werkelijk terug te dringen: proberen de oorzaken weg te halen die de vraag bepalen. Wij moeten dus de Europese jongeren concrete antwoorden bieden op hun problemen en nieuwe kansen bieden voor werk, cultuur, solidariteit, maar natuurlijk geen legalisering! Matikainen-Kallström Geachte voorzitter, ik dank collega Pirker voor het waardevolle werk dat hij verricht heeft bij het maken van zijn zeer belangrijke verslag. De kwestie betreffende de controle op synthetische drugs is van enorm belang voor de toekomst van de strijd tegen de drugs. Als het probleem niet direct serieus wordt aangepakt, zal de groep gebruikers zich via synthetische drugs uitbreiden tot buiten de zogenaamde marginale groepen. De drempel om synthetische drugs te gaan gebruiken wordt voor de gewone jongere lager wanneer de drugs gemakkelijk en voordelig te krijgen zijn en het gebruik gezien wordt als deel van de moderne jongerencultuur, zoals dat nu in vele landen het geval is. Men moet de kat niet op het spek binden, want het gebruik van synthetische drugs verlaagt de drempel voor het gebruik van hard drugs. De door de Raad van Europa in Dublin ter sprake gebrachte kwestie van de strijd tegen synthetische drugs behoeft concrete ideeën alsmede de ontwikkeling van een gemeenschappelijke aanpak. Een apart probleem hierbij is de controle op de handel van de bestanddelen van de synthetische drugs, omdat dergelijke drugs snel en dicht bij de markt geproduceerd kunnen worden. De controlesystemen moeten overal in Europa op dezelfde wijze kunnen reageren. Het belangrijkste probleem hierbij is het creëren van een up-to-date datasysteem voor douane-, politie- en justitieautoriteiten, waarin de laatste informatie over de op de markt waargenomen synthetische drugs ingevoerd kunnen worden. Het is dan ook van belang eerst uit te zoeken met welke technische oplossingen en met welk ander systeem samen het betreffende systeem gecreëerd zou kunnen worden. Ook het meteen van begin af aan betrekken van de Midden- en Oost-Europese landen bij het systeem zou het proces zowel geloofwaardigheid geven als een verdieping van een uitgebreide samenwerking mogelijk maken ter veiligstelling van de principes van de bewegingsvrijheid. Andrews Mijnheer de Voorzitter, ik wil onmiddellijk zeggen dat onze fractie volledig achter het verslag-Pirker staat. Enkele maanden geleden wilde men in deze Vergadering cannabis legaliseren. Nu suggereren wij dat LSD en XTC verbruiksgoederen zijn die als snoepgoed verdeeld moeten worden. Misschien moeten we alle leden van dit Parlement wel landmijnen geven, want dat is zowat hetzelfde als beweren dat drugs niet gevaarlijk zijn. Wij hebben in mijn eigen stad, Dublin, gezien hoe hele gemeenschappen ten onder gegaan zijn aan de plaag van drugs. Ik beweer niet dat de heer Dupuis, de groenen en de socialisten deze kwestie onterecht aan de orde stellen. Wel integendeel, zij geven heel terecht hun argumenten terzake zodat wij hierop kunnen reageren. Ik juich dit debat dus toe - ik juich het toe dat beide zijden in dit Parlement aan bod komen - maar ik wil de groenen er toch op wijzen dat ik heel teleurgesteld ben over het soort amendementen dat zij in het Parlement hebben ingediend voor de regeling en de vrije verdeling van drugs. Het algemene doel van bijna alle amendementen is ontegenzeglijk gevaarlijk. Wanneer in de tekst van de heer Pirker gepleit wordt voor de bestraffing van de handel in en het verkopen en gebruiken van synthetische drugs, willen de groenen de verwijzing naar het gebruik schrappen. Zij willen dat er ook een regeling komt voor deze drugs. Ze moeten met andere woorden beschikbaar zijn en verkocht kunnen worden in automaten en grote warenhuizen en via andere kanalen. Ik beveel het verslag van de heer Pirker zonder enig voorbehoud aan het Parlement aan en ik dank hem voor zijn inspanningen. Lindholm Mijnheer de Voorzitter, ook ik wil de heer Pirker graag gelukwensen met zijn uitstekende verslag. Veel daarin kan ik onderschrijven, ook al is het niet alles. Tegenover collega Andrews en ook anderen wil ik benadrukken dat de Fractie De Groenen in het EP dus geen eensluidend standpunt inneemt met betrekking tot verdovende middelen; er bestaan verschillende opvattingen over. Dat bij de bestrijding van drugs samenwerking en een gemeenschappelijke wil van fundamenteel belang zijn, daarover kunnen wij het waarschijnlijk allemaal wel eens zijn. Iets waar wij het echter niet over eens zijn, is bijvoorbeeld de harmonisatie van het strafrecht en de vraag of deze al dan niet wenselijk is. Dat is, naar mijn mening een kwestie van de afzonderlijke lidstaten. Ik ben van mening, kennelijk net als de Commissie, dat artikel 129 niet kan worden gebruikt als een grond voor harmonisatie van wetten en beleid op drugsgebied. Helaas onderschat collega Pirker volgens mij de verslavende en gevaarlijke gevolgen van synthetische drugs, evenals de sociale uitstoting waartoe deze aantoonbaar leiden. Ook ben ik het er niet mee eens dat synthetische drugs voornamelijk in muziekkringen zouden voorkomen. Hier in het Parlement en in de lidstaten moeten wij streven naar een drugsvrije samenleving. Ik hoop dat het Parlement zich distantieert van amendementen die direct of indirect een legalisatie bepleiten. Vanhecke Voorzitter, ik moet zeggen dat het werk van collega Pirker mij bijzonder aangenaam heeft verrast, want de reputatie van dit Parlement op het gebied van drugsbestrijdingspolitiek wordt uiteraard meer bepaald door een minderheid in dit Parlement die wel het luidste roept. Men zal zich nog herinneren dat nog maar enkele maanden geleden hier in dit halfrond bijzonder moeizaam een verslag werd tegengehouden dat zelfs voor drugs tientallen keer schadelijker dan de vandaag besproken synthetische middelen, een verregaand gedoogbeleid naar Nederlands voorbeeld wilde installeren. Collega Pirker daarentegen omschrijft zeer terecht de enorme risico's verbonden aan druggebruik allerhande, bevestigt de zwaar criminele aard van drughandel en stelt een aantal zowel preventieve als repressieve maatregelen voor waarbij het verslag terecht stelt dat repressieve maatregelen niet alleen moeten afgekondigd worden maar ook daadwerkelijk toegepast. Het lijkt een vanzelfsprekendheid maar het is het niet. Verder zou ik toch een toevoeging willen aanbrengen aan het voorliggende verslag. Ik zou willen wijzen op de essentiële rol van het traditionele gezin in de preventie van druggebruik. Ik blijf ervan overtuigd dat heel wat van de zware kwalen van onze huidige maatschappij terug te brengen zijn naar het grotendeels wegvallen van de rol van het gezin als hoeksteen van de samenleving als bescherming, leerschool en voorbeeld voor kinderen. Misschien moet er ook eens een aanbeveling van de Commissie komen om de materiële, morele en zelfs fiscale achteruitstelling van het gezin in vele lidstaten aan te klagen. Tenslotte is het natuurlijk zo dat het bijzonder moeilijk is om binnen Europa tussen de soevereine lidstaten een gezonde vorm van samenwerking inzake drugsbestrijding te installeren wanneer een aantal lidstaten, in de eerste plaats Nederland en nu spijtig genoeg ook mijn eigen lidstaat België, een feitelijk gedoogbeleid voor druggebruik hebben geïnstalleerd. Hager Mijnheer de Voorzitter, de heer Dupuis had het daarstraks over parachutespringen. Welnu, ik dacht er zojuist aan hoe gevaarlijk drugsverslaafde parachutisten voor de gemeenschap wel zouden zijn. Maar nu opnieuw ernstig. Ik feliciteer de heer Pirker van ganser harte met zijn verslag. Ik weet dat verslagen over dergelijke thema's bij hem in goede handen zijn. Hij staat er immers borg voor dat onze kinderen niet door een verkeerd begrepen liberaliseringsdrang in gevaar worden gebracht. De in het verslag vermelde eigenschappen en neveneffecten van synthetische drugs, in het bijzonder de neiging van de vrijetijdsverslaafden om het effect van die drugs zwaar te onderschatten, houden het grootste risico in. Dat deze modedrugs bovendien in het kader van een nieuwe economische activiteit door beroepscriminelen worden verhandeld, maakt de in het verslag voorgestelde maatregelen, vooral een doeltreffende preventie, dringend noodzakelijk. Om al die redenen moeten wij het verslag goedkeuren. Elliott Mijnheer de Voorzitter, in het algemeen heb ik niet al te veel opmerkingen bij het verslag-Pirker. Het is belangrijk dat wij niet in de val lopen en enige maatschappelijke goedkeuring verlenen aan om het even welke vorm van drugsgebruik. Dit gezegd zijnde, erkent hopelijk bijna iedereen hier nu dat een louter repressieve aanpak niet zal werken - en inderdaad niet werkt - en dat wij veel meer inspanningen moeten leveren op het vlak van gezondheidszorg en onderwijs en jongeren moeten trachten weg te houden van de drugscultuur. Ik heb toch een opmerking bij het verslag-Pirker: het is veel te optimistisch en veel te ambitieus te denken dat wij op dit ogenblik de drugswetgeving in de lidstaten ook maar kunnen harmoniseren of integreren. Stelt u zich maar even voor dat we bijvoorbeeld de Nederlandse aanpak moeten verzoenen met die in Zweden. Dat is onmogelijk. Mijns inziens moeten wij de verschillende lidstaten dan ook vrijlaten om deze kwestie op hun eigen manier aan te pakken. Natuurlijk moeten de activiteiten gecoördineerd worden; natuurlijk moet er samengewerkt worden. Amendement 21 van de heer Schulz en mevrouw d'Ancona, dat stelt dat een dergelijke harmonisatie op dit ogenblik onmogelijk is, is een zinvol amendement. Als dit amendement wordt aangenomen, heb ik er weinig moeite mee om het verslag te steunen. Ik ben echter wel gekant tegen de amendementen 19 en 22, want die helpen weinig in deze situatie. Dit is een heel ernstige kwestie. Ik had liever gezien dat dit verslag tezamen met het verslag-d'Ancona behandeld was in een ruimer debat, maar het verslag ligt nu eenmaal vanmorgen voor. Met het voorbehoud dat ik gemaakt heb, moeten wij de aangegeven richting steunen. Gradin Mijnheer de Voorzitter, het uitstekende verslag van het geachte parlementslid Pirker gaat over een van de belangrijkste problemen waar wij vandaag de dag in Europa mee kampen. Ieder van ons weet hoe de synthetische drugs zich als een lopend vuur onder de Europese jeugd verbreiden. In alle lidstaten van de EU is deze trend even duidelijk te zien. Dat hebben wij al in 1995 tijdens de door de Commissie, het Parlement en het Spaanse voorzitterschap georganiseerde drugsconferentie kunnen vaststellen. Ook de twee meest recente jaarverslagen van het Europees Waarnemingscentrum voor drugs en drugsverslaving in Lissabon bevestigen onze bangste vermoedens. Niemand hoeft er meer aan te twijfelen dat de synthetische drugs een van de grootste bedreigingen zijn gaan vormen voor het leven en de gezondheid van jongeren in onze lidstaten. De werkelijkheid achter de statistieken is beangstigend. Wij hebben het hier over een bewuste campagne, die geleid wordt door sterke internationaal georganiseerde criminele krachten. Hun doel is duidelijk: zorgen voor een wijdverbreid drugsgebruik onder een nieuwe generatie jongeren. Nieuwe middelen worden gratis voor school en bij jeugdcentra uitgedeeld om nieuwe klanten ertoe te krijgen het uit te proberen. De gevolgen worden minder erg afgeschilderd en gebagatelliseerd. De tactiek is om synthetische drugs in verband te brengen met een nieuwe, aantrekkelijke jeugdcultuur, om die te associëren met muziek, dans en een sterk groepsgevoel. Weg zijn de onaangename spuiten, de smerig ruikende pijpen en de verraderlijke rookgeur. Tot nu toe heeft deze strategie gewerkt. De staatshoofden en regeringsleiders van de EU hebben dit probleem tijdens de Top in Dublin in 1996 onder de aandacht gebracht. Direct daarna heb ik samen met mijn ambtenaren een aantal voorstellen gedaan voor concrete maatregelen. Een van onze standpunten is dat het op het ogenblik veel te lang duurt voordat de nieuwe stoffen kunnen worden verboden. De VNverdragen zijn eenvoudigweg ontoereikend. Dit resulteert erin dat het voor het openbaar ministerie en de politie moeilijk is doelmatig te werk te gaan. Een tweede uitgangspunt was dat de activiteiten van de lidstaten beter moesten worden gecoördineerd, vooral op het punt van het over en weer benutten van elkaars middelen en expertise. De conclusie was dat er op drie onderdelen verbeteringen nodig waren. Ten eerste moeten wij zorgen voor een doelmatiger informatie-uitwisselingssysteem tussen de lidstaten. Ten tweede moeten wij komen tot gemeenschappelijke en wetenschappelijk gefundeerde risico-inschattingen. Ten derde moeten wij ervoor zorgen dat de synthetische drugs snel in alle lidstaten kunnen worden verboden; het heeft geen zin dat nu eens de ene, dan weer de andere lidstaat optreedt, maar er zijn gemeenschappelijke maatregelen nodig. Dat is ook de betekenis van de gemeenschappelijke maatregel waarover de Raad het rond 16 juni 1997 eens werd. Het was buitengewoon verheugend te zien hoe intensief zowel Europol als het Europees Waarnemingscentrum voor drugs en drugsverslaving in Lissabon zich hebben ingespannen dit besluit te realiseren. Het resultaat is dat wij vandaag de dag een goed functionerend informatiesysteem kennen. Voor het einde van dit jaar zal ook de eerste gezamenlijke wetenschappelijke analyse van een nieuw soort ecstasy, MBDB, klaar zijn. Daarna heeft de Raad een maand om geschikte maatregelen te nemen. Het verslag-Pirker bevat een aanbeveling om ook de Midden-en Oost-Europese landen hierbij te betrekken. Deze gedachte steun ik van ganser harte. Tijdens mijn vele reizen in de kandidaat-landen heb ik bij herhaalde gelegenheden ervaren dat de fabricage en het gebruik van amfetamine, metamfetamine en ecstasy zich ook daar snel verbreiden. Het is daarom zonder enige twijfel in ons eigen belang om zo snel mogelijk deze landen bij onze strijd tegen de drugs te betrekken. Het idee om de kandidaat-landen te betrekken bij het besluit voor een gemeenschappelijke maatregel tegen synthetische drugs zal ook in de Raad worden besproken, en wel reeds aan het eind van deze maand. Ik hoop dat wij zelfs verder kunnen gaan. Ik ben nu bezig met een inventarisatie van alle overeenkomsten van de Raad op het gebied van de derde pijler, waarbij de kandidaatlanden zich min of meer ogenblikkelijk zouden kunnen aansluiten. Een ander punt dat door de heer Pirker in zijn verslag wordt aangekaart, is de controle van uitgangsstoffen. Ook op deze kwestie is door mij gewezen in mijn mededeling van 1996 over synthetische drugs. Ik heb toen gewezen op de noodzaak van verbetering van de controle van de chemische grondstoffen die bij de fabricage van de nieuwe synthetische drugs worden gebruikt. Ik kan u meedelen dat de Commissie al voorstellen gedaan heeft om de twee richtlijnen over de fabricage van en de handel in deze grondstoffen aan te passen. Deze voorstellen zijn al aan het Europees Parlement gepresenteerd zodat dit zijn standpunt hierover kan bepalen. Mijnheer de Voorzitter, het feit dat de EU nu op deze manier de strijd tegen de synthetische drugs oppakt, heeft grote betekenis voor onze internationale geloofwaardigheid. De bestrijding van de chemische drugs zal zoals bekend bovenaan het programma staan tijdens de speciale zitting van de Verenigde Naties over verdovende middelen, in juni van dit jaar. Op het ogenblik vindt een beangstigend groot aandeel van de fabricage van zowel amfetamine, als metamfetamine en ecstasy plaats op het grondgebied van de EU. Het is dan ook tijd dat wij de balk in ons eigen oog zien. De speciale zitting van de Verenigde Naties in New York begin juni is volgens mij een van de belangrijkste VNvergaderingen. De voorbereidingen binnen de Raad zijn in volle gang en, zoals u weet, heeft de Commissie haar bijdrage geleverd met een mededeling waarin wij onze gedachten en ideeën presenteren. Deze mededeling wordt, zo hoop ik, op het ogenblik nauwkeurig door het Parlement bestudeerd. Ikzelf zal samen met mijn collega commissaris Marín in New York aanwezig zijn. De Commissie zou het toejuichen als ook het Europees Parlement bij deze belangrijke vergadering aanwezig is. Daarom onderzoeken wij nu de mogelijkheid vertegenwoordigers van het Europees Parlement in de delegatie van de Commissie op te nemen. Voor zover ik heb begrepen, bestaat er een goede kans dat dit gaat lukken. De Voorzitter Het debat is gesloten. De stemming vindt om 12.00 uur plaats. Voorontwerp van begroting voor 1999 (indiening) De Voorzitter Aan de orde is de indiening door de Commissie van het voorontwerp van begroting voor 1999. Liikanen Mijnheer de Voorzitter, de Commissie heeft het voorontwerp van begroting voor 1999 op 29 april goedgekeurd. Op grond van haar richtsnoeren van januari en de resultaten van de begrotingstrialoog bevat het voorstel in totaal voor 97 miljard euro aan vastleggingen en 86 miljard euro aan betalingen. Het voorontwerp van begroting voor 1999 is het eerste voorontwerp dat in euro is uitgedrukt. Vergeleken bij de communautaire begroting voor 1998 zijn de kredieten voor vastlegging met 6, 5 % en de kredieten voor betaling met 3, 4 % gestegen. Bij de opstelling van het voorontwerp van begroting voor 1999 diende de Commissie twee tegenstrijdige doelstellingen te verzoenen: zij moest enerzijds de verbintenissen van het Interinstitutioneel Akkoord van 1993 in acht nemen en anderzijds een sober begrotingsbeleid blijven voeren. Het voorontwerp van begroting voor 1999 wordt bijgevolg onvermijdelijk gekenmerkt door een hoog groeiritme voor de structuurmaatregelen, waar de vastleggingen met meer dan 16 % en de betalingen met meer dan 9 % stijgen. Er wordt evenwel ook voorgesteld dat de vastleggingen en betalingen in alle andere rubrieken tezamen slechts met 0, 5 % zouden toenemen. De Commissie stelt tegelijk een gewijzigde en aanvullende begroting voor 1998 voor. Als gevolg van de onderbesteding in 1997 en hogere ramingen van de traditionele eigen middelen kan 1, 3 miljard ecu aan de lidstaten worden terugbetaald. In deze terugbetaling wordt rekening gehouden met 450 miljoen ecu aan bijkomende uitgaven voor het Sociaal Fonds, 150 miljoen ecu aan vastleggingen voor PHARE en 150 miljoen ecu aan vastleggingen en 100 miljoen ecu aan betalingen voor humanitaire hulp. Het voorontwerp van begroting is zowel een einde als een begin: het is het laatste voorontwerp in het kader van het Interinstitutioneel Akkoord van 1993, en het bereidt het terrein voor voor Agenda 2000, die de historische uitbreiding van de Unie naar Midden- en Oost-Europa, zelfs in het huidige strengere klimaat voor overheidsuitgaven, mogelijk moet maken. Het Europees Parlement, de Raad en de Commissie zijn in het Interinstitutioneel Akkoord van 1993 twee belangrijke financiële prioriteiten voor de Gemeenschap tot 1999 overeengekomen. Zij waren het er in de eerste plaats over eens om de financiële steun voor de economische en sociale samenhang van de Unie aanzienlijk te versterken ter voortzetting van het akkoord van 1988 en hierbij veel belang te hechten aan het Verdrag van Maastricht; ten tweede wilden zij in het bijzonder de financiële middelen voor externe samenwerking verhogen. In het licht van de ambitieuze besluiten van de Europese Raad van Cannes was deze inspanning voornamelijk op de landen van Midden- en Oost-Europa en derde mediterrane landen gericht. Het was ook duidelijk dat de landbouwhervorming, waartoe in 1992 besloten was, een aanzienlijke begrotingsinspanning zou vergen, maar een stabilisatie van de behoeften op middellange termijn mogelijk zou maken. Deze doelstellingen kunnen met de communautaire begroting voor 1999 verwezenlijkt worden. Het volledige bedrag van de middelen voor structuurmaatregelen zal met een laatste grote inspanning ter beschikking gesteld moeten worden. Uitgedrukt in prijzen van 1999 en rekening houdende met de effecten van de uitbreiding van de Unie zal hiervoor 208 miljard euro uitgetrokken worden. De totale vastleggingen voor structuurmaatregelen zullen in 1999 voor de eerste maal nagenoeg even groot zijn als die voor landbouw en zo'n 40 % bedragen. De laatste inspanning die in 1999 geleverd wordt, is ongetwijfeld aanzienlijk. Op het vlak van externe samenwerking stemmen de voor PHARE en MEDA voorgestelde bedragen overeen met hetgeen op de Top van Cannes beslist werd. Met inachtneming van de aanvullende begroting voor PHARE in 1998 zullen de beloften van de staatshoofden en regeringsleiders volledig gefinancierd worden. De nieuwe orde van grootte van de financiële steun aan de oostelijke en zuidelijke buurlanden van de Unie heeft een aantal fundamentele wijzigingen gevergd in het beheer van deze programma's en de organisatie van de Commissie. Om slechts enkele voorbeelden te geven: er is de nieuwe richting van PHARE; binnenkort komt er een nieuwe verordening betreffende de samenwerking met het voormalige Joegoslavië; op organisatorisch vlak zijn directoraten voor de middelen opgericht en zal binnenkort de gemeenschappelijke structuur voor de externe programma's gelanceerd worden, die het beheer van de externe operationele activiteiten moet stroomlijnen. Deze maatregelen moeten de conceptuele en organisatorische ondersteuning van de programma's voor externe samenwerking in de toekomst verbeteren. Op het vlak van het gemeenschappelijk landbouwbeleid zijn de financiële behoeften sinds 1992 met een derde gestegen, met name om de eerste ronde van de hervormingen te financieren. In 1999 moeten ze evenwel voor het derde jaar op rij gelijk blijven. De doelstellingen van het Interinstitutioneel Akkoord van 1993 kunnen zodoende verwezenlijkt worden en bovendien zullen ze aanzienlijk minder middelen vergen dan in Edinburgh verwacht werd. Het voorontwerp van begroting voor 1999 is vastgesteld op 1, 11 % van het communautaire BNP. Vergeleken bij het plafond van 1, 24 % voor de totale betalingskredieten in de financiële vooruitzichten betekent dit in feite dat de lidstaten alleen al in 1999 zo'n 11 miljard euro besparen. Het is ongetwijfeld juist dat de middelen van de nieuwe lidstaten sinds 1995, de gunstige voorwaarden op de wereldmarkten voor een aantal landbouwproducten en een maximale inspanning om overbudgettering van betalingskredieten te vermijden in aanzienlijke mate tot dit resultaat hebben bijgedragen. Het is evenwel onmiskenbaar ook het resultaat van een doelbewuste wijziging van de begrotingsstrategie. De Commissie en de begrotingsautoriteit zijn erin geslaagd de communautaire begroting in lijn te brengen met de begrotingsinspanningen die alle lidstaten in de aanloop naar de Economische en Monetaire Unie leveren, en tegelijk de belangrijkste prioriteiten van het Interinstitutioneel Akkoord in acht te nemen. In 1998 stijgen de betalingen in de communautaire begroting met 1, 4 %. Wanneer we rekening houden met de gewijzigde en aanvullende begroting, bedraagt de stijging 2, 1 %. De overheidsuitgaven in de lidstaten stijgen evenwel met 3, 2 %, hetgeen betekent dat de communautaire uitgaven onder het gemiddelde van de lidstaten liggen. Voor 1999 geven de momenteel beschikbare ramingen aan dat de overheidsuitgaven met zo'n 3, 6 % zullen toenemen in de lidstaten. De 3, 4 % die in het voorontwerp van begroting wordt voorgesteld, is dan ook "ongeveer in overeenstemming met de stijging van de nationale begrotingen" , zoals het Europees Parlement vroeg in zijn resoluties over de richtsnoeren voor de begrotingsprocedure voor 1999. Ook de marges onder de financiële vooruitzichten voor het interne en externe beleid en de administratieve uitgaven zijn een bewijs van de gewijzigde begrotingsstrategie. Deze marges zijn mogelijk dankzij een beleid van duidelijke prioriteiten. In rubriek 3, het interne beleid, ligt de klemtoon andermaal op werkgelegenheid en groeischeppende uitgaven: het werkgelegenheids- en groei-initiatief van het Europees Parlement, het vijfde onderzoeksprogramma en de versterking van de Trans-Europese netwerken. Zoals ik al zei, is rubriek 4, externe maatregelen, toegespitst op de besluiten in het kader van de op de Top van Cannes gedane toezeggingen. Er is ook rekening gehouden met het nieuwe voorstel inzake ACS-bananen. Wij stellen voor de meeste programma's voor externe samenwerking voort te zetten, maar hebben tevens een inspanning geleverd om een aantal herstelen wederopbouwprogramma's in de passende geografische programma's te integreren. Op het vlak van administratieve uitgaven vraagt de Commissie slechts de laatste 110 posten die met de jongste uitbreiding samenhangen. Intern vormt de Commissie net als vorig jaar een pool van 1 % van alle personeel van alle departementen en directoraten-generaal dat elders kan worden ingezet. Er zijn bijkomende maatregelen genomen om het aantal vacante betrekkingen te verminderen. De pensioenen niet meegerekend zouden de administratieve middelen voor de Commissie slechts met 1, 3 % hoeven te stijgen. De Commissie plant een even strenge aanpak voor de overige instellingen. Aangezien de pensioenen voor alle instellingen met 6, 7 % toenemen, kan de toename van de uitgaven in rubriek 5 beperkt worden tot minder dan 2 %. Tenslotte wil ik erop wijzen dat de Commissie in het kader van het voorontwerp van begroting voor 1999 haar voornemen bevestigd heeft om 100 miljoen euro extra voor te stellen voor het communautaire PEACE-initiatief. De Commissie is van oordeel dat de nodige middelen gevonden kunnen worden dankzij de algemene herprogrammering van het communautaire initiatief, die zij tijdens de begrotingsprocedure zal voorstellen. Dührkop Dührkop Dank u, mijnheer de Voorzitter, en dank u, commissaris Liikanen, voor de uitvoerige presentatie van het voorontwerp van begroting voor 1999. Ik zou u ook willen bedanken voor het feit dat we dit jaar eerder met de begroting aan de slag kunnen aangezien u het voorontwerp eerder dan voorzien heeft voorgelegd, waardoor er al op 17 juni in plaats van eind juli een tripartiete dialoog met de Raad kan worden gehouden, zodat deze Vergadering en de bevoegde commissies in alle rust hun werk met het oog op de lezing ter hand kunnen nemen. Voorts zou ik willen zeggen dat dit Parlement in grote lijnen reeds te kennen heeft gegeven waar zijn prioriteiten liggen voor de begroting voor 1999, en ofschoon ook wij vinden dat de begroting nauwgezet moet worden opgesteld, mag er niet worden beknibbeld op de vastleggingen die de Unie heeft gedaan, enkel en alleen omdat de boeken aan het eind van het jaar moeten kloppen. In elk geval is dit niet het moment, mijnheer de commissaris, om in debat te gaan. Ik beperk mij er dan ook toe u te bedanken voor de presentatie van het voorontwerp van begroting, en erop te wijzen dat wij met sommige details niet akkoord kunnen gaan waarover de bevoegde commissies zich zullen moeten uitspreken. Het is niet alles goud wat er blinkt. Er is een punt dat ik zou willen benadrukken: u weet maar al te goed, mijnheer de commissaris, dat uw gewijzigde en aanvullende begroting geen oplossing biedt voor deze begroting voor 1999, voor de discrepantie tussen vastleggingskredieten en betalingskredieten. Ik hoop dat het overleg een formule zal opleveren voor het oplossen van dit probleem. Voor het overige, mijnheer de commissaris, dank ik u voor uw medewerking en ik denk dat wij gezamenlijk - de Commissie, het Parlement en ook de Raad - deze begroting in goede banen zullen weten te leiden. Liikanen Mijnheer de Voorzitter, mevrouw Dührkop Dührkop heeft mij gevraagd of het verschil tussen de vastleggingen en de betalingen in 1998 blijft bestaan. Wij stellen voor zo'n 560 miljoen ecu toe te voegen aan de betalingskredieten voor het Sociaal Fonds, aangezien de betalingskredieten niet volstonden om alle vastleggingen te dekken. Aan het einde van het vorige jaar moesten daarom een aantal uitgaven uit hoofde van het Sociaal Fonds tot het volgende jaar uitgesteld worden. Ten einde ervoor te zorgen dat dit niet meer gebeurt, hebben wij deze 560 miljoen ecu extra uitgetrokken. Wij weten niet of dit bedrag zal volstaan, maar het zal de zaken alvast enigszins vergemakkelijken. De Voorzitter Het debat is gesloten. Reclame voor tabaksproducten De Voorzitter Aan de orde is het debat over de aanbeveling voor de tweede lezing (A4-0150/98), namens de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming, betreffende het gemeenschappelijk standpunt, door de Raad vastgesteld met het oog op de aanneming van de richtlijn van het Europees Parlement en de Raad betreffende de onderlinge aanpassing van de wettelijke en bestuursrechtelijke bepalingen van de lidstaten op het gebied van reclame en sponsoring voor tabaksproducten (C4-0034/98-00/0194(COD)) (Rapporteur: de heer Cabrol). Cabrol Mijnheer de Voorzitter, commissaris, geachte collega's, wij zullen ons uitspreken over het gemeenschappelijk standpunt, door de Raad vastgesteld met het oog op de aanneming van het voorstel voor de richtlijn betreffende de onderlinge aanpassing - en ik benadruk de titel - van de wettelijke en bestuursrechtelijke bepalingen van de lidstaten op het gebied van reclame en sponsoring voor tabaksproducten. In de eerste plaats zou ik willen zeggen, om het kort te houden, dat er absoluut gegronde redenen zijn om deze richtlijn op artikel 100 A te baseren, want, zoals de titel aangeeft, heeft zij tot doel de grote verschillen tussen de wetgevende bepalingen van de lidstaten te doen verdwijnen, welke verschillen vanzelfsprekend voor belemmeringen voor het vrije verkeer van diensten op dit gebied zorgen en concurrentievervalsing met zich meebrengen, waardoor de werking van de interne markt belemmerd wordt. De rechtsgrondslag is dus in ieder geval in orde. De Juridische Dienst van het Parlement heeft dit overigens bevestigd in zijn advies van 27 maart 1998, terwijl de Commissie juridische zaken en rechten van de burger precies het tegendeel zou willen doen geloven. Artikel 100 A is overigens bij de eerste lezing door het Europees Parlement officieel bekrachtigd als geschikte rechtsgrondslag, en er is door geen van de instellingen die in een later stadium aan de wetgevingsprocedure hebben deelgenomen, tegen geprotesteerd. Aanneming van de amendementen waarin de rechtsgrondslag wordt aangevochten, zou van deze tweede lezing echte onzin maken, en ik verzoek u dan ook uitdrukkelijk de amendementen te verwerpen. In de tweede plaats zouden wij tevens willen stellen dat artikel 100 A in dit geval volkomen geschikt is, want in lid 3 van dit artikel wordt expliciet bepaald dat de Commissie van een hoog niveau moet uitgaan bij de bescherming van de consument als zij maatregelen voorstelt met betrekking tot de werking van de interne markt die te maken hebben met de gezondheid en de bescherming van de consument. Daar gaat het immers om in de onderhavige richtlijn, waarin uit dien hoofde de - thans uiteenlopende - nationale bepalingen worden aangepast in de zin van een verbod van directe en indirecte reclame voor tabaksproducten om de consument zo goed mogelijk te beschermen. Want tabak doodt: 500 000 mensen moeten jaarlijks het gelag betalen in de Europese Unie, in de vorm van mondkanker, kanker van de luchtwegen, longkanker, blaaskanker, in de vorm van hart- en vaatziekten en van allergieën, waarbij kinderen mogelijk last hebben van chronische ademhalingsaandoeningen als hun ouders roken. Tabaksreclame spoort aan tot roken en leidt tot een onzinnige dood. Aansporen tot roken is in feite een aansporing tot moord, en dat enkel uit financiële overwegingen van de tabaksfabrikanten. In de derde plaats kunnen wij zeggen dat dit gemeenschappelijk standpunt het Parlement tot tevredenheid stemt over de meerderheid van de in eerste lezing voorgestelde amendementen. De tekst is weliswaar niet perfect, maar het betekent een belangrijke vooruitgang op dit gebied. Terwijl directe en indirecte reclame voor tabaksproducten verboden wordt, wordt het - overeenkomstig het subsidiariteitsbeginsel - aan de lidstaten overgelaten om bepaalde gebieden te reglementeren, waarvoor een termijn van drie jaar in de nationale wetsbepalingen is vastgelegd. Ook extra termijnen voor de pers en voor sponsoring zijn geregeld. Het is dus, in de huidige vorm, het optimale compromis, dat alle benodigde economische aanpassingen - voor zover ik weet - mogelijk maakt. Deze tekst is, zoals u weet, het resultaat van moeizame, zeer moeizame beraadslagingen, die bijna tien jaar hebben geduurd. Daarom, om elke nieuwe discussie die dit wankele evenwicht zou kunnen verstoren en de zaak nodeloos vertragen, of deze richtlijn voor onbepaalde tijd zou kunnen uitstellen, te vermijden, hebben wij verzocht of zij zonder amendementen kan worden aangenomen. Ondanks deze aanbeveling is het gemeenschappelijk standpunt overspoeld met amendementen. Laten we wel wezen, geachte collega's, al zijn sommige van deze amendementen afkomstig van leden die te goeder trouw zijn en het gemeenschappelijk standpunt willen verbeteren maar die het op die manier tot mislukking kunnen doemen, het merendeel van deze amendementen is ingediend door degenen die de kneepjes van het vak kennen en heel goed weten wat zij willen bereiken, en die tot hun amendementen zijn aangezet door pressiegroepen en in geen geval - ik heb bewijzen - de publieke opinie van hun land achter zich hebben. Hun amendementen dienen als voorwendsel om in feite de onderhavige richtlijn in een later stadium te doen mislukken. Zoiets is onacceptabel. Het is onbegrijpelijk waarom bepaalde leden zich zo opstellen, terwijl zij anders zo veeleisend zijn als het gaat om de kwaliteit van de lucht of het water, waarvan een verslechtering inderdaad gevaarlijk is, maar roken is niet minder gevaarlijk. Vooruit, geachte collega's, laat ons niet de geschiedenis ingaan als de schuldigen van deze massamoord en laat ons dit gemeenschappelijk standpunt aannemen teneinde in de Europese Unie een noodzakelijkerwijs uniforme regeling - ik blijf erop hameren - voor reclame te bewerkstelligen, opdat er eindelijk een einde gemaakt wordt aan de aansporing tot een dergelijke zelfvernietiging, een dergelijke absurde zelfverminking. Janssen van Raay Mijnheer de Voorzitter, mijn gekuch heeft niet-roker Janssen van Raay te danken aan anderen die roken. Ik ben het eens met het hartstochtelijk pleidooi van professor Cabrol voor het terugdringen van tabak. Hij heeft voor de milieucommissie gepleit op grond van volksgezondheid om een algemeen verbod van tabak af te kondigen. De juridische commissie heeft het überhaupt niet gehad over tabak. De juridische commissie heeft het überhaupt niet gehad over volksgezondheid. De juridische commissie heeft zich afgevraagd of een totaalverbod van reclame de werking van de interne markt bevordert ja of nee. Het is evident dat een verbod op auto's, alcoholische dranken het tegendeel is van het bevorderen van de werking van de interne markt. Artikel 100 A is dus een ondeugdelijk middel. De Duitse Bondsdag heeft al besloten het voor te leggen aan het Hof, niet wij als Parlement, niet de Commissie, niet de Raad maar het Hof van Justitie dat altijd de regel volgt als er een speciaal artikel in het Verdrag staat over dit onderwerp. Ook dat wordt benut en niet een algemeen artikel. Met andere woorden indien deze richtlijn wordt aanvaard, zal het Hof de richtlijn verwerpen omdat er geen juridische grondslag is. Er is wel een grondslag. Sinds Maastricht bestaat artikel 129 met als oproep de volksgezondheid te bevorderen en de weg van degenen die tabak willen verbieden is artikel 129 van het Verdrag. Er vallen meer slachtoffers, onschuldige derden, door het gebruik van de automobiel. Als men het gebruik van de automobiel terug wil dringen op grond van de volksgezondheid door het verbieden van reclame die de handel beperkt en de interne werking van de interne markt belemmert, dan moet men dat doen op grond van artikel 129. Professor Cabrol zal daar mijn steun genieten, maar dit is absoluut ondeugdelijk. Vandaar terugverwijzing naar de commissie. Ook de Juridische Dienst van de Raad heeft gezegd: neen. Díez de Rivera Icaza Mijnheer de Voorzitter, al gedurende bijna negen jaar en op initiatief van dit Parlement proberen wij, het ene voorzitterschap na het andere, om een verbod in te stellen op rechtstreekse of indirecte reclame en op de sponsoring van sportevenementen in de Unie om de verkoop van tabaksproducten te bevorderen. De schadelijke gevolgen van tabak voor de gezondheid van zowel actieve als passieve rokers zijn overbekend, en afgevaardigden die, zoals ik, al bijna 10 jaar bij deze strijd betrokken zijn, hebben deze boodschap al tot vervelens toe herhaald. Zoals de heer Cabrol zei, is tabak dodelijk. In 30 % van de gevallen bestaat er een verband tussen het ontstaan van kanker en het gebruik van tabak. Tabaksgebruik is ook de eerste oorzaak van een voortijdige dood; in de Unie sterft meer dan een half miljoen burgers per jaar als gevolg van deze fatale gewoonte die al jarenlang gestimuleerd wordt, waarbij onder meer gevaarlijke additieven aan de tabak zijn toegevoegd om de verslaving onder jongeren en kinderen - kinderen van 5 jaar zelfs - te bevorderen. Werkelijk misdadig, mijnheer de Voorzitter. Op irrationele of irrelevante argumenten zoals de opmerking dat een auto ook gevaarlijk is, enzovoorts, zal ik niet ingaan want waar wij het hier over hebben, is de bescherming van de volksgezondheid en van het leven, in tegenstelling tot de tabaksfabrikanten die mensen uit naam van het recht op behartiging van particuliere financiële belangen, aanzetten tot een gedrag dat ziekte en verdriet tot gevolg heeft. Het lijdt geen twijfel dat rechtstreekse en indirecte reclame en de sponsoring van sportevenementen een belangrijke rol spelen bij het bevorderen van tabaksgebruik onder jongeren, dat is algemeen bekend. Dat hiermee achter de schermen allerlei economische belangen gemoeid zijn, bleek uit de schandalige poging van de Noord-Amerikaanse tabaksfabrikanten om het op een akkoordje te gooien. Het gemeenschappelijk standpunt waarover wij ons thans buigen, is niet alleen het resultaat van een geenszins eenvoudig compromis maar ook de eerste stap in de juiste richting, en als zodanig begroeten wij het met instemming ofschoon ook met enige reserve, omdat het moeilijk te begrijpen valt dat sponsoring tot het jaar 2006 is toegestaan, of dat er in sommige regio's mag worden vastgehouden aan subsidies voor tabaksproducten die zo schadelijk zijn voor de volksgezondheid. Desondanks is dit binnen de strategie ter bestrijding van kanker een geenszins te verwaarlozen eerste stap die door ons zal worden ondersteund. Mijnheer de Voorzitter, ik zou dit historische debat niet willen afsluiten zonder de rapporteur, de heer Cabrol, geluk te wensen, evenals het huidige en het vorige - Luxemburgse - voorzitterschap, waarvan de inspanningen het mogelijk hebben gemaakt op de interne markt dit akkoord te bereiken, ondanks de verdraaide interpretatie van de commissie juridische zaken, een verschijnsel waarvan we ook bij de eerste lezing al getuige zijn geweest, mijnheer de Voorzitter. Grossetête Mijnheer de Voorzitter, wij zijn vandaag geconfronteerd met een onderwerp dat vooral politiek is en waarbij de voorstanders van de tabaksindustrie en die van de volksgezondheid tegengestelde belangen hebben. Ik hoop dat het Parlement zich in de eerste plaats inzet voor de volksgezondheid. Als vrouw krijg ik rillingen als ik zwangere vrouwen zie roken. Het is algemeen bekend dat roken tijdens de zwangerschap bijzonder schadelijk is voor de ongeboren vrucht, die als baby bij de geboorte bovendien een achterstand in gewicht en grootte zal hebben. Om op de reclame voor tabaksproducten terug te komen, op wie is die gericht? Heel eenvoudig op jongeren, omdat de tabaksindustrie steeds geïnteresseerd is in het aantrekken van een nieuw rokerspubliek. Men weet heel goed dat reclame effect zal scoren bij jongeren, die gemakkelijk beïnvloedbaar zijn en op zoek zijn naar stereotypen om hun persoonlijkheid te doen gelden. Zodra jongeren verslaafd zijn, zullen zij niet meer kunnen stoppen met roken, en in dat geval werkt reclame niet meer. Wat wordt hiertegen gedaan door de leden die onder invloed van multinationale tabaksconcerns staan? Zij schuiven juridische argumenten naar voren. Zij halen artikel 129 aan op grond waarvan alleen maatregelen mogen worden genomen die gunstig voor de volksgezondheid zijn. Wij hoeven er geen doekjes om te winden. Als artikel 100 A niet als rechtsgrondslag wordt toegepast, leidt dat tot concurrentievervalsing, want in de interne markt bestaan enorme verschillen tussen de nationale wetgevingen met betrekking tot sponsoring en reclame voor tabaksproducten. Deze verschillen zijn overigens van dien aard dat zij belemmeringen veroorzaken voor het vrije verkeer van producten, met name voor reclamemensen. Artikel 100 A maakt het mogelijk om een hoog beschermingsniveau op het gebied van de volksgezondheid door te voeren, en dat is wat wij verlangen. Anderzijds kan ik mij geenszins vinden in de argumenten op grond waarvan de financiering van grote sportwedstrijden of de activiteiten van kleine sportverenigingen om zeep wordt geholpen. Zij zijn smadelijk voor alle sponsors van buiten de tabaksindustrie, die zich heel erg inzetten voor de financiering van deze wedstrijden. Zo zou ik bijvoorbeeld de grootscheepse zeilwedstrijden en de naam Fleury-Michon willen noemen. Een grote meerderheid van de Europese burgers - ook in Duitsland - spreekt zich uit voor een reclameverbod voor tabak. Zij verwachten een politiek besluit van de kant van hun afgevaardigden. Ik zeg dan ook tegen mijn collega's die er alles aan hebben gedaan om de tekst scherp van toon te maken, enkel en alleen om hem geen kans van slagen te geven: ja, ik weet dat sommige politieke bijeenkomsten in Duitsland door de tabaksindustrie worden gesponsord; ja, ik weet dat Duitsland dacht dat de Raad er niet uit zou kunnen komen, omdat er pas laat met de onderhandelingen over de onderhavige richtlijn is begonnen. Deze strategische fout probeert Duitsland op de een of andere manier te herstellen. Ik betreur het dat mijn fractie het goed heeft gevonden om het woord te geven aan een groot aantal voorstanders van tabaksreclame. Ik vind het een beetje bekrompen dat er geen rekening is gehouden met een slechte beeldvorming. Laten wij onbevooroordeelde parlementsleden zijn die stemmen in het belang van onze medeburgers, de Europese burgers. In Le Monde van vandaag - een, zoals u weet, tamelijk betrouwbare bron - staat dat volgens de WGO, de Wereldgezondheidsorganisatie, longkanker de enige vorm van kanker is die zich in de toekomst zal uitbreiden, eenvoudig wegens toename van het tabaksgebruik. Volgens de WGO heeft tabak jaarlijks mondiaal 3, 5 miljoen doden tot gevolg, en dit cijfer zal in 2020 zijn opgelopen tot 10 miljoen. Laat deze cijfers maar even bezinken. Ik stel dan ook voor de rapporteur, de heer Cabrol, te steunen en voor het gemeenschappelijk standpunt in de huidige vorm - zonder amendement - te stemmen. Hermange Mijnheer de Voorzitter, rapporteur, geachte collega's, laat mij allereerst professor Cabrol mijn compliment maken voor zijn niet aflatende en oprechte betrokkenheid bij het reclameverbod voor tabak en voor zijn verslag, dat heel duidelijk goedkeuring aanbeveelt van het gemeenschappelijk standpunt, door de Raad vastgesteld met het oog op de aanneming van het voorstel voor de richtlijn betreffende de onderlinge aanpassing van de wettelijke en bestuursrechtelijke bepalingen van de lidstaten op het gebied van reclame en sponsoring voor tabaksproducten. Ik zou hem mijn volledige steun willen betuigen en hem, namens het veel te grote aantal directe of indirecte slachtoffers van tabak, zoals mevrouw Grossetête zojuist heeft opgemerkt, en de 13.000 Europese artsen - van wie tien Nobelprijswinnaars - die een petitie voor de onderhavige richtlijn hebben ondertekend, willen bedanken voor deze moedige stellingname die wij moeten steunen. Men moet immers weten dat tabak jaarlijks 548.000 Europeanen doodt, wat betekent dat tabak meer slachtoffers maakt dan alle slachtoffers van het verkeer, alcohol, moord, drugs en zelfmoorden tezamen. Er is eveneens vastgesteld dat tabaksreclame een aanzienlijke invloed heeft op het gedrag van jongeren, die tot roken worden aangezet door identificatie met een irreëel levensbeeld. Het zijn dan ook deze jongeren, die behoren tot het productieve deel van de bevolking en de toekomst van Europa zijn, die wij moeten beschermen en voorlichten, zodat zij bewust en zelfstandig hun levenskeuzen kunnen maken. In tegenstelling tot deze menselijke kant van de werkelijkheid, lijken de juridische argumenten die door de tabaksindustrie in een handig gevoerde lobbycampagne zijn gelanceerd, de kern van het debat te omzeilen door er een procedureel debat van te maken. Want laten wij ons geen zand in de ogen laten strooien, geachte collega's, het gaat om een politiek besluit dat wij moeten nemen door het verslag-Cabrol aan te nemen. Dat het Hof van Justitie een beslissing neemt over de rechtsgrondslag, als de zaak bij het Hof aanhangig is gemaakt, is zijn recht. Maar het Europees Parlement, stem van de Europese volkeren, mag deze gelegenheid niet voorbij laten gaan om voor een - onze medeburgers dierbaar zijnd - gezond Europa en tegelijkertijd voor een voluntaristische en pragmatische visie ten aanzien van Europa op te komen, waarbij het politiek besluit zwaarder weegt - eenmaal is geen maal - dan het product van administratieve huivering. Kestelijn-Sierens Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, collega's, het hele gedoe rond de betwisting van de juridische grondslag is een manoeuvre waardoor we ons niet mogen laten vangen. Juridische diensten van zowel het Parlement, de Commissie als de Raad stellen dat artikel 100 A de juiste grondslag is. Het gaat hier duidelijk om een zaak van de interne markt, net zoals in Canada en Australië een federaal verbod werd ingesteld op basis van het vrije verkeer van de media en reclamediensten in een eengemaakte markt. Nu inhoudelijk. Sommigen argumenteren dat reclame moet kunnen zolang een product wettelijk verkocht wordt. Een reclameverbod voor een wettelijk product is niet nieuw. In 1992 werd een verbod op reclame voor geneesmiddelen ingevoerd, nota bene ook op basis van artikel 100 A. Anderen stellen dat het tabaksgebruik niet vermindert door een reclameverbod. Uit cijfers van het Britse ministerie van volksgezondheid lezen we dat in Noorwegen, Finland, Canada en Nieuw-Zeeland het roken verminderd is ten gevolge van het verbod op tabaksreclame. Als liberaal zeg ik dat de bescherming van de gezondheid beperkingen toelaat op de vrije meningsuiting en de principes van de vrije markteconomie. De gemeenschap heeft tot taak de burger te beschermen tegen een product dat rechtstreeks verantwoordelijk is voor de dood van meer dan een half miljoen Europese burgers per jaar. Het is trouwens ook dezelfde gemeenschap die mag opdraaien voor de kosten van de gezondheidszorg. Collega's, het komt er verder ook op aan onze jongeren te beschermen. Ze zijn gemakkelijk beïnvloedbaar door de stoere cowboy die trouwens zelf aan longkanker overleed. En voor diegenen die zwaaien met het argument van tewerkstelling, de economische en sociale gevolgen van deze richtlijn worden beperkt door de ruime termijnen van de inwerkingtreding voorzien in het in de Raad bereikte compromis. Collega's, de strijd tegen tabak wordt niet alleen hier gevoerd maar ook elders in de wereld. We kennen de perverse houding van de tabaksector. Ik wil de collega's oproepen te stemmen voor het gemeenschappelijk standpunt en tegen alle amendementen, ook al zijn ze zogenaamd ingediend met de bedoeling de volksgezondheid nog beter te beschermen. González Álvarez Mijnheer de Voorzitter, onze fractie schaart zich achter het standpunt van de milieucommissie en dat van de heer Cabrol - wat hetzelfde is - in die zin dat we alle amendementen verwerpen die de overeenkomst van de Raad zouden kunnen afzwakken, want het enige wat deze amendementen kunnen bereiken, ook al zijn ze ingediend met de beste bedoelingen, is een wijziging van het oorspronkelijke standpunt van de Raad. Het bewijs dat er afgevaardigden van alle fracties zijn die in de milieucommissie voor het verslag-Cabrol in zijn huidige versie en voor het gemeenschappelijk standpunt van de Raad hebben gestemd, blijkt het uit het feit dat 37 leden van deze commissie zich voor het voorstel van het verslag hebben uitgesproken. Het is overduidelijk dat er van meerdere zijden druk wordt uitgeoefend. En net zo duidelijk is het dat de rechtsgrond als argument wordt gebruikt in een poging het gemeenschappelijk standpunt van de Raad te ontkrachten. Als men stelt dat artikel 129 moet worden toegepast, vergeet men dat er volgens dat artikel geen regelingen mogen worden getroffen om de wettelijke en bestuursrechtelijke bepalingen van de lidstaten te harmoniseren. Dat argument is dus een wassen neus. Wij zien dat als een poging het standpunt van de Raad en dat van de milieucommissie in diskrediet te brengen. Tevens zijn wij het eens met de aanbevelingen die de heer Cabrol aan het eind van zijn verslag doet waarin hij pleit voor meer maatregelen dan deze ene, reclameverbod alleen. De etikettering van tabaksproducten moet worden herzien, het verslavend effect van additieven moet opnieuw worden onderzocht, en verder moet worden gestreefd naar verdere harmonisatie op het gebied van de tabaksaccijnzen. In de Spaanse pers verscheen onlangs een bericht waarin stond dat een tabaksfabrikant - de grootste ter wereld, die ik niet bij name zal noemen - in 1983 een van zijn laboratoria opdracht gaf, onderzoek te doen naar de verslavende effecten van nicotine. Toen hij de onderzoeksresultaten kreeg, waaruit duidelijk bleek dat nicotine verslavend was, liet hij deze resultaten vernietigen en het laboratorium met de grond gelijk maken. Er is dus sprake van opzettelijk bedrog, met name van jongeren die voor het eerst met tabak kennismaken zonder te weten waaraan ze beginnen. Wij staan achter het verslag van de heer Cabrol en zullen het dus in deze plenaire vergadering ondersteunen. Tamino Mijnheer de Voorzitter, de groenen staan zeker niet achter repressieve voorstellen die allerlei middelen willen verbieden, bijvoorbeeld tabak, die door een groot aantal mensen voor persoonlijk genot worden geconsumeerd. Maar als we zien dat zo'n middel een belangrijke oorzaak van kanker, ademhalingsziekten en hart- en vaatziekten is - ongeveer 500.000 mensen sterven jaarlijks in de Europese Unie ten gevolge van roken - dan is het toch wel nodig een serieus preventiebeleid op te zetten, vooral door middel van opvoedkundige acties en deugdelijke voorlichting. Als je de zaken zo bekijkt, dan is het ronduit absurd te moeten constateren dat de Unie geld uitgeeft voor zo'n preventiebeleid, terwijl dat daarna in rook dreigt op te gaan door directe of indirecte vormen van reclame en sponsoring. Dit vooropgesteld, is het gemeenschappelijk standpunt naar onze mening zeker vatbaar voor verbetering en de datum waarop het verbod op sponsoring voor sportmanifestaties in werking moet treden, het jaar 2006, is veel te ver weg voor al die burgers die zich zorgen maken over de gevolgen van zowel actief als passief roken. Wij zijn er ons van bewust dat het voorstel tijdens zijn wetgevingsparcours, dat nu ongeveer negen jaar duurt, op heel wat moeilijkheden is gestuit. Het is ook niet gemakkelijk tegemoet te komen aan alle eisen van burgers, consumenten, en verenigingen voor kankerbestrijding, artsen en organisaties die zich bezighouden met preventie van kanker en ademhalingsziekten; om er maar een paar te citeren: UNICEF, de Europese zetel van de Wereldgezondheidsorganisatie, het in Lyon gevestigde Internationaal Agentschap voor kankeronderzoek, de Europese Vereniging voor ademhalingsziekten. Dit zijn slechts luttele voorbeelden om aan te geven hoe ver het probleem reikt, maar ik zou honderden artsen kunnen noemen die zich in deze zin ingezet hebben. Om gehoor te kunnen geven aan al die verschillende verzoeken, achten de groenen het zinvol in te gaan op wat de rapporteur, de heer Cabrol, voorstelt, namelijk dit gemeenschappelijk standpunt zonder enig amendement en zonder wijziging van het referentieartikel van het Verdrag aan te nemen. Wij staan dus achter het verslag van de heer Cabrol. Pradier Mijnheer de Voorzitter, de jeugd moet beschermd worden tegen de kwalijke gevolgen van het roken - daar is iedereen het over eens. Wij moeten ons dus verzetten tegen de stortvloed van reclame voor sigaretten - ook daar is iedereen het over eens. Dan wordt de tekst van het gemeenschappelijk standpunt zonder enig probleem aangenomen. Dit gezegd zijnde, moeten wij toch op onze hoede zijn, want ik vrees dat deze deugdzame houding - waarover de meningen aanzienlijk verdeeld zijn - om de jeugd te willen beschermen, in de lijn ligt van het moraliserend, repressief, prohibitionistisch, politiek correct beleid, dat blindelings, omwille van het modern zijn, het voorbeeld volgt van de Verenigde Staten van Amerika, die echter zelf zoveel achterblijven in hun aanpak van maatschappelijke problemen. Dan wat de verboden betreft, laten wij de voorkeur geven aan een minder simpele, meer standvastige, en tevens meer bescheiden aanpak en de jongeren voorlichting geven. Plezier is niet verboden. Roken, bungee jumping, motorrijden, te veel koffie, cannabis, alcohol - dat is allemaal gevaarlijk. Dat behoeft een langdurige pedagogische inspanning van onze kant. Onze jongeren hebben hulp nodig tijdens het moeilijke leerproces om wijsheid te vergaren. Verbieden werkt criminaliteit in de hand. Laten wij geen vertrouwen hebben in een maatschappij, waar - door toedoen van verboden - alles wat niet verboden is, verplicht moet zijn, en waar alle problemen op die manier worden opgelost. Blokland Voorzitter, er lijkt een einde te komen aan een proces van bijna tien jaar touwtrekken. Het verbod op reclame voor tabaksproducten is bijna een feit, tenminste als het schip niet alsnog strandt hier in dit Parlement, in de Raad of misschien zelfs bij het Hof. In deze discussie heeft het begrip subsidiariteit steeds een belangrijke rol gespeeld. Het is een beginsel dat ik een warm hart toedraag. Zo op het eerste gezicht is een verbod op rookreclame inderdaad een zaak die je aan de lidstaten zelf over moet laten. Kies je echter de economische invalshoek dan pakken de zaken anders uit. Reclame maken is een heel gewone economische activiteit. Je moet dat niet verwarren met de vrijheid van meningsuiting. Als we daaraan beginnen, moeten we het maken van reclame gaan rekenen tot een van de fundamentele rechten van de mens. Daar zal niemand veel voor voelen. Reclame is dus een vorm van dienstverlening die soms een ongewenste vorm van dienstverlening kan worden. Daarom moet ook deze economische activiteit aan grenzen gebonden worden. Net zoals industriële activiteiten moeten worden ingekaderd door milieuwetgeving, zo zijn reclamediensten aan regels gebonden. Daarbij geldt natuurlijk steeds dat je er enerzijds de volksgezondheid mee dient en je er anderzijds verstoringen van de concurrentie mee wilt voorkomen. In het geval van het verbod op sponsoring en reclame voor tabaksproducten is het natuurlijk volstrekt duidelijk dat er een volksgezondheidsdoel mee wordt gediend, en niet zo een klein doel ook. Een half miljoen doden in de Europese Unie als gevolg van rookverslaving is niet niets. Toch is deze reclamewetgeving als zodanig een manier om een level playing field , zoals dat zo mooi heet, voor de reclame-uitingen voor tabakproducten te creëren. Ik ben dus van mening dat dit gemeenschappelijk standpunt terecht is gebaseerd op artikel 100 A en zal er voor stemmen. Geen van de amendementen zal ik steunen. Ook alle amendementen die namens de OENS-fractie zijn ingediend, dienen te worden verworpen. Als deze richtlijn wordt aangenomen, geeft de Europese Unie een duidelijk signaal dat de vrije markteconomie belangrijk is maar dan wel onder randvoorwaarden. Needle Mijnheer de Voorzitter, zes jaar nadat deze voorstellen voor het laatst besproken werden en de massale steun van deze Vergadering genoten, redetwisten oude en nieuwe leden vandaag opnieuw over principes en nog meer over technische kwesties. Ik stel voor dat we even pauzeren. Laten wij ons de vraag stellen waarom wij dit doen in plaats van ons af te vragen hoe we dit gaan aanpakken. Wij streven naar een geleidelijke afschaffing van reclame voor tabaksproducten omdat deze actie echt het verschil tussen leven en dood kan betekenen voor een aantal Europese burgers en in het bijzonder voor de kwetsbaarste groepen. Laten wij elkaar dan ook geen statistieken naar het hoofd slingeren, zoals wij tijdens voetbalwedstrijden met verwijten doen. Elke nodeloze dode als gevolg van roken is er één te veel als wij de bedrieglijke verkoop van de producten die hier de oorzaak van zijn, kunnen voorkomen. Laten wij niet inroepen dat dit verbod een bedreiging voor de persoonlijke vrijheid of de persvrijheid is. Een baby die dodelijke rook inademt, is niet vrij om zich te redden. Het argument dat binnenkort ook auto's, alcohol of zelfs snoep verboden zullen worden, verzinkt in het niets bij de reële gevolgen van passief roken en bovendien gelden vele andere veiligheidsmaatregelen voor de genoemde producten. Laten wij evenmin banen tegenover gezondheid plaatsen. Stelt u zich de pijn voor die een arts voelt wanneer hij een nietrookster moet meedelen dat zij kanker heeft omdat zij de rook heeft ingeademd van iemand die vond dat roken "cool" stond op televisie of in de pers. Die pijn verschilt volledig van het leed dat ontslagen veroorzaken in een sector waar de winsten vaak hoger liggen dan de rijkdom van landen. Laten wij integendeel degenen danken die zich ingezet hebben voor een bescheiden, ernstige, wettelijke en praktische maatregel, die een belangrijke impact zal hebben en anderen zal helpen om in de toekomst nog doeltreffender maatregelen te nemen. Wij moeten fier zijn op de commissarissen en de ambtenaren, op onze eigen rapporteurs en de ministers; wij moeten de campagnevoerders en de artsen die voor dit ogenblik gestreden hebben, dankbaar zijn voor hun moed en vastberadenheid om de juiste beslissing te nemen. Laten de producenten en de promotoren van tabak en hun legers juristen en verdedigers ook even nadenken over hun schaamte, hun bedrog en de vernieling die zij aanrichten. De komende generaties zullen zich afvragen hoe zij zolang konden floreren. Onze stemmen voor het moedige en accurate verslag van de heer Cabrol en voor het gemeenschappelijk standpunt zonder amendementen zullen de komende generaties Europese burgers letterlijk verse lucht bezorgen. Dit is dan ook één van die zeldzame momenten in een uitzinnige wereld: deze marktmaatregel zal mensenlevens helpen redden. Wij moeten dit toejuichen. Florenz Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, de strijd tegen het roken in Europa is ongetwijfeld een van onze grote opdrachten. Wij moeten allen aan die strijd deelnemen. De heer Needle zei dat wij na zes jaar opnieuw over het tabaksverbod spreken. Mijnheer Needle, als rapporteur voor de begroting heb ik de laatste zes jaar telkens opnieuw geprobeerd in de begroting - waarvoor wij bevoegd zijn - 2 miljard ecu subsidie aan de tabakssector te schrappen. In het Europees Parlement heb ik mij nooit zo eenzaam gevoeld als toen ik voor dat voorstel steun probeerde te vinden. Alle sprekers die hier de laatste uren straffe uitspraken hebben gedaan, hebben mij toen in de kou laten staan met mijn poging om de steunregeling voor de tabakssector te veranderen. Niet iedereen, maar toch de meesten! Dames en heren, elke dag verlenen wij 5 miljoen ecu steun aan de producenten van Europese tabak, die niemand in Europa wil roken. Bovendien hebben die nog het lef hun tabak buiten Europa, namelijk in de derde wereld, te verkopen. Tegelijkertijd doen wij de burgers in Europa belasting op tabak betalen, in mijn land 20 miljard. Toch denken wij vervolgens te kunnen zeggen dat wij geen tabaksreclame kunnen dulden. Ik heb deze kwestie eens met mijn kinderen, die tussen 13 en 20 jaar oud zijn, grondig besproken. Zij hebben volstrekt geen begrip voor een dergelijke handelwijze. Daarom vind ik dat de kwestie in dit verslag verkeerd wordt aangepakt. Wij zijn het eens over wat wij willen bereiken en delen ook dezelfde ongerustheid. Om ons doel te bereiken, moeten wij echter andere instrumenten gebruiken. Wat heeft indirecte reclame die naar een Benelux-nieuwsagentschap verwijst met een tabakfabrikant in Europa te maken? Kunnen wij indirecte reclame werkelijk zomaar verbieden? Volgens mij is dat niet zo eenvoudig. Als men zich werkelijk tot tabak zou beperken, zou ik daarvoor nog begrip kunnen hebben. Mijnheer Flynn, dit verbod zou echter zeker een dominoeffect hebben. De richtlijn om reclame voor auto's te verbieden ligt bij de Commissie immers al lang klaar. Daarna volgen alcohol, enzovoort. Ik meen dat wij dit thema meer in het algemeen moeten benaderen. Als wij het tabaksgebruik inderdaad willen bestrijden, is deze tekst te eenvoudig. Wij hebben nood aan een onderling afgestemde actie om onze jongeren daadwerkelijk te beschermen, om een mentaliteitswijziging op gang te brengen en om de subsidies terug te schroeven. Wij hebben vanzelfsprekend ook een gedragscode tegenover niet-rokers nodig. Ik heb de indruk dat velen denken dat zij vooruitgang boeken als zij het kind met het badwater weggooien. Zij wassen niet eens hun eigen handen in onschuld! Kaklamanis Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, ik heb het verslag van professor Cabrol aandachtig gelezen en ik moet zeggen dat ik het in wetenschappelijk opzicht met hem eens ben. Roken is slecht voor de gezondheid. Ik ben trouwens zelf roker en weet dus maar al te goed hoe waar dit is. Ik heb echter wel enkele twijfels, en wel over de volgende punten. Ten eerste verleent de Europese Unie, zoals de heer Florenz terecht zei, steun aan de tabaksproductie. Tabak is vrij verkrijgbaar en er bestaat geen enkele hinderpaal voor de verwerking van tabak. Daarom vraag ik mij af in hoeverre de door de heer Cabrol genoemde rechtsgrondslag hier van toepassing kan zijn. Misschien zal het Europees Parlement in een moeilijk parket verzeild raken, wanneer de reclame-industrie naar het Hof van Justitie stapt en het Hof het Parlement in het ongelijk zal stellen. Ten tweede is de beste manier om het roken te bestrijden geen belastingverhoging of reclameverbod, maar een betere gezondheidsopvoeding. Deze zou reeds in de eerste klas van de lagere school moeten beginnen. Daar is echter vandaag in dit Parlement met geen woord over gerept. Ten derde ben ik het niet eens met de collega's die zeggen dat degenen die twijfels hebben ten aanzien van het verslag, zich niet bekommeren om de volksgezondheid. Veel van deze collega's zijn namelijk wel voor het vrije verkeer van soft drugs, alsof deze geen gevaar zouden betekenen voor de volksgezondheid en de samenleving. Monfils Mijnheer de Voorzitter, deze richtlijn is ondeugdelijk, en wel om drie redenen: ten eerste de rechtsgrondslag. Terwijl alle voorgaande sprekers hebben aangetoond dat het Europese initiatief op de risico's van nicotineverslaving voor de gezondheid berust, had de richtlijn op artikel 129 van het Verdrag gebaseerd moeten zijn. Aangezien op grond van dit artikel slechts stimuleringsmaatregelen, maar geen harmoniseringsmaatregelen, mogelijk zijn, kon de richtlijn niet op deze grondslag worden ingediend. De Commissie heeft daarom artikel 100 A als rechtsgrondslag gekozen, ofwel de harmonisering van de interne markt. Maar de richtlijn is evengoed niet logisch, want enerzijds wordt ermee beoogd op die manier elke concurrentieverstoring te doen verdwijnen, maar anderzijds kan elk land het bepaalde van de richtlijn hetzij onmiddellijk, hetzij in 2006 van kracht laten worden. Als de markt geharmoniseerd moet worden, is het zaak dat alle landen op gelijke voet staan, en dat niet het ene land sponsoring van grootscheepse sport- en culturele evenementen door sigarettenproducenten kan verbieden, terwijl bijvoorbeeld het buurland dit toestaat. Dat is concurrentievervalsing, en het is het toppunt van ironie dat dit in een richtlijn geregeld wordt. Ten tweede, de inhoud. Het is onaanvaardbaar reclame te verbieden voor een product dat in de vrije verkoop is en waarvan de productie bovendien door de Europese Unie zowel toegestaan als gefinancierd wordt. Ten derde is er absoluut geen duidelijkheid en je reinste hypocrisie in de Europese Unie ten aanzien van de strijd tegen verslavingen. De tabaksreclame wordt meedogenloos beteugeld, de pesterijen jegens rokers nemen toe, maar tegelijkertijd geeft een groot aantal landen, waaronder het mijne, blijk van een lakse houding in de strijd tegen drugs door het persoonlijk gebruik toe te staan, zelfs en vooral bij jongeren. Kortom, een sigaret roken is gevaarlijk, maar een joint hasjiesj is kennelijk goed voor de gezondheid. In feite past de richtlijn zich aan de tijdstroom aan en wordt er qua deugdzaamheid voor de gemakkelijkste weg gekozen. Het zou tijd worden dat de Commissie zich sterk maakt om voor alle lidstaten een op de strijd tegen verslaving afgestemd, redelijk beleid uit te stippelen. Zoals het er nu naar uitziet, laat de richtlijn toe dat er gedurende zes jaar grote onduidelijkheid rond de organisatie van sportmanifestaties heerst. Mijn eigen regio, waar de ronde van Francorchamps wordt gereden, ondergaat regelrecht de rampzalige economische gevolgen van de richtlijn, en - erger nog - volgens de statistieken van landen waar reclame verboden is, zal deze richtlijn het tabaksgebruik niet terugdringen. Dat is derhalve een mislukking zowel in economisch opzicht als op het gebied van de volksgezondheid. Ojala Mijnheer de Voorzitter, eerst zou ik de heer Cabrol willen feliciteren met de stijlvolle wijze waarop hij het verbod op tabaksreclame voor elkaar heeft gekregen. Tegelijkertijd zou ik commissaris Flynn willen feliciteren met het gemeenschappelijk standpunt van de Raad. Ik hoop van harte dat het gemeenschappelijk standpunt van de Raad als zodanig wordt goedgekeurd. Vaak wordt er beweerd dat er geen onderzoeksgegevens zijn over de wijze waarop het bestrijden van roken en het verbod op reclame invloed hebben op het afnemen van roken. Wij Finnen hebben daarmee erg goede ervaringen: verbod op tabaksreclame is een effectieve manier om de consumptie van tabak te verminderen: in het onderzoek van de Internationale Kankerfederatie heeft men kunnen bewijzen dat het verbod op tabaksreclame de consumptie van tabak in Finland met 37 % procent heeft doen afnemen. Men heeft ook kunnen waarnemen dat in Finland de al in de jaren "50 gestarte voorlichting ook duidelijk in de statistieken waar te nemen is, in die zin dat het aantal gevallen van longkanker bij mannen sterk is afgenomen. Dit is een onbetwistbaar bewijs dat verbod op reclame nodig is en dat dat van groot belang is voor de volksgezondheid. Ullmann Mijnheer de Voorzitter, maatregelen in het kader van het gezondheidsbeleid, zoals het verbod op tabaksreclame, kunnen niet op artikel 100 A steunen omdat artikel 129 dat uitdrukkelijk verbiedt. Dat is de rechtsgrondslag. Daarom is een meerderheid in de Commissie juridische zaken en rechten van de burger van mening dat de Gemeenschap in deze aangelegenheid helemaal niet bevoegd is. Daarmee gaan zij natuurlijk veel te ver. Voor de grensoverschrijdende dienstverlening op het gebied van reclame is de Unie wel bevoegd. De Unie moet die bevoegdheid gebruiken, ook tegen tabaksreclame. Een volledig verbod of een verbod op geschenken in de lidstaten kan echter niet op artikel 100 A steunen. Daarom moet de Commissie een initiatief op basis van artikel 129, lid 2 nemen zodat in de lidstaten, voor zover dat mogelijk is, tabaksreclame in het belang van de gezondheid wordt verboden. Wie de zaak voor het Europees Hof van Justitie niet wil verliezen, moet zeker ook voor de amendementen van mevrouw Roth-Behrendt stemmen. Macartney Mijnheer de Voorzitter, het is klaar en duidelijk dat er voor deze Vergadering niets anders opzit dan dit gemeenschappelijk standpunt te steunen. Ik heb spitsvondigheden van verschillende zijden van het Parlement gehoord die de rechtsgrondslag ter discussie stellen - hetgeen mijns inziens gewoon een afleidingsmanoeuvre is - of de tabakssubsidie die aan Griekenland wordt gegeven, enzovoort. Dit is ongetwijfeld het moment van de waarheid, nu wij een standpunt moeten innemen en moeten stemmen. De belangstelling voor dit debat en deze stemming van vandaag is enorm. Ik heb massa's brieven gekregen en ik ben ervan overtuigd dat ook vele andere leden heel wat post gekregen hebben uit alle delen van hun kiesdistricten en landen. Ik wil hier slechts het voorbeeld geven van een professor geneeskunde die mij schrijft dat zij twintig jaar lang nooit aan politieke actie of lobbywerk gedaan heeft, maar nu toch wil pleiten voor een reclameverbod, omdat zij ervan overtuigd is dat zo'n verbod ertoe kan bijdragen dat minder mensen gaan roken en blijven roken. Zij gaat verder: "Ik was heel ontgoocheld over het besluit van de heer Blair om een uitzondering op het reclameverbod voor tabak te maken voor de autosport, aangezien vele mensen en vooral jongeren deze sport volgen" . Mijns inziens moeten we hier op twee belangrijke zaken wijzen. Ik vind het natuurlijk een schande dat het Britse voorzitterschap het effect van dit gemeenschappelijk standpunt afzwakt, maar het is dit of niets. Als wij niet voor het gemeenschappelijk standpunt stemmen, zeggen wij onze jongeren dat roken kan en in is. Ik denk dat, als wij dit verbod steunen, overal in Europa opluchting zal heersen. Als wij het verbod evenwel verwerpen, zullen niet de patiënten op de kankerafdelingen, maar de directeurs van de sigarettenfabrikanten feestvieren. des Places Mijnheer de Voorzitter, de tekst die wij behandelen is het resultaat van bijna tien jaar touwtrekken. Jaarlijks sterven er meer dan 510.000 mensen in de Europese Unie ten gevolge van nicotineverslaving, zoals professor Cabrol in zijn verslag heeft onderstreept. Het is daarom noodzakelijk - ik heb het al bij eerdere betogen uit de doeken gedaan - reclame voor en promotie van tabak te beperken, maar dan wel op een slimme manier. Laten wij hiermee beginnen door artikel 129 van het Verdrag toe te passen, waarin - om precies te zijn - wordt bepaald dat "bij elk optreden van de Gemeenschap een hoog niveau van bescherming van de menselijke gezondheid wordt verzekerd, waarbij samenwerking tussen de lidstaten wordt aangemoedigd en hun optreden zo nodig wordt gesteund" . Als oud-lid van de enquêtecommissie BSE, wil ik toch benadrukken dat ik had gehoopt dat de Commissie, in het specifieke geval van BSE, artikel 129 op zichzelf zou betrekken. Maar dat is weer een ander verhaal... Wat de reclame en sponsoring voor tabaksproducten betreft, is een op alle lidstaten van toepassing zijnde strikte Europese regelgeving benodigd. Een groot aantal sportevenementen wordt bijvoorbeeld meerdere malen uitgezonden in Europa: het zou niet zo mogen zijn dat verplaatsing van reclame naar de meest lakse lidstaten wordt gesteund. Zo bestaat in Frankrijk een restrictieve wetgeving ten aanzien van reclame voor alcohol en tabak. Maar wat zien we nu gebeuren? Reclames voor Franse merken tijdens Europese sportevenementen waaraan een Frans team deelneemt, en dan natuurlijk wel in een andere lidstaat. Dit kan zo niet verder, want niemand begrijpt dat Europa zich laat gebruiken louter in het belang van een paar ondernemingen. Toch wil ik benadrukken dat deze richtlijn slechts een stap in de strijd tegen nicotineverslaving in de Europese Unie is. De richtlijn zou daarom moeten passen in het kader van een meer algemene benadering van tabaksgebruik, waarbij tegelijkertijd een regeling wordt toegepast met betrekking tot de etikettering van de producten, waaronder natuurlijk ook drugs vallen, en het gebruik beperkt wordt tot de harmonisatie van accijnzen, teneinde fraude en illegale drugshandel te voorkomen. Ik maak van de gelegenheid gebruik er nog eens op te wijzen dat ik gekant ben tegen elke productievermindering van tabak in Europa. Nogmaals, de Europese Unie is een grote importeur van tabak, en wel van kwaliteitstabak. Roth-Behrendt Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, wie mij al sedert vele jaren kent, weet dat ik, in tegenstelling tot wat mevrouw Grossetête en de heer Cabrol denken, niet onder druk sta. Ik ben een vrije afgevaardigde. Wie mij kent, weet ook dat ik van vrije en duidelijke uitspraken houd. Als ik vandaag een standpunt inneem dat dit Parlement niet bevalt, doe ik dat omdat ik ervan overtuigd ben dat ik het bij het juiste eind heb. Ik ben het er met u over eens dat sigaretten gevaarlijk zijn en zal het vandaag, ook al meen ik dat wij ons bij het Europees Hof van Justitie bespottelijk maken, ook niet over de kwestie van de rechtsgrondslag hebben. Ik zal het ook niet hebben over het feit dat de tabaksproducenten steun krijgen. Ik zal het hebben over de vraag hoe wij kunnen toestaan dat een gevaarlijk product volkomen legaal wordt geproduceerd als wij weten dat het inderdaad zo gevaarlijk is. Als wij ervan overtuigd zijn dat sigaretten gevaarlijk en dodelijk zijn, moeten wij de moed hebben de productie ervan te verbieden. Aangezien niemand van u dat aandurft, moeten wij ons afvragen wat wij met legaal geproduceerde en dus veroorloofde producten moeten aanvangen. Hoe kunnen wij, als wij vinden dat dit nodig is, de verkoop ervan afremmen? Ik ben het er met sommigen van u over eens dat de verkoop van gevaarlijke producten moeten kunnen worden beperkt. Wij moeten zeggen dat dergelijke producten slechts op bepaalde plaatsen mogen worden verkocht. Wij kunnen sigarettenautomaten verbieden. Wij kunnen zeggen dat reclame in jeugdtijdschriften altijd verboden is. Daarover ben ik het met u eens. Als u zegt dat er een soort hiërarchie van de risico's van een product bestaat en dat daarvan afhangt hoe en in welke omvang een product op de markt kan worden gebracht, ben ik het daarmee eens en ben ik bereid daarover te spreken. Mijnheer Flynn, in dat geval bestaat die hiërarchie echter ook voor alcohol. Ik ben benieuwd hoe u in Ierland zult gaan vertellen dat ook voor Guinness en whisky geen reclame meer mag worden gemaakt. Ik zal u goede argumenten geven om aan te tonen dat ook whisky en andere alcoholische dranken gevaarlijk zijn. Wie zegt dat een verbod op sigarettenreclame iemand van het roken afhoudt, zou eens in het vroegere Oostblok of in Griekenland moeten gaan kijken. Hoewel daar geen reclame voor tabak bestaat, roken daar evenveel jongeren als hier. Ook zonder reclame werd in het Oostblok evenveel gerookt. Als wij logisch willen zijn, moeten wij toestaan dat de tabaksreclame aan banden wordt gelegd en tegelijkertijd eisen dat voorlichtingscampagnes worden gevoerd. Collins, Gerard Mijnheer de Voorzitter, nicotine wordt als een zeer verslavende drug beschouwd. Het is inderdaad juist dat heel weinig jongeren er later nog in slagen te stoppen met roken. Er is afdoende aangetoond dat wie niet begint te roken voor zijn achttiende waarschijnlijk ook later nooit zal gaan roken. Vanuit het oogpunt van de tabaksproducenten is het dan ook heel belangrijk dat zij de tienermarkt bestoken en jongeren verleiden met innoverende en uitnodigende vormen van reclame voor verschillende tabaksproducten. In Europa alleen al geven tabaksfabrikanten 320 miljoen pond per jaar uit aan tabaksreclame. Ik ben er ten zeerste van overtuigd dat onze jongeren beschermd moeten worden tegen de plaag van het roken. Het verbod op reclame en promotie voor tabaksproducten in de Unie is een stap in de goede richting zodat dit heel belangrijk maatschappelijk doel verwezenlijkt wordt. De Europese regeringen en de communautaire instellingen moeten ook en vooral aandacht besteden aan de bevordering van de gezondheidsopvoeding op school teneinde jongeren bewust te maken van de gevaren van roken. Er moeten voldoende financiële middelen uitgetrokken worden om dit proces te bevorderen. De Europese wetgevers moeten ook oog hebben voor de noodzaak van meer financiële middelen voor grondiger medisch onderzoek naar kankerpreventie en de gevolgen van passief roken voor de gezondheid. De cijfers spreken voor zich: elk jaar sterven in de Unie meer dan 500.000 mensen aan de rechtstreekse gevolgen van roken. In mijn land zijn in 1997 6.000 mensen gestorven als direct gevolg van roken. De vermindering van het sigarettenverbruik in de Unie dient slechts een positief doel en beschermt enkel de gezondheid van al onze burgers. Wij moeten het voorliggende verslag dan ook ongewijzigd steunen als een daadwerkelijke stap in de goede richting. Oomen-Ruijten Voorzitter, ik ben u zeer dankbaar, maar wij zaten boven te vergaderen in de Conferentie van voorzitters over het actualiteitendebat en de zon scheen op het scherm. Dat was de reden, denk ik, dat ik mijn naam wat laat gezien heb. Excuses daarvoor. Mag ik beginnen met op te merken dat ik, na aarzelen overigens, in elk geval persoonlijk en dat geldt ook voor een groot gedeelte van mijn fractie en zeker ook een groot gedeelte van de Nederlandse delegatie van CDA, steun zal geven aan het voorstel om de tabaksreclame te beperken. Ik denk, en met mij zijn velen dat van mening, dat wij alles moeten doen om het tabaksgebruik hoe dan ook terug te brengen. Dat neemt niet weg dat het verbod op tabaksreclame, zoals nu wordt voorgesteld, ook een groot aantal problemen met zich meebrengt. Het ware mij dan ook liever geweest dat wij hadden kunnen volstaan met het hebben van een code of conduct die in een aantal lidstaten heel goed functioneert. Dat alles zo gezegd zijnde en onze stem verklaard hebbend, stel ik vast dat het gemeenschappelijk standpunt in feite rammelt. Het gemeenschappelijk standpunt is, wanneer je het doorleest, gewoon het resultaat van een politiek compromis. Ik vraag mij dus derhalve af: welke mogelijkheden ziet de Europese Commissie nog ofwel via uitvoeringsbesluiten bijvoorbeeld ofwel de Raad, om op een aantal punten nog wat extra helderheid te scheppen? Ik noem bijvoorbeeld artikel 3, leden 2 en 3, alles wat te maken heeft met de indirecte reclame. Ik denk dat de wijze waarop de teksten daar nu opgeschreven zijn in elk geval de zaken niet verschrikkelijk helder maken. Het enige wat ik ook wil doen, is vragen aan commissaris Flynn: hoe denkt u dat men op een fatsoenlijke manier kan omspringen met datgene wat nu in dit standpunt op papier staat? Sichrovsky Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, het strookt volgens mij niet met de democratische beginselen van het Europees Parlement dat een afwijkende mening aan de kaak wordt gesteld door ze aan de invloed van lobbyisten toe te schrijven. Dat is een vorm van eerroof waaraan wij ons hier niet mogen bezondigen. Met het gevaar dat ik, als niet-roker, het verwijt krijg dat ik een door de tabaklobby betaald agent ben, meen ik hier te mogen zeggen dat de staat de consument moet beschermen en hem niet mag betuttelen. Wat de controle op de toxiciteit en het verslavende effect van de in tabak aanwezige stoffen en de controle op de verkoop aan jongeren betreft, moet de staat optreden en de jongeren proberen te beschermen. De staat heeft niet de taak de burger - zoals in "1984" van George Orwell - te betuttelen en hem voor te schrijven wat hij moet doen. Jensen, Kirsten Mijnheer de Voorzitter, ondanks het juridisch advies dat we inzake dit voorstel gekregen hebben, is de rechtsgrondslag nog steeds het voorwerp van discussie. Ik denk niet dat we hieraan een einde kunnen stellen door het voorstel terug naar de Commissie juridische zaken en rechten van de burger te sturen, aangezien deze ook weer uit politici bestaat. Dit voorstel moet worden aangenomen, zodat het aan het Hof van Justitie kan worden voorgelegd. Ik zal het Hof voorstellen zijn juridisch responsum aan de tabaksindustrie te sturen. Het zou mij verbazen dat de tabaksindustrie de enige commerciële onderneming zou zijn, die reclame maakt zonder de bedoeling nieuwe doelgroepen te bereiken. Wanneer men met de lobbyisten praat, blijkt dit echter toch zo te zijn. Zij beweren dat het alleen hun bedoeling is te voorkomen dat verstokte rokers van merk veranderen. Verstokte rokers zijn wel niet zo naïef zich te laten beïnvloeden door lichtvoetige, jeugdige reclame. Er zijn al regels die tabaksreclame op televisie verbieden. Daarom is het aangewezen de reclame voor tabak ook in andere media te beperken. Tabak wordt op een legale manier vervaardigd, maar zo zijn er vele producten waarvoor onbeperkte reclame eveneens verboden is, zoals geneesmiddelen, wapens en giftige stoffen. Tabak leidt tot verslaving en is schadelijk voor de gezondheid. Het gebruik van tabak kan rampzalige gevolgen hebben voor het individu en zadelt de maatschappij op met enorme kosten op het gebied van gezondheidszorg. Dit is een van de redenen waarom ik altijd tegen de subsidiëring van de tabaksindustrie ben geweest. Wij subsidiëren de ingevoerde tabak toch ook niet! 1 miljard ecu voor de tabaksproductie en een slordige 11, 2 miljoen ecu voor kankerbestrijding! Een half miljoen mensen sterft aan de gevolgen van het roken, terwijl de EU 135.000 tabakstelers steunt. Thyssen Voorzitter, de goede werking van de interne markt vraagt om een harmonisatie van de wetgeving op tabaksreclame en dat deze harmonisatie dan uitmondt in verregaande verbodsbepalingen ligt in de lijn van artikel 100 A van het Verdrag, of men dat nu graag heeft of niet. Als we weten dat in de Europese Unie elk jaar meer dan een half miljoen mensen sterven aan de gevolgen van nicotineverslaving, dat roken een pertinent gevaar is voor de volksgezondheid en dat tabaksreclame en sponsoring er heus niet alleen zijn om merken te promoten maar ook om het gebruik van tabak te bevorderen en jongeren tot roken aan te zetten, als we dat allemaal weten, dan moeten we in een harmonisatierichtlijn deze reclame weren. We weten het, dus wat zou ons tegenhouden? In geen geval de juridische spitstechnologie van sommige collega's die wordt gebruikt om juridische constructies in elkaar te knutselen met slechts één doel: de richtlijn te kelderen. Ik respecteer hun juridische deskundigheid maar stel vast dat ze mij niet overtuigt om af te wijken van mijn juridisch gefundeerde politieke overtuiging op drie vlakken. Eén, artikel 100 A als grondslag is oké. We hebben dus wel degelijk bevoegdheid. Twee, er is geen geldige reden om een hernieuwde raadpleging te vragen. Drie, er is bijzonder weinig reglementaire ruimte om te amenderen. Tot een ander besluit, Voorzitter, kunnen we alleen komen als we onze eigen Juridische Dienst niet langer au sérieux nemen, ik verwijs naar het advies van de juridisch adviseur van 1 april van dit jaar, of als we onze eigen stemming van 2 december 1993 negeren en doen alsof we het Verdrag van Maastricht nog niet verwerkt hebben en als we de wereld een signaal willen geven dat het Parlement de gelijkenis niet ziet tussen zijn eigen amendementen en het gemeenschappelijk standpunt, noch het verschil kent tussen minimale en ingrijpende tekstwijzigingen. Collega's, laat ons ernstig blijven. Laat ons bewust opkomen voor de volksgezondheid en laat ons het gemeenschappelijk standpunt goedkeuren en het advies van de rapporteur in die zin volgen. Nu hebben we de kans, straks misschien niet meer. Tot de collega's die de subsidies aan de tabaksteelt inroepen of het stemrecht in drugsdossiers inroepen als argumenten, zeg ik: het is niet omdat men zich twee keer dom gedraagt, of het twee keer niet gehaald heeft, dat men zich de derde keer weer dom moet gedragen of dat men niet moet blijven vechten om een derde kans wel te grijpen. Marinucci Mijnheer de Voorzitter, tien jaar geleden vertegenwoordigde ik Italië op een conferentie van de WGO in Lissabon, getiteld "Tabak of gezondheid" . Op de laatste dag stak een journalist, die leiding moest geven aan het debat tussen de vertegenwoordigers van de landen over maatregelen ter terugdringing van tabaksgebruik, op plechtige toon van wal door een lijst voor te lezen van politieke slachtoffers van de strijd tegen het roken, dat wil zeggen ministers die hun post verloren en niet meer teruggekregen hadden omdat zij in hun land een verbod op rookreclame hadden uitgevaardigd of alleen maar het roken in openbare gelegenheden hadden verboden. Wij weten dat dit soort dreigementen succes geboekt heeft, en niet voor niets wacht deze richtlijn al jaren op goedkeuring. Vandaag is het dus een belangrijke dag en wij moeten ons best doen om ervoor te zorgen dat de goedkeuring van deze richtlijn niet op de lange baan geschoven wordt en dat er een kroon wordt gezet op de inspanningen van Commissie, Raad en voorzitterschap. Er zullen nog meer maatregelen genomen moeten worden, zoals de rapporteur terecht oppert: belastingverhoging om tabaksconsumptie te ontmoedigen; gezondheidseducatie, omdat veel jongeren geloven dat roken niet slecht is en omdat veel volwassenen - ook leraren en artsen - het slechte voorbeeld geven; controle van automaten, enzovoort. Men zal tegenwerpen dat Italianen, Spanjaarden, Grieken in het algemeen door willen gaan met steun verlenen aan Europese tabakstelers. Dat is waar, maar op zich schuilt daar geen tegenspraak achter: waarom immers zouden wij onze economie moeten benadelen ten gunste van producenten van andere continenten? Het is bekend dat Europeanen bij voorkeur Amerikaanse tabak roken, en anderzijds is het echt niet zo dat onze productie gretig aftrek vindt in ontwikkelingslanden. Om dezelfde redenen zouden wij niet bereid zijn - en dat zouden wij ook nooit vragen - om de Europese bier- of alcoholproducenten te benadelen. Het probleem ligt bij de opvoeding, bij ontradingsacties en verbod op reclame, omdat voorkomen moet worden dat de mensen vervallen en volharden in tabaksgebruik. En dat geldt net zo goed voor de consumptie van alcohol en drugs. Palacio Vallelersundi Mijnheer de Voorzitter, ik spreek hier als lid van de commissie juridische zaken en als rapporteur voor de Fractie van de Europese Volkspartij inzake conflicten over rechtsgronden. Ik heb in de commissie mijn stem uitgebracht met collega's van alle fracties die voor het merendeel van mening waren dat dit niet de geschikte rechtsgrond was. In de eerste plaats wil ik namens hen allen mijn stem verheffen in verband met de radicale stelling die hier wordt ingenomen: het gaat er niet om dat we voor of tegen de volksgezondheid zijn. Natuurlijk zijn wij voor de volksgezondheid en voor het leven. En iedereen weet dat in alle landen van de Europese Unie de tendens bestaat de reclame voor tabaksproducten aan banden te leggen. Maar vooral en bovenal, mijnheer de Voorzitter, zijn wij er voorstander van dat de samenlevingsregels die in het Verdrag zijn vastgelegd, worden nageleefd. Mijnheer de Voorzitter, het gaat uiteraard niet aan deze kwestie af te doen als een technisch detail en te zeggen dat wij middels een procedurele kwestie hindernissen willen opwerpen. Er is wel degelijk een technische kwestie aan de orde, maar die kwestie betreft een ander onderwerp, namelijk het probleem van het venire contra factum proprium van het Parlement zelf, dat zich tot twee maal toe heeft uitgesproken voor artikel 100 A als rechtsgrond, ook na het Verdrag van Maastricht in december 1993. De standpunten van de commissie juridische zaken zijn feitelijk veeleer van strikt politieke dan van juridische aard, ze zijn ook van juridische aard doch strikt politiek. Zij vloeien voort uit een aantal simpele vragen zoals: wat zijn de doelstellingen van de voorgestelde maatregelen, in verband met de verplichtingen van de Gemeenschap? Over de volksgezondheid zijn wij het allen met elkaar eens. Die moet ons dus tot leidraad zijn. Heeft de voorgestelde actie betrekking op een zaak die tot de exclusieve bevoegdheid van de Gemeenschap behoort, of op een zaak waarvoor de bevoegdheid met de lidstaten gedeeld wordt? Het antwoord op deze vraag ligt mij dunkt voor de hand, dat was voor ons althans het geval. Wat is de communautaire dimensie van dit probleem, en welke maatregelen zijn er tot op heden genomen? Wat is de toegevoegde waarde van de door de Gemeenschap geplande actie, en wat zouden de kosten van een alternatieve actie zijn? Welke maatregelen kan de Gemeenschap nemen? En tenslotte: is een uniforme regelgeving die verboden instelt wel noodzakelijk en überhaupt haalbaar? Wat wij hier doen, is namelijk het vrije verkeer van sommige diensten harmoniseren waarvan de vrijheid echter fictief is omdat die diensten zelf niet zullen bestaan. Nog een vraag: moet er volgens het Verdrag een regel worden vastgesteld - een regel die mogelijkerwijs alle lidstaten betreft - op grond van artikel 129? Mijnheer de Voorzitter, we hebben hier met een van die situaties te maken waarin we de leviathan in Brussel opdragen datgene te doen waar we op het niveau van de lidstaten vaak niet toe in staat zijn. We weten uit ervaring dat dit een slechte methode is die alleen maar complicaties veroorzaakt. Complicaties ja, want uiteindelijk hebben we dan wel 10 jaar over deze kwestie gedebatteerd, maar het is zeer waarschijnlijk - en in dezen is het aan het Hof van Justitie om te beslissen - dat deze richtlijn binnen twee jaar wordt ingetrokken, waardoor die tijd verloren tijd zal zijn geweest. Het lijkt mij dan ook beter dat we deze kwestie benaderen uitgaande van het Verdrag, en dat we op basis van de juiste rechtsgrond adequate stappen doen met het oog op het nagestreefde doel. Lienemann Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, ik hoop dat het Parlement het verslag-Cabrol aanneemt. Het zou daardoor een grote politieke daad stellen die aan de verwachtingen van het volk beantwoordt. Ik geloof dat deze kwestie rond tabak een van de grote wereldproblemen is op het gebied van de volksgezondheid. Overigens werd ten tijde van de publicatie van het jaarverslag van de Wereldgezondheidsorganisatie door de directeur-generaal aangegeven dat de strijd tegen nicotinevergiftiging een van de grote prioriteiten van de WGO is. Europa heeft hierbij ook een taak te vervullen. Natuurlijk zijn er al zeer veel noodzakelijke acties aan de gang en kan men het niet louter bij het reclameverbod laten. Ik denk hierbij aan de prijs van tabak, aan accijnzen op tabak en aan gezondheidsvoorlichting. Veel van mijn collega's hebben op deze punten aangedrongen. Maar het reclameverbod is een essentiële stap en is voor ons des te gemakkelijker om uit te voeren daar er een rechtsgrondslag voor bestaat: wij kunnen immers omwille van de vrije markt reclame verbieden, ook al heeft het doel dat wij nastreven eerst en vooral met de volksgezondheid te maken. Wat het reclameverbod betreft, wil ik de alarmklok luiden, want er zijn collega's onder ons die denken dat wij verder moeten gaan en subsidiëring van tabak moeten stopzetten, omdat dit impliceert dat tabak en tabaksreclame niet verboden moeten worden. Roken op zich is niet verboden en niemand van de hier aanwezigen wil dat het verboden wordt. Allereerst omdat gebleken is dat alle prohibitionistische beleidsmaatregelen geen effect hebben gescoord, en vervolgens omdat er vanzelfsprekend geen grond bestaat voor het verbod. Wat verboden moet worden, is misbruik van tabak, en daarom moet er bij onze acties worden uitgegaan van de persoonlijke verantwoordelijkheid van verstandige burgers. Reclame strooit de verstandige burger echter zand in de ogen. Er wordt niets over de risico's van roken en over misbruik van tabak verteld, maar in plaats daarvan wordt een positief beeld gecreëerd met de bedoeling het tabaksgebruik te doen toenemen. Daarom denk ik dat de gekozen methode de juiste is. Het blijkt dat in mijn land, Frankrijk, een soortgelijke wet is ingevoerd, die ook betrekking heeft op alcohol. Deze heeft bewezen effect te scoren. Uit alle onder jongeren uitgevoerde opiniepeilingen blijkt dat veel jongeren zich bewust zijn van de gevaren en van de noodzaak van gedragsverandering. Hopelijk volgt de Europese Unie ons voorbeeld. Filippi Mijnheer de Voorzitter, als het over dit thema gaat, wordt er altijd geschermd met schematische, soms zelfs radicale standpunten. Volgens mij dreigt het Parlement, evenals trouwens in het algemeen de communautaire instellingen, weer een keer achter het net te vissen, omdat wij namelijk wederom die evenwichtige aanpak dreigen mis te lopen die noodzakelijk is om serieuze zaken als de gezondheid van de Europese burgers te behartigen en tegelijkertijd de maatschappelijke en economische implicaties van toekomstige besluiten op te vangen. Volgens mij is het onderhavige voorstel volledig gespeend van zo'n evenwichtige aanpak, aangezien het niet afdoende rekening houdt met de praktische consequenties van de plaats die in economische en industriële activiteiten wordt ingenomen door sponsoring en gebruik van merken die verwijzen naar sigarettenmerken. Ik kom uit een regio waar de tabaksproductie en sponsoring zijn uitgegroeid tot industriële schaalgrootte. Ik kom uit een gebied waar tabak wordt geproduceerd, waar grote textiel- en kledingbedrijven zetelen die merken gebruiken met als verwijzing sigarettenmerken, waar motorraces en Grand Prix-wedstrijden voor Formule 1 worden gehouden. In onze streek is het niet zo gemakkelijk om van de ene dag op de andere een vervanging te vinden voor het door tabaksmerken gesteunde sponsorstelsel. Dit zijn toch allemaal problemen die ook aangevat moeten worden! Onze vakbonden vragen om de richtlijn niet goed te keuren, omdat zij weten dat deze op korte termijn serieuze werkgelegenheidsproblemen kan en zal ontketenen. Dus waarom zouden wij het probleem niet structureel en op evenwichtige wijze het hoofd bieden? We mogen voor mijn part een richtsnoer aannemen, zelfs een drastisch richtsnoer voor generalisering, voor uitbreiding ook daar waar geen verbod op rechtstreekse reclame heerst, maar we moeten daarbij wel de lidstaten via een aanbeveling de mogelijkheid gunnen om ook strengere criteria te hanteren voor indirecte reclame en sponsoring. Op die manier wordt dus rekening gehouden met de concrete gevolgen die dit verschijnsel op de werkgelegenheidssituatie en op maatschappelijk gebied kan sorteren. Ik geloof dat dit de manier is waarop te werk gegaan zou moeten worden. Ik ben dus voor terugzending naar de Raad: dat is wellicht de meest eenvoudige oplossing, want dan kan de Raad het voorstel nog eens beter tegen het licht houden en het de rechtsgrond geven die het thans ontbeert, of anders moet er een andere manier gezocht worden. Het objectief waar ik hoe dan ook achter sta is: subsidiariteit op het vlak van indirecte reclame en sponsoring. Apolinário Mijnheer de Voorzitter, de Europese Unie beschikt over een gemeenschappelijk visserijbeleid en als lid van de Commissie visserij heb ik onlangs tot mijn grote verbazing vastgesteld dat de Europese Unie meer geld uitgeeft aan de tabaksproductie dan aan de visserijsector, en dat zelfs in landen als Portugal, die sterk afhankelijk zijn van de visserij, de visserij slechts 40 % krijgt van de financiële middelen die naar tabak gaan. Dat is een enorme contradictie, zeker als we ingaan op wat dit op het vlak van de volksgezondheid betekent: het heeft immers geen zin te investeren in volksgezondheid en tegelijk de steun voor de productie van tabak te verhogen. De boodschap is dan ook duidelijk. Laten wij inderdaad overgaan tot de geleidelijke vermindering van de steun voor de tabaksproductie en het gemeenschappelijk standpunt van de Raad betreffende het verbod op tabaksreclame aannemen. Uit een aantal, zij het beperkte, voorbeelden blijkt dat het opleggen van beperkingen voor reclame tot een daling van 14 tot 37 % van het verbruik kan leiden. We moeten inderdaad ijveren voor een reclameverbod omdat tabak jaarlijks 540.000 doden eist in de Unie. De huidige discussie beperken tot een juridische, zij het academisch interessante, kwestie is weinig meer dan een laatste redmiddel. Wanneer wij het gemeenschappelijk standpunt van de Raad wijzigen of weigeren de richtlijn goed te keuren bij gebrek aan bevoegdheden van de Gemeenschap, zou dit betekenen dat de volksgezondheid opnieuw genationaliseerd wordt en het zou in feite indruisen tegen de zin en de doelstellingen van het Verdrag. De verwijzing naar de subsidiariteit is een wanhopige poging om de mening van de nationale autoriteiten te beïnvloeden, hoewel het standpunt van de Raad uiteindelijk de algemene houding weerspiegelt die deze autoriteiten hebben ingenomen bij monde van hun ministers van Volksgezondheid, die een regelgeving en wetgeving voor de tabaksmarkt wensten en een hoog niveau van bescherming voor de consument eisten. Wij zullen dan ook voor het verslag-Cabrol stemmen. Jackson Mijnheer de Voorzitter, ik wil allereerst zeggen hoezeer ik de idee verwerp en afkeur dat iedereen die hier het woord voert tegen of vragen stelt over deze richtlijn, door de tabaksindustrie gemanipuleerd wordt. Ik word niet gemanipuleerd en ik denk niet dat mevrouw Palacio Vallelersundi gemanipuleerd wordt. Ook alle andere collega's die bezwaren gemaakt hebben tegen de richtlijn moeten het voordeel van de twijfel genieten en moeten hun twijfels kunnen uitspreken zonder er, zoals ik al zei, van beschuldigd te worden dat zij het gewoonweg voor de tabaksindustrie opnemen. Ik ben voor het stopzetten van tabaksreclame en -sponsoring. Ik wil ook dat er een einde komt aan de steun voor tabak in de Europese Unie. Een van de interessante elementen die uit dit debat gebleken is, is dat de Europese Unie driemaal meer geld besteedt aan steun voor de tabaksproductie dan de tabaksondernemingen in de Europese Unie zelf uitgeven aan reclame voor hun producten. Mensen zoals ik, die willen dat er een einde komt aan tabaksreclame, stellen zich evenwel de vraag of de richtlijn zal werken. Ik vrees dat het echte antwoord neen is en dat de zaak bij het Europees Hof van Justitie zal belanden met heel wat twijfels en dat wij uiteindelijk misschien helemaal geen richtlijn zullen hebben. Dit is duidelijk een juridisch probleem. De Britse regering negeert dit evenwel als voorzitter van de Raad omdat zij een gemakkelijke overwinning wil. De heer Blair had een verbod op tabaksreclame en -sponsoring kunnen invoeren in het Verenigd Koninkrijk, maar hij ondervond politieke moeilijkheden. Hij heeft zich daarom naar Brussel gehaast om hieruit te raken en om, zoals ik al zei, een volgens hem gemakkelijke overwinning te behalen. Een stemming bij gekwalificeerde meerderheid stelt duidelijk problemen. Ik houd niet van de idee dat een verbod met een heel nipte meerderheid wordt ingevoerd. Als we een richtlijn willen, zullen we die echter niet bekomen overeenkomstig artikel 129, want de lidstaten zullen hier nooit mee instemmen. Een aanbeveling zal evenmin een verbod op tabaksreclame opleveren, want een aanbeveling valt niet te rijmen met de idee van gemeenschappelijke bepalingen voor de interne markt. Het antwoord is tweeledig. Je kan streven naar een gedragscode voor tabaksreclame, zoals sommigen gevraagd hebben, maar die zal waarschijnlijk geen universeel reclameverbod opleveren: het zal aan de lidstaten overgelaten worden om te doen wat zij willen. Ofwel kan je doen wat wij in feite doen: wij zeggen ja tegen de richtlijn en wij laten het aan de heer Flynn over om dit verder in orde te brengen. Zoals wij in de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming hebben vastgesteld, vertoont deze richtlijn immers heel wat tekortkomingen: de idee van het gebruik van gevestigde merknamen voor bestaande goederen wordt niet goed behandeld en de richtlijn maakt een aantal bokkensprongen wat internationale sponsoring betreft. In dat geval beschouw je de heer Flynn als de man aan wie eigenlijk gevraagd wordt te doen wat wij als parlementsleden zelf niet doen omdat wij het slachtoffer zijn van emotionele chantage. Ik bied mijn verontschuldigingen aan de tolken aan. Myller Mijnheer de Voorzitter, het verbod op reclame voor tabaksproducten is zeer belangrijk voor de volksgezondheid, voor de preventie van ziekten, en volgens mij moet het gemeenschappelijke beleid van de Europese Unie wat de volksgezondheid betreft meer in de richting van de oorzaken dan van de gevolgen gaan. Heeft reclame dan betekenis? Ik vraag me af waarom voor reclame zulke enorme bedragen worden uitgetrokken als het geen betekenis had. Precies op dezelfde wijze heeft tabaksreclame invloed, met andere woorden met tabaksreclame wordt geprobeerd de consumptie te bevorderen oftewel het aantal rokers te vergroten. Kan men reclame dan slechts op een bepaalde groep richten? Kan men de jongeren uitsluiten van de reclame? Volgens mij niet, en wanneer we volgens de resultaten van een onderzoek weten dat jongeren nog gevoeliger zijn voor reclame dan andere bevolkingsgroepen, is deze bewering nog slechter te onderbouwen. Vooral voor glamourreclame zwichten jongeren en de tabaksindustrie gebruikt met name glamourreclame bij de sponsoring van evenementen, waarbij het doel is een beeld te creëren van een actief en snel leven. Het verbod op reclame heeft invloed gehad. In Finland is dankzij het verbod het roken in twintig jaar verminderd met 37 %. Vooral voor de jongeren is het verbod op reclame van belang; voor het verbod op reclame rookte 35 % van de 15- tot 24jarigen, na het verbod op reclame 23 %. Ik hoop oprecht dat het Parlement zijn verantwoordelijk erkent en de aanbeveling-Cabrol zonder wijzigingen goedkeurt. We hebben nu de mogelijkheid een verbod op reclame van tabaksproducten voor Europa te realiseren. Schleicher Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, een verbod op tabaksreclame is volgens mij niet het geschikte instrument om de gezondheid te beschermen. Het gemeenschappelijk standpunt voorziet niet alleen in een totaal verbod op reclame voor tabaksproducten, maar ook in een totaal verbod op indirecte reclame, bijvoorbeeld voor Camel-boots of Davidoff-cosmetica. Alleen voor Griekenland worden bepaalde uitzonderingen gemaakt. Dat was de prijs om Griekenland over de streep te halen en in de Raad de nodige meerderheid te vinden tegen de tegenstemmen van Duitsland en Oostenrijk en de onthouding van Denemarken en Spanje. Een verbod is in een vrije economie het meest radicale van alle denkbare instrumenten. Vooraleer zulke wettelijke bepalingen worden uitgevaardigd, moet worden nagegaan of ze wel geschikt zijn om het vooropgestelde doel, namelijk de bescherming van de gezondheid, ook werkelijk te bereiken. Een verbod op tabaksreclame wekt verwachtingen die niemand kan vervullen. Dat roken schadelijk en vaak dodelijk is, zal niemand betwisten. Een consequente maatregel zou dan ook zijn - op dat punt ben ik het met mevrouw Roth-Behrendt eens - de vervaardiging van schadelijke producten zoals sigaretten te verbieden. Reclame vervult in een vrije economie een belangrijke opdracht. Via reclame wordt informatie verstrekt. Ze is een doeltreffend instrument om de concurrentie aan te scherpen. Voor legaal geproduceerde, in de handel gebrachte en geconsumeerde producten moet het in beginsel ook toegestaan zijn reclame te maken. Een totaal verbod op tabaksreclame is een aanval op de vrije economie. Als deze eerste dominosteen valt, zullen er nog vele volgen. Ik zou de heer Flynn willen vragen of het juist is dat in een document van de Commissie staat dat motorvoertuigen tot de vrij verkrijgbare industriële producten behoren die vaak dodelijk zijn. Omdat ook na het Verdrag van Amsterdam geen Europese rechtsgrondslag voor zulke verregaande maatregelen op het gebied van het gezondheidsbeleid zal bestaan, nemen de Raad en de Commissie, tegen beter weten in, hun toevlucht tot het instrument van de harmonisering van de mededinging. Wij willen een interne markt tot stand brengen en de politieke beslissing nemen wie voor vrij verkochte producten reclame mag maken en wie niet. Met dit gemeenschappelijk standpunt bereiken wij echter het tegenovergestelde. Wij zijn benieuwd naar de klachten die vanuit de lidstaten ongetwijfeld bij het Europees Hof van Justitie zullen worden ingediend. White Mijnheer de Voorzitter, gewoonlijk reageer ik niet op de woorden van mevrouw Jackson, maar ik wil haar er toch even aan herinneren dat dit debat over tabaksreclame al meer dan tien jaar duurt en wij pas in februari van vorig jaar opnieuw geraadpleegd werden. De heer Blair, van wie zij zegt dat hij zich naar Brussel gehaast heeft, is zeker nog niet zolang Brits premier. Het gaat hier wel degelijk om een Europese richtlijn. Ik wil de heer Cabrol feliciteren met het werk dat hij terzake verricht heeft. Zelf zou ik veel verder gegaan zijn en in normale omstandigheden zou ik de voorkeur gegeven hebben aan bemiddeling. De rapporteur heeft mij evenwel kunnen overtuigen en ik ben nu van mening dat we het gemeenschappelijk standpunt moeten goedkeuren en zal dienovereenkomstig stemmen. Op binnenlands vlak wil ik ook nog zeggen dat in de Engelstalige pers in het Verenigd Koninkrijk de indruk gewekt wordt dat het besluit over het verbod op tabaksreclame genomen werd door de Britse premier en de man die verantwoordelijk is voor de Formule 1. Ik wil de Engelstalige pers er toch aan herinneren dat wat hier voorligt een richtlijn van de Raad en het Europees Parlement is en dat dit Parlement zoals altijd in de medebeslissingsprocedure, zelfs in eerste lezing, het laatste woord heeft, zoals het overigens hoort. Ik wil ook nog zeggen dat ik bij het bepalen van mijn standpunt niet alleen de sector, maar ook de vakbonden geraadpleegd heb. Ik had liever gezien dat we geen debat over de rechtsgrondslag gevoerd hadden. Ik vind het onjuist dat de Commissie juridische zaken en rechten van de burger terzake een ander standpunt geeft en dat de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming, die hier toch de commissie ten principale is, afgeraden wordt het standpunt in te nemen dat zij in eerste lezing had ingenomen. Ik zal echter dit standpunt steunen en zal het ook in tweede lezing in zijn ongewijzigde vorm steunen. Ik hoop dat wij voor het einde van deze namiddag over een verbod op tabaksreclame in de Unie beschikken. Nassauer Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik heb alle respect voor al wie tegen het roken is en reclame voor tabakproducten wil verbieden. Het gaat hier echter niet om wat wij denken of om een politiek standpunt, maar om een Europees wetgevingsvoorstel en dus over een toekomstige Europese wet. Onze Europese Unie is een rechtsgemeenschap. De Europese Unie kan maar recht scheppen voor zover het Verdrag ze dat toestaat. Voor deze richtlijn bestaat in het Verdrag volgens de meesten die de kwestie hebben onderzocht, geen rechtsgrondslag. De Unie meet zich dus een bevoegdheid aan die ze niet heeft. Dat blijkt bijvoorbeeld uit het advies van de Juridische Dienst van de Raad van 1993. Daarin staat dat de Juridische Dienst tot de conclusie komt dat het voorstel voor een richtlijn noch op grond van artikel 100 A noch op grond van enig ander artikel van het Verdrag kan worden aangenomen. Dat advies is nooit ingetrokken. Deze richtlijn staat juridisch dan ook zeer zwak. Ze kan alleen op artikel 100 A steunen als het om een harmonisatie gaat. Het gaat echter om een verbod. Ook uit de gevolgde procedure blijkt dat het om een gezondheidsrichtlijn gaat. Daarom is ook de heer Flynn, die daarvoor bevoegd is, hier aanwezig om de richtlijn te verdedigen. Om dezelfde reden is hier de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming en niet die voor de mededinging als commissie ten principale aangeduid. Kortom, als deze richtlijn wet wordt, doen wij als Parlement precies hetzelfde als wat wij de Commissie telkens opnieuw verwijten, namelijk dat ze zich bevoegdheden toe-eigent die aan de lidstaten toekomen. Daarom moeten wij deze kwestie grondig bekijken. Correia Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, ondanks de moeilijkheden van juridische aard die de goedkeuring van deze richtlijn, die tot doel heeft een einde te maken aan directe en indirecte reclame voor tabaksproducten, mogelijk zal stellen, kan ik alleen maar mijn instemming betuigen met de doelstellingen die haar legitimiteit geven. Het tabaksgebruik is nog altijd één van de belangrijkste problemen op het vlak van de volksgezondheid en is verantwoordelijk voor meer dan 500.000 doden per jaar in de Europese Unie. Zo'n 50 % van alle sterfgevallen door kanker bij mannen tussen 35 en 69 is te wijten aan de gevolgen van tabak. Daarnaast leidt roken ook tot acute en chronische hartziekten en aandoeningen van het ademhalingsstelsel. Opdat de hier voorgestelde maatregelen doeltreffender zouden zijn, dienen ze evenwel opgenomen te worden in een ruimere strategie. Hierin moeten wij vast en zeker aan preventie van het tabaksgebruik doen via campagnes die op de schadelijke gevolgen van roken wijzen en voornamelijk op jongeren gericht zijn, en mag de tabaksteelt niet langer aangemoedigd worden in de lidstaten van de Europese Unie. De producenten moeten echter wel steun krijgen, zodat zij op andere teelten kunnen overschakelen. Nassauer Mijnheer de Voorzitter, een motie van orde. Buiten de zaal wordt materiaal over de richtlijn betreffende de octrooiering van biotechnologische uitvindingen rondgedeeld. Dit is een poging om ons stemgedrag te beïnvloeden. Ik verzoek u na te gaan of dit verenigbaar is met het Reglement. Ik betwijfel dat. De Voorzitter Dank u wel, mijnheer Nassauer, het Bureau neemt hiervan akte en zal opdracht geven dit na te gaan. Hardstaff Mijnheer de Voorzitter, ik hecht veel meer belang aan de pleidooien van artsen voor de gezondheid van hun patiënten dan aan die van tabaksondernemingen, die enkel trachten goed te praten dat zij hun reclame doelbewust op jongeren richten om nieuwe jonge klanten te werven voor hun verslavende stof ter vervanging van de honderdduizenden klanten die zij jaarlijks doden. Ik hoef geen lessen over steun aan de tabaksproductie, want ik heb mij hier altijd al tegen verzet sinds mijn verkiezing tot lid van dit Parlement. Ik verwerp ook de smeekbeden van ondernemingen die reclame maken voor andere producten met dezelfde merknaam als belangrijke sigarettenmerken. In deze reclame worden mooie, jonge, toffe en blitse mensen afgebeeld naast het logo van een sigarettenmerk. Waarom gebruiken zij geen onafhankelijk logo om hun producten aan te prijzen - een logo dat niet geassocieerd wordt met een product dat mensen doodt? Het is absurd te beweren dat de communautaire voorschriften vereisen dat jongeren nog altijd bewerkt worden via de sponsoring van sportevenementen en trendy designerproducten. In het Verdrag van Rome is bepaald dat de Gemeenschap er voor het welzijn van haar burgers is. De gezondheid van onze burgers moet primeren boven de winsten van multinationale ondernemingen. Malone Mijnheer de Voorzitter, ik vind dit een heel nobel initiatief en het toont Europa op zijn best. Hieruit blijkt dat wij het algemeen belang verdedigen en de goed gefinancierde en soms bijna dreigende campagnes van de tabakslobby en de mediamagnaten verwerpen. Ik ben het met mevrouw Roth-Behrendt en een aantal andere collega's die hier het woord gevoerd hebben, eens dat het volwassenen vrij staat te roken of te drinken, maar het is betreurenswaardig dat jongeren in affichecampagnes en reclame in het algemeen tot roken worden aangezet. Tabaksreclame verheerlijkt roken, maar er is helemaal niets aanlokkelijks aan roken, kanker, chronische bronchitis en alle andere ziekten die het gevolg van tabak zijn en die elk jaar vele miljoenen mensen doden. Onze volgende stap moet erin bestaan jongeren en vooral jonge vrouwen ervan te overtuigen niet dezelfde weg op te gaan. Ik weet uit de heel indrukwekkende getuigenissen die ik uit medische kringen ontvangen heb - en ik wil hen hiervoor danken - dat nu eigenlijk meer jonge vrouwen aan longkanker lijden. Wij moeten onze commissaris, de heer Flynn, dan ook feliciteren en ik wil de leden met aandrang verzoeken voor het gemeenschappelijk standpunt te stemmen. De Voorzitter Dank u wel, mevrouw Malone. Ik vraag de leden te gaan zitten en voor de minimale voorwaarden te zorgen opdat wij in de best mogelijke omstandigheden en met het respect dat we een commissaris verschuldigd zijn, naar de woorden van de heer Flynn kunnen luisteren. Flynn Mijnheer de Voorzitter, ik wil iedereen danken die hier vandaag aan dit heel belangrijke debat heeft bijgedragen. De bespreking van de voorgestelde richtlijn inzake tabaksreclame is inderdaad heel belangrijk en er is grote belangstelling van de publieke opinie voor het debat van vandaag in dit Parlement. Dit debat komt er na een lange reflectieperiode in de Raad, die uiteindelijk op 12 februari een gemeenschappelijk standpunt vastgesteld heeft. De tekst van het gemeenschappelijk standpunt weerspiegelt volledig de geest van het Commissievoorstel en de Commissie kan het gemeenschappelijk standpunt dan ook in zijn huidige vorm aanvaarden. Volgens de Commissie biedt het gemeenschappelijk standpunt de best mogelijke regeling om de complexe kwestie van de tabaksreclame in het kader van de interne markt te benaderen. Aangezien tal van lidstaten al nationale beperkingen of een verbod op tabaksreclame ingesteld hebben, zijn praktische problemen opgedoken bij de toepassing omdat de mogelijkheid van grenscontroles verdwenen is in het kader van de interne markt. Daarom diende ook hier, zoals voor vele andere economische sectoren, een gemeenschappelijke oplossing gevonden te worden. Artikel 100 A van het Verdrag verplicht de Commissie een hoog niveau van bescherming van de volksgezondheid als uitgangspunt te nemen wanneer zij voorstellen inzake de interne markt doet. Ik beschouw de opmerkingen over het zoeken naar een andere rechtsgrondslag als een soort afleidingsmanoeuvre voor dit voorstel. Ik wil de geachte afgevaardigden erop wijzen dat deze rechtsgrond al gebruikt is voor bestaande richtlijnen betreffende tabaksetikettering en het teergehalte van sigaretten. Hij is ook gebruikt om televisiereclame en indirecte reclame te verbieden. Hij is gebruikt om het in de handel brengen van pruimtabak te verbieden. Hij is gebruikt voor de reclame voor geneesmiddelen en stemt overeen met de besluiten van het Europees Hof van Justitie inzake een aantal andere kwesties. Hij beantwoordt ongetwijfeld aan het jongste advies van de Juridische Dienst van het Europees Parlement. Een aantal leden had het over artikel 129, maar ik wil erop wijzen dat dit artikel met name elke harmonisering van de wet- en regelgeving van de lidstaten uitsluit. Artikel 129 is geen geschikte rechtsgrondslag en moet dan ook verworpen worden. Bovendien werd, zoals u allen weet, in 1989 overeenstemming bereikt over een algeheel verbod op tabaksreclame op televisie. In verband met dit hoofddoel in het kader van de interne markt moest de Commissie oog hebben voor een hoog niveau van bescherming van de volksgezondheid. Dat wordt van ons gevraagd in het raam van onze verplichtingen uit hoofde van het Verdrag. Dit brengt mij bij de preventie van roken, waarover wij in december 1996 een mededeling gepubliceerd hebben. De voorgestelde beperkingen op tabaksreclame dienen beschouwd te worden als een onderdeel van een ruimere aanpak door de Gemeenschap van wat ongetwijfeld de belangrijkste te voorkomen oorzaak van dood en ziekte is. Ik wil dit toch nogmaals genoteerd zien. De kwestie van de steun aan de tabaksteelt is aan de orde gesteld. Ik ben altijd al gekant geweest tegen steun aan de tabakstelers... ...en ik kijk uit naar de dag dat we die steun kunnen stopzetten. Ik ben er niet in geslaagd hierover volledige overeenstemming te bereiken, maar ik heb terzake toch enige vooruitgang kunnen boeken. Ik kijk uit naar de niet zo verre toekomst, wanneer de hele kwestie nogmaals herzien wordt en er, als onderdeel van het beleid van deze Unie, een einde komt aan de steun aan de tabaksteelt. Ik hoef de geachte afgevaardigden niet te herinneren aan de enorme gevolgen die roken voor de gezondheid heeft. De Wereldgezondheidsorganisatie schat dat elk jaar meer dan een half miljoen burgers van de Europese Unie sterven aan kanker door tabaksgebruik, hetzij roken of passief roken. De vraag die nu voorligt is of dit Parlement iets kan doen op Europees niveau om het tij te keren. Dit Parlement kan wel degelijk iets doen door voor dit gemeenschappelijk standpunt en tegen alle amendementen te stemmen, want die zijn slechts een manier om de zaken te omzeilen en ze zullen het moeilijker maken om het doel dat wij allen steunen, te verwezenlijken. De heer Needle heeft een heel treffende opmerking gemaakt, toen hij zei dat het Parlement hier een unieke kans krijgt. Dit is het moment van de waarheid voor alle betrokkenen en voor al degenen die de doelstellingen van dit voorstel steunen. We mogen niet vergeten dat de sector zelf zegt dat hij jongeren tussen 14 en 24 als de klanten van morgen beschouwt. Dat is precies het doel van hun reclame: zij willen jongeren aanzetten tot roken zodat zij hun afzetmarkt behouden en hun winsten op peil kunnen houden. Wij moeten hier een einde aan maken. Reclame voor producten die zoveel lijden en zovele doden veroorzaken, is duidelijk ongerechtvaardigd, zoals vele lidstaten al beslist hebben. Mijns inziens is het dan ook terecht en noodzakelijk dat wij nu op communautair vlak optreden en staan de maatregelen volledig in verhouding tot het probleem. Door deze maatregel goed te keuren zal de Gemeenschap een stimulans wegnemen voor jongeren om een slechte gewoonte aan te nemen die tot ziekte en een voortijdige dood zal leiden. Dit initiatief om de prikkel tot roken weg te nemen is des te belangrijker wanneer we bedenken dat de meeste rokers verslaafd raken voor hun achttiende en zelfs nog veel vroeger beginnen te roken. Wij hebben een verantwoordelijkheid tegenover de toekomstige burgers van deze Unie en moeten de eerste stap trachten te zetten om het tij te keren en de strijd aan te binden tegen kanker als gevolg van roken! De rapporteur, de heer Cabrol, heeft al duidelijk de kwesties aangeduid waar het in tabaksreclame om gaat. Hij doet dit uitstekend in zijn verslag, dat zonder amendementen door de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming werd goedgekeurd. Vele leden van deze commissie hebben al gezegd hoe belangrijk het is dat onverwijld een communautair systeem zoals beoogd in het gemeenschappelijk standpunt van de Raad wordt ingevoerd. Ik ben het er volledig mee eens dat dit compromis een goede en werkbare oplossing is. Het is evenwichtig - het biedt een bevredigend evenwicht tussen de betrokken belangen - en geeft degenen die momenteel actief zijn in de promotie van tabak de noodzakelijke overgangsperiode om nieuwe regelingen te treffen. Het is niet nodig en niet logisch de tekst van de Raad te wijzigen, want die houdt wel degelijk rekening met de opmerkingen die het Parlement in eerste lezing gemaakt heeft. De Commissie zal bijgevolg geen enkel amendement aanvaarden op dit gemeenschappelijk standpunt, dat, zoals de heer Cabrol en de milieucommissie ook al zeiden, aanvaardbaar is in zijn huidige vorm. Mevrouw Oomen-Ruijten en mevrouw Jackson hadden het over indirecte reclame. Het gemeenschappelijk standpunt heeft tot doel de ingewikkelde kwestie van de indirecte reclame op een heel praktische manier te benaderen: hoe kunnen wij verhinderen dat andere producten gebruikt worden om reclame voor tabak te maken of dat reclame voor tabak gemaakt wordt met behulp van de naam van andere producten? In het gemeenschappelijk standpunt wordt ook rekening gehouden met het bijzondere geval van bestaande producten en in al deze gevallen worden duidelijke doelstellingen vastgelegd. Zoals we weten, zal deze richtlijn volgens het geplande tijdschema in nationale wetgeving worden omgezet. Het is de taak van de Commissie ervoor te zorgen dat deze nationale bepalingen in overeenstemming zijn met de bedoeling van de richtlijn. Ik kan mevrouw Oomen-Ruijten zeggen dat de Commissie geregeld verslag zal uitbrengen overeenkomstig artikel 6. Zij zal de Raad en het Parlement bevoegdheden geven en het nodige doen opdat de richtlijn wordt omgezet en toegepast zoals beoogd. Tenslotte wil ik alle leden van dit Parlement met aandrang verzoeken deze belangrijke kwestie, die nu en in de toekomst zo belangrijk voor onze jongeren is, zonder amendementen goed te keuren. Het is dit gemeenschappelijk standpunt of niets! Dat is de keuze die wij hier vandaag en morgen hebben. (Applaus) Het Europees Parlement kan voor een gedenkwaardige en historische doorbraak zorgen om zijn interne markt te bevorderen en zijn burgers te beschermen. Ik vraag u dienovereenkomstig te handelen. (Applaus) De Voorzitter Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.00 uur plaats. Killilea Mijnheer de Voorzitter, vóór we tot de stemming overgaan, wil ik uw aandacht vestigen op het Reglement van dit Parlement en de massa lobbyisten die zich in de gang bevinden. De leden lastig vallen en hun vragen stellen bij het betreden van de zaal is strijdig met het Reglement. Ik wil u als zeer gerespecteerd en belangrijk ondervoorzitter van dit Parlement en als de Voorzitter die de vergaderingen op dit ogenblik leidt, vragen dat de veiligheidsdiensten deze mensen bij de ingang verwijderen. Ik zeg dat omdat ik dit document in handen geduwd kreeg toen ik de vergaderzaal binnenkwam. Ik heb suikerziekte en zonder de biotechnologie en de lever van een arm, onschuldig varken was ik nu dood. Maak onmiddellijk een einde aan deze onzin in de gangen van dit gerespecteerde Parlement. De Voorzitter Mijnheer Killilea, ik heb onmiddellijk opdracht gegeven tot een onderzoek naar de eventuele aanwezigheid van lobbyisten, alhoewel ik ervan overtuigd ben dat geen enkele collega zich in zijn uiteindelijke mening zal laten beïnvloeden door de activiteiten van lobbyisten. Perry Mijnheer de Voorzitter, ik wil het over dezelfde kwestie hebben. Er bevonden zich buiten dit Parlement een aantal mensen die duidelijk een soort uniform droegen. Ik koester misschien wel sympathie voor hun zaak, maar de leden van dit Parlement moeten de zaal kunnen betreden zonder lastig gevallen te worden door lobbyisten die hun zaak bepleiten, wat die zaak ook is. Wij rekenen op u en de diensten van dit Parlement voor de naleving van onze voorschriften en bepalingen. Antony Mijnheer de Voorzitter, ik wil inhaken op hetgeen zojuist naar voren is gebracht. Ik denk dat het niet de eerste keer is dat er pamfletten worden uitgedeeld bij de ingang van de vergaderzaal, maar het doet afbreuk aan de waardigheid van het Parlement. De Voorzitter Mijnheer Antony, wij zullen dat onderzoeken. Roth Mijnheer de Voorzitter, in de eerste plaats zou ik willen weten naar welk artikel van het Reglement de heer Killilea verwijst. In de tweede plaats zou ik willen weten wie hinder heeft ondervonden toen hij of zij hier wilde binnenkomen. Belet iemand een afgevaardigde naar binnen te komen door hem vragen te stellen? Willen wij de levende democratie, die ook met dialoog te maken heeft, aan banden leggen? Als de heer Antony het over de waardigheid van het Parlement heeft, moeten wij ons grondig bezinnen over de vraag wie de waardigheid van dit Parlement in gevaar brengt. (Applaus) De Voorzitter Ik denk dat wij het daarbij kunnen laten. Wij gaan nu over tot stemming. Stemming De Voorzitter Ik verzoek u het spandoek uit de zaal te verwijderen. Ik zal de vergadering moeten onderbreken als dit spandoek blijft. Het Parlement is geen schouwburg. (De vergadering wordt in afwachting van de verwijdering van het spandoek onderbroken) Provan Mijnheer de Voorzitter, ik wil een motie van orde indienen. Ik wil de vergadering niet verstoren, maar ik wil toch vragen of u toestemming gegeven heeft voor die televisiecamera en, zo ja, wie dit zijn en waarom zij toelating gekregen hebben om onbetamelijk gedrag in dit Parlement, dat ons zeker niet siert, te filmen. De Voorzitter Mijnheer Provan, ik weet niet wie vergunning heeft gegeven voor deze televisieopnamen, maar het televisieteam heeft de zaal reeds verlaten. Het probleem is dus de wereld uit. Tamino Mijnheer de Voorzitter, ik vind dit soort moties helemaal niet terecht, want wij hebben al zo vaak televisiecamera's in ons midden gehad en als er toestemming voor gegeven wordt, bieden die camera's juist een garantie dat de burgers die ons hebben gekozen kunnen controleren wat er in dit Huis gaande is: de garantie voor democratie is een prijs die men moet kunnen betalen! Als iemand bang is voor wat hij doet, als iemand het nodig heeft om zich te verbergen wanneer hij optreedt, dan beantwoordt die persoon volgens mij niet aan de eisen van degenen die op hem gestemd hadden. Als iemand hier reageert op de lobby van de multinationals, dan wil hij natuurlijk niet dat naar buiten uitlekt wat hij hierbinnen doet. Maar ik geloof dat de Europese burgers het recht hebben dat te weten! (Tekenen van onrust) De Voorzitter Mijnheer Tamino, er worden altijd opnamen gemaakt van de werkzaamheden van het Parlement. De camera's bevinden zich op de daarvoor bestemde plaats. Niemand van ons schuwt het daglicht en derhalve zijn geen speciale opnamen nodig. Ook hier zijn regels voor en deze moeten worden toegepast. Rack Mijnheer de Voorzitter, dit is een stemming in het Europees Parlement. Volgens mij zijn de leden van het Europees Parlement hier stemgerechtigd. Blijkbaar bevindt zich een troep verklede toneelspelers in de zaal. Ik verzoek hen niet aan de stemming deel te nemen of... uit te komen voor wat zij zijn, namelijk vrij gekozen afgevaardigden en geen marionetten. (Applaus) De Voorzitter Collega's, ik moet een punt zetten achter dit debat. Ik geef nog het woord aan twee of drie collega's. Giansily Mijnheer de Voorzitter, in de hoedanigheid van Voorzitter van de vergadering, bent u de kapitein van dit schip. Blijkbaar hebben piraten dit schip geënterd. Bent u werkelijk voornemens deze piraterij van onze stemmen toe te laten, of gaat u zich als een zegevierende scheepskapitein gedragen en laat u de piraten verdrijven? De Voorzitter Mijnheer Giansily, evenals alle hier aanwezigen vond ook ik de bewoording van uw opmerking zeer toepasselijk. Het spandoek is echter inmiddels verdwenen en de manier waarop bepaalde collega's zich uitdossen, is hun zaak. Daar kan ik niets aan doen. Oomen-Ruijten Mijnheer de Voorzitter, wat hier vreselijk ergerlijk is, is dat weliswaar het grote spandoek verwijderd is maar de kleine spandoeken hier nog steeds in deze zaal zijn. Ik denk dat de leden van de groene fractie moeten weten dat er nog meer mensen in dit Huis zijn die zich zorgen maken over de richtlijn zoals die er nu ligt. Voorzitter, ik verzoek u dus om ook de kleine spandoeken te laten verwijderen. Roth Mijnheer de Voorzitter, zoals wij horen, gaat het hier om de waardigheid van het Parlement. Ik geef de heer Rack de raad eens naar het poppentheater te gaan. Daar zou hij vaststellen dat poppentheater een hoogstaande cultuuruiting is. Ik verwacht dat de heer Ferber zich verontschuldigt. Als hij meent dat hij onze fractie een piratenbende mag noemen, heeft dat met waardigheid, democratisch debat of stijl niets meer te maken. Ik verwacht dat hij zich daarvoor verontschuldigt. Als hij dat niet doet, ligt onze conclusie voor de hand. (Applaus van de Fractie De Groenen in het Europees Parlement) De Vries Mijnheer de Voorzitter, ik wil een motie van orde indienen. Ik ben aanwezig omdat ik dacht dat we zouden stemmen. Wij moeten hier over een uiterst belangrijk onderwerp stemmen en we moeten dat op een rustige, waardige en verantwoordelijke manier doen. Het dient nergens toe te discussiëren over de wijze waarop sommige parlementsleden zich kleden. Iedereen heeft het recht zich te kleden zoals hij of zij dat wil. Als men wil protesteren, moet men dat echter buiten doen en niet in deze vergadering. Kunnen we dan nu tot stemming overgaan? De Voorzitter Mijnheer De Vries, mijns inziens zijn talrijke collega's het met uw opmerkingen eens. Pasty Mijnheer de Voorzitter, er is iets buitengewoon alarmerends gaande. Ik wil voorstellen dat de vergadering wordt gesloten en dat u onze collega's verzoekt zich fatsoenlijk te gedragen. Betreffende de amendementen 6 en 28 Graefe zu Baringdorf Mijnheer de Voorzitter, gisteren hebben sommigen zich tijdens het debat over deze amendementen geërgerd. Beweerd werd dat het niet om amendementen van de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling ging. In deze procedure kan echter geen enkele commissie, ook niet de landbouwcommissie, een amendement indienen. Wij hebben daarom beslist dat ik als rapporteur handtekeningen van de leden van de landbouwcommissie zou verzamelen. U vindt die in de lijst na de amendementen. Bovendien heeft onze commissie aan de Commissie juridische zaken en rechten van de burger een brief geschreven en daarin opgemerkt dat onze belangen - het gaat hier om het recht van de boeren om uit eigen dieren en planten verder te kweken - op het spel staan. Dat wilde ik hier nogmaals opmerken. (De Voorzitter verklaart dat het gemeenschappelijk standpunt is goedgekeurd) Perry Mijnheer de Voorzitter, naar het voorbeeld van de heer Falconer heb ik geprobeerd u op voorhand in kennis te stellen van het volgende: ik was aanwezig tijdens de werkzaamheden, maar heb niet deelgenomen aan de stemming, omdat dit volgens mij een onaanvaardbare manier was om een stemming te houden in een democratisch verkozen parlement. Mijns inziens zou het een schande zijn als we uw aandacht alleen kunnen trekken door als piraat verkleed te gaan, en ik hoop dat het Parlement zich niet tot dergelijke praktijken zal verlagen. De Voorzitter Mijnheer Perry, wij kunnen de debatten niet telkens weer van voren af aan beginnen. Op een gegeven ogenblik moet ik ophouden met het woord te verlenen. Uw opmerking is echter genoteerd. (Enkele leden van de Fractie De Groenen in het Europees Parlement zwaaien piratenvlaggen) d'Aboville Mijnheer de Voorzitter, voor het geval u het niet zou weten, de zwarte vlag heeft een specifieke betekenis in het internationaal recht. Het is het embleem van het anarchisme. Daarom betreur ik het dat sommige collega's juist dit teken hebben gekozen om hun grieven te kennen te geven in het Parlement, en daarom vind ik het schandalig dat u in aanwezigheid van een dergelijk symbool een stemming heeft laten plaatsvinden. (Levendig applaus) De Voorzitter Mijnheer d'Aboville, eenieder heeft recht op een eigen mening. Falconer Mijnheer de Voorzitter, de heer Perry is zo vriendelijk geweest mijn naam te vermelden, maar als hij mijn principes terzake wil volgen en overnemen, geef ik hem de raad verder te gaan. De werkmensen in mijn land, en ongetwijfeld in alle Europese landen, kunnen conservatieve parlementsleden altijd herkennen, aangezien deze altijd hetzelfde uniform dragen en dat is gewoonlijk een streepjespak of een dubbelrijspak! De Voorzitter Mijnheer Falconer, ik geloof niet dat het onze taak is commentaar te leveren op de wijze waarop de mensen zich kleden. Ik ben trouwens niet overtuigd van uw gelijk. Er zijn ook andere mensen die de door u beschreven pakken dragen. Palacio Vallelersundi Dank u, mijnheer de Voorzitter. In het verlengde van hetgeen andere sprekers hebben gezegd, mijnheer de Voorzitter, zou ik, ook al is dat te laat omdat de stemming reeds heeft plaatsgevonden, met een beroep op artikel 19 en artikel 109 enkel nog willen opmerken dat we maar moeten hopen dat bij een volgende gelegenheid niemand ons aan dit precedent herinnert om het gebruik van het een of andere symbool in deze vergaderzaal te rechtvaardigen. Symbolen hebben waarde, mijnheer de Voorzitter. Symbolen zijn er niet om te verhullen, ze hebben niet de functie van een kledingstuk, maar zij dragen een betekenis, wat nu juist kenmerkend is voor onze cultuur en onze beschaving. Ik dank u. Cohn-Bendit Mijnheer de Voorzitter, ik zou alle collega's die het woord willen voeren, eenvoudig willen vragen dit te doen. Dat is een pluspunt voor ons. Ga zo door! Is er dan nog steeds niemand die ons de les zou willen lezen! Wij hebben niet zo goed begrepen wat u wilt zeggen! Leg ons uit wat u dwars zit, opdat wij het begrijpen. Ik vraag de desbetreffende collega's alle tijd te nemen en ons uit te leggen wat wij verkeerd hebben gedaan. Roth Mijnheer de Voorzitter, ik moet u en alle aanwezigen hier een schokkende mededeling doen. Ik heb zopas vernomen dat op de voorzitter van de Turkse vereniging voor de mensenrechten, de heer Akin Birdal, die velen van u persoonlijk hebben leren kennen, een uur geleden een aanslag is gepleegd. Acht gewapende burgers zijn in het bureau van het Comité ter verdediging van de mensenrechten in Ankara binnengedrongen. Zij hebben op de heer Akin Birdal geschoten en hem levensgevaarlijk verwond. Hij is in levensgevaar en ligt op dit ogenblik in het ziekenhuis. Enkele collega's die twee weken geleden met de Gemengde Parlementaire Commissie EU-Turkije in Ankara waren, hebben de heer Akin Birdal daar ontmoet. Ik hoop dat hij de operaties te boven zal komen. Velen van u kennen hem. Hij staat symbool voor het democratische Turkije, het Turkije dat voor de mensenrechten ijvert. Wij hopen allen dat hij deze aanslag overleeft en dat de daders worden gevonden en berecht. d'Ancona Voorzitter, ik denk dat het wel zin heeft om over dat laatste deel te stemmen omdat er van de organisatoren van dergelijke party's wordt gevraagd om in ieder geval chill rooms ter beschikking te stellen, koel water en dergelijke. Dat is een noodzaak om het risico voor jonge mensen te verkleinen. Dus wie daar niet voor is, kan ik niet begrijpen. Betreffende paragraaf 8 Aelvoet Voorzitter, als men in deze zaal over een amendement stemt en dat amendement haalt een meerderheid, dan is dat toch aangenomen. Ik heb nog nooit meegemaakt dat men hier over een amendement stemt en dan zegt: het is de oorspronkelijke alinea waarover we stemmen. Dat gaat niet. Dat is tegen de regels van het Huis. De Voorzitter Mevrouw Aelvoet, een gedeelte van het amendement is aangenomen. Dit betrof echter niet heel de tekst. Daarom vond de rapporteur dat ook de oorspronkelijke tekst in stemming diende te worden gebracht. Het voorzitterschap was het met hem eens. Swoboda Mijnheer de Voorzitter, ik wil er alleen op wijzen dat het gedeelte van het amendement dat door het Parlement is aangenomen, in de oorspronkelijke tekst moet worden verwerkt. De Voorzitter Mijnheer Swoboda, dat was inderdaad ook mijn mening. (Het Parlement neemt de resolutie aan) Fabre-Aubrespy Mijnheer de Voorzitter, met uw permissie, zou ik het gelijktijdig over twee verslagen willen hebben, dat van mevrouw Palacio en dat van de heer Wijsenbeek. Onze fractie heeft zich in feite voor de conclusies van de twee verslagen uitgesproken - zij het onder enig voorbehoud, wat ik uiteen wil zetten. Dit is een speciaal geval, omdat wij met de Portugese grondwet te maken hebben, waarvan artikel 157 in een immuniteitsregeling voorziet die de parlementsleden bijzonder goed beschermt. Artikel 157, lid 2, bepaalt inderdaad dat parlementsleden noch als getuige noch als beklaagde gehoord kunnen worden zonder dat er toestemming voor verleend is door het parlement, waarbij in het laatste geval het toestemmingsbesluit verplicht is als er aanwijzingen zijn dat er sprake is van een opzettelijk misdrijf waarop een gevangenisstraf van meer dan drie jaar staat. Het Parlement, daarin de commissie Reglement volgend, is er op uit blijk te geven van - ik citeer - "het autonome karakter van de Europese parlementaire immuniteit ten opzichte van de nationale parlementaire immuniteit" . Men wil, naar verluidt, de grondslag leggen voor een echte Europese immuniteit, die leidt tot gelijkheid tussen de parlementsleden, ongeacht hun nationale rechtspositie. Ik zou hierop willen zeggen dat dit, zoals zo vaak, slechts een vrome wens is en dat de verklaringen van de meerderheid van het Parlement op dit moment geen einde kunnen maken aan het nationale karakter van de rechtspositie van een parlementslid en dat er geen sprake is van een Europees karakter of van een autonoom karakter van de immuniteit. Dat hangt ervan af. Dit standpunt, en dit is mijn derde opmerking, brengt de commissie Reglement ertoe u een schikking voor te stellen die de meerderheid - helaas - zojuist heeft aanvaard en die geenszins conform ons Reglement is. Artikel 6, lid 4, van het Reglement voorziet immers slechts in voorstellen voor het inwilligen of het afwijzen van een verzoek om opheffing van de immuniteit, waarbij de aanbeveling eventueel kan worden opgesplitst als het verzoek om opheffing van de immuniteit op meerdere punten van beschuldiging berust. Artikel 6, lid 4, bepaalt bovendien: "Het verslag van de commissie kan bij wijze van uitzondering het voorstel bevatten dat de opheffing van de immuniteit uitsluitend betrekking heeft op de strafrechtelijke vervolging, zonder dat het lid, (...), kan worden aangehouden (...)" . Artikel 6 voorziet absoluut niet in een regeling zoals wij zojuist hebben aangenomen, namelijk het besluit geen uitspraak over het verzoek te doen en zich er niet tegen te kanten dat de bevoegde rechter de heer Rosado Fernandes op dezelfde wijze verhoort als de heer Campos, zodat het dossier van het verzoek om opheffing van de immuniteit kan worden gecompleteerd. In werkelijkheid heeft onze fractie dus goedgekeurd dat wij de immuniteit in de zin van de Portugese grondwet hebben opgeheven, ofwel dat wij toestemming hebben gegeven dat de betrokkenen door de Portugese rechterlijke instanties verhoord worden. Wij hebben het niet gezegd, maar dat neemt niet weg dat wij het wel hebben gedaan. Het is niet door de zaken te formuleren zoals wij in paragraaf 2 van ons besluit hebben gedaan, dat wij het karakter van de opheffing van de parlementaire immuniteit kunnen veranderen. Verslag-Wijsenbeek (A4-0152/98) Theonas De steeds sterkere ontregeling van het bankwezen en de inperking van de soevereine rechten van de lidstaten vormen het doel dat de Commissie met haar "interpretatieve" mededeling over de toepassing van de tweede bankrichtlijn beoogt. Om dit doel te bereiken schrikt zij er zelfs niet voor terug de officiële wetgevingsprocedure te overtreden. Deze mededeling is een onderdeel van het beleid dat de EU toepast om de interne markt te voltooien en de gemeenschappelijke munt in te voeren. De Commissie houdt zich niet aan de gebruikelijke wetgevingsprocedure. Geleidelijk aan begint zij haar boekje te buiten te gaan en te tornen aan het beginsel inzake de machtenscheiding, met alle gevolgen van dien voor de rechten van de lidstaten. Alleen voor taken die onder haar bevoegdheid vallen, zoals staatssubsidies en het mededingingsbeleid, heeft zij het recht interpretatieve mededelingen uit te vaardigen. Het recht op interpretatie van het primaire en het secundaire afgeleide recht is voorbehouden aan het Hof van Justitie. Als wij daarbij tevens voor ogen houden dat de Commissie een dergelijke procedure ook volgt voor het verzekeringswezen, moeten wij tot de conclusie komen dat zij de facto probeert bepaalde oriëntaties om te buigen en de reacties van de lidstaten te omzeilen. Daar komt nog bij dat, zoals de Commissie zelf toegeeft, haar bevindingen niet bindend zijn voor de lidstaten en de eventuele mening van het Hof van Justitie niet prejudiciëren. De technologische vooruitgang, en met name de uitdagingen waarmee wij in de informatiemaatschappij zijn geconfronteerd, maken aanpassing van de wetgeving noodzakelijk. Zo is door de ontwikkeling van telediensten, van elektronische dienstverlening, een precisering van de voor interpretatie in aanmerking komende begrippen noodzakelijk geworden. Ook moeten duidelijke criteria worden opgesteld voor bijvoorbeeld de "plaats" van de dienstverlening. Deze criteria mogen echter niet op unilaterale en willekeurige wijze worden opgelegd. Zij moeten onderwerp zijn van overleg en mogen de fundamentele beginselen van het internationale privaatrecht niet schenden. Deze beginselen hebben immers een enorme weerslag op bijvoorbeeld de vaststelling van het van toepassing zijnde recht, het belastingstelsel, enzovoort. Wij zijn ten zeerste verontrust over de oriëntaties die niet alleen de Commissie, maar ook het Hof van Justitie volgt voor onder anderen de regels inzake "openbaar belang" en de mogelijke afschaffing van de kennisgevingsprocedure bij dienstverlening. De tweede bankrichtlijn stelt dat kredietinstellingen die activiteiten vervullen op het grondgebied van een andere lidstaat in het kader van de wederzijdse erkenning - dat wil zeggen door middel van een bijkantoor of uit hoofde van een stelsel inzake vrije dienstverlening - zich dienen te houden aan de in het betrokken land van kracht zijnde bepalingen inzake openbaar belang. Sedertdien doen de instellingen van de EU verwoede en stelselmatige pogingen om steeds meer en steeds ingewikkelder criteria uit te werken voor de toetsing van de interne wetsbepalingen, in sectoren die niet onder de communautaire bevoegdheid vallen. Deze gang van zaken is zelfs een inbreuk op de bepalingen en de doelstellingen van de richtlijnen inzake de liberalisering van bankactiviteiten. Tevens worden de soevereine rechten van het land van ontvangst ernstig aangetast. Zijn controlerechten worden immers aan banden gelegd en de toepassing van de wetgeving wordt in zekere zin afhankelijk gemaakt van een goedkeuring door de bankiers en de instellingen van de EU. Op die manier wordt zelfs het alom bekende beginsel van gelijke behandeling geschonden en komen buitenlandse banken in het genot van een gunstiger stelsel dan de banken van het land zelf, daar zij vrijgesteld worden van een aantal wettelijke verplichtingen waaraan de banken die volgens nationaal recht functioneren, wel zijn onderworpen. Op die manier worden bijvoorbeeld banken bevoordeeld die afkomstig zijn uit lidstaten met minder en minder stringente bestuursrechtelijke en wettelijke voorwaarden en bepalingen. In een eengemaakte economie leidt iets dergelijks de facto tot minder consumentenbescherming. Institutioneel gezien betekent deze procedure dat de EU, zonder enige voorafgaande harmonisatie en dus zonder enige rechtsgrondslag, een vinger in de pap krijgt in sectoren die in feite onder de nationale regels van de lidstaten vallen, zoals het civiel recht, het leenrecht en de jurisprudentie. Ons inziens moet elke lidstaat zelf kunnen beslissen welke regels hij wil opleggen aan degenen die economische activiteiten op zijn grondgebied willen uitoefenen. Tevens moet hij in staat zijn de met toezicht belaste instanties doeltreffende controle te laten uitoefenen. Dit is een middel om te zorgen voor een gezond functioneren van het bankwezen en een goede bescherming van het openbaar belang. Wij gaan niet akkoord met een soepele toepassing van de kennisgevingsprocedure in het geval van dienstverlening in een andere lidstaat en wij wijzen dus afschaffing van deze procedure geheel van de hand. Tevens zijn wij van mening dat klantenwerving in dienstverlening op afstand niet vrijgesteld mag worden van de kennisgevingsplicht. De met toezicht belaste autoriteiten moeten weten wat er gaande is om zich naar behoren te kunnen kwijten van hun controletaken. Bovendien is al hetgeen zojuist werd genoemd slechts een voorloper van een meer stelselmatige ingreep in de markt van de betrokken lidstaat. De kennisgevingsprocedure moet tevens van toepassing zijn op niet-materiële dienstverlening, zoals dienstverlening via Internet, waarvoor geen verplaatsingen noodzakelijk zijn. Alhoewel de dienstverlener zich niet in het land van de koper bevindt, is de plaats van de "kenmerkende dienstverlening" wel degelijk het land van de koper en dus is dit een duidelijk geval van dienstverlening in een andere lidstaat. Elke andere interpretatie zou leiden tot een feitelijke afzwakking van de betrokken procedure, daar de dienstverlening op afstand een steeds grotere omvang krijgt. De procedure die is aangegeven in de interpretatie van de tweede bankrichtlijn en de oriëntaties die hierin worden uiteengezet, zijn onaanvaardbaar en daarom kunnen wij niet voor dit verslag stemmen. Aanbeveling voor de tweede lezing in het verslag-Rothley (A4-0170/98) Breyer Mijnheer de Voorzitter, de Fractie De Groenen in het Europees Parlement heeft in haar geheel tegen het verslag van de heer Rothley gestemd. Wij achten het ethisch volkomen onverantwoord dat daardoor de weg geëffend wordt voor het verhandelen van duizenden genen van mensen, planten en dieren. Het Parlement zet de deur open voor een ongehoorde verhandeling van het menselijke lichaam. Beschamend is ook dat het Parlement zo duidelijk voor het zware lobbywerk van de industrie is gezwicht. Pas drie jaar geleden had het Parlement nog de moed een soortgelijk verslag te verwerpen. Nu neemt het vrijwel hetzelfde verslag aan. Het Parlement geeft het bewijs van zijn onmacht door hier in te stemmen met wat de Commissie ons voorlegt in de overtuiging dat ze het Parlement zo vaak kan laten stemmen tot de uitslag haar bevalt. Het lobbywerk voor de octrooieringsrichtlijn was een van de agressiefste campagnes die het Europees Parlement ooit heeft beleefd. Dat had het Parlement evenwel niet mogen beletten hier het ethische bewustzijn te laten zegevieren. Het Parlement is dus jammerlijk tekortgeschoten. Het heeft verzuimd een duidelijk rechtskader tot stand te brengen en de industrie ethische beperkingen op te leggen. Het Parlement heeft de biologische piraterij een wettig karakter gegeven en voor de multinationale ondernemingen de weg geëffend om het leven zelf te kunnen plunderen. De multinationale ondernemingen kunnen nu genen van planten, dieren en mensen, die ze alleen maar ontdekt hebben, als uitvinding bestempelen en hun eigendom noemen. De octrooieringsrichtlijn zal in een onvoorstelbare privatisering van de natuur uitmonden. Ik vind het ook beschamend dat het Parlement de deur heeft laten openstaan voor het klonen van menselijke lichaamsdelen en de octrooiering van menselijke embryo's voor onderzoeksdoeleinden. Ik vind het beschamend dat het Parlement zelfs dat niet heeft kunnen beletten. Nu de mens met deze octrooieringsrichtlijn zo duidelijk tot grondstof voor de industrie wordt herleid, is dit een zwarte dag voor de mensenrechten. Graefe zu Baringdorf Mijnheer de Voorzitter, dat deze octrooieringsrichtlijn, die nu door het Parlement is aangenomen, beter is dan die welke wij oorspronkelijk in het Parlement hebben behandeld en vervolgens hebben verworpen, is toe te schrijven aan hen die toen tegen de richtlijn hebben gestemd. Wij hebben verbeteringen aangebracht. Volgens mij is de nu aangenomen tekst niet te vergelijken met die welke wij toen in het Parlement hebben verworpen. Ik vind alleen dat wij de procedure volledig hadden moeten volgen en dat wij de tekst die wij in eerste lezing met een meerderheid hebben verworpen, nu in tweede lezing opnieuw hadden moeten verwerpen. Zo hadden wij met de Raad een bemiddelingsprocedure kunnen aanvatten en hadden wij nog heel wat mogelijkheden gehad om de richtlijn te verduidelijken en standpunten door te drukken die wij in eerste lezing met een meerderheid hebben goedgekeurd. Het Parlement heeft niet alle mogelijkheden gebruikt. Wij hebben onszelf in een zwakke positie tegenover de Raad en de Commissie gemanoeuvreerd. Anders zijn wij er nochtans altijd op uit de positie van het Europees Parlement te versterken. Dat hebben wij deze keer niet gedaan. Daarom heb ik tegengestemd. Banotti Mijnheer de Voorzitter, ik heb voor een aantal amendementen op deze richtlijn gestemd. Ik vind het een grove belediging dat mevrouw Breyer van oordeel is dat iedereen die ook maar iets in verband met deze richtlijn steunt, hierover elke vorm van moreel oordeel mist. Geen enkele richtlijn heeft mij ooit zo vele zorgen gebaard en ik heb het nooit zo moeilijk gehad om tot een besluit te komen. Er is heel wat kritiek geuit op lobby's. Om een of andere reden zijn degenen die voor de fractie van mevrouw Breyer lobbyen, geen lobbyisten en zijn degenen die er een ander standpunt op nahouden, blijkbaar wel lobbyisten en zij worden dan ook gegispt. Ik heb met vele van de patiëntengroepen gesproken die tegen deze richtlijn zouden zijn, en zij hebben mij ten stelligste verzekerd dat hun namen zonder hun toestemming gebruikt zijn. Deze richtlijn bevat heel wat gebieden die ons zorgen baren. Ik denk niet dat de wereld er vandaag slechter aan toe is door mijn stem. Ik hoop ten zeerste dat wij erkennen dat dankzij de biotechnologie belangrijke medische vorderingen gemaakt kunnen worden. Ik heb zelf reden om dankbaar te zijn voor biotechnologische vooruitgang want als diabetespatiënte ben ik afhankelijk van en gebruik ik insuline. Ik ben blij dat we niet elke keer 50.000 varkens moeten slachten om deze insuline te bekomen. Dankzij de biotechnologie wordt insuline nu op een veel veiliger, constanter en stabieler manier geproduceerd. Ik ben hier dankbaar voor. Ik erken evenwel dat het in deze richtlijn om een aantal belangrijke ethische overwegingen gaat. Toen ik gisteren naar de heer Monti luisterde, raakte ik overtuigd door zijn verzekering dat het ethisch comité voor biotechnologie een ernstig comité zal zijn, waarmee wij als Parlement geregelde contacten kunnen onderhouden. Posselt Mijnheer de Voorzitter, een motie van orde. Ik heb het Bureau meegedeeld dat ik bij het verslag van de heer Pirker en dat van de heer Rothley een mondelinge stemverklaring wenste af te leggen. Ik kreeg daar ten onrechte te horen dat alleen schriftelijke stemverklaringen konden worden afgelegd. Ik neem evenwel aan dat voor mij hetzelfde geldt als voor de andere afgevaardigden en zou dan ook graag een mondelinge stemverklaring afleggen. (De Voorzitter: neen, neen) Mijnheer de Voorzitter, toch is het zo. Ik werd verkeerd geïnformeerd. Ik kreeg te horen dat bij de tweede lezing alleen schriftelijke stemverklaringen kunnen worden afgelegd. Nu mevrouw Breyer, mevrouw Banotti en vele anderen een mondelinge stemverklaring hebben afgelegd, wil ook ik op dezelfde manier worden behandeld en een mondelinge stemverklaring afleggen. De Voorzitter Mijnheer Posselt, daar hebben wij in het Reglement geen specifieke bepaling voor. Wel is er een zekere parlementaire praktijk en daarop doelden onze medewerkers in het Bureau. Volgens deze praktijk worden in de door u genoemde gevallen geen stemverklaringen afgelegd. Het onderhavige vraagstuk is echter zeer subtiel en enkele collega's wilden hoe dan ook hun mening geven. Daarom heb ik besloten enigszins van de gebruikelijke parlementaire praktijk af te wijken. Daartoe heb ik het recht, daar er geen artikel in het Reglement voorkomt dat mij dwingt tot een bepaald standpunt. Normaliter respecteer ik de parlementaire praktijk. In dit geval vond ik het echter noodzakelijk hiervan af te wijken. Evenals de andere collega's, krijgt ook u het woord. Hallam Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen wil ik in de notulen van vandaag opgenomen zien dat heel wat kritiek op mijn collega's van de groenen geuit is omdat zij als piraten verkleed zijn. Op de publieke tribune bevinden zich echter heel wat mensen in uniform die met de belachelijke slogan "Patents for life" zwaaien en waarschijnlijk betaald worden door farmaceutische bedrijven en degenen die hier veel bij te winnen hebben. Daarover is niets gezegd. Het kan niet dat zij die slogan op die manier vertonen. Dit is een donkere dag voor Europa. Dit is de enige Europese richtlijn betreffende octrooien, maar wij hebben vandaag de doos van Pandora geopend en onze kinderen en kleinkinderen zullen dit ten zeerste betreuren. Wij hebben grote multinationals groen licht gegeven om de genetische hulpbronnen van de wereld te plunderen en het hier niet zo nauw mee te nemen. In de bijbel wordt voortdurend gewaarschuwd voor wat "genetische verwarring" genoemd wordt. Het besluit van vandaag zet het licht op groen voor de geïndustrialiseerde vermenging en mutatie van genen van niet-verwante soorten. Wij beschikken niet over een bruikbaar ethisch of moreel kader. Wij hebben niet eens een elementair comité ethiek. Wij zullen hier lange tijd een zware prijs voor betalen terwijl een aantal kapitalistische landen enorme winsten zal maken. Posselt Mijnheer de Voorzitter, zoals ik al zei, wilde ik op niemand kritiek leveren, maar vind ik dat iedereen gelijk moet zijn. Ik ben het er met de heer Graefe zu Baringdorf over eens dat wij de richtlijn op een aantal belangrijke punten hebben kunnen verbeteren. Ik vind zelfs dat wij de richtlijn zeer sterk hebben verbeterd en ben er trots op dat ik behoor tot diegenen die zich destijds heftig tegen de aanneming van de richtlijn in eerste lezing heb verzet. Toen werd gezegd dat er, als wij de richtlijn verwierpen, nooit nog een rechtsgrondslag of richtlijn zouden komen en dat een slechte regeling beter was dan geen. Nu blijkt dat dit alles niet waar was. Wij hebben vandaag een aanzienlijk betere richtlijn. Toch hadden wij op een aantal punten, vooral met betrekking tot de vier amendementen over de bescherming van embryo's, beter gedaan wat de heer Graefe zu Baringdorf voorstelde, namelijk de procedure volledig doorlopen. Ik vind dat wij amendementen hadden moeten aannemen en heb daarom ook voor een aantal ervan gestemd. Ahlqvist, Hulthén, Theorin en Wibe Het verslag-Rothley is een buitengewoon ingewikkeld verslag met grote gevolgen voor de toekomst. Het geeft niet alleen de mogelijkheid om de octrooieringssystemen van de EUlanden te coördineren tot één systeem, maar het gaat ook over morele en ethische risico's, die volgens ons al te stiefmoederlijk worden behandeld. Wij hadden graag gezien dat er een speciale ethische commissie voor biotechnologische kwesties was gekomen; wij menen dat de gevolgen voor de derdewereldlanden nog steeds onduidelijk zijn; en wij vinden ook dat er onvoldoende rekening wordt gehouden met de biologische diversiteit. Onze twijfel geldt niet de verwezenlijking van een gemeenschappelijk Europees octrooistelsel, omdat wij daar de noodzaak van inzien. Maar daar wij nog steeds vraagtekens bij het verslag plaatsen, staan wij er uiterst terughoudend tegenover het verslag als geheel te steunen. Andersson, Lööw en Waidelich Wij stellen vast dat de door het Europees Parlement bij de eerste lezing voorgestelde wijzigingen grotendeels door de Raad zijn overgenomen. Wij steunen bij deze stemming twee amendementen, namelijk de amendementen 10 en 25 over de vermelding van de oorsprong. Wij vinden het niet noodzakelijk een speciale ethische commissie op te richten, omdat wij het met de Raad eens zijn dat die taken door het bestaande comité kunnen worden verricht. Ook als deze amendementen niet de vereiste meerderheid krijgen, zullen wij toch bij de eindstemming het verslag en daarmee ook het voorstel van de Raad steunen, aangezien wij het belangrijk vinden dat er nu op dit gebied een regeling komt van het octrooirecht. Cushnahan In al onze landen worden technische uitvindingen, ook biotechnologische uitvindingen, door octrooiwetten beschermd. De voorliggende ontwerprichtlijn heeft tot doel deze voorschriften te harmoniseren voor biotechnologische uitvindingen. Wij hebben de voorstellen de afgelopen tien jaar onderzocht en aangedrongen op waarborgen op een aantal gevoelig liggende gebieden. De wensen van het Parlement zijn nu ingewilligd. Wij hebben een verbod op het klonen van de mens gevraagd. In de richtlijn wordt klonen verboden. Wij hebben gevraagd dat de commerciële of industriële exploitatie van menselijke embryo's verboden zou zijn. Dat is nu bereikt. Wij hebben de voorstellen gewijzigd om de biotechnologie te steunen. Ons amendement is tezamen met een aantal verwijzingen naar de Overeenkomst van Rio inzake biodiversiteit in de richtlijn opgenomen. Wij hebben een amendement aangenomen dat de bepalingen inzake het "farmers' privilege" wil versterken. In de richtlijn wordt inderdaad het voorschrift versterkt dat landbouwers rechtsbescherming biedt voor de praktijk op de eigen boerderij geproduceerd zaaigoed te gebruiken. Wij hebben om een comité ethiek verzocht dat moet toezien op de ontwikkelingen op het vlak van de biotechnologie. De Commissie heeft vorig jaar zo'n groep opgericht die is samengesteld uit eminente juristen, wetenschappers en theologen. Wij hebben eigenlijk alle wijzigingen en waarborgen bekomen die wij gevraagd hebben. Om al deze redenen zal ik voor de richtlijn stemmen. Delcroix De huidige stand van zaken op het gebied van de biotechnologische uitvindingen is indrukwekkend. Met de voorgestelde richtlijn wordt beoogd het onderzoek ter verbetering van de gezondheid en de voeding te stimuleren en de nadelige of onvoorziene gevolgen die gezamenlijk of afzonderlijk een bedreiging voor de mens, alsmede voor de natuur (fauna of flora) kunnen vormen, te beperken. Octrooiering is slechts een middel. Het is nog maar de vraag of het een probaat middel is, of het een goede constructie is. Niemand kan hier al antwoord op geven, en wel om twee redenen: de biotechnologie heeft de afgelopen decennia een revolutionaire ontwikkeling doorgemaakt, en dit zet door. Dagelijks komen er nieuwe toepassingen bij en worden er nieuwe ontdekkingen gedaan. De onderzoekers moeten derhalve de mogelijkheid krijgen hun werk voort te zetten, en er moet voorkomen worden dat een monopolie botst met de legitieme belangen van diverse onderzoeksgroepen, die wereldwijd kennis, resultaten en klonen uitwisselen volgens een beroepsethiek die zij zich vrijwillig hebben opgelegd en die zijn nut bewezen heeft. Het probleem van plagiaat, dat een bedreiging voor onderzoekers vormt, moet afdoende worden opgelost; -heel vaak wordt knowhow op het gebied van de biochemie louter beschermd door geheimhouding en passieve bescherming, wat effectiever blijkt te zijn dan een octrooi, dat sommige deskundigen zonder scrupules proberen te omzeilen.In deze context denk ik dat een goedkeuring van de voorgestelde richtlijn in tweede lezing een aanvaardbare en redelijke tegemoetkoming aan de bezorgdheid van de onderzoekers is en dat tijdens een evaluatieperiode de deugdelijkheid van octrooien op het gebied van de biotechnologie kan worden beoordeeld. Ik hoop dat deze evaluatie plaatsvindt, en daarom steun ik de aanbeveling van de rapporteur, in de huidige vorm. Graenitz Het gemeenschappelijk standpunt is op een aantal punten weliswaar beter dan het oorspronkelijke voorstel van de Commissie, maar toch ontbreken daarin nog altijd bepalingen die garanderen dat de oorsprong van het genetische materiaal kan worden nagegaan. Dat is voor de biodiversiteit en de bescherming van dieren uiterst belangrijk. Op het gebied van de landbouw zijn ook inzake het fokken van dieren verbeteringen nodig. Er ontbreekt een artikel over een speciaal voor de biotechnologische uitvindingen opgerichte commissie ethische kwesties. Ik vind het jammer dat te weinig afgevaardigden voor de amendementen hebben gestemd. Lindqvist Het is verkeerd octrooien te verlenen op leven, op onderdelen van de natuur. Dit zijn gemeenschappelijke menselijke hulpbronnen waarover iedereen moet kunnen beschikken en waarop niemand een monopolie mag hebben. Daarom is er geen EU-richtlijn nodig voor de octrooieerbaarheid van menselijke genen, cellen, gewassen en dieren. In het gemeenschappelijke standpunt van de Raad zijn een heleboel parlementaire amendementen, die wij in juli van vorig jaar hebben behandeld, in nadelige zin gewijzigd. De bewering van de Raad dat men zich heeft opengesteld voor de hardere eisen van het Parlement voor een verbod op octrooien op leven, is dan ook in strijd met de waarheid. Ik heb er daarom voor gestemd dat de oorspronkelijke amendementen van het Parlement, met een verbod op octrooien op leven, opnieuw worden ingediend, net zoals ik bij de eerste lezing heb gedaan. Martin, David Deze richtlijn moet een evenwicht bieden tussen de behoeften van de industrie en de aanzienlijke bezorgdheid van het grote publiek. Biotechnologie kan een belangrijke bijdrage aan de behandeling van genetische ziekten leveren. Het pionierswerk in het Roslin-instituut in de buurt van Edinburgh (in mijn kiesdistrict) is hiervan een goed voorbeeld. Door de introductie van een menselijk gen in een schaap produceert het dier een menselijk eiwit in zijn melk dat heel wat mogelijkheden biedt voor de behandeling van emfyseem en blaasfibrose. Dankzij het gemeenschappelijk standpunt zullen wetenschappers, onderzoekers en degenen die hen financieren, een behoorlijk rendement op hun investeringen halen. Dat moet worden toegejuicht. Ik ben er evenwel niet van overtuigd dat in het gemeenschappelijk standpunt voldoende ondernomen wordt om een antwoord te geven op de oprechte vragen die over de ontwikkelingen op dit gebied gesteld worden. Ik had graag gezien dat het gemeenschappelijk standpunt duidelijker geweest was over de noodzaak van een duidelijk onderscheid tussen uitvindingen en ontdekkingen. Mijns inziens moet een afzonderlijk ethisch comité in het leven geroepen worden dat octrooiaanvragen behandelt. Er moet geïnformeerde instemming verleend worden voor materiaal dat afkomstig is van de mens of uit derdewereldlanden. Tenslotte had het gemeenschappelijk standpunt ook duidelijker moeten stellen dat alle dierenleed in verhouding moet zijn met de realistische voordelen voor de mens. Ik erken dat het gemeenschappelijk standpunt een oprechte poging doet om een aantal tegenstrijdige belangen te verzoenen, maar ik kan het niet steunen in zijn huidige vorm. Martinez De richtlijn over de rechtsbescherming van biotechnologische uitvindingen die weer aan ons is voorgelegd, brengt het hele legitieme debat opnieuw op gang tussen enerzijds degenen die uiting geven aan de bezorgdheid van de Europese farmaceutische industrie over het op de helling staan van de technische mogelijkheden die niet aan hun Amerikaanse concurrenten worden ontzegd, en anderzijds degenen die wijzen op de noodzaak foute ontwikkelingen te voorkomen, die - in naam van het broodnodige concurrentievermogen - gruwelijk de verkeerde kant op dreigen te gaan. Als de octrooieerbaarheid van het leven al beangstigend is, kan er, nu de handel zijn intrede heeft gedaan op dit gebied - waar niemand iets heilig is - zeker niet in worden toegestemd dat menselijke embryo's voor "industriële en commerciële doeleinden" worden gebruikt. Zelfs zonder het rookgordijn van ethische comités. Het probleem is in feite minder gecompliceerd dan het lijkt, als eerst de in het geding zijnde principes en eisen zijn opgesomd en vervolgens hiërarchisch zijn ingedeeld. Het gaat achtereenvolgens om - niet in hiërarchische volgorde: het niet belemmeren van het onderzoek, omdat het het welzijn voor de mens kan vergroten, wat bevestigd wordt door de bliksemsnelle vooruitgang van de geneeskunde sedert de revolutionaire ontdekking van Pasteur; het niet belemmeren van de Europese geavanceerde industrieën, met name in de eerste plaats de farmaceutische sector, waar elk geneesmiddel uit grijze cellen ontsproten is; het niet aantasten van het aloude recht van de boer om de opbrengst van zijn land opnieuw te gebruiken; het ongemoeid laten van alles wat ons heilig is, en dat is het leven, anders graven wij ons eigen graf; dieren niet onnodig leed berokkenen. Als deze punten eenmaal zijn opgesomd, is de hiërarchische indeling gemakkelijk. Bovenaan de lijst staat het leven, en in de eerste plaats het embryo. Wij moeten er kennis van dragen, het bestuderen. Inderdaad. Toch verbiedt ons het leven te octrooieren, te commercialiseren, te manipuleren, te klonen en te verhandelen! De grens van de handel ligt daar waar het leven begint! Aldus zullen wij verkeerde ontwikkelingen, zoals het gebruik van babylijkjes voor experimentele doeleinden, om - waar halen ze het? - autostoelen te testen, voorkomen. Op de tweede plaats heeft de boer het recht om opnieuw in te zaaien zonder royalty's te hoeven betalen. Anders zouden boeren juridisch weer gedegradeerd worden tot horigen, wat de grote agrochemische bedrijven tot leenheren en uitbuiters zou maken. Het hele overige terrein moet toegankelijk zijn voor de wetenschap, voor de vooruitgang en voor de heilzame gevolgen van de wetenschap voor de mens. McKenna Ik stem om tal van redenen tegen dit voorstel. De groenen hebben zich voortdurend ingezet om iets aan de ergste tekortkomingen van deze richtlijn te doen, maar het gemeenschappelijk standpunt is onaanvaardbaar in zijn huidige vorm. Het is uiterst zorgwekkend dat de rapporteur, de heer Willi Rothley, weigert toe te geven dat de tekst tekorten vertoont, hoewel het klaar en duidelijk is dat de door het Parlement in eerste lezing aangenomen amendementen genegeerd of onherkenbaar verminkt zijn. Men zal denken dat het democratische proces gefaald heeft als dit standpunt door de plenaire vergadering wordt goedgekeurd. Volgens artsen en medische onderzoekers zal de richtlijn het onderzoek bemoeilijken en tot hogere kosten voor behandeling leiden. Het Regional Genetics Centre in Manchester heeft al verzoeken gekregen om royalty's te betalen telkens het tests verricht voor het blaasfibrosegen. De octrooiering van genen zou de samenwerking tussen wetenschappers verminderen en tot hogere kosten leiden voor liefdadigheidsinstellingen die zeldzame genetische ziekten bestrijden die commercieel gezien niet interessant zijn. Ondernemingen die octrooien bezitten, zullen een monopolie op een deel van de mensheid verwerven. Een aantal grote ondernemingen heeft gebruik gemaakt van bedrieglijke campagnetechnieken. Zo heeft een groep rolstoelpatiënten die actie voerde, naar verluidt onkostenvergoedingen en giften in natura gekregen van Smithkline Beecham. Het leven is geen product dat verkocht en gekocht kan worden. De lobby voor deze sector beweert dat de richtlijn voor een hogere voedselproductie zal zorgen. Er wordt al genoeg voedsel geproduceerd en de landbouwers zullen als gevolg van de richtlijn royalty's moeten betalen op zaaigoed en tot duurdere monoculturen en landbouwmethodes verplicht worden. Volgens de huidige formulering van de richtlijn kan een octrooi enkel aangevochten worden als kan worden aangetoond dat dieren waarschijnlijk fysieke pijn zullen lijden: zelfs het bewijs van een fysieke handicap zou niet volstaan. Menselijke genen en embryo's, dieren en planten zullen alle octrooieerbaar worden, de gelegaliseerde diefstal van genetische hulpbronnen van ontwikkelingslanden zal doorgaan en de landbouwers zullen ernstig benadeeld worden. Artikel 5 "lijkt de octrooiering van sequenties van menselijke genen zowel toe te laten als te verbieden" . Dat is het standpunt van de Britse Society for Human Genetics - de klinische artsen die in de praktijk met deze tekst zullen moeten werken - en het is een uitstekend voorbeeld van de wijze waarop de logica en het gezond verstand geweld aangedaan worden. Het bestaande octrooiverdrag (artikel 52, lid 4 van de Europese Overeenkomst inzake octrooien) verbiedt octrooien op chirurgische en therapeutische behandelingen en diagnosemethoden om redenen van algemeen belang en de vrijheid van de arts. Dit wordt erkend in één overweging (35), maar ontkend in een andere (42). Artikel 6 zal octrooien op "processen voor het klonen van mensen" verbieden. De definitie van deze processen wordt evenwel geschrapt in de artikelen en opgenomen in de (niet-bindende) overwegingen, toch een eigenaardige plaats voor zo'n belangrijke en controversiële kwestie. Dit laat de mogelijkheid open voor de octrooiering van processen voor het klonen van alles wat minder dan een volledige mens is. Het Parlement heeft in eerste lezing een duidelijke verklaring aangenomen waarin het stelt dat alle methoden waarbij menselijke embryo's gebruikt worden, niet octrooieerbaar mogen zijn. In het gemeenschappelijk standpunt wordt hiervan gemaakt dat alleen het industrieel of commercieel gebruik niet octrooieerbaar is, en dat laat de mogelijkheid open voor octrooien op onderzoeksmodellen die embryo's gebruiken. Biopiraterij is de ongeoorloofde onteigening en commercialisering van genetisch materiaal zonder de noodzakelijke en geïnformeerde instemming van de donor. Toestemming verlenen voor het schenken van genetisch materiaal is niet hetzelfde als toestemming verlenen voor de commercialisering van alle hieruit resulterende producten. Het Parlement erkende dit probleem in zijn amendement 76, dat een nieuw artikel invoerde, dat vrijwillige en geïnformeerde instemming van de persoon van herkomst vereiste als voorwaarde voor een octrooiaanvraag. Deze bepaling wordt evenwel geschrapt in het gemeenschappelijk standpunt en vervangen door een slecht geformuleerde overweging die verzoekt om een "gelegenheid" om die instemming te verlenen en problemen in verband met de bescherming van gegevens inroept als reden om de tekst van het Parlement te verwerpen. Er wordt niets gezegd over wat er gebeurt als deze gelegenheid niet benut of verworpen wordt. Het Parlement had voor een ruimere formulering van de uitzondering voor landbouwers om eigen zaaigoed opnieuw te gebruiken en met geoctrooieerd vee te kweken gestemd, omdat het oorspronkelijke voorstel van de Commissie technisch gezien heel beperkt was. In het gemeenschappelijk standpunt wordt evenwel geen rekening gehouden met het standpunt van de landbouwers en worden opnieuw dezelfde beperkingen opgelegd. De Commissie juridische zaken en rechten van de burger heeft een verzoek van de voorzitter van de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling om deze amendementen opnieuw op te nemen naast zich neergelegd. Nicholson Ik erken dat het gemeenschappelijk standpunt een verbetering is ten opzichte van het voorstel dat ons werd voorgelegd toen wij het de vorige keer over de octrooiering van biotechnologische uitvindingen hadden, maar het baart mij zorgen dat ethische problemen niet volledig opgelost zijn. Wanneer het om de ethische dimensie gaat, volstaat het niet eenvoudigweg te pleiten voor een duidelijk evenwicht tussen de behoeften van een bepaalde sector en een aantal morele bezwaren. De balans moet altijd overhellen naar de morele bezwaren. Ik heb dan ook de amendementen en in het bijzonder de door leden van mijn fractie ingediende amendementen gesteund die tot doel hebben de ethische controles te versterken. Zoals alle andere leden koester ik sympathie voor de patiëntenverenigingen die campagne gevoerd hebben voor de goedkeuring van dit verslag zonder amendementen. Het is begrijpelijk dat deze verenigingen wensen dat deze kwestie zo snel mogelijk geregeld wordt. Jammer genoeg kan ik het argument dat er geen behoefte meer is aan bemiddeling niet aanvaarden. Uit het aantal bezwaren dat geopperd werd, blijkt duidelijk dat de ethische dimensie waterdicht moet zijn. Anders zullen wij in de toekomst enorme moeilijkheden ondervinden waarbij niemand gebaat zou zijn, zeker niet de mensen die door de patiëntenverenigingen vertegenwoordigd worden. Ik ben het met vele andere leden eens dat in het gemeenschappelijk standpunt onvoldoende aandacht aan de behoeften van de landbouwers besteed wordt. Er lijkt een fundamenteel misverstand te bestaan over de wijze waarop de landbouw werkt. Het is absurd landbouwers een financiële sanctie op te leggen gewoon omdat zij een aantal innoverende praktijken willen voortzetten, zoals zij dat overigens al eeuwenlang doen. Ik sta dan ook zeer afkerig tegenover de bepalingen die het "farmers' privilege" willen afschaffen. des Places De discussies over de rechtsbescherming van biotechnologische uitvindingen zijn nu al meer dan tien jaar aan de gang. Het is volkomen tegenstrijdig dat internationale instellingen, met name de Wereldhandelsorganisatie, juridische bescherming van biotechnologie mogelijk achten, ook al kijken ze alleen naar het voedingsproduct als zodanig zonder rekening te houden met het productieproces. Een actueel voorbeeld hiervan is het hormonenvlees, waarvoor het invoerverbod in de Europese Unie verwerpelijk wordt geacht. Wat de landbouw betreft, moet de rechtsbescherming van de biotechnologie niet ten koste gaan van wat ten onrechte "het voorrecht van de landbouwer" wordt genoemd. In dit licht heeft onze fractie amendement 6 ingediend en de amendementen 28, 29 en 30 medeondertekend. Landbouwers hebben inderdaad altijd al het recht gehad hun eigen zaaizaad te maken, en zij hebben daarvoor een specifieke kringloop ontwikkeld, genaamd "boerenzaaigoed" . Onlangs nog heeft de Commissie de steun voor de productie van harde tarwe ondergeschikt gemaakt aan het gebruik van gecertificeerd zaad, wat een stijging van de productiekosten met zich meebrengt voor de landbouwers. Dientengevolge kan reeds worden vastgesteld dat er minder harde tarwe in de zogenaamde "niet-traditionele" productiezones wordt ingezaaid en dat slechts van een beperkte productiesteun wordt geprofiteerd. Het "voorrecht van de landbouwer" , te weten de productie van boerenzaaigoed, en het in eigen hand houden van de productie van zaaizaad, is de optimale barrière tegen de ontwikkeling van genetisch gemodificeerd zaad. Door de lage productiekosten worden de zaaizaadbedrijven (multinationals) immers gedwongen misbruik van hun machtspositie op de markt te maken. Sandbæk, Bonde en Lis Jensen Wij hebben voor een aantal van de amendementen in het verslag-Rothley betreffende de rechtsbescherming van biotechnologische uitvindingen gestemd. Wij deden dit omdat we op die manier wilden proberen de richtlijn in het bemiddelingscomité te krijgen. We zijn immers van oordeel dat het een slecht voorstel is. Er zijn minstens drie grote problemen met de richtlijn zoals ze er nu uitziet, nadat het Parlement alle amendementen heeft verworpen. De eis betreffende het bewijs van oorsprong is niet op een aanvaardbare wijze in de richtlijn opgenomen, het farmers' privilege is niet gewaarborgd en de door artikel 5 geboden mogelijkheid om genen zelf - en niet enkel hun toepassing - te octrooieren, is ten zeerste vatbaar voor kritiek. Elk van deze problemen is op zich voldoende om het gemeenschappelijk standpunt van de Raad te verwerpen, maar dat is helaas niet gelukt. Naar onze mening is het onverantwoord het verslag-Rothley aan te nemen. Spiers Ik heb de meeste amendementen op het verslag-Rothley gesteund. Ik heb met respect geluisterd naar vele van de argumenten van het gemeenschappelijk standpunt alsook naar de bedenkingen van mijn vakbond, MSF, de Britse Vereniging voor de Bio-industrie, de heer Rothley en een aantal andere parlementsleden. Ik erken dat de biotechnologie mogelijkheden biedt om genetische ziekten te genezen en banen te scheppen in de Europa. Ik erken ook dat het verlenen van een octrooi op zich niet toelaat dat het geoctrooieerde product gebruikt wordt. Veel van het lobbywerk van beide zijden was misleidend en soms zelfs oneerlijk. Dit helpt de lobbyisten niet en evenmin de parlementsleden, die een standpunt trachten in te nemen op een buitengewoon ingewikkeld gebied dat verband houdt met wetgeving, wetenschap en ethiek en tal van politieke kwesties. Beweringen dat de goedkeuring van het gemeenschappelijk standpunt geneesmiddelen zal opleveren die er anders niet zouden komen, of dat de verwerping van het gemeenschappelijk standpunt de Europese industrie een dodelijke klap zal toebrengen, zijn ongegrond. Ook vele tegenstanders van de richtlijn hebben de praktische gevolgen van de toekenning van een octrooi overdreven en beweerd dat elk geoctrooieerd product ook is goedgekeurd voor gebruik. Ik kan het gemeenschappelijk standpunt echter niet steunen, vooral omdat de strijd over de richtlijn een politieke strijd geworden is over de vraag of er een snelle en zwak gereglementeerde expansie van de biotechnologie moet komen. Het belang van de richtlijn overstijgt de specifieke bepalingen ervan. Daarom was het ook belangrijk een geloofwaardig comité ethiek op te richten, zoals in amendementen 11 en 12 wordt voorgesteld; de rechten van de mensen in de ontwikkelingslanden te vrijwaren; het "farmers' privilege" te vrijwaren en de biodiversiteit te beschermen. Nu machtige economische en politieke groepen munt willen slaan uit biotechnologie in ontwikkelingslanden bestaat er een ernstig gevaar dat traditionele rechten ondermijnd worden en dat de armsten van deze wereld verder uitgebuit worden. Wanneer we een model voor de octrooiering van biotechnologische uitvindingen aanvaarden dat nauw aanleunt bij het Amerikaanse model, creëren we een machtig blok dat de biotechnologie misschien aan de rest van de wereld zal opleggen. Dat zou niet wenselijk zijn. Wij moeten trager gaan. Bij monde van mijn stem heb ik uiting gegeven aan mijn bekommeringen. Telkämper Bayer, BASF, Hoechst en Boehringer proberen zich vandaag van de rechtsbescherming van de genenhandel te verzekeren. De richtlijn betreffende de rechtsbescherming van biotechnologische uitvindingen moet het de grote ondernemingen mogelijk maken door middel van een octrooi het gebruik van dierlijk, plantaardig en menselijk biologisch materiaal te monopoliseren. De grote ondernemingen kunnen daarmee een eigendomsrecht op genetische informatie in de vorm van een octrooi verwerven, maar dat garandeert nog lang niet dat de door de biotechnologische industrie beloofde banen en therapieën er ook werkelijk komen. Zeker is echter dat Europese biotechnologieondernemingen uit de richtlijn voordeel zullen halen. Een groot deel van de hulpbronnen en de kennis voor zogenaamde biotechnologische uitvindingen van het Noorden en de daarvoor verleende octrooien komen uit derdewereldlanden. Van de genetische diversiteit vindt men 83 % in Afrika, LatijnsAmerika en Azië. In combinatie met de traditionele kennis van de inheemse volkeren en plaatselijke gemeenschappen over het gebruik van die biologische diversiteit kan dat grote winst opleveren. Dat geldt vooral voor de kennis over traditionele geneeswijzen en landbouwmethodes. Nu al wordt een kwart van de geneesmiddelen uit tropische planten vervaardigd. Vaak worden die geneesmiddelen uit traditionele geneesmiddelen van inheemse volkeren ontwikkeld. De kennis en de biologische hulpbronnen van de inheemse volkeren worden in de regel zonder hun toestemming of zelfs tegen hun wil in door multinationale ondernemingen verhandeld. De winst is groot: Bayer, Agr.Evo, BASF, KWS en Hoechst behoren tot de top-tien van de landbouw-, diergeneeskundige of farmaceutische ondernemingen. Dankzij de EUoctrooieringsrichtlijn zullen zij zonder instemming, rechtsbescherming, controle of participatie van de betrokkenen nog veel meer winst kunnen maken. De industrie kan nu ook greep krijgen op het menselijke genetisch materiaal in de EU. De octrooiering van bestanddelen van het menselijk lichaam is niet meer uitgesloten. Genetische informatie geldt voortaan als het resultaat van een technisch proces en derhalve als een octrooieerbare uitvinding. Vroeger al is herhaaldelijk geprobeerd sequenties van genen van inheemse volkeren tegen hun wil in te octrooieren. Vandaag stemt het Europees Parlement over de gedwongen onteigening van genetische rijkdommen. Daarom stem ik tegen het verslag van de heer Rothley. Verslag-Pirker (A4-0157/98) McKenna Ik heb mij om een aantal redenen van stemming over dit verslag onthouden. Het gehele drugsvraagstuk en de wijze waarop deze kwestie benaderd wordt, zijn heel verwarrend. Men weigert te aanvaarden dat er verslaafden zijn, dat mensen aan drugs verslaafd zijn en dat iets gedaan moet worden opdat deze mensen bescherming genieten en niet als misdadigers beschouwd worden. Zij zijn het slachtoffer van uitbuiting. Wij moeten hier iets aan doen. Er lijken in dit Parlement twee kampen te zijn. Sommigen zeggen dat drugs geliberaliseerd moeten worden en anderen zeggen dat wij weigeren de kwestie aan te pakken. Wij hebben de plicht de realiteiten van het leven aan te pakken en één van die realiteiten is dat drugs voorhanden zijn en dat jongeren en kwetsbare groepen hiervan het slachtoffer zijn. Wij moeten hier iets aan doen en mogen het probleem niet uit de weg gaan. Zelfs in het verslag-d'Ancona van enkele maanden geleden werd een aantal zeer cynische argumenten opgeschroefd. Wij moeten de realiteiten van het leven aanpakken. Wij moeten iets doen aan het feit dat niet alleen de drugsverslaafden zelf, maar ook hun families lijden. Wij mogen deze mensen niet als misdadigers beschouwen, maar moeten nagaan hoe wij de diepere oorzaken van het probleem kunnen aanpakken. Zolang we dat niet doen en de ogen blijven sluiten voor de problemen, zullen we geen oplossing vinden. De reden waarom ik mij inzake dit verslag onthouden heb, is dat het wel een aantal positieve aspecten bevat, maar toch weigerachtig staat om iets aan de concrete situatie te doen. Posselt Mijnheer de Voorzitter, ik wil alleen kort opmerken dat het mij veel genoegen doet dat het verslag van de heer Pirker hier met een grote meerderheid is aangenomen. Daaruit blijkt dat op het gebied van het drugsbeleid de koerswijziging is ingezet die al tijdens het debat over het jammer genoeg naar de commissie terugverwezen verslag van mevrouw d'Ancona kon worden verwacht. Bij de stemming over het verslag van de heer Pirker is duidelijk gebleken dat een ruime meerderheid in het Europees Parlement een harde aanpak van het drugsprobleem wenst. Die ommekeer moeten wij ook in de lidstaten bewerkstelligen. In Duitsland bijvoorbeeld is het debat nog lang niet zo ver gevorderd als hier in het Europees Parlement. Ik zou willen dat ook op het niveau van de lidstaten dezelfde vastberadenheid in het drugsbeleid en de drugsbestrijding aan de dag wordt gelegd als hier in het Europees Parlement. Ahern Het is ondenkbaar dat wij in een week waarin het Europees Parlement het verbod op tabaksreclame zal steunen, de bedreiging voor het leven en de gezondheid van de zogenaamde designer drugs niet ernstig zouden nemen. Wij weten allemaal dat jongeren een tragische dood gestorven zijn door XTC-gebruik, maar de sluipende schade die deze drugs op lange termijn aan de hersenen en het zenuwstelsel toebrengen, is minder bekend. Het is spijtig dat de voorstanders van het Verdrag van Amsterdam de keerzijde van de snelle beweging naar Europese harmonisatie niet erkend hebben. Ook de misdaad heeft groen licht gekregen. Douaneposten langs onze westkust, zoals die in Casteltownbere in Cork, zijn afgeschaft net nu een grotere waakzaamheid nodig is inzake de smokkel van allerlei soorten illegale drugs. Cannabis is al legaal in Nederland, en nog een aantal andere lidstaten van de Europese Unie ijvert voor legalisering, zodat de druk alleen maar zal toenemen. Wij moeten NEEN zeggen tegen het Verdrag van Amsterdam en NEEN tegen drugs. Ahlqvist, Andersson, Hulthén, Lööw, Theorin, Waidelich en Wibe Wij willen nog eens onderstrepen dat het verslag-Pirker een uitstekend verslag is, dat het voorstel van de Commissie over een early warning system om nieuwe synthetische drugs te signaleren ondersteunt. Wij zijn het echter niet eens met de opvatting dat een harmonisatie van de strafrechtelijke reacties op drugsgebruik wenselijk zou zijn, nu verscheidene lidstaten van de EU op het ogenblik drugsgebruik niet strafbaar stellen. Een harmonisatie zou kunnen betekenen dat Zweden zijn huidige wetgeving gedeeltelijk zou moeten opgeven. Wij steunen het amendement inhoudende dat de wetgeving niet enkel op bestraffing en verboden moet zijn gebaseerd. Wij vinden het Zweedse beleid, waarbij straf kan worden omgezet in verpleging of behandeling, succesvol en wenselijk. Tenslotte worden alle voorstellen inhoudende legalisering of regeling van drugsgebruik door ons afgewezen. Bébéar Zoals de rapporteur, onze collega Hubert Pirker, heeft onderstreept, neemt het aandeel van de zogenaamde synthetische drugs - ecstasy, LSD en amfetaminen - in het totale drugsgebruik steeds meer toe. Er moet dus met spoed prioriteit worden gegeven aan de aanpak van dit probleem, dat met name betrekking heeft op jongeren en hun vrijetijdsbesteding, en het moet onverwijld worden aangepakt. Er wordt geen bevredigende uniforme bescherming geboden door de nationale wetgevingen van de vijftien lidstaten die betrekking hebben op dit soort drugs - waarvan men de exacte samenstelling meestal niet kent. Daarom hecht ik mijn goedkeuring aan het verslag-Pirker, met name wat de op afschrikking en preventie gerichte aspecten ervan betreft. De vorderende ratificatie van het Verdrag van Amsterdam biedt ons nieuwe rechts- en politionele middelen om tegen deze buitengewoon gestructureerde en georganiseerde criminaliteit op te treden. Het weer op gang brengen van met name de grensoverschrijdende samenwerking kan hieraan een grote bijdrage leveren en een halt toeroepen aan de toename van "raven parties" . Wij hebben de verantwoordelijkheid voor de bescherming van minderjarigen en jongeren op velerlei gebied. Deze taak moeten wij serieus opvatten. Bij de strijd tegen de zogenaamde "traditionele" drugs wordt volgens dezelfde logica te werk gegaan als bij de strijd tegen de grote criminaliteit en voor de bescherming van de volksgezondheid. Om dezelfde medische en sociale redenen, zou ik, als arts en parlementslid, legalisering van drugs niet kunnen overwegen. Cushnahan Mijnheer de Voorzitter, ik juich het verslag-Pirker toe. Het gebruik van designer drugs is aanzienlijk toegenomen en het is van essentieel belang dat de Europese Unie haar activiteiten in antwoord op het probleem coördineert. Alle nationale wetgevingen moeten grondig onderzocht worden om ervoor te zorgen dat er geen achterpoortjes bestaan die de aanmaak van synthetische drugs mogelijk maken door gewoonweg de chemische formule te veranderen. Dit moet tevens gepaard gaan met meer samenwerking tussen douane en politie in de gehele Unie, die gericht is tegen misdadigers die zich met deze smerige handel bezighouden en zozeer profiteren van het menselijk leed en de ellende die zij veroorzaken. De winstmarges zijn enorm. Het kost 20 tot 25 pence om een XTC-pil te maken, maar dezelfde pil wordt voor 5 tot 10 pond verkocht. De mogelijke winsten wegen veel zwaarder dan de straffen die worden uitgesproken. Het is dan ook van essentieel belang dat de lidstaten hun bestraffingsbeleid onderling harmoniseren zodat de straffen in overeenstemming zijn met het misdrijf en een belangrijk afschrikmiddel vormen. Actie op lokaal vlak moet eveneens een essentiële rol spelen. We mogen niet vergeten dat deze drugs meestal verkocht worden op plaatsen waar veel jongeren komen, zoals discotheken en cafés. Er moet druk uitgeoefend worden op de eigenaars van deze lokalen opdat zij alle mogelijke voorzorgen nemen om de verkoop van drugs te verhinderen. Als bewezen is dat zij doelbewust de verkoop van drugs toelaten, moeten de plaatselijke politie en de plaatselijke rechtbanken hun vergunningen intrekken. Het is dan ook klaar en duidelijk dat wij gelijktijdig goed gecoördineerde maatregelen op lokaal, nationaal en communautair niveau moeten nemen als wij de dreiging van designer drugs met succes willen bestrijden. Deprez De snelle toename van het gebruik van synthetische drugs in de Europese Unie - volgens de huidige schatting gaat het om bijna vijf miljoen jonge gelegenheidsgebruikers - vormt tegelijkertijd een nieuw sociaal verschijnsel en een nieuw probleem voor de volksgezondheid. Het is immers bekend dat het gebruik van synthetische drugs in combinatie met andere drugs of alcohol bepaalde risico's met zich meebrengt: min of meer ernstige bijverschijnselen, risico's bij autorijden, risico's van seksueel verkeer zonder bescherming... Het is tevens bekend dat de handel in synthetische drugs bijzonder winstgevend is: gemakkelijke productiemethode, goedkope productieapparatuur, veel vervangingsproducten... Daarom is s de productie van synthetische drugs vaak in handen van grote criminele organisaties. In deze context steun ik het verslag van collega Pirker, waarin het accent wordt gelegd op de verschillende onlosmakelijk verbonden stappen in de strijd tegen deze nieuwe drugs: 1.noodzaak van controle op precursoren; 2. strijd tegen de productie van en handel in de nieuwe synthetische drugs; 3. waarschuwen voor de risico's door voorlichting van jongeren en door positieve uitlatingen over de minder riskante "alternatieven" . Eriksson, Sjöstedt en Svensson Ondergetekenden hebben zich bij de stemming door de volgende beginselen laten leiden. Dit soort drugsgebruik vormt een bedreiging van de menselijke gezondheid en het menselijk welzijn. De samenleving mag zich dan ook niet passief of tolerant tegenover een dergelijk gebruik opstellen.-De samenleving moet beschikken over de middelen voor de zorg voor, de behandeling van of de hulp aan verslaafden.-Een verbod op drugsgebruik moet niet leiden tot gevangenisstraf, maar tot op sociaal beleid gebaseerde maatregelen, bijvoorbeeld gedwongen behandeling. Gevangenisstraf moet worden beschouwd als een ondoelmatige en voor het individu destructieve methode van drugsbestrijding. Holm Ik steun dit verslag. Voor een verslag van het Europees Parlement is het restrictiever dan verwacht. Drugs, van wat voor soort dan ook, kunnen nooit worden geaccepteerd, en alle manieren om de controle te verbeteren zijn goed. Controle via legalisatie en kwaliteitseisen aan de 'producten' zijn nooit aanvaardbaar. Dat het Europees Parlement op voorstel van de Commissie de lidstaten nu aanmoedigt om op dit terrein handelend op te treden, is een goede zaak. Een eerste stap is het nakomen van de VN-verdragen op dit gebied. Wat de controle betreft, wordt niets vermeld over het feit dat de EU nu bezig is alle grenscontroles tussen de lidstaten af te schaffen, wat ertoe zal leiden dat niet alleen gezagsgetrouwe mensen maar ook wetsovertreders, bijvoorbeeld ecstasysmokkelaars volop de ruimte krijgen. Dat is volstrekt verkeerd. Ik kan mijn steun echter niet verlenen aan bijvoorbeeld paragraaf 5, waarin wordt gesteld dat het wenselijk is te streven naar harmonisatie van bepalingen inzake de strafrechtelijke gevolgen van misdrijven met synthetische drugs. Dat vind ik bepaald niet. Daarom ben ik van plan amendement 21 te steunen. In paragraaf 30 mis ik de enige politiële samenwerking die op het ogenblik tussen de EU-landen en de Midden- en OostEuropese landen plaatsvindt, namelijk Interpol, dat een internationaal samenwerkingsverband is. In plaats daarvan zet de EU alles in op Europol, een supranationale EU-politie, die op veel werkterreinen van Interpol met deze gaat "concurreren" , echter zonder deelname van de Midden- en Oost-Europese landen. Kirsten Jensen, Blak en Iversen De Deense sociaal-democraten stemmen voor een betere controle van de zogenaamde synthetische drugs in de EU. Aangezien criminaliteit grensoverschrijdend is, vinden wij een nauwe samenwerking tussen de lidstaten voor de bestrijding van dit soort criminele groepen belangrijk. Er mag echter geen twijfel over bestaan dat wij de Deense uitzondering betreffende samenwerking op het gebied van justitie willen behouden. Dit betekent dat wij de harmonisatie van de strafrechtelijke bepalingen in de lidstaten niet steunen. Le Gallou Het is de hoogste tijd dat wij ons rekenschap geven van de kwalijke gevolgen van de productie en het gebruik van zogenaamde "traditionele" drugs, en zelfs van synthetische drugs. Het wordt dan ook tijd dat wij de vereiste repressieve maatregelen in de strijd tegen de productie en het gebruik van drugs gaan plannen en uitvoeren. Wij moeten het doen met het verslag-Pirker, waarin de controle van de nieuwe synthetische drugs (LSD, ecstasy, amfetaminen) vanuit de invalshoek van repressie benaderd wordt. Ja, het gebruik van alle soorten drugs, verdovende middelen, psychotrope stoffen, ecstasy, LSD en zelfs amfetaminen moet verboden worden. Ja, de politionele samenwerking bij de strijd tegen de drugshandel moet verbeterd worden. Om al deze redenen is het zaak nee te zeggen tegen het ongestraft laten van drugs, nee te zeggen tegen het vrije drugsgebruik en nee te zeggen tegen een maatschappij met drugsverslaafden omwille van de drugsverslaafden, zoals het Front national overigens blijft herhalen. Men moet zich terdege bewust zijn van de risico's die aan synthetische drugs kleven. Behalve ongewenste bijverschijnselen als angstgevoelens, hallucinaties en verwarring, kunnen zij ook leverkwalen, spierkrampen, beroerte, coma of zelfs de dood tot gevolg hebben. Deze drugs, die in de meeste gevallen door jongeren van 15 tot 25 jaar tijdens "raven parties" worden gebruikt, zijn gevaarlijk. Het is - alleen al daarom - uitermate belangrijk dat zij verboden worden en dat de verkoop en het gebruik ervan streng worden beteugeld. Lindqvist Synthetische drugs als ecstasy, LSD en amfetamine worden steeds gewoner, vooral onder jongeren. De oorzaken hiervan zijn dat deze drugs makkelijk met bestaande chemische stoffen te fabriceren zijn en dat ze moeilijk te ontdekken en controleren zijn. Er is behoefte aan meer EU-coördinatie, maar ook aan meer coördinatie met de rest van Europa en de wereld, inzake strafbaarstelling van fabricage en verkoop en inzake een betere controle. De desbetreffende voorstellen uit het verslag steun ik. Strafmaatregelen zijn echter nationale aangelegenheden en hoeven niet door de EU te worden geharmoniseerd. Het is van speciaal belang dat de strafrechtelijke gevolgen in iedere lidstaat in overeenstemming zijn met de heersende rechtsopvattingen aldaar. Lucas Pires De dubbele zwarte markt van synthetische drugs - die heel verscheiden en niet te identificeren zijn - vormt één van de grootste bedreigingen voor onze jeugd. Het verslag-Pirker levert een uitstekende bijdrage en is een essentiële waarschuwing in de strijd tegen deze plaag. Ik wil in het bijzonder twee voorstellen in het verslag beklemtonen: de oproep aan het Waarnemingscentrum voor drugs en drugsverslaving in Lissabon om zijn controletaak op te voeren inzake synthetische drugs en vooral het voorstel om op Europees niveau een campagne voor "drugsvrije scholen" te voeren. Overigens is deze campagne hier vandaag op symbolische wijze in Straatsburg gelanceerd. Ik vind dit een heel positief idee en deze campagne kan helpen om jongeren weerbaarder te maken tegen drugs. Novo Hoewel wij enig voorbehoud maken - vooral bij de oprichting van speciale suprainstitutionele eenheden, een voorstel dat wij bijzonder negatief vinden, evenals bij de harmonisatie van de wetgeving - vinden wij dit in het algemeen toch een goed verslag, aangezien het het gebruik van synthetische drugs in het kader van de globale drugsproblematiek op wereldvlak ziet. In het verslag wordt het principe aanvaard dat de gebruikers bestraft moeten worden - ook al betekent dit nooit dat zij als criminelen beschouwd worden - en dat de productie en de verkoop van deze drugs verboden en verhinderd moeten worden, maar er wordt ook op gewezen dat de kwesties die met het gebruik van dit soort drugs samenhangen, in het bijzonder de maatschappelijke en gezondheidsaspecten, dringend grondiger bestudeerd moeten worden. Wij verwachten hoe dan ook een veel duidelijker en kordater aanpak van de productie van deze drugs en de belangen die hiermee samenhangen, zij het alleen al door de bestaande politieke normatieve bepalingen, die jammer genoeg slechts in beperkte mate worden toegepast, in werking te stellen. Reding Hoewel synthetische drugs vaak als zeer gewoon worden voorgesteld, zijn ze gevaarlijk. Omdat synthetische drugs atypisch zijn en dus niet met de gewone drugs zoals heroïne en cocaïne kunnen worden vergeleken, wordt vaak beweerd dat ze onschadelijk zijn. De experts weten dat ze dat wel zijn. Ook de jongeren weten echter heel goed dat synthetische drugs en ecstasy beslist niet onschadelijk zijn. Volgens een enquête deelt 95 % van de ondervraagde jongeren die synthetische producten bij de drugs in, erkent 90 % dat ecstasy de gezondheid schaadt en weet 77 % dat synthetische drugs verslavend zijn. Toch zwichten vele jongeren voor die producten. Synthetische drugs zijn al lang een deel van de jongerencultuur en worden op publieke of privé-dansfeesten door jongeren - hoofdzakelijk tussen 17 en 25, maar soms ook al vanaf 13 jaar - gebruikt. In de Unie zouden 5 miljoen jongeren occasioneel of regelmatig synthetische drugs gebruiken. In Luxemburg is het probleem zo acuut dat het Centre de prévention des toxicomanies een verslag over synthetische drugs in Luxemburg heeft doen opstellen. Synthetische drugs worden in eenvoudige laboratoria uit chemische stoffen vervaardigd. Daarom is ook controle op de vaak uit Centraal- of Oost-Europa ingevoerde chemische stoffen onontbeerlijk. De productie en de verkoop van synthetische drugs en amfetamines moeten in alle EU-lidstaten op dezelfde manier worden verboden. De nationale wetgevingen moeten aan de nieuwe situatie worden aangepast. Preventie en voorlichting zijn onontbeerlijk om de schade te beperken. In enkele lidstaten heeft men, onder andere met discoavonden en het Internet, interessante ervaring opgedaan. Die moet nu zoveel mogelijk worden verspreid. Belangrijk is ook dat wij het effect en de neveneffecten van deze relatief nieuwe drugs beter onderzoeken om bijzonder gevaarlijke stoffen tijdig te herkennen. Vooral echter moeten wij deze nieuwe drugs als gevaarlijke stoffen bestempelen, de productie en verkoop ervan tegengaan en de jeugd goed voorlichten om de schade zoveel mogelijk te beperken. (De vergadering wordt om 13.45 uur onderbroken en om 15.00 uur hervat) Kwaliteit van het water De Voorzitter Aan de orde is de aanbeveling voor de tweede lezing (A4-0146/98), namens de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming, betreffende het gemeenschappelijk standpunt, door de Raad vastgesteld met het oog op de aanneming van de richtlijn van de Raad betreffende de kwaliteit van voor menselijke consumptie bestemd water (C4-0083/98-95/010 (SYN)) (Rapporteur: de heer K. Collins). Grossetête Mijnheer de Voorzitter, het gaat ons erom de richtlijn in tweede lezing te behandelen, na de behandeling in eerste lezing een jaar geleden. Wij kunnen ons dus gelukkig prijzen omdat er geen tijd verloren is tussen de eerste en tweede lezing, wat niet altijd het geval is, zoals wij vanochtend hebben gezien. Wij kunnen ons er derhalve over verheugen dat in het gemeenschappelijk standpunt van de Raad punten zijn opgenomen die het Parlement in eerste lezing van de onderhavige richtlijn betreffende "drinkwater" buitengewoon belangrijk toeschenen, en met name het verzoek om geharmoniseerde monsternemingsmethoden voor de controle van het loodgehalte van het water. Ik had in eerste lezing, namens de Fractie van de Europese Volkspartij, immers een amendement dienaangaande ingediend, en dit punt is overgenomen. Ik heb alle reden om blij te zijn. Er is nog een ander punt waarover wij zeer tevreden zijn. Het betreft de vaststelling van de punten van overeenstemming. De Raad heeft het amendement overgenomen dat in eerste lezing was aangenomen en waarbij de kranen die normaliter voor menselijke consumptie worden gebruikt als punt van overeenstemming worden vastgesteld, waardoor bijvoorbeeld de controles op de overeenstemming betreffende kranen voor tuinwater ontlopen kunnen worden. Niettemin resteren er nog enkele punten die problemen lijken op te leveren, en ik zou met name iets willen veranderen aan de plaats van vermelding van koper in de bijlagen. In eerste lezing ben ik reeds diep op deze kwestie ingegaan door erop te wijzen dat wij de term koper in plaats van in bijlage B, die betrekking heeft op chemische producten, graag in bijlage C, die ijzer en mangaan bevat, vermeld zouden zien. Deze verandering van bijlage betekent dat bij een overschrijding van het kopergehalte van water artikel 8, lid 2, moet worden toegepast, zoals voor alle gegevens in bijlage C geldt, en volgens dit artikel moeten de lidstaten dan zo snel mogelijk corrigerende maatregelen treffen, om de kwaliteit van het water te herstellen. Het schijnt mij toe dat dit een fundamentele garantie biedt voor de kwaliteit van het drinkwater. Daarom dring ik met name op dit punt aan, en er zijn velen met mij die heel duidelijk wensen dat dit amendement kan worden overgenomen. Verder zijn er nog andere verbeteringen die door middel van amendementen zijn aangebracht, met name met betrekking tot de parameterwaarden van sommige chemische stoffen, zoals trihalomethanen, of met betrekking tot fysische parameters, zoals radioactiviteit, waarmee rekening gehouden moet worden in het licht van de Euratom-richtlijn. Wat betreft het verzoek om onderzoek betreffende de stoffen die endocriene stoornissen kunnen veroorzaken, wijs ik er met nadruk op dat wij van de Commissie verwachten dat zij de onderzoeksprogramma's uitvoert en dat zij er vaart achter zet om ons alle benodigde gegevens te verstrekken. Wat het lood betreft - waarover al een aantal discussies zijn gevoerd - moeten de lidstaten met een rapport over het effect van loden leidingen op de kwaliteit van water komen en krijgen zij vijf jaar om een plan voor de vervanging van deze leidingen uit te stippelen. Het gaat hier om amendement 12. Het lijkt mij een goede oplossing. Volgens de door de Commissie milieubeheer goedgekeurde tekst, krijgen de lidstaten vijf jaar om in eerste instantie op 25 microgram per liter uit te komen. Vervolgens moeten zij binnen tien jaar, en niet vijftien jaar, zoals door de Raad wordt aangehouden, voldoen aan de norm van 10 microgram per liter. Tot besluit, mijnheer de Voorzitter, wil ik er alleen nog op wijzen dat zorgvuldig rekening gehouden moet worden met de kosten die deze maatregel met zich zal brengen voor een aantal landen waar nog veel loden leidingen voor de distributie van drinkwater worden gebruikt. Baldi Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, deze richtlijn over de kwaliteit van water bestemd voor menselijke consumptie, is heel belangrijk, en wel om twee redenen: omdat de gezondheid in bescherming moet worden genomen tegen de schadelijke gevolgen van waterbesmetting en -vervuiling, en ook omdat de lidstaten met deze richtlijn eindelijk een wetgevingskader krijgen dat flexibeler is en veel geschikter dan de richtlijn die momenteel nog van kracht is en al van 18 jaar terug dateert. Met deze richtlijn wordt concrete vorm gegeven aan een communautair beleid op het vlak van drinkwater en krijgen de consumenten de nodige informatie. De lidstaten zullen investeringen moeten doen die voor het hele communautaire grondgebied pakweg 100 miljard euro bedragen. De richtlijn is ook belangrijk omdat men controleprogramma's zal gaan opstarten, methodes voor monsterneming en analyse van de kwaliteit van drinkwater, een gedetailleerde controle van het hele leidingstelsel voor drinkwatervoorziening. Zeker is wel dat men ruim 50 miljoen kilometer buizen zal moeten vervangen omdat deze onderhand te oud zijn. Maar helaas, ondanks dat water de bron van leven is, zoals de heer Florenz al in eerste lezing heeft benadrukt, hebben wij de nodige problemen door waterverontreiniging. Ons water is onderhand niet kleurloos, reukloos of smakeloos meer. Deze vervuiling moet dus hoognodig tenietgedaan worden, en daarbij moeten de voorschriften van de Wereldgezondheidsorganisatie in acht genomen worden. Toch begrijp ik niet waarom voor bepaalde elementen de waarden van de WGO als maatstaf worden genomen, maar voor andere niet. Ik denk aan koper, dat nog steeds in de tabel van chemische parameters staat, waar ook arsenicum, cyanide, kwik, lood en andere giftige stoffen bij horen. Alhoewel de WGO heeft gepreciseerd dat 2 milligram koper per liter drinkwater een geschikt veiligheidsniveau biedt, alhoewel het Europees Parlement in eerste lezing al had gezegd het daarmee eens te zijn en koper in de tabel van indicatieve parameters heeft gezet, alhoewel buizenstelsels met laag kopergehalte de lidstaten forse besparingen kunnen opleveren, alhoewel er nog geen alternatief systeem voorhanden is... (Spreekster wordt door de Voorzitter onderbroken) Collins, Kenneth Mijnheer de Voorzitter, ik verontschuldig mij omdat ik niet aanwezig was toen het debat van start ging. Ik zat de Conferentie van commissievoorzitters voor en heb de kunst om op twee plaatsen tegelijk te zijn nog niet helemaal onder de knie. Het hoofdprincipe dat wij hier vandaag behandelen is dat wij in de hele Unie voor drinkwater van goede kwaliteit moeten zorgen, voor water dat de gezondheid niet schaadt en van een hoge milieukwaliteit is. De bestaande richtlijn wordt niet echt goed ten uitvoer gelegd. Zoals de vorige spreekster ook al zei, is ze ingewikkeld, verwarrend en bovendien soms gebaseerd op wetenschappelijke kennis die toen misschien correct was, maar nu voorbijgestreefd is. In het door de Commissie in 1995 ingediende voorstel - dat we hier nu bespreken - worden op grond van de jongste onderzoeksresultaten en de WGO-normen een aantal parameterwaarden vastgelegd die de lidstaten moeten halen. Het gemeenschappelijk standpunt heeft het oorspronkelijke Commissievoorstel nog verbeterd, eigenlijk voornamelijk dankzij het werk dat het Parlement in eerste lezing geleverd heeft. Wij hebben toen bijvoorbeeld gezorgd voor een volledige beperking van pesticiden en maatregelen om de consument beter op de hoogte te houden. Mijns inziens is het voorliggende voorstel een goed voorstel en wel omdat het het resultaat is van samenwerking en open besluitvorming. Ik wil iedereen danken die zijn steentje heeft bijgedragen tot deze tekst: de Commissie en haar medewerkers, tal van mensen in de waterbedrijven en vele NGO's. Zonder hen hadden we het voorliggende voorstel niet gehaald. Ik wil slechts op een of twee kwesties wijzen. Om te beginnen is de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming helemaal niet gelukkig met de positie die in het gemeenschappelijk standpunt inzake afwijkingen wordt ingenomen. Wij willen dat strenger op deze afwijkingen, met name voor lood, wordt toegezien en wij hebben de periode waarover de lidstaten beschikken om de parameter voor lood te verwezenlijken ingekort van vijftien tot tien jaar. Wij hebben ook een bepaling opgenomen waarin wij eisen dat de lidstaten binnen vijf jaar een plan voorleggen waarin zij uiteenzetten hoe zij de in de richtlijn vastgelegde parameter voor lood denken te halen. Ik wil duidelijk stellen dat wij niet voorstellen dat de lidstaten alle loden leidingen zouden verwijderen in de komende vijf jaar. Wij zeggen echter wel dat de lidstaten een plan moeten voorleggen waarin zij ons uiteenzetten hoe zij dit in de toekomst zullen verwezenlijken. Ten tweede is er de kwestie van de voor het endocriene stelsel schadelijke scheikundige stoffen. Wij hebben een parameter voor deze stoffen vastgesteld en om een studie verzocht. Ons inziens is dit nodig omdat de politieke gevoeligheid voor deze kwestie overal in de Gemeenschap toeneemt. Ten derde zijn er de trihalomethanen. Wij hebben de parameter voor trihalomethanen verstrengd en hebben ook hier gezegd dat de lidstaten een plan moeten opstellen waarin zij gedetailleerd uiteenzetten hoe zij deze parameter denken te halen. Ten vierde is er de radioactiviteit. De commissie heeft een amendement gesteund dat vraagt dat de richtlijn een parameter voor radioactiviteit zou bevatten, zodat ervoor gezorgd kan worden dat de drinkwatervoorraden niet besmet raken. Ten vijfde is er de kwestie in verband met koper. Ik heb duidelijk mijn mening gegeven over de lobbyactiviteiten van een aantal mensen die met de koperindustrie samenwerken. Ik moet zeggen dat zij zich zeker niet op een verantwoorde wijze gedragen hebben. Mijn assistente "s nachts thuis wakker bellen beschouw ik niet als verantwoord lobbyen. Het gaat niet om de gehele sector maar slechts om bepaalde delen. Ik betreur dit. De commissie heeft de amendementen inzake koper kordaat verworpen, maar ze worden opnieuw aan de plenaire vergadering voorgelegd. Ik volg het standpunt van de commissie en vraag de collega's deze amendementen - 31 en 34 - niet te steunen. Ten zesde hebben wij ook aandacht besteed aan distributie en punten van overeenstemming. Wij hebben geprobeerd duidelijkheid te scheppen over de definitie van deze punten en de verschillen tussen particuliere en openbare gebouwen en plaatsen. Wij hebben getracht de dubbelzinnigheden weg te werken. Tenslotte wil ik nog zeggen dat de commissie mijn oproep gesteund heeft om een einde te maken aan de praktijk om de watervoorziening aan particulieren af te sluiten. In het deel van de Gemeenschap waar ik woon is dat al onwettelijk. In Schotland mag de watervoorziening niet afgesloten worden. Mijns inziens mogen wij in een beschaafde Gemeenschap onze burgers één van de belangrijkste middelen om te overleven - zuiver drinkwater - niet onthouden. Tenslotte verschillen de bronnen van drinkwater in deze Gemeenschap. Sommige landen gebruiken grondwater, andere oppervlaktewater. De richtlijn inzake drinkwater moet desinfectering van water van alle mogelijke bronnen mogelijk maken, zodat het veilig is voor menselijk gebruik, maar moet tegelijk soepel zijn en het subsidiariteitsprincipe in acht nemen. Dat is een moeilijke evenwichtsoefening, maar mijns inziens slaagt deze richtlijn hier wonderwel in. Amendementen 1 tot 30 verbeteren de richtlijn. Ik beveel ze dan ook aan de Vergadering aan. Deze richtlijn is een verbetering vergeleken bij de vorige. Jensen, Kirsten Mijnheer de Voorzitter, ik dank de rapporteur, de heer Collins, voor het voortreffelijke werk dat hij met de drinkwaterrichtlijn heeft verricht. Het is positief dat de wijzigingen van het Europees Parlement in het gemeenschappelijk standpunt zijn opgenomen. In Europa is zuiver water geen vanzelfsprekendheid. De meeste landen moeten hun drinkwater vandaag reeds grondig technisch of zelfs chemisch spoelen. De strategie voor het drinkwater in Europa moet daarom gebaseerd zijn op preventie van verontreiniging en controle van de waterkwaliteit. Het probleem met de kwaliteitscontrole is echter dat we alleen die dingen ontdekken die het voorwerp van onze metingen zijn. Daarom is het goed dat de drinkwaterrichtlijn criteria opstelt voor de controle van stoffen waarvan we vermoeden dat ze schadelijk zijn voor mensen. De eis dat het drinkwater vrij is van voor het endocriene stelsel schadelijke chemische stoffen, waarover Ken Collins het had, is volgens mij ook belangrijk. Ik stel tevreden vast dat de totale grenswaarde voor pesticiden in drinkwater weer in de richtlijn is opgenomen. Wij leven in een tijd waar vooral de landbouwsector zijn verantwoordelijkheid op zich moet nemen voor het gebruik van chemische stoffen en de gevolgen ervan voor de natuurlijke hulpbronnen. Ik ben blij dat de verwijzing naar water als een handelsproduct uit het gemeenschappelijk standpunt geschrapt is. Ik ben voorstander van het door de voorzitter van de commissie genoemde voorstel de lidstaten een plan te doen indienen voor de vervanging van loden leidingen en leidingskranen in huizen binnen de vijf jaar. Voor het overige ben ik van mening dat een snelle tenuitvoerlegging van de richtlijn noodzakelijk is. Dybkjær Mijnheer de Voorzitter, ik kan mij over het geheel aansluiten bij de opmerkingen die beide vorige sprekers, met name de woordvoerder van de Socialistische Fractie en de voorzitter van de commissie, hebben gemaakt. Het voorstel dat we vandaag behandelen, is belangrijk. Indien we de situatie in de wereld bekijken, stellen we vast dat er ongelooflijk veel kinderen zijn die moeten sterven omdat er niet genoeg zuiver water is, wat voor hun groei van levensbelang is. Daarom is het uiteraard ook belangrijk dat wij in Europa een situatie tot stand brengen waarin zuiver water een vanzelfsprekendheid is. Zoals de vorige spreker zei, is dat in een groot deel van Europa niet het geval. We moeten ervoor zorgen dat het ook in de toekomst mogelijk is zuiver drinkwater te krijgen op de plaatsen waar dat nu het geval is. Namens de liberale fractie kan ik de betreffende amendementen dan ook steunen. Lannoye De Fractie De Groenen in het Europees Parlement zal het verslag-Collins, dat uitstekend is, volledig steunen. De stemming in eerste lezing is al zeer goed verlopen en het gemeenschappelijk standpunt betekent een aanzienlijke verbetering van de richtlijn van 1980. Afgezien daarvan lijkt een aantal amendementen, die in tweede lezing opnieuw zijn ingediend, ons onmisbaar. Wij zijn met name geïnteresseerd in de amendementen 25 en 26. Het eerste betreft de stoffen die het hormonale systeem verstoren. Het is bekend hoezeer uiterst geringe hoeveelheden van deze stoffen, volgens vele wetenschappelijke onderzoeken, een buitengewoon nadelig effect op het hormonale systeem kunnen hebben. Voorts blijkt uit het tweede amendement, dat betrekking heeft op radioactiviteit, dat ook op dit punt sedert 1980 een aantal zaken zijn veranderd. Wij weten nu dat er geen grenswaarde is wat de gevolgen van radioactiviteit betreft. Er kan derhalve geen radioactiviteit in het drinkwater worden toegestaan, hoe gering dan ook. Radioactiviteit dient tot een minimum beperkt te worden, maar de aanwezigheid ervan kan niet helemaal uitgesloten worden. Ik zou met name de aandacht willen vestigen op tritium, of extra zware waterstof. Tritium heeft de tweeledige eigenschap om tritiumhoudend water te vormen, alsook om geheel opgenomen te worden in organische deeltjes. In dat opzicht kan tritium - gezien zijn lange levensduur - een mogelijk zeer belangrijke rol spelen bij het ontstaan van kwaadaardige tumoren. De onderzoekers zijn hierover verdeeld, maar ik geloof dat het verstandig zou zijn om - uit voorzorg - de door de Commissie milieubeheer goedgekeurde waarden aan te nemen. Bijgevolg pleit ik er ten overstaan van de Commissie voor dit amendement te steunen, en er zodoende voor te zorgen dat een richtlijn wordt aangenomen die een duidelijke verbetering is ten opzichte van de oude richtlijn. Kronberger Mijnheer de Voorzitter, als wij het over water en waterkwaliteit hebben, moeten wij goed beseffen dat er in de wereld maar een enkele soort water bestaat. Wij mogen geen onderscheid maken tussen, enerzijds, water dat wij mogen verontreinigen, vergiftigen en gebruiken om ons afval af te voeren en, anderzijds, water dat wij nodig hebben om in leven te blijven. Op lange termijn zal dat onderscheid onhoudbaar blijken. Daarom moeten wij alle water overal ter wereld zo goed mogelijk beschermen. Het water op aarde vormt immers een geheel. Nogmaals, dit verslag is de juiste stap in de goede richting. Vooral moeten wij de vroeger gemaakte fouten, onder meer het gebruik van loden buizen, die de menselijke gezondheid in gevaar brengen, zo snel mogelijk herstellen. Even belangrijk is de vaststelling van grenswaarden voor radioactiviteit. Daar waterzuivering voor de chemische industrie een winstgevende zaak is, moeten wij ervoor zorgen dat voortaan zo weinig mogelijk chemicaliën in het water terechtkomen. Apolinário Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, ik wil in het algemeen mijn steun voor het verslag van de heer Collins uitspreken en in het bijzonder voor hetgeen verband houdt met de waterkwaliteit. Als gevolg van de gevallen die zich enkele jaren geleden in Cornwall in het Verenigd Koninkrijk of in Evora in Portugal voordeden, haalde de waterkwaliteit de voorpagina's en stond ze bovenaan de agenda als een kwestie die de publieke opinie bewust kan maken van de milieuproblemen. Het perspectief dat hier onderstreept wordt, waarbij prioriteit wordt toegekend aan de watervoorziening, aan de bescherming en de zuivering van vervuild water en aan de waterkwaliteit, verdient onze steun. Hieruit blijkt ook dat meer controle op trihalomethanen nodig is (ik wijs erop dat in verscheidene netten deze analyses niet verricht worden) en dat loden waterleidingen op termijn vervangen moeten worden. Het voorliggende voorstel is dan ook een goed voorstel, zoals ook het voorstel na de eerste lezing positief was. Net als in de eerste lezing ben ik het evenwel oneens met de klassering van koper als chemische in plaats van indicatieve parameter. Ons inziens is het standpunt van de Commissie niet gewijzigd. Sinds het inleidende memorandum (COM(94)0612) waarin de Commissie van mening was dat - ik citeer - "het gebruik van koperproducten in het waterdistributiesysteem op zich niet schadelijk is voor de menselijke gezondheid en het bijgevolg geen probleem is om de parameterwaarde van 2 mg/l te halen via de adequate controle van het behandelingsproces van het water" is de Commissie nog altijd niet van mening veranderd. Om het met de woorden van collega Collins te zeggen, het lijkt erop of meer aandacht besteed is aan andere lobby's, misschien die van de vervangingsproducten voor koper, dan aan de nauwkeurigheid van de bestaande studies. Wij hebben dan ook opnieuw een wijziging onderschreven die van koper een indicatieve parameter wil maken in het kader van deze richtlijn. Jackson Mijnheer de Voorzitter, net als een aantal collega's juich ook ik deze richtlijn en het desbetreffende verslag toe. Dit is een belangrijke richtlijn omdat ze de heel ingewikkelde oorspronkelijke richtlijn betreffende drinkwater vereenvoudigt en een aantal normen aanzienlijk verstrengt, in het bijzonder de normen voor het toegelaten loodgehalte in water. Ik weet dat de rapporteur zich hier terdege van bewust is, maar de vraag die ik wil stellen, is nog niet echt benadrukt tijdens dit debat: wie zal dit betalen? Het Verenigd Koninkrijk is één van de landen die problemen hebben met loden leidingen. De milieuvereniging Vrienden van de Aarde schatte enkele jaren geleden dat er in Engeland vier miljoen huizen waren waar het loodgehalte in het drinkwater hoger lag dan de in deze richtlijn voorgestelde grenswaarde. Het is nog erger als je in Schotland woont: je hebt daar niet alleen de heer Collins als afgevaardigde - of één van je afgevaardigden - in het Europees Parlement, maar van de 2, 1 miljoen huizen heb je er daar ook 589.000 met loden leidingen. Hier moet ongetwijfeld iets aan gedaan worden. Ik vraag mij af of de Commissie even kan ingaan op amendement 12, dat de heer Collins ook al beklemtoond heeft. De heer Collins heeft een nieuw punt aan de richtlijn toegevoegd en vraagt dat de lidstaten verzocht worden een plan over de loden leidingen in huizen op te stellen en het voor te leggen aan de Commissie en binnen vijf jaar een plan in te dienen om de loden leidingen in deze huizen te vervangen. Het zijn met andere woorden de lidstaten en niet de Commissie die het plan moeten opstellen. Het zou interessant zijn te weten of de Commissie deze idee steunt dan wel of zij zelf voornemens is niet alleen iets te doen aan de loden leidingen van de waterleveranciers maar ook aan die in particuliere woningen. Beschikt de Commissie over actuele statistieken van de lidstaten over de kostprijs hiervan? De cijfers die ik gezien heb, hadden betrekking op 1993 en de vervanging van de loden leidingen van de waterbedrijven en in woningen zou respectievelijk 2 en 6 miljard pond kosten in Engeland en Wales. Dat is een pak geld en ik zou graag weten of de Commissie terzake over cijfers beschikt. Wij moeten beseffen hoeveel deze maatregelen waarschijnlijk zullen kosten. Daarin zijn we niet erg goed: zo wordt bijvoorbeeld de richtlijn inzake nitraten grotendeels genegeerd omdat de lidstaten zich financieel niet kunnen veroorloven deze ten uitvoer te leggen. Ephremidis Mijnheer de Voorzitter, dit is geen slechte richtlijn. Eindelijk wordt een reglementering uitgevaardigd voor het uitermate belangrijke vraagstuk van de menselijke gezondheid. Goed is dat hierin sprake is van een periode van vijf jaar voor de vervanging van de voor de volksgezondheid zo gevaarlijke loodbuizen. Dat betekent echter niet dat alles rozengeur en maneschijn is in de richtlijn. Hierin staan ook minder goede bepalingen. Ten eerste wordt in bijlage 1B koper gehandhaafd, alhoewel het wetenschappelijk comité van de Commissie en de Wereldgezondheidsorganisatie in haar studie van 1997 toegeven dat het gebruik van koperen buizen slecht is voor de gezondheid. Heel vreemd is ook dat zowel de Commissie als de Raad nalaten te spreken over broomionen en asbest, ofschoon bewezen is dat deze kankerverwekkend zijn en allerlei ziekten veroorzaken. De Commissie en de Raad hebben zelf besloten miljoenen uit te geven voor het slopen van hun gebouwen om het asbest daaruit te verwijderen. Asbestbuizen voor waterleidingen zijn echter niet uitgesloten. Ik vrees, mijnheer de Voorzitter, dat er een addertje onder het gras zit, dat hier grote belangen achter schuil gaan en dat zou onaanvaardbaar zijn. U kunt, mijnheer de commissaris, elke zweem van verdenking daaromtrent de wereld uit helpen door ten eerste in te stemmen met de vier, door vier fracties ingediende amendementen, waarin enkel wordt gevraagd om overheveling van koper van 1B naar 1C - hetgeen goedkoop en technologisch gemakkelijk is, door de publieke opinie geprefereerd wordt en waarvoor trouwens geen alternatieve oplossingen bestaan - en ten tweede asbest uit te sluiten. Myller Mijnheer de Voorzitter, het gemeenschappelijke standpunt wat betreft de kwaliteit van water voor menselijke consumptie, dat voor tweede lezing van het Parlement voor ons ligt, is duidelijk verbeterd tijdens de behandeling door het Parlement. Daarvoor mijn dank aan rapporteur Collins. Het voorstel beantwoordt in zijn huidige vorm aan de eisen die aan de gezondheid van de mensen worden gesteld, hoewel, zoals is geconstateerd, de veel te lange overgangsperiodes daarbij een probleem vormen. Het belangrijkste is echter, en dat is hier ook al gezegd, dat we de zekerheid hebben dat de plannen tot verbetering op zijn laatst binnen vijf jaar zullen komen. Het gewijzigde voorstel garandeert een grotere rekbaarheid omdat de voorwaarden die in artikel 13 gevat waren, eruit verwijderd zijn. In de huidige vorm beantwoordt het voorstel ook beter aan de milieueisen. In zijn geheel betekent de richtlijn de realisatie van de kwaliteitseisen die aan het water voor menselijke consumptie zijn gesteld in de juiste verhouding staand met de eisen die aan de gezondheid worden gesteld. Men moet bereid zijn voor goed drinkwater te betalen. We kunnen het ons niet veroorloven om bij zulke enorm belangrijke kwesties die de gezondheid en de gezondheidszorg betreffen een beleid te volgen dat het via kwaliteitsstandaardvoorwaarden mogelijk zou kunnen maken om van de kwaliteit van het drinkwater af te wijken. Tenslotte wil ik over de koperkwestie zeggen dat die vooral als gezondheidsvraagstuk gezien moet worden en vanuit dat standpunt moeten we daar ook op reageren. Matikainen-Kallström Mijnheer de Voorzitter, als bijlage bij de te behandelen richtlijn over het drinkwater zijn verschillende stoffen geclassificeerd die invloed hebben op de kwaliteit van het drinkwater op basis van hun gevaarlijkheid. De Raad heeft na eerste lezing de indeling van koper gewijzigd en het in dezelfde klasse ondergebracht als giften, zoals arsenicum. Koper is in Europa al vele decennia lang een goed, veilig en duurzaam materiaal voor drinkwaterleidingen. Wanneer het voorstel van de Raad wordt aangenomen en koper als vergif wordt geclassificeerd, geeft dat een totaal verkeerd bericht aan de consument. Het is waar dat koper in te grote hoeveelheden gevaarlijk is, maar in kleine hoeveelheden heeft ons lichaam zelfs koper nodig, en dat heeft ook de Commissie eerder vastgesteld. Het is ook wetenschappelijk bewezen dat een tekort aan koper erger is dan een overdosis. In een onderzoek dat de Wereldgezondheidsorganisatie in 1997 heeft ingesteld werd geconstateerd dat er geen wetenschappelijk bewijs is dat het gebruik van koper als materiaal voor waterleidingbuizen invloed op het drinkwater heeft en schade aan de gezondheid toebrengt. Ook het in 1997 in Stockholm verrichte onderzoek wees uit dat koper geen schadelijke invloed op baby's had. Als koper onder de schadelijke stoffen valt, zal het spoedig door andere materialen worden vervangen waarvan men de invloed niet kent. In deze wereld van toegevoegde stoffen, kleurstoffen en conserveringsmiddelen is het goed dat de kwaliteit van ons drinkwater wordt gecontroleerd, en dit verslag helpt ons een eind in de goede richting, maar alles met mate. Bjerregaard Mijnheer de Voorzitter, namens de Commissie dank ik de leden van het Europees Parlement voor de grondige behandeling van het gemeenschappelijk standpunt van de Raad. Ik was ook blij met de opmerkingen van de rapporteur, de heer Collins, over de samenwerking tussen de Commissie en het Europees Parlement. Ook wij vonden dat de samenwerking goed was en dat de hele procedure in alle openheid verlopen is, waardoor de NGO's erbij betrokken konden worden, zoals de heer Collins reeds opmerkte. Vooraleer ik mijn commentaar op de amendementen geef, wil ik nog eens benadrukken dat het gemeenschappelijk standpunt van de Raad heel wat voeten in de aarde heeft gehad en slechts na lange discussies tussen de Raad en de Commissie tot stand is gekomen. Niet alle bepalingen zijn naar de zin van de Commissie, maar in zijn geheel genomen vind ik dat we een aanvaardbaar compromis hebben bereikt, waar de Commissie volledig achter kan staan. Dit gezegd zijnde, kunnen wij de amendementen 6, 8, 15 en 19 volledig aanvaarden. Amendement 12, waar mevrouw Jackson specifiek naar vroeg, en amendement 29 kunnen wij gedeeltelijk en de amendementen 13, 26 en 30 principieel aanvaarden. De Commissie kan niet instemmen met de volgende amendementen: 1 t/m 5, 7, 9 t/m 11, 14, 16 tot 18, 20 t/m 25, 27, 28 en tenslotte 31 t/m 34. Ik zal nu de belangrijkste amendementen becommentariëren, ook omdat ze in het debat van vandaag een belangrijke rol hebben gespeeld. Ten eerste de afwijkingsregeling, met andere woorden de amendementen 16, 17 en 22. De Commissie had de amendementen die het Parlement in eerste lezing had ingediend, in haar voorstel opgenomen. De Raad heeft ze intussen echter gewijzigd, want dit probleem was een van de heetste hangijzers in de onderhandelingen. Het blijft echter zo dat er slechts afwijkingen worden toegestaan wanneer er geen gevaar voor de gezondheid bestaat. De afwijkingen zullen beperkt zijn qua tijd en de Commissie zal inspraak hebben. Op die manier is tegemoet gekomen aan de voornaamste bedenkingen van het Parlement. Ik vrees helaas dat het zeer moeilijk zal zijn om met de Raad opnieuw over deze kwestie te onderhandelen. Dan zijn er de parameters voor radioactiviteit. Het betreft de amendementen 23 en 26 die zowel door de rapporteur, de heer Collins, als door de heer Lannoye werden aangehaald. Het verheugt mij u te kunnen meedelen dat de Commissie instemt met de invoering van parameters voor radioactiviteit in deel C van bijlage 1, waarin de parameterwaarden zijn opgesomd. Het is de eerste keer dat dergelijke parameters in een richtlijn die niet onder het Euratom-Verdrag valt, worden opgenomen. Ik feliciteer het Parlement met dit amendement. Voorts zijn er de amendementen 8, 25 en 30 betreffende de voor het endocriene stelsel schadelijke stoffen. De Commissie heeft de bedenkingen van het Parlement op dit gebied, waar ik mij overigens bij aansluit, aandachtig bestudeerd. De diensten van de Commissie buigen zich op dit ogenblik over het probleem en in de nabije toekomst zullen richtsnoeren worden gegeven voor het te voeren beleid. Ik weet dat mevrouw Kirsten Jensen namens de milieucommissie op 22 april 1998 een verslag over deze voor het endocriene stelsel schadelijke stoffen heeft ingediend, want dit wordt nu ook bestudeerd. Hetzelfde geldt voor de vragen die de rapporteur aan de Commissie heeft gesteld. Een verwijzing in artikel 4, lid 1, sub a) kunnen wij aanvaarden, maar nu is het nog te vroeg om in bijlage 1, deel B parameters in te voegen. Ik begroet het idee om de voor het endocriene stelsel schadelijke stoffen nader te onderzoeken, uiteraard op voorwaarde dat de vereiste begrotingsmiddelen met instemming van het Parlement ter beschikking worden gesteld. Het is echter overbodig en zinloos dit idee in een richtlijn te verankeren. Dan zijn er tenslotte de bepalingen over lood, met name de amendementen 12 en 28, waarover mevrouw Jackson het had. Het voorstel van de rapporteur om de lidstaten te verzoeken een verslag op te stellen hoe ze het probleem van lood zullen oplossen, is interessant en kan met de nodige herformulering door de Commissie worden aanvaard. Amendement 28, waarin wordt voorgesteld dat de loodnormen gedurende een periode van 10 jaar moeten worden nageleefd, kunnen wij niet aanvaarden. De Commissie heeft 15 jaar voorgesteld, wat door de Raad is aanvaard. Wij hopen dat deze periode een evenwicht vormt tussen het belang van de volksgezondheid en de praktische problemen die de naleving van de normen met zich meebrengen. Misschien moeten we hier eveneens de aan dit voorstel verbonden kosten toevoegen, zoals mevrouw Jackson opperde. Tenslotte zijn er de amendementen 24 en 29, over de trihalomethanen. Wij aanvaarden het idee van een verslag zoals bij de parameters voor lood. Met het voorstel inzake een strengere waarde voor THM kunnen we echter niet instemmen. Ik deel u ook mee dat wij de verwijzing naar richtlijn 89/106 betreffende bouwmaterialen een nuttig amendement vinden, dat wij in zijn huidige formulering kunnen aanvaarden. Om af te ronden heb ik nog enkele opmerkingen over koper. Zoals ook de heer Collins heeft gezegd, werden alle amendementen door de milieucommissie verworpen en toch ziet het ernaar uit dat ze een rol spelen. Een groot aantal van de leden die hier vandaag het woord hebben gevoerd, hebben er immers naar verwezen. De Commissie heeft in haar voorstel de door de Wereldgezondheidsorganisatie voorgestelde grenswaarde voor koper overgenomen. Tijdens de herziening die in april 1997 in Genève plaatsvond, heeft de WGO deze grenswaarde niet gewijzigd. Aangezien deze waarde gebaseerd is op gezondheidsfactoren, is het logisch ze in bijlage 1, deel B te laten staan. Zodra nieuw bewijsmateriaal een wijziging van de classificatie van koper rechtvaardigt, zullen wij er uiteraard rekening mee houden. Voor zover de diensten van de Commissie weten, is er op dit ogenblik geen wijziging in het standpunt van de WGO op til. Daarom zullen wij de Raad ook geen wijziging voorstellen. De Commissie stemt in met het deel van het amendement betreffende de voorafgaande raadpleging van het Parlement. Ik vestig de aandacht van het Parlement echter op het feit dat deze eis reeds in artikel 11, lid 1 is opgenomen. Voor koper en voor alle andere parameters in bijlage 1 is een aanpassing slechts mogelijk na raadpleging van het Parlement, aangezien het hier een procedure volgens artikel 189 C betreft. Tenslotte wil ik graag de opmerking van Ken Collins herhalen dat deze richtlijn veel belangrijkere bepalingen bevat dan deze over koper. Mijnheer de Voorzitter, dit waren mijn belangrijkste opmerkingen over de amendementen. Ik dank u voor uw aandacht. Matikainen-Kallström Mijnheer de Voorzitter, ik had alleen willen preciseren dat de sprekers die het over koper hebben gehad, niet de bedoeling hebben de grenswaarde van koper te wijzigen, maar het van groep B naar C te verplaatsen. Over de grenswaarde zijn we het helemaal eens. De Voorzitter Mevrouw Matikainen-Kallström, dit leek mij eerder een opmerking dan een vraag. Dan kunnen we nu verder gaan, denk ik, maar ik zie dat ook mevrouw Baldi een vraag wil stellen. Baldi Mijnheer de Voorzitter, ik wil toch wel graag weten of de Commissie het juist vindt dat koper op de lijst van chemische stoffen staat, of liever gezegd de lijst van gifstoffen zoals arsenicum, cyanide, kwik, lood, ondanks dat de WGO verklaard heeft dat 2 milligram koper per liter drinkwater een goed veiligheidsniveau biedt. Grossetête Ik zou de commissaris alleen willen vragen of zij beseft welk effect haar beslissing kan hebben - wat koper betreft. In veel landen zijn de drinkwaterleidingen tegenwoordig van koper. Door deze koperen leidingen bij arsenicum in te delen, kan bij de bevolking de verkeerde indruk worden gewekt dat zij gevaarlijk zijn. Ik denk dat men dit bijzonder ernstig moet nemen. Ephremidis Mijnheer de Voorzitter, naar aanleiding van hetgeen de commissaris zei, wilde ik verwijzen naar de documentatie van heel serieuze organisaties. In deze documentatie staat dat de WGO met de studie van 1997 toegeeft dat de geruchten omtrent acute gezondheidsschade door de aanwezigheid van koper in drinkwater wetenschappelijk niet gefundeerd is. De aanbeveling van de WGO is trouwens van voorlopige aard. Ter afsluiting wilde ik nog zeggen dat de Commissie zelf in haar document COM(94)612 toegeeft dat het gebruik van kopermateriaal in waterleidingen op zich niet gevaarlijk is voor de volksgezondheid. Daarom vraag ik de commissaris of hetgeen ik heb aangehaald uit deze documenten klopt. De commissaris heeft weliswaar verschillende vragen beantwoord maar niet de mijne. Klopt dit, ja of nee? Of bent u, mevrouw de commissaris, misschien niet helemaal op de hoogte van deze zaak en hebt u alleen zo geantwoord omdat u hoe dan ook weigert de amendementen betreffende overheveling van koper van 1B naar 1C over te nemen? Hebt u daarom ook gezwegen over de overheveling van asbest naar de gevaarlijke stoffen? Miranda Mijnheer de Voorzitter, ik wil het nogmaals over koper hebben en ik wil een vraag herhalen die ik in mijn bijdrage gesteld heb, maar die de commissaris niet beantwoord heeft. Wanneer we ervan uitgaan dat de informatie waarover de commissaris in verband met de gevaren van koper beschikt, correct is, dient het koper door andere producten vervangen te worden. De vraag die ik hier dan ook klaar en duidelijk wil stellen is de volgende: door welk product zullen we het koper vervangen en welke studies zijn al verricht inzake deze vervangproducten? Dit is een concrete vraag waarop ik graag een antwoord zou krijgen, want deze vraag is tot nu toe niet beantwoord door de Commissie of de milieucommissie. Het antwoord op deze vraag lijkt mij uiterst belangrijk, des te meer daar de Wereldgezondheidsorganisatie koper eigenlijk niet zo gevaarlijk vindt als de Commissie, zoals overigens al gezegd werd. De Voorzitter Ik geef nu het woord aan mevrouw Flemming, maar ik wijs erop dat de vragen niet in een tweede debat mogen ontaarden. Flemming Mijnheer de Voorzitter, hier is gezegd dat koper niet schadelijk is voor de gezondheid. Dat is wel het geval. Bij sommige jonge kinderen die daarvoor in zekere zin genetisch voorbeschikt zijn, is ernstige schade vastgesteld. Er zijn gevallen van levercirrose bij jonge kinderen. In Oostenrijk is een geval bekend waarbij de moeder elke dag voor haar kind thee zette met het eerste water dat 's ochtends uit de kraan kwam en dat dus tijdens de nacht koper uit de koperen buizen had opgenomen. Het kind is gestorven. Bovendien gebruikte de moeder ook een koperen ketel om thee te zetten. Jonge kinderen kunnen daarvan dus sterven. Dat moeten wij goed beseffen. Collins, Kenneth Mijnheer de Voorzitter, ik wil zeggen dat dit debat eigenlijk in de vorm van vragen gevoerd moet worden. Ik zal dus een of twee vragen stellen en mij aan de normale procedure houden. Is de commissaris het met mij eens dat de koperindustrie gefeliciteerd moet worden met de efficiëntie waarmee zij erin geslaagd is mensen die overigens helemaal niets afweten van koper, te overtuigen van haar zaak? Is zij het tevens met mij eens dat de commissie de amendementen inzake koper met een grote meerderheid verworpen heeft omdat zij van oordeel was dat het niet de bedoeling was koper in de waterleidingen te verbieden, maar ervoor te zorgen dat wij behoorlijke gezondheidsnormen hanteren? Niemand stelt voor koperen leidingen te vervangen in de huishoudens. Niemand stelt voor het koper weg te gooien en te vervangen door een ander product. Wij voeren parameters in voor lood. Wij vragen bijvoorbeeld studies inzake stoffen die schadelijk zijn voor het endocriene systeem. Wij zijn ons ervan bewust dat er geen perfecte oplossing is om water aan de gezinnen te leveren en wij zorgen er eigenlijk alleen maar voor dat de gezinnen die dat water krijgen gezond zijn. Is de commissaris het met deze beoordeling van de situatie eens en is zij het met mij eens dat de milieucommissie - waar overigens niemand van degenen die deze kwestie aan de orde gesteld hebben, aanwezig was - het bij het rechte eind heeft? Bjerregaard Mijnheer de Voorzitter, ik mag mij wel niet bemoeien met de manier waarop het debat in de milieucommissie verlopen is, noch met wie wel en wie niet heeft gestemd, maar ik heb vastgesteld dat het voorstel geen steun vond. In verband met de vele vragen die hier gesteld zijn, wil ik nog eens verduidelijken dat wij ons naar de WGO gericht hebben. Het heeft mij verbaasd dat verschillende sprekers de gezondheidsrichtsnoeren van de WGO in vraag stellen. Uit ervaring weet ik dat het politiek gezien het verstandigst is om de door de WGO goedgekeurde richtsnoeren te volgen. Ik kan u zeggen dat wij in Europa niet verder gaan dan de landen waarmee wij ons normaal gesproken vergelijken. Zowel de VS als Japan hebben zeer strenge normen op dit gebied en om in te gaan op de opmerking van de heer Collins over de koperindustrie kan ik u zeggen dat de normen in de VS en in Japan bij mijn weten geen gevolgen hebben gehad voor de koperindustrie in deze landen. Ik deel zijn bezorgdheid dus niet en kan het amendement dat koper van deel B naar C wil verplaatsen, bijgevolg niet steunen. De Voorzitter Dank u wel, mevrouw Bjerregaard. Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.00 uur plaats. Grenswaarden voor verontreinigende stoffen in de lucht - Bestrijding van de verzuring - Zwavelgehalte van vloeibare brandstoffen De Voorzitter Aan de orde is de gezamenlijke behandeling van de volgende verslagen: A4-0161/98 van mevrouw Pollack, namens de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming, over het voorstel voor een richtlijn van de Raad betreffende grenswaarden voor zwaveldioxide, stikstofoxiden, zwevende deeltjes en lood in de lucht (COM(97)0500 - C4-0662/97-97/0266(SYN)); -A4-0162/98 van mevrouw Hulthén, namens de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming, over de mededeling van de Commissie aan de Raad en het Europees Parlement betreffende een communautaire strategie ter bestrijding van de verzuring (COM(97)0088 - C4-0436/97); -A4-0174/98 van mevrouw Hautala, namens de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming, over het voorstel voor een richtlijn van de Raad betreffende de vermindering van het zwavelgehalte van bepaalde vloeibare brandstoffen en tot wijziging van richtlijn 93/12/EEG (COM(97)0088 - C4-0283/97-97/0105(SYN)). Pollack Mijnheer de Voorzitter, deskundigen stellen dat in heel Europa minstens 40.000 mensen onder de gevolgen van luchtverontreiniging lijden en dat mensen met aandoeningen van de luchtwegen het gevaar lopen een voortijdige dood te sterven als gevolg van de gevaarlijke cocktail van scheikundige stoffen in de lucht die zij inademen. Luchtverontreiniging verergert het lijden van de vele kinderen met astma. Stedelingen hebben natuurlijk het meest van deze verontreiniging te lijden aangezien de verontreiniging door het verkeer elk jaar een groter probleem wordt. Naarmate de verontreiniging door de industrie afneemt, zorgt alleen al de toename van het aantal auto's op onze wegen ervoor dat lucht inderdaad een schaars goed wordt. Er zijn niet alleen de gezondheidsproblemen van de mens; ook bossen, gewassen en kwetsbare ecosystemen gaan ten onder aan geleidelijke vergiftiging en ons dierbaar Europees cultureel erfgoed - eeuwenoude gebouwen en monumenten - wordt aangevreten door bijtende scheikundige stoffen in de lucht. De voorliggende ontwerprichtlijn is een radicale en verreikende poging om een einde te maken aan dit rampverhaal. Voor het eerst worden juridisch bindende emissienormen vastgelegd. Ik wil de Commissie feliciteren met haar voorstel. U moet weten dat de voorgestelde normen het resultaat zijn van de eenparigheid die hierover de jongste twee jaar in ruime werkgroepen bereikt werd en dat zij gebaseerd zijn op de jongste WGO-normen voor de bescherming van de menselijke gezondheid. Er is een kosten-batenanalyse verricht en de normen zijn heel streng. In deze eerste dochterrichtlijn worden vier verontreinigende stoffen aangepakt en in de komende richtlijnen zullen nog meer stoffen behandeld worden. In een kaderrichtlijn is bepaald dat deze vier verontreinigende stoffen - zwaveldioxide, stikstofoxiden, zwevende deeltjes en lood - als eerste moesten worden aangepakt. In de korte spreektijd waarover ik beschik, kan ik de voorstellen niet in detail bespreken. Voor elke verontreinigende stof zijn verschillende grenswaarden vastgelegd en het is allemaal zeer ingewikkeld, maar kort samengevat worden in de richtlijn emissienormen vastgelegd die tegen 2005 en 2010 gehaald moeten worden. In de richtlijn worden voor het publiek beschikbare en door de regeringen goedgekeurde actieplannen gevraagd op gebieden waar de uitstoot op dit ogenblik hoger ligt dan deze grenswaarden, zodat concrete stappen gezet worden om de streefdata te halen. Dit is heel belangrijk. In een aantal gevallen zijn alarmdrempels vastgelegd wanneer de bevolking informatie moet krijgen over de lucht die zij inademt en er is een herziening gepland in 2003. Er worden eveneens uniforme meetcriteria en -technieken vastgelegd. Gezien de leemten in de wetenschappelijke kennis over de gevolgen van een aantal van deze verontreinigende stoffen zijn er plannen om meer onderzoek te verrichten. Zo heb ik een aantal specifieke gebieden aangewezen waar op dit ogenblik eenvoudigweg geen wetenschappelijke informatie voorhanden is en verder onderzoek nodig is. Kort samengevat is de bedoeling van de door de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming aangenomen amendementen als volgt: om te beginnen hebben wij er steeds voor geijverd om de bevolking meer informatie te geven. Wij hebben alarmdrempels toegevoegd voor stikstofoxiden en zwevende deeltjes. Ik weet dat de Commissie de idee van een alarmdrempel voor zwevende deeltjes moeilijk kan aanvaarden. Ik ben het ermee eens dat de Wereldgezondheidsorganisatie geen veilige grenswaarde vaststelt en dat wij bijgevolg geen niveau kunnen voorstellen waarbij de bevolking op de hoogte gebracht moet worden. Ik blijf er echter bij dat we dit moeten proberen. In het Verenigd Koninkrijk is zo'n drempel van kracht. Voor stikstofoxiden heeft de milieucommissie verzocht om de alarmdrempel die in Frankrijk geldt en die lager ligt dan deze in het Verenigd Koninkrijk. Wij hebben de overschrijdingsmarges van de drempelwaarde voor SO2 verlaagd. Ik erken dat dit heel optimistisch is, maar aangezien hoge niveaus van SO2 , zelfs gedurende een korte periode, ernstige gevolgen voor de volksgezondheid kunnen hebben, hoop ik dat de Commissie en de Raad erin zullen slagen hun huidige cijfers te verlagen, ook al willen zij niet tot het uiterste gaan. De werkgroep terzake beval geen uurgrenswaarde aan, maar mijns inziens is het realistischer de pieken te verminderen dan te streven naar de veel lagere grenswaarden die een aantal collega's wenst. De grenswaarden voor SO2 moeten evenwel opnieuw bestudeerd worden tijdens de herziening in 2003 en wij moeten ons ervan bewust zijn dat een aantal lidstaten een lager cijfer hanteert dan de waarde in de tekst. Er is een klein probleem met het voorstel van de Commissie inzake de bescherming van ecosystemen tegen SO2 . In de WGOrichtsnoeren worden een aantal waarden bestudeerd voor verschillende soorten vegetatie - gewassen, bossen, gevoelige vegetatie en korstmossen. De milieucommissie heeft gekozen voor de grenswaarden ter bescherming van korstmossen, omdat die het gevoeligst zijn voor verontreiniging, en ze gaat veel verder dan de tekst van de Commissie. Mijns inziens moeten de Commissie en de Raad dit nogmaals bestuderen en nagaan of zij een betere manier kunnen vinden om de passende normen vast te leggen. Men kan moeilijk opteren voor een willekeurig cijfer wanneer men iets tracht te doen aan vier verschillende verontreinigende stoffen. Amendement 32 is een compromis inzake de locatie van meetstations in kleine gebieden met gevoelige ecosystemen en is mijns inziens een aanzienlijke verbetering ten opzichte van de tekst van de Commissie. Wij hebben ook, zij het met tegenzin, de deur opengezet voor tolerantie ten aanzien van overschrijdingen voor lood in beperkte gebieden en op plaatsen waar een aantal non-ferrobedrijven, zelfs met de beste beschikbare technologie, niet in staat zal zijn de termijn te halen. Dit moet uiteraard op de voet gevolgd worden. Collega's van de groene fractie wensen veel strengere grenswaarden voor stikstofoxiden en zwevende deeltjes. Deze amendementen zijn goedbedoeld, maar volledig onrealistisch en ze zijn alle gesneuveld in de commissie. Wij moeten de geboekte vooruitgang evenwel grondig bestuderen in 2003. Het gaat hier om gevaarlijke stoffen en ik deel hun verlangen om sneller te gaan. De in de tekst voorgestelde niveaus betekenen echter al een aanzienlijke vermindering voor stikstofoxiden en zwevende deeltjes en om te verwezenlijken wat zij voorstellen zouden wij bijna auto's moeten verbieden en fabrieken moeten sluiten. Als Londenaar ben ik maar al te goed vertrouwd met het probleem van luchtverontreiniging door het verkeer en weet ik dat er geen eenvoudige oplossingen zijn. Een aantal andere richtlijnen die op stapel staan, zullen hier evenwel toe bijdragen. Tenslotte wil ik de Commissie, de Britse vertegenwoordiging, het secretariaat van de commissie en mijn eigen medewerkers danken voor het vele werk dat zij verricht hebben. Ik hoop dat de regionale en lokale instanties de heel strenge grenswaarden die zijn vastgelegd ten uitvoer kunnen leggen. Ik beveel de richtlijn en de amendementen aan de Vergadering aan. Hulthén Mijnheer de Voorzitter, het probleem verzuring is ingewikkeld, omdat het de mensen in zo ongelijke mate treft. Sommigen hebben de gevolgen van de zure regen nooit gezien; anderen kunnen bijna dagelijks de gevolgen van de verzuring merken. Het gaat dan om merkwaardig groeiende bomen, dode takken, meren die net zo helder zijn als zwembaden en net zo verstoken van ieder leven. Bloemen die verdwijnen en nooit meer terugkomen, insecten en schaaldieren die hetzelfde lot ondergaan, en vissen die zich niet meer kunnen voortplanten. Er hangt een merkwaardige stilte over een gebied dat door verzuring wordt getroffen; de natuur verwordt er tot een coulisse zonder enige inhoud. Het is echter niet altijd makkelijk om begrip te kweken voor problemen die niet voor iedereen zichtbaar zijn. Het is niet eenvoudig om een strategie te vinden om iets te doen aan milieugevolgen waarmee het moderne industrialisme gepaard gaat. Daarvoor zijn samenwerking en begrip nodig, vooral van de zijde van degenen die er niet door worden getroffen. Daarom wil ik graag iedereen bedanken die aan dit werk heeft bijgedragen, die hierover heeft nagedacht en die met amendementen is gekomen. Ik wil ook graag de Commissie danken voor haar meer dan uitstekende stuk werk. Met deze mededeling starten wij een strategie om verdere verzuring tenminste te stoppen , ook al zou er meer moeten worden gedaan om de verloren gegane ecosystemen terug te winnen. Maar iets goeds kan natuurlijk altijd nog verbeterd worden. Vanzelfsprekend kunnen de aanvangsdata uit de mededeling van de Commissie worden aangevuld, en kunnen er meer voorstellen aan worden toegevoegd. Vanzelfsprekend is het verder zo dat wij ook concrete maatregelen nodig hebben voor de scheepvaart, en ook, zo vind ik, een grens met betrekking tot brandstof voor vliegtuigen. Er is bovendien een herziening nodig van de richtlijn inzake grote verbrandingsinstallaties. Wij moeten bovenal een dialoog starten met de kandidaat-landen, die dezelfde problemen of misschien wel ernstiger problemen hebben als velen van ons in de Unie. Hoe moeten wij hun installaties aanpassen? Hoe moeten wij het voor elkaar krijgen dat ze de voldoen aan de eisen die wij vandaag stellen? Hoewel sommigen van ons kunnen begrijpen dat het noodzakelijk is om hiermee aan de gang te gaan, zijn er anderen die het gevoel hebben dat het allemaal te snel gaat, dat het een probleem wordt. De klassieke tegenstelling tussen milieu en werkgelegenheid duikt dan op. Degenen die dit gevoel hebben, willen wij voorhouden dat ook al merkt men de verzuring niet bij zich zelf, men toch kan begrijpen dat de oorzaak van de verzuring ook voor de mens en de natuur gevolgen heeft. Wat slecht is voor een vis, zal evenmin goed kunnen zijn voor een mens. Luchtverontreiniging is een probleem voor iedereen, niet alleen voor de mensen die door de verzuring worden getroffen. Milieuverontreiniging kent geen grenzen. Daarom kan de uitstoot in de lucht zich verplaatsen. Verontreinigingen van de ene plek hebben gevolgen voor de natuur duizenden kilometers verderop. Daarom moeten er gemeenschappelijke maatregelen komen. Ik hoop dat wij met de door de Commissie voorgestelde strategie en de voorstellen van de milieucommissie de natuur weer tot leven kunnen zien komen, ook op afgelegen plekken als de streek waar ik zelf vandaan kom. Volgens mij zijn het voorstel en de strategie van de Commissie flexibel genoeg om de landen die bepalingen te laten opstellen die het beste bij ze passen, en zorgen ze voor een richtlijn en een doelstelling waarbij tenslotte de verzuring toch geheel wordt gestopt. Hautala ) Mijnheer de Voorzitter, in februari hebben we gestemd over de vermindering van het zwavelgehalte van vloeibare brandstoffen, zodat de emissies van automobielen schoner zouden worden. Nu hebben we een voorstel van de Commissie waarin het de bedoeling is het zwavelgehalte van wat zwaardere brandstoffen te verminderen: het gaat om zware stookolie en gasolie, waarbij we spreken over zwavelgehaltes die vele malen hoger zijn. In het autoolieprogramma moeten we de zwavelgehaltes zien te reduceren tot enkele miljoenste delen. Nu hebben we het over procenten. Het idee dat er ten grondslag aan ligt, is dat de olie-industrie deze gele stof uit het proces moet kunnen halen, zodat die niet in de lucht komt. Dat is technisch volkomen mogelijk en ook de kosten zijn beheersbaar. Het voorstel van de Commissie is de eerste echte ontwerp-richtlijn die de verzuring moet aanpakken waarover collega Hulthén zojuist sprak. Dat is vooral belangrijk voor het milieu, de natuur en natuurlijk het culturele erfgoed. Vele waardevolle gebouwen raken in verval door zwaveluitstoot. Het moet echter benadrukt worden dat deze maatregel ook van belang is voor de kwaliteit van de lucht ter plaatse. Daarbij praten we weer over de kwesties die collega Pollack hier heeft gerapporteerd. De zwaveluitstoot van vloeibare brandstoffen kunnen samen met zwevende deeltjes ernstige schade aan de gezondheid toebrengen. Men moet constateren dat dat niet alleen een probleem is in Noord-Europa, maar in alle samenlevingen, in alle bewoonde streken in het gebied van de Europese Unie zijn er problemen die veroorzaakt worden door de kwaliteit van de lucht ter plaatse en het zwavelgehalte ervan. Ik heb willen voorstellen dat in dit voorstel ook de door schepen gebruikte brandstoffen worden inbegrepen. De Commissie heeft iets dergelijks oorspronkelijk ook gepland maar in deze ontwerp-richtlijn staat er niets over. Het Parlement zal waarschijnlijk het voorstel van de milieucommissie, dat inhoudt dat ook de Europese Unie het zwavelgehalte van de door schepen gebruikte brandstoffen gaat verminderen, goedkeuren. Dit lijkt me zeer verstandig. Eigenlijk denk ik dat op grond van de eigen berekeningen van de Commissie de kosten van de hele verzuringsstrategie met vijftien procent verminderd zouden kunnen worden, als de scheepsbrandstoffen in deze richtlijn worden meegenomen. Internationale onderhandelingen zijn gevoerd in de IMO, de Internationale Maritieme Organisatie, maar daar heeft men niets bereikt en ik vind dat we niet moeten blijven wachten op die onderhandelingen. In hetzelfde verband is ook afgesproken dat de Oostzee een apart gebied wordt waar geen scheepsbrandstoffen gebruikt mogen worden waarvan het zwavelgehalte de anderhalve procent overstijgt, maar bij de onderhandelingen is er duidelijk iets fout gegaan omdat de Noordzee en de Ierse Zee buiten deze classificatie in speciale gebieden zijn gevallen. Ze zouden beslist daarbij gerekend moeten worden. Dan kom ik bij de behandeling van gasolie oftewel lichte stookolie. Deze zaak is niet alleen uit milieuoogpunt belangrijk, maar ook politiek interessant, omdat Oostenrijk, Finland en Zweden een overgangsperiode van vier jaar hebben gekregen, waarin het mogelijk moet zijn hun strengere plafond voor het zwavelgehalte van gasolie te handhaven. De commissie steunt nu het voorstel dat als uitgangspunt moet gelden het maximaal toegestane zwavelgehalte van 0, 1 gewichtsprocent dat nu al in Oostenrijk geldt en dat lager ligt dan wat de Commissie voorstelt. De milieucommissie is van oordeel dat de passende wettelijk basis voor de richtlijn artikel 100 A is. Als rapporteur moet ik zeggen dat ik hierover een andere mening was toegedaan, omdat het heel goed als milieubeschermingsmaatregel gezien kan worden, zodat voor 130 S gekozen zou kunnen worden. Dat zou het voor Oostenrijk gemakkelijker maken om aan zijn grens vast te houden, indien de commissie geen rekening houdt met het in Oostenrijk geldende zwavelgehalte. Lange Mijnheer de Voorzitter, mevrouw Bjerregaard, dames en heren, dit probleem heeft inderdaad met de interne markt en de milieubescherming te maken. Wij stellen hier immers geen grenswaarden vast voor vaste installaties, raffinaderijen of grote stookinstallaties, maar voor brandstoffen die in de interne markt vrij kunnen worden verhandeld. Wij hebben al vaak gehoord dat de verbranding van die brandstoffen de oorzaak van de verzuring van onze bossen en landschappen is. Het gaat hier echter ook om de interne markt. Op 18 februari hebben wij de richtlijn betreffende diesel en benzine met een grote meerderheid aangenomen. Ook daarvan willen wij het zwavelgehalte verlagen. Nu willen wij dat ook doen voor zware en lichte stookolie, waarvan het zwavelgehalte op dit ogenblik nog veel hoger ligt. Dames en heren, laten wij ons inspannen om in Europa tot gemeenschappelijke normen voor lichte en zware stookolie te komen. Volgens mij kunnen wij moeilijk verklaren waarom niet alleen voor de interne markt, maar ook voor de bescherming van het milieu allerlei verschillende normen mogen worden gehanteerd. Wat betekent anders dat de lidstaten zelf kunnen beslissen welke grenswaarden zij vaststellen? In de praktijk wil dat zeggen dat sommige lidstaten verder zullen gaan dan andere en dat in de interne markt voor lichte en zware stookolie ernstige verstoringen zullen optreden. Ik heb de cijfers eens bijeengezocht en zal die met genoegen aan de Commissie bezorgen. In bepaalde lidstaten wordt meer dan de helft van de behoefte door in- en uitvoer gedekt. In de interne markt gaat het dus niet om kleine hoeveelheden. Daarbij komt ook het milieuaspect. Het kan zijn dat een bepaald land in lichte en zware stookolie geen zwavel meer toelaat en andere landen dat wel doen. Jammer genoeg kennen de wolken, waaruit de zure regen valt, geen grenzen. Het is dan ook mogelijk dat het land waar de grenswaarde 0 % bedraagt, meer van zure regen te lijden heeft dan vroeger. Wij hebben daarom eenvormige normen nodig. Om die reden is dit ook een probleem van de interne markt en moeten wij dus artikel 100 A als rechtsgrondslag nemen. In de tweede plaats moeten de grenswaarden ook gelden voor dieselbrandstof voor schepen. Van alle N- en X-emissies en van alle zwavelemissies is respectievelijk 14 % en 16 % van schepen afkomstig. Daaraan moeten wij iets doen, ook bij de aanpassing van oude schepen. Dames en heren, laten wij aan het werk gaan. Laten wij de brandstoffen in Europa zwavelvrij maken. Matikainen-Kallström ) Mijnheer de Voorzitter, het voorstel van de Commissie voor de verzuringsstrategie is belangrijk en gaat in de goede richting. Men concentreert zich op de vermindering van verzurende emissies. De strategie is echter nog niet gereed om over te beslissen. Voor goedkeuring van de strategie moeten de verouderde en ontoereikende achtergrondgegevens absoluut verbeterd worden. Vanwege de verzuring is het belangrijk dat de vermindering van emissie op de eerste plaats gezet wordt bij de toenaderingsstrategieën van de landen die lid willen worden van de EU. In verband met de uitbreiding zou de steun aan de milieubescherming vooral gericht moeten zijn op vermindering van de emissies die buiten onze grenzen vallen. Door de nieuwe technologie over te brengen naar deze landen kunnen we sneller en effectiever belangrijke resultaten bereiken in heel Europa. Ook de richtlijn betreffende de vermindering van het zwavelgehalte van vloeibare brandstoffen moet zo snel mogelijk uitgevoerd worden en er dienen ook regels gesteld te worden voor vaste brandstoffen en de bedrijven die ze gebruiken. Omdat de Internationale Maritieme Organisatie geen grenzen heeft gesteld aan het zwavelgehalte van scheepsbrandstoffen, worden die ook niet meegenomen in de EU-richtlijn die betrekking heeft op vloeibare brandstoffen. Een deel van de aan de Oostzee gelegen staten vallen niet onder de EU-richtlijn. Het gevolg hiervan is dat schepen gaan bunkeren in de landen die niet tot de EU horen, als de bunkeroliën onder de richtlijn vallen. Dit is niet in het belang van de Oostzee en de Unie. Men moet andere middelen aanwenden. In verband met olieraffinage ontstaan er in samenhang met de aard van de productie in aanzienlijke mate verschillende nietcommerciële distillatierestanten die in raffinaderijen als brandstof gebruikt worden. Voor raffinagebrandstoffen is het niet doelmatig aparte grenzen te stellen. Wat betreft het milieu wordt er een even goed resultaat bereikt door de emissies van olieraffinaderijen te bepalen als door de afzonderlijke eigenschappen van brandstoffen te bepalen. Voor de Europese olieraffinage-industrie is het belangrijk om de flexibiliteit van de keuze van brandstoffen van raffinaderijen te bewaren. Bowe Mijnheer de Voorzitter, namens de socialistische fractie wil ik de verslagen-Hautala, -Hulthén en - Pollack toejuichen, die alle een belangrijke bijdrage leveren aan de verbetering van de luchtkwaliteit en de bescherming van de menselijke gezondheid in het milieu in Europa. Met de vaststelling van deze nieuwe normen voor de luchtkwaliteit in onze steden kunnen wij de industrie dwingen de noodzakelijke maatregelen te nemen en iets te doen aan de bronnen die op dit ogenblik het probleem van de luchtverontreiniging in onze steden veroorzaken. Er zijn in het bijzonder problemen met zwavel, soms met zwaveldioxide en natuurlijk met stikstofoxiden in onze atmosfeer, die afkomstig zijn van de verbranding van een aantal vuile brandstoffen in fabrieken en auto's en van andere bronnen zoals schepen. We mogen de omvang van het probleem niet onderschatten. Aanvankelijk is de verontreiniging onzichtbaar en verloopt het proces heel geleidelijk, maar uiteindelijk leidt het tot dode rivieren, afgestorven bossen en duizenden voortijdige doden als gevolg van ademhalingsaandoeningen. Wij kunnen deze prijs niet blijven betalen en deze verslagen zijn dan ook absoluut noodzakelijk om verdere schade en aftakeling en nog meer doden in Europa te voorkomen. De voorstellen om het zwavelgehalte in een aantal brandstoffen terug te brengen tot 0, 1 % zijn technisch haalbaar en de kostprijs is redelijk. Andere opmerkelijke maatregelen zijn de voorstellen om een controlegebied voor de uitstoot van SO2 in de Noordzee te creëren. Dit voorstel en de hiermee gepaard gaande maatregelen zullen een emissiebron aanpakken die vroeger buiten elke communautaire regelgeving viel. Met name in het verslag-Hautala wordt de rechtsgrondslag van dit voorstel ter discussie gesteld. Gaat het om een marktmaatregel of een maatregel ter bescherming van het milieu? Uit mijn eerdere opmerkingen blijkt dat dit volgens mij vóór alles een maatregel ter bescherming van het milieu is. Ik ben evenwel bereid naar de collega's te luisteren en te aanvaarden dat de voorstellen die nodig zijn om zwavel te beperken, wel degelijk heel concrete gevolgen voor de markt hebben. Tenslotte kunnen de maatregelen in dit pakket enkel beschouwd worden als noodzakelijke stappen. Ik verzoek de Commissie en de Raad dan ook met aandrang de verslagen en de amendementen van het Parlement te aanvaarden in het duidelijke besef dat onze rivieren, bossen, steden en dorpen van Middlesbrough tot Milaan in de toekomst gezondere, schonere en betere plaatsen zullen zijn om te wonen. Flemming Mijnheer de Voorzitter, mevrouw Bjerregaard, de mensen in Europa hebben nood aan schonere lucht. Ik vind het voorstel van de Commissie over de schadelijke stoffen in de lucht dan ook voortreffelijk. Dit is een bijzonder grote stap voorwaarts. Wie uit een land komt waar uiterst strenge grenswaarden gelden, mag niet verwachten dat alle landen van de Europese Unie meteen even streng worden. Wij moeten enige bescheidenheid aan de dag leggen en zijn al blij als wij stapsgewijs vooruitgang kunnen boeken. Als Oostenrijkse zou ik hier toch drie opmerkingen willen maken. Een eerste opmerking betreft artikel 8 over de voorlichting van de bevolking. Daarover wil ik de volgende fundamentele opmerkingen maken. Volgens het voorstel van de Commissie moet de informatie regelmatig aan relevante organisaties worden verstrekt. In Oostenrijk weten wij al sedert vele jaren uit ervaring dat het niet nodig is die informatie te verstrekken. Aanvankelijk kijkt men ernaar uit, maar daarna ebt de belangstelling zeer snel weg. In Oostenrijk kan de informatie altijd via teletekst, Internet, per telefoon of fax worden geraadpleegd. Aangezien iedereen inmiddels over een van die informatiedragers beschikt, wordt voorgesteld de informatie niet actief mee te delen, maar ter beschikking te stellen. Wat de grenswaarde voor zwaveldioxide betreft, wordt een 1-uurgrenswaarde van 350 microgram vastgesteld. Die is afgeleid van de 10-minutenwaarde van 500 microgram van de WGO. In Oostenrijk weten wij uit ervaring dat de voorgestelde 1uurgrenswaarde de naleving van de gemiddelde 10-minutenwaarde niet garandeert. Om tot een juistere verhouding te komen, stellen wij voor de 1-uurgrenswaarde op 250 microgram vast te stellen. Mevrouw Bjerregaard, wat de stikstofoxides betreft, is een alarmdrempelwaarde uiteraard prijzenswaardig, maar een waarde van 800 microgram is veel te hoog. Wij stellen een grenswaarde van 400 microgram voor. Ook als die amendementen niet meteen worden aangenomen, hoop ik toch dat alle Europese landen die Oostenrijkse grenswaarden ooit zullen halen. Cabrol Mijnheer de Voorzitter, commissaris, geachte collega's, het voorstel voor een richtlijn van de Raad betreffende de vermindering van het zwavelgehalte van bepaalde vloeibare brandstoffen, met name stookolie en gasolie, moet de mogelijkheid bieden om een bepaalde vorm van luchtverontreiniging, te weten "zure regen" , te bestrijden. De gevolgen van deze luchtverontreiniging zijn welbekend, vooral in de steden. Voor het overige heb ik deze kwestie behandeld in mijn verslag over het communautaire actieprogramma 1999-2000 betreffende met luchtverontreiniging verband houdende ziekten in het kader van emissies van zwaveldioxide. Maar deze - zeer legitieme - bezorgdheid over het milieu moet niet leiden tot veronachtzaming van het economische aspect, met name wat het concurrentievermogen van de ondernemingen van de lidstaten betreft. Er bestaan immers grote onderlinge verschillen. Sommige zijn grote afnemers van zware stookolie, andere gebruiken minder. Daarom heb ik in de bevoegde commissie amendementen ingediend, opdat de lidstaten dusdanige maatregelen treffen dat zware stookolie met een zwavelgehalte van meer dan 2, 5 gewichtsprocent - in plaats van 1 gewichtsprocent, zoals de Commissie voorstaat - niet meer op hun grondgebied gebruikt mag worden. Hierdoor kan meer rekening worden gehouden met het concurrentievermogen. Het blijkt dat de vereiste normen steeds strenger worden, waardoor de industrieën, die toch begrepen hebben - en ik zeg dit met klem - dat het in het belang van ons allen is om redelijke normen vast te stellen, in gevaar kunnen worden gebracht. In deze strengheid schuilt het risico dat de normen uiteindelijk weer verlaagd moeten worden. Desalniettemin lijkt het voorstel van de Commissie over het geheel genomen aanvaardbaar. Ik verzoek u dan ook u te houden aan deze tekst en de te strenge amendementen te schrappen, zodat op die manier, hoewel er in deze tekst ook zeer hoge eisen worden gesteld, de nog lastigere en minder realistische normen van de rapporteur geen doorgang vinden. Eisma Voorzitter, als ik het verslag van collega Hulthén lees over de strategie ter bestrijding van de verzuring, moet ik aan mijn eigen land, Nederland, denken. In Nederland is de uitstoot van ammoniak door de landbouw de afgelopen vijf jaar met slechts de helft gedaald dan eigenlijk zou moeten en dat hele teleurstellende resultaat komt helaas niet als een complete verrassing. Het maakt duidelijk dat extra maatregelen nodig zijn om de gestelde milieudoelen te halen. Ik ben dan ook zeer verheugd en met mij mijn fractie, dat de Commissie een strategie heeft uitgewerkt ter bestrijding van de verzuring en wij zullen dan ook volledig instemmen met de verscherping in het verslag-Hulthén. De Commissie stelt namelijk voor om de kritische drempel van verzuring, die in het referentiejaar van 1990 overschreden werd, tegen 2010 te halveren. Maar ik ben van mening dat deze strategie wel wat mag worden aangescherpt. Ik ben het met mevrouw Hulthén eens dat dit streefdoel moet worden vervroegd naar 2004. En in 2015 zouden de kritische drempels op het platteland nergens meer mogen worden bereikt. Bovendien zouden de subsidies voor de landbouw moeten worden gekoppeld aan strengere eisen voor de ammoniakuitstoot. Dat heet integratie van milieu op het gebied van landbouw. Duurzame biologische landbouw moet in dit kader absoluut worden gestimuleerd. Anders komen wij er helemaal niet. Ik hoop dan ook dat de invloed van commissaris Bjerregaard op haar collega Fischler groot genoeg is om dit doel te bereiken. Hoewel, als wij Agenda 2000 lezen dan zijn ook de Commissievoorstellen van de heer Fischler bemoedigend, ook op het gebied van landbouw voor het milieu. Tenslotte vind ik het van groot belang dat de bestrijding van de verzuring niet aan de grenzen van de huidige Europese Unie ophoudt. De kandidaat-landen moeten daarom worden geholpen en worden voorbereid om aan deze standaarden tegemoet te komen. Seppänen Mijnheer de Voorzitter, vanuit het oogpunt van de luchtvervuiling zijn behalve de verbrandingsinstallaties van de krachtcentrales ook de verbrandingsmotoren van auto's voor mensen grote gezondheidsrisico's. Dit feit moeten we erkennen ook al hebben onze kiezers auto's. Voor vloeibare brandstoffen zijn we nu grenswaarden aan het stellen met uitzondering van kerosine. Het stellen van grenswaarden is een positieve zaak. Die moeten ook gesteld worden voor vaste brandstoffen, in het bijzonder voor steenkool. Volgens de energiestrategie van de EU nemen de verbranding van aardgas en het gebruik van hernieuwbare energiebronnen toe. Het verbeteren van de verbrandingsefficiëntie alsmede warmtekrachtkoppeling verminderen de emissie. Daar het energieverbruik echter met een procent per jaar toeneemt, moeten we voor de verbranding van steenkool dezelfde grenzen stellen als we nu voor olie invoeren. Het gaat om de verzuring van de bodem; ik herinner de geachte commissaris eraan dat in de noordelijke gebieden, in Finland, Zweden en Oostenrijk, de strengere grenswaarden dan die van de andere landen gehandhaafd moeten blijven. De Europese Unie moet dezelfde grenzen ook aan de andere landen opleggen. Gahrton Mijnheer de Voorzitter, de drie verslagen over de inperking van de luchtverontreiniging maken mij zowel verheugd als heel erg boos. Aan de ene kant gaat het immers om problemen waar de EU heel erg op moet letten, problemen die uit de aard der zaak grensoverschrijdend zijn en bindende internationale wetgeving vereisen. Over het geheel genomen betekenen deze verslagen een versterking van de strijd tegen de luchtverontreiniging, hoewel er gebreken zijn; de vliegtuigkerosine is bijvoorbeeld vergeten. Maar in elk geval heeft men er de aandacht op gevestigd dat bijvoorbeeld de verzuring in mijn land een groter probleem is dan in veel andere EU-landen. Dat is natuurlijk een goede zaak. Op dit punt wordt het verslag dan ook van harte gesteund door de Fractie De Groenen en ook door mijn eigen partij, Miljöpartiet uit Zweden. Aan de andere kant heeft het eeuwige machtsstreven van sommige Europarlementariërs echter gezorgd voor een ernstige schoonheidsfout in het verslag-Hautala - en dat tegen de wil van de rapporteur in. De milieucommissie eist een wijziging van de wettelijke grondslag, en wel van artikel 130 S naar artikel 100 A, en dit niet uit zorg voor het milieu, maar enkel omdat het Europees Parlement de besluitvormingsprocedure wil wijzigen van een samenwerkingsprocedure in een medebeslissingsprocedure. Dat kan uiteraard in sommige gevallen te verdedigen zijn, maar in dit verband houdt het in dat de regels van minimumbepalingen veranderen in een totale harmonisatie, wat negatieve gevolgen voor het milieu kan hebben in landen met strengere bepalingen, zoals Zweden. Bovendien verhindert artikel 100 A dat EU-landen in de toekomst het voortouw nemen met strengere regels. Een verwijzing naar artikel 100 A, lid 4, is waardeloos, aangezien iedereen weet dat dit geen milieugarantie is, maar een beperkte dispensatiemogelijkheid, die bijna nooit toegepast wordt; het wordt trouwens nog erger met het Verdrag van Amsterdam. Het is derhalve een goede zaak dat het Europees Parlement de strijd tegen de luchtverontreiniging wil opvoeren, maar het is een slechte zaak dat men bij de keuze tussen milieubescherming.... (Spreker wordt door de Voorzitter onderbroken) Amadeo Mijnheer de Voorzitter, ik wilde iets zeggen over de richtlijn betreffende het zwavelgehalte van vloeibare brandstoffen. Kennelijk geeft de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming gehoor aan het advies van de rapporteur, die heeft aanbevolen om de door de Commissie voorgestelde rechtsgrond goed te keuren door te opteren voor artikel 100 A. Als dit artikel door de Raad wordt geaccepteerd, dan zal dit wetgevingsbesluit afhankelijk worden gemaakt van de medebeslissingsprocedure. De milieucommissie heeft duidelijk gewezen op het feit dat de voordelen van een eventuele verlaging van het zwavelgehalte in brandstoffen veel meer gewicht in de schaal leggen dan de kosten die het bedrijfsleven op zich zou moeten nemen voor aanpassing van de installaties van olieraffinaderijen. Wij hopen dat het gezond verstand zal zegevieren tijdens de medebeslissing en dat men rekening zal houden met het feit dat - om maar een voorbeeld te noemen - aardolie die in de Noordzee gewonnen wordt een heel laag zwavelgehalte heeft, anders dan aardolie uit de Middellandse Zee. De landen van het zuiden staan dus voor andere problemen dan die van het noorden, hetgeen impliceert dat men bij harmonisering rekening zal moeten houden met milieuproblemen maar eveneens met werkgelegenheidsproblemen. Graenitz Mijnheer de Voorzitter, mevrouw Bjerregaard, dames en heren, van de vele vormen van milieuverontreiniging waarmee de mensen worden geconfronteerd, wordt de luchtvervuiling meestal het duidelijkst ervaren en als het onaangenaamst beschouwd. Daarom ben ik ingenomen met de verslagen die wij hier vanmiddag bespreken: een strategie tegen de verzuring, richtlijnen betreffende grenswaarden voor zwaveldioxide, stikstofoxide, lood en deeltjes, en een verlaging van het zwavelgehalte van verschillende vloeibare brandstoffen. Ik dank de rapporteur en meen dat zij door haar werk, naast de in het kader van het auto-olieprogramma getroffen maatregelen, de lucht boven en in de Europese Unie zuiverder en ook het water schoner kan maken. Wij moeten immers altijd voor ogen houden dat de waterverontreiniging voor de helft het gevolg is van de aanwezigheid van schadelijke stoffen in de lucht. Er is grensoverschrijdende, maar ook lokale luchtverontreiniging. Beide kunnen door deze richtlijn worden verminderd. Luchtverontreiniging als gevolg van het hoge zwavelgehalte van vloeibare brandstoffen veroorzaakt vooral in nauwe dalen in de bergen lokale luchtverontreiniging, terwijl het grensoverschrijdende karakter van de luchtverontreiniging vooral in de vlakte duidelijk is. Volgens mij is het uiterst belangrijk dat de industrie, die met deze richtlijnen wordt geconfronteerd, voor nieuwe installaties nieuwe technologische oplossingen en geen end of pipe -strategieën kiest. Met deze laatste maken wij onze industrie immers niet schoner, maar maken wij alleen de producten duurder. De stad waar ik woon, was vijftien jaar geleden de Oostenrijkse stad met de grootste luchtverontreinigingsproblemen. Door de toepassing van nieuwe technologieën is de situatie zodanig verbeterd dat de industrie nu tien keer minder schadelijke stoffen uitstoot en er toch beter voorstaat dan toen. De aanneming van deze richtlijnen is een belangrijke stap naar een betere gezondheidspreventie. Bovendien meen ik dat wij ook een strategie moeten kunnen uitstippelen om de vorming van ozon aan de grond te beletten. Ik hoop ook dat de amendementen in het verslag van mevrouw Hautala, waarin de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming voor een van de Oostenrijkse, Finse of Zweedse grenswaarden voor het zwavelgehalte van stookolie heeft gekozen, door de Commissie zullen worden overgenomen en dat wij aldus een nieuwe stap naar de verbetering van de luchtkwaliteit in de gehele Europese Unie kunnen ondernemen. Tot besluit zou ik nog het volgende willen zeggen: in de Middeleeuwen werd gezegd dat stadslucht vrij maakt, in de 20ste eeuw maakt stadslucht integendeel vaak ziek. Ik zou willen dat wij kunnen zeggen dat de lucht in Europa overal goed en aangenaam om in te ademen is. Grossetête Mijnheer de Voorzitter, ik zal niet terugkomen op de inmiddels genoegzaam bekende schadelijke effecten van de verzuring op het milieu. Daar hebben wij het al genoeg over gehad. Ten aanzien van de vermindering van het zwavelgehalte, en bijgevolg het verslag-Hautala, ben ik er voorstander van dat de rechtsgrondslag gewijzigd wordt en dat wij derhalve artikel 100 A betreffende de interne markt als rechtsgrondslag aannemen, waardoor aanpassing van de wetgevingen mogelijk wordt, teneinde concurrentievervalsing te voorkomen. Het is immers welbekend dat het zwavelgehalte van brandstof uit het noorden van Europa verschilt van dat uit de Perzische Golf. Ik vermeld overigens dat de lidstaten op grond van artikel 100 A, lid 4, om milieuredenen strengere nationale wetsbepalingen kunnen toepassen. Op die manier kunnen Oostenrijk, Finland en Zweden hun veel striktere normen blijven opleggen. Wat dat betreft, is er geen probleem. Ik moet mevrouw Hautala nochtans zeggen dat zij volgens mij misschien een beetje te ver gaat, en dat er daadwerkelijk rekening gehouden moet worden met de economische problemen die in haar verslag aan de orde worden gesteld. Ik ben er dus geen voorstander van het toepassingsgebied van het voorstel uit te breiden tot zware stookolie, of tot gasolie, en evenmin tot vliegtuigkerosine, die slechts 0, 2 % van de totale zwaveluitstoot uitmaakt en alleen in de hogere lagen van de atmosfeer terechtkomt. Evenzo denk ik, wat bunkerstookolie betreft, dat het beter is de resultaten af te wachten van de onderhandelingen van de MARPOL-Verdrag in het kader van de Internationale Maritieme Organisatie, die op korte termijn afgerond moeten zijn en waarbij het zwavelgehalte voor bunkerstookolie moet worden vastgesteld en de speciale beschermingszones moeten worden bepaald. Ik denk dat het redelijk is het einde van deze onderhandelingen af te wachten en vooral niet het goede verloop ervan te verstoren. Tot slot hoop ik, nog altijd om economische redenen, dat er niet te krappe termijnen voor de vermindering van het zwavelgehalte van zware stookolie of gasolie worden vastgesteld. Als besloten wordt deze op 1999 vast te stellen, terwijl het al medio 1998 is, denk ik dat dit buitengewoon krap is, en dat dit nadelig is voor de economie. Virgin Mijnheer de Voorzitter, de drie verslagen die wij nu bespreken, staan zoals wij weten in een wezenlijk verband tot elkaar. Het verslag-Pollack gaat over luchtverontreiniging als een bedreiging van de gezondheid van de burgers. Ik ben ervan overtuigd dat het absoluut mogelijk is om hogere eisen te stellen dan de Commissie doet, in elk geval op bepaalde terreinen. Sommige landen zijn al verder. Ik wil mij echter concentreren op het verslag-Hulthén over een communautaire strategie ter bestrijding van de verzuring. Het is een goed verslag over een zeer ernstig milieuprobleem. De milieucommissie vindt een verdergaande doelstelling voor het jaar 2015 op haar plaats. In sommige gebieden zullen de kritische drempels worden overschreden, maar dat mogen maar enkele gebieden zijn. In Zweden zijn er minder gelden uitgetrokken om de meren te bemesten met kalk teneinde de PH-waarde te verhogen. Er wordt rekening mee gehouden dat enkel deze maatregel al de oorzaak kan zijn van de dood van ongeveer 3.000 visbestanden en een miljoen bestanden aan ongewervelde dieren. Op veel plaatsen in Europa is er aanzienlijke schade aan de bossen toegebracht door de verzurende uitstoot. In 1993 was het gebruik van steenkool verantwoordelijk voor ongeveer 60 % van de uitstoot van zwaveldioxide. Het voorstel om de nationale steenkoolsubsidies af te schaffen is dan ook belangrijk. Steenkool moet juist worden belast, met heffingen op de zwaveluitstoot. De rapporteur heeft ook andere gevolgen van de verzurende uitstoot behandeld, bijvoorbeeld de gevolgen voor de gezondheid. Uitgaande van de gegevens van het externe rapport van de Commissie zelf, over de verschillende energiesoorten, kan worden vastgesteld dat als wij gedurende tien jaar kernenergie door steenkoolenergie vervangen, de Unie ongeveer 20.000 kankergevallen meer zou kennen dan nu het geval is. Anderzijds moeten wij ook erkennen dat de veilige kernenergie van het Westen een krachtige bijdrage levert in de strijd tegen zowel de verzuring als het broeikaseffect. Ik ben er ook van overtuigd dat als men alle kosten voor luchtverontreiniging bij elkaar optelt, het zeer lonend zal blijken te streven naar verwezenlijking van de doelstellingen van het Parlement, en dat het mogelijk moet zijn die doelstellingen met doelmatige economische stuurmiddelen te ondersteunen. Schleicher Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, sedert bijna twintig jaar werpen de Europese en nationale maatregelen tegen de luchtverontreiniging vruchten af. Een van de grootste oorzaken van de verontreiniging is echter nog altijd het vervoer. Onze fractie heeft altijd voor een aanpak van de verontreiniging aan de bron gepleit. Dat is ook de bedoeling van de richtlijnen waarover mevrouw Hautala en mevrouw Pollack een verslag hebben opgesteld. Voorstellen om de situatie echt te verbeteren worden ook door mijn fractie ondersteund. Belangrijk voor mij is echter dat de nieuwe wetgeving in overeenstemming is met andere fundamentele bepalingen, onder meer met de richtlijnen betreffende de goedkeuring van installaties. Bovendien rijst in verschillende lidstaten het probleem van de zogenaamde lasten van het verleden als gevolg van het feit dat daar gedurende honderden jaren erts is gewonnen. In de omgeving van loodgieterijen is de verontreiniging door schadelijke stoffen daardoor zo groot dat ze binnen de gestelde termijn onvoldoende kan worden verminderd. Daarvoor acht ik dan ook een beperkte uitzondering nodig. Het desbetreffende amendement van de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming zou vrijwel voor elke stad een uitzondering mogelijk maken en gaat dus volgens mij te ver. Ik heb daarom een amendement ingediend. Voorts vraag ik uw aandacht voor een typisch probleem aan de grens met de voormalige Oostbloklanden Hongarije, Tsjechië en Polen. De grote hoeveelheid schadelijke stoffen die uit die landen ook in de nabije toekomst nog naar ons komen overgewaaid, moeten wel worden geregistreerd, maar mogen bij de beoordeling van de emissiegrenswaarden van de EU-lidstaten niet worden meegerekend. Ik verzoek het Parlement die amendementen aan te nemen en zou willen weten of de Commissie bereid is ze over te nemen. Schnellhardt Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, de emissie van zwaveldioxide in Europa is een groot probleem. In sommige gebieden veroorzaakt ze schade aan de bossen, in andere bedreigt ze waardevolle historische gebouwen. Voor ons gaat het echter om de gezondheid van de mensen in Europa. Op verschillende terreinen zijn maatregelen nodig. Een van de belangrijkste is ongetwijfeld de verlaging van het zwavelgehalte van brandstoffen voor motorvoertuigen. Het auto-olieprogramma, waarover het Europees Parlement in alle duidelijkheid heeft gezegd wat het uit milieuoogpunt moest zeggen, bevindt zich op dit ogenblik in een moeilijke fase van de bemiddelingsprocedure met de Raad. Wij bespreken vandaag een belangrijke aanvulling op het auto-olieprogramma. Wij hebben het hier over brandstoffen die voor een groot deel voor de SO2 -emissies verantwoordelijk zijn. Dat geldt in het bijzonder voor zware stookolie. De door de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming verdedigde grenswaarden maken het mogelijk de situatie te verbeteren zonder van iemand teveel te vergen. Dat is vooral te danken aan de uitzonderingsregeling, waardoor bij een aanvaardbare SO2 -belasting de grenswaarden voor zwavel mogen worden overschreden. Wij moeten het Commissievoorstel echter op twee punten wijzigen. In de eerste plaats moet de richtlijn ook gelden voor bunkerolie en diesel voor schepen. In de toelichting bij haar voorstel heeft de Commissie er zelf op gewezen dat vooral in het Oostzeegebied en op sommige plaatsen op de Noordzee de scheepvaart een belangrijke emissiebron is. Wij mogen echter niet op eventuele resultaten van internationale onderhandelingen wachten. In de plaats daarvan moet de Europese Unie door de vaststelling van grenswaarden op haar eigen grondgebied een zekere druk uitoefenen. Even belangrijk is volgens mij de vraag op welke rechtsgrondslag de richtlijn moet steunen. Is dat artikel 130 S of 100 A? Wij weten allemaal dat dit een juridische vraag is en dat het Europees Hof van Justitie duidelijke criteria heeft vastgesteld om ze te beantwoorden. De Commissie heeft een aantal argumenten aangevoerd om artikel 130 te kiezen. Ik zal daarop niet nader ingaan. Ik merk alleen op dat men in de argumenten ten gunste van artikel 130 S nog nooit is ingegaan op de vraag waarom de richtlijn uit het auto-olieprogramma op artikel 100 A steunt. Het gaat hier om dezelfde omstandigheden en beginselen. Ook deze richtlijn moet dus op artikel 100 A steunen. Estevan Bolea Mijnheer de Voorzitter, ook ik vind dat de verzuring moet worden bestreden, maar daarbij moet worden opgemerkt dat Europa een grote verscheidenheid kent en dat er een groot verschil bestaat tussen de Zweedse meren en bepaalde droge streken in Zuid-Europa, zodat er bij wetgeving, mevrouw de commissaris, een veel grotere soepelheid zou moeten worden betracht. Wat mij verontrust, mevrouw de commissaris, mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, is het probleem dat zich voordoet bij de milieuwetgeving. In het algemeen worden die wetten namelijk niet nageleefd. Daarvan bent u op de hoogte, mevrouw de commissaris. Ze worden nauwelijks nageleefd. Ik heb de indruk dat dit probleem deels samenhangt met het feit dat de wetgeving niet adequaat is. Daar de strijd tegen de verzuring van groot belang is - dus onder meer de vermindering van het zwavelgehalte in brandstoffen - moet aan bepaalde sectoren extra aandacht worden geschonken. Ik heb een aantal amendementen ingediend - die door mijn fractie niet werden aangenomen - met het oog op olieraffinaderijen en cementfabrieken. Op de olieraffinaderijen zal de richtlijn van toepassing zijn die emissies uit grote verbrandingsovens aan banden legt, en naar mijn idee heeft een dubbele regelgeving geen zin, vooral omdat deze regel al bestaat die bovendien strikter is. In cementfabrieken worden allerlei soorten brandstoffen gebruikt, waarbij geen zwaveldioxide vrijkomt omdat die in de klinker gebonden wordt, en dat is een punt waarmee rekening zal moeten worden gehouden, mevrouw de commissaris. In elk geval is deze hele regelgeving ter bestrijding van de verzuring uiterst welkom, maar u dient zich er wel rekenschap van te geven dat als de betreffende regels niet flexibel zijn, ze niet zullen worden nageleefd en grote teleurstellingen in de hand zullen werken. Bjerregaard Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen dank ik de milieucommissie en vooral de drie rapporteurs, mevrouw Pollack, mevrouw Hulthén en mevrouw Hautala voor de enorme energie die zij hebben geïnvesteerd in de behandeling van de strategie ter bestrijding van de verzuring en van de beide voorstellen voor richtlijnen. Ik dank tevens de energiecommissie, die eveneens bij deze werkzaamheden betrokken was. Het gaat hier om onderwerpen die technisch ingewikkeld zijn, maar die van groot belang zijn voor de bescherming van het milieu en de gezondheid in Europa. Hoewel wij de drie voorstellen samen behandelen, wil ik ze toch graag opsplitsen, omdat er op twee van de voorstellen vele amendementen zijn ingediend. De noodzakelijke commentaar hierbij zal toch wat tijd in beslag nemen. Ten eerste het verslag over het voorstel betreffende luchtkwaliteit. Dit voorstel is het eerste dat de Commissie naar aanleiding van de kaderrichtlijn betreffende luchtkwaliteit heeft ingediend. Het stelt nieuwe grenswaarden vast voor zwaveldioxiden, stikstofoxiden, zwevende deeltjes en lood in de lucht. Deze grenswaarden zijn gebaseerd op de richtsnoeren van de WGO die in 1996 na een samenwerkingsprogramma met de Commissie werden goedgekeurd. Zij moeten overal in de Europese Unie de hoogst mogelijke bescherming garanderen en tevens het milieu beschermen. De Commissie is het op vele punten eens met de constructieve amendementen van uw commissie. De amendementen 5, 18 en 19, die een drempelwaarde voor stikstofoxide beogen, zijn een zinvolle toevoeging aan het voorstel. De door de commissie voorgestelde concentratie is gebaseerd op een drempelwaarde voor bepaalde gevolgen en wordt nu reeds in Frankrijk gebruikt als basis voor de voorlichting van het publiek bij luchtverontreiniging. Ik kan de amendementen 1 en 2 principieel, 3, 4, 6 en 10 gedeeltelijk, 12 en 14 principieel, 16 gedeeltelijk, 17 en 22 principieel, 23, 24, 25, 26, 32 en tenslotte 36 principieel aanvaarden. Ik zal de argumenten van de Commissie waarom ze de overige amendementen niet kan aanvaarden nu kort toelichten. Wat de zwevende deeltjes betreft, is het niet mogelijk een concentratiegrens te bepalen waaronder geen schadelijke gevolgen kunnen voorkomen. Daarom kan de Commissie de amendementen 7, 20 en 21 niet aanvaarden. De indicatoren voor de publieksvoorlichting moeten behouden blijven, waardoor ik de amendementen 11 en 27 niet kan aanvaarden. Ik ben het volledig met de commissie eens dat de NGO's ingelicht moeten worden, maar ik vind het overbodig gedetailleerde regels vast te stellen voor de manier waarop dit moet gebeuren. Wij kunnen dus maar een deel van amendement 10 aanvaarden. De voorgestelde waarden voor de luchtkwaliteit zijn ambitieus, maar haalbaar en de grenswaarden die de gezondheid van de mens beschermen, moeten overal waar het risico bestaat dat de gezondheid van de burgers van Europa in gevaar komt, worden nageleefd. Wij kunnen de amendementen 8 en 34, die een uitzondering voor industriële installaties beogen, niet aanvaarden. Sommige van deze installaties liggen vlakbij woongebieden. Anderzijds kan ik evenmin amendement 40 aanvaarden, omdat het veel verder gaat dan de richtsnoeren van de WGO. Met de amendementen 15, het tweede deel van 16, 37, 38 en 39, die strengere grenswaarden voor zwaveldioxide beogen, kan ik evenmin instemmen. De door de Commissie voorgestelde grenswaarden voor de bescherming van gezondheid en milieu bieden een hoog beschermingsniveau. De strengere waarden die het Parlement voorstelt, zullen het beschermingsniveau in bepaalde gevallen niet wezenlijk verbeteren en de naleving voor sommige lidstaten, vooral in het zuiden van de Unie, sterk bemoeilijken. Deze grenswaarden zullen herbekeken worden wanneer de Commissie in 2003 verslag uitbrengt over de tenuitvoerlegging van de richtlijn. Aangezien we hier te maken hebben met artikel 130 S, kunnen de lidstaten tot dat tijdstip uiteraard zelf strengere criteria hanteren, indien ze van mening zijn dat de lokale situatie dit vereist. Sommige gebieden van de Unie zullen de door de Commissie voorgestelde grenswaarden voor stikstofoxide in 2010 als resultaat van de maatregelen in het kader van het auto-olieprogramma kunnen naleven. Vele andere gebieden, vooral de grote steden, zullen echter grote inspanningen moeten doen en voor moeilijke keuzes komen te staan. Dit vergt tijd en daarom kan de Commissie amendement 28 niet aanvaarden. De Commissie stelt in haar voorstel zeer strenge grenswaarden voor zwevende deeltjes vast. Het zal in heel de Unie een grote uitdaging zijn om deze grenswaarden na te leven. De Commissie rechtvaardigt deze uitdaging met het argument dat zwevende deeltjes een grote invloed hebben op de gezondheid van de mens. De amendementen 29, 30 en 31 zijn echter totaal onrealistisch, waardoor de Commissie ze niet kan aanvaarden. Amendement 13 geeft een duidelijke en grondige beschrijving van de behoeften op het gebied van onderzoek. Dit amendement bevindt zich hier echter niet op zijn plaats, aangezien dit aspect in het vijfde kaderprogramma voor onderzoek behandeld wordt. De Commissie kan amendement 9 niet aanvaarden, omdat het de bevoegdheid van het raadgevend comité dat met de kaderrichtlijn betreffende luchtkwaliteit is opgericht, wil beperken. Amendement 35 kunnen we evenmin aanvaarden, omdat grensoverschrijdende luchtverontreiniging ergens anders in de communautaire wetgeving behandeld wordt. Tenslotte kan ik amendement 33 betreffende IPPC niet aanvaarden, omdat het geen verband houdt met de bepalingen in het voorstel. Als besluit denk ik dat we het erover eens kunnen zijn dat dit voorstel een belangrijke stap is in het streven naar zuivere lucht, waarop de Europese burgers in de volgende eeuw recht hebben. Daarom hoop ik dat wij deze richtlijn snel kunnen aannemen en ten uitvoer leggen. Nu zou ik willen overgaan naar de strategie ter bestrijding van de verzuring en dus naar het verslag van mevrouw Hulthén. Op verzoek van de Raad heeft de Commissie, zoals reeds is gezegd, een ambitieuze strategie opgesteld om de verzuring in de EU te bestrijden. De strategie is gebaseerd op een voorlopige doelstelling tot het jaar 2010. Het is de bedoeling de oppervlakte waar de kritische belastingsgrens van de ecosystemen overschreden wordt, van bijna 9 miljoen hectare tot 4, 5 miljoen hectare terug te brengen. De belangrijkste instrumenten om deze vermindering te verwezenlijken zijn de voorgestelde richtlijn betreffende het zwavelgehalte van bepaalde vloeibare brandstoffen, die wij ook vandaag behandelen, en een voorstel voor een richtlijn inzake de vaststelling van nationale emissieplafonds voor verontreinigende stoffen, dat de Commissie begin volgens jaar zal voorleggen. Ik ben blij met de steun die de strategie vandaag heeft gekregen, met name wat betreft de totale beoordeling, de voorlopige ramingen en het gebruik van nationale emissieplafonds, omdat dit belangrijke middelen zijn om onze doelstelling te kunnen bereiken. Ik begrijp dat het Parlement nu reeds een nieuwe, ambitieuze doelstelling voor het jaar 2015 wenst, omdat dit in principe tot gevolg zou hebben dat de kritische belasting op sommige plaatsen nu reeds niet meer overschreden wordt. De Commissie is van plan de strategie in 2004 te herzien en zal daarbij rekening houden met deze wens van het Parlement. Ik heb met grote belangstelling vastgesteld dat het Parlement een aantal maatregelen wenst betreffende de emissie door schepen. Dit onderwerp staat op de agenda van de Commissie en wij zijn van plan op dit gebied maatregelen voor te stellen. Met betrekking tot het idee om de kandidaat-landen bij een actieplan in het kader van de strategie te betrekken, wijs ik erop dat de procedure die deze landen moeten volgen om hun wetgeving in overeenstemming te brengen met de communautaire milieuwetgeving, aan deze behoefte voldoet. Ik geloof dat mevrouw Schleicher dit onderwerp ter sprake bracht. De wetgeving in de kandidaat-landen moet dus op het ogenblik van hun toetreding aan de regelgeving van de Unie aangepast zijn. Met het PHARE-programma worden de kandidaat-landen bijgestaan bij het nakomen van deze verplichting. De heer Eisma stelde een vraag in verband met een gecoördineerde strategie om de schadelijke gevolgen van de landbouw te beperken. Zoals de heer Eisma zelf reeds opmerkte, wordt in de hervorming van het gemeenschappelijk landbouwbeleid, die nu aan de gang is, veel belang gehecht aan de integratie van het milieu. Ik denk dat ik gerust mag zeggen dat dit nog nooit eerder in die mate is gebeurd. Ik ben blij dat er in het algemeen een duidelijke eensgezindheid bestaat over de doelstellingen en hoofdlijnen van de strategie ter bestrijding van de verzuring. De Commissie beschouwt dit als een waardevolle steun voor haar verdere werkzaamheden met de verschillende elementen van de strategie. Tenslotte is er het verslag van mevrouw Hautala over het zwavelgehalte van bepaalde vloeibare brandstoffen. Het voorstel is een van de elf maatregelen die in de antiverzuringsstrategie beschreven zijn. Het doel van het voorstel is de emissie van zwaveldioxide te beperken, omdat dit een van de grootste veroorzakers van de verzuring in de EU is, zoals hier ook is opgemerkt. Wij doen dit door het zwavelgehalte van bepaalde vloeibare brandstoffen aan banden te leggen. Naar schatting zal dit voorstel een vermindering van de emissie van zwaveldioxide met ongeveer 1 miljoen ton per jaar kunnen bewerkstelligen. Dat is een derde van de vooropgestelde 3 miljoen in de strategie ter bestrijding van de verzuring. Ik zal nu de 28 amendementen becommentariëren. Ten eerste kan ik u meedelen dat de Commissie 16 amendementen volledig, gedeeltelijk of in principe kan overnemen, omdat ze het voorstel verbeteren. Ik ben vooral blij dat het Parlement het probleem van de emissie door schepen heeft aangekaart, zoals de rapporteur heeft onderstreept. De Commissie had gehoopt dat er op de conferentie over de bestrijding van de verontreiniging van de zee in september 1997 een beslissing zou zijn genomen om het probleem van de emissie van zwaveldioxide door schepen op een verstandige manier op te lossen. Dat dit niet is gebeurd, was dan ook een ontgoocheling. Ik aanvaard bijgevolg het principe van amendement 6 over bunkerolie op voorwaarde dat er een artikel wordt ingevoegd waarin de Commissie verzocht wordt om bijkomende maatregelen te overwegen en eventueel een voorstel hiervoor in te dienen. Voorts kan de Commissie de amendementen 2, 3, tweede deel, 5, eerste deel, 8, 13, 14, 15, eerste deel, 19, eerste deel, 28, de amendementen 16, 17, 23 en 27 volledig overnemen, amendement 3, eerste deel principieel, amendement 5, tweede deel, 6, 9, eerste deel, 15, tweede deel en 26 in principe. De overige amendementen moet de Commissie om de volgende redenen verwerpen. De amendementen 1, 4, 7, 11 en 22 betreffende de wijziging van de rechtsgrondslag in artikel 100 A, hetgeen meerdere sprekers tijdens het debat vandaag hebben aangehaald, vinden wij niet verzoenbaar met het milieuaspect van het voorstel en met het gekozen uitgangspunt van flexibiliteit en kosteneffectiviteit. Zoals meerdere sprekers hebben opgemerkt, zou een wijziging van de rechtsgrondslag betekenen dat Oostenrijk en Finland in een moeilijke situatie terechtkomen, omdat zij tegen het eind van het jaar de mogelijkheid zouden verliezen om strengere grenswaarden te hanteren. De amendementen 10, 12, 19, tweede deel en 24, tweede deel, eisen strengere grenswaarden, maar zullen het voorstel minder kosteneffectief maken. Elke lidstaat kan altijd een strengere grenswaarde invoeren, indien hij dat wenst, uiteraard op voorwaarde dat wij de rechtsgrondslag behouden. Amendement 20 betekent op het gebied van milieu een stap achteruit, aangezien voor bepaalde raffinaderijen reeds strengere grenswaarden voor gemiddelde emissies gelden. Het tweede deel van amendement 9 verzoekt de Commissie een voorstel betreffende economische instrumenten voor te leggen. Dit is in feite overbodig, aangezien richtlijn 92/81 reeds een kader voor de invoering van gedifferentieerde accijnzen vaststelt. De Commissie is uiteraard van plan deze kwestie opnieuw te evalueren bij de algemene herziening van de richtlijn in het jaar 2003. De amendementen 21 en 25 betreffen naar onze mening institutionele kwesties en horen bijgevolg niet in dit voorstel voor een richtlijn thuis. Tenslotte zijn er de amendementen 18, tweede deel en 24, eerste deel, die het begrip "grondgebied van de Europese Gemeenschap" invoeren. Dit voegt geen essentieel element aan het voorstel toe, maar kan wel aanleiding geven tot juridische problemen. Amendement 18, eerste deel, is wegens de korte termijn in de praktijk niet haalbaar. De invoering van nieuwe normen voor zware stookolie is niet mogelijk vóór 1999. Mijnheer de Voorzitter, dit was een lang overzicht, maar er waren vele amendementen en ik was het Parlement een uitgebreide commentaar schuldig. De Voorzitter Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.00 uur plaats. Milieukeuren De Voorzitter Aan de orde is het verslag (A4-0119/98) van de heer Poggiolini, namens de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming, over het voorstel voor een verordening (EEG) van de Raad inzake een herzien communautair systeem voor de toekenning van milieukeuren (COM(96)0603 - C4-0157/97-96/0312(SYN)). Poggiolini Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, mevrouw de commissaris, wij behandelen vandaag in eerste lezing de herziening van verordening 880/92 van het communautaire ecolabel, het milieukeurmerk voor producten met een geringer milieueffect zijn. Er zijn vijf jaar verstreken sedert deze verordening werd aangenomen. In deze vijf jaar heeft het systeem niet geweldig goed gefunctioneerd. Maar heel weinig burgers van de Unie hebben op de schappen van hun supermarkten producten zien prijken die op het etiket een Europees logo voeren, een leuk bloempje met een kroon van 12 sterren rondom de "E" van Europa. Door allerlei problemen en vertragingen in de uitvoering, door bevoegdheidsconflicten en overmatige bureaucratisering van de procedures is het zo ver gekomen dat slechts voor twaalf productgroepen criteria zijn vastgesteld, waardoor tot september 1997 slechts 40 vergunningen aan 22 fabrikanten werden toegekend. De Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming staat vierkant achter het streven van de Commissie om de communautaire ecolabel te behouden c.q. te verbeteren, maar tegelijkertijd heeft onze commissie belangrijke en stimulerende veranderingen doorgevoerd, met heel wat amendementen die ook zijn goedgekeurd. Gezien het voorstel van de Commissie om een Europese organisatie voor het milieukeurmerk in het leven te roepen, die rechtspersoonlijkheid moet krijgen en voor iedere productgroep criteria moet vaststellen, gezien voorts de moeilijkheden die her en der gerezen zijn, heb ikzelf in de eerste plaats voorgesteld de nieuwe Milieukeurorganisatie te vervangen door een technisch Milieukeurcomité, binnen de Commissie, bestaande uit nationale bevoegde organen maar onder voorzitterschap van de Commissie. Naar onze mening is het namelijk noodzakelijk de belangrijke rol van de Commissie op het vlak van politieke bemiddeling en technische coördinatie te behouden. Voorts is het Overlegforum dat de Commissie om ondoorgrondelijke redenen had geschrapt, opnieuw ingevoerd en verder versterkt, zodat alle betrokken partijen een grotere vinger in de besluitvormingspap kunnen krijgen. Bovendien is het toepassingsbereik van de verordening uitgebreid tot de dienstensector, hetgeen een belangrijke kans voor kleine en middelgrote ondernemingen en ambachtelijke bedrijfjes is. Ik denk hierbij bijvoorbeeld aan milieubewuste carrosseriebedrijven die alleen milieuvriendelijke lak gebruikt. Een ander belangrijk idee waar wij het over eens zijn geworden, is de technische betrouwbaarheid met betrekking tot de kwaliteit van het product. Er moet namelijk een garantie komen dat de milieuvriendelijke producten ook van goede kwaliteit zijn, dat ze de consumenten tot tevredenheid strekken, zodat dezen bereid zijn de producten ook een tweede keer te kopen; want producten kunnen nog zo milieuvriendelijk zijn, als ze niet van goede kwaliteit zijn, dan is er een gerede kans dat niemand ze meer koopt. Voorts is er iets nieuws geïntroduceerd dat waardering zal oogsten bij de betrokkenen: de kosten in verband met de jaarlijkse rechten voor het midden- en kleinbedrijf en de ontwikkelingslanden zijn met 50 % omlaag gebracht. Voor wat het logo betreft, de Commissie milieubescherming, volksgezondheid en consumentenbescherming heeft een merk gekozen bestaande uit één bloem, in plaats van het ingewikkelde systeem dat de Commissie had voorgesteld, waarbij eventueel informatie wordt bijgesloten over minimaal één en niet meer dan drie milieu-effectcriteria, zoals geringe luchtvervuiling, energiezuinigheid, giftigheid. Een laatste, maar niet minder belangrijk obstakel dat de herlancering van het Europese ecolabel in de weg staat, is de relatie van dit label tot de vele nationale stelsels die reeds in diverse lidstaten bestaan en bekend zijn bij het grote publiek, bijvoorbeeld de Blauwe Engel in Duitsland of de Witte Zwaan in de Scandinavische landen. Er zijn maar liefst 8 Europese systemen waar de Europese bloem mee moet samenleven. De Commissie heeft in artikel 11 voorgesteld dat binnen vijf jaar na de inwerkingtreding van de huidige verordening de nationale stelsels vervangen worden door het Europese stelsel, maar alleen voor die productgroepen waarvoor specifieke communautaire criteria zijn bepaald. Het is dus niet waar dat men de reeds bestaande systemen wil wegvagen. Om een bewijs te leveren voor ons vaste voornemen om borg te staan voor het aanvullende karakter van de verschillende aanwezige merken en het rigoureuze van het Europese systeem, geef ik als rapporteur te kennen dat ik volledig achter amendement 52 sta, dat door de groene fractie en Europees Unitair Links is ingediend maar dat tevens is onderschreven door een groot aantal collega's van andere fracties. Dit amendement vormt een aanvulling op artikel 11, en vraagt om een onafhankelijke studie die de Commissie moet laten verrichten om te bewijzen dat de milieucriteria die voor het Europese merk zijn vastgesteld minstens zo streng zijn als de normen waar het beste nationaal systeem in voorziet. Maar om het Europese ecolabel van de grond te krijgen, is het in ieder geval noodzakelijk dat er genoeg ruchtbaarheid aan gegeven wordt. Dan kunnen de consumenten het eindelijk erkennen en waarderen als een belangrijk middel om te werken voor een schonere en meer milieubewuste wereld. Dit zijn begrippen die naadloos aansluiten bij een Europese Unie die zichzelf een gemeenschappelijke munt heeft bezorgd, die streeft naar uitbreiding en een steeds grotere economische en politieke integratie. Van Putten Mijnheer de Voorzitter, ik wil de rapporteur feliciteren. Ik herinner mij onze interessante en soms emotionele discussies terzake waar ik onder de indruk raakte van zijn democratische en charmante houding. Maar hoe zit het nu eigenlijk met deze kwestie? Het communautaire systeem voor de toekenning van milieukeuren is een goed initiatief om het milieu te beschermen in het kader van de interne markt. Als een vrijwillig systeem dat tot doel heeft milieuvriendelijke productiemethoden te bevorderen en de consument een verantwoorde keuze te helpen maken bij zijn aankopen, kan de toekenning van milieukeuren een veelbelovend instrument zijn. Ik juich het dan ook toe dat het communautaire systeem van milieukeuren herzien wordt, want tot nu toe heeft het systeem van milieukeuren niet het succes opgeleverd dat het zou kunnen hebben, zoals de heer Poggiolini overigens ook al zei. Het Commissievoorstel zal in zijn huidige vorm evenwel niet tot het welslagen van het communautaire systeem van milieukeuren leiden. Het is scherp bekritiseerd door onder andere belanghebbende groepen als consumenten- en milieuorganisaties. Om te beginnen steunt de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming de invoering van het getrapte logo niet omdat het zo ingewikkeld is. Consumenten zullen niet begrijpen waarom meer dan één bloem wordt toegekend. Dit getrapte label zal te verwarrend zijn omdat moeilijk te begrijpen valt waarom aan een product twee of meer bloemen worden toegekend. Onze fractie zal daarom voor een milieukeur met één bloem stemmen, dat bijkomende informatie verstrekt over de milieunormen die gehanteerd werden bij de toekenning van de milieukeur aan het product. Ten tweede is onze fractie het met de rapporteur eens dat de oprichting van een onafhankelijke Europese Milieukeurorganisatie (EMO) de problemen als gevolg van de ingewikkelde procedures voor het opstellen van normen voor milieukeuren niet zal oplossen. Onze fractie steunt het initiatief van de rapporteur voor een compromis: de oprichting van een technisch comité voor milieukeuren onder de bevoegdheid van de Commissie. Wij zijn het ook eens met het voorstel van de rapporteur om dit in overeenstemming met artikel 100 A van het Verdrag te brengen. Tenslotte kunnen wij het niet met de Commissie eens zijn over de volledige harmonisatie van de nationale en particuliere milieukeuren voor producten waaraan een communautaire milieukeur is toegekend. Ik wil net als de heer Poggiolini verwijzen naar de Nordic Swan en de Blauwe Engel. Voorlopig moeten deze als sterke milieukeuren erkend worden. Voor we overgaan tot harmonisatie moeten we een tijdschema opstellen, zodat we deze labels in de toekomst kunnen samenbrengen. Tenslotte hoop ik dat de Commissie de Europese publieke opinie kan overtuigen om voor een sterke milieukeur te kiezen. Sjöstedt Mijnheer de Voorzitter, op de meeste terreinen houdt het verslag-Poggiolini een verbetering van het voorstel van de Commissie in. Er blijft echter een groot probleem over, namelijk artikel 11 lid 1 van het voorstel van de Commissie over het eventueel verbieden van nationale en multinationale milieukeurmerken. Ik denk dat de mogelijkheid van parallelle systemen niet nadelig hoeft te zijn. Zweden, een van de landen waar keurmerkstelsels het beste functioneren, kent twee concurrerende stelsels, hetgeen de milieumarkering versterkt. Bovendien staat het absoluut niet vast dat de EU-bloem hetzelfde kwaliteitsniveau heeft en evenveel producten omvat als de bestaande stelsels, zelfs niet na vijf jaar. Het gevaar bestaat dus dat een goed functionerende toekenning van milieukeuren, die de consumenten goed informeert, verdwijnt. De Commissie, die zich anders altijd druk maakt over vrije mededinging, zou dat nu ook wel kunnen doen. Dat zouden wij waarderen. Het zou daarom het beste zijn als het hele artikel 11, lid 1, vervalt, dat wil zeggen dat dit wordt geschrapt. Wij hebben dan ook een amendement van die strekking ingediend. De op één na beste oplossing zou zijn dat amendement 52 aangenomen wordt. Dan worden de eventuele schadelijke gevolgen van het ingrijpen in de nationale stelsels tenminste beperkt. Hautala Mijnheer de Voorzitter, we zouden allen de pogingen van rapporteur Poggiolini om de milieumerken in de Europese Unie te verbeteren moeten steunen, maar de waarheid is dat dit keurmerksysteem op dit moment niet functioneert. Het voorstel van de commissie bevat een zeer ernstige fout waarop collega's Sjöstedt en Van Putten hebben gewezen. Met andere woorden, men wil geen vrije concurrentie toestaan tussen de verschillende keurmerksystemen en de Commissie stelt voor dat over vijf jaar de vrijwillige milieukeurmerksystemen afgeschaft worden. De Commissie noemt dit harmonisatie. Ik verwonder me daar erg over omdat de Commissie over het algemeen vrije concurrentie en markteconomie voorstaat. Naar onze mening zouden bijzonder goede en geslaagde milieumerken op deze manier ophouden en ik doe een beroep op de rapporteur dat hij ons wijzigingsvoorstel goedkeurt dat ervan uitgaat dat dit werkelijk niet lichtzinnig gedaan mag worden. Het beste zou zijn als de uit Denemarken afkomstige milieucommissaris akkoord zou gaan met het weglaten uit het voorstel van de Commissie van het gedeelte waardoor deze vrijwillige keurmerken over vijf jaar worden verwijderd, omdat het ook betekent dat misschien het beste milieumerksysteem van de wereld, de Noordse Zwaan, de doodklap zou krijgen. Ik vraag nu aan allen of deze mooie ecobloem de giftige doodklap moet geven onder andere aan onze zwaan die bijzonder goed functioneert. Hij functioneert omdat burgerorganisaties bij de besluiten betrokken zijn en het hele proces heel open is. Myller Mijnheer de Voorzitter, ik ga verder op hetzelfde thema. De wetenschap welk ecomerk in de praktijk het beste is, krijgen we slechts in de praktijk en van de markten. Het milieukeurmerk is bijna het enige middel van het milieubeleid dat de consument informatie geeft betreffende het milieu bij het nemen van overdachte beslissingen over een aanschaf. Hoe meer consumenten zich het milieumerk eigen maken en het eisen op producten die zij verbruiken, des te meer producenten zullen producten maken die vanuit het oogpunt van het milieu duurzamer zijn. Het zwanenmerk van de Noord-Europese landen heeft het vertrouwen van de consument gewonnen. Het is zichtbaar en betrouwbaar. Hier in het Parlement is bijvoorbeeld het kopieerpapier voorzien van dit merk. Daarentegen is een Europees ecomerk nog ver van herkenbaarheid af en zodoende van acceptatie. Het is zowel bij de producenten als bij de consumenten onbekend. De Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbescherming heeft in haar vergadering erover gestemd of we nationale ecomerken moeten afschaffen. Het feit dat men besloot over vijf jaar ermee op te houden, gebeurde met een meerderheid van één stem. Nu hoop ik dat we bij de stemming in de plenaire vergadering zullen besluiten dat slechts wanneer een gemeenschappelijk Europees ecomerk beter is dan de nationale merken, we de nationale merken zullen afschaffen. Anders zou het werkelijk jammer zijn als goed functionerende systemen teniet gedaan worden of de invloed ervan verzwakt zou worden. Hulthén Mijnheer de Voorzitter, ik wil graag allereerst de rapporteur bedanken voor zijn prima verslag. Ik denk dat een communautair systeem de mogelijkheid biedt de consumenten de vereiste informatie te verschaffen die nodig is om tot goede en juiste milieukeuzen te komen en om producten te kopen die op een milieuvriendelijke manier zijn geproduceerd. Ik wil graag nogmaals benadrukken wat mevrouw Van Putten zojuist zei, dat één bloem voldoende is voor goede consumenteninformatie; al te veel bloemen scheppen alleen maar verwarring. Ik hoop ook dat het systeem in de toekomst niet enkel beperkt blijft tot goederen, maar dat wij ook milieumerken zullen kunnen toekennen aan vervoer en diensten. Net als vele anderen ben ook ik ongerust over een eventuele stopzetting van bestaande stelsels - zowel particuliere als regionale en nationale. Ik hoop werkelijk dat het Parlement en de rapporteur deze ongerustheid begrijpen en ervoor zorgen dat wij de bestaande stelsels behouden. Bjerregaard Mijnheer de Voorzitter, allereerst dank ik de rapporteur, de heer Poggiolini. Ik zal de verschillende delen van het verslag bespreken. Zoals werd gezegd, is het systeem voor de toekenning van EUmilieukeuren een onderdeel van een ruimere strategie ter bevordering van een duurzamere productie en een duurzamer verbruik. Het sluit aan bij de inspanningen die ook het Parlement heeft gedaan om de positie en kennis van de consument te verbeteren. Hoewel er de laatste twee jaar aanzienlijke vooruitgang is geboekt met het systeem zoals het er vandaag uitziet, zijn er nog enkele moeilijkheden met de werking ervan. Met de voorbije ervaringen en op grond van sterke aanwijzingen van de Raad kwam de Commissie tot de conclusie dat het nodig was de structuur, methode en arbeidsprocedures van het systeem te verbeteren en te stroomlijnen om het efficiënter en transparanter te maken. Daarom hechtte de Commissie op 10 december 1996 haar goedkeuring aan het voorstel dat wij vandaag behandelen. Er is geen reden om de indiening van dit voorstel nog eens te verantwoorden. Het Parlement heeft de fundamentele principes van het voorstel immers nog eens uiteengezet. Na informeel overleg met de parlementsleden, de lidstaten, de verantwoordelijke milieukeurorganisaties en de NGO's moet de Commissie toegeven dat het voorstel op bepaalde punten niet goed genoeg is. De Commissie is echter principieel van mening dat zij haar eigen voorstel bij de eerste lezing in het Parlement moet verdedigen. De milieucommissie stelt in haar verslag enkele grondige wijzigingen voor en op dit ogenblik kan de Commissie slechts 7 van de 34 amendementen die in de milieucommissie zijn aangenomen, aanvaarden. De Commissie kan op dit ogenblik evenmin de 5 aanvullende amendementen aanvaarden die tijdens de plenaire vergadering in stemming zijn gebracht. Desalniettemin dank ik de rapporteur, de heer Poggiolini, voor het werk dat hij aan dit voorstel heeft besteed. Het Parlement mag uiteraard weten dat de Commissie in het huidige stadium van de besluitvormingsprocedure slechts een beperkt aantal amendementen kan aanvaarden, maar dat ze in een later stadium van de procedure bereid zal zijn verdere verbeteringen van het voorstel in overweging te nemen. De Commissie neemt kennis van het advies van het Parlement over het financieringsoverzicht. Op de amendementen heb ik de volgende commentaar. De milieucommissie verwerpt het oorspronkelijk idee betreffende de oprichting van de Europese Milieukeurorganisatie en stelt voor een technisch milieukeurcomité op te richten. Ik kan de door ons voorgestelde regeling verdedigen met het argument dat men zich moet afvragen of de voorgestelde structuur als een rechtspersoon beschouwd kan worden en of ze daarom in staat is de noodzakelijke technische taken uit te voeren. Het oorspronkelijk voorstel van de Commissie betreffende de invoering van een gedifferentieerde milieukeur is eveneens verworpen, zoals hier vandaag en uit de amendementen 5, 12, 26 en 28 is gebleken. Het idee van één bloem met enkele bijkomende, specifieke inlichtingen voor de consument schakelt het oorspronkelijke voorstel van meerdere milieukeuren die de consument alle vereiste informatie zouden geven, immers uit. Het amendement in kwestie heeft mij verbaasd, maar uit het debat van vandaag heb ik het argument van het Parlement begrepen. Dan is er het amendement over de uitbreiding van het toepassingsgebied van de verordening tot de dienstverlenende sector. Dit is het onderwerp van de amendementen 3 en 14. Ik denk dat dit een interessante ontwikkelingsmogelijkheid is voor het systeem voor de toekenning van de EU-milieukeur. Het betekent echter dat bepaalde delen van het voorstel op een andere manier herschreven moeten worden, maar daar komen we later terug. De amendementen 31 t/m 34 betreffende de verlaging van de vergoeding voor het gebruik van de EU-milieukeur gaan verder dan het voorstel van de Commissie, die het plafond op 40.000 ecu wil houden. Het is een interessant voorstel, maar de Commissie heeft de financiële gevolgen van de EMO nog niet onderzocht, waardoor zij deze amendementen niet kan aanvaarden. Een belangrijk element in het voorstel van de Commissie is de uitgebreide transparantie en de verbeterde raadplegingsprocedure. Het opnieuw invoeren van het overlegorgaan, zoals beschreven in de amendementen 16, 17 en 27, is een origineel voorstel, waaraan de milieucommissie haar goedkeuring heeft gehecht. De bedoeling is de huidige raadpleging van belangengroepen opnieuw in de herziene verordening op te nemen. Nu is de invloed van het overlegorgaan te gering, omdat pas in een late fase van de besluitvormingsprocedure met zijn inbreng rekening kan worden gehouden. De Commissie kan het idee van een vernieuwd adviserend milieukeurorgaan niet aanvaarden, onder andere wegens de ontoereikende vertegenwoordiging van kleine en middelgrote ondernemingen en niet-Europese producenten en wegens het gebrek aan technische deskundigheid. De Commissie steunt het principe van een financiële bijdrage aan niet-gouvernementele consumenten- en milieuorganisaties, zoals in amendement 17 vermeld is. Aangezien een dergelijke financiering reeds buiten de context van de milieukeurverordening voorzien is, vindt de Commissie dit amendement overbodig. De milieucommissie wenst dat naast de huidige rechtsgrondslag 130 S, lid 1 ook artikel 100 A als rechtsgrondslag wordt gekozen. Beide artikelen samen veronderstellen de toepassing van artikel 189 C én 189 B, maar aangezien deze beide procedures tegenstrijdig zijn - vooral met de huidige bepalingen - kan de Commissie dit amendement niet aanvaarden. Het Parlement heeft nog meer amendementen ingediend, maar zoals gezegd, kunnen wij in deze fase slechts een beperkt aantal amendementen steunen. Ik zal de overige dus niet bespreken, tenzij het Parlement wenst dat ik bij bepaalde amendementen nadere commentaar geef. De Voorzitter Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.00 uur plaats. (De vergadering wordt om 17.25 uur onderbroken en om 17.30 uur hervat) Vragenuur (Commissie) De Voorzitter Aan de orde is het vragenuur voor vragen aan de Commissie (B4-0464/98). Voordat we beginnen, is het woord aan de heer Wijsenbeek voor een motie van orde. Wijsenbeek Mijnheer de Voorzitter, dat is op basis van artikel 41 van het Reglement en Bijlage II. Ik heb op 31 maart een vraag ingediend, gericht aan de heer Kinnock die heden aan de beurt is om vragen te beantwoorden. Vervolgens ben ik ietwat verbaasd doordat ik gisteren bij het uitreiken van het document PE 268.631 waarin de vragen opgenoemd zijn, mijn vraag terugvindt onder vraag nr. 77 onder de overige vragen, dus niet diegene die door de heer Kinnock beantwoord zullen worden met dus daarin buitengewoon weinig kans dat mijn vraag beantwoord zal worden. Ik wijs erop dat mijn vraag als vierde vraag aan de orde geweest zou zijn als zij door de heer Kinnock beantwoord zou hebben kunnen worden. Nu zie ik tot mijn grote vreugde dat commissaris Van Miert hier aanwezig is voor het onderwerp waar mijn vraag over gaat, namelijk de scheepsverzekering en het systeem van scheepsverzekeringen. Ik zou u willen vragen omdat mijn vraag, normaal gesproken, aan de orde zou moeten komen en slechts volgens artikel 41 de Voorzitter van deze instelling kan beoordelen of een vraag toelaatbaar is ja dan nee, dat heeft de Voorzitter kennelijk gedaan, maar ik zie niet in dat de Commissie eigenmachtig de geadresseerde van mijn vraag kan veranderen en kan zeggen: nee, die vraag past niet bij de heer Kinnock of die mag je niet aan de heer Kinnock stellen. Daar zou onze Voorzitter over moeten gaan en daar zou op z'n minst de vraagsteller eerder dan de dag van vraagstelling over in kennis moeten worden gesteld. Dus ik vraag u nu bij voorrang of de heer Van Miert mijn vraag nr. 77 zou willen beantwoorden. De Voorzitter Mijnheer Wijsenbeek, als groot kenner van het Reglement - de bescheidenheid gebiedt mij te erkennen dat u het beter kent dan ik - weet u dat het Parlement beslist over de toelaatbaarheid van de vraag, maar dat de toewijzing van de vraag aan deze of gene commissaris iets is wat door de Commissie wordt uitgemaakt. Bijgevolg, mijnheer Wijsenbeek, moeten wij er wel mee instemmen dat de Commissie de vraag voorlegt aan deze of gene commissaris die al dan niet terecht meent dat hij of zij in staat is die vraag te beantwoorden. Zo is de situatie ontstaan waarop uw vraag betrekking heeft. Ik zou u derhalve willen verzoeken ermee akkoord te gaan dat we, aangezien de Commissie kennis heeft genomen van uw opmerking, met het vragenuur beginnen omdat uw probleem de autoriteit van dit voorzitterschap te boven gaat. Laten we dus met het vragenuur beginnen. De Voorzitter Vraag nr. 39 van Concepció Ferrer (H-0472/98): Betreft: Vrij goederenverkeer De laatste jaren hebben groepen Franse landbouwers vrachtwagens aangevallen die Spaans fruit en tuinbouwproducten vervoerden naar landen van de Europese Unie. In december jongstleden heeft het Hof van Justitie de passiviteit van de Franse autoriteiten, die deze aanvallen niet verhinderden, veroordeeld. Heeft de Commissie, gezien het feit dat zich in de Franse regio Bretagne al enkele blokkades en incidenten hebben voorgedaan en dit elk jaar opnieuw gebeurt, stappen gezet om Frankrijk op zijn verplichtingen te wijzen, zodat de artikelen 5 en 7 van het Verdrag betreffende de Europese Unie worden nagekomen? Monti Naar aanleiding van het arrest van het Hof van Justitie van 9 december 1997 in de zaak C-265/95, heeft de Commissie zich op 9 maart 1998 gewend tot de Franse autoriteiten, om hen erop te wijzen dat zij de plichten moeten naleven die ze krachtens de EG-Verdragen hebben, met name de artikelen 5, 30 en 171, en dat zij dus tevens de gemeenschappelijke marktordeningen voor landbouwproducten moeten respecteren. De Commissie heeft bovendien een voorstel voor een verordening van de Raad, COM(97)0619/def. van 18 november 1998, ingediend, waarbij een mechanisme in het leven wordt geroepen dankzij hetwelk de Commissie een lidstaat kan gebieden zo snel mogelijk de vereiste maatregelen te nemen om de ergste obstakels die een vrij verkeer van goederen belemmeren uit de weg te ruimen. Dit voorstel ligt ter bestudering voor bij de Raad en het Parlement. In hun antwoord van 9 april 1998 hebben de Franse autoriteiten beschreven welke maatregelen zij geschikt achten om zich van hun plichten te kwijten. Die maatregelen verlopen op drie niveaus en komen respectievelijk neer op een Frans-Spaans overleg, een preventief mechanisme van openbare orde en een gerechtelijk mechanisme. Aangezien er opnieuw dreigementen zijn geuit tegen de verkoop in Frankrijk van groente- en fruitproducten komende uit andere lidstaten, maakt de Commissie thans aanstalten om bij de Franse autoriteiten opnieuw aan te dringen op strenge en doelmatige toepassing van de genomen maatregelen, om aldus in de praktijk borg te staan voor vrij verkeer van landbouwproducten. Ferrer Mijnheer de commissaris, feitelijk wil ik niet zozeer een aanvullende vraag stellen als wel de Commissie voor haar optreden in dezen bedanken, omdat er geen twijfel over bestaat dat acties zoals deze bepalend zijn voor de vraag of de rechten van de mens in de Unie daadwerkelijk gerespecteerd worden, en een van die rechten is het vrije verkeer van goederen. In deze tijd is de betekenis hiervan nog groter, gezien ons streven Europa samen met de burger op te bouwen. Het feit dat deze rechten niet worden gerespecteerd, wordt door velen ervaren alsof Europa zich van de burgers afkeert. Daarom zou ik u niet alleen willen bedanken maar u ook op het hart willen drukken dat de Commissie erop toe moet zien dat Frankrijk zijn afspraken nakomt, en dat de getroffen regelingen daadwerkelijk kunnen worden uitgevoerd zodat het vrije verkeer voorgoed wordt gewaarborgd. Monti In dezen wil ook ik graag wijzen op het belang van de kwestie, zoals de geachte vraagsteller al heeft opgemerkt. Het vrij verkeer van goederen is zeker niet iets dat er maar een beetje bij hangt. Het is juist van absoluut centraal belang voor de geloofwaardigheid van de ene markt en de hele opbouw van Europa. Dit is dan ook de reden waarom de Commissie in november 1997 de ontwerpverordening heeft geformuleerd waar ik zonet naar verwees, en daarom ook doen wij ons best, overigens met inachtneming van het mandaat dat de Commissie door de Europese Raad van Amsterdam is toegekend, om tot een bevredigende wetgevingsoplossing in deze materie te komen. Sjöstedt Mijn vraag gaat over het wetsvoorstel dat de Commissie bij de Raad heeft ingediend inzake waarborging van het vrije verkeer. Op dit wetsvoorstel is nogal wat kritiek gekomen, vooral van de vakbewegingen. Men constateerde een eventueel conflict tussen het recht om te staken en acties op de arbeidsmarkt te voeren, en de eis om het vrij verkeer mogelijk te maken. Er is bijvoorbeeld net een grote staking geweest in Denemarken. Het is duidelijk dat die het vrije verkeer op verschillende manieren heeft beïnvloed. Kan de Commissie garanderen dat het ingediende voorstel op geen enkele wijze een beperking inhoudt van eventuele conflicten op de arbeidsmarkt en van de mogelijkheden van de werknemers om volstrekt legale acties te voeren, die ook van invloed kunnen zijn op het transport? Monti Ik dank de geachte afgevaardigde voor deze vraag, die mij een kans geeft om nog twee punten op te helderen. In de eerste plaats: reeds in de formulering van de verordening die de Commissie heeft voorgesteld is duidelijk gemaakt - en volgens mij is dat heel goed gelukt - dat het absoluut niet de bedoeling is op enigerlei wijze het recht op staking of andere basisvrijheden die door het rechtsstelsel van de lidstaten worden gewaarborgd, ter discussie te stellen. Hoe dan ook, de Commissie heeft tijdens de verdere besprekingen, en met name bij de Raad, overvloedig te kennen gegeven dat zij achter formuleringen staat die deze gedachte volkomen duidelijk maken, zodat men op geen enkele wijze de verordening kan uitleggen als zou ze beperkend werken op of een inmenging vormen in de uitoefening van deze basisrechten. Op dit punt kan ik u dus geruststellen. von Habsburg Mijnheer de Voorzitter, mijnheer Monti, wij werden vroeger al met dit probleem geconfronteerd toen stakende douanebeambten het vervoer volledig lamlegden. Mijnheer Monti, in uw verklaring en in de regels waaraan u op dit ogenblik werkt, moet u vooral beklemtonen dat de landen het vrije verkeer in Europa moeten garanderen. De overheid moet het vrije verkeer garanderen, wie dat ook mag hinderen. Monti Ik dank de heer Von Habsburg voor zijn vraag en opmerking, want we hebben het hier over een fundamentele vrijheid van de ene markt. Deze ontwerpverordening vindt haar rechtvaardiging in het vrij verkeer van goederen en de Raad Binnenlandse Zaken heeft herhaalde malen bevestigd - de laatste keer op 30 maart - dat hij de politieke bereidheid heeft een geschikte oplossing te zoeken overeenkomstig het door de Europese Raad verstrekte mandaat. Tijdens de verschillende vergaderingen van de werkgroep van de Raad hebben de lidstaten en het voorzitterschap diverse voorstellen voor een oplossing aangedragen, terwijl de Commissie haar aanvankelijke standpunt voor een verordening behouden heeft. Het laatste voorstel van het voorzitterschap is gekomen in de vorm van een verordening die eveneens gebaseerd is op artikel 235 en op een resolutie. De verordening bevat drie nieuwe elementen die ik volledigheidshalve zal vermelden: ten eerste, de lidstaten zijn verplicht in te grijpen om de obstakels zoals bedoeld in de verordening weg te werken en om de Commissie hiervan op de hoogte te stellen; ten tweede, het totstandbrengen van een alarmsysteem, een zogeheten early warning system ; en ten derde, participatie van de Commissie in de vorm van kennisgeving. Het voorzitterschap hoopt tijdens de Raad Binnenlandse Zaken die op 18 mei wordt gehouden, dus aanstaande maandag, politieke instemming te krijgen voor dit voorstel. Het voorstel van de Commissie ligt inmiddels ter bestudering voor bij het Europees Parlement: de Commissie economische en monetaire zaken en industriebeleid, de Commissie juridische zaken en rechten van de burger, en de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken hebben hier in de maand april al een keer over vergaderd. Onze verschillende instellingen, geachte mijnheer von Habsburg, naderen dus geleidelijk elkaars standpunten in hun zoektocht naar manieren om, zonder het stakingsrecht te schenden, vollediger garanties te bieden voor de overige basisrechten, want dit is ook een voorwaarde die van essentieel belang is voor het vrij verkeer van goederen. De Voorzitter Vraag nr. 40 van Graham Watson (H-0491/98): Betreft: Systeem voor de toewijzing van kaartjes voor het Wereldkampioenschap voetbal 1998 Is de Commissie tevreden over de regeling die het CFO heeft getroffen voor het via de "hotline" distribueren van de resterende kaartjes voor het Wereldkampioenschap? Van Miert U bent natuurlijk op de hoogte van het verloop van deze zaak. Wij hebben daarover gedebatteerd in de plenaire zitting van dit Parlement. U weet dat de Commissie het niet eens was met de wijze waarop de verkoop van de tickets werd georganiseerd en ook toen hebben wij erop aangedrongen om de tickets die nog beschikbaar waren, het ging nog slechts om vijf à zes procent, bij wijze van compensatie ter beschikking te stellen aan de burgers die buiten Frankrijk leven maar binnen de Europese Unie. Het comité heeft dat helaas niet aanvaard en vandaar, dat weet u, dat wij de procedure, de inbreukprocedure, verderzetten en dat we thans werken aan de voorbereiding of dat we thans bezig zijn met het opstellen van de zogenaamde bezwaarschriften, dus de statement of objection zoals men dat in het Engels noemt. De vraag gaat meer specifiek over het regime of over de formule die het organisatiecomité heeft uitgewerkt om die overige 110.000 tickets ter beschikking te stellen, niet alleen aan burgers van buiten Frankrijk maar ook aan ingezetenen van Frankrijk zelf. Er is wel een positief punt te melden, in die zin dat er nog 60.000 tickets supplementair zijn bijgekomen. Dat zijn namelijk tickets die ter beschikking waren gesteld aan voetbalassociaties van buiten Europa maar die die niet konden verkocht krijgen. Dus die hebben er meer gekregen dan ze nodig hadden. Die 60.000 tickets zijn nu ook supplementair ter beschikking gesteld aan burgers van de Europese Unie en dat is een positief punt. Dat mag ik onderlijnen. Hetgeen het totaal op 170.000 brengt. Voor het overige weet u dat vele tientallen telefoonlijnen ter beschikking zijn gesteld van de burgers die wilden telefoneren, inderdaad, om te proberen een ticket te bemachtigen. Ik geloof dat het globaal vrij goed functioneert. Er zijn ons nog wel wat zaken gesignaleerd die we op dit ogenblik uitzoeken om na te gaan of het volledig niet-discriminatoir is verlopen. Ik kan u daar voorlopig niets meer over vertellen maar als er ons iets wordt gesignaleerd dat zou kunnen wijzen op discriminatie, dan wordt dat meteen onderzocht. Dus mocht u kennis hebben van dergelijke feiten, laat het ons dan weten. Dat is ongeveer de stand van zaken op dit ogenblik. Watson Dank u wel, mijnheer de commissaris. U had het over positieve punten. Als hier al een positief punt te melden valt, is dat alleen omdat aan alles een positieve kant zit. De organisatie van de Wereldbeker 1998 is een schande: meer dan 60 % van de tickets werd voorbehouden aan Franse ingezetenen, en ondanks de tussenkomst van de Commissie heeft het Franse organisatiecomité geweigerd zelfs maar 160.000 kaartjes ter beschikking te stellen voor voetballiefhebbers buiten Frankrijk. Mijnheer de commissaris, de FIFA en het Franse organisatiecomité drijven de spot met de communautaire wetgeving. Uit schrik dat de Commissie niet zou reageren heb ik tezamen met een aantal andere parlementsleden de zaak aanhangig gemaakt bij de rechtbank. Ik wil u vandaag de volgende vragen stellen. Zal de Commissie zich bij onze rechtszaak aansluiten? Welke actie zal de Commissie eenzijdig ondernemen en hoever zal zij hierin gaan? Het volstaat niet te zeggen dat de speciale telefoonlijnen goed functioneren: elke Britse voetballiefhebber die naar Frankrijk probeert te bellen, weet dat dit helemaal niet goed functioneert. Van Miert Wij hebben hierover al een algemeen debat gehouden in de plenaire vergadering en we hoeven het dan ook niet over te doen. U weet heel goed dat ik toen gezegd heb dat wij het inderdaad grondig oneens zijn met een soortgelijk systeem en dat het bijgevolg herzien moet worden. Ik moet zeggen dat de organisatoren van het Europees voetbalkampioenschap in 2000, dat zoals u weet in Nederland en België zal plaatsvinden, nu al besprekingen voeren met de diensten van de Commissie - mijn ambtenaren - om nu al alles te regelen vóór ook maar één kaartje verkocht is. De boodschap is dus doorgedrongen. Dat is positief. Zoals u weet, blijven wij voor het overige de passende procedure volgen, maar wij moeten hierbij de regels volgen. Juridisch gezien dienen wij ons aan de regels te houden. Ik herhaal nogmaals dat wij dit tot het einde zullen doen. De Commissie zal echter zoals gewoonlijk haar eigen procedure volgen, waarschijnlijk krachtens artikel 86. Wij zullen ons bijgevolg niet mengen in wat u doet, maar onze eigen weg blijven bewandelen. Dat is de stand van zaken. Larive Commissaris Van Miert, kunt u zeggen wat het nut van de dure studies is die DG X heeft laten uitvoeren anno 1993? Ik was toen sportrapporteur en er is toen een gigantisch boekwerk over de impact van EU-activiteiten op sport gemaakt. Drie pagina's, toen al vijf jaar geleden, over de exclusieve kaartverkoop. The Commission's position zwart op wit in dat rapport, daterend van vijf jaar geleden zegt dat exclusieve kaartverkoop uit den boze is en in strijd met de artikelen 85 en 86. Ik ben blij dat u nu bij het EK 2000 de Belgische/Nederlandse organisatoren op de voet zult volgen. Mijn vraag is: waarom heeft dat zo verschrikkelijk lang moeten duren en hebben die dure studies dus helemaal geen nut gehad? De Voorzitter Dank u, mevrouw Larive. Mijn excuses, mijnheer Van Miert, maar wanneer men een vraag hoort in een taal die men kent, denkt men er niet aan dat er hier een tolkendienst actief is die enige tijd nodig heeft om alle afgevaardigden en met name dit voorzitterschap op de hoogte te brengen. Ik heb u dan ook niet onderbroken omdat u spontaan het woord had genomen, maar omdat wij het belangwekkende betoog van mevrouw Larive nog niet volledig hadden gehoord. Dan zou ik u nu willen vragen de boeiende vraag van mevrouw Larive te beantwoorden. Van Miert Deze studies zijn, zoals u zelf hebt aangeduid, uitgevoerd ten behoeve van DG X. Dat gaat over het algemene beleid ter zake, maar u weet DG IV houdt zich bezig met de concurrentie-aangelegenheden. In het verleden zijn er nog wel eens zaken geweest, bijvoorbeeld waar de verkoop van tickets werd gekoppeld aan de verkoop van reizen bijvoorbeeld of hotelkamers. Wij hebben er altijd op gestaan dat dat niet mocht. Als een cliënt dat zelf wil, geen enkel probleem, maar bijvoorbeeld het reisagentschap mag dat niet als een conditie voorstellen. Nu en dan krijgen wij nog wel klachten omdat het her en der toch nog wel blijkt te gebeuren. Zo hebben wij een aantal problemen ondertussen wel degelijk reeds aangepakt. Hier ging het om discriminatie van een andere soort, dat wil zeggen dat men een flink gedeelte van de kaartverkoop heeft voorbehouden aan ingezetenen van een land. Nogmaals toen dat duidelijk aan het licht is gekomen, is er opgetreden. Spijtig genoeg waren ondertussen de meeste tickets verkocht. Mag ik er wel aan herinneren dat dergelijke zaken vroeger ook al zijn gebeurd zonder dat er veel klachten waren? Het nieuwe in deze aangelegenheid is dat men het nu niet meer neemt en dat de burgers, terecht ook, in de Europese Unie menen dat zij op niet-discriminerende handelwijze recht hebben. Ik verheug mij daarover en nogmaals wij zullen erover waken dat voor toekomstige sportevenementen dergelijke zaken niet meer gebeuren. Iedereen is nu gewaarschuwd. Maar mag ik er nogmaals aan herinneren dat het niet van harte is dat sportverenigingen zich tot de Commissie richten? Zij betwisten meestal de bevoegdheid van de Commissie. Nu er valt niet veel over te twisten. Wat mij aanbelangt of wat de bevoegdheden van de Commissie aangaat, zeker wat de concurrentie betreft, maar het is niet altijd zo evident dat zij dat nemen. Daar wil ik ook nog even aan herinneren. De Coene Mijnheer de commissaris, uit uw antwoorden komt dan toch de vraag niet op of wij geen echte objectieve bondgenoten zijn. Ik denk dat het hier geen kwestie is van wie nu eigenlijk het meest gelijk heeft. Ik denk dat wij een gemeenschappelijke vijand hebben, dat zijn zij die met corporatistische verbonden denken dat zij boven en buiten Europese regelgeving staan. Maar blijkens onze informatie is de koppelverkoop, waarmee er volgens u geen probleem zou zijn, wel degelijk een probleem. Wij hebben nu gezien dat de zeventien erkende reisbureaus door het CFO verplicht zijn om koppelverkoop te organiseren. Je kan dus in de landen buiten Frankrijk geen ticket bemachtigen of je moet dus een aantal condities verplicht daarbij nemen. Ik kan u het voorbeeld geven van een aantal reisbureaus of van één reisbureau in het land dat officieel gedelegeerd is om die verkoop te doen. Mijn vraag is, moeten wij dan toch niet optreden tegen die koppelvraag? Ten tweede, wij zijn van plan om naar het Hof te stappen. Denkt u niet dat een prejudiciële beslissing van het Hof u kan helpen in de stappen die wij eigenlijk samen zouden moeten ondernemen? Van Miert Het Parlement is soeverein om zijn eigen verhaal als het ware te organiseren. De Commissie moet zich houden aan de instrumenten die zij heeft gekregen. Ofwel stellen wij vast dat er een inbreuk is bijvoorbeeld op basis van artikel 86. Dan kunnen wij optreden. Als dat niet het geval is, niet. Maar u weet wat onze bedoeling is en ik wil dat hier vandaag nog eens bevestigen. Voor het overige, als u kennis heeft van daden die niet stroken met wat is afgesproken, laat het ons weten. Ik heb inderdaad ook, dat moet ik bevestigen, vanuit België reeds een paar brieven gekregen van burgers die gepoogd hebben op een normale manier een ticket te bemachtigen en blijkbaar zeggen: ja, als we er de rest niet bijnemen, dan krijgen we er geen. Dat is niet in orde. Overigens mag dat ook niet aan de grenzen ophouden. Men zou bijvoorbeeld ook niet mogen weigeren een ticket te verkopen aan een Duitse burger. Dat mag niet, dat is duidelijk afgesproken. Maar ik vrees zoals u dat er her en der nog wel wat gebeurt, ook in het oog houdende wat zich in het verleden vaak heeft voorgedaan, dat nog altijd niet in orde is. Maar als we enige mogelijkheid hebben om daar tegen op te treden, dan doen we dat en ik kan u zeggen: krachtdadig. De Voorzitter Dank u, mijnheer de commissaris. De heer Wijsenbeek vraagt het woord voor een motie van orde. Mijnheer Wijsenbeek, staat u mij toe u erop te wijzen dat ik u iedere keer dat u het woord vraagt voor een motie van orde dat ook geven zal, maar dat de tijd die aan uw moties van orde wordt gewijd zal worden afgetrokken van de tijd die voor de vragen van de overige afgevaardigden van deze Vergadering bestemd is. U heeft het woord. Wijsenbeek Ik maak het kort, Voorzitter. Op grond van bijlage II, hoofdstuk B, punt 2 van het Reglement verzoek ik u thans, en ik wil daar graag een antwoord van u op, vraag nummer 77 aan de orde te stellen aangezien commissaris Van Miert nog aanwezig is. De Voorzitter Mijnheer Wijsenbeek, het Vragenuur is al in een eerdere instantie vastgesteld door de Voorzitter van het Parlement en door de Commissie, en dit voorzitterschap kan datgene wat al is vastgesteld onmogelijk wijzigen. Ik heb kennis genomen van wat u gezegd heeft en zal dat aan de Voorzitter en aan de Commissie overbrengen, maar ik moet u zeggen, mijnheer Wijsenbeek, dat ik in geen geval van de vastgestelde volgorde zal afwijken. Vraag nr. 41 van Marie-Paule Kestelijn-Sierens (H-0440/98): Betreft: Verkoop van geneesmiddelen via Internet Verontrust door het toenemend aanbod en de ongecontroleerde verkoop van geneesmiddelen op Internet, had ik graag van de Commissie vernomen hoe zij kan verzekeren dat Europese aanbieders van geneesmiddelen via Internet aan alle communautaire en nationale voorschriften inzake commercialisatievergunning voor geneesmiddelen en verkoop van voorschriftgeneesmiddelen voldoen. Welke maatregelen kan en zal de Commissie, rekening houdend met de internationale dimensie van het probleem, terzake nemen om de cyberconsument te beschermen tegen deze ongecontroleerde verkoop van geneesmiddelen? Bangemann Mijnheer de Voorzitter, het antwoord op deze vraag is tweeledig. In de eerste plaats moet ik een formeel antwoord geven en verwijzen naar wat wij samen hebben gedaan om de verkoop van geneesmiddelen via het Internet ordentelijk te doen verlopen. In de tweede plaats moet ik het over de praktische uitvoering van die maatregelen hebben. Ik merk in de eerste plaats op dat het Gemeenschapsrecht kan worden overtreden als voor het in de handel brengen van de verkochte geneesmiddelen geen vergunning is gegeven. Die vergunning moet de kwaliteit, veiligheid en werkzaamheid van het geneesmiddel garanderen. Er kan ook sprake zijn van een inbreuk op de richtlijn die reclame verbiedt voor geneesmiddelen die enkel op voorschrift kunnen worden verkregen, en natuurlijk ook op de richtlijn die het de lidstaten uitdrukkelijk toestaat de verkoop op afstand van geneesmiddelen op hun grondgebied te verbieden. Voorts kan ook sprake zijn van een inbreuk op nationale bepalingen, bijvoorbeeld op het monopolie dat in bepaalde lidstaten aan de apotheken is toegekend. Het gaat hier om duidelijke rechtsvoorschriften. De grote vraag is uiteraard wat daarvan in de praktijk in huis komt. In de praktijk kan men optreden tegen elke onderneming die zulke inbreuken vanuit de Unie pleegt. Het spreekt immers vanzelf dat men wetsovertredingen door de eigen onderdanen kan vervolgen. Aangezien het Internet een steeds belangrijker internationaal fenomeen is, kunnen wij in de praktijk, maar ook uit juridisch oogpunt, echter onmogelijk optreden tegen ondernemingen of personen die, buiten het toepassingsgebied van de wetgeving van de Unie of van de nationale bepalingen, overeenkomstig de wetten van hun eigen land handelen. Als ze de wetten van hun eigen land respecteren, genieten ze zonder meer rechtsbescherming. Als ze tegen die wetten handelen, ligt de verantwoordelijkheid voor de vervolging bij hun eigen land. Wij hebben dus slechts beperkte mogelijkheden. Wij kunnen tegen onze eigen ondernemingen optreden, maar niet tegen andere. Daarom hebben wij een aantal initiatieven genomen om de kwestie internationaal te regelen en aldus tenminste over een internationaal geldende rechtsgrondslag te beschikken. Wij hebben contacten met de industrie over formules van zelfcontrole, met andere landen over gemeenschappelijke regels en met internationale organisaties, in dit geval de Wereldgezondheidsorganisatie, om zulke regels te formuleren. Ik merk echter meteen op dat het, zelfs als wij internationale regels hebben, wegens het technische karakter van het Internet niet eenvoudig zal zijn inbreuken op die regels te vervolgen en te berechten. Dat moet men voor ogen houden. Daarom zoeken wij eigenlijk ook meer naar praktische mogelijkheden dan naar wettelijke regelingen, of althans niet uitsluitend naar wettelijke regelingen, omdat die niet de nodige bescherming kunnen bieden. Kestelijn-Sierens Voorzitter, ik wil de commissaris danken voor zijn antwoord. Nu had ik graag geweten van de commissaris wat hij van plan is te doen aan deze problemen binnen de Unie. Uiteraard is het een probleem voor de bescherming van de consument als een geneesmiddel dat op voorschrift moet afgeleverd worden via Internet kan aangekocht worden zonder voorschrift. En er zijn daar twee sterke voorbeelden van. Denk maar aan de melatonine die vrij verkrijgbaar is in de Verenigde Staten maar hier op voorschrift moet worden afgeleverd. Er is ook een recent geneesmiddel zoals Viagra dat vrij kan worden bekomen op Internet zonder voorschrift, wat eventueel dan toch nadelige resultaten kan geven voor de gebruiker. Wat zal de commissaris ondernemen om overtredingen te onderzoeken en heeft hij reeds kennis kunnen nemen van bepaalde overtredingen? Hoe kan er met andere woorden controle worden uitgevoerd? Bangemann Mevrouw Kestelijn-Sierens herhaalt de vraag die zij al schriftelijk heeft gesteld. Ik kan alleen maar het antwoord herhalen dat ik zojuist heb gegeven. Dat helpt ons echter niet vooruit. Ik heb gezegd dat wij in de Unie en de lidstaten over rechtsvoorschriften beschikken die de consumenten afdoende beschermen. U heeft nu zelf een geval aangehaald waarin die rechtsvoorschriften niets uithalen. Als een geneesmiddel in de Verenigde Staten - beslist geen onbeschaafd ontwikkelingsland waar men zomaar alles mag verkopen - op de markt is toegelaten, kan een producent of iemand anders dat geneesmiddel uiteraard via het Internet aanbieden. Dat is niet verboden. Volgens onze wetgevingen in Europa is dat niet toegestaan, maar de betrokkene komt niet naar Europa maar biedt het geneesmiddel vanuit de Verenigde Staten aan. Dat het Internet zich over de hele wereld uitstrekt, is het gevolg van het technische karakter ervan. Daardoor kan iemand - in elk geval volgens het internationale recht - een geneesmiddel in de Verenigde Staten aanbieden en kan hij, als een Europees consument dat wenst, het die consument ook toezenden zonder het Europese recht te overtreden. De consument zelf pleegt daarmee geen strafbaar feit en overtreedt de wet niet, tenzij hij een geneesmiddel wil kopen dat uitdrukkelijk verboden is. In het door u aangehaalde geval is de consument dus niet strafbaar. De enige oplossing is dat wij een internationale overeenkomst sluiten waarin de Amerikaanse producenten er zich toe verbinden hun geneesmiddelen alleen te verkopen in landen waar ze zonder voorschrift verkrijgbaar zijn. Andere maatregelen helpen niet. Alleen met rechtsvoorschriften kunnen wij de problemen niet oplossen. Voorts rijst ook een probleem met betrekking tot de mededinging. Als de beperkingen waarover wij het hier hebben, gelden voor Europese ondernemers of apothekers, zullen die apothekers, handelaars of ondernemingen een concurrentienadeel ondervinden tegenover andere landen waar die geneesmiddelen wel vrij mogen worden verkocht. Hier rijst ook een probleem voor onze industrie dat wij niet zonder meer kunnen oplossen door een nieuwe wet te maken, wel integendeel. Ik ben ervan overtuigd dat wij de bestaande wetgeving opnieuw moeten bekijken om de consumenten te beschermen, maar ook om de concurrentiepositie van onze industrie veilig te stellen. De Voorzitter Geachte afgevaardigden, met het antwoord van de heer Bangemann zijn we aan het einde gekomen van het eerste deel voor vragen aan de Commissie. De vragen nrs. 42 en 43 zullen derhalve schriftelijk worden beantwoord. De Voorzitter Vraag nr. 44 van Richard Howitt (H-0488/98): Betreft: Handicap en ontwikkelingssamenwerking Meer dan 500 miljoen mensen in de wereld hebben een handicap en zij leven in meerderheid in ontwikkelingslanden. Aangezien armoedebestrijding en mensenrechten als essentiële en integrerende bestanddelen van de Overeenkomst van Lomé worden beschouwd, dient door de Europese Unie ook extra aandacht te worden besteed aan de situatie van de gehandicapten in de ACS-landen. In hoeverre heeft de Commissie in het verleden steun verleend aan ontwikkelingsprojecten met gehandicapten in de ACS-landen, en ligt het in haar bedoeling dat gehandicapten in het toekomstige beleid van de Commissie als speciale doelgroep voor het ontwikkelingswerk worden beschouwd? Pinheiro Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, overeenkomstig het Verdrag van Maastricht legt de vierde Overeenkomst van Lomé de nadruk op de bestrijding van armoede en respect voor mensenrechten en democratische beginselen. Die benadering wordt ook beklemtoond in het voorstel voor een mandaat dat de Commissie aan het Parlement en de Raad gedaan heeft en dat nu besproken wordt. Dit heeft betrekking op een nieuw partnerschap, een nieuwe overeenkomst met de ACS-landen. Tot nu toe beschouwde de Commissie, om concreet op de vraag van de geachte afgevaardigde te antwoorden, steun aan gehandicapten niet expliciet als een prioriteit van haar beleid op het vlak van ontwikkelingssamenwerking. In het kader van haar acties voor de hervorming en het herstel van de gezondheidssystemen steunt zij evenwel heel wat acties, met name voor oorlogsslachtoffers, in het bijzonder slachtoffers van antipersoonsmijnen, en invaliden. Dat is met name het geval in Angola en Mozambique, maar ook in andere, niet-ACS-landen zoals Cambodja. Deze acties in de ACS-landen worden niet alleen betaald met middelen uit het Europees Ontwikkelingsfonds, maar ook gefinancierd in het kader van een aantal begrotingsrubrieken voor noodhulp en wederopbouw. De Gemeenschap steunt tevens de acties van tal van NGO's, zoals Handicap International, Help the Aged, Artsen zonder grenzen en andere. Die acties hebben tot doel orthopedische centra, geneesmiddelen, infrastructuur, acties voor beroepsopleiding en gezondheidsprojecten voor slachtoffers van mijnen en mensen met brandwonden te ontwikkelen. De Commissie is voornemens hierop de nadruk te blijven leggen in de volgende Overeenkomst van Lomé, aangezien er alleen al in zuidelijk Afrika meer dan 60.000 slachtoffers van met name antipersoonsmijnen zijn. Howitt Mijnheer de Voorzitter, ik dank de commissaris voor zijn standpunt. Ik wil evenwel zeggen dat ik het niet met hem eens ben, en mijns inziens zal de meerderheid van de leden van dit Parlement het er niet mee eens zijn dat gezegd wordt dat in de ontwikkelingssamenwerking tussen de Europese Unie en de ACS-landen geen hoge prioriteit aan gehandicapten wordt toegekend. Ik vraag hem tijdens de onderhandelingen na te denken over de vraag of wij hieraan niet meer prioriteit moeten toekennen, wanneer in één op vier arme gezinnen in de ontwikkelingslanden iemand gehandicapt is; wanneer slechts 3 % van de 500 miljoen gehandicapten ter wereld kan lezen en schrijven; wanneer het sterftecijfer bij kinderen jonger dan vijf in de ontwikkelingslanden minder dan 20 % bedraagt, maar 60 tot 80 % voor gehandicapte kinderen. Deze behoeften moeten echt de hoogste prioriteit genieten. Kan de commissaris in antwoord op mijn aanvullende vraag duidelijker toezeggen hoeveel steun wij precies zullen verlenen? Hij heeft dat niet gedaan in zijn antwoord. Kan hij ons ook zeggen hoe hij deze kwestie zal benaderen in de onderhandelingen met de ACS-landen? Pinheiro Tot op heden was dit geen prioriteit. Ik heb gewoon een stand van zaken gegeven. Wij hebben in vele gebieden gewerkt waar onze aandacht op een of andere manier vooral naar gehandicapten ging, met name naar slachtoffers van antipersoonsmijnen in zuidelijk Afrika. Mijns inziens wordt wel degelijk iets gedaan voor gehandicapten in het kader van de belangrijkste acties die gevoerd worden, in het bijzonder inzake het gezondheidssysteem. Wat ontbreekt - ik zal heel eerlijk zijn - is de maatschappelijke integratie van gehandicapten. Opleiding ontbreekt tot nu toe nagenoeg volledig in onze overeenkomsten. Ik zal evenwel rekening houden met uw voorstel, aangezien in het bijzonder in een aantal landen de cijfers een expliciete toezegging in die zin rechtvaardigen. De Voorzitter Vraag nr. 45 van Bernd Posselt (H-0463/98): Betreft: Verdeling lasten personeel Welke vooruitgang is er geboekt bij het initiatief in verband met de verdeling van personeelslasten bij de kortstondige toestroom van vluchtelingen, maar ook van asielzoekers? Gradin De Commissie heeft in maart 1997 een voorstel gepresenteerd voor een gemeenschappelijke maatregel inzake tijdelijke bescherming bij massale vluchtsituaties. Artikel 5 van dat voorstel probeert het mogelijk te maken verschillende soorten steun te verlenen aan lidstaten die een bijzonder groot aantal mensen opvangen die internationale bescherming nodig hebben. De gedachte is dat tot zulke steun besloten kan worden op basis van een jaarlijks door de Commissie op te stellen verslag over de situatie. Het voorstel houdt dezelfde lijn aan als eerdere standpunten van de Raad. Ik denk dan vooral aan de op 25 september 1995 aangenomen resolutie over de verdeling van de verantwoordelijkheden bij de opvang en het tijdelijk verblijf van vluchtelingen. Ik denk ook aan het Raadsbesluit van 4 maart 1996 over de wijze waarop de Europese Unie te werk moet gaan bij de verdeling van de verantwoordelijkheid voor mensen die tijdelijk bescherming behoeven. Bij verschillende gelegenheden is het Commissievoorstel het laatste jaar in de Raad besproken, vooral tijdens het Luxemburgse voorzitterschap. Ook tijdens de informele top in Mondorf in oktober 1997 stond deze kwestie op de agenda. De toen gevoerde discussies maken duidelijk dat over verdeling van de verantwoordelijkheid, de burden sharing , nog verder nagedacht dient te worden. Sommige lidstaten vinden artikel 5 van het Commissievoorstel te ver gaan, anderen vinden het juist te beperkt. Op verzoek van de Commissie heeft de Raad ook het Parlement geraadpleegd, zoals u natuurlijk bekend is. Het Parlement gaf op 23 oktober 1997 zijn steun aan het voorstel. Wij kregen toen 22 amendementen; twee daarvan, de nummers 12 en 13, beoogden uitbreiding van het artikel over de verdeling van de verantwoordelijkheid en concretisering daarvan. Tegen deze achtergrond heeft de Commissie nu overwogen een afzonderlijk voorstel te doen over verdeling van de verantwoordelijkheid. De reden hiervoor is dat het zeer ongelukkig zou zijn als het initiatief voor tijdelijke bescherming vertraging zou oplopen, juist vanwege de kwestie van de verdeling van de verantwoordelijkheid. Ik hoop nu, mijnheer de Voorzitter, dat een afzonderlijk voorstel van de Commissie tot een oplossing bijdraagt. Ik hoop dan ook dat wij tijdens het Oostenrijkse voorzitterschap niet alleen komen tot een besluit over tijdelijke bescherming, maar dat wij ook een afzonderlijke oplossing vinden voor de burden sharing . Posselt Mijnheer de Voorzitter, ik dank mevrouw Gradin voor haar uitvoerige antwoord. Het is mij evenwel niet helemaal duidelijk of de Commissie de Raad een concreet voorstel betreffende de persoonslasten heeft voorgelegd. Ik hoor immers telkens opnieuw dat de Commissie dat niet wil doen omdat ze meent dat daarvoor in de Raad geen meerderheid bestaat. Welnu, ik vind dat de Commissie de proef op de som moet nemen. Wij moeten weten welke regeringen eventueel op de rem gaan staan, zodat wij ze ten aanzien van de politieke opinie daarvoor verantwoordelijk kunnen stellen en daarover in het Parlement een debat kunnen houden. Dat kunnen wij echter niet als er geen concreet voorstel inzake de persoonslasten in de vorm van een verdeelsleutel tussen de lidstaten bestaat. Gradin Het geachte parlementslid weet heel goed dat de discussie over burden sharing al vele jaren aan de gang is. Het ligt niet aan de Commissie dat deze kwestie niet is opgelost. Gesteld kan worden dat er in de Raad zulke grote tegenstellingen hebben bestaan dat het ons tot nu toe niet is gelukt tot een oplossing te komen. De Commissie heeft bij verschillende gelegenheden geprobeerd compromissen te vinden, maar die zijn niet in goede aarde gevallen. Nu zijn wij bezig een nieuwe ronde voor te bereiden - na verschillende regeringen te hebben gepolst. Wij proberen onder andere de kwestie van burden sharing los te maken van het voorstel inzake de tijdelijke bescherming, en het tot een hoofdstuk apart te maken. We zien daarna wel wat de reactie is. De Voorzitter Vraag nr. 46 van Eva Kjer Hansen (H-0493/98): Betreft: Bescherming van de financiële belangen van de Gemeenschap Volgens het antwoord van de Commissie op vraag P-3615/97 verbeteren de mogelijkheden tot bescherming van de financiële belangen van de Gemeenschap na ratificatie van het Verdrag van Amsterdam. Is de Commissie, het herziene artikel 209 A (artikel 280 in het Verdrag van Amsterdam) in overweging nemende, voornemens initiatieven te nemen inzake het nader tot elkaar brengen van de wetgevingen ter bescherming van de financiële belangen van de Gemeenschap, onder meer de wetgeving ter bescherming tegen fraude ten laste van de euro? Gradin Volgens artikel 209 A van het Verdrag moeten de lidstaten dezelfde maatregelen nemen tegen fraude ten nadele van de communautaire financiële belangen als tegen fraude met hun eigen gelden. De lidstaten worden dus aangespoord tot coördinatie van hun maatregelen tegen fraude ten nadele van de financiële belangen van de Gemeenschap. De Commissie zal hulp verlenen bij de organisatie van een nauwe en regelmatige samenwerking tussen de betrokken autoriteiten. Helaas bevat artikel 209 A geen werkzame rechtsgrondslag. Bij besluitvorming over gemeenschappelijke maatregelen op dit gebied moeten wij vandaag de dag in plaats daarvan artikel 235 toepassen, dat zoals bekend eenstemmigheid vereist. Dat wordt anders zodra het Verdrag van Amsterdam van kracht wordt. Ten eerste verandert immers artikel 209 A in een nieuw artikel, namelijk 280. Dat verschaft een rechtsgrondslag voor gemeenschappelijke maatregelen ter bescherming van de financiële belangen van de Gemeenschap. Ten tweede zal het werk eenvoudiger worden doordat besluiten dan met een gekwalificeerde meerderheid kunnen worden genomen. Ten derde wordt vastgesteld dat de bescherming van de financiële belangen van de Gemeenschap in alle lidstaten gelijkwaardig moet zijn. Deze wijzigingen zullen ons meer mogelijkheden geven om de belastingbetalers te beschermen tegen fraude en bedrog. In afwachting van de ratificatie van het Verdrag van Amsterdam wordt op het ogenblik geen concreet voorstel, gebaseerd op deze herziene artikelen, door ons voorbereid. Nu de vraag over het voorkomen van vervalsingen van de euro. Het werkprogramma van de Commissie voor 1998-1999 inzake fraude en bedrog is op 6 mei aangenomen en bevat verscheidene voorstellen ter bescherming van de gemeenschappelijke munt. Dat betekent dat de Commissie al begonnen is met de lidstaten te bespreken hoe fraude en bedrog kunnen worden tegengegaan. Er moet volgens mij een doelmatige bescherming komen vóór de euro op 1 januari 2002 in roulatie komt. Het is daarbij vooral van belang een stabiel juridisch kader voor informatie-uitwisseling op te bouwen en een gemeenschappelijke databank op te richten. Een nauwe samenwerking en wederzijdse bijstand tussen de lidstaten, de Europese Centrale Bank, Europol en Interpol moeten ook worden opgebouwd. Het streven moet zijn dat de ingevoerde maatregelen ter bescherming van de euro in alle lidstaten een even afschrikkende werking hebben. Om dit te bereiken zijn zowel binnen de eerste als binnen de derde pijler maatregelen nodig. Mijn collega commissaris de Silguy en ikzelf zijn daarom van plan om nog vóór de zomer een mededeling aan de Raad en het Parlement te presenteren inzake het soort maatregelen dat noodzakelijk zal zijn. Kjer Hansen Ik dank de commissaris voor het beantwoorden van de vraag. Wij kijken uit naar de concrete voorstellen voor de initiatieven die genomen zullen worden en ik ben blij dat dit nog voor de zomervakantie zal gebeuren. Met het actuele debat over de euro is het immers belangrijk dat deze zaak nu opgevolgd wordt. Met betrekking tot het nieuwe artikel 280 in het Verdrag van Amsterdam verbaast het mij dat de Commissie nu nog niet bereid is concreter te werk te gaan, want voor mij is dit een goed argument, dat samen met andere goede argumenten in het voordeel speelt van het Verdrag van Amsterdam. Ik vind het belangrijk dat wij tegenover de burgers in de EU en in het belang van de belastingbetalers ook concrete initiatieven nemen, om aan te tonen dat er op dit gebied daadwerkelijk iets gebeurt. Dit is immers een van de gebieden waar een nieuwe vorm van besluitvorming van het grootste belang is. Mijn vraag is dus eerder een oproep aan de commissaris om met concrete voorstellen te komen. Gradin Ik vind ook dat wij moeten bekijken met welk soort initiatieven wij dit in praktijk kunnen brengen. Ik vind het zeer te betreuren dat de lidstaten nog geen enkel instrument ter bescherming van de financiële belangen van de Europese Unie hebben geratificeerd. Er is daarom alle reden om na 1 juli, de in het Verdrag van Amsterdam vastgestelde uiterste datum voor de ratificatie door de lidstaten, te bezien of wij deze instrumenten niet juist tot eerstepijlerinstrumenten en richtlijnen moeten maken. De Voorzitter Vraag nr. 47 van Mark Watts (H-0088/98): Betreft: Niet-omzetting van EU-vervoersrichtlijnen door de lidstaten Welke stappen denkt de Commissie, aangezien 60 % van de internemarktrichtlijnen op het gebied van het vervoer door de lidstaten niet is omgezet in nationaal recht - het slechtste niet-omzettingspercentage in de EU - te nemen om te verzekeren dat de lidstaten hun verantwoordelijkheden vervullen en de interne markt in deze sector voltooien? Kinnock, Neil Mijnheer de Voorzitter, volgens het door de Commissie in november jongstleden goedgekeurde verslag over het zogenaamde scorebord van de interne markt ligt het niveau van de niettenuitvoerlegging van de richtlijnen inzake de interne markt hoog in de vervoersector, zoals de geachte afgevaardigde ook al zegt in zijn vraag. Dit kan gedeeltelijk verklaard worden door het feit dat een groot deel van de internemarktwetgeving voor de vervoersector vrij recent is. Zo zijn in de jaren "90 38 richtlijnen op het vlak van vervoer goedgekeurd, tegen slechts 6 richtlijnen voor de verzekeringssector, waar de laatste richtlijn al in 1992 werd goedgekeurd en het omzettingspeil het hoogst ligt. De ontwikkeling van het gemeenschappelijk vervoerbeleid en de toepassing van dit beleid in het veranderende kader van de interne markt zijn uiteraard de belangrijkste reden voor deze vele wetten voor de vervoersector. Ondanks deze praktische verklaring maakt de Commissie zich zorgen over de niet-omzetting van wetgeving waarmee de lidstaten tenslotte hebben ingestemd in de Raad. In het algemeen gaan de meeste lidstaten met veel vertraging over tot omzetting in nationale wetgeving en pas nadat aanmaningen geen positieve reactie hebben opgeleverd en de Commissie inbreukprocedures begonnen is. Zo zijn bijvoorbeeld inbreukprocedures op gang gebracht tegen twee derde van de lidstaten voor de 19 richtlijnen inzake vervoer die vóór eind 1997 volledig in nationale wetgeving moesten omgezet zijn. De Commissie zal deze en andere inbreukprocedures natuurlijk voortzetten tot de lidstaten de richtlijnen correct hebben toegepast. Het optreden van de Commissie zal te allen tijde volledig bepaald worden door haar plicht om de naleving van de wetgeving, waarmee de lidstaten blijkbaar hebben ingestemd in de Raad, te verzekeren. Watts Ik wil commissaris Kinnock danken voor zijn antwoord. Hij beklemtoont heel terecht de enorme inspanningen die de Commissie en in het bijzonder zijn directoraat leveren om ervoor te zorgen dat de lidstaten de richtlijnen en verordeningen die zij hebben goedgekeurd, ook omzetten in nationale wetgeving. Ik ben heel blij te vernemen dat al veel vooruitgang geboekt is sinds de publicatie van het scorebord van de interne markt. Is de commissaris het evenwel met mij eens dat wij misschien nog meer de aandacht moeten vestigen op lidstaten die slecht presteren op het vlak van de omzetting door een ranglijst van de minst efficiënte lidstaten op te stellen? Zo'n lijst der schande kan er misschien voor zorgen dat de druk van de publieke opinie in de betrokken lidstaten toeneemt om de communautaire wetgeving na te leven. Is hij het ten tweede met mij eens dat ook het Parlement misschien zijn inspanningen kan steunen door meer nadruk te leggen op toezicht en naleving? Misschien kunnen wij in de commissies meer tijd besteden aan deze kwesties dan aan de behandeling van nieuwe wetgeving. Ik zou graag vernemen wat de commissaris van beide ideeën denkt. De Voorzitter Mijnheer de commissaris, het lijdt geen twijfel dat u ons gewonnen heeft voor bepaalde kenmerken van het Lagerhuis, zoals de flexibele en spontane geest die er heerst. In onze ogen zijn dat geen tekortkomingen maar zij vormen veeleer een voorbeeld dat navolging verdient, vanwege de vitaliteit die wij allen in het Lagerhuis gezien hebben. Dan verzoek ik u nu de vraag van de heer Watts te beantwoorden. Kinnock, Neil Ik wil de geachte afgevaardigde alleen maar zeggen dat ik hem dankbaar ben voor zijn opmerkingen. Met zijn voorstel voor een ranglijst suggereert hij één van de allerbeste doeleinden van een schriftelijke parlementaire vraag. Hij mag erop rekenen dat hij een eerlijk en volledig antwoord zal krijgen. Zelf ben ik er niet zo zeker van dat deze praktijk om namen te noemen zal werken, maar ik ben bereid uit te gaan van het standpunt dat, als het de moeite loont een wet aan te nemen in de Raad, het ook de moeite loont deze wet in nationale wetgeving om te zetten en ze toe te passen en uit te voeren in een lidstaat. We kunnen zeggen dat wij de regeringen van de lidstaten een dienst bewijzen wanneer wij de aandacht van de publieke opinie vestigen op de kloof tussen hun bereidheid om wetten aan te nemen en hun bereidheid om deze in nationale wetgeving om te zetten. McMahon Ik juich de belofte van de Commissie toe om de procedure in de vervoersector op te leggen, maar ik wil de aandacht van de commissaris op de zaak van één van mijn kiezers, Salvatore Colucci, vestigen die tevergeefs een baan tracht te vinden als officier in de Britse handelsvloot. Hij heeft enorme conflicten gehad met de Britse autoriteiten, vooral onder de vorige regering. Wij hebben vastgesteld dat het Maritime Marine Agency zijn kwalificaties weigert te aanvaarden, hoewel het die volgens de communautaire richtlijn moet aanvaarden. Het Verenigd Koninkrijk kent een vreemdelingenwet die uit 1911 dateert en die bepaalt dat alleen officieren in de handelsvloot Britse onderdanen moesten zijn. Wij wachten op de afschaffing van deze wet. Ik weet niet of de commissaris hier op de hoogte van is. Ik ben bereid hem de briefwisseling terzake over te maken. Het is heel belangrijk dat overeenstemming bereikt wordt over de kwalificaties van zeelieden in de handelsvloot. Kinnock, Neil Ik moet de geachte afgevaardigde bekennen dat ik eerlijk gezegd niet op de hoogte ben van de details van deze concrete zaak. Ik zou hem dan ook dankbaar zijn als hij mij een brief kan schrijven, zoals hij zelf voorstelt. Hij weet natuurlijk dat lidstaten zich overeenkomstig de huidige wetgeving wel degelijk het recht kunnen voorbehouden om te bepalen hoeveel ingezetenen op posten in bepaalde scheepvaartcategorieën benoemd worden. Als hij mij schrijft, zal ik de zaak verder onderzoeken, en als hij de zaak bespreekt met mevrouw Glenda Jackson, de huidige minister van Scheepvaart in de nieuwe Britse regering, zal hij waarschijnlijk op haar medewerking kunnen rekenen en een duidelijk antwoord krijgen. De Voorzitter Dank u, mijnheer Kinnock, voor uw antwoord en uw bereidwilligheid, waarvan de heer McMahon de betrokkene ongetwijfeld op de hoogte zal stellen. Vraag nr. 48 van Anne McIntosh (H-0185/98): Betreft: Vrachtwagenblokkade in Frankrijk Is de Commissie bereid te onderzoeken waarom de Franse regering inmiddels heeft bevestigd dat de Britse wegvervoerders die vorig jaar schade hebben geleden als gevolg van de vrachtwagenblokkade in Frankrijk, geen schadevergoeding zullen ontvangen, ondanks het feit dat de interne markt is verstoord? Kinnock, Neil De Commissie heeft de door de geachte afgevaardigde in haar vraag aan de orde gestelde kwesties onderzocht, en ik moet de vergadering meedelen dat wij geen enkel bewijs konden vinden van een mededeling van de Franse regering waarin deze stelt dat Britse vervoerders geen schadevergoeding zullen ontvangen voor de stakingsactie van de Franse chauffeurs in 1997. De Commissie heeft steeds aan alle betrokkenen duidelijk gemaakt dat zij verwacht dat de Franse regering alle eventuele verbintenissen nakomt om, ongeacht hun nationaliteit, de vervoerders te vergoeden die directe schade geleden hebben door het geschil van vorig jaar. De geachte afgevaardigde weet misschien al dat het Britse ministerie van Vervoer de Commissie heeft meegedeeld dat alle gevallen van Britse vervoerders die door de staking van 1996 getroffen werden, geregeld zijn, en dat procedures vastgesteld zijn om de nog niet geregelde zaken als gevolg van de staking van 1997 zo snel mogelijk op te lossen. Als de geachte afgevaardigde de beweringen in haar vraag kan staven, zal de Commissie dit natuurlijk verder onderzoeken, ook al vallen compensatieregelingen volledig onder de nationale wetgevingen en procedures en dus niet onder de juridische bevoegdheid van de Commissie, zoals de geachte afgevaardigde overigens wel weet. McIntosh Mijnheer de Voorzitter, ik wil de commissaris graag de inhoud meedelen van het schriftelijk antwoord dat ik van de bevoegde Britse minister ontvangen heb en dat mij ertoe aangezet heeft mijn vraag aldus te formuleren. Aanvaardt de commissaris dat hij zich, als hoeder en beschermer van de Verdragen, tot het Europees Hof van Justitie kan wenden en een sanctie voor de Franse regering kan vragen als geen schadevergoeding betaald wordt en - zoals in dit geval - bewezen kan worden dat de bepaling inzake het vrij verkeer geschonden is? Kan hij ook iets zeggen over het scenario waarbij in de aanloop naar de wereldbeker voetbal in Frankrijk misschien wel een nieuwe staking dreigt? Zal hij maatregelen nemen om zo'n staking te verhinderen, waardoor nog meer vrachtwagenchauffeurs failliet zouden gaan en Britse, Nederlandse, Spaanse en andere wegvervoerders enorme verliezen zouden lijden? Kinnock, Neil De geachte afgevaardigde woont trouw de vergaderingen van dit Parlement bij en zij ziet nauwgezet toe op de toepassing van de Verdragen. Zij kent dan ook heel goed het juridische standpunt. Ik herhaal dat de Commissie geen bevoegdheden heeft op het vlak van compensatieregelingen, zoals zij overigens heel goed weet. Er is geen juxtapositie van gebeurtenissen die de Commissie bevoegdheden inzake schadeloosstellingen zou geven. Ten tweede weet de geachte afgevaardigde ook heel goed over welke bevoegdheden en mogelijkheden de Commissie beschikt om tussenbeide te komen in nationale arbeidsgeschillen. Deze beperkingen frustreren mij misschien als iemand die het vrij verkeer wil waarborgen, maar als hoeder van de Verdragen moet ik, zoals zij zelf zegt, de wet naleven. Wat reële of andere scenario's betreft, begrijpt zij wel dat ik geen commentaar kan leveren op mogelijke scenario's. Zij weet echter heel goed - en ik neem aan dat zij het hier de komende maand of zo wel zal over hebben - dat de Commissie krachtens het Verdrag geen preventieve bevoegdheden heeft en dat zij evenmin kan vooruitlopen op de regeling van een geschil. Ik hoop dan ook dat, welke actie de komende maanden ook genomen wordt of noodzakelijk blijkt, niemand, zeker de geachte afgevaardigde niet, een volledig verkeerd en overdreven beeld zal trachten te geven van wat de Commissie kan doen wanneer sommigen jammer genoeg een hoogst betreurenswaardige en heel contraproductieve actie zouden overwegen tijdens de wereldbeker in Frankrijk. Wij weten allemaal dat de mensen die de wereldbeker in Frankrijk willen bijwonen, ook zo al genoeg problemen zullen hebben. Wijsenbeek Mijnheer de commissaris, in tegenstelling tot de vorige spreekster, die in haar enggeestige en insulaire opmerkingen blijkbaar alleen oog heeft voor de Britse vrachtwagenchauffeurs, wil ik zeggen dat slechts 10 % van alle betrokken vrachtwagenchauffeurs in de hele Unie schadeloos gesteld is door de Franse autoriteiten. Is de commissaris dan ook niet van oordeel dat hij inderdaad moet kunnen beschikken over het interventiemechanisme dat de Raad de Commissie nu blijkbaar weigert, en dat aan dit interventiemechanisme een soort Commissiefonds gekoppeld moet worden waaruit de Commissie vervoerders die tegen wil en dank bij deze stakingen en wegblokkades betrokken waren, het geld kan betalen waar deze mensen recht op hebben, vóór de lidstaten uiteindelijk slechts een tiende betalen? Kinnock, Neil Ik ben er zeker van dat de heer Wijsenbeek weet dat de Europese Gemeenschap een vrije vereniging van democratieën is, en dat hij het hiermee eens is. Dit betekent dat het, tenzij de Raad een voorstel steunt inzake het soort interventie dat hij wenst, niet alleen ongepast, maar ook een grove belediging zou zijn voor alles waarin wij als democraten geloven, de Commissie de bevoegdheid te geven om tussenbeide te komen en eisen voor compensatie op te leggen of op een andere manier te bepalen hoe de zaken moeten evolueren tijdens of na arbeidsgeschillen. Wat hij hier persoonlijk ook over denkt of welke actiemogelijkheden ik ook zou overwegen, zolang de Raad dergelijke tussenkomsten weigert, zal ik de wil van de regeringsvertegenwoordigers van democratische instanties eerbiedigen. Hardstaff Mijnheer de commissaris, sommige vrachtwagens uit mijn kiesdistrict die vorig jaar in de Franse blokkades vastzaten, vervoerden net als heel wat vrachtwagens uit Spanje en Portugal bederfbare goederen, hoofdzakelijk groenten en fruit. Die goederen zijn niet te laat geleverd, maar volledig verloren gegaan. Velen van hen wachten nog altijd op de beloofde schadevergoeding voor de vorige, veel langere blokkade. Zal de Commissie druk blijven uitoefenen op de Franse regering opdat deze ook die eerder gedane belofte om schadevergoeding te betalen nakomt? Kan zij de Franse regering er tevens op wijzen dat dit de toenemende irritatie van een aantal andere lidstaten ten aanzien van Frankrijk aanzienlijk zou verminderen? De andere lidstaten raken geïrriteerd omdat Frankrijk niet alleen de vrachtwagenblokkade, maar ook de verdeling van de tickets voor de wereldbeker voetbal verkeerd heeft aangepakt. Kinnock, Neil Mijnheer de Voorzitter, ik ben er zeker van dat u in elke democratie een uitstekend parlementslid zou zijn - daarover kan niet de minste twijfel bestaan. Ik zeg dit niet om bij u in de gunst te komen. Mijn antwoord op het essentiële deel van de vraag van de geachte afgevaardigde is "ja" : wij zullen protest blijven aantekenen binnen de beperkingen die het Parlement wel kent. Ik kan evenmin de gang van zaken in Frankrijk aanvaarden. Ik heb heel wat bedenkingen bij de wijze waarop de verdeling - als we dat woord kunnen gebruiken - van de tickets voor de wereldbeker voetbal werd georganiseerd - als we dat woord kunnen gebruiken - en ik betreur ook ten zeerste de heel lange blokkades en de moeilijkheden in 1996. Wij kunnen echter terecht zeggen dat - hoewel er nog altijd vertragingen waren en vervoerders uit alle landen die zich tijdens het conflict van vorig jaar in Frankrijk bevonden, andere wegen moesten zoeken - het optreden van de nieuwe Franse regering sterk verschilt van dat van de vorige regering en dat dit de moeilijkheden die de vervoerders ondervonden, aanzienlijk heeft beperkt. Als er nog uitstaande schadeclaims zijn, ben ik uiteraard altijd bereid het nodige te doen, maar we moeten ervan uitgaan dat het hier om strikt Franse regelingen gaat die overeenkomstig de Franse wetgevingen getroffen worden. Wij kunnen alleen maar ijveren voor en hopen op een sneller en doeltreffender antwoord dan het antwoord dat al te vele wegvervoerders uit alle landen gekregen hebben, zoals de heer Wijsenbeek in zijn vraag in herinnering bracht. De Voorzitter Vraag nr. 49 van Felipe Camisón Asensio (H-0394/98): Betreft: " Open luchtruim" -akkoorden met de VS Kan de Commissie inlichtingen verschaffen over de inbreukprocedures die zijn ingesteld tegen lidstaten die op het gebied van de burgerluchtvaart "open luchtruim" -akkoorden hebben gesloten met de Verenigde Staten? Kinnock, Neil Mijnheer de Voorzitter, een korte vraag vergt soms een lang antwoord en ik verontschuldig mij al bij voorbaat voor wat onvermijdelijk een vrij gedetailleerd antwoord op de vraag van de geachte afgevaardigde zal zijn. In november 1994 sprak de Commissie ten aanzien van de lidstaten haar bezorgdheid uit over het feit dat bilaterale luchtvervoerovereenkomsten met de Verenigde Staten gevolgen zouden hebben voor de interne communautaire wetgeving. Zij vestigde de aandacht van de lidstaten op het standpunt van de Commissie dat dergelijke onderhandelingen bijgevolg alleen op communautair niveau gevoerd mochten worden. Wij hebben de betrokken lidstaten in februari 1995 om waarborgen terzake gevraagd en toen zij die niet gaven, is de Commissie in juni 1995 inbreukprocedures begonnen overeenkomstig artikel 169 van het Verdrag. De besprekingen over de luchtvaartrelaties met de Verenigde Staten werden intussen voortgezet in de Raad en in juni 1996 kreeg de Commissie een gedeeltelijk mandaat om te onderhandelen over een gezamenlijk luchtvaartgebied tussen de Europese Gemeenschap en de Verenigde Staten. Aangezien dit betekende dat misschien een benadering kon worden gevolgd die in overeenstemming met de communautaire wetgeving was, schortte de Commissie de inbreukprocedures op. Het mandaat dat wij in 1996 kregen, betrof evenwel niet de aangelegenheden op het vlak van de toegang tot de markt, zoals verkeersrechten en capaciteit, die uiteraard van essentieel belang zijn met het oog op de sluiting van een succesvolle en allesomvattende overeenkomst inzake luchtvaartdiensten. Er werden toch besprekingen gevoerd met vertegenwoordigers van de Verenigde Staten krachtens dit mandaat. Het enige tastbare resultaat was dat enkel overeenstemming over een gezamenlijk luchtvaartgebied bereikt kon worden als de onderhandelingen betrekking hadden op alle relevante kwesties. De Commissie levert al enkele jaren inspanningen om een volledig mandaat te bekomen en zij heeft steeds beklemtoond dat zij zich ertoe verbindt zorgvuldig rekening te houden met de bezwaren en de belangen van alle lidstaten, zodat geen enkele lidstaat hier ook maar enig nadeel van zou ondervinden. Helaas weigert de Raad ons tot nu toe een werkzaam mandaat te verlenen en in recente vergaderingen van de Raad is niet echt veel aandacht aan de zaak besteed, hoewel de kwestie nu behandeld wordt op het niveau van een werkgroep. De Commissie heeft de Raad bijgevolg meegedeeld dat de opschorting van de inbreukprocedures niet langer gerechtvaardigd kon worden. De Commissie heeft in maart van dit jaar dan ook met redenen omklede adviezen doen toekomen aan alle acht betrokken lidstaten. Zoals de geachte afgevaardigde wel weet uit andere parlementaire procedures die hij gevolgd heeft, zijn het standpunt en het optreden van de Commissie volledig in overeenstemming met onze plicht om de communautaire wetgeving te doen naleven. Zoals u ook wel weet, wordt de Commissie tevens gedreven door de praktische wens om voor voorwaarden in de burgerluchtvaart te zorgen die eerlijk en evenwichtig zijn en de belangen van de Gemeenschap, al haar lidstaten, de burgerluchtvaart in de Europese Unie en de burgers van de Unie beschermen. Camisón Asensio Ik moet erkennen, mijnheer de commissaris, dat uw optreden in dezen van moed getuigt. En ofschoon het moge lijken dat u er - net als Gary Cooper - alleen voor staat, dient u te weten dat dat niet zo is, want ik kan u verzekeren dat u de steun heeft van vele Europeanen die u dankbaar zijn voor uw inspanningen om de communautaire markt te consolideren. Niet ingrijpen zou ernstige discriminatie en oneerlijke concurrentie tot gevolg hebben, waardoor de regelgeving van de Europese Unie haar doeltreffendheid zou verliezen en het Europese recht met voeten zou worden getreden. Voorts zou het met deze "open luchtruim" -akkoorden helemaal de vraag zijn of de onevenwichtige situaties uit de weg zouden kunnen worden geruimd tussen de nationale markten en de voornaamste maatschappijen die vanuit de Verenigde Staten op Europa zouden vliegen zonder dat er sprake zou zijn van enige reciprociteit. Ik zou er dan ook op aan willen dringen, mijnheer de commissaris, dat u uw strijd in deze richting voortzet. De Voorzitter Dank u, mijnheer Camisón. Mijnheer Kinnock, u heeft reeds kunnen constateren dat u niet alleen staat, ook al zit deze vergaderzaal niet erg vol. In elk geval kunt u in dezen rekenen op onze solidariteit, zoals de heer Camisón al heeft opgemerkt. Dan verzoek ik u nu, zijn aanvullende vraag te beantwoorden. Kinnock, Neil Mijnheer de Voorzitter, ik ben u en de geachte afgevaardigde heel dankbaar. Zoals hij zei, is dit niet "High noon" . Ik ben Gary Cooper niet en ik ben zeker niet vergezeld van Grace Kelly. Als de tijd het toelaat, wil ik wel "Do not forsake me, oh my darling" zingen, maar ik zal dat bij nader inzien toch maar niet doen. Ik zou misschien wel minder steun krijgen als ik hier ga zingen. Het is natuurlijk juist dat het standpunt dat het Parlement consequent inneemt een enorme steun voor de Commissie is. Het andere goede nieuws is dat ook een aantal lidstaten almaar duidelijker inziet dat het voor elke lidstaat afzonderlijk en voor alle lidstaten tezamen beter is dat de Gemeenschap gezamenlijk met de Verenigde Staten onderhandelt. Ik vertrouw er dan ook op dat de Commissie ooit een volledig mandaat zal krijgen om over allesomvattende kwesties te onderhandelen en een zo goed mogelijke overeenkomst voor onze luchtvaartmaatschappijen, onze burgers en onze lidstaten te sluiten. Mijn enige bekommering is dat men het niet snel genoeg eens wordt over dit mandaat en wij onze onderhandelingsmogelijkheden niet tijdig ten volle kunnen ontplooien. De Amerikanen zullen in een hele reeks bilaterale akkoorden immers al bijna alles gekregen hebben wat zij wensen, zonder dat de Europese luchtvaartmaatschappijen in ruil hiervoor een evenwichtige en gelijkwaardige toegang tot de rijke Amerikaanse markt krijgen. Hoe sneller wij de bevoegdheid krijgen om over alles te onderhandelen, des te beter voor de gehele Gemeenschap. Konrad Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik vind het goed dat tijdens het vragenuur ook aanvullende vragen kunnen worden gesteld. Ook ik maak van die gelegenheid vaak gebruik. Naar aanleiding van de laatste vragen werden hier echter geen aanvullende vragen gesteld, maar werden complimentjes uitgewisseld. Voor de sfeer is dat wellicht goed, maar onder meer voor mij heeft dat het grote nadeel dat ik mijn vraag niet meer zal kunnen stellen omdat de vergadering dadelijk wordt gesloten. Mijnheer de Voorzitter, ik verzoek u de vergadering strakker te leiden. De Voorzitter Mijnheer Konrad, ik bewonder uw vermogen te voorzien wat een vraag zal worden, wat een compliment en wat uitsluitend commentaar. Dit voorzitterschap bezit dat vermogen niet en het gaat er hoe dan ook van uit dat de afgevaardigden van deze Vergadering een minuut spreektijd hebben - niet meer dan een minuut, zoals het voorzitterschap nadrukkelijk aankondigt - om daarin te zeggen wat hun gevoel voor verantwoordelijkheid hun ingeeft. Daar u die minuut aan een motie van orde gewijd heeft, zult u hem niet meer kunnen gebruiken voor een aanvullende vraag, omdat we de vergadering om 19.00 uur zullen onderbreken. Vraag nr. 50 van Jan Andersson (H-0418/98): Betreft: Vervoersverbindingen in de Öresundregio Er is een studie uitgevoerd naar een tunnelverbinding tussen de Zweedse stad Helsingborg en de Deense stad Helsingør, die slechts op circa 4 km afstand van elkaar liggen. Deze studie is ten dele met EU-middelen gefinancierd. Daar beide steden in een dichtbevolkt gebied liggen en de twee landen ernaar streven de regionale samenwerking in deze streek op een groot aantal gebieden uit te breiden, is het belangrijk dat er een tunnelverbinding tot stand komt. Een betere vervoersinfrastructuur zal de samenwerking in de regio ongetwijfeld ten goede komen. Op welke wijze kan de Commissie ertoe bijdragen dat er zo spoedig mogelijk een tunnelverbinding tussen Helsingborg en Helsingør tot stand komt? Kinnock, Neil Zoals de geachte afgevaardigde er in zijn vraag op wijst, hebben studies naar de haalbaarheid van een tunnel tussen Helsingør in Denemarken en Helsingborg in Zweden steun gekregen uit hoofde van het communautaire programma INTERREG II A. De Commissie is evenwel niet op de hoogte van een besluit om zo'n tunnel te bouwen en zij heeft geen enkel verzoek om communautaire steun voor zo'n project ontvangen. Als wij zo'n verzoek krijgen, zal dit volgens de normale procedure behandeld worden. Andersson Ik wil de commissaris graag danken voor dit antwoord. Ik wil ook graag dank zeggen voor de gelden die de Commissie ter beschikking heeft gesteld voor deze studie, waaruit is gebleken dat de kosten van deze tunnel tussen twee landen lager zijn dan de kosten voor de landverbindingen aan de Zweedse kant en ook aan de Deense kant, wat de brug tussen Malmö en Kopenhagen betreft. Ik begrijp heel goed dat er besluiten van zowel de Zweedse als de Deense regering moeten liggen, voordat de Commissie kan instemmen met meer gelden, maar ik wil graag de volgende vraag stellen. Als de Zweedse en de Deense regering eventueel tot overeenstemming zouden kunnen komen over de bouw van een dergelijke verbinding, behoort het dan tot de mogelijkheden dat de EU op dezelfde manier meedoet als bij de verbinding tussen Malmö en Kopenhagen? Kinnock, Neil Zoals de geachte afgevaardigde wel weet, biedt het INTERREG-programma niet de mogelijkheid middelen uit te trekken voor de ontwikkeling van infrastructuur. Ik kan enkel herhalen wat ik al eerder zei: als lidstaten afzonderlijk of gezamenlijk een aanvraag indienen om in het kader van de desbetreffende fondsen steun te krijgen voor de ontwikkeling van belangrijke infrastructuurwerken, zoals de bovengenoemde verbinding, zal dit verzoek natuurlijk ernstig overwogen worden. Ik wil het Parlement of de geachte afgevaardigde evenwel niet misleiden en doen geloven dat dit automatisch recht op steun geeft. Het nut van elk voorstel moet natuurlijk grondig en zorgvuldig onderzocht worden. De Voorzitter Dank u, mijnheer Kinnock. Geachte collega's, over twee minuten is het 19.00 uur. Om nog een maal misbruik te maken van de goedheid van de heer Kinnock zou ik hem willen voorstellen, de laatste vraag te beantwoorden. Vraag nr. 51 van May Theorin (H-0430/98): Betreft: Spoorwegvervoer Een aantal Europese expediteurs vervoert tegenwoordig goederen over de weg, maar is, voornamelijk uit milieuoverwegingen, bereid het zwaar transport over de weg over te hevelen naar het spoor. Acht de Commissie dit een goed voornemen en zo ja, tot welke maatregelen is zij bereid om deze omschakeling te vergemakkelijken? Kinnock, Neil Gezien de beperkte tijd ben ik geneigd gewoon "ja" te antwoorden, maar ik denk dat de geachte afgevaardigde meer details wil. Wij hebben altijd al actief geijverd voor een verschuiving van het vervoer van goederen over de weg naar het vervoer per spoor. Het gemeenschappelijk vervoerbeleid bevordert het concurrentievermogen van het vervoer per spoor en maakt het aantrekkelijker met behulp van allerlei acties, zoals het zogenaamde PACT-programma - Project Action for Combined Transport -, het wegwerken van technische en regelgevende belemmeringen voor het internationale goederenvervoer - hetgeen van essentieel belang is - en de inspanningen om de interne markt op het vlak van het spoorwegvervoer te voltooien, want die zal de efficiëntie en de aantrekkelijkheid verhogen. Daarnaast kunnen ook andere beleidslijnen, zoals de ontwikkeling van de Trans-Europese netwerken, een bijdrage leveren aan duurzamer vervoer, aangezien de balans hier sterk naar het spoorwegennet overhelt. Theorin Ik ben dankbaar voor het bevestigende antwoord, omdat dat het allerbelangrijkste is. Zoals de commissaris wel weet, is het probleem vandaag de dag dat de spoorwegen niet echt qua prijzen kunnen concurreren door het zeer merkwaardige systeem dat ieder land een eigen prijsbepaling kent. Vandaag de dag wordt 50 tot 70 % van de goederenwagons niet gebruikt, terwijl de betrokken grote vervoersondernemingen graag hun capaciteit per spoor zouden willen verdubbelen. Het gaat daarbij om 40.000 wagons die zij willen gebruiken. In het andere geval moeten zij 80.000 vrachtwagens gebruiken, iets wat geen van ons wenst. Het zou mij zeer verheugen als wij ze op de een of andere manier kunnen antwoorden dat er op korte termijn een concreet initiatief van de kant van de EU kan worden genomen, om deze vervoersondernemingen die hun goederen werkelijk graag per spoor willen vervoeren, te helpen. Kinnock, Neil Ik zal de geachte afgevaardigde schriftelijk een volledig antwoord geven, maar ik ben haar dankbaar voor haar enorme interesse. Misschien kan ik hetgeen zij zegt verder illustreren door te zeggen dat als de "goederensnelspoortrajecten" voor het goederenvervoer per spoor - in feite slechts één "snelweg" - die de Commissie met andere betrokkenen op papier heeft gezet, gebruikt zouden worden, er elk jaar 70.000 vrachtwagens van de wegen in de Europese Unie zouden verdwijnen. Dat zou het concurrentievermogen, de werkgelegenheid en een duurzaam milieu in de gehele Unie ten goede komen. Ik ben er zeker van dat zij, wanneer ik haar de documenten toezend, deze op muziek zal willen zetten, want het is echte poëzie. De Voorzitter Dank u, mijnheer Kinnock. Zoals u weet, moeten we die 60 minuten over drie commissarissen verdelen, en de heer Kinnock heeft vandaag een groot deel van het vragenuur voor zijn rekening genomen. Zoals gebruikelijk heeft hij de vragen beantwoord met de zorgvuldigheid en uitvoerigheid die we van hem kennen. Vandaag echter zou ik hem in het bijzonder willen bedanken voor zijn inzet. Daarom, nogmaals: thank you very much, mijnheer Kinnock. Daar de tijd voor vragen aan de Commissie verstreken is, zullen de vragen nrs. 52 tot en met 119 schriftelijk worden beantwoord. Het vragenuur voor vragen aan de Commissie is gesloten. (De vergadering wordt om 19.03 uur onderbroken en om 21.00 uur hervat) Voor een Europa van de kennis De Voorzitter Aan de orde is het debat over het verslag (A4-0166/98) van de heer Perry, namens de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs en media, over de mededeling van de Commissie aan de Raad, aan het Europees Parlement, aan het Economisch en Sociaal Comité en aan het Comité van de regio's "Voor een Europa van de kennis" (COM(97)0563 - C40649/97). Perry Mijnheer de Voorzitter, de socialistische Britse premier, nu voorzitter van de Raad, is zijn regeerperiode begonnen met de verklaring dat zijn prioriteiten "onderwijs, onderwijs en nog eens onderwijs" waren. Ik vind dat hij heel wat verstandige beleidskeuzes heeft overgenomen van de conservatieve regering die hem vooraf is gegaan. Ik deel zijn prioriteiten, en ik vind dat de Europese Unie ook moet kiezen voor onderwijs, onderwijs en nog eens onderwijs. De studenten in Europa hoeven niet bang te zijn dat ik collegegeld wil gaan invoeren. Het is niet mijn bedoeling om hier een uitgebreid politiek betoog te houden, maar het is onze taak studenten te helpen een gedeelte van hun hogere opleiding ergens anders in Europa te volgen. Die taak wordt, wellicht onbedoeld, bemoeilijkt als de Raad van ministers van Onderwijs eenzijdige maatregelen invoert, zoals het heffen van een bijdrage van de studenten. Ik zou de leden van de Raad met klem willen vragen stil te staan bij eventuele negatieve gevolgen van hun beslissingen. In mijn verslag onderken ik overigens dat het credo "onderwijs, onderwijs en nog eens onderwijs" aanzienlijke extra kosten met zich meebrengt. Dat het Parlement achter een fondsenverhoging voor het onderwijs staat, is wel gebleken bij de bemiddeling voor de begroting van vorig jaar. Toen hebben we bijkomende financiering bevochten voor het lopende SOCRATES-programma. De Commissie en de Raad twijfelen er niet aan dat een overweldigende meerderheid in dit Parlement extra geld voor het onderwijs wil uittrekken. Daarom wil ik het Parlement vragen amendement 2 op mijn verslag af te wijzen. Hierin wordt gevraagd de financiering, indien haalbaar, te verdubbelen. Het gaat al om zo weinig geld, dus waarom zouden we ons beperken tot een verdubbeling? Twee keer heel weinig is nog altijd heel weinig, en een begrotingsbeleid wordt altijd bepaald door wat haalbaar is. Dus zeg ik tegen de Raad: "Geen woorden, maar daden" . Ik weet dat dit een cliché is dat we hier al zo vaak hebben gehoord, maar we hebben al bijna een miljard ecu in de tabaksteelt gestoken, zogenaamd om banen te redden. In plaats daarvan zou ik zo'n bedrag liever in het onderwijs steken, zodat onze mensen zich kunnen voorbereiden op een baan in de toekomst. De Unie moet natuurlijk niet de verantwoordelijkheid voor het hele Europese onderwijs op zich nemen. Wel hoort zij Europeanen te helpen de interne markt beter te benutten. De Unie moet een meerwaarde kunnen geven aan het onderwijs dat de lidstaten verzorgen. Voor mij is het klaar en duidelijk dat we daarbij moeten voortbouwen op bestaande programma's. Handhaaf de namen van de programma's SOCRATES, LEONARDO en Jeugd voor Europa. Bekendheid verwerven neemt veel tijd in beslag, en voortdurende naamsveranderingen maken onze programma's obscuur en onbekend. Inhoudelijk kunnen en moeten de programma's worden aangepast, maar de naam moet dezelfde blijven. Studenten die eraan deelnemen brengen de Europese gedachte in praktijk. Dit moeten we toejuichen, en in plaats van ze te straffen moeten we ze vooruithelpen. Daarom is het zo belangrijk dat studietijd in andere lidstaten passend gehonoreerd wordt. Over het algemeen gebeurt dit ook, maar niet altijd. Een kwestie die hiermee verband houdt, is het gebrek aan wederzijdse erkenning van academische getuigschriften en diploma's. Dit probleem begint de Europese mobiliteit danig in de weg te staan, en ik vind dat we daar dringend werk van moeten maken. In deze tijd van de euro is het van cruciaal belang dat de arbeidsmarkt zo flexibel mogelijk wordt. Ik heb gewezen op de noodzaak een Europese dimensie toe te voegen aan aanvullende onderwijstaken, zoals studiebegeleiding. De arbeidsmarkt in de andere lidstaten mag geen gesloten boek zijn, en met behulp van faciliteiten als het Internet kunnen studenten in contact gebracht worden met werkaanbiedingen in heel Europa. Daarom steunt mijn verslag de projecten Netdays en Netyear, want daarmee krijgen onze studenten makkelijker toegang tot het Internet en leren ze er goed gebruik van maken. In mijn verslag stip ik onderdelen aan uit het lesprogramma van de scholen. Het is van belang, en dat wil ik hier graag onderstrepen, dat we de toetredende landen uit Midden- en Oost-Europa bij onze programma's betrekken. Dit lijkt me extra belangrijk voor een land als Slowakije, waar we de bevolking moeten helpen haar democratisch potentieel ten volle te ontwikkelen. Studie-uitwisseling kan daarbij heel nuttig zijn. Op dezelfde manier moeten we contacten met andere landen en culturen uit onze omgeving bevorderen. Ik denk daarbij met name aan onze buren uit de islamitische wereld, want aan wederzijds begrip en respect wil het daar nog wel eens ontbreken. Dan wil ik het nu over de amendementen hebben. Zoals gezegd, vind ik amendement 2 op het vlak van financiering te beperkend en te concreet. Waar we het vooral over eens moeten zijn, is dat het ons menens is met een aanzienlijk hogere financiering. Amendement 1 over de hervormde structuurfondsen binnen de programma's voor beroepsopleiding van de Europese Unie is erg nuttig en krijgt dan ook mijn steun. Het derde amendement moet ik aan het Parlement overlaten. We moeten oppassen dat we onze kop niet in het zand steken als het over taal gaat. We moeten ons concentreren op een hoofdtaal, zodat onze mensen echt flexibel kunnen worden in heel Europa. Hatzidakis Mijnheer de Voorzitter, allereerst wil ik mijn oprechte en hartelijke dank uitspreken aan het adres van de rapporteur, de heer Perry. Ook wil ik de Commissie danken, zij het dan wat minder hartelijk, daar ik zowel lof als ook kritiek heb over de mededeling van de Commissie "Voor een Europa van de kennis" . In de mededeling staan juiste opmerkingen. Zo wordt gezegd dat, overeenkomstig de aan de programma's ten grondslag liggende beginselen, een beperkt aantal doelstellingen dient te worden nagestreefd en de activiteiten op specifieke thema's dienen te worden afgestemd. Ook wordt de klemtoon gelegd op partnerschap en subsidiariteit. Daar houdt het goede in de mededeling echter mee op. Dit is een uiterst algemeen gehouden tekst. Er komen nauwelijks details in voor. Evenmin wordt een evaluatie gegeven van de reeds afgesloten en de nog lopende programma's, zoals SOCRATES, LEONARDO en Jeugd voor Europa. Het interimverslag over LEONARDO zegt weinig over het profiel van de deelnemers, het deelnemingspercentage en de weerslag van het programma. Er bestaat verder een probleem in de band tussen doelstelling 3 en de nieuwe scholingsprogramma's. Deze zouden elkander moeten aanvullen. Men heeft de wederzijdse beïnvloeding van deze programma's niet bestudeerd. Wat doet doelstelling 3? Wat doen de nieuwe programma's? Ook is niet duidelijk hoe de besluiten van Luxemburg beslag zullen vinden in de onderhavige programma's. Wat de vereenvoudiging van de procedures betreft, weten wij dat de Rekenkamer in zijn verslag over de begroting voor 1999 voor de selectie van projecten in het kader van het LEONARDO-programma twee procedures vermeldt. Daarom spreekt de Commissie weliswaar terecht over decentralisatie van de besluitvorming en over een nieuwe procedure, maar mijns inziens valt zij daarbij van het ene uiterste in het andere. Je kunt namelijk de structuurfondsen en de daarvoor noodzakelijke procedures niet vergelijken met het LEONARDO-programma, waarin de Commissie een leidinggevende en coördinerende taak heeft. Tot slot wilde ik nog onze wensen noemen. Als commissie sociale zaken zouden wij graag zien dat, ten eerste, deze zwakke punten in de mededeling worden gecorrigeerd en, ten tweede, meer gewicht wordt toegekend aan de taalkwesties. Deze zijn van doorslaggevende betekenis bij de bevordering van de mobiliteit en de verspreiding van de informatietechnologieën. Nu wij geconfronteerd worden met een regelrechte invasie van de informatiemaatschappij in ons leven zal niemand het belang hiervan kunnen loochenen. Elchlepp Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, beste collega's, met haar mededeling beoogt de Commissie richtsnoeren voor de toekomstige Gemeenschapsinitiatieven inzake algemene beroepsopleidingen voor de periode 2000-2006 te formuleren. Na 4 juni van dit jaar, wanneer de Commissie haar concrete voorstellen voorlegt, zullen wij daarover gedetailleerd discussiëren. Ik wil echter reeds nu namens mijn fractie op de noodzaak van een betere samenwerking op het gebied van onderwijs in Europa wijzen, daar dat een belangrijke voorwaarde voor het integratieproces is. De kwestie van voldoende middelen ter bevordering van uitwisselingsprogramma's en de daarmee verband houdende gelijke kansen voor toegang tot onderwijs en cultuur voor iedereen in Europa, mag niet los worden gezien van de overwegingen die nu voor een actievere arbeidsmarktpolitiek in de EU moeten worden geformuleerd. Wij moeten zorgen dat iedere schoolverlater ten minste een vreemde taal beheerst en dat iedere jongere in het beroepsonderwijs een kans krijgt ervaring in het buitenland op te doen. In haar mededeling is de Commissie zelf ook op deze samenhang ingegaan, en daarom is het jammer dat, enerzijds, de bedragen die in het kader van onderwijsprogramma's aan scholieren en jonge arbeiders voor een verblijf in het buitenland voor het leren van een taal ter beschikking worden gesteld, volstrekt ontoereikend zijn en dat, anderzijds, ook de lidstaten zelf, die nochtans in de eerste plaats voor het onderwijs bevoegd zijn, veel te weinig hebben gedaan om de toegang tot de gemeenschappelijke arbeidsmarkt voor de Europese jongeren te vergemakkelijken via multiculturele ervaringen en opvoeding tot tolerantie en mobiliteit. Slechts 10 % van de scholen, 1 % van de docenten en 5 % van de studenten neemt momenteel aan een uitwisselingsprogramma deel. Dat is bedroevend weinig. Ik doe een beroep op de Commissie en de Raad opdat zij in het debat over de inschakeling van het Sociaal Fonds voor een actiever arbeidsmarktbeleid bekijken hoe snel er ten behoeve van de op de werkgelegenheid gerichte opleidingsmaatregelen middelen uit het Sociaal Fonds ter beschikking kunnen komen en uiteraard ook hoe SOCRATES en LEONARDO wezenlijk beter kunnen worden toegerust om op innovatieve wijze een stimulans te kunnen zijn op het gebied van het werkgelegenheidsbeleid van de Europese Unie. Ik heb daarom met betrekking tot de over het algemeen goede onderwijsprogramma een amendement op het uitstekende verslag van de heer Perry ingediend, dat niet alleen een aanzienlijke verhoging van de financiële middelen vraagt, maar vanaf 2000 liefst een verdubbeling daarvan. Anders kunnen wij in het vooruitzicht van de uitbreiding van de EU naar het oosten en gelet op de nu al uit sociaalpolitiek oogpunt onduldbaar geringe individuele steunbedragen niet eens onze huidige opdrachten uitvoeren. Of vage uitspraken uiteindelijk zus dan wel zo geïnterpreteerd worden, is voor de jongeren van weinig belang. In feite staat hier een stuk geloofwaardigheid van Europa op het spel. Heinisch Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, beste collega's, met haar mededeling over het Europa van de kennis formuleert de Commissie de richtsnoeren voor de komende generatie Europese onderwijsprogramma's. Ik denk dat iedereen die met politiek van doen heeft, zowel op Europees niveau als op dat van de lidstaten, zich bewust is van het enorme belang dat goed doordachte onderwijsprogramma's voor de Europese Unie in de 21ste eeuw zullen hebben. Een algemene scholing en een beroepsopleiding van liefst brede lagen van de bevolking is weliswaar een onmisbare voorwaarde voor een succesvolle deelname aan het arbeidsproces, maar toch dragen programma's die de uitwisseling van cultuur en onderwijs op Europees niveau bevorderen of de vorming van de persoonlijkheid van jongeren beogen, eveneens wezenlijk tot de politieke eenwording van de Unie bij. In dit verband juich ik het voornemen van de Commissie toe de administratieve procedures ter uitvoering van de programma's te vereenvoudigen en bij de vormgeving ervan voor meer openheid en transparantie zorg te dragen. Het lijkt mij ook belangrijk de stimuleringsmaatregelen op het gebied van onderwijs continuïteit te verlenen. In het onderwijs en op het gebied van de jeugd zijn door de jaren heen samenwerkingsstructuren ontstaan. Ze vertegenwoordigen een potentieel waarvan gebruik moet worden gemaakt. Ik vind het belangrijk dat de drie programma's onder hun huidige benaming afzonderlijk worden voortgezet. Daarbij moeten wij, voortbouwend op een zorgvuldige evaluatie van deze programma's, het bestaande systeem proberen te verbeteren. Wij moeten in elk geval voorkomen dat het netwerk van menselijke betrekkingen, dat met behulp van de tot nu toe gerealiseerde programma's reeds is ontstaan en juist ook een van de doelstellingen van deze programma's is, lichtvaardig door goedbedoelde, maar ondoordachte wijzigingen in gevaar wordt gebracht. Als laatste wil ik de heer Perry complimenteren met zijn uitstekende verslag. Guinebertière Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, geachte collega's, de bestaande communautaire programma's op het gebied van onderwijs, opleiding en jeugdzaken lopen eind 1999 af. Is het moment dan niet aangebroken om een referentiedocument over de ontwikkeling van de Europese beleidslijnen voor een Europa van de kennis voor te bereiden? De mededeling van de Commissie aan het Parlement is enigszins teleurstellend omdat zij iets te vaag is. Onze fractie staat dus volledig achter rapporteur Perry, die wij met zijn werk gelukwensen. Wij hebben gemeend een groot aantal amendementen te moeten indienen waarvan ik de naar ons inzicht belangrijkste wat nader zal toelichten. Om te beginnen hebben wij opnieuw naar voren gebracht dat alle acties van de onderwijssector tot doel hebben het versterken van de arbeidsbekwaamheid, terwijl tegelijkertijd de persoonlijke ontplooiing wordt bevorderd. Vervolgens hebben we gemeend de idee van het geven van verantwoordelijkheid aan de jongeren en hun deelname aan het vaststellen van de komende programma's te moeten invoeren. Wij hebben tevens benadrukt dat extra maatregelen genomen moeten worden om het leren van talen te bevorderen. En hoewel we positief tegenover de voortzetting van de al welbekende programma's staan, vragen wij tevens om verdere ontwikkeling ervan om hun complementariteit te bevorderen. Ik blijf bij de rapporteur en de Commissie echter de nadruk leggen op de noodzaak van een echt geïntegreerd jeugdbeleid in Europa dat verder gaat dan een Europa van de kennis, maar de actieve deelname van de jongeren aan de besluitvorming, de inzet van de jongeren tegen onverdraagzaamheid, tegen geweld op school en op straat vergemakkelijkt, alsook de opwaardering en erkenning van een buitenschoolse vorming die in groepen, in jongerenorganisaties, waaronder sportclubs, wordt verkregen. Dat zijn de standpunten die onze fractie naar voren heeft gebracht en wij zullen natuurlijk het verslag van de heer Perry, die ik opnieuw feliciteer, steunen. Ryynänen Mijnheer de Voorzitter, nu het Europees Parlement de mededeling van de Commissie behandelt over plannen en doelstellingen op het gebied van onderwijs en jeugdzaken in het komende millennium, gaat het om een heel belangrijke zaak voor de burgers van de Unie. Het uitstekende verslag van collega Perry is een goede basis voor het verdere debat. Ik hoop dat de Commissie de instructies van de commissie cultuur en het Parlement in hun toekomstige voorstellen in aanmerking zal nemen, hoewel de tijd die gegeven is om hierop invloed uit te oefenen heel kort is. Het vernieuwen van onderwijs en jeugdzakenprogramma's is niet alleen een technisch proces, maar ook een goede kans om een discussie aan te gaan over de Europese basiswaarden waarop we onze toekomst willen bouwen. Op zijn best zijn de onderwijs- en jeugdzakenprogramma's van de Europese Unie juist het middel waarmee we de Gemeenschap dichter bij de burgers kunnen brengen en waarmee we in de praktijk de doelstellingen van tolerantie, gelijkwaardigheid en duurzame ontwikkeling kunnen realiseren. In het Verdrag van Amsterdam worden de mogelijkheden van iedereen om hoogwaardig onderwijs te krijgen en om als volwaardig lid van Unie te functioneren benadrukt. De ontwikkeling van een actief deelnemende nationaliteit wordt het best gesteund door een stimulerend Europees jeugdbeleid dat ook veelzijdige buitenschoolse leeromgevingen biedt. Men moet dus de rol van burgerlijke organisaties bij het levenslange leren meer benadrukken dan nu gedaan wordt. We zouden ook flexibeler de oude grenzen moeten kunnen overschrijden tussen de verschillende opleidingsinstituten, werkkringen en de zogenaamde derde sector oftewel het burgerinitiatief. Door de wisselwerking ontstaan nieuwe banden en samenwerkingsvormen, die dan op hun beurt nieuwe kansen bieden voor het individu om zich te ontwikkelen en aan het arbeidsproces deel te nemen. Ik geloof dat wij allen overtuigd zijn van het grote belang en de behoefte aan ontwikkeling van het Europese onderwijs- en jeugdzakenbeleid. Nu is de tijd gekomen om dit belang ook concreet onder ogen te zien en daaraan de juiste conclusies te verbinden, die als duidelijke groeicijfers op de komende onderwijsbegrotingen te zien zullen zijn. Alavanos Mijnheer de Voorzitter, ook ik ga akkoord met het standpunt van de rapporteur, de heer Perry. Ik zou drie belangrijke factoren willen noemen die mijns inziens hinderpalen zijn bij de totstandbrenging van een samenleving van de kennis en die van grote invloed zijn op de jeugd en op de rol van de Commissie op dit gebied. De eerste factor werd reeds door de heer Perry genoemd: de Europese Unie stelt veel te weinig geld voor deze vraagstukken ter beschikking. Men verwijst weliswaar telkens weer naar de subsidiariteit, maar het is onaanvaardbaar dat cultuur en onderwijs zulk een lage rangorde hebben onder de voor financiering in aanmerking komende prioriteiten. De tweede factor wordt gevormd door de problemen die zich in bepaalde landen voordoen bij de toegang tot het universitair onderwijs. In Griekenland bijvoorbeeld wordt men soms geconfronteerd met regelrechte drama's. Vele gezinnen in Griekenland moeten zich letterlijk in allerlei bochten wringen om een kind op de universiteit te krijgen. Dit vraagstuk is dan ook in feite geen Griekse, maar een Europese aangelegenheid. De derde factor betreft de noodzaak onze culturele identiteit, die met name in de taal tot uitdrukking komt, te handhaven. Er doen zich problemen voor bij de door kleine bevolkingsgroepen gesproken talen. Daar moet mijns inziens de Europese Unie maatregelen voor treffen. Tot slot wilde ik nog wijzen op de betekenis van het onderwijs in Oudgrieks en Latijn. Dit zijn de "moeder" talen van veel landen van de Europese Unie en daarom moeten wij dit onderwijs steunen en de voortzetting daarvan garanderen. Leperre-Verrier Op het moment waarop onze samenleving zich afvraagt hoe onze kennis en waarden aan toekomstige generaties moeten worden doorgeven, is het bijzonder geruststellend te zien dat de Europese instellingen zich over het concept kennis buigen. Ik zou u, mevrouw de commissaris, graag willen gelukwensen met het werk dat u hebt ondernomen en dat na het witboek dat u ons niet zo lang geleden hebt voorgelegd, precies op het goede moment komt. Nu de programma's inzake onderwijs en jeugdzaken weldra aflopen, is het inderdaad noodzakelijk niet alleen de balans ervan op te maken, maar deze acties ook bij te stellen overeenkomstig de hoofdlijnen die tevoren waren vastgesteld. Ten aanzien hiervan begrijp en waardeer ik uw wens om opleiding en onderwijs extra aandacht te geven en te zorgen dat dit gedurende het hele leven wordt gestimuleerd. Op de tweede plaats is het bekend dat het werkgelegenheidsbeleid onlosmakelijk met het onderwijsbeleid samenhangt en dat het dus noodzakelijk is dat iedereen de kans krijgt een opleiding te volgen. Ik sluit me dus aan bij de wensen die werden geuit over het rationaliseren van de doelstellingen, het ontwikkelen van transnationale mobiliteit, het bevorderen van het gebruik van nieuwe onderwijskundige instrumenten en het stimuleren van het leren van talen. Wat dit betreft, moet er in het bijzonder naar worden gestreefd de scholen te helpen het tijdperk van de toekomst te betreden en met behulp van nieuwe technologieën te leren communiceren. Na deze opmerkingen zou ik iets willen benadrukken wat sommige collega's al tot uiting hebben gebracht, in het bijzonder onze rapporteur de heer Perry, die ik graag met de kwaliteit van zijn werk zou willen gelukwensen. Het is inderdaad volstrekt noodzakelijk dat de programma's hun huidige naam behouden. De jonge Europeanen zijn er bekend mee geraakt. Heel in het bijzonder denk ik aan het door de jongeren zo gewaardeerde SOCRATES-programma. Het zou dus jammer zijn als we door de naam ervan te veranderen een stuk bekendheid verloren doen gaan. Natuurlijk moeten we ook verder gaan dan deze programma's en zorgen dat er een echt statuut voor studenten komt om hun mobiliteit te stimuleren. Bovendien denk ik dat het noodzakelijk is programma's voor jeugdzaken op te zetten los van de onderwijsprogramma's. Tot slot zou ik erop willen wijzen dat deze nieuwe programma's niet alleen de jonge Europeanen moeten helpen het nieuwe millennium binnen te gaan, maar ook de opening van onze Unie naar het oosten en misschien ook naar het zuiden moeten markeren, en dat de jongeren op dit niveau een onvervangbare rol hebben te spelen. Dat zijn dus de uitdagingen die we moeten aangaan. Sichrovsky Mijnheer de Voorzitter, de financiering waarover hier alsmaar gesproken wordt, lost het probleem helaas maar ten dele op. Wat hier immers nog ontbreekt, zijn programma's die inhoudelijk zijn afgestemd op het leren en de behoefte tot leren. Wat eveneens ontbreekt, zijn dwarsverbindingen met andere gebieden. Ik wil als voorbeeld het Nederlandse verslag "Cultuur 2000" aanhalen, dat voor de eerste keer een verbinding legt tussen de opleiding, een scholingsprogramma en de cultuurmarkt in een land. Er wordt niet meer gesproken over het feit dat cultuur steeds meer geld en subsidie nodig heeft, maar men stelt dat het probleem van de cultuursubsidies opgelost kan worden wanneer de mensen meer studeren, meer ervaring opdoen, meer boeken kopen, vaker naar de bioscoop gaan, vaker musea bezoeken en zodoende op de culturele markt meer geld uitgeven. Geheel zijdelings wordt in dit verslag gewag gemaakt van het probleem van de taal, waarover wij hier nog niet gediscussieerd hebben. De kwestie van de grote hoeveelheid talen in Europa kan niet tot een uitsluitend praktisch probleem gereduceerd worden. Een eenheidstaal in Europa kan geen praktisch probleem zijn, maar men moet meer rekening houden met de culturele behoeften van de afzonderlijke landen. Papakyriazis Mijnheer de Voorzitter, het Europa van de kennis, van het leren in de hedendaagse en toekomstige informatiemaatschappij, moet mijns inziens het hoofddoel zijn van de Europese Unie. In het Verdrag van Amsterdam wordt hier duidelijk naar verwezen. Hierin is immers sprake van een plicht, in de ruime zin van het woord, voor de Europese Unie om dit doel te verwezenlijken. Volgens het Verdrag van Amsterdam zijn de lidstaten verplicht te zorgen voor een zo hoog mogelijk niveau van kennis voor alle volkeren. Natuurlijk kan een dergelijke inspanning slechts gegrondvest worden op de jeugd. Dat betekent, in eenvoudige taal, dat onze inspanningen op de toekomst, op de jeugd afgestemd moeten zijn, dat wij met onze programma's de natuurlijke drang van kinderen tot communicatie, de mobiliteit van de jeugd in de lidstaten en hun contactmogelijkheden met de gewoonten en gebruiken van andere landen moeten bevorderen. Het door de Commissie ingediende programma is een grondslag waarop wij kunnen voortbouwen. Dit kwam ook reeds tot uiting in de besprekingen in de commissies van het Europees Parlement. Bij deze gelegenheid wilde ik dan ook mijn dank uitspreken aan het adres van de rapporteur, de heer Perry, voor zijn verslag en aan dat van de heer Hatzidakis voor zijn advies namens mijn commissie, de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken. Ook uit het debat hier in plenaire vergadering blijkt dat de ambitieuze en intensieve inspanningen die met het programma worden beoogd, kunnen worden aangevuld en verrijkt. Ik hoop dan ook dat het Parlement zal besluiten deze eis te bekrachtigen. In het programma wordt bijvoorbeeld een voorstel gedaan voor gemeenschappelijke activiteiten ter bevordering van de coördinatie en het toezicht op de uitvoering van het programma. Dit is mijns inziens een juist voorstel en belet niemand de huidige benaming van de programma's te handhaven. Als lid van de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken heb ik een opmerking over de vraagstukken betreffende de scholing. Nu nieuwe beroepen ontstaan en de Europese Unie op een keerpunt in haar geschiedenis is aanbeland, moet mijns inziens de beroepsopleiding in het middelpunt van ons beleid komen te staan. De werknemers moeten de gelegenheid krijgen bijscholing te krijgen en levenslang te leren en de werklozen moeten toegang krijgen tot herscholing om opnieuw een plaats te kunnen verwerven op de arbeidsmarkt. Vaz da Silva Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, zoals de Commissie in haar mededeling aangeeft, zal kennis de basis vormen voor de maatschappij van de toekomst. En het gaat dan niet alleen om de omvang, maar ook om de kwaliteit en actualiteit van die kennis. Kennis, niet alleen voor een kleine groep burgers, maar voor allen, ongeacht leeftijd of maatschappelijke klasse. We moeten nu "kennis delen, zoals we vroeger gewoon waren het brood te delen" , zoals ik onlangs heb horen zeggen. Door het vergaren van kennis, in elk stadium van het leven, en niet alleen, zoals voorheen gebruikelijk was, gedurende een aantal jaren in de jeugd, openen we de deur tot werk, maar ook - en dat mogen we niet vergeten - tot zelfverwezenlijking. Door ontwikkeling en cultuur kan de mens de vrijheid die hij of zij in zich draagt ook werkelijk ontplooien. Het is van belang dat we dat voor ogen houden, als we tenminste niet willen dat onze maatschappij er een van automaten of jaknikkers wordt. Ik herinner hier aan een aantal zaken die we niet mogen vergeten. Allereerst, het Europa van de kennis dient vanaf het eerste begin geheel Europa te omvatten. Het heeft geen zin op het gebied van kennis te voorzien in uitzonderingen, afwijkingen of overgangsregelingen zoals die bestaan voor de gemeenschappelijke markt of de landbouw. Midden- en Oost-Europa maken onlosmakelijk deel uit van Europa, op dezelfde wijze als Noord- en Zuid-Europa dat doen. Ten tweede, op school dient de Europese dimensie in de verplichte leerstof te worden opgenomen, niet als vak, maar als een rode draad die door het hele onderwijssysteem loopt. De Europese talen moeten niet zozeer als vreemde talen onderwezen worden, maar eerder als een medium voor het onderwijs in de verschillende vakken. Ten derde, het opzetten van informatiecentra in de Unie en bij internationale organisaties die zich bezighouden met de jeugd en het onderwijs - zoals de Raad van Europa, de UNESCO en de OESO - zou een belangrijke middel kunnen zijn bij de verwezenlijking van een samenwerking waarover veel gesproken wordt, maar waarvan in de praktijk weinig terecht komt. Tenslotte, als de Unie erkent dat het onderwijs een van haar belangrijkste prioriteiten is, dan moet ze dat ook duidelijk tonen door overtuigende politieke beslissingen te nemen die het mogelijk maken dat het beleid op dit gebied een succes wordt. Ik noem hier drie mogelijkheden: een zichtbare uitbreiding van de financiële middelen, waarbij nu al een minimumpercentage van de Gemeenschapsbegroting moet worden vastgelegd dat aan het onderwijs besteed moet worden; ervoor zorgen dat alle leerlingen reeds vanaf de lagere school bekend zijn met de nieuwe technologieën; en, belangrijkst van alles, een werkelijk gedurfd taalbeleid waarbij reeds op de lagere scholen twee vreemde talen worden onderwezen en één Europese taal die in de toekomst als communicatiemiddel tussen de burgers kan dienen. In het middelbaar onderwijs kan daar dan nog een andere taal aan toegevoegd worden. We moeten daarbij niet uit het oog verliezen dat er in Europa steeds meer niet-Europese talen gesproken worden. Wij zijn de erfgenamen van "48" , toen de Europese idee gestalte begon te krijgen. Het is nu, vijftig jaar later, onze plicht een nieuwe impuls aan dit Europa te geven, met de introductie van nieuwe waarden en nieuwe prioriteiten. Dat is wat de heer Perry in zijn uitstekende verslag heeft proberen te doen, en daarvoor wil ik hem bedanken. Poisson Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, geachte collega's, ik wil graag onze rapporteur feliciteren met zijn boeiende werk, dat ons de gelegenheid biedt de Commissie eens te meer te wijzen op de geweldige belangen die er met onderwijs, opleiding en jeugdzaken op het spel staan. Het is voor de toekomst van de Europese Unie van het allergrootste belang de programma's die ondanks te geringe toewijzingen hun sporen hebben verdiend, te behouden en uit te breiden. Zoals de rapporteur benadrukt, kan - ik citeer - "gezien de beperkte financiële middelen een Europese toegevoegde waarde alleen worden bereikt door programma's te ontwikkelen als echte laboratoria voor innovatie" . Europa moet een shocktherapie toepassen want de samenleving van morgen zal een samenleving zijn van intelligentie, onderzoek en kennis als bron van werk en rijkdom. De nadruk die wordt gelegd op de noodzaak grondslagen te leggen voor een geïntegreerd jongerenbeleid, los van de onderwijsprogramma's, lijkt me uitermate belangrijk. Door de creativiteit bij de jongeren aan te wakkeren wordt het mogelijk hen bij de strijd tegen sociale uitsluiting, geweld op school en op straat te betrekken. De buitenschoolse vorming die in jongerenorganisaties, met name sportclubs, verkregen wordt, moet worden erkend en aangemoedigd. Ik steun overigens in mijn regio proefprojecten voor heropvoeding van de stadsjeugd, waarbij sport en avontuur aan kennis en creativiteit worden gekoppeld, in nauwe betrekking met jongeren van het platteland. In Europa ligt nog ontzettend veel werk te wachten. Wat we nodig hebben is vastberadenheid en doorzettingsvermogen. Jammer genoeg ruimt de traditionele boekhoudkunde weinig plaats in voor immateriële activa. Moeten we niet, tegelijk met de euro, een munteenheid voor kennis creëren? Evans Mijnheer de Voorzitter, mijn gelukwensen aan de heer Perry en de Commissie voor dit belangwekkende verslag. Het wijst ons de weg naar de toekomst. Onderwijs is cruciaal voor de toekomst van een maatschappij. Het verzekert ons van een vitale economie en een succesvolle, tevreden samenleving. Vanuit Europees perspectief is dit even belangrijk als vanuit nationaal perspectief. De heer Elchlepp heeft het al over financiering gehad, en volgens mij bestaat er geen betere bestemming voor Europees geld dan onderwijs. Het is de eerlijkste manier om de beschikbare middelen te verdelen. We zouden eens opnieuw moeten kijken naar de manier waarop we ons Europese geld besteden. We stoppen een deel in subsidies voor tabak en een deel in stierengevechten. Ik vind dat we ons geld in echt nuttige dingen moeten steken zoals onderwijs, in plaats van in zaken die niet te verantwoorden zijn. Er zijn onlangs enorme bedragen gestoken in de monetaire unie. Daar is, zoals bekend, niet iedereen even gelukkig mee. Er heerst daarentegen een algeheel enthousiasme voor de Europese onderwijsprogramma's, maar daarvoor is in verhouding erg weinig geld beschikbaar. Ik wil iets dieper ingaan op drie paragrafen: 26, 30 en 31. In paragraaf 26 is er sprake van talen. Taal is niet alleen als communicatiemiddel van groot belang, het is ook het meest levendige en waardevolle onderdeel van de nationale identiteit, vooral in de kleinere landen. Daar ben ik heilig van overtuigd. Sommige talen zijn machtiger dan andere, dat is waar, maar met de heer Alavanos zeg ik dat we de rijke verscheidenheid aan Europese talen moeten eerbiedigen. Daarbij vind ik dat we kunstmatige talen moeten weren en dat we niet mogen aanvaarden dat sommige talen varianten proberen te onderdrukken. Ik zou het ook graag over paragraaf 30 willen hebben, maar daarvoor heb ik de tijd niet. Mevrouw Vaz da Silva heeft het zo goed onder woorden gebracht, dat ik het er verder niet over hoef te hebben. Paragraaf 31 is heel belangrijk. Daarin is sprake van het vak maatschappijleer. Dat is van groot belang voor mijn eigen land, het Verenigd Koninkrijk, want daar heerst een ontstellend gebrek aan kennis en inzicht in het democratische proces. Dit is nu het soort onderwijs waar we in moeten investeren, want hiermee kunnen we onze jongeren kennis en inzicht bijbrengen in de democratie, hiermee kunnen we jongeren aanmoedigen om actief aan het democratische proces deel te nemen. Voor de toekomst van een eengemaakt Europa is dat een van de belangrijkste dingen die er zijn. Dit moeten we koesteren en tot ontwikkeling brengen. Ik zie de nieuwe voorstellen van de Commissie dan ook met grote belangstelling tegemoet. Todini Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, allereerst wil ik collega Perry feliciteren voor zijn uitputtende verslag. Ik zou zeggen dat het heel gelegen komt, omdat men in deze dagen - terecht - niets anders doet dan praten over het monetaire Europa en financiële kwesties, en ook morgen krijgen wij een belangrijke stemming daarover. Maar het is eveneens uiterst belangrijk te praten over het Europa van de kennis en daarbij moeten er concrete voorstellen aangedragen worden, teneinde een echte educatieve ruimte op Europees niveau op te trekken waarin kennis, burgerschap, ontwikkeling van arbeidsvaardigheden op de voorgrond staan; allemaal zaken dus die voortvloeien uit een daadwerkelijke bevordering van onderwijs en opleiding. Natuurlijk valt er wel iets te zeggen over het verslag van de heer Perry, vooral over wat de Commissie heeft voorgesteld. Allereerst moet de bittere constatering gedaan worden dat het document nogal laat is doorgezonden, dus zitten wij altijd een beetje met hetzelfde probleem: van het Parlement wordt dan verlangd dat het in alle haast zijn mening geeft op wat de Commissie rustig besloten heeft. Ik hoop toch wel dat dit niet weer gebeurt. Het legt het Europees Parlement geen eer in, terwijl hier toch zeker mensen zitten die bij algemeen kiesrecht door de bevolking zijn verkozen. Wij zijn er ons allemaal van bewust hoe belangrijk de onderhavige thema's zijn. Het is dus een absolute must dat er op gezamenlijke voet gewerkt wordt. Tongue Mijnheer de Voorzitter, ik dank onze rapporteur voor zijn zeer complete verslag. Naar mijn gevoel geeft hij goed weer wat er in de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs en media leeft. Ik wil dan ook niet in herhaling vervallen. Ik wil alleen maar benadrukken dat het onderwijs een Europese dimensie moet krijgen, en ik geloof dat u, mevrouw de commissaris, het voortouw kunt nemen door dit te bespoedigen, al blijft het natuurlijk aan de nationale staten om een en ander in hun onderwijsprogramma's op te nemen. We hebben het voortdurend over de mondialisering van de economie, en toch sluiten we onze jongeren op in een erg nationaal georiënteerd onderwijsprogramma. Daar moet duidelijk iets aan veranderen, willen we dat onze jongeren inzetbaar worden op de hele Europese interne markt, of, daarbuiten, op de wereldmarkt. Het enige wat u kunt doen, is er bij de lidstaten op aandringen dat zij die Europese dimensie in hun onderwijsprogramma's opnemen. Zo kan er bij wiskunde bijvoorbeeld worden uitgelegd wie Pythagoras was, waar hij vandaan kwam en welke bijdrage hij geleverd heeft aan de wiskunde als geheel. De heer Evans is ingegaan op een zeer belangrijk punt in het verslag van de heer Perry, namelijk de behoefte aan maatschappijleer. Dit vak is van het grootste belang, willen we dat onze jongeren inzicht krijgen in de maatschappij waarin zij leven. Namens de Federal Trust en de Vereniging van middelbare scholen van de Europese Unie wil ik u, mevrouw de commissaris, en uw directoraat-generaal bedanken voor de onmisbare steun aan een bepaald project over burgerschap. Dankzij u is er lesmateriaal ontwikkeld over het burgerschap, met name over het burgerschap van de Europese Unie, met een volledige module over Europese democratie en over dit Parlement in het bijzonder. Naar mijn mening moet dit materiaal nog voor de Europese verkiezingen van volgend jaar met voorrang onder alle middelbare scholen van de Unie verspreid worden. Cresson Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, met groot genoegen neem ik in deze plenaire vergadering van het Parlement het woord over het Europa van de kennis. Ik heb aandachtig geluisterd naar wat de sprekers hebben gezegd. Ik heb ook hun grote betrokkenheid gemerkt en de soms hartstochtelijke toon waarop ze over dit voor de toekomst van Europa zo belangrijke onderwerp spraken, een onderwerp dat ons aller aandacht zou moeten hebben. Ik ben blij dat we vanavond dit debat kunnen houden. Het betreft een debat dat voor de toekomst van de Unie van fundamenteel belang is, met rechtstreekse uitlopers, aangezien het Parlement en de Raad zeer binnenkort de voorstellen voor juridische en operationele instrumenten, die de opbouw van dit Europa van de kennis mogelijk maken, onder de loep zullen nemen. Ik zou graag, als u het goedvindt, drie punten willen behandelen. Om te beginnen een korte stand van zaken van de in de loop van de laatste drie jaar op dit gebied bereikte ontwikkeling en vooruitgang; vervolgens het tijdschema dat als kader voor onze overwegingen dient en tot slot, de kwestie van structuren, inhoud, beheer en financiering van de communautaire acties. Allereerst over de weg die is afgelegd en de bereikte onderdelen het volgende: het debat over het "Witboek over onderwijzen en leren - Naar een cognitieve samenleving" waaraan u een zeer waardevolle bijdrage hebt geleverd, heeft ons op dit gebied zeer vooruitgeholpen en een brede gedachtewisseling met alle betrokkenen opgeleverd. Door het Verdrag van Amsterdam heeft de Unie voortaan de verantwoordelijkheid de ontwikkeling van een zo hoog mogelijk kennisniveau bij onze medeburgers te bevorderen door een ruime toegang tot onderwijs en opleiding gedurende het hele leven te vergemakkelijken. Sommigen onder u hebben vanavond deze noodzaak van levenslang leren benadrukt. Bovendien heeft de Commissie, omdat zij vindt dat onderzoek, onderwijs en opleiding essentiële immateriële investeringen voor onze toekomst zijn, in haar Agenda 2000 voorgesteld kennisgericht beleid tot een van de vier pijlers van het binnenlands beleid van de Commissie te maken. Nu kom ik tot het tijdschema voor de nabije toekomst. De uitvoering van de communautaire programma's SOCRATES, LEONARDO DA VINCI en Jeugd voor Europa is op dit moment al halverwege. We moeten dus een begin maken met de voorbereiding van de toekomstige generatie acties. Die gaan op de symbolische datum van 1 januari 2000 van start. Daarom moeten we in 1999 tot besluiten zijn gekomen, na eerst de nodige tijd te hebben genomen om samen de ontwerpteksten te bestuderen. Daarom dank ik het Europees Parlement dat het deze tijdsdruk heeft geaccepteerd. Ik heb zo-even wel begrepen dat de stukken misschien enigszins aan de late kant zijn verspreid, maar dat komt doordat het hele tijdschema ons onder druk zet om nog sneller te kunnen gaan en deze teksten op tijd definitief af te kunnen ronden. Het debat over de mededeling "Voor een Europa van de kennis" biedt ons waardevolle elementen en stelt ons in staat de volgende fase te benaderen op een manier die mijns inziens bevredigend genoemd kan worden. Heel in het bijzonder dank ik de heer Perry van de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs en media en de heer Hatzidakis van de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken, en niet minder de parlementsleden van beide commissies voor de belangstelling die zij voor een Europa van de kennis hebben getoond door een honderdtal amendementen in te dienen. Het scheppen van een Europese educatieve ruimte met nieuwe programma's, een beter beheer en een adequaat financieringsniveau vormt het derde punt. De wens alles in het werk te stellen om geleidelijk een Europese educatieve ruimte te scheppen komt volop naar voren in de voorstellen voor een besluit die op dit moment worden voorbereid en die de Commissie binnenkort zal bestuderen. Zij blijkt vooral uit de inhoud en formulering van de programma's, de vernieuwing van het beheer en het financieringsniveau. Laten we om te beginnen bedenken dat deze Europese educatieve ruimte in brede zin moet worden opgevat, voorzover er zowel een geografisch als een tijdsaspect bij betrokken is, gezien de op gang zijnde beweging voor uitbreiding van Europa. Zij vormt dus het kader waarbinnen de doelstelling voor levenslang onderwijs en opleiding voor alle burgers vaste vorm moet krijgen. Het is het instrument dat we nodig hebben om, zoals mevrouw Hawlicek het uitdrukt, een meer solidaire samenleving op de bouwen. Om die reden lijken mij drie dimensies van fundamenteel belang: de Europese burgers moeten de mogelijkheid hebben voortdurend hun kennis te verrijken, door het verwerven van vaardigheden hun arbeidsbekwaamheid kunnen ontwikkelen, en zich als burgers kunnen ontplooien. Inderdaad is het probleem van een Europa van de kennis niet alleen een kwestie van kennisverwerving, maar ook van ontplooiing zoals verscheidene sprekers, in het bijzonder mevrouw Poisson, hebben benadrukt, dat wil zeggen dat het ook om ontwikkeling van de persoonlijkheid gaat. Werk is natuurlijk de belangrijkste factor om zich in de samenleving te integreren, maar ook de ontwikkeling van de persoon is belangrijk. Mijn inziens maakt het werkdocument van DG XXII over de resultaten van de programma's en hun evaluatie het mogelijk, zoals de heer Hatzidakis verlangt, de lessen te trekken die voor voortzetting van onze communautaire actie in deze richting nodig zijn. U bent allen voor de voortzetting van de communautaire programma's onder hun huidige naam, te weten SOCRATES, LEONARDO DA VINCI, Jeugd voor Europa en Europese vrijwilligersdienst, u welbekend. Ik dank overigens al diegenen die de vraag hebben gesteld en zou hen willen geruststellen: de namen van deze programma's blijven natuurlijk gehandhaafd. Onze medeburgers, de jongeren, zijn eraan gewend en kennen deze namen. Het gaat overigens om een factor van bewustwording van het Europese burgerschap. Ik zal dan ook, rekening houdend met de verscheidenheid van de betrokken actoren en met de behoefte aan een grotere leesbaarheid, de Commissie binnenkort drie voorstellen voor een besluit van het Europees Parlement en van de Raad op het gebied van respectievelijk onderwijs, opleiding en jeugdbeleid voorleggen. Maar ook meerderen onder u, met name de heer Perry, mevrouw Waddington en de heer Papakyriazis, wensen meer integratie bij de voortgang en willen dat er "bruggen" tussen de programma's komen. Bij de beschouwing waarmee we bezig zijn heb ik overigens zoveel mogelijk rekening gehouden met de standpunten en meningen die over dit aspect van de problemen zijn geuit. Inderdaad moet geprobeerd worden zoveel mogelijk van die "bruggen" te slaan. Als u het goedvindt, zou ik even op het taalbeleid van de Commissie willen terugkomen, waarover verschillende sprekers het trouwens hebben gehad. In overeenstemming met de bepalingen van het Verdrag van Amsterdam ten gunste van de verscheidenheid van talen en culturen is deze bezorgdheid hier zeker op haar plaats. Ik begrijp het pragmatisme van de heer Perry in verband met de moeilijkheden die we vanwege de uitbreiding van Europa zullen moeten overwinnen. Ik herinner u eraan dat wij ernaar streven dat elke Europese burger drie communautaire talen beheerst: zijn moedertaal plus twee andere talen. Ik ben dus blij met de nadruk die u op het vroegtijdig leren van talen hebt gelegd en met het belang dat u aan de passieve taalbeheersing toekent, namelijk het begrijpen van een aan de eigen taal verwante taal. Ons beleid past in het kader van de uitbreiding. Ik steun dus het compromisamendement 3 van de commissie cultuur dat voor meer uitwisseling met de landen van Midden- en Oost-Europa en het Middellandse-Zeegebied pleit. U weet dat op het gebied van onderwijs dergelijke uitwisselingen al bestaan en dat wij al verscheidene zittingen van de Raad met de ministers van Onderwijs uit de landen van Midden- en Oost-Europa hebben gehad. Bovendien stem ik van harte in met de nadruk die wordt gelegd op de rol die de sociale partners en brede sectoren van de burgermaatschappij in de nieuwe generatie programma's te spelen zullen krijgen. Dit is in het kader van het LEONARDO-programma buitengewoon belangrijk. Sommigen van u, in het bijzonder mevrouw Guinebertière, hebben er de aandacht op gevestigd dat men de jongeren bij het beraad over deze programma's moet betrekken. Ik vind dit een uitstekend idee. Enkele maanden geleden hebben wij in Brussel een grote bijeenkomst met vertegenwoordigers van jongerenorganisaties uit de verschillende landen van de Unie gehad. De volgende zal in november van dit jaar plaatsvinden en ik ben zeker van plan deze teksten en problemen aan deze vertegenwoordigers voor te leggen en met hen te bespreken. Ik moet overigens zeggen dat de bijeenkomst met de jongeren uitermate geanimeerd en levendig was en dat een zeer interessante gedachtewisseling heeft opgeleverd waaruit ikzelf veel heb geleerd. De uitvoering van de toekomstige programma's zal worden gekenmerkt door een poging tot vereenvoudiging en concentratie, zoals een aantal van u heeft gevraagd. Ik heb vijf hoofdlijnen voor ogen die als volgt kunnen worden samengevat: zichtbaarheid, complementariteit en samenhang, evaluatie, decentralisatie en vereenvoudiging. Ik weet hoeveel u gelegen is aan een betere coördinatie en betere synergie met de structuurfondsen en een hechtere band tussen de Europese beroepsopleidingsprogramma's en het Europees Sociaal Fonds en kan u zeggen dat ik het met deze tendens volledig eens ben. Ik ben er bijzonder verheugd over dat de structuurfondsen voortaan ook meer aandacht voor het beleid inzake menselijk potentieel zullen hebben. De structuurfondsen zijn lange tijd aangewend ten behoeve van onder meer ruimtelijke ordening, vervoer en ontsluiting van gebieden en het is dan ook beslist wenselijk dat de fondsen ook worden gericht op de opvoeding van de jeugd teneinde de jongeren een kans te geven. De diensten van de Commissie werken op dit moment aan de banden die tussen deze nieuwe programma's, het Sociaal Fonds en het nieuwe beleid van de structuurfondsen tot stand moet worden gebracht. U ziet dat we uw bezorgdheid helemaal delen, ook met de instrumenten waarover we beschikken. U hebt inderdaad vaak en terecht op de geringe omvang van de kredieten gewezen. Er zal natuurlijk nooit genoeg geld zijn om in alle behoeften op dit gebied te voorzien - onderwijsbehoeften zijn nu eenmaal per definitie oneindig groot - maar als we de structuurfondsen en het Sociaal Fonds kunnen aanwenden is dat in elk geval zeer wenselijk. De heer Flynn en ikzelf willen dat de nodige maatregelen worden genomen opdat alle communautaire acties ter bevordering van onderwijs, opleiding en menselijk potentieel op complementaire en samenhangende wijze worden uitgevoerd. Ik weet dat vele afgevaardigden het daarmee eens zijn en ben blij met uw steun op dit punt. De heer Hatzidakis, mevrouw Heinisch, de heer Elchlepp en mevrouw Hawlicek hebben gezegd dat we voor onze ambitieuze plannen over de financiële middelen moeten beschikken die voor de nieuwe generatie programma's ten dienste van een Europa van de kennis nodig zijn en dat we deze, zoals in uw eindverslag staat, zo moeten gebruiken dat ze een maximale toegevoegde Europese waarde opleveren. Ik kan dat alleen maar beamen. In de Agenda 2000 heeft de Commissie aangegeven dat ze prioriteit wil verlenen aan de acties in het kader van het kennisgerichte beleid. In afwachting van definitieve beslissingen kan ik u nu al zeggen dat ik heb voorgesteld die prioriteit te vertalen in een aanzienlijke verhoging van de middelen voor de programma's voor onderwijs, opleiding en jeugdzaken en ik heb goede hoop dat men naar mij luistert. Ik dank u voor uw verslag. Het bevat niet alleen interessante voorstellen, maar ondersteunt ook het beleid dat ik - natuurlijk niet in mijn eentje, maar met de hele Commissie - probeer te ontwikkelen. Als we de resultaten van de Top van Amsterdam vergelijken met wat de lidstaten zeggen - als het om financiering gaat is het altijd wat ingewikkelder - blijkt dat de lidstaten in hun beleid veel belang aan onderwijs en opleiding hechten. Ik hoop dat deze samenwerking wordt voortgezet als we weldra de voorstellen betreffende de actieprogramma's op het gebied van onderwijs, opleiding en jeugdzaken behandelen. Zoals verschillende sprekers hebben gezegd, zal Europa inderdaad vooruitgang boeken via de jeugd. Door de manier van leven en werken in de andere landen van de Unie te leren kennen, door goede praktijken uit te wisselen en talen te leren kunnen wij de Europese Unie terrein doen winnen. Velen van u, met name mevrouw Todini en mevrouw Tongue, hebben dat benadrukt. Ik kan niet iedereen noemen, want een groot aantal van u steunde dit standpunt. Het gaat hier om een politiek standpunt. Dat wil zeggen dat, afgezien van het probleem van het verwerven van de onontbeerlijke kennis en vorming, deze programma's bepalend zijn voor het beeld dat de jeugd van Europa krijgt. Ook om die reden zijn die programma's van wezenlijk belang. Ik dank u voor uw steun voor deze programma's. Ik dank u voor uw bedenkingen, suggesties en kritische opmerkingen. Ik heb ze stuk voor stuk aandachtig beluisterd en hoop dat we onze samenwerking kunnen voortzetten. De Voorzitter Hartelijk dank, mevrouw de commissaris. Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.00 uur plaats. Bescherming van minderjarigen met betrekking tot audiovisuele en informatiediensten De Voorzitter Aan de orde is het debat over het verslag (A4-0153/98) van de heer Whitehead, namens de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs en media, over het voorstel voor een aanbeveling van de Raad betreffende de bescherming van minderjarigen en de menselijke waardigheid met betrekking tot audiovisuele en informatiediensten (COM(97)0570 - C40670/97-97/0329(CNS)). Whitehead Mijnheer de Voorzitter, dit is het eerste wezenlijke debat over de voor- en nadelen van de nieuwe informatiediensten sinds het grote debat over televisie zonder grenzen. We onderkennen dat de nieuwe informatiediensten de horizon kunnen verruimen. In het prachtige, onbegrensde universum van het Internet richt de aanbieder zich rechtstreeks tot de ontvanger. Informatie is on line beschikbaar, trekt zich niets aan van landsgrenzen en vindt haar weg naar elke huiskamer. Direct of indirect krijgen wij er allemaal mee te maken. De hoeveelheden informatie en de mogelijkheden voor studie-uitwisseling kunnen bijna tot in het oneindige worden uitgebreid. Dit kan iets geweldigs worden, maar als we niet uitkijken, kan het ook iets vreselijks worden door toedoen van lieden die ons niet met kennis willen verrijken, maar die mensen uitbuiten en vernederen, lieden die een bedreiging voor de menselijke waardigheid vormen. Dit debat over hoe we de samenleving moeten verrijken, is zo oud als de samenleving zelf. Als student volgde ik college bij Sir Isaiah Berlin in Oxford. Ik luisterde naar zijn lezingen over de twee vrijheidsconcepten: positieve en negatieve vrijheid, de vrijheid om iets te doen en de vrijheid om ergens van gevrijwaard te blijven. De vrijheid om je horizon te verruimen, te communiceren of je te laten uitdagen, en vrijwaring van anderen die onze leefwereld willen schenden. Een middenweg tussen artikel 10 en artikel 8 van het Europees Verdrag tot bescherming van de rechten van de mens en de fundamentele vrijheden, zo men wil. Hoe verzoenen we die twee? Ik juich toe dat het Parlement en de Commissie de handen ineen hebben geslagen en dat zij de volledige steun hebben gekregen van de Raad onder het voorzitterschap van mijn land, en trouwens ook al daarvoor. Wij zijn hier bijeen om ons net als de lidstaten gezamenlijk tot doel te stellen die lieden te vervolgen die illegaal materiaal verspreiden. Anderzijds moeten we de systemen aanpakken waarmee ze, ongehinderd door beperkingen van tijd of schaarste, jongeren en kwetsbaren in de val weten te lokken. De kwetsbaren zijn niet altijd jongeren en jongeren zijn niet altijd kwetsbaar. We hebben behoefte aan waakzaamheid en samenwerking tussen de politiediensten van de lidstaten. Die kunnen in de hele Unie en zelfs daarbuiten doeltreffend optreden tegen de verspreiding van illegaal materiaal, of het nu gaat om kinderporno of rassenhaat. Er zijn veel dingen die niet illegaal zijn en die een vrije samenleving moet tolereren, maar die voor sommigen toch schadelijk kunnen zijn. In het verslag dringen we er dan ook op aan dat technische ontwikkelingen en technische convergentie hand in hand gaan met een regelmatige controle op het functioneren van de nieuwe informatiediensten. Hierin volgen we grotendeels de aanbevelingen van de Europese Commissie, en ik juich het overigens toe dat twee directoraten met een eensluidende aanbeveling en een actieplan naar buiten zijn gekomen. Dit is een prachtige gang van zaken, waarover we ons ten zeerste verheugen. De controle op het functioneren van de nieuwe informatiediensten moet de vorm aannemen van een verantwoordelijke zelfregulering, enerzijds door de bedrijven die zulke diensten aanbieden en anderzijds door degenen die er de informatie voor leveren. Dit moet zoveel mogelijk in samenhang gebeuren met plaatselijke initiatieven om het informatie-aanbod te filteren, zoals PIC in mijn eigen land, en burgerinitiatieven zoals Internet Watch, waarin Nederland en andere landen het voortouw hebben genomen. In de aanbeveling en het actieplan worden de lidstaten aangespoord om preventief op te treden, onderzoek te bevorderen, leraren en ouders bij een en ander te betrekken en de uitwisseling van informatie te vergemakkelijken. Dat is een loffelijk streven. Het vierpuntenplan uit het voorstel laat de Commissie bepalen wat goede praktijken zijn. Verder voorziet het in steun van de Commissie bij het voeren van onderzoek, het uitwisselen van ervaringen en het samenwerken met politie en recherche. Dit kan alleen maar worden toegejuicht. Deze kwestie is in Birmingham behandeld onder voorzitterschap van het Verenigd Koninkrijk. Graag wil ik mijn oude vriend Mark Fisher gelukwensen met het werk dat hij samen met onze minister Chris Smith heeft verricht. Hopelijk weet hij dit voorstel behouden door de Raad van ministers van Cultuur te loodsen. Mijnheer Oreja, ik ben verheugd met uw aanwezigheid. We hebben met belangstelling naar u geluisterd in Birmingham een paar weken geleden. We zijn erkentelijk voor de steun van uw team van DG X, dat hier vanavond aanwezig is, en ik ben mijn collega's en mijn twee assistenten dankbaar voor hun medewerking aan dit verslag. Onze aanbevelingen en amendementen spreken verder voor zichzelf. Ik laat de gebruikelijke weidse platitudes uit de preambule en de aanbevelingen voor wat ze zijn en ga alleen in op de meer confronterende aanbevelingen die beogen de vier punten op het einde van het verslag aan te scherpen. Commissaris, ik hoop dat u kunt reageren op amendement 19, waarin wordt aangedrongen op een evaluatieverslag dat de Commissie binnen twee jaar aan het Parlement en de Raad moet presenteren. We hopen dat u hierachter kunt staan en dat dit evaluatieverslag gebruikt zal worden om niet alleen de effecten, maar ook de doeltreffendheid van de zelfregulering te meten en te zien welke verdere maatregelen nodig zijn. Een dergelijke vorm van preventieve controle wordt de maatstaf bij uitstek voor het succes van de zelfregulering, en zal de zelfreguleerders van morgen ertoe aanzetten hun best te doen. Zelfregulering kan natuurlijk een mislukking worden. Een aantal van onze collega's weet van mislukkingen op andere gebieden, waar de hackers meer in de pap te brokken hebben gekregen dan de bedrijven. Wij hopen natuurlijk dat het een succes wordt. Wij van onze kant moeten in ieder geval zorgen dat het Parlement en de Commissie het aandeel krijgen dat hen toekomt. Hopelijk reizen we dan samen verder over de elektronische snelweg, naast elkaar, maar met een waakzaam oog. Casini, Carlo Mijnheer de Voorzitter, in de eerste plaats vind ik dat we de waarde moeten inzien van het door de Commissie aangenomen initiatief en haar intenties. De Commissie is namelijk niet weggevlucht voor de noodzaak initiatieven te ontplooien op een gebied waar de communautaire bevoegdheden eerlijk gezegd nogal schaars bedeeld zijn. In de tweede plaats wilde ik het volgende zeggen met betrekking tot verzoeken om rekening te houden met wat reeds op communautair vlak bestaat. Wij hebben al de richtlijn "Televisie zonder grenzen" aangenomen, waarin bepaald wordt dat geen enkel programma ernstige schade mag toebrengen aan de fysieke, mentale en morele ontwikkeling van minderjarigen, met name programma's die geweldscènes bevatten, pornografie of zinloos geweld. Ook moet rekening gehouden worden met de verschillende gemeenschappelijke acties die reeds zijn ondernomen, met name voor stimulering van uitwisseling van gegevens voor degenen die strijden tegen mensenhandel en seksuele uitbuiting van kinderen. Er is nog een andere gemeenschappelijke actie op dit gebied, dat beoogt racisme en vreemdelingenhaat te bestrijden. De Commissie juridische zaken en rechten van de burger gelooft dat het nodig is dat alle drie gemeenschappelijke acties, evenals de Europol-Conventie, op expliciete wijze worden uitgebreid tot de bescherming van kinderen en de menselijke waardigheid in de audiovisuele diensten en dat het juridische bereik terzake moet worden aangepast. Onze commissie vindt dit allemaal heel belangrijk. Het voorstel van de Commissie spreekt over bescherming van kinderen en bescherming van de waardigheid. Het gaat niet alleen om bescherming van kinderen, maar ook van de menselijke waardigheid, van iedereen, niet alleen van kinderen. In dit opzicht zal men vroeg of laat een grondige bezinning moeten opstarten over de rol van de moderne industriële pornografie, die in de nieuwe informatiemiddelen, vooral het Internet, kansen zien om nog grotere marktsegmenten te veroveren. Ik geloof dat het hoog tijd wordt voor zo'n bezinning, onder meer om het nieuwe van deze pornografie te doorzien, omdat deze immers haar rechtvaardiging vindt in geld en niet in vrijheid van denken. Recente gebeurtenissen tonen dat er een heel nauwe band bestaat tussen de opdringerige en obsederende signalen die de pornografie uitzendt en de ernstige gewelddaden die onlangs tegen kinderen zijn begaan, ook in meest extreme vormen. Om deze redenen geloof ik, instemmend met het voorstel van de Commissie, dat men in de toekomst de noodzaak zal moeten onderstrepen van een ruimere overdenking over het hele thema van de pornografie. Men zal geen genoegen kunnen nemen met zelfregulering, maar er zal een daadwerkelijke regelgeving van hogerhand moeten komen. Ahlqvist Mijnheer de Voorzitter, het onderhavige verslag voert ons naar een zeer belangrijke principiële discussie. Twee basisgedachten worden hier tegenover elkaar gesteld: de noodzaak om onze kinderen te beschermen tegen schadelijk materiaal als geweld en pornografie aan de ene kant, en de vrijheid van meningsuiting, waar wij Zweden zeer aan hechten, aan de andere kant. Van belang hierbij is te benadrukken hoe waardevol de nieuwe technologie en Internet vanuit informatieoogpunt zijn. De nieuwe technologie brengt echter niet alleen voordelen mee, maar ook nadelen. Tot de voordelen kan gerekend worden dat mensen die om geografische of culturele redenen geen toegang hadden tot informatie, bibliotheek of boekhandel, nu thuis de gewenste informatie kunnen krijgen. Als men eenmaal kan omgaan met het net, is het alsof men in de grootste en beste bibliotheek van de wereld rondwandelt. Internet kan echter ook desinformatie bevatten, die ernstige gevolgen kan hebben, speciaal voor de zwakkeren in de samenleving. Ik denk dan aan de kinderen. De vrijheid van meningsuiting is een heilig beginsel, maar ze mag niet ten koste gaan van het recht van onze kinderen op een harmonische ontwikkeling. Het is heel moeilijk om gemeenschappelijke bepalingen te maken op het gebied van illegaal materiaal. Nog moeilijker is het om het eens te worden over een definitie van het begrip "schadelijk" . Ik steun de voorstellen van mijn partijgenoot Whitehead over gemeenschappelijke richtsnoeren over labeling, waarmee illegaal en schadelijk materiaal gemakkelijk kan worden geïdentificeerd. Ik ben ook voor een regelmatige evaluatie van een zelfreguleringsstelsel en een evaluatie van dit actieprogramma na twee jaar. Añoveros Trias de Bes Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, voor de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs en media was het verslag van de heer Whitehead heel duidelijk en bij de bespreking ervan op 23 april jongstleden hebben wij het dan ook met eenparigheid van stemmen goedgekeurd. Ik moet twee preciseringen aanbrengen en herinner daarbij aan hetgeen mijn collega, de heer Casini, heeft gezegd over hoe wij deze bescherming hebben begrepen. Enerzijds gaat het om de bescherming van minderjarigen tegen boodschappen waarvan de inhoud schadelijk voor hun lichamelijke of morele ontwikkeling kan zijn, anderzijds om de bescherming van de menselijke waardigheid tegen boodschappen waarvan de inhoud illegaal is, verboden voor iedereen ongeacht de leeftijd van de potentiële ontvangers, en indruist tegen de grondslagen van de maatschappij en, zoals ik al zei, met name tegen de waardigheid. Zoals de rapporteur in zijn voortreffelijke verslag stelt, bieden de nieuwe media op ieder willekeurig moment, op iedere willekeurige plaats en aan iedere willekeurige gebruiker een inhoud aan. Om de zwaksten te kunnen blijven beschermen moet dit gereguleerd worden. Laten wij echter niet uit het oog verliezen dat deze zaak door de lidstaten zelf wordt gereguleerd en dat deze regulering derhalve niet voldoende is als zij niet van een actief overheidsbeleid vergezeld gaat. Immers, indien de samenwerking tussen politie en gerechtelijke autoriteiten niet wordt bevorderd, kunnen excessen weliswaar beperkt blijven, maar kunnen illegale activiteiten niet worden tegengehouden. Er moeten een paar minimale richtsnoeren komen op basis van vier sleutelelementen: overleg, gedragscode, nationale instantie en regelmatige evaluatie. Dit zijn de doelstellingen die de Europese Unie voor ogen staan. Zal dit in de praktijk wel zo werken? Wij zijn het er op zijn minst over eens dat het de moeite van het proberen waard is. Mijnheer de Voorzitter, tot nu toe is er in elk geval wel steeds een enorme consensus geweest. Todini Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, wij spreken hedenavond over een uiterst gewichtig onderwerp. Om te beginnen wil ik een idee oppikken dat de heer Carlo Casini al naar voren heeft gebracht, namelijk dat de industrie van audiovisuele en informatiediensten niets mag afdingen op het respect van de menselijke waardigheid en vooral op de bescherming van kinderen. Die bescherming van de menselijke waardigheid blijkt een cruciaal punt te zijn. Een en ander impliceert dat de lidstaten hun respectieve nationale maatregelen moeten beoordelen volgens een op Europees niveau uitgewerkte methodologie, om een nationaal kader van zelfreglementering voor on line-diensten in de hand te werken. Daarnaast dienen ze echter andere en nieuwe middelen van bescherming van kinderen uit te proberen. Gelijk oplopend met het technisch-operationele niveau is het verder noodzakelijk dat men een adequaat programma voor vorming en opvoeding van kinderen en hun families uitwerkt, om ervoor te zorgen dat de nieuwe digitale instrumenten op juiste wijze gebruikt worden. Als soortgelijke zaken niet gelijk opgaan, worden er totaal geen zoden aan de dijk gezet. Het is dus belangrijk dat er op Europees niveau een gemeenschappelijke ethische aanpak van de informatiemaatschappij komt. Het is terecht dat de lidstaten ieder voor zich verantwoordelijk zijn voor hun interne activiteiten, maar het is misschien ook een goed idee als landen die reeds dit soort voorschriften aangenomen hebben, model staan voor anderen. Italië bijvoorbeeld heeft onlangs een gedragscode inzake de relatie tussen televisie en kinderen aangenomen en het komt me voor dat deze activiteiten op goede voet verdergaan. Ryynänen Mijnheer de voorzitter, als we het over de bescherming van minderjarigen en de menselijke waardigheid bij audiovisuele diensten hebben, wagen we ons op glad ijs. Gemakkelijk ontstaat er een zwart-wit tegenstelling waarbij we, enerzijds, de vrijheid van meningsuiting tegen censuur en, anderzijds, de kinderen tegen hebzuchtige commerciële uitbuiters willen beschermen. Ik wil rapporteur Whitehead feliciteren, die in zijn verslag op een bijzonder evenwichtige en grondige wijze in dit probleem heeft verdiept en met grote vakkundigheid alle scherpe klippen heeft weten te omzeilen. Ik geloof dat we het over de noodzaak van bescherming fundamenteel eens zijn. Politie en justitie van de verschillende lidstaten beseffen dat ze nauwer moeten samenwerken om bijvoorbeeld de onwettige of anderszins schadelijke inhoud, de smaad en zwendelarij op Internet te bestrijden. De nieuwe media-industrie vereist echter nieuwe middelen. De oude, van bovenaf bevoogdende regelgeving functioneert eenvoudigweg niet in de nieuwe diensten. Als oplossing stelt de Commissie zelfregulering voor. In het beleidsplan worden regeringen gestimuleerd zelfregulering te bevorderen door een brede samenwerking. Het moet zeker mogelijk zijn samenwerking tot stand te brengen met de industrie en de aanbieders van toegang en diensten. Op vrijwillige basis kunnen we gebruiksregels op nationaal niveau maken en de taak van de Commissie is dan het coördineren en steunen van de zelfreguleringsnetwerken en de uitwisseling van ervaringen. Zelfregulering is zeker in het voordeel van alle fatsoenlijke aanbieders van diensten, maar zijn alle aanbieders van diensten ook fatsoenlijk? Als dat zo was, zou het hele probleem niet bestaan. Zelfregulering alleen is niet voldoende. De wil moet er ook zijn om internationale richtsnoeren te maken die effectief zijn maar die tegelijkertijd de culturele verschillen in acht nemen. Geen enkele overeenkomst op internationaal niveau kan functioneren als men zich er niet aan houdt via praktische grensoverschrijdende samenwerking. Papayannakis Mijnheer de Voorzitter, de informatietechnologie maakt inderdaad reuzensprongen. De technologie van de nationale rechtsstaat bezwijkt onder haar gewicht, terwijl de rechtsstaat in Europa als het ware stilstaand verkeer is. Momenteel hebben wij, zoals de heer Whitehead uitstekend bewoordde, niet de noodzakelijke onderzoeks- en interventiemogelijkheden. Met andere woorden, er ontbreekt een georganiseerde wil. De voorstellen van de Commissie zijn dan ook navenant onze tekortkomingen. De heer Whitehead stelt weliswaar terecht versterking voor van de maatregelen voor toezicht op zelfregulering, maar ik heb geen vertrouwen in dergelijke maatregelen. Deze zullen mijns inziens geen zoden aan de dijk zetten. Misschien zou de Commissie - zoals zij ook reeds in het verleden heeft gedaan - eens als thinktank kunnen werken en een scenario kunnen uitwerken, waarin zij beschrijft wat wij gedaan zouden hebben, als wij inderdaad een politiek eengemaakt Europa waren geweest, een Europa met een echte Europese rechtsstaat. Hoe zouden wij reageren als wij zagen dat onze kinderen ten prooi waren aan de op winst en geld beluste krachten, aan de krachten die al het andere aan hun laars lappen? Tongue Mijnheer de Voorzitter, allereerst wil ik de heer Whitehead gelukwensen met zijn verslag. Zijn werk getuigt van eruditie en een scherp inzicht in aard en complexiteit van de materie. Bovendien heeft hij erg snel gewerkt. Enerzijds moedigt hij creativiteit en commercieel succes aan, anderzijds komt hij op voor de vrijheid van meningsuiting, verdedigt hij de persoonlijke levenssfeer en menselijke waardigheid en neemt hij minderjarigen in bescherming. Zoals hijzelf zegt, zullen er in een geletterd klimaat altijd lieden zijn die de maatschappij willen ondermijnen door handel te drijven in wreedheid en angst. Het lijkt erop dat iedereen kan gaan en staan waar hij wil op het Internet. Mensen kunnen vaak op onverwachte plaatsen terechtkomen. Een lerares vertelde me laatst dat ze haar hielen niet kon lichten of de kinderen uit haar klas zaten op pornografische sites. In een andere klas resulteerde een onschuldige zoekopdracht op de naam van een popgroep in materiaal dat zelfs voor volwassenen verboden was. Obsceniteit ondermijnt duidelijk de goede kanten van het Internet. Ik hoor van ouders dat zij wel een computer in huis willen halen voor hun kinderen, maar dat ze geen modem willen, om hun kinderen van het Internet af te houden. Dit is een reëel probleem waar we iets aan moeten doen. Het Internet heeft een groot potentieel als hulpmiddel in het onderwijs. Het stelt burgers in staat over grenzen heen te communiceren en maakt zo van Europa een hechter geheel. Het is een belangrijk middel ter bevordering van het burgerschap. Het vormt een aanvulling op de openbare omroepen. Als informatiebron van de overheid bevordert het de bestuurlijke openheid. Het stelt iedereen in staat om rechtstreeks het woord tot de machtigen te richten. Maar van al deze dingen komt niets terecht als ouders hun kinderen met een pc en een modem niet alleen kunnen laten. Wat is nu eigenlijk de rol van de Europese Unie? Als we de dilemma's van het Internet eenmaal de baas zijn, is er een belangrijke taak voor haar weggelegd. De Unie moet het Internet gebruiken om het burgerschap te bevorderen. Met behulp van het Internet kunnen we grensoverschrijdende vormen van samenwerking maximaal uitbreiden. We kunnen het Internet gebruiken om ervaringen over beste praktijken uit te wisselen, want het Internet is nog volop in beweging. De heer Whitehead legt er terecht de nadruk op dat er een systematisch toezicht moet komen op de nationale zelfregulering. Hij heeft ook gelijk als hij na twee jaar een evaluatie wil om te zien of er meer regulering nodig is. Zoals de heer Oreja in Birmingham heeft gezegd, is er bij zelfregulering altijd toezicht nodig, als vangnet voor het geval de zelfreguleerders te weifelend of zelfs helemaal niet optreden. Voor mij is amendement 6 het belangrijkste. Daarin herinnert de heer Whitehead ons eraan dat er meer in het leven is dan concurrentie. Bedrijven hebben een verantwoordelijkheid tegenover de gemeenschap als geheel. Aangezien het Internet een onderdeel wordt van elk huishouden, moeten we nu al zorgen voor doeltreffende zelfregulering van de communicatiesector, en misschien zelfs wel voor regulering van bovenaf, zodat het Internet in de toekomst veilig en nuttig is voor alle burgers. Gezien de samenwerking tussen de Commissie en het Parlement hoop ik dat deze aanbeveling nog onder Brits voorzitterschap wordt goedgekeurd, hopelijk met de zegen van de Britse ministers Chris Smith en Mark Fisher. Banotti Mijnheer de Voorzitter, zo'n twintig jaar geleden heb ik eens met een oudere heer staan praten over de generatiekloof. Hij zei: "Natuurlijk is er een generatiekloof. Ik kwam met de wereld buiten mijn straat in Cork alleen in contact als we in de buurt op bezoek gingen bij iemand die een radio had. Dan drukten we ons oor tegen het toestel, en konden we in de verte horen zingen: " When the red red robbin comes bob bob bobbing along' . Kijk eens wat mijn kleinkinderen tegenwoordig te zien krijgen." Toen had hij het natuurlijk nog over de televisie. Met het grootste genoegen geven wij het uitstekende verslag van de heer Whitehead onze volledige steun. Zoals hier al gezegd is, stond de commissie er unaniem achter. Als iemand die het Internet nog steeds niet onder de knie heeft, besef ik hoe moeilijk het voor ons allemaal zal worden passende wetgeving te ontwikkelen voor dit dynamische en vluchtige medium. Terecht maken ouders zich zorgen. Net als met de televisie kun je je kinderen niet altijd alleen laten. Zoals mevrouw Tongue zojuist heeft opgemerkt, is alles wat op het Internet verschijnt vrij toegankelijk. Er zijn vrijwilligersgroepen van ouders die zich daar zorgen over maken, en het enige wat ze kunnen doen is teruggaan naar de simpelste aanpak. Of je er nu iets van begrijpt of niet, je probeert je kinderen te begeleiden op een paar van hun ontdekkingstochten op het Internet. Je kunt het misschien niet allemaal volgen, je moet misschien doen alsof, maar het feit dat je interesse toont kan op zich al heel nuttig zijn. Bijna dagelijks zien we dat kinderen afgestompt raken door wat ze te zien krijgen, zowel op het Internet als op televisie. Vaak heeft dat diep tragische gevolgen. Ik voeg me bij alle anderen in mijn lof voor de heer Whitehead. Dit is een volkomen unaniem verslag geworden. Iedereen staat er volledig achter. We hopen dat vrijwillige regulering doeltreffend zal blijken als we het eerste verslag ontvangen. Daskalaki Mijnheer de Voorzitter, de opmerkingen van alle collega's laten zien dat wij dit thema niet kunnen afdoen met het predikaat belangrijk. Het is meer dan belangrijk. Wij zijn de heer Whitehead dan ook dank verschuldigd voor zijn zorgvuldige werk. Mijn fractie geeft volledige steun aan zijn voorstellen die met algemene stemmen in de bevoegde commissie werden goedgekeurd. De bescherming van minderjarigen en van de menselijke waardigheid tegen audiovisuele diensten en tegen informatiediensten meer in het algemeen, is in deze tijd van technologische convergentie een vraagstuk van de bovenste plank. Deze bescherming is broodnodig, vooral als wij voor ogen houden hoezeer de internationale netwerken worden overstroomd door illegaal materiaal. De Commissie vraagt de lidstaten te werken aan een nationaal kader voor zelfregulering, de experimentele toepassing van nieuwe middelen voor de bescherming van minderjarigen aan te moedigen, de voorlichting van ouders te bevorderen en alle andere mogelijke maatregelen te treffen. Ook vraagt zij het bedrijfsleven een gedragscode toe te passen. De Commissie zelf zal bijdragen aan de totstandbrenging van een netwerk van autoriteiten die bevoegd zijn voor de verwezenlijking en de toepassing van nationale zelfreguleringsnetwerken en aan de bestrijding van illegaal materiaal. De rapporteur geeft in zijn verslag een verduidelijking van het begrip zelfregulering. Dit is zeer belangrijk. Ook zegt hij dat Europese samenwerking mogelijk is bij de verbetering van de efficiëntie van de technische maatregelen en de vaststelling van een gemeenschappelijke aanpak voor de toepassing van een beroepscode. Nu moeten wij zien hoe wij deze gemeenschappelijke aanpak kunnen verwezenlijken. Enkele sprekers wezen reeds op de tekortkomingen van een dergelijke aanpak. Dit is zeer belangrijk aspect daar deze beroepscode geen verzet en tegenstrijdige belangen mag schuwen en er hoe dan ook moet komen. Poisson Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega's, het doen van een reeks aanbevelingen met het oog de bescherming van minderjarigen in de nieuwe audiovisuele en informatiediensten lijkt me zeer dringend en onontbeerlijk. Dat is nu juist onze rol als parlementsleden. Maar ik ben van mening dat aandacht voor opvoeding, waarop de heer Whitehead de nadruk legt, van wezenlijk belang is, meer dan alle regels, die internationaal vaak moeilijk toepasbaar zijn. Het is noodzakelijk de jongeren te leren op een gezonde manier en met verantwoordelijkheid met de nieuwe informatiemiddelen om te gaan, op dezelfde wijze als we een kind leren lezen of, ondanks alle gevaren, leren als vrije burger aan het stadsverkeer deel te nemen. Wij moeten alle op beeld-opvoeding gerichte inspanningen aanmoedigen door betere samenwerking met ouders, scholen, culturele centra en verenigingen en maatschappelijke informatiecentra om te helpen een juiste omschrijving van de inhoud van de informatiemaatschappij ingang te doen vinden. De nieuwe diensten - vensters op de wereld, maar vaak als verderfelijk beschouwd - moeten de jongeren op de eerste plaats de mogelijkheid bieden hun kennis, hun gevoel voor spel te ontwikkelen, hen helpen zich een betere plaats in de samenleving te veroveren en hun de mogelijkheid geven plannen te maken. Ik steun dus de aanbevelingen van onze rapporteur, die tot een betere Europese samenwerking ter bescherming van minderjarigen en de menselijke waardigheid oproept. Oreja Aguirre Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, er zijn debatten die bijzonder bemoedigend zijn. Dit is er een van, in de eerste plaats omdat het een belangrijk onderwerp is dat het Europese maatschappijmodel aangaat; in de tweede plaats omdat de commissie er zich met eenparigheid van stemmen over heeft uitgesproken; in de derde plaats omdat het vrijwel overeenkomt met het voorstel dat de Commissie destijds heeft ingediend. Daarom moet ik u zeggen dat het mij tot tevredenheid stemt dit debat bij te wonen, naar u te luisteren en te zien hoe een belangrijk onderwerp als dit wordt aangepakt, en dat ook nog in een on line-programma dat gemaakt moest worden, hetgeen wij met grote vastberadenheid doen. Wij zouden wel verder willen gaan, want de zelfregulering is wellicht ontoereikend, maar op het ogenblik is dit het enige wat we kunnen doen. Eigenlijk ben ik van oordeel dat het een goed begin is, een goed uitgangspunt voor hetgeen ons te doen staat. Verder wil ik heel in het bijzonder de heer Whitehead feliciteren. Hij heeft uitstekend werk verricht en heeft dat hier vandaag op magistrale wijze laten zien. Dat is ook belangrijk omdat het niet gaat om een van die geijkte verslagen die door een lid van het Parlement gemaakt moeten worden, maar om een verslag dat het resultaat is van de opvattingen van de heer Whitehead. De heer Whitehead heeft dit verslag ook opgesteld omdat hij van de noodzaak ervan overtuigd is. Dit is de reden dat hij tevens in staat is geweest anderen te overtuigen. Zowel in zijn hoedanigheid van rapporteur over het Groenboek betreffende de bescherming van minderjarigen en de menselijke waardigheid als in deze aanbeveling heeft hij iets tot stand gebracht waarvoor ik hem feliciteer. Ik ben van oordeel dat er vanaf het begin ook een uitstekende samenwerking tussen het Parlement en de Commissie is geweest. Ik hoop dat die samenwerking ook in de toekomst blijft bestaan als het over dit en over andere maar heel in het bijzonder over dit onderwerp gaat. Ik ben van mening dat de Europese Unie met deze aanbeveling een belangrijke stap doet. En dat vind ik om verschillende redenen. In de eerste plaats om een reden van algemene aard. Bij verschillende gelegenheden heb ik het gehad over de belangrijke betekenis van de ethische dimensie van de informatiemaatschappij. Vandaag vieren wij met zijn allen gebeurtenissen zoals de invoering van de euro, die reeds een feit is. Bij deze en andere gebeurtenissen, zoals de interne markt, is er echter iets wat wij niet uit het oog mogen verliezen, te weten een politiek eindplan dat op ethische grondslagen rust. Al zouden we nog zoveel vooruitgang boeken ten aanzien van economische en monetaire problemen, wij zouden niets kunnen doen en niets bereiken als ons handelen niet door een ethisch plan geleid werd. Het onderhavige plan is hier een duidelijk voorbeeld van. Tevens voldoet het aan een hoge mate van bescherming van het algemeen belang, ook een prioriteit voor de Europese Unie, want het voldoet aan hetgeen ik in het begin heb gezegd, dat wil zeggen aan hetgeen men in een Europees maatschappijmodel voor ogen heeft. Ik ben van oordeel dat dit een van de zorgen is die wij op een moment als dit moeten hebben. Het Europese maatschappijmodel is niet hetzelfde als andere modellen, dat kunnen wij voortdurend om ons heen zien. Wij moeten dat Europese maatschappijmodel verdedigen en bewaken. Deze aanbeveling en dit verslag voldoen precies aan dat idee en aan dat maatschappijmodel. Anderzijds lijdt het geen enkele twijfel dat het ook absoluut noodzakelijk is het concurrentievermogen van de audiovisuele en informatiediensten te versterken, want dit draagt bij aan een klimaat van vertrouwen dat voor de ontwikkeling van deze diensten nodig is. De minderjarigen, onze kinderen, burgers van de toekomst, moeten absoluut beschermd worden, zodat zij in een adequate audiovisuele omgeving kunnen opgroeien. Ik wil de nadruk leggen op een opmerking die veel van de voorgaande sprekers hebben gemaakt toen zij refereerden aan het feit dat er niet alleen aandacht is voor de bescherming van minderjarigen, maar ook voor de bescherming van de menselijke waardigheid. Dat heeft de heer Whitehead gezegd en het is nog eens herhaald door de heren Casini en Añoveros. Veel van de sprekers hebben gerefereerd aan de betekenis van het feit dat er niet alleen aandacht is voor de bescherming van kinderen, die heel belangrijk is, maar ook voor de bescherming van de menselijke waardigheid, van de persoon als zodanig, die er recht op heeft dat naar die adequate omgeving wordt gezocht. Ik wil ook zeggen dat een ander belangrijk aspect van deze aanbeveling het toepassingsgebied is, alsook de aard van het instrument dat in het leven wordt geroepen. Ik ben van oordeel dat de Europese Unie zich in korte tijd van een juridisch instrument heeft weten te voorzien voor zowel de audiovisuele en informatiediensten als de nieuwe on line-diensten zoals we die op Internet kunnen zien. De Europese Unie heeft duidelijk goed gereageerd. Ik geloof dat men ons soms verwijt dat wij niet in staat zijn onmiddellijk te reageren, maar hier hebben wij dat wel gedaan: wij hebben vlot gereageerd. Toen in oktober 1996 het groenboek werd goedgekeurd, wierp het nieuwe klimaat van on line-diensten veel vraagtekens op ten aanzien van de wijze waarop de wet moest worden toegepast. De betrokken ambtenaren lieten zich vaak eerder overweldigen door de uitdagingen en de juridische complexiteit van de on line-diensten dan dat zij zich lieten leiden door de eenvoudige constatering dat hetgeen off line illegaal is, dat ook on line is en moet zijn. Dat wil zeggen dat er geen aanleiding was voor een verschillende behandeling van de twee soorten diensten. Gaandeweg is tijdens de werkzaamheden de consensus bereikt, die zo hard nodig was. De nieuwe industrie vereist op het ogenblik een hoge mate van bescherming van het algemeen belang, waarbij het niet gaat om het in twijfel trekken van de bestaande wetgeving, maar om de vraag hoe de toepassing van de wet vereenvoudigd kan worden, zodat de nieuwe ambtenaren aan de slag kunnen met de opstelling van de gedragscodes, een zaak die de sprekers in al hun interventies aan de orde hebben gesteld. Het sleutelwoord is zelfregulering. Hoewel afgebakend door het wetgevingskader, staat dit woord voor iets wat steeds weer hard nodig blijkt te zijn. Anderzijds is de aanbeveling het eerste juridische instrument dat betrekking heeft op de inhoud van de nieuwe audiovisuele on line-diensten. Ze is ook een nieuwe maatgevende benadering, waarbij richtsnoeren voor de nationale maatregelen worden gedefinieerd, zodat wordt voorkomen dat er regels worden ingevoerd die te restrictief voor deze opkomende industrie zijn of die - misschien - te uiteenlopend zijn om het vrije verkeer van diensten mogelijk te maken. In zijn verslag is de heer Whitehead het eens met de benadering van zelfregulering en erkent hij de voordelen ervan, hoewel hij vanzelfsprekend ook op verantwoorde wijze de grenzen ervan aangeeft. Tegelijkertijd moet vorm worden gegeven aan de bevoegdheden van justitie en politie, dat wil zeggen van de autoriteiten die met het doen naleven van de wet zijn belast. Tevens moeten er goede richtsnoeren komen voor labeling en moeten er filtersystemen worden ontwikkeld, maar bovenal moet de toepassing van de aanbeveling aandachtig worden gevolgd, gecontroleerd en geëvalueerd. Daartoe stelt de rapporteur enige amendementen op de tekst voor, die geheel en al overeenkomen met de inzichten en bedoelingen van de Commissie en die naar mijn mening heel goed de essentie van de aanbeveling duidelijk maken. Het laatste amendement verdient naar mijn mening speciale aandacht. Het gaat erom de Commissie uit te nodigen om bij het Parlement en bij de Raad een evaluatieverslag in te dienen over de toepassing en doeltreffendheid van de aanbeveling. Verschillende sprekers hebben daaraan gerefereerd, met name mevrouw Tongue. Ik zal mijn best doen - en dat wil ik hier, in deze plenaire vergadering van het Parlement gezegd hebben - dat het Parlement in de definitieve tekst, die op 28 mei aanstaande ter goedkeuring aan de Raad wordt voorgelegd, op dit punt tevreden wordt gesteld en ik moet u zeggen dat ook ik bijzonder voldaan zal zijn als het Parlement tevreden wordt gesteld, want ik sta volledig achter dit voorstel van de heer Whitehead. Bovendien wordt in ditzelfde amendement aan de Commissie gevraagd regelmatig overleg met de lidstaten te organiseren. Ik wil u ook zeggen, mijnheer Whitehead, namens de Commissie en met alle plechtigheid die kan worden toegekend aan iets wat in de plenaire vergadering van het Parlement wordt gezegd, dat de Commissie van plan is op eigen initiatief de bevoegde nationale autoriteiten regelmatig bijeen te roepen in het kader van een regelmatige follow-up van de toepassing van de aanbeveling. Als we dat niet doen, zou er naar mijn mening iets niet afgemaakt zijn. Ik denk dat we niet moet blijven steken in de aanbeveling alleen, maar dat we enerzijds de reeds genoemde evaluatie moeten uitvoeren en anderzijds de bevoegde autoriteiten bijeen moeten roepen om precies te weten te komen hoever we kunnen gaan en op welke manier. Kortom, collega's, zolang er landen zijn - bijvoorbeeld de Verenigde Staten, die de tegenslag van de nietigverklaring door het hooggerechtshof van de bepalingen aangaande de bescherming van minderjarigen in de Communication Decency Act niet te boven zijn gekomen - ben ik van oordeel dat de Europese Unie zich in snel tempo van een coherent instrument voor audiovisuele en informatiediensten heeft weten te voorzien, dat moet bijdragen aan het waarborgen van een hoge mate van bescherming van minderjarigen, alsook van de menselijke waardigheid op ons continent. De Voorzitter Hartelijk dank, mijnheer de commissaris. Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.00 uur plaats. Interimovereenkomst betreffende de handel met de Verenigde Mexicaanse Staten De Voorzitter Aan de orde is het debat over het verslag (A4-0156/98) van mevrouw Miranda de Lage, namens de Commissie externe economische betrekkingen, over het voorstel voor een besluit van de Raad inzake de sluiting van de interimovereenkomst betreffende de handel en aanverwante zaken tussen de Europese Gemeenschap, enerzijds, en de Verenigde Mexicaanse Staten, anderzijds (COM(97)525-11619/1/97/rev. 1 + 11620/1/97/rev. 1 - C4-0024/98-97/0281(AVC)). Miranda de Lage Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, mijnheer de vice-voorzitter van de Commissie, mijn eerste overweging heeft betrekking op het feit dat de Verenigde Mexicaanse Staten vandaag de dag een natie vormen die sinds het begin van de jaren '90 een bloeiende en beloftevolle economie heeft. De poging tot modernisering van het productieapparaat en van het financiële stelsel is met institutionele modernisering gepaard gegaan en in korte tijd zijn het institutionele en partijsysteem grondig hervormd. De instellingen zijn nu pluralistischer en democratischer. Zoals bij de laatste verkiezingen is aangetoond, hebben de Mexicaanse burgers bij hun keuze de banden met het verleden losgelaten, waarmee ze dus de werkelijke hoofdrolspelers zijn van het proces van modernisering en verandering in een land dat reeds de dertiende economische macht ter wereld is. Mijn tweede overweging betreft de integratie van het land in verschillende regionale processen en economische blokken. Mexico speelt een steeds belangrijker rol in de wereldeconomie. Dit komt het duidelijkst naar voren in de toetreding van het land tot de NAFTA, een van de machtigste handels- en economische blokken van de wereld. Bijna 80 % van de totale export van Mexico gaat naar de Amerikaanse markt. Deze buitensporig grote afhankelijkheid gaat terug tot 1994, toen de financiële autonomie van Mexico was verzwakt als gevolg van de crisis die tot de interventie van de Verenigde Staten in de Mexicaanse economie heeft geleid. Dit mag echter geen afbreuk doen aan de goede resultaten van de NAFTA, zoals verhoging van de investeringen en modernisering van de industrie, kortom, economische opleving. Ook moet men niet uit het oog verliezen dat Mexico de laatste jaren is toegetreden tot organisaties als de OESO en de APEC. Een rechtvaardiger verdeling van de economische voorspoed, van de winsten die nu worden gemaakt, zou echter wenselijk zijn. De derde overweging betreft de betrekkingen tussen de Europese Unie en Mexico. Onze huidige banden zijn gebaseerd op een in 1991 ondertekende overeenkomst met een beperkt commercieel karakter, die om de reeds door mij genoemde redenen nu achterhaald is. Twee van die redenen noem ik nogmaals. Ten eerste de toetreding van Mexico tot de NAFTA, waardoor onze bilaterale handel aanzienlijk is gedaald. In de tweede plaats het feit dat het Mexicaanse exportprofiel zodanig is gewijzigd dat de landbouw vandaag de dag een krappe 9 % van de export naar de Europese Unie vertegenwoordigt. Conform de aanbeveling van de Commissie externe economische betrekkingen heeft het Europees Parlement er in 1994 al op geattendeerd dat deze situatie zich begon af te tekenen. Het Parlement heeft toen voorgesteld dat de Unie het niveau van de politieke betrekkingen zou verhogen en de mogelijkheid van een vrijhandelsovereenkomst zou onderzoeken om zo onze aanwezigheid in het gebied evenwichtig te verdelen. Als het Parlement deze overeenkomst goedkeurt, kan over dertig dagen een begin worden gemaakt met de onderhandelingen voor het openen van de markten. In de toelichting en in het besluit inzake de mededeling, beide goedgekeurd in 1995, staan de aanbevelingen van de Vergadering voor de eindfase, die in de algemene overeenkomst moeten worden opgenomen. Wij hebben dus nog een paar maanden te gaan en in die tijd zal het Parlement in de gelegenheid zijn het verloop van de onderhandelingen van nabij te volgen en zich bij de afronding daarvan uit te spreken over het eindresultaat. De vierde overweging betreft de voorbereiding van dit verslag, dat tot stand is gekomen in een periode dat de situatie nogal gecompliceerd is. Door de gewelddadige gebeurtenissen van de afgelopen maanden in met name de staat Chiapas, die wij als democraten allen hebben veroordeeld, mist het debat, dat duidelijk politieke diepgang heeft en toekomstgericht is, nu een zekere rust. Het opnemen van de democratische clausule is een nieuw element in de bilaterale betrekkingen, dat heel goed aansluit op de reeds door mij genoemde nieuwe realiteit in Mexico. Het in 1994 aangekondigde proces is nog niet voltooid, maar er wordt onmiskenbaar vooruitgang geboekt. De strijd voor rechtvaardigheid, voor een doelmatiger justitie, voor gelijke kansen en voor regionale ontwikkeling is nog niet gestreden, maar in onze maatschappijen is dat niet anders. De overeenkomst EU-Mexico zal vooruitstrevende elementen bevatten, alsmede afspraken die een bijdrage kunnen leveren aan de modernisering, de regionale ontwikkeling, de strijd tegen de ongelijkheid en de verbetering van de mensenrechtensituatie. Daarbij kunnen wij behulpzaam zijn. In samenhang met de standpunten van het Parlement, met het onderzoek naar de huidige situatie en met onze politiek van samenwerking met Latijns-Amerika, hebben zowel de ten principale bevoegde Commissie externe economische betrekkingen als de Commissie buitenlandse zaken, veiligheids- en defensiebeleid en de Commissie ontwikkelingssamenwerking, met zeer ruime meerderheid goedkeuring aanbevolen. Hiermee is onze verantwoordelijkheid echter niet ten einde. Langs de weg van een parlementaire dialoog die is vastgelegd in het protocol dat is ondertekend door de voorzitter van de bevoegde delegatie, de heer Salafranca Sánchez-Neyra, hebben wij ons voorzien van een instrument waarmee wij de follow-up van de betrekkingen kunnen verwezenlijken en gemaakte afspraken kunnen toetsen. Van die afspraken wil ik met name de democratische clausule noemen. Mijnheer de Voorzitter, ik wil afsluiten met een woord van dank voor alle hulp die mij is verleend door zowel de rapporteurs voor advies als de parlementsleden, de Commissie externe economische betrekkingen en de civiele samenleving, die mij elementen hebben aangereikt die in de toelichting staan vermeld en waarvan ik denk dat ze iedereen tot tevredenheid moeten stemmen. Salafranca Sánchez-Neyra Mijnheer de Voorzitter, na mijn felicitatie aan het adres van de rapporteur zou ik willen zeggen dat het betuigen van onze instemming met de interimovereenkomst met Mexico niet het einde van een weg is, maar het begin van een nieuwe fase in de betrekkingen tussen de Europese Unie en Mexico. Mexico, dat zich onder president Zedillo in een nog niet voltooid proces van hervormingen bevindt, is vanwege zijn bevolking, omvang en strategische ligging een van de grote mogendheden van het Amerikaanse continent. Tevens vormt het land een waarachtige brug tussen de Verenigde Staten en Midden-Amerika en een geprivilegieerde toegangspoort voor alle buitenlandse investeerders die graag een plaats op de in opkomst zijnde Latijns-Amerikaanse markt willen bemachtigen. Echter, net als de overige Latijns-Amerikaanse landen vertegenwoordigt Mexico niet alleen een markt, hoe belangrijk deze ook is. Deze interimovereenkomst betreffende de handel is onderdeel van een groter innovatief geheel dat de Europese Unie tot stand wil brengen tegenover de veranderlijke houding van andere mogendheden. Er wordt daarbij alle prioriteit toegekend aan de suprematie van de politieke wil. Dat daaraan inderdaad prioriteit wordt toegekend kan niet beter worden uitgedrukt dan door de democratische clausule die zich tot alle samenwerkingsterreinen van deze overeenkomst uitstrekt of moet uitstrekken, een clausule die door dit Parlement van wezenlijk belang wordt geacht en waarvan de naleving bindend dient te zijn. In zijn resolutie van januari van dit jaar over de tragische gebeurtenissen in Acteal heeft dit Parlement zijn bezorgdheid uitgesproken over de mensenrechten in Mexico, een bezorgdheid die de Commissie buitenlandse zaken, veiligheids- en defensiebeleid in haar advies heeft willen opnemen. Ook heeft het Parlement gevraagd op enigerlei wijze rekening te houden met de stem van de civiele samenleving op het moment van de follow-up en evaluatie van dit zo kiese en belangrijke onderwerp. Aan het eind van mijn betoog zou ik de rapporteur opnieuw willen feliciteren met het werk dat zij heeft verricht en in herinnering willen brengen, mijnheer de Voorzitter, dat de Commissie buitenlandse zaken, veiligheids- en defensiebeleid met eenparigheid van stemmen de goedkeuring van deze interimovereenkomst aanbeveelt, echter niet als een blanco cheque, maar vanuit de gedachte dat het een nuttig en waardevol element kan zijn om de betrekkingen tussen de Europese Unie en Mexico op het gewenste niveau te brengen. Newens Mijnheer de Voorzitter, graag wil ik de rapporteur gelukwensen met haar verslag. Sinds na het losbreken van de economische crisis in Mexico de NAFTA-overeenkomst is gesloten, is de handel tussen de Verenigde Staten, Canada en Mexico aanzienlijk toegenomen. Als er geen nieuwe overeenkomst met Europa komt, zullen de betrekkingen met Mexico op gebied van politiek, cultuur, handel en andere aangelegenheden onvermijdelijk te lijden krijgen. Ik heb een grondige hekel aan veel aspecten van de zogenaamde economische modernisering, aan neoliberaal beleid, aan deregulering en privatisering. Niettemin is de mondialisering van onze economie onafwendbaar. Als Parlement moeten wij deze overeenkomst zeker steunen. Zij bevordert de handel tussen Mexico en Europa op basis van wederzijds voordeel en helpt voorkomen dat Mexico nog afhankelijker wordt van de Verenigde Staten dan nu al het geval is. Het Europees Parlement neemt terecht duidelijke standpunten in over de mensenrechten. We hebben meerdere resoluties aangenomen tegen de gewapende onderdrukking van de Zapatisten. We hebben de slachtingen van afgelopen december veroordeeld en opgeroepen tot meer sociale gerechtigheid voor de allerarmsten. Die worden gediscrimineerd en van hun gemeenschappelijke grond beroofd. We moeten dit soort zaken ter discussie blijven stellen, en wel omdat we begaan zijn met het Mexicaanse volk. Deze overeenkomst geeft onze standpunten meer gewicht. Als zij verworpen wordt, zal er minder naar ons geluisterd worden. Naar ik van ganser harte hoop, zal de Commissie ook beseffen dat er moet worden toegezien op de mensenrechten en dat we onze ernstige bezorgdheid niet onder stoelen of banken moeten steken. Ik vertrouw erop dat we vanavond te horen krijgen in hoeverre deze visie op steun kan rekenen en op welke manier daar in de praktijk vorm aan zal worden gegeven. Ik hoop dat mijn steun de vooruitgang op beide fronten zal bevorderen. Veel Mexicanen, vooral de leden van de inheemse bevolking, leven in ellendige en vernederende omstandigheden. Ze hebben geen uitzicht op een goede levensstandaard, fatsoenlijke huisvesting, onderwijs, gezondheidszorg of erkenning als gelijkwaardige burgers. Zij eisen verandering. Zij willen dat in ieders basisbehoeften wordt voorzien. Wij moeten onze solidariteit betuigen en ons verzetten tegen pogingen om hen met geweld de mond te snoeren. De Mexicaanse regering moet haar belofte nakomen en vreedzame middelen inzetten om dit conflict op te lossen. Zij moet ophouden buitenlanders de schuld te geven van het probleem en hen het land uit te zetten. Wij hopen van ganser harte dat de overeenkomst tot welvaart zal leiden en dat iedereen van die welvaart kan meeprofiteren. Met die dingen in het achterhoofd hoop ik dat het voltallige Parlement dit akkoord steunt. Valdivielso de Cué Mijnheer de Voorzitter, ik ben de rapporteur van dit verslag, mevrouw Miranda de Lage, erkentelijk voor het door haar verrichte werk. Reeds in 1995 heeft dit Parlement de noodzaak erkend van verruiming en verdieping van de werkingssfeer van de overeenkomst die tot nu toe de betrekkingen tussen de Europese Unie en Mexico regelt. Die overeenkomst van april 1991 komt immers niet voldoende tegemoet aan de nieuwe behoeften die bij de ondertekenende partijen zijn ontstaan. Het Parlement heeft zich toen uitgesproken voor een onderhandelingsstrategie die gericht was op de sluiting van een nieuwe politieke, economische en handelsovereenkomst, op een versterking van de politieke dialoog en een geleidelijke en wederzijdse liberalisering van de handel in goederen en diensten en van de investeringsvoorwaarden. Als voornaamste element van de overeenkomst wil ik de opneming van de democratische clausule noemen, die in de kaderovereenkomst van 1991 nog niet bestond. Door deze clausule verbinden de ondertekenende partijen zich ertoe verplichtingen na te komen op het gebied van de eerbiediging van de mensenrechten, alsook met betrekking tot sociale en milieuaangelegenheden, onderwerpen die in deze landen van het Amerikaanse continent heel belangrijk zijn. Indien die verplichtingen niet worden nagekomen, bestaat de mogelijkheid de overeenkomst te verbreken. In ieder geval wil ik de paragraaf die naar mijn mening de kern van deze aanbeveling is, letterlijk citeren: " De vastberadenheid op economisch gebied dient ook gepaard te gaan met een vastberaden streven naar een rechtvaardiger maatschappelijk evenwicht en een politiek systeem dat werkelijk democratisch en pluralistisch is en dat de mensenrechten eerbiedigt" . Dit is wat wij echt wensen voor Mexico, een land dat zo geliefd is en dat zo belangrijk is voor de Europese Unie, in het bijzonder voor alle Spaanssprekenden. Bertens Mijnheer de Voorzitter, mijn complimenten voor mevrouw Miranda. De liberale fractie zal instemmen met het interimakkoord. Het was geen makkelijke afweging, de mensenrechtensituatie in Mexico, wij weten het, bloedbaden in Acteal, overleg met de EZLN is stilgevallen, straffeloosheid en ongehinderde activiteit van paramilitaire bendes blijven elementen van zorg. Toch zullen wij voor stemmen. De verkiezingen van het jaar hebben immers de eerste stap op weg naar een politiek pluralisme gebracht en bovendien heeft het interimakkoord een democratieclausule en wordt er nu ook voorzien in samenwerking op het gebied van de zogenaamde civiele samenleving. Waakzaamheid blijft echter geboden en de moeite die de Mexicaanse regering had om democratie in mensenrechtenclausules te accepteren is illustratief. Wij moeten daarom controlemechanismen ontwikkelen en de mensenrechtenclausule mag geen dode letter blijven. De clausule en het gehele akkoord moeten wij gebruiken als een instrument voor vernieuwing van Mexico. De Unie moet bij de Mexicaanse regering scherp aandringen op vreedzame oplossing van conflicten in Chiapas. Verder moet uitgebreide samenwerking tussen NGO's een einde maken aan mensenrechtenschendingen. Ik wil een vraag stellen aan de commissaris: hoe denkt de Commissie de dynamische toepassing van de mensenrechtenclausule te verzekeren? Ik nodig de Commissie uit een jaarlijkse rapportage te geven over de mensenrechtensituatie. González Álvarez Mijnheer de Voorzitter, zoals bijna altijd het geval is als het om netelige kwesties gaat - we praten al heel lang over dit onderwerp, we krijgen berichten van de Mexicaanse regering, we krijgen berichten van de niet-gouvernementele organisaties voor de mensenrechten, enzovoort -, is het moeilijk een besluit te nemen. Er zijn redenen om voor de instemming te stemmen. Met name zou ik willen noemen de rol die Europa in Latijns-Amerika in het algemeen en in Mexico in het bijzonder moet vervullen; het feit dat Mexico zijn handel en zijn betrekkingen moet diversifiëren zodanig dat die niet, zoals tot nu toe, voor 90 % de Verenigde Staten betreffen, waardoor de handel met Europa kan toenemen; het feit dat er affectieve culturele banden met vooral de Spanjaarden zijn - wij Spanjaarden zullen niet vergeten dat Mexico na de Spaanse Burgeroorlog bepaalde landgenoten heeft opgevangen -, alsook het feit dat de democratie steviger in het zadel komt te zitten. In het verslag van mevrouw Miranda de Lage staat bovendien een paragraaf waaruit duidelijk blijkt dat met deze overeenkomst de deuren worden geopend voor samenwerking inzake financiële hulp aan sociale programma's, programma's voor de Indiaanse gemeenschappen en programma's ten behoeve van de mensenrechten. Ook een paar conclusies uit het advies van de heer Salafranca Sánchez-Neyra maken duidelijk dat er controle op de eerbiediging van die mensenrechten moet zijn. Zoals ik in het begin al zei, zijn er echter ook redenen om tegen te stemmen. Ik heb hier een verslag van de International Civil Commission for the Observation of Human Rights - voorwaar een heel serieus verslag -, welke commissie niet alleen gesprekken heeft gevoerd met indianen, niet alleen met personen die zoals Samuel Ruiz dichtbij de indianen wonen, maar ook met leden van de regering en met de procureur voor de mensenrechten, de heer Madrazo, die wij tijdens een van de reizen van de delegatie hebben leren kennen. Zij dragen het verslag op aan José Tila López en aan Trinidad Cruz, die beiden vermoord zijn nadat zij hen op de hoogte hadden gebracht van wat er gebeurde. Als we ook denken aan de slachting in Acteal en de omstandigheden waarin die heeft plaatsgevonden, kunnen wij concluderen dat er ook redenen zijn om tegen te stemmen. Wij zijn echter van mening dat een actieve stemonthouding, die geen ontkenning inhoudt van hetgeen er aan de hand is, maar die betekent dat de mensenrechtensituatie van na de overeenkomsten wordt gecontroleerd, misschien de meest doeltreffende opstelling is. Met name, mijnheer de commissaris, als we erin slagen instrumenten voor de follow-up en controle op de naleving van de democratische clausule en de mensenrechten in te stellen en als het ons lukt voor de algemene overeenkomst ook een verslag klaar te hebben waarin aandacht wordt besteed aan de ontwikkeling en het volgen van de mensenrechtensituatie in Mexico. Kreissl-Dörfler Mijnheer de Voorzitter, toen wij de opname van de mensenrechtenclausule in de nieuwe overeenkomst met Mexico eisten, werd van regeringszijde gesproken van inacceptabele inmenging in binnenlandse aangelegenheden. Met hetzelfde argument worden momenteel in Mexico internationale waarnemers het land uitgezet. Dergelijke afleidingsmanoeuvres zijn schadelijk voor ons vertrouwen in de verbetering van onze betrekkingen. De mensen in Mexico verwachten echter veel van de nieuwe betrekkingen tussen de EU en Mexico, in het bijzonder op het gebied van mensenrechten. Deze verwachtingen mogen wij niet beschamen. De clausule mag geen dode letter blijven en de overeenkomst mag geen generale absolutie voor de regering zijn. Wij weten dat de Mexicaanse regering de instemming met de overeenkomst nodig heeft als teken van internationale erkenning, omdat haar reputatie in eigen land almaar slechter wordt. Wij zouden die instemming ontzettend graag verlenen als dat de mensenrechten ten goede zou komen. Een snel verslag over de situatie van de mensenrechten zou hier op zijn plaats zijn. Is de Commissie bereid het EP op korte termijn een dergelijk verslag voor te leggen? Zal de Commissie het Parlement een jaarlijks verslag voorleggen? Zal zij mensenrechtengroepen bij de opstelling ervan betrekken? Zal er in de EU-delegatie ter plaatse iemand zijn die zich speciaal met de mensenrechten bezighoudt? Hoe wil de Commissie de Mexicaanse samenleving laten deelnemen aan een politieke dialoog? Zonder deze elementen kunnen wij niet met een algemene overeenkomst instemmen en heeft ook de interimovereenkomst geen zin. Wij hebben dus dringend behoefte aan concrete informatie. Die informatie mag wel te verstaan niet gebaseerd zijn op verklaringen van Mexicaanse regeringsambtenaren, daar helaas al geruime tijd een grote discrepantie tussen woorden en werkelijkheid bestaat. Dat zijn wij aan onszelf en de Mexicaanse maatschappij verplicht. Van Dam Mijnheer de Voorzitter, Mexico heeft de laatste jaren aanzienlijke veranderingen doorgemaakt op economisch en op politiek niveau. Zo is Mexico lid geworden van de NAFTA. Terwijl de export van de Verenigde Staten naar Mexico hierdoor aanzienlijk is toegenomen, is die van de Europese Unie afgenomen. In zijn algemeenheid is Mexico erg afhankelijk geworden van de Verenigde Staten. Economische redenen dus genoeg voor de Europese Unie om de kaderovereenkomst van 1991 te herzien door middel van de nu voorgestelde interimovereenkomst. In de later goed te keuren algemene overeenkomst zal tot een stapsgewijze liberalisering van de wederzijdse markten worden overgegaan. Bij deze overeenkomsten zijn wel een aantal kanttekeningen te plaatsen. Ik erken de economische motieven van de Europese Unie, die natuurlijk de concurrentiepositie ten opzichte van de Verenigde Staten wil versterken. Ik moet er evenwel op wijzen dat de handelsbalans met de Europese Unie nog altijd een behoorlijk tekort voor Mexico vertoont. Het is de vraag of Mexico de vrijere concurrentie met de Europese Unie aankan op dit moment. De Europese Unie zal de hand echt in eigen boezem moeten steken en de communautaire markt daadwerkelijk moeten openstellen voor Mexicaanse export. Ik hoor graag of de Commissie en Raad deze intentie ook hebben. Daarnaast mogen we niet voorbijzien aan de kloof tussen arm en rijk in Mexico die ondanks - of moet ik zeggen: juist door - de economische groei steeds groter wordt. Het is goed dat de overeenkomst aandacht geeft aan samenwerking op het gebied van sociale zaken en armoede evenals aan vluchtelingenvraagstukken. Of dit voldoende is om de hele bevolking te laten profiteren van de overeenkomst is de vraag. De tijd zal het leren. Laten we dit dan ook nauwkeurig volgen en hierover contact houden, niet alleen met de Mexicaanse regering, maar ook met maatschappelijke organisaties die geconfronteerd worden met de dagelijkse werkelijkheid. Dit brengt mij tenslotte bij de kwestie van de mensenrechten. De maatschappelijke werkelijkheid toont een schrijnend beeld. Ik noem de situatie in Chiapas, waar doodseskaders duizenden Indianen hebben vermoord. De verdenking bestaat nog steeds dat deze eskaders contacten hebben met de regeringstroepen. De mensenrechtenclausule die is opgenomen in het akkoord is een novum waar we blij mee kunnen zijn. Afsluitend: goedkeuring van deze interimovereenkomst is nu de beste tactiek. Maar voorzichtigheid blijft geboden, zowel richting teveel hebzucht vanuit de Europese Unie als richting te weinig democratie en welvaartsverdeling in Mexico. Howitt Mijnheer de Voorzitter, in maart heb ik deel uitgemaakt van een Britse delegatie die de schendingen van de mensenrechten in Chiapas in zuidelijk Mexico moest onderzoeken. Nu we hier vanavond het akkoord tussen de Europese Unie en Mexico bespreken met zijn clausule over de mensenrechten, wil ik graag vertellen hoe de situatie ter plaatse is. Zevenduizend soldaten zijn onder de wapenen geroepen sinds december. In een bepaald dorp, waar ik geweest ben, was er een soldaat per gezin. Soldaten worden illegaal gelegerd, vaak in scholen, waarbij de leraren worden weggestuurd en de kinderen hun onderwijs wordt afgenomen. We hebben uitgebreide aanwijzingen gevonden dat er naast politietroepen paramilitairen worden ingezet en dat die een smerige oorlog voeren tegen de burgerbevolking. Het meest sprekende voorbeeld was de slachting in Acteal. Ter plaatse heb ik kunnen vernemen dat daar zeven uur aan een stuk gemoord is, terwijl politietroepen op een afstand van driehonderd meter werkeloos toekeken. Moedige mensenrechtenactivisten worden zonder geldige aanleiding wreed mishandeld. Een katholieke priester werd ervan beschuldigd een oude vrouw te hebben verkracht, zwarte missen te leiden en wapens te zegenen, terwijl hij en zijn collega's alleen maar probeerden humanitaire hulp op de plaats van bestemming te krijgen. Buitenlandse waarnemers worden systematisch het land uitgezet, internationale hulp wordt met opzet tegengehouden en er woedt een economische oorlog tegen de inheemse bevolking, die bijna 17.000 mensen van hun grond heeft verdreven. Ik feliciteer de rapporteur, mevrouw Miranda, met de presentatie van deze interimovereenkomst. Dit biedt ons de gelegenheid de clausule over democratie en mensenrechten toe te passen voordat wij het algemene akkoord behandelen. Ik vraag het Europees Parlement en de Commissie een permanente vorm van controle in te stellen, waarbij op regelmatige basis verslag wordt uitgebracht over de mensenrechtensituatie in Chiapas en de rest van Mexico. NGO's die zich inzetten voor de mensenrechten zouden daar nauw bij moeten worden betrokken. Zij zouden verhoogde, rechtstreekse Europese steun moeten krijgen. Voor de Mexicaanse regering heb ik deze boodschap. U zegt ons dat u een einde wilt maken aan de buitensporige militarisering, dat u gewapende groeperingen wilt ontwapenen, dat u bona fide internationale hulp verwelkomt en dat u op wilt komen voor de rechten van de inheemse bevolking. Wij in Europa kunnen u daarbij helpen. Of u ook doet wat u zegt, zal voor ons de maatstaf worden voor de ernst waarmee u deze overeenkomst bent aangegaan. Porto Mijnheer de Voorzitter, ik dank mevrouw Miranda de Lage voor haar verslag en steun zonder aarzeling haar voorstel, waarin zij ervoor pleit dat dit Parlement instemt met de overeenkomst tussen Mexico en de Europese Unie. Op die wijze kunnen we bijdragen tot de versterking van de economische banden tussen de verdragspartijen. We mogen niet vergeten dat onze betekenis als handelspartner de laatste jaren is afgenomen, van 11 % in 1990 tot 6 % in 1996. Dat is natuurlijk het gevolg van de bevoorrechte positie van een aantal landen, Mexico's partners in de NAFTAvrijhandelszone. De oprichting van deze zone heeft echter mogelijkheden geschapen die haar aantrekkelijk maken. Verwacht wordt dat de lidstaten van de NAFTA een groei zullen doormaken, en Europa moet ervoor zorgen dat het van de mogelijkheden die daaruit voortvloeien het volste gebruik kan maken. Behalve belangen aan Europese zijde staan er natuurlijk ook aan Mexicaanse zijde grote belangen op het spel: als de mogelijkheden op de Europese markt - de grootste markt ter wereld - toenemen, dan betekent dat een afname van de afhankelijkheid van een enkel land, de Verenigde Staten, een land dat zijn aandeel in de Mexicaanse handel zag groeien van 69, 3 % in 1993 tot 75, 5 % in 1996. Overigens dient benadrukt te worden dat de overeenkomst met de Europese Unie een aantal terreinen bestrijkt - van overheidsaankopen, mededinging en intellectuele eigendom tot respect voor democratische principes - die niet onder de NAFTA vallen, aangezien de NAFTA zich uitsluitend met de handel bezighoudt. De politieke dimensie, zoals die reeds in artikel 1 tot uitdrukking komt, kan de twijfel van een aantal onder ons helpen wegnemen. We moeten daarbij de moeilijkheden die de Mexicaanse autoriteiten ondervonden hebben in aanmerking nemen. Het gaat er niet om het bestaan van de problemen te ontkennen, maar veeleer om het openen van wegen waarlangs deze problemen opgelost kunnen worden. Op economisch gebied dienen we goed te letten op hetgeen is vastgelegd voor overheidsaankopen. Beide verdragspartijen hebben hier belang bij, maar het overeengekomene kan bijzonder interessant blijken te zijn voor Europese ondernemers, nu er mogelijkheden ontstaan op een markt die naar verwachting een belangrijke groei zal doormaken. Marín Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, de interimovereenkomst betreffende de handel en aanverwante zaken tussen de Europese Gemeenschap en Mexico, waarvoor vandaag de instemming van het Parlement wordt gevraagd, is een bijzonder belangrijke fase in het ambitieuze traject waarmee wij drie jaar geleden al zijn begonnen en dat uiteindelijk moet leiden tot de goedkeuring van de algemene overeenkomst inzake economisch partnerschap, politieke coördinatie en samenwerking. Beide overeenkomsten maken deel uit van de Europese strategie voor Latijns-Amerika die wij in 1995 hebben uitgezet. Zij is nu in de fase dat beleidsmaatregelen moeten worden aangenomen die aan de verschillende partijen in de regio zijn aangepast op grond van hun specifieke bijzonderheden en omstandigheden. In deze context heeft de nieuwe realiteit in Mexico de Europese Unie ertoe aangezet een andere betrekking van strategische aard te definiëren, die op wederkerigheid en associatie is gebaseerd en waarbij gemeenschappelijke belangen zijn betrokken: het belang om bij te dragen aan de opbouw van een internationale gemeenschap gebaseerd op de democratische beginselen, de rechtsstaat en de volledige eerbiediging van de mensenrechten, het belang om in het internationale debat nog eens te verklaren dat het mogelijk is bilaterale handelsovereenkomsten te sluiten overeenkomstig de normen van de Wereldhandelsorganisatie; het belang om onze economieën te activeren en derhalve de groei van de wereldhandel te bevorderen en, tenslotte, het belang om onze respectieve aanwezigheid in voor beiden belangrijke geografische gebieden te consolideren. Zo heeft dit Parlement het begrepen toen het mevrouw Miranda de Lage in 1995 haar verslag indiende, dat het ons mogelijk maakte in laatste instantie de nodige politieke impuls te geven om voor onszelf ambitieuzere doelstellingen te formuleren. In dat verband wil de Commissie u, mevrouw Miranda de Lage, nogmaals lof toezwaaien. Ik kan u zeggen dat de Europese Commissie het volledig met uw argumenten eens is waar het gaat om de beschrijving van het politieke kader en van de motieven - met hoofdletter - die de rechtvaardiging zijn van de instemming van het Europees Parlement met de overeenkomst. Ik wil nu kort even stilstaan bij een aantal opmerkingen die sommigen van u hebben gemaakt. In de eerste plaats hebben wij het vandaag over de interimovereenkomst. Deze heeft ten doel de Commissie de bevoegdheid te verlenen om onderhandelingen te voeren over de instelling van een vrijhandelszone tussen de Europese Unie en Mexico. In antwoord op enkele van uw vragen kan ik u zeggen dat het Europees Parlement uiteraard het laatste woord zal hebben wanneer de onderhandelingen zijn afgerond, want het zal zich ook over de definitieve algemene overeenkomst dienen uit te spreken. Vanzelfsprekend kunt u - zoals de heren Salafranca Sánchez-Neyra en Bertens hebben gezegd en uzelf hebt opgemerkt, en ik geloof ook de heren Howitt en Newens - ook een controlemechanisme instellen en kunt u debatteren, dialogeren en vergaderen. Met betrekking tot de argumenten die voor of tegen het aanvaarden van de overeenkomst zijn gebruikt, zal hetgeen ik u ga zeggen u zeker niet verbazen; u kent mij goed genoeg. Als ik moet kiezen tussen dialoog en breuk, geef ik de voorkeur aan dialoog, want wat voor zin zou het hebben om "nee" te zeggen? Kunnen we door "nee" tegen Mexico te zeggen automatisch het probleem-Chiapas oplossen? Nee. Aan diegenen die terughoudend zijn en de mogelijkheid van actieve of positieve stemonthouding opwerpen, zou ik zelfs willen zeggen dat wij, door het kiezen voor de dialoog en het aanvaarden van samenwerking, via de weg van onderhandelingen een aantal problemen binnen dit nieuwe kader van politieke samenwerking kunnen oplossen. Ik heb een onderhoud gehad met de vertegenwoordigers van de CONAI en in het bijzonder met bisschop Samuel Ruiz. De CONAI is voorstander van deze overeenkomst. Dat wil zeggen dat de organisatie die ook de inheemse bevolking van Chiapas beschermt, voorstander van deze overeenkomst is, want zij ziet in deze politieke dialoog een nuttig instrument. Tenslotte wil ik u eraan herinneren dat de trojka in de Groep van Rio al een heel intensieve bijeenkomst in Panama heeft gehad, waar Mexicanen en Europeanen standpunten inzake het probleem-Chiapas hebben uitgewisseld. Dat was uiterst nuttig. Ik herinner u eraan dat u ook in het Parlement een hoorzitting over Chiapas hebt georganiseerd, waaraan de civiele samenleving, de NGO's en de Mexicaanse regering hebben deelgenomen, en dat stemt tot dankbaarheid. Tenminste tegenover ons, Europese Unie, houdt de Mexicaanse regering zich aan de regels. Nog afgezien van het voorbehoud dat men op het gebied van de mensenrechten en de situatie in Chiapas kan maken - niemand zal ontkennen dat daar problemen rijzen, niet alleen voor de inheemse bevolking, maar ook discriminatie en armoede -, creëert deze overeenkomst met de democratische clausule en de instrumenten voor politieke samenwerking ook overlegmechanismen die voor onze geprivilegieerde betrekkingen met de Mexicanen bijzonder nuttig zijn. Ik besluit met iets dat ik belangrijk vind en dat door de meeste parlementsleden is opgemerkt: het Mexico van Zedillo zal een ander Mexico zijn. Ik heb de overeenkomst van 1991 geërfd, maar het Mexico van de regering-Salinas is niet het Mexico van de regering-Zedillo. Dat moeten wij erkennen. Er heeft zich een ontwikkeling voorgedaan die enige tijd geleden ondenkbaar was. De heer Howitt refereerde aan het bloedbad van Acteal, maar deze slachting door paramilitaire groepen heeft in Mexico ook politieke consequenties gehad. De minister van Binnenlandse Zaken en de gouverneur zijn afgezet. Voor wie de geschiedenis van de PRI kent, betekent het feit dat de president van de Republiek de minister van Binnenlandse Zaken en de gouverneur van Chiapas afzet, een kwalitatieve wijziging in de wijze van politiek bedrijven. En die moeten wij erkennen. Gezien de mogelijkheden van een ja met stemonthouding, een ja om redenen van politieke visie en een ja om redenen van economisch evenwicht, is de Commissie dan ook van mening dat dit een bijzonder nuttig instrument is om een politieke dialoog op gang te brengen over de netelige kwestie van de mensenrechten en de problemen van de inheemse bevolking in Mexico. Als dit instrument goed, met respect en met gevoel voor bruikbaarheid wordt aangewend, kan het bijzonder nuttig zijn voor de oplossing van dit probleem. In het gedeelte over de visie op de economische toekomst ben ik het eens met wat de heer Salafranca Sánchez-Neyra heeft gezegd. Mexico is voor ons heel interessant om de door u genoemde reden: het is een stevig platform dat zich op dit ogenblik van het tequila-effect herstelt en dat als onderdeel van de NAFTA de Europese Unie kansen biedt die wij willen aangrijpen. De Voorzitter Hartelijk dank, mijnheer Marín. Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.00 uur plaats. Communautair douanewetboek De Voorzitter Aan de orde is het debat over het verslag (A4-0149/98) van mevrouw Peijs, namens de Commissie economische en monetaire zaken en industriebeleid, over het voorstel voor een verordening van het Europees Parlement en de Raad tot wijziging van verordening (EEG) nr. 2913/92 tot vaststelling van het communautair douanewetboek (douanevervoer) (COM(97)0472 - C4-0489/97-97/0242(COD)). Peijs Mijnheer de Voorzitter, aanleiding tot de herziening van het communautair douanewetboek vormt het verslag van de enquêtecommissie van het Europees Parlement over de fraude bij douanevervoer. De naderende voltooiing van de interne markt, de toenemende complexiteit, de achterblijvende automatisering van de douanediensten en de extreem hoge indirecte belasting op sommige producten zorgen voor problemen in de afhandeling van het douanevervoer. Wij hebben het dan over producten als sigaretten, een van de zogenaamde gevoelige producten waarop veel winst is te maken als zij onderweg zogenaamd kwijt raken en op de zwarte markt verkocht worden. De Commissie stelt enkele maatregelen voor om de wetgeving helderder en eenvoudiger te maken. Dat steunt het Parlement van harte. Daarover geen misverstand. De maatregelen die de Commissie wil nemen, zijn in drie groepen in te delen: de herziening van de wetgeving, betere samenwerking tussen de douanediensten in de lidstaten en automatisering van de communicatie tussen de douanediensten, het nieuwe gecomputeriseerde transitsysteem. Het is onverteerbaar in een tijd waarin de Commissie zoveel programma's draait om het bedrijfsleven tot automatisering te bewegen dat wij met de douanediensten de 21ste eeuw ingaan met 20ste-eeuwse technologie. Ik schat dat wij drie jaar over tijd zijn, mijnheer de commissaris, en dat het 2003 wordt in plaats van 2000. Is het waar dat in het al vereenvoudigde pilotproject nu ook een cruciaal land als Duitsland het heeft laten afweten? Hoe gaat de Commissie dat oplossen? De herziening van de wetgeving ligt voor ons. Ik zal niet op alle details ingaan. Het belangrijkste punt uit de voorstellen van de Commissie is dat zij het douanewetboek wil uitkleden en het opstellen van de voorschriften wil overhevelen naar de procedure van het comité douanewetboek. Natuurlijk ziet het Parlement de voordelen voor de Commissie van dat systeem, namelijk grotere flexibiliteit en snelheid. Waar mogelijk wil het Parlement dan ook natuurlijk meewerken. Maar het Parlement ziet ook nadelen, bijvoorbeeld dat de voorschriften regelmatig veranderd kunnen worden wat onzekerheid voor marktpartijen met zich meebrengt zonder enige mogelijkheid voor het Parlement en het bedrijfsleven om zich te weer te stellen. Er kunnen in principe door de Commissie heel ingrijpende beslissingen genomen worden waarvan ik als rapporteur vindt dat zij niet aan het comité mogen worden overgelaten. De twee belangrijkste voorbeelden daarvan zijn de regels voor zekerheidstelling inclusief de betrouwbaarheidstoets, artikel 94, en de beperking van de mogelijkheden voor lidstaten om vereenvoudigde procedures in te voeren, artikel 97. Waarom staat het Parlement niet helemaal achter de Commissievoorstellen die toch zo redelijk ogen? Nogmaals, in de comitéprocedure staat het Parlement volledig buiten spel. Op zich is dat geen ramp en er zouden voordelen tegenover kunnen staan. Toch heb ik ervoor gekozen essentiële punten in het wetboek te blijven opnemen en bij die zaken slechts de uitvoeringsbepalingen aan het comité over te laten. Mijn houding, mijnheer de commissaris, zou anders zijn als duidelijke inspraak van het bedrijfsleven bij eventuele veranderingen door de Commissie gegarandeerd zou worden, bijvoorbeeld door opneming in het wetboek. Niet het slappe surrogaat van inspraak dat nu geboden wordt en de industrie geen enkele kans geeft. Omdat een betere regeling nergens gegarandeerd wordt, heb ik in het verslag geprobeerd om het juiste evenwicht tussen flexibiliteit en democratische controle door het Europees Parlement te vinden. Afgezien van deze in onze ogen gerechtvaardigde eis is het Parlement buitengewoon coöperatief geweest, zowel in de richting van de Raad als in de richting van de Commissie. Daarom zijn wij ervan overtuigd dat van die beide kanten begrip getoond mag worden voor het op democratische argumenten gestoelde standpunt van het Parlement. Wij kennen de commissaris als een goede democraat en hebben dus vertrouwen in de afloop. Er valt niet te marchanderen met het Parlement op het punt van democratie. In de gesprekken met de Commissie en de Raad is het duidelijk geworden dat de Commissie de artikelen 92 en 97 niet kan aanvaarden. Het schijnt dat de Raad in artikel 92 achter het Parlement staat. Ook de Commissie begrotingscontrole van ons Parlement laat in haar brief van 22 april weten dat zij mijn voorstellen wil volgen. Omdat het ernaar uitziet dat het gemeenschappelijk standpunt dicht bij het standpunt zou liggen van het Parlement, verzoek ik de commissaris dan ook bijzonder dringend om zijn standpunt bij te stellen in de richting van Parlement en Raad. Artikel 97 ligt, denk ik, moeilijker en dat terwijl juist artikel 97 een cruciaal punt voor het Parlement is. Om dit artikel te wijzigen moet de Commissie in de toekomst terugkomen naar het Parlement. Wij willen het niet in een comitéprocedure hebben. Dat garandeert namelijk het bedrijfsleven een faire kans gehoord te worden bij wezenlijke veranderingen. Op dit punt ben ik niet bereid, mijnheer de commissaris, tot een compromis. Dus ik hoop op uw goede wil. Het zou de aard van onze volksvertegenwoordiging aantasten zonder dat de Europese Commissie ook maar een poging doet er voor het bedrijfsleven iets voor in de plaats te stellen. Wibe Mijnheer de Voorzitter, ik wil graag een principieel vraagstuk aan de orde stellen, dat ik vaak aankaart als ik over deze kwestie spreek. Het betreft de grenzen aan de bevoegdheid van dit Parlement. De Commissie wil met haar voorstel de douaneprocedure vereenvoudigen. Een belangrijk onderdeel van deze vereenvoudiging houdt in dat gevallen die nu worden geregeld in het douanewetboek, dus in de onderliggende wet, in het vervolg via een comitéprocedure worden afgehandeld. De rapporteur staat hier een beetje sceptisch tegenover. Zij wijst erop dat dit zeker een grotere flexibiliteit kan meebrengen, maar dat daarnaast het risico bestaat dat, enerzijds, het comité tot voor het bedrijfsleven onverwachte besluiten zou kunnen komen en, anderzijds, - en dat is wellicht het belangrijkste - een afhandeling door het comité betekent dat het Parlement niet langer medebeslissingsrecht heeft in kwesties rond de douaneprocedure bij doorvoer. Ik wil graag zeggen dat ik in deze kwestie een iets afwijkend standpunt inneem, ook al sta ik politiek links van de rapporteur. Ik ben principieel van mening dat een parlement zich in hoofdzaak moet bezighouden met de opstelling van algemene richtlijnen, dat wil zeggen kaders. Daarna moet men het aan commissies van deskundigen en autoriteiten overlaten om de details van het geheel te regelen. Ik denk juist dat een van de problemen van ons Parlement is dat wij ons veel te veel met details bezighouden op gebieden waar wij eigenlijk wezenlijke kennis van zaken missen. Ik ben het met de rapporteur eens dat er gevaren aan kleven wanneer men een commissie van deskundigen details laat regelen. Daarover zeggen wij in Zweden: in de details zit de duivel. Ik denk echter dat men deze gevaren niet moet overdrijven, omdat een commissie van deskundigen natuurlijk ook bekend is met de omstandigheden van het bedrijfsleven. Het is dan ook volgens mij niet realistisch om te denken dat een commissie van deskundigen die goed bekend is met alle details in deze zaak met voorstellen zal komen die voor het bedrijfsleven een totale verrassing zullen zijn. Wat de controle van het Parlement betreft, is het duidelijk dat een commissie van deskundigen natuurlijk een heel andere richting kan inslaan dan het Parlement en de Raad juist achten, maar dan hebben wij toch nog altijd de mogelijkheid om de richtlijn of de verordeningen inzake deze kwesties te wijzigen. Ik wil graag een mogelijk probleem onder uw aandacht brengen. Het gaat om amendement 5 van de rapporteur, over de ontheffingen van het stellen van zekerheid. De Commissie wil kort gezegd het comité laten vaststellen welke ondernemingen betrouwbaar zijn. De rapporteur wil een aantal bepalingen in dezen invoeren. Zij stelt onder andere dat het vervoer over de Rijn en de zijrivieren daarvan permanente ontheffing moet krijgen. Ik vraag me enkel af of het werkelijk redelijk is in wetten vast te leggen dat het vervoer over een specifieke waterweg een algemene ontheffing moet krijgen. Ik mis speciale deskundigheid op dit gebied, maar ik wil hiermee de problemen schetsen die ontstaan als men in wetteksten te detaillistisch te werk gaat. Voor het overige heb ik geen aanmerkingen op het uitstekende verslag van de rapporteur. Rübig Mijnheer de Voorzitter, op de eerste plaats wil ik de rapporteur oprecht bedanken voor haar verslag, dat zeer constructieve voorstellen bevat. Bij de transit hebben we enerzijds te maken met het probleem van de op grote schaal gepleegde fraude. In de afgelopen jaren hebben we alleen al 5.162 gevallen gehad met een schadepost van 1, 4 miljard ecu. Dat is een hoog bedrag en ook een zware belasting voor de EU-begroting. Anderzijds staan daar uiteraard de dagelijkse goederenleveringen van enorme omvang tegenover. De douane staat voor de opgave de vereiste controle uit te voeren, te zorgen voor een vlotte afwerking en de belastingen naar behoren te innen. Verzenders en ontvangers willen snel en liefst eenvoudig en goedkoop hun goederen van A naar B brengen en vrachtrijders willen de goederen zonder problemen en tegen een gunstige prijs vervoeren. Wij moeten rekening houden met het feit dat in de Europese Unie het klein en middenbedrijf, het MKB, in de voorste linies werkzaam is en daarom moet de procedure voor het merendeel van het goederenverkeer zo eenvoudig mogelijk worden gehouden. Er bestaan natuurlijk gevoelige sectoren, zoals bijvoorbeeld tabak, alcoholische dranken en de agrarische sector, waar de procedures natuurlijk zeer streng moeten zijn om te voorkomen dat de producten naar de zwarte markt verdwijnen. Maar ter wille van deze gevoelige procedures voor een steeds kleiner deel van het goederenvervoer mogen we uiteraard de grote goederenstroom niet vergeten waarvoor de procedures eenvoudig en functioneel moeten zijn. Monti Mijnheer de Voorzitter, ik wil allereerst het Parlement feliciteren, met name de rapporteur, mevrouw Peijs, en haar danken voor het uitmuntende werk dat zij heeft verricht en het goede verslag dat zij over deze zo technische materie heeft opgesteld. De herziening van de bepalingen van het douanewetboek inzake het transitoverkeer is een belangrijke kwestie, aangezien hierin de basisbeginselen worden neergelegd voor een grondige hervorming van de douaneprocedures. Er is immers heel wat fraude met die procedures gepleegd en dat is gepaard gegaan met forse financiële verliezen voor de begroting van de Gemeenschap en de lidstaten, maar ook voor het bedrijfsleven. De voorstellen van de Commissie voor hervorming van het transitoverkeer stroken met de aanbevelingen van de enquêtecommissie van het Parlement. Ons doel is de collectieve inkomsten te beschermen en betrouwbare bedrijven veiligheid, flexibiliteit en een terrein zonder hinderpalen te bieden waar zij onder gelijke voorwaarden met elkaar kunnen concurreren. Het grootste deel van de amendementen van mevrouw Peijs gaat in die richting en daarom kan de Commissie ze overnemen, op twee uitzonderingen na. De eerste uitzondering is amendement 3 over de zuivering van de regeling inzake transitoverkeer. De huidige regeling is niet duidelijk genoeg met betrekking tot de plichten van de douaneautoriteiten en de verantwoordelijkheden van de bedrijven. De Commissie stelt in dit verband voor dat de verantwoordelijkheid van het bedrijf eindigt op het moment dat het aan zijn verplichtingen heeft voldaan, dat wil zeggen zodra de goederen en documenten op het kantoor van bestemming zijn gepresenteerd. Zodoende zou de zuivering op de plaats van bestemming geschieden, ook al moet dan in het land van vertrek gecontroleerd worden of de operatie volgens de regels is afgehandeld. Het door de rapporteur voorgestelde amendement specificeert niet op welk moment het bedrijf zich van zijn plichten gekweten heeft en vormt daarom geen verbetering op de huidige situatie. De zuivering blijft in dat geval namelijk afhangen van een administratief besluit van het kantoor van vertrek. Het tweede amendement waar de Commissie niet akkoord mee gaat, is nr. 7, dat handelt over de vereenvoudigde transitoprocedures die de lidstaten in het leven kunnen roepen via bilaterale of multilaterale akkoorden of dat zij kunnen toepassen op transito-operaties binnen hun eigen grondgebied. De Commissie erkent dat er op het niveau van de lidstaten behoefte is aan flexibiliteit, maar ze is van mening dat de fundamentele beginselen van de transitoprocedures, in het bijzonder de garantiebepalingen, hoe dan ook altijd in acht genomen moeten worden. Het door mevrouw Peijs voorgestelde amendement zorgt ervoor dat naleving van die fundamentele beginselen onnodig wordt in geval van vereenvoudigde procedures toegepast op nationaal transitoverkeer. Met andere woorden, men zou goederen in transitosysteem kunnen vervoeren, bijvoorbeeld van Hamburg naar München, zonder het communautaire transitogarantiesysteem in acht te nemen, of zelfs zonder enige garantie. Maar hoe kunnen wij op een markt zonder binnengrenzen garanderen dat deze goederen niet ergens in Wenen of Parijs terechtkomen? Wij hebben te maken met een enkele markt en dus moeten dezelfde garantiebepalingen worden toegepast op transitoverkeer tussen Straatsburg en Bordeaux als tussen Straatsburg en Stuttgart, aangezien in beide situaties dezelfde financiële belangen op het spel staan. Het standpunt van de Commissie staat in dit opzicht, dus op het vlak van garantie, dichter bij de strekking van de amendementen 4 en 5 van mevrouw Peijs, die streven naar een meer uniforme uitvoering van de garantiebepalingen. Ik zal verder geen commentaar leveren op de andere amendementen, want zoals ik reeds gezegd heb, kan de Commissie die overnemen. Natuurlijk ben ik bereid antwoord te geven op eventuele vragen. Ik wilde tenslotte nog twee dingen toevoegen. Een van de redenen waarom wij akkoord gaan met het gros van de voorgestelde amendementen is dat wij achter de bedoeling staan een precisering van details in de regelgeving van het wetboek te verkrijgen, om op die manier minder ruimte te laten voor regelgeving van de kant van het comité douanevervoer. Een ander element waar ik opheldering over wil verschaffen, betreft het niet geringe probleem van de automatisering. Zoals het Parlement weet en zoals mevrouw Peijs heel goed weet, heeft de uitvoering van het nieuwe geautomatiseerde transitosysteem - het new computerized transit system - de nodige vertragingen opgelopen, hoofdzakelijk door problemen met de aannemer. Het lukt dus nu niet meer de uitvoering van het new computerized transit system in 1998 van start te doen gaan. De Commissie en de deelnemende landen hebben thans een nieuwe strategie voor uitvoering van het systeem afgesproken. Het idee is om de basisfuncties aanvankelijk in vijf geselecteerde landen in te voeren: Nederland, Duitsland, Zwitserland, Italië en Spanje, opdat de centrale diensten, netwerken en gegevensbestanden tegen het eind van het eerste trimester van 1999 beschikbaar komen. Op die manier kan het systeem begin 2000 tenminste voor de vijf vermelde landen volledig operationeel worden. De Voorzitter Hartelijk dank, mijnheer Monti. Mevrouw Peijs vraagt het woord. Wilt u een vraag stellen? Peijs Voorzitter, het verhaal gaat dat Duitsland uit dat pilot project gevallen is, wat een reusachtige ramp zou zijn omdat het grootste deel van de bestemmingen, aankomst en vertrek, Duitsland betreffen. Als Duitsland uit het project is gevallen, dan zou ik toch graag van de commissaris horen waardoor Duitsland vervangen gaat worden of dat u extra druk gaat leggen op de Duitse regering om toch nog mee te doen. Even de zuivering van artikel 92. Op dit ogenblik is de termijn waarop de documenten terug moeten zijn of in ieder geval bekend moeten zijn op het douanekantoor van vertrek onaanvaardbaar lang. Alles bij elkaar duurt de periode voordat het bedrijfsleven weet of zij wel of niet aan fraude onderhevig zijn of dat er gefraudeerd is ontzettend lang. Wij hebben geen termijn willen stellen, maar als de commissaris graag een termijn wil hebben zou ik drie maanden willen voorstellen: na drie maanden moeten de documenten terug zijn. Dan de laatste opmerking van de commissaris over artikel 97. Daar ben ik toch wel een beetje verbaasd over. Ik denk dat er een vertaalfout in het spel is, mijnheer Monti, want wat ik nu precies heb willen doen in dat amendement is precies wat u zegt dat ik niet doe. Ik heb juist geprobeerd om de flexibiliteit van de lidstaten te beperken waar het gaat om de moeilijke gevallen van de zekerheidstelling. Dus ik denk dat wij precies hebben gedaan wat u zou willen en dat er een vertaalfout in het spel is. De Voorzitter Dames en heren, ik herinner u eraan dat u alleen vragen kunt stellen en geen nieuw debat kunt openen. Stelt u uw vraag zo snel mogelijk, mijnheer Rübig. Rübig Mijnheer de Voorzitter, ik heb slechts een enkele vraag: tot hoeveel bezuinigingen leidt het nieuwe systeem voor de Europese economie? Monti Mijnheer de Voorzitter, wat Duitsland betreft, kan ik bevestigen dat het plan is om aanvankelijk in vijf geselecteerde landen de basisfuncties in te voeren, waaronder Duitsland dus, zodat de centrale diensten tegen het eind van het eerste trimester van 1999 beschikbaar worden. Het systeem kan dan, althans voor de vijf landen die ik vermeld heb, aan het begin van 2000 volledig operationeel worden. Deze hele operatie voeren wij uit om te voorkomen dat er zich nog meer vertragingen voordoen. De laatste vraag over een kwantitatieve beoordeling van de voordelen van het systeem is heel moeilijk te beantwoorden. De kwestie is met alle betrokken partijen doorgesproken en op grond van alle technische evaluaties kunnen wij zeggen dat er aanzienlijke voordelen aan het systeem verbonden zijn. Ik kan echter geen precieze kwantitatieve schattingen leveren. Het feit dat er lange termijnen mee gemoeid zijn, mevrouw Peijs, is zeker een probleem. Juist met het oog hierop plaatsen wij zoveel nadruk op automatisering, om deze tijd in te korten. Tenslotte de vereenvoudigde procedure zoals voorgesteld in een van uw amendementen. Ik moet zeggen dat dit amendement acceptabeler zou zijn geweest voor de Commissie als men een manier had gevonden - misschien kan dit alsnog - om eenzelfde garantieniveau, een niveau van afdoende garantie, te bewerkstelligen. Zoals ik zojuist al duidelijk heb gesteld, maken wij ons zorgen over het gebrek aan garanties, vooral in deze sector waar het onderhand niet meer lukt duidelijk onderscheid te maken tussen transito binnen een lidstaat en tussen lidstaten. De Voorzitter Hartelijk dank, mijnheer de commissaris. Het debat is gesloten. De stemming vindt morgen om 12.00 uur plaats. (De vergadering wordt om 23.44 uur gesloten)

1. Uitbreiding van de bepalingen van Verordening (EG) nr. 883/2004 en Verordening (EG) nr. 987/2009 tot de onderdanen van derde landen die enkel door hun nationaliteit nog niet onder deze verordeningen vallen (

Razrešnica za leto 2006 (razprava) Predsednik Naslednja točka je skupna razprava o: poročilu Dana Jørgensena v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek III - Komisija (SEC(2007)1056 - C6 0390/2007 - (SEC(2007)1055 - C6 0362/2007 -, poročilu Joséja Javierja Pomésa Ruiza v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek I - Evropski parlament (C6-0363/2007 -, poročilu Nilsa Lundgrena v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek II - Svet C6-0364/2007 -, poročilu Nilsa Lundgrena v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek IV - Sodišče Evropskih skupnosti (C6-0365/2007 -, poročilu Nilsa Lundgrena v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek V - Računsko sodišče (C6-0366/2007 -, poročilu Nilsa Lundgrena v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek VI - Evropski ekonomsko-socialni odbor (C6-0367/2007 -, poročilu Nilsa Lundgrena v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek VII - Odbor regij (C6-0368/2007 -, poročilu Nilsa Lundgrena v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek VIII - Evropski varuh človekovih pravic (C6-0369/2007 -, poročilu Nilsa Lundgrena v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja splošnega proračuna Evropske unije za proračunsko leto 2006, Oddelek IX - Evropski nadzornik za varstvo podatkov (C6-0370/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske fundacije za izboljšanje življenjskih in delovnih razmer za proračunsko leto 2006 (C6-0372/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske fundacije za usposabljanje za proračunsko leto 2006 (C6-0381/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropskega centra za razvoj poklicnega usposabljanja za proračunsko leto 2006 (C6-0371/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Prevajalskega centra za organe Evropske unije za proračunsko leto 2006 (C6-0378/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropskega centra za preprečevanje in obvladovanje bolezni za proračunsko leto 2006 (C6-0386/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropskega centra za spremljanje drog in zasvojenosti z drogami za proračunsko leto 2006 (C6-0375/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Agencije Evropske unije za temeljne pravice (prej Evropski center za spremljanje rasizma in ksenofobije) za proračunsko leto 2006 (C6-0374/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za obnovo za proračunsko leto 2006 (C6-0373/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za okolje za proračunsko leto 2006 (C6-0376/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za varnost in zdravje pri delu za proračunsko leto 2006 (C6-0377/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za zdravila za proračunsko leto 2006 (C6-0379/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za varnost hrane za proračunsko leto 2006 (C6-0384/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za pomorsko varnost za proračunsko leto 2006 (C6-0382/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za varnost v letalstvu za proračunsko leto 2006 (C6-0383/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za železniški promet za proračunsko leto 2006 (C6-0387/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za varnost omrežij in informacij za proračunsko leto 2006 (C6-0385/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske agencije za upravljanje in operativno sodelovanje na zunanjih mejah držav članic Evropske unije za proračunsko leto 2006 (C6-0389/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Eurojusta za proračunsko leto 2006 (C6-0380/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropske policijske akademije za proračunsko leto 2006 (C6-0388/2007 -, poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna šestega, sedmega, osmega in devetega evropskega razvojnega sklada za proračunsko leto 2006 - C6-0118/2007 -, (prejšnji poročevalec: gospod Stubb) in o poročilu Hans-Petra Martina v imenu odbora za proračunski nadzor o razrešnici glede izvrševanja proračuna Evropskega nadzornega organa za GNSS za proračunsko leto 2006 (C6-0049/2008 - 2008/2000 (DEC)), Dan Jørgensen poročevalec. - (DA) Gospod predsednik, začeti moram z opozorilom za vse, da se približujemo zaključku zelo pomembne naloge. Na splošno, je morda mogoče reči, če se preuči vloga Parlamenta v zvezi z vlogo drugih institucij, da imamo tri glavne naloge. Vključeni smo v pripravo zakonodaje za evropske države in njihove državljane. Vključeni smo v ustanovitev proračuna, tj. določanje za kaj je treba uporabiti sredstva EU. Končno, zadnja naloga je delovanje v smislu nadzornega organa. Parlament je nadzornik v imenu državljanov, če se lahko tako izrazimo. Naloga, ki jo bomo danes izpolnili, je verjetno najpomembnejši del vloge nadzornega organa: v tem delu natančno pregledujemo Komisijo in druge institucije v zvezi z upravljanjem sredstev in ne nazadnje ocenjujemo potek delovanja v državah članicah, pri čemer vemo, da upravljajo z 80 % sredstev EU. Ob tem je prav tako naravno, da pohvalim svoje kolege poslance iz drugih skupin. Danes bo o poročilu glasoval Parlament kot celota. Verjamem, da smo v okviru odbora za proračunski nadzor odlično sodelovali. Zlasti želim omeniti poročevalce v senci, ki so po mojem mnenju zelo ustvarjalno prispevali k zadevi. Zato smo seveda lahko na Komisijo izvajali tako velik pritisk in imeli zelo ustvarjalen dialog. Naj najprej navedem nekaj pozitivnih točk. Zagotovo bom govoril tudi o negativnih vidikih, vendar naj začnem z nekaj pozitivnimi točkami v zvezi s prejšnjimi leti. Ni dvoma, da smo v okviru kmetijskega sektorja opravili velik napredek v povezavi z nadzorom nad sredstvi. Integrirani sistem finančnega nadzora seveda pomeni, da je bil uveden popolnoma nov in veliko bolj prožen način nadzora nad kmetijskimi sredstvi EU, kar verjetno ni stališče mnogih državljanov v Evropi, ki spremljajo ta govor. Ta sistem je zelo učinkovit. Evropsko računsko sodišče je to pogosto poudarilo. Že zdaj vemo, da bodo v nekaj letih vsa glavna sredstva v okviru kmetijske politike zajeta v tem zelo učinkovitem sistemu, kar zagotovo zasluži pohvalo. Vendar smo v zadnjih letih poslušali ostre kritike v zvezi s točkami, ki so povezane z raziskovalno politiko. Razen tega je treba ob tem opozoriti, da je Komisija zelo resno obravnavala našo kritiko in izvedla akcijski načrt, ki je zagotovil reševanje veliko težav. Komisija si za to zasluži veliko pohvalo. Nazadnje smo seveda zelo zadovoljni zaradi pobud, ki so bile predstavljene. Zdaj je v zvezi s prejemniki podpore EU večja odprtost v povezavi s socialnimi skladi in kmetijskimi stroški. Razen tega bomo spoznali imena sodelujočih iz različnih delovnih skupin v Svetu in Komisiji, za kar si je ta parlament prizadeval veliko let. Komisija je zdaj soglašala, da razkrije te informacije. Omeniti je treba, da je to zelo pozitiven razvoj. Seveda je jasno, da ta postopek zadeva področja na katerih je bilo nekaj kritik. Vsak, ki je spremljal postopek, ve, da to posebej zadeva dve področji: strukturne sklade in vprašanja zunanje politike, tj. zunanje zadeve. V zvezi s strukturnimi skladi je Računsko sodišče zelo jasno ugotovilo, da se 12 % sredstev, ki so bila izplačana, nikoli ne bi smelo izplačati: 12 % ali skoraj 4 milijarde EUR. Jasno je, da je to popolnoma nesprejemljivo. To je bilo izhodišče za nalogo, ki jo bomo danes končali. Potekalo je več posvetovanj, pri čemer sem sam skupaj z odborom užival v tesnem dialogu s Komisijo. Le zato, ker smo dosegli veliko rezultatov, lahko zdaj kot poročevalec zaključim s podelitvijo razrešnice. Komisija je dejansko izvedla veliko število reform, pri čemer se je izkazalo, da bo izvedenih 37 posebnih točk. To je kolegij komisarjev sprejel. Na nekaterih področjih se pojavlja vprašanje uvedbe več in strožjega nadzora, medtem ko je na drugih področjih vprašanje poenostavljanja nadzora zaradi večje učinkovitosti. Na vseh področjih so bili uvedeni zelo jasni skrajni roki. V zvezi z načinom odzivanja smo dobili zelo jasna merila, zato imamo mi in javnost možnost preveriti, da ima to zares pozitiven učinek. Ne smemo pozabiti dveh vprašanj: prvič, dejstvo, da je treba denar, ki je bil nepravilno izplačan leta 2006, vrniti, kar je predmet tega postopka. Menimo, da je to zdaj zagotovljeno. Vendar je treba prav tako zagotoviti, da se to v prihodnje ne bo ponovilo. Verjetno je to ravno tako pomembno. Menimo, da je bil ta cilj s predložitvijo novih postopkov Komisije dosežen. Jasno je, da le lepe besede niso dovolj. Čeprav smo dejali, da sprejemamo predložene reforme, bomo to vprašanje spremljali in zelo natančno opazovali postopek. Zato želim danes predložiti predlog spremembe, ki ga je, kot razumem, Komisija pripravljena podpreti. Gospod Kallas mi je namignil, da bi bilo sprejemljivo, če se Komisija enkrat na mesec sestane z odborom za proračunski nadzor in nam omogoči razpravo o opravljenem napredku na tem področju. To bi bilo za obe stranki izjemno koristno. Naj povem še nekaj o drugem področju na katerem smo imeli velike težave. To zadeva vprašanja zunanje politike. Podrobneje, to zadeva vprašanje o Iraku. Vemo, da EU prispeva nekaj sredstev za obnovo Iraka, za to zagotovo obstaja veliko dobrih političnih razlogov. Kot primer smo izbrali Irak. Želeli bi seznam posebnih projektov v Iraku, ki jih delno ali v celoti financira EU prek ZN in Svetovne banke. Pridobivanje takšnega seznama je bilo izjemno težavno. Potekalo je več mesecev. Že znane informacije bi morale biti na seznamu, vendar jih ni bilo, o čemer je potekala dolgotrajna razprava, dokler nismo nedavno končno pridobili informacij, ki bi jih morali že na začetku. Zato zdaj lahko končno dejansko podelimo razrešnico na tem področju. Najpomembnejše vprašanje v zvezi s tem je seveda, kaj storiti v prihodnosti? Irak je le en primer. Kaj pa druge države, ki jih je več kot 100 in v katerih EU zagotavlja podporo za različne dejavnosti? Komisija se je zdaj zavezala, da bo končnim upravičencem, tj. končnim upravičencem podpore, zagotavljala javni dostop od leta 2007 naprej, kar odobravam in menim, da je v celoti nujno. Zaradi vseh teh razlogov priporočam, da podelimo razrešnico. V zvezi s Komisijo in načini opravljanja zadev v državah članicah lahko opozorimo na veliko kritik. Prav tako želim povedati, da smo z dobrim dialogom s Komisijo dosegli rezultat. To pomeni, da lahko predlagamo podelitev odobritev za finančna poročila za leto 2006. Vendar so še vedno področja na katerih si želimo nadaljnjega napredka. Zelo si želimo pridobiti nacionalne izjave o zanesljivosti, kot jih imenuje Parlament, tj. nacionalne letne izjave o reviziji, ki jih podpiše finančni minister zadevne države. Še vedno menimo, da bi bilo to zelo koristno orodje za boj proti zavajanju, goljufijam in tajnosti v zvezi s sredstvi EU v posameznih državah. S to sklepno željo se želim zahvaliti za priložnost, da sem spregovoril v prvem krogu. José Javier Pomés Ruiz poročevalec. - (ES) Gospod predsednik, pozdravljeni v tej razpravi, ki se je udeležuje generalni sekretar, pri čemer pozdravljam tudi gospoda Kallasa. Nikogar iz Sveta ne morem pozdraviti, ker se zdi, da ga finančna poročila in prevzemanje odgovornosti za politično razpravo o razrešnici ne zadevajo. Upam, da bomo, ko bo Svet imel predsednika po lizbonski pogodbi, dobili zagotovila za prisotnost Sveta na tej razpravi. Najprej čestitam kolegu Danu Jørgensenu za odlično poročilo in poudarjam njegove besede o dobrem delovanju Evropske unije in o vsakoletnem izboljšanju tega delovanja. Večkrat je omenil pobudo komisarja Kallasa in Komisije o preglednosti. Pred dvema mesecema sem bil poročevalec za poročilo na lastno pobudo o podpori politike preglednosti. Komisija seveda napreduje glede politike preglednosti, tako kot Parlament. Poudariti želim, da ima Parlament pri podeljevanju razrešnice politično vlogo ter da nismo in niti ne smemo biti računovodje. To je politična vloga, pri čemer moramo za državljane odgovoriti na naslednje vprašanje: ali smo z denarjem Parlamenta lahko izpolnili proračunske izzive za proračunsko leto 2006? Izzivi, kot so priprave Parlamenta na širitev, za sprejem novih držav članic, širitev informacijske politike, boljše opravljanje dela, lastne priprave na lizbonski izziv, pri čemer bomo morali to bolj in na najboljši možen način zakonsko urediti. Kakšen je politični sklep glede teh finančnih obveznosti? Pozitiven. Dobro smo opravili. Poudaril bi nekaj točk iz tega proračunskega leta. Prvič, na pobudo predsednika Hansa Pötteringa smo začeli politični dialog med predsedstvom in postopkom podelitve razrešnice, ki se do zdaj ni zdel možen. Zdaj je možen, pri čemer je bil podpredsednik prisoten na razpravi in se soočil z vprašanji, ki mu jih je v živo in neposredno postavil odbor. Prav tako bo na pobudo predsednika v Predsedstvu potekal redni postopek dela z odborom za proračun in odborom za proračunski nadzor, zato se vam zahvaljujem. Veliko vidikov preglednosti v Parlamentu se je izboljšalo, kot je razvidno iz poročila. Izboljšali smo predstavitev vlog naših pomočnikov. Letos ni bilo mogoče končno oblikovati statuta za pomočnike, kar smo zahtevali. Res je, da smo kot poslanci Evropskega parlamenta potrebovali dolgo časa za svoj statut. Skratka, prosimo za potrpežljivost, vendar moramo poudariti, da tega cilja še nismo dosegli. Vendar je bilo leta 2006, v referenčnem letu, 99 % dokumentov predloženih pravilno, zato menim, da se to vprašanje usmerja v pravo smer. Imamo velike težave, pri čemer se bolj ali manj trudimo po najboljših močeh. Državljani ne razumejo, zakaj mora biti Parlament na treh lokacijah, pri čemer tega ne razumejo in ne bodo razumeli, ker ni enostavno za razumevanje. To je še en izziv za Svet, ko bo imel predsednika: iskanje rešitve. Seveda je Parlament opravil svojo dolžnost in zmanjšal stroške vseh treh lokacij z 203 milijonov EUR iz leta 2002 na 155 milijonov EUR. Račun smo zmanjšali za 24 %, kar je dobro. Katere izzive, ki jih omenjam v poročilu, bomo obravnavali? Kot sem navedel, oblikovanje dokončnega statuta za pomočnike, kot ga imamo tudi sami. Prav tako obstaja izziv boljše pravne ureditve. Parlament bo imel veliko večjo kvalitativno vlogo in veliko večjo delovno obremenitev z lizbonsko pogodbo, ko se bo pojavila. Upajmo, da bo belgijska vlada, zdaj ko jo imamo, delovala malo bolje v smislu nepremičninske politike kot do zdaj, ker je bilo njeno delovanje povprečno. Zaključiti želim s tem, da je bilo leto v smislu proračunskih obveznosti varčno, zato vas pozivam, da glasujete za poročila za leto 2006. Nils Lundgren poročevalec. - (SV) Gospod predsednik, bil sem poročevalec drugih institucij, kot so imenovali sedem od njih, torej Sveta, Sodišča, Računskega sodišča, Evropskega ekonomsko-socialnega odbora, Odbora regij, Evropskega nadzornika za varstvo podatkov in Evropskega varuha človekovih pravic. Pri obravnavi nisem imel nobenih resnih pripomb. Oblikoval sem običajne pripombe, kaj je mogoče in kaj je treba izboljšati. Odkril nisem nobenih posebnosti, ki bi lahko kakor koli povzročile dvome o podelitvi razrešnice kateri koli od teh sedmih institucij. Kljub temu želim to priložnost izkoristiti za opozorilo vsem, da je podelitev razrešnice, ki zahteva odgovornost, temeljna za demokracijo. Načinu obravnave te naloge v tem parlamentu ne zaupam, ker sem imel pred dvema letoma natančno enako delo pri preučevanju teh sedmih institucij, pri čemer sem takrat, gospe in gospodje, odkril precej grozno dogajanje v Odboru regij. Ugotovil sem, da je bila v tej instituciji zagrešena najhujša prevara. Zbral sem gradivo, ki ste ga lahko vsi prebrali v skrivni čitalnici. V zvezi s tem so potekale tri ločene preiskave: ena v Evropskem uradu za boj proti goljufijam, OLAF, druga v Računskem sodišču, notranjo preiskavo pa je sprožil tudi sam Odbor regij. Odpustili so svoje notranje revizorje. Seznam pritožb je bil neskončen. Seveda sem zato predlagal, da v teh razmerah ne podelimo razrešnice. To sem povedal v odboru. Odbor je še vedno glasoval za razrešnico. Enako sem povedal tukaj, v Parlamentu, pred dvema letoma, pri čemer ste z veliko večino glasovali za razrešnico. To pomeni, da če bi danes na moje priporočilo glasovali za razrešnico, tega ne boste storili zaradi mojega priporočila, ampak le iz navade. Ta skupščina ne prevzema svoje odgovornosti. Bolj jo skrbi ugled EU. Bolj razmišljate o zavajanju državljanov, volivcev. Državljani ne smejo vedeti, kaj se dogaja. Zato zelo žalostno izjavljam, da je tokrat mogoče tem drugim institucijam podeliti razrešnico. To lahko storim s čisto vestjo. Večina od vas tega ne zmore. Hans-Peter Martin poročevalec. - (DE) Gospod predsednik, kakšen tiran ste. Danes je moj govor namenjen vsem tistim ... (Predsednik je prekinil govornika.) Predsednik Že drugič ste spregovorili na ta način. Pravico imam, da proti vam ukrepam. Hans-Peter Martin poročevalec. - (DE) Danes bom predstavil šolski primer za vse tiste, ki vas zanima dejanski način političnega odločanja, poučno igro o neuspešnem nadzoru nad delovanjem v tem parlamentu. Ko se bodo prihodnji študenti političnih ved ali državljani, ki se zanimajo za politiko, naveličali, bo to postal klasičen primer. Kot del poročila o razrešnici, smo dobesedno prevzeli odstavke, ki so jih posredovali člani glavnih skupin in ki izražajo kritična mnenja za agencije. Na primer, jasno je, da sta bila decentralizacija in prenos pristojnosti ena od glavnih rezultatov postopka reforme Komisije, ki se je začel leta 1999, vendar Komisija še vedno ni pripravila študije ali poročila ali vmesnega finančnega izkaza o tej obliki upravnega poslovodenja. To sem nato vključil v glavne pripombe. Avtorica tega besedila, gospa Gräßle, prihaja iz velike skupine. Namen njenega predloga spremembe k poročilu je bilo točno odstraniti te navedbe. Obstaja veliko drugih primerov, vključno s prispevkom gospe Haug, ki prav tako zadeva kritične pripombe o agencijah in na primer poudarja, da sta le dve agenciji popolnoma neodvisni od subvencij EU, medtem ko se večina financira izključno s sredstvi EU, kar navaja eden od dokumentov gospe Haug. Vendar je bilo to tukaj izločeno. Predsednik odbora za proračunski nadzor, gospod Bösch, ima pogosto zelo kritične pripombe o agencijah, vendar ne v odboru. Potem, ko je zares pomembno in je čas primeren, ko je dejansko prava priložnost, da se opozori na neodgovorno širjenje med agencijami in na veliko stvari v slabem stanju, pa se na zahtevo velikih skupin to preprosto izbriše. Kot da to ni dovolj, si sam kot poročevalec ne smem dovoliti tega, kar si lahko drugi dovolijo,. Tako je celotna obrazložitev preprosto cenzurirana, zato si bom dovolil prebrati, kar sicer javnosti po zasedanju ne bo več omogočeno. Del, ki je bil izbrisan, je naslednji: "Decentralizacija in prenos pristojnosti sta bila ključna cilja reformnega procesa Komisije, ki se je začel leta 1999. Do danes niso predložili še nobene ocene tega procesa. Razen tega Komisija ni nikoli podala prepričljive razlage o dodani vrednosti, ki so jo zagotovile decentralizirane agencije, zakaj njihovih nalog ni mogoče enako dobro opraviti v okviru Komisije ali, v veliko primerih, zakaj se je na zadevnem področju sploh zahtevalo ukrepanje Evropske unije. Namesto tega je bila posledica neodgovorno širjenje. Na podlagi nenavadnih političnih odločitev so bile ustanovljene nove agencije. Nove agencije niso nadzorovane in jih pogosto ni mogoče nadzorovati, so večinoma neučinkovite in predvsem obremenjujejo evropske davkoplačevalce. Hkrati uslužbenci uživajo toliko privilegijev kot še nikoli. Drugače povedano, reformna prizadevanja Komisije, ki so imela cilje povezane z zagotavljanjem zanesljivosti, odgovornosti, učinkovitosti, nove evropske službe za kulturo in preglednost, so se izkazala kot popoln neuspeh. Nesprejemljiva zmeda na področju prenosa pristojnosti in politike decentralizacije je zdaj vsem razvidna. To ni odgovorno ukrepanje." Tudi poročevalcu ni dovoljeno vključiti tega v obrazložitev. Seveda se ujema s političnim scenarijem, da vsakič ko je govoril nekdo drug, ko se je začela razprava o dvajsetih poročilih, ki sem jih predstavil odboru, so bili predlogi sprememb pripravljeni in tudi cenzorirani brez vednosti govorca. Christofer Fjellner poročevalec. - (SV) Gospod predsednik, začenjam z razpravo v zvezi z razrešnico za Evropski razvojni sklad. Veliko vas je morda pričakovalo, da bo to delo opravljal drugi, visok Nordijec, in sicer naš kolega Alexander Stubb, vendar, kot nekateri veste, Alexander danes ne more biti prisoten, ker je bil imenovan za novega finskega ministra za zunanje zadeve. Zato me je prosil, da prevzamem to nalogo in danes predstavim njegovo delo ter to poročilo. Verjamem, da govorim v imenu večine, če povem, da smo žalostni zaradi odhoda Alexandra, vendar je to dobro zanj in zlasti za Finsko. Seveda želim najprej čestitati njemu za delo, ki ga je opravil v zvezi z Evropskim razvojnim skladom. Delo v odboru je potekalo zelo dobro, pri čemer združeni odbor razpravlja o današnji razrešnici za razvojni sklad. Evropski razvojni sklad je seveda eno od sredstev za spodbujanje demokracije in gospodarskega razvoja v državah AKP (afriških, karibskih in pacifiških državah). Zato menim, da je razveseljivo, ko lahko vidimo, kako se denar porablja pravilno in odgovorno. Leta 2006 je bilo na voljo veliko sredstev, 3 milijarde EUR za dodelitev sredstev, pri čemer so uspeli plačati le malo pod 90 % tega zneska. Vendar dejstvo, da smo danes zadovoljni z možnostjo podelitve in predlagamo podelitev razrešnice Komisiji, ki je upravljala te razvojne sklade, pri čemer smo s tem resnično zadovoljni, ne pomeni, da ni več izzivov ali nobenega področja, ki ga moramo v prihodnosti izboljšati. Opozoril bi le na nekaj od teh področij. Na primer, za razliko od lanskega leta, lahko trdimo, da Računsko sodišče ni predstavilo popolnoma jasne izjave o zanesljivosti, ampak je poudarilo veliko težav, na primer, v zvezi z dokazom o prenosih, ki bi lahko bili bolje dokumentirani, in v zvezi s plačili iz različnih delegacij. Seveda želim pohvaliti Komisijo za resno obravnavo teh težav in predstavitev dejanskih, pravilnih in pomembnih rešitev za te izzive. Razen tega v našem poročilu poudarjamo tudi težave zaradi zamude pri izvajanju sodobnega informacijskega sistema. To je vprašanje, ki ga resno obravnavamo, pri čemer upamo, da ga bo Komisija še naprej obravnavala. Dovolj je govorjenja o upravnih in gospodarskih vidikih, ker je veliko pomembnih političnih vprašanj, ki jih želim sprožiti. Najprej dejstvo, da bi bilo delo Evropskega razvojnega sklada bistveno enostavnejše, če bi bil vključen v redni proračun. Podobno menimo, da bi se delo prav tako olajšalo, če bi imeli eno finančno uredbo, ki bi nadzorovala vse sedanje in prihodnje razvojne sklade. Dovolj o Evropskem razvojnem skladu. Ob tej priložnosti želim na kratko omeniti nekaj o razrešnici neodvisnih agencij. Delno to omenjam zato, ker sem bil odgovoren za to delo v Skupini Evropske ljudske stranke in Evropskih demokratov, vendar predvsem zaradi poročevalca, ki se milo rečeno, kot smo ravno slišali, nenavadno vede, in ni natančno upošteval smernice, ki jo je izbral odbor. Menim, da je zelo čudno, da Hans-Peter Martin ni odstranil svojega imena z vseh teh poročil, glede na to, da danes na plenarnem zasedanju ne bomo glasovali o njegovem mnenju. Če vseeno povem nekaj o samem delu, o nekaterih pomembnih mnenjih, ki so kljub vsemu v teh poročilih, pri čemer smo jih pridobili zaradi uspešnega in tesnega sodelovanja med našo skupino socialdemokratov, skupino zavezništva liberalcev in demokratov za Evropo in skupino Zelenih/Evropske svobodne zveze, želim le poudariti dejstvo, da podeljujemo razrešnico zato, ker menimo, da v izjavi Računskega sodišča obstajajo vzroki za odobritev upravljanja financ teh neodvisnih agencij. Vendar so ob tem tudi težave, ki jih bomo, upamo, v prihodnje obravnavali. To zlasti zadeva vse institucije, Svet, Komisijo in Evropski parlament, da bolje preučijo zahteve agencij. Upam, da bomo za to vsi prevzeli odgovornost. Prihodnje leto, ko bom poročevalec za to vprašanje, se bom vrnil in upam, da bom lahko o tem poglobljeno razpravljal s Komisijo. Siim Kallas podpredsednik Evropske komisije. - (ET) Gospod predsednik, gospod Jørgensen, poročevalci, spoštovani poslanci Parlamenta, dovolite mi, da se zahvalim Parlamentu, odboru za proračunski nadzor, poročevalcu gospodu Jørgensenu in njegovim kolegom poročevalcem za poročilo, ki so ga pripravili, in za priporočilo odbora, da je treba proračunu za leto 2006 podeliti razrešnico. Prav tako se zahvaljujem Alexandru Stubbu za poročilo o razrešnici v zvezi z uporabo instrumentov v okviru Evropskega razvojnega sklada. Kljub dejstvu, da Evropsko računsko sodišče ni uspelo podati izjave o polni zanesljivosti, zaradi zanesljivosti poslovnih knjig ter zakonitosti in pravilnosti osnovnih transakcij za leto 2006, so rezultati te revizije najboljši od začetka izvajanja prakse podajanja izjav o zanesljivosti. Računsko sodišče je potrdilo napredek, ki smo ga dosegli. Veseli me, da je to potrdil tudi odbor Parlamenta za proračunski nadzor. Letošnja razprava je osredotočena na strukturne sklade, obveznosti držav članic, izterjave in prilagoditve ter na občutljiva področja zunanje pomoči. Prizadevati si je treba za napredek na vseh teh področjih. Strinjamo se, da je treba redno sprejemati spremljevalne ukrepe, ne le zaradi postopka razrešnice, ampak tudi zaradi pogojev iz ustanovne Pogodbe in njihovega pomena. Predlagam, da se člani ali predstavniki Komisije redno udeležujejo parlamentarnih srečanj za razpravljanje o enem od treh področij v središču letošnjega postopka razrešnice in o tem poročajo. Ta področja so: večja odgovornost držav članic na področjih, kjer si odgovornost delijo z Evropsko unijo, izvajanje strukturnih skladov in spremljanje financiranja zunanjih ukrepov (prvotno nadzor nad financiranjem, ki je usmerjeno prek mednarodnih organizacij). Meseca maja se načrtuje odprtje običajne razprave o politični strategiji za prihodnje leto v sektorjih, ki so v moji pristojnosti. Junija morajo komisarji, odgovorni za strukturne sklade, ali njihovi predstavniki in odbor za proračunski nadzor preučiti predhodne rezultate v okviru akcijskega načrta za strukturne sklade. Prvo četrtletno poročilo o akcijskem načrtu za strukturne sklade bo Parlamentu posredovano maja. Julija ali septembra morajo komisarka za zunanje odnose ali njen predstavnik spoštovanim poslancem posredovati nekaj novejših informacij o skrbniških skladih, ki so namenjeni izboljšanju zunanjim ukrepom, preglednosti financiranja Evropske unije, usmerjenega prek mednarodnih organizacij, in nadzora, ki se nad tem izvaja. V zvezi z zbirnim poročilom Komisije za leto 2007 in rezultati poročila notranjih revizorjev za leto 2007 bom lahko posredoval informacije julija ali septembra, pri čemer moramo nadaljevati z razpravo o razrešnici proračuna, izterjavah in stroških preverjanj skupaj s tem. Komisija bo oktobra izdala poročilo o teh področjih. To poročilo bo temelj za razvoj medinstitucionalne razprave o vprašanju dopustnega tveganja za napake. Uradni odgovori Komisije na priporočila Parlamenta in Sveta bodo Parlamentu in Svetu posredovani jeseni, kot je običajno. Moja kolega Danuta Hübner in Vladimír Špidla sta Parlamentu že posredovala pregled akcijskega načrta za izboljšanje upravljanja sredstev za strukturne ukrepe. Komisija in države članice načrtujejo izvajanje prilagojenih ukrepov za zmanjšanje večkratnih napak pri izvajanju strukturnih ukrepov. V zvezi s strukturnimi skladi je bila Komisija z državami članicami, ki so odgovorne za preverjanje stroškov, odločna in je po potrebi ustavila plačila ter izvedla finančne popravke. Komisija je zavezana h krepitvi teh ukrepov in k doseganju stvarnih, izmerljivih rezultatov. Na področju deljenega upravljanja so države članice predstavile povzetke izjav in revizij. Za države članice, ki niso uspele predstaviti poročil, veljajo pravni ukrepi iz člena 226 ustanovne Pogodbe. Dosledna zahteva, da države članice predstavijo te povzetke na začetku vsakega leta že prinaša rezultate. Komisarka Benita Ferrero-Waldner je Parlamentu razložila načela financiranja Evropske unije prek pomoči za Irak in je vložila predloge o tem, kako je treba oblikovati boljša preverjanja za posebno financiranje in kako zagotoviti večjo sledljivost in preglednost pri financiranju. Direktor, ki je zadolžen za ta postopek, bo poleti poročal Parlamentu. Nekateri rezultati so se že pojavili. Na začetku aprila je v Ženevi potekalo srečanje med Komisijo in ZN, pri čemer so bile pred srečanjem razprave med poslanci Parlamenta in predstavniki Komisije, kjer je bil dosežen dogovor o skupnih smernicah, ki se bodo upoštevale v vseh zunanjih uradih, s ciljem povečanja prepoznavnosti skupnega dela. ZN in Komisija sta se zavezala izvajanju posebnih smernic in natančnemu spremljanju izvajanja. Komisija pripisuje veliko vrednost odločitvam, ki jih potrdi Parlament. Te odločitve državljanom sporočajo o komunikaciji in praktični uporabi finančnih instrumentov. Na tej poti moramo vztrajati in javnost prepričati, da je njen denar, ki sestavlja proračun Evropske unije, v dobrih rokah. Ralf Walter , pripravljavec mnenja odbora za razvoj. - (DE) Gospod predsednik, gospe in gospodje, poslanci, zahvaljujem se Danu Jørgensenu in Alexandru Stubbu, da sta v celoti povzela namene odbora za razvoj. Za to smo jima zelo hvaležni, ker smo v odboru za razvoj trdo delali na tem vprašanju. Evropska unija - proračuni Evropske unije skupaj s proračuni držav članic - je največja dajalka razvojne pomoči na svetu. Kljub temu glede na trenutne razmere menimo, da moramo storiti še več. Ne moremo čakati, da nas doleti pomanjkanje hrane in energije v svetu, ter biti nato presenečeni, da ljudje protestirajo. Denar moramo namenjati - kot sem že rekel, smo največja dajalka pomoči na svetu - bolj ciljno usmerjeno, zato, da se ne porabi za druge namene in izgine, ampak da ga prejmejo tisti, ki ga potrebujejo. Zato smo veliko pozornosti namenili preverjanju, ali se sredstva, ki jih namenjamo, dejansko porabijo za predvidene namene. Parlament in odbor poudarjata, da je treba 20 % sredstev nameniti za osnovno zdravstveno oskrbo ter osnovno in nadaljnje izobraževanje, da se ustvari podlaga za prihodnost. Tako smo dosegli napredek, ampak Komisija še ni izpolnila naših pričakovanj. V zvezi s tem morate še veliko storiti, pri čemer bomo vztrajali. Pozvali smo vas k zmanjšanju zaostankov plačil iz preteklosti in dejansko so se zaostala plačila iz obdobja pred letom 2001 zmanjšala za 39 % za program Europe Aid in 49 % za evropski razvojni sklad. To so zadovoljive številke, ampak le začasne. V zvezi z razvojno politiko smo večkrat poudarili, da ni smiselno vzdrževati vzporedna sistema - enega za evropski razvojni sklad in drugega za razvojno pomoč. Treba ga je vključiti v proračun. To zahtevamo zdaj in bomo zahtevali na prihodnjih pogajanjih o finančnih napovedih. Na koncu bom spregovoril o proračunski pomoči. Komisija vedno pogosteje državam dodeljuje splošno proračunsko pomoč. To je izvedljivo, vendar bodite previdni, da se vam ne bo zgodilo tako kot nam s sedanjimi državami članicami v zvezi s strukturnimi skladi, pri čemer smo najprej odgovornost prenesli, ker jo morajo države prevzeti, ter nato ugotovili, da sistemi ne delujejo in "nihče" za to ni odgovoren. Zato vam svetujem, da ste že od začetka prepričani, kaj počnete. Spremljali vas bomo kritično, ampak tudi pozitivno. Na splošno čestitam poročevalcem in se jim najlepše zahvaljujem za sodelovanje. Jamila Madeira pripravljavka mnenja odbora za zaposlovanje in socialne zadeve. - (PT) Gospod predsednik, gospe in gospodje, v imenu odbora za zaposlovanje in socialne zadeve naj v zvezi z upravljanjem proračuna najprej povem, da smo zaskrbljeni, da se neporavnane proračunske obveznosti povečujejo, pri čemer lahko to, skupaj z zamenjavo pravila n+2 s pravilom n+3, kar bodo nekatere države članice uvedle za obdobje 2007-2013, povzroči poslabšanje razmer, zaradi česar bodo prejemniki na sredstva morda čakali dlje. Obravnavamo politike, kot je evropski socialni sklad, ki neposredno vplivajo na državljane, pri čemer bi lahko imele zamude katastrofalne posledice za učinkovito in uspešno uporabo sredstev. V zvezi s strukturnimi politikami se strinjamo z Računskim sodiščem, da je treba izboljšati kontrolne sisteme za preprečevanje napak pri projektih na področju strukturnih skladov. Za pravočasno odpravo pomanjkljivosti ali napak so potrebni okrepljen nadzor, učinkovitejše revizije in uspešno spremljanje projektov od začetka do konca. Zato mora imeti Evropska komisija logistične zmogljivosti in ustrezna sredstva, da zagotovi resnično delovanje mehanizmov povratnih informacij in ustrezen pregled revizijskih postopkov. Bistveno je, da se kratkoročno uporabijo pomembni kazalniki in cilji, ki so primerni za primerjavo, ter, kolikor je mogoče, seštevanje, zato da se lahko izvede takšna analiza trendov na področju strukturne politike, ki ne vključuje grobih in nejasnih ocen, saj takšne ocene ne omogočajo učinkovite uporabe teh sredstev. Pomembno je omeniti, da je Komisija državam članicam pravočasno predložila priporočilo, da morajo uporabiti poenostavitve, predpisane z novo zakonodajo na področju strukturnih skladov, na primer z uporabo pavšalnega zneska za posredne stroške v okviru evropskega socialnega sklada. Evropski komisiji čestitam tudi za naložbo v omrežje EURES in pozdravljam organizacijo evropskega leta mobilnosti delavcev. Izpostavljena so bila vprašanja, ki jih vsi priznavamo in s katerimi se še vedno spopadamo. Kar zadeva evropske agencije, ki jih analizira odbor za zaposlovanje in socialne zadeve, se jim zahvaljujem za opravljeno delo, pri čemer lahko, kot smo videli, na splošno zelo pozitivno ocenimo njihove dejavnosti. Vendar na koncu opozarjam, da je treba povečati proračunska sredstva za agencijo v Dublinu, ki analizira predvidene razmere na področju zaposlovanja in poslovnega sveta, pri čemer je namen družbenogospodarskem projektu zagotoviti podporo z ocenjevanjem vlog v okviru Evropskega sklada za prilagoditev globalizaciji. Vsi vemo, kako pomembno bi to lahko bilo. Zato je to zelo občutljivo in pomembno področje, ki mu mora Evropska unija nameniti posebno pozornost, in sicer s to analizo dublinske agencije, ki lahko pripomore k napovedovanju možnih kriz, ki lahko nastanejo v kateri koli državi od 27 držav članic. Jutta Haug pripravljavka mnenja odbora za okolje, javno zdravje in varnost hrane. - (DE) Gospod predsednik, komisar, odbor za okolje je bil zadovoljen z delom generalnega direktorata za okolje in generalnega direktorata za zdravje. Vem, da to ni v moji navadi. Običajno kritiziram Komisijo, vendar v tem primeru ni nobenega razloga za to. Odgovorni za proračun pri obeh generalnih direktoratih dobro sodelujejo. Najlepša hvala. Zahvaljujem se tudi poročevalcu Danu Jørgensenu. Trdo je delal na celotnem postopku razrešnice za proračun, predložil izjemno poročilo in upošteval vse sklepe odbora za okolje v zvezi s podelitvijo razrešnice za leto 2006. Odbor za proračunski nadzor je s tem priznal to, kar je odbor za okolje sprejel soglasno. Najlepša hvala tudi za to. Nekaj besed bom namenila našim agencijam. Tudi v odboru za okolje smo bili zadovoljni z delom in upravljanjem proračuna štirih agencij: Evropske agencije za okolje, Evropske agencije za varnost hrane, Evropskega centra za preprečevanje in obvladovanje bolezni ter Evropske agencije za zdravila. Odločitev, da odboru za proračunski nadzor svetujemo, da podeli razrešnico za proračunsko leto 2006, ni bila sprejeta zlahka. Ravno nasprotno. Člani upravnega odbora in direktorji v odboru so pogosto izmenjali informacije. Poleg tega je več delegacij iz našega odbora obiskalo agencije, da so se sami prepričali o dejavnostih. Zato je bilo toliko bolj nerazumljivo, da poročevalec odbora za proračunski nadzor ni želel podeliti razrešnice trem od štirih agencij iz najbolj neverjetnih razlogov, zlasti zato, ker tudi če bi bili resnični, agencije niso odgovorne za tiste točke, na primer kadrovske predpise v zvezi z začasnimi uslužbenci institucij, lokacijo sedeža zadevne agencije ali celo način upoštevanja načela subsidiarnosti. Fraze, kot so: "prišlo je do neodgovornega širjenja", "na podlagi nenavadnih političnih odločitev so bile ustanovljene nove agencije, ki niso nadzorovane, jih pogosto ni mogoče nadzorovati, so večinoma neučinkovite in predvsem obremenjujejo evropske davkoplačevalce" ter "hkrati uslužbenci uživajo toliko privilegijev kot še nikoli" so namenjene le šokiranju. Vsi dobro vemo, da gre za načrtno spodbujanje škandala v zvezi z delom na evropski ravni. Ostro obsojam to podpihovanje k škandalu. Kljub svoji edinstveni naravi so agencije evropske upravne enote. Ne ustanovijo se same in ne umisli si jih Komisija sama, ampak se ustanovijo z ustreznim regulativnim postopkom, tj. soodločanjem ali posvetovanjem ali, odvisno od področja politike, z uredbo, tj. zakonodajo. To pomeni, da te agencije ustanavlja evropski zakonodajalec, kar pomeni, da smo omenjeni "pustolovci" mi. Proračun agencij je del proračuna Evropske unije. Vsako proračunsko leto direktorju podelimo razrešnico. Menim, da noben del uprave ni tako dobro nadzorovan kot agencije, zato sem vesel in hvaležen, da je odbor preprečil poskus povzročitve škandala. Luca Romagnoli pripravljavec mnenja odbora za promet in turizem. - (IT) Gospod predsednik, gospe in gospodje, poudarjam, da lahko v zvezi z izvajanjem proračuna evropskih agencij za proračunsko leto 2006 podpremo besede Računskega sodišča, saj so računovodski izkazi in transakcije zakoniti in pravilni. Vendar kot sem povedal v odboru za promet in turizem, predlagam večjo skladnost z načeli in pravili v naslednjih letih. V primeru Evropske agencije za pomorsko varnost je bilo 43 % odobritev plačil razveljavljenih, pri čemer je bilo največ transakcij zabeleženih konec proračunskega leta. Izrazil sem tudi zaskrbljenost zaradi nizke stopnje uporabe odobritev plačil za ukrepe proti onesnaževanju morja, kljub temu da Parlament nenehno podpira te ukrepe. V zvezi z agencijo za varnost v letalstvu sta bili ugotovljeni tudi visoka stopnja prenosov sredstev, ki je znašala 40 % odhodkov za poslovanje, ter uporaba prenosov nediferenciranih odobrenih sredstev, kar je v nasprotju s proračunskim načelom enoletnosti. Zato pozivamo Komisijo, naj pregleda strukturo pristojbin agencije, da bodo stroški in prihodki za dejavnosti potrjevanja uravnoteženi. Končno, kar zadeva agencijo za železniški promet, zaradi uporabe pogodb, ki so se iztekle, in nepravilnih podaljšanj veljavnih pogodb ni mogoče trditi, da so bile vse transakcije zakonite. Zato predlagam večjo preglednost in natančnost v prihodnosti; vendar glede na ugotovitve Računskega sodišča predlagam, da Parlament podeli razrešnico izvršnim direktorjem agencij. Helga Trüpel pripravljavka mnenja odbora za kulturo in izobraževanje. - (DE) Gospod predsednik, gospe in gospodje, v imenu odbora za kulturo poudarjam, da je naš cilj spodbujati kulturno raznolikost v Evropi. Naši kulturni programi se izvajajo tam, kjer državljani živijo, kar je naš omenjeni cilj. Zato od nacionalnih kulturnih agencij pričakujemo izredno dobro upravljanje, pri čemer dodajam, da bomo lahko z revizijo finančne uredbe bolj ciljno usmerjeno financirali in podpirali manjše projekte, za katere državljani zaprosijo v svojem območju. Vendar to prav tako pomeni, da moramo najti pravo ravnovesje med zmanjševanjem birokracije in preprečevanjem goljufij, kar pomeni, da potrebujemo ustrezne predpise. Da državljanom, ki za izvajanje kulturnih projektov potrebujejo manjše zneske, ne bi bilo treba izpolnjevati obsežne prijavne dokumentacije, moramo poenostaviti postopke in preiti na pavšalno financiranje. Tako bodo evropski državljani bolj sprejemali naše kulturne programe. Bárbara Dührkop Dührkop pripravljavka mnenja odbora za državljanske svoboščine, pravosodje in notranje zadeve. - (ES) Gospod predsednik, odbor za državljanske svoboščine, pravosodje in notranje zadeve se je odločil podpreti podelitev razrešnice Komisiji na tem področju ter petim agencijam, za katere je odgovorna. V zvezi s poslovodenjem Komisije pozdravljamo znatno povečanje izvajanja plačil ter upamo, da se bo ta trend nadaljeval v letu 2007, čeprav vemo, da se bo to leto začelo novo programsko obdobje, pri čemer nam izkušnje kažejo, da je težje izpolniti ta cilj in da prihaja do zamud. Odbor za državljanske svoboščine pozdravlja dejstvo, da se je v zvezi s petimi agencijami, za katere je pristojen odbor za državljanske svoboščine, Računsko sodišče - citiram - "lahko ustrezno prepričalo, da so računovodski izkazi za proračunsko leto, ki se je končalo 31. decembra 2006, zanesljivi". Ob tem imam v zvezi z izvrševanjem proračunov nekaj pripomb o nekaterih točkah, ki so še vedno nejasne. Prva pripomba zadeva agencijo Frontex, ki je imela nizko stopnjo izvrševanja dodeljenih sredstev, vendar zaradi tega ne smemo biti pesimistični. Upoštevati moramo, da je šele leta 2006 začela dejansko delovati ter je v naslednjem letu dokazala, da lahko porabi celoten proračun. Obisk odbora za državljanske svoboščine na sedežu agencije Frontex je bil zelo pozitiven. Zato upamo, da ji bo v naslednjih proračunskih letih razrešnica podeljena brez pridržkov, kljub dejstvu, da je zaradi pomanjkanja politične vizije Sveta in Komisije proračun te agencije v nevarnosti. Čeprav morda ta razprava ni najbolj primerno mesto, jo bom izkoristil ter poudaril, da je glede na hibridno naravo agencije Frontex njeno pravilno delovanje v veliki meri odvisno od sodelovanja držav članic. Če države članice ne bodo zagotovile ustreznih sredstev, agencija Frontex ne bo mogla izpolniti svojih obveznosti. Kar zadeva agencijo Eurojust, imam samo eno negativno pripombo v zvezi z velikim številom prenosov med postavkami, ki bi morali biti bolje utemeljeni. Kritizirali smo tudi nekatere težave v zvezi z zaposlovanjem pri Evropski agenciji za temeljne pravice ter obžalujemo, da Računsko sodišče meni, da vprašanje, izpostavljeno leta 2005, v zvezi s članom osebja Evropskega centra za spremljanje drog in zasvojenosti z drogami, ki je bil za opravljanje dolgoročne naloge napoten v Bruselj brez jasno določenega cilja, še ni rešeno. Na koncu bom omenil še primer Evropske policijske akademije, v zvezi s katero imamo nekaj dvomov. Gospod Kallas, Evropsko komisijo smo pozvali, da pozorno spremlja izvrševanje proračuna te akademije, saj se sumi, da ne upošteva popolnoma in dosledno evropske zakonodaje o javnih naročilih. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg Gospod predsednik, kar zadeva letošnji postopek razrešnice za proračun, smo lahko zadovoljni z napredkom Komisije v zvezi z učinkovitejšo uporabo sredstev EU, zlasti na področju skupne kmetijske politike. Podporo si zasluži tudi pobuda, ki so jo sprejele nekatere države članice, v zvezi z oblikovanjem in objavo nacionalnih izjav, ki predstavljajo nov element v okviru procesa upravljanja sredstev Skupnosti, pri čemer morajo tudi preostale države čim prej sprejeti to pobudo. Pomembno je tudi prizadevanje Komisije, da reši vse primere kršitve postopkov oddaje javnih naročil, omenjene v letnem poročilu Računskega sodišča, ter uvede politiko začasne ustavitve plačil v primeru resnih prekrškov v sistemu. Kot strokovnjakinja v odboru za pravice žensk in enakost spolov poudarjam, da se pri načrtovanju proračuna vprašanje enakosti spolov ne upošteva, pri čemer znova pozivam k vključitvi tega vprašanja v načrtovanje proračuna in financiranje programov Skupnosti. Informacije o ukrepih, namenjenih spodbujanju enakosti spolov, ki so prejeli sredstva iz socialnega sklada, je treba vključiti v prihodnja poročila o izvrševanju proračuna. (Ploskanje.) Ingeborg Gräßle v imenu skupine PPE-DE. - (DE) Gospod predsednik, gospe in gospodje, komisar, najprej bom govorila o razrešnici Parlamentu, pri čemer se zahvaljujem našemu poročevalcu in vsem poslancem, ki so si prizadevali za napredek na področju dodatka za pisarniško pomoč, ker je ta točka za javnost bistvena, zato mora biti tudi v središču naše razprave. Vsi poslanci Evropskega parlamenta si prizadevamo za rešitev vprašanja korupcije. Evropska ljudska stranka je predlagala, kako bi lahko v prihodnosti učinkoviteje upravljali z dodatki za pisarniško pomoč. Ti predlogi so bili odobreni z veliko večino v odboru za proračunski nadzor, vključno s predlogom, da mora plačilne posrednike v državah članicah obvestiti Parlament, pri čemer se s tem zagotovi večja strokovnost. Ti plačilni posredniki bi nato upravljali tudi pogodbe o storitvah ter zagotovili, da so davki plačani in prispevki za socialno varnost odšteti. Ti predlogi sprememb, vključno s točko, da poslanci Evropskega parlamenta v prihodnosti ne smejo več zaposlovati družinskih članov, ščitijo ugled Parlamenta. V skladu s predpisi EU gre za močno navzkrižje interesov. Zato pozivam vse poslance, da v prihodnosti ne ogrožajo več svojega ugleda ali ugleda Parlamenta. Zaskrbljena sem, da želi skupina socialdemokratov, vključno z nekaterimi liberalci, glasovati proti temu odlomku besedila. Če bodo imeli večino, to pomeni, da bomo končali postopek razrešnice brez napredka na tem zelo pomembnem področju, kar bi bil za vse nas najslabši izid, ker se z veselim "še tako naprej" ne bomo mogli izogniti negativnemu poročilu Računskega sodišča o dodatku za pisarniško pomoč. V zvezi z dodatkom za parlamentarne pomočnike, ki smo ga sprejeli skupaj, menimo, da ni rešitev za vse težave. Predlagam, da vsi preberete droben tisk. Nič še ni dorečeno, zato bi lagali - tudi javnosti - če bi na tej točki trdili, da bomo z dodatkom za parlamentarne pomočnike rešili vse težave. Na koncu še pripomba v zvezi s proračunom Komisije. Komisar, šlo je za las in upam, da so vas kolegi povabili na pijačo, ker ste si jo zaslužili. Najlepša hvala za dobro sodelovanje. Paulo Casaca Gospod predsednik, podpredsednik Komisije, tudi jaz se zahvaljujem poročevalcu, vsem kolegom iz skupine socialdemokratov in tistim iz drugih skupin, ki so sodelovali pri tem postopku razrešnice in so zagotovili, da je bil zaključen. Prav v zvezi s tem vprašanjem glede Evropskega parlamenta imam nekaj pripomb. Menim, da so iz poročila o notranji reviziji razvidne resne pomanjkljivosti sistema plačil za parlamentarne pomočnike. Nedvomno je treba uvesti statut za pomočnike, medtem ko mora odgovornost za naloge finančnega poslovodenja v zvezi s plačili prevzeti uprava Evropskega parlamenta. V naslednjem parlamentarnem mandatu ni dovolj, da bodo le poslanci imeli statut, ampak mora biti tudi delo njihovih pomočnikov urejeno in financirano v okviru evropskega institucionalnega okvira, pri čemer obstoj prostovoljnega pokojninskega sistema, financiranega iz javnih sredstev, ni več upravičen; poleg tega je treba bolj pojasniti tudi pravila v zvezi s potnimi stroški in drugimi splošnimi stroški. Svet mora glasovati za to zadevo ter preprečiti, da nepomembne ugodnosti funkcije ne bodo omejevale delovanja Evropskega parlamenta. Prav tako je bistveno, da se poslancem zagotovijo najboljši delovni pogoji, pri čemer mora biti to področje urejeno s predpisi o popolni preglednosti ter v skladu s splošnimi pravili, ki veljajo za družbo. Pozivam zlasti kolege iz Evropske ljudske stranke (Krščanske demokrate) in Evropske demokrate, da ne ovirajo tega reformnega procesa. Bistveno je, da dosežemo soglasje v tem Parlamentu o statutu za pomočnike, ki je jasen in ureja vprašanje, zaradi katerega je naša institucija po nepotrebnem izgubila ugled. Zelo pomembno je, da to dosežemo, pri čemer bomo potrebovali podporo vseh. Jan Mulder Gospod predsednik, najprej se zahvaljujem vsem poročevalcem, ki so prispevali k temu postopku razrešnice. Dve minuti, ki jih imam na voljo, bom izkoristil za komentiranje poročila o razrešnici Komisiji, ki ga je sestavil gospod Jørgensen. Računsko sodišče je novembra lani objavilo poročilo, ki je bilo boljše od prejšnjih, zato ker so bili v njem tokrat navedeni odstotki. To morajo vključevati tudi prihodnja poročila. Ob objavi poročila se je zdelo, da je Komisija zmagala. Poročilo še nikoli ni bilo tako dobro. Računsko sodišče je odobrilo 44 % odhodkov Komisije. Menil sem, da si ne smemo zadovoljno odpočiti in reči: "še nikoli nismo bili tako uspešni". Ne, še več lahko storimo. Presenetljivo je, da Komisija ni upoštevala priporočil Parlamenta v prejšnjih resolucijah o razrešnici. Kaj je bilo za Parlament pomembno v zadnjih treh letih? Nacionalne izjave. Medtem ko se je Komisija odločila, da ne bo upoštevala nacionalnih izjav. To ni sprejemljivo. Poleg tega je to vključeno v finančni perspektivi, medinstitucionalnem sporazumu. Na srečo je Komisija preklicala svoj ukrep, pri čemer bodo nacionalne izjave zdaj upoštevane. Izpostavil bom še eno vprašanje. Komisarji ne smejo sopodpisati izjave generalnih direktorjev. Ne razumem, zakaj ne. Komisarji lahko sodelujejo na sestankih odbora za proračunski odbor, kot omogoča Komisija, ter poročajo o napredku, medtem ko jim ni dovoljeno podpisati ničesar s Parlamentom. Kakšna je pravna obrazložitev? Gospod predsednik, upamo, da bomo naslednje leto še uspešnejši. Skupina zavezništva liberalcev in demokratov za Evropo bo k temu sprejela konstruktiven pristop tako kot v preteklosti. Mogens Camre v imenu skupine UEN. - (DA) Gospod predsednik, že devetič sodelujem pri postopku, s katerim Parlament odobri računovodske izkaze Komisije, Sveta, Parlamenta in drugih organov EU. To leto smo znova ugotovili velike nepravilnosti. Razmere so slabe zlasti v zvezi z upravljanjem denarja Komisije v okviru strukturnih skladov, pri čemer je bilo skoraj 4 milijarde EUR izplačanih nepravilno. Zato se bom osredotočil na to vprašanje. Letos znova opozarjamo na napake in znova nam zagotavljajo, da se bodo stvari izboljšale. Takšna zagotovila prejmemo vsako leto, kljub temu se stanje ni izboljšalo, ker je celoten sistem podpore zapleten in nerazumen, pri čemer ga je nemogoče upravljati. V odboru za proračunski nadzor smo postavili ključno vprašanje: kakšen je učinek prerazporeditve velikih količin denarja med državami članicami na EU kot celoto? Navsezadnje v državah, ki prejemajo podporo, ni vidnega napredka. Naslednje leto bodo znava zaostajale in znova bodo prejele podporo. Od 15 starih držav članic EU Grčija, Španija, Portugalska in Irska vsako leto od pristopa k EU prejemajo podporo. Celotno neto razliko plačuje 11 starih držav članic. Seveda tudi vse nove države članice prejemajo podporo. Države, ki izvajajo gospodarske reforme in delujejo učinkovito ter v katerih so državljani pripravljeni plačati visoke davke, morajo podpirati države, ki ne želijo reformirati zastarelih struktur ali zlasti zahtevati visoke davke. Politika podpore EU je v veliki meri neučinkovita. Zakaj bi države izvajale reforme, če lahko račun za neukrepanje izstavijo državljanom drugih držav? Prerazporeditev je nesmiselna. Veliko milijard konča v napačnih rokah, pri čemer je filozofija podpore zgrešena, ker nagrajuje države, ki ne izvajajo reform in kaznuje tiste, ki jih izvajajo, tj. države, ki jih EU potrebuje. EU bi lahko naloge opravljala s 15 % sedanjega proračuna. Poleg tega bi se izognili vsem tem primerom gospodarskega škandala. Zato bom glasoval proti sprejetju računovodskih izkazov Komisije. Ob tej priložnosti se zahvaljujem kolegom iz odbora za proračunski nadzor za dobro opravljeno delo. Bart Staes v imenu skupine Verts/ALE. - (NL) Gospod predsednik, komisar, gospe in gospodje, govoril bom o razrešnici Komisiji in Parlamentu. V zvezi z razrešnico Komisiji se soočamo s težavami, ki so jih natančno razložili zlasti poročevalci: dejstvo, da je Računsko sodišče navedlo veliko težav v zvezi s strukturnimi skladi, pri čemer 12 %sredstev ne bi smelo biti izplačanih (tj. 4 milijarde EUR, kar je ogromna vsota), ter dejstvo v zvezi z zunanjimi odnosi, da je med drugim sodelovanje z Združenimi državami slabo in okorno. To so težave, o katerih smo razpravljali. To je bila pomembna razrešnica, ker je zadnja pred volitvami. Naslednje leto nas čaka še en postopek razrešnice, vendar bo potekal v predvolilnem obdobju. Zato je bila to pomembna razrešnica, pri čemer smo morali vzpostaviti dialog. Vesel sem, da je bil ta dialog med skupinami zelo konstruktiven. Organizirali smo dve razpravi s komisarjem Špidlo in komisarko Hübner ter - gospod Jørgensen, gospod Mulder, gospa Gräßle in jaz - od Komisije pridobili informacije na podlagi skupnega pisma, kar je omogočilo, da je bil dosežen odličen rezultat. Iskreno upam, da bomo naslednje leto dosegli boljši rezultat. V zvezi s Parlamentom se bom osredotočil na dva velika problema. Kar zadeva statut za pomočnike, imamo notranjo revizijo, ki jo izvaja notranji revizor. Čestitati mu moram za odličen dokument. Gospod predsednik, še vedno ne razumem, zakaj niste vi in predsedstvo objavili tega revizijskega poročila. Razlogi ostajajo skrivnost, kar ni potrebno, ker smo se mi kot Parlament vedno zavzemali za izvedbo te revizije ter preiskave o upravljanju dodatkov sekretariata. Prepričan sem, da moramo uvesti ta statut. Predložil sem številne druge predloge sprememb za okrepitev obstoječega besedila gospoda Pomesa Ruiza. To je treba doseči v sodelovanju s Komisijo ter zlasti Svetom, kajti če v bližnji prihodnosti Svet soočimo s problemom, ki ga ne reši, ne bomo dosegli to, za kar si prizadevamo. Zato je treba to doseči v sodelovanju s Komisijo in Svetom. Zadnja točka je prostovoljni pokojninski sklad, v zvezi s katerim sem zelo zaskrbljen. Prvič, aktuarski primanjkljaj še naprej narašča, in drugič, želim, da se končno objavi seznam oseb, vključenih v prostovoljni pokojninski sklad. Umberto Guidoni v imenu skupine GUE/NGL. - (IT) Gospod predsednik, gospe in gospodje, celoten Parlament in vsi moji kolegi so zadovoljni z napredkom na področju učinkovitejše uporabe odobrenih evropskih proračunskih sredstev. Vendar je treba hkrati izpostaviti nekatere velike nepravilnosti. Komisija mora začeti postopke za ugotavljanje kršitev in uvesti kazni za države članice, ki ne uporabljajo, ali le delno uporabljajo predpisov v zvezi s strukturnimi skladi. Države članice morajo zagotoviti vse informacije o popravkih in finančnih izterjavah, zlasti za prihodnje finančno poslovodenje. Komisija mora Parlamentu predložiti oceno kakovosti letnih poročil posameznih držav za področja intervencije in različne politike. Najpomembnejše področje so strukturni skladi, pri čemer neustrezna poplačila znašajo 12 %. Komisija mora pojasniti, kako bo zagotovila izterjavo tega denarja, zlasti v primerih, ko projekti niso bili izbrani v razpisnem postopku. Proti državam, ki ne izvajajo ustreznega nadzora, je treba uvesti hitrejše in učinkovitejše postopke ukinitve. Menim, da so največja pomanjkljivost tega proračuna zunanji ukrepi, o katerih ni navedenih dovolj informacij, kljub temu da prejemajo podporo v okviru številnih evropskih dejavnosti. Komisija mora zagotoviti zlasti večjo preglednost projektov, namenjenih obnovi v Iraku leta 2006, ki jih je financirala Evropska unija, pri čemer mora na primer navesti projekte, njihov namen, predvidene stroške in zadevne agencije. Te informacije so bile predložene prepozno, pri čemer menim, da še vedno niso dovolj izčrpne. Menim, da bi za tovrstno uporabo sredstev morali preučiti možnost financiranja v okviru Evropske agencije za obnovo, kot je Parlament poudaril v preteklosti. Na kratko bom komentiral razrešnico Parlamentu. Prvič, poročevalec je izpostavil vprašanje v zvezi s tremi območji, za katere je treba okoljske stroške prišteti finančnim. Zadnja pripomba zadeva notranje poročilo o upravljanju odhodkov za pomočnike. Menim, da je bila odločitev v zvezi z zaupnostjo poročila napačna, ker so bili zato objavljeni številni časopisni članki, ki škodujejo preglednosti in delovanju Parlamenta. Zato pozivamo k objavi tega poročila o notranji reviziji. Jeffrey Titford v imenu skupine IND/DEM. - Gospod predsednik, v tem omejenem času, ki ga imam na voljo, bom v zvezi s tem dolgim poročilom podal dve ugotovitvi. Prvič, vsebuje veliko praznih besed o tem, da morajo poslanci za nadomestila za parlamentarno pomoč poslancem predložiti ustrezna dokazila. Glede na nedavne dogodke je jasno, do so veljavni predpisi popolnoma neustrezni, saj jih veliko poslancev redno zlorablja. Prav tako je jasno, da se v zvezi s temi zlorabami ne bo ukrepalo, saj se sistem pred sklicem novega Parlamenta jeseni 2009 ne bo spremenil. Zato kritike poročila ne jemljem resno. Drugič, poslance opozarjam na določbo 55 poročila, ki določa, da se lahko evropske politične stranke od leta 2008 dalje financirajo iz proračuna Parlamenta do višine 85 %. V nadaljevanju poudarja, da imajo stranke zaradi takega odstotka denarne pomoči Parlamenta večjo odgovornost za svoje dejavnosti. Z drugimi besedami, EU financira politične stranke ter nadzoruje njihove dejavnosti. To še dodatno dokazuje, da zaradi vedno bolj totalitarne Evropske unije demokracija v Evropi propada. Kot demokrat obsojam to poročilo, medtem ko je lahko tiste, ki ga podpirajo, sram. Ashley Mote Gospod predsednik, prav je, da Parlament in Evropsko investicijsko banko, katerih računovodske izkaze danes pregledujemo, obvestimo, da je v zvezi z njihovimi 200 milijonov vrednimi ugodnimi posojili britanski javni radioteleviziji British Broadcasting Corporation (BBC) - zdaj znani kot Brussels Broadcasting Corporation - britanska policija uvedla kazensko preiskavo. BBC obtožujejo kršitve njegove kraljeve ustanovne listine Royal Charter, zlasti zaradi neuravnoteženega in neobjektivnega poročanja o dnevnih novicah. Ne gre verjeti trditvam Evropske investicijske banke, da ta posojila niso vplivala na uredniško politiko BBC-ja. Rezultati dolgoletnih raziskav, vključno z raziskavami Lorda Pearsona, ki jih je izvedel na lastne stroške, so pokazali, da je Evropska investicijska banka dejansko kupila BBC v imenu EU. Zaradi tega višje vodstvo BBC zdaj meni, da je nad zakonom. Kmalu bo znano, ali se s tem strinja britanska kriminalistična policija Scotland Yard. Gabriele Stauner (DE) Gospod predsednik, gospe in gospodje, govoril bom o poročilu o razrešnici drugim institucijam, pri čemer se zahvaljujem poročevalcu gospodu Lundgrenu za sodelovanje. V zvezi z institucijami poudarjam, da moramo za podelitev razrešnice najprej zagotoviti pravno podlago v okviru finančne uredbe. Sedanja praksa, da Parlament podeli razrešnico generalnemu sekretarju Sveta in drugim institucijam, ni določena v finančni uredbi in je v nasprotju s členom 274 Pogodbe. Zlasti za občutljiva področja, kot je proračunski nadzor, sklicevanje na "neformalni sporazum" iz sedemdesetih let 20 stoletja ni več ustrezno ter je v nasprotju z načeloma pravne jasnosti in pravne resnice. Zato pozivamo Komisijo, da do septembra 2008 predloži ustrezen predlog za odpravo te pomanjkljivosti. Prav tako pozivam vse poslance, da podprejo naš predlog spremembe št. 1 v zvezi s podelitvijo razrešnice Svetu. Zdaj bom znova spregovoril o odhodkih za skupno zunanjo in varnostno politiko. Nujno je, da za zagotavljanje čim večje preglednosti Svet v prihodnosti ne da prednosti upravnim odhodkom v škodo teh odhodkov. Kot vsako leto se je tudi letos proračunski nadzor izkazal kot koristen na področju nepremičninskih politik institucij. Računsko sodišče na primer za gradnjo prizidka ni izvedlo javnega razpisa ali se pogajalo o sklenitvi pogodb, čeprav je pristojno za financiranje. Znova opozarjam tudi na predpise v zvezi z javnimi naročili. Težko bomo državljanom povedali, da mora vsaka majhna občina za naročilo nad 200 000 EUR objaviti javni razpis na ravni EU, če institucije ne spoštujejo predpisov o javnih naročilih. Dovolite mi, da na koncu povem nekaj besed o Računskem sodišču. Obžalujem, da mora biti v skladu z našim poročilom Računsko sodišče organizirano po vzoru Evropske centralne banke. Bojim se ponovne nacionalizacije te institucije, na katero države članice ne bi smele imeti političnega vpliva. Herbert Bösch (DE) Gospod predsednik, najprej se zahvaljujem vsem, ki so sodelovali pri pripravi te pomembne razrešnice za leto 2006 in podpirali našega poročevalca. To je morda najpomembnejša razrešnica v tem mandatu. Poznamo probleme in še vedno je čas, da jih rešimo. Posebej se zahvaljujemo Evropskemu računskemu sodišču, katerega poročila vsako leto dobivajo vse večjo veljavo. Dobro bi bilo, da bi se računsko sodišče občasno izognilo populizmu. Spomnimo se združenj kobilarn in golf klubov ter vsega, kar spada zraven. To so bile bolj politične ocene kot ocene računskega sodišča. Zahvaljujem se Evropski komisiji, ki je tudi pod pritiskom neomajnega poročevalca na koncu pogajanj z nami dosegla dogovor o nadaljnjem ukrepanju. Komisar Kallas je že omenil naše načrte za prihodnje mesece. Nacionalne izjave držav članic so pomembne. Kot vidimo Sveta danes ni tukaj, pri čemer ga ne zanima, kako se porabi denar davkoplačevalcev, zato se mora s tem ukvarjati mi. Napredovali bomo na področju strukturnih politik. Komisar Kallas, še naprej bomo imeli težave na področju zunanje politike. Že prvič smo poudarili, da zunanja politika ni ustrezno nadzorovana, čeprav za njo namenjamo milijarde EUR. Na področju mednarodnih financ je običajno, da se glasovalne pravice dodelijo glede na obveznosti o plačilu prispevkov. Če na primer Evropska unija prispeva več kot 40 % za obnovo Iraka, potem pričakujem, da bomo imeli več kot 40 % pravic do sodelovanja in soodločanja. Do uresničitve tega je še zelo daleč, pri čemer je treba za to še veliko narediti. Danes bomo glasovali o dobrih poročilih, ki jih moramo podpreti. Kyösti Virrankoski (FI) Gospod predsednik, najprej se zahvaljujem poročevalcem in predsedniku odbora za proračunski nadzor. Pred nami je 30 poročil o razrešnici za leto 2006. Najbolj pomembno je poročilo Komisije, ki zadeva 97 % proračuna EU. Preostala zadevajo druge institucije EU in posamezne agencije. Menim, da je treba izboljšati način, na katerega Parlament obravnava vprašanje razrešnice. Odbor za proračunski nadzor ne more delovati kot računsko sodišče, še manj pa kot računovodsko podjetje. Z vidika osebja je neizvedljivo, da bi podrobno obravnaval upravljanje in izkaze 30 organov. Parlament mora zaupati strokovnjakom in mnenju uradnih organov, zlasti Evropskemu računskemu sodišču, organom za notranje spremljanje in Evropskemu uradu za boj proti goljufijam. Tudi najstrožji in najpodrobnejši pregled izkazov in upravljanja je le na videz točen, pri čemer rezultat ni zanesljivejši. Med načinom obravnavanja razrešnice in številom predloženih poročil ni neposredne povezave. Nasprotno, razrešnica, ki jo podeli Parlament, še ni ustrezno zagotovilo za natančno obravnavo računovodskih izkazov in upravljanja. Če želi Parlament dejansko okrepiti svojo vlogo v okviru postopka razrešnice, mora spremeniti svoje delovanje. Drugače bo odbor za proračunski nadzor preobremenjen z delom. Janusz Wojciechowski (PL) Gospod predsednik, poročilo gospoda Jørgensena pravilno opozarja - v skladu z mnenjem računskega sodišča - na problem v zvezi s financiranjem skupne kmetijske politike, pri čemer se nekateri upravičenci ne ukvarjajo s kmetijstvom. Nič ni narobe, da golf klubi, kriket klubi, šole jahanja in rekreacijski parki uspešno poslujejo, vendar ne na podlagi sredstev skupne kmetijske politike. Popoldan bomo v tem Parlamentu razpravljali o krizi s hrano in povišanju cen hrane, pri čemer je eden od razlogov za to krizo zagotovo dejstvo, da se sredstva EU namesto za podporo kmetijstvu namenjajo za podporo popolnoma drugim dejavnostim, ki teh sredstev ne potrebujejo. Zato v celoti podpiram sklepe iz člena 99 in člena 100 poročila gospoda Jørgensena, ki opozarjajo, da je treba spremeniti financiranje skupne kmetijske politike, da bodo sredstva dodeljena dejanskim kmetom, ki zemljo uporabljajo za kmetijske namene, pri čemer je treba te spremembe uvesti čim prej. Paul van Buitenen (NL) Najbolj učeni človek vseh časov, Einstein, je rekel, da svet ni nevaren zaradi ljudi, ki so zlobni, ampak zaradi tistih, ki v zvezi s tem ne naredijo ničesar. Tako je tudi v tem parlamentu. Že desetletja vemo za nepravilnosti v zvezi z dodatki za pomoč poslancem, potnimi stroški, nadomestili splošnih stroškov, dnevnicami, sredstvi za gostujoče skupine in sredstvi za politične skupine. Upam, da bo Parlament v zvezi s tem ukrepal pred volitvami leta 2009 in da to za razliko od prejšnjih nekaj desetletij ne bodo le prazne obljube. V pričakovanju tega menim, da bi morali podelitev razrešnice preložiti. Menim, da volivci podelitve razrešnice Parlamentu ne bi odobravali. Esko Seppänen (FI) Gospod predsednik, pod vodstvom Siima Kallasa, podpredsednika Evropske komisije, je bilo opravljeno odlično delo za zagotovitev, da bodo računovodski izkazi EU bolj odprti in preglednejši. Posebej je treba pohvaliti poziv k objavi enotnih plačil. Na Finskem državne subvencije kljub temu znašajo dvakrat več od pomoči EU. Na žalost podatki o prejemnikih pomoči EU ne odražajo dejanskega stanja o enotnih plačilih. Komisija je pod pritiskom odbora za proračunski nadzor izboljšala pregled računovodskih izkazov in obljubila, da si bo bolj prizadevala za izterjavo neupravičeno izplačanih zneskov. Prav tako so zdaj na voljo kvalitetnejše informacije o financiranju v okviru zunanjih ukrepov, za kar so zaslužni poročevalci in poročevalci v senci. Upam, da bosta v prihodnosti zagotovljena strožji pristop k spremljanju vseevropskih političnih strank ter skladnost s pravili o teh strankah, pri čemer lahko na podlagi ravnanja Parlamenta ugotovimo, da to zdaj ni vedno zagotovljeno. Jens-Peter Bonde (DA) Gospod predsednik, v EU smo dosegli velik napredek na področju odprtosti in boja proti goljufijam. Ko sem bil leta 1979 prvič izvoljen, je imel predsednik skupine glavno vlogo pri zapravljanju denarja. Privoščil si je limuzino s šoferjem, ki jo je plačal Parlament, ter nato s sredstvi držav članic še potovanje v prvem razredu za isto pot, povrh pa še dodatek. Zdaj ima predsednik vodilno vlogo pri reševanju teh problemov. Vendar nas čaka še veliko dela, pri čemer je odločitev večine, da se poročilo o notranji reviziji ne objavi, velik korak nazaj. Kako lahko nadzorujemo druge, če si ne upamo rešiti svojih problemov. Velike skupine imajo veliko odgovornost, saj lahko volilna udeležba na naslednjih evropskih parlamentarnih volitvah znaša manj kot 40 %, kar bi resno ogrozilo legitimnost volitev. Upal sem, da bom lahko nekoč glasoval za letne računovodske izkaze, ker ne bo več odprtih vprašanj. Vendar velike skupine znova predlagajo, da odobrimo računovodske izkaze Komisije, čeprav še vedno nimamo popolnega dostopa do njih, da bi jih lahko pregledali. Kako bi revizor ocenil izkaze, če ne bi imel dostopa do vseh prilog? Računsko sodišče je v zadnjih 14 letih vsakič izjavilo, da ne more potrditi pravilnosti poslovnih dogodkov, zato bom na žalost že 29. leto po vrsti glasoval proti odobritvi. Zahvaljujem se kolegom poslancem iz odbora za proračunski nadzor in drugim v Parlamentu za njihovo dolgoletno prizadevanje za odpravo nepravilnosti v EU. Ko sem začel delati v Parlamentu, sem med obravnavo proračuna srečal človeka, znanega pod imenom "Posneto mleko". Prejel je 1,3 milijone danskih kron, pri čemer je bil največji prejemnik sredstev EU na Danskem. Na voljo ni bilo niti statističnih podatkov o višini sredstev, dodeljenih največjim prejemnikom. Naslednje leto bodo vsi prejemniki kmetijske podpore objavljeni v internetu. Pred štirimi je bilo delo delovnih skupin Komisije velika skrivnost. Zahvaljujoč našim skupnim naporom bomo zdaj lahko v internetu preverili, kdo so svetovalci. Poleg tega nam je gospod Kallas v okviru Komisije nudil dobro podporo, za kar se mu zahvaljujem. Pogrešal bom sodelavce, ko bom 9. maja zapustil Parlament. Hvala lepa, gospe in gospodje. Veliko smo dosegli, ampak ne dovolj. Vendar prepričan sem, da boste delo nadaljevali. Daniel Hannan Gospod predsednik, Friedrich Hayek je leta 1944 podal daljnosežno ugotovitev, da je dodelitev posebnih tehničnih nalog različnim organom sicer nekaj običajnega, ampak hkrati prvi korak, s katerim se demokracija postopoma odpove svojim pristojnostim. Kolegi se morajo vprašati, v kolikšni meri se izvaja demokratični nadzor nad različnimi evropskimi agencijami. Mogoče bi jih lahko obiskali v okviru odbora ali podali splošna mnenja o tem, katere so njihove pristojnosti, vendar je na splošno vloga tega Parlamenta, da vsako leto in brezpogojno glasuje o potrebnih sredstvih. Tako Evropsko unijo vodi stalni aparat. Če smo odkriti, ni edina. V veliko državah članicah, tudi v moji, poteka podoben proces, pri čemer so izvoljeni predstavniki predali svoje pristojnosti. Vendar je v zvezi z EU nenavadno to, da ti različni organi nimajo prave pravne podlage. Drži, da bi jo dobili z evropsko ustavo. Vendar so to ustavo volivci zavrnili, na kar je treba ta Parlament večkrat spomniti. Zato je delovanje teh agencij, tj. agencije za človekove pravice, obrambne agencije, agencije Frontex itd., v najboljšem primeru nepravilno in v najslabšem nezakonito. Če želite urediti njihov status ter jim določiti ustrezen mandat, potem prepustite ljudem, da o ustavi odločajo na referendumu, kot ste obljubili. Pactio Olisipio censenda est. Esther De Lange (NL) Gospod predsednik, danes smo že veliko slišali o razrešnici Parlamentu. Zato bom le pripomnila, da kot nekdanja pomočnica upam, da bo statut za pomočnike, o katerem smo že podrobno razpravljali, končno uveden, kajti če smo iskreni, veljavni predpisi omogočajo preveč manevrskega prostora. Prav to je težava. Veliko poslancev ravna ustrezno, vendar trenutno ni nobenega zagotovila. Predpise je treba poostriti, pri čemer bodo morali oddelki Parlamenta skladnejše ukrepati v primerih nepravilne uporabe predpisov. Na tem področju so tudi v preteklosti naši oddelki včasih naredili napake. V nadaljevanju se bom osredotočila na podelitev razrešnice Komisiji ter glavno težavo, s katero se spopadamo vsako leto, tj. težak položaj med evropsko in nacionalno ravnjo, v katerem smo se znašli zato, ker je za evropske odhodke v celoti odgovorna Komisija, medtem ko 80 % teh odhodkov upravljajo države članice. Rečeno je že bilo, da je bil dosežen pozitiven napredek, na primer na področju kmetijstva. Vendar lahko to težavo rešimo le z izjavami o nacionalnem upravljanju, ki so jih štiri države članice že predložile. V poročilu gospoda Jørgensena, Parlament jasno določa, da so v tem smislu veljavni letni povzetki le začeten previden korak k tem izjavam o upravljanju. Vendar se prav tako zavedam, da so za izvajanje nacionalnih izjav potrebne spremembe medinstitucionalnega sporazuma in finančne uredbe. Na splošno sem trenutno zadovoljna z obljubo, ki jo je Komisija dala prejšnji mesec, da bo tudi ostale države članice spodbudila k predložitvi nacionalnih izjav. Komisar, namenoma sem rekla "trenutno zadovoljna", ker je treba počakati, ali bodo države dejansko predložile izjave, pri čemer bo moja skupina spremljala, ali bo Komisija v prihodnjih mesecih z dejanskimi ukrepi izpolnila to obljubo. Poleg tega današnja odsotnost Sveta kaže, da je treba še veliko doseči. Te sklepe bomo preučili, če bomo tudi naslednje leto sodelovali pri obravnavi razrešnice za leto 2007. Ta zadeva torej še ni končana. Edit Herczog (HU) Hvala, gospod predsednik. Govorila bom o poročilu v zvezi z evropskimi agencijami. Vsako leto Evropski parlament na podlagi dela, ki ga opravita Evropsko računsko sodišče in Evropski urad za boj proti goljufijam, pregleda upravljanje evropskih agencij. Zaradi našega skupnega, natančnega, analitičnega in pripravljalnega dela smo zdaj pripravljeni sprejeti odločitev o upravljanju agencij Skupnosti v letu 2006, pri čemer lahko s soglasjem Evropskega računskega sodišča predlagamo podelitev razrešnice agencijam. To ne pomeni, da pri upravljanju nismo našli nobenih napak, ampak, da nismo našli dovolj resnih napak, ki bi onemogočale podelitev razrešnice. Prav tako poudarjam, da so politične skupine z veliko večino že glasovale za, pri čemer zdaj na plenarnem zasedanju predlagam, da sprejmemo delo agencij, čeprav se poročevalec v celoti ne strinja s poročilom. Hvala za vašo pozornost. Margarita Starkevičiūt (LT) Gospod predsednik, vse od začetka mandata v imenu skupine zavezništva liberalcev in demokratov za Evropo analiziram rezultate dela agencij EU. Poudarjam, da se je v tem letu število agencij skoraj podvojilo. Kljub nekaterim kritičnim pripombam poročevalca, ki jih je izpostavil v svojem govoru, menim, da je treba v primerjavi z lanskim letom omeniti nekatere pozitivne spremembe v primerjavi z lanskim letom. Zaradi izvajanja predloga Parlamenta, da naj delo agencij ocenijo ustrezni odbori, sta se povečali preglednost in demokratična odgovornost. Kljub temu nekatere težave ostajajo. V zvezi s tem moramo določiti položaj dejavnosti agencij v okviru sistema upravljanja EU. Kot sem že omenila, se je število agencij zelo povečalo, pri čemer smo za to krivi mi; celo Parlament včasih meni, da se na ta način posredno povečuje birokracija. Vendar mogoče opozarja, da je treba pregledati sistem upravljanja EU, vključno s sistemom upravljanja Evropske komisije, zlasti sistem vodenja in upravljanja. Trenutno se izvajajo številni projekti, katerih namen je izboljšati sistem. Zdi se, da moramo razmisliti o bolj koreniti reformi, ki bi prinesla pozitivne rezultate ter prispevala k večji preglednosti dela agencij in Komisije. Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PL) Gospod predsednik, komisar, v tej razpravi želim opozoriti na tri zadeve. Računsko sodišče je sicer potrdilo, da finančno poročilo Evropskih skupnosti v splošnem prikazuje dejansko finančno stanje konec decembra 2006, pri čemer niso bile ugotovljene nobene očitne nepravilnosti v zvezi s sredstvi in odhodki, vendar je ugotovilo veliko napak v zvezi z navedenimi zneski v računovodskih knjigah in poročilih, ki so jih predložile države članice. Zlasti zaskrbljujoče je, da se nekatere nepravilnosti kljub kritičnim pripombam računskega sodišča in Evropskega parlamenta ponavljajo vsako leto. Prav tako zaskrbljujoče je, da se vedno bolj povečujejo neporavnane proračunske obveznosti, zlasti kar zadeva stare države članice. Tretjič, v zvezi s temi pripombami naj povem, da sem na splošno zadovoljen z izboljšavami na področju odhodkov za skupno kmetijsko politiko, ki so bile dosežene zlasti z uporabo sistema AJAX, ki znatno zmanjša tveganje neustreznih odhodkov. Antonio De Blasio (HU) Hvala, gospod predsednik. Gospe in gospodje, Evropska unija je leta 2006 za strukturne sklade namenila 39 % proračuna, tj. 38,9 milijard EUR. Letno poročilo Evropskega računskega sodišča navaja, da je Evropska komisija v okviru daljnosežnega nadzora sprejela številne ukrepe v zvezi z uporabo strukturnih in kohezijskih skladov. Medtem ko se je finančna absorpcija vidno izboljšala, poročilo opozarja, da leta 2006 vsaj 12 % sredstev, dodeljenih za strukturne projekte, ni bilo mogoče izterjati. To znaša približno 4 milijarde EUR, poleg tega je bilo 20 % projektov izvedenih nepravilno. Že več let imamo številne težave z večplastnim in deljenim upravljanjem strukturnih skladov. Vzrok za razmeroma velik delež ugotovljenih nepravilnosti in nepravilnih nadomestil so zlasti neučinkoviti kontrolni sistemi držav članic in nadzorni sistemi, ki na njih temeljijo. Menim, da je največja težava, da nimamo enotnega modela vrednotenja in sistema meril ali primerjalnih analiz, pri čemer nimamo učinkovitega načina vrednotenja projektov. Čeprav so strukturni skladi zelo pomemben vir sredstev za skupni razvoj, lahko zagotovimo zmanjšanje števila zlorab skupne blagajne le, če si bodo države članice in Evropska komisija skupaj in usklajeno prizadevale za zmanjšanje nezakonite porabe denarja. Izboljšati in standardizirati je treba tudi nadzorne sisteme držav članic. Poleg tega je pomembno, da Komisija izboljša učinkovitost nadzora nad uporabo strukturnih sredstev, pri čemer mora vzpostaviti postopke za prilagoditev in začasno opustitev ter razviti nov sistem poročanja držav članic ob upoštevanju, da 40 % revizij Komisije ni brez nepravilnosti. Glede na povedano, naša delegacija predlaga podelitev razrešnice. Hvala za vašo pozornost. Inés Ayala Sender (ES) Gospod predsednik, zadovoljni smo, da se je tudi to leto preglednost v zvezi z računovodskimi izkazi EU izboljšala, kljub temu, da nam računsko sodišče še vedno pomaga pri bolj temeljnih vidikih sistema. Vendar je treba priznati, da je bil na podlagi težavnega, a zelo konstruktivnega dialoga s Komisijo, pri čemer moramo priznati zlasti napore komisarjev za regionalni razvoj in zaposlovanje, dosežen napredek pri izboljšanju spremljanja vseh vidikov v zvezi z zaposlovanjem in strukturnimi skladi. Enakega sodelovanja si želimo tudi s komisarko za zunanje odnose, pri čemer upamo, da bo prispevala k tem naporom ali pri njih sodelovala. V zvezi z odborom regij smo zelo zadovoljni, ker smo dosegli pomemben napredek, pri čemer ob nadaljnjem spremljanju in vrednotenju zadev menimo, da je bil dosežen velik napredek. V zvezi z računskim sodiščem si želimo večje preglednosti na področju njegove izjave o interesih, medtem ko se v zvezi s Svetom strinjamo, da je treba zagotoviti učinkovitejšo in preglednejšo notranjo revizijo, vendar ne s povečanjem birokratskih ovir, kot to predlaga predloženi predlog spremembe. Chris Davies Gospod predsednik, imam nekaj vprašanj. Zakaj organi Parlamenta, ki je zavezan odprtosti in preglednosti, hranijo tajna, sramotna poročila, ki razkrivajo nepošteno ravnanje poslancev? Zakaj poslanci niso odgovorni za svojo porabo splošnih stroškov? Koliko denarja se steka v zasebne žepe? Zakaj se ne objavijo imena 407 poslancev, vključno z mojim, ki imajo koristi od 27 000 EUR, ki jih vsako leto vsak prispeva v prostovoljni pokojninski sklad? Zakaj ne izvajamo nadzora nad tistimi poslanci, ki vsako leto poneverijo skoraj 14 000 EUR, pri čemer v ta pokojninski sklad vlagajo denar iz javne blagajne? Kaj, razen pohlepa, preprečuje tistim, od katerih pričakujemo, da nas bodo usmerjali - predsedstvu in včasih celo konferenci predsednikov - da uvedejo resnične reforme, ki bi jih bilo treba uvesti že veliko prej. Ta neuspeh sramoti nas in ta Parlament. Astrid Lulling (FR) Gospod predsednik, gospodu Daviesu želim le reči, da je on tisti, ki "sramoti ta parlament". Kljub temu, gospod predsednik, bom glasovala za razrešnico 2006. Žal so v priloženem predlogu resolucije vprašanja in pripombe, ki so samoumevni (odstavek 58) ali pa nepravilni, kot so odstavki v zvezi s prostovoljnim pokojninskim skladom. Kljub stalnemu prizadevanju, da bi predsednik sklada zagotavljal pravilne informacije, se še naprej ponavljajo laži o aktuarskem primanjkljaju sklada. Zaradi zglednega upravljanja sklad zdaj lahko zagotavlja pridobljene pravice do leta 2060. Po mojem bomo mnogi od nas do takrat že mrtvi! V zvezi s posodobitvijo aktuarskega stanja (odstavek 71) lahko rečem, da obstaja, vendar bo najprej predstavljena upravnemu odboru sklada. V zvezi s tem naj opozorim, da je Parlament zapravil 36 000 EUR za pripravo tako imenovanega neodvisnega aktuarskega poročila. Kje je? Kakšni so njegovi sklepi? Kot vem, niso nič drugačni od sklepov, ki so jih navedli aktuarji sklada. Pri odstavkih 72 in 73 je treba ločiti med željami nekaterih članov Odbora za proračunski nadzor in realnostjo, ki izhaja iz statuta poslancev. Trditev, da niti sedanji poslanci Evropskega parlamenta niti drugi zavarovanci ne morejo še naprej prispevati v sklad, je preprosto nezdružljiva s členom 27 statuta. Na srečo tukaj ne štejejo želje manjšine, čeprav gre za odločanje v okviru resolucij, ampak statut. Delovna skupina predsedstva za statut poslancev, katere članica sem, je opravila svoje delo in pripravila ustrezne ukrepe, ne v skladu z željami, izraženimi v resolucijah, ampak v skladu s členom 27 statuta poslancev, objavljenega 7. oktobra 2005 v Uradnem listu. Bogusław Liberadzki (PL) Gospod predsednik, dodal bi svoj glas tistim, ki so podprli razrešnico za leto 2006. Komisija in komisarji so se odlikovali z visoko in stalno naraščajočo ravnijo sodelovanja. Velika zahvala gre Računskemu sodišču. Preprosto rečeno, sodišče je dobro opravilo svoje delo. Ocenili smo uresničevanje ciljev v EU skupaj z upravljanjem virov. To je prav tako zelo pozitiven znak. Zelo poudarjam, da Parlament dejansko sodeluje pri postopku razrešnic s presojanjem zahtevkov in prek posameznih odborov, ki obravnavajo določena področja. Zahvaljujem se predsedniku Odbora za proračunski nadzor, gospodu Böschu, za njegovo celotno delo in potrpljenje, ter tudi poročevalcem, gospodu Jørgensenu, gospodu Pomés Ruizu in gospodu Stubbu. Izredno težko se je izogniti nepravilnostim, še pomembneje pa jih je odkriti in jih preprečiti. Uspešno smo opravili to nalogo. Péter Olajos (HU) Hvala, gospod predsednik. Kot poročevalec v senci za mnenje ENVI (Odbor za okolje, javno zdravje in varnost hrane) o izjemah za leto 2006 se zahvaljujem Jutti Haug in poročevalcu za zelo dobro delo. Menim, da je delo štirih agencij, ki smo jih obravnavali, izredno pomembno, da je njihovo delo brez dvoma velika pomoč Evropskemu parlamentu in različnim organom EU ter da se tako izboljšuje kakovost življenja državljanov EU. Evropski center za preprečevanje in nadziranje bolezni ima pomembno vlogo pri oblikovanju stališč o nadziranju bolezni ter o tveganju za nove in nastajajoče nalezljive bolezni. Vesel sem tudi, da je bila Madžarska letos na prvem mestu glede preprečevanja bolezni, saj je bilo pri nas število oseb, okuženih z boleznimi, za katere se je izvajala akcija cepljenja, najnižje. Delo Evropske agencije za okolje je nepogrešljivo pri zbiranju in primerjavi informacij o varstvu okolja, medtem ko ima Evropska agencija za zdravila pomembno vlogo pri varstvu javnega zdravja in zdravja živali. Menim, da je sodelovanje agencije pri razvoju novih zdravil izredno pomembno. Evropska agencija za varnost hrane zagotavlja nepogrešljivo podporo na področju zdravja živali in varstva rastlin. Pomembno je, da so vse agencije prerazporedile razpoložljiva letna proračunska sredstva. Kot poudarja poročevalec, je razlog v zapletenosti nalog. Pri prihodnjem načrtovanju bi bilo dobro to bolj poudariti. Pozdravljam predloge poročevalca o pomenu notranjega nadzora in potrebi, da se ta okrepi. Končno želim opozoriti na pomen gradiva odbora, ki pojasnjuje vlogo agencij. Agencije imajo nujno vlogo, vendar je treba zaradi preglednosti in učinkovitosti pojasniti njihov položaj pri upravljanju Unije. Hvala. Szabolcs Fazakas (HU) Gospod predsednik, hvala za besedo. Prispeli smo do konca dolgega in napetega postopka ter do dolgo pričakovanega današnjega glasovanja o razrešnici 2006, ki se lahko zasluženo obravnava kot znamenit dan in mejnik v zgodovini Evropskega parlamenta. Znamenit dan, ker je to prvič, da nas je Evropsko računsko sodišče soočilo z 12-odstotno stopnjo napak za strukturne sklade, kar so senzacij željni tabloidi seveda servirali kot štiri milijarde manjkajočih eurov. Odbor za proračunski nadzor, ki je za to odgovoren, je deloval ob popolnem upoštevanju svojih političnih in poklicnih odgovornosti s pomočjo gospoda Jørgensena, danskega poročevalca. Njegov cilj ni bil povzročiti škandal ali narediti senzacijo z nepredvidljivimi posledicami, ampak uporabiti načela preglednega razkritja in pripraviti predloge, ki bi zagotovili preprečevanje takšnih težav v prihodnosti. Pri tem nam je zelo pomagal podpredsednik Siim Kallas, ki se mu še posebno zahvaljujem, in prepričan sem, da bomo v prihodnosti najverjetneje lahko rešili vsa takšna vprašanja. Hvala. Pierre Pribetich (FR) Gospod predsednik, gospe in gospodje, omenil bi pomemben vidik v zvezi z razrešnico, to je ocena ukrepov z vzorčenjem. Ko sem pripravljal delovni dokument o upravljanju programa CARDS za pomoč Balkanu s strani Komisije, v okviru razrešnice, je Računsko sodišče lahko revidiralo le 2,32 % delovanja, da bi ocenilo metode upravljanja, ki jih je Evropska unija uporabila za zunanje ukrepe v tej evropski regiji. Ena od posledic majhnega vzorca je bila, da Računsko sodišče ni moglo analizirati učinka zunanjih ukrepov za Črno goro, ker od 256 financiranih ukrepov niti eden ni bil preučen. Kako se lahko v takšnih okoliščinah učinki dejansko izmerijo? Kakšno znanstveno in finančno zanesljivost naj pripišemo tem ocenjevalnim poročilom? Čeprav se s statističnega vidika lahko majhni vzorci uporabljajo za oceno vedenja sistemov, morajo biti vzorci vseeno reprezentativni, kar pa se ni zgodilo v primeru proračunskih sredstev za finančne ukrepe v Črni gori v okviru programa CARDS. Na splošno bi izboljšanje metod Računskega sodišča za analizo vzorcev, s katerimi bi se bolje opredelila učinkovitost sredstev iz našega proračuna, za evropske davkoplačevalce pomenilo pridobitev. Monica Maria Iacob-Ridzi (RO) Poudarila bi dve vprašanji, za kateri menim, da sta zelo pomembni v zvezi z razrešnico Evropske komisije. Prvo vprašanje se nanaša na sodelovanje držav članic pri izvajanju evropskega proračuna. Čeprav se postopek skupnega upravljanja Komisije in držav članic uporablja za 80 % evropskega proračuna, menim, da je treba uvesti nove ukrepe za povečanje sodelovanja na vseh stopnjah proračunskega postopka. V zvezi z nadzorom podpiram uvedbo nacionalnih izjav, ki bi jih potrdila računska sodišča posameznih držav ter bi prisilile vlade in plačilne agencije, da prevzamejo odgovornost za pravilno in objektivno dodelitev sredstev Skupnosti. Vseeno je treba ukrepe opustitve vseh plačil v primeru odkritja pomanjkljivosti uporabljati zelo pazljivo in le če se pri upravljanju evropskih sredstev ugotovijo hude težave. Zaskrbljujoče nizke stopnje absorpcije v novih državah članicah so drug izredno pomemben vidik proračunske razrešnice. Neobičajno je, da imajo vse nove države članice za 30 % manjše stopnje absorpcije od povprečnih stopenj, pričakovanih na začetku. Po mojem mnenju to ne kaže na njihovo nesposobnost črpanja evropskih sredstev, ampak na morebitno čezmerno birokracijo evropskih institucij. Richard Corbett Gospod predsednik, znašel sem se v zelo neobičajnem položaju, saj se delno strinjam s tem, kar je malo prej povedal gospod Hannan, ko je izrazil zaskrbljenost o širjenju agencij. Zdi se, da ustanavljamo agencije bolj v skladu z željo vsake države članice, da bi imela eno na svojem ozemlju, in jih delimo kot konfete po vsej Uniji, ne pa v skladu z dejansko in pravo potrebo po njih. Če se bo ta trend nadaljeval, bo zagotovo povzročil upravljanje s strani agencij na račun, iskreno rečeno, Komisije, ki je naš izvršilni organ in je odgovorna Parlamentu veliko bolj neposredno kot agencije, čeprav imamo več sredstev za njihov nadzor, kot priznava gospod Hannan. Moje strinjanje z njim pa se seveda konča, ko začne kot običajno pretiravati in trditi, da so bile te agencije ustanovljene nezakonito. To je seveda popoln nesmisel. Vse so bile ustanovljene na podlagi veljavnih pogodb, s pravilno in ustrezno pravno podlago. Če je bilo to pametno, je drugo vprašanje in zagotovo moramo biti zelo previdni, preden v prihodnosti ustanovimo nove agencije. Costas Botopoulos (EL) Gospod predsednik, Evropski parlament je politični organ in menim, da moramo vprašanja, o katerih razpravljamo, obravnavati politično. Ukrep, ki bi moral povezati naše dejavnosti, nam po mojem mnenju prikazuje dve stvari. Navedel bom primera iz naših razprav. V prvem primeru gre za neodvisne organe ali agencije. Seveda se postavlja vprašanje velikega širjenja vseh teh agencij, vendar ni mogoče reči, da decentralizacija neodvisnih agencij ni posebno koristna. Ali bomo zato, ker imamo težavo zaradi velikega širjenja, odklonili vse neodvisne agencije? To seveda ne bi bilo mogoče. Drug primer se nanaša na nizkotno vprašanje plač naših kolegov. To seveda je težava in tako smo tudi povedali v odboru. Vendar obstaja velika razlika med tem, da rečemo, da obstaja težava in da Parlamentu celo leto ne priznamo izvzetja, ter tudi med tem, da dajemo zelo populistične pripombe, kot na primer, da smo vsi odgovorni, in da trdimo, da ni preglednosti. Kako ni preglednosti? Člani odbora smo videli poročilo. Siim Kallas podpredsednik Komisije. - Gospod predsednik, zahvaljujem se poslancem, poročevalcu in članom Odbora za proračunski nadzor. Razprava o razrešnici je bila letos zelo intenzivna in Komisija se je večkrat zavezala, da bo upoštevala ugotovitve in priporočila Parlamenta. S tem intenzivnim procesom bomo nadaljevali maja, ko bo v Odboru za proračunski nadzor potekala razprava o naših načrtih za prihodnje leto. To je intenziven proces in Parlamentu zagotavljam, da svoje zaveze jemljemo zelo resno ter da nadaljujemo s skupnimi predlogi in zamislimi o večji odgovornosti, sodelovanju z državami članicami in večji odgovornosti držav članic pri vprašanjih deljenega upravljanja. To je naš skupni pristop in resno bomo delali na vseh teh akcijskih načrtih in predlogih. Obstajajo različne vrste agencij. Prvič, imamo izvršilne agencije, za katere je jasno odgovorna Komisija in za katere damo razrešnico Komisiji. Imamo nekaj izvršilnih agencij, vendar smo se odločili za moratorij na ustanavljanje novih izvršilnih agencij. Kakšne so težave v zvezi s tradicionalnimi agencijami? Problem upravljanja je resen in obstaja več šibkih točk v zvezi z upravljanjem in obravnavanjem teh agencij. Verjetno bi morali imeti resne razprave o vprašanjih upravljanja, vendar tudi političnih ugotovitev v zvezi z njihovim delom ne smemo podcenjevati - kaj delajo in kakšne so dejanske koristi -, pri čemer ima Parlament zelo pomembno vlogo pri ocenjevanju in vrednotenju njihove uspešnosti. Prav tako ne smemo podcenjevati pozitivnih vidikov decentralizacije in razširjenosti evropskih organov po vsej Evropi. To ni tako slaba zamisel, če vsak gleda z vidika svoje države. Še enkrat se vam zahvaljujem za vse prispevke, pripombe in razprave. Nadaljevali bomo s svojimi obveznostmi in akcijskimi načrti. Dan Jørgensen poročevalec. - (DA) Gospod predsednik, zahvaljujem se komisarju Kallasu. Jasno je, da smo šli skozi proces, v katerem je bilo morje včasih razburkano. Imeli smo konflikt med Parlamentom in Komisijo. Vendar smo ta konflikt uspeli preoblikovati v dialog. Dosegli smo nekaj dobrih rezultatov in nekaj dobrih obljub Komisije ter tudi nekaj zelo konkretnih akcijskih načrtov z določenimi roki in določenimi merili uspešnosti. Vztrajati moramo v času, ko nekateri poslanci iz skupin, ki so skeptične do EU, pravijo: "to so le besede in besede smo slišali že prej". To ne drži! Zagotovo ne gre le za besede, ampak za posebne ukrepe, za katere Komisija zdaj obljublja, da jih bo izvajala. Nekateri ukrepi so se že izvajali. Poleg tega so bili zelo natančno določeni nekateri roki, ki jih bomo lahko spremljali. Ključni element je, da se bo komisar zdaj enkrat mesečno srečeval z odborom in spremljal ta proces. To je zares velik korak naprej. Vendar želim za konec opozoriti, zakaj te težave nastajajo. Eden od razlogov je, da se znaten delež sredstev upravlja z deljenim upravljanjem, tj. 80 % sredstev EU upravljajo države članice. Odgovornost Komisije je, da upošteva Pogodbo, in to je križ, ki ga mora nositi. Zato ostro kritiziramo Komisijo. Vendar so dejansko za velik del težave odgovorne države članice. To je razlog, zakaj tukaj v Parlamentu tako zvesto podpiramo zamisel o letnih nacionalnih revizijskih izjavah, ki jih podpiše oseba na ustrezni politični ravni, tj. finančni minister. To se že izvaja v številnih državah: na Danskem, Nizozemskem, v Združenem kraljestvu in na Švedskem. Če bi lahko nekaj podobnega dosegli v vseh državah EU, bi videli, da bi se v posameznih državah te revizijske obveznosti resneje obravnavale. Menim, da bi dejansko pridobili zelo dobro orodje za odpravo področij, na katerih v posameznih državah stvari ne delujejo. José Javier Pomés Ruiz poročevalec. - (ES) Gospod predsednik, včasih zaradi dreves ne vidimo gozda. V postopku razrešnice moramo povedati, kaj je narobe, in včasih pozabimo, koliko stvari poteka dobro, koliko izredno usposobljenega osebja imamo v Komisiji in v tem parlamentu, vključno z osebjem v dvorani, različnimi službami, prevajalci, tolmači, ki opravljajo odlične storitve. Pozabljamo, kako znamo raztegniti naš proračun, zato da bi uresničili cilje, ter kako Parlament in Komisija dosegata vedno večji napredek glede politike preglednosti. Še vedno obstaja izziv, zelo pomemben izziv za Parlament, to je komunikacijska in informacijska politika. Ta politika je bila eden od ciljev Parlamenta za leto 2006 in z njenim razvojem nisem zadovoljen. Čez eno leto bomo imeli volitve in vedeti moramo, kako jo bomo dosegli, kar pomeni izboljšati postopke obveščanja in imeti še naprej takšno preglednost, kot jo imamo sedaj. Preglednost, in bil sem poročevalec za to poročilo, je združljiva s tem, da imamo dokumente, ki niso javni, kot se dogaja v državah članicah, za novinarje, v podjetjih in družinah. Za naše delo je dobro, da imamo stopnje meril za osnutke, ki niso uspeli priti skozi sito javne odobritve, in morajo zato seveda ostati skrivnost tistih, ki so zadevo obravnavali. Popolnoma sem zadovoljen z dostopom, ki sem ga imel do vseh informacij, in menim, da je poročilo o računovodskih izkazih Parlamenta, ki ga predstavljam, odgovorno poročilo. Menim, da bi bilo treba računovodske izkaze Parlamenta zaključiti, ker Parlament, če smem povedati, deluje zelo dobro in veliko bolje od nekaterih nacionalnih parlamentov, veliko bolj pregledno in z osebjem, ki dela po več ur, kot se dela v podobnih parlamentih. Vendar to še ne pomeni, da je popoln: z delom moramo nadaljevati. Še veliko moramo narediti, vendar lahko v tem političnem letu pozitivno gledamo na to, kako smo uporabili denar, ki so nam ga dali naši državljani; uporabili smo ga dobro, pregledno in skladno. Hans-Peter Martin poročevalec. - (DE) Jutta Haug je za moje kritične pripombe v obrazložitvi in glavnem delu besedila navedla, da so zoprne in da podpihujejo škandale. Prebral bom nekaj citatov: "Predsedniki držav in vlad ustanavljajo eno agencijo za drugo. Agencije trošijo naš denar. Ustreznega preverjanja, ali so agencije dejansko potrebne, ni. Gre za veliko področje brez nadzora, kjer nihče ni zares odgovoren. Načrtovanja ni videti. Ustanavlja se ena agencija za drugo, da se zadevnim agencijam plača za soglasje o težkih temah." Vse to so besede Herberta Böscha. Veliko bolj kritične so od mojih. Aha! Če to napišem jaz, podpihujem škandale, Herbert Bösch pa je seveda član stranke in zato si to lahko privošči. Da, to se mi je že zgodilo. Na to mislim, kadar govorim o "dvojnem govoru", ki tukaj vlada. To je hinavščina posebne vrste, ko ljudje rečejo "grozno je, da se škandal izrecno omeni v uradnem parlamentarnem dokumentu", vendar potem javno dajejo kritične pripombe. To je eden od temeljnih problemov tega parlamenta. Seveda imamo lahko različna mnenja o tem, ali podeliti razrešnico ali ne, vendar odlomki, ki sem jih prebral na začetku, niso bili namenjeni temu - sploh ne. Namenjeni so bili osnovnim razmislekom glede tega, da ljudje, če se ponudi dejanska priložnost za prikaz resnice, vedno znova prikrivajo, kaj se dogaja. Velik problem za demokracijo v Evropi je, da sistem ni samoregulativen, da vključuje le vzajemno dobrikanje. Gospod predsednik, prosim še za dovoljenje, da na koncu razprave podam osebno izjavo v skladu s členom 145. Christofer Fjellner poročevalec. - (SV) Ob tej priložnosti bi podal majhno konstruktivno kritiko Komisije in decentraliziranih agencij, ker še vedno menim, da poročevalec Hans-Peter Martin tega ni uspel narediti. Kot poročevalec, ki bo za to vprašanje odgovoren naslednje leto, se želim osredotočiti na tri glavna vprašanja. Navedena so tudi v poročilih. Pri prvem vprašanju gre za oceno možnosti združevanja upravnih funkcij večine manjših agencij, s čimer bi se sprostila sredstva ter znanje in izkušnje ob upoštevanju zapletenega regulativnega okvira, ki se uporablja za agencije. Veliko decentraliziranih agencij ima na primer težave z upoštevanjem glavnih proračunskih načel ali finančne uredbe, zakonodaje javnih naročil itd. To stališče je bilo tukaj večkrat izraženo in upam, da bo Komisija ukrepala. Predlagamo tudi, da se neodvisnim agencijam tako kot pri ostalih institucijah odobrena proračunska sredstva za zaposlene zmanjšajo za odstotek, ki ustreza delovnim mestom, za katera se predvideva, da ne bodo zasedena. Menim, da bi se tudi tako sprostilo veliko sredstev. Nenazadnje predlagamo tudi, da se namenski prejemki, ki jih agencije vsako leto plačajo Komisiji in se potem povrnejo, odbijejo od predloga v proračunu, glede katerega Evropski parlament sprejema odločitev. To so tri vprašanja, v zvezi s katerimi želim stalno razpravljati s Komisijo in decentraliziranimi agencijami, dokler ne prevzamem postopka razrešnice. Končno želim nekaj povedati o posebnem poročilu Računskega sodišča o sistemih nadzora, inšpekcij in sankcij v zvezi s pravili o ohranjanju ribolovnih virov Skupnosti. Konec koncev gre za pomemben sestavni del razrešnice Komisije, ki jo obravnavamo danes, in Računsko sodišče je izredno kritično, kar mora povzročiti obsežne reforme skupne ribiške politike. Trije sklepi, ki sem jih ugotovil in jih je mogoče najti tudi v poročilu, o katerem bomo glasovali, so, prvič, da je nesprejemljivo za države članice, da se leto za letom določajo kvote na višji ravni, kot jo priporočajo raziskovalci na področju trajnostnega ribolova, drugič, da morajo biti Komisija in države članice odločnejše pri preprečevanju kršitev ali goljufij v zvezi s kvotnim sistemom, ter tretjič, da moramo oblikovati novo ribiško politiko, ki bo povečala spodbude in razloge za to, da poklicni ribiči varujejo staleže. To so tri dodatne misli, za katere želim, da jih v poročilu, o katerem danes glasujemo, resno preučite. Hans-Peter Martin poročevalec. - (DE) Prekinili ste me, gospod predsednik, ko sem vas imenoval despot. Želim razložiti, zakaj sem to rekel. Že od marca 2007 čakam na ta odgovor, ki je povezan z izjemno pomembno zadevo v zvezi z napako tega parlamenta, ki je pomembna zame osebno in za moje politično delo - ko sem bil dodeljen skupini, proti kateri sem se vedno boril, ker zanje menim, da so prikriti nacisti - in na vas osebno sem se obrnil obsežno vlogo. Medtem sem vložil pritožbo pri varuhu človekovih pravic. Pri enominutnih govorih, gospod predsednik, znate na pamet vsa pojasnila, ko pa pridem jaz na vrsto, mi ne daste možnosti, zato sem vas imenoval despot. Despotski predsednik sem vas imenoval tudi zato, ker ste samovoljno izbrali nekatere poslance v tako imenovanih incidentih 12. decembra, ne tistih, ki so bili člani stranke, kateri ste takrat še pripadali, ampak očitno tiste, ki so vam padli v oči. Despot vas imenujem tudi zato, ker me stalno prekinjate, medtem ko govorim, in pravite "ne, ne boste mi dali tega odgovora". Čudi me, da mi zdaj pustite dokončati govor. Poleg tega vas imenujem despotski predsednik zato, ker se na podlagi te dodatne razlage, pri čemer nisem edini, ki meni, da je to nevzdržno, tukaj lahko izvajajo postopki, ki dejansko ne spadajo v pravi parlament, vsaj kot sem se jaz o tem učil v šoli. Vendar je bilo to že pred davnimi leti - če ste prebrali moj življenjepis. Veliko se je moralo zgoditi, da je do tega prišlo. Vseeno sem prepričan, da tak despotski pristop dovolite natanko zato, ker dejansko ni šlo za iskanje pojasnila v zvezi z vprašanjem dodatka za pisarniško pomoč. Dovolili ste, da sem bil v posmeh zaradi smešnih napak, ki se lahko zgodijo vsakomur - da, vsakomur, in prepričan sem, da se zgodijo vsem poslancem tega parlamenta. Vendar prikrijejo dejstvo, da bi bilo treba v skladu z notranjimi preiskavami od poslancev Parlamenta zahtevati nazaj vsaj 80 milijonov EUR, če bi veljala enako obravnavanje in sorazmernost sredstev. To dvoje ne obstaja in zato vztrajam, da ste po mojem mnenju dejansko - kot politični predstavnik 14 % avstrijskih volivcev - na žalost despotski predsednik, ki povzroča nepotrebno škodo temu parlamentu in pomembni temeljni ideji Evrope. Želim si videti pravičen, pošten in demokratičen Parlament, v katerem ne bo niti potrebno niti zaželeno uporabiti takšnega izraza. Predsednik Gospod Martin, to je svoboden parlament. Zato sem vam po svoji dolžnosti dovolil govoriti v skladu s členom 145. Ne želim presojati vaše razlage, pripomnil bi le, da sem pravično upošteval Poslovnik in vam dal možnost povedati, kar ste povedali. Zase bi povedal, da poskušam biti pravičen in objektiven - in to mi uspeva - pri obravnavanju vseh poslancev Parlamenta. Ta razprava je končana. Glasovanje bo potekalo danes. (Seja je bila prekinjena ob 11.35 in se je nadaljevala ob 12.00.)

Håndtering af energipriserne (forhandling) Formanden Det næste punkt er forhandlingen om: mundtlig forespørgsel om håndtering af energipriserne, af Hannes Swoboda for PSE-Gruppen, til Rådet - B6-0460/2008), mundtlig forespørgsel om håndtering af energipriserne, af Hannes Swoboda for PSE-Gruppen, til Kommissionen - B6-0461/2008), mundtlig forespørgsel om, hvordan man får styr på energipriserne, af Giles Chichester for PPE-DE-Gruppen, Anne Laperrouze og Sophia in 't Veld for ALDE-Gruppen, Eugenijus Maldeikis for UEN-Gruppen, til Rådet - B6-0463/2008), mundtlig forespørgsel om, hvordan man får styr på energipriserne, af Giles Chichester for PPE-DE-Gruppen, Anne Laperrouze og Sophia in 't Veld for ALDE-Gruppen, Eugenijus Maldeikis for UEN-Gruppen, til Rådet - B6-0465/2008), mundtlig forespørgsel om håndtering af energipriserne, af Rebecca Harms og Claude Turmes for Verts/ALE-Gruppen til Kommissionen - B6-0466/2008), mundtlig forespørgsel om håndtering af energipriserne, af Esko Seppänen og Ilda Figueiredo for GUE/NGL-Gruppen, til Rådet - B6-0468/2008), mundtlig forespørgsel om håndtering af energipriserne, af Esko Seppänen og Ilda Figueiredo for GUE/NGL-Gruppen, til Kommissionen - B6-0469/2008). Hannes Swoboda forslagsstiller. - (DE) Hr. formand! Jeg vil gerne byde hjertelig velkommen til kommissæren og hr. minister Borloo. Vi har en række spørgsmål, fordi vi helt oprigtigt føler, at EU, og det gælder for Kommissionen og måske også for Rådet, ikke har været tilstrækkeligt opmærksomme på oliepristendenserne. Selvom jeg nærer den største respekt for kommissæren, mener jeg, at vi bør gøre mere her. Lad mig først tage fat på de stigende oliepriser. Jeg har altid påpeget, at der hentes betydelige overskud. Hvad sker der med dem? I realiteten investeres de for eksempel ikke i alternative energikilder eller i andre vigtige investeringsprojekter. I stedet bruges de til opkøb af aktier og betaling af udbytte. For det andet, hvad de faldende oliepriser angår, som vi også ser i et vist omfang, har Kommissionen så overblik over, om disse faldende oliepriser bliver givet videre til forbrugerne? Jeg er bange for, at det ikke er tilfældet, og jeg vil være taknemlig for også at få svar fra Dem på det spørgsmål For det tredje vil jeg gerne rejse spørgsmålet om energifattigdom, som vi har drøftet før, også i forbindelse med de betænkninger, vi har vedtaget i udvalget. Der er intet til hinder for, at Kommissionen, uafhængigt af fremtidig lovgivning, indfører en meget praktisk brændselsfattigdomspakke. Det er ikke en foranstaltning, som kun Kommissionen kan træffe. Det er også en foranstaltning, som de enkelte regeringer naturligvis skal træffe. Men også her vil vi gerne se flere initiativer fra Kommissionen. Det bringer mig så frem til mit fjerde punkt, spørgsmålet om ekstern energipolitik og energiforsyningen, og selvfølgelig især gas, som er et emne, vi har drøftet mange gange. Jeg har hørt, at De for nylig var i Nigeria. Det ville være interessant at høre, hvilke initiativer der er blevet vedtaget i den forbindelse. Vi konstaterer, at Nabuccoprojektet flyder, for blot at nævne ét eksempel. Amerikanerne har fået gennemført BTC-olierørledningen. Alle hævdede, at det ikke ville give overskud, men det er bestemt overskudsgivende nu, med den kraftige stigning i oliepriserne. De sagde blot: "Det er, hvad vi ønsker, og hvad vi behøver, for at diversificere vores energiforsyning". Hvad er Europa i færd med? Efter min mening har Europas tilgang været alt for tyndbenet til at opnå bestemte ting, og jeg vil gerne se Rådet og Kommissionen optræde langt fastere og mere beslutsomt i bestræbelserne på en diversificering for Europa, da det også er vigtigt for vores energiforsyning. Vores gruppe har imidlertid en særlig interesse i spørgsmålet om energifattigdom, og hvad vi gør for at behandle den, for den er fortsat et meget alvorligt problem i Europa. Giles Chichester forslagsstiller. - (EN) Hr. formand, det er beklageligt, at socialisterne har valgt at give udtryk for deres gamle fordomme om overskud og sociale spørgsmål i noget, der i bund og grund er et økonomisk og industrielt spørgsmål. Det er klart, at olieprisstigninger er alvorlige for realøkonomien, især flygtige eller ustabile priser, men lad os ikke glemme det, vi lærte af 1970'erne. Den lære inkluderer den kendsgerning, at højere priser vil tilskynde til mere efterforskning og udnyttelse af ressourcer. De vil afskrække folk fra overdrevet forbrug og virke som drivkraft for effektivitet. Spørgsmålet om brændselsfattigdom er efter min mening vigtigt, men det skal tackles gennem sociale sikringsforanstaltninger og ikke gennem markedsforvridning såsom at forsøge at lægge loft over priserne. Vi må heller ikke glemme, at priserne kan falde såvel som stige, og at markederne altid har en tendens til at skyde over målet, inden de falder til ro på et mere realistisk niveau. Etablering af reel konkurrence på markedet er en afgørende forudsætning for at kunne efterstræbe andre politiske mål. Dette prisspørgsmål understreger de grundlæggende elementer i EU's energipolitik og EU's energisituation, de tre søjler, nemlig: det grundlæggende behov for reel konkurrence på markederne, markeder, som vil give de laveste priser og de mest effektive tjenesteydelser; forsyningssikkerhedsspørgsmålene i vores afhængighed af importerede brændstoffer og konvergensen mellem bæredygtighedsmålsætninger og de to andre elementer i vores politik. Vi skal passe på ikke at komme til at smide barnet ud med badevandet, fordi vi er foruroligede over prisstigninger sidste sommer og glemmer, at prisen kan falde såvel som stige. Rebecca Harms forslagsstiller. - (DE) Hr. formand, mine damer og herrer, hr. kommissær, hr. Chichester! Selvfølgelig kan priserne både falde og stige, men jeg tror, at vi nærmest alle her er enige om, at i lyset af de knappe energiressourcer og den begrænsede tilgængelighed, den stigende konkurrence på globalt plan om adgangen til og en andel i disse ressourcer, vil priserne sandsynligvis blive med at være meget høje på lang sigt. Den nuværende udvikling og problemet med energifattigdom påviser, at vi endnu ikke har reageret hensigtsmæssigt på denne situation. Efter min mening skal de akutte sociale problemer i forbindelse med høje energipriser altid tackles via socialpolitikken, men vi skal også på det strukturelle plan sikre, at vores samfund ikke længere ødsler med energiressourcerne. Hr. Piebalgs vil utvivlsomt have noget at sige om det, eftersom han viste stærkt engagement i det spørgsmål ved starten af sin embedsperiode. Målsætningerne for energibesparelse og energieffektivitet skal forfølges meget mere konsekvent, end det hidtil har været tilfældet. Vi har ofte sagt, at vi bør bygge en anden type bolig, og at vi har behov for forskellige typer opvarmnings- og kølesystemer og meget mere effektive elapparater, men hvor er de store samordnede aktioner, der behøves for at udnytte det betydelige potentiale, vi har til rådighed i relation til energieffektivitet og energibesparelse? Hvis der eksisterer et område, hvor vi har behov for en form for europæisk masterplan eller nationale planer, så er det her. Efter min opfattelse bør strukturfondenes, Samhørighedsfondens og Den Europæiske Investeringsbanks programmer osv. bruges på koordineret vis for seriøst at efterstræbe de mål, som De, hr. Piebalgs, foreslog gentagne gange for tre år siden. Hvis vi for eksempel betragter den nuværende debat om oliepriser og ser, hvad der er blevet foreslået her i Parlamentet for at bremse Kommissionen, som trods alt ønskede at gøre biler mere energieffektive, skal det spørgsmål, vi bør stille os selv, om den tanke, at priserne vil forblive høje på langt sigt, faktisk tages alvorligt. Hr. kommissær, jeg vil gerne tilskynde Dem til at sætte Deres tidligere forslag om energieffektivitet og energibesparelse i centrum for den strategiske energiredegørelse, fordi det område vil blive afgørende for, om vi gør det rigtige for vores samfund eller ej, og om vi tjener deres behov i tider med permanent høje priser. Anne Laperrouze forslagsstiller. - (FR) Hr. formand, hr. Borloo, hr. kommissær, mine damer og herrer! Stigningen i energipriserne får i øjeblikket alle mulige negative følger, hvoraf den mest indlysende er stigningen i leveomkostninger for vores medborgere. Det illustrerer endnu en gang, hvor afhængige vi er af energi. Det vil kræve handling på forskellige fronter at få reduceret energiprissvingningerne og især at få tvunget priserne ned. Jeg har tre forslag i den forbindelse. Den første handlingsstrategi vedrører den økonomiske forvaltning af energipriser. Her skal der handles med det samme. Medlemsstaterne skal med andre ord udvikle finansielle mekanismer, hvorved faktoren prisstigninger kan fjernes både i virksomhedernes og i husholdningernes budgetter. De skal også fremme sociale foranstaltninger med sigte på at bekæmpe energifattigdom i lavindkomsthusholdninger. Den anden angrebsvinkel bliver at sætte ind over for de priser, der forlanges for importeret energi. Hvad foreslår De, som vil sætte EU i stand til at tale med én stemme i forhold til producentlandene, og der snakkes jo altid om "at tale med én stemme", så alle disse naboskabspolitikker og partnerskabsaftaler langt om længe reelt kan tage højde for energidimensionen? Tillad mig, måske lidt naivt, at foreslå en løsning, som kunne bidrage til at lette relationerne i vores forhandlinger med Rusland. Hvorfor ikke sammenkæde Nabucco-gasrørledningsoperationen med South Stream-projektet? Måske ville det bidrage til at berolige tingene en smule. Den tredje handlingsstrategi er at reducere importen, eller endda at standse den fuldstændig, hvilket ville være den ideelle løsning. For at opnå det vil vi skulle bryde den symbiotiske forbindelse mellem stigning i væksten og stigning i energiforbruget. Det er af afgørende betydning, at vækst ikke automatisk skaber en proportionel stigning i energiforbruget. Selvfølgelig skal vi udvikle vedvarende og CO2-fattige energiformer, og den betænkning, vores kollega hr. Turmes har fremlagt, er et skridt i den retning. At være energieffektiv betyder også at være energibesparende, noget vi ikke er i tilstrækkelig grad i øjeblikket. De tekster, der vil blive fremlagt her, burde derfor være blevet fremlagt for længst. Vi skal fokusere på fysisk og teknologisk oplagringskapacitet og afgjort på de elementer, der øger energiforbruget. Hr. Borloo, kunne De fortælle os, om De nærer store forhåbninger om vedtagelse af energi- og klimapakken på et tidspunkt i de kommende uger? Hvad vil der skulle ske, før en ambitiøs pakke af foranstaltninger gennemføres til opfyldelse af disse forskellige mål? Esko Seppänen forslagsstiller. - (FI) Hr. formand, hr. kommissær! I kompromisbeslutningsforslaget er betydningen af spekulation i energiprisstigninger holdt ude af energipriserne. Virtuel olie sælges imidlertid på derivatmarkedet til seks gange mere end prisen på fysisk olie. Elektricitetsprisen er også bundet til værdipapirmarkedet: Virtuel elektricitet sælges på energimarkederne for mere end fysisk elektricitet, og på Den Europæiske Energibørs koster den fem gange så meget. Der er omfattende beviser på svig på OTC-derivatmarkedet, som er ureguleret og ikke overvåges af fondsbørserne selv. Harmoniseringen af elsektoren vil medføre automatiske gevinster for store selskaber, og i 2013 vil emissionshandel øge muligheden for spekulation adskillige gange. På energiderivatmarkederne tvinges forbrugerne til at betale prisen for spekulation på samme måde, som de gjorde på markedet for højrisiko-realkreditlån i USA: Overskuddet blev privatiseret, og tabene bliver nu lagt over på samfundet. Kapitalisme er et kasino, hvor der trækkes lod om energiprisen på fondsbørserne. Tak. Jean-Louis Borloo Hr. formand, mine damer og herrer! Efter at have lyttet til de forskellige spørgsmål, som nærmest alle synes at stille, vil jeg gerne selv fremsætte et par bemærkninger. Den første vedrører den uberegnelige måde, priserne har ændret sig på: På et tidspunkt var prisen 10 USD, så for kort tid siden 140, og nu er den tilbage på 100. Faktisk synes der at være manglende forbindelse mellem den måde, produktet selv stiger i værdi på, og det finansielle marked, der er baseret på selvsamme råvare. Imidlertid står det for mig temmelig klart på lang sigt, at spekulanterne altid vil være i aktivitet, så længe vi har den opfattelse, at det globale energibehov, som fortsat vokser, ikke er baseret på et nyt energimiks, som er mindre afhængigt af kulbrinter. Desuden bemærkede jeg, at det fælles budskab var absolut klart i Jeddah mod slutningen af juni, hvor kommissær Piebalgs og jeg var til stede ved et møde for alle producent- og forbrugerlandene. Forventningerne var ikke til at tage fejl af: De store forbrugerlande har angivet deres klare intentioner om at modificere deres energimiks, implementere energieffektivitetsforanstaltninger og blive mindre afhængige af kulbrinter. Producenterne selv går helt ind for det. Det er efter min mening, hvad den kommende klima-/energipakke drejer sig om, og jeg tror, at Europas 500 mio. forbrugere siger: Lad os få mere lokalt produceret energi, mere selvforsynende energi, og lad os få en mere direkte forbindelse mellem producenter og forbrugere. Når det er sagt, er det på kort sigt indlysende, at forskellige reguleringsmæssige problemer kræver en løsning, herunder adgang til information om kommercielle lagre, og det betyder ikke blot strategiske lagre. Det er USA's tilgang, det er Japans tilgang. Kommissionen er blevet bedt om at overveje dette. Jeg tror, at vi ved udgangen af oktober eller først i november vil se Kommissionen fremsætte et forslag med sigte på etablering af større gennemsigtighed på dette område på meget kort sigt. Imidlertid udgør en ordentlig strategi for selvforsyning med energi og et anderledes energimiks fortsat det mest effektive svar på mellemlang og lang sigt. Andris Piebalgs medlem af Kommissionen. - (EN) Hr. formand! Disse spørgsmål stilles efter min mening på det helt rigtige tidspunkt, og dette er en meget vigtig forhandling. Kommissionen er i øjeblikket ved at færdiggøre den anden strategiske energiredegørelse, som også er baseret på forhandlingerne her i Parlamentet. Jeg forventer, at denne anden strategiske energiredegørelse vil blive vedtaget i november, og den vil specielt dække de spørgsmål, vi har behandlet her i dag. Der er afgjort en grænse for, hvad vi kan foreslå i den strategiske energiredegørelse på grund af ratificeringen af Lissabontraktaten, fordi der er en energiartikel, som ville give meget mere lejlighed til at strømline svaret. Men vi kan stadig gøre en masse. Kommissionen er enig i den opfattelse, at oliepriserne sandsynligvis forbliver høje på mellemlang og lang sigt. Denne type prognose begrundes af volatiliteten på markederne fra dag til dag. Selv om olieprisen i dag er 106 USD eller 110 USD pr. tønde, som er meget lavere, end den var for nogen tid siden, nemlig 145 USD, gør volatiliteten fra dag til dag det stadig relativt vanskeligt at forudsige situationen, og det har afgjort en betydelig og vidtrækkende indvirkning og fortjener et svar. Mens der tydeligvis er behov for, at medlemsstaterne handler på kort sigt for at afbøde virkningerne for de mest sårbare husholdninger, bør det overordnede politiske svar tilsigte at lette overgangen til klart mere bæredygtige måder at producere og forbruge energi på. Med andre ord at forfølge vores målsætning om at blive en CO2-fattig og energieffektiv økonomi. For at gøre det bliver det afgørende at videreudvikle Kommissionens forslag om klima- og energipolitik til opfølgning af Det Europæiske Råds politiske forpligtelser. Om strukturreformerne. Det er vigtigt at understrege, at vi står over for en energiprisstigning, ikke blot for olie: Den gælder også for kul, den gælder også for gas, og som følge heraf får den også indvirkning på elpriserne. Forbindelsen mellem disse priser hænger sammen med prisstrukturen: Eksempelvis anvender gaskontrakter ofte olieprisen som rettesnor. Elproduktion i gasfyrede værker er i stigende grad marginal og dermed prissættende. Derfor mener jeg, det er meget vigtigt ikke blot at behandle spørgsmål i forbindelse med oliepriser, men med alle sektorer. Situationen styrker klart behovet for at tilskynde til konkurrence i hele energisektoren. Det er grunden til, at jeg endnu en gang gerne vil understrege betydningen af hurtigt at nå til enighed om den tredje indre energimarkedspakke. Europa kan og skal udvikle sine egne kræfter, så det kan håndtere en global energiøkonomi i hastig forandring. Et velfungerende, indbyrdes fuldt forbundet og konkurrencedygtigt EU-dækkende indre marked er et svar. Det vil mindske den europæiske sårbarhed over for afbrydelser i energiforsyningen og lette vores samarbejde med energiproducent- og transitlande. Solidaritet mellem medlemsstater i krise vil blive muliggjort af europæiske net. Hvad europæiske energilagre af olie angår, har vi nu forberedt lovgivning, som klart vil behandle to ting: For det første, at disse olielagre altid vil være til rådighed i krisesituationer og let kan bruges. For det andet spørgsmålene om præcedens, gennemsigtighed og redegørelse på ugentlig basis for kommercielle lagre. I den henseende er vi, selv om vi ikke er den største olieforbruger i verden, i stand til at øve indflydelse på gennemsigtigheden på markedet og mindske volatiliteten og spekulationsniveauet på markedet. Spekulation er afgjort et problem. Vi har foretaget en analyse. De til rådighed stående data antyder, at udbud og efterspørgsel er de væsentligste drivkræfter for oliepriserne, og at disse grundlæggende elementer kommer til at underbygge høje priser i fremtiden. Men samtidig vil vi fortsætte vores arbejde med at analysere, hvilken indvirkning spekulation har på et givet tidspunkt, og om det reelt er muligt at mindske volatiliteten og øve mere tilsyn på energimarkedet. Under alle omstændigheder står det i høj grad klart, at gennemsigtighed på oliemarkederne, både med hensyn til kontrakter og tilknyttede finansielle instrumenter og grundlæggende elementer, er en absolut nødvendighed. Jeg vil også gerne sige, at både Kommissionen og de nationale konkurrencemyndigheder skrider ind over for konkurrenceforstyrrende adfærd. Det er en måde, hvorpå vi kan give ændringerne i oliepriserne videre til forbrugerne, fordi forbrugerne anvender raffinerede produkter. Kommissionen vil gøre yderligere bestræbelser i denne henseende, idet vi følger denne sag, og et stort antal konkurrencemyndigheder i medlemslandene har allerede påbegyndt efterforskning i spørgsmålet om, hvor tidligt og hvor hurtigt olieprisændringerne gives videre til forbrugerne. Samtidig står det meget klart, at der er forskelle mellem de enkelte medlemslande, fordi de berørte selskaber har forskellige indkøbsstrategier. I visse lande findes der også biobrændselsblandinger, som også øver indflydelse på, hvor hurtigt det er muligt at ændre priserne i forhold til olieprisen. Ikke desto mindre bør alle konkurrencemyndigheder klart have opmærksomheden rettet på det. Energieffektivitet, vedvarende energi og diversificering: Det står meget klart, at vores hovedopgaver ligger i energi- og klimapolitikken, og det vil få en fremtrædende rolle i vores strategiske energiredegørelse. Der er allerede en omfattende europæisk lovramme på plads. Derudover er der mange aktioner under opsejling under den nuværende handlingsplan for energieffektivitet, herunder også lovinitiativer og studier. Og der findes også støtteaktioner, for eksempel under programmet Intelligent energi til Europa. Med hensyn til eksisterende EU-lovgivning er implementeringen det helt afgørende. Det ambitiøse 2020-mål for energibesparelse kan ikke nås uden passende gennemførelse i medlemsstaterne. Kommissionen forfølger energisk overtrædelsesprocedurer for at sikre, at medlemsstaterne virkelig implementerer den eksisterende EU-lovgivning. Kommissionen vil i år også vedtage en energieffektivitetspakke. Den vil omfatte en meddelelse med en omfattende oversigt over Kommissionens ambitioner for energieffektivitet samt initiativer til lovgivning og politik, især fremtrædende forslag til en ambitiøs omarbejdning af direktivet om bygningers energimæssige ydeevne, samt en modificering af energimærkningsdirektivet for at sikre en mere effektiv og dynamisk mærkning. Det siger sig selv, at fortsat høje energipriser giver yderligere støtte til behovet for at handle på området. Desuden får vi et klart engagement fra Den Europæiske Investeringsbank på dette område. Det Europæiske Råd understreger i sin analyse af egnede svar på den høje oliepris vigtigheden af en bæredygtig og tilstrækkelig beskatningsramme. EU og medlemsstaterne har betragteligt spillerum for at gøre mere systematisk og effektiv brug af beskatning for at tilskynde til energibesparelser. Kommissionen agter at præsentere forslag og henstillinger om omkostningseffektiv brug af beskatning og specifikke skattemæssige tilskyndelser, herunder nedsat moms, for at fremme efterspørgselen efter og udbuddet af energieffektive varer og tjenesteydelser. Desuden vil Kommissionen ved sin gennemgang af direktivet om energibeskatning se på, hvordan den bedre kan støtte EU's energi- og klimapolitik ved tilskyndelse til energieffektivitet og emissionsreduktioner. Mere udbredt og systematisk brug af kørselsafgift, på linje med Kommissionens meddelelse "Grønnere Transport", ville også tilskynde til et skift til mere energieffektive gennemsigtighedsbestemmelser. Hvad finansiering af alternative energiteknologier og forskning angår, lad mig så henlede opmærksomheden på den kendsgerning, at vi er i færd med at forberede en meddelelse om finansiering af teknologier med lav kulstofintensitet til opfølgning af den strategiske plan for energiteknologi for EU. Meddelelsen vil analysere ressourcebehovene for langsigtet forskning og udvikling, demonstrationsprojekter i stor skala og det første trin af den kommercielle indførelsesfase. Vi overvejer foranstaltninger, som gør bedst mulig brug af offentlige investeringer til at fremskaffe yderligere private investeringer, såsom skabelse af en særlig facilitet for demonstrationsprojekter i stor skala. Det kunne bygge på eksisterende instrumenter såsom finansieringsfaciliteten for risikodeling, et fælles initiativ mellem Kommissionen og Den Europæiske Investeringsbank. Kommissionen tilskynder også medlemsstaterne til at bruge nationale ressourcer, for eksempel potentielle ressourcer som kunne rejses ved at bortauktionere CO2-kvoter i de reviderede ETS-ordninger. Hvad aspekterne energisikkerhed og udenrigspolitik angår, vender jeg tilbage til den tanke, at Europa kan og skal styrke sine egne kræfter, så det kan klare en global energiøkonomi i hastig forandring. Intern og ekstern energipolitik fungerer sammen. Jo stærkere et fælles europæisk energimarked er, desto stærkere vil det være over for eksterne energileverandører. Vi forfølger en diversificering med lande som Azerbaijan, Turkmenistan, Egypten, Irak og Nigeria, men det står klart, at vi også tilskynder til forudsigelige forbindelser med nuværende leverandører som Rusland, og vi ser afgjort i høj grad på muligheden af, at Norge kunne øge forsyningen af markedet, fordi det står klart, at EU-markedet er attraktivt for leverandører, og vi skal ikke frygte for at løbe tør for gas, men bør virkelig arbejde for konkurrencedygtige leverancer til det europæiske marked og ikke befinde os i en situation, hvor vi kunne afpresses i prismæssig sammenhæng. Så er der spørgsmålet om bistand til olieimporterende udviklingslande. I lyset af den stærke indvirkning, som adgangen til og prisen på energi har på udvikling og global klimaændring, er energisamarbejde af stigende betydning hele vejen igennem vores udviklingsbistandsaktiviteter. Det var et centralt tema under mit besøg sammen med kommissær Michel i Den Afrikanske Union og i en række afrikanske lande tidligere på måneden. Vi investerer betydelige ressourcer i støtte til disse landes udvikling, ikke blot for at eliminere energifattigdom, men for at landene kan fungere på basis af deres egne rene og nye energikilder. Hvad de makroøkonomiske og sociale aspekter angår, udøver stigningen i olieprisniveauet afgjort et pres på forbrugerne og visse sektorer af økonomien, som står over for nogle vanskelige tilpasningsprocesser. Mere umiddelbart har de fleste medlemslande truffet eller overvejer i øjeblikket at træffe kortsigtede foranstaltninger som reaktion på den nylige kraftige stigning i energipriserne. På linje med konklusionerne fra Det Europæiske Råd fokuserer de fleste af disse politikker på sårbare husholdninger. Visse medlemsstater har også implementeret eller drøftet midlertidige foranstaltninger målrettet mod specifikke sektorer. Da de høje energipriser forventes at være fremherskende på lang sigt, er det afgørende, at de politiske foranstaltninger tilsigter at lette det strukturelle skift til mere bæredygtige produktions-, transport- og forbrugsmønstre. Det peger også i retning af betydningen af fleksible produkt- og arbejdsmarkeder og af Lissabondagsordenen samt vigtigheden af at gå over til en CO2-fattig og yderst energieffektiv økonomi. Men det er efter min mening indlysende, at der ikke findes ét svar på disse spørgsmål. Alligevel er rammen i energi- og klimaændringspakken og den indre energimarkedspakke, vi foreslår, rygraden, fordi jo hurtigere den vedtages, desto stærkere vil vi være, og der vil også blive mere konkurrence og lavere priser for forbrugerne. Samtidig skal vi være åbne og ærlige og sige til folk: I skal ikke forvente, at oliepriserne vender tilbage til 20 USD pr. tønde. Det betyder, at vi hver især skal ændre adfærd, fordi vores adfærd også er en del af problemet, og jeg mener, vi virkelig bør gøre det til genstand for reel opmærksomhed i dagligdagen. Jerzy Buzek Hr. formand! Vi står over for to forskellige problemer. Det første vedrører prisen på olie og gas. EU importerer størstedelen af disse ressourcer. Det andet vedrører prisen på elektricitet. Med hensyn til det første punkt vil jeg gerne sige, at prisen på olie og gas kan falde, hvis producenterne og ikke kun forbrugerne underkaster sig markedskræfterne. Det er et emne for EU's forhandlinger med Rusland, de nordafrikanske lande og OPEC. Vi skal også i høj grad forbedre energieffektiviteten og øge energibesparelsen. Det er vores pligt at gøre det, og vi skal prioritere denne opgave. Vi har længe talt om det. Vi skal selvfølgelig også udvikle brugen af vedvarende energikilder, da de udnytter vores indenlandske ressourcer. Det er imidlertid ikke tilstrækkeligt til at dække vores behov. Så har vi vores kul og atomkraft tilbage. Hvis vi ønsker at undgå voldsomme prisstigninger, har vi ikke råd til at se bort fra nogen af disse to energikilder. Det fører mig til det andet punkt, nemlig elektricitet. Prisen på elektricitet kan reduceres via en determineret indsats for at skabe et fælles europæisk energimarked. Der er brug for at gennemføre den tredje energipakke hurtigt. Vi kan også kontrollere energipriserne med en fornuftig og gradvis gennemførelse af den tredje energi- og klimapakke. Det er særlig vigtigt for elektricitetssektoren. I forbindelse med sidstnævnte er det vigtigt at overveje benchmarking eller indfasningsordninger i direktivet eller emissionshandelsordningen. Jeg vil gerne takke Kommissionen for dens store arbejdsindsats med disse spørgsmål samt beslutningsforslagets forfattere for at tage emnet op. Robert Goebbels Hr. formand! Den 2. januar 2008 tilbød Richard Arens, der handler på Nymex-børsen, 100 000 amerikanske dollars for et parti på 1 000 tønder olie. Prisen på en tønde olie var for første gang nået op på 100 amerikanske dollars. Den handlende betalte omkring 5 000 amerikanske dollars for transaktionen. Han videresolgte straks olien og accepterede dermed et tab på 800 amerikanske dollars. Det var et beskedent tab, som han fejrede på behørig vis med sine kolleger, fordi han var den første til at bryde den psykologiske barriere på 100 amerikanske dollars pr. tønde. De handlende på New Yorks varebørs fejrede mange nye rekorder i de følgende måneder. Den 14. juli nåede olieprisen op på 148 amerikanske dollars pr. tønde. Selv om priserne nu falder igen, er skaden sket. Eksplosionen i oliepriserne har udløst et spekulationsorgie i råvarer inklusive levnedsmidler. Den globale økonomi kan ikke klare sig uden markeder, men det er uacceptabelt, at finansverdenen hengiver sig til vilde kommercielle spekulationsforretninger, der er et spillekasino værdigt. Med en løftestang på blot 5 000 amerikanske dollars lykkedes det en handlende på New Yorks varebørs at udløse en bølge af spekulationer i olie, der efterfølgende forvoldte ødelæggelser på hele verdensøkonomien. Børsmyndighederne satte endelig bremserne i over for denne uforfalskede spekulation ved at udsende et midlertidigt forbud mod, at de handlende sælger aktier, som de ikke er i besiddelse af - den såkaldte "naked short selling". Hvis vi skal tøjle denne usunde praksis, har vi ikke brug for midlertidige regler, men meget strenge regelsæt. Vi skal derfor være mere konsekvente i vores kontrol med spekulanternes hasardspil. I det amerikanske Senat drøfter man nu et forslag om at hæve den andel, som de handlende som minimum skal have i hver enkelt transaktion, til 25 %. Det vil forhindre mange af de risikobetonede hasardspil, som i øjeblikket baseres på småbeløb. Alene det beløb, der investeres på det amerikanske råvaremarked, er tidoblet i løbet af de seneste fire år. Prisindekset for de 25 vigtigste råvarer er eksploderet med mere end 200 %. Priserne fastsættes ikke længere på baggrund af fysisk udbud og effektiv efterspørgsel, men på baggrund af finansmarkedernes spekulationsmekanismer. I løbet af årets første seks måneder var 60 % af handlerne på det amerikanske oliemarked virtuelle handler med virtuel olie, der blev solgt og videresolgt gentagne gange. Børserne bruges ikke længere som et middel til at regulere det komplicerede samspil mellem det tilgængelige udbud og den faktiske efterspørgsel, men som et mødested for væddemål om finansielle produkter, der er så komplekse, at ikke engang finansieringsvirksomhedernes ledere forstår dem. Det eneste, som de handlende og deres chefer bekymrer sig om, er bonussen. Alle disse "forgyldte drenge" fra det globale kasino har stukket millioner i lommerne, samtidig med at deres klienter har tabt milliarder. Gevinsterne er indløst, mens tabene nu er blevet nationaliseret. De amerikanske skatteydere skal punge ud med mere end 1 000 milliarder amerikanske dollars for at betale for finansverdenens kredittab. Det svarer til syv gange EU's samlede budget. Også i Europa er købekraften faldet, lånene er blevet dyrere, og lavkonjunkturen lurer om hjørnet. Kommissionen og de nationale regeringer har altid nægtet at indføre alt for megen regulering af de finansielle markeder, der var berømte for deres effektivitet. Med disse finansielle geniers totale fiasko skal de offentlige myndigheder være hurtige til at indføre skrappere regler og effektive foranstaltninger for at forhindre en vild spekulation på markederne inklusive oliemarkedet. Liam Aylward Hr. formand! Det glæder mig, at denne forhandling gælder for alle energipriser og ikke kun prisen på olie - der selvfølgelig har størst betydning. I det seneste år er det ikke kun olien, der har været udsat for et prischok: Prisen på kul og gas stiger lige så voldsomt som olieprisen, hvis ikke endnu voldsommere. Som det altid er tilfældet, er det forbrugerne, der rammes hårdest. Store stigninger i energipriserne lægger et enormt pres på budgettet for gennemsnitsforbrugeren. Som befolkningens repræsentanter på politisk plan er det op til os at gennemføre politikker, der kan sikre en bæredygtig brændstofforsyning til fornuftige priser. Hvordan skal det kunne lykkes, når brændstofbrøndene er ved at være udtømte? Vi bør i endnu højere grad koncentrere os om vedvarende energikilder og vedvarende ressourcer. Vi bør øge forskningen og investeringen i alternative brændstofkilder. Det er på ingen måde en ny tanke, men hidtil er der ikke gjort nok i denne henseende. Vi har en pligt over for Europas befolkning og miljø til at sætte handling bag vores ord. Målsætningerne om miljøbeskyttelse og forbrugernes finansielle tarv udelukker ikke gensidigt hinanden. Ved at bruge flere penge, mere tid og flere ressourcer på de vedvarende energikilder kan vi opfylde begge målsætninger og sikre en bæredygtig energiforsyning i fremtiden. Claude Turmes Hr. formand, mine damer og herrer! Hr. Goebbels har helt ret i, at der spekuleres voldsomt i oliepriserne, og hr. Borloo og hr. Piebalgs har sagt det samme. De Grønne, Socialdemokraterne og Den Europæiske Venstrefløjs Fællesgruppe har alle stillet ændringsforslag med henblik på at tage hensyn til dette spørgsmål i vores beslutningsforslag, og de personer fra højre side af parlamentssalen, der roste tanken om foranstaltninger mod vilde spekulationer på oliemarkedet - hvilket glæder mig overmåde - stemmer forhåbentlig for vores ændringsforslag i morgen. Det ville være latterligt, hvis Parlamentet stemte for et beslutningsforslag, der ikke beskæftiger sig med emnet om voldsom spekulation på oliemarkederne. Det andet vigtige emne er det sociale aspekt. Vi er nødt til at hjælpe de fattigste medlemmer af vores samfund med at klare sig gennem denne situation. For mit eget vedkommende vil jeg anbefale målrettet bistand. Efter min mening er det bedre at give de fattigere husholdninger 100 euro end at søsætte såkaldte gode idéer som f.eks. en momsnedsættelse. Denne idé, som hr. Sarkozy er så glad for, bliver helt sikkert forkastet af Parlamentet i morgen, for vi vil hellere støtte hr. Borloo, der går ind for at fremme præmie-/bødeordningen ved at give borgerne adgang til tjenesteydelser og apparater, der bruger mindre energi. Jeg vil gerne komme med to afsluttende bemærkninger. For det første kan vi kun behandle spørgsmålet om fordelingsfonden ved at gøre fremskridt på området for forvaltning af energi og vedvarende energikilder. Jeg vil derfor spørge kommissæren, om Kommissionen endnu en gang er indstillet på at tage sig latterlig ud ved at præsentere et strategidokument om energi og energisikkerhed, der ikke behandler spørgsmålet om transport? Transporten er ikke nævnt i de udkast, jeg har set. Det er latterligt, for Europa er meget afhængig af olie og ikke gas, og der står intet herom i Deres dokumenter. Så har jeg en afsluttende bemærkning til hr. Borloo. I dag diskuterede Coreper vedvarende energi, og jeg forstår ikke længere det franske formandskab. De underminerer ting med rendezvousklausulen inklusive målet om 20 %. Gudskelov blev forslaget i dag forkastet af et flertal af medlemsstaterne. Jeg vil derfor rette en direkte appel til det franske formandskab: Hold op med at bringe dette direktiv i fare, for det er et meget vigtigt dokument. Sergej Kozlík - (SK) Hr. formand! Europa har en stor mulighed for at påvirke energipriserne ved at opbygge en tilstrækkelig produktion af dets egen energi baseret på andre ressourcer end olie og gas. Men følger Europa så denne kurs? I 1980'erne indledte Slovakiet og Ungarn en fælles konstruktion af Gabcíkovo-Nagymaros-vandkraftværket. Ungarn trak sig efterfølgende ud af projektet, og Slovakiet færdiggjorde vandkraftværket alene. I stedet for en værdifuld energiproduktion endte det med en international voldgiftsag, som Ungarn imidlertid har ignoreret resultatet af. I 1990'erne investerede Slovakiet betydelige ressourcer i at forbedre sikkerheden og øge levetiden for atomkraftværket i Jaslovske Bohunice. Den Internationale Atomenergiorganisation bekræftede, at sikkerhedsstandarderne var tilfredsstillende. Som en del af EU-tiltrædelsesprocessen var Slovakiet imidlertid nødt til at lukke to af atomkraftværkets reaktorer før tiden. Kommissionen overvejer i øjeblikket sagen vedrørende opførelsen af to ekstra reaktorer ved Mochovce-atomkraftværket. De første to reaktorer kører allerede sikkert og effektivt. Kommissionen tager sig imidlertid god tid med at udarbejde et svar. Eksemplet fra Slovakiet viser, at der fortsat er lang vej endnu, før vi opfylder målsætningen om at øge vores egenproduktion og dermed kontrollere energipriserne i Europa. Margaritis Schinas - (EL) Hr. formand! Dette års olieprisstigninger er en stor skandale, der rammer Europas lavindkomsthusstande. Det kræver politiske svar, fordi vi sideløbende med en omstilling til en grøn økonomi, en rørledningspolitik og en energipakkepolitik bestemt også skal tage kampen op med oliekartellerne. I øjeblikket findes der to oliekarteller, der opererer på bekostning af europæiske borgere. Det ene er et internationalt oliekartel, som vi ikke kontakter med én røst - eller nogen som helst røst - for når OPEC handler, føler den sig ikke presset af EU til ikke at gøre det. Der er endnu et kartel på selve det europæiske marked. Kommissæren for konkurrence observerer det fortsat uden at blande sig. Ud over det vareågerspørgsmål, som hr. Goebbels med rette bragte på bane, bør vi efter min mening også se nærmere på den manglende gennemsigtighed på det indre marked for olieprodukter. Det er en enestående mulighed for Kommissionens GD Konkurrence, hvorfra vi forventer handling til fordel for borgerne, da konkurrencepolitikken, hvis ikke jeg tager meget fejl, fortsat er et af Fællesskabets ansvarsområder. Hvis vi så har problemer med OPEC, så lad os gennemføre konkurrencepolitikken i EU. Eluned Morgan (EN) Hr. formand! Der kommer til at ske radikale ændringer i den måde, hvorpå EU producerer og bruger sin energi. Den har været baseret på en trestrenget strategi fra Kommissionens side: forsyningssikkerhed, bæredygtighed og konkurrenceevne. Men Kommissionen undlod en meget væsentlig del af denne vigtige debat, nemlig spørgsmålet om overkommelige priser. Siden offentliggørelsen af grønbogen om energi har socialdemokrater her i Parlamentet bedt om at få forbrugerne tilbage i førersædet. Vi vil gerne have energifattigdom med som en del af denne forhandling. Hidtil har der ikke været nationale definitioner eller dataindsamling i EU, så vi har ikke nogen fornemmelse af problemets omfang. Vi ved, at energipriserne er steget eksponentielt, og at de rammer de mest sårbare i samfundet hårdest. Jeg vil gerne advare Rådet om, at spørgsmålet om energifattigdom har afgørende betydning for vores opbakning i de forestående forhandlinger om el- og gasdirektiverne. Vi vil ikke træde Dem over tæerne. Vi beder om en indenlandsk indsats på dette område - ikke en EU-indsats - men vi forventer en indsats vedrørende energifattigdom til fordel for de fattigste EU-borgere. Luca Romagnoli - (IT) Hr. formand, mine damer og herrer! Jeg vil vove at påstå, at man umuligt kan forklare, hvordan man kan tøjle stigende energipriser på godt et minut. Lad os forsøge at ridse situationen op: Vi har først og fremmest brug for nationale socialpolitikker til fordel for de mest sårbare grupper og mindre virksomheder som f.eks. fiskere, men også til fordel for offentlige myndigheder. Jeg går derfor ind for målrettede sociale foranstaltninger, sådan som hr. Turmes nævnte. Dernæst har vi brug for en anderledes politik over for producentkarteller og lande, sådan som hr. Buzek og måske nogle andre har sagt. Det er helt afgørende. Jeg vil også gerne fremhæve et andet aspekt, hvor vi ofte trækker en nitte. Det er i spørgsmålet om punktafgifter. Hvis der blev lagt loft over den maksimale pris, som regeringerne kunne forlange for brændstoffer, ville punktafgifterne automatisk blive tilpasset dette loft uden krænkelser af den skattemæssige subsidiaritet eller lovene om fri konkurrence. Hvorfor ikke overveje idéen? Det forekommer mig, at hr. Piebalgs antydede, at han gik ind for noget i den retning. Efter min mening har vi generelt set brug for en strategi, der belønner dem, der forbruger mindre, og straffer dem, der forbruger mere - med andre ord en strategi, der belønner energieffektivitet. Vi har imidlertid også brug for foranstaltninger til at slå hårdt ned på spekulation, da sådanne ikke findes, samt for en tovejsjustering af detailpriser og produktionsomkostninger. Vito Bonsignore - (IT) Hr. formand, mine damer og herrer! Tendensen inden for energipriser kvæler økonomien og underminerer købekraften hos familierne, hvis energiregninger stiger ubarmhjerteligt. I denne nye sammenhæng er der en tydelig forbindelse mellem energipriser og udenrigspolitik og dermed producentlandenes øgede politiske magt. Europa skal helt klart følge en kortsigtet strategi, der går ud på at fremme brugen af vedvarende energikilder, fremme og forske i nye metoder til udnyttelse af naturlig og ren energi samt opbygge nye rørledninger. Derfor er det også nødvendigt at øge vores olie- og gasreserver. Alt dette er ikke nok. Der er brug for nye initiativer. Jeg vil fremhæve de to forslag, som ministerpræsident Berlusconi har stillet i løbet af de seneste uger: afholdelse af et møde mellem alle energiproducerende lande med henblik på at indføre en maksimumpris og iværksættelse af en omfattende plan for atomkraftværker. Kan Kommissionen svare på disse to forslag, hr. kommissær? Og når Kommissionen forklarer sine strategier for planlægningen af en anderledes forsyningsfremtid, kan den så fortælle os, om den kender til finansielle spekulationer, og hvad den agter at gøre ved dette problem? Reino Paasilinna - (FI) Hr. formand! Dette beslutningsforslag er vigtigt, og vi har vores egen grundholdning til det. Situationen er lige så stormfuld som Bermudatrekanten, og afhængighed, klimaproblemer og priser, som de fattige simpelthen ikke kan betale, pisker havet til skum - for ikke at glemme spekulanterne og fødevarepriserne. Vi ved, at energibesparelser er nødvendige og den mest effektive løsning. De fattige sætter imidlertid kun et beskedent aftryk sammenlignet med de rige, der ikke har nogen intentioner om at spare på energien, men som er villige til blot at betale mere. Bør vi derfor i denne situation indføre love om progressiv energibeskatning? De, der har råd til det, skal betale relativt mere for energien. Eller bør vi indføre højere priser på varer, der forbruger megen energi, eller på tjenesteydelser, der bortøder energi? Spekulanterne skal helt klart bringes under kontrol. Vi taler om bæredygtig udvikling. Dens helte er de energifattige, og deres situation skal organiseres på bæredygtig vis. Det er vores grundholdning. Jim Allister (EN) Hr. formand! Blandt de projekter, som EU har fremmet, er det indre marked for elektricitet på øen Irland. Kan Kommissionen forklare, hvorfor det ikke fungerer for forbrugerne i Nordirland, og hvorfor vi i stedet for stabilitet og prisbesparelser har haft en omfattende prisstigning på 52 % siden januar i år og en stadigt voksende kløft til priserne i resten af Det Forenede Kongerige, hvor prisstigningen i samme periode har været på 29 %. Det er en ganske stor stigning, men den er langt mindre end 52 %. Vil Kommissionen undersøge ordningens manglende evne til at gennemføre hr. minister Dodds' løfter om energibesparelser og forbedret konkurrenceevne som hjælp til at minimere engrospriserne på elektricitet, hvor størstedelen af fordelene skulle gå til forbrugerne? For mine vælgere klinger disse løfter meget hult mindre end et år senere. Vil Kommissionen i særdeleshed undersøge bidraget til den manglende gennemførelse af det indre marked for elektricitet, den manglende begrænsning af ESB's dominerende rolle på det sydlige marked og den deraf følgende mangel på den konkurrence, der selvfølgelig er afgørende for et vellykket indre marked for elektricitet? Ari Vatanen - (EN) Hr. formand! Vi taler altid om vedvarende energi, når vi taler om priser. Vi ved udmærket, at det koster det hvide ud af øjnene, og derfor er det økonomiske ansvar vedrørende energipriser ofte gået fløjten. Hvad med disse 80 %? Hvad med at opfylde morgendagens behov for et stigende energiforbrug? Se på Nord Stream. Vi taler blot om de miljømæssige standarder vedrørende Nord Stream. Det svarer lidt til at se på standarden af rebet omkring ens hals, for Nord Stream og lignende projekter reducerer vores energiuafhængighed, når vi har brug for at øge den. Hvad skal vi så gøre? Det eneste virkeligt ansvarlige svar er atomkraften, der er uafhængig, billig og konkurrencedygtig og har forudsigelige priser - og så er den emissionsfri og Rusland-fri. Atanas Paparizov - (BG) Hr. formand, hr. kommissær! I en tid med stigende energipriser er det særlig vigtigt at sikre større gennemsigtighed med hensyn til prisdannelse. De fælles regler skal tilpasses udviklingen af det indre energimarked. Det vil give større sikkerhed for nye investeringer i energisektoren og i el- og gastransmissionsnet. Det er netop den tredje energipakke, der skal vedtages hurtigst muligt, og her spiller Kommissionen og Rådet en særlig vigtig rolle. Pakken styrker energiregulatorernes rettigheder og uafhængighed, og den harmoniserer deres aktiviteter gennem det nyoprettede agentur. Det er også nødvendigt at være særlig opmærksom på begrebet "energifattigdom" og på den nationale definition af dette begreb - blandt andet for gennem mekanismen om offentlige forsyningspligtydelser at sikre et vist minimum af energi om vinteren til folk under fattigdomsgrænsen. Efter min mening kan problemet med høje energipriser også bringes under kontrol gennem en passende energipolitik, der fremmer effektiv energiudnyttelse, vedvarende energikilder og miljøvenlige produkter. Vi vil meget gerne overveje det forslag om energieffektivitet, som hr. kommissær Piebalgs omtalte i sin redegørelse. Rareş-Lucian Niculescu - (RO) Hr. formand! Ifølge forskningen går mindst 20 % af den energi, der forbruges i EU, tabt. Vi bør understrege, at husholdningerne har et energibesparelsespotentiale på næsten 30 %, hvilket betyder, at man kan spare en tredjedel af det aktuelle energiforbrug i beboelsesejendomme. En let løsning er istandsættelse af husenes varmesystemer, men denne løsning ignoreres og underfinansieres uretmæssigt af EU. I Rumænien vil en istandsættelse f.eks. medføre årlige besparelser svarende til over 600 000 t olie. Efter min mening bør Europa-Parlamentet støtte stigningen med mindst 10 % af de EU-bevillinger, der kan gives til at forbedre husholdningernes varmevirkningsgrad. Det er en konkret, passende og bæredygtig løsning på de problemer, som de stigende energipriser giver borgerne. Gyula Hegyi - (EN) Hr. formand! Jeg vil gerne tale om et enkelt aspekt af energipriserne, nemlig prisen på fjernvarme. I Ungarn bruger tusindvis af husholdninger fjernvarme - primært familier med beskedne indkomster - og fjernvarmeprisen har afgørende social betydning. Men på grund af den nedslidte infrastruktur og andre tekniske problemer er fjernvarme langt dyrere end individuel opvarmning. Det strider mod sund fornuft og miljøets grundlæggende interesser. Derfor opfordrer jeg ved hver given lejlighed Kommissionen og Rådet til at yde økonomisk støtte til forbedring af fjernvarmesystemer for at gøre dem miljøvenlige og socialt acceptable. Så længe fjernvarme er dyrere end individuel opvarmning i nogle medlemsstater giver det ikke mening at tale om energieffektivitet. Paul Rübig - (DE) Hr. formand, hr. formand for Rådet! Kommissionen har præsenteret en pakke med sikkerheds- og sikringsforanstaltninger vedrørende atomkraftværker. Vil De sørge for, at denne pakke nu endelig kommer på dagsordenen for Rådets arbejdsgruppe, så den kan blive en succes for det franske formandskab for Rådet? Jeg vil gerne spørge hr. kommissær Piebalgs, om det er muligt at få hr. kommissær Kovács til at undersøge, hvorvidt vi kan få nogle initiativer og muligheder for at afskrive investeringer i energisektoren, så fortjenesten kan investeres fornuftigt. Det kunne også være med til at sænke priserne. DanutBudreikait - (LT) Hr. formand! For at løse vores energiproblemer er det helt afgørende med en fælles energipolitik med udenrigspolitiske aspekter. Vi skal indføre et indre energimarked. Den tredje energipakke udgør grundlaget herfor. Direktivet selv er imidlertid ikke svaret. Der er brug for økonomiske input og oprettelse af ordentlige forbindelser for både gas og elektricitet. Det vil garantere energisikkerheden. Med hensyn til det eksterne aspekt bør EU ligesom WTO tale med én stemme. Kommissionen bør have de nødvendige beføjelser til at forhandle om energipriser. Det bør ikke være noget, som hver enkelt stat skal gøre. Vi bør forhandle herom i fællesskab som en førende aktør på verdensmarkedet. Vi skal se vores energileverandører i et bredere perspektiv. Er vi ikke i færd med at bygge gasledninger, som der måske ikke er gas til, sådan som man frygter for Nord Stream? Betragter vi nordpolsområdet som en potentiel energikilde? Jeg vil også gerne pointere vigtigheden af kortsigtede foranstaltninger. Her tænker jeg på forhandlinger med OPEC-landene samt momsspørgsmålet. Christopher Beazley - (EN) Hr. formand! Under denne forhandling har kolleger fra Socialdemokraterne og De Grønne talt om spekulation og om, hvor uacceptabelt det er at spekulere i energipriser, og jeg er enig med dem. Jeg vil bede Dem om også at overveje den politiske sammenhæng med energiprissætning og i særdeleshed den tidligere tyske forbundskansler Gerhard Schroeders karriere som ansat hos Gazprom, hvor han tydeligvis plejer atomfri interesser, men som Ari Vatanen pointerede, er hans interesser præget af russisk politik. Jeg vil gerne bede Rådet om at forklare sin køreplan for en fælles energipolitik i EU i betragtning af tidsskalaen. Og jeg vil gerne spørge kommissæren, om han har udarbejdet en tabel for Rådet over relative prisberegninger vedrørende olie og gas fra f.eks. Rusland i modsætning til flydende naturgas fra Qatar, atomkraft og alle de øvrige energiformer, fordi det forekommer mig, at vores regeringer rent faktisk ikke producerer energi til de priser, som forbrugerne ønsker. De plejer deres egne politiske interesser. Jean-Louis Borloo Hr. formand! Her er tre oplysninger. Jeg mener virkelig, at den tid, hvor energi produceres på ét sted for derefter at blive solgt og transporteret hele verden rundt, har ført os til en territorialsituation, der med god grund er blevet en del af den globale finanskrise, for der er nyttig regn, og så er der oversvømmelse. Når der pludselig er for megen regn på ét sted, hvor den ikke kan opsuges, taler vi om oversvømmelse og katastrofe, hvilket resulterer i en strøm af biprodukter, og i alt dette forvaltes en akkumuleret pengeforsyning på en uvirkelig måde. Energi er århundredets emne. Jeg lyttede til hr. Goebbels' indlæg, og jeg blev ramt af det følelsesmæssige tonefald i hans indlæg. Jeg mener, at vi ikke blot skal reducere vores forbrug, men også lokalisere det på en måde, der fjerner vores afhængighed af den pågældende energitype. Det vil også skabe problemer, sådan som det er tilfældet med kul, der er en lokal ressource, der skal tages hensyn til. Vi skal også lokalisere, begrænse og bekæmpe spekulation. På mødet mellem EU og OPEC for halvanden måned siden foreslog man at indkalde specialister for at gennemføre en større reform i et forsøg på at forstå, hvad der er sket inden for de forskellige markedssektorer i et kortsigtet perspektiv. Så er der spørgsmålet om langsigtede forventninger. Det eneste svar med hensyn til forventninger er at rette sig efter det, der blev besluttet i Jeddah, nemlig at Europa - hvilket er ensbetydende med alle lande i Europa og Europa under ét - skal bevæge sig i retning af energieffektivitet og reduceret forbrug. Hvis vi opgiver seks til ni milliarder og følger denne model, vil forventningerne altid blive indfriet. Der kan blive tale om en bestemt reaktionsmulighed, og om at øge den globale finansiering for forskellige forskningsområder. Med hensyn til energieffektivitet er det noget, som vi bestemt vil vende tilbage til. Andris Piebalgs Hr. formand! Jeg ville virkelig gerne berolige Dem med, at oliepriserne falder. Men jeg vil gerne gøre opmærksom på de spørgsmål, som vi på en eller anden måde har undervurderet. Oliemarkederne har sikret den fysiske levering af olie, gasmarkederne leverer fysiske gasforsyninger, og kulmarkederne leverer kul. Det betyder, at samspillet mellem finans- og oliemarkederne kan fungere. Vi behøver med andre ord ikke stille spørgsmålstegn ved markedet, men vi er nødt til at ændre den måde, hvorpå vi producerer og forbruger energi i EU. Det er den rette løsning, fordi vi ikke kan forvente, at markedet bliver lettere. Der er vækst. Hvis der er vækst, er der større efterspørgsel efter energiressourcer, og ingen af de eksisterende energiressourcer findes i så store mængder, at vi er sikret let adgang til dem. Vi har derfor brug for et paradigmeskift og for at investere massivt i energieffektivitet, vedvarende energikilder, forskning og udvikling: en ny investering. Men det kræver penge fra private såvel som offentlige investorer. Vi vil således kun være i stand til at gøre dette med et velfungerende marked. På et velfungerende marked betaler alle den rigtige pris for at dække ikke alene omkostningerne, men også renten på investeringerne. Vi er nødt til at koncentrere os - og der findes allerede en EU-lovgivning på området - om offentlige tjenesteforpligtelser, der gælder for husholdninger eller små og mellemstore virksomheder, der virkelig har brug for dem. Men vi bør ikke afvige fra denne kurs. Efter min mening - og jeg har sagt det igen og igen - er forslagene i anden pakke afgørende for denne ændring, og for at styrke den vil vi tilføje et par elementer i den anden strategiske energiredegørelse under overskrifterne: infrastrukturbehov og diversificering af energiforsyningen, eksterne energirelationer, olie- og gaslagre og krisemekanismer, energieffektivitet og bedst mulig anvendelse af EU's indenlandske energiressourcer. Vi er på rette vej. Vi behøver ikke ændre retning og tro på, at der findes en magisk løsning, der straks får priserne til at falde. Men hvis vi følger denne vej, kan vi virkelig sikre, at vi allerede i denne generation vil få effektiv, økonomisk overkommelig og ren energi. Hvis vi er langsomme til at ændre energisektoren, vil ikke kun vi, men også de kommende generationer lide herunder. Vi befinder os på dette kritiske stadium, og som ministeren sagde, er energien dette århundredes vigtigste spørgsmål. Det er et vigtigt spørgsmål, men offentligheden opfatter det ikke altid. Man tror, at vi har denne sølvkugle, der vil ændre alting. Vi skal fortsætte ad den kurs, vi har lagt sammen med Parlamentet, og efter min mening har konsistensen afgørende betydning, og jeg håber meget, at dette Parlament vil vedtage lovgivningsforslagene. Det er helt afgørende. Det er det bedste svar på de stigende oliepriser. Formanden Jeg har modtaget seks beslutningsforslag i overensstemmelse med forretningsordenens artikel 103, stk. 2. Forhandlingen er afsluttet. Afstemningen finder sted i morgen. Skriftlige indlæg (artikel 142) Ilda Figueiredo For nylig var vi vidne til en hidtil uset stigning i brændstofpriserne. Den skyldtes primært spekulationer fra virksomheder, der har haft meget store fortjenester på spekulativ værdiansættelse af olielagre indkøbt til lavere priser. Denne skandaløse prisstigning har forværret levevilkårene for den almindelige befolkning - specielt i de økonomisk svagere samfundsgrupper - og den har haft en ødelæggende indvirkning på den økonomiske aktivitet inden for forskellige sektorer såsom transport og andre tjenesteydelser samt industri, landbrug og fiskeri. Trods et betydeligt fald i prisen på råolie bevares de høje priser imidlertid i nogle lande, og forbrugerne er ofrene. Det bør give anledning til indførelse af en skat i de enkelte medlemsstater, der udelukkende opkræves på ekstraordinære og spekulationsmæssige fortjenester for at føre dem over i statskasserne, så de kan bruges til at hjælpe de sektorer og folk, der er værst ramt af situationen. De vigtigste ændringer bør imidlertid være strukturmæssige i form af at sætte en stopper for liberaliseringen af energisektoren, idet man skal huske på, at det er en strategisk sektor for udvikling. Følgelig bør sektoren nationaliseres for at sikre offentlige politikker, der tjener nationale interesser og befolkningen under ét. Urszula Gacek Hvor passende, at Europa-Parlamentet drøfter energipriser, netop som sommeren er ovre. Mange mennesker i min valgkreds ser allerede med gru på termometret. Faldende temperaturer betyder, at de er nødt til at regne på, om de har råd til at tænde for den åh så dyre varme. Husstanden ser med skræk frem til gas- eller elregningens komme. Det er ikke kun de fattigste familier, der skal afgøre, hvilke væsentlige indkøb de skal undgå i løbet af efteråret og vinteren for at holde sig varme. Husstande med små børn eller ældre beboere rammes særlig hårdt. De har de mest begrænsede budgetter kombineret med de største energibehov. Enhver indsats, der letter energiomkostningerne for samfundets mest ærværdige borgere, får min helhjertede støtte. I det 21. århundredes Europas civiliserede hjerte kan et varmt hjem ikke betragtes som en luksusvare. András Gyürk I de seneste måneder er energipriserne steget som aldrig før lige for øjnene af os. De skyhøje energiudgifter kan få ekstremt skadelige konsekvenser for Europas konkurrenceevne. Processen har endvidere en alvorlig effekt for de mest forsvarsløse samfundslag. Problemet bliver endnu større af det faktum, at nogle lande tillægger deres tilgængelige råmaterialer mindre betydning end deres politiske mål. Derfor er energiprisstigningen blevet et af de mest følsomme politiske spørgsmål. Skønt ikke én eneste medlemsstat kan sige sig fri for effekten af prisstigninger, befinder nogle lande sig i en særlig forsvarsløs situation. Takket være en flydende og fejlagtig regeringspolitik er ungarske forbrugere blevet tvunget til at acceptere fire gasprisstigninger alene i 2008. Af netop denne grund er energiprisstigningerne blevet en af de væsentligste kilder til social utilfredshed i Ungarn. Der er brug for en koordineret og konsekvent indsats, hvis priserne skal forblive overkommelige. Man skal gøre alt for at sikre et gennemsigtigt system af langsigtede internationale aftaler om definering af energiforsyningen. Endvidere skal konkurrencen skærpes både på fællesskabs- og medlemsstatsniveau, ligesom der skal indføres foranstaltninger til forbedring af energieffektiviteten. EU skal træffe ægte foranstaltninger for at indtage et fast standpunkt - primært gennem opbygning af alternative energitransportruter. Samtidig finder vi det passende at koordinere foranstaltninger med henblik på at beskytte de mest forsvarsløse. Vi mener, at energiprisstigningerne ikke må gå i forbindelse med en skærpelse af de sociale forskelle. Katrin Saks Det er helt afgørende, at medlemsstaternes regeringer i den kommende vinter gør, hvad der står i deres magt for at støtte de borgere, for hvem energiprisstigningen kan være for meget. I Estland varsles der om prisstigninger på 30-40 %. Jeg er specielt bekymret over de stigende energiprisers potentielle effekt for de lavtlønnede, de fattige og de sårbare grupper. Jeg er 100 % enig i, at medlemsstaterne skal træffe passende foranstaltninger for at sikre overkommelige energipriser. Det drejer sig bl.a. om dedikeret indkomststøtte og lempelser samt incitamenter til at forbedre husstandenes energieffektivitet. Jeg er også overbevist om, at medlemsstaterne bør udarbejde planer til bekæmpelse af energifattigdom. Der er først og fremmest et behov for at definere "energifattigdom". En definition af begrebet vil hjælpe med at rette opmærksomheden mod målene. Vi skal løfte alle ud af brændstoffattigdommen! I modsætning til f.eks. i Storbritannien lyder udtrykket "energifattigdom" meget mærkeligt hjemme i Letland. Det er et typisk eksempel på den eurojargon, der mere eller mindre bevidst sniger sig ind i sprogbrugen. Bag den ligger imidlertid en meget interessant tanke, som lovgiverne skal vænne sig til. Dedikeret støtte til de ældre, børnerige familier og de handicappede i stil med Storbritanniens "vinterbrændstofudbetalinger" eller "koldtvejrsudbetalinger" spiller en vigtig rolle. Sådanne foranstaltninger er efter min mening et glimrende eksempel for andre. Der tales meget om besparelser, men der ydes kun en beskeden indsats, skønt det ville være den hurtigste måde at ændre noget på. Jo bedre isolerede og energieffektive vores hjem er, desto mindre vil vi være nødt til at bruge på at holde temperaturen oppe inde i dem. Der vil være store besparelser at hente, fordi bygningerne i f.eks. Estland står for 40 % af primærenergien. Men på dette punkt må vi ikke sætte vores lid til den enkelte frysende borgers initiativ.

Explicaciones de voto Explicaciones de voto orales Ville Itälä (FI) Señora Presidenta, me parece muy importante que hayamos votado a favor de este informe por una clara mayoría. Este es el tipo de trabajo que el Parlamento Europeo tiene que acometer para mantener la fe de los ciudadanos en este sistema. ¿Pero por qué quiero plantear este tema de nuevo ahora que la votación ha terminado? Al igual que el ponente, a mí también me gustaría destacar la importancia de esta cuestión, ante todo entre las instituciones, y que estas tablas de correspondencias representan un comienzo significativo. Espero que funcione hasta el final, sin disputas entre las instituciones, de manera que esto pueda ponerse en práctica lo más rápido posible. Giommaria Uggias (IT) Señora Presidenta, Señorías, es una medida importante para todo el mundo agrícola, pero debe ir seguida del compromiso del Consejo y de los gobiernos nacionales de adoptarla sin dilación antes del final de la temporada a fin de resolver este problema que no afecta solo a la parte meridional de Europa, sino a toda Europa, como ha mostrado la votación celebrada hoy. La fiebre catarral ovina afecta a las ovejas y al ganado de nuestras granjas. Por eso la intervención para su total erradicación constituye un objetivo de la política sanitaria y la mejor forma en que los gobiernos nacionales pueden contribuir a través de esta medida es mostrándose flexibles. También tiene que adoptarse de inmediato a través de la trasposición de la Directiva. Ville Itälä (FI) Señora Presidenta, este era un tema de suma importancia en el debate y creo que el Parlamento tendría que haber transmitido un mensaje claro de que nos preocupa mucho lo que ha sucedido. Queremos demostrar a los ciudadanos que estamos esforzándonos al máximo para que las centrales nucleares de Europa y del mundo en general sean lo más seguras posible. También queremos mostrar que podremos continuar con la energía nuclear cuando la certidumbre en este asunto sea mayor. No obstante, es una pena que la mayoría de los presentes haya votado en contra y que, por lo tanto, este mensaje no se haya transmitido hoy de forma clara. Bernd Lange (DE) Señora Presidenta, me decepciona que el Parlamento se muestre hoy incapaz de aprobar esto por mayoría para que saquemos lecciones importantes del desastre del reactor en Japón. Me parece indiscutible que esto debe implicar un cambio claro en la orientación de la política energética para alejarnos de la opción nuclear -en otras palabras, debemos iniciar una eliminación- a escala europea. En segundo lugar, resulta obvio que si llevamos a cabo pruebas de resistencia entonces cualquier central nuclear que no las supere deberá ser retirada de la red. Ninguna de estas propuestas ha sido apoyada por mayoría. Por tanto, no me veo capaz de votar a favor de la resolución. Espero que muy pronto podamos organizar una política energética que nos proporcione una energía segura y práctica en el futuro, lo que significa avanzar hacia la eficiencia energética y las energías renovables. Sergej Kozlík (SK) Señora Presidenta, estoy seguro de que nadie duda que el accidente en Fukushima ha puesto de manifiesto la necesidad de intensificar las evaluaciones del funcionamiento de la centrales de energía nuclear existentes, así como la construcción de centrales nuevas. Será necesario revisar y ajustar la legislación, así como los parámetros de las pruebas de resistencia realizadas a las centrales nucleares europeas, que se basan en criterios comunes aplicados en toda la UE. Visto el hecho de que este es un problema global que no entiende de fronteras, podríamos buscar un acuerdo intercontinental auspiciado por las autoridades mundiales. Sin embargo, no debemos precipitarnos y actuar con exceso de celo. Se trata de resolver unos problemas meramente técnicos, cuya politización tan solo puede resultar perjudicial. A diario somos testigos de muchas afirmaciones demagógicas sin base técnica que se producen en los medios de comunicación y también aquí en el Parlamento Europeo. Dado que las conclusiones del debate del Parlamento Europeo reflejan claramente este conflicto de opiniones, me he abstenido en la votación final sobre la posición de la Cámara. Mitro Repo (FI) Señora Presidenta, tampoco no puedo votar a favor de esta resolución, al menos no en la forma en que la hemos sometido a votación. Los ciudadanos europeos temen por su seguridad, y con motivo. Esta debe ser nuestra prioridad. Necesitamos unas medidas concretas para mejorar la sensación de seguridad de los europeos. Esta resolución ha dividido las opiniones del Parlamento. La cuestión no debe ser si estamos a favor o en contra de la energía nuclear: insistimos en unas normas de seguridad mínimas para el conjunto de Europa. Las pruebas de resistencia propuestas por la Comisión no bastarán para satisfacer al público. La Comisión debe investigar soluciones energéticas alternativas para el futuro, y al mismo tiempo considerar las diferentes necesidades energéticas de los Estados miembros. En mi opinión, invertir en energía nuclear no significa que deban existir menos investigaciones o un desarrollo menor de productos en el ámbito de las fuentes de energía renovable. Miroslav Mikolášik (SK) Señora Presidenta, el desastre de Fukushima ha generado un miedo justificado en la ciudadanía acerca del uso de la energía nuclear y, por tanto, es conveniente reflexionar sobre la situación actual en la UE, así como adoptar decisiones firmes para mejorar la seguridad, algo con lo que estoy de acuerdo, así como la transparencia en el funcionamiento de las centrales nucleares y en la protección de la salud humana. En la situación actual y por mucho que nos esforcemos, no resulta posible imaginar un mercado de la electricidad competitivo sin la contribución de la energía nuclear en una combinación energética equilibrada, tanto si nos gusta como si no. La UE y los Estados miembros tienen el deber de elaborar una política energética que garantice la soberanía, la independencia política y la seguridad económica de cada Estado. Los instrumentos para lograr este objetivo incluyen, entre otros, una combinación energética idónea, un grado apropiado de capacidad de la producción, un equilibrio entre la oferta y la demanda, así como reducciones de la intensidad energética de la economía. No me asusta insistir en que la energía nuclear es un recurso importante para generar electricidad, porque contribuye a una mayor seguridad energética, particularmente en el caso de los Estados con unas reservas limitadas de combustibles sólidos. Me he abstenido en la votación final, porque incluye una propuesta para introducir una moratoria que afecte a los reactores nuevos, algo con lo que no estoy de acuerdo. Paul Murphy Señora Presidente, he votado a favor de la enmienda que insiste sobre un futuro sin energía nuclear para Europa. La tragedia de Fukushima pone de manifiesto el enorme peligro que la energía nuclear representa para la Humanidad y para el medio ambiente. El potencial para una catástrofe gigantesca y la inexistencia de una manera segura de consumir combustible nuclear son dos aspectos que muestran que la energía nuclear no representa un modo seguro de desarrollar la producción energética. Esta tragedia también subraya el hecho de que no podemos confiar a los especuladores privados una tarea tan vital como la producción y la distribución de energía. En última instancia, la búsqueda capitalista de beneficios, sin miramientos por la vida humana, por la seguridad de las personas o del entorno, es la responsable de esta crisis. Pido la nacionalización del sector energético bajo un control y una gestión democráticos de los trabajadores. Sobre este planteamiento podemos desarrollar un plan racional y sostenible para producir, distribuir y utilizar energía, para ofrecer energía barata y segura a todos los Estados, al tiempo que protegemos el medio ambiente. En el núcleo de este plan debe figurar un programa de inversiones en fuentes de energía renovable que conduzca a una sustitución gradual del petróleo, el gas, el carbón y de las centrales nucleares. Francesco De Angelis (IT) Señora Presidenta, Señorías, tras la tragedia de Fukushima nos conviene pararnos a reflexionar. Una vez más, la energía nuclear acapara la atención, y creo que por encima de todo debemos pensar en el futuro, en el futuro de nuestros hijos. Es cierto que necesitamos energía, pero precisamos una energía limpia y segura. La seguridad está muy bien, pero no es suficiente. No basta con una moratoria, debemos llegar más lejos. La tragedia de Fukushima nos enseña que las centrales nucleares siempre implican un riesgo. Por encima de todo, nos enseña que debemos diseñar una salida rápida del sistema de energía nuclear y centrar nuestra atención en las fuentes alternativas de energía renovable. Europa necesita una política energética nueva para detener la construcción de centrales nucleares debido al terrible impacto que esas instalaciones pueden tener en la seguridad, el medio ambiente, el clima y las generaciones futuras. Es necesario un cambio de perspectiva radical, para aspirar a un porvenir seguro basado en el ahorro energético y en el uso de fuentes renovables. Filip Kaczmarek (PL) Señora Presidenta, he votado a favor de la adopción de la resolución. Esta resolución ha querido ser expresión de la solidaridad con las víctimas del desastre natural y del accidente nuclear que se produjo a continuación, y también expresión de la gratitud y del reconocimiento para con todos aquellos que están arriesgando sus vidas para evitar una catástrofe aún mayor. Yo también reboso admiración ante la solidaridad, la valentía y la determinación que exhiben los ciudadanos japoneses tras este desastre. Estoy de acuerdo con la conclusión de que la Unión Europea debe revisar exhaustivamente su planteamiento de la seguridad nuclear; pero no podemos obligar a los Estados miembros a abandonar unas actividades dirigidas a garantizar su propia seguridad energética, por lo que me complace que hayamos rechazado las disposiciones poco realistas y peligrosas que incluía la resolución. Giommaria Uggias (IT) Señora Presidenta, Señorías, la delegación italiana de la Italia de los Valores (Italia dei Valori) ha votado en contra del texto de la resolución sobre la energía nuclear porque carece de la claridad suficiente para manifestar una negativa nítida a la opción nuclear. Por desgracia, todas las modificaciones que podían haber mejorado el texto y haber dado lugar a una Europa sin nucleares, inmediatamente libre de centrales, han sido rechazadas. Una Europa sin energía nuclear es la única vía posible si queremos garantizar que nuestros hijos y las generaciones venideras tengan un futuro protegido frente a una repetición de catástrofes como la de Chernóbil o la de Fukushima. Estamos aprendiendo que no existe la seguridad teórica. Por eso hemos de decir no sin reservas a la opción nuclear e invertir en investigación y en innovación en otras fuentes que son verdaderamente ecológicas, renovables y limpias. Peter Jahr (DE) Señora Presidenta, he votado a favor de la propuesta de resolución y considero tremendamente lamentable que el Parlamento no haya conseguido alcanzar una posición uniforme hoy. En concreto dirijo esta queja a los europarlamentarios que han pedido más. Creo que habría sido mejor votar a favor de la fórmula transaccional, porque soy consciente de que la Unión Europea agrupa opiniones muy distintas sobre la cuestión de la energía nuclear. Me parece importante adoptar y aceptar los requisitos mínimos, precisamente debido a que los efectos ambientales y el impacto de los desastres no entienden de fronteras nacionales. En primer lugar, necesitamos una norma de seguridad uniforme para toda la Unión Europea. En segundo lugar, debemos ser previsores ante posibles incidentes o desastres futuros; en otras palabras, necesitamos un plan de recuperación en caso de catástrofe. En tercer lugar, no podemos seguir descuidando la investigación en el ámbito de las energías renovables, pero tampoco en el de la fusión nuclear, y también hemos de prestar atención a la creación de instalaciones de almacenamiento y al reciclaje de los combustibles con alto contenido de carbono. Eija-Riitta Korhola Señora Presidenta, yo también quiero mostrar mi decepción ante el hecho de que esta Cámara no haya sido capaz de enviar un mensaje equilibrado y razonable. No cabe duda de que el daño en la central nuclear de Fukushima es un desastre, pero el número total de fallecidos no se expresará en miles o en cientos, tal vez ni siquiera en decenas. Como consecuencia del terremoto más violento registrado en esa área, se estima que se alcanzará una cifra de entre 30 000 y 40 000 fallecidos a causa de la destrucción de carreteras, puentes, líneas ferroviarias y edificios. ¿Debemos demoler todas las estructuras similares aquí en la UE, por si acaso? Esa es mi pregunta. La culpa de lo sucedido en Japón no lo tiene la tecnología nuclear, sino la ubicación. Por tanto, una reacción de pánico en Europa no solo resulta ridícula, sino que también puede dañar el entorno, ya que no existe una opción de combustible con bajo contenido en carbono que constituya una alternativa a la energía nuclear, y esa situación hará que prosperen los combustibles fósiles. ¿De verdad es lo que queremos? Hannu Takkula (FI) Señora Presidenta, todos en Europa deben preocuparse por la seguridad, y eso es importante. Debemos instaurar sistemas seguros. Por supuesto, hay que decir que después de lo acontecido en Fukushima se ha producido una reacción exagerada. Por otra parte, eso no deja de ser natural. Recuerdo cuando el Estonia se hundió: algunos opinaron que todos los barcos debían ser prohibidos porque son peligrosos. Bien, no es raro que haya personas a las que se les ocurran cosas semejantes. Sin embargo, debemos recordar que solamente una entre cincuenta y cuatro centrales nucleares no ha superado las pruebas a las que las sometieron el terremoto y el tsunami. No obstante, pese a esto, debemos examinar la situación con serenidad y recordar que no podemos generalizar basándonos en un caso individual. De hecho, cada año fallecen 300 000 europeos debido a los efectos de las emisiones de los combustibles fósiles, y esto es algo a lo que deberíamos dar prioridad. Es muy importante garantizar que la tecnología nuclear es segura, y sé que en Europa también construiremos centrales seguras en el futuro, algo a lo que debemos prestar atención. De cualquier manera, no creo que existan motivos para un histerismo injustificado a esta escala. Gay Mitchell Señora Presidenta, quiero decir que me he abstenido en las votaciones relacionadas con este asunto. Esto no se ha debido a que no me importe la cuestión, lo que en absoluto es así, sino a que creo que debe ser matizada y a que las no existen respuestas fáciles. Resido en Irlanda, represento a Dublín, que se encuentra en la costa este de mi país. A lo largo de la costa oeste de Gran Bretaña hay en funcionamiento cinco centrales nucleares; no me opongo a ellas. Sin embargo, creo que en el ámbito de la seguridad nuclear, y en pro de una buena vecindad, sería una buena idea obtener algún tipo de visión de conjunto común británico-irlandesa -cuando digo irlandesa, me refiero a Irlanda del Norte y del Sur- de seguridad sobre el funcionamiento de esas centrales, para estar informados sobre los riesgos. Además, en caso de accidente podríamos participar en la evacuación de los habitantes de Gales o de Inglaterra, por lo que cumpliríamos nuestro papel de buen vecino. Entre los Estados miembros existen países vecinos con instalaciones de este tipo, por lo que debe existir una cooperación vecinal positiva. Mi explicación responde a este motivo. Mitro Repo (FI) Señora Presidenta, en Siria, Bahréin y Yemen los ciudadanos han tratado de luchar por la dignidad humana, la transparencia, los derechos humanos y el derecho a la democracia. La Unión Europea ha mostrado voluntad y capacidad para proteger a la población civil de Libia y para apoyar la revolución democrática. Debemos evitar los dobles raseros y mostrar que actuaremos de acuerdo con nuestros valores en la política exterior comunitaria. La situación en África Septentrional y en Oriente Próximo constituye una auténtica prueba de fuego para el Servicio Europeo de Acción Exterior. Una sociedad viable y justa necesita un diálogo verdadero y una interacción entre la sociedad civil y los responsables de la toma de decisiones políticas. Los ciudadanos deben ser escuchados, y eso es algo que queremos recordar a Siria, a Bahréin y a Yemen. No estamos fomentando la revolución. La satisfacción, la seguridad y el bienestar de la ciudadanía son la prioridad de un Estado que respeta la justicia. Con esta resolución estamos mostrando que Europa aplica en su política exterior los mismos valores sobre los que ella se levanta. Paul Murphy Señora Presidenta, me he abstenido en la votación sobre Siria, Bahréin y Yemen. Los movimientos revolucionarios que surgieron en Túnez han inspirado y animado a millones de personas en toda África Septentrional y en Oriente Próximo a participar en levantamientos populares contra los regímenes brutales que han gobernado dictatorialmente esos países durante décadas. Una vez más, estos levantamientos han demostrado la fuerza potencial de la clase trabajadora y de los más desfavorecidos para luchar contra sus opresores y derrotarlos. Quiero denunciar la hipocresía de los líderes de la UE y de otros países occidentales que hoy condenan la brutal represión aplicada por estos líderes dictatoriales, pero que ayer los apoyaban, lo que formalizaba sus regímenes. Ahora es vital que las masas se unan con independencia de su separación étnica y religiosa para barrer a las élites corruptas y para crear unas auténticas sociedades democráticas que puedan generar un empleo y una educación decentes, y que pongan fin a la pobreza. Para lograr esto, la clase trabajadora y los pobres deben hacerse con el control de la economía y de la riqueza que existe en la región y usarla en beneficio de la mayoría. Adam Bielan (PL) Señora Presidenta, recientemente hemos sido testigos de manifestaciones multitudinarias en países como Siria, Bahréin y Yemen. Los manifestantes piden democracia en la vida pública, la dimisión de los dictadores y también, especialmente en Siria, la suspensión del estado de emergencia. Sin embargo, las autoridades de esos países están utilizando la fuerza bruta contra los manifestantes, varios de los cuales han fallecido. Emplear la fuerza contra tus propios ciudadanos constituye una violación del Derecho. El uso de munición real es injustificable y exige una condena categórica. Pido a los Gobiernos de estos países que cese la represión, en nombre de los derechos humanos, como el derecho a manifestarse pacíficamente y a la libertad de expresión. Pido a las instituciones europeas y a las organizaciones internacionales pertinentes que pongan en marcha medidas diplomáticas para proteger a los manifestantes. Espero que, adoptando la resolución de hoy, nosotros también contribuyamos a la protección de los derechos humanos fundamentales en esos países. Hannu Takkula (FI) Señora Presidenta, obviamente la Unión Europea sabe que debe aplicar sus propios valores fundamentales en su política. Los derechos humanos constituyen un área clave: deben ser exportados a Oriente Próximo. Realmente debemos presentar un concepto y una comprensión de lo que los derechos humanos significan. Eso no es fácil, porque la cultura de Oriente Próximo se basa en unos valores diferentes. Aquí en Europa nos hemos educado en un mundo de valores judeocristianos, mientras que ellos se basan en el pensamiento islámico. En estos dos universos las personas son tratadas de manera diferente, y también es distinta la noción de ser humano. En cualquier caso, Siria ha vivido en un estado de excepción desde 1963. Esto ha permitido la ejecución de personas sin juicio. Ahora este levantamiento nos muestra que Europa verdaderamente debemos abrir los ojos y ver que el único proyecto exitoso de Oriente Próximo es el del único Estado democrático de la zona: Israel, donde hay derechos humanos, libertad de expresión y democracia. Debemos ejercer una mayor influencia de este tipo sobre Siria, Bahréin y Yemen, para que puedan aceptar los derechos humanos para todos y, además, los derechos de las mujeres y de los niños, tomando así quizás el camino de la democracia. Pese a todo, no soy ingenuo y sé que en el mundo islámico es complicado impulsar estos valores. Sin embargo, como europeos debemos tratar de exportarlos y de fomentarlos. Paul Murphy Señora Presidenta, me he abstenido en la votación sobre el informe de 2010 acerca de Islandia. De resultas de la crisis financiera y económica, Islandia pasó de ser el quinto país más rico del mundo a convertirse en un país abrumado por la crisis: el sistema bancario se hundió, un 40 % de las familias no podía pagar sus facturas y los pensionistas perdían los ahorros de toda una vida. El año pasado, un 93 % de la población islandesa rechazó en referendo la posibilidad de pagar más de 3 500 millones de euros a los Gobiernos de Gran Bretaña y de los Países Bajos. A pesar de algunas modificaciones, el 9 de abril los islandeses someterán a votación un planteamiento esencialmente igual. No se les debe intimidar para que acepten este trato; el trato debe ser rechazado. Los ciudadanos islandeses no pueden asumir la responsabilidad de pagar por la crisis. Los trabajadores, los pensionistas y las personas desfavorecidas no han generado esta crisis y no deben pagar por ella; ni en Islandia, ni en Grecia, ni en Portugal, ni en España, ni en Irlanda, ni en ningún otro lugar. Quienes deben pagar son los especuladores internacionales que se beneficiaron masivamente de la falta de reglamentación de los mercados financieros mercado financiero. Peter Jahr (DE) Señora Presidenta, siempre me alegro cuando la Unión Europea recibe a miembros nuevos, razón por la que también he votado a favor de esta moción. Sin embargo, quiero contemplar todas las cuestiones bien expuestas sobre la mesa durante las negociaciones de adhesión, y quiero que sean debatidas y tratadas de antemano. Los problemas que no se abordan sin una actitud de cordialidad injustificada no se resuelven. A menudo es un proceso más duro y más prolongado resolverlos posteriormente y el resultado suele ser la decepción mutua. Lo reitero: siempre me alegra que un miembro nuevo se incorpore a la UE, pero los miembros no solo tienen derechos, sino también responsabilidades. Mitro Repo (FI) Señora Presidenta, pido disculpas por el incidente previo a la votación. Tenía usted razón. La Unión Europea ha prometido a los países de los Balcanes una oportunidad de ampliación. Considero que esta es la única garantía para alcanzar la paz allí, como ya ha dicho el señor Ahtisaari. Por segundo año consecutivo, la Comisión ha recomendado la apertura de las conversaciones de incorporación con respecto a Macedonia. La Unión Europa no puede esconderse tras la controversia sobre la denominación de Macedonia en su proceso de adhesión. Los requisitos formales de pertenencia, por supuesto, deben ser satisfechos, y es necesario que se lleven a cabo reformas. La discusión en torno a la denominación de Macedonia no constituirá la primera vez que un Estado miembro trae consigo problemas insolubles. Todos debemos mirarnos en ese espejo. ¿Por qué debemos tratar a Macedonia de manera diferente? Los progresos de Macedonia dependen sobre todo de la propia Macedonia, pero la UE no debe cerrarle la puerta por razones políticas como controversia en torno a su nombre. Martin Kastler (DE) Señora Presidenta, yo también he votado a favor de este informe y de esta resolución, a favor de Macedonia. Sin embargo, si queremos ser honestos a este respecto, hay un detalle al que debemos hacer referencia. No podemos pedir a los ciudadanos y a los grupos étnicos de otros países que cambien el nombre de su idioma porque a otros países no les gusta. Esto lo dispone el Derecho internacional, y como europeos debemos asegurarnos de que somos honestos en lo tocante a esto. Por consiguiente, me ha molestado que por desgracia se haya aprobado una enmienda contra la que he votado y que declara que no se debería permitir que el idioma macedonio se denomine de esa manera. Macedonia es un país con unas grandes posibilidades en Europa, principalmente porque también tiene perspectivas muy buenas en los Balcanes, una región con auténticas dificultades pero que está prosperando económicamente y que está llevando adelante las negociaciones con vigor. A la vista de esta actitud positiva, quiero dar las gracias a todos los diputados al Parlamento Europeo que han votado a favor de esta resolución, así como a todos quienes han trabajado junto al Parlamento formando parte de la delegación de esta Cámara. Debemos dejar claras esas perspectivas a los ciudadanos que quieren formar parte de Europa. Trabajemos juntos con ese objetivo. Adam Bielan (PL) Señora Presidenta, la brutal lucha por el poder entre el gobernante saliente y el recién elegido Presidente de Costa de Marfil, que se prolonga desde hace ya más de cuatro meses, contraviene todos los principios en que el mundo moderno basa su funcionamiento. Batallas sangrientas han dejado tras de sí varios cientos de muertos. Más de un millón de habitantes de Costa de Marfil se han visto obligados a abandonar sus hogares, y muchos refugiados siguen buscando cobijo en países vecinos. Debemos hacer todo lo posible para llevar ante la justicia a los culpables de estos crímenes. Por encima de todo, se debe investigar si se ha producido un genocidio y si se han cometido crímenes contra la Humanidad. También resulta absolutamente vital garantizar el orden y la seguridad de los ciudadanos acabando con todas las formas de violencia. No se puede tolerar que se produzca intimidación sobre la población local y sobre los observadores extranjeros. Los resultados de las elecciones democráticas deben ser aceptados y aplicados. Así pues, debemos condenar las acciones del ex presidente, que contravienen la voluntad de la nación. Usurpar el poder, incitar a la violencia y vulnerar los derechos humanos son cargos que exigen un juicio por parte de las autoridades internacionales pertinentes. Ville Itälä (FI) Señora Presidenta, he votado de buen grado a favor de esta resolución. Creo que es muy importante, en especial que adoptemos una posición clara y firme con respecto a Belarús, que constituye un borrón evidente en el mapa de Europa. Debemos aplicar medidas que permitan a Belarús encontrar el camino de la democracia. Sin embargo, en particular y con respecto a la votación, quiero referirme al punto 10 de la enmienda 10 presentada por el Grupo de la Alianza Progresista de Socialistas y Demócratas en el Parlamento Europeo, en el que se declara que los países socios de la UE tienen una oportunidad a largo plazo de incorporarse a la Unión. He votado en contra de esto porque no creo que debamos hacerlo de manera automática, o coquetear con la idea de que cualquier Estado puede convertirse en miembro si es socio nuestro. Sabemos lo que la ciudadanía opina de las ampliaciones precipitadas y por ese motivo no debemos adoptar propuestas de esa naturaleza. Por eso he votado en contra. Adam Bielan (PL) Señora Presidenta, la Dimensión Oriental de la Política Europea de Vecindad es un elemento estratégico de las relaciones internacionales de la Unión Europea. La ampliación se llevará a cabo en esa dirección. Por tanto, resulta esencial incrementar el gasto con el fin de desarrollar las estructuras democráticas de esos países. El apoyo a iniciativas como Bielsat tiene una importancia considerable para la independencia de los medios de comunicación en Belarús, al tiempo que se retira el apoyo a los medios controlados por el Estado. Quiero pedir un apoyo activo para las autoridades democráticas locales de esos países a través de programas de cooperación. Los acuerdos de asociación siguen siendo una herramienta importante para estimular las reformas, y cuanto mayor sea la financiación y el apoyo técnico que proporcionen, mejores serán sus resultados. Ampliar la base intelectual por medio de programas de becas también requiere fondos adicionales. Pido un incremento de la financiación para apoyar los derechos humanos y el desarrollo de las sociedades civiles. Profundizar en la integración social permitirá influir en el cambio social y político, y constituye una inversión vital de cara al futuro. Por tanto, apoyo la resolución. Cristiana Muscardini (IT) Señora Presidenta, Señorías, 21 referencias documentales, 21 comentarios explicativos y 63 puntos que resumen las peticiones del Parlamento en la propuesta de resolución, lo que hace un total de 105 puntos. Parecen demasiados como para ser eficaces. Sin embargo, a este respecto no existe una propuesta sobre cómo el desarrollo del comercio internacional puede servir para alcanzar la estabilidad, y con esta la tranquilidad y la paz en las áreas del sur del Mediterráneo. El comercio internacional se ha convertido en una nueva forma de política exterior, y puede ayudar a crear unas mejores condiciones de vida en toda esta región. La Unión Europea no debe descuidar ningún aspecto que pueda favorecer el desarrollo de unas relaciones comerciales adecuadas, estimulando la producción en distintos sectores industriales. Cualquier avance en este campo servirá para fomentar la democracia y los derechos humanos, salvaguardando la dignidad de las mujeres, incrementando la seguridad, la prosperidad y una distribución justa de los ingresos y de la riqueza, y evitando la tragedia de miles de personas que huyen de de las hambrunas y que emigran sin una esperanza fundamentada. Explicaciones de voto por escrito Luís Paulo Alves Estoy a favor de este informe, que modifica la Directiva 2000/75/CE. Tanto el Consejo como el Parlamento están de acuerdo en cambiar la base legal debido al hecho de que la propuesta de la comisión fue presentada antes de la entrada en vigor del Tratado de Lisboa. En mi opinión, estas modificaciones están justificadas debido a la propagación de la enfermedad, y porque el hallazgo científico de una vacuna no presenta los riesgos del anterior. Mara Bizzotto He votado a favor del informe del señor Wojciechowski, que mediante una serie de interesantes enmiendas al texto de la Comisión, persigue actualizar y flexibilizar un documento legislativo anticuado que ya no está en consonancia con las necesidades contingentes. Esto permitirá a los Estados miembros hacer un uso más eficaz de la vacuna contra la fiebre catarral, reduciendo así la incidencia de la enfermedad en el sector agrícola. Maria Da Graça Carvalho Me satisfacen las modificaciones realizadas a esta directiva, que flexibiliza las normas relativas a la vacunación. Gracias a la nueva tecnología, las "vacunas inactivadas" contra la fiebre catarral están disponibles, y no suponen un riesgo para los animales no vacunados. Ahora se ha acordado que la inoculación con vacunas inactivadas es la mejor herramienta APRA controlar la fiebre catarral y para prevenir la enfermedad clínica en la UE. El uso generalizado de estas vacunas durante las campañas de vacunación de 2008 y de 2009 tuvo como resultado una mejora significativa de la situación sanitaria. Quiero pedir la modificación de las normas existentes sobre vacunación dispuestas por la Directiva 2000/75/CE, con el fin de tener en cuenta los avances tecnológicos más recientes en la producción de vacunas, para garantizar que la propagación del virus de la fiebre catarral está mejor controlada y para reducir las cargas sobre el sector agrícola debido a esta enfermedad. Diane Dodds por escrito. - He votado a favor de este informe. Sin embargo, pese a que creo en el principio de permitir a la autoridad competente, esto es, los Estados miembros, que vacune contra el virus de la lengua azul, me opongo al principio de incluir en la legislación el requisito de proporcionar tablas sobre la transposición a la legislación nacional. Diogo Feio En el pasado la vacunación contra la fiebre catarral se llevaba acabo utilizando vacunas atenuadas, que exigían una serie de restricciones en torno a la vacunación para evitar la propagación del virus a los animales no vacunados. Sin embargo, los avances científicos han posibilitado la creación de nuevas vacunas inactivadas. A diferencia de las "vacunas vivas atenuadas", estas pueden ser utilizadas de manera segura y sin restricciones, ya que no presentan riesgo de circulación de un virus activo. Dadas las graves consecuencias de la lengua azul para la cría de ganado, es preciso adoptar todas las medidas que hacen la vacuna más sencilla y más eficaz, para así proteger a los productores de la pérdida de animales, y, en última instancia, para proteger la seguridad alimentaria. José Manuel Fernandes La lengua azul o fiebre catarral es una enfermedad que principalmente afecta a animales rumiantes como las ovejas, las cabras y las vacas y que puede adoptar la forma de una epidemia si las condiciones ambientales y climáticas le resultan favorables, en especial a finales de verano y a comienzos de otoño. Aunque no se ha registrado ningún caso en seres humanos, es vital reconocer esta enfermedad y tratar de introducir medidas que la erradiquen. A escala comunitaria, esta enfermedad fue detectada por vez primera en el sur, y más tarde en el centro y en el norte de Europa. Gracias a las sucesivas campañas de vacunación cofinanciadas por la UE, es posible que el uso de ciertas vacunas no erradique la enfermedad sino que permita que continúe circulando. Por tanto, se ha desarrollado un tipo de vacuna que garantiza el control y la prevención de la enfermedad en la UE, pero cuyo uso está restringido por las normas en vigor. Así pues, se hace necesario un cambio en la directiva actual. He votado a favor, ya que esta propuesta de modificación de la Directiva 2000/75/CE del parlamento y del Consejo cumple la Estrategia de Salud Animal (2007-2013) y apunta hacia un enfoque más flexible del sistema de vacunación, contribuyendo así a un control mejorado de las principales enfermedades animales. João Ferreira Este informe pretende actualizar la Directiva 2000/75/CE, que adopta ciertas disposiciones referentes a medidas para combatir y erradicar la fiebre catarral. Durante los últimos años se han producido avances en el campo de la vacunación animal. Los riesgos de las denominadas "vacunas vivas atenuadas" ya no suponen una amenaza, ya que actualmente hay disponibles vacunas nuevas inactivadas. Estas vacunas inactivadas, a diferencia de las "vacunas vivas atenuadas", no presentan riesgo de una circulación no deseada del virus de la vacuna, y pueden ser utilizadas de manera segura fura de las áreas sujetas a las restricciones. Esto queda recogido en el informe. Consideramos que una mayor flexibilidad en la vacunación contra la lengua azul, teniendo en cuenta los avances tecnológicos de la producción de vacunas, contribuirá a un mejor control de la enfermedad y a reducir las cargas que implica para el sector agrícola. también pensamos que las modificaciones de esta directiva deben ser aplicadas con celeridad, para beneficiar al sector agrícola. Juozas Imbrasas He votado a favor de este informe, porque la fiebre catarral es una enfermedad que afecta a los rumiantes (como vacas, ovejas y cabras). Desde principios de siglo, se han producido varias olas epidémicas en distintos Estados miembros, también en Europa Central y Septentrional, que han causado pérdidas importantes en términos de morbosidad, de mortalidad y de interrupción del comercio de ganado vivo. Hasta ahora, las disposiciones para el control y la erradicación de la lengua azul se han basado en la experiencia del uso de vacunas vivas atenuadas, que eran las únicas disponibles. Estas vacunas pueden provocar la circulación no deseada del virus de la vacuna entre animales no vacunados. En los últimos años, sin embargo, han aparecido nuevas vacunas inactivadas. A diferencia de las "vacunas vivas atenuadas", estas vacunas inactivadas no presentan un riesgo de circulación no deseada del virus de la vacuna y por tanto pueden ser utilizadas con éxito fuera de las áreas sujetas a las restricciones de circulación de animales. Esta propuesta relajará algunas restricciones, que han terminado siendo innecesarias tras los últimos avances en la producción de vacunas. Las nuevas normas permitirán a los Estados miembros hacer un uso más eficaz para controlar la lengua azul, y reducir la carga sobre el sector agrícola que implica esta enfermedad. Jarosław Kalinowski Como resultado de la innovación técnica, han aparecido en el mercado nuevas vacunas contra la fiebre catarral que no estaban disponibles cuando la Comisión redactó esta Directiva. Por este motivo apoyo la opinión del ponente de que los reglamentos que rigen las vacunaciones deben ser actualizados, lo que hará más sencillo para los criadores de ganado producir animales sanos. Hacer más flexibles los reglamentos y liberalizarlos permitirá una crianza más eficaz y, por encima de todo, mejorará la protección de los animales frente a enfermedades no deseadas y peligrosas. También apoyo plenamente esta iniciativa desde el punto de vista de su naturaleza, ya que con el fin de aumentar la eficacia del sistema jurídico, debemos simplificarlo al máximo y hacerlo más flexible. Pienso que el informe cumple su objetivo. Elisabeth Köstinger La lengua azul es una epidemia animal horrible que afecta a los rumiantes y que ha causado unos daños enormes en todo el sector ganadero. El daño y las pérdidas económicas debidas al estancamiento del comercio están haciendo mella en el sector agrícola. También en Austria, donde la cría de vacas tiene una larga tradición, muchos granjeros han visto su medio de vida amenazado. Ahora es importante introducir medidas de apoyo y revisar las normativas antiguas antes de que se produzca la siguiente epidemia. Las normas sobre vacunación que se aplicaban en épocas anteriores deben ser adaptadas a los avances tecnológicos para luchar contra la fiebre catarral de una manera más eficaz y para reducir las cargas sobre los productores de ganado. Acojo con satisfacción la rápida reacción a escala comunitaria y abogo por la rápida aplicación de la nueva directiva. Como representante de la comunidad agrícola, sé la importancia que tiene pensar en términos de ciclos anuales. Adoptar una decisión con rapidez nos permitirá contar con una resolución utilizable y uniforme para otoño, lo que irá en beneficio de los Estados miembros y, por encima de todo, de los europeos que se dedican a la crianza de ganado. Giovanni La Via La fiebre catarral es una enfermedad que afecta a los rumiantes. Desde principios de siglo, ha generado pérdidas importantes de animales afectados por la enfermedad. Europa intervino con la Directiva 2000/75/CE del Consejo para tratar el problema mediante disposiciones que regulan el uso de "vacunas atenuadas", con el fin de combatir con eficacia las consecuencias de este fenómeno. Las vacunas utilizadas hasta la fecha, que eran las indicadas por la directiva anteriormente mencionada, condujeron a un riesgo de transmisión del virus a animales no inoculados, razón por la que la vacunación solo se permitió en zonas especialmente designadas. A diferencia de las que se comercializaban cuando se introdujo la Directiva 2000/75/CE, las nuevas vacunas disponibles son "vacunas inactivadas" y no presentan este tipo de riesgo. He votado a favor de este informe porque las nuevas disposiciones permitirán a los Estados miembros controlar el fenómeno, reduciendo así el impacto negativo de esta enfermedad sobre la mayor parte de los ganaderos europeos. Espero que esto sirva para posibilitar la adopción de medidas urgentes lo antes posible a lo largo de los meses venideros. David Martin por escrito. - He votado a favor de esta resolución. Apoyo la esencia de la propuesta de la Comisión. Relajará algunas restricciones que se han vuelto innecesarias tras los recientes avances en la producción de vacunas. Las normas nueva servirán a los Estados miembros para hacer un uso más eficaz de la vacunación para controlar la lengua azul y para reducir las cargas que soporta el sector agrícola debido a esta enfermedad. Nuno Melo La vacunación contra la fiebre catarral ha sido llevada a cabo utilizando vacunas vivas atenuadas, que han precisado una serie de restricciones en torno a la vacunación para evitar la propagación del virus a animales no vacunados. Sin embargo, los últimos avances tecnológicos han llevado a descubrir vacunas nuevas sin el virus vivo. Esas nuevas vacunas pueden ser usadas de modo más seguro y sin restricción alguna, puesto que ya no existe riesgo de circulación de un virus activo. Dadas las graves consecuencias de la lengua azul para los ganaderos, debemos adoptar toas las medidas que posibiliten las buenas prácticas en la vacunación, de modo que protejamos a los ganaderos de la pérdida de animales, lo que puede causar un daño que a menudo resulta fatal para estos productores. Andreas Mölzer Las epidemias animales aún pueden destruir el medio de vida de los granjeros. Una de ellas es la lengua azul, cuyas epidemias se repiten en el norte de Europa desde 2000 y que pueden causar un daño especialmente grave. Las vacas y las ovejas resultan especialmente afectadas por la enfermedad, que está provocada por un virus transmitido por el jején, un tipo de mosquito. También las cabras presentan una enfermedad similar, pero su desarrollo es mucho menos dramático que en el caso de las otras especies. La posibilidad de vacunación fue aprobada por vez primera en 2000, pero quedó sujeta a unas normas estrictas ya que los animales no tratados también podían quedar infectados por los virus inoculados con la vacuna. Sin embargo, ahora existe un nuevo método de vacunación que no presenta este riesgo y que permite llevar a cabo las vacunaciones de una forma más flexible. He votado a favor de este informe porque lo considero correcto y adecuado para proteger a nuestro ganado de las enfermedades epidémicas. La flexibilidad que se pide permitirá a los granjeros proteger a sus animales. Franz Obermayr Durante años, se han producido incidencias vinculadas a la fiebre catarral, especialmente en Europa del norte. Se trata de una epidemia animal que afecta a rumiantes como las vacas, las ovejas y las cabras. Las consecuencias eran graves, tanto para el ganado como para los productores. He votado a favor de este informe porque defiende la introducción de una vacuna innovadora que, a diferencia de su predecesora, no presenta el riesgo de que animales sanos resulten infectados por culpa de la vacuna. Maria do Céu Patrão Neves La propuesta de la Comisión sobre la vacunación contra la fiebre catarral, que se mejorada en este informe, va dirigida a flexibilizarlas normas sobre vacunación contra la lengua azul, en particular permitiendo el uso de vacunas inactivadas fuera de las áreas sujetas a restricciones sobre la circulación de animales. Las normas nuevas permitirán a los Estados miembros hacer un uso más eficaz de las vacunas para controlar la lengua azul y reducir la carga que esta enfermedad genera sobre el sector agrícola. De hecho, desde 2004 las medidas para restringir la movilidad y el acceso al mercado han requerido importantes limitaciones sobre los productos afectados, lo que ha tenido unas consecuencias sobre los canales comerciales normales dentro del área sujeta a restricciones, lo que se ha traducido en un incremento de los costes para los productores. Por este motivo, he votado a favor del informe sobre vacunación contra la lengua azul. Raül Romeva i Rueda por escrito. - He votado a favor. La fiebre catarral es una enfermedad que afecta a los rumiantes como las vacas, las ovejas y las cabras. Desde comienzos de este siglo, se han registrado varias olas epidémicas en muchos Estados miembros, también en Europa Central y Septentrional, Lo que ha causado unas pérdidas importantes en términos de morbosidad, mortalidad e interrupción del comercio de animales vivos. La Directiva 2000/75/CE del Consejo de 20 de noviembre de 2000 establece unas disposiciones específicas para el control y la erradicación de la lengua azul, incluidas unas normas sobre vacunación. Estas normas fueron diseñadas para el uso de "vacunas vivas atenuadas" que eran las únicas vacunas disponibles en el momento de ser adoptada la directiva, hace ya una década. Esas vacunas pueden llevar a una circulación no deseada del virus de la vacuna entre animales no inoculados. Por ese motivo, la Directiva 2000/75/CE permite la vacunación únicamente en zonas designadas en las que la enfermedad se ha manifestado y que están sujetas a restricciones de circulación de ganado. En los últimos años, sin embargo, se han descubierto nuevas vacunas inactivadas. A diferencia de las "vacunas vivas atenuadas", estas vacunas inactivadas no presentan el riesgo de que un virus de la vacuna circule de manera no deseada y por tanto pueden ser usadas con éxito fuera de las áreas sujetas a restricciones de circulación de ganado. Licia Ronzulli Con el fin de garantizar una lucha más eficaz contra la lengua azul y de reducir la carga que general para el sector agrícola, las normas de vacunación actuales deben ser actualizadas. El informe sometido hoy a votación va dirigido a flexibilizar las normas en vigor, ya que en la actualidad hay disponibles vacunas inactivadas. Estas pueden ser utilizadas con éxito fuera de las áreas sujetas a restricciones de la circulación de animales. La propuesta responde a la nueva Estrategia de Salud Animal para la Unión Europea (2007-2013), "es mejor prevenir que curar", ya que implica tanto un enfoque más flexible de la vacunación como una mejora en las medidas actuales para luchar contras las principales enfermedades de los animales. Brian Simpson por escrito. - El Partido Laborista en el Parlamento Europeo (PLPE) apoya sin reservas el informe dirigido a modificar la Directiva 2000/75/CE para permitir el uso de vacunas inactivadas contra la fiebre catarral fuera de las áreas sujetas a restricciones de la circulación de animales. La nueva ley introduce el uso por vez primera de una nueva vacuna contra la lengua azul, un producto que se beneficia de los avances científicos desde que las normas anteriores entraron en vigor. La nueva vacuna será una inyección "inactivada" y disipará los recelos de los granjeros ante las vacunas "vivas" tradicionales. Al PLPE le alegra que la UE haya elaborado esta nueva ley, que tendrá unos beneficios reales para los granjeros del Reino Unido. Tranquiliza a los granjeros que están preocupados por esta enfermedad mortal y por la vacuna existente, ya que con la llegada del clima cálido se aproxima la temporada de la fiebre catarral. Los granjeros tienen ahora a su disposición una vacuna más segura y tendrán unos poderes mayores en lo tocante a sus propios programas de vacunación. Hasta ahora, los granjeros habrían perdido el derecho a vacunar a sus animales si el Reino Unido era declarado por completo libre de la fiebre catarral. Pero con la nueva ley los productores tienen la capacidad necesaria para seguir vacunando por su propia tranquilidad, mientras se benefician de unas exportaciones más sencillas. Catherine Stihler por escrito. - He votado a favor de este informe que servirá de ayuda en la lucha contra la enfermedad de la lengua azul en la UE. Derek Vaughan por escrito. - He votado a favor de cambiar las normas de vacunación contra la enfermedad de la fiebre catarral con el fin de permitir el uso de unas vacunas más eficaces y de reducir la burocracia para los granjeros. La nueva ley supondrá unos beneficios reales para los granjeros de toda Europa y especialmente para los de Gales. El Reino Unido gozará del estatus "libre de la fiebre azul", pero los granjeros seguirán pudiendo vacunar a sus animales contra esta enfermedad mortal. Otorgar unos poderes mayores a los productores para adoptar sus propias decisiones en relación con las vacunaciones supone un estímulo para el sector agrícola en Gales y posibilitará unas exportaciones de ganado sin las restricciones actuales. Luís Paulo Alves Estoy a favor de esta resolución porque su objetivo principal es garantizar el mayor grado de seguridad para la población tras desastres como el acaecido recientemente en Japón. Los aspectos técnicos de la retención segura de energía deben ser examinados de manera muy detenida porque una situación como la que estamos viendo puede tener unas consecuencias incluso más graves en términos tanto de salud humana como ambiental, además del impacto material. Laima Liucija Andrikien He votado en contra de la resolución sobre las enseñanzas que se han de extraer para la seguridad nuclear en Europa tras el accidente nuclear en Japón. He votado en contra de la resolución porque cuando estábamos votando el quinto subpárrafo la mayoría del Parlamento Europeo ha aprobado su parte segunda, que pide una moratoria al desarrollo de la energía nuclear y a la construcción de nuevas centrales nucleares en la Unión Europea. Esta disposición fue adoptada, pese a que mi Grupo -el Grupo del Partido Popular Europeo (Demócrata-cristianos)- ha votado en contra. Tras perder la votación sobre esta cuestión tan importante, no podía votar a favor de esta resolución. Por tanto, he votado en contra, pues de lo contrario habría votado contra la estrategia energética de mi propio país, Lituania, cuyo objetivo principal es la independencia energética. Durante años Lituania ha trabajado para la construcción de una central nuclear nueva, cuyos preparativos se han prolongado en el tiempo. Roberta Angelilli El desastre de la central nuclear de Fukushima ha tenido varias repercusiones en la vida política europea. La primera enseñanza que la UE ha extraído de la catástrofe japonesa ha sido actuar con rapidez para intensificar los controles de seguridad en las instalaciones nucleares por medio de pruebas de resistencia. Cualquier central nuclear, tanto si se encuentra o no dentro de Europa, tiene el potencial para convertirse en un arma enormemente destructiva. Creo que ninguno de nosotros querría revivir el desastre de Chernóbil del 26 de abril de 1986. La segunda enseñanza es que la ciencia y la tecnología pueden registrar avances muy significativos en todas las áreas, pero siempre deberán tener en cuenta una limitación importante como es la naturaleza y su carácter impredecible. Precisamente debido a los sucesos que escapan al control de los seres humanos debemos diversificar nuestras fuentes energéticas, también potenciando las fuentes de energía renovable que tenemos a nuestra disposición. Sin embargo, si la energía nuclear fuese elegida como fuente de energía, la ciudadanía debería ser informada previamente sobre los costes, los beneficios y las posibles consecuencias de dicha elección. Es importante que no olvidemos que esta elección de tecnología debe ser respaldada por el consenso popular, y que debemos escuchar y respetar la opinión de los ciudadanos. Pino Arlacchi por escrito. - He votado en contra de este informe debido a sus numerosos defectos, comenzando por su enfoque de la cuestión nuclear. Después de la tragedia japonesa, ya no es posible abordar este asunto únicamente en términos de seguridad. El título del informe es "sobre las enseñanzas que se han de extraer para la seguridad nuclear en Europa tras el accidente nuclear en Japón", pero no hay ninguna enseñanza concreta que extraer, excepto confirmar la imposibilidad práctica de controlar tanto los riesgos como las consecuencias de un accidente nuclear de grandes dimensiones. Una resolución sobre este tema no puede estar centrada en torno a la cuestión de la seguridad nuclear sin abordar la salvaguardia nuclear más importante, que es una estrategia alternativa a la propia energía nuclear. Sophie Auconie Debemos reaccionar ante el accidente nuclear de Japón. Eso no significa que debamos llegar a conclusiones precipitadas. Hemos de llevar a cabo un debate sereno y objetivo sobre el estado de la energía nuclear en Europa y sobre los medios para garantizar una seguridad máxima. Por tanto, apoyo la intención, incluida en la resolución común, de someter a las centrales nucleares europeas a unas pruebas de resistencia exhaustivas. En cuanto a la cuestión más amplia de las fuentes de energía en Europa, quiero recordarles que debemos tener en cuenta el objetivo de la reducción del 20 % en las emisiones de CO2 para 2020, así como la protección de la independencia energética comunitaria. Zigmantas Balčytis He votado a favor de esta resolución, aunque no todas las modificaciones propuestas por el Grupo de la Alianza Progresista de Socialistas y Demócratas en el Parlamento Europeo han sido adoptadas durante la votación. El texto de la resolución contiene disposiciones especialmente importantes sobre las centrales nucleares proyectadas para la región de Kaliningrado y para Belarús. La resolución señala que existen grandes problemas con las mencionadas construcciones en relación con las normas de seguridad nuclear y con el cumplimiento de las obligaciones pertinentes de conformidad con los convenios internacionales. Estos problemas no solo competen a Lituania, que comparte sus fronteras con Belarús y con la región de Kaliningrado, sino para el conjunto de Europa. El documento también incluye propuestas importantes para garantizar el cumplimiento de los más exigentes requisitos de seguridad nuclear y para llevar a cabo pruebas exhaustivas en las centrales nucleares que ya funcionan en la UE, de modo que sea posible evaluar el auténtico estado de seguridad de estas instalaciones. Ivo Belet La respuesta comunitaria ante el desastre de Japón ha sido la correcta: hemos actuado con rapidez, sin dejarnos llevar por el pánico. De inmediato hemos dado paso a una investigación minuciosa bajo supervisión europea. Resulta vital que las pruebas de resistencia sean llevadas a cabo por expertos independientes; y también que se actúe con rigor en función de esos resultados. Esto significa que las instalaciones nucleares que no se ajusten a las normas, que no consigan superar las pruebas, deben ser clausuradas. Obviamente, las centrales nucleares de otras partes de Europa, las situadas fuera de la UE, también deben someterse a la misma evaluación independiente, bajo los auspicios del Organismo Internacional de la Energía Atómica. Cualquier Estado que se niegue a participar en esta iniciativa se estará convirtiendo en un paria internacional, también en términos de comercio internacional. El poder nuclear ha sido, y sigue siendo, una tecnología de transición, una tecnología a la que por desgracia tendremos que recurrir durante varias décadas. También tendremos que hacer nuevas inversiones con el fin de cubrir nuestras necesidades energéticas y, al mismo tiempo, para consolidar nuestros objetivos climáticos. Durante ese tiempo, debemos hacer lo posible para reducir al máximo el riesgo de accidente. Jean-Luc Bennahmias Los grupos de presión pro nucleares aún tienen un futuro esplendoroso. No tiene sentido discutir el contexto de esta resolución, era del todo obvio. Sin embargo, el Parlamento Europeo no cuenta con una posición sobre la energía nuclear. Es una auténtica lástima. Sobre la mesa había muchas cuestiones perfectamente definidas: la de la moratoria a la construcción de nuevas centrales nucleares, la realización de pruebas de resistencia independientes, el desarrollo de formas de energía renovable y las iniciativas en un área clave como la de la eficiencia energética. No obstante, las buenas intenciones iniciales de una resolución común rápidamente saltaron en pedazos: dado que cada grupo parlamentario adoptó una posición a favor o en contra, en último término resultó imposible votar este borrador, que no incluye un mensaje político. Seamos claros: yo esperaba mucho más del Parlamento Europeo. Resulta evidente que los grupos de presión pro nucleares aún tienen un brillante porvenir y, al mismo tiempo, que muchos europarlamentarios siguen sin comprender la opinión y el sentir de la ciudadanía sobre esta cuestión. Jan Březina Me preocupa que el Parlamento Europeo no haya aprobado hoy, bajo la forma de transacción, la resolución sobre la seguridad energética en Europa tras el accidente en Japón. Considero vergonzoso que el Parlamento Europeo sea incapaz de ofrecer al público su opinión sobre la energía nuclear. Como resultado de esta desunión, puede suceder que se excluya al Parlamento Europeo de las próximas conversaciones entre organismos europeos sobre el tipo de pruebas de resistencia para las centrales nucleares. Los verdes y los socialistas, evidentemente, han sido incapaces de aceptar el hecho de que sus propuestas para detener el uso de la energía nuclear, o para cerrar centrales construidas con anterioridad a 1980, no han salido adelante. Françoise Castex He votado en contra de esta propuesta de resolución común. La resolución de transacción era un buen punto de partida, y yo he apoyado las modificaciones que favorecen una eliminación bien planificada y preparada de la energía nuclear, que sea reflejo de la lucha contra el calentamiento global. También he votado a favor de las modificaciones que pedían inversiones en investigación y en innovación, con el fin de fomentar el ahorro de energía y de incrementar en mayor medida el número de formas de energía renovable. Sin embargo, el resultado de la votación -esa votación incoherente- me ha obligado a votar a favor de la resolución modificada. Ahora es vital mantener un debate en profundidad sobre todas estas cuestiones y llevar a cabo una transición energética con espíritu solidario, teniendo en cuenta la situación en todos los Estados miembros. Nessa Childers por escrito. - La votación sobre esta resolución me ha decepcionado. Estamos debatiendo las enseñanzas extraídas para la seguridad nuclear en Europa tras la crisis en Japón. Sin embargo, tengo la firme convicción de que no existe tal cosa como la energía nuclear segura y de que las pruebas de resistencia que se llevan a cabo este año no son sino una distracción de la cuestión auténtica: la transición hacia una Europa movida por energías renovables. Dados los estudios más recientes, queda claro que es técnicamente posible que para 2050 el 95 % de nuestro abastecimiento energético procedan de energías renovables como la eólica, la mareomotriz, la del oleaje, la solar y la biomasa. Con este objetivo bien presente, y dado que ahora estamos tomando decisiones energéticas a largo plazo, debemos eliminar gradualmente las centrales nucleares durante los años venideros en toda Europa. Carlos Coelho Lamento que el Parlamento no haya extraído enseñanza alguna de lo que ha sucedido en Japón. Seguir negando el enorme riesgo que implica el uso de la energía nuclear no es la mejor manera de servir a la ciudadanía. El Pleno del Parlamento no ha sido capaz de adoptar una resolución, con el poco edificante espectáculo de grupos que se anulan mutuamente y que rechazan las propuestas ajenas sin ser capaces de adoptar nada de manera común. Se debería haber hecho algo más en relación con la naturaleza transnacional de los riesgos y de las consecuencias de estos desastres, y con la seguridad de la ciudadanía. Las conclusiones obvias debían haber sido intensificar la seguridad nuclear, poner a prueba las debilidades, congelar los proyectos de expansión nuclear en la UE e invertir de manera más eficiente en energías limpias y en conservación de la energía. Cerrar los ojos ante lo vivido por Japón y pretender que nada ha sucedido es insensato y peligroso. Chernóbil y Fukushima tan solo han intensificado la petición de una mayor transparencia y de una información más completa sobre los riesgos y las catástrofes. Brian Crowley por escrito. - Deseo que conste en Acta el hecho de que no he participado en la votación sobre los párrafos individuales de, y de las enmiendas a, la resolución común. Aunque me he opuesto de manera firme a la energía nuclear, creo que el debate ha sido utilizado por las opiniones más radicales en ambos bandos enfrentados en la discusión nuclear, lo que ha garantizado que no se pudiese alcanzar un acuerdo de mínimos en el Parlamento. Opino que debemos asegurarnos de que todas las instalaciones son verificadas para posibilitar la mayor seguridad y protección de las poblaciones en esas áreas. Obviamente, debemos garantizar la seguridad del abastecimiento de energía de una manera sostenible y estamos ante la oportunidad de buscar fuentes de energía alternativas que podamos explotar al tiempo que protegemos el medio ambiente. Sin embargo, este debate ideológico no debe alejarse de la que debe ser nuestra prioridad más urgente: ayudar a los ciudadanos japoneses de todas las maneras posibles para que se recuperen de esta catástrofe. Por eso me he abstenido en la votación final. Christine De Veyrac Lamento profundamente la explotación, con fines partidistas, de la catástrofe que ha golpeado a Japón. El Parlamento Europeo ha desaprovechado una oportunidad de enviar un mensaje fuerte a los Estados miembros y a la Comisión Europea con el objetivo de mejorar la seguridad de las centrales nucleares en Europa y en los países vecinos, especialmente mediante pruebas de resistencia. Ese debe ser el enfoque del debate de hoy, para que podamos garantizar, en nombre de la ciudadanía, que una forma de energía que sigue siendo el componente principal de la combinación energética en muchos países europeos -y que seguramente seguirán siéndolo durante los próximos años hasta que una fuente energética sostenible, renovable y libre de emisiones de CO2 pueda sustituirla y satisfacer las necesidades de electricidad de nuestra sociedad-, sea tan segura como resulte posible. Diogo Feio El 11 de marzo, Japón fue sacudido por un terremoto brutal, al que siguió un tsunami, lo que ha provocado la mayor crisis nuclear en la historia de ese país. La central nuclear de Fukushima ha sufrido graves daños estructurales y desde entonces constituye un peligro inminente que amenaza con causar una catástrofe nuclear de proporciones descomunales. Estos sucesos han generado una ola de reacciones en Europa. El Comisario Oettinger ha pedido la convocatoria de una reunión extraordinaria del Organismo Internacional de la Energía Atómica, la Canciller alemana ha decidido suspender durante tres meses la decisión de ampliar la vida útil de las centrales nucleares en su país; y el Ministro austríaco de Medio Ambiente, el señor Berlakivich, ha solicitado que se lleven a cabo pruebas de resistencia en las centrales europeas. Resulta vital que extraigamos tantas enseñanzas como sea posible de la catástrofe de Fukushima, especialmente en lo tocante a las normas de seguridad impuestas a las centrales nucleares comunitarias, con el fin de garantizar su seguridad y, en última instancia, la de los ciudadanos europeos. Nuevamente, en estos momentos difíciles, quiero aprovechar la oportunidad para expresar mis más sinceras condolencias y mi solidaridad a los afectados por la catástrofe de Japón. José Manuel Fernandes Los problemas acaecidos en la central nuclear de Fukushima han colocado en el orden del día el debate de la fusión nuclear, ya que el 30 % de la energía consumida en la UE procede de aquélla, y hay países como Francia en los que la producción nacional supone el 80 %, y también hay países sin centrales nucleares, como Portugal y Austria. Por tanto, resulta imperativo que la UE ponga en marcha un programa para revisar la seguridad de sus centrales nucleares, especialmente llevando las denominadas "pruebas de resistencia". Esas evaluaciones deben basarse en un modelo riguroso y armonizado, que cubra todos los tipos de riesgos posibles en un escenario realista a escala europea, y deben ser llevadas a cabo de una manera independiente y coordinada que abarque todas las instalaciones nucleares planificadas en la UE. En la actualidad, la energía nuclear resulta vital para garantizar el suministro de energía con bajas emisiones de carbono en Europa. Sin embargo, debemos avanzar hacia una mayor eficiencia energética y hacia una potenciación de las energías renovables. La Comisión Europea y los Estados miembros deben invertir en la modernización y en la expansión de las infraestructuras europeas en el campo de la energía, así como en la interconexión de redes, con el fin de garantizar un suministro fiable de energía. João Ferreira Garantizar la seguridad de las instalaciones nucleares y prevenir el riesgo de accidentes de todas las maneras posibles son cuestiones importantes abordadas por esta resolución, que también pide a los Estados miembros que impongan "una moratoria a la construcción y a la puesta en servicio de nuevos reactores nucleares, al menos durante el periodo de ejecución y evaluación de las pruebas de resistencia". Sin embargo, debemos asegurarnos de que la tragedia ocurrida en Japón no supone una oportunidad para que los grupos de presión ganen terreno, o para que los avances logrados hoy sean revertidos en el futuro. Las enseñanzas extraídas deben ser tomadas en serio y debemos aprender de esta experiencia con el fin de detectar fallos e insuficiencias en términos de diseño y de funcionamiento que podrían llevar a accidentes en otras instalaciones. Esta experiencia también debe ser tenida en cuenta como parte de los futuros avances en materia de energía. Los expertos de los organismos especializados dentro de los Estados miembros y también del Organismo Internacional de la Energía Atómica (IAEA) deben formar parte de esta evaluación, manteniendo su función, su autoridad, su autonomía y su independencia. Las recomendaciones relativas a este asunto deben proceder de la IAEA en tanto que organismo técnico, autónomo e independiente, que debe recibir el apoyo correspondiente de la UE; no al revés. Es de lamentar que esta resolución sea usada como pretexto para salvaguardar la denominada política energética común y sus objetivos de liberalización del sector de la energía. Ilda Figueiredo Esta propuesta de resolución no era la mejor. Por eso ha sido rechazada, aunque tenía algunos aspectos positivos, motivo por el cual nos hemos abstenido. Garantizar la seguridad de las instalaciones nucleares y prevenir el riesgo de accidentes de todas las maneras posibles son cuestiones importantes abordadas por esta resolución, que también pide a los Estados miembros que impongan "una moratoria a la construcción y a la puesta en servicio de nuevos reactores nucleares, al menos durante el periodo de ejecución y evaluación de las pruebas de resistencia". Sin embargo, debemos asegurarnos de que la tragedia acaecida en Japón no sirve de trampolín para que los grupos de intereses económicos abran nuevas vías en detrimento de los intereses y la seguridad de la ciudadanía. En su lugar, es importante diagnosticar los fallos y las insuficiencias en términos de diseño y de funcionamiento que podrían llevar a accidentes en otras instalaciones. Los expertos de los organismos especializados dentro de los Estados miembros y también del Organismo Internacional de la Energía Atómica (IAEA) deben formar parte de esta evaluación, manteniendo su función, su autoridad, su autonomía y su independencia. Es preciso tomar en serio las enseñanzas extraídas, y utilizar los resultados del análisis de esta experiencia en próximos avances en materia de energía. No estamos de acuerdo con la injerencia de los Estados miembros o de terceros países en las políticas energéticas: en tanto que organismo técnico, autónomo e independiente, es la IAEA quien debe emitir las recomendaciones tocantes a este asunto, con el correspondiente apoyo de la UE. Monika Flašíková Beňová Japón se enfrenta a su mayor catástrofe desde el fin de la guerra mundial. Los líderes de ese país han calificado el destructivo terremoto, combinado con las olas gigantes del tsunami y la posterior amenaza nuclear, como la peor crisis desde que el ejército estadounidense arrojara las bombas atómicas sobre Hiroshima y Nagasaki. La naturaleza ha causado unas pérdidas enormes e irreparables, especialmente en términos de vidas humanas y de propiedades. Sin embargo, la situación en la central nuclear de Fukushima sigue constituyendo una amenaza. En un intento por evitar amenazas similares en el futuro, sería adecuado considerar la posibilidad de ejecutar las denominadas pruebas de resistencia en las centrales nucleares de los Estados miembros de la UE. Estas pruebas mostrarán hasta qué punto las centrales nucleares son capaces de soportar desastres similares. Una situación parecida a la de Japón podría haberse dado en cualquier lugar de Europa. Por tanto, también es deseable ejercer una supervisión más estricta de los sistemas de seguridad de estas centrales, reforzando sus aspectos débiles y eliminando las deficiencias. Esto se realizaría en beneficio de los países individuales, y también dentro de sus capacidades, para buscar una solución a la cuestión nuclear; sea mediante mejoras de la seguridad o procediendo a su completo desmantelamiento. La cooperación a escala europea, no obstante, es fundamental. Aunque Europa no esté amenazada por los tsunamis, en el siglo XXI existen amenazas como por ejemplo las acciones terroristas, los ataques por parte de piratas informáticos contra los sistemas de las centrales nucleares, etc. Desde el punto de vista de la seguridad, el grado en que estas centrales pueden hacer frente a esas amenazas potenciales resulta bastante cuestionable. Adam Gierek No he apoyado la resolución, en primer lugar porque no introduce nada positivo aparte de las prohibiciones, las restricciones y una aversión generalizada hacia la tecnología nuclear. En segundo lugar, no indica una vía de salida para la situación completamente nueva en que se encuentra la política energética en su conjunto. Por ejemplo, los puntos 19, 20 y 21 podían haber introducido ideas y orientaciones nuevas en términos de conceptos integrados sobre eficiencia energética, especialmente la eficiencia relativa a la energía procedente de fuentes primarias, de las que tenemos grandes reservas, sobre todo de combustibles fósiles. En tercer lugar, las sugerencias radicales que contiene la resolución exigen un referendo nacional, que en mi país tendrá lugar por iniciativa de los partidos de la izquierda. Tal vez este referendo debe celebrarse en todo el ámbito comunitario. En cuarto lugar, mi país, de resultas de las reglamentaciones comunitarias equivocadas hasta la fecha, se ha visto obligado a congelar importantes inversiones en centrales eléctricas de carbón, y ahora el mismo grupo de presión afirma que necesitamos detener las inversiones en tecnología nuclear. ¿Qué nos queda, entonces? La resolución únicamente señala hacia las energías renovables. En mi país, la capacidad total de esos recursos tan solo cubriría entre el 13 % y el 20 % de las necesidades esenciales. Tal vez en Suecia la situación es diferente, ya que cuenta con grandes reservas de energía hidroeléctrica, pero no en Polonia. El caso de Fukushima exige una revisión de la política energética de la Unión Europea en su conjunto. Bruno Gollnisch La agitación que invadió a ciertos grupos políticos tras el accidente nuclear de Fukushima, porque esperaban poder anotarse tantos políticos aprovechándose de este suceso, es inaceptable. No recuerdo que los comunistas se mostraran igual de violentos tras el desastre de Chernobil en 1986. Así pues, es cierto: no existe algo parecido a un "riesgo cero" en lo referente a la energía nuclear, como tampoco lo hay en la vida. Debemos hacer todo lo posible para minimizar ese riesgo. Sin embargo, hasta ahora no contamos con alternativas creíbles. Obligar a los Estados miembros a abandonar urgentemente esa fuente energética, detener la construcción de centrales nuevas y clausurar las otras, está en desacuerdo con el rechazo categórico de la energía fósil, con el pretexto de que su uso contribuirá al calentamiento global. Energía nuclear o energía fósil: pueden estar a favor de la una o de la otra, pero no pueden eliminarlas a las dos. Ni la energía hidroeléctrica ni las fuentes energéticas alternativas actuales son capaces de cubrir nuestras necesidades de suministro. Los países que han dejado de utilizar la energía nuclear -pero que no predican a los demás- están de hecho muy contentos de que sus vecinos, de los que obtienen su abastecimiento, no hayan tomado la misma decisión que ellos. Acabemos con la hipocresía. Estelle Grelier La resolución parlamentaria sobre las enseñanzas que se han de extraer del accidente nuclear de Japón contenía algunos puntos muy positivos en lo tocante a la seguridad de las centrales nucleares, y por ejemplo recomendaba "pruebas de resistencia" realizadas de manera coordinada a escala comunitaria por organismos independientes que trabajasen de conformidad con las normas más rigurosas y con una transparencia total. Al igual que todos los miembros de la delegación socialista francesa, he apoyado las modificaciones favorables a una eliminación de la energía nuclear cuidadosamente planificada y preparada, que sea reflejo de la lucha contra el calentamiento global. Esa eliminación de la energía nuclear deberá ir acompañada de un incremento de las inversiones en investigación y en innovación, con el fin de reducir nuestra dependencia energética y de incrementar el número de formas de energía renovable en la combinación energética de los Estados miembros de la UE. No obstante, he votado en contra de la moción en su conjunto porque se trata de una mera yuxtaposición de opiniones que conforman un documento incoherente. Después de un suceso desastroso como el de Fukushima, la cuestión del futuro de un sector tan importante como el de la energía nuclear exige más que una resolución redactada a toda prisa. Debemos dedicar el tiempo necesario a celebrar un debate auténticamente constructivo, que aborde todas las cuestiones asociadas y que permita escuchar la opinión de todos. Mathieu Grosch Esta resolución no puede cubrir de manera detallada todos los aspectos del debate sobre la energía nuclear. Sin embargo, sigo convencido de que nuestro objetivo debe ser eliminar progresivamente esta fuente de energía y utilizar renovables en una medida mayor. La enmienda 10 proponía que en el caso de las centrales nucleares situadas en áreas fronterizas, los organismos locales y regionales deben implicarse en las decisiones a ambos lados de la frontera. Esta enmienda no ha sido adoptada. Pese a que algunos aspectos de la resolución son ciertamente positivos, la enmienda 10 era decisiva para mí. Por eso he decidido no seguir apoyando esta resolución y abstenerme. Françoise Grossetête Me complace que el Parlamento Europeo haya rechazado esta resolución. Las enseñanzas que debemos extraer tras el accidente de Fukushima incluyen recomendar la introducción de pruebas de esfuerzo, establecer unas nuevas normas de seguridad comunes en la UE y protegernos así de todos los escenarios posibles. Sin embargo, la introducción de una moratoria a las centrales nucleares durante el período de realización de las pruebas de resistencia en la UE resulta inaceptable. Esto obstaculizará el desarrollo de una nueva generación de centrales mucho más seguras. El objetivo de esto no es determinar si se deben cuestionar los méritos de esta fuente de energía, ni tampoco sucumbir ante los valores idealistas y oscurantistas de quienes quieren prohibirla. Abandonar la energía nuclear equivale a garantizar la promoción de las centrales que funcionan con carbón y que son altamente contaminantes; a caer en las garras de las compañías petrolíferas, con unos precios inestables y un riesgo evidente de que la economía se debilite; y por tanto a deletrear el fin de nuestra independencia energética. Roberto Gualtieri He votado en contra de la resolución común debido al rechazo por parte de la Cámara de dos enmiendas clave presentadas por el Grupo de la Alianza Progresista de Socialistas y Demócratas en el Parlamento Europeo sobre el desarrollo de estrategias a medio y largo plazo para la eliminación de la energía nuclear y para el establecimiento de unos objetivos energéticos renovables vinculantes. La votación contraria al conjunto de la resolución por parte de la Cámara destaca el hecho de que la cuestión nuclear ya no consiste únicamente en buscar una mayor seguridad. Ahora resulta vital que empecemos a pensar seriamente sobre la cuestión energética y sobre invertir en energías renovables. La trágica experiencia de Japón nos ha mostrado cuán necesario es debatir la energía nuclear en profundidad. En este sentido, la votación del Parlamento Europeo es el primer paso hacia un cambio de orientación en las decisiones en materia de política energética tanto a escala europea como internacional. Carl Haglund, Marit Paulsen, Olle Schmidt y Cecilia Wikström El desastre de Japón ha despertado la preocupación de la ciudadanía en torno a la seguridad nuclear. En la resolución del Grupo de la Alianza de los Demócratas y Liberales por Europa, hacemos hincapié en que queremos convertir en obligatorias las pruebas de resistencia propuestas para los Estados miembros, y permitir que expertos independientes gestionen la realización de las pruebas, que deberán ser transparentes. Nos hemos abstenido en la votación sobre la resolución común, ya que contiene una propuesta de moratoria al desarrollo de reactores nucleares nuevos mientras se realizan las pruebas de resistencia. Los problemas registrados están asociados fundamentalmente con reactores antiguos que funcionan con tecnología antigua, no con los nuevos reactores con tecnología moderna. No deseamos prohibir el desarrollo de la tecnología nueva que contribuirá al objetivo de la UE de reducir sus emisiones de dióxido de carbono. Nos oponemos a una prohibición de la idea de energía nuclear en su totalidad. Tras el desastre de Chernóbil en 1986, Suecia introdujo normas que convirtieron en ilegal la construcción de nuevas centrales nucleares. También creemos que Finlandia y Suecia deben invertir en investigación sobre energía nuclear y asumir el liderazgo en la construcción de una nueva generación de reactores nucleares. La conclusión que podemos extraer del desastre de Japón es que no debemos utilizar las centrales nucleares durante tantos años. La catástrofe puede ser vista como una inspiración para construir nuevos reactores nucleares. Sandra Kalniete He votado a favor de la adopción de esta resolución y lamento que el Parlamento no haya podido llegar a un acuerdo en torno a una sola propuesta de resolución sobre este tema de actualidad. Considero que la energía nuclear debe seguir siendo una fuente de energía importante y segura para Europa. Apoyo la petición de pruebas de resistencia minuciosas, que deben ser llevadas a cabo tanto en las centrales existentes, y cuyos resultados satisfactorios deben ser el requisito previo para mantenerlas en funcionamiento. Comparto la preocupación expresada en esta propuesta de resolución, que el desarrollo de proyectos nucleares nuevos en Belarús y en Rusia (región de Kaliningrado) genera inquietud en torno a las normas de seguridad nuclear y al cumplimiento de las obligaciones establecidas en los convenios internacionales; y que los europeos, los Estados miembros y la Comisión Europea deben responder a esa inquietud con espíritu solidario. Por eso, nuestra Unión debe asegurarse de que las pruebas de resistencia y las normas de seguridad nuclear establecidas son aplicadas no solamente en la UE sino también con respecto a las centrales nucleares ya construidas o que están en fase de desarrollo en los países vecinos de Europa. Juozas Imbrasas He votado a favor de esta resolución. Tras el accidente nuclear de Japón, miles de personas fallecieron y desaparecieron sin dejar rastro. También se han producido unos daños materiales significativos, y las consecuencias tendrán implicaciones a largo plazo para la salud de los ciudadanos. Incluso ahora todavía sentimos las consecuencias de Chernóbil, y por tanto hoy debemos reevaluar nuestro enfoque de la seguridad nuclear en la UE y en el resto del mundo. En cuanto a la mejora de los proyectos nucleares, en Belarús y en Kaliningrado existen graves problemas en relación con las normas de seguridad nuclear, y con la observancia de las obligaciones pertinentes de los convenios internacionales, y estos problemas no solo suponen una contrariedad para los Estados miembros fronterizos con esa región, sino para el conjunto de Europa, y las entidades comunitarias y la Comisión Europea deben actuar juntas, en virtud del principio de subsidiariedad. La resolución sobre la estrategia comunitaria para la región del Mar Báltico y sobre la función de las macrorregiones en la futura política de cohesión especifica que dado el desarrollo planificado de la energía nuclear en la región del Mar Báltico, los Estados miembros de la UE deben cumplir las más estrictas normas de seguridad y de protección ambiental, y la Comisión Europea debe supervisar y verificar si los países vecinos de las fronteras exteriores de la UE adoptan el mismo enfoque y respetan los convenios internacionales. Las centrales nucleares en construcción cerca de las fronteras exteriores de la UE deben ajustarse a las normas internacionales de seguridad nuclear y de protección ambiental. En la actualidad, la eficiencia energética y el ahorro de energía, y la introducción de redes de energía eléctrica en toda Europa han adquirido una enorme importancia. Además, es necesario contar con una red eléctrica capaz de funcionar obteniendo energía de generadores de energía descentralizados. Giovanni La Via El grave accidente que tuvo lugar en la central nuclear de Fukushima Daiichi el 11 de marzo de 2011, debido al terremoto y al posterior tsunami, ha producido daños y consecuencias a largo plazo para la salud debido a la contaminación del medio ambiente. Tras las advertencias del Organismo Internacional de la Energía Atómica sobre el estado de las instalaciones nucleares que ahora están obsoletas, parece necesario determinar unas medidas capaces de evaluar el grado de seguridad de las instalaciones. La colaboración y la coordinación entre los Estados miembros es crucial, ya que las crisis de este tipo tienen repercusiones no solamente para los países en los que se producen, sino también en un ámbito más amplio. Los sucesos que han tenido lugar muestran que, con el fin de prevenir catástrofes de esta magnitud, Europa debe aplicar una serie de medidas muy estrictas para evaluar el grado de seguridad existente. La construcción de nuevas instalaciones nucleares en Belarús y en Rusia exige que la Comisión actúe e inicie un diálogo con esos países para garantizar la seguridad no solamente de sus países vecinos, sino del conjunto de Europa. Jörg Leichtfried En principio, apoyo esta resolución porque pide una primera iniciativa que nos dirija hacia la eliminación gradual de la energía nuclear en toda la Unión Europea. Sin embargo, en lo que se refiere al contenido de la resolución quiero comentar que -como acostumbra a suceder con las resoluciones de este tipo- se trata de un ejemplo de medida escasa y lenta. En última instancia, prevalece el principio de mínimo denominador común, que evidentemente no puede resultar satisfactorio a largo plazo. La única solución correcta sería prescindir completamente de la energía nuclear en toda la Unión Europea, y hacerlo lo antes posible. Yo haré todo lo que esté en mi mano para trabajar con este objetivo. Bogusław Liberadzki En abril hemos votado sobre las enseñanzas que se han de extraer para la seguridad nuclear en Europa tras el accidente nuclear en Japón. Yo he votado en contra de esta resolución, porque aparte de las prohibiciones y de la moratoria al desarrollo de la energía nuclear y a la sugerencia de una retirada gradual de este tipo de energía (lo cual no es realista), no aporta nada positivo, ni tampoco ofrece soluciones para el futuro del sector energético en general. La situación posterior a la tragedia de Fukushima ha cambiado por completo la filosofía del enfoque en torno al futuro de la producción de energía en Europa y en Polonia. En nuestro país, el sector de la electricidad, que en un 95 % está basado en el carbón, ya se ha visto afectado debido a la adopción del Paquete sobre Clima y Energía. Las inversiones acometidas con el fin de construir dos centrales nucleares también han quedado congeladas. La resolución únicamente destaca la importancia de la energía generada a partir de fuentes renovables, que en Polonia representan tan solo el 13 %, o como mucho el 20 %, de nuestras necesidades. Además, en mi país aún está por celebrarse un referendo sobre el sector nuclear, a sugerencia de la Izquierda, y por tanto las conclusiones extraídas de esta resolución son prematuras. Aplaudo el hecho de que la mayoría haya votado en contra de la resolución. Petru Constantin Luhan Opino que necesitamos evitar tomar decisiones políticas inmediatas y de largo alcance sobre la función de la energía nuclear en la combinación energética a medio y a largo plazo. Es importante que tengamos una idea clara basada en datos exactos sobre lo sucedido en la central nuclear de Fukushima. No debemos perder de vista los beneficios de la energía nuclear, que presenta unas reducidas emisiones de carbono, conlleva unos costes relativamente bajos y garantiza la independencia energética. Hasta ahora, la energía nuclear ha sido la forma de energía más segura, estadísticamente hablando, con el menor número de víctimas en accidentes, si la comparamos con otras fuentes de energía (por ejemplo, el gas o el petróleo). También es vital respetar las decisiones de los Estados miembros en términos de determinar la composición de su propia combinación energética. La energía nuclear tiene una función importante que desempeñar en la consecución de los objetivos de la Unión Europeo establecidos por la Estrategia Europa 2020 y por la estrategia energética para la década en curso. Marian-Jean Marinescu He votado en contra de la resolución sobre seguridad nuclear en Europa tras el accidente nuclear en Japón. La razón de haber votado en contra es que la resolución pide que se imponga una moratoria a la construcción de nuevas centrales nucleares. Creo que la producción de energía nuclear en condiciones seguras tiene una importancia primordial. Estoy de acuerdo con la realización de pruebas de resistencia. Sin embargo, considero que imponer una moratoria durante un período indefinido resulta inapropiado. Ese período puede ser extremadamente importante para las centrales nucleares productoras de electricidad que actualmente hay en construcción, especialmente desde la perspectiva de la financiación. La estructura de la combinación energética es una responsabilidad de los Estados miembros. Por eso no creo que se pueda imponer una decisión de este tipo a escala comunitaria. David Martin por escrito. - He votado en contra de esta resolución porque las enmiendas adoptadas nos dejan un texto que dedica una atención insuficiente a las cuestiones de seguridad nuclear. Marisa Matias El desastre de Fukushima ha recordado al planeta entero que en relación con la energía nuclear no existe el riesgo cero. El peligro que la energía nuclear representa para la Humanidad es absolutamente insostenible, como tampoco lo son es el elevado grado de riesgo que presentan los residuos que genera. Por tanto, hemos de ir más lejos en lo tocante a reforzar la protección y a mejorar las pruebas de seguridad. Estos dos criterios deben ser una condición mínima para alcanzar un acuerdo. En lo que respecta al cambio de orientación de la política energética europea, esta no tiene ninguna estrategia de salida con garantías, por lo que debe avanzar hacia el establecimiento de alternativas y hacia una eliminación de la energía nuclear en Europa. He votado en contra de esta resolución porque considero que ninguna de las premisas mencionadas está garantizada. Jean-Luc Mélenchon El desastre de Fukushima recuerda al mundo que, en lo que se refiere a la energía nuclear no existe algo parecido al riesgo cero. La energía nuclear supone un riesgo inaceptable para la Humanidad. Así pues, debemos ir más allá de una seguridad reforzada y de las pruebas de resistencia. Debemos redactar un plan europeo para prescindir de inmediato de la energía nuclear. Conseguir este objetivo llevará su tiempo. No empezar ya con los preparativos es un crimen contra la Humanidad. No apoyaré esta resolución si las modificaciones que piden prescindir de la energía nuclear son rechazadas. Andreas Mölzer Esta propuesta de resolución sobre la seguridad nuclear en Europa era más que necesaria. Se ocupa de todos los peligros planteados por la energía nuclear y es pero que nos proporcione el impulso necesario para una reflexión en profundidad sobre el uso de la energía nuclear en Europa. Las numerosas enmiendas presentadas por el Grupo de los Verdes/Alianza Libre Europea eran necesarias para abordar directamente el amplio abanico de riesgos que existen y para pedir una rápida eliminación del uso de la energía nuclear. Puesto que estoy convencido de que el ser humano nunca logrará tener completamente bajo su control los riesgos que entraña la energía nuclear, abogo por una eliminación rápida de esta opción y he apoyado las enmiendas relativas a esto. Dado que la propuesta de resolución es, en última instancia, un paso en dicha dirección, he votado a favor. Vital Moreira Durante la votación de la resolución sobre la seguridad de la energía nuclear tras el accidente de Fukushima, he votado en contra del proyecto de enmienda referente a los objetivos de reducción de emisiones de CO2 por tres razones: a) la cuestión no tiene relación con el asunto de la seguridad nuclear; b) los objetivos establecidos dan una importancia desproporcionada a la función de la UE en la reducción unilateral de CO2; c) una reducción de CO2 tan ambiciosa -y, en realidad, tan poco realista-únicamente sería aceptable si fuese acompañada de un impuesto del CO2 sobre las importaciones, que pueden afectar gravemente a la competitividad de la industria europea, y obligar a las grandes compañías europeas a reubicar su producción en países sin restricciones de CO2, con graves efectos sobre la economía y el empleo comunitarios. Rareş-Lucian Niculescu He votado en contra de esta propuesta de resolución común sobre la enseñanzas que se han de extraer para la seguridad nuclear en Europa tras el accidente nuclear en Japón, por los siguientes motivos: al menos siete de las enmiendas presentadas no son realistas desde un punto de vista científico; muchas partes del texto es mera palabrería sin contenido real, y quienes se manifiestan en contra de la energía nuclear no presentan soluciones alternativas a su uso. Por último, pero no por ello menos importante, he de señalar que lamento el hecho de que el Parlamento Europeo no haya adoptado una postura sobre esta cuestión. Sea cual sea, esa postura ha de ser equilibrada y pragmática, y estar basada en hechos documentados científicamente y en soluciones realistas. Franz Obermayr Ya es hora de reconsiderar el uso de la energía nuclear en Europa. Debemos actuar ya, clausurar los reactores peligrosos y, a medio plazo, encontrar un modo de prescindir por completo de esta opción. Debemos rechazar, de una vez por todas, la creencia equivocada de que el ser humano tiene bajo su control los peligros que entraña la energía nuclear. Por tanto, he votado a favor de esta propuesta de resolución. Alfredo Pallone He votado a favor de la resolución sobre la seguridad nuclear porque, tras los recientes sucesos de Japón, no podemos permitirnos dejar de abordar este asunto de manera responsable y con unos criterios objetivos. Considero que es importante que Europa revise sus normas de seguridad en las instalaciones nucleares con el fin de garantizar un grado absoluto de seguridad, que puede ser determinado por las pruebas de resistencia, que demostrarán si existen riesgos y límites para el uso de la energía nuclear. En sí misma, la resolución pretende mostrar que, a pesar de todo, es posible extraer enseñanzas de los desastres, y reaccionar de manera clara y eficaz con el fin de garantizar que aquéllos no vuelven a suceder. También destaca la necesidad de tender hacia fuentes alternativas de energía, como las energías renovables, pese a que la opción nuclear sigue siendo una fuente indispensable de energía con bajas emisiones de carbono. Vincent Peillon He votado en contra de la resolución sobre las enseñanzas que se han de extraer para la seguridad nuclear en Europa tras el accidente nuclear en Japón, porque no creo que la cuestión del futuro de la energía nuclear -una energía esencial para nuestros ciudadanos- pueda ser resuelta por esta Cámara en unas pocas horas mediante enmiendas adoptadas sin que medie un auténtico debate. Todas las cuestiones deben ser colocadas sobre la mesa, y ninguna opción debe ser descartada, y precisamente por eso necesitamos tiempo. Están en juego la credibilidad de nuestro Parlamento y el bienestar de nuestros conciudadanos, quienes no entenderían -y con razón- que los comprometiésemos con iniciativas a largo plazo sin debatirlas previamente con calma y en profundidad, teniendo en cuenta las diferentes situaciones nacionales y las limitaciones de nuestra lucha común contra el cambio climático. Por último, quiero decir cuánto lamento que, debido a los extremistas, el Parlamento haya sido incapaz de en este momento un incremento inmediato de la seguridad en las centrales nucleares, incluso pese a que en nuestro grupo hemos alcanzado un consenso que solicita unas verificaciones lo más serias, transparentes e independientes posible. Frédérique Ries Estoy furiosa porque el Parlamento Europeo ha rechazado hoy esta resolución sobre una cuestión tan importante como las enseñanzas que se han de extraer del desastre nuclear de Fukushima. Así pues, en lo que respecta a nuestra institución no hay un antes y un después del 11 de marzo de 2011. ¡Y sin embargo las señales eran evidentes! Después de todo, no era tan complicado llegar a un acuerdo sobre algunos principios sencillos. El principio de apoyar a la Comisión para que pueda llevar a cabo estas "pruebas de resistencia" con los Estados miembros en los 143 reactores nucleares que funcionan en Europa; El principio de presentar, para el 15 de abril, una cronología precisa sobre los criterios adoptados: expertos independientes, prioridad para la seguridad de las instalaciones nucleares que son intrínsecamente más peligrosas debido a su ubicación en áreas de actividad sísmicas o costeras, e informes de seguridad para el público; El principio de cerrar inmediatamente las centrales que no superen las "pruebas de resistencia". El público europeo espera que nuestra institución sea responsable y sensata, especialmente en lo tocante a una cuestión tan controvertida como la energía atómica. Tal vez en última instancia el hecho de que siga siendo una responsabilidad nacional no es algo tan malo para la elección de energía, y por tanto para la elección de si prescindir o mantener la energía nuclear. Raül Romeva i Rueda por escrito. - He votado en contra. Me alegra enormemente que, finalmente, el grupo de presión pro nuclear haya fracasado. Resulta completamente incomprensible que el Grupo PPE y otros hayan votado en contra de la afirmación de que no existe riesgo cero, en contra de una eliminación progresiva que comience inmediatamente, en contra de tender hacia una economía próxima al 100 % de la eficiencia energética basada en renovables para 2050, en contra de un futuro sin energía nuclear para Europa, entre otras cosas. El texto final era absolutamente inaceptable, y me alegre que la mayoría de la Cámara haya respaldado a los Verdes en nuestro rechazo de la resolución común. Licia Ronzulli El grave accidente nuclear en la central nuclear de Fukushima Daiichi el 11 de marzo provocó la muerte de miles de personas, así como unos daños materiales imposibles de cuantificar para el conjunto de la economía japonesa. Esta hecatombe ha hecho que todos los países del mundo revisen su posición con respecto al uso de las tecnologías de energía atómica. Por desgracia, en muchos casos esas decisiones se aceleran debido a los recientes y trágicos sucesos, y hay llamamientos desde muchos sectores al desmantelamiento total e inmediato de las instalaciones nucleares. Durante algún tiempo, la UE ha reconsiderado su enfoque de la seguridad nuclear, pero es importante tener en cuenta el hecho de que esta tecnología seguirá formando parte de la combinación energética de varios Estados miembros durante muchos años. Es posible que en el futuro cubramos nuestras necesidades de energía recurriendo a fuentes de energía renovable, pero eso todavía no es posible, ni lo será durante bastante tiempo. Estoy a favor de unas medidas de seguridad más restrictivas para las instalaciones nucleares, en la línea de las que se aplican a la última generación de instalaciones de este tipo. Sin embargo, considero que la opción de detener la producción nuclear de un día para otro resulta estrecha de miras y carente de sentido. Está dictada más por las emociones que por unas necesidades reales, y puede dañar gravemente a las economías de las principales naciones industrializadas. Oreste Rossi Tras el desastre nuclear que ha golpeado a Japón, no nos queda otra opción que revisar el plan europeo de energía. Hemos de prestar una atención especial tanto a las centrales nucleares que ya están en funcionamiento como a las que se encuentran en fase de construcción. La Unión Europea ya ha dispuesto que se lleven a cabo pruebas de resistencia en todas las centrales, también en las de los Estados vecinos que tienen relaciones con la Unión. Esta resolución también establece una moratoria a la construcción de centrales nucleares nuevas, para posibilitar una evaluación adecuada de los riesgos asociados. Debemos ser conscientes de que en las décadas venideras muchos países seguirán dependiendo de la energía nuclear, y de que no podemos permitir que haya en Europa centrales nucleares que constituyen un riesgo para los ciudadanos. Las instalaciones anteriores a 1980 deben ser desmanteladas. En algunos países, como Italia, se están llevando a cabo evaluaciones para decidir si se abandona o no la energía nuclear, y resulta esencial aplicar decisiones comunes, también a escala europea. Lo que me parece increíble es el hecho de que el Parlamento Europeo haya sido incapaz de pronunciarse sobre una cuestión como la que hoy sometemos a consideración, que es tan importante y que tanto preocupa a los ciudadanos. De hecho, todas las resoluciones han sido rechazadas, también la resolución común, que nosotros hemos respaldado. Marco Scurria Hace unos días, en su intervención en una reunión de industriales, el ministro de Economía de Italia, el señor Tremonti, acuñó una nueva expresión: la "deuda nuclear". Los Estados miembros que han invertido en energía nuclear son aquellos con los niveles de deuda pública más elevados. ¿Cuál es el coste de cerrar las centrales de primera y de segunda generación? ¿Y el de las pruebas de resistencia, que hoy estamos debatiendo de manera tan prolongada? Una vez se constata que una central no supera las pruebas, ¿cuál es el coste de adaptarla? ¿Cuál es el coste de eliminar los residuos radiactivos? Nadie nos lo ha dicho todavía. En tanto que Unión Europea, podemos empezar a pensar en diferentes opciones para mostrárselas a los Estados miembros. Además, dado que la Comisión deberá facilitarnos una plan de acción, ¿por qué no empezar a pensar en una inversión real en centrales nucleares de cuarta generación -nucleares limpias, o fusión-, o incluso empezar a considerar un plan energético global? Esperamos que la comunicación de la Comisión elabore un plan de acción sobre este asunto y que trate de indicar a la Unión Europea un rumbo claro al menos en este sector. Debora Serracchiani El accidente nuclear en la central de Fukushima ha causado una catástrofe gigantesca, y la contaminación radiactiva también afecta a muchas personas que se encontraban en las cercanías de las instalaciones y que resultaron heridas. Muchos hospitales se niegan a admitirlas y a tratarlas debido al riesgo de contaminación. Aunque el primer ministro japonés ha anunciado que la central de Fukushima será desmantelada, la situación sigue sin resolverse: el sistema de refrigeración de uno de los reactores está averiado y una cantidad considerable de radiactividad está siendo liberada en el medio ambiente. A la luz de esto, resulta importante asegurarse de que se suministra toda la ayuda humanitaria y financiera necesaria, y que se establecen unas normas internacionales de seguridad que sean lo más fiables posible, con el fin de prevenir otras catástrofes como la de Japón en el futuro. Por este motivo, he votado en contra de la resolución, porque omitía las modificaciones que pedían a los Estados miembros que elaboraran unas posibles estrategias para abandonar la energía nuclear y que informasen de inmediato a las autoridades transfronterizas locales y regionales de sus programas nacionales en caso de que su aplicación pudiera tener un efecto transfronterizo. Peter Skinner por escrito. - Aunque nos encontramos en un momento muy delicado, justo después de los enormes problemas con la seguridad nuclear en Japón, la energía atómica sigue siendo uno de los componentes principales del suministro de energía en la UE y en todo el planeta. Las opiniones manifestadas en la Cámara por aquellos que pretenden forzar el cierre prematuro y el abandono de la política de la política en este ámbito han complicado la votación de los elementos de este informe por razones prácticas antes que por un cierto enfoque favorable o contrario a la energía nuclear. No puedo apoyar enmiendas "agresivas" que podían haber dañado una política de abastecimiento de energía basada en un enfoque "combinado" que conduce a unas emisiones de CO2 reducidas y al posible crecimiento de las renovables. Bart Staes Hoy no hemos alcanzado ningún acuerdo sobre esta resolución, que pretendía extraer enseñanzas de la catástrofe nuclear de Fukushima. Durante años, el Grupo de los Verdes/Alianza Libre Europea ha defendido la eliminación de la energía nuclear, porque el riesgo para los seres humanos y el medio ambiente son inaceptablemente elevados y porque hay alternativas más que suficientes. Fukushima en particular nos lo ha demostrado. Es lamentable que el Grupo del Partido Popular Europeo (Demócrata-cristianos) y el Grupo de la Alianza de los Liberales y Demócratas por Europa sigan creyendo en sus sueños nucleares, incluso si, como ha quedado claro tras lo sucedido en Japón y antes en Chernóbil, en última instancia terminan siendo pesadillas. A pesar de esto, aún hay muchas personas renuentes a despertar de sus malos sueños atómicos. La única energía nuclear verdaderamente segura es la que no existe. La enmienda que pedía la eliminación de la energía nuclear ha sido rechazada. Parece que la mayoría de esta Cámara no comprende que es perfectamente factible, tanto en términos técnicos como económicos, que dentro de cuarenta años podamos generar nuestra electricidad de manera completamente sostenible gracias a medidas como la eficiencia energética y la dependencia de fuentes como sol, el viento, la energía geotérmica, el agua y la biomasa. Entretanto, el grupo de presión pro nuclear parece estar ganando terreno. De ahí mi "no" en la votación final. Catherine Stihler por escrito. - He votado en contra de la resolución en la votación final porque considero que necesitamos debatir esta cuestión en el contexto de la estrategia energética global de la UE, no en el contexto de la tragedia nuclear japonesa. Michèle Striffler El accidente nuclear que se ha producido en Japón debe ir seguido por un debate en profundidad sobre las centrales situadas en Francia y en Europa. Debemos llevar a cabo pruebas de resistencia a todas las centrales nucleares en funcionamiento, especialmente si están ubicadas en zonas de actividad sísmica. En concreto estoy pensando en la central de Fessenheim, situada en el Alto Rin. Además, considero que imponer una moratoria sin límite de tiempo a la construcción y puesta en funcionamiento de nuevos reactores nucleares no es una solución económicamente viable, y que puede amenazar muchos puestos de trabajo, así como debilitar peligrosamente nuestra producción de energía. Silvia-Adriana Ţicău He votado a favor de esta resolución del Parlamento Europeo sobre las enseñanzas que hemos de extraer para la seguridad nuclear en Europa tras el accidente nuclear en Japón, ya que su objetivo es incrementar la seguridad nuclear en la UE, no prohibir la producción y el uso de la energía nuclear. Por ese motivo he votado en contra de todas las enmiendas dirigidas a retirar la energía nuclear de la combinación energética de Europa. Aunque no he votado a favor de imponer una moratoria a la construcción de nuevos reactores nucleares, creo que si se impone esta moratoria debe limitarse únicamente al período de realización de las "pruebas de resistencia" a las que se someterá a los reactores nucleares de la UE. Esto permitirá a la construcción de nuevos reactores beneficiarse de las conclusiones de las pruebas de esfuerzo, garantizando un incremento de la seguridad nuclear. En la actualidad, la energía nuclear supone un 30 % de la combinación energética de Europa. La Unión Europea depende en gran medida de la combinación energética de los Estados miembros para alcanzar su objetivo "20-20-20". No podemos tomar la decisión de desprendernos de la energía nuclear sin determinar qué fuentes de energía sostenibles estarán disponibles y nos permitirán cubrir la demanda de energía durante los próximos años, a unos precios que los ciudadanos se puedan permitir. La UE debe invertir en medidas de eficiencia energética, concretamente en los edificios y en el transporte, así como en el uso de fuentes de energía renovable. Traian Ungureanu por escrito. - La crisis nuclear de Japón ha puesto en marcha una serie de ideas que han conformado un tsunami irracional. La energía nuclear está siendo demonizada y crecen las presiones que exigen un cambio radical de las nucleares a las fuentes de energía denominadas alternativas. Esta escuela de pensamiento es fronteriza con la superstición más absoluta. El reactor nuclear de Fukushima recibió el impacto de una combinación de catástrofes sin precedentes. Esto demuestra que la naturaleza es impredecible y que los tsunamis no pueden ser prohibidos; pero no demuestra que la energía nuclear sea culpable. La energía nuclear tiene un historial mucho más seguro que el resto de fuentes de energía. Mientras que podemos decir que el petróleo genera explotación, dependencia, guerras y dictaduras, la energía nuclear es históricamente mucho más segura. Nuestra principal preocupación con la energía nuclear debe ser de hecho la evaluación de riesgos y los procedimientos de seguridad uniformes a escala europea. Si cumplimos y observamos esos criterios, la energía nuclear puede poner fin, o el menos reducir significativamente, las políticas de dependencia energética. Y mientras que los desastres naturales no pueden ser evitados, la energía nuclear por sí misma no supone un riesgo grave. El verdadero peligro no procede de unos reactores nucleares que reciben un mantenimiento adecuado, sino de los reactores nucleares en poder del control político equivocado. En otras palabras, miremos a Irán y no a Japón. Derek Vaughan por escrito. - Opino que esta resolución ha sido una reacción irreflexiva ante la trágica situación de Japón, y no ha contado con el tiempo necesario para debatir las cuestiones que rodean a la seguridad de las centrales nucleares en la UE. La energía nuclear es una fuente de energía vital en toda Europa, ya que algunos países obtienen casi el 75 % de su electricidad de la energía nuclear, y deberíamos convertir en prioritaria una revisión de la seguridad de estas instalaciones que incluya pruebas de resistencia en las centrales existentes. Sin embargo, esto no debe llevarnos a cerrar las centrales existentes en las que no existen preocupaciones de seguridad, o a impedir la apertura de nuevas instalaciones nucleares para sustituir a las centrales anticuadas. Se hace necesario un debate maduro sobre estas cuestiones para asegurarnos de que contamos con una combinación equilibrada de fuentes renovables y de otras fuentes con bajas emisiones de carbono, que garantice el suministro eléctrico en toda Europa. David Martin por escrito. - Tras la derrota de la propuesta de resolución común, he votado a favor de este texto que, pese a que no es perfecto, propone un equilibrio aceptable entre la seguridad nuclear y un enfoque pragmático de esta cuestión. David Martin por escrito. - He votado a favor de esta resolución del Grupo Verts/ALE porque las otras resoluciones sobre este asunto han sido rechazadas. La he respaldado para apoyar las recomendaciones de seguridad, pero me incomodan los sentimientos antinucleares radicales que propugna. David Martin por escrito. - He votado en contra de esta resolución, que encuentro casi ingenuamente pro nuclear. Zigmantas Balčytis He votado a favor de esta resolución. Los manifestantes de Bahréin, Siria y Yemen han expresado sus aspiraciones democráticas legítimas y una fuerte demanda popular de reformas políticas, económicas y sociales dirigidas a lograr una democracia auténtica, a luchar contra la corrupción, a garantizar el respeto por el Estado de Derecho, los derechos humanos y las libertades fundamentales, reduciendo las desigualdades sociales y generando unas condiciones económicas y sociales más favorables. Los Gobiernos de estos países respondieron a las aspiraciones legítimas de sus ciudadanos con una represión violenta, con detenciones arbitrarias y con tortura, lo que hizo que hubiese personas fallecidas, heridas y encarceladas. La fuerza empleada por los gobiernos de estos países contra sus propios ciudadanos debe tener unas repercusiones directas en sus relaciones bilaterales con la Unión Europea. La UE puede, y debe, usar numerosas herramientas para disuadir dichas acciones, como la congelación de activos, la prohibición de viajar, etc. La UE debe revisar sus políticas hacia estos países y hacer un uso pleno y eficaz de la ayuda existente proporcionada a través del Instrumento Europeo de Vecindad y Asociación, el Instrumento Europeo para la Democracia y los Derechos Humanos y el Instrumento de Estabilidad, con el fin asistir urgentemente a los países y a las sociedades civiles de Oriente Próximo y del Golfo en su transición hacia la democracia y el respeto por los derechos humanos. Jean-Luc Bennahmias Túnez, Egipto y Libia han sido las grandes noticias de este comienzo de 2011. Sin embargo, esos Estados no son los únicos con aspiraciones democráticas. También en Bahréin, Yemen y Siria han emergido movimientos a gran escala. Y por desgracia también allí las autoridades gobernantes han respondido con represión y con violencia. Esto es inaceptable. Un Estado no puede recurrir a la violencia contra sus propios ciudadanos sin recibir una penalización por parte de la Unión Europea en el contexto de sus relaciones bilaterales. Mediante esta resolución, la Unión Europea apoya a los ciudadanos de Siria en su aspiración de que realmente se levante el estado de excepción instaurado desde 1963, expresa su solidaridad con todos los ciudadanos de esos países, y pide a la Unión Europea que redefina sus relaciones en función de los avances registrados a través reformas. Cristian Silviu Buşoi Creo que la Unión Europea debe promover los valores democráticos más que nunca y mostrar solidaridad con los ciudadanos de los países del sur del Mediterráneo en su aspiración de vivir en una sociedad democrática. La situación de los países árabes me recuerda la caída de los regímenes comunistas en Europa Central y Oriental. Nosotros también vivimos unos acontecimientos similares y podemos entender las peticiones de estas personas, lo que convierte en deber moral mostrarnos solidarios con ellos. Las protestas que se han producido en estos países durante las últimas semanas ponen de manifiesto que los regímenes no democráticos no cumplen las expectativas de los ciudadanos y que no pueden ofrecer a esas sociedades una estabilidad política ni tampoco prosperidad. La Alta Representante y la Comisión deben oponerse con firmeza al uso de la fuerza contra los manifestantes y presionar a las autoridades de Siria, Yemen y Bahréin para que se comprometan a entablar un diálogo político constructivo con el objetivo de encontrar una salida para esta situación. Además, pienso que se debe condicionar la firma del Acuerdo de Asociación entre la UE y Siria a la demostración de voluntad por parte de las autoridades sirias a llevar a cabo reformas dirigidas a establecer la democracia. La Unión tiene a su disposición este instrumento y debe usarlo tanto como le sea posible para apoyar el establecimiento de la democracia en los países árabes. Maria Da Graça Carvalho Las recientes protestas en varios países árabes demuestran que los regímenes no democráticos y autoritarios no pueden garantizar una estabilidad creíble, y que los valores democráticos tienen una importancia clave en las alianzas políticas. Pido a las autoridades de Bahréin, Siria y Yemen que cumplan el Derecho internacional en lo tocante a los derechos humanos y las libertades fundamentales. Es vital que inicien lo antes posible un significativo proceso abierto de diálogo político que implique a todas las fuerzas políticas democráticas y a la sociedad civil, con el objetivo de preparar el camino para la auténtica democracia, para la supresión del estado de excepción y para la introducción de reformas políticas, económicas y sociales efectivas, ambiciosas y significativas, que son esenciales para lograr una estabilidad y un desarrollo a largo plazo. Corina Creţu Bahréin corre peligro de convertirse en el escenario de una confrontación entre Irán y Arabia Saudí. En esta situación, no podemos ignorar el elemento religioso de estos sucesos en esa región, en unos momentos en los que la oposición chiíta está apoyada por Irán, mientras que la dinastía sunita cuenta con el respaldo de las monarquías de la zona. Además, los estrechos vínculos entre Irán, Siria, Hamás y Hezbollah, así como las tensiones religiosas entre los sunitas y los alauíes en Siria, nos obligan a ser precavidos porque existe un grave riesgo de que la escalada de violencia también empuje a Siria hacia una guerra civil, con injerencias exteriores. La masacre de Hama en 1982, entre cuyas víctimas hubo 20 000 sirios, es una advertencia trágica a este respecto, al igual que lo son los fracasos en Somalia, Afganistán e Iraq en lo que se refiere al modo en el que Occidente debe actuar en una región cuyas características particulares no pueden ser ignoradas. Creo que necesitamos más diplomacia y menos intervenciones armadas, más preocupación por defender los derechos humanos y la protección de los civiles y menos preocupación por el potencial electoral de una intervención exterior; y hemos de prestar una atención mayor a la pobreza y a la corrupción a las que se enfrentan estas sociedades, especialmente Yemen. Edite Estrela He votado a favor de esta resolución porque condeno la violenta represión de los manifestantes pacíficos llevada a cabo por parte de las fuerzas de seguridad en Bahréin, Siria y Yemen. Quiero manifestar mi apoyo a, y mi solidaridad con, los ciudadanos de esos países, quienes, motivados por unas aspiraciones democráticas legítimas, están mostrando un enorme coraje y gran determinación. Diogo Feio Las protestas han sacudido Siria, Bahréin y Yemen, unas protestas que han sido reprimidas de forma salvaje. Pido a sus gobiernos que emprendan un diálogo fructífero con los manifestantes. La violencia exhibida contra estos ciudadanos no detendrá de manera indefinida su reivindicación de lo que consideran suyo por derecho. Tan solo retrasará la obtención de esos derechos, radicalizará sus posiciones y alentará más reacciones de protesta en el futuro. El propio Maquiavelo, quien teorizó extensamente sobre el hecho de que es preferible ser temido antes que ser amado, advirtió a los príncipes de su tiempo que era innecesario y perjudicial que sus súbditos les odiaran. Será mejor que las autoridades de esos Estados lleven a cabo reformas concretas, y que permitan a sus ciudadanos disfrutar de las normas democráticas, de una libertad y de una justicia comparables a las mejores del mundo. José Manuel Fernandes El ejemplo que ha dado a lo largo su existencia obliga a la Unión Europea a asumir la tarea de pronunciarse contra cualquier violación de los derechos humanos y de luchar por el derecho de los pueblos a la autodeterminación, tanto por medio de la denuncia como de la ayuda al desarrollo. La situación actual en Bahréin -un país de importancia estratégica para el equilibrio en la zona del Golfo- y que, bajo la apariencia de normalidad, es de tensión máxima, con detenciones constantes de personas que son acusadas nada más y nada menos que de violar el derecho a expresarse libremente. En Siria, las protestas en varias ciudades han sido sofocadas brutalmente pese a los llamamientos de la UE para que se respetaran los derechos de libertad de expresión y de reunión. Finalmente, en Yemen la situación es profundamente preocupante y ya ha sido condenada por la UE debido a la represión de los manifestantes, que no puede dejarnos indiferentes. Por tanto, estoy de acuerdo con las medida propuestas en esta resolución, sobre todo con la condena de los responsables de las masacres en estos países, y espero que tengan efecto lo antes posible para que termine la humillación de sus ciudadanos. También acojo con satisfacción la iniciativa de pedir a la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas que condene las violaciones de derechos fundamentales. João Ferreira Tenemos ante nosotros otro ejemplo de la hipocresía de la mayoría de este Parlamento. En primer lugar, porque está agrupando distintas situaciones y países juntos en la misma resolución. Lo está haciendo de manera intencionada, proponiendo un "diálogo" de transición para ayudar a sus aliados (Bahréin y Yemen) y presionando a quienes no defienden sus intereses (Siria). Existen diferencias notables con respecto a lo sucedido en Libia, donde el diálogo fue sustituido por la agresión militar, imposibilitando cualquier esperanza de solución pacífica para el conflicto. Los objetivos son evidentes: camuflar el movimiento de tropas desde Arabia Saudí y los Emiratos Árabes Unidos a Bahréin para ayudar al régimen oligárquico de aquel país, con el apoyo de los Estados Unidos -un país que tiene anclado en Bahréin el grueso de su flota en el Golfo Pérsico- y para reprimir la lucha de los ciudadanos de Bahréin en pos del cambio social y de la democracia. Lo mismo está sucediendo en Yemen, donde está saliendo en defensa de un régimen que reprime violentamente a sus ciudadanos y su lucha en favor del cambio democrático y de unas condiciones de vida mejores, con el fin de proteger a un aliado en la denominada "guerra contra el terror". Ilda Figueiredo Esta resolución es otro ejemplo más de la hipocresía de la mayoría del Parlamento. Para empezar, debido a que con esta resolución está metiendo en el mismo saco países y situaciones diferentes. Lo hace de manera intencionada, proponiendo un "diálogo" de transición para ayudar a sus aliados (Bahréin y Yemen), y presionando a quienes no defienden sus intereses (Siria). ¿Hace falta preguntar por qué el "diálogo" no fue defendido en el caso de Libia, como alternativa a los bombardeos? Los objetivos son evidentes: camuflar el movimiento de tropas desde Arabia Saudí y los Emiratos Árabes Unidos a Bahréin para ayudar al régimen oligárquico de aquel país, con el apoyo de los Estados Unidos -un país que tiene anclado en Bahréin el grueso de su flota en el Golfo Pérsico- y para reprimir la lucha de los ciudadanos de Bahréin en pos del cambio social y de la democracia. Lo mismo está sucediendo en Yemen, donde está saliendo en defensa de un régimen que reprime violentamente a sus ciudadanos y su lucha en favor del cambio democrático y de unas condiciones de vida mejores, con el fin de proteger a un aliado en la denominada "guerra contra el terror". Ahora asistimos a un intento de ocultar las injerencias exteriores en Siria, mediante la financiación y la organización de lo que están siendo denominadas "protestas pacíficas" en un país que ha mantenido una actitud antiimperialista y que ha condenado la política israelí y estadounidense en aquella región. Juozas Imbrasas He votado a favor de este documento, porque al hilo de acontecimientos similares en otros países árabes, los manifestantes de Bahréin , Siria y Yemen han expresado sus aspiraciones democráticas legítimas y una petición popular contundente de reformas políticas, económicas y sociales, dirigida a lograr una democracia auténtica, a luchar contra la corrupción y el nepotismo, garantizando el respeto por el Estado de Derecho, los derechos humanos y las libertades fundamentales, reduciendo las desigualdades y generando unas condiciones económicas y sociales mejores. Por tanto, la Unión Europea y sus Estados miembros deben apoyar las aspiraciones democráticas pacíficas de los ciudadanos de Bahréin, Siria y Yemen, y los gobiernos de estos países no deben reaccionar incrementando la represión violenta. Resulta imposible justificar unos crímenes tan graves como las ejecuciones extrajudiciales, los secuestros y las desapariciones, las detenciones arbitrarias, la tortura y los juicios injustos. David Martin por escrito. - He votado a favor de esta resolución. Considero que la UE debe reconsiderar sus relaciones bilaterales con Siria, Bahréin y Yemen a la luz de su violenta represión de los manifestantes, y las conversaciones sobre un futuro Acuerdo de Asociación con Siria deben quedar suspendidas. También me preocupa la presencia de tropas internacionales en Bahréin y pido una investigación sobre las muertes de 54 manifestantes en Yemen. Jean-Luc Mélenchon La política exterior de la mayoría que gobierna la UE sigue caracterizándose por su doble rasero. Esta resolución es un ejemplo perfecto de esto. Critica con razón a Ali Abdullah Saleh y Bashar al-Assad, pero no al rey de Bahréin. Son mencionadas las víctimas, fallecidos y heridos, causadas por la represión de los gobiernos yemení y sirio, pero no se hace referencia a la respuesta del régimen de Bahréin. No existe justificación para mostrarnos tan respetuosos. Me niego a apoyar este texto hipócrita que, con el pretexto de condenar a algunos, perdona a otros. Nuno Melo Siria, Bahréin y Yemen se han visto inmersos en una serie de revueltas populares que están siendo sofocadas por medio de la fuerza. En mi opinión, esta no es la mejor manera de gestionar la situación, ya que la violencia únicamente engendra violencia. Los gobiernos de estos países deben buscar medios para dialogar con los líderes de los manifestantes, con el fin de poder llegar a un cierto grado de entendimiento que evite muertes y baños de sangre. Las autoridades de esos Estados deben procurar acometer reformas concretas que permitan a sus ciudadanos acceder a la democracia, a la libertad y a la justicia, como sucede en la mayoría de los países. Maria do Céu Patrão Neves He votado a favor de esta resolución porque creo que la Unión Europea está en posición de intentar, por medio de la diplomacia, fomentar un proceso de cambio democrático y pacífico en Bahréin, Yemen y Siria. Apoyo a los ciudadanos de esos países, que quieren, como todos nosotros, unas condiciones económicas mejores, una reducción de las desigualdades sociales, que se luche contra la corrupción y el nepotismo, la introducción de reformas democráticas y que se garanticen los derechos humanos fundamentales. Raül Romeva i Rueda por escrito. - A favor. Apoyo esta reivindicación del Parlamento Europeo que condena firmemente la represión violenta por parte de las fuerzas de seguridad de los manifestantes pacíficos en Bahréin, Siria y Yemen, y que hace llegar sus condolencias a las familias de las víctimas; que expresa su solidaridad con los ciudadanos de aquellos países y que apoya sin reservas sus legítimas aspiraciones democráticas. También urge a las autoridades de Bahréin, Siria y Yemen a abstenerse de utilizar la violencia contra los manifestantes y a respetar su derecho a la libertad de reunión y de expresión; condena la injerencia de las autoridades de Bahréin y de Yemen en la prestación de tratamiento médico y la negativa y la limitación del acceso a las instalaciones sanitarias; destaca que los responsables de las pérdidas humanas y de los heridos registrados entre los manifestantes deben ser acusados y llevados ante la justicia; y pide a las autoridades que liberen inmediatamente a todos los prisioneros políticos, a los defensores de los derechos humanos y a todos los detenidos en relación con sus actividades pacíficas en el contexto de las protestas. Licia Ronzulli La situación actual en varios países africanos, y también en Bahréin, Siria y Yemen, es el resultado de las legítimas aspiraciones de los ciudadanos a unas reformas políticas, económicas y sociales dirigidas a establecer una auténtica democracia. Es sabido que en estos países siempre han estado vigentes leyes represivas que restringen el ejercicio ciudadano de los derechos civiles y políticos. De resultas de esto, en la ciudadanía existe un intenso deseo de reformas políticas y sociales. Por desgracia, los gobiernos han reaccionado antes estas demandas legítimas con una represión violenta y con la aplicación de las leyes antiterroristas que pretenden justificar las ejecuciones extrajudiciales, la tortura, el secuestro y las desapariciones de muchos manifestantes. Actualmente, el número de muertos, víctimas y detenidos en Siria, Bahréin y Yemen es extremadamente elevado. El uso excesivo de la fuerza por parte de los gobiernos contra los manifestantes ha violado todos los convenios internacionales sobre derechos civiles y políticos. Me uno al ponente en su condena de las medidas violentas contra los manifestantes pacíficos por parte de las fuerzas de seguridad de esos países, aplastando sus aspiraciones democráticas legítimas. Debeos manifestar nuestra total solidaridad y apoyar la valentía y la determinación que estas personas están mostrando al mundo entero. Traian Ungureanu por escrito. - La situación en Siria, Bahréin y Yemen es un impredecible proceso en curso, no una marcha cruenta e imparable hacia la democracia. Durante mucho tiempo, el trasfondo político de Siria y Yemen ha sido autoritario o del todo dictatorial. Sin embargo, esto no convierte a la oposición en una alternativa plenamente democrática. Especialmente en Yemen, donde existe un sistema de gobierno anárquico y fragmentado, las fuerzas agrupadas bajo la etiqueta de oposición refugian o podrían dar paso a fuerzas terroristas o a formaciones radicales antidemocráticas. En el pasado, el concepto de "estabilidad" en la política exterior para Oriente Próximo equivalía a inacción o a status quo. Indudablemente, era un concepto sobrevalorado. Ahora puede convertirse en uno infravalorado. Los intereses europeos y, en general, los intereses democráticos obtendrían un mejor servicio de un enfoque racional, no emocional. La necesidad de democracia en países con un largo historial de opresión política no debe convertirse en la perdición del futuro proceso democrático. Esto no significa que debamos sostener los regímenes de Assad o de Saleh, sino que la solución debe ser una estrategia de salida negociada en lugar de un cambio de régimen violento e incontrolado. La precaución y las políticas lúcidas son mucho más apropiadas en países y regiones que podrían pasar de un sistema de opresión a otro. Marie-Christine Vergiat El Parlamento Europeo ha adoptado hoy una resolución que pide que las relaciones de la UE con Siria, Bahréin y Yemen sean reconsideradas con el fin de tener en cuenta los levantamientos populares en esos países. De haber pensado que esa era la verdadera intención de las instituciones europeas, habría apoyado plenamente la resolución. El elemento clave de esta resolución es la petición de "la suspensión de las futuras negociaciones sobre la firma del Acuerdo de Asociación entre la UE y Siria, que todavía está pendiente" y el hecho de que "que la firma de dicho acuerdo debe depender de la capacidad de las autoridades sirias para plasmar en la práctica las esperadas reformas democráticas". Bien tenido en cuenta. Sin embargo, debo señalar, y la propia resolución lo admite, que "la firma de este Acuerdo se ha aplazado a petición de Siria desde octubre de 2009". Me pregunto qué impacto puede tener realmente esta declaración. Por tanto, me he abstenido en relación con este texto. Dominique Vlasto Esta votación de nuestro Parlamento, que llega tras varias resoluciones desde la Revolución de los Jazmines en Túnez, es la prueba de que los acontecimientos en el mundo árabe constituyen una ola, cuyo tamaño y persistencia nadie puede predecir. Está claro que la situación es diferente en cada uno de estos países, pero en última instancia estos movimientos populares son la expresión de un deseo inquebrantable de democracia, libertad y justicia. La Unión Europea no debe permitir que las peticiones legítimas y pacíficamente expresadas de estas personas sean reprimidas por medio del uso de la violencia, que por desgracia parece ser la única respuesta de estos regímenes acorralados contra la pared. Europa debe expresarse de manera firme, en especial a través de la Alta Representante y Vicepresidenta de la Comisión, para confirmar su apoyo a las manifestaciones públicas, que piden que en esos países se respeten valores fundamentales fomentados y defendidos por la Unión. Nuestro Parlamento, que está considerado un templo de la democracia, debe reiterar su solidaridad con esas personas y debe apoyarles en su proceso de transición democrática. Por tanto, resulta fundamental que revisemos nuestras relaciones con los países de África Septentrional, de Oriente Medio y Oriente Próximo, para que juntos podamos crear una zona de estable, pacificada y próspera. Luís Paulo Alves He votado a favor de esta propuesta de resolución. Considero que es importante incrementar la efectividad de la ayuda al desarrollo, y que necesitamos una política coherente de apoyo en áreas como el comercio y la cooperación al desarrollo, el cambio climático, la agricultura, etc. La UE necesita adoptar una posición común con respecto a los países menos adelantados (PMA) y no debe permitir que las crisis económicas y financieras ponga en peligro el desarrollo de asociaciones con los PMA. Es fundamental que durante esta conferencia quede reafirmado el compromiso global para tratar las necesidades específicas de los PMA, en lo tocante a la sostenibilidad del desarrollo en todos sus aspectos económicos, sociales y ambientales, y para apoyarles en sus iniciativas para erradicar la pobreza. Roberta Angelilli Ante la Conferencia de Estambul de mayo, la UE ha reafirmado su apoyo a la consecución de los Objetivos de Desarrollo del Milenio (ODM) en los países en desarrollo, y una vez más ha confirmado su compromiso para ofrecer programas de ayuda específicos. Aunque se han registrado avances notables en algunos países y regiones, el objetivo de reducir a la mitad el grado de pobreza en el mundo aún está muy lejos de ser alcanzado. Once millones de niños siguen muriendo cada año debido a enfermedades tratables, la mayor parte de ellos menores de cinco años; una de cada cuatro personas no tiene acceso a agua potable; 114 millones de niños aún no tienen acceso a la educación primaria; aproximadamente seiscientos millones de mujeres son analfabetas; y un número similar de personas no tiene acceso al progreso. La no consecución de los objetivos establecidos en 2001 no desalentará a las naciones industrializadas, que, por el contrario, seguirán asegurándose de que los países que necesitan ayuda encabezan la agenda internacional, fomentando el suministro de nuevas fuentes de financiación específicas y la creación de programas de cooperación. Levantar de nuevo estos países y dar un futuro a miles de personas exige compromiso, una gran determinación política y una movilización coherente de recursos financieros, todas ellas condiciones que la UE cumple. Pino Arlacchi por escrito. - He votado en contra de la propuesta común sobre la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados porque la propuesta no se centra lo suficiente en el problema de la ineficacia de la ayuda internacional. La propuesta, y la declaración de la Comisión durante el debate parlamentario, ignoran el actual debate crítico sobre los últimos cincuenta años de ayuda internacional a los países del Sur global, e ignoran las enseñanzas de fracasos y de éxitos anteriores. ¿Por qué la ayuda a África es un fracaso monumental? ¿Por qué lo son igualmente las políticas del Banco Mundial sobre desarrollo y reducción de la pobreza? ¿Por qué hemos convivido con el escándalo de la entrega de ayuda extranjera a Afganistán durante los últimos diez años? ¿A qué se debe el gran éxito de las políticas de eliminación de la pobreza en China, Vietnam y Brasil? Si no somos capaces de responder a estas difíciles preguntas, nunca podremos emplear los 60 000 millones de euros en ayuda al desarrollo para ayudar a los países menos adelantados. Zigmantas Balčytis Estoy de acuerdo con esta resolución. La Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados debe centrarse en la coherencia de la política de desarrollo, porque es un factor importante para reducir la pobreza. Además de los desafíos existentes, la situación de los PMA ha sido agravada por las recientes crisis financiera, alimentaria, de cambio climática y energética. Por tanto, esta conferencia de las Naciones Unidas debe orientarse hacia los resultados, sobre la base de unos indicadores claros y del objetivo de reducir a la mitad el número de PMA para 2020, combinados con mecanismos de control y de seguimiento eficaces y transparentes. Maria Da Graça Carvalho Resulta deplorable que 48 países estén clasificados actualmente como países menos adelantados (PMA), y que un 75 % de los ochocientos millones de habitantes de esos países sobreviva con menos de dos dólares estadounidenses al día. El objetivo a largo plazo de la cooperación al desarrollo debe ser la creación de unas condiciones favorables para el desarrollo económico sostenible, así como la redistribución justa de la riqueza. La paz y la seguridad son vitales para la eficacia de la política de desarrollo, y la UE debe coordinar mejor su enfoque, con el objetivo de resolver los problemas de estabilidad en los PMA y de apoyar las iniciativas para desarrollar la capacidad necesaria para la construcción de Estados pacíficos, democráticos e inclusivos. También resulta esencial dar prioridad a la seguridad alimentaria, a la agricultura, al desarrollo de capacidades y, en especial, al crecimiento económico y al acceso a la tecnología, así como al desarrollo humano y social de los PMA. Corina Creţu Habiéndose centrado las conferencias anteriores en los principios, espero que la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas esté dirigida a establecer los resultados y a concebir unos indicadores claros para reducir a la mitad el número de países menos adelantados para 2020. De los 51 países subdesarrollados, en los que el 78 % de la población sobrevive con menos de 1,25 dólares estadounidenses al día, solamente tres han conseguido salir de esta categoría en los últimos años. La situación es preocupante, ya que estos países son los más vulnerables a reveses como la crisis financiera y alimentaria y el cambio climático, y también se enfrentan a una pobreza extrema, a una carencia de infraestructuras y a un desempleo creciente. Esta realidad pone de manifiesto que, por desgracia, la comunidad internacional no ha cumplido los compromisos establecidos en el Programa de Acción de Bruselas. Espero que durante la conferencia, donde representaré al Grupo de la Alianza Progresista de Socialistas y Demócratas en el Parlamento Europeo, podamos centrarnos en alcanzar una coherencia en términos de políticas de desarrollo y de métodos para aplicar mecanismos innovadores de financiación, con el fin de prestar una ayuda más eficaz a aquellos países que necesitan ser alentados a poner en práctica políticas convenientes. Edite Estrela por escrito. - (PT) He votado a favor de esta resolución, porque creo que la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados debe proponer medidas que hagan posible la integración de estos países en la economía global, y mejorar su acceso a los mercados comunitarios. La Comisión Europea debe plantearse la ayuda a estos países, para minimizar los costes resultantes de la liberalización de sus mercados. Diogo Feio A pesar de la ayuda técnica y financiera que durante años hemos proporcionado a los países menos adelantados (PMA), resulta esencial reconocer que esos países no han tenido éxito en su intento de abandonar esa categoría, y siguen presentando debilidades y necesidades permanentes. Es de justicia mencionar, como hace la resolución adoptada, las circunstancias excepcionales de Cabo Verde, ya que pese a su falta de recursos este país ha logrado superar las dificultades a las que se enfrentaba y mejorar las condiciones de vida de sus habitantes. Por tanto, quiero felicitar a los ciudadanos de Cabo Verde, a su gobierno y a los partidos políticos, ya que han sido capaces de actuar de manera responsable y respetable: actualmente este país de habla portuguesa es un ejemplo a seguir por los PMA. A pesar de sus limitaciones comerciales y a los problemas de formación y de acceso a la información, a los recursos y a las unidades productivas, no haremos el suficiente hincapié en que el subdesarrollo de los PMA se debe principalmente a la falta de aptitudes de los responsables de la toma de decisiones y a la ineficacia de las instituciones, ya que sus habitantes están muy capacitados en otros aspectos. José Manuel Fernandes La Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los países menos adelantados (PMA) tendrá lugar en Estambul (Turquía) entre el 9 y el 13 de mayo de este año. La UE, que siempre ha tomado la iniciativa a la hora de apoyar a los países en desarrollo mediante programas de erradicación de la pobreza -para los que se han triplicado las asignaciones financieras durante los últimos años- está muy implicada en la organización de esta reunión. El Parlamento también estará representado por una delegación que presentará unas propuestas bien diseñadas, aunque su condición de observadora no le concederá excesivo protagonismo, y espero que esto suponga un incentivo importante para que estos países ganen la "batalla" del desarrollo sostenible y del crecimiento equitativo. Dado que todos estos países tienen la responsabilidad de apoyar a los países menos adelantados con el fin de alcanzar los Objetivos de Desarrollo del Milenio, estoy de acuerdo con las propuestas incluidas en esta propuesta de resolución común, y me gustaría ver cómo se logra el objetivo de reducir a la mitad el número de PMA para 2020. La Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los PMA debe respaldar unas medidas concretas que permitan encontrar soluciones para las necesidades de desarrollo de los PMA, para luchar contra la pobreza y para garantizar unos ingresos y una existencia dignos. João Ferreira En el contexto de la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados, resulta adecuado considerar los Objetivos de Desarrollo del Milenio adoptados por la Asamblea General de las Naciones Unidas en 2000 y evaluar su implementación, en concreto: erradicar la pobreza y el hambre; fomentar la igualdad entre mujeres y hombres; aumentar y mejorar la atención sanitaria a madres y niños; luchar contra el VIH/SIDA; desarrollar la sostenibilidad ambiental; y conseguir una educación primaria universal. Con respecto a la política de desarrollo, la disparidad entre las palabras y las acciones de la UE resulta evidente. Tenemos a nuestra disposición los recursos para erradicar la pobreza, unos recursos que aumentan gracias al desarrollo científico y tecnológico. Sin embargo, asistimos a un crecimiento de la pobreza a escala global. Esto se debe al sistema que domina el mundo: el capitalismo, que es intrínsecamente injusto y desigual. Debemos hacer hincapié en la importancia de la resolución alternativa presentada por el Grupo Confederal de la Izquierda Unitaria Europea/Izquierda Verde Nórdica, así como las enmiendas a la resolución común -lamentablemente rechazadas por la mayoría- centradas, entre otros aspectos, en la soberanía, el desarrollo agrícola y la necesidad de poner fin al chantaje por parte de la UE a varios países en desarrollo sobre la base de los denominados Acuerdos de Asociación Económica. Ilda Figueiredo Es fundamental apoyar a los países más pobres y frágiles del planeta, entre los que figuran casi cincuenta países cuyos habitantes sufren los efectos de los sucesivos fracasos en la aplicación de las conclusiones de las sucesivas conferencias de las Naciones Unidas En la mayor parte de los casos, esta situación se debe al colonialismo, y a la explotación de sus riquezas y de sus pueblos. Lo que hace pobres a esos países no es la inevitabilidad del sino, ni unas limitaciones o restricciones naturales ineludibles. Más bien lo contrario: varios de ellos son ricos, y mucho, en recursos naturales. En otros casos, el motivo es la continuación de la explotación capitalista, con la injusticia y la falta de humanidad de un sistema -el modo de organización económica y social dominante en el mundo- que se levanta sobre relaciones asimétricas, que generan y mantienen desigualdades. Es el resultado del libre comercio, de la desregulación financiera, de la ilícita pero tolerada fuga de capitales a paraísos fiscales, y de la guerra y los conflictos alimentados por disputas en torno a los recursos naturales. La posibilidad de emancipación de estas personas y la de desarrollo de sus países depende de la ruptura con los cimientos de este sistema, y de una auténtica política de cooperación y de ayuda al desarrollo basada en la solidaridad. Monika Flašíková Beňová Más de cuarenta países del mundo pertenecen a la categoría de país menos adelantado. Acojo con satisfacción el intento de la UE de participar activamente en la conferencia de alto nivel de las Naciones Unidas, y espero que de ella surjan compromisos concretos. Durante los últimos diez años, los países más desfavorecidos han registrado un desarrollo mayor que en la década anterior. Pese a esto, sin embargo, son muchos los problemas que persisten: dependencia creciente de los bienes importados, pobreza, el reducido grado de capital humano y la vulnerabilidad ante el cambio climático y los desastres naturales. Estos problemas deben ser resueltos desde todos los ámbitos, pero hay dos puntos especialmente importantes. El primero, que estos países deben obtener inversiones para los sectores productivos de sus economías. El segundo, que es necesario ayudarles a desarrollar estructuras democráticas, posibilitando que decidan de manera independiente sobre prioridades estratégicas sin injerencias del extranjero. Las fluctuaciones del mercado de productos básicos primas y las consecuencias derivadas constituyen una cuestión específica que también debe ser resuelta. Desde una perspectiva a largo plazo, la respuesta es diversificar la economía. Desde una perspectiva a corto y medio plazo, es importante controlar las subidas de los precios, especialmente en el área de los alimentos. Con respecto a la posición de la UE, es importante centrarnos en unas políticas exteriores coherentes. El documento de la Comisión del 16 de febrero es exhaustivo, pero debe adoptar un enfoque más crítico. Debemos reconocer que no todas las actividades comunitarias en el ámbito del comercio o de las inversiones extranjeras directas se ajustan a la política de desarrollo. Y, en mi opinión, deben estar subordinadas a esta. Juozas Imbrasas He votado a favor de este documento porque desde la Tercera Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados (PMA-III) y la adopción del Programa de Acción de Bruselas, se han llevado a cabo algunas acciones positivas, como por ejemplo la iniciativa "Todo menos armas" y el incremento de la Ayuda Oficial al Desarrollo, que se duplicó entre 2000 y 2008, y la inversión extranjera directa, que pasó de 6 000 millones de dólares a 33 000 millones de dólares, permitiendo a diecinueve países registrar un índice de crecimiento del 3 %. La PMA-IV debe orientarse hacia a los resultados, sobre la base de unos indicadores claros y el objetivo de reducir a la mitad el número de PMA para 2020, combinados con mecanismos de control y de seguimiento eficaces y transparentes. Quiero destacar la necesidad de dar prioridad a la seguridad alimentaria, a la agricultura, a las infraestructuras, al desarrollo de capacidades, al crecimiento económico inclusivo, al acceso a las tecnologías y al desarrollo humano y social en los PMA. David Martin por escrito. - He votado a favor de esta resolución. Considero que la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados (PMA-IV) debe centrarse en la coherencia de las políticas de desarrollo como un factor importante para el cambio político a escala nacional e internacional; por lo que pido un diseño de políticas en todas las áreas -como comercio, pesca, medio ambiente, agricultura, cambio climático, energía, inversión y sector financiero- que permita apoyar las necesidades de desarrollo de los PMA con el fin de luchar contra la pobreza y de garantizar unos ingresos y unos medios de vida dignos. Urjo a la UE a cumplir sus compromisos en términos de acceso al mercado y de alivio de la deuda, y a reafirmar la importancia de alcanzar el objetivo de la Ayuda Oficial al Desarrollo de destinar entre un 0,15 % y un 0,20 % de la RNB, utilizando para ello los recursos nacionales y, como medida complementaria, unos mecanismos financieros innovadores. Nuno Melo Considero que la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados debe proponer las medidas necesarias para hacer posible la integración de estos países en la economía global, y para mejorar su acceso a los mercados de la UE. Sin embargo, pese a los esfuerzos de todas las partes, los objetivos no han sido alcanzados, aunque Cabo Verde destaca en este aspecto, ya que ha tenido cierto éxito y ha mejorado la calidad de vida de sus ciudadanos, incrementándola a unas cotas más altas que las de los otros países menos adelantados. Georgios Papanikolaou La crisis económica en el mundo desarrollado trajo consigo unas restricciones que, as su vez, están suponiendo un estrangulamiento económico para los países menos adelantados. Familias al borde de la pobreza total han visto cómo el precio de los alimentos subía un 15 % en los últimos meses, unos precios que, según los datos del Banco Mundial, ya han crecido un 29 % con respecto a los de 2009. En consecuencia, la reciente petición oficial presentada por los países desfavorecidos para que se levanten las restricciones a las exportaciones no puede ser ignorada. La crisis económica está dificultando las negociaciones, evidentemente; sin embargo, unas negociaciones duras a costa de personas que viven en total pobreza son, en el mejor de los casos, moralmente cuestionables. Esta propuesta de resolución específica, que he apoyado, hace hincapié y destaca las políticas concretas para revertir esta situación, tanto a escala nacional como internacional y en numerosos sectores, como el comercio, la pesca, el medio ambiente, la agricultura, el cambio climático, la energía, las inversiones y el sector financiero. Maria do Céu Patrão Neves Mediante esta resolución, l Parlamento Europeo pretende hacer su propia contribución a la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados. Apoyo esta contribución, porque yo también creo que esta conferencia debe fomentar unas políticas de desarrollo coherentes, promoviendo medidas en todos los ámbitos -comercio, pesca, medio ambiente, agricultura, cambio climático, energía, inversiones y sector financiero- con el fin de proporcionar un apoyo consistente de las necesidades de desarrollo de los PMA, para luchar contra la pobreza y para garantizar unos ingresos y una subsistencia dignos. Al igual que la resolución que he apoyado, quiero enfatizar que, en 2007, Cabo Verde fue uno de los tres países que consiguió abandonar la categoría de PMA. Se trata de un país con recursos escasos, pero que ha sido capaz de trabajar a favor del crecimiento y de luchar contra la pobreza. Por tanto, deseo felicitar a los habitantes de Cabo Verde y a su gobierno. Raül Romeva i Rueda por escrito. - A favor, Con esta resolución, el Parlamento Europeo: 1) considera que la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados (PMA-IV) debe orientarse hacia los resultados, sobre la base de unos indicadores claros y el objetivo de reducir a la mitad el número de PMA para 2020, combinados con mecanismos eficaces y transparentes de control y seguimiento; 2) cree que la PMA-IV debe centrarse en la coherencia de las políticas de desarrollo como un factor importante para el cambio de orientación de la política, a escala nacional e internacional; por tanto, pide que el diseño de políticas en todas las áreas -comercio, pesca, medio ambiente, agricultura, cambio climático, energía, inversiones y sector financiero- apoye las necesidades de desarrollo de los PMA para luchar contra la pobreza y para garantizar unos ingresos y unos medios de vida dignos; 3) urge a la UE a cumplir sus compromisos en términos de acceso al mercado y de alivio de la deuda; reafirma la importancia de alcanzar el objetivo de la AOD de destinar entre el 0,15 % y el 0,20 % de la RNB a los PMA, utilizando para ello los recursos nacionales y, como medida complementaria, unos mecanismos de financiación innovadores. Licia Ronzulli En la actualidad existen 48 países clasificados como menos adelantados, así como aproximadamente ochocientos millones de personas que sobreviven con menos de dos dólares estadounidenses al día. Entre el año 2000 y el 2010, el índice de desarrollo humano medio para los países menos adelantados creció apenas un 0,04 %. Este incremento endeble los está distanciando gradualmente de los ocho Objetivos de Desarrollo del Milenio establecidos por las Naciones Unidas en 2000. Afortunadamente, tras la Tercera Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados, se han producido algunas acciones positivas en el área de la ayuda oficial al desarrollo, que han permitido a diecinueve países alcanzar un índice de crecimiento del 3 %. Comparto la opinión de la ponencia cuando hace hincapié en la importancia de esta Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas. Los objetivos principales deben centrarse en la política de desarrollo, la agricultura y la pesca; y se debe buscar la obtención de resultados concretos y de una financiación innovadora. Espero que la contribución al desarrollo sostenible también se traduzca en un apoyo para la salud, la educación y el fomento de la democracia, y se mantenga firme en el respeto por los derechos humanos y de las libertades fundamentales como componentes fundamentales de la política de desarrollo de la Unión Europea. Joanna Senyszyn Actualmente hay 48 países menos adelantados (PMA), lo que significa que uno de cada cinco países del mundo entra en esta categoría. La categoría de PMA fue creada por la Asamblea General de las Naciones Unidas a comienzos de los años setenta, es decir hace más de cuarenta años. Desde entonces, el número de PMA se ha duplicado, y solamente tres (Botsuana, Maldivas y Cabo Verde) han sido capaces de salir de este grupo. Esto certifica que la pobreza se está extendiendo, y que la eficacia de las acciones llevadas a cabo hasta ahora es apenas perceptible. La situación crítica ha sido agravada más aún por la crisis económica. Sus consecuencias han afectado gravemente a los PMA y han causado un empeoramiento de los problemas que se registran en ellos. En especial se derivan de la deuda, de los elevados precios de los alimentos y los combustibles y del cambio climático. Por tanto, he apoyado la resolución sobre la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados con una convicción y una conciencia plenas de su importancia. Necesitamos un análisis y un diagnóstico profundos y exhaustivos de la situación de los PMA, así como unas propuestas concretas para lograr soluciones dirigidas a mejorar las condiciones de vida de los ciudadanos de estos países a corto plazo, y a conseguir que abandonen este grupo a largo plazo. Como miembro de la Asamblea Parlamentaria Paritaria ACP-UE, quiero llamar la atención en particular sobre la ausencia de mecanismos de control para el trabajo que se ha llevado a cabo. No carecemos de voluntad política y de disposición para ayudar, pero por desgracia no controlamos nuestras iniciativas de la manera adecuada, y el resultado de esto es que no son demasiado eficaces. Michèle Striffler Como una de las autoras de la resolución sobre la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados (PMA), considero que es absolutamente crucial que el Parlamento Europeo muestre un compromiso inquebrantable a los habitantes de los PMA. El incremento del número de Estados incluidos en esta categoría (desde 1971, el número de PMA ha pasado de 25 a 48) requiere que la comunidad internacional redoble sus esfuerzos para cumplir el objetivo de reducir a la mitad el número de PMA para 2020. Desde este punto de vista, resulta esencial garantizar una verdadera coherencia política entre las políticas que afectan directamente a los PMA, como las de ayuda al desarrollo, comercio, pesca, medio ambiente, agricultura, cambio climático, energía, inversión y sector financiero, con el fin de reducir la pobreza y garantizar uno ingresos y unos medios de vida dignos para los habitantes de los PMA. Marie-Christine Vergiat He votado a favor de la resolución del Parlamento Europeo sobre la Cuarta Conferencia de las Naciones Unidas sobre los Países Menos Adelantados. En esa resolución, el Parlamento Europeo defiende el principio de coherencia entre las diversas políticas comunitarias en el ámbito de la ayuda al desarrollo y de la cooperación. Esto significa que en las relaciones de la UE con los países menos adelantados, la política en todas las áreas -como el comercio, la pesca, el medio ambiente, la agricultura, el cambio climático, la energía, las inversiones y el sector financiero- debe ser diseñada de un modo tal que permita apoyar sus necesidades de desarrollo. Además, la resolución recuerda la importancia de alcanzar el objetivo de la AOD de destinar entre un 0,15 % y un 0,20 % de la RNB a los PMA, y advierte acerca del impacto adverso de la adquisición de propiedades agrícolas, como la expropiación de pequeños productores, y del uso insostenible de las tierras y del agua. El principio de coherencia ha sido diseñado para evitar declaraciones de buenas intenciones que nunca se traducen en acciones, y que entran en conflicto con las políticas sectoriales. Ahora debemos ponerlo en práctica. Dominique Vlasto Quería utilizar mi voto para reiterar mi firme compromiso con la lucha contra la pobreza, tanto contra sus causas como contra sus efectos. Una brecha inexorable se está abriendo entre los países menos adelantados y la economía mundial, generando un círculo vicioso en el que las víctimas son las poblaciones. Todos somos responsables del retraso en la consecución de los Objetivos de Desarrollo del Milenio, lo que convierte en urgente la acción coordinada de la UE y de las Naciones Unidos. Las áreas prioritarias son bien conocidas: seguridad alimentaria, acceso al agua y a la atención sanitaria, y alfabetización. Las soluciones también son conocidas, pero lamento que las declaraciones de buenas intenciones raramente se traduzcan en acciones concretas. No obstante, solamente trabajando a favor de una mejor distribución de la riqueza, apoyando a los PMA en su camino hacia el crecimiento y la democracia, y luchando contra la especulación furibunda en relación con los precios de los productos básicos, será posible que estos países extremadamente vulnerables sean capaces de escapar del círculo vicioso de la pobreza. No se trata únicamente de una responsabilidad; se trata de un requisito de seguridad para la Unión, porque a menudo y por desgracia la pobreza es una fuente de inestabilidad. Luís Paulo Alves He votado a favor de este informe, porque apoyo la adhesión de Islandia a la UE, siempre que su gobierno sea capaz de obtener el respaldo de sus ciudadanos para su compromiso político nacional. Zigmantas Balčytis He votado a favor de esta resolución. Acojo con satisfacción la perspectiva de que Islandia se incorpore a la UE, porque Islandia cuenta con una tradición democrática y una cultura cívicas muy importantes, lo que le permite ser admitida sin trabas en el grupo de Estados miembros de la UE. Considero que la adhesión de Islandia a la UE mejoraría las perspectivas de que la Unión desempeñe una función más activa y constructiva en Europa Septentrional y en el Ártico, contribuyendo a una gobernanza multilateral y a soluciones políticas sostenibles en la región. Islandia ya participa de manera activa en el Consejo Nórdico, así como en la Política de la Dimensión Septentrional de la UE, en el Consejo Euroártico de Barents (CEAB) y en el Consejo Ártico, que es el principal foro multilateral para la cooperación en el Ártico. La adhesión de Islandia a la UE consolidaría en mayor medida la presencia de Europa en el Consejo Ártico. Islandia también puede hacer una aportación valiosa a las políticas comunitarias ambiental y energética, especialmente en lo tocante a la utilización de la energía geotérmica, a la protección del medio ambiente y a la lucha contra el cambio climático. Elena Băsescu He votado a favor del informe de 2010 sobre los progresos realizados por Islandia redactado por mi colega, el señor Preda, porque creo que ha llegado la hora de evaluar las perspectivas comunitarias de este Estado. A lo largo de las negociaciones con la UE, las autoridades islandesas han demostrado un compromiso genuino con este proceso y una voluntad política firme para cumplir todos los criterios de adhesión dentro de plazo. En primer lugar, Islandia cuenta con una larga tradición democrática. La protección de los derechos humanos y la cooperación con las principales organizaciones internacionales son elementos con absoluta prioridad en la agenda política de este país. En el ámbito de la economía, las autoridades ya han diseñado una estrategia de preadhesión para garantizar la diversificación de sus sectores económicos y su salida de la recesión. Pienso que Islandia es capaz de asumir las obligaciones que se derivan de la condición de Estado miembro de la UE. Quiero mencionar que en la actualidad se cumplen las condiciones en diez de los capítulos objeto de negociación. En este contexto, aplaudo la iniciativa de la Comisión Europea de comenzar las negociaciones de adhesión con Islandia este mes de junio. Dominique Baudis Este informe ofrece una interesante visión general del estado actual de las relaciones entre la Unión Europea e Islandia. Desde el Tratado de París hemos mantenido unos vínculos amistosos, estrechos y de cooperación, con ese país. Islandia ha sido golpeada con dureza por la crisis económica, financiera y bancaria. Es preciso acometer reformas, y debemos fomentarlas. Desde el inicio del proceso de adhesión, hemos entablado un diálogo abierto y constructivo con el gobierno islandés, que también ha expresado su deseo de incorporarse a la zona del euro. La ampliación para incluir a Islandia permitirá una mayor coherencia de la política europea en la región del Ártico, especialmente en lo relativo a la pesca, el transporte marítimo, la investigación científica y la conservación ambiental. Sin embargo, Europa no es un una muleta ni una cura para la crisis económica. Depende de Islandia suscribir un proyecto genuino de integración con el resto de Europa. Maria Da Graça Carvalho Acojo con satisfacción la perspectiva de tener como nuevo Estado miembro de la UE a un país con una tradición democrática tan importante y con una cultura cívica tan sólida. Islandia siempre ha obtenido buenos resultados en lo tocante a la salvaguardia de los derechos humanos y a la garantía del grado de cooperación con los mecanismos internacionales para la protección de los derechos humanos. Por tanto, la adhesión de Islandia a la UE reforzará la función de la Unión en el fomento y la defensa de los derechos humanos y las libertades fundamentales en todo el mundo. Gracias a su experiencia, Islandia también puede realizar una contribución valiosa a la política comunitaria en el campo de las energías renovables, particularmente en lo relativo a la explotación de la energía geotérmica, a la protección ambiental y a la lucha contra el cambio climático. La adhesión de Islandia a la UE mejorará las perspectivas de la UE para desempeñar una función más activa y constructiva en Europa Septentrional y el Ártico, contribuyendo a una gobernanza multilateral y a soluciones políticas sostenibles para la región. Diane Dodds por escrito. - He votado en contra del informe. En la carrera por ampliar la Unión, temo que este Parlamento y las instituciones comunitarias terminen por ignorar cuestiones de importancia estratégica para los Estados miembros. Es de lamentar que, una vez más, Islandia y las Islas Feroe hayan exagerado enormemente sus capturas propuestas de jurel en 2011, poniendo en peligro la población y la viabilidad de nuestra industria de pesca pelágica. Este comportamiento escandaloso deja al descubierto la mentira de que Islandia está en vanguardia de la gestión sostenible del sector pesquero. El verano pasado, en respuesta a la postura intransigente islandesa sobre este asunto, se nos dijo que la Comisión estaba considerando suspender las negociaciones sobre la adhesión de Islandia a la UE, pero sin embargo no parece haber novedades al respecto. La pertenencia de Islandia al "Club de la UE" no puede y no debe ser llevada adelante mientras Islandia ignore flagrantemente las normas de este club. Como se podía leer en un titular periodístico, ¿verdaderamente vamos a quedarnos mirando cómo Islandia pasa de hundir sus bancos a arruinar nuestro valioso sector pesquero? Edite Estrela He votado a favor del "Informe de 2010 sobre los progresos realizados por Islandia" porque considero que hemos de apoyar la adhesión a la UE de una de las democracias más antiguas de Europa, siempre que se cumplan los requisitos necesarios, como la abolición de la captura de ballenas y el comercio de productos obtenidos a partir de dichos animales. Diogo Feio De todos los países propuestos para adherirse a la Unión Europea, Islandia es el mejor preparado para lograr ese objetivo y para hacer suyos los valores y los criterios que guían la acción comunitaria. Opino que la Unión saldrá ganando con la contribución islandesa. En general, Islandia se rige por los mismos principios, en algunos casos incluso más elevados, que la Unión. Considero que los ajustes que todavía son necesarios no retrasarán en exceso el proceso de adhesión. José Manuel Fernandes Esta propuesta de resolución se refiere al informe de 2010 sobre los progresos realizados por Islandia hacia la adhesión a la Unión Europea. Las negociaciones sobre la adhesión de Islandia comenzaron en julio de 2010. Considero que es preciso generar las condiciones necesarias para certificar el proceso de adhesión de Islandia y para garantizar el éxito de su incorporación: se trata de un país con una sólida cultura cívica, y su adhesión reforzaría la función de la Unión en términos de fomento de la defensa de los derechos humanos y de las libertades fundamentales en todo el mundo. Islandia pertenece a la Asociación Europea de Libre Comercio (AELC), y cuenta con una economía de mercado que puede ofrecer algunos beneficios a la UE, concretamente en el ámbito de las energías renovables. Sin embargo, Islandia debe aportar pruebas de un interés auténtico, y cooperar en la resolución de cuestiones importantes en el sector de la gestión pesquera. Según el informe que ha sido presentado, se han producido avances, pero sigue habiendo un largo camino por recorrer, particularmente en lo tocante al sector pesquero. Confío en que estas cuestiones tan importantes puedan ser resueltas con rapidez, para que el proceso de adhesión de Islandia sea un éxito. João Ferreira Nuestra posición inicial con respecto a los procesos de adhesión de países nuevos a la Unión Europea es bien conocida: cuando se toma esta decisión, debe estar basada en la voluntad de las personas implicadas, que debe ser respetada. Por tanto, aguardamos a conocer la posición de los islandeses sobre la adhesión, de modo que podamos tener en cuenta esa postura en el futuro. Además de comentar este principio, también hemos de decir que nos hemos abstenido en esta votación debido a la base fundamental de los procesos de ampliación de la UE, dada la naturaleza capitalista del proceso de integración y de los objetivos que persigue. Una vez se han agotado las regiones periféricas resultantes de ampliaciones anteriores, se registra la necesidad de crecer en mayor medida y de alcanzar mercados nuevos. No nos complacen algunos de los requisitos que la Unión Europea está imponiendo a Islandia, como los que aparecen en el informe. Por ejemplo, el requisito de liberalizar varios sectores, en concreto el sector financiero, lo que es más grave si cabe porque este fue uno de los sectores responsables de la crisis que se registró en este país, y de la cual solamente se pudo salir gracias a una clara intervención estatal. Ilda Figueiredo Nos hemos abstenido en esta votación debido a nuestra posición sobre la ampliación de la Unión Europea. Esperaremos a conocer la posición de los ciudadanos islandeses sobre la adhesión, para así poder tenerla en cuenta en el futuro. Dicho esto, no nos complacen algunos de los requisitos que la Unión Europea está imponiendo a Islandia, como los que aparecen en el informe. Por ejemplo, el requisito de liberalizar varios sectores, en concreto el sector financiero, lo que es más grave si cabe porque este fue uno de los sectores responsables de la crisis que se registró en este país, y de la cual solamente se pudo salir gracias a una clara intervención estatal. Aguardamos acontecimientos futuros, en especial el referéndum del 9 de abril de 2011, para adoptar una posición más clara sobre la adhesión de este país. Bruno Gollnisch Me gustaría explicar por qué me he abstenido en relación con este texto, como suelo hacer siempre que votamos un informe relativo a las negociaciones de adhesión con un país europeo. No se ha debido a que niegue a Islandia su derecho a incorporarse a la Unión Europea, sino a que considero que no es una buena idea que este país se incorpore. De hecho, parece que la gran mayoría de los ciudadanos comparte esta opinión. La decisión de solicitar la adhesión fue tomada en un momento de pánico, tras la quiebra del sistema bancario islandés, con el fin de beneficiarse de las ayudas europeas. Todos sabemos que Islandia quiere adoptar el euro sin ser miembro de la Unión Europea, lo que resulta estúpido cuando uno sabe las implicaciones que eso tiene, y siendo como es Islandia miembro del Espacio Económico Europeo y del Área de Schengen. No obstante, la decisión final corresponderá a los ciudadanos islandeses. Y espero que si dicen no, se les escuche. Juozas Imbrasas He votado a favor de este documento, porque las negociaciones de adhesión con Islandia comenzaron en julio de 2010 y resulta esencial que creemos las condiciones para finalizar el proceso de adhesión y para garantizar que constituye un éxito. Islandia puede hacer una aportación valiosa a las políticas comunitarias debido a su experiencia en el ámbito de las energías renovables, especialmente en lo tocante a la utilización de la energía geotérmica, a la protección del medio ambiente y a las medidas para luchar contra el cambio climático. La adhesión de Islandia a la UE mejoraría las perspectivas de la Unión para desempeñar una función más activa y constructiva en Europa Septentrional y en el Ártico, contribuyendo a una la gobernanza multilateral y a soluciones políticas sostenibles en la región. También es crucial ofrecer a los ciudadanos de la UE una información clara y exhaustiva basada en hechos sobre las implicaciones de la adhesión islandesa. Debemos trabajar con este objetivo en mente, y creo que es igualmente importante escuchar y abordar las preocupaciones y las preguntas de los ciudadanos, y dar una respuesta a sus opiniones e intereses. Giovanni La Via Tenía que dar mi apoyo sin reservas a la resolución sobre el informe de 2010 sobre los progresos realizados por Islandia sometida a votación en el Parlamento. Durante el año que acaba de terminar, Islandia demostró su voluntad de adecuarse a la política europea y a los principios que la inspiran en diversos ámbitos. Su sólida tradición cívica y democrática, los progresos registrados en el refuerzo de la independencia judicial, y la especial atención prestada al aspecto económico, que está muy próximo a cumplir los criterios establecidos por Europa, la convierten en un país cuya adhesión únicamente puede ser considerada de manera positiva, sobre todo porque reforzaría la función de la Unión dentro del Consejo Ártico. La defensa de los derechos humanos, el refuerzo del ámbito legislativo con respecto a la libertad de expresión y del acceso a la información, y los elevados índices de inversión en educación, investigación y desarrollo, dirigidos a atajar el alto desempleo juvenil, demuestran la diligencia de este país y su deseo firme de alinearse con Europa. La palabra final la tendrán los ciudadanos islandeses: deberán votar en referéndum, y espero que opten por incorporarse a nuestra gran familia europea. David Martin por escrito. - He votado a favor de esta resolución, que, entre otras cosas, "acoge con satisfacción el acuerdo alcanzado entre los representantes de los Gobiernos de Islandia, Países Bajos y Reino Unido en relación con el problema del Icesave, sobre todo por lo que se refiere a garantizar el reembolso de los gastos incurridos en el pago de garantías mínimas a los depositantes en las sucursales del Landsbanki Islands hf. en el Reino Unido y los Países Bajos; acoge con satisfacción que, el 17 de febrero de 2011, el Parlamento de Islandia aprobara dicho acuerdo por mayoría de tres cuartas partes; toma nota de la decisión del Presidente de Islandia de someter a referéndum el proyecto de ley y espera que se ponga fin el procedimiento de infracción que se inició el 26 de mayo de 2010, incoado por el Órgano de Vigilancia de la AELC contra el Gobierno de Islandia". Jean-Luc Mélenchon Este texto condena la negativa de los ciudadanos islandeses a pagar las deudas contraídas por los bancos privados, pese a que una amplia mayoría votó en contra de este reembolso. El texto les obliga rigurosamente a aplicar los criterios de Copenhague. Aplaude los planes del Fondo Monetario Internacional para este país. Propone una campaña dirigida por la Comisión en Islandia, sobre el modelo de la campaña irlandesa, previa al referéndum nacional sobre la adhesión a la UE. He votado contra estas demostraciones de fuerza reiteradas contra los ciudadanos islandeses, y contra la cruel lógica de normalización liberal del texto. Nuno Melo Islandia ha puesto en marcha iniciativas concretas dirigidas a lograr la adhesión a la UE, y es el candidato mejor situado para cumplir los requisitos de adhesión. Sin embargo, el reciente problema relacionado con el pago a los Países Bajos y al Reino Unido de los fondos perdidos por los ciudadanos de estos países que habían invertido en un banco islandés ahora en quiebra podría generar obstáculos para la adhesión de Islandia. Andreas Mölzer Islandia ya coopera estrechamente con la Unión Europea como miembro del Espacio Económico Europeo, de los Acuerdos de Schengen y del Reglamento de Dublín. Islandia también está obteniendo unos resultados muy buenos en lo relativo a la protección de los derechos humanos. Existe un elevado índice de inversión en áreas como educación, e investigación y desarrollo, lo que coloca a Islandia en una posición internacional destacada en esos ámbitos. Sin embargo, es necesario el consentimiento de la población islandesa antes de poder hablar sobre la adhesión de Islandia a la UE. Sería recomendable detener la propaganda de la UE dirigida a convencer a los islandeses de las ventajas de la adhesión. En términos económicos, un informe de la OCDE de mayo de 2010 dice que Islandia ha logrado consolidar su economía y, a pesar de la crisis económica, sus ingresos per cápita siguen siendo los más elevados del mundo. Por tanto, el proyecto cuenta con mi apoyo. Franz Obermayr En primer lugar, quiero dejar claro que la posible adhesión de Islandia a la Unión Europea depende del consentimiento de los islandeses. La decisión debe dejarse a la ciudadanía y no puede seguir siendo condicionada por la UE. En lo que se refiere al informe sobre los progresos, Islandia destaca en las comparaciones internacionales en diversas áreas, e incluso llega a liderarlas: me refiero a ámbitos como los ingresos per cápita, la educación, la investigación y el desarrollo, y la defensa de los derechos humanos. Por tanto, he votado a favor de esta propuesta de resolución. Maria do Céu Patrão Neves Islandia es una de las democracias europeas más antiguas. Seguramente es el mejor preparado de los países que aspiran a la adhesión a la Unión Europea, no solamente porque cuenta con unos principios y unos valores democráticos parecidos a los de los Estados miembros de la Unión Europea, sino también porque presenta los mismos niveles de desarrollo, o incluso más elevados. He votado a favor de este informe de 2010 sobre los progresos del país, porque creo que, una vez cumpla los requisitos de adhesión necesarios, entre los que quiero destacar la abolición de la captura de ballenas y el comercio de productos obtenidos a partir de esos animales, la UE saldrá ganando con la incorporación de Islandia. Sin embargo, la cuestión de la adhesión de este país debe quedar encuadrada adecuadamente dentro de las políticas comunes de la Unión, en concreto de la política de pesca. Debido al peso relativo que el sector pesquero tiene dentro de la economía islandesa, podrían surgir dificultades a la hora de armonizar las políticas intrínsecas al sector. Raül Romeva i Rueda por escrito. - A favor. Entre otras cosas, con esta resolución el Parlamento Europeo acoge con satisfacción la perspectiva de contar como nuevo miembro de la UE a un país con una tradición democrática y una cultura cívica muy sólidas; y pone de manifiesto que la adhesión de Islandia a la UE mejorará la función de la Unión como promotora y defensora a escala mundial de los derechos humanos y de las libertades fundamentales; elogia el trabajo en curso para reforzar el ámbito legislativo con respecto a la libertad de expresión y al acceso a la información; aplaude, a este respecto, la Iniciativa Islandesa para unos Medios de Comunicación Modernos, que permite tanto a Islandia como a la UE adoptar una posición fuerte con respecto a la protección jurídica de las libertades de expresión e información. Licia Ronzulli Islandia ha sido un país candidato a la adhesión a la Unión Europea desde 2010. He votado a favor de esta propuesta de resolución porque estoy convencida de que este país cuenta con una tradición democrática y con una cultura cívica muy sólidas, y de que su adhesión mejorará la función de la UE como promotora y defensora a escala mundial de los derechos humanos y de las libertades fundamentales. Catherine Stihler por escrito. - He votado a favor de este informe porque apoyo la adhesión de Islandia a la UE. Luís Paulo Alves He votado a favor de esta resolución, que recomienda la aplicación del Acuerdo de Estabilización y Asociación con la UE, pero lamento que el Consejo no se plantee la apertura de las negociaciones tal y como recomienda la Comisión. También quiero expresar mi preocupación sobre las crecientes tensiones étnicas, y sobre la falta de diálogo político y de libertad de prensa. Los partidos políticos deben poner fin al boicot al Parlamento nacional, y entablar un diálogo con las instituciones. También lamento el hecho de que la controversia con Grecia siga bloqueando la adhesión de este país a la UE. Las cuestiones bilaterales deben ser resueltas por las partes afectadas, con espíritu de buena vecindad y, por encima de todo, teniendo en cuenta los intereses europeos. Pino Arlacchi por escrito. - He votado a favor de esta propuesta para terminar con el debate sobre las declaraciones del Parlamento Europeo y de la Comisión sobre el informe de 2010 sobre los progresos realizados por la Antigua República Yugoslava de Macedonia. Considero que se trata de una propuesta muy equilibrada. Expresa su preocupación acerca de la situación política actual en Macedonia, por ejemplo acerca del boicot de los partidos de la oposición al Parlamento nacional, y sobre el riesgo de que estos hechos puedan afectar a la agenda comunitaria del país. La propuesta también felicita al país con motivo del décimo aniversario del Acuerdo marco de Ohrid, que sigue siendo la piedra angular de las relaciones interétnicas en el país, y pide al gobierno que impulse un diálogo en profundidad entre las comunidades étnicas. También tengo en cuenta la evaluación positiva que hace la propuesta de las iniciativas permanentes de la Antigua República Yugoslavia de Macedonia para estabilizar la región. Sophie Auconie Como miembro de la delegación del Parlamento Europeo para la Antigua República Yugoslava de Macedonia, estoy muy atenta a los progresos registrados en ese país y a su solicitud para incorporarse a la Unión Europea. Aunque todavía le queda trabajo por hacer en áreas como las políticas, el ámbito judicial y la libertad de expresión, la Antigua República Yugoslava de Macedonia ha realizado progresos significativos en otros ámbitos como la descentralización, la educación y la reforma del sistema penitenciario. Los problemas bilaterales entre este país y Grecia no deben suponer un obstáculo para el inicio de las negociaciones de adhesión. He votado a favor de iniciarlas. Además, quiero señalar en junio este país celebrará elecciones adelantadas. Por tanto, pido a todos los partidos políticos que se unan y que cooperen de manera estrecha para garantizar la adhesión de su país a la Unión Europea. Zigmantas Balčytis Estoy de acuerdo con este informe. En 2005, el Consejo Europeo concedió el estatuto de candidato a la Antigua República Yugoslava de Macedonia, pero desde entonces no ha fijado una fecha para iniciar las negociaciones, a pesar de los considerables progresos realizados por ese país en su camino hacia la UE. Pese a esos progresos, en Macedonia sigue registrándose una inestabilidad política, que podría afectar al proceso de integración europea. La ausencia de diálogo entre el Gobierno y los partidos de la oposición del país está impidiendo alcanzar un acuerdo sobre la introducción de reformas estructurales. La reforma del sistema judicial no se ha completado, los medios de comunicación y la administración pública están politizados, y también tenemos sin resolver la cuestión de la integración de grupos étnicos; todo lo cual está impidiendo a Macedonia progresar aún más e introducir las reformas necesarias para garantizar el Estado de Derecho y la democracia. Considero que el Gobierno macedonio debe implicar en mayor medida a los partidos de la oposición en la toma de decisiones y garantizar un diálogo abierto y constructivo sobre todos los problemas a los que este país se enfrenta en la actualidad. Elena Băsescu He votado a favor del informe de 2010 sobre los progresos realizados por la Antigua República Yugoslava de Macedonia, porque opino que la perspectiva comunitaria de los Balcanes es vital para garantizar la estabilidad de la región. En ese contexto, la cooperación con Grecia tiene una importancia máxima. La controversia sobre el nombre de la Antigua República Yugoslava tiene una importancia clave en los debates sobre las negociaciones de adhesión, ya que es uno de los obstáculos que impiden la apertura de esas negociaciones. Las relaciones de buena vecindad son esenciales durante el proceso de transición hacia la condición de Estado miembro de la UE. Por este motivo la Antigua República Yugoslava de Macedonia y Grecia deben encontrar una solución para la cuestión de cómo llamar a ese Estado. Hasta la fecha, Grecia ha demostrado ser un interlocutor fiable con respecto a los otros capítulos. Va siendo hora de que ambos Estados alcancen un acuerdo para que las futuras negociaciones de adhesión se lleven a cabo con el apoyo de todos los Estados miembros de la UE. A este respecto, la solicitud de que intervengan mediadores externos neutrales puede ser de utilidad, como por ejemplo la implicación del Secretario General de las Naciones Unidas en esta controversia. Maria Da Graça Carvalho En la línea de las resoluciones anteriores del Parlamento, lamento que el Consejo no haya decidido iniciar las negociaciones de adhesión, tal y como ha recomendado la Comisión por segundo año consecutivo. El proceso de ampliación de la UE es una poderosa herramienta para lograr la paz, la estabilidad y la reconciliación en esta región. Me preocupan especialmente los índices, persistentemente elevados, de desempleo, particularmente entre los jóvenes, un problema que comparten muchos países de la región. Quiero pedir al gobierno que introduzca con rapidez unas medidas más eficaces para mejorar las inversiones públicas centradas en políticas de empleo y en el uso de la mano de obra en puestos de trabajo de buena calidad, estables y dignos. Sin embargo, me alegra la reciente adopción de la Ley sobre la Energía, que va dirigida a liberalizar el mercado nacional de la electricidad y que se ajusta a las directivas europeas pertinentes. Acojo con satisfacción la adopción de la estrategia nacional para el desarrollo sostenible, aunque son necesarias más iniciativas dirigidas a hacer cumplir la legislación en el campo medioambiental, y es preciso que se disponga una financiación específica con este propósito. Quiero pedir una cooperación más estrecha en cuestiones ambientales transnacionales que esté basada en las normas comunitarias, especialmente en lo tocante a la calidad del agua, la gestión de los residuos y la protección del medio natural. Nikolaos Chountis El Grupo Confederal de la Izquierda Unitaria Europea /Izquierda Verde Nórdica está en principio a favor de la ampliación hacia los Balcanes Occidentales, siempre que también los ciudadanos de esos países lo deseen. Me he abstenido en la votación sobre este informe concreto porque, aparte de todo lo demás, presenta puntos problemáticos en relación con las reformas económicas propuestas y con el modo en que se aborda la cuestión del nombre. La experiencia de las ampliaciones realizadas hasta la fecha nos dice que la cooperación con los países de los Balcanes Occidentales y su proceso de integración, especialmente en tiempos de crisis, debe contribuir al desarrollo sostenible y a la prosperidad económica y social de los ciudadanos en los países de la ampliación y en la Unión. Sin embargo, el informe insiste en premiar opciones como el despliegue de tropas en Afganistán y en otros lugares, o el fomento de políticas económicas como las privatizaciones, que agravan la recesión incrementando el desempleo y las desigualdades sociales, así como recortando derechos sociales. Asimismo, el proceso de integración debe ser llevado a cabo con respeto por el Derecho internacional y los procedimientos internacionales. En este caso concreto, por lo que se refiere a la cuestión del nombre, el informe debe fomentar el respeto y el apoyo para el procedimiento que trata de encontrar una solución aceptable de manera común, bajo los auspicios de las Naciones Unidas. Edite Estrela He votado a favor de esta resolución, ya que recomienda nuevamente que el Consejo tome una decisión sobre la apertura de las negociaciones de adhesión para la Antigua República Yugoslava de Macedonia. El Consejo concedió a este Estado el estatuto de país candidato en 2005, pero desde entonces no ha fijado una fecha para la apertura de las negociaciones, pese a los considerables progresos realizados por este país en su camino hacia la UE. Diogo Feio por escrito. - (PT) Se han registrado algunos retrasos en el proceso de integración de la Antigua República Yugoslava de Macedonia. A pesar de esto, Macedonia ha realizado progresos en su intento de adoptar el acerbo comunitario y de dotar a sus instituciones con unas estructuras fiables y con unas buenas prácticas, tal y como recomendaba la UE. La crisis política que ha invadido el país demuestra sobradamente que es mucho lo que queda por hacer y que falta mucho camino por recorrer antes de cumplir objetivamente todos los criterios para una verdadera perspectiva de adhesión. Quiero pedir a Grecia y a la Antigua República Yugoslava de Macedonia que traten de superar sus diferencias y que demuestren que son fieles al generoso espíritu fundacional de la UE, tan necesario hoy en día. José Manuel Fernandes Esta propuesta de resolución se centra en los progresos realizados por la Antigua República Yugoslava de Macedonia durante el año pasado para lograr su integración en la UE. El 16 de diciembre de 2005, el Consejo concedió a la Antigua República Yugoslava de Macedonia el estatus de país candidato a la adhesión. En 2008 se establecieron los principios, las prioridades y las condiciones para la adhesión, cuya supervisión ha correspondido a la Comisión. Aunque la evaluación fue positiva, existen aspectos que deben ser mejorados, como el diálogo con Grecia sobre el estatuto del nuevo Estado miembro, la reforma de la administración pública y del sistema judicial, la lucha contra el crimen organizado y la corrupción, el respeto por el derecho de expresión y la cooperación institucional. La situación política actual, que incluye el boicot al Parlamento nacional por parte de las fuerzas de la oposición, puede afectar de manera adversa a las prioridades del país con respecto a la UE. Las partes interesadas deben resolver las cuestiones bilaterales con espíritu de buena vecindad. Todos los actores deben esforzarse más y mostrar responsabilidad y determinación para resolver todas las cuestiones importantes que están obstaculizando el proceso de adhesión del país candidato y la propia política de la UE en aquella región. Juozas Imbrasas He votado a favor de este documento porque en 2005 el Consejo Europeo concedió a la Antigua República Yugoslava de Macedonia el estatuto de país candidato, pero desde entonces no ha fijado una fecha para la apertura de las negociaciones, a pesar de los considerables progresos realizados por este país en su camino hacia la UE; porque las cuestiones bilaterales no deben constituir y ser utilizadas como un obstáculo en el proceso de adhesión, aunque deben ser resueltas antes de la adhesión; y porque la continuación del proceso de adhesión contribuirá a la estabilidad de la Antigua República Yugoslava de Macedonia y reforzará en mayor medida el diálogo interétnico. Las cuestiones bilaterales han de ser resueltas por las partes afectadas con espíritu de buena vecindad y teniendo en cuenta los intereses generales de la UE. Todos los actores clave y las partes afectadas deben intensificar sus esfuerzos y mostrar responsabilidad y determinación para resolver todas las cuestiones importantes que no solamente están obstaculizando el proceso de adhesión y la propia política de la UE en esta región, sino que también podrían tener repercusiones en las relaciones interétnicas, en la estabilidad regional y en el desarrollo económico. El documento urge a las autoridades responsables a reforzar la independencia y la libertad de los medios de comunicación, aplicando unas normas equitativas a todos ellos y mejorando la transparencia de su propiedad. Me preocupa que haya un diálogo insuficiente entre el Gobierno y los partidos de la oposición, así como un clima general de desconfianza y de confrontación. Es necesario continuar con la reforma del sistema judicial con el fin de garantizar su profesionalidad, su eficiencia y su independencia de las presiones políticas, de extender la lucha contra la corrupción y de mejorar el entorno económico. Sandra Kalniete El proceso de ampliación de la UE supone un estímulo poderoso para el fomento de la paz, la estabilidad y reconciliación en los Balcanes. Macedonia ha realizado unos progresos considerables en la democratización del Estado, debido directamente a la voluntad política de convertirse en miembro de pleno derecho de la familia de las naciones europeas. La Comisión Europea ha evaluado estos progresos y, por segundo año consecutivo, ha solicitado al Consejo Europeo que inicie las negociaciones de adhesión con Macedonia. También por segundo año consecutivo, el Consejo no ha tomado esta decisión. Esto causa la impresión de que uno de los obstáculos injustificados para la apertura de estas negociaciones son los motivos de fricción mutuos, como las relaciones con Grecia. Estas controversias no deben bloquear el proceso de adhesión de Macedonia, sobre todo porque seguir adelante con el proceso de adhesión fomentaría la estabilidad y reforzaría en mayor medida el diálogo entre las comunidades étnicas en Macedonia. Por supuesto, a Macedonia le queda mucho por hacer para reformar las instituciones gubernamentales y judiciales, para luchar con éxito contra el crimen organizado y la corrupción, y para desarrollar unos diálogos democráticos en la sociedad. Por supuesto, la aceptación de un Estado miembro nuevo, también de Macedonia, en la UE solamente se producirá cuando queden satisfechos todos los requisitos, y únicamente mediante el acuerdo inequívoco de las instituciones comunitarias y de los Estados miembros de la UE. Precisamente por eso resulta importante iniciar el proceso de negociaciones de adhesión, que, estoy convencida de ello, fomentará cambios positivos en Macedonia y en el conjunto de la región. Giovanni La Via La propuesta de resolución sobre el informe de 2010 sobre los progresos realizados por la Antigua República Yugoslava de Macedonia, sobre la que este Parlamento ha votado, ha sido aprobada por una amplia mayoría y con el acuerdo de varios grupos políticos. Aplaudo los esfuerzos realizados por este país para alinearse con las normas europeas. La reforma judicial, la lucha contra la corrupción y la reforma de la administración pública y del sistema penitenciario son algunos de los importantes logros relacionados con el cumplimiento del acervo comunitario. Igualmente dignas de elogio son las decisiones de centrarse en conceder autonomía local y de adoptar una ley antidiscriminación, así como de comprometerse con la igualdad de género. Sin embargo, la libertad y la independencia de los medios de comunicación sigue siendo un problema. Además, las tensiones crecientes entre diferentes grupos étnicos del país son motivo de preocupación. Por tanto, creo que, a pesar de los resultados positivos, debemos seguir prestando atención a la cuestión institucional, que es tremendamente frágil y que va a ser puesta a prueba. En conclusión, espero que se refuerce el proceso de acercamiento con Europa por medio de iniciativas dirigidas a reducir las brechas que siguen existiendo hoy en día. Monica Luisa Macovei por escrito. - He votado a favor de la resolución para reconocer los progresos de Macedonia hacia la integración europea y para destacar los objetivos que aún debe alcanzar en beneficio de sus ciudadanos. Resulta esencial enviar a Macedonia una señal positiva sobre su futuro dentro de la Unión Europea para mantener el impulso europeo y para ampliar el diálogo político que se ha iniciado. La cuestión del nombre, que enfrenta a Macedonia y a Grecia, es un asunto exclusivamente bilateral que no debe interferir en la apertura de las negociaciones de adhesión. Además, en virtud del acuerdo provisional alcanzado por la República Helena y la Antigua República Yugoslava de Macedonia el 13 de septiembre de 1995, Grecia acuerda no oponerse a la solicitud de Macedonia ante las instituciones internacionales, lo que también incluye el proceso de negociaciones entre la UE y Macedonia. En la Comisión de Asuntos Exteriores, he aportado enmiendas relativas a la administración pública, al sistema de justicia y a las iniciativas contra la corrupción. La adopción de una estrategia nacional para la reforma de la administración pública y la creación de la Subcomisión en el marco del Acuerdo de Estabilización y Asociación son medidas positivas dirigidas a garantizar la capacidad y la profesionalidad de la administración pública. Quiero destacar que la unificación de la jurisprudencia y la publicación de todas las sentencias judiciales son de gran importancia para lograr un sistema judicial predecible y para obtener la confianza de la ciudadanía en el sistema. David Martin por escrito. - He votado a favor del informe sobre Macedonia y acojo con satisfacción los continuos esfuerzos en la lucha contra la corrupción, puestos de manifiesto, entre otras cosas, por la aplicación de la segunda ronda de las recomendaciones formuladas por el Grupo de Estados contra la Corrupción (GRECO) y la entrada en vigor de las modificaciones del Código Penal. Quiero alentar a las autoridades para que continúen aplicando la legislación destinada a luchar contra la corrupción y para que mejoren la independencia, la eficacia y los recursos del poder judicial. Con todo, la corrupción sigue muy presente y pido que se redoblen los esfuerzos para erradicarla. Quiero destacar que es urgente aplicar de la urgencia subraya que es urgente aplicar de forma efectiva e imparcial leyes anticorrupción, en particular por lo que se refiere a la financiación de los partidos políticos y a los conflictos de interés. Deseo llamar la atención sobre la importancia de garantizar que el poder judicial funcione sin interferencias políticas y aplaudo los esfuerzos encaminados a aumentar la eficacia y transparencia del sistema judicial. Es necesario crear un historial de aplicación de los enjuiciamientos y las condenas que sirva de baremo para medir los progresos realizados, y pido que se unifique la jurisprudencia para garantizar un sistema judicial predecible y obtener la confianza pública. Kyriakos Mavronikolas En la Antigua República Yugoslava de Macedonia, la violación de la independencia de la prensa, de la independencia del poder judicial y del plan urbanístico para "Skopje 2014" son sucesos cotidianos. Al mismo tiempo, el diálogo político se ha interrumpido. Si a esta atmósfera interior desfavorable le añadimos la cuestión no resuelta del nombre, está claro que las perspectivas europeas son puestas a prueba de una manera muy rigurosa. Jean-Luc Mélenchon Esta resolución pide a la Antigua República Yugoslava de Macedonia que haga todo lo posible para liberalizar su economía y su mercado de la electricidad. El texto imparte a este país lecciones de democracia e incluso de periodismo. He votado en contra de esta resolución arrogante y deplorable. Nuno Melo La Antigua República Yugoslava de Macedonia se ha enfrentado a varios obstáculos en su camino hacia la incorporación a la UE. Pese a que ha realizado progresos en la adopción del conjunto del acervo comunitario, dotando a sus instituciones con unas estructuras fiables y con buenas prácticas, todavía tiene un largo camino por delante. Es mucho lo que falta por hacer, como demuestra la crisis política que ha invadido el país. Andreas Mölzer El 9 de abril de 2001, Macedonia fue el primer país de los Balcanes Occidentales que se incorporó al Acuerdo de Estabilización y Asociación con la UE. El estado de las reformas desde 2001 puede ser evaluado de manera positiva en muchos aspectos. En lo tocante al sistema judicial, se han aprobado disposiciones jurídicas para garantizar tanto su independencia de las presiones políticas como la eficacia. Las mejoras en la transparencia del sistema judicial, en especial mediante la disminución de los casos acumulados en la mayoría de los tribunales, también son positivas. Se puede constatar que el país está realizando progresos dirigidos a convertirse en una economía de mercado en funcionamiento, aunque es mucho lo que queda por hacer. Solamente el enfrentamiento con Grecia acerca del nombre está bloqueando la adhesión de Macedonia a la UE, y es de esperar que esto pueda ser resuelto en un futuro próximo. Sin embargo, me he abstenido en la votación porque creo que algunos aspectos del informe carecen de equilibrio. Maria do Céu Patrão Neves He votado a favor del informe de seguimiento de 2010 sobre la Antigua República Yugoslava de Macedonia. El proceso de adhesión para la Antigua República Yugoslava de Macedonia ha experimentado retrasos significativos, a pesar de los progresos políticos y socioeconómicos realizados por el país. Espero que las diferencias y los problemas regionales existentes puedan ser superados por el bien común de Europa. Raül Romeva i Rueda por escrito. - Estoy a favor. Básicamente, esta resolución dice que el Parlamento Europeo comparte la evaluación del informe de la Comisión de 2010 sobre los progresos de la Antigua República Yugoslava de Macedonia, y lamenta que el Consejo no haya adoptado una decisión sobre la apertura de las negociaciones de adhesión, tal y como ha recomendado la Comisión por segundo año consecutivo y en línea con las resoluciones previas del Parlamento. El texto se muestra preocupado por la situación política actual, por ejemplo por el boicot de los partidos de la oposición al Parlamento, o por el riesgo de que estos hechos tengan un efecto adverso en la agenda comunitaria del país, y recuerda su recomendación anterior al Consejo para que inicie las negociaciones de inmediato. Licia Ronzulli He votado a favor de este informe porque considero que ha llegado el momento de iniciar unas negociaciones de adhesión auténticas y adecuadas con la Antigua República Yugoslava de Macedonia. De hecho, desde que el Consejo Europeo del 16 de diciembre de 2005 le concediera el estatuto de país candidato a la adhesión comunitaria, no se han registrado novedades significativas a este respecto. Esto se debe, fundamentalmente, a varios problemas dentro de la Antigua República Yugoslava de Macedonia, en especial al boicot de los partidos de la oposición al Parlamento nacional. Este problema y otros, como la presencia de unos medios de comunicación libres e independientes, se consideran esenciales para el desarrollo de una democracia estable, y deben ser resueltos lo antes posible para que ambas partes puedan ponerse en marcha de nuevo en su camino hacia la ampliación de la UE hacia el este. Nikolaos Salavrakos He votado en contra de este informe concreto porque, como ya he dicho antes ante el Pleno, considero que esta propuesta carece de credibilidad, dadas las graves denuncias publicadas en el Sunday Times del 20 de marzo contra el ponente, el señor Thaler, quien en un primer momento presentó el texto que luego fue sometido a votación en la Comisión de Asuntos Exteriores del 16 de marzo, antes de que aparecieran las revelaciones sobre su persona, y quien tiene derecho a la presunción de inocencia, y dado el hecho de que se ha anunciado un ponente nuevo. En mi opinión, sería un error, en términos de la integridad y la credibilidad de esta Cámara, votar esta propuesta antes de que se hagan públicos los resultados de la investigación tras la apertura del procedimiento de conciliación. Luís Paulo Alves Estoy a favor de esta resolución porque la situación de crisis en Costa de Marfil debe ser atajada de manera rápida, ya que ha producido un elevado número de muertes. La comunidad internacional reconoce la victoria democrática del señor Ouattara, y ahora debe redoblar sus esfuerzos para ayudarle a ocupar el poder de una manera pacífica. Dado que esta es una situación grave que no solo pone en peligro las opciones electorales legítimas de los ciudadanos, sino que también tiene repercusiones en términos de vulneración de los derechos humanos, la UE debe actuar de manera diplomática, con todos los mecanismos que tiene a su disposición, para tratar de normalizar la situación y, lo que es más importante, para evitar más muertes. Zigmantas Balčytis He votado a favor de esta resolución porque, durante los últimos cuatro meses, Costa de Marfil se ha visto inmerso en una profunda crisis política debido a la negativa del Presidente en ejercicio, el señor Gbagbo a ceder el poder al Presidente legítimo, el señor Ouattara, a pesar de que este último ganó las elecciones presidenciales de noviembre de 2010 y fue reconocido como vencedor por la comunidad internacional, una vez certificados los resultados por las Naciones Unidas. Según fuentes de las Naciones Unidas, desde diciembre de 2010 cientos de personas han perdido la vida en Costa de Marfil, y el número real de víctimas puede ser mucho más elevado, ya que la prensa no informa sobre los episodios violentos registrados en el interior del país. Los ataques están siendo dirigidos de manera intencionadamente contra las fuerzas de mantenimiento de la paz y de las instituciones de las Naciones Unidas. Estoy de acuerdo con la necesidad de una acción política internacional rápida para abordar la situación humanitaria en Costa de Marfil y evitar una nueva crisis migratoria en la región. Por eso invito a la Comisión y a los Estados miembros a coordinar sus esfuerzos con los de otros donantes internacionales y pido a la comunidad internacional que cumpla sus compromisos en materia de ayuda humanitaria con el fin de responder a las necesidades urgentes de la población de Costa de Marfil y de sus países vecinos. Apoyo las sanciones, que incluyen la prohibición de visado y la congelación de activos, impuestas por el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas, la Unión Africana y el Consejo de la Unión Europea a todas las personas y entidades que se oponen a la autoridad del Presidente legítimo, y respaldo el hecho de que dichas sanciones vayan a estar vigentes hasta el regreso al poder de las autoridades legítimas. Maria Da Graça Carvalho Condeno con firmeza los intentos del ex Presidente Gbagbo y de sus partidarios de usurpar de manera violenta la voluntad del pueblo de Costa de Marfil, y quiero unirme a la petición de que el señor Gbagbo abandone el poder de inmediato. Es lamentable que los ciudadanos costamarfileños deban pagar un precio tan elevado para garantizar el respeto por su voluntad democrática, que expresaron en las elecciones presidenciales de noviembre de 2010. Quiero manifestar mi apoyo total al Presidente Ouattara, a su Gobierno y a los ciudadanos de Costa de Marfil en su tarea de reconciliación, de recuperación y de desarrollo sostenible. Pido la apertura de unas negociaciones dirigidas a restaurar el orden, la paz, la estabilidad y la seguridad en el país, que tiene ante el difícil deber de la reunificación nacional. Edite Estrela He votado a favor de la resolución sobre la situación en Costa de Marfil, que condena los intentos violentos por parte del anterior Presidente, el señor Gbagbo, de usurpar el poder, y que destaca la necesidad de que abandone el poder de inmediato, cediéndoselo al Presidente elegido democráticamente, el señor Ouattara, con el fin de restaurar la paz y la democracia en el país. Diogo Feio A pesar de la grandiosa visión de Félix Houphouët-Boigny, Costa Marfil es hoy un país dividido por el conflicto entre el señor Gbagbo y el señor Ouattara, que amenaza con prolongarse de manera indefinida. Los ciudadanos de Costa de Marfil han contemplado los progresos militares de ambas facciones con preocupación y miedo, temiendo un desmoronamiento de la seguridad y la consiguiente desestabilización del país. Costa de Marfil es otro ejemplo del peligro que entrañan los regímenes dictatoriales que se prolongan en el tiempo y que, cuando se retiran, dejan tras de sí un vacío institucional y una ausencia de prácticas democráticas y de ejercicio de las libertades. José Manuel Fernandes En la línea del ejemplo con el que ha predicado durante toda su existencia, la Unión Europea tiene el deber histórico de pronunciarse contra cualquier violación de los derechos humanos y de fomentar el respeto por el derecho a la autodeterminación de los pueblos, tanto mediante la denuncia como a través de programas de desarrollo. Recientemente hemos sido testigos de un recrudecimiento de la violencia y de las masacres verificadas en Costa de Marfil, donde el proceso de democratización no está siendo aceptado por todos los costamarfileños. El Parlamento ha adoptado varias resoluciones sobre la situación política de ese país, especialmente la del 16 de diciembre de 2010. Otras instituciones comunitarias e internacionales, como el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas y la Autoridad de Jefes de Estado y de Gobierno de la CEDEAO (Comunidad Económica de los Estados de África Occidental), han condenado la violación de los derechos humanos en este país tras la no aceptación de los resultados electorales, que fueron certificados por las Naciones Unidas, por parte del Presidente saliente, el señor Gbagbo, lo que ha conducido a una espiral de violencia en el país, con el resultado de cientos de muertos y cerca de un millón de refugiados. Por tanto, estoy de acuerdo con las medidas presentadas aquí y he votado a favor de esta propuesta, ya que considero que el Parlamento debe promover una política exterior basada en los valores, y no únicamente en los intereses económicos. Ilda Figueiredo No hemos votado a favor de esta resolución, y sigue preocupándonos la situación de guerra en Costa de Marfil, la parálisis económica del país y el alto grado de violencia que afecta a los ciudadanos, todo lo cual ha provocado una crisis humanitaria. Sabemos que las razones de esta grave situación vienen de antiguo, en especial la pobreza y la desigualdad social que fueron el legado del colonialismo y de los planes de ajuste estructural impuestos durante años por el Fondo Monetario Internacional. Los cuatro meses de miseria que han seguido a las elecciones nos han mostrado cuán lamentable es que la comunidad internacional, también la UE, no haya hecho un uso suficiente de los canales diplomáticos para lograr una solución política pacífica a esta crisis. El papel representado por Francia ha sido especialmente desafortunado, ya que ha preferido una intervención militar a recurrir a las vías diplomáticas. Por tanto, insistimos en que es necesario poner fin y a la guerra y la violencia por parte de todas las facciones. Urgimos a la UE a actuar en consecuencia. Bruno Gollnisch Esta resolución constituye una lección magistral en materia de mala fe. Se caracteriza por el sorprendente logro de no hablar de manera negativa en ningún momento sobre la facción del señor Ouattara, cuyas atrocidades, sin embargo, están siendo verificadas en toda su extensión y sobre el terreno por las Naciones Unidas. Es cierto que el señor Ouattara, un musulmán de orígenes no costamarfileños, formado en el FMI en Washington, solamente puede suscitar sus apoyos. La resolución pone por las nubes el trabajo de la Misión de la Naciones Unidas en Costa de Marfil (ONUCI), pese a que la propia Organización de las Naciones Unidas tuvo que pedir ayuda a Francia para proteger su misión y, en especial, para garantizar la seguridad de los ciudadanos extranjeros. Una magnífica demostración de efectividad y de utilidad, diría yo. En cuanto a la atención que están dedicando a apoyar los resultados electorales, sería bueno que prestaran el mismo interés cuando las naciones europeas rechazan los tratados que les imponen. De hecho, únicamente apoyan los resultados que les convienen. Un enfoque tan corto de miras y maniqueo no puede ser respaldado, ni tampoco una resolución que está incluso peor documentada que los artículos periodísticos europeos en los que parece estar basada. Juozas Imbrasas He votado a favor de este documento, porque durante los cuatro últimos meses Costa de Marfil se ha visto inmersa en una profunda crisis política debido a la negativa del Presidente en ejercicio, el señor Gbagbo, a ceder el poder al Presidente legítimo, el señor Ouattara, a pesar de que este último ganó las elecciones presidenciales de noviembre de 2010 y ha sido reconocido como el ganador por parte de la comunidad internacional, tras la validación de los resultados por parte de las Naciones Unidas. Todas las iniciativas diplomáticas para lograr una solución pacífica al bloqueo postelectoral, entre ellas las de la Unión Africana, la de la Comunidad Económica de los Países de África Occidental y la del Presidente de Sudáfrica, han resultado infructuosas. Desde mediados de febrero, los enfrentamientos se han intensificado tanto en la capital como el la zona oeste del país, y han informes alarmantes que hablan del creciente uso de artillería pesada contra los civiles. En Costa de Marfil se han cometido atrocidades, como casos de violencia sexual, desapariciones forzosas, ejecuciones extrajudiciales y una utilización excesiva e indiscriminada de la fuerza contra los civiles, que constituyen crímenes contra la Humanidad. Por tanto, el Parlamento pide al Presidente Ouattara que haga lo posible por lograr la paz y la reconciliación nacional. Giovanni La Via La grave crisis política e institucional que ha sacudido Costa de Marfil durante varios meses ha dado lugar a una ola de violencia cuyo fin no parece cercano. Condeno sin paliativos el intento del expresidente Gbagbo de revocar violentamente unos resultados electorales legítimos, que supusieron su derrota frente al señor Ouattara. Desde hace unos meses, Costa de Marfil ha sido escenario de una guerra de guerrillas urbana entre los partidarios del Presidente saliente y los ciudadanos. Considero que Europa, especialmente en situaciones como esta, en las que los derechos humanos básicos y el propio ideal de democracia se encuentran en peligro, debe hacer oír su voz con claridad y contundencia, condenando dichos actos y mostrando su total desaprobación e indignación. David Martin por escrito. - Acojo con satisfacción esta resolución, que urge a todas las fuerzas políticas de Costa de Marfil a respetar la voluntad popular expresada libremente en los resultados de las elecciones presidenciales del 28 de noviembre de 2010, que fueron anunciados por la comisión electoral independiente y certificados por el Representante Especial del Secretario General de las Naciones Unidas, y que reconocieron a Alassane Dramane Ouattara como Presidente electo de Costa de Marfil. La resolución pide en especial a todos los partidos costamarfileños que no fomenten, que eviten y que protejan a los ciudadanos de cualquier tipo de coerción ilegal o de abuso en términos de Derechos Humanos. La resolución también condena, en los términos más duros posibles, los intentos del expresidentes Gbagbo y sus partidarios de usurpar la voluntad de los ciudadanos costamarfileños fomentando la violencia y socavando la integridad del proceso electoral. A este respecto, el texto destaca que los resultados de las elecciones democráticas deben ser respetados íntegramente por todos los participantes, también los candidatos derrotados, y subraya que la negación de estos resultados puede poner en peligro la paz y la estabilidad en Costa de Marfil. Nuno Melo El respeto por la democracia es un principio inalienable de la UE. Por tanto, debemos condenar firmemente los acontecimientos de Costa de Marfil. El uso de la violencia contra los civiles en este país por parte del señor Gbagbo tras perder las elecciones resulta inaceptable, y debe renunciar y entregar el poder de inmediato. Los responsables no deben quedar impunes, y debemos hacer todo lo que esté en nuestra mano para identificarles y procesarles, a escala internacional si es preciso, por crímenes contra la población civil, para cuyas investigaciones la UE aportará la ayuda necesaria. Andreas Mölzer Una vez dados a conocer los resultados electorales en Costa de Marfil, el Presidente Gbagbo -que resultó derrocado democráticamente- no se mostró dispuesto a aceptar su salida del cargo. Ni los intentos de negociación ni las críticas internacionales dieron resultado, lo que provocó una crisis con incidentes de naturaleza violenta. Es importante mantener la presión internacional; por ejemplo, condenando los abusos en materia de derechos humanos y los crímenes contra el Derecho humanitario en los términos más duros posibles, e imponiendo sanciones. Las iniciativas relativas a los ciudadanos desaparecidos, entre los cuales hay ciudadanos comunitarios, son igualmente importantes. Sin embargo, esta resolución solamente se centra en las atrocidades cometidas por las tropas del derrotado Presidente Gbagbo, y no en las acusaciones formuladas contra las fuerzas del recién elegido Presidente Ouattara. En lo tocante a los actos de violencia, no importa quién sea el autor. Franz Obermayr Los graves abusos en materia de derechos humanos y los actos violentos cometidos por parte del derrotado Presidente Gbagbo deben ser condenados por la UE en los términos más duros posibles. Si se sigue vulnerando el Derecho humanitario, será necesario imponer sanciones específicas. Sin embargo, también es importante castigar los crímenes cometidos por ambos bandos; en otras palabras, también aquellos de los que se acusa al nuevo Presidente Ouattara. En cuanto a las víctimas de los ataques violentos, el texto no concede importancia a quién los ordenó. A este respecto, considero que la resolución es demasiado parcial. Maria do Céu Patrão Neves Dada la crisis política, con las graves consecuencias sociales que experimenta el país, acojo con satisfacción el compromiso adquirido por la UE, y expresado por la Comisaria Georgieva, de colaborar en la resolución de la crisis humanitaria. Raül Romeva i Rueda por escrito. - He votado a favor. Uno mi voz a la de quienes: 1) lamentan que el punto muerto político posterior a las elecciones no se haya resuelto de manera pacífica y que todas las iniciativas diplomáticas a tal efecto hayan fracasado; 2) condenan la trágica pérdida de vidas humanas y de propiedades en los actos de violencia postelectoral y piden a los señores Gbagbo y Ouattara que garanticen el respeto por los derechos humanos y del Estado de Derecho; 3) piden al señor Ouattara y al señor Gbagbo que asuman su responsabilidad con el fin de evitar episodios violentos y represalias posteriores, y que demuestren su compromiso con una transición democrática pacífica. Licia Ronzulli Durante los últimos cuatro meses, Costa de Marfil se ha visto inmersa en una profunda crisis política. La negativa del Presidente saliente, el señor Gbagbo, a ceder el poder al señor Ouattara, el ganador de las elecciones presidenciales de noviembre de 2010, ha desatado una espiral de violencia en todo el país que no parece aplacarse. Los enfrentamientos se han intensificado desde mediados de febrero, tanto en la capital como en la parte oeste del país, y siguen llegándonos noticias alarmantes sobre el uso creciente de artillería pesada contra los civiles. Hasta la fecha, las iniciativas diplomáticas de la comunidad internacional han sido en vano, a pesar de la validación de los resultados electorales por parte de las Naciones Unidas. Ha llegado la hora de condenar los intentos del expresidente Gbagbo y de sus partidarios de alterar de manera violenta los deseos de los ciudadanos costamarfileños. El señor Gbagbo debe renunciar de inmediato y entregar el poder al señor Ouattara, el legítimo Presidente electo. Michèle Striffler Durante cuatro meses, Costa de Marfil se ha visto inmerso en una profunda crisis política causada por la negativa del expresidentes Gbagbo a ceder el poder al Presidente legítimo, el señor Ouattara. La situación está teniendo unas consecuencias humanitarias especialmente desastrosas. La violencia postelectoral ha generado un millón de desplazados y de refugiados internos. Además, esta afluencia masiva de refugiados podría reactivar las tensiones evidentes en esa región. Así pues, es posible que la crisis continúe. Pese a que aplaudo la decisión de la Comisión de incrementar la ayuda internacional, multiplicándola por cinco, lo que eleva la ayuda europea a 30 millones de euros, me parece esencial que la Unión Europea haga todo lo posible para ayudar a los grupos de población más vulnerables y para supervisar sus necesidades cambiantes. Dominique Vlasto Estaba ansiosa por apoyar esta resolución, que condena claramente las atrocidades cometidas contra la población civil por parte de las milicias leales al Presidente costamarfileño saliente, el señor Gbagbo. Habría sido preferible acabar con este conflicto por vías diplomáticas, pero el grado de violencia alcanzado en Abiyán y la actitud inflexible y autodestructiva del presidente derrotado ha exigido la intervención de las Naciones Unidas para proteger a los civiles y para ayudar al Presidente legítimo, el señor Ouattara, a asumir el poder. Esta resolución, por tanto, apoya la intervención de las fuerzas francesas bajo la autoridad de las Naciones Unidas, lo que ha permitido hacer cumplir la ley y los resultados electorales, así como proteger las vidas de los civiles y de los ciudadanos europeos. Cuando se haya restablecido el Estado de Derecho, las autoridades legítimas costamarfileñas, con el apoyo de la comunidad internacional, deberán garantizar que se procesa al candidato derrotado en las recientes elecciones presidenciales, el señor Gbagbo, junto a todos sus subordinados sospechosos de violaciones de los derechos humanos. Por último, considero que la UE debe seguir cumpliendo su compromiso de prestar ayuda a largo plazo a Costa de Marfil con el fin de impulsar la reconciliación nacional y de colaborar en la reconstrucción y en la estabilización del país. Luís Paulo Alves He votado a favor de este informe, porque plantea objetivos importantes como la liberalización de los visados, los acuerdos de libre comercio, los contactos con la sociedad civil y la renuncia al uso de la violencia en lo relativo a la implicación de la UE en conflictos, así como la autodeterminación y la integridad territorial. Zigmantas Balčytis Desde su adopción en 2004, la Política Europea de Vecindad (PEV) ha permitido reforzar las relaciones con los países socios. La Asociación Oriental es un marco político importante para intensificar las relaciones con los países socios, sobre la base de principios de propiedad y responsabilidad compartidas, así como la condicionalidad. Las prioridades de la Asociación Oriental incluyen el desarrollo de la democracia, una buena gobernanza y estabilidad, una integración económica y la convergencia con las políticas comunitarias, especialmente en lo referente al medio ambiente, el cambio climático y la seguridad energética. La aplicación de la PEV se enfrenta a algunos obstáculos; por tanto, la revisión de la PEV debe incluir unas prioridades de actuación claramente definidas, una evaluación mediante parámetros de referencia claros y una diferenciación basada en los resultados. La PEV debe seguir basándose en los principios de la democracia, el Estado de Derecho, el respeto por los derechos humanos y las libertades fundamentales, y debe apoyar las reformas políticas, sociales y económicas de nuestros socios más cercanos. Elena Băsescu He votado a favor de la iniciativa de la Comisión y del Consejo para revisar la Dimensión Oriental de la Política Europea de Vecindad. Esta política ha tenido unos resultados gracias a su flexibilidad y ahora debe ser adaptada a las realidades nuevas de Europa. Precisamente por esa razón es preciso ajustarla mejor a las circunstancias específicas de cada país incluido en este programa. Creo que la consideración más importante debe ser el compromiso de los Estados socios, más que la ubicación geográfica. Sin embargo, los ciudadanos deben estar en el centro de las reformas llevadas a cabo en cualquier Estado. Los países del este y del sur deben disfrutar de las mismas oportunidades, lo que hace necesario reajustar la Política de Vecindad. Los antiguos Estados soviéticos también necesitan la cooperación con la UE, una idea compartida por el Vicepresidente Biden durante su reciente visita a Chişinău. He de señalar que la República de Moldova se sitúa se sitúa en vanguardia de las reformas dentro de la Asociación Oriental. Vilija Blinkevičiūt He votado a favor de esta resolución porque la revisión de la Dimensión Oriental de la Política Europea de Vecindad incluye objetivos muy importantes, como los procesos democráticos, la buena gobernanza y la estabilidad, la integración económica, la defensa del medio ambiente, la lucha contra el cambio climático y la seguridad energética. El Parlamento Europeo opina que la lucha contra la corrupción, especialmente dentro del sistema judicial y en las fuerzas de seguridad, debe ser una prioridad absoluta para la UE en el desarrollo de sus relaciones con sus socios orientales. Además, es necesario intensificar las iniciativas para luchar contra las redes internacionales de crimen organizado, así como mejorar la cooperación policial y judicial con las agencias comunitarias competentes. Es muy importante que las organizaciones de la sociedad civil sigan adelante con su trabajo de manera activa, especialmente en el campo de los derechos humanos, en el fomento de los procesos democráticos y garantizando la libertad de los medios de comunicación. Quiero hacer hincapié en la importancia de la libertad de expresión y en unos medios de comunicación libres e independientes, lo que incluye a Internet, para el desarrollo de las democracias. También quiero destacar la importancia de los sindicatos y del diálogo social como una parte fundamental del desarrollo democrático de los socios orientales. Cristian Silviu Buşoi Los informes de la Comisión sobre la PEV no solamente describen los beneficios reales de la política de buena vecindad, sino también sus desafíos. La PEV debe ser revisada, y es necesario adoptar un enfoque diferente para el modo en que la Unión Europea responde ante los progresos realizados por los países vecinos en términos de reforma socioeconómicos, proporcionándoles ayuda financiera y política, y adaptándola a las necesidades específicas de cada país. La Asociación Oriental ofrece un marco político para consolidar las relaciones entre la UE y sus vecinos orientales y para la continuación de las reformas socioeconómicas en los países socios. Los progresos realizados por cada país deben ser evaluados mediante un análisis comparativo sobre la base de unos criterios predefinidos, pero que tengan en cuenta las características propias de cada país. "Una perspectiva europea que incluya el artículo 49 del Tratado de la Unión Europea" podría ser el motor que impulse las reformas en esos países. El Parlamento debe desempeñar una función importante tanto en el establecimiento de los criterios de evaluación como en el refuerzo de la libertad y de la democracia en los países socios vecinos. Mário David En primer lugar, quiero felicitar a mi colega el señor Siwiec por el excelente trabajo que ha realizado y por la colaboración o, mejor dicho, por las síntesis de ideas que hemos logrado, sobre el principio general de la revisión de la Política Europea de Vecindad (PEV). Además de lo que ya he dicho sobre la resolución sobre la Dimensión Meridional, de la cual he sido ponente, quiero destacar la necesidad de que ambas dimensiones de la PEV favorezcan un enfoque ascendente en el futuro, y manifestar que solamente una mayor implicación de las autoridades locales y de la sociedad civil podrá garantizar la eficacia máxima de la aplicación de la PEV por parte de la UE. También espero que la UE no favorezca la estabilidad a corto plazo a costa de los mejores intereses y de la defensa constante de los ciudadanos, y de su libertad individual y colectiva, prestando una atención especial a los derechos de las mujeres, como he indicado en mi intervención. Aunque me complacen enormemente los resultados obtenidos en estos dos informes, también lamento el hecho de que el Parlamento y la Comisión no hayan aprovechado mejor esta oportunidad para, por una vez, diferenciar a los países orientales de la PEV de los países que potencialmente se van a convertir nuestros socios comunitarios meridionales. Diogo Feio El objetivo de esta resolución sobre la Dimensión Oriental de la Política Europea de Vecindad (PEV) es recomendar que la próxima revisión estratégica de la PEV refuerce la diferenciación entre Estados basada en sus respectivos compromisos y ambición, cuando vaya seguidos por unos progresos auténticos y unas iniciativas concretas. Es necesario tener en cuenta las características propias de cada socio, también sus objetivos y su potencial. Los valores europeos fundamentales, como la democracia, el Estado de Derecho y el respeto por los derechos humanos y las libertades básicas, la independencia de los jueces y la lucha contra la corrupción, son la base sobre la que se levanta la PEV, y deben ser la medida principal para evaluar la función de los socios orientales. La libertad de prensa y la lucha contra la corrupción deben ser una prioridad para la UE a la hora de establecer relaciones con estos países, y esto debe reflejarse en el marco global para el desarrollo institucional. José Manuel Fernandes Los objetivos de la UE son muy vastos y se basan en una ampliación a los países vecinos para crear una gran área para la libre circulación de personas y bienes. En estas circunstancias, la Política Europea de Vecindad (PEV) de la UE tiene una función vital en su estrategia de desarrollo y crecimiento. Con este fin se han adoptado varios instrumentos y resoluciones, especialmente el Instrumento Europeo de Vecindad y Asociación (IEVA) y las medidas cruciales en materia de política común de exteriores y de seguridad. Por tanto, me complacen la adopción de este informe y las medidas propuestas, particularmente el refuerzo de la financiación y de la cooperación desde varios sectores, junto con la celebración de una segunda cumbre de la Asociación Oriental durante la segunda mitad de 2011. Quiero destacar la necesidad de que la UE intensifique su diálogo con las organizaciones de la sociedad civil en estos países, para impulsar el libre comercio y fomentar la estabilidad, alentando que unas experiencias y una movilidad compartidas entre los Estados miembros y estos países, y promoviendo el diálogo multilateral. Juozas Imbrasas He votado a favor de esta resolución, porque la revisión de la Dimensión Oriental de la Política Europea de Vecindad incluye objetivos muy importantes como la democracia, el Estado de Derecho, el respeto por los derechos humanos y las libertades fundamentales, la economía de mercado, el desarrollo sostenible y la buena gobernanza. El texto destaca que la PEV sigue siendo un marco de importancia estratégica para profundizar y reforzar las relaciones con nuestros socios más cercanos, con el fin de apoyar sus reformas políticas, sociales y económicas; y subraya la importancia de mantener el principio de propiedad compartida en el diseño y la aplicación de los programas y de las iniciativas. La Asociación Oriental ha sido creada como un marco político para el progreso de la Dimensión Oriental de la PEV, que busca profundizar y reforzar las relaciones entre la UE y sus vecinos orientales, avanzar en la asociación política, en la integración económica y en la aproximación legislativa; y asimismo apoyar las reformas políticas y socioeconómicas en los países socios. Quiero destacar que las reformas económicas deben ir acompañadas de cambios políticos, y que la buena gobernanza solamente se alcanzará mediante un proceso de toma de decisiones abierto y transparente, basado en las instituciones democráticas. Resulta especialmente importante impulsar una mayor cooperación regional en la región del Mar Negro y mejorar las políticas dirigidas a dicha región, en particular diseñando una estrategia comunitaria de carácter global para el Mar Negro y garantizando los recursos financieros y humanos necesarios para su puesta en práctica eficaz. Cătălin Sorin Ivan por escrito. - Siempre he fomentado la Política de Vecindad Oriental de la Unión Europea, algo de lo que dan fe mis actividades previas. Respaldo la revisión de la Política Europea de Vecindad, principalmente porque es necesaria para realizar una contribución sustancial que garantice una integración más eficaz de los derechos humanos y de los principios políticos en el análisis de la situación política de terceros países. El texto subraya los avances significativos en materia de derechos humanos y de democratización en algunos países socios, y algunos hechos negativos en otros, especialmente en Belarús. Es importante el detalle de que presta una atención especial a la movilidad de los estudiantes, los académicos, los investigadores y los empresarios garantizando la disponibilidad de recursos suficientes y reforzando y ampliando los actuales programas de becas. Por todas estas razones, apoyo la revisión de la Política Europea de Vecindad. Petru Constantin Luhan La revisión de la política de vecindad debe seguir solucionando los problemas específicos que afrontan las regiones ubicadas en la frontera de la Unión Europea. Creo que para estar en condiciones de abordar estos problemas diversos es necesaria una capacidad administrativa importante. Aparte de los desafíos demográficos, el cambio climático, la competitividad económica y la calidad de vida, las regiones que comparten fronteras con Estados no miembros sufren una serie de consecuencias derivadas de los problemas que no han sido resueltos de manera adecuada. Esto sucede, por ejemplo, con la manera de gestionar las catástrofes naturales. Las intervenciones en situaciones de emergencia resultan extremadamente complicadas si los países vecinos no cuentan con capacidad de respuesta, y ninguna región puede enfrentarse en solitario a una situación general de este tipo. Por eso he propuesto que las regiones ubicadas en la frontera de la UE, y que sean fronterizas con al menos dos Estados no comunitarios, sean consideradas como "regiones plataforma" y sean apoyadas en consecuencia. La política de vecindad debe tener en cuenta la capacidad de las regiones ubicadas dentro de la UE, pero que tienen fronteras exteriores, para atajar problemas que son mucho más complejos. Con tal fin será necesario ofrecer una ayuda financiera proporcional. David Martin por escrito. - He votado a favor de esta resolución y animo a los países de la región a cooperar de manera más estrecha entre sí y a participar en un diálogo prolongado y mejorado, sobre todos los temas pertinentes, que incluya áreas como la libertad, la seguridad y la justicia y, en especial, la gestión de las fronteras, la migración y el asilo, la lucha contra el crimen organizado, el tráfico de seres humanos, la inmigración ilegal, el terrorismo, el blanqueo de dinero y el tráfico de drogas, así como cooperación policial y judicial. La resolución recuerda que las relaciones de buena vecindad constituyen una de las condiciones previas más importantes para el avance de los países de la PEV hacia la adhesión comunitaria. Jean-Luc Mélenchon La nueva Política Europea de Vecindad que se nos ha prometido es más de lo mismo, con unos pocos destellos de lucidez democrática. En lo que se refiere a la Dimensión Oriental, todo está ahí: áreas de libre comercio, apoyo a los proyectos Nabucco y AGRI, y externalización de la "gestión de los flujos migratorios". Nada ha cambiado. He votado en contra. La UE no es un Estado ni una democracia, y sin embargo se comporta como una potencia imperialista. Andreas Mölzer Inicialmente, los tres países del Cáucaso Meridional fueron excluidos de la Política Europea de Vecindad y solamente fueron incluidos en el radio de acción de esta. Los planes de acción para profundizar en las relaciones bilaterales son un instrumento importante de la Política Europea de Vecindad que son negociados individualmente con cada país, ya que en la práctica cada nación sigue su propio camino. La región del Cáucaso Meridional, en particular, se caracteriza por una serie de conflictos, cuya solución final es considerada muy difícil en algunos casos, incluso por parte de los expertos en la materia. En este contexto, resulta importante dejar claro que la Política Europea de Vecindad no conduce automáticamente a la adhesión (como en el proceso de ampliación). Más bien, se interesa por aspectos de la política de seguridad y por el incremento de la estabilidad. La resolución no manifiesta esto de manera suficiente, por lo que no he votado a favor. Franz Obermayr La Política Europea de Vecindad es un instrumento para garantizar la estabilidad y para fomentar las estructuras de paz y de democracia, así como para profundizar en las relaciones bilaterales con los países que rodean a la UE. En los países del Cáucaso Meridional, en particular, hay mucho por hacer, especialmente debido a que la región es escenario de conflictos con regularidad. Lo que la Política Europea de Vecindad no es, y no debe ser, es una fase previa de la política de ampliación. Creo que esto no ha quedado claro, y en consecuencia no puedo apoyar la propuesta. Maria do Céu Patrão Neves La Política Europea de Vecindad (PEV) ha demostrado ser un instrumento eficaz de política exterior, que fomenta la intensificación de las relaciones con terceros países, con unos beneficios ciertamente tangibles. El objetivo último de una política de vecindad eficaz es garantizar la paz. La Asociación Oriental es un marco político que resulta importante para profundizar en las relaciones con y entre los países socios, sobre la base del principio de deberes y responsabilidades compartidos. He votado a favor de esta resolución porque también considero que reforzar las relaciones entre todos los países, lo que se recomienda en el texto, exige un compromiso común mucho mayor, así como un avance mayor hacia una buena gobernanza y unas normas democráticas. Paulo Rangel He votado a favor de esta resolución que reafirma la necesidad de revisar la Política Europea de Vecindad (PEV) basada en defender los valores y principios fundamentales de la UE, así como en una mayor implicación de la sociedad civil y de las comunidades locales; y que destaca la importancia de la Dimensión Oriental de la PEV como un instrumento para reforzar las relaciones de la UE con sus vecinos del este, con miras a apoyar las reformas políticas, sociales y económicas en esos países, y a intensificar su compromiso con unos valores y principios compartidos como la democracia, el Estado de Derecho, el respeto por los derechos humanos y la buena gobernanza, dentro del contexto de la integración europea. Raül Romeva i Rueda por escrito. - A favor. Uno mi voz a las de quienes aplauden los progresos registrados en las relaciones entre la UE los países vecinos dentro de la PEV, y reafirmo los valores, los principios y los compromisos sobre los que se apoya la PEV, como la democracia, el Estado de Derecho, el respeto por los derechos humanos y las libertades fundamentales, la economía de mercado, el desarrollo sostenible y la buena gobernanza. Considero que la PEV sigue siendo un marco de importancia estratégica para profundizar y reforzar las relaciones con nuestros socios más cercanos, así como para apoyar sus reformas políticas, sociales y económicas; y quiero destacar la importancia de mantener el principio de propiedad compartida en el diseño y en la aplicación de los programas y de las iniciativas. Licia Ronzulli En virtud del artículo 8 del Tratado de la Unión Europea, la Unión desarrollará una relación especial con los países vecinos, dirigida a establecer un espacio de prosperidad y de buena vecindad. Como hemos visto, la Política Europea de Vecindad ha contribuido notablemente a un estrechamiento de las relaciones con los países socios y ha aportado muchos beneficios tangibles para el bien común. Sin embargo, siguen existiendo desafíos, y debemos centrarnos en las prioridades de acción, en especial con una evaluación mediante parámetros de referencia claros en lo tocante a la Asociación Oriental. La asociación con nuestros vecinos del este representa un marco político de gran importancia para el bienestar de Europa, y su plataforma de trabajo se centra en cuatro temas: democracia, buena gobernanza, integración económica y convergencia con las políticas europeas. Por desgracia, en estos momentos, los conflictos que han surgido en esos países están perjudicando gravemente su desarrollo económico, social y político, y constituyen un obstáculo dificultoso para la cooperación y para la seguridad regional, como demuestran los recientes levantamientos en Túnez y en Egipto. Me gustaría que se llevara a cabo una revisión estratégica de la Política Europea de Vecindad sobre la base de los valores de la Unión, que son contrarios a los regímenes opresivos y que apoyan las aspiraciones democráticas legítimas de los pueblos del este. Czesław Adam Siekierski Desde su creación, la Política Europea de Vecindad ha aportado unos beneficios tangibles a todas las partes implicadas. Ha establecido un marco de cooperación que resulta de importancia estratégica para apoyar las reformas políticas, sociales y económicas de nuestros socios más cercanos. La Asociación Oriental se centra en el desarrollo de la democracia, la buena gobernanza y la estabilidad, de la integración económica y del estrechamiento de las relaciones con la política comunitaria. Desde la creación de la PEV, se han registrado progresos notables en el campo de los derechos humanos, así como una democratización de la vida pública y reformas económicas en muchos países socios. Solamente Belarús participa de manera limitada en la cooperación con la UE, y una mayor participación suya en la PEV está condicionada a su voluntad de respetar los principios fundamentales de la democracia y de la libertad. Debemos prestar atención a la lucha contra la corrupción, a la legislación electoral y al modo en que se celebran los comicios, para que se ajusten a las normas del Derecho internacional. Hemos de expresar nuestro apoyo a la Asamblea Parlamentaria EURONEST destacando su función en términos de reforzar la democracia y el desarrollo de la cooperación con los países de la Asociación Oriental. Bogusław Sonik La resolución del Parlamento Europeo sobre la revisión de la Política Europea de Vecindad debe responder a los desafíos que han aparecido en los últimos meses en nuestra vecindad, tanto en la Dimensión Oriental como en la Meridional. Estos acontecimientos han demostrado el carácter inadecuado de la implicación comunitaria actual en la vecindad. El cambio de paradigma en la política comunitaria propuesto por el Parlamento Europeo, de "primero estabilidad" a "primero democratización y derechos humanos" es muy necesario. No podemos seguir aparentando que el statu quo político, es decir, mantener los regímenes autoritarios, es mejor para Europa y para su seguridad. Ha llegado el momento de la solidaridad con nuestros vecinos. A pesar de las diferencias, la mayor parte de los países de nuestra vecindad comparten características comunes: libertad limitada, o ausencia de libertad, y una carencia de logros modernizadores. La asignación de fondos adicionales y generosos para desarrollar una vecindad comunitaria estable parece inevitable. Por tanto, la PEV debe seguir estando basada en el principio de condicionalidad, de cooperación bilateral y multilateral, y debe ser ampliada mediante la búsqueda de la integración institucional, de la liberalización de los visados, de la apertura del mercado europeo y del apoyo a la sociedad civil. Merece la pena recordar de nuevo la posición de Polonia, defensora de las sucesivas ampliaciones de la UE. Hace dos años, junto a Suecia, urgió a los Estados miembros a reforzar la Dimensión Oriental de la PEV por medio de la iniciativa de la Asociación Oriental. Ante los acontecimientos actuales, el papel de Polonia adquiere un significado simbólico. Polonia, que cuenta con experiencia histórica en lo tocante a la transformación de su sistema político y económico, puede servir de guía y de modelo tanto para los vecinos comunitarios orientales como meridionales en el marco de esta política. Nuno Teixeira La Política Europea de Vecindad (PEV) ha demostrado ser un instrumento clave de la política exterior de la UE, al favorecer unas relaciones más estrechas entre los países socios y proporcionar beneficios a ambas partes. Las enmiendas que han resultado de la entrada en vigor del Tratado de Lisboa se pretende que den una mayor coherencia, eficiencia y legitimidad a la dimensión externa de la UE. Sin embargo, es vital que se revisen y señalen los errores del pasado. La revisión de la PEV y la Asociación Oriental debería plantear prioridades de acción específica por parte de cada socio, junto con los valores y la diferenciación basados en el rendimiento y los resultados obtenidos. Un enfoque ascendente, que respalde a la sociedad civil y los procesos de democratización, es un requisito previo para la sostenibilidad y el crecimiento a largo plazo. Un enfoque importante en la formación, la educación, la investigación y la movilidad es necesario para abordar los problemas socioeconómicos de la región. Por último, quisiera destacar el apoyo que ha prestado la UE a la sociedad civil belarusa en el refuerzo de las reformas democráticas y sociales, de forma que ha permitido su participación en la PEV y otras políticas sectoriales. Luís Paulo Alves Estoy a favor de las declaraciones que se comprometen con que los nuevos avances, los errores del pasado y el respaldo de la transformación democrática sean tenidos en cuenta junto con las reformas económicas y sociales de la región, luchando contra la corrupción y la promoción de los derechos humanos y las libertades básicas. También es muy importante que se desarrolle una dimensión multilateral y se creen sinergias entre las dimensiones bilaterales y multilaterales de esta asociación, incluyendo la revitalización de la Unión para el Mediterráneo (UPM) y el refuerzo del papel de los sindicatos entre la población civil. Además es importante señalar la necesidad de aumentar los fondos destinados a esta política y hacer un mejor uso de ellos. Dominique Baudis Tenemos que reconsiderar nuestra política en el Mediterráneo meridional. La Política Europea de Vecindad se supone que tenía que promover los valores de la democracia y los derechos humanos, pero los acontecimientos que han tenido lugar en el Mediterráneo meridional desde principios de año demuestran que hemos fallado en ese sentido. Hay que reconocer que la cooperación en áreas como la educación y la modernización de la economía ha dado fruto. No se puede decirlo mismo de la buena gobernanza, la reforma judicial y la democracia, que son, sin embargo, objetivos primordiales de la Política Europea de Vecindad. Este texto tiene el mérito de proponer soluciones para reconsiderar de forma radical esta política. Espero que la Comisión Europea y el Consejo sean capaces de inspirarse en él. Mário David Se han hecho importantes modificaciones estratégicas de la Política Europea de Vecindad (PEV) hoy en el debate en el Pleno en Estrasburgo. Esto ha demostrado que Europa puede ser proactiva si quiere serlo, y que puede permanecer unida en torno a un ideal. Hemos vuelto a demostrarlo hoy. Me alegra verlo, en una resolución para la que he tenido el honor de ser ponente. De hecho, ha sido un placer observar que el Comisario Füle ha acogido positivamente casi todas nuestras propuestas, tal y como ha podido presenciar toda la Cámara durante el debate que ha precedido a la votación. Ahora reto a la Comisión a que demuestre la ambición que exige este momento en su proceso de revisión del 10 de mayo, con una política de vecindad hecha a medida para cada Estado, con valores claros y una especial consideración. Esto permitirá que tengamos una futura Área Económica Mediterránea con las nuevas democracias meridionales y espero que el buen ambiente y la cooperación que han marcado el trabajo en esta área conduzcan a la implicación permanente del Parlamento en la planificación y la evaluación de esta política. Creo que es totalmente vital que la UE favorezca un enfoque ascendente en el futuro de su política de vecindad, por los motivos descritos en esta resolución. Diane Dodds por escrito. - He votado en contra de esta propuesta. Aunque es esencial que tratemos de fomentar la paz y la democracia en el Mediterráneo, está absolutamente claro que la estrategia de la Política Europea de Vecindad ha fallado hasta ahora. Esta política cuesta a los contribuyentes de la región 1 500 millones de euros al año, y evidentemente no ha logrado cumplir lo prometido. Actualmente estamos afrontando una crisis de refugiados en la zona y muchos regímenes se están volviendo contra su propio pueblo. No me cabe duda de que pronto se nos pedirá que aprobemos más financiación. Sin unos objetivos claros y un programa de trabajo, esta política confusa seguirá debilitando a los más vulnerables de la región. También está claro que la Alta Representante no ha sido eficaz en la coordinación de la respuesta a la continua situación de emergencia humanitaria y de seguridad. Diogo Feio Los últimos acontecimientos en la región del Mediterráneo meridional, que empezaron en Túnez en diciembre de 2010, han traído una nueva urgencia a la revisión de la Política Europea de Vecindad (PEV). El Parlamento debería controlar los procesos de transición democrática en los países del Mediterráneo meridional y, junto con las demás instituciones europeas, respaldar esta transición lo más rápida y pacíficamente posible, proporcionando un apoyo importante a través de los instrumentos que tiene a su disposición, que están dirigidos a promocionar las reformas políticas, económicas y sociales. El refuerzo de la democracia, el Estado de Derecho, la buena gobernanza, la lucha contra la corrupción y el respeto de los derechos humanos y las libertades básicas son elementos esenciales del diálogo político entre la UE y sus vecinos meridionales. Ante estos acontecimientos, la Unión para el Mediterráneo merece ser recuperada y debería ser reforzada con vistas a la dimensión meridional de la PEV. José Manuel Fernandes Estoy contento con la calidad de esta resolución y su aprobación, y quisiera dar mi enhorabuena a mi colega, el señor David. Los objetivos de la UE son muy amplios y se basan en una ampliación a los países vecinos para crear un área mayor para la libre circulación de personas y mercancías. En estas circunstancias, la Política Europea de Vecindad (PEV) de la UE tiene un papel vital en su estrategia de desarrollo y crecimiento. Se han adoptado varios instrumentos y resoluciones con este fin, concretamente el Instrumento Europeo de Vecindad y Asociación (IEVA) y las opciones cruciales de la política exterior y de seguridad común. Sin embargo, la revisión de la PEV ahora tiene una mayor importancia en el contexto de los acontecimientos ocurridos en el Mediterráneo meridional y oriental. La UE debería aprender de los acontecimientos del sur, sobre todo de los ocurridos en Turquía y Egipto, y revisar su democracia y su política de protección de los derechos humanos para crear un mecanismo de aplicación de las cláusulas de derechos humanos en todos los acuerdos con terceros países. La revisión de la PEV debería dar prioridad a los criterios relativos a la independencia del poder judicial, el respeto de las libertades básicas, el pluralismo y la libertad de prensa y la lucha contra la corrupción. Elisabetta Gardini En vista de los recientes acontecimientos en la cuenca del Mediterráneo y de sus consecuencias directas e indirectas para los países europeos, debemos llevar a cabo una revisión rápida y profunda de la Política Europea de Vecindad. La nueva estrategia de Europa debe basarse en una redefinición de los recursos disponibles para el Mediterráneo, prever un aumento de los compromisos financieros para facilitar la reforma política, económica y social en los países de la región y exigir recursos en cuanto a la inmigración. Asimismo, en lo que respecta a los cambios radicales que afectan a nuestros vecinos del sur, creo que ha llegado el momento de adoptar un nuevo enfoque europeo con el objetivo, no solo de defender la democracia, sino también de tomar medidas concretas para aliviar las presiones migratorios y para garantizar la seguridad del suministro de energía. En este contexto, es esencial echar los cimientos, lo antes posible, de una nueva y reforzada asociación con nuestros países vecinos del sur: una asociación orientada a la promoción de la estabilidad, el desarrollo económico y la transición democrática de la zona. Con esto en mente, creo que la Unión Europea debe jugar un papel clave en el contexto geopolítico de la región. Juozas Imbrasas He votado a favor de este documento porque destaca la importancia de establecer de un grupo de trabajo, implicando al Parlamento, en respuesta a las peticiones de supervisión de los procesos de transición democrática hechas por los actores que piden un cambio democrático, en concreto, en lo que respecta a unas elecciones libres y democráticas y a la creación de instituciones, incluido un poder judicial independiente. También pide a la UE que preste un gran apoyo al proceso de reforma política y económica de la región utilizando todos los instrumentos existentes dentro del marco de la Política Europea de Vecindad y, allí donde sea necesario, adoptando otros nuevos para ayudar de la forma más efectiva posible en el proceso de transición democrática, con especial atención al respeto de las libertades fundamentales, la buena gobernanza, la independencia del poder judicial y la lucha contra la corrupción, respondiendo así a las necesidades y expectativas de los pueblos de nuestros vecinos del sur. Debemos garantizar que proporcionamos una asistencia mejor orientada, especialmente dirigida a la sociedad civil y las comunidades locales, manteniendo el enfoque ascendente. No obstante, cualquier aumento de los fondos asignados debería basarse en una valoración precisa de las necesidades y coherente con un aumento de la efectividad de los programas aplicados, diseñados y priorizados según los requisitos de cada país beneficiario. David Martin por escrito. - He votado a favor de esta resolución que reclama, a la luz de los acontecimientos que se están produciendo en el Mediterráneo meridional, especialmente en Túnez y Egipto, el hecho de que la PEV no haya fomentado y protegido los derechos humanos en terceros países; obliga a la UE a aprender de estos hechos y a revisar su democracia y su política de protección de los derechos humanos a fin de crear un mecanismo de aplicación de la cláusula de derechos humanos incluida en todos los acuerdos con terceros países; insiste en que la revisión de la PEV debe dar prioridad a los criterios relacionados con la independencia del poder judicial, el respeto de las libertades fundamentales, el pluralismo y la libertad de prensa y la lucha contra la corrupción; y exige una mejor coordinación con las demás políticas de la Unión con respecto a esos países. Jean-Luc Mélenchon La nueva Política Europea de Vecindad que se nos ha prometido solo es más de lo mismo, con la adición de algunas consideraciones democráticas necesarias. Por lo demás, los acuerdos negociados con las dictaduras se han fijado solo para vivir: zonas de libre comercio, la externalización de la "gestión de los flujos migratorios" y la seguridad energética de la UE -todo está ahí-. A la UE no podían importarle menos las democracias en vías de expansión. He votado en contra. Andreas Mölzer Durante algunos años, la UE se ha centrado en su política de vecindad sobre liberalización económica, esperando que esto tuviera efectos secundarios políticos positivos. El dinamismo de las reformas económicas ha estado minado durante mucho tiempo por los regímenes autoritarios mediante una mayor represión del Estado. El hecho de que la Política Europea de Vecindad pueda contribuir realmente a una mayor estabilidad es cuestionable en vista de la escalada de acontecimientos en Libia. En los países del Magreb, parece que las esperanzas del Proceso de Barcelona podrían verse hechas realidad en parte, aunque con efectos secundarios que la UE no había anticipado y para los que no estaba preparada -a pesar de que se asocian normalmente a los procesos de transformación-. El Proceso de Barcelona en sí mismo es algo positivo, y también he tenido esto en cuenta a la hora de votar. Maria do Céu Patrão Neves La Política Europea de Vecindad (PEV) ha demostrado ser un instrumento de política exterior efectivo. A través de las delegaciones interparlamentarias y la Asamblea Parlamentaria de la Unión para el Mediterráneo, el Parlamento debería asumir su responsabilidad de promover la idea de que la estabilidad y la prosperidad de Europa están muy relacionadas con la gobernanza democrática y el progreso económico y social de los países vecinos del sur, y fomentar el debate político, la libertad real, las reformas democráticas y el Estado de Derecho en los países socios vecinos. Por estas razones, que se han expresado en la resolución, he votado a favor. Paulo Rangel Las recientes protestas en algunos países meridionales vecinos de la UE, concretamente Túnez, Egipto y Libia, han demostrado claramente la necesidad de que la UE modifique su política de vecindad, aportándole unos instrumentos más ambiciosos y efectivos que le permitan estimular y apoyar las reformas políticas, económicas y sociales que se están pidiendo. Es, por tanto, vital que la revisión de la Política Europea de Vecindad (PEV) refleje estos avances y permita dar una respuesta adecuada a los retos que estos presentan, con especial énfasis en la inflexible defensa de los valores democráticos y los derechos y libertades fundamentales, con un compromiso con una mayor implicación de la sociedad civil y las comunidades locales. El señor David, el ponente, expone esto muy bien en su informe, y quisiera elogiarlo por su excelente trabajo. Raül Romeva i Rueda por escrito. - He votado a favor. El Parlamento Europeo reafirma los valores, los principios y los compromisos sobre los que se ha levantado la PEV, como son la democracia, el Estado de Derecho, el respeto de los derechos humanos y las libertades fundamentales y de los derechos de las mujeres, la buena gobernanza, la economía de mercado y el desarrollo sostenible, y reitera que la PEV debe convertirse en un marco válido para profundizar y fortalecer las relaciones con nuestros socios más próximos y fomentar y prestar apoyo a sus reformas políticas, sociales y económicas, diseñadas para establecer y consolidar la democracia, el progreso y las oportunidades sociales y económicas para todos; pone de relieve la importancia de mantener los principios de responsabilidad compartida y copropiedad en la elaboración y la aplicación de los programas de la PEV; considera que desde su puesta en marcha en 2004 como política marco única, la PEV, apoyada en la diferenciación según resultados y en la ayuda individualizada, ha aportado beneficios tangibles a los países socios de la PEV y a la UE. Licia Ronzulli Según el artículo 8 del Tratado de la Unión Europea, la Unión desarrollará una relación especial con los países vecinos, con el objetivo de establecer un área de prosperidad y buena vecindad. El respeto y la promoción de la democracia y los derechos humanos, especialmente los de las mujeres, son principios fundamentales de la Unión Europea y deben constituir valores comunes compartidos con los países socios de la Política Europea de Vecindad. Los actuales levantamientos populares en Túnez, Egipto y Libia son la consecuencia del descontento general de la gente con sus regímenes totalitarios, y se están extendiendo por toda la región oriental. En vista de este cambiado escenario social y político, la UE debe realizar ajustes eficaces en su política de vecindad a fin de dar un apoyo efectivo al proceso de reformas en las áreas de derechos humanos y democracia. La UE debe definir en detalle las prioridades estratégicas que persigue en las asociaciones con sus vecinos orientales y meridionales. Me gustaría ver a la Unión tomar medidas respaldada en el deseo de iniciar un proceso de democratización, en concreto, con respecto a una mayor participación de las mujeres en la vida pública y una mejor planificación del desarrollo socioeconómico. Tokia Saïfi He votado a favor de este informe porque lo que está ocurriendo en la actualidad debería motivarnos para reformar la política de vecindad, no solo para volver a enfocarla. En términos económicos, comerciales y políticos, el respeto de los derechos y libertades debería ser, al mismo tiempo, condición y objetivo de nuestra cooperación. La ayuda financiera que proporcione la UE con este fin debería aumentarse notablemente y cumplir así con esa misma condición y objetivo. También deberíamos relanzar la Unión para el Mediterráneo sobre una base moral en cuanto a sus requisitos y sobre una base práctica en cuanto a sus logros. Nuestra cooperación ya no debería limitarse a intercambios con las autoridades dominantes: la Unión Europea debería dar prioridad al diálogo con los distintos miembros de la sociedad civil y fomentar la aparición y la organización del pluralismo político en la región. Al fomentar la introducción de cambios legítimos y organizados de poder, no nos enfrentaremos a un dilema entre el apoyo incondicional a los gobiernos por el bien de la estabilidad y el caos. Es más, al basar nuestra cooperación en valores esta vez, le brindaremos la legitimidad popular y la continuidad necesaria para alcanzar los retos históricos de la región. Vilja Savisaar-Toomast En la votación de hoy, he respaldado la resolución relativa a la revisión de la Política Europea de Vecindad con respecto a las dimensiones oriental y meridional. Estas resoluciones son especialmente importantes debido a los últimos acontecimientos que se han producido en la región meridional. En concreto, debemos tener en cuenta las fuertes demandas de la población de algunos vecinos meridionales de la UE de que haya un derrocamiento de las dictaduras y de la reivindicación de la democracia. La revisión estratégica de la Política Europea de Vecindad debe tener en cuenta totalmente estos acontecimientos y reflexionar sobre ellos. Ambas resoluciones, relativas a las dimensiones oriental y meridional, son importantes para que haya una cooperación que beneficie a ambas partes entre la UE y sus diferentes países vecinos, que garantizará los avances necesarios en cuanto a democracia, derechos humanos y economía y seguridad. La estabilidad y el bienestar de Europa están muy unidos al éxito que tengan los vecinos meridionales de la PEV en la gobernanza democrática, así como a su éxito económico y social, y es muy importante que se respalden los principios del debate político, las plenas libertades, las reformas democráticas y el Estado de Derecho en los países socios de la política de vecindad. Gracias. Marie-Thérèse Sanchez-Schmid Los alzamientos en Túnez, Egipto y Libia han sorprendido tanto a Europa, que todo el mundo está de acuerdo en que hay que revisar los términos de su cooperación con los países del Mediterráneo. Ya tenemos algunas opciones abiertas en lo que respecta a proporcionar apoyo a largo plazo para la transición democrática, el desarrollo económico y la integración regional de nuestros vecinos meridionales. La UE tiene dos instrumentos a su disposición: la Unión para el Mediterráneo y el Instrumento Europeo de Vecindad y Asociación. Ambos han dejado patentes sus debilidades, pero un verdadero compromiso político podría corregir nuestros errores. Por tanto, apoyo esta resolución, que ofrece un marco claro y unos objetivos específicos para la próxima Política Europea de Vecindad. Quisiera, no obstante, llamar la atención de los diputados sobre la dimensión transfronteriza de esta política. Al representar tan solo un 5 % del presupuesto total del IEVA, el gobierno central la pasa por alto y su programación está sujeta a retrasos alarmantes. No obstante, esta dimensión podría actuar como catalizador para muchas iniciativas estructurales de cooperación en el Mediterráneo. El establecimiento de una auténtica asociación UE-Mediterráneo no solo significa tener en cuenta las aspiraciones de los pueblos, sino también ofrecer una inversión real en proyectos concretos. Joanna Senyszyn He respaldado la resolución sobre la revisión de la Política Europea de Vecindad - Dimensión meridional. Desde la posición de un diputado de la Comisión de Derechos de la Mujer, quisiera llamar especialmente la atención sobre la importancia de las políticas de igualdad de género como elemento indispensable de los derechos humanos, que es además un principio fundamental de la Unión Europea. Los derechos de la mujer deben ser un elemento prioritario en las negociaciones con los países de la Política Europea de Vecindad (PEV). Según la resolución, los derechos de las mujeres deberían incluirse en las revisiones del Derecho codificado (Derecho constitucional, Derecho penal, Derecho familiar y todos los órganos del Derecho civil) y debería incluirse en el diálogo sobre derechos humanos que se mantiene con los países socios de la PEV. También deberíamos centrarnos en medidas que intensifiquen la integración social de las mujeres. Necesitamos programas que promuevan la educación de las mujeres y tenemos que fomentar su empleo y aumentar su participación en la vida pública. Los efectos de las medidas para mejorar la igualdad de género en los países de la PEV deberían ser controlados y supervisados continuamente, y los errores en esta área deberían ser condenados categóricamente e incluso castigados. Opto por no reforzar las relaciones de la UE con terceros países que no incorporan lo suficientemente a las mujeres en sus políticas e instituciones en cuestiones relacionadas con la organización de la sociedad civil (en concreto, organizaciones de derechos humanos y organizaciones de mujeres). Catherine Stihler por escrito. - He votado a favor de este informe, que tiene una importancia significativa, dados los recientes acontecimientos que se han producido en los países vecinos meridionales de la UE. Es vital que la política renovada respalde la democratización y auténticas reformas en los países afectados. Nuno Teixeira Los acontecimientos del Norte de África y Oriente Próximo son un indicio de la ineficacia de la Política Europea de Vecindad (PEV), pero también de los nuevos retos que afronta la UE como actor regional. La creación de un área de prosperidad y buena vecindad basada en los valores de la UE debería seguir siendo la base de las relaciones con los países socios de la PEV -en este caso concreto, con los países del Mediterráneo-. En primer lugar, creo que es esencial que se revisen los programas indicativos de 2011-2013, teniendo en cuenta las necesidades más urgentes y, al mismo tiempo, haciendo que los instrumentos financieros, en concreto, el Instrumento Europeo de Vecindad y Asociación (IEVA) y la Iniciativa Europea para la Democracia y los Derechos Humanos (IEDDH), sean más flexibles a fin de proporcionar un apoyo directo a las organizaciones de la sociedad civil. También quisiera pedir que la Unión para el Mediterráneo sea reforzada tanto en términos de financiación como en términos de compromiso por parte de los Estados miembros, como foro favorecido de intercambio de mejores prácticas, donde se debería establecer una política mediterránea clara, basada en la política de asociación, el principio de "propiedad" y condicionalidad. Por último, creo que hay que encontrar soluciones urgentemente para poner fin a la guerra en Libia, así como preparar un paquete de medidas para la reconstrucción del país una vez haya terminado el conflicto. Dominique Vlasto Aplaudo la adopción de esta resolución por nuestro Parlamento, que está evaluando la situación y decidiendo sobre la futura dirección de la Asociación Euromediterránea. Mi compromiso con un acercamiento entre las dos orillas del Mediterráneo me han llevado a hacer una serie de propuestas, que me alegra decir que han sido aprobadas por mis colegas. En concreto, hice hincapié en la necesidad de revisar la Política Europea de Vecindad en vista de los acontecimientos que se están produciendo en el mundo árabe, intensificando el diálogo con la sociedad civil, estimulando el intercambio de buenas prácticas, garantizando el respeto de los derechos humanos en nuestros acuerdos de asociación y respaldando el proceso de transición democrática en esos países. La PEV nos ofrece una magnífica oportunidad para promocionar nuestros valores y reforzar nuestras relaciones con los países que están a las puertas de Europa. Por esa razón, espero que nuestra asociación con nuestros vecinos del Mediterráneo meridional se convierta en una prioridad de nuestra política exterior. Permaneceré atento a la hora de garantizar que trabajamos en igualdad de condiciones y que se destinan suficientes recursos a lograr nuestro objetivo de convertir la región mediterránea en una zona de paz, prosperidad y cooperación. Luís Paulo Alves Estoy a favor de esta resolución porque defiende los derechos civiles más básicos, especialmente los relacionados con la libertad de expresión. Este tipo de comportamiento debería tener consecuencias para la relación entre la UE y cualquier Estado que perpetre tales ataques contra la libertad. Sin una fuerte presión política en esos países, será difícil que llegue la paz. La UE debería estar siempre en la vanguardia de la lucha contra este tipo de ataques y permanecer alerta ante futuros cambios en la región. Laima Liucija Andrikien He votado a favor de esta resolución sobre el uso de la violencia sexual en los conflictos del Norte de África y Oriente Próximo. Las mujeres que han participado activamente en los levantamientos que piden más democracia, derechos y libertades en el Norte de África y Oriente Próximo merecen nuestro respeto y apoyo. La Unión Europea no puede permanecer callada cuando estos valientes luchadores por la democracia y la libertad son tratados de forma cruel. Por eso pedimos a la Comisión y a los gobiernos de los Estados miembros que se opongan firmemente al uso de los abusos sexuales, la intimidación y los ataques a mujeres en Libia y Egipto, porque los regímenes beneficiados de esos países han recurrido a la violencia sexual contra las mujeres como arma en los conflictos que han surgido durante estas revoluciones. Las autoridades egipcias deben tomar medidas urgentes para poner fin a la tortura, investigar todos los casos de abuso contra manifestantes pacíficos y detener el enjuiciamiento de civiles antes tribunales militares. Creo firmemente que los cambios que se están produciendo en el Norte de África y Oriente Próximo contribuirán a poner fin a la discriminación de las mujeres y su plena participación en la sociedad en pie de igualdad con los hombres. Roberta Angelilli Los actos de violencia cometidos contra mujeres y niños en las últimas semanas, durante los conflictos que se han desencadenado en el Norte de África, no llegan por sorpresa, porque, lamentablemente, las mujeres que viven conflictos armados se han convertido cada vez más en un objetivo de humillación, tortura, posesión y control, con la intención de destruir por completo o parcialmente un grupo concreto. Va más allá de eso, sin embargo: nadie tiene derecho a violar la dignidad de las mujeres simplemente porque tienen el valor de exigir el derecho a expresar lo que piensan, participando de forma activa en la construcción de un mundo pacífico y democrático y exigiendo, por encima de todo, el derecho a la igualdad de género. Infligir un trato inhumano y degradante, como descargas eléctricas, "pruebas de virginidad", violencia física y psicológica, violación y esclavitud, es una práctica inaceptable a la que debemos decir "basta". En lo que respecta a los acontecimientos ocurridos en esos países del Norte de África, lo más justo es que las personas responsables de esas graves violaciones sean castigadas, como en cualquier otro conflicto en el mundo, porque se trata no solo de civiles sino, lo que es aún más censurable, también de soldados. Sinceramente espero que la UE logre ejercer presión para que dichos países ratifiquen rápidamente una serie de instrumentos judiciales internacionales, incluido el Estatuto de la Corte Penal Internacional y la Convención de 1951 sobre el Estatuto de los Refugiados. Vilija Blinkevičiūt He votado a favor de esta resolución porque hay una urgente necesidad de detener el uso de la violencia y el abuso sexual contra las mujeres. La Comisión Europea y los Estados miembros deberían condenar firmemente el abuso sexual, la intimidación, la tortura y la violencia contra las mujeres que se está produciendo en Libia y Egipto. Debemos pedirle al Consejo Militar Supremo de Egipto que tome medidas inmediatas para detener estos delitos violentos contra mujeres. Debemos garantizar que a todas las fuerzas de seguridad y fuerzas armadas se les enseñe claramente que los delitos y la tortura no se pueden tolerar, que serán investigados a fondo y que los autores tendrán que asumir su responsabilidad. Asimismo, todo el mundo debería poder expresar sus opiniones sobre el futuro democrático de su país sin ser detenido, torturado o expuesto a un trato degradante y discriminatorio. Maria Da Graça Carvalho Las mujeres han tenido una voz clave en las revueltas que pedían más democracia, derechos y libertades en el Norte de África y Oriente Próximo. Lamentablemente, los regímenes de Libia y Egipto utilizan la violencia para intimidar y degradar a las mujeres, haciéndolas más vulnerables. Condeno firmemente los actos cometidos por el ejército egipcio contra mujeres manifestantes detenidas en la plaza Tahrir. Se deben tomar medidas inmediatas con urgencia para poner fin a este trato degradante y para asegurar que se les dice claramente a todas las fuerzas de seguridad y fuerzas armadas que la tortura y demás formas de maltrato serán objeto de una profunda investigación. Está en manos de las autoridades egipcias tomar medidas urgentes para poner fin a la tortura, investigar todos los casos de abuso contra manifestantes pacíficos y acabar con los juicios de civiles antes tribunales militares. Pido a la Comisión y a los gobiernos de los Estados miembros que se opongan rotundamente al uso de la agresión sexual, la intimidación y el acoso a mujeres en Libia y Egipto. Edite Estrela He votado a favor de esta resolución ya que condena firmemente los regímenes de Libia y Egipto por recurrir a la agresión sexual durante el conflicto que es parte de las actuales revoluciones. Las mujeres han tenido un papel clave en estas revueltas, luchando y arriesgando sus vidas por pedir más democracia, derechos y libertades. Es vital garantizar que los cambios que se están produciendo en el Norte de África y Oriente Próximo contribuyan a poner fin a la discriminación contra las mujeres y a su plena participación en la sociedad, en pie de igualdad con los hombres. Diogo Feio Por desgracia, todos sabemos que los periodos de agitación y conflictos armados empeoran las situaciones de violencia contra las mujeres y los niños, y provocan un aumento de los casos de abusos sexuales. Esta práctica es totalmente censurable, al igual que el uso de la tortura, la violación en grupo, las "pruebas de virginidad", las amenazas y el abuso, ya sean físicos o psicológicos, hacia mujeres como forma de intimidarlas o asustarlas, o limitar sus derechos a la participación política, como está sucediendo en Egipto y Libia. La UE, y el Parlamento en concreto, debería ser un baluarte de protección de los derechos fundamentales y la dignidad humana, y denunciar clara e inequívocamente todas las violaciones de estos valores. Condeno firmemente la práctica de la violencia contra las mujeres, así como los niños, en los recientes conflictos en Oriente Próximo y el Norte de África, y quisiera pedir que se tomaran las medidas más adecuadas para proteger sus derechos fundamentales y su dignidad. José Manuel Fernandes La lucha contra la violación de los derechos humanos es el principal objetivo de la UE y sus instituciones. En vista de esto, el uso de la violencia sexual en cualquier conflicto ha dado origen a la mayor renuncia y condena de estas organizaciones. De hecho, el Parlamento ha adoptado muchas resoluciones que denuncian la violencia contra las mujeres. Esta propuesta de resolución común se centra en esa violencia, en concreto, la violencia sexual, perpetrada contra mujeres en el Norte de África y Oriente Próximo. Los informes de violencia en el contexto de guerra y represión que nos han llegado son realmente espantosos y han causando un gran disgusto e indignación. Los responsables de dicho comportamiento no pueden salir impunes, aunque estén protegidos por dictadores o por el pretexto de sufrir un retraso mental. Por tanto, voto a favor de este informe, que condena todo tipo de violencia contra las mujeres en cualquier región, pide castigos severos para los responsables y determina el apoyo de la UE en el proceso de atribución de poder a las mujeres como prioridad, especialmente aquellas que han tenido el valor de participar en la llamada "primavera árabe", y de estímulo de su plena participación en la vida cívica en los países donde viven. Ilda Figueiredo En el debate que tuvo lugar sobre el uso de la violencia sexual en los conflictos del Norte de África y Oriente Próximo, la Comisión prometió abogar firmemente por poner fin a la violencia sexual y la esclavitud, que están reconocidos como crímenes contra la humanidad y crímenes de guerra en la Convención de Ginebra. Tal y como se expone en el proyecto de resolución que hemos presentado, es vital insistir en la acción diplomática efectiva que se oponga rotundamente al uso de la agresión sexual, la intimidación y el acoso a las mujeres en el Norte de África y Oriente Próximo, o en cualquier otra parte. Nos gustaría destacar la importancia de reconocer el papel de las mujeres en las revoluciones y destacar la necesidad de garantizar los derechos de las mujeres, incluida su participación en las nuevas estructuras democráticas, jurídicas, económicas y políticas de esos países, poniendo fin a la discriminación secular que han sufrido. Juozas Imbrasas He votado a favor de esta resolución sobre el uso de la violencia sexual en los conflictos en el Norte de África y Oriente Próximo. El documento pide a la Comisión y a los Estados miembros que se opongan firmemente al uso de las agresiones sexuales, la intimidación y el ataque contra mujeres en Libia y Egipto. Creo que todo el mundo debería poder expresar sus opiniones sobre el futuro democrático de su país sin ser detenido, torturado o expuesto a un trato degradante y discriminatorio. Se debería reconocer el papel que tienen las mujeres en las revoluciones y los procesos de democratización, y se deberían subrayar las amenazas concretas a las que se enfrentan, así como la necesidad de respaldar y defender sus derechos. David Martin por escrito. - He respaldado esta resolución, que pide a la Comisión y a los gobiernos de los Estados miembros que se opongan firmemente al uso de las agresiones sexuales, la intimidación y el ataque contra mujeres en Libia y Egipto, y condena firmemente las forzadas "pruebas de virginidad" infligidas por el ejército egipcio a mujeres manifestantes detenidas en la plaza Tahrir y que considera esta práctica inaceptable, ya que equivale a una forma de tortura; pide al Consejo Militar Supremo de Egipto que tome medidas inmediatas para acabar con este trato degradante y para garantizar que a todas las fuerzas de seguridad y fuerzas armadas se les enseñe claramente que la tortura y otras formas de maltrato, incluidas las "pruebas de virginidad" forzadas, no se pueden tolerar y serán investigadas a fondo. Andreas Mölzer En los conflictos bélicos, a menudo son las mujeres y los niños los que se convierten en las víctimas reales. Desde hace mucho tiempo se sabe que la violación y la tortura son hechos frecuentes. La situación no es diferente en Libia y Egipto, según los informes que llegan de periodistas extranjeros interesados. En Egipto, las mujeres manifestantes han sido detenidas y expuestas a pruebas de virginidad, que también han quedado documentadas. En Libia, los soldados han llevado a cabo violaciones y torturas. Otro factor agravante es que las mujeres que han contado lo ocurrido ahora esperan severas represalias, como ser acusadas de difamación. Una vez más, se está produciendo un grave abuso de los derechos humanos ante el que se debería hacer algo, también por parte de las potencias occidentales. He votado a favor de la resolución porque la UE tampoco debe cerrar los ojos ante estas atrocidades y es justo que exija a los gobiernos de Egipto y Libia que se investiguen estos casos sin excepción y que los autores asuman su responsabilidad, a fin de que esos países puedan seguir el camino hacia la democracia y la libertad. Franz Obermayr Durante los disturbios en Egipto y Libia, ha habido informes de los medios internacionales que hablaban de trágicos ataques y actos de violencia que se ejercían reiteradamente contra mujeres. La tortura y la violación a menudo quedan sin castigo porque las autoridades abandonan discretamente los casos o, lo que es peor, se producen acusaciones de "difamación" contra las propias mujeres. Los papeles de víctima y autor se invierten en beneficio de una sociedad patriarcal. La UE no debe quedarse de brazos cruzados; la UE debe hacer más para proteger a las mujeres y los niños, así como el principio del Estado de Derecho para todo el mundo, en Egipto y en Libia. Así pues, he votado a favor de esta propuesta de resolución. Georgios Papanikolaou La propuesta de resolución común sobre la utilización de la violencia sexual en los conflictos en el Norte de África y en el Próximo Oriente condena duramente los crímenes detectados en Egipto y Libia. El ataque a las mujeres en ambos países y las quejas sobre las "pruebas de virginidad" llevadas a cabo por el ejército a mujeres detenidas en la plaza Tahrir y posteriormente expuestas a violación y tortura, para que después pudieran ser juzgadas ante tribunales militares por no superar las "pruebas de virginidad", son actos inhumanos y delictivos que incumplen totalmente la Convención de Ginebra sobre crímenes contra la humanidad y crímenes de guerra. Además de su condena tajante, la propuesta de resolución, la cual he respaldado, pide a la Comisión y a los gobiernos de los Estados miembros que se opongan rotundamente a la utilización de las agresiones sexuales, la intimidación y el ataque contra mujeres en Libia y Egipto y que tomen medidas específicas y coordinadas para detener inmediatamente estas prácticas. Maria do Céu Patrão Neves He votado a favor de esta resolución porque condena la violencia de género y, por supuesto, la utilización de la violencia sexual en conflictos. Estoy de acuerdo con la necesidad expresada en la resolución de dar prioridad a los derechos humanos en las medidas que se tomen con la Política Europea de Vecindad (PEV) como parte integral del proceso de democratización, y también con la necesidad de que la UE comparta con esos países la experiencia que tiene en políticas de igualdad y en la lucha contra la violencia de género. Licia Ronzulli Los levantamientos en el Norte de África y Oriente Próximo han visto a las mujeres tomar un papel muy activo en la exigencia de su anhelo compartido de democracia y derechos fundamentales. Por desgracia, los regímenes que tienen el poder en Libia y Egipto han recurrido como siempre a la agresión sexual como arma con la que atacar a las mujeres. Debemos denunciar la utilización de la violencia sexual como instrumento para intimidar y humillar a las mujeres, sin olvidar que el vacío de poder que ha surgido ahora podría conducir a un deterioro de sus derechos. Un caso significativo es el de una mujer libia que, en marzo, les contó a algunos periodistas en un hotel de Trípoli que había sido víctima de una violación en grupo por parte de unos soldados. Hoy esa joven ha sido demandada por difamación por los mismos hombres que la violaron. Debemos actuar denunciando firmemente el impacto desproporcionado de los conflictos armados sobre las mujeres y realzando su papel en la consolidación de la paz. Confío en que la denuncia por parte de la UE de la violencia ejercida contra mujeres y niños, especialmente durante conflictos armados, y de toda forma de discriminación contra ellos, en el sentido de la Convención de Ginebra, se haga en los términos más firmes posibles. Joanna Senyszyn He apoyado incondicionalmente la resolución sobre la lucha contra la violencia sexual en los conflictos en el Norte de África y Oriente Próximo. La violencia sexual en masa contra las mujeres es una parte permanente de los conflictos armados en el Norte de África y Oriente Próximo. El Fondo de las Naciones Unidas para la Infancia (UNICEF) ofrece, entre otros, el ejemplo de Kenia, un país relativamente estable, en el que las revueltas previas a las elecciones hicieron que se duplicara el número de víctimas de violencia sexual en cuestión de días. La violencia sexual se está convirtiendo en una epidemia. De hecho, se ha convertido en una táctica de guerra. La Unión Europea no debe mantenerse neutral en esta cuestión. Es, por tanto, esencial incluir la integración de género en los objetivos de la Política Europea de Vecindad y en el centro de nuestros esfuerzos para crear un enfoque efectivo y estructurado de la igualdad de género en los países que cubre la política. Los derechos humanos, un elemento inseparable de los cuales es la igualdad entre hombres y mujeres, deberían constituir una parte esencial de los procesos democráticos en terceros países. Resulta espantoso que, pese al predominio de la violencia sexual en África, los gobiernos no incluyan la lucha contra ella entre sus prioridades, como se puede observar, por ejemplo, en el caso de Sudáfrica. La UE debería centrar sus esfuerzos concretamente en las mujeres. Las propuestas que se incluyen en la resolución para la mejora de la integración social de las mujeres, la promoción de su empleo, la lucha contra el analfabetismo entre las mujeres y las prácticas perjudiciales tradicionales son muy importantes. La educación de mujeres y niñas debe incluir el conocimiento de sus derechos. Michèle Striffler Durante los últimos acontecimientos en el Norte de África, los regímenes dominantes de Libia y Egipto han utilizado las agresiones sexuales como arma para intimidar y acosar a las mujeres que participaron en los levantamientos producidos allí. Es vital, en primer lugar, que los autores de dichos actos sean juzgados por sus delitos y, en segundo lugar, que las mujeres que han padecido dichas atrocidades sean protegidas ante cualquier represalia. Yo misma he visitado la región de Kivu, al este de la República Democrática del Congo, donde esta atroz práctica es utilizada habitualmente por soldados y miembros de grupos armados. Puedo dar fe del enorme sufrimiento de las mujeres víctimas de violación y de la impunidad de los autores de estas atrocidades. La comunidad internacional debe hacer todo lo posible para asegurar que los autores de estos delitos no salgan impunes. Dominique Vlasto Las revelaciones relativas a los delitos de honor y la humillación sufrida por las mujeres durante los levantamientos en el mundo árabe me han conmocionado y preocupado, y me alegra que nuestro Parlamento haya denunciado las atrocidades cometidas contra ellas. Europa no puede permitir que se cometan impunemente dichas violaciones de los derechos humanos y de sus valores más fundamentales a sus puertas, en países socios, y con el telón de fondo de las manifestaciones pacíficas. Así pues, insisto en que estos actos bárbaros se investiguen y que se castigue a los responsables. Nuestra resolución aborda un requisito esencial para el futuro de estos países: el de dar a las mujeres un papel central en el proceso de democratización en las sociedades árabes. Las mujeres han desempeñado un papel destacado, silencioso, menospreciado incluso, en los movimientos de liberación, y creo que era esencial rendirle homenaje en este texto. Europa ha prometido apoyar a los países del Norte de África y Oriente Próximo en su proceso democrático. Ahora nos corresponde a nosotros asegurar que incluimos en ese enfoque garantías relativas al respeto de los derechos humanos y la igualdad entre hombres y mujeres. Luís Paulo Alves Estoy a favor de este informe, que se ocupa de forma adecuada de cuestiones importantes como el nuevo Estatuto del Banco Europeo de Inversiones (BEI) tras el Tratado de Lisboa, bonos para la financiación de proyectos, las consecuencias para la financiación planificada del BEI durante la crisis económica, su financiación después de 2013 y sus actividades fuera de la UE, en concreto, proyectos de desarrollo, proyectos de transformación ecológica y cómo ser más fuertes con respecto a los centros financieros extraterritoriales. Zigmantas Balčytis He votado a favor de este informe. El Banco Europeo de Inversiones juega un papel fundamental en el apoyo a las PYME, sobre todo durante la crisis financiera y la recesión económica. Dada la enorme importancia de las PYME para la economía europea, se acordó que de 2008 a 2011 las PYME recibirían préstamos que ascienden a un total de más de 30 000 millones de euros. El Instrumento Europeo de Microfinanciación "Progress" se estableció en marzo de 2010 con unos 200 millones de euros en financiación de la Comisión y el Banco. No obstante, las PYME siguen teniendo dificultades cuando tratan de obtener crédito. Como menciona el informe de Bank Watch, las PYME, concretamente las de los Estados miembros de Europa Central y Oriental, no pueden aprovechar la ayuda destinada a ellas. El BEI debe fijar unas condiciones de financiación claras y unos criterios de eficacia de los préstamos para sus intermediarios financieros que ofrecen préstamos. A los intermediarios financieros nacionales se les dio un periodo de dos años para ofrecer préstamos, pero como afirma el informe, algunos intermediarios financieros solo concedieron una pequeña parte de los préstamos o no concedieron nada en absoluto, a pesar de que los recursos financieros estaban en sus cuentas. Además, el sitio web del BEI sigue sin poner a disposición del público datos relativos al uso y los beneficiarios de los fondos asignados. Creo que el BEI debe mejorar su transparencia en lo que se refiere a los préstamos a través de intermediarios financieros e informar anualmente sobre sus préstamos a PYME, incluyendo una evaluación de la accesibilidad y la eficacia de esto y listas de beneficiarios de préstamos. Diogo Feio En primer lugar, quisiera felicitar al Banco Europeo de Inversiones (BEI) por todo el trabajo que ha realizado, especialmente su apoyo a las pequeñas y medianas empresas (PYME) mediante la financiación que ha aumentado de forma constante desde 2008, y también mediante la creación del Instrumento Europeo de Microfinanciación "Progress" en marzo de 2010. Asimismo, creo que el compromiso con la idea de los bonos para la financiación de proyectos, destinados a mejorar la calificación crediticia de los bonos emitidos por las propias empresas, y que son utilizados para financiar el transporte europeo, la energía y las infraestructuras de TI, es una medida positiva. A estas alturas, sería deseable que tanto la Comisión como el BEI presentaran propuestas concretas para los bonos para la financiación de proyectos. También merece la pena destacar el importante trabajo que puede ejercer el BEI con la estrategia UE 2020, al simplificar procedimientos y maximizar los factores multiplicadores para atraer inversores del sector público y privado. Con respecto a la financiación del BEI fuera de la UE, creo que lo deseable sería contar con un Memorando de Entendimiento firmado por el BEI, el BERD y la Comisión, a fin de reforzar la cooperación en todos los países donde operan, con el doble objetivo de hacer sus políticas en materia de préstamos coherentes entre sí y coherentes con los objetivos políticos de la UE. José Manuel Fernandes El Banco Europeo de Inversiones (BEI), creado en 1958 con el Tratado de Roma, es una comunidad financiera de la UE que principalmente tiene el objetivo de contribuir al desarrollo equilibrado de la UE mediante la integración económica y la cohesión territorial. Aplaudo los cambios introducidos por el Tratado de Lisboa, que da una mayor flexibilidad a la financiación del BEI. Recuerdo las enmiendas introducidas por el Tratado de Lisboa, que aclaraban los objetivos de la financiación concedida por el BEI a terceros países, que debería apoyar los principios generales que gobiernan las interacciones de la UE con el resto del mundo, como se especifica en el artículo 3, apartado 5, del TUE y que, con esa seguridad, debería respaldar los objetivos de la acción exterior de la UE. Esta institución financiera está obligada a presentar un documento con el balance de sus actividades al Parlamento todos los años. Esta propuesta de resolución se centra en el análisis del informe de 2009. Este documento hace referencia no solo a los avances que resultaron de la adopción de los nuevos estatutos, sino también a las actividades del BEI. João Ferreira Reconocemos la importancia que pueden tener los préstamos del Banco Europeo de Inversiones (BEI) para el desarrollo y el progreso social, debido a sus bajos intereses y sus largos periodos de pago. No obstante, sus opciones no siempre son lo suficientemente transparentes y claras. Además, no son los países ni las regiones que más necesitan sus préstamos los que salen más favorecidos con sus préstamos. Así pues, este informe, que nosotros apoyamos, contiene algunas críticas, sugerencias y propuestas. Sin embargo, no estamos de acuerdo con la transformación del BEI en una mera herramienta para que la UE aplique sus políticas, así como con el planteamiento de los problemas de cohesión social y económica y desarrollo social, que se debería considerar en el presupuesto de la UE y los fondos estructurales y de cohesión de la UE.'Obviamente, el BEI puede controlar y aumentar esos esfuerzos, pero no puede sustituir a las políticas presupuestarias de la UE. Monika Flašíková Beňová El Banco Europeo de Inversiones (BEI) actualmente desempeña un papel insustituible a la hora de ofrecer financiación en la UE y otros lugares. El informe presentado adopta una visión positiva del hecho de que el BEI ha actuado correctamente al respaldar a las PYME de la UE durante la crisis. Es cierto que el banco anteriormente destinó 30 000 millones de euros durante un periodo de cuatro años para respaldar a las PYME. No obstante, el problema no es que todo el dinero siquiera llegara a las PYME. En concreto, solo cerca de la mitad de los fondos asignados llegaron a las PYME de la región V4 en el primer periodo. El BEI concedió a los bancos inexplicablemente un largo periodo de dos años para distribuir los fondos y además no especificó ninguna sanción a los bancos en caso de que no se cumpliera dicho plazo. Los bancos de Europa Central, duramente golpeados por la crisis, estaban encantados de "quedarse con" esos fondos. Lo que se presentó como un apoyo a las PYME se convirtió, en realidad, en apoyo a las sucursales de bancos extranjeros en Europa Central. Hay motivos suficientes para pensar que esto no ha sido por casualidad, sino a propósito. Para concluir brevemente -el BEI también está teniendo problemas en el área de desarrollo-. Tiene que contratar a más trabajadores especializados en desarrollo. El BEI está actualmente falto de personal, pese a su impacto sobre los denominados países en desarrollo. También estoy de acuerdo con el ponente en que el BEI debe hacer cambios estrictos en su financiación a través de intermediarios, ya que esto podría acabar en paraísos fiscales. Ildikó Gáll-Pelcz Aplaudo el hecho de que el Parlamento Europeo evalúe el informe anual del Banco Europeo de Inversiones (BEI), aunque sea desde una perspectiva muy general. El BEI está teniendo un papel decisivo en la lucha contra la crisis. Para mí, sin embargo, las cuestiones de la transparencia y los resultados medibles siguen dudosas. La actividad del BEI se centra en las tres áreas en las que la crisis ha golpeado más fuerte: las pequeñas y medianas empresas (PYME), las regiones de convergencia y la lucha contra el cambio climático. Las PYME juegan un papel clave en la recuperación de la economía europea y la lucha contra el desempleo, y por eso sería oportuno facilitarles el acceso al capital necesario para que se produzcan cambios. En este sentido, sería útil que pudiéramos ver una evaluación de la accesibilidad y la efectividad de los préstamos en cuestión todos los años, lo cual garantizaría la transparencia del objetivo final de los préstamos y mejoraría el proceso administrativo. También a este respecto, creo que es de vital importancia que el BEI actualice y refuerce su política sobre los centros financieros extraterritoriales. El BEI juega un papel muy importante en la mejora de la convergencia de la Unión Europea, y debido a la ayuda técnica y la cofinanciación que ofrece, las regiones bajo los objetivos de convergencia pueden utilizar una mayor proporción de los fondos disponibles para ellas. Por esta razón, creo que incrementar más este papel resulta práctico y se debe respaldar. Por último, creo que merece ser tenida en cuenta la propuesta de que se introduzca un sistema de supervisión regulador transparente en el interés de la calidad de la situación financiera del BEI, una medida exacta de sus resultados y la conformidad con unas prácticas profesionales efectivas y satisfactorias. Lorenzo Fontana Me parece bien el hecho de que en este periodo de crisis, las actividades del Banco Europeo de Inversiones se centren en ayudar a las pequeñas y medianas empresas, que son el pilar de nuestra sociedad. La implicación y el diálogo con los intermediarios financieros locales son bienvenidos. Lo que es muy importante en mi opinión es el énfasis puesto sobre las energías renovables en lo que respecta a los países candidatos. Por esta razón, voto a favor del informe. Juozas Imbrasas He votado a favor de esta resolución porque el Parlamento Europeo acoge con satisfacción los cambios introducidos por el Tratado de Lisboa, que permiten una mayor flexibilidad en la financiación del BEI e incluyen las participaciones en el capital como un complemento a las actividades ordinarias del Banco, la posibilidad de establecer filiales y otras entidades con el fin de regular las denominadas actividades especiales y facilitar servicios más amplios de asistencia técnica, así como el refuerzo del Comité de Auditoría. Recomienda que se considere la posibilidad de introducir un sistema de supervisión prudencial de la calidad de la situación financiera del BEI, la medida exacta de sus resultados y el respeto de las normas de buenas prácticas profesionales. También acoge con satisfacción la idea de "bonos para la financiación de proyectos" destinados a mejorar la calificación crediticia de los bonos emitidos por las propias empresas en el marco de la Estrategia Europa 2020 y utilizados para financiar el transporte europeo, la energía, las infraestructuras de TI y la transformación ecológica de la economía. La emisión de los bonos para la financiación de proyectos tendría un impacto positivo en la disponibilidad de capital destinado a las inversiones para mejorar el crecimiento y el empleo, como complemento de las inversiones nacionales y del Fondo de Cohesión. David Martin por escrito. - He votado a favor de este informe que recomienda las siguientes medidas para reforzar el papel del BEI en el desarrollo: (a) la asignación de un mayor número de personal especializado y con experiencia en cuestiones de desarrollo y en los países en desarrollo, así como un aumento de la presencia local de personal en los terceros países, (b) una mayor participación de los actores locales en los proyectos, (c) la puesta a disposición de capitales adicionales destinados a los proyectos orientados al desarrollo, (d) la concesión de un mayor número de subvenciones, (e) estudiar la posibilidad de agrupar las actividades del BEI en los terceros países en una entidad única separada. Barbara Matera Quiero hacer constar mi satisfacción con que el informe Cutaş sobre el informe anual 2009 del Banco Europeo de Inversiones (BEI) haya sido aprobado. Destacaría el excelente trabajo realizado por el BEI en apoyo a las pequeñas y medianas empresas en un periodo de dificultad económica y difícil acceso al préstamo. Además, estoy a favor del desarrollo por parte del BEI, junto con la Comisión Europea, de bonos para la financiación de proyectos que se utilicen en la financiación de proyectos de grandes infraestructuras relacionadas con el transporte, la energía y las telecomunicaciones, que son esenciales para lograr los objetivos de crecimiento y cohesión de la Unión. Maria do Céu Patrão Neves El informe anual 2009 del Banco Europeo de Inversiones (BEI) destaca el papel esencial que ha desempeñado el BEI en el apoyo a las pequeñas y medianas empresas (PYME), sobre todo en este periodo de crisis financiera y recesión económica. El BEI se ha centrado en tres áreas que la crisis ha golpeado más fuerte en Europa, concretamente: las PYME, las regiones de convergencia y la lucha contra el cambio climático. La importancia de las PYME para la economía europea es incuestionable, por lo que aplaudo el aumento de la financiación del BEI para las PYME en el periodo 2008-2010, que ascendía a 30 800 millones de euros, y el establecimiento del Instrumento Europeo de Microfinanciación "Progress", que ha recibido unos 200 millones de euros por parte de la Comisión y el BEI. Raül Romeva i Rueda por escrito. - A favor. Aunque no es un texto que nosotros, como Verdes, hubiéramos redactado así, pensamos que el texto es lo suficientemente aceptable para votar a su favor. Licia Ronzulli El documento que se ha aprobado hoy destaca que existe una clara necesidad de ayuda adicional por parte del Banco Europeo de Inversiones (BEI) en áreas estratégicas para la recuperación de la economía europea: las pequeñas y medianas empresas, empresas de capitalización media e infraestructuras y otros proyectos clave de crecimiento y mejora del empleo como parte de la Estrategia Europa 2020. El informe insta al BEI a que invierta en el transporte de mercancías en el sector ferroviario europeo, así como en otras redes transeuropeas de transporte de mercancías con un enfoque prioritario en el Mediterráneo, el Mar Negro y los puertos del Mar Báltico, con el fin de vincularlos definitivamente a los mercados europeos. El BEI debería, además, ofrecer más apoyo a la construcción de la red RTE-T para que sirva de incentivo a las inversiones tanto del sector privado como del público. Para alcanzar este objetivo, los "bonos para la financiación de proyectos" pueden actuar como un instrumento complementario de inversión junto al presupuesto del fondo RTE-T.

Moterų padėtis Balkanuose (trumpas pristatymas) Pirmininkė Kitas klausimas - trumpas Z. Gurmia pranešimo Moterų teisių ir lyčių lygybės komiteto vardu dėl moterų padėties Balkanuose pristatymas. Zita Gurmai Komisijos nary, ponios ir ponai, dėkoju, kad likote čia šiuo vėlyvu metu. Džiaugiuosi šiandien galėdama jums pristatyti šį pasiūlymą. Džiaugiuosi, nes tai parodo, kad Europos Parlamentas mano, jog svarbu stebėti ir gerinti moterų padėtį Balkanuose. Esu įsitikinusi, kad tai - mūsų bendras interesas ir mūsų visų atsakomybė, nes Europos Sąjunga negali būti atsiskyrusi. Visi žinome, kad regiono šalys ne taip jau seniai patyrlabai rimtų traumų. Jos labai stengiasi išspręsti savo problemas, dėl to jos nusipelnžavėjimosi jomis. Tačiau, mano nuomone, joms nesiseka tinkamai įvertinti labai svarbų resursą, t. y., moteris. Tiesa, kad moterys labai nukentėjo per karus, tačiau turime prisiminti, kad jos yra ne tik aukos, jos atlieka konstruktyvų, aktyvų, naudingą ir nepakeičiamą vaidmenį, siekiant demokratinio stabilumo ir persitvarkymo. Niekada nepritariau tam, kad moterims būtų daromos išimtys, tačiau išdrįsiu pareikšti, kad joms turėtų būti suteikiamos tokios pačios galimybės kaip ir vyrams. Ne mažiau ir ne daugiau. Šiuo atveju nėra jokio skirtumo. Moterys gali atlikti anksčiau minėtą vaidmenį tik tuo atveju, jei joms bus suteikta galimybtai padaryti. Kokia ta galimybė? Kadangi moterys sudaro pusę gyventojų, joms turi būti suteikta vienodos apimties sprendimų priėmimo teisė. Žinau, kad dauguma žmonių mano, jog kvotos nustatymas nėra tinkamas sprendimas, tačiau turiu pasakyti, kad, deja, efektyvesnio administracinio sprendimo iki šiol nėra. Ekonominmoterų emancipacija - vienas iš pirmųjų siekių. Dirbančios moterys yra produktyvesnės visuomenės narės ir ne tokios pavergtos. Ir jeigu jos dirba, jos negali būti atribotos nuo teisės į vadovaujančias pareigas ekonominiame gyvenime. Taip pat sunkiai dirbančioms moterims turi būti suteikta galimybsuderinti profesinį gyvenimą su įsipareigojimais šeimai. Kad taip būtų, visuomenės požiūris turi tapti pozityvesnis moterų atžvilgiu, o neigiami stereotipai panaikinti. Šiuo atžvilgiu svarbų vaidmenį vaidina išsilavinimas ir žiniasklaida. Galėčiau tęsti šį ilgą sąrašą, bet dėl laiko stokos norėčiau pabrėžti du labai svarbius argumentus. Pirma, niekada negalime pamiršti, kad aptariamą regioną sudaro kelios skirtingos šalys, kurios negali būti painiojamos ar laikomos vienodomis. Kiekviena šalis labai stengiasi kiekvienoje srityje, taigi ir siekdamos pagerinti moterų padėtį. Žinoma, kai kurios šalys yra daugiau pasiekusios šioje kovoje nei kitos. Bandžiau tai perteikti lentelėje, pridėtoje prie pranešimo. Antra, galimybateityje prisijungti prie Europos Sąjungos - svarbi motyvacija šioms šalims siekti savo tikslų. Šiuo atžvilgiu joms ir mums labai svarbu pasinaudoti šiuo laikotarpiu. Mano tikslas, rengiant šį pranešimą, buvo parodyti, kad jos eina teisingu keliu, kad gerbiu jų pastangas ir linkiu joms drąsos ateityje. Norėčiau pasinaudoti šia galimybe padėkoti už pagalbą, kurios sulaukiau rengdama šią užduotį, iš Rudolfs Verdins ir Elvy Svennerstål iš Moterų teisių ir lyčių lygybės sekretoriato, iš Effy Tsonos ir Majella McCone iš Europos Parlamento socialistų frakcijos sekretoriato, iš mano kolegų narių, pagalbinių pranešėjų, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Doris Pack, Edit Bauer, Lívia Járóka, Filiz Hyusmenova, Emine Bozkurt, Anni Podimata, Marusya Lyubcheva ir daugybės kitų. Ypač dėkoju Europos liaudies partijos (krikščionių demokratų) ir Europos demokratų frakcijos sekretoriatui, Žaliųjų frakcijai/Europos laisvajam aljansui ir, žinoma, liberalams už jų nenuilstamą darbą ir neišsenkamą pasirengimą nusileisti. Galiausiai, bet ne mažiau svarbu, norėčiau padėkoti savo tiesioginiams kolegoms. Labai didžiuojuosi tuo, kad pasiūlymas, kurį šiandien pristatau, atspindi platų kompromisą, o tai, manau, yra aiški, nedviprasmiška ir stipri Europos Parlamento siunčiama žinia. Tikiuosi, kad paskaičius tarp eilučių taps aišku, kad aš siekiu suteikti pranešimui teigiamą, padrąsinantį toną. Dėkoju jums už dėmesį. Ypač malonu, kad Komisijos narys G. Verheugen, kuris buvo už plėtrą atsakingas Komisijos narys tuo metu, kai prisijungėme prie ES, yra čia su mumis. Günter Verheugen Komisijos pirmininko pavaduotojas. - (DE) Gerb. pirmininke, ponios ir ponai, Z. Gurmai, buvau atsakingas už plėtrą, bet tai buvo prieš ketverius metus. Nepaisant to, vis dar prisimenu dalį žinių iš tų laikų. Tikrai džiaugiuosi galėdamas šįvakar su jumis kalbėti šia tema. Visada ja labai domėjausi ir domiuosi šiandien. Jūsų pranešimas atitinka Komisijos išvadas: nuomonės niekuo nesiskiria. Tikra tiesa, kad moterų teisių ir moterų bei vyrų lygybės klausimą laikome visiškai nepakeičiama politinių kriterijų, kurie yra būtinos sąlygos, pradedant ir užbaigiant derybas dėl stojimo, dalimi. Iš savo patirties galiu pasakyti, Olli Rehn, kuri tai daro dabar, patvirtintų, kad derybos dėl plėtros, iš tikro visas plėtros procesas, paprasčiausia viltis, kad stojimo derybos gali prasidėti, žymiai ir reguliariai pagerina socialinę nuskriaustų asmenų grupių padėtį. Aptariamų šalių vyriausybės ir parlamentai žino, ko Europa iš jų tikisi. Mano nuomone, nėra stipresnio katalizatoriaus spartiems socialiniams pokyčiams šalyse kandidatėse ar galimose šalyse kandidatėse nei perspektyva sugebėti tapti Europos Sąjungos nare ir taip atitikti tam tikrus standartus, kuriuos esame nustatę Europoje. Jūsų parengti pranešimai, jūsų ir mūsų analizapibūdina tikrai bauginančią problemą. Moterys mūsų šiandien aptariamose šalyse paprastai yra neatstovaujamos tiek darbo rinkoje, tiek politiniame gyvenime. Plačiai paplitęs smurtas namuose. Ypač neramina moterų padėtis kaimuose. Mergaitės ir moterys, priklausančios nacionalinei etninei mažumai, ypač romų moterys, kaip ir neįgalios moterys yra labai diskriminuojamos, ir, deja, tikrai per dažnai moterys ir mergaitės yra prekybos žmonėmis aukos. Todėl Komisijai nereikia nsakyti, kad būtina, bendradarbiaujant su šalimis kandidatėmis ir galimomis šalimis kandidatėmis, sukurti programas šioms sąlygoms pagerinti. Nereikia to detalizuoti. Yra daugybprogramų, kuriomis remdamosi šalių kandidačių vyriausybės ir institucijos pajėgtų tinkamai spręsti problemas. Tačiau yra ir projektų bei programų, grindžiamų savitarpio pagalbos principu, kuriomis remiamos nevyriausybinės organizacijos ir kitos socialinės grupės. Galiu jus užtikrinti, gerb. Z. Gurmai, kad Komisija ir toliau darys viską, ką gali, kad prisidėtų prie moterų teisių stiprinimo Balkanų šalyse. Kaip jau sakiau, tai neabejotinai apima paramą moterų organizacijoms ir nevyriausybinėms organizacijoms. Manau, kad tikėtina ir rimta šių šalių stojimo perspektyva - stipriausias įmanomas stimulas paraginti jas daryti tai, kas iš tikrųjų būtina. Tačiau nesuklyskime. Visi čia esantys žino, kad tokie socialiniai procesai užtrunka. Jeigu galėčiau vėl grįžti prie savo patirties, negalime pasitenkinti tuo, kad kažkas yra numatyta teisyne. Negalime pasitenkinti tuo, kad yra parengti puikūs, popieriuje gerai atrodantys veiklos planai. Turiu jų begalę, bet jie jokiu būdu nereiškia, kad kažkas iš tikrųjų vyks. Tokiu atveju realus darbas yra tik pradžia. Esu labai dėkingas, kad Europos Parlamentas taip susidomėjo šia veikla. Pirmininkė Šis klausimas baigiamas. Balsavimas vyks rytoj, 2008 m. gruodžio 4 d., ketvirtadienį, 12 val. Raštiški pareiškimai (Darbo tvarkos taisyklių 142 straipsnis) Cristian Silviu Buşoi raštu. - Socialinplėtra lyčių lygybės atžvilgiu Balkanuose, deja, yra žinoma kaip nedaranti pažangos šioje srityje. Nors kai kurioms Balkanų šalims buvo suteiktas kandidatės į ES narystės statusas, moterų padėtis kelia vis didesnį susirūpinimą ir, vargu, ar gerėja. Norėdama išlaikyti atitinkamą moterų padėtį Balkanų visuomenėse, ES turi labiau įsitraukti į lėtą demokratijos procesą, kuris yra būdingas daugeliui šalių regione, ir skatinti teisiškai privalomų dokumentų moterų teisių ir laisvių atžvilgiu puoselėjimą. Dar daugiau, pozityvi diskriminacija turėtų būti regiono vyriausybių naudojama koncepcija, taikoma taip pat kaip ir ES valstybėse narėse. Nepaisant to, kad būtų atkurta stabili nekonfliktinaplinka, būtina skatinti lygios visuomenės, ginančios moterų padėtį, plėtrą, siekiant išvengti patriarchalinių institucijų, kurios buvo būdingos praeityje, atsikūrimo. Moterų dalyvavimas sprendimų priėmimo procese būtinas, siekiant esminių pokyčių jų statuso visuomenėje atžvilgiu, kuris turės konkrečią naudą būsimam tobulėjimui. Anneli Jäätteenmäki raštu. - Lygios moterų ir vyrų galimybės - svarbi Kopenhagos kriterijų dalis. Balkanų šalys turi daug ką nuveikti šioje srityje. Šalys kandidatės turėtų stengtis suvienodinti savo teisės aktus antidiskriminacijos ir lyčių lygybės srityje su tais, kurie numatyti Bendrijos teisyne. Klausimai, į kuriuos reikėtų atkreipti ypatingą dėmesį Balkanuose, apima: sveikatos priežiūros sistemos tobulinimą, moterų atstovavimo valdžioje didinimą, moterų gynimą nuo smurto namuose, seksualinių nusikaltimų pašalinimą ir griežtesnių antidiskriminacinių strategijų įgyvendinimą. Šios problemos tikrai egzistuoja ir ES valstybėse narėse. Mes turėtume nuolat siekti didesnės moterų ir vyrų lygybės. Tačiau šalys kandidatės ypač turi skirti dėmesį šioms problemoms ištaisyti dar prieš tai, kol galės prisijungti prie Europos Sąjungos. Lívia Járóka raštu. - Diskriminavimo problemos, su kuriomis susiduria romų bendruomenės, visoje Europoje lieka neišspręstos. Tiek senosiose, tiek naujosiose valstybėse narėse integracijos politika paprastai yra silpna, pavienir įgyvendinama pavieniais atvejais. Balkanuose romų moterys diskriminuojamos ne tik dėl savo lyties, bet ir dėl priklausymo etninei grupei. Dėl jų išskyrimo iš visos visuomenės romų moterys patiria diskriminaciją, o tai turi įtakos jų teisei į sveikatos priežiūrą, kokybišką išsilavinimą, būstą ir darbą. Itin svarbu, kad šalys kandidatės ir galimos šalys kandidatės Balkanuose užtikrintų visų formų diskriminacijos ir išankstinio nusistatymo prieš romų moteris panaikinimą, ir sukurti efektyvią antidiskriminacinę strategiją, kuri būtų įgyvendinama visais lygiais (šalies ir vietos). Akivaizdu, kad Europos Sąjungos plėtros procesas, remiantis Kopenhagos kriterijais, gali žymiai pakeisti romų padėtį Balkanuose. Dėl to svarbu, kad Europos Komisija sukurtų efektyvią priežiūros sistemą, kad būtų įvertintos realios pastangos mažumų ir moterų teisių Balkanuose atžvilgiu, o tai parodytų, ar visiškai atitinkami politiniai stojimo kriterijai. Dumitru Oprea Pranešime dėl moterų padėties Balkanuose kalbama apie vieną aktualiausių šių dienų temų: moterų vietą šiuolaikinėje visuomenėje. Skamba daugybpavojaus varpų dėl moterų padėties Balkanuose, vykstant stabilios demokratijos sukūrimo procesui. Šis pranešimas yra ne tik visa apimantis, jame kalbama ir apie tokius tiesiogiai susijusius svarbius klausimus kaip moterys darbo rinkoje, kova su stereotipais, moterų sveikata, moterų dalyvavimas, priimant sprendimus, smurtas prieš moteris ir prekyba žmonėmis. Šių temų aktualumas dar akivaizdesnis kai kuriose šalyse, kuriose pastaraisiais 20 metų buvo didelių pokyčių. Neramina tai, kad labai sudėtinga įvertinti tikrąją padėtį šiose šalyse. Tiek tyčia, tiek ne, tačiau moterys yra diskriminuojamos. Vienas iš pavyzdžių - neoficiali moterų darbo rinka. Kai kuriose šalyse toks dalykas yra laikomas norma. Su dar didesne problema susiduria moterys, kurios yra nukreiptos ar įtrauktos į tokią veiklą, kuria prieštaraujama žmogaus orumui, pvz., prostitucija, arba kurios tampa prekybos žmonėmis aukomis. Rūpestį kelia ir tai, kad daugybmoterų yra smurto namuose aukos. Žvelgiant iš kitos pusės, moterys turi labiau pakeisti savo požiūrį, kad galėtų užimti tokią vietą visuomenėje, kokios nusipelnė. Rovana Plumb Kaip EP nariš šalies, esančios kaimynystėje su Vakarų Balkanais, pritariu šalių kandidačių ar galimų šalių kandidačių padarytai pažangai, apie kurią kalbama pranešime. Tačiau mums reikia specialių politinių priemonių socialinei ir ekonominei diskriminacijai ir nesaugumui, išlikusiam regione, panaikinti. Konfliktai regione iš visų atminties ištrynmoterų įvaizdį. Be to, jie sąlygojo stereotipų, dėl kurių moters vaidmuo visuomenėje ypač sumažėjo, jį nustelbgalingi vyrai, atsiradimą ir sustiprėjimą. Pradinis šių stereotipų panaikinimo taškas - pradinis išsilavinimo lygis. Šviečiamąja medžiaga mokyklose turėtų būti puoselėjamas teigiamas moters, turinčios vienodas teises su vyrais, įvaizdis. Mūsų pareiga - paremti šias programas tiek politiškai, tiek finansiškai. Tai reiškia, kad pasiekti rezultatai turėtų būti įdėmiai stebimi derybose. Daciana Octavia Sârbu ES turi įdėmiau stebėti moterų padėtį Balkanuose, ypač ES šalyse kandidatėse. Taip pat reikėtų skatinti sudaryti rengimosi stojimui fondus, kurių pagrindu būtų remiamos Balkanų šalys, kovojančios su prekyba žmonėmis ir prostitucija, ypač apimančia vaikus, taip pat suteikiamos atitinkamos sveikatos priežiūros paslaugos, kuriomis galėtų pasinaudoti bet kuri moteris, neatsižvelgiant į jos rasę, religiją ar socialinę padėtį. Galiausiai, bet ne mažiau svarbu, šių fondų pagrindu galėtų būti sukurtas prieglobstis ar pagalbos centrai moterims, patiriančioms smurtą namuose. Taip pat norėčiau pabrėžti paramos teikimo NVO, kovojančioms už moterų teises Balkanuose, kurią įgyvendintų tiek vyriausybės Balkanų regione, tiek NVO ES valstybėse narėse, svarbą. Kviečiu daryti spaudimą Balkanų valstybių valdžioms skubiai imtis priemonių kovoti ir užkirsti kelią prekybai žmonėmis, prostitucijai, tarp jų ir nepilnamečių bei vaikų pornografijai, turint omenyje, kad Balkanai yra ir tranzitinis regionas, ir šaltinis prekybai žmonėmis. Negalime pro pirštus žiūrėti į kompetentingų institucijų Balkanuose poreikį imtis priemonių, kuriomis būtų siekiama užtikrinti vienodą užmokestį moterims ir vyrams bei šviesti žmones apie stereotipus. Dushana Zdravkova Praėjusią savaitę minėjome Tarptautinę dieną, skirtą smurtui prieš moteris pašalinti. Europos Komisija pabrėžžiaurios kovos su aktualia problema svarbą. Europos Parlamentas taip pat turi kreiptis į šalis kandidates, kad šios imtųsi aktyvių veiksmų dėl tinkamo dabartinės teisinės sistemos taikymo ir laikymosi. Kadangi teisnegali būti tik popieriuje, ji turi būti taikoma ir realybėje, kad būtų pagerinta moterų, kurios kasdien yra kankinamos ir net nesuvokia, kad tai nėra priimtina, padėtis. Būtent todėl pritariu tyrinėtojui, kad reikia imtis veiksmų, kad būtų pakeisti stereotipiniai mąstymo būdai šiose šalyse. Norėčiau atkreipti jūsų dėmesį į kitą esminį šio pranešimo aspektą. Turėdama omenyje regiono specifiką ir ypač karinius konfliktus, kuriuos pastarąjį dešimtmetį stebėjo visa Europa, norėčiau pabrėžti tai, kad konflikto vietose vyrai ir moterys, mergaitės ir berniukai karą pajaučia skirtingai. Tai tiesa, kad moterys ir vaikai dažniausiai tampa šių konfliktų aukomis, tačiau moterims turi būti suteikta tokia pati galimybir tokia pati proga, kad ji irgi galėtų kovoti, aktyviai dalyvauti socialiniame ir politiniame gyvenime, valdyti ir stabilizuoti visuomenę.

Stratégia Komisie vzhľadom na tretie zasadnutie strán Dohovoru o prístupe k informáciám, účasti verejnosti na rozhodovacom procese a prístupe k spravodlivosti v záležitostiach životného prostredia (rozprava) Predsedajúci Ďalším bodom je rozprava o otázke na ústne zodpovedanie, ktorú predložil pán Ouzký v mene Výboru pre životné prostredie, verejné zdravie a bezpečnosť potravín Komisii: Stratégia Komisie vzhľadom na tretie zasadnutie strán Dohovoru o prístupe k informáciám, účasti verejnosti na rozhodovacom procese a prístupe k spravodlivosti v záležitostiach životného prostredia (B6-0157/2008). Chcel by som sa všetkých prítomných opýtať, či má význam otvárať túto rozpravu. Domnievam sa, že bez toho, aby tu bol prítomný spravodajca v tejto diskusii nemôžeme pokračovať a žiadam vás, aby ste mi dali povolenie dnešnú rozpravu ukončiť. Máte k tomuto návrhu nejaké námietky? Marios Matsakis Vážený pán predsedajúci, chcel by som požiadať iba o vysvetlenie. Predložili nám poslanci, ktorí nie sú prítomní, a spravodajca, ktorý nie je prítomný, nejaké ospravedlnenie? Máte nejaké vysvetlenie alebo ospravedlnenie ich neprítomnosti? Predsedajúci Jediný dôvod, o ktorom viem, je ten, že tu teraz nie sú. Inak nič nevieme, nemáme tajných agentov. Eija-Riitta Korhola (FI) Vážený pán predsedajúci, všetci vieme, že pán Wojciechowski je ako predseda výboru autorom otázky len formálne. Ja osobne som bola spravodajkyňou pre Aarhuský dohovor dlhé roky. Prišla som sem z úžasnej recepcie, na ktorej sa podávala špargľa, aby som sa k tejto záležitosti vyjadrila a chcela by som teda svoj príspevok predniesť. (Predsedajúci prerušil rečníčku) Predsedajúci So všetkou úctou k úžasnej špargľovej recepcii vám musím povedať, že bez autora otázky nemôžeme pokračovať. Neviem, aké tajné vzťahy k autorovi otázky prechovávate, ale, bohužiaľ, nemôžeme pokračovať. Je mi to veľmi ľúto pani komisárka. Inés Ayala Sender (ES) Vážený pán predsedajúci, neviem, podľa ktorého článku rokovacieho poriadku nemôžeme o tejto záležitosti diskutovať. Pani komisárka je tu prítomná a určite si zasluhuje našu úctu. Domnievam sa, že všetci prítomní poslanci sú pripravení a ochotní o tejto záležitosti diskutovať. V plnej miere dokážem pochopiť preferencie a priority pána Ouzkého a rešpektujem jeho voľbu, ale teraz, ak nám v diskusii výslovne nebráni ustanovenie rokovacieho poriadku, by sme, ako sa domnievam, z úcty k pani komisárke a našim kolegom mali túto diskusiu otvoriť. Predsedajúci Domnievam sa, že to berieme príliš vážne. Ako môžeme diskutovať o otázke, keď nebola položená a navyše v neprítomnosti jej autora? Rešpektujem iné povinnosti pána Ouzkého, nie je tu prítomný a nepredkladá otázku. Napriek tomu, že mám veľmi dobrú predstavivosť, neviem si predstaviť odpoveď na otázku bez vyslovenia podstaty tejto otázky, napriek tomu, že pani komisárka a dvaja hlavní rečníci, vážení poslanci Európskeho parlamentu zo skupiny PPE-DE a skupiny PSE, sú prítomní. A tak, ak sa chceme zachovať seriózne mali by sme túto diskusiu ukončiť. Ak chcete sami pokračovať v odpovedaní na otázku bez otázky, ja s tým problém nemám. Navrhujem, aby sme rokovanie skončili. Budeme mať príležitosť pokračovať. Androula Vassiliou členka Komisie. - Vážený pán predsedajúci, odpoveď na otázku pošlem písomne. Písomná odpoveď Komisie V roku 2008 si pripomenieme desiate výročie prijatia Aarhuského dohovoru. Tretie stretnutie strán dohovoru, ktoré sa bude v júni konať v Rige, bude príležitosťou, aby strany preskúmali pokrok dosiahnutý v rámci vykonávania dohovoru a aby sa zamysleli nad výzvami, ktoré máme pred sebou a aby sa na ne pripravili. Európske spoločenstvo je stranou dohovoru od mája 2005. V rokoch pred a po roku 2005 EÚ prijala niekoľko právnych predpisov zameraných na zabezpečenie vykonávania dohovoru. Napriek tomu v tejto oblasti naďalej pretrvávajú problémy vrátane problémov na úrovni samotného dohovoru, napríklad všetky strany sa ešte stále musia dohodnúť na predvídateľných a stabilných finančných ustanoveniach. Priority Komisie na treťom stretnutí strán sa budú zameriavať na: · prijatie dlhodobého strategického plánu, v ktorom sa stanovujú ambiciózne, ale realistické priority na nasledujúce roky, a to pragmatickým a praktickým spôsobom. V tejto súvislosti by som chcela zdôrazniť význam vykonávania, ktoré by podľa názoru Komisie malo byť prvoradou prioritou; · prijatie stabilných a predvídateľných finančných ustanovení, ktoré zabezpečia, že práca na programoch dohovoru môže pokračovať na stabilnom finančnom základe; · prijatie interpretačného rozhodnutia na stretnutí strán, v ktorom sa vyjasnia podmienky, za akých nadobudnú účinnosť zmeny a doplnenia dohovoru. Toto rozhodnutie je významné a dôležité z praktického hľadiska už dnes, keďže sa bude uplatňovať na zmenu a doplnenie dohovoru z roku 2005 týkajúcu sa geneticky modifikovaných organizmov; · pokračovanie v činnosti zameranej na účasť verejnosti, najmä na medzinárodných fórach a na prístup k spravodlivosti v záležitostiach životného prostredia a · príspevok k vymenovaniu členov výboru pre súlad, ktorý je hlavným mechanizmom na zabezpečovanie súladu s dohovorom, a teda môže užitočným spôsobom pomôcť stranám v pokroku v oblasti vykonávania dohovoru. Komisia sa snaží o začlenenie poslancov Európskeho parlamentu v úlohe pozorovateľov do delegácií Spoločenstva, ktoré sa zúčastňujú na stretnutiach riadiacich orgánov viacstranných dohôd a pri mnohých príležitostiach sa jej to už podarilo. Vítam účasť poslancov Európskeho parlamentu na treťom stretnutí strán a teším sa, že si vypočujem vaše priority a očakávania od tohto stretnutia. Predsedajúci Chcel by som tento Parlament informovať o tom, že rokovanie sa skončí, keďže autor otázky nie je prítomný. Odpoveď na otázku bude poskytnutá písomne.

Stemmingen De Voorzitter Voordat we beginnen met de stemmingen, heeft de heer Schulz spreektijd verzocht inzake een motie van orde. Martin Schulz namens de PSE-Fractie. - (DE) Mijnheer de Voorzitter, ik heb om twee redenen verzocht iets te mogen zeggen namens mijn fractie: ten eerste om een heel algemene reden - vanwege wat er gisteren in dit Huis is gebeurd - en ten tweede omdat ik een verzoek heb met betrekking tot dekomende stemmingen. Ik wil echter beginnen met de algemene reden. Mijnheer de Voorzitter, ik wil u verzoeken namens mijn fractie een verklaring af te gevenover de gebeurtenissen van gisteren, in het bijzonder over het zeer specifieke geval, het geval met betrekking tot onzeboden hier in dit Huis. Ik wil zeggen: het is het absolute recht van elke man en elke vrouwom zijn of haar mening te kunnen geven in dit Huis. We zijn ook gewend aan posters en T-shirts en aan het feit dat iedereen vrij is om hier zijn mening te geven. Iedereen die voorstander is van een referendum heeft het recht om dat in dit Huis kenbaar te maken. Wat we gisteren hebben meegemaakt, is echter niet acceptabel in de context van deze vrijheid van meningsuiting. (Applaus) We kunnen hier discussiëren over wat individueleleden doen, hoe ze zich gedragen, of ze wel of niet schreeuwen. Maar één ding is niet acceptabel en datis dat de boden in dit Huis, voor wie - en ik spreek namens al mijn fractiegenotenen ik denk namens bijna alle leden van dit Huis - ik het grootst mogelijke persoonlijke en professionele respect heb... (Applaus) Wat niet goed is - en ik spreek ook specifiek namens mijn fractiegenootde heer Daul en, denk ik, ook namens de heer Watson, de heer Cohn-Bendit en de heer Wurtz - is dat boden in dit Huisfysiek en verbaal worden aangevallen tijdens een verhit debat: boden, die de plichten van hun functie vervuldenen gisteren werden uitgemaakt voor Gestapo en SS. Dit is een schande, mijnheer de Voorzitter! Ik vind dat dit Huis zich volledig solidair moet verklaren met de boden. (Langdurig applaus) Dames en heren, de boden in dit Huis zijn geen privépersonen; het zijn beambten van dit Parlement. Zij zijn de lange arm van de Voorzitter van dit Huis. Als een bode hier fysiek wordt aangevallen, als een bode geslagen wordt, is er maar één mogelijkheid: het Parlementslid dat dat gedaan heeft,moet worden aangewezen! Het strafbare feit moet aan de politie worden gemelden zijn of haar immuniteitmoet direct worden opgeheven! (Applaus) Mijnheer de Voorzitter, namens mijn fractiewil ik mij wenden tot de Fractie Unie voor een Europa van Nationale Staten, in het bijzonder tot de heer Crowley, hoewel ik niet weet of hij hier nu is, met betrekking tot de stemmingen - dat wil zeggen, de stemmingen over de resoluties inzake extremisme, de mensenrechtendialoog tussen de EU en China, Montenegro en het verbod op landmijnen. De UEN-Fractie is een medeondertekenaar van deze resoluties. Zolang er geen officiële verontschuldiging van de UEN-Fractie komtvoor de incidenten van gisteren in dit Huis, vind ik, als vertegenwoordiger van de SocialistischeFractie in het Europees Parlement, het onmogelijk de samenwerking met de UEN-Fractie voort te zetten. Ik heb het dan met name over de resolutieinzake de bestrijding van het toenemende extremisme in Europa. In de derde overweging is, mede namens de UEN-Fractie, gesteld dat we racisme in Europa veroordelenen dat we dat doen onder verwijzing naar het EuropeesHandvest van de Grondrechten. Dat had hier gisteren ondertekend moeten wordenen werd door een groot deel van de leden van die fractie weggeschreeuwd. Trekt u alstublieft uw handtekening onder deze gezamenlijke resolutie terug. U kunt geen resolutie aannemen die betrekking heeft op hetHandvest van de Grondrechtendat u gisteren allemaalmet boegeroep hebt afgekeurd! (Applaus en rumoer) Gisteren hebt u laten weten dat u dit Handvest van de Grondrechten niet wilt. Haal dan uw handtekening weg! Onze samenwerking met u is voorbij! (Applaus) De Voorzitter Dames en heren, ik heb deze stapel papieren voor meen daaraan kunt u ongeveer zien hoe veel werk we vanochtend nog moeten verzetten. Desalniettemin hebben enkele van mijn collega's om spreektijd gevraagd. Ik wil geen langdurig debat beginnen. De heer Daul heeft om spreektijd gevraagd, evenals mevrouw Muscardini, dus ik zal hen één minuut het woord geven en niet meer. (Rumoer) Joseph Daul namens de PPE-DE-Fractie. -(FR) Mijnheer de Voorzitter, ik zal het heel kort houden. Ik was vanochtend om negen uur in de kameren wachtte op een verontschuldigingvoor de persoonlijke aanval op de boden. Aangezien die er niet kwam, heb ikvanochtend om negen uur mijn verklaring gedaanen ik zal deze niet herhalen. Cristiana Muscardini namens de UEN-Fractie. -(IT) Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik heb al meer dan achttien jaar zitting in dit Parlement en samen met mijn collega's heb ik altijd de mensenrechten en de burgerrechten verdedigden mijn toespraken in de kamer en mijn vragen en ontwerpresoluties getuigen daarvan. Ik laat mij niet de les lezen door de heer Schulz,omdat de heer Schulz niet de waarheid in pacht heeft, noch in deze kamer, noch daarbuiten. Democratie, mijnheer de Voorzitter, is een waarde die verdedigd moet wordenen daaronder valt ookhet respecterenvan individuen en groepen. Ik voel plaatsvervangende schaamte voor de heer Schulz,want hij heeft dingen gezegd waarvoor hij zich moet schamen. De UEN-Fractiestaat achter alle beambten van dit Parlement en met name de boden, die dit jaar al vaak zijn opgekomen voor het spreekrecht en het recht op vrije meningsuiting;rechten die zo vaak zijn ontkend door een paarmeerderheidsfracties in het Parlement. Om die reden, mijnheer de Voorzitter, steunt de UEN de boden, gelooft de UEN in de grondrechtenen roept de UEN op tot respect voor plichten en respect voor mensen. Mijnheer Schulz, haalt u zelf uw handtekening maar weg! De Voorzitter Dames en heren, zijn er nog andere fractievoorzitters die hier iets over willen zeggen? Ik zeg met opzet "fractievoorzitters”want ik laat niet alle 785 leden aan het woord over deze kwestie. Ik zie geen fractievoorzitters, dus dit onderwerp is gesloten. (Applaus) Ik zal hier alleen nog iets aan toevoegen wat een dichter ooitheeft gezegd, namelijk dat de mooiste hymnen worden gezongenals er bommen vallen. Ik denk dat we hier dan gisteren een hele mooie hebben gehoord! (Applaus) De heer Salafranca wil iets zeggen over een ander onderwerp. José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (ES) Mijnheer de Voorzitter, gisteren is er eenmeedogenloze terroristischeaanslag gepleegd in de stad Beiroet, waarbij de Libanese generaal François el Hajj om het leven is gekomen. Zoals het Huis weet, mijnheer de Voorzitter, is Libanon met de Europese Unie verbondendoor middel van eenassociatieovereenkomst. Tijdens de mini-plenairevergadering in Brussel heeft het Parlement een belangrijk verslag aangenomenwaarin macro-financiëlehulp wordt toegekend aan dat land en, om een voor de hand liggend voorbeeld te geven, een delegatievan de Commissiebuitenlandse zaken, bestaande uit mevrouw De Keyser, mevrouw Gomes, de heer Belder en mijzelf, heeft het land vorige week bezochtzodat wij net als verschillende ministers van de lidstaten onze solidariteit konden betuigenmet het streven naar vrede, begrip, harmonieen verzoening in het land. Ik wil de Voorzitter vragennamens ons steun te betuigen aanpremier Siniora in reactie op deze brute terroristischeaanslagen onze onbetwistbare enonherroepelijke betrokkenheid bij het streven naar een soeverein, democratisch, stabiel, levensvatbaar envreedzaam Libanon te benadrukken. (Applaus) De Voorzitter Mijnheer Salafranca, ik denk dat het applaus van uw collega's duidelijk aangeeftdat de vergadering uw verklaring onderschrijft. Deze zal worden doorgegeven. Het laatste verzoek om te spreken is van de heer Pirker, inzake een motie van orde, en daarna zullen wij overgaan tot de stemming. Hubert Pirker (DE) Mijnheer de Voorzitter, dit heeft niet echt iets te maken met het debat en ik wilde het eigenlijk meteen na het vorige debat zeggen: het is gewoon ondraaglijk koud in dit huis. Dat was gisteren misschien wel goedomdat de gemoederen anders misschien nog verder verhit waren geraakt,maar in het algemeen is het gewoon te kouden ik wilde voorstellen, in verband met het debatover de vrijhandelsovereenkomst met Korea, of we misschien kunnen proberen een redelijke temperatuur te bereiken met een Koreaans airconditioningsysteem, als het met een Europees systeem niet lukt. De Voorzitter Ik denk dat we alles hebben behandeld wat we moesten behandelenvoor de stemmingen. Aan de orde zijn derhalve de stemmingen. (Voor uitslagen en nadere bijzonderheden betreffende de stemmingen: zie notulen)

Istunnon päättäminen Puhemies (ES) Seuraava istunto pidetään huomenna 21. huhtikuuta. Keskustelut käydään klo 9.00-13.00 ja klo 15.00-19.00. En tiedä, ovatko kaikki tietoisia siitä, että huomenna istunto päättyy klo 19.00. (Istunto päättyi klo 23.25.)

Πρόεδρος.    Κηρύσσω την επανάληψη της συνόδου του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου που είχε διακοπεί την Πέμπτη, 23 Ιουνίου 2005. Πρόεδρος.    Κυρίες και κύριοι, μια τρομερή τραγωδία χτύπησε την οικογένεια του συναδέλφου μας Filip Adwent: όπως γνωρίζετε, εκείνος, η κόρη του, ο πατέρας του και η μητέρα του σκοτώθηκαν σε αυτοκινητιστικό ατύχημα το Σάββατο, 18 Ιουνίου. Το Κοινοβούλιο έχασε ένα συνάδελφο, έναν εξαίρετο βουλευτή, ένα μέλος της Επιτροπής Γεωργίας και Ανάπτυξης της Υπαίθρου, αντιπρόεδρο της αντιπροσωπείας στην κοινοβουλευτική επιτροπή συνεργασίας ΕΕ-Ουκρανίας και αναπληρωτή στην Επιτροπή Μεταφορών και Τουρισμού. Πιστεύω ότι όλοι όσοι εργάστηκαν μαζί του σε αυτές τις επιτροπές και όλοι μας γενικά θυμόμαστε τη σοβαρή δουλειά του και την αφοσίωσή του στο Κοινοβούλιο. Ο Filip Adwent ήταν ιατρός στο επάγγελμα. Ήταν γνωστός για την αίσθηση δικαίου του και την πεποίθηση με την οποία αγωνιζόταν για αυτό που πίστευε. Για πολλά χρόνια συμμετείχε στην οργάνωση ανθρωπιστικής βοήθειας για τους φτωχούς και τους μειονεκτούντες στην Πολωνία. Αυτήν την οδυνηρή στιγμή, το Κοινοβούλιο θα ήθελε να εκφράσει τα συλλυπητήριά του στη σύζυγό του, την κ. Adwent, και σε όλη την οικογένειά του – στα εναπομείναντα μέλη της οικογένειάς του. Πρόεδρος. Θα ήθελα να σας υπενθυμίσω ότι αυτή η ταινία συμβολίζει την «Παγκόσμια έκκληση για δράση ενάντια στη φτώχεια» που ξεκίνησε ο Πρόεδρος της Βραζιλίας, κ. da Silva, στο Πόρτο Αλέγκρε τον Ιανουάριο του 2005. Έκτοτε, περισσότερες από 600 μη κυβερνητικές οργανώσεις σε όλο τον κόσμο, συμπεριλαμβανομένων των μεγαλύτερων οργανώσεων, συμμετέχουν σε αυτήν την εκστρατεία και προσπαθούν να εξασφαλίσουν τη στήριξη των κυβερνήσεων και των δημόσιων προσώπων. Είναι τώρα η σειρά μας, η σειρά του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, και για τον σκοπό αυτόν επιλέξαμε αυτήν την εβδομάδα των συνεδριάσεων της Ολομέλειας, η οποία συμπίπτει με την έναρξη της διάσκεψης κορυφής της G8 την Τετάρτη στο Gleneagles. Γνωρίζετε επίσης ότι, φέτος, η Ευρωπαϊκή Ένωση θα συνεισφέρει 46 000 εκατ. ευρώ στην αναπτυξιακή βοήθεια, και αυτό σημαίνει ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι ο μεγαλύτερος χορηγός του κόσμου σε αυτόν τον τομέα. Ασφαλώς, μπορούμε να είμαστε υπερήφανοι για αυτό, αλλά ίσως θα έπρεπε να εξετάσουμε τη σχετική σημασία αυτού του ποσού – των 46 000 εκατ. ευρώ. Παρακαλώ να έχετε υπόψη ότι τα 70 ευρώ που πληρώνει κάθε Ευρωπαίος κάθε χρόνο στις πλούσιες χώρες για τους σκοπούς της αναπτυξιακής βοήθειας ισοδυναμεί με την τιμή ενός φλιτζανιού καφέ την εβδομάδα. Αυτό σημαίνει η προσπάθειά μας με σχετικούς όρους: είναι η τιμή ενός φλιτζανιού καφέ την εβδομάδα για κάθε κάτοικο των πλούσιων χωρών· η γενναιοδωρία μας δεν προχωρεί πιο μακριά από αυτό. Το Συμβούλιο του Ιουνίου ενέκρινε την απόφαση να αυξηθεί η αναπτυξιακή βοήθεια της ΕΕ σε 66 000 εκατ. ευρώ το 2010, δηλαδή από 46 σε 66, που είναι η τιμή ενάμισι φλιτζανιού καφέ. Ωστόσο, πρέπει να περιμένουμε πέντε χρόνια για αυτό. Πιστεύω ότι αυτό είναι το φιλόδοξο μήνυμα που στέλνει η Ευρωπαϊκή Ένωση στη διάσκεψη κορυφής της G8 αυτήν την εβδομάδα, αλλά πρέπει να θυμόμαστε επίσης ότι για τον σκοπό αυτόν θα χρειαστούμε έναν προϋπολογισμό που ακόμη δεν έχουμε. Την Τετάρτη το πρωί, θα διεξαχθεί συζήτηση σχετικά με την Αφρική, σχετικά με τις προκλήσεις της παγκοσμιοποίησης και επίσης, φυσικά, σχετικά με αυτήν την εκστρατεία κατά της φτώχειας, στην οποία θα συμμετάσχουν οι Jack Straw, Hilary Benn και Louis Michel. Η λευκή ταινία είναι το σύμβολο αυτής της εκστρατείας, και, μετά τη συζήτηση, όλοι όσοι θα έχουν μιλήσει σε αυτήν και εγώ προσωπικά, εξ ονόματος όλων μας, θα υπογράψουμε μια δεύτερη λευκή ταινία ως ένδειξη της στήριξής μας· αυτή η ταινία θα κοπεί, και ο Hilary Benn θα την πάει στο Gleneagles. Ωστόσο, θα χρειαστούμε τη στήριξη όλων σας, και, για τον σκοπό αυτόν, θα ήθελα να υπογράψετε τη λευκή ταινία στην είσοδο της αίθουσας ως ένδειξη της δράσης σας και της βούλησής σας να καταπολεμήσετε τη φτώχεια, ώστε ο Hilary Benn να μπορέσει να παρουσιάσει ένα σθεναρό μήνυμα από το Κοινοβούλιο στο Gleneagles. Πρόεδρος.    Το τελικό σχέδιο της ημερήσιας διάταξης για την παρούσα περίοδο συνόδου που κατάρτισε η Διάσκεψη των Προέδρων κατά τη συνεδρίαση της Πέμπτης, 30 Ιουνίου σύμφωνα με τα άρθρα 130 και 131 του Κανονισμού έχει διανεμηθεί. Έχουν προταθεί αρκετές τροποποιήσεις, τις οποίες θα εξετάσουμε μέρα προς μέρα. Η Ομάδα της Συμμαχίας Φιλελευθέρων και Δημοκρατών για την Ευρώπη έχει ζητήσει η έκθεση του κ. Lauk σχετικά με την ετήσια έκθεση της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας για το 2004 και η έκθεση του κ. Maaten σχετικά με την εφαρμογή της στρατηγικής πληροφόρησης και επικοινωνίας για το ευρώ και την Οικονομική και Νομισματική Ένωση να συζητηθούν από κοινού. Jules Maaten (ALDE ).    Κύριε Πρόεδρε, τα δύο θέματα –η έκθεση Lauk για την Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα και η έκθεση για τη στρατηγική επικοινωνίας για το ευρώ– αρχικά επρόκειτο να αποτελέσουν αντικείμενο κοινής συζήτησης. Αυτό ήταν εύλογο, διότι ο Πρόεδρος της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας, κ. Trichet, θα ήταν παρών στη συζήτηση. Όταν, αργότερα, αυτά τα δύο θέματα χωρίστηκαν, τούτο σήμαινε ότι ο Πρόεδρος Trichet θα ήταν παρών μόνο για την έκθεση Lauk και άρα δεν θα μπορούσε να συζητήσει μαζί μας τη στρατηγική επικοινωνίας για το ευρώ. Αυτό είναι δυστύχημα τόσο για εμάς όσο και για τον Πρόεδρο Trichet ο οποίος, όπως αντιλαμβάνομαι, ενδιαφέρεται ζωηρά να λάβει μέρος σε αυτή τη συζήτηση. Είναι περισσότερο εύλογο να έχουμε κοινή συζήτηση για τις δύο εκθέσεις, για να επιτρέψουμε στον Πρόεδρο Trichet να συμμετάσχει όσον αφορά και τις δύο εκθέσεις, αντί να συμμετάσχει μόνο στην ετήσια έκθεση της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Έκθεσης. Αυτός είναι ο λόγος για το αίτημά μας. Pervenche Berès (PSE ),    Κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να σας διαβεβαιώσω και να διαβεβαιώσω επίσης τον κ. Maaten ότι θεωρώ τον εαυτό μου πλήρες μέλος της Σοσιαλιστικής Ομάδας στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και ως εκ τούτου δεν λαμβάνω τον λόγο εξ ονόματος της Ομάδας της Συμμαχίας Φιλελευθέρων και Δημοκρατών για την Ευρώπη, αλλά ως πρόεδρος της επιτροπής που είναι αρμόδια για τις εν λόγω δύο εκθέσεις. Βασικά, το αίτημα που πρόκειται να εξετάσουμε για τροποποίηση της ημερήσιας διάταξης είναι κάπως παράδοξο, εφόσον η στρατηγική που εφάρμοσαν οι εισηγητές και η Επιτροπή, αποσκοπούσε εξ ολοκλήρου στη διεξαγωγή μιας κοινής συζήτησης επί των δύο αυτών κειμένων, δηλαδή την πολιτική της Κεντρικής Τράπεζας και τη στρατηγική πληροφόρησης και επικοινωνίας για το ευρώ. Η προβλεπόμενη ημερήσια διάταξη, με τη μια έκθεση να διαδέχεται την άλλη, φανερώνει αυτή την πρόθεση. Υπάρχει ωστόσο κάτι περίεργο στο όλο ζήτημα. Πώς προέκυψε στην ημερήσια διάταξή μας η ιδέα να πραγματοποιηθούν δύο ξεχωριστές συζητήσεις αντί για μία κοινή; Ελπίζω ότι η ψήφος της ολομέλειας θα επαναφέρει τα πράγματα στη θέση τους, όπως υπαγορεύει η λογική. Κατά τη συνεδρίαση της 10ης Μαΐου, η έκθεση του κ. Busk σχετικά με την πρόταση κανονισμού όσον αφορά τα έκτακτα μέτρα για τη στήριξη της αγοράς παραπέμφθηκε στην Επιτροπή Γεωργίας και Ανάπτυξης της Υπαίθρου, σύμφωνα με το άρθρο 52. Η επιτροπή ζητά τώρα να παραπεμφθεί εκ νέου στην επιτροπή σύμφωνα με τα άρθρα 52 και 168 του Κανονισμού. Joseph Daul (PPE-DE ). Hannes Swoboda (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να εκφράσω αρχικά εξ ονόματος της Ομάδας μου τα συλλυπητήριά μας προς την οικογένεια του απελθόντος συναδέλφου Adwent. Θα ήθελα επίσης να ευχηθώ στον συνάδελφο κ. Laschet καλή επιτυχία στον νέο του ρόλο. Θα μας λείψει ως αντίπαλος στην Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων. Επίσης, θα ήθελα να σας παρακαλέσω, κύριε Πρόεδρε, να εξετάσετε μαζί με τις υπηρεσίες πώς μπορούμε να το ρυθμίσουμε αυτό για τους επόμενους μήνες, όπου θα έχουμε μερικές παρόμοιες περιπτώσεις – εννοώ την οδηγία για τις υπηρεσίες και το REACH. Δεν θέλω να υποβάλλω κάθε φορά το ίδιο αίτημα στερώντας από τους συναδέλφους ένα δικαίωμά τους. Πρέπει να εξετάσουμε μαζί πώς μπορούμε και να διατηρήσουμε την Ώρα των Ερωτήσεων και να δώσουμε περισσότερο χρόνο σε σημαντικές συζητήσεις. Σήμερα, ωστόσο, θέλω να ζητήσω εξ ονόματος της Ομάδας μου να μην γίνει η Ώρα των Ερωτήσεων και, όπως είπα, να εξετάσουν το θέμα αυτό οι υπηρεσίες. Françoise Grossetête (PPE-DE ). Bill Newton Dunn (ALDE ).    Κύριε Πρόεδρε, στην τελευταία περίοδο συνόδου, ακριβώς την ίδια ώρα, ο κ. Swoboda πρότεινε να εγκαταλείψουμε ή να περικόψουμε την Ώρα των Ερωτήσεων. Πάλι τα ίδια! Αυτό είναι εντελώς απαράδεκτο. Το να ερωτούμε την εκτελεστική εξουσία –το να θέτουμε ερωτήματα στην Επιτροπή, αντί να εκφωνούμε τα δικά μας λογύδρια– είναι από τα θεμελιωδέστερα πράγματα που κάνουμε σε αυτό εδώ το Κοινοβούλιο. Ο κ. Karas και 38 άλλοι βουλευτές έχουν ζητήσει την προσθήκη δήλωσης της Επιτροπής σχετικά με την κατάσταση στη Βουλγαρία μετά τις εκλογές και την πρόοδο που επετεύχθη από τη Βουλγαρία και τη Ρουμανία στην πορεία προς την προσχώρηση, ενόψει της επόμενης έκθεσης προόδου. Κάνουν έκκληση για πρόοδο προς την πλήρη και αποτελεσματική ένταξή τους, φυσικά. Επιπλέον, ζητούν να εγκριθεί ψήφισμα σχετικά με το θέμα αυτό. Othmar Karas (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θέλω να κάνω τρεις προκαταρκτικές παρατηρήσεις προκειμένου να μην υπάρξουν παρεξηγήσεις. Πρώτον: η πλειοψηφία της Ομάδας μου ψήφισε υπέρ της ένταξης της Βουλγαρίας και της Ρουμανίας την 1η Ιανουαρίου 2007. Δεύτερον: στη Διάσκεψη των Προέδρων έγινε συζήτηση σχετικά με τον χρόνο που θα κληθούν στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο παρατηρητές από τις εν λόγω χώρες για συνεργασία. Θεωρώ ότι αυτό το θέμα πρέπει να συζητηθεί στην Ολομέλεια και ότι δεν μπορεί να οριστεί από τώρα ο χρόνος αυτός. Τρίτον: τα κράτη που προσχώρησαν το 2004 είχαν τη δυνατότητα να στείλουν παρατηρητές στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έναν χρόνο πριν από την ένταξή τους. Είμαστε της γνώμης ότι θα έπρεπε να διατηρηθεί αυτός κανόνας με ακριβώς το ίδιο χρονικό πλαίσιο και ότι δεν μπορεί να οριστεί ακόμα ημερομηνία ένταξης, και μάλιστα για τον λόγο ότι δεν έχει ακόμα ολοκληρωθεί η επικύρωση των συνθηκών προσχώρησης ούτε έχει ακόμα υποβληθεί η έκθεση προόδου της Επιτροπής. Οι συνέπειες του γεγονότος αυτού δεν είναι ακόμα γνωστές. Είναι ακόμα δυνατή η αναβολή της ένταξης μέχρι την 1η Ιανουαρίου 2008 και δεν είμαστε οικονομικά και οργανωτικά έτοιμοι για να αρχίσει νωρίτερα η παρατήρηση. Hartmut Nassauer (PPE-DE ). Αναφορικά με την αποστολή παρατηρητών, υπάρχουν τρεις λόγοι να θεωρήσουμε ότι αυτή η ημερομηνία είναι πολύ πρόωρη. Καταρχάς, ποτέ μέχρι σήμερα δεν έχουν κληθεί τόσο νωρίτερα παρατηρητές, δεύτερον, σε περίπτωση αναβολής της ημερομηνίας ένταξης, που είναι σαφώς δυνατή σύμφωνα με τις συνθήκες, οι παρατηρητές θα βρίσκονταν εδώ για πολύ περισσότερο από δύο χρόνια· και τρίτον, θα ήταν εδώ ως παρατηρητές όταν θα υποβάλει η Επιτροπή την επόμενη έκθεση προόδου της, όπου μπορούμε να περιμένουμε μια απάντηση για το αν η προσχώρηση θα πραγματοποιηθεί στις αρχές του 2007 ή του 2008. Όμως δεν είναι καλό να γίνονται διαβουλεύσεις παρουσία παρατηρητών. Κατά συνέπεια, ζητούμε να περιληφθεί το θέμα αυτό στην ημερήσια διάταξη, ώστε να έχουμε τη δυνατότητα να το εξετάσουμε με προσοχή βάσει της απόφασης της Ολομέλειας. Graham Watson (ALDE ).    Κύριε Πρόεδρε, το 1993 στην Κοπεγχάγη η Ένωση συμφώνησε σε μια στρατηγική δέκα συν δύο για τη διεύρυνση. Την ακολουθήσαμε, προς μέγιστη ωφέλεια εκείνων των 12 χωρών και των άλλων κρατών μελών από την άποψη της μεγαλύτερης σταθερότητας, της μεγαλύτερης ευημερίας και των μεγαλύτερων ευκαιριών για τους πολίτες μας. Όποια και αν είναι η θέση των πρωθυπουργών του ΕΛΚ, στο πλαίσιο της ομάδας του ΕΛΚ υπήρχε ανέκαθεν μια ιστορία αντίθεσης προς τη Βουλγαρία και τη Ρουμανία. Πριν από δύο μήνες κινήθηκαν για να παρακωλύσουν την εκ μέρους μας έγκριση των συνθηκών προσχώρησης. Πιο πρόσφατα προσπάθησαν να καθυστερήσουν τον διορισμό παρατηρητών βουλευτών του ΕΚ και τώρα προσπαθούν να ανακόψουν την έλευση παρατηρητών παρόλο που εσείς, κύριε Πρόεδρε, έχετε ήδη στείλει επίσημες επιστολές στους προέδρους εκείνων των κοινοβουλίων, προσκαλώντας παρατηρητές. Θα ήθελα να σας ενημερώσω ότι, κατά τη διάρκεια των δύο τελευταίων περιόδων συνόδου, δύο νομοθετικές προτάσεις της Επιτροπής Πολιτικών Ελευθεριών, Δικαιοσύνης και Εσωτερικών Υποθέσεων απορρίφθηκαν από την Ολομέλεια και, επομένως, παραπέμφθηκαν εκ νέου στην επιτροπή σύμφωνα με το άρθρο 52 του Κανονισμού. Όσον αφορά την πρόταση απόφασης σχετικά με τη φύλαξη των δεδομένων –έκθεση Álvaro– η οποία παραπέμφθηκε στην Επιτροπή στις 22 Ιουνίου, πρέπει να σας ενημερώσω ότι η εν λόγω κοινοβουλευτική επιτροπή θα ήθελε περισσότερο χρόνο για να επιτρέψει στην Ευρωπαϊκή Επιτροπή να παρουσιάσει εναλλακτική πρόταση ή συμπληρωματική πρόταση για το ίδιο θέμα. Jean-Marie Cavada (ALDE ), Πρόεδρος.    Επιτρέψτε μου να δώσω μερικές λεπτομέρειες σχετικά με τα όσα ψηφίσαμε μόλις: οι προτάσεις ψηφίσματος μπορούν να παρουσιαστούν μέχρι τις 10.00 αύριο Τρίτη, και οι τροπολογίες και οι κοινές προτάσεις ψηφίσματος μπορούν να παρουσιαστούν μέχρι τις 10.00 την Τετάρτη. Hannes Swoboda (PSE ). Πρόεδρος. Πρόεδρος. Péter Olajos (PPE-DE ). Eluned Morgan (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει ψηφίσει 83 οδηγίες στο πνεύμα της Λισαβόνας, 63 από τις οποίες θα έπρεπε να έχουν εφαρμοστεί. Στην πραγματικότητα, μόνο δέκα έχουν εφαρμοστεί πλήρως από όλα τα κράτη μέλη. Θέλω να εξακολουθήσω την τακτική του να κατονομάζω και να ονειδίζω κράτη μέλη που αμελούν να εφαρμόσουν τη νομοθεσία της ΕΕ. Σήμερα το ζήτημα στο οποίο θα επικεντρωθώ συζητείται στη σύνοδο κορυφής της G8: πρόκειται για την οδηγία για το καθεστώς εμπορίας εκπομπών αερίων που ευθύνονται για το φαινόμενο του θερμοκηπίου, η οποία θα έπρεπε να είχε εφαρμοστεί το αργότερο μέχρι το τέλος του 2003. Η Εσθονία, η Ιταλία, η Ουγγαρία, η Πολωνία, η Σλοβενία και η Σουηδία δεν έχουν ακόμη γνωστοποιήσει στην Επιτροπή τη νομοθεσία τους για τη μεταφορά αυτής της οδηγίας. Δεν έχει νόημα να ψηφίζονται αυτοί οι νόμοι εάν δεν εφαρμόζονται. Αυτή η αμελής συμπεριφορά εκ μέρους των κρατών μελών εκθέτει σε κίνδυνο τις οδηγίες της Λισαβόνας και την οικονομική ελευθέρωση. Zdzisław Zbigniew Podkański (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, στις 26 Ιουνίου ο συνάδελφός μας Filip Adwent, μέλος του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, έχασε τη ζωή του μετά από τραγικό τροχαίο δυστύχημα. Στο ίδιο δυστύχημα έχασαν επίσης τη ζωή τους οι στενότεροι συγγενείς του, δηλαδή οι γονείς του και η κόρη του. Στη μνήμη τους τήρήσαμε ενός λεπτού σιγή. Πρόσφατα αναλώσαμε μαζί πολύ χρόνο εργαζόμενοι για να τεθεί τέλος στην εξαιρετικά άδικη μεταχείριση των πολωνών παραγωγών μαλακών φρούτων εκ μέρους της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ο Filip Adwent δυστυχώς δεν είναι πια ανάμεσά μας, και χωρίς αμφιβολία θα μας είναι δυσκολότερο να βρίσκουμε λύσεις σε τέτοια προβλήματα χωρίς αυτόν. Οι αναμνήσεις μου από τον Filip Adwent είναι αναμνήσεις υπερηφάνειας, και θα ήθελα να τον ευχαριστήσω με αυτή την ομιλία για τη φιλία του και τη συνεργασία, ενώ συμμεριζόμαστε τον πόνο της οικογένειάς του. Alyn Smith (Verts/ALE ). Koenraad Dillen (NI ).    Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι,όπως και ο καθένας, έτσι και εγώ, εντυπωσιάστηκα από το κύμα αλληλεγγύης που δημιουργήθηκε σε ολόκληρο τον δυτικό κόσμο με τη διοργάνωση της εκδήλωσης Live 8. Παρακολουθώντας τις συναυλίες στο Hyde Park, στις Βερσαλλίες ή στο Τορόντο, που μπορούσαν να τις παρακολουθήσουν μέσω 140 τηλεοπτικών σταθμών, εκατομμύρια άνθρωποι σε ολόκληρο τον πλανήτη, έστειλαν σαφές μήνυμα ότι δεν πρέπει να γυρίσουμε την πλάτη στην Αφρική. Ωστόσο, το θέμα είναι, κατά πόσον η προτεινόμενη λύση είναι η καλύτερη. Μένει να δούμε αν η διαγραφή του χρέους της Αφρικής από την G8 είναι ο καλύτερος τρόπος να ωθήσουμε τους Αφρικανούς να αναλάβουν την ευθύνη για να βελτιώσουν την κατάστασή τους. Θα πρέπει επίσης να είμαστε επικριτικοί έναντι αρκετών αφρικανών ηγετών και, όπως ο αδελφός του νοτιοαφρικανού προέδρου, Muletsi Mbeki, είχε το θάρρος να πει δυνατά και καθαρά στην εφημερίδα , ότι το πρόβλημα της Αφρικής οφείλεται στο πλιάτσικο της ηπείρου, και αυτό το πλιάτσικο το επιβάλλουν οι ίδιοι οι ηγέτες της. Ως Φλαμανδός, γνωρίζω πολύ καλά ότι στο παρελθόν, οι βέλγοι πολιτικοί υποστήριζαν τον Mobutu, ο οποίος ήταν ένας κοινός κλέφτης, και επίσης ότι η γαλλική αφρικανική πολιτική ήταν συχνά αδίστακτη συνενοχή με πολιτικά πρόσωπα που αδιαφορούσαν πλήρως για τη μιζέρια του λαού τους. Δεν μπορώ, κατά συνέπεια, να συμφωνήσω με τον Bob Geldof όταν λέει ότι δεν θα πρέπει να εστιάζουμε πάρα πολύ το πρόβλημα στη διαφθορά. Η Αφρική αξίζει την καθολική υποστήριξή μας, αλλά όχι όταν τα χρήματά μας καταλήγουν στις τσέπες διεφθαρμένων πολιτικών. Γεώργιος Καρατζαφέρης (IND/DEM ).    Κύριε Πρόεδρε, ο Βρετανός Πρωθυπουργός, πριν καν αναλάβει την Προεδρία του Συμβουλίου, είπε ότι δεν ενδιαφέρεται για το 4% του πληθυσμού που είναι οι αγρότες, οι οποίοι παράγουν το 2% του ακαθάριστου εισοδήματος. Μα δεν μένουν όλοι οι Ευρωπαίοι στο Μέιφερ, στο Λονδίνο, ή στο Σανζ Ελιζέ, στο Παρίσι, ή στη Βία Βένετο, στη Ρώμη. Υπάρχουν πολλοί Ευρωπαίοι που ζουν στην περιφέρεια, στις αγροτικές περιοχές. Στη δική μου χώρα τα πράγματα είναι τραγικά, μία χώρα που μπήκε από τις πρώτες στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Τα εργοστάσια κλείνουν, ο κόσμος φεύγει να πάει να ψωνίσει από γειτονικές χώρες, η ανεργία έχει φθάσει στα υψηλότερα επίπεδα της Ευρώπης, έχουμε δυόμισι εκατομμύρια λαθρομετανάστες, περισσότερους από ό,τι η Ιταλία των 45 εκατομμυρίων· η κατάσταση είναι δραματική. Δεν κάνουμε επαιτεία. Ζητάμε να μας εξασφαλίσετε τα σύνορα της Ελλάδος, τα σύνορα της Ευρώπης! Έχουμε κάθε μέρα 40 έως 50 παραβιάσεις. Αυτό μάς ανάγκασε να δώσουμε 5,2 δισ. δολάρια για εξοπλισμούς. Εάν αυτά τα λεφτά τα δίναμε για τη γεωργία, εάν τα δίναμε για τα εργοστάσια, δεν θα είχαμε ανάγκη σήμερα να ζητάμε χρήματα από τον κ. Μπλερ. Σώστε μας, σας παρακαλούμε, από τις απειλές της Τουρκίας! Daniel Marc Cohn-Bendit (Verts/ALE ).    Κύριε Πρόεδρε, ένας δημοσιογράφος, ο κ. Akbar Ganji και ένας δικηγόρος, ο κ. Nasser Zarafshan, βρίσκονται υπό κράτηση σε εξαιρετικά κρίσιμη κατάσταση, στο Ιράν. Πρόκειται να λάβετε ακριβή στοιχεία για την περίπτωσή τους και θα επιθυμούσα να επικοινωνήσετε εκ μέρους του Κοινοβουλίου με τις αρμόδιες αρχές, προκειμένου να ζητήσετε να αφεθούν ελεύθεροι για λόγους υγείας. Όλοι οι μεγάλοι οργανισμοί με ανθρωπιστική δράση, καθώς και ο οργανισμός για το βραβείο Νόμπελ ειρήνης το έχουν ήδη πράξει. Θα ήταν επομένως ένα σημαντικό διάβημα εάν, μέσω της δικής σας φωνής, το Κοινοβούλιο μας παρενέβαινε υπέρ της αποφυλάκισης αυτών των δύο διανοούμενων. Bairbre de Brún (GUE/NGL ). Αυτοί οι άνθρωποι έχουν θεμιτές ανησυχίες και θα έπρεπε να συμμεριστούμε αυτές τις ανησυχίες για περιβαλλοντικούς λόγους. Η πολυεθνική κοινοπραξία υπό την ηγεσία της Shell, που περιλαμβάνει τη Marathon και τη νορβηγική Statoil, προτίθεται να τοποθετήσει έναν αγωγό μέσα από αστική περιοχή και δίπλα σε σπίτια χωρίς τη διεξαγωγή ανεξάρτητου ελέγχου ασφάλειας. Βλέπουμε πολυεθνικές εταιρείες να αδιαφορούν για τις τοπικές κοινότητες ή το περιβάλλον και μία ενδοτική κυβέρνηση να επιτρέπει αυτούς τους ενδεχόμενους κινδύνους για τις κοινότητες. Οι ντόπιοι υποστήριξαν ότι ο αγωγός πρέπει να τοποθετηθεί στα ανοιχτά της θάλασσας. Αυτή η επιχείρηση του αγωγού δεν έχει αποδειχτεί ότι συμμορφώνεται με τις αναγκαίες προφυλάξεις ασφαλείας. Vytautas Landsbergis (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να εκφράσω την ειλικρινή ευγνωμοσύνη μου –είμαι δε βέβαιος ότι θα συμφωνήσουν μαζί μου όλοι οι βουλευτές του Σώματος από τα βαλτικά κράτη– για την πρόσφατη δήλωσή σας σχετικά με την 65η επέτειο της κατάληψης των τριών κυρίαρχων κρατών μας το 1940 από την ολοκληρωτική Σοβιετική Ένωση. Η αλήθεια για αυτό πρέπει να γίνει γνωστή και να την θυμούνται οι πάντες, και μάλιστα να την αναγνωρίσουν κάποιοι με αίσθημα ενοχής, καθώς ήταν μια τόσο αιματηρή και μακροχρόνια τραγωδία. Η μνήμη απαιτεί δικαιοσύνη. Επομένως, είμαι βέβαιος ότι θα θεσπιστεί μια νέα ειδική δίκη της Νυρεμβέργης ή ένα ειδικό Δικαστήριο της Χάγης για τα σοβιετικά εγκλήματα πολέμου και για τους δράστες τους. Ας επιτρέψουμε σε πολλούς ανάμεσά μας να συμμεριστούμε αυτή την ελπίδα: την ελπίδα να έχουμε στο μέλλον μία Ρωσία με κοινές με εμάς αξίες. Proinsias De Rossa (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να σας ζητήσω να θέσετε κατεπειγόντως στην κυβέρνηση του Ηνωμένου Βασιλείου το ζήτημα της παράλειψής της να εκπληρώσει σωστά και στην εντέλεια τις υποχρεώσεις της που απορρέουν από τη συνθήκη Ευρατόμ και από τις ευρωπαϊκές οδηγίες για την πυρηνική ασφάλεια. Οι κατ’ εξακολούθηση βλάβες στην πυρηνική εγκατάσταση της BNFL στο Σέλαφιλντ εκθέτουν σε κίνδυνο την υγεία και την ευεξία όσων εργάζονται εκεί, των γύρω κοινοτήτων και όσων ζουν στην ανατολική ακτή της Ιρλανδίας. Πρόσφατα αποκαλύφθηκε ότι, για μία περίοδο οκτώ μηνών από τον Αύγουστο του 2004 μέχρι τον Απρίλιο του 2005, 83 000 λίτρα ραδιενεργού υλικού που περιείχε 20 τόνους ουρανίου και πλουτωνίου διέρρευσαν απαρατήρητα από έναν σπασμένο αγωγό σε μια δεξαμενή θωράκισης. Αυτό είναι απαράδεκτο επίπεδο ασφάλειας σε μία βιομηχανία όπου οι παραλείψεις ως προς την ασφάλεια μπορούν να έχουν καταστροφικές επιπτώσεις. Gay Mitchell (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, περίπου 58 000 άνθρωποι πεθαίνουν κάθε χρόνο στην Ευρωπαϊκή Ένωση εξαιτίας αυτοκτονίας ή αυτοτραυματισμού. Αυτός ο αριθμός είναι κατά πολύ υψηλότερος από τον αριθμό των ανθρώπων που σκοτώνονται σε τροχαία δυστυχήματα. Η Γενική Διεύθυνση της Επιτροπής για την Υγεία και την Προστασία των Καταναλωτών δημοσίευσε πέρυσι ένα κείμενο για την κατάσταση της ψυχικής υγείας στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Ένα από τα σημαντικά σημεία που προέκυψαν από την έρευνα ήταν ότι, με εξαίρεση την Ιρλανδία, οι γηραιότεροι έχουν και τα υψηλότερα ποσοστά αυτοκτονιών στον πληθυσμό. Τα ποσοστά αυτοκτονιών αυξάνονται με την ηλικία. Othmar Karas (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, ο μη εγγεγραμμένος βουλευτής κ. Hans-Peter Martin εκτοξεύει τώρα τις γενικευμένες, ανέντιμες και ανεύθυνες συκοφαντίες του στα αυστριακά μέσα ενημέρωσης όχι μόνο εναντίον αυτού του Σώματος και των θεσμικών οργάνων της Ευρωπαϊκής Ένωσης, αλλά και ενάντια στους συνεργάτες των βουλευτών, καθώς και τους υπαλλήλους του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Σε μία ημερήσια εφημερίδα γράφει μεταξύ άλλων τα εξής: «Οι βοηθοί, συνήθως νεαροί τελειόφοιτοι, γρήγορα συνηθίζουν αυτήν την εβδομάδα των τριών ημερών. Οι Βρυξέλλες δελεάζουν, παρασύρουν και διαφθείρουν.» Και συνεχίζει: «Αλλοίμονο αν ένας βουλευτής ζητήσει μέσα σε αυτό το περιβάλλον να γίνει σκληρή εργασία. Τότε όλοι το βρίσκουν αυτό αβάσταχτο. Η απόδοση και η υπευθυνότητα είναι άγνωστες λέξεις γι’ αυτούς ενώ η προχειρότητα είναι ο κανόνας. Το κυριότερο, οι συνεργάτες δεν μπορούν ούτε να συνεργαστούν ούτε έχουν επίγνωση των πραγμάτων.» Jörg Leichtfried (PSE ). Urszula Krupa (IND/DEM ).    Κύριε Πρόεδρε, ένας από τους συναδέλφους μας και μέλος του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, ο Dr Filip Adwent, έφυγε από κοντά μας. Έχασε τη ζωή του μαζί με τους γονείς του και την κόρη του μετά από τροχαίο δυστύχημα που συνέβη υπό ανεξήγητες συνθήκες. Θα ήθελα να επωφεληθώ αυτής της ευκαιρίας σήμερα για να μοιραστώ μαζί σας τις αναμνήσεις μου για τον αγαπητό συνάδελφό μας, ο οποίος ήταν ένας υπέροχος, έντιμος και καλόκαρδος άνθρωπος, καθώς και ένας κοινωνικός ακτιβιστής και πατριώτης. Αρμόζει να πω αυτά τα λόγια ενώπιον του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στο Στρασβούργο, καθώς αυτή ήταν η πόλη όπου γεννήθηκε και ζούσε για 40 χρόνια. Θα ήθελα να εκφράσω την οδύνη μου για τον θάνατό του. Θα ήθελα επίσης να πω ότι ο Dr Filip Adwent ήταν ένα θαυμάσιο παράδειγμα ανθρώπου με πιστεύω. Είχε ανακαλύψει τον ανεκτίμητο ευαγγελικό θησαυρό που είναι η αγάπη για τα πάτρια εδάφη του καθενός, και αυτή η αγάπη γέμισε τη ζωή του με νέα αξία και νόημα. Άφησε τη θαυμάσια πόλη του Στρασβούργου για την Πολωνία, κινητοποιημένος από την επιθυμία να υπηρετήσει τη γη των προγόνων του, και αψηφώντας όχι μόνον τις πολλές ενστάσεις σε ένα τέτοιο εγχείρημα, αλλά επίσης και την απόσταση που χωρίζει τις δύο χώρες, εγκαταλείποντας την άνετη ζωή που είχε εδώ. Με την πεποίθηση ότι η ζωή αλλάζει αλλά ποτέ δεν τελειώνει, ας προσευχηθούμε ο Filip Adwent και οι δικοί του, που έφυγαν μαζί του, να απολαύσουν την αιώνια ζωή. Jim Higgins (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, στη σημερινή συζήτηση ήταν έντονη η παρουσία της Αφρικής, και ορθώς. Το περασμένο Σάββατο, οι λαοί του κόσμου – ιδιαίτερα οι νέοι – κάλεσαν τα έθνη της G8 να ξεδιαλύνουν τα οικονομικά προβλήματα της Αφρικής. Η εκδήλωση Live 8 είχε τρομερή επιτυχία. Ευελπιστώ ότι η συλλογική βούληση, των νέων ιδιαίτερα, θα εισακουσθεί στο Gleneagles. Παρόλα αυτά, η Αφρική δεν έχει μόνον οικονομικά προβλήματα: έχει επίσης προβλήματα πολιτικά και σχετικά με τα ανθρώπινα δικαιώματα. Αναφέρομαι ιδιαίτερα στη Ζιμπάμπουε. Έχει ήδη γίνει μνεία στον Mobutu· είχαμε τον Amin και τον Bokassa. Τώρα έχουμε άλλον έναν δικτάτορα, με τον Mugabe: δεν αρκέσθηκε στις εκκαθαριστικές διώξεις των λευκών αγροτών, αλλά τώρα έχει στραφεί κατά του μαύρου πληθυσμού, που έχει ξεριζωθεί από τη γη και ζει σε καλύβες χωρίς καθόλου τροφή. Αντιμετωπίζουμε τώρα άλλη μία ανθρωπιστική καταστροφή στην Αφρική. Τα Ηνωμένα Έθνη παραμένουν αμήχανα, η ΕΕ κάνει πίσω, αλλά η Νότια Αφρική –το πρότυπο ειρηνικής εθνοτικής λύσης– πρέπει να πάρει το προβάδισμα. Γι’ αυτό και είναι ενθαρρυντικό το γεγονός ότι ο Thabo Mbeke συναντήθηκε με τον Morgan Tsvangirai, τον επικεφαλής της αντιπολίτευσης στη Ζιμπάμπουε. Csaba Sándor Tabajdi (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, κατά τη διάρκεια των δραματικών ωρών της μάχης που έδωσε το Λουξεμβούργο, κατά τη σύνοδο κορυφής, έξι νέα κράτη μέλη –η Πολωνία, η Τσεχική Δημοκρατία, η Σλοβακία, η Λιθουανία, η Λετονία και η Ουγγαρία– πρότειναν ως συμβιβαστική λύση τη μείωση των επιχορηγήσεων που προβλεπόταν να τους δοθούν, προκειμένου να διασωθεί ο προϋπολογισμός για την περίοδο 2007-2013. Δεν επρόκειτο ούτε για αμιγώς συμβολική χειρονομία ούτε για θυσία. Ως νέα κράτη μέλη, στην πραγματικότητα ήταν απόλυτα προς το συμφέρον μας να εγκριθεί ένας προϋπολογισμός για αυτή την περίοδο. Χωρίς αυτόν τον νέο προϋπολογισμό, ολόκληρη η Ευρώπη θα είχε απώλειες, ωστόσο οι μεγαλύτεροι χαμένοι θα ήταν τα δέκα νέα κράτη μέλη. Εξακολουθούμε να συμβάλλουμε στην εξεύρεση μιας συμβιβαστικής λύσης για τον προϋπολογισμό. Η λύση της Βουδαπέστης, η οποία προτάθηκε από τον πρωθυπουργό της Ουγγαρίας, Ferenc Gyurcsány, συμβάλλει προς την επίτευξη του ίδιου σκοπού. Δεν πρόκειται για νέο προϋπολογισμό αλλά για ένα είδος «σωσιβίου», το οποίο βασίζεται στην πρόταση της λουξεμβουργιανής Προεδρίας και προορίζεται για τη διάσωση του φετινού προϋπολογισμού. Εάν δεν μπορέσει να καταλήξει σε συμβιβασμό, το Συμβούλιο θα πρέπει επομένως να καταρτίσει έναν προϋπολογισμό για τρία χρόνια. Bogdan Pęk (IND/DEM ).    Κύριε Πρόεδρε, η Ευρωπαϊκή Ένωση, ή, ακριβέστερα, η Πολωνία και η Λιθουανία, έχουν κοινά σύνορα με τη Ρωσία. Η συγκεκριμένη περιοχή της Ρωσίας, η οποία παλαιότερα ήταν γνωστή με το όνομα Królewiec (Königsberg), είχε για πολλές δεκαετίες την ονομασία Καλίνινγκραντ. Πρόσφατα εκεί έλαβε χώρα μια ευρέως προβληθείσα τελετή, και παρότι οι μεγάλοι ηγέτες της Γαλλίας και Γερμανίας, ήτοι, ο γάλλος πρόεδρος και ο γερμανός καγκελάριος, είχαν εξέχοντα ρόλο στις διαδικασίες, τα κράτη μέλη της ΕΕ, Πολωνία και Λιθουανία, δεν προσκλήθηκαν. Ursula Stenzel (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, σήμερα υποβλήθηκε προς υπογραφή από τους βουλευτές του Σώματος μία γραπτή δήλωση για τις ρευματικές παθήσεις. Απευθύνω έκκληση σε εσάς και σε όλους τους συναδέλφους να την υπογράψουν. Ο λόγος για τον οποίο το κάνω αυτό είναι ότι οι ρευματικές παθήσεις πλήττουν το 50% του πληθυσμού της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Το 50% όσων πάσχουν από ρευματοπάθειες καθίστανται άνεργοι μέσα σε μία δεκαετία και ευθύνονται για πάνω από 450 εκατομμύρια ημερών αδείας ασθενείας κάθε χρόνο στην Ευρώπη. Αυτό αποτελεί σοβαρή επιβάρυνση για τα κοινωνικά και υγειονομικά μας συστήματα και είναι επιπλέον αντίθετο με τους βασικούς στόχους της Λισαβόνας. Ως εκ τούτου σας απευθύνω έκκληση να υποστηρίξετε αυτήν τη δήλωση που ζητεί να αναγνωρίσει δια μιας η Επιτροπή πως οι ρευματικές παθήσεις εντάσονται στις σοβαρές ασθένειες και ως εκ τούτου θα πρέπει να συμπεριληφθούν σε μία ιδιαίτερη κατηγορία στο 7ο πρόγραμμα πλαίσιο για την έρευνα. Ευαγγελία Τζαμπάζη (PSE ). Η έλλειψη συστήματος ταυτοποίησης και καταγραφής ανηλίκων, η ελλιπής ενημέρωση σχετικά με τα δικαιώματά τους σε γλώσσα κατανοητή σε αυτά αντανακλάται στο γεγονός πως τα τελευταία χρόνια δεν έχει χορηγηθεί άσυλο σε κανένα παιδί. Εκατοντάδες από αυτά περιπλανώνται, ενώ ελάχιστα φθάνουν σε μη κυβερνητικές οργανώσεις. Το σύγχρονο δουλεμπόριο, που διακινεί μόνο στην Ελλάδα 40.000 γυναίκες και παιδιά το χρόνο, πρέπει να τύχει της δικής μας προσοχής και να αντιμετωπισθεί. Gerard Batten (IND/DEM ). Toomas Hendrik Ilves (PSE ). Jo Leinen (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, εδώ και χρόνια προκαλεί αγανάκτηση ο τρόπος με τον οποίο αντιμετωπίζονται οι βουλευτές του Σώματος σε ευρωπαϊκές συνόδους κορυφής και η τελευταία σύνοδος κορυφής των Βρυξελλών δεν αποτέλεσε εξαίρεση. Η νοοτροπία οχυρού στο κτίριο Justus Lipsius είναι τόσο έντονη, ώστε είναι απλά αδύνατη, ακόμη και για τα μέσα ενημέρωσης, η επαφή με τους εκπροσώπους του λαού. Πρόεδρος. Simon Busuttil (PPE-DE ). Πρόεδρος. Πρόεδρος.    Η ημερήσια διάταξη προβλέπει την έκθεση (A6-0210/2005) της κ. Diana Wallis εξ ονόματος της Επιτροπής Νομικών Θεμάτων σχετικά με την αίτηση υπεράσπισης της ασυλίας και των προνομίων του κ. Umberto Bossi [2004/2101(IMM)]. Diana Wallis (ALDE ),    Κύριε Πρόεδρε, εδώ συζητούμε τέσσερις υποθέσεις τις οποίες μας παρέπεμψαν οι ιταλικές αρχές, σχετικά με την ασυλία του κ. Umberto Bossi και με το αν το Σώμα πρέπει να άρει την εν λόγω ασυλία ή όχι. Η Επιτροπή Νομικών Υποθέσεων μελέτησε επί μακρόν αυτές τις υποθέσεις και τώρα είναι σε θέση να κάνει συστάσεις στο Σώμα. Φυσικά, η κοινοβουλευτική ασυλία αφορά το παρόν Κοινοβούλιο και όχι εμάς ως μέλη του. Αποβλέπει στην προστασία του θεσμού, καθώς φέρουμε σε πέρας το ίδιον έργο του και ως εκ τούτου αποτελεί σοβαρότατο ζήτημα. Σε ό,τι αφορά τις υποθέσεις του κ. Bossi, θα τις θίξω χωριστά, με μνεία του ονόματος του δικαστηρίου από το οποίο αυτές έχουν παραπεμφθεί. Πρώτα απ’ όλα, υπάρχει μία υπόθεση η οποία όπως νομίζω μας δυσκόλεψε ελάχιστα και χρειάστηκε ελάχιστη μελέτη. Έχει παραπεμφθεί από το δικαστήριο του Μιλάνου και αφορά επεισόδιο κατά το οποίο ο κ. Bossi όντως μετήλθε σωματική βία. Σε αυτή τη συγκεκριμένη περίπτωση κρίναμε, ως επιτροπή, ότι δεν ήταν σκόπιμο να προστατεύσουμε την ασυλία. Εάν ένας βουλευτής μετέρχεται εξαναγκασμό ή βία, τότε δεν πρόκειται για πρόσφορη εκπλήρωση των καθηκόντων που απορρέουν από τη βουλευτική του ιδιότητα και ως εκ τούτου κρίναμε ομόφωνα ότι στην προκειμένη περίπτωση η ασυλία πρέπει να αρθεί. Ακολουθούν έπειτα δύο άλλες υποθέσεις που η αντιμετώπισή τους είναι ίσως δυσκολότερο και πιο περίπλοκο ζήτημα. Αυτές παραπέμπονται αντίστοιχα από τα δικαστήρια της Μπρέσια και του Μπέργκαμο. Και οι δύο υποθέσεις αφορούν λόγους που εκφώνησε ο κ. Bossi σε διάφορες περιστάσεις, αλλά λόγους στους οποίους, κατά μίαν ερμηνεία, εκείνος φαίνεται να χρησιμοποιεί εμπρηστική γλώσσα, κάτι που θα μπορούσε να ενθαρρύνει άλλους πολίτες να δράσουν κατά τρόπο που δεν θα ήταν ίσως ενδεδειγμένος. Είναι σαφές ότι το Σώμα θα επιθυμούσε να προστατεύσει την ελευθερία έκφρασης των μελών του όταν αυτά εκπληρώνουν τα καθήκοντά τους και το δικαίωμά τους να μιλούν ελεύθερα ως πολιτικοί, και από αυτή την άποψη πρέπει να λάβουμε υπόψη το άρθρο 9 του Κανονισμού μας. Ωστόσο, πρέπει να ληφθεί υπόψη και το γεγονός ότι και στις δύο αυτές περιπτώσεις οι ιταλικές αρχές –οι κοινοβουλευτικές αρχές– είχαν καταλήξει στο συμπέρασμα ότι βάσει της ιταλικής νομοθεσίας, η ασυλία του κ. Bossi πρέπει να αρθεί. Ωστόσο, η Επιτροπή Νομικών Υποθέσεων έκρινε, λαμβάνοντας τα πάντα υπόψη, ότι σε τούτες τις δύο περιπτώσεις είναι ορθό να διατηρηθεί η ασυλία του κ. Bossi. Αυτές ήταν υποθέσεις που η μελέτη τους ήταν δύσκολη για εμάς, αλλά αυτή είναι η τελική σύσταση της επιτροπής. Και στις τρεις περιπτώσεις είχαν ασκηθεί διώξεις από τις ιταλικές αρχές. Η τέταρτη υπόθεση φάνηκε εκ πρώτης όψεως ξεκάθαρη. Αφορούσε μίαν αστική αγωγή ανάμεσα στον κ. Bossi και σε έναν άλλο ιταλό πολιτικό. Φάνηκε να έφθασε σε μας λόγω του ότι ο άλλος πολιτικός κίνησε διαδικασία εναντίον του κ. Bossi, για λέξεις που είχε εκστομίσει εκείνος. Επί αυτής της βάσεως, ήμασταν έτοιμοι να δεχτούμε ότι πρέπει να διατηρηθεί η ασυλία. Μου επισημάνθηκε, ωστόσο, αυτό το Σαββατοκύριακο ότι στην πραγματικότητα ο κ. Bossi ήταν ο ενάγων σε αυτή την αγωγή, η δε αγωγή κινήθηκε από την άλλη πλευρά ως ανταπαίτηση. Επομένως, εν προκειμένω ανησυχώ μήπως ο κ. Bossi δεν έρχεται σε εμάς με καθαρά τα χέρια, όπως θα λέγαμε στο αγγλικό δίκαιο. Το αποτέλεσμα της ψηφοφορίας στην επιτροπή ήταν ότι πρέπει να διατηρήσουμε την ασυλία του, αλλά ίσως πρέπει να έχουμε κατά νου τον τύπο δικαστικού αγώνα εδώ, όπου φαίνεται ότι ο ίδιος ο ενάγων προσπαθεί να χρησιμοποιήσει την ασυλία που του παρέχει το Σώμα με τρόπο ο οποίος ενδέχεται να είναι αμφισβητήσιμος. Klaus-Heiner Lehne,    Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, καταρχάς θα ήθελα να ευχαριστήσω θερμά την κ. Diana Wallis για την έκθεσή της. Τούτου λεχθέντος, επιτρέψτε μου, ωστόσο, μία παρατήρηση για κάτι βασικό. Στην Επιτροπή Νομικών Θεμάτων εξετάζουμε τα θέματα της ασυλίας κεκλεισμένων των θυρών. Κατά κανόνα, πρόκειται για εξαιρετικά ευαίσθητα ζητήματα που αφορούν την προσωπικότητα του εκάστοτε βουλευτή. Θα θεωρούσα συνετό να αποφεύγουμε τη δημόσια συζήτηση για αυτά τα θέματα ασυλίας εδώ στο Κοινοβούλιο. Γι’ αυτό δεν θα πω τίποτα για την ουσία αυτής της υπόθεσης. Θα περιοριστώ στο να πω μόνον ότι η Ομάδα μου υποστηρίζει τη θέση που υιοθετεί στην έκθεσή της η εισηγήτρια. Ταυτόχρονα, θα επισημάνω ότι ακριβώς το ίδιο ισχύει για την επόμενη περίπτωση του κ. Marchiani με εισηγητή τον κ. Speroni. Γνωρίζω ότι έτσι παραβαίνω τον Κανονισμό του Σώματος· μπορείτε, επομένως, να διαγράψετε την παρέμβασή μου. Επίσης, θα ήθελα να ζητήσω να γίνει γρήγορα η συζήτηση και χωρίς καθυστερήσεις, διότι ο κ. Trichet περιμένει εδώ και περισσότερο από μία ώρα και διότι νομίζω ότι έχουμε σημαντικότερα πράγματα να κάνουμε από το να αναλύουμε δημόσια τις ιδιωτικές υποθέσεις των βουλευτών. Maria Berger,    Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να εκφράσω κι εγώ την έκπληξή μου διότι γίνεται συζήτηση γι’ αυτές τις περιπτώσεις ασυλίας. Από όσο θυμάμαι, μέχρι τώρα δεν το κάναμε αυτό. Θα ήθελα να ευχαριστήσω την κ. Wallis που εξέτασε τόσο εξονυχιστικά τις περιπτώσεις αυτές. Αν διαβάσει κανείς τα έγγραφα αυτά και δει πόσο χαμηλά πέφτουν ορισμένοι ιταλοί πολιτικοί, θα πρέπει να έχει πολύ γερό στομάχι. Συμμερίζομαι την άποψη της εισηγήτριας, την οποία εμείς στην επιτροπή την υιοθετήσαμε και για την τρίτη περίπτωση, η οποία πρόκειται να εκδικαστεί στο Μιλάνο. Κατά τη γνώμη μου, οι υποθέσεις της Μπρέσια και του Μπέργκαμο είναι οριακές περιπτώσεις κατά τις οποίες ένας βουλευτής του παρόντος Κοινοβουλίου εκμεταλλεύεται την ασυλία του στο έπακρο, ακόμη και εις βάρος άλλων. Μολονότι θεωρώ ότι αυτό αγγίζει τα όρια, θεωρώ ότι αυτή η περίπτωση είναι ένα παράδειγμα του κανόνα ότι σε περίπτωση αμφιβολίας δικαιώνεται ο κατηγορούμενος. Θα χαιρόμουν πολύ αν μπορούσαμε να αναθεωρήσουμε τη γνώμη και τη σύστασή μας για την περίπτωση 4 που είχαμε ήδη θεωρήσει προβληματική στην Επιτροπή Νομικών Θεμάτων. Πιστεύω ότι εδώ έχουμε να κάνουμε με μία περίπτωση όπου γίνεται κατάχρηση των μηχανισμών προστασίας που έχει στη διάθεσή του το Σώμα. Πρόεδρος. Η ψηφοφορία θα διεξαχθεί αύριο στις 11.30. Πρόεδρος.    Η ημερήσια διάταξη προβλέπει την έκθεση (A6-0208/2005) του κ. Speroni εξ ονόματος της Επιτροπής Νομικών Θεμάτων σχετικά με την αίτηση υπεράσπισης της ασυλίας και των προνομίων του κ. Jean-Charles Marchiani [2005/2105(IMM)]. Francesco Enrico Speroni (IND/DEM ), Συνεπώς, δεν θα έλεγα ότι πρόκειται για προσωπικό ζήτημα. Ωστόσο, όσον αφορά τον συνάδελφο κ. Marchiani, έμεινα ειλικρινά έκπληκτος από την απόφαση του γαλλικού Ακυρωτικού Δικαστηρίου, η οποία παραγνωρίζει πλήρως το Πρωτόκολλο του 1965 περί προνομίων και ασυλιών των Ευρωπαϊκών Κοινοτήτων, υποστηρίζοντας ότι για τα μέλη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου δεν ισχύουν οι ίδιοι κανόνες που εφαρμόζονται στα μέλη των εθνικών κοινοβουλίων. Πρόεδρος. Η ψηφοφορία θα διεξαχθεί αύριο στις 11.30. Πρόεδρος.    Η ημερήσια διάταξη προβλέπει την κοινή συζήτηση της έκθεσης (A6-0203/2005) του κ. Lauk εξ ονόματος της Επιτροπής Οικονομικών και Νομισματικών Θεμάτων σχετικά με την ετήσια έκθεση της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας για το 2004 2005/2048(INI) και της έκθεσης (A6-0197/2005) του κ. Maaten εξ ονόματος της Επιτροπής Οικονομικών και Νομισματικών Θεμάτων σχετικά με την εφαρμογή της στρατηγικής πληροφόρησης και επικοινωνίας για το ευρώ και την Οικονομική και Νομισματική Ένωση 2005/2078(INI). Kurt Joachim Lauk (PPE-DE ), Πέρυσι δεν είχαμε μόνο σταθερότητα των τιμών, αλλά ήταν και ένα από τα 10 έτη όπου η παγκόσμια οικονομία παρουσίασε μέση αύξηση της τάξεως του 3,7%. Είναι όμως λυπηρό που η Ευρώπη έχει αποσυνδεθεί από αυτήν την ανάπτυξη. Η ασθενής οικονομική ανάπτυξη είναι κυρίως αποτέλεσμα της απουσίας των αναγκαίων διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων στα κράτη μέλη – όπως επισημαίνει και η ίδια η ΕΚΤ. Επομένως, δεν είναι ευθύνη της ΕΚΤ, η οποία αντίθετα επισημαίνει ότι τα κράτη μέλη πρέπει να αναλάβουν στο θέμα αυτό μεγαλύτερη ευθύνη. Για τον λόγο αυτόν, πρέπει να επανέλθουμε στο θέμα της διεύρυνσης. Η ΕΚΤ πέτυχε χωρίς πρόβλημα την ενσωμάτωση των δέκα νέων κρατών μελών. Στον Ευρωπαϊκό Μηχανισμό Συναλλαγματικών Ισοτιμιών συμπεριλαμβάνονται από τις 28 Ιουνίου 2004 η Εσθονία, η Λιθουανία και η Σλοβενία και από τις 2 Μαΐου 2005 η Λετονία, η Μάλτα και η Κύπρος. Αποτελεί σαφές αίτημά μας προς την ΕΚΤ το ότι παρά τη μεταρρύθμιση του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης, τα κριτήρια του Μάαστριχτ πρέπει να εξακολουθήσουν να εφαρμόζονται αναλλοίωτα για τις χώρες που θα ενταχθούν μελλοντικά στη νομισματική ένωση και ότι δεν πρέπει να χαλαρώσουμε αλλά να εμμείνουμε σε αυτά. Μελλοντικά πρέπει να αποτραπεί κατά την προσχώρηση χωρών στη νομισματική ένωση η εμφάνιση μίας κατάστασης σαν εκείνη των στατιστικών της Ελλάδας. Επιτρέψτε μου να πω τελειώνοντας ότι η ΕΚΤ έκανε τον τελευταίο χρόνο ένα μεγάλο βήμα στον τομέα των πληρωμών και των κινητών αξιών. Δρομολογήθηκε το σύστημα Target II για διευρωπαϊκές αυτοματοποιημένες ταχείες μεταβιβάσεις κεφαλαίων σε πραγματικό χρόνο και έτσι άνοιξε ο δρόμος για παγκόσμιες μεταβιβάσεις σε πραγματικό χρόνο στο νόμισμα της Κεντρικής Τράπεζας. Αυτό με τη σειρά του προσφέρει τη δυνατότητα να έχουμε στην Ευρώπη ένα ενιαίο σύστημα και όχι ένα συνονθύλευμα. Η ΕΚΤ επέδειξε τόλμη προχωρώντας στα αναγκαία βήματα για τον σκοπό αυτόν. Jules Maaten (ALDE ),    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, η Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής έχει κάνει αυτήν τη συζήτηση για τη στρατηγική επικοινωνίας για το ευρώ μάλλον ευρύτερη και την έχει μετατρέψει σε συζήτηση για την τρέχουσα κατάσταση του ευρώ και τι πρέπει πράγματι να κάνουμε με αυτό το θέμα. Σε τελική ανάλυση, αυτή η συζήτηση λαμβάνει χώρα σε μια στιγμή κατά την οποία ολόκληρη η πολιτική συζήτηση στην Ευρώπη είναι υπό πίεση, κάτι το οποίο δεν νομίζω ότι έχουμε την πολυτέλεια να αγνοήσουμε. Πιστεύω ότι πολλοί από εμάς, περιλαμβανομένου και εμού βεβαίως, την περίοδο που εισήχθη το ευρώ το 1999, και ιδιαίτερα το 2002 είχαμε την αίσθηση ότι θα φέρει την Ευρώπη πιο κοντά στους πολίτες της, οι οποίοι οπωσδήποτε αυτοί στη ζώνη του ευρώ θα έπιαναν την Ευρώπη στα χέρια τους σε καθημερινή βάση και έτσι με τον τρόπο αυτόν θα τους βοηθούσε να έχουν την αίσθηση στενότερης σχέσης με αυτήν. Πιστεύω ότι πρέπει, ωστόσο, να ειπωθεί, ότι αυτό δεν συνέβη. Όχι μόνο στη δική μου χώρα, αλλά επίσης και σε άλλες χώρες της ζώνης του ευρώ ή σε χώρες που θα μπορούσαν να ενταχθούν, είδα ότι το ευρώ, σε ορισμένες περιπτώσεις, αποδείχθηκε ότι υπήρξε βαρύ φορτίο. Αυτό είναι κάτι για το οποίο λυπάμαι πάρα πολύ, αλλά είναι ένα συμπέρασμα που οφείλουμε να εξαγάγουμε. Αυτή είναι, στην πραγματικότητα, μια τρελή κατάσταση υπό το φως του πόσο καλά λειτουργεί το ευρώ. Υπάρχουν διαθέσιμες φθηνότερες οικονομικές επιλογές, τα επιτόκια είναι χαμηλότερα από ποτέ, γεγονός το οποίο προάγει τις επενδύσεις και την κατανάλωση και προσφέρει στον καταναλωτή πραγματικά οφέλη, για παράδειγμα με τη μορφή χαμηλότοκων ενυπόθηκων δανείων και φθηνότερα δάνεια. Η αυστηρότερη προσέγγιση της ΕΚΤ στη διαχείριση της νομισματικής πολιτικής έχει επιφέρει αυξημένη διαφάνεια τιμών, και κατά συνέπεια σταθερό περιβάλλον για το ευρώ και χαμηλό πληθωρισμό. Απλά κοιτάξτε τις ιστορίες επιτυχίας των χωρών που συμμετείχαν στη μεταβατική περίοδο του 2001-2002, όπου ο πληθωρισμός ήταν μόνον 2,3%. Το ευρώ έχει προσδώσει στις οικονομίες της ζώνης του ευρώ αυξημένη ανθεκτικότητα έναντι των χρηματοοικονομικών κρίσεων. Χωρίς το ευρώ, η 11η Σεπτεμβρίου 2003, η 11η Μαρτίου 2004 ή ακόμη και τα λογιστικά σκάνδαλα του 2002 θα είχαν προκαλέσει πολύ μεγαλύτερη αναταραχή. Αυτή η αναταραχή δεν συνέβη. Αυτό το οφείλουμε στο ευρώ. Ο συναλλαγματικός κίνδυνος έχει απομακρυνθεί, τα ταξίδια στη ζώνη του ευρώ έχουν γίνει ευκολότερα, η γραφειοκρατία κάθε είδους έχει καταστεί περιττή, καθώς και το κόστος που συνεπάγεται η ανταλλαγή νομισμάτων. Οι καταναλωτές επωφελούνται από το ισχυρό ευρώ. Οι πρώτες ύλες και το πετρέλαιο στην παγκόσμια αγορά πληρώνονται σε δολάρια και η ευνοϊκή συναλλαγματική ισοτιμία, σε κάθε περίπτωση έως τα δημοψηφίσματα της Γαλλίας και των Κάτω Χωρών, έχει σαν αποτέλεσμα σχετικά χαμηλές τιμές πετρελαίου και τροφίμων για τους ευρωπαίους καταναλωτές. Το εμπόριο έχει αυξηθεί εντός της Ευρωπαϊκής Ένωσης: 10% κατά μέσον όρο και 17% στις χώρες όπως οι Κάτω Χώρες, η Ισπανία, το Βέλγιο και η Αυστρία. Δεν έχω ακόμη αναφέρει το γεγονός ότι το ευρώ χαίρει μεγάλης εκτίμησης στις διεθνείς χρηματοοικονομικές αγορές, όπως αποδεικνύεται από τον σημαντικό ρόλο του ως διεθνούς αποθεματικού νομίσματος. Το πρόβλημα αυτό άραγε πού να οφείλεται; Νομίζω, πρωτίστως, στο πρόβλημα του πληθωρισμού. Κύριε Trichet, στον νομισματικό διάλογο που είχαμε στις 14 Μαρτίου, είπατε κάτι που πιστεύω ήταν πολύ ακριβές. Πιστεύω ότι επειδή δεν επικοινωνήσαμε με τον σωστό τρόπο με το κοινό όσον αφορά τον πληθωρισμό, χάσαμε κάποια αξιοπιστία στις χώρες όπου τώρα έχει εισαχθεί το ευρώ. Διαπιστώνω ότι στις επαφές με τους πολίτες αυτή η αξιοπιστία βρίσκεται σε επίπεδα σχεδόν πέραν οποιασδήποτε αποκατάστασης. Όταν λέγω: «ο πληθωρισμός υπήρξε πολύ περιορισμένος», η απάντηση είναι «λέτε ψέματα». Όταν λέγω: «ναι, αλλά υπάρχουν στατιστικές υπηρεσίες και η Eurostat η οποία μπορεί να το επιβεβαιώσει» απαντούν: «ναι, αλλά και αυτοί ψεύδονται». Η αξιοπιστία είναι είδος σε έλλειψη. Φαίνεται ότι δεν καταφέραμε να εξηγήσουμε με ποιον τρόπο ο πληθωρισμός, ο οποίος ήταν πραγματικός το 2002, έχει τώρα εξαφανιστεί. Οι καταναλωτές δεν γεννήθηκαν χθες. Από τη στιγμή που παραλείψαμε να τους εξηγήσουμε τι προκάλεσε αυτόν τον πληθωρισμό, όλα τα δεινά αποδίδονται στο ευρώ. Την ευθύνη δεν μπορούμε να την επιρρίψουμε παρά μόνο στον εαυτό μας, και σε όλα τα θεσμικά μας όργανα. Αυτός είναι επίσης ο λόγος για τον οποίο θα ζητούσα από την Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα να μας υποβάλλει ετησίως εκθέσεις να μην μιλάνε μόνο με τη φρασεολογία των τραπεζιτών και με οικονομικούς όρους για το πόσο καλά αποδίδει το ευρώ, αλλά επίσης και για το τι πραγματικά σημαίνει το ευρώ για τον μέσο καταναλωτή. Είναι ατυχές ότι, σύμφωνα με την ΕΚΤ, ή τουλάχιστον σύμφωνα με την επιστολή του κ. González Páramo προς εμένα, αυτό θα συνεπαγόταν πάρα πολλά μεθοδολογικά προβλήματα. Εκτιμώ ότι έτσι μπορεί να έχουν τα πράγματα, και αυτή η επιστολή είχε επίσης συνταχθεί πριν από την τρέχουσα κρίση. Θα εκτιμούσα επίσης πάρα πολύ αν η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα επρόκειτο να επανεξετάσει αυτό το αίτημα. Μιλώντας προσωπικά, δεν θα είχα αντίρρηση αν επρόκειτο να παρέμβει η Επιτροπή. Είναι εύκολο να σκεφτούμε «το ευρώ είναι εδώ, τώρα πρέπει να πορευτούμε με αυτό». Ο υπεύθυνος πολίτης αρνείται να το δεχθεί. Αυτό είναι ένα πρόβλημα που μπορούμε να επιλύσουμε. Δεδομένου του τρόπου με τον οποίο εσείς, κύριε Trichet, πάντοτε ερχόσαστε στην επιτροπή, πιστεύω ότι βρίσκεστε στην ιδανική θέση για να λύσετε αυτό το πρόβλημα και, κυρίως, εμείς το Κοινοβούλιο, η ΕΚΤ και η Επιτροπή θα ήμασταν σε θέση να το επιτύχουμε αυτό αρκετά εύκολα αν ενώσουμε τις δυνάμεις μας. Jean-Claude Trichet,    Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, έχω την τιμή να σας παρουσιάσω σήμερα την ετήσια έκθεση της ΕΚΤ για το 2004. Η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα έχει επίγνωση της ζωτικής σημασίας της δημοκρατικής της ευθύνης και ανέκαθεν υπογράμμιζε ότι η ανεξαρτησία της πρέπει να συνοδεύεται από τη βασική υποχρέωση να αιτιολογεί τις ενέργειές της. Ως εκ τούτου, η ΕΚΤ αποδίδει πρωταρχική σημασία στη διεξαγωγή διαλόγου ανά τακτά χρονικά διαστήματα με τους αιρετούς εκπροσώπους των ευρωπαίων πολιτών. Επιτρέψτε μου να πω ότι άκουσα με το μέγιστο ενδιαφέρον την έκθεση του κ. Lauk και την έκθεση του κ. Maaten. Στις εισαγωγικές παρατηρήσεις μου θα κάνω πρώτα μία ανασκόπηση της οικονομικής και νομισματικής εξέλιξης κατά το 2004 και θα παρουσιάσω την εκτίμησή μας σχετικά με τις οικονομικές μας προοπτικές και με τη νομισματική στρατηγική. Στη συνέχεια θα αναφερθώ σε ορισμένες παρατηρήσεις και προτάσεις του σχεδίου έκθεσης για την ετήσια έκθεση της ΕΚΤ για το 2004. Το 2004 η νομισματική πολιτική της ΕΚΒ ασκήθηκε σε περιβάλλον βαθμιαίας οικονομικής ανάκαμψης στη ζώνη του ευρώ. Η πραγματική αύξηση του ΑΕγχΠ για ολόκληρο το έτος έφτασε στο 1,8%, σε σύγκριση με 0,5% το προηγούμενο έτος. Κατά το πρώτο εξάμηνο του 2004 η οικονομική δραστηριότητα σημείωσε σχετικά δυναμική αύξηση. Ωστόσο, κατά το δεύτερο εξάμηνο η οικονομική ανάπτυξη δεν ήταν παρά συγκρατημένη, εν μέρει εξαιτίας της αύξησης των τιμών του πετρελαίου. Σε ό,τι αφορά την εξέλιξη των τιμών, οι υποκείμενες εγχώριες πληθωριστικές πιέσεις στη ζώνη του ευρώ παρέμειναν συγκρατημένες, απηχώντας περιορισμένες αυξήσεις στις αμοιβές εργασίας και σταθεροποιημένες πληθωριστικές προσδοκίες. Ενώ η ανατίμηση της συναλλαγματικής ισοτιμίας του ευρώ το 2004 συνέβαλε στην περιστολή των πληθωριστικών πιέσεων, οι αυξήσεις στις διοικητικά καθοριζόμενες τιμές, στους έμμεσους φόρους και η άνοδος της τιμής του πετρελαίου επηρέασαν εμφανώς τους κύριους ρυθμούς πληθωρισμού. Συνολικά, ο ετήσιος πληθωρισμός ΕνΔΤΚ ήταν 2,1%, αμετάβλητος από την προηγούμενη χρονιά. Σε ένα περιβάλλον συγκρατημένων εγχώριων πιέσεων στις τιμές και ευνοϊκής προοπτικής για μεσοπρόθεσμη σταθερότητα τιμών, τα βασικά επιτόκια της ΕΚΤ παρέμειναν αμετάβλητα κατά τη διάρκεια ολόκληρου του έτους, σε ιστορικά χαμηλά επίπεδα. Τα επιτόκια παρέμειναν χαμηλά για ολόκληρο το φάσμα λήξεων, προσφέροντας έτσι σημαντική στήριξη στην οικονομική δραστηριότητα. Όντως, τα μακροπρόθεσμα επιτόκιά μας είναι στο χαμηλότερο επίπεδο των τελευταίων 100 ετών. Οι δημοσιονομικές εξελίξεις στη ζώνη του ευρώ κατά το 2004 ήταν κάθε άλλο παρά ικανοποιητικές, όπως λέχθηκε από τον εισηγητή. Το μέσο δημοσιονομικό έλλειμμα στη ζώνη του ευρώ σε γενικές γραμμές σταθεροποιήθηκε στο 2,7% του ΑΕγχΠ. Αυτό είναι ένα επίπεδο το οποίο όχι μόνο συνεπάγεται αυξανόμενο λόγο δανειακής επιβάρυνσης που θα μπορούσε να φθάσει σε μη βιώσιμα επίπεδα, αλλά επίσης αφήνει ελάχιστο περιθώριο ασφαλείας για βραχυπρόθεσμη βοήθεια από τον προϋπολογισμό σε περίπτωση δυσμενών εξελίξεων. Οι συζητήσεις για αναθεώρηση του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης συνεχίστηκαν το 2004, με κατάληξη μια έκθεση που εγκρίθηκε τον Μάρτιο του 2005. Η υλοποίηση του προϋπολογισμού το 2005 και η προετοιμασία του προϋπολογισμού για το 2006 προσφέρουν και οι δύο πρώτης τάξεως ευκαιρίες για όλα τα ενεχόμενα μέρη, ώστε να εφαρμοστούν αυστηρά οι όροι του Συμφώνου, προκειμένου να δειχθεί ότι το Σύμφωνο παραμένει ένα αποτελεσματικό πλαίσιο συντονισμού και πειθαρχίας της δημοσιονομικής πολιτικής. Όπως είπε ο εισηγητής, όλοι σε αυτό το Κοινοβούλιο γνωρίζουν ποια ήταν η θέση της ΕΚΤ καθ’ όλη τη διάρκεια αυτών των συζητήσεων. Τέλος, το 2004 σημειώθηκαν σε μερικές χώρες σημαντικές αναθεωρήσεις όσον αφορά ελλείμματα προηγουμένων ετών και ποσά του χρέους, υπονομεύοντας την αποτελεσματικότητα της παρακολούθησης των δημόσιων οικονομικών της ΕΕ. Είναι άκρως σημαντικό να εξασφαλιστεί η αξιόπιστη συλλογή και η έγκαιρη παρουσίαση των κυβερνητικών οικονομικών στατιστικών στοιχείων. Ως προς το κρίσιμο ζήτημα των διαρθρωτικών αλλαγών, η ΕΚΒ χαιρετίζει και στηρίζει την ανανεωμένη ορμή για οικονομική μεταρρύθμιση ως αποτέλεσμα της επανέναρξης της στρατηγικής της Λισαβόνας, την εντονότερη επικέντρωσή της στην ανάπτυξη και στην απασχόληση και το νέο διοικητικό πλαίσιο που στοχεύει στη βελτίωση της προώθησης των μεταρρυθμίσεων. Οι νέες ολοκληρωμένες κατευθυντήριες γραμμές για το 2005-2008, οι οποίες περιλαμβάνουν τόσο τις γενικές κατευθυντήριες γραμμές οικονομικής πολιτικής όσο και τις νέες κατευθυντήριες γραμμές για την απασχόληση πρέπει τώρα να καθορίσουν το πλαίσιο για συγκεκριμένη δράση σε επίπεδο ΕΕ, καθώς και από τα κράτη μέλη. Θα πω τώρα λίγα πράγματα για τη νομισματική πολιτική στην αχανή και πολυσχιδή ζώνη του ευρώ. Το μέγεθος της διασποράς του πληθωρισμού γενικά στις χώρες της ζώνης του ευρώ είναι παρόμοιο με τη διασπορά που παρατηρείται στις 14 μητροπολιτικές στατιστικές περιφέρειες των ΗΠΑ. Σε μία νομισματική ένωση οι διαφορές ως προς τον πληθωρισμό ή το κόστος εργασίας από περιφέρεια σε περιφέρεια ή από χώρα σε χώρα είναι ο φυσικός τρόπος διόρθωσης των σχετικών τιμών, ενόψει ασύμμετρων εξελίξεων στη ζήτηση ή στην προσφορά. Αυτές οι διορθώσεις στο εσωτερικό της ζώνης του ευρώ υπήρξαν ευρύτερες και συχνότερες απ’ ό,τι προβλεπόταν. Από αυτήν την άποψη, η ζώνη του ευρώ είναι πιο ευέλικτη απ’ όσο αναμενόταν από πολλούς παρατηρητές. Ενώ γενικά οι διορθώσεις των σχετικών τιμών είναι δικαιολογημένες οικονομικά, υπάρχουν περιπτώσεις όπου οι διαφορές στον πληθωρισμό ενδέχεται να οφείλονται σε ακατάλληλη εθνική οικονομική πολιτική και σε ακαμψία στην αγορά εργασίας και στην αγορά αγαθών και υπηρεσιών. Για αυτές τις χώρες είναι σκόπιμες οι διαρθρωτικές αλλαγές. Σημειώνω ότι σε πολλά σημαντικά ζητήματα οι απόψεις που εκφράζονται στην πρόταση ψηφίσματος είναι πολύ κοντά στις απόψεις της ΕΚΤ, όπως είναι οι δηλώσεις αναφορικά με τη διεξαγωγή της νομισματικής πολιτικής από την ΕΚΤ το 2004 και η διάγνωση ότι η σχετική εξασθένιση της οικονομικής δραστηριότητας μπορεί να αποδοθεί στην έλλειψη διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων. Η θέση σας σχετικά με τη μεταρρύθμιση του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης ήταν επίσης πολύ κοντά στις απόψεις της ΕΚΤ από αυτή την άποψη. Καταρχάς, η Ευρώπη εξελίσσεται με τους δικούς της ρυθμούς, οι οποίοι μόνο με το πέρασμα του χρόνου μπορούν να αξιολογηθούν. Η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα και ο Πρόεδρός της, πιστεύουν στην ικανότητα της Ευρώπης να υπερβεί τις σημερινές δυσκολίες. Συμμερίζομαι απόλυτα το αίσθημα σιγουριάς και αποφασιστικότητας που εκφράστηκε άμεσα στη δήλωση που συνυπέγραψε ο Πρόεδρός σας, Josep Borrell Fontelles, με τους Jean-Claude Juncker και José Manuel Barroso. Joaquín Almunia,    Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να συγχαρώ τους δύο εισηγητές, τον κ. Lauk και τον κ. Maaten, για την εξαίρετη εργασία που επιτέλεσαν στις αντίστοιχες εκθέσεις τους. Πιστεύω ότι η απόφαση του Κοινοβουλίου να τις συζητήσει από κοινού σήμερα το απόγευμα είναι σοφή, διότι είναι σαφές ότι το παρόν και το μέλλον του ευρώ συνδέονται στενά με τις δραστηριότητες και τις σωστές αποφάσεις της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας. Θα ήθελα να ξεκινήσω, όπως και η έκθεση του κ. Maaten, επιμένοντας στα πλεονεκτήματα του ευρώ, στις θετικές πτυχές του ενιαίου νομίσματος από την κυκλοφορία του: μας έδωσε σταθερότητα ενόψει των πιθανών νομισματικών διακυμάνσεων και κρίσεων, όπως εκείνες που γνωρίσαμε στο παρελθόν· μας έδωσε σταθερότητα τιμών, κυρίως χάρη στις σωστές νομισματικές πολιτικές της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας· χάρη σε αυτήν τη σταθερότητα, μας πρόσφερε χαμηλά επιτόκια και μας προστατεύει από κινδύνους που δεν πρέπει να υποθέσουμε ότι είναι πίσω μας. Το ευρώ μας επιτρέπει να αντιμετωπίσουμε τους κινδύνους που αντιμετωπίσαμε στο παρελθόν, αλλά δεν πρέπει να ξεχνάμε ότι αυτοί οι κίνδυνοι μπορεί να εμφανιστούν ξανά, αν δεν διατηρήσουμε την εμπιστοσύνη στο νόμισμά μας και στην Οικονομική και Νομισματική Ένωση και την αξιοπιστία τους. Αυτές τις δύσκολες στιγμές για την Ευρωπαϊκή Ένωση, επομένως, τόσο από οικονομική όσο και από πολιτική σκοπιά, πρέπει να αναλάβουμε ιδιαίτερα την ευθύνη για τη λήψη των σωστών αποφάσεων. Πιστεύω, όπως έχω πει πολλές φορές εντός και εκτός του Κοινοβουλίου, ότι η μεταρρύθμιση του συμφώνου σταθερότητας και ανάπτυξης, η οποία έχει πολύ σημαντική στήριξη από το Κοινοβούλιο, είναι μια σωστή απόφαση που αρχίζει να εφαρμόζεται αυστηρά, όπως μόλις ζήτησε ο Πρόεδρος Trichet. Την επόμενη εβδομάδα θα συζητήσουμε τις προτεινόμενες συστάσεις που εγκρίθηκαν πριν από μερικές ημέρες από την Επιτροπή στο Συμβούλιο Ecofin αναφορικά με την Ιταλία· τις επόμενες εβδομάδες θα κάνουμε το ίδιο σε σχέση με την Πορτογαλία και, πριν από το τέλος του έτους, θα το κάνουμε και σε σχέση με άλλες χώρες: ορισμένες από τις ιδρυτικές χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης και επίσης ορισμένες από τις νέες χώρες μέλη της Ένωσης. Όπως μόλις ανέφερε ο Πρόεδρος Trichet και όπως αναφέρει η έκθεση, πρέπει να ενισχύσουμε τον διάλογο της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας, η ανεξαρτησία της οποίας πρέπει να είναι σεβαστή, με την Επιτροπή και το Συμβούλιο και, ιδιαίτερα, με την ευρωομάδα. Έχω το προνόμιο να παρίσταμαι στον σημαντικό διάλογο που διεξάγεται κάθε μήνα στο πλαίσιο της ευρωομάδας μεταξύ του Προέδρου της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας και των υπουργών Οικονομικών της ευρωζώνης. Πρέπει να αντιμετωπίσουμε ένα πολύ σημαντικό θέμα με το οποίο θα ήθελα να τελειώσω αυτήν την ομιλία –τη διεύρυνση της ευρωζώνης στα νέα κράτη μέλη, που θα είναι σε θέση τα επόμενα χρόνια να ενωθούν με τις 12 τωρινές χώρες μέληαυστηρά και ταυτόχρονα με ευρύτητα πνεύματος. Τους επόμενους μήνες πρέπει να αναλύσουμε σχολαστικά, με ειλικρίνεια και με πλήρη διάλογο με τις ενδιαφερόμενες χώρες, αν η Εσθονία, η Λιθουανία ή η Σλοβενία –που ήταν οι τρεις πρώτες χώρες της διεύρυνσης οι οποίες εντάχθηκαν στον μηχανισμό συναλλάγματος το 2004– πληρούν το επόμενο έτος όλες και καθεμία από τις προϋποθέσεις που θεσπίζονται στη Συνθήκη, προκειμένου να ενταχθούν στην ευρωζώνη, όπως επιθυμούν οι αρχές τους. Ján Hudacký,    Καταρχάς, πριν εισέλθω σε συγκεκριμένες πτυχές της στρατηγικής πληροφόρησης και επικοινωνίας για το ευρώ, θα ήθελα να ευχαριστήσω τον κ. Maaten, τον εισηγητή, για την εξαιρετική έκθεσή του, καθώς και για την καλή συνεργασία. Συμφωνώ με τον κ. Maaten ότι παρά το γεγονός ότι η διαδικασία της εισαγωγής του ευρώ στα δώδεκα κράτη μέλη υπήρξε ένα από τα επιτυχέστερα σχέδια στην ιστορία της Ευρωπαϊκής Ένωσης, οι κάτοικοι των μεμονωμένων χωρών έχουν πολύ διαφορετική αντίληψη αυτού του γεγονότος, και οφείλουμε να αναγνωρίσουμε ότι με αυτή τη διαδικασία δεν πετύχαμε να κερδίσουμε τους πολίτες, οι οποίοι θεωρούν την εισαγωγή του ευρώ ως αιτία για τις αυξήσεις στις τιμές καταναλωτή. Αυτό άσκησε προφανώς μια γενικά αρνητική επίδραση στην κοινή γνώμη για την εισαγωγή του ευρώ. Manuel António dos Santos,    Θα επικεντρωθώ βεβαίως αποκλειστικά στην έκθεση του κ. Lauk, παρότι πιστεύω ότι αμφότερες μπορούν να συζητηθούν μαζί. Θα αρχίσω επαινώντας σας, κύριε Trichet, για την εξαιρετική ποιότητα της έκθεσης και για τον τρόπο με τον οποίο εκτέθηκαν τα στοιχεία ενώπιόν μας, σύμφωνα με την ομιλία του εισηγητή. Επιθυμώ ωστόσο να πω ενώπιον ολόκληρου του Σώματος ότι αυτό πάντως δεν είναι το θέμα αυτής της συζήτησης. Αυτό το οποίο το Κοινοβούλιο πρέπει να εγκρίνει ή να απορρίψει είναι η έκθεση του κ. Lauk, και κατά συνέπεια οφείλουμε να διατυπώσουμε τη γνώμη μας αποκλειστικά για την έκθεση του κ. Lauk. Το να ασκήσουμε κριτική για τις επουσιώδεις τροπολογίες που έγιναν στο Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης από το Συμβούλιο, όπως κάνει ο εισηγητής και αυτό τον θέτει στην ίδια πλευρά με τους σκληρότερους επικριτές αυτών των τροπολογιών σημαίνει, κατά τη γνώμη μου, ότι παραβλέπουμε την ευρύτερη εικόνα στην Ευρώπη και τα οικονομικά και κοινωνικά προβλήματα της ΕΕ. Είναι φανερό ότι τις δραστηριότητες της ΕΚΤ πρέπει να τις δούμε στο πλαίσιο της απουσίας ενός ευρωπαϊκού μοντέλου διακυβέρνησης, το οποίο είναι ένα θετικό πράγμα και δεν είναι το θέμα υπό συζήτηση. Ο κ. Lauk προσδίδει μεγάλη σημασία σε αυτό και είναι όντως κάτι για το οποίο μπορούμε επίσης να σκεφτούμε αλλά αυτό στο οποίο αναφέρομαι είναι η συντηρητική θέση, στην οποία δεν μπορώ κατά πάσα πιθανότητα να προσχωρήσω. Κατά συνέπεια, ζητώ από το Σώμα, κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, να διορθώσουμε ορισμένα λάθη που περιέχονται στην έκθεση του κ. Lauk. Wolf Klinz,    Κύριε Trichet, κύριε Almunia, κυρίες και κύριοι, αναμφίβολα το ευρώ και η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα ήταν μια επιτυχία. Παρά τις πολιτικές αναταραχές, το ευρώ αποδεικνύεται αρκετά σταθερό και γίνεται όλο και περισσότερο ένα μείζον αποθεματικό νόμισμα. Και, όπως ακούσαμε, τα νέα κράτη μέλη της ΕΕ ενδιαφέρονται για τη γρήγορη εισαγωγή του στις χώρες τους. Η ΕΚΤ από την αρχή λειτούργησε με επαγγελματικό και ανεξάρτητο τρόπο, κι αυτό μολονότι οι διάφορες οικονομικές εξελίξεις στην ευρωζώνη και η πολιτική πίεση δεν διευκόλυναν καθόλου το έργο της. Ενθαρρύνω την ΕΚΤ να μείνει πιστή στη δέσμευσή της για ανεξαρτησία και να εξακολουθήσει να θεωρεί κύριο στόχο της εργασίας της τη σταθερότητα του ευρώ. Όπως βλέπετε, εδώ σημειώνεται βαθύ χάσμα ανάμεσα στις Ομάδες του Σώματος. Εγώ δεν συμφωνώ εδώ με τον κ. dos Santos. Οι συνθήκες λειτουργίας της ΕΚΤ είναι δύσκολες και για τον λόγο ότι με τη μεταρρύθμιση του Συμφώνου Σταθερότητας εξέλιπε σε μεγάλο βαθμό ο δεύτερος πυλώνας σταθερότητας του ευρώ και έτσι η συνολική ευθύνη για τη σταθερότητα του νομίσματος επαφίεται κυρίως στην ΕΚΤ. Το Σώμα έχει προτείνει διάφορους τρόπους βελτίωσης της εφαρμογής της μεταρρύθμισης στην πράξη, και το Συμβούλιο αγνόησε όλες τις προτάσεις. Αυτό καταδεικνύει ότι οι υπουργοί Οικονομικών μπορεί μεν να μην επιθυμούν την αποδυνάμωση του Συμφώνου, αλλά οπωσδήποτε την αποδέχονται με κάποιον βαθμό επιδοκιμασίας. Αυτό μπορεί να εξηγηθεί και από το ότι οι μεγάλες χώρες της ευρωζώνης, η Γερμανία, η Γαλλία και η Ιταλία, παραβιάζουν εδώ και χρόνια τους όρους του Συμφώνου και δεν θέλουν να βρεθούν υπόλογες. Η Γερμανία δεν θα μπορέσει να τηρήσει τους όρους του Συμφώνου για τα επόμενα δύο χρόνια και ασφαλώς όχι για εφέτος. Η Ιταλία, όπως διαπιστώθηκε τώρα, είχε παραβεί ήδη το 2003 το Σύμφωνο Σταθερότητας και θα χρειαστεί επίσης τουλάχιστον δύο χρόνια για να περάσει και πάλι στο πράσινο. Τελειώνοντας, επιτρέψτε μου να παρατηρήσω ότι το Συμβούλιο της ΕΚΤ θα έπρεπε να κάνει χρήση της δυνατότητας που προβλέπεται στο άρθρο 10 του καταστατικού της ΕΚΤ για λήψη αποφάσεων βάσει της αρχής της πλειοψηφίας αντί να επιζητεί συναίνεση πάση θυσία. Η συναίνεση πολλές φορές δεν ισοδυναμεί παρά με τον ελάχιστο κοινό παρονομαστή και η ΕΚΤ δεν θα έπρεπε να αρκείται σε αυτό. Καταλαβαίνω ότι η ΕΚΤ δεν θέλει ειδικά τώρα, σε μια εποχή που υπάρχει πολύ μεγάλη πολιτική πίεση, να δημοσιεύσει πρακτικά και, ακόμα περισσότερο, αποτελέσματα ονομαστικών ψηφοφοριών. Ελπίζω όμως ότι θα έρθει η ημέρα που μαζί με τα πρακτικά θα μπορούν να δημοσιεύονται τουλάχιστον στοιχεία για τις ψήφους. Τέλος, θα ήθελα να συμφωνήσω με τον κ. Lauk: καλό θα ήταν να ακολουθήσετε το παράδειγμα της αμερικανικής Κεντρικής Τράπεζας και να δημοσιεύσετε ένα «μπεζ βιβλίο» το οποίο να περιέχει μία διεξοδική ανάλυση του τρόπου με τον οποίον εξελίσσονται οι οικονομίες στις επιμέρους χώρες. Sahra Wagenknecht, Πού μας οδήγησε αυτό το Σύμφωνο; Η σταθερότητα των τιμών είναι μόνο η μία όψη –από την άλλη βρίσκεται η μαζική ανεργία και μια τεράστια αύξηση της φτώχειας στην Ευρώπη. Αντί για ανάπτυξη, επέφερε καταφανή κοινωνική κατάρρευση. Αντί για σταθερότητα επέφερε κέρδη ρεκόρ για τους μεγάλους ομίλους επιχειρήσεων. Ωστόσο ο κ. Lauk στην παρούσα έκθεση εξακολουθεί να υμνεί το Σύμφωνο ασυγκίνητος από τις κοινωνικές αναταραχές και τα ολοφάνερα προβλήματα της εφαρμογής του. Και ακόμα χειρότερα, κατασκευάζεται μία παράλογη συνάρτηση μεταξύ των ευρωπαϊκών ωραρίων και της οικονομικής κρίσης. Λες και πρόκειται να λυθεί το πρόβλημα αν όσοι έχουν ακόμα εργασία δουλεύουν όλο και περισσότερο, μέχρι τελικής πτώσης, ενώ όλο και πιο πολλοί άνθρωποι δεν έχουν πλέον καν την ευκαιρία να χρησιμοποιήσουν τις ικανότητές τους. John Whittaker,    Κύριε Πρόεδρε, τα θεσμικά όργανα της ΕΕ συνεχίζουν να λένε στον εαυτό τους ότι το ευρώ αποτελεί επιτυχία. Είθε να αντιλαμβανόταν και το κοινό πόσο μεγάλη επιτυχία είναι· ο μεν ευρωσκεπτικισμός θα εξαφανιζόταν οι δε άνθρωποι θα κατέληγαν όλοι να ερωτευτούν το ευρώ. Το πρόβλημα, μας λένε, είναι η έλλειψη γνώσης. Εξ ού και η παρόρμηση να δαπανήσουμε 16 εκατομμύρια ευρώ σε μιαν εκστρατεία επικοινωνίας και πληροφόρησης η οποία να παρέχει αμερόληπτη και πραγματολογική ενημέρωση. Πώς κρίνουμε λοιπόν την επιτυχία; Με τη διευκόλυνση των μετακινήσεων, λέει ο κ. Maaten· με τα χαμηλότερα επιτόκια, λέει ο κ. Trichet. Όμως τα χαμηλότερα επιτόκια είναι μάλλον αντίδραση στην ανεπαρκή ανάπτυξη παρά ένδειξη επιτυχίας. Αν και πρέπει να επικροτήσουμε την ΕΚΤ για τα επιτεύγματά της όσον αφορά τον επίμονα χαμηλό πληθωρισμό, ο εκπρόσωπος του κ. Trichet παραδέχεται ότι το ευρώ ενδεχομένως αποτέλεσε μέρος του προβλήματος, αναγνωρίζοντας ότι τα ομοιόμορφα για όλους επιτόκια δεν είναι κατάλληλα για χώρες με διαφορετικούς ρυθμούς πληθωρισμού και επιχειρηματικούς κύκλους. Liam Aylward,    Κύριε Πρόεδρε, η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα εκπλήρωσε τον στόχο της να διατηρήσει τη σταθερότητα των τιμών και, κάνοντας αυτό, κατόρθωσε να πηδαλιουχήσει την Ευρώπη μέσα από τις πολλές προκλητικές οικονομικές και δημοσιονομικές εξελίξεις του 2004. Ωστόσο, οι προκλήσεις είναι σε εξέλιξη και είναι ανησυχητικές. Οι καταναλωτές φέρουν το βάρος αυτής της συγκεκριμένης ανησυχίας. Κύριε Trichet, λίγες μόνον εβδομάδες πρωτύτερα καλέσατε τους Ευρωπαίους καταναλωτές να ανοίξουν το πορτοφόλι τους και να ξοδέψουν περισσότερα, αλλά στο τρέχον οικονομικό κλίμα δεν υπάρχει αρκετή βεβαιότητα ώστε να διευκολυνθεί η αύξηση των δαπανών την οποία ζητάτε. Μιλώ εκ μέρους πολλών εκλογέων μου όταν σας λέω ότι οι άνθρωποι που αγοράζουν σπίτια ανησυχούν μήπως τα επιτόκια μειωθούν, μήπως οι τιμές των κατοικιών αυξηθούν, πότε και πού, καθώς και γύρω από τη μακροπρόθεσμη προοπτική. Για αυτούς είναι άδηλο τι θα σημάνει η τρέχουσα αύξηση στις τιμές του πετρελαίου, επί πόσο χρόνο θα διαρκέσουν οι παρενέργειες και τι πρέπει να προσδοκούν μακροπρόθεσμα – για το μέλλον τους. Τέτοια μέτρα, κ. Trichet, θα συνεπικουρήσουν στη δημιουργία οικονομικής σταθερότητας, περιβαλλοντικής βιωσιμότητας και καταναλωτικής εμπιστοσύνης. Όλες οι πολιτικές είναι αλληλεξαρτώμενες και καμία οικονομία δεν πρέπει να έχει μεγαλύτερο βαθμό εξάρτησης από οποιανδήποτε ενεργειακή πηγή, ενώ καμία αύξηση ή μείωση του επιτοκίου δεν μπορεί να αλλάξει αυτό το πράγμα. Hans-Peter Martin (NI ). Alexander Radwan (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Trichet, Επίτροπε Almunia, θα ήθελα αρχικά να σας ευχαριστήσω, κύριε Trichet, για το έργο που επιτελέσατε τον περασμένο χρόνο. Σε μια εποχή όπου το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης δέχθηκε πυρά, εσείς αγωνιστήκατε θαυμάσια ενάντια στα κράτη μέλη, ενάντια στο Συμβούλιο, αλλά και στην Επιτροπή, για τη σταθερότητα του ευρώ. Σας ευχαριστώ θερμά γι’ αυτό και η Ομάδα του Ευρωπαϊκού Λαϊκού Κόμματος (Χριστιανοδημοκράτες) και των Ευρωπαίων Δημοκρατών σας ενθαρρύνει να συνεχίσετε με τον ίδιο τρόπο, γιατί οι καιροί δεν γίνονται πιο εύκολοι. Το Σύμφωνο Σταθερότητας αποδυναμώθηκε, έγινε πιο ευέλικτο, ή σύμφωνα με ορισμένους καταργήθηκε, αυτό είναι κάτι που δεν σκοπεύω να το σχολιάσω τώρα. Άλλωστε, αυτές τις ημέρες βλέπουμε με παράδειγμα την Ιταλία κατά πόσον εφαρμόζεται και ποια είναι τα αποτελέσματά του. Και εδώ ορισμένοι διατηρούν αμφιβολίες. Όμως ο κίνδυνος του πληθωρισμού σίγουρα δεν απομακρύνθηκε αλλά, αντίθετα, αυξήθηκε με όσα συνέβησαν τους τελευταίους μήνες. Η κ. Wagenknecht, η οποία, δυστυχώς, φαίνεται πως έχει τώρα μία πιο σημαντική συνάντηση, μίλησε για «νέα φτώχεια» όμως η ουσιαστική φτώχεια κυριαρχεί όταν το χρήμα χάνει την αξία του. Όπως ο ίδιος είπατε, κύριε Trichet, πρέπει στο μέλλον να φροντίζουμε να ζητάμε ακριβώς αυτό που είναι απαραίτητο, δηλαδή τις εθνικές μεταρρυθμίσεις. Γι’ αυτό θα ήθελα να είχε αντιδράσει ανάλογα η Επιτροπή όταν ήρθε από τη χώρα σας, τη Γαλλία, η πρόταση του κ. de Villepin να δημιουργήσουμε μελλοντικά, παράλληλα με την ΕΚΤ, μία οικονομική και δημοσιονομική κυβέρνηση που θα ήταν αρμόδια τόσο για την οικονομική ανάπτυξη όσο και για τη δημιουργία θέσεων εργασίας. Αυτό είναι λογικά το δεύτερο βήμα. Το πρώτο ήταν η εκ βάθρων μεταρρύθμιση ή η κατάργηση του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης και το δεύτερο είναι τώρα να αναθέσουμε στην ΕΚΤ την ευθύνη όχι μόνο για τη νομισματική σταθερότητα αλλά και για άλλα μέτρα, κυρίως για την οικονομική ανάπτυξη και για τη δημιουργία θέσεων εργασίας. Κατερίνα Μπατζελή (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, η συζήτηση για την έκθεση του κ. Maaten συμπίπτει με μία περίοδο όπου στην Ευρωπαϊκή Ένωση διαταράχθηκε η πορεία της θεσμικής της σύγκλισης και όπου κατακρίθηκαν πολλές από τις πολιτικές της, που αποτελούν τη ραχοκοκαλιά της λειτουργίας της. Η οικονομική ύφεση, οι βραδείς ρυθμοί ανάπτυξης, ο περιορισμός των κοινωνικών πολιτικών, η αύξηση της ανεργίας, η ανελαστική δημοσιονομική προοπτική, ο αυξανόμενος πληθωρισμός, οδήγησαν τους Ευρωπαίους πολίτες σε αδιέξοδο ή σε κάποιο βαθμό προβληματισμού, με αποτέλεσμα να αναζητήσουν με την ψήφο τους μία άλλη Ευρώπη, κι αυτό γιατί τους είχε δοθεί η εντύπωση ότι για όλα φταίει η κακή Ευρώπη και το κακό ευρώ. Να γιατί η ανακοίνωση αυτής της επιτροπής, και πιο πολύ η ισορροπημένη έκθεση του κ. Maaten, έχουν ένα σημαντικό ρόλο και μπορούν να στείλουν ένα μήνυμα στους Ευρωπαίους πολίτες! Margarita Starkevičiūtė (ALDE ). Γεώργιος Τούσσας (GUE/NGL ). Πέραν τούτου αποτελεί πρόκληση η παράγραφος 11 του εισηγητή, όπου χαιρετίζεται η δέσμευση της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας για την κύρωση του αποκαλούμενου ευρωσυντάγματος, όταν αυτό έχει πρόσφατα καταψηφισθεί από τους λαούς της Γαλλίας και της Ολλανδίας. Κάτι τέτοιο δείχνει τουλάχιστον περιφρόνηση στους λαούς της Ευρώπης! Sergej Kozlík (NI ). Othmar Karas (PPE-DE ). Εσείς, κύριε Trichet, πρέπει να αναμιχθείτε περισσότερο στην ενημέρωση για τις οικονομικές και νομισματικές υποθέσεις, διότι μόνον η ενημέρωση δημιουργεί συνειδητότητα. Σας παροτρύνω να εξακολουθήσετε να δίνετε έμφαση στο προληπτικό σκέλος του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης και στην καταδίκη κάθε παραβίασής του και να υποστηρίξετε το έργο της Επιτροπής και των χωρών που τηρούν το σύμφωνο. Pervenche Berès (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Trichet, κύριε Επίτροπε, πιστεύω ότι η εξέταση της ετήσιας έκθεσης της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας, μας παρέχει την ευκαιρία να αναλύσουμε τη συνοχή της νομισματικής πολιτικής που εφαρμόστηκε από την Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα για λογαριασμό ολόκληρης της ζώνης του ευρώ. Από αυτή την άποψη, ο κόσμος οδηγείται ωστόσο σήμερα, στο σημείο να διερωτάται σχετικά με αυτό που οι οικονομολόγοι αποκαλούν ισοζύγιο του . Πρέπει να υπάρχει κάποιο λάθος σε αυτόν τον περιβόητο εφόσον η ανάπτυξη δεν υλοποιήθηκε. Όσον αφορά την πολιτική της Κεντρικής Τράπεζας, παραμείναμε για πάρα πολύ καιρό ιδιαίτερα προσκολλημένοι στην ανάγκη να εδραιωθεί το κύρος και η νομιμότητα της ΕΚΤ και η εμπιστοσύνη στις αποφάσεις που λαμβάνει. Θα έλεγα ότι, κατά κάποιο τρόπο, επρόκειτο για μια θεσμική αναζήτηση. Θεωρώ ότι οφείλουμε πλέον να ωριμάσουμε και να πάψουμε απλώς να μετατοπίζουμε την ευθύνη στις κυβερνήσεις που καθυστερούν να θέσουν σε εφαρμογή τις διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις, γιατί στην αντίθετη περίπτωση, οι συνομιλίες δεν θα προχωρήσουν. Είναι αναγκαίο, ωστόσο, να προχωρήσουν προκειμένου να επιτύχουμε ξανά την ανάπτυξη και την απασχόληση. Υπό αυτή την οπτική γωνία, θα ήθελα να κάνω τρεις παρατηρήσεις. Καταρχήν, κύριε Trichet, μου λένε ότι είστε εξαιρετικός ακροατής και έχετε τεράστια συμβολή στο έργο των Υπουργών Οικονομίας και Οικονομικών της ζώνης του ευρώ και ότι οι τελευταίοι είναι ευτυχείς που σας έχουν στο πλευρό τους όταν συζητούν για την κατάσταση που επικρατεί στη ζώνη. Πιστεύω, ωστόσο, ότι η έννοια του διαλόγου είναι συνυφασμένη με την αμοιβαιότητα και ότι εάν εσείς επεμβαίνετε στη μεταρρύθμιση του Συμφώνου και στις απαιτούμενες διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις, θα πρέπει και αντίστροφα να μπορούν να σας λένε οι άλλοι πώς έχει η κατάσταση ως προς τη νομισματική πολιτική. Κατά δεύτερο λόγο, σχετικά με τον τρόπο λήψης των αποφάσεων, συμφωνώ με τις παρατηρήσεις του συνάδελφου μου, Wolf Klinz. Κατά πάσα πιθανότητα, ο τρόπος λήψης αποφάσεων που ορίστηκε στις Συνθήκες είναι ο ορθός. Εξαρχής, ωστόσο, αυτό το Κοινοβούλιο, όπως γνωρίζετε, ζήτησε διαφάνεια ή, εν πάση περιπτώσει, ενημέρωση σχετικά με τη φύση των συζητήσεων που λαμβάνουν χώρα στο Διοικητικό Συμβούλιο και πιστεύω ότι αυτό το αίτημα είναι θεμιτό. Ελλείψει της απαραίτητης ενημέρωσης, δημιουργείται πράγματι η εντύπωση ότι αυτό που παρεμποδίζει τη λήψη απόφασης και παραλύει την εξέλιξη των πραγμάτων ενδέχεται να είναι η έλλειψη συναίνεσης ανάμεσα στα μέλη του Διοικητικού Συμβουλίου . Piia-Noora Kauppi (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα εν πρώτοις να συγχαρώ τον κ. Lauk για τη διεξοδική του έκθεση και επίσης να ευχαριστήσω τον πρόεδρο Trichet για την παρουσία του. Δεύτερον, μπορούμε να τιθασεύσουμε την ενεργητικότητα του ευρωπαϊκού ανταγωνισμού εγκρίνοντας και υλοποιώντας την οδηγία για τις υπηρεσίες το ταχύτερο δυνατόν. Ομοίως, τα τεράστια οφέλη που θα έχει αυτό για τους πολίτες θα έπρεπε να μας αναγκάσουν να ασκήσουμε πίεση για πλήρη ρύθμιση των διασυνοριακών λιανικών πληρωμών, και να εργαστούμε με στόχο έναν Ενιαίο Ευρωπαϊκό Χώρο Πληρωμών μέχρι το 2010. Αυτό προσδοκούν από εμάς οι πολίτες. Harald Ettl (PSE ). Θα ήθελα να ευχαριστήσω τον εισηγητή κ. Maaten για την αμεροληψία της έκθεσής του. Andreas Schwab (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, καταρχάς θα ήθελα να ευχαριστήσω θερμά τον συνάδελφό μου κ. Lauk από τη Βάδη-Βυρτεμβέργη για την έκθεσή του, στην οποία δικαίως εφιστά την προσοχή στο ότι η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα και εσείς, κύριε Trichet, εργαστήκατε καλά τον τελευταίο χρόνο. Παρά τον αισθητό πληθωρισμό, το ευρώ αποτελεί για πολλούς συμπολίτες μας μια επιτυχία. Σε συνάρτηση με αυτό, θα ήθελα να συμφωνήσω απόλυτα με τον κ. Ettl ότι ασφαλώς η σταθερότητα των τιμών δεν φέρνει από μόνη της την οικονομική ανάπτυξη στην Ευρώπη και ότι –όπως επισημάνατε κι εσείς, κύριε Trichet– τα εθνικά κράτη πρέπει να προσανατολίσουν τις οικονομικές πολιτικές τους στις σημερινές μεταρρυθμιστικές ανάγκες. Όπως και ο κ. Radwan, κι εγώ δεν νομίζω ότι χρειαζόμαστε μία κοινή οικονομική κυβέρνηση στην Ευρώπη για να λογοδοτεί η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα, της οποίας η ανεξαρτησία είναι και πρέπει να είναι εξασφαλισμένη, στους υπουργούς Οικονομίας και Οικονομικών για την πολιτική της. Είμαι της γνώμης ότι η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα ανέλαβε με τα σχόλιά της αναφορικά με την αποδυνάμωση του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης έναν πολιτικό ρόλο, πράγμα το οποίο φυσικά δικαιούται να κάνει. Ειδικά για τη νέα γενιά είναι εντελώς απαράδεκτο τα κράτη μέλη να δαπανούν χρόνο με τον χρόνο αρκετές εκατοντάδες δισεκατομμύρια ευρώ παραπάνω από αυτά που εισπράττουν σε φόρους και μετά να θέλουν τρόπον τινά να υπερασπιστούν αυτήν την πρακτική σε επίπεδο ευρωπαϊκής πολιτικής με την τροποποίηση του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης. Σας είμαι ιδιαίτερα ευγνώμων, κύριε Trichet, γιατί μιλήσατε ξεκάθαρα για την τροποποίηση του Συμφώνου και σας παρακαλώ, λαμβάνοντας υπόψη το συμφέρον της νέας γενιάς, να συνεχίσετε να παρακολουθείτε στενά και στο μέλλον όλα όσα γίνονται σχετικά με το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης έχοντας πάντα στον νου σας τις απαιτήσεις της νομισματικής πολιτικής. Benoît Hamon (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κύριε Trichet, φαντάζομαι πόσο ικανοποιημένοι πρέπει να είστε μετά την ανάγνωση της έκθεσης του κ. Lauk και δεν σας μέμφομαι για αυτό. Για να αρχίσω, η συναίνεση που υπάρχει σε αυτό το Κοινοβούλιο όσον αφορά τη νομισματική ορθοδοξία της ΕΚΤ, μπορεί δικαίως να σας χαροποιεί. Έπειτα, αφού διαπιστώσατε σε ποιον βαθμό η έκθεση του κ. Lauk ευθυγραμμίζεται με τις συστάσεις σας και υπογραμμίζει την πολιτική εξουσία της ΕΚΤ, πρέπει να νιώθετε πανευτυχείς! Δεν έχετε τίποτα να φοβηθείτε από τους εκπροσώπους αυτού του Κοινοβουλίου καθώς είναι αφοσιωμένοι θιασώτες των λύσεων που προτείνετε, οι οποίες ωστόσο, με τραγική συνέπεια, απέτυχαν να επαναφέρουν την ανάπτυξη και την αξιοπιστία στην Ευρώπη. Χαρείτε λοιπόν! Η έκθεση του κ. Lauk προτείνει κάτι καλύτερο από τις μεταρρυθμίσεις του συστήματος κοινωνικών ασφαλίσεων που συνιστάτε εσείς, κάτι καλύτερο από τη μείωση των μισθών που προτείνετε, κάτι καλύτερο από τη μείωση των δημόσιων δαπανών τις οποίες εποπτεύετε. Προτείνει την αύξηση των ωρών εργασίας στην Ευρώπη. Avril Doyle (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, χαιρετίζω την Επιτροπή και τον κ. Trichet. Θα περιορίσω τις παρατηρήσεις μου στην έκθεση Maaten. Το ότι το ευρώ ενδέχεται να πάσχει από έλλειμμα δημοτικότητας σε κάποιες χώρες της ευρωζώνης, δεν θα έπρεπε να είναι απορίας άξιον. Υπάρχουν δύο βασικοί λόγοι για αυτό, κανένας εκ των οποίων δεν έχει την παραμικρή σχέση με την έλλειψη επικοινωνιακής στρατηγικής. Πρώτον, η αίσθηση ότι η εισαγωγή του ευρώ έχει επιφέρει αύξηση του πληθωρισμού στα κράτη μέλη έχει προκαλέσει σοβαρή ζημία στην εικόνα του, έστω και αν, σύμφωνα με επίσημα στοιχεία, μόνο 0,2 % των αυξήσεων μπορούν να αποδοθούν στο ευρώ. Ωστόσο, αυτός ο μακροοικονομικός μέσος όρος συγκαλύπτει μεγάλες αυξήσεις τιμών σε έναν μακροσκελή κατάλογο καθημερινών ειδών όπως είναι ο καφές, τα λαχανικά, τα κομμωτήρια και τα παρκόμετρα, που σε μεγάλο βαθμό οφείλονται σε καιροσκοπικές προσαυξήσεις ή στρογγυλοποιήσεις κατά την περίοδο της μετάβασης. Δεν αποτελεί σύμπτωση το γεγονός ότι το ευρώ έχει γίνει πλήρως αποδεκτό στη δική μου χώρα, την Ιρλανδία. Είναι αλήθεια ότι είχαμε πολύ επιτυχημένο πρόγραμμα μετάβασης αλλά, το σπουδαιότερο, έχουμε ανεργία 4%, λιγότερο από το μισό του μέσου όρου της ΕΕ, και η οικονομική μας ανάπτυξη αγγίζει το 6%, ποσοστό τριπλάσιο του μέσου όρου της ΕΕ. Είμαστε πρόθυμοι να βοηθήσουμε τα νέα κράτη μέλη στις δικές τους προετοιμασίες για τη μετάβαση. Έχουμε ήδη σε ισχύ συμφωνίες αδελφοποίησης με την Κύπρο και τη Μάλτα. Antolín Sánchez Presedo (PSE ).    Κύριε Πρόεδρε, Πρόεδρε Trichet, Επίτροπε Almunia, κυρίες και κύριοι, χαιρετίζω την ετήσια έκθεση της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας ως απόδειξη διαφάνειας και την παρουσίαση και συζήτησή της στο Κοινοβούλιο ως άσκηση δημοκρατικής ευθύνης. Κατά το 2004, έτος διεύρυνσης σε 25 κράτη μέλη, τα επιτόκια διατηρήθηκαν, και οι τιμές δεν άλλαξαν σε σύγκριση με τα τέλη του προηγούμενου έτους. Επομένως, υπήρξε μια κατάσταση σταθερότητας αλλά επίσης έλλειψης δυναμισμού. Τα οικονομικά αποτελέσματα της ευρωζώνης δεν ανταποκρίθηκαν στις προηγούμενες προσδοκίες: υπήρξε μικρή αύξηση της οικονομικής δραστηριότητας στο πλαίσιο της μεγαλύτερης παγκόσμιας ανάπτυξης των τελευταίων 20 ετών, χάθηκε το μερίδιο της αγοράς στο διεθνές εμπόριο, και η διαφορά παραγωγικότητας από τις Ηνωμένες Πολιτείες αυξήθηκε, ενώ δεν υπήρξε σημαντική αλλαγή στην αγορά εργασίας. Stanisław Jałowiecki (PPE-DE ). Joseph Muscat (PSE ). Δεύτερον, αντί να επικεντρωνόμαστε σε επουσιώδη θέματα, μια εκστρατεία για το ευρώ πρέπει να εστιάζεται στην προστασία του καταναλωτή και στην πρόληψη καταχρηστικών αυξήσεων στις τιμές, διότι δεν μπορούμε να επιτρέψουμε η αλλαγή νομίσματος να καταστεί ευκαιρία για ορισμένους ανεύθυνους επιχειρηματίες να επωφεληθούν για να αυξήσουν τις τιμές περισσότερο από ό,τι θα έπρεπε. Τρίτον, όσον αφορά την υιοθέτηση του ευρώ, υπάρχει ανάγκη ευρύτερης διαβούλευσης μεταξύ των κοινωνικών εταίρων. Στη Μάλτα, για παράδειγμα, η απόφαση ότι πρέπει να ενταχθούμε στον νέο μηχανισμό συναλλαγματικών ισοτιμιών (ERM2), ελήφθη ομόφωνα από την κυβέρνηση χωρίς κανενός είδους διαβούλευση, ούτε καν για το βασικό επιτόκιο. Αυτή είναι η ιδανική συνταγή για να ενισχυθεί μελλοντικά ακόμη περισσότερο η αντίσταση έναντι του ευρώ. Δεν είναι αυτός ο τρόπος με τον οποίο έπρεπε να γίνουν τα πράγματα. Πιστεύω ότι το σχέδιο για το ευρώ είναι πολύ σημαντικό για την Ευρωπαϊκή Ένωση και για τα νέα κράτη μέλη, αλλά αυτό πρέπει να υλοποιηθεί χωρίς περιττή βιασύνη, διότι όπως λέει και η παροιμία, όποιος βιάζεται σκοντάφτει, και από αυτή τη βιασύνη εκείνες που θα υποφέρουν είναι οι φτωχότερες κοινωνικές τάξεις. Zita Pleštinská (PPE-DE ).    Η έκθεση του κ. Maaten μας δίνει την ευκαιρία να αξιολογήσουμε αρκετά οφέλη που εξασφαλίζει η ένταξη στην Οικονομική και Νομισματική Ένωση ως χαρακτηριστικό σύμβολο της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης και ως μέσο που φέρνει τους ανθρώπους της Ευρώπης πιο κοντά στα ιδανικά πάνω στα οποία θεμελιώθηκε η Ένωση. Αυτό που της προσδίδει ακόμη μεγαλύτερη σημασία είναι το γεγονός ότι, σύμφωνα με τις δεσμεύσεις που είχαν αναλάβει με τη συνθήκη προσχώρησής τους, δέκα νέες χώρες ετοιμάζονται να υιοθετήσουν το ευρώ ως το νόμιμο νόμισμά τους όταν θα έχουν εκπληρώσει τα πέντε βασικά κριτήρια του Μάαστριχτ. Παρά το γεγονός ότι τα οφέλη του ενιαίου νομίσματος και των συνοδευτικών μηχανισμών δεν μπορούν να αμφισβητηθούν, μια ορισμένη μερίδα του ευρωπαϊκού πληθυσμού έχει αρνητική άποψη για το ευρώ, συνδέοντάς το επίσης με αυξήσεις τιμών. Στοιχηματίζουν στα αισθήματα των κατοίκων της ΕΕ των 12, τα οποία τελικά διαψεύστηκαν. Αντανακλούν επίσης τις ανησυχίες των πολιτών τριών παλαιότερων κρατών μελών που δεν υιοθέτησαν το ευρώ. Justas Vincas Paleckis (PSE ).    Το σχέδιο ψηφίσματος έχει ιδιαίτερη σημασία για εκείνες τις χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης οι οποίες θα ενταχθούν σύντομα στην ευρωζώνη. Επί του παρόντος, τα μέλη του Μηχανισμού Συναλλαγματικής Ισοτιμίας ΙΙ είναι η Λιθουανία, η Εσθονία, η Σλοβενία και η Δανία. Οι πρώτες τρεις χώρες έχουν πολλές πιθανότητες να εισαγάγουν το ευρώ και να επωφεληθούν από τις θετικά του πτυχές το 2007. Το μοντέλο «αδελφοποίησης» μπορεί να βοηθήσει σημαντικά, αλλά με 18 μήνες να απομένουν έως την εισαγωγή του ευρώ, στον βαθμό που γνωρίζουμε ότι οι τρεις χώρες που αναφέρθηκαν δεν έχουν ακόμη εταίρους σε αυτό το πρόγραμμα αδελφοποίησης. Από τα κράτη αυτά πρέπει να ζητηθεί να βρουν εταίρους το συντομότερο δυνατό και να εργαστούν ακόμη πιο εντατικά. Joaquín Almunia,    Κύριε Πρόεδρε, σε μια από τις πρώτες ομιλίες του, ο κ. Klinz είπε ότι η εισαγωγή του ευρώ ήταν επιτυχία, και συμμερίζομαι αυτήν την άποψη, όπως γνωρίζουν πολύ καλά ο κ. Klinz και το Κοινοβούλιο, αλλά επίσης συμμερίζομαι την ανησυχία όσων υποστήριξαν κατά τη συζήτηση ότι πρέπει να συνεχίσουμε να εγκρίνουμε σαφείς αποφάσεις και προσανατολισμούς για να διασφαλίσουμε ότι θα συνεχίσει να είναι επιτυχία, διότι αυτό είναι σημαντικό για εμάς τόσο ως πολίτες όσο και ως υπερασπιστές του εγχειρήματος της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης. Έχει λεχθεί ότι τόσο η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα όσο και η Επιτροπή έχουν μελετήσει τον γενικό αντίκτυπο της κατάχρησης στους δείκτες τιμών, που δεν υπερέβη το 0,2% - 0,3%, αλλά η αρνητική αντίληψη πολλών πολιτών παραμένει. Συμφωνώ με την άποψη του κ. Doyle ότι σήμερα, αρκετά χρόνια μετά την εισαγωγή των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων, οι πολίτες που εκφράζουν σκεπτικισμό για το ευρώ το κάνουν περισσότερο λόγω της κατάστασης της οικονομίας, της αύξησης της ανεργίας και της αδυναμίας να προωθηθούν επενδύσεις ή να δημιουργηθεί απασχόληση, και λιγότερο λόγω της ανάμνησης των καταχρήσεων που προέκυψαν πριν από μερικά χρόνια. Το θέμα της κατάχρησης δεν πρέπει να μεγαλοποιηθεί. Σήμερα, στον δανέζικο Τύπο, ο δανός υπουργός Οικονομικών κ. Pedersen δηλώνει ότι στη Δανία, μια χώρα που δεν ανήκει στην ευρωζώνη, οι αυξήσεις στις τιμές ορισμένων υπηρεσιών –μπαρ, εστιατορίων και ορισμένων υπηρεσιών που παρέχονται άμεσα στους πολίτες– κατά τη διάρκεια του Ιανουαρίου και Φεβρουαρίου του 2002 ήταν πρακτικά ίδιες με τις αυξήσεις που καταγράφηκαν στις χώρες που εισήγαγαν το ευρώ. Επομένως, δεν πρέπει να υπερβάλλουμε αλλά να μαθαίνουμε από την εμπειρία, ιδιαίτερα στην περίπτωση των νέων κρατών μελών που φιλοδοξούν να ενσωματώσουν τα νομίσματά τους στο ευρώ τα επόμενα χρόνια, και αυτό ακριβώς κάνουμε. Jean-Claude Trichet, Μου έκανε εντύπωση το γεγονός ότι η σταθερότητα των τιμών είναι διαρκώς στον νου όλων εδώ και όλων των συμπολιτών μας. Μου φαίνεται πολύ σημαντικό να εξετάσουμε αυτό το ζήτημα, που σε κάποιο μέτρο θεωρείται κατά καιρούς ότι είναι εμμονή της ΕΚΤ. Είναι εμμονή της ΕΚΤ επειδή είναι η εντολή της ΕΚΤ. Επίσης αντικατοπτρίζει ξεκάθαρα το μήνυμα που λαμβάνουμε από τον λαό της Ευρώπης. Οι Ευρωπαίοι μας λένε να διατηρήσουμε τη σταθερότητα των τιμών, να τη διαφυλάξουμε. Νομίζω ότι θα ήταν τεράστιο λάθος να αλλάξει ο ορισμός της σταθερότητας των τιμών. Δεν είναι αυτό που ζητούν οι λαοί της Ευρώπης. Ασφαλώς δεν λένε ότι το να είναι κοντά στο 2% δεν αρκεί, αλλά προτιμότερο θα ήταν να είναι κοντά στο 3%. Αυτό θα ήταν απολύτως αποτρόπαιο κατά την κρίση των συμπολιτών μας. Θα ήθελα επίσης να αναφέρω ένα σημείο, κύριε Πρόεδρε, το οποίο πιστεύω ότι είναι πολύ σημαντικό. Τέθηκε το ζήτημα της ανεξαρτησίας μας και των σχέσεών μας με τα εκτελεστικά όργανα, με το Κοινοβούλιο, με την Επιτροπή. Κάθε δεκαπενθήμερο, προσκαλούμε τον κ. Almunia στο Διοικητικό Συμβούλιο της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας και κάθε δεκαπενθήμερο προσκαλούμε τον πρόεδρο της ευρωομάδας. Ο ίδιος ο υποφαινόμενος, όπως είπε ο κ. Almunia, κάθε μήνα είμαι προσκεκλημένος της ευρωομάδας. Συνολικά, είναι τρεις προσκλήσεις τον μήνα. Όσον αφορά τη δική μας πρόσκληση, επιπλέον, γίνεται σύμφωνα με τη Συνθήκη. Είναι η ίδια η Συνθήκη που το ορίζει: συνερχόμαστε κάθε δεκαπενθήμερο και κάθε δεκαπενθήμερο προσκαλούμε τον πρόεδρο της ευρωομάδας. Τρεις φορές τον μήνα, επομένως, εφαρμόζοντας τη Συνθήκη, υπάρχει η δυνατότητα διαλόγου με αυστηρό σεβασμό της ανεξαρτησίας. Η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα είναι εντελώς ανεξάρτητη και αυτό είναι αναγκαίο. Δεν θα είχαμε τα επιτόκια που έχουμε τώρα σε δέκα χρόνια, τριάντα χρόνια και πενήντα χρόνια από σήμερα, εάν δεν ήταν κοινώς γνωστό ότι είμαστε ανεξάρτητοι, εάν υπήρχε η παραμικρή αμφιβολία για την ανεξαρτησία μας. Θα επαναλάβω, ωστόσο, ότι προσωπικές επαφές πραγματοποιούνται σε μόνιμη βάση. Έχω περισσότερες επαφές με την αρμόδια επιτροπή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου μέσω της κ. Bérès και με την Ολομέλεια του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, από ό,τι ο συνάδελφος μου, Alan Greenspan, στις Ηνωμένες Πολιτείες με το αμερικανικό Κογκρέσο. Αυτό δεν γίνεται απαραίτητα αντιληπτό, όμως πραγματοποιούνται επαφές σε εξαιρετικά συχνή βάση και κατά τον ίδιο τρόπο, οι επαφές με τα εκτελεστικά όργανα είναι απίστευτα συχνές, εφόσον είναι δυνατό να πραγματοποιηθούν τρεις φορές τον μήνα. Είναι γεγονός ότι, προς το παρόν, οι συνάδελφοί μου και εγώ πιστεύουμε ότι είναι πολύ σημαντικότερο να προβάλλουμε τις συλλογικές θέσεις του Διοικητικού Συμβουλίου από το να εκφράζουμε προσωπικές θέσεις. Βρισκόμαστε σε ένα περιβάλλον με ιδιαιτερότητες το ευρωπαϊκό περιβάλλον και έχουμε ενιαίο νόμισμα για δώδεκα κυρίαρχα κράτη. Πιστεύουμε ότι το καθήκον μας είναι να προβάλλουμε αυτό το σύνολο που αποτελεί το σχετικό όργανο. Αλλά, πιστέψτε με, δεν ενοχλούμαστε καθόλου από την ιδέα της συναίνεσης. Διαφωνούμε μεταξύ μας. Δεν τίθεται θέμα αναβολής ακόμη και της παραμικρής απόφασης και μπορώ να σας δώσω στοιχεία για αυτό. Μετά από τα τραγικά γεγονότα της 11ης Σεπτεμβρίου στη Νέα Υόρκη, μπορέσαμε να λάβουμε πολύ σημαντικές αποφάσεις σε διάστημα λίγων ωρών. Μπορώ, επομένως, να σας διαβεβαιώσω πλήρως για αυτό το θέμα. Κατά συνέπεια, πραγματικά πιστεύουμε ότι η δική μας αντίληψη της διαφάνειας, η οποία ήταν καινοτόμος και η οποία ήταν ένα βήμα πιο μπροστά από αυτό που ήταν η «τελευταία λέξη» της τακτικής των κεντρικών τραπεζών, είναι η ορθή αντίληψη για την Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα. Σας ευχαριστώ, κύριε Trichet. Είστε πάντοτε ευπρόσδεκτος στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο.Η συζήτηση έληξε.Η ψηφοφορία θα διεξαχθεί την Τρίτη. Πρόεδρος.    Η ημερήσια διάταξη προβλέπει τη συζήτηση της σύστασης για τη δεύτερη ανάγνωση από την Επιτροπή Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Ασφάλειας των Τροφίμων, σχετικά με την κοινή θέση του Συμβουλίου ενόψει της έγκρισης της οδηγίας του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και του Συμβουλίου που αφορά την τροποποίηση, για εικοστή δεύτερη φορά, της οδηγίας 76/769/ΕΟΚ του Συμβουλίου περί προσεγγίσεως των νομοθετικών, διοικητικών και κανονιστικών διατάξεων των κρατών μελών που αφορούν περιορισμούς κυκλοφορίας στην αγορά και χρήσεως μερικών επικίνδυνων ουσιών και παρασκευασμάτων (φθαλικές ενώσεις στα παιχνίδια και στα είδη παιδικής φροντίδας) (5467/1/2005 – C6-0092/2005 – 1999/0238(COD)) (Εισηγητής: Αντώνιος Τρακατέλλης) (A6-0196/2005). Αντώνιος Τρακατέλλης (PPE-DE ), για την πρώτη κατηγορία τριών φθαλικών εστέρων, συγκεκριμένα, DEHP, DBP και BBP, προτείνεται ολική απαγόρευση σε όλα τα παιχνίδια και τα είδη παιδικής φροντίδας. Αυτό γιατί η αξιολόγηση του κινδύνου έδειξε ότι οι ουσίες αυτές είναι καρκινογόνες, μεταλλαξιογόνες και τοξικές για την αναπαραγωγή. Εδώ η θέση του Συμβουλίου είναι σαφέστατη. Για τη δεύτερη κατηγορία των τριών υπολοίπων φθαλικών εστέρων, συγκεκριμένα, DINP, DIDP και DNOP, το Συμβούλιο πρότεινε μερική απαγόρευση· συγκεκριμένα, απαγορεύεται για παιδιά ηλικίας κάτω των τριών ετών και προκειμένου για είδη που μπορούν να έλθουν σε επαφή με το στόμα και επιτρέπει τη χρήση αυτών των ουσιών και τη διάθεση βεβαίως στο εμπόριο για παιδιά μεγαλύτερα των τριών ετών. Θα παρακαλούσα να μη μετακινηθούμε καθόλου από αυτό το πακέτο συμφωνίας που έχουμε επιτύχει και επομένως να υπερψηφίσουμε αυτό που προτείνουν τα πέντε κόμματα, δηλαδή: PPE-DE, PSE, ALDE, Πράσινοι και GUE/NGL. Günther Verheugen,    Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, στη μητρική μου γλώσσα υπάρχει μια παροιμία που λέει «το καλό πράγμα αργεί να γίνει». Όταν η Επιτροπή υπέβαλε το 1999 στο Συμβούλιο και το Κοινοβούλιο την πρότασή της για τον περιορισμό της χρήσης φθαλικών ενώσεων σε παιχνίδια και είδη παιδικής φροντίδας, δεν φανταζόταν ότι θα περνούσε τόσο πολύς καιρός μέχρι την τελική ψήφιση της οδηγίας αυτής. Αρχικά φαινόταν αδύνατον να συμβιβαστούν οι αποκλίνουσες απόψεις στο Συμβούλιο. Γι’ αυτό, τα κράτη μέλη αποφάσισαν να περιμένουν την ολοκλήρωση μιας σειράς αξιολογήσεων κινδύνου στο πλαίσιο του κανονισμού αριθ. 793/93 και να αποφασίσουν μετά. Θα ήθελα να δηλώσω εξ ονόματος της Επιτροπής ότι δεν υπάρχει πρόθεση έγκρισης των τροπολογιών 22 και 23, διότι δεν είναι σύμφωνες με τον συμβιβασμό μεταξύ του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και του Συμβουλίου. «Αμέσως μόλις εγκριθεί μια οδηγία που να αφορά περιορισμούς κυκλοφορίας στην αγορά και χρήσεων μερικών επικίνδυνων ουσιών και παρασκευασμάτων (φθαλικών ενώσεων στα παιχνίδια και στα είδη παιδικής φροντίδας), η Επιτροπή, σε διαβούλευση με εμπειρογνώμονες των κρατών μελών, υπεύθυνους για τον χειρισμό της οδηγίας 76/769/ΕΟΚ και με εμπλεκόμενους παράγοντες, θα καταρτίσει ένα έγγραφο με κατευθυντήριες γραμμές προκειμένου να διευκολύνει την εφαρμογή της οδηγίας. Το έγγραφο θα αφορά ιδιαίτερα τις διατάξεις σχετικά με τους περιορισμούς ορισμένων ουσιών στα παιχνίδια και στα είδη παιδικής φροντίδας στο βαθμό που αφορούν την προϋπόθεση "τα οποία μπορούν να έλθουν σε επαφή με το στόμα", όπως στο παράρτημα της οδηγίας.» Horst Schnellhardt,    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, το Συμβούλιο περίμενε πέντε χρόνια για να υποβάλει τη θέση του σε δεύτερη ανάγνωση στο Κοινοβούλιο. Αυτό το θεωρώ ένδειξη μεγάλης υπευθυνότητας, αφού περίμενε τα αποτελέσματα της εκτεταμένης αξιολόγησης κινδύνου των φθαλικών ενώσεων και ιδίως του DNP. Οι αξιολογήσεις κινδύνου της ΕΕ για το DNP δεν διαπίστωσαν κίνδυνο κατά τη χρησιμοποίησή του από όλες τις ομάδες του πληθυσμού, και από βρέφη. Παρόλα αυτά, το Συμβούλιο επεξέτεινε βάσει της μελέτης της επιστημονικής επιτροπής για την τοξικότητα, την οικοτοξικότητα και το περιβάλλον τους περιορισμούς για τις φθαλικές ενώσεις σε παιδικά παιχνίδια και στην ομάδα παιδιών ηλικίας 0-3 ετών. Έτσι, εφαρμόστηκε ικανοποιητικά η αρχή της πρόληψης με βάση τα επιστημονικά πορίσματα. Πρώτον, οι προσεγγίσεις που ακολουθούμε τώρα χαρακτηρίζονται από υπερβολική έμφαση στην εφαρμογή της αρχής της πρόληψης. Τι νόημα έχουν οι προειδοποιητικές επισημάνσεις εκεί όπου δεν υπάρχει λόγος και τι νόημα έχουν οι απαγορεύσεις αρωματικών ουσιών, όταν ο σκοπός τους είναι η εξουδετέρωση της οσμής; Αν συνεχίσουμε έτσι, θα δημιουργήσουμε πρόσφορο έδαφος για απαγορεύσεις και πανικό. Αντίθετα, δεν υπάρχουν σχεδόν καθόλου νεκροί εξαιτίας φθαλικών ενώσεων, αλλά υπάρχουν 380 νεκροί κάθε μέρα εξαιτίας του καπνίσματος, και παρόλα αυτά δεν έχει ακόμα επιβληθεί απαγόρευση του καπνίσματος στις συνεδριάσεις του Κοινοβουλίου. Καπνίζουν τόσο πολύ που μας δακρύζουν τα μάτια. Δεύτερον: υποβάλλοντας αυτές τις συμβιβαστικές τροπολογίες, παραδίδουμε στα χέρια της Επιτροπής το πρωταρχικό καθήκον μας, τη σύνταξη και έγκριση της νομοθεσίας. Μετά από τις δηλώσεις του Επιτρόπου Verheugen, έχω εμπιστοσύνη στην Επιτροπή και έτσι δεν μπορώ παρά να απευθύνω έκκληση για εμμονή στην αξιολόγηση κινδύνου με τη θέση του Συμβουλίου για τη δεύτερη ανάγνωση. Έτσι, πιστεύω ότι τελικά θα καταλήξουμε σε ένα καλό αποτέλεσμα. Dan Jørgensen, Σε αρκετές περιπτώσεις κατά τη διάρκεια των διαπραγματεύσεων, δεν μπορούσα να μην αναρωτηθώ αν άκουγα καλά όντως, σχεδόν έπρεπε να τσιμπηθώ για να βεβαιωθώ ότι σωστά άκουσα όταν συντάκτες αν και ελάχιστοι μιλούσαν κατά αυτής της πρότασης. Διακυβευόταν η υγεία των παιδιών μας, όμως κάποιοι δεν ήσαν πρόθυμοι να εφαρμόσουν την αρχή της προφύλαξης. Βλέπω επίσης ότι κατατέθηκαν αρκετές τροπολογίες στις οποίες αναφέρθηκε ο κ.Verheugen. Υποθέτω ότι υπήρξε μεταφραστικό λάθος, καθώς είχα καταλάβει ότι αποτελούσαν μέρος του συμβιβασμού που ο κόσμος αδυνατούσε να στηρίξει. Αυτές οι τροπολογίες δεν είναι μέρος του συμβιβασμού. Ο συμβιβασμός δεν περιλαμβάνει τα τμήματα που βρίσκονται στις Τροπολογίες 22 και 23. Frédérique Ries, Είναι απόλυτα λογικό το γεγονός ότι οι υπουργοί Βιομηχανίας και Εμπορίου των 25, κατόπιν της πρότασης που κατέθεσε ο πρώην συνάδελφος μας, ο ολλανδός Φιλελεύθερος Jan Brinkhorst τον Σεπτέμβριο του 2004, θέλησαν να αποσύρουν αυτές τις έξι φθαλικές ενώσεις από την αγορά. Το έπραξαν κατόπιν σύστασης της επιστημονικής επιτροπής για την τοξικότητα, την οικοτοξικότητα και το περιβάλλον. Το έπραξαν επίσης για πρακτικούς λόγους, καθώς γνωρίζουν ότι υπάρχει μεγάλος αριθμός υποκατάστατων, τα οποία κυκλοφορούν ήδη στην αγορά, όπως, για παράδειγμα, οι κιτρικές ενώσεις. Προσωπικά, πιστεύω ότι η προστασία της υγείας των συμπολιτών μας αξίζει κάτι καλύτερο από αυτή την αποσπασματική απαγόρευση. Μου είναι δύσκολο να εξηγήσω στους ψηφοφόρους ότι σύμφωνα με τη νομοθεσία που θεσπίζουμε, μια πιπίλα πλαστικοποιημένη με DEHP είναι επικίνδυνη για τα νεογνά, αλλά αντιθέτως μια βελόνα διασωλήνωσης, η οποία περιέχει το ίδιο DEHP, είναι ακίνδυνη για ένα πρόωρο νεογνό. Ο κίνδυνος είναι ακριβώς ο ίδιος. Αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο πρέπει να θεωρήσουμε αυτή τη νομοθεσία ως μια πρώτη εφαρμογή της αρχής της πρόληψης κατά των φθαλικών ενώσεων. Η Επιτροπή, κ. Verheugen, οφείλει να δράσει γρήγορα στον τομέα των ιατρικών εργαλείων, καθώς και στον τομέα των συσκευασιών τροφίμων και των επιστρώσεων δαπέδων. Αυτή είναι η ορθή νομοθεσία που προσδοκούν οι Ευρωπαίοι. Jillian Evans, Σκοπός των παιχνιδιών είναι να είναι διασκεδαστικά αλλά και ασφαλή. Τα μαλακά παιχνίδια από PVC που περιέχουν επικίνδυνες ουσίες δεν είναι ούτε διασκεδαστικά ούτε ασφαλή και αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο είναι τόσο σημαντική αυτή η απαγόρευση. Είναι σκανδαλώδες το ότι τα παιδικά παιχνίδια που περιέχουν φθαλικές ενώσεις θα μπορούσαν να εξασθενίσουν το ανοσοποιητικό σύστημα, να προκαλέσουν βλάβη στο ήπαρ και να διαταράξουν την ορμονική ισορροπία, ιδιαίτερα εάν υπάρχουν άλλες εναλλακτικές επιλογές. Jonas Sjöstedt, Urszula Krupa,    Κύριε Πρόεδρε, οι φθαλικές ενώσεις προστίθενται σε προϊόντα, ειδικά σε προϊόντα κατασκευασμένα από PVC, με σκοπό να τα κάνουν πιο εύκαμπτα. Ο μεγάλος αριθμός προϊόντων που περιέχουν αυτές τις ουσίες χρησιμοποιούνται στις συσκευασίες, στα καλλυντικά, στα είδη μπάνιου και, δυστυχώς, στα παιχνίδια. Αυτά τα παιχνίδια τρίζουν, είναι μαλακά και ιδιαίτερα διασκεδαστικά για μικρά παιδιά για να παίζουν με αυτά, που σημαίνει ότι συχνά τα βάζουν στο στόμα τους. Η έρευνα έχει αποδείξει ότι οι φθαλικές ενώσεις μπορεί να προξενήσουν αλλεργίες καθώς και βλάβη στο ήπαρ, τους νεφρούς και τους πνεύμονες. Μπορεί επίσης να έχουν επιβλαβείς συνέπειες στους ενδοκρινείς αδένες, και είναι τοξικές για την αναπαραγωγή και καρκινογόνες. Οι κανόνες που είναι σε ισχύ επί του παρόντος, και οι οποίοι απαγορεύουν τη χρήση φθαλικών ενώσεων σε επίπεδα που υπερβαίνουν το 0,1% του βάρους σε είδη παιδικής φροντίδας και παιχνίδια, τείνουν να προστατεύουν σε κάποιον βαθμό τα παιδιά. Αποτελούν, ωστόσο, ανεπαρκή προστασία, ιδιαίτερα από τη στιγμή κατά την οποία η φιλελεύθερη οικονομία και οι κανόνες του ανταγωνισμού σημαίνουν ότι οι νομοθετικές διατάξεις ορισμένες φορές δεν είναι τίποτε άλλο παρά ευσεβείς πόθοι. Η ανάγκη για ενημέρωση και εκπαίδευση του κόσμου για τους κινδύνους αυτούς είναι ένα σημαντικό πρόβλημα. Θα ήταν προτιμότερο τα προϊόντα που είναι κατασκευασμένα από PVC να αντικατασταθούν από προϊόντα κατασκευασμένα από ξύλο, καουτσούκ, πηλό, δέρμα ή άλλα φυσικά υλικά. Θα πρέπει να θυμόμαστε ότι η ασυμβίβαστη αντίδραση οιουδήποτε οργανισμού, και μωρών και μικρών παιδιών ιδιαίτερα, σε οποιονδήποτε τέτοιο επιβλαβή συμβιβασμό, θα είναι η ασθένεια. Liam Aylward,    Κύριε Πρόεδρε, έχουμε προειδοποιηθεί από την Παγκόσμια Οργάνωση Υγείας ότι τα παγκόσμια ποσοστά καρκίνου θα μπορούσαν να αυξηθούν κατά 50% φτάνοντας τα 50 εκατομμύρια νέα κρούσματα μέχρι το 2020. Με τα ποσοστά καρκίνου ανά τον κόσμο να αυξάνονται με αυτόν τον πρωτοφανή ρυθμό, οι πολίτες στηρίζονται στις κυβερνήσεις για βοήθεια, προστασία και πληροφόρηση. Οι φθαλικές ενώσεις, όπως γνωρίζουμε τώρα, χρησιμοποιούνται σε μεγάλες ποσότητες. Σε κάποιες περιπτώσεις, ένα ποσοστό που φτάνει το 45% χρησιμοποιείται για να αυξήσει την ευκαμψία των παιχνιδιών ή των ειδών παιδικής φροντίδας που είναι φτιαγμένα από πλαστικοποιημένο υλικό. Υποστηρίζω τη νομοθεσία, αλλά πριν επιδοκιμάσω τον συμβιβασμό που συμφωνήθηκε ανάμεσα στους εκπροσώπους του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και του Συμβουλίου, ο οποίος προχωράει πέρα από την επέκταση της απαγόρευσης της συγκέντρωσης στα παιχνίδια και τα είδη παιδικής φροντίδας στα παιδιά γενικά –σε αντίθεση με την αρχική διατύπωση που αναφερόταν σε παιδιά κάτω των τριών ετών– πρέπει να λάβουμε πρώτα μια διευκρίνιση σχετικά με την ακριβή φύση του κινδύνου που εγκυμονούν οι ουσίες DINP, DIDP και DNOP για τα παιδιά. Σημειώνω ότι υπάρχει διάσταση απόψεων σχετικά με τον κίνδυνο που εγκυμονούν και θα επιθυμούσα να διευκρινιστεί το θέμα το συντομότερο δυνατόν. Irena Belohorská (NI ). Bogusław Sonik (PPE-DE ). Έρευνες και αναλύσεις έχουν δείξει ότι οι τοξικές φθαλικές ενώσεις χρησιμοποιούνται ευρέως στη βιομηχανία των παιδικών προϊόντων και ενδυμάτων, και ότι τα επίπεδα αυτών των παρασκευασμάτων υπερβαίνουν κατά πολύ τα πρότυπα ασφαλείας που έχουν εγκριθεί. Οι φθαλικές ενώσεις είναι χημικές ουσίες οι οποίες προστίθενται σε πλαστικά προϊόντα, ιδιαίτερα αυτά που κατασκευάζονται από PVC, για να τα κάνουν πιο εύκαμπτα. Στις περισσότερες περιπτώσεις, αυτά είναι παιχνίδια για μικρά παιδιά. Όπως όμως πολύ σωστά δήλωσε η Helen Perivier, συντονίστρια εκστρατείας της Greenpeace, ορισμένοι κατασκευαστές γνωρίζουν πολύ καλά ότι προσθέτουν χημικές ενώσεις που συνιστούν απειλή για την υγεία των παιδιών, αλλά παραλείπουν να λάβουν υπόψη τους ότι τα παιδιά είναι εκείνα που κινδυνεύουν περισσότερο να υποστούν τις συνέπειες αυτών των χημικών ουσιών. Linda McAvan (PSE ). Έχω μια ερώτηση για την Επιτροπή αναφορικά με τις συμβιβαστικές συζητήσεις για την επανεξέταση της χρήσης των φθαλικών ενώσεων σε ιατρικές συσκευές. Έχει τώρα η Επιτροπή ένα χρονοδιάγραμμα για αυτήν την επανεξέταση και κάποια ιδέα σχετικά με το εύρος της; Με ανησυχεί μια πρόσφατη μελέτη από το Χάρβαρντ, η οποία δείχνει υψηλές συγκεντρώσεις DEHP σε μικρά βρέφη, νεογέννητα, που πήραν ενδοφλέβια φάρμακα, πιθανώς εξαιτίας των χημικών που διέρρευσαν από τα σωληνάρια των ενδοφλεβίων και τις συσκευασίες. Chris Davies (ALDE ). Hiltrud Breyer (Verts/ALE ).    Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, ελπίζω ότι αύριο θα δούμε την αρχή του τέλους για το μαλακό PVC στα παιχνίδια. Αυτή η αρχή της κατάργησης των πλαστικοποιητών έπρεπε να έχει γίνει εδώ και καιρό, εφόσον υπάρχουν ακίνδυνες εναλλακτικές λύσεις. Στη Γερμανία σημειώθηκαν ανησυχητικά αποτελέσματα σε ελέγχους κορδονιών για Scoobidoo και πλαστικές κούκλες. Προκάλεσαν μεγάλη ανησυχία επειδή κατέδειξαν μεγάλη συγκέντρωση πλαστικοποιητών, αλλά κατέστησαν επίσης φανερό ότι δεν ήταν επαρκείς οι μέχρι σήμερα διατάξεις που επιβάλλουν έλεγχο κατά την παραγωγή. Η ευρωπαϊκή οδηγία για τα παιχνίδια δεν καλύπτει τους πλαστικοποιητές που υπάρχουν υποψίες ότι βλάπτουν το ήπαρ, τους νεφρούς και τα αναπαραγωγικά όργανα. Ωστόσο, οι φθαλικές ενώσεις στο μαλακό PVC δεν είναι παρά μόνον η κορυφή του παγόβουνου. Ελπίζω ότι η Επιτροπή θα υποβάλει το συντομότερο δυνατόν και μία πρόταση που θα καλύπτει το ιατρικό υλικό όπως οι σωλήνες έγχυσης ή οι σακούλες αίματος, γιατί και εδώ υπάρχουν εναλλακτικές λύσεις και δεν πρέπει να διακυβεύσουμε την υγεία, ιδίως των παιδιών και των νεογέννητων. Jens-Peter Bonde (IND/DEM ).    Κύριε Πρόεδρε, οι φθαλικές ενώσεις χρησιμοποιούνται για να αποκτά ευκαμψία το πλαστικό στα παιχνίδια και μπορεί να προξενήσει βλάβη στα έμβρυα, στο ήπαρ και στην αναπαραγωγική ικανότητα του ανθρώπου. Για τον λόγο αυτόν, οι φθαλικές ενώσεις πρέπει να απαγορευτούν σε όλα τα παιχνίδια. Η οδηγία ασχολείται με έξι διαφορετικούς χημικούς πλαστικοποιητές που διαιρούνται σε δύο ομάδες. Προτείνεται να υπάρξει πλήρης απαγόρευση στην πρώτη ομάδα για παιδιά όλων των ηλικιών. Αυτή η πρόταση συνιστά αυστηρότερη εφαρμογή των δανικών κανόνων, στους οποίους η απαγόρευση ισχύει μόνον για παιχνίδια που προορίζονται για παιδιά ηλικίας κάτω των τριών ετών. Προτείνεται να απαγορευθεί η δεύτερη ομάδα φθαλικών ενώσεων σε σχέση με ορισμένα, αλλά όχι όλα, τα παιχνίδια που προορίζονται για παιδιά κάτω των τριών ετών. Αυτή η πρόταση θα συνιστούσε χαλάρωση των δανικών κανόνων, οι οποίοι επιβάλλουν πλήρη απαγόρευση σε αυτή την ομάδα ουσιών για όλα τα παιχνίδια που προορίζονται για παιδιά κάτω των τριών ετών. Η οδηγία επιτρέπει μια οριακή τιμή 0,10%, σε σύγκριση με το ποσοστό που ορίζουν οι δανικοί κανόνες που είναι το μισό: 0,05%. Δεν έχει νόημα να κάνουμε διάκριση μεταξύ των παιδιών κάτω των τριών ετών και άνω των τριών ετών, διότι είναι δύσκολο για την ΕΕ να ελέγχει αν η μικρότερη αδελφή δανείζεται τα παιχνίδια του μεγαλύτερου αδελφού της. Με σκοπό να διασφαλιστεί ένα υψηλό επίπεδο προστασίας, κατέθεσα δύο τροπολογίες που αφορούν την εγγύηση υγείας, ώστε να μπορούμε να είμαστε βέβαιοι ότι υπάρχει θέση για όλες τις πρωτοπόρες χώρες στην ΕΕ. Αν η πρόταση εφαρμοστεί χωρίς εγγύηση υγείας, ορισμένες χώρες, όπως η Δανία, θα έχουν χαμηλότερο επίπεδο προστασίας σε ορισμένους τομείς από ό,τι έχουν επί του παρόντος. Mojca Drčar Murko (ALDE ).    Το πρόγραμμα «Χημικά στα Παιχνίδια» του 2004, το οποίο διήρκεσε οκτώ μήνες με τη συμμετοχή οργανώσεων καταναλωτών από εννέα ευρωπαϊκές χώρες και την υποστήριξη του Δανικού Τεχνολογικού Ινστιτούτου, κατέληξε σε ορισμένα ανησυχητικά πορίσματα. Η διεθνής έρευνα η οποία μέτρησε την περιεκτικότητα διαφόρων χημικών σε παιχνίδια έφερε επίσης στο φως ορισμένα ενδιαφέροντα στοιχεία. Από τα 83 παιχνίδια από τα οποία ελήφθησαν δείγματα, μόλις σε 15 δεν βρέθηκε οποιοδήποτε ίχνος αυτών των χημικών. Μεταξύ αυτών των 15 «καθαρών» παιχνιδιών, η πλειοψηφία, εννέα για την ακρίβεια, προέρχονται από ομάδα πλαστικών παιχνιδιών τα οποία δεν περιείχαν φθαλικές ενώσεις. Ίσως αυτό να οφείλεται στην απαγόρευση της χρήσης φθαλικών ενώσεων η οποία τέθηκε σε ισχύ στα τέλη του 1999. Η βιομηχανία αντικατέστησε επίσης και άλλα χημικά στα παιχνίδια, δεδομένου ότι η κανονικότητα της νομοθετικής οδηγίας μπορούσε να εγκριθεί βάσει της αρχής της προφύλαξης. David Hammerstein Mintz (Verts/ALE ). Μετά από χρόνια επιμονής πάρα πολλά χρόνια το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο διασφάλισε την εφαρμογή της αρχής της προφύλαξης απαγορεύοντας τη χρήση τους, χρήση που πιθανότατα έχει προκαλέσει ήδη προβλήματα υγείας σε εκατομμύρια παιδιά, όπως απέδειξε πρόσφατη ελβετική έρευνα, η οποία, έχοντας εξετάσει περισσότερα από 11 000 παιδιά μέχρι έξι ετών, συμπέρανε ότι οι πιθανότητές τους να αναπτύξουν άσθμα και διάφορες αλλεργίες είναι τρεις φορές περισσότερες από εκείνες των μη εκτεθειμένων παιδιών. Μιλάμε για πλαστικά δάπεδα με αυτές τις επιπτώσεις. Τώρα πρέπει να ασχοληθούμε με τη συζήτηση σχετικά με το REACH, την προληπτική έρευνα και την έρευνα υπέρ της δημόσιας υγείας στο πλαίσιο του εβδόμου προγράμματος πλαίσιο, το οποίο πρέπει να συμπεριλάβει αυτά τα θέματα. Günther Verheugen,    Κύριε Πρόεδρε, θα προσπαθήσω να απαντήσω στις ερωτήσεις των βουλευτών. Καταρχάς, για να απαντήσω στον κ. Schnellhardt, ούτε η σήμανση ούτε τα αρώματα περιλαμβάνονται στον τελικό συμβιβασμό. Μπορώ να βεβαιώσω την κ. Jørgensen ότι οι τροπολογίες 22 και 23 περιλαμβάνονται στο συμβιβασμό. Γι’ αυτόν τον λόγο, προτείνω στους βουλευτές να απορρίψουν τις δύο τροπολογίες. Απαντώντας στην κ. McAvan, η Επιτροπή γνωρίζει την πρόσφατη μελέτη που ανέφερε, την οποία δημοσίευσε το Εθνικό Ινστιτούτο Περιβαλλοντικής Υγείας των Ηνωμένων Πολιτειών στις 8 Ιουνίου 2005. Έχουμε, επομένως, ζητήσει τη γνώμη της νεοσυσταθείσας Επιστημονικής Επιτροπής Αναπτυσσόμενων και Πρόσφατα Διαπιστωμένων Κινδύνων Υγείας. Αυτό θα μας επιτρέψει να αποφασίσουμε το μέλλον της πολιτικής της ΕΕ σχετικά με τις φθαλικές ενώσεις που χρησιμοποιούνται σε ιατρικές συσκευές. Σας υπόσχομαι ότι αυτό θα το κάνουμε πολύ γρήγορα. Πρόεδρος. Πρόεδρος.    Η ημερήσια διάταξη προβλέπει τη συζήτηση της έκθεσης της Riitta Myller, εξ ονόματος της Επιτροπής Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Ασφάλειας των Τροφίμων, σχετικά με την ανακοίνωση της Επιτροπής προς το Συμβούλιο και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο όσον αφορά την τόνωση των τεχνολογιών υπέρ της αειφόρου ανάπτυξης: πρόγραμμα δράσης για τις περιβαλλοντικές τεχνολογίες στην Ευρωπαϊκή Ένωση (2004/2131(INI)) (A6-0141/2005). Riitta Myller (PSE ), Η οικοβιομηχανία είναι τόσο σημαντικός κλάδος της βιομηχανίας όσο, επί παραδείγματι, η αεροπορία και τα φαρμακευτικά προϊόντα, και ο ρυθμός ανάπτυξής της είναι περισσότερο από 5% ετησίως. Η οικοβιομηχανία επί του παρόντος παρέχει απασχόληση σε περισσότερα από δύο εκατομμύρια ανθρώπους στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Υπάρχει μία αναπτυσσόμενη παγκόσμια αγορά στον τομέα της οικοτεχνολογίας. Η Ιαπωνία, ο Καναδάς, οι Ηνωμένες Πολιτείες της Αμερικής, και η Κίνα στοχεύουν όλες σε ένα μερίδιο αυτής της αγοράς. Παρά την ανάπτυξη και τον άγριο ανταγωνισμό, εντούτοις, μεγάλο μέρος του δυναμικού της οικοβιομηχανίας παραμένει αναξιοποίητο. Στο πρόγραμμα δράσης, η Επιτροπή πολύ ορθώς τόνισε την ανάγκη ανεύρεσης τρόπων επίσπευσης της πρακτικής εφαρμογής των αποτελεσμάτων της έρευνας. Εδώ χρειαζόμαστε επενδύσεις όχι μόνο στην έρευνα αλλά επίσης και στο επιχειρηματικό κεφάλαιο. Ο συνολικός προϋπολογισμός της Ευρωπαϊκής Ένωσης είναι περίπου το 1% του Ακαθάριστου Εγχώριου Προϊόντος των κρατών μελών. Αυτό επιβάλλει περιορισμούς στην άμεση χρηματοδότηση από την ΕΕ. Ωστόσο, η ΕΕ πρέπει προφανώς να αυξήσει τις επενδύσεις της στην οικοτεχνολογία. Αυτό πρέπει να είναι ορατό ως ένας σαφής τομέας έμφασης στο Πρόγραμμα Πλαίσιο για την Έρευνα και το μελλοντικό Πρόγραμμα Πλαίσιο της ΕΕ για την Ανταγωνιστικότητα και την Καινοτομία. Οι πόροι για την ανάπτυξη της υπαίθρου, τη συνοχή και την περιφερειακή ανάπτυξη πρέπει να χρησιμοποιηθούν για την ανάπτυξη και τη χρήση των οικοτεχνολογιών. Η Ευρωπαϊκή Τράπεζα Επενδύσεων πρέπει επίσης να συμμετάσχει στη χρηματοδότηση. Πολλά κράτη μέλη έχουν καλά συστήματα. Αυτά πρέπει να γνωστοποιηθούν και να υιοθετηθούν από όλα τα κράτη μέλη. Οι πολίτες πρέπει επίσης να πληροφορούνται, μέσω των σαφέστερων δυνατών ετικετών και αξιόπιστων πιστοποιητικών, για την περιβαλλοντική βιωσιμότητα των προϊόντων και υπηρεσιών καθ’ όλο τον κύκλο ζωής τους. Ο στόχος της στρατηγικής της Λισαβόνας για αειφόρο ανάπτυξη, για βελτιωμένη ανταγωνιστικότητα και ποιοτικές θέσεις απασχόλησης οι οποίες συνδέονται με υψηλά πρότυπα περιβαλλοντικής προστασίας είναι εφικτός. Αυτό απαιτεί, ωστόσο, αμερόληπτες επενδύσεις στην έρευνα για την οικοτεχνολογία, στην εξέλιξη του προϊόντος και την προώθηση της πρόσβασης στην αγορά. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει, συνεπώς, να στοχεύει σε μερίδιο 50% της αγοράς οικοτεχνολογιών, μίας αγοράς που αναπτύσσεται συνολικά, ως μέρος της εφαρμογής της στρατηγικής της Λισαβόνας. Σταύρος Δήμας, Θέλω να ευχαριστήσω την κ. Myller για την εμπεριστατωμένη και εποικοδομητική έκθεση που ετοίμασε. Η έκθεση θα αποτελέσει πολύτιμη συμβολή στην υλοποίηση του προγράμματος δράσης καθώς και κίνητρο για προβληματισμό για τα επόμενα βήματα. Οι συγκεκριμένες δράσεις, που προγραμματίζονται από το πρόγραμμα δράσης, καλύπτουν την προσφορά και τη ζήτηση περιβαλλοντικών τεχνολογιών. Η ζήτηση, όπως τόνισε προηγουμένως η κ. Myller, για περιβαλλοντικές τεχνολογίες πρέπει να τονωθεί με τον καθορισμό στόχων ως προς τις επιδόσεις βασικών προϊόντων, υπηρεσιών και μεθόδων. Οι στόχοι αυτοί θα πρέπει να αποτελέσουν κίνητρο για καινοτομία και για το άνοιγμα της αγοράς σε επωφελείς για το περιβάλλον τεχνολογίες. Θεμέλιο θα αποτελέσει η έννοια του περιβαλλοντικού κύκλου ζωής, ώστε με τον τρόπο αυτό να αντιμετωπισθεί και μία από τις ανησυχίες που διατυπώνονται στην έκθεση της κ. Myller. Η μελλοντική υλοποίηση του προγράμματος δράσης θα εξαρτηθεί από την ενεργό συμμετοχή των κρατών μελών. Ελπίζω ότι η κατάρτιση οδικών χαρτών σε εθνικό επίπεδο, που εγκρίθηκε από το Εαρινό Συμβούλιο του 2005, θα προσφέρει στα κράτη μέλη την ευκαιρία να μελετήσουν συγκεκριμένα εθνικά μέτρα που είναι απαραίτητα για την υλοποίηση του προγράμματος δράσης. Rebecca Harms (Verts/ALE ),    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρία Myller, η Ομάδα μου κατέστησε σαφές κατά τη συζήτηση ότι συμφωνούμε απόλυτα με την άποψη της εισηγήτριας. Επ’ ευκαιρία της συζήτησης που από σήμερα το πρωί αναβίωσε στις σελίδες των ευρωπαϊκών εφημερίδων, θα ήθελα να ενθαρρύνω και πάλι τον Επίτροπο Περιβάλλοντος, κ. Δήμα, να εμμείνει στις θέσεις που διατυπώνονται στην ανακοίνωση της Επιτροπής. Διαβάζοντας κανείς αυτά τα έγγραφα, δεν μπορεί να καταλάβει σε καμία περίπτωση γιατί γίνεται και πάλι συζήτηση στην Επιτροπή σχετικά με το αν έχει ή όχι νόημα μια φιλόδοξη περιβαλλοντική πολιτική. Νομίζω ότι θα έπρεπε να παρουσιάσετε πραγματικά στον Επίτροπο κ. Verheugen τους αριθμούς που περιλαμβάνει η έκθεσή σας για τις περιβαλλοντικές τεχνολογίες. Η παγκόσμια αγορά για περιβαλλοντικά αγαθά ήταν ήδη το 2003 500 δισ. ευρώ. Η παγκόσμια αγορά αυτού του τομέα είναι μεγαλύτερη από εκείνη του τομέα της αεροπλοΐας και του διαστήματος. Η αγορά αυτή μεγαλώνει από το 2003 κατά 5% ετησίως, ποσοστό μεγαλύτερο από την αύξηση του ακαθάριστου εγχωρίου προϊόντος. Τι παραπάνω θέλουμε λοιπόν; Chris Davies, Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE-DE ). Σταύρος Δήμας, Πριν πω λίγα λόγια για τη χρηματοδότηση και τις επενδύσεις, θα ήθελα να πω ότι συμφωνώ απολύτως με τον κ. Davies σχετικά με τη σημασία των αξιολογήσεων αντικτύπου, εκτεταμένων, σωστών σε επίπεδο τεχνικής αξιολογήσεων αντικτύπου για περιβαλλοντικές τεχνολογίες και περιβαλλοντικές πολιτικές γενικά. Άλλα προγράμματα της Κοινότητας παίζουν επίσης ρόλο στην υποστήριξη των επενδύσεων στις περιβαλλοντικές τεχνολογίες και την οικολογική καινοτομία. Αυτό ισχύει κυρίως για τα Διαρθρωτικά Ταμεία και το Ταμείο Συνοχής. Θα καλούσα τα κράτη μέλη και τις περιφερειακές κυβερνήσεις τους να εκμεταλλευτούν την ευκαιρία και να συμπεριλάβουν την οικολογική καινοτομία στον προγραμματισμό τους ώστε να μεγιστοποιήσουν τις συνέργειες μεταξύ της προστασίας του περιβάλλοντος και της οικονομικής ανάπτυξης. Φυσικά, όλες οι προτάσεις της Επιτροπής εξαρτώνται ιδιαίτερα από την έκβαση των συζητήσεων για το δημοσιονομικό πλαίσιο για την περίοδο 2007-2013. Πρόεδρος. Πρόεδρος. Σταύρος Δήμας, Είναι γνωστό ότι η ατμοσφαιρική ρύπανση έχει πολύ βλαβερές συνέπειες για την ανθρώπινη υγεία: αναπνευστικά προβλήματα, βρογχίτιδα, καρκίνο του πνεύμονος και πρόωρη θνησιμότητα τόσο στους νέους όσο και στους ηλικιωμένους. Στις μέρες μας περίπου 350.000 πρόωροι θάνατοι συνδέονται κάθε χρόνο με την ατμοσφαιρική ρύπανση. Ακόμη και όταν θα έχουν εφαρμοσθεί πλήρως οι σημερινές πολιτικές και η ισχύουσα νομοθεσία, θα εξακολουθήσουμε να έχουμε πάνω από 270 000 πρόωρους θανάτους το 2020. Η ατμοσφαιρική ρύπανση επηρεάζει δυσμενώς το περιβάλλον και τα οικοσυστήματα. Έτσι θα συνεχίσουν να απειλούνται από σοβαρούς κινδύνους ως και 1 εκατ. τετρ. χιλιόμετρα φυσικών οικοσυστημάτων. Εν ολίγοις είναι τόσο μεγάλη η βλάβη για την υγεία και το περιβάλλον πάνω από 200 δισ. ευρώ ετησίως αφορούν στις επιπτώσεις στην υγεία και μόνο που οφείλουμε να εντείνουμε τη δράση μας. Θα πρέπει να έχουμε κατά νου ότι καλά προετοιμασμένες περιβαλλοντικές πολιτικές μπορεί να συμβάλουν θετικά στην ανταγωνιστικότητα και στη δημιουργία θέσεων εργασίας υψηλής ποιότητας. Η ατμοσφαιρική ρύπανση ενέχει σημαντικές αρνητικές οικονομικές επιπτώσεις. Τα προβλήματα υγείας που προκαλεί και η κακή ποιότητα του αέρα που αναπνέουμε οδηγούν στην απώλεια 150 000 εκατ. εργάσιμων ημερών ετησίως, σε απώλεια της παραγωγικότητας και, εξ αυτού του λόγου, σε σημαντικές υγειονομικές δαπάνες. Ο δε αγροτικός τομέας έχει απώλειες 2,5 δισ. το χρόνο από τη ζημιά που προκαλεί το όζον. John Bowis,    Κύριε Πρόεδρε, εδώ πρόκειται βεβαίως για τις στρατηγικές που εξαφανίζονται και η συζήτηση γίνεται επειδή αναρωτιόμαστε πού βρίσκονται. Σύμφωνα με το Έκτο Πρόγραμμα Περιβαλλοντικής Δράσης όλες οι θεματικές στρατηγικές έπρεπε να υποβληθούν στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο μέσα σε τρία χρόνια. Κύριε Επίτροπε, τα τρία χρόνια λήγουν στις 22 Ιουλίου. Στην Επιτροπή Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Ασφάλειας των Τροφίμων μας είχε δοθεί ένα λαμπρό πρόγραμμα στις 21 Ιουνίου για το ποιες στρατηγικές θα αντιστοιχούσαν σε ποιον μήνα, όλες μέχρι τις 5 Δεκεμβρίου: μία τον Δεκέμβριο, δύο τον Νοέμβριο, μία τον Σεπτέμβριο, δύο τον Ιούλιο, τρεις τον Ιούνιο. Πέντε –για τον αέρα, τα απορρίμματα, τη βιώσιμη χρήση των αποθεμάτων, τη θάλασσα και την αεροπορία– θα υποβάλλοντο πριν το καλοκαίρι. Έπειτα, μας είπαν ότι θα ξεκινούσαμε με την ατμοσφαιρική ρύπανση και το θαλάσσιο περιβάλλον μέχρι τον Ιούλιο. Τώρα, είμαστε ήδη στον Ιούλιο και δεν έχουμε καμία. Υπήρξαν φήμες στα μέσα ενημέρωσης –που πάντα πιστεύουμε– για σκοτεινές δράσεις στην Επιτροπή: «Ο Barroso επιτίθεται στον Δήμα» διαβάζουμε στους τίτλους. Τότε, η ΓΔ Περιβάλλοντος επιβεβαίωσε ότι δεν υπήρξε απόσυρση, αλλά επρόκειτο να γίνει μια κοινή συζήτηση προσανατολισμού. Μα, σκέφτηκα, ο προσανατολισμός γίνεται πριν ξεκινήσει το ταξίδι, αλλά όπως φαίνεται το ταξίδι διακόπηκε καθώς προσπαθούσαμε να βρούμε προς τα πού πηγαίνουμε. Εάν πρόκειται να αξιολογήσουμε τη συμβατότητα με το σχέδιο δράσης της Λισαβόνας αναρωτιέμαι γιατί αυτό δεν έγινε νωρίτερα. Ο Επίτροπος επέστησε σωστά την προσοχή μας στο πρόβλημα της ατμοσφαιρικής ρύπανσης. Συμβαίνουν περίπου 370 000 πρόωροι και αποτρέψιμοι θάνατοι τον χρόνο από την εξωτερική, εσωτερική, βιομηχανική, κυκλοφοριακή, γεωργική ρύπανση και από τη ρύπανση της σκόνης. Φυσικά, υπάρχει ένα κόστος που πρέπει να ληφθεί υπόψη, αλλά νομίζω ότι το Κοινοβούλιο πιστεύει ότι τώρα πρέπει να εργαστούμε πάνω στη στρατηγική με την Επιτροπή και το Συμβούλιο τώρα και ότι, τουλάχιστον, χρειαζόμαστε ένα ορισμένο χρονοδιάγραμμα για το ποια από τις θεματικές στρατηγικές θα υποβληθεί στο Σώμα. Dorette Corbey, Όπως είπε προ ολίγου ο κ. Bowes, το περιβάλλον αποτελεί σημαντικό μέρος της στρατηγικής της Λισαβόνας. Η περιβαλλοντική καινοτομία βοηθά την ευρωπαϊκή καινοτομία να προχωρήσει, κάτι το οποίο αναγνώρισε η Επιτροπή ήδη από τον Φεβρουάριο, αλλά το οποίο δεν έχει, δυστυχώς, εκφραστεί στην πράξη. Πώς μπορεί το κοινό να έχει εμπιστοσύνη στην Επιτροπή που αρνείται να παροτρύνει όσους ρυπαίνουν να παράγουν με τρόπο πιο φιλικό προς το περιβάλλον; Πώς μπορεί να έχει εμπιστοσύνη σε μία Ευρώπη η οποία ανέχεται 370 000 πρόωρους θανάτους ετησίως ως αποτέλεσμα της ατμοσφαιρικής ρύπανσης; Τι είδους Ευρώπη είναι αυτή που αρνείται να λάβει μέτρα προκειμένου να βελτιώσει σημαντικά αυτήν την κατάσταση; Αυτή είναι η Ευρώπη που θέλετε; Satu Hassi, Η ατμοσφαιρική ρύπανση προκαλεί ασθένειες και σκοτώνει. Σύμφωνα με τις πλέον πρόσφατες πληροφορίες, 300 000 άτομα το χρόνο πεθαίνουν μόνο από τα μικροσωματίδια. Αυτή τη στιγμή, στον απόηχο του γαλλικού και ολλανδικού δημοψηφίσματος, η απόφαση της Επιτροπής είναι πολύ ατυχής. Θα εξασθενίσει ακόμη περισσότερο την εμπιστοσύνη των ανθρώπων στην ΕΕ. Σφυγμομετρήσεις δείχνουν ότι το κοινό θέλει ειδικά μέτρα από την Ευρωπαϊκή Ένωση για τη βελτίωση του περιβάλλοντος. Σύμφωνα με δημοσιογραφικά άρθρα, η αναβολή προωθήθηκε ιδιαίτερα από τους Επιτρόπους Verheugen και McCreevy. Εάν αυτοί και ο Πρόεδρος της Ευρωπαϊκής Επιτροπής κ. Barroso, πιστεύουν ότι η προστασία του περιβάλλοντος εξασθενεί την ανταγωνιστικότητα, θα τους ζητήσω να μας το αποδείξουν. Όλες οι δημόσιες μελέτες και οι εμπειρίες ατόμων τις οποίες έχω υπόψη μου, υποδεικνύουν ακριβώς το αντίθετο. Η προστασία του περιβάλλοντος προωθεί την ανταγωνιστικότητα. Μελέτες σχετικά με το έως τώρα κόστος της υλοποίησης μεταρρυθμίσεων για την προστασία του περιβάλλοντος δείχνουν ότι όλες ήταν φθηνότερες από το αναμενόμενο. Το κόστος ήταν τέσσερις φορές, ακόμη και δέκα φορές χαμηλότερο των εκτιμήσεων που είχαν γίνει εκ των προτέρων. Ο Πρόεδρος Barroso δεν είναι παρών, αλλά θα ήθελα να του υπενθυμίσω, εντούτοις, ότι και η αδράνεια έχει ένα τίμημα το οποίο πληρώνουμε. Μόνο από την άποψη των ιατρικών δαπανών κοστίζει μεταξύ 200 και 600 δισεκατομμυρίων ευρώ ετησίως. Το τίμημα πληρώνεται επίσης με τους 300 000 πρόωρους θανάτους κάθε χρόνο. Αυτά τα στατιστικά στοιχεία δεν είναι φανταστικά: είναι το πραγματικό κόστος. Johannes Blokland,    . Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι. Αν και, μαζί με τους συναδέλφους βουλευτές, προσυπογράφω την ανάλυση του Επιτρόπου για την ατμοσφαιρική ρύπανση, συμμερίζομαι επίσης την απογοήτευση της κ. Corbey επειδή δεν έχει ακόμη δημοσιευτεί η θεματική στρατηγική. Οι βουλευτές μας επιθυμούν τώρα μία ημερομηνία για αυτή τη δημοσίευση. Με ευχαρίστησε το γεγονός ότι διάβασα στις εφημερίδες ότι ο Επίτροπος κ. Δήμας ήταν έξω φρενών, αλλά σε αυτή τη συζήτηση δεν το έχω διαπιστώσει σε αυτόν τον βαθμό έως τώρα. Κύριε Επίτροπε, μπορείτε να βασιστείτε στην υποστήριξή μας υπό την προϋπόθεση ότι θα επιμείνετε και ότι θα δημοσιεύσετε αυτή τη θεματική στρατηγική σύντομα. Εάν η Επιτροπή δεν το κάνει αυτό, τότε έχετε πρόβλημα. Δεν υπάρχει χρόνος για χάσιμο τώρα πριν από την εισαγωγή. Η Euro-5 PM two-and-a-half είναι μία εξαιρετικά καλή στρατηγική και έχει μία θέση στη θεματική στρατηγική. Richard Seeber (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, δέχομαι ότι είστε καλοπροαίρετος, αλλά παρόλα αυτά θα σας παραθέσω μερικούς αριθμούς που αφορούν την ατμοσφαιρική ρύπανση: 370 000 πρόωροι θάνατοι κάθε χρόνο στην Ευρώπη, πολύ περισσότεροι από τους νεκρούς από τροχαία. Σε περισσότερο από το 60% όλων των οικοσυστημάτων στην Ευρώπη απειλείται η βιοποικιλότητα. Αν δεν γίνει τίποτα μέχρι το 2020, θα έχουμε 292 000 πρόωρους θανάτους και πάνω από 90 000 εισαγωγές σε νοσοκομεία εξαιτίας αναπνευστικών προβλημάτων. Πέραν τούτου, 650 000 τετραγωνικά χιλιόμετρα του ευρωπαϊκού οικοσυστήματος απειλούνται από ρύπανση από άζωτο – πρόκειται για μια επιφάνεια 20 φορές σαν το Βέλγιο. Εσείς ο ίδιος εξαγγείλατε στην Επιτροπή Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Ασφάλειας των Τροφίμων ότι τον Ιούλιο έχει σειρά η θεματική στρατηγική για την ατμόσφαιρα. Η γενική διευθύντριά σας Katherine Day μας επισκέφθηκε πριν από δύο εβδομάδες και επανέλαβε ότι τον Ιούλιο θα έχουμε αυτήν τη θεματική στρατηγική. Τώρα όμως φαίνεται ότι επικράτησε η βιομηχανία και προσπαθεί –στα τυφλά κατά τη γνώμη μου– να καθυστερήσει αυτήν τη στρατηγική για την ατμόσφαιρα. Θεωρώ ότι πρέπει να επιδιώξουμε μαζί αυτόν τον επιμέρους στόχο της Λισαβόνας για να γίνουμε πιο ανταγωνιστικοί. Σταύρος Δήμας,    Κύριε Πρόεδρε, πρώτα από όλα θα ήθελα να σας ευχαριστήσω για τα σχόλια για τις θεματικές στρατηγικές. Όπως αναφέρει ο κ. Bowis, οι θεματικές στρατηγικές 6 και 7 προβλέπονται στο Έκτο Πρόγραμμα Περιβαλλοντικής Δράσης. Θα έπρεπε να παρουσιαστούν μέσα σε τρία χρόνια από την ανάληψη του προγράμματος. Αναφέρατε ότι οργίστηκα με τον κ. Blokland. Πολύ σπάνια οργίζομαι. Μένω πάντα ήρεμος, ακόμα και όταν κάτι είναι δυσάρεστο ή δύσκολο για μένα. Θα προσπαθήσω με όλη μου τη δύναμη να ξεπεράσω όποιες δυσκολίες προκύψουν, με τη βοήθειά σας. Ο κ. Seeber ανέφερε αριθμούς που είναι πράγματι πολύ εντυπωσιακοί και οι οποίοι συμπληρώνουν τους αριθμούς που ανέφερα προηγουμένως. Επιτρέψτε μου να τελειώσω επαναλαμβάνοντας τη σημασία μιας φιλόδοξης και με προσανατολισμό προς το μέλλον στρατηγικής για την ατμόσφαιρα. Ο καθαρότερος αέρας θα μειώσει την ταλαιπωρία των ανθρώπων που προκαλούν οι ασθένειες που σχετίζονται με την ατμόσφαιρα: άσθμα και βρογχίτιδα, καρκίνος του πνεύμονα και αυξημένη βρεφική θνησιμότητα. Η ποιότητα του αέρα μειώνει το όριο ηλικίας του μέσου Ευρωπαίου κατά 8 μήνες. Καταστρέφει τις λίμνες και τα δάση μας και αυτή είναι η υψίστης σημασίας πρόκληση που αντιμετωπίζουμε. Η στρατηγική για την ατμόσφαιρα έχει προετοιμαστεί με προσοχή· βασίζεται σε επιστημονικά δεδομένα και στα οικονομικά. Έχει περάσει από εκτεταμένες διαβουλεύσεις με τους ενδιαφερομένους και από πλήρη αξιολόγηση αντικτύπου, όπως και αξιολόγηση κόστους και κέρδους. Πρόεδρος. Πρόεδρος.    Η ημερήσια διάταξη προβλέπει τη συζήτηση της έκθεσης του Giles Chichester, εξ ονόματος της Επιτροπής Βιομηχανίας, Έρευνας και Ενέργειας, σχετικά με την πρόταση οδηγίας του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και του Συμβουλίου περί μέτρων διασφάλισης του εφοδιασμού με ηλεκτρισμό και περί επενδύσεων υποδομής (COM(2003)0740 – C5-0643/2003 – 2003/0301(COD)) (A6-0099/2005). Andris Piebalgs,    Κύριε Πρόεδρε, σε αυτό το σημείο αξίζει να θυμηθούμε γιατί η Επιτροπή προώθησε αυτή την πρόταση το 2003. Κατά το μεγάλο, ζεστό καλοκαίρι εκείνης της χρονιάς τα ηλεκτρικά συστήματα στην Ευρώπη δεν μπόρεσε να αντεπεξέλθει και μια γενική διακοπή στην Ιταλία και μερικά προβλήματα αλλού σήμαιναν ότι η Επιτροπή θεώρησε αυτή την πρόταση απαραίτητη. Αυτή η πρόταση θα έπρεπε να δώσει στους χειριστές δικτύου μεταφοράς τα εργαλεία για να εξισορροπήσουν την προσφορά και τη ζήτηση με πολύ καλύτερο τρόπο. Θα ήθελα να ευχαριστήσω τον εισηγητή και την Επιτροπή Βιομηχανίας, Έρευνας και Ενέργειας για τη δέσμευσή τους για την ασφάλεια προμήθειας και υποδομής. Στην έκθεσή του ο κ. Chichester εισήγαγε πολλές σημαντικές και θετικές τροπολογίες στην αρχική πρόταση της Επιτροπής. Το Κοινοβούλιο έχει συνεισφέρει πολύ στη βελτίωση του κειμένου. Σε αυτό το σημείο η Επιτροπή σημειώνει τη συμφωνία μεταξύ του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και του Συμβουλίου, ενώ εκφράζει τη λύπη της για την αλλαγή που αφορά το άρθρο 7. Συνεπώς, η Επιτροπή διατηρεί επιφυλάξεις σχετικά με τη συμβιβαστική τροπολογία 23. Giles Chichester (PPE-DE ), Συνεχίζοντας τα σχόλια του Επιτρόπου Piebalgs, τον οποίο ασφαλώς καλωσορίζω εδώ απόψε, θα ήθελα να παρηγορήσω την Επιτροπή για τον τρόπο με τον οποίο εμείς και το Συμβούλιο περικόψαμε το κείμενό της και άρα μερικές από τις προταθείσες ενέργειες που περιλάμβανε, τις οποίες δεν θεωρούμε απαραίτητες. Η ασφάλεια του εφοδιασμού έχει να κάνει με το να κρατηθούν τα φώτα αναμμένα. Πρέπει να παραδεχθούμε ότι είχαμε μια κοινή συζήτηση με το Συμβούλιο για το αν θα συμπεριλαμβάναμε έναν ορισμό της ασφάλειας του εφοδιασμού στην πρόταση αυτή και αν ναι, ποιος θα έπρεπε να είναι αυτός ο ορισμός. Με χαρά αναφέρω ότι υπερισχύσαμε και ότι αυτός ο ορισμός συμπεριλήφθηκε στο άρθρο 2. Έπειτα, εμείς στο Κοινοβούλιο επιμείναμε στον ορισμό των ρόλων και των ευθυνών από έναν πλήρη κατάλογο παραγόντων –ενδιαφερομένων αν θέλετε – στη βιομηχανία παροχής ηλεκτρισμού. Προσπαθήσαμε να κάνουμε τα κράτη μέλη να ορίσουν τους ρόλους αυτούς στη βάση της ασφάλειας του εφοδιασμού, έτσι ώστε όλοι να ξέρουν ποιος είναι υπεύθυνος για τι. Αυτό περιλαμβάνει και τα ίδια τα κράτη μέλη. Καταφέραμε να περιληφθεί μια προϋπόθεση υποβολής έκθεσης για τη γενική επάρκεια του συστήματος για λειτουργική ασφάλεια δικτύου για την προτεινόμενη ισορροπία ασφαλείας ανάμεσα στην προσφορά και τη ζήτηση τα επόμενα πέντε χρόνια και τις προοπτικές για την ασφάλεια της παροχής ηλεκτρικής ενέργειας για τα 15 επόμενα χρόνια, επισημαίνοντας έτσι τις αναγκαίες επενδύσεις. Μπορούμε επίσης να διεκδικήσουμε εύσημα για τον περιορισμό της αρχικής πρότασης και την καλύτερη εστίασή της. Manuel António dos Santos (PSE ), Η έκθεση του κ. Chichester λαμβάνει υπόψη αυτά τα σημεία και, αναλόγως, αποτελεί ένα θετικό βήμα προς τη βελτίωση της πρότασης της Επιτροπής. Παρά ταύτα, η έκθεση πρέπει να εγκριθεί ούτως ώστε η διαδικασία συναπόφασης να περατωθεί σε πρώτη ανάγνωση. Η κύρια προτεραιότητα, εντούτοις, είναι ότι τα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα πρέπει να αποδείξουν ότι είναι ικανά να μεταρρυθμίσουν την αγορά ενέργειας από την προοπτική της ευρωπαϊκής πολιτικής, παίρνοντας μία γενική άποψη της κάθε πτυχής. András Gyürk,    . Οι καταναλωτές εν γένει έχουν δύο κύριες προσδοκίες σε σχέση με αυτό το ειδικό αγαθό, την ηλεκτρική ενέργεια: ότι πρέπει να είναι φθηνό και ότι πρέπει να είναι διαθέσιμο τη στιγμή και στην ποιότητα και στην ποσότητα που είναι επιθυμητό. Οι πολίτες της Ένωσης αναμένουν ομοίως εγγυημένη ασφάλεια εφοδιασμού, με σταθερές τιμές. Επιτρέψτε μας συνεπώς να θέσουμε την ερώτηση: η παρούσα οδηγία ικανοποιεί αυτές τις προσδοκίες; Φυσικά από μόνης της δεν τις ικανοποιεί. Αλλά υπάρχει μία καλή πιθανότητα να σημειώσουμε ένα βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση, φέροντας κατά νου τα ζητήματα του ανταγωνισμού και της αειφορίας, και προσαρμόζοντας κανόνες και στόχους για τους οποίους έχουν ήδη γίνει διαπραγματεύσεις ή θα γίνουν διαπραγματεύσεις στο μέλλον. Συμφωνούμε βέβαια ότι η προσαρμογή αυτών των διαφορετικών προοπτικών δεν είναι εύκολο έργο. Αλλά πρέπει επίσης να συμφωνήσουμε ότι υπάρχει μεγάλη ανάγκη διασφάλισης του εφοδιασμού, λογικών τιμών και αειφορίας, επειδή πολλοί ευρωπαίοι πολίτες δεν είναι ακόμα σε θέση να αισθανθούν τα οφέλη της ολοκλήρωσης της αγοράς. Θα μπορούσαμε αναμφίβολα να αναφέρουμε πολλά παραδείγματα επ’ αυτού, αλλά επιτρέψτε μου να παραθέσω, ως ένα τέτοιο παράδειγμα, τις μονάδες παραγωγής ενέργειας της κεντρικής Ευρώπης, οι οποίες είναι συχνά άνω των 40-50 ετών, ή το γεγονός ότι, από την άποψη της ισοτιμίας στην αγορά ενέργειας, ένας ούγγρος πολίτης πληρώνει σήμερα για ηλεκτρισμό το διπλάσιο ή το τριπλάσιο από ό,τι πληρώνουν οι πολίτες ορισμένων από τα παλαιότερα κράτη μέλη. Reino Paasilinna,    . Κύριε Πρόεδρε, Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, θα ήθελα να ευχαριστήσω τον συνάδελφό μου, κ. Chichester, για την εξαιρετική εργασία του. Είμαστε πλέον τόσο εξαρτημένοι από την ηλεκτρική ενέργεια που ανάβουμε τα φώτα ακόμα και κατά τη διάρκεια της ημέρας, όπως τώρα. Οι διακοπές ρεύματος τα τελευταία χρόνια έδειξαν σαφώς πόσο ευάλωτοι είμαστε. Θα ήθελα να υπενθυμίσω σε όλους σας ότι το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης ζήτησε μία αξιολόγηση στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο την προσεχή άνοιξη για τον βαθμό στον οποίο έχει εφαρμοστεί η εσωτερική αγορά ενέργειας και συνεπώς το βαθμό στον οποίο αυτή η πρόταση ενσωματώθηκε στην εθνική νομοθεσία. Φυσικά, χρειαζόμαστε επίσης επενδύσεις σε υποδομή και διασυνδέσεις. Επιπροσθέτως, και σύμφωνα με τη στρατηγική της Λισσαβόνας, πρέπει να ενισχύσουμε τη συνεργασία με τον επιχειρηματικό και τον επιστημονικό κόσμο. Από οικολογική άποψη, ο πρωταρχικός στόχος πρέπει προφανώς να είναι η αποδοτικότητα σε ενέργεια και η τελευταία περιβαλλοντική τεχνολογία. Η έκθεση του κ. Chichester ευνοεί αυτές τις βασικές αρχές της Ένωσης. Κυρίες και κύριοι, η ομάδα μου υποστηρίζει τη συνολική θέση του κ. Chichester. Μας μένει ένα μόνο καθήκον, το οποίο είναι η διασφάλιση της αξιοπιστίας αυτής, της κοινής μας απόφασης. Jorgo Chatzimarkakis, Όπως θα ήταν σωστό να καταλάβουμε από τις διακοπές ρεύματος στην Ιταλία το 2003, για το σαθρό σύστημα υποδομής ευθυνόταν κυρίως η έλλειψη ανταγωνισμού. Η ιδιωτικοποίηση και ο ανταγωνισμός είναι πάντα, ειδικά στις υπηρεσίες κοινής ωφελείας, δύο όψεις του ίδιου νομίσματος. Η αρχική υπόθεση της Επιτροπής ότι οι κρατικές υπηρεσίες μπορούν να αντισταθμίσουν έναν μειωμένο ανταγωνισμό και σε περίπτωση αμφιβολίας θα ήταν πιο αρμόδιες να κρίνουν σε ποια τμήματα του δικτύου υποδομής στα κράτη μέλη της ΕΕ πρέπει να γίνουν επενδύσεις, ήταν ένα βήμα προς τη λάθος κατεύθυνση. Και τα υπόλοιπα σημεία της πρότασης οδηγίας, που τώρα έχουν διορθωθεί, δείχνουν ότι η αύξηση του ανταγωνισμού μπορεί να αποτελέσει μια στρατηγική επιτυχίας. Esko Seppänen,    . Κύριε Πρόεδρε, Επίτροπε, ο εισηγητής, κ. Chichester, ορθώς υποθέτει ότι συμφωνούμε όλοι ομόφωνα ότι η κατανάλωση ενέργειας αυξάνεται και το μερίδιο του ηλεκτρισμού στη χρήση ενέργειας μεγαλώνει. Η αδιάλειπτη παραγωγή ηλεκτρισμού και ο ασφαλής εφοδιασμός του είναι ως εκ τούτου σημαντικά. Η γνώμη του εισηγητή είναι ότι η Επιτροπή ανησυχεί πολύ για τους μηχανισμούς της αγοράς, αντί να προτείνει συγκεκριμένα μέτρα. Ούτε η ομάδα μας πιστεύει ότι μόνη η αγορά μπορεί να επιλύσει όλα τα προβλήματα παραγωγής και να εγγυηθεί την ασφάλεια εφοδιασμού. Anna Elzbieta Fotyga, Η τρίτη πτυχή, την οποία εγώ θεωρώ ως απολύτως ζωτικής σημασίας, είναι η ανάγκη διασφάλισης διαφοροποιημένων πηγών εφοδιασμού για κάθε τύπο πρωτογενούς καυσίμου. Εδώ εννοώ όχι μόνο ζητήματα που συνδέονται με τον ηλεκτρισμό αλλά επίσης με την ασφάλεια της ενέργειας γενικά. Κατά τη γνώμη μου, είναι απαράδεκτο ότι ορισμένες πτυχές της ενεργειακής πολιτικής της Ευρωπαϊκής Ένωσης συνεπάγονται ότι τα κράτη μέλη εξαρτώνται εξ ολοκλήρου από μία πηγή, όπως στην περίπτωση του αργού πετρελαίου, ή κυρίως, τον εφοδιασμό της Πολωνίας με αέριο από τη Ρωσία, ο οποίος διασφαλίζεται μέσω σχεδίων. Θα ήθελα να δράξω την ευκαιρία για να ζητήσω να επισπευσθεί η κατασκευή του δευτέρου βραχίονα του αγωγού αερίου του Yamal. Leopold Józef Rutowicz (NI ). –    Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ευχαριστήσω τον κ. Chichester για την αντικειμενική του έκθεση σχετικά με τη διασφάλιση του εφοδιασμού σε ηλεκτρική ενέργεια. Η έκθεση πραγματεύεται ζητήματα τα οποία συνδέονται με τον διασυνοριακό εφοδιασμό και το κύριο δίκτυο ενέργειας. Paul Rübig (PPE-DE ).    Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κύριε Chichester, κυρίες και κύριοι, μας έχει υποβληθεί ένα πρόγραμμα και περιμένουμε να υποβάλουν τα κράτη μέλη ακριβείς κανονισμούς μέχρι την 1η Δεκεμβρίου 2007. Εδώ θα μπορούσε να παράσχει μεγάλη υποστήριξη η Επιτροπή, ιδίως με την ψήφιση ρυθμίσεων που δημιουργούν οικονομικά κίνητρα, για παράδειγμα με τη μορφή προγραμμάτων στήριξης, για να επιτύχουμε μέχρι τότε να καθιερωθούν η βέλτιστη πρακτική και το . Ακόμα κι αν δεν καταστεί δυνατόν να επιτευχθεί ο στόχος στο διάστημα αυτό, είναι οπωσδήποτε δυνατόν να δημιουργήσουμε ένα σταθερό περιβάλλον με μία περαιτέρω οδηγία. Lena Ek (ALDE ). Vladimír Remek (GUE/NGL ).     Κυρίες και κύριοι, σε αυτό το σημείο θεωρώ την έκθεση Chichester καλό συμβιβασμό, και για τον λόγο αυτόν θα την υπερψηφίσω. Η διασφάλιση του εφοδιασμού μπορεί φυσικά να θεωρηθεί από πολλές σκοπιές, αλλά κατά την άποψή μου δεν πρέπει να επικεντρωθούμε αποκλειστικά σε εφεδρικά συστήματα και άλλες τεχνικές πτυχές. Εξάλλου, η βελτιστοποίηση της παροχής ηλεκτρικής ενέργειας σε κρίσιμες εποχές, ή καλύτερα εποχές υπερφόρτωσης, θα μπορούσε να έχει σημαντική επίπτωση στην αξιοπιστία του εφοδιασμού με ηλεκτρισμό, καθώς και στη μείωση των απαραίτητων αποθεμάτων και δαπανών, και, το σημαντικότερο, θα παρείχε μεγαλύτερη ασφάλεια σε εποχές ενδεχόμενης κρίσης. Andris Piebalgs, Πρόεδρος.

1. Sytuacja na Sri Lance (głosowanie) Przed głosowaniem nad punktem 2: Manuel Medina Ortega Jestem obecny na posiedzeniu, jednak w związku z dyscypliną obowiązującą grupę socjalistów w Parlamencie Europejskim, nie będę uczestniczył w głosowaniu. Jednak jestem obecny. Charles Tannock autor. - Pani przewodnicząca! Proszę o umożliwienie mi zmiany w ostatniej chwili ustnej poprawki - jeśli Izba na to pozwoli - ponieważ udało nam się wreszcie ustalić co spowodowało pomyłkę w treści wspólnej rezolucji. Pierwotne sformułowanie brzmiało "okres bez ognia”, co nie miało dla nas sensu, więc zmieniliśmy to na "wstrzymanie ognia”. Teraz okazuje się, że oficjalny tekst Deklaracji współprzewodniczących, w tym Unii Europejskiej, używa sformułowania, które brzmi dziwnie, jednak zostało użyte na piśmie, "okres bez wymiany ognia''. Czy możemy wobec tego zmienić "okres bez ognia” na "okres bez wymiany ognia” zamiast na "wstrzymanie ognia”, co odzwierciedlać będzie oficjalny tekst współprzewodniczących? Marios Matsakis Pani przewodnicząca! Należy zwrócić uwagę na jeszcze jedną rzecz poniżej i myślę, że pan poseł Tannock powinien nam o tym powiedzieć zanim rozpoczniemy głosowanie. Jest jeszcze jedna mała zmiana. Charles Tannock autor. - Pani przewodnicząca! Po słowie "pomoc” należy dopisać słowo "humanitarna”, które po prostu wyjaśnia, o jaki rodzaj pomocy chodzi. Ale najważniejsza sprawa, to ogłoszenie "okresu bez wymiany ognia”, zgodnie z brzmieniem deklaracji współprzewodniczących. Raül Romeva i Rueda autor. - (ES) Faktycznie coś w tym jest, ale nie wiem czy rzeczywiście zaszło tu nieporozumienie. Teoretycznie, według wersji zawierającej ustne poprawki, którą mam przed sobą wynika, że tekst powinien brzmieć "wstrzymanie ognia”, a nie "okres bez wymiany ognia”. Mam rację czy się mylę? Tekst powinien brzmieć "wstrzymanie ognia”. Charles Tannock autor. - Pani przewodnicząca! Właśnie sobie uświadomiłem, że z powodu kolejności, w jakiej na liście do głosowana zostały wydrukowane poprawki, przeczytałem poprawkę ustną do punktu K preambuły. Przepraszam za pomyłkę, ale w rzeczywistości zmieniamy teraz punkt 2. Być może z tego wynika całe zamieszanie. Czy powinniśmy odwrócić listę do głosowania? Przepraszam, ale na mojej liście mam sprawy w odwrotnym porządku. Przeczytałem faktycznie zmianę, która chciałem wprowadzić do punktu K preambuły, a nie do punktu 2, a wiec to nie jest punkt, nad którym będziemy teraz głosować. Bardzo przepraszam za zamieszanie. Poprawka do punktu 2, którą powinniśmy przed chwilą omówić brzmi: "uważa, że zwycięstwo wojskowe nad LTTE jak przewiduje rząd Sri Lanki, nie zmniejszy potrzeby znalezienia politycznego rozwiązania w celu zagwarantowania trwałego pokoju”. Tak to wygląda na liście do głosowania. Marios Matsakis Pani przewodnicząca!, Żeby uniknąć pomyłki, sądzę że powinniśmy teraz głosować nad literą K preambuły. Charles Tannock autor. - Pani przewodnicząca! Powtórzę teraz prawidłowe brzmienie ze względu na pana posła Romeva i Rueda. Punkt K preambuły zmieniony ustnie otrzymuje następujące brzmienie: "mając na uwadze, że współprzewodniczący z Tokio wezwali wspólnie rząd Sri Lanki i LTTE do ogłoszenia okresu bez wymiany ognia, aby umożliwić ewakuację chorych i rannych oraz dostarczenie pomocy humanitarnej cywilom,”.

Μια νέα στρατηγική για το Αφγανιστάν (συζήτηση) Πρόεδρος " ημερήσια διάταξη προβλέπει τη συζήτηση της έκθεσης του κ. Arlacchi, εξ ονόματος της Επιτροπής Εξωτερικών Υποθέσεων, σχετικά με μία νέα στρατηγική για το Αφγανιστάν. Pino Arlacchi εισηγητής. - (EN) Κυρία Πρόεδρε, η έκθεση που εξετάζουμε σήμερα έχει εγκριθεί σχεδόν ομόφωνα από την Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων αυτού του Κοινοβουλίου. Είναι αποτέλεσμα εργασίας ενός έτους από μία ομάδα της οποίας ηγήθηκα και η οποία βασίζεται σε εκτεταμένες διαβουλεύσεις στην Καμπούλ και στις Βρυξέλλες. " παρούσα έκθεση είναι μια προσπάθεια να εξηγηθεί ένα παράδοξο: γιατί έχουν επιτευχθεί τόσο λίγα στο Αφγανιστάν, παρά τα εννέα χρόνια διεθνούς εμπλοκής; Από το 2001, οι στρατιωτικές επιχειρήσεις στο εσωτερικό αυτής της χώρας έχουν κοστίσει πάνω από 300 δισεκατομμύρια ευρώ και αρκετές χιλιάδες ανθρώπινες ζωές, και τουλάχιστον 40 δισεκατομμύρια ευρώ επιπλέον έχουν δαπανηθεί για τους πολίτες: συνολικά, πάνω από 30 φορές το τρέχον αφγανικό ΑΕγχΠ. Παρά την τεράστια αυτή προσπάθεια, το Αφγανιστάν εξακολουθεί να είναι η πρώτη παραγωγός χώρα ναρκωτικών ουσιών. Εξακολουθεί να είναι μία από τις πιο φτωχές χώρες στον κόσμο, όπου -για την πλειονότητα του αφγανικού πληθυσμού- η ζωή είναι σύντομη, σκληρή και δύσκολη, όπως ήταν στην ήπειρό μας πριν από πέντε αιώνες. Στο Αφγανιστάν η μητρική θνησιμότητα από μόνη της ευθύνεται για περισσότερα θύματα απ' ό,τι ο πόλεμος: πάνω από 20.000 το χρόνο έναντι 2.300. " απάντηση σε αυτό το παράδοξο δεν είναι απλή. Το πρόβλημα του οπίου και η δύναμη της επανάστασης πρέπει να ληφθούν υπόψη, καθώς και η πίστη στην ψευδαίσθηση μιας γρήγορης στρατιωτικής νίκης, η οποία κυριαρχούσε στα πρώτα χρόνια της διεθνούς παρουσίας. Επιπλέον, η νομιμότητα της κεντρικής κυβέρνησης έχει υπερεκτιμηθεί, όπως και η αποτελεσματικότητα της διεθνούς βοήθειας στην ανασυγκρότηση της χώρας. " παρούσα έκθεση δεν προσπαθεί να απλουστεύσει όλα αυτά τα θέματα. Δέχεται την πρόκληση στην πλήρη διάστασή της, και αυτό το έγγραφο αποτελεί μια προσπάθεια εισήγησης νέων κατευθύνσεων για τις πολιτικές μας. " έκθεση προσεγγίζει το θέμα από μια ευρωπαϊκή σκοπιά. Αυτό σημαίνει ότι η αφγανική κρίση εξετάζεται από μια οπτική γωνία που δεν αντικατοπτρίζει απλώς την αμερικανική προοπτική σχετικά με αυτή. Οι ευρωπαϊκές αξίες και αρχές είναι σημαντικές. Επηρεάζουν τον τρόπο με τον οποίο αντιμετωπίζεται το αφγανικό πρόβλημα από τους ευρωπαίους πολίτες, οι οποίοι δεν πιστεύουν καταρχήν σε μια στρατιωτική λύση, επειδή περισσότερα από 65 χρόνια πριν εγκαταλείψαμε την ιδέα ότι ο πόλεμος και η κατοχή ξένων εδαφών είναι μια καλή λύση. " σημερινή ΕΕ είναι οικοδομημένη σε μια αποστροφή στον πόλεμο, και η παρούσα έκθεση αντικατοπτρίζει αυτό το αίσθημα. Σχετικά με το συγκεκριμένο ζήτημα του Αφγανιστάν, οι πολίτες της ΕΕ υποστηρίζουν σθεναρά μια πολιτική προσέγγιση ως εναλλακτική λύση στη χρήση ισχύος. " προσέγγισή μας δεν είναι αφελής· δεν είναι, όπως έχει λεχθεί, η απαλότητα της Αφροδίτης σε αντίθεση με τη δύναμη του Άρη. Αντίθετα είναι η δύναμη της λογικής, της ανθρώπινης αλληλεγγύης, που εφαρμόζεται σε μια κρίση όπως η αφγανική, η οποία δεν πρέπει να προσεγγίζεται με μια υπεραπλουστευτική λύση και νοοτροπία. Αυτή η έκθεση προτείνει μια στρατηγική που δεν αποκλείει την περιορισμένη χρήση πιεστικών μέσων. " ασφάλεια του λαού του Αφγανιστάν από τρομοκράτες και εγκληματικές επιθέσεις είναι απαραίτητη προϋπόθεση για την ανάπτυξη, και αυτό το Κοινοβούλιο πιστεύει ότι ο συνδυασμός ειρηνευτικών παρεμβάσεων, πολυμερούς διπλωματίας, διαπραγματεύσεων για την εγχώρια ειρήνη, αποτελεσματικών μέτρων για τη μείωση της φτώχειας, η θέσπιση δημοκρατικών θεσμών και η προστασία των δικαιωμάτων των γυναικών είναι οι πυλώνες μιας νέας, νικηφόρας στρατηγικής στο Αφγανιστάν όπως και αλλού. Ελπίζω ότι η στρατηγική η οποία σκιαγραφείται εδώ θα εφαρμοστεί προσεκτικά από το νέο σύστημα, και δράττομαι αυτής της ευκαιρίας για να προσκαλέσω τη βαρόνη Ashton να συνταχθεί με το Κοινοβούλιο σε αυτήν την προσπάθεια. Catherine Ashton Αντιπρόεδρος της Επιτροπής/Ύπατη Εκπρόσωπος της Ένωσης για Θέματα Εξωτερικής Πολιτικής και Πολιτικής Ασφαλείας. - (EN) Κυρία Πρόεδρε, θέλω να ξεκινήσω αποτίοντας φόρο τιμής στη μνήμη του Richard Holbrooke, ενός αφοσιωμένου διπλωμάτη, ενός υπέρμαχου της ειρήνης και ενός άντρα που ήμουν περήφανη να αποκαλώ φίλο μου. Θέλω να αποτίσω φόρο τιμής στον αξιότιμο βουλευτή κ. Arlacchi για την ολοκληρωμένη έκθεσή του και για το έργο που γνωρίζω ότι επιτέλεσε και το οποίο προκάλεσε μια σημαντική συζήτηση σε αυτό το Κοινοβούλιο τους τελευταίους μήνες. Από την πλευρά μου, προσμένω με μεγάλη ανυπομονησία να συνεργαστώ μαζί του και με άλλους συναδέλφους στο Κοινοβούλιο τους ερχόμενους μήνες, καθώς θα εισέλθουμε σε μία φάση που θα περιέγραφα ως κρίσιμη στην εμπλοκή μας στο Αφγανιστάν. Όπως είπε ο κ. Arlacchi, τα προβλήματα που αντιμετωπίζει το Αφγανιστάν μας αφορούν κατά μία έννοια όλους. Ο βίαιος εξτρεμισμός επεκτείνεται πέρα από την περιοχή. Τα ναρκωτικά που καλλιεργούνται και παράγονται στο Αφγανιστάν καταλήγουν στους δρόμους της Ευρώπης. " δέσμευσή μας ωθείται από την ανάγκη να αποτρέψουμε να γίνει το Αφγανιστάν ένα ασφαλές καταφύγιο για τρομοκρατικές και εγκληματικές δραστηριότητες. Αλλά είναι εξίσου σημαντικό να προωθήσουμε ένα καλύτερο, πιο ασφαλές και εύπορο μέλλον για τον λαό του Αφγανιστάν. Χωρίς αυτό, δεν θα υπάρξει λύση. Ως απάντηση σε αυτές τις προκλήσεις θέλω να αρχίσω λέγοντας, όπως έχω πει πολλές φορές σε άλλα μέρη, ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι στο Αφγανιστάν με μακροπρόθεσμο ορίζοντα. Έχουμε ένα πρόγραμμα βοήθειας μέχρι το 2013 -και, είμαι σίγουρη, μετά- και έχουμε αυξήσει τη βασική γραμμή της βοήθειάς σε 200 εκατομμύρια ευρώ ετησίως, από τα 150 εκατομμύρια ευρώ ετησίως που ήταν προηγουμένως. Με αυτήν τη χρηματοδότηση είμαστε σε θέση να συνεχίσουμε να στηρίζουμε την υγειονομική και κοινωνική πρόνοια καθώς και τη διακυβέρνηση και το κράτος δικαίου, και παρόλο που οι ανησυχίες της ασφάλειας κυριαρχούν στο μυαλό όλων μας, πιστεύω ότι είχαμε μια αξιοσημείωτη επιτυχία σε βασικούς κοινωνικούς τομείς. Έχω αναφέρει ήδη σε αυτό το Κοινοβούλιο τον τομέα της υγείας όπου, για παράδειγμα, το 80% της χώρας έχει πλέον κάποια μορφή πρόσβασης στη βασική ιατρική περίθαλψη, σε σύγκριση με λιγότερο από 10% το 2001. Είναι επίσης γεγονός ότι οι δείκτες υγείας στο Αφγανιστάν εξακολουθούν να είναι μεταξύ των χειρότερων στον κόσμο, έχουμε λοιπόν πολύ δρόμο να διανύσουμε ακόμη. Ωστόσο, γνωρίζουμε από τα στοιχεία του Ο"Ε ότι, σε σύγκριση με το 2001, 40.000 λιγότερα μωρά πεθαίνουν κάθε χρόνο στο Αφγανιστάν, και αυτό οφείλεται σε σημαντικά βελτιωμένη προγεννητική φροντίδα. Συνεχίζουμε επίσης να διοχετεύουμε όσο το δυνατό μεγαλύτερο μέρος της βοήθειάς μας μέσω των δομών της αφγανικής κυβέρνησης, προκειμένου να διασφαλίσουμε την αφγανική διαχείριση της διαδικασίας μεταρρύθμισης. Περίπου το 50% της βοήθειάς μας διατίθεται είτε μέσω εθνικών προγραμμάτων είτε μέσω καταπιστευματικών ταμείων που στηρίζουν άμεσα την αφγανική κυβέρνηση. Αυτό είναι καλό για τον συντονισμό των χορηγών, καλό για την ανάπτυξη του τοπικού δυναμικού και καλό για την ενίσχυση της αφγανικής κυριότητας. Θέτει ένα καλό παράδειγμα για πολλούς άλλους χορηγούς επίσης. Όμως υπάρχει πάντα περιθώριο βελτίωσης του διεθνούς συντονισμού. Πρέπει να κάνουμε περισσότερα και πρέπει να τα κάνουμε καλύτερα. Αλλά βλέποντας αυτό που κάνει η Ευρωπαϊκή Ένωση, πιστεύω ότι έχουμε επιτελέσει αληθινή πρόοδο, η οποία έχει ενισχυθεί σημαντικά από την άφιξη του νέου ειδικού αντιπροσώπου της ΕΕ και επικεφαλής της αντιπροσωπείας Vygaudas Ušackas, ο οποίος έφτασε στο Αφγανιστάν τον Απρίλιο. Το πολιτικό μας μήνυμα είναι πιο συνεπές, και ενισχύουμε τον συντονισμό των αναπτυξιακών προσπαθειών μας στο πλαίσιο της ΕΕ μέσω του σχεδίου δράσης για το Αφγανιστάν και το Πακιστάν, το οποίο εγκρίθηκε τον Οκτώβριο του προηγούμενου έτους από το Συμβούλιο Υπουργών. Το σχέδιο δράσης ευθυγραμμίζει τα μέσα που αναπτύσσονται συλλογικά και από επιμέρους κράτη μέλη με τις πολιτικές μας προτεραιότητες - ιδιαίτερα εκείνες που προέκυψαν από τη Διάσκεψη της Καμπούλ, στην οποία συμμετείχα τον Ιούλιο. " ευθυγράμμιση των προσπαθειών μας και της προσέγγισής μας είναι μια βασική πτυχή του σχεδίου. Προσδιορίζει τομείς όπου εμείς ως Ευρωπαϊκή Ένωση πιστεύουμε ότι η δράση μας θα είναι πιο αποτελεσματική. Πράγματι, οι υπουργοί Ανάπτυξης της Ευρωπαϊκής Ένωσης υπό την προεδρία μου συζητούσαν ακριβώς αυτά τα θέματα την προηγούμενη εβδομάδα στις Βρυξέλλες.. Αυτό με φέρνει κατά κάποιον τρόπο στο βασικό μήνυμα που θέλω να στείλω σήμερα, δηλαδή ότι η εφαρμογή των υφιστάμενων στρατηγικών μας πρέπει να είναι προτεραιότητα. Το στρατηγικό πλαίσιο δράσης είναι σε ισχύ τόσο στην στρατιωτική όσο και στην πολιτική σφαίρα. Μαζί και με τους δύο Προέδρους, συμμετείχα στη διάσκεψη της ISAF στη Λισαβόνα τον περασμένο μήνα, όπου συμφωνήθηκε η μεταβίβαση της ευθύνης της ασφάλειας σύμφωνα με το μεταβατικό σχέδιο του NATO. Συναντήθηκα με τον στρατηγό David Petraeus τρεις φορές τους τελευταίους μήνες και, ενώ μένουν πολλά να γίνουν, έχω την πεποίθηση ότι η παρούσα στρατηγική αρχίζει να έχει αληθινό αντίκτυπο. Στην πολιτική πλευρά, είχαμε την επιτυχή Διάσκεψη της Καμπούλ. " αφγανική κυβέρνηση πρέπει να επικροτηθεί για τη διοργάνωση και την εστίαση της διάσκεψης τον Ιούλιο. Δεν ήταν η συνήθης εκφώνηση αιτημάτων και δεσμεύσεων των χορηγών. Αντίθετα, η ημερήσια διάταξη επικεντρώθηκε στο ποιος είναι ο καλύτερος τρόπος να δώσουμε προτεραιότητα στους υφιστάμενους πόρους και στις δεσμεύσεις μας, διοχετεύοντας τις προσπάθειές μας σε συμφωνημένα εθνικά προγράμματα που έχουν αναπτυχθεί από τους ίδιους τους Αφγανούς. Αυτά τα εθνικά προγράμματα προτεραιότητας άνοιξαν τον δρόμο για τη μετάβαση σε μια σειρά διαφορετικών τομέων και πρέπει τώρα να τα στηρίξουμε, πράγμα που κάνει ακριβώς το σχέδιο δράσης μας. Γνωρίζουμε όλοι ότι δεν μπορεί να υπάρξει βιώσιμη στρατιωτική έξοδος από το Αφγανιστάν χωρίς ένα πολιτικό πλαίσιο σταθερότητας που μπορεί να κρατήσει τη χώρα ενωμένη. Πιο αποτελεσματικοί κρατικοί θεσμοί, καλύτερη διακυβέρνηση, πρόσβαση σε βασικές υπηρεσίες, δικαιοσύνη και το κράτος δικαίου είναι τόσο σημαντικά όσο και η ασφάλεια με τη χρήση ισχύος (hard security). Θα ενισχύσουμε επομένως τις προσπάθειες για την ενδυνάμωση του αφγανικού δυναμικού και θα συνεργαστούμε με την αφγανική κυβέρνηση για να προωθήσουμε αποτελεσματικούς και υπεύθυνους κρατικούς θεσμούς, ιδιαίτερα σε επίπεδο τοπικής διακυβέρνησης. Πράγματι, σε όλους τους τομείς με τους οποίους ασχολούμαστε -αγροτική ανάπτυξη, επιβολή του νόμου, διαχείριση των συνόρων ή αντιμετώπιση του εμπορίου ναρκωτικών- θα εργαστούμε για να αναπτύξουμε τους τοπικούς αφγανικούς θεσμούς, δίνοντας έμφαση στην προώθηση του κράτους δικαίου και της διακυβέρνησης και στην καταπολέμηση της διαφθοράς. Σχετικά με το θέμα των αφγανικών θεσμών, θέλω να τελειώσω με δυο λόγια σχετικά με τις αφγανικές δεσμεύσεις. Οι προσπάθειές μας για την ανάπτυξη θα γίνουν βιώσιμες μόλις η αφγανική κυβέρνηση μετατραπεί σε μια κυβέρνηση πιο υπεύθυνη και χωρίς αποκλεισμούς. Πρέπει να τους ενθαρρύνουμε να υιοθετήσουν μια ανάλογη μακροπρόθεσμη άποψη. Επί του παρόντος, το μισό ανθρώπινο δυναμικό της χώρας είναι περιθωριοποιημένο, και όμως έχουμε δει από άλλα παραδείγματα στον κόσμο ότι η συμμετοχή των γυναικών στη διακυβέρνηση και στις αναπτυξιακές διαδικασίες είναι θεμελιώδης. Εντυπωσιάστηκα από αυτό το ανεκμετάλλευτο δυναμικό όταν συναντήθηκα με ομάδες γυναικών στην Καμπούλ τον περασμένο Ιούλιο. Αυτή θα συνεχίσει να είναι μία βασική πτυχή της δέσμευσής μας στο Αφγανιστάν, είτε με την παροχή πολιτικής στήριξης σε γυναίκες βουλευτές στο νέο αφγανικό Κοινοβούλιο είτε με τη στήριξή σας για τη συμμετοχή των γυναικών σε τοπικά σχέδια ανάπτυξης όπως το ευρέως αναγνωρισμένο Εθνικό Πρόγραμμα Αλληλεγγύης, το οποίο χρηματοδοτούμε μέσω της Παγκόσμιας Τράπεζας από το 2002. Κλείνοντας, ευχαριστώ τον αξιότιμο βουλευτή, κ. Arlacchi, που επισήμανε τόσο σημαντικά θέματα σε αυτήν την έκθεση. Πιστεύω ότι έρχεται σε μία πραγματικά κατάλληλη στιγμή όπου διακυβεύονται τόσα πολλά τόσο στις στρατιωτικές όσο και στις πολιτικές δεσμεύσεις μας. Charles Goerens Κυρία Πρόεδρε, το Αφγανιστάν δεν έχει πλέον πολλές επιλογές. Καταρχάς, η παρούσα κατάσταση δεν είναι πλέον μια ρεαλιστική επιλογή, καθώς οι δυνάμεις του NATO ανακοινώνουν η μία μετά την άλλη την απόσυρσή τους από το Αφγανιστάν, όμως δεν γνωρίζουμε ακόμη αν η χώρα είναι σε θέση να εγγυηθεί την ασφάλειά της. Δεύτερον, θα ήταν επιλογή μία επιστροφή στην κατάσταση πριν από το 2000; Επιπλέον, αν δημιουργήσουμε έναν θύλακα για τρομοκρατικά δίκτυα, θα εκθέταμε για άλλη μία φορά τη χώρα σε μια δοκιμασία αντοχής με τις ξένες ένοπλες δυνάμεις. Τρίτον, πρέπει να εμπιστευτούμε την εξουσία σε μετριοπαθείς Ταλιμπάν; Δεν είμαι σε θέση να πω την άποψή μου γι' αυτήν την εναλλακτική λύση, καθώς κανείς δεν μπορεί να μας πει τι είναι ένας μετριοπαθής Ταλιμπάν. Ας ρωτήσουμε τις αφγανές γυναίκες που βγήκαν από την κόλαση και μόλις ανακάλυψαν ξανά λίγη ελευθερία. Τέταρτον, αυτό που μένει είναι να συνεχίσουμε τις προσπάθειες να εδραιωθούν αυτά που έχουν επιτευχθεί και να συνεχίσουμε να αγωνιζόμαστε για περισσότερη δημοκρατία και μεγαλύτερη ανάπτυξη. Ο Karzai, ο οποίος επιδιώκει να είναι η ενσάρκωση αυτής της επιλογής, έχει συναντήσει ένα σημαντικό εμπόδιο, δηλαδή τον ίδιο του τον εαυτό. Μέχρι να υπάρξει μια αξιόπιστη εναλλακτική λύση, αυτή είναι η μόνη επιλογή που έχουμε. Ιωάννης Κασουλίδης εξ ονόματος της Ομάδας PPE. - (EN) Κυρία Πρόεδρε, η βασική θέση μας σε αυτήν την έκθεση είναι η στρατηγική κατά της εξέγερσης στο σχέδιο δράσης της ΕΕ, και ευχαριστώ τον κ. Arlacchi που το κατανοεί αυτό. Πρέπει να δοθεί χρόνος σε αυτήν τη στρατηγική για να λειτουργήσει σύμφωνα με το χρονοδιάγραμμα που έθεσε ο πρόεδρος Obama, με το 2014 ως τελική προθεσμία για την πλήρη αφγανοποίηση των στρατιωτικών και αστυνομικών επιχειρήσεων. Το τελικό στάδιο θα είναι σίγουρα πολιτικό, με μια συμφωνία που θα επιτευχθεί μέσω διαπραγματεύσεων από όλες τις αφγανικές πλευρές στη σύγκρουση. Οι επαφές με τους Ταλιμπάν είναι μια αφγανική υπόθεση, αλλά θα πρέπει να ξεκινήσουν όταν οι επαναστάτες πάψουν να νιώθουν ότι βρίσκονται σε θέση ισχύος. " διανομή της βοήθειας και η χρήση ιδιωτών αναδόχων πρέπει να επανεξεταστεί ούτως ώστε να ωφελήσουν τον τοπικό πληθυσμό - και ασφαλώς χωρίς την πληρωμή χρημάτων προστασίας στους ντόπιους αντάρτες για τους δρόμους εφοδιασμού. Ίση σημασία θα πρέπει να δοθεί στα ναρκωτικά -παράλληλα με την ασφάλεια- για χάρη της ζωής των ευρωπαίων νέων. Είμαστε κατηγορηματικά κατά της παραγράφου 71, η οποία καταδικάζει τη χρήση τηλεκατευθυνόμενων αεροπλάνων - ένα αναπόσπαστο μέρος της στρατηγικής κατά της εξέγερσης. Τι πρόκειται να σκεφτούν οι ευρωπαίοι στρατιώτες στην περιοχή αν το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο καταδικάζει ένα τόσο αποτελεσματικό όπλο στον αγώνα τους κατά της εξέγερσης; Παροτρύνω τους συναδέλφους να καταψηφίσουν το τρίτο μέρος της παραγράφου 71. Norbert Neuser Κυρία Πρόεδρε, βαρόνη Ashton, η Ευρωπαϊκή Ένωση εμπλέκεται σε μια σειρά αποστολών στο Αφγανιστάν με βάση αποφάσεις των "νωμένων Εθνών. Πάρα πολλοί νέοι στρατιώτες από την Ευρώπη έχουν χάσει τις ζωές τους στο Αφγανιστάν. Ένας μεγάλος αριθμός έχουν τραυματιστεί σοβαρά ή υποφέρουν από τις ψυχολογικές διαταραχές που προκαλούνται από τη στρατιωτική υπηρεσία. Χιλιάδες πολίτες που εργάζονται στον τομέα της ανθρωπιστικής βοήθειας από την Ευρώπη ρισκάρουν τις ζωές τους καθημερινά για να βοηθήσουν να έρθει ένα καλύτερο μέλλον στο Αφγανιστάν. Όλοι τους και όλοι μας έχουμε δικαίωμα να ξέρουμε πώς μπορεί η δέσμευση της Ευρώπης στο Αφγανιστάν να έχει μια επιτυχή και μόνιμη κατάληξη και πόσο καιρό θα συνεχίσουμε να έχουμε στρατιωτική παρουσία στη χώρα. Τι πρέπει να αλλάξει ή να βελτιωθεί και ποιοι είναι οι στόχοι της νέας στρατηγικής της ΕΕ για το Αφγανιστάν; Πρέπει να καταβάλουμε μεγαλύτερες προσπάθειες στον τομέα της πολιτικής ανοικοδόμησης. Πρέπει να σημειώσουμε επιτέλους πρόοδο στην επανεκπαίδευση της αφγανικής αστυνομίας και του δικαστικού κλάδου. Γνωρίζουμε ότι δεν θα υπάρξει μια στρατιωτική λύση και, επομένως, πρέπει να αυξήσουμε τις προσπάθειές μας για να επιτευχθεί μια πολιτική λύση στη σύγκρουση, μέσω της ΕΕ και μιας κοινής εξωτερικής πολιτικής. Πρέπει να δείξουμε αποφασιστικότητα και να προωθήσουμε την εσωτερική διαδικασία συμφιλίωσης στο Αφγανιστάν και να συμπεριλάβουμε μετριοπαθή μέλη των Ταλιμπάν. Πρέπει να εφαρμόσουμε συγκεκριμένες πρωτοβουλίες, ιδιαίτερα σε περιφερειακό επίπεδο, για τη σταθεροποίηση της κατάστασης. Αυτό συνεπάγεται, συγκεκριμένα, αποτελεσματικά μέσα καταπολέμησης της καλλιέργειας και της εμπορίας ναρκωτικών. " στρατηγική μας περιλαμβάνει καλές προτάσεις. Καλούμε την αφγανική κυβέρνηση να αποδείξει ότι έχει τη βούληση να εφαρμόσει ένα καλύτερο σύστημα διακυβέρνησης που να είναι απαλλαγμένο από τη διαφθορά. Ωστόσο, η νέα στρατηγική της ΕΕ μπορεί να είναι επιτυχημένη μόνο αν δεν διαδραματίζει πλέον έναν παθητικό ρόλο, αλλά περιλαμβάνει ενεργά και τις γειτονικές χώρες. Βαρόνη Ashton, εναποθέτουμε τις ελπίδες μας πάνω σας, βασιζόμαστε σ' εσάς και έχετε την πλήρη στήριξή μας. Ivo Vajgl εξ ονόματος της Ομάδας ALDE. - (SL) Κυρία Πρόεδρε, σας ευχαριστούμε που μνημονεύσατε τον πρέσβη Richard Holbrooke. Είναι σωστό να τον θυμόμαστε σήμερα καθώς μιλάμε για το Αφγανιστάν, με ευγνωμοσύνη για όλα όσα έκανε για την προώθηση της ειρήνης. Για τον κόσμο, για την Ευρωπαϊκή Ένωση και για όλους εμάς, το Αφγανιστάν είναι ένα πρόβλημα που θα μπορούσαμε να αντιμετωπίσουμε σχετικά γρήγορα και αποτελεσματικά αν ήταν διαφορετικές οι εποχές και οι μέθοδοι. Είναι προφανές σήμερα, καθώς διερευνούμε άλλες μεθόδους, ότι αυτό το πρόβλημα δεν μπορεί να επιλυθεί με στρατιωτικά μέσα. Αυτή η έκθεση, η οποία εκπονήθηκε από τον καθηγητή Pino Arlacchi, έναν διορατικό γνώστη του Αφγανιστάν και της σκοτεινής πλευράς της παγκόσμιας πολιτικής, συμβάλλει να γίνουν αυτές οι άλλες μέθοδοι εφικτές. Παρ' όλα αυτά, βλέπουμε νέα θύματα, τόσο πολίτες όσο και ένστολους πολεμιστές, να πεθαίνουν καθημερινά. " έκθεση παρέχει μια οξυδερκή ματιά σε πληροφορίες για χαμένες ευκαιρίες για επενδύσεις, ατασθαλίες και καταχρήσεις της ανθρωπιστικής βοήθειας, τα κέρδη των διεθνών δικτύων διακίνησης ναρκωτικών και τις ψευδαισθήσεις των στρατιωτικών ηγετών. Σήμερα, είναι σαφές ότι η παρουσία της Αλ Κάιντα στο Αφγανιστάν δεν είναι πλέον το κεντρικό πρόβλημα. Ωστόσο, είναι ένα πρόβλημα το οποίο θα εξαγάγει τον αγώνα κατά της διεθνούς τρομοκρατίας στις γειτονικές χώρες και περιοχές για όσο καιρό συνεχίζεται ο πόλεμος στο Αφγανιστάν. " έκθεση προειδοποιεί ότι πραγματικές και μακροπρόθεσμες λύσεις στο Αφγανιστάν, όπως εκείνες που εγείρουν το θέμα των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, τη θέση των γυναικών και προοπτικές για τα παιδιά που είναι πιο κοντά στα πρότυπα που μας είναι γνώριμα, θα είναι εφικτές μόνο αν εμπλακούν ενεργά και σταθερά οι αφγανικές αρχές, οι θρησκευτικοί ηγέτες και η κοινωνία των πολιτών. Πρέπει να έχουμε μεγαλύτερη πεποίθηση από πριν ότι είναι σε θέση να οικοδομήσουν μια κοινωνία και ένα κράτος σε βάσεις που είναι κοντά στον δικό τους ορισμό της ελευθερίας και στις δικές τους παραδόσεις και αξίες . " παρούσα έκθεση είναι μια αξιόλογη προσπάθεια για τον προσδιορισμό των βασικών προβλημάτων και των πιθανών λύσεων για το Αφγανιστάν. " έκθεση αποτελεί ένα κίνητρο για μια υπεύθυνη και δημιουργική πολιτική της Ευρωπαϊκής Ένωσης στο Αφγανιστάν. Nicole Kiil-Nielsen Κυρία Πρόεδρε, κυρία Ashton, επιτρέψτε μου να αδράξω αυτήν την ευκαιρία για να ευχαριστήσω τον κ. Arlacchi για την εποικοδομητική ατμόσφαιρα στην οποία εργαστήκαμε. Αυτή η έκθεση προσφέρει μια πολύ ειλικρινή, πολύ δίκαιη ανάλυση των αδυναμιών στη διεθνή επέμβαση στο Αφγανιστάν από το 2001. Επιδοκιμάζουμε το βασικό μήνυμά της: δεν θα υπάρξει στρατιωτική λύση. Ο πόλεμος έχει ένα τεράστιο κόστος. Ο πόλεμος κοστίζει ανθρώπινες ζωές τόσο στις τάξεις των στρατιωτών όσο και στις τάξεις του άμαχου πληθυσμού και χρησιμεύει μόνο για να ενισχυθούν οι Ταλιμπάν. " μόνη λύση είναι μια πολιτική λύση. Αυτό που περιμένουν οι Αφγανοί είναι αληθινές επενδύσεις για την ανάπτυξη της χώρας, για τη στήριξη της χρηστής διακυβέρνησης, για τη δημιουργία ενός δικαστικού συστήματος. Το πρόβλημα των θεμελιωδών δικαιωμάτων, ιδιαίτερα των δικαιωμάτων των γυναικών, παραμένει άθικτο. " πολύ πρόσφατη έκθεση της αποστολής των "νωμένων Εθνών στο Αφγανιστάν καταδεικνύει την ανικανότητα της αφγανικής κυβέρνησης να διασφαλίσει πλήρως τα δικαιώματα των γυναικών και των κοριτσιών. Παραθέτω κατά λέξη: "Όσο οι γυναίκες και τα νέα κορίτσια υφίστανται πρακτικές που τις βλάπτουν, τις μειώνουν και τους στερούν τα δικαιώματά τους, ελάχιστη σημαντική ή διαρκής πρόοδος μπορεί να επιτευχθεί στο Αφγανιστάν". Προκειμένου να διασφαλίσουμε τα δικαιώματα των αφγανών γυναικών, χρειαζόμαστε όχι μόνο γραπτές νομικές και συνταγματικές εγγυήσεις, αλλά κυρίως την ταχεία και σωστή εφαρμογή τους. " Εθνική Συνέλευση έχει ελάχιστη επιρροή στη χώρα, καθώς το μεγάλο μέρος της εξουσίας είναι συγκεντρωμένο στα χέρια του προέδρου Karzai. Αν δεν είναι πολύ αργά, πρέπει να υπάρχει αμέριστη στήριξη, για την ενίσχυση της δημοκρατίας και του κράτους δικαίου, από την Ευρωπαϊκή Ένωση στα διάφορα θεσμικά όργανα και, ιδιαίτερα, στο κοινοβούλιο που έχει μόλις εκλεγεί. Struan Stevenson εξ ονόματος της Ομάδας ECR. - (EN) Κυρία Πρόεδρε, τον τελευταίο χρόνο έχω υπηρετήσει ως προσωπικός εκπρόσωπος του προεδρεύοντος του ΟΑΣΕ Καζακστάν, εκπονώντας μια λεπτομερή έκθεση σχετικά με τα βασικά περιβαλλοντικά θέματα που αφορούν την κεντρική Ασία. Σας έχω στείλει ένα αντίγραφο της έκθεσής μου, βαρόνη Ashton. Ένα από τα βασικά θέματα που επηρεάζει όλη την Κεντρική Ασία είναι ασφαλώς το ζήτημα της διασυνοριακής χρήσης των υδάτων. Όπως γνωρίζετε, υπάρχει μεγάλη και συνεχής ένταση μεταξύ των χωρών ανάντη και κατάντη της ροής των υδάτων στην κεντρική Ασία σχετικά με τη χρήση των υδάτων. Αλλά μία πτυχή αυτού του προβλήματος αναδύθηκε κατά τη διάρκεια της έρευνάς μου που πιστεύω ότι έχει αγνοηθεί από πολλούς αρμόδιους για τη λήψη αποφάσεων στη Δύση. Το κύριο στήριγμα της αφγανικής οικονομίας είναι η γεωργία και οποιαδήποτε ανοικοδόμηση της οικονομίας σε ένα Αφγανιστάν μετά τη σύγκρουση σημαίνει μαζικές επενδύσεις στη γεωργία, ενθάρρυνση των υποδειγματικών γεωργών να αλλάξουν από την καλλιέργεια παπαρούνων ηρωίνης στην καλλιέργεια ροδιών. Αυτό με τη σειρά του συνεπάγεται τεράστια επιπλέον χρήση των ήδη ανεπαρκών υδάτινων πόρων. Με άλλα λόγια, βοηθώντας να επιλυθεί η παρούσα σύγκρουση στο Αφγανιστάν, θα μπορούσαμε να δημιουργήσουμε άθελά μας μια σειρά μίνι-Αφγανιστάν κατάντη της ροής των υδάτων, καθώς οι έντονες ελλείψεις νερού επιδεινώνονται. Πρέπει να φροντίσουμε να διασφαλίσουμε ότι τυχόν νέα σχέδια άρδευσης είναι σωστά σχεδιασμένα, με τσιμεντένια κανάλια και δεξαμενές, και αρδευτικά συστήματα σταγονιδίων παρόμοια με αυτά που χρησιμοποιούν οι γεωργοί στην Ισπανία. Επιπλέον, κάθε μεγάλο έργο ενέργειας που περιλαμβάνει υδροηλεκτρικά εργοστάσια ενέργειας πρέπει να σχεδιάζεται και να κατασκευάζεται προσεκτικά, προκειμένου να διασφαλιστεί ότι δεν θα δημιουργήσουν κανένα μειονέκτημα για τους χρήστες της ροής υδάτων σε γειτονικές χώρες. Joe Higgins εξ ονόματος της Ομάδας GUE/NGL. - (EN) Κυρία Πρόεδρε, ο πόλεμος που κατεύθυναν οι "νωμένες Πολιτείες και το NATO στο Αφγανιστάν είναι μια απόλυτη καταστροφή για τον αφγανικό λαό, από τον οποίο περίπου 30.000 σκοτώθηκαν μόλις πέρυσι. Είναι επίσης μια καταστροφή για τους νέους άντρες και γυναίκες που αναγκάστηκαν να στρατευτούν και να πολεμήσουν εκεί στους στρατούς του NATO και των "νωμένων Πολιτειών, από τους οποίους 500 ίσως έχουν σκοτωθεί ήδη φέτος. Όπως καθιστά απολύτως σαφές η έκθεση Arlacchi, μετά από εννέα χρόνια η οικονομική και κοινωνική κατάσταση στο Αφγανιστάν είναι εξαιρετικά άσχημη. Ο αριθμός των ανθρώπων που ζουν σε κατάσταση φτώχειας έχει αυξηθεί δραματικά. Αυτό είναι σκανδαλώδες, δεδομένου ότι 300 δισεκατομμύρια δολάρια έχουν κατασπαταληθεί σε όπλα μαζικής καταστροφής και στον πόλεμο και έχουν χαθεί στη διαφθορά σε αυτό το διάστημα. " εισβολή των "ΠΑ στο Αφγανιστάν έγινε για να προωθήσει όχι τα συμφέροντα του αφγανικού λαού, αλλά τα γεωστρατηγικά συμφέροντα των "νωμένων Πολιτειών στην Κεντρική Ασία, που είναι φυσικά πλούσια σε ενέργεια, πετρέλαιο και φυσικό αέριο. Οι ξένες ένοπλες δυνάμεις πρέπει να αποσυρθούν και ο πλούτος που υπάρχει στο Αφγανιστάν θα πρέπει να αφαιρεθεί από τον έλεγχο της κυβέρνησης Karzai, τους διεφθαρμένους γαιοκτήμονες και τους πολέμαρχους, και να δοθεί δημοκρατικά στα χέρια οργανώσεων αγροτών, εργαζομένων και των φτωχών, προκειμένου να χρησιμοποιήσουν πραγματικά αυτούς τους πόρους και να τους αναπτύξουν προς όφελος του λαού. Bastiaan Belder εξ ονόματος της Ομάδας EFD. - (NL) Κυρία Πρόεδρε, ως εισηγητής υπεύθυνος για τη σύνταξη της θέσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης σχετικά με το Ιράν, επικεντρώθηκα, στο ψήφισμα για το Αφγανιστάν, στον ρόλο της Ισλαμικής Δημοκρατίας στο αφγανικό θέατρο του πολέμου. Ωστόσο, το ψήφισμα εξετάζει την ενδιαφέρουσα επιρροή του Ιράν μόνο φευγαλέα και επίσης, κατά την άποψή μου, καθόλου ρεαλιστικά. Στο μεταξύ, το κρίσιμο ερώτημα παραμένει: πώς αξιολογεί η Ευρωπαϊκή Ένωση την τωρινή επιρροή του Ιράν στο Αφγανιστάν και τι πολιτικές συνέπειες προβλέπει από αυτήν; Γι' αυτόν τον λόγο, θα θέσω τρεις ερωτήσεις στην Ύπατη Εκπρόσωπο και θα ήθελα να πιστεύω, κυρία Ashton, ότι θα τις απαντήσετε γραπτώς. Και θα προτιμούσα επίσης να λάβω συγκεκριμένες απαντήσεις. 1. Σε ποιον βαθμό η μαζική απέλαση αφγανών προσφύγων εκ μέρους του Ιράν έχει αποσταθεροποιητικό αντίκτυπο στο δυτικό τμήμα του Αφγανιστάν; Αναφέρομαι εδώ στη Nimruz και τη Herat. 2. Συμμερίζεστε την επίσημη αφγανική άποψη ότι το Ιράν προσπαθεί να περάσει ξένους τρομοκράτες στη χώρα υπό το πρόσχημα αυτών των απελάσεων; 3. Τι είδους βοήθεια παρέχει η Ευρωπαϊκή Ένωση στις αφγανικές αρχές από την άποψη της εισδοχής μεγάλων αριθμών προσφύγων από το Ιράν, προκειμένου να εμποδίσει την Τεχεράνη να εκμεταλλευτεί πολιτικά αυτό το ευαίσθητο ανθρωπιστικό θέμα και να το χρησιμοποιήσει για να κάνει την Καμπούλ ανεξάρτητη και να της ασκήσει πολιτική πίεση. Nick Griffin (EN) Κυρία Πρόεδρε, αυτή η έκθεση καταρρίπτει τα ψέματα της βρετανικής πολιτικής τάξης για τον πόλεμο στο Αφγανιστάν. Δεν γνωρίζω τα ονόματα των αθώων αφγανών θυμάτων αυτού του άνομου πολέμου, αλλά γνωρίζω ότι δεν έχει καμία σχέση με τα βρετανικά συμφέροντα. Και γνωρίζω τα ονόματα των 18 γενναίων νέων αντρών από την εκλογική μου περιφέρεια που πλήρωσαν με τις ζωές τους αυτήν την τρέλα τον τελευταίο χρόνο μόνο. Δεκανέας Simon Hornby, Liverpool· ανθυπασπιστής David Markland, Lancashire· στρατιώτης Sean Dawson, Stalybridge· δεκανέας Harvey Holmes, Hyde· δεκανέας Terry Webster, Chester· υποδεκανέας Andrew Breeze, Manchester· πεζοναύτης Steven Birdsall, Warrington· πεζοναύτης Paul Warren, Preston· λοχίας Steven Darbyshire, Wigan· στρατιώτης Alex Isaac, Wirral· στρατιώτης Douglas Halliday, Wallasey· επιλοχίας Martyn Horton, Runcorn· στρατιώτης Thomas Sephton, Warrington· λοχίας David Monkhouse, Cumbria· σκαπανέας Darren Foster, Carlisle· υποδεκανέας Jordan Bancroft, Burnley· στρατιώτης Darren Deady, Bolton· φρουρός Christopher Davies, St Helens. Τι εγκληματική σπατάλη γενναίων νέων ζωών! Δεν είναι, φυσικά, υπόθεση της Ευρωπαϊκής Ένωσης τι πολέμους πρέπει να δίνει ή να μην δίνει η Βρετανία. Αυτό πρέπει να είναι απόφαση του βρετανικού λαού και των εκλεγμένων αντιπροσώπων μας στο Κοινοβούλιό μας στο Ουέστμινστερ, όπως θα είναι δική μας απόφαση να δικάσουμε μια ωραία ημέρα τους κκ. Blair, Brown και Cameron για εγκλήματα πολέμου, επειδή το Αφγανιστάν, ακριβώς όπως το Ιράκ, είναι ένας εγκληματικός πόλεμος. Mario Mauro (IT) Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, συμμερίζομαι με τον εισηγητή την άποψη ότι τα τεράστια προβλήματα που εξακολουθούν να υπάρχουν σήμερα στο Αφγανιστάν θα πρέπει να προσεγγιστούν με έναν νέο τρόπο, δηλαδή με έναν διαφορετικό προσδιορισμό των προτεραιοτήτων σε σύγκριση με ό,τι έχει γίνει μέχρι στιγμής. Συμμερίζομαι την ικανοποίησή του για το γεγονός ότι ο αφγανός πρόεδρος, κ. Karzai, έχει θέσει τον στόχο του 2014 για την έναρξη της περιόδου στην οποία μόνο οι εθνικές δυνάμεις ασφαλείας του Αφγανιστάν θα εκτελούν στρατιωτικές επιχειρήσεις σε όλες τις επαρχίες και τη δέσμευση της αφγανικής κυβέρνησης για μία σταδιακή άσκηση της πλήρους αρμοδιότητάς της για την ασφάλεια της χώρας. Ωστόσο, όλα αυτά δεν θα πρέπει να σημαίνουν ότι η διεθνής κοινότητα εγκαταλείπει τον αφγανικό σκοπό. " εταιρική σχέση με το Αφγανιστάν πρέπει αντίθετα να ενισχυθεί με κάθε τρόπο. Καταρχάς, πρέπει να προωθήσουμε τις επενδύσεις στην οικονομία, επειδή αυτό θα σήμαινε πραγματικά ότι επενδύουμε στη σταθερότητα της χώρας. Αυτό πρέπει να γίνει σωστά, δηλαδή θεσπίζοντας ένα μοντέλο συνεργασίας βασισμένο σε έναν συνολικό διάλογο μεταξύ κοινωνικών οργανώσεων και τοπικών θεσμικών οργάνων. Ωστόσο, το βασικό θέμα, όπως δηλώνει σωστά η έκθεση, είναι ότι δεν μπορεί να υπάρξει σταθερότητα ούτε ειρήνη στο Αφγανιστάν χωρίς να εγγυηθεί καταρχάς το κράτος την ασφάλεια των πολιτών του με ιδία ευθύνη. Σχετικά με αυτό το θέμα, καλώ τον εισηγητή, κ. Arlacchi, να αναθεωρήσει, αν είναι δυνατό, ίσως μέσω μιας προφορικής τροπολογίας, το τμήμα σχετικά με τη χρήση τηλεκατευθυνόμενων αεροπλάνων επιτόπου και να το κάνει πιο λειτουργικό. Με άλλα λόγια, άλλο είναι να λέμε "απαγορεύεται η χρήση τηλεκατευθυνόμενων αεροπλάνων" και άλλο να λέμε "θα περιορίσουμε τη χρήση αυτού του τεχνολογικού μέσου όσο το δυνατόν περισσότερο" και μετά να προσθέσουμε ίσως "ούτως ώστε να μην έχει επιπτώσεις στον άμαχο πληθυσμό". Είμαι σίγουρος ότι μπορούμε να καταλήξουμε σε έναν συμβιβασμό, πιστεύω ότι ο κ. Arlacchi έχει την οξυδέρκεια και τα μέσα να το πετύχει. Θα τον υποστηρίξουμε πρόθυμα σε αυτό το έργο. Kristian Vigenin (BG) Κυρία Πρόεδρε, αυτό που συζητάμε σήμερα είναι πιθανότατα μία από τις πιο σημαντικές εκθέσεις σχετικά με την εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφαλείας για το 2010. Θα ήθελα να συγχαρώ τον κ. Arlacchi για τις προσπάθειές του και τα αποτελέσματα που πέτυχε. Μπορούμε να κρίνουμε τα αποτελέσματα της τωρινής πολιτικής μας για το Αφγανιστάν από τα σοκαριστικά ποσοστά για την αυξανόμενη θνησιμότητα νηπίων, τη μείωση του προσδόκιμου ζωής και τον αυξανόμενο αναλφαβητισμό και τη φτώχεια. Συγκριτικά, πέντε ημέρες πολέμου κοστίζουν όσο θα κόστιζε η εξάλειψη της φτώχειας, και μία εβδομάδα πολέμου κοστίζει όσο 6.000 σχολεία. Έχω επίγνωση ότι συγκρίσεις αυτού του είδους δεν είναι ακριβείς, αλλά μας δίνουν μια ιδέα του διλήμματος που αντιμετωπίζουμε επί του παρόντος. Ταυτόχρονα, πολυάριθμες εκθέσεις έχουν καταδείξει σοβαρές αδυναμίες, κατάχρηση και διαφθορά στη διανομή της διεθνούς βοήθειας. Από το 2002, η Ευρωπαϊκή Ένωση και τα κράτη μέλη μόνο έχουν διαθέσει πάνω από 8 δισεκατομμύρια ευρώ χωρίς χειροπιαστό αποτέλεσμα. Δεν είναι λιγότερο ανησυχητικό το γεγονός ότι η επιλογή και εκπαίδευση των προσληφθέντων για την αφγανική αστυνομική δύναμη δεν πληροί καν τα ελάχιστα πρότυπα: το 90% της αστυνομικής δύναμης αποτελείται από αναλφάβητους πολίτες· και το ένα πέμπτο είναι χρήστες ναρκωτικών. Το αναφέρω αυτό επειδή δεν μπορούμε να μιλάμε για μια νέα στρατηγική για το Αφγανιστάν αν δεν ανοίξουμε τα μάτια μας στα πραγματικά γεγονότα. Δεν υπάρχουν εύκολες λύσεις ή συνταγές, αλλά παροτρύνουμε όλους να αντιληφθούν ότι η μόνη λύση είναι μια πολιτική λύση, μια λύση που δίνει έμφαση σε μια ισχυρή δέσμευση με τους αφγανικούς θεσμούς και τους αφγανούς πολίτες στην ανάπτυξη της χώρας τους η οποία θα έχει αποτέλεσμα μακροπρόθεσμα, δημιουργώντας σταθερές προϋποθέσεις για τον τερματισμό της παραγωγής οπίου και την εξάλειψη της φτώχειας. Carl Haglund (SV) Κυρία Πρόεδρε, θα ήθελα να ξεκινήσω ευχαριστώντας τον κ. Arlacchi, ο οποίος έκανε εξαιρετική δουλειά σε σχέση με αυτήν τη στρατηγική. Πιστεύω ότι αποτελεί εξαιρετική απόδειξη των προκλήσεων που αντιμετωπίζουμε, αλλά και των λαθών που έχουμε κάνει μέχρι στιγμής. Ελπίζω ότι μπορούμε να αντλήσουμε διδάγματα από αυτό το έγγραφο, προκειμένου να βελτιώσουμε τη δράση μας στο Αφγανιστάν. Υπάρχουν μερικά στοιχεία που αξίζει τον κόπο να εξεταστούν πιο λεπτομερώς. Καταρχάς, υπάρχει η κάπως ριζοσπαστική, αλλά σημαντική ιδέα της διεξαγωγής σοβαρών συνομιλιών με τους λεγόμενους "μετριοπαθείς Ταλιμπάν". Αυτή είναι σίγουρα η μόνη λύση. Ταυτόχρονα, πιστεύω ότι πολλοί από εμάς θα δυσκολεύονταν να προσδιορίσουν τι ακριβώς και ποιος είναι πραγματικά ένας μετριοπαθής Ταλιμπάν. Πιστεύω, επομένως, ότι έχουμε βάσιμους λόγους να διεξαγάγουμε μια συζήτηση σχετικά με αυτό το θέμα, και πιστεύω ότι τα πρόσφατα γεγονότα έχουν δείξει ότι αυτό πραγματικά δεν είναι σαφές για κανέναν από εμάς. Ένα άλλο θέμα το οποίο θα ήθελα να θίξω είναι το ζήτημα των χρημάτων που παρέχονται σε βοήθεια και το πώς αναπτύσσονται αυτά τα χρήματα. Πιστεύω ότι είναι θετική εξέλιξη το ότι θα έχουμε το θάρρος να τα διοχετεύσουμε μέσω του προϋπολογισμού της αφγανικής κυβέρνησης στο μέλλον. Σε τελική ανάλυση, αυτός είναι πιθανότατα ο μόνος τρόπος να προχωρήσουμε, αν και πιστεύω ότι πρέπει να γίνει με τη δέουσα προσοχή. Έχουμε επίσης λόγους να αποδείξουμε στους εκλογείς μας στα κράτη μέλη μας ότι παρακολουθούμε αυτήν τη διαδικασία και ότι η κατάχρηση της βοήθειας δεν θα είναι πολύ σημαντική. Τελευταίο αλλά όχι λιγότερο σημαντικό, πιστεύω ότι είναι καλό που αναφέρεται ο ρόλος του Πακιστάν, διότι αυτό είναι επίσης ζωτικής σημασίας. Πιστεύω ότι όλοι συμφωνούμε ως προς αυτό, και η διεθνής κοινότητα έχει έναν σημαντικό ρόλο να διαδραματίσει εδώ ασκώντας πίεση στο Πακιστάν για να κάνει αυτό που πρέπει να κάνει. Τέλος, θα ήθελα να πω ότι προέρχομαι από μια χώρα όπου, όπως έχουν τα πράγματα αυτήν τη στιγμή, η συζήτηση για το Αφγανιστάν αφορά αποκλειστικά το αν τα φινλανδικά στρατεύματα θα πρέπει να μείνουν εκεί ή όχι, και αυτό δεν είναι ιδιαίτερα εποικοδομητικό. Δεν υπάρχει συζήτηση επί της ουσίας του θέματος, μόνο για το αν τα στρατεύματα πρέπει να είναι εκεί ή όχι. Το ίδιο ισχύει για τη γειτονική μας Σουηδία, για παράδειγμα, και επομένως πρωτοβουλίες όπως αυτή η σοβαρή στρατηγική αποτελούν σημαντική συμβολή για τη μελλοντική συζήτηση. Ryszard Czarnecki (PL) Κυρία Πρόεδρε, πριν από τέσσερα χρόνια ήμουν παρατηρητής στις εκλογές για την Παλαιστινιακή Αρχή, και εννοώ πραγματικά την Παλαιστινιακή Αρχή. Θυμάμαι την ψευδαίσθηση ενός από τους πιο σημαντικούς ανθρώπους στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Αυτό το άτομο μου είπε: "Μα οι άνθρωποι της Χαμάς είναι βασικά καλοί, πολιτισμένοι, φιλικοί άνθρωποι. Ίσως πρέπει να διαπραγματευτούμε μαζί τους". Σήμερα ακούω το ίδιο πράγμα. Ακούω, σήμερα, ότι ίσως πρέπει να διαπραγματευτούμε με τους μετριοπαθείς Ταλιμπάν. Μόνο που τίθεται το ερώτημα - ποιοι είναι οι μετριοπαθείς Ταλιμπάν, και μήπως αυτή είναι μία υπερβολικά εύπλαστη έννοια; Θα εφιστούσα την προσοχή κατά της υιοθέτησης αυτής της θέσης. Είναι ξεκάθαρο ότι πάρα πολλοί στρατιώτες σκοτώνονται στο Αφγανιστάν -μεταξύ των οποίων στρατιώτες από τη χώρα μου, την Πολωνία- πάρα πολλοί από αυτούς τους στρατιώτες σκοτώνονται, η στρατηγική μας κοστίζει πάρα πολλά χρήματα, και η στρατηγική του NATO είναι επίσης αμφισβητήσιμη. Ωστόσο, δεν θα πρέπει μαζί με τα ξερά να καίγονται και τα χλωρά, και συνιστώ να μην διεξαχθεί διάλογος με ανθρώπους οι οποίοι στην πραγματικότητα έχουν στόχους που είναι εντελώς διαφορετικοί από τους δικούς μας. Philippe Juvin (FR) Κυρία Πρόεδρε, γνωρίζω ότι ο κ. Arlacchi ξέρει καλά το Αφγανιστάν. Από τους βουλευτές αυτού του Κοινοβουλίου, είναι πιθανότατα ένας από εκείνους που γνωρίζουν καλύτερα αυτήν τη χώρα και την περίπλοκη περιοχή. Ωστόσο, ας είμαστε ξεκάθαροι, αυτό το κείμενο, στην τωρινή του μορφή, θέτει ένα σοβαρό πρόβλημα. Δεν συμφωνώ με όλους τους συναδέλφους μας που είναι ευχαριστημένοι και αλληλοσυγχαίρονται γι' αυτό το κείμενο. Θα σας πω γιατί. Πιστεύω ότι αυτό το κείμενο έχει καταρχάς το σημαντικό μειονέκτημα ότι θέλει με κάθε κόστος να καταστήσει εμάς, τους Δυτικούς, υπεύθυνους για όλα τα δεινά που υφίσταται το Αφγανιστάν. Θα σας δώσω τρία παραδείγματα. Καταρχάς, ο κ. Arlacchi γράφει ότι οι συνθήκες υγείας έχουν επιδεινωθεί, σχεδόν κατά σύμπτωση, από τότε που πήγαμε εκεί. Αυτό είναι παράδοξο. " κ. Ashton δήλωσε ακριβώς το αντίθετο. Κανείς δεν το πρόσεξε αυτό. " δεύτερη ένστασή μου είναι ότι στην αιτιολογική σκέψη B, διαβάστε κυρίες και κύριοι, οι δυτικές δυνάμεις είναι δυνάμεις κατοχής. Εκείνα τα κράτη μέλη σε αυτήν τη Συνέλευση που έχουν βιώσει κατοχές γνωρίζουν τι σημαίνει μια λέξη σαν αυτή. Το τρίτο σημείο μου, σχετικά με την παράγραφο 71, αφορά το ζήτημα των τηλεκατευθυνόμενων αεροπλάνων: κυρίες και κύριοι, ήμουν αξιωματικός στο Αφγανιστάν πριν από δύο χρόνια, ως στρατιωτικός γιατρός. Φρόντισα γερμανούς, βρετανούς, πολωνούς, ιταλούς, γάλλους, συμμαχικούς αφγανούς στρατιώτες. Φρόντισα ακόμη και τους Ταλιμπάν. Μπορώ να σας πω ότι αν αύριο λέγατε στους στρατιώτες μας: "Δεν μπορείτε να χρησιμοποιείτε τηλεκατευθυνόμενα αεροπλάνα", θα ήταν σαν να τους λέγατε "κάντε επαφή με τον εχθρό, πάρτε ρίσκα". Δεν ξέρω αν έχουμε την ευθύνη ως πολιτικοί να το πούμε αυτό στους στρατιώτες μας. Δεν υποτιμώ την πολυπλοκότητα της κατάστασης. Ξέρω ότι ο πόλεμος είναι σκληρός, αλλά πιστεύω ότι πρέπει να θέσουμε ένα τέλος σε αυτόν τον αντιμιλιταρισμό, σε αυτόν τον υπεραπλουστευτικό αντιαμερικανισμό, σε αυτήν την αυτομαστίγωση των δυτικών δυνάμεων η οποία τους μετατρέπει στην πηγή όλων των δεινών του Αφγανιστάν. Πιστεύω, κυρίες και κύριοι, ότι όλα είναι πολύ πιο απλά από αυτό. Ο εχθρός είναι οι Ταλιμπάν, όχι οι Αμερικανοί και όχι οι δυτικές δυνάμεις. Όλα αυτά είναι πολύ περίπλοκα, αλλά πρέπει να είμαστε προσεκτικοί πώς παρουσιάζουμε τα πράγματα. Thijs Berman (EN) Κυρία Πρόεδρε, θα ήθελα να ενώσω τη φωνή μου με τη λαίδη Ashton αποτίοντας φόρο τιμής στον Richard Holbrooke. Τον θαύμασα για τη συμφωνία του Ντέιτον, τον συνάντησα μία φορά σε ένα συναρπαστικό δείπνο στις Βρυξέλλες και εντυπωσιάστηκα πολύ από εκείνον. (NL) Κυρία Πρόεδρε, καμία στρατηγική που είναι, βασικά, στρατιωτικής φύσεως δεν έχει καμία πιθανότητα επιτυχίας στον Αφγανιστάν. Ο αριθμός των στρατευμάτων μας έχει αυξηθεί από 20.000 το 2001 σε 150.000 σήμερα, και όμως η έλλειψη ασφάλειας έχει αυξηθεί επίσης. Βλέπουμε περισσότερες απώλειες αμάχων πολιτών, περισσότερους νεκρούς στρατιώτες και έναν συμμαχικό στρατό τον οποίο, αν ο συνάδελφός μου κ. Juvin θα με συγχωρήσει που το θέτω έτσι, ένας αυξανόμενος αριθμός Αφγανών θεωρεί τώρα στρατό κατοχής. " στρατηγική θα πρέπει να εστιαστεί στην ανοικοδόμηση της χώρας, της τοπικής διοίκησης, του δικαστικού σώματος, της εκπαίδευσης, την υγείας και αυτή συμπεριλαμβάνει τις γυναίκες, την αγροτική ανάπτυξη, αλλά χωρίς το όπιο. " συμμαχία πρέπει να πάρει τις αρχές της σοβαρά. Έχουμε ακούσει πολύ ωραία λόγια για την καταπολέμηση της διαφθοράς, αλλά δεν έχει γίνει τίποτα για τη διαφθορά μέσα και γύρω από το προεδρικό μέγαρο. Αυτό απογοητεύει τους Αφγανούς και πρέπει να αλλάξει. Οι προσπάθειες της αφγανικής αστυνομίας κατά της διαφθοράς πρέπει να ενισχυθούν από την Ευρωπαϊκή Ένωση, η οποία πρέπει να εργαστεί θεσπίζοντας ένα σώμα εισαγγελέων. Το Αφγανιστάν δεν μπορεί να συνεχίσει χωρίς αξιόπιστη κυβέρνηση. Zbigniew Ziobro (PL) Κυρία Πρόεδρε, δεν θα είναι δυνατό να καταρτιστεί ένα αποτελεσματικό πρόγραμμα βοήθειας για το Αφγανιστάν χωρίς τη σταθεροποίηση της εσωτερικής του κατάστασης. Ο κύριος πυλώνας αυτών των μέτρων πρέπει να είναι η εγγύηση της ασφάλειας και η νίκη στον αγώνα κατά των επαναστατικών δυνάμεων. Για τον σκοπό αυτόν, είναι απαραίτητο να αυξηθεί η δέσμευση των ευρωπαϊκών κρατών στο πλαίσιο της αποστολής του NATO και να ενισχυθούν οι δυνάμεις της Ευρωπόλ οι οποίες, όπως γνωρίζουμε, δεν έχουν φτάσει ακόμη την αριθμητική δύναμη που έχει ανακοινωθεί. Είναι επίσης σημαντικό να αποκοπούν οι δυνάμεις των Ταλιμπάν από τις βάσεις τους στο Πακιστάν και στο Peshawar. Στις εκθέσεις του, το Υπουργείο Εξωτερικών των "ΠΑ έχει καταδείξει ότι μια σημαντική πηγή χρηματοδότησης για τις επιχειρήσεις των ανταρτών είναι το εμπόριο ναρκωτικών. Αυτό είναι άλλο ένα πεδίο δράσης για την Ευρωπαϊκή Ένωση, η οποία πρέπει να αυξήσει τα διαθέσιμα κεφάλια για να ενθαρρύνει τους αγρότες να σταματήσουν να καλλιεργούν όπιο. Δεν πιστεύω ότι η ιδέα που περιέχεται στην έκθεση η οποία μιλάει για στήριξη του προγράμματος του στρατηγού Petraeus είναι δικαιολογημένη. Τα κεφάλαια πρέπει να λαμβάνονται σε περιφερειακή βάση, αλλά η αρχή πρέπει να είναι κεντρική. Περαιτέρω τεμαχισμός του Αφγανιστάν ενδέχεται να οδηγήσει σε "σομαλοποίηση" της χώρας και στη διαίρεσή του μεταξύ των αντιπαλόμενων φυλών. Μαριέττα Γιαννάκου Κυρία Πρόεδρε, η υπόθεση της κατάστασης στο Αφγανιστάν παρουσιάζει εξαιρετικό ενδιαφέρον για τη διεθνή κοινότητα, όχι μόνο γιατί υπάρχουν εκεί στρατιωτικές δυνάμεις αλλά γιατί εκεί αναπτύσσονται και θα αναπτύσσονται στο μέλλον δυνάμεις που θα εξαπολύουν τρομοκρατικές επιθέσεις και θα δημιουργούν προβλήματα στη διεθνή κοινότητα. " αλήθεια είναι, και πρέπει να το παραδεχθούμε, ότι στο Αφγανιστάν από τον 14ο αιώνα ακόμα υπήρχαν δυνάμεις αυτού του τύπου, φονταμενταλιστικές και τρομοκρατικές. Πριν από 24 χρόνια, κυρία Ashton, το Κοινοβούλιό μας ψηφίζοντας την έκθεση της Επιτροπής Έρευνας για τα Ναρκωτικά αφιέρωσε ιδιαίτερες σελίδες στο Αφγανιστάν με προβλέψεις για τη σημερινή κατάσταση που δυστυχώς βγήκαν αληθινές. Το πρόβλημα των ναρκωτικών δεν μπορεί να κατασταλεί με καλλιέργειες. Το πρόγραμμα καλλιεργειών των "νωμένων Εθνών στην πραγματικότητα έχει αποτύχει. Το όπιο ακριβώς του Αφγανιστάν, το οποίο θεωρείται και το καλύτερο, όπως αναφέρουν οι ειδικοί, χρηματοδοτεί όλες τις δραστηριότητες και στο Αφγανιστάν και στο Πακιστάν και αλλού. Επομένως χρειάζεται και καταστολή αλλά κυρίως χρειάζεται αυτό που είπατε εσείς η ίδια, δηλαδή προσπάθεια αναπτυξιακή, προσπάθεια στον τομέα της υγείας, στη μείωση της παιδικής θνησιμότητας, δηλαδή να υποδειχθεί στους ανθρώπους αυτούς ένα μοντέλο που θα το αγαπήσουν, θα το συμπαθήσουν και θα το θέλουν για την ποιότητα ζωής τους εν συνεχεία, για να μπορέσουν να το ενσωματώσουν στην αντίληψή τους. Και φυσικά ένα τέτοιο μοντέλο θα βοηθήσει τις γυναίκες, γιατί είναι μνημειώδης υπόθεση η κατάσταση στην οποία οδήγησαν τις γυναίκες οι Ταλιμπάν. Ήδη στις μουσουλμανικές χώρες οι γυναίκες βρίσκονται υπό φοβερή κατάσταση και υπό φοβερή καταπίεση. Εκεί τα πράγματα θα ήταν ακόμη χειρότερα. Είναι ανάγκη η Ευρωπαϊκή Ένωση να παραμείνει, Βαρόνη Ashton, και οι παρεμβάσεις σας να είναι συνεχείς και να παραμείνει με το ευρωπαϊκό της πρόσωπο, αυτό ακριβώς που αναφέρατε και εσείς η ίδια. Ana Gomes (PT) Κυρία Πρόεδρε, ο Richard Holbrooke, στον οποίο αποτίω και εγώ επίσης φόρο τιμής, είπε πριν πεθάνει: "Πρέπει να βάλουμε τέλος στον πόλεμο στο Αφγανιστάν". " αλήθεια είναι ότι αυτή η χώρα είναι ζωτικής σημασίας για την ευρωπαϊκή και παγκόσμια ασφάλεια, και γι' αυτόν τον λόγο, όπως περιγράφει πολύ λεπτομερώς η έκθεση του Pino Arlacchi, πρέπει να διορθώσουμε τα τεράστια λάθη που διαπράχθηκαν στο πλαίσιο της επένδυσης στην "αφγανοποίηση" και να δώσουμε προτεραιότητα στην ανθρώπινη ασφάλεια του αφγανικού λαού, πράγμα που συνεπάγεται μια ευθύνη προστασίας εκ μέρους των ξένων δυνάμεων που είναι παρούσες στην περιοχή. Ας μην αυταπατόμαστε: το κράτος δικαίου και οι δημοκρατικοί θεσμοί δεν μπορούν να οικοδομηθούν από διεφθαρμένους πολέμαρχους, που έχουν απαξιωθεί στα μάτια του λαού. Ο τερματισμός του πολέμου στο Αφγανιστάν εξαρτάται επίσης από τον έλεγχο που έχει η δημοκρατικά εκλεγμένη κυβέρνηση επί της στρατιωτικής εξουσίας του γειτονικού Πακιστάν, μιας πυρηνικής δύναμης στο περιθώριο της Συνθήκης για τη μη Διάδοση των Πυρηνικών Όπλων (NPT). Με την προϋπόθεση ότι θα σταματήσουν την πολιτική του στρουθοκαμηλισμού τους σε σχέση με αυτά τα βασικά πολιτικά ζητήματα, οι Ευρωπαίοι στην Ευρωπαϊκή Ένωση και στο NATO μπορεί να είναι σε θέση να βοηθήσουν να τελειώσει ο πόλεμος στο Αφγανιστάν, και επίσης ο κατήφορος που έχει πάρει το Πακιστάν. Carlo Fidanza (IT) Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, αποτίνω κι εγώ φόρο τιμής στη μνήμη του Richard Holbrooke. Αν η πολιτική μου ομάδα ήταν υπεύθυνη για την εκπόνηση αυτής της έκθεσης, η προσέγγισή μας θα ήταν αναμφίβολα πολύ διαφορετική από αυτήν που ακολούθησε ο κ. Arlacchi, αν και είμαι ευγνώμων για τον ζήλο με τον οποίο έδωσε συνέχεια στον φάκελο του Αφγανιστάν εδώ και τόσο πολύ καιρό. Λόγω εν μέρει των πολυάριθμων και κρίσιμων τροπολογιών που κατέθεσε η πολιτική μας ομάδα, αυτή η έκθεση είναι τώρα λιγότερο ιδεολογική και σίγουρα ικανή να αναγνωρίσει τα κρίσιμα σημεία που αντιμετωπίστηκαν αυτήν την περίοδο των εννέα ετών, καθώς και να αναγνωρίσει τα θετικά σημεία και τις πιο αποτελεσματικές γραμμές ανάπτυξης που πρέπει να ακολουθηθούν, προκειμένου να βοηθήσουμε να επιτευχθεί η αποκατάσταση της πλήρους κυριαρχίας των αφγανικών αρχών. Ενώ είναι αλήθεια ότι μια στρατιωτική απάντηση μόνο δεν είναι επαρκής, πρέπει να επαναλάβουμε σθεναρά για άλλη μία φορά, αφενός, ότι τους τελευταίους μήνες υπήρξαν σημαντικές στρατιωτικές επιτυχίες -αρκεί να σκεφτούμε τις επιχειρήσεις στις περιοχές του Almondo και του Kandahar- και, αφετέρου, ότι η πιο αποφασιστική δράση κατά των ανταρτών είναι επίσης απαραίτητη προϋπόθεση για να ηρεμήσουν οι δυνάμεις των Ταλιμπάν που επιθυμούμε να φέρουμε στο τραπέζι των διαπραγματεύσεων. Μόνο υπερήφανοι μπορούμε να είμαστε γι' αυτήν τη στρατιωτική δέσμευση, η οποία είχε ως αποτέλεσμα τη θυσία χιλιάδων νέων στρατιωτών της Διεθνούς Δύναμης για την Προαγωγή της Ασφάλειας, μεταξύ των οποίων πολλών Ευρωπαίων και πολλών νέων ανθρώπων από τη χώρα μου, επειδή δεν είναι μόνο μια στρατιωτική δέσμευση, αλλά και μια δέσμευση για την ανοικοδόμηση. Κατασκευάζουμε σχολεία, γέφυρες και δημόσια έργα σε αυτούς τους άτυχους τόπους, που θα βοηθήσουν στην ανάπτυξη των κατεστραμμένων περιοχών. Παρά τους συμβιβασμούς που επιτεύχθηκαν, πιστεύω ότι υπάρχουν ακόμη ορισμένα κρίσιμα σημεία στην έκθεση, ιδιαίτερα εκείνα που αναφέρθηκαν ήδη σχετικά με τη χρήση των τηλεκατευθυνόμενων αεροπλάνων. Πιστεύω ότι είναι σοβαρό λάθος να στερηθούμε ανεπιφύλακτα τη δυνατότητα χρήσης αυτού του εργαλείου που αποδεικνύεται πολύ χρήσιμο σε ορισμένες περιοχές στα νοτιανατολικά της χώρας, όπου είναι πιο δύσκολο να εκριζωθούν και να ηττηθούν οι δυνάμεις των Ταλιμπάν. Ελπίζω ότι ο εισηγητής θα κρίνει σκόπιμο να επανεξετάσει αυτό το σημείο, διαφορετικά θα συνταχθώ με την Ομάδα μου καταψηφίζοντας την έκθεση. Zoran Thaler (SL) Κυρία Πρόεδρε, θα ήθελα να συγχαρώ τον κ. Arlacchi για τη θαρραλέα έκθεσή του. Σήμερα, όπως πολύ σωστά μνημονεύουμε τον διπλωμάτη κ. Holbrooke και αυτά που έκανε για την ειρήνη, ιδιαίτερα στα Βαλκάνια, επιτρέψτε μου να παραθέσω τη δήλωσή του σχετικά με τα χρήματα που δαπανώνται για την καταπολέμηση του εμπορίου ναρκωτικών στο Αφγανιστάν (1,61 δισεκατομμύρια δολάρια). Παραθέτω: (EN) "Το πιο σπάταλο και αναποτελεσματικό πρόγραμμα που έχω δει εντός και εκτός κυβέρνησης". (SL) Κλείνω την παράθεση. Αυτό είναι παρόμοιο με όλα όσα έχουν συμβεί αυτά τα ατυχή δέκα χρόνια του πολέμου στο Αφγανιστάν. Δεν έχω χρόνο να υπεισέλθω στους λόγους για τους οποίους πέσαμε στην παγίδα της κυβέρνησης Bush, αλλά είναι δεδομένο ότι οι πολίτες μας περιμένουν από εμάς να βάλουμε ένα τέλος σε αυτήν την τρέλα, η οποία μας έχει κοστίσει πάνω από 300 δισεκατομμύρια ευρώ και αμέτρητες ανθρώπινες ζωές. Ενώ, το 2001, ορισμένοι ήταν υπερβολικά πρόθυμοι να πάμε σε πόλεμο, είναι τώρα καιρός να πάρουμε το δύσκολο ρίσκο της ειρήνης. Οι πολίτες μας το περιμένουν από εμάς. Περιμένουν επίσης μια πολιτική λύση και θέλουν να έχουμε λιγότερη εμπιστοσύνη σε μία στρατιωτική λύση. Elena Băsescu (RO) Κυρία Πρόεδρε, χαίρομαι που επιτεύχθηκε μια συναίνεση σχετικά με αυτήν την έκθεση από τις πολιτικές ομάδες στο πλαίσιο της Επιτροπής Εξωτερικών Υποθέσεων. Το κείμενο που προέκυψε είναι πολύ πιο πειστικό από την αρχική πρόταση. " κατάσταση στο Αφγανιστάν εξακολουθεί να απαιτεί σημαντικές βελτιώσεις μετά από εννέα χρόνια διεθνούς επέμβασης. Οι κοινωνικοοικονομικοί δείκτες και η ασφάλεια και δεν έχουν βελτιωθεί ορατά και συχνά έχουν ληφθεί αποφάσεις χωρίς επαρκή αφγανική συμμετοχή. Γι' αυτόν τον λόγο πιστεύω ότι αυτό που μας λείπει δεν είναι ούτε ένα πλαίσιο ούτε τα μέσα. Στην πραγματικότητα, χρειαζόμαστε ένα στρατηγικό σχέδιο σύμφωνα με τις δεσμεύσεις που έχουμε αναλάβει στο Αφγανιστάν. " ΕΕ πρέπει να αναλάβει από κοινού με το NATO, τον ηγετικό της ρόλο σε μια διεθνή προσπάθεια η οποία θα αποσκοπεί να αντιμετωπίσει το Αφγανιστάν ως ένα κυρίαρχο κράτος. Πρέπει να υπογραμμίσω ότι η μόνη πολιτική και διπλωματική λύση είναι να αυξηθεί η συμμετοχή της αφγανικής κυβέρνησης. Από αυτήν την άποψη, πιστεύω ότι ένα από τα βασικά στοιχεία της έκθεσης είναι η στήριξη που εκφράζεται για τη νέα στρατηγική κατά της εξέγερσης. " σύνοδος κορυφής της Λισαβόνας περιέγραψε τις απαραίτητες ενέργειες για να προχωρήσουμε στο μεταβατικό στάδιο, πράγμα που συνεπάγεται τη σταδιακή παράδοση της ευθύνης για την ασφάλεια στις αφγανικές δυνάμεις έως το 2014. Σύμφωνα με τη δέσμευση που ανέλαβε στην αρχή της αποστολής, η χώρα μου δεν θα αποσύρει τα στρατεύματά της μέχρι να είναι η αφγανική επικράτεια απολύτως ασφαλής. Πρέπει επίσης να αναφέρω εδώ τη σημαντική συμβολή της Ρωσίας που συμφώνησε να διέλθουν τα στρατεύματά μας και ο εξοπλισμός μέσα από το έδαφός της. Επιθυμώ να τελειώσω υπογραμμίζοντας την ανάγκη, μόλις ξεκινήσει η διαδικασία της μετάβασης, τα στρατεύματα της ISAF, τα οποία θα ολοκληρώσουν την επιχείρηση, να μετεγκατασταθούν στις περιοχές όπου η κατάσταση ασφαλείας θα συνεχίσει να είναι αβέβαιη. Αυτό το μέτρο είναι κεφαλαιώδους σημασίας για τα ρουμανικά στρατεύματα που είναι τοποθετημένα στο νότιο Αφγανιστάν. " αστάθεια θα συνεχίσει να υπάρχει στην περιοχή, παρά τις επιτυχίες που επιτεύχθηκαν στις επιχειρήσεις της ISAF. Cristian Dan Preda (RO) Κυρία Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να πω ότι υποστηρίζω την άποψη που παρουσιάστηκε νωρίτερα από τον συνάδελφό μου κ. Juvin, και θα ήθελα να αρχίσω την ομιλία μου αναφέροντας ότι λυπάμαι που η έκθεση δεν περιέχει την "Ευρωπαϊκή Ένωση" στον τίτλο της. Δεν πιστεύω ότι πρέπει να μιλάμε εξ ονόματος της διεθνούς κοινότητας, αλλά μόνο εξ ονόματος της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Επομένως, προσπάθησα να το επισημάνω και στις τροπολογίες που κατέθεσα. Ασφαλώς αυτό δεν σημαίνει ότι πρέπει να αγνοήσουμε τη συνεργασία με τους συμμάχους μας, ιδιαίτερα, όπως ανέφερε ο συνάδελφός μου κ. Juvin, με τις "νωμένες Πολιτείες. Δεν πιστεύω ότι υπάρχει μεγάλη ανάγκη να εστιαστούμε αυτήν τη στιγμή σε μια εντελώς νέα στρατηγική. Πιστεύω ότι είναι προτιμότερο να εφαρμόσουμε το στρατηγικό όραμα που παρουσιάστηκε κατά τη σύνοδο κορυφής του NATO στο Βουκουρέστι πριν από δύο χρόνια. Από αυτήν την άποψη, δεν πιστεύω ότι το θέμα είναι ο σχεδιασμός μιας νέας στρατηγικής, αλλά να είμαστε συνεπείς σε σχέση με αυτό το στρατηγικό όραμα. Από την άλλη πλευρά, πρέπει ασφαλώς να αναγνωρίσουμε τα λάθη που έχουν γίνει στο Αφγανιστάν από τη στρατιωτική συμμαχία και να αντλήσουμε διδάγματα από αυτά. Ωστόσο, πρέπει να αποφύγουμε την παγίδα να θεωρούμε καλή την κατάσταση πριν από την παρέμβαση. Όπως έχει ήδη τονιστεί, είναι σημαντικό να υπογραμμίσουμε ότι ένας από τους κύριους στόχους της στρατηγικής μας στο Αφγανιστάν είναι να απαλλάξουμε αυτήν τη χώρα από τις ομάδες των Ταλιμπάν. Ωστόσο, πρέπει να επισημάνουμε επίσης τις θετικές πτυχές της παρέμβασης, ιδιαίτερα το σχέδιο Petraeus. Σήμερα, το Αφγανιστάν είναι μια χώρα όπου οι γυναίκες έχουν περισσότερα δικαιώματα, περισσότερα παιδιά πηγαίνουν στο σχολείο, περισσότερα εργοστάσια ανοίγουν και κατασκευάζονται περισσότεροι δρόμοι. Αυτό μπορεί να αποδοθεί στον τρόπο δράσης μας σε αυτήν τη χώρα. " ολοκλήρωση των πολιτικών μέτρων όπως εκπαιδευτικά προγράμματα και προγράμματα για την εξάλειψη της φτώχειας και την ανοικοδόμηση και ανάπτυξη είναι ένα βήμα ζωτικής σημασίας για τη διασφάλιση της ειρήνης στο Αφγανιστάν. Τέλος, θα ήθελα να υπογραμμίσω την ανάγκη για ένα ρεαλιστικό όραμα, όπως προτείνεται από την πολιτική μου ομάδα. Ας μην ξεχνάμε ότι υποβλήθηκαν πάνω από 400 τροπολογίες επί της έκθεσης Arlacchi. Marielle De Sarnez (FR) Κυρία Πρόεδρε, επιθυμώ να πω εν συντομία τρία πράγματα. Καταρχάς, πιστεύω, αντίθετα με ό,τι έχει λεχθεί, ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να έχει τη δική της στρατηγική. Στο Αφγανιστάν, έχουμε άντρες, στρατιώτες, στρατεύματα που έχουν εμπλακεί, έχουμε πόρους, σημαντικούς πόρους που έχουμε διαθέσει και πρέπει να έχουμε τη δική μας άποψη για την κατάσταση. Δεύτερον, πιστεύω ότι είναι απολύτως απαραίτητο τα χρήματα της διεθνούς κοινότητας να ωφελήσουν τους Αφγανούς. Αυτό, δυστυχώς, δεν έχει συμβεί εδώ και δέκα χρόνια, και είναι κάτι που μπορούμε να διαπιστώσουμε σε καθημερινή βάση επιτόπου. Πιστεύω ότι αυτό είναι πιθανότατα εν μέρει ευθύνη των ΜΚΟ και των ανθρωπιστικών οργανώσεων. Ωστόσο, και η έκθεση ενδεχομένως δεν το δηλώνει επαρκώς αυτό, οφείλεται επίσης σε μεγάλο βαθμό, φοβάμαι, στην κυβερνητική διαφθορά και σε μια κυβέρνηση η οποία, πρέπει να ειπωθεί, δεν είναι ούτε πολύ δίκαιη ούτε πολύ αποτελεσματική. Τρίτον, υπάρχει το θέμα του πολιτικού διαλόγου. Πράγματι, έχουν γίνει προσπάθειες να ξεκινήσει ένας διάλογος με τους Ταλιμπάν εδώ και αρκετά χρόνια. Αυτό δεν είναι κάτι νέο. Προσωπικά πιστεύω ότι ο διάλογος είναι απαραίτητος. Ωστόσο, πιστεύω ότι θα είναι πολύ δύσκολο, διότι η διεξαγωγή ενός διαλόγου σε μια χρονική στιγμή κατά την οποία είμαστε σε αδύναμη θέση στην περιοχή και η αποχώρηση των στρατευμάτων βρίσκεται σε προχωρημένο στάδιο, θα είναι, φυσικά, πολύ περίπλοκη. Giovanni Collino (IT) Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, τώρα που έχουν εγκριθεί αρκετές τροπολογίες, συμφωνούμε με την έκθεση του κ. Arlacchi και με τις προτεραιότητες που επισημαίνονται στην έκθεση για τη μελλοντική ανάπτυξη του Αφγανιστάν. Συγκεκριμένα ένα διάφανο σύστημα οικονομικής βοήθειας, η εκπαίδευση της τοπικής αστυνομικής δύναμης, η καταπολέμηση του εμπορίου ναρκωτικών και ο συντονισμός της διεθνούς βοήθειας είναι τα κύρια σημεία της πολιτικής και στρατιωτικής στρατηγικής που έχουν ενισχυθεί περαιτέρω. Είναι σημαντικό να υπογραμμίσουμε ξανά την ανάγκη να διασφαλιστεί ο έλεγχος και η σταθεροποίηση της περιοχής, προκειμένου να αποδυναμωθεί η δράση των δυνάμεων των Ταλιμπάν και να αναζωογονηθεί η ειρηνευτική διαδικασία. Ολοκληρώνω τονίζοντας τη συμβολή της Κοινοβουλευτικής Ομάδας του Ευρωπαϊκού Λαϊκού Κόμματος (Χριστιανοδημοκράτες) στην επίτευξη ενός κοινού κειμένου και θα ήθελα επίσης να αποτίσω φόρο τιμής στις προσπάθειες και στη θυσία των στρατιωτών της Διεθνούς Δύναμης για την Προαγωγή της Ασφάλειας για την παρουσία τους στην περιοχή προς υπεράσπιση της ελευθερίας και των τοπικών πληθυσμών. Katarína Neveďalová - (SK) Κυρία Πρόεδρε, κατά την άποψή μου, οι στρατοί δεν μπορούν να φέρουν ειρήνη και ευημερία, και αυτό ισχύει επίσης για το Αφγανιστάν. Πρέπει να αναλογιστούμε το γεγονός ότι ενώ ορισμένοι συνάδελφοί μας, κυρίως από το Ευρωπαϊκό Λαϊκό Κόμμα, ανησυχούν για το αν θα υποστηρίξουμε ένα συγκεκριμένο είδος αεροσκάφους -δεν είμαι στρατιωτικός ειδικός και δεν έχω ιδέα περί τίνος πρόκειται- πιστεύω ότι πρέπει να επιστήσουμε πολύ περισσότερη προσοχή σε αυτό για το οποίο μιλάει ο κ. Arlacchi στην έκθεση αυτή, καθώς είναι πολύ σημαντικό. Μιλάει για την κατάσταση των γυναικών και των παιδιών σε αυτήν τη χώρα. Πρέπει οπωσδήποτε να εστιαστούμε περισσότερο στη υποστήριξη της εξάλειψης των διακρίσεων κατά των γυναικών και στην καταπολέμηση των διακρίσεων. Πρέπει επίσης να εστιαστούμε στο γεγονός ότι πολλά παιδιά στο Αφγανιστάν δεν έχουν την ευκαιρία να πάνε σχολείο, για παράδειγμα, και πολλά ζούνε κάτω από το όριο της φτώχειας. Κατά την άποψή μου, αν αποτύχουμε να υποστηρίξουμε έργα για την εκπαίδευση και την υγεία, και αν συνεχίσουμε να επενδύουμε σε στρατιωτικές λύσεις σε αυτήν τη σύγκρουση, δεν θα καταφέρουμε τίποτα. Andrew Henry William Brons (EN) Κυρία Πρόεδρε, η έκθεση του κ. Arlacchi είναι καλά εμπεριστατωμένη και ενημερωτική. " μόνη μου κριτική είναι ότι φαίνεται να αποδοκιμάζει το γεγονός ότι το Αφγανιστάν δεν είναι μια φιλελεύθερη δημοκρατία κυβερνούμενη από έναν συνασπισμό Πρασίνων και Φιλελευθέρων Δημοκρατών στο Brighton. " ιστορία τρόμου του Αφγανιστάν περιλαμβάνει τους θανάτους 346 βρετανών στρατιωτών, πολλών περισσότερων συμμαχικών στρατιωτών και χιλιάδων αθώων Αφγανών. Κατά τη διάρκεια αυτής της περιόδου, η θνησιμότητα των νηπίων και η μητρική θνησιμότητα έχουν εκτοξευθεί στα ύψη και το προσδόκιμο ζωής έχει μειωθεί. Μας λέει ότι το 2001 δεν καλλιεργούνταν καθόλου όπιο στο Αφγανιστάν, ενώ τώρα, μετά από εννέα χρόνια συγκρούσεων και επιρροής των συμμαχικών δυνάμεων, το Αφγανιστάν προμηθεύει πάνω από το 90% της ηρωίνης στην Ευρώπη. Το να επισημαίνουμε ότι υπάρχουν διακρίσεις κατά των γυναικών είναι μια κάπως δυσανάλογη αντιμετώπιση της κατάστασης. " απάντηση είναι να υποστηρίξουμε τα στρατεύματά μας σταματώντας τον πόλεμο και φέρνοντάς τα πίσω για να προστατέψουν τους δικούς μας λαούς ενάντια σε εγχώριους αλλά εισαγόμενους τρομοκράτες.. Norica Nicolai (RO) Κυρία Πρόεδρε, ενώ τόσο οι γυναίκες όσο και τα παιδιά είναι αναμφίβολα ένα σημαντικό θέμα, αυτό που είναι σημαντικό, ωστόσο, στην έκθεση του κ. Arlacchi είναι η σαφήνειά της. Εννοώ με αυτό ότι μας παρουσιάζει τη νομιμότητα της διεθνούς παρέμβασης στο Αφγανιστάν και δεν την αμφισβητεί. Ωστόσο, είναι ένα φυσικό και πολιτικά υπεύθυνο βήμα το να συζητήσουμε την αποτελεσματικότητα αυτής της παρέμβασης. Ο λόγος είναι ότι, αφήνοντας κατά μέρος τους συναισθηματισμούς, μια παρέμβαση που διαρκεί δέκα χρόνια μπορεί να αμαυρώσει την αποτελεσματικότητα των πολιτικών αποφάσεων που έχουν ληφθεί σχετικά με αυτό το θέμα. Πιστεύω ότι ο καθένας από μας είναι υπόλογος σ' εκείνους που μας εξέλεξαν για να βρούμε μία απάντηση σε αυτό το ζήτημα. Επικροτώ τη σαφήνεια αυτής της έκθεσης επίσης διότι αναφέρει ζητήματα που γενικά αποφεύγουμε να συζητάμε για διάφορους λόγους. Πιστεύω ότι είναι μια έκθεση που αποτελεί απλώς μια αφετηρία. Πρέπει να έχουμε το θάρρος να διενεργούμε τακτική ανάλυση και αξιολόγηση των δράσεών μας, να παραδεχόμαστε πού έχουμε κάνει λάθη και, όταν τα έχουμε κάνει, πρέπει να βρίσκουμε άλλες λύσεις. Αυτή είναι η ουσία της υπεύθυνης και δημοκρατικής δράσης. Jaroslav Paška - (SK) Κυρία Πρόεδρε, γνωρίζουμε από την εμπειρία ότι η βοήθεια μέσω εξωτερικής παρέμβασης έχει αποτέλεσμα αν η πλειοψηφία του πληθυσμού υποστηρίζει την εν λόγω εξωτερική βοήθεια. Μετά από χρόνια παρέμβασης στο Αφγανιστάν, διαπιστώνουμε ότι οι Αφγανοί δεν μας καταλαβαίνουν, δεν θέλουν τη βοήθειά μας, και δεν καταλαβαίνουν τον πολιτισμό μας ούτε τις πολιτισμικές μας αξίες. Στη Σλοβακία έχουμε μια παροιμία που λέει ότι "εκείνος που δεν δέχεται συμβουλές δεν μπορεί να βοηθηθεί". Δεν θέλω να πω ότι οι Αφγανοί δεν μπορούν να βοηθηθούν, αλλά δεν μπορώ να ψηφίσω υπέρ μεθόδων που είναι σαφέστατα δραστικές και βίαιες. Πρέπει πάνω απ' όλα να εστιάσουμε την προσοχή στο πώς θα αλλάξουμε τη βοήθειά μας και πώς θα την διαρθρώσουμε, ούτως ώστε να ανταποκρίνεται στις ανάγκες του αφγανικού λαού. Πιστεύω ότι είναι πραγματικά απαραίτητο να αποσύρουμε σταδιακά τις ένοπλες δυνάμεις μας και να παραδώσουμε την εξουσία στην τοπική κυβέρνηση και στους τοπικούς πολιτικούς, και μετά να βοηθήσουμε τον λαό του Αφγανιστάν μέσω των τοπικών πολιτικών κατά τέτοιο τρόπο ώστε να μπορέσουν να ταυτιστούν με τις αξίες του πολιτισμού μας και να μας κατανοήσουν, και τότε ίσως να είναι πρόθυμοι και σε θέση να δεχτούν τη βοήθειά μας. Ioan Mircea Paşcu (EN) Κυρία Πρόεδρε, η δέσμευσή μας για ένα σταθερό αυτόνομο Αφγανιστάν, ικανό να αποτρέψει την επανεγκατάσταση ενός καταφύγιου τρομοκρατών στο έδαφός του, είναι ισχυρή και μακροπρόθεσμη, καθώς έχει επιβεβαιωθεί τόσο από την ΕΕ όσο και από το NATO. Ωστόσο, ακριβώς επειδή η δέσμευσή μας είναι μακροπρόθεσμη, προβλέπω τουλάχιστον τρεις μεγάλες προκλήσεις. " πρώτη είναι ότι το είδος του κρατικού μοντέλου που προβλέπουμε για το Αφγανιστάν δεν ταιριάζει στην αφγανική παράδοση. Όπως πρέπει να προσαρμοστούν οι Αφγανοί, πρέπει να προσαρμοστούμε κι εμείς, βοηθώντας τους να επιτύχουν ένα εφικτό κρατικό μοντέλο, συνδυάζοντας τον εκσυγχρονισμό με την αφγανική παράδοση. " δεύτερη πρόκληση είναι ότι η κατάσταση της ασφάλειας μπορεί κάλλιστα να συνεχίσει να απαιτεί τη διεθνή στρατιωτική παρέμβαση και μετά το 2014, όταν θα αναλάβουν οι Αφγανοί. Πρέπει να είμαστε έτοιμοι να εξετάσουμε σοβαρά είτε το ενδεχόμενο παράτασης της προθεσμίας είτε να αντιμετωπίσουμε τις συνέπειες. Τέλος, η τρίτη πρόκληση θα τεθεί από την εξάντληση της υπομονής της κοινής γνώμης, η οποία μπορεί να μας αναγκάσει να επισπεύσουμε το τωρινό μας χρονοδιάγραμμα για να αποφύγουμε την εναλλακτική της απλής διακήρυξης της νίκης και της επιστροφής στο σπίτι. Αυτό θα κατέστρεφε την αξιοπιστία μας. Catherine Ashton Αντιπρόεδρος της Επιτροπής/Ύπατη Εκπρόσωπος της Ένωσης για Θέματα Εξωτερικής Πολιτικής και Πολιτικής Ασφαλείας. - (EN) Κυρία Πρόεδρε, θα κάνω μόνο μερικές τελικές παρατηρήσεις. Καταρχάς, θα ήθελα να ευχαριστήσω το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Αυτή ήταν μια ενδιαφέρουσα και ποικίλη συζήτηση, και επικροτώ το συνεχιζόμενο ενδιαφέρον σας και την ενέργεια που αφιερώνετε στη δέσμευσή μας στο Αφγανιστάν. Αυτό αποδείχτηκε σαφέστατα από τη συζήτηση εδώ σήμερα. Όπως είπα στην αρχή, πιστεύω ότι το Αφγανιστάν είναι σημαντικό για όλους μας και για τους πολίτες μας, και ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να παραμείνει δικαιωματικά ένας βασικός πρωταγωνιστής. Ελπίζω ότι παρουσίασα στην αρχή τις προτεραιότητες και τα σχέδια για τη μελλοντική περίοδο, μαζί με την αναγνώριση της ισορροπίας που πρέπει να επιτευχθεί μεταξύ της διοχέτευσης πόρων μέσω της αφγανικής κυβέρνησης και της αναγνώρισης της σημασίας να διασφαλιστεί ότι καταπολεμάμε αποτελεσματικά τη διαφθορά προκειμένου να διαφυλάξουμε τους πόρους που διαθέτουμε. Συνεχίζουμε να δραστηριοποιούμαστε σε βασικούς τομείς: στην υγεία (όπως έχω περιγράψει), την αστυνομία, τη δικαιοσύνη, την αγροτική ανάπτυξη και τη διακυβέρνηση σε τοπικό επίπεδο - και φυσικά το κράτος δικαίου είναι σημαντικό. Επιπλέον, όπως έχω περιγράψει, ο στόχος όλων αυτών των προγραμμάτων είναι να διασφαλίσουν ότι αναπτύσσουμε το δυναμικό στις τοπικές αφγανικές δομές και ότι οι προτεραιότητες της κυβέρνησης για την καταπολέμηση της βιομηχανίας ναρκωτικών και τη μείωση της διαφθοράς θα συνεχίσουν να λαμβάνονται πλήρως υπόψη. Στην ομιλία μου επεσήμανα επίσης τη σημασία της συμμετοχής των γυναικών σε όλα τα επίπεδα της αφγανικής κοινωνίας και, βέβαια, στις πολιτικές δομές. Σημείωσα την αναφορά του κ. Stevenson και συμφωνώ ότι το νερό και η άρδευση, όπως σε τόσα πολλά μέρη του κόσμου, είναι ζήτημα αυξανόμενης σημασίας. Κύριε Belder, υπόσχομαι ότι θα σας απαντήσω, όπως ζητήσατε ρητά, γραπτώς. Θα ολοκληρώσω ευχαριστώντας και πάλι τον κ. Arlacchi για την έκθεσή του. Ανυπομονώ για τη συνέχιση της συζήτησης σχετικά με τα βασικά σημεία αυτής της έκθεσης και όχι μόνο. Τελειώνω λέγοντας ότι συμφωνώ με όλα όσα ειπώθηκαν για τον πρέσβη Richard Holbrooke, και το γεγονός ότι τα τελευταία του λόγια καθώς πήγαινε για την τελευταία του χειρουργική επέμβαση ήταν για το Αφγανιστάν. Αυτό είναι τόσο χαρακτηριστικό για κείνον. Θα μου λείψει πολύ. Pino Arlacchi εισηγητής. - (EN) Κυρία Πρόεδρε, αυτή ήταν μια εξαιρετικά ενδιαφέρουσα και έντονη συζήτηση. Θέλω απλώς να κάνω μερικές παρατηρήσεις. " πρώτη είναι ότι χαίρομαι πολύ που δεν υπήρχε καμία κριτική από κανέναν για τα τέσσερα κύρια σημεία της έκθεσης. " έκθεση ζητά την αναδιάρθρωση της διεθνούς βοήθειας, την εξάλειψη της καλλιέργειας οπίου, καλύτερο συντονισμό της αστυνομικής εκπαίδευσης και στήριξη της ειρηνευτικής διαδικασίας. Όλες οι παρατηρήσεις ήταν σχετικά με άλλα θέματα και χαίρομαι που, μετά από έναν χρόνο συζητήσεων στην Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, οι συνάδελφοι επιβεβαίωσαν την υποστήριξή τους για τη δομή της έκθεσης -η οποία δεν είναι η "έκθεση Arlacchi". Μετά την έγκρισή της από την Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, αυτή είναι η έκθεση της επιτροπής που εγκρίθηκε σχεδόν ομόφωνα- με 60 ψήφους υπέρ και μία ψήφο κατά. Περιλαμβάνει επίσης αρκετούς συμβιβασμούς που συμφωνήθηκαν από όλες τις πολιτικές ομάδες, είναι πολύ σημαντικό επίσης λοιπόν, να αναφερθώ στο πραγματικό κείμενο της έκθεσης, που είναι το τελικό. Στον κ. Juvin, θα ήθελα να πω ότι δεν υπάρχει καμία αναφορά για δυνάμεις κατοχής στο Αφγανιστάν. Αυτή η αναφορά υπήρχε στο αρχικό κείμενο. Το τελικό κείμενο λέει "με ένα συνασπισμό διεθνών δυνάμεων" στο Αφγανιστάν. Αυτό το σημείο της έκθεσης έχει αλλάξει με τις τροπολογίες. Το πιο σημαντικό θέμα είναι τα τηλεκατευθυνόμενα αεροπλάνα. Αυτή δεν είναι μια έκθεση σχετικά με τα τηλεκατευθυνόμενα αεροπλάνα. Υπάρχουν μόνο δύο γραμμές ενός συμβιβασμού μεταξύ των πολιτικών ομάδων σχετικά με το θέμα της χρήσης τηλεκατευθυνόμενων αεροπλάνων. Πιστεύω ότι θα μπορούσε να είχε επιτευχθεί συντομότερα μια συμφωνία επ' αυτού, αλλά εμπιστεύομαι τους συνομιλητές μου και όλες τις διαφορετικές θέσεις, και εμπιστεύομαι τον συμβιβασμό στο οποίο καταλήξαμε. Δεν υπάρχει καμία έκκληση στην έκθεση για απαγόρευση της χρήσης τηλεκατευθυνόμενων αεροπλάνων. Υπάρχει μετριοπαθής κριτική της, αλλά πιστεύω ότι μπορεί να εξευρεθεί μια συμφωνία μεταξύ των Ομάδων σε αυτό το θέμα. Σας ευχαριστώ, και ευχαριστώ επίσης τη βαρόνη Ashton. Ελπίζω ότι θα λάβει πλήρως υπόψη το περιεχόμενο της έκθεσης, η οποία είναι πολύ συγκεκριμένη και ζητά μια στρατηγική εξόδου από το Αφγανιστάν. Csanád Szegedi (HU) Κυρία Πρόεδρε, ζητάω συγγνώμη που μιλάω τώρα, ουσιαστικά, και δεν θέτω την ερώτησή μου στον κ. Arlacchi, αλλά θα ήθελα μόνο να απευθύνω με σεβασμό μια μικρή υπενθύμιση ή ερώτηση στην κ. Πρόεδρο. Είμαι ένας ανεξάρτητος βουλευτής, και έχω ελάχιστες ευκαιρίες να μιλήσω. Σήμερα δεν είχα καν την ευκαιρία να μιλήσω. Ήρθα μία ώρα νωρίτερα γι' αυτήν τη συζήτηση, κατέβηκα πολύ ευγενικά κάτω, και ενημέρωσα το προσωπικό εκεί ότι θα ήθελα να μιλήσω. Το δέχομαι αυτό, είναι κατανοητό ότι δεν υπήρχε χρόνος γι' αυτό σήμερα ή σε αυτήν τη συζήτηση, και φυσικά θα υποβάλω την παρέμβασή μου για τη σημερινή συνεδρίαση γραπτώς. Αυτό που θα επικροτούσα και που θα ήθελα να ζητήσω από την κ. Πρόεδρο είναι να δείχνει περισσότερη προσοχή και κατανόηση στους ανεξάρτητους βουλευτές, οι οποίοι δυστυχώς έχουν μόνο ελάχιστες ευκαιρίες να μιλήσουν. Σας ευχαριστώ πολύ, και σας εύχομαι ένα εποικοδομητικό έργο. Arnaud Danjean (FR) Κυρία Πρόεδρε, για να διορθώσω αυτό που ειπώθηκε, ο κ. Arlacchi έχει απόλυτο δίκιο, το τελικό κείμενο που μας προτείνεται δεν περιέχει πλέον, στην αιτιολογική σκέψη B, τα λόγια "δυνάμεις κατοχής". Πολύ απλά, οι μεταφράσεις, και συγκεκριμένα η γαλλική μετάφραση, δεν ήταν σωστή στην τελευταία εκδοχή, και η γαλλική μετάφραση περιείχε ακόμη, μέχρι αυτό το πρωί, την έκφραση "δυνάμεις κατοχής", εξού και η παρέμβαση του συναδέλφου μου κ. Juvin. Πρόεδρος " συζήτηση έληξε. " ψηφοφορία θα διεξαχθεί αύριο. Γραπτές δηλώσεις (άρθρο 149 του Κανονισμού) Corina Creţu " στρατηγική που παρουσιάστηκε και εγκρίθηκε στη Λισαβόνα συνεπάγεται μια σταδιακή μεταφορά του ελέγχου στην περιοχή, ανά περιφέρεια, από την ευθύνη της Διεθνούς Δύναμης για την Προαγωγή της Ασφάλειας (ISAF) στις αφγανικές ένοπλες δυνάμεις. " επιτυχία του εξαρτάται από τη δράση που θα αναλάβει το Πακιστάν, το οποίο είναι μέρος του προβλήματος και θα είναι επίσης, αναπόφευκτα, μέρος της λύσης. Επίσης, δεν πιστεύω ότι μπορούμε να αγνοούμε την ολοένα και πιο εμφανή ανάμειξη του Ιράν στο Αφγανιστάν. Τα πρόσφατα γεγονότα που συνδέονται με αυτήν την ανάμειξη αποτελούν αιτία ανησυχίας. Πιστεύω ότι αυτή η στρατηγική πρέπει να συμβαδίζει με μεγαλύτερα, πιο σημαντικά πολιτικά σχέδια, τα οποία θα στηρίξουν την ανάπτυξη εκείνων των περιοχών όπου η φτώχεια είναι εκτεταμένη και η παρουσία της ISAF και των αμερικανικών δυνάμεων δεν έχει επιφέρει ουσιαστικές αλλαγές. Μετά την αποχώρησή μας, δεν μπορούμε να αφήσουμε πίσω μας τα ίδια προβλήματα τα οποία οδήγησαν στην άνοδο των Ταλιμπάν στην εξουσία κατά τη διάρκεια της προηγούμενης δεκαετίας. Ελπίζω ότι αυτή η νέα στρατηγική θα λειτουργήσει και θα επιτρέψει στο Αφγανιστάν να ανακτήσει την ειρήνη και τη σταθερότητα. Krzysztof Lisek " στρατηγική που ακολουθήθηκε μέχρι στιγμής στο Αφγανιστάν δεν έφερε να αναμενόμενα αποτελέσματα. Χάρηκα που έμαθα για τη θέσπιση ενός χρονοδιαγράμματος για την εμπλοκή του NATO στο Αφγανιστάν και την υπογραφή μιας δήλωσης για μακροπρόθεσμη συνεργασία με τη χώρα κατά τη διάρκεια της συνόδου κορυφής του NATO στη Λισαβόνα. " ΕΕ, επίσης, παρουσιάζει μια πιο συνεπή και καλύτερα συντονισμένη προσέγγιση στην περιοχή, η οποία λαμβάνει υπόψη τις πολιτικές πτυχές και τη σημασία της περιφερειακής συνεργασίας. Θα πρέπει να συνεχίσουμε να υποστηρίζουμε μεταρρυθμίσεις που στοχεύουν στην καταπολέμηση της φτώχειας, των διακρίσεων κατά των γυναικών και της παραγωγής οπίου. Οι προσπάθειές μας πρέπει να εστιαστούν στην αύξηση του σεβασμού για τα ανθρώπινα δικαιώματα και τον νόμο και την τάξη, οικοδομώντας ένα κράτος δικαίου και εντάσσοντας πλήρως το Αφγανιστάν στη διεθνή κοινότητα. Θα πρέπει επίσης να περιλαμβάνουν την ανάπτυξη και μεταρρύθμιση της διοίκησης και των σωμάτων δημόσιων υπηρεσιών μέσω εκπαιδευτικών προγραμμάτων, βοήθεια στην οικοδόμηση και χρήση των υφιστάμενων υποδομών και συμβουλές από την ΕΕ. Το Αφγανιστάν θα πρέπει να συμμετάσχει στον καθορισμό και την εφαρμογή προτεραιοτήτων που θα βοηθήσουν στην οικοδόμηση της κοινωνίας των πολιτών και θα διασφαλίσουν ότι οι Αφγανοί θα αναλάβουν την ευθύνη της χώρας τους. Ταυτόχρονα, δεν πρέπει να ξεχνάμε να διασφαλίσουμε την ασφάλεια εκείνων που στείλαμε στο Αφγανιστάν - των εκπαιδευτών και μελών των ενόπλων δυνάμεων η δουλειά των οποίων είναι να φροντίσουν για την εφαρμογή αυτών των σχεδίων. Δεν μπορούμε να συμφωνήσουμε να σταματήσει η χρήση των τηλεκατευθυνόμενων αεροπλάνων, καθώς αυτό θα μείωνε σημαντικά την ασφάλεια αυτών των ανθρώπων. " στρατηγική μας θα πρέπει να λάβει υπόψη τόσο την ασφάλεια των πολιτών του Αφγανιστάν όσο και των αντιπροσώπων μας, οι οποίοι εργάζονται για την ανάπτυξη της χώρας. Helmut Scholz " έκθεση σχετικά με μια νέα στρατηγική για το Αφγανιστάν παρουσιάζει την απολύτως κρίσιμη εικόνα της κατάστασης σε αυτήν τη χώρα. " έκθεση καθιστά σαφές ότι η στρατηγική του NATO για την επίλυση περίπλοκων πολιτικών και στρατιωτικών προβλημάτων με στρατιωτικά μέσα έχει αποτύχει. Επομένως, ζητά ρητά μια νέα στρατηγική από τη διεθνή κοινότητα η οποία θα εστιάζεται στην πολιτική ανασυγκρότηση. Επικροτώ το γεγονός ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, σε αντίθεση με πολλά κοινοβούλια στα κράτη μέλη, στέλνει ένα σαφές μήνυμα με αυτήν την έκθεση ότι η σύγκρουση πρέπει να τελειώσει και χρειάζεται μία αλλαγή πολιτικής προκειμένου να επιτευχθεί βιώσιμη πολιτική, οικονομική και δημοκρατική ανάπτυξη στο Αφγανιστάν. Πρέπει να στηρίξουμε το βασικό μήνυμα αυτής της έκθεσης. Ωστόσο, διαφωνώ με την εκτίμηση ότι η στρατηγική για το Αφγανιστάν που παρουσιάστηκε από την πιο πρόσφατη σύνοδο κορυφής του NATO μπορεί να επιφέρει ένα επιτυχές αποτέλεσμα. Ζητώ την απόσυρση των ξένων στρατευμάτων από το Αφγανιστάν. " Αστυνομική Αποστολή της Ευρωπαϊκής Ένωσης (EUPOL) έχει αποτύχει και δεν πρέπει να παραταθεί ή να αναπτυχθεί περαιτέρω. Οι ονομαστικές ψηφοφορίες στις παραγράφους σχετικά με ορισμένα από αυτά τα θέματα μου επέτρεψαν να εκφράσω τη διαφωνία μου με την έκθεση. Επίσης, εκφράζω τη λύπη μου διότι η έκθεση δεν υιοθετεί μια πιο κριτική προσέγγιση όσον αφορά την τάση να δοθεί μεγαλύτερη προτεραιότητα στις στρατιωτικές στρατηγικές από την πολιτική ανασυγκρότηση και δεν δίνει αρκετή προσοχή στην κατάσταση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, ιδιαίτερα σε σχέση με τις γυναίκες.

Dichiarazioni di voto Presidente Desidero avanzare la seguente proposta in merito alle votazioni: inizieremo con le dichiarazioni di voto per poi sospendere la seduta alle 13.00. Tutte le dichiarazioni di voto in sospeso potranno essere presentate questo pomeriggio al termine della discussione e dopo lo svolgimento di tutte le votazioni. (Vivi applausi) (Il Parlamento approva la proposta) Dichiarazioni di voto orali Roger Helmer (EN) Signor Presidente, devo ammettere di aver votato contro questa misura in particolare. L'onorevole Cashman è senza dubbio una persona deliziosa, ma devo riconoscere che ogni volta che vedo qualcosa con sopra scritto il suo nome, la guardo con un certo grado di scetticismo. Il punto qui è che abbiamo un'Agenzia europea per i diritti fondamentali, come se negli Stati membri non esistesse alcuna tutela dei diritti umani. Mi domando se davvero abbiamo bisogno di questa istituzione a livello europeo. Non si tratta forse soltanto di uno di quei casi per espandere la burocrazia e creare nuovi quangos, come li chiamiamo noi in Gran Bretagna? È un vero e proprio fardello che grava sulle spalle dei contribuenti e che, anche a detta di molti altri, non porterà alcun contributo effettivo alla questione dei diritti umani. Non vi sono inoltre le basi per detta Agenzia, dato che ancora manca la Costituzione che ci era stata promessa, e che ora si propone di portare avanti senza ricorrere a un referendum. Derek Roland Clark (EN) Signor Presidente, non ho votato a favore della presente relazione perché il Regno Unito già rispetta i diritti umani. È firmatario di numerosi accordi internazionali e non ha bisogno di sentirsi dire come si deve comportare da un'UE che ha annullato i risultati delle consultazioni referendarie che si sono svolte in Francia e nei Paesi Bassi in modo perfettamente costituzionale. Questi paesi hanno respinto la Costituzione, la quale è stata poi sostituita con un Trattato equivalente, stato approvato ancor prima che venisse visionato per intero da coloro che l'hanno firmato. È chiaro che l'UE non ha alcun rispetto dei diritti democratici e non può pertanto essere considerata un custode sicuro e affidabile dei diritti umani. Thomas Wise (EN) Signor Presidente, la ringrazio per avermi concesso la possibilità di spiegare il mio voto. Questa è la prima volta che lo faccio. Non ho votato a favore della proposta, perché, sebbene la commissione in questione si chiami commissione per le libertà civili, la giustizia e gli affari interni, essa non offre alcuna libertà ai cittadini, non garantisce giustizia e interferisce negli affari interni. A noi britannici era stato promesso un referendum, che però non ci verrà accordato. Che cosa intende fare al riguardo proposito l'Unione europea? Syed Kamall (EN) Signor Presidente, la ringrazio vivamente per avermi dato la possibilità di spiegare il mio voto in merito a questo importante tema. Forse non ne siete a conoscenza, ma rappresento la circoscrizione di Londra, la più grande città del mondo, nonché capitale della più illustre nazione a livello globale. Ciò che vorrei che venisse compreso è che Londra è effettivamente una città eterogenea. Mi spiego meglio: abbiamo già 300 lingue e 14 religioni e, in generale, non abbiamo problemi a convivere. Pertanto l'UE potrebbe realmente imparare molto da Londra su come garantire il rispetto dei diritti umani e della dignità della persona. Non serve che queste problematiche vengano risolte a livello europeo. Cosa potrebbe imparare da questa istituzione Londra, la città più eterogenea d'Europa, e forse persino del mondo? Che cosa potrebbe apprendere sui diritti umani? Cosa potrebbe imparare sui diritti fondamentali? Assolutamente nulla! Permettetemi di aggiungere quanto segue. L'imminente ratifica della Costituzione europea, nonostante sia stata respinta in due referendum, è antidemocratica, vile... (Il Presidente interrompe l'oratore) Daniel Hannan (EN) Signor Presidente, su quale base giuridica stiamo costruendo questa agenzia? La Costituzione europea avrebbe conferito autorità all'Agenzia per i diritti fondamentali, così come lo farebbe il Trattato di Lisbona. Ma al momento l'unica base giuridica di cui l'Agenzia dispone è un insieme pasticciato e inconsistente di comunicazioni, comunicati stampa e risoluzioni del Consiglio. L'Unione europea non ha alcun problema con la violazione sistematica dei diritti umani, bensì con la violazione sistematica dei diritti democratici. Il nostro problema è che una carta dei diritti umani scritta è priva di significato, se non vi sono anche meccanismi per far sì che i leader ne tengano conto. Se si guarda alle costituzioni dell'ex Germania dell'est e dell'Unione Sovietica, si constata che erano piene di queste belle promesse di libertà, che però, come scoprirono le popolazioni di quegli infelici paesi, non avevano alcun valore senza la democrazia. Ecco perché, se si vuole imporre la carta dei diritti umani, prima si deve consultare il popolo attraverso un referendum. Pactio Olisipio censenda est! Jim Allister (EN) Signor Presidente, anch'io ho votato contro a questa assurda proposta di un'agenzia per i diritti umani nell'UE. Noi del Regno Unito, come molti altri paesi, siamo firmatari di lunga data della Convenzione europea per la salvaguardia dei diritti dell'uomo. Tali diritti si trovano lì dato che richiedono una vigilanza esterna e qualsiasi giurisdizione necessaria si trova in questa città sotto quell'egida e non sotto quella imposta dall'UE. Detta agenzia pertanto è del tutto inutile, sarebbe un ulteriore spreco di denaro pubblico. Il suo intento primario è quello di fornire all'UE un altro strato di quel sistema di Stato autonomo che vuole diventare, così che possa pavoneggiarsi come una sorta di superstato in un'Europa che riconosce ai suoi cittadini diritti, di cui in realtà sono già titolari. Se vuole riconoscere diritti, che riconosca allora il diritto fondamentale al voto in merito a questioni come questa: dire "sì” o "no” a una Costituzione. Miroslav Mikolášik (SK) Signor Presidente, dato che le attività criminali sono in costante aumento e che la minaccia del terrorismo è in crescita, l'Europol deve diventare più flessibile. I tre protocolli dal 2000 al 2003 che modificano e integrano la convenzione Europol non sono ancora entrati in vigore. Senza dubbio un'organizzazione che promuove il rispetto della legge non può essere efficace se le modifiche allo strumento giuridico su cui si basa entrano in vigore solo molti anni dopo la decisione di accettarle. La proposta di una decisione del Consiglio riguarda tale situazione ed è per questo che ho votato a favore. Un importante cambiamento relativo alla presente situazione è la proposta di finanziare l'Europol dal bilancio comunitario e conferire al suo personale lo statuto di funzionari dell'UE. Ciò aumenterà il coinvolgimento del Parlamento europeo nella gestione dell'Europol e semplificherà il bilancio e la gestione del personale. La posizione del Parlamento europeo, inoltre, verrà rafforzata dato che aumenterà il controllo democratico dell'Europol. Le spese finanziarie dell'Unione, infine, saranno confrontabili alle spese attuali degli Stati membri. Oldřich Vlasák (CS) Signor Presidente, la prego di permettermi di spiegare perché non ho preso parte alla votazione riguardante la presente relazione. In primo luogo, credo che l'Europol stia già funzionando a dovere sulla base di accordi e cooperazione bilaterali. In secondo luogo, la Repubblica ceca, insieme ad altri paesi, è entrata nello spazio Schengen ed è necessario, innanzi tutto, abituarsi a tale cooperazione, analizzarla e successivamente migliorarla. Qualsiasi altra integrazione volta a trasformare l'Europol in una forza di polizia europea, inoltre, richiederà la ratifica del Trattato di Lisbona. Solo allora potremo parlare di possibili cambiamenti alla base giuridica dell'Europol. Roger Helmer (EN) Signor Presidente, vorrei far notare che lei ha spento il microfono del mio collega, onorevole Kamall, allo scadere dei 60 secondi, mentre è molto più generoso quando vengono dette cose che reputa più gradevoli. Uno degli errori che facciamo qui nell'Unione europea è quello di confondere la "cooperazione” con il "sovranazionalismo”. Sono assolutamente a favore della politica di cooperazione, qualsiasi persona assennata lo sarebbe oggigiorno. Tuttavia, sono decisamente contrario alla creazione di autorità sovranazionali, come dovrebbe diventare l'Europol, che, come un mio collega ha detto a proposito dell'Agenzia per i diritti fondamentali, costituisce uno degli attributi che l'Unione europea pretende di possedere quale Stato autonomo. Il problema è che queste organizzazioni mancano di legittimazione democratica e questo è molto pericoloso. Fintanto che il Trattato di Lisbona non verrà sottoposto a un referendum, sia all'Europol che all'Unione europea mancherà la legittimazione democratica. Derek Roland Clark (EN) Signor Presidente, non potrei essere meno d'accordo su questa relazione. Ho votato contro. La cooperazione tra le forze di polizia, sì; la cooperazione forzata e l'obbligatorietà, no; soprattutto qualora i ranghi di questa forza di polizia vantino una polizia armata che potrà essere inviata ovunque all'interno dell'Unione europea. Nel Regno Unito di norma non abbiamo una polizia armata e pertanto non ne potremmo tollerare l'ingresso dall'esterno per ordine dell'Europol. Non è qualcosa in cui crediamo. Nel nostro paese gestiamo le cose diversamente. Mi ha deluso in modo particolare il fatto che gli emendamenti nn. 56 e 57 non siano stati accolti, perché, in caso contrario, avrebbero soppresso l'immunità alla forza di polizia. Nel Regno Unito, siamo abituati a una forza di polizia che, se causa danni alla proprietà o viola la persona o esegue un arresto senza un buon motivo, può essere successivamente accusata di reato. Ma in fin dei conti la cosa non mi sorprende, dato che, dopotutto, siete disposti a imporre una costituzione senza chiedere niente a nessuno. Thomas Wise (EN) Signor Presidente, per la seconda volta mi alzo per dichiarare il mio voto contrario a questa proposta. In Gran Bretagna abbiamo una filosofia molto semplice: nessun uomo è al di sopra della legge, neppure la Regina, la sovrana d'Inghilterra. Ci vorrà il dovuto processo. In questa legislazione abbiamo creato una situazione in cui vi sono persone al di fuori della legge, che non possono essere perseguite legittimamente. Ho già dichiarato in quest'Aula che se l'Unione europea è la risposta, la domanda doveva essere davvero stupida, e questo non è mai stato più vero di adesso. Citerò un commento di Kennedy: "Coloro che rendono impossibile una protesta pacifica, rendono inevitabile una protesta violenta”. Nirj Deva (EN) Signor Presidente, la cooperazione transnazionale in materia di criminalità internazionale, terrorismo, droga e così via è di vitale importanza. Già oggi l'Europol, in collaborazione con altre forze di polizia, sta adempiendo a questo compito. Tuttavia, la creazione di un ufficio europeo di polizia che rafforzi il potere centrale non risolverà i problemi che sono emersi in Gran Bretagna presso le comunità locali. Oggi, il mio paese, il mio partito, in quanto composto da leali conservatori, ha votato contro la presente risoluzione. Il mio partito ha anche chiesto che venga indetto un referendum sul Trattato costituzionale dell'UE. Non dispongo di altro luogo che non sia quest'Aula per protestare contro ciò che il Primo Ministro Brown sta facendo per sottrarsi all'impegno preso di tenere detto referendum. Pertanto rinnovo la richiesta fatta al Primo Ministro Brown di concedere al popolo britannico tale referendum. Syed Kamall (EN) Signor Presidente, mi rendo conto che questa proposta di decisione del Consiglio prevede la conversione dell'Europol in un'agenzia europea, come esposto per sommi capi nella relazione. Dobbiamo riconoscere che ciò comporterà due conseguenze. Innanzi tutto, i fondi dovranno essere forniti dal bilancio comunitario e il personale dell'Europol acquisirà lo status di funzionario della Comunità. La relazione contiene anche disposizioni riguardanti il coordinamento, alle quali tutti siamo favorevoli, l'organizzazione e lo svolgimento di indagini e azioni operative congiuntamente con le autorità competenti degli Stati membri o nel quadro di squadre investigative comuni. Nella lotta contro la criminalità, i Conservatori sono a favore della cooperazione aperta tra la forze di polizia in Europa e oltre i suoi confini, ma non possiamo assolutamente accettare che l'UE svolga un ruolo di alcun tipo nel centralizzare detta cooperazione. Inoltre, l'Europol è un'agenzia non necessaria, dato che esistono già altre organizzazioni che svolgono questa funzione a livello mondiale. È per questo motivo che vorrei aggiungere che la futura ratifica della Costituzione europea, malgrado sia stata respinta in due consultazioni referendarie, è antidemocratica, vile e illegittima. Daniel Hannan (EN) Signor Presidente, sono lieto di aver la possibilità di formulare una dichiarazione di voto. Ho richiesto il tempo di parola nel dibattito riguardante tale questione, ma una delle conseguenze dell'infelice mésalliance del mio partito con il Partito popolare europeo consiste nel fatto che ai conservatori britannici viene sistematicamente negato il tempo di parola nei dibattiti su temi rilevanti. Ciò che volevo dire è che questa relazione si basa su un fraintendimento concettuale. Le persone dicono che, dato che esiste una criminalità transfrontaliera e dato che la criminalità è internazionale, abbiamo bisogno di una polizia transfrontaliera. Ma già l'abbiamo. Le forze di polizia degli Stati nazionali collaborano da decenni con risultati notevoli. Abbiamo l'Interpol, abbiamo la Convenzione dell'Aia, abbiamo i trattati di estradizione, riconosciamo il periodo di detenzione trascorso di un altro paese come facente parte della sentenza e così via. La differenza sta nel fatto che tutto ciò si basa su decisioni democratiche tra Stati indipendenti, mentre quello che si propone di fare con l'Europol è la federalizzazione di ciò che dovrebbe essere una questione nazionale sensibile, segnatamente il controllo del diritto penale. Se vogliamo conseguire questo obiettivo, dovremmo prima consultare la popolazione mediante un referendum, ecco perché ne è necessario uno sul Trattato di Lisbona. Jim Allister (EN) Signor Presidente, alcuni dei motivi diffusi per questa proposta sull'Europol sono praticamente inesistenti. Viene insinuato che dobbiamo modificare la base giuridica, che è necessario sovvenzionarlo con i fondi dell'UE, che coloro che vi saranno impiegati diventeranno funzionari dell'Unione, che dobbiamo ampliare il suo ambito di competenza e che abbiamo bisogno di un'agenzia al fine di poter combattere la criminalità organizzata e il terrorismo. Mai sentita un'assurdità più grande! Stiamo combattendo efficacemente la criminalità organizzata e il terrorismo attraverso un'adeguata cooperazione di lunga data tra le forze di polizia. Qui si tratta soltanto di creare un altro strato del sistema di sovranità dell'UE, affinché disponga di un'effettiva forza di polizia europea. Quei funzionari non faranno altro che intromettersi negli affari interni degli Stati membri e, come è già stato fatto notare, godranno dell'immunità per le loro azioni e si troveranno persino al di fuori dalla portata del controllo giurisdizionale degli Stati nazionali. Si tratta di una proposta assurda e assolutamente inutile. Nirj Deva (EN) Signor Presidente, in merito alla relazione Polfer, i conservatori hanno votato a favore della relatrice sulla questione del Caucaso meridionale. Ma ancora una volta non è forse piuttosto curioso che, mentre siamo così ansiosi di proteggere le libertà democratiche e i diritti della popolazione del Caucaso meridionale e di garantire che abbiano una legittimazione e che possano esercitare il diritto all'autodeterminazione, quando si tratta della seria questione del Trattato costituzionale dell'Unione europea, il Primo Ministro Brown esponente del partito laburista, che ci aveva promesso un referendum, si sia ora tirato indietro. Il mio partito, il partito conservatore, è furioso per il fatto che questa promessa non sia stata mantenuta ed ecco perché mi trovo qui a chiedere al governo laburista di concederci un referendum in merito a questa importante questione costituzionale, così come siamo preoccupati per quello che sta accadendo nel Caucaso meridionale. Syed Kamall (EN) Signor Presidente, mi sembra di capire che questa relazione appoggi l'inserimento di Armenia, Azerbaigian e Georgia nella politica europea di vicinato e che sia a favore di piani d'azione bilaterali per detta politica. Mi sembra inoltre di capire che la relatrice inviti l'UE a sviluppare una politica regionale nel Caucaso meridionale da attuare congiuntamente con i paesi di quella regione. Naturalmente una delle parole d'ordine che apparirà in molte di queste relazioni sarà la parola "democrazia”. Forse non ne siete a conoscenza, ma io rappresento Londra. Rappresento la più grande città del mondo, capitale della più grande nazione a livello globale e si dà il caso che a Londra viva una comunità molto eterogenea, che comprende anche molte persone provenienti da Armenia, Azerbaigian e Georgia. Una delle cose che queste persone apprezzano della loro vita a Londra è la democrazia e il diritto di esprimere la loro opinione su questioni cruciali. Mi chiedono sempre: "Perché ci parla tanto di democrazia e poi nega proprio questo diritto ai cittadini britannici quando si tratta di un referendum sulla Costituzione?” Pertanto la Costituzione, nonostante sia stata respinta in due consultazioni referendarie, è antidemocratica, vile e illegittima. Daniel Hannan (EN) Signor Presidente, la ringrazio molto per la pazienza e l'umorismo che sta dimostrando in questa sessione. Come ho fatto ieri, vorrei estendere i miei ringraziamenti anche ai servizi e agli interpreti per averci assecondati. Nella regione del Caucaso meridionale, al momento il grosso problema è la discussione sui risultati elettorali. L'Occidente ha più o meno tollerato la vittoria elettorale alla Saddam dell'attuale governo georgiano, ottenuta la prima volta con una preferenza di voti ben superiore al 90%, ma adesso che chiede la rielezione, stiamo a discutere se il voto di allora sia stato libero ed equo. Quale esempio diamo noi, nell'Unione europea, a queste democrazie che cercano di emergere quando mostriamo un tale disprezzo per il nostro stesso processo democratico qui, nell'UE? Sembra necessario ricordare periodicamente a quest'Assemblea che il 55% degli elettori francesi e il 62% di quelli olandesi hanno votato "no” alla Costituzione europea, eppure questo stesso testo ricompare, questa volta senza nessun referendum, come Trattato di Lisbona. Lo ripeto nuovamente: è necessario concedere al popolo un referendum sul Trattato di Lisbona. Pactio Olisipio censenda est! Presidente Onorevole Hannan, il mio senso dell'umorismo è pari solo al vostro. Mi domando in continuazione come riusciate a inserire ovunque la parola "referendum”. Ci riuscite magistralmente, qualsiasi sia l'argomento Trattato. Roger Helmer (EN) Signor Presidente, ho votato a favore di questa misura, non perché sia stato un mio desiderio ponderato, bensì perché, da fedele conservatore quale sono, mi sono attenuto alla linea politica del partito. Se fosse stato per me, probabilmente mi sarei astenuto o forse avrei votato contro. Devo ammettere che i problemi riguardanti il Mar Nero non sono al primo posto tra le priorità dei miei elettori delle East Midlands del Regno Unito e sospetto neppure al secondo o al terzo. Pertanto, si può dire in un certo senso che non si trattava di una questione della massima importanza. Tuttavia, non credo che l'Unione europea dovrebbe avere una politica estera e di sicurezza comune. Ritengo che gli Stati nazionali dovrebbero avere le loro proprie politiche estere, ma sono assolutamente a favore del fatto che essi lavorino insieme e collaborino quando è nel loro interesse, sia che ciò avvenga con Stati aderenti all'UE che con paesi esterni a essa. In ogni caso, la politica estera e di sicurezza comune può non avere alcuna legittimazione democratica, se non ci deve essere alcun referendum sul Trattato di Lisbona. Derek Roland Clark (EN) Signor Presidente, senza alcun dubbio questa nuova politica mira a facilitare, tra le altre cose, la fornitura di petrolio e di gas all'Europa occidentale attraverso quella regione. Si tratterebbe di gas e petrolio russi e in questo momento state permettendo di essere messi nella condizione di poter essere presi in ostaggio. Tutti noi sappiamo che due Natali fa la Russia ha interrotto la fornitura di gas all'Ucraina; una volta che avrà ottenuto una quota ancora maggiore di approvvigionamenti di gas all'Europa occidentale, forse a un certo punto potrebbe riservare lo stesso trattamento anche a tutti noi. Per lo meno qui in Francia hanno avuto la giusta idea di produrre almeno il 70% dell'elettricità con il nucleare ed è ormai tempo che l'UE elabori una politica per promuovere questo diritto in tutta l'Unione. Ma invece, naturalmente, perdete tempo nel Caucaso meridionale, intorno al Mar Nero, con regimi che non sono affatto stabili e che potrebbero non volerci a casa loro. Ma ovviamente preferite fare così piuttosto che promuovere tra la vostra stessa popolazione un referendum sulla nuova Costituzione. Syed Kamall (EN) Signor Presidente, sono lieto di essere ancora in Aula, anche se lei, come altri, potrebbe non condividere la mia gioia nel trovarmi qui. Vorrei ringraziare tutti voi per la vostra pazienza. Mi sembra di capire che questa relazione di iniziativa effettivamente appoggi la comunicazione della Commissione "Sinergia del Mar Nero Una nuova iniziativa di cooperazione regionale”, che mira a rafforzare la cooperazione con e all'interno della regione del Mar Nero attraverso l'integrazione delle politiche bilaterali esistenti con un nuovo approccio regionale. Essa tiene conto del fatto che, al fine di adottare tale approccio, detta comunicazione deve essere seguita da altri passi coerenti dell'UE al fine di incoraggiare una vera dimensione regionale adatta a quest'epoca. Di quale regione stiamo parlando? Lasciate che chiarisca questo punto: la regione del Mar Nero comprende Stati membri dell'UE (Bulgaria, Grecia e Romania), nonché la Turchia e i paesi partner della PEV (Armenia, Azerbaigian, Georgia, Repubblica di Moldavia e Ucraina), ma anche la Federazione Russa. Il grande filosofo Brook Benton, di cui è stata seguace e a cui si è ispirata l'eminente filosofa Randy Crawford, una volta affermò: "È una notte di pioggia in Georgia”. Quando il popolo europeo e quello britannico si vedono negare il diritto di voto in un referendum sulla Costituzione, allora nell'UE è senza dubbio una notte di pioggia per la democrazia. Daniel Hannan (EN) Signor Presidente, sono grato per la sua cortesia e sono lieto di poter parlare in merito a questa relazione, perché mi sembra che l'Unione europea stia commettendo un errore generazionale e probabilmente epico, nel suo modo di trattare la Turchia. In questo momento sembra evidente che non avremo mai l'intenzione di ammettere la Turchia come membro a pieno titolo. Risulta chiaro dalle maggioranze di quest'Assemblea e dalle promesse di referendum in Austria e in Francia, in cui si sono riscontrate maggioranze rispettivamente del 70% e dell'80% contro la sua adesione all'UE. Se all'inizio avessimo detto ad Ankara che le cose stavano così e che avevamo l'intenzione di trovare una qualche alternativa, avremmo potuto procedere in amicizia e cooperazione. Invece ci stiamo prendendo gioco dei turchi, imponendo loro decine di migliaia di pagine di acquis communautaire, li stiamo umiliando per quel che riguarda l'Armenia, Cipro e il modo in cui trattano le loro minoranze e poi magari, tra forse 10 o 15 anni, dopo tutto questo, ce ne sbarazziamo come se niente fosse. Comportandoci così, rischiamo di creare proprio ciò che diciamo di temere: uno Stato islamista. La Turchia è più di una democrazia rispetto all'Unione europea. Ha cambiato governo pacificamente. Mi auguro che avremo il coraggio di consultare il nostro stesso popolo. Pactio Olisipio censenda est! Miroslav Mikolášik (SK) La regione del Mar Nero, area di produzione e transito, ha un'importanza strategica per la diversificazione e la sicurezza degli approvvigionamenti di energia all'Unione europea. Sono convinto che la cooperazione regionale debba comprendere come partner a pieno titolo, oltre a Turchia e Russia, anche gli Stati membri dell'UE. Questo è il motivo per cui ho votato a favore della relazione in oggetto. Sono preoccupanti i continui conflitti nella regione, che costituiscono una minaccia per la stabilità e lo sviluppo della zona. Esorto pertanto l'Unione europea affinché si assuma un ruolo più attivo negli sforzi tesi a risolvere i conflitti in quest'area strategica, e in modo particolare affinché si impegni nelle operazioni di pace e cooperi più a stretto contatto con il governo russo e ucraino. Vi sono ovvi problemi relativi allo sviluppo eterogeneo del settore privato in molti paesi della regione del Mar Nero. È necessario migliorare le condizioni d'investimento in quest'area sia per le imprese locali che per quelle internazionali attraverso misure tese a migliorare la lotta contro la corruzione e la frode e a promuovere riforme dell'economia di mercato. Presidente Conformemente alla decisione dell'Assemblea, le dichiarazioni di voto proseguiranno dopo le votazioni di questo pomeriggio. Dichiarazioni di voto scritte Alessandro Battilocchio per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, vorrei esprimere il mio totale sostegno a questa relazione, frutto di un lungo e di un ottimo lavoro svolto dall'onorevole collega Michael Cashman. A seguito, infatti, della trasformazione dell'Osservatorio europeo dei fenomeni di razzismo e xenofobia in un'Agenzia incaricata della difesa e della promozione dei diritti umani e dopo che quest'ultima è stata ufficialmente istituita il primo marzo 2007, ad oggi non possiamo che riscontrare la totale non operatività della stessa dovuta alla mancanza di un direttore e di un quadro pluriennale. In risposta a tale lentezza e inefficacia burocratica, il relatore propone di emendare il quadro pluriennale in un numero minimo di punti ed esorta la Commissione e il Consiglio ad accelerare il processo di selezione di candidati per il posto da direttore, al fine di facilitare il raggiungimento di un accordo tra le istituzioni UE, riconsegnando in tal modo questo strumento fondamentale per la difesa dei diritti umani ai cittadini. Esorto dunque tutti gli onorevoli colleghi a sostenere questa relazione che rappresenta un primo passo verso l'operatività dell'Agenzia. Il sostegno alle politiche UE per la difesa dei diritti umani ed al loro sviluppo non può e non deve dipendere da considerazioni e ritardi di derivazione politico-economica. Carlos Coelho per iscritto. - (PT) Nel febbraio 2007 ho ovviamente appoggiato la creazione di un'Agenzia dell'Unione europea per i diritti fondamentali, dato che reputo che tale agenzia possa contribuire in misura significativa ad aumentare la coerenza e la coesione della politica comunitaria in materia di diritti fondamentali. L'Agenzia è stata istituita ufficialmente il 1° marzo 2007, ma è ancora in attesa degli elementi di base per diventare pienamente operativa, in altre parole la nomina del suo direttore e l'approvazione di un quadro pluriennale. La presente iniziativa è volta ad adottare tale quadro pluriennale, che dovrà orientare il lavoro dell'Agenzia per i prossimi cinque anni attraverso la definizione delle aree tematiche in cui dovrà agire. Accolgo pertanto con favore l'enorme sforzo compiuto da parte del relatore, l'onorevole Cashman, per facilitare i negoziati e spero, al pari di lui, che ciò incoraggi la Commissione e il Consiglio a concludere quanto prima sia i dibattiti su tale quadro pluriennale che il processo di selezione dei candidati per l'incarico di direttore. Il popolo europeo non comprenderà le ragioni di ulteriori ritardi che impediscono all'Agenzia per i diritti fondamentali di diventare pienamente operativa. Sylwester Chruszcz Sono contrario alla creazione di un'Agenzia dell'Unione europea per i diritti fondamentali e di conseguenza non appoggio il quadro pluriennale per il periodo 2007-2012. Ritengo che la proposta relativa alla creazione di simile agenzia e le sue funzioni non solo costituiscano uno spreco di denaro, ma anche un'iniziativa politica pericolosa, i cui effetti a lungo termine andranno a ledere gli Stati membri dell'Unione. I compiti fondamentali assegnati all'Agenzia corrispondono a una palese ingerenza nella sovranità degli Stati membri. L'esistenza della struttura non può essere giustificata, dato che in ciascun paese europeo sono già presenti istituzioni incaricate di salvaguardare la democrazia e di tutelare i diritti umani. A mio avviso, le attività di tale agenzia si estenderanno inevitabilmente oltre le aree tematiche per cui è stata istituita. Nel corso della votazione di oggi dell'emendamento n. 6 ai considerando, ad esempio, è stata sollevata la questione di dare una definizione di essere umano e di stabilire il momento in cui esso acquisisce diritti umani. Reputo che tale tipo di azione sia un tentativo oltraggioso di imporre di nascosto nozioni ideologiche pericolose nel quadro dell'Unione europea. Glyn Ford per iscritto. - (EN) Sono a favore di questa relazione, nonostante la mia contrarietà e il mio disappunto riguardo al fatto che l'ex Osservatorio europeo dei fenomeni di razzismo e xenofobia, istituito in seguito alle raccomandazioni della commissione consultiva sul razzismo e la xenofobia del Consiglio dei ministri, in seno alla quale io rappresentavo il Parlamento europeo, sia ora scomparso per trasformarsi in una più ampia Agenzia dell'UE per i diritti fondamentali. L'Osservatorio di Vienna ha svolto un lavoro estremamente prezioso promuovendo le prassi migliori nella lotta contro il razzismo, la xenofobia e l'antisemitismo e impegnandosi per impedire che dilaghino, nonché riferendo in merito all'attuale situazione in tutta l'Unione e nei paesi candidati. Il pericolo è che questo verrà perso, o almeno diluito, in tale nuova agenzia. Seguirò molto attentamente gli sviluppi della situazione. Patrick Gaubert per iscritto. - (FR) La delegazione francese del gruppo PPE-DE si compiace per l'adozione della relazione Cashman riguardante l'adozione di un quadro pluriennale per l'Agenzia dell'Unione europea per i diritti fondamentali per il periodo 2007-2012. Il testo in questione definisce, inter alia, i precisi ambiti tematici della sua attività al fine di permetterle di adempiere al meglio alla sua missione e di raggiungere gli obiettivi. La maggioranza della delegazione francese, adeguandosi al suo gruppo, ha respinto gli emendamenti dei liberali, che mirano a estendere la sua missione, da un lato, all'omofobia e alle violenze omofobe e, dall'altro, al razzismo nei confronti dei Rom. Tale scelta è stata dettata non dalla volontà di esprimere la sua contrarietà nei confronti di questa lotta legittima e giustificata, bensì perché questi obiettivi sono già coperti dalla proposta di decisione, che, tra le aree tematiche d'azione dell'agenzia, prevede precisamente il razzismo, la xenofobia e l'intolleranza che vi è associata, nonché le discriminazioni basate su sesso, razza o origine etnica, religione o convinzioni personali, handicap, età, tendenze sessuali o appartenenza a minoranze. Siamo soddisfatti dell'adozione della presente relazione che permetterà all'Agenzia di diventare pienamente operativa al fine di adempiere ai suoi compiti e garantire i diritti dei cittadini dell'Unione. Ambroise Guellec per iscritto. - (FR) La delegazione francese del gruppo PPE-DE si compiace per l'adozione della relazione Cashman riguardante l'adozione di un quadro pluriennale per l'Agenzia dell'Unione europea per i diritti fondamentali per il periodo 2007-2012. Il testo in questione definisce, inter alia, i precisi ambiti tematici della sua attività al fine di permetterle di adempiere al meglio alla sua missione e di raggiungere gli obiettivi. La delegazione francese, seguendo l'esempio del suo gruppo, ha respinto gli emendamenti dei liberali, che mirano a estendere la sua missione, da un lato, all'omofobia e alle violenze omofobe e, dall'altro, al razzismo nei confronti dei Rom. Tale scelta è stata dettata non dalla volontà di esprimere la sua contrarietà nei confronti di questa lotta legittima e giustificata, bensì perché questi obiettivi sono già coperti dalla proposta di decisione, che, tra le aree tematiche d'azione dell'agenzia, prevede precisamente il razzismo, la xenofobia e l'intolleranza che vi è associata, nonché le discriminazioni basate su sesso, razza o origine etnica, religione o convinzioni personali, handicap, età, tendenze sessuali o appartenenza a minoranze. Siamo tutti soddisfatti per l'adozione di questa relazione che permetterà all'Agenzia di diventare pienamente operativa al fine di adempiere ai suoi compiti e garantire i diritti dei cittadini dell'Unione. Pedro Guerreiro per iscritto. - (PT) Lasciando da parte gli aspetti criticati, che abbiamo già avuto la possibilità di evidenziare, lo scopo effettivo dell'Agenzia dell'Unione europea per i diritti fondamentali verrà chiarito a tempo debito una volta che sarà operativa. Nella discussione sulla definizione degli obiettivi e delle priorità del quadro pluriennale per il periodo 2007-2012, era chiaro che le sue aree tematiche erano ovviamente circoscritte a: razzismo, xenofobia e l'intolleranza che vi è associata; discriminazioni fondate su sesso, razza o origine etnica, religione o convinzioni personali, handicap o tendenze sessuali o appartenenza a minoranze; risarcimento delle vittime, prevenzione della criminalità e altri aspetti connessi relativi alla sicurezza dei cittadini; tutela dei minori, inclusi i diritti del bambino; immigrazione e integrazione degli immigrati; asilo; visti e controllo alle frontiere; partecipazione al funzionamento democratico dell'Unione; problematiche di diritti umani collegate alla società dell'informazione; e accesso a una giustizia efficiente e indipendente. Il Parlamento europeo ha aggiunto la povertà estrema e l'esclusione sociale. Tuttavia, i diritti sociali, tra cui i diritti dei lavoratori, non sono stati considerati come priorità, neppure nel momento in cui i diritti sociali fondamentali vengono messi in discussione dalle politiche promosse dall'UE. Elisabeth Morin per iscritto. - (FR) Al pari della delegazione francese presso il gruppo PPE-DE, mi compiaccio dell'adozione della relazione Cashman riguardante l'adozione di un quadro pluriennale per l'Agenzia dell'Unione europea per i diritti fondamentali per il periodo 2007-2012. Il testo in questione definisce, inter alia, i precisi ambiti tematici della sua attività al fine di permetterle di adempiere al meglio alla sua missione e raggiungere gli obiettivi. Come la delegazione francese e il gruppo PPE-DE, ho respinto gli emendamenti dei liberali, che mirano a estendere la missione dell'Agenzia, da un lato, all'omofobia e alle violenze omofobe e, dall'altro, al razzismo nei confronti dei Rom. Questi obiettivi sono in effetti già coperti dalla proposta di decisione, che, tra le aree tematiche d'azione dell'agenzia, prevede precisamente il razzismo, la xenofobia e l'intolleranza che vi è associata, le discriminazioni basate su sesso, razza o origine etnica, religione o convinzioni personali, handicap, età, tendenze sessuali o appartenenza a minoranze. Sono lieta per l'adozione di questa relazione che permetterà all'Agenzia di diventare pienamente operativa e di garantire i diritti dei cittadini dell'Unione. Bairbre de Brún e Eva-Britt Svensson per iscritto. - (EN) Ho votato a favore della proposta modificata perché contiene miglioramenti nell'ambito della protezione dei dati. Tuttavia non sono concorde sul sempre maggiore spostamento delle questioni legate alla giustizia e agli affari interni dagli Stati membri all'UE. Per questo motivo, ho votato contro la risoluzione legislativa. Gérard Deprez per iscritto. - (FR) È con convinzione che sostengo la relazione del nostro eccellente collega Díaz de Mera. La trasformazione dell'Europol in agenzia comunitaria costituisce una rivendicazione del Parlamento europeo che ho sempre appoggiato. Effettivamente, ciò comporterà che d'ora in poi il finanziamento dell'Europol sarà garantito dal bilancio comunitario e che si applicherà al suo personale lo statuto dei funzionari. In entrambi i casi, le competenze del nostro Parlamento ne usciranno considerevolmente rafforzate. D'altro canto, la decisione del Consiglio amplia sensibilmente il campo e la capacità d'intervento dell'Europol, cosa che rispecchia anche le mie convinzioni. Per farla breve, rendere l'Europol più operativo e assoggettarlo a un vero controllo democratico è una scelta che sostengo senza alcuna riserva. Bruno Gollnisch per iscritto. - (FR) Il gioco di prestigio che ci propone il Consiglio è riuscito alla perfezione: far passare l'Ufficio europeo di polizia, l'Europol, dalla condizione di agenzia di natura intergovernativa, finanziata dai bilanci degli Stati membri, ad agenzia dell'Unione europea finanziata dal bilancio dell'Unione e che applica lo statuto dei funzionari delle Comunità, il tutto prendendo a pretesto non imperativi politici bensì imperativi tecnici. Effettivamente, dato che le missioni dell'Europol si sono estese considerevolmente a campi diversi da quello della sola criminalità organizzata, il Consiglio ritiene che il raggiungimento di questi nuovi obiettivi sarà garantito meglio a livello di Unione che non di Stati membri. Ed è così che, in nome del molto contestabile principio di sussidiarietà, vengono applicati la logica europeista dello spossessamento sistematico delle competenze degli Stati membri e l'approfondimento del modello sovranazionale. Tali sono precisamente la filosofia e il senso delle riforme contenute nel Trattato di Lisbona, che i dirigenti europei e nazionali nel loro complesso vogliono imporre ai popoli e alle nazioni contro la loro volontà. L'Europa non presta più ascolto ai suoi popoli, ma peggio ancora, li disprezza e mente loro. Mentre 26 paesi europei hanno già annunciato che non ratificherebbero il Trattato tramite consultazione referendaria, auspichiamo che la salvezza delle nazioni e dei popoli europei passi attraverso il rifiuto di questo ridicolo testo da parte degli irlandesi, gli unici autorizzati a decidere ed esprimersi. Genowefa Grabowska Gli Stati membri dell'Unione europea hanno creato l'Europol come risposta istituzionale attraverso la quale contrastare la criminalità organizzata. Oggi, a distanza di 12 anni dalla sua istituzione, ne discutiamo l'ampliamento delle competenze e l'ottimizzazione delle attività. Il relatore ha condotto una valutazione accurata dell'attuale situazione di fatto e di diritto dell'Europol. Critica giustamente l'eccessivamente lunga e complicata procedura prevista per modificare lo status dell'Europol e inserirlo nella struttura organizzativa dell'Unione. Anche le misure correttive proposte nella presente relazione meritano di essere prese in considerazione e sostenute. I primi tentativi compiuti per modificare le competenze dell'Europol dimostrano la difficoltà di raggiungere un'intesa per i paesi quando essi si trovano vincolati dal principio dell'unanimità. Credo pertanto che solo quando il Trattato di Lisbona verrà ratificato ed entrerà in vigore in tutti e 27 gli Stati membri, saremo in grado di introdurre cambiamenti procedurali e di migliorare la situazione attuale, dato che il Trattato riformerà anche il processo decisionale all'interno dell'UE. Inoltre, conferire all'Europol lo status di agenzia dell'Unione europea, con tutte le conseguenze che implica, tra cui quelle finanziarie, permetterà all'UE nel suo insieme di contrastare più efficacemente la criminalità organizzata. Pedro Guerreiro per iscritto. - (PT) Dato che non sono stati ratificati né la proposta di Trattato né la presente proposta per l'adozione a maggioranza qualificata di decisioni sulle norme relative a struttura, attività, campo d'azione e compiti dell'Europol, le istituzione europee sono già stanche di cercare di convertire l'Ufficio europeo di polizia in un'agenzia dell'Unione europea. Oltre alla nostra critica di fondo a tale processo, siamo preoccupati di doverci confrontare con: la possibilità che non verranno esclusi dal trattamento "le categorie speciali di dati concernenti l'origine etnica o la razza, le opinioni politiche, le convinzioni religiose o filosofiche, l'appartenenza a un partito o a un sindacato, l'orientamento sessuale o lo stato di salute”; la mancata adozione di tutele per la protezione dei dati personali trattati nell'ambito della cooperazione giudiziaria e di polizia a livello europeo e nelle relazioni con i paesi terzi, in modo particolare con gli Stati Uniti (ad esempio i dati dei passeggeri aerei); l'assenza di garanzia di accesso di un individuo ai suoi dati o persino la mancata informazione che tali dati vengono trattati dall'Europol; la mancata definizione chiara del controllo da parte dei parlamenti nazionali. Ciò costituirebbe una palese violazione dei diritti, delle libertà e delle garanzie dei cittadini. Antonio Masip Hidalgo per iscritto. - (ES) Ho votato a favore del testo deciso con i contributi dei gruppi. Si tratta di una questione che incide sulla fondamentale cooperazione contro la criminalità. Mi sento in dovere di sottolineare, tuttavia, come hanno fatto i miei colleghi, gli onorevoli Fava e Moreno, che i nobili obiettivi della presente risoluzione non sono in linea con l'atteggiamento recalcitrante del relatore, l'onorevole Díaz de Mera, che l'11 marzo 2004 era il capo della polizia spagnola e che ha rifiutato di collaborare con il giudice che presiedeva il processo relativo al più grande attentato terroristico che abbia mai avuto luogo in Europa. Il relatore, inoltre, è uno dei principali diffusori e collaboratori della vergognosa teoria secondo la quale i responsabili di quel massacro non furono cellule islamiste, bensì i terroristi dell'ETA. L'onorevole Díaz de Mera e altri, che si sono definiti "peones negros” (pedine nere) hanno tentato di confondere l'opinione pubblica internazione e, sebbene alla fine il loro punto di vista non sia stato perseguito come crimine (fu oggetto solo di una sanzione e di seri ammonimenti da parte del giudice), quest'Assemblea dovrebbe essere messa al corrente di tutti i fatti. I loro attacchi personali rivelano una mancanza di argomentazioni. Desidero infine esprimere il mio risentimento per il fatto che l'onorevole Díaz de Mera non ha neppure avuto la dignità del suo collega Jaime Mayor, che per lo meno ha tolto il suo nome dal testo sul terrorismo. Luca Romagnoli per iscritto. - Signor Presidente, onorevoli colleghi, esprimo il mio voto favorevole sulla relazione Díaz de Mera García Consuegra sull'istituzione dell'Ufficio europeo di polizia (Europol). Il mutare delle circostanze in seno all'Unione europea, le nuove forme di criminalità e le nuove minacce terroristiche impongono una rimodulazione dell'esistente organismo. Ritengo tuttavia doverose alcune precisazioni. La trasformazione di Europol in agenzia dell'Unione europea non deve comportare un ulteriore aggravio per le finanze degli Stati membri e soprattutto una sottrazione dei fondi statali, già insufficienti, riservati alle forze dell'ordine nazionali. Al contrario, gli organi investigativi e di difesa dell'ordine pubblico vanno maggiormente tutelati e rafforzati. L'azione di Europol, infatti, deve essere di supporto e coordinamento a quella fondamentale e insostituibile delle forze dell'ordine dei vari Stati membri. In tal senso, mi compiaccio che la proposta preveda disposizioni riguardanti il coordinamento, l'organizzazione e lo svolgimento di indagini e azioni operative congiuntamente con le autorità competenti degli Stati membri o nel quadro di squadre investigative comuni. Pedro Guerreiro per iscritto. - (PT) La presente relazione di iniziativa svela le reali ambizioni della politica europea di vicinato in modo particolare per quel che riguarda il Caucaso meridionale. Esse devono delineare l'agenda geostrategica nei suoi aspetti politici, economici e militari, in altre parole il piano di intervento europeo in quest'area nevralgica, esercitando maggiori pressioni su Cina e Russia. Ciò si tradurrà in una maggiore ingerenza e manipolazione dei conflitti dovuti allo smantellamento dell'URSS, con lo scopo di garantire alle maggiori potenze e ai gruppi economico-finanziari dell'UE di acquisire il controllo sulla regione, dato che anche le rivalità intercapitaliste sono palesemente evidenti. È sufficiente scorrere "raccomandazioni”, quali l'incentivo a concludere accordi di libero scambio e la ricerca di ulteriori liberalizzazioni o il chiaro appello all'ingerenza attraverso il "sostegno” all'azione della "società civile”, garantendo che "le risorse [comunitarie!] siano distribuite senza [...] interferenze statali”. L'approccio alla questione dell'energia è di particolare rilevanza dato che sottolinea l'importanza dei corridoi energetici, che possono aggirare la Russia e il controllo sulle infrastrutture e sulle fonti d'energia. Notiamo, infine, l'incoerenza tra il suo "sostegno incondizionato all'integrità territoriale e all'inviolabilità delle frontiere internazionalmente riconosciute della Georgia” e l'appello ai principi della Carta delle Nazioni Unite, quando non viene fatta la stessa cosa per la Serbia. Pedro Guerreiro per iscritto. - (PT) Quella che abbiamo di fronte è un'altra relazione di iniziativa che si inserisce nella stessa logica della relazione sul Caucaso meridionale e sulla politica europea di vicinato: in altre parole, l'ingerenza e la pressione per garantire l'accesso (e il controllo sui) ai mercati (in particolar modo quelli dell'energia) e maggiori liberalizzazioni. La relazione in oggetto sostiene la promozione di "riforme a livello di economia di mercato”, incoraggiando "l'armonizzazione e ulteriori misure di liberalizzazione” e sostenendo "la creazione di una zona di libero scambio in conformità dei principi dell'OMC”. Si tratta di un processo in cui l'UE presumibilmente "deve svolgere un ruolo fondamentale” nel "sollecitare la regione a compiere i passi necessari”. Allo stesso tempo, la relazione "sottolinea che è estremamente importante stabilire e sviluppare relazioni di buon vicinato tra i paesi della regione del Mar Nero e con i loro vicini basate sul rispetto reciproco, sull'integrità territoriale, sulla non interferenza negli affari interni degli altri paesi e sul divieto dell'uso della forza o della minaccia dell'uso della forza, in quanto principi fondamentali per promuovere la cooperazione regionale”, eppure sostiene la promozione dei "valori europei”, "a prescindere dal grado di disponibilità mostrato dai governi partner”. Si tratta di una contraddizione/incoerenza tra ciò che si raccomanda (per altri) e ciò che viene fatto. L'UE sta chiedendo ad altri di rispettare ciò che lei stessa non rispetta. Che cinismo. Karin Scheele per iscritto. - (DE) Fino a poco tempo fa, per molti il Kenya era un paradiso delle vacanze. I turisti erano ben protetti dalla massiccia corruzione e dalla terribile povertà in cui deve vivere la grande maggioranza della popolazione. Con gli avvenimenti dello scorso dicembre e con le fraudolente elezioni presidenziali, il Kenya e i suoi problemi politici sono all'improvviso finiti sulla bocca di tutti. Se da un lato le elezioni parlamentari sono state generalmente considerate un successo da parte degli osservatori ufficiali, dall'altro sono stati sollevati dubbi in merito all'accuratezza dei risultati delle elezioni presidenziali. Nell'elaborare l'odierna proposta di risoluzione sul Kenya, stiamo ancora una volta condannando le irregolarità diffuse e la condotta del Presidente in carica Kibaki, che nel rifiutare l'offerta fatta dal Presidente John Kufuor di contribuire a risolvere la crisi ha seriamente compromesso gli sforzi di mediazione. Esortiamo i leader politici del Kenya affinché facciano tutto ciò che è in loro potere per evitare ulteriori atti di violenza nel paese e per garantire il rispetto dei diritti umani. Nel corso del dibattito su tale argomento, abbiamo nuovamente discusso ed esaminato la questione dell'efficacia degli aiuti diretti di bilancio. Tale argomento, come quello del Kenya, rientra tra quelli che continueranno a tenerci impegnati nel corso dei prossimi mesi. Pedro Guerreiro per iscritto. - (PT) La presente dichiarazione di voto mira a sottolineare che, attraverso il riconoscimento degli sforzi di mediazione avviati dai paesi vicini, dalla Comunità per lo sviluppo dell'Africa australe e dall'Unione africana, riteniamo che il popolo del Kenya sarà in grado di trovare e definire la sua strada. Sta agli stessi kenioti il compito di trovare le soluzioni atte a superare la situazione in cui si trova oggi il loro paese. Consideriamo di conseguenza in modo negativo qualsiasi tentativo dell'UE di interferire, come indicato e proposto nella risoluzione, tenendo presente in modo particolare gli obiettivi proclamati dall'Unione nella strategia europea per l'Africa e il quadro di cooperazione/rivalità interimperialista riguardante tale continente, che non solo è palese e indubbia, ma è anche profondamente sentita nella regione. Infine, mi sento in dovere di sottolineare che nella presente risoluzione è stato omesso un riferimento al peggioramento della grave situazione socioeconomica del paese, che è alla base dell'espressione del malcontento popolare manifestato alle elezioni, e alla grande responsabilità di simile situazione delle politiche neoliberali promosse, in modo particolare, dalle istituzioni finanziarie internazionali, dalle maggiori potenze capitaliste e dalle loro imprese transnazionali. Zuzana Roithová per iscritto. - (CS) Sono del tutto a favore della presente risoluzione sulla situazione in Kenya, che si basa su ricerche aggiornate condotte all'inizio di quest'anno dalla missione di osservatori UE in Kenya. Dobbiamo garantire che le autorità in Kenya esaminino con attenzione e senza indugio le circostanze relative alle elezioni e prevengano ulteriori atti di violenza. Dobbiamo insistere per il ripristino delle trasmissioni in diretta e per il rispetto dei diritti umani fondamentali e dei diritti sanciti dalla Carta africana. La presente risoluzione, tuttavia, sottrae alla responsabilità della Commissione europea la risoluzione della questione del trasferimento di 400 milioni di euro al governo congolese. Ritengo che non dovremmo indugiare e tornare sull'argomento subito. Edite Estrela per iscritto. - (PT) Ho votato a favore del paragrafo 20 della relazione sul ruolo delle donne nell'industria, perché è fondamentale che la Commissione conduca uno studio sulle conseguenze negative degli orari di lavoro prolungati sulla vita privata, familiare e sociale, quali ad esempio il fatto che i figli passano molto tempo da soli, abbandonati a loro stessi, cosa che spesso porta a insuccessi scolastici e criminalità. Gli Stati membri devono migliorare il loro controllo sulle imprese che obbligano i loro dipendenti a lavorare oltre l'orario di lavoro stabilito per legge e inasprire le sanzioni. Ilda Figueiredo per iscritto. - (PT) Oggi il Parlamento europeo ha adottato la relazione da me presentata sul ruolo delle donne nell'industria. Si tratta di un segnale molto positivo, sebbene mi rammarichi per alcuni emendamenti minori. Il testo, tuttavia, riconosce l'importante ruolo delle donne nell'industria e invita la Commissione e gli Stati membri a prendere le misure necessarie, tra cui un controllo efficace, per combattere la stereotipizzazione e la discriminazione, in modo particolare la discriminazione salariale. Tale situazione è ancor più grave se si pensa che nell'industria le retribuzioni delle donne sono inferiori rispetto a quelle degli uomini di circa il 30%, mentre la media negli altri settori è del 15%, anche se la direttiva sulla parità delle retribuzioni è in circolazione ormai da più di 30 anni. Sottolinea l'importanza della contrattazione collettiva nella lotta alla discriminazione contro le donne, segnatamente in materia di accesso al lavoro, di retribuzione, di condizioni di lavoro, di avanzamento della carriera e di formazione professionale. Evidenzia l'importanza di programmi comunitari che promuovono la creazione di marchi, la difesa dell'indicazione d'origine dei prodotti e la promozione esterna dei prodotti comunitari dei settori industriali nei quali l'occupazione è prevalentemente femminile. Infine, è molto importante garantire il riconoscimento del diritto delle lavoratrici e dei lavoratori a partecipare ai processi di ristrutturazione delle industrie, garantendo alle loro strutture, soprattutto ai comitati aziendali europei, pieno accesso alle informazioni e la possibilità di un intervento decisivo, compreso il diritto di veto. Hélène Goudin e Nils Lundgren per iscritto. - (SV) La presente relazione riguarda vari aspetti che sono importanti di per sé, ma in merito ai quali sono gli Stati membri cui spetta il potere di agire e la responsabilità di sviluppare e migliorare le loro normative. La proporzione tra generi nei consigli d'amministrazione delle imprese, lo sviluppo di progetti per la parità nelle grandi imprese e la quota di membri femminili nei consigli d'amministrazione non sono questioni che si possono disciplinare al meglio e nel modo più efficace possibile a livello europeo. Dobbiamo di conseguenza votare contro la relazione in oggetto. Genowefa Grabowska per iscritto. - (PL) È chiaro che l'industria europea sta subendo cambiamenti di ampia portata. Risulta di conseguenza difficile non riconoscere la sua importanza strategica per lo sviluppo di tutti gli Stati membri dell'Unione europea e dei loro cittadini, a prescindere dal genere. Il ruolo delle donne impiegate nell'industria europea e le opportunità a loro disposizione dipendono non solo dal livello di sviluppo economico di un paese, ma anche dalle tradizioni riguardanti l'accettazione delle pari opportunità e il rispetto delle normative sui diritti umani. La partecipazione delle donne nell'industria è molto ampia ed esse forniscono un contributo importante in quasi tutti i settori. Ciononostante, non si può che essere d'accordo con la relatrice in merito al fatto che il ruolo delle donne nelle industrie che si avvalgono di tecnologie avanzate, come l'industria aeronautica o quella chimica, è decisamente inadeguato. È quindi del tutto appropriato che la relazione metta in luce tale aspetto e si concentri giustamente sulle questioni di genere. La relazione sottolinea anche che il coinvolgimento delle donne nell'industria non può limitarsi al lavoro in settori in cui non sono richieste qualifiche e in cui pertanto sono le donne le prime a essere colpite nel caso di ristrutturazioni. La relatrice chiede sostegno, in particolar modo da parte delle PMI, al fine di poter mantenere un livello relativamente alto di occupazione femminile, soprattutto nel caso di donne che si trovano in condizioni professionali svantaggiate. Tale suggerimento merita di essere appoggiato, al pari dell'intera relazione, anche solo per questo motivo. Marian Harkin per iscritto. - (EN) Sono a favore del paragrafo 33, perché è necessario che vengano prese misure così proattive, per lo meno ad interim, al fine di garantire la partecipazione delle donne nel processo decisionale a tutti i livelli. Oltre a ciò, sono decisamente a favore del paragrafo 20, dato che vi è l'effettiva necessità di condurre un'indagine completa sull'impatto che l'orario di lavoro prolungato ha sulla salute, sia fisica che mentale, nonché sulla vita familiare. Se vogliamo promuovere un equilibrio tra vita lavorativa e familiare e le politiche a favore della famiglia, allora abbiamo bisogno che tale studio venga condotto. Mieczysław Edmund Janowski I diritti umani costituiscono le basi della democrazia. Tali diritti comprendono il principio essenziale dell'uguaglianza tra le donne e gli uomini, che tiene conto ovviamente delle circostanze derivanti dalla diversità biologica tra i due sessi. Un aspetto di tale questione concerne l'occupazione e il ruolo delle donne nell'industria. È semplicemente impossibile eseguire una divisione aritmetica per ottenere due metà identiche. Ciò che più ci preoccupa sono soprattutto le pari opportunità, che sono condizionate dall'accesso all'istruzione e alla formazione professionale nelle materie tecniche ed economiche. Un'altra questione molto importante consiste nel fornire assistenza alle madri che crescono i figli e nel garantire che esse non siano discriminate sul posto di lavoro. È fondamentale introdurre disposizioni flessibili riguardo alle pensioni per le donne che si dedicano alla cura dei figli. Il cosiddetto periodo di congedo parentale deve essere completamente riconosciuto e sommato al periodo considerato di occupazione secondo la normativa sulle pensioni. A tutt'oggi, in vari dei nostri paesi, le donne sono molto meno retribuite rispetto agli uomini per un lavoro di pari qualità e pari quantità. Non ci possono essere giustificazioni per la creazione di ostacoli che impediscono alle donne di assumere ruoli direttivi e dirigenziali nei consigli d'amministrazione delle imprese o nei consigli degli amministratori fiduciari. È necessario agire per liberarsi da tali stereotipi. La relazione elaborata rappresenta un passo in avanti in tale direzione ed è per questo ho votato a favore. Astrid Lulling per iscritto. - (FR) In numerosi considerando e paragrafi di questa interminabile risoluzione, affermiamo una serie di ovvietà. Rivendichiamo misure che, fortunatamente, sono già state prese ormai da tempo. È vero che talune direttive in materia di parità di trattamento e pari opportunità tra donne e uomini non sono applicate in modo corretto, ma se persistono discriminazioni negli ambiti coperti da questa vasta gamma di direttive adottate sin dal 1975, di chi è la colpa? Tutte queste normative contengono disposizioni di ricorso. Le donne discriminate non hanno che da presentarsi dinanzi ai giudici e vinceranno, come è stato per fortuna ampiamente dimostrato in molti casi nel mio paese. Purtroppo in questa relazione vi sono talune rivendicazioni incongrue che non hanno nulla a che vedere con il ruolo delle donne nell'industria. Chiedere una quota del 40% di rappresentanza femminile nei consigli d'amministrazione delle imprese è un'ingerenza contraria al principio di sussidiarietà degli ambiti riservati agli Stati membri. Non è di nostra competenza richiedere il "controllo” della delocalizzazione delle imprese. È un'utopia chiedere il "rafforzamento della possibilità di scelta sul luogo di lavoro”. Se la mia impresa ha sede nella città di Lussemburgo e non ha succursali, non posso pretendere di lavorare a Schifflange dove risiedo. È in base a queste osservazioni che ho votato la presente relazione. Zuzana Roithová per iscritto. - (CS) Sono d'accordo con molte delle idee contenute nella relazione sulle donne nell'industria. Non sono tuttavia soddisfatta del fatto che non sia stata prestata particolare attenzione alla disoccupazione regionale tra le donne che hanno perso il loro posto di lavoro nelle fabbriche tessili europee all'epoca in cui ciò accadeva. Credo anche che nessuna quota per l'occupazione femminile potrà mai risolvere la situazione. Il mio secondo commento riguarda la suddivisione equilibrata del tempo tra lavoro e famiglia. Questo aspetto riguarda sia le donne che gli uomini. Non ritengo che la via d'uscita stia nelle risoluzioni. Essa si trova nell'attuazione del concetto europeo di flessicurezza. I Paesi Bassi costituiscono un esempio in cui è stato sviluppato un eccellente quadro legislativo per il lavoro a tempo parziale, che ha portato come risultato non solo la riduzione della disoccupazione, ma anche il fatto che sia le donne che gli uomini hanno più tempo a disposizione da dedicare alla vita familiare. Un utilizzo efficace di un orario di lavoro più breve mostra anche che ciò non comporta necessariamente una riduzione del reddito. Olle Schmidt per iscritto. - (SV) In quanto liberale e membro del partito liberale svedese, Folkpartiet, trovo le relazioni del Parlamento sulla parità sempre piuttosto ingannevoli. Nel corso degli anni il partito liberale svedese è giunto alla conclusione che il modo migliore per procedere in tali questioni sia su base volontaria, ma ci rendiamo anche conto che non è sempre sufficiente. L'impegno concreto della Svezia in questo campo ci ha resi famosi come il paese più paritario del mondo. Perché di conseguenza non dovremmo voler divulgare i nostri successi in tutta l'Unione? Certo che vogliamo! Il problema consiste nella sola definizione dei metodi. Nella relazione in oggetto, mi sono sentito obbligato a non votare a favore di diversi paragrafi di cui appoggio lo spirito, ma il cui approccio e campo di applicazione sembrano incerti. Ritengo che sia i programmi a favore della parità di genere che gli obiettivi misurabili possano costituire strumenti importanti per le imprese. D'altro canto, non credo che si tratti di un tema che debba coinvolgere l'Europa stessa, in quanto questione prioritaria. Lo stesso vale per la creazione di "una metodologia di analisi delle mansioni” promossa dall'UE che sarà "capace di garantire [...] parità di remunerazione tra donne e uomini”. Anche il Fondo europeo di adeguamento alla globalizzazione, in merito al quale ho avuto un cattivo presentimento sin dal principio, non dovrebbe farsi carico della questione di genere, poiché ciò perpetrerebbe una doppia ingiustizia. Una persona non si può aspettare che ogni relazione sia stata scritta come se l'avesse redatta di proprio pugno, ma qui c'è molto di cui lamentarsi. Il tema tuttavia è così importante, che alla fine ho votato a favore della relazione nel suo complesso. Andrzej Jan Szejna per iscritto. - (PL) Ho votato a favore della relazione dell'onorevole Figueiredo sul ruolo delle donne nell'industria. Desidero congratularmi con la relatrice per quest'ottimo e accurato documento. La questione della parità di diritti tra donne e uomini è molto importante e dobbiamo continuare a conferirgli quanta più attenzione possiamo, dato che l'Unione europea si basa sul principio della non discriminazione. Affrontare tutti gli indicatori di insuccesso affinché tale principio sia rispettato dovrebbe essere un aspetto prioritario. Ciò è fondamentale in modo particolare perché la natura dell'industria sta cambiando mano a mano che ci impegniamo per creare una società basata sulla conoscenza. I settori in cui le donne erano impiegate per tradizione sono legate all'industria di trasformazione, mentre i nuovi settori industriali si basano sullo sviluppo delle ultime tecnologie, quali le tecnologie dell'informazione e della comunicazione. Dovremmo compiere tutti gli sforzi necessari a garantire che il principio delle pari opportunità sia rispettato in questi nuovi ambiti. Cristiana Muscardini per iscritto. - La risoluzione che ci apprestiamo a votare non può non trovare il consenso e il voto favorevole del gruppo UEN. Ci auguriamo che presto si arrivi ad una maggiore regolamentazione di Internet mirata alla salvaguardia dei minori e ad una lotta più incisiva verso quei provider che danno ospitalità a siti pedopornografici. È necessario che misure rivolte alla chiusura immediata dei siti illegali siano prese da tutti gli Stati membri dell'Unione attraverso un più efficace coordinamento delle forze di polizia competenti. Speriamo altresì che possa essere affrontato il delicato tema delle informazioni che, tramite Internet, le organizzazioni terroristiche continuano a scambiarsi e che esso possa formare oggetto dei Forum che verranno organizzati in futuro. Non può esserci libertà senza regole e soprattutto Internet non può e non deve essere il terreno delle libertà di chi compie azioni criminali e predica l'odio e l'intolleranza. Una situazione di emergenza va affrontata con misure decise e urgenti e non improvvisate. La lotta al terrorismo e all'odio tra i popoli deve essere regola e obiettivo dell'Unione europea e di tutti i Paesi democratici e liberi.

Protection des animaux utilisés à des fins scientifiques (débat) La Présidente L'ordre du jour appelle le rapport de M. Parish, au nom de la commission de l'agriculture et du développement rural, sur la proposition de directive du Parlement européen et du Conseil relative à la protection des animaux utilisés à des fins scientifiques - C6-0391/2008 -. Neil Parish rapporteur. - (EN) Madame la Présidente, je voudrais tout d'abord remercier tous les rapporteurs fictifs qui ont fait preuve d'une bonne volonté considérable pour collaborer avec moi sur un dossier incroyablement technique et difficile. En travaillant ensemble, nous sommes parvenus à ce que je pense être un bon compromis. Je voudrais également remercier la Commission pour sa coopération, et nous nous réjouissons de collaborer avec elle à l'avenir sur ce dossier. Je voudrais également remercier Patrick Baragiola du secrétariat AGRI ainsi que mon conseiller Dan Dalton. Les tests sur les animaux sont extrêmement controversés et posent un dilemme moral. Est-il jamais justifié d'effectuer des tests sur des animaux afin de tenter de sauver des vies humaines? Je pense que oui, pour autant que ces tests se justifient du point de vue scientifique comme du point de vue éthique. Nous devons cependant faire tout ce qui est en notre pouvoir pour minimiser le nombre de tests et la souffrance infligée aux animaux concernés. Le rapport de la Commission en la matière représente un bon début. Il montre le réel souhait de la Commission de mettre fin aux tests sur les animaux dans tous les cas possibles. Dans de nombreux domaines cependant, la proposition de la Commission est ambiguë et risque d'avoir l'effet inverse de celui recherché par la Commission. L'omission des définitions liées à la classification des degrés de gravité représente une grave lacune pour cette proposition. Dans sa proposition originale, la Commission demandait en fait au Parlement de juger les règles relatives à la classification sans les connaître. En outre, certaines dispositions, et notamment les recommandations relatives à la réutilisation d'animaux et la proposition de n'utiliser que des primates F2 (primates de deuxième génération), risquent de nécessiter l'utilisation d'un plus grand nombre d'animaux. Dans le cas des primates F2, aucune étude de faisabilité n'a été réalisée en vue de déterminer la viabilité de l'approche proposée par la Commission. L'étude d'impact n'analyse que les chiffres, elle n'aborde pas les conséquences en termes de bien-être. Il fallait donc absolument que le Parlement modifie cette proposition, non pour l'affaiblir, mais pour clarifier avec précision quand des tests sur des animaux doivent être autorisés et dans quelles circonstances. Je pense que le rapport de la commission AGRI représente un compromis permettant à la fois de poursuivre la recherche dans l'Union européenne et d'améliorer le bien-être animal. Du point de vue du bien-être animal, il représente un pas en avant. Il s'agit avant tout de promouvoir les alternatives à l'expérimentation animale au moyen d'un engagement financier, de mettre davantage l'accent sur les trois R ("replacement, reduction and refinement" - remplacement, réduction et perfectionnement) et de renforcer le rôle du CEVMA. J'ai également proposé des réexamens thématiques réguliers des expérimentations sur les primates afin d'identifier et d'éliminer progressivement les expériences superflues. Ce rapport représente également un pas en avant pour la recherche médicale. Il permettra de mettre à jour la législation désuète actuelle tout en permettant la poursuite des recherches médicales justifiées d'un point de vue scientifique et éthique. Je pense que cet aspect revêt une importance fondamentale. Nous voulons également réduire le nombre de tests sur les animaux. Cependant, les citoyens européens exigent à juste titre de disposer des médicaments les plus efficaces. Il est donc essentiel de poursuivre en Europe des activités de recherche et de développement de qualité. Les vaccins contre la polio, la rubéole, l'hépatite B, la diphtérie, la rougeole, les oreillons et la méningite ont tous étés développés grâce à des expériences sur des animaux, et plus précisément sur des primates. Il en va de même pour les traitements combinés contre le VIH, les médicaments de maîtrise de l'asthme, les systèmes d'assistance pour bébés prématurés ou encore la stimulation cérébrale profonde des patients atteints de la maladie de Parkinson. Ces expériences ont permis de sauver ou d'améliorer des millions de vies. Tant que nous ne possédons pas d'alternative, je pense qu'il ne serait pas sage d'interdire ces expériences, de façon directe ou indirecte du fait d'une législation mal formulée. Cette directive établira le cadre nécessaire pour permettre l'élimination progressive des tests sur les animaux dès que des méthodes alternatives sont disponibles. Elle améliore considérablement la recherche d'alternatives et nous met clairement sur la voie qui nous mènera un jour à éliminer entièrement les tests sur les animaux. Nous sommes parvenus à un bon compromis au sein de la commission AGRI. Cependant, il semble que le groupe libéral souhaite empêcher l'adoption de cet accord. Je demande aux libéraux de ne pas voter contre ce rapport. Un tel vote ferait reculer de plusieurs années le bien-être animal, et une telle action de leur part serait tout à fait injustifiable. Stavros Dimas membre de la Commission. - (EL) Madame la Présidente, je me réjouis de l'occasion qui nous est donnée ce soir de discuter de la proposition de réviser la directive relative à la protection des animaux utilisés à des fins scientifiques. Je souhaite remercier le rapporteur, M. Parish, ainsi que les trois commissions parlementaires qui ont examiné ce rapport, pour leurs efforts et leurs commentaires. Je suis certain que le dialogue qui suivra sera constructif. De nombreux États membres ont adopté depuis longtemps leur propre législation nationale en matière de protection des animaux utilisés à des fins scientifiques. Il en résulte différents niveaux de protection en Europe. Cette révision permettra d'obtenir un niveau de protection uniforme au sein de la Communauté et de sauvegarder ainsi le bon fonctionnement du marché intérieur. L'objectif de la Commission est d'améliorer la législation de l'Union européenne en matière d'expérimentation animale. Cette mesure permettra de limiter le nombre d'expériences sur des animaux, mais elle garantira aussi un traitement adéquat des animaux soumis à ces expériences, comme l'exige le protocole sur la protection et le bien-être des animaux annexé au traité instituant la Communauté européenne. Notre objectif est que cette révision améliore considérablement le bien-être des animaux utilisés pour des expériences au sein de l'Union européenne. Les exigences relatives au bien-être des animaux font désormais officiellement partie du traité sur l'Union européenne, et doivent être prises en compte dans l'élaboration des politiques dans des secteurs tels que le marché intérieur. Les experts et les spécialistes du secteur de l'expérimentation animale, les chercheurs, les secteurs de l'industrie directement concernés et les citoyens ont participé à l'élaboration d'une proposition définissant des procédures transparentes et sans exceptions. Cette proposition repose également sur une étude d'impact minutieuse. En outre, de nombreuses agences scientifiques ont apporté une contribution importante à cette procédure. Pour élaborer cette proposition, nous avons effectué une analyse comparative des avantages et des coûts possibles de l'action envisagée par rapport à l'inaction. Cette position respecte l'équilibre nécessaire. D'une part, elle promeut la compétitivité et la recherche en Europe et, d'autre part, elle prend pleinement en compte les exigences relatives au bien-être des animaux. La Commission a analysé avec soin les inquiétudes exprimées par différentes parties selon lesquelles cette proposition risquait de faire fuir la recherche européenne en raison de la charge administrative supposée ou des coûts impliqués par certaines exigences spécifiques en matière de bien-être animal. Cependant, rien ne permet de craindre une telle fuite de la recherche vers les pays non européens. Plusieurs des normes en matière de bien-être et des procédures d'autorisation plus strictes contenues dans notre proposition sont déjà appliquées par des États membres à la pointe de la recherche mondiale. De plus, notre proposition prévoit des mesures destinées à minimiser la charge administrative. Il n'y a en fait aucune contradiction entre l'adoption de normes strictes en matière de bien-être animal et la promotion d'une recherche scientifique de haut niveau. Au contraire, ces deux concepts sont liés. Selon la proposition de la Commission, l'autorisation de recherches sur des animaux conscients s'accompagnera systématiquement d'une évaluation éthique indépendante. Ceci garantira la mise en pratique des principes de remplacement, de restriction et de perfectionnement de l'utilisation des animaux. Ces dispositions sont les objectifs fondamentaux de la révision. Nous ne parviendrons pas à atteindre nos objectifs si nous remplaçons l'autorisation par l'approbation tacite de tous les types de recherche, ou si nous permettons que l'évaluation éthique soit assurée par des personnes ayant un intérêt direct dans le projet de recherche concerné. Enfin, la Commission souhaite éviter toute interruption des projets scientifiques en cours et minimiser la charge administrative. C'est pourquoi elle permet une application souple et encourage, dans la mesure du possible, l'utilisation des infrastructures existantes des États membres. Mesdames et Messieurs, cette proposition révisée permettra de rétablir le bon fonctionnement du marché intérieur, d'améliorer les normes de bien-être animal et de promouvoir la recherche. Il est grand temps de renforcer et d'améliorer la législation actuelle de façon équilibrée, et c'est précisément ce que fait la proposition de la Commission. Marios Matsakis rapporteur pour avis de la commission de l'environnement, de la santé publique et de la sécurité alimentaire. - (EN) Madame la Présidente, la recherche médicale au profit des humains comme des animaux nécessite malheureusement des expériences sur les animaux. Il s'agit là d'un mal nécessaire de notre temps. Je suis fermement convaincu qu'aucun vrai scientifique ne prend plaisir à expérimenter sur des animaux, et qu'aucun scientifique n'opte pour de telles expériences quand des méthodes de recherche alternatives sont disponibles. Il va de soi que cette recherche doit toujours s'efforcer de traiter les animaux concernés de la façon la plus humaine possible. La directive dont nous discutons vise, à juste titre selon moi, à améliorer considérablement la situation en la matière. Parmi les aspects importants de cette proposition, on peut noter le respect des principes d'examen éthique et d'autorisation, la notion de contrôles nationaux améliorés ou encore le renforcement global de la transparence. Il faut souligner que l'objectif du monde scientifique et politique devrait toujours être d'éliminer l'expérimentation animale dans tous les cas où des méthodes alternatives efficaces n'impliquant pas d'animaux sont disponibles. Esko Seppänen rapporteur pour avis de la commission de l'industrie, de la recherche et de l'énergie. - (FI) Madame la Présidente, Monsieur le Commissaire, le rapport de la commission de l'agriculture et du développement rural constitue un compromis équilibré qui tient compte des opinions des différentes parties concernées. La proposition de la Commission a été modifiée de la façon que proposait également la commission de l'industrie, de la recherche et de l'énergie. Dans la mesure où il n'existe pas de procédures alternatives pour le développement de tous les médicaments et de tous les vaccins, les expériences sur les animaux restent nécessaires. Vis-à-vis des citoyens de l'UE, nous avons la responsabilité de faire en sorte que lorsqu'ils sont malades, nos concitoyens soient rassurés par l'espoir que les médicaments nécessaires pour les guérir aient aussi été développés en Europe. D'un autre côté, ceux qui effectuent des tests sur des animaux ont le devoir de traiter correctement ces animaux et de les faire souffrir le moins possible. Cette directive représente une amélioration claire pour le bien-être animal, et bon nombre des amendements déposés par la commission de l'agriculture sont identiques ou semblables à ceux que nous avions proposés au sein de la commission de l'industrie. Par conséquent, le rapport de la commission de l'agriculture doit être adopté avec aussi peu de modifications que possible. Elisabeth Jeggle au nom du groupe PPE-DE. - (DE) Madame la Présidente, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, la directive sur l'expérimentation animale repose sur le principe des trois R. Notre objectif est de remplacer, de réduire et de perfectionner l'expérimentation animale. Pour y parvenir, nous devons développer et mettre en avant des méthodes alternatives. Troisièmement, nous devons trouver un compromis entre le bien-être animal et la recherche, tout en mettant l'accent sur la santé humaine. Monsieur le Commissaire, vous avez également souligné la nécessité d'appliquer les mêmes normes dans tous les États membres. Cette proposition législative repose sur le plan d'action communautaire pour la protection et le bien-être des animaux et sur la stratégie de santé animale. Nous voulons garantir un degré de protection élevé et des normes strictes dans l'Union européenne et dans le monde entier. Cependant, la suppression complète des tests sur les animaux en l'absence d'autres méthodes susceptibles de les remplacer de façon adéquate rendrait presque impossible la majeure partie de la recherche basée sur l'expérimentation animale dans l'Union européenne. Les projets de recherche partiraient à l'étranger, nous perdrions la masse de connaissances énorme dont nous disposons actuellement et nous deviendrions complètement tributaires d'autres pays. Il est donc important de trouver un compromis, et la commission de l'agriculture et du développement rural a présenté un compromis de qualité. Il n'est certes pas facile de maintenir un juste équilibre, mais pour les personnes malades, il peut s'agir d'une question de vie ou de mort. Le résultat du vote au sein de la commission de l'agriculture et du développement rural du 31 mars répond à ces exigences. Nous devons soutenir ce compromis, approuvé par 72 % des membres de la commission. C'est pourquoi j'invite tous les membres de cette Assemblée à rejeter tous les amendements de grande envergure déposés et à voter en faveur des amendements déposés par le groupe du Parti populaire européen (Démocrates-chrétiens) et des Démocrates européens et par le groupe socialiste du Parlement européen. Je remercie non seulement le rapporteur, mais aussi de nombreux collègues députés de l'ensemble du Parlement. Roselyne Lefrançois au nom du groupe PSE. - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire et chers collègues, je tiens tout d'abord à saluer le rapporteur, M. Parish, pour la qualité de son travail et l'importance qu'il a accordée à la coopération avec les rapporteurs fictifs. Avant que nous votions demain, en première lecture, je souhaiterais revenir sur les grandes lignes de ce rapport. Aujourd'hui, l'image négative que peut véhiculer l'expérimentation animale dans l'opinion publique confirme l'incontestable portée de ce dossier. Comme moi, vous avez d'ailleurs reçu depuis quelques semaines un grand nombre de courriers de citoyens inquiets. Mais, si nous avons le devoir de proposer un texte qui prenne en considération les craintes de ces derniers, nous ne devons pas pour autant négliger les revendications des professionnels de la recherche. Car, je tiens à le souligner, n'oublions pas que les chercheurs sont non seulement des représentants légitimes de cette opinion publique, mais surtout des personnes dont le rôle est tout à fait fondamental au sein de notre société. Il faut savoir que, depuis vingt ans, le nombre d'animaux utilisés à des fins scientifiques n'a pas augmenté, tandis que le nombre de publications scientifiques, dans le domaine de la recherche biomédicale, a doublé tous les deux ans. Pour comprendre les enjeux de la révision de cette directive, j'ai moi-même rencontré un grand nombre d'acteurs représentant les différentes sensibilités liées au dossier. À mon sens, le texte initial proposé par la Commission européenne s'éloignait véritablement de l'objectif fondamental de l'utilisation des animaux, qui est de faire progresser la recherche. Il était donc essentiel de replacer la question de la santé humaine au cœur de la réflexion. Bien sûr, les dispositions en matière d'expérimentation animale doivent être modifiées, mais la recherche européenne ne doit pas pour autant subir les conséquences négatives de cette nouvelle législation. La stratégie que j'ai adoptée, et qui a été suivie par le rapporteur, consistait donc à rééquilibrer cette proposition afin de s'assurer que les chercheurs ne soient pas lésés. Je crois que nous pouvons arriver, sur la base du rapport adopté en commission AGRI, à un texte cohérent et raisonnable, qui sera, je l'espère, largement soutenu par le Parlement. Jorgo Chatzimarkakis au nom du groupe ALDE. - (DE) Monsieur le Président, le mahatma Gandhi a dit un jour: "On peut juger de la grandeur d'une nation par la façon dont les animaux y sont traités." Le bien-être des animaux de laboratoire est un problème important et délicat que de nombreuses personnes préfèreraient ignorer. Il s'agit cependant d'une question très sensible, notamment quand il s'agit de recherches impliquant des singes, et en particulier des primates. La réaction de l'opinion publique nous l'indique clairement. La Commission a fait l'objet d'une pression importante. Je voudrais remercier tout particulièrement M. le commissaire Dimas. Vous avez accompli un travail préparatoire excellent et vous avez contribué à améliorer considérablement le bien-être des animaux de laboratoire, par exemple au moyen d'autorisations préalables et de contrôles de suivi pour tous les tests. Vous avez élargi la portée de cette directive de façon à ce qu'elle couvre toutes les espèces animales, et pas uniquement les mammifères. La Commission a également résolu efficacement le problème fort controversé des tests sur des primates non humains. Ces tests sont désormais limités aux maladies mortelles et aux maladies du cerveau. Malheureusement, les votes au sein des commissions ont modifié de nombreux détails de la proposition de la Commission. Par exemple, le vote de la commission de l'agriculture et du développement rural a carrément inversé les normes que je viens de mentionner. Pour ne citer qu'un exemple, selon le vote de la commission de l'agriculture et du développement rural, les tests qui n'ont pas reçu d'autorisation officielle au bout de 60 jours seront automatiquement autorisés. Il s'agit là d'une situation intolérable pour l'Europe. C'est pourquoi j'invite mes collègues députés à lire attentivement ce sur quoi ils voteront demain et à ne pas suivre simplement leurs consignes de vote. Je suis reconnaissant au rapporteur, qui a accepté de faire certains compromis en dernière minute. Je me réjouis que M. Parish prévoie de proposer demain un amendement oral visant à clarifier les règles relatives aux délais d'autorisation. Je regrette cependant que l'article 15 n'ait pas été retenu. Cet article donne à certains États membres la possibilité de garder des normes plus strictes, comme c'est le cas par exemple aux Pays-Bas. Pourquoi voudrions-nous relâcher les normes actuellement très strictes des Pays-Bas? Notre objectif commun devrait être de trouver un équilibre entre la protection des animaux et l'intensité de la recherche. J'ai suffisamment entendu l'argument massue, sans cesse répété, selon lequel la recherche risque de partir à l'étranger. Ce n'est pas nécessairement toujours le cas. Comme le disait Schopenhauer: "N'importe quel crétin de gamin peut écraser un scarabée, mais tous les professeurs du monde ne peuvent en créer un". Nous devons définir un ensemble de valeurs, tel est notre métier. Kartika Tamara Liotard au nom du groupe GUE/NGL. - (NL) Je me réjouis que la Commission ait pris l'initiative de réviser la directive sur la protection des animaux utilisés à des fins scientifiques. Nous devons réduire considérablement aussi bien l'utilisation que les souffrances des animaux de laboratoire. Pour y parvenir, nous devons encourager le développement de méthodes scientifiques équivalentes ou plus efficaces encore, sans toutefois entraver le développement de médicaments. J'ai cependant du mal à accepter plusieurs amendements qui ont été déposés et dont l'adoption affaiblirait considérablement cette proposition. Nous ne devons pas perdre de vue l'objectif de cette proposition. Il s'agit de protéger les animaux de laboratoire, et non les bénéfices des entreprises. Le plus important est d'interdire les procédures classées comme "graves", qui sont susceptibles de soumettre les animaux de laboratoire à une souffrance prolongée. Ces procédures sont barbares et contraires à l'éthique. Enfin, il faut éliminer complètement et rapidement l'expérimentation sur des primates non humains. Le Parlement a adopté une déclaration écrite à cet effet en 2007, et je pense que l'heure est venue de joindre l'acte à la parole. Bastiaan Belder Monsieur le Président, l'instauration de normes élevées de bien-être animal est un signe de civilisation et de respect envers les autres créatures. Nous voulons réduire l'expérimentation animale, et cela signifie que lorsque de bonnes alternatives à l'expérimentation animale sont disponibles elles doivent être utilisées. Il en va de même pour les procédures permettant de réduire les souffrances des animaux ou d'utiliser un nombre moins important d'animaux de laboratoire, puisque nous souhaitons limiter les souffrances des animaux. Je pense que l'examen éthique obligatoire proposé constitue un progrès. Bien entendu, l'objectif de cette directive ne peut être d'obliger les États membres à accepter comme alternative les expériences sur des embryons humains. Les États membres doivent prendre leurs propres décisions éthiques en la matière. L'objectif ultime de la Commission est d'abolir complètement l'expérimentation animale. Bien que nous partagions cet objectif, nous ne pouvons malheureusement pas encore nous passer d'expériences sur les animaux, et nous ne sommes pas encore en mesure de dire quand nous pourrons nous en passer. Il serait inopportun, et peut-être même dangereux pour la santé humaine, de fixer dès aujourd'hui une échéance pour l'interdiction de l'expérimentation animale. Je suis d'accord avec le rapporteur sur ce point. Françoise Grossetête Monsieur le Président, nos concitoyens réclament plus de recherche, en particulier dans le domaine biomédical, afin que l'on trouve des nouveaux traitements pour des maladies que l'on ne sait pas encore soigner. C'est le cas, entre autres, de toutes les maladies neurodégénératives, comme la maladie de Parkinson et la maladie d'Alzheimer. On sait aussi que nous avons besoin des expérimentations animales, que ces expérimentations animales, heureusement, ont beaucoup diminué ces dernières années parce que nous nous sommes fixé l'objectif de trouver des solutions alternatives. Mais malheureusement, nous savons que, dans certains cas, ces solutions-là n'existent pas et nous avons toujours besoin de recourir à cette expérimentation animale, notamment sur les primates non humains. Dans ce cas-là, nous devons absolument tout faire pour que la recherche européenne reste sur le territoire de l'Europe afin que nous apportions le maximum de protection. Prendre en compte la douleur de l'animal lors d'une expérimentation, c'est se donner toutes les garanties que cette expérimentation produira de bons résultats. Donc, gardons notre recherche et, surtout, gardons aussi les expérimentations animales. Qu'elles ne soient surtout pas délocalisées hors d'Europe. Luis Manuel Capoulas Santos (PT) Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, l'utilisation d'animaux à des fins scientifiques est une question très sensible qui suscite des émotions controversées et inconciliables, ne serait-ce que si l'on adopte un seul point de vue. Il est impossible de débattre de cette question en adoptant uniquement le point de vue de la protection des intérêts et des droits des animaux. De même, il est impossible de débattre de cette question en ne prenant en considération que les intérêts de la science ou en défendant une logique de résultats au moindre coût. Personne ne peut être indifférent aux souffrances d'autres êtres vivants, surtout quand il s'agit d'animaux aussi proches de nous que les primates. Toutefois, notre sensibilité est encore plus forte lorsque nous sommes confrontés aux souffrances d'êtres humains causées par des accidents, la guerre ou la maladie. Afin de combattre la douleur, nous ne pouvons refuser à la science les instruments dont elle a besoin, notamment le recours à des cobayes. Ce rapport propose un équilibre possible entre la contradiction des valeurs et des émotions qui nous surmontent, et témoigne d'un souci de compromis qui ne peut que donner une image noble de cette Assemblée et de ses membres les plus engagés. C'est pourquoi je félicite les personnes avec lesquelles j'ai le plus communiqué lors de cette discussion, à savoir le rapporteur, Neil Parish, et la rapporteure fictive du groupe socialiste au Parlement européen, Roselyne Lefrançois, pour leur excellent travail et le consensus auquel ils sont parvenus dans le cadre d'une question aussi difficile et aussi controversée. Mon groupe politique, le groupe PSE, votera dès lors en faveur de ce rapport et des amendements que nous avons introduits pour l'améliorer davantage, dans la conviction que nous contribuerons ainsi à réduire les souffrances des animaux, ce sans compromettre les progrès scientifiques bénéficiant à la santé humaine et à la viabilité de la recherche européenne. Zuzana Roithová (CS) Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, je me préoccupe moi aussi de la souffrance des animaux de laboratoire. Mais, en tant que médecin, je sais aussi que nous devons tout faire pour fournir le plus rapidement possible à nos patients les vaccins et les médicaments nécessaires pour lutter contre les maladies existantes et nouvelles. Je tiens à remercier nos collègues députés qui sont parvenus à trouver un compromis réellement équilibré, qui respecte les principes éthiques applicables au traitement des animaux tout en permettant la poursuite des projets de recherche. Avant tout, cette directive exprime clairement notre volonté politique de voir nos scientifiques rechercher des méthodes alternatives permettant de valider les recherches sur de nouveaux médicaments, l'objectif étant de réduire autant que possible le nombre de tests et le nombre d'animaux concernés tout en respectant bien entendu tous les principes éthiques possibles afin d'éviter la souffrance des animaux. Je vous remercie tous pour ce résultat. Caroline Lucas (EN) Monsieur le Président, je ne saurais cacher à quel point ce rapport déçoit ceux d'entre nous qui pensaient qu'un rapporteur qui est aussi le président de l'intergroupe sur le bien-être animal aurait reflété davantage dans son rapport les préoccupations en faveur des animaux. Il est donc essentiel que certains amendements cruciaux soient adoptés lors du vote. Il faut notamment que tous les projets soient soumis à autorisation, et pas uniquement les procédures de gravité sévère ou modérée. Si nous n'imposons pas cette condition, de nombreuses procédures qui provoquent la douleur, la détresse ou la souffrance ne feront plus l'objet d'un examen éthique contrôlé centralement. Ceci entraverait la mise en pratique de nombreuses mesures prévues par cette proposition dans son ensemble. Si nos amendements sont adoptés, par contre, cela signifiera une relance des efforts de recherche en matière de méthodes alternatives à l'expérimentation animale, un élément essentiel dans le domaine de la recherche fondamentale et de la recherche médicale. Les efforts actuels se concentrent sur les tests réglementaires, qui ne représentent que 10 % de l'utilisation d'animaux. Pour les animaux comme pour la santé humaine, il est essentiel d'utiliser dès que possible des tests plus modernes et efficaces n'impliquant pas d'animaux. Stavros Dimas membre de la Commission. - (EN) Monsieur le Président, je souhaite remercier tous les intervenants pour leurs contributions très constructives au débat de ce soir. Permettez-moi de formuler quelques brefs commentaires concernant certains amendements. La Commission peut accepter complètement, partiellement ou en principe de nombreux amendements. Il s'agit par exemple des amendements proposant d'améliorer la confidentialité des données relatives aux installations et au personnel travaillant avec des animaux, ou encore de réexaminer à intervalles réguliers l'utilisation de primates non humains au niveau de l'Union européenne. Certains ont également exprimé des inquiétudes quant aux critères utilisés pour définir les degrés de gravité. Je suis en mesure de vous annoncer qu'avant l'interruption d'été, la Commission réunira un groupe de travail composé d'experts chargés de définir des critères adéquats à utiliser dans l'Union européenne. Nous devrons bien sûr préserver l'équilibre auquel nous sommes parvenus, au terme de consultations détaillées avec les parties directement concernées, entre les besoins de l'industrie et la promotion de la recherche d'un côté et le bien-être des animaux de l'autre. Il faut donc maintenir les restrictions relatives à l'utilisation de primates non humains, tout comme le principe d'autorisation et d'évaluation éthique indépendante de toutes les formes de recherche. Ces principes sont des éléments fondamentaux de cette proposition. Pour récapituler, la Commission peut accepter complètement, partiellement, ou en principe 83 des 202 amendements proposés. J'enverrai au secrétariat du Parlement une liste reprenant la position détaillée de la Commission envers ces amendements. Enfin, je voudrais dire qu'en plus de cette proposition, qui est très importante et pour laquelle nous devons répondre aux besoins de la recherche scientifique et améliorer la santé humaine tout en utilisant des méthodes sans cruauté envers les animaux, je dois dire que la Commission, depuis aussi longtemps que je suis commissaire, a pris de nombreuses mesures visant à protéger les animaux. Je voudrais vous rappeler notre précédent débat consacré aux phoques, les mesures radicales et la réaction par rapport à la chasse à la baleine, les questions relatives à la chasse non durable, notamment au printemps, et les mesures que nous avons prises pour la première fois en tant que Commission, avec des mesures de sécurité destinées à empêcher précisément ces situations. Je ne comprends réellement pas comment notre culture actuelle peut tolérer des pratiques telles que la chasse au renard, la corrida ou les combats de coqs. Neil Parish rapporteur. - (EN) Monsieur le Président, je tiens à remercier mes collègues députés et M. le commissaire pour les opinions qu'ils ont exprimées. Nous avons raison de réviser cette législation. Il est juste de perfectionner, de réduire et de remplacer autant que possible l'expérimentation animale. Nous avons raison de maintenir notre lancée. Tant l'industrie que les organisations de défense des animaux estiment ces mesures nécessaires. Je pense qu'il s'agit d'une question qui dépasse largement la politique, qu'il s'agit d'une question morale à laquelle nous devons apporter une réponse correcte. Je suis quant à moi fort déçu, et je le lui dirais clairement s'il était ici, que Graham Watson ait lancé une attaque personnelle contre moi dans ma propre région, faisant de ce dossier un dossier politique. C'est d'autant plus regrettable qu'en fin de compte, nous devrons soumettre une proposition raisonnable. Ce rapport a demandé beaucoup de travail, et il est le fruit d'une expertise technique considérable. Nous ne le présentons pas à la légère. Nous y avons travaillé sérieusement et nous sommes arrivés à de bons compromis. Je me suis efforcé de réunir toutes les parties afin de préparer un rapport correct pour le Parlement, correct pour la recherche et l'industrie, et correct pour le bien-être animal. Je vous invite tous à le soutenir parce que si nous ne l'adoptons pas, nous risquons de retarder ce rapport de plusieurs années, ce qui nuirait aussi bien à l'industrie qu'au bien-être animal. J'invite donc tous les députés à appuyer ce rapport. Si certains groupes décident de voter contre ce rapport, je pense qu'à long terme ils parviendront uniquement à retarder une bonne proposition, une proposition qui permettra de poursuivre la recherche médicale et le développement de nouveaux médicaments dans l'Union européenne, tout en réduisant le nombre d'animaux nécessaires pour ces recherches et en renforçant la recherche d'alternatives par le CEVMA. J'invite donc tous les députés à voter pour ce rapport, parce que nous voulons réellement obtenir un résultat retentissant demain matin. Le Président Le débat est clos. Le vote aura lieu demain, mardi 5 mai 2009. Déclarations écrites (article 142) Šarūnas Birutis par écrit. - (LT) Le projet de rapport de la Commission soutient fermement le développement d'une approche de l'utilisation d'animaux dans l'expérimentation scientifique plus favorable au bien-être des animaux. Ceci démontre l'engagement de la Commission en faveur du but ultime de l'abolition de l'expérimentation animale. Tel doit être le but recherché par l'Union européenne. Le Parlement européen a exprimé clairement sa conviction qu'il faut en faire plus pour se rapprocher de l'objectif ultime d'éliminer entièrement l'utilisation d'animaux dans les expériences scientifiques. Cependant, bien que cela reste l'objectif ultime, nous ne sommes pas encore en mesure de mettre fin entièrement à l'expérimentation animale. Il reste encore un fossé considérable à combler dans le développement de méthodes de test alternatives n'impliquant pas d'animaux. Aussi longtemps que cela sera le cas, il serait peu sage, et potentiellement désastreux pour la santé humaine, de fixer une date au-delà de laquelle les expériences sur les animaux, ou sur certaines catégories d'animaux comme les primates non humains, ne seront plus permises. Les sondages montrent que l'opinion publique est favorable à cette approche, et nous ne pouvons les ignorer. Daciana Octavia Sârbu Je tiens tout d'abord à féliciter la Commission européenne d'avoir proposé une révision de la directive 86/609/CEE, mais je regrette que le rapporteur n'ait pas proposé d'objectifs plus ambitieux. Je pense que nous devons investir davantage dans la recherche d'alternatives à l'utilisation d'animaux à des fins scientifiques. Nous devons obliger les laboratoires à recourir le moins possible à l'expérimentation animale, et surtout à utiliser le moins possible d'animaux capturés dans la nature. Je suis fermement opposée à l'utilisation de primates non humains pour la recherche biomédicale, à l'exception des expériences menées dans le cadre de recherches sur des maladies mortelles ou handicapantes. Du point de vue éthique, il doit y avoir une limite supérieure de douleur, de souffrance et de détresse à ne jamais dépasser dans les expériences scientifiques sur les animaux. Dans cet esprit, il faut interdire les expériences provoquant une douleur, une souffrance ou un stress prononcés et potentiellement prolongés. J'ai conscience de l'importance capitale de la santé publique, mais nous ne devons pas permettre que des animaux subissent des souffrances extrêmes pour tester de nouveaux traitements. Je soutiens également l'amendement précisant que cette directive ne doit pas empêcher les États membres d'appliquer ou d'adopter des mesures nationales plus strictes visant à améliorer le bien-être et la protection des animaux utilisés à des fins scientifiques.

Europeiskt jämställdhetsinstitut (debatt) Talmannen Nästa punkt är en andrabehandlingsrekommendation från utskottet för kvinnors rättigheter och jämställdhet mellan kvinnor och män om rådets gemensamma ståndpunkt inför antagandet av Europaparlamentets och rådets förordning om inrättande av ett europeiskt jämställdhetsinstitut (10351/1/2006 - C6-0314/2006 - (medföredragande: Lissy Gröner, Amalia Sartori). Lissy Gröner föredragande. - (DE) Herr talman! För det första: ett stort tack till min medföredragande och till kommissionen. Vi har samarbetat mycket bra för att försöka få igång institutet så fort som möjligt, och det har vi lyckats väldigt bra med. Men jag skulle än en gång vilja påminna alla enheter om att kontrollera att man använder genusmedvetet språk i de olika språkversionerna av betänkandet, vilket inte alltid är fallet på mitt eget språk - tyska - trots upprepade uppmaningar om detta. Så länge som Europaparlamentet har funnits har vi presenterat oss själva som en jämställdhetsmotor. I tio år har vi diskuterat hur man bäst underlättar inrättandet av en institution som ska ägna sig åt integrering av ett jämställdhetsperspektiv och utnyttja de bästa resultaten från alla länder i sitt arbete med denna övergripande uppgift. Efter en genomförbarhetsstudie väcktes begäran om ett jämställdhetsinstitut, som rådet anslöt sig till för snart två år sedan när det beslutade att institutet skulle inrättas och att det skulle göras på budgetneutrala grunder. Vad innebär det? I praktiken innebär det att jämställdhetsinstitutet kommer att finansieras ur det som var jämställdhetsprogrammet. Budgeten halverades, och det som fanns kvar av programmet blev då en del av det sociala handlingsprogrammet ”Progress”. Detta är priset som kvinnorna har fått betala. Om vissa parter ska hävda att institutet kostar för mycket måste svaret bli att det tvärtom är kvinnorna som har betalat mycket för det. Men här i kammaren har vi, med stort stöd från kvinnogrupper, lyckats gå framåt i frågan om institutet. Vi vill att det ska arbeta oberoende med att underlätta centraliseringen av information om prövade modellförfarande för att få så stor jämlikhet som möjligt. Vi skulle vilja att man hämtade exemplen från alla länder och att man avskaffade klyftan mellan rättsläget för jämställdhetsfrågor - som till exempel fastslås i EU-fördragen och som bekräftas ytterligare i artikel 3 - och den diskriminering som faktiskt pågår varje dag. Vi vill inte längre att kvinnor ska tjäna runt 30 procent mindre än sina manliga kolleger. För dem som leder den här kammaren kanske det inte är så, och det kanske till och med uppfattas som komiskt, men när en kvinna som arbetar vid ett löpande band tjänar 30 procent mindre än sina manliga kolleger, då är det inte komiskt längre. Vi vill att alla medlemsstater ska ha tillgång till information om hur man kan lyckas bekämpa våld, påtvingad prostitution och sexuellt utnyttjande, tillsammans med ett EU-omfattande informationsutbyte om hur man kan stoppa könsdiskriminering på 2000-talet. Jag har redan betonat att den överenskommelse som vi nådde i utskottet kom till stånd snabbt. Kommissionen var till mycket stort stöd och godkände omedelbart 35 av de 50 ändringsförslag som vi antog vid första behandlingen, även om det fanns andra som vi var tvungna att kämpa för. Vi fick kämpa hårt för att få gehör för chefen för institutet - och jag vill betona att jag inte är könsneutral i den frågan, eftersom jag förväntar mig att man utnämner en kvinna till direktör - men vi lyckades få det, tillsammans med en mindre styrelse. Det är långt ifrån klart varför varje medlemsstat ska finnas representerad i styrelsen, eftersom det i slutändan bara kommer att vara 13 personer som gör arbetet och 33 som övervakar dem, och detta är inte vettigt för någon. Vi vill att Europeiska jämställdhetsinstitutet ska göra förarbetet för EU-institutionerna och att dess experter ska hjälpa oss i parlamentet att göra vårt arbete i kammaren effektivare. Hur kan det då komma sig - och detta betraktar jag som den stora haken - att rådet beslutar att institutet ska ligga i Vilnius, som det gjorde förra veckan? Det är långt ifrån de platser där besluten fattas. Ett arbetsinstitut som jämställdhetsinstitutet har ingen representativ funktion och borde inte ligga där det kan förbättra ett lands image, utan borde tvärtom ligga nära de styrande organen. Följden av detta blir att man försvagar det. Vi ville att institutionerna skulle få stöd i sitt arbete och att detta arbete skulle bli effektivt och bidra till att göra jämställdheten till en politisk verklighet. Därför anser jag att det förslag vi har arbetat fram är bra, och jag ber kammaren att gå med på den kompromiss vi har arbetat fram med rådet och att vi får ett brett stöd för Europeiska jämställdhetsinstitutet. Vi har öppnat vägen för en tidig överenskommelse, och jag vill återigen tacka alla dem som har bidragit till detta, särskilt kommissionen, som gjorde upprepade försök att överbrygga klyftan mellan parlamentet och rådet i frågan. Jag upprepar mina tack till alla dem som har arbetat med oss, särskilt skuggföredragandena från samtliga grupper. Man kan förvänta sig att jämställdhetsinstitutet kommer igång snart, och det kommer att innebära en milstolpe, men det kommer fortfarande att återstå mycket arbete om vi ska klara av de stora uppgifterna. Även om jag är tacksam över viljan att samarbeta med oss på den här fronten skulle jag vilja fråga vem som egentligen skulle kunna leda institutet. Det skulle behövas någon som inte enbart klarar av att erbjuda expertis, utan som även är initierad i EU-institutionernas arbete, och utskottet för kvinnors rättigheter och jämställdhet mellan kvinnor och män kommer att vara noggrant med att se till att institutet inte hamnar hos någon från rådet eller kommissionen som inte klarar av att fylla denna funktion. Om vi lyckas med att upprätthålla ett omfattande nätverk av kvinnorättsorganisationer - vilket vi räknar med att göra - kommer inrättandet av institutet att innebära ett enormt steg framåt för kvinnorörelsen i Europa. Amalia Sartori, föredragande. - (IT) Herr talman, mina damer och herrar! Jag vill på min grupps vägnar tacka min kollega, Lissy Gröner, för det arbete vi har åstadkommit tillsammans. Vår stora önskan var att institutet skulle inrättas med stöd från företrädarna från de två största partierna inom Europaparlamentet, just för att dra fördel av denna styrka och detta stöd. Jag måste erkänna att vi, trots att det ibland rådde stor oenighet, under hela vårt arbete alltid lyckades uppnå en närapå enhetlig omröstning inom utskottet för kvinnors rättigheter och jämställdhet mellan kvinnor och män. Jag tycker att det är värt att notera. Även i kammaren förekommer ofta reservationer när vi behandlar frågan - som är olöst även på EU-nivå - om att kvinnor, förutom de lagar som ger dem garantier, fortfarande inte på fullt allvar kan dra nytta av jämställdheten och möjligheten att delta på alla beslutsfattande nivåer. Trots detta lyckades vi nyligen vinna en omröstning - vid första behandlingen dessutom - vilket jag är övertygad om att vi kommer att göra igen i morgon. Jag skulle bara vilja nämna något utöver det som min kollega sa. För det första anser jag att det är sällan som man i ett beslut lyckas återspegla ståndpunkterna i de föreberedande undersökningarna lika bra som vi har gjort här. Efter den socialpolitiska dagordningen i början av 2000 fattades beslutet att börja genomföra förberedelserna för inrättandet av institutet, och både parlamentet och kommissionen beställde ingående studier från ledningskonsulter som är verksamma inom området. Jag kan gå så långt som att säga att resultatet av vårt arbete, som kammaren ska rösta om i morgon, helt och hållet motsvarar synpunkterna i dessa två undersökningar, nämligen att inrätta ett litet, flexibelt och oberoende institut som är uppbyggt runt nätverk och kapabelt att analysera informationen och orsakerna till den diskriminering som fortfarande finns samt som undersöker bra metoder och kommer på och offentliggör innovativa rättsliga lösningar som bygger på normer inom området för kvinnors rättigheter och jämställdhet. Förutom debatten om var institutet ska ligga - i vilken vi egentligen inte deltog som ett utskott, och som nu har avgjorts med valet av Vilnius i Litauen, som jag hoppas trots sitt avlägsna läge kommer att kunna göra ett tillfredsställande arbete tack vare vetenskapens och teknikens under - skulle jag vilja uttrycka min glädje över att institutet kommer att sätta igång omedelbart och att det kommer att inleda sitt arbete redan 2007. Institutets arbete kommer att göra det möjligt att göra ytterligare framsteg, vilket kommer att gynna såväl den europeiska gemenskapen som helhet som de utanför EU som ser oss som ett vägledande exempel och en modell inom just detta område. Vladimír Špidla ledamot av kommissionen. (CS) Herr talman, mina damer och herrar! Jag är mycket glad över att man har gjort snabba framsteg i debatten mellan rådet och parlamentet och att vi nu är nära en överenskommelse. Med inrättandet av det europeiska jämställdhetsinstitutet tar man itu med ett verkligt behov att ge den europeiska jämställdhetspolitiken nya instrument så att vi kan göra ytterligare framsteg. Behovet fastställdes redan 1999. Parlamentet, och i synnerhet utskottet för kvinnors rättigheter och jämställdhet mellan kvinnor och män, stödde idén om att inrätta institutet. Institutet kommer att hjälpa oss - det vill säga gemenskapens organ och medlemsstaterna - att formulera och driva politiska frågor genom att utveckla kunskap om jämställdhet mellan kvinnor och män. I detta syfte kommer institutet att ordna så att objektiva, pålitliga och jämförbara data samlas in, analyseras och sprids på gemenskapsnivå. Det kommer även att utveckla lämpliga metodologiska medel för att förbättra integreringen av ett jämställdhetsperspektiv i gemenskapspolitiken. Vid första behandlingen kunde parlamentet förbättra och förtydliga några punkter i kommissionens förslag. Den gemensamma ståndpunkten innehåller också de flesta av de ändringsförslag som parlamentet lade fram. Vid andra behandlingen behövde vi få svar på frågor om styrelsens sammansättning, en fråga där rådet och parlamentet hade väldigt olika uppfattning. Jag är glad över att båda organen bemödade sig att nå en väl genomtänkt kompromiss och till slut gjorde detta. Den kompromiss som har lagts fram innebär möjligheter att förbättra den gemensamma ståndpunkten. För det första har systemet med att låta ledamöterna av styrelsen rotera, och att lämna gemensamma förklaringar, gjort det möjligt för tveksamma medlemsstater att godta en medelstor styrelse. Detta innebär att institutet kommer att kunna arbeta effektivt när det gäller storleken och resultatet av deras uppgifter. För det andra kommer ändringsförslagen som rör utnämningen av direktören, återinförandet av expertforumet och det faktum att parlamentet ska utse två experter att stärka parlamentets roll. Därför kommer kommissionen att godkänna kompromissen. Jag är fast övertygad om att även parlamentet, som delar vår önskan att förordningen antas före årets slut, kommer att kunna godkänna dem, och det är jag väldigt tacksam för. Jag skulle även vilja tacka föredragandena, Lissy Gröner och Amalia Sartori. Jag hade möjligheten att träffa dem väldigt regelbundet, och ni kan alla vittna om deras obegränsade arbete. Det är tack vare dem som vi befinner oss i ett skede där vi i morgon förhoppningsvis kan slutföra den här frågan. Anna Záborská för PPE-DE-gruppen. (SK) Utskottet för kvinnors rättigheter och jämställdhet mellan kvinnor och män gjorde rätt som utsåg två föredragande från PPE-DE- och PSE-gruppen att utarbeta ett betänkande om kommissionens förslag att inrätta ett europeiskt jämställdhetsinstitut. Det färdiga betänkandet är välbalanserat, och jag vill verkligen tacka er, fru Sartori och fru Gröner. Det vore underbart om vi i dag kunde säga att det inte behövs något jämställdhetsinstitut eftersom alla former av kvinnodiskriminering har avskaffats. Det vore bra om vi kunde säga att det inte längre finns någon diskriminering när det gäller kvinnors löner, att mäns och kvinnors arbete värdesätts helt och hållet, även med hänsyn till ansvarsfördelningen i hemmet, och att mammor och pappor har valfrihet till följd av de framsteg som gjorts för balansen mellan privatliv och arbete. Tyvärr är det inte så, trots att Europeiska unionen har en hel arsenal av rättsliga instrument för att skydda människors rättigheter. Under dessa förutsättningar kan det europeiska jämställdhetsinstitutet mycket väl visa sig vara ett användbart instrument. Om det lever upp till våra förväntningar återstår att se vid utvärderingen om fem år. Kommer vi att ha mod nog att upplösa institutet om utvärderingen visar sig bli negativ? Kommer vi att ha mod nog att finna bättre sätt att använda de pengar som redan har tilldelats? Jag skulle vilja varna er för att enbart förlita er på att jämställdhetsinstitutet ska lösa alla problem med bristen på jämställdhet mellan kvinnor och män. Precis som man med en omfattande lagstiftning i Europa och världen har misslyckats med att lösa dessa problem i över 50 år, kommer inte heller jämställdhetsinstitutet att kunna göra detta. Det är endast med hjälp av personligt engagemang från samtliga män och kvinnor och politiska och icke-statliga organisationer som vi kan se till att kvinnor inte diskrimineras och att alla kvinnor, inklusive de fattigaste, har tillgång till rättvisa och att deras värde, heder och värdighet respekteras fullt ut. Zita Gurmai för PSE-gruppen. - (HU) Jämställdhet mellan kvinnor och män är en av grundpelarna för det moderna EU. Efter en lång kamp står vi nu i begrepp att se inrättandet av ett offentligt institut för jämställdhet i Europa. Jag vill tacka Lissy Gröner och Amalia Sartori för deras arbete och gratulera dem till förslagsutkastet som motsvarar det bästa resultat som går att uppnå för närvarande och som, inte minst, har stöd hos kommissionen och även hos rådet. Vi har lyckats se till att institutet är oberoende, vilket är viktigt för att det ska kunna utföra sitt arbete på ett lämpligt professionellt sätt och uppfylla sin roll som ett expertforum som ska hjälpa direktören i hans eller hennes arbete. Man har även säkrat budgetramen för verksamheten och öppenhet när det gäller ledningen av verksamheten. Det kommer fortfarande att vara kommissionens och styrelsens uppgift att utnämna direktören, men jag skulle vilja påpeka att direktören måste inställa sig inför Europaparlamentets utskott. Detta kommer att stärka parlamentets roll. Jag är mycket nöjd med att det slutligen kommer att finnas ett europeiskt institut som regelbundet analyserar jämställdheten i samhället och samlar in data systematiskt. Jag är säker på att det kommer att arbeta fram värdefulla och användbara metoder för jämställdhetspolitiken och ge råd till gemenskapens övriga institutioner och medlemsstater samt bidra till att stärka gemenskapspolitiken. Jag välkomnar att man har valt en ny medlemsstat som plats för institutets huvudsäte. Det var väldigt viktigt för mig under processen med att utse platsen för huvudsätet att välja en plats som kunde erbjuda en lämplig miljö. Vi kan vara säkra på att det blir så i Litauen, eftersom den litauiska regeringen visade sitt engagemang när den betalade ytterligare 50 miljoner euro, som kommer att finnas tillgängliga från gemenskapsmedel under sju år. Öppnandet av institutet har markerat ett stort steg för oss inom jämställdhetsområdet. Bara tiden kan utvisa hur viktig dess roll är, men det kommer lägligt, vilket betonas av att 2007 kommer att vara Europeiska året för lika möjligheter för alla. Vi har tagit det nödvändiga steget, och institutet är nu redo att inleda sitt arbete. Men det är också vårt jobb att se till att det fungerar effektivt. DanutBudreikaitė för ALDE-gruppen. - (LT) Herr talman, mina damer och herrar! Jag skulle vilja uttrycka min glädje över beslutet från rådet (allmänna frågor och yttre förbindelser) den 1 december i år att inrätta ett europeiskt jämställdhetsinstitut i Vilnius, Litauen. Beslutet kommer att bekräftas officiellt i rådets slutsatser den 14-15 december. Detta kommer att bli den första EU-institutionen i en ny medlemsstat - Litauen. Även om det finns en lång historia med kvinnors kamp för jämställdhet råder det fortfarande stora skillnader i mäns och kvinnors löner, till kvinnornas nackdel. Ett verkligt genomförande av jämställdhet skulle inte bara innebära att man förverkligade denna demokratiska värdering hos EU, rätten att uttrycka sig själv och relationer mellan människor, utan det skulle även bidra till att lösa demografiska problem och till att minska fattigdomen. Det nya institutets viktigaste uppgift blir att samla in och analysera information om jämställdhet och att ge rekommendationer om jämställdhetsfrågor och även att sprida information om hur det står till med jämställdheten i EU och i tredjeländer. Jag är övertygad om att det europeiska jämställdhetsinstitutet, som ska inrättas i Litauen, kommer att bli framgångsrikt, eftersom Litauen har erfarenhet av att samarbeta med andra EU-länder och ligger bra till för att dela sina erfarenheter med tredjeländer, i synnerhet grannländer i öst. Kommissionen godkände 40 av parlamentets rekommendationer om att utöka det geografiska området för insamling av information, analyser och tillhandahållande av uppgifter till att även gälla både de nyanslutna länderna och kandidatländerna. I vissa EU-länder är diskrimineringen mot kvinnor emellertid så omfattande att ingen borde glädjas över sänkningen av institutets utgifter. Jag anser att man borde göra tvärtom - öka antalet anställda vid institutet och höja budgeten, i enlighet med institutets utökade verksamhetsområde. Jag skulle också vilja betona att medlemsstaterna först och främst själva måste vidta åtgärder för att aktivt och kraftfullt genomföra jämställdhetspolitik inom landet. Det europeiska jämställdhetsinstitutet skulle hjälpa dem med denna uppgift. Om talmannen tillåter skulle jag dessutom vilja tala om för Amalia Sartori att Vilnius inte ligger långt från Europas geografiska mittpunkt, och att det är en stad som inte ligger alltför långt från Bryssel. Hiltrud Breyer för Verts/ALE-gruppen. - (DE) Herr talman! Jag skulle också vilja tacka föredragandena. När detta jämställdhetsinstitut blir verklighet, vilket det snart blir, kommer det att innebära ett enormt steg framåt. EU behöver ett oberoende, autonomt jämställdhetsinstitut för att se till att målet med jämställdhet mellan kvinnor och män inte prioriteras lägre än andra antidiskrimineringsåtgärder. Därför är det väldigt viktigt att vi har klargjort att vi vill ha en stark kvinna som ska leda institutet. Ett oberoende jämställdhetsinstitut är nödvändigt, eftersom kvinnodiskriminering tyvärr fortfarande hör till verkligheten i EU. Det finns många områden där vi inte bara behöver mer statistik, utan även innovativa förslag till problemlösning. Jag hoppas att detta institut kommer att bli mer än bara en plats där man samlar in data, och att man även kommer att kunna bidra på ett innovativt sätt till att lösa problemet med könsdiskriminering. Avslutningsvis skulle jag emellertid vilja ta upp en annan sak som jag tycker är väldigt viktig. Det europeiska jämställdhetsinstitutet kan inte ersätta praktiska politiska åtgärder och verkliga lagar, och det får inte bli en ursäkt för misslyckandet att genomföra lagstiftningsinitiativ. (Talmannen avbröt talaren.) Eva-Britt Svensson för GUE/NGL-gruppen. - Herr talman! Stort tack till alla berörda som arbetat hårt och engagerat och ett särskilt tack till Gröner och Sartori för att detta institut nu äntligen ska inrättas och börja sitt viktiga arbete. Det är idag en viktig milstolpe för oss alla som arbetar för kvinnor och män i ett jämställt samhälle. Det är också en milstolpe för att stärka barnens rättigheter eftersom barnens situation till stor del påverkas av mödrarnas, kvinnornas, rättigheter. Men lika glad som jag är över detta steg att inrätta ett jämställdhetsinstitut, lika besviken känner jag mig över det faktum att det år 2006 behövs ett särskilt institut för kvinnors självklara rättigheter. Att vi inte har kommit längre när det gäller att erkänna halva mänsklighetens rätt att leva sina liv på lika villkor som den andra halvan av mänskligheten. Vi talar mycket i EU om demokrati och mänskliga rättigheter, men demokratiska och mänskliga rättigheter måste också gälla kvinnorna. Det kan inte anses demokratiskt att stora delar av befolkningen anser att kvinnor kan behandlas som varor på en marknad och att samhället inte kan ansvara för kvinnors rätt till sina egna kroppar. Det handlar om kvinnors rätt att slippa bli misshandlade och slagna, att den politiska makten till stor del fortfarande är männens makt, att kvinnor tjänar mindre än män vid samma arbete osv. Jag hoppas verkligen att vi alla i omröstningen i plenum kommer att stödja inrättandet av jämställdhetsinstitutet, som ett stort och viktigt steg för att vi i framtiden verkligen ska kunna tala om demokrati och mänskliga rättigheter, lika för alla oavsett kön. Urszula Krupa för IND/DEM-gruppen. - (PL) Herr talman! Tanken på att inrätta ett jämställdhetsinstitut, som beskrivs som ett av gemenskapens viktigaste mål, föddes 2000 då det blev uppenbart att det fanns betydande skillnader mellan könen inom de flesta politiska områden. Detta framförs som ett mångfasetterat fenomen, vilket jag tror stämmer till viss del, även om det väcker den grundläggande frågan om det verkligen handlar om jämställdhet och mänsklig värdighet, eller snarare om skapandet av en ny vänsterideologi. En av institutets roller kommer att vara att avskaffa könsstereotyperna genom att sprida information om icke-stereotypa manliga och kvinnliga roller, och att ge liberala exempel att följa. Detta har gjorts under lång tid och är något som de med en kristen världsuppfattning inte kan stödja. Samtida program som är fjärran från moraliska normer och där man utnyttjar människors svaghet gör bara människor till svaga, försvarslösa slavar, särskilt under sina sexuella impulser och sitt behov av njutning. Mänskligheten, som reduceras till sina grundläggande begär, berövas alla sina andliga dimensioner och vars personliga utveckling hindras och hämmas av bristen på andligt liv, kommer inte att kunna finna fullständig tillfredsställelse, inte ens med aktiv hjälp och med stöd från olika institutioners imponerande målsättningar. Dessutom väcker de rättsliga föreskrifterna i direktivet en del tvivel, eftersom institutionen ska vara maximalt oberoende i sin verksamhet och dessutom kan beställa en extern utvärdering av sitt eget arbete. Denna brist på kontroll hos Europaparlamentets utskott och institutets förmåga att självt välja sin utvärderare väcker inte bara tvivel, det är dessutom faktiskt ganska löjligt. Institutets inkomster förvånar också, eftersom de förutom subventioner från våra skatter även består av bidrag från olika rika organisationer och inkomster från tjänster som de erbjuder. Nästa privilegium är immuniteten. Detta innebär att institutets personal också kommer att kunna utföra sina uppgifter obegränsat och att de är fria att sprida falska feministiska idéer som kommer att leda till en situation med en förödande kamp mellan könen - i stället för samarbete mellan kvinnor och män - som kommer att bli den nya lärosatsen medan könet blir det nya proletariatet. Vi kommer att rösta mot antagandet av direktivet. Marie Panayotopoulos-Cassiotou (EL) Herr talman! Man kan inte förneka att lika behandling av kvinnor och män och respekten för jämställdhetsprincipen inom alla aspekter av offentlig och privat verksamhet kommer att bidra till bättre förvaltning av de mänskliga resurserna i EU som utan hinder kommer att bidra till ekonomins utveckling och konkurrenskraft och förbättrade levnadsförhållanden och kulturella förhållanden för medborgarna. För att kvinnornas deltagande på arbetsmarknaden ska bli effektivt samtidigt som mänskligheten ska kunna leva vidare genom att avla och uppfostra barn är det särskilt nödvändigt att respektera kvinnors rättigheter som grundläggande mänskliga rättigheter. I detta hänseende var det, precis som ni mycket riktigt påpekade, herr kommissionsledamot, både rådet och Europaparlamentet under sin förra mandatperiod som fastställde grunden för inrättandet av ett europeiskt jämställdhetsinstitut. Men sedan dess har klentrogenheten till jämställdhet på EU-nivå utvecklats till en ståndpunkt med integrerade övergripande tillämpningar inom alla politiska åtgärder. Färdplanen för jämställdhet och direktivet om lika behandling av män och kvinnor på arbetsmarknaden är tydliga bevis på detta. Jag måste verkligen gratulera föredragandena Amalia Sartori och Lissy Gröner till deras ändringsförslag i förslaget till förordning om inrättandet av institutet. Förutom att främja jämställdhet genom forskning, bibliotek, dataanalyser och främjande av rättvisa metoder ser vi fram emot ett genombrott i godkännandet av den flerdimensionella övervakningen av inrättandet av jämställdhet. Inom ramen för dessa föreslagna riktade åtgärder måste den etniska mångfalden och subsidiaritetsprincipen respekteras. Institutets administration måste garantera att medlemsstaterna finns representerade i alla dess åtgärder. Vi hoppas att expertutlåtandet kommer att vara av sådan kvalitet att det ger oss användbara förslag och inte går in på ansvarsområden hos organisationer som arbetar med särskilda grundläggande rättigheter, som hälsa, säkerhet på arbetsplatsen och annat. Därmed skulle jag vilja påpeka att Europaparlamentet, trots framstegen med bildandet av det rådgivande organet ... (Talmannen avbröt talaren.) Talmannen Tack så mycket för ert bidrag. Fru Thomsen! Innan ni börjar vill jag bara säga att jag ser att ett tv-team följer er och intervjuar er i kammaren. Jag tvivlar på att detta skulle kunna ske i folketinget. Detta är ett parlament, inte en studio. Jag tillåter det den här gången, men var snäll och låt det inte hända igen. Britta Thomsen (DA) Herr talman, herr kommissionsledamot, mina damer och herrar! Jag vill börja med att tacka föredragandena för det stora arbete de har lagt ned på detta betänkande. Jag är mycket glad över att institutet äntligen ska bli verklighet. Trots all lagstiftning och alla goda intentioner saknar vi fortfarande jämställdhet i EU i dag. Detta kan man till exempel se på de fortsatta löneskillnaderna mellan män och kvinnor, och på att kvinnor är tydligt underrepresenterade i alla typer av beslutsfattande organ, oavsett om de är politiska, offentliga eller privata. Det finns ett desperat behov av detta institut i EU, liksom av exakt information, analyser och rekommendationer på jämställdhetsområdet. Jag tror att institutet kommer att spela en viktig roll i EU, både som inspiratör och som spridare av information på jämställdhetsområdet. Med hjälp av insamling av data och utveckling av bästa metoder kommer institutet att gå i täten när det gäller att utarbeta förslag och strategier för att bryta ned hindren för jämställdhet. Många medlemsstater behöver en knuff framåt. Man kan bland annat betona behovet av att identifiera och bryta ned hinder för lika löner. Inte nog med att det råder brist på kunskap på området i dag, vi saknar även de verktyg som behövs för att börja arbetet med att bekämpa dessa skillnader. Detta innebär att skillnaderna finns kvar, trots lagstiftningen och de fina orden om att vi vill förändra saker och ting. Jag är väldigt glad över att EU kan bana väg på det här området och visa att jämställdhetsarbetet ska stå högt på den politiska dagordningen, och jag hoppas att arbetet kommer att påskynda medlemsstaternas ansträngningar. Bairbre de Brún (Talaren talade iriska.) (EN) Det gläder mig att stödja detta betänkande och att be om skyndsam behandling så att Europeiska jämställdhetsinstitutet ska kunna börja arbeta nästa år. Jag vill tacka föredragandena för deras arbete. Att främja utbytet av erfarenheter i hela EU kommer att hjälpa oss att utnyttja de analyser som redan har genomförts på nationell och regional nivå och att genomföra viktiga nya analyser. Institutet bör bli en viktig gren av EU:s policyutveckling så att åtgärder för integrering av ett jämställdhetsperspektiv kan stödjas aktivt. Institutet bör kunna börja arbeta så snart som möjligt med en tydlig inriktning på såväl insamlande som analys av uppgifter, och det är sedan upp till oss här i parlamentet att se till att den analys som det kommer fram med genomsyrar all kommande policyutveckling. Johannes Blokland (NL) Herr talman! Jämställdhet mellan könen är ett återkommande tema här i kammaren. Bortsett från att det förmodligen är lika behandling av män och kvinnor man menar, och inte jämställdheten mellan dem, är det som jag ser det alltför enkelt att hoppas att frågan kan lösas med hjälp av en eller ett par radikala förändringar. De senaste årtiondena har man ägnat mycket intresse, såväl sunt som mindre sunt, åt kvinnors rättigheter. Detta innebär inte att det verkligen krävs särskild uppmärksamhet i vissa fall och i vissa områden. Detta kan bero på de olika uppfattningarna om rollfördelningen genom århundradena i olika kulturer. Vi kan fortfarande finna spår av detta i länders kultur, inte minst inom Europeiska unionen. Som jag ser det måste man hantera dessa olikheter på ett klokt sätt om man ska lyckas uppnå jämställdhet mellan könen i alla länder och medlemsstater. Jag kan förstå att de enskilda medlemsstaterna spelar en viktig roll i detta, eftersom de ligger bäst till för att bedöma den lokala situationen och vidta åtgärder därefter. Om en medlemsstat skulle sakna initiativ finns det tillräckligt med nationella och internationella organisationer som kan uppmuntra till, eller till och med tvinga fram, konkreta åtgärder på området. Jag är kort sagt helt för lika behandling av män och kvinnor, och för deras lika möjligheter, men för tillfället har vi inget särskilt behov av ett europeiskt institut som ska ta itu med detta. Teresa Riera Madurell (ES) Herr talman! Jag skulle vilja börja med att gratulera Lissy Gröner, Amalia Sartori, rådet och kommissionen till överenskommelsen. Vi är glada över att man har respekterat parlamentets syn på de frågor som var viktiga för att institutets verksamhet skulle bli effektivare. En medelstor styrelse som utnämns genom ett roterande system bland medlemsstaterna kommer säkerligen att påskynda beslutsfattandet. En direktör som utnämns genom ett öppet och överskådligt förfarande och som måste inställa sig inför parlamentets behöriga utskott och besvara ledamöternas frågor är tillfredsställande för oss. Dessutom är det onekligen bra att man återinför ett expertforum bestående av företrädare från medlemsstaterna, parlamentet och arbetsmarknadens parter och som ska hjälpa styrelsen med planeringen av institutets verksamhet. Detta är en historisk dag för parlamentet, därför att vi i dag skapar något som både parlamentet och de övriga institutionerna och det civila samhället ansåg var absolut nödvändigt, nämligen att ha ett oberoende organ som ägnar sig särskilt åt jämställdhetspolitik. Jämställdhet mellan män och kvinnor är en av Europeiska unionens grundläggande principer. Institutet kommer att bli ett kraftfullt verktyg för att se till att jämställdheten integreras i hela gemenskapspolitiken. Pia Elda Locatelli (IT) Herr talman, mina damer och herrar! I morgon ska vi rösta för jämställdhetsinstitutet, och vi är tydligen glada över att äntligen uppnå detta mål. Jag säger ”äntligen uppnå detta mål” eftersom jag vill minnas att genomförbarhetsstudien gjordes redan 2002. Jag hoppas i alla fall att institutet snart kommer att inleda sin verksamhet. Vi skulle verkligen ha föredragit att ha fler resurser tillgängliga, men jag föredrar att se det positiva, nämligen inrättandet av institutet, och att hoppas att resurserna - alla typer av sådana - kommer att öka i framtiden. Med tanke på institutets framtida verksamhet skulle jag vilja rekommendera två saker: den första gäller det område där det vore till särskild nytta att institutet genomförde sitt arbete, och den andra gäller en specifik fråga som måste åtgärdas. Det har alltid varit så att det har rått stor brist på statistiska uppgifter indelade i kön på just de områden där förhållandena för kvinnor är som minst utvecklade. Min första rekommendation är därför att institutet ska arbeta särskilt mycket på denna front. Min andra rekommendation rör ett specifikt ämne som bör undersökas: löneskillnader. Skillnaden mellan kvinnors och mäns löner är fortfarande oacceptabelt stor, och framför allt så finns det inga betydande tecken på att den minskar. Det faktum att Romfördraget innehöll en artikel där man uttryckte lika lön för män och kvinnor, och att vi efter 50 år fortfarande befinner oss vid ungefär samma utgångsläge, borde få oss att inse att det fortfarande återstår mycket arbete att göra i den här frågan. Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PL) Herr talman! Tanken på att inrätta ett jämställdhetsinstitut föddes 1995. Fyra år senare lade Sveriges integrations- och jämställdhetsminister fram de första planerna på institutet. Efter ett antal år av forskning om institutets syfte och organisation rekommenderade sedan kommissionen och Europaparlamentet att det skulle inrättas. Efter första behandlingen i mars i år ställde sig Europaparlamentet bakom inrättandet av denna nya byrå, efter att ha lagt fram ett antal ändringsförslag gällande institutets verksamhetsomfattning och sätt för att garantera större effektivitet. Det är bra att rådet, kommissionen och Europaparlamentet har uttryckt sina avsikter att inrätta institutet och gjort så att det kan inleda sin verksamhet 2007. I detta skede, vid andra behandlingen, återstår det bara att lösa frågorna om uppbyggnaden av institutets styrelse, hur direktören ska utnämnas och den fortfarande kontroversiella frågan om expertforumet. Det är synd att rådets ståndpunkt i frågan skiljer sig från såväl kommissionens som parlamentets ståndpunkter. Men slutresultatet är tillfredsställande. Om man tar hänsyn till institutets viktiga roll i Europeiska unionen, där det i vissa länder fortfarande finns tydliga tecken på könsdiskriminering inom många områden i livet, kommer dess uppgift att vara att tillämpa ett enhetligt system för att samla in och analysera information om lika behandling av män och kvinnor i EU. Det är bra att institutets huvudsäte kommer att ligga i en ny medlemsstat. Det kommer att ligga i Vilnius, Litauens huvudstad. Jag hoppas att det kommer att inleda sitt arbete så fort som möjligt, eftersom vi har väntat på detta sedan 1995. Slutligen skulle jag vilja gratulera föredragandena till ett mycket välförberett betänkande. Anna Hedh Herr talman och alla ledamöter som fortfarande är vakna! Jämställdhet mellan kvinnor och män är en av EU:s grundläggande principer och en av unionens centrala uppgifter. EU ska i all sin verksamhet försöka undanröja bristande jämställdhet. Men trots många framsteg på jämställdhetsområdet visar flera utvärderingar att den positiva utvecklingen går mycket sakta. EU saknar bl.a. förmåga att sammanställa analyser och att ta fram bra lösningar när det gäller jämställdhetsintegrering och främjandet av jämställdhet mellan könen. Genom att vi nu skapar ett europeiskt jämställdhetsinstitut markerar EU och medlemsstaterna frågans höga prioritet och den politiska viljan att göra mer för att komma till rätta med den rådande ojämställdheten. Idag känner jag mig mycket stolt som socialdemokratisk EU-parlamentariker över att EU-samarbetet används för att föra kampen mot könsdiskriminering vidare. Nu är det viktigt att alla medlemsländer använder sig av institutet och att man lämnar in statistik och information. Det är ett väldigt stort ansvar för medlemsländerna. Till slut vill jag säga att jag är glad över att det är ett nytt medlemsland, Litauen och staden Vilnius, som får detta institut. Jag tror inte att närhetsprincipen spelar någon roll här eftersom alla medlemsländer i EU är centrala. Jag vill önska dem lycka till och jag vill tacka föredraganden Lissy Gröner och Sartori samt kommissionen. Vladimír Špidla ledamot av kommissionen. (CS) Mina damer och herrar! Det gläder mig att parlamentet kan godkänna ordförandeskapets kompromiss helt och hållet. Med denna överenskommelse kan institutet köra igång sin verksamhet snabbare. Beslutet som medlemsstaterna nyligen fattade att placera institutets huvudsäte i Vilnius tyder på en gemensam önskan om att institutet ska köra igång sin verksamhet så fort som möjligt. I morgon kommer parlamentet att ta ytterligare ett steg på vägen mot lika möjligheter. Liksom ett antal talare har påpekat har vi fortfarande en lång väg kvar på den vägen. Talmannen Jag vill tacka kommissionsledamoten, alla talarna och Anna Záborská och hennes utskott för deras betydande arbete. Jag önskar institutet all framgång. Det behövs verkligen. Debatten är härmed avslutad. Omröstningen kommer att äga rum på torsdag.

7. Infraestructura de comunicación para el entorno del Sistema de Información de Schengen (SIS) (Decisión) (votación) - Informe: Carlos Coelho (A6-0357-2007) - Antes de la votación: Carlos Coelho ponente. - (PT) Señor Presidente, como vamos atrasados, me limitaré a hacer tres observaciones breves. En primer lugar, el Parlamento lamenta el retraso del SIS II. En segundo lugar, el Parlamento se enfrenta a una situación de emergencia, porque, si no tomamos una decisión ahora, cabe la posibilidad de que los Estados miembros tengan que volver a establecer las fronteras interiores, y eso resulta inadmisible. En tercer lugar, el Parlamento prefiere la solución técnica de ampliar el acuerdo con SISNET y considera que la solución alternativa del acuerdo con s-Testa es desfavorable desde el punto de vista económico; aunque, lamentablemente, debemos tener en cuenta ambas opciones a fin de impedir un levantamiento de fronteras que nadie desea.

Négociations entre l'Union européenne et les États-Unis d'Amérique en matière d'exemption de visa (débat) Le Président L'ordre du jour appelle les déclarations du Conseil et de la Commission concernant les négociations entre l'Union européenne et les États-Unis d'Amériques en matière d'exemption de visa. Dragutin Mate président en exercice du Conseil. - (SL) Je souhaite vous apporter quelques informations concernant l'état d'avancement des pourparlers relatifs à l'exemption de visa et les négociations sur l'ESTA (système électronique d'autorisation de voyage). Permettez-moi tout d'abord de déclarer que la politique des visas est une question essentielle pour l'Union européenne et que, depuis l'adhésion des nouveaux États membres à l'Union européenne, la Commission et toutes les présidences ont consenti des efforts colossaux pour que tous les pays et tous les citoyens aient à satisfaire à des conditions d'entrée identiques sur le territoire américain et pour que chacun d'eux bénéficie du programme d'exemption de visa. L'abolition des visas signifierait, bien entendu, l'égalité de l'ensemble des citoyens de l'Union européenne. Cette année, les États-Unis ont introduit certaines procédures et lancé le programme d'exemption de visa. Ils ont entamé des négociations exclusivement bilatérales et c'est sur ce plan que des malentendus sont à signaler. Des pourparlers intensifs ont eu lieu. Notre présidence, rejointe par la Commission, les a clarifiés au début de cette année et un système de coopération à double voie a été convenu dans ce domaine à la suite de plusieurs réunions. Cette approche a également été confirmée lors du sommet UE-États-Unis du trio organisé en Slovénie le 12 mars. Le système de double voie signifie que la Commission doit bénéficier d'un mandat pour négocier et trouver un accord avec les États-Unis d'Amérique dans les dossiers touchant à l'Union européenne. Dans le même temps, tous les pays peuvent négocier à un niveau bilatéral au sujet de questions relevant de la compétence des États membres. Le 18 avril, lors de sa dernière session, le Conseil "Justice et affaires intérieures" a également voté en faveur de l'attribution d'un mandat à la Commission pour permettre à celle-ci de lancer ces pourparlers à son tour. Nous espérons que cette coopération à double voie sera transparente. Certains États membres ont déjà entamé ces négociations bilatérales préliminaires concernant la forme que doivent revêtir les accords, même si, à ce jour, rien n'a été couché sur papier. Nous escomptons la transparence des États membres et de la Commission pour que nous puissions agir à ce niveau. À propos de l'autorisation de voyage électronique, je tiens à signaler que nous avons mené plusieurs entretiens à ce sujet. Nous avons, conjointement avec la Commission et les négociateurs américains, mené des "pourparlers exploratoires". Il ressort des données disponibles à ce jour que les États-Unis d'Amérique ne demanderont plus d'informations supplémentaires, hormis les données que les passagers communiquent déjà sur une base volontaire sur les vols à destination des États-Unis lorsqu'ils complètent le formulaire I-94, vert pour les personnes disposant d'un système de visa. C'est de la plus haute importance. Les négociations en cours nous ont également permis de conclure, et cela a été convenu, que ces contrôles seraient gratuits et que l'autorisation, une fois émise, serait valable deux ans. Concrètement, une fois ce système en place, les citoyens enverraient leurs informations aux autorités américaines via l'internet, lesquelles les traiteraient de la même manière qu'actuellement. Un autre sujet mérite une attention particulière, à savoir les négociations avec les États-Unis d'Amérique au sujet de l'équipe d'experts à haut niveau affectée à la protection des données personnelles. À ce jour, nous nous sommes mis d'accord sur douze principes et nous avons conclu qu'ils étaient identiques. Un principe reste en suspens. J'espère que d'ici la fin du mois de juin, nous serons arrivés à un stade nous permettant de conclure à la possibilité de poursuivre les discussions et d'attribuer un mandat différent à l'équipe, afin de lancer la préparation des pourparlers quant à la faisabilité d'un accord-cadre avec les États-Unis d'Amérique dans ce domaine. Pour quelle raison avons-nous besoin de cet accord-cadre? Premièrement, nous souhaitons respecter les résolutions adoptées par le Parlement en décembre de l'année dernière, lesquelles ont tout particulièrement souligné l'utilité de cet accord. Bien entendu, nous estimons que l'opportunité de négocier et l'opportunité de conclure un accord couvert par un accord global de ce type ne sont possibles que si les principes sont respectés et une fois le traité de Lisbonne adopté, c'est-à-dire conjointement avec le Parlement, le Conseil et la Commission. Seul un consensus des trois institutions nous permettra de définir des principes et des principes d'action communs. Bien sûr, lorsque nous disposerons de cet accord global, nous continuerons à nous prononcer individuellement sur tout échange d'informations au cas par cas. Cet accord ne pourra couvrir tous les cas de figure ultérieurs. En d'autres termes, la situation est telle que pour chaque accord, ces principes sont abordés et négociés de manière répétée durant toute négociation. Si ces principes communs pouvaient nous servir de base, les accords pratiques et les traités bénéficieraient, à l'évidence, d'un statut sensiblement plus favorable. Monsieur le Président, voilà brièvement ce que je voulais vous dire. Jacques Barrot vice-président de la Commission. - (FR) Monsieur le Ministre Dragutin Mate, Mesdames, Messieurs les députés, la troïka ministérielle Union européenne-États-Unis "Justice, liberté et sécurité", à laquelle M. Mate et le vice-président Franco Frattini, ont participé en mars, a été une très bonne occasion d'examiner certaines questions importantes avec nos homologues américains. Nous avons fait un pas dans la bonne direction en adoptant la déclaration ministérielle sur l'approche à suivre pour la mise en place de la nouvelle législation américaine sur l'exemption des visas. Cette législation exige la conclusion d'accords, dans le domaine de la sécurité, avec les pays qui sont ou seront membres du Visa Waiver Programme. Les États-Unis ont pris acte de l'approche à deux volets nécessaire dans le cas de l'Union européenne, où les compétences dans ce domaine sont partagées entre la Communauté et les États membres. Les matières relevant de la compétence nationale seront examinées avec les autorités nationales, les matières relevant du ressort de l'Union seront examinées avec les autorités européennes. Les négociateurs américains ont en outre souscrit à l'objectif commun d'assurer des voyages sûrs, sans visa, entre l'Union européenne et les États-Unis dès que possible. Pour atteindre cet objectif, la Commission a proposé au Conseil le mandat qui l'autoriserait à entamer les négociations avec les États-Unis. Je remercie le ministre Dragutin Mate, qui présidait le Conseil "Justice et affaires intérieures" ce 18 avril, car ce Conseil, grâce à un très large consensus, a bien voulu confier à la Commission ce mandat, ce qui est une preuve de notre volonté commune de travailler et de procéder de façon unifiée, ce qui est évidemment plus efficace. La Commission va maintenant engager les négociations au plus tôt. Nous sommes déjà entrés en contact avec les autorités américaines. Il faut avancer rapidement avec les États-Unis sur les conditions du programme d'exemption de visa, qui relève de la compétence communautaire, tout en préservant les droits et libertés de nos citoyens afin d'assurer que les États membres pourront y avoir accès dans les meilleurs délais. Nous entendons veiller particulièrement à ce que tout accord entre la Communauté et les État-Unis soit fondé sur le principe de réciprocité, sur le respect des droits fondamentaux et des libertés individuelles, y compris la protection des données et le droit à la vie privée. Dans le cadre de ces négociations, comme vient de le dire le ministre Mate, nous discuterons aussi du système d'autorisation électronique de voyage. Les passagers se rendant aux États-Unis en avion ou en bateau, au titre du programme d'exemption de visa, devront répondre en ligne, avant leur départ, à un certain nombre de questions. Et, en conséquence, une autorisation électronique de voyage leur sera délivrée. Je précise que le système fonctionne déjà entre l'Union européenne et l'Australie. Les États-Unis nous ont fourni, à plusieurs occasions, des informations sur les modalités de mise en œuvre de l'ESTA, le système d'autorisation électronique de voyage, notamment, Monsieur le Ministre, à l'occasion de la vidéo-conférence que nous avons eue avec le secrétaire Chertoff. Évidemment, il faudra encore obtenir d'autres éclaircissements et le ministre Mate et moi-même aborderons à nouveau ces questions avec M. Chertoff lorsqu'il viendra à Bruxelles à la mi-mai. Dans tout cela, nous devons maintenir la solidarité entre les États membres. L'approche en deux volets, sur deux rails, ne fonctionnera de manière efficace que si les États négocient avec les États-Unis en toute transparence. Les États-Unis devraient soumettre bientôt les modalités de mise en œuvre des protocoles d'accord avec les États membres, qui ont déjà signé des accords. Car ces protocoles de mise en œuvre sont évidemment essentiels et il nous reviendra de les évaluer. Je conclus. En association étroite avec la Présidence, la Commission va poursuivre son dialogue engagé déjà de longue date avec les autorités américaines. Les relations entre l'Union européenne et les États-Unis, à cet égard, exigent un partenariat confiant et indispensable. La sécurité des citoyens ne peut être assurée que par une action conjointe, qui préserve les droits fondamentaux. L'adoption du mandat de négociation est, je crois, le meilleur compromis possible. Cela laisse une marge aux États membres pour négocier avec les États-Unis sur les sujets qui relèvent de leur prérogative, par exemple la coopération et l'échange d'informations entre les services de renseignement, mais il nous revient à nous, évidemment, de faire en sorte que les voyages aux États-Unis se fassent sans visa pour tous les citoyens de l'Union. L'extension du programme d'exemption de visa suscite des critiques au Congrès américain, mais je crois qu'avec l'appui du Parlement européen, et avec vous, Monsieur le Ministre, nous pourrons soutenir la position de l'Union européenne, qui veut être ferme sur l'égalité de traitement à l'égard de tous ses citoyens. Voilà ce que je peux dire au Parlement ce matin, en me préparant à écouter maintenant attentivement vos différentes interventions, qui seront de nature à éclairer nos négociations à venir. Urszula Gacek au nom du groupe PPE-DE. - (PL) Monsieur le Président, je salue chaleureusement l'initiative prise par le Conseil et par la Commission. Elle établira des principes-cadres clairs et transparents au sujet des accords bilatéraux sur les voyages exempts de visa entre les États membres de l'Union et les États-Unis. Au début de cette année, certains États membres impatients ont commencé à négocier séparément avec les États-Unis, sans l'accord de l'Union. D'autres ont choisi d'attendre que les principes soient fixés dans le cadre communautaire, car ils ont compris qu'ils se trouveraient en meilleure position s'ils pouvaient compter sur le soutien de toute l'Union européenne. Un message fort a aujourd'hui été envoyé à Washington. Il indique qu'il ne faut pas mettre la pression sur les États membres individuels pour les pousser à enfreindre les principes communautaires. Cette règle s'applique également à des questions sensibles ne relevant pas des dispositions communautaires, telle notamment la publication de données sur les mouvements des passagers. Ce qui importe, c'est qu'il est dorénavant possible pour les États membres de négocier séparément avec les États-Unis. Ces pays sont les plus motivés pour garantir à leurs citoyens des déplacements exempts de visa. Ils doivent, cependant, garder à l'esprit la position élaborée conjointement, fondée sur le principe de la réciprocité, de même que l'obligation de maintenir la Commission informée au sujet de l'avancement des négociations. Globalement, la balle se trouve maintenant dans le camp américain. J'appelle les États-Unis à examiner attentivement les critères sur la base desquels sont attribués les visas aux citoyens de la partie orientale de l'Union européenne. Est-il vrai qu'une grande partie d'entre eux sont des immigrants clandestins potentiels qui ne quitteront pas le territoire américain à l'expiration de leur visa? Telle est en réalité la raison pour laquelle l'immense majorité des demandes de visa sont refusées, et non une menace potentielle pour la sécurité. En fin de compte, l'Europe orientale n'est pas un terreau fertile pour les groupes de terroristes fondamentalistes musulmans. Autrefois, les citoyens d'Europe de l'Est avaient tendance à résider illégalement aux États-Unis pour des raisons financières. La situation vient de changer de manière spectaculaire. Les Européens de l'Est ont la possibilité de travailler légalement dans la vieille Europe depuis l'adhésion à l'Union européenne. Ils peuvent y travailler sans enfreindre la loi et sans crainte des services de l'immigration. Face à ces changements, l'attitude négative de Washington est de plus en plus difficile à comprendre pour ces citoyens. La position adoptée par les États-Unis porte également préjudice à leur image. C'est pourquoi il est également dans l'intérêt des États-Unis de finaliser rapidement les négociations et de reléguer l'obligation de visa aux oubliettes de l'histoire. Claudio Fava au nom du groupe PSE. - (IT) Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je voudrais souhaiter la bienvenue au président du Conseil et au commissaire. Notre groupe salue l'approbation, par le Conseil, d'un mandat de négociation qui permettra enfin à la Commission de négocier l'inclusion de tous les États membres - je répète: tous les États membres - dans le nouveau programme d'exemption des visas, tel que modifié par le Congrès américain l'année dernière. Nous déplorons par ailleurs que l'administration américaine ait décidé de lancer des négociations bilatérales avec les pays membres de l'Union européenne de fraîche date: cette décision ne peut être approuvée pour ses caractéristiques ou sa méthode. Notre groupe estime que les États-Unis constituent un partenaire essentiel dans notre lutte contre le terrorisme. Toutefois, nous sommes d'avis que le gouvernement américain doit respecter la subjectivité et les pouvoirs politiques de l'Union européenne, tels qu'inscrits dans nos Traités. Je proposerais, Monsieur le Commissaire, qu'un rappel identique soit adressé aux États membres de l'Union européenne: ils sont les interprètes et les gardiens de cette subjectivité communautaire. Il est utile de rappeler, comme vous l'avez fait, que la politique de visa, à l'instar de notre politique d'asile et de lutte contre l'immigration clandestine, est de la responsabilité de la Communauté européenne. Fait important, le Conseil a clairement délimité le mandat de négociation, de sorte qu'aucun accord bilatéral ne puisse être négocié entre un État membre et les États-Unis sur des sujets relevant de la compétence communautaire, surtout lorsque ces accords permettent aux autorités américaines d'accéder aux bases de données de l'Union européenne. Nous appelons désormais la Commission à œuvrer à la mise au point d'un accord, d'une solution globale, en accordant une exemption des visas aux citoyens de tous les pays européens sur la base d'une dignité égale, et surtout d'une réciprocité égale. Sophia in 't Veld au nom du groupe ALDE. - (NL) Monsieur le Président, ce mandat est vraiment le bienvenu et nous attendrons les résultats. Je me demande également pourquoi ce qui n'a pas été fait au cours des années précédentes est faisable aujourd'hui. Espérons que nous y parviendrons. Je salue également la déclaration de M. Mate, selon lequel l'exemption à l'exigence de visa doit s'appliquer à tous les citoyens de l'Union européenne, et à non tous les États membres, ce qui est très différent. À cet égard, je me dois également d'attirer votre attention sur l'interdiction d'entrer sur le territoire américain imposée aux personnes atteintes du VIH. J'espère que vous adopterez une position ferme sur la levée de cette interdiction. Je voudrais également vous demander ce que vous pensez des déclarations faites par M. Chertoff au Washington Post cette semaine, d'après lequel l'exemption des visas dépendra de la prise d'empreintes digitales par des compagnies aériennes. C'est un facteur entièrement nouveau et je voudrais connaître votre opinion à ce sujet. Nous en arrivons ensuite au PNR. Si les exigences américaines relatives au PNR vont plus loin que ce qui est actuellement défini dans l'accord UE-États-Unis, qui de toute manière n'a pas encore a été ratifié, cela signifie-t-il que l'accord devient immédiatement caduc? Sur ce point, nous devons savoir ce que prévoient les accords d'application et je me demande vraiment pourquoi nous n'avons aucune information à ce sujet actuellement. Cette situation me paraît étrange. Vient ensuite le système d'autorisation électronique de voyage et la protection des données personnelles. Je ne suis vraiment pas certaine que cela ait été correctement organisé. Les 12 principes définis dans l'intervalle sont bons, c'est évident. Toutefois, à l'instar des règles du troisième pilier, la décision-cadre pour l'Union européenne proprement dite, le problème ne se situe pas au niveau des principes, mais de la longue liste d'exceptions les concernant. Sur ce point, je veux des garanties, non de simples principes. Je veux également savoir comment cela fonctionnera dans la pratique avant que nous acceptions de communiquer des données sur tout le monde à d'autres pays. Ensuite, la question de la légitimité démocratique. Comment entendez-vous garantir un contrôle démocratique? La proposition d'un comité d'experts ne me semble ni démocratique ni transparente. À mon avis, c'est un cas d'école nécessitant un contrôle parlementaire. En conclusion, j'espère que la Commission et le Conseil ont retenu la leçon, à savoir que l'Union européenne est bien plus forte si nous sommes unis au lieu d'être divisés et si, de surcroît, nous traitons ouvertement les sujets de ce type avec l'appui parlementaire du Parlement européen. Konrad Szymański au nom du groupe UEN. - (PL) Monsieur le Président, je voudrais remercier infiniment la Commission pour ses efforts visant à assurer l'égalité de traitement de tous les citoyens de l'Union européenne à la frontière américaine. Je pense néanmoins que les négociations concernant la levée de l'obligation valable pour les visas américains révèlent clairement les limites de l'Union européenne. En dépit de l'appui total à la Commission européenne, notamment de la part des pays qui ont adhéré à l'Union en 2004 et 2007, les pourparlers ont échoué. Les États-Unis vont signer des accords bilatéraux sur les visas avec chaque État membre séparément, une fois que le pays concerné respectera les exigences de la seule législation américaine pertinente. Bien évidemment, il est facile pour la Commission de limiter les compétences des États membres. Parfois, cette limitation est établie par les Traités, d'autres fois par de précédents. Il est beaucoup plus difficile de réussir dans le domaine des relations avec les pays tiers. En dépit de cet important soutien au droit de la Commission d'assurer une représentation exclusive, certains États membres ont opté pour des négociations individuelles. Mon pays n'en fait pas partie, mais je dois dire que je ne suis aucunement étonné qu'ils aient agi de la sorte. Dimitrios Papadimoulis au nom du groupe GUE/NGL. - (EL) Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les représentants de la Commission et du Conseil, vous n'en avez pas suffisamment dit et vous n'avez pas non plus convaincu le Parlement européen. Le choix des États-Unis de conclure des accords distincts sur une question relevant de la compétence communautaire est une insulte à l'Union européenne et doit être décrit de la sorte. La décision prise par la République tchèque de conclure un accord de ce type constitue une infraction aux prérogatives communautaires. Personne n'a le droit de communiquer de données personnelles concernant les citoyens européens aux Américains ou à qui que ce soit sans le contrôle de l'Union européenne et du Parlement européen. Cette mesure va au-delà du contenu du PNP. Messieurs les membres du Conseil, je vous demande par conséquent de noter que les nouveaux États membres ne sont pas les seuls concernés. Bien que la Grèce ait été parmi les 15 premiers États membres de l'Union européenne, les citoyens grecs ont toujours besoin d'un visa pour se rendre aux États-Unis. Nous devons mettre un terme à cette situation, mais au moyen d'une approche unique qui n'enfreigne pas la protection des données personnelles des citoyens. Je vous prie d'en tenir compte dans votre position finale. Jana Bobošíková (CS) Mesdames et Messieurs, je représente dans ce Parlement les citoyens tchèques, qui viennent d'être évoqués. La République tchèque a initié les négociations bilatérales menées par certains États membres sur les visas américains. Je désapprouve fermement les critiques injustifiées de la Commission européenne à l'encontre de la politique étrangère de mon pays. La Commission a, de manière arrogante, dépassé ses compétences réelles et supprimé le principe de subsidiarité et d'égalité des membres de l'Union. Permettez-moi par ailleurs de vous rappeler que les négociations bilatérales sur les visas n'étaient rien d'autre que la réaction de la République tchèque à l'absence totale de résultats de la Commission dans le domaine des exemptions de visas au bénéfice des nouveaux États membres. Mesdames et Messieurs, la Commission doit comprendre que malgré son statut d'organe exécutif à haut niveau, nombreux sont les domaines dans lesquels elle doit respecter la volonté politique du Parlement et des divers États membres. Enfin, si la Commission européenne souhaite jouer le rôle d'arbitre de la sécurité aérienne de l'Union dans le contexte des visas américains, elle doit s'abstenir de réprimander les pays qui font des efforts, par l'intermédiaire d'échanges d'informations, afin de battre en brèche les intentions des terroristes. Elle devrait au contraire critiquer les pays qui négocient, sans scrupule, avec les représentants de la Libye ou du Hamas notamment. Carlos Coelho (PT) Monsieur le Président, Monsieur Mate, Monsieur Barrot, Mesdames et Messieurs, j'ai exprimé mes inquiétudes sur cette question au sein de cette Assemblée le 10 mars. J'estimais alors, et je reste de cet avis, que Washington a opté pour la stratégie du "diviser pour régner" en proposant des accords bilatéraux dans le cadre de son programme d'exemption des visas. Malheureusement, plusieurs États membres ont été incapables de résister à la tentation et ont tenté d'avancer plus rapidement dans ce domaine, en oubliant que la politique commune des visas constitue indubitablement un domaine de compétence communautaire, tout comme ils sont obligés de respecter le principe de solidarité inscrit dans le Traité. Lorsque ces États membres ont rejoint l'Union européenne, ils se sont engagés à respecter l'acquis communautaire tout entier, en acceptant de partager leur souveraineté sur les questions communes nécessitant une approche européenne. La signature de ces accords bilatéraux a dès lors créé un précédent totalement contraire à l'esprit sur lequel se fonde l'intégration européenne. Je félicite le Conseil pour le mandat de négociation donné à la Commission le 18 avril. Nous devons empêcher ce processus d'affaiblir la position de négociation européenne. En mars, j'ai déclaré qu'il aurait mieux valu opter pour un gel des accords bilatéraux jusqu'à la conclusion des négociations entre la Commission et les États-Unis. J'appelle la Commission et le commissaire Barrot à ne pas faire de compromis sur cette question d'intérêt commun. Je les exhorte à maintenir sous étroite surveillance les initiatives de chaque État membre, à ne pas hésiter à saisir la Cour de Justice des Communautés européennes en cas d'infraction au droit communautaire et, surtout, à tenir ce Parlement au courant de l'évolution de ce dossier et du niveau de solidarité, ou de son absence, démontré par les États membres. Martine Roure (FR) Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Monsieur le Président en exercice, nous sommes satisfaits que le Conseil ait enfin mandaté la Commission européenne pour négocier avec les États-Unis afin d'inclure les douze pays qui en étaient actuellement exclus dans le programme d'exemption des visas. Il est également positif que cette négociation voit en parallèle l'ouverture des négociations au système d'autorisation électronique de voyage et l'échange des données. Mais ce mandat permettra-t-il vraiment d'enrayer les négociations bilatérales pour privilégier une réelle approche européenne? Nous le souhaitons. Je rappelle à nouveau que, sur l'exemption des visas et sur toute négociation d'échanges des données avec les États-Unis, comme le PNR, aucune négociation bilatérale n'est acceptable et que seuls des accords à l'échelle de l'Union européenne peuvent être envisagés. Ce mandat de négociation prévoit-il également un accord global sur la protection des données personnelles? Là est ma question; parce que la législation américaine continue d'exclure les Européens et ne les protège pas. Enfin, je tiens à rappeler que le SIS et le VIS ont été mis en place pour des finalités précises, et que le fait d'ouvrir l'accès aux données de ces systèmes à des pays tiers violerait les principes de finalité et de proportionnalité. Donc, nous comptons sur vous. Gérard Deprez (FR) Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, quelques réflexions en style télégraphique. D'abord, je veux saluer les efforts de la présidence de la Commission et ceux des États membres qui ont permis d'aboutir, ce 18 avril, à l'approbation d'un véritable mandat de négociation. Dans un dossier qui avait été abordé en ordre dispersé et, je dirais, géré de manière calamiteuse, ces derniers temps, c'est une bonne nouvelle pour tous les citoyens européens. Je veux mentionner cependant deux problèmes qui ont déjà été abordés par le commissaire. Il n'est pas normal, Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, que les protocoles de mise en œuvre, les soi-disant "Implementig Arrangements" négociés entre certains États membres et les USA échappent actuellement à toute transparence. Si cela n'est pas étonnant de la part des États-Unis, c'est inacceptable de la part des États membres. Je m'adresse, en particulier, à la Tchéquie qui est appelée à prendre bientôt la présidence de l'Union et qui devrait donner l'exemple. Si le mandat de négociation comporte des dispositions très claires en matière de protection des données, je reste convaincu que, dans cette matière sensible, seul un véritable accord transatlantique, et pas seulement la définition de douze principes, un véritable accord transatlantique, idéalement, à mes yeux, chapeauté par une autorité commune de protection des données, est de nature à répondre aux exigences des deux parties, et en particulier, aux nôtres. Guntars Krasts (LV) Merci, Monsieur le Président. Je voudrais saisir cette occasion pour exprimer ma gratitude à la Commission européenne, qui représente les intérêts des nouveaux États membres dans les pourparlers avec les États-Unis sur la présentation d'un programme d'exemption des visas. La Commission a toujours maintenu cette question dans son ordre du jour. Au terme des entretiens organisés entre l'Union européenne et les États-Unis en mars, nous pouvons conclure avec satisfaction à la réussite du désamorçage des situations de conflit potentielles avec différents États membres entamant des entretiens bilatéraux par les États-Unis au sujet de la mise en place des programmes d'exemption des visas. Comme nous le savons, les États-Unis ont maintenu leur position, refusant de supprimer les systèmes de visa dans le cadre d'entretiens bilatéraux avec chaque État membre individuel. Par conséquent, nous devons saluer les résultats du sommet de mars entre l'Union européenne et les États-Unis, lors duquel l'accord sur l'approche à double voie a été conclu. Dans la situation actuelle, ce devrait être considéré comme une solution idéale, qui désamorce des politiques contradictoires potentielles. Les États membres qui se trouvent actuellement en cours de négociation avec les États-Unis quant à l'instauration de programmes d'exemption des visas s'intéressent de près à l'accord conclu avec les États-Unis lors du sommet de mars au sujet de la mise en place réussie, en juin cette année, du système d'autorisation électronique de voyage et de la coordination de son déploiement avec le système communautaire prévu. Pour ces États membres, tout retard signifierait le report de l'introduction des programmes d'exemption des visas avec les États-Unis. Merci. Vladimír Remek (CS) Mesdames et Messieurs, mes électeurs tchèques se demandent également si la quantité de données personnelles et d'informations exigées par les États-Unis pour accorder un visa, dans l'optique de la guerre déclarée au terrorisme, est acceptable. Dans le même temps je voudrais vous rappeler que l'Union européenne n'a pas été suffisamment active dans la défense des intérêts légitimes de ses nouveaux États membres sur le plan des exemptions de visa américain. La crainte de compliquer les rapports en matière de visas pour les anciens États membres de l'Union a tout simplement fait l'affaire des officiels tchèques veillant à leurs propres intérêts. Qui plus est, même si le gouvernement de Prague le dément, c'est une coïncidence plutôt frappante que les États-Unis soient disposés à exempter nos concitoyens de visa au moment même où ils essaient d'obtenir l'approbation des Tchèques pour installer la base radar antimissile dans notre pays. Même si ce n'est que pure coïncidence et que la bonne volonté du gouvernement tchèque est récompensée par des gestes réciproques de Washington, le soupçon de marchandage politique affectant la souveraineté est inévitable. Philip Claeys (NL) Monsieur le Président, ce débat au sujet des exemptions de visa entre les États-Unis et l'Union européenne commence tout doucement à ressembler à une hallucination. Un certain nombre de nouveaux États membres sont parvenus à signer des accords bilatéraux avec les États-Unis. Pour eux, cette solution était plus rapide et manifestement plus facile que d'attendre un accord général avec l'ensemble de l'Union européenne. L'Amérique subordonne l'exemption des visas à plusieurs conditions en raison de la lutte contre le terrorisme. Où est le problème? Selon les eurofédéralistes, la conclusion d'accords relatifs aux visas est une compétence européenne. Au cours du débat précédent sur ce sujet, un membre du groupe du parti populaire européen (démocrates-chrétiens) et des démocrates européens a affirmé que la soi-disant "solidarité européenne" devait avoir la priorité et que c'était justement cela qu'il fallait expliquer aux citoyens des États membres concernés, qui sont les victimes. L'idéologie doit manifestement l'emporter sur le réalisme. Il est de la responsabilité des États membres, et ce doit toujours être le cas à l'avenir, de décider de manière autonome qui entre sur leur territoire et dans quelles conditions. Or, la politique de visa est un élément essentiel de cette responsabilité. Simon Busuttil - (MT) Merci, Monsieur le Président. La suppression du visa pour les voyages à destination des États-Unis est une priorité majeure pour nos concitoyens et nous faisons erreur si nous pensons qu'elle n'est pas. C'est une priorité majeure, dès lors que voyager sans visa est plus simple et aussi meilleur marché - pour tous les voyageurs. Cette question est également importante, car nous ne pouvons plus maintenir une situation injuste où les citoyens de la moitié des pays de l'Union européenne ont besoin d'un visa pour se rendre aux États-Unis, tandis que l'autre moitié en est dispensée. Vous devez vous mettre à la place d'une personne devant obtenir un visa pour se rendre aux États-Unis afin de comprendre l'importance de l'exemption. Aussi, tout effort, quelle que soit son origine, visant à l'exemption des visas, est bon, positif et mérite d'être soutenu, au lieu d'être critiqué. Ce qui importe, ce n'est pas qui réussit à supprimer le visa pour les 12 pays qui en ont toujours besoin. Ce qui importe, c'est qu'il soit supprimé. Par conséquent, les jeux puérils entre la Commission et les États membres pour savoir qui est compétent pour négocier avec les États-Unis doivent prendre fin. Abstraction faite de l'aspect juridique, il existe une réalité: les États-Unis ont des liens bilatéraux anciens et solides avec les États membres et il est évident que des pourparlers seront menés directement avec eux. D'autre part, il est clair que la Commission a un rôle - oui, elle a un rôle, qui consiste à continuer d'augmenter la pression dans le bon sens. Dans le même temps toutefois, nous savons tous que les États-Unis ont jusqu'ici préféré s'adresser aux différents pays et que la Commission n'a, dans les faits, pas encore été seule aux commandes. Partant, il importe que nous ne continuions pas à discuter pour savoir qui a le droit de négocier, car ce faisant, nous y perdrons et nous serons divisés au lieu de nous renforcer. C'est pourquoi je suis favorable à une approche à double voie. Ce qui est important, c'est que nous nous soutenions mutuellement pour que le visa soit supprimé, supprimé sans tarder et supprimé pour tous les citoyens communautaires. Stavros Lambrinidis (EL) Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, vous nous avez présenté l'abominable programme d'exemption des visas à double voie. En vertu de ce programme, les États-Unis entendent faire de l'exemption des visas un privilège et ratifieront les conditions spéciales devant être imposées à la Grèce et aux nouveaux États membres. Ceux-ci devront fournir, avec l'assentiment de l'Europe, bien sûr, des données sur les passagers encore plus sensibles que celles en théorie exigées de tous par le PNR. Un accès immédiat aux casiers judiciaires des citoyens est même prévu. Vous répondez que cette question ne relève pas de la compétence de la Communauté et que chaque État membre peut agir comme bon lui semble. En d'autres termes, vous laissez la moitié des États membres exposés à des menaces brutales relatives à la communication de données personnelles que les États-Unis n'exigent pas de l'autre moitié des États membres. C'est ce qu'a affirmé de manière plus convaincante, mais aussi plus cynique, M. Rosenzweig, secrétaire assistant américain. Il a déclaré ceci devant le Sénat des États-Unis le 28 février: (EN) "Les huit pays candidats [...] ont tout intérêt à s'engager à mettre en application l'ensemble des normes de sécurité." (EN) Entendez: ces pays ont à ce point besoin de visas que nous pouvons les forcer à accepter n'importe quoi. Néanmoins Monsieur le Commissaire, selon la lettre et l'esprit de la politique de visas commune de l'Europe, il ne suffit pas d'attribuer le statut visa ou non-visa actuel à chacun; tous les citoyens y ont droit dans les mêmes conditions. Les États-Unis ont été suffisamment forts sur le plan politique pour venir à bout de la politique européenne commune. Malheureusement, au Conseil et à la Commission, vous n'avez pas eu la volonté politique de les arrêter. Jeanine Hennis-Plasschaert (NL) Monsieur le Président, en ce qui concerne le programme d'exemption des visas, les déclarations ne sont, en toute honnêteté, pas rassurantes, et plusieurs enquêtes avaient déjà confirmé cette supposition. Les versions antérieures du mandat de la Commission ont encore été réduites. En bref, c'est un résultat médiocre. Quoi qu'il arrive, six États membres, auquel viendra probablement s'ajouter Malte, ont signé des protocoles d'accord avec les Américains. Les dispositions d'application ne sont pas encore connues, d'où le manque de clarté totale des orientations de la politique nationale. Je souhaite poser la question suivante à ce sujet, ainsi qu'au sujet du mandat limité de la Commission: pour quelle raison les États membres appartiennent-ils, en fin de compte, à l'Union européenne? L'esprit communautaire existe-t-il toujours? Nous ne pouvons tenir tête aux Américains que si les 27 États membres agissent de concert. Notre Union doit envoyer un signal fort de l'autre côté de l'Atlantique. Nous devons avoir le courage de tirer avantage de notre solide position de négociation. Avec tout le respect que je leur dois, le comportement de certains États membres dans ce dossier est inacceptable à mes yeux. L'argument selon lequel la Commission a réalisé trop peu de progrès ces dernières années pour les États membres concernés sonne bien, mais il est disproportionné au vu du comportement mis en œuvre. Il est grand temps pour l'UE de prendre l'initiative et de ne plus l'abandonner aux États-Unis. Dans la situation présente, l'Union se tourne complètement en ridicule. Marek Aleksander Czarnecki (PL) Monsieur le Président, je voudrais exprimer mes remerciements à la Commission européenne et, en particulier, au commissaire Frattini, qui ne peut malheureusement être avec nous aujourd'hui. Le commissaire Frattini a expliqué abondamment au cours des négociations que les questions de visas étaient de la compétence de Bruxelles et que les pays en pourparlers avec Washington brisaient la solidarité de l'Union. À ce jour, 14 des plus riches États membres de l'Union, ainsi que la Slovénie, ont fait usage de ce privilège, mais tous les États membres de l'Union espèrent faire de même, notamment ceux situés dans la partie de l'Europe dont je suis originaire. L'unanimité est une condition sine qua non à la résolution finale des questions de visas à l'avantage de tous les États membres de l'Union européenne. La meilleure approche semble être l'action commune d'un représentant unique, à savoir le commissaire Frattini. Ce dernier a démontré sa volonté de lutter pour l'égalité de traitement de tous les citoyens de l'Union. Cette approche prouve également que l'Union est capable de parler d'une même voix. Il est néanmoins regrettable que certains pays aient été préparés à prendre des décisions indépendantes sur cette matière et à signer des protocoles sur les visas avec les États-Unis. Ioannis Varvitsiotis (EL) Monsieur le Président, la signature d'un accord avec les États-Unis et un seul pays concernant le programme d'exemption des visas (le "VWP", pour Visa Waiver Program) se révélera truffée de dangers. Elle permettra à Washington d'accéder aux bases de données de l'Union contenant les informations personnelles des voyageurs, les données fiscales et même les casiers judiciaires. Les États membres doivent faire particulièrement attention sur ce plan, car certains sujets relevant des prérogatives communautaires sont concernés, notamment la convention de Schengen et la politique européenne commune en matière de visas. C'est pourquoi je m'oppose totalement à l'initiative de la République tchèque quant à la signature d'un protocole d'accord bilatéral avec les États-Unis. D'autres pays ont suivi l'exemple de la République tchèque: des protocoles d'accord ont déjà été signés par l'Estonie, la Lettonie, la Hongrie, la Slovaquie et Malte. Je trouve les explications et les rapports du commissaire insuffisants: il n'a pas indiqué ce qui se produirait si certains points des accords signés par les pays que je viens de citer sont contraires aux positions européennes. Mon pays, la Grèce, est l'un des 15 membres originaux de l'Union. Bien qu'il doive subir la gêne ocasionnée par la procédure de visa, il n'a pas suivi le mouvement. Car si nous pensons vraiment, Monsieur le Commissaire, que dans l'Union, chaque État membre peut faire ce qu'il estime servir ses intérêts, l'Union n'existe pas. Csaba Sándor Tabajdi (HU) Monsieur le Président, au nom de la Hongrie et des autres nouveaux États membres, je tiens à rejeter les critiques et les accusations entendues dans cette Assemblée. Les plus anciens États membres de l'Union européenne abandonnent les nouveaux à eux-mêmes. La solidarité européenne ne fonctionne pas - ni en direction des nouveaux États membres ni en direction de la Grèce. C'est pourquoi toutes ces remarques critiques sont incompréhensibles. Il est un secteur particulier dans lequel la solidarité au sein de l'Union européenne n'a pas fonctionné et ne fonctionne pas, et il est extrêmement important que cette matière puisse éventuellement être réglée une fois pour toutes. Nous devons pouvoir déterminer la compétence des États membres et la compétence de la Communauté lors de la négociation des régimes exempts de visas. Nous espérons que cette année, la Hongrie et tous les autres nouveaux États membres jouiront enfin des mêmes droits, notamment le droit de se rendre aux États-Unis sans visa, comme le font les anciens États membres. Ce débat prouve que la solidarité dans l'Union européenne ne fonctionne pas. Je vous remercie de votre attention. Adina-Ioana Vălean (EN) Monsieur le Président, à mes yeux, il est évident que l'Union n'a toujours pas son mot à dire dans les négociations avec les États-Unis. L'approche à double voie est la preuve de l'échec du Conseil et de la Commission s'agissant de protéger les intérêts et les citoyens européens. Le fait qu'on laisse des États membres libres de mener des négociations bilatérales avec Washington mine notre crédibilité et notre force sur la scène internationale. Cette situation est susceptible de porter préjudice à nos citoyens, dont les données pourraient être échangées sans le moindre contrôle démocratique. Je pense que les États membres doivent agir dans un cadre européen et je veux que la Commission fasse preuve de détermination et fasse comprendre à notre partenaire américain que l'égalité des droits et l'égalité de traitement ne sont pas négociables. Les ETA (autorisations électroniques de transport) qui seront mises en place pourraient constituer une évolution positive, sachant que les demandes d'entrée sur le territoire seraient évaluées en fonction de chaque personne, et non sur la base du pays d'origine. Ce serait une première étape en vue de l'égalité de traitement. Quelle que soit la nationalité, nous devons faire de l'Europe sans frontières intérieures une réalité et assurer l'égalité de traitement pour tous les Européens. Józef Pinior (PL) Monsieur le Président, la question la plus importante que nous devons traiter actuellement implique la conclusion d'un accord sur les visas avec les États-Unis, en vertu duquel tous les États membres de l'Union seront traités sur un pied d'égalité. C'est un aspect absolument fondamental. La Pologne s'en remet à une politique européenne commune dans ce domaine. Je crois que la solidarité entre l'ensemble des pays européens représentés par la Commission européenne est absolument fondamentale dans le cas présent. Espérons que cette approche aboutira finalement à la conclusion, lors du sommet du 12 juin, d'un nouveau régime de visa permettant l'entrée de tous les citoyens de l'Union européenne sur le territoire américain dans des conditions identiques. Je voudrais faire une remarque supplémentaire. En développant une politique relative au régime des visas, la Commission européenne doit veiller au respect des principes de base des droits européens, de sorte que la Charte européenne des droits fondamentaux ne soit pas violée au niveau des données personnelles couvertes par le régime des visas. Libor Rouček (CS) Mesdames et Messieurs, le sujet principal du débat de ce jour est l'égalité, l'égalité des conditions et l'égalité de traitement. En ce qui concerne les visas permettant de se rendre aux États-Unis, près de 20 ans après la chute du communisme et quatre ans après l'adhésion des nouveaux États membres d'Europe centrale et orientale, l'inégalité existe toujours. Ces nouveaux États membres, de même que la Grèce, ont toujours besoin de visas pour se rendre aux États-Unis. Même si je pense que c'est une honte, je pense également que ce sont les États-Unis qui devraient avoir honte, pas l'Union européenne. Après tout, nous voyons un pays démocratique traiter de la sorte la Pologne, la République tchèque, la Hongrie et d'autres pays et, dans le même temps, les considérer comme ses plus proches alliés. En ce qui concerne la négociation et les méthodes de négociation, je suis entièrement d'accord avec mes collègues: l'Union européenne doit parler d'une seule voix. C'est la seule manière de réaliser l'égalité, l'égalité entre les États membres de l'Union européenne et l'égalité mutuelle entre l'Union européenne et les États-Unis, notamment dans des domaines tels que l'échange des données, la protection des données personnelles, etc. Jan Zahradil (CS) Monsieur le Président, je suis heureux de constater que ce que nous avons toujours déclaré ici s'est avéré vrai: personne n'a violé des engagements résultant de ses accords, de la législation communautaire ou de compétences communautaires, et des négociations bilatérales peuvent avoir lieu parallèlement à des négociations multilatérales ou paneuropéennes. Mesdames et Messieurs, je déplore que mon pays, la République tchèque, soit accusé de manque de solidarité et de transparence. C'est totalement faux. Nous respectons les engagements résultant de nos accords, de la législation communautaire et du principe de subsidiarité, avec exactitude et de manière parfaitement conforme aux besoins; ni plus, ni moins. Je voudrais également demander à certains de mes collègues députés de ne pas parler d'européanisme. Nous sommes tous des Européens égaux: il n'y a pas d'Européens plus ou moins grands. Genowefa Grabowska (PL) Monsieur le Président, effectivement, la politique des visas relève de la politique européenne commune et je souhaite ardemment que la Commission fasse preuve d'efficacité dans le cadre du mandat de négociation qui lui a été accordé. Espérons qu'elle proposera un accord de qualité, ce qui représenterait un succès commun. Jusqu'ici pourtant, nous nous sommes permis d'être facilement divisés sur cette question. Les États-Unis ont divisé les citoyens de l'Union européenne en deux groupes. L'un peut être qualifié de "groupe supérieur", et ces individus sont autorisés à entrer sur le territoire américain sans la moindre difficulté. L'autre groupe est considéré comme inférieur, et les intéressés doivent passer par des procédures souvent humiliantes pour entrer dans ce pays. Je tiens à protester énergiquement contre cet état de fait et je souhaite par ailleurs mentionner un problème dont la notoriété est grandissante aux États-Unis. La question des visas s'invite dans la campagne électorale américaine. Il n'est pas acceptable que l'un des candidats promette, par exemple, de lever l'exigence de visa pour mes concitoyens polonais dans le but de courtiser l'énorme diaspora polonaise. Nous devons empêcher cela. Sarah Ludford (EN) Monsieur le Président, je voudrais savoir si la Commission et le Conseil garantiront que l'Union européenne ne permettra pas, dans le cadre des négociations, l'accès aux bases de données communautaires telles que le système d'information Schengen et le système d'information sur les visas (VIS). En tant que rapporteur chargée de ce dernier, j'ai instauré une interdiction générale des transferts aux pays tiers à partir de la base de données VIS et je veux savoir si cette disposition est menacée de quelque manière. Deuxièmement, la Commission et le Conseil reconnaissent-ils que ce recours aveugle à la surveillance de masse et à la collecte de données personnelles sur tout le monde - 99% des intéressés seront totalement innocents - risque de distraire les efforts de capture des 0,1 % d'individus susceptibles de représenter un danger terroriste ou d'être suspectés de crime organisé? Aujourd'hui, un procureur antimafia italien de haut rang lance un avertissement en déclarant que la mafia étend son emprise à travers l'Europe parce qu'elle est négligée, faute de coopération transfrontalière adéquate et de coopération entre systèmes de justice pénale. N'est-ce pas notre priorité première? Or, nous la négligeons, parce que c'est une entreprise autrement plus difficile. Monica Maria Iacob-Ridzi (RO) Actuellement, la Commission européenne dispose d'un pouvoir de négociation accru, conformément au mandat attribué par les ministres des affaires intérieures des États membres la semaine dernière. Nous sortons par ailleurs d'une série de réunions fructueuses avec les représentants américains, la dernière en date étant la troïka justice et affaires intérieures Union européenne-États-Unis du 13 mars. Je crois que nous devons insister autant que possible sur les trois principes adoptés à cette occasion, particulièrement sur l'objectif commun de suppression des visas dans les meilleurs délais. Bien que des progrès importants aient été enregistrés, les taux de refus continuent à augmenter dans certains États membres. En Roumanie, le taux atteint 37 %, presque 10 % de plus que l'année dernière, alors que dans l'intervalle, notre pays est devenu membre de l'Union européenne. Malheureusement, cette évolution nous empêche d'atteindre l'objectif de 10 % établi par le programme d'exemption des visas. Actuellement, seule une action concertée de tous les États membres peut résoudre ce problème de réciprocité concernant les visas entre l'Union européenne et les États-Unis. Nous devons nous assurer que, d'ici le prochain sommet Union-États-Unis, notre position sera uniforme et catégorique en ce qui concerne les exemptions de visas pour tous les citoyens européens, sur la base d'un calendrier bien établi. Ioan Mircea Paşcu (EN) Monsieur le Président, l'intention du Conseil et de la Commission, qui ont souligné leur détermination à négocier avec Washington au sujet de la suppression des visas au nom de tous les citoyens européens, de même que les mesures techniques requises à ce titre, sont louables. Toutefois, un écart apparaît d'ores et déjà entre les négociations multilatérales que l'Union se prépare à entamer, qui devraient durer longtemps, et les résultats concrets obtenus à ce jour par quelques pays de l'Union via les négociations bilatérales avec les États-Unis. Après tout, nous recherchons tous un résultat identique - la suppression des visas pour se rendre outre-Atlantique. Le problème, c'est que nous sommes confrontés à un choix: soit attendre le décollage des négociations multilatérales entre Bruxelles et Washington et y parvenir ultérieurement, soit entamer des négociations bilatérales avec les États-Unis et obtenir un résultat beaucoup plus rapide. Contraindre les pays membres de l'Union à choisir l'option la moins attrayante au nom d'une fausse solidarité, que nombre de pays membres ne respectent pas sur d'autres sujets très importants - comme l'énergie, par exemple - est à tout le moins discutable sur le plan moral, d'autant plus que la moitié des citoyens européens sont déjà exemptés de l'obligation de visa en vertu de négociations bilatérales menées antérieurement avec les États-Unis. Marian-Jean Marinescu (RO) Je pense qu'il existe des relations particulières entre l'Union européenne et les États-Unis. La plupart des États membres font partie de l'OTAN et participent conjointement au maintien de la sécurité en Europe et dans d'autres pays si nécessaire, sans différences entre eux. Néanmoins, il existe en matière d'attribution de visas d'entrée aux États-Unis des différences qui sont actuellement fondées sur des critères insuffisamment clairs et insuffisamment transparents. Le critère principal, moins de 10 % de visas refusés, est un critère qui dépend exclusivement des citoyens américains, et non des citoyens demandant des visas. Les institutions européennes ne sont pas encore parvenues à finaliser les négociations en faveur des citoyens européens. Par conséquent, chaque État membre doit trouver ses propres méthodes pour résoudre le problème. Le fait que ces négociations se soient intensifiées au cours de la période récente et qu'elles puissent être menées simultanément par l'Union européenne et les États membres est positif. Les négociations doivent porter sur les critères d'attribution des visas. Seuls des critères clairs, et surtout transparents, donneront aux citoyens les informations nécessaires avant la présentation des demandes de visa. Ewa Tomaszewska (PL) Monsieur le Président, la décision de refuser un visa dépend évidemment des fonctionnaires américains. Rendre le droit d'entrée sur le sol américain tributaire du pourcentage de demandes de visas rejetés revient à raisonner comme suit: faisons ce que nous voulons, rien ne dépend de vous, mais nous utiliserons ce processus pour vous soumettre à un traitement et à des procédures humiliants et pour vous forcer à accepter un système aussi dégradant. C'est tout simplement inacceptable. Cela démontre qu'aucun partenariat n'existe et, à tous points de vue, que nous ne pouvons exercer la moindre influence. J'espère cependant que l'approche communautaire dans ce domaine et le recours à d'autres instruments dérivés de la relation entre l'Union européenne et les États-Unis permettront de trouver le moyen de résoudre le problème. Monika Beňová (SK) Nous saluons l'initiative de la Commission européenne et nous la considérons comme une étape vers la réalisation de l'égalité de tous les citoyens des États membres de l'Union européenne, y compris ceux qui, bien que faisant partie de l'Union européenne depuis quatre ans en mai de cette année, restent soumis à la politique stricte de Washington en matière de visas. Le gouvernement de la République slovaque compte parmi ceux qui mènent des discussions bilatérales avec les États-Unis, convaincu que grâce à ces discussions, Washington agira plus rapidement et sera mieux disposé. Aussi me réjouirais-je de voir les négociations bilatérales slovaques considérées comme une démarche positive par les cercles européens, complétant les actions des institutions européennes au lieu de s'y substituer. Je tiens également à souligner que nos gouvernements ne doivent pas se sentir lésés: nous voulons que les principes communautaires fondamentaux soient respectés, et l'égalité de tous les citoyens est l'un d'entre eux. Titus Corlăţean (RO) La Roumanie est l'un des États membres de l'Union européenne dont les citoyens doivent disposer d'un visa pour se rendre sur le territoire américain. Contrairement aux actions d'autres pays, la Roumanie a jusqu'à présent évité d'entamer des négociations bilatérales avec les États-Unis, même si le partenariat conclu avec ce pays et la présence des troupes roumaines en Irak et en Afghanistan lui auraient permis de réclamer la mise en place de solutions bilatérales pour résoudre la question des visas. Je soutiens le principe d'une approche commune des États membres et l'attribution à la Commission européenne d'un mandat visant à trouver rapidement une solution permettant de lever l'obligation de visa pour les citoyens de l'Union européenne, notamment pour les Roumains, qui doivent se rendre aux États-Unis. Un effort de négociation réel, cohérent et efficace de la part de la Commission européenne est indispensable. Faute de quoi, en fin de compte, face à la pression de l'opinion publique roumaine, qui ne peut pas être ignorée, la Roumanie devra trouver une solution rapide par le biais de négociations bilatérales avec Washington, à l'instar d'autres États membres de l'Union européenne ayant résolu le problème des visas américains sans tenir compte de la position commune de Bruxelles. Enfin, je regrette l'absence de M. Frattini dans ce débat, car il aurait dû lutter pour que les citoyens européens et les citoyens roumains soient traités correctement et puissent circuler librement, au lieu de favoriser des politiques discriminatoires à l'encontre des citoyens roumains, des citoyens de l'Union qui vivent et travaillent en Italie, dont la plupart sont bien intégrés dans la société italienne. Dragutin Mate président en exercice du Conseil. - (SL) Je m'efforcerai d'apporter des réponses à certains dilemmes et à certaines questions que vous avez mis en exergue. Tout d'abord, je tiens à dire que le consensus dégagé lors du dernier Conseil tenu le 18 avril est capital, au même titre que le mandat octroyé à la Commission en vue du lancement des négociations. C'est extrêmement important, pour nous permettre de travailler de cette manière, comme vous l'avez vous-même indiqué à plusieurs reprises dans cette Assemblée aujourd'hui, avec en tête le principe que tous les citoyens européens ont des droits égaux et, bien entendu, des obligations identiques. Si vous me permettez d'évoquer certains points spécifiques mentionnés précédemment dans cette Assemblée, je tiens à dire, à l'aube des négociations, comme l'a indiqué un député, que nous n'avons pu accepter une stratégie qui, d'une certaine manière, a été imposée à l'Europe. Je tiens à préciser que nous sommes parvenus à résister à la pression initiale exercée lorsque cette stratégie a été mise en place. Nous avons signé les accords, nous avons trouvé le moyen de résoudre ce problème, nous avons défini une approche à double voie pour l'avenir. Partant, d'une certaine manière, nous avons expliqué aux États-Unis d'Amérique et aux États membres de l'Union de quelle manière nous pouvons coopérer et où sont les limites de l'acceptable et de l'inacceptable. Je souhaite en particulier aborder les questions relatives aux empreintes digitales et, bien entendu, les dilemmes auxquels certains d'entre vous, députés européens, sont confrontés au premier chef en tant que citoyens de l'Union. Il est impératif de ne pas confondre les deux systèmes, l'ESTA et le PNR. Le système PNR restera inchangé, tel qu'il est actuellement, tel qu'il a été adopté et approuvé, et il n'est pas question de prendre les empreintes digitales dans les agences de voyage ni ailleurs. C'est ainsi, c'est un sujet qui ne se discute pas et qui ne subira aucune modification. Je crois que c'est vraiment très important. Concernant la protection des données et les activités d'une équipe d'experts à haut niveau, je tiens à dire que j'agis en toute transparence depuis que je préside le Conseil de ministres et le Conseil, conjointement avec la commission des libertés civiles, de la justice et des affaires intérieures. J'ai présenté deux rapports à ce sujet aux commissions concernées et j'ai fait aujourd'hui une présentation sur les affaires courantes, devant le Parlement également. Je pense que durant cette première phase, nous avons agi conformément au principe voulant que nous déterminions là où se trouvent les difficultés, les difficultés communes, les principes communs, s'il y en a, et là où il n'y en a pas. Sur cette base, nous pourrons ensuite passer à la suite. De nouvelles activités et négociations commenceront en 2009, et il est capital, si elles commencent, que nous, le Parlement, le Conseil et la Commission, trouvions un terrain d'entente. C'est pour nous la seule manière de concentrer une puissance suffisante pour conclure un accord. Je crois que votre Parlement a lui aussi conclu que cet accord était capital pour nous, pour que nous ayons un parapluie servant à la protection des données et que nous ne devions pas aborder une nouvelle fois la question à chaque fois que nous négocierons un accord. Tel est notre objectif. Il ne s'agissait pas de quelques négociations relatives à la réalisation d'un accord. Certains principes ont été étudiés. Sur cette base, nous verrons, et nous savons déjà, que douze principes sont pratiquement identiques. Si les négociations débutent, un principe qui n'est pas identique sera lui aussi négocié, c'est évident. J'espère que nos négociations seront couronnées de succès. Je tiens par ailleurs à mettre en exergue le sujet de la coopération entre les États membres, la Commission et la présidence en ce qui concerne les protocoles, la poursuite des pourparlers et les programmes d'exécution. Il convient d'indiquer clairement que les protocoles ne sont pas des accords. Les protocoles d'accord sont des expressions de la volonté politique, selon laquelle un pays souhaiterait être exempté de visa. Ils ne contiennent aucun élément qui conférerait à ce document le statut d'accord international. En ce qui concerne la suite des négociations et les accords d'exécution et/ou les règles d'exécution, nous avons des relations très intenses avec les États membres. Il y a quelques jours, par exemple, j'ai eu des discussions très franches avec Jan Langer de la République tchèque au sujet de ces pourparlers et de la manière dont ils progressent. En ce moment, nous n'avons encore aucun document écrit concernant les négociations et les règles d'exécution que les États-Unis d'Amérique attribueraient aux États membres, quels qu'ils soient. À mon avis, il est capital que le travail des États membres, au même titre que celui de la Commission et de la présidence, demeure transparent. Ce n'est que dans ce triangle et aussi, bien entendu, dans certains domaines de coopération avec le Parlement européen, qu'une manière appropriée d'aborder cette question peut voir le jour. Néanmoins, je pense que nous laisserons le commissaire, le vice-président, apporter des réponses à un certain nombre de questions relevant de la Commission. Jacques Barrot vice-président de la Commission. - (FR) Monsieur le Président, il faut remédier à une situation qui est injuste. Il n'est pas possible d'admettre deux catégories de citoyens européens, les uns ayant une obligation de visa, les autres en étant exemptés. C'est, je crois, vraiment une conviction profonde qui nous anime tous. Deuxièmement, je crois, personnellement, à la force d'une négociation unitaire. Quand l'Europe parle d'une même voix, avec une solidarité de tous ses membres, elle est beaucoup plus forte. Je me suis permis, M. Mate en est témoin, de rappeler que, dans un autre domaine qui, toutes proportions gardées, n'est en effet, pas du tout semblable, pour l'open sky, c'est parce qu'à un moment donné, la Commission a eu le mandat que nous avons pu obtenir la première étape du ciel ouvert. Eh bien, de la même manière, je crois à la force d'une négociation unitaire et je dois dire qu'avec M. le Président Mate, nous allons vraiment nous mettre au travail avec beaucoup d'énergie, avec beaucoup de détermination. J'ajoute que la Commission a déjà dans le passé, tout de même, mis en place des mécanismes de réciprocité, avec un certain nombre de pays tiers. Notre mécanisme a permis d'obtenir de bons résultats avec le Canada, l'Australie et d'autres pays. Alors, il n'y a pas de raison que nous n'arrivions pas à faire cesser ces discriminations. Je dois préciser que la Commission sera déjà représentée à Washington, mardi et mercredi, pour initier formellement les négociations. Autrement dit, c'est là la preuve d'une détermination de notre volonté d'aboutir à donner à ce mandat toute sa signification. Voilà ce que je pouvais dire sur ce premier point. Je voudrais maintenant répondre aux questions qu'a notamment posées le président Deprez sur les protocoles de mise en œuvre. Les protocoles de mise en œuvre, comme vient de le dire M. Mate, nous ne les avons pas encore. Donc, il est très difficile de les évaluer. Mais il est vrai que c'est notre devoir ensuite de les évaluer strictement au regard des dispositions communautaires. Et, j'ajoute que nous allons être transparents et, en particulier, transparents avec le Parlement, pour notre négociation avec les États-Unis, mais il faut aussi que les États membres, et je n'incrimine personne, aucun État membre, mais que tous les États membres qui ont des discussions bilatérales veuillent bien aussi remplir ce devoir de transparence. C'est dans la confiance réciproque que nous arrivons à faire du bon travail. J'insiste là-dessus. Évidemment, si après, les protocoles de mise en œuvre font apparaître des choses qui ne sont pas acceptables au regard du droit communautaire, nous verrons comment il faut agir, mais nous agirons. Troisièmement, certains d'entre vous ont posé la question des données. Moi, je veux quand même rappeler que l'échange des données PNR est régi par l'accord de 2007 entre l'Union européenne et les États-Unis. Ces dispositions sont là, aujourd'hui elles nous lient. Et il n'y a pas de raison d'avoir à subir sur ce sujet, de la part de nos amis américains, je ne sais quelle intimidation. Cela étant, j'ai noté au passage les remarques du président Deprez sur l'idée qu'à terme, dans un accord transatlantique global, il sera sans doute intéressant, peut-être, de faire surgir une autorité indépendante qui permette, précisément, de bien veiller à ce que cette protection des données soit assurée. Voilà ces quelques précisions mais je peux vraiment vous dire que le Parlement sera tenu très au courant, bien entendu, de notre négociation, que notre force viendra d'une entente interinstitutionnelle, Monsieur le Ministre, parfaite, qui montrera à nos amis américains que l'Union européenne entend bien, aujourd'hui, exiger cette justice pour tous ses citoyens, et le fera avec une détermination sans faille. (Applaudissements) Le Président Le débat est clos. Le vote aura lieu durant la période de session de mai à Strasbourg. Déclaration écrite (article 142 du règlement) Tunne Kelam par écrit. - (EN) Je salue le rapport de la présidence concernant l'égalité de traitement de tous les citoyens de l'Union. Il est temps de donner à la Commission un mandat parlementaire en vue de la conclusion d'un accord global sur le programme d'exemption des visas entre l'Union européenne et les États-Unis. Il s'agit de permettre à tous les citoyens communautaires, sans exception, de voyager en toute sécurité sans visa dans les meilleurs délais. Nous escomptons par ailleurs de la Commission qu'elle garantisse une transparence maximale pendant les négociations. Actuellement, nous ne voyons aucune raison justifiant les demandes pressantes des Américains concernant la communication de données supplémentaires. Il importe en outre que les citoyens puissent utiliser des moyens électroniques pour transmettre leurs demandes de visa et leurs données personnelles. Plusieurs collègues se sont montrés agacés des initiatives prises par certains États membres afin d'accélérer la conclusion d'accords d'exemption des visas avec les autorités américaines par le biais de consultations bilatérales. Ces démarches ne divisent pas l'Union européenne. N'oublions pas que presque tous les anciens États membres jouissent déjà d'une exemption des visas, alors que presque tous les nouveaux États membres n'ont pas cette possibilité. Les protocoles d'accord signés par ces États doivent être considérés comme des actes de volonté politique sur la voie d'un régime sans visa. Ce ne sont certainement pas des accords séparatistes. (La séance, suspendue à 11 h25, est reprise à 11 h 30)

Welcome President I would now like, on behalf of the whole House to extend a warm welcome to our visitors in the official gallery, namely Mr Igor Dodon, Minister for Economic Affairs and Trade of the Republic of Moldova, together with a delegation from the Parliament of the Republic of Moldova. (Applause) The delegation from Moldova will be attending our sessions today and tomorrow and will be joining with this House's delegation in a session of the EU-Moldova Parliamentary Cooperation Committee. I am delighted to see you there and hope that you will find our debates of interest.

Distribuirea produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate (modificarea "Regulamentului unic OCP”) (dezbatere) Preşedinte Următorul punct pe ordinea de zi este raportul domnului Sierkierski, în numele Comisiei pentru agricultură şi dezvoltare rurală, privind distribuirea produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate din Comunitate - C6-0353/2008 -. Czesław Adam Siekierski Doamnă preşedinte, doamnă comisar, astăzi discutăm un subiect foarte important - programul de distribuire a produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate din Comunitate. Este important pentru că priveşte milioane de persoane care trăiesc în sărăcie şi au nevoie de ajutor special. Sprijinim propunerea Comisiei Europene de a creşte bugetul cu două treimi, adică de la 305 milioane de euro la aproape 500 milioane de euro anual şi de a extinde gama de produse disponibile în cadrul acestui program. Bineînţeles, programul nu va rezolva problemele malnutriţiei şi sărăciei în rândul cetăţenilor UE, dar va ajuta cu siguranţă la limitarea acestor probleme. Ne opunem propunerii pentru introducerea imediată - repet, introducerea imediată - a cofinanţării din bugetele naţionale, deoarece aceasta ar putea limita sau chiar exclude unele ţări de la participarea la acest program. Ţările în care venitul pe cap de locuitor este scăzut şi unde există, de asemenea, probleme bugetare sunt vizate în mod special. Acest program este cu atât mai important având în vedere criza economică actuală. Cred că Consiliul va reuşi să ajungă la un compromis în această privinţă. Sprijinim, de asemenea, propunerea ca produsele alimentare care urmează să fie distribuite în cadrul acestui program să provină din Uniunea Europeană. Acestea ar trebui să fie, pe cât se poate de mult, produse alimentare locale proaspete. Acest lucru înseamnă că îi vom sprijini pe producătorii de alimente locali prin creşterea cererii. Ne vom asigura, de asemenea, că produsele alimentare distribuite au o calitate corespunzătoare. Temeiul juridic al programului a fost foarte controversat. După cum ştim, serviciile juridice ale Consiliului au contestat avizul Comisiei. Comisarul poate conta pe sprijinul Parlamentului în această problemă. Împărtăşesc avizul Comisiei privind stabilirea de priorităţi clare şi planificarea pe termen lung. Extinderea programului pe o perioadă de trei ani va ajuta la eficientizarea cheltuirii resurselor disponibile. Prin adoptarea raportului, Parlamentul va trimite cetăţenilor noştri un semnal pozitiv. Deoarece Uniunea Europeană oferă ajutor celor mai sărace ţări din Africa, lucru pe care, bineînţeles, îl sprijinim, aceasta trebuie să-şi aducă aminte şi de proprii săi cetăţeni. Programul alimentar al Uniunii Europene pentru cele mai sărace persoane din Uniunea Europeană, precum "Fructe la şcoală” şi "Lapte la şcoală”, schimbă atitudinea faţă de UE şi politica agricolă comună, care au fost criticate atât de dur de către multe persoane. Cetăţenii noştri ar trebui să ştie că produsele alimentare pe care le primesc provin din programele şi fondurile UE. Programul confirmă că Uniunea Europeană se simte responsabilă faţă de cetăţenii săi cei mai nevoiaşi. Acest grup include în special persoanele fără adăpost, familiile în dificultate, şomerii, familiile cu un singur părinte, migranţii, solicitanţii de azil şi persoanele de vârstă înaintată cu resurse limitate. Adesea acestea sunt persoane cu handicap sau chiar copii. Trebuie reamintit că transformările care au avut loc în ţările care au aderat recent la UE au produs o stratificare majoră a venitului în societăţile acestora. În plus, în unele dintre aceste ţări diferenţele de venit şi de standarde de trai se accentuează continuu. Familiile care locuiesc în oraşe mici şi locuitorii de la sate sunt afectaţi în mod special de sărăcie. Există un număr din ce în ce mai mare de oameni care nu-şi permit necesităţile de bază ale vieţii. Ne confruntăm cu un impas în Consiliu, unde toţi aşteaptă avizul Parlamentului şi sunt convins că adoptarea raportului meu va convinge Republica Cehă, care deţine în prezent preşedinţia, să reia discuţiile şi să găsească un compromis raţional în Consiliu. Să sperăm că activitatea legislativă se va termina în luna mai sau iunie a acestui an. Doresc să încurajez statele membre care nu participă la acest program, să ni se alăture. În final, în numele milioanelor de locuitori care beneficiază de pe urma programului, organizaţiilor caritabile care distribuie produsele alimentare şi din partea mea, aş dori să mulţumesc tuturor deputaţilor europeni şi nu doar celor care mi-au sprijinit raportul. Mariann Fischer Boel membră a Comisiei - Doamnă preşedintă, înainte de a intra în conţinutul acestei propuneri, aş dori să mulţumesc raportorului, domnul Siekierski şi membrilor Comisiei pentru agricultură şi dezvoltare rurală pentru activitatea desfăşurată în cadrul acestui raport. În primul rând aş dori să prezint contextul dezbaterii de astăzi, deoarece această propunere nu priveşte alineatele, puterea politică sau promisiunile: aceasta se referă la oameni. Milioane de europeni sunt afectaţi de perioada economică dificilă şi de creşterea rapidă a preţurilor la produsele alimentare, începând din 2007. Există mai mulţi oameni decât ne dăm seama pentru care lipsa hranei adecvate este o preocupare zilnică: 43 de milioane de europeni nu-şi permit să mănânce carne, pui sau peşte, o dată la două zile. Cred că aceasta este o cifră care atrage atenţia. Programul pentru persoanele cele mai defavorizate îi vizează pe cei din societatea noastră care au nevoie de ajutor alimentar: persoane care se întreabă cu teamă dacă-şi vor putea hrăni copiii mâine; persoane care nu se gândesc ce vor mânca seara la cină ci dacă vor avea ceva de mâncare; persoane care nu merg decât la cantinele de ajutor social cunoscute sub numele de Resto du Cœur. Având în vedere că peste 13 milioane de persoane defavorizate beneficiază de acest program, că 19 state membre participă la el şi că sistemul său reprezintă o piaţă de desfacere stabilă pentru produsele de intervenţie, acest program şi-a demonstrat cu siguranţă valoarea. Parlamentul a recunoscut acest fapt încă din 2006, atunci când a solicitat Consiliului şi Comisiei să plaseze programul pe o bază permanentă pentru viitor şi să extindă distribuţia produselor alimentare, fără să o limiteze la produsele pentru care se aplică intervenţia. Îmi face plăcere să observ că raportul domnului Siekierski susţine poziţia Comisiei şi este de acord că este necesară menţinerea programului în cadrul politicii agricole comune. Acest lucru este foarte important într-un moment când unii susţin că asigurarea hranei oamenilor nu are nimic de-a face cu politica noastră agricolă. Până acum, programul a fost finanţat exclusiv din bugetul comunitar. Propunerea noastră include în prezent cofinanţarea. Aceasta este o modificare importantă, dar cred că este o îmbunătăţire fundamentală a programului. Cofinanţarea va permite ca fondurile totale disponibile pentru această măsură să corespundă mult mai mult necesităţilor reale; aceasta va încuraja statele membre să-şi asume o parte mai mare din responsabilitate pentru gestionarea programului şi este, de asemenea, un mod de a întări elementul de coeziune, deoarece statele care beneficiază de fondul de coeziune vor avea o cofinanţare mai redusă. În acelaşi timp, împărtăşesc punctul de vedere că ar trebui să evităm riscul ca statele membre să se retragă din acest program. Prin urmare, am propus o introducere gradată a ratelor de cofinanţare pentru a menţine diferenţa dintre statele membre care beneficiază şi cele care nu beneficiază de fondul de coeziune. Sunt de acord că trebuie să facem mai multe pentru a garanta calitatea nutritivă a produselor alimentare distribuite. După cum a menţionat raportorul, acesta poate însemna includerea produselor proaspete, în majoritatea cazurilor produse local. Dar nu este potrivit ca produsele străine sau produsele care provin din afara Uniunii Europene să fie excluse, după cum propune raportul dumneavoastră. Acest lucru ar însemna controale suplimentare şi oneroase. Acest lucru poate fi văzut ca un semn de protecţionism din partea Uniunii Europene şi ar putea fi chiar pus la îndoială de către partenerii noştri din OMC. Acestea fiind spuse, marea majoritate a produselor alimentare distribuite vor fi produse în realitate în Uniunea Europeană, în principal din stocurile de intervenţie şi cel mai probabil din licitaţii pe care le organizăm în prezent, în special în sectorul produselor lactate. Deoarece organizaţiile caritabile sunt implicate profund în acest program, propunerea noastră oferă posibilitatea rambursării costurilor transportului şi a cheltuielile administrative ale ONG-urilor. Dumneavoastră sugeraţi, în plus, acoperirea costurilor de depozitare. În principiu sunt în favoarea acestei idei, dar nu pot fi de acord cu sugestia dvs. de a lăsa în seama statelor membre fixarea ratelor de rambursare. Trebuie să fixăm aceeaşi rată maximă pentru toate ţările participante, mai ales pentru a ne asigura că programul rămâne eficient şi că se concentrează asupra furnizării de produse alimentare. În sfârşit, vreau să subliniez că Consiliul aşteaptă rezultatul dezbaterii şi votului de astăzi înainte de a-şi continua discuţiile. Sper că miniştrii au folosit timpul de aşteptare în mod constructiv. Prin dezbaterea de astăzi ar trebui, prin urmare, să fie trimis un mesaj clar: nu-i uitaţi pe cei care aşteaptă la cantina săracilor sau aşteaptă următorul pachet cu alimente. Aşadar, nu aşteptaţi prea mult! Trebuie să punem acest program de ajutor alimentar pe o bază permanentă pentru viitor. Florencio Luque Aguilar raportor pentru avizul Comisiei pentru dezvoltare regională - (ES) Doamnă preşedintă, criza economică prezentă din toată Europa va duce la o creştere în următorii ani a numărului de persoane care trăiesc sub pragul sărăciei. Acest număr a ajuns deja la 80 de milioane, cu alte cuvinte 16% din populaţia lumii. În faţa acestei crize, este foarte important să asigurăm continuitate în asigurarea hranei pentru persoanele cele mai defavorizate. Stocurile de intervenţie au fost până în prezent un instrument util pentru asigurarea hranei pentru cele mai sărace persoane din comunitate şi în acelaşi timp pentru asigurarea stabilităţii preţurilor primite de producătorii europeni. Totuşi, aceste stocuri sunt eliminate progresiv. Noul program de ajutor pentru cei mai săraci ar putea, de asemenea, servi ca piaţă de desfacere pentru produsele Comunităţii Europene. Astfel, am ajuta ca fermierii să rămână în zonele rurale. Propunerea Comisiei Europene nu solicită ca produsele alimentare incluse în program să fie produse exclusiv în Comunitate, deoarece consideră că acest lucru contravine regulilor Organizaţiei Mondiale a Comerţului. Aş dori să reamintesc Comisiei, totuşi, că Statele Unite alocă nici mai mult, nici mai puţin de 67% din bugetul pentru agricultură programelor alimentare pentru persoanele cele mai defavorizate, ceea ce are, de asemenea, beneficiul suplimentar de a ajuta în mod preferenţial fermierii şi crescătorii de vite locali. Acest procent este în contrast clar cu cheltuielile propuse în noul program comunitar, care s-ar ridica doar la 1% din bugetul politicii agricole comune (PAC). Agnes Schierhuber Doamnă preşedintă, doamnă comisar, doamnelor şi domnilor, doresc să mulţumesc şi eu domnului Siekierski pentru acest raport. Aş îndrăzni să spun că acesta a elaborat un raport extrem de bun. Pentru mai mult de două decenii Uniunea Europeană a avut un program pentru distribuirea produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate. Astfel, în 2006, de exemplu, a fost posibil să oferim sprijin pentru aproximativ 13 milioane de persoane din 15 state membre cu ajutorul diferitelor măsuri de ajutor. Cred că acest program - şi acest lucru a fost menţionat deja de comisar şi de raportor - va juca un rol important în menţinerea şi promovarea solidarităţii în cadrul Comunităţii Europene, deoarece după părerea mea UE este şi rămâne nu doar o piaţă economică comună, ci mai ales o comunitate de valori şi solidaritate. De asemenea, în contextul unei economii de piaţă socio-ecologice moderne cu cei trei piloni ai economiei, mediului şi afacerilor sociale - toţi trei având o importanţă egală astfel încât toate statele membre să poată participa la acest program - susţin punctul de vedere al raportorului că, la fel ca în trecut, programul trebuie finanţat 100% de Uniunea Europeană. Doresc să subliniez că, deşi este important să folosim în principal produse fabricate în cadrul Comunităţii, acestea nu ar trebui, unde este necesar, să se limiteze la aceste produse. În ultimul rând, aş dori să spun că pentru mine, personal, este de la sine înţeles că ar trebui să-i ajutăm pe cei mai săraci în măsura în care putem să facem acest lucru. Sper că astăzi, după cum a menţionat comisarul, o mare majoritate va vota în favoarea acestui raport astfel încât să putem da un semnal clar Consiliului. María Isabel Salinas García Doamnă preşedintă, doamnă comisar, doamnelor şi domnilor, în primul rând aş dori să felicit raportorul, cu care am avut puncte de vedere foarte apropiate în ce priveşte acest program şi în al doilea rând să felicit pe toţi cei implicaţi, deoarece în această perioadă de criză economică, este esenţial să menţinem un astfel de program, cu efecte sociale pozitive evidente. Deşi suntem implicaţi doar într-o procedură de consultare, trebuie să transmitem un mesaj politic clar din partea Parlamentului European în acest timp de nesiguranţă economică. Trebuie să trimite un mesaj de la Bruxelles şi Strasbourg, că nu suntem preocupaţi exclusiv de redresarea sistemului financiar, ci că suntem, de asemenea, pe deplin conştienţi de nevoia de a dezvolta politicile noastre sociale, în special cele care sprijină persoanele cele mai defavorizate, cele mai sărace din Uniunea Europeană. Suntem de acord cu Comisia că acest program de distribuire a produselor alimentare ar trebui să fie considerat în continuare ca parte a politicii agricole comune din mai multe motive: deoarece agricultura europeană are o dimensiune socială evidentă, deoarece acest program este un instrument care funcţionează, deoarece acum avem nevoie de el mai mult decât oricând şi deoarece acesta trebuie să funcţioneze în continuare. Noi, cei din Grupul Socialist al Parlamentului European, ca şi raportorul, suntem împotriva cofinanţării acestui program de către Uniunea Europeană şi a statelor sale membre, deoarece aceasta ar însemna discriminare între state în funcţie de prosperitatea fiecăruia, care ar putea duce apoi la o situaţie prin care programul nu ar putea fi pus în practică în ţările cele mai defavorizate. Este greu de înţeles de ce, atunci când este mai mult nevoie de aceasta, Comisia doreşte să economisească banii comunitari provenind din aspectul cu precădere social al PAC, în special deoarece există un excedent bugetar în fiecare an la bugetul agriculturii. Finanţarea comunitară completă este esenţială pentru noi. Trebuie să ne asigurăm că acest program va ajunge în toate ţările, în special în cele care au cea mai mare nevoie. Cei 43 de milioane de beneficiari potenţiali ai acestui program implică faptul că noi trebuie să depunem un efort considerabil şi să nu evităm cheltuielile bugetare sub nicio formă. Austeritate, da, dar nu în privinţa celor mai săraci. Acest program trebuie să acopere întregul parcurs al produselor alimentare distribuite pentru a se asigura că acestea ajung în toate statele membre. Pentru a atinge acest obiectiv, noi, Grupul Socialist, pentru care sunt raportor alternativ, am prezentat un amendament care propune ca toate cheltuielile care reies din distribuire, depozitare şi administrare să fie achitate din fondurile Comunităţii. De asemenea, suntem de acord cu raportorul că hrana trebuie să fie de bună calitate şi să provină, de preferinţă, din Comunitate. Această abordare este în acord cu poziţia Parlamentului privind alte programe similare pe care le-am discutat recent în plen, precum planul de a distribui fructe în şcoli. Vă mulţumesc, cu aceasta am încheiat. Sperăm că Comisia va lua în calcul poziţia Parlamentului în momentul votului şi, mai ales, sperăm că va pune în aplicare acest plan în cadrul Uniunii cât mai curând posibil. Willem Schuth Doamnă preşedintă, doamnă comisar, doamnelor şi domnilor, vreau să încep prin a preciza că distribuirea produselor alimentare către persoanele defavorizate nu este, pentru mine, o problemă în votul apropiat al raportului domnului Siekierski, în special în această perioadă economică dificilă. Prin urmare, aş dori să mai precizez din principiu că nu este uşor să găsim o linie comună în cadrul Grupului. Prin urmare respect decizia personală a oricărui membru al Grupului de a se abate de la aceasta şi a nu sprijini intenţia noastră de a respinge raportul. De ce nu pot sprijini rezultatul votului comisiei în starea actuală? Există un număr de motive pentru aceasta, care nu au nimic de-a face cu ajutorarea persoanelor defavorizate din Uniunea Europeană în această perioadă economică dificilă. Din contră, amendamentele propuse de colegul meu, domnul Busk din partea Grupului Alianţei Liberalilor şi Democraţilor pentru Europa, deşi din păcate nu au fost acceptate, doreau să ofere sistemului existent o bază orientată spre viitor. Sistemul în vigoare până în prezent este un anacronism din timpul supraproducţiei agricole, care din fericire acum aparţine trecutului. Datorită decuplării reuşite a plăţilor directe, stocurile de intervenţie au scăzut constant în ultimii ani, cu rezultatul că, în prezent, până la 85% din alimente trebuie achiziţionate pe piaţa liberă. Totuşi, aceasta a modificat natura fundamentală a programului şi a cauzat pierderea dimensiunii agricole a programului. Deoarece acum avem de a face cu un program social, trebuie să creăm un temei juridic adecvat pentru aceasta. În această privinţă, împărtăşim punctul de vedere al serviciilor juridice ale Consiliului că singurul temei juridic posibil în locul articolului 37 din Tratatul CE privind politica agricolă comună este articolul 308, deoarece altfel acest lucru ar constitui în mod clar o încălcare a competenţelor naţionale ale statelor membre. Având în vedere natura inadmisibilă a amendamentelor noastre, singura soluţie poate fi un nou proiect din partea Comisiei Europene. Comisia ar trebui să urmeze principiul cofinanţării, deoarece se poate evalua în mod satisfăcător doar la nivel local dacă astfel de programe sunt sau nu semnificative pentru toţi. Andrzej Tomasz Zapałowski Doamnă preşedintă, în Uniunea Europeană ne confruntăm în prezent cu o stratificare socială în creştere. Milioane de oameni trăiesc în sărăcie şi numărul lor creşte continuu. Aceasta se întâmplă în ciuda faptului că socialiştii au fost la putere în Comunitate şi în multe state membre pentru mulţi ani şi se spune că aceştia sunt sensibili la sărăcie şi inegalitate. Uniunea Europeană însăşi se presupune a fi o regiune de prosperitate generală. Multe persoane au fost naive şi au crezut aceste lucruri, dar acum a venit timpul să reflectăm asupra lor. Trebuie să ajutăm acele persoane din Europa care nu pot face faţă singuri sărăciei şi respingerii. Sunt multe astfel de persoane în vechile ţări ale Uniunii Europene şi mult mai multe în cele noi. Pe lângă acţiunea distructivă a crizei economice, putem vedea, de asemenea, efectele abordării coloniale din trecut a vechilor ţări ale Uniunii Europene faţă de companiile şi băncile din noile state membre. Locurile de muncă sunt în continuare desfiinţate, aşa cum, de exemplu, industria construcţiilor navale a fost distrusă în Polonia. Raportul excelent al domnului Siekierski tratează modul de distribuire a hranei către cei care au cel mai mult nevoie de ea. Sunt pe deplin de acord cu acesta că Comunitatea în ansamblu ar trebui să finanţeze ajutorul pentru cei defavorizaţi şi că produsele alimentare ar trebui să provină exclusiv din ţările Uniunii Europene. Ajutorul ar trebui să ajungă la orfelinate, centrele pentru persoane fără adăpost şi copii înfometaţi din şcoli şi ar trebui să fie distribuit în principal de autorităţile locale, deoarece acestea au cele mai bune informaţii despre ce şi cât este necesar. Witold Tomczak Doamnă preşedintă, doamnă comisar, programul de ajutor alimentar este esenţial în prezent. După cum a prezentat în scris raportorul, în 2006, doar în UE25, 43 de milioane de oameni erau subnutriţi şi 79 de milioane erau ameninţaţi de sărăcie, ceea ce înseamnă peste 20% din populaţia totală a Uniunii Europene. Programul a ajutat una din şase persoane nevoiaşe. Aşadar problema este gravă şi fenomenul sărăciei s-a înrăutăţit şi mai mult ca urmare a extinderii recente a UE. Statisticile arată că programul doar diminuează problema malnutriţiei, dar nu o elimină. Acesta este un program care tratează efectele, dar nu elimină cauzele. Nu este paradoxal că locuitorii zonelor rurale sunt cei ameninţaţi de sărăcie şi malnutriţie? Cei care produc hrană au nevoie de ajutor alimentar, dar nu este vina lor. Acesta este efectul politicii. Este efectul politicii agricole neraţionale, care cauzează falimentul micilor exploatări de tip familial şi creşte numărul de persoane care au nevoie de ajutor alimentar. Modelul agricol european sustenabil din 1997 este un mit propagandistic. Micile exploatări de tip familial trebuiau să fie un element cheie al modelului, dar de fapt s-a întâmplat exact contrariul. Aceste ferme sunt excluse, deşi acestea formează cel puţin 95% din totalul fermelor din Uniunea Europeană. Nu este paradoxal că oferim cei mai mulţi bani în agricultură celor a căror producţie este costisitoare? De ce să fie sprijinite foarte mult fermele mari de creştere a animalelor care dăunează mediului, în timp ce fermele care produc mai ieftin să primească un ajutor simbolic? Politica comercială a Uniunii Europene ne expune la o creştere bruscă a preţurilor şi politica concurenţială a dus la un monopol al vânzărilor şi la suprapreţ. A sosit momentul ca aceste politici să fie schimbate. Aceste politici au determinat creşterea preţurilor la alimente şi sunt cauza pentru care numărul de persoane sărace şi subnutrite din Uniunea Europeană creşte. Jean-Claude Martinez (FR) Doamnă preşedintă, domnule comisar, Strategia de la Lisabona este un mare succes cel puţin într-un domeniu: Uniunea Europeană a devenit una dintre cele mai competitive regiuni din lume în ce priveşte crearea sărăciei. Astfel, am reuşit să creăm 80 de milioane de europeni care trăiesc în sărăcie şi 43 de milioane care suferă de inaniţie, o cifră care include persoanele în vârstă, care pot muri mai rapid şi pot reduce cheltuiala publică în consecinţă, însemnând că criteriul de la Maastricht poate fi îndeplinit mai eficient. Doar în Franţa, 80 de milioane de mese sunt servite în fiecare an de către organizaţia caritabilă Restos du Cœur. Pentru a-i hrăni pe cei săraci din 1987, am avut un program de distribuţie a hranei cu un buget anual de 300 milioanele de euro. 300 milioane de euro împărţit la 80, împărţit la 12, este egal cu 25 de cenţi sub formă de alimente distribuite în fiecare lună celor 80 de milioane de săraci. Aceste produse alimentare proveneau din stocurile de intervenţie, dar, de la reforma din 1992, unde munţii de unt, râurile de lapte şi frigiderele pline au ajuns să fie criticate, aceste stocuri au fost epuizate complet. Pentru 2010-2012, vom cumpăra produse alimentare de pe piaţă, unde apar şi bunuri din afara Europei, în interesul OMC şi a luptei împotriva protecţionismului. Aceasta înseamnă că, din 1962, ne hrănim turmele de vite cu seminţe oleaginoase importate şi, din 2010, ne vom hrăni săracii tot din import. Şi toate acestea sunt cofinanţate în numele universalităţii. Problema, totuşi, doamnă preşedintă, doamnă comisar, doamnelor şi domnilor - problema reală - este că există în continuare 80 de milioane de persoane defavorizate după 22 de ani de la începerea programului alimentar. Albert Deß (DE) Doamnă preşedintă, doamnă comisar, domnul Siekierski a depus o activitate extraordinară pentru a elabora acest raport şi pentru aceasta aş dori să îi prezint sincerele mele mulţumiri. Şi eu împărtăşesc punctul său de vedere că mulţi oameni, în special acum în timpul crizei economice, se confruntă cu ameninţarea sărăciei. Ar fi o acuzaţie la adresa Europei dacă cetăţenii săi ar suferi de foame. Totuşi, trebuie să fiu în dezacord cu impresia dată că hrana a devenit mai scumpă. Aceasta poate fi adevărat în unele ţări, dar în Germania cu siguranţă nu este cazul. Parţial ca rezultat al deciziilor eronate la nivel european, preţul laptelui şi untului, de exemplu, este mai mic decât a fost pentru mult timp şi a ajuns la un nivel care ameninţă existenţa multor ferme. Deţin unele statistici privind preţurile alimentelor. În 1970, un lucrător din industrie trebuia să muncească 243 de minute pentru a putea să cumpere un kilogram de cotlet de porc, un kilogram de carne de vită, un kilogram de pâine neagră de grâu şi secară, zece ouă, 250 de grame de unt, un kilogram de cartofi şi un litru de lapte; În 2008 acesta trebuia să muncească doar 82 de minute. Aceasta înseamnă că avea nevoie de o treime din timp pentru a-şi permite aceste produse alimentare. În expunerea de motive se menţionează că, doar în Germania, 9 milioane de persoane sunt ameninţate de sărăcie. Şi aici este necesară o corecţie. În Germania, fiecare cetăţean, fiecare persoană are dreptul la un venit minim din partea statului şi prin urmare niciuna din aceste 9 milioane de persoane nu ar trebui să sufere de foame. Prin urmare este important ca banii care sunt puşi la dispoziţie pentru ajutorul alimentar să fie utilizaţi în zonele Europei în care oamenii se confruntă cu adevărat cu ameninţarea subnutriţiei. Ar fi o dezonoare pentru Europa dacă nu am modifica acest lucru. Luis Manuel Capoulas Santos (PT) Doamnă preşedintă, doamnă comisar, doamnelor şi domnilor, dezbaterea la care aş dori să iau parte ar fi cea care urmăreşte să elimine toate măsurile de ajutor pentru persoanele cele mai defavorizate, din cauză că acestea nu mai sunt necesare. Din păcate, acesta nu este cazul în prezent în Europa şi în lume. În Uniunea Europeană, multe familii afectate de şomaj sau excludere socială şi-au văzut veniturile devenind insuficiente pentru a-şi satisface nevoile de bază şi, ca rezultat, le datorăm solidaritatea noastră. Propunerea Comisiei pe care o dezbatem merită aprobarea noastră, cu atât mai mult cu cât în prezent trebuie, la fel ca şi în trecut, să găsim încă un mod simplu de a elimina surplusurile de care dispunem. Nu acesta este chestiunea dezbătută în prezent. Este chiar justificată creşterea alocaţiilor financiare pentru acest program. De asemenea, felicit Comisia pentru propunerea ca acest ajutor să provină din bugetul agriculturii. Niciun grup nu este mai solidar decât fermierii şi nicio comunitate nu este mai implicată în ajutorarea reciprocă decât comunităţile rurale. Sunt sigur că fermierii europeni vor fi foarte mândri să acorde o parte din bugetul agriculturii celor mai nevoiaşi. Grupul meu politic va respinge prin urmare propunerile Grupului Alianţei Liberalilor şi Democraţilor pentru Europa, care pune la îndoială temeiul juridic al acestui regulament. Propunerea Comisiei poate şi trebuie, totuşi, să fie îmbunătăţită. Raportul domnului Siekierski şi, de asemenea, amendamentul pe care Grupul Socialist din Parlamentul European îl va depune în plen, sunt contribuţii bune care îmbunătăţesc propunerea, în special cu privire la eligibilitatea costurilor de depozitare şi finanţarea programului în întregime de către Comunitate. Prin urmare solicit plenului să adopte acest raport şi Comisiei să accepte contribuţiile Parlamentului. DanutBudreikait (LT) Raportul privind amendamentul Regulamentului Consiliului privind distribuirea produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate din Comunitate este prezentat de Comisia pentru agricultură şi dezvoltare rurală. Totuşi, aş dori să subliniez că, în contextul crizei financiare şi economice actuale, sprijinul acordat cetăţenilor UE cei mai defavorizaţi dobândeşte o nouă dimensiune,cea de politică socială. Ajutorul alimentar UE este foarte important într-o perioadă de criză, în timp ce numărul de şomeri creşte şi nivelul de subzistenţă scade. Numărul de şomeri din Lituania în februarie era de 16 ori mai mare decât numărul de locuri de muncă disponibile. În prezent în Lituania aproximativ 20% din rezidenţi sunt consideraţi ca trăind în sărăcie. În 2006, 13 milioane de rezidenţi au primit ajutor alimentar în Uniunea Europeană. Se estimează că în viitorul apropiat 16% sau 80 de milioane de rezidenţi UE vor trăi sub pragul sărăciei. Raportul domnului Siekierrski propune păstrarea procedurilor de finanţare a programului de ajutor alimentar în vigoare, alocarea de fonduri exclusiv din bugetul UE şi dezaprobarea propunerii Comisiei Europene de a finanţa programe din bugetele Uniunii Europene şi statelor membre. Propunerea Comisiei nu corespunde deloc cu realităţile economice. Pentru multe dintre cele mai sărace ţări ale UE, care luptă cu consecinţele crizei, ar fi dificil să contribuie la finanţarea programului de ajutor alimentar în perioada actuală. Finanţarea din bugetul UE în acelaşi timp, aşa cum este cazul începând din 1987, ar fi un sprijin eficient pentru cetăţenii cei mai săraci, ceea ce ar demonstra o solidaritate adevărată. Giovanni Robusti (IT) Doamnă preşedintă, doamnelor şi domnilor, în sfârşit oamenii îşi dau seama că prin politica agricolă nouă hambarele sunt goale şi, pe deasupra, toate fondurile au fost transferate către ajutorul direct, iar acum recurgem la buget pentru a-i hrăni pe cei înfometaţi. Poate că dacă am fi folosit o parte de la acele persoane din umbră care primesc peste 300.000 de euro pe an sub formă de ajutor direct, atunci în prezent ar fi mai multe resurse pentru cetăţenii noştri cei mai defavorizaţi. Poate că dacă ar fi fost să decidem ce să respingem pentru cei defavorizaţi înainte de începerea producţiei, am fi cheltuit mult mai puţin dacă am fi cumpărat produsele alimentare de pe piaţă şi am fi dus la bun sfârşit o politică pentru sprijinirea anumitor pieţe aflate în criză, precum piaţa laptelui. Poate dacă am fi reuşit să folosim acele produse care sunt aruncate din cauză că sunt aproape de data de expirare sau rămân nevândute pe pieţele generale, am fi împuşcat doi iepuri deodată. Nici nu vreau să-mi imaginez că în spatele unei cauze nobile se dezvoltă o mare piaţă de ajutor, care bagă mâna în buzunarul contribuabililor europeni sfidându-i pe acei sărmani care mor de foame. Kathy Sinnott Doamnă preşedintă, hrănirea celor înfometaţi este un principiu de bază. Vorbim pe bună dreptate despre acesta în contextul ţărilor terţe, dar recunoaştem de puţine ori foamea adevărată din Europa. Totuşi, foamea chinuitoare şi deficienţele grave de malnutriţie, chiar fără foamea actuală, este o realitate chiar în cele mai prospere state membre. Foamea în mijlocul abundenţei este şi a fost întotdeauna o ruşine şi, în acest raport, încercăm să îmbunătăţim planurile pentru a găsi o soluţie mai eficientă. Ca mamă ajunsă în sărăcie, am avut motiv să fiu recunoscătoare pentru laptele gratuit oferit familiilor cu copii mici în anii '70 în Irlanda şi pentru laptele cu preţ redus pe care copii mei l-au primit la şcoală în anii '80. Doresc să adaug o sugestie totuşi, dar nu în cadrul PAC. Ca rezultat al unora dintre politicile din cadrul politicii comune a pescuitului, mii de tone de peşte comestibil sunt aruncate peste bordul vaselor de pescuit în jurul regiunilor noastre de coastă. Este timpul să punem capăt acestei risipe. Ar trebui să aducem la ţărm aceste aşa numite "rebuturi” şi să distribuim peştele celor care au nevoie de el, dar care nu-şi permit proteină de calitate ridicată. Ar fi greu să găsim un aliment mai bun şi mai hrănitor. Doamnă comisar, puteţi discuta cu comisarul pentru pescuit despre extinderea acestui program în vederea includerii peştelui?- Luca Romagnoli (IT) Doamnă preşedintă, doamnă comisar, doamnelor şi domnilor, sprijin fără reţineri raportul Siekierski privind organizarea comună a pieţelor agricole şi dispoziţiile specifice cu privire la distribuirea produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate din Comunitate. Această problemă este şi mai importantă ţinând cont de criza financiară, efectele căreia sunt simţite în economia europeană. Parlamentul European, recunoscând necesitatea imperativă de a satisface nevoile alimentare ale celor mai defavorizaţi, a solicitat Comisiei şi Consiliului să confere programului european de ajutor alimentar o bază permanentă. Pentru restul, doamnelor şi domnilor, în luna martie a anului trecut, când am adoptat o rezoluţie privind creşterea preţurilor în Uniunea Europeană şi în ţările în curs de dezvoltare, am declarat aici, în Parlament, că dreptul la o dietă suficientă şi variată adecvată pentru un stil de viaţă sănătos şi activ este un drept fundamental care trebuie garantat permanent pentru toţi cetăţenii. Cred că programul de distribuire a produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate trebuie să reprezinte în continuare un element semnificativ al politicii agricole comune, tocmai pentru că PAC funcţionează prin stabilizarea preţurilor, protejându-i astfel pe cei cu venituri mai mici de fluctuaţia preţurilor. Nu sunt de acord, totuşi, cu procentele de cofinanţare propuse în anumite amendamente, deoarece acestea ar putea determina unele state membre să-şi limiteze participarea la acest program. Prin urmare resping acele amendamente care intenţionează să modifice temeiul juridic. Aş dori să subliniez că este necesară finanţarea completă de către Uniunea Europeană a programului de ajutor alimentar; prin urmare susţin adoptarea proiectului de rezoluţie legislativ. Struan Stevenson Doamnă preşedintă, aţi ascultat opinii diferite din Parlament în această dimineaţă privind această problemă. Îl felicit, bineînţeles, pe domnul Siekierski. Într-un moment de adâncire a recesiunii economice, în care zeci de milioane de persoane trăiesc în sărăcie şi sunt înfometate, bineînţeles, ca Parlament, trebuie să găsim moduri de a-i ajuta şi a le oferi ajutor alimentar. Însă, după cum a subliniat comisarul, există 19 state membre care participă la acest proiect. Aceasta înseamnă că există opt state membre care nu participă. Regatul Unit este unul dintre ele şi motivul este că acesta are propria politică socială pentru a oferi ajutor celor săraci. Acesta s-a retras din proiect cu mulţi ani în urmă. Întrebarea pe care multe state membre şi Comisia şi-o pun este: de ce folosim PAC pentru a finanţa politica socială? Acesta lucru nu reprezenta o problemă atunci când aveam surplusuri considerabile - lacuri de lapte, munţi de unt şi munţi de carne de vită - şi trebuia să distribuim aceste produse alimentare săracilor, folosind bugetul PAC pentru a finanţa această distribuire. Dar acum, atunci când a mai rămas foarte puţin din intervenţie - şi acum am auzit că trebuie să cumpărăm produse alimentare chiar din afara Uniunii Europene şi să folosim bugetul PAC pentru a înmagazina şi a distribui aceste produse alimentare - acest lucru devine cu siguranţă ceva ce ar trebui tratat mai bine de către politica socială a statelor membre. Atunci când aveţi în vedere că există persoane care trăiesc în sărăcie totală în unele dintre noile state membre, precum România şi multe dintre aceste persoane, fiindcă a venit vorba, practică agricultura de subzistenţă, sunt cele mai sărace persoane. Şi totuşi este posibil ca noi să luăm bani de la aceştia - bani din bugetul PAC care le-ar putea fi de ajutor - pentru a distribui acest ajutor alimentar, ai cărui beneficiari principali sunt de fapt vechile state membre, precum Franţa, Italia şi Spania. Aşadar, nu au fost aplicate aceleaşi reguli pentru această distribuire a ajutorului şi în viitor cred că trebuie să fim foarte atenţi la modul în care continuăm acest lucru. Jean-Paul Denanot (FR) Doamnă preşedintă, cred că problema distribuirii produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate este extrem de oportună, dar cred că, în cele din urmă, propunerea Comisiei nu răspunde acestei probleme. Problema cofinanţării mă preocupă şi cred că este mai mult o problemă de liberalism, care a decis asupra evaluărilor PAC în ultimii câţiva ani. Acest lucru ar trebui pus în discuţie. Revoltele provocate de criza alimentelor şi modificările bruşte ale preţurilor produselor alimentare sunt indicatori constanţi ai limitelor liberalizării pieţei agricole. Astfel de liberalizare a fost întotdeauna în detrimentul populaţiilor sensibile, al producătorilor sensibili şi ariilor sensibile. Prin urmare solicit ca politica agricolă să-şi recâştige drepturile, să reia controlul atât la nivel european cât şi internaţional şi, atât dintr-o perspectivă cantitativă cât şi calitativă, domeniul strategic al agriculturii şi alimentaţiei să nu fie supus forţelor stricte ale pieţii. Bineînţeles, aceasta este o problemă urgentă, şi raportul domnului Siekierski răspunde acestei urgenţe, ceea ce mă bucură. Sper, totuşi, că, în contextul discuţiilor care încep privind viitorul PAC, se va atrage atenţia asupra faptului că obiectivul principal este de a urma o metodă structurală pentru combaterea foametei şi sărăciei la care suntem martori în întreaga Europă şi în lume. Zonele rurale sunt pregătite să satisfacă nevoile noastre alimentare cu cantităţi suficiente de produse de înaltă calitate; acestea trebuie să primească resursele financiare şi umane pentru a-şi asuma această responsabilitate mare. Leopold Józef Rutowicz (PL) Doamnă preşedintă, cheltuielile cu hrana şi adăpostul reprezintă peste 90% din cheltuielile bugetelor personale. Menţinerea preţurilor cât mai mici la produse alimentare are o semnificaţie socială şi umanitară. 79 de milioane de persoane din Uniunea Europeană au fost afectate de sărăcie şi malnutriţie în 2006. Acum, în urma crizei şi creşterii numărului de locuitori, problema s-a agravat semnificativ şi numărul de persoane care au nevoie de ajutor direct în 2009 va depăşi cu siguranţă 25 de milioane. Ajutorul este un element important în politica agricolă comună deoarece eliberează stocurile de intervenţie în timp ce menţine cererea pentru produse alimentare. Sprijin finanţarea ajutorului alimentar, în special din fondurile UE, dar suplimentate de state în funcţie de capacitatea lor, stabilind principii clare pentru oferirea de ajutor, creşterea fondului de ajutor cu cel puţin 200 de milioane în 2009, extinzând lista de produse alimentare şi stabilind principii pentru achiziţia produselor alimentare. Ajutorul are o semnificaţie politică deosebită deoarece confirmă coeziunea acţiunii Uniunii Europene în numele cetăţenilor săi. Îl felicit pe domnul Siekierski pentru un raport excelent. Christa Klaß (DE) Doamnă preşedintă, doamnă comisar Fischer Boel, doamnelor şi domnilor, timp de 22 de ani programul de distribuţie a produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate din Comunitate a contribuit la implementarea obiectivelor extrem de importante ale politicii agricole comune. Este vorba, pe de o parte, despre stabilizarea pieţelor prin reducerea stocurilor de intervenţie, iar pe de altă parte sprijinirea păturilor celor mai sărace ale populaţiei în Comunităţii cu produse alimentare. Doar în 2006, 13 milioane de persoane din 15 state membre au beneficiat de măsuri de ajutor în cadrul acestui program - ajutor valoros care ar trebui păstrat. Acum, totuşi, există preocupări justificate despre propunerea Comisiei, care deviază de la principiile vechi şi nu doreşte să utilizeze doar produsele alimentare din stocurile de intervenţie pentru program, ci şi produsele alimentare achiziţionate pe piaţa liberă. Aceasta, doamnă comisar, este cu siguranţă o problemă de politică socială şi nu de politică agricolă. Argumentul că doar prin achiziţii suplimentare de produse alimentare va putea fi oferită o dietă echilibrată prin sortimentul de alimente oferite, în opinia mea, ne depăşeşte competenţa. Raportorul, domnul Siekierski, propune acum eliminarea cofinanţării. Totuşi, aceasta evidenţiază încă o dată aspectul responsabilităţii socio-politice, de aceea susţin cofinanţarea. Uniunea Europeană trebuie să se concentreze în mod clar asupra bunăstării oamenilor. Nu trebuie să existe foamete sau lipsuri: acest lucru a fost subliniat clar, încă o dată, în această dimineaţă, de către toţi vorbitorii. Totuşi, trebuie să asigurăm o alocare clară a responsabilităţilor. Nu este adevărat că politica agricolă doreşte să suprime ajutorul şi sprijinul pentru cei săraci. Totuşi, cu o alocare echitabilă şi corectă a sarcinilor şi ajutorului, perspectivele pentru coordonare şi optimizare sunt, de asemenea, bune. Politica agricolă europeană face faţă în prezent şi va face faţă în viitor unor provocări de proporţii. Modificările de conţinut trebuie văzute întotdeauna în contextul general. Prin urmare solicit Comisiei şi Consiliului decizii şi coordonare adecvate din punctul de vedere al politicii sociale şi agricole. Rosa Miguélez Ramos (ES) Doamnă preşedintă, aş dori în primul rând să-l felicit pe domnul Siekierski pentru ceea ce consider a fi un raport excelent, care a câştigat o susţinere foarte largă în cadrul Comisiei pentru agricultură şi dezvoltare rurală. După cum ştim cu toţii, stocurile de intervenţie ale Comunităţii au fost utilizate pentru a furniza ajutor alimentar celor mai nevoiaşi timp de peste 20 de ani. Problema, domnule Stevenson, este că reforme succesive ale politicii agricole comune au redus semnificativ stocurile. De asemenea, aş dori să subliniez aici că dacă eliminăm sau încercăm să eliminăm acest program vom trimite un semnal negativ în acest moment foarte delicat, atunci când mulţi europeni nu au suficientă hrană. În această privinţă, este clar că atunci când se termină stocurile şi după cum v-am spus deja acestea se epuizează din ce în ce mai mult, va trebui să apelăm la piaţa liberă. Doresc să evidenţiez aici ceva ce consider un element pozitiv în raport şi anume că atunci când apelăm la piaţă, trebuie să existe condiţia ca produsele să fie produse în Uniunea Europeană, din surse locale şi proaspete. De asemenea, mi se pare adecvat ca planul să rămână finanţat 100% din fonduri UE, deoarece cred că în momente precum acesta ajutorul nu poate şi nu trebuie să depindă de capacităţile fiecărui stat membru, dacă nu dorim să detaliem aceste capacităţi. De asemenea, extinderea duratei programului la trei ani pare o idee bună. În final, aş dori să subliniez că Comisia Europeană mai are timp să folosească intervenţiile oriunde acestea pot fi necesare sau posibile şi că cel puţin un sector agricol ar aprecia acest lucru. Mă gândesc în special la producătorii de lactate din regiunea mea, Galicia, pentru care o intervenţie ar ajuta la rezolvarea situaţiei dificile cu care aceştia se confruntă şi ar ajuta în acelaşi timp la furnizarea produselor alimentare celor mai defavorizaţi. Ewa Tomaszewska (PL) Doamnă preşedintă, în jur de 80 de milioane de persoane din Uniunea Europeană trăiesc în sărăcie, ceea ce înseamnă 16% din cetăţenii UE. Criza economică ameninţă să crească mărimea acestui grup. La Varşovia văd oameni stând la rând pentru un castron de supă în fiecare zi. De aceea este atât de importat să menţinem continuitatea programului Comunităţii de distribuire a produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate. Furnizarea directă de produse va asigura o dietă variată. Totuşi, propunerea Comisiei include condiţia de cofinanţare, care în cazul celor mai sărace state membre poate duce la retragerea lor din program. Aceasta ar fi inconsecventă cu motivul pentru introducerea programului şi în special cu reducerea inegalităţilor economice şi sociale dintre regiuni şi ar distruge principiul solidarităţii. Sper că amendamentele 17, 18 şi 19 vor elimina acest defect. Invit Comisia să pregătească un program care va elimina cauzele structurale ale sărăciei şi nu doar efectele acesteia şi prin care se vor întreprinde, de asemenea, acţiuni de monitorizare în vederea stabilirii în ce măsură ajunge ajutorul acordat celor săraci şi cât este reţinut de intermediari. Felicit raportorul. Filip Kaczmarek (PL) Doamnă preşedintă, doamnă comisar, distribuirea produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate este un domeniu foarte important al activităţii UE. Prin urmare mulţumesc Comisiei pentru această propunere asupra acestui subiect, mulţumesc domnului Siekierski pentru raportul pe care îl discutăm astăzi. Statele membre au realizat progresele considerabile în îmbunătăţirea calităţii vieţii cetăţenilor acestora. Totuşi, sărăcia este în continuare una dintre cele mai grave probleme ale Europei contemporane. Se estimează că 43 de milioane de cetăţeni se află în risc de malnutriţie - aceasta este o cifră şocantă. Programul de distribuire îi ajută pe mulţi dintre aceşti europeni. Ştiu că nu toată lumea apreciază programul. Înţeleg că unii pot avea îndoieli de natură juridică, economică sau politică, dar aş dori să ştiu ce alternativă ar fi la acest program, în special deoarece programul de distribuire a produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate are, de asemenea, un efect benefic asupra pieţei agricole, care este mai stabilă datorită programului. Uniunea Europeană este un lider global în acordarea de ajutor celor mai sărace persoane din lume. Este greu de imaginat că în acelaşi timp Comunitatea ar putea să nu-i mai ajute pe acei cetăţenii ai săi care se confruntă cu probleme grave şi, prin urmare, sper că Consiliul va ajunge la o înţelegere în această privinţă. Csaba Sándor Tabajdi (HU) Aş dori să felicit Comisia Europeană şi raportorul, domnul Siekierski, privind această iniţiativă excelentă, o confirmare a sensibilităţii sociale a Uniunii Europene şi Comisiei. Am două întrebări pe care aş dori să i le adresez Comisiei Europene. Prima se referă la cofinanţare: Sunt de acord cu raportul, dar aş dori ca doamna Fischer Boel să ia în calcul faptul că solicită cofinanţare de la statele membre mai sărace, cele cu bugete mai limitate, chiar acolo unde nevoia de hrană este mai mare. A doua întrebare: cheltuielile de transport nu ar trebui limitate la 4,5% ci, pe baza principiului subsidiarităţii, ar trebui lăsate la alegerea statelor membre, deoarece ratele mai mici ar putea fi suficiente pentru a acoperi transportul. În final, sigla Uniunii Europene ar trebui să fie imprimată în continuare pe etichetele produselor, deoarece acestea sunt furnizate de UE. În ultimul rând, având în vedere că nu cred că voi mai lua cuvântul în cadrul dezbaterilor, aş dori să îi mulţumesc doamnei Fischer Boel pentru perseverenţa sa timp de cinci ani. Aceasta şi-a adus contribuţia la istoria agriculturii europene. Maria Petre - (RO) Ca deputat român, împreună cu colegii mei, susţinem propunerile pe care raportorul nostru le-a făcut şi vom vota în favoarea lor. Familiile din oraşele mici şi din zonele rurale sunt cele mai afectate de sărăcie. În contextul crizei, extinderea programului alimentar şi finanţarea sa din bugetul comunitar sunt pe deplin justificate. Ştim cu toţii că măsurile din 2008 şi bugetul alocat au fost insuficiente. Componenta agricolă şi cea socială pot să justifice menţinerea în cadrul politicii agricole comune a programului. În noile state membre, cum ar fi şi România, administrarea programului trebuie evident îmbunătăţită. Depozitarea produselor şi costurile administrative trebuie gestionate eficient, aşa încât ponderea acestora în preţul de piaţă să nu depăşească 20 - 25%. În final, aş vrea să îi mulţumesc dlui Siekierski şi să îl felicit pentru propunerile pe care le-a făcut. Francesco Ferrari (IT) Doamnă preşedintă, doamnelor şi domnilor, înainte de toate această propunere - atât din partea raportorului cât şi a Comisiei - este un pact important pentru a furniza fonduri în vederea diminuării impactului spiralei preţurilor alimentelor din Comunitate, care pune în dificultate un număr crescut de persoane şi face ca furnizarea ajutorului alimentar să fie mai costisitoare. Acest acord nou, care are sprijinul meu, va face programul mai eficient şi actualizat atât în ce priveşte politica agricolă cât şi din punct de vedere social. În plus, sunt de acord că iniţiativa ar trebui menţinută în cadrul PAC, aşa cum sugerează Comisia. După cum ştim, PAC furnizează în prezent ajutor alimentar acelor grupuri de populaţie care trăiesc în condiţii mizerabile. Într-adevăr, măsura pe care o vom adopta a inspirat întotdeauna un larg consens, într-o asemenea măsură încât în 2006 13 milioane de persoane şi 15 state în 2008, de fapt 19 state, cred că din acest punct de vedere ... (Preşedintele a întrerupt vorbitorul). Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (PL) Domnule preşedinte, aş dori să atrag atenţia asupra a trei aspecte. În primul rând, doresc să vă reamintesc că unul dintre principalele obiective ale politicii agricole comune constă în asigurarea accesului la alimente pentru locuitorii Uniunii Europene, la preţuri adecvate, ceea ce înseamnă că pentru persoanele cu venituri reduse sau fără venituri alimentele vor fi gratuite. În al doilea rând, venitul locuitorilor UE şi în special al celor din noile state membre lasă mult de dorit. În toate noile state membre, numărul de locuitori cu venituri sub 40% din media UE se ridică la 50%, deci aproape jumătate din populaţia acestor ţări are astfel de venituri reduse. Aceste date au fost înregistrate înainte de criză. Având în vedere criza, în următorii câţiva ani, situaţia se va înrăutăţi. Susţin, deci, continuarea programului de distribuire gratuită a alimentelor pentru persoanele cele mai defavorizate, pentru care UE va aloca aproape 500 de milioane de euro în 2009, dintre care aproximativ 100 de milioane de euro pentru ţara mea, Polonia. Sper că preşedinţia cehă va reuşi să obţină acordul Consiliului privind forma finală a programului ... (Preşedintele a întrerupt vorbitorul) Ljudmila Novak (SL) Ne-am preocupat de eradicarea foametei în Africa şi în alte state defavorizate, însă am fost chiar noi afectaţi de foamete şi sărăcie. Acesta este şi cazul ţării mele, Slovenia, unde, din păcate, nevoia de asistenţă socială este tot mai mare, în pofida unui nivel de trai foarte ridicat. Conform informaţiilor din presă, rezervele de alimente ale organizaţiilor umanitare sunt aproape epuizate. Având în vedere că majoritatea statelor membre ale UE încă au cantităţi abundente de alimente, ar fi inuman ca cetăţenii noştri să sufere sau chiar să moară de foame. Supravieţuirea trebuie să prevaleze, fără îndoială, în faţa oricăror altor investiţii, care pot aştepta până când vor sosi vremuri mai bune. Dacă statele membre nu pot asigura noi fonduri pentru alimente, probabil cea mai bună măsură ar fi să se apeleze la stocurile de intervenţie urgentă. Sprijin acest program, însă, în acelaşi timp, aş dori să solicit tuturor colegilor şi tuturor cetăţenilor UE să acorde atenţie disconfortului celor din jurul nostru. Donato Tommaso Veraldi (IT) Domnule preşedinte, doamnelor şi domnilor, doresc să-i mulţumesc domnului Siekierski pentru raportul său privind programul comunitar de distribuire a produselor alimentare către persoanele cele mai defavorizate, care reprezintă un instrument valoros pentru reglementarea pieţei şi, deci, trebuie să rămână în cadrul PAC. Deşi nivelul mediu de trai din Uniunea Europeană este printre cele mai ridicate din lume, unii cetăţeni nu pot cumpăra suficiente alimente. Se estimează că 43 de milioane de persoane din UE sunt ameninţate de sărăcie alimentară, iar cifra a crescut constant în ultimii ani. Furnizarea de ajutoare alimentare a devenit din ce în ce mai scumpă din cauza preţurilor tot mai mari înregistrate în ultima vreme la o gamă largă de produse, motiv pentru care sprijinul acordat prin intermediul programului european este şi mai urgent. Mariann Fischer Boel membru al Comisiei - Domnule preşedinte, doresc să mulţumesc tuturor pentru toate comentarii. În general, reacţiile la propunerea pentru persoanele cele mai defavorizate sunt pozitive. Domnule preşedinte, îmi permiteţi să fac referire la câteva comentarii emise astăzi aici? În primul rând, consider că toţi trebuie să reţinem că sărăcia nu afectează doar anumite regiuni sau zone din statele membre. Din păcate, este o problemă cu care se confruntă toate statele membre. Este adevărat că dimensiunile problemei şi mijloacele disponibile pentru remedierea acesteia nu sunt identice la nivel comunitar. Alocarea bugetului către statele membre, precum şi procentele diferenţiate de cofinanţare pentru ţările implicate şi cele neimplicate în procesul de coeziune, iau deja în calcul capacitatea financiară a fiecărei ţări. Aceasta înseamnă că, într-un final, aşa-numitele "noi" state membre vor avea la dispoziţie mai mulţi bani decât astăzi. În ceea ce priveşte bugetul, doresc să vă reamintesc că am mărit cu două treimi (aproximativ 500 de milioane de euro) bugetul disponibil pentru programul pentru persoanele cele mai defavorizate şi consider că această măsură, împreună cu cofinanţarea nou introdusă, va contribui la găsirea unor soluţii pentru câteva din probleme. Trebuie să reţinem faptul că acest program este unul voluntar. Desigur, statele membre cu un sistem social nu au nevoie să folosească acest program. Nu încercăm să înlocuim politicile sociale deja puse în aplicare în statele membre şi care, într-o anumită măsură, sunt gestionate şi de ONG-uri. Intenţia noastră este să ajutăm furnizând alimente şi consider că acesta este scopul central al politicii agricole. Consider că modificările pe care le-am propus merg în direcţia corectă. Sunt de părere că prevederile sunt rezonabile şi bine echilibrate. Acest program - care sperăm că va fi votat şi de Parlament - va putea face faţă provocărilor viitorului. Ar fi greu ca cineva să se declare împotriva acestui program sau să i se opună, având în vedere că şomajul creşte dramatic în întreaga Europă, determinând astfel creşterea numărului persoanelor sărace. Sper, deci, că acest Parlament extrem de responsabil îi va acorda votul său de încredere. Czesław Adam Siekierski Doresc să răspund unora dintre aspectele aduse în discuţie. În primul rând, am spus că mă opun cofinanţării, dar am şi subliniat faptul că ne aflăm într-o perioadă de criză economică, iar numărul săracilor şi al şomerilor este în creştere. Vom evalua programul în 2011 sau 2012 şi atunci ne vom gândi dacă trebuie să continuăm cofinanţarea. Să avem, deci, răbdare şi să nu facem acest lucru în timpul crizei. În al doilea rând, împărtăşesc opinia comisarului privind dificultatea de a distribui doar alimente produse în UE, pentru că vor creşte costurile şi se va dezvolta partea administrativă a programului. În al treilea rând, să luăm exemplul SUA, unde, conform legii agricole, s-au alocat sume semnificative pentru susţinerea agriculturii, prin finanţarea unor cartele de hrană gratuite. În al patrulea rând, invit să ni se alăture şi statele care nu participă la program. Programul este deschis. În al cincilea rând, fondurile alocate prin program nu limitează accesul agricultorilor la politica agricolă comună, deoarece există economii la nivelul PAC. În cele din urmă, doresc să revin la surse. După cum ştim, obiectivele PAC au fost formulate în Tratatele de la Roma. În acestea s-a vorbit despre necesitatea asigurării accesului populaţiei la alimente la preţuri convenabile şi despre garantarea unui nivel adecvat al veniturilor agricultorilor. Putem spune că acestea sunt, în primul rând, aspecte legate de producţie, care definesc volumul esenţial al producţiei. În al doilea rând, acestea sunt probleme sociale, deoarece vorbim despre preţurile adecvate - astfel încât consumatorii să-şi poată permite produse alimentare. Tratatul de la Roma defineşte astfel anumite obiective sociale. În al treilea rând, există şi obiective economice, respectiv asigurarea unor venituri adecvate pentru agricultori. Vorbind despre preţuri adecvate pentru consumatorii săraci, deseori şomeri, alimentele trebuie să fie accesibile la preţuri mult mai scăzute sau pur şi simplu furnizate gratuit, desigur, în cadrul unor programe speciale şi cu anumite condiţii. Pe scurt, trebuie spus că PAC include şi anumite elemente de politică socială. Preşedintele Dezbaterea este închisă. Votul va avea loc azi la ora 12.00. Declaraţii scrise (articolul 142 din Regulamentul de procedură) Mieczysław Edmund Janowski Raportul domnului Siekierski privind distribuirea alimentelor către persoanele cele mai defavorizate ridică probleme discutate în Regulamentele Consiliului privind finanţarea politicii agricole comune şi anumite prevederi în acest sens. Ne confruntăm cu o situaţie ce ne arată că la nivelul Uniunii Europene există şi multe zone afectate de sărăcie şi penurie. Cele mai afectate sunt cel mai adesea persoanele din sate şi oraşe mici, inclusiv mulţi copii. Conform statisticilor oficiale, aproximativ 80 de milioane de europeni trăiesc sub limita sărăciei. Există pericolul ca actuala criză şi creşterea şomajului să mărească aceste cifre alarmante. Faptul că suma alocată programului de ajutor alimentar pentru locuitorii cei mai săraci ai UE va creşte de la 305 milioane de euro la 500 milioane de euro este în sine un semn pozitiv. Consider, însă, că sistemele din statele membre trebuie modificate, astfel încât să se elimine sau cel puţin să se limiteze considerabil această situaţie ruşinoasă. Principala cauză a acestor probleme o reprezintă şomajul şi preţurile mult prea ridicate ale alimentelor (comparând remuneraţia primită de agricultori pentru produse şi preţul de vânzare din magazine). De asemenea, sistemul nostru de asistenţă socială este departe de a fi perfect. În final, doresc să subliniez faptul că este important ca alimentele utilizate în cadrul programului de ajutor să fie de calitate bună, să fie cât mai proaspete şi să provină de la ferme locale.

Drugi forum o upravljanju z internetom, ki je potekal v Riu de Janeiru od 12. do 15. novembra 2007 (razprava) Predsednica Naslednja točka dnevnega reda je izjava Komisije o rezultatih drugega foruma o upravljanju interneta, ki je pretekli november potekal v Riu de Janeiru. Meglena Kuneva komisarka. - Gospa predsednica, ideja glede foruma o upravljanju interneta (IGF) se je rodila na svetovnem vrhu o informacijski družbi v Tunisu novembra 2005, kjer je bil forum opredeljen kot nezavezujoč forum za politično razpravo več zainteresiranih strani. Komisija podpira forum v tej obliki. Do zdaj sta bili izvedeni dve srečanji: leta 2006 v Atenah in leta 2007 v Riu. Komisija pozdravlja forum v vsaki obliki. Komisija prav tako pozdravlja sodelovanje Parlamenta na forumu in je hvaležna za odlično sodelovanje na obeh srečanjih. Kot v prejšnjem letu je srečanje v Riu zagotovilo odličen okvir za izmenjave, ki bogatijo in ki so omogočile zbiranje številnih stališč v zvezi z zadevnimi vprašanji. Zato Komisija meni, da je pomembno ohraniti glavne značilnosti foruma, zlasti sodelovanje različnih zainteresiranih strani, in njegovo nezavezujočo naravo. Prav tako se vam zahvaljujem za priložnost, da povem nekaj bolj konkretnega o forumu IGF (ta kratica je bila sprejeta), ki se je odvijal novembra v Riu de Janeiru. Najprej se zahvaljujem gospe Trautmann, gospodu Harbourju, gospodu Badii i Cutchet in gospodu Hökmarku, ki so predstavljali Parlament na tem srečanju, za njihovo dejavno udeležbo in njihovo nadaljnje odlično sodelovanje. To nam je omogočilo - letos ponovno - da skupaj poudarimo vrsto evropskih prednostnih nalog, kot so svoboda govora, premostitev digitalnega razkoraka ter varnost in zaščita otrok na internetu. Za Evropo je pomembno, da se taka vprašanja stalno opredeljujejo kot najpomembnejša na mednarodnem prizorišču. Komisija podpira IGF. Ta zamisel, oblikovana na Svetovnem vrhu o informacijski družbi, je še vedno zelo dragocena, vsa omenjena vprašanja pa zelo podpirajo to, kar želimo pospešiti kot ukrepe na tem področju. Dejansko velika vrsta področij v zvezi z internetom in število udeležencev - okoli 3 100 - jasno kažeta, da dejansko obstaja zanimanje za tak prostor za razprave. Dejstvo, da rezultat foruma ni bilo sprejeto besedilo, je treba obravnavati kot pozitivno, ne negativno stran procesa. Forum omogoča odprto izmenjavo, brez pritiskov, da je treba zagovarjati določen rezultat v zavezujočem dokumentu. To lahko služi kot podlaga za boljše medsebojno razumevanje skrbi in lahko omogoči odkrivanje skupnih rešitev. Dinamične koalicije, ki izhajajo iz foruma, so dejansko primer tega, da IGF lahko deluje kot platforma, kjer ljudje, ki delijo skupne interese, lahko nadalje sodelujejo. Tako je forum o upravljanju interneta v Riu ponovno zagotovil odličen okvir za izkušnje, ki bogatijo, kar je omogočilo, da se zbere vrsto stališč o pomembnih vprašanjih. Prav tako se ponovno zahvaljujem poslancem in upam, da bomo še naprej odlično sodelovali, saj je to eno najbolj obetavnih področij našega prihodnjega dela. Gunnar Hökmark v imenu skupine PPE-DE. - Gospa predsednica, pomembno je poudariti hitre spremembe, ki so jih povzročile uporaba interneta ter informacijska in komunikacijska tehnologija, ne v posameznih družbah, temveč po vsem svetu. V vseh sektorjih družbe je vpliv interneta spremenil vzorce in možnosti. To je pomembno, da se ohranijo pričakovanja za prihodnost, saj je moč interneta v njegovi neodvisni naravi, njegovih priložnostih in zmožnosti, da se prilagodi različnim možnostim in zahtevam v družbi, na podlagi številnih različnih udeležencev in operaterjev. To je pomembno za prihodnost, saj moramo zagotoviti uporabo interneta za premostitev vrzeli med državami in ljudmi ter za pomoč v boju proti revščini in pri podpori razvoja - to je na primer ključnega pomena za cilje novega tisočletja. Pojav novih tehnologij bi moral prav tako pripomoči k temu, da bi več ljudi v več družbah lažje uporabljalo internet. V Evropski uniji se je treba osredotočiti na tri stvari. Najprej je treba zagotoviti zavezanost in podporo procesu v zvezi s forumom o upravljanju interneta in njegovemu neodvisnemu in nezavezujočemu značaju. To je zelo pomembno, saj gre za dober proces, ki je veliko bolj dinamičen, ko je neodvisen in nezavezujoč. Drugič, treba je prispevati k pripravam za naslednji forum o upravljanju interneta v New Delhiju ter zagotoviti razprave s poslanci in civilno družbo, da se poudarijo njegova neodvisnost, pa tudi priložnosti. Tretjič, treba je zagotoviti svobodo in svobodo izražanja na internetu. Catherine Trautmann v imenu skupine PSE. - (FR) Gospa predsednica, gospa komisarka, gospe in gospodje, drugi forum o upravljanju interneta je potekal v Riu od 12. do 15. novembra prejšnje leto, udeležilo pa se ga je 2 100 ljudi iz vseh petih celin, ki so predstavljali stranke, zainteresirane za internet, iz vseh javnih in zasebnih sektorjev. Forum zagotavlja ugoden okvir, v katerem je mogoče iskati rešitve za prihodnje težave glede informacijske in komunikacijske tehnologije. Prek skupne kulture in partnerske oblike zagotavlja, da se bodo odločitve sprejemale na prihodnjih svetovnih vrhih o informacijski družbi, poleg odločitev, ki jih morajo sprejemati naše države. Prav tako zagotavlja možnost za odprt razmislek o zapleteni naravi interneta in pravočasno zagotavljanje njegovih tehničnih, etičnih in pravnih omejitev, saj poleg vprašanj, ki so bolj povezana z bistvenimi temami EU, obstajajo velike skrbi: zmanjševanje digitalnega razkoraka, svoboda izražanja na spletu, kulturna raznolikost in zaščita otrok. Lahko bi omenila tudi radiofrekvenčno identifikacijo, na kratko RFID, oblikovanje interneta stvari, tveganje za preobremenitev omrežja do obdobja 2010-2012, digitalizacijo zlasti kulturnih dobrin, posledice, ki izhajajo iz zaščite intelektualne lastnine ter predvsem izboljšanje dostopa manj razvitih držav do informacijske in komunikacijske tehnologije. Evropa je gotovo dobro obveščena o zakonodajnem postopku. To je za nas kot Evropejce spodbudno, vendar ne smemo popustiti. Veliko teh pravnih in regulativnih vprašanj se prav tako lahko izboljša z revizijo telekomunikacijskega paketa. V zvezi s tem bi pozvala k novi fazi usmerjenega političnega dela ter dela, usmerjenega v prihodnost, in sicer prek vzpostavitve foruma o upravljanju interneta, ki vključuje nacionalne parlamente in lokalne organe: evropskega foruma, ki bi se izvedel do leta 2009, in morda svetovnega foruma v Evropi, za katerega je za leto 2010 vlogo podala Litva. Kot vodja delegacije se zahvaljujem vsem poslancem, kolegom in uradnikom za njihovo delo in razpoložljivost. Resolucija, o kateri bomo glasovali, predstavlja načrt. Vesela sem, da jo podpirajo vse skupine v Parlamentu. Več parlamentarnih odborov je vabljenih, da prispevajo k tem ukrepom, zahvaljujem pa se Komisiji in pozivam komisarje, da podprejo gospo Reding. Na koncu bi prosila Svet, da v svoj program vključi odnose z Indijo in priprave na forum v New Delhiju, vse države članice pa bi pozvala, da prispevajo k okrepljenem sodelovanju. Toomas Savi v imenu skupine ALDE. - Gospa predsednica, med drugim se je 13. novembra 2007 v Riu de Janeiru razpravljalo tudi o vrednosti javnih storitev. Danes je najbolj omejena dobrina evropskih državljanov čas, zato je bistveno, da vlade držav članic na internetu predstavijo javne storitve. Moja domača država Estonija je na tem področju storila veliko: e-glasovanje, e-davčne napovedi, e-uprava in e-matični urad je le nekaj primerov uspešnih e-projektov, ki bi se lahko izvajali v Evropi. Vem, da je manjšo državo, kjer internet uporablja okoli 66 % ljudi, veliko laže preurediti. Vendar je prenos javnih storitev na internet vreden truda. Eden od pogojev za to, da demokracija deluje, je sodelovanje. E-rešitve zagotavljajo možnost vključevanja z minimalnim naporom: brez vrst ali uradnikov, ki imajo diskrecijsko pravico. Internet državljanom zagotavlja več neodvisnosti in nepristransko upravljanje njihovih zadev. Vendar je treba s takim izobraževanjem začeti že zgodaj v šolah. Sicer pa je računalniška pismenost uspela tam, kjer esperanto ni - postala je najbolj univerzalen jezik - treba pa si je prizadevati za premostitev digitalne vrzeli na regionalni in svetovni ravni, ter pri tem upoštevati različne starostne skupine in družbene sloje. Poleg tega se Parlament pogosto sooča z ustvarjanjem velikih količin papirja. Zakaj ne bi posodobili naših instrumentov in izvajali uprave brez papirja? Ryszard Czarnecki v imenu skupine UEN. - (PL) Gospa predsednica, internet lahko primerjamo z nožem. Nož uporabljamo za vsakodnevno rezanje kruha, lahko pa ga uporabimo tudi za ubijanje. Sodoben svet si je težko zamisliti brez interneta, prav tako naša delovna življenja, vendar se internet tudi zlorablja, to počnejo na primer pedofili. Zato je Evropska unija ravnala pametno, ko je kot prednostno nalogo na zadnjem forumu o upravljanju interneta, ki je potekal v Braziliji pred dvema mesecema, določila zaščito otrok na internetu. Prizadevati si moramo za združitev odprtosti in največjega dostopa do interneta ter varnosti, ne le za otroke, temveč za kogarkoli, ki bi lahko bil v nevarnosti zaradi zlorabe na internetu. Pomembno je, da bo naslednji forum o upravljanju interneta potekal v New Delhiju, glavnemu mestu Indije. Indija je država, ki je postala vodilna na področju informatike, kljub temu, da je relativno revna. Dela za svetovna podjetja in tako pripomore več sto tisoč ljudem, da izboljšajo svoj življenjski standard. Primerno se zdi podpreti dva predloga: prvi je ta, da bi se forum o upravljanju interneta organiziral čez dve leti v eni od novih držav članic, na primer na Poljskem ali morda v Litvi; drugi je ta, da bi bilo treba premisliti o vzpostavitvi lastnega foruma o upravljanju interneta, in sicer evropskega foruma, ne svetovnega. Evropski parlament ima v zvezi s tem pomembno vlogo. Jasno je, da se dostop do interneta v državah članicah bistveno razlikuje. V moji državi, na Poljskem, ni preveč razširjen, v veliki meri iz finančnih razlogov. Evropska unija bi morala ukrepati, da bi zagotovila primerljiv dostop, zlasti na podeželju. Malcolm Harbour Gospa predsednica, pridružujem se gospe Trautmann - in menim, da z mano soglašajo tudi vsi kolegi - in izražam hvaležnost predsedstvu Parlamenta, ki nam je omogočilo, da postanemo uradna delegacija. To dejstvo je z odobravanjem sprejelo veliko udeležencev. Bili smo najaktivnejši med vsemi političnimi delegacijami, tam pa je bilo več evropskih poslancev kot drugih. Vendar zdaj opažamo znake, da se drugi parlamenti spoznavajo s forumom o upravljanju interneta in ugotavljajo, da morajo pri njem sodelovati, saj obravnava ključna vprašanja javne politike, pri kateri morajo sodelovati. Govori, ki so jih imeli moji kolegi, so obravnavali številna od teh vprašanj. Rad bi le podal nekaj splošnih opažanj o tem, kako se po mojem mnenju proces razvija, zlasti ker sem edini poslanec tega Parlamenta, ki se je udeležil obeh svetovnih vrhov o informacijski družbi ter ki je bil v postopku udeležen že od vsega začetka. Zdi se, da so se začele na forumu v Riu pojavljati veliko bolj praktične ideje, ljudje pa začenjajo spoznavati vrednost izmenjave informacij in najboljše prakse iz sveta. To temelji na razumevanju, da veliko koristi, za katere si prizadevamo, ne bo izviralo iz uradnih, mednarodnih, pravnih struktur. Dejansko se bomo z mnogimi od teh zadev srečali prek medvladnega sodelovanja, v veliko primerih prek sodelovanja med prostovoljnimi ali nevladnimi organizacijami. V primeru zaščite otrok, na primer, o čemer je govoril prejšnji govorec, so bile najuspešnejše pobude tiste, ki so jih izvedle prostovoljne organizacije, kot na primer v moji državi Internet Watch Foundation. Zelo pomembno je bilo, da se z ljudmi o takih organizacijah dejansko pogovarja. Končal bom z jasnim primerom, na širši ravni, o vrednosti takšnih izmenjav. Sodeloval sem na delavnici o prijavah kršitev v zvezi z zaščito podatkov potrošnikov, o kateri se bo v kratkem razpravljalo v Parlamentu kot o delu evropske zakonodaje. Imam celotno dokumentacijo o tem, kaj je bilo storjenega v drugih državah, Komisiji pa bi želel povedati, da je njen predlog zdaj zelo šibek, zato bi bilo zelo koristno, da bi Komisija preučila te informacije. To je neke vrste praktična korist, ki jo lahko imamo od takih forumov, in prepričan sem, da bomo v Parlamentu lahko prispevali k razvoju programa naslednjega foruma, da bo ta še bolj učinkovit. Francisca Pleguezuelos Aguilar (ES) Gospa predsednica, menim, da se komisarka in vsi, ki smo danes govorili, strinjamo glede pomembnosti socialnega in političnega vpliva teh forumov, ki se jih udeležuje vse večje število ljudi. Zato menim, da si moramo čestitati glede zavezanosti, ki jo kažemo v Evropi. Vendar tudi menim, da bi morali zdaj izkoristiti politično priložnost, kot je dejala gospa Trautmann, in razmisliti o novem telekomunikacijskem paketu, v tem smislu pa menim, da si morata Komisija in Parlament čim bolj prizadevati, ne le da ponudita ljudem v Evropi dostop do najboljših digitalnih storitev, temveč da tudi vodita razširitev informacijske družbe kot družbenega blaga v države, ki potrebujejo evropsko sodelovanje in vodstvo. Zato menim, da je to, kar je bilo povedano tukaj, zelo pomembno: reševati moramo skupne težave kot so občutljivost, svoboda izražanja na internetu in zaščita, ki so po mojem mnenju prednostna vprašanja. Menim, da je trenutno bistveno - tukaj bom tudi končala, gospa predsednica - da svetovna vprašanja naredimo združljiva z lokalnimi vprašanji. Mislim, da je to prednostna naloga, zato je drža, določena v resoluciji, ki jo bomo danes sprejemali, bistvena. Verjamem, da bo to zadostna pobuda za Komisijo, da bo nadaljevala z vključevanjem teh prednostnih nalog v svoj politični program. Lambert van Nistelrooij (NL)Gospa predsednica, v Riu nisem bil prisoten, bil pa sem na prvi konferenci v Atenah, kjer sem spoznal pomembnost foruma. Na tem forumu zainteresirane strani skupaj raziskujejo omejitve, ki so zelo pomembne in ki se bodo najbrž kasneje uporabile v svetovnih odnosih ter bodo tudi prenesene v uredbe EU. V zvezi s tem dialogom se pojavlja tudi nekaj zelo težkih vprašanj. Mislim namreč na imena domen, ikono in ameriški vpliv na to. Osnovna ideja je, da je po našem mnenju zelo pomembno, da svetovni splet nadaljuje s pravim svetovnim, nedvoumnim pristopom. Zato je pomembno ugotoviti, da se znaki iz te razprave ponovno pojavljajo v novem pristopu k ikoni ter da se sprejemajo ideje o partnerjih. Gospa predsednica, danes bi rad izpostavil en določen vidik. Zelo podpiram evropski forum, evropsko razlago foruma o upravljanju interneta v prihodnosti, v najboljšem primeru do volitev leta 2009. Zagotoviti pa moramo, da bodo pri teh razpravah sodelovali tudi naši nacionalni parlamenti. Iz pobud v nekaterih državah, kot je Združeno kraljestvo, lahko ugotovimo, da so to živa vprašanja; glede na njihovo pomembnost za prihodnost, zaposlovanje in blaginjo ter za svobodo do obveščanja in sodelovanja pa je bistveno, da nacionalne parlamente združimo z ostalimi zainteresiranimi stranmi v evropskem pristopu. Komisijo pozivam: v dokumentaciji sem prebral, da nima dovolj instrumentov ali sredstev za podporo, kar je ena stvar, druga pa je, da ne more izbrati drugačnega pristopa. Denarja je dovolj. Poglejmo i2010, programe za raziskave itd. Želel bi, da se sprejme zelo velikodušno stališče, da se do volitev leta 2009 še bolj jasno vzpostavi evropsko stališče glede teh težav. Zita Pleštinská (SK) Gospa predsednica, zahvaljujem se vam za priložnost, da prispevam k tej zanimivi razpravi. Močno podpiram idejo glede ustanovitve forumov o upravljanju interneta s sodelovanjem poslancev Evropskega parlamenta. Danes je internet neizogibna sestavina življenja evropskih državljanov ne glede na njihova leta. Vendar je v prikrajšanih regijah skoraj nemogoče dobiti hitro internetno povezavo. V naših slovaških javnih in zasebnih medijih pogosto z zavistjo gledam oglase za štirikrat hitrejšo internetno povezavo in njene prednosti. Kjer živim, te prednosti nimamo, naše realne možnosti pa so omejene le na lokalne vire z ne dovolj hitrimi povezavami. Komisarka Kuneva, kaj lahko Komisija stori za zagotovitev, da prikrajšane regije in ljudje, ki tam živijo, ne bodo pozabljeni, za zagotovitev, da bodo imeli ti ljudje enake možnosti sodelovanja v digitalnem svetu? Gunnar Hökmark Gospa predsednica, želel bi povedati samo eno stvar. Zahvaljujem se gospe Trautmann, ki je vodila delegacijo v Riu in je to opravila zelo dobro. Tega nisem omenil v svojem prvem govoru, vendar mislim, da je pomembno. Vsi menimo, da je zelo dobra vodja. To bi želel poudariti. Meglena Kuneva komisarka. - Gospa predsednica, začela bi z naslednjimi koraki, ki so bolj konkretni. Po srečanju v Riu bodo v Ženevi naslednji mesec potekala posvetovanja, da bi se zbrala mnenja o rezultatih iz Ria in pripravah za naslednje srečanje v New Delhiju. Komisija sodeluje v svetovalni skupini, ki pomaga generalnemu sekretarju ZN pri pripravah na forum o upravljanju interneta. V skladu z našo prakso od svetovnega vrha o informacijski družbi, bomo člane seveda obvestili o rezultatih tega srečanja. Zdaj bi želela odgovoriti na nekaj posebnih vprašanj, ki so jih zastavili poslanci Evropskega parlamenta, začela pa bom z go. Trautmann. Pozdravljamo dejstvo, da je gospa Trautmann v svojem govoru na otvoritvenem zasedanju govorila o vprašanju "interneta stvari" in možnosti, da se to naslednje leto vključi v forum o upravljanju interneta. Na drugi del govora gospe Trautmann bi želela odgovoriti, da so se regionalni forumi o upravljanju interneta pojavili na več mestih, to pa se zdi uporaben način, da se osredotoči na vprašanja o upravljanju interneta, ki so zlasti pomembna za določeno regijo. Komisija to zamisel odločno podpira. Povsem se strinjamo z izjavo gospoda Savija, zato si Komisija prizadeva za razvoj e-prijave s širšimi programi in zakonodajo. Gospodu Czarneckiju sporočam, da si Komisija prizadeva za vse pobude o zaščiti otrok. To točko smo na dnevnem redu foruma o upravljanju interneta podprli, kmalu pa bomo predstavili tudi prenovljen program o zaščiti otrok na internetu. Predsednica Za zaključek te razprave bi rada povedala, da sem prejela en predlog resolucije, ki ga je podpisalo pet političnih skupin, v skladu s pravilom 103(2) Pravilnika. Ta razprava je zaključena. Glasovanje bo potekalo danes ob 12.00. (Seja je bila prekinjena ob 11.40 in se je nadaljevala ob 12.00.)

3. СУИФТ (гласуване) Jeanine Hennis-Plasschaert Г-н председател, групата ALDE възразява срещу тази промяна. (Искания на групата Verts/ALE за преместване на текста на изменения 1 и 2) Jeanine Hennis-Plasschaert Г-н председател, групата ALDE отново има възражения. (Искания на групата Verts/ALE за преместване на текста на изменения 1 и 2)

12. Situazione attuale delle relazioni UE-Africa (votazione) - Relazione:Martens - Prima della votazione sull'emendamento n.1 Alain Hutchinson (FR) Signor Presidente, onorevoli colleghi, desidero proporre molto brevemente un emendamento orale al nuovo articolo 61 bis, contenuto nell'emendamento n. 1, che nella seconda parte introdurrebbe la seguente dicitura: "per questi motivi, chiede alla Commissione di [...] trovare soluzioni pur continuando le trattative”. Ritengo di avere l'appoggio dei miei colleghi dei gruppi ALDE e PPE. (L'emendamento orale è accolto)

16. Ettepanek võtta vastu otsus CARIFORUMi-EÜ parlamentaarse komitee loomise ja arvulise koosseisu kohta (hääletus) Juhataja Kallid kolleegid! Järgnevalt räägin nendega, kes tahavad kuulda selgitust Tőkési hääletuse kohta. Hääletanud parlamendiliikmeid: 621, mis koosneb poolthäältest ja erapooletutest; poolthääli: 334; erapooletuid: 287, kuid neid ei loeta häälteks. Absoluutne enamus on 168. Härra Tőkés sai 334 häält, mis on rohkem kui 168 häälest koosnev absoluutne enamus. Elektroonilist hääletussüsteemi kasutatakse alternatiivina hääletussedelitega hääletusele. Hääletussedelil saavad hääletajad anda ühele kandidaadile või teatud arvule kandidaatidele üksnes poolthääle. Vastuhäält ei ole üldse võimalik anda, nagu proua Roth-Behrendt selgitas. Kui hääletajad ei soovi anda poolthäält, tuleb hääletussedel jätta tühjaks. Seega tervitan ma pastor Tőkésit juhatuses. Stavros Lambrinidis Lugupeetud juhataja! Et kõigest õigesti aru saada, küsin, kas te tahate öelda, et asepresidendi valimisel on kvalifitseeritud häälteenamust võimatu mitte kokku saada, sest kui saab anda vaid poolthääli või jääda erapooletuks ja kui erapooletuks jäänud ei lähe häälte koguarvu puhul arvesse, siis on sisuliselt alati tegemist ju kvalifitseeritud häälteenamusega. Kas te tahate seda väita? Juhataja Nagu te mäletate, härra Lambrinidis, toimus parlamendi selle ametiaja alguses tegelikult kolm hääletusvooru, et valida kõik asepresidendid kvalifitseeritud häälteenamusega. Niisiis järgisime tookord sellist korda. Seekord oli tegemist vaid ühe kandidaadiga ning arvestades, et ta sai enam kui 168 häält, sai ta kvalifitseeritud häälteenamusest rohkem hääli ning seega on ta valitud ühe hääletusega. Tegemist on ebatavalise korraga, kuid me järgisime kodukorda. Robert Goebbels (FR) Austatud juhataja! Võib-olla järgisite küll kodukorda, aga kui ma liidan 334 poolthäält, 168 erapooletut ja 287 vastuhäält kokku, siis saan summaks 789 parlamendiliiget - teisisõnu rohkem liikmeid, kui Euroopa Parlamendis on. See tähendab, et valimistulemusi on võltsitud, samamoodi nagu Korsika valimistel. Ilmselgelt on hääletustulemused valed ja hääletust tuleks korrata. Juhataja Härra Goebbels! Vastus teie küsimusele on järgmine: paljud parlamendiliikmed on valesti aru saanud sellest, et ekraanil näidati absoluutset enamust hääletustulemusena. Kuid see ei olnud hääletustulemus. See näitas absoluutset enamust. Seda ei tule lisada häälte koguarvule. Ma kordan: härra Tőkés sai 334 häält. See on rohkem kui kvalifitseeritud häälteenamus. Seega osutus ta valituks. Ma ütlen selgelt, et arv 168 ei tähistanud 168 häält. See osutas arvule või künnisele, mis on vajalik asepresidendi ametikoha saamiseks. Vabandan segaduse pärast. Võib-olla oleksime pidanud seda tol hetkel põhjalikumalt selgitama. Adrian Severin Lugupeetud juhataja! Ma ei taha laskuda üksikasjadesse. Tahan teile vaid meenutada, et istungi juhataja ja Euroopa Parlamendi president teatas meile, et need, kes soovivad jääda erapooletuks, ja need, kes soovivad anda vastuhääle, teevad tegelikult ühe ja sama valiku. See teade oli muidugi eksitav, kuid sellest hoolimata oli see kehtiv, sest selle ütles välja istungi juhataja, ning seega leian, et hääletust tuleb korrata teie esitatud selgituse alusel. Juhataja Olen veendunud, et kui hääletust korrataks, oleks tulemus samasugune. Usutavasti said inimesed aru, et nad hääletavad samamoodi nagu tavapärasel elektroonilisel hääletusel - nuppude tähendus oli sama ja tulemus oli selge. Ebaselge oli vaid arvu 168 esitamine tablool, see on tekitanud mõningast segadust. Kui tegemist oli mingi arusaamatusega, saab president ise selgitada, mida ta silmas pidas, kui ta järgmine kord teie ette astub. Joanna Senyszyn (PL) Minu nimi on Senyszyn. Need selgitused on kõigest hoolimata täiesti ebarahuldavad, sest enne hääletust öeldi meile, et vastuhääled ja erapooletud loetakse üle koos, mis on kooskõlas kvalifitseeritud häälteenamuse nõudega. Mida "kvalifitseeritud häälteenamus” siis lõppude lõpuks tähendab? See tähendab, et poolthääli peab olema rohkem kui vastuhääli ja erapooletuid kokku. Antud juhul puudub igasugune selgus selles, milline oli hääletustulemus. Härra Buzek ütles, et poolthääli oli 334, vastuhääli 287 ja 168 parlamendiliiget jäid erapooletuks. Seoses sellega näib tõepoolest, nagu oleks hääletanud 789 inimest, ning nüüdsed selgitused selle kohta, et osa hääli ei lähe arvesse, võivad tähendada, et nendest 334 poolthäälest ei lähe samuti mõned arvesse. See on täiesti vastuvõetamatu olukord, lähtudes määratlusest, mis kehtib enamikus riikides. Ma ei usu, et Euroopa Parlamendis peaks see teistsugune olema. "Kvalifitseeritud häälteenamus” või "absoluutne enamus” tähendab, et poolthääli on rohkem kui vastuhääli ja erapooletuid. Antud juhul ei olnud kindlasti tegemist sellise olukorraga, sest häälte arv oli vale. See tähendab, et hääletusmasin ei töötanud korralikult ja hääletust tuleb igal juhul korrata. Nicole Sinclaire Austatud juhataja! Kui te lubate, siis mul on tegelikult kaks kodukorda puudutavat märkust. Esimene on asepresidendi hääletuse kohta. Mitte mingil juhul ei ole see usaldusväärne hääletus. Meile anti eksitavaid juhiseid. Siin reas üritasime me hääletada vastu, kuid masinad ei lasknud meil seda teha. Püüdsime teha kodukorda puudutavaid märkusi, mida sel ajal teha ei lubatud. Seega nõuan hääletuse kordamist hääletussedelitega või otsese jah-erapooletu-ei-hääletusega, mille tulemused avaldatakse usaldusväärselt. Selliste inimeste nimel nagu mina, kes on selle institutsiooni suhtes kriitilised, ütlen: tõepoolest, suur aitäh teile! Te jätsite oma värava kaitseta ja me kritiseerime seda veel palju. Suur tänu teile! Minu teine märkus puudutab keeldumist lubada mul selgitada Tremopoulose raporti hääletust. See oli nimeline hääletus läbipaistvuse kohta ja ma hääletasin selle vastu. Nüüd ei anta mulle võimalust selgitada, miks ma selle vastu hääletasin, kuid minu valijaskonnale näib, et ma hääletasin läbipaistvuse vastu. Tahan selgitada, miks ma andsin sellele raportile oma vastuhääle. Kas ma tohin paluda luba anda sel teemal selgituse hääletuse kohta? Juhataja Mis puudutab esimest märkust, siis töötajad olid kohal ja samuti oli kohal hääletust juhatanud president. Kui teil on probleeme, mis on seotud selle teema käsitlemisega, siis nendega tegeldakse. Mis puudutab teist märkust, siis lihtsustatud menetluskorra alusel ei peeta arutelusid ega anta selgitust hääletuse kohta, kuid, proua Sinclaire, te võite esitada selle kirjalikult, nii et palun kasutage seda võimalust. Bruno Gollnisch (FR) Austatud juhataja! Kuulasin teid ja pöörasin hoolikalt tähelepanu sellele, mida te rääkisite. Ütlesite, et 168 on kvalifitseeritud häälteenamuse künnis. Mina kuulsin seda või vähemalt tõlkes öeldi niimoodi. See on minu jaoks üsna uskumatu, sest kui see vastab tõele, siis peaksime ju kuidagiviisi lugema hääletuskünniseks poole nendest, kes andsid poolthääle. Niisiis on kvalifitseeritud häälteenamus alati igal juhul olemas. See on ju ilmselge. Kuulen täna esimest korda, et 168 häält moodustab Euroopa Parlamendis kvalifitseeritud häälteenamuse. Võib-olla sain ma teist valesti aru, kuid kogu see menetlus tundub mulle läbinisti absurdne. See võib sobida valimiste puhul, kus osaleb mitu kandidaati, kuid kindlasti ei sobi see asepresidendi mandaadi pikendamise puhul. Juhataja Arvu 168 arvutas häälteenamusena välja arvuti tegelikult antud häälte alusel. Teate, ma ei ole mitte kunagi oma elus matemaatika eksamit sooritanud, nii et enam ma sellel teemal ei räägi. Mário David Austatud juhataja! Just selles punktis nõustun ka mina seekord härra Gollnischiga, kuigi loodetavasti on see esimene ja viimane kord. Fakt on see, et kui hääletab 621 parlamendiliiget, siis peab häälteenamuse moodustama vähemalt 311 häält. Mul on tulemuse üle väga hea meel, sest meie kandidaat sai 334 häält, niisiis osutus ta valituks niikuinii. Kuid ma palun teil see viga parandada, sest kui see programm on arvutis, siis on see matemaatiliselt kindlasti vale. Juhataja Oleme selle märkuse teadmiseks võtnud. Matthias Groote (DE) Lugupeetud juhataja! Ma ei saanud hääletusel oma vastuhäält anda, sest hääletusmasin näitas midagi vaid siis, kui olin vajutanud nuppu "jah” ja seejärel nuppu "erapooletu”. Palun kontrollige veel kord, kuidas see masin hääli kogub ja üle loeb, sest minu arvates ei olnud see veenev. Ma ei olnud ainus, kes selle avastas. Paljud teised parlamendiliikmed olid samas olukorras. Nad ei saanud vajutada nuppu "erapooletu” ega nuppu "ei”, vaid pidid selle asemel andma kõigepealt poolthääle. See muudab hääletamise üsna ohtlikuks. Sellest tulenevalt palun teil üle kontrollida, kuidas hääli loeti. Juhataja Mul on tunne, et me ei kasuta seda süsteemi enam kunagi. Tulevikus kasutame sedeleid! Pat the Cope Gallagher Austatud juhataja! Teeksin neile, kes siia veel jäänud on, ettepaneku, et me võiksime lõpetada edasise arutelu sellel teemal. On täiesti selge, et hääli oli 621. Asepresident sai 334 häält. See on häälteenamus, nii et liigume nüüd edasi. Kui inimesed kõigis 27 riigis meid praegu vaatavad, ei jää nende austusest Euroopa Parlamendi vastu just eriti palju järele. Meil on sellest teemast tõsisemaid probleeme, näiteks suur tööpuudus. Arutlegem teemadel, mis on olulised, ning ärgem raisakem rohkem aega selle küsimuse arutamisele. Austatud juhataja, mina nõustun teie selgitusega ja samuti nõustun ma presidendi selgitusega. Nii et liigume edasi ja hakkame käsitlema olulisi teemasid. Toine Manders (NL) Lugupeetud juhataja! Teen ettepaneku, et saatke oma selgitus, mis minu arvates oli arusaadav, e-posti teel kõikidele parlamendiliikmetele, sest pean kahetsusega tunnistama, et suur osa parlamendiliikmetest, keda läbipaistvuse, selguse ja demokraatia teema on alati ärevile ajanud, on kiirustanud lõunale. Ehk saavad nad sellest aru, kui saadate selle neile e-posti teel. Juhataja Selle otsuse teeb president, kuid kindlasti esitan ma talle selle ettepaneku. Alexandra Thein (DE) Austatud juhataja, lugupeetud asepresident, meie täiskogu istungid on avalikud ja see jätab meist väga halva mulje. Tahaksin lisada oma arvamuse selle kohta, millest enne räägiti. Ma ei soovi e-kirja. Selle asemel meeldiks mulle, kui selgitus esitatakse ametlikult Euroopa Parlamendi veebilehel, sest vähemalt üks avaldus peab olema vale. Künnis ei saanud olla 168. Kui anti 621 häält, siis pidi künnis olema 310, kui ma olen asjadest õigesti aru saanud. Seega palun ma kirjaliku selgituse avaldamist veebilehel, et ka iga kodanik sellest aru saaks. Võttes arvesse suurt hulka inimesi, kes meid vaatasid, oleme jätnud endast tõepoolest ülimalt halva mulje. Vasilica Viorica Dăncilă (RO) Et president Buzeki selgitused hääletuse korra kohta olid segased ja vastuolulised ning mõned hääletusmasinad ei töötanud, leian ma, et hääletuse kordamine tagaks läbipaistvuse ja õiguspärase tulemuse. Nagu üks kolleeg mainis, vaatavad meid 27 riigi kodanikud. Minu arvates peame oma valijatele näitama, et tegutseme läbipaistvalt ja ausameelselt. On kahetsusväärne, et ajal, mil väga paljud parlamendiliikmed vaidlustavad hääletuse läbiviimise meetodi, on tagasi lükatud ettepanek korrata hääletust tavapärastes tingimustes, mis näitab, et kõiki parlamendiliikmeid ei kohelda õiglaselt. Seepärast peab teie tõekspidamine, presidendi tõekspidamine ja nende kolleegide tõekspidamine, kes kinnitasid, et need hääled tõepoolest anti, olema meie kõigi tõekspidamine - see peab olema Euroopa Liidu iga liikme tõekspidamine.

Głosowanie (kontynuacja) Przewodniczący Kolejnym punktem porządku obrad jest głosowanie. (W celu uzyskania wyników i innych szczegółów głosowania: patrz protokół) Graham Booth Panie przewodniczący! Krótko mówiąc, nie sądzę, by właściwie zastosował pan Regulamin w trakcie poprzedniego głosowania. Powiedział pan "głosowanie jest teraz otwarte”, ale nie zapytał pan "czy zagłosowali już wszyscy?”, zanim stwierdził pan, że "głosowanie zostało zamknięte”, nie odczytał pan też wyników. Uważam, że nie zachował pan porządku. Przewodniczący Panie Booth! Wyniki głosowania są na ekranie. Ponieważ złożyliście państwo wniosek, aby wszystkie dzisiejsze głosowania były głosowaniami imiennymi, właśnie to czynimy; staram się uczynić tę formę głosowania tak niekłopotliwą jak to tylko możliwe dla Izby, jeśli wszyscy państwo postępują prawidłowo, panie Booth.

8. Coordinación de determinadas disposiciones de los Estados miembros relativas al ejercicio de actividades de radiodifusión televisiva (votación) - Después de la votación de la enmienda 167: Ruth Hieronymi ponente. - (DE) Señor Presidente, hablaré muy brevemente, ya que solo tengo que hacer una observación sobre la traducción. Para evitar malentendidos en la traducción del término "ayuda a la producción" y referirlo explícitamente al término original alemán Produktionshilfen, pido una clarificación lingüística a efectos de que, cuando se usen las palabras "ayuda a la producción" en el texto, se sustituyan, en la versión inglesa, por el término production props, y se traduzcan en la francesa por aide matérielle à la production, y en alemán por Produktionshilfen. (El Parlamento aprueba la enmienda oral) Jacques Toubon (FR) Señor Presidente, permítame una cuestión de observancia del Reglamento: como es inevitable, en este texto hay muchos pequeños problemas, muchas ligeras contradicciones entre las versiones lingüísticas. Me sumo a lo que acaba de decir la señora Hieronymi: que no queríamos plantear esos problemas. Creemos que en un debate tan importante como este hay que votar de la forma más simple posible. Pero desearía que cuando el texto pase de la Comisión al Consejo, se resuelvan esas contradicciones lingüísticas: con esa intención, señor Presidente, quisiera que se mencionen en el Acta y que se tengan en cuenta, ya que todas las palabras cuentan en un asunto tan importante como este. - Antes de la votación de la enmienda 160: Christopher Heaton-Harris (EN) Señor Presidente, quiero plantear una cuestión de observancia del Reglamento, de conformidad con el artículo 166, sobre la de la admisibilidad de una enmienda conforme al apartado 3 del artículo 151. Se refiere a la enmienda 160, presentada por el señor Wise en nombre del Grupo IND/DEM, que pide una ampliación masiva de los poderes presupuestarios a ámbitos de soberanía de los Estados miembros, a saber: "Los Gobiernos e instituciones de los Estados miembros o la UE pagarán las campañas de información sobre políticas sociales...". ¿Puede dar usted su opinión sobre la admisibilidad de esta enmienda a la luz de esta masiva ampliación de las competencias de la UE? (Risas y aplausos) - Antes de la votación de la enmienda 219: Ignasi Guardans Cambó (EN) Señor Presidente, puede que esté del todo equivocado, pero creo que no hemos votado el texto original del considerando 44. El Presidente Hemos votado la enmienda 44, y el texto original ha sido aceptado de hecho.

Medziinštitucionálna dohoda medzi Európskym parlamentom a Komisiou o spoločnom registri transparentnosti - Zmena a doplnenie rokovacieho poriadku po zriadení spoločného registra transparentnosti (rozprava) Predsedajúca Ďalším bodom programu je spoločná rozprava na tieto témy: správa pána Carla Casiniho v mene Výboru pre ústavné veci o uzavretí medziinštitucionálnej dohody medzi Európskym parlamentom a Komisiou o spoločnom registri transparentnosti a správa pána Carla Casiniho v mene Výboru pre ústavné veci o zmene a doplnení rokovacieho poriadku Európskeho parlamentu po zriadení spoločného registra transparentnosti medzi Európskym parlamentom a Komisiou. Carlo Casini spravodajca. - (IT) K obidvom záležitostiam, ktoré sa týkajú tej istej témy, sa vyjadrím v rámci jedného vystúpenia. Touto rozpravou a hlasovaním, ktoré bude nasledovať po nej, uzavrieme jednu úlohu a obdobie rokovaní v pracovnej skupine, ktorej predsedá pani Wallisová a ktorá sa skladá z kolegov poslancov zo všetkých politických skupín, ako aj v delegácii Komisie pod vedením pána Šefčoviča, vďaka ktorým sme pripravili návrh dohody o zriadení spoločného registra transparentnosti. Výbor pre ústavné veci (AFCO) pripravil túto správu v priebehu niekoľkých mesiacov a okrem toho dokončil správu o zmene a doplnení rokovacieho poriadku Parlamentu. Mňa osobne veľmi prekvapilo, koľko pozornosti verejnosť venovala tejto dohode o transparentnosti. Obávam sa, že ľudia si myslia, že výsledky budú mať väčší účinok, než o aký sme sa v skutočnosti usilovali. Transparentnosť je obranou správneho politického konania, ale ak máme preniknúť do korupcie, nie je tým správnym nástrojom. Posledné prípady, v ktorých sa novinári pokúšali skorumpovať niekoľkých poslancov Európskeho parlamentu, by sa mohli stať aj mimo parlamentných priestorov. Údajní úplatkári navyše vedia, ako zabrániť tomu, aby bola zistená ich totožnosť, a preto registre nie sú čarovným prútikom. Správnym nástrojom na vyriešenie tejto veci je trestné právo. Ale ak trestné právo členských štátov nestačí, budeme si musieť znovu prečítať články 82 až 86 Lisabonskej zmluvy, zvážiť, či môžeme považovať korupciu poslancov Európskeho parlamentu za cezhraničnú trestnú činnosť alebo činnosť, ktorá inak poškodzuje finančné záujmy Únie, a rozhodnúť, či vytvoriť európsku prokuratúru, čo by bolo navyše významným krokom na ceste k jednote. Register transparentnosti má skromnejšiu úlohu. V niektorých krajinách má výraz lobista negatívny význam, kým v iných sa lobizmus vníma skoro ako činnosť verejnej služby, lebo informuje subjekty s rozhodovacou právomocou o veciach, o ktorých by sa inak možno nedozvedeli. Toto je mimoriadne dôležité pre Európsky parlament, lebo veci, ktorým poslanci Európskeho parlamentu čelia, sú často veľmi zložité a náročné na odbornosť, a takmer vždy potrebujeme nájsť rovnováhu medzi podnikmi a krajinami s rozdielnymi záujmami. V takomto prípade sú lobisti veľmi užitoční. Takže ich ďalej nebudeme nazývať lobistami, ale zainteresovanými stranami. Záujmy môžu byť, samozrejme, protichodné, a to právom. Býval som sudca a môžem povedať, že krížový výsluch strán, ktoré stoja proti sebe, sa považuje za podmienku odhalenia pravdy a dosiahnutia spravodlivosti. Takže lobisti alebo zainteresované strany s protichodnými záujmami sú dobrá vec: dôležité je, že sudca - a preto aj poslanec Európskeho parlamentu - si zachováva svoju slobodu myslenia, nezávislosť a čestné hľadanie spoločného dobra. Tak sme zriadili register transparentnosti, a to na základe dohody medzi Parlamentom a Komisiou a s nádejou, že Rada sa k tejto dohode čoskoro pripojí. Tí, ktorí chcú zastupovať svoje záujmy, môžu mať prístup do našich priestorov, ale musia byť uvedení v registri, do ktorého sa budú zaznamenávať všetky informácie potrebné na zistenie ich právneho a finančného postavenia. Tento register je verejný. Okrem toho existujú organizácie, ktoré nesledujú sebecké záujmy, ale sa usilujú spolupracovať na európskych politikách v mene všeobecných hodnôt, napríklad cirkvi, politické strany a regióny. Nemusia sa zapisovať do tohto registra, ale ak majú samostatné kancelárie, ktoré sa venujú výlučne udržiavaniu kontaktu s európskymi inštitúciami, musia sa do neho zapisovať, aj keď podliehajú rôznym právnym režimom zainteresovaných strán. Ako už bolo povedané, nový register obsahuje aj zmenu a doplnenie rokovacieho poriadku. Preto máme dve správy, ale v každom prípade je to len prvý krok ku kompletnejšej transparentnosti. Niektoré hypotézy sa už skúmajú a mohli by sa premeniť na pravidlá po ďalšej úvahe, preto bod 9 tohto dokumentu o prijatí dohody nasvedčuje možnosti, že správy by mohli obsahovať podrobnosti o zainteresovaných stranách, ktoré sa stretli s poslancami Európskeho parlamentu počas prípravy príslušnej správy. Táto široká možnosť prípadných zmien a doplnení ma vedie k vyjadreniu negatívneho názoru na zmeny a doplnenia, ktoré by obmedzili takéto budúce úvahy. Dúfam však, že Rada sa bezodkladne pripojí k tejto dohode a že v tomto Parlamente je okrem toho okamžitý a široký konsenzus, silný signál naznačujúci povinnosť transparentnosti a výzva na činy. Dúfam, že hlasovanie bude takmer jednomyseľné. Enikő Győri úradujúca predsedníčka Rady. - (HU) Transparentnosť je mimoriadne dôležitým princípom demokratických inštitúcií. Platí to najmä pre európske inštitúcie, lebo - ako je všeobecne známe - často ich obviňujú z vylúčenia a netransparentnej činnosti. Rada sa zaviazala vynakladať úsilie s cieľom zabezpečiť najvyššiu úroveň transparentnosti medzi inštitúciami a orgánmi Európskej únie. Rada navyše vie, že občania očakávajú od tých, ktorých poverili riadením svojich záležitostí, že budú dodržiavať najvyššie možné normy; Rada preto víta iniciatívu Európskeho parlamentu a Rady zriadiť register transparentnosti. Tešia ma najmä správy pána Carla Casiniho. Ak ich Parlament prijme, register transparentnosti bude možné zriadiť v najbližších mesiacoch, a to na základe týchto správ. Týmto môžeme znova ukázať, že EÚ sa zaviazala dosiahnuť transparentnosť nielen slovami, ale aj činmi. Chcem využiť túto príležitosť a zdôrazniť, že viem, že Rada bola vyzvaná, aby sa zúčastňovala na činnosti registra transparentnosti. Rada doteraz nezamýšľala zúčastňovať sa na tomto procese v plnej miere, lebo na rozdiel od Parlamentu a Komisie Radu už len z dôvodu jej povahy neovplyvňuje činnosť zástupcov záujmových skupín. Títo zástupcovia ju vo všeobecnosti nekontaktujú ako inštitúciu, ale svoju činnosť zameriavajú na členské štáty. Tak či onak, už som vysvetlila, že Rada je pripravená zúčastňovať sa na prevádzke registra a sledovať jeho činnosť. Okrem toho sme pripravení diskutovať s Parlamentom a Komisiou o aspektoch prípadnej úlohy Rady, a to samozrejme bez toho, aby sme odkladali nadobudnutie platnosti dohody medzi týmito dvomi inštitúciami. Na základe posledného rozhodnutia Rady teraz zvažujeme možnosť politického vyhlásenia o tom, že register bude uvedený do činnosti v júni. Maroš Šefčovič podpredseda Komisie. - Transparentnosť občanov zaujíma a znepokojuje a je zásadná pre zvýšenie demokratickej legitimity Európskej únie. S radosťou vám oznamujem, že už dnes máme v registri Komisie viac ako 3 800 zaregistrovaných. Preto som celkom presvedčený, že prijatie spoločného registra transparentnosti bude predstavovať veľký krok smerom k zlepšeniu transparentnosti rozhodovacieho procesu EÚ a k priamej reakcii na obavy občanov. Chcel by som pochváliť našu spoločnú pracovnú skupinu za veľmi prínosnú prácu. Pri tejto príležitosti by som chcel tiež vzdať hold našej dnešnej predsedajúcej pani Wallisovej a nášmu spravodajcovi pánovi Casinimu, ako aj pánovi Leinenovi a pani Durantovej. Bola to vynikajúca skupina a bolo skutočným potešením spolupracovať. Výsledkom našej práce je veľmi vyvážený a pragmatický návrh medziinštitucionálnej dohody, ktorý dnes predkladáme tomuto Parlamentu na zváženie a diskusiu. Ak bude zajtrajšie hlasovanie kladné, naše dve inštitúcie môžu tento register uviesť do činnosti v júni. Nepochybne tým vyšleme silný politický signál, ktorý bude potvrdzovať naše odhodlanie presadzovať transparentné a etické praktiky na európskej scéne. Cieľom tohto registra je dať občanom väčšiu transparentnosť, čo sa týka organizácií a samostatne zárobkovo činných osôb, ktoré sú zapojené do tvorby politík EÚ alebo ktoré sa pokúšajú ovplyvniť rozhodovací proces EÚ. Chápem, že sú nejaké obavy, pokiaľ ide o regionálne verejné orgány, takže to radšej objasním. Otázkou bolo, či by sa mali registrovať. Myslím si, že ak si tento text pozorne prečítame, je celkom jasné, že by neodhalil ich skutočnú totožnosť, ako ani to, že zabezpečujú priame zastupovanie svojich občanov, ako im to ukladajú ich vlastné ústavné systémy. Pozorné prečítanie obsahu dohody by malo v tomto ohľade poskytnúť absolútne uistenie. Áno, v texte sa otvorene píše, že od miestnych, regionálnych a samosprávnych orgánov sa neočakáva, že sa zaregistrujú. Tento prístup posilňuje príloha č. 1, ktorá naznačuje, že od samotných verejných orgánov sa neočakáva, že sa zaregistrujú. Registrácia sa nebude očakávať ani od služieb, ktoré tvoria neoddeliteľnú súčasť administratívy obsadenej miestnymi, regionálnymi a samosprávnymi úradníkmi a ktoré sa zapájajú do činností zodpovedajúcich inštitucionálnym alebo ústavným právomociam. Dúfam, že toto pomôže objasniť obavy, ktoré som si v posledných dňoch všimol. Na záver mi dovoľte povedať niekoľko slov o medziinštitucionálnom rozmere. Myslím si, že všetci sme presvedčení, že dosiahnutie spoločnej spolupráce s Komisiou a Parlamentom by sa ďalej upevnilo zapojením Rady. Preto som zaviazaný a úprimne ďakujem maďarskému predsedníctvu za to, že zmenilo postoj v Rade a že ju dostalo do dobrej nálady a dobrého rozpoloženia, pokiaľ ide o hľadanie spôsobov, ako by sme mohli čo najlepšie zariadiť vzťahy medzi Radou, Komisiou a Parlamentom pri riadení registra, lebo politický signál, že tieto tri inštitúcie berú túto vec tak vážne a že túto otázku transparentnosti vyriešia spoločne, bude veľmi silný. Som si istý, že s takou politickou podporou od všetkých troch inštitúcií veľmi skoro dosiahneme hranicu 4 000 zaregistrovaných. Manfred Weber v mene poslaneckého klubu PPE. - (DE) Transparentnosť je základným kameňom demokracie, lebo zabezpečuje, aby ľudia vedeli, kto má vplyv a ako sa prijímajú rozhodnutia. Od nadobudnutia platnosti Lisabonskej zmluvy má Európsky parlament omnoho viac právomocí. Preto je správne, aby bol náš modus operandi vždy otvorený diskusii a aby sme spochybňovali sami seba. Rokovania medzi Európskym parlamentom a Komisiou vo vzťahu k registru transparentnosti sú úspešné a teraz sme dosiahli vynikajúci výsledok. Chcel by som znova zdôrazniť, že je dobré, že sme sa zhodli na jasných pravidlách pre miestne a regionálne orgány, dokonca aj pre cirkvi, a to na takých, ktoré odzrkadľujú ich záujmy. Okrem toho by som chcel povedať, že lobizmus ako taký nepovažujeme za zlý. Potrebujeme názory odborníkov a musíme byť schopní prizvať odborníkov k svojej práci. Napokon, je dôležité, aby sme my ako poslanci Parlamentu zvažovali veci slobodne a prijímali rozhodnutia nezávisle. Teraz by som chcel povedať, že my poslanci Parlamentu máme byť na čo hrdí. Ak urobíme porovnanie na úrovni členských štátov, zistíme, že len málo členských štátov Európskej únie ešte nezriadilo register transparentnosti na tejto úrovni. V hlavnom meste našej krajiny Berlíne, v ktorom aj bývam, takýto register transparentnosti neexistuje, a preto by sme si mali byť všetci vedomí toho, že ide o skutočne významný krok vpred. Rade by som povedal: ak Rada nemá problém s touto otázkou, lebo lobisti majú v tomto prípade veľmi malý vplyv, potom by malo byť pre ňu ľahšie podpísať register transparentnosti. Rovnako by Rada mohla premôcť svoj vnútorný odpor. Na záver by som chcel zdôrazniť, že ak my v Parlamente chceme v budúcnosti do väčšej miery uniknúť vplyvu lobistov, budeme potrebovať väčšiu podporu a viac personálu, vďaka čomu budeme môcť dosiahnuť viac pre občanov Európskej únie. Matthias Groote v mene skupiny S&D. - (DE) Najprv chcem poďakovať spravodajcovi a všetkým, ktorí sa zapojili do tohto procesu, lebo zajtra po hlasovaní sa konečne uzavrie dlhé obdobie tvrdej práce. Je to dobrý deň pre Európu, Európsky parlament ako inštitúciu a Komisiu, lebo sme úspešne uviedli spoločný register transparentnosti do činnosti. Je to dôležitý krok vpred, ale treba urobiť ešte viac. Chcel by som sa vyjadriť k dvom otázkam. Po prvé, register nie je v skutočnosti povinný. Toto treba teraz otvorene povedať. V tomto ohľade chcem pánovi komisárovi položiť otázku: Komisia vždy tvrdila, že primeraný právny rámec pre toto neexistuje. Je Komisia pripravená zriadiť taký právny rámec, aby sme mali po preskúmaní povinný register? Veľmi ma potešilo vyhlásenie Rady, že Rada nepredpokladá žiadne ťažkosti s pripojením sa k nášmu registru, ako práve uviedol pán Weber. Dúfam, že Rada bude v tom pokračovať, lebo tento register bude skutočne dokončený len vtedy, ak budú mať všetky tri inštitúcie Európskej únie spoločný register a ten bude zároveň povinný. Ako skupina sme za pozmeňujúci a doplňujúci návrh, ktorý predložila iná skupina a ktorý vyžaduje, aby sa v registri transparentnosti uvádzali aj peniaze vynaložené na lobizmus; tento pozmeňujúci a doplňujúci návrh zamýšľame podporiť. Pokiaľ ide o rôzne vnútroštátne lobistické skupiny, bolo jasne povedané, že tieto sa do registra zapisovať nebudú. Chcel by som poďakovať všetkým kolegom poslancom za ochotu nájsť kompromis v tejto otázke. Ak by sme s vnútroštátnymi lobistickými skupinami zaobchádzali rovnako ako s priemyselnými lobistami alebo inými odbornými združeniami, vrhalo by to zlé svetlo na túto dohodu. Andrew Duff v mene skupiny ALDE. - Nedávne škandály nepochybne odhalili, akú moc môžu mať lobisti nad Parlamentom, takže skupina liberálov nadšene víta úpravu registra lobistov účinne vytvárajúcu priamočiary povinný systém, ktorý by mal priniesť väčšiu transparentnosť a lepšie konzultačné procesy. Páči sa mi najmä odsek 9 tejto správy, ktorý požaduje, aby predsedníctvo Parlamentu navrhlo systém legislatívnych stôp, vďaka ktorým by spravodajcovia mohli zaznamenávať tých, ktorí lobujú v priebehu prípravy návrhov právnych predpisov. Ide o citlivú otázku, ale myslím si, že by to bol ďalší krok smerom k zlepšeniu verejnej legitimity Parlamentu a kvalitnej tvorby našich právnych predpisov. Tento systém sa dokončí len vtedy, keď sa pripojí aj Rada, ktorá je druhou komorou nášho zákonodarného zboru, ale vítam váhavé kroky vpred, ktoré robí, a ďakujem predsedníctvu za vyhlásenie z dnešného popoludnia. (Rečník prijal otázku podľa postupu zdvihnutia modrej karty v súlade s článkom 149 ods. 8.) Matthias Groote (DE) Chcem poďakovať pánovi Duffovi za to, že sa zmienil o otázke legislatívnych stôp. Myslíte si, že legislatívna stopa, ktorej rozsah ešte len treba definovať, môže tiež obmedziť prácu Európskeho parlamentu? Okrem toho: ako ďaleko bude podľa vás siahať vplyv legislatívnej stopy? Andrew Duff Myslím si, že by išlo o pokus. Ak by bol úspešný, prax by sa rozšírila, ako pri všetkých pokusoch. Myslím si však, že by sa mal obmedziť len na spravodajcov, ktorí sú zodpovední za prípravu návrhov právnych predpisov v mene Parlamentu. Mali by zverejniť mená ľudí, s ktorými sa počas svojej práce oficiálne stretli. Myslím si, že by to podporilo inteligentné a informované lobovanie v Parlamente. Všetci vieme, že pokiaľ ide o prvotriednu prípravu návrhov právnych predpisov, spoliehame sa na odbornosť profesionálov mimo tohto Parlamentu. Ashley Fox v mene skupiny ECR. - Na úvod by som rád poďakoval pánovi Casinimu za prácu na príprave tejto medziinštitucionálnej dohody. Členovia Výboru pre ústavné veci a Komisia spolupracovali na príprave zmysluplnej a praktickej správy, ktorá prinesie do legislatívneho procesu väčšiu transparentnosť. Pani predsedajúca, dobre, že dnes predsedáte; ďakujem vám za prácu, ktorú ste urobili na rokovaniach medzi Parlamentom a Komisiou. Táto správa je vo svojom prístupe primeraná; je užitočná a domnievam sa, že bude prínosná. Uznáva dôležitú úlohu, ktorú regionálne a miestne vlády zohrávajú pri tvorbe európskych právnych predpisov, a preto jasne rozlišuje medzi lobistami a miestnymi a regionálnymi štátnymi úradníkmi. Hoci je táto správa krokom správnym smerom, treba urobiť ešte viac. Dúfam, že tento register - ak sa ukáže ako úspech - sa vyvinie na povinný register lobistov. Súhlasím s návrhom pána Duffa, že spravodajcovia by mali uvádzať mená lobistov, na ktorých sa obrátili pri príprave právnych predpisov. Niet pochýb, že naši voliči majú voči nám v tomto Parlamente veľkú mieru podozrenia. Čím viac transparentnosti a otvorenosti, tým lepšie. Vzhľadom na to môžem povedať už len to, že jediným problémom tejto dohody je, že jej chýba jedna inštitúcia. Som sklamaný, že Rada sa k nej nepripojila. Členské štáty by mali ako spoloční zákonodarcovia spojiť sily a podpísať tento register, aby sme mohli zabezpečiť skutočne transparentný legislatívny proces. Gerald Häfner v mene skupiny Verts/ALE. - (DE) Politika stojí na dôvere. Poslanci tohto Parlamentu boli zvolení v slobodných a tajných voľbách občanmi členských štátov, ktorí od nás právom očakávajú, že budeme rešpektovať ich záujmy, inými slovami, spoločné dobro, a to vo všetkých našich vystúpeniach a rozhodnutiach, a nie sledovať vlastné záujmy alebo záujmy tretích osôb, či už ide o podniky, alebo záujmové skupiny. Vieme však aj to, že napríklad v Bruseli nás obklopuje viac ako 10 000 profesionálnych lobistov, ktorí robia presne to, čo naznačuje pomenovanie ich profesie, čiže sa pokúšajú vyvíjať vplyv na poslancov Parlamentu a na Komisiu. Nemôžete to zastaviť, pretože je to úplne normálne, žijeme predsa v slobodnej a otvorenej spoločnosti, ale musíme zabezpečiť, aby nás bolo v rámci tejto štruktúry počuť, a musíme si zachovať nezávislosť. Nie vždy sa nám to darí a sú aj takí poslanci, ktorí tieto pravidlá porušujú, čo je jedným z hlavných dôvodov, pre ktoré chceme naše pravidlá zlepšiť. Transparentnosť je jedným z najdôležitejších predpokladov dôvery a práve na nej v súčasnosti pracujeme. Po mimoriadne zdĺhavých rokovaniach sa nám podarilo dohodnúť sa s Komisiou na tomto registri transparentnosti. Určite by som uprednostnil, ak by sa do neho zapojila aj Rada. Skupina zelených/Európska slobodná aliancia za to dlho bojovala. Teší nás, že sme to dosiahli, a sme dosť hrdí na výsledok, hoci musím povedať, že nie sme spokojní so všetkými aspektmi. Uprednostnili by sme, ak by bol tento register povinný nielen pre tých, ktorí pracujú v budovách Komisie a Parlamentu, ale aj pre tých, ktorí vyvíjajú činnosť inde, napríklad v niektorom z mnohých bruselských barov pri pohári vína. Chceme, aby sa register nevzťahoval len na Parlament a Komisiu, ale aj na Radu. Chceme, aby boli sprístupňované podrobnosti presnejšie a zmysluplnejšie. Nazdávame sa, že sumy peňazí, ktoré sú v tom zapojené, by sa mali radšej merať rovnako, a nemali by sme pripustiť situáciu, ktorá sa teraz navrhuje a v ktorej budú menšie činnosti merané v rozpätí 50 000 EUR a väčšie vo väčších rozpätiach, lebo tak je ťažšie zistiť, o akú presnú sumu peňazí ide. Sme aj za to, aby spoločný sekretariát vykonával pravidelné kontroly. Aj tak je však tento deň dobrý pre Európu, lebo nám prináša väčšiu transparentnosť. Chcem poďakovať všetkým zúčastneným za to, čo sme dosiahli. Søren Bo Søndergaard v mene skupiny GUE/NGL. - (DA) Táto správa je krokom smerom k väčšej otvorenosti a povinnému registru lobistov pre každého, kto sa pokúša ovplyvniť EÚ. Než však dosiahneme náš cieľ, treba prejsť ešte dlhú cestu. Ako navyše ukázali skorumpovaní poslanci Európskeho parlamentu, tiež si musíme pozametať pred vlastným prahom. Musíme dať najavo, že nie je prijateľné, aby mali poslanci Európskeho parlamentu akúkoľvek formu plateného pracovného miesta na takej strane, ktorá môže spochybniť našu bezúhonnosť. Okrem toho musíme mať účinné kontrolné prostriedky a pravidlá na zistenie následkov porušenia pravidiel. Tiež musíme stanoviť jasné pravidlá ochrany ľudí, ktorí upozorňujú na podvody, aby sme zabránili zastreleniu posla. Tešíme sa na správu od osobitného výboru a v tomto ohľade predpokladáme urýchlené preskúmanie dohody, o ktorej tu dnes diskutujeme, ako aj rokovacieho poriadku Parlamentu. (Rečník prijal otázku podľa postupu zdvihnutia modrej karty v súlade s článkom 149 ods. 8 rokovacieho poriadku.) Hans-Peter Martin (DE) Pán Søndergaard, chcel som sa vás opýtať, čo si myslíte o prístupe týkajúcom sa legislatívnej stopy a čo podľa vás znamená, že register transparentnosti bude naďalej nepovinný, inými slovami, že naďalej budú existovať obrovské biele miesta. Søren Bo Søndergaard (DA) Ďakujem za otázku. Dáva mi príležitosť zdôrazniť to, čo som už povedal, konkrétne to, že než dosiahneme náš cieľ, musíme urobiť ešte veľa práce. Nemyslíme si, že by sme tento cieľ už dosiahli. Domnievame sa, že ešte vždy niečo chýba. Je jasné, že to, či bude register povinný, je najrozhodujúcejšie. Nazdávame sa, že myšlienka digitálnej stopy v legislatívnych textoch je dobrá a že by sme ju mali uplatniť. Zároveň si ale samozrejme myslíme, že register by mal byť povinný, ak má fungovať. Ako som už však povedal, toto je krok správnym smerom, a dúfame, že keď dostaneme správu od osobitného výboru a keď sa tento text bude mať preskúmať, lebo sa musí preskúmať do dvoch rokov, budeme mať príležitosť úplne dosiahnuť náš cieľ, keďže v tejto oblasti musíme náš cieľ dosiahnuť úplne. John Stuart Agnew Takže budeme mať register transparentnosti. Nie je prekvapujúce, že sa to stane len preto, lebo podnikaví britskí novinári ukázali, s akou ľahkosťou niektorí poslanci Európskeho parlamentu podľahli čaru peňazí. Vtedy sa Európsky parlament celkom ako policajný riaditeľ vo filme Casablanca tváril, že je šokovaný - šokovaný -, lebo zistil, že korupčné lobovanie sa odohrávalo hneď pod jeho nosom. Tento register nesie všetky charakteristické známky situácie, v ktorej prijímame opatrenia, keď je už neskoro. Zmení len málo; lobisti vždy prerazia. Bol zavedený dobrovoľný systém registrácie; bol dosť neúčinný. Teraz sa vrhne trochu svetla na to, čo sa deje, ale väčšina z toho sa znova prepadne do hlbokých kalných vôd stojatého jazera; ako vždy, pôjde o obchod. Ako obyčajne, aj teraz ponesú poslušní občania bremeno byrokracie a previnilci si jednoducho nájdu spôsob, ako pokračovať. Kým budú peniaze daňových poplatníkov striekať okolo Bruselu v takých množstvách ako teraz, vždy budú existovať bezohľadní lobisti, rovnako ako sa k zdochline vždy zlietavajú supy. (Rečník prijal otázku podľa postupu zdvihnutia modrej karty v súlade s článkom 149 ods. 8.) Gerald Häfner (DE) Pán Agnew, som síce úplne za dobre riadenú výmenu názorov počas rozpráv, ale veľmi ma neteší, keď sa veci prezentujú zavádzajúcim spôsobom. Preto vás chcem požiadať, aby ste opravili svoje posledné vyhlásenie. Práve ste povedali, že Parlament diskutuje o otázke registra transparentnosti len preto, lebo niekoľko britských novín nedávno upozornilo verejnosť na jeden konkrétny príbeh. Preto vás chcem požiadať, aby ste vysvetlili Parlamentu a verejnosti vo všeobecnosti, že sme o tejto otázke začali diskutovať už pred nejakým časom a že na tomto registri transparentnosti sme sa dohodli už predtým, než vôbec došlo k udalostiam, o ktorých ste hovorili. John Stuart Agnew Zdá sa, že toto je katalyzátor, ktorý celú vec odštartoval. V skutočnosti ani nechcem, aby tu boli vôbec nejakí britskí poslanci Európskeho parlamentu. Nechápem, prečo by sme mali tolerovať, že cudzie inštitúcie, ako sú tieto, riadia naše veci. Čím ďalej ideme na juh a na východ, tým je kultúra korupcie horšia. Nepáči sa mi to a nechcem, aby sa na tom zúčastňovala naša krajina. Andreas Mölzer (DE) Všetci vieme, že nielen Európsky parlament, ale aj Európska únia ako celok má obrovský problém s dôveryhodnosťou. Som si istý, že pán Häfner to nebude chcieť počuť, ale hoci Parlament konečne dosiahol dohodu o tomto registri transparentnosti, podľa mňa budú tomuto registru nepochybne chýbať zuby, keďže sa podvoľujeme tlaku posledného lobistického škandálu. Domnievam sa, že dobrovoľný register je obyčajný podvod a neposkytne väčšiu transparentnosť, ani nás nedovedie do situácie, v ktorej bude Rada ministrov pripravená zapojiť sa, takže nemáme ani len podporu všetkých kľúčových zákonodarných orgánov. Ak sa do toho Rada aj zapojí, stále bude existovať veľké množstvo bielych miest. Na oficiálnych dokumentoch zverejňovaných Komisiou očividne pracujú stovky odborných skupín, ale totožnosť členov týchto poradných orgánov, ktorí sa stretávajú za zatvorenými dverami, je prísne stráženým tajomstvom. Podľa mňa potrebujeme záznam nielen o všetkej práci pre podniky alebo medzinárodné koncerny, ale aj o všetkom platenom lobizme za záujmové skupiny, ako sú napríklad odborné organizácie a odborové zväzy. Naši občania majú právo aj v tomto prípade očakávať nefalšovanú transparentnosť. Marietta Giannakou (EL) Blahoželám pánovi Casinimu k jeho správe, ktorá je úplne správna. Otázka transparentnosti sa, samozrejme, týka dôstojnosti poslancov parlamentu, o tom niet pochýb. Čím viac opatrení však prijmeme, tým viac podporíme transparentnosť a fungujúce vzťahy medzi inštitúciami Únie a našimi sociálnymi partnermi a záujmovými skupinami. Nový navrhovaný register chráni transparentnosť v širokej škále kontaktov medzi inštitúciami a koncentruje zástupcov osobitných záujmov, zástupcov občianskej spoločnosti a zástupcov verejných orgánov v samostatných kapitolách, a tak rozlišuje medzi rôznymi úlohami záujmových skupín a oficiálnych zástupcov inštitúcií. Výzva na registráciu chráni samotnú totožnosť záujmových skupín a lobistov, lebo ich nezávisle uznáva a dáva ich do takého postavenia, aby mohli hovoriť s inštitúciami EÚ priamo a bezprostredne. Po ratifikácii Lisabonskej zmluvy sa právomoci Európskeho parlamentu posilnili, čo priťahuje čoraz viac zástupcov, ktorí žiadajú o zásah. Na záver chcem povedať, že register transparentnosti slúži najmä transparentnosti a demokratickej, pluralistickej interakcii medzi sociálnymi partnermi, občanmi, ktorí dali poslancom parlamentu mandát, a inštitúciami EÚ. Je samozrejmé, že všetky inštitúcie EÚ a vyšší úradníci musia mať miesto v každom takom registri transparentnosti. Enrique Guerrero Salom (ES) Rád by som poďakoval pánovi Casinimu za správy o tomto registri transparentnosti. Žijeme v kríze mimoriadneho rozsahu, ktorá nás sprevádza už dlho, a hrozí, že s nami zostane ešte dlhšie. Takáto kríza zhoršuje životné podmienky verejnosti a znižuje jej očakávania do budúcnosti. Keď nám hospodárske krízy bránia legitimizovať politiku s pozitívnymi výsledkami, ktoré ponúkame verejnosti, musíme prispieť k tomuto legitimizovaniu tak, že budeme dôsledne rešpektovať politické hodnoty, ktoré obhajujeme: úspornosť, čestnosť, blízkosť k verejnosti a transparentnosť. Tento register je krokom smerom k transparentnosti, ale len krokom. Súhlasím s kolegami poslancami, ktorí zdôraznili, že je nutné, aby bol tento register povinný, aby sa do neho zapojila aj Rada a aby prísnejšie pokutoval nečestné správanie. Alexandra Thein (DE) Keď budeme zajtra hlasovať o registri transparentnosti, bude to dôležitý krok správnym smerom, ale nepochybne to nebude posledné slovo v tejto otázke. Po prvé, teší ma, že sme vybrali nový názov registra lobizmu v Európskom parlamente, ktorý sa datuje do roku 1996 a ktorý je dnes známy ako register transparentnosti. Je mi ľúto, keď vidím, kto sa bude musieť zaregistrovať, aby získal jednoročnú priepustku do budovy - v zozname sú aj verejné inštitúcie a orgány. Ako som povedala už predtým, chápem, prečo je potrebné, aby sa registrovala právna spoločnosť, ale už menej chápem, prečo sa musia registrovať aj verejné orgány, ktoré nikdy neboli a nebudú aktívne na úrovni politických strán. Bez ohľadu na dosiahnutú transparentnosť všetko nakoniec závisí od morálneho kompasu každého poslanca tohto Parlamentu, lebo ten mu diktuje, čo si myslí, že je správne, s kým sa stretne a s kým sa rozhodne nestretnúť, koho poslúcha a koho sa rozhodne neposlúchnuť. Veď ľudia sa na nás obracajú aj prostredníctvom mnohých iných komunikačných kanálov. Hans-Peter Martin (DE) Riadenie sa vlastným morálnym kompasom môže byť nespoľahlivé. Myslím si, že všetko je to o nezávislosti poslancov tohto Parlamentu. Lobizmus sa, samozrejme, stáva problémom, ak sa niekto pokúša zmeniť vaše presvedčenie a používa pritom všetky možné argumenty, najmä ak sú tieto argumenty nečestné. Faktom je, že teraz sa v registri lobizmu uvádza len 2 800 z 20 000 lobistov v Bruseli. Faktom je aj to, že tu v tomto Parlamente máme príliš málo príležitostí na rozvinutie dostatočne kvalifikovanej odbornosti; toto by sa mohlo rýchlo zmeniť presmerovaním finančných prostriedkov, čo veľmi podporujem. Tento register transparentnosti môže byť len malým víťazstvom, ale môžeme ho vnímať aj ako krok rovnakým smerom ako Washington D. C., v ktorom sa už dlhšie uplatňuje lobistický zákon o zverejňovaní informácií. Funguje lepšie ako čokoľvek, čo máme my tu. Pokiaľ ide o mňa, myslím si, že by sme mali čo najskôr zaviesť nielen koncepciu legislatívnej stopy, ale aj koncepciu legislatívneho odtlačku, inými slovami, mali by sme zverejniť všetkých lobistov, s ktorými prichádzame do kontaktu, ako aj to, čo s nimi riešime. Chcel by som vás vyzvať, aby ste si prezreli moju internetovú stránku, na ktorej som zriadil merač lobistov zaznamenávajúci každý kontakt s lobistami bez ohľadu na to, či v súčasnosti pracujem na legislatívnej iniciatíve, alebo nie. Seán Kelly (GA) Táto správa je dôležitá, lebo sa týka samotnej podstaty našej práce v Parlamente: prípravy a vykonávania pravidiel a právnych predpisov. Ako povedal pán Casini, výraz "lobista" je trochu nešťastný, lebo vytvára dojem privilegovania, korupcie alebo aj jedného, aj druhého, kým v skutočnosti ide o odborníkov v ich oblasti, ktorí nás pomáhajú informovať o zložitostiach a odtienkoch rôznych právnych predpisov, ktoré navrhujeme. Ja sám som teraz zapojený do prípravy stanoviska k ochrane údajov a množstvo skupín, ktoré za mnou prichádzajú so svojimi názormi, ma ohromuje. Ak by som mal mať register, chcel by som zaznamenávať aj tých, ktorí za mnou prišli, lebo tak by sme mohli dosiahnuť skutočnú transparentnosť. Register lobistov oficiálne, ale aj záznam o tých, ktorí u nás lobujú. To by prinieslo skutočnú transparentnosť, väčšiu dôveryhodnosť a v konečnom dôsledku aj väčšiu dôveru. Stavros Lambrinidis Často sa hovorí, že naši občania si nie sú vedomí väčších právomocí, ktoré má Parlament od nadobudnutia platnosti Lisabonskej zmluvy. Môže to byť pravda a to je veľmi zlé, lebo si môžete byť istí, že lobisti - alebo tí, ktorí sa tak tvária, ako sa nedávno ukázalo - dobre poznajú právomoci tohto Parlamentu. Spolurozhodujeme o takmer všetkých dôležitých právnych predpisoch v EÚ a to je dobrá vec, lebo zastupujeme ľudí EÚ. Sme jediný orgán, ktorý volia priamo oni sami. Hoci táto inštitúcia je a vždy bude jednou z najtransparentnejších v Únii, ešte vždy sa domnievam, že s väčšími právomocami prichádza väčšia zodpovednosť, a práve o dosiahnutie tejto zodpovednosti sa musíme usilovať v nadchádzajúcich mesiacoch. Dohoda, ktorú sme dnes dosiahli s Komisiou, nie je zlá, ale lobisti musia mať povinnosť zapísať svoje meno a svoje skutočné záujmy do registra. A práve toto Parlament už vyžaduje od lobistov, ktorí sem za nami prichádzajú. Dúfam, že ostatné inštitúcie nás budú nasledovať. Uzavriem to týmto. Ako ste už povedali, spolupredsedám tejto pracovnej skupine, ktorá bola zriadená. O tom, o čom diskutujeme, nemôžem povedať veľa podrobností. Môžem vás však uistiť, že zabezpečíme, aby bol kódex správania tohto Parlamentu jedným z najtransparentnejších a aby boli preň naši občania, ako aj my sami, na nás hrdí, že sme poslancami tejto mimoriadnej inštitúcie. Monika Flašíková Beňová (SK) V úvode by som chcela oceniť, že situácia v oblasti transparentnosti Európskej únie sa predkladanou dohodou zlepšuje, buďme však úprimní: je ešte ďaleko od ideálu. Pozitívne však je, že lobisti majú teraz vyššiu motiváciu zapísať sa do registra, lebo inak sa nedostanú do Európskeho parlamentu. Zlepšuje sa tiež prístup k údajom o lobistoch vrátane ich mien a tiež treba oceniť, že lobisti, ktorí nebudú dodržiavať pravidlá, budú čeliť rôznym sankciám, napríklad môžu byť vylúčení z registra, čím sa dostanú na čiernu listinu. Otázkou je, či sú tieto opatrenia dostatočné. Napríklad neviem sa stotožniť s tým, že registrácia je de facto povinná, keďže prístup do Parlamentu majú len registrovaní lobisti. Kvôli zvýšeniu transparentnosti je nevyhnutné, aby registrácia bola naozaj aj de jure povinná a ja dúfam, že dokonca tohto volebného obdobia sa nám to podarí. Treba tiež vylepšiť pravidlá ohľadom podávania správ lobistických firiem o výdavkoch, ktoré vynaložili na lobingové aktivity. Súčasná úprava totiž umožňuje lobistom reportovať omnoho menej než reálne vynaložili. Rovnako dôležitá je transparentnosť ohľadom finančných zdrojov, z ktorých lobistické a konzultačné spoločnosti čerpajú svoje príjmy. Záverom by som chcela dodať, že by som veľmi ocenila, keby kolegovia tému "transparency register" nezamieňali s témou "code of conduct", pretože je to celkom iná téma. Kolegovia europoslanci, ktorí sa stali akousi obeťou - aj keď vlastným pričinením - vymyslenej lobistickej agentúry, by nemali byť akousi motiváciou pri tvorení pravidiel "transparency register". Marita Ulvskog (SV) Bolo toho povedaného už veľa, ale stojí to za zopakovanie. Je dobré, že sme sa konečne dohodli na registri lobistov. Mnohí z nás za to dlho bojovali. Aj tak je to ešte veľmi opatrný návrh. Napriek tomu som sa rozhodla vnímať ho ako prvý krok, ktorý možno rozvinúť do širšej zásady verejného prístupu do všetkých inštitúcií EÚ. Dnešné vyjadrenia Rady a pána komisára Šefčoviča sú veľmi pozitívne. Zásada zverejňovania informácií a transparentnosti je jedným z mála skutočne účinných nástrojov minimalizácie rizika porušovania pravidiel a podvodov. Okrem toho je to významný spôsob zvyšovania dôvery v tých z nás, ktorí pôsobia v tomto politickom systéme a v politike vo všeobecnosti. Medzi ďalšie kroky by malo patriť zapojenie všetkých inštitúcií, ďalej to, že register bude povinný, a ako v niektorých škandinávskych krajinách, aj to, že ho bude dopĺňať určitá forma ochrany ľudí upozorňujúcich na podvody, ktorí sú mimoriadne dôležití pre otvorenosť a transparentnosť. Ďakujem. Miroslav Mikolášik (SK) Zriadenie registra transparentnosti a zoznamu lobistov určeného pre organizácie a samostatne činné fyzické osoby, ktoré sa podieľajú na tvorbe a vykonávaní politiky Európskej únie, vítam a plne podporujem, pretože sprísnenie noriem s cieľom zabezpečiť stabilnú integritu verejnej správy Únie a posilnenie inštitucionálnych pravidiel je zárukou demokratického fungovania EÚ. Samozrejme, že register nesmie brániť poslancom na druhej strane plniť si svoje povinnosti plynúce z ich mandátu a stretávať sa so svojimi voličmi alebo zástupcami orgánov verejnej moci za členské štáty na pôde Európskeho parlamentu. Musia však existovať jasné pravidlá, ktoré sa vzťahujú na zástupcov osobitných záujmových skupín, aby bol zaručený otvorený, transparentný a pravidelný dialóg s tými, ktorí sa nejakým spôsobom snažia podieľať na tvorbe práva Európskej únie a ovplyvňovať ju. Michael Cashman Hovorím ako spravodajca nariadenia č. 1049/2001 o prístupe verejnosti k dokumentom a v duchu otvorenosti a transparentnosti zakotvených v tomto nariadení vítam túto dohodu. Je to ďalší krok správnym smerom, lebo otvorenosť a transparentnosť sú podstatou demokratického rozhodovacieho procesu a mali by sme byť informovaní o všetkých tých, ktorí ovplyvňujú, niekedy až nepatrične, politiku, postupy a výsledky. Musíme však urobiť viac práce, musíme zabezpečiť, aby boli transparentnosť a bezúhonnosť práce lobistov na úrovni EÚ čo najväčšie. Okrem toho musíme čo najskôr sprevádzkovať nový register a hneď, ako bude v prevádzke, by mali všetky osoby a organizácie patriace do rozsahu jeho pôsobnosti poskytnúť správne, aktualizované informácie, aby sme vedeli, kto čo ovplyvňuje. Na záver by som chcel uviesť, že Jana Mittermaierová z organizácie Transparency International povedala, že nový register bude skúškou záväzku všetkých strán zapojených do lobovania týkajúceho sa väčšej otvorenosti. Nedá sa to vyjadriť stručnejšie. Izaskun Bilbao Barandica (ES) Chcela by som povedať, že 21. storočie je storočím internetu, storočím WikiLeaks a storočím otvorenosti inštitúcií. Prináša teda transparentnosť a účasť verejnosti a my musíme za prijímanie našich rozhodnutí niesť časť zodpovednosti. Musíme rozhodovať spoločne. Naša práca musí byť preto aktívna už vo svojej povahe. Nemôžeme jednoducho čakať na lobistické a záujmové skupiny, kým na nás začnú tlačiť: musíme vynaložiť úsilie s cieľom priblížiť sa verejnosti, počúvať ju. Preto sa domnievam, že register transparentnosti a algoritmy legislatívnych odtlačkov budú účinné, sú príležitosťou na zlepšenie našich správ a meranie našich výsledkov a majú ďaleko od obmedzovania a vyvolávania strachu. Nazdávam sa, že je to jediný spôsob, ako sa môžeme pohnúť vpred s cieľom stať sa moderným parlamentom. Som zodpovedná za jednu správu a v dôvodovej správe som uviedla všetkých zástupcov, s ktorými pracujem, lebo ide o spôsob práce a prístup, ktoré by sme mali jasne oddeliť od všetkých nezodpovedných činov vykonaných v minulosti. Isabelle Durant (FR) Aj ja by som chcela vyjadriť spokojnosť s týmto textom, za ktorý budem zajtra s radosťou hlasovať. Chcela by som len zdôrazniť, že najnovšie škandály, o ktorých sme sa dozvedeli, sú pokusom o úplatkárstvo, ničím iným. Ide síce o vážnu vec, ale také sú posledné udalosti. Našu prácu sme začali dávno pred týmito poslednými vážnymi udalosťami, ktorými sa zaoberá iná práca. Ide o ojedinelé prípady a tiež je to dobrá práca. Napriek tomu vidíme, že mnohé skupiny využívajú značné zdroje a robia všetko možné, aby čo najviac ovplyvnili rozhodovanie. Tento register je preto krok správnym smerom. Prispela som k jeho vývoju a som aj mimoriadne spokojná s vykonanou prácou. Treba však podniknúť ďalšie kroky. Tento register sa musí stať dynamickým nástrojom, ktorý sa bude každoročne hodnotiť. Mal by byť všelijaký, len nie skostnatený. Myslím si, že v skutočnosti nás vývoj technológií a prostriedkov, ktoré lobisti využívajú, prinúti priebežne skúmať tento nástroj s cieľom zabezpečiť jeho účinnosť a prostredníctvom smernice zistiť, kto vykonáva lobistické činnosti, za koľko peňazí a akým spôsobom. Okrem toho som úplne za ekologické stopy - myslím legislatívne stopy -, ktoré by mohli poskytnúť zverejňovanie počtu lobistov a mien ľudí stretávajúcich sa s lobistami v správach, a som za to, aby sme mohli presne zistiť, kto čo povedal a kto koho ovplyvnil. Napokon, zverejniť register je jedna vec, ale vysvetliť, ako funguje, je úplne iná vec. Okrem toho treba dať občanom prostriedky, pomocou ktorých si budú môcť prezerať tieto registre, aby mohli zmysluplne využívať informácie, keď sa snažia pochopiť, ako rozhodujeme. Preto bude naša skupina bezvýhradne hlasovať za tento text. Franz Obermayr (DE) Lobovanie je ústredným nástrojom zapájania občanov do politického života, a preto treba zabrániť jeho zneužívaniu. Register transparentnosti preto naliehavo potrebujú všetky inštitúcie, nielen Parlament a Komisia, ale aj Rada, lebo veď v nej sa prijímajú skutočné rozhodnutia. Ak to mám lepšie sformulovať, registrácia musí byť povinná, a to nielen pre prístup do Parlamentu, veď napokon všetci lobisti nevyhľadávajú kontakty len v samotnej budove Parlamentu, ale častejšie áno ako nie aj v reštauráciách, na koktailových recepciách alebo v telocvični. Okrem toho by som sa rád vyjadril k transparentnosti vo vzťahu k politickým stranám. Ak aj ide o strany jednej osoby konajúce ako prevádzka jednej osoby, ktoré sa snažia prezentovať čistejšie ako ľalia, tieto strany a osoby musia dokázať požadovanú úroveň transparentnosti. Musia zabezpečiť transparentnosť vo vzťahu k svojmu majetku, nárokom na verejné peniaze a náhrade nákladov na kampaň, čiže vo vzťahu k skutočným peniazom, ktoré dostali od verejných orgánov vo svojich krajinách počas svojich volebných kampaní. Tieto náklady by sa mali dokladovať transparentným spôsobom. Janusz Władysław Zemke (PL) Vážený pán predsedajúci, ďakujem za možnosť vystúpiť. Ako väčšina poslancov v tomto Parlamente, aj ja súhlasím s tým, že register bude predstavovať pokrok z hľadiska transparentnosti legislatívneho postupu, ale podľa mňa ide iba o prvý krok. Mali by sme seriózne zvážiť ďalšie kroky a riešenia. Podľa mňa je najdôležitejšia otázka tá, čo môžu poslanci Európskeho parlamentu robiť. Môžu pracovať len vo svojej odbornej funkcii tu v Parlamente alebo sa môžu okrem svojej práce v tomto Parlamente podujať aj na iné činnosti? Osobne som presvedčený, že takéto iné činnosti by sa mali presne vymedziť a mali by medzi ne patriť len vedecká práca a vedecké publikovanie. Akékoľvek iné činnosti v rôznych oblastiach budú vždy vyvolávať otázky a pochybnosti. Lena Ek (SV) Lisabonská zmluva dala Európskemu parlamentu väčšie právomoci a s nimi prichádza aj väčšia zodpovednosť. Transparentnosť v našej práci je preto mimoriadne dôležitá z toho dôvodu, že naša práca zahŕňa tvorbu právnych predpisov pre 500 miliónov ľudí a často aj veľmi veľké sumy peňazí. Register lobistov, o ktorom sa teraz kompromisne rozhoduje, samozrejme, stojí za to a dúfam, že môžeme zájsť ešte ďalej a poskytnúť ochranu ľuďom, ktorí upozorňujú na podvody. Tiež dúfam, že môžeme zájsť ešte ďalej a zabezpečiť, aby sa uvádzanie informácií v registri, čo sa týka finančných podmienených záväzkov alebo vlastníctva, stalo radšej povinným než dobrovoľným, ako je to teraz. Okrem toho dúfam, že budeme viesť rozpravu o tom, aké vedľajšie činnosti sú z etického hľadiska primerané, keď pracujeme ako poslanci Európskeho parlamentu. Vítam tento kompromis a vnímam ho ako krok vpred, ale na tejto ceste musíme urobiť ešte omnoho viac krokov, ak máme dosiahnuť transparentnosť, otvorenosť a väčšiu demokratickú dôveru. Ďakujem. Maroš Šefčovič podpredseda Komisie. - Myslím si, že pán Weber správne uviedol, že na spoločne riadený register transparentnosti by sme mali byť hrdí, lebo okrem Spojených štátov alebo Kanady nepoznám iné miesto mimo Európskej únie, kde by fungoval register lobistov s takými parametrami, aké ideme zaviesť. V tomto prípade hovorím aj o hlavných mestách členských štátov. Otázka, ktorú predniesli niekoľkí rečníci, najprv pán Groote a potom pán Häfner, sa týkala povinného registra. My v pracovnej skupine dopodrobna diskutujeme o tejto otázke. Problémom je, že v súčasnosti nevidíme právny základ, ktorý by nám umožnil zaviazať spoločnosti, občanov alebo zástupcov záujmových skupín povinnosťou registrovať sa, ak chcú vykonávať svoju profesiu. My ako správa EÚ nemôžeme na tomto základe odmietnuť rokovať s takým subjektom alebo subjektmi. Preto hľadáme spôsoby, ako pozitívne motivovať spoločnosti, organizácie a lobistov, aby sa registrovali. Myslím si, že sme dosiahli veľa, lebo so súhlasom Parlamentu sme vlastne premenili tento systém na povinný. Pomocou našich spoločných opatrení spolu s Radou zlepšíme dobré meno a zvýšime tlak tak, že do dvoch rokov zistíme, ako to bude fungovať, a získame ďalšie skúsenosti, pokiaľ ide o kvalitné preskúmanie, a zistíme, ako môžeme ešte viac zlepšiť fungovanie tohto systému. Výzvy na primerané overenie, pokiaľ ide o financovanie činností zaregistrovaných: môžem vás uistiť, že Komisia už vykonáva náhodné kontroly všetkých zaregistrovaných, a som si istý, že tieto činnosti sa ešte posilnia, keď budeme spravovať tento register spoločne. Všetci zaregistrovaní by si mali byť istí, že ak existuje niečo neprimerané, nájdeme to, skritizujeme to, pokúsime sa to napraviť a nebudeme sa báť zahanbiť tých, ktorí sú za to zodpovední. Veľmi ma potešilo, že všetky tri inštitúcie robia v tejto práci pokroky - vraciam sa k tomu, lebo niekoľkí rečníci sa zmienili o význame, aký to má. Som si istý, že po tomto veľmi dôležitom otvorení zo strany maďarského predsedníctva nestratíme ani minútu a pokúsime sa čo najskôr začať medziinštitucionálne rokovania s Radou, aby sme našli, som si istý, veľmi ústretový spôsob, ako riadiť register spoločne, pričom naše tri inštitúcie budú pracovať na tejto otázke s tým istým cieľom zlepšiť transparentnosť tvorby právnych predpisov Európskej únie. Posledný bod, o ktorom sa zmienili niekoľkí rečníci a ktorý opísal pán Casini: register transparentnosti určite nie je čarovným prútikom ani zázračným všeliekom na boj proti korupcii. Veľmi dobre vieme, že vysoké morálne štandardy, etika, dôstojnosť a jasné pravidlá sú kľúčové. Ale určite by bolo veľmi dobrým nástrojom a dobrým ukazovateľom, ak by boli zaregistrovaní pripravení dodržiavať pravidlá a konať transparentne, ak by nemali čo skrývať - to by malo byť kľúčovým ukazovateľom pre nás -, ak by boli skutočnými partnermi, s ktorými môžeme spolupracovať a vymieňať si informácie, a ak by dôverovali našej budúcej komunikácii. Enikő Győri Dovoľte mi ako zástupkyni členského štátu, ktorý má zákon o lobizme už od roku 2006, uvítať dnešnú rozpravu a to, že Parlament a Komisia sa dokážu dohodnúť na otázke registra transparentnosti. Transparentnosť odjakživa predstavuje pre Radu veľmi dôležitú otázku. Veľmi ma teší, že hoci sme v rokoch 2008 a 2009 nedosiahli žiaden pokrok, teraz počas maďarského predsedníctva došlo k zvratu v tom, že Rada je pripravená sledovať procesy a do miery, do akej bude toho schopná, sa bude zúčastňovať na tejto činnosti - uvidíme, do akej miery, lebo rokovania ešte len budú. Takže sme pripravení na rokovania o našom prínose, a ako som naznačila v úvodnom vystúpení, myslíme si, že tento zámer by sme potvrdili politickým vyhlásením, ktoré by sme vydali v júni. Takže to neznamená, že pristúpime k medziinštitucionálnej dohode. Dôvodom, pre ktorý členské štáty v súčasnosti môžu prijať tento vzorec - ktorý, ako musím znova zdôrazniť, je výrazným pokrokom v porovnaní s predchádzajúcimi rokmi, je, že lobistické organizácie sa s výnimkou veľmi ojedinelých prípadov neobracajú na Radu ako na európsku inštitúciu. Cieľom lobistických činností sú skôr členské štáty, vlády členských štátov a vládne agentúry. Takže Rada nie je vystavená lobizmu do takej miery ako Komisia alebo Európsky parlament. Vážený pán predsedajúci, pán komisár, dámy a páni, dúfam, že spolupráca bude účinná a po týchto rokovaniach budeme môcť vydať toto politické vyhlásenie. Carlo Casini spravodajca. - (IT) Rád by som objasnil niektoré veci. Okrem toho by som chcel zdôrazniť, že táto dohoda bola uzavretá dávno pred udalosťami týkajúcimi sa britských novinárov. Žiaľ, je to jeden zo spôsobov, akými sa prostredníctvom médií šíria nepravdivé informácie. Napríklad veľké talianske noviny Corriere della Sera si dnes uťahovali z Európy, keď napísali, že konáme, až keď je neskoro a len po týchto udalostiach s novinármi. To nie je pravda. Nespravodlivo podnecujú nedôveru v Európu. Dohoda bola dosiahnutá dávno predtým. Jediné, čo sa stalo, je, že k tejto diskusii došlo s omeškaním, lebo po vypuknutí tohto škandálu sme premýšľali nad tým, či by sme sa mohli pokúsiť posilniť našu dohodu. Jej text však zostal nezmenený. To je prvé objasnenie. Druhé sa týka otázky povinnosti. Register už je povinný. Tí, ktorí chcú lobovať, sa musia zapísať do registra. Nerozumiem, čo znamená "povinný": nemôže to znamenať, že všetky spoločnosti, všetky podniky alebo všetci občania sa musia zapísať do tohto registra. To je nemožné. Môže to znamenať jedine to, že je na jednotlivých poslancoch Európskeho parlamentu, ktorí, keď sa na nich obráti niekto, kto chce na nich vyvíjať nátlak, ho musia vyzvať, aby sa zaregistroval, než dôjde ku kontaktu. Tretia poznámka sa týka prípadných budúcich pozmeňujúcich a doplňujúcich návrhov. Na tento účel je zriadená pracovná skupina, ktorá musí mať podľa mňa čo najväčší manévrovací priestor. Súhlasím s tým, že by sme mali zistiť totožnosť lobistov, s ktorými sa stretneme v priebehu rokovaní, ale neviem, či táto úloha prináleží iba spravodajcovi alebo či by sa mala vzťahovať až na predsedu. Pracovnej skupine sme dali možnosť predložiť akékoľvek potrebné odporúčania. Na záver chcem aj ja poďakovať pánovi Šefčovičovi, ktorý vo veľkej miere prispel k zavedeniu tejto dohody, ako aj zástupcom maďarskej vlády za to, že nás okrem iného uistili, že v krátkom čase sa k našej dohode pripojí aj Rada, ktorá nepochybne bojuje s vlastnou neistotou, keďže v tomto prípade určite predstavuje druhú komoru. Ak by mala tento register aj Rada, účinnejšie by to zdôraznilo, že štruktúra Európy sa skladá z vlády - Komisie - a zákonodarného orgánu, ktorý sa skladá jednak zo zástupcov občanov, jednak zo zástupcov štátov. Uvedomujem si však, že ešte vždy sú nezodpovedané otázky, keďže Rada ministrov zastupuje štáty. Som však presvedčený o tom, že dôjdeme k pozitívnemu záveru. Predsedajúci Rozprava sa skončila. Hlasovanie sa uskutoční v stredu 11. mája 2011. Písomné vyhlásenia (článok 149) Zita Gurmai písomne. - Vždy sa hrdíme tým, že sme najotvorenejšou z európskych inštitúcií. Posledný vývoj však nasvedčuje tomu, že bez ohľadu na výhody, ktoré tento systém poskytuje, má aj svoje nedostatky. Všetci vieme, ako európski občania strácajú dôveru voči Európe a, buďme úprimní, aj voči nám poslancom Európskeho parlamentu. Významným spôsobom, ako si znova získať ich dôveru, je byť otvorení v tom, čo robíme a čo ovplyvňuje našu prácu. Spoločný register transparentnosti, ktorý máme dnes prijať hlasovaním za dve predložené správy, je veľkým prvým krokom týmto smerom. Ide o "prvý krok", keďže nevyrieši všetky naše problémy. Hoci by bolo ťažké urobiť to teraz, v budúcnosti by sme mali pristúpiť k povinnej registrácii lobistov. Okrem toho by som chcela zdôrazniť, že takýto register nenahrádza naše jednotlivé snahy o transparentnosť a nutnosť prehodnotiť našu prácu v tomto ohľade. Olga Sehnalová Teší ma spoločný register transparentnosti Komisie a Európskeho parlamentu, teda aspoň v tejto forme. Mal by však byť len jedným z celého radu zásadných krokov smerom k väčšej transparentnosti v legislatívnom procese, ktoré by sa mali vzťahovať na všetky tri európske inštitúcie. Európsky parlament je jednoznačne ochotný viesť serióznu diskusiu o lobizme a pravidlách lobovania. Pôjde tak príkladom členským štátom, ktoré sa na takýto krok ešte nepodujali. Domnievam sa, že register transparentnosti prispeje aj k väčšej dôveryhodnosti politického prostredia. Jeho skutočný vplyv však bude závisieť najmä od ochoty každej zapojenej strany dodržiavať prísnejšie pravidlá. Marianne Thyssen písomne. - (NL) Môžem len zatlieskať tomu, že Komisia a Parlament ťahajú za jeden povraz s cieľom vytvoriť spoločný "register transparentnosti" pre lobistov, mozgové trusty a ďalšie záujmové organizácie. Veď napokon pri každom dokumente na našom programe sa musíme vedieť poradiť s rôznymi záujmovými skupinami, a to úplne otvorene. Na organizáciách, ktoré bránia naše vlastné záujmy, nie je, mimochodom, nič zlé, pokiaľ k tomu dochádza otvoreným a vyváženým spôsobom. Zásada "legislatívnej stopy", v rámci ktorej musia spravodajcovia uviesť, s kým prišli do kontaktu v procese prípravy svojich návrhov, je dobrou politikou. Tomuto som sa vlastne venovala už vo svojej správe o bezpečnosti hračiek. Jasné postupy, vďaka ktorým bude táto zásada všeobecne uplatniteľná, zlepšia transparentnosť. Okrem toho ide o vhodný nástroj skoncovania s výmyslami o lobizme kolujúcimi v širokej verejnosti, ktorej spoločné záujmy podporujeme my poslanci Európskeho parlamentu. To, že Rada napokon tiež vyjadrila ochotu pripojiť sa k tomuto registru, znamená, že budeme mať jedinečný register pre všetkých lobistov EÚ, na čom sme spolu s Európskym parlamentom pracovali celé roky. Preto podporujem tento prístup.

Darbų programa Pirmininkas Buvo išdalytas galutinis darbotvarkės projektas, kurį 2011 m. sausio 13 d., ketvirtadienio, posėdyje parengPirmininkų sueiga pagal Darbo tvarkos taisyklių 137 straipsnį. Pateikti pasiūlymai dėl šių pakeitimų. Potito Salatto (IT) Pone pirmininke, ponios ir ponai, norėčiau pasinaudoti darbų programoje numatyta galimybe oficialiai paprašyti, kad baronienC. Ashton atvyktų į Europos Parlamentą ir pateiktų ataskaitą dėl veiksmų, kurių buvo imtasi, ar kurių ji imsis dėl to, kas vyksta su pasaulio krikščionimis. Norėtume, jog ji atvyktų čia su ataskaita, kad Parlamentas apie viską būtų išsamiai informuotas. Pirmininkas Atsiprašau, pone P. Salatto. Šiuo klausimu oficiali diskusija vyks trečiadienį, 15.00 val. Nikolaos Chountis (EL) Pone pirmininke, atsižvelgdamas į 173 straipsnį dėl Darbo tvarkos taisyklių laikymosi noriu atkreipti dėmesį, kad pažeidžiamas 116 straipsnis, nes ši Europos Parlamento plenarinsesija yra trečia iš eilės, į kurios darbų programą nebuvo įtraukta 116 straipsnyje numatyta Klausimų Tarybai valanda. Gal galėtumėte paaiškinti, kodėl taip yra ir kokia to priežastis, taip pat ateityje užtikrinti, kad ginsite Europos Parlamento ir jo narių teisę vykdyti parlamentinę Tarybos kontrolę. Pirmininkas Labai greitai priimsime dėl to sprendimą. Tai susiję su Lisabonos sutartimi ir naujais Europos Parlamento ir Tarybos santykiais. Šiuo metu Europos Sąjungoje veikia dvejų rūmų parlamentas. Europos Parlamentas ir Taryba naudojasi lygiomis teisės aktų leidimo teisėmis. Santykiai Europos Sąjungoje pasikeitė, tačiau siūlyčiau nebetęsti šios diskusijos, nes šis klausimas bus išaiškintas artimiausiu metu. Pone N. Chounti, dėkui, kad atkreipėte į tai dėmesį. Labai greitai tai bus išaiškinta. Bernd Posselt (DE) Pone pirmininke, man abejonių kelia tai, kad, atsižvelgiant į galimus pokyčius ateityje, parlamentinteis- būtent klausimų valanda - panaikinama visiškai be jokio pagrindo. Kaip jūs pats sakėte, sprendimas dar nepriimtas. Atsižvelgiant į tai, klausimų valanda turėtų vykti, kol bus priimtas sprendimas, užuot prevenciškai vykdžius sprendimą, kuris dar nepriimtas. Visiškai sąžiningai jums sakau, kad, mano manymu, tai neteisinga, nes klausimais, susijusiais su užsienio politika ir plėtros politika, Taryba atlieka ne antrųjų rūmų funkciją, o yra institucija, kurios atžvilgiu neabejotinai privalome vykdyti parlamentinę priežiūrą. (Plojimai) Pirmininkas Norėčiau padėkoti jums abiem, kad iškėlėte šį klausimą. Noriu visus užtikrinti, kad iškelsiu šį klausimą kitame Pirmininkų sueigos susitikime šį ketvirtadienį. Kaip žinote, darbų programa sudaroma šiuose susitikimuose. Nuspręsime, kaip šis klausimas bus sprendžiamas ateityje. Pirmininkų sueiga yra atsakinga už darbų programą ir mes aptarsime šį klausimą šį ketvirtadienį. Ačiū. Pereikime prie darbų programos. Pirmadienis Žaliųjų frakcija / Europos laisvasis aljansas paprašė, kad diskusijos dėl padėties Tunise būtų užbaigtos priimant rezoliuciją, nors tai ir nebuvo planuota. Taigi siūloma priimti šiuo klausimu rezoliuciją. Kaip suprantu, D. Cohn-Bendit nori kažką pasakyti šiuo klausimu. Daniel Cohn-Bendit Pone pirmininke, jūs žinote, kad įvykiai Tunise tapo nebevaldomi, taip pat galime pasidžiaugti, kad šalį paliko Z. A. Ben Ali. Taigi šias kelias ateinančias savaites Tunise padėtis bus labai įtempta. Manau, kad Parlamentas turi parengti trumpą rezoliuciją, kuria iš Tarybos ir Komisijos būtų reikalaujama tam tikrų labai konkrečių dalykų. Kaip žinote, rinkimai gali įvykti po šešių-aštuonių savaičių nuo dabar, taigi neturime laiko laukti iki vasario mėn. Europos Sąjunga turi veikti, mes turime veikti dabar, o mūsų veiksmai turi būti pagrįsti rezoliucija, dėl kurios turėtume balsuoti ketvirtadienio popietę. Manau, kad, atsižvelgiant į esamą padėtį, šis Parlamentas bus nusiteikęs labai entuziastingai dėl pagaliau susidariusios galimybės patvirtinti rezoliuciją dėl Tuniso. Francesco Enrico Speroni Pone pirmininke, ponios ir ponai, nemanau, kad dėl rezoliucijos padėtis Tunise pasikeis, todėl esu prieš ją. Pirmininkas Kalbant apie diskusiją, vykusią pagal Darbo tvarkos taisyklių 122 straipsnį, Europos vieningųjų kairiųjų jungtinfrakcija / Šiaurės šalių žalieji kairieji pateikprašymą, kad iš darbotvarkės būtų išbrauktos diskusijos tema "Brazilija: Cesare'o Battisti ekstradicija". R. Tavares norėtų pristatyti šį prašymą. Pone R. Tavaresai, jums suteikiamas žodis. Rui Tavares GUE/NGL frakcijos vardu. - Pone pirmininke, keletas kolegų ėmėsi iniciatyvos įtraukti į darbotvarkę skubią rezoliuciją dėl Brazilijos atsisakymo išduoti Cesare'ą Battisti Italijai. Suprantu jų motyvus, bet, kaip įrodysiu, šiuo metu tai nėra su žmogaus teisėmis susijęs atvejis. Tai nėra skubus atvejis ir tai netgi nėra "teisinės valstybės principų pažeidimo" atvejis. Be to, tai vyksta labai blogu metu, kai Brazilija išgyvena baisiausias stichines nelaimes savo istorijoje. Cesare Battisti yra kalėjime. Jis laukia Brazilijos aukščiausiojo teismo sprendimo, o šiuo metu, pietų pusrutulio vasaros atostogų laikotarpiu, aukščiausiojo teismo posėdžiai nevyksta. Nėra priežasties manyti, kad nebus priimtas nepriklausomas sprendimas. Šiuo atveju išreiškiau solidarumą su aukų šeimomis ir galite būti tikri, jog nepritariu politiniam smurtui, nei dešiniųjų, nei kairiųjų, tačiau turėtume kuo greičiau surengti diskusijas dėl Pietų Sudano, Buchtaro Tabuni atvejo Indonezijoje ar savo lovoje nušauto palestiniečio. Ar Parlamentas prezidentės Dilmos Rouseff atžvilgiu iškart po jos novatoriškų rinkimų ir be jokios oficialios priežasties ketina surengti tokio tipo diskusijas, kokias paprastai skiriame tokiems žmonėms kaip R. Mugabe? Norėčiau jūsų paprašyti išbraukti klausimą dėl Brazilijos iš skubių darbotvarkės klausimų. Mario Mauro Pone pirmininke, ponios ir ponai, savo frakcijos ir, manau, viso Parlamento vardu norėčiau išreikšti labai didelę užuojautą Brazilijos žmonėms ir vyriausybei dėl jų didelio sielvarto, susijusio su pastarųjų dienų potvyniais. Žuvo šimtai žmonių ir mes norėtume, kad mūsų užuojauta būtų jaučiama. Tuo pačiu metu pasiūlymo teikėjų ir, tikiuosi, viso Parlamento vardu kartoju mūsų tvirtą norą rengti diskusijas šiuo klausimu, nes reikalavimas įvykdyti teisingumą dar nebuvo išgirstas ir todėl, kad Europos Parlamentas turi ir toliau svarstyti Cesare'o Battisti klausimą ir išsakyti savo poziciją tarptautinėje erdvėje. Judith Sargentini (NL) Pone pirmininke, norėčiau pritarti R. Tavareso prašymui, nes tai nėra skubus klausimas. C. Battisti yra kalėjime ir nėra priežasties manyti, kad jis artimiausiu laiku bus paleistas. Mano nuomone, neturėtume kištis į asmeninius žmonių, kurių teismas dar vyksta, reikalus.

9. Gemensamma regler för tillträde till marknaden för busstransporter (omarbetning) ( - Före omröstningen: Hannes Swoboda (DE) Herr talman! Jag ville bara tacka Mathieu Grosch och ledamöterna i utskottet för transport och turism som har gjort det möjligt för oss att bordlägga frågan fram till i dag. Som vi kan se har vi uppnått en bred samförståndsöverenskommelse om att rösta ja. Talmannen Ja, vi har ju inte röstat än, men jag hoppas att ni har rätt. Mathieu Grosch föredragande. - (DE) Herr talman! Vi har redan debatterat denna fråga i Strasbourg, så jag behöver inte gå in på den mer i dag. När det gäller så kallade 12-dagarsresor har vi träffat en utmärkt kompromiss över partigränserna, som också omfattar resultatet av förhandlingarna med arbetsmarknadens parter. Vi kan med fog hävda att vi i kammaren har förbättrat den kompromiss som ingicks med arbetsmarknadens parter. Jag hoppas därför att vi kommer att kunna avsluta den här frågan mycket framgångsrikt och med brett stöd. Låt mig också påpeka att det är den engelska versionen av ändringsförslag 31 som ska gå till omröstning, eftersom jag har lagt märke till att ett mycket viktigt ord saknas i de franska och tyska språkversionerna. Talmannen De olika språkversionerna kommer att kontrolleras.

Získání kontroly nad cenami energií (rozprava) Předsedající Dalším bodem programu je rozprava o následujících otázkách: ústní otázka Radě o kontrole cen energií, kterou pokládá Hannes Swoboda jménem skupiny PSE - B6-0460/2008), ústní otázka Komisi o kontrole cen energií, kterou pokládá Hannes Swoboda jménem skupiny PSE - B6-0461/2008), ústní otázka Radě o kontrole cen energií, kterou pokládají Giles Chichester, Anne Laperrouzeová, Sophia in 't Veldová a Eugenijus Maldeikis jménem skupin PPE-DE, ALDE a UEN - B6-0463/2008) ústní otázka Komisi o kontrole cen energií, kterou pokládají Giles Chichester, Anne Laperrouzeová, Sophia in 't Veldová a Eugenijus Maldeikis jménem skupin PPE-DE, ALDE a UEN - B6-0465/2008), ústní otázka Komisi o kontrole cen energií, kterou pokládají Rebecca Harmsová a Claude Turmes jménem skupiny Verts/ALE - B6-0466/2008), ústní otázka Radě o kontrole cen energií, kterou pokládají Esko Seppänen a Ilda Figueiredová jménem skupiny GUE/NGL - B6-0468/2008), ústní otázka Komisi o kontrole cen energií, kterou pokládají Esko Seppänen a Ilda Figueiredová jménem skupiny GUE/NGL - B6-0469/2008). Hannes Swoboda autor. - (DE) Pane předsedající, rád bych velmi srdečně přivítal pana komisaře a pana ministra Borlooa. Máme řadu otázek, protože se zcela upřímně domníváme, že Evropská unie - a to platí pro Komisi a možná i pro Radu - věnovala trendům ve vývoji cen ropy příliš malou pozornost. I když cítím vůči panu komisaři obrovskou úctu, domnívám se, že bychom v této věci měli dělat víc. Dovolte mi, abych se nejprve věnoval rostoucím cenám ropy. Vždy jsem, pane komisaři, upozorňoval na to, že zde vznikají obrovské zisky. Co se s nimi děje? Ve skutečnosti nejsou investovány například do alternativních energií nebo do jiných významných investičních projektů, používají se ke skupování akcií a vyplácení dividend. Za druhé, k otázce klesajících cen ropy, k čemuž do určité míry také dochází, má Komise přehled o tom, zda toto klesání cen ropy přechází na spotřebitele? Mám obavy, že se tomu tak neděje, a byl bych vám vděčen i za odpověď na tuto otázku. Za třetí chci zmínit otázku energetické nouze, o níž jsme již diskutovali, také v souvislosti se zprávami, které jsme přijímali ve výboru. Není důvod, proč by Komise neměla nezávisle na budoucích právních předpisech předložit velmi účelný balíček týkající se palivové nouze. Není to jen opatření, které by mohla přijmout Komise; je to také opatření, které musí samozřejmě přijmout i jednotlivé vlády. I když i zde bychom byli rádi, kdyby byla Komise iniciativnější. To mě za čtvrté přivádí k otázce vnější energetické politiky a dodávek energií, pochopitelně především plynu, což je téma, o němž jsme již mnohokrát diskutovali. Slyšel jsem, že jste byl nedávno v Nigérii. Bylo by zajímavé si vyslechnout, jaké iniciativy byly v tomto kontextu přijaty. Vidíme, jak se táhne projekt Nabucco, abych uvedl nějaký příklad. Američané dokončili ropovod PTC. Všichni tvrdili, že nebude výdělečný, ale dnes to rozhodně výdělečné je, vzhledem ke zvýšení cen ropy. Prostě si řekli: "Toto chceme a toto potřebujeme pro diverzifikaci našich dodávek energií." Co dělá Evropa? Domnívám se, že přístup Evropy byl příliš nerozhodný, než aby se něčeho dosáhlo, a chtěl bych, aby byla Rada a Komise daleko rozhodnější a energičtější při uskutečňování diverzifikace pro Evropu, neboť to je také důležité pro naše dodávky energií. Věc, která naši skupinu obzvláště znepokojuje, je však otázka energetické chudoby a toho, co s tím uděláme, neboť v Evropě jde stále o velice závažný problém. Giles Chichester autor. - Pane předsedající, je mi líto, že se socialisté rozhodli ventilovat své staré předsudky vůči ziskům a sociálním otázkám, mezi nimiž figuruje především ekonomická a průmyslová otázka. Nárůst cen ropy je pro reálnou ekonomiku jistě vážný - především jakákoliv kolísavost nebo nestabilita těchto cen -, ale vzpomeňme si na ponaučení, které jsme si přinesli ze 70. let. Tato ponaučení zahrnují fakt, že vyšší ceny podpoří větší průzkum a rozvoj zdrojů. Zabrání přílišné spotřebě a podpoří efektivnost. Předkládám otázku palivové chudoby jako důležitý problém, ale měl by se dát vyřešit prostřednictvím opatření v oblasti sociálního zabezpečení, a ne zkreslením tržních mechanismů, jímž je snaha stanovovat maximální ceny. Nezapomínejme také, že ceny klesají a stoupají a trhy mají vždy tendenci zajít nejprve příliš daleko a pak se dostat na realistickou úroveň. Vybudování skutečně konkurenceschopného trhu je základním předpokladem pro provádění jiných politických cílů. Tato cenová otázka podtrhuje zásady energetické politiky EU a energetické situace EU - tři pilíře, kterými jsou: zásadní potřeba opravdu konkurenčních trhů - trhů, které přinesou nejnižší ceny a nejefektivnější služby; zajištění otázek dodávek při naší závislosti na dovozu paliv; a sbližování cílů udržitelnosti s ostatními dvěma cíli naší politiky. Dejme si pozor, abychom nevylili s vaničkou i dítě, protože nás znepokojuje nárůst cen letos v létě a zapomínáme, že ceny klesají a zase stoupají. Rebecca Harms autorka. - (DE) Pane předsedající, dámy a pánové, pane komisaři, pane Chichestere, pochopitelně že ceny mohou klesat i stoupat, ale domnívám se, že téměř všichni zde bychom se shodli, že vzhledem k nedostatečným energetickým zdrojům a jejich omezené dostupnosti a rostoucí konkurenci po celém světě, pokud jde o přístup k nim a jejich sdílení, je pravděpodobné, že tyto ceny zůstanou po dlouhou dobu hodně vysoké. Současný vývoj a problém energetické chudoby ukazuje, že jsme na tuto situaci ještě adekvátně nezareagovali. Podle mého názoru se musí akutní sociální problémy spojené s vysokými cenami energií vždy řešit prostřednictvím sociální politiky, ale musíme také strukturálně zajistit, že naše společnosti již nebudou energetickými zdroji plýtvat. Pan Piebalgs bude k tomu bezpochyby mít co říct, jelikož podobné odhodlání vůči této otázce ukázal na začátku svého funkčního období. Cíle energetických úspor a energetické účinnosti se musí plnit mnohem důsledněji než doposud. Často se mluvilo o tom, že musíme budovat jiný typ domácností, že potřebujeme různé typy vytápění a chlazení a mnohem efektivnější elektrické spotřebiče, ale kde je ta rozsáhlá akce, kterou potřebujeme k využití hlavního potenciálu, jejž máme k dispozici v souvislosti s energetickou účinností a energetickými úsporami? Pokud je nějaká oblast, kde potřebujeme určitý evropský vzorový plán nebo vnitrostátní plány, je to zde. Z mého pohledu by se měly strukturální fondy, Fond soudržnosti a programy Evropské investiční banky atd. používat rozumně, abychom seriózně sledovali cíle, které jste vy, pane Piebalgsi, opakovaně před třemi lety navrhoval. Pokud se podíváme na současnou diskusi například o cenách ropy a na to, co bylo v této sněmovně navrženo s cílem zbrzdit Komisi, jež konec konců chtěla zajistit úspornější vozy, měli bychom se zeptat sami sebe, zda se skutečně vážně někdo zabývá myšlenkou, že ceny zůstanou vysoko dlouhodobě. Pane komisaři, chtěla bych vás podpořit, abyste co nejdříve předložil návrhy týkající energetické účinnosti a energetických úspor v rámci strategického přezkumu energetické politiky, protože to bude oblast, která určí, zda děláme pro naše společnosti dobré věci či nikoliv a zda napomáháme jejich potřebám v době trvale vysokých cen. Anne Laperrouze autorka. - (FR) Pane předsedající, pane Borloo, pane komisaři, dámy a pánové, zvyšování cen energií má mnoho negativních důsledků, z nichž tím nejviditelnějším je zvyšování životních nákladů pro naše spoluobčany. To znovu ilustruje naši energetickou závislost. Pro snížení kolísání cen energií a zejména snížení cen energií je nutné zajistit různé věci. Mám k tomu tři návrhy. První postup se týká výhodného řízení cen energií. To je věc, která by se měla udělat hned teď, jinými slovy by členské státy měly vyvinout daňové mechanismy, pomocí nichž bude možné vymazat faktor zvyšujících se cen z firemních i domácích rozpočtů. Měly by také podpořit sociální opatření na boj proti energetické chudobě v domácnostech s nízkými příjmy. Druhý postup je pracovat na cenách dovážených energií. Co vy navrhujete k tomu, aby Evropská unie mluvila jednohlasně s výrobními zeměmi - často se říká "mluvit jednohlasně" -, aby všechny politiky sousedství a dohody o partnerství přisoudily energii přiměřenou váhu? Dovolte mi, abych vám možná naivně navrhla řešení, které by mohlo uklidnit vztahy v jednáních s Ruskem. Proč nepropojit projekt ropovodu Nabucco s projektem South Stream? Možná by se tím věci trochu uklidnily. Třetí postup by se měl zaměřit na snížení dovozu nebo jeho úplné zastavení, což by bylo ideální řešení. K tomu musíme prolomit onen symbiotický vztah mezi zvyšováním růstu a zvyšováním spotřeby energie. Je pochopitelně důležité, že by neměl růst automaticky vytvářet úměrné zvýšení spotřeby energie. Pochopitelně musíme rozvíjet obnovitelné energie nebo energie s nízkou emisí CO2 a zpráva našeho kolegy Turmese je krokem tímto směrem. Energetická účinnost znamená také úsporu energie, což se dnes dostatečně neuplatňuje. Texty, které zde budou předloženy k projednávání, jsou proto již poněkud opožděné. Musíme se zaměřit na své kapacity fyzického a technologického uskladnění energie, ale také na zdroje spotřeby energie. Můžete nám, pane Borloo, říct, zda doufáte, že bude v příštích týdnech přijat klimaticko-energetický balíček? Co by se muselo stát, aby byl přijat ambiciózní balíček opatření, splňující tyto různé cíle? Esko Seppänen autor. - (FI) Pane předsedající, pane komisaři, v kompromisním usnesení je význam spekulací při zvyšování nákladů na energetiku z cen energií vyřazen. Virtuální ropa se však na trzích s deriváty prodává šestkrát víc než ropa fyzická. Cena elektřiny je také svázaná s trhem s cennými papíry: virtuální elektřina se na energetických trzích prodává více než fyzická elektřina a na Evropské energetické burze stojí pětkrát víc. Na trhu s deriváty OTC, který je neregulovaný a nad nímž nemají burzy cenných papírů dohled, se objevuje obrovské množství podvodů. Harmonizace elektřiny povede automaticky k neočekávanému zisku pro velké společnosti a obchodování s emisemi zvýší v roce 2013 mnohokrát prostor pro spekulace. Na trzích s energetickými deriváty jsou spotřebitelé nuceni platit spekulativní cenu, stejně jako to dělali na trhu s rizikovými hypotékami ve Spojených státech: zisky byly privatizovány a ztráty zestátněny. Kapitalismus je kasino, kde jsou ceny energií dávány na burze cenných papírů do tomboly. Děkuji vám. Jean-Louis Borloo Pane předsedající, dámy a pánové, poté, co jsem si vyslechl několik dotazů, které vznáší prakticky všichni, mi dovolte přednést několik poznámek. První se týká dosti kolísavého způsobu, jakým se ceny mění: v jednu chvíli je to 10 dolarů, potom za krátkou dobu 140 a nyní zase 100. Zdá se totiž, že existuje určitá nespojitost mezi tím, jak se oceňuje samotný produkt, a jak ho oceňuje finanční trh, který s ním pracuje. Z dlouhodobého hlediska se mi však zdá, že je dost jasné, že spekulanti budou mít vždy aktivní roli, uvážíme-li, že máme dojem, že naše celosvětové stále rostoucí energetické potřeby nevyužívají novou skladbu zdrojů energie, méně závislou na uhlovodících. Navíc pozoruji, že z Džeddy, kam jsme se koncem června vydali s panem komisařem Piebalgsem na setkání všech producentských i spotřebitelských zemí, vyšlo naprosto jasné společné sdělení. Očekávání je jasné: hlavní spotřebitelské země musí jasně ukázat svůj záměr změnit skladbu zdrojů energie, uvést do praxe energetickou účinnost a méně záviset na uhlovodících. Souhlasily s tím i všechny producentské země. Myslím, že o to jde v chystaném klimaticko-energetickém balíčku a domnívám se, že 500 milionů evropských spotřebitelů říká: využívejme více energii, která se vyrábí blíž, buďme soběstačnější, s přímějším vztahem mezi výrobci a spotřebiteli. S ohledem na to je z velmi krátkodobého hlediska jasné, že je nutné vyřešit řadu problémů týkajících se regulace, včetně přístupu k informacím o obchodních zásobách, čímž se nemyslí jen strategické zásoby. Dělají to tak Spojené státy i Japonsko. Komise by se nad tím měla zamyslet. Věřím, že Komise předloží na konci října nebo začátkem listopadu návrh, jehož cílem bude zajistit v této oblasti ve velmi krátkém čase větší transparentnost. Skutečná strategie energetické soběstačnosti a lepší skladba zdrojů energie však stále představují ze střednědobého i dlouhodobého hlediska nejúčinnější odpověď. Andris Piebalgs člen Komise. - Pane předsedající, myslím, že to jsou velmi dobře načasované otázky a velmi důležitá rozprava. Komise nyní dokončuje Druhý strategický přezkum energetické politiky, který se také opírá o debaty v Parlamentu. Očekávám, že tento Druhý strategický přezkum energetické politiky bude přijat v listopadu a bude se obzvlášť týkat otázek, o nichž je zde dnes řeč. Vzhledem k ratifikaci Lisabonské smlouvy zcela jistě existuje limit toho, co můžeme ve strategickém přezkumu energetické politiky nabídnout, protože je v ní článek o energetice, který by mohl umožnit odpověď zracionalizovat. Můžeme toho však stále udělat poměrně dost. Komise sdílí názor, že ceny ropy zůstanou pravděpodobně ze střednědobého a dlouhodobého hlediska vysoké. Pro tuto prognózu hovoří volatilita každodenních trhů. I dnes, kdy je cena ropy 106 nebo 110 dolarů za barel, což je mnohem méně než před časem, kdy byla 145 dolarů, je kvůli denní volatilitě stále relativně obtížné situaci předvídat, což má určitě velký dosah a zasluhuje si to reakci. I když je jasné, že by členské státy měly z krátkodobého hlediska udělat něco pro zmírnění dopadu na nejvíce zranitelné domácnosti, měla by se hlavní politická reakce zaměřit na usnadnění přechodu na jasně udržitelnější způsoby výroby a spotřeby energie. Jinými slovy snažit se dosáhnout cíle stát se ekonomikou s nízkým podílem uhlíku a účinným využíváním energie. K tomu bude naprosto zásadní pohnout kupředu s návrhem Komise ke klimaticko-energetické politice, na nějž navážou politické závazky Evropské rady. Otázka strukturálních reforem: Je důležité zdůraznit, že čelíme zvýšení cen energií, nejen ropy: týká se to i uhlí, týká se to i plynu a výsledkem je i dopad na ceny elektrické energie. Spojení mezi těmito cenami souvisí s cenovou strukturou: například smlouvy o plynu často používají jako referenční hodnoty cenu ropy; výroba elektřiny ze zemního plynu je stále více okrajovou záležitostí a má menší vliv na tvorbu cen. Proto se domnívám, že je velice důležité věnovat se nejen otázkám cen ropy, ale všem odvětvím. Tato situace zřetelně posiluje potřebu podpory hospodářské soutěže v rámci celého energetického odvětví. Proto bych opět chtěl zdůraznit význam rychlého dosažení dohody o třetím balíčku týkajícím se vnitřního energetického trhu. Evropa může a musí rozvíjet své vlastní síly, aby si poradila s rychle se měnícím celosvětovým energetickým hospodářstvím. Odpovědí je dobře fungující, plně propojený a konkurenceschopný vnitřní trh EU. Ten zlepší zranitelnost Evropy vůči přerušení dodávek energií a usnadní naši spolupráci s výrobci energií a tranzitními zeměmi. Evropské sítě umožní solidaritu mezi členskými zeměmi v době krizí. K otázce zásob ropy jsme nedávno připravili právní předpisy, které se jasně zaměřují na dvě věci: první je to, aby byly tyto zásoby ropy v dobách krize vždy k dispozici a bylo možné je snadno využít, a druhou je prioritní problém, tedy transparentnost a týdenní ohlašování stavu obchodních zásob. V tomto ohledu i když nejsme největšími spotřebiteli ropy na světě, jsme schopní ovlivnit transparentnost na trhu a snížit jeho volatilitu a míru spekulace na trhu. Spekulace je zcela určitě problém. Provedli jsme analýzu. Dostupné důkazy ukazují, že na cenu ropy mají největší vliv dodávka a poptávka a tyto zásady i v budoucnu podpoří vysoké ceny. Současně však dál pracujeme na analýze dopadu spekulací v konkrétním okamžiku a toho, zda opravdu existuje schopnost snížit volatilitu a zajistit větší dohled nad energetickým trhem. V každém případě je zcela jasné, že transparentnost na trhu s ropou jak z hlediska smluv, tak souvisejících finančních nástrojů a zásad je nezbytností. Chci také říct, že Komise i národní antimonopolní orgány vystupují proti jednání v rozporu s hospodářskou soutěží. Tak můžeme přesunout změny v cenách ropy na spotřebitele, protože ti používají produkty z čištěné ropy. Komise v tomto ohledu vyvine další úsilí - tuto záležitost sledujeme - a řada antimonopolních úřadů v členských státech již zahájila vyšetřování otázky, jak záhy a jak rychle se změny v cenách ropy odrazí u spotřebitelů. Současně je zcela jasné, že mezi jednotlivými členskými státy existují rozdíly, protože existují různé strategie zajišťování dodávek pro příslušné firmy. V některých zemích se navíc používají směsi biopaliv, které také ovlivňují rychlost možnosti změn cen v závislosti na ceně ropy. Tomu by však měly zcela zřejmě věnovat pozornost všechny antimonopolní úřady. Energetická efektivnost, obnovitelné zdroje a diverzifikace: je jasné, že největší pozornost věnujeme naší energetické a klimatické politice, což se velmi výrazně projeví v našem strategickém přezkumu energetické politiky. Významný evropský právní rámec již existuje. Mnoho kroků se již navíc provádí v rámci současného akčního plánu energetické účinnosti, a to včetně legislativních iniciativ a studií. Dále fungují i podpůrné akce, například v rámci evropského programu Inteligentní energie. Pokud jde o existující právní předpisy EU, velmi důležité je jejich provádění. Ambiciózního cíle týkajícího se úspor energií do roku 2020 nelze dosáhnout bez toho, že by ho dostatečně nepřijaly i členské státy. Komise přísně sleduje porušování postupů, aby se zajistilo, že všechny členské státy skutečně stávající právní předpisy EU uplatňují. Komise letos také přijme balíček týkající se energetické účinnosti. Bude zahrnovat sdělení s komplexním přehledem cílů Komise ohledně energetické účinnosti, dále legislativní a politické iniciativy - především hlavní návrhy na smělé přepracování směrnice o energetické náročnosti budov; dále na úpravu směrnice o označování energetické účinnosti štítky, aby se zajistilo účinnější a dynamičtější označování. Trvale vysoké ceny energií pochopitelně dále potvrzují potřebu akce v této oblasti. A výrazně také do této oblasti zapojujeme Evropskou investiční banku. Evropská rada při analýze vhodných reakcí na vysoké ceny ropy zdůrazňuje význam udržitelného a přiměřeného daňového rámce. Pro EU a její členské státy to představuje výraznou příležitost pro systematičtější a efektivnější využívání zdanění pro podporu úspor energií. Komise hodlá předložit návrhy a doporučení o cenově efektivním využití zdanění a konkrétních daňových pobídek včetně snížení DPH, které by měly podpořit poptávku a dodávky energeticky účinného zboží a služeb. Komise se navíc při přezkumu směrnice o energetické dani bude zabývat tím, jak by mohla lépe podpořit energetickou a klimatickou politiku EU, energetickou účinnost a snížení emisí. Rozsáhlejší a systematické využívání stanovování cen za používání pozemních komunikací v souladu s principy sdělení Komise o "ekologizaci dopravy" by mělo také podpořit posun směrem k energeticky účinnějším pravidlům transparentnosti. V otázce financování alternativních energetických technologií a výzkumu bych vás rád upozornil na to, že jako pokračování Evropského strategického plánu pro energetické technologie připravujeme sdělení o financování nízkouhlíkových technologií. Sdělení bude obsahovat analýzu potřeb zdrojů pro dlouhodobý výzkum a vývoj, rozsáhlé ukázkové projekty a počáteční stádium fáze uvádění na trh. Zvažujeme opatření, která nejlépe využívají veřejné investice k získávání dodatečných soukromých investic, jako je vytváření specifických možností pro rozsáhlé ukázkové projekty. Měla by využívat existující nástroje, např. finanční nástroj pro sdílení rizik, který je společnou iniciativou Komise a Evropské investiční banky. Komise také podporuje členské státy, aby využívaly vnitrostátní zdroje, například potenciální zdroje, které by se mohly objevit při obchodování s příděly CO2 v přepracovaných systémech ETS. V otázce energetické bezpečnosti a zahraniční politiky se vracím k myšlence, že Evropa může a musí posílit své vlastní síly, aby si poradila s rychle se měnící celosvětovou energetickou ekonomikou. Vnitřní a vnější politika v otázkách energetiky spolupracuje. Čím je silnější společný evropský energetický trh, tím silnější bude vůči vnějším dodavatelům energií. Provádíme diverzifikaci se zeměmi jako je Ázerbájdžán, Turkmenistán, Egypt, Irák nebo Nigérie, ale je jasné, že také podporujeme předvídatelné vztahy se současnými dodavateli jako Rusko a rozhodně velmi podrobně zkoumáme možnost zvýšení dodávek z Norska, protože je evidentní, že trh EU je pro dodavatele atraktivní a neměli bychom se bát, že spotřebujeme veškerý plyn, ale měli bychom se skutečně snažit zajistit konkurenceschopné dodávky na evropský trh a nedostat se do situace, že by nás mohl někdo kvůli cenám vydírat. Pokud jde o otázku pomoci rozvojovým zemím dovážejícím ropu. Vzhledem k silnému dopadu přístupu a cen energií na rozvoj a globální změnu klimatu je spolupráce v oblasti energetiky stále více důležitá, a to po celou dobu rozvoje našich podpůrných činností. To bylo hlavním tématem mé návštěvy s panem komisařem Michelem v Africké unii a v řadě afrických zemí, která proběhla na počátku tohoto měsíce. Investujeme značné zdroje do podpory změn v těchto zemích, nejen s cílem odstranit energetickou chudobu, ale také zajistit, aby tyto země mohly samy sobě poskytnout nové čisté zdroje energií. K otázce makroekonomických a sociálních aspektů: zvýšení úrovně cen ropy rozhodně zatíží spotřebitele a některá odvětví ekonomiky, která stojí před problémem náročných procesů přizpůsobování. Řada členských zemí nedávno přijala - nebo o tom v současnosti uvažuje - krátkodobá opatření jako odezvu na nedávné zvýšení cen energií. Většina těchto politik se v souladu se závěry Evropské rady zaměřuje na zranitelné domácnosti. Některé členské státy také zavedly nebo projednávaly dočasná opatření zacílená na konkrétní odvětví. Vzhledem k tomu, že se očekává, že vysoké ceny energií budou platit dlouhodobě, je důležité, aby se politická opatření zaměřila na usnadnění strukturálního posunu směrem k udržitelným modelům výroby, přepravy a spotřeby. Ukazuje to také na důležitost flexibilních trhů výrobků a práce a lisabonské agendy a na význam přechodu směrem k nízkouhlíkovému a vysoce energeticky účinnému hospodářství. Domnívám se však, že na tyto otázky určitě neexistuje jediná odpověď. Nicméně rámec, který nabízíme s klimaticko-energetickým balíčkem a balíčkem ohledně interního energetického trhu, je kostrou řešení, protože čím dřív bude přijat, tím silnější bude a tím lepší konkurenceschopnosti a nižších cen pro spotřebitele se dosáhne. Současně bychom měli být otevření a upřímní a říct lidem: neočekávejte, že se ceny ropy vrátí na 20 USD za dolar. To znamená, že i každý z nás by měl změnit své chování, protože součástí této otázky je i naše chování, a já se domnívám, že bychom tomu měli v našich každodenních životech skutečně věnovat pozornost. Jerzy Buzek jménem skupiny PPE-DE. - (PL) Pane předsedající, stojíme před dvěma problémy. První se týká cen ropy a plynu. Unie výše uvedené suroviny většinou dováží. Druhý se týká cen elektrické energie. K prvnímu bodu chci říct, že ceny ropy a plynu by mohly spadnout, pokud by jejich výrobci, a nejen spotřebitelé, podléhali trhu. Je to otázka našich jednání jako Unie s Ruskem, severoafrickými zeměmi a zeměmi OPEC. Musíme také významně zlepšit energetickou účinnost a úspory energií. To je naší povinností, které bychom měli dát prioritu. Diskutujeme o tom již dlouho. Evidentně musíme také rozvíjet využití obnovitelných energií, neboť to znamená využívání našich vlastních zdrojů. Ale stačit nám to určitě nebude. Nechává nás to s naším uhlím a s naší jadernou energií. Pokud chceme zabránit drastickému zvyšování cen, nemůžeme si dovolit ignorovat ani jeden z těchto energetických zdrojů. Tím se dostáváme ke druhému bodu, tedy elektrické energii. Náklady na elektřinu by šlo omezit rozhodným úsilím na vytvoření společného evropského energetického trhu. Je nutné okamžitě zajistit uplatnění třetího energetického balíčku. Ceny elektrické energie můžeme také kontrolovat pomocí uvážlivého a postupného zavádění klimaticko-energetického balíčku. To je obzvlášť důležité v případě elektrárenského odvětví. V této souvislosti je důležité ve směrnici o obchodování s emisemi zvážit referenční srovnávání nebo postupné zavádění. Chtěl bych poděkovat Komisi za její náročnou práci a autorům usnesení za vznesení tohoto tématu. Robert Goebbels jménem skupiny PSE. - (FR) Pane předsedající, makléř na burze Nymex Richard Arens nabídl 2. ledna 2008 za tisíc barelů ropy 100 000 USD. Cena za barel ropy dosáhla poprvé 100 USD. Makléř za tuto transakci vydal 5 000 dolarů. Obratem ropu prodal a přitom souhlasil se ztrátou 800 dolarů. Byla to lehká ztráta, kterou náležitě oslavil se svými kolegy jako událost, kdy byla poprvé proražena psychologická bariéra 100 dolarů za barel. V následujících měsících měli newyorkští makléři často možnost slavit nové rekordy. 14. července dosáhla cena za barel 148 dolarů. I když cena dnes klesá, už se stalo. Prudké stoupání cen ropy spustilo úplné spekulativní šílenství se surovinami včetně potravin. Světové hospodářství se nemůže obejít bez trhů, ale pro finanční svět je nepřijatelné holdovat divokému obchodnímu hazardu připomínajícímu sázení v kasinu. Newyorkskému makléři se podařilo s pouhými 5 000 dolary spustit vlnu spekulací s ropou, které ve světové ekonomii zanechaly pohromu. Burzovní orgány poté tyto čiré spekulace zbrzdily, když makléřům alespoň dočasně zakázaly prodávat podíly, které sami nedrží, čemuž se říká naked short selling. Pokud máme zastavit tyto nezdravé praktiky, musíme prosadit nikoli dočasná pravidla, ale zcela striktní předpisy. Musíme proto důsledněji kontrolovat hazardní postupy spekulantů. V americkém senátu se momentálně diskutuje o návrhu na zvýšení minimálního podílu, který musí makléři skutečně vložit do každé operace, na 25 %. Tím by se zabránilo mnoha hazardním sázkám, které se dnes provádí na základě zcela minimálních částek. Objem peněz investovaných na samotném americkém trhu se surovinami se za poslední čtyři roky zdesetinásobil. Cenový ukazatel 25 hlavních surovin vyletěl nahoru o více než 200 %. Cenová úroveň již není určována fyzickou nabídkou a skutečnou poptávkou po surovinách, ale spekulativními mechanismy finančních trhů. V prvním pololetí tohoto roku se 60 % operací na americkém ropném trhu týkalo virtuální ropy, která se prodávala opakovaně po sobě. Burzy již neslouží jako prostředek k úpravě složitého vzájemného působení dostupné nabídky a skutečné poptávky, ale staly se místem, kde se sází na finanční produkty, jež jsou tak složité, že jim nerozumí ani manažeři finančních společností. Jediná věc, která makléře a jejich šéfy zajímá, je bonus. Všichni tito "zlatí hoši" z tohoto celosvětového kasina si nahrabali miliony a přitom ztratili miliardy svým zákazníkům. Zisky byly zinkasovány a ztráty se nyní zestátňují. Američtí daňoví poplatníci budou muset zaplatit více než tisíc miliard dolarů za špatné úvěry finančního světa. Jde o ekvivalent sedmi celkových rozpočtů EU. I v Evropě klesá kupní síla, úvěry zdražily a objevuje se recese. Komise a národní vlády vždy odmítaly zavádět příliš velkou regulaci finančních trhů, které byly známé svou efektivností. Po totálním bankrotu finančních géniů však dnes musí veřejné orgány co nejrychleji zavést striktnější pravidla, účinná opatření proti divokým spekulacím na všech trzích včetně trhu s ropou. Liam Aylward jménem skupiny UEN. - Pane předsedající, vítám to, že se tato rozprava týká cen všech energií, nejen ropy - která je pochopitelně nejdůležitější. Za poslední rok nezaznamenala cenový šok jen ropa: ceny uhlí a plynu stouply stejně rychle jako ropa, jestli ne rychleji. A jako vždy, i tentokrát to nejvíc postihlo spotřebitele. Výkyvy cen energií vytváří obrovský tlak na rozpočet průměrného spotřebitele. Je na nás, jako na představitelích občanů na politické úrovni, abychom zavedli politiky, které zajistí udržitelné dodávky paliv za rozumné ceny. Jak toho můžeme dosáhnout, když se zásoby paliv blíží vyčerpání? Měli bychom se ještě více soustředit na obnovitelnou energii a zdroje. Měli bychom se více zaměřit na zkoumání a investování do alternativních zdrojů paliv. To rozhodně není nová myšlenka, ale doposud jsme toho v tomto ohledu neudělali dost. Máme povinnost vůči evropským občanům a v zájmu našeho životního prostředí musíme slova změnit v činy. Ochrana životního prostředí a finanční blahobyt spotřebitelů se vzájemně nevylučují. Když věnujeme více peněz, času a zdrojů do oblasti obnovitelných energií, můžeme dosáhnout obojího a zajistit udržitelné zásoby energií do budoucna. Claude Turmes jménem skupiny Verts/ALE. - (FR) Pane předsedající, dámy a pánové, pan Goebbels má pravdu, s cenami ropy se spekuluje ve velkém, což potvrdili i pan Borloo a pan Piebalgs. Zelení, socialisté a spojená levice předložili pozměňovací návrhy, zajišťující, aby se v našem usnesení objevila tato otázka, a ti, kdo dnes na pravici tleskali - a jsem tomu rád - myšlence opatření na potlačení divokých spekulací na trhu s ropou, budou doufám zítra pro naše pozměňovací návrhy hlasovat. Bylo by absurdní, kdyby Parlament odhlasoval usnesení, které by se nevěnovalo přemrštěným spekulacím na trzích s ropou. Druhou důležitou věcí je sociální aspekt. Musíme chudým vrstvám naší společnosti pomoci tuto situaci překonat. K tomu doporučuji zacílenou pomoc. Je lepší dát nejchudším domácnostem 100 EUR než šířit takzvané dobré nápady, jako je snížení DPH. Tuto myšlenku, která je panu Sarkozymu tak drahá, Parlament určitě zítra odmítne, protože jsme spíše na straně pana Borlooa, který je nakloněný více myšlence podpory systému bonusů a malusů, tomu, že se občanům poskytne přístup ke službám a přístrojům s nižší spotřebou energie. Rád bych uvedl dvě poslední poznámky. Za prvé je to otázka přídělového fondu, kterou budeme moci vyřešit pouze v případě, že postoupíme v oblasti hospodaření s energií a obnovitelnými zdroji. Proto bych se chtěl zeptat pana komisaře, jestli se Komise bude opět chovat tak směšně a předloží strategický dokument o energetice a energetické bezpečnosti, aniž by se zmínila o otázce dopravy? V žádném z návrhů, které jsem viděl, není o dopravě ani zmínka. Je to směšné, protože Evropa je nejvíc závislá na ropě, ne na plynu, a o tom ve vašich dokumentech nic není. A nyní poslední poznámka k panu Borloovi: Výbor stálých zástupců (COREPER) dnes diskutoval o obnovitelných energiích a já za sebe už francouzskému předsednictví nerozumím. Prověrkovou doložkou věci podkopáváte, včetně 20 % cíle. Tento návrh dnes naštěstí většina členských států odmítla. Chci proto apelovat přímo na francouzské předsednictví: přestaňte tuto směrnici ohrožovat, jde o velmi důležitý dokument. Sergej Kozlík (SK) Evropa má významnou možnost ovlivňovat ceny energie, a to dostatečnou produkcí vlastní energie založené na jiné bázi, než jsou ropa a plyn. Jde však Evropa touto cestou? V 80. letech začalo Slovensko a Maďarsko společnou výstavbu vodního díla Gabčíkovo-Nagymaros. Později Maďarsko od výstavby odstoupilo a vodní dílo dokončilo Slovensko samo. Místo výroby špičkové energie byl výsledkem mezinárodní arbitrážní spor, jehož závěry však maďarská strana neplní. V 90. letech Slovensko investovalo značné prostředky do zvýšení bezpečnosti a prodloužení životnosti jaderné elektrárny Jaslovské Bohunice. Splnění bezpečnostních standardů potvrdila Mezinárodní agentura pro atomovou energii. V rámci přístupového procesu do Evropské unie však bylo Slovensko nucené předčasně uzavřít dva bloky této elektrárny. Dnes Evropská komise posuzuje otázku dostavby rozestavěných dvou bloků jaderné elektrárny Mochovce. První dva bloky už bezpečně a efektivně pracují. Evropská komise si však s odpovědí dává načas. Příklad Slovenska ukazuje, že záměr zvýšení vlastní produkce, a tím kontroly cen energie v Evropě je zatím velmi vzdálený. Margaritis Schinas (EL) Pane předsedající, letošní nárůst cen ropy je velkou ostudou, která v Evropě postihuje domácnosti s nejnižšími příjmy. Vyžaduje reakci na politické úrovni, protože stejně jako přechod na ekologické hospodářství, musíme i politiku týkající se dálkového potrubí a politiku týkající se energetického balíčku i boj proti ropným kartelům vyhrát za každou cenu. V současnosti fungují na úkor evropských občanů dva ropné kartely. Jedním je mezinárodní ropný kartel, o němž nemluvíme jednohlasně - nebo spíš o něm nemluvíme vůbec -, protože když OPEC jedná, nezdá se, že by na něj EU vyvíjela tlak, aby tak nečinil. Pak je tu druhý kartel v rámci samotného evropského trhu, pane komisaři; váš kolega komisař odpovědný za hospodářskou soutěž ho stále sleduje, aniž by nějak zasahoval. Domnívám se, že kromě otázky kšeftaření, kterou zde zcela správně vznesl pan Goebbels, máme co do činění s nedostatkem transparentnosti na vnitřním trhu s ropnými produkty. Jde o zářnou příležitost pro Generální ředitelství pro hospodářskou soutěž Evropské komise, od něhož očekáváme nějakou aktivitu ve prospěch zájmů občanů, neboť, pokud se nepletu, je politika hospodářské soutěže stále v pravomoci Společenství. Pokud pak budeme mít problémy s organizací OPEC, uplatněme politiku hospodářské soutěže v rámci EU. Eluned Morgan Pane předsedající, ve způsobu, jakým EU vyrábí a spotřebovává energii, dochází k radikálním změnám. Opírá se o strategii Komise, kterou tvoří tři body: bezpečnost dodávek, udržitelnost a konkurenceschopnost. Komise však vynechala jednu základní součást této důležité debaty, a tou je otázka cenové dostupnosti. Od zveřejnění Zelené knihy o energetické účinnosti žádají socialisté v tomto Parlamentu, aby se spotřebitelé vrátili zpět do sedla. Chceme, aby se součástí této debaty stala energetická chudoba. Dokud nebudou v EU existovat definice na vnitrostátní úrovni a nebude docházet ke sběru dat, nebudeme mít představu o rozsahu tohoto problému. Víme, že ceny energií exponenciálně vzrostly a nehůř postihly nejzranitelnější část naší společnosti. Chtěl bych varovat Radu, že v jednáních o směrnicích o elektřině a plynu jsme na začátku a otázka energetické chudoby bude v naší dohodě zásadní. Nechceme vám šlapat na paty. Žádáme v této otázce vnitrostátní akci - ne na úrovni Společenství -, ale očekáváme akci ve prospěch nejchudších občanů EU z hlediska energetické chudoby. Luca Romagnoli (IT) Pane předsedající, dámy a pánové, dovolte mi, abych se odvážil nadnést, že o tom, jak zamezit růstu cen energií, nelze promluvit během jediné minuty. Pojďme si zkusit shrnout situaci: především potřebujeme vnitrostátní sociální politiky ve prospěch nejzranitelnějších skupin a malých firem, jako jsou například rybáři, a také veřejných úřadů. Proto podporuji cílená sociální opatření, o kterých mluvil pan Turmes. Dále potřebujeme jinou politiku vůči výrobním kartelům a zemím, jak o tom mluvil pan Buzek a možná i jiní kolegové. To je bezpochyby nejdůležitější. Chci také zdůraznit jiný aspekt, kde se nám nedaří. Jde o otázku spotřební daně. Kdyby se omezila maximální cena, kterou vlády mohou stanovit za paliva, upravila by se podle tohoto stropu automaticky spotřební daň, aniž by se tím porušila daňová subsidiarita nebo zákony volné hospodářské soutěže. Proč tuto myšlenku nezvážit? Zdá se mi, že i pan Piebalgs naznačoval, že by něco podobného upřednostnil. Obecně řečeno, podle mého názoru potřebujeme strategii, která odmění ty, kdo mají menší spotřebu, a znevýhodní ty, kdo spotřebovávají víc: jinými slovy, strategii, která odměňuje energetickou účinnost. Potřebujeme však i opatření proti spekulacím, která doposud neexistují, a obousměrnou úpravu maloobchodních cen a výrobních nákladů. Vito Bonsignore (IT) Pane předsedající, dámy a pánové, tendence projevující se v cenách energií dusí hospodářství a oslabují koupěschopnost rodin, jimž bez ustání rostou účty za energie. V tomto novém kontextu je jasně vidět souvislost mezi cenami a zahraniční politikou, a je tudíž evidentní zvyšující se politická váha výrobních zemí. Je jasné, že Evropa musí provádět krátkodobou strategii založenou na urychlení využívání obnovitelných zdrojů energií, podpoře a hledání nových metod využívání přírodní čisté energie a výstavbě nových dálkových potrubí. Musíme proto také zvýšit zásoby ropy a plynu. To všechno ale nestačí; potřebujeme nové iniciativy. Chci zdůraznit dva návrhy, které v posledních týdnech předložil předseda vlády Berlusconi: shromáždit všechny země nakupující energii a společně stanovit maximální cenu; spustit velký plán zaměřený na jaderné elektrárny. Může, pane komisaři, Komise na tyto dva návrhy odpovědět? A můžete nám také při vysvětlování strategie Komise pro plánování jiné budoucnosti říct, pokud jde o zásobování, zda - pokud víte - je zde místo pro finanční spekulace a co s tím Komise hodlá dělat? Reino Paasilinna (FI) Pane předsedající, toto usnesení je důležité a máme k němu svoje základní stanovisko. Dnešní situace je stejně bouřlivá jako Bermudský trojúhelník, a závislost, klimatické problémy a ceny, které nemohou chudí platit, víří moře - a nezapomínejme na spekulanty a ceny potravin. Základní je úspora energií a nejefektivnější řešení; to víme. Uhlíková stopa chudých je však nepatrná ve srovnání s bohatými, kteří nemají v úmyslu situaci měnit, jsou jen připraveni platit víc. Měli bychom proto v této situaci zavádět právní předpisy o progresivním zdanění energií? Ti, kdo si to mohou dovolit, by za energii platili relativně víc. Nebo bychom měli uvalit vyšší cenu na zboží, které je energeticky náročné, nebo na služby, které energií plývají? Na spekulanty je bezpochyby nutné uvalit kontrolu. Mluvíme o udržitelném rozvoji: jeho hrdinové jsou energeticky nenároční a jejich situace vyžaduje trvale udržitelnou organizaci. To je naše základní stanovisko. Jim Allister Pane předsedající, mezi projekty, které EU podpořila, je jednotný trh s elektřinou na islandském ostrově. Může Komise vysvětlit, proč to pro spotřebitele v Severním Irsku nefunguje a proč jsme od ledna tohoto roku místo stability a šetření peněz svědky masivního 52% zdražení a stále většího rozdílu mezi cenami ve zbytku Velké Británie, kde za stejnou dobu ceny vzrostly o 29 %? To samo je dost, ale o hodně méně než 52 %. Bude se Komise zabývat selháním tohoto plánu, který měl dle slibu pana ministra Doddse přinést úspory a zvýšit konkurenceschopnost, a tím napomoci minimalizovat velkoobchodní výdaje za elektřinu, z čehož měla velká část zisku jít ke spotřebiteli, jak pan ministr řekl? Mým voličům to méně než za rok nezní rozhodně věrohodně. A především, bude Komise zjišťovat, jaký měla na nevytvoření jednotného trhu s elektřinou podíl neschopnost adekvátně vyřešit dominantní postavení společnosti ESB na trhu na jihu a z toho plynoucí nedostatek konkurence, která je pochopitelně pro úspěch na jakémkoliv jednotném trhu s elektřinou nezbytná? Ari Vatanen Pane předsedající, když je řeč o cenách, tak stále mluvíme o obnovitelné energii. Dobrá, víme, že nás to bude stát balík, a tak se finanční odpovědnost týkající se cen energií často někam vytrácí. A co těch 80 %? Co plnění potřeb dalšího zvyšování spotřeby energie? Podívejme se na plynovod Nord Stream. Mluvíme jen o ekologických normách týkajících se plynovodu. To je jako bychom se zabývali normami týkajícími se provazu tvořícího oprátku kolem našeho krku, protože plynovod Nord Stream a podobné projekty snižují naši energetickou nezávislost, když ji přitom musíme zvýšit. Takže co uděláme? Jedinou odpovědnou odpovědí je jaderná energie: je nezávislá, je levná, je konkurenceschopná a cena je předvídatelná - navíc má nulové emise a nulový vztah k Rusku. Atanas Paparizov (BG) Pane předsedající, pane komisaři, za situace zvyšování cen energií je obzvlášť důležité zajistit větší transparentnost ohledně tvorby cen. Je nutné usměrnit společná pravidla pro rozvoj jednotného evropského energetického trhu. Zajistí se tak větší bezpečnost pro nové investice do energetického odvětví a do sítí pro přenos elektřiny a plynu. Co nejrychleji je nutné upravit třetí energetický balíček a v tomto směru je role Komise a Rady obzvlášť významná. Balíček posiluje práva a nezávislost energetických regulačních orgánů a pomocí nově zřízené agentury harmonizuje jejich aktivity. Vedle dalších věcí je také nutné věnovat zvláštní pozornost pojmu "energetická chudoba" a vnitrostátní definici tohoto pojmu, aby se prostřednictvím mechanismu veřejných služeb obecného zájmu zajistilo v zimě minimální množství energie pro lidi pod hranicí chudoby. Domnívám se, že vhodná energetická politika, jejímž cílem bude poskytování pobídek pro energetickou úspornost, zdroje obnovitelných energií a ekologicky šetrné výrobky, by měla také sledovat problém vysokých cen energií. Se zájmem posoudíme návrh ve věci energetické účinnosti, o němž pan komisař Piebalgs hovořil ve svém vystoupení. Rareş-Lucian Niculescu (RO) Podle výzkumu se v EU promrhá alespoň 20 % energie. Chci zdůraznit, že domácnosti představují potenciál pro úsporu energií ve výši 30 %, což znamená, že jednu třetinu energie, kterou dnes domácnosti spotřebovávají, by šlo zachránit. Chytrým řešením je tepelná renovace domů, ale toto řešení Evropská unie neprávem přehlíží a nedostatečně financuje. V Rumunsku by například renovace přinesla úspory v ekvivalentu přesahujícím 600 000 tun ropy ročně. Domnívám se, že Evropský parlament by měl navýšení podpořit alespoň 10 procenty dotací EU, které by mohly být použity na zlepšení tepelné efektivnosti domácností. To je konkrétní, praktické a trvale udržitelné řešení problémů, se kterými se občané kvůli zvyšování cen energií setkávají. Gyula Hegyi Pane předsedající, chci mluvit jen o jedné stránce cen energií, a tou je cena dálkového vytápění. V Maďarsku používají dálkové vytápění stovky tisíc domácností - většinou rodiny se skromnými příjmy - a jeho cena je stěžejním sociálním problémem. Kvůli zastaralé infrastruktuře a jiným technickým důvodům je však dálkové vytápění mnohem nákladnější než individuální topení. To odporuje zdravému rozumu a základním ekologickým zájmům. Proto kdykoliv můžu, naléhavě žádám Komisi a Radu, aby poskytla finanční podporu na zdokonalení systému dálkového vytápění, aby bylo sociálně přijatelné a ekologicky účinné. Dokud je v některých členských státech dálkové vytápění dražší než individuální, je absurdní mluvit o energické účinnosti. Paul Rübig (DE) Pane předsedající, pane úřadující předsedo Rady, Evropská komise představila balíček opatření pro bezpečnost a zabezpečení jaderných elektráren. Zaručíte, aby se tento balíček konečně dostal na program pracovní skupiny Rady a mohl se stát úspěchem francouzského předsednictví Rady? Chci se zeptat pana komisaře Piebalgse, zda by bylo možné promluvit s panem komisařem Kovácsem a zjistit, zda bychom mohli nabídnout pobídky a možnosti odepsat investice do energetického sektoru, aby bylo možné zisky rozumně investovat. Mohlo by to také stlačit ceny dolů. DanutBudreikait (LT) Pro vyřešení našich energetických problémů je nejdůležitější mít společnou energetickou politiku se zahraničněpolitickými aspekty. Musíme vytvořit vnitřní trh. Základ k němu představuje třetí energetický balíček. Samotná směrnice však není odpovědí. Potřebujeme finanční vstup a vytvoření patřičných propojení v oblasti plynu a elektřiny. To by mělo zajistit naši energetickou bezpečnost. Pokud jde o vnější aspekty, měla by Evropská unie i WTO vystupovat jednotně. Komise by měla mít pravomoc jednat o cenách energií. Neměla by to být záležitost každého individuálního státu; tuto věc bychom měli projednat společně jako jeden velký subjekt podílející se na světovém trhu. Měli bychom si utvořit názor ohledně toho, kdo jsou naši dodavatelé energií. Nepustíme se do výstavby plynovodu, který by mohl potenciálně zůstat bez plynu, jak se říká o Nord Streamu? Máme se pohlédnout po Arktidě jako po potenciálním energetickém zdroji? Ráda bych také upozornila na důležitost krátkodobých opatření. Tím mám na mysli jednání se zeměmi OPEC a otázku daně z přidané hodnoty. Christopher Beazley Pane předsedající, kolegové z lavic socialistů a Zelených během této rozpravy zmiňovali spekulace a to, jak jsou nepřijatelné, pokud jde o ceny energií, s čímž souhlasím. Chci je požádat, aby se také zamysleli nad politickým kontextem stanovování cen energií a především nad kariérou bývalého německého kancléře Gerharda Schrödera, kterého momentálně zaměstnává Gazprom, jenž zcela jasně sleduje své bezjaderné zájmy, které však nejsou, jak nám připomněl Ari Vatanen, prosty ruských politiků. Chci se zeptat Rady, zda může vysvětlit plán na dosažení společné energetické politiky EU včetně časového plánu. A chci se zeptat pana komisaře, zda Radě připravil tabulku porovnávající ceny ropy a plynu například od Ruska a zkapalněného zemného plynu od Kataru, jaderné energie a všeho ostatního, protože se mi zdá, že naše vlády skutečně energii nevyrábí za ceny, které by spotřebitelé chtěli. Sledují své vlastní politické zájmy. Jean-Louis Borloo úřadující předseda Rady. (FR) Pane předsedající, máme tu tři druhy informací. Domnívám, že doba, kdy se energie vyráběla na jednom místě, pak se přepravila a prodávala po celém světě, nás dostala do územních situací, které se zčásti podílejí na globální finanční krizi, protože existuje jak prospěšný déšť, tak záplavy. Když máme naráz na jednom místě příliš mnoho deště, který se nemůže vsáknout, mluvíme o záplavách a katastrofě, jež se projevují záplavou vedlejších produktů a nerealistickým řízením peněžních zásob. Pane předsedající, pane komisaři, dámy a pánové, energie je tématem století. Poslouchal jsem pana Goebbelse a zasáhl mě emotivní tón jeho vystoupení. Myslím, že není třeba jen omezit spotřebu, ale je třeba omezit ji způsobem, který odstraní naši závislost na typu dané energie. To také vyvolá problémy, jako je případ s uhlím, jež je zdrojem omezeným na jediné místo, na což bude nutné brát ohled. Musíme také lokalizovat, omezit a přemoci spekulace. Na zasedání zemí EU a OPEC, které se konalo před měsícem a půl, byl předložen návrh vyzývající odborníky, aby důkladně situaci přezkoumali a pokusili se pochopit, co se z krátkodobého hlediska stalo v různých odvětvích trhu. Pak tu máme otázku dlouhodobého předjímání. Jediná reakce týkající se předjímání spočívá v tom, že se udělá, co bylo rozhodnuto v Džiddě, tedy to, že se Evropa, což znamená každá země v Evropě i Evropa jako celek, přeorientuje na energetickou účinnost a sníženou spotřebu. Ustupme ze 6 na 9 miliard, a pokud se budeme řídit tímto vzorem, budou mít ti, kdo předjímají budoucnost, vždy pravdu. Pane komisaři, může se objevit otázka určitého postupu, zvýšení celkového financování různých oblastí výzkumu. O energetické účinnosti ještě budeme mít jistě čas si promluvit. Andris Piebalgs člen Komise. - Pane předsedající, chtěl bych vás skutečně znovu ujistit, že ceny ropy poklesnou. Rád bych vás upozornil na otázky, které jste do určité míry podcenil. Ropné trhy zajistily fyzickou dodávku ropy, trhy s plynem dodávají reálné zásoby plynu a trh s uhlím dodává uhlí. To znamená, že vzájemné působení mezi finančními trhy a ropnými trhy může fungovat. Jinými slovy, nepotřebujeme otázky o trhu, ale potřebujeme změnit způsob výroby a spotřeby energie v rámci Evropské unie. To je skutečné řešení, protože od trhu nemůžeme očekávat, že začne být jednodušší. A máme tu růst. Pokud existuje růst, pak je větší poptávka po energetických zdrojích a žádný z existujících energetických zdrojů není tak velký, abychom mohli říct, že je k němu zajištěn snadný přístup. Proto potřebujeme změnu paradigmatu, musíme opravdu investovat do energetické účinnosti, obnovitelných zdrojů, výzkumu a vývoje: jde o nové investice. Na to ale potřebujeme peníze, jak od soukromých, tak od státních investorů. Budeme toho tedy schopni, jen když budeme mít skutečně fungující trh. Skutečně fungující trh znamená, že každý platí skutečnou cenu na pokrytí nejen nákladů, ale i podíl na investicích. Musíme se soustředit - a na to existují v EU právní předpisy - na závazky veřejné služby, které platí pro domácnosti nebo malé a střední podniky, jež to skutečně potřebují. Od tohoto směru bychom se neměli odchýlit. Domnívám se - a několikrát jsem to zopakoval -, že návrhy v druhém balíčku jsou pro tuto změnu rozhodující a pro jejich podporu přidáme do Druhého strategického přezkumu energetické politiky několik bodů, a to pod položky: potřeby infrastruktury a diverzifikace dodávek energií, vnější energetické vztahy, zásoby ropy a plynu a krizové mechanismy, energetická účinnost a nejlepší využívání domácích energetických zdrojů EU. Jsme na správné cestě. Nesmíme z ní odbočit a věřím, že to je to zázračné řešení, které okamžitě sníží ceny. Pokud půjdeme po této cestě, můžeme skutečně zajistit, že již v této generaci budeme mít efektivní, cenově dostupnou a čistou energii. Pokud budeme ve změně energetického odvětví pomalí, tak nejen že utrpíme škodu, ale trpět bude i další generace. Jsme tedy v kritickém stádiu, a jak řekl pan ministr, energetika je hlavním problémem tohoto století. Je to hlavní problém, ale veřejnost jej tak ne vždy vnímá. Existuje víra, že máme kouzelnou hůlku, která vše změní. Měli bychom pokračovat po cestě, kterou jsme se s Parlamentem vydali, a věřím, že je důležité být důslední, a velmi doufám, že nabízené zákonné návrhy tento Parlament přijme. Je to zásadní: je to nejlepší reakce na nárůst cen ropy. Předsedající Obdržel jsem šest návrhů usnesení předložených v souladu s čl. 103 odst. 2 jednacího řádu. Rozprava je ukončena. Hlasování se bude konat zítra. Písemná prohlášení (článek 142) Ilda Figueiredo písemně. - (PT) Nedávno jsme byli svědky bezprecedentního nárůstu cen paliv. Do velké míry je to výsledkem spekulací společností, které měly obrovské zisky ze spekulativního zhodnocení ropných produktů nakoupených za nižší ceny. Toto ostudné zvýšení cen zhoršilo životní podmínky běžných obyvatel, především ekonomicky nejslabších vrstev společnosti, a mělo devastující dopad na hospodářskou činnost v mnoha odvětvích, jako je doprava a další služby, průmysl, zemědělství a rybolov. I přes výrazný pokles cen surové ropy se však v některých zemích vysoké ceny udržely a odnesli to spotřebitelé. Mělo by to být podnětem k tomu, aby byla ve všech členských zemích zavedena daň, uvalená pouze na výjimečné a spekulativní zisky, aby se dostaly do státních pokladen a mohly pak napomoci odvětvím a lidem, které tato situace nejvíc postihla. Hlavní změny však musí být strukturální, musí dojít k zastavení liberalizace energetického odvětví, neboť je to odvětví strategické pro rozvoj. V důsledku toho by mělo být znárodněno, aby se zajistily veřejné politiky sloužící národním zájmům a obyvatelstvu jako celku. Urszula Gacek písemně. - Je velmi vhodné, že Evropský parlament debatuje o cenách energií právě na konci léta. Řada mých voličů již hledí na teploměr se skutečným pocitem hrůzy. Klesající teploty znamenají, že musí počítat, zda mohou být důvodem k zapnutí tak drahého topení. S hrůzou čekají na den, kdy mohou očekávat účet za domácí spotřebu plynu nebo elektřiny. Nejen nejchudší rodiny se musí rozhodovat, bez jakých základních nákupů se letos na podzim a v zimě musí obejít, aby byli v teple. Největší dopad to má na domácnosti s malými dětmi nebo starší občany. Mají nejomezenější rozpočet a současně největší potřebu energie. Jakákoliv akce, která uleví břemenu energetických nákladů u nejzranitelnějších členů společnosti, dostane mou jednoznačnou podporu. V civilizovaném srdci Evropy ve 21. století nemůže být teplý domov považován za luxusní položku. András Gyürk písemně. - (HU) Ceny energií nám v posledních měsících přímo před očima vzrostly jako nikdy předtím. Prudce stoupající náklady na spotřebu energie mohou mít nesmírně zhoubné následky pro konkurenceschopnost Evropy. Tento proces má navíc vážný dopad na nejbezbrannější vrstvy společnosti. Problém zhoršuje ještě to, že některé země podřazují dostupné zásoby surovin politickým cílům. Nárůst cen energií se z tohoto důvodu stal jednou z nejcitlivějších politických otázek. Ačkoliv žádný členský stát nemůže zajistit, aby se jej dopad zvýšení cen nedotkl, některé země jsou v obzvlášť bezbranné situaci. Kvůli nesprávné a mylné vládní politice byli maďarští spotřebitelé nuceni snést zvýšení cen plynu jen v roce 2008 čtyřikrát. Nárůst cen energií se jen z tohoto důvodu stal v Maďarsku jedním z nejdůležitějších zdrojů společenské nespokojenosti. Aby zůstaly ceny zvládnutelné, je nutná koordinovaná důsledná akce. Musí se udělat vše proto, aby se zajistilo, že systém dlouhodobých mezinárodních dohod stanovujících dodávky energií bude transparentní. Navíc se musí zpřísnit hospodářská soutěž jak na úrovni Společenství, tak na úrovni členských států, a to společně s opatřeními zaměřenými na zlepšení energetické účinnosti. Evropská unie musí podniknout skutečné kroky, aby zaujala pevné stanovisko, především prostřednictvím vytváření dopravních cest pro alternativní energii. Současně cítíme, že je vhodné koordinovat opatření na ochranu nejbezbrannějších vrstev obyvatelstva. Cítíme, že nárůst cen elektrické energie se nesmí spojit se zhoršením společenských rozdílů. Katrin Saks písemně. - (ET) Je nevyhnutelné, aby tuto zimu udělaly vlády členských zemí vše pro podporu jednotlivců, pro něž může znamenat navýšení cen energií příliš mnoho. V Estonsku se předpovídá nárůst cen až o 30-40 %. Obzvlášť velkou obavu mám o dopad, jaký mohou mít zvyšující se ceny energií na lidi s nízkými příjmy, chudé a zranitelné skupiny. Stoprocentně souhlasím s tím, že členské země musí přijmout vhodná opatření k zajištění dostupných cen energií. Znamená to jednoúčelovou podporu příjmu a daňové úlevy a dále pobídky ke zlepšení energetické účinnosti domácností. Jsem také přesvědčená, že by členské státy měly dát dohromady akční plány na potírání energetické chudoby. Především je nutné definovat pojem "energetická chudoba". Definice tohoto pojmu by mohla napomoci zaměřit pozornost na správné cíle. Musíme všechny vyzdvihnout z palivové chudoby! Na rozdíl například od Velké Británie je v mé zemi, v Estonsku, pojem "energetická chudoba" zcela neznámý. Jde o typický příklad eurožargonu, který se úmyslně či neúmyslně vkrádá do užívání. Za ním je však velmi zajímavá myšlenka, se kterou se musí seznámit sami tvůrci právních předpisů. Zacílená podpora pro starší občany, velké rodiny a tělesně postižené podle zásad "příspěvku na topení v zimním období" nebo "příspěvku při chladném počasí" ve Velké Británii je velmi důležitá. Takováto opatření jsou dle mého skvělým příkladem pro ostatní. O úsporách se hodně mluví, ale málo se dělá, ačkoliv by akce mohla být nejrychlejším způsobem, jak cokoliv změnit. Čím lépe izolované a energeticky účinné budou naše domy, tím méně budeme muset utrácet na udržení teploty uvnitř. Úspory by mohly být značné, protože například v Estonsku budovy pohlcují 40 % primární energie. V tomto bodu se však nesmíme spoléhat na to, že věci necháme na iniciativě každého, kdo pocítí chlad.

14. Änderung von Artikel 29 der Geschäftsordnung: Bildung der Fraktionen ( - Vor der Abstimmung: Bruno Gollnisch (FR) Herr Präsident! Da ein Änderungsantrag ja offensichtlich in keinem direkten Zusammenhang mit dem ursprünglichen Text des Berichts stünde, möchte ich, anstatt mich auf Artikel 151 unserer Geschäftsordnung über die Zulässigkeit der Änderungsanträge zu berufen, diesem Haus vielmehr die Rücküberweisung des Textes an den Ausschuss vorschlagen. Lassen Sie mich diesen Vorschlag kurz erläutern. Das Hauptziel des Berichts Corbett besteht, sogar nach Ansicht von Herrn Corbett selbst, darin, die Möglichkeit der Bildung einer Fraktion durch Mitglieder, die in Bezug auf die Verteidigung der nationalen Identität, der Souveränität und der Unabhängigkeit die gleichen Standpunkte vertreten, zu verhindern. Ich möchte jedoch auf die gefährlichen Auswirkungen dieses Berichts hinweisen. In der nächsten Legislaturperiode könnte dies zur Folge haben, dass es eine Vielzahl fraktionsloser Mitglieder gibt, die nach Feststellung der zwischen ihnen bestehenden Berührungspunkte die Bildung einer Fraktion beschließen, die zwar nicht der politischen Korrektheit entspräche, in Wirklichkeit aber noch mehr Mitglieder zählen würde, als von Ihnen befürchtet. Ich folge daher der völlig antidemokratischen, parteiischen und sektiererischen Denkweise von Herrn Corbett und der Initiatoren dieses Vorhabens und mache sie auf die schlimmen Folgen derartiger Texte aufmerksam. Ich empfehle, dass über die möglichen Konsequenzen einer solchen Bestimmung im Ausschuss nachgedacht wird. Der Präsident Herr Gollnisch, ich hatte den Vorsitz inne, als Ihre Fraktion aufgelöst wurde. Daniel Hannan (EN) Herr Präsident! Der denkbar schlechteste Grund für eine Änderung der Geschäftsordnung ist, wenn sich diese gegen eine bestimmte Person oder eine bestimmte Personengruppe richtet. Darin besteht der Unterschied zwischen Rechtsstaatlichkeit und Willkürherrschaft. Auf jeden Fall halte ich diesen Bericht in seiner jetzigen Form für unzulässig, da in seiner ursprünglichen Form im Ausschuss gegen ihn gestimmt wurde. Die dem Parlament jetzt vorliegende geänderte Fassung ähnelt der ursprünglichen, die im Ausschuss abgelehnt wurde, so wenig, dass wir - wenn wir unsere eigenen parlamentarischen Gepflogenheiten befolgen - keine andere Wahl haben, als sie entweder an den Ausschuss zurückzuverweisen oder an die Juristischen Dienste zur Schlichtung zu verweisen. Jo Leinen Vorsitzender des Ausschusses für konstitutionelle Angelegenheiten. - Herr Präsident! Es gibt keinen einzigen Grund, der dafür spricht, diesen Bericht zurückzuverweisen. Wenn Herr Gollnisch seine Argumente hätte vorbringen wollen, hätte er in den Ausschuss kommen können, aber er war nicht da. Wir haben das alles diskutiert, und ich möchte die Kolleginnen und Kollegen darauf hinweisen, dass dieses Parlament nach der großen Erweiterung von 626 Mitgliedern auf jetzt 785 und demnächst 732 bis 751 anwächst und bei der Reform des Parlaments natürlich auch die Größe der Fraktionen angepasst werden muss. Das haben wir in der Vergangenheit immer gemacht, und das machen wir jetzt auch. Die Änderungsanträge, die hier vorliegen, sind ja auch Kompromissanträge. Deshalb, Herr Präsident, bin ich dafür, dass wir heute abstimmen und die Debatte nicht noch einmal zurückverweisen. Es wird nichts Besseres dabei herauskommen. (Der Antrag auf Rücküberweisung an den Ausschuss wird abgelehnt.) - Vor der Abstimmung über Änderungsantrag 3: Hanne Dahl Herr Präsident! Ich möchte kurz die Gründe für meinen mündlichen Änderungsantrag vorbringen, und sie betreffen eigentlich sowohl Herrn Corbett als auch Herrn Leinen, die beide die Größe des Parlaments als Argument für diese Änderung angeführt haben. Der vorliegende mündliche Änderungsantrag, den ich im Namen meiner Fraktion einbringe, ist eine natürliche Erweiterung der Änderungsanträge, die 2002 mit Herrn Corbett als Berichterstatter angenommen wurden. Ich halte mich deshalb eng an seine Argumentation, die von der Erweiterung der EU von 15 auf 25 Länder ausging. Wendet man dieselben Verhältniszahlen auf eine nunmehr aus 27 Ländern bestehende EU an, gelangt man zu einem Wert von 3 %, der ein Fünftel dieser Nationen repräsentieren muss, was zu einer Mindestanzahl von 22 Mitgliedern führt. Hoffentlich wird mein Änderungsantrag als das angesehen, was er ist, nämlich ein Kompromisstext. Die Verhandlungen des gestrigen Tages haben uns veranlasst, nach einem Kompromiss zu suchen, dessen Text voll und ganz in Einklang steht mit der von Herrn Corbett 2002 verwendeten Argumentation. Der mündliche Änderungsantrag lautet wie folgt. Ich werde ihn in Englisch vorlesen, da ich nur die englische Fassung habe, die unter den Mitgliedern heute verteilt worden ist. (EN) "Einer Fraktion müssen Mitglieder angehören, die in mindestens einem Fünftel der Mitgliedstaaten gewählt wurden. Zur Bildung einer Fraktion bedarf es mindestens 3 % der Gesamtzahl der Mitglieder." (DA) Ich möchte meine Kolleginnen und Kollegen eindringlich bitten, für diesen mündlichen Änderungsantrag zu stimmen, da er ein Kompromiss wäre, mit dem wir trotz Ablehnung des ursprünglichen Vorschlags doch der Logik von Herrn Corbett treu blieben. (Der mündliche Änderungsantrag wird abgelehnt.)